Abrahamin kronikka (omakätinen)

[Giösling]

Pääsisikö tästä jäljille:

Den Alftanska släktkrönikan - av vilket värde?. Sikeborg, Urban, 1963- (recensent) Svenska. Ingår i: Släktforskarnas årsbok. - Stockholm : Sveriges släktforskarförbund, 1995-. - (Släkthistoriskt forum, 0280-3984). ; 1995, s. 253-260

S. 315-319: Om den Alftanska släktkrönikan / Olav Rundt, s. 319-331: Tål Alftanska krönikan en källkritisk granskning? / Urban Sikeborg. Replikskiftet följer på Urban Sikeborgs recension (i: Släktforskarnas årsbok, 1995) av Olav Rundts artikel "Släkten Alftans ursprung" (i: Genos, 1991).

Kiitos artikkelivinkeistä.

Onnistuinkin eilen paikallistamaan jälkimmäisen kirjastostani; Släktforskarnas årsbok 2000, jossa on mukana Olav Rundtin vastine Urban Sikeborgin murskaavaan artikkelikritiikkiin, sekä kohta kohdalta Rundtin väittämät/ vastineen kyseenalaistava Sikeborgin esitys. Sananvaihto on sijoitettu “Depatt och Repliker”-osioon ja käsittää peräti 17 sivua (ss 315-331).

Sikeborgin kritiikki kohdistuu Rundtin Genos-artikkeliin “Släkten Alftans ursbrung (Genos 1991:1), joka aiemmin on ollut luettavissa netissä, mutta sittemmin ilmeisesti poistettu, koskapa esim. Wikipedian Alfta-sivulla oleva linkki artikkeliin, ei enää toimi. Harmi!

Ruotsalaistutkijan kriittiset huomiot ovat lähestulkoon samoja, joihin tässäkin ketjussa on puututtu, esimerkiksi:

-olisiko todella mahdollista, että suomalainen rälssinainen, eräästä Suomen tuolloin rikkaimmista suvuista, itsekin merkittävien perintöjen haltija, olisi asettunut syrjäisen Alftan Näsbyn, täysin ympäristöstään erottumattomalle tilalle, jonka “verovapauksista” ei ole esitetty näyttöä? Ja vielä kärjistetymmin: Hans Olofsson-nimisen talonpojan puolisoksi, jonka yhteydessä manttaalikirjoissa käytetään kolmasti lisänimeä “Smed” (Hans Smed), indikoiden joko tämän itsen tai isänsä kuuluneen käsityöläisiin?!

-voisiko Suomessa vuonna 1556 erotettu ja kuolemaantuomittu vouti Hans Olofsson todella esiintyä talonpoikana Alftassa jo vuotta aiemmin (1555)?

-voisiko Alftan Näsbyssä talonisännäksi vielä vuonna 1620 merkitty Erik Hansson olla yhdenmukainen, esim. Antti Alfthanin jo v. 1560 drabantiksi sijoittaman Erk Hanssonin kanssa, s.o. aikaerot Alftan-kronikan henkilöiden ja Hansjon-tilan isäntäväen välillä?

Sikeborg epäilee kaikkia näitä, kuten myös lukuisia muita Rundtin artikkelin hypoteeseja, joita en tässä yhteydessä käy toistamaan.

Asiasta kiinnostuneiden kannattaisi henkilökohtaisesti tutustua k.o. sananvaihtoon. SSS:n kirjastosta jutun sisältävä opus varmaankin löytyy. Annan myös mielelläni lisätietoja, sikäli kuin kysyttävää löytyy.

[Giösling]

Hans Ericsson, konung Erics Secreterare, hwars hustru war Drottningens Broders dotter, hwilken war Capitaine öfwer konungens Lif-Gardie. Denne Hans Ericsson blef sedan Lagman öfwer helsingland och Medelpad och blef af kongl. Maj:t bencficerad med några kongsgårdar, som woro i Helsingland och Alfta, och här i Finland på åtskilliga orter, nämligen Sundby, Ljusta och Gesterby, med de därunde Bönder.

Kronikan alussa kerrotaan Hans Erikssonin viroista ja mainitaan Helsingland ja Medelpad.
Seuravan on listausta kuninkaalta saaduista paikoista.

Pitäsikö juttu aloittaa hieman puhtaammalta pöydältä.

Unohdetaan Rundtit ja kumpanit, koska vaikuttaisi, että Malin ja Hans Olofssonille ei liene mitän tekoa Alftanusten kanssa.

Entä tuo nimi Alftanus?

Ruotsissa on paikka sillä nimellä, joka sattuu sopimaan Alueeseen, josta kronikka mainitsee Hesingland ja Medelpad.

Entäpä, jos alkuperäisessä Kronikassa ei ole tuota Alftaa vaan sen on joku jälkeenpäin pukannut mukaan, koska se passaa nimeen ja nimi siihen, joten tekijä on päätellyt että paikan pitää olla mukana.

Miksi Henrik Hansson ei ole Alftanus tai Alftan, eikä Roland Hanssonilla lioin ole tuota nimeä?
Miksi vain Erik Eriksson eli Ericus Erici pappi ja opettaja, Erik Hanssonin poika käytti nimeä, mikseivät serkkunsa tai setänsä?

Miksi erik Hanssonista ei ole mitään tietoa Alftan alueelta. Hän ei ollut bonde, eli hänestä pitäisi jossain olla maininta.

Onko Alftanus selkeästi Ericus Ericin oma, itse kehitety nimi, joka ei alkuunkaan liity Alftaan eikä Helsinglandiin vaan Ericus Ericin omaan elämään ja uraan eli opettajan toimeen.

Tuleeko Alftanus sana suoraan Alfa sanasta tai sen jostain latinalaisesta muodosta?





Myös Sikeborg kiinnittää tähän (s.o. sukunimen syntyyn) huomiota:

"Vad betyder det för uttolkningen att kopplingen till Alfta görs först omkring 140 år senare av den tendentiöse krönikeförfattaren Abraham själv, som tillsammans med några av sina syskon tagit sig namnet Alftan?"

Huom. Ericus Erici itse ei käyttänyt Alftan-, tai Alftanus-sukunimeä.

[Benedictus]

Pahus, oliko se noin päin, että Ericus Erici ei käyttänyt nimeä eli se on poikien itsensä keksimä tai kehittämä.

Edellä esitettyjen tietojen valossa voidaan siis heitää Rundtit ja kumppanit romukoppaan ja aloittaa kuten sanoin puhtaalta pöydältä.

Ei ollut Malinia eikä Hans Olofssonia perheessä.
Ei ollut Alftaa eikä Alftanusta.

Oli Hans Eriksson Jämpte, joka lienee sama kuin Hans Eriksson Isopedius, jonka opiskelija nimi voinee tulla Ispoisten nimestä.

Löytyy Birita, jolla tähtiristi vaakuna, kuten miehellään Henrik Hanssonillakin käytössä sinettinä.
Ericus Erici jolla tähtiristi sinetti.

Ajallisesti Birita ja Ericus Ericin äiti voisivat olla Israel Påhlsson Stiernkorsin tyttäriä.
Huomattava, että Israel Stierkorsin jälkeläisissä Israelejä, kuten myös Abrahameja, kuin myös Alftanuksen veljekset.

Toisaalta Henrik Hanssonin lapset olivat: Mårten, Elisabeth Kyrön isä.
Erik , Henrik Hanssonin isoisä.
Elisabeth, äiti tai isoäiti?
Hieronymus ?

[Giösling]

Pahus, oliko se noin päin, että Ericus Erici ei käyttänyt nimeä eli se on poikien itsensä keksimä tai kehittämä.

Edellä esitettyjen tietojen valossa voidaan siis heitää Rundtit ja kumppanit romukoppaan ja aloittaa kuten sanoin puhtaalta pöydältä.

Ei ollut Malinia eikä Hans Olofssonia perheessä.
Ei ollut Alftaa eikä Alftanusta.

Oli Hans Eriksson Jämpte, joka lienee sama kuin Hans Eriksson Isopedius, jonka opiskelija nimi voinee tulla Ispoisten nimestä.

Löytyy Birita, jolla tähtiristi vaakuna, kuten miehellään Henrik Hanssonillakin käytössä sinettinä.
Ericus Erici jolla tähtiristi sinetti.

Ajallisesti Birita ja Ericus Ericin äiti voisivat olla Israel Påhlsson Stiernkorsin tyttäriä.
Huomattava, että Israel Stierkorsin jälkeläisissä Israelejä, kuten myös Abrahameja, kuin myös Alftanuksen veljekset.

Toisaalta Henrik Hanssonin lapset olivat: Mårten, Elisabeth Kyrön isä.
Erik , Henrik Hanssonin isoisä.
Elisabeth, äiti tai isoäiti?
Hieronymus ?

Minustakin on aika "puhdistaa pöytä" liioista hypoteeseista, joille ei tunnu löytyvän tukea aikalaisdokumenteista, sekä pelkistää kronikka runkoon, ilman mahdollisesti myöhemmin siihen ympättyjä lisukkeita (mukaanlukien Alfta).

Kronikan ydin ja sen kantavin sanoma on mielestäni sukusuhde Kaarina Maununtyttäreeseen; siksi se kirjoitettiin, se tuntuisi todelliselta.

Uusin tutkimus näillä keskustelukanavilla on pureutunut kuninkaankanslian henkilökuntaan, tarkoituksenaan seuloa esille se todennäköisin ehdokas Alftan-suvun kantaisäksi. Verkkoon on jäänyt Hans Eriksson Jämpte-Isopedius, jonka elämänvaiheet koskettavat läheisesti Erik XIV perhettä, jopa niin että hänen vaimonsa Anna Magnusdotter (Månsdr, Maununtytär) sopii kronikan kuningattaren (s.o. Kaarina Maununtyttären) sukulaisnaiseksi.

Tästä tulisi jatkaa.

Etunimillä on merkityksensä. Ne periytyivät tunnetun kaavan mukaan jälkipolville. Erikoisilla etunimillä, kuten Hieronymus, voi olla sukulinkkiin ohjaava merkitys. Tiedostollani, joka käsittää 30 000 individuaalia, on vain kaksi Hieronymusta; tuo mainittu Stodius ja sitten Hieronymus von Birckholtz, joka avioitui Erik XIV äpärätyttären Anna Flemingin kanssa.
Agda ("Charitas") Persdr, Erikin frilla ennnen Kaarina Maununtytärtä, kantoi lapsensa Joachim Flemingin pesään.

Hieronymuksen ja Annan jälkeläisjoukkoa löytyy erityisesti Allongren-suvun ympäriltä Suomessa, olenpa jopa spekuloinut sillä, että Isak Alftanin vaimo Maria Beata Fredman olisi Henrik Fockin ja Hebla von Birckholtzin tyttärentytär, mutta tämä on toistaiseksi pelkkä ohimennen tutkailtavaksi poimittu työhypoteesi.

[Movitz]

Isopedius ei liene väännös Ispoisista, vaan väännös sukunimestä Jämpte:
ruots. jäm(p)t = tasainen, jämpti = kr. isos = tasainen, jollekin vertoja vetävä; isos + pous (pod-) 'jalka' > lat. pes (ped-); myös kuv. jalusta, podium. Isopedius tarkoittaisi siis tasajalkaa. Toinen vaihtoehto on, että pedius <kr. pedon 'kenttä', lat. pedium jonkinlaisessa "tasamaan" merkityksessä.

Jens

[Timo W]

Henrik Fock, naturaliserad Fock, (son av Hans Fock, tab 1), till Mustola, Hiitola socken i Finland samt Raustfer i Jeve socken, Estland. Född i Narva. Fänrik vid Reinh. Metstakes regemente 1639-06-14. Löjtnant vid Axel Axelssons regemente 1641-10-01. Kapten vid Axel Axelssons regemente 1643. Naturaliserad 1651-08-30 jämte sina bröder (äldsta sonens son 1731 för sin ättegren och yngsta sonens söner för deras ättegren 1756 introducerade under nr 1846 B). Avsked 1655-10-24. Överstelöjtnant 1656. Kommendant på Kexholm 1658-02-24. Död 1664-10-21. Gift med Hebbla von Birckholtz, död 1693-02-00 på Mustola, dotter av assessorn och lantrichtern Hieronymus von Birckholtz, naturaliserad von Birckholtz, och Helena Ållongren i Finland.


http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fock_nr_1846#TAB_24

[Pekka Hiltunen]

Pahus, oliko se noin päin, että Ericus Erici ei käyttänyt nimeä eli se on poikien itsensä keksimä tai kehittämä.

Edellä esitettyjen tietojen valossa voidaan siis heitää Rundtit ja kumppanit romukoppaan ja aloittaa kuten sanoin puhtaalta pöydältä.

Ei ollut Malinia eikä Hans Olofssonia perheessä.
Ei ollut Alftaa eikä Alftanusta.

Oli Hans Eriksson Jämpte, joka lienee sama kuin Hans Eriksson Isopedius, jonka opiskelija nimi voinee tulla Ispoisten nimestä.

Löytyy Birita, jolla tähtiristi vaakuna, kuten miehellään Henrik Hanssonillakin käytössä sinettinä.
Ericus Erici jolla tähtiristi sinetti.

Ajallisesti Birita ja Ericus Ericin äiti voisivat olla Israel Påhlsson Stiernkorsin tyttäriä.
Huomattava, että Israel Stierkorsin jälkeläisissä Israelejä, kuten myös Abrahameja, kuin myös Alftanuksen veljekset.

Toisaalta Henrik Hanssonin lapset olivat: Mårten, Elisabeth Kyrön isä.
Erik , Henrik Hanssonin isoisä.
Elisabeth, äiti tai isoäiti?
Hieronymus ?

http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=74995&postcount=525

Yllä olevasta käy ilmi, että Alftanus-nimen otti käyttöön Ericus Erici Turun aikanaan. Nimi lienee siis johdettu Hälsinglandin Alftasta.

En nyt kyllä viitsi kelata taaksepäin ketjuja löytääkseni Matti Lundin esityksen kronikan henkilöitten virkanimikkeitten systemaattisesta "ylentämisestä" tai "upgradeeramisesta", olipa se tietoista tai ei, mutta kronikan tekstistä:


"Antekningar om Alftaniska Slägten och dess Skyldskap med Konung Eric 14: des Drottning Catharina.
- Hans Ericsson, Konung Erics Secreterare, hwars Hustru war Drottningens Broders Dotter, hwilken war Capitaine öfwer Konungens Lif-Guardie. Denne Hans Ericsson blef sedan Lagman öfwer Helsingland och Medelpad, och blef af Kongl. Maj: t beneficerad med några Kongsgårdar, som woro i Helsingland och Alfta, och här i Finland på åtskilliga orter, nämligen Sundby, Ljusta, och Gesterby, med de därunder liggande Bönder."

saa kyllä sen käsityksen että Hans Eriksson, mikä hänen asemansa sitten on ollutkin, on saanut Hälsinglandin Alftasta muutamia kruununtiloja palkkatiloikseen, t.s. hän on nauttinut näitten lampuotien tai talonpoikien verot.

Stiernkors-tunnus on aika suurella todennäköisyydellä ainakin nimien perusteella tullut Paulus Nicolaiin pojan, Sääksmäen Israel Påvelinpoika Stjernkorsilta. Kuitenkin kaipaavat Roland Hanssonin kirves- ja tähti -sinetit selitystä, ja kuten on aiemmin todettu, voisi Isopedius olla saanut liikanimensä Ispoisten suvusta. Isopedius suoraan latinasta käännettynä voisi merkitä "samanjalkaisuutta", ehkä seuraajaa tms.

(Huomaan näppivirheitäni korjaillessani Movitzin jo kääntäneen Isopediuksen.)

PH

[Giösling]

Quote (Antti Järvenpää):

Sukunimi Alftanus otettu käyttöön Turun aikana. Nimiasu vaihtelee Alphtanum, Alphtanus, Alptanum, Alftanus, Alftan. Suvun juurien sanotaan olevan Ruotsin Alftassa mm. Sukukronikkojen mukaan. Turun kirkkoraadin pöytäkirjan mukaan 1.4.1679 kuitenkin Israel Alftan myy esi-isiensä haudan Munkin kuorista (Johanes kastajan eli Brinkkalan kuori). Haudan yläpuolella on teksti Sigfred Mårtensson. Nimi Alphtan voisi myös viitata opettajan työhön ja aakkosiin.

Unquote

Nämä ylläolevat ovat Antti Järvenpään muistiinpanoja, ilman lähteitä.
Lindh (Alftan-auktoriteetti) ei mainitse Ericus Ericille sukunimeä ainoassakaan yhteydessä. Abraham Alftanuksesta sanotaan:
"son till Ericus Erici" ja "han skrev själv sitt namn med twå l". s.o. "Allftanus". Koskapa emme voi olla varmoja kronikan alkuperäisestä
sanamuodosta, voi olla että Abraham on todella maininnut Alftan-tilukset, tai sitten ei. Jälkimmäisessä tapauksessa Alftan-kytkennän on voinut tehdä joku kopioitsijoista. Ei voida täysin poissulkea sitä, etteikö Alphtan voisi viitata myös aakkosiin, kuten Järvenpää mainitsee.

Tässä yhteydessä voisi muistuttaa siitäkin, että von Celse-(Celsius-) suvun kantaisä, Nicolaus Magni Travillagaeus, käytti "Alptaneus"-lisänimeä toimiessaan Alftan ja Ovanåkerin pastorina 1639-1658. Se oli selkeästi otettu toimipaikan (ei synnyinpaikan) mukaan. Tämä Alptaneus muuten haki vaimonsa Unoniuksista, joita myöhemmin asettui Loviisan-seudulle.

[Pekka Hiltunen]

http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=74995&postcount=525

Yllä olevasta käy ilmi, että Alftanus-nimen otti käyttöön Ericus Erici Turun aikanaan. Nimi lienee siis johdettu Hälsinglandin Alftasta.

En nyt kyllä viitsi kelata taaksepäin ketjuja löytääkseni Matti Lundin esityksen kronikan henkilöitten virkanimikkeitten systemaattisesta "ylentämisestä" tai "upgradeeramisesta", olipa se tietoista tai ei, mutta kronikan tekstistä:


"Antekningar om Alftaniska Slägten och dess Skyldskap med Konung Eric 14: des Drottning Catharina.
- Hans Ericsson, Konung Erics Secreterare, hwars Hustru war Drottningens Broders Dotter, hwilken war Capitaine öfwer Konungens Lif-Guardie. Denne Hans Ericsson blef sedan Lagman öfwer Helsingland och Medelpad, och blef af Kongl. Maj: t beneficerad med några Kongsgårdar, som woro i Helsingland och Alfta, och här i Finland på åtskilliga orter, nämligen Sundby, Ljusta, och Gesterby, med de därunder liggande Bönder."

saa kyllä sen käsityksen että Hans Eriksson, mikä hänen asemansa sitten on ollutkin, on saanut Hälsinglandin Alftasta muutamia kruununtiloja palkkatiloikseen, t.s. hän on nauttinut näitten lampuotien tai talonpoikien verot.

Stiernkors-tunnus on aika suurella todennäköisyydellä ainakin nimien perusteella tullut Paulus Nicolaiin pojan, Sääksmäen Israel Påvelinpoika Stjernkorsilta. Kuitenkin kaipaavat Roland Hanssonin kirves- ja tähti -sinetit selitystä, ja kuten on aiemmin todettu, voisi Isopedius olla saanut liikanimensä Ispoisten suvusta. Isopedius suoraan latinasta käännettynä voisi merkitä "samanjalkaisuutta", ehkä seuraajaa tms.

(Huomaan näppivirheitäni korjaillessani Movitzin jo kääntäneen Isopediuksen.)

PH

Olen aiemmin maininnut Roland Hanssonin voineen lainata sinettikuvionsa veljeltään: hänhän ehti myös toimia turussa ennen sirtymistään Tallinnaan. Tuli Isopediuksesta mieleeni, että sehän tarkoittaa myös samantahtista askellusta eli marssimista, mikä hyvin sopisi kronikkaan (ja ehkä paremmin kuin toisen askelissa kulkeminen eli vakoilu...).

PH

[Pekka Hiltunen]

Quote (Antti Järvenpää):

Sukunimi Alftanus otettu käyttöön Turun aikana. Nimiasu vaihtelee Alphtanum, Alphtanus, Alptanum, Alftanus, Alftan. Suvun juurien sanotaan olevan Ruotsin Alftassa mm. Sukukronikkojen mukaan. Turun kirkkoraadin pöytäkirjan mukaan 1.4.1679 kuitenkin Israel Alftan myy esi-isiensä haudan Munkin kuorista (Johanes kastajan eli Brinkkalan kuori). Haudan yläpuolella on teksti Sigfred Mårtensson. Nimi Alphtan voisi myös viitata opettajan työhön ja aakkosiin.

Unquote

Nämä ylläolevat ovat Antti Järvenpään muistiinpanoja, ilman lähteitä.
Lindh (Alftan-auktoriteetti) ei mainitse Ericus Ericille sukunimeä ainoassakaan yhteydessä. Abraham Alftanuksesta sanotaan:
"son till Ericus Erici" ja "han skrev själv sitt namn med twå l". s.o. "Allftanus". Koskapa emme voi olla varmoja kronikan alkuperäisestä
sanamuodosta, voi olla että Abraham on todella maininnut Alftan-tilukset, tai sitten ei. Jälkimmäisessä tapauksessa Alftan-kytkennän on voinut tehdä joku kopioitsijoista. Ei voida täysin poissulkea sitä, etteikö Alphtan voisi viitata myös aakkosiin, kuten Järvenpää mainitsee.

Tässä yhteydessä voisi muistuttaa siitäkin, että von Celse-(Celsius-) suvun kantaisä, Nicolaus Magni Travillagaeus, käytti "Alptaneus"-lisänimeä toimiessaan Alftan ja Ovanåkerin pastorina 1639-1658. Se oli selkeäti otettu toimipaikan (ei synnyinpaikan) mukaan. Tämä Alptaneus muuten haki vaimonsa Unoniuksista, joita myöhemmin asettui Loviisan seudulle.

Tämä kyllä tuli itsellenikin mieleeni, että voivat olla Järvenpään merkintöjä. Kun Abraham - joka kylläkin sattuu olemaan patriarkan nro "alef" (eli hepr. yksi) nimi - on käyttänyt Alftanus-nimeä, lienee hänellä ollut jokin käsitys Hälsinglandin Alftan olemassaolosta. Kuitenkin on "Clas Åkesson Tottin palvelijoilla", linnankirjureilla Henrik ja Roland Hansinpojilla varmaankin ollut tieto Sigridin avioista. Tässä on Rundtin tekstistä poimittua Henrik Hanssoniin littyen:

Henrik Hansson, begr. 4.4.1619 i Åbo domkyrka [8]. Tjänade hos ståthållaren, Sjundby-herren Claes Åkesson Tott från 1573 [21]. På 1580- och 1590-talet var han skrivare på Åbo slott. Idkade skeppsfart. Ingick 1577 i det sällskap som följde Karin Månsdotter till Liuksiala [24]. Kiuasmaa kallar honom Henrik Hansson Kill. I vilket sammanhang detta tillnamn har förekommit är oss obekant, men det kan nämnas att en Henrik Hansson är nämnd i längderna på Kila i Kimito 1600-1616 [25]. Enligt Kiuasmaa var han gårdsfogde hos Klas Fleming 1595. Att det kan ha varit samma person stöds av att Sjundby var granne till Flemings friherrskap Vik i Sjundeå. Han var gift 1: o med Biretta, d. 23.4.1589 och begraven i Tavast-koret i Åbo domkyrka [7], 2: o med Elisabet Mårtensdotter Kyrö [26], levde 1529 [15], dotter till köpmannen i Åbo Mårten Persson Kyrö och Valborg Olofsdotter, vilken som änka gifte om sig med borgmästaren Nils Torkilsson [27].

Kronikassa mainittuja omistuksia on muistaakseni koetettu sijoittaa Kemiöönkin, mikä oli Malin Hästeskon isän puolen kotipaikka, kun hänen äitinsä oli Siuntiosta.

Ericus Erici ja elossa olleet Hansinpojat ovat varmaankin hyvällä syyllä päätyneet kaikki Turkuun. Näyttäisi siltä, että palapelissä on riittävästi paloja kuvan kokoamiseksi, mutta hahmottamista vaikeuttaa se, että monia niistä on koetettu väkisinkin väärin sovittaa toisiinsa niin, ettei lopputuloksesta voi hahmottaa oikein mitään järkeenkäyvää maisemaa sen enmpää kuin potrettiakaan.

PH

[Benedictus]

Isopedius ei liene väännös Ispoisista, vaan väännös sukunimestä Jämpte:
ruots. jäm(p)t = tasainen, jämpti = kr. isos = tasainen, jollekin vertoja vetävä; isos + pous (pod-) 'jalka' > lat. pes (ped-); myös kuv. jalusta, podium. Isopedius tarkoittaisi siis tasajalkaa. Toinen vaihtoehto on, että pedius <kr. pedon 'kenttä', lat. pedium jonkinlaisessa "tasamaan" merkityksessä.

Jens

Hyvin kiinnostavaa.

Toisaalta mistä Ispoisten nimi tulee?
Ei ole suomea eikä ruotsia, olisiko latinaa tai kreikaa.
Tila on vanha ja siellä on hyvinkin ollut pappeja omistajina keskiajalla.

Paikan luonnehan on erinomaisen kuvaava juuri tuolle tasamaalle tai kentälle.

Turusta tultaessa paika on suuren rinteen alla oleva tasainen lahdelma, joka merenpinnan ollessa ylempänä oli varmaankin melko pieni ja keskitetty tasainen alue kartanon vieressä tai alla.
Eli voitaisiin pohtia, että joku latinantaitoinen on ristinyt paikan jo muinoin kuvaamaan tasamaata.
Toisaalta Hans Eriksson Isopedius on voinut ruotsintaa nimensä Jämpteksi.

MItä tulee Roland Hanssoniin, niin jos veljekset olivat Stiernkors-Kirves sukuisen Ispoisten emännän jälkeläisiä niin Roland käytti Kirves tunnustaan, ja veljet vaimojensa Stierkors tunnusta.

Ainakin Erik Hanssonia voisi haeskella verkostosta, joka liittyy Israel Påhlsson Stiernkorsiin ja tämän eräiden väittämien mukaan 10 tyttäreen.

Meillähän on vain kronikan tieto Helsinglandin tiloista. Jos Hans Erikssonin vaimo oli Kaarina Månsdotterin lähisukua, niin sitä kautta olisi mahdollisia Helsingland yhteyksiä. Jos ne ovat jääneet muistiin ja kasvaneet isoiksi, niin siitä tulee vääristymä.

Hakisin Erik Hanssonia Suomesta, ehkä Hämeestä tai Satakunnasta.

Sundby ja Ljuista löytyvät Eurajoen alueelta ja liittyvät Åke Tottiin, Eurajoella päin oli myös 1 Israel Stierkorsin tytär? En muista tarkasti tuota.

[Giösling]

Olettaen, että Hans Eriksson Jämpte-Isopedius ja puolisonsa Anna Magnusdåtter ovat Alftan-suvun kantavanhemmat, on syytä kysyä , mitä
tapahtui heidän lapsilleen, välittömästi vanhempien suhteellisen varhaisen kuoleman jälkeen (1576 & c. 1580)?

Eräs Erik Hansson toimi kirjurioppilaana kanslian laskukamarissa 1576/1577 ja yleni sitten kamarikirjuriksi v. 1590. Häntä on yleisesti pidetty Ericus Ericin (Alftan) isänä.

Henrik Hansson puolestaan palveli Claes Akesson Tottia jo vuonna 1570. Myöhempi Turun linnan kirjuri.

Rålamb Hansson on niinikään aloittanut uransa Tottien palveluksessa ja lähetetty sieltä käsin kuninkaankansliaan harjoittelijaksi v. 1570. Hän palasi sittemmin Claes Tottin kirjuriksi (1576-1589) ja tämän kuoltua yleni kirjurinvirkaan Turun linnaan, päätyen Räävelin linnanvoudiksi.

Kaikki tämä sattuu yllättävän hyvin “pirtaan”. Kaikki kolme poikaa seurasivat isänsä jälkiä kuninkaankansliaan, kuten tuolloin oli traditio & trendi - s.o. virka/ työ kulki perintönä polvelta toiselle. Myös se, että heidän vaiheensa kytkeytyvät jo varhain Tott-sukuun ja Suomeen on oireellinen, samaan sukuunhan nai Kaarina Maununtyttären ainut tytärkin, s.o. prinsessa Sigrid Vasa.

He liikkuvat koko varhaisen uransa Kaarina Maununtyttären ja Sigrid Vasan vanavedessä, kuten sukulaisilta voi odottaakin. Myös veljesten omaisuus “talletettiin” Sigrid Vasan haltuun hädänhetkellä, johdonmukaista?!

[Pekka Hiltunen]

Isopedius ei liene väännös Ispoisista, vaan väännös sukunimestä Jämpte:
ruots. jäm(p)t = tasainen, jämpti = kr. isos = tasainen, jollekin vertoja vetävä; isos + pous (pod-) 'jalka' > lat. pes (ped-); myös kuv. jalusta, podium. Isopedius tarkoittaisi siis tasajalkaa. Toinen vaihtoehto on, että pedius <kr. pedon 'kenttä', lat. pedium jonkinlaisessa "tasamaan" merkityksessä.

Jens

Hyvin kiinnostavaa.

Toisaalta mistä Ispoisten nimi tulee?
Ei ole suomea eikä ruotsia, olisiko latinaa tai kreikaa.
Tila on vanha ja siellä on hyvinkin ollut pappeja omistajina keskiajalla.

Paikan luonnehan on erinomaisen kuvaava juuri tuolle tasamaalle tai kentälle.

Turusta tultaessa paika on suuren rinteen alla oleva tasainen lahdelma, joka merenpinnan ollessa ylempänä oli varmaankin melko pieni ja keskitetty tasainen alue kartanon vieressä tai alla.
Eli voitaisiin pohtia, että joku latinantaitoinen on ristinyt paikan jo muinoin kuvaamaan tasamaata.
Toisaalta Hans Eriksson Isopedius on voinut ruotsintaa nimensä Jämpteksi.

MItä tulee Roland Hanssoniin, niin jos veljekset olivat Stiernkors-Kirves sukuisen Ispoisten emännän jälkeläisiä niin Roland käytti Kirves tunnustaan, ja veljet vaimojensa Stierkors tunnusta.

Ainakin Erik Hanssonia voisi haeskella verkostosta, joka liittyy Israel Påhlsson Stiernkorsiin ja tämän eräiden väittämien mukaan 10 tyttäreen.

Meillähän on vain kronikan tieto Helsinglandin tiloista. Jos Hans Erikssonin vaimo oli Kaarina Månsdotterin lähisukua, niin sitä kautta olisi mahdollisia Helsingland yhteyksiä. Jos ne ovat jääneet muistiin ja kasvaneet isoiksi, niin siitä tulee vääristymä.

Hakisin Erik Hanssonia Suomesta, ehkä Hämeestä tai Satakunnasta.

Sundby ja Ljuista löytyvät Eurajoen alueelta ja liittyvät Åke Tottiin, Eurajoella päin oli myös 1 Israel Stierkorsin tytär? En muista tarkasti tuota.

Henrik Hansson taisi toimia ennen Turun Linnankirjurinpostiaan Flemingien kartanonvoutina Sjundbyssä, joka sijaitsee Siuntion naapurissa, mutta toisaalta kaikki kolme mainittua "Suomen läänitystä" olivat aikoinaan Tottien omistuksia, joten ehkä tässä on hyvä lähtökohta, kun Movitz klassisten kielten taitajana osasi kääntää Ispoisen suoraan kreikasta sotkematta keskenään kreikkaa ja latinaa. Papithan joutuivat ennen Raamatun kääntämistä ruotsiksi 1743 lukemaan Septuagintaa, latinannoksia ja hepreakin taisi kuulua pakollisiin opintoihin.

Toisaalta olemme kai päätyneet konsensukseen nuoremman Särkilahtisuvun tunnusten löytymisestä kaikkien Hansinpoikien tai jälkeläistensä sineteistä, joten voidaan ehkä lähteä siitä, että Hans Eriksson on päätynyt Ruotsin puolelle vouti Israel Paavalinpoika Särkilahden mukana tämän langon, Ispoisten Erik Månssonin poikana, ehkä vouti Israelin apulaisena, kenties kirjurina: joittenkin tietojen mukaan Israel Paavalinpoika kuoli Tukholmassa syyllistyttyään toistamiseen talonpoikien kaltoinkohteluun. Kuningas Erik on epäilemättä armahtanut voudin, joka kruunun kannalta on toimittanut voudintehtävänsä jopa odotukset ylittäen.

(Kun esim. Lempäälän vouti Henrik Jönsinpoika, Turun Tawast-suvun kantaisä, tuli tapetuksi virantoimituksessaan, sai leski lapsineen turvapaikan Turun Linnasta, missä Juhana III:n jälkeen hovia piti "sotaherra" Pontus De la Gardie. Matts Tawast veljineen [Lempäälän ratsumies Jöns Henrikinpoika, khra Dionysius Tawastius sekä pappi Sten Henriksson] on ollut orvoksi jääneen Jaakko De la Gardien aikalainen ja pojastaan, kämneeri Henrik Mattsson Tawastista tuli Jaakko Dela Gardien hopmanni ja nähtävästi tämän sisarpuolen [Elisabet Pontusdotter] pojan vävy 2. aviossaan sekä Tawastierna-suvun kantaisä [Jully Ramsay, Kallela-suku, SAY, yo-matrikkeli].)

Sääksmäen vouti Hans Olofsson, jonka p:so oli Malin Henrikintytär (Hästesko), on mahdollisesti armahdettu kirjurinsa tapaan tiliepäselvyyksistä tai kavalluksesta syytettynä, mutta Kolehmainen tai Rundt ei anna mitään lähdeviitettä tästä, ja oletukset hänen saamastaan "läänityksestä" Helsinglandin Alftan Hanshohnin tilan muodossa eivät perustune muuhun kuin nimien samanlaisuuteen. Vouti Israel Påvelssonille ei ainakaan Ramsay ole antanut kuolinpaikkaa, minkä jossain ole nähnyt kirjatun Tukholmaksi:

Israel Påvelsson, till Sillantaka. Afsatt 1582 från sitt ämbete för grymhet - han hade tili ex. låtit afrätta en vanför man, som hotat begifva sig till kungs för att berätta, huru otillbörligen Israel handlar" . - Item sade Israel tili den gamle, förrän han Iät rätta honom : Dig görs ingen behof din krympling draga till kungl. majst. Jag vill väl här vara din konung". Var 1587 fogde öfver krono och ödeshemman sanat tullkvarnar i Tavastehus län; d före 1589. - Gift med Margareta Mårtensdotter, som 1590 blef stadfästad i sin aflidne mans frälsebesittning (Sillantaka), och som ännu lefde 1605.

Luulenpa, ettei Hans Eriksson Isopedus-Jämpten etsiminen Eurajoelta tuota tuloksia, mutta hän voisi löytyä ehkä Hämeen Sääksmäeltä voudinkirjurina; Ispoisisten Erik Månsson on toiminut Turussa, missä poikansa Hans Eriksson varmaankin on saanut koulutusta, muttä v.m:n päätyminen Ruotsin puolelle selittyisi voudinkirjurina toimimisesta, jos eno Israel Påvelsson lopulta päätyi tuomiolle Tukholmaan. Erik Hansson Helsingius lienee käynyt veljiensä tapaan koulunsa Ruotsin puolella ja Henrik & Rolad Hansson sekä Ericus Erici ovat siirtyneet Turkuun Kaarina Maununtyttären mukana, kun Henrik Hansson vieläpä kuului n.s. Liuksialan saattueeseen.

PH

[Pekka Hiltunen]

Olettaen, että Hans Eriksson Jämpte-Isopedius ja puolisonsa Anna Magnusdåtter ovat Alftan-suvun kantavanhemmat, on syytä kysyä , mitä
tapahtui heidän lapsilleen, välittömästi vanhempien suhteellisen varhaisen kuoleman jälkeen (1576 & c. 1580)?

Eräs Erik Hansson toimi kirjurioppilaana kanslian laskukamarissa 1576/1577 ja yleni sitten kamarikirjuriksi v. 1590. Häntä on yleisesti pidetty Ericus Ericin (Alftan) isänä.

Henrik Hansson puolestaan palveli Claes Akesson Tottia jo vuonna 1570. Myöhempi Turun linnan kirjuri.

Rålamb Hansson on niinikään aloittanut uransa Tottien palveluksessa ja lähetetty sieltä käsin kuninkaankansliaan harjoittelijaksi v. 1570. Hän palasi sittemmin Claes Tottin kirjuriksi (1576-1589) ja tämän kuoltua yleni kirjurinvirkaan Turun linnaan, päätyen Räävelin linnanvoudiksi.

Kaikki tämä sattuu yllättävän hyvin “pirtaan”. Kaikki kolme poikaa seurasivat isänsä jälkiä kuninkaankansliaan, kuten tuolloin oli traditio & trendi - s.o. virka/ työ kulki perintönä polvelta toiselle. Myös se, että heidän vaiheensa kytkeytyvät jo varhain Tott-sukuun ja Suomeen on oireellinen, samaan sukuunhan nai Kaarina Maununtyttären ainut tytärkin, s.o. prinsessa Sigrid Vasa.

He liikkuvat koko varhaisen uransa Kaarina Maununtyttären ja Sigrid Vasan vanavedessä, kuten sukulaisilta voi odottaakin. Myös veljesten omaisuus “talletettiin” Sigrid Vasan haltuun hädänhetkellä, johdonmukaista?!

(-Kuulin kyllä taas älypuhelimeni kilahduksen kesken tärkeitä toimiani, mistä heti tiesin, että Riadissa on taas herätty työn ääreen ja näppäinten eteen "ihmisten aikoihin" ennen kuin olin kaikkia lyöntivirheitäni tekstissäni - johon niitä tietenkin edelleen jäi - ehtinyt korjata.)

Vaikka en voikaan yhtyä salanimiteoriaan tms., näyttää kronikan ydin kuitenkin kaikilta osiltaan - ilman "Emerentia Tottia" - täsmäävän nyt käsillä olevan tiedon ja aineiston kanssa. Ottaisin kuitenkin vielä esiin sen mahdolisuuden, että Kristina Arendintytär Stiernan tytär Emerentia ("Torsk") oli tosiasiassa Tottien avioton tytär; silloin kaikki "palapelin palat" loksahtaisivat omille paikoileen ja kuvasta tulisi selkeä kuin suvinen päivä. Toisaalta oli kuningas Erikin haaremi suuri ja aviottomien lasten lukumäärä on tuntematon niin, että Tottien suku on minun käsittääkseni voinut myös ottaa holhottavakseen yhden heistä, Emerentian.

PH

[Giösling]

Ennenkuin Jämpte-Isopedius-Ispois-hypoteesi karkaa kokonaan käsistä, on syytä palauttaa mieleen se, että Hans Erikssonin isäksi annetaan Svenskt Biografiskt Lexikon mukaan Erik Andersson, Oviken kirkkoherra Jämtlannissa, tunnettu reformaattori. Hänen arvellaan olleen kotoisin Uppsalan-seudulta ja yhdenmukainen sen "Ericus Andree de Upsalian" kanssa, joka sisäänkirjoitettiin Rostockin yliopistoon v. 1512.

Näin ollen on loogisinta olettaa, että Hans Eriksson Jämpte olisi saanut lisänimensä synnyinmaakuntansa (Jämtlannin) mukaan. Liian "arkisen" nimen olisi sitten joko hän, tai joku toinen kynänikkari kaunistanut Isopediukseksi.

[Pekka Hiltunen]

Ennenkuin Jämpte-Isopedius-Ispois-hypoteesi karkaa kokonaan käsistä, on syytä palauttaa mieleen se, että Hans Erikssonin isäksi annetaan Svenskt Biografiskt Lexikon mukaan Erik Andersson, Oviken kirkkoherra Jämtlannissa, tunnettu reformaattori. Hänen arvellaan olleen kotoisin Uppsalan-seudulta ja yhdenmukainen sen "Ericus Andree de Upsalian" kanssa, joka sisäänkirjoitettiin Rostockin yliopistoon v. 1512.

Näin ollen on loogisinta olettaa, että Hans Eriksson Jämpte olisi saanut lisänimensä synnyinmaakuntansa (Jämtlannin) mukaan. Liian "arkisen" nimen olisi sitten joko hän, tai joku toinen kynänikkari kaunistanut Isopediukseksi.

Täytyy nyt siis katsoa, että missä ja milloin on käytetty nimeä Jämpte kontra Isopedius. En olisi valmis yhdistämään Rostockissa opiskelleeseen Erik Anderssoniin meidän käsiteltävänämme olevaa, luku-, kirjoitus- ja ehkä laskutaitoistakin Hans Erikssonia tähän tai muihinkaan saman nimisiin, kun nyt kuitenkin ollaan jokseenkin oikean säädyn sisällä.
PH

[taunot]

Sääksmäellä Liettulan kylässä sanotaan Erik Hannunpojalla olevan maaomistus. VA 4282:57 . Dhenne jordh haffwer han ärfft effter sin hustrus
salig Israel Pålsson. Genos 30(1959) s.33-45 Kankaroisten suku.

[Pekka Hiltunen]

Sääksmäellä Liettulan kylässä sanotaan Erik Hannunpojalla olevan maaomistus. VA 4282:57 . Dhenne jordh haffwer han ärfft effter sin hustrus
salig Israel Pålsson. Genos 30(1959) s.33-45 Kankaroisten suku.

Hienoa! Juuri tätä tiedonmurusta kaipasimmekin!

PH

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655755

Lainaus Kankaroisten suku:
Toisaalta kerrotaan vuoden 1586 maantarkastusluettelossa, että Sääksmäen pitäjän Liettulan neljänneskunnan Liettulan kylässä olevan Eerik Hannunpojan tilan oli Martti Boijen lipuston ratsumies edellisenä vuonna (»i fiordh ») ostanut, joten tästäkin päätellen on Yrjänä Jönsinpoika jo 1585 ollut Hämeessä [6] (http://www.genealogia.fi/genos-old/30/30_33.htm#6). Erään myöhemmän maantarkastusluettelon mukaan käy ilmi, että Yrjänä Jönsinpoika on 1585 saanut apeltaan Israel Paavalinpojalta tilan Liettulan kylästä ja lisännyt tätä maaomaisuuttaan ostamalla tuon mainitun Eerik Hannunpojan tilan [7] (http://www.genealogia.fi/genos-old/30/30_33.htm#7). Kun Israel Paavalinpoika, Särkilahtisukua, oli Sääksmäen seudun merkittävin rälssitön mahtimies, on ilmeistä, että avioliitto hänen tyttärensä kanssa - nähtävästi vuoden 1585 tienoilla solmittu - on ollut Yrjänä Jönsinpojan »onnen takeena» [8] (http://www.genealogia.fi/genos-old/30/30_33.htm#8).



[6] VA: 4251:53. »Thenne jordh haffwer Ein Ryttare under Morthenn Båijes fana Nämplig Jörenn Jönssonn köppt i fiordh, och Inge bref eller beuis eij dher opå seett, och icke han sielff tilstädz waridt haffwer; och efther dhett att han är Israell Pålssons Mågh, dogh haffwer förn(ämnd)e Israell Pållssonn, lofuadt, ath han schall betale och utgöre, dher udaf Ein full Mandz drächtt.»
[7] VA: 4282:57v, jossa toisen tilan kohdalla sanotaan: »dhenna jordh haffwer han ärfft effther sin hustrus fadher salig Israel Pålsson», toisen tilan kohdalla taas: »dhenne jordh haffwer Jören Jönsson bekommit medh köpett anno(15)86».



http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655756
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=632870


Israel Pohlssonin tilalla Jöran Jönsson 1600.
1601 Kyrkoherden

Olof Jönsson.


Sitten 1602 hustr. Margareta, joka lienee Isrel Påhlssonin leski Margeta Mårtensdotter.


Onko kirkkoherra Olof Jönsson lesken 2. puoliso?


Kuka voisi olla tuo khr, sillä matrikkeli tuntee vain Kemin kappalainen Olof Jönssonin, joka katoaa merkinnöistä 1600.
Olisiko hän Jöran Jönssonin veli?


Nicolaus Erici (K 1601)

Nils Eriksson
S ilmeisesti Laitila. V Laitilan kirkkoherra, maatilan omistaja Laitilan Sorolan kylässä Ericus Jacobi ja N.N.
Sääksmäen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5102) kappalainen 1577, kirkkoherra 1579; Sääksmäen rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6125) maarovasti, mainitaan 1593 ja 1600.
Piispa Ericus Erici Sorolainen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=556) kirjoitti pian Uppsalan kokouksesta palattuaan huhtikuussa 1593 veljelleen, rovasti Nicolaus Ericille.
K Sääksmäki 1601.



Onko tuossa Nikolaus Ericin jälkeen ollut tuntematon kirkkoherra, jonka vaimo oli Israel Stiernkorsin leski, vai oliko Nicolaus Erikin vaimo tuo leski.


Periaatteessa tuo Erik Hansson voisi hyvinkin olla Ericus Ericin Alftanuksen isä.
Kiuasmaa mainitsee Turun linna vahtimestarina Erik Hanssonin 1589-93 sivulla 79, kirjassaan Suomen yleis-ja paikallishallinnon toimet.

[Pekka Hiltunen]

Taitavat olla liian myöhäistä vakeä.

- Tuli tässä nyt vain mieleeni, että Souranderin sukua selvittävä kirjoitus on vuosikirjan siinä osassa, joka puuttuu Turun yliopiston historian laitoksen seinaarkirjastosta Jusleniasta. Joku hajamielinen professori lienee unohtanut palauttaa... (päivän lööppi: "Ex-vaimo nai muistisairaan miljonäärin").

PH

[Kimmo Kemppainen]

Lyhyen sanakirjatutkinnan jälkeen vaikuttaisi siltä, että isopedius tulee isopedon'ista eli tasamaasta, joka puolestaan tulee sanasta pous, joten molemmat selitykset pitävät paikkansa.
Kimmo Kemppainen

Isopedius ei liene väännös Ispoisista, vaan väännös sukunimestä Jämpte:
ruots. jäm(p)t = tasainen, jämpti = kr. isos = tasainen, jollekin vertoja vetävä; isos + pous (pod-) 'jalka' > lat. pes (ped-); myös kuv. jalusta, podium. Isopedius tarkoittaisi siis tasajalkaa. Toinen vaihtoehto on, että pedius <kr. pedon 'kenttä', lat. pedium jonkinlaisessa "tasamaan" merkityksessä.

Jens

[Movitz]

Ja tämä Tasamaa lienee yhtä kuin Jämptlandh, jonka asujaimet ovat jämptejä.

[Giösling]

Lyhyen sanakirjatutkinnan jälkeen vaikuttaisi siltä, että isopedius tulee isopedon'ista eli tasamaasta, joka puolestaan tulee sanasta pous, joten molemmat selitykset pitävät paikkansa.
Kimmo Kemppainen

Kiinnostava lopputulos!

En tiedä tarkalleen, miten ja miksi Rostocissa 1564 sisäänkirjoitettu Johannes Erici Isopedius ("Hans Eriksson Jämpte") on yhdistetty Oviken kirkkoherran (Erik Andersson) ainoaksi pojaksi, jollei sitten "todisteena" ole käytetty Ericuksen omaa opiskelua samassa opinahjossa 1512. Aikaeroa syntyy peräti 52 vuotta, mielestäni liian paljon!

Ketjussa esitettyjen tulkintojen mukaan hän olisi siis voinut olla kotoisin yhtähyvin, ellei paremmin Ispoisista! Erinomaista vainuntaa ja yhteistyötä!

[taunot]

Voipi olla väärä Erik Hannunpoika Sääksmäen Leivoselta, mutta minua ihmetyttää kun hänet on merkitty sinne näkyviin 1586-1593. Kuitenkin hän on myynyt tilan jo 1585 lopussa. Jos hän on kaipaamamme Erik Hannunpoika niin hänellä oli Ruotsissa n.1585 syntynyt lapsi Erik ja ehkä tila oli vaimon eli tällöin Israel Pålssonin tyttären ja sitä hoiti Thomas Persson lampuotina. Israel Pålsson kuoli n.1589 Tukholmassa. Voiko olla niin että he asuivat Ruotsissa ja tämä Sääksmäen paikka oli "piilopirtti".

[P-L H]

Hei

Tässä kirjeessä mainitaan Kaarina Maununtytär

Suomea koskevia kuninkaallisia kirjeitä 1540-1634 (483a)
Fru Karin Konungs........
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719378


Suomen aatelistoa vastaan tehtyjä valituksia 1530-1619 (2151)

1556 15/XII Turun linna. Linnaoikeuden pöytäkirja, syyttettyinä Sääksmäen khlk vouti Hannu Olavinpoika ja hänen kirjurinsa Tuomas Pärttylinpoika.
Alkuperäinen kirje sivulla 43?

kuva 25 1607 7/1 Tukholman raastupa. Viskaali Kaarle Olavinpoika ilmoittaa Yrjänä Lindelle ja Tönne Knuutipojalle ehdot, joilla kuningas on valmis armahtamaan heidät ja muut Suomen voudit valtaneuvoston tuomitsemasta kuolemanrangaistuksesta.
Alkuperäinen kirje sivulla 278
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1667000

Suomen verovähennyksiä- ja vapauksia koskevia kirjeitä 1572-1624 (144a/I)
kuva 10
5.3.1591 Hannu Eerikinpoika (Hans Erichson till Brinkala), Turun linnan käskynhaltija, tiedoittaa Pöytyän pitäjän Karviaisten kylän talonpoikien ….........
käyneen Turun linnassa esittämässä hänelle edellämainitun kuninkaallisen kirjeen. (Laguksen kokoelma)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1660648

t. Pirkko

[Pekka Hiltunen]

Voipi olla väärä Erik Hannunpoika Sääksmäen Leivoselta, mutta minua ihmetyttää kun hänet on merkitty sinne näkyviin 1586-1593. Kuitenkin hän on myynyt tilan jo 1585 lopussa. Jos hän on kaipaamamme Erik Hannunpoika niin hänellä oli Ruotsissa n.1585 syntynyt lapsi Erik ja ehkä tila oli vaimon eli tällöin Israel Pålssonin tyttären ja sitä hoiti Thomas Persson lampuotina. Israel Pålsson kuoli n.1589 Tukholmassa. Voiko olla niin että he asuivat Ruotsissa ja tämä Sääksmäen paikka oli "piilopirtti".

Stiernkors-tunnus oli Ruotsin puolella 1500-luvulla kai tuntematon eikä se ole voinut tulla Hansinpoikien käyttöön Hans Erikssonin vaimon puolelta, kun tiedetään ettei Kaarina Maununtyttärellä ollut aatelista taustaa ja ilkeämieliset sanonnat hänestä liittyvät porvarissukuun tai talonpoikaiseen taustaan - jollei pähkinöitä toriväelle kaupittelevaan köyhälistöön. Ei tunnetun suvun tunnuksia miten tahansa voitu sineteissä käyttää; aatelismies suojeli omalla miekallaan vaakunaansa ja luvattomasta toisen, ja tunnetun suvun tunnusten käytöstä lienee jotain kirjattu lakiinkin, jos on voitu olettaa, että on henkilöitä, jotka eivät asiaa muuten ymmärrä. Toisaalta eivät luku-ja kirjoitustaitoiset Hansinpojat olisi Turkuun hakeutuneet, jos emämaan puolella olisi ollut oppinutta sukua ja varallisuutta sekä mahdollisuudet yliopisto-opiskeluun. Ericus Ericiin voidaan arvella syntyneen 1585-90 välillä, kun vanhin lapsi lienee syntynyt 1615 tietämillä.

PH

[Benedictus]

Nimistä:
Isopedius-Tasamaa
Ispoinen-mahdollisesti sama sana, koska paikka erittäin korostuneesti tasamaa.

Naapurissa Lauste- mistä tuokin nimi tulee, vaikea keksiä suomenkielistä sanaa pohjaksi.
Omistajana 1540 kaniikki Jacobus Blome
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166080
Eli Turun ympäristön tiloista monet kuuluivat kirkolle ja kirkon miehille.

Liuttulan Erik Hansson sopii ajallisesti erinomaisesti Ericus Ericin isäksi, mihin sopii myös Turun linnan vahtimestari Erik Hansson.

Koska ei tiedetä missään viitteitäkään kenestäkään, joka voisi olla Ericus Ericin sisaruksia, niin voisi arvella, että äitinsä on kuollut Ericin synnyttyä ehkäpä seuraavan lapsen saantiin.

Ljusta oli yksi niistä tiloista, joista kerrotaan kronikassa.
Sundby, Ljusta, och Gesterby

Ljusta-Liusta-Liutula

Liutula voisi hyvinkin muuttua ruotsinkieliselle Ljusta-nimeksi.
Sundby tas on tässä Eurajoen Irjanteella, joka kuului Åke Tottille.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=345068
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=322447

Eurajoen Luvian Norrby taasen kuului Sääksmäen Kankaroisen Jören Jönssonille, joka oli Israel Påhlsson Stiernkorsin vävy.

[Giösling]

Alftanien tilusten syntyhistoria on kronikan kertoman mukaan seuraava:

Hans Eriksson (Jämpte-Isopedius?), kuningas Erikin sihteeri, jonka vaimo oli kuningattaren veljentytär (Anna Magnusdotter?) oli saanut kuninkaalta lahjoituksina (läänityksinä) tiluksia Helsinglandissa ja Suomessa. Tiluksille annetaan nimet Sundby, Ljusta ja Gesterby. Ovatko kaikki jälkimmäiset Suomessa, vai onko joku niistä Alftan-tiluksen nimi? - jää arvailujen varaan.

Hansin ja Annan avio on solmittu ilmeisimmin jo ennen Erikin valtaantuloa. Annan suku toimi linnan- ja kuninkaan henkivartiointiin liittyvissä tehtävissä, Hansin taas kanslianpuoella. Säätyrajoja ei ylitetty.

Vasta kuningas Erikin avioiduttua Kaarina Maununtyttären kanssa, suvun onni radikaalisti kääntyy. Ilmeisesti jo ennen vihkimistä, mahdollisesti prinsessa Sigridin syntymän aikoihin, tulevan kuningattaren suvun aatelointi ajankohtaistuu ja toteutuu viimeistään Kaarinan kruunauksen yhteydessä.

Suku saa aatelisnimen, -vaakunan ja läänityksiä.

Myös avion kautta kuningattaren sukuun kuuluvaa Hans Erikssonia muistetaan e.m. maalahjoituksin.

Tilukset säilyvät suvun hallussa aina Kaarle-herttuan “puhdistuskampanjaan” asti, jolloin ei-aatelisille Erikin aikana annetut läänitykset peruutettiin (s.o . otettiin takaisin kruunulle). Veljesten saatua vihiä aikeista (“Räfsta Ting”), he kiireesti siirsivät (myivät muodolliseen hintaan) maaomaisuutensa turvaan Sigrid-neidolle, kuninkaan tyttärelle ja verisukulaiselleen, odotellakseen aikoja parempia (s.o. Erikin-linjan valtaanpalautusta). Se ei koskaan toteutunut, eikä Sigridin perijä, “Lumiaurana” tunnettu Ake Tott kunnioittanut äitinsä lupausta, vaan käänsi Alftan-suvulle selkänsä, ei pelkästään tilusten-, vaan niitä paljon kiusallisemman, kadonneita Tott-lapsia koskevan salaliiton tähden.

“Urhea” Lumiaura, joka "aina aurasi toisten teitä, eikä koskaan omiaan" (kuningas Kustaa II Adolfin ironinen toteamus), osoittautui pohjimmiltaan pelkuriksi, joka ei milloinkaan tarttunut tilaisuuteen s.o. itselleen kuuluvaan Ruotsin kruunuun, vaan “majesteettiuskollisuudessaan” , suudellakseen oman isoisänsä murhaajien käsiä, hylkäsi jopa omat verisukulaisensakin! Sankarillista?!

[virpinissila]

Vaikka olenkin Alftanien jälkeläinen (Forteliuksen kautta) en ole juurikaan jaksanut seurata tätä ketjua. Olisi kiva, jos joku vetäisi yhteen, mitä oikeasti ja todistetusti on löydetty alkuperäislähteistä sitten Genoksen kirjoitusten.
Lisää rönsyilyä ja hajahavaintoja, varsinkin kun osa näistä on jo ollut esillä ja vilahtaa aina välillä uudelleen.
Eurajoen Irjanteen Sjundby lienee saanut nimensä Tottien myötä. Kaupin nimismiessuku, joka ilmoittaa olevansa Moision jälkeläisiä (esim. Seppo Suvanto 2001: Satakunnan henkilötiedosto 1303–1751: 1838) yrittää käräjöidä joistakin maaomistuksista kymmeniä vuosia, myös Totteja vastaan. Ymmärtääkseni tätä samaista tilaa (alkujaan kolme tilaa) kuului aikaisemmin Lavilan kirjuri-suvun vävylle, saksalaissyntyiselle Baltzar Hansinpoika Trumetarelle ja sittemmin hänen vävylleen Måns Erikinpojalle, joka muutti pois Eurajoelta (ilmeisesti Tottien tieltä), mutta oli todistamassa siltavoutina (Kokemäeltä) 1657 kun Ingeborg Oxenstiernan edusmies ja Kaupin isäntä olivat käräjillä Pihlausholmasta. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3865789
Eurajoen Lavila ja Irjanteen Sjunby (ja paljon muutakin Eurajoelta) kuuluivat Tott-suvulle 1600-luvulla. Muun muassa Åke Tottin lesken Cristina Brahen etuja valvottiin tiukasti. Näistä löytyy lukuisia käräjäjuttuja Eurajoelta, tässä linkki yhteen, sattumanvaraisesti valittuun juttuun vuodelta 1644, edusmiehenä Class Ericsson (Torsk? muistaakseni). http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3847813
Eurajoen kappelissa Luvialla puolestaan oli Ljusta, joka kuului Åke Tottin ensimmäisen vaimon Sigrid Bielken vanhempien omistuksiin. Leski Ingeborg Oxenstiernan edusmiehet olivat samoin jatkuvasti käräjillä omistuksista, tässä yksi esimerkki vuodelta 1641, missä Ljusta mainitaan. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3847361 Ljustasta löytyy kyllä monia muitakin mainintoja käräjäpöytäkirjoissa.
Ja sitten vielä juttu Eurajoen käräjiltä vuodelta 1643, jossa on kyse Pihlausholmasta ja mainitaan Kankaroisten Jöran Jönssonin poika Erik Jönssinpoika, Cristina Brahe, edesmennyt Nils Bielke ja vävy Åke Tott http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3847568 (321v-322). Blomstedt näkyy kääntäneen Norrbyn Niemenkyläksi, kyse on kuitenkin Luodonkylästä.
SAY:sta on kutakuinkin epävarmaa hahmottaa omistussuhteita. Minun osaltani jää avoimeksi, olivatko Kankaroisten Jöran Jönssonin omistukset Ljustaa. En liioin ole hakenut voudintilejä/ läänintilejä enkä käynyt systemaattisesti läpi käräjäpöytäkirjoja näitä henkilöitä koskien (lukuun ottamatta Lavilaa). Yhteys Alftaneihin onkin sitten luullakseni eri juttu…


Virpi Nissilä

[Giösling]

Alftanien kronikanmukaisen maaomaisuuden kohdalla on mielestäni mentävä vuoteen 1560 (Erikin valtaantulovuosi), tai ehkä todennäköisemmin vuoteen 1568 (avio ja Kaarinan kruunausvuosi), kuten edellisessä viestissäni mainitsin. Se, milloin maaomaisuus menetettiin (s.o. siirtyi prinsessa Sigridin nimiin) ajoittunee hiukan ennen Kaarle-herttuan määräämiä kutsuntakäräjiä ("Räfsta Ting"), joiden alkamispäivä ei ole tiedossani. Maaomaisuus on aikaisintaan voinut joutua Tott-suvulle Sigridin avioituessa 1597 Henrik Claessonin (Tott) kanssa. Joka tapauksessa puhutaan varsin lyhyestä "pirrasta"/ periodista.

1600-luvun maaomistusolot eivät valitettavasti tuo lisävalaistusta Alftanien tilusten kohtalolle, nehän eivät koskaan palautuneet suvulle.

[Pekka Hiltunen]

Vaikka olenkin Alftanien jälkeläinen (Forteliuksen kautta) en ole juurikaan jaksanut seurata tätä ketjua. Olisi kiva, jos joku vetäisi yhteen, mitä oikeasti ja todistetusti on löydetty alkuperäislähteistä sitten Genoksen kirjoitusten.
Lisää rönsyilyä ja hajahavaintoja, varsinkin kun osa näistä on jo ollut esillä ja vilahtaa aina välillä uudelleen.
Eurajoen Irjanteen Sjundby lienee saanut nimensä Tottien myötä. Kaupin nimismiessuku, joka ilmoittaa olevansa Moision jälkeläisiä (esim. Seppo Suvanto 2001: Satakunnan henkilötiedosto 1303–1751: 1838) yrittää käräjöidä joistakin maaomistuksista kymmeniä vuosia, myös Totteja vastaan. Ymmärtääkseni tätä samaista tilaa (alkujaan kolme tilaa) kuului aikaisemmin Lavilan kirjuri-suvun vävylle, saksalaissyntyiselle Baltzar Hansinpoika Trumetarelle ja sittemmin hänen vävylleen Måns Erikinpojalle, joka muutti pois Eurajoelta (ilmeisesti Tottien tieltä), mutta oli todistamassa siltavoutina (Kokemäeltä) 1657 kun Ingeborg Oxenstiernan edusmies ja Kaupin isäntä olivat käräjillä Pihlausholmasta. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3865789
Eurajoen Lavila ja Irjanteen Sjunby (ja paljon muutakin Eurajoelta) kuuluivat Tott-suvulle 1600-luvulla. Muun muassa Åke Tottin lesken Cristina Brahen etuja valvottiin tiukasti. Näistä löytyy lukuisia käräjäjuttuja Eurajoelta, tässä linkki yhteen, sattumanvaraisesti valittuun juttuun vuodelta 1644, edusmiehenä Class Ericsson (Torsk? muistaakseni). http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3847813
Eurajoen kappelissa Luvialla puolestaan oli Ljusta, joka kuului Åke Tottin ensimmäisen vaimon Sigrid Bielken vanhempien omistuksiin. Leski Ingeborg Oxenstiernan edusmiehet olivat samoin jatkuvasti käräjillä omistuksista, tässä yksi esimerkki vuodelta 1641, missä Ljusta mainitaan. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3847361 Ljustasta löytyy kyllä monia muitakin mainintoja käräjäpöytäkirjoissa.
Ja sitten vielä juttu Eurajoen käräjiltä vuodelta 1643, jossa on kyse Pihlausholmasta ja mainitaan Kankaroisten Jöran Jönssonin poika Erik Jönssinpoika, Cristina Brahe, edesmennyt Nils Bielke ja vävy Åke Tott http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3847568 (321v-322). Blomstedt näkyy kääntäneen Norrbyn Niemenkyläksi, kyse on kuitenkin Luodonkylästä.
SAY:sta on kutakuinkin epävarmaa hahmottaa omistussuhteita. Minun osaltani jää avoimeksi, olivatko Kankaroisten Jöran Jönssonin omistukset Ljustaa. En liioin ole hakenut voudintilejä/ läänintilejä enkä käynyt systemaattisesti läpi käräjäpöytäkirjoja näitä henkilöitä koskien (lukuun ottamatta Lavilaa). Yhteys Alftaneihin onkin sitten luullakseni eri juttu…


Virpi Nissilä

Eurajoen Sundby ja Lavian Ljusta on siis jätettävä laskuista tai muuten kronikka tältä osin osoittautuu vääristelyksi.

Tähän mennessä on ilmennyt, että kronikka täsmää nimien osalta, t.s. Olav Rundtin olettamus Hans Olofssonista kantaisänä on erheellinen ja perustuu saatyrajat ylittäviin, saman nimisten henkilöitten yhdistämiseen sukuun; samoin ei ole mitään perustetta olettamukselle, että Henrik Hanssonin - ja siten muittenkin Hansinpoikien - äiti olisi ollut äitinsä puolelta Sundbyn sukua ollut Malin Henrikintytär (Dönsbyn Hästesko-sukua äitinsä äidinisän puolelta). Näin ollen näyttää ilmeiseltä, että stiernkors-sinettejä käyttäneet Hansinpojat olivat Sääksmäen vouti Israel Påvelinpoika Stiernkorsin sisarenpojan, Kaarinan (nyk. Turun) Ispoisten Erik Mårtenssonin (stjärna och kors) otaksutun pojan Hans Erikssonin jälkeläisiä. On siis tavallaan palattu lähtöruutuun.

Erik-kuninkaan myöntämistä aatelisarvoista ja läänityksistä on ehkä vaikeaa päästä selvyyteen, koska asiakirjat tuhottiin tai jätettiin kokonaan laatimatta siltä osin kuin mitä tulee Juhana III:n toimesta toteutettuun redusointiin.

Giöslingin viestiin haluaisin vielä käsityksenäni ilmaista, että "Pohjolan Lumiauran", Claes Henriksson Tottin mahdollisuudet kruunuun kuningatar Kristina naimalla ovat myöhempien aikojen spekulanttien kuvitelmia: Kristina oli kihloissa serkkunsa kanssa, mutta ilmeisesti kaoottisen sukupuoli-identiteettinsä takia ei rohjennut avioitua, koska arveli ettei kuitenkaan voisi tuottaa kruununperijää - hänhän kuvitteli voivansa muuttua fysiologialtaan mieheksi, kun hänet psyykeeltään oli mieheksi kasvatettu. Hän siis luopui kruunusta ja kääntyi katolilaiseksi. Kääntymisensä jälkeen ent. kuningatar kuitenkin ilmaisi uudelleen haluavansa hallita maata, jonka talouden hän jo oli ehtinyt ajaa kassakriisiin lahjoituksillaan ja aateloinneillaan. Se, että Kristina näytti poteneen "Vaasojen tautia" käy kyllä ilmi siitä, että hän pyrki jopa Puolan kuninkaaksi, kun Ruotsin säädyt eli ylhäisaatelisto oli tyrmännyt hänen uudeleenvalintansa Ruotsin hallitsijaksi.

PH

[Giösling]

Alftanien tilusten syntyhistoria on kronikan kertoman mukaan seuraava:

Hans Eriksson (Jämpte-Isopedius?), kuningas Erikin sihteeri, jonka vaimo oli kuningattaren veljentytär (Anna Magnusdotter?) oli saanut kuninkaalta lahjoituksina (läänityksinä) tiluksia Helsinglandissa ja Suomessa. Tiluksille annetaan nimet Sundby, Ljusta ja Gesterby. Ovatko kaikki jälkimmäiset Suomessa, vai onko joku niistä Alftan-tiluksen nimi? - jää arvailujen varaan.

Hansin ja Annan avio on solmittu ilmeisimmin jo ennen Erikin valtaantuloa. Annan suku toimi linnan- ja kuninkaan henkivartiointiin liittyvissä tehtävissä, Hansin taas kanslianpuoella. Säätyrajoja ei ylitetty.

Vasta kuningas Erikin avioiduttua Kaarina Maununtyttären kanssa, suvun onni radikaalisti kääntyy. Ilmeisesti jo ennen vihkimistä, mahdollisesti prinsessa Sigridin syntymän aikoihin, tulevan kuningattaren suvun aatelointi ajankohtaistuu ja toteutuu viimeistään Kaarinan kruunauksen yhteydessä.

Suku saa aatelisnimen, -vaakunan ja läänityksiä.

Myös avion kautta kuningattaren sukuun kuuluvaa Hans Erikssonia muistetaan e.m. maalahjoituksin.

Tilukset säilyvät suvun hallussa aina Kaarle-herttuan “puhdistuskampanjaan” asti, jolloin ei-aatelisille Erikin aikana annetut läänitykset peruutettiin (s.o . otettiin takaisin kruunulle). Veljesten saatua vihiä aikeista (“Räfsta Ting”), he kiireesti siirsivät (myivät muodolliseen hintaan) maaomaisuutensa turvaan Sigrid-neidolle, kuninkaan tyttärelle ja verisukulaiselleen, odotellakseen aikoja parempia (s.o. Erikin-linjan valtaanpalautusta). Se ei koskaan toteutunut, eikä Sigridin perijä, “Lumiaurana” tunnettu Ake Tott kunnioittanut äitinsä lupausta, vaan käänsi Alftan-suvulle selkänsä, ei pelkästään tilusten-, vaan niitä paljon kiusallisemman, kadonneita Tott-lapsia koskevan salaliiton tähden.

“Urhea” Lumiaura, joka "aina aurasi toisten teitä, eikä koskaan omiaan" (kuningas Kustaa II Adolfin ironinen toteamus), osoittautui pohjimmiltaan pelkuriksi, joka ei milloinkaan tarttunut tilaisuuteen s.o. itselleen kuuluvaan Ruotsin kruunuun, vaan “majesteettiuskollisuudessaan” , suudellakseen oman isoisänsä murhaajien käsiä, hylkäsi jopa omat verisukulaisensakin! Sankarillista?!

Tarkennuksena edelliseen:

Kronikan mukaan Erik Hansson on veljessarjan vanhin.
Hänen tiedetään aloittaneen uransa kirjurioppilaana kuninkaan laskukamarissa vv 1576/1577. Jos oletamme, että oppilas tuli sisään n. 13-vuoden ikäisenä, on vanhempien avion solmimisaika voinut olla niinkin myöhäinen kuin vuosi 1564, jolloin Hans Erikssonin (Jämpte-Isopedius) tiedetään palanneen kolmivuotiselta opintomatkaltaan Rostockista. Hän oli saanut opintolainaa kansliasta jo vuonna 1561, joten mahdollisuuksien rajoissa, tosin epätodennäköisemmin, on myös ennen ulkomaanopintoja avioituminen.

Kirjoittaessani "Lumiauran" kyvyttömyydestä tarttua tilaisuuteen s.o. Ruotsin kruunuun, tarkoitan nimenomaan Ake Tottia, prinsessa Sigridin poikaa, en suinkaan kreivi Claes Tottia (Sigridin pojanpoika), jolle kuningatar Kristiinan todistettavasti tarjosi Ruotsin kruunua hyvitykseksi isiensä teoista (s.o kruunun anastamisesta) ja myös ehkä siksi, että oli tähän aidosti kiintynyt.

Lumiauralla (siis Claesin isällä, Sigridin pojalla) oli kenttämarsalkkana ja Ruotsin sotalaitoksen de facto vahvimpana miehenä tilaisuus ottaa takaisin se, mikä häneltä kuningas Erikin tyttärenpoikana oli (prinssi Gustafin kuoleman jälkeen) riistetty. Historiallinen fakta on se, että Juhana- ja Kaarle-herttuat olivat vallankaappajia, Erikin linja se laillinen. Se, että kaapparit muuttivat Ruotsin lakia mm. perimyksen osalta, ei tee heidän kaappaustaan lainkaan "laillisemmaksi".

Kustaa II Adolf, itse merkittävä sotasankari, ei voinut ymmärtää, miksi Ake Tott ei "tarttunut tilaisuuteen", vaan "aurasi aina muitten teitä, vaan ei koskaan omiaan" (majesteetin omin, ironisin sanoin)?! Kustaa II Adolf olisi menetellyt samassa tilanteessa toisin, s.o. aurannut omansa ensin!

[Pekka Hiltunen]

Tarkennuksena edelliseen:

Kronikan mukaan Erik Hansson on veljessarjan vanhin.
Hänen tiedetään aloittaneen uransa kirjurioppilaana kuninkaan laskukamarissa vv 1576/1577. Jos oletamme, että oppilas tuli sisään n. 13-vuoden ikäisenä, on vanhempien avion solmimisaika voinut olla niinkin myöhäinen kuin vuosi 1564, jolloin Hans Erikssonin (Jämpte-Isopedius) tiedetään palanneen kolmivuotiselta opintomatkaltaan Rostockista. Hän oli saanut opintolainaa kansliasta jo vuonna 1561, joten mahdollisuuksien rajoissa, tosin epätodennäköisemmin, on myös ennen ulkomaanopintoja avioituminen.

Kirjoittaessani "Lumiauran" kyvyttömyydestä tarttua tilaisuuteen s.o. Ruotsin kruunuun, tarkoitan nimenomaan Ake Tottia, prinsessa Sigridin poikaa, en suinkaan kreivi Claes Tottia (Sigridin pojanpoika), jolle kuningatar Kristiinan todistettavasti tarjosi Ruotsin kruunua hyvitykseksi isiensä teoista (s.o kruunun anastamisesta) ja myös ehkä siksi, että oli tähän aidosti kiintynyt.

Lumiauralla (siis Claesin isällä, Sigridin pojalla) oli kenttämarsalkkana ja Ruotsin sotalaitoksen de facto vahvimpana miehenä tilaisuus ottaa takaisin se, mikä häneltä kuningas Erikin tyttärenpoikana oli (prinssi Gustafin kuoleman jälkeen) riistetty. Historiallinen fakta on se, että Juhana- ja Kaarle-herttuat olivat vallankaappajia, Erikin linja se laillinen. Se, että kaapparit muuttivat Ruotsin lakia mm. perimyksen osalta, ei tee heidän kaappaustaan lainkaan "laillisemmaksi".

Kustaa II Adolf, itse merkittävä sotasankari, ei voinut ymmärtää, miksi Ake Tott ei "tarttunut tilaisuuteen", vaan "aurasi aina muitten teitä, vaan ei koskaan omiaan" (majesteetin omin, ironisin sanoin)?! Kustaa II Adolf olisi menetellyt samassa tilanteessa toisin, s.o. aurannut omansa ensin!

Sekoitin näköjään Åke Claessonin ja Claes Heirikssonin, kun Kustaa II kutsui Lumiauraksi tietenkin Åke Claessonia. Se, että Kristina "tajosi kruunua toistamiseen" ja "hyvityksenä" isoisänsä ja ehkä enonsakin kohtalosta osoittaa, ettei hän todellakaan ollut realiteeteissa: hän oli kyvytön halitsemaan maata, joka oli sodassa ja tarvitsi sotakoneeseensa jatkuvasti yhä enemmän varoja, kun Kristina niitä varoja kaiken aikaa oli vain tuhlaillut lahjoituksiin ja ylellisyyksiin. Voidaan vain kuvitella, kuinka säädyt olisivat ottaneet vallan käsiinsä, kuten ne tekivät Kustaa II:n aikana, jos Kristina olisi jatkanut hallitsijana. Ehkä hänen luopumisensa krunusta olikin säätyjen tahto eikä välttämättä hänen oma päätöksensä.

PH

[Pekka Hiltunen]

Tarkennuksena edelliseen:
Kronikan mukaan Erik Hansson on veljessarjan vanhin.
Hänen tiedetään aloittaneen uransa kirjurioppilaana kuninkaan laskukamarissa vv 1576/1577. Jos oletamme, että oppilas tuli sisään n. 13-vuoden ikäisenä, on vanhempien avion solmimisaika voinut olla niinkin myöhäinen kuin vuosi 1564, jolloin Hans Erikssonin (Jämpte-Isopedius) tiedetään palanneen kolmivuotiselta opintomatkaltaan Rostockista. Hän oli saanut opintolainaa kansliasta jo vuonna 1561, joten mahdollisuuksien rajoissa, tosin epätodennäköisemmin, on myös ennen ulkomaanopintoja avioituminen.

En näe mitään aikatauluongelmaa, sillä kyllähän Rostocistakin lomille pääsi ja ainakin Henrik Hanssonin elämänvaiheitten perusteella vanhimmat pojat Erik ja Henrik ovat voineet syntyä opintojen kestäessä. Henrik Hansson on voinut syntyä jopa jo noin 1550, kun hänellä on 1. vaimonsa kanssa ollut 5 lasta 1589 alkukeväällä. HH kuoli 1619 ja on voinut olla silloin noin 70-vuotias. Uskon, että kirjuriopilas on ollut muutaman vuoden vanhempi kuin 13-vuotias opintojaan kansliassa aloitellessaan, ehkä 16 tai 17. Tietenkin voidaan lähteä siitäkin, että Biretta on ollut miestään vanhempi ja lapsista ainakin vanhimmat aiemasta aviosta.
PH

[Benedictus]

Jos otamme lähtokohdaksi faktan, että Ericus Erici Alftanus käytti Stiernkors sinettiä ja hänellä oli pojat Israel ja Abraham.
Hänen vaimostaan tai tämän suvusta ei silti puhuta missään.

Ylläolevan perusteella voidaan päätellä, että sopivin äitiehdokas Erikukselle on vouti Israel Påhlsson Stiernkorsin tytär.
-poikien ja osin tytärtenkin nimet.
-sinetti
-mestatun isoisän nimen häpeä-vaikeneminen.

Liutulan Erik Hansson-tilakauppa 1585 Israel Stiernkorsin vävyn Jören Jönssonin kanssa.

Huomattavaa, että Kaarina Maununtytär muutti Kangasalan Liuksialaan 1577.

Aiemmin on laskettu, että veljekset ovat syntyneet mahdollisesti 1550-60 lukujen vaihteen aikoihin, Tällöin Erik Hansson olisi ollut noin kolmekymppinen 1577.
Huomioden perheen suhteet Kaarinaan ja kronikan luonne, niin voisi arvella, että Erik Hansson on hyvinkin voinut olla Liuksialassa Kaarinan palveluksessa.
Onkohan Liuksialan palveluskunnasta mitään tarkempaa selvitystä?
Tätä kautta on hyvinkin voinut naida Israel Stiernkorsin tyttären, riiuu matka ei ainakaan ollut pitkä, sillä Liuksialan ja Sääksmäen väli on noin 40 km, venereitti taitaa olla lyhempikin.

Jos Ericua Erici on tuo 1601 kuittauksessa mainittu teini, niin sopisi kokonaisuuteen, koska olisi silloin syntynyt 1580-luvun puolivälissä, eli isänsä on hyvinkin voinut muuttaa Turkuun, pojan alkaessa opinkäynnin.
Toisaalta olen ihmetellyt, että Ericus Erici pääsi suoraan katedraalikoulusta opettajaksi.
Ajallisesti ja urakehitystä ajatellen tuntuu, että *Ericus on ehtinyt opiskella jossain yliopistossakin ennen Porvoon? ja Helsingin koulumestarin toimia.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=654319
Sääksmäen Liuttulalassa kiinnostava henkilö.
Mons Nilsson 1565-69, kukahan tämä on?
Onko Karunan Måns, Påvelin veli?

[Giösling]

Kaarinan Liuksialan-seurueen nimilista on ollut esillä näissä ketjuissa. Harmikseni en sitä heti ja helposti löytänyt.

Taisin eilen antaa Ake Tottin luonteesta liiankin positiivisen kuvan.

Tämä sankarina historiaan kirjattu henkilö, palveli itseasiassa paitsi isoisänsä (Erik XIV), myös isänsä (Henrik Claesson Tott) ja enonsa prinssi Gustaf Erikssonin murhaajia ja näitten jälkeläisiä kritiikittä, suorastaan sokean lojaalisesti.

Luulen, että Sigrid Vasa vielä kuolinvuoteellaankin kirosi poikansa, kiittämisen sijasta.

Ei voida ajatella, etteikö Ake Tott olisi ollut tietoinen miespuolisen sukunsa surmaamisesta ja siitäkin, ketkä olivat teokojen takana.

Sigrid Vasa oli ensimmäisenä, julkisesti (kirjeessään lapsikuningattarelle) todennut isänsä tulleen murhatuksi. Hän vannoi kostoa läpi elämänsä.

Poika ei ollut äitinsä veroinen. Päinvastoin, Sigridin manaukset ja kostoonyllytykset, vain etäännyttivät pojan äidistään. Hän suorastaan heittäytyi vallananasatajien ja sukunsa surmaajien syliin; uljas ja saattava "Pohjolan Lumiaura"!

Sigridin kuoltua Ake Tott hävitti hänen testamenttinsa ja salaliittoihin liittyvät dokumentit; "lumiaura" suorastaan värisi pelosta, niitä tuleen työnnellessään. Surkimus - äitinsäkin silmissä!

[Benedictus]

Hiltunen arvioi että linankirjuri Henrik Hansson olisi voinut olla 70 kuollessaan, saattoi olla hieman nuorempi, mutta syntymäaika olisi kuitenkin 1550-60-lukujen vaihteessa, jos ajatellaan, että vaimo Biritta on synnyttänyt jo1589 mennessä viisi lasta. Lasten väliksi voidaan laskea reilut 2 vuotta. Eli jos karkeasti lasketaan niin 12 vuotta sopii hyvin niiden tekoon.

1589-12 vuotta= 1577

Miten sattuukaan, niin tuossa on sama vuosi kun Kaarina Maununtytär seurueineen muutti Liuksialaan.

Kuten tiedetään Henrik Hansson oli seurueessa mukana. Sekä Ispoisten Valborg, jota olen esittänyt Henrikin isoäidiksi.

Tuntuu siltä, että Sääksmäellä vietettiin Henrikin ja Biritan häät 1577 kesällä, sillä silloin vieraaksi saatiin sukua ja arvovieraita jos Kaarina Maununtytär oli myös vieraana, mikä tuntuisi lookiselta.

Biritan arkun Stiernkors tunnukset ja Henrik Hanssonin käytämä sinetti viittaa lähisukuun, koska tuolloin ei hyväksytty pikkuerkkujenkaan avioliittoja, niin tuo liitto on hyväksyttävä.

Mahdollinen sukupuu:

Karin Stierkors-Kirves------------Elin Stiernkors-Kirves

Paulus Nicolai Stiernkors----------Valborg Hansdotter Ispoinen-Stiernkors

Israel Påhlsson Stiernkors---------Hans Eriksson Ispoinen-Alftanus

Biritta Israelsdotter Stiernkors-----Henrik Hansson Linnankirjuri


Kuten huomataan olisivat Birita ja Henrik 3-polven serkut.
Ajallisesti Hans Erikssonin äiti ei voi olla Paulus Nicolain tytär, ja jos Ispoisten Valborg olisi Karin Stierkorsin tytär oltaisiin pikkuserkkuaviossa. Toisaalta Karinin lapset tiedetään kai tarkaan.

Tämä kaavio myös selittäisi, miksi Roland käytti vain Kirves suvun sinettiä ja tähtiä.

[Jari Latva-Rasku]

Tässä keskustelussa on tullut esiin Sääksmäen Stiernkors-sukuun liittyviä henkilöitä. Heihin liittyy/liittynee myös Sääksmäen Maatialan Porilan suku.

Sääksmäen Maatialassa mainitaan vuonna 1539 kolme tilaa, joista Erik Larssonin ja Poval/Pål Larssonin tilat voisivat olla veljesten omistamat. Niitä viljeltiin jonkin aikaa yhdessä. Kolmas tila oli Pål Nilssonin ja myöhemmin Henrik Pålssonin ja Erik Pålssonin hallussa.

Erik ja Pål Larsson jatkavat myöhemmin erillisten tilojen isäntinä 1560-70 -lukujen ajan. Näyttäisi, että Erik Larssonin tilan omistajaksi tulisi poika Nils Eriksson vuonna 1580 ja Pål Larssonin tilan omistajaksi poika Mats Pålsson vuonna 1590. Vuonna 1595 Mats Pålssonin sijasta isäntänä mainitaan Christ(offer) Israelsson. Vuonna 1600 Christoffer Israelssonin tilalla on jo Tomas Pålsson ja myöhemmin taas Mats Pålsson. Christoffer Israelsson ilmeisesti oli sama kuin Christoffer Israelsson Stiernkors, jonka puoliso oli Brita Månsdotter Spåra.

Nils Eriksson mainitaan Porilassa vielä vuonna 1605, mutta jo vuonna 1603 tila oli autio. Vuonna 1608 isännäksi tulee Simon Henriksson, joka voisi olla sama kuin vuonna 1609 mainittu Simon Borre. Tila otettiin verolle vuonna 1609 seitsemän vuoden autioitumisen jälkeen. Vuodesta 1610 lähtien Simon Borre ratsasti tilansa puolesta ja aluksi kylän 2. talo jo vuonna 1608 ja vuodesta 1616 koko kylä oli liitetty samaan yhteyteen. Vuonna 1619 kymmenyksiä maksaa esi-isäni Johan Isaksson Porri tai Bårre. Aivan 1620-luvun lopusta lähtien kymmenyksiä maksaa Simon Månsson, joka vaihtelevasti mainitaan bonde- ja ryttare-nimikkeellä.

Porilan suvusta on aikaisemmin käyty lyhyt keskustelu:
http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11148.html

Keskustelun lähtökohta (kääntyneet patronyymit korjattuna) oli:
Sääksmäen Maatialan Porilan verot maksaa 1609 lähtien Simon Henriksson (Borre). Vuonna 1619 kymmenykset maksaa ensimmäisen kerran Johan Isaksson, joka mitä ilmeisimmin oli sama kuin vuoden 1653 katselmusluettelossa mainitun Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentin korpraalin Isak Johanssonin isä. Johan voi siten olla Simonin vävy.

Isak Johansson on (SAY) myös mainittu nimikkeillä förare ja furir, eli hänellä on ollut aliupseerina lääkinnällisiä ja muita huoltotehtäviä. Isak Johanssonin puoliso oli Karin Ivarsdotter, joka avioitui miehensä kuoleman jälkeen Porilan ratsumiehen Thomas Eskillssonin kanssa.

Isakin ja Karinin poika kuudennusmies Johan Isaksson oli syntynyt noin vuonna 1638. Hänen nuoremmasta veljestään vuonna 1688 kuolleesta Carl Isakssonista polveutuu Porilan ja Tapion suku. Porilan ja Tapion manttaaliarvo oli yhdistettynä 1 1/3.

Isak Johanssonin kanssa samassa 7. komppaniassa suoritti ratsupalvelusta Christopher Ivarsson Ståhl/Stiernkors ja samoissa tehtävissä samoihin aikoihin Isakin kanssa toimivat Hartvig Speitzin pojat. Maatialassa kuolee vuonna 1696 noin vuonna 1647 syntynyt Isaak Hardtwijksson, joka voisi nimestä päätellen olla Speitzin sukua.

Yllä mainittuun voisi lisätä, ja siitä voisi päätellä tai arvata seuraavaa:

Ivar Israelsson Stiernkors/Ståhl oli Jöran Henriksson Speitzin lanko?
Simon Henriksson Borre voisi olla Hartvig ja Jöran Speitzin veli?
Nils Eriksson voisi vaihtoehtoisesti olla Sääksmäen vuonna 1601 kuollut kirkkoherra Nicolaus Erici?
Simon Borre voisi olla Nicolaus Ericin vävy?
Johan Borre voisi olla Simon Borren vävy?
Isak Johansson Porilan puoliso Karin Ivarsdotter voisi olla Ivar Israelsson Stiernkors/Ståhlin tytär?
Isak Johansson Porila voisi olla Hartvig Henriksson Speitzin lanko?

Korpraali/furiiri Isak Johansson Porilan, eli seitsemännen majoitusmestari Niels Banérin komppanian, saarnaaja oli vuoden 1653 katselmuksessa Abraham Alftanus.

[Benedictus]

Paulus Nicolai (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1927) 1536 † 1566
Dionysius Matthaei (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=494) 1566 † 1578/79
Nicolaus Erici (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1807) 1579 † 1601

Yllä mainittuun voisi lisätä, ja siitä voisi päätellä tai arvata seuraavaa:

Ivar Israelsson Stiernkors/Ståhl oli Jöran Henriksson Speitzin lanko?
Simon Henriksson Borre voisi olla Hartvig ja Jöran Speitzin veli?
Nils Eriksson voisi vaihtoehtoisesti olla Sääksmäen vuonna 1601 kuollut kirkkoherra Nicolaus Erici?
-Piispa Sorolaisen veli
-Nicolaus Ericin edeltäjä oli Paulus Nicolai Stierkorsin vävy.
Kysymys on, oliko mahdollisesti Nicolaus Ericin vaimo edeltäjän leski, vai tämän tytär?

Simon Borre voisi olla Nicolaus Ericin vävy?
Johan Borre voisi olla Simon Borren vävy?
Isak Johansson Porilan puoliso Karin Ivarsdotter voisi olla Ivar Israelsson Stiernkors/Ståhlin tytär?
Isak Johansson Porila voisi olla Hartvig Henriksson Speitzin lanko?

Korpraali/furiiri Isak Johansson Porilan, eli seitsemännen majoitusmestari Niels Banérin komppanian, saarnaaja oli vuoden 1653 katselmuksessa Abraham Alftanus.

[P-L H]

Hei

Tämän verran vanha tietosanakirja (v.1926) kertoo Kaarinasta.

Kaarina Maununtytär 1550-1612
”Ruotsin kuningatar, Erik XIV puoliso.
Kaarina oli sotilaan tytär, palvelijattarena 1564 hovikappelin
kanttorilla, jolla oli ravintola. Erik XIV otti hänet palvelukseen
linnaan, vihityt 1567, julkisesti 1568. Silloin heillä oli jo lapset
Sigrid ja Kustaa. Seurasi miestään vankeuteen, karkoitettiin 1573 Suomeen
jossa hänelle 1577 läänitettiin Liuksialan kartano.
Haudattu Turun Tuomiokirkkoon.”

Olisiko karkotuspäätöksen ja toteutuksen välillä ollut 4 vuotta??

Kangasalla oli runsaasti tiloja jotka oli läänitetty Kaarinalle ja Sigrid tyttärelle.
SAY 1580-1599

SAY Kangasala 1600-1619 katsoin vasta osan tiloista.

14 Keljo II 1614 Under Fru Sigrid till Liuksiala frelse
15 Monikkala Roseli 1600-1604 under Liuksiala
1605- förl. Fru Sigrid till Siundby frelse 1611- under Liuxiala
18 Raikku Siurola v1606 fru Karin frelsse hemman
18 Raikku Siurola II fru Karin frelse
18 Raikku Laurila fru Karin frelse
19 Pajunen v1606 fru Karin frelse
20 Epilä v1606 fru Karin frelse
23 Wehoniemi 1600 under Liuksiala
26 Hykönsalo Heikkilä 1606 under Liuksiala
27 Apajapohja Pere 1606 under Liuksiala
29 Haavisto under Liuksiala 1608 under Liuksiala för frelse
30 Sarkeela Tynskälä 1600 under Liuksiala

Sarkeelasta voi joku jatkaa jos asia kiinnostaa.

t. Pirkko

[Pekka Hiltunen]

Hei

Tämän verran vanha tietosanakirja (v.1926) kertoo Kaarinasta.

Kaarina Maununtytär 1550-1612
”Ruotsin kuningatar, Erik XIV puoliso.
Kaarina oli sotilaan tytär, palvelijattarena 1564 hovikappelin
kanttorilla, jolla oli ravintola. Erik XIV otti hänet palvelukseen
linnaan, vihityt 1567, julkisesti 1568. Silloin heillä oli jo lapset
Sigrid ja Kustaa. Seurasi miestään vankeuteen, karkoitettiin 1573 Suomeen
jossa hänelle 1577 läänitettiin Liuksialan kartano.
Haudattu Turun Tuomiokirkkoon.”

Olisiko karkotuspäätöksen ja toteutuksen välillä ollut 4 vuotta??

Kangasalla oli runsaasti tiloja jotka oli läänitetty Kaarinalle ja Sigrid tyttärelle.
SAY 1580-1599

SAY Kangasala 1600-1619 katsoin vasta osan tiloista.

14 Keljo II 1614 Under Fru Sigrid till Liuksiala frelse
15 Monikkala Roseli 1600-1604 under Liuksiala
1605- förl. Fru Sigrid till Siundby frelse 1611- under Liuxiala
18 Raikku Siurola v1606 fru Karin frelsse hemman
18 Raikku Siurola II fru Karin frelse
18 Raikku Laurila fru Karin frelse
19 Pajunen v1606 fru Karin frelse
20 Epilä v1606 fru Karin frelse
23 Wehoniemi 1600 under Liuksiala
26 Hykönsalo Heikkilä 1606 under Liuksiala
27 Apajapohja Pere 1606 under Liuksiala
29 Haavisto under Liuksiala 1608 under Liuksiala för frelse
30 Sarkeela Tynskälä 1600 under Liuksiala

Sarkeelasta voi joku jatkaa jos asia kiinnostaa.

t. Pirkko

Karin Månsdotter ja lapsensa olivat vankeudessa Turun Linnassa Erikin kuolemaan 1577 saakka. Wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarina_Maununtyt%C3%A4r

http://sv.wikipedia.org/wiki/Karin_M%C3%A5nsdotter

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gert_Cantor
PH

[Jari Latva-Rasku]

Kronikan mukaan Hans Eriksson on palkittu kruunulle tekemistään palveluksista muutamilla kruununtiloilla, jotka sijaitsivat Hälsinglandin Alftassa. Tämähän tarkoittaa sitä, että hän on saanut verotuloja kuninkaan lampuotien viljoista eikä suinkaan sitä, että hän itse olisi asustellut jossa kussa savupirtissä lähes 300 km:n päässä Tukholmasta.

PH

Voisiko tällainen suvun ehkä kunniakkaaksikin katsottava perimätieto kuitenkin riittää paremman puutteessa syyksi Alftanus-nimen käyttöön ottamiseen? Nimihän on harvinaisen sointuva, eikä sopivasti oikein tarkoita mitään, kuten eivät brändit yleensäkään. Nimi myös muistuttaa Altan-sanaa. "På thenna wår Altan, thet Skåde-Torn wj bäre."

[Giösling]

Tuo Hans Eriksson Jämpte-Isopediukseen tarttunut linkki Ovikenin kirkoherra Ericus Andreaeaan jäi vaivaamaan. Ja sieltähän se löytyi;
Antti Järvenpään ystävällisesti Svaleniuksesta skannaamana:

http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/alftan/HansEriksson/Svalenius02.jpg (http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/alftan/HansEriksson/Svalenius02.jpg)

Svaleniuksen mukaan:

Hans Eriksson “var från Jämtland där tre av hans systrar var gifta med prästmän. Hans fader som avled 1562 var kyrkoherden i Oviken Ericus Andreae vilken erterlämnade honom ett arv på 600 daler, som en av hans svågrar sänt till borgmästaren och storköpmannen Hans Gammal i Stockholm för vidare befordran till H.”

Tämä tieto kyllä käytännössä hautaa Ispoisten-kuvion, ellei sitten isä-Ericuksella ollut linkkejä sinne.

Positiivisella puolella: Gammal-sukunimi johdatti yllättäen Clara Gammalin kautta Alftan rovastina toimineeseen Michael Fantiin. Fantit, Gammalit ja Alftanit ovat moninkerroin sukusuhteissa toisiinsa. Sukupiirin sisällä hoidettiin varmaan Jämpte-Isopediuksen perintökuriirin tyyppiset raha-asiatkin, voisi kuvitella..

Olisimmeko sittenkin oikeilla jäljillä?

[Benedictus]

Lisäyksiä Latva-Raskun kirjoitukseen.

Tässä keskustelussa on tullut esiin Sääksmäen Stiernkors-sukuun liittyviä henkilöitä. Heihin liittyy/liittynee myös Sääksmäen Maatialan Porilan suku.

Sääksmäen Maatialassa mainitaan vuonna 1539 kolme tilaa, joista Erik Larssonin ja Poval/Pål Larssonin tilat voisivat olla veljesten omistamat. Niitä viljeltiin jonkin aikaa yhdessä. Kolmas tila oli Pål Nilssonin ja myöhemmin Henrik Pålssonin ja Erik Pålssonin hallussa.

Erik ja Pål Larsson jatkavat myöhemmin erillisten tilojen isäntinä 1560-70 -lukujen ajan. Näyttäisi, että Erik Larssonin tilan omistajaksi tulisi poika Nils Eriksson vuonna 1580 ja Pål Larssonin tilan omistajaksi poika Mats Pålsson vuonna 1590. Vuonna 1595 Mats Pålssonin sijasta isäntänä mainitaan Christ(offer) Israelsson. Vuonna 1600 Christoffer Israelssonin tilalla on jo Tomas Pålsson ja myöhemmin taas Mats Pålsson. Christoffer Israelsson ilmeisesti oli sama kuin Christoffer Israelsson Stiernkors, jonka puoliso oli Brita Månsdotter Spåra.

Nils Eriksson mainitaan Porilassa vielä vuonna 1605, mutta jo vuonna 1603 tila oli autio. Vuonna 1608 isännäksi tulee Simon Henriksson, joka voisi olla sama kuin vuonna 1609 mainittu Simon Borre. Tila otettiin verolle vuonna 1609 seitsemän vuoden autioitumisen jälkeen. Vuodesta 1610 lähtien Simon Borre ratsasti tilansa puolesta ja aluksi kylän 2. talo jo vuonna 1608 ja vuodesta 1616 koko kylä oli liitetty samaan yhteyteen. Vuonna 1619 kymmenyksiä maksaa esi-isäni Johan Isaksson Porri tai Bårre. Aivan 1620-luvun lopusta lähtien kymmenyksiä maksaa Simon Månsson, joka vaihtelevasti mainitaan bonde- ja ryttare-nimikkeellä.

1591 Uittamo Simon Borre, Simon Henriksson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655851

http://www.wikitree.com/wiki/V%C3%A4rre-4

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=632870

Khr Nicolaus Erici voisi olla hyvin tuo Porilan Nils Eriksson, koska myös Liuttulassa mainitaan kyrkoherre, ennen Israel Påhlssonin leskeä Margaretaa.
Tuo viittaa sukusuhteeseen.
Nicolaus Ericin vaimosta ei ole tietoa, mutta vaihtoehtoja olisi 2. Israel Påhlssonin tytär-Liuttulassa, leski seuraa häntä.

Edeltäjän Dionysius Mathiaen tytär eli Israelin siskontytär.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=633212

[Pekka Hiltunen]

Tuo Hans Eriksson Jämpte-Isopediukseen tarttunut linkki Ovikenin kirkoherra Ericus Andreaeaan jäi vaivaamaan. Ja sieltähän se löytyi;
Antti Järvenpään ystävällisesti Svaleniuksesta skannaamana:

http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/alftan/HansEriksson/Svalenius02.jpg (http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/alftan/HansEriksson/Svalenius02.jpg)

Svaleniuksen mukaan:

Hans Eriksson “var från Jämtland där tre av hans systrar var gifta med prästmän. Hans fader som avled 1562 var kyrkoherden i Oviken Ericus Andreae vilken erterlämnade honom ett arv på 600 daler, som en av hans svågrar sänt till borgmästaren och storköpmannen Hans Gammal i Stockholm för vidare befordran till H.”

Tämä tieto kyllä käytännössä hautaa Ispoisten-kuvion, ellei sitten isä-Ericuksella ollut linkkejä sinne.

Positiivisella puolella: Gammal-sukunimi johdatti yllättäen Clara Gammalin kautta Alftan rovastina toimineeseen Michael Fantiin. Fantit, Gammalit ja Alftanit ovat moninkerroin sukusuhteissa toisiinsa. Sukupiirin sisällä hoidettiin varmaan Jämpte-Isopediuksen perintökuriirin tyyppiset raha-asiatkin, voisi kuvitella..

Olisimmeko sittenkin oikeilla jäljillä?

Ei välttämättä, sillä sterkors-kirves -tunnusta ei Roland Hannssonin käyttämänä voida selittää tältä pohjalta ja toisaalta ovat Henrik ja Roland Hansinpojat palvelleet Claes Åkessonia, ja nähtävästi tulleet Turkuun jo Kaarina Maununtyttären päädyttyä tänne vankeuteen Erikin kuoleman jälkeen. Kirkkoherralta olisi lisäksi voinut odottaa varoja poikiensa yliopisto-opintoihin, kun he nyt ovat pääosin saaneet opetella työnsä kuin käsityöläiskisällit.

Esillä on ollut Turun porvari Erik Skalm, jolle tunnetaan vain pojat Nils ja Simon. Tässä on Ramsayn tekstiä Nilsistä:

Nils Skalm, skref sig till Vik i Birkkala socken. Hertig Johans småsven 1561—1562, fick af hertigen 1563 7.1. invisning på tjugu vinterlass hö från Öfre Satakunta, samt 1563 24/3 "tillgift på fjorton hundrade daler" (5). Fullmäktigad 1563 16/6 att vara häradshöfding i Vemo härad. Förde under Åbo slotts belägring, sommarn 1563, befäl på hertigens fartyg "Åbo jakten", blef efter slottets eröfring fången förd till Stockholm och ställd under konung Eriks nämnd. I anklagelsen hette det: "synnerligen förde han utländskan in uppå sitt rätta fädernesland". Dömd till döden 1563 1.9., och afrättad kort därefter, såsom "en skälm, bösvicht och menedig förrädare".

Olisi odotetavaa, ettei Ramsay tunne Ruotsin puolelle hankiutuneita poikia. Hans Eriksson on toiminut tapauksen jälkeen Itä-Götanmaalla ja on kenties itse halunnut hankkiutua epäsuosioon joutuneen sukunsa takia etäämmälle hirmuhalitsija Erikistä, jonka sairauden vaikeutumista kuvaa Turun Linnan ryöstö sekä viattomien Juhana Herttuan palvelijoitten raakalaismainen kohtelu. Stiernkors- ja Kirves -sukua oli Ruotsin puolella jo entuudestaan. Miksi eivät Hansinpojat jääneet sinne? Sukulaisuus Kaarinaan on syntynyt jo ennen tämän ilmaantumista hoviin Erikin frilllaksi. Kenties Claes Åkenpoika tarvitsi suomalaistaustaisia palvelijoita.

Uskon, että tässä on taas pelkkien nimien samanlaisuden takia haksahdettu väärile jäljille. Kikkoherran pojan ei ole soveliasta ensinnäkään jättää tutkintoaan suorittamatta sen jälkeen, kun on saanut opintoihinsa varat - ei isältään vaan kuninkaankansliasta - , eikä toisaalta hänen avioliittonsa ole säätynsä mukainen, sillä se on solmittu paljon ennen kuin Kaarina on edes tullut murrosikäänsä, kun kirkkoherrat lukeutuivat ylempään papistoon ja llaskettiin lähinnä aatelisten kanssa samaan säätyyn.

Gamal-suvun löytyminen Pohjanmaalla toimineen Alftanus-suvun yhteydestä ei poikkea mistään muusta siihen yhteydessä olleesta suvusta. Anntti Järvenpään toteamus Alftan-nimestä on myös looginen: jos olisi kyseessä Alftan pitäjässä toimineesta papista tai virkamiehestä, olisi paikkakunnan mukaan otettu nimi ajan käytännön mukaisesti kai ollut "Alftanius". Alftan-nimellä halutaan ehkä tuoda esiin Alftan pitäjä, mutta ei suinkaan alftalaisuuta, mikä ilmenisi alftanius-muodosta. Alftan varalalaamanni, lainlukija tai vouti on ollut riittävän kunniakaassa asemassa nimen Alftan-(us) käyttämiselle.
PH

[Jari Latva-Rasku]

1591 Uittamo Simon Borre, Simon Henriksson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655851

http://www.wikitree.com/wiki/V%C3%A4rre-4

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=632870

Khr Nicolaus Erici voisi olla hyvin tuo Porilan Nils Eriksson, koska myös Liuttulassa mainitaan kyrkoherre, ennen Israel Påhlssonin leskeä Margaretaa.
Tuo viittaa sukusuhteeseen.
Nicolaus Ericin vaimosta ei ole tietoa, mutta vaihtoehtoja olisi 2. Israel Påhlssonin tytär-Liuttulassa, leski seuraa häntä.

Edeltäjän Dionysius Mathiaen tytär eli Israelin siskontytär.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=633212

En ole koskaan sen kummemmin miettinyt, mistä Simon Borre olisi peräisin. Ajattelin, että hän olisi saanut nimensä Porilasta, mutta näin ei näytä tapahtuneen, vaan ehkä päin vastoin. Borre esiintyi Uittamon tilalla oikeus-ja sotatoimikelpoisena ratsumiehenä jo vuonna 1591, mikä tarkoittaa, että hän olisi syntynyt noin vuonna 1570 tai aikaisemmin. Näin ollen hän olisi ollut vuonna 1591 syntynyttä Hartvig Speitziä, ja vuonna 1609 kotitilansa Liuttulan ratsumiehenä esiintynyttä veljeään hieman vanhempaa Jöran Speitziä, parikymmentä vuotta vanhempi. Nimi Borre ja ikäero tekee oletuksen Simon Borren kuulumisesta Speitzien veljeskaartiin ainakin epätodennäköiseksi. Simon Borre esiintyi Christer/Christoffer Israelsson Stiernkorsin kanssa Porilan ja Uittamon tilojen yhteydessä, mikä voisi kertoa sukuveljeilystä, tai aseveljeydestä, mikä ettei Nicolaus Ericin puolison välityksellä.

Ruotsissa tunnetaan noin vuonna 1632 syntynyt "arrendaattori" Claes Jönsson Borre, joka kuoli vuonna 1711 ilmeisesti Barksäterin tilalla, Östra Vingåkerissa . Vingåker sijaitsee Katrineholmin lähellä, Örebrosta kaakkoon. Barksäter kuului aikoinaan piispa Hans Braskille. Jöns Borren leski ilmeisesti kuitenkin asui Västervikissa Kalmarin maakunnassa.

Bårre tarkoittaa bårre = krön, berg- eller fjällrygg, mikä viittaisi mäkisempiin maastoihin kuin Katrineholm. Borre on myös kylä Mön saarella Kaakkois-Tanskassa. Simon Borre voisi olla lännenpuolelta tullut ratsumies, jolla tuskin on mitään tekemistä Abrahamin kronikan kanssa.

[Benedictus]

Kokeilen kerätä tähän kaikki sääksmäen Stiernkorseihin liittyvät SAY sivut 1580-99.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655755
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655756
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655760
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655761
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655763
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655765
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655766
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655767
-myös khr Nils Erici
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655769
-Rapolan toisella tilalla Simon Henriksson 1586-9, onko Simon Borre?
-Jatkaa Johan Timisson Stiernkors
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655770 ? Onko Timissoneja
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655774
-khr:n tullimylly, Onko Nils Erici?
-Hartvig Henriksson till Volttis tullimylly
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655776
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655796
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655804
-Simon Knecht, Simon Henriksson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655814
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655818
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655829
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655830
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655831
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655833
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655838
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655843
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655846
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655851
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655855

Akaa:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4320
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4326

Melkoinen lista

[Pekka Hiltunen]

Kokeilen kerätä tähän kaikki sääksmäen Stiernkorseihin liittyvät SAY sivut 1580-99.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655755
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655756
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655760
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655761
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655763
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655765
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655766
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655767
-myös khr Nils Erici
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655769
-Rapolan toisella tilalla Simon Henriksson 1586-9, onko Simon Borre?
-Jatkaa Johan Timisson Stiernkors
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655770 ? Onko Timissoneja
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655774
-khr:n tullimylly, Onko Nils Erici?
-Hartvig Henriksson till Volttis tullimylly
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655776
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655796
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655804
-Simon Knecht, Simon Henriksson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655814
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655818
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655829
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655830
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655831
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655833
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655838
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655843
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655846
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655851
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655855

Akaa:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4320
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4326

Melkoinen lista

Ispoisten kartanon naapurissa Uittamolla on saattanut olla porvari Erik Skalmin jälkeläistöä, sisaruksia tai muuta lähisukua. Erik Skalmin p:so oli Märta Nilsdotters Stiernkors, aateloidun Kiukku-Nikun nuorempaa Stjernkors-sukua ja Kaarina Olavintyttären (Kirves) tytär. Nils Skalmin tunnettu veli oli Simon Eriksson. Erik Skalm on saattanut olla 1461 aateloidun Lorenz Skalmin pojan- tai ehkä pikemminkin tyttärenpoika, kun on ollut Lorenzin perillinen ja on nainut aatelisen, vaikka itse porvarina onkin käyttänyt sinetissään puumerkkiä - ehkä siltä varalta, että olisi esim. pormestarina tai muilla palveluksilla ja ansioilla itsekin kenties voinut tulla aateloiduksi. Skalm-nimen esiintyminen useilla eri henkilöillä pitkin etelärannikkoa ilman ilmeistä sukuyhteyttä voisi liittyä tanskalaisperäisiin tai Tanskan kautta Suomen vesille ajautuneisiin sukuihin, ja Borre voisi kytkeytyä vaikkapa Bornholmin saareen, joka kuuluu Tanskalle (ja johon mahtuu peräti neljä pitäjää), mutta on lähempänä Ruotsia kuin Tanskan pääsaaria (Skalm-suvun tunnuksena on kilvessä ankkuri). Esillä olleissa "nettisukupolvissa" esiintyvät Larsin ohella nimet Erik, Henrik, Hans, Simon ym.. (Olen tainnut yhdistää joskus Kustavin Friisilän / Boden Simon Henrikinpojan Henrik Flemingin kartanonvouti Henrik Henrikinpoikaan, mutta kyseessä saattaisi olla myös Paraisilta lähtöisin ollut, Skalm-sukuihin liittyvä henkilö - Paraisilta kun ei hyvällä tuulella tai rekikelillä Kustavin Parattulaan ole muutamaa tovia pitempää matkaa, Kun Taivassalo näkyy jo Nauvon färjalta saakka hyvin paljaalla silmällä.)

Voi olla, että olen tullut yhdistelleeksi kronikan Hans Erikssonin tietoja Giöslingin esittämiin niihin tietoihin, joissa Hans Eriksson on liitetty khra
Erik Anderssoniin. Joka tapauksessa on Jämtlannin lääni kaikkea muuta kuin tasainen. Jos Isopedius-nimi on kronikan henkilön Jämpte-nimeä edeltävä lisänimi, olisi se maanmuodostukseen viittaavana voinut tulla mieliin myös Itä-Götanmaan tuulensuojaisista rannikkomaisemista.

PH

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=653734
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=653735

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=654332
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=654333

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655769
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=655770

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=632891
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=632892

Olisiko Simon Henriksson Borre kuitenkin Rapolan tilalta kotoisin.
Vaimonsa voisi olla Timoteus Pohlsson Stiernkorsin tytär tai Johan Timoteussonin tytär.
Rapolassa näkyvä Erik Henriksson voisi olla Simon Henrikssonin veli.

[Benedictus]

Hens Eriksson Jämpte vaikuttaa menvän väärään suuntaan, entä muut tuossa alla olevat ajatukset.

Onko tuo Hans Eriksson Isopedius varmasti sama kuin Jämpte?

Kopioin tähän vanhoja mainintoja ja pohdintaa Hans Eriksson Jämtestä/ Isopediuksesta?


Antti Alfthan
01.03.13, 18:54

Linkillä

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j...Findex. php%2 (http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=8&ved=0CF0QFjAH&url=http%3A%2F%2Fcts.lub.lu.se%2Fojs%2Findex.php%2 ) Fscandia%2Farticle%2Fdownload%2F780%2F566&ei=pnIwU YGOKobOswbhnoGwAQ&usg=AFQjCNHgyhiR9j-zzavRhYHogZXVcwmfhg

tulee 2008 päivätty Svaleniuksen Kustaa Vaasa kronikka, jossa on myös hiukan noista kuninkaallista sihteereistä.

Tämä vain jos ei saa samaa tiedostoa ulos edellisellä linkillä.

Lukiessani tuota Svaleniuksen 2008 päivättyä tuli vastaan seuraavaa: (pdf-sivu 10)

Hans Eriksson Arosiensis kom 1557 som ung man till Gustav Vasas kansli men övergick 1559 i hertig Eriks tjänst, där han efter dennes makttillträde knöts till arkivavdelningen som biträde åt den gamle Clement Hansson. Troligen efter en kortare studiesejour i utlandet 1562 var han åter i slutet av 1563 i kanslitjänst i Stockholm och från denna tid tjänstgjorde han som biträdande jordeboksskrivare och Rasmus Ludvigssons substitut. Som dennes flitige och mycket anlitade rnedhjälpare inte endast i de omfattande gods- och äganderättsundersökingarna utan även i excerperings- och krönikearbetet, där ej minst hans
latinkunskaper kom väl till pass, kvarstod han ända till sin död i slutet av 1580.

Tämä kyllä. Mutta alaviittessä [11] lukee:

I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studentnamn Isopedius, hämtat från grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nämnes i RKB 1576, 1579-80 såsom tillhörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i registret.

Nyt, kaikella kunnioituksella Svalenius, selitys "Isopedius" on ymmärtääkseni potaskaa. Ehkä muistan päin honkia minäkin, mutta sanoisin nimityksen viittaavan "tasajalkaa hyppelyyn" - toisaalta mäenlaskutapaan ja hiihtoon (Jämtlannissa), toisaalta jonkinlaisena etymologisena selityksenä heimonimelle Jämt. (Muistuttaa ruotsin sanaa jämnt). [Olaus Magnuksen kuvauksia, muistelen]

Aikaisemmasta käsittelyn pohjalta ymmärtäisin, että tässä kohti on H.E. Arosiensis ja Jämte sekaisin.

Antti Järvenpää
01.03.13, 20:18

Huomasin saman, että hän tässä 2008 sijoittaa Isopedin toisin. Epäilisin, että virka-ajat ovat varmaankin aika oikein, sillä palkkausdokumenteissa on yleensä titteli, mutta biografiset tiedot mene helposti sekaisin. Ja kukapa tietää, vaikka tämä Isopedi olisi aivan oma tapaus.

Minun latinsanakirja antaa Iso pedille seuraavan selityksen (kreikasta en tiedä):

Word mod is/ix
An internal 'is' might be rendered by 'ix'
ix.o N 2 8 DAT S N
ix.o N 2 8 ABL S N
ixon, ixi N N [EAXFW] Later veryrare
ringtail; (bird); (female hen-harrier, formerly thought distinct species OED);

ped.i N 2 2 GEN S N
ped.i N 2 2 LOC S N
pedum, pedi N (2nd) N [XXXDX] lesser
shepherd's crook;
pedi N 2 5 VOC S M
pedi N 2 5 GEN S M
Pedius, Pedi N (2nd) M [XXXDO] lesser
Pedius; (gens name); any/fictitious name (law); [Q Pedius => Caesar's nephew];
ped.i N 3 1 LOC S M Early
ped.i N 3 1 DAT S M
pes, pedis N (3rd) M [XBXAX]
foot; [pedem referre => to retreat];

Siis linnun tai haukanjalka tms., jos nyt oikein arvaisin.

Antti Alfthan
01.03.13, 21:14

Alkuliite "iso-" tulee kreikasta ja viittaa samankaltaisuuteen.

"Pedi-" on pikemmin latinaa, tai kreikasta johdettua latinaa; viittaa jalkaan: pedikyyri vs. manikyyri. Kreikkaa olisi sana "-pod", "podos" - jalka.

Tasangoilla ei pitäisi olla isopedien tai isopodien kanssa mitään tekemistä.

Leo Suomaa
02.03.13, 07:10

Tämmöinen erään tutkimuksen alaviite löytyy googlaamalla (copypastaus on kadottanut tai muuttanut joitakin merkkejä):

- I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studeiltnamn Isopedius, hämtat frin grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nimnes i RMB 1576, 1579-80 sasom tillliörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i dessa längder. .

Leo Suomaa
02.03.13, 07:27

No niin, tämähän oli se sama alaviite, joka on mainittu tässä ketjussa jo edellisellä sivulla, eikä siis lisää mitään tähän keskusteluun.

Jari Latva-Rasku
02.03.13, 09:17

Nykypäivän ajattelutavalla on kunniaksi Abrahamille, että hän kertoi kronikassaan esi-isiensä tekemisistä, eikä niinkään arvonimistä. Arvonimet olivat tarkoin säädeltyjä, mutta tehtävänimikkeet olivat tilannesidonnaisia. Nykyisinkin monet asioita paremmin tuntevat tietävät, että varsinaisia johtajia voivat asiantuntemuksensa, sosiaalisten taitojensa, näkemyksensä ja toimeenpanokykynsä puolesta olla sihteerit tai puolisot. Taitava linnankirjuri oli paikallisen asumavarustuksen toimitusjohtaja, ja osaava kuninkaankanslian kirjuri vaikutusvaltainen sihteeri. Näiltä osin kronikka vaikuttaa varsin uskottavalta.

Abrahamin kronikssa mainitun Abrahamin isoisän isän Hans Erikssonin tekemiset mahtuvat aikajänteeltään ja sisällöltään varsin hyvin vielä Abrahaminkin muistettavaksi. Jos esimerkiksi Jämteksi rinnastettu Hans/Johannes Isopedius (http://www.herrmattsslakt.se/ab/es/pe8b0aef5.html)olisi (http://www.herrmattsslakt.se/ab/es/pe8b0aef5.html%29olisi) oikea esi-isä, hänen isänsäkin tekemiset olisi Abraham kyllä maininnut. Hans Eriksson taisi olla "självgjord man" tai hänen isänsä oli korkeintaan elämässään epäonnistunut säätyläisen vesa, välisukupolvi.

Suvussa oli isän ja äidin lisäksi Abrahamin vanhempia sisaruksia muistelijoiksi yllin kyllin. Vaikka 1600-luvun taitteessa lapsia lakosi pienimmistäkin syistä, on silti hämmästyttävää, että Ericus Ericin sisaruksia ei ole ilmoittautunut täydentämään Ericus Ericin isoisän tarinaa. Alftanus-nimestä päätellen heitä on voinut kadota Tukholman ja Helsinglandin välimaastoon, tai ajautua jopa Suomeen. Yksi voisi toki olla Näsbyn Hansjohnin isäntä. Mikäli Erik Hanssonin oletetulla isällä Hans Erikssonilla olisi yhteys Hansjohnin tilaan, Hans Eriksson olisi kuollut jo ennen vuotta 1555, jolloin Hans Olsson mainitaan Hansjohnin isäntänä. Tämä tietenkin tarkoittaisi, että Hans Eriksson ei olisi voinut olla Erik XIV vaan Gustav I sihteeri. Matti Lund taisi jo aikoja sitten esittää tässä keskustelussa, että Alftan maanomistusolot pitäisi tuntea paremmin. Niin kauan, kun Hansjohn kummittelee kuvioissa, moni muu mahdollisuus on epävarmempi.

Antti Järvenpää
02.03.13, 09:35

Lukiessani tuota Svaleniuksen 2008 päivättyä tuli vastaan seuraavaa: (pdf-sivu 10)

Hans Eriksson Arosiensis kom 1557 som ung man till Gustav Vasas kansli men övergick 1559 i hertig Eriks tjänst, där han efter dennes makttillträde knöts till arkivavdelningen som biträde åt den gamle Clement Hansson. Troligen efter en kortare studiesejour i utlandet 1562 var han åter i slutet av 1563 i kanslitjänst i Stockholm och från denna tid tjänstgjorde han som biträdande jordeboksskrivare och Rasmus Ludvigssons substitut. Som dennes flitige och mycket anlitade rnedhjälpare inte endast i de omfattande gods- och äganderättsundersökingarna utan även i excerperings- och krönikearbetet, där ej minst hans
latinkunskaper kom väl till pass, kvarstod han ända till sin död i slutet av 1580.

Tämä kyllä. Mutta alaviittessä [11] lukee:

I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studentnamn Isopedius, hämtat från grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nämnes i RKB 1576, 1579-80 såsom tillhörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i registret.

Nyt, kaikella kunnioituksella Svalenius, selitys "Isopedius" on ymmärtääkseni potaskaa. Ehkä muistan päin honkia minäkin, mutta sanoisin nimityksen viittaavan "tasajalkaa hyppelyyn" - toisaalta mäenlaskutapaan ja hiihtoon (Jämtlannissa), toisaalta jonkinlaisena etymologisena selityksenä heimonimelle Jämt. (Muistuttaa ruotsin sanaa jämnt). [Olaus Magnuksen kuvauksia, muistelen]

Aikaisemmasta käsittelyn pohjalta ymmärtäisin, että tässä kohti on H.E. Arosiensis ja Jämte sekaisin.

Palaan vielä tähän. Nuo Scandia lehden artikkelit on skannattu 2008 ja tämä Svaleniuksen Kustaa Vaasa kroniikka näyttää olevan oikeasti vuodelta 1967 ja kirja jossa on nämä sihteerit ja kirjurit on vuodelta 1991. Itseäni hämäsi tuo Scandian copyright merkintä vuodelta 2008 ja kun alkuperäisen artikkelin teko vuotta ei näkynyt missään.

Eli alla nuo julkaisutiedot.

Svalenius, Ivan
Scandia Vol 33, Nr 1 (1967) - Articles
En Gustav Vasa-krönika.

Eli ilmeisesti tuo kirja on nyt sitten Svaleniuksen viimeinen sana, johon hän on päätynyt, mutta tämä artikkeli on ehkäpä hyvä esimerkki siitä, miten kokeneellekkin arkistotukijalle samannimisten tarkka identifiointi ei ole helppoa.

Matti Lund
02.03.13, 10:12

Nythän vaikuttaa näiden esiintulleitten Hans Eerikinpoikien osalta sellaiselta, että ensiksikin nimenomaan Alftanien esi-isien etsinnässä jotkut ovat sekoittaneet kahta, jotkut jopa kolmeakin Hans Eerkinpoikaa keskenään ja lisäksi tutkijat, jotka ovat tutkineet aivan eri lähtökohdista eräiden Hans Eerikinpoikien toimia, ovat sekoittaneet joissakin kohdin kaksi Hans Eerikinpoikaa keskenään ja sitten tällaista sekoittumaa on yritetty käyttää myös Alftanien mahdollisen esi-isän Hans Eerikinpojan toimien jäljittämisessä.

Svaleniuksen urakuvaus yhden Hans Eerkinpojan osalta kuninkaan kansliassa vaikuttaa olennaisilta kohdiltaan aika tarkalta ja luotettavalta. Ne olennaiset seikat tahtovat mennä satunnaista nimiyhtäläisyyttä ja jonkinlaista summittaista virkamiesasemaa lukuunottamatta muuten aivan Abrahamin -kronikan henkilöraamien ulkopuolelle.

Kerrataan Svaleniuksen pointit tästä Hans Eerikinpojasta (Onko tässä jopa kahden eri Hans Eerikinpojan mahdollisuus kuitenkin, vaikkakin ilmeisesti käsialan perusteella on oletettu olevan kysymys yhdestä ja samasta henkilöstä???):


1. Tulee nuorena miehenä vuonna 1557 Kustaa Vaasan kansliaan
2. Siirtyy 1559 herttua Eerikin kansliaan, jonka valtaantultua ryhtyy avustamaan kuninkaan kansliassa Klement Hansinpoikaa
3. On kansliasta pois vuonna 1562, jolloin oletetaan käyneen opintomatkalla ulkomailla
4. Tulee kuninkaan kansliassa vuonna 1563 Rasmus Ludviginpojan pääavustajaksi ja tämän sijaiseksi. Hoitaa mm. maakirjanpitoa keskushallinnossa. Paitsi on keskeinen toimija kameraalisella puolella, auttaaa merkittävästi Rasmus Ludviginpoikaa tämän kronikoiden laadinnassa, joissa on merkillepantavia kohtia hänen käsialastansa. Ilmeiseti myös kääntää huomattavan määrän sellaisia latinankielisiä asiakirjoja ruotsiksi, joita on tutkimuksessa käytetty.
5. Kuolee vuoden 1580 lopulla kesken tätä työtä, olletikin ei paljoakaan yli 40 -vuotiaana.

(Nämä ilmenivät kyllä jo Antin viestistä, muttei käännettynä suomeksi.)

Mihin lienee sitten perustuneekaan Svaleniuksen sangen varma usko siitä, mistä Hans Eerikinpojan lisänimet ovat tulleet???

[Pekka Hiltunen]

Hens Eriksson Jämpte vaikuttaa menvän väärään suuntaan, entä muut tuossa alla olevat ajatukset.

Onko tuo Hans Eriksson Isopedius varmasti sama kuin Jämpte?

Kopioin tähän vanhoja mainintoja ja pohdintaa Hans Eriksson Jämtestä/ Isopediuksesta?


Antti Alfthan
01.03.13, 18:54

Linkillä

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j...Findex. php%2 (http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=8&ved=0CF0QFjAH&url=http%3A%2F%2Fcts.lub.lu.se%2Fojs%2Findex.php%2 ) Fscandia%2Farticle%2Fdownload%2F780%2F566&ei=pnIwU YGOKobOswbhnoGwAQ&usg=AFQjCNHgyhiR9j-zzavRhYHogZXVcwmfhg

tulee 2008 päivätty Svaleniuksen Kustaa Vaasa kronikka, jossa on myös hiukan noista kuninkaallista sihteereistä.

Tämä vain jos ei saa samaa tiedostoa ulos edellisellä linkillä.

Lukiessani tuota Svaleniuksen 2008 päivättyä tuli vastaan seuraavaa: (pdf-sivu 10)

Hans Eriksson Arosiensis kom 1557 som ung man till Gustav Vasas kansli men övergick 1559 i hertig Eriks tjänst, där han efter dennes makttillträde knöts till arkivavdelningen som biträde åt den gamle Clement Hansson. Troligen efter en kortare studiesejour i utlandet 1562 var han åter i slutet av 1563 i kanslitjänst i Stockholm och från denna tid tjänstgjorde han som biträdande jordeboksskrivare och Rasmus Ludvigssons substitut. Som dennes flitige och mycket anlitade rnedhjälpare inte endast i de omfattande gods- och äganderättsundersökingarna utan även i excerperings- och krönikearbetet, där ej minst hans
latinkunskaper kom väl till pass, kvarstod han ända till sin död i slutet av 1580.

Tämä kyllä. Mutta alaviittessä [11] lukee:

I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studentnamn Isopedius, hämtat från grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nämnes i RKB 1576, 1579-80 såsom tillhörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i registret.

Nyt, kaikella kunnioituksella Svalenius, selitys "Isopedius" on ymmärtääkseni potaskaa. Ehkä muistan päin honkia minäkin, mutta sanoisin nimityksen viittaavan "tasajalkaa hyppelyyn" - toisaalta mäenlaskutapaan ja hiihtoon (Jämtlannissa), toisaalta jonkinlaisena etymologisena selityksenä heimonimelle Jämt. (Muistuttaa ruotsin sanaa jämnt). [Olaus Magnuksen kuvauksia, muistelen]

Aikaisemmasta käsittelyn pohjalta ymmärtäisin, että tässä kohti on H.E. Arosiensis ja Jämte sekaisin.

Antti Järvenpää
01.03.13, 20:18

Huomasin saman, että hän tässä 2008 sijoittaa Isopedin toisin. Epäilisin, että virka-ajat ovat varmaankin aika oikein, sillä palkkausdokumenteissa on yleensä titteli, mutta biografiset tiedot mene helposti sekaisin. Ja kukapa tietää, vaikka tämä Isopedi olisi aivan oma tapaus.

Minun latinsanakirja antaa Iso pedille seuraavan selityksen (kreikasta en tiedä):

Word mod is/ix
An internal 'is' might be rendered by 'ix'
ix.o N 2 8 DAT S N
ix.o N 2 8 ABL S N
ixon, ixi N N [EAXFW] Later veryrare
ringtail; (bird); (female hen-harrier, formerly thought distinct species OED);

ped.i N 2 2 GEN S N
ped.i N 2 2 LOC S N
pedum, pedi N (2nd) N [XXXDX] lesser
shepherd's crook;
pedi N 2 5 VOC S M
pedi N 2 5 GEN S M
Pedius, Pedi N (2nd) M [XXXDO] lesser
Pedius; (gens name); any/fictitious name (law); [Q Pedius => Caesar's nephew];
ped.i N 3 1 LOC S M Early
ped.i N 3 1 DAT S M
pes, pedis N (3rd) M [XBXAX]
foot; [pedem referre => to retreat];

Siis linnun tai haukanjalka tms., jos nyt oikein arvaisin.

Antti Alfthan
01.03.13, 21:14

Alkuliite "iso-" tulee kreikasta ja viittaa samankaltaisuuteen.

"Pedi-" on pikemmin latinaa, tai kreikasta johdettua latinaa; viittaa jalkaan: pedikyyri vs. manikyyri. Kreikkaa olisi sana "-pod", "podos" - jalka.

Tasangoilla ei pitäisi olla isopedien tai isopodien kanssa mitään tekemistä.

Leo Suomaa
02.03.13, 07:10

Tämmöinen erään tutkimuksen alaviite löytyy googlaamalla (copypastaus on kadottanut tai muuttanut joitakin merkkejä):

- I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studeiltnamn Isopedius, hämtat frin grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nimnes i RMB 1576, 1579-80 sasom tillliörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i dessa längder. .

Leo Suomaa
02.03.13, 07:27

No niin, tämähän oli se sama alaviite, joka on mainittu tässä ketjussa jo edellisellä sivulla, eikä siis lisää mitään tähän keskusteluun.

Jari Latva-Rasku
02.03.13, 09:17

Nykypäivän ajattelutavalla on kunniaksi Abrahamille, että hän kertoi kronikassaan esi-isiensä tekemisistä, eikä niinkään arvonimistä. Arvonimet olivat tarkoin säädeltyjä, mutta tehtävänimikkeet olivat tilannesidonnaisia. Nykyisinkin monet asioita paremmin tuntevat tietävät, että varsinaisia johtajia voivat asiantuntemuksensa, sosiaalisten taitojensa, näkemyksensä ja toimeenpanokykynsä puolesta olla sihteerit tai puolisot. Taitava linnankirjuri oli paikallisen asumavarustuksen toimitusjohtaja, ja osaava kuninkaankanslian kirjuri vaikutusvaltainen sihteeri. Näiltä osin kronikka vaikuttaa varsin uskottavalta.

Abrahamin kronikssa mainitun Abrahamin isoisän isän Hans Erikssonin tekemiset mahtuvat aikajänteeltään ja sisällöltään varsin hyvin vielä Abrahaminkin muistettavaksi. Jos esimerkiksi Jämteksi rinnastettu Hans/Johannes Isopedius (http://www.herrmattsslakt.se/ab/es/pe8b0aef5.html)olisi (http://www.herrmattsslakt.se/ab/es/pe8b0aef5.html%29olisi) oikea esi-isä, hänen isänsäkin tekemiset olisi Abraham kyllä maininnut. Hans Eriksson taisi olla "självgjord man" tai hänen isänsä oli korkeintaan elämässään epäonnistunut säätyläisen vesa, välisukupolvi.

Suvussa oli isän ja äidin lisäksi Abrahamin vanhempia sisaruksia muistelijoiksi yllin kyllin. Vaikka 1600-luvun taitteessa lapsia lakosi pienimmistäkin syistä, on silti hämmästyttävää, että Ericus Ericin sisaruksia ei ole ilmoittautunut täydentämään Ericus Ericin isoisän tarinaa. Alftanus-nimestä päätellen heitä on voinut kadota Tukholman ja Helsinglandin välimaastoon, tai ajautua jopa Suomeen. Yksi voisi toki olla Näsbyn Hansjohnin isäntä. Mikäli Erik Hanssonin oletetulla isällä Hans Erikssonilla olisi yhteys Hansjohnin tilaan, Hans Eriksson olisi kuollut jo ennen vuotta 1555, jolloin Hans Olsson mainitaan Hansjohnin isäntänä. Tämä tietenkin tarkoittaisi, että Hans Eriksson ei olisi voinut olla Erik XIV vaan Gustav I sihteeri. Matti Lund taisi jo aikoja sitten esittää tässä keskustelussa, että Alftan maanomistusolot pitäisi tuntea paremmin. Niin kauan, kun Hansjohn kummittelee kuvioissa, moni muu mahdollisuus on epävarmempi.

Antti Järvenpää
02.03.13, 09:35

Lukiessani tuota Svaleniuksen 2008 päivättyä tuli vastaan seuraavaa: (pdf-sivu 10)

Hans Eriksson Arosiensis kom 1557 som ung man till Gustav Vasas kansli men övergick 1559 i hertig Eriks tjänst, där han efter dennes makttillträde knöts till arkivavdelningen som biträde åt den gamle Clement Hansson. Troligen efter en kortare studiesejour i utlandet 1562 var han åter i slutet av 1563 i kanslitjänst i Stockholm och från denna tid tjänstgjorde han som biträdande jordeboksskrivare och Rasmus Ludvigssons substitut. Som dennes flitige och mycket anlitade rnedhjälpare inte endast i de omfattande gods- och äganderättsundersökingarna utan även i excerperings- och krönikearbetet, där ej minst hans
latinkunskaper kom väl till pass, kvarstod han ända till sin död i slutet av 1580.

Tämä kyllä. Mutta alaviittessä [11] lukee:

I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studentnamn Isopedius, hämtat från grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nämnes i RKB 1576, 1579-80 såsom tillhörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i registret.

Nyt, kaikella kunnioituksella Svalenius, selitys "Isopedius" on ymmärtääkseni potaskaa. Ehkä muistan päin honkia minäkin, mutta sanoisin nimityksen viittaavan "tasajalkaa hyppelyyn" - toisaalta mäenlaskutapaan ja hiihtoon (Jämtlannissa), toisaalta jonkinlaisena etymologisena selityksenä heimonimelle Jämt. (Muistuttaa ruotsin sanaa jämnt). [Olaus Magnuksen kuvauksia, muistelen]

Aikaisemmasta käsittelyn pohjalta ymmärtäisin, että tässä kohti on H.E. Arosiensis ja Jämte sekaisin.

Palaan vielä tähän. Nuo Scandia lehden artikkelit on skannattu 2008 ja tämä Svaleniuksen Kustaa Vaasa kroniikka näyttää olevan oikeasti vuodelta 1967 ja kirja jossa on nämä sihteerit ja kirjurit on vuodelta 1991. Itseäni hämäsi tuo Scandian copyright merkintä vuodelta 2008 ja kun alkuperäisen artikkelin teko vuotta ei näkynyt missään.

Eli alla nuo julkaisutiedot.

Svalenius, Ivan
Scandia Vol 33, Nr 1 (1967) - Articles
En Gustav Vasa-krönika.

Eli ilmeisesti tuo kirja on nyt sitten Svaleniuksen viimeinen sana, johon hän on päätynyt, mutta tämä artikkeli on ehkäpä hyvä esimerkki siitä, miten kokeneellekkin arkistotukijalle samannimisten tarkka identifiointi ei ole helppoa.

Matti Lund
02.03.13, 10:12

Nythän vaikuttaa näiden esiintulleitten Hans Eerikinpoikien osalta sellaiselta, että ensiksikin nimenomaan Alftanien esi-isien etsinnässä jotkut ovat sekoittaneet kahta, jotkut jopa kolmeakin Hans Eerkinpoikaa keskenään ja lisäksi tutkijat, jotka ovat tutkineet aivan eri lähtökohdista eräiden Hans Eerikinpoikien toimia, ovat sekoittaneet joissakin kohdin kaksi Hans Eerikinpoikaa keskenään ja sitten tällaista sekoittumaa on yritetty käyttää myös Alftanien mahdollisen esi-isän Hans Eerikinpojan toimien jäljittämisessä.

Svaleniuksen urakuvaus yhden Hans Eerkinpojan osalta kuninkaan kansliassa vaikuttaa olennaisilta kohdiltaan aika tarkalta ja luotettavalta. Ne olennaiset seikat tahtovat mennä satunnaista nimiyhtäläisyyttä ja jonkinlaista summittaista virkamiesasemaa lukuunottamatta muuten aivan Abrahamin -kronikan henkilöraamien ulkopuolelle.

Kerrataan Svaleniuksen pointit tästä Hans Eerikinpojasta (Onko tässä jopa kahden eri Hans Eerikinpojan mahdollisuus kuitenkin, vaikkakin ilmeisesti käsialan perusteella on oletettu olevan kysymys yhdestä ja samasta henkilöstä???):


1. Tulee nuorena miehenä vuonna 1557 Kustaa Vaasan kansliaan
2. Siirtyy 1559 herttua Eerikin kansliaan, jonka valtaantultua ryhtyy avustamaan kuninkaan kansliassa Klement Hansinpoikaa
3. On kansliasta pois vuonna 1562, jolloin oletetaan käyneen opintomatkalla ulkomailla
4. Tulee kuninkaan kansliassa vuonna 1563 Rasmus Ludviginpojan pääavustajaksi ja tämän sijaiseksi. Hoitaa mm. maakirjanpitoa keskushallinnossa. Paitsi on keskeinen toimija kameraalisella puolella, auttaaa merkittävästi Rasmus Ludviginpoikaa tämän kronikoiden laadinnassa, joissa on merkillepantavia kohtia hänen käsialastansa. Ilmeiseti myös kääntää huomattavan määrän sellaisia latinankielisiä asiakirjoja ruotsiksi, joita on tutkimuksessa käytetty.
5. Kuolee vuoden 1580 lopulla kesken tätä työtä, olletikin ei paljoakaan yli 40 -vuotiaana.

(Nämä ilmenivät kyllä jo Antin viestistä, muttei käännettynä suomeksi.)

Mihin lienee sitten perustuneekaan Svaleniuksen sangen varma usko siitä, mistä Hans Eerikinpojan lisänimet ovat tulleet???

"Slätt" tai "slättbo" voidaan kääntää kreikaksi niin, että tarkoittaa tasamaata tai tasamaalla asuvaa tai siellä olevaa (ihmistä tai kartanoa). Selityshän littyy Ispoisiin - jollei Itä-Götanmaalle. Ei kai Svalenius ole voinut tietää, että Ispoinen on tuossa kallioitten takana.
PH

[Giösling]

Kuten todettu, samannimiset henkilöt, Hans Erikssonit tässä nimenomaisessa tapauksessa, ovat menneet historioitsijoilla sekaisin. Tietoja on poimittu kulloisenkin tarpeen ja todennäköisyyden perusteella.

Olen ketjussa aiemmin epäillyt Rostockissa opiskelleen Hans Erikssonin ja hänen isäkseen annetun Ericus Andreaen napanuoraa sillä perusteella, että isän ja pojan opiskelujen eroksi siellä kertyisi yli 50 vuotta – liian paljon mielestäni. Toisaalta samassa yliopistossa opiskelu on voinut juuri olla se syy, miksi rostockilainen Hans Eriksson on yhdistetty Jämtlannissa toimineeseen pappiin ja sitten tietenkin se simmpeli fakta, että opiskelija itse kirjoittaa nimensä muodossa “Hans Erici Isopedi (Jämte)”, kts. Svalenius.

Se, kommenteissa esitetty väite, että kantaisän kuoliaaksimukilointi syrjäkadulla olisi ehdottomasti mainittu kronikassa, on subjektiivinen kannanotto. Kronikka keskittyy sukusuhteisiin, urakuvauksiin ja maaomistuksiin. Päähenkilöiden kuolintapa on sivuseikka, ei ehkä kronikoitsijalle edes tuttu.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Isopedi-Jämte on Alftanien kantaisä ja hänen puolisonsa Anna Magnusdotter (Månsdotter, Maununtytär) hänen puolisonsa.

[Pekka Hiltunen]

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Isopedi-Jämte on Alftanien kantaisä ja hänen puolisonsa Anna Magnusdotter (Månsdotter, Maununtytär) hänen puolisonsa.
Luulen, että tästä on päädytty aika laajalti konsensukseen - jyrkän erimielisiä kantoja ei ole ainakaan tässä ketjussa nähty. Hansinpoikien suomalainen tausta vain enää vaatii lisäselvittelyä, mutta itse kaipailisin dokumenttia myös Kaarinan huhutuista suomalaista sukuhaaroista, joilla ei kait sentään viitata Medelpadin savolaismetsiin... Kaarina on epäilemättä puhunut äidinkielenään ainoastaan ruotsia ja on voinut ymmärtää vain yksittäisiä sanoja, pyyntöjä ja käskyjä vaikealla suomenkielellä, jota hänen isoisänsä kuitenkin on saattanut puhua ainakin joten-kuten.

Erik Skalmin poikien Nils Erikssonin ja Simon Erkssonin lisäksi voisi olettaa olleen kaksikin Ruotsin puolelle hakeutunutta veljeä, Hans ja Magnus. Onkohan Erik Skalmin tai jälkeläistönsä perintöä puitu käräjillä tai Turun raastuvassa? Nils Eriksson Skalm menetti henkensä vain siitä syystä, että hän oli Juhanan miehiä. Hans Erikssonille (Isopedius-Jäm[p]te) kävi samoin siitä systä, että hän oli toiminut Erikin luottomiehenä - tai sitten hän vain yksinkertaisesti tiesi liikaa, kuten useat vakoilijat, jotka eivät ole riittävän lähellä ylimpiä toimeksiantajiaan. Samalla tavoin kävi Tukholman Vanhankaupungin ahtailla kujilla myös esim. kerivi Axel von Fersenille vielä 1810 hänen tultua lynkatuksi Kustaa III:n lähettiläänä ja yksinvaltiaan luottomiehenä hovin sotilaitten seuratessa sivusta vain, että työ tulee mellakkaan ylletyn väkijoukon toimesta varmuudella lopuun suoritetuksi (Axel von Fersen, omaelämänkerta/päiväkirja, http://sv.wikipedia.org/wiki/Axel_von_Fersen). Päiväkirja tosin päättyy kriittisiin hetkiin juuri muutamaa päivää ennen Kaarle XIII:n myrkyttämistä ja murhaamista, mistä Axelia ja sisartaan Sofiaa - kenties syystäkin epäiltiin). Hienon herrasmiehen ja mitä ilmeisimmin myös Ranskan rojalistien leirin erään hallitsijakseen asettaman, kuningatar Marie Antoinetten pojan biologisen isän päiväkirja on jännittävää ja mielinkiintoista luettavaa, eikä se rajoitu vain Ruotsin historiaan.

"Syyttömät" Hansinpojat ja Ericus Erici saivat turvapaikan Turusta. Hans Eriksson Isopedius on voinut myös opiskella Turussa ja hän on saattanut asua nyk. Turun ja ent. Kaarinan Ispoisten sukukartanossa Uittamon naapurissa. Nimen vaihtuminen Jäm(p)teksi sopisi palveluun kanslian tehtävissä eli lähinnä kai kirjurina Itä-Götanmaalla, vaikkakin myös turhautumiseen tuloksia tuottamattomien ulkomaanopintojen takia, kun papiliseen koulutukseen helposti yhdistettävä lisänimen latinankielinen muoto on saanut ruotsalaisen vastineensa, joka nykyruotsilla on "slätt" ja suomeksi - ainakin täällä lounaisnurkassa - "lättänä", ja puhekielessä tietenkin substantivimuodossa lätty eli lettu (johdettuna nähtävästi "lätistä" - Liettuan kieli taitaa olla lättiä, "Lettisch", ja syyn tietävät Baltiassa liikuskelleet samalla tavoin kuin Ispoisissa käyneetkin).

Ericus Ericiin yksiselitteinen stiernkors-tunnus ja jälkeläistön harvinaisehkot nimet voisivat selittyä hänen äitinsä ja Erik Hanssonin vaimon puolelta, ehkä Henrik Hanssonin ohella - vahinko, ettei Birettan lasten nimistä ole jäänyt jälkiä, kun ei niitä ole kirjoitettu kiveen, sananmukaisesti. Ispoisten stiernkors-tunnus näyttäisi liittyvän Kemiön Fröjdbölen sukuun, mistä ei Roland Hanssonille saada kirvestä kaivetuksi esille ja sinettiin, vaikka Valborgin sijoittaminen Hasinpokien äidiksi ja Hans Erikinpojan vaimoksi ensiaviossaan vielä sinänsä voisi toimia sommitelmassa; mahdollinen asuminen Turun tai maarian (Aninkaisten) Kirvelässä ei välttämättä ole poissuljettua, jos talo on joutunut joskus Naantalin Luostarille ja siirtynyt myöhemmin vaikkapa pormestarin hallintaan ja omistuksiin.

Mikähän oli lopulta Israel Påvelinpojan kohtalo? Kuoliko hän vanhuuteen Hämeessä vai onko näyttöä kuolemantuomion täytäntöönpanosta Ruotsin puolela? Mitä sitten oikeastaan tiedetään Erik Hanssonista ja hänen vaimostaan? Kronikan tiedot jäävät kaipailemaan täsmennyksiä, lisäyksiä ja, kenties muiltakin osin kuin virkanimikkeiltään jopa korjauksiakin. Kuinka Erik Skalmin oletetut pojat Hans ja Måns istuisivat ajalisesti kuvaan ja löytyykö evidenssiä Paraisten suvun yhteyksistä Sääksmäelle, muualle Hämeeseen ja Satakuntaan/Vakka-Suomeen? Paraisten Skalmeihinkin liittyvää väkeä tavataan kyllä mm. Taivassalon Tammistossa (Esping-Agricola). kuinka Jeremias Agricola on päätynyt Taivassaloon Paraisten alkukodistaan? Fyysisestihän se olisi voinut kydä jäitä pitkin hiihtämällä tai rekipelillä, jollei seilipaatilla.

PH

[Benedictus]

Tiedetään, että Sääksmäellä oli 1585 Erik Hansson niminen, joka myi tilansa Israel Stiernkorsin vävylle Jören Jönssonille.

Toisaalta tiedetään tämän vouti ja lainlukija Jören Jönssonin omistaneen Eurajoelle tiloja joista kokosi säteritilaa.

Toisaalta tiedetään Kronikassa puhutan kuninkaan kartanoista, Ljusta, Sundby ja Gesterby.

Luvian Niemen-eli Luodonkylässä oli myöhemmin kartano, joka sopii nimeen 100 % eli Liustagård.

21.10.1674 Erik Ljustadius, myöhemmin Ljufstadius Ericus Erici, Luviensis 2357 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2357). * noin 1654. Vht mahdollisesti: Luvian Liustan kartanonvouti Erik Tomasson ja N.N. Ylioppilas Turussa 21.10.1674 Ljustadius Eric. Erici Luviens _ 116. Nimi on kopioitu Albumista v. 1786 Viipurilaisen osakunnan matrikkeliin [1674] d. 21. Oct. Ericus Erici Luistadius. Lufviensis. dub. Nimi on kopioitu Albumista noin v. 1696 Satakuntalaisen osakunnan matrikkeliin [1674/75] Ericus Liu|f|stadius. | sacellanus in Lufwio. — Eurajoen Luvian pitäjänapulainen (1685), kappalainen 1689. † Luvialla 10.2.1716. Pso: 1:o Elisabet Horning tämän 2. avioliitossa († ~1694); 2:o (jo 1700) Anna Fischovius tämän 1. avioliitossa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=322498



Toisaalta Eurajoen Irjanteella oli Åke Tottin Sjundbyn säteritila.


Ilmeistä on, että ainakin osin Liustan alue voisi olla samaa kuin lainlukija Jören Jönssonin hankkimat tilat?


Koska Jöen Jönsson osti Erik Hanssonilta Liuttulan tilan Sääksmäeltä, ei olisi mahdotonta, että hän olisi ostanut tältä mahdollisesti myös Eurajoen tilat.
-tuo on pelkkää oletusta, saattoi haalia ne muitakin kautta.


Se mikä on oleellista, on seikka, että Abraham Alftanuksen kronikassa mainitsemat 2 tilaa olivat Abrahamin elinaikana kartanoita ja sattumaa kyllä liittyvät myös Åke Tottiin.


Kronikan lahjoitustarinan aikaan 1560-luvulla tilat olivat vain maatiloja, osin ehkä kuninkaan omistamia. Mitään kartanoa ei Luvialla silloin ollut.


Kronikan kertoja ei välttämättä ole ajatellut tilojen historiaa, kertoessaan niiden menneen pois perheeltä, vaan tilannetta 1690-luvulla.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=322429



Toisaalta voi olla ,että tilat olivat Jören Jönssonin ja tarina liittyy hänen tilanhankintoihinsa, joihin Jöranin tilalle on heitetty Abrahamin isänisä veljineen, kun kyse olikin Abramin isänäidin suvusta.


Koska Liusta ja Sjundby löytyvät lähekkäin Eurajoelta eli Luvialta, voidaan ne todeta noiksi kronikan kuninkaankartanoiksi.

[Pekka Hiltunen]

Tiedetään, että Sääksmäellä oli 1585 Erik Hansson niminen, joka myi tilansa Israel Stiernkorsin vävylle Jören Jönssonille.

Toisaalta tiedetään tämän vouti ja lainlukija Jören Jönssonin omistaneen Eurajoelle tiloja joista kokosi säteritilaa.

Toisaalta tiedetään Kronikassa puhutan kuninkaan kartanoista, Ljusta, Sundby ja Gesterby.

Luvian Niemen-eli Luodonkylässä oli myöhemmin kartano, joka sopii nimeen 100 % eli Liustagård.

21.10.1674 Erik Ljustadius, myöhemmin Ljufstadius Ericus Erici, Luviensis 2357 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2357). * noin 1654. Vht mahdollisesti: Luvian Liustan kartanonvouti Erik Tomasson ja N.N. Ylioppilas Turussa 21.10.1674 Ljustadius Eric. Erici Luviens _ 116. Nimi on kopioitu Albumista v. 1786 Viipurilaisen osakunnan matrikkeliin [1674] d. 21. Oct. Ericus Erici Luistadius. Lufviensis. dub. Nimi on kopioitu Albumista noin v. 1696 Satakuntalaisen osakunnan matrikkeliin [1674/75] Ericus Liu|f|stadius. | sacellanus in Lufwio. — Eurajoen Luvian pitäjänapulainen (1685), kappalainen 1689. † Luvialla 10.2.1716. Pso: 1:o Elisabet Horning tämän 2. avioliitossa († ~1694); 2:o (jo 1700) Anna Fischovius tämän 1. avioliitossa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=322498



Toisaalta Eurajoen Irjanteella oli Åke Tottin Sjundbyn säteritila.


Ilmeistä on, että ainakin osin Liustan alue voisi olla samaa kuin lainlukija Jören Jönssonin hankkimat tilat?


Koska Jöen Jönsson osti Erik Hanssonilta Liuttulan tilan Sääksmäeltä, ei olisi mahdotonta, että hän olisi ostanut tältä mahdollisesti myös Eurajoen tilat.
-tuo on pelkkää oletusta, saattoi haalia ne muitakin kautta.


Se mikä on oleellista, on seikka, että Abraham Alftanuksen kronikassa mainitsemat 2 tilaa olivat Abrahamin elinaikana kartanoita ja sattumaa kyllä liittyvät myös Åke Tottiin.


Kronikan lahjoitustarinan aikaan 1560-luvulla tilat olivat vain maatiloja, osin ehkä kuninkaan omistamia. Mitään kartanoa ei Luvialla silloin ollut.


Kronikan kertoja ei välttämättä ole ajatellut tilojen historiaa, kertoessaan niiden menneen pois perheeltä, vaan tilannetta 1690-luvulla.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=322429



Toisaalta voi olla ,että tilat olivat Jören Jönssonin ja tarina liittyy hänen tilanhankintoihinsa, joihin Jöranin tilalle on heitetty Abrahamin isänisä veljineen, kun kyse olikin Abramin isänäidin suvusta.


Koska Liusta ja Sjundby löytyvät lähekkäin Eurajoelta eli Luvialta, voidaan ne todeta noiksi kronikan kuninkaankartanoiksi.

Saiko Jören Jönsson säterinsä kokoon? Aateloitiinko hänet, vai oliko jo aateloitu, ja millä nimellä ja vaakunalla? Mainittu Hans Eriksson voisi siis olla hänen veljensä Luvialta. Onko Ispoisten Valborg edelleen mukana kuvioissa - olen käsittänyt, että häntä on soviteltu 1. avioonsa Alftanien esi-isän kanssa ja Hans Eriksson Isopedius -Jämten vaimoksi?
PH

[Kivipää]

Ispoisten Sigfridin Valborg-leski oli mukana Kaarina Maununtyttären seureessa v. 1577. Sigfrid kuoli v. 1572 mennessä. Ramsayn mukaan sama Valborg eli leskenä Piikkiön Perttalassa 1590-luvulla. Tämä on nähdäkseni virheellinen tieto, sillä Rekoisten sukua ollut Perttalan perijätär (myös Valborg, SAY Piikkiö) avioitui Lasse Prytzin ja Simo Erkinpojan kanssa ja sai nähdäkseni lapsenkin vielä 1600-luvun taitteessa.

[Tryphan]

Mielenkiinnolla olen seurannut näitä polveilevia selvityksiä. Alftan juuret tulevat isän puolelta Magdalenan ja äidin puolelta Israelin kautta.

Tuohon Kankaroisten Jören Jönssoniin (Yrjänä Jönsinpoika) - näyttäisi olevan kaksi sinettiä tiedossa:
- toisessa nimikirjaimen I.I.S. + kuusisakarainen tähti (Turun linnan käskynhaltija)
- toisessa tähti (Kankaroisten herra)
Poikansa Eerik Yrjänänpojan sinetissä ei tähteä enää ole.

http://www.genealogia.fi/genos-old/30/30_33.htm

http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssims46.htm

[Antti Alfthan]

No niin, olen ollut jonkin aikaa syrjässä, en edes "kuulolla"
Tervehdin kaikkia uusia ja ...vanhoja. Juhani Pesulle vielä erikseen!

Luin tässä läpi marraskuun keskustelua, kursoorisesti, ja panin muutaman asian mieleeni. Nyt sitten kommentoin.

Ericus Erici käytti Alftanus-nimeä kirjoittaessaan Ericus Erici Sorolaisen postillaan alkukiitoksia. Kirja ei ole tässä käsilläni, mutta tuon olen painanut mieleeni. Kyseessä on vanhin painettu Alftanus-suvun kirjallinen tuotos, ellei muuta vanhempaa tule vielä esille.

Rundtin tulkinta näkyy vihdoinkin olevan haudattu. Levätköön rauhassa.

Sekä linnankirjuri Henrik Hansson että oletettu veljenpoikansa Ericus Erici Alftanus käyttivät Stiernkors-tunnusta. Lisäksi kyseinen tunnus liittyy Taivassaloon, mikä kaikki ei liene sattumaa.
Roland Hanssonin "kirves-sinetti" voitaisiin selittää hänen - ainakin myöhemmän esimiehensä - Lorentz Bilefeldtin nimen kautta. Ruotsin sana "bila": piilu- tai mestauskirves. "Bila i feldt". Varsinainen bilefeldt- tunnus oli ..."tykinkuula-aiheinen". pyörylöitä rivissä.

Todennäköisenä Erik Hanssonina, Ericus Ericin isänä, pidän edelleen drabantti ja myöhemmin "hövitsman" Erik Hanssonia. Hänellä on yhteyksiä Alftaan, mahdollisesti hän asui v. 1569 jälkeen juuri siellä, jolloin Ericus Ericin nimi Alftanus tulisi luontevasti selitettyä.
- drabantti E.H. sai osastonsa ja nimityksensä todennäköisesti Alftassa Claude Collardtin pelastusretkikunnan muodostamisen yhteydessä
- edellisenä vuotena drabantti E.H. toimii pienen ryhmän kanssa Härjedalenissa, mikä on Alftan rajalla.
En kuitenkaan oleta että k.o. drabantilla olisi sukujuuria Alftassa. Kyse on upseerin ja yksikön sijoituspaikasta.

En epäile etteikö yksi Abrahamin kronikan perusväittämistä olisi tosi: Erik, Henrik ja Roland olivat veljeksiä. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta että he eivät olisi täysveljeksiä ja sitä etteikö muita sisaruksia olisi ollut.

Ongelmana näkisin sen että suvun juuria etsitään pääasiassa Suomesta. Kyseessä oli Ruotsin valtakunta ja kuninkaan virkakoneisto. Lähtökohtaisesti en etsi näitä juuria vanhan suuremman rälssin puolelta vaan porvareista ja vuorimiehistä, pikkuaatelisista samoin, joihin Kustaa-kuningas luotti rakentaessaan modernia Ruotsin kuningaskuntaa.
Mahdollisesti Kaarina Maununtytär kuului samaan aatelittomaan mutta vaikutusvaltaiseen piiriin, taustaltaan. Köyhä, oppimaton tyttö hän ei ollut. Orpo kyllä, ilmeisesti.

Oma hypoteesini "kantaisäksi" on Aspebodan Hans Eriksson, jonka perinnön selvittely hänen kuolemansa jälkeen mahdollisesti ratkaisisi. Dokumentit lienevät Falunissa. Nyt tiedämme vain, että häneltä jäi tytär. Työhypoteesinani oletan että tämä H.E. on Garpenbergin vouti Hans Eriksson joka välillä vaikutti myös Erik-kuninkaan hovissa ja kuului "sisäpiiriin".
Tämän Hans Erikssonin isä oli Kopparbergin vuorivouti Erik Hansson (Westfal), Kustaa-kuninkaan hallinnon alkuaikoina. Suku liittyy Taalainmaan Svinhufvudeihin, mutta sillä (Westfal) on toisaalta kytköksiä Gotlantiin ja Turkuun.

[Pekka Hiltunen]

Roland Hanssonin "kirves-sinetti" voitaisiin selittää hänen - ainakin myöhemmän esimiehensä - Lorentz Bilefeldtin nimen kautta. Ruotsin sana "bila": piilu- tai mestauskirves. "Bila i feldt". Varsinainen bilefeldt- tunnus oli ..."tykinkuula-aiheinen". pyörylöitä rivissä.
----
Oma hypoteesini "kantaisäksi" on Aspebodan Hans Eriksson, jonka perinnön selvittely hänen kuolemansa jälkeen mahdollisesti ratkaisisi. Dokumentit lienevät Falunissa. Nyt tiedämme vain, että häneltä jäi tytär. Työhypoteesinani oletan että tämä H.E. on Garpenbergin vouti Hans Eriksson joka välillä vaikutti myös Erik-kuninkaan hovissa ja kuului "sisäpiiriin".


Antti Alftanin hypoteesi on testaamisen arvoinen. Kuitenkin, mitä tulee Roland Hanssonin sinettiaiheeseen, on todettava, että kirveellä ja piilukirveellä on vissi ero: jos olisi käytetty isännän nimen mukaista kuviota sinetissä, olisi se kuvauksissa varmaankin mainittu. Muistelen, että sinetti tai ainakin sen varsin tarkka kuvaus tässä tai tähän liittyvässä (-neessä) ketjussa on jossain vaiheessa ollut esillä. Kirveenterä sinetissä ei voi viitata mihinkään tunnettuun ei-suomalaiseen ruotsalaissukuun ja piilukirveen esittäminen tavanomaisena kirveenä (jota kyllä sotakalunakin käytettiin) olisi kyseisen suvun nimen häpäisemistä eikä kunnioittamista. Roland Hanssonin tiedetään käyttäneen sinetissään kirvestä ja tähteä, milloin molempia yhdessä "kahden muun kuvion lisäksi" ja milloin erikseen. Kun on jostain saatu näinkin tarkkaa tietoa, niin pitäisi olla käsillä myös kyseiset ajankohdat. Roland Hanssonin esimies oli kait Claes Åkesson Tott ainakin hänen Turun-kautenaan ja Tallinnaan hän on siirtynyt 1600-luvun alussa, missä on ehkä toiminut voudinkin tehtävissä. Olen käsittänyt, että kirves-aiheinen sinetti tai sen kuvaus on Suomessa käsillä olevissa lähteessä ja lähteen kieli taas paljastaa, kummasta on kyse. Olav Rundtin artikelissa hänen kerrotaan (J.A.Almqvistin mukaan) luovuttaneen Räävelin linnan inventaariot Johan Jacobsson Trafverhjelmille 1611.

Itse olisin edelleenkin valmis jatkamaan nuoremman Stiernkors-suvun tiimoilla, mutta totta maar on Faluninkin paperit käytävä läpi ennemmin tai myöhemmin, jollei Olavi Kirveen kolmannen polven jälkeläistöstä löydy etsittyä Hans Erikssonia. Kaikkien Hansinpoikien päätyminen Suomen puolelle sillä hypoteesilla, että enin osa esivanhemmista oli Ruotsista vaikuttaisi perin oudolta.

PH

[Antti Alfthan]

Hei Pekka H!

Muistelet Olof Kirveen tunnusta, missä on pelkkä kirveen terä, sen lisäksi tähti ja risti.

Roland Hanssonin käyttämässä sinetissä on ns, P. Olavin tunnus; leveäteräinen kirves varsineen pystyssä, ei mitään muuta.
Pyhä Olavi oli sekä Suomessa, Norjassa että Hälsinglannissa suosittu pyhimys, mutta ei ollenkaan etelämpänä Ruotsissa.
Lisätään vielä: sinetti missä on tuo kirves pystyssä on ajalta jolloin Roland Hansson tarkasti Turun linnan tilejä. Kaarle-herttuan aikoja, ennen linnankirjurin (käytännössä voudin) tehtävää Räävelissä.

terveisin
Antti Alfthan

[Pekka Hiltunen]

Roland Hanssonin käyttämässä sinetissä on ns, P. Olavin tunnus; leveäteräinen kirves varsineen pystyssä, ei mitään muuta.
Pyhä Olavi oli sekä Suomessa, Norjassa että Hälsinglannissa suosittu pyhimys
Tämä tietohan on ratkaiseva. No, mihin savolaiset eivät sitten olisi ehtineet?
PH

[Antti Alfthan]

Tämä tietohan on ratkaiseva. No, mihin savolaiset eivät sitten olisi ehtineet?
PH

Savolaiset aloittelivat samaan aikaan ekspansiotaan Pohjanlahden yli, Helsinglannin ja Ockelbon kautta Taalainmaalle ja myöhemmin Värmlantiin. Vanhan Alftan eteläosa on juuri tällä reitillä. Helsinglannin ja Taalainmaan välillä. Mutta kelpo savolaiset tuskin liittyvät tähän, kerrankin. Muualle ovat kyllä kerinneet työntää nokkansa :D

[Giösling]

Well, vanhat parrat ovat koossa jälleen, tervetuloa takaisin Antti!
Ketjun avaajaa, Antti Järvenpäätä, vielä kaipailen, oletkohan kuulolla?

Alftan-kronikkaa ja sen henkilöjä sivuavat ketjut ovat keränneet näillä palstoilla jo reilusti yli puoli miljoonaa katselukertaa, historiallinen ennätys itsessää, jopa Ruotsissa ihmetellään “provinssikronikan” saamaa suurta ja kohtuutonta (?) huomiota.
Kiitos kaikille keskusteluihin osallistujille & lukijoille. Kronikkajutustelut ovat olleet kuin “Talvi-iltain tarinoita” (s.o. topeliaanisia), historiallisilla faktoilla höystettyinä.

Olav Rundtin sinänsä suuritöistä ja oivaltavaa hypoteesia tulee ikävä, mutta pois spekulaatioista se kai on jätettävä epäloogisuuksiensa tähden ja varsinkin siksi, että hypoteesin hyväksyminen veisi kronikalta pohjan & tarkoituksen (s.o. sukulinkin Kaarina Maununtyttäreeseen) tykkänään. Urban Sikeborg on käyttänyt mm. Antin aseita sen “alasampumisessa” (kts. Släktforskarnas årsbok 2000, sivu 327, alanootti).

Kronikan henkilöiden aika-akselille sijoittelua vaikeuttaa samannimisten henkilöitten runsaus kuvatuissa kohteissa (esim. kuninkaankanslia ja Turun linna). Profiilinrakennus hämärtyy ja muuttuu paikoitellen mahdottomaksi.

Merkittävä poikkeus voisi olla Rålamb (Roland) Hansson, joka harvinaisen etunimensä tähden eroittuu ja tulee selkeästi seurattavaksi. Hän palveli Ake Tottia jo v. 1570 ja sai sittemmin lisäoppia kuninkaankansliassa, palatakseen Claes Akessonin kirjuriksi 1576.

Jos oletamme hänen aloittaneen palveluksensa 13-15-vuoden ikäisenä, asettuisivat vanhempien syntymäajat, tuon ajan varhaiset avionsolmimistavat huomioiden, jonnekin v. 1530-1540 välimaastoon. Tämä sopisi täydellisesti esim. Hans Eriksson Jämptestä (Isopedius) annettuun kuvaukseen. Antin esilletuoma drabantti on toistaiseksi itseltäni hamoittamatta. Kronikan antaman kantaisän tittelin (s.o. “kuningas Erikin sihteeri”) pirtaan Jämpte kuitenkin soveltuu huomattavasti drabantti Hans Erikssonia paremmin, tuumailen.

[Antti Alfthan]

Juhani,
drabanttiani Erik Hanssonia sovittelen Ericus Erici Alftanuksen isäksi. Hän vaikuttaisi kyllä selvästi vanhemmalta kuin Henrik ja Roland Hansson, aloittaen näkyvän uransa Pohjoismaiden seitsenvuotisesta sodasta vv. 1563-70, joutuen siinä syrjään Juhana-kuninkaan määräyksestä tammikuussa 1569.
Hans Eriksson Jämpte ... Jämtlanti oli v. 1563 saakka ja vuodesta 1570 taas eteenpäin Norjaan kuuluva maakunta ja siten Tanskan kruunun alainen. Papin poika Jämtlannista olisi luontevasti tullut Erik-kuninkaan lähipiiriin maakunnan valloituksen aikana, vuosien 1563-68 välillä, mutta ei aikaisemmin.

Hansson-veljeksistä "suomalaiseksi" voi sanoa Turun linnankirjuri Henrik Hanssonia, Roland oli Turussa vain vähän aikaa, tarkastamassa tilejä, sai sitten määräyksen Suomenlahden eteläpuolelle (minne katosi). Erik Hansson ei mitenkään vaikuta Suomen puoleen liittyvältä, poika Erik otti nimen Alftanus. Veljesten äidin / äitien sukujuurista saattaa löytyä kytkös Suomen puolelle.
Voisi kuvitella että Henrik Hansson puhui ruotsia, saksaa ja suomea, tässä järjestyksessä. Ericus Erici tuli niin nuorena Turkuun että voi pitää todennäköisenä että hän oppi kouluaikanaan suomen kielen. Helsingin kolumestarina hän ei suomea tarvinnut, mutta Taivassalon kirkkoherrana kyllä.
Roland Hansson... Reval oli saksankielisempi kaupunki kuin Tukholma ja Turku. Saksan taito oli siellä välttämätön. No, porvarit yleensäkin olivat saksankielisiä tai käyttivät kyseistä kieltä liiketoimissaan.

[Giösling]

Sorry, Antti, drabantin sijasta tarkoitin mainitsemaasi Aspebodan Hans Erikssonia; häntä on vaikea sijoittaa kronikan "sihteeri"-vakanssille, ei ainakaan yhtä luistavasti, kuin Hans Eriksson Jämpteä (Isopedius), jonka "uraputkesta" olen laatinut oheisen koosteen:

Quote:


Lyhyt kuvaus Hans Eriksson Jämpten (Isopedius) elämänkaaresta. Hän on se henkilö, joka kuninkaankansliassa parhaiten voisi tulla kyseeseen Alftan-suvun kantaisäksi:

-syntynyt n.v. 1535-1545

-saanut lainan kuninkaankansliasta opiskeluja varten 1561

-opsikeli Rostocissa 1562-1564

-tavataan Östergötalandin läänissä kanslian tehtävissä lokakuussa 1566

-matkustaa 1570-luvun alussa, kuninkaallisen toimeksiannon saaneena, Anders Lorichsin legaattiin Puolassa. Lorichs tuomittiin myöhemmin kuolemaan vehkeilystä Prinssi Gustafin (Kaarina Maununtyttären pojan) valtaansaattamiseksi Ruotsissa, mestattin ja teilattiin

-palaa v. 1573 tienoilla takaisin Ruotsiin, jossa havaitsee Juhana-herttuan sihteerin, turvallisuuspäällikön ja “takapirun”, Johan Henrikssonin, anastaneen hänen vaimonsa, sekä tämän talon Pyhän Nikolain kirkkomaan liepeillä. Kiista talosta vietiin oikeuteen, jossa Juhanan luottomies lupasi olla kajoamatta omaisuuteen. Hän söi lupauksensa ja osti talon kiinekirjan ja sai sitten lainhuudon kiinteistöön elokuussa 1576.

-hieman tapahtuman jälkeen v. 1576 Hans Eriksson tuli murhatuksi Johan Henrikssonin rengin toimesta, isännän yllytyksestä

-Johan Henriksson tuli tuomituksi murhaanyllytyksestä, mutta vapautettiin vaivihkaa Juhana-herttuan toimesta

-arkkipiispa kieltäytyi, murhaan vedoten, antamasta naimalisenssiä Johan Henriksonille ja Anna Magnusdotterille, mutta jesuiittojen “Klosterlasse” antoi siihen paavillisen suostumuksen, jonka herttua hyväksyi/sinunasi. Tämä outo episodi johti arkkipiispan konfliktiin vallankaaparin (herttuan) kanssa.

Tässä tämänketkinen käsitykseni Alftan-kantaisän lyhyestä elämänkaaresta. Muutaman kuukauden kuuluttua uskollisen sihteerin kuolemasta hänen isäntänsä, kuningas Erik XIV, murhattiin myrkyttämällä 26.2.1577, saman koplan (Juhana-herttua & Johan Henriksson) toimesta. Johan Henrikssonin tiedetään nimetysti todistaneen kuninkaan kuolinkamppailun ja kiirehtineen ensimmäisenä viemään iloviestiä toimeksiantajalleen! Rumaa peliä!

Kuningas Erikin hovilleen ja suosikeilleen myöntämiä etuja, aateluuksia ja läänityksiä on vaikea rekonstruktoida, koskapa ne hänen vallastasyöksemisensä jälkeen pikaisesti peruttiin Erikin mielenvikaisuuteen vedoten. Kuningatar Kaarinan suvun aatelointia (joka varmuudella tapahtui) ei voida dokumentoida, ei myöskään suvulle aateloinnin yhteydessä suotuja läänityksiä. Kenties sukuun naitu kansliasihteeri Hans Erikssonkin oli saanut jotain toimeensa & avioonsa liittyvää esim. Alftasta, mutta kuten Hiltunen eilen mainitsi, niiden sovittaminen Malin Henriksdotterin vuonna 1572 menettämiin tiluksiin siellä, tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia. Malin ei myöskään sovellu kronikan kuvaukseen kuningattaren veljentyttärestä, eikä oikein Hans Erikssonin 1. vaimoksikaan, ellei sitten ollut niin, että Hans Erikssonin lapset (tai lapsi) olisivatkin syntyneet aviottomasta suhteesta, virallisen (ja iäkkään) vaimon selän takana, tai peräti suostumuksella Tähän jotenkin viittaa se, että Anna Magnusdotterista käytetään Hans Erikssonin yhteydessä “hans fästekvinna”-titteliä. Anna oli varmuudella porvari Jacob Selemanin leski ryhtyessään suhteeseen Hans Erikssonin kanssa, mutta avioituiko pari virallisesti koskaan? Jos liittoa ei virallistettu, miksi Hans Eriksson käy oikeutta Annan Selemanilta perimästä talosta Johan Henrikssonin vastaan?

Paljon kysymyksiä, vähän varmoja vastauksia..


Unquote


Kun nyt Malin Henriksdotter on "raivattu tieltä", poistuu mielestäni viimeinenkin este Jämpten kronikan kantaisäksi soveltumiselle, tai sitten ei.

[Antti Alfthan]

Hans Eriksson Jämpte sopii kyllä uransa ja historiansa puolesta esi-isäkandidaatiksi, mutta pari ongelmaa tässä on.

Ei ole kovin todennäköistä että kyseinen nuori mies olisi ennen opiskelujaan mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Todennäköisempi naimisiinmenoaika olisi v. 1565 paikkeilla, jolloin miehellä oli jo virkatehtäviä ja siten tuloja.
Tästä seuraa ikäongelma Hansson-veljeksiä tarkastellessa. Henrik Hansson oli kirjurirenkinä 1570-luvulla - ja hän ei ollut vanhin veljeksistä.
Toinen ongelma on Andreas-nimen puuttuminen myöhemmästä poikien etunimivalikoimasta. Erik, Hans ja Henrik kulkevat polvesta polveen. Hans Eriksson Jämten isoisän nimi puuttuu tyystin.

Voisin uskoa että H.E. Jämte liittyy jollain tavoin kuvioon, mutta ei veljesten isänä. Erik-kuninkaan salaisia kannattajia hän saattaisi olla, kuten monet Helsinglannin puolen vaikutusvaltaiset miehet olivat.

Jos suvun kantaisä olisi tullut murhatuksi Tukholmassa odottaisi perimätiedon kronikassa kertovan tästä, kuten se kertoo Turun linnan piirityksestä ja linnankirjurin jalan menetyksestä. Hansson-veljekset eivät asettuneet kuningas Sigismundin puolelle Kaarle-herttuan ja kuninkaan valtataistelussa vaan he onnistuivat säilyttämään päänsä ja asemansa. Henrik joutui eläkkeelle, mutta ei ilmeisesti epäsuosioon. Roland eteni urallaan kamarikirjurista linnankirjuriksi ja voudinsijaiseksi. Voudin asemaan hänellä ei riittänyt valtaa ja omaisuutta.

[Giösling]

Hans Eriksson Jämpte sopii kyllä uransa ja historiansa puolesta esi-isäkandidaatiksi, mutta pari ongelmaa tässä on.

Ei ole kovin todennäköistä että kyseinen nuori mies olisi ennen opiskelujaan mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Todennäköisempi naimisiinmenoaika olisi v. 1565 paikkeilla, jolloin miehellä oli jo virkatehtäviä ja siten tuloja.
Tästä seuraa ikäongelma Hansson-veljeksiä tarkastellessa. Henrik Hansson oli kirjurirenkinä 1570-luvulla - ja hän ei ollut vanhin veljeksistä.
Toinen ongelma on Andreas-nimen puuttuminen myöhemmästä poikien etunimivalikoimasta. Erik, Hans ja Henrik kulkevat polvesta polveen. Hans Eriksson Jämten isoisän nimi puuttuu tyystin.

Voisin uskoa että H.E. Jämte liittyy jollain tavoin kuvioon, mutta ei veljesten isänä. Erik-kuninkaan salaisia kannattajia hän saattaisi olla, kuten monet Helsinglannin puolen vaikutusvaltaiset miehet olivat.

Jos suvun kantaisä olisi tullut murhatuksi Tukholmassa odottaisi perimätiedon kronikassa kertovan tästä, kuten se kertoo Turun linnan piirityksestä ja linnankirjurin jalan menetyksestä. Hansson-veljekset eivät asettuneet kuningas Sigismundin puolelle Kaarle-herttuan ja kuninkaan valtataistelussa vaan he onnistuivat säilyttämään päänsä ja asemansa. Henrik joutui eläkkeelle, mutta ei ilmeisesti epäsuosioon. Roland eteni urallaan kamarikirjurista linnankirjuriksi ja voudinsijaiseksi. Voudin asemaan hänellä ei riittänyt valtaa ja omaisuutta.

Olemme juuri näistä ajoituksista käyneet keskustelua ketjussa hiljan.
Kronikka mainitsee Erik Hanssonin olleen veljessarjan vanhin. Hän aloitti kirjurioppilaana laskukamarissa v. 1576 ja on voinut olla tuolloin n. 13-15-vuotias. Tämä sijoittaisi vanhempien avion 1560-luvun alkuvuosiin.
Hans Eriksson on saanut kansliasta lainaa opiskelujaan varten 1561. Hän on voinut olla aviossa jo ennen lähtöään Rostockiin, tai avioitua opiskelunsa aikanakin, kuten Hiltunen totesi. Ennen avioiduttiin ja kuoltiinkin nuorina. Elämä oli lyhyt! Kuningatar Kaarinan sanotaan olleen vain 15 ikäinen Erikin vihille viedessä ja sitä ennen jo äiti.

Kantaisän kuolintapa ei välttämättä kuuluisi kronikkaan; eeposhan kertoo sukulinkeistä, urista ja omaisuuksista, kuolemaa ei ainoankaan kronikka-henkilön kohdalla kuvata, tokkopa edes tiedettiin.. (s.o. kantavanhempien kuolinsyitä).

Kansliahenkilökunnan henkilötietojen väärinpoiminnasta (s.o. useita Hans Erikssoneja) voi johtua sekin, ettei Hans Eriksson (Jämpte (Isopedius) välttämättä ole Ericus Andreaen poika, vaikka Jämpte siihen ensisilmäyksellä ja harhauttavasti (?) viittaakin.

Jos Oviken pappi on todella hänen isänsä, ei papin isän nimen puuttumisesta pojan lapsilistasta voi tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä; lapsilistahan voi ja todennäköisesti onkin puutteellinen, kenties Andreas-niminen esikoispoika (?) on kuollut lapsena?

[Giösling]

Harmillisesti, kuten aina, kirjoitus- ja korjausajat ovat "kortilla" tällä areenalla!

Piti lisäämäni vielä sekin, että Anna Magnusdotter oli varakas leski ja - suhteittensa ansiosta - mitä houkuttelevin naimakumppani & "sponsori" uransa alussa olevalle kirjurinjolpille. Anna elätti, Hans hummasi!

[Antti Alfthan]

Harmillisesti, kuten aina, kirjoitus- ja korjausajat ovat "kortilla" tällä areenalla!

Piti lisäämäni vielä sekin, että Anna Magnusdotter oli varakas leski ja - suhteittensa ansiosta - mitä houkuttelevin naimakumppani & "sponsori" uransa alussa olevalle kirjurinjolpille. Anna elätti, Hans hummasi!

Juuri tämä on mielestäni vahvin vasta-argumentti.
"Hummaavan Hansin" - eli nuoren opportunistin jälkeläiset, ainakin kaksi, vakaasti kansliahallinnon opissa ja myöhemmin kohtalaisen hyvin sijoittuneina.
Perikö tämä Hans Eriksson Anna Magnusdotterin?

[Pekka Hiltunen]

Takerrun vielä Ericus Ericiin sinettiin. Tiedetään, että khra Ericus Erici Alftanus käytti kaikissa virallisissa yhteyksissä sinettiä. Kun lisäksi tiedetään, että sinetti oli kiistattomasti stierkors-tunnus, voidaan pitää varsin todennäköisenä, että sen käyttäjä on avioitunut veljensä tavoin Stiernkors-sukuisen suomalaisen kanssa. Tietenkin jää vielä mahdolisuus, että Ericus Erici on käyttänyt toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen, mutta rälssisukuiseksi tiedetyn appi-isänsä sinettiä. Leimasin ei ole löytynyt Taivassalon pappilan työhuoneen kirjahyllyn perältä, sillä Matts Michaelis Remigius, joka oli nuoremman Carpelan-suvun kantaisä, käytti varmaankin tähti- ja metsästystorvi -aihetta eikä vanhaa Karpalaisten stiernkors-tunnusta.

Kun sinetin tehtävänä oli varmistaa allekirjoittajan henkilöllisyys ja luotettavuus, ei voida lähteä siitä, että olisi käytetty ensimmäistä käteen osuvaa leimasinta, sillä sellainen käytäntö olisi asiakirjaväärennökseen varrattava rikos. Toisaalta oli rikos myös toisen suvun tunnusten luvaton käyttäminen. Tällä perusteella uskon, että esillä olleet tarkastelut Sääksmäen ja Satakunnan suunnassa vaikuttavat hedelmällisemmiltä kuin pysyttäytyminen Ruotsin puolella Erik Hanssonin kohdalla - pojastaan ja veljistään poiketen. Murhateoria ei olisi kronikan kanssa ristiriidassa, vaan päin vastoin voisi olla eräs merkittävä yllyke kronikan laatimiseen sillä silmällä, että salamurha saattaa myöhemmin tulla paljastetuksi ilman jälkeläisille mahdollisesti koituvia vahinkoja sen paljastamisesta, jos taustalla oli itse hallitsija Juhana III. Kuitenkin murhateoria puhuu voimakkaasti myös sen puolesta, että myös Erik Hanssonille järjestettiin - ehkä Åke Tottin toimesta - Suomen puolella avioliitto sekä työtä tai kenties läänitys elannokseen. Silloin hänet voitaisiin tavata juuri Sääksmäeltä vaikkapa voudinkirjurina. Myös suvussa pitkään piiloteltu, huomattavan arvokas hopeaesine voisi olla kompensaatiota isän kaltoinkohtelusta - toisaalta oli Älfsborgin lunnaita seuranneen hopeaveron jälkeen yli sadan luodin kannun kaupittelu ja jo esilläpitäminenkin mahdotonta. Kannu saattaisi tosin liittyä Emerentiaan ja hänen myötäjäisinsäkin, jos lähdetään siitä, että oli kyseessä vaikkapa kreivin avioton tytär aatelisneidon kanssa.

Kuten aiemmin on todettu, ei Hans Eriksson sovellu varakkaan papin eli kirkkoherran pojaksi, jos hän on saanut opintoihinsa tukea kuninkaankansliasta jouduttuaan koulunkäynnin sijasta ansaitsemaan elantonsa omalla työllään, ja nimensä sekä nähtävästi synnyinpaikkansa Jämtlandin perusteella hän sopisi olemaan jonkun tanskalaissukuisen laamannin, alilaamannin, voudin eli nimismiehen tai muun virkamiehen poika. Saattaakin olla, että kronikan tittelit ovat osittain päällekkäisiä eri sukupolvien edustajien osalta.

On silmiinpistävää, ettei Erik Hanssonista löydy edes kronikassa mainintoja Ruotsin puolelta, jos hänen isänsä oli Hans Eriksson Jämpte. Sen sijaan on edellä käynyt ilmi, että Erik Hansson, jolla vieläpä on Erik-niminen poika, tavataan läheltä niitä maisemia, missä sijaitsivat Hans Erikssonin kronikan mainitsemat Suomen-läänitykset. Kronikan vaiteliaisuus ensimmäisen ja alkuperäisen laatijansa isästä Erik Hanssonista voisi perustua tämän vähemmän loistokkaaseen uraan, mikä olisi linjassa edellä esitetyn kanssa.

PH

[Antti Alfthan]

Ericus Erici Alftanuksen sinetistä.

Kun tiedetään hänen todennäköisesti setänsä linnankirjuri Henrik Hanssonin ilmeinen Stiernkors-sinetti, Roland Hanssonin käyttämä muunnos "tähti ja pieni risti" ja Ericus Ericin muunnos "ylösalaisin käännetty sakarasta toisiinsa liitetty risti ja tähti" näiden kolmen sukulaisuuteen, ei välttämättä stiernkors-sukuisiin vaimoihin. Elin Mårtensdotterin tausta tunnetaan sikäli, että mikään siinä ei viittaa stiernkors-sukulaisuuteen. Pukinmäen rälssiä siellä on, ainakin kahdesti äidin puolelta perittynä.
Yhteinen stiernkors-sukuinen äiti kaikille kolmelle tunnetulle veljekselle selittäisi. Tämä olisi yhteys Suomeen, mahdollisesti Turun porvareihin pikemmin kuin Taivassalon rälssiin. Toinen selitys olisi se jos "kantaisä" Hans Eriksson olisi stiernkors-sukua. Toistaiseksi kaikki on arvailua ja hakuammuntaa. Emme tiedä.

Kronikassa luetelluista paikoista ainoastaan "Sundby giöll" on tunnistettavissa. Leskikuningatar Katarina Stenbockin elatusmaita, mitä "Garpenbergin vouti" Hans Eriksson hoiti todistettavasti ennen kuin sai kuningattarelta käskyn saapua Tukholmaan ja linnaan, ilmeisesti selvittämään tilinsä. Leskikuningatar Katarina liittyy myös Kaarina Maununtyttären taustaan, siihen vähään mitä hänestä tiedetään.
Garpenbergin voudin Hans Erssonin vaimon nimi Elin tiedetään vuodelta 1554, jolloin H.E. toimi Noraskogin hopeavoutina ja vaimonsa Elin kuninkaankartanon emännöitsijänä, mistä hän saa palkkaa.

[Jari Latva-Rasku]

Tämä hyppää sivuun viime aikojen mielenkiintoisesta keskustelusta, mutta ehkä kuitenkin mitättömyydessään maininnan arvoinen.

Aivan sattumalta vertasin, kenellä toisella geenisukulaisistani on sama pisin yhtäjaksoinen yhteinen, kylläkin vain 8,5 "centimorganin" kromosomijakso. Tämä tarkoittaa, että yhteensä lähes 1300:n nukleotidiparin eli "snipsin" muodostama jakso emäksineen on samanlainen. Kyllä se jotain riittää kertomaan.

Vertailtavan henkilön kanssa lähin yhteinen sukulaisuuteni voisi olla peräisin suhteellisen rajoitetusti vain Ericus Ericin lapsista, osaltani Israel ja Anna. Vertasin keillä on tämä sama yhteinen kromosomijakso, ja sellainen oli isä ja tytär von Hellens, joiden myös pitäisi olla Alftanusten jälkeläisiä. Jos yhteinen kromosomijakso ei ole sattumaa, se voisi olla peräisin Alftanuksilta.

Eli kromosomi 1, jakso alkaa kohta 158609568 ja päättyy kohta 162932877 , SNP-määrä 1292. Von Hellensien kanssa yhteinen jakso alkaa aavistuksen aikaisemmin ja myös päättyy jonkin verran myöhemmin.

Antti Alfthanin suostuminen autosomalisen geeniperimän testiin, ja myös isälinjaisen YDNA:n selvittämiseen tekisi tästä keskustelusta vielä paljon pidemmän ja voisi hyvässä lykyssä ratkaista Alftanusten arvoituksen.

Omalta osaltani on esimerkiksi tehty koko isälinjaisen Y-kromosomin perimän selvitys, eli texasilaisen Family Tree DNA-yrityksen termeillä "BigY", ja autosomalisen perimän selvitys eli "Family Finder", josta yllä oleva tieto kromosomijaksosta on peräisin. Vähempikin kuin BigY riittäisi kertomaan jo jotain, eli mihin sisälinjaiseen sukuryppääseen yleensä ottaen kuuluu, tai jopa voisi löytyä samoista esi-isistä peräisin oleva nykyisin elävä henkilö. Oma laihialainen isälinjainen sukuni on esimerkiksi peräisin Norjasta Bergenin seudulta ja samoista aikaisemmista kuin omista esivanhemmistani, on peräisin skotlantilainen McDonald-klaani. Tunnetuin heistä on Somerled. Puhutaan siis ajasta noin vuosista 750-800 lähtien. Suomesta on löytynyt muutama 1700-luvun lopulle ja 1600-luvulle takautuva geeniserkku, mutta pääosin Skotlannista, Ruotsista ja Norjasta kymmenittäin varhaisempiin aikoihin liittyviä geenisukulaisia.

[Antti Alfthan]

Tämä hyppää sivuun viime aikojen mielenkiintoisesta keskustelusta, mutta ehkä kuitenkin mitättömyydessään maininnan arvoinen.

Aivan sattumalta vertasin, kenellä toisella geenisukulaisistani on sama pisin yhtäjaksoinen yhteinen, kylläkin vain 8,5 "centimorganin" kromosomijakso. Tämä tarkoittaa, että yhteensä lähes 1300:n nukleotidiparin eli "snipsin" muodostama jakso emäksineen on samanlainen. Kyllä se jotain riittää kertomaan.

Vertailtavan henkilön kanssa lähin yhteinen sukulaisuuteni voisi olla peräisin suhteellisen rajoitetusti vain Ericus Ericin lapsista, osaltani Israel ja Anna. Vertasin keillä on tämä sama yhteinen kromosomijakso, ja sellainen oli isä ja tytär von Hellens, joiden myös pitäisi olla Alftanusten jälkeläisiä. Jos yhteinen kromosomijakso ei ole sattumaa, se voisi olla peräisin Alftanuksilta.

Eli kromosomi 1, jakso alkaa kohta 158609568 ja päättyy kohta 162932877 , SNP-määrä 1292. Von Hellensien kanssa yhteinen jakso alkaa aavistuksen aikaisemmin ja myös päättyy jonkin verran myöhemmin.

Antti Alfthanin suostuminen autosomalisen geeniperimän testiin, ja myös isälinjaisen YDNA:n selvittämiseen tekisi tästä keskustelusta vielä paljon pidemmän ja voisi hyvässä lykyssä ratkaista Alftanusten arvoituksen.

Omalta osaltani on esimerkiksi tehty koko isälinjaisen Y-kromosomin perimän selvitys, eli texasilaisen Family Tree DNA-yrityksen termeillä "BigY", ja autosomalisen perimän selvitys eli "Family Finder", josta yllä oleva tieto kromosomijaksosta on peräisin. Vähempikin kuin BigY riittäisi kertomaan jo jotain, eli mihin sisälinjaiseen sukuryppääseen yleensä ottaen kuuluu, tai jopa voisi löytyä samoista esi-isistä peräisin oleva nykyisin elävä henkilö. Oma laihialainen isälinjainen sukuni on esimerkiksi peräisin Norjasta Bergenin seudulta ja samoista aikaisemmista kuin omista esivanhemmistani, on peräisin skotlantilainen McDonald-klaani. Tunnetuin heistä on Somerled. Puhutaan siis ajasta noin vuosista 750-800 lähtien. Suomesta on löytynyt muutama 1700-luvun lopulle ja 1600-luvulle takautuva geeniserkku, mutta pääosin Skotlannista, Ruotsista ja Norjasta kymmenittäin varhaisempiin aikoihin liittyviä geenisukulaisia.

Minulla ei toki ole mitään testiä vastaan. Olen Abrahamista lähtien nuorinta linjaa, sen takia sukupolvia on Ericus Ericiin alle kymmenen, taitaa olla kahdeksan... Ongelmana kohdallani on raha, en pysty kustantamaan geenitutkimuksia kun Falunin arkistojen tarkistuttamiseenkaan ei ole varaa.

Olen myös Viipurin piispa Juusteenin jälkeläisiä, kahtakin reittiä, mutta en kovin isälinjaisena. Sursillin jälkiä ei perimästäni pitäisi löytymän.

[Pekka Hiltunen]

.../.. Henrik Hanssonin ilmeinen Stiernkors-sinetti, Roland Hanssonin käyttämä muunnos "tähti ja pieni risti" ja Ericus Ericin muunnos "ylösalaisin käännetty sakarasta toisiinsa liitetty risti ja tähti" .../.. Elin Mårtensdotterin tausta tunnetaan sikäli, että mikään siinä ei viittaa stiernkors-sukulaisuuteen.../.. Yhteinen stiernkors-sukuinen äiti kaikille kolmelle tunnetulle veljekselle selittäisi. Tämä olisi yhteys Suomeen, mahdollisesti Turun porvareihin pikemmin kuin Taivassalon rälssiin. Toinen selitys olisi se jos "kantaisä" Hans Eriksson olisi stiernkors-sukua...

Kun myös Roland Hansson on käyttänyt tähti-risti -asetelmaa, olisi ajoitus taas ratkaisevaa, sillä Turun linankirjurina toimiessaan on hän saattanut sinetöidä veljensä leimasimella - siis viran puolesta. Sen sijaan on Ericus Ericiin sinetin kuvaus minulle "uutinen" (en siis ole alunalkaen intensiivisesti seurannut aihepiirin keskusteluja, kunnes äskettäin havaitsin, että nähtävästi itsekin joudun vielä riitelemään sen hopeakannun perimyksestä). Tämähän istuisi mitä oivallisimmin Olof Rundtin puumerkkiteoriaan, missä lyhyen poikkiviivan leikaava pitkä pystyviiva päättyy rastiin: kun pystyviiva jatketaan alas asti, muodostuu 6-sakarainen "tähti". Toivottavasti emme joudu palaamaan Alftan Hansjohnin maatilalle ainakaan Rundtin teorian muilta osin. Toisaalta, ei ole mahdotonta, että Rundt olisi juuri tässä ollut oikeassa: Hans Erikssonin jäätyä "puille paljaille" olisi hän saattanut paremman puutteessa joutua tyytymään asumiseen (tai tulla kirjatuksi maakirjaan) yhdellä entisistä palkkatiloistaan, jos siellä tavataan poika Hans Erikssonkin. Toivoisin kuitenkin omin silmin näkeväni sen dokumentin, jossa on kuvatunlainen puumerkki-sinetti painettuna Stiernkors-suvun hallitseman Taivassalon pappilassa laadittuun asiakirjaan...

Elin Mårtenintyttären äidinäidin suku on tuntematon. Jos se olisi ollut tunnettua Stiernkors-sukua Taivassalosta (tai pikemminkin Ragvald Ragvaldssonin sukua, jos Taivassalon suku peri tunnuksensa häneltä tai tyttäreltään), olisi tunnus ehkä ollut jo aiemminkin käytössä. On epätodennäköistä, että stiernkors-tunnus tulisi tätä tietä.

Turun porvarit Nils Persson (pormestari) ja Hans Persson naivat Kaarina ja Elina Olofintyttäret, Olavi Kirveen ja Märta Nilsintytär Stiernkorsin tytäret. Lisäksi oli liitosta ainakin kaksi nimeltä tunnettua poikaa, Magnus Olofsson sekä Olof Olofsson, jotka ovat molemmat olleet vainajia perinnönjakoon 1496 mennessä. Luulen, että tämä polku on katsottu loppuun; nuorempaa Stiernkors-sukua tuntuu olevan mahdotonta yhdistää Tanskalaisilta 13.8.1545 rauhansopimuksessa saatuun Jämtlandin norjalaiseen talonpoikaismaakuntaan: Hans Erikssonin täytyisi kai olla Erik Skalmin ja Kaarina Olavintytären Märta-tyttären toistaiseksi tuntematon poika Hans. Tämän "Hans Erikssonin" päätyminen Turusta tanskalaisten hallussa olleeseen Jämtlandiin ennen 1545 on mahdotonta. Sen sijaan näyttäisi vielä jäävän jäljelle Ispoisten suku, jonka jäsenet näyttäisivät niin ikään perineen stiernkors-tunnuksensa Ragvald Ragvaldinpojan suvulta.

Hans Eikssonin nimi Hämeen tai Satakunnan maakirjassa ei estä sitä, että asianomainen on saattanut olla vainaja ennen kuin poikansa Erik Eriksson on tullut kirjatuksi voudintileihin. Sekä Henrik Hanssonin että Ericus Ericiin sinetit voisivat selittyä heidän avioliitoistaan vouti Israel Påvelinpojan tytärten kanssa. Roland (tai Rolamb) Hansson on voinut sinetöidä kirjoituksensa veljensä leimasimella, koska oli samassa virassa Turun-kautenaan.

Olav Rundt: "Att Henrik Hansson och hans son Mårten Stodius i sina sigill visade ett likarmat kors och en sexuddig stjärna har varit känt. Kyrkoherden Ericius Ericis sigill har däremot varit obekant. En kontroll av Vemo härads fogderäkenskaper på mikrofilm visade att Ericus hade sigillerat varje gång han undertecknade sina räkenskaper. Originalhandlingar kunde fås fram på Riksarkivet och det framgick att kyrkoherdens sigill visade stjäma och kors under initialerna EE."

Tästä ei ilmene, että Ericus Erici olisi käyttänyt Hanjohnsin maatilalla Alftassa käytettyä puumerkkiä tai sen muunnosta.

Olav Rundt edelleen: "Roland Hanssons sigill hade Antti Kolehmainen lagt märke till bland de av J.W. Ruuth publicerade frälsemannasigillen. Det förekommer där i två versioner, det ena visar en stjärna, det andra visar en yxa. Detta är ett intressant komplement till de tre andras stjärna och kors. Yxan antyder nämligen en eventuell släktskap med den yngre Stjernkors-släkten, vilken helt härstammar från frälsemannen Olof Kirves i Nousis..."

Tässä on kirves ja piilukirves mahdolisesti sekoitettu keskenään. Ehkä J.W.Ruuthin sinettiluettelosta selviää, kummasta on kyse ja miltä ajalta. Pelkään pahoin, että Rundtilta on jäänyt huomaamatta semmoinen pikkuseikka, että "yxa" ja "pila" ovat kaksi aivan eri asiaa.

PH

[Antti Alfthan]

Linnankirjuri Henrik Hanssonin käyttämän sinetin kaiverrus on varsin samanlainen kuin hänen hautakivessään. Kirjaimet H . H , vaakunakilpi on pitkänomainen, keskeltä selvästi jaettu. Kilven päällä on vaikeasti tulkittava kuvio, voisi olla sulkakynät ristissä.
Edit: lisätään kuva http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies279.jpg V. 1590.

Roland Hanssonin "tavallisessa" sinetissä on kirjainmerkintä R + H , alla tähti.
Edit: tässä kuva http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies3.jpg V. 1600.
Bila-sinetissä on kirves varsineen pystyssä, ei muistaakseni muuta. Soikea kenttä.
Edit: tässä kuva. R on ikään kuin lisätty. http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies263.jpg V. 1600.
Veljen leimasimesta ei voi olla kyse, mutta esimerkiksi isältä peritty on mahdollinen.

Ericus Ericin sinettikuviosta olen nähnyt valokopion Antti Kolehmaisen lähettämänä tai hänen luona käydessäni. Peruskuviosta saa selvän, vaikka kokonaisuus on tuhruinen. Risti on tähden alapuolella ja tähden alasakara liittyy tasaleveänä ristiin.

Alftassa oli hopeaveron keräämisen aikaan kaksi isohkoa tilaa missä isäntänä oli Erik Hansson. Ei ole mahdotonta että hän olisi käyttänyt puumerkkinä tähti-ristikehitelmää jos hän piti sitä perusteltuna. Erik Hansson tulee aktiiviaikansa eli sodan vv. 1563-70 jälkeen esille silloin tällöin Pohjois-Ruotsin sotilasasioissa. Saa kuvan minkä mukaan hän olisi hoitanut sotalaitoksen raha-asioita ja tuliaseiden tuotannon koordinointia Helsinglannissa 25-vuotisen pohjoismaisen sodan aikana. Kronikan määritelmät eivät täsmää, mutta ajatus tärkeästä ja alueellaan laatuaan ainoasta virkamiehestä kyllä sopii.

Kuvat Juha Sinivaaran sivuilta.

[Pekka Hiltunen]

Tämä hyppää sivuun viime aikojen mielenkiintoisesta keskustelusta, mutta ehkä kuitenkin mitättömyydessään maininnan arvoinen.

Aivan sattumalta vertasin, kenellä toisella geenisukulaisistani on sama pisin yhtäjaksoinen yhteinen, kylläkin vain 8,5 "centimorganin" kromosomijakso. Tämä tarkoittaa, että yhteensä lähes 1300:n nukleotidiparin eli "snipsin" muodostama jakso emäksineen on samanlainen. Kyllä se jotain riittää kertomaan.

Vertailtavan henkilön kanssa lähin yhteinen sukulaisuuteni voisi olla peräisin suhteellisen rajoitetusti vain Ericus Ericin lapsista, osaltani Israel ja Anna. Vertasin keillä on tämä sama yhteinen kromosomijakso, ja sellainen oli isä ja tytär von Hellens, joiden myös pitäisi olla Alftanusten jälkeläisiä. Jos yhteinen kromosomijakso ei ole sattumaa, se voisi olla peräisin Alftanuksilta.

Eli kromosomi 1, jakso alkaa kohta 158609568 ja päättyy kohta 162932877 , SNP-määrä 1292. Von Hellensien kanssa yhteinen jakso alkaa aavistuksen aikaisemmin ja myös päättyy jonkin verran myöhemmin.

Antti Alfthanin suostuminen autosomalisen geeniperimän testiin, ja myös isälinjaisen YDNA:n selvittämiseen tekisi tästä keskustelusta vielä paljon pidemmän ja voisi hyvässä lykyssä ratkaista Alftanusten arvoituksen.

Omalta osaltani on esimerkiksi tehty koko isälinjaisen Y-kromosomin perimän selvitys, eli texasilaisen Family Tree DNA-yrityksen termeillä "BigY", ja autosomalisen perimän selvitys eli "Family Finder", josta yllä oleva tieto kromosomijaksosta on peräisin. Vähempikin kuin BigY riittäisi kertomaan jo jotain, eli mihin sisälinjaiseen sukuryppääseen yleensä ottaen kuuluu, tai jopa voisi löytyä samoista esi-isistä peräisin oleva nykyisin elävä henkilö. Oma laihialainen isälinjainen sukuni on esimerkiksi peräisin Norjasta Bergenin seudulta ja samoista aikaisemmista kuin omista esivanhemmistani, on peräisin skotlantilainen McDonald-klaani. Tunnetuin heistä on Somerled. Puhutaan siis ajasta noin vuosista 750-800 lähtien. Suomesta on löytynyt muutama 1700-luvun lopulle ja 1600-luvulle takautuva geeniserkku, mutta pääosin Skotlannista, Ruotsista ja Norjasta kymmenittäin varhaisempiin aikoihin liittyviä geenisukulaisia.

"Autosomaalinen" testi maksaa näköjään nyt noin 72 € (ainakin jos on aiemmin lähettänyt näytteen, jota sitten täydennetään aika ajoin "utuuksilla", joilla saadaan lypsetyksi kerran rahansa toiveikaasti likoon laittaneita - vaikkakin omasta Y-kromosomitestistäni aikoinaan sainkin aivan ratkaisevan varmistuksen jokseenkin vahvoille etukäteisarvioilleni). Mitähän sillä saa? Luulen, että olen Karin Erikintytär Alftanan ja Jacobus Clementii jälkeläinen - jos oli niin, että Martinus Michaelis Machaleniuksen vamo Margareta Jacobsdotter oli tästä liitosta (mikä seikka ei kai kirjall. lähteistä selviä). Luuletko, että testin perusteella voisi tämän kysymyksen osalta tehdä päätelmiä siihen tai tähän suuntaan? Mikähän on tausta eli testattujen Alftanusten jälkeläisten lukumäärä kaikkin testin teettäneisiin nähden, eli nouseeko näkyviin taustasta, vai pitäisikö ensin koko valtakunnan väki testatuttaa ennen kuin voidaan sanoa, että onko jotain tiettyä sukua vai ei? Olisihan se hienoa, jos tällaisen polveutumisen voisi näin alkeellisella testillä verifioida, mutta olen aika skeptinen luotettavien päätelmien tekemisen suhteen.

PH

[Pekka Hiltunen]

Linnankirjuri Henrik Hanssonin käyttämän sinetin kaiverrus on varsin samanlainen kuin hänen hautakivessään. Kirjaimet H . H , vaakunakilpi on pitkänomainen, keskeltä selvästi jaettu. Kilven päällä on vaikeasti tulkittava kuvio, voisi olla sulkakynät ristissä.
Edit: lisätään kuva http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies279.jpg V. 1590.

Roland Hanssonin "tavallisessa" sinetissä on kirjainmerkintä R + H , alla tähti.
Edit: tässä kuva http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies3.jpg V. 1600.
Bila-sinetissä on kirves varsineen pystyssä, ei muistaakseni muuta. Soikea kenttä.
Edit: tässä kuva. R on ikään kuin lisätty. http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies263.jpg V. 1600.
Veljen leimasimesta ei voi olla kyse, mutta esimerkiksi isältä peritty on mahdollinen.

Ericus Ericin sinettikuviosta olen nähnyt valokopion Antti Kolehmaisen lähettämänä tai hänen luona käydessäni. Peruskuviosta saa selvän, vaikka kokonaisuus on tuhruinen. Risti on tähden alapuolella ja tähden alasakara liittyy tasaleveänä ristiin.

Alftassa oli hopeaveron keräämisen aikaan kaksi isohkoa tilaa missä isäntänä oli Erik Hansson. Ei ole mahdotonta että hän olisi käyttänyt puumerkkinä tähti-ristikehitelmää jos hän piti sitä perusteltuna. Erik Hansson tulee aktiiviaikansa eli sodan vv. 1563-70 jälkeen esille silloin tällöin Pohjois-Ruotsin sotilasasioissa. Saa kuvan minkä mukaan hän olisi hoitanut sotalaitoksen raha-asioita ja tuliaseiden tuotannon koordinointia Helsinglannissa 25-vuotisen pohjoismaisen sodan aikana. Kronikan määritelmät eivät täsmää, mutta ajatus tärkeästä ja alueellaan laatuaan ainoasta virkamiehestä kyllä sopii.

Kuvat Juha Sinivaaran sivuilta.

Selvitys on valaiseva ilman J.W.Ruuthin sinettijulkaisuakin ajoituksineen. Henrik Hanssonin sinetti on selvä Stiernkors-tunus, mutta Ericus Ericiin sinetti poikkeaa siitä yhtä selvästi, jos tähti todellakin on ristin yläpuolella ja kuviot liittyvät yhteen. On mahdolista, että pappi E.E. on lisännyt isänsä sinettiin ristin, jolloin voisi ajatela Rolandin käyttäneen ensin isänsä kuviota. Ainakin siitä voidaan nyt olla varmoja, ettei Hansinpoikien esivanhemmissa ainakaan Stiernkors-suku antanut aihetta sinettikuvioihin. Pappi kuten porvarikin on voinut teettää sinettinsä omien mieltymystensä mukaan, joten ei ole vielä suinkaan poissuljettua se, etteivätkö samat ja varsin harvinaiset etunimet Ericus Ericiin jälkeläisillä olisi periytyneet Israel Påvelinpojan tyttäreltä. Tämän perusteella olisi Henrikin ja Erikin ikäero ollut aivan tavanomainen ja joka tapauksessa alle 10 v.

Olen kyllä joskus huomannut Sinivaaran ansiokkailla sivuilla sinettejäkin kuvatun, mutta eipäs nyt taas tullut mieleeni - kiitos muistutuksesta!

PH

[taunot]

Karin Månsdotter var dotter till den uppländske stockeknechten(fångvaktaren) Måns. (Winter, Stråhlman, Juusteen, Ilola ja Krämer)
Anna Månsdotter troligen var syster till Karin Månsdotter.
Anna Andersdotter sai 21.1.1582 läänitykseni sin livstid Hammarstorp (Hammarsudd) med Uddängen i Husby-Sjutolfts socken, Trögds härad, joka oli ollut aiemmin Karinin sisarella Anna Månsdotterilla.
Hovkammarpigan Anna Andersdotter oli läheistä sukua Karin Månsdotterille ja avioitui viimeistään 1586 Bengt Larssonin kanssa.
Bengtillä ja Annalla ei ollut lapsia ja Hammarsudd gick över till Fälttygmästaren Eric Jönsson Krämer, joka oli Bengs broders hustrus bror.
Veli oli nimeltään Per Larsson, jonka vaimo tuntematon
Karin Månsdotterilla oli ympärillään luottoväkeä hovissa mm. sukulaisia.
Hänen sihteerinsä Thomas Jacobsson tiedetään olleen sukulainen.
Oliko hänen en svensk hovmästarinna Elin Andersdotter sukulainen?
Oliko Anna Andersdotter Elinin sisar?- Voisiko Karin Månsdotterin veli olla
Anders Månsson -oliko olemassa?
Elin Andersdotter(ei aatelinen) meni toisiin naimisiin Hans Anderssonin kanssa, joka kuului myös Karinin tunnettuun lähipiiriin hovissa. Elin oli jäänyt leskeksi erään Gerdt Svärdfejare Vadstenasta jälkeen.
Kuka oli tämä Hans Andersson?
Ylläoleva Per Larsson , oliko hän sama kuin Karinin lähipiirissä skeppshövitsmannen Per Larsso.
Elin Andersdotter ja Thomas Jacobsson suunnittelivat konspirationin vapauttaa Erik kuningas ja molemmat tuomittiin kuolemaan Juhanan toimesta suunnitelman epäonnistuessa v.1569.
Lähteet: Sture Arnell (1951). Karin Månsdotter Stockholm: Wahlström& Widstrand.
ja Tommy Pohjosen teksti lähteenä: Katy Hedman
Sopisiko Elin Andersdotter (drottningens broders dotter) ja Hans Andersson (ei Eriksson) poikien vanhemmiksi?

[Giösling]

Koko pitkähkön kronikkarupeamani ajan olen systemaattisesti pyrkinyt kytkemään Alftan-kronikan ajan- ja sukupiirin kontekstiin. Koko kronikan ydin, jopa sen otsikko, kertoo suhteesta Kaarina Maununtyttäreen ja hänen kauttaan kuningashoviin.

Kuningas Erikin kohtalo on vitaali suvun menestykselle ja hänen tuhonsa suvun “tuho”.

Olen lähtenyt siitä että kronikan merkintä kantaisästä kuningas Erikin sihteerinä on tosi ja siitäkin, että Hans Eriksson oli aviossa kuningattaren veljentyttären kanssa. Kantaisän etsiminen muualta, on kuin neulan heinäsuovasta hakua, toivotonta.

Antti Järvenpään innostavalla avauksella ryhdyimme ensikerran seulomaan kuninkaankanslian henkilökuntaa saadaksemme esille pirtaan parhaiten sopivan kandidaatin. Päädyimme Hans Eriksson Jämpteen (Isopedius), joka paitsi ajallisesti, myös elämänvaiheittensa perusteella on kuin ilmetty Alftanien kantaisä, jopa vaimoksi annettu Anna Månsdotter (Magnusdotter) tuntuu taustaltaan ja patronyymiltään stemmaavan.

Olen kysynyt, miksi Anna Magnusdotter kulkee kuin “kunniapalkinto” kanslian avioissa? Mikä sai Juhana-herttuan henkilökohtaisen turvallisuuspäällikön (käytännössä valtakunnan vahvimman, kuninkaan jälkeen) kiinnostumaan Jämpten vaimosta, jopa niin, että vaimoon käsiksi päästäkseen, murhautti tämän puolison (s.o. Jämpten)?

Oliko vaimo erityisen kaunis, rikas, vaiko molempia? Johan Henriksson, Juhana-herttuan “prokuraattori” (siis sama likaisten töitten tekijä kuin Jöran Persson (Tegel) oli ollut Erikille) olisi toki saanut kenet halusi, miksi hän väkisin tahtoi ja vei Annan? Siksi, että Anna Månsdotter oli taustansa tähden suorastaan elintärkeä Johan Henriksonille ja hänen isännälleen (Juhana-herttua). Anna avulla toivottiin saatavan lisävihiä Erikin sisäpiirin, s.o. kuningattaren aikeista.

Ei ole salaisuus se, että Juhana-herttuan pahin painajainen koko hänen loppuelämänsä ajan oli kaiken anastamansa menetys ja Erikin-linjan valtaanpaluu. Se estämiseksi hän kidutti ja murhautti lukuisia Erik-lojalisteiksi katsomiaan Johan Henrikssonin-kaltaisen psykopaatin avustuksella.

Hans Eriksson (Alftan?) oli eräs ensimmäisistä ja hänen kontaktinsa Puolassa (Anders Lorisch) toinen.

Erityisen mielenkiintoni kohde on viime aikoina ollut Kaarina Maununtyttären ympärille keskittynyt salaliitto Erikin vaputtamiseksi. Se pajastui vuoden 1569 elokuussa ja siitä tuomittiin kuolemaan mm. Kaarinan sihteeri (ja todennäköinen sukulainen) Thomas Jacobsson, kuningattaren palvelijatar Elin ja laivastonpäällikkö Per Larsson. Salaliittoon oli sekaantunut lisäksi runsaasti kuninkaan itsensä lähipiiriin kuuluvia, joiden nimiä kiduttamalla esiinkaivettiin.

Salaliittolaisten tarkoituksena oli ollut vallata Tukholman linna, jonka jälkeen kuninkaallinen perhe olisi siirretty Smoolantiin, tai Taalainmaalle. Näissä maakunnissa rahvas edelleen tuki vallastasyöstyä majesteettiaan. Samanaikaisesti tuli pyrkiä saamaan apua Tanskasta. Yhteyttä kuninkaaseen oli ylläpidetty hänen palveluskuntaansa kuuluvan palvelustytön ja kuningattaren vastaavan välityksellä.

Miten salaliitto tuli ilmi?

Vastauksen antaa kenties Erikin päiväkirjamerkintä samana vuonna: “Vaimoni riiteli kiivaasti kanssani” ja paria viikkoa myöhemmin: “hän nimitti minua petturiksi ja sanoi, että minut olisi sietänyt mestata”!

Oliko Erik itse puhunut läpiä päähänsä? Oliko hän varhainen esimerkki n.s. “tukholmasyndroomasta”, jossa panttivangit samaistuvat vangitsijoihinsa? Tähän viittaa Erikin elämänkerturien maininta Erikin yrityksistä mielistellä Juhanaa, s.o. todistella viattomuuttaan ja vedota veljeensä, tosin tuloksetta.

Niin, tai näin – episodi kuvaa mielestäni kuningatar Kaarinan asemaa ja luonnetta. Hän oli vahva ja kykenevä nainen, silmälläpidon ja vakoilun väärtti.

[Jari Latva-Rasku]

"Autosomaalinen" testi maksaa näköjään nyt noin 72 € (ainakin jos on aiemmin lähettänyt näytteen, jota sitten täydennetään aika ajoin "utuuksilla", joilla saadaan lypsetyksi kerran rahansa toiveikaasti likoon laittaneita - vaikkakin omasta Y-kromosomitestistäni aikoinaan sainkin aivan ratkaisevan varmistuksen jokseenkin vahvoille etukäteisarvioilleni). Mitähän sillä saa? Luulen, että olen Karin Erikintytär Alftanan ja Jacobus Clementii jälkeläinen - jos oli niin, että Martinus Michaelis Machaleniuksen vamo Margareta Jacobsdotter oli tästä liitosta (mikä seikka ei kai kirjall. lähteistä selviä). Luuletko, että testin perusteella voisi tämän kysymyksen osalta tehdä päätelmiä siihen tai tähän suuntaan? Mikähän on tausta eli testattujen Alftanusten jälkeläisten lukumäärä kaikkin testin teettäneisiin nähden, eli nouseeko näkyviin taustasta, vai pitäisikö ensin koko valtakunnan väki testatuttaa ennen kuin voidaan sanoa, että onko jotain tiettyä sukua vai ei? Olisihan se hienoa, jos tällaisen polveutumisen voisi näin alkeellisella testillä verifioida, mutta olen aika skeptinen luotettavien päätelmien tekemisen suhteen.

PH
Autosomaaliset testit ovat siitä pirullisia, että pitäisi löytää verrokkeja, joihin on riittävä sukulaisuus vain yhtä kautta. Siitäkin huolimatta yhteinen perimä voi kadota aivan luonnollisella tavalla sattumien summana, mitä enemmän aikaa esivanhemmista on kulunut. Esimerkiksi Jaakko Ilkan esivanhempien ja sukulaisten tunnistaminen on mahdotonta, sillä kaikki ovat Ilkan kotiseudulla sukua toisilleen ja aikaa henkilön elämisestä on kulunut niin kauan. Jos pystyttäisiin tunnistamaan Ilkan isälinjainen haplotyyppi niin sitten voisi keiloja alkaa kaatua.

Antti Alfthanin melkittävä piirre on, että hän edustaa Alfthanusten isälinjaista haplotyyppiä. Jo olemassa olevista testin tehneistä ruotsalaisista ja suomalaisista voisi löytyä samasta isälinjasta peräisin olevia henkilöitä. Näiden henkilöiden alkuperä voitaisiin ehkä tunnistaa perinteisen sukututkimuksen keinoin. Isälinjainen haplotyyppi ei paljon vuosituhannen puolikkaassa muutu.

Esimerkiksi varhaisin tunnettu isälinjainen esi-isäni oli 1400-luvun puolivälin jälkeen syntynyt laihialainen maakauppias. Minulla on Ruotsin Skellefteån Sunnanåssa geenisukulainen, jonka suku pystytään johdattalemaan 1500-luvun alussa eläneeseen keskikievariin. Kummankin talonpaikka jopa tiedetään. Vaikka suvuissa on samoja etunimiä, kuten Ols tai Olof, sukulaisuus voidaan olettaa olevan peräisin keskiajalta, ja jää avoimeksi, mistä suku on itse asiassa tullut, Ruotsista vai Suomesta. Kummassakin suvussa on kovin vähän tunnistettuja geenisukulaisia. Niitä tulee lisää koko ajan testien lisääntyessä. Alftanuksilla voi tilanne olla toisin. Nykyisin tiedetään varsin hyvin, mistä eri haplotyyppien alaryhmät ovat peräisin.

Sylkinäytteen perusteella tehtävä autosomaalisen perimän testi yhdistettynä isälinjaiseen 67-markkerin testiin maksaa joulukuun loppun asti tarjoushinnalla 288 US$. Isälinjaista testiä voi joutua tarkentamaan ostamalla 39 US$ maksavia selvityksiä keskeisten selittävien mutaatioiden olemassaolosta. Itse kyllästyin mutaatioiden tonkimiseen ja ostin koko isälinjaisen perimän kartoituksen viidelläsadalla dollarilla.

Jos kerätään kolehti Antti Alfthanin testin tekemiseksi, minä olen talkoissa mukana. Yksi merkittävä sukututkimuksen myytti voisi ainakin hieman siirtyä kohti nousevan Suomen tai Ruotsin rantaa.

[Pekka Hiltunen]

Autosomaaliset testit ovat siitä pirullisia, että pitäisi löytää verrokkeja, joihin on riittävä sukulaisuus vain yhtä kautta. Siitäkin huolimatta yhteinen perimä voi kadota aivan luonnollisella tavalla sattumien summana, mitä enemmän aikaa esivanhemmista on kulunut. Esimerkiksi Jaakko Ilkan esivanhempien ja sukulaisten tunnistaminen on mahdotonta, sillä kaikki ovat Ilkan kotiseudulla sukua toisilleen ja aikaa henkilön elämisestä on kulunut niin kauan. Jos pystyttäisiin tunnistamaan Ilkan isälinjainen haplotyyppi niin sitten voisi keiloja alkaa kaatua.

Antti Alfthanin melkittävä piirre on, että hän edustaa Alfthanusten isälinjaista haplotyyppiä. Jo olemassa olevista testin tehneistä ruotsalaisista ja suomalaisista voisi löytyä samasta isälinjasta peräisin olevia henkilöitä. Näiden henkilöiden alkuperä voitaisiin ehkä tunnistaa perinteisen sukututkimuksen keinoin. Isälinjainen haplotyyppi ei paljon vuosituhannen puolikkaassa muutu.

Esimerkiksi varhaisin tunnettu isälinjainen esi-isäni oli 1400-luvun puolivälin jälkeen syntynyt laihialainen maakauppias. Minulla on Ruotsin Skellefteån Sunnanåssa geenisukulainen, jonka suku pystytään johdattalemaan 1500-luvun alussa eläneeseen keskikievariin. Kummankin talonpaikka jopa tiedetään. Vaikka suvuissa on samoja etunimiä, kuten Ols tai Olof, sukulaisuus voidaan olettaa olevan peräisin keskiajalta, ja jää avoimeksi, mistä suku on itse asiassa tullut, Ruotsista vai Suomesta. Kummassakin suvussa on kovin vähän tunnistettuja geenisukulaisia. Niitä tulee lisää koko ajan testien lisääntyessä. Alftanuksilla voi tilanne olla toisin. Nykyisin tiedetään varsin hyvin, mistä eri haplotyyppien alaryhmät ovat peräisin.

Sylkinäytteen perusteella tehtävä autosomaalisen perimän testi yhdistettynä isälinjaiseen 67-markkerin testiin maksaa joulukuun loppun asti tarjoushinnalla 288 US$. Isälinjaista testiä voi joutua tarkentamaan ostamalla 39 US$ maksavia selvityksiä keskeisten selittävien mutaatioiden olemassaolosta. Itse kyllästyin mutaatioiden tonkimiseen ja ostin koko isälinjaisen perimän kartoituksen viidelläsadalla dollarilla.

Jos kerätään kolehti Antti Alfthanin testin tekemiseksi, minä olen talkoissa mukana. Yksi merkittävä sukututkimuksen myytti voisi ainakin hieman siirtyä kohti nousevan Suomen tai Ruotsin rantaa.

Tämänkö perusteella minunkin, joka olen korkeintaan yhdessä linjassa Ericus Ericiin tyttären jälkeläinen, siis kanattaisi osallistua Antin Y-kromosomitestiin "kolehtiin" sekä taustan laajentamiseksi myös autosomitestiin? Ajatus on kannatettava ja Alftanien suku laaja, kun lasketaan värttinänpuolet mukaan. Olen valmis ilmoittautunaan, koska näytteenikin jo on p.o. firmalla, joka ei kai tarvitse uutta näytettä, kun olen kahdesti laajentanut eli lisännyt maksua vastaan Y-kromosomimarkkereitani. Anti Alftania ei nyt saa päästää karkuun, kun on mahdollisuus päästä tietoon isälinjasta, joka on ties mistä lähtöisin. Itse veikkaisin Tanskaa.

PH

[Benedictus]

Latva-Raskun esitys Antti Alftanuksen geenien "metsästyksestä" on hyvä ja kannatettava. Lupaudun mukaan kustannus talkoisiin, mieluummin tohon 500 taalan koko pakettiin, että saaraan mahrollisimman paljo tiatoo kerralla.

[Antti Alfthan]

Emerentia Tott -aiheeseen liittyen ...

Tätä ketjua lukiessani sattui silmiini muutaman vuoden takaa vastaan Matti Lundin ansiokas käsittely Ermegård Tottin maapalasista Suomen puolella ja omistuksen siirtymisestä, kahteen otteeseen, Krister Svinhufvufille (k. 1694).
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=11267&page=29


Tulin tehneeksi google-haun, ja Krister Svinhufvudin jäljet johtivat Taalainmaan Aspebodaan, tarkemmin Stor-Aspeboda, mistä Svinhufvud af Qvalstad on lähtöisin.
Nyt, tämä minun nykyisin kauppaamani Hans Eriksson, Garpenbergin vouti, kuninkaankanslian kirjuri 1561 ym. olisi hypoteesini mukaan identtinen Lill-Aspebodan perintöjä lunastaneen, tiettävästi varsin rikkaan Hans Erikssonin kanssa.

Tunsiko Abraham Alftanus tämän Ermegård Tottin? Suomen puolella he tuskin ovat tavanneet, mutta entä Abrahamin nuoruudessa, tämän Ruotsin-seikkailujen aikaan? Kuunteliko Abraham - jossain - Ermegård Tottin tarinoita ja marinoita?

Mahdollinen kytkös Taalainmaan Aspebodaan ei vielä tee Krister Svinhufvudia ja Abraham Alftanusta sukulaisiksi mutta se voisi johdattaa kiistoihin mitä on käyty isomman ja vähän pienemmän vuorimiessuvun kesken. Heijastumaa, samaan tapaan kuin kronikan komeasti kalskahtavat tittelit.

[Jari Latva-Rasku]

Tämänkö perusteella minunkin, joka olen korkeintaan yhdessä linjassa Ericus Ericiin tyttären jälkeläinen, siis kanattaisi osallistua Antin Y-kromosomitestiin "kolehtiin" sekä taustan laajentamiseksi myös autosomitestiin? Ajatus on kannatettava ja Alftanien suku laaja, kun lasketaan värttinänpuolet mukaan. Olen valmis ilmoittautunaan, koska näytteenikin jo on p.o. firmalla, joka ei kai tarvitse uutta näytettä, kun olen kahdesti laajentanut eli lisännyt maksua vastaan Y-kromosomimarkkereitani. Anti Alftania ei nyt saa päästää karkuun, kun on mahdollisuus päästä tietoon isälinjasta, joka on ties mistä lähtöisin. Itse veikkaisin Tanskaa.

PH

Abrahamin tarina on käynyt isopedisessä tarkastelussa, Varsinais-Suomessa, Sääksmäellä, ja laajalti Ruotsissa. On mainittu Stiernkorsit ja Svinhufvudit, joista Sääksmäen Rapolan osalta kerrotaan Valkeakosken kaupungin kotisvuilla seuraavaa.

Vähitellen koko vanha hämäläiskylä oli muuttunut Särkilahtien omistamaksi "kartanoksi". Tila oli ajoittain läänitettynä omistajille ja muodostettiin sittemmin ratsutilaksi, joka ostettiin perinnöksi vuonna 1839. Ratsutilaan liitettiin noin vuonna 1700 sen augmentti Papunen.

Pietari Ruuthin, joka oli Kirsti Särkilahden mies, pojat Simo ja Kaarle Ruuth jakoivat omaisuutensa 1649 siten, että Simo sai Voipaalan ja Kaarle Rapolan. Margareta Ruuth avioitui ruotsinmaalaiseen aatelissukuun kuuluvan luutnantti Peter Gustaf Svinhufvudin kanssa ja heistä tuli Rapolan omistajia 1727.

Hyvässä lykyssä varsinkin isälinjainen geenitutkimus voisi paljastaa, mihin suuntaan selvittely kannattaisi suunnata.

Ajatus drabantista, jonka pojat vähitellen ajautuivat opintielle, voisi kuulostaa vedon arvoiselta arvaukselta.

[Olarra]

Abrahamin tarina on käynyt isopedisessä tarkastelussa, Varsinais-Suomessa, Sääksmäellä, ja laajalti Ruotsissa. On mainittu Stiernkorsit ja Svinhufvudit.

Hauska sattuma, että myös toisella maamme Stiernkors-suvulla on ketjun aihepiiriä sivuava kytkös. Vai jokos sitä on pitkässä ketjussa ehditty käsitellä?

Stiernkors (Stierna) till Holma-sukuun kuuluvan Elin Mårtensdotter Stiernkors till Holman puoliso oli vouti Johan Svensson (Fingerroos-suvun kantaisä). Johan Svensson toimi 1600-luvun alkupuoliskolla Sigrid Vaasan Suomessa sijaitsevien tilojen tarkastajana (inspector).

En ole missään nähnyt pohdittavan tuon Johan Svenssonin taustoja tai vanhempia, mahtaako olla tietoa esim. mahdollisesta Johan Svenssonin sinetistä tms?

t. Olavi A.

[Giösling]

Emerentia Tott -aiheeseen liittyen ...

Tätä ketjua lukiessani sattui silmiini muutaman vuoden takaa vastaan Matti Lundin ansiokas käsittely Ermegård Tottin maapalasista Suomen puolella ja omistuksen siirtymisestä, kahteen otteeseen, Krister Svinhufvufille (k. 1694).
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=11267&page=29


Tulin tehneeksi google-haun, ja Krister Svinhufvudin jäljet johtivat Taalainmaan Aspebodaan, tarkemmin Stor-Aspeboda, mistä Svinhufvud af Qvalstad on lähtöisin.
Nyt, tämä minun nykyisin kauppaamani Hans Eriksson, Garpenbergin vouti, kuninkaankanslian kirjuri 1561 ym. olisi hypoteesini mukaan identtinen Lill-Aspebodan perintöjä lunastaneen, tiettävästi varsin rikkaan Hans Erikssonin kanssa.

Tunsiko Abraham Alftanus tämän Ermegård Tottin? Suomen puolella he tuskin ovat tavanneet, mutta entä Abrahamin nuoruudessa, tämän Ruotsin-seikkailujen aikaan? Kuunteliko Abraham - jossain - Ermegård Tottin tarinoita ja marinoita?

Mahdollinen kytkös Taalainmaan Aspebodaan ei vielä tee Krister Svinhufvudia ja Abraham Alftanusta sukulaisiksi mutta se voisi johdattaa kiistoihin mitä on käyty isomman ja vähän pienemmän vuorimiessuvun kesken. Heijastumaa, samaan tapaan kuin kronikan komeasti kalskahtavat tittelit.

Noihin Knivstan naimattomiin (?) Tott-sisaruksiin on törmätty keskusteluissa jo aiemminkin, lähinnä siitä syystä, että he lahjoittivat Knivstan kirkkoon hopeakannun, joka on saattanut olla Alftan-perintökannun tyyppiä. Samassa yhteydessä todettiin, että Ermegård on Emerentia-nimen vanhempi, Ruotsissa käytetty muoto.

Abraham on kronikan sisäistäessään lapsi. Sitä ei kerrota hänelle suoraan, vaan Abraham kuulee kronikan tiedot äitinsä Emerentia Tottin ja tämän ylhäisten miesten kanssa käymiä neuvotteluja salaa (?) seuratessaan. Keitä olivat nämä ylhäiset miehet? Mistä muusta keskusteltiin/ juoniteltiin? Mikä on kronikan konteksti?

Hopeakannusta juolahti mieleeni se, että kaikissa näissä pohdinoissamme on aina oletettu, että perintökannu tuli sukuun kuningas Erikin lahjana, patriarkaalisen linjan kautta. Entäpä jos se olikin Abrahamin äidin, Emerentia Tottin peruja? Liittyvätkö Claes Brenneruksen kohtuuttoman suuret vaateet sisarensa pesästä näihin kuninkaallisiin lahjoihin s.o. hopeakannu ja mahdollisesti Totteilta saatu muodollinen hyvitys menetetyistä maista?

On kuin Claes Brennerus "sukurutsaisesti" vaatisi "tasinkoa" sisarensa pesästä. Kirjurikin sekoaa ja kutsuu Eliniä Claesin vaimoksi ainakin kerran käräjädokumenteissa!

[Giösling]

Lisäyksenä vielä sekin, että Knivstan Ermegård (Emerentia) Tott ja Henrik Claesson Tott (prinsessa Sigridin puoliso ja Alftanien matriarkaalisen kronikan mukaisen Emerentia Tottin isä) olivat serkukset. Heidän äitinsä Brita & Kerstin Henriksdotterit olivat sisarukset, Henrik Claesson Hornin aviosta Elin Arvidsdr Stålarmin kanssa.

[Kaarina Hanhinen]

Antin (Alftan) paluusta ilahtuneena ja mitenkään Alftan- sukuun kuulumatta, olen valmis osallistumaan Antin testauskolehtiin. Olen seurannut keskustelua koko ajan, ja jos tämä testi tuo joihinkin kysymyksiin vastauksia, niin lienee se vaivan arvoista.

Kaarina Hanhinen

[Antti Alfthan]

Antin (Alftan) paluusta ilahtuneena ja mitenkään Alftan- sukuun kuulumatta, olen valmis osallistumaan Antin testauskolehtiin. Olen seurannut keskustelua koko ajan, ja jos tämä testi tuo joihinkin kysymyksiin vastauksia, niin lienee se vaivan arvoista.

Kaarina Hanhinen

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Olen toki halukas testattavaksi ja kiitollinen asian saamasta tuesta. Aikaisempaa kokemusta minulla ei näistä ole, kun poliisikin on jättänyt rauhaan, enkä ole mitenkään pätevä arvioimaan mikä menetelmä olisi sopivin, puhumattakaan siitä että osaisin tulkita tuloksia.
Olen siis paternaalista linjaa, Abrahamin toisen vaimon kautta, ja jos oletukset täsmäävät, linja johtaisi kronikan kertomaan esi-isään, Hans Erikssoniin.
Mieleeni tuli vertailu jonkin Emerentia-linjaisen vastaavan alftanin kanssa, esimerkkinä kirjailija Robert Alftan, joka on suvun vanhinta isälinjaista haaraa.
Myös tuli mieleeni mahdollisuus etsiä suora äitilinja. Tässä saattaisi Pusulan suunta ja siihen liittyvät tiedostot auttaa. Katseeni porautuu näyttöruudun läpi Warolaan, tai yleisemmin varsin vaivalloiseen äitilinjan selvittelyyn.

Alkoholijuomaa minulla ei nyt lasissani ole, mutta nostan taas kerran kahvikuppini.
Eläköön itsepäisyys! Taistelemme, kompuroimme, kaadumme, nousemme jälleen pystyyn. Periksi emme anna!

Itäisimmästä Suomesta

Antti A

[Giösling]

Palaan vielä tuohon kronikan viimeiseen lauseeseen:

“Af dessa ofwanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min sal. Moder EMERENTIA TOTT, här om tala, och med förnämliga Män conferera.”

Kalevan Genos-artikkelissa käännös kuuluu:

“Näistä edellä kirjoitetuista olen minä isän puolelta polveutunut ja kuulin autuaan äitini Emerentia Tottin tästä puhuvan ja neuvottelevan ylhäisten miesten kanssa”.

Käännöksen puhuminen ja neuvottelu tuntuvat kytkeytyvän yhteen. Alkuperäistekstissä, pilkutussysistä, kronikasta puhuminen ja siitä neuvottelu ovat Ikäänkuin eriaikaisia. OFTA (s.o. usein) puuttuu käännöksestä kokonaan.

Puhuiko Emerentia Alftan-suvun esivanhemmista ja Vasa-suvusta usein, vai neuvotteliko hän samasta asiasta usein ylhäisten miesten kanssa, vaiko molempia? Kerrottiinko asiat Abrahamille suoraan, vai oliko hän vain kuuntelulla, tulkintoja?

http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/ (http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/)

Jos neuvotteluja käytiin usein ylhäisten miesten kanssa, mikä konferenssien tarkoitus oli, mihin niillä pyrittiin? Miksi provinssipapin lesken luona vieraili moisia korkea-arvoisia (s.o ylhäisiä) miehiä solkenaan? Mitä juoniteltiin?

[Antti Alfthan]

Palaan vielä tuohon kronikan viimeiseen lauseeseen:

“Af dessa ofwanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min sal. Moder EMERENTIA TOTT, här om tala, och med förnämliga Män conferera.”

Kalevan Genos-artikkelissa käännös kuuluu:

“Näistä edellä kirjoitetuista olen minä isän puolelta polveutunut ja kuulin autuaan äitini Emerentia Tottin tästä puhuvan ja neuvottelevan ylhäisten miesten kanssa”.

Käännöksen puhuminen ja neuvottelu tuntuvat kytkeytyvän yhteen. Alkuperäistekstissä, pilkutussysistä, kronikasta puhuminen ja siitä neuvottelu ovat Ikäänkuin eriaikaisia. OFTA (s.o. usein) puuttuu käännöksestä kokonaan.

Puhuiko Emerentia Alftan-suvun esivanhemmista ja Vasa-suvusta usein, vai neuvotteliko hän samasta asiasta usein ylhäisten miesten kanssa, vaiko molempia? Kerrottiinko asiat Abrahamille suoraan, vai oliko hän vain kuuntelulla, tulkintoja?

http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/ (http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/)

Jos neuvotteluja käytiin usein ylhäisten miesten kanssa, mikä konferenssien tarkoitus oli, mihin niillä pyrittiin? Miksi provinssipapin lesken luona vieraili moisia korkea-arvoisia (s.o ylhäisiä) miehiä solkenaan? Mitä juoniteltiin?

Kun otamme huomioon että nyt matkan varrella on selvinnyt
- kronikan "toimitti" ilmeisesti Johan Alftan, kuulemme hänen äänensä
- Emerentia Tors(k) oli se mitä pitikin, suutari on kadonnut Räävelin yöhön
En näe mitään erityistä syytä ruotia Loenbom-tekstiä kun sitä vanhempaa aineistoa on löytynyt ja julkaistu.
Johan vahvistaa äitinsä kertoneen näistä. Vanhimpana poikana Johan muistaa ajan Taivassalossa, Hurunkorvella ja varmaan myös Huukaisissa. Ja tottahan siellä vieraili merkittäviä miehiä. Faster Annan puolison osuus kiinnostaa erityisesti.

Ericus Ericin käsialasta on arkkikaupalla näytettä Taivassalon kirkonkirjojen alkulehdillä. Nyt kyseessä olevan, suvussa kulkeneen kirjan sisäkansiin tehdyissä merkinnöissä saattaa olla osa isoisän aikaista, osa isä Abrahamin käsialaa. On ilmennyt että merkinnät olivat vaikeaselkoisia. Johan Alftan on saattanut lukea joitakin väärin, on joutunut tulkitsemaan ja päättelemään - kuten me täällä foorumilla - mutta olennainen on selvää: Ericus Erici, tämän isä ja veljet, veljesten isä. Näissä nimissä ja työtehtävien luonteessa ei liene paljoa epäselvää kun kuorii systemaattisesti koristeet pois.
Sukulaisuussuhde kuningattareen on niin monimutkaisesti ilmaistu, että jättäisin tulkintaan väljää tilaa. Se on kuitenkin selvä että kyseessä on kuningas Erikin aika ja siten kuningattaren henkilöstä ei pitäisi olla epäselvyyttä.

Abraham Alftanin perilliset joutuivat sodan ajelemina hajalle tai menettivät henkensä. Kotitalo Hattulassa menetettiin sodan aikana. Emerentian poikia oli Johan ja Harald jäljellä, tuskin varoissaan. Katarinan tilanne oli Johan Barckin kautta ehkä varmempi, Abraham Johan oli kadonnut Siperiaan, tuskin hänestä tiedettiin. Tätä taustaa vasten pitäisi mielestäni tarkastella Johanin ehkä v. 1712 aikoihin kokoamia ja merkitsemiä tietoja - tai huhuja - entisistä maista tai nautintaoikeuksista 1500-luvun toisella puoliskolla.
Ison Vihan ajalta on toisen Johan Alftanin, Israelin pojan päiväkirjamerkintöjä. Voisi olla syytä kerätä tietoja siitä missä päin Ericus Ericin jälkeläiset liikkuivat tuohon aikaan Ruotsissa ja verrata näitä paikkatietoja siihen mitä tiedämme tai uumoilemme muiden lähteiden nojalla. Eli missä mahdollisesti valo vilkkuu.

[Giösling]

Kun otamme huomioon että nyt matkan varrella on selvinnyt
- kronikan "toimitti" ilmeisesti Johan Alftan, kuulemme hänen äänensä
- Emerentia Tors(k) oli se mitä pitikin, suutari on kadonneet Räävelin yöhön
En näe mitään erityistä syytä ruotia Loenbom-tekstiä kun sitä vanhempaa aineistoa on löytynyt ja julkaistu.
Johan vahvistaa äitinsä kertoneen näistä. Vanhimpana poikana Johan muistaa ajan Taivassalossa, Hurunkorvella ja varmaan myös Huukaisissa. Ja tottahan siellä vieraili merkittäviä miehiä. Faster Annan puolison osuus kiinnostaa erityisesti.

Ericus Ericin käsialasta on arkkikaupalla näytettä Taivassalon kirkonkirjojen alkulehdillä. Nyt kyseessä olevan, suvussa kulkeneen kirjan sisäkansiin tehdyissä merkinnöissä saattaa olla osa isoisän aikaista, osa isä Abrahamin käsialaa. On ilmennyt että merkinnät olivat vaikeaselkoisia. Johan Alftan on saattanut lukea joitakin väärin, on joutunut tulkitsemaan ja päättelemään - kuten me täällä foorumilla - mutta olennainen on selvää: Ericus Erici, tämän isä ja veljet, veljesten isä. Näissä nimissä ja työtehtävien luonteessa ei liene paljoa epäselvää kun kuorii systemaattisesti koristeet pois.
Sukulaisuussuhde kuningattareen on niin monimutkaisesti ilmaistu, että jättäisin tulkintaan väljää tilaa. Se on kuitenkin selvä että kyseessä on kuningas Erikin aika ja siten kuningattaren henkilöstä ei pitäisi olla epäselvyyttä.

Abraham Alftanin perilliset joutuivat sodan ajelemina hajalle tai menettivät henkensä. Kotitalo Hattulassa menetettiin sodan aikana. Emerentian poikia oli Johan ja Harald jäljellä, tuskin varoissaan. Katarinan tilanne oli Johan Barckin kautta ehkä varmempi, Abraham Johan oli kadonnut Siperiaan, tuskin hänestä tiedettiin. Tätä taustaa vasten pitäisi mielestäni tarkastella Johanin ehkä v. 1712 aikoihin kokoamia ja merkitsemiä tietoja - tai huhuja - entisistä maista tai nautintaoikeuksista 1500-luvun toisella puoliskolla.
Ison Vihan ajalta on toisen Johan Alftanin, Israelin pojan päiväkirjamerkintöjä. Voisi olla syytä kerätä tietoja siitä missä päin Ericus Ericin jälkeläiset liikkuivat tuohon aikaan Ruotsissa ja verrata näitä paikkatietoja siihen mitä tiedämme tai uumoilemme muiden lähteiden nojalla. Eli missä mahdollisesti valo vilkkuu.

Palasimme Emerentia Tottiin aloitteestasi, vrt. aiempi viestisi. Olisin mieluummin askaroinut kuninkaankansliassa.

Mikää ei viittaa siihen, että kronikan teksti tulisi Johanin suusta.
Lainaamaani loppulausetta seuraa suoraan: "Datum Hattula Prästegård den 6 Martii 1695. Abraham Alftanius, Praepos. & Past. Hattulensis, aetatis 65.", kuten jokainen voi omin silmin todeta.

Miksi ihmeessä "ylhäiset miehet" olisivat pitäneet konferenssia Emerentian kanssa salinpuolella, kun pastori itse keinutteli täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa tuolissaan tuvassa? olen kysynyt. Miten vain avion kautta sukuun naitu olisi ollut paremmin "privy" sukukronikan suhteen, kuin Alftan-ukkonsa? Kronikka tulee loogiseksi vain Abrahamin itsensä kuulemana leskiäidiltään! Abraham oli n. 10-vuotias isänsä (Ericus Erici) kuollessa. Aiti kertoi, koska isää ei ollut enää olemassa, hänen ja sukunsa muistoksi. Aiti (ei painotetusti isä) neuvotteli ylhäisten miesten kanssa samoista asioista, mutta miksi?!

Johanin äiti kuoli jo 15.12.1672, Abraham Alftanus (kronikan kirjoittaja) vasta 3.10.1697. Jos joku Johanille Alftan-suvusta kertoi oli se tietenkin hänen isänsä, jonka kronikka on päivätty 1695, tai sitten, paljon epätodennäköisemmin, äitipuoli Katarina.

Jos, jostain käsittämättömästä syystä, kronikan tarina oli kuultu jo ennen v. 1672 (s.o. ennen Johanin äidin kuolemaan), miksi päiväys olisi yli 20 vuotta myöhempi? Johan ei satu kronikan kertojaksi niin millään, kopioitsijaksi kyllä.

[Antti Alfthan]

Juhani,
Abraham Alftanuksen äiti oli Elin Mårtensdotter.
Johan Alftanin äiti oli Emerentia (Claesdotter).
Emerentian äiti oli Kirstin Aronsdotter.
On aika kääntää uusi lehti ja jatkaa, ei juuttua entiseen.

[Giösling]

Juhani,
Abraham Alftanuksen äiti oli Elin Mårtensdotter.
Johan Alftanin äiti oli Emerentia (Claesdotter).
Emerentian äiti oli Kirstin Aronsdotter.
On aika kääntää uusi lehti ja jatkaa, ei juuttua entiseen.

Minusta taas on täysin hedelmätöntä kirjoittaa kronikkaa uudelleen, kulloisenkin "näkymän" perusteella. Kaivataan todisteita, niitä eivä suinkaan ole epäloogisuudet uusissa virityksissä, päinvastoin.

En saanut vastausta edellisessä viestissäni esittämiini kysymyksiin.
Siksikö, että uudet suunnat vievät vain "ojasta allikkoon"?

[Giösling]

Ja lisää epäloogisuuksia:

Jos lähdemme siitä, että Emerentia, Abraham Ericin puoliso, on Claes Erikssonin ja Kirstina Arendsdr (Aronsdr) tytär, miten kummassa mikään hänen vanhempiensa, tai isovanhempiensa nimistä (s.o. Claes, Erik, Kerstin ja Arendt-Aron) ei periydy lapsille? Sama pätee Brennerusten Mårteniin.

Etsit Jämpten kohdalla Andersta, "käännän" nyt vain pöydän.

[Antti Alfthan]

Minusta taas on täysin hedelmätöntä kirjoittaa kronikkaa uudelleen, kulloisenkin "näkymän" perusteella. Kaivataan todisteita, niitä eivä suinkaan ole epäloogisuudet uusissa virityksissä, päinvastoin.

En saanut vastausta edellisessä viestissäni esittämiini kysymyksiin.
Siksikö, että uudet suunnat vievät vain "ojasta allikkoon"?

Tilikirjaotteet ja oikeuden pöytäkirjat ovat varsin vahvoja todisteita. Vahvempia kuin kiinnostavinkin tarina.

Kun Johan muistelee äitinsä sanomisia samalla kun kokoaa yhteen merkintöjä missä ainakin on hänen isänsä kirjoittama päiväys, on meillä
- isän näkökulma
- äidin näkökulma
mitä Johan pyrkii tuomaan esille.
Isän näkökulma Johanilla on kirjoitettuna k.o. kirjan sisäkansiin. Vaikeasti luettavana mutta kuitenkin kirjallisena.
Äidin näkökulmassa Johan tuo esiin suullisen perinteen, sen mitä hän on kuullut, ei lukenut.
Lapset ja nuoret ovat yleensä paljon enemmän äitinsä seurassa; Abraham ei ollut koti-isä vaan työtään seurakunnassa tekevä pappi. Emerentia oli kotona. Lisäksi pitää ottaa huomioon Emerentian tausta isänsä tyttärenä verrattuna Abrahamin taustaan. Ericus Ericin tausta on sitten vallan muuta: läheltä koettua ja nähtyä.

Tämä sukukronikka on tärkeä linkki kirjallisessa ja suullisessa traditiossa, ja yhtenäinen teksti edesauttaa ymmärtämään, moneltakin suunnalta. Tekstiä pitää kuitenkin varoa ylitulkitsemasta. Ja joskus on aika asettaa ne kaikkein rakkaimmaksi tulleet ajatukset seinää vasten, kirkkaaseen päivänvaloon. Itselleni on käynyt niin: olen joutunut kirjoittajana toteamaan vuosikausien työn hedelmättömäksi - tai pikemmin, löytänyt sieltä arvokkaan jyväsen, mutta en siitä "isosta" työstä mistä kuvittelin.
Voin hyvin kuvitella miten vaikeaa "Emerentiasta" luopuminen sinulle on, Juhani ystäväni.

[Antti Alfthan]

Ja lisää epäloogisuuksia:

Jos lähdemme siitä, että Emerentia, Abraham Ericin puoliso, on Claes Erikssonin ja Kirstina Arendsdr (Aronsdr) tytär, miten kummassa mikään hänen vanhempiensa, tai isovanhempiensa nimistä (s.o. Claes, Erik, Kerstin ja Arendt-Aron) ei periydy lapsille? Sama pätee Brennerusten Mårteniin.

Etsit Jämpten kohdalla Andersta, "käännän" nyt vain pöydän.

Varsin aiheellisia kysymyksiä.
Claes tulee esiin Isak Erikssonin jälkeläisissä, jostain syystä.
Gabriel on molemmalla suunnalla esiintyvä nimi.
Harald "kummittelee" monessakin polvessa.
Israel ei välttämättä ole Raamatusta tähän repäisty, mutta silloin pitäisi löytää taustaa myös Isakille ja Abrahamille.

Olet joskus esittänyt tarkasteltavaksi kuninkaanmiestemme taustalla olevia aatelisia, esimerkiksi Knut Haraldsson Soop. Olisiko Helsingin suunnalla jotain vastaavaa? Helsinki oli merkittävä sotasatama, kaupunkina vähäpätöinen.

[Giösling]

Tilikirjaotteet ja oikeuden pöytäkirjat ovat varsin vahvoja todisteita. Vahvempia kuin kiinnostavinkin tarina.

Kun Johan muistelee äitinsä sanomisia samalla kun kokoaa yhteen merkintöjä missä ainakin on hänen isänsä kirjoittama päiväys, on meillä
- isän näkökulma
- äidin näkökulma
mitä Johan pyrkii tuomaan esille.
Isän näkökulma Johanilla on kirjoitettuna k.o. kirjan sisäkansiin. Vaikeasti luettavana mutta kuitenkin kirjallisena.
Äidin näkökulmassa Johan tuo esiin suullisen perinteen, sen mitä hän on kuullut, ei lukenut.
Lapset ja nuoret ovat yleensä paljon enemmän äitinsä seurassa; Abraham ei ollut koti-isä vaan työtään seurakunnassa tekevä pappi. Emerentia oli kotona. Lisäksi pitää ottaa huomioon Emerentian tausta isänsä tyttärenä verrattuna Abrahamin taustaan. Ericus Ericin tausta on sitten vallan muuta: läheltä koettua ja nähtyä.

Tämä sukukronikka on tärkeä linkki kirjallisessa ja suullisessa traditiossa, ja yhtenäinen teksti edesauttaa ymmärtämään, moneltakin suunnalta. Tekstiä pitää kuitenkin varoa ylitulkitsemasta. Ja joskus on aika asettaa ne kaikkein rakkaimmaksi tulleet ajatukset seinää vasten, kirkkaaseen päivänvaloon. Itselleni on käynyt niin: olen joutunut kirjoittajana toteamaan vuosikausien työn hedelmättömäksi - tai pikemmin, löytänyt sieltä arvokkaan jyväsen, mutta en siitä "isosta" työstä mistä kuvittelin.
Voin hyvin kuvitella miten vaikeaa "Emerentiasta" luopuminen sinulle on, Juhani ystäväni.

Kiitos sympatiasta! Mikään ei toistaiseksi ole vakuuttanut itseäni "Emerentiasta luopumiseksi", päinvastoin! Uusien "lehtien" tarjoama uutinen on jo lähtiessään "stale"; niin aukkoinen ja epälooginen, ettei niillä eväin kronikan sananmuotoa muuteta pilkullakaan.

Alftan-kronikan "vahvistamiseksi" EI tarvita JOHANIN muinoin kuolleen äidin ja Alftan-sukuun vain avion kautta liittyneen naishenkilön "muisteluksia". Paljon myöhemmin kuolleen ja toiseen avioonkin ehtineen Abrahamin kirjallinen todistus riittää itselleni mainiosti.

Ruustinna ei myöskään käynyt "vispilän- tai muutakaan kauppaa" ylhäisten miesten kanssa salissa, tai takakamarissa, miehensä ollessa virkamatkoilla ja jos kävi, niin aiheena ei taatusti ollut koska tahansa porstuaan marssivan miehen suku!

Toki saat sen nielaista, mieluiten laadukkaan kyytipojan kera. Itselleni moinen palttu on liian paksua nieltäväksi, kiitos!

[Pekka Hiltunen]

Juhani,
Abraham Alftanuksen äiti oli Elin Mårtensdotter.
Johan Alftanin äiti oli Emerentia (Claesdotter).
Emerentian äiti oli Kirstin Aronsdotter.
On aika kääntää uusi lehti ja jatkaa, ei juuttua entiseen.

Suomen TV:ssa esitetiin 1960-luvulla "Me Tammelat"-nimistä perhesarjaa, jossa muistaakseni perheen vanhemmat nimittivät toisiaan "äisiksi" ja "isäksi". Tällainen käytäntö oli yleinen Varsinais-Suomessa ainakin keskiluokaisten ja jopa hyvinkoulutetujenkin perheitten kohdalla 1970-luvulle saakka, minkä jälkeen, ehkä televisionkin ansiosta käytäntöä ruvettiin pitämään vanhentuneena ja ehkä epämuodikkaanakin jäänteenä ajoilta jolloin lapsimäärät ennen raskaudenehkäisyä olivat suuret ja vanhematkin saattoivat ehkä kuulla oman nimensä vain heidän yksityisessä makuukamarissaan, puhumattakaan talonpoikaiskulttuurista, missä perheeseen saattoi kuulua saman katon alla eläviä useammasta sukupolvesta. Kannattaa vain muistella omia lapsuudenaikaisia mieli- ja muistikuvia.

En pitäisi mitenkään outona sitä, että jopa itse Abraham kutsuisi ent. vaimoaan "äidiksi" kirjoittaessaan tärkeitä muistinpanojaan omille lapsilleen. Mitä sitten tulee sananmuotoon, jonka mukaan Abraham olisi kuullut vaimonsa "usein puhuvan ja merkittävien miesten kanssa neuvottelevan", vaikuttaa siltä, että tässä täytyy olla esim. Johan Abrahaminpojan kynänjälki kyseessä, sillä Abraham on kai tuntenut vaimonsa taustat - jollei sitten erikseen haluta jotain todistaa ja painottaa nimenomaan Emerentian omaan taustaan liittyvää. Kuinka Abrahan on voinut hylätä aatelisen kihlattunsa ja avioitunua köyhtyneen Kristina Arendintyttären (stierna) tyttären kanssa? En pitäisi mietnkään mahdottomana jo esiin tuomaani ajatusta, että kuuluisa 112 luodin hopeakannu on ollut "lapsenruokko" - joka arvoltaan on monikymmenkertainen tavanomaiseen nähden - jonkun aatelismiehen syrjähypystä. Esim. vapaaherralliseen tai kreivilliseen säätyyn kuulunut ei ole voinut naida näihin säätyihin kuulumatonta, varsinkaan jos on itse jo ollut aviossa. Kerstin Arendsdotter oli onnistunut hankiutumaan suuriin velkoihin. Tämä on voinut onnistua vaikapa vain vilauttamalla lainaajalle Älfsborgin lunnailta tarkoin säästettyä arvoesinettä.

PH

[Giösling]

Koko kronikan ajatus tuntuu hukkuvan näissä pyörteissä; oletteko edelleen itsenäisyyspäivän jatkoilla?

"Näistä edellämainituista olen isäni puolelta syntynyt ja näin kuulin autuaan (s.o. kuolleen) äitini EMERENTIA TOTTIN heistä puhuvan ja ylhäisten miesten kanssa neuvottelevan."

Ei "meidän äiti, mutsi", vaan koko nimeltä mainittu äiti EMERENTIA TOTT - koko nimellään, koska sukunimellä oli resonanssia ja relevanssia itse kronikkatekstiin. Kukaan ei tunnu haluavan/tohtivan kajota itse aiheeseen; miksi suvusta neuvoteltiin ylhäisten miesten kanssa? Kysymys ei ole "poliittisesti korrekti", "mutsi" kun oli pelkkä piika ja myöhemmin papin tyytymätön vaimo; entisin kujeinko? Menikö nyt mieleisesti ja oikein?

[Pekka Hiltunen]

Koko kronikan ajatus tuntuu hukkuvan näissä pyörteissä; oletteko edelleen itsenäisyyspäivän jatkoilla?

"Näistä edellämainituista olen isäni puolelta syntynyt ja näin kuulin autuaan (s.o. kuolleen) äitini EMERENTIA TOTTIN heistä puhuvan ja ylhäisten miesten kanssa neuvottelevan."

Ei "meidän äiti, mutsi", vaan koko nimeltä mainittu äiti EMERENTIA TOTT - koko nimellään, koska sukunimellä oli resonanssia ja relevanssia itse kronikkatekstiin. Kukaan ei tunnu haluavan/tohtivan kajota itse aiheeseen; miksi suvusta neuvoteltiin ylhäisten miesten kanssa? Kysymys ei ole "poliittisesti korrekti", "mutsi" kun oli pelkkä piika ja myöhemmin papin tyytymätön vaimo; entisin kujeinko? Menikö nyt mieleisesti ja oikein?

En tiedä minä ja tuskin tietävät muutkaan, puhuiko Abraham vai hänen poikansa rakkaasta ja autuaasta äidistään, mutta muistaakseni kronikan alussa mainitaan, että seuraa selvitys, joka koskee sekä isän että äidin puolta. Kun Elin Mårtenintytärtä ei missään mainita, näyttäisi siltä, että on 1. kopioijan aikaansaannosta tämä äidin puoli eli Emerentia, kun Abrahamin äiti hyvin tunetaan ja Ericus Ericiin äidistä on aika vahva arvelu esitetty. Vain Emerentia on saattanut olla varsinaisesti ylhäistä sukua, jota kyllä Taivassalossakin riitti. Ei tästä hypoteesit teorioiksi voi pelkällä uskolla tai edes mielikuvituksellakaan muuttua, mutta se tiedetään, että Emerentian äiti oli jalosukuinen ja se ehkä voidaan arvata, että piika oli tämän jalosukuisen neidon avioton tytär, jonka isä ei ollut talonpoika ja tuskiin vouti tai pappikaan. Muita ylhäisiä henkiläitä saa suvusta hakemallakin hakea.
PH

[Antti Alfthan]

Koko kronikan ajatus tuntuu hukkuvan näissä pyörteissä; oletteko edelleen itsenäisyyspäivän jatkoilla?

"Näistä edellämainituista olen isäni puolelta syntynyt ja näin kuulin autuaan (s.o. kuolleen) äitini EMERENTIA TOTTIN heistä puhuvan ja ylhäisten miesten kanssa neuvottelevan."

Ei "meidän äiti, mutsi", vaan koko nimeltä mainittu äiti EMERENTIA TOTT - koko nimellään, koska sukunimellä oli resonanssia ja relevanssia itse kronikkatekstiin. Kukaan ei tunnu haluavan/tohtivan kajota itse aiheeseen; miksi suvusta neuvoteltiin ylhäisten miesten kanssa? Kysymys ei ole "poliittisesti korrekti", "mutsi" kun oli pelkkä piika ja myöhemmin papin tyytymätön vaimo; entisin kujeinko? Menikö nyt mieleisesti ja oikein?

“Af dessa ofwanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min sal. Moder EMERENTIA TOTT, här om tala, och med förnämliga Män conferera.”

On näytetty toteen että Abrahamin äiti ei ollut Emerentia Kemiöltä tai mistään muustakaan, ei myöskään Tott, vaan Elin Mårtensdotter Helsingistä. Tästä on vedenpitävä näyttö.

On näytetty toteen että Johanin äiti oli Emerentia, sukunimensä kirjoitusmuoto vaihteli.

Ylläoleva sitaatteihin laitettu lause on mitä ilmeisimmin Johan (Abrahamsson) Alftanin kirjoittama, koskapa hän siinä vakuuttaa isänpuoleisen sukujohtonsa ja ottaa äitinsä sitä lisäksi todistamaan.
Se miksi myöhemmissä kopioissa lukee Tott, on arvoitus. Selvittää pitäisi kirjoittiko Johan siihen Tott, ja jos kirjoitti niin silloin pitäisi selvittää miksi. Jos Johan ei itse kirjoittanut "Tott", on spekulointi sanalla ja yhden kirjaimen mahdollisella erolla tarpeetonta.
Kopioinneissa tulee virheitä. Jopa paikan päällä kirjoitettuihin pöytäkirjoihin tulee virheitä. Tavallaan myös virheet kuuluvat asiaan ja niiden kanssa on elettävä.

Nyt olisi aika siirtyä seuraavaan kirjaimeen. Esimerkiksi Kirstin Aronsdotterin ja Elin Mårtensdotterin suvun keskiset maanvaihdot ja muu kanssakäynti on kiinnostavaa ja saattaa johtaa uusiin ulottuvuuksiin.

Menen tässä vähän taustaan.
Erik Filpusson (Erik i Brändö) oli laivanpäällikkö, otti osaa meritaisteluun Öölannin pohjoispuolella 1564 ja joutui siitä tilille kuningas Erikin eteen, kaulaansa tunnustellen.
Laivanpäällikkö Erik ei tiettävästi ollut itse rälssimies, mutta vaimonsa asema (rälssimaat) auttoi asiaa. Samoin lienee tilanne ollut Erik Filpussonin pojan suhteen, ja samaa naisten puolelta periytyvää rälssiä sitten nai Mårten Simonsson Klook (tai miten milloinkin kirjoitettiin).
Asetelma on varsin samankaltainen kuin oli Hans Erssonin ja poikiensa tuona aikana, jolloin kuningasvalta oli heikko, kanslia oli vahva, ja valtakunta kävi jatkuvasti sotia ja laajeni.
Helsingistä käsin pidettiin yllä kauppasaartoa Suomenlahdella. Reval tuli Ruotsin hallintaan ja siten myös sen kautta käyty kauppa. Henkilöitä ja kytköksiä olisi syytä etsiä meren yli ristiin tarkistaen. Viron arkistoista saattaa löytyä valaistusta Elin Mårtensdotterin taustaan, mikä on toistaiseksi melko hämärä, ei pimeä kuitenkaan.

[Giösling]

“Af dessa ofwanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min sal. Moder EMERENTIA TOTT, här om tala, och med förnämliga Män conferera.”

On näytetty toteen että Abrahamin äiti ei ollut Emerentia Kemiöltä tai mistään muustakaan, ei myöskään Tott, vaan Elin Mårtensdotter Helsingistä. Tästä on vedenpitävä näyttö.

On näytetty toteen että Johanin äiti oli Emerentia, sukunimensä kirjoitusmuoto vaihteli.

Ylläoleva sitaatteihin laitettu lause on mitä ilmeisimmin Johan (Abrahamsson) Alftanin kirjoittama, koskapa hän siinä vakuuttaa isänpuoleisen sukujohtonsa ja ottaa äitinsä sitä lisäksi todistamaan.
Se miksi myöhemmissä kopioissa lukee Tott, on arvoitus. Selvittää pitäisi kirjoittiko Johan siihen Tott, ja jos kirjoitti niin silloin pitäisi selvittää miksi. Jos Johan ei itse kirjoittanut "Tott", on spekulointi sanalla ja yhden kirjaimen mahdollisella erolla tarpeetonta.
Kopioinneissa tulee virheitä. Jopa paikan päällä kirjoitettuihin pöytäkirjoihin tulee virheitä. Tavallaan myös virheet kuuluvat asiaan ja niiden kanssa on elettävä.

Nyt olisi aika siirtyä seuraavaan kirjaimeen. Esimerkiksi Kirstin Aronsdotterin ja Elin Mårtensdotterin suvun keskiset maanvaihdot ja muu kanssakäynti on kiinnostavaa ja saattaa johtaa uusiin ulottuvuuksiin.

Menen tässä vähän taustaan.
Erik Filpusson (Erik i Brändö) oli laivanpäällikkö, otti osaa meritaisteluun Öölannin pohjoispuolella 1564 ja joutui siitä tilille kuningas Erikin eteen, kaulaansa tunnustellen.
Laivanpäällikkö Erik ei tiettävästi ollut itse rälssimies, mutta vaimonsa asema (rälssimaat) auttoi asiaa. Samoin lienee tilanne ollut Erik Filpussonin pojan suhteen, ja samaa naisten puolelta periytyvää rälssiä sitten nai Mårten Simonsson Klook (tai miten milloinkin kirjoitettiin).
Asetelma on varsin samankaltainen kuin oli Hans Erssonin ja poikiensa tuona aikana, jolloin kuningasvalta oli heikko, kanslia oli vahva, ja valtakunta kävi jatkuvasti sotia ja laajeni.
Helsingistä käsin pidettiin yllä kauppasaartoa Suomenlahdella. Reval tuli Ruotsin hallintaan ja siten myös sen kautta käyty kauppa. Henkilöitä ja kytköksiä olisi syytä etsiä meren yli ristiin tarkistaen. Viron arkistoista saattaa löytyä valaistusta Elin Mårtensdotterin taustaan, mikä on toistaiseksi melko hämärä, ei pimeä kuitenkaan.


"Uuden lehden kääntö" merkitsee käytännössä paluuta Erik Lindhin jo v. 1941 (73 vuotta sitten!) esittelemään ja Carpelanin kannattamaan nimisekaannushypoteesin, joka jo itsessään on mielikuvituksellisen hupaisa! Johanin vaimon ei tiedetä missään yhteydessä käyttäneen mitään sukunimeä, esimerkkejä päinvastaisesta, pyydän! Teknisestikin koko kuvio ontuu. Ylhäisille miehille ei löydetä selitystä, eikä sillekään, miksi Johanin vaimo olisi johtanut näitä "neuvotteluja" miehensä suvusta, tämän itse ollessa vahvasti elossa ja läsnä, täysissä sielun ja ruumiin voimissa. En tietenkään suostu tähän "tanssiin", mielikuvituksellanikin on sentään rajansa.

Antin omaa logiikkaa & todistelua (vrt. Jämpte-keskustelu) käyttäen ja ylläolevaan viestiin viitaten kysyn, missä "luuraavat" Elinin ja Claesin jälkeläisten nimilistoissa laivuri Mårtenin, Arendtin (Aron) ja jopa Philippuksen nimet? Luulisi niitten ainakin kerran periytyneen, jossakin jälkeläishaarassa, mutta eipä vain.

Mielestäni olette kokonaan väärillä jäljillä, enkä seuraa viitoitustanne, vaan pysyn omalla polullani, sorry!

[Giösling]

En tiedä minä ja tuskin tietävät muutkaan, puhuiko Abraham vai hänen poikansa rakkaasta ja autuaasta äidistään, mutta muistaakseni kronikan alussa mainitaan, että seuraa selvitys, joka koskee sekä isän että äidin puolta. Kun Elin Mårtenintytärtä ei missään mainita, näyttäisi siltä, että on 1. kopioijan aikaansaannosta tämä äidin puoli eli Emerentia, kun Abrahamin äiti hyvin tunetaan ja Ericus Ericiin äidistä on aika vahva arvelu esitetty. Vain Emerentia on saattanut olla varsinaisesti ylhäistä sukua, jota kyllä Taivassalossakin riitti. Ei tästä hypoteesit teorioiksi voi pelkällä uskolla tai edes mielikuvituksellakaan muuttua, mutta se tiedetään, että Emerentian äiti oli jalosukuinen ja se ehkä voidaan arvata, että piika oli tämän jalosukuisen neidon avioton tytär, jonka isä ei ollut talonpoika ja tuskiin vouti tai pappikaan. Muita ylhäisiä henkiläitä saa suvusta hakemallakin hakea.
PH

Olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota aiemmin; kronikkateksti korostaa patriarkaalista polveutumista ja indikoi samanaikaisesti laaditun matriarkaalisen kronikan olemassaoloa. Tämä matriarkaalinen sukujohto on ollut Ruotsissa jo vanhastaan, koskapa Kaarina Maununtyttären biografiassa siihen viitataan. Tieto ei ole voinut tulla Loenbomilta, joka kirjaa vain patriarkaalisen linjan, mainiten Emerentia Tottin nimeltä, ilman sukujohtoa.

Matriarkaalinen sukujohto löytyi lopulta Isonkyrön kirkon sakastin inventaarikirjasta, heti patriarkaalisen jälkeen. Siitä on selkeä kuva, selityksineen julkaistuna Kalevan Genos-artikkelissa (sivut 58-59).

[Giösling]

Ja niille, joilla ei ole mainittua Genosta esillä, sukukaavion otsikko:

"Israel Afltans pastoris i Storkyro uhrsprång på MODERNET afvskrifit af hans egna anteckningar"

Sitten seuraavat:

Erik XIV & Catharina Månsdotter
Sigrid (Vasa) & Henrik Tott
Håkan (Ake) Tott
Claes Tott (edellisen poika, suvun sulkija miekan puolelta)

Emerentia Tott & Ericus Erici Alftanus
Israel Alftan (edellisten poika)

Siinä se! Israelin äitikantainen linja on johdettu kiistatta Erik XIV ja Kaarina Maununtyttäreen. Väärennöskö?

[Antti Järvenpää]

On näytetty toteen että Abrahamin äiti ei ollut Emerentia Kemiöltä tai mistään muustakaan, ei myöskään Tott, vaan Elin Mårtensdotter Helsingistä. Tästä on vedenpitävä näyttö.

On näytetty toteen että Johanin äiti oli Emerentia, sukunimensä kirjoitusmuoto vaihteli.

Ylläoleva sitaatteihin laitettu lause on mitä ilmeisimmin Johan (Abrahamsson) Alftanin kirjoittama, koskapa hän siinä vakuuttaa isänpuoleisen sukujohtonsa ja ottaa äitinsä sitä lisäksi todistamaan. .......


Ote autuaan isäni kirjasta, rovasti herra Johannes Alftaniuksen Karjaan pitäjästä, joka oli syntynyt vuonna 1661 joulukuun 14 päivä ja solminut kristillisen avioliiton rakkaan äitini Elisabeth Krokin kanssa vuonna 1691 heinäkuun 20 päivänä, joka oli syntynyt 1657 marraskuun 22 päivänä ja he molemmat ovat nyt autuaita Herrassa, nimittäin autuas isäni 3. helmikuuta 1721 ja autuas äitini 17. tammikuuta 1712.
Israel Alftan, Johansson.
Meidän isänpuoleinen sukulinjamme on autuaan isäni Hattulan rovastin Abraham Alftaniuksen omakätisen selonteon mukaan näin:

. . . . . . . .

Minun isäni oli Ericus Erici Alftan 1) kymnaalilaisesta rehtoriksi määrätty Helsingissä 2) teologian lehtori Turun kymnaasissa, ja hänellä oli Lieto aneksipitäjänä. 3) pastori ja rovasti Taivassalossa.

Näistä edellä kirjoitetuista olen minä isän puolelta polveutunut ja kuulin Autuaan äitini Emerentia Tottin tästä puhuvan ja neuvottelevan ylhäisten miesten kanssa.

Päivätty Hattulan pappilassa 6. maaliskuuta 1695.

Abraham Alftanius.
Praepos. & Past. Hattulensis, aetatis 65.

Sanasta sanaan on kirjoitettu edesmenneen Siuntion kirkkoherran maisteri
Israel Eskolinin käsikirjoituksista, jolla oli Barbro Alftan äitinä.
Todistaa Janakkalassa 20 maaliskuuta 1761 Hendrich Indréen,
Concien. prim. Leg. equest. Nyland.

Tämä edellä oleva ote on Jouni Kalevan Genos artikkelin kronikan käännöksestä.

On varmaankin niin, ettei yhtäkään kiveä kannata jättää kääntämättä. Oma oletukseni on ollut, että sal moder on voinut tuon ajan mukaan tarkoittaa mitä hyvänsä perheen piirissä ollutta läheistä arvostettua naista ja ajatukseni on enemmänkin kulkenut sen suuntaan, että Emerentia Tottiksi mainittu olisi ollut Abrahamin anoppi, koska Abrahamin vaimo ei todistetusti ollut Torsk. Ajan tavan mukaan Abrahamin puhuttelumuoto anopista olisi ollut varmaankin sal. moder. Samalla logiikalla myös muutakin perhepiiriin kuulunut ylhäistä naista olisi Abraham varmaankin puhutellut termillä sal. moder ajan tavan mukaan.

Olisipa jollakin niin paljon mielenkiintoa, että kaivaisi, mitä arkistoa löytyy Knivstan Emergård Tottista. Todennäköisesti jotakin, joka voisi aukoa tai sulkea ovia. Nythän asia on vain arvailujen ja nimiyhteyden varassa. Tämäkin kivi kannattaisi ehkä kääntää.

Se, että kroniikan sal. moder olisi Abrahamin vaimo, edellyttäisi, että Johan olisi mennyt lisäämään alkuperäiseen oman kappaleensa. Mahdollisuuden rajoissa tämäkin ajatus, jota on pyöritelty aiemminkin, mutta mielestäni epätodennäköinen koska puhutaan sanasta sanaan kopiosta ja vielä päiväyksin ja allekirjoituksin.

Muilta osin seuraan mielenkiinnolla sivusta, jos vaikkapa jotakin uutta löytyisi. Olisihan se mielenkiintoista, jos jostakin löytyisi Kustaa Vaasan uran alkuvaiheiden henkivartiokaartin lista, jossa pitäisi näkyä jonkun kuningataren veli. Tällaista listaa ei kuitenkaan ole arkistoista vielä löytynyt, vaan tuolta ajalta on ammottava aukko drabanteista.

Paljonhan tässä pitkässä ketjussa on löydetty aukottomia todistuksia ja uusia tietoja, joita ei voi ohittaa, mutta paljon on vielä jäljellä avoimia asioita, jotka eivät ehkä koskaan aukea.

[Giösling]

Tämä edellä oleva ote on Jouni Kalevan Genos artikkelin kronikan käännöksestä.

On varmaankin niin, ettei yhtäkään kiveä kannata jättää kääntämättä. Oma oletukseni on ollut, että sal moder on voinut tuon ajan mukaan tarkoittaa mitä hyvänsä perheen piirissä ollutta läheistä arvostettua naista ja ajatukseni on enemmänkin kulkenut sen suuntaan, että Emerentia Tottiksi mainittu olisi ollut Abrahamin anoppi, koska Abrahamin vaimo ei todistetusti ollut Torsk. Ajan tavan mukaan Abrahamin puhuttelumuoto anopista olisi ollut varmaankin sal. moder. Samalla logiikalla myös muutakin perhepiiriin kuulunut ylhäistä naista olisi Abraham varmaankin puhutellut termillä sal. moder ajan tavan mukaan.

Olisipa jollakin niin paljon mielenkiintoa, että kaivaisi, mitä arkistoa löytyy Knivstan Emergård Tottista. Todennäköisesti jotakin, joka voisi aukoa tai sulkea ovia. Nythän asia on vain arvailujen ja nimiyhteyden varassa. Tämäkin kivi kannattaisi ehkä kääntää.

Se, että kroniikan sal. moder olisi Abrahamin vaimo, edellyttäisi, että Johan olisi mennyt lisäämään alkuperäiseen oman kappaleensa. Mahdollisuuden rajoissa tämäkin ajatus, jota on pyöritelty aiemminkin, mutta mielestäni epätodennäköinen koska puhutaan sanasta sanaan kopiosta ja vielä päiväyksin ja allekirjoituksin.

Muilta osin seuraan mielenkiinnolla sivusta, jos vaikkapa jotakin uutta löytyisi. Olisihan se mielenkiintoista, jos jostakin löytyisi Kustaa Vaasan uran alkuvaiheiden henkivartiokaartin lista, jossa pitäisi näkyä jonkun kuningataren veli. Tällaista listaa ei kuitenkaan ole arkistoista vielä löytynyt, vaan tuolta ajalta on ammottava aukko drabanteista.

Paljonhan tässä pitkässä ketjussa on löydetty aukottomia todistuksia ja uusia tietoja, joita ei voi ohittaa, mutta paljon on vielä jäljellä avoimia asioita, jotka eivät ehkä koskaan aukea.

Tervetuloa takaisin aloittamaasi keskusteluun, Antti, Sinua onkin jo kaivattu!

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Abraham viittaa joko omaan äitiinsä, isoäitiinsä, anoppiinsa, tai johonkin toiseen sukupiiriin kuuluvaan äitihahmoon tässä nimenomaisessa järjestyksessä. Johan ja vaimonsa tulee jättää pois mahdollisuuksien rajoista. Mikään kronikan asettelussa, tai sananmuodossa ei viittaa Johanin äitiin kronikan keskustelijana. Ylhäiset miehet, eivät hekään ole saaneet loogista selitystä, paitsi omassa hypoteesissani.

[Benedictus]

Abrahamin anoppi, koska Abrahamin vaimo ei todistetusti ollut Torsk

Eikös se mennyt niin, että Kirstin Arendtsdotterilla, Torskin leskellä oli tytär, joka mainitaan papinvaimona Varsinais-Suomessa. Eli lienee tuo Emerentia.

Nimistä senverran, että Israel nimi näkyy melkein kaikilla Israel Påhlsson Stiernkorsin jälkeläisperheissä. Israelilla oli myös poika Abraham Israelsson Wärre.
Erik Astreniuksella oli samoin poika Paul.

[Giösling]

Anoppi ei mene äidin, eikä edes isoäidin edelle, koskapa Abraham on ollut lapsi kronikan kuullessaan. Ei ole mitään ideaa siinä, että aikuinen pappi olisi istunut anoppinsa polvella, tai kuunnellut ovenraosta tämän jutusteluja omasta (s.o. Abrahamin-) suvustaan "ylhäisten miesten" kanssa. Tossu mieheksi? Sitäpaitsi anoppi oli kuollut jo kauan ennen Abrahamin naimakauppoja, arvelen.

Meillä on aktuaaliset dokumentit (Isonkyrön käsikirjoitukset), jotka antavat sekä Abrahamin, että ISRAELIN (vrt. matriarkaalinen kronikkateksti yllä) äidiksi Emerenta Tottin. Moista on mahdoton selittää muuten kuin kyseenalaistamalla Elin Mårtensdotterin henkilöllisyys; oliko hän todella laivurin tytär, kuten toisaalla väitetään?

[Pekka Hiltunen]

Anoppi ei mene äidin, eikä edes isoäidin edelle, koskapa Abraham on ollut lapsi kronikan kuullessaan. Ei ole mitään ideaa siinä, että aikuinen pappi olisi istunut anoppinsa polvella, tai kuunnellut ovenraosta tämän jutusteluja omasta (s.o. Abrahamin-) suvustaan "ylhäisten miesten" kanssa. Tossu mieheksi? Sitäpaitsi anoppi oli kuollut jo kauan ennen Abrahamin naimakauppoja, arvelen.

Meillä on aktuaaliset dokumentit (Isonkyrön käsikirjoitukset), jotka antavat sekä Abrahamin, että ISRAELIN (vrt. matriarkaalinen kronikkateksti yllä) äidiksi Emerenta Tottin. Moista on mahdoton selittää muuten kuin kyseenalaistamalla Elin Mårtensdotterin henkilöllisyys; oliko hän todella laivurin tytär, kuten toisaalla väitetään?

Kuten Tiina Miettisen Genos-artikkelissa (4/2011) esitetään, on suvussa periytyneen postillan, psalmikirjan tai ties minkä opuksen kansipahviin alunperin Abrahamus Ericiin kirjaama sukuselvitys kadonnut teille tietymättömille, ja jäljelle on jäänyt hänen poikiensa kopioimia ja toimittamia jäljenöksiä, joita nämä ovat aivan ilmeisesti muotoilleet omen jälkeläistensä tarpeisiin, eikä mitään aktuellia, Abraham Alftanuksen laatimaa "dokumenttia" siis ole olemassa. On merkille pantavaa, että Emerentia puuttuu kokonaan Johanin jälkeensä jättämämästä versiosta - ehkäpä siitä syystä, että hän on itsekin osannut suullisesti lapsilleen ilmaista näitten isoäidin nimen, jollei sitten ole jättänyt Emerentiaa pois siksi, että kyseessä oli tunnetusti aviottomana syntynyt henkilö, mitä ei rovasti välttämättä halunnut tuoda julki ja koko oman rovastikuntansa tietoon. Antti Järvenpään mainitsema Tott-suvun jäsen, Knivstan Ermegard Tott sopisi olemaan vaikkapa käsittelemämme Abraham Alftanuksen vaimon kummi.

Henkilökohtainen arvioni on, että suvun perintökalleus, jonka olen maininnut voineen olla tarkoitetun Kerstin Arendintyttären aviottoman tyttären, Emerentian elantoa varten, on Ericus Ericiin jälkeläisten keskuudessa aiheuttanut perintöriidan paljon ennen kuin (mitä ilmeisimmin kruunulta pimitetyn) astian kauppaaminen ja realisoiminen tuli mahdoliseksi. Kerstin Arendintyttären aviottomaksi arvellun tyttären syntymä sopisi tapahtuneen aikana, jolloin noin unssin painoisesta hopeataalerista oli siirrytty sitä arvoltaan kolmannesta vastaavaan "silfver mynttiin". Kun luoti oli jokseenkin puoli unssia, oli kannun arvo 1700-luvun alussa, Johanin vielä eläessä noin 170 "daler, silfvermynt", mikä varmaankin vastasi suurehkon maatilan hintaa (kun rustholli maksoi tuohon aikaan 500-1500 taaleria ja nautaeläin, lypsävä lehmä tai vetohärkä, taalerin verran).

Isonkyrön khra Israel Alftanus taisi olla se, joka lahjoitti kirkolle perhettään kuvanneen votiivimaalauksen. Israel Erikinpoika Alftanuksella ei ollut mitään osuutta Harald ja Johan Alftanin äidinperintöön, mutta jostain kumman syystä on vain mainittuun votiivimaalaukseen jälkeenpäin tuhrittu valkoisella maalilla Emerentiaa kuvaava hahmo. Näyttäisikin siltä, että Emerentiaa on väkisin soviteltu Abrahamin ja siten samalla Israel Alftanuksen äidiksi, ja "taiteilija" löytyneekin Israel Erikinpojan vävyjen keskuudesta. Kannuhan taisi lopulta vaihtaa omistajaa juuri Pohjanmaalla eikä suinkaan Etelä-Suomessa, Johannes Abrahamiin rovastikunnassa Hämeessä ja Hattulassa, tai Turussa, missä vanhin miespuolinen ja laillinen perijä, Nauvon komministeri Johanes Haraldii Alftanus kauppa-asioitaan toimitti - ainakin siltä osin kuin olivat silakkaa suuremmat hopeakyljet kyseessä.

En näe mitään mystiikaa siinä, että Emerentia aviottomana Tottina olisi saanut äitinsä puolison lisänimen niiltä, joilta Emerentian syntyperää on pyritty salaamaan. Entisen kamariviskaalin päätyminen Tottien suvun hopmanniksi tukee sitä ajatusta, että hän on virkaansa vastaan saanut huoltaakseen isäntänsä äpärän.

On murheellista, jos yhä vielä tänäänkin pyritään väen väkisin muuttamaan vaimo äidiksi 1700-luvun alun tapaan, kun varsinainen kiistan aihe jo on ehditty realisoida vuosisata sitten. Aatelisen ja jo kihlatun Gyllenbögelin tyttären ohittaminen ei selity millä tahansa Tottien palvelijan piialla: Helena Brennerin veljenvaimon sisarentytär kaiketikin tulla tupsahti ilmielävänä Taivassalon pappilaan äitinsä mukana ja avioliitto on solmittu ilman kuulutuksia nähtävästi oman enon toimesta silloin, kun on ollut tosi kysymyksessä. Vain Abraham Alftanuksella jälkeläisineen näyttäisi siis olleen yhteyksiä Tottien sukuun - vaimonsa kautta.

PH

[Giösling]

Kuten Tiina Miettisen Genos-artikkelissa (4/2011) esitetään, on suvussa periytyneen postillan, psalmikirjan tai ties minkä opuksen kansipahviin alunperin Abrahamus Ericiin kirjaama sukuselvitys kadonnut teille tietymättömille, ja jäljelle on jäänyt hänen poikiensa kopioimia ja toimittamia jäljenöksiä, joita nämä ovat aivan ilmeisesti muotoilleet omen jälkeläistensä tarpeisiin, eikä mitään aktuellia, Abraham Alftanuksen laatimaa "dokumenttia" siis ole olemassa. On merkille pantavaa, että Emerentia puuttuu kokonaan Johanin jälkeensä jättämämästä versiosta - ehkäpä siitä syystä, että hän on itsekin osannut suullisesti lapsilleen ilmaista näitten isoäidin nimen, jollei sitten ole jättänyt Emerentiaa pois siksi, että kyseessä oli tunnetusti aviottomana syntynyt henkilö, mitä ei rovasti välttämättä halunnut tuoda julki ja koko oman rovastikuntansa tietoon. Antti Järvenpään mainitsema Tott-suvun jäsen, Knivstan Ermegard Tott sopisi olemaan vaikkapa käsittelemämme Abraham Alftanuksen vaimon kummi.

Henkilökohtainen arvioni on, että suvun perintökalleus, jonka olen maininnut voineen olla tarkoitetun Kerstin Arendintyttären aviottoman tyttären, Emerentian elantoa varten, on Ericus Ericiin jälkeläisten keskuudessa aiheuttanut perintöriidan paljon ennen kuin (mitä ilmeisimmin kruunulta pimitetyn) astian kauppaaminen ja realisoiminen tuli mahdoliseksi. Kerstin Arendintyttären aviottomaksi arvellun tyttären syntymä sopisi tapahtuneen aikana, jolloin noin unssin painoisesta hopeataalerista oli siirrytty sitä arvoltaan kolmannesta vastaavaan "silfver mynttiin". Kun luoti oli jokseenkin puoli unssia, oli kannun arvo 1700-luvun alussa, Johanin vielä eläessä noin 170 "daler, silfvermynt", mikä varmaankin vastasi suurehkon maatilan hintaa (kun rustholli maksoi tuohon aikaan 500-1500 taaleria ja nautaeläin, lypsävä lehmä tai vetohärkä, taalerin verran).

Isonkyrön khra Israel Alftanus taisi olla se, joka lahjoitti kirkolle perhettään kuvanneen votiivimaalauksen. Israel Erikinpoika Alftanuksella ei ollut mitään osuutta Harald ja Johan Alftanin äidinperintöön, mutta jostain kumman syystä on vain mainittuun votiivimaalaukseen jälkeenpäin tuhrittu valkoisella maalilla Emerentiaa kuvaava hahmo. Näyttäisikin siltä, että Emerentiaa on väkisin soviteltu Abrahamin ja siten samalla Israel Alftanuksen äidiksi, ja "taiteilija" löytyneekin Israel Erikinpojan vävyjen keskuudesta. Kannuhan taisi lopulta vaihtaa omistajaa juuri Pohjanmaalla eikä suinkaan Etelä-Suomessa, Johannes Abrahamiin rovastikunnassa Hämeessä ja Hattulassa, tai Turussa, missä vanhin miespuolinen ja laillinen perijä, Nauvon komministeri Johanes Haraldii Alftanus kauppa-asioitaan toimitti - ainakin siltä osin kuin olivat silakkaa suuremmat hopeakyljet kyseessä.

En näe mitään mystiikaa siinä, että Emerentia aviottomana Tottina olisi saanut äitinsä puolison lisänimen niiltä, joilta Emerentian syntyperää on pyritty salaamaan. Entisen kamariviskaalin päätyminen Tottien suvun hopmanniksi tukee sitä ajatusta, että hän on virkaansa vastaan saanut huoltaakseen isäntänsä äpärän.

On murheellista, jos yhä vielä tänäänkin pyritään väen väkisin muuttamaan vaimo äidiksi 1700-luvun alun tapaan, kun varsinainen kiistan aihe jo on ehditty realisoida vuosisata sitten. Aatelisen ja jo kihlatun Gyllenbögelin tyttären ohittaminen ei selity millä tahansa Tottien palvelijan piialla: Helena Brennerin veljenvaimon sisarentytär kaiketikin tulla tupsahti ilmielävänä Taivassalon pappilaan äitinsä mukana ja avioliitto on solmittu ilman kuulutuksia nähtävästi oman enon toimesta silloin, kun on ollut tosi kysymyksessä. Vain Abraham Alftanuksella jälkeläisineen näyttäisi siis olleen yhteyksiä Tottien sukuun - vaimonsa kautta.

PH

äläs sa - Hiltunen hyvä! Antti Alfthanhan on viesteissään mielestäni viitannut joihinkin kirjan kansiin (s.o. "Isän näkökulma Johanilla on kirjoitettuna k.o. kirjan sisäkansiin") joissa voisi olla Abrahamin, tai Johanin piiperryksiä. Kas, kun ei ole skannanut sitä esille. Tiina Miettisen Genoksessa taannoin esittelemä n.s Johanin kronikkaversio sisältää muistaakseni myös Emerentian nimen, tai sitten siitä puuttuu kokonaan kronikan loppuosuus. En nyt ole varma näin kylmiltään, kenties joku relevantin Genoksen omaava voisi jutun tarkistaa. Muistan vain elävästi sen, kuinka odotimme jännityksestä kankeana suurta paljastusta ja mysteerinratkaisua, sitä sitten ei vain tullut, vai tuliko?

Tietääkseni Emerentia Tott on prominentisti läsnä kaikissa printatuissa kronikkaversioissa ja niissä pysyy! En ohittaisi Isonkyrön käsikirjoituksiakaan. Ne ovat alkuperäislähde, siinä missä kirjankannetkin.

Alftanien perintökannun kahdessa salalokerossa (jälkeenpäin lisätyt barokkimaiset "rasvakyhmyt") säilytettiin tietoja kannun "antajasta (s.o. kuningas Erik XIV) ja sen "saajista" (mitä ilmeisimmin Alftan-kronikan käsikirjoitus). Kannu on edelleen olemassa, arvelen ja "kyhmyt" kohdallaan!

[Pekka Hiltunen]

äläs sa - Hiltunen hyvä! Antti Alfthanhan on viesteissään mielestäni viitannut joihinkin kirjan kansiin, joissa voisi olla Abrahamin, tai Johanin piiperryksiä. Kas, kun ei ole skannanut sitä esille. Tiina Miettisen Genoksessa taannoin esittelemä n.s Johanin kronikkaversio sisältää muistaakseni myös Emerentian nimen, tai sitten siitä puuttuu kokonaan kronikan loppuosuus. En nyt ole varma näin kylmiltään, kenties joku relevantin Genoksen omaava voisi jutun tarkistaa. Muistan vain elävästi sen, kuinka odotimme jännityksestä kankeana suurta paljastusta ja mysteerinratkaisua, sitä sitten ei vain tullut, vai tuliko?

Tietääkseni Emerentia Tott on prominentisti läsnä kaikissa printatuissa kronikkaversioissa ja niissä pysyy! En ohittaisi Isonkyrön käsikirjoituksiakaan. Ne ovat alkuperäislähde, siinä missä kirjankannetkin.

Alftanien perintökannun kahdessa salalokerossa (jälkeenpäin lisätyt "barokkimaiset" kyhmyt) säilytettiin tietoja kannun
"antajasta (s.o. kuningas Erik XIV) ja sen "saajista" (mitä ilmeisimmin Alftan-kronikan käsikirjoitus). Kannu on edelleen olemassa, arvelen ja "kyhmyt" kohdallaan!

Genos 4/2011, T.M.: "... Johanin kronikasta puuttuvat jostain syystä Abrahamin isän Ericus Erici Alftanin uratiedot sekä jälkikirjoitus, jossa puhutaan äiti Emerentiasta ja häneltä kuulluista tiedoista."

PH

[Pekka Hiltunen]

jälkeenpäin lisätyt barokkimaiset "rasvakyhmyt"

Kannu on renessanssityyliä ja sopisi olemaan viinikannu. Turun Linnan Fataburissa on myytävänä Katarina Jagellonican ajan renessanssityylisiä viinipikareita "rasvakyhmyineen" ja hopeamalja sopisi kaatimeksi niitten rinnalle. Kannattaa ehkä tarkistaa, kuka oli Turun Linnanpäällikkönä siihen aikaan, kun vanha kannu kaivettiin kätköistään, minne se ehkä oli päätynyt Pontus De la Gardien ja Sofia Gyllenhjälmin hovin aikoihin, jolloin hopeaveroa kaiketi kannettiin linnastakin.
PH

[Antti Alfthan]

Jos nyt voisimme keskittyä tarkastelemaan mitä mahdollisesti tapahtui vaimojen Kirstin Aronsdotter ja Elin Mårtensdotter väilisissä järjestelyissä ja pohtimaan miksi.

Ensinnäkin: kuinka todennäköistä tai ei todennäköistä on että k.o. henkilöt tunsivat toisensa hyvin entuudestaan?

Kumpikin meni naimisiin tahollaan. Elin Mårtensdotter ilmeisesti ennen vuotta 1612, entä Kirstin Aronsdotter?

Ericus Erici Alftanuksesta saa käsityksen että hänellä ei perintörahoja paljoa ollut. Kun Ericus perheineen muuttaa Helsingistä Turkuun, voisi ajatella taloudellisen tilanteen kohentuneen - vielä todennäköisempää se oli ennen muuttoa Taivassaloon, missä ei tarvinnut tyytyä huonokuntoiseen pappilaan vaan voitiin hankkia omaa maata ja ratsutila.

Onko Elin Mårtensdotter perinyt tässä vaiheessa jotain mitä voi realisoida?
Entä tilanne myöhemmin, veljen ja myöhemmin veljen vaimon Ilianan tultua Taivassaloon?

Kun mm. Kulosaaren maaomistuksia sumplitaan, onko kyseessä operaatio millä omaisuus pyritään säilyttämään suvun ulottuvissa?

Oikeastaan, miksi neito Emerentia tuli ilmeisesti siunattuun tilaan Her Alftanuksesta - en tarkoita tapahtuman teknistä toteutusta vaan mahdollista äidin myötävaikuttamista intiimin tilanteen syntymiseen? Tiedämme nuoren Abrahamin olleen aktiivinen ja oletettavasti aloitteellinen nuorten neitosten hameiden kahistessa. Olisiko Emerentia ollut äitien juonima keino rauhoittaa rauhaton papin alku ja samalla kotiuttaa perintöä Helsingistä Taivassaloon? Abrahaminhan ei tarvinnut asua Taivaasalon pappilassa, mitä muistaakseni vuokrattiin, vaan hänellä oli Hurunkorpi.

Voisin kuvitella sekä Elin Mårtensdotterin että Kirstin Aronsdotterin neuvokkaina ja taloudellisia seikkoja ymmärtävinä naisina. Ent. ylioppilas Johan Torsk mahtoi olla hulivili, jos ei viinaan niin ainakin tappeluksiin menevä. Voipi olla että molempiin.

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199857

Mielestäni pitää myös huomioida yläoleva seikka pohdittaessa Kulosaaren Brennerus suhteita.

Miksi Henrik Mårtensson Brennerus saa elinikäisrälssin Staffansbyn tilaa Ivar Gustafsson Stiernkorsin jälkeen?

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stiernkors_nr_39

[Pekka Hiltunen]

Jos nyt voisimme keskittyä tarkastelemaan mitä mahdollisesti tapahtui vaimojen Kirstin Aronsdotter ja Elin Mårtensdotter väilisissä järjestelyissä ja pohtimaan miksi.

Ensinnäkin: kuinka todennäköistä tai ei todennäköistä on että k.o. henkilöt tunsivat toisensa hyvin entuudestaan?

Kumpikin meni naimisiin tahollaan. Elin Mårtensdotter ilmeisesti ennen vuotta 1612, entä Kirstin Aronsdotter?

Ericus Erici Alftanuksesta saa käsityksen että hänellä ei perintörahoja paljoa ollut. Kun Ericus perheineen muuttaa Helsingistä Turkuun, voisi ajatella taloudellisen tilanteen kohentuneen - vielä todennäköisempää se oli ennen muuttoa Taivassaloon, missä ei tarvinnut tyytyä huonokuntoiseen pappilaan vaan voitiin hankkia omaa maata ja ratsutila.

Onko Elin Mårtensdotter perinyt tässä vaiheessa jotain mitä voi realisoida?
Entä tilanne myöhemmin, veljen ja myöhemmin veljen vaimon Ilianan tultua Taivassaloon?

Kun mm. Kulosaaren maaomistuksia sumplitaan, onko kyseessä operaatio millä omaisuus pyritään säilyttämään suvun ulottuvissa?

Oikeastaan, miksi neito Emerentia tuli ilmeisesti siunattuun tilaan Her Alftanuksesta - en tarkoita tapahtuman teknistä toteutusta vaan mahdollista äidin myötävaikuttamista intiimin tilanteen syntymiseen? Tiedämme nuoren Abrahamin olleen aktiivinen ja oletettavasti aloitteellinen nuorten neitosten hameiden kahistessa. Olisiko Emerentia ollut äitien juonima keino rauhoittaa rauhaton papin alku ja samalla kotiuttaa perintöä Helsingistä Taivassaloon? Abrahaminhan ei tarvinnut asua Taivaasalon pappilassa, mitä muistaakseni vuokrattiin, vaan hänellä oli Hurunkorpi.

Voisin kuvitella sekä Elin Mårtensdotterin että Kirstin Aronsdotterin neuvokkaina ja taloudellisia seikkoja ymmärtävinä naisina. Ent. ylioppilas Johan Torsk mahtoi olla hulivili, jos ei viinaan niin ainakin tappeluksiin menevä. Voipi olla että molempiin.

Kun Kirstin oli Helena Brennerin käly, on ilmeistä, että he ovat tunteneet toisensa viimeistään Claes Brenneruksen 2. aviosta alkaen, mutta hyvin todennäköistä on se, että Claes Brennerus otti 2. puolisonsa 1650 omasta sukupiiristään 1. vaimon kuoltua. Brenneruksella oli vähintään 2 lasta 1. aviostaan Britan kanssa, koska Petrus Bergius kertoo omaelämänkerrassaan toimineensa Claes Brenneruksen lasten kotiopettajana. Tässä nyt on ainakin yksi poika:

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1189

Oliko lapsia sitten toisesta aviosta? Sehän solmittiin 1650 ja päättyi Iliana Arendintytär Stiernan kuolemaan 1656. Näillä paikkeilla Kerstin on muuttanut Taivassaloon - tai ainakin Turun seudulle - ja samana tai seuraavana vuotena on Abraham avioitunut Emerentiansa kanssa. Voihan olla, että Kerstin Arendintytär on realisoinut irtaimistonsa ja jäänyt "tyhjän päälle", mutta voisikohan olla mahdollista, että hän on siirtynyt sisarensa avuksi tämän lastenhoidossa Taivassaloon? Claudius Martini on kuollut vanhuuttaan 1671, Iliana Arendintytär on ehkä myös kuolut vanhuutensa sairauksiin 1656, kun sisarensa Kerstin/Kirstin/Kristina kuoli 1670 samoin kuin Anna Arendintytär. Margareta Arendintytär on kuollut 1687 varmaankin hyvin iäkkäänä; Maria Arendintytär on kuollut nuorena, ehkä lapsivuoteeseen 1647. Teoriassa on Ilianakin saattanut kuolla lapsivuoteeseen. E.m. Samuel Claudii Brennerus oli alaikäinen 1650; toisaalta tiedetään Petter Bergiuksen opettaneen herra Claudiuksen lapsia kymmenen vuoden ajan opetettuaan ensin herra Ericus Ericiin lapsia tämän kuolemaan saakka (Petrus Bergius, Omaelämänkerta).

Abraham avioitui pian Kerstin Arendintyttären Taivassaloon muuttamisen jälkeen. Se ainakin tiedetään, että leski Kerstin onnistui hankkiutumaan suuriin velkoihin ennen Taivassaloon ja Turun puoleen siirtymistään. Velkaantumisensa hän on ehkä aiheuttanut tahallisesti tietäessään, ettei varoja häneltä koskaan voida periä. Jos huomattavan arvokas kannu kulkeutui Kerstinin ja nuoren Emerentian mukana Taivassaloon, on se voitu pantata maatilaa jos toistakin vastaan aikomuksena periä pantti sitten, kun tilalta on saatu tuottoa. Jossain vaiheessa on kannu ehkä sukuun, mutta lunastaja on saattanut olla ainoa varoissaan ollut Alftanus, vaikkapa Pohjanmaalla vaurastunut khra Israel Erici Alftanus, jolla on riitänyt varoja arvokkaaseen votiivimaalaukseenkin - tai ehkä pikemminkin joku hänen vävyistään. En usko, että Torsk liittyy sukuun mitenkään muuten kuin Emerentian huoltajana ja Claes Brenneruksen 2. vaimon sisaren ent. puolisona.

Tapio Vähäkangas on selvittänyt Kulosaaren sukuja, mutta Alftaneihin ja Siernoihin liittyen on varmaankin vielä moni kortti katsomatta. Joka tapauksessa on Abraham Alftanukselle järjestynyt kirkkoherran virka heti Emerentian naituaan, ja sopiikin kysyä, että voiko tähän löytyä selitys lähteistä vai täytyykö todeta osuneensa ehkä oikeaan Emerentian isän suhteen. Pidän itse todennäköisenä sitä, että kannu joutui "vääriin käsiin" siitä syystä, ettei Abraham sitä kyennyt itselleen lunastamaan. Loppu osa tarinasta onkin jo tuttua. Emerentia "Tott" on kuollut nähtävästi Haraldus Abrahamiin lapsivuoteeseen.

PH

[P-L H]

Hei

Ketjun aikaisemmassa viestissä oli maininta että Johan Abrahamson Alftan oli syntynyt 14.12.1661.
Abrahamin pso Emerentia oli merkitty vaimona jo 1660 veroluetteloon. Oliko Johan vanhin lapsista. ?


SAY 1634-1653 Taivassalo kuva 17 Hukainen
1635 Hr Erik 1644 (ea) hustru Elin Mårtensdtr
1645 hustru Elin sahl Her Eriks efterlefwerska

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205018

1654-1673 kuva 17 Hukainen
1667 hustru Elin on vielä mainittuna (kymmennysluettelo)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5325968

Hurunkorpi samalla sivulla
1661 lähtien Hr Abraham, Emerentia hustru

kuva 131
1657 Capl Hr Abraham 1660 Emerentia hustru
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5326082

t. Pirkko

[Pekka Hiltunen]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199857

Mielestäni pitää myös huomioida yläoleva seikka pohdittaessa Kulosaaren Brennerus suhteita.

Miksi Henrik Mårtensson Brennerus saa elinikäisrälssin Staffansbyn tilaa Ivar Gustafsson Stiernkorsin jälkeen?

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stiernkors_nr_39

Jos Henrik Mårtensson Brennerus on nainut Ivar Gustafssonin tyttären, ei olisi outoa, jos Ericus Ericiin äiti oli "puolisäätyisen" Israel Påvelinpojan tytär. Hollolan tuomarin, Claes Åkenpoika Tottin toimenkuvaan näyttäisi kuuluneen sekä Ericus Ericiin että hänen poikansa Abrahamus Ericiin naimakaupat...
PH

[Pekka Hiltunen]

Hei

Ketjun aikaisemmassa viestissä oli maininta että Johan Abrahamson Alftan oli syntynyt 14.12.1661.
Abrahamin pso Emerentia oli merkitty vaimona jo 1660 veroluetteloon. Oliko Johan vanhin lapsista. ?


SAY 1634-1653 Taivassalo kuva 17 Hukainen
1635 Hr Erik 1644 (ea) hustru Elin Mårtensdtr
1645 hustru Elin sahl Her Eriks efterlefwerska

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205018

1654-1673 kuva 17 Hukainen
1667 hustru Elin on vielä mainittuna (kymmennysluettelo)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5325968

Hurunkorpi samalla sivulla
1661 lähtien Hr Abraham, Emerentia hustru

kuva 131
1657 Capl Hr Abraham 1660 Emerentia hustru
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5326082

t. Pirkko

Oli kait ainakin vanhin pojista. Paimenmuiston mukaan syntyi Taivassalossa. Harald syntyi nähtävästi Emerentian kuolinvuonna 1672.
PH

[Antti Järvenpää]

Eikös se mennyt niin, että Kirstin Arendtsdotterilla, Torskin leskellä oli tytär, joka mainitaan papinvaimona Varsinais-Suomessa. Eli lienee tuo Emerentia.

Ei mennyt.

[Pekka Hiltunen]

Ei mennyt.
No, mimmottos ja kummottos sitten?
PH

[Pekka Hiltunen]

Hei
t. Pirkko
Terve.
Taitaa olla Bergholmin sukukirjassa selvitetty Alftanus-sukua, mutta olen muine suruitta viskellyt oman kopiomappini irtolehdet menemään. T.v. item,
PH

[Benedictus]

Lainaus:
Nyt tuolla toisessa ketjussa tuli esiin uutta liittyen Claes Torsin ja hänen leskensä liikkeisiin. http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=11267

Tässä yhteydessä käy ilmi, että KA mf. ES 1240 (g 14) Helsingin RO 11.12.1689... bem:te Class Erickson [Tårsk] bodde här i Staden som och des Enckia effter Sal: Mansens dödh sigh sedan een tijdh här uppehölte men för Medellöösheet och fattigdom skull begaf Enckian sigh till sin dotter som den tijden medh en Prästman war gifft i Åbo lähn.. (Löytyy Ylioppilasmatrikkelista tuolta http://www.helsinki.fi/ylioppilasmat...ilo.php?id=364 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=364))

Siispä Claesin onkin asustanut Helsingissä, ja sieltä siirtynyt Kemiöön, jossa kuoli. Ei siis reissannut Tukholmasta Kemiöön. __________________
Jouni Kaleva
Konnevesi

Helsingin RO 23.6.1663 (Förekom Erich Claeson Torsk och beswärade sig öffuer dhen affwut som skedde i gåhl affton warit honom wederfarin på gathan uthan Stadzkellaren aff Stadhz wachten, i dhet at een Corporal Petter Wulff be:dh och een Fältwäbbel skulle först begynt parlementet på wijnskenken Thomas, och begärat dhe skulle få Muma uth, då hade wachten öffuerfallit honom, tagandes honom hans gever ifrån ... Sent: Effter såssom Erich Claeson Torsk haffuer wnder satt wacht blottadt sin wäria och lossat sine pijstoler, derföre böther han för swärdzblottandet och Pijstolelossandet 2 gånger 6 m:r, effter 12 Cap: i Sårm: b:n m: w: sampt för oqwädens ordh emoth Carl Clemetson böther han i Fattigbössan 1 rd:r och böhr betala Fönsteren på wijnkellaren).

17.9.1664 f. 338 (För H: Cherstin Arons D:r Permission att försällia 2 hemman etc. ...

13.10.1664 f. 362 (För Kierstin Arentzdotter förskoning på fierdeparten af twenne Hemman),

Helsingin pitäjän ja Sipoon käräjät 6.–7.3.1665 f. 719 (Framladhe Bookhållaren Wäl:t Mårthen Talpo ett köpebref af åhr 1664 den 4 Octobris,

Ylläolevan mukaan on Cherstin Arendtsdotter myynyt tilansa 4.1o.1664.
Saanut luvan myyntiin 17.9.1664.

Mutta mitä tuo 13.10. 1664 oleva lausuma tarkoittaa, jossa puhutaan fierdepartenista?

Vaikuttaisi, että Erik Torcke on kuollut 23.6.1663-17.9.1664 välillä, koska muuten hän aikuisena miehenä, ja pääperillisenä olisi äitinsä tilalla myymässä tilat.
Pojan kuoltua äidillä ei liene enää mahdollisuutta pitää tiloja.

[Antti Järvenpää]

No, mimmottos ja kummottos sitten?
PH

Asia on aika perinpohjin käsitelty tässä ja Emerentia ketjussa ja löytyy sieltä.

Muistin virkistämiseksi ehkä seuraava perustuen lähteeseen Tidö arkivet: 264a Räkenskaper för friherreskapet Kimito 1650-1678:

Kemiön vapaaherrakunnan nimismies Jacob Jacobson on tehnyt muistion vuonna 1671, jossa hän käy läpi Vretan Storgårdin lahjoituksen ja että se voitaisiin palauttaa takaisin vapaaherrakunnalle verotettavaksi.

Hän kertoo tilan lahjoitetun lahjoitettu edesmennelle valtakunnan kanslistille, sittemmin kamari viskaalille Claes Erikinpoika Torskille seuraavilla ehdoilla: että hän ja hänen vaimonsa voivat nauttia sitä vapaasti elinaikansa, ja poika niin kauan kuin hän opiskelee ja tytär niin kauan kuin hän on naimaton.

Tapahtuma hetkellä 1671 nimismies kertoo kamariviskaalin ja hänen vaimonsa olleen kuolleita jo jonkin aikaa, kukaan ei enään opiskele, tytär on jäljellä Tallinassa ja on siellä suutarin palveluksessa. Lopuksi nimismies esittää nöyrä kysymyksen, eikö mainittu tila pitäisi palauttaa teidän korkeudellenne verolle?


Tytär ei siis ollut papin rouvana Vakka-Suomessa, vaan suutarina Tallinnassa.

[olanyk]

Seuratessa kuinka paljon löydätte alkperäislähde tietoa. Uskoisin että naapuri rälssitiloja Herttoniemeä, Kumpulaa, Haltialaa, Veromiehenkylää ja Seutlan suurtilaa tutkimalla sekä Sjunbytä ja naapureita eli Raaseporin läänin rälssisukuja. Ainakin niiden osalta ratkeaisi avoimia kysymyksiä.

Olavi

[Giösling]

Genos 4/2011, T.M.: "... Johanin kronikasta puuttuvat jostain syystä Abrahamin isän Ericus Erici Alftanin uratiedot sekä jälkikirjoitus, jossa puhutaan äiti Emerentiasta ja häneltä kuulluista tiedoista."

PH

Kiitos tarkennuksesta! Se, että Johan on eliminoinut Emerentia Tottin pois kronikkaversiostaan, pudottaa lopullisesti pohjan pois siltä Antti Alfthanin kaavailulta, että Emerentia Tott olisi ollut Johanin äiti, jonka kertomuksia Johan mukamas käytti tukemaan isä Abrahamin "sisäkansimerkintöjä". Absurdia! Olisi todella outoa, jos Johanin "äidillä" olisi rooli kaikissa muissa kronikkaversioissa, paitsi poikansa omassa.

Johan nimenomaan on jättänyt pois loppukanetin tilkkutäkistään, koska kertojana oli Abrahamin äiti. Näinhän se tietenkin loogisesti menee, vai mitä?!

[Giösling]

Kannu on renessanssityyliä ja sopisi olemaan viinikannu. Turun Linnan Fataburissa on myytävänä Katarina Jagellonican ajan renessanssityylisiä viinipikareita "rasvakyhmyineen" ja hopeamalja sopisi kaatimeksi niitten rinnalle. Kannattaa ehkä tarkistaa, kuka oli Turun Linnanpäällikkönä siihen aikaan, kun vanha kannu kaivettiin kätköistään, minne se ehkä oli päätynyt Pontus De la Gardien ja Sofia Gyllenhjälmin hovin aikoihin, jolloin hopeaveroa kaiketi kannettiin linnastakin.
PH

Mielenkiintoista, että olet löytänyt "rasvakyhmyjä" jo Jagellonican astioista. Alftanien renesanssikannuun kyhmyt lisättiin vasta myöhemmin, barokin vaatimusten mukaisesti (siis 1600-luvun puolella, tai vieläkin myöhemmin). Olen kuvitellut ne mielessäni puolipallon muotoisiksi, kiinnitettynä kannuun sen molemmin puolin niiteillä, tai ruuveilla. Koska
kätkö oli tarkoitettu salaiseksi, kyhmyt eivät olleet helposti avattavissa. Hopeakannusta ja sen kätköistä kertoo esim.
Bergholm, Alftan-osoissaan. En siis käytä mielikuvitustani niiltä osin.

[Giösling]

Asia on aika perinpohjin käsitelty tässä ja Emerentia ketjussa ja löytyy sieltä.

Muistin virkistämiseksi ehkä seuraava perustuen lähteeseen Tidö arkivet: 264a Räkenskaper för friherreskapet Kimito 1650-1678:



Tytär ei siis ollut papin rouvana Vakka-Suomessa, vaan suutarina Tallinnassa.

Keskustelusta poissaollessasi kannoin, objektiivisuuden nimissä, ketjuun seuraavan tiedon:

Helsingin RO 11.12.1689 (... bem:te Class Erickson [Tårsk] bodde här i Staden som och des Enckia effter Sal: Mansens dödh sigh sedan een tijdh här uppehölte men för Medellöösheet och fattigdom skull begaf Enckian sigh till sin dotter som den tijden medh en Prästman war gifft i Åbo lähn, katso 364 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=364)). — V. Lagus, Studentmatrikel I

Nyt meillä siis on kaksi näennäisesti ristiriitaista tuomiokirjaotetta.

Tyypillisesti, keskustelijoitten enemmistö seuraa kronikan sanoman kannalta negatiivisinta, olettamalla ilman muuta, että Turun lääniin, papin vaimoksi naitu on Torskin ainoa tytär, eikä suinkaan suutariliikettä Räävelissä harjoittanut. Ei otteessa niin sanota, sitäpaitsi Turun läänissä oli paljon pappeja tuolloin! Tämä arvatenkin on Lindhin "lähde"!

Suurlähettiläs Oreck näkyy viikonvaihteen Hesarissa suomineen suomalaisia positiivisen näkemyksen puutteesta. Olen huomannut saman sukututkimuksessakin; ei tohdita ajatella avarasti, vaan kutistetaan jopa hypoteesitkin varmuuden vuoksi "paleltuneen herneen" kokoisiksi. "Ei nyt meillä sentään-, ei mahdollista"-tyyliin.

Jos olisin kuunnellut ja uskonut Suomesta saamaani "negativiaa", olisivat Pohjoismaisestikin merkittävät sukututkimuslöytöni jääneet tekemättä.

Positiivista asennetta ja rohkeutta pyydän, älkää surkastuko silmissä!

[Benedictus]

Alkuperäinen lähettäjä Benedictus http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=251227#post251227)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199857

Mielestäni pitää myös huomioida yläoleva seikka pohdittaessa Kulosaaren Brennerus suhteita.

Miksi Henrik Mårtensson Brennerus saa elinikäisrälssin Staffansbyn tilaa Ivar Gustafsson Stiernkorsin jälkeen?

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stiernkors_nr_39
Jos Henrik Mårtensson Brennerus on nainut Ivar Gustafssonin tyttären, ei olisi outoa, jos Ericus Ericiin äiti oli "puolisäätyisen" Israel Påvelinpojan tytär. Hollolan tuomarin, Claes Åkenpoika Tottin toimenkuvaan näyttäisi kuuluneen sekä Ericus Ericiin että hänen poikansa Abrahamus Ericiin naimakaupat...
PH

Ivar Gustafsson Stiernkors til Särkilahti oli naimisissa Henrik Mårtensson Laxin lesken kanssa.

Voitaissin epäillä, että Henrik Mårtensson Brenneruksen vaimo voisi olla myös Henrik Laxin tytär.
Kiinnostavaa on, että Henrikin tytär Karin Lax oli naimisissa Lars Carpelanin kanssa, heidän poikansa lienee se Crister Carpelan, joka oli Claes Brenneruksen lasten holhooja.

Toisaalta ajallisesti voidaan pohtia, että Mårten Hansson till Bussila voisi olla Israel Påhlsson Stiernkorsin vaimon Margareta Mårtensdotterin isä eli Henrik Mårtensson Lax olisi Margaretan veli.

Tällä teorialla olisivat Crister Carpelan ja Israel Alftanus pikkuserkut.

[Giösling]

Palaan Alftanien perintökannuun:

latelen nyt osin ulkomuistista, korjatkaa jos olen väärässä.
Kannun tarkka paino oli 111 luotia (n. 1.5 kg). Siitä riideltiin Taivassalon käräjillä, samoilla joilla Claes Brennerus esitti kohtuuttomia vaateita sisarensa pesästä. Israel Alftanus halusi väenväkisin kannun itselleen ja sen saikin. Kannu kulkeutui Johan Israelsson Alftanin kautta hänen tyttärelleen Magdalenalle ja on todennäköisesti sama 128 luodin kannu
(huom. "rasvakyhmyt" painonlisänä) joka oli määrätty kulkemaan Alftan-linjalla, mutta joka, vastoin säännöstä ajautui kuitenkin Magdalena Johansdr Alftanin kautta Frosterus-suvulle. Erään Frosterus-suvun naispuolisen perijän holhooja , kauppaneuvos Kyntzell, sen sitten (perikunnan piikkiin), myi Ruotsiin 1800-luvun alussa.

Missäköhän on nyt? Sulatettunako?

[Giösling]

Se miksi kannu oli "määrätty kulkemaan Alfan-suvussa", johtui tietenkin noista kätköistä. Frosterus-tytär, joka oli varhain jäänyt orvoksi, ei niistä mitään tiennyt, kuten ei sukuun kuulumaton Kyntzelkään. Ruotsiin meni alkuperäiskronikka, arvelen, ja paljon muutakin arvokasta perinnetietoa!

[Benedictus]

Tiedetään Linnankirjuri Henrik Hanssonin ja mahdollisen äitinsä Ispoisten Sigfridin lesken Valborgin olleen mukana Kaarina Maununtyttären siirtyessä Kangasalan Liuksialan kartanoon 1577.
1589 Tiedetään Henrik Hanssonin vaimon Biritan olleen haudattuna Tuomiokirkkoon 5 lapsensa kanssa.
Avio voidaan päätellä lasten määrän perusteella melkovarmasti tapahtuneen juuri 1577 aikoihin.
Tämä puoltaa ajatusta, että Henrik Hanssonin vaimo oliis ollut Israel Stiernkorsin tytär.

Nimi ja sinettiaiheen vuoksi myös Erik Hanssonin puoliso lienee ollut Israel Stiernkorsin tytär. Tuolloin oli hyvin yleistä, että sisarukset naitettiin samaan perheeseen. Tämä oli sinänsä järkevää, koska silloin voitiin varmistaa omaisuuksien pysyminen perheen sisällä, kun huomioidaan naisten suuri lapsivuodekuolleisuus.

Jos Israel Stiernkorsin vaimo oli Lax ja mahdollisesti myös Elin Brenneruksen veljen vaimo niin liikutaan hyvin tiukasti suvun sisällä.

Toisaalta jos Henrik Brenneruksen vaimo olisi ollut Ivar Gustafsson Stiernkorsin tytär, olivat Israel Stiernkors ja Ivar Gustafsson serkut ja mahdolliset Alftanus veljesten vaimot Henrik Brenneruksen vaimon pikkuserkut.

[Antti Järvenpää]

Keskustelusta poissaollessasi kannoin, objektiivisuuden nimissä, ketjuun seuraavan tiedon:

Helsingin RO 11.12.1689 (... bem:te Class Erickson [Tårsk] bodde här i Staden som och des Enckia effter Sal: Mansens dödh sigh sedan een tijdh här uppehölte men för Medellöösheet och fattigdom skull begaf Enckian sigh till sin dotter som den tijden medh en Prästman war gifft i Åbo lähn, katso 364 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=364)). — V. Lagus, Studentmatrikel I

Nyt meillä siis on kaksi näennäisesti ristiriitaista tuomiokirjaotetta.

......

Ei välttämättä. Ensimäisessä puhutaan Class Erickson lapsista ja jälkimmäisessä vaimon tyttärestä.

Toinen on vuodelta 1671 ja viittamasi 1689 ja siitä alkuperäinen osoitteessa http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11169815

Kristina Arendsintyttärestä on kovin vähän tietoa ja Jullyn esitys hänen oletetun sisarensa vanhemmista on kovn epämääräinen eikä ole päätynyt nykyisiin Ruotsin ritarihuoneen aateliskalentereihin.

[Janne Asplund]

Ei välttämättä. Ensimäisessä puhutaan Class Erickson lapsista ja jälkimmäisessä vaimon tyttärestä.

Toinen on vuodelta 1671 ja viittamasi 1689 ja siitä alkuperäinen osoitteessa http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11169815

Kristina Arendsintyttärestä on kovin vähän tietoa ja Jullyn esitys hänen oletetun sisarensa vanhemmista on kovn epämääräinen eikä ole päätynyt nykyisiin Ruotsin ritarihuoneen aateliskalentereihin.

Toisaalta nämä lähteet ovat luonteeltaan hyvin erilaisia: 1671 lähde (kirje) ajaa "yksityistä asiaa" omine vaikuttimineen, 1689 lähde on oikeudenkäyntilähde. 1671 lähteessä mainittu tyttären oleminen suutariNA on vähintäänkin erikoista (Onko joku tutkimus, jossa tämän sanotaan olevan mahdolista?). 1689 lähteen sanamuoto ei kai estä sitä, etteikö tytär olisi myös Claes Erickssonin Torskin tytär.

[Antti Alfthan]

Toisaalta nämä lähteet ovat luonteeltaan hyvin erilaisia: 1671 lähde (kirje) ajaa "yksityistä asiaa" omine vaikuttimineen, 1689 lähde on oikeudenkäyntilähde. 1671 lähteessä mainittu tyttären oleminen suutariNA on vähintäänkin erikoista (Onko joku tutkimus, jossa tämän sanotaan olevan mahdolista?). 1689 lähteen sanamuoto ei kai estä sitä, etteikö tytär olisi myös Claes Erickssonin Torskin tytär.

Muistuttaisin vielä kolmannesta lähteestä missä viitataan Abrahamin vaimoon.

Consistorii ecclesiastici Aboënsis protokoller II 1658–1661. SKHST 3 (utg. Ad. Neovius, 1902) s. 434 (20.6.1660, Framträdde Dn Sueno Calliander, Johan Jacobsons [Lund] fulmächtige, emott Dn Abrahamum [Alftanus] sacell. j Töfsala, som segz hafua frijat till Dauid Sigfridsons [Gyllenbögel] dotter ... [Dn Abrahamus] Är altså igenom Gudz försyn kommen i ächtenskap med en annor piga fordoms fiscalens i Kimito på Tolssnäss).

Tässä ei mainita Dn Abrahamin vaimoa nimeltä, mutta määritellään hänet tyttäreksi tai tytöksi entisen Kemiön Tölfsnäsissä asuneen fiskaalin taloudesta.

"Suutaridokumentti" on ristiriidassa tämän aikaisimman tiedon kanssa, samoin kuin on v. 1689 oikeudenkäyntilähde.

Protokollan kirjauksessa käytetään ilmaisua "annor piga", eri neitonen, rinnastaen nämä kaksi ilmaisulla "piga", mikä tässä ei voi tarkoittaa piikaa (jolloin nti Gyllenbögel myös olisi katsottava piiaksi) mutta siitä ei voi vetää varmaa johtopäätöstä Emrentian isästä puoleen eikä toiseen. En tosin ole tietoinen dokumentista mikä vahvistaisi epäilyn kamarifiskaalin ei-isyydestä, ja siten spekulointi Emerentian isästä on nähdäkseni hedelmätöntä.

[Antti Järvenpää]

Toisaalta nämä lähteet ovat luonteeltaan hyvin erilaisia: 1671 lähde (kirje) ajaa "yksityistä asiaa" omine vaikuttimineen, 1689 lähde on oikeudenkäyntilähde. 1671 lähteessä mainittu tyttären oleminen suutariNA on vähintäänkin erikoista (Onko joku tutkimus, jossa tämän sanotaan olevan mahdolista?). 1689 lähteen sanamuoto ei kai estä sitä, etteikö tytär olisi myös Claes Erickssonin Torskin tytär.

Mitenkä tuo 1671 dokumentti olisi yksityinen? Nimismies esittää, että tilan läänitys perutettaisiin, kun läänityksen perusteet ovat vanhentuneet. Mielestäni tuo on virkaan liittyvä oikeustoimi, jossa nimismies toimii kuten virassa edellytetään. Kyllähän näitä määräajaksi annettuja erilaisia oikeuksia oli vaikka kuinka paljon, joiden peruutuksen hoitaminen kuului voudeille ja nimismiehille, kun oikeus vanheni.

1671 dokumentissa puhutaan yksikäsitteisesti Torskin lapsista. 1689 dokumentti ei sulje pois, että Torsk olisi isä, mutta ei myöskään vahvista sitä. Siinä kerrotaan, että kyseessä oli Torskin vaimon tytär.

En ainakaan itse muista mitään alkuperäisdokumenttia, joka kertoisi, että Torskin lapset olisivat aviosta Kristiina Arendsintyttären kanssa, vaikka näin on kaiketi yleisesti uskottu ja kirjoitettu ilman todellista näyttöä.

Lisäksi nimismiehellähän ei olisi ollut mitään tarvetta valehdella Abrahamin vaimosta, mikäli hän olisi Torskin tytär, sillä hän oli aviossa ja näin ollen hänen oikeutensa Vretaan olisi lauennut - valehtelulle ei ole mitään motiivia. Aivan yhtä hyvin hän olisi voinut mainita Abrahamin vaimon kuin Tallinnan suutarin - lopputulos olisi ollut aivan sama. Läänityksen ehtohan oli, että hän ja hänen vaimonsa voivat nauttia sitä vapaasti elinaikansa, ja poika niin kauan kuin hän opiskelee ja tytär niin kauan kuin hän on naimaton. Lisäksi konsistorin pöytäkirjassa seisoo, että Abrahamin omien sanojen mukaan hän avioitui entisen kamariviskaalin piian kanssa ei tyttären. Jokuhan selitys tällekin ilmaisulle pitäisi olla, sillä eihän Abrahamilla varmaan olisi ollut mitään syytä jättää mainitsemasta, että vaimo olisi ollut viskaalin tytär, jos näin olisi ollut.

Meillä on useita oikeus-/viranomaistoimia, joissa yhdessä on eri käsitys asiasta. Voisi kuvitella, että sille olisi jokin luonteva selitys. Itse pitäisin todennäköisempänä luontevaa selitystä, kuin että virkatoimissa olisi toistuvasti kirjoitettu puutaheinää virallisessa asiassa, josta jäi helposti kiinni.

Lopuksi vielä voisi todeta, että Turun lääni käsitti tuohon aikaan Varsinais-Suomen ja Satakunnan Keuruuta myöten, jossa Kristiinan tyttäreksi mainittu oli jonkun papin vaimo. Missäänhän ei sanota, että olisi ollut Abrahamin vaimo. Veikkaisin, että Turun läänissä aika monen papin vaimon juuret ovat vielä tuntemattomat tuolta ajalta, vaikka monet tunnetaankin.

Faktisia tietoja on, että Abraham meni konsistorille annetun vakuutuksen mukaan avioon entisen kamari viskaalin piian kanssa. Torskin tytär oli suutarina Tallinnassa. Torskin lesken tytär oli aviossa jonkun papin kanssa Turun läänissä. Ja lopuksi Abrahamin vaimon nimi oli Emerentia, jonka patronyymiä ei mainita yhdessäkään lähteessä. Kaikki muu on sitten tulkintaa ja arvausta.

[Jouni Kaleva]

. [Dn Abrahamus] Är altså igenom Gudz försyn kommen i ächtenskap med en annor piga fordoms fiscalens i Kimito på Tolssnäss).



Tuo on tarkka siteeraus mainitusta painetusta lähteestä. Jos se on sanatarkka kopio originaalista, niin olen sitä mieltä, että siitä puuttuu yksi ratkaiseva sana, joka tekisi siitä lauseopillisesti oikeamuotoisen. Nythän tuo on torso, fiskaalilta puuttuu lauseopillinen objektiivi.

Siis pitäisi mielestäni kuulua: ...med en annor piga fordoms fiscalens dotter i Kimito på Tolssnäss

Dotter-sanan puute voi johtua originaalikirjurin lapsuksesta tai sitten kopiointivirheestä. Haluaisin mielelläni nähdä originaalin. Sitä ei ole täällä eikä muualla tuotu esiin.

[Antti Alfthan]

Kaima,

"... Lisäksi konsistorin pöytäkirjassa seisoo, että Abrahamin omien sanojen mukaan hän avioitui entisen kamariviskaalin piian kanssa ei tyttären."

Näin siellä ei lue.
Jos siellä lukisi näin, olisi sana "annor" poissa, silloin kyseessä olisi piika, ei tytär.
Nyt sana "annor" rinnastaa kaksi nuorta naista, ja molempien pitäisi olla silloin piikoja, ei tyttäriä. Sanaa "piga" käytetään tässä merkityksessä nuori (naimaton) nainen. Suomen kielessäkin sanalla "piikainen" on tämä sama merkitys.

Edit: Jouni,
ei "dotter"-sanaa tarvita välttämättä. Genetiivirakenne viittaa fiskaaliimme, "annor piga" toiseen eli eri tyttöön. Lause on ymmärrettävissä jo tuossa muodossaan.

[Leo Suomaa]

[Dn Abrahamus] Är altså igenom Gudz försyn kommen i ächtenskap med en annor piga fordoms fiscalens i Kimito på Tolssnäss).

Piga-sanan merkityksiä: http://g3.spraakdata.gu.se/saob/show.phtml?filenr=1/186/80.html

[Kimmo Kemppainen]

On aivan totta, että sana dotter on jätetty pois. Mielestäni tuo on aikakaudella muutoinkin esiintyvä tapa ennemmin kuin virhe, olen nähnyt muuallakin. Nyt tosin meille ei kerrota, onko sana piga jäänyt toistamatta vai onko dotter tosiaan varmasti se, mitä implikoidaan.

Juu, originaali on AINA hyvä nähdä joka tapauksessa.
Kimmo Kemppainen

Tuo on tarkka siteeraus mainitusta painetusta lähteestä. Jos se on sanatarkka kopio originaalista, niin olen sitä mieltä, että siitä puuttuu yksi ratkaiseva sana, joka tekisi siitä lauseopillisesti oikeamuotoisen. Nythän tuo on torso, fiskaalilta puuttuu lauseopillinen objektiivi.

Siis pitäisi mielestäni kuulua: ...med en annor piga fordoms fiscalens dotter i Kimito på Tolssnäss

Dotter-sanan puute voi johtua originaalikirjurin lapsuksesta tai sitten kopiointivirheestä. Haluaisin mielelläni nähdä originaalin. Sitä ei ole täällä eikä muualla tuotu esiin.

[Janne Asplund]

Mitenkä tuo 1671 dokumentti olisi yksityinen? Nimismies esittää, että tilan läänitys perutettaisiin, kun läänityksen perusteet ovat vanhentuneet. Mielestäni tuo on virkaan liittyvä oikeustoimi, jossa nimismies toimii kuten virassa edellytetään. Kyllähän näitä määräajaksi annettuja erilaisia oikeuksia oli vaikka kuinka paljon, joiden peruutuksen hoitaminen kuului voudeille ja nimismiehille, kun oikeus vanheni.

[...]

Faktisia tietoja on, että Abraham meni konsistorille annetun vakuutuksen mukaan avioon entisen kamari viskaalin piian kanssa. Torskin tytär oli suutarina Tallinnassa. Torskin lesken tytär oli aviossa jonkun papin kanssa Turun läänissä. Ja lopuksi Abrahamin vaimon nimi oli Emerentia, jonka patronyymiä ei mainita yhdessäkään lähteessä. Kaikki muu on sitten tulkintaa ja arvausta.

Tarkoitan tässä "yksityisellä asialla" sitä, että fiskaali Torskin perilliset saivat läänityksen elinajakseen yksityishenkilöltä, Oxenstiernalta, ei siis kruunulta jos olen oikein käsittänyt. (Lähde taitaa olla Tidö arkivet 264a - harmi muuten kun tuota Tidö arkivetia ei löydy NAD-tietokannasta, eivät ole ilmeisesti vielä vieneet Mariebergissä olevaa tarkempaa luetteloa digitaaliseen muotoon - tai ainakaan minä en sitä NAD-tietokannasta löytänyt, siellä näkyi vain ylimalkaiset tiedot).
Muistelen lisäksi, että Torskin tytär on tässä mainittu, ei suinkaan suutariksi, vaan "tienar hoos en skomakare". Harmi kun tässä ei mainita edes vuotta, milloin tytär on Rääveliin mennyt. Kun näitä itse asiaan liittyviä lähteitä on, ainakin toistaiseksi, näin vähän niin ajattelin vain, että tällainen korostettu sisäinen (ja tietysti ulkoinenkin) lähdekritiikki on välillä paikallaan. Korostan, että en ole tämän ketjun aiheen asiantuntija, olen vain tuonut keskusteluun esille erinäisiä alkuperäislähteitä ja joskus jotain kommentoinut, kun siltä on tuntunut. Toivotaan, että tämä arvoitus joskus ratkeaa - on se sen verran jännittävä!

[Giösling]

Kylläpä taas on vauhdikasta sukututkimusta!

Kaleva toteaa, että alkuperäisdokumentista PUUTTUU "dotter"-sana ja sitä kannatetaan!! "Kirjurinvirheestä" tulee suorastaan fakta. Näin pönkitetään Kalevan omassa Alftan-artikkelissa esitettyä hypoteesia ja ignoroidaan täysin tulkinta, joka nimenomaisesti poissulkee tämän mahdollisuuden. Mutkat suoriksi vaan!

Samalla tyylillä on jo jyrätty Emerentia Tottia maanrakoon (s.o. "nimisekaannus" "kirjausvirhe"), vimmaisesta vastustuksestani huolimatta.

Ainoastaan Antti Järvenpäältä kuulemme loogista ja perusteltua tekstiä, suurkiitos siitä!

[Giösling]

Palaan Alftanien perintökannuun:

latelen nyt osin ulkomuistista, korjatkaa jos olen väärässä.
Kannun tarkka paino oli 111 luotia (n. 1.5 kg). Siitä riideltiin Taivassalon käräjillä, samoilla joilla Claes Brennerus esitti kohtuuttomia vaateita sisarensa pesästä. Israel Alftanus halusi väenväkisin kannun itselleen ja sen saikin. Kannu kulkeutui Johan Israelsson Alftanin kautta hänen tyttärelleen Magdalenalle ja on todennäköisesti sama 128 luodin kannu
(huom. "rasvakyhmyt" painonlisänä) joka oli määrätty kulkemaan Alftan-linjalla, mutta joka, vastoin säännöstä ajautui kuitenkin Magdalena Johansdr Alftanin kautta Frosterus-suvulle. Erään Frosterus-suvun naispuolisen perijän holhooja , kauppaneuvos Kyntzell, sen sitten (perikunnan piikkiin), myi Ruotsiin 1800-luvun alussa.

Missäköhän on nyt? Sulatettunako?

Tässä vielä tarkalleen se, mitä Bergholm sanoo hopeakannusta:

Quote:

Alftanin suvussa oli tarinan mukaan ollut Erik XIV:n jossain perhejuhlassa lahjoittama hopeakannu, jonka kahdessa salakuhmussa säilytettiin pieniä pärmäkirjoituksia tuon lahjan lahjoituksesta ja kannun omistajista, kunnes erään neiti Frosterus'en holhooja Kokkolassa, kauppaneuvos Kyntzell, möi sen tämän vuosisadan alussa kultasepälle Tukohomassa.

Unquote

Tässäkin siis "tarina" osoittautui täysin todeksi! Napakymppi! Kannusta dokumentoidusti kiisteltiin suvun kesken Taivassalon käräjillä, kuten aiemmin kuvattu.

Arvelen, että itse kronikkakin osuu lopulta paremmin kohdalleen, kuin moni skeptikoista soisi!

[Giösling]

Piiastakin kommentti:

Kontekstissa (asiayhteydessä) luettuna "piga" tarkoittaa tässä nimenomaisessa tapauksessa naimatonta naista, s.o. neitsyttä,
ei fiiniä "neitoa", kuten tarkoitushakuisesti (?) ehdotetaan.

[Giösling]

Ja selvyyden vuoksi, korjausajan päätyttyä:

"Naimaton nainen (piga) fiskaalin taloudessa", palkkapiika ehkä, mutta ei nimenomaan fiskaalin tytär, sitä "dotter"- sanaa kun ei saada tekstiin tahtomallakaan, ei edes nykykielioppiin vetoamalla.

[Antti Järvenpää]

Tarkoitan tässä "yksityisellä asialla" sitä, että fiskaali Torskin perilliset saivat läänityksen elinajakseen yksityishenkilöltä, Oxenstiernalta, ei siis kruunulta jos olen oikein käsittänyt. (Lähde taitaa olla Tidö arkivet 264a - harmi muuten kun tuota Tidö arkivetia ei löydy NAD-tietokannasta, eivät ole ilmeisesti vielä vieneet Mariebergissä olevaa tarkempaa luetteloa digitaaliseen muotoon - tai ainakaan minä en sitä NAD-tietokannasta löytänyt, siellä näkyi vain ylimalkaiset tiedot).
.......

Lähteitä voi katselle linkistä http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/lahteet.html

Tosin yksi linkki näyttäisi olevan rikki. Korjaan kunhan kerkiän.

Oma näkökulmani on, että lähteitä katsotaan sellaisena kun ne ovat ja olen pyrkinyt siihen, että jokaikinen niin Carpelanissa kuin Lindissä oleva lähde olisi tarkastettu ja siinä sivussa tehty melkoisesti hakuammuntaakin. Mukana on myös sinun kuvaamia lähteitä kuten olemme aiemmin sopineet.

Kun lähteiden kertoma pelkistetään vain siihen, mitä lähteissä tarkalleen on kirjoitettu, muuttaa se aikatavalla mahdollisuuksia kroniikan tulkinnalle, verrattuna siihen, jos lähteiden tulkinassa pitäydytään tulkintoihin mitä Carpelan ja Lind ovat esittäneet.

[Giösling]

Juuri näin, Antti! Hatunnosto uurastuksestasi!

[Janne Asplund]

On ikävää, että Lindhin mainitsema laaja asiakirjalähde "Kammararkivet, Stockholm: Red. koll. akter 50" ei sisältänyt mitään aiheeseen lisäarvoa tuovaa. Veikkaan, että Lindh on laittanut viitteeseen väärän aktin numeron. Asiaa on tietysti vaikea tarkistaa, ellei sitten joku käy Mariebergissä kuvaamassa näitä lähteitä (tuskin ovat digitoituina?).

Mitä tulee tuohon aiemmin mainittuun painettuun konsistorin pöytäkirjaan, niin Turun tuomiokapitulin arkisto sijaitsee ilmeisesti Turun maakunta-arkistossa. Sieltähän niitä alkuperäislähteitä voisi varmaan tarkistaa ja loppuisi ainakin arpominen sen suhteen, että onko alkuperäisessä varmasti sama teksti kuin painetussa:

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?lista=sarjat&kuvailuTaso=A&avain=202511.KA

http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Tuomiokapitulit

[tkukkonen]

Quote:

Alftanin suvussa oli tarinan mukaan ollut Erik XIV:n jossain perhejuhlassa lahjoittama hopeakannu, jonka kahdessa salakuhmussa säilytettiin pieniä pärmäkirjoituksia tuon lahjan lahjoituksesta ja kannun omistajista, kunnes erään neiti Frosterus'en holhooja Kokkolassa, kauppaneuvos Kyntzell, möi sen tämän vuosisadan alussa kultasepälle Tukohomassa.

Unquote

Tässäkin siis "tarina" osoittautui täysin todeksi!

===

Ei tarina kai (vielä) sillä tule todistetuksi, että jossakin siteerataan "tarinan mukaan...". Eikö tämä ole selvä kehäpäätelmä?

[Giösling]

Quote:

Alftanin suvussa oli tarinan mukaan ollut Erik XIV:n jossain perhejuhlassa lahjoittama hopeakannu, jonka kahdessa salakuhmussa säilytettiin pieniä pärmäkirjoituksia tuon lahjan lahjoituksesta ja kannun omistajista, kunnes erään neiti Frosterus'en holhooja Kokkolassa, kauppaneuvos Kyntzell, möi sen tämän vuosisadan alussa kultasepälle Tukohomassa.

Unquote

Tässäkin siis "tarina" osoittautui täysin todeksi!

===

Ei tarina kai (vielä) sillä tule todistetuksi, että jossakin siteerataan "tarinan mukaan...". Eikö tämä ole selvä kehäpäätelmä?

Bergholm on kirjannut "tarinan" kannusta Alftan-selvityksensä nootteihin. Tämä tapahtui 1800-luvulla.
Hän suhtautuu "tarinaan" epäillen, vähätellen s.o. se ei ole faktuaalinen, koska hän ei tunne todisteita kannusta.

Vasta myöhempi Alftan-tutkimus on tuonut esille käräjäpöytäkirjat, joissa kannu todentuu. Sen olemassaolosta ei ole enää epäselvyyttä, se on aito, ei pelkkä legenda!

Kannun lailla, Alftan-kronikassa esitetyt tiedot, joihin nyt suhtaudutaan epäillen ja pilkallisesti, voivat nekin osoittautua todemmaksi, kuin luullaan.

Jos kannua ei olisi löytynyt, kronikan totuudenmukaisuuden odotusarvo olisi pienempi. Kehäpäätelmä, tai ei; se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa! Olen ollut huvittunut!

[tkukkonen]

Viestisi viimeisen rivin puoliväliin asti sisältö oli vielä jokseenkin asiallinen, mutta sitten se lähti omalle "polulleen".

[Giösling]

Jos oman, "epäasiallisen" polun seuraamisella tarkoitetaan sitä, etten ole osallistunut Alftan-kronikan mollaajien "mankujaisiin" (Antti A:n ketjussa aiemmin käyttämä mainio ilmaisu), kiitos vain kohteliaisuudesta, pysyn täällä tiiviisti, mukaankin saa tulla.

Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen faktaan, että Alftan-kronikkojen (patriarkaalinen & matriarkaalinen) seurassa, itseasiassa välittömästi niitä ennen, löytyy Isonkyrön inventaarikirjan sivuilta Sursillien kronikan prototyypin (?) käsikirjoitus.

Tämä, samalla käsialalla, samojen pappien toimesta kirjattu kronikka on nostettu "kansakunnan kaanpinpäälle", mutta kumppaninsa painettu maanrakoon. Miksi? Siksikö, että Alftanien kronikkaan kirjatut juuret vievät suoraan kuningashuoneeseen, mutta Sursillien poliittisesti korrektisti "hapansilleihin", vaiko siksi, että "asiaa" kirjoittaneet papit, saivat kesken jäljennöstyön (s.o. Sursilleista Alftaneihin siirtyessään) mielenhäiriön?

[tkukkonen]

Viestissäsi jota siteerasin, oli väärintulkinnan vaara. Sen vuoksi kysyin.
Vastauksessasi oli sellainen suuntaus ja asenne, jota ei olisi tarvittu enää, vaan olisit tehnyt hyvin jättämällä sen siihen pisteeseen (kirjaimellisesti) mikä oli viimeisen rivin puolivälissä. Siitä eteenpäin samoin kuin tässä jälkimmäisessä otat kantaa asioihin, joihin minä en puuttunut millään tavoin.

[Giösling]

Viestissäsi jota siteerasin, oli väärintulkinnan vaara. Sen vuoksi kysyin.
Vastauksessasi oli sellainen suuntaus ja asenne, jota ei olisi tarvittu enää, vaan olisit tehnyt hyvin jättämällä sen siihen pisteeseen (kirjaimellisesti) mikä oli viimeisen rivin puolivälissä. Siitä eteenpäin samoin kuin tässä jälkimmäisessä otat kantaa asioihin, joihin minä en puuttunut millään tavoin.

Negatiivisen ennakkoasenteen tunnusmerkkeihin taitaa kuulua se, ettei pienistäkään asiaan liittyvistä positiivisista tapahtumista saa "iloita", siis tässä nimenomaisessa tapauksessa Alftanien perintökannun löytymisestä (s.o. sen dokumentoinnista)! Hekottelen "polullani" pelkästä tyytyväisyydestä, kuin "Hangon keksi"!

[Antti Järvenpää]

Bergholm on kirjannut "tarinan" kannusta Alftan-selvityksensä nootteihin. Tämä tapahtui 1800-luvulla.
Hän suhtautuu "tarinaan" epäillen, vähätellen s.o. se ei ole faktuaalinen, koska hän ei tunne todisteita kannusta.


Se että tarina on dokumentoitu pärmäkirjoituksine poikineen, oli minulle uusi asia. En ollut aiemmin selaillut Bergholmia, mutta tämä tarina siellä tosiaan on. Laitan oheen oteen Bergholmista tuolta osin. Tuossa otteessa on muutama Bergholmin viite, joissa voisi olla jotain lisää. Mahtaako kenelläkään olla käsillä näitä Bergholmin viitteitä.


PS. Teos tuntuukin löytyvän google kirjastosta ja sivulta 83 alkaen alkaa tarinaa Alftaneista

[Janne Asplund]

Tämä oli minullekin uutta. Olisi mielenkiintoista nähdä ne alkuperäis- / aikalaisdokumentit missä kannuun liittyvät tarinat todennetaan.

[Antti Järvenpää]

Tässä olisi tuo Ranckenin kertomus, jossa viitataan että kertomus olisi tullut esille Suursillin kirjan tekijöiden toimesta. Eli jostakin sieltä Rancken on tarinan poiminut.

[Giösling]

Kuten ketjua seuranneena (?) toivottavasti tiedät, kannu löytyy Taivassalon
käräjädokumenteista. Se on se fakta ja se uutinen, jota kauan edesmennyt
Bergholm ei koskaan saanut, valitettavasti.

Optimisti uskoo kannuun liittyvät tarinatkin; s.o. jos on kannu; miksi sepitellä siihen "salakyhmyjä" ja dokumentteja lisukkeiksi?

Pessimisti sanoo heti: "on vain JOKU kannu, lyö pöytään "päärmäkirjoituksetkin"!

Optimisti uskoo, että kannu ja kirjoitukset ovat edelleen Ruotsissa ja löydettävissä.

Pessimisti epäilee, eikä soisikaan (löydettävän).

Optimisti, positiivisena, löytää, pessimisti - asenteellaan - ei koskaan!

Siinä se vissi ero!

[Antti Alfthan]

Kirja on näköjään saatavilla antikvariaatista. Bidrag till femtio-åriga minnet af Döbeln och Björneborgarne i finska kriget 1808 och 1809. Anteckningar af en civil tjensteman vid Björneborgs regemente; utgifne med tillagde noter af J. O. J. Rancken. Inledde med ett förord af Gustaf Montgomery. (http://www.abebooks.com/servlet/BookDetailsPL?bi=5238623651&searchurl=tn%3DBidrag+till+femtio-%E5riga+minnet+af+D%F6beln+och+Bj%F6rneborgarne+i+ finska+kriget+1808+och+1809+Anteckningar+af+en+civ il+tjensteman+vid+Bj%F6rneborgs+regemente+utgifne+ med+tillagde+noter+af+J+O+J+Rancken+Inledde+med+et t+f%F6rord+af+Gustaf+Montgomery%26an%3DRancken%2C+ J.+O.+J.+%28utg.%29)

Rancken, J. O. J. (utg.)
Published by Albert Bonniers Förlag, Stockholm 1860. 206+(2) s. (1860)



Hopeakannu on ollut perheen eli Elin Mårtensdotterin jäämistössä 1664. Sen kulkeutumisreitti Isoonkyröön ja sieltä Pohjanmaan rannikolle, lopuksi kauppias Kynzellille, on todennäköinen ja uskottava. Ongelmana on toistaiseksi primäärilähteiden vähäisyys - tosin Taivassalon käräjät ei ole tarinaa vaan tuomioistuimen päätöksen kirjaus. Ranckenin kirjasta olisi mielenkiintoista saada kopio k.o. kertomuksesta.

Edit:
Kaima näköjään löysi alkuperäisen tekstin.

[Antti Järvenpää]

Laita kaima kirja vain hakuun Google booksiin ja imuroi itsellesi.

Amazon näyttää sitä myös kaupittelevan, mutta tuo Googlen versio on ilmaiseksi imuroitavissa omalle koneelle. Noin nopeasti vilkaisten juttu Alftaneista alkaa sivulta 83, ja tämä kannutarina on siinäkin alaviitteenä.

[tkukkonen]

Onko tämän kannun ulkonäkö niin erikoislaatuinen, ettei sitä voisi ajankohdan mukaisten mallien mukaan luonnostella?

Piirroksen avulla kohdetta voitaisiin etsintäkuuluttaa sopivilla foorumeilla ja ehkä uutistoimistojenkin kautta, tarkoituksena löytää salalokerot ja niiden sisältö. Lehtiäkin voisivat tämän tyyppiset jutut kiinnostaa.

[Arimi]

Laita kaima kirja vain hakuun Google booksiin ja imuroi itsellesi.

Amazon näyttää sitä myös kaupittelevan, mutta tuo Googlen versio on ilmaiseksi imuroitavissa omalle koneelle. Noin nopeasti vilkaisten juttu Alftaneista alkaa sivulta 83, ja tämä kannutarina on siinäkin alaviitteenä.

Jos ei muuta tarvitse kuin niitä kolmea sivua niin:
83
http://runeberg.org/achdobeln/0095.html
84
http://runeberg.org/achdobeln/0096.html
85
http://runeberg.org/achdobeln/0097.html

[Antti Alfthan]

"Sursill-genealogian julkaisijat ovat viitanneet saatuun kertomukseen minkä mukaan kuningas Erik XIV olisi jonkin perhejuhlan johdosta lahjoittanut jollekin Alftan-suvun esi-isistä hopeakannun minkä ulkosivuilla on ollut kaksi kyhmyä jotka voi ruuvata auki ja joissa säilytettäisiin pieniä pergamenttitekstejä missä olisi kuvaus, tulevia aikoja varten tarkoitettu, lahjan tarkoituksesta ja kannun omistajasta.
Tämä perhekalleus säilyi suvussa tämän vuosisadan alkuun saakka, kunnes kauppaneuvos Kyntsell (vanhempi veljeksistä?) Kokkolassa, jonkun naispuolisen suvun jälkeläisen holhoojana (nti Frosterus?) olisi välttääkseen kiinteän omaisuuden realisointia myynyt sen jollekin kultasepälle Tukholmaan."

Tässä pikainen kännös. Saa arvostella ja korjailla ;)

Antti A

[KariKK]

Kuten ketjua seuranneena (?) toivottavasti tiedät, kannu löytyy Taivassalon
käräjädokumenteista. Se on se fakta ja se uutinen, jota kauan edesmennyt
Bergholm ei koskaan saanut, valitettavasti.

Optimisti uskoo kannuun liittyvät tarinatkin; s.o. jos on kannu; miksi sepitellä siihen "salakyhmyjä" ja dokumentteja lisukkeiksi?

Pessimisti sanoo heti: "on vain JOKU kannu, lyö pöytään "päärmäkirjoituksetkin"!

Optimisti uskoo, että kannu ja kirjoitukset ovat edelleen Ruotsissa ja löydettävissä.

Pessimisti epäilee, eikä soisikaan (löydettävän).

Optimisti, positiivisena, löytää, pessimisti - asenteellaan - ei koskaan!

Siinä se vissi ero!

Tämä on hyvä huomio ja täysin totta.
Positiivinen asenne on parempi kuin negatiivinen. Positiivisella asenteella voi vajavaisesta ja virheitäkin sisältävästä esityksestä mahdollisesti löytyä se oikeaan tulokseen johtavan polun alku. Ainakin joissakin yrityksissä tämä on tiedetty tuotekehitystyössä jo kauan. Mutta sukututkimuksessa tuntuu paljolti vallitsevan negatiivinen vain vikoja etsivä asenne.

[Antti Alfthan]

"Sursill-genealogian julkaisijat ovat viitanneet saatuun kertomukseen minkä mukaan kuningas Erik XIV olisi jonkin perhejuhlan johdosta lahjoittanut jollekin Alftan-suvun esi-isistä hopeakannun minkä ulkosivuilla on ollut kaksi kyhmyä jotka voi ruuvata auki ja joissa säilytettäisiin pieniä pergamenttitekstejä missä olisi kuvaus, tulevia aikoja varten tarkoitettu, lahjan tarkoituksesta ja kannun omistajasta.
Tämä perhekalleus säilyi suvussa tämän vuosisadan alkuun saakka, kunnes kauppaneuvos Kyntsell (vanhempi veljeksistä?) Kokkolassa, jonkun naispuolisen suvun jälkeläisen holhoojana (nti Frosterus?) olisi välttääkseen kiinteän omaisuuden realisointia myynyt sen jollekin kultasepälle Tukholmaan."

Tässä pikainen kännös. Saa arvostella ja korjailla ;)

Antti A

Korjailen itse; tässä välillä tuli hoppu kylälle.

"Sursill-genealogian julkaisija on viitannut talteen saatuun kertomukseen minkä mukaan kuningas Erik XIV olisi jonkin perhejuhlan johdosta lahjoittanut eräälle Alftan-suvun esi-isistä hopeakannun minkä ulkosivuilla on ollut kaksi kyhmyä jotka voi ruuvata auki ja joissa säilytettäisiin pieniä pergamenttitekstejä missä olisi kuvaus, edelleen tarkoitettu tulevia aikoja varten, lahjan tarkoituksesta ja kannun omistajasta.
Tätä perhekalleutta säilytettiin suvussa tämän vuosisadan alkuun saakka, kunnes kauppaneuvos Kyntsell (vanhempi veljeksistä?) Kokkolassa, jonkun naispuolisen suvun jälkeläisen holhoojana (nti Frosterus?) olisi välttääkseen kiinteän(?) omaisuuden realisointia myynyt sen jollekin kultasepälle Tukholmaan."

Tässä siis
- on yksi sursill-julkaisija, kuka?
- onko kerättyä alkuperäismateriaalia tallella?
- "edelleen tarkoitettu tulevia aikoja varten" s.o. tiedoksi jälkipolville
- Israel Erici A:n poika Johan Altan, Lohtajan kirkkoherra, on mitä ilmeisimmin perinyt kannun ja se on edelleen mennyt hänen tyttärensä Magdalenan (16.12.1739 - 17.02.1778) perinnöksi. Magdalena A. meni naimisiin Lohtajan seuraavan kirkkoherran Jakob Frosteruksen kanssa, tämän 4. avioon, ja kyseeseen tulee heidän yhteinen naimattomaksi jäänyt tyttärensä, tämän perintö. Jakob Frosterus kuoli 15.08.1794. Tämä pesänselvitys saattaisi valaista. - Kyseeseen tuleva holhottava näyttäisi HisKin viitteen pohjalta olevan "naimaton neiti Clara Maria Frostera s. 12.08.1759 joka kuoli 50-vuotiaana 04.04.1809 hermokuumeeseen. "Tämän vuosisadan alussa" saattaisi viitata juuri vuoteen 1809 ja autuaan nti Clara Marian kuolinpesän selvitykseen. HisKi-merkintä /KAlac saattaa viitata siihen että kyseinen Clara Maria kuoli muualla (Alac?) mutta kirkonkirjamerkintä on Lohtajalta. Pitäisi myös varmistaa että juuri tämä oli Kyntzellin holhottava.

[P-L H]

Hei

Puuttuuko tämän kirjan sivun tekstistä joku lause. Kirjoitettu Erik Alftanus, kirkkoherra Taivassalossa 1623-39, ja sitten mainitaan jo seuraavaksi Emerentia Tott.? Kuten on tiedossa Elin Mårtensdotter eli leskenä Erik Alftanuksen jälkeen. Abrahamin ensimmäinen puoliso oli Emerentia.

sivu 84
”Sonen Erik Hansson, lagm. i Helsingland, var fader till Er. Alftanus, kyrkoh. i Töfsala 1623-39,” ja jatkuu ” hvilken sednare i 2:dra giftet hade Emerentia Tott, härstammande, enligt förmodan, från den Henr. T., som var gift med Erik XIV:s och Karin Månsdotters dotter Sigrid Wase.”

http://runeberg.org/achdobeln/0096.html

t. Pirkko

[Pekka Hiltunen]

Kannun löytyminen Elin Mårtenintytär Brennaran jäämistöstä tukee kronikan tekstiä, jonka mukaan esine on kuningas Erikin "jossain perhejuhlassa/ -tapahtumassa" lahjoittama (eikä Kerstin Arendintytär Stjernan Taivassaloon toimittama, mitä itse arvelin ilman dokumentaation näkemistä). Kronikkaa on tulkittu aikoinaan sen kopioitten mukaisesti, jolloin kopioijat ja editoijat eli toimittajat ovat sitä muokanneet alkuperäisestä asustaan vastaamaan omia ja omien jälkeläistensä tarpeita niin, että hyvin lähteistä tavoitettava Emerentia, Abraham Alftanuksen puoliso on sekoitettu omaan äitiinsä. On oleellista huomioida, että Abraham Alftanuksen vanhin poika Johan on kopioinut isänsä sukuselvityksen lisäämättä Emerentian käsittävää "jälkikirjoitusta", joka lienee Israelin tai hänen poikansa käsialaa - Abraham Alftanuksen käsiala tunnetaan ja tiedetään, että alkuperäinen, suvussa kauan säilynyt kirja on kansineen muuttunut tomuksi ja tuhkaksi. Kenties Israel Alftanin tai jälkeläistensä käsialojen vertailu voisi selvittää kyseisen jälkikirjoituksen kirjoittajan, jollei tehtävää ole uskottu ulkopuolisille.

Henkilökohtainen arveluni on, että "salakyhmyt", jotka olisivat hopeiseen maljaan teetetty ruuvein avattaviksi ja suljettaviksi, ovat pelkkää tarinaa, sillä suvun esipolvien vaiheethan käyvät selville jo itse kronikasta. Koneruuvit kehitettiin kait teollisen ajan alussa eikä renessanssiaikana edes aseissa tietääkseni tunneta ruuvien käytöä; n.s. puuruuvi, olipa sitten rautaa tai mitä tahansa muuta metallia, olisi ollut hopeisessa astiassa kertakäyttöinen ja olisi joka tapauksessa vaatinut erityisen ruuvinvääntimen, jollaista ei kai tavallisesti pappilassa ollut ennen Edisonin aikaa.

Pidän edelleen mahdollisena sitä, että Emerentia on ollut avioton Tott, joka on uskottu entisen kamariviskaalin huoltoon äiteineen. Oli tavallista, että ylhäisaatelisto huolehti laittomista jälkeläisistään tällä tavoin: jo kuningas Kaarle Knuutinpojan kerrotaan naittaneet frillansa Viipurin käskynhaltijaksi asettamalleen, aiemmin suhteellisen vähäarvoiselle voudille. Emme taida saada dokumentaatiota Tottien hopmannin urakehityksestä ja ansiotasosta sekä sen muutoksista, mutta on oletettavaa, että vouti Torsk on jokseenkin omin päin saanut määritellä tarpeittensa mukaiset tulot Suomen vaikutusvaltaisimman henkilön ja suvun kartanonvoutina. Emerentian joutuminen vihille - ilman kuulutuksia ja mitä ilmeisimmin ensimmäisen (?) raskautensa edettyä niin pitkälle, ettei sen keskeytymiseen itsestään enää voitu luottaa - on mitä luonnollisin yksityiskohta, joka ei kaivanne enempiä aprikointejä.

Kun kuvatunlainen, "rasvakyhmyisiin" viinipikareihin hyvin sopiva kannu on siirtynyt suvulle jo Hans Erikssonin ja Kuningas Erikin aikana, on se saattanut osua Erik-kuninkaan käteen vaikkapa osana Turun Linnan ryöstäsaalista silloin kun Juhana Herttua vangittiin siitä syystä, että oli solminut poliittisen ja veljiään arvelluttaneen avioliittonsa Puolan prinsessan Katarina Jagellonican kanssa: tämän jäljiltä oli Linnassa böömiläistä kristallia ja m.m. ensi kertaa Ruotsissa käytössä olleet haarukat - sekä kenties kuvatun laiset kyhmyiset viinipikarit ja niihin sopiva hopeinen kaadinkin.

Turun Linna on avoinna Joulun tienoilla yleisölle. Voisin käydä tuossa muutaman korttelin päässä linnan "fataburissa" eli entisessä elintarvike- ym. -varastossa, joka nykyään toimii matkamuistomyymälänä: myyntiartikkelien joukossa on kopioita m.m. keskiaikaisista ja 1500-luvun astioista kuten kuvatun laisista, nähtävästi böömiläistä alkuperää olevista renessanssiajan viinipikareista. Linnan pysyvässä näyttelyssä on hopeaesineitä ymmärrettävästä syystä niukalti ja näytteillä olevat kannut ja kaatimet ovat yleensä kuparia tai tinaa. En muista nähneeni niitten joukossa mainittujen pikarijäljennösten tyylistä viinikaadinta.

PH

[Pekka Hiltunen]

Emerentia, Abraham Alftanuksen puoliso on sekoitettu omaan äitiinsä.
Korjaan vielä omaa tekstiäni: On: "omaan äitiinsä", p.o. "hänen omaan äitiinsä".
Item,
PH

[Antti Alfthan]

Hei

Puuttuuko tämän kirjan sivun tekstistä joku lause. Kirjoitettu Erik Alftanus, kirkkoherra Taivassalossa 1623-39, ja sitten mainitaan jo seuraavaksi Emerentia Tott.? Kuten on tiedossa Elin Mårtensdotter eli leskenä Erik Alftanuksen jälkeen. Abrahamin ensimmäinen puoliso oli Emerentia.

sivu 84
”Sonen Erik Hansson, lagm. i Helsingland, var fader till Er. Alftanus, kyrkoh. i Töfsala 1623-39,” ja jatkuu ” hvilken sednare i 2:dra giftet hade Emerentia Tott, härstammande, enligt förmodan, från den Henr. T., som var gift med Erik XIV:s och Karin Månsdotters dotter Sigrid Wase.”

http://runeberg.org/achdobeln/0096.html

t. Pirkko

Tekstissä siteerataan Loenbomin julkaisemaa kronikkaversiota.
Tämä on ristiriidassa Johan Alftanin, Abrahamin pojan merkintöjen kanssa, missä Emerentiaa ei ole mainittu.
Isonkyrön kirkon arkistoista on löytynyt toinen 1700-luvun versio missä on pääasiassa samat tiedot kuin "Abrahamin kronikassa", mutta muistiinmerkitsijä on siinä tarkistanut tietojen todenperäisyyttä verraten silloin käsillä olleeseen kirjallisuuteen.
Isonkyrön arkistossa pitäisi oleman myös kuvaus Napuen taistelusta. Ainoa suvun pappismies joka oli "paikalla" oli Israel Alftan (nuorempi), myöhemmin Ylistaron kappalainen. Napuen taistelussa oli myös Gabriel Alftan, tämän Israelin serkku, joka ilmeisesti kaatui.

[Janne Asplund]

Kuten ketjua seuranneena (?) toivottavasti tiedät, kannu löytyy Taivassalon
käräjädokumenteista. Se on se fakta ja se uutinen, jota kauan edesmennyt
Bergholm ei koskaan saanut, valitettavasti.

Optimisti uskoo kannuun liittyvät tarinatkin; s.o. jos on kannu; miksi sepitellä siihen "salakyhmyjä" ja dokumentteja lisukkeiksi?

Pessimisti sanoo heti: "on vain JOKU kannu, lyö pöytään "päärmäkirjoituksetkin"!

Optimisti uskoo, että kannu ja kirjoitukset ovat edelleen Ruotsissa ja löydettävissä.

Pessimisti epäilee, eikä soisikaan (löydettävän).

Optimisti, positiivisena, löytää, pessimisti - asenteellaan - ei koskaan!

Siinä se vissi ero!

Mihin / keneen tämä viesti viittaa?

[Pekka Hiltunen]

Tekstissä siteerataan Loenbomin julkaisemaa kronikkaversiota.
Tämä on ristiriidassa Johan Alftanin, Abrahamin pojan merkintöjen kanssa, missä Emerentiaa ei ole mainittu.
Isonkyrön kirkon arkistoista on löytynyt toinen 1700-luvun versio missä on pääasiassa samat tiedot kuin "Abrahamin kronikassa", mutta muistiinmerkitsijä on siinä tarkistanut tietojen todenperäisyyttä verraten silloin käsillä olleeseen kirjallisuuteen.
Isonkyrön arkistossa pitäisi oleman myös kuvaus Napuen taistelusta. Ainoa suvun pappismies joka oli "paikalla" oli Israel Alftan (nuorempi), myöhemmin Ylistaron kappalainen. Napuen taistelussa oli myös Gabriel Alftan, tämän Israelin serkku, joka ilmeisesti kaatui.

Israelhan oli Ericus Ericiin poika ja kannun kyllä olisi sen perusteella pitänyt periytyä hänen kauttaan. On outoa, jos Isonkyrön kronikkaversiossa sekoitetaan Abrahamin ja Ericus Ericiin vaimot keskenään. Lieneeköhän Johan sittenkin jälkikirjoituksen takana ilman, että sitä olisi tarkoitettu muuhun kuin "vanhemman" polven tietoihin hänen omasta äidistään ja tämän taustoista? Tieto Tottien aviottomasta tyttärestä suvussa osaltaan vahvistaisi kirjallisen tradition paikkansapitävyyden.

Israelhan oli aikoinaan sisarenmiehensä Erik Forteliuksen kasvattina Pietarsaaressa ja holhoojalla taisi olla oikeus käyttää holhottavansa omaisuutta kuluihinsa. Johan on syntynyt 1661 ja oli siis itse Abrahamin ja Emerentian vanhin (?) poika, joka jatkoi Hattulassa kirkkoherran virassa isänsä jälkeen. Hänen täytyy olla se, jolla on ollut hallussaan Abrahamin alkuperäinen kronikkateksti - kirja ehkä tosin on ollut liian vanha, huonokuntoinen ja painavakin postissa Pohjanmaalle lähetettäväksi. Ehkä Emerentian syntyperästä saatettiin myös keskustella vasta Johanin aikana, reduktion jälkeen, kun "vallassa" ollut suku oli vaihtunut Totteista Creutziin? Näin olisi mahdollista se, että nuoremmat polvet Pohjanmaalla ovat käsittäneet väärin oman polveutumisensa ja sekoittaneet esivanhempiinsa Sigrid Vasan ja Henrik Tottin, kun tiedoissa on ollut Johanin informaatio oman äitinsä syntyperästä ja toisaalta sukutraditio, joka liittää Katarina Maununtyttären sukuun. Onhan todettu, ettei henrik Tott mitenkään olisi voinut ehtiä Abrahamin apeksi, jos hänen olisi 12-vuotiaana pitänyt olla jo isoisä. Emerentian "änkeäminen" sukupolvea varhaisempaan aikaan Ericus Ericiin vaimoksi ei ole nykyisin käytettävissä olevan tiedon perusteella adekvaattia ja on kaikkien reaaliteettien vastaista.

Mitähän Taivassalon käräjillä päätettiin kannun perimisestä? Siirtyiköhän se lopulta Israelin holhoojalle ja sitä tietä markkinoille? Kannu saattaa hyvinkin vielä olla olemassa ja seistä jonkun ruotsalaissuvun jäsenen takkahyllyllä kaikkine kyhmyineen pölyä keräämässä ja vaimoparan mieliharmina - jollei ole löytänyt uutta kotia esim. New Yorkista, sillä 1500-luvun hopea-astia kuuluisi oikeastaan museoon, mikä kai on sama asia. Kuitenkin, jos joissain kannun kyhmyissä olisi ollut salalokeroita ruuveineen, olisivat kyllä "jenkat" menneet jo ajat sitten, sillä niin paljon on kronikkaa ajan mittaan tullut fiilailluksi. Puhuttujen "pienoispergamenttien informaatio" taitaa kuitenkin kokonaisuudessaan olla jota kuinkin nyt käsillämme.

PH

[Antti Alfthan]

Israelhan oli Ericus Ericiin poika ja kannun kyllä olisi sen perusteella pitänyt periytyä hänen kauttaan. On outoa, jos Isonkyrön kronikkaversiossa sekoitetaan Abrahamin ja Ericus Ericiin vaimot keskenään. Lieneeköhän Johan sittenkin jälkikirjoituksen takana ilman, että sitä olisi tarkoitettu muuhun kuin "vanhemman" polven tietoihin hänen omasta äidistään ja tämän taustoista? Tieto Tottien aviottomasta tyttärestä suvussa osaltaan vahvistaisi kirjallisen tradition paikkansapitävyyden.

Israelhan oli aikoinaan sisarenmiehensä Erik Forteliuksen kasvattina Pietarsaaressa ja holhoojalla taisi olla oikeus käyttää holhottavansa omaisuutta kuluihinsa. Johan on syntynyt 1661 ja oli siis itse Abrahamin ja Emerentian vanhin (?) poika, joka jatkoi Hattulassa kirkkoherran virassa isänsä jälkeen. Hänen täytyy olla se, jolla on ollut hallussaan Abrahamin alkuperäinen kronikkateksti - kirja ehkä tosin on ollut liian vanha, huonokuntoinen ja painavakin postissa Pohjanmaalle lähetettäväksi. Ehkä Emerentian syntyperästä saatettiin myös keskustella vasta Johanin aikana, reduktion jälkeen, kun "vallassa" ollut suku oli vaihtunut Totteista Creutziin? Näin olisi mahdollista se, että nuoremmat polvet Pohjanmaalla ovat käsittäneet väärin oman polveutumisensa ja sekoittaneet esivanhempiinsa Sigrid Vasan ja Henrik Tottin, kun tiedoissa on ollut Johanin informaatio oman äitinsä syntyperästä ja toisaalta sukutraditio, joka liittää Katarina Maununtyttären sukuun. Onhan todettu, ettei henrik Tott mitenkään olisi voinut ehtiä Abrahamin apeksi, jos hänen olisi 12-vuotiaana pitänyt olla jo isoisä. Emerentian "änkeäminen" sukupolvea varhaisempaan aikaan Ericus Ericiin vaimoksi ei ole nykyisin käytettävissä olevan tiedon perusteella adekvaattia ja on kaikkien reaaliteettien vastaista.

Mitähän Taivassalon käräjillä päätettiin kannun perimisestä? Siirtyiköhän se lopulta Israelin holhoojalle ja sitä tietä markkinoille? Kannu saattaa hyvinkin vielä olla olemassa ja seistä jonkun ruotsalaissuvun jäsenen takkahyllyllä kaikkine kyhmyineen pölyä keräämässä ja vaimoparan mieliharmina - jollei ole löytänyt uutta kotia esim. New Yorkista, sillä 1500-luvun hopea-astia kuuluisi oikeastaan museoon, mikä kai on sama asia. Kuitenkin, jos joissain kannun kyhmyissä olisi ollut salalokeroita ruuveineen, olisivat kyllä "jenkat" menneet jo ajat sitten, sillä niin paljon on kronikkaa ajan mittaan tullut fiilailluksi. Puhuttujen "pienoispergamenttien informaatio" taitaa kuitenkin kokonaisuudessaan olla jota kuinkin nyt käsillämme.

PH

Kannun on perinyt Ericus Ericin nuorin poika Israel, Taivassalon käräjien päätöksen mukaan 1664, jolloin Israel oli täysi-ikäinen. Mitään muuta hän ei pesästä tahtonut. Kannun perimisestä oli riitaa, koska se olisi kuulemma alun perin luvattu Karinille (jonka naimisiin meno viivästyi, muistaakseni).
Kannu pysyi suvussa: sen peri seuraavaksi Israelin poika Johan, tämän jälkeen Johanin tytär Magdalena. Seuraavaksi sen peri, ilmeisesti, Magdalenan tytär Clara Maria joka kuoli naimattomana.
Clara Marian jälkeen kannun realisoi Claran holhooja Kynzell - ilmeisesti kauppaneuvos Jean Kynzell joka muutti Tukholmaan, varmaankin sodan jälkeen. Tukholman suomalaisen seurakunnan kirjoissa näkyy kaksi Jean Kynzellin kastettua lasta 1820-luvulta.
Kynzellejä on näköjään ollut Kokkolassa 1800-luvun alussa tämä Jean (kastettu Johannes) ja nuorempi veli Anders. Tämän takia ilmeisesti arvelu kummasta Kynzell-kauppiaasta on kyse. Jean oli kauppaneuvos.
Pysti saattaa olla kulkeutunut johonkin, mutta kun sitä ei tiedä. Kronikka ei pystiä tunne, mutta olemassa sellainen on ollut. -- Kyhmyt... kyseessä ei tarvitse olla ruuvit tai jengat, vaan riittää kiertoliike millä kappale voidaan irroittaa ja toisaalta taas kiinnittää 90 astetta kiertämällä paikalleen. Taistelen sellaisten kiinnitysten ja irroitusten kanssa aika usein, kun pitää esimerkiksi pikaliittää letkuja toisiinsa.

P-H: Johan ei ollut Hattulan kirkkoherrana isänsä jälkeen mutta toimi apulaisena 1689. Karjaan kirkkoherra, monien välivaiheiden jälkeen.

[Pekka Hiltunen]

Kannun on perinyt Ericus Ericin nuorin poika Israel, Taivassalon käräjien päätöksen mukaan 1664, jolloin Israel oli täysi-ikäinen. Mitään muuta hän ei pesästä tahtonut. Kannun perimisestä oli riitaa, koska se olisi kuulemma alun perin luvattu Karinille (jonka naimisiin meno viivästyi, muistaakseni).
Kannu pysyi suvussa: sen peri seuraavaksi Israelin poika Johan, tämän jälkeen Johanin tytär Magdalena. Seuraavaksi sen peri, ilmeisesti, Magdalenan tytär Clara Maria joka kuoli naimattomana.
Clara Marian jälkeen kannun realisoi Claran holhooja Kynzell - ilmeisesti kauppaneuvos Jean Kynzell joka muutti Tukholmaan, varmaankin sodan jälkeen. Tukholman suomalaisen seurakunnan kirjoissa näkyy kaksi Jean Kynzellin kastettua lasta 1820-luvulta.
Kynzellejä on näköjään ollut Kokkolassa 1800-luvun alussa tämä Jean (kastettu Johannes) ja nuorempi veli Anders. Tämän takia ilmeisesti arvelu kummasta Kynzell-kauppiaasta on kyse. Jean oli kauppaneuvos.
Pysti saattaa olla kulkeutunut johonkin, mutta kun sitä ei tiedä. Kronikka ei pystiä tunne, mutta olemassa sellainen on ollut. -- Kyhmyt... kyseessä ei tarvitse olla ruuvit tai jengat, vaan riittää kiertoliike millä kappale voidaan irroittaa ja toisaalta taas kiinnittää 90 astetta kiertämällä paikalleen. Taistelen sellaisten kiinnitysten ja irroitusten kanssa aika usein, kun pitää esimerkiksi pikaliittää letkuja toisiinsa.

P-H: Johan ei ollut Hattulan kirkkoherrana isänsä jälkeen mutta toimi apulaisena 1689. Karjaan kirkkoherra, monien välivaiheiden jälkeen.

Kiitos seikkaperäisestä selvityksestä! Lopulta Hattulan khra:ksi päätyneen Johanin elämänvaiheet ovat tosiaan Paimenmuistonkin mukaan tavallista värikkäämmät. Sama lähde tietää, että Karin Ericsdotter Alftana on avioitunut Turun kaupunkiin liitetyn Maarian pitäjän kappalaisen pojan Jacobus Clementiin (Stigelius) kanssa vuoden 1639 jälkeen; hän on muuttanut sitten Pusulaan Jacobus Clementiin (Stigelius) tultua piispa Rothoviuksen nimittämänä sinne kappalaiseksi.

Stigeliuksen nimityksen kumoaminen Rothoviuksen kuoltua 1652 ja virasta pidättäminen voisi selittää sen, että tytär Margareta on mahdollisesti jäänyt Turun seudulle isänsä virkaan palauttamisen 1657 jälkeenkin, kun eräs Margareta Jacobsdotter on vihitty Turussa 31.8.1665 Martinus Michaelis Machaleniuksen kanssa, joka on toiminut Taivassalon pitäjänapulaisena 1672 ja myöhemmin kappalaisena. Machalenius ja Margareta Jacobsdotter ovat asuneet, eläneet ja kuolleetkin Taivassalon Hurunkorvessa.

Jos jolla kulla on muuta tietoa Machaleniuksen vaimon taustoista, otetaan se kiitollisuudella vastaan!

PH

[Antti Alfthan]

Sanotaan nyt toisen kerran, että Johan Abrahaminpoika Alftan ei päätynyt Hattulan kirkkoherraksi vaan Karjaalle :)

[Janne Asplund]

Clara Marian jälkeen kannun realisoi Claran holhooja Kynzell - ilmeisesti kauppaneuvos Jean Kynzell joka muutti Tukholmaan, varmaankin sodan jälkeen. Tukholman suomalaisen seurakunnan kirjoissa näkyy kaksi Jean Kynzellin kastettua lasta 1820-luvulta.
Kynzellejä on näköjään ollut Kokkolassa 1800-luvun alussa tämä Jean (kastettu Johannes) ja nuorempi veli Anders. Tämän takia ilmeisesti arvelu kummasta Kynzell-kauppiaasta on kyse. Jean oli kauppaneuvos.

Tuossa oli puhetta ruuveista. Jouduin itsekin tutkimaan juuri vähän aikaa sitten ruuvien historiaa, kun eräs messinkiesine, jossa oli pari ruuvia, ajoitettiin 1700-luvulle (epäilin ajoituksen varhaista ajankohtaa ruuvien vuoksi, koska teollinen ruuvien valmistus taisi alkaa juuri 1700-luvulla). Siksipä tuo Antti A:n pohdinta saattaa hyvinkin olla lähellä totuutta.

Mutta sitten tähän Kynzelliin. Ohessa on Antin mainitsemien Kynzellin lasten kastemerkinnät Tukholman suomalaisesta seurakunnasta. Kun tutkailemme kummiluetteloa, niin kulmakarvani kohosivat. Tuleeko muille mieleen, että kummankin lapsen kummeissa löytyy tutunoloinen sukunimi, jolla on kultaseppähistoriaa -ainakin Suomessa alkaen 1860 - nimittäin Tillander!

[Pekka Hiltunen]

Sanotaan nyt toisen kerran, että Johan Abrahaminpoika Alftan ei päätynyt Hattulan kirkkoherraksi vaan Karjaalle :)
Kiitos vielä tästäkin oikaisusta!

Tässä tuli näköjään vain vilkaistua sukututkimusohjelman henkilötekstin alkuosaa, jossa mainitaan isän virka... Karjaahan mainitaan toki Paimenmuistossakin ja Johanin vaiheet tulevat käsitellyiksi Tiina Miettisen Genos-artikkelissa, jossa on liitteenä Johan Alftanin kopioima, Urban Sikeborgin transkriptoima "Abraham Alftanin" sukukronikka, missä ei tosiaankaan Johanin äitiä Emerentiaa mainita - kun ei asiaan mitenkään kuulu.

PH

[Antti Alfthan]

Mutta sitten tähän Kynzelliin. Ohessa on Antin mainitsemien Kynzellin lasten kastemerkinnät Tukholman suomalaisesta seurakunnasta. Kun tutkailemme kummiluetteloa, niin kulmakarvani kohosivat. Tuleeko muille mieleen, että kummankin lapsen kummeissa löytyy tutunoloinen sukunimi, jolla on kultaseppähistoriaa -ainakin Suomessa alkaen 1860 - nimittäin Tillander!

Fabrikör Johan Wilhelm Tillander, demois. Charlotta Tillander.
Toisaalla mainitaan naulatehtailija Tillander. Jäljet johtaisivat St Claran seurakuntaan, minne on yksi pikku vihje Anbytarforumillakin.

Edit: Anbytarforumin kautta löytyi kirja josta voisi olla apua. Upmark, Gustaf: Guld- och silversmeder i Sverige 1520-1850. Stockholm 1925

[Janne Asplund]

Fabrikör Johan Wilhelm Tillander, demois. Charlotta Tillander.
Toisaalla mainitaan naulatehtailija Tillander. Jäljet johtaisivat St Claran seurakuntaan, minne on yksi pikku vihje Anbytarforumillakin.

Edit: Anbytarforumin kautta löytyi kirja josta voisi olla apua. Upmark, Gustaf: Guld- och silversmeder i Sverige 1520-1850. Stockholm 1925

Kyllä, ja siellä mainitaan myös Fabrikör Zacharias Tillander sekä handelsmannen i Gl. Karleby Anders Kynzell - mikäli nyt oikein tulkitsin. Siis kummeissa.

[Pekka Hiltunen]

Kyllä, ja siellä mainitaan myös Fabrikör Zacharias Tillander sekä handelsmannen i Gl. Karleby Anders Kynzell - mikäli nyt oikein tulkitsin. Siis kummeissa.

Onkohan Tillandereista tehty sukututkimus? Kannattaisi tehdä semmoinen ja pyytää kopio pytystä - ilman mahdollisia salalokeroita niin riittää jaariteltavaa.
PH

[Antti Alfthan]

Onkohan Tillandereista tehty sukututkimus? Kannattaisi tehdä semmoinen ja pyytää kopio pytystä - ilman mahdollisia salalokeroita niin riittää jaariteltavaa.
PH

Googletin.
Kultaseppäsuvun tarina alkaa Helsingin pitäjästä, menee Pietariin ja sitten takaisin Suomeen. Ei satu kohdalle. Naulatehtailija on eri Tillander.

[Olarra]

Googletin.
Kultaseppäsuvun tarina alkaa Helsingin pitäjästä, menee Pietariin ja sitten takaisin Suomeen. Ei satu kohdalle. Naulatehtailija on eri Tillander.

Onko tämä? http://development.nialloleary.ie/europeana/index.php?navigation_function=2&navigation_item=%2F2048005%2FAthena_Plus_ProvidedC HO_Nationalmuseum__Sweden__Inv__Nr__NMB_1679___
t. Olavi A.

[Antti Järvenpää]

Kuten ketjua seuranneena (?) toivottavasti tiedät, kannu löytyy Taivassalon
käräjädokumenteista. Se on se fakta ja se uutinen, jota kauan edesmennyt
Bergholm ei koskaan saanut, valitettavasti.

Optimisti uskoo kannuun liittyvät tarinatkin; s.o. jos on kannu; miksi sepitellä siihen "salakyhmyjä" ja dokumentteja lisukkeiksi?

Pessimisti sanoo heti: "on vain JOKU kannu, lyö pöytään "päärmäkirjoituksetkin"!

Optimisti uskoo, että kannu ja kirjoitukset ovat edelleen Ruotsissa ja löydettävissä.

Pessimisti epäilee, eikä soisikaan (löydettävän).

Optimisti, positiivisena, löytää, pessimisti - asenteellaan - ei koskaan!

Siinä se vissi ero!

Täytyy myöntää, että pessimisti kun olen luonteeltani, niin salakyhmyt tuntuivat jo vähän liioitetuilta. Toisaalta kun ainakin jossakin määrin olen pedantti, niin jokainen lähde - tarinakin tuntuu tarkastamisen arvoiselta.

Elämä ja etenkin sukututkimus on opettanut, että mitään ei pitäisi niellä tarkastamatta sitä ensin alkuperäisistä lähteistä - ja tämä ei koske pelkästään sukutukimusta vaan yleisesti valtaosaa asioista ympärillämme. Tarinoiden osalta on usein syytä kaivaa esille se, mistä tarina on saanut kirjallisen alkunsa. Puhuttua perinnettä ei sitten juuri voi tarkastaa. Mutta ensimmäisen kirjauksen tehneen henkilön tai henkilöiden asiantuntemusta ja motiivia voi arvioida.

Mielestäni tässä 111 luodin ja noin puolentoista kilon hopekannussa voi olla ratkaisun avaimia, mikäli se löytyisi jostakin. Myönnän, että en oikein jaksanut uskoa pärmä - eli pergamenttikirjoituksiin, mutta jos tämä perimätieto pitää paikkansa, niin voi vain kuvitella, mitä nämä pergamentit mahdollisesti sisältäisivät.

Jos kannun alkuperä olisi Juhana herttuan hovissa, kuten jo arveltiin, pergamentit eivät ehkä liittyisi mitenkään Alftaneihin, mutta jos kannun alkuperä tulee Erikin hovista, voi pegamenteilla olla todella suuri historiallinen sisältö. Tämän vuoksi ehkä kannua kannattaisi etsiä - ehkä juuri niin kuin tuossa aiemmin otettiin esille.

[Giösling]

Kannun jäljitys Ruotsissa voisi olla menestyksekäs, koska sen tarkka paino tunnetaan ja siksikin, että myöhemmin, barokkisuuntauksen myötä, lisätyt “kyhmyt” tuovat siihen aivan oman, muista erottuvan, sekatyylisen piirteen.

Googlaamalla voisi prototyyppi (1500-luvun ruotsalainen hopeakannu, kirkkohopea) pulpahtaa esille, ainakin jonkinmoinen malli, johon sitten voisi hahmotella puolipallonmukaiset lisäykset molemmin puolin.

Epäilemättä muutokset kannuun on tehty Isonkyrön partori Israel Alftanuksen toimesta, joka muutenkin on rakastanut mystiikkaa ja kätkettyjä symboleja. Niistä paras esimerkki on hänen oma epitafinsa ja siihen liittyvä suuri votiivimaalus Isonkyrön kirkossa. Se on lähes “davincikoodimaisesti” saturoitu arvoituksilla ja vinkeillä. Niitä ovat esim. hänen kirjallinen epitafinsa, joka antaa ristiriitaisia tietoja äidistä ( vrt. Isonkyrön inventaarikirja), sitten maalaus joka kätkee koodatun viestin etualalle sijoitetun valkopukuisen hahmon muodossa. Mikään maaluksessa ei stemaa todellisuuteen (lähtien lapsien nimistä, lukumäärästä ja autuuksista). 1600-luvun maalustapaan toisaalla verraten, on Israelin 2. vaimo maalattu täysin ajan tyylin vastaisesti kookkaaksi ja romuluiseksi kuin mies. Luulin häntä alunperin ja ensisilmäyksellä papinkasukkaan puetuksi Israeliksi itsekseen. Entä sitten epitafin mahtavat barokkiraamit? Vasta hiljattain julkaistut värilliset detaljikuvat:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&p=23930#p23930 (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&p=23930#p23930) , ketjun viimeinen sivu

tuovat esille kruunatut majesteetit alapuitteen keskellä ja molemmin sivuin: Erik XIV ja Kaarina Maununtytärkö?

Israelin viesti on kaksijakoinen; julkinen ja kätketty. Edellinen on kirkkokansalle ja jälkimmäinen perheelle & jälkipolville, joiden tehtävänä on kaivaa totuus esille.

[Giösling]

Täytyy myöntää, että pessimisti kun olen luonteeltani, niin salakyhmyt tuntuivat jo vähän liioitetuilta. Toisaalta kun ainakin jossakin määrin olen pedantti, niin jokainen lähde - tarinakin tuntuu tarkastamisen arvoiselta.

Elämä ja etenkin sukututkimus on opettanut, että mitään ei pitäisi niellä tarkastamatta sitä ensin alkuperäisistä lähteistä - ja tämä ei koske pelkästään sukutukimusta vaan yleisesti valtaosaa asioista ympärillämme. Tarinoiden osalta on usein syytä kaivaa esille se, mistä tarina on saanut kirjallisen alkunsa. Puhuttua perinnettä ei sitten juuri voi tarkastaa. Mutta ensimmäisen kirjauksen tehneen henkilön tai henkilöiden asiantuntemusta ja motiivia voi arvioida.

Mielestäni tässä 111 luodin ja noin puolentoista kilon hopekannussa voi olla ratkaisun avaimia, mikäli se löytyisi jostakin. Myönnän, että en oikein jaksanut uskoa pärmä - eli pergamenttikirjoituksiin, mutta jos tämä perimätieto pitää paikkansa, niin voi vain kuvitella, mitä nämä pergamentit mahdollisesti sisältäisivät.

Jos kannun alkuperä olisi Juhana herttuan hovissa, kuten jo arveltiin, pergamentit eivät ehkä liittyisi mitenkään Alftaneihin, mutta jos kannun alkuperä tulee Erikin hovista, voi pegamenteilla olla todella suuri historiallinen sisältö. Tämän vuoksi ehkä kannua kannattaisi etsiä - ehkä juuri niin kuin tuossa aiemmin otettiin esille.

Sorry, Antti, lainaamasi kommentti oli alunperin tarkoitettu vastaukseksi Janne Asplundin skeptiseen mailiin. Referointi kiireessä unohtui ja sitten vielä oma viestisi ehti väliin. Salakyhmyistä olen toki erimieltä. Miksi sellaiset olisi sepitetty, jos kannu kerran oli olemassa? Mitä moinen tarina palvelisi?

Kuten edellisessä viestissäni mainitsin; epäilen, että salakyhmyt on lisätty Israelin toimesta, joka kannun puoliväkisin vei. Se oli alunperin tarkoitettu sisar-Karinille, jonka kuuroutensa takia katsottiin tarvitsevan lisätukea miehelään päästäkseen.

Montteeraus on tapahtunut samoihin aikoihin epitafin valmistumisen kanssa, siis ennen vuotta 1712. Salalokeroihin Israel sijoitti kuulemansa tarinan kannun luovutuksesta ja sitten, mitä ilmeisimmin, oman kronikkaversionsa. Kannu säädettiin kulkemaan suvussa, mutta orvon Frosterus-tytön holhoojat, mitään suvun perinteestä tietämättä, sen sitten hävittivät s.o. myivät Ruotsiin.

[Janne Asplund]

Sorry, Antti, lainaamasi kommentti oli alunperin tarkoitettu vastaukseksi Janne Asplundin skeptiseen mailiin. Referointi kiireessä unohtui ja sitten vielä oma viestisi ehti väliin. Salakyhmyistä olen toki erimieltä. Miksi sellaiset olisi sepitetty, jos kannu kerran oli olemassa? Mitä moinen tarina palvelisi?

Kuten edellisessä viestissäni mainitsin; epäilen, että salakyhmyt on lisätty Israelin toimesta, joka kannun puoliväkisin vei. Se oli alunperin tarkoitettu sisar-Karinille, jonka kuuroutensa takia katsottiin tarvitsevan lisätukea miehelään päästäkseen.

Montteeraus on tapahtunut samoihin aikoihin epitafin valmistumisen kanssa, siis ennen vuotta 1712. Salalokeroihin Israel sijoitti kuulemansa tarinan kannun luovutuksesta ja sitten, mitä ilmeisimmin, oman kronikkaversionsa. Kannu säädettiin kulkemaan suvussa, mutta orvon Frosterus-tytön holhoojat, mitään suvun perinteestä tietämättä, sen sitten hävittivät s.o. myivät Ruotsiin.

En ymmärrä pointtiasi, mielestäni viestisi ei ollut kovin herrasmiesmäinen ja asiallinen. Onko skeptisyyttä se, että haluaa harjoittaa lähdekritiikkiä ja tukeutua alkuperäislähteisiin. Tämä Alftan-mysteeri on mielenkiintoinen ja siksipä olen tuonut esille useita alkuperäislähteitä, ajan niin salliessa, jotta tämä asia etenisi. Minusta olisi mukavaa, että mysteeri selviäisi, aivan sama millä tavalla ja mikä olisi lopputulos. Mielenkiintoisinta olisi toki, jos kronikan teksti osoittautuisi todeksi. Se jää nähtäväksi.

[Giösling]

Tämä oli minullekin uutta. Olisi mielenkiintoista nähdä ne alkuperäis- / aikalaisdokumentit missä kannuun liittyvät tarinat todennetaan.

Ketjun kirjoittajana ja sen tuoreimmat viestit toivottavasti lukeneena, olisiko kohtuutonta olettaa, että ylläolevaa kommenttia laatiessasi olisit ollut tietoinen siitä, että puhuttiin kannun "löytymisestä", s.o. evidenssistä tuomiokirjoissa? "Pärmäkirjoituksia" (s.o. pergamenttikääröjä) toki edelleen peräänkuulutetaan!

Ensin on löydettävä pergamenttitekstit ja sitten vielä ne "todennettava", kuten esität. Siinäpä riittävä rupeama, ilman herrasmiesmäistä ivailuakin.

[Janne Asplund]

Ketjun kirjoittajana ja sen tuoreimmat viestit toivottavasti lukeneena, olisiko kohtuutonta olettaa, että ylläolevaa kommenttia laatiessasi olisit ollut tietoinen siitä, että puhuttiin kannun "löytymisestä", s.o. evidenssistä tuomiokirjoissa? "Pärmäkirjoituksia" (s.o. pergamenttikääröjä) toki edelleen peräänkuulutetaan!

Ensin on löydettävä pergamenttitekstit ja sitten vielä ne "todennettava", kuten esität. Siinäpä riittävä rupeama, ilman herrasmiesmäistä ivailuakin.

Itse asiassa lainaamasi lause liittyi viestiäni ennen esitettyihin Bergholmin kirjan viitteisiin ja sitä kautta toiveena olleisiin, mahdollisesti esiin tuleviin alkuperäislähteisiin.
P.s. Ja kuten sanottu, mielelläni kuvaan mm. Mariebergissä, ajan niin salliessa, alkuperäislähteitä aiheeseen työstettäviksi (esim. Reduktionskollegium, Tidö arkivet, etukäteen osoitetut Totteihin liittyvät asiakirjat tms).

[Matti Lund]

Täytyy myöntää, että pessimisti kun olen luonteeltani, niin salakyhmyt tuntuivat jo vähän liioitetuilta. Toisaalta kun ainakin jossakin määrin olen pedantti, niin jokainen lähde - tarinakin tuntuu tarkastamisen arvoiselta.

Elämä ja etenkin sukututkimus on opettanut, että mitään ei pitäisi niellä tarkastamatta sitä ensin alkuperäisistä lähteistä - ja tämä ei koske pelkästään sukutukimusta vaan yleisesti valtaosaa asioista ympärillämme. Tarinoiden osalta on usein syytä kaivaa esille se, mistä tarina on saanut kirjallisen alkunsa. Puhuttua perinnettä ei sitten juuri voi tarkastaa. Mutta ensimmäisen kirjauksen tehneen henkilön tai henkilöiden asiantuntemusta ja motiivia voi arvioida.

Mielestäni tässä 111 luodin ja noin puolentoista kilon hopekannussa voi olla ratkaisun avaimia, mikäli se löytyisi jostakin. Myönnän, että en oikein jaksanut uskoa pärmä - eli pergamenttikirjoituksiin, mutta jos tämä perimätieto pitää paikkansa, niin voi vain kuvitella, mitä nämä pergamentit mahdollisesti sisältäisivät.

Jos kannun alkuperä olisi Juhana herttuan hovissa, kuten jo arveltiin, pergamentit eivät ehkä liittyisi mitenkään Alftaneihin, mutta jos kannun alkuperä tulee Erikin hovista, voi pegamenteilla olla todella suuri historiallinen sisältö. Tämän vuoksi ehkä kannua kannattaisi etsiä - ehkä juuri niin kuin tuossa aiemmin otettiin esille.


Nuo Ranckenithan käytiin huolellisesti läpi jokunen vuosi sitten, mutta se näyttää olleen riittävä aika, jotta se oli joillakin jo täysin nollautunut.

Mitä tulee hopeakannuun sen todistusvoima suuntaan tai toiseen on lähes olematon ja jo Rancken suhtautuu oman tulkintani mukaan Kyntzell -episodiin jonkinlaisella huvittuneisuudella. Sen ymmärtää, sillä esiintuotu suhteellisen arvokas hopeakannu vaikuttaa masinoidulta täkyltä, jolla on yritetty jälkikäteen pönkittää tarinaa, johon usko on hiipunut, koska murskaavalla ilmeisyydellä historiallisesta todellisuudesta on puuttunut osa sen henkilögalleriaa.

Hopeakannun liittäminen kuninkaallisiin vaikuttaa aivan tyypilliseltä tällaisten perimätarinoiden kylkeen myöhemmin fantasioiduilta täkyiltä, jollaisia riittää, ja joiden "diggaaminen" tai joihin naiivi tai anakronistinen takertuminen on vienyt monet sukuselvitysyritykset harhapoluille.


Ei ole ilmennyt toistaiseksi mitään, jolla voitaisiin kyseenalaistaa tämä tällaisiin tarinoihin olennaisena rakenteena liittyvä täkypointti ja jotenkin erottaa samanlaisesta massasta tämä Alftanien "hopeapytty". Tiedetään vain, että jäämistöistä oli dokumentoidusti vastaavan luotimäärän mukainen hopeaesine löytynyt.

Sitä tässä keskustelussa kummastelen, minkä tendenssin takia kuninkaalliset peruluettelot on haluttu lakaista tällä kohden tykkänään maton alle. Nehän ilmenevät erinäisistä painetuista lähteistä ja monista tutkielmista, ainakin Kustaa Vaasan osalta joistakin aivan niihin keskittyvistä yliopistollisista väitöstutkimuksistakin.

Ainakin osa näistä perunkirjoituksista on painettu julkaisusarjaan:

"Historiska Handlingar till trycket befordrade af Kongliga Samfundet för Utgifvande af handskrifter rörande skandinaviens historia".

Näistä olen itselleni jemmannut sarjan ensimmäisestä osasta, vuoden 1861 painatteesta pääluvun:

"Handlingar angående de Gustavianska arfvegodsen", sivut 29-65.

Lisäksi Juhanan perulettelosta on muistaakseni myös Suomessa toimitettu painate, eli taitaa löytyä mm. R. Hausenin toimittamasta kokoelmasta Bidrag till Finlands historia etc. Vai oliko sarjassa Finlands Häfder I-X (toim. A I Arwidsson).

Näitä seulomalla selvinnee, mitä kannuja kuninkaallisilla on milloinkin ollut ja milloin ei enää ole ollut.

Antin esimerkillisesti lanseeraama pyrkimys käydä kriittisesti läpi kaikki saatavilla olevat alkuperäislähteet, ennen muuta kameraaliset aikalaisdokumentit, on tarkentanut, oikaissukin ja kirkastanut muutamia seikkoja huolimatta siitä, että samalla ollaan haksahdettu harhaumasta harhaumaan, kun on yritetty uskoa liikaa milloin mihinkin petollisen kronikan ilmoitukseen.

Varsinkin voidaan esittää lopullinen tulos Elin -vaimon äidinpuolisesta sukulinjasta. Kun tässä asiassa on varmistuttu reippaasti 1400 -luvun puolelle asti, tuskin mitään lisää on saatavissa, ei ainakaan nyt saatavilla olevista lähteistä. Tästä lienevät hyvät edellytykset, jos halutaan kaivaa Alftanien mitokondriaalinen profiili esiin Antilta mahdollisesti saatavan haplotyypin oheen. Muttei liene edellytyksiä Emerentia -vaimon haplotyypin selvillesaamiseksi (Abrahamin Katarina -tyttären jälkeläisissä ainoa mahdollisuus)?

Nyt pitäisi vain koko Helsingland kääntää nurin ja kohdistaa suurennuslasi Alftaan, jotta siitä selko saataisiin ja olisi jotain lisää todettavaa. Jollakin tähänkin keskusteluun osallistuneella lienee käyttöoikeudet niihin Ruotsin arkistokantoihin, joista asiaankuuluvat dokumentit löytyvät, luultavasti lähes kaikki korkealaatuisina digitointeina. - Joten siitä vaan jos on kiinnostusta.

terv Matti Lund

[Giösling]

No, mutta Matti-hyvä, maailma muuttuu ja arkistoja avautuu!

Mikään ei pysy stabiilina ja ennallaan, paitsi kantasi.

Sehän on tullut selväksi jo toistakymmentä vuotta sitten ja toivottavasti säilötty jälkipolvillekin näiden forumeiden arkistoissa.

Harmi, että sementoit sen heti kättelyssä.

Palataanpa taas alkuun:

Kaivaisitko iloksemme ja ensin esille ne "lukuisat" Alftan-kannun tyyppiset hopeaesineet, relevantilta ajalta, joihin kerroit tutkimustesi varrella törmänneesi?! Niistä emme ole saaneet näyttöä, toistuvista pyynnöistä huolimatta. Anna nyt edes yksi esimerkki? Sitähän voitaisiin käyttää mallina Ruotsin "etsintäkuulutuksessa"! Postiivisesti ajateltuna; kritiikistäsi olisi kerrankin suuri apu!

[Antti Järvenpää]

Sorry, Antti, lainaamasi kommentti oli alunperin tarkoitettu vastaukseksi ....

Kommentoin lähinnä sen takia, että kiinnitymme helposti kirjoitettuun sanaan, etenkin jos sen on kirjoittanut korkeatasoinen auktoriteetti.

Lähdekriittisyys kuitenkin tarkoittaa sitä, että nimiä ei kummareta. Auktoriteetin oletus, ilman asiakirja näyttöä, ei ole sen parempi kuin kenenkään muukaan oletus tai tulkinta.

Kun puhutaan sukututkimuksen tieteellisyydestä, painotetaan paljon muodollisia lähdeviitteitä. Niillä ei ole kuitenkaan todistuksellista arvoa, mikäli ne sekoitetaan tulkintaan. Kuitenkin sellaisen tekstin tuottaminen, jossa erotellaan selkeästi lähteiden kertomus ja tulknta toisistaan on erittäin vaikeaa, jonka huomaamme tästäkin tapauksesta. On vain jotenkin helpompaa, pitää kirjoitettua tulkintaa totena, kuin sitä, että tonkii esille lähteet, jotka mahdollistavat lukuisan joukon muita tulkintoja, jotka lähtökohtaisesti ovat yhtä todennäköisiä.

Oma lukunsa on sitten se, että kertomuksia ja perinnetietoa ei haluta hyväksyä lähdeaineistoksi. Uskoisin, että jokainen sukutukija on kuullut monia kertomuksia suvustaan ja sukujohdoistaan, ja tietää, että kaikissa näissä suullisissa kuvauksissa tapaa olla totuuden siemen, mutta myös virheellisiä muistikuvia.

Tarinaa ja kertomusta ei voi siis pitää totuutena, mutta sitä ei voi myöskään väittää sepitteeksi. Tarina ja suullinen kertomus on lähteenä hankala, sillä se pitäisi aina tarkastaa aivan samalla tavalla kuin mikä hyvänsä muukin kirjoitus (auktoriteetista riippumatta). Tarinasta pitäisi siis löytää se, mikä osa siitä on totta ja mikä muuttunutta totuutta.

Kertomukset ja tarinat ovat siten mielestäni tärkeitä lähteitä, mutta niitä ei voi käyttää sellaisenaan ilman primäärilähteiden tukea, mutta ne usein miten auttavat löytämään tien oikeille jäljille.

Tässä sitten voi pohtia sitä optimistin ja pessimistin eroa. Totta vai valetta kaikki tyynin. Uskoisin, että sukutukija noin yleisesti asettuu jonnekin välimaastoon jo pelkästään sen takia että on "nuuskija" luonteeltaan.

Eihän tämä ketju olisi voinut jatkua näin pitkään, jos ei meissä kaikissa olisi "nuuskijan" ja ikuisen epäilijän luonnetta.

Itseasiassa itseäni sukutukimuksessa häiritsee eniten se, että jos ratkaisua ei löydetä, koitetaan löytää se väkisin, väittämällä joitakin primäärilähteitä vääristellyiksi, jotta oma oletus toteutuisi.

Itse katson, että käsissämme olevat eri viranomaisten laatimat primäärilähteet ovat olleet aivan yhtä kovan kontrollin takana kuin nykyisetkin asiakirjat ja joissakin tapauksissa jopa kovemman, koska kiinnijäämisen riski on saattanut tarkoittaa pahimmassa tapauksessa jopa kuoleman tuomiota. Virheitä toki jokaiselle sattuuu ja mukaan mahtuu jokunen mustakin lammas, mutta ne pitäisi sitten pystyä osoittamaan jos epäilee primäärilähteen oikeellisuutta.

No tästä nyt tuli tällainen vuodatus. Joka tapauksessa, pieni havainto voi johtaa suureen löytöön ja joskus se voi tulla ihan sivulauseessa tai siitä, että joku tarttuu johonkin pieneen yksityiskohtaan, joka hiertää kuin pieni kivi kengässä.

Joku sanoi minulle joskus, lieneekö jostain kirjasta, ettei onnea voi löytää, sillä sitä ei esiinny suurina esiintyminä, vaan se pitää poimia sieltä täältä pieninä siruina elämän polulta. Sukutukimuksessa on jotakin samaa.

[Giösling]

Viisaasti sanottu, Antti!

Minustakin "auktoriteetteja" kummarretaan liian syvään. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Lindhiä ja Carpelania. Hekin ovat vain ihmisiä
ja tulkitsevat lähteitä oman näkemyksensä & kokemuksensa perusteella, kuten kuka tahansa sukututkijoista.

Tarve "selittää" kronikka loogisesti on ajanut varsinkin Lindhiä harhapoluille. Carpelan on sitten, omilta kiireiltään, vain myötäillyt häntä.

Nykypolvien tutkijat kiittävät ja kumartavat, uskaltamatta kyseenalaistaa auktoriteettien työtä.

Nöyryys on koettu kansallishyveeksi. On aika ajatella toisin!

[Antti Alfthan]

Mietin pitäisikö avata omina aiheinaan vai pitää tässä suuressa ketjussa toisaalta Abrahamin pojat ja tyttäret, toisaalta Israelin pojat ja tyttäret. Tarkastelun ajanjakso olisi suunnilleen Suuri Pohjan sota ja Ison Vihan aika Suomessa, Uudenkaupungin rauhaan asti ja vähän ohikin, suunnilleen vuoteen 1725.
Näihin pitäisi sitten linkittää muu sukuyhteisöstä selville saatu: Henrik Eriksson, Turun suurlukkari, Isak Eriksson, Huukaisten ratsutilallinen, Karin Eriksdotter Pusulassa, Anna Eriksdotter ynnä ombudsman Måns Larsson - kaikki tuon 1700-luvun ensi neljännekseen vietynä, sikäli kuin mahdollista.

Abraham Ericin lapsia ovat, Lindhiä mukaillen:
- 1. Maria --- (Kuka on 14.03.1772 haudattu barnmor Maria Alftan Karkun Tojolassa?)
- 1. Johan. Tästä Karjaan kirkkoherrasta kannattaa tehdä oma erillinen yhteenvetonsa.
- 1. Harald. Seilin sairaalan saarnaajan jälkeläisiä on viljalti elossa. Yhteenveto.
- 1. Alexander. Kuoli Narvassa. Liittyy Barck-Modelin-Alftan-veljesnippuun.
- Gabriel. Ei ole varmuutta kumpi oli hänen äitinsä, Emerentia vai Katarina. Kootaan saatavilla oleva tieto mahdollisten uusien linkkien löytämiseksi.
- 2. Katarina. Hänestä on hyvinkin tietoa, mutta onko linkkejä esim Lopelle?
- 2. Abraham Johan. Vaimonsa tausta on vähemmän selvitetty.

[Tryphan]

Israelilla oli 3. vaimoa ja lapsia siunaantui jotenkin näin:

Israel Erici Alftanus * noin 1632 Taivassalo, † Isossakyrö 22.8.1712
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=806 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=806)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=75 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=75)

Psot ja lapset:
1:o 1662 Sofia Johansdotter Frisius († 1674)
- Helena Alftanus s.1669 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3012 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3012)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1940 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1940)
- Klara Alftanus s.1670 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2769 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2769)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2080 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2080)
- Sofia Alftan http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U427 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U427)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=634 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=634)
- Barbro Alftan http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3320 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3320)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602)
- Katarina Alftan http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3379 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3379)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=327 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=327)
- Maria k. 1672
- Erik k. 1672

2:o 1675 Susanna Filipsdotter Echman (s. 1656 Pori, † 1697 Isokyrö); (vanh. Philip Casparinpoika Eichmann ja Barbara Isakintytär Brennerus, vih. 1675 Vöyrissä)
- Israel Alftan s.1683 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4797 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4797)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=76 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=76)
- Susanna Alftan s.1686 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4446 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4446)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=855 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=855)
Lapset: http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu 6
- Margareta s. 1690
- Johan Altan s. 1692 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5181 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5181)
- Hedvig Alftan s.1694 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3553 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3553)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=18 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=18)

3:o 1698 Maria Elisabet Lietzen s.1662, vih.9.1.1698 tämän 3. avioliitossa († 1751). (vanh. Nicolaus Lietzen ja Margareta Ekenbom)

[Pekka Hiltunen]

Vaikka henkilökohtaisesti uskonkin 111-luotisen Ag-kannun olemassaoloon jo silläkin perusteella, että se esiintyy Elin Mårtenintytär Brenneran jäämistössä ja siitä on kiisteltykin Taivassalon käräjillä, en minä liion usko renessanssityylisen (barokkihan syntyi ja saavutti Pohjois-Euroopan vuosisataa kuningas Erikin ajan jälkeen) ja varmaankin kyhmyiseksi valetun kannun mitään salalokeroja sisältäneen, sillä kronikan tekstistähän ilmenevät jokseenkin kaikki salaisuudet Abraham Alftanin vaimon Emerentian syntyperää lukuunottamatta - eikä hän taas mitenkään liity kuningas Erikin aikaan ja tarinaan kannun alkuperästä. En liioin usko, että kannun luotimäärän todistelu mitenkään heiluttaisi kronikan tekstiä siihen tai tähän suuntaan, sillä Erik-kuninkaan mielenterveyden ongelmat olivat pahimmillaan kannun kerrotun alkuperän aikoihin ja häneltä on tuolloin voinut odottaa jokseenkin mitä tahasa. Kaunosieluinen ja kuvaamataiteellisestikin lahjakas Erik on todennäköisesti pitänyt kyhmyistä kannua rumana ja on voinut sen luovuttaa hetken mielijohteesta melkein kenelle tahansa, sillä vastaavat renessanssiajan viinipikaritkkaan eivät nykykatsojan silmissä herätä suuria taidenautintoja - kyhmythän on laseihin puhallettu tai valettu vain käytännön syystä eli lasitavaran säästämiseksi sormillaan aterioivan ylhäisön juhlapöydässä.

On surullista, jos aikuisen henkilön täytyy kokea jatkuvasti tulevansa toisten pilkanteon ja naurun alaiseksi, sillä ainakin minun on vaikeaa nähdä, että tällaisella foorumilla kenelläkään vakavasti otettavalla ja psyykkisesti stabiililla sukututkijalla tai - harrastelijallakaan olisi motiivinaan kirjoituksillaan oman egonsa heikkouksien kätkeminen tai sellaisen yrittäminen foorumin toista jäsentä irvailemalla ja alentamalla.

Näyttää siltä, että vain Alftanien suvun jäsenten ja jälkeläisten geneettiset testit voivat - ehkä - tuoda lisätietoa suvun kantavanhempien taustoista, koska lähdemateriaali keskiaikaisen ja ei-aatelisen väen osalta Ruotsissa on olematonta polveutumisten osoittamiseksi. Hälsinlandin siirtyminen Ruotsille Erikin aikana Tanskalta ohjaa jatkotutkimukset tietenkin Tanskan puolelle ainakin sen seikan poissulkemiseksi, että Erik Hansson löytyy tanskalaisista dokumenteista.

Hopeakannun jäljittämisessä tuskin on ylitse pääsemättömiä vaikeuksia, kun tiedetään sen joutuneen varsin vanhaan ja samalla yhä elossa olevaan ja alalla vaikuttavaan kultaseppäsukuun, jossa varmaankin on jo perunkirjoihin liittyviä sukuselvityksiä säilynyt vuosisatojen ajan. Jos on kysymys kahdesta saman nimisestä henkilöstä, on kai yksinkertaista etsiä esiin molempien taustat ja vaiheet. Haluankin kannustaa asiasta kiinnostuneita edelleen jatkamaan ponnistelujaan pienimpienkin tiedonmurusten hankkimiseksi, mutta yhteistyöllä ja -ymmärryksellä sekä ilman asiaan kuulumatonta kilpailu- ja taisteluasennetta. Ymmärrän kyllä Matinkin skeptisyyttä, mutta kun Isostakyröstä on lähdetty Taivassaloon sillä mentaliteetilla, että vain mainittu kannu kiinnostaa, on siinä täytynyt muunkin kuin vain tunnesyitten olla vaikuttimena.

Minulle on jäänyt hiukan epäselväksi ketjun kannalta oleellinen tieto, eli Abraham Ericinpoika Alftanuksen eri avioitten lapset. Ehkä joku voisi vielä kerrata heistä olemassa olevat tiedot, jotta kronikkaa alusta lähtien vaivannut "Emerentia"-dilemma saataisiin paremmin oikeaan uomaansa. Oma hypoteesini on se, että Johan Abrahaminpoika on jäljentänyt hällussaan olleen kirjan sisältämän sukutarinan lisäten siihen omia lapsuudenmuistojaan Taivassalon-kaudelta ja näistä on sitten myöhemmille kronikoitsijoille muodostunut kompastuskivi, kun arkistojen salat esi-isistä ja heidän avioistaan eivät nykypäivän tapaan helpolla auenneet.

PH

[Benedictus]

Well!

Myönnetään, että jossain kohtaa olen pudonnut rattailta.

Olen luullut, että tuo niin paljon pohdittu hopeakannu oli Erik kuninkaan lahja, tyyliltään sen ajan mukainen ja sisälsi annettaessa nuo "salalokerot".

Eli käsitänkö nyt oikein, että ne kyhmyt on lisännyt Israel Alftanus kannuun jälkikäteen, eli ne ns. pärmäkirjotukset olisi siis Israelin käsialaa, ei lahjanantajan tai saajan tekemiä.

Eli jos ne on Israelin tekemät, niiden arvo on kronikan alkuperä tekstin arvo, Israel Alftanuksen näkemys, mutta ei mitään alkueräistä kirjausta 1560-luvulta.

Eli sinänsä kannun pohdinta on yhtä huithapelia, koska vain ja jos kannuun olisi kaiverrettu 1560-luvulla keneltä saatu ja missä yhteydessä olisi tiedolla arvoa.

Toisaalta tuollainen 1.5 kiloinen hopeakannu ei ollut tuohon aikaan mitenkään harvinainen. Niitä taisi olla melkein jokaisessa vauraammassa perheessä, sillä hopea oli sijoitus ja pantti esine, jonka arvo pysyi vakaana.

En muista kuka ulkomaan elävä kiersi suomea 1700-luvulla. Jossain Suomenselän korpiseudulla meni maataloon yöksi. Illaliseksi tarjoiltiin kalasoppaa. Se minkä tuo tutkimusmatkailija kirjoitti ylös ruokailusta oli keiton hyvyyden lisäksi se, että ruoka tarjottiin suuresta hopea maljasta, hopea lautaselle ja juomaastia oli suuri hopea pikari. Kirjoittaja arveli ruokakalusteiden kelpaavan ruhtinaallekin.

Koska kannu oli Elin Brenneruksen perinnössä, on se on yhtähyvin voinut tulla pesään Helsingin Brändöstä, jopa voisi olla mahdollista, että sillä on Elinin veli Henrik Brennerus maksanut sisarelleen osuuden vanhempien perinnöstä.
Henrik Mårtensson Brennerus oli sotilas eli tuollainen kannu on hyvinkin voinut jäädä käsiin Keski-Euroopan sotaretkiltä.
Noita sotasaaliskannuja jaettiin usein kotikirkoille lahjoina, miksei myös peinnön selvittelyihin.

Sinänsä tuollaisen kanun etsintä Ruotsinmaalta lienee ajanhaaskausta, sillä jos se myytiin jollekin kultasepälle, niin tämä sulatti sen altaaika yksikön, koska 1800-luvun alun tyylisuuntaus ei antanut mitään arvoa 1500-luvun tyyliselle kannulle, joka linee olleen jo kulunut ja kolhiutunut.

Jos taas muistaisimme, että tämä vanhan roinan ihannointi alkoi suomessakin vasta 1980-luvulla. Sitä ennen kaikki vanha oli kansas silmissä roinaa.
Museoihin kyllä kerättiin vanhaa, mutta tavalliselle ihmiselle sekin oli romua.

Mihin nyt mielestäni pitäisi pistää tätä tutkimusenergiaa on selvittää, olivatko Erik Hanssonin ja Henrik Hanssonin vaimot todella Israel Stiernkorsin tyttäriä ja miten Israelin perheen suhteet liittyvät Eurajoen Luvian Ljustan ja Sjundbyn tiloihin.
Israel Stiernkorsin tyttärien naislinjaisia geeninkantajia varmaankin löytyisi useampia ja silloin voisi Alftanusten puolelta vastaavat linjat kertoa liittyvätkö yhteen.

Hiltusen yhteenveto aiheesta, kuten Matti Lundinkin näkemys ovat hyviä ja oikeansuuntaisia.
Kaarina Maununtyttärellä lienee todella ollut sukusuhde Hans Erikssoniin, kanta Alftanukseen, miten ja mitäkautta on selvittämättä.

Emerentia Tott taas on mahdollissuuksia äpärästä nimisekoitukseen, kyseessä kuitenkin Abrahamin vaimo ei Ericus Ericin.

[Antti Alfthan]

Mietin pitäisikö avata omina aiheinaan vai pitää tässä suuressa ketjussa toisaalta Abrahamin pojat ja tyttäret, toisaalta Israelin pojat ja tyttäret. Tarkastelun ajanjakso olisi suunnilleen Suuri Pohjan sota ja Ison Vihan aika Suomessa, Uudenkaupungin rauhaan asti ja vähän ohikin, suunnilleen vuoteen 1725.
Näihin pitäisi sitten linkittää muu sukuyhteisöstä selville saatu: Henrik Eriksson, Turun suurlukkari, Isak Eriksson, Huukaisten ratsutilallinen, Karin Eriksdotter Pusulassa, Anna Eriksdotter ynnä ombudsman Måns Larsson - kaikki tuon 1700-luvun ensi neljännekseen vietynä, sikäli kuin mahdollista.

Abraham Ericin lapsia ovat, Lindhiä mukaillen:
- 1. Maria --- (Kuka on 14.03.1772 haudattu barnmor Maria Alftan Karkun Tojolassa?)
- 1. Johan. Tästä Karjaan kirkkoherrasta kannattaa tehdä oma erillinen yhteenvetonsa.
- 1. Harald. Seilin sairaalan saarnaajan jälkeläisiä on viljalti elossa. Yhteenveto.
- 1. Alexander. Kuoli Narvassa. Liittyy Barck-Modelin-Alftan-veljesnippuun.
- Gabriel. Ei ole varmuutta kumpi oli hänen äitinsä, Emerentia vai Katarina. Kootaan saatavilla oleva tieto mahdollisten uusien linkkien löytämiseksi.
- 2. Katarina. Hänestä on hyvinkin tietoa, mutta onko linkkejä esim Lopelle?
- 2. Abraham Johan. Vaimonsa tausta on vähemmän selvitetty.

Tässä siis on Abrahamin lapset. Merkinnällä 1. Emerentian kanssa, merkinnällä 2. Katarina Schraderin kanssa.

Avaan tässä Gabrielista tiedettyä.
- uppbördskrivare v. 1697 eli veronkantokirjuri
- omisti vv. 1703-06 tilan Hattulan pitäjän Katinalan kylässä
- omisti Leinilän ratsutilan Lehijärven pitäjässä v. 1707 lähtien
- toimi Vesundan säterillä Hattulassa (tilanhoitajana?) rouva Katarina Silfverbögelin lukuun v. 1710
- astui sotilaspalvelukseen ja oli v. 1714 Hämeen jalkaväkirykmentin Sääksmäen komppanian 5. korpraali
- katosi Napuen taistelussa 19. helmikuuta 1714
- puoliso Brita Appia, luultavasti Lopen kirkkoherran Henricus Appiuksen (k. 1683) ja tämän vaimon Anna Jöransdotter Hartmannin tytär.
- lapsi, haudattu Hattulan kirkkoon 24. elokuuta 1696
- kunnostuttanut Hattulan vanhassa kirkossa ristiinnaulitunkuvan "Gudi till ära har den Wälb. uppbördsman Gabriel Alftanus och des käre hustru Brijta Appia låtit måla denne Christi kors den 1. Nov. 1703."

Brita Appian isästä ei suoraan löydy viitteitä Ylioppilasmatrikkelista mutta hänen nimensä mainitaan kolmen henkilön lähdetiedoissa. Samalla tulee esiin äidin sukukytköksiä.
Olin jonkin aikaa ihmeissäni lyhenteen "Wälb". kanssa. Wälbemälte, ilmeisesti. Ei kukaan näistä papinpojista pyrkinyt esiintymään aatelisena. Krusifiksin restaurointia voisi rinnastaa Israel Alftanuksen teetättämään epitafio-/votiivitauluun Isonkyrön kirkossa.
Sääksmäen komppanian korpraali ei mahtanut olla kokenut sotilas, toisin kuin veljensä Alexander ja etenkin Abraham Johan. Tosin mikään ttaistelukokemus tuskin auttoi Napuella.

[Giösling]

[quote=Benedictus;251458]Well!

Myönnetään, että jossain kohtaa olen pudonnut rattailta.

Olen luullut, että tuo niin paljon pohdittu hopeakannu oli Erik kuninkaan lahja, tyyliltään sen ajan mukainen ja sisälsi annettaessa nuo "salalokerot".

Eli käsitänkö nyt oikein, että ne kyhmyt on lisännyt Israel Alftanus kannuun jälkikäteen, eli ne ns. pärmäkirjotukset olisi siis Israelin käsialaa, ei lahjanantajan tai saajan tekemiä.

Eli jos ne on Israelin tekemät, niiden arvo on kronikan alkuperä tekstin arvo, Israel Alftanuksen näkemys, mutta ei mitään alkueräistä kirjausta 1560-luvulta.

Eli sinänsä kannun pohdinta on yhtä huithapelia, koska vain ja jos kannuun olisi kaiverrettu 1560-luvulla keneltä saatu ja missä yhteydessä olisi tiedolla arvoa.
---
Unquote

Olen itse aina olettanut, että salakyhmyt ovat Alftanien kannuun myöhemmin tekemiä muutoksia. Renesanssikannuissa kun ei ollut kyhmyjä, eikä ruuvintekotaitoakaan hopeasepillä, kuten ketjussa on tullut esille.

Tuntuisi sitäpaitsi kovin kaukaa haetulta kuvitella, että kuningas Erik itse olisi näperrelly salalokeroiden ja pergamenttikirjoitusten parissa, vaikka olikin suuresti kiinnostunut mm. salakirjoituksesta. Hänen päiväkirjansa sisältävä edelleen tulkitsemattomia, koodattuja kohtia, jotka "pessimisti" tietenkin pistää mielenvikaisuuden piikkiin, niinhän?
---
Quote:

Toisaalta tuollainen 1.5 kiloinen hopeakannu ei ollut tuohon aikaan mitenkään harvinainen. Niitä taisi olla melkein jokaisessa vauraammassa perheessä, sillä hopea oli sijoitus ja pantti esine, jonka arvo pysyi vakaana.
---
Unquote

Tässä tulee taas sama väite, kuin Matti Lundiltakin. Esittelisitkö vuorostasi sinä 1500-luvulta peräisin olevan hopeakanun, jolla ei olisi kirkollista taustaa? Odotan mielenkiinnolla!
---
Quote:

En muista kuka ulkomaan elävä kiersi suomea 1700-luvulla. Jossain Suomenselän korpiseudulla meni maataloon yöksi. Illaliseksi tarjoiltiin kalasoppaa. Se minkä tuo tutkimusmatkailija kirjoitti ylös ruokailusta oli keiton hyvyyden lisäksi se, että ruoka tarjottiin suuresta hopea maljasta, hopea lautaselle ja juomaastia oli suuri hopea pikari. Kirjoittaja arveli ruokakalusteiden kelpaavan ruhtinaallekin.
---
Unquote

Olet kokonaan väärällä vuosisadalla, puhumme 1500-luvusta Alftan kannun kohdalla. "Ulkomaan elävä", jos liikkui Suomenselän korpiseudulla 1500-luvulla, ei valitettavasti jättänyt matkastaan kirjallista dokumentointia.
Jos se on hallussasi, esittele, ole hyvä!
---
Quote:

Koska kannu oli Elin Brenneruksen perinnössä, on se on yhtähyvin voinut tulla pesään Helsingin Brändöstä, jopa voisi olla mahdollista, että sillä on Elinin veli Henrik Brennerus maksanut sisarelleen osuuden vanhempien perinnöstä.
Henrik Mårtensson Brennerus oli sotilas eli tuollainen kannu on hyvinkin voinut jäädä käsiin Keski-Euroopan sotaretkiltä.
Noita sotasaaliskannuja jaettiin usein kotikirkoille lahjoina, miksei myös peinnön selvittelyihin.
---
Unquote

Totta, kannu on hyvinkin voinut tulla Emerentia Tottin takaa. Veljensä
Claes kinusi kohtuutonta korvausta sisarensa pesästä, kuin "tasinkoa"
olen maininnut. Tämä on eräs mahdollisuus ja todennäköinenkin syy Israelin ahneudelle. Hän itse oli "renesanssipersoona"
vailla vertaa niillä nurkin (Isokyrö)
---
Quote:

Sinänsä tuollaisen kanun etsintä Ruotsinmaalta lienee ajanhaaskausta, sillä jos se myytiin jollekin kultasepälle, niin tämä sulatti sen altaaika yksikön, koska 1800-luvun alun tyylisuuntaus ei antanut mitään arvoa 1500-luvun tyyliselle kannulle, joka linee olleen jo kulunut ja kolhiutunut.
---
Unquote

Pessimistisen asenteen vaikutuksesta suomalaiseen sukututkimukseen olen hiljattain (toissa päivänä) kirjoittanut tässä ketjussa. Vissi perä, mielestäni!
---
Quote:

Jos taas muistaisimme, että tämä vanhan roinan ihannointi alkoi suomessakin vasta 1980-luvulla. Sitä ennen kaikki vanha oli kansas silmissä roinaa.
Museoihin kyllä kerättiin vanhaa, mutta tavalliselle ihmiselle sekin oli romua.

Mihin nyt mielestäni pitäisi pistää tätä tutkimusenergiaa on selvittää, olivatko Erik Hanssonin ja Henrik Hanssonin vaimot todella Israel Stiernkorsin tyttäriä ja miten Israelin perheen suhteet liittyvät Eurajoen Luvian Ljustan ja Sjundbyn tiloihin.
Israel Stiernkorsin tyttärien naislinjaisia geeninkantajia varmaankin löytyisi useampia ja silloin voisi Alftanusten puolelta vastaavat linjat kertoa liittyvätkö yhteen.
---

Unquote

Tarkoitatko, että olisi palattava "Astrenius-ketjun"-tyyppisiin loputtomiin pohdintoihin, joiden lopputuloksesta ei saa selvää? Tuliko sitä (s.o. positiivista lopputulosta)?
---
Quote:

Hiltusen yhteenveto aiheesta, kuten Matti Lundinkin näkemys ovat hyviä ja oikeansuuntaisia.
Kaarina Maununtyttärellä lienee todella ollut sukusuhde Hans Erikssoniin, kanta Alftanukseen, miten ja mitäkautta on selvittämättä.

Emerentia Tott taas on mahdollissuuksia äpärästä nimisekoitukseen, kyseessä kuitenkin Abrahamin vaimo ei Ericus Ericin.
---
Unquote

Ketjun ongelmana on se, että kirjoittajat ovat kovin eritasoisia Alftan-tietämykseltään. Välillä mennään tämäntähdn kunnolla metsään, eikä edes oikaisuista oteta vaarin. Turhauttavaa!

Mutta parempi "sekametelisoppa", kun ei mitään, sanoo optimisti.

[Giösling]

Israelilla oli 3. vaimoa ja lapsia siunaantui jotenkin näin:

Israel Erici Alftanus * noin 1632 Taivassalo, † Isossakyrö 22.8.1712
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=806 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=806)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=75 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=75)

Psot ja lapset:
1:o 1662 Sofia Johansdotter Frisius († 1674)
- Helena Alftanus s.1669 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3012 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3012)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1940 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1940)
- Klara Alftanus s.1670 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2769 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2769)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2080 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2080)
- Sofia Alftan http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U427 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U427)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=634 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=634)
- Barbro Alftan http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3320 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3320)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602)
- Katarina Alftan http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3379 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3379)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=327 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=327)
- Maria k. 1672
- Erik k. 1672

2:o 1675 Susanna Filipsdotter Echman (s. 1656 Pori, † 1697 Isokyrö); (vanh. Philip Casparinpoika Eichmann ja Barbara Isakintytär Brennerus, vih. 1675 Vöyrissä)
- Israel Alftan s.1683 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4797 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4797)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=76 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=76)
- Susanna Alftan s.1686 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4446 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4446)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=855 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=855)
Lapset: http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu 6
- Margareta s. 1690
- Johan Altan s. 1692 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5181 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5181)
- Hedvig Alftan s.1694 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3553 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3553)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=18 (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=18)

3:o 1698 Maria Elisabet Lietzen s.1662, vih.9.1.1698 tämän 3. avioliitossa († 1751). (vanh. Nicolaus Lietzen ja Margareta Ekenbom)


Mielenkiintoinen luettelo, jota kannattaa verrata osoitteessa:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&p=23930#p23930 (sivua rullattava ylöspäin)

olevaan detaljikuvaan Israel Alftanin naisväestä. Kuvasta on rajattu pois Israel itse, sekä poikansa Erik & Isak
(s.o. miesväki), Johania ei kuva tunne.

Israelin vaimoista ovat läsnä vain Sofia Frisius ja Susanna Echman, joka on tuo "ruovimpi", miesmäinen hahmo.

Tyttäristä ovat mukana, Echmanin perässä, kuusi mustapukuista "kottaraista", joiden nimet on sijoitettu hahmojen yläpuolelle (Sofia, Maria, Helena, Charin, Sofia, Barbara), joukossaan votiivimaalauksen tekoainakana elossa olleita, sekä autuaita. Miksi osa tyttäristä on jätetty kuvan ulkopuolle? Luulisi että he kaikki olisivat olleet isänsä silmissä samanarvoisia, luojanlahjoittamia lintusia?

[Benedictus]

Hopea on ollut sijotus ja käyttöesine.

Nykyaikaan liittyvä esimerkki:
Tuttavieni isovanhempien pienen kartanon irtaimisto myytiin 1930-luvun lopulla.
Tuttava, joka oli 16 vuotias tuolloikertoi, että kartanon hopeatavarat laitettiin pöydille ulos, siten että kullekin pöydälle punnittiin 20 kg hopeaa.
pöytiä oli yli kymmenen.
Kyseessä oli siis yli 200 kg hopeaa.
Tuttavillani oli itsellään suuria hopea vateja, tarjottimia, kauhoja ja muuta kalua monen kilon verran. Vanhimmat olivat 1700-luvun alkupuolelta.

Kyseessä ei siis ollut mikään suurkartano, vaan pikkupaikka.

[Giösling]

Hopea on ollut sijotus ja käyttöesine.

Nykyaikaan liittyvä esimerkki:
Tuttavieni isovanhempien pienen kartanon irtaimisto myytiin 1930-luvun lopulla.
Tuttava, joka oli 16 vuotias tuolloikertoi, että kartanon hopeatavarat laitettiin pöydille ulos, siten että kullekin pöydälle punnittiin 20 kg hopeaa.
pöytiä oli yli kymmenen.
Kyseessä oli siis yli 200 kg hopeaa.
Tuttavillani oli itsellään suuria hopea vateja, tarjottimia, kauhoja ja muuta kalua monen kilon verran. Vanhimmat olivat 1700-luvun alkupuolelta.

Kyseessä ei siis ollut mikään suurkartano, vaan pikkupaikka.

Olet jatkuvasti väärällä vuosisadalla. Kuningas Erik XIV lahjoitti kannun Alftaneille 1500-luvulla! Erik eli vuosina 1533-1577. Juuri tätä tarkoitan perustietojen "hukkumisella". Saammeko sen esimerkin 1500-luvun kannusta, vaikkapa Suomenselän maljan, jota mainostat ja joka lienee asiallisesti dokumentoitu?

Tarvitsemme mallin Ruotsiin lähetettävään etsintäkuulutukseen ja sinäkin voisit olla siinä avuksi googlaus-kokemuksellasi, eikö totta?

[Antti Järvenpää]

Itseäni on pohdituttanut millaisia hopeakannut ovat olleet 1500- tai sitä vanhemilla luvuilla. Olen kokeillut kaikenlaisia hakusanoja googlella, mutta huonoin tuloksin.

Paras on toistaiseksi http://larsdatter.com/ewers.htm mistä löytyy aika laaja kokoelma linkkejä historiallisiin esineisiin.

Tähän voisi vielä lisätä, että keskiaikaisen kannun vetoisuus mittana oli 2,445 litraa.

[Giösling]

Paras vertailukohde voisi olla se hopeakannu, jonka Ermegård (Emerentia) Tott ja sisarensa lahjoittivat Knivstan kirkkoon 1650-luvulla. Kannu on todennäköisesti valmistunut jo 1500-luvun puolella ja kuulunut pitkäänkin Tottien perintöhopeihin.

Koska lahjoitus meni kirkolle, siellä se on edelleen, arvelen, esim. ehtoollismaljana. En tosin Googlen-avulla sitä heti löytänyt.

[Tryphan]

Mielenkiintoinen luettelo, jota kannattaa verrata osoitteessa:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&p=23930#p23930 (sivua rullattava ylöspäin)

olevaan detaljikuvaan Israel Alftanin naisväestä. Kuvasta on rajattu pois Israel itse, sekä poikansa Erik & Isak
(s.o. miesväki), Johania ei kuva tunne.

Israelin vaimoista ovat läsnä vain Sofia Frisius ja Susanna Echman, joka on tuo "ruovimpi", miesmäinen hahmo.

Tyttäristä ovat mukana, Echmanin perässä, kuusi mustapukuista "kottaraista", joiden nimet on sijoitettu hahmojen yläpuolelle (Sofia, Maria, Helena, Charin, Sofia, Barbara), joukossaan votiivimaalauksen tekoainakana elossa olleita, sekä autuaita. Miksi osa tyttäristä on jätetty kuvan ulkopuolle? Luulisi että he kaikki olisivat olleet isänsä silmissä samanarvoisia, luojanlahjoittamia lintusia?

Israelin lapsikatraasta jäi vielä puuttumaan Margareta s.n 1690, pso Gabriel Cajander kruununvouti Halikossa http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5958

Osa lapsista on syntynyt taulun tekemisen (1681) jälkeen joka selittää puuttumisen kuvasta. Kolmas avioliitto solmittiin vasta 1698

[Giösling]

Säilyneet valokuvat kertovat yli kolmimetrisen, barokkiraamisen epitafi-votiivi-kokonaisuuden suorastaan “kutistaneen” sakastin vaatimattoman oviaukon. Papin portti tuli ikäänkuin paavillisesti “kruunattua” Israelin toimesta. Itse esitystä raamittaviin kehyksiin, sen keskiosaan, maalauksen yläpuolelle, on kirjoitettu kirkkoruhtinaan ja hänen toisen puolisonsa (Susanna Eichman) nimet. Kehyksen alaosan keskellä on suurikokoinen, kruunatun mieshenkilön kasvokuva ja vuosiluku 1681. Vuosiluku lienee epitafin valmistumis-(pystytys-) vuosi, mutta kuka on kehykseen kuvattu viiksekäs & parrakas merkkihenkilö, Erik XIV:ko?

Epitafikokonaisuuden muodostavat Israelin perhettä esittävä maalaus, siihen suoraan liittyvä alaosan epitafio-teksti ja maalauksen yläpuolella oleva, vanhaan hartauskirjallisuuteen ( etupäässä Sirakin-kirjaan) liittyviä sitaatteja & viitteitä sisätävä pienempi taulu.

Koska maalaus on valmistunut vuoden 1681 tienoilla, on ristin juurelle kokoontunut koko Israelin silloinen, että edesmennyt perhe. Mutta onko todella näin? Epitafiotekstissä mainitaan Susanna Eichmanin lisäksi Israelin ensimmäinen, jo autuas puoliso (Sofia Frisius) ja VIISI tämän synnyttämää lasta. Kuvattuna on kuitenkin kaksi nimettyä poikaa (Erik ja Isak), sekä kuusi nimettyä tytärtä (Sophia, Maria, Helena, Charin, Sophia ja Barbara).

Nimetyistä ovat maalauksen valmistuajankohtana jo lapsena kuolleet Sofia (vanhempi), Maria, Isak ja Erik, jotka kaikki ovat tulleet haudatuksi Taivassalon Alftan-kryptaan, ennen Israelin Isonkyrön nimitystä vuonna 1672.

Erik Lindhin (Alftan-sukuselvityksen laatija) mukaan Sofia Frisius synnytti puolisolleen vähintään yhdeksän-, mahdollisesti kymmenen lasta (Sofia vanhempi, Maria, Isak, Erik, Helena, Katarina, Sofia nuorempi, Barbro, Klara ja mahdollisesti Brita) . Miksi vuonna 1674 kuolleen Sophia Frisiuksen kaikki lapset eivät ole mukana? Miksi saman epitafikokonaisuuden kuvan ja tekstin välillä on ilmeinen ristiriita?

[Giösling]

Paras vertailukohde voisi olla se hopeakannu, jonka Ermegård (Emerentia) Tott ja sisarensa lahjoittivat Knivstan kirkkoon 1650-luvulla. Kannu on todennäköisesti valmistunut jo 1500-luvun puolella ja kuulunut pitkäänkin Tottien perintöhopeihin.

Koska lahjoitus meni kirkolle, siellä se on edelleen, arvelen, esim. ehtoollismaljana. En tosin Googlen-avulla sitä heti löytänyt.


knivsta.pastorat*svenskakyrkan.se (http://www.svenskakyrkan.se/epostformular?email_address=knivsta.pastorat*svens kakyrkan.se)

[Antti Järvenpää]

Joitakin linkkejä keskiajan hopeakannuihin

http://www.metmuseum.org/toah/works-of-art/53.20.2 tämä lienee yleisin malli 1500-luvulla

http://www.britishmuseum.org/explore/highlights/highlight_objects/pe_mla/s/silver-gilt_ewer_and_basin.aspx 1,9 kg kannu - ewer

http://www.wga.hu/art/zzdeco/1gold/15c/06g_1450.jpg Unkarilainen kannu 1500-luvulta

http://kmb.raa.se/cocoon/bild/show-image.html?id=16000200124310 Knivstan kirkon viinikannu

http://kmb.raa.se/cocoon/bild/kont-7169213a5f776f5c3b651f4b1977275c237c2134?form_name =searchresult&form_action=noop&offset=1 kuvia ruotsin kirkon hopeaesineistä

[Antti Alfthan]

Säilyneet valokuvat kertovat yli kolmimetrisen, barokkiraamisen epitafi-votiivi-kokonaisuuden suorastaan “kutistaneen” sakastin vaatimattoman oviaukon. Papin portti tuli ikäänkuin paavillisesti “kruunattua” Israelin toimesta. Itse esitystä raamittaviin kehyksiin, sen keskiosaan, maalauksen yläpuolelle, on kirjoitettu kirkkoruhtinaan ja hänen toisen puolisonsa (Susanna Eichman) nimet. Kehyksen alaosan keskellä on suurikokoinen, kruunatun mieshenkilön kasvokuva ja vuosiluku 1681. Vuosiluku lienee epitafin valmistumis-(pystytys-) vuosi, mutta kuka on kehykseen kuvattu viiksekäs & parrakas merkkihenkilö, Erik XIV:ko?

Epitafikokonaisuuden muodostavat Israelin perhettä esittävä maalaus, siihen suoraan liittyvä alaosan epitafio-teksti ja maalauksen yläpuolella oleva, vanhaan hartauskirjallisuuteen ( etupäässä Sirakin-kirjaan) liittyviä sitaatteja & viitteitä sisätävä pienempi taulu.

Koska maalaus on valmistunut vuoden 1681 tienoilla, on ristin juurelle kokoontunut koko Israelin silloinen, että edesmennyt perhe. Mutta onko todella näin? Epitafiotekstissä mainitaan Susanna Eichmanin lisäksi Israelin ensimmäinen, jo autuas puoliso (Sofia Frisius) ja VIISI tämän synnyttämää lasta. Kuvattuna on kuitenkin kaksi nimettyä poikaa (Erik ja Isak), sekä kuusi nimettyä tytärtä (Sophia, Maria, Helena, Charin, Sophia ja Barbara).

Nimetyistä ovat maalauksen valmistuajankohtana jo lapsena kuolleet Sofia (vanhempi), Maria, Isak ja Erik, jotka kaikki ovat tulleet haudatuksi Taivassalon Alftan-kryptaan, ennen Israelin Isonkyrön nimitystä vuonna 1672.

Erik Lindhin (Alftan-sukuselvityksen laatija) mukaan Sofia Frisius synnytti puolisolleen vähintään yhdeksän-, mahdollisesti kymmenen lasta (Sofia vanhempi, Maria, Isak, Erik, Helena, Katarina, Sofia nuorempi, Barbro, Klara ja mahdollisesti Brita) . Miksi vuonna 1674 kuolleen Sophia Frisiuksen kaikki lapset eivät ole mukana? Miksi saman epitafikokonaisuuden kuvan ja tekstin välillä on ilmeinen ristiriita?

Hei Juhani,

tarkastelen tässä sukukirjassa julkaistua valokuvaa maalauksesta kehyksineen.
Alareunassa on puukaiverrukset, miehenpää keskellä, ja numerot 1 - 6 (vasemmalla) 89 - 91 (oikealla. Tästä päättelisin että maalaaminen on aloitettu v. 1689 ja koko komeus on valmistunut v. 1691. Taidat muistaa vuosiluvun väärin?
Maalauksen valmistumisen aikaan Sofia Frisiuksen tyttäristä viisi oli elossa.
Susanna Eichmannin lapsista poika Israel oli syntynyt ennen maalaustyön aloittamista, Johan syntyi v. 1692. Tyttäristä Susanna syntyi ennen maalaustyö aloittamista, v. 1686, Margareta maalaustyön aikana, v. 1690. Hedvig syntyi vasta vuonna 1694.
Tauluun on siis lisäilty henkilöitä maalaustyön aloittamisen jälkeen ja vähän myöhemminkin, kehysten jo valmistuttua.

[Juha]

Aikoinaan em. herrojen pyynnöstä ja luvalla;

http://juhansuku.blogspot.fi/2006/10/alftan-epitafi.html


Juha

[PekkaK]

Hei

Itsekin asiasta kiinnostuneena kuvasin vuonna 2009 tätä Alftanuksen votiivitaulua Isonkyrön vanhassa kirkossa. Näistä kuvista voi olla hyötyä tässä käytävässä keskustelussa.

Pekka K

[Antti Alfthan]

Hei Juhani,

tarkastelen tässä sukukirjassa julkaistua valokuvaa maalauksesta kehyksineen.
Alareunassa on puukaiverrukset, miehenpää keskellä, ja numerot 1 - 6 (vasemmalla) 89 - 91 (oikealla. Tästä päättelisin että maalaaminen on aloitettu v. 1689 ja koko komeus on valmistunut v. 1691. Taidat muistaa vuosiluvun väärin?
Maalauksen valmistumisen aikaan Sofia Frisiuksen tyttäristä viisi oli elossa.
Susanna Eichmannin lapsista poika Israel oli syntynyt ennen maalaustyön aloittamista, Johan syntyi v. 1692. Tyttäristä Susanna syntyi ennen maalaustyö aloittamista, v. 1686, Margareta maalaustyön aikana, v. 1690. Hedvig syntyi vasta vuonna 1694.
Tauluun on siis lisäilty henkilöitä maalaustyön aloittamisen jälkeen ja vähän myöhemminkin, kehysten jo valmistuttua.

Pitääpä korjata.
Värillisessä kuvassa näkyy miten kaksi kiehkuraa ei ole numeroita.
Näin ollen vuosiluku on 1681, ja Giösling ei muistanut väärin. Pahoittelen sekaannusta.

Vuoden 1681 jälkeen Israelille on syntynyt poika Israel ja tytär Susanna (kuvassa?). Tytär Brita taas puuttuu kuvan merkinnöistä. Vuodesta 1690 lähtien syntyneitä lapsia Margareta, Johan ja Hedvig ei kuvassa siihen tehtyjen merkintöjen mukaan ole.
Israelin poika Erik olisi (Taivassalon tietojen mukaan) haudattu v. 1672, poika Isak on merkitty maalaukseen mutta hänestä ei liene muita tietoja.
Kuvan merkinnöissä saattaa olla harhaanjohtavia tietoja, eli ne on mahdollisesti tekstattu paljon myöhemmin maalaukseen, sen selityksiksi. Röntgenkuvat selventäisivät (myöhempiä?) päällemaalauksia.

[Antti Järvenpää]

Hei

Itsekin asiasta kiinnostuneena kuvasin vuonna 2009 tätä Alftanuksen votiivitaulua Isonkyrön vanhassa kirkossa. Näistä kuvista voi olla hyötyä tässä käytävässä keskustelussa.

Pekka K

Taulun kruunupäistä ei ole juuri keskusteltu. Taulussa näyttäisi olevan kaksi kuningatarta ja yksi kuningas. Votiivitaulusta puhuttaessa on yleensä esitetty vain itse taulu, mutta tässä Pekan kuvassa näkyy myös kehykset, jotka on useimmassa kuvassa rajattu pois.

Jos näillä kruunupäillä on haluttu kertoa jotakin, niin Vaasa suvussa ei taida olla kahden kuningattaren kuningasta, jos ei nyt sitten tarkoteta Juhanaa.

[Jouni Kaleva]

Taulun kruunupäistä ei ole juuri keskusteltu. Taulussa näyttäisi olevan kaksi kuningatarta ja yksi kuningas. Votiivitaulusta puhuttaessa on yleensä esitetty vain itse taulu, mutta tässä Pekan kuvassa näkyy myös kehykset, jotka on useimmassa kuvassa rajattu pois.

Jos näillä kruunupäillä on haluttu kertoa jotakin, niin Vaasa suvussa ei taida olla kahden kuningattaren kuningasta, jos ei nyt sitten tarkoteta Juhanaa. Kehyksien kruunupäille en antaisi muuta kuin figuratiivisen arvon. Jos kuningas täytyisi nimetä, niin olisi maalausajankohdan 1689 hallitsija Kaarle XI. Pystykehykset ovat keskenään symmetriset, ikäänkuin pylväsrivistö, joissa kummassakin näin ollen yksi ja sama kuningatar (=Ulrika Eleonora).

[Pekka Hiltunen]

Itseäni on pohdituttanut millaisia hopeakannut ovat olleet 1500- tai sitä vanhemilla luvuilla. Olen kokeillut kaikenlaisia hakusanoja googlella, mutta huonoin tuloksin.
Paras on toistaiseksi http://larsdatter.com/ewers.htm mistä löytyy aika laaja kokoelma linkkejä historiallisiin esineisiin.
Tähän voisi vielä lisätä, että keskiaikaisen kannun vetoisuus mittana oli 2,445 litraa.

On tehtävä ero arvokkaitten koriste-esineitten ja samalla itsessään taideteosten sekä toisaalta käyttöhopean välillä. Hopeaveron takia luovuttiin tietenkin "halpa-arvoisimmista" käyttöesineistä, joita ei ollut tehty koristeiksi. Hopeaa on suosittu metallin jalouden (eli vetyä korkeamman elektronipotentiaalin) takia, jotta se mahdollisimman hyvin kestäisi käyttöä ilman ei-toivottuja reaktioita ja niistä aiheutuvia sivumakuja. Puheena oleva kannu on kronikan perusteella Kuningas Erikin kaudelta ja ajalta ennen Tanskalaisten nykyisen Göteborgin alueella sijainneen Älvsborgin linnan valtaamista ja sitä seuranneita, äärimmäisen suuria lunnaita - jotka maksettiin tietenkin linnaan suljetuista henkilöistä eikä vain tiilistä graniitista. Kyseisen kannun voisi tämän perusteella saattavan edustaa sitäkin lajia, jota ei haluttu sulattaa "romuhopeana". Metallurgiaan paremmin perehtymättömänä pitäisin mahdollisena sitäkin, että hopeaesineet korvanneet lejeerinkituotteet on voitu ehkä valaa vanhojen, hopealle tarkoitettujen muottien mukaan. Siinä tapauksessa vertailukohtia voisi ehkä tavata museoissa, esim. Turun Linnassa säilytettävien tina-lyijy -kannujen joukosta. Maallikkona uskoisi, että renessanssin ja muitten kertaustyylien aikoina pyrittiin ainakin "paremmissa piireissä" tyylipuhtauteen niin, että arvovieraitten pöydässä oli astiasto sisäisesti harmoninen kokonaisuus.

Ajatus 1700-luvun lopulla, koneruuvin kehittämisen jälkeen tai sitä varhemmin Antti Alftanin esittämällä tavalla teetetystä muutoksesta ei ole teoreettisesti mahdoton, mutta mikähän voisi olla suuren työn käytännöllinen tarkoitus? Mitähän salaisuuksia olisi voitu kätkeä esineeseen, joka ensimmäisenä osuisi vaikkapa murtovarkaan käsiin? Miksi näitä salaisuuksia ei olisi voitu kätkeä vaikka vähäarvoisen psalmikirjan kansipahviin ehkäpä salakirjoituksella? Mielestäni jälkeen päin, 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa esim. kannun sisäpuolelle teetetyistä, avattavista ja suljettavista salalokeroista on ontuva. Pitäisin todennäköisempänä lapsen tai abstraktiin ajatteluun vähemmän kykenevän aikuisen väärinkäsitystä kuin konkreettisia salalokeroita: kannu itsessäänhän käsitti 1800-luvulla suhteellisen suurenkin salaisuuden, jos se oli kertomusten mukaan Erik-kuninkaan omasta kädestä lähtöisin oleva sukukalleus, jonka abstrakteista arvoista on Isonkyrön varakkaan khra:n täytynyt olla tietoinen rekeään tai vaunuaan Taivassalon-matkalle valjastaessaan.

Hei
Itsekin asiasta kiinnostuneena kuvasin vuonna 2009 tätä Alftanuksen votiivitaulua Isonkyrön vanhassa kirkossa. Näistä kuvista voi olla hyötyä tässä käytävässä keskustelussa.
Pekka K

Emerentiaa, vainajaa kuvaava hahmo on nähtävästi teetetty epitafiin jälkeen päin: sen alla on vuosiluku - josta ei kuvan perusteella saa varmuudella selkoa: ensinäkemältä hahmotettavissa olevat kaksi vierekkäistä "nollaa" sijoittaisivat sen vuodelle 1882, mutta ensimmäisen ja toisen numeron tarkempi vertailu viimeiseen viittaa lukuun 802 eli vuoteen 1802, mikä on ajankohtaan sopiva ja järkeenkäyvä. Muitten henkilöitten syntymä- tai kuolinvuosia luetellaan alla olevassa listassa. Emerentia kuoli tiettävästi 1672 ja hän lienee syntynyt noin 1645-1650. Maalauksen vuosiluku ei voi olla lähelläkään hänen synnyin- tai kuolinvuottaan. Emerentian lisääminen tauluun jälkeen päin selittää koko "suuren salaisuden" eli totuuden siitä, että hän ei suinkaaan ollut Abraham Alftanuksen "rakas äiti", vaan Johan Abrahaminpoika Alftanin.

Henkilökohtainen ja asian käsittelyn kannalta myös "optimistinen" arvaukseni siis on, että tarinat salalokeroista syntyivät samoihin aikoihin kuin sekaannus, joka johti Emerentian sijoittumiseen erheellisellä tavalla sukupuuhun. Ymmärrän kyllä, että motiveja sukututkimukseen ja -selvittelyyn on monen laisia. Eräs näistä on pyrkimys saada "ympätyksi" omaan sukuun tunnettuja ja aatelisia sekä tietenkin kuninkaallisia esivanhempia. Jos optimismi ja pessimismi määritellään tällä perusteella, lukeudun varmaankin ei-neutraalista näkökulmasta "pessimistien" kategoriaan, mutta olen kuitenkin optimistinen kauan puhuttaneen aiheemme ja ongelmamme ratkeamisen eli totuuden löytymisen suhteen, sillä näillä näkymin ollaan tarkasteluissa asetuttu varsin vakaalle, genealogisen tieteenteorian mukaiselle polulle.

PH

[Kimmo Kemppainen]

Tuo pieni valkopukuinen hahmo on Susanna. Seuraava sana voisi olla död, joten kyseessä ei välttämättä ole se Susanna, joka eli täysi-ikäiseksi. Syy valkopukuisuuteen voi olla pelkästään sekin, että hahmo on maalattu tummapukuisen hahmon päälle, tuskin 1800-luvulla, pikemminkin 1600-luvulla.
Kimmo Kemppainen



Emerentiaa, vainajaa kuvaava hahmo on nähtävästi teetetty epitafiin jälkeen päin: sen alla on vuosiluku - josta ei kuvan perusteella saa varmuudella selkoa: ensinäkemältä hahmotettavissa olevat kaksi vierekkäistä "nollaa" sijoittaisivat sen vuodelle 1882, mutta ensimmäisen ja toisen numeron tarkempi vertailu viimeiseen viittaa lukuun 802 eli vuoteen 1802, mikä on ajankohtaan sopiva ja järkeenkäyvä. Muitten henkilöitten syntymä- tai kuolinvuosia luetellaan alla olevassa listassa. Emerentia kuoli tiettävästi 1672 ja hän lienee syntynyt noin 1645-1650. Maalauksen vuosiluku ei voi olla lähelläkään hänen synnyin- tai kuolinvuottaan. Emerentian lisääminen tauluun jälkeen päin selittää koko "suuren salaisuden" eli totuuden siitä, että hän ei suinkaaan ollut Abraham Alftanuksen "rakas äiti", vaan Johan Abrahaminpoika Alftanin.



PH

[Antti Alfthan]

Tuo pieni valkopukuinen hahmo on Susanna. Seuraava sana voisi olla död, joten kyseessä ei välttämättä ole se Susanna, joka eli täysi-ikäiseksi. Syy valkopukuisuuteen voi olla pelkästään sekin, että hahmo on maalattu tummapukuisen hahmon päälle, tuskin 1800-luvulla, pikemminkin 1600-luvulla.
Kimmo Kemppainen

Pikku hahmon alla tosiaan lukee "Susanna död". Tämä voisi olla Susanna Eichmanin 1. lapsi joka ei elänyt pitkään ja josta ei jäänyt merkintöjä. Tai tämä voisi olla Brita, joka puuttuu merkinnöistä, sikäli kuin luen niitä oikein.
Susanna Eichmanille on maalattu valkoinen esiliina. Luontevaa olisi jos pieni lapsi on puettu valkoiseen kolttuun ja sijoitettu äitinsä taakse asettelussa. Muut tyttäret ovat Sofia Frisian hahmon takana.

[Pekka Hiltunen]

Tuo pieni valkopukuinen hahmo on Susanna. Seuraava sana voisi olla död, joten kyseessä ei välttämättä ole se Susanna, joka eli täysi-ikäiseksi. Syy valkopukuisuuteen voi olla pelkästään sekin, että hahmo on maalattu tummapukuisen hahmon päälle, tuskin 1800-luvulla, pikemminkin 1600-luvulla.
Kimmo Kemppainen

Tämä on hyvä ja tuikitarpellinen tähdennys, sillä aiemmissa "keskusteluissa" on hahmo esitety Emerentiaksi, joka ei sukuun liity muuten kuin sivuhaaran osalta. Maalauksen tekemisen kestäessä on sitä luonnolisesti jouduttu täydentämään, kun lapsia ja aikuisiakin kuoli banaaleihin tauteihin melkein samaa vauhtia kuin lapsia syntyikin.

On huomattava, että kehykset on valmistettu ehkä paljonkin itse maalausta myöhemmin - minkä tietenkin kertoo jo niissä oleva maalauksen valmistumisen vuosiluku. Kuningas voisi olla ajankohtainen Kaarle XI ja kuningatar hänen puolisonsa Ulrika Eleonora, sillä muitten halitsijoitten sijoittaminen kehyksiin - kuningas Erikistä puhumattakaan - olisi tietenkin ollut epäkorrektia. VT:n apokryfikirjoituksiin lukeutuvan Sirakin kirjan lainaukset pyrkivät pönkittämään kirkkoherran tietämystä ja asemaa, sillä kansalaisten käytössä olleista Raamatuista ei apokryfikirjoja löydy, mutta saarnoissa niitä käytettiin ja yhä ahkerasti käytetään ilman erityisiä, sisäisiä arvoja Raamatun muihin kirjoihin verrattuna. Apokryfikirjoitukset löytyvät nykyään kyllä suurista perheraamatuista naispapeuden ja tasa-arvoisen aviolittolainkin aikakaudella.

PH

[P-L H]

Hei

Abrahamin puolison Emerentian hautauspäivä löytyi Taivassalon seurakunnan asiakirjoista.

Taivassalo kirkonkassan tilit 1671-1728 (III Gla.1)
15.12.1672 Herr Abrahams hustru
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7576200

Edellisellä sivulla on myös kirjattu 16.5.1672 Hr Israels barn på kyrkiogården? i egen graf.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7576199


t. Pirkko

[Kimmo Kemppainen]

Kyllä se varsinaisesta haudattujenkin luettelosta löytyy, eli täältä

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5362636

Kimmo Kemppainen

Hei

Abrahamin puolison Emerentian hautauspäivä löytyi Taivassalon seurakunnan asiakirjoista.

Taivassalo kirkonkassan tilit 1671-1728 (III Gla.1)
15.12.1672 Herr Abrahams hustru
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7576200

Samalla sivulla on myös kirjattu 16.3.1672 Hr Israels barn på kyrkiogården? i egen graf.

t. Pirkko

[Tryphan]

Tässäkö tämä katras on?:

Israel Erici Alftanus* noin 1632 Taivassalo, † Isokyrö 22.8.1712
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=806
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=75
Puolisot ja lapset:
1:o 1662 Sofia Johansdotter Frisius († 1674); isä Kangasalan kirkkoherra Johan Frisius
Isonkyrön epitafi 1681: Israel itse ja vaimot Sofia Frisius sekä Susanna Echman. Kaksi poikaa Erik ja Isak ja seitsemän tyttöä: Sophia död, Maria död, mahdollisesti Helena, Charin, Sophia ja Barbara. Valkoisissa Susanna.
Erik kuvassa
Isak kuvassa
Sophia kuvassa ”död”
Maria kuvassa ”död”
Helena Alftanus (kuvassa) s.1669, † 1748, pso. Henrik Gabrielinpoika Peldanus pappi Ilmajoki
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3012
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1940
Charin (kuvassa)
Susanna (kuvassa valkoisissa)
Sofia Alftan (kuvassa) s. ?, † 1697, pso. Mikael Andersinpoika Fant pappi Vaasa
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U427
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=634
Klara Alftanus s1670/81?, † ?, pso. Matias Henrikinpoika Reinius pappi Laihia
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2769
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2080
Katarina Alftan s. ?, † 1754, pso. Gustaf Olofinpoika Bäck pappi Lapua
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3379
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=327

2:o 1675 Susanna Filipsdotter Echman (s. 1656 Pori, † 1697 Isokyrö); (vanh. Philip Casparinpoika Eichmann ja Barbara Isakintytär Brennerus, vih. 1675 Vöyri)
Brita Altana s. 1676 ???
Barbro Alftan (kuvassa) s.1678, † 1755, pso. Gabriel Escholin pappi
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3320
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602
Israel Alftan pappi Isokyrö, s.1683, † 1747, pso. 1. Ingrid Aenelius, 2. Christina Sticksenius
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4797
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=76
Susanna Alftan s.1686, † 1764, pso. Johan Jakobinpoika Gumse pappi Vähäkyrö
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4446
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=855
Margareta Alftanus s.n. 1690, † 1726, pso. Gabriel Cajander kruununvouti Halikko
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6203
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5958 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5958)[/font]
Johan Altan pappi Lohtaja, s.1692, † 1755, pso. Magdalena Johansdotter Wendelius
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5181
Hedvig Alftan s.1694, † 1772, pso. Nils Jakobson Aeimelaeus pappi Isokyrö
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3553
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=18

3:o 1698 Maria Elisabet Lietzen s.1662, vih.9.1.1698 tämän 3. avioliitossa († 1751). (vanh. Nicolaus Lietzen ja Margareta Ekenbom)

[Giösling]

Kehyksien kruunupäille en antaisi muuta kuin figuratiivisen arvon. Jos kuningas täytyisi nimetä, niin olisi maalausajankohdan 1689 hallitsija Kaarle XI. Pystykehykset ovat keskenään symmetriset, ikäänkuin pylväsrivistö, joissa kummassakin näin ollen yksi ja sama kuningatar (=Ulrika Eleonora).

Se on subjektiivinen mielipiteesi ja sinulle sallittakoon. Olen samaa mieltä siitä, että kuningattaria ja kuninkaita on vain yksi (siis sama kuningatar kahdesti), mutta kuningas on ehdottomasti Erik XIV ja kuningatar Kaarina Maununtytär, sehän on selvä! Miksi grandioosi Israel olisi kaiverruttanut kehyksiin jonkun toisen kuninkaan ja kuningattaren, kuin mainitut kaksi omista esipolvistaan?! Sitäpaitsi Kaarle XI ja seuraajansa Kaarle XII eivät koskaan KASVATTANEET PARTAA, kuten heidän potrettinsa esim. Google Images-haulla kertovat. Minulla on itsellänikin hallussa Kaarle XI öljypotretti miehuusvuosiltaan ja sileät ovat posket siinäkin.

[Giösling]

Tuo pieni valkopukuinen hahmo on Susanna. Seuraava sana voisi olla död, joten kyseessä ei välttämättä ole se Susanna, joka eli täysi-ikäiseksi. Syy valkopukuisuuteen voi olla pelkästään sekin, että hahmo on maalattu tummapukuisen hahmon päälle, tuskin 1800-luvulla, pikemminkin 1600-luvulla.
Kimmo Kemppainen

Kiitos terävistä kuvista. Minustakin valkopukuisen alla lukee selvästi "Susanna död". Susanna oli esillä aiemmissakin keskusteluissa, mutta kaksisanaisuus hämäsi. Tulkitsimme silloin "död"-sanan nimen loppuosaksi (Emeren-tha), ja Susannasta luovuttiin. Käytössämme silloin ollut kuva oli todella tulkinnanvarainen, kuten Juhan viestin liitteestä voi huomata.

Vastaavissa votiivimaalauksissa valkopukuisuus on yleensä ollut autuuden merkki. Ristiriitaisesti mustapukuisten tytärten rivistö sisältää maalauksen tekoaikaan jo kuolleita, eikä lasten lukumäärä stemmaa alkuunkaan.
Luulisi, että Israel olisi halunnut kaikki lapsensa kuvaan, varsinkin kun muutoksia maalaukseen on tehty sen valmistumisen jälkeenkin.

[Giösling]

Joitakin linkkejä keskiajan hopeakannuihin

http://www.metmuseum.org/toah/works-of-art/53.20.2 tämä lienee yleisin malli 1500-luvulla

http://www.britishmuseum.org/explore/highlights/highlight_objects/pe_mla/s/silver-gilt_ewer_and_basin.aspx 1,9 kg kannu - ewer

http://www.wga.hu/art/zzdeco/1gold/15c/06g_1450.jpg Unkarilainen kannu 1500-luvulta

http://kmb.raa.se/cocoon/bild/show-image.html?id=16000200124310 Knivstan kirkon viinikannu

http://kmb.raa.se/cocoon/bild/kont-7169213a5f776f5c3b651f4b1977275c237c2134?form_name =searchresult&form_action=noop&offset=1 kuvia ruotsin kirkon hopeaesineistä

Kiitos vaivannäöstä, Antti! Knivstan kannukin löytyi!

Se on ehkä liian kapea ja koristeellinen kyhmyjen lisäämiseksi.
Parhaiten sellaiseen tyyliltään sopisi tuo British Museumin kannu, joka on jo valmiiksi pullea lisää lihotettavaksi.

[Giösling]

Palaan vielä Knivstan kannuun, jonka Tott-sisarukset lahjoittivat kotikirkkonsa viinikannuksi. Se on uskomattoman kaunis ja renesanssin kukoistuskaudelta. Ei sellaisia Ruotsissa valmistettu!

Erik oli tunnettu taiteiden suosija. Kaikki hänen hovissan oli ennen Pohjolassa (paitsi ehkä Jagellonican kilpailevassa Turun-hovissa) näkemätöntä, alkaen kuninkaan asevarustuksesta, joka on säilynyt näihin päiviin. Esim. selkähaarniska ja ns. juhlakilpi ovat koristeellisuudessaan Tottien kannun veroisia.

Se milloin Alftanit saivat oman kannunsa, ajoittuu varmaankin kuningattaren kruunauksen aikoihin. Sukua on muistettu yltäkylläisillä lahjoilla, kuten kuninkaalta voi odottaakin.

Israel Alftanus, kannu käsiin saadessaan, ei malttanut olla sormeilematta sen rakenteella, lisäten siihen nuo esinettä rumentavat "kyhmyt". Ne ovat tietenkin kannun ulkopuolella, ei sen sisässä, jo pelkän tilanpuutteen tähden.

[Tryphan]

Lahjoittajien muistokuvat Suomen kirkoissa 1400-luvulta 1700-luvun lopulle. Tuija Tuhkanen:
"Tämä taulu on niin ylhäällä, että teksti tuskin on koskaan ollut katsojan luettavissa. Yleisestä käytännöstä poiketen perhe ei katso eteenpäin vaan yläviistoon kohti Kristusta. Israel Alftanus on kuvattu kahden poikansa kanssa ristin vasemmalle puolelle seisomaan kädet rinnan eteen yhteen liitettyinä (kuva 77). Poikien päiden yläpuolelle on kirjoitettu heidän nimensä Eric ja Isac, jonka nimen perään on kirjoitettu död, kuollut. Ristin oikealla puolella on ensimmäisenä Alftanuksen edesmennyt vaimo Sofia Frisius, joka muistorunon mukaan synnytti Alftanukselle viisi lasta. Hänet on puettu valkoiseen esiliinaan ja valkoisiin hansikkaisiin. Kuolleen vaimon vieressä on Alftanuksen toinen vaimo Susan Echman, jonka muistorunossa kerrotaan parantaneen leskeksi jääneen kirkkoherran haavat. Susan Echman on kuvattu kookkaaksi ja harteikkaaksi. Vaimojen jatkona rivissä on kuusi tytärtä, joiden nimet on kirjattu heidän yläpuolelleen. Susan Echman edessä on lisäksi pieni hahmo puettuna valkoisiin merkiksi siitä, että hän oli kuollut."
https://www.yumpu.com/fi/document/view/19809415/in-memoriam-sui-et-suorum-posuit-abo-akademi/221 (https://www.yumpu.com/fi/document/view/19809415/in-memoriam-sui-et-suorum-posuit-abo-akademi/221)

Sofialla oli lapsia enemmän kuin viisi - ehkä 7: Erik död, Isak död, Sophia död, Maria död, Helena, Charin, Sophia. Tässä oletettu että Charin on Katarina.

Paimenmuistot tarjoaa (virheellisesti?) Sofialle vielä lisää lapsia:

”P Barbro Israelsdotter Alftan, S 1678, K Turku 27.4.1755. PV Isonkyrön kirkkoherra Israel Erici Alftanus ja hänen 1. puolisonsa Sofia Johansdotter Frisia.” (VAIKKA Sofia kuoli jo 1674)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602

”P2 Klara Israelsdotter Alftan hänen 1. avioliitossaan, P2 V Isonkyrön kirkkoherra Israel Erici Alftanus ja hänen 1. puolisonsa Sofia Johansdotter Frisia.” (Klaran syntymäaika epäselvä)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2080

[Benedictus]

Mites tämä meidän rahastomme Antti Alftanuksen "kadonneiden Geenien metsästykseen" mahtaa esistyä?

Meitä taitaa olla vasta 4, jotka olemme luvanneet rahoittaa tuon tutkimuksen.
Jos kustannus on noin 500 taalaa, niin 10 henkilöä olisi jo riittävä, että kustannus olisi halpa nuppia kohden.

Näin suuresta joukosta varmaankin löytyy riittävä porukka.

Näkisin, että tuolla geenitutkimuksella olisi suuri merkitys, koska se antaisi ainakin karkea kuvan tai viitteen, mistäpäin Hans Erikssonin sukujuuret ovat, ei varmaankaan mitään tarkkaa paikkaa, mutta jo se onko Suomi,Ruotsi tai keski-Eurooppa selventäisi kuviota.

Naislinjaisen geeninäytteen saanti taitaa olla vaikeampaa, koska Alftanus tyttärien jälkeläisiä ei liene tutkittu ja selvitetty kunnolla.
Jos löytyisi yksikin haara, jostain tyttärestä niin silloin saataisiin aika vissi tutkimustulos vertailtavaksi.

Ilmottautukaahan Antin geenien maksuhenkilöiksi, niin saamme faktaa pohdittavaksi.

[Jouni Kaleva]

Mites tämä meidän rahastomme Antti Alftanuksen "kadonneiden Geenien metsästykseen" mahtaa esistyä?

Meitä taitaa olla vasta 4, jotka olemme luvanneet rahoittaa tuon tutkimuksen.
Jos kustannus on noin 500 taalaa, niin 10 henkilöä olisi jo riittävä, että kustannus olisi halpa nuppia kohden.

Näin suuresta joukosta varmaankin löytyy riittävä porukka.

Näkisin, että tuolla geenitutkimuksella olisi suuri merkitys, koska se antaisi ainakin karkea kuvan tai viitteen, mistäpäin Hans Erikssonin sukujuuret ovat, ei varmaankaan mitään tarkkaa paikkaa, mutta jo se onko Suomi,Ruotsi tai keski-Eurooppa selventäisi kuviota.

Naislinjaisen geeninäytteen saanti taitaa olla vaikeampaa, koska Alftanus tyttärien jälkeläisiä ei liene tutkittu ja selvitetty kunnolla.
Jos löytyisi yksikin haara, jostain tyttärestä niin silloin saataisiin aika vissi tutkimustulos vertailtavaksi.

Ilmottautukaahan Antin geenien maksuhenkilöiksi, niin saamme faktaa pohdittavaksi.

Tulen mukaan.

[Giösling]

Lahjoittajien muistokuvat Suomen kirkoissa 1400-luvulta 1700-luvun lopulle. Tuija Tuhkanen:
"Tämä taulu on niin ylhäällä, että teksti tuskin on koskaan ollut katsojan luettavissa. Yleisestä käytännöstä poiketen perhe ei katso eteenpäin vaan yläviistoon kohti Kristusta. Israel Alftanus on kuvattu kahden poikansa kanssa ristin vasemmalle puolelle seisomaan kädet rinnan eteen yhteen liitettyinä (kuva 77). Poikien päiden yläpuolelle on kirjoitettu heidän nimensä Eric ja Isac, jonka nimen perään on kirjoitettu död, kuollut. Ristin oikealla puolella on ensimmäisenä Alftanuksen edesmennyt vaimo Sofia Frisius, joka muistorunon mukaan synnytti Alftanukselle viisi lasta. Hänet on puettu valkoiseen esiliinaan ja valkoisiin hansikkaisiin. Kuolleen vaimon vieressä on Alftanuksen toinen vaimo Susan Echman, jonka muistorunossa kerrotaan parantaneen leskeksi jääneen kirkkoherran haavat. Susan Echman on kuvattu kookkaaksi ja harteikkaaksi. Vaimojen jatkona rivissä on kuusi tytärtä, joiden nimet on kirjattu heidän yläpuolelleen. Susan Echman edessä on lisäksi pieni hahmo puettuna valkoisiin merkiksi siitä, että hän oli kuollut."
https://www.yumpu.com/fi/document/view/19809415/in-memoriam-sui-et-suorum-posuit-abo-akademi/221 (https://www.yumpu.com/fi/document/view/19809415/in-memoriam-sui-et-suorum-posuit-abo-akademi/221)

Sofialla oli lapsia enemmän kuin viisi - ehkä 7: Erik död, Isak död, Sophia död, Maria död, Helena, Charin, Sophia. Tässä oletettu että Charin on Katarina.

Paimenmuistot tarjoaa (virheellisesti?) Sofialle vielä lisää lapsia:

”P Barbro Israelsdotter Alftan, S 1678, K Turku 27.4.1755. PV Isonkyrön kirkkoherra Israel Erici Alftanus ja hänen 1. puolisonsa Sofia Johansdotter Frisia.” (VAIKKA Sofia kuoli jo 1674)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602

”P2 Klara Israelsdotter Alftan hänen 1. avioliitossaan, P2 V Isonkyrön kirkkoherra Israel Erici Alftanus ja hänen 1. puolisonsa Sofia Johansdotter Frisia.” (Klaran syntymäaika epäselvä)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2080


Tuija Tuhkasen opus on ollut esillä näissä ketjuissa, sehän on luettavissa netissä, vaikkakin latautumien (teoksen laajuuden tähden) kestää.

Kuten Tuhkanen mainitsee valkoisiin pukeminen on autuuden (s.o. kuoleman) merkki. Miksiköhän "kottaraisten" rivistö on mustissa, vaikkakin osa heistä oli taulun maalauksen aikana jo kuollut? Sofia Frisiuksellakin on vain valkoinen esiliina.

Lindh antaa Israelin lapsiksi seuraavat:

1. avio:

Sofia, Maria, Isak, Erik, Helena, Katarina, Sofia 2., Barbro, Klara, Brita (viimeinen ei varmuudella Frisius-aviosta)

2. avio:

Israel, Susanna, Margareta, Johan, Hedvig.

3. avio:

lapseton.

Siis 15 lasta + tuo toinen autuas Susanna = 16!

Koska Susanna II on lisätty tauluun sen valmistumisen jälkeen, olisi luullut muittenkin 2. avion lasten päässeen mukaan.

Kuinka monta löydätte votiivitaulusta? Vastaus: 8 + 1 = 9. Huom. myös tuo votiivitaulun tekstin tieto viidestä lapsesta ensiaviosta! Ei stemmaa!

Onko tämä tulkittava niin, että Israelin lapsilistaan on myöhemmän tutkimuksen toimesta ujutettu liikaa lapsia?

[Tryphan]

16 lasta näyttäisi mainitun - melkoinen katras.

Onko Barbron ja Klaran syntymäajat jostain löydettävissä? Paimenmuisto antaa Barbrolle s.1678 jolloin olisi kyllä Susanna Echmanin tytär. Klaran syntymäaikaa en onnistu löytämään.

Hieman on luvut ja numerot sekaisin tämän perheen lasten osalta.

[Benedictus]

Kiitos Jouni Kalevalle, vielä muutama maksaja niin homma saadaan toimimaan.

Noista Israelin lapsista eräs seikka, jota pohdittiin Sukujuttujen puolella joitakin vuosia sitten.

Jo 1600-luvun puolella oli säätyläissuvuissa tapana antaa lapsille useampia etunimiä.
Tuntuisi, että noista Israelin lapsista osalla nimisekaannus johtuu juuri parin eri nimen käytöstä.

Nimet sekoilivat usein kirjoittajan mukaan, mistä on hyvä esimerkki Anna Alftanan tyttären Juliana Månsdotter Alftanus-Palmin etunimi.
Se on kirjoittettu eri paikkoihin, milloin Juliana, Iliana,Helen tai jopa Elin, kyseessä kuitenkin varmasti sama henkilö.

[Antti Alfthan]

Tuija Tuhkasen opus on ollut esillä näissä ketjuissa, sehän on luettavissa netissä, vaikkakin latautumien (teoksen laajuuden tähden) kestää.

Kuten Tuhkanen mainitsee valkoisiin pukeminen on autuuden (s.o. kuoleman) merkki. Miksiköhän "kottaraisten" rivistö on mustissa, vaikkakin osa heistä oli taulun maalauksen aikana jo kuollut? Sofia Frisiuksellakin on vain valkoinen esiliina.

Lindh antaa Israelin lapsiksi seuraavat:

1. avio:

Sofia, Maria, Isak, Erik, Helena, Katarina, Sofia 2., Barbro, Klara, Brita (viimeinen ei varmuudella Frisius-aviosta)

2. avio:

Israel, Susanna, Margareta, Johan, Hedvig.

3. avio:

lapseton.

Siis 15 lasta + tuo toinen autuas Susanna = 16!

Koska Susanna II on lisätty tauluun sen valmistumisen jälkeen, olisi luullut muittenkin 2. avion lasten päässeen mukaan.

Kuinka monta löydätte votiivitaulusta? Vastaus: 8 + 1 = 9. Huom. myös tuo votiivitaulun tekstin tieto viidestä lapsesta ensiaviosta! Ei stemmaa!

Onko tämä tulkittava niin, että Israelin lapsilistaan on myöhemmän tutkimuksen toimesta ujutettu liikaa lapsia?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5362633
Tässä on merkintä Israelin pojan Ericin hautauksesta, sivun oikeassa alaosassa.
Helatorstai 1672, ilmeisesti. Samassa merkinnässä mainitaan ..."hos sijna systror", eli ennen Erikiä ko. muurattuun hautaan oli haudattu hänen sisariaan - Lindhin mukaan Sofia ja Maria.

[Tryphan]

Kyllä näille 16 lapselle "identiteetti" löytyy joko tauluun ikuistettuna, Lindhin mainitsemana tai tunnettuna henkilönä puolisoineen ja jälkeläisineen (tai edellisten yhdistelmänä):

1:o Sofian lapset:
-Erik (kuvassa ”död” + Lindh mainitsee)
-Isak (kuvassa ”död” + Lindh mainitsee)
-Sophia (kuvassa ”död” + Lindh mainitsee)
-Maria (kuvassa ”död” + Lindh mainitsee)
-Helena Alftanus (kuvassa + Lindh mainitsee) s.1669, † 1748, pso. Henrik Gabrielinpoika Peldanus
-Charin (kuvassa+ Lindh mainitsee) Katarina Alftan s.n.1674, † 1754, pso. Gustaf Olofinpoika Bäck
-Sofia Alftan (kuvassa+ Lindh mainitsee) s. ?, † 1697, pso. Mikael Andersinpoika Fant

2:o 1675 Susanna Echman (s. 1656 Pori, † 1697 Isokyrö) lapset:
-Susanna (kuvassa ”död” valkoisissa)
-Brita s. ??? (Lindh mainitsee Sofian lapsena)
-Barbro Alftan (kuvassa + Lindh mainitsee Sofian lapsena) s.1678, † 1755, pso. Gabriel Nilsinpoika Escholin
-Klara Alftanus (Lindh mainitsee Sofian lapsena) s. ???, † 1731 jälkeen???, pso. Matias Henrikinpoika Reinius
-Israel Alftan pappi Isokyrö, s.1683, † 1747, pso. 1. Ingrid Aenelius, 2. Christina Sticksenius
-Susanna Alftan s.1686, † 1764, pso. Johan Jakobinpoika Gumse
-Margareta Alftanus s.n. 1690, † 1726, pso. Gabriel Cajander
-Johan Altan pappi Lohtaja, s.1692, † 1755, pso. Magdalena Johansdotter Wendelius
-Hedvig Alftan s.1694, † 1772, pso. Nils Jakobson Aeimelaeus

Muutaman lapsen osalta ei ole selvää onko Sofian vai Susannan lapsi - ristiriitaista tietoa liikkeellä joka kaipaa selvennystä sikäli mikäli tietoa edes löytyy kun Isonkyrön kirkonkirjat alkavat vasta 1708.

[olanyk]

On mielenkiintoista seurata keskustelua olipa fiktiota tai faktaa. Hienoa pohjatyötä vaikka fiktiiviselle romaanille. Mirkka Lappalaisen Tietofinlandia romaani ja väitöskirjatyö Creuzeista kertoo samasta ajasta. Olen mukana Antin geenitutkimus rahoituksessa.
Olavi

[Tryphan]

Barbro Alftana on kyllä varmuudella Susannan tytär. Syntymävuosi 1678 on oikea oheisen Hiski merkinnän mukaan:

Turun ruotsalainen seurakunta - Åbo svenska församling - haudatut

Kuollut Haudattu Kylä Talo Henkilö Kuolinsyy vv kk vko pv Ikä
27.4.1755 29.4.1755 enkafru Barbro Alftana 77
omainen: Afledne Probstens Gabriel Eskolins

Paimenmuistossa on väärä äiti merkittynä:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602

[KariKK]

Barbro Alftana on kyllä varmuudella Susannan tytär. Syntymävuosi 1678 on oikea oheisen Hiski merkinnän mukaan:

Turun ruotsalainen seurakunta - Åbo svenska församling - haudatut

Kuollut Haudattu Kylä Talo Henkilö Kuolinsyy vv kk vko pv Ikä
27.4.1755 29.4.1755 enkafru Barbro Alftana 77
omainen: Afledne Probstens Gabriel Eskolins

Paimenmuistossa on väärä äiti merkittynä:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=602

Täällä on merkintä Barbro Alftanasta kummina Kauhajoella 1691.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7029637
Oli kummina jo 13-vuotiaana siis, joten tuskin ainakaan hautausmerkinnän ikää nuorempi oli.
Merkintä on oikeanpuoleisella sivulla, toinen sivun yläreunasta, päiväyksenä D.2.Trin. Erkki Heikinpojan lapsi Johannes. Muita merkintöjä en Erkki Heikinpojasta Kauhajoelta löydä, joten lapsen isä jää tunnistamatta.
Saattaa olla toinenkin kastemerkintä, jossa Barbro mainitaan, mutta ei nyt osunut silmiini.

[JHissa]

Itselläni on lapsikatras näin, laitan linkit ylioppilasmatrikkeliin ja henkikirjoihin (myös SAY) mukaan:
Israel Erici Alftanus, * 1632 Taivassalo; † 22.8.1712 Isokyrö. (Rv.Mf. 3542 (https://www.finna.fi/Record/fennica.601236)). Yo Turussa sl. 1650 806 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=806). Isokyrön hk 1674 (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Laanintilit/lansipohjan_laani/henkikirja_1674-1674_cd995/238.htm), 1675 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12650324), 1676 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12650928), 1677 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12649422), 1680 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12762078), 1681 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12647226), 1683 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13022585), 1686 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12669991), 1688 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12905744), 1689 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12676387), 1690 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13037016), 1691 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12774423), 1692 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10956444), 1695 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12985035), 1696 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12969002), 1697 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12769370), 1698 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12772967), 1699 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12776098), 1700 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12147598), 1701 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10876614), 1702 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12162876), 1703 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10560448), 1704 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10698499), 1705 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10887904), 1706 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10844392), 1707 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12994247), 1708 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12167031), 1709 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11401500), 1710 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12877751), 1711 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12316187), 1712 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12212686), 1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12210471), rk 1727-34 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9485722), 1734-40 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6643701), 1741-47 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6643828), 1748-54 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6644029).
1.Puoliso: Kangasala 1662 Sofia Johansintr. Frisius, * 1643 Kangasala; † raskaana 1674 Isokyrö.
1.Lapset:
Sofia, * n. 1663 Taivassalo; † viim. 1672 Taivassalo.
Maria, * n. 1665 Taivassalo; † viim. 1672 Taivassalo.
Helena, * 24.6.1669 Taivassalo; † 28.12.1748 Ilmajoki. Isokyrön hk 1689 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12676387).
P: Isokyrö 1689 (kirjanen (https://www.finna.fi/Record/fennica.630569)) Henricus Gabrielis Peldanus, * 16.2.1667 Ilmajoki; ‡ 3.5.1706 Ilmajoki. (GS 2155). Yo Uppsalassa 15.9.1680, Turussa sl. 1682 3012 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3012). Ilmajoen hk 1688 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12905758), 1689 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12676400), 1690 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13037023), 1691 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12775320), 1692 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10956732), 1695 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12985645), 1696 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12969160), 1697 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12769523), 1698 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12773341), 1699 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12776425), 1700 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12147819), 1701 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10876165), 1702 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12163094), 1703 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10560681), 1704 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10698883), 1705 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10886787), 1706 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10844788), 1707 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12913561) (leski), 1708 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12168062) (leski), 1709 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11401805) (leski), 1710 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12923045) (leski), 1711 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12315103) (leski), 1712 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12213057) (leski), 1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12210669) (leski), SAY 1675-94 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=66100), 1695-1714 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=70708), 1695-1714 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=70669), 1720-39 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=75458), rk 1706-21 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066369), 1732-40 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066528), 1739-45 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066798), 1746-53 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066865).
Erik, * n. 1671 Taivassalo; † 14.3.1672 Taivassalo.
Iisak, * n. 1672 Taivasalo; †
Carin, * (rk) 7.4.1674 Isokyrö; ‡ 23.10.1754 Lapua, ikä 80 v 6 kk 2 vko 2 p.
P: n. 1693 Gustavus Olai Bäck, * n. 1669 Lapua; ‡ 16.3.1708 Lapua. Yo Turussa kl. 1687 3379 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3379). Lapuan hk 1695 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12984954), 1696 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12968980), 1697 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12769350), 1698 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12772927), 1699 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12776071), 1700 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12147581), 1701 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10875901), 1702 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12162858), 1703 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10560420), 1704 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10698472), 1705 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10887879), rk 1723-49 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5859920), 1750-69 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5860063).
?Susanna, olisiko syntynyt keskenmenossa 1674, jolloin myös äiti menehtynyt.

2.Puoliso: Vöyri 2.5.1675 Susanna Philipintr. Eichman, * 21.11.1656 Pori; † 1697 Isokyrö. (GS 9202).
2.Lapsia:
Sofia, * n. 1676 Isokyrö; ‡ 7.8.1697 Vaasa.
P: viim. 1695 Mikael Andrea Fant, * n. 1675 Vähäkyrö; † pakomatkalla 1714 Kemi. Yo Uppsalassa 5.9.1685 U427 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U427). Vaasan hk 1695 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12986775), 1696 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12969491), 1697 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12770096), 1698 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12774139), 1699 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12776987), 1700 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12148195), 1701 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10876740), 1702 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12163634), 1703 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10561179), 1704 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10699233), 1705 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10887275), 1706 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10845210), 1707 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12913304), 1708 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12167909), Mustasaaren SAY 1695-1714 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=809943), hk 1709 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11401785), 1710 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12923026), 1711 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12315088), .
Barbro, * n. 1677 Isokyrö; † 27.4.1755 Turku, ikä 77 v.
P: n. 1695 Gabriel Nicolai Escholin, * n. 1665; † 26.3.1732 Uskela. Yo Turussa kl. 1686 3320 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3320). Isokyrön hk 1695 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12985035), 1696 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12969002), 1697 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12769370), 1698 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12772967), 1699 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12776098), Uskelan SAY 1694-13 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=961957),
Klara, * n. 1680 Isokyrö; † eli 1732 Hämeenkyrö (Viljakkala).
1P: 1697/98 Matias Henrici Reinius, * 1656 Isokyrö; † 7.9.1723 Laihia. Yo Turussa sl. 1679 2769 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2769). Laihian SAY 1675-94 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1385695), 1695-1714 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1383207), 1720-39 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=602931), rk 1723-28 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7616072).
2P: n. 1725 Johan Schlottmacher, * 1680 Riika; † eli 1732 Hämeenkyrö (Viljakkala). Hämeenkyrön (Viljakkalan) SAY 1720-39 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=79636), rk 1720-31 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9591942),
?Brita, mainitaan vanhoissa Sursill-tutkimuksissa eskadroonsaarnaaja Henricus (Tuomaanpoika) Mullolan vaimona, mutta heitä ei löydy mistään aikalaislähteistä.
Israel, * 1683 Isokyrö; † 15.12.1747 Isokyrö. (GS 9203). Yo Turussa kl. 1704 4797 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4797). Isokyrön hk 1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12210471), 1723 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13707475), 1724 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12792136), rk 1727-34 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9485678), 1734-40 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6643723), 1741-47 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6643898), 1748-54 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6643838),
1P: viim. 1714 Ingrid Georgintr. Aenelius, * 1.1.1690 Vaasa; † 10.2.1746 Isokyrö. Yksi lapsi haudataan Oulussa 1714.
2P: 1746/47 Christina Stecksenius, * † eli leskenä 1748.
Susanna, * 22.1.1686 Isokyrö; † 9.3.1764 Lohtaja. (GS 9215). Isokyrön hk 1703 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10560448), 1704 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10698499), 1705 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10887904).
P: 1704/05 Johannes Jacobi Gumse, * 1679 Isokyrö, Ikola, Komsila; † 3.5.1742 Vähäkyrö. (GS 7599). Yo Turussa sl. 1699 4446 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4446). Isokyrön hk 1704 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10698499), 1705 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10887904), 1706 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10844391), 1708 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12167031), 1709 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11401499), 1712 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12212686), 1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12210471), Vähäkyrön hk 1723 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13707465), 1724 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12792144), 1725 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12922562), 1726 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12314792), 1727 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12303896), 1728 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12920242), rk 1728-40 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6729157), 1741-46 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6729156), Lohtajan rk 1755-61 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9036242), 1762-69 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9022484).
Margareta, * n. 1688 Isokyrö; ‡ 3.4.1726 Pertteli. (GS 9216). Haudattu yhtä aikaa miehensä kanssa. Isokyrön hk 1706 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10844392), 1707 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12994247).
P: Pertteli 13.10.1708 Gabriel (Jakobinp?.) Cajander, * n. 1680; ‡ 3.4.1726 Pertteli. Perttelin SAY 1694-1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=961741), rk 1705-08 (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pertteli/rippikirja_1695-1711_jk1056-1057/26.htm), 1709-11 (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pertteli/rippikirja_1695-1711_jk1056-1057/142.htm), .
Johan, * 15.1.1692 Isokyrö; † 17.3.1755 Lohtaja. (GS 9220). Yo Turussa 21.12.1712 5181 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5181), Uppsalassa 18.3.1721. Lohtajan ik 1657-50 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9467173), rk 1733-40 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9034778), 1741-47 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9034847), 1748-54 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9034970), 1755-61 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9036239), 1762-68 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9022481).
P: Pietarsaaren msrk. 2.1.1724 Magdalena Christina Johanintr. Wendelius, * 29.9.1704 Lapväärti; † 15.9.1763 Lohtaja.
Hedvig, * 2.2.1694 Isokyrö; † 27.2.1782 Isokyrö. (GS 9240).
P: Isokyrö 29.6.1712 Nicolaus Jakobi Aeimelaeus, * 10.2.1679 Eura; † 15.2.1750 Isokyrö. (Rv.Mf. kirjanen (https://www.finna.fi/Record/fennica.600851)). Yo Turussa 10.2.1689 3553 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3553). Isokyrön hk 1708 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12167031), 1709 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11401500), 1710 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12877751), 1711 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12316187), 1712 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12212686), 1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12210471), 1723 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13707477), 1724 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12792138), rk 1727-34 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9485722), 1734-40 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6643701), 1740-47 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6643828), 1748-54 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6644029), 1755-71 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6644266), 1772-90 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6644696).

3.Puoliso: Pyhäjoki 9.1.1698 Maria Elisabet Nicolausintr. Lietzen, * 1662 Turku; † 30.10.1751 Isokyrö, Vendälä.

[Tryphan]

Kiitos JHissalle kattavasta Israel Ericin lasten listauksesta; tuohon ei ole lisättävää.

[JHissa]

Täällä on merkintä Barbro Alftanasta kummina Kauhajoella 1691.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7029637
Oli kummina jo 13-vuotiaana siis, joten tuskin ainakaan hautausmerkinnän ikää nuorempi oli.
Merkintä on oikeanpuoleisella sivulla, toinen sivun yläreunasta, päiväyksenä D.2.Trin. Erkki Heikinpojan lapsi Johannes. Muita merkintöjä en Erkki Heikinpojasta Kauhajoelta löydä, joten lapsen isä jää tunnistamatta.
Saattaa olla toinenkin kastemerkintä, jossa Barbro mainitaan, mutta ei nyt osunut silmiini.
Ilmajoen kastettujen mukaan Kauhajoen Erich Henderssons son Jacob näyttää kastettavan Visitationis M. 1680
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6106806
eräs Erich Hendersson haudataan Kauhajoella D. 2. Advent: 1691
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7029594
lisäksi yksi Sahl. Erich Hinderssonin lapsi haudataan Kauhajoella 20. p. Trin. 1697
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7029598

[Jukkis]

Antin geenit selville! Mukana olen. Joko riittää vai tuleeko Antti vielä mukaan?

[Benedictus]

Jos oikein laskin niin vielä tarvitaan pari osallistujaa.

Antilta tarvitaan vain geenit, ei muuta. :=))

[KariKK]

Ilmajoen kastettujen mukaan Kauhajoen Erich Henderssons son Jacob näyttää kastettavan Visitationis M. 1680
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6106806
eräs Erich Hendersson haudataan Kauhajoella D. 2. Advent: 1691
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7029594
lisäksi yksi Sahl. Erich Hinderssonin lapsi haudataan Kauhajoella 20. p. Trin. 1697
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7029598

Entä se tunnistus?
Sillä tuskin kuitenkaan on merkitystä, sillä pappilan neidit toimivat usein kummeina.
Myönnän että olin huolimaton, mutta totean kuitenkin, että tunnistamiseen riittäviä merkintöjä ei helpolla löydy. Vaikka luultavasti esiin tuomasi merkinnät koskevat samaa miestä, mikään muu niitä ei yhdistä kuin vuosikymmen ja paikka Kauhajoki.

[Tiina Miettinen]

"?Brita, mainitaan vanhoissa Sursill-tutkimuksissa eskadroonsaarnaaja Henricus (Tuomaanpoika) Mullolan vaimona, mutta heitä ei löydy mistään aikalaislähteistä."

Kommentoin tähän vain, että Martinus Peitziuksen vuoden 1747 Sursill-käsikirjoitus ei tunne Brita Alftan-nimistä henkilöä. Sen sijaan siellä hyvin selkeästi lukee, että Martinus Casparin (Alstadius) tytär Beata "fick Henr. Thom. Mullovium". Sama tieto on myös siirtynyt Nils Laguksen myöhempään Sursill-kopioon. Mahtaako Britaa olla olemassakaan...

Peitziuksen 1747 käsikirjoituksen mukaan "Israel Ericis Alftanum barn med första hustrun Sophia Frisia" olivat Sophia, Helena, Catharina, Barbro, Margareta, Clara. Ja "Alftani barn med Susanna Echman" olivat Israeli, Susanna, Hedvig, Johannes.

Terv.TM

[Tryphan]

Mielenkiintoista.
Joka lähteessä hieman eri tiedot.
Ei ihme että tuotti vaikeuksia asiaa tuntemattomana koota järjellistä listaa Israelin lapsista. Ei tuo Peitziuksenkaan lista tunnu oikealta mikäli uskotaan Hiskiin kirjatuista kuolinajoista ja ikäkirjauksista laskettuja syntymäaikoja.

Kuka tuon Britan on saattanut maailmaan? Lindh? Ei ole Isonkyrön taulussa eikä löydy tietoja mistään mitään - vaikuttaa epäilyttävältä.

[Arimi]

Jos oikein laskin niin vielä tarvitaan pari osallistujaa.

Antilta tarvitaan vain geenit, ei muuta. :=))

Mukana ollaan kustantamassa.

[Juha]

Ei tuo Peitziuksenkaan lista tunnu oikealta mikäli uskotaan Hiskiin kirjatuista kuolinajoista ja ikäkirjauksista laskettuja syntymäaikoja.



Niillähän ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa faktisesti - valistuneita arvauksia kylläkin tuolla ajalla.


Kyllä tässä on useita lähteitä käytettävä - onko kaikki perukirjat esim. katsottu läpi ja mahdolliset perinnöistä käytävät käräjöinnit?





Juha

[Antti Alfthan]

Alkaa vaikuttaa siltä että Brita perustuu vain tuohon virheelliseen tulkintaan Peitziuksen käsikirjoituksesta. (Minulla on tässä Lidhin kirja auki)

t.
geenipankki-Antti :D:

[Benedictus]

Tämä hyppää sivuun viime aikojen mielenkiintoisesta keskustelusta, mutta ehkä kuitenkin mitättömyydessään maininnan arvoinen.

Aivan sattumalta vertasin, kenellä toisella geenisukulaisistani on sama pisin yhtäjaksoinen yhteinen, kylläkin vain 8,5 "centimorganin" kromosomijakso. Tämä tarkoittaa, että yhteensä lähes 1300:n nukleotidiparin eli "snipsin" muodostama jakso emäksineen on samanlainen. Kyllä se jotain riittää kertomaan.

Vertailtavan henkilön kanssa lähin yhteinen sukulaisuuteni voisi olla peräisin suhteellisen rajoitetusti vain Ericus Ericin lapsista, osaltani Israel ja Anna. Vertasin keillä on tämä sama yhteinen kromosomijakso, ja sellainen oli isä ja tytär von Hellens, joiden myös pitäisi olla Alftanusten jälkeläisiä. Jos yhteinen kromosomijakso ei ole sattumaa, se voisi olla peräisin Alftanuksilta.

Eli kromosomi 1, jakso alkaa kohta 158609568 ja päättyy kohta 162932877 , SNP-määrä 1292. Von Hellensien kanssa yhteinen jakso alkaa aavistuksen aikaisemmin ja myös päättyy jonkin verran myöhemmin.

Antti Alfthanin suostuminen autosomalisen geeniperimän testiin, ja myös isälinjaisen YDNA:n selvittämiseen tekisi tästä keskustelusta vielä paljon pidemmän ja voisi hyvässä lykyssä ratkaista Alftanusten arvoituksen.

Omalta osaltani on esimerkiksi tehty koko isälinjaisen Y-kromosomin perimän selvitys, eli texasilaisen Family Tree DNA-yrityksen termeillä "BigY", ja autosomalisen perimän selvitys eli "Family Finder", josta yllä oleva tieto kromosomijaksosta on peräisin. Vähempikin kuin BigY riittäisi kertomaan jo jotain, eli mihin sisälinjaiseen sukuryppääseen yleensä ottaen kuuluu, tai jopa voisi löytyä samoista esi-isistä peräisin oleva nykyisin elävä henkilö. Oma laihialainen isälinjainen sukuni on esimerkiksi peräisin Norjasta Bergenin seudulta ja samoista aikaisemmista kuin omista esivanhemmistani, on peräisin skotlantilainen McDonald-klaani. Tunnetuin heistä on Somerled. Puhutaan siis ajasta noin vuosista 750-800 lähtien. Suomesta on löytynyt muutama 1700-luvun lopulle ja 1600-luvulle takautuva geeniserkku, mutta pääosin Skotlannista, Ruotsista ja Norjasta kymmenittäin varhaisempiin aikoihin liittyviä geenisukulaisia.

Autosomaaliset testit ovat siitä pirullisia, että pitäisi löytää verrokkeja, joihin on riittävä sukulaisuus vain yhtä kautta. Siitäkin huolimatta yhteinen perimä voi kadota aivan luonnollisella tavalla sattumien summana, mitä enemmän aikaa esivanhemmista on kulunut. Esimerkiksi Jaakko Ilkan esivanhempien ja sukulaisten tunnistaminen on mahdotonta, sillä kaikki ovat Ilkan kotiseudulla sukua toisilleen ja aikaa henkilön elämisestä on kulunut niin kauan. Jos pystyttäisiin tunnistamaan Ilkan isälinjainen haplotyyppi niin sitten voisi keiloja alkaa kaatua.

Antti Alfthanin melkittävä piirre on, että hän edustaa Alfthanusten isälinjaista haplotyyppiä. Jo olemassa olevista testin tehneistä ruotsalaisista ja suomalaisista voisi löytyä samasta isälinjasta peräisin olevia henkilöitä. Näiden henkilöiden alkuperä voitaisiin ehkä tunnistaa perinteisen sukututkimuksen keinoin. Isälinjainen haplotyyppi ei paljon vuosituhannen puolikkaassa muutu.

Esimerkiksi varhaisin tunnettu isälinjainen esi-isäni oli 1400-luvun puolivälin jälkeen syntynyt laihialainen maakauppias. Minulla on Ruotsin Skellefteån Sunnanåssa geenisukulainen, jonka suku pystytään johdattalemaan 1500-luvun alussa eläneeseen keskikievariin. Kummankin talonpaikka jopa tiedetään. Vaikka suvuissa on samoja etunimiä, kuten Ols tai Olof, sukulaisuus voidaan olettaa olevan peräisin keskiajalta, ja jää avoimeksi, mistä suku on itse asiassa tullut, Ruotsista vai Suomesta. Kummassakin suvussa on kovin vähän tunnistettuja geenisukulaisia. Niitä tulee lisää koko ajan testien lisääntyessä. Alftanuksilla voi tilanne olla toisin. Nykyisin tiedetään varsin hyvin, mistä eri haplotyyppien alaryhmät ovat peräisin.

Sylkinäytteen perusteella tehtävä autosomaalisen perimän testi yhdistettynä isälinjaiseen 67-markkerin testiin maksaa joulukuun loppun asti tarjoushinnalla 288 US$. Isälinjaista testiä voi joutua tarkentamaan ostamalla 39 US$ maksavia selvityksiä keskeisten selittävien mutaatioiden olemassaolosta. Itse kyllästyin mutaatioiden tonkimiseen ja ostin koko isälinjaisen perimän kartoituksen viidelläsadalla dollarilla.

Jos kerätään kolehti Antti Alfthanin testin tekemiseksi, minä olen talkoissa mukana. Yksi merkittävä sukututkimuksen myytti voisi ainakin hieman siirtyä kohti nousevan Suomen tai Ruotsin rantaa.

1.Latva-Rasku

2.Pekka Hiltunen
Tämänkö perusteella minunkin, joka olen korkeintaan yhdessä linjassa Ericus Ericiin tyttären jälkeläinen, siis kanattaisi osallistua Antin Y-kromosomitestiin "kolehtiin" sekä taustan laajentamiseksi myös autosomitestiin? Ajatus on kannatettava ja Alftanien suku laaja, kun lasketaan värttinänpuolet mukaan. Olen valmis ilmoittautunaan, koska näytteenikin jo on p.o. firmalla, joka ei kai tarvitse uutta näytettä, kun olen kahdesti laajentanut eli lisännyt maksua vastaan Y-kromosomimarkkereitani. Anti Alftania ei nyt saa päästää karkuun, kun on mahdollisuus päästä tietoon isälinjasta, joka on ties mistä lähtöisin. Itse veikkaisin Tanskaa.

3.Pentti Kamberg

4.Kaarina Hanhinen
Antin (Alftan) paluusta ilahtuneena ja mitenkään Alftan- sukuun kuulumatta, olen valmis osallistumaan Antin testauskolehtiin. Olen seurannut keskustelua koko ajan, ja jos tämä testi tuo joihinkin kysymyksiin vastauksia, niin lienee se vaivan arvoista.

5.Jouni Kaleva
Tulen mukaan.
6.Olavi Nykänen /olanyk
On mielenkiintoista seurata keskustelua olipa fiktiota tai faktaa. Hienoa pohjatyötä vaikka fiktiiviselle romaanille. Mirkka Lappalaisen Tietofinlandia romaani ja väitöskirjatyö Creuzeista kertoo samasta ajasta. Olen mukana Antin geenitutkimus rahoituksessa.

7.JUKKIS
Antin geenit selville! Mukana olen. Joko riittää vai tuleeko Antti vielä mukaan?

8.Ari Joroi /Arimi
Mukana ollaan kustantamassa.

Tässä Antin geenitutkimuksen rahoitukseen ilmoittautuneet tähän mennessä.
Vielä tarvitaan pari osallistujaa niin saadaan tutkimus käyntiin.

[Giösling]

Kiitos Jouni Kalevalle, vielä muutama maksaja niin homma saadaan toimimaan.

Noista Israelin lapsista eräs seikka, jota pohdittiin Sukujuttujen puolella joitakin vuosia sitten.

Jo 1600-luvun puolella oli säätyläissuvuissa tapana antaa lapsille useampia etunimiä.
Tuntuisi, että noista Israelin lapsista osalla nimisekaannus johtuu juuri parin eri nimen käytöstä.

Nimet sekoilivat usein kirjoittajan mukaan, mistä on hyvä esimerkki Anna Alftanan tyttären Juliana Månsdotter Alftanus-Palmin etunimi.
Se on kirjoittettu eri paikkoihin, milloin Juliana, Iliana,Helen tai jopa Elin, kyseessä kuitenkin varmasti sama henkilö.

1600-luvulla EI NIMENOMAAN ollut tapana antaa lapsille useampia etunimiä edes säätyäissuvuissa. Yhden ja saman nimen eri variaatiot ovat sitten eri juttu.

Fakta on edelleen se, että Israelille eri lähteissä annetuista lapsista vain hiukan yli puolet on maalattu mukaan votiivimaalaukseen. Selitykseksi puuttumisille ei riitä se, että osa lapsista on syntynyt maalauksen valmistumisen jälkeen, sillä siihenhän on mitä ilmeisimmin tehty myöhempiä ylimaalauksia ja lisäyksiä Israelin elinaikana. Koska ainuttakaan lasta ei syntynyt 3. aviosta, ei "postuumisti" ,s.o. isän siittämiä, mutta tämän kuoleman jälkeen syntyneitä lapsiakaan ole voinut olla.

Joko Israelille eri lähtiessä annetuissa lapsissa on "käenpoikia", tai sitten Israel itse ei ole katsonut kaikkia lapsiaan mukaanoton arvoisiksi. Jälkimmäiseen en usko.

[Giösling]

Palaan vielä votiivimaalauksen kehyksen kuninkaallisten asetteluun.
Israelin logiikkaa seuraten; Kaarina Maununtytär on mukana kahdesti, paitsi symmetrisistä syistä, myös siksi, että hän oli Israelille kahdenkertaista sukua. Erik on kuvattuna parrakkaana ja viiksekkäänä, kuten kuuluukin. Kaikki Kustaa Vaasan pojat olivat näin varustettuja, mutta jo Kustaa II Adolf esiintyy säilyneissä maalauksissa vain pienellä pujoparralla, Kaarle XI ja XII kokonaan parrattomina.

[JHissa]

Entä se tunnistus?
Sillä tuskin kuitenkaan on merkitystä, sillä pappilan neidit toimivat usein kummeina.
Myönnän että olin huolimaton, mutta totean kuitenkin, että tunnistamiseen riittäviä merkintöjä ei helpolla löydy. Vaikka luultavasti esiin tuomasi merkinnät koskevat samaa miestä, mikään muu niitä ei yhdistä kuin vuosikymmen ja paikka Kauhajoki.
Ainoa sopiva tähän hätään olisi Päntäneen Rahkon isäntä 1686 Erkki Heikinpoika (vaimo Liisa Kallentytär), joka on myöhemmin Rahkossa itsellisenä 1688 kun isännäksi tuli setä Olli Jaakonpoika
SAY Ilmajoki 1675-1694 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=65853)

[JHissa]

Alkaa vaikuttaa siltä että Brita perustuu vain tuohon virheelliseen tulkintaan Peitziuksen käsikirjoituksesta. (Minulla on tässä Lidhin kirja auki)

t.
geenipankki-Antti :D:
Kolehmainen, Antti, Johan Alftanin (1692-1755) almanakkamuistiinpanot. (s. 28-41, 48 (http://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_28.htm))
Copia af Sal Fars egenhendiga skrifwelse Ahttp://www.genealogia.fi/genos-old/66/66_28o.gif 1692 Föddest oss thet 13 barnet om en Onsdags afton, som war d.15 Junii och Christnadest d.20 Ejusdem af Reverend Do Samuele Backman, och blef nämnder Johannes Fadrar woro Dns Pastor Lapoens Mart Prochman, D. Michael

eli isän oman merkinnän mukaan Johan on kolmastoista lapsi, joten votiivitaulussa olevat pojat:
1. Erik, * n. 1671 Taivassalo; † 14.3.1672 Taivassalo.
2. Iisak, * n. 1672 Taivasalo; † lapsena.
Tytöt:
3. Sofia, * n. 1663 Taivassalo; † viim. 1672 Taivassalo.
4. Maria, * n. 1665 Taivassalo; † viim. 1672 Taivassalo.
5. Helena, * 24.6.1669 Taivassalo; † 28.12.1748 Ilmajoki. Isokyrön hk 1689 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12676387), ...
6. Carin, * (rk) 7.4.1674 Isokyrö; ‡ 23.10.1754 Lapua, ikä 80 v 6 kk 2 vko 2 p. Lapuan hk 1695 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12984954), ...
7. Sofia, * n. 1676 Isokyrö; ‡ 7.8.1697 Vaasa. Vaasan hk 1695 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12986775), ...
8. Barbro, * n. 1677 Isokyrö; † 27.4.1755 Turku, ikä 77 v. Isokyrön hk 1695 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12985035), ...
9. Klara, * n. 1680 Isokyrö; † eli 1732 Hämeenkyrö (Viljakkala). Laihian hk 1698 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12773297), ...
10. Susanna, * 22.1.1686 Isokyrö; † 9.3.1764 Lohtaja. (GS 9215). Isokyrön hk 1703 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10560448), ...
Lisäksi on ainakin:
11. Israel, * n. 1683 Isokyrö; † 15.12.1747 Isokyrö. (GS 9203). Isokyrön hk 1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12210471), ... Olisiko syntynyt vasta 1687, sillä oli Yo Turussa kl. 1704 4797 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4797)?
12. Margareta, * n. 1688 Isokyrö; ‡ 3.4.1726 Pertteli. (GS 9216). Isokyrön hk 1706 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10844392), ...
13. Johan, * 15.1.1692 Isokyrö; † 17.3.1755 Lohtaja. (GS 9220).
ja Johanin jälkeen syntyi vielä
14. Hedvig, * 2.2.1694 Isokyrö; † 27.2.1782 Isokyrö. (GS 9240). Isokyrön 1713 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12210471), ...