Abrahamin kronikka (omakätinen)

[Antti Alfthan]

Kun vertailen tuota omaa listaani Alftanin Antin listaan, huomio kiinnittyy siihen, että minun tulkkaamani päälliköt näkyvät molemmat tuossa Alftanin Antin listassa, mutta nimien tulkitseminen poikkeaa. Epäilisin, että nuo omani ovat oikeammat, kun olen katsonut ne useilta kuukausilta ja nämä päälliköiden nimet on kirjoitettu aika selvästi. No erot eivät ole kovin suuria, mutta kannattanee ottaa huomioon.

Joka tapauksessa mielenkiintoista, että meillä on nyt lista, jossa on ilmeisesti kuitenkin aukkoja.

3 nimiä -20-luvulta
3 nimeä -30 luvulta
5 nimeä -40-luvulta
9 nimeä -50-luvulta
6 nimeä -60-luvulta
8 nimeä -70-luvulta

Itselleni ainakaan yksikään nimi ei toistaiseksi oikein herätä mitään ajatuksia.

Ridderstadilla saattaa hyvinkin olla huolimattomasti tulkittuja nimiä.

Nuo useat kaartinpäälliköt ovat saksalaisia, hollantilaisia, yksi skotti...
Mutta yksi nimi minulla kävi silmään:
Mårten Ersson 1559
Tässä olisi pieni mahdollisuus, että kyseessä olisi Hans Erssonin veli.

[Antti Järvenpää]

Henrik von Cölns 1532
Jürgen Kanthoff -75 lähteissä nimi selvästi Jörgenn Hanhoff esim. http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/RA/palkkarekisteri/vol_1.8/Hovets%20löneregister%201574-1575%20Volym%201.8%20s.%2028.JPG
Herman von Nordhusen 1575 -
http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/RA/palkkarekisteri/vol_1.8/Hovets%20löneregister%201574-1575%20Volym%201.8%20s.%2053.JPG tai
http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/RA/palkkarekisteri/vol_1.8/Hovets%20löneregister%201574-1575%20Volym%201.8%20s.%2058.JPG

Noista edellä olevista voi katsoa noiden nimiasujen kirjoitusmuotoa, jotka varioivat jonkin verran. Kuitenkaan esim. palkkarekisteristä ei ole nimimuotoa Jürgen vaan Jörgenin variantteja eikä Kanthoff vaan Hanhoff. No ehkä oikea saksalaismuoto olisi Jürgen.

Tuo Hermanni taasen on aina muodossa Nort ei Nord loppuosasta sitten on monia variantteja joista useimmin -husen. Mielenkiintoista tämän Hermannin osalta on, että hänen allaan luetellaan joskus muita nimiä otsikon Drabants hövitsman alla. Olisiko nämä jotain ryhmänjohtajia - ruotumestareita, mutta samoja nimiä ei löydy drabanttien muista luetteloista, vai onko niin, että palkkarekisteristä puuttuu jokin väliotsikko. Tällaisia kirjauksia on pari kertaa v. 1575 palkkarekisterissä, muttta en ole huomannut muualta.
Sama näkyy myös tässä, jossa näiden muiden nimien palkkaus on selvästi rivi drabantteja parempi http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gene/Sources/suku/lahteita/RA/palkkarekisteri/vol_1.8/Hovets%20löneregister%201574-1575%20Volym%201.8%20s.%2046.JPG

Herääkin kysymys, miten tuo drabantti fänika oli oikeasti organisoitu. Oliko se rakenne jotakuinkin sama kuin nykyisissäkin sotilasorganisaatiossa. Ryhmä, joukkue, komppania jne. vai miten. Mahtaisiko siinä henkivartiokaartin historiassa olla mitään mainintoja tästä. Fänikoista yleisesti löytyy http://sv.wikipedia.org/wiki/Fänika

[Jari Latva-Rasku]

Ridderstadilla saattaa hyvinkin olla huolimattomasti tulkittuja nimiä.

Nuo useat kaartinpäälliköt ovat saksalaisia, hollantilaisia, yksi skotti...
Mutta yksi nimi minulla kävi silmään:
Mårten Ersson 1559
Tässä olisi pieni mahdollisuus, että kyseessä olisi Hans Erssonin veli.

Jos unohdetaan Henrik Hanssonin ja Hans Olofssonin puolisoiden sekä Sigfrid Mårtenssonin haudat Turun tuomiokirkossa, Hans-Jonin tilan asukit Erik Hansson ja Hans Olofsson Alftassa, Särkilahti-tyyppiset yhteiset sinettikuviot, kuningattaren enot ja sekä vaikkapa Martin Stodiuksen ja Mårten Sigfridssonin sukulaisuus, meillä on:

-drabantti numero 67 Måns Helsing 1546-57, joka ilmeisesti haudattiin vahtimestarina 24.4.1561
-hövidsman Mårten Ersson 1559
-kuninkaan sihteeri Mårten Helsing 1554-68
-Garpenbergin vouti Hans Ersson
-päällikködrabantti Erik Hansson vuoteen 1569
-kirjuri Hans Eriksson Arosiensis 1557-80

Kun ajatellaan, että Abraham kirjoitti kronikkansa omien muistikuviensa ja tarinankertojien "valistuneiden arvausten" perusteella, on tietenkin mahdollista, että 150 vuotta tapahtumien jälkeen, pienessä kuninkaanpiirissä toimineet henkilöt ja tekemiset olisivat sekoittuneet. Abrahamin isoisän äiti olisi esimerkiksi kuningattaren veljentytär, mutta ei drabantin tytär, vaan hövidsman olisi Hans Erikssonin veli. Sellainenkin aiheyhteys auttaisi todistamaan tarinaa todeksi.

Abraham oli niukka ja johdonmukainen sanankäyttäjä. Kronikassa ei laverreltu äideistä, ei edes kuningattaresta, ei mistään hopeakannuista, eikä kerrottu juuri mitään ehkä tuntemattomaksi jääneestä helsinglandilaisesta isoisästä. Värittyneet tarinat Henrik ja Roland Hanssonista voisivat olla kronikassa mainitun Abrahamia paljon aikaisemmin syntyneen ja iäkkäänä kuolleen Martin Stodiuksen kertomia. Ericus Ericin elämänpolun Abraham tiesi. Emerentia Tott voisi olla oikeasti elänyt, suvun alkuvaiheiden olosuhteista tiennyt kronikan lähde, aivan kuten Abraham kertoo. Merkittävin syy mainita Emerentia ei olisi, että hän olisi rakas äiti, vaan Abraham paljastaa, kenen välityksellä ehkä syntyi edes jollain tavalla luottamusta herättävä viitekehys irrallisiin sukutarinoihin.

[Jari Latva-Rasku]

Herääkin kysymys, miten tuo drabantti fänika oli oikeasti organisoitu. Oliko se rakenne jotakuinkin sama kuin nykyisissäkin sotilasorganisaatiossa. Ryhmä, joukkue, komppania jne. vai miten. Mahtaisiko siinä henkivartiokaartin historiassa olla mitään mainintoja tästä. Fänikoista yleisesti löytyy http://sv.wikipedia.org/wiki/Fänika

Täytyyhän Hövidsmanin lisäksi jalkaväessä olla enemmän päällystöä kuin vain yksi mies. Ohessa on esimerkiksi Porin jvr 1. komppanian päällystö vúoden 1671 katselmuksessa, missä oli päällystöä ilman katselmuskirjuria peräti 17 miestä. Ratsuväkikomppanioiden päällystö oli pienempi.

[Matti Lund]

No nythän näitä käsityksiä täysi-ikäisyydestä on tullut. Jotenkin jos tästä muodostaa kokonaiskuvaa, niin epäilen, että kun tultiin kirjurioppilas rengiksi, niin ikä oli sellainen, joka se saattoi olla katedralikoulun käyneellä. Ehkäpä noin 15 vuoden paikkeilla. Oppipoikana sitten oltiin joitakin vuosia ja varsinaiseksi kanslia-, kamarikirjuriksi tai linnankirjuriksi päädyttiin lähempänä 20-vuotta.

Voi olla, että olen väärässä, mutta tämä on mielikuvani. Periaatteessa Hassen ja Juhanin tekstit ovat kyllä mielestäni tasapainossa sen kanssa, mitä olen lukenut Turun katedraalikoulun huolista, kun oppilaat vietiin käsistä voutihallinnon tehtäviin, jos oletamme, että koulu tavallisemmin päätettiin noin 15 vuoden iässä.

Kun tiedossa ei taida olla esim Ericus Ericin Alftanin syntymävuotta, mutta:
- hän kuittaa Henrik Hanssonin saatavia 1601 koululaisena
- on 1609 Koulumestarina Helsingissä ja vielä 1617
- katedraalikoulun opettajana vielä 1623
- kuolee 1639 Taivasalon kirkkoherrana

Tästä voisi kuvitella noin 50-vuoden elinkaaren, jolloin hän olisi syntynyt 1590-luvun jommalla kummalla puolen, jolloin isän ja äidin on pitänyt olla elossa.


Jossakin viestissä viittasit myös tietoon kuninkaan kirjurien huutavasta pulasta jossain vaiheessa. - Yksi vaihe näyttäisi olleen juuri Eerikin hallituskausi.

Pääsyynä kirjuripulalle tällöin oli Tukholmassa ja Etelä-Ruotsin kaupungeissa raivonnut kulkutauti, joka oli tappanut huomattavan osan myös kirjurikunnasta.

Tuo kulkutauti oli luonnollinen seuraus silloisista olosuhteista: Etelä-Ruotsi oli jatkuvana tuhoisana sotanäyttämönä ruotsalaisten ja tanskalaisten välillä. Itse asiassa siellä syntyi samanlaista jälkeä Eerikin aikana, mitä syntyi 25 -vuotisessa sodassa Inkerissä, Savossa ja Pohjanmaalla Juhanan aikana: suuri määrä kyliä ja myös kaupunkeja tuhottiin maan tasalle.


Silmiini sattui pieni asiakirja, joka valaisee olosuhteita ja kuninkaan kirjurien värväystä Eerikin aikana vuonna 1566, Paavali Juustenin kirje kuninkaan sihteereille Magnus Jönsinpojalle ja Magnus Pärinpojalle (joka löytyy painettuna mm. A.I. A:n toimittamasta Finlands Häfdin osasta VI, s. 341-344, painettu 1853). Se on päivätty Turussa kynttilänmessuna eli siis 2.2.1566.

Siinä Paavali Juusten kertoo ensin näille kuninkaan kanslian sihteereille, että "meidän kuninkaallisen majesteettimme ja armollisen herran käskystä on sinne lähetetty Porin koulutuvasta nämä kaksi nuorta teiniä Johannes Erici ja Benedictus Benedicti mitä mainituimman kuninkaallisen kanslian palvelukseen" (siis satakuntalaiset nuoret miehet Hannu Erkinpoika ja Pentti Pentinpoika).

Sitten Juusten valittelee, että nämä teinit tulevat luvattua myöhemmin, muttei se ole hänen vikansa, vaan niiden, joiden tehtävänä oli alunperinkin heidät lähettää. (Siis Juusten on joutunut puuttumaan välistä tähän, eli tällaisten rekryyttien esittäminen ei kuulunut varsinaisesti/normaalisti hänen tehtäviinsä.)

Laitan sitten seuraavan virkkeen suorana lainauksena kirjeestä tähän:

"Och bidhie tesse fatige vnge drenger till tedt ödmiwkeligaste, så och theris fatighe föräldhrer, att the än nu kunde bliffua vidh skolstuffwn till itt år eller tw, vpå tedt the må förbättra sigh J lärdomen oc sidhan bliffua skickligare oc brukligare till någhen tienist, män thetta giffuer man Jder Erligheter J skön at J thet om göre oc handla vile såsom nyttigeste är oc nu mäst behoff görsz Eij heller skriffuer jagh tetta like som J hög:be:te Kon:ge Ma:tz Cancellii oc Rekne Cammer feladhe them någhem lärdom oc nyttigh vnderviisning vtan giffuer eller Jder Erligheter theris ödmiwk begären tilkänne J rådha göre här vdinnen hwadh Jder kerligheter tyckes bäzst att ware. Till tedt andra kan oc ske at högbe:te Kon:ge Ma:tt haffuer mist igenom then hastige pestilenzske siwdomen monge nyttighe oc brikeligh personer, så wäll J tedt ene kalledt som thedt andre, så är här en vng prästman benämpd Johannes Mathei Grindh som skickeligen nogh är och brukelig är antingen J högbe:te Kon:ge Ma:tz Canselli eller oc J reknekammereren, helst medan han än nu ogifft är, haffuer theslikis paszligh stiill: oc är härtill dagx mäst brukadt till sådana handell."


Juusten esittää kirjeessä monia muitakin pyyntöjä ja selittää omia vaikeuksiaan, mutta ne eivät ole tämän aiheen kannalta kovinkaan valaisevia, vaikka ovatkin kuninkaan sihteerien kautta tapahtuvia asioita.

Siis tässä Juusten on, kun kuningas on kuuluttanut kirjuripulastaan ja niiden täydennystarpeesta, esittänyt kahta nuorta teiniä Porista koulutettaviksi kuninkaankansliassa kirjureiksi ja uskoo, että heistä saataisiin siellä hyödyllisiä kirjureita noin kahden vuoden koulutuksella. Lisäksi Juustenilla on asettaa akuuttiin tarpeeseen yksi valmis mies, eli Johannes Mathei Grindh, nuori naimaton pappismies, jolla on näyttöä sellaisten tehtävien menestyksellisestä suorittamisesta ja hyvä käsiala.

----------------------------------------------------------------------

Tämä osui sattumalta silmiini lukiessani kuningas Eerikin aikaisia asiakirjoja, enkä ole suinkaan metsästänyt sitä oman argumentointini puolustamiseksi, mutta mielestäni tässä korostuu niitä seikkoja, joita toin aikaisemmin esiin.


On siis pappisvihkimyksen saanut ja virastossa jonkin aikaa työskennellyt nuori mies Johannes Mathei Grindh, joka on valmis ja siis täysi-ikäinen, luultavasti vähän yli 20 -vuotias.

Sitten on kaksi teiniä, joiden iästä ei voi sanoa tämän perusteella tarkkaa arviota, mutta kun he ovat köyhistä vanhemmista ja saaneet suoritettua kohtuullisen oppijakson Porin triviaalikoulussa, niin ovat he todennäköisesti lähellä 20 vuoden ikää. Tämä arvio riippuu paljolti vanhempien säädystä. Matrikkelit kertovat: jos vanhemmat ovat talollissäätyä, yleensä poika laitettiin melko lähellä 20 vuoden ikää triviaalikouluun, mutta jos pojan vanhemmat olivat esimerkiksi pappissäädystä, pantiin heidät triviaalikouluun yleensä noin 15 -vuotiaina, jotkut lahjakkuudet sitä nuorempinakin. Ikähaitari oli siis suuri, yli kymmenen vuotta, mutta köyhien vanhempien voi olettaa tarkoittaneen ennemminkin talollisten, nihtien tai käsityöläisten lapsia ja siis sitä ryhmää, joka pantiin triviaalikouluun lähempänä 20 vuoden ikää.


terv Matti Lund

[Antti Alfthan]

Herääkin kysymys, miten tuo drabantti fänika oli oikeasti organisoitu. Oliko se rakenne jotakuinkin sama kuin nykyisissäkin sotilasorganisaatiossa. Ryhmä, joukkue, komppania jne. vai miten. Mahtaisiko siinä henkivartiokaartin historiassa olla mitään mainintoja tästä. Fänikoista yleisesti löytyy http://sv.wikipedia.org/wiki/Fänika

Käsittääkseni itse drabantit oli aluksi pieni ryhmä, sitten - 1500-luvulla - tosin kasvoi, mutta korkeintaan joukkuetta vastaavaksi. Vasta myöhemmin tähän liitettiin Tukholman jalkaväki, jolloin muodostu fänika.

Mutta paitsi drabantteja, jotka voi ajatella erittäin hyvin aseistetuiksi ja koulutetuiksi jalkamiehiksi, hovissa oli oriinratsastajat, hingstridare, esimiehenään tallipäällikkö, stallmästare. Näiden kahden ryhmän palkkoja voisi vertailla, samoin verrata småsvenneihin, jotka luultavasti olivat nuoria (aatelis)poikia, toisaalta palvelemassa hovissa, toisaalta opissa.

Sekä drabanttien että oriinratsastajien riveistä komennettiin miehiä muihin tehtäviin, upseereiksi sotiin ja kapinoita tukahduttamaan. Ja toisaalta molemmista ryhmistä nousi mm. vouteja, kun ikää ja taitoa karttui. Toinen tie voudiksi oli sitten kirjurin aseman kautta. Mutta taitavinkaan kirjuri ei voinut edetä ellei hänellä ollut riittävää omaisuutta tiliensä vakuudeksi.

[Giösling]

Jossakin viestissä viittasit myös tietoon kuninkaan kirjurien huutavasta pulasta jossain vaiheessa. - Yksi vaihe näyttäisi olleen juuri Eerikin hallituskausi.

Pääsyynä kirjuripulalle tällöin oli Tukholmassa ja Etelä-Ruotsin kaupungeissa raivonnut kulkutauti, joka oli tappanut huomattavan osan myös kirjurikunnasta.

Tuo kulkutauti oli luonnollinen seuraus silloisista olosuhteista: Etelä-Ruotsi oli jatkuvana tuhoisana sotanäyttämönä ruotsalaisten ja tanskalaisten välillä. Itse asiassa siellä syntyi samanlaista jälkeä Eerikin aikana, mitä syntyi 25 -vuotisessa sodassa Inkerissä, Savossa ja Pohjanmaalla Juhanan aikana: suuri määrä kyliä ja myös kaupunkeja tuhottiin maan tasalle.


Silmiini sattui pieni asiakirja, joka valaisee olosuhteita ja kuninkaan kirjurien värväystä Eerikin aikana vuonna 1566, Paavali Juustenin kirje kuninkaan sihteereille Magnus Jönsinpojalle ja Magnus Pärinpojalle (joka löytyy painettuna mm. A.I. A:n toimittamasta Finlands Häfdin osasta VI, s. 341-344, painettu 1853). Se on päivätty Turussa kynttilänmessuna eli siis 2.2.1566.

Siinä Paavali Juusten kertoo ensin näille kuninkaan kanslian sihteereille, että "meidän kuninkaallisen majesteettimme ja armollisen herran käskystä on sinne lähetetty Porin koulutuvasta nämä kaksi nuorta teiniä Johannes Erici ja Benedictus Benedicti mitä mainituimman kuninkaallisen kanslian palvelukseen" (siis satakuntalaiset nuoret miehet Hannu Erkinpoika ja Pentti Pentinpoika).

Sitten Juusten valittelee, että nämä teinit tulevat luvattua myöhemmin, muttei se ole hänen vikansa, vaan niiden, joiden tehtävänä oli alunperinkin heidät lähettää. (Siis Juusten on joutunut puuttumaan välistä tähän, eli tällaisten rekryyttien esittäminen ei kuulunut varsinaisesti/normaalisti hänen tehtäviinsä.)

Laitan sitten seuraavan virkkeen suorana lainauksena kirjeestä tähän:

"Och bidhie tesse fatige vnge drenger till tedt ödmiwkeligaste, så och theris fatighe föräldhrer, att the än nu kunde bliffua vidh skolstuffwn till itt år eller tw, vpå tedt the må förbättra sigh J lärdomen oc sidhan bliffua skickligare oc brukligare till någhen tienist, män thetta giffuer man Jder Erligheter J skön at J thet om göre oc handla vile såsom nyttigeste är oc nu mäst behoff görsz Eij heller skriffuer jagh tetta like som J hög:be:te Kon:ge Ma:tz Cancellii oc Rekne Cammer feladhe them någhem lärdom oc nyttigh vnderviisning vtan giffuer eller Jder Erligheter theris ödmiwk begären tilkänne J rådha göre här vdinnen hwadh Jder kerligheter tyckes bäzst att ware. Till tedt andra kan oc ske at högbe:te Kon:ge Ma:tt haffuer mist igenom then hastige pestilenzske siwdomen monge nyttighe oc brikeligh personer, så wäll J tedt ene kalledt som thedt andre, så är här en vng prästman benämpd Johannes Mathei Grindh som skickeligen nogh är och brukelig är antingen J högbe:te Kon:ge Ma:tz Canselli eller oc J reknekammereren, helst medan han än nu ogifft är, haffuer theslikis paszligh stiill: oc är härtill dagx mäst brukadt till sådana handell."


Juusten esittää kirjeessä monia muitakin pyyntöjä ja selittää omia vaikeuksiaan, mutta ne eivät ole tämän aiheen kannalta kovinkaan valaisevia, vaikka ovatkin kuninkaan sihteerien kautta tapahtuvia asioita.

Siis tässä Juusten on, kun kuningas on kuuluttanut kirjuripulastaan ja niiden täydennystarpeesta, esittänyt kahta nuorta teiniä Porista koulutettaviksi kuninkaankansliassa kirjureiksi ja uskoo, että heistä saataisiin siellä hyödyllisiä kirjureita noin kahden vuoden koulutuksella. Lisäksi Juustenilla on asettaa akuuttiin tarpeeseen yksi valmis mies, eli Johannes Mathei Grindh, nuori naimaton pappismies, jolla on näyttöä sellaisten tehtävien menestyksellisestä suorittamisesta ja hyvä käsiala.

----------------------------------------------------------------------

Tämä osui sattumalta silmiini lukiessani kuningas Eerikin aikaisia asiakirjoja, enkä ole suinkaan metsästänyt sitä oman argumentointini puolustamiseksi, mutta mielestäni tässä korostuu niitä seikkoja, joita toin aikaisemmin esiin.


On siis pappisvihkimyksen saanut ja virastossa jonkin aikaa työskennellyt nuori mies Johannes Mathei Grindh, joka on valmis ja siis täysi-ikäinen, luultavasti vähän yli 20 -vuotias.

Sitten on kaksi teiniä, joiden iästä ei voi sanoa tämän perusteella tarkkaa arviota, mutta kun he ovat köyhistä vanhemmista ja saaneet suoritettua kohtuullisen oppijakson Porin triviaalikoulussa, niin ovat he todennäköisesti lähellä 20 vuoden ikää. Tämä arvio riippuu paljolti vanhempien säädystä. Matrikkelit kertovat: jos vanhemmat ovat talollissäätyä, yleensä poika laitettiin melko lähellä 20 vuoden ikää triviaalikouluun, mutta jos pojan vanhemmat olivat esimerkiksi pappissäädystä, pantiin heidät triviaalikouluun yleensä noin 15 -vuotiaina, jotkut lahjakkuudet sitä nuorempinakin. Ikähaitari oli siis suuri, yli kymmenen vuotta, mutta köyhien vanhempien voi olettaa tarkoittaneen ennemminkin talollisten, nihtien tai käsityöläisten lapsia ja siis sitä ryhmää, joka pantiin triviaalikouluun lähempänä 20 vuoden ikää.


terv Matti Lund

Ketjussa on riittävän selvästi (mm. Agricolan sanoin) todistettu, että
1500-luvun puolivälissä( ketjussa käsitelty periodi) miesten täysi-ikäisyys
alkoi 15-vuoden iässä. Hämmästyttävää, että sitä edelleen vedetään
21 vuoteen, miksi? Kumman sana painaa enemmän - Agricolan (aikalainen), vaiko vastaväittäjän?

[Antti Alfthan]

Ketjussa on riittävän selvästi (mm. Agricolan sanoin) todistettu, että
1500-luvun puolivälissä( ketjussa käsitelty periodi) miesten täysi-ikäisyys
alkoi 15-vuoden iässä. Hämmästyttävää, että sitä edelleen vedetään
21 vuoteen, miksi? Kumman sana painaa enemmän - Agricolan (aikalainen), vaiko vastaväittäjän?

En löydä minäkään muuta kriteeriä miehen täysi-ikäisyydelle tuona aikana kuin 15 vuotta. Kelpoisuusvaatimukset varmaan tehtävien mukaan. Ja kaupunkilait saattoivat vaikuttaa kauppa-asioissa, mutta hallinnossa kai mentiin maanlain mukaan.

Tulkitsen, että henkilöt jotka saavat palkkaa hovissa, ovat täyttäneet 15 vuotta. Nuoremmilla palkka menisi holhoojalle.

[Antti Alfthan]

Muutama Ridderstad - Almquist-vertailu

Menart von der Lippe 1526, 1527
vrt. Engelbrekt von der Lippe - läänitys Eestinmaalla perillisille 1575
-- tosin von der Lippe saattaa viitata vain kotiseutuun Saksassa.

Peder Höös 1544
Per Hööss: fogde på Vårfruberga 1541-43, i slottsloven på Gripsholms 1543, fogde i Linköpings län 1548-1552

Hans Persson 1549
vrt Hans Persson fogde i Grängeshyttans län 1551-1555. G.m. hustru Anna (+efter 1595) vilken som änka enl. köpebrev 1573 i förläning fick fyra gårdar i Kopparbergs socken.

Kurt von Strassburg 1557
vrt Hans von Stassburg d.ä. rysstolk (+ före 1589) häns änka hustru Magdalena förläning i Estland
-- tässäkin nimi ei ehkä viittaa sukulaisuuteen.

--> kaksi todennäköistä drabanttihövtsmanni-voutia!

[Antti Järvenpää]

Käsittääkseni itse drabantit oli aluksi pieni ryhmä, sitten - 1500-luvulla - tosin kasvoi, mutta korkeintaan joukkuetta vastaavaksi. Vasta myöhemmin tähän liitettiin Tukholman jalkaväki, jolloin muodostu fänika.

Mutta paitsi drabantteja, jotka voi ajatella erittäin hyvin aseistetuiksi ja koulutetuiksi jalkamiehiksi, hovissa oli oriinratsastajat, hingstridare, esimiehenään tallipäällikkö, stallmästare. Näiden kahden ryhmän palkkoja voisi vertailla, samoin verrata småsvenneihin, jotka luultavasti olivat nuoria (aatelis)poikia, toisaalta palvelemassa hovissa, toisaalta opissa.

Sekä drabanttien että oriinratsastajien riveistä komennettiin miehiä muihin tehtäviin, upseereiksi sotiin ja kapinoita tukahduttamaan. Ja toisaalta molemmista ryhmistä nousi mm. vouteja, kun ikää ja taitoa karttui. Toinen tie voudiksi oli sitten kirjurin aseman kautta. Mutta taitavinkaan kirjuri ei voinut edetä ellei hänellä ollut riittävää omaisuutta tiliensä vakuudeksi.

1520-/30-lukujen taitteessa drabantteja oli tiettävästi parikymmentä. Tuossa otoksessani 1574/75 drabanttien määrä vaihtelee 40 - 50 välillä kuukausittain ja vuoden ajalla on luetteloitu n. 80 eri nimistä drabanttia, joista useimmat tulleet mukaan aivan jakson lopussa. Useiden osalta on mainintoja erilaisista komennuksista.

Vaikuttaisi siis, että drabantteja on ollut tuohon aikaan joukkuueen verran ja on ehkä ollut kasvamassa kahdeksi joukkueeksi. Oma osaaminen ei riitä tietämään, miten tuon ajan joukkueet oli organisoitu. Nyt olemme tunnistaneet miehiä ja hövitsman/hopmannin ja katselmuskirjurin, mutta luultavasti oli myös nykyisten ryhmänjohtajan tasoista alipäällystöä, mutta mitä.

Toisaalta Hans Erikssonin appi pitäisi löytyä hövitsmannien luetteloista, mutta itselläni ei soi mikään hälytyskello tämän listan perusteella. Epäilen kuitenkin, että tuo löytämäsi luettelo on tehty mainintojen perusteella. Virka-aikaa ei ilmeisesti ole yritetty selvittää, joten on paljon mahdollista, että osa hövitsmanneista puuttuu, kuten puuttui tuo Henrik von Cöln vuodelta 1532.

[Matti Lund]

1520-/30-lukujen taitteessa drabantteja oli tiettävästi parikymmentä. Tuossa otoksessani 1574/75 drabanttien määrä vaihtelee 40 - 50 välillä kuukausittain ja vuoden ajalla on luetteloitu n. 80 eri nimistä drabanttia, joista useimmat tulleet mukaan aivan jakson lopussa. Useiden osalta on mainintoja erilaisista komennuksista.

Vaikuttaisi siis, että drabantteja on ollut tuohon aikaan joukkuueen verran ja on ehkä ollut kasvamassa kahdeksi joukkueeksi. Oma osaaminen ei riitä tietämään, miten tuon ajan joukkueet oli organisoitu. Nyt olemme tunnistaneet miehiä ja hövitsman/hopmannin ja katselmuskirjurin, mutta luultavasti oli myös nykyisten ryhmänjohtajan tasoista alipäällystöä, mutta mitä.

Toisaalta Hans Erikssonin appi pitäisi löytyä hövitsmannien luetteloista, mutta itselläni ei soi mikään hälytyskello tämän listan perusteella. Epäilen kuitenkin, että tuo löytämäsi luettelo on tehty mainintojen perusteella. Virka-aikaa ei ilmeisesti ole yritetty selvittää, joten on paljon mahdollista, että osa hövitsmanneista puuttuu, kuten puuttui tuo Henrik von Cöln vuodelta 1532.


Listoista voi tehdä muutamia alustavia karkeita tai yleisluontoisia johtopäätöksiä.

1. Vaiheesta jossa pitäisi olla ne 16 puolimyyttistä taalainmaalaista nuorukaista, nimet puuttuvat - tämä on sitä "kansallista" vaihetta eli joukossa ei olisi vielä saksalaisia tai alankomaalaisia palkkasotureita. Tämä on ymmärrettävää: yksi syy drabanttikaartin muodostamiseksi Kustaalle jo parisen vuotta ennen valtaantuloa oli, että saksalaiset palkkasoturit olivat vähällä surmata Kustaan Kalmarissa, eli Kustaa olisi täpärästi pelastunut. Hans Eerikinpojan appi, jos nyt drabantti oli ollutkaan, olisi voinut ikäryhmänsä puolesta hyvinkin kuulua jo tähän kokoonpanoon.

2. Kun lista alkaa vuodesta 1526, on kaartin komento jo ulkomaalaisen käsissä.

3. Hövitsmanien voi nähdä suoraan tällainen paremmin ei-aatelistoonkin perehtynyt olevan lähes kauttaaltaan jonkilaisia aatelismiehiä.

4. Sitä mukaa kun järjestelmä kypsyi, drabanttikaarti näyttää olleen myös eräs tärkeä etappi ylhäisaatelin nuorten miesten urakierrossa.

5. Keskieurooppalaisia palkkasotureita arvostettiin Ruotsissa kovasti myös säätyasemansa johdosta, vaikka joidenkin osalta se on ollut jonkin verran hämärä. Olen pannut merkille, että esimerkiksi kiivas ylhäisaateliston etuoikeuksien puolustaja Hogenskild Bielke asetti joitakin palkkasotureita säätyrankingissaan ruotsalaisten aatelismiesten edelle, vaikka tuskin hän oli niin tarkoin selvillä heidän syntyperästään. Ilmeisesti ylimalkaan uskottiin, että jos palkkasoturilla oli suosituksia Keski-Euroopasta, niin hän kuuluisi johonkin vanhaan aatelissukuun, vaikka aikakautta sielläkin on leimannut nousukkuus.

6. Listasta on vaikea päätellä sitä, oliko drabanttikaartin upseeristossa alemman säädyn edustajia.

7. Ulkomaalaiset esimiehet drabanttikaartissa ja eräissä muissakin yksiköissä tai ylipäänsä kuninkaan tukena, olivat aina riskaabeli tekijä, "kaksiteräinen" miekka: joistakin oli hyötyä, joistakin suurta haittaa kuninkaan päämäärien toteuttamisessa. Eerikin osalta näitä haittoja ilmeni silminnähtävästi, itse palkkasoturijärjestelmässä olivat monet valo- ja varjopuolensa kuninkaan kannalta.

8. Jokin osa ikääntyneistä drabanteista hajaantui virkamiehiksi "siviilihallinnon" puolelle, nähtävästi alempi aateli ja alempi sääty usein voutihallinnon tehtäviin, ylhäisaatelisia sukuja edustavat drabantit joidenkin välivaiheiden jälkeen valtakunnan johtaviin virkoihin.

terv Matti Lund

[Matti Lund]

Ei varmaankaan.


Toivotaan, että saamme selviteltyä joidenkin taustoja.

Nähtävästi saksalaisten palkkasoturien osuus drabanttien joukossa oli kasvamaan päin koko ajan. Kullakin kuninkaalla taisivat olla omat syynsä lisätä heidän osuuttaan. Eerik tietysti kovasti epäili ruotsalaisten aatelismiesten lojalisuutta, Juhana taas suosi orientoitumisensa mukaisesti muutenkin rekrytoinnissaan Itämeren saksalaisia.

Drabanttien lisäksi ulkomaisista palkkasotureista Juhanan luottomiehekseen ottama Pontus De La Gardie, jolle hän naitatti aviottoman tyttärensäkin Sofia Gyllenhjelmin, on kuitenkin ehkä mielenkiintoisin myös Alftanien kannalta. Siis Eerik otti hänet, mutta Pontus De La Gardie sitten johti operaatioita Eerikin vallan kaappaamiseksi Juhanalle. Ja siis Juhana teki hänestä suuren sotapäällikön, mutta lähetti tämän myös Turun linnan päälliköksi ja siten ilmeisesti kirjurit Roland ja Henrik Hansinpojat joutuivat hänenkin kanssaan jonkinlaisiin tekemisiin, mikä muistaakseni näkyi joissakin kuiteissakin Henrikin osalta.


terv Matti Lund

Eri historiantutkijoiden esityksissä korostuva Pontus De La Gardien rooli sisällissodassa, jossa valta kaapattiin Eerik XIV:ltä, ei ilmene ainakaan Hogenskild Bielken melko yksityiskohtaisissa sisällissodan operaatioiden kuvauksissa. Siis jää sen perusteella epämääräiseksi se, miten hän olisi osallistunut itse operaatioihin. Jos kuitenkin väittämä on jotenkin paikkansapitävä, lienee vain niin, että hän on sillä kertaa lähinnä osallistunut vallankaappausoperaatioiden suunnitteluun.

Bielke mainitsee ainakin kaksi sisällissotaan osallistunutta suomalaisten fäänikaa.

Hän mainitsee hövitsmanin Tomas Ollenpojan muodostaman suomalaisten nihtien fäänikan, joka olisi tehnyt jonkin aikaa vastarintaa Eerikin puolesta Nyköpingin tienoilla, mutta nämä sitten joutuivat ruhtinaitten joukkojen vangeiksi ja anatautuivat niille. Tämä olisi tapahtunut joskus heinäkuun puolivälissä.

Sitten elokuun 8. pnä oli hövitsmanin Lasse Jönsinpojan suomalaisten nihtien fäänika joutunut "sumppuun" Nyköpingin ja Sillen metsän välisessä maastossa, osittain se oli lyöty kuoliaaksi, osittain vangittu ja joitakin nihtejä oli jonkun vänrikin johdolla päässyt livistämään takaisin sinne, mistä olivat tulleet.

Eerikin joukkojen vastarinta näyttää olleen tässä vaiheessa heikkoa, jopa ne olivat joissain paikoin livistääneet paikoista, joista Eerik oli käskenyt pitää kiinni, kaappareitten joukkojen tieltä.

Nyköping kuului niihin kaupunkeihin, jotka poltettiin tässä sisällissodassa maan tasalle.


terv Matti Lund

[Antti Alfthan]

1520-/30-lukujen taitteessa drabantteja oli tiettävästi parikymmentä. Tuossa otoksessani 1574/75 drabanttien määrä vaihtelee 40 - 50 välillä kuukausittain ja vuoden ajalla on luetteloitu n. 80 eri nimistä drabanttia, joista useimmat tulleet mukaan aivan jakson lopussa. Useiden osalta on mainintoja erilaisista komennuksista.

Vaikuttaisi siis, että drabantteja on ollut tuohon aikaan joukkuueen verran ja on ehkä ollut kasvamassa kahdeksi joukkueeksi. Oma osaaminen ei riitä tietämään, miten tuon ajan joukkueet oli organisoitu. Nyt olemme tunnistaneet miehiä ja hövitsman/hopmannin ja katselmuskirjurin, mutta luultavasti oli myös nykyisten ryhmänjohtajan tasoista alipäällystöä, mutta mitä.

Toisaalta Hans Erikssonin appi pitäisi löytyä hövitsmannien luetteloista, mutta itselläni ei soi mikään hälytyskello tämän listan perusteella. Epäilen kuitenkin, että tuo löytämäsi luettelo on tehty mainintojen perusteella. Virka-aikaa ei ilmeisesti ole yritetty selvittää, joten on paljon mahdollista, että osa hövitsmanneista puuttuu, kuten puuttui tuo Henrik von Cöln vuodelta 1532.

Jos ajatellaan Erik-kuninkaan aikaista fänikaa, niin hänen paperille kaavailemanaan se meni kai suunnilleen näin:

- ruotu 21 miestä, joista 1 ruotumestari (aliruotumestareita ehkä 2-4)
- ruotuja on 25, siis miehistöä 505 - teoriassa
- fänika jaetaan 4 tai täytenä viiteen neljännekseen, kullekin kvartermästare (ruotuja täydessä neljännekseessä olisi siis viisi)
- rummunlyöjiä tai pillipiipareita on samoin viisi, eli yksi / neljännes
- profossi vastannee nykyajan vääpeliä; hänellä oli mahdollisuus yletä hövitsmanniksi
- sikäli kuin saatavilla oli, vahvuuteen kuului myös kappalainen ja kirjuri, samoin välskäri
- lippua kantoi vänrikki, hänen varallaan oli luutnantti
- ja joukkoa komensi hövitsman

Usean fänikan suuruista armeijaosastoa komensi sotaeversti.

Toisaalta jalkamiehet jaettiin raskasaseisiin - ja kevyesti varustettuihin pikkuknihtehin. Tuliaseita, "putkia", alkoi olla käytössä jonkin verran, mutta edelleen käytössä oli jalkajousi, tyypillinen taalainmiesten ase, ratsumiehiä vastaan pitkä keihäs tai pertuska, henkilökohtaisena jokaisella miekka, "värja", jos ei muuten niin kruunun puolesta.

Drabantit suorittivat normaalisti vahtipalvelusta ulkona ja sisällä, jolloin heidän tärkein aseensa lienee ollut pertuska.
Oriinratsastajat mm. aukaisivat tietä kun kuninkaallinen henkilö oli matkalla, muodostivat saattueen.
Mahdollisesti drabantitkin nousivat hevosen selkään tarvittaessa, pysyäkseen liikkuvan seurueen mukana.

[Pekka Hiltunen]

Turun tuomiokirkon suljettuihin kappeleihin pääsee jälleen tutustumaan

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/477532/Turun+tuomiokirkon+suljettuihin+kappeleihin+paasee +jalleen+tutustumaan




PH

[Antti Järvenpää]

Löytyisikö joku vapaa ehtoinen Turusta kuvamaan nämä kyseessä olevat haudat. Siis sieltä Brinkkalan kuorista, jossa ei tosin näy enään se Israel myymä hauta, mutta kaikki muut tekstit ja laatat.

Ja sitten tämä toinen kuori, jossa on Henrik Hanssonin äidin ja Biretan kivet ja mitä niiden ympärillä on.

Jos joku käy kuvaamassa, laitan ne kuuvajan luvalla näkyville, että voisimme palata niihin aina tarvittaessa

[Juha]

Voin mennä kuvaamaan.

Pistätkö vielä privana mitä tarkalleen haluat kuvattavan..


Ottakaa sitten huomioon, että kirkossa ei ole yhtään mitään tuon ajan jäänteitä jäljellä - kaikki on 1800-luvun tai myöhempää tekelettä - siis suuressa mittakaavassa.

[Antti Järvenpää]

Kiitoksia tarjouksesta - jäädään odottelemaan, mitä samme aikaiseksi.

Sovimme Juhan kanssa privatisti kuvauksen, joten asia etenee.

[Jari Latva-Rasku]

Kiitoksia tarjouksesta - jäädään odottelemaan, mitä samme aikaiseksi.

Sovimme Juhan kanssa privatisti kuvauksen, joten asia etenee.

Hyvä, että osaava henkilö menee ottamaan kuvat. Kotoani on 10 km tuomiokirkolle, mutta kuvien laadussa 1000 km.

Tuomiokirkosta tuli jostain syystä mieleen tuomiorovasti Hans Petri. Hänen poikansa Henrik Hansson on jossain yhteydessä sekoitettu linnankirjuri Henrik Hanssoniin (Stodius). Hans Petrin isän on arveltu olleen 1400-luvun lopun turkulainen porvari ja laivanvarustaja Per Simonsson. Pietari Simonpojan eno oli Henrik Skalenberg-niminen porvari.

Henrik Skalenbergin sinetti muistuttaa nuijasodan aikaan Turun linnasta karkuun autetun Jaakko Ilkan puumerkkiä ja hänen kirjuri- ja pormestaripoikansa Josef Ilkenin sinettiä. Kumpikin on samanlainen "kors över kyrkotorn", tuolia muistuttava kuvio, jota on ollut käytössä myös Utter-suvussa. Henrik Hansson taisi saada kunnian olla linnankirjuri Jaakko Ilkan karkaamisen aikaan.

[Matti Lund]

Kannattaa myös aina muistaa, että drabantteja tulee tulee vastaan monenlaisissa luetteloissa.

Viimeksi kun tutkin vuoden 1572 nahkojen ostoja Pohjanmaan voudintileistä, luki otsikossa, että ostot oli suoritettu hyvien miesten, kamarikirjurin Mats Ollenpojan sekä drabanttien Mons Sigfridinpojan ja Lasse Pärinpojan läsnäollessa.

Tuskin drabantteja olisi muuten pistetty asialle, ellei tarkoituksena olisi ollut, että parhaat otetaan päältä drabanttikaartin tarpeisiin ja loput muiden tarpeisiin?

Sen tarkemmin näistä ei siinä mainita, mutta voisi olettaa Mons Sigfridinpojan ja Lasse Pärinpojan olleen Juhanan drabanttikaartin "varusmestareita".


(Lähde: mf ES830, nide 4734, s. 92)


terv Matti Lund

[Antti Järvenpää]

Kannattaa myös aina muistaa, että drabantteja tulee tulee vastaan monenlaisissa luetteloissa.

Viimeksi kun tutkin vuoden 1572 nahkojen ostoja Pohjanmaan voudintileistä, luki otsikossa, että ostot oli suoritettu hyvien miesten, kamarikirjurin Mats Ollenpojan sekä drabanttien Mons Sigfridinpojan ja Lasse Pärinpojan läsnäollessa.

Tuskin drabantteja olisi muuten pistetty asialle, ellei tarkoituksena olisi ollut, että parhaat otetaan päältä drabanttikaartin tarpeisiin ja loput muiden tarpeisiin?

Sen tarkemmin näistä ei siinä mainita, mutta voisi olettaa Mons Sigfridinpojan ja Lasse Pärinpojan olleen Juhanan drabanttikaartin "varusmestareita".


(Lähde: mf ES830, nide 4734, s. 92)


terv Matti Lund


Noita drabanttilistoja katseltuani, en yhtään ihmettele tätä. Osa tuntuisi olleen jotakuinkin kokoajan jonkin asteisilla komennuksilla. Tässäkin ehkä turvaamassa kamarikirjurin toimia.

[Kivipää]

Kannattaa myös aina muistaa, että drabantteja tulee tulee vastaan monenlaisissa luetteloissa.

Viimeksi kun tutkin vuoden 1572 nahkojen ostoja Pohjanmaan voudintileistä, luki otsikossa, että ostot oli suoritettu hyvien miesten, kamarikirjurin Mats Ollenpojan sekä drabanttien Mons Sigfridinpojan ja Lasse Pärinpojan läsnäollessa.

Tuskin drabantteja olisi muuten pistetty asialle, ellei tarkoituksena olisi ollut, että parhaat otetaan päältä drabanttikaartin tarpeisiin ja loput muiden tarpeisiin?

Sen tarkemmin näistä ei siinä mainita, mutta voisi olettaa Mons Sigfridinpojan ja Lasse Pärinpojan olleen Juhanan drabanttikaartin "varusmestareita".


(Lähde: mf ES830, nide 4734, s. 92)


terv Matti Lund

Ispois-sukuinen, linnunpää- sekä tähti ja risti-aihetta tunnuksessaan käyttänyt Måns Sigfridsson (till Storgården) oli Impolan kirjan mukaan Suomen tallimestarina vuosina 1574-80 ja Turun linnaoikeuden jäsen v. 1584. Hänen lapsensa lunastivat Ispoisten kartanon takaisin. Voisiko tämä olla sama henkilö kuin drabantti Mons Sigfridinpoika?
_______________
Matti Pesola

[Jari Latva-Rasku]

Ispois-sukuinen, linnunpää- sekä tähti ja risti-aihetta tunnuksessaan käyttänyt Måns Sigfridsson (till Storgården) oli Impolan kirjan mukaan Suomen tallimestarina vuosina 1574-80 ja Turun linnaoikeuden jäsen v. 1584. Hänen lapsensa lunastivat Ispoisten kartanon takaisin. Voisiko tämä olla sama henkilö kuin drabantti Mons Sigfridinpoika?
_______________
Matti Pesola

Varmasti on hyvässä muistissa, että Ramsay kirjoitti Måns Sigfridssonin pojasta seuraavaa.

Erik Månsson, till Ispois i St. Karins socken.
Ispois hade 1586 af Erik Månssons farbroder
blifvit pantsatt och återlöstes 1611 till släkten
(7); † 1658. — Gift l:o med Gunilla
Eriksdotter (13); — 2:o 1651 21/b nied Anna Speitz,
dotter af lagläsaren Hartvig Henriksson Speitz
och Anna Ivarsdotter (Stjernkors, se Ståhl). I
sitt senare morgongåfvobref, hvilket Per Brahe
och professor Martin Stodius underskrifvit, kallar
han sig, oförklarligt nog, Erik Månsson
Stjernkors till Ispois.

[Kivipää]

Biretan hautakivessä lukee seuraavasti: "Åren efter Christi byrd 1589 den 23 Aprilis afsomnade i Gudhi saligh hustru Bireta Henrich Hanssons -, och ligger här med sina fem barn begrafnven -"

Tuomiokirkon haudatuissa on yksi Henrik Hanssonin lapsi, mutta vuoden 1588-89 haudatut puuttuvat syyskuusta elokuuhun. Tuolla ajalla on voinut tietenkin kuolla lisää lapsia, mutta tuon kuninkaan kirjeen mukaan ei kaikki, jolloin joku tai jotkut lapset ovat perineet äidin perinnön.

Kun kivessä lukee 5 lasta, niin onko siinä kaikki lapset. Jos on, niin kivi on laitettu joskus myöhemmin. Mårten Stodius on taasen toisesta aviosta saamoin kuin 2 muuta poikaa, jotka Antti Kolehmainen esittelee.

Biretta on kuollut -89 ja häneltä on jäänyt lapsia, jotka ovat edelleen elossa -92. Tuomiokirkon haudatuissa ei ole välillä 9/1589 - 4/1591 yhtään Henrik Hanssonin lasta.

En nyt jaksa katsoaa Kristofferin maanlakia, mutta perintökaaressa lapsi perii vanhempansa ja vanhemmat lapsensa. Jos ja kun kaikki Biretan lapset ovat kuolleet, on varallisuus jäänyt Henrikille.

Se, että Biretta on haudattuna Tavastien kuoriin, niin olisiko tämä sittenkin enemmänkin perua hänen juuristaan kuin Henrik Hanssonin.

Tuosta Biretasta tuli mieleen sellainen ajatus, että jospa hän oli Ispoisten Sigfrid Mattsonin ja v. 1556 asiakirjoista kadonneen (eli Turun Tuomiokirkkoon haudatun) Britan tytär. Etunimien samankaltaisuus ja se, että Biretan aviomiehellä Henrik Hanssonilla oli saatavia Måns Sigfridssonin (Biretan veli?) lapsilta, voisi viitata läheisiin sukukytköksiin.

Muutenkin Ispoisten vallasväki oli Suomen puolella hallitsijahuoneen jonkinlaisessa suosiossa, sillä sekä isä Sigfrid että poika Måns olivat Juhanan aikaan Turun linnaoikeuden jäseniä ja Sigfridin Valborg-leski kuului Kaarina Maununtyttären seurueeseen. Asetelmaa täydentäisi vielä se, että tämä Måns olisi sama kuin Matti Lundin mainitsema drabantti Mons Sigfridinpoika, jota ei muistaakseni näkynyt enää tässä ketjussa nähdyssä drabanttiluettelossa v. 1574/75. Silloin Måns Sigfridsson oli tallimestarina, mikä sopisi drabantin urakehitykseen.
__________________
Matti Pesola

[Pekka Hiltunen]

Tuosta Biretasta tuli mieleen sellainen ajatus, että jospa hän oli Ispoisten Sigfrid Mattsonin ja v. 1556 asiakirjoista kadonneen (eli Turun Tuomiokirkkoon haudatun) Britan tytär. Etunimien samankaltaisuus ja se, että Biretan aviomiehellä Henrik Hanssonilla oli saatavia Måns Sigfridssonin (Biretan veli?) lapsilta, voisi viitata läheisiin sukukytköksiin.

Muutenkin Ispoisten vallasväki oli Suomen puolella hallitsijahuoneen jonkinlaisessa suosiossa, sillä sekä isä Sigfrid että poika Måns olivat Juhanan aikaan Turun linnaoikeuden jäseniä ja Sigfridin Valborg-leski kuului Kaarina Maununtyttären seurueeseen. Asetelmaa täydentäisi vielä se, että tämä Måns olisi sama kuin Matti Lundin mainitsema drabantti Mons Sigfridinpoika, jota ei muistaakseni näkynyt enää tässä ketjussa nähdyssä drabanttiluettelossa v. 1574/75. Silloin Måns Sigfridsson oli tallimestarina, mikä sopisi drabantin urakehitykseen.
__________________
Matti Pesola

Tavastien kuori on tietääkseni Maunu II Tavastin peruja. Hänen isänsä oli Olof Johansson, k. 17.3.1402, ja äitinsä Katarina Fince. Turun piispa Maunu Tavastin veli oli Hauhon kihlakunnantuomari Nils Olofsson, jolla oli tytär Elin Nilsdotter Tavast. Elin Tavast avioitui Nils Olofsson Stjärnkorsin kanssa ja avioliitosta syntyi mm. Turun piispa Maunu III Särkilahti. Tästä syystä Stjärnkors-suvun tunnetuimmat jäsenet on haudattu Tavastien kuoriin, eikä Särkilahti-Stjärnkors -suvulla siis ole "omaa" kuoria.

Biretta haudattiin kankaisten suvun hallussa (aiemmin) olleeseen, Tavastien kuorissa sijainneeseen osaan nähtävästi sen jälkeen, kun Kankaisten suku oli ehtinyt rakentaa jäsenilleen oman kuorin eli kappelin.

Näyttää ilmeiseltä, että Biretta on kuulunut Stjärnkors-sukuun. Kuinka sitten on selitettävissä se, että Henrik Hanssonin veljet tai velipuolet käyttivät samaa tunnusta sineteissään? Jos Henrik Hansson on ollut veljistä vanhin, ovat nuoremmat ainakin teoriassa saattaneet "periä" hänen sinettikuvionsa olematta itse Stjärnkors-sukua.

PH

[Benedictus]

Jospa Henrik Hansson ja Birita ovat samasta Stiernkors suvusta.

Ovat siis joko pikkuserkun lapsi tai kolmannet serkut, mikä oli laillista kait naida tuohon aikaan.

1. Henrik Hansson -Birita Ispoisista=pikkuserkut

2.Hans Eriksson - Biritan isä Stiernkors suvusta=serkut

3.Erik-Biritan isoisä Stiernkors suvusta= sisarukset

Tässä eräs idea Stiernkors tunnukselle, sukusuhteiden variaatio tietysti on paljon mutkikkaampi, mutta antaa ajatuksen aikajanaksi sukupolville.

[Pekka Hiltunen]

Jospa Henrik Hansson ja Birita ovat samasta Stiernkors suvusta.

Ovat siis joko pikkuserkun lapsi tai kolmannet serkut, mikä oli laillista kait naida tuohon aikaan.

1. Henrik Hansson -Birita Ispoisista=pikkuserkut

2.Hans Eriksson - Biritan isä Stiernkors suvusta=serkut

3.Erik-Biritan isoisä Stiernkors suvusta= sisarukset

Tässä eräs idea Stiernkors tunnukselle, sukusuhteiden variaatio tietysti on paljon mutkikkaampi, mutta antaa ajatuksen aikajanaksi sukupolville.

Totta. Aika usein onkin nähty, että leskelle on löytynyt uusi aviopuoliso omasta sukupiiristään. Kuviota voivat lisäksi mutkistaa piispojen tuntemattomiksi jäävät jälkeläiset.

PH

[Pekka Hiltunen]

Osallistuin Turun Tuomiokirkon opastettuun kierrokseen suljetuissa kappeleissa jälkimmäisessä, srk:n suntion vetämässä ryhmässä, kun noin 30 osallistujaa jaettiin kahteen ryhmään.

Huomioita:

Tavastien kuorin kirkkosalin ja pääalttarin puoleisessa nurkkauksessa on Kankaisten sukuun kuuluneen sotamarsalkka Evert Hornin rakennuttama hautamuistomerkki. Kankaisten uusi kappeli, jossa nyt on Kaarina Maununtyttären mustaa marmoria oleva sarkofagi, rakennettiin 1630-luvulla.

HH:n alkuperäinen hautakivi, jonka teksti on tässäkin ketjussa sanasta sanaan toistettu on ripustettu Tavastien kappelin länsiseinälle.

Suntion mukaan Kaarina Maununtytär kätkettin sarkofagiin niissä vaatteissa, jotka hänellä oli ollut tullessaan haudatuksi heti kuolemansa jälkeen. Ruumis oli muumioitunut niin, ettei arkussa ollut "multaa eikä tomua". Asusteet olivat silkkiä ja samettia ja hyvin säilyneet. Mitään asiakirjoja ei suntion tietämän mukaan sarkofagiin laitettu.

PH

[Giösling]

Suntio oli oikeassa. Kaarinan dokumentit sijaitsivat erillisessä puupäällysteisessä kuparirasiassa, joka (Ranckenin mukaan) oli alunperin sijoitettuna Tottien kuoriin (ei siis itse Kaarinan arkun, tai sarkofagin sisään, jossa oli vain ruumis), kuten oheisesta osoitteesta käy ilmi:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&start=45#p9818 (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&start=45#p9818)

[Antti Järvenpää]

Listausta drabanteista 1526-1580 Ridderstadin mukaan, johon olen lisännyt sinisellä hovin palkkausluettoloista 1574-75 löytyneet, jotka puuttuvat Ridderstadilta.

Tuo Ridderstadin luettelo on kaiketi täydellisin, joka on julkaistu, mutta siitä näyttäisi puuttuvan ainakin puolet drabanteista, jos oletamme että puutteita on samalla tavalla kauttaltaan kuin vuosina 1574/75.

Joka tapauksessa tämä listaus saattaa herättää joitakin ajatuksia.

[Kivipää]

Mielenkiintoinen lista. Tuon listan perusteella näyttää olevan mahdollista, että drabantti Måns Sigfridsson oli sama kuin myöhempi tallimestari Måns Sigfridsson (till Storgården).
_____________
Matti Pesola

[Jari Latva-Rasku]

Listausta drabanteista 1526-1580 Ridderstadin mukaan, johon olen lisännyt sinisellä hovin palkkausluettoloista 1574-75 löytyneet, jotka puuttuvat Ridderstadilta.

Tuo Ridderstadin luettelo on kaiketi täydellisin, joka on julkaistu, mutta siitä näyttäisi puuttuvan ainakin puolet drabanteista, jos oletamme että puutteita on samalla tavalla kauttaltaan kuin vuosina 1574/75.

Joka tapauksessa tämä listaus saattaa herättää joitakin ajatuksia.

Luettelo on joka tapauksessa ansiokas, koska se täydentää Ridderstadin keräämää ja julkaisemaa.

Måns Sigfridsson on mielenkiintoinen drabantti varsinkin, jos häntä verrataan jo aikaisemmin mainittuun Fogelhufvud-sukuun kuuluneeseen samannimiseen. Måns Sigfridssonin ura drabanttina päättyy samoihin aikoihin, kun Måns Sigfridsson Fogelhufvud mainitaan tallimestarina. Måns Sigfridssonin isä oli Ramsayn mukaan Sigfrid Mattsson. Jos ajatellaan Israel Alftanuksen myymää "esi-isien" sukuhautaa Turun tuomiokirkossa, on hyvä muistaa, että nimien Måns ja Matts käyttö on joskus ollut vaihtoehtoista.

Tab. II.

Måns Sigfridsson (tab. I), till Storgården på
Harvarön i Pikis socken. Var 1574 »stallmästare
för unga hästar i Finland", och kallas 1585
„fordom stallmästare". Ledamot 1584 af
borgrätt på Åbo slott (6). Gift med Karin
Knutsdotter (7) i hennes 2:a gifte, gaf henne Sunis
hemman på Harvarön i morgongåfva; dotter
af adelsmannen Knut Henriksson till Kalfsnäs i
Kimito socken, och enka efter Mickel Mattsson
till Storgården (Anckarfjell, n:r 221).

[Jari Latva-Rasku]

Drabanttiluettelossa mainitaan Håkan ja Anders Vestgöte. En tiedä tarkoittaako sukunimi kotipaikkaa vai sukua.

Måns Sigfridsson Fogelhufvud, oli drabantti tai ei, omisti Piikkiön Harvaluodon Storgårdenin. Måns Sigfridssonin puolison setä omisti myöhemmin Tottin suvun haltuun tulleen Siuntion Sjundbyn.

Suvannon poiminnoissa maintaan Kangasalan hallintopitäjän osalta seuraavaa.

"Kangasalan laamanninkäräjillä 20.1.1533 Jöns Västgöte ilmoitti ostaneensa halfth Wictyle godz aff Ions Poualsson och annan halff delen i samma godz aff Matz i Halffwaröö ja nämä kaupat vahvistettiin. VA perg.kirjeet. Toinen myyjistä voidaan tunnistaa. Halffwaröö on sama kuin Piikkiön Harvaluoto. Siellä oli Storgården (Tuorla) niminen rälssitila, ja tämä Matti on myös se Mattis j Storgorden j Pücke, joka vaihtoi Piikkiön Tuomalan Eerik Flemingille (Erik Flemingin maakirja s. 22)."

Kangasalan Vääksy tuli Turun linnan ståthållaren Jöns eli Johan Persson Vestgöten haltuun puolisonsa Kerstin Persdotter Hevonpään (Jägerhorn av Spurila) välityksellä. (http://www.joakimsrotter.se/slaktforskning/pf576a2eb.html)

"Kerstin Pedersdotter, levde 1566 men icke 1569 och begraven med sin senare man i en stengrav på Kangasala kyrkogård. Gift 1:o med häradshövdingen i Sääksmäki härad, frälsemannen Olof Olofsson, som gav henne ett frälsehemman i Vääksy by i Kangasala socken i morgongåva. Han levde ännu (Medd. av statsarkivarien K. Blomstedt, Helsingfors.) 1525-08-16. Gift 2:o 1526 med slottsfogden på Åbo Jöns Vestgöte, av gammal frälsesläkt, död omkring 1560."

Vääksy tuli 22.11.1555 Johan III haltuun, mutta Jöns Vestgöte puolisoineen merkittiin Vääksyyn siitä huolimatta, Kerstin postuumisti aina vuoteen 1566 asti. Karin Hansdotter ilmestyy Vääksyyn vuonna 1567. Sitä ennen hänen puolisonsa Klas Andersson Vestgöte oli teloitettu Erik XIV toimesta. Karin Hansdotterin poika Julius Gyllenhielm ehti pistäytyä Turun linnan ståthållarena ja siskon Sofian puoliso Pontus De la Gardie sitten jo olikin Henrik Hanssonin aikalainen ja tuntema.

Yhteydet Suomen vallasväen välillä olivat loputtomat. Mahdollisuuksia sukutarinoille ja niiden vääristymiselle oli runsaasti. Maalaisjärjellä ajatellen tähti ja risti-sukua oleva Måns Sigfridsson on mielenkiintoinen henkilö Abrahamin kronikkaa ajatellen.

Olen muutaman tunnin päästä lähdössä Turun lautalla Ruotsin Helsinglandiin koiranäyttelyn tuomariksi. Siitä ei paljon viisastu, mutta paluumatkan voisi tehdä Alftan kautta. Kävin siellä viimeksi näyttelymatkalla kymmenisen vuotta sitten.

[Antti Järvenpää]

Kuningataren veljen tytär maininta edellyttäisi, jos kyse olisi samasta isästä, että drabanteista löytyisi:
- Maununpoika (Katarina Maununtytär)
- Kustaanpoika (Katarina Kustaantytär (Stenbock)
- Erikinpoika (Margareta Erikintytär (Leijonhufvud)
- Magnuksenpoika (Katarina Magnuksentytär (Saksi- Laenburgilainen)

Näin siis, jos pidämme kaikki ovat avoimina. Tietenkin voisi olla mahdollista, että Katarina Maunintyttären osalta olisi kysessä myös eri isä.

Sitten kun lähdetään laventamaan ajatusta, mutta pysytään drabanteissa, niin voitaisiin ajatelle, ketä kaikkia voitaisiin kutsua tuohon aikaan veljiksi tai onko mainita kuningateren veljenpojasta ylipäätänsä huomioon otettava asia.

Noissa listoissa on monia sellaisia nimiä, jotka tuntuvat tutuilta, ja joilla voisi olla laajempaakin sukutukimuksellista merkitystä. Vaikkapa tämä Ispois tapaus, mutta myös muitakin, jotka eivät liity ehkä mitenkään tähän aloitukseen.

Painotan kuitenkin, että Hovitsmanneista on aukkoja etenkin 30-luvulla, mutta myös myöhemmin. Ja taisi jäädä mainitsematta, että listan alussa numeroimattomat ovat hövitsmanneja ja osa heistä on punaisella niissä numeroiduissa drabantti listoissa, kun he ovat voineet olla osan aikaa tavallisina drabantteina.

[Antti Järvenpää]

Kun itse katson noita hovitsman listoja, niin mielestäni ainoaksi vaihtoehdoksi jää, mikäli nuo listat pitävät paikkansa, että Katarina Erikintyttären jompi kumpi veli Sten tai Abraham olisi ollut sisarenmiehen henvartiokaartin päällikkö 1530-luvulla välillä 1536-1540, jossa on aukko. Molemmat miehet olivat tuolloin nuoria ja avioitumattomia, joilla olisi hyvinkin voinut olla aviottomia tyttäriä ja Katarinaan avioituessa 1536 Kustaa Vaasan kanssa, olisi voinut olla luentevaa, että vaimon veli olisi ollut hovissa tuollaisessa asemassa. Ajankohta myös asettuu siihen aikaskaalaan jolloin Hanssin poikien äidin olisi pitänyt viimeistään syntyä.

Toisaalta tunnettujen lähteiden perusteella nämä molemmat Sten ja Abraham kohosivat nopeasti virkaurallaan, jolloin tuokin mahdollisuus on hyvin heikko, mutta hovissa he ovat varmasti oleet småsvenneinä tai muina.

Toisaalta jos näin ei ole, voimma unohtaa hovitsmannit ja ratkaisu ehkä löytyy alemmalta tasolta tai sitten ei ollenkaan.

[Jari Latva-Rasku]

Kun itse katson noita hovitsman listoja, niin mielestäni ainoaksi vaihtoehdoksi jää, mikäli nuo listat pitävät paikkansa, että Katarina Erikintyttären jompi kumpi veli Sten tai Abraham olisi ollut sisarenmiehen henvartiokaartin päällikkö 1530-luvulla välillä 1536-1540, jossa on aukko. Molemmat miehet olivat tuolloin nuoria ja avioitumattomia, joilla olisi hyvinkin voinut olla aviottomia tyttäriä ja Katarinaan avioituessa 1536 Kustaa Vaasan kanssa, olisi voinut olla luentevaa, että vaimon veli olisi ollut hovissa tuollaisessa asemassa. Ajankohta myös asettuu siihen aikaskaalaan jolloin Hanssin poikien äidin olisi pitänyt viimeistään syntyä.

Toisaalta tunnettujen lähteiden perusteella nämä molemmat Sten ja Abraham kohosivat nopeasti virkaurallaan, jolloin tuokin mahdollisuus on hyvin heikko, mutta hovissa he ovat varmasti oleet småsvenneinä tai muina.

Toisaalta jos näin ei ole, voimma unohtaa hovitsmannit ja ratkaisu ehkä löytyy alemmalta tasolta tai sitten ei ollenkaan.

Jotta homma pysyisi kasassa, on tietenkin järkevää pitäytyä sellaisissa vaihtoehtoisissa esi-isissä, jotka täyttäisivät kaikki kronikan ehdot. Esimerkiksi Måns Sigfridsson Fogelhufvud on sopiva, mutta hän ei ainakaan nykytietämyksellä täytä kuningattaren sukulaisuusehtoa. Sukulaisuus kuitenkin oli, kuten aikaisemmin on keskusteltu, vanhempina aikoina epämääräisemmin määritelty. Jopa vielä isäni kutsuu jo aikoja sitten kuollutta isänsä tädin miestä enoksi. Kronikan sukulaisuussuhteet ovat varsin tarkoin määriteltyjä. Emerentia Tott voi kuitenkin olla kaikkea Ericus Ericin isän- tai äidin äidistä aina Abrahamin läheiseen perhetuttuun, ja silti olla "äiti". Kuningattaren veljentytär voi kuitenkin korkeintaan olla velipuolen tytärpuoli.

[Antti Järvenpää]

Velipuolet ovat tosiaan mahdollisuus, joka myös pitäisi pitää mielessä. Silloin piiri laajenee, mutta toisaalta emme taida tietää yhtäkään velipuolta kummallekkaan Katarinalle tai Margareetalle. Saksalainen velipuoli sekin olisi mahdollinen, jolloin tulisi yksi Katarina lisää, mutta se lienee vaikeimmin todistettavissa tai löydettävissä.

[Pekka Hiltunen]

Kuninkaanlinnassa kaartin pällikkönä toimivalla, nuoren kuningattaren nuorella veljellä on ollut lukemattomia tilaisuuksia saattaa alulle tyttäriä ja poikia linnan palveluksissa olleitten neitojen ja piikojen kanssa. Ylhäisaatelisten äpärät saivat erityiskohtelun: pojat pyrittiin kouluttamaan ja tyttäret naittamaan "puolisäätyisille", kuten kirjureille tai voudeille.

Asianomaisen myöhemmällä urakehityksellä ei ole mitään relevanssia jossain syrjäkylän pappilassa sukukalleutena periytyneen paslmikirjan kansilehdelle piirretyn sukuselvityksen suhteen. Vaikuttaa päin vastoin pikemminkin siltä, että koko asia on ollut enemmän tai vähemmän tarinoitten tai juorujen varassa, kun ei edes kuningattaren veljen nimi ole tiedoissa. En näe kronikassa ristiriitaa esitetyn dokumentaation valossa.

PH

[Antti Järvenpää]

Osallistuin Turun Tuomiokirkon opastettuun kierrokseen suljetuissa kappeleissa jälkimmäisessä, srk:n suntion vetämässä ryhmässä, kun noin 30 osallistujaa jaettiin kahteen ryhmään.

Huomioita:

Tavastien kuorin kirkkosalin ja pääalttarin puoleisessa nurkkauksessa on Kankaisten sukuun kuuluneen sotamarsalkka Evert Hornin rakennuttama hautamuistomerkki. Kankaisten uusi kappeli, jossa nyt on Kaarina Maununtyttären mustaa marmoria oleva sarkofagi, rakennettiin 1630-luvulla.

HH:n alkuperäinen hautakivi, jonka teksti on tässäkin ketjussa sanasta sanaan toistettu on ripustettu Tavastien kappelin länsiseinälle.

Suntion mukaan Kaarina Maununtytär kätkettin sarkofagiin niissä vaatteissa, jotka hänellä oli ollut tullessaan haudatuksi heti kuolemansa jälkeen. Ruumis oli muumioitunut niin, ettei arkussa ollut "multaa eikä tomua". Asusteet olivat silkkiä ja samettia ja hyvin säilyneet. Mitään asiakirjoja ei suntion tietämän mukaan sarkofagiin laitettu.

PH

En muistanut tässä aiemmin kiittää näistä kuvista. Mutta palaan tähän aiheeseen vielä.

Tällä listalla on ollut esillä osa hautakivitekstistä ja ei sekään kirjain kirjaimelta
eli Rundhin teksti tulkinta on seuraava: "Åren efter Christi byrd 1589 den 23 Aprilis afsomnade i Gudhi saligh hustru Bireta Henrich Hanssons -, och ligger här med sina fem barn begrafnven -", joka katkeaa kesken

Itse saan seuraavan tulkinnan, jossa on eroa lähinnä kirjaimissa, mutta tässä on jatkoakin, ja kiven alareunassa, jossa on vaakuna, on toinen tekstipätkä.

ÅHREN EFFTER CHRISTU BYRDH
1589 THEN 23 APRILIS AFF=
SOMNADHE I GVDHI SALIGH
HVSTRV BIRITA HENRICI HANSSONS
OCH LIGGER HÄR MEDH SIINE FEM
BARN BEGRAFFVEN HVILK---GND
EEN S___GH V_STÅND DEESSE
- -LÅNE

[Antti Järvenpää]

Hiukan vielä korjausta

ÅHREN EFFTER CHRISTi BYRDH
1589 THEN 23 APRILIS AFF=
SOMNADHE I GVDHI SALIGH
HVSTRV BIRITA HENRICI HANSSONS
OCH LIGGER HÄR MEDH SIINE FEM
BARN BEGRAFFVEN HVIL(K)---G(V)D
EEN S(ALI)GH V_STÅND DEESSE
- - - ÅNE

[Jari Latva-Rasku]

Hiukan vielä korjausta

ÅHREN EFFTER CHRISTi BYRDH
1589 THEN 23 APRILIS AFF=
SOMNADHE I GVDHI SALIGH
HVSTRV BIRITA HENRICI HANSSONS
OCH LIGGER HÄR MEDH SIINE FEM
BARN BEGRAFFVEN HVIL(K)---G(V)D
EEN S(ALI)GH V_STÅND DEESSE
- - - ÅNE

GUD EEN SVAGH VÄLSTÅND DEESSE?

[Pekka Hiltunen]

GUD EEN SVAGH VÄLSTÅND DEESSE?
Visst. För all del.
PH

[Jari Latva-Rasku]

Visst. För all del.
PH

Jumalan armo näytti puuttuvan Henrik Hanssonin puolisolta ja lapsilta. Sana välstånd kylläkin määräytyy "ett svaght välstånd". Onkohan niin, että Henrik Hanssonin suomenkielisyys hakattiin kiveen 400 vuotta sitten. Lukutaidoton kivenhakkaaja jäljensi, minkä Henrik oli pergamentille piirtänyt.

[Bodniemi37]

Jumalan armo näytti puuttuvan Henrik Hanssonin puolisolta ja lapsilta. Sana välstånd kylläkin määräytyy "ett svaght välstånd". Onkohan niin, että Henrik Hanssonin suomenkielisyys hakattiin kiveen 400 vuotta sitten. Lukutaidoton kivenhakkaaja jäljensi, minkä Henrik oli pergamentille piirtänyt.

Voisiko olla V_STÅND DEESSE=uppståndelse=ylösnousemus? "Jumala suokoon heille autuaan ylösnousemuksen..."

Terveisin,

[Antti Järvenpää]

Voisiko olla V_STÅND DEESSE=uppståndelse=ylösnousemus? "Jumala suokoon heille autuaan ylösnousemuksen..."

Terveisin,

Tuo - vpståndelsse -vaikuttaisi ihan mahdolliselta.

Mielestäni siinä edessä ei ole Svagh. Vaikka kirjaimia ei näy tarkasti, niin toinen kirjain ei ole V, koska sen ensimmäistä pystyviivaa ei näy kohdassa jossa sen pitäisi näkyä.

ÅHREN EFFTER CHRISTI BYRDH
1589 THEN 23 APRILIS AFF=
SOMNADHE I GVDHI SALIGH
HVSTRV BIRITA HENRICI HANSSONS
OCH LIGGER HÄR MEDH SIINE FEM
BARN BEGRAFFVEN HVIL(K)---G(V)D
EEN S(ALI)GH VPSTÅNDELSSE
- - - ÅNE

Siis jotenkin näin.

[Jari Latva-Rasku]

Voisiko olla V_STÅND DEESSE=uppståndelse=ylösnousemus? "Jumala suokoon heille autuaan ylösnousemuksen..."

Terveisin,

Olihan oivallus! Kun kiven tekstin muuttaa kuvankäsittelyssä mustavalkoiseksi ja lisää kontrastia, DEESSE-sanan toisesta E-kirjaimesta puuttuu yläsakara toinen D voisi olla kiven luonnollinen lohkeama ja toista P-kirjainta ei kirjainväliin mahdu, eli (en) "UPSTÅNDELSSE", kuten uppståndelse aikoinaan kirjoitettiin.

[Antti Järvenpää]

Olihan oivallus! Kun kiven tekstin muuttaa kuvankäsittelyssä mustavalkoiseksi ja lisää kontrastia, DEESSE-sanan toisesta E-kirjaimesta puuttuu yläsakara toinen D voisi olla kiven luonnollinen lohkeama ja toista P-kirjainta ei kirjainväliin mahdu, eli (en) "UPSTÅNDELSSE", kuten uppståndelse aikoinaan kirjoitettiin.

Ajatuksellisesti voisi tosiaan olla jotenkin - hvilken gud en salig uppståndelse - .... .... kirkkauden ylösnusemuksesta tms., mutta tuo sana edessä ei ole hvilken vaan jokin muu ja sitten viimeinen sana alimmalta riviltä puuttuu, jonka loppu lienee ---låne.

[Bodniemi37]

...låne.

Olisiko förläne (suokoon, antakoon), joka on asiayhteyteen sopiva sana. Vrt. esimerkkilause http://runeberg.org/pht/1903/0050.html: "Gud förläne Sin Nåd och Välsignelse."

Terveisin,

[Jari Latva-Rasku]

Olisiko förläne (suokoon, antakoon), joka on asiayhteyteen sopiva sana. Vrt. esimerkkilause http://runeberg.org/pht/1903/0050.html: "Gud förläne Sin Nåd och Välsignelse."

Terveisin,

Kivessä näkyy osa F-kirjaimen yläsakaraa, O-kirjaimen alaosa, R-kirjaimen oikea jalka, L-kirjaimen alasakara, Ä-kirjain, jonka pilkut ovat vasemmalle vinossa aivan kuten aikaisemmassa Ä-kirjaimessa ja sitten on aivan selvästi N- ja E-kirjain.

[Antti Järvenpää]

Kivessä näkyy osa F-kirjaimen yläsakaraa, O-kirjaimen alaosa, R-kirjaimen oikea jalka, L-kirjaimen alasakara, Ä-kirjain, jonka pilkut ovat vasemmalle vinossa aivan kuten aikaisemmassa Ä-kirjaimessa ja sitten on aivan selvästi N- ja E-kirjain.

Jos ajatellaan, että tämä olisi kuten Ritva esitti, niin mikä olisi sitten GVD sanaa edeltävä sana. Tekisi mieli sanoa, että Hvilken, mutta K:n jälkeinen kirjain ei ole E. Alku menee varmaan HVIL. K on hiukan epävarma seuraava kirjain ja sitten on vielä 3 muuta kirjainta ennen tuota GVD osaa.

Kun tässä on kyseessä fraasi, niin sama fraasi voisi olla jossakin muuallakin.

[Antti Alfthan]

Meillä on siis melko kiistattomana pidettävä osoitus siitä, että Henrik Hanssonin 1. vaimo Birita nukkui pois 23. 4. 1589, on haudattu mitä ilmeisimmin tämän puheena olevan kiven alle, ynnä myös viisi lastaan.

Viereisessä haudassa lepää "hustru Malin Hans Olofssons" joka nukkui pois 6. 3. 1588, hautakivensä mukaan. [O. Rundt]

Ja sitten on Tuomiokirkon tileihin vienti Henrik Hanssonin äidin hautauksesta (miten se laskelma menikään?) mikä ehkä sopisi, mutta ei todista. Hautapaikkojen ja -kivien vierekkäisyys viittaa sukulaisuuteen, mutta ei muuta.

---Ruuths källa var Adolf Lindmans bok Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen. Där finns en ingående beskrivning av detta gravkor. Enligt denna har en av gravarna haft följande inskrift: »Åren efter Christi byrdh 1588 then 6 Mart. afsomnade i Herranom sahlig hustru Malin, Hans Olofssons -.» En titt i Åbo domkyrkas räkenskaper uppenbarade att Henrik Hanssons mor begravdes i kyrkan den 20 mars 1589 . Trots att över ett år hade förflutit sedan hustru Malins död råder det intet tvivel om att hon var Henrik Hanssons mor. Ett så långt uppskov med gravsättningen var inte särskilt ovanligt på den tiden. Därtill kommer nämligen också att Henrik Hanssons första hustrus grav låg strax intill Malins...

http://www.genealogia.fi/genos/62/62_8.htm

Me emme tiedä varmuudella mikä oli Henrik Hanssonin äidin nimi ja kuka oli vaimo Malin. Onko Turun pormestareissa tuolta ajalta Hans Olofssonia?

Tulin ajatelleeksi sitäkin, että jos Malin olisi ollut Henrik Hanssonin äiti - miksi ihmeessä olisi kustannettu kaksi hautakiveä? Haudat ovat vierekkäin. Kummassakin oli hautakivi. Hautauksien väliä on kivien mukaan ollut vuosi.

[Antti Järvenpää]

Meillä on siis melko kiistattomana pidettävä osoitus siitä, että Henrik Hanssonin 1. vaimo Birita nukkui pois 23. 4. 1589, on haudattu mitä ilmeisimmin tämän puheena olevan kiven alle, ynnä myös viisi lastaan.

Viereisessä haudassa lepää "hustru Malin Hans Olofssons" joka nukkui pois 6. 3. 1588, hautakivensä mukaan. [O. Rundt]

Ja sitten on Tuomiokirkon tileihin vienti Henrik Hanssonin äidin hautauksesta (miten se laskelma menikään?) mikä ehkä sopisi, mutta ei todista. Hautapaikkojen ja -kivien vierekkäisyys viittaa sukulaisuuteen, mutta ei muuta.

---Ruuths källa var Adolf Lindmans bok Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen. Där finns en ingående beskrivning av detta gravkor. Enligt denna har en av gravarna haft följande inskrift: »Åren efter Christi byrdh 1588 then 6 Mart. afsomnade i Herranom sahlig hustru Malin, Hans Olofssons -.» En titt i Åbo domkyrkas räkenskaper uppenbarade att Henrik Hanssons mor begravdes i kyrkan den 20 mars 1589 . Trots att över ett år hade förflutit sedan hustru Malins död råder det intet tvivel om att hon var Henrik Hanssons mor. Ett så långt uppskov med gravsättningen var inte särskilt ovanligt på den tiden. Därtill kommer nämligen också att Henrik Hanssons första hustrus grav låg strax intill Malins...

http://www.genealogia.fi/genos/62/62_8.htm

Me emme tiedä varmuudella mikä oli Henrik Hanssonin äidin nimi ja kuka oli vaimo Malin. Onko Turun pormestareissa tuolta ajalta Hans Olofssonia?

Tulin ajatelleeksi sitäkin, että jos Malin olisi ollut Henrik Hanssonin äiti - miksi ihmeessä olisi kustannettu kaksi hautakiveä? Haudat ovat vierekkäin. Kummassakin oli hautakivi. Hautauksien väliä on kivien mukaan ollut vuosi.

Dateerausongelma liittyy ilmaisuun "Pro Anno", kun kirjanpitojakso ei ole sama kuin kalenterivuosi. Tuohon aikaan kirjanpidolliset jaksot alkoivat elonkorjuun jälkeen syyskuussa, jolloin ilmaisu "Pro Anno 1587" herättää kysymyksen, viitataanko siihen vuoteen, josta kirjanpito alkoi, vai vuoteen johon kirjanpito päättyi.

Tuomiokirkon tilikirjojen (KA Voudintilit 255, Räkenskap för Åbo domkyrka (1587 - 1591))* osalta voidaan todeta seuraavat dateeraukset:
- 2.9. 1586 - 29.8.1587 otsikoitu pro anno 1587, uskottu tarkoittaneen jaksoa 2.9.1587-29.8.1588
- 25.9.1587 - 30.8.1588 otsikoitu pro anno 1588, uskottu tarkoittaneen jaksoa 25.9.1588 -20.8.1589
- 1.9.1588 - 7.9.1589 jakso puuttuu
- 8.9.1589 - 15.12.1589 otsikoitu pro anno 1589
- 1.1.1590 - 30.12.1590 otsikoitu pro anno 1590
- 9.1.1591 - 26.8.1591 otsikoitu pro anno 1591


hautauskirjaus pro anno 1588:
20.3 Henrick Hanssons Moor; kyrkien; alle klockorna 8 dlr 15 öre - tarkoittaa hautausta vuonna 1588 eikä vuonna 1589

Kun katselee laajasti pro Anno ilmaisun käyttöä niin Turussa kuin Tukholmassa kuninkaan kammarissa (esim niissä jotka olen laittanut esille), niin pro Anno ilmaisu ei näyttäisi koskaan viittaavan luettelon alkamisvuoteen vaan siihen vuoteen jolloin tilikausi päättyy tai ko. vuoteen jos tilikausi on ollut kalenteri vuosi

Turun haudattujen tilinpidossa tulkintani poistaa ongelman tämän Malinin osalta ja lisäksi selittää sen miksi Jacobus Finnon hautasta näy, koska se sattuu kirjanpidon aukkoon. Lisäksi se selittää myös sen, miksi Biritan hautausta ei löydy tuomiokirkon tileistä, koska sekin osuu puuttuvaan kohtaan tulkintani mukaan. Hautaus kirjanpidosta ei voi puuttua mitään, sillä ne kaikki on tarkastettu nyky tilintarkastuksen pieteetillä. Yhdelle vuoden jaksolle ei tällaisessa kirjanpidossa voi sattua 3 virhettä, joiden oikeellisuus voidaan todeta toisista lähteistä.


Mielestäni voidaan kiistatta väittää, että Malin oli Henrik Hanssonin äiti, koska näin lukee hautauskirjauksessa. Se että niin Ruuth kuin moni muukin on mennyt vipuun tuossa dateeraus asiassa ei muuta asiaa. Itse asiassa kirjoitin tästä pro Anno asiasta tiedonannon Genokseen runsas vuosi sitten, mutta ilmeisesti tieteellinen toimitusneuvosto on katsonut tulkintani vääräksi ja päättänyt pitäytyä Ruuthin jne. dateeraustulkinnoissa, eikä tiedonantoa oli koskaan julkaistu.

Toinen vaihtoehto olisi, että Turussa olisi jokin toinen Henrik Hansson, joita onkin, mutta tämä Malinin hautaus on yksi kalleimista tuolta ajalta Turussa, joten kyseeseen ei tule mielestäni muu kuin linnankirjurin äiti.

Sen sijaan Malin patronyymistä emme tosiasillisesti tiedä mitään. Rundh on esittänyt omat arvelunsa samoin kuin Hans Olofssonin osalta, mutta mitään todellista todistetta ei niille arveluille ole. Ovat vain yksi oletus oletusten joukossa. Yhtä todennäköistä olisi, että kuninkaan kansilian sihteerin Hans Erikssonin leski olisi avioitunut jonkun kuninkaankanslian tai -kammarin sihteerin tai kirjurin kanssa. Tosiasiallisesti sieltä löytyy Hans Olsson niminen henkilö, joka on oletuksena aivan yhtä hyvä nimiyhtäläisyys, joskin sekin on vain oletus.

[Jari Latva-Rasku]

Jos ajatellaan, että tämä olisi kuten Ritva esitti, niin mikä olisi sitten GVD sanaa edeltävä sana. Tekisi mieli sanoa, että Hvilken, mutta K:n jälkeinen kirjain ei ole E. Alku menee varmaan HVIL. K on hiukan epävarma seuraava kirjain ja sitten on vielä 3 muuta kirjainta ennen tuota GVD osaa.

Kun tässä on kyseessä fraasi, niin sama fraasi voisi olla jossakin muuallakin.

HVILKOM tai HVILK'OM (vilka om tai som) GUD EN SALIGH UPSTÅNDELSSE FÖRLÄNE

[Bodniemi37]

HVILKOM tai HVILK'OM (vilka om tai som) GUD EN SALIGH UPSTÅNDELSSE FÖRLÄNE

Hwilkom oli pronominin hwilken (maskuliini ja feminiini) datiivimuoto (sama muoto yksikössä ja monikossa), vrt. http://www.jyu.fi/gammalsvenska/kielioppi/pronominit.htm, Aurivilliuksen taivutuskaava vuodelta 1684.

Terveisin,

[Jari Latva-Rasku]

Hwilkom oli pronominin hwilken (maskuliini ja feminiini) datiivimuoto (sama muoto yksikössä ja monikossa), vrt. http://www.jyu.fi/gammalsvenska/kielioppi/pronominit.htm, Aurivilliuksen taivutuskaava vuodelta 1684.

Terveisin,

Joille haudatuille (hvilkom, mille tai kenelle) jumala on antanut mahdollisuuden autuaaseen ylösnousemukseen.

Henrik Hanssonin pojan Morten Stodiuksen sukulaisen kamreeri Sigfrid Sigfridssonin lähes 2½ metriä pitkässä hautakivessä on tunnetusti teksti:

"Anno 1612 den 10 juni afsomnade i Gudi erlig och välförståndig man Sigfredh Sigfredsson fordom cammarerare i Finland hvilkens sjel Gudh nådeligen beware och en frögdeful uppståndelse förläne" sekä "Denna sten och rum hör till Sigfredh Sigfredsons arfwingar."

[Jari Latva-Rasku]

Me emme tiedä varmuudella mikä oli Henrik Hanssonin äidin nimi ja kuka oli vaimo Malin. Onko Turun pormestareissa tuolta ajalta Hans Olofssonia?


Hans Olsson oli Helsingin pormestari vuosina 1582-83 ja samanniminen vielä vuosisadan vaihtuessa. Seuraava tunnettu pormestari oli Henrik Fredriksson Carstens, joka on mainittu Samuel Claudii Brenneruksen väitöskirjassa Samuelin isän Claudius Martini Brenneruksen sekä Henrikin poikien Henricus Henrici ja Ulricus Henrici Carsteniuksen lisäksi. Voidaan siis olettaa, että Samuelin äiti voisi olla Carstens-sukua.

[Benedictus]

Löysin tänään Claudius Martini Brenneruksen 1. puolison Britan patronyymin, joka on Henrichsdotter. Ilmoitin sen saman tien Helsingin yliopiston matrikkeliin Samuel Brenneruksen tietoihin.
Kimmo Kemppainen

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=9278&highlight=brennerus+vaimo

[Antti Alfthan]

Dateerausongelma liittyy ilmaisuun "Pro Anno", kun kirjanpitojakso ei ole sama kuin kalenterivuosi. Tuohon aikaan kirjanpidolliset jaksot alkoivat elonkorjuun jälkeen syyskuussa, jolloin ilmaisu "Pro Anno 1587" herättää kysymyksen, viitataanko siihen vuoteen, josta kirjanpito alkoi, vai vuoteen johon kirjanpito päättyi.


hautauskirjaus pro anno 1588:
20.3 Henrick Hanssons Moor; kyrkien; alle klockorna 8 dlr 15 öre - tarkoittaa hautausta vuonna 1588 eikä vuonna 1589

Kun katselee laajasti pro Anno ilmaisun käyttöä niin Turussa kuin Tukholmassa kuninkaan kammarissa (esim niissä jotka olen laittanut esille), niin pro Anno ilmaisu ei näyttäisi koskaan viittaavan luettelon alkamisvuoteen vaan siihen vuoteen jolloin tilikausi päättyy tai ko. vuoteen jos tilikausi on ollut kalenteri vuosi

Turun haudattujen tilinpidossa tulkintani poistaa ongelman tämän Malinin osalta ja lisäksi selittää sen miksi Jacobus Finnon hautasta näy, koska se sattuu kirjanpidon aukkoon. Lisäksi se selittää myös sen, miksi Biritan hautausta ei löydy tuomiokirkon tileistä, koska sekin osuu puuttuvaan kohtaan tulkintani mukaan. Hautaus kirjanpidosta ei voi puuttua mitään, sillä ne kaikki on tarkastettu nyky tilintarkastuksen pieteetillä. Yhdelle vuoden jaksolle ei tällaisessa kirjanpidossa voi sattua 3 virhettä, joiden oikeellisuus voidaan todeta toisista lähteistä.


Mielestäni voidaan kiistatta väittää, että Malin oli Henrik Hanssonin äiti, koska näin lukee hautauskirjauksessa. Se että niin Ruuth kuin moni muukin on mennyt vipuun tuossa dateeraus asiassa ei muuta asiaa. Itse asiassa kirjoitin tästä pro Anno asiasta tiedonannon Genokseen runsas vuosi sitten, mutta ilmeisesti tieteellinen toimitusneuvosto on katsonut tulkintani vääräksi ja päättänyt pitäytyä Ruuthin jne. dateeraustulkinnoissa, eikä tiedonantoa oli koskaan julkaistu.

Toinen vaihtoehto olisi, että Turussa olisi jokin toinen Henrik Hansson, joita onkin, mutta tämä Malinin hautaus on yksi kalleimista tuolta ajalta Turussa, joten kyseeseen ei tule mielestäni muu kuin linnankirjurin äiti.

Sen sijaan Malin patronyymistä emme tosiasillisesti tiedä mitään. Rundh on esittänyt omat arvelunsa samoin kuin Hans Olofssonin osalta, mutta mitään todellista todistetta ei niille arveluille ole. Ovat vain yksi oletus oletusten joukossa. Yhtä todennäköistä olisi, että kuninkaan kansilian sihteerin Hans Erikssonin leski olisi avioitunut jonkun kuninkaankanslian tai -kammarin sihteerin tai kirjurin kanssa. Tosiasiallisesti sieltä löytyy Hans Olsson niminen henkilö, joka on oletuksena aivan yhtä hyvä nimiyhtäläisyys, joskin sekin on vain oletus.

Selasin noita tilejä aikoinaan Turussa ja olin huomaavinani tuon tilikauden merkitsemistavan.
Kyllä "Henrik Hanssons moor" epäilemättä haudattiin 20. 3. 1588.

Ongelmallisempi on hautakivi, mistä on vain merkintä inventaariossa melko kauan sitten. Tai sitten olen erehtynyt. Muistaakseni kuorissa on pari "pormestarihautaa" mitkä on mainittu kyseisessä inventaariossa.

Epäilevä Antti

[Antti Järvenpää]

Selasin noita tilejä aikoinaan Turussa ja olin huomaavinani tuon tilikauden merkitsemistavan.
Kyllä "Henrik Hanssons moor" epäilemättä haudattiin 20. 3. 1588.

Ongelmallisempi on hautakivi, mistä on vain merkintä inventaariossa melko kauan sitten. Tai sitten olen erehtynyt. Muistaakseni kuorissa on pari "pormestarihautaa" mitkä on mainittu kyseisessä inventaariossa.

Epäilevä Antti

En nyt jaksa katsoa noita alkuperaisiä digiarkistosta, mutta tilikirja muodostuu inventaariosta, tuloista ja menoista, joista yksi osa on hautausluettelot. Hautaukset olivat yksi merkittävimmistä tulonlähteistä.

Hautaja on sitten useamman kerran inventoitu eri yhteyksissä sen takia, että käyttämättömät haudat palautui tuomiokirkolle. Olisiko kyse jostakin tällaisesta luettelosta. Näitä muistelen tavanneeni joissakin lukemissani kirjoissa.

Itse hautausluetteloista löytyy tuolta 1580-1590 taitteesta seuraavat hinnaltaan korkeimmat hautaukset:
22.10.1586 En Sckriffuare, Öfver Satugården, Morthen Laarsson, Kyrkien, alle klockorna, 9 dlr 7 öre
13.11.1586 Dominus Johannes, Capellan i Nauo, kyrkian, alle klockorna, 8 dlr 9 öre
17.11.1586 Erich Jacopsons barn, kyrkian, alle klockorna, 4 dlr 6,5 öre
3.1.1587 Erich Jacopsons barn, kyrkian, alle klockorna, 4 dlr 6,5 öre
25.3.1587 Morthen Bengtsson, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 7,5 öre
26.4.1587 Olof Herraises hustru, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 7,5 öre
2.5.1587 Bertill Ollsson, af lille fydhen åån, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 8 öre
1.6.1587 Simon Rytstålck, af nils Tårkillssons gårdh, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 7 öre
16.7.1587 Nils Tafuest, af lille fydhen åån, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 6 öre
13.8.1587 Clemett Hendriksson, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 15,5 öre
21.12.1587 William Bruns barn, kyrckien, alle klockorna, 4 dlr 17 öre
2.3.1588 Randala Thomas, af lille fydhen åån, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 8 öre
14.3.1588 Nils Schrifuars barn, kyrkien, alle klockorna, 4 dlr 8 öre
20.3.1588 Henrick Hanssons Moor, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 15 öre
28.3.1588 Een gammal qvinna, af Matts skomakars gårdh, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 8 öre
20.6.1588 Clemet staffanson, Mickel Kranks dreng, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 6 öre
30.6.1588 Olof Grelsson, kyrckigården, alle klockorna, 8 dlr 11 öre
19.7.1588 Henrick Hanssons barn, kyrckien, alle klockorna, 4 dlr 8 öre
1.11.1589 Willam Bruns hustru, j kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 10 öre
8.1.1590 Sammala Marcus hustru, aff Mätäjärffui qwateret, j kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 7 öre
18.3.1590 een dil... benempd Bertollens kärenrij, j kyrckien, alle klockorna, 8 dlr 4 öre
24.3.1590 Hendrik Mattsson Secretteraren kyrckione skyllings , 4 dlr öre
24.4.1590 Peldo Pers hustru, aff lilla fydhån åån, j kyrckien, alle klockorna, 8 dlr 8 öre
10.8.1590 Nils Larsson Schriffuares barn, på lille sijdhen åån, j kyrckien, alle klockorna, 4 dlr 11 öre
29.12.1590 Lasse Jacobssons Pohialaiises hustru, aff Gropen, j kyrckion, alle klockorna, 8 dlr 9 öre
17.1.1591 Eschill Swijk, på kyrkegatun, j kyrckion, alle klockorna, 8 dlr 12 öre

[Antti Alfthan]

En nyt jaksa katsoa noita alkuperaisiä digiarkistosta, mutta tilikirja muodostuu inventaariosta, tuloista ja menoista, joista yksi osa on hautausluettelot. Hautaukset olivat yksi merkittävimmistä tulonlähteistä.

Hautaja on sitten useamman kerran inventoitu eri yhteyksissä sen takia, että käyttämättömät haudat palautui tuomiokirkolle. Olisiko kyse jostakin tällaisesta luettelosta. Näitä muistelen tavanneeni joissakin lukemissani kirjoissa.

Itse hautausluetteloista löytyy tuolta 1580-1590 taitteesta seuraavat hinnaltaan korkeimmat hautaukset:
22.10.1586 En Sckriffuare, Öfver Satugården, Morthen Laarsson, Kyrkien, alle klockorna, 9 dlr 7 öre
13.11.1586 Dominus Johannes, Capellan i Nauo, kyrkian, alle klockorna, 8 dlr 9 öre
17.11.1586 Erich Jacopsons barn, kyrkian, alle klockorna, 4 dlr 6,5 öre
3.1.1587 Erich Jacopsons barn, kyrkian, alle klockorna, 4 dlr 6,5 öre
25.3.1587 Morthen Bengtsson, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 7,5 öre
26.4.1587 Olof Herraises hustru, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 7,5 öre
2.5.1587 Bertill Ollsson, af lille fydhen åån, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 8 öre
1.6.1587 Simon Rytstålck, af nils Tårkillssons gårdh, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 7 öre
16.7.1587 Nils Tafuest, af lille fydhen åån, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 6 öre
13.8.1587 Clemett Hendriksson, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 15,5 öre
21.12.1587 William Bruns barn, kyrckien, alle klockorna, 4 dlr 17 öre
2.3.1588 Randala Thomas, af lille fydhen åån, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 8 öre
14.3.1588 Nils Schrifuars barn, kyrkien, alle klockorna, 4 dlr 8 öre
20.3.1588 Henrick Hanssons Moor, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 15 öre
28.3.1588 Een gammal qvinna, af Matts skomakars gårdh, kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 8 öre
20.6.1588 Clemet staffanson, Mickel Kranks dreng, Kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 6 öre
30.6.1588 Olof Grelsson, kyrckigården, alle klockorna, 8 dlr 11 öre
19.7.1588 Henrick Hanssons barn, kyrckien, alle klockorna, 4 dlr 8 öre
1.11.1589 Willam Bruns hustru, j kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 10 öre
8.1.1590 Sammala Marcus hustru, aff Mätäjärffui qwateret, j kyrkien, alle klockorna, 8 dlr 7 öre
18.3.1590 een dil... benempd Bertollens kärenrij, j kyrckien, alle klockorna, 8 dlr 4 öre
24.3.1590 Hendrik Mattsson Secretteraren kyrckione skyllings , 4 dlr öre
24.4.1590 Peldo Pers hustru, aff lilla fydhån åån, j kyrckien, alle klockorna, 8 dlr 8 öre
10.8.1590 Nils Larsson Schriffuares barn, på lille sijdhen åån, j kyrckien, alle klockorna, 4 dlr 11 öre
29.12.1590 Lasse Jacobssons Pohialaiises hustru, aff Gropen, j kyrckion, alle klockorna, 8 dlr 9 öre
17.1.1591 Eschill Swijk, på kyrkegatun, j kyrckion, alle klockorna, 8 dlr 12 öre

Muistelen että tuolle keväälle 1588 oli vielä Henrik Hanssonin rengin hautaus, mutta kirkkomaalle ja siten halvempi kuin nuo yllä.

Nyt kuitenkin tulisi perusteita sille, miksi kaksi hautaa vierekkäin. Henrik Hanssons Moor keväällä ja Henrik Hanssons barn kesällä. Varmaan käytännön syistä vierekkäin.

Vertasin tuossa Nils Kirjurin lasten hautauksiin: kirkkoon kyllä, mutta halvempaan paikkaan.

[Antti Järvenpää]

Muistelen että tuolle keväälle 1588 oli vielä Henrik Hanssonin rengin hautaus, mutta kirkkomaalle ja siten halvempi kuin nuo yllä.

Nyt kuitenkin tulisi perusteita sille, miksi kaksi hautaa vierekkäin. Henrik Hanssons Moor keväällä ja Henrik Hanssons barn kesällä. Varmaan käytännön syistä vierekkäin.

Vertasin tuossa Nils Kirjurin lasten hautauksiin: kirkkoon kyllä, mutta halvempaan paikkaan.

Hautauksia on tosiaan paljon enemmän, tuossa olivat vain kalleimmat.

Otit kuitenkin esille mielenkiintoisen kysymyksen hautojen määrästä. En ole edes itse ajatellut, että kyseessä olisi eri haudat, vaan olen ajatellut, että on vierekkäin kaksi hakattua kiveä, vaikka en edes tiedä kuinka lähekkäin.

En ole koskaan päässyt katsomaan näitä hautoja läheltä, että osaisin sanoa mitään hautojen määrään. Olen vain ajatellut, että on kyse yhdestä ja samasta haudasta. Toinen seikka on sitten se, että jos kyseessä on kaksi eri hautaa, niin selitys voi olla vaikapa siinä, että hauta on ollut täynnä, jolloin on tarvittu toinen hautakammio ja vieressä on ollut sellainen, jota on voinut käyttää. Joko tyhjä tai niin vanha, että entisten vainajien luut on voinut siirrellä sivuun.

Sukuviestissä 6/2006 on käyty lävitse Kijkin kuoria, ja siinä mainitaan, että muurihautojen kunto käytiin lävitse katselmuksissa ja vanhin säilynyt katselmuspöytäkirja on vuodelta 1689. Tuosta 1689 katselmuksesta varmaan selviäisi myös nämä Henrik Hanssoniin liittyvät haudat, mutta en ole koskaan katsonut kyseistä katselmusta.

[Pekka Hiltunen]

Hautauksia on tosiaan paljon enemmän, tuossa olivat vain kalleimmat.

Otit kuitenkin esille mielenkiintoisen kysymyksen hautojen määrästä. En ole edes itse ajatellut, että kyseessä olisi eri haudat, vaan olen ajatellut, että on vierekkäin kaksi hakattua kiveä, vaikka en edes tiedä kuinka lähekkäin.

En ole koskaan päässyt katsomaan näitä hautoja läheltä, että osaisin sanoa mitään hautojen määrään. Olen vain ajatellut, että on kyse yhdestä ja samasta haudasta. Toinen seikka on sitten se, että jos kyseessä on kaksi eri hautaa, niin selitys voi olla vaikapa siinä, että hauta on ollut täynnä, jolloin on tarvittu toinen hautakammio ja vieressä on ollut sellainen, jota on voinut käyttää. Joko tyhjä tai niin vanha, että entisten vainajien luut on voinut siirrellä sivuun.

Sukuviestissä 6/2006 on käyty lävitse Kijkin kuoria, ja siinä mainitaan, että muurihautojen kunto käytiin lävitse katselmuksissa ja vanhin säilynyt katselmuspöytäkirja on vuodelta 1689. Tuosta 1689 katselmuksesta varmaan selviäisi myös nämä Henrik Hanssoniin liittyvät haudat, mutta en ole koskaan katsonut kyseistä katselmusta.

Kiikin kuori (Kijska kapellet) on sama kuin kirkkosalissa ensimmäisenä vasemmalla eli pohjoispuolella sijaitsevan, keskiaikaisen kastemaljan kohdalla joen puoleisella seinustalla oleva Johanneksen kappeli, jossa sijaitsee mm. Alftanien hautakaupoissa mainittu hauta, josta on kuva jossain taaempana. Nyt puhutaan kuitenkin muutaman metrin päässä idempänä (eli pääalttarille päin) olevasta Tavastien kappelista, joka sisälsi kaakkoisnurkkauksessaan Kankaisten haudan, jonka paikalla HH:n ent. vaimo lapsineen ja Malin-äiti on ollut haudattuna - nähtävästi ennen marsalkka Hornin perhekuntaa, jolle HH:n perustama hauta nähtävästi sai tehdä tilaa ennen Kankaisten sukujen oman kappelin perustamista 1630-luvulla.

HH:n lapsi siis on haudattu kyseiseen muurihautaan, mutta kuitenkin, "käytännön syistä", kuten Antti A. Toteaa, Malinin viereen. Siis kyseiseen, lattian alaiseen muurattuun hautatilaan on rakennettu sivuseinä - ehkä jo erottamaan Biretan ynnä lapsensa Malinista - yhdestä lappeelleen valetusta tiililadelmasta mahdollisesti juuri kokonaislöyhkän vähentämiseksi minimiin.

Ohessa on PaintShop-ohjelmalla koetettu parannella kuvan laatua. Siitä sentään saattaa hahmottaa jotain tekstiä.

PH

[Jari Latva-Rasku]

Martin Stodiusta syytettiin aikoinaan (http://netn.fi/Muut/netn_finfil.html)kabbalismista.

Kauniin lähes helteisen toukokuun illan viihteeksi tuli mieleeni, olisikohan Abraham nuorempana harjoittanut kabbalaa isänsä serkkun kanssa. Kronikka ainakin vaikuttaisi olevan arvoitus.

"Luonnonfilosofista toimintaa harjoitettiin myös Alanuksen seuraajan, Halikosta tulleen ERI:FYS Abraham Thauvoniuksen (1622-79) alaisuudessa. Hän oli opiskellut Turussa, valmistunut Tarttossa ja jatkoi luonnontieteen oppituolilta teologiaan ja lopulta Viipurin piispaksi. Toinen filosofiasta kiinnostunut professori, teologisen tiedekunnan ERI:TEO Martin Stodius (1590-1675), joutui vuorostaan pyhien tekstien tulkinnoistaan kabbalismi-syytösten uhriksi"

Kabbalismin eli Kabbala (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kabbala)n "harjoittajat uskovat saavansa salattua tietoa tai keinoja päästä paratiisiin ohi erilaisten vartijoiden ja ovien. Kabbala tulee heprealaisesta sanasta kibl, joka merkitsee antaa eli jättää tietona, niin että kabbala sanatarkasti merkitsee perintötietoa, traditiota, joka kulkee suusta korvaan salaisena tietona."

Kabbalassa esiintyy elämän puuksi kutsuttu kuvio, eli eräänlainen systeemikaavio, aivan kuten sukutaulu.

"kabbalistit kuitenkin korostavat, että "niitä (kirjoitettua ja oraalista tooraa) ei pidä lukea kirjaimellisesti, vaan ne pitää ymmärtää; pitää olla avain, joka avaa pyhien kirjojen salaisuudet""

Abrahamin sukulaispojat yrittivät Isossakyrössä ratkaista kronikan arvoitusta ja selittää kuninkaallista periytymistä niin matri- kuin patriarkaalisesti. Jospa he pappeina eli kabbalan tuntevina uskontotieteilijöinä olettivat, että kronikka on kuten kabbalan elämän puu. Niin mikä sitten on avain, joka avaa pyhien kirjojen salaisuudet ja paljastaa totuuden? Kaiken vaivannäön jälkeen juuri tätä lähemmäs ei ole päästy.

[Giösling]

Martin Stodiusta syytettiin aikoinaan (http://netn.fi/Muut/netn_finfil.html)kabbalismista.

Kauniin lähes helteisen toukokuun illan viihteeksi tuli mieleeni, olisikohan Abraham nuorempana harjoittanut kabbalaa isänsä serkkun kanssa. Kronikka ainakin vaikuttaisi olevan arvoitus.

"Luonnonfilosofista toimintaa harjoitettiin myös Alanuksen seuraajan, Halikosta tulleen ERI:FYS Abraham Thauvoniuksen (1622-79) alaisuudessa. Hän oli opiskellut Turussa, valmistunut Tarttossa ja jatkoi luonnontieteen oppituolilta teologiaan ja lopulta Viipurin piispaksi. Toinen filosofiasta kiinnostunut professori, teologisen tiedekunnan ERI:TEO Martin Stodius (1590-1675), joutui vuorostaan pyhien tekstien tulkinnoistaan kabbalismi-syytösten uhriksi"

Kabbalismin eli Kabbala (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kabbala)n "harjoittajat uskovat saavansa salattua tietoa tai keinoja päästä paratiisiin ohi erilaisten vartijoiden ja ovien. Kabbala tulee heprealaisesta sanasta kibl, joka merkitsee antaa eli jättää tietona, niin että kabbala sanatarkasti merkitsee perintötietoa, traditiota, joka kulkee suusta korvaan salaisena tietona."

Kabbalassa esiintyy elämän puuksi kutsuttu kuvio, eli eräänlainen systeemikaavio, aivan kuten sukutaulu.

"kabbalistit kuitenkin korostavat, että "niitä (kirjoitettua ja oraalista tooraa) ei pidä lukea kirjaimellisesti, vaan ne pitää ymmärtää; pitää olla avain, joka avaa pyhien kirjojen salaisuudet""

Abrahamin sukulaispojat yrittivät Isossakyrössä ratkaista kronikan arvoitusta ja selittää kuninkaallista periytymistä niin matri- kuin patriarkaalisesti. Jospa he pappeina eli kabbalan tuntevina uskontotieteilijöinä olettivat, että kronikka on kuten kabbalan elämän puu. Niin mikä sitten on avain, joka avaa pyhien kirjojen salaisuudet ja paljastaa totuuden? Kaiken vaivannäön jälkeen juuri tätä lähemmäs ei ole päästy.


Déjà vu!

Emerentia Tott-ketju Agricolassa alkaa seuraavasti:


"Michelangelon Sikstuksen-kappeliin maalaamat vanhatestamentilliset- ja Kristuksen elämään liittyvät maalaukset ovat monille tuttuja, mutta harvemmat ovat tietoisia “Pohjolan sikstiiniläisestä” Isossakyrössä. Seurakunnan 1300-luvulla pystytetty, Pyhälle Laurentiukselle omistettu kivikirkko, sisältää liki kaksisataa, vain kolmisenkymmentä vuotta Michelangelon maalausten jälkeen syntynyttä, motiiveiltaan lähes identtistä kuvakavalkadia. Isonkyrön maalaukset ovat roomalaisiin verrattuna kansanomaisia ja aika on kohdellut niitä ankarasti, mutta sanoma on se sama; Jumalan ylistys ja hänen sanomansa kirkastus kristikansalle kuvallisessa muodossa.

Maalaukset sponsoroi Isonkyrön tuolloinen rovasti, kuuluisa “kirkkoruhtinas” Jacob Geet (kirkkoherrana 1550-86), rikas ja komea, kuningas Erik XIV henkilökohtainen suosikki. Maalauksilta vapaaksijääneeseen tilaan, sakastin oven yläpuolelle, pystytti Geetin myöhempiaikainen kolleega, Israel Alftanus, vuonna 1681 massiivisen, barokkikehyksisen epitafionsa, johon liittyy myös mitä erikoislaatuisin maalaus pastorin perheestä. Kuvattuna Kristuksen ristin äärellä ovat ristiltä katsottuna oikealla itse Israel ja hänen poikansa Isak ja Erik. Vasemmalla seisovat Israelin kaksi ensimmäistä puolisoa Sophia Frisius ja Susanna Eichman. Näistä Sophia on kuvattu kauniskasvoiseksi ja siroksi. Susanna Eichman sensijaan on huomattavasti kookkaampi ja poikkeuksellisen leveäharteinen. Israelin kolmatta puolisoa Maria Elisabet Lietzeniä ei ole kuvattu, taulu valmistui Israelin elinaikana, ennen Susanna Eichmanin kuolemaa. Puolisoiden jälkeen seuraavat valkokauluksisiin , täysmustiin asuihin pukeutuneet Israelin tyttäret: Sophia, Maria, Helena, Charin, Sophia ja Barbro. Maalauksen oikeassa alakulmassa on lisäksi muista erillään huomattavan pienikokoinen, täysvalkoisiin puettu hahmo, jonka jalkojen juureen kirjoitettu nimi on ajan saatossa kulunut liki tunnistamattomaksi. Se on mahdollisesti Emer:tha.

Tuija Tuhkanen on väitöskirjassaan “In memoriam sui et suorum posuit, Lahjoittajien maalauksia Suomen kirkoissa 1400-luvulta 1700-luvun lopulle”, kuvannut epitafiomaalauksen ja votiivikuvan eroja seuraavasti:

Quote:

Ratkaisevana erona epitafiomaalauksen ja votiivikuvan välillä pidän sitä, että votiivikuvaan liittyvä pyyntö, tai kiitos on selvästi yhteydessä maanpäälliseen hätään tai vaivaan. Kuten Lenz Kriss-Rettenbeck on määritellyt, sisältyy votiivikuvaan jokin tietty yhteys hätätilanteeseen tai siitä selviytymiseen. Votiivin, uhrilahjan, luonnetta kuvastaa Vanhan testamentin kertomus Jaakobin antamasta lupauksesta: “Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: “Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni, niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin Herra on oleva minun Jumalani; ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset.

Unquote

Tuhkanen on kiinnittänyt tekstissään huomiota myös siihen, että epitafiokuvista poiketen Alftan-perheen jäsenet luovat katseensa anovasti ristiinnaulittuun. Kaikkien kuvassaolojoiden kädet ovat rinnalla rukouksessa. Onko siis tulkittava niin, että Israel Alftanin epitafiotekstiin liittyvä kuva on luonteeltaan votiivimaalaus? Mikä oli se hätä ja selviytyminen, josta kiitettiin. Mikä/ kuka oli se uhrilahja?"

---

Kronikan Emerentia Tott se "avain", avainsana, jolla kronikan viesti aukeaa?


http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283

[Giösling]

Jatkan vielä forumin suoman kirjoitus-/korjausajan päätyttyä.

Koko moderni Alftan-tutkimus on lähtenyt siitä, että kronikan äiti, Emerentia Tott, on väärinkäsitys, kopiointivirhe, sotku Emerentia Torskiin, joka (näin meille on kerrottu) oli Abrahamin vaimo! Vasta aivan viime vuosina, näillä palstoilla, on tuotu esille tuomiokirjaotteita, jotka kertakaikkiaan HAUTAAVAT Emerentia TORSKIN.

On siis löydettävä uusi selitys kronikan mystiselle äidille. Lähtisimmekö KERRANKIN siitä, että Abraham todella ja tarkoituksellisesti kirjoitti niinkuin kirjoitti? Mitä hän tahtoi sanoa?

[Pekka Hiltunen]

Martin Stodiusta syytettiin aikoinaan (http://netn.fi/Muut/netn_finfil.html)kabbalismista.


Papiksi opiskeleva henkilö joutui opiskelemaan latinan ohella myös kreikkaa ja hepreaa. Olen nähnyt jossain, en muista missä, milloin ja kenen kirjoittamana, papin rippikirjaan tehdyn hepreankielisen lisäyksen, josta tunnistamieni muutamien sanojen perusteella arvelin kyseessä olleen jonkin suoraan jostain lähteesta lainatun siunauksen tai rukouksen (bracha).
Tekstin pitäisi löytyä jostain Länsi-Suomen alueen pitäjästä 1700-luvulta.

En oikein ymmärrä, millä perustella on voitu syyttää kabbalismista, jollei ensin syytetty vääräoppisuudesta eli juutalaisuudesta: kabbalaan tutustuminen oli juutalaisuudessa vielä 1900-luvun alussa ainakin ortodoktisessa Keski-Euroopassa mm. Puolan ja Liettuan alueilla ankarasti kielletty talmudia opiskelevien eli jeshivakouluja käyneitten ja rabbiineiksi tähtäävien juutalaisten osalta - puhumattakaan nuoremmista heder-koululaisista, jotka opiskelivat tooraa hepreaksi ja vastaavat ehkä meidän rippikoululaisiamme. Kabbalismin perusteokseen eli Zohariin eivät alle 40-vuotiaat saaneet kajota, koska arveltiin niin nuorien miesten saattavan harhautua oikealta tieltä. Kirja kuului kuitenkin vanhempien ja arvostettujen rabbien hyllyyn siinä missä muukin uskonnollinen (ja juutalainen) kirjallisuus. Luultavasti siis kabbalismin käsite on kristityiltä teologeilta jäänyt kokonaan ymmärtämättä.

Noitavainot loppuivat vasta 1700-luvulla ja Stodiuksen aikana kyllä saattoi joutua roviolle paljon vähemmästäkin. Stodiuksella on ehkä ollut joku kilpailija, joka on pyrkinyt saattamaan hänet huonoon valoon.

Abrahamin (alkuperäisen?) kronikan laatijoilla ovat numerot ja luvut tainneet heittää siinä määrin häränpyllyä, että on ehkä vähempi harjoitettu sitä nummerologiaa.
PH

[Benedictus]

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=16418&page=3

Tässä Ispois-ketjun satoa Alftanus soppaan.

Hans Kucolan leski Valborg nai Sigfrid Kantajan.

Eräs Valborg oli Kaarina Maununtyttären seurueessa.

[Jari Latva-Rasku]

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=16418&page=3

Tässä Ispois-ketjun satoa Alftanus soppaan.

Hans Kucolan leski Valborg nai Sigfrid Kantajan.

Eräs Valborg oli Kaarina Maununtyttären seurueessa.

Tämä oli mielenkiintoinen havainto. Kamreeri Sigfrid Sigfridssonilla tiedetään olleen setäpuoli Simon Hansson, ja mahdollisesti myös Thomas Hansson. Sigfrid ei ole Ruotsin kruunun luottomieheksi tyhjästä ilmestynyt, pelkästään omien kirjuriansioidensa avulla. Hänellä on ollut Turussa faniklubi.

Sigfrid Kantajan puoliso Valborg oli Hans Kukolan leski. Kovin montaa Sigfridiä, jonka puoliso oli aikaisemmin ollut avioissa Hansin kanssa, ei 1500-luvun nykykylän kokoisessa Turussa ole ollut, ainakaan säätyläis- ja porvaripiireissä.

Kamreerin isän Sigfridin tiedetään olleen Karkusta, josta tuli Turun vallassukurypäs Kyrö. Martin Stodiuksen äiti oli Kyrö-sukua.

Martin Stodiuksen tiedetään konsistorin pöytäkirjan mukaan olleen kamreerin pojan pormestari Mårten Sigfridssonin sukulainen. Siihen aikaan sukulaisia oltiin geneettisesti ja puolisoiden kautta. Jos oltiin sukua puolisoiden kautta, suku löytyi puolison lähisukulaisista. Omia sukulaisia olivat vaikkapa vielä serkkupuolet, tuskin kuitenkan etäisemmät.

Lienee mahdollista, että kamreeri Sigfrid Sigfridssonin isä voisi olla Sigfrid Kantaja. On kronikasta päätellen epätodennäköisempää, että Alftanukset tai Stodiukset olisivat sukua kamreerille kamreerin isän välityksellä. Mikäli niin Martin Stodiuksen kuin Mårten Sigfridssonin isoäiti olisi Sigfrid Kantajan ja Hans Kukolan puoliso Valborg, kamreeri ja pormestari olisivat serkkupuolia eli frändejä. Frendejä he olivat joka tapauksessa, kuten vaikutusvaltaisilla turkulaisilla vieläkin on tapana olla.

[ritva laiho]

Turussa asui Gertrud Kukola niminen henkilö. Ivar Flemingin maakirjassa on vuodelta 1564 maininta Mynämäen kirkkoherra Henrik Karron kirjoittamasta kirjeestä,joka vahvisti Lauri Flemingin lesken ja Turussa asuvan Kerttu Kukolan välisen kauppakirjan. Gertrudin anoppi oli Valborg Nousist- niminen lukkarinvaimo. Kyse oli Lokalahdesta.

[Jari Latva-Rasku]

Turussa asui Gertrud Kukola niminen henkilö. Ivar Flemingin maakirjassa on vuodelta 1564 maininta Mynämäen kirkkoherra Henrik Karron kirjoittamasta kirjeestä,joka vahvisti Lauri Flemingin lesken ja Turussa asuvan Kerttu Kukolan välisen kauppakirjan. Gertrudin anoppi oli Valborg Nousist- niminen lukkarinvaimo. Kyse oli Lokalahdesta.

Mynämäen Kukolassa eli Kukoÿlassa mainitaan vuonna 1557 mahdollisesti Henrik Larssonin leski Gertrud. Gertrudin jälkeen Kukolaan jäi Lasse Olsson, jota ensimmäisen kerran vuonna 1572 kutsuttiin nimellä Lasse Hoffman.

Maskun kirkkoherra oli myöhemmin ilmeisesti Mynämäellä vuonna 1599 syntynyt Henricus Johannis Hoffman, jonka vanhemmat olivat Mynämäen Mietoisten Saaren kuninkaankartanon kartanonvouti ja useiden maatilojen omistaja Hans Hoffman ja Karin Andersdotter.

[Benedictus]

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=15161&highlight=gr%E5%E5&page=2

Yllä olevasta sivusta käy ilmi, että Kantajan talon tyttären mies oli Klement porvari, jonka poika oli tuo Olof Klementsson, joka kuoli Saksassa.

Klemetin vaimo omisti siis Kantajan talon.

Sigfrid Sigfridssonin kerrotaan perineen isän perintönä ratsutilan osan Tyrväältä. Käsittääkseni hänen isänsä ei siis ollut välttämättä Tyrvääläinen vaan perintö saattoi tulla suvun takaa tai kauempaakin.

Mahdollisuus ,että Sigfrid Sigfridssonin isä oli tuo Sigfrid Kantaja vaikuttaa aika isolta.

Miksei Hans Kucola voisi olla myös Hans Eriksson, Alftan suvun kantaisä?

Hän on hyvinkin voinut olla kuninkaan sihteeri ja sittemmin asunut Turussa.

[Jari Latva-Rasku]

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=15161&highlight=gr%E5%E5&page=2

Yllä olevasta sivusta käy ilmi, että Kantajan talon tyttären mies oli Klement porvari, jonka poika oli tuo Olof Klementsson, joka kuoli Saksassa.

Klemetin vaimo omisti siis Kantajan talon.

Sigfrid Sigfridssonin kerrotaan perineen isän perintönä ratsutilan osan Tyrväältä. Käsittääkseni hänen isänsä ei siis ollut välttämättä Tyrvääläinen vaan perintö saattoi tulla suvun takaa tai kauempaakin.

Mahdollisuus ,että Sigfrid Sigfridssonin isä oli tuo Sigfrid Kantaja vaikuttaa aika isolta.

Miksei Hans Kucola voisi olla myös Hans Eriksson, Alftan suvun kantaisä?

Hän on hyvinkin voinut olla kuninkaan sihteeri ja sittemmin asunut Turussa.

Sigfrid Kantajan suhteen arveluttaa, miksi omaisuus ei vaikuta periytyneen Sigfrid Sigfridssonille ja hänen lapsilleen, kuten pormestari Mårten Sigfridssonille. Ilmeisesti joku muu halikkolainen Mårten Sigfridsson kylmäsuisesti omaisuutta ahnehti.

Sigfrid Sigfridssonin mittavista maaomaisuuksista on jäänyt tunnistamatta Kaarinassa sijainnut tila. Ispoisissa mainita Sigfrid Sigfridsson vuonna 1614 eli pari vuotta kamreerin kuoleman jälkeen. Kyse lienee eri henkilöstä, mahdollisesti lampuodista.

Jos Hans Kukola olisi Alftanusten esi-isä, pitäisi selittää, kuka oli tuomiokirkkoon haudattu Henrik Hanssonin äiti.

[Pekka Hiltunen]

Sigfrid Kantajan suhteen arveluttaa, miksi omaisuus ei vaikuta periytyneen Sigfrid Sigfridssonille ja hänen lapsilleen, kuten pormestari Mårten Sigfridssonille. Ilmeisesti joku muu halikkolainen Mårten Sigfridsson kylmäsuisesti omaisuutta ahnehti.

Pormestari Sipi Sipinpoika oli aateliton tai porvarina ainakin sitten luopunut oikeuksistaan. Sen sijaan esiintyy 1600-luvun puolivälin seutuvilla Halikossa joku Her Martinus, joka siis oli pappi. En ole paremmin perillä hänen suvuistaan, mutta näköjään on hän siirtynyt lähimaille rannikolle tai saaristoon kotisaarnaajaksi, eli merkittävään säteriin tai peräti kivilinnaan, jollaisia mm. Flemingit rakennuttivat. Kun tämä her Mårten on ollut opiskelemassa luultavasti ulkomailla ellei siten Upsalassa, on hänellä hyvinkin voinut olla vaimo aatelissuvusta, joten maaomaisuus säilytettiin kuninkaalla, kun aatelinen peri aina aatelittoman.
PH

[Benedictus]

Lainaus Antti Alftan:
Meillä on siis melko kiistattomana pidettävä osoitus siitä, että Henrik Hanssonin 1. vaimo Birita nukkui pois 23. 4. 1589, on haudattu mitä ilmeisimmin tämän puheena olevan kiven alle, ynnä myös viisi lastaan.

Viereisessä haudassa lepää "hustru Malin Hans Olofssons" joka nukkui pois 6. 3. 1588, hautakivensä mukaan. [O. Rundt]

Ja sitten on Tuomiokirkon tileihin vienti Henrik Hanssonin äidin hautauksesta (miten se laskelma menikään?) mikä ehkä sopisi, mutta ei todista. Hautapaikkojen ja -kivien vierekkäisyys viittaa sukulaisuuteen, mutta ei muuta.

---Ruuths källa var Adolf Lindmans bok Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen. Där finns en ingående beskrivning av detta gravkor. Enligt denna har en av gravarna haft följande inskrift: »Åren efter Christi byrdh 1588 then 6 Mart. afsomnade i Herranom sahlig hustru Malin, Hans Olofssons -.» En titt i Åbo domkyrkas räkenskaper uppenbarade att Henrik Hanssons mor begravdes i kyrkan den 20 mars 1589 . Trots att över ett år hade förflutit sedan hustru Malins död råder det intet tvivel om att hon var Henrik Hanssons mor. Ett så långt uppskov med gravsättningen var inte särskilt ovanligt på den tiden. Därtill kommer nämligen också att Henrik Hanssons första hustrus grav låg strax intill Malins...

http://www.genealogia.fi/genos/62/62_8.htm

Me emme tiedä varmuudella mikä oli Henrik Hanssonin äidin nimi ja kuka oli vaimo Malin. Onko Turun pormestareissa tuolta ajalta Hans Olofssonia?

Tulin ajatelleeksi sitäkin, että jos Malin olisi ollut Henrik Hanssonin äiti - miksi ihmeessä olisi kustannettu kaksi hautakiveä? Haudat ovat vierekkäin. Kummassakin oli hautakivi. Hautauksien väliä on kivien mukaan ollut vuosi.

Kuten yllä todetaan, ei missään ole todistettu että Malin oli Henrik Hanssonin äiti, päinvastoin todetaan vain olleen Hans Olofssonin vaimo, jota ei tunneta.

Sigfrid Sigfridsson oli jo aikaisin 1580-luvulla voutina, eli voitaisiin ajatella, että on voinut saada perintönsä jo aiemmin, Hänellä oli kaupunki talo, sillä siinä Mårten Sigfridsson kait asui.
Toisaalta hänellä oli myös tuo Tukholman talo, joka saattoi olla äidin Valborgin perua?
Äidinhän piti olleen kuningattaren veljentytär. Talo ainakin voisi antaa viitteen Tukholmalais alkuperästä.

Siksi Kantajan talo oliis hyvinkin voinut mennä sisarille tai sisarpuolille.

Pitää myös muistaa, että myös Erik Eriksson Alftanus omisti kaupunkitaloja Turussa, jossen nyt ihan väärin muista.
Ja taisi sedällään Henrik Suurlukkarillakin olla niitä.

Sigfrid Kantaja oli laivuri ja rahamies, jolla oli kanavat kuninkaaseen. Vaimonsa saattoi olla se Valborg joka kuului Kaarinan seurueeseen.

Ajallisesti Valborg hyvinkin voisi olla tuo Henrik Hanssonin äiti, muttei tuo Malin.
Valborgin leposija saattaisi hyvinkin olla tuolla Brinkalan kuorissa, missä on myös Sigfrid Sigfridssonin hauta, ehkäpä äidin vieressä.

Kukolassa näkyvä Biritta ja Ispoisten Biritta jos ovat sama henkilö, niin se selittäisi yhteisen sinetti vaakunan, tosin silloin Biritta olisi Tähti-risti.

[Benedictus]

Att de inte var arv stöds också av att Sigfrid under sin tid som skrivare och kamrerare lade sig till med åtskilliga hemman.

Han idkade också utrikeshandel och sjöfart och hade kanske framgång i affärerna.11 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#11)

Genom sina förbindelser och sin verksamhet på Åbo slott och ute i landet kunde han få nys om lämpliga placeringsobjekt.

Följande lista över Sigfrid Sigfridssons jordegendomar gör inte anspråk på att vara fullständig, och tillträdesåren anges med reservation för osäkerhet i källorna:12 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#12) Leiklax 1585, Ahteentaka 1585, Peräis 1594 och Ampuminmaa 1603 i Rimito socken, Väbbas 1589 och Haverö 1590 i Nagu, Ruohonpää 1589 och Suikkila 1600 i S:t Marie, Ketola 1603, Vangio 1606 och Ratusta 1606 i Lundo, Tyrvis 1603 och Riddarla 1605 i Tyrvis, Ylistaro i Sagu 1606. Oidentifierade är ett hemman nämnt i Kimito 159513 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#13) och ett i S:t Karins, bevakat av hans änka 1616.14 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#14) Han gjorde rusttjänst för Leiklax, Peräis, Ylistaro, Ketola och Riddarla. För Ruohonpää hade han till en början frihet, men betalade från 1592 två tunnor strömming i året stadgeskatt.
Sigfrid Sigfridssons härkomst är obekant. Husbondelängderna för de nämnda jordegendomarna ger ingen vägledning. Det gör inte heller bomärket på gravstenen. Bomärkesforskaren Paavo 0. Ekko har påträffat ett liknande närmast i Hamburg.15 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#15)
Sigfrid Sigfridssons söner Mårten och Matts begärde i Åbo rådstugurätt den 15 november 1623 redovisning av sina f.d. förmyndare, borgmästaren Bertel Mårtensson och lektorn i katedralskolan Gabriel Melartopaeus, beträffande försäljningen av en gård på Norrmalm i Stockholm. Thomas Hansson, räntmästare på Åbo slott efter 1608 och avliden 1620, hade haft hand om försäljningen. Det framgår att bröderna hade haft en farbror, Simon Hansson, som deras far inte hade velat ha som förmyndare för sina söner. Bröderna hade redan fått pengar av försäljningen, så det var tydligen ett arv.16 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#16) Tillsättningen av förmyndare 1612 tyder på att bröderna var födda efter 1592. Mårten Sigfridsson nämns första gången i mantalslängden för Älvsborgs lösen 1617 och var alltså född senast 1596.17 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#17)
Sigfrid Sigfridssons söner:
Matts Sigfridsson, f. på 1590-talet, d. ca. 1634. Kallas kommissarie ifrån Tavastland, då han 1633 och 1634 besöker Åbo med sina skrivare och tjänare.18 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#18) Ärvde och bebrukade Riddarla ryttarhemman i Tyrvis.19 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#19) Detta hemman var ett av de största i Satakunta, på åttonde plats 1630-1631.20 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#20) Matts var tydligen barnlös eftersom brodern Mårten ärvde Riddarla efter honom.21 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#21)
Mårten Sigfridsson, f. senast 1596, d. 1650, begravd i släktgraven i Brinkkala-koret i Åbo domkyrka. Köpman i Åbo, idkade utrikeshandel. Rådman 1628-1635, borgmästare 1635-1650, ledde drätsel- och byggnadskollegiet. Anhöll om avsked 23.2.1650 på grund av ålderdom och beviljades 100 daler kopparmynt i pension. Han var kämnär 1631 och riksdagsman 1635.22 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#22) Ärvde och bebrukade Ruohonpää och Suikkila ryttarhemman i S:t Marie23 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#23) vilka han 1637 sålde åt Ericus Matthiae Abogius, kyrkoherde i Tammela.24 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#24) Ärvde Riddarla ryttarhemman i Tyrvis av sin bror Matts och sålde detta 1644 åt lagläsaren Anders Pacchalenius.25 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#25) Erhöll Petäsmäki i Reso 1649 som livstidsförläning av Per Brahe.2 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#26)6 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#26) Ägde gård på Klostermellangatan27 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#27) och köpte 1647 Kastu-gården på Klosterövergatan.28 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#28) Gift med Brita Eriksdotter, begravd 21.9.1670.29 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#29)


http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm
(http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#29)

[Jari Latva-Rasku]

Hans Kukolasta on ainakin jonkinasteinen matka kronikan Hans Erikssoniin.

"Hans Ericsson, konung Erics Secreterare, hwars hustru war Drottningens Broders dotter, hwilken war Capitaine öfwer konungens Lif-Gardie. Denne Hans Ericsson blef sedan Lagman öfwer helsingland och Medelpad och blef af kongl. Maj:t bencficerad med några kongsgårdar, som woro i Helsingland och Alfta, och här i Finland på åtskilliga orter, nämligen Sundby, Ljusta och Gesterby, med de därunde Bönder."

Sigfrid Kantajasta ei välttämättä ole yhtä pitkä matka kamreeri Sigfrid Sigfridssoniin.

Maarian Ruohonpää oli tila, jolla näyttäisi olleen jonkin verran läheisempi yhteys kamreeriin ja hänen pormestaripoikaansa. Mårten Sigfridsson myi Ruohonpään Ericus Matthiæ Abogiuselle. Mikael Castreniuksen (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1137) kohdalla ylioppilasmatrikkelissa mainitaan seuraavaa.

Maarian ja Raision käräjät 11.5.1642 f. 276v (Salige Kyrkioherdes i Tammela her Erikz [Tammelan kirkkoherra Ericus Matthiæ Abogius] efterlåtne Ehrfuingars Köpe Breef Dat: 19 Septembris Anno 1641 Öfwergifuen Slotzschrifuaren på Åbo Slott Clemet Sigfredsson, Bleef upläsen Innehollandes om Ruohonpää godz, liggiandes i Mascho herad och Wårfrukyrkie Sochn under 7½ öres skatt mantall een. Huilket ähr försålt för Peningar 420 D:r Kåpp: M:t);

Anbytarforumilla (http://aforum.genealogi.se/discus/messages/241/8233.html)mainitaan Sigfrid Kantajan kaupunkilalosta, että se oli ollut Clemet Kantajan hallussa. Olisiko tämä Clemet mahdollisesti sama kuin linnankirjuri Clemet Sigfridsson?

I Ruuth, Johan Wilhelm: Bidrag till Åbo stads historia. Ser. 2. 9, Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet H1 Topografi (Helsingfors 1909) kan man i avsnittet om Kyrkokvarteret på

sid 62 läsa att 1553 såldes en del av Själaaltarets gård av Gustaf Vasa till Sigfrid Kantaja

sid 63 läsa att På andra sidan denna [krokiga] tvärgränd, som stundom kallades Biskopsgatan, vettande mot Tavastgatan låg en gård…Nunnala. 1632 köpte Jöran Hemmingsson Nunnala gård jämte en del av den invidliggande Kantajagården

Därav uppmuntrades jag att söka i domböckerna, i borgarlängderna och i domkyrkans begravningslängder. Jag har hittat över 50 notiser hittills ! Det visar sig vara mycken tvist om gårdsdelarna under årens lopp, ända sedan 1553. Den ursprungliga gården tycks ha styckats upp i flera mindre gårdar.

I DB 1637 5/6 får man exakt adress:
1:sta gången lät Jochim Banckin uppbjuda Klemet Kandajas gård i Kyrkokvarteret på Tavastgatan, belägen mellan Ernst Kyrckners och Jöran Hemingssons gårdar

I DB 1637 16/9 får man ytterligare detaljer i adressen:
…tomten [har] blifvit köpt från kyrkan. Uthi samma gambla gårdzbreffwedt [1553 enligt ovan] befans att Candaja gården war då allaredo schriffwin emillan Brennares gården och Bältares wara belägen.

Man kan sammanfattningsvis se att följande personer bor eller har anspråk på Candajas:
1553- Sigfrid
1621 Grels
1621-1625 Påvel
1625-[1643] Clemet
1632-[1637] Jöran Hemmingsson
-1630 Henrik Olsson
1637 Jochim Banckin
1638-1639 Mårten Sigfredsson
1639 Mårten Olofsson
[1650-talet] Sigfrid

Det är Henrik Olssons kusiner Mårten Sigfredsson och Mårten Olofsson som gör anspråk på andelar, när de upptäcker att Henrik dött i Tyskland för åtta år sedan. Jöran Hemmingsson och Jochim Banckin har då redan köpt delar i god tro av Clemet, som hyr av Henrik, tydligen utan att veta att denne är död.

[Jari Latva-Rasku]

Clemet Sigfridsson mainitaan (http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo038br.htm)Ruohonpään yhteydessä vielä vuonna 1650.

"Ruohonpä Clemet Sigfredson half ottonde öres skatt mantalet ett,"

[Jari Latva-Rasku]

Kesäillan ratoksi...

Sigfrid Sigfridssonin yhteydessä Ruohonpäässä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=742721) mainitaan joku Michel Mattsson. Oli kuka oli, hän voisi myös olla Michel Mattsson till Storgården, josta on puolison mittainen mutka Ispoisten sukuun. Michel Mattsson mainitaan Ruohonpäässä vielä jonkin aikaa Michel Mattsson till Storgården kuoleman jälkeen, mutta sellainen oli tavallinen virhe manttaaliluetteloissa.

Matts Henriksson (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Ankarfjell_nr_221)(son av Henrik Larsson, Tab. 1), till Storgården Harvarön Levde 1549.
Barn:

Mickel Mattsson till Storgården. Gjorde adlig rusttjänst 1562–1575. Gift med Karin Knutsdotter, i hennes 1:a gifte (gift 2:o med stallmästaren Måns Sigfridsson Fogelhufvud nr 227), död änka, dotter av Knut Henriksson (Hästesko) till Kalfsnäs och Beata till Liesniemi.Barn:

Simon Mickelsson, överlevde fadern, men ärvdes av modern.
Jakob Mickelsson, överlevde fadern, men ärvdes av modern.
Tomas Mickelsson till Storgården. Se Tab. 3. (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Ankarfjell_nr_221#TAB_3)
Karin Mickelsdotter. Gift med Matts Henriksson Bock af Bukkila (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Bock_af_Bukkila_nr_247).Kamreeri Sigfrid Sigfridssonin pojan tyttären pojan Arvid Frisiuksen 2. puoliso oli Karkun Järventaan Isak Eriksson, jonka alter egoa Uskelan Äijälän Isak Kentzeriä ei ole tähän mennessä runsaista yrityksistä huolimatta pystytty kyseenalaistamaan.

Isak Kentzerin (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2294a)kohdalla ylioppilasmatrikkelissa mainitaan tuomiokirjasta vuodelta 1673.

Halikon ja Uskelan käräjät 7.–9.10.1673 f. 112v (Isaaaci Erici käran till Johan Hendrichsson i Buckila),

Ei ole selvinnyt, mistä tuomiokirjassa oli kyse, mutta tuntemattomaksi jäänyttä Johan Henrikssonia on sovitettu yllä mainitun Matts Henriksson Bock af Bukkilan pappispoika Henrikin pojaksi.

Henricus Mathiæ Bock (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Bock_af_Bukkila_nr_247). Predikant vid Hans Bagges kompani 1628. Var kaplan i Bjärnå pastorat 1632, men blev av domkapitlet avsatt. Var kaplan i Hauho pastorat 1642. Med sin till namnet okända hustru, som var änka efter Petrus Bång, hade han ett barn, som begrovs 1626-01-03 i Åbo. Gift. Änkan omg. före 1655 med Henrik Andersson i Tammisto.3

[Kivipää]

Kesäillan ratoksi...

Sigfrid Sigfridssonin yhteydessä Ruohonpäässä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=742721) mainitaan joku Michel Mattsson. Oli kuka oli, hän voisi myös olla Michel Mattsson till Storgården, josta on puolison mittainen mutka Ispoisten sukuun. Michel Mattsson mainitaan Ruohonpäässä vielä jonkin aikaa Michel Mattsson till Storgården kuoleman jälkeen, mutta sellainen oli tavallinen virhe manttaaliluetteloissa.

Matts Henriksson (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Ankarfjell_nr_221)(son av Henrik Larsson, Tab. 1), till Storgården Harvarön Levde 1549.
Barn:
Mickel Mattsson till Storgården. Gjorde adlig rusttjänst 1562–1575. Gift med Karin Knutsdotter, i hennes 1:a gifte (gift 2:o med stallmästaren Måns Sigfridsson Fogelhufvud nr 227), död änka, dotter av Knut Henriksson (Hästesko) till Kalfsnäs och Beata till Liesniemi.Barn:
Simon Mickelsson, överlevde fadern, men ärvdes av modern.
Jakob Mickelsson, överlevde fadern, men ärvdes av modern.
Tomas Mickelsson till Storgården. Se Tab. 3. (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Ankarfjell_nr_221#TAB_3)
Karin Mickelsdotter. Gift med Matts Henriksson Bock af Bukkila (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Bock_af_Bukkila_nr_247).Henrik Impolan kirjan mukaan Mickel Mattson oli kuollut v. 1577, jolloin hänen leskensä Karin oli jo aviossa Ispois-sukuisen Måns Sigfridssonin kanssa. Impola arvelee Storgårdenin Elsa-lesken (main. v. 1554) olleen joko Mickel Mattsonin äiti tai äitipuoli. Storgårdenissa oli vielä 1550-luvulla kaksi rälssitaloa, joista toisessa mainitaan eräs Brita-rouva. Tämä Brita näkyy asiakirjoissa vielä v. 1562, joten hän ei voine olla esim. Ispoisten Brita-rouva.

Storgårdenissa näkyy (SAY) 1550-luvun lopulla joku Sigfrid, mutta hän lienee ollut lampuoti eikä esimerkiksi Ispoisten isäntä tai Sigfrid Kantaja. Impolan mukaan Storgårdenin Matts Henrikssonin isä Matts vaihtoi Mustiolla sijainneen rälssiomistuksensa Piikkiön Tuoma(ri)laan. 1550-luvun lopulla ja 1560-luvun alussa siellä näkyy eräs Arvid Henriksson, joka voisi olla vaikkapa Mattsin veli. Tuomarila taitaa sijaita aivan Oorlahden naapurustossa, joten mieleeni on tullut josko Ispoisten, Linnunpään ja Storgårdenin 1500-luvun puolivälin omistajat olivat läheisiä sukulaisia. Esim. Linnunpään Henrik sopisi vaikkapa Storgårdenin Mattsin veljeksi. Heidän poikansa olivat yhteisvastuussa joistain veroista vuosina 1569-73.
_____________
Matti Pesola

[Kivipää]

Impolan mukaan Storgårdenin Matts Henrikssonin isä Matts vaihtoi Mustiolla sijainneen rälssiomistuksensa Piikkiön Tuoma(ri)laan. 1550-luvun lopulla ja 1560-luvun alussa siellä näkyy eräs Arvid Henriksson, joka voisi olla vaikkapa Mattsin veli. Tuomarila taitaa sijaita aivan Oorlahden naapurustossa, joten mieleeni on tullut josko Ispoisten, Linnunpään ja Storgårdenin 1500-luvun puolivälin omistajat olivat läheisiä sukulaisia. Esim. Linnunpään Henrik sopisi vaikkapa Storgårdenin Mattsin veljeksi. Heidän poikansa olivat yhteisvastuussa joistain veroista vuosina 1569-73.

Tarkoitin tuossa yllä, että Mickel Mattsonin isä Matts jne.

[Jari Latva-Rasku]

Seuraava ei välttämättä liity mitenkään kronikkaan tai Alftanuksiin.

Entinen linnankirjuri, joka mahdollisesti on sama kuin Clemet Kantaja, eli Clemet Sigfridsson siirtyi Maarian Ruohonpäästä Paraisten Piukalaan, jossa hän kuoli noin vuonna 1672.

Piukalassa oli aikaisemmin kamarikirjuri, joka ilmeisesti oli sama kuin Colliander (http://www.colliander.org/Svenska/Slakten/Forskningen/Den-finlandska-slakten-Collianders-tidigaste-skeden/Den-finlandska-slakten-Collianders-tidigaste-skeden.html)-sukuinen Turun hovioikeuden kamarikirjuri Mårten Nilsson, joka peri Helsingin Oulunkylän ja mainitaan myös naapurikylässä Töölössä.

Olen aikaisemmin ihmetellyt, miksi helsinkiläisellä Töölön omistajalla Samuel Mattssonilla oli samanlainen sinetti kuin kamreeri Sigfrid Sigfridssonilla.
http://www.mesterton.net/sinetit/II.26.jpg
Samuel Mattssonista mainitaan Mestertonin lainlukijaluettelossa seuraavaa.

Forssman, Samuel Matinpoika, kotoisin Helsingistä. Helsingin kaupunginpelimanni. Asianajaja Turussa 1641. Raaseporin lainlukija 1641, Lappeen 1642-50, Inkerissä 1650-60, Käkisalmen läänin 1659-61. Omisti Helsingin pitäjän Töölön, jonka sijaan 1643 sai Lappeen Kirvesniemen.

Olisiko Samuel Matinpoika kuitenkin Tyrväällä asuneen kamreerin pojan Matts Sigfridssonin poika ja voisiko olla mahdollista, että Clemet Sigfridsson olisi hänen setänsä? Vaikka Mårten Sigfridsson myi Ruohonpään ulkopuoliselle, Ruohonpää siirtyi melkein välittömästi silloisille linnankirjurille Clemet Sigfridssonille. Myös Sigfrid Sigfridsson oli aikoinaan Turun linnan kamarikirjuri ennen nimittämistään kamreeriksi.

Tarvitaan vielä enemmän mielikuvitusta, jotta edellä mainittu liittyisi kronikkaan. Yksi yhteys oli, että myös Henrik Hansson oli linnankirjuri.

[Benedictus]

Taisi olla niin, että Sigfrid Sigfridsson seurasi Henrik Hanssonia linnankirjurina.

Mårten Sigfridsson myi Ruohonpään Ericus Matthiæ Abogiuselle.

Erkki Matinpoika Turkulaisen sukua ei tiedetä, mutta voinee olla, että hänkin kuuluisi tuohon Sigfrid Sigfridssonin sukupiiriin. Olihan Sigfridin poikakin Matti, mikä viittaa, että suvussa oli Matti nimisiä.

Kronikan mukaan siis Alftanusten kantaäiti oli Ruotsista, olkoon kenne veljentytär tahansa.
Koska Ruotsissa Tähti-risti vaakuna ei liene esiintynyt. olisi sen oltava Hans Erikssonin perua Alftanus pojilla sinettinä.

Hans Eriksson olisi siis Suomesta kotoisin.

Jos Kucolan ja Ispoisten Birita olisivat sama henkilö niin silloin hän yhdistäisi tähti-risti vaakunaa käyttäneet Ispoislaiset Hans Kucolaan, joka voisi hyvinkin olla joku Turun vaikuttajista, jota ei vain ole yhdistetty Hans Kucolaksi.

Valborgin 2. puoliso oli laivuri ja suurporvari, jonka laiva jopa takavarikoitiin Ranskassa.

[Jari Latva-Rasku]

Miten pormestari Mårten Sigfridsson ja Martin Stodius olivat frändejä?

En tiedä, kuka oli pormestari Bertil Mårtensson, joten voin tietämättömänä tehdä häneen liittyvän oletuksen.

Ylioppilasmatrikkelissa Martin Stodiuksen kohdalla mainitaan seuraavaa.

Loimaan käräjät 17.–18.3.1648 f. 380v (Företrädde Förståndigh Hijeronimus Henricj Rätten tillkiänna gaf att Uthi Arfskiffte medh sin Broder Erich ähr en förgyldh Brwdekrantz på deres ahndehl fördt medh så skiääl, så frampt de Winna, skulle de behålla det bytes Bref:t inuerar af Dato 21 Martij 1645. Jatkuu 9.–10.6.1648 f. 427 Framstegh Förståndigh Hieronimus Henricj och rätten förkunnade, att en förgylt Brudh Krandtz, om 40 Lodt ähr af hans Broder Erich Hindersson pantsatt worden till Frantz Bertillsson Pytty i Lillpäre, för 3 Ungerske gyllen, den han till sin Broder Höglärde Mäster Mårtens Studio behof, och Studeringars fortsättiande aflåndt ... Hieronimi moder den för 5 åhr sedan dödh blef),

Martin Stodiuksen veli Erik oli siis lainannut rahaa panttia vastaan Martinin jatko-opintoja varten Frans Bertilsson Pytyltä aina Loimaalta asti, vaikka rahaa oli siihen aikaan myös hieman lähempänä Turussa. Frans Pytty oli käsittääkseni pormestari Mårten Sigfridssonin isoäidin Barbron veljen Bertilin poika.

Myös pormestari oli tekemisissä Frans Pytyn kanssa.

Loimaan käräjät 6. - 8.9.1638 "Framträdde för retten Thomas Suickj och Hanss Bertilsson ifrå Åbo aff Borgmestaren i Åbo Wälförståndigh Mårthen Sigdzsson fullmechtigade så och på sine egne wegne talte Frantz Bertillson i Lille Perä till om nogot arf som dem efter dere mormoder H. Barbro...".

Mårten Sigfridssonin osalta kyse voisi olla myös äitipuolen äidistä, sillä pormestari itse muisteli toisen oikeusjutun yhteydessä, että hänen äitinsä olisi Anna Henriksdotter. Kummassakin tapauksessa oli kyse omaisuuden tavoittelusta, joten muisti voi olla valikoivaa.

Ylläolevassa oikeusjutussa esiintyvä Hans Bertilsson oli Mårten Sigfridssonin äidin tai äitipuolen Barbro Eskilsdotter Suikin siskon poika. Barbron siskon puoliso, eli Hans Bertilssonin isä, oli Mårten ja Matts Sigfridssonin perinnönjakoa valvonut pormestari Bertil Mårtensson.

Martin Stodiuksen äiti oli Elisabet Mårtensdotter Kyrö. Olisiko mahdollista, että Martin Stodius ja Mårten Sigfridsson olisivat frendejä, frändejä, mutta eivät verisukulaisia?

Pormestari Bertil Mårtensson voisi olla Martin Stodiuksen eno, ja mahdollisesti esimerkiksi kummisetä. Hän joka tapauksessa oli Mårten Sigfridssonin tädin puoliso, ja mahdollisesti esimerkiksi kummisetä.

Eskil Suikin talo sijaitsi Turun kirkkokorttelissa, aivan kuten myös Sigfrid Kantajan talo oli.

[Benedictus]

Lainaus:
Olisiko Samuel Matinpoika kuitenkin Tyrväällä asuneen kamreerin pojan Matts Sigfridssonin poika ja voisiko olla mahdollista, että Clemet Sigfridsson olisi hänen setänsä? Vaikka Mårten Sigfridsson myi Ruohonpään ulkopuoliselle, Ruohonpää siirtyi melkein välittömästi silloisille linnankirjurille Clemet Sigfridssonille. Myös Sigfrid Sigfridsson oli aikoinaan Turun linnan kamarikirjuri ennen nimittämistään kamreeriksi.

Ajallisesti Samuel Forsman ei oikein passaa Mats Sigfridssonin pojaksi.

Mutta varmasti tiedämme, että Sigfrid Sigfridssonilla on ollut velipuoli Simon Hansson, mikään ei estäne arvelemasta, että hänellä olisi ollut myös veli Mats Sigfridsson, joka olisi vaikuttanut Helsingin seudulla. Hän oliis käyttänyt samaa isänsä sinettiä kuin Sigfrid Sigfridssonkin.

Clemet Sigfridsson saattaisi olla periaatteessa Sigfrid Sigfridssonin vanhempi poika 1. aviosta, joka on saanut perintönsä ennen isänsä toista aviota, ja siksi ei häntä mainita perintöriidassa.

Kiinnostava seikka on se miksi Mats Sigfrridssonin omistama Ritala siirtyy Matsin jälkeen Mårten Sigfridsonille ja tältä alilaamanni Anders Michelsson Pachaleniukselle.
Tämän äiti oli Brita NIlsdotter.
Toisaalta Paraisten Piukalassa oli tämä Mårten NIlsson, joka liittyy Clemet Sigfridsoniin, voisi ajallisesiti olla Britan veli.

[Jari Latva-Rasku]

Clemet Sigfridsson saattaisi olla periaatteessa Sigfrid Sigfridssonin vanhempi poika 1. aviosta, joka on saanut perintönsä ennen isänsä toista aviota, ja siksi ei häntä mainita perintöriidassa.


Tuntuu olevan mahdotonta selittää Clemet Sigfridssonin avulla Abrahamin kronikkaa. Clemet kuitenkin oli linnankirjuri aivan kuten Henrik Hansson Stodius ja kamreeri Sigfrid Sigfridsson linnan kamarikirjuri.

Clemet Kantajan arvellaan joutuneen kannettavaksi vuoden 1645 paikkeilla. Samoihin aikoihin kuitenkin ilmestyy Maarian Ruohonpäähän linnankirjuri Clemet Sigfridsson, joka siirtyy ennen 1650-luvun puoltaväliä Paraisten Piukalaan. Clemet Sigfridssonin kuoli noin vuonna 1672 ja häneltä jäi leski Anna Tomasdotter ja useampia lapsia, kuten Mikael Castrenius ja arrendaattoriksi kutsuttu poika Johan Clemetsson.

Ennen Tönne Bertilssonia Piukalan omistaja näyttäisi olleen Tönne Bertilsson, joka asui muualla. Voidaan olettaa, että Tönne Bertilssonin puoliso oli Erik Arvidsson Footangelin (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Footangel_nr_229) tytär Sidonia.

Sidonia. Gift 1:o med Hans Hansson Jägerhorn af Storby (http://www.adelsvapen.com/genealogi/J%C3%A4gerhorn_af_Storby_nr_226), död 1641, drunknade i vårisen mellan Luonnonmaa ö och Nådendal. Gift 2:o 1642 med Tönne Bertilsson, "en ung person från Pargas", från vilken hon 1657 blev skild. Gift 3:o före 1661 med målaren i Åbo Mattias Reiman.

Ennen Tönneä Piukalan omisti kamarikirjuri Mårten Nilsson (Colliander (http://www.colliander.org/Svenska/Slakten/Forskningen/Den-finlandska-slakten-Collianders-tidigaste-skeden/Den-finlandska-slakten-Collianders-tidigaste-skeden.html)).

Finland har alla samma förfader, den första, som bar namnet Colliander, nämligen kyrkoherden i Padasjoki Zacharias Colliander (student i Åbo 1658, d. 1710). Från och med Anreps bok har det framförts, att kyrkoherdens far skulle varit Mårten Nilsson, kammarskrivare i Åbo hovrätt och arvtagare till Åggelby gård belägen i Helsinge socken. Mårtens far skulle varit Nils Colliander, som hade varit kapten och kvartersmästare i Nylands och Tavastlands regemente efter 30-åriga kriget. Han har antagits vara Erland (Erlandus) Nilsson Collianders son. Erlandus (d. 1620) var kyrkoherde i början av 1600-talet i Femsjö församling i Växsjö stift. Erlandus far hette Nils och dennes far var Karl Kulle (d. 1566) och ägde gården Skir-Kullagård i Växsjö landskommun. Man antar, att gårdens namn givit upphov till släktnamnet; kulle är collis på latin, och man är aneír (gen. androís) på grekiska. Colliander är alltså "Kullaman".

Ennen Mårten Nilssonia Piukala kuului aikaisemman omistajan kamarikirjuri Bertil Thåmassonin/Thönnessonin/Tönnessonin leskelle Marialle/Marinalle, jolla oli poika Bertil Jöransson. Bertil Thomassonin on arveltu olleen Turun kirkkoherran Thomas Laurentiin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2504)poika. Thomas Laurentiin puoliso oli Kaarina Innamaa.

Voisi siis kuvitella, että Piukalan omistaja Tönne Bertilsson oli kamarikirjuri Bertil Tönnessonin poika. Clemet Sigfridssonin puolison Anna Tomasdotterin voisi kuvitella Turun kirkkoherran Thomas Laurentiin tyttäreksi eli Tönne Bertilssonin tädiksi.

Clemet Sigfridssonin suvun viitekehys on kuten Henrik Hansson Stodiuksella.

[Leo Suomaa]

Finland har alla samma förfader, den första, som bar namnet Colliander, nämligen kyrkoherden i Padasjoki Zacharias Colliander (student i Åbo 1658, d. 1710). Från och med Anreps bok har det framförts, att kyrkoherdens far skulle varit Mårten Nilsson, kammarskrivare i Åbo hovrätt och arvtagare till Åggelby gård belägen i Helsinge socken. Mårtens far skulle varit Nils Colliander, som hade varit kapten och kvartersmästare i Nylands och Tavastlands regemente efter 30-åriga kriget. Han har antagits vara Erland (Erlandus) Nilsson Collianders son. Erlandus (d. 1620) var kyrkoherde i början av 1600-talet i Femsjö församling i Växsjö stift. Erlandus far hette Nils och dennes far var Karl Kulle (d. 1566) och ägde gården Skir-Kullagård i Växsjö landskommun. Man antar, att gårdens namn givit upphov till släktnamnet; kulle är collis på latin, och man är aneír (gen. androís) på grekiska. Colliander är alltså "Kullaman".

Sattumalta Padasjoen pitäjänkirjuriksi tuli Johan Barck, josta yliopiston matrikkeli kertoo: "24.7.1689 Johan Barck Johannes Johannis, Smolandus 3592. * kaksosena Barkerydissä 1.4.1666. Vht: Barkerydin kirkkoherra Johan Barck (Johannes Johannis, yo Uppsalassa 10.1659, † 1705) ja Brita Broddesdotter. Jönköpingin koulun oppilas 20.5.1676. Växjön lukion oppilas 2.1686 – 1689. (--) — Padasjoen pitäjänkirjuri. † Padasjoella 15.2.1740." Sattumalta Johan Barckin puoliso Katarina Alftanus († 1754) ja appi Hattulan kirkkoherra Abraham Alftanus 612 (yo 1647/48, † 1697).

[Jari Latva-Rasku]

Kun Piukala eli Pjukala tulee kamarikirjuri Bertil Tönnessonin haltuun vuonna 1614, yhdistetään Mats Bertilssonin ja Mats Erikssonin tilat yhdeksi 2 manttaalin kokonaisuudeksi. Samana vuonna Mats Erikssonia kutsutaan sukunimellä Westgöte, eli hän voisi olla kotoisin Länsi-Götanmaalta. Mitään villimpää ei kannattane kuvitella. Mainitaan myös, että hänen puolisonsa olisi ollut sairas. Bertil Tönnesson/Thomasson muuttaa perheineen Turusta Piukalaan. Pjukala sijaitsee nykyisen Paraisten keskustan läheisyydessä.

[Benedictus]

Kantajan talon omistuksesta kiistelivät serkukset, joista yksi oli vouti Mårten Olofsson, jonka lapset käyttivät Gråå sukunimeä. Mårten Olofssonin vaimon sukua ei tunneta, mutta sukunimi ja muu kehys viittaisi siihen, että hän olisi ollut Brita Innamaan ja Jacob Gråån tytär. Eli siinä tapauksessa Bertill Thomassonin serkku, jos tämä oli Kaarina Innamaan poika.

Sen puoleen yksi Mårten Olofssonin vävyistä oli kartanon vouti Barck.

[ritva laiho]

Hei
Bertil Thomasson kuoli syyskuussa 1610.
Terv.Ritva

[Jari Latva-Rasku]

Hei
Bertil Thomasson kuoli syyskuussa 1610.
Terv.Ritva

Entinen, nykyinen tai edesmennyt kamarikirjuri Bertill Thomas-/Thåmas-/Thönnes-/Tönnesson maksoi Paraisten Pjukalan kymmenyksiä vielä vuonna 1621. Vuonna 1620 mainitaan hänen tilojen hoitoon liittyvistä vastuistaan. Vuonna 1626 mainitaan, että tilat olisi ottanaut vastuulleen salig Bertil Thomassonin leski. Todennäköisin vaihtoehto lienee, että on ollut olemassa kaksi eri Bertil Thomassonia

[ritva laiho]

Siltä näyttää.En osaa lähettää kuvaa,mutta olen joskus printannut itselleni digitaaliarkiston Turun tuomiokirkon tileistä 1608-1615 (261) kuvan 39, jossa Bertil Thomasson af Innama haudataan kirkkoon med alla klockorna.
Ketkä mahtoivat asua Innamaan Turun taloa Bertilin jälkeen? Tilien mukaan haudattiin v.1619 Innamaan talosta kuudella soitolla "jalon, jalosukuisen herran, kreivi Jakobin pieni poika" Pyhän Ruumiin kuoriin. Ilmeisesti Jacob de la Gardien avioton lapsi.

[Jari Latva-Rasku]

Siltä näyttää.En osaa lähettää kuvaa,mutta olen joskus printannut itselleni digitaaliarkiston Turun tuomiokirkon tileistä 1608-1615 (261) kuvan 39, jossa Bertil Thomasson af Innama haudataan kirkkoon med alla klockorna.
Ketkä mahtoivat asua Innamaan Turun taloa Bertilin jälkeen? Tilien mukaan haudattiin v.1619 Innamaan talosta kuudella soitolla "jalon, jalosukuisen herran, kreivi Jakobin pieni poika" Pyhän Ruumiin kuoriin. Ilmeisesti Jacob de la Gardien avioton lapsi.

Voidaan siis olettaa, että Turusta tullut Paraisten Pjukalan kamarikirjuri Bertil on eri henkilö kuin Innamaan talossa asunut porvari Bertil.

Kuka Pjukalan Bertil voisi olla? Hän oli kamarikirjuri, eli mahdollisesti syntyperältään säätyläisestä säädyttömään. Antoniuksen ja myös Thomaksen vastine Tönne on mielenkiintoinen harvinainen nimi, joka myös esiintyi Bertilin mahdollisella pojalla Tönnellä eli Antoniuksella.

Aikaisemmin arvelin, että Clemet Sigfridssonin puoliso Anna Tomasdotter olisi Tönne Bertilssonin täti. Muuten pitäisi keksiä muita selityksiä, miksi Clemet sai Pjukalan haltuunsa. Clemetin jättämä Ruohonpää tuli Turun kaupungin haltuun pormestarin valvomana.

Rundt mainitsi kamreeri Sigfrid Sigfridssonista seuraavaa.

"I samband därmed fick ståthållaren på Åbo slott och hans stab, med kamreraren i spetsen, större ansvar och ökade befogenheter, som i vissa avseenden berörde också de övriga slottslänen.2 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#2) Ståthållare i Åbo var då Tönne Jöransson till Högsjögård."

Kuka siis oli Tönne Jöransson. Hän oli mielenkiintoinen henkilö, sillä Pjukalassa mainitaan vuonna 1634 "hustru Marina salig Bertil Jörenssons". Bertiliä oli erehdyksessä kutsuttu Jöranssoniksi.

Mestertonin Lainlukija-luettelossa (http://www.mesterton.net/lainlukijat.htm)Tönne Jöranssonista mainitaan seuraavaa.

Tönne Jöransson.(Gyllenmåne), Högsjögårdin herra. Norra ja Södra Vedbon kihlakunnantuomari 1595-1609, Vehmaan 1600-161(5), Maskun 1600-161(5). Istui käräjiä Piikkiön kihlakunnassa 1600-01. K. 1616.

Tönne Jöransson siis kuoli samoihin aikoihin, kun Bertil Thomasson/Tönnesson tupsahti Pjukalaan ja jolloin haltuun otetun tilanpuolikkaan Mats Erikssonia kutsuttiin Westgöteksi.

Tönne Jöranssonin 2. puoliso oli Anna Henriksodotter Horn (http://www.genealogia.fi/genos/5/5_137.htm)".

"Anna Henriksdotter (Horn af Kanckas, ELGENSTIERNA, tab. 7), syster till Kerstin Henriksdotter (Horn), se under 2., och dotter till överståthållaren över Viborg, Nyslott och Kexholm, sedan ståthållaren över västra Finland, fältöversten Henrik Klasson (Horn) och hans 1:a hustru Elin Arvidsdotter (Stålarm); g. 1:o på Kankas 8.9.1584 m. ståthållaren på Åbo slott Lars Hermansson Fleming, d. 1602, son till översten för allt krigsfolk i Finland, ståthållaren på Narva, fältöversten Herman Persson Fleming och Gertrud Håkansdotter (Hand); 2:o 1606 m. ståthållaren på Kexholm Tönne Göransson (Gyllenmåne, adl. 8.7.l592), i hans 2:a gifte, d. 1613."

Tönne Jöranssonin 1. puoliso oli Beata Arvidsdotter Trolle af Bergkvara (http://histfam.familysearch.org/pedigree.php?personID=I27535&tree=EuropeRoyalNobleHous).

Tönne Jöransson peri nimensä isoisältään, eli Tönnen vanhemmat olivat seuraavat.

Metta (Märta) Tönnesdotter Tott af Skedebo ja Göran Hansson Högsjögårdssläkten (Gyllenmåne). (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Tott#TAB_8)

Metta Tönnesdotter Tottin isä siis oli Tönne Eriksson Tott, eli Sofia Gyllenhielmin isoäiti Ingeborg Åkesdotter oli Tönne Erikssonin serkun tytär.

Tuntuu kaukaa haetulta, että syrjäisen Suomen kalsean kylän Turun kamarikirjuri Bertil Thomasson/Tönnesson olisi ruotsalaista korkea-aatelista sukua, ellei hän sitten ollut Tönne Jöranssonin avioton isänsä kirjuripalvelijaksi ajautunut äpäräpoika, jolle isänsä olisi hankkinut lomaparatiisiksi saaristolaistilan Paraisilta.

[Jari Latva-Rasku]

Tuntuu kaukaa haetulta, että syrjäisen Suomen kalsean kylän Turun kamarikirjuri Bertil Thomasson/Tönnesson olisi ruotsalaista korkea-aatelista sukua, ellei hän sitten ollut Tönne Jöranssonin avioton isänsä kirjuripalvelijaksi ajautunut äpäräpoika, jolle isänsä olisi hankkinut lomaparatiisiksi saaristolaistilan Paraisilta.

Hävyttömän vanhassa Teet/Teit-suvun (http://lpgenealogi.se/artiklar/slakten-teitteet-och-stierncreutz)sukutaulussa 1600-luvun puolivälistä mainitaan Bertil Tönnesson.

"Generationen därefter nämner också i sex cirklar Mickel (Andersson) Teit i Garpgården, Kerstin Teit ”salig herr Olufs i ..” Karin Lydiksdotter i Hummelsund, Mårten (Mårtensson) ”i Åbo och hans syskon”, herr Oluf i Kostlax med sin broder, samt Kerstin Bertil Perssons (Ruuth) i Viborg och hans syskon, Bertil Tönnesson, Agnes Herman Bröijers (hustru)."

Bertil Tönnesson oli Anna Larsdotter Teitin 2. puolison poika. Anna löytyy esimerkiksi Paltan (http://www.paltta.fi/suku/paltta/paltta-ia8.htm) sukusivuilta.

Anna Larsdotter Teit
Puolisot:
¤¤ 1) Sigfridi, Enevaldus k. 1570. Viipurin kirkkoherra.
¤¤ 2) Nylund, Tönnes Viipurin pormestari 1573 - 1589.

Turkulainen kamarikirjuri Bertil Tönnesson sopisi oikein hyvin Viipurin pormestarin pojaksi ammattinsa, säätynsä, nimensä ja elinaikansa puolesta.

On mahdollista, että Bertil Tönnessonin leski Marina olisi vielä avioitunut Pjukalaa hallinnoineen Helsingin Oulunkylän kamarikirjuri Mårten Nilsson "Collianderin" kanssa. Mårten Nilsson hallinnoi Pjukala "opå sin beställning" ja "på sin Löhn" ennen Tönne Bertilssonin vuonna 1640 alkanutta valtakautta. On siis mahdollista, että Pjukala on ollut Mårten Nilssonin palkkatila.

[Benedictus]

Antaisiko tämä pappi Tönne nimelle ideaa?

Andreas Petri (K 1609)

Anders Persson
S ilmeisesti Turku. Mahdollisesti turkulaisen suurporvarin Valpuri Innamaan poikapuoli (Kirsti Arajärvi 1959).
Naantalin luostarin viimeinen (pappis)munkki vuoteen 1569 (Kyösti Vilkunan historiallisen romaanin Viimeiset luostariasukkaat (1912) päähenkilöitä). Todennäköisesti Turun katedraalikoulun apuopettaja (hypodidascalus) 1578 -1579; Turun tuomiokirkkoseurakunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) kappalainen (choralis), mainitaan 1581–1584; Lempäälän (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5050) kirkkoherra 1584.
Andreas Petri ("Her Andris i Lämppela") määrättiin 9.12.1589 maksamaan 10 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen.
Allekirjoitti ("Andreas Petri Lempelensis"; Confessio Fidein vuonna 1693 painetussa suomennoksessa "Andreas Petri Lempälässä") Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593 ja uskollisuudenvalan ("Andreas i Lempelä", "Andreas Petri") kuningas Sigismundille Uppsalan kruunajaisvaltiopäivillä 23.2.1694.
Andreas Petri oli läsnä Linköpingin valtiopäivillä 1600. Kuningas Kaarle IX vangitutti hänet myöhemmin, ja hän oli vankina Turun linnassa 1606–1607.
Kirkkoherra Andreas omisti kaupunkitalon Turussa. Lempäälään tultuaan hän hankki omistukseensa Kuokkalan Tauskulan tilan, jota sitten tilan entinen omistaja sai lampuotina viljellä. Hän omisti vuodesta 1602 myös Innamaan ratsutilan, hankki samasta kylästä vielä Rautulan tilan ja yhdisti kaikki kolme tilaa ja varusti kolme ratsumiestä. Turun käskynhaltija Tönne Jonasson antoi hänelle verovapauskirjeen erääseen maatilaan 6.8.1601. Lisäksi Andreas Petri harjoitti mittavaa lainaustoimintaa, ja hänen velallisinaan oli säätyläisiä ja talonpoikia koko Ylä-Satakunnan alueelta.
K Lempäälä 1609.
P Valborg Tynisdotter hänen 1. avioliitossaan.
Andreas Petrin testamentin mukaan kaikki hänen kiinteä ja irtain omaisuutensa maalla ja kaupunkitalonsa Palikan talon vieressä Turussa siirtyi hänen leskensä omistukseen ja tämän kuoltua perinnöksi avioparin kolmelle nuorimmalle lapselle. Andreas Petrin hankkima ratsutila oli lesken hallussa vuoteen 1622 asti. Avioparin pojista Paulus Andreae Lempelius eli Lempelensis (K 1665) toimi koulumestarina Tallinnassa ja myöhemmin Reigin kirkkoherrana Hiidenmaalla, toinen poika Magnus Andreae Scraderus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2246) oli Kumlingen ja myöhemmin Maarian kirkkoherra.
Valborg Tynisdotterin P2 vouti N.N.

[Heikki Koskela]

Avioparin pojista Paulus Andreae Lempelius eli Lempelensis (K 1665) toimi koulumestarina Tallinnassa ja myöhemmin Reigin kirkkoherrana Hiidenmaalla, toinen poika Magnus Andreae Scraderus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2246) oli Kumlingen ja myöhemmin Maarian kirkkoherra.
Valborg Tynisdotterin P2 vouti N.N..

Paulus Lempelensius tuli tunnetuksi Aino Kallaksen kirjoittaman romaanin kautta, jossa hän kuvaa Reigin kirkkoherrana toimineen Pauluksen kohtaloita. Romaani ilmestyi vuonna 1926 nimellä "Reigin pappi". Se kertoo tarinan, joka perustuu osin tosiasioihin. Syyt siihen miksi hän joutui siirtymään (siirrettiin) Hiidenmaalle, juontavat alkunsa Tallinnassa tehdystä rikoksesta. Reigin pappina hänen tilanteensa ei juurikaan muutu sillä hän saa apulaisekseen nuoren Jonas Kempen ja Pauluksen vaimo Katarina Wycken rakastuu apupappiin ja draama jatkuu. En ole tarkistanut, mitkä asoista ovat totta.

[Benedictus]

Ståthållare i Åbo var då Tönne Jöransson till Högsjögård."

Turun käskynhaltija Tönne Jonasson antoi hänelle verovapauskirjeen erääseen maatilaan 6.8.1601. Lisäksi Andreas Petri harjoitti mittavaa lainaustoimintaa, ja hänen velallisinaan oli säätyläisiä ja talonpoikia koko Ylä-Satakunnan alueelta.

Andereas Petrin vaimo oli Valborg Tynisdotter. Onkohan Tyni sama kuin Tönne?
Jos on niin, voidaan pohtia uusiksi Piukalan Bertiliä, sillä Andreas Petri tuntuisi hallinneeen osaa Valborg Innamaan valtavasta omaisuudesta, jolloin köyhä ylhäissyntyinenkin henkilö olisi voinut langeta myymään tyttärensä hyvästä hinnasta vaimoksi.

[Jari Latva-Rasku]

Bertil Thomas-/Thönnes-/Tönnesson on mielenkiintoinen henkilö, koska hän oli kamarikirjuri, ja koska hän hallinnoi samalla tilalla kuin entinen linnankirjuri Clemet Sigfridssonin. Kamreeri ja kamarikirjuri Sigfrid Sigfridsson sekä linnankirjuri Henrik Hansson Stodius olivat heidän kanssaan työvälineveljiä, eli kirjureita. Kaiken lisäksi Pjukalassa asui Mårten Nilsson, kamarikirjuri hänkin.

Aivan toinen tarina olisi, kuka olisi kamreerin mahdollinen setäpuoli räntmästare Thomas Hansson, joka hoiti kamreerin poikien perintötalon myynnin Tukholmassa. Thomas Hanssonin edeltäjä ammatissaan oli Henrik Henriksson ja seuraaja saksalainen Balthasar Wernle.

Kamreerin poika pormestari Mårten Sigfridsson osti Kastun talon Turussa vuonna 1647. Turussa tiedetään olleen niin Bertil kuin Clemet Kastu.

Loimaan Puujalkalassa eli Lignipaeus-suvun kantaisä Bertil Thomasson. Puujalkalasta ei kovin helpoisti hypätä kamarikirjuriksi.

Voisi epäillä, että Pjukalan Bertil Thomassonin isä oli Tönne eli Antonius, koska Bertiliä kutsuttiin sinnikkäästi myös patronyymillä Tönne. Pjukalassa asui myöhemmin Antonius eli Tönne Bertilsson. Viipurin pormestarilla Tönne Nylandilla eli Nylanderilla tiedettiin olleen poika Bertil. Toisaalta Turun linnan käskynhaltijana oli samoihin aikoihin Tönne Jöransson. Pjukalassa mainittu kamarikirjuri Mårten Nilsson oli kotoisin Uudeltamaalta, Nyland.

Miksi Bertil Tönnesson sai Pjukalan haltuunsa? Ei näytä, että Pjukala olisi sitä ennen autioitunut tai omistuksen siirtymisestä olisi mitään merkittävää mainintaa. Pjukala on voinut olla rauhanomaisesti haltuunotettu sudeettialue, jonka jommalla kummalla tilalla asui esimerkiksi Berti Tönnesonin puolison Marinan vanhemmat. Toisella haltuunotetulla 1 manttaalin puolikkaalla asui Mats Bertilsson ja toisella Mats Eriksson. Mats Erikssonia kutsuttiin nimellä Westgöte ja hänen puolisonsa oli Bertil Tönnessonin hätiin tullessa sairas.

Jully Ramsay kertoo Pjukalan Mats Erikssonin aikalaisesta ja kaimasta seuraavaa.

"Matts Eriksson till Kallela och Agerbo i Masku socken. Ryttare under finska adelsfanan, lefde 1611 (1). Gift, omkring 1584, med Elisabet Pontusdotter, oäkta dotter af fältmarskalken Pontus Dela Gardie, grefl. n:r 3. Hon finns 1584 i Åbo slotts mantalslängd införd såsom tjänarinna för sina späda halfsyskon „herr Pontii barn, jungfru Brita, junker Johan, junker Jakob" (2). Innehade Kallela och Agerbo frälsehemman i Masku, enligt jordeboken, ännu 1645.— I Dela Gardieska Arkivet, IV, 202, finnes ett bref från henne, dat. Kallela 1606, i hvilket hon påminner sin faders arfvingar om hans löfte att underhålla henne och anbefaller sina barn i deras beskydd.

Barn:

Pontus Mattsson, † 1635. Tab. II.

? Jakob Mattsson Pontus, ryttare 1611
under Eskert Linderssons fana (3).

Johan Mattsson, sålde Kaksois till borgaren
i Åbo, Henrik (lisäys Mattsson)Tavast (4)."

Tiedetään, että kuolevaa kamreeri Sigfrid Sigfridssonia kävi Tukholmassa edustamassa porvari Henrik Mattsson. Henrik Mattsson Tavastin (http://www.malax.org/westside/forum/index.php?topic=92.0;wap2)on arveltu syntyneen noin vuonna 1597, mutta vasten parempaa tietoa hän voisi olla vanhempi käydäkseen kamreerin asioilla Tukholmassa 1610-luvun alkaessa. Henrik Tavastin veli Johan oli kapteeni ja linnanvouti. Veljesten isä Matts Henriksson oli porvari ja omisti talon Jokikadulla.

Henrik Mattsson Tavast ehti elämänsä aikana olla porvari, kauppias ja raatimies ja kreivi De la Gardien (kreivitär Ebba Brahen) läänitysten vouti. Pormestari Mårten Sigfridssonin tyttären puolison Johan Frisiuksen isä Arvid Johansson oli Brita Pontusdotter de la Gardien vouti. Pormestari sai Per Brahelta Raision Petäsmäen elinaikaiseksi läänityksekseen.

Ei ole täysin mahdotonta etteikö Bertil Tönnesson voisi olla Tönne Jöranssonin kirjuriapulainen ja äpäräpoika, joka olisi saanut Pjukalan Turun linnanherrojen suosiollisella myötävaikutuksella.

"Nil est dictu facilius."
Mikään ei ole helpompaa kuin sanominen.

[Benedictus]

Lainaus:
Aivan toinen tarina olisi, kuka olisi kamreerin mahdollinen setäpuoli räntmästare Thomas Hansson, joka hoiti kamreerin poikien perintötalon myynnin Tukholmassa. Thomas Hanssonin edeltäjä ammatissaan oli Henrik Henriksson ja seuraaja saksalainen Balthasar Wernle.

Olisiko mahdollista, muuten kuin ajallisesti ja nimenperusteella, että Bertill Thomasson Pjukalasta olisi räntmestari Thomas Hanssonin poika, jonka äiti olisi Tönnesdotter, mahdollisesti Andreas Petrin vaimon sisko?

Bertill Thomasson olisi silloin pormestari Mårten Sigfridssonin serkku, jos räntmestari oli kamreerin velipuoli.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5203964

[Benedictus]

Ståthållare i Åbo var då Tönne Jöransson till Högsjögård."

Turun käskynhaltija Tönne Jonasson antoi hänelle verovapauskirjeen erääseen maatilaan 6.8.1601. Lisäksi Andreas Petri harjoitti mittavaa lainaustoimintaa, ja hänen velallisinaan oli säätyläisiä ja talonpoikia koko Ylä-Satakunnan alueelta.

Tönne Jöransson mainitaan erilaisissa tuomariviroissa Varsinais-Suomessa.

Tönne JOnasson mainitaan myös linnankäskynhaltijana.

Ovatkohan sama henkilö väärällä patronyymillä vai eri henkilöt.
Kuka oliis silloin tuo Tönne Jonasson?

[Kivipää]

Tuo Tönne Jöransson till Högsjögård kuului sukuun, jota vaakunakuvion perusteella kutsuttiin Gyllenmåne- eli Månstierna-suvuksi. Hänet oli aateloitu v. 1592.

[Jari Latva-Rasku]

Abrahamin kronikan mukaan Alftanusten yhteys Suomeen liittyi ainakin kantaisän Hans Erikssonin suomalaisiin läänityksiin, joista Abraham väitti jo seuraavan sukupolven hankkiutuneen eroon. Abrahamin näkökulmaan on kuitenkin voinut vaikuttaa suomalaisuus ja hänen tuntemansa tarinankertojat. Tarina olisi näyttänyt toiselta Ruotsista käsin.

Kronikkaan liittymätön huomio oli, että Alftan Näsbyn Hansjohnin puumerkki ja Hans Erikssonin jälkeläisten sinetit muistuttivat "tähti ja risti"-vaakunoita, joita on tavattu esimerkiksi Stjernkorsin, Holman, Ispoisten ja ilmeisesti myös Muurlan suvulla. Kronikan läänityksillä oli jonkinasteisia yhteyksiä "tähti ja risti"-sukujen omistuksiin, mutta niin oli monilla muillakin suvuilla.

Henrik ja Roland olivat linnankirjureita ilmeisesti ensin harjoiteltuaan sitä Tukholmassa. Henrik sai puolisonsa Turusta. Rolandilla sellaista ei ollut. Erik Hansson ei mahdollisesti asunut Suomessa lainkaan, ja hän tuskin oli esimerkiksi sama kuin esimerkiksi Viipurin linnanvouti Erik Hansson.

Ericus Erici Alftanus kävi ainakin jonkin verran kouluja ja ehkä ajautui pappisviralle opettajan toimesta, mahdollisesti elonkerjuun raadollisuuden vuoksi. Alftanuksen veljekset ja serkukset eivät vaikuttaneet olleen mitään merkittäviä perijöitä. Heidän varallisuutensa vaikutti tulleen virkaetuna.

Ericus Ericin äiti on voinut olla yhtä maallinen kuin suvun alkuvaiheiden henkilöt tuntuvat olevan. Erikin puoliso löytyi Helsingissä oleskellessa.

Alftanuksilla ei välttämättä ollut mitään sukuyhteyksiä Turun seudun aatelisiin tai porvareihin, tai osuutta Turun linnan virkamieseliitin keskinäiseen genetiikkaan.

[Benedictus]

Mårten Nilsson nimi aiheuttaa epäilyn, että onko kyseessä Mårten Nilsson Tolpo?
http://www.geni.com/people/M%C3%A5rten-Tolpo/373073318220004220

Mårten Nilsson Tolpon vaimo oli Henrik Carsteniuksen tytär, jonka toinen tytär Elin oli professori Taivassalon kirkkoherra ym. Petter Bergiuksen vaimo ja hyvin uskottavasti kolmas tytär oli Clas Brenneruksen Taivassalon kirkkoherran 1. vaimo.

Myöhemmin Tolpo omisti ei Akaan vaan Sääksmäen Konghon ratsutilan, jonka edellinen omistaja oli sattumalta läänitysvouti Mårten Olofsson Gråån vävy Israel Nilsson. Morten Olofsson taas liittyy Kantajan taloon.

[Jari Latva-Rasku]

Mårten Nilsson nimi aiheuttaa epäilyn, että onko kyseessä Mårten Nilsson Tolpo?
http://www.geni.com/people/M%C3%A5rten-Tolpo/373073318220004220

Mårten Nilsson Tolpon vaimo oli Henrik Carsteniuksen tytär, jonka toinen tytär Elin oli professori Taivassalon kirkkoherra ym. Petter Bergiuksen vaimo ja hyvin uskottavasti kolmas tytär oli Clas Brenneruksen Taivassalon kirkkoherran 1. vaimo.

Myöhemmin Tolpo omisti ei Akaan vaan Sääksmäen Konghon ratsutilan, jonka edellinen omistaja oli sattumalta läänitysvouti Mårten Olofsson Gråån vävy Israel Nilsson. Morten Olofsson taas liittyy Kantajan taloon.

Mårten Nilsson Tolpo olisi oikein sopiva henkilö ollakseen Turun hovioikeuden kamarikirjuri, mutta kamarikirjuri Mårten Nilsson mainitaan Pjukalassa ensimmäisen kerran jo vuonna 1633, jolloin Mårten Nilsson Tolpo ilmeisesti oli vasta 19-vuotias.

On mahdollista, että kahden eri henkilön elämäntarina olisi sekoittunut, Collianderin ja Tolpon. Mikäli Pjukalan kamarikirjuri Mårten Nilsson olisi Tolpo, olisi hieman todennäköisempää, että Pjukalan omistanut Bertil Tönnesson olisi Viipurin pormestarin Tönne Nylanderin poika.

[Leo Suomaa]

Myöhemmin Tolpo omisti ei Akaan vaan Sääksmäen Konghon ratsutilan, jonka edellinen omistaja oli sattumalta läänitysvouti Mårten Olofsson Gråån vävy Israel Nilsson. Morten Olofsson taas liittyy Kantajan taloon.

Katarina Alftanan - jonka tapaa Padasjoen rippikirjasta Jokioisten kylän Inkilästä 1723 - vaiheita selviteltäessä on vastaan tullut ensimmäiseksi hänen aviomiehensä Johan Barck, joka sittemmin on selvinnyt Smoolannin Barkerydin pojaksi. Näissä selvityksissä tupsahteli esiin tiettyjä taloja ja paikkoja, joiden esiintymisen satunnaisuutta toisinaan jäi epäilemään. Gabriel Barck joka syntyi Akaassa 10.12.1733 omisti myös aikaanaan Akaan Konhon; Barck kuoli Akaassa 2.2.1807. Ensimmäinen Suomessa tavattava Barck lienee Niilo Olavinpoika Barck joka oli avioliitossa Huittisten Naatulan Martti Olavinpojan tyttären Anna Gråå'n kanssa.

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=628003

Yllä Sääksmäen Konhon omistaja bookhållare Mårten Nilsson Talpo. Edellinen Israel Nilsson jonka vaimo oli tuo Naatulan läänitysvouti Mårten Olofsson *Gråån tytär, tämän sisaren mies oli siis Nils Olofsson Barck, Israel Nilssonin lanko.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=11379&highlight=talpo

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=645932
Tässä Daniel Barck Konhossa.

http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2012/11/perijattaren-edunvalvonta.html
Yllä olevasta Kaisa Kyläkosken löydöstä käy ilmi, että Mårten Nilsson ja veljensä yrittivät hamuta veljentyttärensä omaisuutta Tukholmassa.
1629 kerrotaan Mårtenin hassanneen 550 taaleria tytön rahoja, siis Mårten ei voi olla 1614 syntynyt vaan huomattavasti vanhempi, sillä tuolloinkaan ei 15 vuotiaalle olisi annettu valtavaa omaisuutta haltuun.

Tämä puoltaa ajatusta, että Mårten voisi olla myös kamarikirjuri Mårten Nilsson.

[Jari Latva-Rasku]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=628003

Yllä Sääksmäen Konhon omistaja bookhållare Mårten Nilsson Talpo. Edellinen Israel Nilsson jonka vaimo oli tuo Naatulan läänitysvouti Mårten Olofsson *Gråån tytär, tämän sisaren mies oli siis Nils Olofsson Barck, Israel Nilssonin lanko.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=11379&highlight=talpo

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=645932
Tässä Daniel Barck Konhossa.

http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2012/11/perijattaren-edunvalvonta.html
Yllä olevasta Kaisa Kyläkosken löydöstä käy ilmi, että Mårten Nilsson ja veljensä yrittivät hamuta veljentyttärensä omaisuutta Tukholmassa.
1629 kerrotaan Mårtenin hassanneen 550 taaleria tytön rahoja, siis Mårten ei voi olla 1614 syntynyt vaan huomattavasti vanhempi, sillä tuolloinkaan ei 15 vuotiaalle olisi annettu valtavaa omaisuutta haltuun.

Tämä puoltaa ajatusta, että Mårten voisi olla myös kamarikirjuri Mårten Nilsson.

Ajallisesti Paraisten Pjukalan (mainittu vuosina 1633-39) kamarikirjuri ja Sääksmäen Konhon (noin vuodesta 1645) kirjanpitäjä Mårten Nilsson sopisi samaksi henkilöksi. Kirjurin eteneminen kirjanpitäjäksi olisi luonnollista, kirjoittamisen lisäksi pitäisi myös osata laskea. Collianderin sukusivuillakin kyseenalaistettiin Mårten Nilssonin liittyminen Collianderin sukuun.

Voidaan siis olettaa, että Pjukalan mahdollisesti omisti jo vuodesta 1614 ensin Viipurin pormestarin Tönius/Tönne Nylanderin poika kamarikirjuri Bertil Tönnesson, jolta jäi leski Marina ja poika Antonius/Tönne Bertilsson. Sitten lyhytaikaiseksi omistajaksi tuli vuosiksi 1635-39 viipurilaisen raatimiehen poika kamarikirjuri Mårten Nilsson Talpo?, joko virkansa puolesta tai sukulaissuhteen avulla, kunnes Pjukala tuli Tönne Bertilssonin haltuun vuonna 1640. Vuodesta 1654 Pjukala oli entisen linnankirjurin Clemet Sigfridsson Kantajan? ja hänen perillistensä hallussa.

Mårten Nilsson Talpon puoliso siis oli Abraham Alftanuksen enon Claes Brenneruksen 1. puolison sisko. Jos ei muuta, Pjukalan henkilösuhteissa kietoutuisivat yhteen Abraham Alftanuksen sukulais- ja Henrik Hansson Stodiuksen kirjurintehtäviin liittyvät suhteet yhteen.

Me emme tiedä, kuka oli Bertil Tönnessonin puoliso Marina ja Clemet Sigfridssonin puoliso Anna Tomasdotter. On mahdollista, että Pjukalan omistus periytyi heidän kauttaan.

[Jari Latva-Rasku]

Ainakin Viipurin pormestarin pojan Bertil Tönnessonin äiti oli Anna Teit, ja sisko ainakin äidin puolelta, Viipurin pormestarin Herman Bröijerin puoliso Agnes.

Abrahamin kronikassa linnankirjurin tehtäviensä ohella mahdollisesti myös kirkkoväärti Roland Hansson luovutti Kaarle-hertualle, hyvän virkamiehen tavoin, Tallinnan tuomiokirkon avaimet, jotka hänellä oli ollut hallussaan kuningas Sigismundin toimeksiannosta.

"När Rolamb Hansson fick höra, hwad Brodren war skedt, och huru han giorde, updrog och han sammanledes Refwelska DomNycklarne herttigen, dem de förr innehade, konung SIGISMUND tillhanda."

Herman Bröijer pisti Jully Ramsayn mukaan samoihin aikoihin paremmaksi. Hän oli laskenut Viipurin linnan vesiportin, jotta viipurilaisten henki ja varallisuus säilytettäisiin. Selittämättä jää, tarkoittiko Bröijer myös omaa henkeään ja varallisuuttaan linnankauppoja tehdessään.

"Herman Bröijer. Borgmästare i Viborg 1596 till åtminstone 1599, under stadens belägring. Öppnade för hertigen och hans krigsfolk den såkallade Vattenporten i Viborgs fästning, mot vilkor att invånarnes lif och egendom blefve oantastade. Var rådman 1602 i Viborg. Kallas 1616 „tillförne borgmästare"."

[Jari Latva-Rasku]

Bertil Tönnessonin siskopuolen Kertinin puoliso oli Jully Ramsayn mukaan Bertil Persson Ruuth (http://runeberg.org/frfinl/0374.html).

Bertil Ruuthin veljestä mainitaan seuraavaa.

"Hans Persson. Skref sig till Finne eller Finnby, senare till Järnböle. Nämnd redan 1567, uppgifves Hans Persson till „Ichraböle" (= Järnböle) 1569 haft landbönder i Halikko och Pikis härader tillsammans med Erik Henriksson till Finskilä och Per i Rekois. "

Kamreeri Sigfrid Sigfridssonin viimeinen puoliso oli Erik Henriksson till Finskilän (http://runeberg.org/frfinl/0123.html)veljen Isakin tytär.

Suomessa oli ennen vähän väkeä ja piirit olivat pienet.

[Leo Suomaa]

Mårten Nilsson Tolpon vaimo oli Henrik Carsteniuksen tytär, jonka toinen tytär Elin oli professori Taivassalon kirkkoherra ym. Petter Bergiuksen vaimo ja hyvin uskottavasti kolmas tytär oli Clas Brenneruksen Taivassalon kirkkoherran 1. vaimo.

Clas Brenneruksen vaimoista on kirjoitettu http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=282 myös:

P1 (noin 1637) Brita N.N., K (kaiketi Turku) noin 1638; P2 1650 Juliana (Iliana) N.N., K (kaiketi Taivassalo) 1656; P3 1658 Ingrid Jakobsdotter hänen 2. avioliitossaan, K todennäköisesti 1681.

[Jari Latva-Rasku]

Mikael Castreniuksen kohdalla ylioppilasmatrikkelissa on seuraava maininta.

Maarian ja Raision käräjät 5.–6.11.1639 f. 145 (om Ett hemman Tåijas be:d i Hirffsalo öö belägen, huilcket hemman Slåttzschrifwaren Clemett Sigfredsson tillförende i tw åhrs tijdh besutedt hade),

Kyse siis on Hirvensalon Toijan (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=749882)tilasta, joka oli jonkin aikaa linnankirjuri Clemet Sigfridssonin hallussa. Tilalla mainitaan aikaisemmin "Swinhufvoudes" leski, ellen väärintulkinnut, Ylfwa Povalsdotter, joka on mainittu sotilaan leskeksi.

Vielä vuonna 1628 Toijaisissa mainitaan Jöns Sigfridsson.

Viipurin raastuvanoikeuden tuomiokirjoissa (http://digihakemisto.appspot.com/index_ay?amnimeke=Raastuvanoikeuksien+renovoidut+t uomiokirjat&sarnimi=Viipurin+raastuvanoikeuden+tuomiokirjat&aynimi=Tuomiokirjat+1622-1633+(x%3A1)&ay=2625202&sartun=315647.KA&atun=324340.KA&ay2=155519) mainitaan porvari Johan Sianpää autuaan Bertil Perssonin yhteydessä.

13.7.1633 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11150541)Stadzfougten Mårthen Rouhian, Johan Cröell, een bårgare Jåhan Sianpää, Rådzens smedh Peer Madzson 17.7.1633 Peter Udnij, S: Henrich Haijan, S: Bertill Peersson

Bertil Tönnessonin siskopuolen Kerstinin puoliso oli Bertil Persson Ruuth.

Vaikka Sianpäällä voisi olla yhteys Clemet Sifridssonin tekemisiin, sillä tuskin on mitään tekemistä Abrahamin kronikan innoittajana.

[Benedictus]

Turussa vaikutti kiinnostavasti myös Teet suvun merkittävä jäsen, jonka lapsia taisi olla jossain jutuissa esilla ennen mustaa aukkoa.

Tämä taas sitoo Speitsit samaan kasaan, eli pienet piirit olivat.

Eräs heitto jäi mieleen,. Onkohan koskaan kukaan ajatellut, että Erik Hansson Alftanus pappa, voisikin olla jossain Viipurin suunnalla, sillä kummasti tuo klaani, jota nyt olemme esiin kaivaneet näyttää vaikuttaneen , niin Viipurissa, Helsingissä kuin Turussa ja Tukholmassa.

Teet, Gregorius Martini (noin 1560 - 1615)

Teit / Teitt / Teitti / Teittus, Grels / Greger, Grels Mårtensson
S Pernaja noin 1560. V Pernajan nimismies, rälssimies Martti Laurinpoika / Mårten Larsson Teet (Teit) ja Anna Perttelintytär / Anna Bertilsdotter.
Kävi Turun katedraalikoulua. Ylioppilas (Gregorius Teittus ex Perno Nylandiae) Wittenbergissä 24.10.1586; filosofian maisteri 19.9.1588. Teet sai opiskeluunsa tuntuvasti avustusta sekä Turun tuomiokirkon että valtion varoista.
Turun katedraalikoulun apuopettaja (hypodidascalus) 1580-luvulla ennen Saksaan lähtöään; kotimaahan palattuaan Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) katedraalikoulun rehtori (koulumestari) 31.10.1588; Turun tuomiokapitulin jäsen 1588; kouluviran ohessa Maarian (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5061) prebendaseurakunnan kirkkoherra 25.5.1589 (kuolemaansa asti); Turun ruotsalaisen ja suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Kaarle-herttuan nimittämänä 22.10.1595; tuomiorovastin viran tultua 1604 lakkautetuksi hoiti käytännössä tuomiorovastille kuuluneita tehtäviä ja Turun hiippakunnan piispan virkatehtäviä nähtävästi ainakin 1606.
Osallistui Uppsalan kokoukseen helmi-maaliskuussa 1593, kuului Turun hiippakunnan edustajana kokouksen puheenjohtajistoon ja allekirjoitti (”Ex diocesi Aboensi. – – M. Gregorius Martini, rector Scholae.”) kokouksen alkuperäisen päätösasiakirjan 20.3.1593; pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1605.
Oltuaan kuningas Juhana III:n hallitessa tämän käyttöönottaman liturgian kannattaja Teet siirtyi kuninkaan kuoltua paavilliseksi leimatun liturgian vastustajaksi. Puhdasoppisen luterilaisuuden edustajana hän toimi tarmokkaasti vanhojen seremonioiden poistamiseksi. Teet oli Kaarle-herttuan suosiossa ja herttua ehdotti häntä kahteen kertaan Turun piispaksi, ensin valtionhoitajana 20.5.1600 ja sitten ”valittuna kuninkaana” toistamiseen 28.5.1606.
Kaarle-herttuan asettaman raamatunsuomennoskomitean jäsen 4.7.1602. Teet oli koulumiesvuosinaan ”hankkinut ulkomailta kirjallisuutta arvatenkin opetustarkoituksia palvelemaan” (Paarma).
Omisti Paijulan tilan Maarian Paattisilla 1590–1595. Varakkaana miehenä Teet varusti 1609 kaksi ratsumiestä hevosineen kuninkaallisen armeijan tarpeisiin ja sai kuningas Kustaa II Aadolfilta 1614 kuninkaallisen kirjeen voidakseen periä velallisilta saataviaan.
K alkuvuodesta 1615.
P1 huhtikuu 1590 Margareta Henriksdotter hänen 2. avioliitossaan, K 1605, P1 V Turun kaupungin porvari Henrik Myllar ja Agnes N.N.; P2 1610 Margareta Tomasdotter hänen 2. avioliitossaan, K 1625, P2 V Sääksmäen kihlakunnan voudin kirjuri Tuomas Perttelinpoika / Tomas Bertilsson ja Valpuri Henrikintytär / Valborg Henriksdotter hänen 1. avioliitossaan.
Margareta Henriksdotterin P1 Teetin edeltäjä Turun katedraalikoulun rehtorina ja Maarian kirkkoherrana Jacobus Petri Finno (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=649), K Turku syyskuu 1588.
Margareta Tomasdotterin P1 lainlukija, alilaamanni Henrik Jaakonpoika / Jakobsson, K 1606.

[Jari Latva-Rasku]

Teet, Gregorius Martini (noin 1560 - 1615)

(Gregorius Teittus ex Perno Nylandiae)... Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) katedraalikoulun rehtori (koulumestari) 31.10.1588; Turun tuomiokapitulin jäsen 1588; kouluviran ohessa Maarian (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5061) prebendaseurakunnan kirkkoherra ...
Omisti Paijulan tilan Maarian Paattisilla 1590–1595.
K alkuvuodesta 1615.
P1 huhtikuu 1590 Margareta Henriksdotter hänen 2. avioliitossaan, K 1605, P1 V Turun kaupungin porvari Henrik Myllar ja Agnes N.N.; P2 1610 Margareta Tomasdotter hänen 2. avioliitossaan, K 1625, P2 V Sääksmäen kihlakunnan voudin kirjuri Tuomas Perttelinpoika / Tomas Bertilsson ja Valpuri Henrikintytär / Valborg Henriksdotter hänen 1. avioliitossaan.
Margareta Henriksdotterin P1 Teetin edeltäjä Turun katedraalikoulun rehtorina ja Maarian kirkkoherrana Jacobus Petri Finno (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=649), K Turku syyskuu 1588.
Margareta Tomasdotterin P1 lainlukija, alilaamanni Henrik Jaakonpoika / Jakobsson, K 1606.

Uusmaalainen Gregorius Teet oli Tönne Nylanderin pojan Bertil Tönnessonin serkku. Vaikka Teetin elämänvaiheet muistuttivat Ericus Ericin työuraa, sukuyhteyksiä esimerkiksi Ericuksen isään Erik Hanssoniin tai tuntemattomaksi jääneeseen äitiin, tai vaikkapa Erik, Henrik ja Roland Hanssonin vanhempiin on vaikea hahmottaa.

Kamreeri Sigfrid Sigfridssonin ja Martin Stodiuksen "frände"-suhde voisi liittyä Turun pormestariin Bertil Mårtenssoniin ilman varsinaista verisukulaisuutta. Silti ikätoverit olisivat kasvaneet samassa lähisukulaisten piirissä ja frände-nimike olisi enemmän kuin oikeutettu.

Kamreerin pojat perivät Tukholman Norrmalmilta, silloiselta esikaupunkialueelta, talon. Periytyminen on jäänyt selittämättä. Kamreerilla oli mittava omaisuus ja virka-asioita Tukholmassa. Torppa Norrmalmilla on voinut olla kamreerin oma ostos. Asuin aikoinaan yhden kesän Norrmalmilla. Siellä on vieläkin jäljellä ravintolakäytössä 1700-luvun talo. On helppoa kuvitella, millaisia töllejä 1600-luvun alun talot olivat.

Maarian Ruohonpäässä mainitaan yhtenä vuonna 1589 Mårten Sigfridsson. Hän tuskin on Sigfrid Kantajan tyttärenpoika halikkolainen Mårten Sigfridsson, joka esiintyy perintöriidoissa vasta lähempänä 1640-lukua. Ruohonpään Mårten Sigfridsson voisi toki olla kamreerin veli, mutta kamreerin verisisaruksista ei ole mitään havaintoa esimerkiksi poikien holhoojina. Sigfrid Kantajalta jäi tyttäriä, mutta tytärten puolisoita ei kamreerin poikien holhoojina näy. Kantajan talon periytyminen ei näyttäisi liittyvän kamreeriin. Kamreeri taisi olla ainoa elonnjäänyt isänsä lapsi, joka ei välttämättä ollut Sigfrid Kantajan poika.

Kamreerin toinen holhooja oli selittämättömästä syystä Kemiön kirkkoherran poika Gabriel Petri Melartopaeus, josta lopulta tuli Viipurin piispa. Hän ehkä oli nimitetty holhoojaksi sukulaisten puutteessa. Kamreeri ei myöskään näyttänyt omista tai poikien elämänkohtaloista päätellen olleen peräisin uskonnollisista piireistä, mutta hän omisti tunnistamattoman tilan Kemiöstä.

Melartopaeuksen elämänvaiheet kuitenkin muistuttivat Gregorius Teetin tai Melartopaeuksen puolison aikaisemman puolison Marcus Henrici Helsingiusen työuraa, niin katedraalikoulussa kuin tuomiokapitulin jäsenenä. Samanlainen oli kaikkien muidenkin Ericus Ericin edeltäjien tausta. Ericus Erici kuitenkin ponnisti tehtäviinsä ilman mairittelevia ulkomaisia opintoja tai hoviyhteyksiä, mikä voisi kertoa vankasta turkulaisesta tai tukholmalaisesta tukiverkostosta.

Henrik, Roland ja ehkä myös Erik Hansson näyttivät olleen kirjurinopissa Tukholmassa. Kronikan mukaan he voisivat olla ruotsalaisia. Veljesten äidiksi väitetään kronikassa kuningattaren veljentytärtä. Ericus Ericin tekemisistä päätellen isän äiti voisi olla Turun keskeisistä vallaspiireistä, ellei sitten ennemminkin äiti olisi suhteellisen merkittävistä Turun seudun pappispiireistä. Myös Ericus Ericin tyttären puolisosta Ericus Matthiae Forteliuksesta tuli katedraalikoulun lehtori ja tuomiokapitulin jäsen. Vain Ericus Ericin pääsy katedraalikoulun lehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi jää selittämättä. Opetushommat Uudellamaalla voisivat olla syy, mutta olisiko se riittävä syy? Ericus Erici on toki voinut olla poikkeuksellisen lahjakas.

Abraham kirjoitti kronikassaan "Af dessa ofwanskrefne är jag på Faderne utkommen och hörde ofta min sal. Moder Emerentia Tott, här om tala, och med förnämliga Män conferera." Mitä muutakaan Abraham olisi kirjoittanut kuin "min salig Moder" oli kyseessä kuka tahansa läheinen vanhempi nainen. Siihen aikaan käytettiin aina titteleitä, mitään pelkästään naispuolisia Emerentioita ei juurikaan ollut olemassa. Valpuri Innamaat olivat poikkeuksia, sen ajan joka tapauksessa tunnistettavia ikoneita. Ellei Emerentia olisi Tott, hän voisi olla vaikkapa Gabriel Melartopaeuksen 2. puoliso Emerentia Johansdotter Klöfverblad (Kleeblatt), joka kuoli Abrahamin ollessa toisella kymmenellä.

[Kivipää]

Aika pienet olivat tosiaan piirit tuolloisessa Turussa ja sen liepeillä. Ericus Erici Alftanuksen opettajakollegana (konrehtorina) toimi Sigfridus Henrici. Molemmat rekrytoitiin Joachim Stutaeuksen ollessa Turun kirkkoherrana ja Gabriel Melartopaeuksen katedraalikoulun rehtorina. Piispa Ericus Erici ilmeisesti erotti lähes viime töikseen Sigfridin, mutta piispan kuoleman jälkeen Stutaeuksen johtaessa tuomiokapitulia Sigfrid palasi toimeensa, josta hän siirtyi v. 1628 Piikkiön kirkkoherraksi ja uudeksi konrehtoriksi tuli Martinus Stodius. Sigfridin kuoltua v. 1630 hänen kiistellyn perinnönjakokirjansa yhtenä allekirjoittajana oli Joachim Stutaeus.

Oletukseni on se, että joko Sigfriduksella tai hänen (1.) vaimollaan oli jonkinlaisia sukuyhteyksiä turkulaiseen vallasväkeen, vaikka S. hieman ennen kuolemaansa ottikin käyttöön Raumannus-nimen.
______________
Matti Pesola

[Jari Latva-Rasku]

Aika pienet olivat tosiaan piirit tuolloisessa Turussa ja sen liepeillä. Ericus Erici Alftanuksen opettajakollegana (konrehtorina) toimi Sigfridus Henrici. Molemmat rekrytoitiin Joachim Stutaeuksen ollessa Turun kirkkoherrana ja Gabriel Melartopaeuksen katedraalikoulun rehtorina. Piispa Ericus Erici ilmeisesti erotti lähes viime töikseen Sigfridin, mutta piispan kuoleman jälkeen Stutaeuksen johtaessa tuomiokapitulia Sigfrid palasi toimeensa, josta hän siirtyi v. 1628 Piikkiön kirkkoherraksi ja uudeksi konrehtoriksi tuli Martinus Stodius. Sigfridin kuoltua v. 1630 hänen kiistellyn perinnönjakokirjansa yhtenä allekirjoittajana oli Joachim Stutaeus.

Oletukseni on se, että joko Sigfriduksella tai hänen (1.) vaimollaan oli jonkinlaisia sukuyhteyksiä turkulaiseen vallasväkeen, vaikka S. hieman ennen kuolemaansa ottikin käyttöön Raumannus-nimen.
______________
Matti Pesola

Ericus Erici Sorolainen, Joachimus Matthiae Stutaeus ja Gabriel Petri Melartopaeus olivat kaikki maalaiskirkkoherrojen oppineita poikia. Jos turkulaiset olisivat saaneet tehdä lopullisen päätöksen, Stutaeus olisi ehkä voinut olla Rothoviuksen sijasta seuraava piispa. Ericus Erici Alftanus oli siis hyvässä kyydissä, mutta hän siirtyi Taivassalon hyväpalkkaiseen maalaiskirkkoherran virkaan, johon hänellä todennäköisesti riitti suosittelijoita Sorolaisen, Melartopaeuksen ja Stutaeuksen kaikkien vielä eläessä. Turkuun jääminen olisi ollut jämähtämistä entisiin asemiin, sillä seuraava askel olisi ollut Turun kirkkoherran virka tai katedraalikoulun rehtorin virka, joita hoitivat vielä voimissaan olevat Stutaeus ja Melartopaeus.

Kun katsoo Ericus Erici Alftanusta edeltäneiden Turun koulumestareiden taustoja, niihin liittyvät tuntuvaa rahoitusta edellyttäneet opinnot ulkomailla. Myös Ericuksen serkku Martin Stodius opiskeli Rostockissa ja Wittenbergissä. Ericuksen nimittämiseen katedraalikoulun teologian lehtorin virkaan on voinut ratkaisevasti vaikuttaa monessa mukana olleen Martin Stodiuksen mielipide, eikä Ericuksen ole tarvinnut olla muodollisesti pätevä vaan sopiva.

[Kivipää]

Nostin tuon konrehtori (myöh. Piikkiön kirkkoherra) Sigfridus Henricin tähän keskusteluun, koska hän oli Ericus Alftanuksen kollega Turun katedraalikoulussa ja kumpikin tuntui olleen "korkeampien" suojeluksessa. Jos oikein muistan sinettikuvioiden perusteella, niin tämä konrehtori ja kirkkoherra Sigfridus Henrici oli Piikkiön lainlukijana 1610-luvulle siirryttäessä. Siihen tehtävään tuskin pääsi ilman hyviä tukijoita. Ennen kuin Stodius valittiin konrehtoriksi, niin Sigfridus Henricille piti järjestää sopiva virka. Piikkiön seurakunta Turun liepeillä oli sen verran merkittävä, ettei maineensa aiemmin pilannut konrehtori olisi sen kirkkoherraksi päässyt ilman riittävän vahvoja tukijoita.

[Benedictus]

Kuten Kivipää toteaa pienet olivat piirit tuolloin.

Jos asiaa ajatellaan hieman laajemmin, niin tuntuu omistuiselta, ettei noinkin merkittävien henkilöiden, kuin *Alftanus veljekset perheestä ole Turun seudulla enempää tietoa. Kun ei heistä oikein tunnu löytyvän Ruotsistakaan tietoa, niin olisiko mahdollista, että heidän juurensa kuitenkin ovat tuolla Itämeren eteläpuolella. Ehkäpä juuri noissa Brabantti piireissä, joista oli hieno keskustelu ennen pimeyden laskeutumista.

Toisaalta olen yhä enemmän vakuuttunut, että Erik Hanssonia pitäisi etsiä Helsingin ja Viipurin suunnalta. Kuten viimneisten viestien sisällöstä käy ilmi oli 1500-luvun lopulla Turussa melkovahva Helsinkiläisjenki, jonka sisältä voisi hyvinkin löytyä myös Erikus Alftanuksen äiti.

[Benedictus]

Lainaus:Kun Piukala eli Pjukala tulee kamarikirjuri Bertil Tönnessonin haltuun vuonna 1614, yhdistetään Mats Bertilssonin ja Mats Erikssonin tilat yhdeksi 2 manttaalin kokonaisuudeksi. Samana vuonna Mats Erikssonia kutsutaan sukunimellä Westgöte

Saman Westgöten nimisiä asui Nokian Wiikissä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=593680

Yllä Erik Simonsson, joka mainitaan Anders Westgöten vävynä.
Ajallisesti tuo Piukalan Mats Eriksson passaisi hyvinkin Erik Simonssonin
pojaksi.

Hordel avioitui 1572 Kaarina Hannuntyttären (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarina_Hannuntyt%C3%A4r) kanssa, joka oli Vääksyn kartanosta (http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4%C3%A4ksyn_kartano) ja jonka ensimmäinen puoliso Niilo Antinpoika (Klas) Vestgöte oli mestattu 1563 Erik XIV (http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_XIV):n käskystä

[Antti Alfthan]

Minulla askarruttaa edelleen porvarit ym Westfal.

Turun piispa 1300-luvulla Johannes III Wesfal
http://sv.wikipedia.org/wiki/Johannes_III_Westfal

Tukholman pormestari 1400-luvulla Johan Westfal
http://sv.wikipedia.org/wiki/Fiskartorget

Gotlannin vahva Westfal-suku
http://www.medeltidsgotland.se/forskning/pdf/fam/westfal.pdf

Lambrekt Westfal Tukholmasta Aspebodaan 1400-luvun lopussa, missä nai Svinhufvud-sukuun.

Eräs Lambrecht Westfal tiedetään jo Albrekt Mecklenburgilaisen ajalta Ruotsissa. http://runeberg.org/sverhist/1/0793.html

Yleensäkin saksalaislähtöiset, sittemmin ruotsalaistuneet /suomalaistuneet isompien kaupunkien porvarit. Näistä ei saa suoraan kiinni, mutta sukulaisuusverkosto ehkä aukaisisi jonkin verran. Se, että näitä on vähän siellä ja täällä liittyy ilmeisesti kauppapurjehdukseen.

[Jari Latva-Rasku]

Minulla askarruttaa edelleen porvarit ym Westfal.

Turun piispa 1300-luvulla Johannes III Wesfal
http://sv.wikipedia.org/wiki/Johannes_III_Westfal

Tukholman pormestari 1400-luvulla Johan Westfal
http://sv.wikipedia.org/wiki/Fiskartorget

Gotlannin vahva Westfal-suku
http://www.medeltidsgotland.se/forskning/pdf/fam/westfal.pdf

Lambrekt Westfal Tukholmasta Aspebodaan 1400-luvun lopussa, missä nai Svinhufvud-sukuun.

Eräs Lambrecht Westfal tiedetään jo Albrekt Mecklenburgilaisen ajalta Ruotsissa. http://runeberg.org/sverhist/1/0793.html

Yleensäkin saksalaislähtöiset, sittemmin ruotsalaistuneet /suomalaistuneet isompien kaupunkien porvarit. Näistä ei saa suoraan kiinni, mutta sukulaisuusverkosto ehkä aukaisisi jonkin verran. Se, että näitä on vähän siellä ja täällä liittyy ilmeisesti kauppapurjehdukseen.

Jos kronikan Hans Eriksson on oikeasti ollut olemassa, mitä ei ole järkevä ainakaan ensimmäiseksi epäillä, Aspebodan Hans Eriksson "Westfal" olisi hyvä kandidaatti hänen alter egokseen. Hans Eriksson mainittiin useamman kerran Anbytarforumin Svinhufvud-keskustelun (http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/257922.html)yhteydessä jo vuonna 2007.

Edellisestä tuli mieleeni hieman aikaisemmin tässä ketjussa käyty keskustelu.

"Kyse siis on Hirvensalon Toijan (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=749882)tilasta, joka oli jonkin aikaa linnankirjuri Clemet Sigfridssonin hallussa. Tilalla mainitaan aikaisemmin "Swinhufvoudes" leski, ellen väärin tulkinnut, Ylfwa Povalsdotter, joka on myös mainittu sotilaan leskeksi."

Toinen mieleen juolahtanut yhteys on myös tässä ketjussa aikaisemmin käyty keskustelu Turun raastuvanoikeudessa 31.8.1629 käsitellystä perinnönjaosta, jossa edesmenneen Kyrö Jacobin poika Mårthen Jacobsson riitelee perinnöistä edesmenneen linnankirjuri Henrich Hanssonin lesken ja tämän pojan Mårthenin kanssa.

Perinnönjaossa kerrataan ensin Kyrö Jacobin äidin perintöä, joka jaettu vuonna 1594. Jaolla ovat olleet Kyrö Jacobin ja Mickill Tyken lapset ja perinnönjaon yhteydessä minitaan Boije Hake ja Jacob Michilsson.

Sitten käsitellään isän ja äidin perinnöt, jotka jaettiin kolmeen yhtä suureen osaan. Henrich Hansson sai kolmannen osan Mårthen ja Mats Jacobssonin puolesta, koska hän oli kustantanut poikien koulutuksen.

Paraisten Finbyn Blasnäsissä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4526736)mainitaan niin Michel kuin Anna Tyke kuin Mårthen Jacobsson. Kylän tilat otti haltuunsa Anders Eriksson vuonna 1629. Tilat yhdistettiin yli 38 äyrin kokonaisuudeksi. Anders Erikssonin sukunimenä mainitaan Gewalius, eli hänen voidaan olleen kotoisin Gävlen seudulta.

Gävle sijaitsee 100 km Aspebodasta itään ja Alfta saman matkan Aspebodasta koilliseen ja Gävlestä luoteeseen.

Yhden Blasnäsin tiloista otti haltuunsa 1630-luvun lopussa Erik Jakobsson. Ei ole pystytty kiistämään, etteikö tämä Erik Jakobsson voisi olla Uskelan Äijälän rusthollari ja Mauritz Hornin rälssivouti Erik Jakobsson, eli Abraham Alftanuksen sisaren Annan tyttären 2. puolison Isak Erikssonin monessa mukana ollut todennäköinen isä.

[Kivipää]

Tuo Boije Hake voisi olla Hans Boije (1581-1617), joka avioliiton kautta omisti Kangasalan Vääksyn kartanon. Hänen puolisonsa oli Anna Larsdotter Hordeel, jonka äiti Kaarina Hannuntytär tunnetaan Juhana-herttuan entisenä kumppanina ja tämän neljän lapsen äitinä.

[olanyk]

Olen joskus pohtinut olisoko Viipurin pormestari Tönne Nylander voinut olla Meilbyn Anders Sigfridin poika. Silloin hän olisi avioitunut Setänsä Envaldus Sigfridin lesken Anna Teitin kanssa.

Kuitenkin he ehkä olisivat liian vanhoja Matts Tönnesson Creutzhammarin isäksi. Tönne nimen synonyyminä Antonius usein hämää?

[Pekka Hiltunen]

Olen joskus pohtinut olisoko Viipurin pormestari Tönne Nylander voinut olla Meilbyn Anders Sigfridin poika. Silloin hän olisi avioitunut Setänsä Envaldus Sigfridin lesken Anna Teitin kanssa.

Kuitenkin he ehkä olisivat liian vanhoja Matts Tönnesson Creutzhammarin isäksi. Tönne nimen synonyyminä Antonius usein hämää?

Vilkaisin Henrik Impolan lähdeviitettä 390 äskettäin ilmestyneessä kirjassaan s. 350, kun näyttää olevan ristiriitaa Mälkkilän Karinin isän patronyymissä: Impola on sijoittanut "fru Karin till Mälkilän" isäksi "varmuudella" Erik Sigfridssonin, jota (Sigfridiä) ei muissa aikalaislähteissä tiedetä olevan. Eric Anthonin mukaan (H.I., viite 390) Kråkön ratsumiestä varustivat 1554 Arvid Dubbe, Tönne Jacobsson (TJ), Frans Larsson; 1556 TJ, Simon Thomasson; 1562 TJ, Frans. Viitteen 390 eli Eric Anthonin tunnetun teoksen aukeamalla ss. 370-71 löytyy Kråkön 1500-luvun loppupuolen Påvel Tönnessonin lisäksi Tönne Olsson vielä Munkebystäkin.

Tarkastellaan nyt vielä HH:n hakkauttamaa hautakivilaattaa ja sen vaakuna-/ sinettikuviota. Kiveen on hakattu taidokkaasti VIISISAKARAINEN tähti ja sen yläpuolelle risti kahden H-kirjaimen väliin ja koko kuvio on sijoitetu vaakunakilpeä mukailevaan kehikkoon. Tähtikuvion viiva muodostuu siten, että kiveä on viistetty kartiomaisesti nurin päin olevan V-kirjaimen muodon mukaan. Tekijältä on tämä edellyttänyt huomattavaa geometrista taitoa, sillä täydellisen symetrinen viisikulmio saadaan aikaiseksi vain yhdistämällä viisi tasasivuista kolmiota kärjistään. Kun tähti on sijoitettu ristin alapuolelle, tulee kyllä mieleen ensiksi Holma-suku, jolla oli kilvessä viisisakarainen tähti ja kypärässä risti. Arvelen, että Impola on erehtynyt katsoessaan Perniön ja Viipurin kirkoissa sijaitsevan Melkkilän Kaarinin vaakunan viittaavan Taivassalon Stiernkorseihin - vaikkakin kyseisissä kuvioissa viisisakarainen tähti on mahdollisesti korvattu huomattavasti helpommin muodostettavissa olevalla kuusisakaraisella, mutta risti toki edelleen on kypärässä Holma-suvun tapaan.

En löydä Henrik Impolan viitteistä Holger Lundin Genoksessa nro 8 (1937), s. 116-120 esittämää tarkastelua Slang-suvun vaakunakuvioitten kehityshistoriasta, jonka mukaan Karin Erikintyttären (jonka äiti Margareta Pedersdotter [St. Michael med ormen], k. 1589, toisessa aviossaan Peder Spåren kanssa oli Melkkilän haltijatar) isä ei suinkaan olisi ollut Erik Sigfridsson, vaan Erik Olofsson "till Pojoby (stjärna och kors)" (Erik Olofsson i Åbo). Impola toteaa, että Erik Olofssonile tunnetaan nimeltä vain yksi vaimo, Ingeborg Eriksdotter, ja että Karin Eriksdotter olisi avioitunut Frille Påvelinpojan kanssa Kerstin Erikintyttären sijaan (kuten Ramsay näköjään esittää).

Lundin artikkeli perustuu osin olettamuksiin ja etunimien arvailtuun periytymiseen, mutta olen elänyt siinä uskossa, että Paavali Juustenin miniän äiti olisi ollut paremmin tunnettu ja dokumentoitu. Täytynee kuitenkin ottaa vähän takaisin omia sanomisiaan foorumin toisessa ketjuissa (Savo, Fredlander). Lundin lähde näyttää olevan vain Ramsay, josta itsekin toki on esittänyt kritiikkiä.

PH

[Jari Latva-Rasku]

Tarkastellaan nyt vielä HH:n hakkauttamaa hautakivilaattaa ja sen vaakuna-/ sinettikuviota. Kiveen on hakattu taidokkaasti VIISISAKARAINEN tähti ja sen yläpuolelle risti kahden H-kirjaimen väliin ja koko kuvio on sijoitetu vaakunakilpeä mukailevaan kehikkoon.


Tässä ketjussa on aikaisemmin käsitelty Henrik Hansson Stodiuksen ikätoveria lainlukija Hans Mårtensson Friisiä, jonka isä oli Hämeenkyrön kirkkoherra Mårten Friis. Hans Mårtensson on merkitty (Meri)maskun Karviaisten ja Killaisten sekä Loimaan (Loimijoki) Vuolteen (Voltis) tiloille. Ainakin Vuolteelle jäi Hansin jälkikasvua (Johan, Ifwar, Göstaff).

Hans Mårtenssonin sinetti oli tunnetusti samanlainen kuin Henrik Hanssonin.

[Jari Latva-Rasku]

Mietin aikani kuluksi Hans Mårtensson Friisin mahdollisia yhteyksiä Karkun kappalaisen Matthias Bartholdin puolisoon Kerstin Hansdotter Gåsvikiin ja Karkun Rainion Hans Jönssoniin ja Johan Hanssoniin, joista oli erillinen bittiavaruuteen kadonnut keskusteluketju.

Sivupolkuna esiin tuli Ilpolan Karkun Collinusten alkuperästä kertonut artikkeli, jossa on seuraava sukutaulun pätkä ja sen viitetieto.

Taulu 2
II. Bertil (? Olavinpoika, isä Olavi Kyröläinen, taulu 1 (http://www.genealogia.fi/genos/66/66_150.htm#T1)), tunnetaanlastensa patronyymin perusteella.
III. Lapsia:
Matthias Bartholdi, kappalainen, k. 1637. Taulu 3 (http://www.genealogia.fi/genos/66/66_150.htm#T3).
Klaara Bertilintytär, main. 1609. Mahd. se "hustru Clara" Linnankadulta Aningaiskorttelista, joka hukkuihaaksirikossa 1637 ja panttisuhteistaan päätellen kuului pormestari Martti Sigfridinpojan lähipiiriin. [46] (http://www.genealogia.fi/genos/66/66_150.htm#46) - Pso Klemetti Henrikinpoika, porvari Turussa.

[46] Utdrag ur Åbo stads dombok 1637, BÅSH IX, Helsingfors 1898s. 247. Arvelu, että kyseessä olisi Matthias Bartholdin sisar, saa tukea pormestari Martti Sigfridinpojanmoninaisista suhteista Tyrväälle ja hänen tuttavuudestaan Collinuksille läheisen Rautajoen Beata-rouvan kanssa(emt., s. 174 ja Utdrag ur Åbo stads dombok 1638, BÅSH XIII, s. 89.

Ilmeisesti Collinus-suvun kantaisästä Bertil Olavinpojasta? ei ole varmaa tietoa. Olisikohan mahdollista ajatella, että Matthias Bartholdin ja hänen sisarekseen sovitetun Klaara Bertilintyttären isä olisikin Turun pormestari Bertil Mårtensson (Kyrö?)?

[Hela]

Ilmeisesti Collinus-suvun kantaisästä Bertil Olavinpojasta? ei ole varmaa tietoa. Olisikohan mahdollista ajatella, että Matthias Bartholdin ja hänen sisarekseen sovitetun Klaara Bertilintyttären isä olisikin Turun pormestari Bertil Mårtensson (Kyrö?)?

Pyydän katsomaan tiedonantoa "Laivakirjuri Bertil Olofsson" (Genos 2/2003). Siinä mainittu lähde täydentää Collinus-artikkelini (Genos 1995) tietoja ja mielestäni vahvistaa turkulaisen laivakirjuri Bertil Olofssonin tyrvääläisen talollisen Olof Kyröläisen pojaksi ja kappalaisen Matthias Bartholdin isäksi.

Terveisin
Henrik Impola

[Jari Latva-Rasku]

Tarkastellaan nyt vielä HH:n hakkauttamaa hautakivilaattaa ja sen vaakuna-/ sinettikuviota. Kiveen on hakattu taidokkaasti VIISISAKARAINEN tähti ja sen yläpuolelle risti kahden H-kirjaimen väliin ja koko kuvio on sijoitetu vaakunakilpeä mukailevaan kehikkoon. Tähtikuvion viiva muodostuu siten, että kiveä on viistetty kartiomaisesti nurin päin olevan V-kirjaimen muodon mukaan. Tekijältä on tämä edellyttänyt huomattavaa geometrista taitoa, sillä täydellisen symetrinen viisikulmio saadaan aikaiseksi vain yhdistämällä viisi tasasivuista kolmiota kärjistään. Kun tähti on sijoitettu ristin alapuolelle, tulee kyllä mieleen ensiksi Holma-suku, jolla oli kilvessä viisisakarainen tähti ja kypärässä risti. Arvelen, että Impola on erehtynyt katsoessaan Perniön ja Viipurin kirkoissa sijaitsevan Melkkilän Kaarinin vaakunan viittaavan Taivassalon Stiernkorseihin - vaikkakin kyseisissä kuvioissa viisisakarainen tähti on mahdollisesti korvattu huomattavasti helpommin muodostettavissa olevalla kuusisakaraisella, mutta risti toki edelleen on kypärässä Holma-suvun tapaan.

En löydä Henrik Impolan viitteistä Holger Lundin Genoksessa nro 8 (1937), s. 116-120 esittämää tarkastelua Slang-suvun vaakunakuvioitten kehityshistoriasta, jonka mukaan Karin Erikintyttären (jonka äiti Margareta Pedersdotter [St. Michael med ormen], k. 1589, toisessa aviossaan Peder Spåren kanssa oli Melkkilän haltijatar) isä ei suinkaan olisi ollut Erik Sigfridsson, vaan Erik Olofsson "till Pojoby (stjärna och kors)" (Erik Olofsson i Åbo). Impola toteaa, että Erik Olofssonile tunnetaan nimeltä vain yksi vaimo, Ingeborg Eriksdotter, ja että Karin Eriksdotter olisi avioitunut Frille Påvelinpojan kanssa Kerstin Erikintyttären sijaan (kuten Ramsay näköjään esittää).



Alftanus-sukuun liittyviä vaakunakuvioita on analysoitu tekemällä niistä johtopäätöksiä sukulaisuudesta tai sitten toteamalla "onhan näitä tähtikuvioita". Mielestäni Hiltunen on tuonut esiin merkittävän huomion, ei ole yhdentekevää montako sakaraa tähdessä on, kun se kiveen hakataan.

Henrik Hanssonin hautakiveen hakkauttama viisisakarainen tähti on siis pentagrammi.

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/pentagpi.gif

Jos sakara osoittaa alaspäin, kyse on väärinpäin käännetystä rististä, millaista esimerkiksi nykyajan saatananpalvojat täyttävät symbolinaan. Pentagrammi liittyy myös kabbalismiin ja vapaamuurareihin.

Viisisakaraisia tähtiä esiintyy myös lainlukija Hans Mårtensson Friisin sinetissä, kuten myös Mårten Eriksson Holma till Stiernan sinetissä. Sinettiesimerkit löytyvät esimerkiksi Sinivaaran sinettisivuilta. (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/rsinettike.htm)
http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies11.jpghttp://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies12.jpg

Roland Hansson on käyttänyt sinetissään jopa kirvestä, joka viittaisi nuorempaan Stiernkors-sukuun. Roland Hanssonin sinetissä on kuusi sakaraa, aivan kuten Stiernkors-suvun tähtikuviossa on. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko myös Henrik Hanssonin, Ericus Ericin ja Martin Stodiuksen tähtisineteissä kuusi sakaraa?

http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies3.jpg

Kuusisakarainen tähti, eli Daavidin tähti, lienee yleisin sinetti- ja vaakunatähtien kuvio. Kuusisakaraisen tähden piirtäminen on 1/3 helpompaa kuin viisisakaraisen. Kuusisakaraisen tähden piirtämiseksi asetetaan kaksi kolmiota päällekkäin, viisisakaraiseen tarvitaan kolme.

Silloisessa Raision Pernossa mainitaan 1570-luvulta lähtien Erik Johanssonin yhteydessä vuoden 1588 paikkeilla kuollut Fru Malin, joka lienee laamanni Göran Gödiksson Fincken leski Malin Olofsdotter. Malin oli länsigötanmaalaisen Olof Persson till Bjurum och Valetorpin ja Karin Hansdotter Tottin tytär. Malinin suvusta löytyy peräti seitsensakarainen tähti. Ruotsissa on paljon tähtivaakunoita käyttäneitä sukuja, aina kahdeksansakaraisista yksittäistähdistä monitähtisiin. Silti on huomionarvoista, että Alftan Hansjohnin tilan puumerkki muistuttaa nuoremman Stiernkors-suvun vaakunaa.

Voidaan ilman parempaa tietämystä olettaa, että Henrik Hanssonin hautaan hakkauttama, Hans Mårtensson Friisin ja Mårten Eriksson Stiena till Holman sinetti voisi liittyä nimenomaan Holman sukuun, ellei muita viisisakaraisia ilmesty tarjolle. Olisiko mahdollista, että Henrik Hanssonin itse ja lähisukulaisten käyttämä sinetti liittyisi eri sukuyhteyteen kuin hänen hautaan hakkauttamansa?

Ericus Ericin tyttärentyttären Juliana Månsdotterin 2. puolison Isak Erikssonin jälkeläsillä esiintyvä tähtiin viittaava Astrenius/Astreen-nimi oli ensimmäisen kerran käytössä Isakin tyttärellä, ei kouluja käyneillä pappispojilla Isakilla ja Erikillä. Ei ole pystytty kiistämään kovan työn jälkeen, etteikö Isak Eriksson voisi olla Uskelan Äijälän rälssivoudin Erik Jakobssonin poika. Äijälän Isak Erikssonin sedän Simon Jakobssonin puoliso Margeta Henriksson näyttäisi olleen Muurlan sukua Perniön Pojobystä, silti vain Erik Jakobssonista on käytetty nimikettä välborne.

[Antti Järvenpää]

Ihan mielenkiintoinen pohdinta, mutta tuossa Henrik Hanssonin hautakivessa on kylläkin 6-sakarainen Särkilahtiaiheinen tähti. Ohessa myös Kolehmaisen Genos artikkelin kuvat sekä pominta Särkilahtiaiheisista sineteistä, jotka mielestäni muistuttavat jossakin määrin toisiaan.

[Jari Latva-Rasku]

Ihan mielenkiintoinen pohdinta, mutta tuossa Henrik Hanssonin hautakivessa on kylläkin 6-sakarainen Särkilahtiaiheinen tähti. Ohessa myös Kolehmaisen Genos artikkelin kuvat sekä pominta Särkilahtiaiheisista sineteistä, jotka mielestäni muistuttavat jossakin määrin toisiaan.

Olipa hyvä, että sakaraisuus varmistui. Voidaan siis olettaa, että Alftanin veljekset ja serkukset eivät ole ainakaan sinettiensä avulla liittäneet itseään tai toisiaan viisisakaraiseen Holman sukuun. Jäljelle jää siis yhtäläisyys Stiernkors-suvun vaakunaan, koska veljesten ja serkusten sineteissä yleensä esiintyy myös risti sinetin sisällä. Pelkästään kuusisakaraisen ristin selitysarvo lienee vähäinen, mutta missä tapauksissa tähteen on liitetty myös risti, ilmeisesti ei kovinkaan usein? Ainakin Sinivaaran sinettisivuilta sellaisia on vaikea löytää. On myös mielenkiintoista, että Ericus Ericin sinetissä risti on tähden alla. Olisko mahdollista, että Alftan Hansjohnin puumerkki on samalla tavalla asetettu? Olen jossain nähnyt siitä kuvan, jota en pystyy löytämään.

[Kivipää]

Entä Ragvald Ragvaldssonin (stjärnkors) suku? Hehän eivät tainneet olla Särkilahden sukua.
__________________
Matti Pesola

[Antti Järvenpää]

Tätä Ragvaldinpoikien sukua ei ole oikein esitelty missään lähdeteoksessa, vaan tieto on fragmentoituneena siellä täällä, ja on suvun Särkilahti kytkennöistä on vaikea sanoa juuta sen paremmin kuin jaata.

Olen joskus kirjoittanut itselleni joitakun vuosia sitten, jonkinlaisen yhteenvedon, jonka oikeellisuudesta en mene mitenkään takuuseen. Laitan tämän nyt kuitenkin tähän, jos vaikka tätä kautta juolahtaisi jotakin mieleen tämän Abrahamin kroniikan ketjun kannalta.


Lammin Vanhankartanon-suku

Vanhankartanon nimi johtuu ilmeisesti paikalla jo esihistoriallisena aikana sijainneesta kartanosta. Asutusta Vanhankartanon alueella on ollut joka tapauksessa toista vuosituhatta, ja nimi saattaakin johtua juuri tilan vanhuudesta. Mitään uutta kartanoahan Lammilla ei ole tämän vanhan vastapainoksi, mutta voisi kyllä myös ajatella, että Porkkala olisi se uudempi kartano, josta Vanhankartanon nimi on saanut alkunsa. Rälssimaata Vanhankartano ainakin on ollut niin kauan, kuin siitä jotain tietoja on olemassa.

Ensi kerran nimi Gambla garden (Vanhakartano) mainitaan Olavi Tavastin talousmerkinnöissä noin v. 1453, jolloin Olavi Tavast luettelee Vanhankartanon rajat Kaitalaa, Niipalaa ja Hauhialaa vastaan. Kun tiedot Tavast-suvun alkutilasta Hämeessä, vaikka suku ilmeisesti,on hämäläistä alkujuurta, ja toisaalta Vanhankartanon vanhimmista omistajista, saattaisi hyvinkin olla mahdollista, että kartanossa on asustanut jo noin tuhat vuotta sitten hämäläinen päällikkösuku, josta sittemmin on tullut keskiaikaisena rälssisukuna tunnettu Tavast-suku. Paikalta löytyneet uhrilähde ja miekanhiontakivi ainakin viittaavat uskonnollisiin rituaaleihin, ja useinhan tällaiset asiat ovat kuuluneet pakanallisissa yhteisöissä heimopäälliköille. Tätä tukee myös se, ett ä E. Anthonin arvelun mukaan Lammilaisena lautamiehenä v. 1374 mainittu Mielivalta on saattanut olla Tavastien esi-isä. Nimi Tavast (suom. Hämäläinen) ainakin on annettu suvulle, vasta kun sen jäseniä siirtyi Varsinais-Suomeen.

Osa näistä rajoista on mainittu myös vuonna 1466, jolloin osan Vanhastakartanosta omistaneen Björn Ragvaldinpojan ja asikkalalaisten välisen rajariidan takia lueteltiin Vanhankartanon kaikki rajat. Vuoden 1466 rajat käsittävät laajemman alueen kuin Vanhankartanon jakokunta isonjaon aikana. Näitten rajojen sisäpuolelle jäi mm. Tanttila, joka kuitenkin jo uuden ajan alussa oli jälleen kruunulle veronsa maksava kylä. Vanhankartanon alue ulottui v. 1466 Tuuloksen rajalta kauas Asikkalan puolelle.

Oikeusjutun v. 1466 voitti Björn Ragvaldinpoika jakoveljineen, ja viitarlalaiset tuomittiin rajojen ylittämisestäsakkoihin. Björn Ragvaldinpojalla oli toinenkin riitajuttu Vanhankartanon rajoista v. 1472, jolloin hän sai pitää Olavi Tavastille aikaisemmin kuuluneen Rosuenniityn, jonka Hauhialalaiset väittivät kuuluvan heille. Vuonna 1474 hän sai lisäksi kurhilalaisilta toisen puolen Ylänneen ]oenpolven myllystä, josta Björn jakoveljineen jo aikaisemmin omisti toisen puolen.

Raisiossa erään kaupan sinettitodistajana esiintyy 1419 Ragvald Galne (REA 382)

Taulu 1 1

Ragvald Ragvaldinpoika, omisti Lammin Vanhan-kartanon ja Siuntion Suitian, myi Tuuloksen Sairialan piispa Maunu Tavastille, myi 1427 Sjusholmin Taivassalosta Niilo Olavinpoika Särkilahdelle - Pso todennäköisesti Tavast-sukuinen..


Lapsia:
Björn Ragvaldinpoika, Raaseporin kihlakunnan tuomari ja Hämeenlinnan vouti, tauluun 2

Taulu 2

Björn Ragvaldinpoika, Raaseporin kihlakunnan tuomari ja Hämeenlinnan vouti, hänen asuin kartanona oli Siuntion Suitia, peri osuutensa Vanhaistakartanosta isältään, sillä v. 1550 mainitaan »neljännes Vanhastakartanosta, jota kutsutaan Ravaldin osaksi». Tämä Ravald oli varmaan Ragvald Ragvaldinpoika, joka mainitaan asiakirjoissa ensi kerran 1422 ja viimeisen kerran Olavi Tavastin. talousmerkinnöissä, jotka on kirjoitettu noin v. 1455. Björn Ragvaldinpoika mainitaan elossaolevana vv.1452-82 ja hän kuoli viimeistään 1494. Omisti 1460-luvulla Lammin Vanhastakartanosta huomattavan osan. Lammilla Björn Ragvaldiripöika omisti Vanhankartanon lisäksi Evon Ylimyllyn. Hänellä oli myös Sairialassa maaomaisuutta, jonka Niilo Olavinpoika Tavastin 1469 sanoi isänsä usein halunnee vaihtaa Ödeskullaan Siuntiossa. Vaihtoi Jeppe Olovinpoika (Stubbe) kanssa 1472 Inkoossa 3/4 markan verotalon Bollstadissa Torp nimisen talon (Ramsay FMU 3488, 3489), osti Niilo Olavinpoka Tavast nuoremmalta 1469 Siuntion Ödeskullasta tilan (Ramsay), osti Magnus Laurinpojalta Siuntion Kalfön 15.3.1471 (FMU 3467), osti Janakkalan papilta Jonis Danielinpojalta 100 markalla 1.6.1471 Kirstulan (FMU 3473), sama tila on myöhemmin Stubbe suvulla Dorotea Kristiernintytär (Dieknin äidinperintönä (Ramsay). - Pso Elin Erikintytär (Get), vht. Erik Geet (k.ennen 1456), ”till Djula” Stora Malmin kunnasta Södermanlandista ja Lucia Henriksdotter, joka esiintyy Björnin leskenä 16.1.1491 Siutian ja Gårdskullan rajankäynnissa (FMU 4531).


Lapsia:Björn Ragvaldinpojan perillisinä oli neljä tytärtä.
N.N. Björnintytär tai Karin i Lepas, pso Hattulan kihlakunnantuomarin, Lepaan Klaus Hannunpojan kanssa. Tämän tyttären nimeä ei tiedetä varmasti, mutta hänen välityksellään osa Björn Ragvaldinpojan omaisuudesta siirtyi Lepaan suvulle.
Elin Björnintytär, mainitaan 1490, pso valtaneuvos ja Turun linnan vouti Joachim Fleming, joka peri vaimonsa kautta Siuntion Suitian. Katso Fleming-suku.
N.N. Björnintytär, pso Kirstulan periytymisen perusteella Hauhon Hyvikkälän Arvid Olavinpoika, joiden tyttärentyttärellä Dorothea Kristiernintyttärellä oli Kirstula myöhemmin hallussaan
N.N. Björnintytär,

[Pekka Hiltunen]

Olipa hyvä, että sakaraisuus varmistui. Voidaan siis olettaa, että Alftanin veljekset ja serkukset eivät ole ainakaan sinettiensä avulla liittäneet itseään tai toisiaan viisisakaraiseen Holman sukuun. Jäljelle jää siis yhtäläisyys Stiernkors-suvun vaakunaan, koska veljesten ja serkusten sineteissä yleensä esiintyy myös risti sinetin sisällä. Pelkästään kuusisakaraisen ristin selitysarvo lienee vähäinen, mutta missä tapauksissa tähteen on liitetty myös risti, ilmeisesti ei kovinkaan usein? Ainakin Sinivaaran sinettisivuilta sellaisia on vaikea löytää. On myös mielenkiintoista, että Ericus Ericin sinetissä risti on tähden alla. Olisko mahdollista, että Alftan Hansjohnin puumerkki on samalla tavalla asetettu? Olen jossain nähnyt siitä kuvan, jota en pystyy löytämään.

Juu, huomaan, että hautakiven yhden sakaran kohdalle näyttää osuvan musta kohta kivilaadusta ja heijastuksistakin ehkä johtuen niin, että valokuvassa sakaria näkyy vain viisi, mutta ovat niin asymmetrisesti, että kuudennen täytyy olla kätkössä. Ristin sijoittaminen kypärään kuitenkin vittaa selvästi Holma-suvun käytäntöön, eikä ole pois suljettua, että suvuilla on ollut varhaisia yhteyksiä, joista ei ole dokumentaatiota. HH:n sinetti, jossä risti on vaakunan sisällä kyllä viittaa aika vahvasti tähän.

Pentagrammia käyttivät tosiaan mm. vapaamursrit ja se oli aikoinaan Jerusalemin virallisen vaakunan tunnuksena. Satanismi on enemmän nykyajan ilmiö ja siinä yhdistellään kabbalismia ja kristinuskoa, mutta tunnusta käyttävät tahot eivät välttämättä edes tunne symboliin liitettyjen heprealaisten kirjainten merkitystä. Keskiajan ja ehkä myöhemmätkin rakentajat tekivät Turun Tuomiokirkkoon lukuisia pentagrammeja sinne, tänne. Wiccalaisuus syntyi 1900-luvun puolivälin seutuvilla Iso-Britaniassa ja nähtävästi pyrkii jollain tavoin mukailemaan juutalaista kalenteria, joka perustuu sekä airingon että kuun kiertoon toisin kuin juliaanisemme, jossa kuunvaiheet tulevat ja menevät omia aikojaan.

Tuomiokirkon pentagrammien merkitys on kai tuntematon enkä tiedä, onko niitä ajoitettu. Märkään laastiin huitaistuina niistä saisi ainakin radiohiiliajoituksia, mutta menetelmä vaatisi ehkä miljoonia näytteitä, jotta päästäisiin 100:n v:n tarkkuuteen.

Esitetyt nimet Ivar ja Gustav (vrt. Astrenius-ketju) ovat siis tunnetusti Särkilahtisuvulle ominaisia, mutta yhteydet mm. Muurla-sukuun taitavat jäädä selvittämättä Holma-suvusta puhumattakaan. Kun HH tai Stodiukset on käyttänyt kahta eri tähtiversiota, voihan olla, että on yhteyksiä myös Holma-sukuun. Astreniusten kohdalla voisi olla kyse juuri siitä, että risti on sijainnut kypärässä. Piispat eivät tainneet kypärää käyttää. Astrenius-nimi oli kai käytössä jo ennen suvun pappeja. Olen ajatellut ristin tulleen käyttöön vasta piispan jälkeen - ehkä olen tässä väärässä.

Vähäkangas on onnistunut punomaan jonkinlaisen yhteyden Herttoniemen Jägerhornien ja Luonnonmaan Isokylän ikivanhan suvun välille. Nykyään Naantalissa sijaitseva, mutta vielä 1300-luvulla Pyhämaata olleen Isokylän Iowan eleli siis vuosisataa ennen kuin luostari siirrettiin Maskusta Raision Ailoisten kylään eli nykyisen Naantalin kirkonmäelle. Samoihin aikoihin vaikutti Per i Särkilahti Taivassalossa. Maunu III:n taloudenhoitajattaren lasten lukua ei kai kukaan tiedä, joten saanemme odotella geneettisen genealogian kehitystä autosomien analyysin asteelle joka-pojan ja tytön budjetilla vielä vuosikymmeniä. En ainakaan itse usko minkään muun konstin tähän pulmaan tepsivän.

Paraisten Pärnäisistä, mistä se Nagu-färjan lähtee, näkyy pohjoisessa aukko, josta siintää Taivassalo, ja josta päästään Velkua ja Iniö ohittaen varhaiseen satamapaikaan Kustavin Parattulan ja Laupuisten seutuville, mihin on Heponiemeen sijoitettu nykyisen lyhyemmän Saariston Rengastien lauttasatama. Kustavissa, joka aikoinaan on kuulunut Taivassaloon, on lukuisia Friisilöitä, ja tiedetään friisiläisten olleen varhaisimpia ulkomaaneläjiä seudulla. Siinä Friisilässä, jonka Henrik Henrikinpoika sai lahjoituksena Henrik Flemingin leskeltä Sigrid Kursellilta Fagernäsin hyvästä hoidosta, on jollain lailla tutun kuuloista väkeä. Olen arvellut Henrik Henrikinpojan olleen Henrik Hanssonin poika. Hän otti Wärdh-nimen käyttöönsä saatuaan siis Friisilän omakseen; Kunnaraisissa (myöh. Fagernäs) hän viljeli yhtä taloa Henrik Flemin ja sitten lesken voutina, kun esim. turkulainen porvari ja raatimies Henrik Olsson hallitsi kahta taloa. Kunnaraisten Simon Larsson 1540 on ollut Galt-sukua; Lars Bertilsson oli kirkkoherra, ja kaikki talonhaltijat, Henrik Olsson, Jacob ja Olof Kortson ynnä Henrik Jopsson, sekä Simon, Knut ja Lasse Larsson olivat rälssiä. 1540-luvun Friisilässä oli neljä samankokoista taloa eli verotettavaa tilaa, joita viljelivät Lars Larson, Lars Jonsson, Jöns Larsson ja Lars Pedersson, jotkä nähtävästi olivat juuriltaan friisiläisiä ja keskenään sukulaisia. 1500-luvun lopulla mainitaan mm. Lasse Friis ja Peder (Larsson) Friis. 1600-l vaihteessa ilmaantuu talonhaltijoihin mm. Turun porvari Thomas Mattsson Ålänning sekä Michel Olsson, joka kait oli pormestari. Kaurissalossa muuten näkyy Anders ja Lasse Bock. Seudulla (Kustavin kirkolta pohjoiseen) kasvatettin vuohia, jotka luettiin kauriseläimiksi. Raatimies Peter Ålänning (v:mo Kristina Peersdotter) lahjoitteli Ahvenanmaan ja Taivassalon omistuksiaan Tuomiokirkolle prebendoiksi; Kaurissalossa hänellä tiedetään oleen yksi lampuotitila. Ålänning on hoidellut asioitaan Tukholmasta käsin 1400-luvun puolella. Hänen tilalleen ilmaantuu Taivassalon Vehaisista ollut Olof Niklisson Prydz.

Laupusten Simolaan on Simon Perssonin jälkeen merkitty 1595 joku Mårten Larsson ja myöhemmin myös veljensä Matts. Poika Erik Mårtensson otti isännyyden sitten 1612. Niilo Kurjen leski Cecilia Filipusdotter oli antanut Laupusen Raisioon suunnitellulle Pyhän Annan luostarille, ja Birgittalaisluostarilta tila sitten tietenkin 1500-luvulla siirtyi kruunulle. Luostarikirkosta tuli Naantalin kirkko, jonka 1. khra oli Göran Michaelis Friis 1577 alkaen.

Kenties Henrik Impola sittenkin on oikeassa Stjärnkorsien suhteen, vaikakin risti kypärässä on ainutlaatuinen ilmiö näillä kulmilla. Joku kysyi, että millä perusteella Malin edes oli sukua HH:lle tai hänen 1. vaimolleen ja lapsivainajilleen, kun oli oma hautakivikin. HH kait maksoi Malinin hautauskulut ja toiseksi, uuden kiven hakauttaminen oli tuohon aikaan ehkä vieläkin tärkeämpää kuin on tänään katumaasturi tai ohjauspotkurein varustettu seilipaatti, jossa se rullajennikin siinä klyyvarin virkaa toimittaessaan kai avautuu ja sulkeutuu tietokoneavusteisesti - unohtamatta sitä kausikorttia ooperaan sitä riippumatta, onko korvaa eli ei.

Ihmettelemisiin:

PH

[Jari Latva-Rasku]

Ihan mielenkiintoinen pohdinta, mutta tuossa Henrik Hanssonin hautakivessa on kylläkin 6-sakarainen Särkilahtiaiheinen tähti. Ohessa myös Kolehmaisen Genos artikkelin kuvat sekä pominta Särkilahtiaiheisista sineteistä, jotka mielestäni muistuttavat jossakin määrin toisiaan.

Sineteistä ja vaakunoista tuskin mitään uutta Alftanusten sukutietoutta löytyy, aikaisempien keskusteluiden lisäksi.

Henrik ja Roland Hansson sekä seuraavassa sukupolvessa veljenpoika Ericus Erici ja serkku Martin Stodius toimivat ainakin suomalaisen ja virolaisen maallisen sekä kirkollisen vallan keskiössä. En ymmärrä, miksi he olisivat käyttäneet yhden tai muutaman tunnetun aatelissuvun sinettiä kuulumatta sukuun ainakin kertaselityksellä todistettuna, kun ympärillä pyörivät ruotsalaisen valtaeliitin viralliset ja epäviralliset edustajat.

Perustelu sinetin käytölle voisi myös olla aikaisemmin esille tuotu oman arvon korottaminen, mutta kronikka todistaa sitä vastaan. Voisi myös kysyä, miksi ainakin kaksi Hanssinpoikaa, ja todennäköisesti myös kolmas Ruotsissa ollut, pääsivät kohtuulliseen asemaan vielä vanhan aatelisvallan aikaan? Miten Henrik ja Roland Hanssonin ura olisi päättynyt, jos Sigismund olisi pysynyt vallassa?

Jos Holman suku voitaisiin sulkea pois sinettitarkastelusta, se olisi jo pieni lohtu. Suurempi lohtu olisi, jos voitaisiin jättää tarkasteltavaksi vain suvut, joilla risti ja tähti ovat vaakunakuvion sisällä.

Ragvald Ragvaldssonin Suitia sijaitsi melko lähellä Sjundbyn kartanoa, jossa asuneen suvun edustan nimi oli myös Ragvald. Ragvald Ragvaldssonin suku kuitenkin lienee etääntynyt sukutarkastelun ulkopuolelle, sillä sukupolvia sinetin periytymiseen tulisi liian monta. Vaihtoehdoksi voisi jäädä, että jokin suvun edustaja olisi kulkeutunut Alftaan sinetti taskussaan.

Minä en ainakaan tiedä, kuka oli Ä(E)rland Anderssinpoika. Sinetin mielenkiintoinen piirre on, että ristin varsi jatkuu tähden sakarana, aivan kuten Ericus Ericin sinetissä. Arvaisin, että kyseessä olisi Lindelöf (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Lindel%C3%B6f_nr_143)-suvun Erland Andersson, jonka siskon Margaretan puoliso oli Olof Kirves ja siskon Catharinan puoliso Tord Karpelain.

"Erland Andersson (son av Anders Henriksson, Tab. 1), till Kärkis i Sagu (nu Karuna) socken. Väpnare och förde ätten Stålarms vapen. Sigillvittne i Åbo 1477. Godkände 1486 sin avlidne broders testamente och 1488 lagmannen Hartvig Jakobssons (Garp) testamente. Levde ännu 1517. Gift med Margareta, som jämte mannen 1488 samtyckte till Hartvig Jakobssons testamente."

Stiernkors-suku tunnetaan melko hyvin, mutta jälkeläisiä on silti voinut hukkua ajan saatossa. Ainakin Sääksmäen seudulla näyttäisi olevan rusthollariportaaseen sekoittuneita Särkilahtia enemmänkin.

Påvel Karpelain käytti tunnuksenaan tähteä ja ristiä. Näyttää, että Påvel Karpelainilta ei olisi jäänyt jälkeläisiä jatkamaan sukua, mutta ainakin hänen veljeltään Tordilta jäi jälkeläisiä, jotka esimerkiksi Jully Ramsay luettelee.

Ingeborg, lefde 1532, gift med Henrik . .
.... Deras son, Markus Henriksson, förlamad
ryttare, gaf sig 1554 i sytning till sin kusin,
kyrkoherden Mikael Carpelan (22).

Margareta, i Vuorenpää i Töfsala socken.
Gift med Olof Munck, borgare och rådman i
Nådendal. Hon sålde 1493 med honom
Kuus-vuori gods i Pemar socken till Nådendals
kloster (14).

Brigitta, i Vias i Töfsala socken, lefde 1534
(17). Gift med väpnaren Jöns Pedersson, som
kallas „Sten Stures trotjänare" i bref af 1513,
där honom och hans hustru tillerkännes egorätt
till Vuorenpää (18). Deras dotter Karin blef
gift med Erik Sunesson (Footangel, n:r 229).

Anna, lefde 1541. Gift med Mikael
Remigius, stamfader för den yngre ätten
Carpelan. Han kallas i ättartaflorna lagläsare, men
återfinnes i inga handlingar.

Aikaisemmin on sijoiteltu Ericus Ericin äidiksi Carpelan-suvun edustajaa, mutta mahdollinen sukulaisuus voisi olla peräisin sukupolvi kauempaa. Kuka esimerkiksi oli "Markus Henriksson, förlamad ryttare, gaf sig 1554 i sytning till sin kusin, kyrkoherden Mikael Carpelan". Loputtoman monien vaihtoehtojen ohella voisi olla mahdollista, että Henrik Hansson olisi hakkauttanut hautakiveen äitinsä isän sinetin.

[Jari Latva-Rasku]

Aikaisemmin on sijoiteltu Ericus Ericin äidiksi Carpelan-suvun edustajaa, mutta mahdollinen sukulaisuus voisi olla peräisin sukupolvi kauempaa. Kuka esimerkiksi oli "Markus Henriksson, förlamad ryttare, gaf sig 1554 i sytning till sin kusin, kyrkoherden Mikael Carpelan". Loputtoman monien vaihtoehtojen ohella voisi olla mahdollista, että Henrik Hansson olisi hakkauttanut hautakiveen äitinsä isän sinetin.

Minä en tiedä kuka oli Tord Karpelainin vävy Henrik tai hänen poikansa Markus Henriksson.

Tietääkseni Turun linnan alaisessa Kuusiston latokartanossa oli voutina Markus Henriksson.

Dönsby-suvulla oli yhteys Sundbyn ja Gerknäsin kartanoihin. Jully Ramsay kuvaa suvun edustajia seuraavasti.

"Tab. II.

Henrik Henriksson (tab. I) till Dönsby.
Måhända densamme som ,,Henrik skrifvare" på
Åbo slott 1507. Landsfogde i Raseborgs härad
och domhafvande därstädes 1534 och ännu
1555 (4). Lefde 1556, men var afliden 1562 (5).
— Gift med Margareta Jönsdotter (6), dotter
af Jöns Andersson Garp, uradel, och Margareta
Klasdotter Horn af Kånkas, n:r 12.

Barn (6):

Elsa, gift med Lasse Knutsson Glad till
Veiby i Lojo socken, lefde 1598. Deras söner
blefvo af Åbo hofrätt 1627 förklarade för
adelsmän (10) och deras sonssonsson introducerad
med namnet Esping.

Margareta, gift med Markus ....
Deras söner Hans Markusson till Melkola i Halikko
socken och Henrik Markusson till Nummis lefde
1600 och förde i signetet sin moders
sköldemärke, en hästsko (7)."

Ylläolevaa Halikon Nummen Henrik Markussonia on sovitettu samaksi kuin Halikon Piintilän Henrik Markusson. Arvelun perusteena on ollut ajallinen, paikallinen ja nimellinen yhteys. Perusteena on myös käytetty, että Halikon Piintilän Henrik Markussonin tyttärenpoika oli Uskelan Äijälän "Wälborne" Erik Jakobsson, Karkun Järventaan Isak Erikssonin "Astreniuksen" todennäköinen isä. Erik Jakobsson oli Henrik Henriksson till Dönsbyn puolison sukulaisen Mauritz Hornin monessa mukana ollut vouti.

Muita rahvaasta erottuvia sopivaan aikaan sopivassa paikassa eläneitä Markus Henrikssoneja ainakaan minä en tunne, mutta onhan niitä.

Jos sallitaan sukulaisuuksilla pelleily, voisi laatia seuraavan yhteyden.

Tord Karpelain

Ingeborg Tordsdotter
+Henrik

Markus Henriksson
+Margareta Henriksdotter till Dönsby

1.

Henrik Markusson till Nummis ja Piintilä?
+?

Margareta Henriksdotter
+Jakob Thomasson Uskelan Äijälässä

Erik Jakobsson, rusthollari Uskelan Äijälässä, Mauritz Hornin vouti
+Lisbeth

Isak Eriksson, rusthollari Uskelan Äijälässä ja Karkun Järventaassa, kirjuri
+Juliana Månsdotter

2.

Malin Markusdotter
+Hans Eriksson?

Erik Hansson, vouti Helsinglandissa
+?

Ericus Erici Alftanus
+Elin Mårtensdotter Brenner

Anna Eriksdotter
+Måns Larsson, rälssivouti Taivassalossa

Juliana Månsdotter
+Isak Eriksson, rusthollari Uskelan Äijälässä ja Karkun Järventaassa, kirjuri

[Jari Latva-Rasku]

Vaakunoilla pelleily ei paljon auta ymmärtämään kronikan sisältöä. Carpelanien ja Stiernkorsien sinetit voivat johtaa tarinan aivan muualle kuin esimerkiksi kuningattaren veljentyttäreen ja Ruotsiin.

Abrahamin oma sinetti (http://hem.passagen.se/gronstub/vapen.htm) oli varsin yleispapillinen, mutta pitää muistaa, että Abraham pelleili kronikoilla ja myös sinetti voi olla hänelle sukuviesti.

Alftanus Abraham Erici (död 1697), kyrkoherde i Hattula, 1688. Sköld: En sinistervänd duva på gren med olivkvist i näbben. Eder 14.

Vastaavia sinettejä oli esimerkiksi seuraavilla henkilöillä.

Anders Torsson (B...) officer, Viborg 1702. Sköld: Ett korskrönt hjärta. Hjälmprydnad: En duva med olivkvist i näbben. [Initialer ATSB.] Eder 227.

Arhusius Johannes Jonæ (1614–88), kyrkoherde i Falun, 1668. Sköld: En duva. Hjälmprydnad: En sexuddig stjärna mellan två vingar. Ekström II:1 Bilaga, s.28. Hos sonen Jonas (1658–1739), komminister i Badelunda, 1715–20, sitter duvan på ett uppskjutande stycke av en trädstam (och stjärnan förefaller femuddig, men avtrycket är oskarpt). Mtl Västml 1715, 1720. Dennes bror Petrus (1665–95), adjunkt i Falun, 16(88–95). I hans sigill håller duvan en olivkvist i näbben. I övrigt samma vapen. Ekström II:1 Bilaga, s.37.

Aspman Nicolaus (1640-talet–1706), kyrkoherde i Lindesberg, 1697. Sköld: En sinistervänd pelikan på mark ristande sitt bröst inför sina ungar. Hjälmprydnad: En sinistervänd duva med olivkvist i näbben. Eder 23.

Bagger Johan (1642–1722), prost i Trelleborg och Maglarp, 1719. Sköld: Ett lågande hjärta överlagt två korslagda pilar. Hjälmprydnad: En duva med olivkvist i näbben. Eder 32.

Bang Rasmus Jakobsson (165(4)–89), kyrkoherde i Sövestad och Bromma, 1688. Sköld: [Otydligt, ev. något med kors och orm.] Hjälmprydnad: [Otydligt.] Eder 13. – Brodern Otto, (165(6)–1715), kyrkoherde i Torrlösa och Norra Skrävlinge, 1688–97. Sköld: En sinistervänd duva med kvist i näbben på en gren framväxande från sinister. Hjälmprydnad: Två vingar. Eder 19. – Brodern Palle (1660–95), kyrkoherde i Allerum och Fleninge, 1688. Sköld: En dödskalle ovan åtföljd av en avtagande måne och sinister om denna tre (sexuddiga) stjärnor, ställda en över två. Hjälmprydnad: Två (vessel-?)horn. Eder 13. – Jacob (1692–1729), komminister i Landskrona, 1723. Sköld: En måne i nedan och däröver tre sexuddiga stjärnor. Hjälmprydnad: Två vingar. Lunds domkapitel FIa:83, LLA (MS).

Berner B..., komminister i Sätila, 1715. Sköld: En kalk. Hjälmprydnad: En duva med olivkvist i näbben. Mtl Älvsborg 1715.
Berner Gustavus Johannis, lektor i Viborg, 1688 kyrkoherde i Hollola, 1688. Sköld: En duva på gren med olivkvist i näbben. Hjälmprydnad: Två uppväxande bladkvistar. Eder 14.

Billing Pål (166(0)–1732/33), kyrkoherde i Everlöv, 1725. Sköld: En på mark stående sinistervänd fågel med utsträckta vingar samt en nedskjutande sol. Valspråk: Propensa benignitas. Lunds domkapitel FIa:87 (MS). – Sonen Johannes (170(2)–83), kyrkoherde i Stora och Lilla Slågarp, 1743. Sköld: Justitia med svärd och vågskålar. Hjälmprydnad: En duva med olivkvist i näbben. Eder 44. – L. Sköld: [Otydligt; två växter?] Hjälmprydnad: Fortuna med sitt segel. Initialer: LB. Signeten övertagen av Hans Billing, kyrkoherde i Visseltofta och Verum, och använd av honom 1743. Eder 44.

Ja niin edelleen... Laitoin mukaan vain muutaman esimerkin, joissa pululla on risu nokassa. Abrahamin sinetti oli yleinen vaakunoiden koristekuvio, mutta se sijaitsi varsinaisessa vaakunassa/sinettinä, eikä sen koristeena.

Myös Barckeilla oli kyyhkysaiheinen sinetti, mutta erilainen kuin Abrahamilla.

Bark Israel Johannis (prästson från Barkeryd, levde ännu 1692), mantalskommissarie i Kronobergs län, 1681–87. Sköld: En duva sittande på och överläggande den översta grenen i en uppväxande trädkrona eller buske med tre grenar. Mtl Kronoberg 1681–87.

[Pekka Hiltunen]

Minä en tiedä kuka oli Tord Karpelainin vävy Henrik tai hänen poikansa Markus Henriksson.

Tietääkseni Turun linnan alaisessa Kuusiston latokartanossa oli voutina Markus Henriksson.

Dönsby-suvulla oli yhteys Sundbyn ja Gerknäsin kartanoihin. Jully Ramsay kuvaa suvun edustajia seuraavasti.

"Tab. II.

Henrik Henriksson (tab. I) till Dönsby.
Måhända densamme som ,,Henrik skrifvare" på
Åbo slott 1507. Landsfogde i Raseborgs härad
och domhafvande därstädes 1534 och ännu
1555 (4). Lefde 1556, men var afliden 1562 (5).
— Gift med Margareta Jönsdotter (6), dotter
af Jöns Andersson Garp, uradel, och Margareta
Klasdotter Horn af Kånkas, n:r 12.

Barn (6):

Elsa, gift med Lasse Knutsson Glad till
Veiby i Lojo socken, lefde 1598. Deras söner
blefvo af Åbo hofrätt 1627 förklarade för
adelsmän (10) och deras sonssonsson introducerad
med namnet Esping.

Margareta, gift med Markus ....
Deras söner Hans Markusson till Melkola i Halikko
socken och Henrik Markusson till Nummis lefde
1600 och förde i signetet sin moders
sköldemärke, en hästsko (7)."

Ylläolevaa Halikon Nummen Henrik Markussonia on sovitettu samaksi kuin Halikon Piintilän Henrik Markusson. Arvelun perusteena on ollut ajallinen, paikallinen ja nimellinen yhteys. Perusteena on myös käytetty, että Halikon Piintilän Henrik Markussonin tyttärenpoika oli Uskelan Äijälän "Wälborne" Erik Jakobsson, Karkun Järventaan Isak Erikssonin "Astreniuksen" todennäköinen isä. Erik Jakobsson oli Henrik Henriksson till Dönsbyn puolison sukulaisen Mauritz Hornin monessa mukana ollut vouti.

Muita rahvaasta erottuvia sopivaan aikaan sopivassa paikassa eläneitä Markus Henrikssoneja ainakaan minä en tunne, mutta onhan niitä.

Jos sallitaan sukulaisuuksilla pelleily, voisi laatia seuraavan yhteyden.

Tord Karpelain

Ingeborg Tordsdotter
+Henrik

Markus Henriksson
+Margareta Henriksdotter till Dönsby

1.

Henrik Markusson till Nummis ja Piintilä?
+?

Margareta Henriksdotter
+Jakob Thomasson Uskelan Äijälässä

Erik Jakobsson, rusthollari Uskelan Äijälässä, Mauritz Hornin vouti
+Lisbeth

Isak Eriksson, rusthollari Uskelan Äijälässä ja Karkun Järventaassa, kirjuri
+Juliana Månsdotter

2.

Malin Markusdotter
+Hans Eriksson?

Erik Hansson, vouti Helsinglandissa
+?

Ericus Erici Alftanus
+Elin Mårtensdotter Brenner

Anna Eriksdotter
+Måns Larsson, rälssivouti Taivassalossa

Juliana Månsdotter
+Isak Eriksson, rusthollari Uskelan Äijälässä ja Karkun Järventaassa, kirjuri

Taisin löytää tämän perusteella Taivassalon Vuorenpäästä isän esi-isälleni Henrik Henrikinpoika Wärdhille, joka Taivassalossa toimi Henrik Flemingin ja leskensä, Saksassa asuneen rva Kurtzellin kartanonvoutina Fagernäsissä eli Kunnaraisissa, ja Friisilän palkakseen saatuaan otti Wärdh-nimen käyttöön. Aiemmin koetin ympätä häntä Hansinpoikien jälkeläistöön, mutta nyt näyttävät kaiki sukuyhteydet toimivan, ja hänen 2. vaimonsa suvusta sitten löytyvät niin Espingit, Agricolat kuin Parginsulanuskin, joten ei ole vaikeaa yhtyä näkemykseen, jonka mukaan tähti-risti -kuvio HH:n hakkauttamassa laatassa tulee niin ikään Carpelaneilta.

Henrik Wärdh nuoremman pojanpojan vaimon suvuissa päädytään näin myös Lindelöfeihin - sen lisäksi, että p.o. pariskunta oli keskenään pikkuserkut. Jos Henrik Markusson on ollut elossa vielä jälkeen v 1600, ei ole mahdotonta, että hänen Henrik-niminen pojanpoikansa on kuollut 1695 (Taivassalo, Kaustio). Toinen isäehdokas voisi Henrikin lisäksi olla myös halvautunut ratsumies Markus Henriksson. Mahtaneekohan tuomiokirjoista löytä lihoja tämmöisten luitten päälle?

PH

[OSTFRESEWESTFRESE]

Olen katsellut näitä samoja karttapaikasta, ja huomio on kiinnitynyt erityisesti siihen, että Kastelholman linnan kupeella on sekä Sundby että Gästerby. Lisäksi läheltä löytyy myös latokartanonmäki, joka viittaa kuninkaankartanoon. Ljusta kuitenkin jäisi uupumaan, ja esim. karttapaikka ei löydä yhtään sen nimistä paikkaa.


Olisikohan Ljusta ollut jokin pieni paikka Kimitossa. Olen joskus nähnyt sen vanhemmassa kartassa saaresta. Sijainti olisi ollut saaren keskellä, kun etsii Kalmusnäsiä, lähempänä pohjoispäätä ja kartassa merkitty tien oikealle puolelle, kun katselee idästäpäin karttaa.

[Benedictus]

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Benedictus http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=221616#post221616)
Teet, Gregorius Martini (noin 1560 - 1615)

(Gregorius Teittus ex Perno Nylandiae)... Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) katedraalikoulun rehtori (koulumestari) 31.10.1588; Turun tuomiokapitulin jäsen 1588; kouluviran ohessa Maarian (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5061) prebendaseurakunnan kirkkoherra ...
Omisti Paijulan tilan Maarian Paattisilla 1590–1595.
K alkuvuodesta 1615.
P1 huhtikuu 1590 Margareta Henriksdotter hänen 2. avioliitossaan, K 1605, P1 V Turun kaupungin porvari Henrik Myllar ja Agnes N.N.; P2 1610 Margareta Tomasdotter hänen 2. avioliitossaan, K 1625, P2 V Sääksmäen kihlakunnan voudin kirjuri Tuomas Perttelinpoika / Tomas Bertilsson ja Valpuri Henrikintytär / Valborg Henriksdotter hänen 1. avioliitossaan.
Margareta Henriksdotterin P1 Teetin edeltäjä Turun katedraalikoulun rehtorina ja Maarian kirkkoherrana Jacobus Petri Finno (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=649), K Turku syyskuu 1588.
Margareta Tomasdotterin P1 lainlukija, alilaamanni Henrik Jaakonpoika / Jakobsson, K 1606.

Uusmaalainen Gregorius Teet oli Tönne Nylanderin pojan Bertil Tönnessonin serkku. Vaikka Teetin elämänvaiheet muistuttivat Ericus Ericin työuraa, sukuyhteyksiä esimerkiksi Ericuksen isään Erik Hanssoniin tai tuntemattomaksi jääneeseen äitiin, tai vaikkapa Erik, Henrik ja Roland Hanssonin vanhempiin on vaikea hahmottaa.

Kamreeri Sigfrid Sigfridssonin ja Martin Stodiuksen "frände"-suhde voisi liittyä Turun pormestariin Bertil Mårtenssoniin ilman varsinaista verisukulaisuutta. Silti ikätoverit olisivat kasvaneet samassa lähisukulaisten piirissä ja frände-nimike olisi enemmän kuin oikeutettu.

Kamreerin pojat perivät Tukholman Norrmalmilta, silloiselta esikaupunkialueelta, talon. Periytyminen on jäänyt selittämättä. Kamreerilla oli mittava omaisuus ja virka-asioita Tukholmassa. Torppa Norrmalmilla on voinut olla kamreerin oma ostos. Asuin aikoinaan yhden kesän Norrmalmilla. Siellä on vieläkin jäljellä ravintolakäytössä 1700-luvun talo. On helppoa kuvitella, millaisia töllejä 1600-luvun alun talot olivat.

Maarian Ruohonpäässä mainitaan yhtenä vuonna 1589 Mårten Sigfridsson. Hän tuskin on Sigfrid Kantajan tyttärenpoika halikkolainen Mårten Sigfridsson, joka esiintyy perintöriidoissa vasta lähempänä 1640-lukua. Ruohonpään Mårten Sigfridsson voisi toki olla kamreerin veli, mutta kamreerin verisisaruksista ei ole mitään havaintoa esimerkiksi poikien holhoojina. Sigfrid Kantajalta jäi tyttäriä, mutta tytärten puolisoita ei kamreerin poikien holhoojina näy. Kantajan talon periytyminen ei näyttäisi liittyvän kamreeriin. Kamreeri taisi olla ainoa elonnjäänyt isänsä lapsi, joka ei välttämättä ollut Sigfrid Kantajan poika.

Kamreerin toinen holhooja oli selittämättömästä syystä Kemiön kirkkoherran poika Gabriel Petri Melartopaeus, josta lopulta tuli Viipurin piispa. Hän ehkä oli nimitetty holhoojaksi sukulaisten puutteessa. Kamreeri ei myöskään näyttänyt omista tai poikien elämänkohtaloista päätellen olleen peräisin uskonnollisista piireistä, mutta hän omisti tunnistamattoman tilan Kemiöstä.

Melartopaeuksen elämänvaiheet kuitenkin muistuttivat Gregorius Teetin tai Melartopaeuksen puolison aikaisemman puolison Marcus Henrici Helsingiusen työuraa, niin katedraalikoulussa kuin tuomiokapitulin jäsenenä. Samanlainen oli kaikkien muidenkin Ericus Ericin edeltäjien tausta. Ericus Erici kuitenkin ponnisti tehtäviinsä ilman mairittelevia ulkomaisia opintoja tai hoviyhteyksiä, mikä voisi kertoa vankasta turkulaisesta tai tukholmalaisesta tukiverkostosta.

Henrik, Roland ja ehkä myös Erik Hansson näyttivät olleen kirjurinopissa Tukholmassa. Kronikan mukaan he voisivat olla ruotsalaisia. Veljesten äidiksi väitetään kronikassa kuningattaren veljentytärtä. Ericus Ericin tekemisistä päätellen isän äiti voisi olla Turun keskeisistä vallaspiireistä, ellei sitten ennemminkin äiti olisi suhteellisen merkittävistä Turun seudun pappispiireistä. Myös Ericus Ericin tyttären puolisosta Ericus Matthiae Forteliuksesta tuli katedraalikoulun lehtori ja tuomiokapitulin jäsen. Vain Ericus Ericin pääsy katedraalikoulun lehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi jää selittämättä. Opetushommat Uudellamaalla voisivat olla syy, mutta olisiko se riittävä syy? Ericus Erici on toki voinut olla poikkeuksellisen lahjakas.

Abraham kirjoitti kronikassaan "Af dessa ofwanskrefne är jag på Faderne utkommen och hörde ofta min sal. Moder Emerentia Tott, här om tala, och med förnämliga Män conferera." Mitä muutakaan Abraham olisi kirjoittanut kuin "min salig Moder" oli kyseessä kuka tahansa läheinen vanhempi nainen. Siihen aikaan käytettiin aina titteleitä, mitään pelkästään naispuolisia Emerentioita ei juurikaan ollut olemassa. Valpuri Innamaat olivat poikkeuksia, sen ajan joka tapauksessa tunnistettavia ikoneita. Ellei Emerentia olisi Tott, hän voisi olla vaikkapa Gabriel Melartopaeuksen 2. puoliso Emerentia Johansdotter Klöfverblad (Kleeblatt), joka kuoli Abrahamin ollessa toisella kymmenellä.

Pohdin tuota ylläolevaa Latva-Raskun kirjoitusta.

Siinä mainitut henkilöt ovat kaikki jotenkin sukukytköksissä toisiinsa.

Vain Ericus Ericin pääsy katedraalikoulun lehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi jää selittämättä.
Ericus Matthaei Härkäpää (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1064), opettaja 1551–1555, rehtori 1555–1559, 1562–1568
Henricus Jacobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=970), rehtori 1559–1562
Jacobus Petri Finno (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=649), rehtori 1568–1578, teologian lehtori 1578–1583, uudelleen rehtori 1584 † 1588
Christianus Michaelis Agricola (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=33), rehtori 1578–1583
Gregorius Martini Teet (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2453), rehtori 1588–1595
Johannes Clementis Mentzius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1718) mainitaan kollegana 1593 Marcus Henrici Helsingius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=924), teologian lehtori 1594–1595, rehtori 1595 † 1609
Joachimus Matthiae Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398), teologian lehtori 1605–1609, rehtori 1609–1615
Gabriel Petri Melartopaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1705), teologian lehtori 1610–1612, rehtori 1616–1630
Martinus Henrici Stodius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2394),

kiinnostavaa, että noiden ylläolevien väleillä löytyy avio-ja sukusuhteet hyvin läheltä toisiaan.

Ericus Erici Alftansus ei kuulunut tuohon liittoumaan vaimonsa kautta, joten ainoaksi selitykseksi jäisi äitinsä, koska isäksi sopivaa ei tuossa ryhmässä ole.
Voisiko jonkun yllä olevan vaimo olla Erikin äiti tai isoäiti?

[Olarra]

Lainaa:Siinä mainitut henkilöt ovat kaikki jotenkin sukukytköksissä toisiinsa.
Vain Ericus Ericin pääsy katedraalikoulun lehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi jää selittämättä.
Ericus Matthaei Härkäpää (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1064), opettaja 1551–1555, rehtori 1555–1559, 1562–1568
Henricus Jacobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=970), rehtori 1559–1562
Jacobus Petri Finno (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=649), rehtori 1568–1578, teologian lehtori 1578–1583, uudelleen rehtori 1584 † 1588
Christianus Michaelis Agricola (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=33), rehtori 1578–1583
Gregorius Martini Teet (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2453), rehtori 1588–1595
Johannes Clementis Mentzius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1718) mainitaan kollegana 1593 Marcus Henrici Helsingius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=924), teologian lehtori 1594–1595, rehtori 1595 † 1609
Joachimus Matthiae Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398), teologian lehtori 1605–1609, rehtori 1609–1615
Gabriel Petri Melartopaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1705), teologian lehtori 1610–1612, rehtori 1616–1630
Martinus Henrici Stodius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2394),
kiinnostavaa, että noiden ylläolevien väleillä löytyy avio-ja sukusuhteet hyvin läheltä toisiaan.
Ericus Erici Alftansus ei kuulunut tuohon liittoumaan vaimonsa kautta, joten ainoaksi selitykseksi jäisi äitinsä, koska isäksi sopivaa ei tuossa ryhmässä ole.
Voisiko jonkun yllä olevan vaimo olla Erikin äiti tai isoäiti?

Olen seurannut tätä kiinnostavaa ketjua vain pinnallisesti ja joudun siksi erikseen kysymään, että miten piispa Erik Härkäpää liittyy sukukytkökseen?
t. Olavi A.

[Benedictus]

Tuossa näkyy netin helpous ja vaikeus.

Kopioin ensin listan ilman Erik Härkäpäätä.

Kun pohdein tuota vaimojen merkitystä suhteisiin, totesin, että Erik Härkäpään vaimo on varteenotettava vaihtoehto Erik Eriksson Alfanuksen äidiksi tai isoäidiksi.
Siksi lisäsin hänet listaan, mutta en muistanutkaan lisätä ettei yhteyttä muihin henkilöihin löydy suoraan.

Siksi tuli tuollainen väärä informaatio.

Esimerkiksi Henricus Jacobi ja Agricola liittyvät yhteen, Henricin vaimon kautta.

Erik Härkäpää toimi aikana jolloin hyvinkin voisi ajatella ,että tyttärensä olis voinut naida Erik Hanssonin , Ericus Erici Alftanuksen isän.
Vaimonsa Skolastica ei ajallisesti taitaisi sopia Ericin äidiksi.

Pitää kuitenkin huomata, ettei ainakaan äkkiä ajatellen ole Alftanuksilla ja Härkäpäillä sellaisia yhteyksiä, mikä tukisi ajatusta.

Abraham Alftanuksen edeltäjät Hattulassa ovatkin kiinnostavia, silä heidän suhteensa listaan on aika selvä.

Gregorius Matthiae Favorinus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2719) 1651 † 1660
Hemmingius Josephi Ollonius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1883) 1661 † 1676
Isaacus Arvidi Florinus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=663) 1676 † 1676
Abrahamus Erici Alftanus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=72) 1676 † 1697

Ollonius, Hemmingius Josephi (K 1676)

Allon / Ollon / Ållon, Hollo / Hollon / Hollonius, Hemming Josefsson
S Masku oletettavasti 1620-luvun alkupuolella. V Maskun kirkkoherra Josephus Hemmingii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1225) ja Alisa (Ailisa) Jakobsdotter hänen 1. avioliitossaan.
Ylioppilas (Hemming Josephi Hollonius) Turussa kevätlukukausi 1644.
Hämeenkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5012) kappalainen 1652, samalla Hämeenkyrön kirkonisäntä; Hattulan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5010) kirkkoherra seurakuntalaisten pyynnöstä Turun tuomiokapitulin nimittämänä 1661.
Ollonius asui 1652–1656 Kalkunmäessä entisessä Turun akatemian voudin talossa, josta häntä yritettiin häätää pois, ja 1657–1661 Patasessa. Pitäjänmiehet antoivat hänelle tuvan ja siihen kuuluvan kamarin, jotka hän Hämeenkyröstä Hattulaan muuttaessaan siirsi käräjien luvalla pois Patasesta.

K Hattula 1676.
P1 Kirstin N.N., K noin 1665; P2 1667 Elisabet Eriksdotter Särki., eli leskenä miehensä jälkeen Tyrvännössä, P2 V Hattulan Tyrvännön kappalainen Ericus Johannis Rubellius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2140), aiemmin Särki ja Valborg Michelsdotter Maexmontana.

Olloniuksen 2. vaimon täti oli Karkun khr Colliniuksen vaimo Kirsti, setä karkun Järvenpään isäntä Clas Johansson Särki.
Järvenpään emäntä myöhemmin Juliana Alftana-Palm. Abrahamin sisaren tytär.

Favorinus, Gregorius Matthiae (noin 1600–1660)

Georgius / Gregorius Matthaei, Grels Mattsson
S Hattula Tyrväntö oletettavasti noin 1600. V todennäköisesti Hattulan Tyrvännön Suotaalan kylän Siukolan ratsutilallinen Matti Niilonpoika / Matts Nilsson ja N.N.
Kävi ilmeisesti Turun katedraalikoulua.
Mainitaan kutsutun Riian ja Liivinmaan kenraalikuvernöörin, valtakunnanmarski Jakob De la Gardien toimesta rykmentinpastoriksi Riikaan 1624; siirtyi eversti Nils Assersson Mannersköldin rykmentin rykmentinpastorina Hattulaan 1625; rovasti Paulus Johannis Paulinuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1922) kuoltua Hattulan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5010) vt. kirkkoherra 1625–1627; Turun tuomiokirkon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) suomalaisen seurakunnan kappalainen (choralis; 3. sarjaa) 1628–1632; Piikkiön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5080) kirkkoherra 1633 (nimitettiin virkaan ehkä jo 1631); Hattulan kirkkoherra ja Hattulan rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6125) lääninrovasti 1651;

K Hattula keväällä (mainitaan vainajana 25.5.) 1660.
P1 Aliza Jakobsdotter hänen 2. avioliitossaan, P1 V talollinen Jaakko Heikinpoika / Jakob Henriksson, joka oli elossa ja asui vävynsä luona Piikkiössä 1634, ja N.N.; P2 Brita N.N., eli leskenä miehensä jälkeen.
Aliza Jakobsdotterin P1 Maskun kirkkoherra Josephus Hemmingii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1225), S Masku mahdollisesti 1580-luvulla, K Masku 1625.

Hemmingius Henrici Maskulainen (K 1619)

Hemmingius Henrici Hollo, Hemming Henriksson
S Turku 1550-luvulla. V porvari Turun kaupungissa, kauppias Henrik Hollo ja N.N.
Maskun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5063) kirkkoherra vapusta 1586; Maskun ja Vehmaan kihlakuntien seurakunnat käsittäneen Pohjois-Suomen rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6122) maarovasti ainakin jo 1606.
K Masku kesällä 1619.
P N.N. Persdotter Melartopaea, K Masku 1614, PV Kemiön kirkkoherra Petrus Pauli Melartopaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1712) ja N.N

Puolison veli Gabriel Petri Melartopaeus Viipurin piispa listalla.

Lainaus:

Leinbergin Åbo stifts herdaminne 1554-1640-kirjassa sivuilla 26-27 kerrotaan Turun koulun konrehtori Sigfridus Henricistä mm. seuraavaa: "...blef conrector vid Åbo skola i mars 1618 och var i tjänsten till 1625, då han för falskt vittnesmål blef suspenderad. Någon tid derefter åter insatt i embetet, omnämnes han dock den 13/9 1628 såsom ´fordom underskolmästare i staden´. Utom sin lättsinniga edgång synes han äfven annars gjort sig känd för dåligt lefverne (Bidrag till Åbo stads historia, IV, sid. 37). Han afled 1630.

Ja sivulla 169 mainitaan Piikkiön kirkkoherra Sigfridus Henricistä seuraavaa: "Sigfridus Henrici Raumannus, omn. 1628-1630 (F. S. 1873: 80, 1884: 60, Sig. S R).

Eli kaikesta päätellen kyseessä on sama henkilö, sillä vuodet sopivat tarkasti yhteen.

Mielenkiintoista tuo siirto koulumestarin virasta ja virkaan. Piispa Ericus Erici kuoli kesäkuussa 1625, joten oliko hän sitä ennen vapauttanut Sigfridin konrehtorin tehtävistä? Uusi piispa Isaac Rothovius otti viran vastaan kesäkuussa 1627, joten siinä välissä Sigfrid ilmeisesti hoiti konrehtoraattia. Kirkkoherra Joachim Stutaeus johti tuomiokapitulia tuona väliaikana, jolloin Sigfrid palasi tehtäväänsä. Turun koulun rehtorina oli koko tuon ajan Gabriel Melartopaeus. Luultavasti tuosta piispattomuuden ajasta löytyy jokin selitys konrehtoraatin hoidolle.

Leinbergin lähteenä on ollut juuri tuo Bidrag... Mitä Piikkiön kirkkoherran sinettiin tulee, niin luultavasti se löytyy noista Leinbergin mainitsemista lähteistä. Niiden ainoa ero voi olla nimikirjaimissa tai sitten mikään ei kuviossa täsmää.
___________
Matti Pesola

Sigfridus Henrici Raumannus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2066) ainakin jo 1628 † ennen 1631
Gregorius Matthiae Favorinus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2719) 1633 (nimitettiin ehkä jo 1631) – 1651

Jotenkin ylläolevasta syntyy kuva,että Alftanukset kuuluivat tuohon sukupiirin sisäosaan jonkin tuntemattoman lenkin kautta, eli varmaankin Erikin äidin kautta.

[Olarra]

Tuossa näkyy netin helpous ja vaikeus.Kopioin ensin listan ilman Erik Härkäpäätä.Kun pohdein tuota vaimojen merkitystä suhteisiin, totesin, että Erik Härkäpään vaimo on varteenotettava vaihtoehto Erik Eriksson Alfanuksen äidiksi tai isoäidiksi.
Siksi lisäsin hänet listaan, mutta en muistanutkaan lisätä ettei yhteyttä muihin henkilöihin löydy suoraan. Siksi tuli tuollainen väärä informaatio.
Esimerkiksi Henricus Jacobi ja Agricola liittyvät yhteen, Henricin vaimon kautta.Erik Härkäpää toimi aikana jolloin hyvinkin voisi ajatella ,että tyttärensä olis voinut naida Erik Hanssonin , Ericus Erici Alftanuksen isän.
Vaimonsa Skolastica ei ajallisesti taitaisi sopia Ericin äidiksi.Pitää kuitenkin huomata, ettei ainakaan äkkiä ajatellen ole Alftanuksilla ja Härkäpäillä sellaisia yhteyksiä, mikä tukisi ajatusta.

Kiitos nopeasta vastauksesta. Kaikki piispa Härkäpäähän liittyvät hypoteesit ovat hyödyllisiä ja avuksi, kun ei häntä oikein saada kytketyksi mihinkään muutoin kuin Pernajan kautta. Todella harmillista kuinka vähän hänestä osataan sukututkimuksellisesti sanoa ja onko siis todella niinkin, ettei sentää Viipurin piispalta ole jäänyt sinettiäkään tutkittavaksi.

[Benedictus]

Tämä hatula sidos on vieläkin lujempi, sillä Abraham Alftanuksen seuraaja kuuluu myös samaan liittoon.

Reuter, Emanuel Danielis (K 1723)

Reuther, Emanuel Danielsson
S ilmeisesti Sahalahti 1650-luvulla. V Sahalahden, myöhemmin Oriveden kirkkoherra Daniel Laurentii Reuter (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2089) ja hänen 1. puolisonsa Elisabet Henriksdotter.
Ylioppilas (Eman. Dan:is Reuter, Sahalax.) Turussa 1674/75; mainitaan konsistorin pöytäkirjassa sopimattomasti käyttäytyneenä 27.3.1678.
Sahalahden (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5092) pitäjänapulainen 1680, kirkkoherra isänsä jälkeen 1684; Hattulan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5010) kirkkoherra 1697.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 21.11.1694, 30.6.1700, (29.11).1702 ja 15.12.1709.
K Hattula 1723.
P Elisabet Jakobsdotter Ichtydia, S noin 1656, K Pälkäne (haudattiin 8.7.) 1737, PV Akaan kirkkoherra Jacobus Matthiae Ichtydius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1067) ja hänen 1. puolisonsa Elisabet Ottesdotter Klöfverblad.


Reuterin anopin sisar oli Viipurin piispa Melartopaeuksen 2. vaimo.


K Viipuri alkuvuodesta 1641 (eli ilmeisesti vielä huhtikuussa).
Gabriel Petri Melartopaeuksen

P1 1610 (jälkeen 23.2.) Gunborg Påhlsdotter hänen 2. avioliitossaan (P1 Turun katedraalikoulun rehtori, filosofian maisteri Marcus Henrici Helsingius, S noin 1565, K Turku 31.1.1609), K Turku 7.4.1623; P2 Emerentia Johansdotter Klöfverblad (Kleeblatt), K 1642, P2 V Turun hovioikeuden holsteinilaissyntyinen kanneviskaali Johan Ottesson Kleeblatt l. Klöfverblad ja Elisabet Hansdotter.


Tätä koostetta katsoessa ei olisi mahdotonta, että Abraham Alftanuksen 1. vaimo Emerentia olisi ollut piispa Malartopaeuksen ja Emerentia Klöverbladin tytär, Emerentia nimeltään.
Abrahamin poika tästä aviosta oli Johan Alftanus voisi olla isoäidin isän kaima.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5325968

[Pekka Hiltunen]

Siis Abraham ei näin ollen kronikassaan olisi sekoittanut toisiinsa vaimonsa ja äitinsä nimiä: kun mies yhtyi vaimoon, tulivat he yhdeksi lihaksi, jolloin myös anoppi muuttui äidiksi!
PH

[Benedictus]

Jottei tule sotkettua tietoja niin Ictydiuksen vaimo oli Otte ottesson klöverbladin tytär eli Piispan vaimon veljen tytär.

Mikä ei poista ajatusta, että Abrahamin vaimo olisi ollut piispan tytär. Piispan ura vaikuttaisi rajun nousu johteiselta, olisiko appi ukolla osuus asiaan.

Toisaalta tuossa lainaus Klöfverblad ketjusta.

Olav Rundt kertoi jokunen vuosi sitten, että Juhana Ottenpoika on karkaamisen sijaan saattanut tulla Ruotsiin kuningas Kaarle IX uuden puolison, Christina av Holstein-Gottorpin, seurueessa. Teoria selittäisi kätevästi mm. sen, että Juhana Ottenpoika pääsi lainlukijaksi Kaarlen hallinnoimalle Sveanmaalle ja että hän näytteli niin merkittävää roolia vuonden 1600 Linköpingin valtiopäivillä.

Oliisko niin , että Johan Ottesson Holstein-Klöverblad oli Kuningataren veljen poika tai jotain sellaista. Äpärä tai ei.
Abraham kronikassa on esiisä joka on myös Kuningattaren veljen jotain.

Olisiko Abraham tai jälkipolvet sekoittanut henkilöt ja tarinat?

[Pekka Hiltunen]

Juhana Ottenpoika on karkaamisen sijaan saattanut tulla Ruotsiin kuningas Kaarle IX uuden puolison, Christina av Holstein-Gottorpin, seurueessa

Olen nähnyt "karkaamisen" vain lainausmerkeissä eli sen mukaisesti kyseessä olisi ollut vain vitsi: Kleeblad toimi vain kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti - ei kai hän sentään ollut tanskalaisten vanki ja samalla korkeassa virassa?
PH

[Jaakontytär]

Tutkijanoviisi ihmettelee voisiko Johan tosiaan olla noin läheistä sukua kunigattarelle, ilman että siitä olisi säilynyt jotakin merkintöjä lähteissä? :)


Oliisko niin , että Johan Ottesson Holstein-Klöverblad oli Kuningataren veljen poika tai jotain sellaista. Äpärä tai ei.

Myös ihmettelen millä perusteella mm. Personhistorisk Tidskrift väittää seuraavaa: "konung Karl IX:s trotjenare och generalkamrerare i Finland Johan Ottosson Klebladt (Klöfverblad), af en adlig släkt i Holstein, (f 1641), och Elisabet Stålhandske, N:r 98." Stålhandske on kai jo osoitettu vääräksi, mutta tunteeko joku aatelissukua nimeltä Klebladt tai Klöfverblad? Aatelisuus lienee joku arvaus vain. (Onko tuo lähde ylipäätään osoitettu epäluotettavaksi/vanhentuneeksi?)

Ja vielä tämä kuva, jonka väitetään esittävän Klöfverbladia - ilman lähdemerkintöjä tietysti. Onkohan tässä vaan napattu summanmutikassa joku kasvokuva satunnaisesta renessanssiajan maalauksesta? :rolleyes:
http://www.myheritage.se/photo-2502129_139219542_139219542/skarmavbild-2011-10-26-kl-084400

[KariKK]

Tutkijanoviisi ihmettelee voisiko Johan tosiaan olla noin läheistä sukua kunigattarelle, ilman että siitä olisi säilynyt jotakin merkintöjä lähteissä? :)



Myös ihmettelen millä perusteella mm. Personhistorisk Tidskrift väittää seuraavaa: "konung Karl IX:s trotjenare och generalkamrerare i Finland Johan Ottosson Klebladt (Klöfverblad), af en adlig släkt i Holstein, (f 1641), och Elisabet Stålhandske, N:r 98." Stålhandske on kai jo osoitettu vääräksi, mutta tunteeko joku aatelissukua nimeltä Klebladt tai Klöfverblad? Aatelisuus lienee joku arvaus vain. (Onko tuo lähde ylipäätään osoitettu epäluotettavaksi/vanhentuneeksi?)

Ja vielä tämä kuva, jonka väitetään esittävän Klöfverbladia - ilman lähdemerkintöjä tietysti. Onkohan tässä vaan napattu summanmutikassa joku kasvokuva satunnaisesta renessanssiajan maalauksesta? :rolleyes:
http://www.myheritage.se/photo-2502129_139219542_139219542/skarmavbild-2011-10-26-kl-084400

Tuskin Johan Ottosson oli ainakaan kuningatar Kristiina Holstein-Gottorpilaisen veljenpoika, sillä todennäköisesti Johan oli vanhempi kuin tämä kuningatar.
Tosin onhan tuollainenkin ikäsuhde mahdollinen, vaikka ei nyt tapana ihan joka perheessä.
Kristiina oli Kaarle IX:n puoliso vuodesta 1592 lähtien ja oli syntynyt Wikipedian mukaan 13.4.1573 Kielissä. Vanhojen tetosanakirjojen mukaan Holstein-Gottorp-suku oli tanskalaisen Oldenburg-suvun haara, joka polveutui kuningas Fredrik I:n pojasta herttua Adolfista. Fredrik I (1471-1533) oli kuninkaana vuodesta 1523 lähtien, kun oli syrjäyttänyt veljenpoikansa Kristian II:n, joka oli kai se Kristian, joka tunnetaan lisänimillä tyranni ja verinen.
Sitä, kuuluiko Johan Ottosson mahdollisesti tähän kuninkaalliseen sukuun ja miten, ei nähtävässti kukaan ole kyennyt selvittämään. Siten kenttä on vapaa erilaisille arvailuille ja oletuksille.

T. Kari

[Seppo Niinioja]

Tutkijanoviisi ihmettelee voisiko Johan tosiaan olla noin läheistä sukua kunigattarelle, ilman että siitä olisi säilynyt jotakin merkintöjä lähteissä? :)



Myös ihmettelen millä perusteella mm. Personhistorisk Tidskrift väittää seuraavaa: "konung Karl IX:s trotjenare och generalkamrerare i Finland Johan Ottosson Klebladt (Klöfverblad), af en adlig släkt i Holstein, (f 1641), och Elisabet Stålhandske, N:r 98." Stålhandske on kai jo osoitettu vääräksi, mutta tunteeko joku aatelissukua nimeltä Klebladt tai Klöfverblad? Aatelisuus lienee joku arvaus vain. (Onko tuo lähde ylipäätään osoitettu epäluotettavaksi/vanhentuneeksi?)

Ja vielä tämä kuva, jonka väitetään esittävän Klöfverbladia - ilman lähdemerkintöjä tietysti. Onkohan tässä vaan napattu summanmutikassa joku kasvokuva satunnaisesta renessanssiajan maalauksesta? :rolleyes:
http://www.myheritage.se/photo-2502129_139219542_139219542/skarmavbild-2011-10-26-kl-084400

Suku aateloitiin Ruotsissa nimellä Klöfverskjöld, nro 579 vuonna 1653. Holsteinissa se ei liene ollut aatelinen. Ks. http://www.riddarhuset.se/jsp/index.jsp?id=553

[Benedictus]

Selkeytän ideaa:
Abraham Altanus muistelee tarinoita lapsena kuulleensa äitinsä Emerentian kertomana.

Ajallisesti piispan vaimo Emerentia Klöverblad voisi olla tuo äiti.
Perheet ovat voineet hyvinkin olla tuttavia tai jopa sukua aiempaa. Otten vaimojen sukuja ei tunneta.

Tarinat voisivat kertoakin juuri Otten perheen juurista, ei Alftanus perheen.
Kiinnostavaa, että Otte Klöverblad on hakkauttanut hautakiveensä juuri Holstein nimen oman nimensä yhteyteen, aivan kuin Holsteinin ruhtinaiden nimissä.

Tuo voisi juuri viitata, että on halunnut korostaa mitä sukua on. Otten isä tai äiti on voinut olla Kuninkaan tai tämän veljien äpärä, yleensä äpärät kirjattiin tai ainakin annettiin virkoja, joita Ottellakin oli aika kasa.
Olisiko prinsessan äpärä jätetty kirjaamatta, koska olisi laskenut tämän markkina arvoa?

Onkohan muuten tietoa, kuka oli ståthållare Hans Nilsson Geetin vaimo? Sisarekseen epäillään Elsa Nilsdotteria, Arvid Frisiuksen isoäitiä.

[Matti Lund]

J...

Toisaalta tuossa lainaus Klöfverblad ketjusta.

Olav Rundt kertoi jokunen vuosi sitten, että Juhana Ottenpoika on karkaamisen sijaan saattanut tulla Ruotsiin kuningas Kaarle IX uuden puolison, Christina av Holstein-Gottorpin, seurueessa. ...

Juhana Ottenpoika on aivan luonnollisesti kamreerintehtäviensä takia joutunut tuon tuostakin ylhäisten ja kuninkaallisten seuraan.

Voudintileissä on melko paljon Juhana Ottenpojan allekirjoittamia asiakirjoja, yksistään Pohjanmaan osalta. Niissä ei esiintynyt mitään lisänimeä. Tunnettua on, että hänen sinetissään oli mm. neliapilan kuva (klöverblad).

Ajattelin tästä, että kun nämä eivät sijoittuneet Juhana Ottenpojan elämän viime vuosiin, niin ehkä lisänimi ei ollut vielä hänen käytössään, mutta ehkä myöhemmin.

En kuitenkaan löytänyt sillekään spekulaatiolle mitään tukea. Otin "ilmapuntariksi" kamarikollegion pöytäkirjat. Mutta niissäkään ei koskaan mainita Juhana Ottenpojalle mitään lisänimeä (on noin 20 istuntoa, joissa on erikseen mainintoja hänen nimestään, mutta kaikki on kirjattu patronyymisinä).

Juhana Ottenpojan viimeinen kamarikollegion istuntoon osallistuminen oli 21.6.1628 ja vielä siinäkään vaiheessa ei lisänimeä ilmennyt.

Eli käsitellessä erästä Nils Bielken valitusta kohta kuuluu "tollarrendatoren Gardiner på rådstúfúan anklaga lata för samma skipz förlofúande, hwilket Jahan Ottesson bekende sigh giort hafúa.


Tässäkin kaikilla muilla esiintulevilla henkilöillä on lisänimi paitsi Juhana Ottenpojalla!

Istunnossa 13.9.1620 aloitettiin iso riitajuttu: kamreeri Johan Ottenpoika vastaan komissaarit Olof Hård ja Jöns Jöraninpoikaa (Lilliesparre) sekä kirjuria Erik Larsinpoikaa vastaan koskien Älvsborgin lunnaita Smålannissa. Juttua puitiin useissa istunnoisa yli vuoden, sillä se päätettiin vasta istunnossa 27.11.1621.

Näissä kamarikollegion pöytäkirjoissa näytään lähes aina mainittavan henkilön lisänimi, jos se on tiedossa, ilmaisten se myös taannehtivana suluissa, jos sitä ei ole kirjattu itse tapahtumapaikalla tapahtumaaikaan.

Juhana Ottenpojalta sellaista ei ole näissä istunnoissa tunnettu vielä vuoteen 1629 mennessä!

Siis ainakaan virallisissa asiakirjoissa Juhana Ottenpoika ei halunnut käyttää ennen vuotta 1629 itsestään mitään lisänimeä.

terv Matti Lund

[Benedictus]

Todella mielenkiintoista, kiitos Matti Lundille.
Mahtaako tuo sukunimi perustua pelkästään tuohon hautakiven tekstiin?

Onkohan Holsteinin alueella jokin sympoliikka tai tarujuttu, jossa mainitaan kolmilehti-apila, johon tuolla vaakunalla tai nimellä viitataan?

Lainaus aiemmasta ketjusta:

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=5352&highlight=kl%F6fverblad&page=2
Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Antti Järvenpää http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=29918#post29918)
Ramsay viittaa tiedoissaan Fryxelin ilmeisesti Berått. ur Sv: Hist. 4:279 teokseen tuon Tanskasta karkauksen suhteen. En löydä teosta Googlen teos haulla, mutta tuo Ramsayn maininta Stålhanskeen ja fru Nödingiin on melko suoraan edellä linkitsemästäni teoksesta.

Juhana Ottenpojan Tanskasta karkaamiseen en osaa ottaa kantaa, mutta hautakivensä mukaan hän oli ainakin kotoisin siltä suunnalta (Holsteinista).

Juhana Ottenpojan hautakivi on Litslenan kirkon alttarin edessä. Kiven tekstityksessä kiinnittää huomiota se, että siihen on varattu paikat sekä Juhana Ottenpojan kuolinajalle että -iälle. Paikat on kuitenkin jätetty tyhjiksi. Tästä olen päätellyt, että kivi on vainajan itsensä teettämä ja että perilliset eivät ole hoitaneet omaa osuuttaan meidän suureksi harmiksemme. Iästä kun olisi saanut laskettua synnyinajan. Toinen huomionarvoinen seikka kivessä on sen keskusta, joka näkemykseni mukaan sisältää seuraavaa:
Enkeli, joka näyttää soittavan harppua.
Vaakunakilpi, jossa aiheena on kolmilehtinen apila juurineen.
Apilan kukka vaakunakilven oikealla puolella.
Epäselvä kuva vaakunakilven vasemmalla puolella enkelin siipien alla vaikeampi hahmottaa. Olen näkevinäni siinä kaksi talon kattoa ja kolme kirkon tms. tornia. Voisiko se olla jonkinlainen viite Juhana Ottenpojan synnyinseutuun, kotikaupungin kuva?Olisin todella halukas lukemaan, mitä te muut kuvassa näette.

Olav Rundt kertoi jokunen vuosi sitten, että Juhana Ottenpoika on karkaamisen sijaan saattanut tulla Ruotsiin kuningas Kaarle IX uuden puolison, Christina av Holstein-Gottorpin, seurueessa. Teoria selittäisi kätevästi mm. sen, että Juhana Ottenpoika pääsi lainlukijaksi Kaarlen hallinnoimalle Sveanmaalle ja että hän näytteli niin merkittävää roolia vuonden 1600 Linköpingin valtiopäivillä.

Myös molemmat Juhana Ottenpojan puolisot kiinnostavat minua. Elgenstiernan mukaan he olivat "1:o m. N. N.; 2:o omkr. 1597, då barnen ur 1:a giftet blevo avvittrade, m. Elisabet Hansdotter, d. 4.2.1645 på Djurby och begr. s. å. 19.2. i Litslena kyrka." Elgenstierna, joka varmasti on tuntenut vanhemmat aatelismatrikkelit, on pudottanut toisen vaimon sukunimen pois joko luotettavan lähteen puuttumisen tai tiedon virheellisyyden vuoksi.

Pekka Hellemaa
Attached Thumbnails http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=643&stc=1&thumb=1&d=1232283051 (http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=643&d=1232283051) http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=644&stc=1&thumb=1&d=1232283065 (http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=644&d=1232283065) http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=645&stc=1&thumb=1&d=1232283073 (http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=645&d=1232283073) http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=646&stc=1&thumb=1&d=1232283958 (http://suku.genealogia.fi/attachment.php?attachmentid=646&d=1232283958)

[Benedictus]

Hm..
Nuo Pekka Hellemaan kuvat eivät kopioituneetkaan tänne oikeassa muodossa.

Tässä sivu.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=5352&highlight=kl%F6fverblad

[Jouni Kaleva]

Selkeytän ideaa:
Abraham Altanus muistelee tarinoita lapsena kuulleensa äitinsä Emerentian kertomana.
Tämähän on kyllästymiseen asti käyty läpi. Abrahamin äiti on melkeinpä kiveen hakatusti Elin Mårtensdotter. Joka toisin väittää, joutuu selittämään tyhjäksi Elinin perinnönjakoon liittyvien Taivassalon käräjien kirjaukset 1664, jossa "Fordom Pastoris i Töffsala H. Erici Erici barn och ärfvingar som ähre Henrik, Isak H. Abraham och H. Israel Erichssöner, med hustru Karin och hustru Anna Erichsdötter företrädde och gafwe tillkänna, att såsom den högste Budh hade deras Moder för någon tijd sedan hädankallat...". (22.-23.7. 1664) Abraham Erikinpoika oli siis yksi niistä lapsista, joiden perintöä "samsyskon fädrne och mödrne" käsiteltiin Taivassalon käräjillä 3.-4.10.1664. Samaten pitää selittää Israel Erikinpojan itse tilaaman ja käsikirjoittaman Isonkyrön kirkon seinällä tänäänkin nähtävissä olevan epitafitaulun teksti, jossa Israel nimeää äidiksensä "hurskaan äiti Helenan Uudenmaan Brändöstä".

Ajallisesti piispan vaimo Emerentia Klöverblad voisi olla tuo äiti.Nyt putosin kärryiltä. Abrahamin isä oli khra Ericus Erici. Abraham äiti oli piispan vaimo?? Entäpäs miksi sitten kronikan käsikirjoituksessa lukee Emerentia Tott?
Perheet ovat voineet hyvinkin olla tuttavia tai jopa sukua aiempaa. Otten vaimojen sukuja ei tunneta.

Tarinat voisivat kertoakin juuri Otten perheen juurista, ei Alftanus perheen.Ehkä muuten, mutta kun koko paperin otsikko on "Alftanska Slächtens Ursprung" ja käsitellään pelkästään Ericus Ericiin esivanhempia.

[Benedictus]

Hm.. pitää selvittää.

Abrahamin äiti tiedetään. Ok.
Kronikka kuitenkin puhuu kaikkea muuta.

Kuten jo aiemmin on ajateltu voisi tuo äiti sana tarkoitaa jotain muutakin suvun naista.
Siispä jos kyseessä oleva kuunneltu henkilö olisi tuleva anoppi Emerentia, vaimon Emerentian äiti.

Mistä tulee Tott onkin kysymys, tosin Johan Ottessonin vaimo 1. ei tunneta.

Kronikka on Erik Erikssonin alkujuurista,mutta pasmat tekijällä ovat voineet mennä sekaisin jo aiemmin.
Aivoperäiset sairaudet sotkevat helpostikin kuvioita.

Itse olisin kiinnostunut tuosta ståthållare Hans Nilssonista, joka voisi sopia paremmin Alftanus kronikaan, jos vielä mukana olisi yhteys Frisius sukuun.

[Benedictus]

Linnankirjuri Henrik Hansson toimi holhoojana Mårten Ja Matts Jacobssonille.

Olisiko tuossa alla kyseinen Matts Jacobsson?

Matthias Jacobi (K 1666)

Matts Jakobsson, Pikensis
Ehkä kotoisin Piikkiöstä.
Liedon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5052) Auran (Prunkkalan) kappalainen (komministeri) 1636; Maarian (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5061) kappalainen 1642, toimi sijaiskirkkoherrana (vicepastor) ilmeisesti ainakin kirkkoherra Johannes Johannis Someruksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2348) siirryttyä Kemin kirkkoherraksi ja ennen piispa Aeschillus Olai Petraeuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1948) virkaanastumista 1649–1652; käytti itsestään varapastorin nimitystä 1651.
Turun tuomiokapituli määräsi 8.12.1659, että Prunkkalan herra Matthiaksen oli käytävä joka neljäs sunnuntai saarnaamassa Liedossa. Pari kuukautta myöhemmin 6.2.1660 tuomiokapitulin istunnossa käsiteltiin Matthias Jacobin valitusta, että Turun linnan ja köyhäintalon papit tunkeutuivat hänen alueelleen. Vastineessaan kyseiset papit kertoivat suorittaneensa seurakuntalaisille palveluksia näiden kutsusta, mutta kapituli piti oikeana, että omat papit käyvät seurakuntalaistensa luona.
Matthias Jacobi sai 1643 anomuksesta asuttavakseen ja viljeltäväkseen Kaerlan Leipälän autiotilan, jota hän piti hallussaan vuoteen 1659. Edellisen vuoden kesällä talon asuinrakennus paloi ilmeisesti tuhopolton seurauksena ja kappalainen menetti omaisuutensa. Hän sai kuitenkin oikeuden päätöksellä korvausta menetyksestään 6 äyriä jokaiselta manttaalinomistajalta Maariassa, Raisiossa ja Ruskolla.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku (14).12.1650 (”Matthias J. sacrorum mysta in Rändämäki”) ja 18.4.1651 (”Matthias Jacobi vice past in Rändämäki”).
K Maaria 1666.
P ainakin jo 1643 Margareta Klemetsdotter (Stigaea), eli leskenä ainakin vielä 1671, PV Maarian aiempi kappalainen Clemens Michaelis Stigaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2380) ja Anna Johanesdotter (Somera).


Kiinnostavaksi seikan tekee, että lankonsa nai Karin Eriksson Alftanuksen ja Annan Someran 2. puolison poika Nils Hammarmannuksen vaimo lienee Brennerus sukua.


Stigelius, Jacobus Clementis (K 1679)

Jakob Klementsson
S kaiketi Maaria. V luultavasti Maarian kappalainen Clemens Michaelis Stigaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2380) (Stichaeus, Finno) ja Anna Johansdotter (Somera) hänen 2. avioliitossaan.
Ylioppilas (Jacobus Clementis, Rändämäkensis) Turussa syyslukukausi 1640.
Lohjan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5054) Pusulan kappalainen piispa Isaacus Birgeri Rothoviuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) nimittämänä 1651. Piispa Rothoviuksen kuoltua helmikuussa 1652 nimitys kumottiin ja virkaan nimitettiin Henricus Erici Agricola (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2372). Turun tuomiokapitulissa käsiteltiin 8.10.1656 Agricolan valitusta, että Stigelius vastoin tuomiokapitulin päätöstä jatkuvasti suorittaaa seurakunnassa papin virkatehtäviä, estää häntä hoitamasta virkaansa ja nostaa palkkaa talonpojilta. Tuomiokapituli päätti pitää voimassa Stigeliuksen virasta pidättämistä koskevan päätöksensä, mutta oikeutti tämän kuitenkin nauttimaan puolet Pusulan kappalaisen palkasta. Kun Christiernus Christierni Agricola (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=34) sai siirron isänsä apulaiseksi Uskelaan kevättalvella 1657 Jacobus Clementis Agricolasta tuli Lohjan emäseurakunnan kappalainen ja Stigelius palautettiin entiseen virkaansa Pusulan kappalaiseksi tuomiokapitulin päätöksellä 19.6.1657.
K Pusula, Lohja 14.5.1679.
P (1639 jälkeen) Karin Eriksdotter Alftan, K leskenä Pusula, Lohja (haudattiin 18.3.) 1700, PV Taivassalon kirkkoherra, rovasti Ericus Erici Alftanus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=73) (Alftan) ja Helena (Elin) Mårtensdotter Brenner.

Turun raastuvanoikeus 31.8.1629
Edesmenneen Kyrö Jacobin poika Mårthen Jacobsson riitelee perinnöistä edesmenneen linnankirjuri Henrich Hanssonin lesken ja tämän pojan M: Mårthenin kanssa. Ensin käsitellään Kyrö Jacobin äidin perintöä, joka jaettu vuonna 1594. Puolet mennyt Kyrö Jacobin lapsille ja toinen puoli jaettu kymmeneen osaan (Mickill Tyken neljälle lapselle ja Kyrö Jacobin kuudelle lapselle). Mickill Tyken lasten osuudessa mainitaan vain Boije Hake ja Jacob Michilsson.
Seuraavaksi käsitellään isän ja äidin perinnöt, jotka jaettiin kolmeen yhtä suureen osaan:
1. Boije Hake ja hänen kaksi lastaan
2. Nils Torkilsson ja hänen kaksi lastaan
3. Henrich Hansson otti kolmannen osan Mårthen ja Mats Jacobssonin puolesta ja tästä osasta on kyse käräjöinnissä. Siinä esitetään pari todistusta (3.12.1604 ja 23.1.1602), joista käy ilmi mm. että Henrich Hansson ylläpitänyt Mårthen ja Mats Jocobinpoikien 7-vuoden koulutuksen ja vielä Matsin Saksassa viettämän ajan (den tijdh han drogh till Tysklandh). Lisäksi mainitaan nuorimman veljen Olofin 3-vuoden koulutus(?).

Henrik Hansson otti oman osansa lisäksi Mårthenin ja Matsin osuudet koska nämä olivat alaikäisiä. Olofin osuus on epäselvä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11507573

Huom! Pormestari Nils Torkilssonin vaimo Valborg Olofsdotterin 1. avion tytär Elisabeth Mårtensdotter Kyrö oli linnankirjuri Henrik Hanssonin vaimo.

Antti Järvenpää
10.12.12, 21:54

Jos nyt oikein ymmärrän, niin tässä kaiketi on kyse siitä, että Kyrön Jaakon vaimo oli ensin aviossa Mikko Tyykin kanssa. Nuortevassa ei ole Matti Jaakobinpoika nimistä opiskelijaa Saksassa, joten jää arvelujen varaan mitä hän on tehnyt Saksassa.

Lempäälän Vaimalassa mainitaan Anna Larsdotter Rothin/Ruuthin puolisona qwartermästare Jacob Tyki.Myös poika Jacob Tyk.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=470568
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=469923
Jacob Månsson lienee qwartermestare Jacob Jacobsson Tykin isä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=469825
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=468148
1646 Jacob Månsson ja vaimo Elin Danielsdotter Floor
Lignipaeus, Jacobus Bartholdi (K 1667)

Jakob Bertilsson
S Loimaa oletettavasti 1610-luvun lopulla tai 1620-luvun alussa. V Loimaan Puujalkalan talollinen Perttu Tuomaanpoika / Bertil Tomasson ja Maisa N.N.
Ylioppilas (Satacundensis, Jacobus Bertolli Loimijokiensis) Turussa syyslukukausi 1640.

P Anna Danielsdotter (Floor), S noin 1627, eli leskenä Porissa vielä 1701, PV kapteeni Daniel Hansson (Floor) ja Elin Kristoffersdotter.


Jacob Månssonin poika tai ainakin pojanpoika käytti Tyki nimeä. Voisikohan äitinsä tai isänsä olla yksi noista Kyrö Jacobin lapsista, joita Henrik Hansson ja muut jakoivat keskenään?

[Benedictus]

Linnankirjuri Henrik Hanssonin 1. vaimoksi mainitaan Biritta , joka on haudattu Turun tuomiokirkkoon 5 lapsensa kanssa.
Jos nyt muistan ilman etsintää, olisi arkun päällä ollut tekstiä ja Stiernkors merkit: tähti-risti.

Aiemmin on pohdittu moninaisesti, kuka tuo Biritta voisi olla.Stiernkors suvusta ei sopivaa ole löytynyt.

Kaivellessani tietoa Ivar Månsson Stiernkorsista, tuli esiin seikka, että hänellä oli poika Nils Ivarsson Stiernkors, joka ei ollut Ivarin vaimon poika vaan hänen äpäränsä.

Äkkiseltään ei Nils Ivarssonin äidistä löydy mitään tietoa.

Nils Ivarsson kuitenkin käytti Stiernkors nimeä ja on kai liitetty sukuun virallisesti.

Kyysmys kuuluukin: Oliko linnankirjuri Henrik Hanssonin vaimo Biritta Ivar Stiernkorsin toinen äpärä ja siis Nils Ivarsonin täyssisar?

Ajallisesti tuntuisi, että Nils Ivarsson olisi voinut syntyä ennen Ivar Stiernkorsin muita lapsia, jolloin äitinsä voisi olla joku tukholmalainen nainen.

Kiinnostavaa, että Nils Ivarssonin maaomaisuus siirtyi jollain tavalla Johan de la Gardien haltuun. Tämähän oli Sofia Gyllenheimin poika eli Juhana kuninkaan tyttärenpoika.

[Kivipää]

Sellainen ajatus tuli mieleeni josko tämä Henrik Hanssonin Biritta-vaimo oli Ispoisten Sigfridin ja Ispoisten Britan (k. 1556) tytär. Näin tulisi ymmärrettävämmäksi se, että Henrik Hansson antoi rahalainaa Ispoisten perikunnalle.
_____________
Matti Pesola

[Pekka Hiltunen]

Kiinnostavaa, että Nils Ivarssonin maaomaisuus siirtyi jollain tavalla Johan de la Gardien haltuun. Tämähän oli Sofia Gyllenheimin poika eli Juhana kuninkaan tyttärenpoika.

Nils Ivarssin Stiernkors syntyi laittomasta liitosta, mikä merkitsee sitä, että voidakseen säilyttää hallussaan ollutta kruunun maaomaisuutta (kaikki aateliston maaomaisuushan kuului viime kädessä kruunulle), olisi se ollut mahdollista vain niin, että hänet olisi erikseen aateloitu ja p.o. omaisuus sitten hänelle läänitetty. Omaisuus siirtyi näin ollen täysin laillisesti kruunun haltuun ja sitä hallitsi sitten herttuan ja myöhemmin kuninkaaksi kruunatun Johan Gustafsson Vasan (ja aatelittoman Catharina Hansintyttären) aateloidun tyttären, Sophia Gyllenhjelmin aviomies, joka nyt "sattumoisin" oli eräs ranskalainen aatelismies ja "sotaherra" Pontus De la Gardie. En näe tässä mitään erikoista.

PH

[Benedictus]

Nils Ivarsson Stiernkorsin isän Ivar Stiernkorsin ura on aika värikäs, ollen hän sekä Erik että Juhana kuninkaan palvelija.
Kuollen lopuksi kuningattaren veljen eli toisen kuningattaren sisarenpojan tappamana.

http://runeberg.org/anrep/4/0196.html

Ivar Månsson ja Nils Ivarsson Sauvo Vartsalo
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900154
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900153
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900152
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900150
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900149
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900148
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900160
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900162
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=900163
Ivarilla oli aikalailla iso osa Sauvosta hallussaan.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1070086

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=902190
Hustru Biritan

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=904150

[Pekka Hiltunen]

Avioton Nils Ivarsson, jonka velipuolten äiti oli kreivitär Elin Kurck (vh:t Jöns Kurck ja Ingeborg Tott) teloitettiin ja teilattiin Turun Suurtorilla 1599. Äitipuolen Elin Kurckin 2. p:so oli kai Bertil Ivarsson Tott.

Biretta viisine lapsineen haudattiin Tavastien kuorin nurkkaan lattian alle muurattuun hautaan. Sen päällä ollut hautakivi kirjoituksineen on nostettu p.o. kuorin eli kappelin länsiseinälle ja tekstin alle on hakatti risti ja tähti päällekkäin sekä nimikirjaimet HH ristin pystyviivan jäädessä nimikirjainten väliin.

Myöhemmin Kanlaisten suku otti käyttöönsä kyseisen kuorin mainitun nurkkauksen, jolloin Biretan ja lasten hauta jäi sotamarsalkka Evert Hornin sarkofagin alle. Myöhemmin rakennettiin ns. Kankaisten uusi kappeli, jossa nykyään on Kaarina Maununtyttären sarkofagi, jonka sisältö siirrettiin siihen kirkon eteläseinustalla sijaitsevasta Tottien muurihaudasta.

HH on hyvinkin voinut hakkauttaa kivilaattaan - jolla on pituutta (tai nykyään korkeutta, kun on ripustettu seinälle) ehkä noin 170 cm ja leveyttä noin 70 cm - vaimonsa isän vaakunakuvion. Siinä tapauksessa hänen appensa valtasi Erik-kuninkaan käskystä Turun Linnan ja vangitsi Juhana Herttuan 1563. Kun lukee Ramsayn kuvauksia Ivar Månssonin poikien vaiheista, ymmärtää, että asioista on hallitsijoitten vaihtuessa ja kaulojen katketessa puhuttu kuiskimalla, ja Tottejakin sukupiireissä esiintyy.

Biretta-nimimuoto ei vaikuta kovin yleiseltä - onkohan se ollut tavallisempi emämaan puolella?

PH

[Benedictus]

Lainaus:
Sellainen ajatus tuli mieleeni josko tämä Henrik Hanssonin Biritta-vaimo oli Ispoisten Sigfridin ja Ispoisten Britan (k. 1556) tytär. Näin tulisi ymmärrettävämmäksi se, että Henrik Hansson antoi rahalainaa Ispoisten perikunnalle.
_____________
Matti Pesola
http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=230238)

Ajallisesti eräs vaihtoehto voisi olla, että Ispoisten Biritta olisi kaniikki Peter Nilsson Stierkorsin tytär, jonka sisko olisi Malin.

Tuosta herää kysymys: kuka olisi se Stiernkors-Kirves, jonka jälkeläiset Henrik Hansson ja Roland Hansson ja Erik Eriksson käyttivät Stiernkors sinettiä ja Roland myös kirve-sympolia.

Ajallisesti tilaan mahtuu vain kaniikki Pederin lapset ja veljiensä lapset, jotka luultavasti kaikki tunnetaan nimiltä.

Kaniikki Pederillä on hyvinkin voinut olla useampi lapsi myös poika Hans, joka olisi veljesten isä.
Kronikan Hans Eriksson olisi silloin vain nimeltään Hans Pedersson.

Ispoisten Biritta olisi veljesten täti.

Kukahan mahtoi olla Uskelan kirkkoherra Olaus Petri suvultaan?

Olaus Petri (K 1592)

Oleff / Oloff / Oluff, Olof Persson
Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) tuomiokirkon taloudenhoitaja 1553–1555, joskin viimeinen hänen tässä virassa allekirjoittamansa kuitti on päivätty 10.2.1556; Kaarinan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5021) kirkkoherra, mainitaan 1554; Uskelan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5111) kirkkoherra 1556, oli virassa vielä 1592. Olaus Petri osallistui rovastinkäräjille 1561–1562 (Halikossa 15.9. ja Perniössä 20.9.1561) ja toimi mahdollisesti maarovastina (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6122), vaikkei häntä missään yhteydessä mainita rovastiksi.
Omisti talon Kaarinan Kuralassa vielä Uskelassa virassa ollessaan.
Olaus Petri maksoi 1561 kruunajaisapua 20 markkaa kuningas Eerik XIV:n kruunajaisia varten ja 1564 sakkoja 50 markkaa Juhana-herttualle edellisenä vuonna vannomastaan uskollisuudenvalasta. Hänet (”her Oleff i Uskela”) mainitaan tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567. Hänen elatustaan käsiteltiin kirjeissä 1576 ja 1577, ja hänet (”Her Oloff i Wskila”) määrättiin 9.12.1589 maksamaan 12 taalaria raha-apuna sotaväen palkkaukseen.
Sinetöi 26.11.1568 Uskelan pitäjänmiesten uskollisuudenvakuutuksen kuningas Juhana III:lle.
K Uskela todennäköisesti 1592.

[Kivipää]

Ispoisten omistaja Erik Månsson käytti vanhemmiten 1650-luvulla itsestään Stjernkors-nimeä. Hän avioitui tuohon aikaan Anna Hartvigsdotter Speitzin kanssa. Tämän Annan äiti oli Stjernkors-sukua ja Annan täti Margareta Henriksdotter näyttää olleen Turun kirkkoherra Joachim Stutaeuksen vaimo. Ja kuten muistamme varhemmista keskusteluista, niin Erik Månsson sisaruksineen oli velkaa Henrik Hanssonille.

http://runeberg.org/frfinl/0431.html
_________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Tuntuu, että kaniikki Petter Nilsson Stiernkorsin perhettä ei ole koskaan oikein tutkittu.

Tässä eräs tuntematon Pettersson, joka passais hyvinkin kaniikin pojaksi.

2. sukupolvi Sursill, Margaretha Ericsdotter, Galle (taulusta 1 (http://www.strang.ch/SUKU/SUURSILL-vanha.HTM#T1). Isä: Ångerman, Erik Östeninpoika) s. Umeå; Sverige. k. Finnland.
Kom ifrån Umeå til sin broder Carl Sursill och blef gift 1:o med, såsom det skrifves, en Domare öfver hela Landet, Paulus.......; 2:o med en Fogde i Wasa, Thomas Johansson. Saapui Uumajasta Suomeen veljensä Carlin luo Kokkolaan.
1. puoliso Paul Petterinpoika Tuomarin sijainen Pohjanmaalla 1563. Lisätietoja: Muut elämänvaiheet ovat tuntemattomat.

Lapset: 1) Gabriel Påvalinpoika (katso taulu 11) (http://www.strang.ch/SUKU/SUURSILL-vanha.HTM#T11) k. n. 1636 Vöyri ?. Pohjanmaan lainlukija 1618. Lisätietoja: Eli n. 100 vuoden ikäiseksi.
2) Carl Paulinpoika Hämeenkyrön nimismies. Lisätietoja: Eli 1610. -kuoli noin 1635 Hämeenkyrön Tuokkolassa.http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies10.jpg
http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies134.jpg

[Benedictus]

Muita sopivia kaniikki Petter Nilsson Stiernkorsin jälkeläisiksi.

http://juhansuku.blogspot.fi/2011/01/nuoremmasta-stiernkors-suvusta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Petrus_S%C3%A4rkilahti
Andreas Petri (K 1572)

Anders Persson
Kalannin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5024) (Uusikirkko T.l.) kirkkoherra 1554; todennäköisesti Vehmaan kihlakunnan rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6122) maarovasti 1556–1557 (tilitti rovastintilit ko. ajalta).
Andreas Petri kantoi Kalannin pitäjän kymmenysveron ja vahvisti sinetillään veroluettelon 27.9.1559. Hän maksoi kruunajaisapua 12 markkaa kuningas Eerik XIV:n kruunajaisia varten sekä apuveroa 2 leiviskää lihaa, 2 leiviskää kuivattua kalaa ja 1 nelikon suolakalaa 1561. Hänet tuomittiin maksamaan 50 markkaa sakkoa Juhana-herttualle 1563 vannomastaan uskollisuudenvalasta. Andreas Petri ("her Anders i Nykirckio") mainitaan tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567, ja hän sinetöi Kalannin pitäjän uskollisuudenvakuutuksen kuningas Juhana III:lle 11.11.1568.
Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Andreas Petrillä oli 3 hevosta arvoltaan 45 markkaa, 6 härkää, 13 lehmää ja saman verran nuorta karjaa (hiehoja ja mulleja), 20 lammasta ja 6 sikaa. Tinaa hänellä oli leiviskä ja hopeaa 35 luotia. Omaisuuden arvo oli rahassa 505 markkaa ja hopeaveroa herra Anders persson joutui maksamaan 48 markkaa ja 6 äyriä.
K Kalanti 10.10.1572.
P (Yrjö Blomstedtin mukaan; Jarl Pousar 1975 ei tunne) Elisabet Sciurenia, K 30.9.1576.

Johannes Petri (mainitaan 1558–1579)

Jöns Petri, Johan Persson
Saltvikin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5094) kirkkoherra, mainitaan 1558–1562; oletettavasti myös Finströmin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5005) kirkkoherra, mainitaan 1563–1579.
Sinetöi yhdessä neljän muun Ahvenanmaan kirkkoherran kanssa uskollisuudenvalan kuningas Juhana III:lle 20.10.1568 sekä Finströmin seurakunnan hopeaveroluettelon 10.10.1571.
P N.N.


Laurentius Petri (K 1578)

Lars Persson
Vihdin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5117) kirkkoherra ainakin 1554–1578; piti rovastinkäräjiä Vihdissä 6.9.1658.
Juhana-herttuan kannattajaksi leimautuneena Laurentius Petri ja kaksi muuta Turun hiippakunnan pappia joutuivat kuningas Eerik XIV:n vihoihin niin, että herttuan kukistuttua kuningas takavarikoi kirkkoherra Laurentiuksen koko 400 taalarin arvoisen omaisuuden ja hänet tuomittiin kuninkaan 27.9.1664 antamasta käskystä kuolemaan hallitsijaa ja Ruotsin valtakuntaa vastaan nousseena ja myös piispaansa vastaan niskoitelleena. Herra Laurentius sai kuitenkin armahduksen kuolemantuomiosta ja selviytyi sakoilla, joita hänen maksettavakseen määrättiin 200 markkaa (tahi 16 paria härkiä). Hän sai myös jatkaa virassaan ja omaisuutensakin takaisin.
Laurentius Petrin elatusta käsiteltiin Juhana-herttuan kirjeessä 2.1.1558. Hänet (”her Larss i Wichtis”) mainitaan tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567, ja hän (”Her Lars Kijrckehärde”) allekirjoitti Vihdin pitäjän hopeaveroluettelon 1571. Veroluettelon mukaan kirkkoherra Laurentius oli varsin varakas mies, sillä hänellä oli irtainta omaisuutta 524 markan arvosta ja siihen kuului 12 luotia hopeaa, leiviskä tinaa, leiviskä messinkiä ja 2 leiviskää kuparia sekä karjavarallisuutta 4 hevosta, 4 härkää, 34 lehmää ja hiehoa, 6 vasikkaa, 27 lammasta, 8 sikaa ja 3 vuohta. Hopeaveroa hän joutui omaisuudestaan maksamaan 52 markkaa 3 äyriä 6 penninkiä.
K Vihti todennäköisesti 1578.


Ylläolevat on valittu siis vain isän nimen perusteella, eikä ole tutkittu onko heistä muualta tietoa.

Per Nilsson Stiernkors tai Särkilahti avioitui Saksassa , missä ensimmäiset papit avioituivat 1521. Kuoli 1529, eli on voinut ehtiä saada montakin lasta, osan ehkä jo ennen aviotaan.

[Pekka Hiltunen]

Muita sopivia kaniikki Petter Nilsson Stiernkorsin jälkeläisiksi.

http://juhansuku.blogspot.fi/2011/01/nuoremmasta-stiernkors-suvusta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Petrus_S%C3%A4rkilahti
Andreas Petri (K 1572)

Anders Persson
Kalannin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5024) (Uusikirkko T.l.) kirkkoherra 1554; todennäköisesti Vehmaan kihlakunnan rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6122) maarovasti 1556–1557 (tilitti rovastintilit ko. ajalta).
Andreas Petri kantoi Kalannin pitäjän kymmenysveron ja vahvisti sinetillään veroluettelon 27.9.1559. Hän maksoi kruunajaisapua 12 markkaa kuningas Eerik XIV:n kruunajaisia varten sekä apuveroa 2 leiviskää lihaa, 2 leiviskää kuivattua kalaa ja 1 nelikon suolakalaa 1561. Hänet tuomittiin maksamaan 50 markkaa sakkoa Juhana-herttualle 1563 vannomastaan uskollisuudenvalasta. Andreas Petri ("her Anders i Nykirckio") mainitaan tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567, ja hän sinetöi Kalannin pitäjän uskollisuudenvakuutuksen kuningas Juhana III:lle 11.11.1568.
Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Andreas Petrillä oli 3 hevosta arvoltaan 45 markkaa, 6 härkää, 13 lehmää ja saman verran nuorta karjaa (hiehoja ja mulleja), 20 lammasta ja 6 sikaa. Tinaa hänellä oli leiviskä ja hopeaa 35 luotia. Omaisuuden arvo oli rahassa 505 markkaa ja hopeaveroa herra Anders persson joutui maksamaan 48 markkaa ja 6 äyriä.
K Kalanti 10.10.1572.
P (Yrjö Blomstedtin mukaan; Jarl Pousar 1975 ei tunne) Elisabet Sciurenia, K 30.9.1576.

Johannes Petri (mainitaan 1558–1579)

Jöns Petri, Johan Persson
Saltvikin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5094) kirkkoherra, mainitaan 1558–1562; oletettavasti myös Finströmin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5005) kirkkoherra, mainitaan 1563–1579.
Sinetöi yhdessä neljän muun Ahvenanmaan kirkkoherran kanssa uskollisuudenvalan kuningas Juhana III:lle 20.10.1568 sekä Finströmin seurakunnan hopeaveroluettelon 10.10.1571.
P N.N.


Laurentius Petri (K 1578)

Lars Persson
Vihdin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5117) kirkkoherra ainakin 1554–1578; piti rovastinkäräjiä Vihdissä 6.9.1658.
Juhana-herttuan kannattajaksi leimautuneena Laurentius Petri ja kaksi muuta Turun hiippakunnan pappia joutuivat kuningas Eerik XIV:n vihoihin niin, että herttuan kukistuttua kuningas takavarikoi kirkkoherra Laurentiuksen koko 400 taalarin arvoisen omaisuuden ja hänet tuomittiin kuninkaan 27.9.1664 antamasta käskystä kuolemaan hallitsijaa ja Ruotsin valtakuntaa vastaan nousseena ja myös piispaansa vastaan niskoitelleena. Herra Laurentius sai kuitenkin armahduksen kuolemantuomiosta ja selviytyi sakoilla, joita hänen maksettavakseen määrättiin 200 markkaa (tahi 16 paria härkiä). Hän sai myös jatkaa virassaan ja omaisuutensakin takaisin.
Laurentius Petrin elatusta käsiteltiin Juhana-herttuan kirjeessä 2.1.1558. Hänet (”her Larss i Wichtis”) mainitaan tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567, ja hän (”Her Lars Kijrckehärde”) allekirjoitti Vihdin pitäjän hopeaveroluettelon 1571. Veroluettelon mukaan kirkkoherra Laurentius oli varsin varakas mies, sillä hänellä oli irtainta omaisuutta 524 markan arvosta ja siihen kuului 12 luotia hopeaa, leiviskä tinaa, leiviskä messinkiä ja 2 leiviskää kuparia sekä karjavarallisuutta 4 hevosta, 4 härkää, 34 lehmää ja hiehoa, 6 vasikkaa, 27 lammasta, 8 sikaa ja 3 vuohta. Hopeaveroa hän joutui omaisuudestaan maksamaan 52 markkaa 3 äyriä 6 penninkiä.
K Vihti todennäköisesti 1578.


Ylläolevat on valittu siis vain isän nimen perusteella, eikä ole tutkittu onko heistä muualta tietoa.

Per Nilsson Stiernkors tai Särkilahti avioitui Saksassa , missä ensimmäiset papit avioituivat 1521. Kuoli 1529, eli on voinut ehtiä saada montakin lasta, osan ehkä jo ennen aviotaan.

Uskonpuhdistuksen alullepanijan ja Mikael Agricolan opettajan, Pietari Särkilahden
http://fi.wikipedia.org/wiki/Petrus_S%C3%A4rkilahti
jälkeläisistä näyttäisi olevan varmat tiedot, sillä veli Gustaf Nilsson tavotteli hänen tyttärensä Malinin perintöä sillä perusteella, ettei Saksasta mukaan tarttunut taloudenhoitajatar Margareta Korneliaantytär varmuudella ollut hänen vihitty vaimonsa, sillä tuohon aikaan kenelläkään papilla ei ainakaan Ruotsissa tiedetty olleen sellaista (selibaattisääntö). Malin peri isänsä vaimolleen testamenttaaman omaisuuden. Peder Nilsson katsottiin Jaakko Teitin selvityksen mukaan kuningas Eerikin aikana ainoaksi poikkeukseksi kaniikeista avioiduttuaan Saksassa opiskeluaikoinaan (kenties vihkipappina oli itse Wittembergin professori Luther). Kun tytär Malin miehensä Peder van Akenin kanssa myi Taivassalon Tammiston ja Söderlaks-Vuoris -nimellä tunnetun tilan sekä Turussa sijainneen kivitalon Kustaa Vaasalle 1545, vaati setä Gustaf Nilsson osaansa perinnöstä sillä perusteella, ettei avioliitto aikoinaan olisi ollut laillinen. Kuningas Juhana III käynnisti asiassa kiistan tutkimisen 1571. Gustaf Nilsson oli veljensä arkkiteiniaikoina kähminyt suuria maaomaisuuksia haltuunsa Turun Tuomiokirkolta. Näyttää jokseenkin ilmeiseltä, ettei muita lapsia Pietarilla ja Margaretalla ollut.

PH

[Benedictus]

Hiltusen tieto lienee paikkansa pitävä, sillä muitakin olsii varmaan mainittu, kyse onkin nyt, mistä kautta Veljekset perivät Sinettinsä?

Ainoa vaihtoehto on Kirves suku eli sukupolvi ennen kiukkunikua.

Olof Kirveen jälkeläisistä erityisesti Elin Olofsdotter on kiinnostava, sillä omisti Taivassalossa Tammiston ja oli porvarin vaimo, jonka porvarin nimi oli Hans Persson.

http://runeberg.org/frfinl/0243.html

Alftanus veljeksistä Roland Hansson käytti Kirves-suvun sinettiä eli tähti-risti-kirves, Henrik Hanssonin ja veljenpojan Erik Eriksson Alftanuksen käyttäessä tähti-risti sinettiä.

Tietämättä tarkemmin tuntuisi, että Kronikan Hans Erikssonin isä Erik ajallisesti sopisi porvari Hans Personin pojaksi. Veljesten isäksi tämä Hans Persson ei sovi ajallisesti.

Tuon mukaan pitäisi olla jossain Erik Hansson, joka on vaikuttanut 1500-luvun alkupuolella.

Mahdollisesti solmi Olof vielä toisen avioliiton. Olofin ja Martan lapset suorittivat perinnönjakoa 1496. He olivat:

1.?Olof Kirves, clericus aboensis, joka 1475 haki paavilta erikoislupaa toimia pappina, koska 12-vuotiaana oli aiheuttanut koulukaverilleen silmävamman.

2.Elin Olofintytär, eli vielä 1504, peri Taivassalon Tammiston ja Kemiön Maakilan, pso. Turun porvari Hans Pederinpoika.

3.Karin Olofintytär, eli vielä 1496, peri mm. Särkilahden kartanon, pso. (1.pso. ehkä porvari Olof Turenpoika) turkulainen porvari Nils Pederinpoika.

4.Olof Kirves, pso. Margareta (Finskala).

5.?Magnus. (Onko tästä Magnuksesta mitään tietoa?)

http://juhansuku.blogspot.fi/2011/01/kirveesta.html

[Pekka Hiltunen]

Ainoa vaihtoehto on Kirves suku eli sukupolvi ennen kiukkunikua.

Olof Kirveen jälkeläisistä erityisesti Elin Olofsdotter on kiinnostava, sillä omisti Taivassalossa Tammiston ja oli porvarin vaimo, jonka porvarin nimi oli Hans Persson.


Kyse on siis nuoremmasta Särkilahtisuvusta - sukupolvista jälkeen Kiukku-Nikun? Olen aiemmin ehdottanut Eliniä Alftanus-suvun kantaäidiksi. Kannattaa lukea Ramsay tarkasti, sillä Ruotsin puolella taisi vaikuttaa useampiakin suvun edustajia, joista nyt joku näyttäisi olevan Alftanien takana. Turun Kirvelä sijaitsi varmaankin Maarian pitäjässä, missä nykyään on Takakirves-niminen kaupunginosa. Olen aravaillut sen oleen Olavi Kirves nuoremman peruja.
PH

[Pekka Hiltunen]

Ramsay toteaa Kiukku-Nikun kohdalla, että ... "`Dessutom afstod hans hustrus syster ( = Elin) till honom... för hans stora omvak och svåra trälning, som han ofta hafver haft till Sverige inför Rikens Råd och här i landettill ting och stanna`"
PH

[Pekka Hiltunen]

Ajatukseni poukkoilevat. Joka tapauksessa vanhempaa Stjärnkors-sukua ollut Elina Kirves on toimitellut ja toimituttanut asioita Tukholmassa. TV muistaakseni on kirjoitellut Kirves-suvusta ja sen vähemmän tunnetuista jäsenistä ja oikeusjutuistakin. HH:n hakauttamassa kivilaatassa on risti ja tähti päällekkäin ja nimikirjaimet HH tämän kuvion sivuilla vaakunaa muistuttavassa kehyksessä (kivestä on kuva ehkä jossain taaempana, jollei ole kaatuneessa palvelimessa (josta ei tuntemattomasta systä saatu kiintolevyjen tiedostoja talteen), mikä kertoo siitä, että hän itse edusti Särkilahti-sukua eikä vaimonsa Biretta. Toisaalta pelkkä kirves sinetissä - olisikohan ollut Rolandilla - viittaa ehkä sukuun, mutta voi myös viitata Nousiaisten Kirvelän tilaan, jonka piispa vaihtoi Alasjokeen. Katolisen ajan papeilla oli kullakin omat "deijansa" eli maitotyttönsä (termihän tarkoittaa myös karjakkoa) enkä usko, että piispaan olisi asettunut sen pyhempi henki kuin muihinkaan kuolevaisiin. Jos on kyseessä piispan jälkeläinen, emme voine saada siitä tietoa...
Vanhempi Särkilahti-Stjärnkors -suku on ehkä vanhempi kuin kirjoitettu historiamme, ja kun Kirveskin on vanhaa rälssisukua, saattaa tähti-risti -kuvio olla kauempaakin ja vieläpä Kirves-sukuun liittyneenä.
PH

[Kivipää]

Mihin ajoittuu vanhin dokumentista löytyvä Särkilahti-sukuun liittyvä tähti ja risti-kuvio? Nimittäin 1400-luvulla vaikuttanut Ragvald Ragvaldsson (stjärnkors) käytti samaa vaakunakuviota. Hän myi v. 1427 Taivassalon Siusluodon Särkilahti-suvulle. Ragvaldin jälkipolvet omistivat mm. Lammin Vanhakartanoa ja Kemiön Brännbodaa, joista osa kulkeutui myös Ispoisten suvulle saakka. Johan Månsson omisti Vanhakartanoa appensa Jakob Perssonin (till Köönikkälä) jälkeen ja Erik Månsson käytti itsestään nimeä Stjärnkors.

[Pekka Hiltunen]

Mihin ajoittuu vanhin dokumentista löytyvä Särkilahti-sukuun liittyvä tähti ja risti-kuvio? Nimittäin 1400-luvulla vaikuttanut Ragvald Ragvaldsson (stjärnkors) käytti samaa vaakunakuviota. Hän myi v. 1427 Taivassalon Siusluodon Särkilahti-suvulle. Ragvaldin jälkipolvet omistivat mm. Lammin Vanhakartanoa ja Kemiön Brännbodaa, joista osa kulkeutui myös Ispoisten suvulle saakka. Johan Månsson omisti Vanhakartanoa appensa Jakob Perssonin (till Köönikkälä) jälkeen ja Erik Månsson käytti itsestään nimeä Stjärnkors.

Olen kaipaillut Laguksen Suomen Keskiajan -aateliston omistuksia ja perintöjä koskevan teoksen nettijulkaisua nykypräntillä kirjattuna: siitä kun on ollut paljon hyötyä sukututkijoille pitkälle toista sataa vuotta, vaikkakaan ei siitä välttämättä esim. Kirvelän asujaimisto selviä sen paremmin kuin SAY:stakaan. Onko vaakunakilven kuvio voinut periytyä tilan mukana?

Mietin juuri vanhemman ja nuoremman Stjärnkors-suvun erottamista toisistaan: koskiko se vain Karin Olofintyttären (Kirves) sukulinjaa vai kattoiko se myös mm. hänen sisarensa Elinin sukulinjan, kun hänkin oli äitinsä puolelta Stjärnkors. Piispan aikoihin oli Stjärnkors-kilpi kaiketikin muodikkaampi kuin Kirves (?). Toisaalta on kai faktaa sekin, ettei piispa Maunu III Särkilahti pitänyt omistuksiinsa vaihtamaansa Kirvelää kesälaitumenaan, vaan kyseessä oli tilan viljelykset ja tilojen tuotto. Arvelen, että piispalla oli kaupunkiasunto sekä työtä riittämiin niin, ettei välttämättä edes ehtinyt mittailemaan sarkojaan puolen päivänmatkan taakse Nousiaisten Nummenkylään. Tästä tietenkin seuraa kysymys tilan asujaimistoon liittyen: kun tilan ratsumies aiemmin oli ratsastanut kirveen kuvalla varustetun lipun alla, niin muuttuiko hänen nimensä ja sukunsa Stjärnkorsiksi tilanvaihtokauppojen toteuduttua?

On mahdollista, ja ehkä todennäköistäkin se, että esittämässäsi kaupassa ovat osapuolina olleet langokset, ja Taivassalon esim. "Ahvenlahti" on muuttunut "Särkilahdeksi" tämän kaupan myötä. Ei varmaan olisi ollut ensimmäinen eikä viimeinenkään kerta se, kun maaomaisuuksia siirrellään jo yhteen liittyneitten sukujen välillä puhtaasti teknisistä ja liiketaloudellisista syistä. Luulen, että Ruotsin Valtionarkisto on viimeinen ja ehkä ainoakin instanssi, mistä asiaan voisi saada valaistusta, vaikkakin luulisi, näin äkkiarvaamalla, että Särkilahti-nimi on johdettu Stjärnkorsista eikä päin vastoin. Asiaan saanee valaistusta netissäkin maksamalla muutaman kruunun. Uudellamaallakin tavataan toki Särkilahti-niminen tila tai kylä, mutta nimeksi tuli Serlachius. Varsinaissuomalaisena täytyy nyt vielä kysyä, että olikohan Taivassalon Helsinki olemassa sittenkin ennen "Stadia" eli Hensinginpitäjää.
PH

[Kivipää]

Linnankirjuri Henrik Hanssonin tai hänen Biritta-vaimonsa tähti ja risti-kuvio voi tulla tuon Ragvald Ragvaldssonin (stjärnkors) suvun kautta. Sama tilanne voi olla myös Ispoisten suvun tapauksessa. Esimerkiksi Lepaan suvussa ja Brännbodan Djäknin suvussa yhdistyivät mm. Ragvaldin (stjärnkors), Lydekenpoikain Djäknin ja Svärdin suvut, joiden maanomistukset ja vaakunakuviot sivusivat myös mainittua Ispoisten sukua, joille Henrik Hansson lainasi hövelisti rahaa ilman panttia.

Jakob Persson (till Köönikkälä) oli äidinäitinsä puolelta vanhaa Kurki- eli Svärd-sukua. Impolan kirjan mukaan (s. 188) Jakob sai Erik-kuninkaan päätöksellä v. 1562 kaksi rälssitaloa Lammin Vanhakartanosta. Nämä olivat hänen äitinsä sukuomistuksia. Isänsä puolelta hän oli Villilä-sukua. Luultavasti Matts Olofsson (till Villilä) oli hänen serkkunsa. Heillä oli Villilässä vanhaa perua olevaa yhteisomistusta. Mattsin isän Olofin eno oli Turun pormestari Olof Jakobsson, linnunpää-vaakunastaan tunnettu rälssimies ja porvari. Mattsin vävy Mårten Jönsson (till Böle) oli Stiernkors-sukua (Holma-suku).

[Pekka Hiltunen]

Linnankirjuri Henrik Hanssonin tai hänen Biritta-vaimonsa tähti ja risti-kuvio voi tulla tuon Ragvald Ragvaldssonin (stjärnkors) suvun kautta. Sama tilanne voi olla myös Ispoisten suvun tapauksessa. Esimerkiksi Lepaan suvussa ja Brännbodan Djäknin suvussa yhdistyivät mm. Ragvaldin (stjärnkors), Lydekenpoikain Djäknin ja Svärdin suvut, joiden maanomistukset ja vaakunakuviot sivusivat myös mainittua Ispoisten sukua, joille Henrik Hansson lainasi hövelisti rahaa ilman panttia.

Jakob Persson (till Köönikkälä) oli äidinäitinsä puolelta vanhaa Kurki- eli Svärd-sukua. Impolan kirjan mukaan (s. 188) Jakob sai Erik-kuninkaan päätöksellä v. 1562 kaksi rälssitaloa Lammin Vanhakartanosta. Nämä olivat hänen äitinsä sukuomistuksia. Isänsä puolelta hän oli Villilä-sukua. Luultavasti Matts Olofsson (till Villilä) oli hänen serkkunsa. Heillä oli Villilässä vanhaa perua olevaa yhteisomistusta. Mattsin isän Olofin eno oli Turun pormestari Olof Jakobsson, linnunpää-vaakunastaan tunnettu rälssimies ja porvari. Mattsin vävy Mårten Jönsson (till Böle) oli Stiernkors-sukua (Holma-suku).
Linnunpää-aihetta on käsitelty aiemmin ja ainakin itse olen sen mieltänyt periytyneen sellaisista ajoista ja kulttuurioloista, joissa ihmishahmon kuvaaminen katsottiin jumalanpilkaksi ja Tooran eli Mooseksen 1. kirjan savitaulujen 2. käskyn rikkomiseksi. Voinemme olla varmoja siitä, että Lydekenpoikien suku ylettyi kauas varhaisuuteen ennen Ruotsin valtion ja siihen liittyneen Itämaan eli Suomen olemassaoloa.
Saattaa olla niin, että Stjärnkors-vaakunakuviolla varustetun lipun alla niin ikään ratsastettiin itämailla jo ennen Birger Jaarlin aikaa ja Ruotsin valtakunnan synnyttämistä eli kolmen eri kuningaskunnan yhteenliittämistä aviositein (Itä- ja Länsigötanmaa sekä Sveanmaa). Näin ajaudumme kuitenkin genealogisen tiedon ulkopuolelle ja jos jotain näyttöön riittävän tapaista voitaisiinkin mielissämme hahmotella, ei siitä kuitenkaan voisi muodostua faktatietoa ilman täydellistä genealogian tieteenteorian uudistamista.
Emme suinkaan ole heittämässä "kirvestä kaivoon", sillä olemme hyvän matkan jo edenneet kohti uutta epistemologiaa ja näköpiirissä ovat aivan mullistavat käsitykset ihmisten genomin selvittyä yksilötasolla.
Tiedämme, että niin Linnunpäät kuin Tähtiristitkin periytyvät omalta, kapealta näköpiiriltämme katsoen "esihistorialliselta ajalta". Tästä huolimatta uskon, että aivan kaikkia tietoja ei vielä ole loppuun kaluttu liittyen nyt käsiteltävään sukuun, vaikka se sitten alkujuuriltaan osoittautuisikin Ruotsin valtiotakin vanhemmaksi.
PH

[Benedictus]

Jos otetaan lähtökohdaksi, että Erik Eriksson Alftanus, Henrik Hansson ja Roland Hansson käyttivät Stiernkors sinettiä ja Roland myös Kirvestä, joka viittaa Olof Kirveen perillisiin, silloin pitää etsiä kronikan Hanssin isää tai äitiä tuosta ryhmästä. Kirves on mielestäni aivan liian selvä viite Olof Kirveen lapsiin.

Kiukku-Nikun lapset on räknätty, eikä heistä kukaan sovi kuvioon.

Nimi ja ammatti sopisi paremmin Elin Olofsdotter puolison jälkeläisille.

Eräs ajatus syntyy:oliko Kiukku-Niku siis Nils Persson Turun porvari ja Hans Persson Turun porvari veljeksiä, jotka naivat sisaret? Tämä selittäisi paljon tilusten vaihtoja.

Elin Olofsdotter omisti Kemiön Makilan, jossa on kiinnostava kooste nimiä, huomattavaa, että siellä on myös Joachim Flemming ja Hieronymus Bircholtz. Joachimin lapsien isähän onkin taas tarinan mukaan Kuningas Erik.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1304947

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307557
Mainitaan Jöns eli Hans Persson

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1315319

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1318950

Ketä nuo kaikki tilojen omistajat ovat? Liittyvätkö toisiinsa?
Kuka oli tuo Karin vidua?

Taivassalon Tammisto kuninkaan omaisuutta.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5204863
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5379850
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5204983
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5380004

Onkohan Tammiston henkilöillä yhteyttä Makilan henkilöihin?

[Kivipää]

Tähti ja risti-tunnusta (tai Stjernkors-nimeä) käyttivät sekä Ispoisten kartanon pantinhaltija Karin Eriksdotter (till Mälkilä) että myöhempi kartanon omistaja Erik Månsson. Henrik Impolan käsityksen mukaan he olivat Sigfrid Mattsonin (till Ispois) lapsenlapsia siten, että Karinin isänäiti toi muassaan sukuun tähti ja risti-tunnuksen ja Erikin isänäiti linnunpää-tunnuksen. Silti on mielenkiintoista, että eri isoäideistä polveutuvilla Karinilla ja Erikillä oli joko tähti ja risti-kuvio tai Stjernkors-nimi käytössään. Ja sama tunnuskuvio liittyi myös linnankirjuri Henrik Hanssoniin, joka luototti ilman panttia Ispoisten kartanon omistajasukua.
________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Silti on mielenkiintoista, että eri isoäideistä polveutuvilla Karinilla ja Erikillä oli joko tähti ja risti-kuvio tai Stjernkors-nimi käytössään. Ja sama tunnuskuvio liittyi myös linnankirjuri Henrik Hanssoniin, joka luototti ilman panttia Ispoisten kartanon omistajasukua.

Ylläoleva lause voi olla ratkaiseva selitys kysymykseen.

Jospa tuossa onkin kaksi samanlaista tunnusta, kahden eri suvun haaroilla.

Heitän ajatuksen, jota Kivipää joa aiemmin ehdotti.

Lainaus:
Tuota Ispoisten Brita-rouvaa Henrik Impola on kirjassaan arvellut Sigfrid Mattsonin anopiksi. Mutta jospa hän olikin Sigfridin ja Olofin äiti, jonka kuoltua v. 1556 pojat perivät Ispoisen, minkä jälkeen he tekivät omistusjärjestelyjä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166077

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166146

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1307545
__________________
Matti Pesola

Jospa onkin niin, että Sigfrid Mattson ei ole sama kuin 1500-luvun alkupuolen Sigfrid Matsson vaan hän on noin 1550 esiin tuleva hustru Biritan poika, jonka isä oli Mats ja velipuoli mahdollisesti Hans Eriksson, kummatkin perineet tähti-risti sympolin Biritan äidiltä Elin Olofsdotter Kirves-Stiernkorsilta, kuten serkkunsa Kiukku-Nikun vaimon Karinin lapsetkin.Sigfrid Mattson käytti ehkä isänsä tai vaimonsa vaakunaa, mutta jälkipolvet risti-tähteä.

Ajallisesti Sigfrid Mattsson ja Hans Eriksson olisivat aikalailla samaa sukupolvea, jos ei väkisin kytketä häntä aiempaan Sigfridiin.
Kuten Ispois ketjussa on tullut ilmi oli Turussa saman aikaan kolmekin Sigfridiä porvareina. Ispoinen on voinut olla Biritan huomenlahja mieheltään tai omaa perintöä isältään.

Silloin Måns Sigfridsson ja Henrik Hansson olisivat serkkuja ja Erik Stiernkors ja Mårten Stodius pikkuserkkuja.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5379850
Tammistossa Biritta enka ja myös Sigfrid Mattsson, 1570-luvulla.
Olisiko, että Ispoisten Biritta on muuttanut Tammistoon ja antanut Ispoisen pojilleen.

[Antti Järvenpää]

Tässä on nyt monessa viestissä pohdittu sitä, että Hans Erikssonin äiti olisi Särkilahti sukuinen. Ajatukselle löytyy hyviä perusteita Hanssinpoikien sinettien perusteella ja sillä että Malin äidin hautapaikka samoin kuin Henrik Hanssonin hauta oli arvokkaassa ympäristössä.

Jos lähtee olettamuksesta, että Hanssinpoikien Malin äiti olisi Särkilahti sukuinen, niin siitä tullaan muutamaan muuhun johtopäätökseen:
- pitäisi löytyä Särkilahtisukuinen nainen, joka olisi ollut lähellä kuninkaan hovia 1530/40 lukujen taitetta, jolloin hän olisi synnyttänyt Hanssin poikien äidin Malinin.
- samaan ajankohtaan pitäisi hovista löytyä jonkun kuningataren veli, joka olisi Hanssinpoikien äidin isä, mikäli luotamme Abrahamin kirjoituksiin. Lisäksi hänen olisi pitänyt olla henkivartiokaartissa.
- Jos edellinen ajoitus käy jotakuinkin kohdalleen, pitäisi tämän Särkilahti sukuisen naisen syntymäajan olla noin 1520-luvun paikkeilla.
- Jos Lindhin kirjoitukset kuninkaan kirjurin virkapaikoista Mälaren rannoilla pitää paikkansa, olisi hän tavannut Malinin Ruotsissa noilla seuduin.
- Koska mikään kirjoitus ei tunne avioita Särkilahti sukuisen naisen ja minkään kuningataren veljen suhteen, voisi tehdä sen oletuksen, että Malin olisi avioton lapsi. Hänet olisi kasvatettu jossakin ylhäisöperheessä, kuten oli tuon ajan tapa aviottomien lapsien suhteen ja naitettu sitten voudille, joka kohosi sittemmin kuninkaan kirjuriksi.

Jos 1530-luvun lopulta tai Malinin mahdollisen avioitumisen ajalta löytyisi linnojen vieraskirjoja, kuten Turusta 1500-luvun lopulla, niin ehkä löytäisimme lisävihjeitä. Taitaa kuitenkin olla niin, että tuollaisia vieraskirjoja ei taida olla niin varhaisilta ajoilta.

[Benedictus]

Lainaus:
Tässä on nyt monessa viestissä pohdittu sitä, että Hans Erikssonin äiti olisi Särkilahti sukuinen. Ajatukselle löytyy hyviä perusteita Hanssinpoikien sinettien perusteella ja sillä että Malin äidin hautapaikka samoin kuin Henrik Hanssonin hauta oli arvokkaassa ympäristössä.

Jos lähtee olettamuksesta, että Hanssinpoikien Malin äiti olisi Särkilahti sukuinen, niin siitä tullaan muutamaan muuhun johtopäätökseen:
- pitäisi löytyä Särkilahtisukuinen nainen, joka olisi ollut lähellä kuninkaan hovia 1530/40 lukujen taitetta, jolloin hän olisi synnyttänyt Hanssin poikien äidin Malinin.
- samaan ajankohtaan pitäisi hovista löytyä jonkun kuningataren veli, joka olisi Hanssinpoikien äidin isä, mikäli luotamme Abrahamin kirjoituksiin. Lisäksi hänen olisi pitänyt olla henkivartiokaartissa.
- Jos edellinen ajoitus käy jotakuinkin kohdalleen, pitäisi tämän Särkilahti sukuisen naisen syntymäajan olla noin 1520-luvun paikkeilla.
- Jos Lindhin kirjoitukset kuninkaan kirjurin virkapaikoista Mälaren rannoilla pitää paikkansa, olisi hän tavannut Malinin Ruotsissa noilla seuduin.
- Koska mikään kirjoitus ei tunne avioita Särkilahti sukuisen naisen ja minkään kuningataren veljen suhteen, voisi tehdä sen oletuksen, että Malin olisi avioton lapsi. Hänet olisi kasvatettu jossakin ylhäisöperheessä, kuten oli tuon ajan tapa aviottomien lapsien suhteen ja naitettu sitten voudille, joka kohosi sittemmin kuninkaan kirjuriksi.

Jos 1530-luvun lopulta tai Malinin mahdollisen avioitumisen ajalta löytyisi linnojen vieraskirjoja, kuten Turusta 1500-luvun lopulla, niin ehkä löytäisimme lisävihjeitä. Taitaa kuitenkin olla niin, että tuollaisia vieraskirjoja ei taida olla niin varhaisilta ajoilta.
__________________
terveisin
Antti Järvenpää

Edellisen viestini pointi oli siis, että Hans Erikssonin äiti oli Stiernkors/Särkilahti, ei, että Hans Erikssonin vaimo oli sitä.

Ispoisten Biritta voisi ajallisesti olla hyvinkin sekä Sigfrid Matssonin, että Hans Erikssonin äiti. Sigfrid ehkä vanhempi, koska tiedot ilmaantuvat aiemmin.
Hans Erikssonin isännimi tunnetaan vain kronikan perusteella eli on mahdollisuus, että onkin jokin muu kuin Erik, tosin Alftanusten nimi perinne viittaisi Erikiin.

Jos Hans Erikssonin äiti on Stiernkors, niin vaimonsa voi olla kuka vain, jopa kuningattaren veljentytär.

Stiernkors perhe näyttää olleen hyvinkin lähellä Kuningas Erikkiä ja samoin Kuningas Juhanaa. Tällöin ei liene mahdotonta, että joku entisen kuningattaren veljien tyttäristä olisi naitettu Hans Erikssonille. Ei laillinen tytär, koska silloin olisi menty liian ison säätyrajan ylitse, mutta joku frillojen tyttäristä, niitä on varmastikin ollut.

Tuosta herää ajatus: olisiko tuo Erik Hansson nainut vuorostaan toisen äpärän?
Tuolloin oli tapana huolehtia myös aateliston äpärien asemasta.

Jos Erik Hansson oli kuningattaren veljen tyttärenpoika, niin miksei silloin hänelle olisi naitettu jotain toista suvun äpärätytärtä.

Erik Hansson ja vaimonsa N.N. lienevät kuolleen nuorina, saaden ehkäpä vain tuon yhden lapsen Ericus Erici Alftanuksen.

Kronikan 2 osio kertoo äidin isäksi Erik Kuninkaan.
Erik kuningas oli syntynyt 1533 eli oli 18 v. vuonna 1551. Hänellä ehti ollemaan moniakin frilloja ja siten myös tyttäriä heidän kanssaan. Mahdollisesti oli jo 1580-luvulla jopa lapsen lapsia naimaiässä.

Erikin äpärä tytär sopisi hyvinkin Erik Hanssonin vaimoksi, antaen siten jotain pohjaa Kronikan tarinalle, samalla selittäen Ericuksen urakehitystä.

[Kivipää]

Joidenkin piirien suosiossa Ispoisten suvun miehet näyttävät olleen, koska sekä isä Sigfrid että poika Måns olivat Turun linnaoikeuden jäseniä. Måns oli myöskin tallimestari ja ilmeisesti sitä ennen Tukholman hovissa drabanttina.
_______________
Matti Pesola

[Benedictus]

JOS, Sigfrid Matssonin äiti olisi ollut tuo Birita Hansdotter, jonka äiti olisi ollut Elin Olofsdotter Stiernkors/Särkilahti, olisi Sigfrid Mattssonin isoäidin eno ollut Suomen piispa Maunu III Särkilahti, joka kuoli vasta 1500.

Toisaalta tuon isoäidin äidin Märta Nilsdotter Särkilahden äidin Elin Nilsdotter Tavastin eno oli Suomen piispa Maunu II Tavast.

Tavast-Särkilahtien sukupiiri oli hyvinkin laaja ja merkittävissä asemissa. Toisaalta Karin Olofsdotter Kirveen lapset näkyvät hyvinkin lähellä kuninkaita, mikseipä silloin jos ajatus olisi oikea myös serkkunsa Elin Olofsdotter Kirveen lapset ja jälkeläiset.

Ketä oikeastaan olivat nuo Turun porvarit Nils Persson ja Hans Persson. Rikkaita se on varma. Suomalaisia? Tuskin. Ruotsalaisia? Mahdollisesti. Aatelisia vai aatelin äpäriä?

Poikansa Gustaf Nilsson Stiernkors todisti kuningas Kustaa Vaasan testamenttia eli oli ylhäisten joukossa tai muussa suhteessa Kustaa Vaasaan.
Poikansa Ivar Gustafsson Stiernkors oli kuningas Juhanan hovijunkkari.

Tulee mieleen, että oliko perheellä jo jokin aiempi yhteys Vaasa sukuun?

Saiko Gustaf Nilsson etunimensä Kustaa Vaasan mukaan?

Suomalaisen Kirves sukuisen aatelisnaisen ja Turun porvarin poika todistamassa mahtikuninkaan testamenttia antaa hieman oudon kuvan, sillä tunnetusti Kustaa Vaasa ja erityisesti poikansa Erik olivat kait tarkkoja lähipiirinsä henkilöiden aateluudesta.

Herää kiinnostava kysymys: kuka oli Turun porvari Nils Perssonin isä tai äiti?

[Antti Järvenpää]

Oleellista Hanssinpojissa on, että he kantavat Särkilahti suvun merkkejä, mutta eivät nimeä. Tämä kertoo, että heillä on jotakin yhteyttä tähti-risti teemaan. He eivät kuitenkaan ole selkeästi suvun jäseniä, eikä mitään tunnetua haaraa. On ehkä turha kiinnittyä erityisesti mihinkään oletukseen tai sukupolveen erityisesti. Taustalla on todennäköisesti se, että joku vanhemmista tai esivanhemmista on avioton lapsi, josta yhteys muodostuu.

Tämän teeman keskusteluisssa on sivuttu useasti "frillobarn" käsitettä ja asemaa. Tiina Miettisen väitöskirjassa: "Ihanteista irrallaan; Hämeen maaseudun nainen osana perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun", on käsitelty samaa teemaa luvussa 3.8, joka antaa hiukan taustatietoa siitä, miten keskiaikana asiaan suhtauduttiin.

Toinen näkökulma on Kristofferin maanlaki tältä osin:

”XVIII. Lucu. Cuinga Äpärelapset pitä ylös ruokittaman, ja jos lapse cuole Imettäjän tykönä, kenengä sijtä pitä pastoman.
Äitin tule äpäre lastansa siehen asti ruockia että se tule colmen Ajastaicaisexi, sitten ruockicaan Isä siehen asti, että se tule seihdhemän wuotisexi. Sitten ottacaat sijtä molemmin waarin, sihen asti, että wielä siehdhemän wuotta culu.
1//: Palcatan lapselle imettäjä, ja se pahasta cahdhomattomudesta turmellan, nijn pitä pispan tutkiman, Kenengä sitä pitä jällens paastoman.” (Rapola, s. 61)
”18. Kuinka aviotonta lasta on elätettävä; ja jos lapsi kuolee imettäjän viereen, kenen siitä on paastottava.
Äidin on elätettävä aviotonta lastaan siihen asti, että se on kolmen vuoden ikäinen. Sitten elättäköön sitä isä siihen asti, että se on seitsemän vuoden ikäinen. Kuitenkin tulee molempien huolehtia lapsesta siihen asti, että sen on seitsemän vuoden ikäinen.
1. §. Nyt palkataan lapselle kasvatusäiti, ja lapsi vahingoittuu huonosta hoidosta. Silloin tulee piispan tutkia, kenenkä on lapsen vuoksi paastottava.” (Ulkuniemi 1978, s. 57)

Æ r f d e ba l k e r.
XVIII. Huru fryllobarn scal vpfödas, och om barn dör nær ammo, huar thet scal aatherfasta.
XVIII.
Modher scal frillobarn siit föda ther til ath thet ær triggia aara, sidan föde thet fader ther til ath thet ær VII aara; ligge tha beggia thera wardhnadher a ther til at thet ær siu aara. §.1. Nu leghis barne fostermodher, oc forderfuas thet barn aff wanrökt, tha ægher biscoper scodha huar thet scal atherfasta.

Tämän mukaan frillobarnin kasvatus varhaista lapsuutta lukuunottamatta tapahtui fostermoderin ja suomeksi amman luona.

Lainaan lisäksi hieman tuota Tiinan väitöskirjaa:

Ruotsin vanhan keskiaikaisen maanlain suomennos tuntee käsitteen ”jalkanainen”, joka tarkoittaa nykysuomessakin virallisen vaimon rinnalla olevaa sivuvaimoa tai rakastajatarta. Alkuperäisestä ruotsinkielisestä laintekstistä ei löydy sanaa ”jalkanainen”, vaan sieltä löytyy ainoastaan termi frillobarn, jonka voisi kääntää muotoon ”avioton lapsi”.257 Suomenkielinen otsikko ”Kuinga Ialkanaisen lapsi pitä ylös kaswatettaman” on alkukielellä Huru fryllobarn scal vpfödas.258 Äidille ei anneta alkuperäistekstissä mitään nimitystä toisin kuin suomennoksessa. Frylllobarn sanan taustalla on ruotsinkielen sana frilla, joka käännetään sanakirjoissa edelleen muotoon jalkavaimo, vaikka se ei tarkkan ottaen tarkoita sitä.

Maanlaki mainitsee erikseen vielä huoruudessa siitetyn lapsen oikeudet, jotka ovat edellistä paljon heikommat. Herra Martin suomennoksessa on tyly otsikko: ”Ei huoran lapset peri”. Alkuperäinen lainteksti on jälleen naista kohtaan lievempi: Ey erfua hoorbarn eller annor tholigen. Laissa olivat siis vastakkain avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset frillobarn ja hoorbarn. Synnyttäneitä naisia ei erikseen nimetä joko huoriksi tai jalkavaimoiksi. Sana hoor tarkoittaa huoruutta eli avioliiton ulkopuolista suhdetta. Tästä voi luontevasti olettaa, että frillobarn syntyi pääsääntöisesti kahden naimattoman välisestä suhteesta toisin kuin huoruudessa siitetty lapsi, jonka toinen tai molemmat vanhemmat olivat tahollaan naimisissa. Aviorikoksen seurauksena syntyneet lapset suljettiin perinnön ulkopuolelle samoin kuin liian läheistä sukua toisilleen olevien suhteesta syntyneet aviottomat lapset.

Kun tätä Alftan suvun alkujuuria on etsitty kissojen ja koirien kanssa, niin alkuperäinen kronikka teksti, mikäli se pitää paikkansa esipolvikuvausten suhteen, on mahdollista vain frillobarnien kautta ja tällöin lähin frillobarn, olisi se kuningatarenveljen tytär, jonka syntymäaika ajoittuu noin 1540 paikkeille. Oletettavasti hiukan sitä ennen. Kroniikassa on haluttu tuoda esiin tämä suhde kuningashuoneeseen, mutta ei suhdetta Särkilahti-sukuun, mutta joka tulee esille sinettien kautta. Itse ajattelen, että Särkilahti teemaa ei olisi voinut käyttää sinetissä ilman jotakin yhteyttä mainittuun sukuun.

Mielestäni kannattaisi katsoa tarkasti, onko olemassa yhtään sopivan ikäista Särkilahtisukuista naista, joka olisi ollut avioton tuolla noin 1540-luvun paikkeilla tai hiukan sitä ennen tai sukupolven aikaisemmin.

[Kaarlo Kalliala]

Jossakin vuosien takaisessa keskinäisessä viestinvaihdossamme Tapio Vähäkangas huomautti, että tähtiristivaakuna saattaisi olla Turun piispan asemiesten (keskiaikainen) tunnus.

Hiippakunnan vaakunassahan on punainen koverapäinen yrjönristi kultaisessa kentässä, jos kohta ristin muoto on vanhoissa esiintymisissä ollut toisenlainenkin. Lisuketta asemiehillä olisi siis tähti. Tähtiristivaakunan värit näyttävät vaihtelevan, sikäli kuin niitä lainkaan - kuten sineteissä - on ollut.

Jos Vähäkankaan hypoteesi pitäisi paikkansa, se tekisi ymmärrettäväksi vaikeudet löytää sukuyhteyksiä joidenkin tunnettujen tähtiristivaakunaisten henkilöiden välille.

[Pekka Hiltunen]

Jossakin vuosien takaisessa keskinäisessä viestinvaihdossamme Tapio Vähäkangas huomautti, että tähtiristivaakuna saattaisi olla Turun piispan asemiesten (keskiaikainen) tunnus.

Hiippakunnan vaakunassahan on punainen koverapäinen yrjönristi kultaisessa kentässä, jos kohta ristin muoto on vanhoissa esiintymisissä ollut toisenlainenkin. Lisuketta asemiehillä olisi siis tähti. Tähtiristivaakunan värit näyttävät vaihtelevan, sikäli kuin niitä lainkaan - kuten sineteissä - on ollut.

Jos Vähäkankaan hypoteesi pitäisi paikkansa, se tekisi ymmärrettäväksi vaikeudet löytää sukuyhteyksiä joidenkin tunnettujen tähtiristivaakunaisten henkilöiden välille.

Tässä on nyt kyllä menty p-e edellä puuhun: Maunu III Särkilahti, joka oli Taivassalon Stjärnkors-sukua, oli Turun piispana Keskiajan lopulla, mutta suvulla on vaakinakuvio olut käytössä paljon aiemmin: Nils Olofsson syntyi 1300-luvun puolella ja hänen tiedetään käyttäneen p.o. vaakunakuviota. Maunu Särkilahti asui Kaarinan Kuusiston piispanlinassa, mutta Tuomiokirkkoa vasta rakennettiin hänen isänsä syntymän aikoina: aiemmin oli kirkolliset menot toimitettu Koroisissa, 1/2 km tuomiokirkosta Aurajoen yläjuoksulle. Koroisiin oli piisopanistuin siirretty Nousiaisten Sondamalasta, missä nykyään sijaitsee Nousiaisten kirkko. Pyhälle Henrikille omistetusta kirkosta siirrettiin Henrik-piispan luiksi uskotut pyhäinjäännökset Turun Tuomiokirkkoon 1290, joka silloin on siis ollut jonkinlaisessa harjakorkeudessa, muta kirkon rakennustyöt jatkuivat koko Keskiajan ja vielä Uuden Ajan alussakin. En usko, että Maunu Särkilahden isoisä olisi omaksunut kuvion Turun Tuomiokirkon palvelijoilta.

On todennäköistä, että kuvio juontuu ristiretkien ajasta, sillä eräissä sukuhaaaroissa tai suvuissa on risti sijoitettu kypärään; kilven tähti voisi littyä kuningas Davidin kilpitunnukseen ja pyrkimykseen vapautaa kristittyjenkin pyhänä kaupunkina pitämä Jerusalem muslimien vallasta.

PH

[Benedictus]

Onkohan nämä pari juttua suurlukkari Henrik Eriksson Alftanuksen vaimosta olleet esillä aiemmin?


Turun kämnerinoikeus 4.4.1674
Anders Göstafsson on saanut kihlakunnanvouti Christopher Enckeliltä 136 kuparitaaleria. Kyse edesmenneen lukkari Henrich Erichsson Alftanin lesken Brita Christopherdr Enckelin saamasta tuomiosta 5.12.1672 maksaa loppuosa talonsa arvosta kokkimestari Swen Bengdtssonille (jota edustaa eo Anders Göstafsson).
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12174586

Tässä muuten linkki siihen tuomioon 1672.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12175548

[Antti Järvenpää]

En muista nähneeni näitä aiemmin. Kiitos.

[Antti Alfthan]

Olisikohan Ljusta ollut jokin pieni paikka Kimitossa. Olen joskus nähnyt sen vanhemmassa kartassa saaresta. Sijainti olisi ollut saaren keskellä, kun etsii Kalmusnäsiä, lähempänä pohjoispäätä ja kartassa merkitty tien oikealle puolelle, kun katselee idästäpäin karttaa.

Terve taas!
Ajelin kesällä Kemiön kautta. Ljusta pyöri mielessä, mutta juuri siitä nimestä en saanut kiinni. Sen sijaan on edelleen Ljuskullarna, eli käsittääkseni kukkulat missä on pidetty tarvittaessa merkkitulta. Tuo merkkitulen paikka sopisi - pikaisen tarkastelun perusteella - siihen kun lähestytään saarta suoraan etelästä.

Mukana ollaan, hypähdellen.
Antti Aa

[Pekka Hiltunen]

Terve taas!
Ajelin kesällä Kemiön kautta. Ljusta pyöri mielessä, mutta juuri siitä nimestä en saanut kiinni. Sen sijaan on edelleen Ljuskullarna, eli käsittääkseni kukkulat missä on pidetty tarvittaessa merkkitulta. Tuo merkkitulen paikka sopisi - pikaisen tarkastelun perusteella - siihen kun lähestytään saarta suoraan etelästä.

Mukana ollaan, hypähdellen.
Antti Aa

En nyt osaa minäkään niistä kukkuloista mitään sanoa, kun en tunne seutua muuten kuin viehättävänä turistireissupaikkana. Tuli kuitenkin mieleen, että voisiko olla kyse vain valaistusta paikasta - tarkemmin määrittämättä sitä nimenomaista kiveä, jolla se vartio- tai merkkituli sattui olemaan. Kun ajattelee merenkulkua, on tiettyinä vuosikymmeninä jollakin määrätyllä vuosisadalla ehkä jokin aivan tarkoin määriteltävissä oleva kallio tai mäennyppylä saattanut olla valaistuna merenkävijöille, mutta myös vaikkapa vain oman kylän verkonkokijoita varten. Täytyisi varmaankin perehtyä eri vuosisatojen karttoihin, joista saattaisi saada vihiä maannousemasta ja kulloinkin käytössä olleista, ei vain merireiteistä, vaan myös kalavesistä. Apajat ovat vaihtelevaisia.
PH

[Juha]

Vajaa vuosi sitten edesmenneen TerhiA:n jäämistöstä löytyi hieman Alftaneja koskevaa aineistoa. Pistin ne tänne (http://juhansuku.blogspot.fi/2014/01/eraita-merkintoja-taivassalon.html)!




Juha

[Jari Latva-Rasku]

Vajaa vuosi sitten edesmenneen TerhiA:n jäämistöstä löytyi hieman Alftaneja koskevaa aineistoa. Pistin ne tänne (http://juhansuku.blogspot.fi/2014/01/eraita-merkintoja-taivassalon.html)!
Juha Olihan mielenkiintoinen kooste! Hukaisten tilan arvon mainittiin olleen 1200 taaleria, joten mistään pikkutilasta ei ollut kyse. Kuten tiedetään, manttaali ei juurikaan kerro tilan arvosta. Vaikutti, että Israel oli veljeään Abrahamia veloista päätellen jonkin verran tarkempi taloudenpidossa. Israel myös antoi ehdotuksen Hukaisten lunastamisesta, vaikka totesikin isoveljensä Isak Erikssonin etuoikeuden. Sotaväestä palaamista kuvattiin poistumisena korkea-aatelisen palveluksesta: Då aldenstundh först befinnes att Isak Erichsson haffwer utridit för Hemmanedh, och imedler Tijdh hans modher haffuer honom ifrån hans Exellentz Her Hendrich Horns Tienst bort skyndat

[Jari Latva-Rasku]

Terve taas! Ajelin kesällä Kemiön kautta. Ljusta pyöri mielessä, mutta juuri siitä nimestä en saanut kiinni. Sen sijaan on edelleen Ljuskullarna, eli käsittääkseni kukkulat missä on pidetty tarvittaessa merkkitulta. Tuo merkkitulen paikka sopisi - pikaisen tarkastelun perusteella - siihen kun lähestytään saarta suoraan etelästä. Mukana ollaan, hypähdellen. Antti Aa Minä taas ajelin viime viikonloppuna aivan muissa asioissa Uppsalan pohjoispuolelta vanhan maantien pohjaa Strängnäsin kautta Lidköpingin kohdalta E4-valtatielle. Matkan varrelle osuivat Litsenan pikku kirkontapainen, Sundbyn kartano, ja sopulta Vreta sekä Vadstena, ja useampia tässä keskustelussa mainittuja paikannimiä. Kun Abraham oleskeli Ruotsissa Hornin saarnaajana, paljon ei olisi tarvittu totta kuulopuheiden ohella, mielikuvituksen siteeksi, että osa kronikan tarinoista olisi voinut syntyä.

[Pekka Hiltunen]

Hukaisten tilan arvon mainittiin olleen 1200 taaleria, joten mistään pikkutilasta ei ollut kyse

Eikös kyseessä ollut ratsutila? Näitä koskivat kai vähän eri säännöt kuin kuin muitten tilojen, tilusten, metsien tai niittyjen verolle ostamisessa tai porvarien / talollisten keskinäisissä kaupoissa. Esim. vuosisataa myöhemin pyöri hinta ns. rusthollikaupoissa jossai hiukan alle tonnin, 750 - 850 taaleria. Varustuksille on aiemmin saatettu antaa suurempi arvo, ja jos oli varustettu useammalla ratsukolla, oli hintakin sitten jo kahden ratsukon rustholilla varmaankin puolitoista kertainen, joten tilusten koko ja tuotto ei niinkään yksin vaikuttanut hinnanmuodostukseen.
PH

[Antti Alfthan]

Myöhemmin mm. kirkonkirjoissa näkyy, että Huukainen oli puolentoista manttaalin tila. Lopuksi se jaettiin kahteen osaan.

Taivassalon käräjäpöytäkirjoissa (Terhi Arpalahden perintönä) mainitaan jokin laamannipäätös vuodelta 1490. Olisi mielenkiintoista tietää kyseisestä päätöksestä tarkemmin.


Edit: lisätään vielä maankohoamisesta. !500-luvun puolimaissa Kemiön seudun karit ja kivet lienevät olleet noin puolitoista metriä syvemmällä kuin nykyisin. Rantaviiva on vastaavasti ollut tuon puolitoista metriä ylempänä.

[Pekka Hiltunen]

Myöhemmin mm. kirkonkirjoissa näkyy, että Huukainen oli puolentoista manttaalin tila. Lopuksi se jaettiin kahteen osaan.

Taivassalon käräjäpöytäkirjoissa (Terhi Arpalahden perintönä) mainitaan jokin laamannipäätös vuodelta 1490. Olisi mielenkiintoista tietää kyseisestä päätöksestä tarkemmin.


Edit: lisätään vielä maankohoamisesta. !500-luvun puolimaissa Kemiön seudun karit ja kivet lienevät olleet noin puolitoista metriä syvemmällä kuin nykyisin. Rantaviiva on vastaavasti ollut tuon puolitoista metriä ylempänä.

Niin, Huukaisten tilan puolittaminen varmaankin liittyy perillisten omaisuudenjakoon Ruotsin-vallan loppupuolella, kun ratsuvarustelusta on luovuttu, tila on joutunut veronalaiseksi ja sitten se on, ehkä jo jaettuna ostettu kenties kahdessa eri erässä perinnöksi. Usein vielä nämä tilojen puolikkaatkin lohkottiin edelleen.

Maan kohoaminen perustuu jääkauden aikaisen, kilometrienkin paksuisen jään massan aiheuttaman painuman vähittäiseen palautumiseen, ja länsi-etelärannikolla paine vermaankin oli suurin jäitten vyöryessä Atlannin suuntaan. Taivassalon lähistön Nousiaisten pitäjä on mahdollisesti saanut nimensäkin tästä, ja monet käräjät on istuttu, kun vesijättömaan heinää eli rantaniittyä ryhdyttiin leikkaamaan ja laiduntamaan "ei kenenkään maalla". Kuningashuoneessa toki sentään osattiin verottaa jo Kustavilaisajalla tästä ns. ansiottomasta arvonnoususta. Hansakaupan aikaiset koggilaivat oli suunniteltu kulkemaan matalissakin vesissä ja Turun Aurajoessa on koggilla nähtävästi päästy Tuomiokirkolle saakka siihen maan vanhimman edelleen toimivan ravintolan eli Pinellan vaiheille; sillan alla on matalikko ja puolen km:n päähän Koroisten piispanlinnaan on kait päässyt vain viikinkilaivalla...

PH

[Matti Lund]

Myöhemmin mm. kirkonkirjoissa näkyy, että Huukainen oli puolentoista manttaalin tila. Lopuksi se jaettiin kahteen osaan.

Taivassalon käräjäpöytäkirjoissa (Terhi Arpalahden perintönä) mainitaan jokin laamannipäätös vuodelta 1490. Olisi mielenkiintoista tietää kyseisestä päätöksestä tarkemmin.


Edit: lisätään vielä maankohoamisesta. 1500-luvun puolimaissa Kemiön seudun karit ja kivet lienevät olleet noin puolitoista metriä syvemmällä kuin nykyisin. Rantaviiva on vastaavasti ollut tuon puolitoista metriä ylempänä.

Kommenttia pariin kohtaan.

Olisiko niin, ettei itse laamannintuomio olisi säilynyt, vaan että siihen viitattaisiin myöhemmin???

Nimittäin FMU ei ainakaan tunne sellaista laamannintuomiota. Ajallisesti lähin Taivassalon Lemmiltyn vaihtamiseen liittyvä on vuodelta 1492, FMU 4444.

Ohimennen sanoen FMU 4256 vuodelta 1489 liittyy Taivassalon Kunnaraisiin ja on tässä ketjussa etualalla olevien lahdentakaisten paralleelien sukusuhdekonseptien kannalta mielenkiintoinen, ainakin yleensä ottaen.

Kuuluu seuraavasti:

"Hans Eriksson, borgare i Stockholm, och Kort Andersson i Gunnersby i Töffuesala socken, framlidne Jakob lögekarls resp. systerson och brorson, upplåta 1489, den 19 augusti (onsdagen näst före Bartholomei), inför Stockholms råd åt Olof lögekarl en gård uti Gråmunkegränd i Stockholm, som bemälde Jakob själf bebott, jämte lösören."

On otettu ko. vuoden tänkebokin sivulta 63.

Mitä tuohon Taivassalon Kort Andersinpoikaan tulee, hänestä on Kunnaraisista merkintä vuodelta 1469. Ja tässä esiintyvä Hans Eerikinpoika on samaa ikäluokkaa, siis syvällä 1400 -luvussa. Nicander-Jutikkalan I s. 82 tietää kertoa, että Tukholman raatimies Peter Ålänning oli lahjoittanut 1400 Turun tuomiokirkolle. Kylässä oli 1500 -luvun alussa kaksi tilaa, toinen kuului Turun tuomiokirkolle, toinen Naanatalin luostarille. Molemmat peruutettiin kruunulle ja olivat ajoittain läänitettyinä. Ne yhdistettiin tod.näk. 1600 -luvun alussa. Omistaja oli v:sta 1627 Henrik Fleming.

Siis tämä Taivassalon Kunnarainen ilmentää kolkkaa, jossa on ollut tukholmalaisten omistajien suhde- ja sukuverkko, ja siten tuo esiin tällaista ainesta jo paljon aikaisemmin, ennen kuin Helsinglandin Alftanit tulivat Taivassaloon.

Maankohoaminen.

Sehän on vähäisintä Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa, mutta on toki sielläkin runsaat ½ metriä per vuosisata netto, Merenkukussa noin 80 cm, suurimmillaan Hailuodon pohjoispuolisilla alueilla eli runsaat 97 cm ja laskee siitä, on jo Torniossa alle 90 cm. Siis on tällainen le. etelä-pohjoissuunnassa muuntuvainen profiili. Maankohoaminen on hidastunut ajan oloon, eli on ollut jääkaudenjälkeisinä vuosituhansina huomattavasti nopeampaa, mutta tällä muutoksella ei ole laskennallista merkitystä, kun estimoidaan kokonaismuutosta historiallisella ajalla.

Karkeasti päässälaskulla saadaan Kemiön kareille noin 2,3 metriä olettaen, ettei dyyninmuodostusta ja muita väliintulevia vaikutustekijöitä ei ole. Ei ole ainakaan laajemmin, eli hiekkapaikat lienevät aika pieniä ja enimmäkseen saaristo on järeää kiveä kiven päällä ja perään. Toki esim. Dragsfjärd on saanut nimensä karikosta myöhemmin esiinpistävästä hiekkapitoisesta kannaksesta, jonka yli veneet vedettiin, jotta sitä ei tarvinnut kaukaa kiertää. Sillä kohtaa Kemiön saaren maahankuroutumiseen lienee dyyninmuodostuskin auttanut.

Myös Airistonselkä on tunnetusti metropolillekin ehtymätön hiekanottamo.


terv Matti Lund

[Antti Alfthan]

Tuon maankohoamisen Kemiön paikkeilla sain vertaamalla Perniöstä saatuihin tuloksiin. Aluksi jokun paikallisen biologian opettajan koosteeseen.

Sitten http://www.pilvivene.com/suurijoki/images/stories/luonnonhistoria/jaakauden_seuraukset/kayra.png
Tässä on melko tuoreessa tutkimuksessa esitetty kuvaaja toisaalta Satakunnasta, toisaalta Perniön seudulta (alempi käyrä).
Noin 1000 vuotta sitten ranta olisi ollut noin neljä metriä nykyistä ylempänä. Jonkin sikäläisen järven kuroutuminen - mikä voidaan ajoittaa 500-300 vuoden välille - nappaa juuri puoleentoista metriin.

Tein aikoinaan graduni Ähtärinjärven altaan kallistumisesta ja uomanvaihdosta maankohoamisen myötä. Nykyään luen noita isobaaseja harvakseltaan, mutta kyllä ne jossain tuolla selkäytimessä ovat kohtalaisesti säilyneet ;)

[Matti Lund]

Tuon maankohoamisen Kemiön paikkeilla sain vertaamalla Perniöstä saatuihin tuloksiin. Aluksi jokun paikallisen biologian opettajan koosteeseen.

Sitten http://www.pilvivene.com/suurijoki/images/stories/luonnonhistoria/jaakauden_seuraukset/kayra.png
Tässä on melko tuoreessa tutkimuksessa esitetty kuvaaja toisaalta Satakunnasta, toisaalta Perniön seudulta (alempi käyrä).
Noin 1000 vuotta sitten ranta olisi ollut noin neljä metriä nykyistä ylempänä. Jonkin sikäläisen järven kuroutuminen - mikä voidaan ajoittaa 500-300 vuoden välille - nappaa juuri puoleentoista metriin.

Tein aikoinaan graduni Ähtärinjärven altaan kallistumisesta ja uomanvaihdosta maankohoamisen myötä. Nykyään luen noita isobaaseja harvakseltaan, mutta kyllä ne jossain tuolla selkäytimessä ovat kohtalaisesti säilyneet ;)


Pitääpä tutustua lähemmin "perniöläisen" kalkyyleihin.

Mutta nyt saat hieman kantaa pikkumaisuuteni seurauksia, vaikka sellainen repostelu ei olisikaan alkuunkaan suotavaa tässä ketjussa.

Tietysti suoraviivaista, aritmeettisesti yksiselitteistä maankohoamista vastaan voi olla useita väliintulevia paikallisia tekijöitä, jotka "vääristävät" sitä.

Karkeistaenhan, jos tietyn peilitasaisen maan kohoamisvauhti on ½ m /100 v, niin 500 vuodessa se on kauttaaltaan 2,5 metriä meren pinnan yläpuolella.

Nyt tietysti väliintulevia tekijöitä, jotka "vääristävät" tätä, voi olla niin merellä kuin maallakin, ja maankohoamisen vaakakuppi voi kallistua suuntaan jos toiseenkin jommasta kummasta suunnasta.

Siis ymmärrän, että kun täällä Lounais-Suomessa on jäänyt jääkauden sulamisvaiheesta valtaisa "savilaskeuma" niin, että täällä päin täytyy kaiken vähänkin painavan rakennelman olla vankasti paalutettuna, jotta se ei tovin kuluttua ole painunut maan alle, nin onko tänne sitten muodostunut jonkinlainen "savikakku", joka lätsähtää lähes samaa vauhtia kuin mitä täkäläinen maankohoaminen on! Siis olisi tällaisia kumoavia voimia.

Toinen tekijä on tietysti meri. Mehän oletamme veden olevan sangen väistyväistä massaa, mutta tietysti, jos napajäät sulaisivat pahimpien skenaarioitten vauhdilla, pian esimerkiksi lähes koko Hollanti olisi valtameren syleilyssä ja Amsterdam uusi Atlantis. - Siis onko Ahvenanmerellä jokin tekijä, joka saa Itämeren veden pysyvästi sillä kohtaa pakkautumaan ja kohoamaan niin, että maan kohoaminen ei tahdo pysyä sen perässä tai että meri kohoaa lähes samaan tahtiin sen perässä väistymättä juuri lainkaan sen tieltä?

Perämeren rannallahan tilanne on päinvastainen: usein paikoin dyyninmuodostus ja muut tekijät aiheuttavat sen, että kuivaa maata paljastuu meren povesta kaksinverroin sen, mitä pelkkä maankohoaminen sitä aiheuttaisi. Kun maan kohoaminenkin on siellä lähes kaksinkertainen, niin vaikutus on radikaali: kun liikun siellä lapsuuteni merenrantamaisemissa, vähän väliä tyrmistyttää se, kuinka radikaalisti miljöö on muuttunut vähän yli 50 vuodessa.

terv Matti Lund

[Antti Alfthan]

:D Olen tosiaan alueella mihin minut on alun perin tutkijana koulutettu. Vaihtelu virkistää.

Maankohoaminen Suomenlahden pohjoisrannalla on, jonkin verran yleistäen, nykyään noin 3 mm vuodessa. Luoteeseen mennessä maankohoamisen intensiteetti kasvaa, kaakkoon mennessä vähenee. Viron puolella Suomenlahtea maankohoaminen on nykyään noin 2 mm vuodessa
http://www.kirj.ee/public/Estonian_Journal_of_Earth_Sciences/2012/issue_4/earth-2012-4-307-316.pdf
Suomenlahden itäpäässä tulee nolla vastaan, samoin Itämerta etelään mennessä jossain Skoonen tasalla, karkeasti. Siellä merenrannan siirtymisiä pitää selittää muilla keinoin kuin maankohoamisella.

Suomen alueen rannansiirtymisistä ja maankohoamisesta on jo vanhastaan paljon tietoa, kuva on melko tarkka. Maankohoamisen syyt sen sijaan eivät ole yksiselitteisesti viimeisimmän jäätiköitymisen painamassa kakussa, vaan pikemmin voi ajatella viimeisen vuosimiljoonamme ajan vaikuttaneita useita jäätiköitymisiä, näiden välisiä interglasiaaleja joiden aikana maankohoaminen ei ole kerinnyt nollata tilannetta, kuten ei nytkään; ja lisäksi tulevat muut syyt, maankuoren hitaat liikkeet.

Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa maankohoaminen on nopeampaa kuin tästä itään ja etelään mentäessä. Kemiön 3 mm on siten varsin lähellä "totuutta". Rannansiirtymiseen vaikuttaa kuitenkin myös kulloinenkin merenpinnan taso. Viimeisten muutaman sadan vuoden aikana ei kuitenkaan ole, tietääkseni, mitään erityisempää tapahtunut.

- Saven sedimentoituminen ei välttämättä vaikuta kokonaiskuvaan paljoa. Kivennäisainetta on huuhtoutunut mereen kovan maan puolelta ja kerrostunut mereen. Kunnon saven kerrostumiseen tarvitaan vähintään 3 m vettä, matalammalla kerrostuu silttiä. Maa-aineksen siirtymää on, mutta maalta mereen tavaraa kuljettaneet joet ovat olleet Lounais-Suomessa pieniä, matkat eivät ole kovin pitkiä. Perämerellä tilanne on epäilemättä toinen.

[Benedictus]

Maantieteilijänä en voi vastustaa kiusausta kommentoida tuota jääkausi ja maankohoamisjuttua.

Tuossa kokoelma hyviä kuvia ja karttoja, josita selviää jääkauden vaiheita ja koko rakenne eli jäämassiivin pääpaino kohditui juuri pohjoiseen Itämereen eli perämeeen ja siten maaperä siellä oli syvimmälla ja siksi nousee myös voimakkaammin. Osin siihen tietysti liittyy maapallon kuoren rakenne ja sen paksuus juuri kyseisellä alueella.

https://www.google.fi/search?q=j%C3%A4%C3%A4kausi+suomessa&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=MSntUrGaHITI4ATE24DYDg&ved=0CD8QsAQ&biw=1902&bih=924

Suomi oli sulaa jo noin 10 000 vuotta sitten, jolloin tänne siirtyivät ensimmäiset esi-isämme mustanmeren refugion suunnalta.

Viimeaikoina onkin kivasti tullut uusia geenitutukimustietoja.

Viime viikolla amerikkalaisen tutkimuksen mukaan Eurooppalaisten vaalea iho onkin Neardartelilaista perua ja hieman aiemmin väitettiin kuitenkin sinisten silmien yleistyneen ennen ihon vaalenemista.
Kolmas tutkimus taisi kirjata jonkun 7000 vuotta sitten espanjasta ? löydetyn luurangon dna-löydön lähimmiksi sukulaisiksi Euroopassa suomalaiset.

Tuon perusteella suomalaiset ovat siis Euroopan vanhimpien asujien Neardartelilaisten ja Gro magnonien risteytysten jääkauden pullonkaula efektin läpi selvinneitä mammutinmetsästäjiä.

Kiinnostavia ajatusleikkejä, kun vielä muistaa, että olimme täällä muutamia tuhansia vuosia ennen kelttejä ja germaaneja.

Taivassalon Hukaisen paikka on senverran korkealla, ettei siihen ole varmaankaan paljoa vaikuttanut maanousema.

Toisaalta suurinosa noista vanhoista suurkartanoista sijaitsee matalien ja laajojen lahtien tuntumassa, usein vielä jokien suistoalueilla.
Siis alueilla missä oli parhaat kala-apajat.
Kala oli aiemmin puhdasta rahaa ja tuloa, minkä aateli osasi hyvinkin huomioida.

En ole varma onko tuosta sijainnista saatu valmiiksi mitään historian tutkimusta, ainakin yrityksiä on ollut.

[Benedictus]

Hiltunen on pohtinut täälläkin Wärdhejä.
Mikä olisi allaolaville selitys?

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Knaapi http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=105931#post105931)
Onko Taivassalon Fagernäsin vuokraaja Henrik Henrikinpoika Wärdh sama kuin Marttilan Juutilan Naapurin eli Isontuvan "kartanonvuokraaja Heikki Heikinpoika Wärdh 1647-1681"? (Aulis Oja, Marttilan historia s. 406) Selasin paria keskusteluketjua mutta en löytänyt Taivassalon Wärdhin yhteydestä mitään mainintaa Marttilasta. Wärdhin edeltäjä Naapurissa oli Heikki Hannunpoika 1641-1647.
aikoinaan jäi tuo viesti vähälle huomiolle, harmi, sillä lienee uutta antava!

Marttila Juutilan Naapuri:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1271018
Henrik Persson el. Henrik Jacobson
Toinen tila Judius suvun Juutila.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1347809
1674 Henrik Persson
Lisämääre:1676
HENRIK PERSSON BETALAS AF HENRIK I FAGERNÄS FÖR HEMMANETZ BÖRTZRÄT,MEDAN HAN ALL HÖÖ O HALM? NUTIT.

Yllä siis Fagernäsin Henrik Henriksson Wärd maininta.

seuraava sivu: Naapuri-tila
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1347810

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1349052
1654 Henrik Persson

Lisä määre:
Simon Henriksson i Jåenperä o Låimij.socken närmast börda dett hus i Jutila, som Henrik Henriksson under sin rustiens hafver, medan hans hustru samma huts dotter ähr.

Joenperä:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1021470

Naapuri + Jutila:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1349943
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1349942
Henrik Persson
vaimo Agnis
moder Margareta ??dr ja Per Matsson kait isä

1620
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1350739
1600
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1358451


Judius, Simon Sigfridi (K 1625)

Simon Sigfridsson
S Marttila. V Marttilan Juutilan Juutin talollinen Sipi Pietarinpoika / Sigfrid Persson ja N.N.
Marttilan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5062) kappalainen ainakin jo 1609.
Omisti Marttilan Juutilan Juutista erotetun Judiuksen tilan vuodesta 1609.
K Marttila 1625.
P Margareta Mattsdotter hänen 1. avioliitossaan, PV mahdollisesti Marttilan kirkkoherra Matthias Nicolai Rynkö (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2164) ja N.N.
Margareta Mattsdotterin P2 Marttilan kirkkoherra Jacobus Johannis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1111), K Marttila 1633; P3 Marttila todennäköisesti 1634 Marttilan kirkkoherra Henricus Georgii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=964), K Marttila 1646.


Mikä liittä Fagernäsin Juutilaan?


Onko Henrik Henriksson Wärdin isä Henrik Persson Juutila-äitinsä Naapuri?

[Benedictus]

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Antti Järvenpää
SAY:sta löytyy varmaankin paljon verotalollisia Henrik Hanssoneita, joista yksi on tuo Kemiön Kila. SAY:ssa näkyvät veronmaksajat ovat vielä tuohon aikaan vain verotalollisia ja rälssin maat ilmestyvät SAY:n myöhemmin (tai näin on ainakin SAYn oppaan mukaan http://www.narc.fi/Arkistolaitos/SAY/SAY_opas.pdf ). Esimerkiksi tämä Kemiön Kilan Henrik Hansson on kynävärien perusteella maksanut kaikki veronsa Kilassa, siis: maa-, henki- ja kymmenysverot, sekä jotakin erityisveroja. Kun linnankirjuri tavataan samoihin aikoihin myös Turussa http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1898788 (toinen ylhäältä vasen sarake), tuntuisi siltä, että kyseessä on eri henkilö. Kaikesta huolimatta Kilan Henrik Hansson voisi olla sama kuin linnankirjuri, mutta mikään dokumentti ei kerro sitä (siis näytä yhteyttä), ja aihe todisteetkin olisivat sitä vastaan. Pelkkä nimien samankaltaisuus ei ole riittävä todiste ja Rundhkin vain toteaa erään Henrik Hanssonin olevan Kemiön Kilassa, väittämättä, että kyseessä olisi linnankirjuri. Sen sijaan Nousiaisten Killaisten Henrik Hansson on v.1606 rälssitarkastuspöytäkirjan mukaan nimenomaan linnakirjuri Henrik Hansson http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1665256 Tätä kirjausta Rundh ei ole koskaan löytänyt, sillä muutoin hän olisi muotoillut tekstinsä toisin.

Juuri tätä olin itsekin sanomassa: "Kemiön Kilassa NÄYTTÄÄ OLLEEN HÄNEN NIMISSÄÄN... ."

Men, i alla falla: suurkiitokset tiedosta, Antti! Nyt on toivoa saada Taivassalon nimismiehen ja Fagernäsin vuokraajan Henrik Henrikinpoika Wärdhin Taivassaloon 1677 haudatulle isälle esivanhempia Suomesta. Henrik Henrikinpojan poika palveli ratsumiehenä Nousiaisten Palon Longissa ja nimi löytyy Killaisistakin.

Palon Kartanonvuokraaja Henrik Henrikinpoika Wärdin (k.1695) leski oli Anna Bergia, Taivassalon kkh Andreas Bergiuksen sisar.

"kl. 1703 Henrik Wärdh Henricus Henrici, Australis 4757. Vht: Taivassalon Fagernäsin vuokraaja, nimismies Henrik Henriksson Wärdh († 1695) ja hänen 2. puolisonsa Anna Pettersdotter Bergius tämän 1. avioliitossa (pso 2:o 1701 kruununvouti Vilhelm Pihl tämän 2. avioliitossa). Ylioppilas Turussa kl. 1703 Wærd. Henr. Austr. _ 249. — Majoitusmestari henkiratsuväkirykmentissä 1710, 2-kornetti 1711, 1-kornetti 1713, luutnantti 1718, ero 1722. Ratsumestarin arvo 1740. † Tukholmassa 6.2.1749." (yo-matrikkeli)

Huomattakoon, että pyhien kielten professori Petter Bergiuksen apen äiti oli Karin Eliae Esping.
PH

Paraisten kkhra Elias Simonis Espingin pojan Jeremiaan ja tyttären Karinin jälkeläisillä näyttäisi olevan mielenkiintoisia sukuyhteyksiä lähimmisssä jälkipolvissaan.

Jeremias Eliae Esping-Agricolan tyttärenpojaksi olemme Astrenius-ketjussa sovitelleet Taivassalon kkhra Ericus Erici Alftania.

Karin Eliaantytär Esping jätti puolisonsa, Paraisten kkhra Petrus Johanniksen kanssa jälkeensä Annan, jonka jälkeläisiä taulujeni mukaan olivat mm. Karin, p:so Erik Hansson Ulf, sekä Karinin nimeltä tuntematon sisar, jonka p;so näyttäisi olleen Lemun kappalaisen poika David Sigfridsson Gyllenbögel.

Annan veli oli Naantalin kkhra Johannes Petri Walstenius (p:so Anna Johansdotter Limingius). Näitten vävy oli pyhien kielten professori Petter Bergius, joka kuoli 1691 lääninrovastina ja Taivassalon kirkkoherrana.

Petter Bergiuksen vanhemmat olivat peltomies, seppä ja puuseppä Anders Mattsson ja Brita Eriksdotter Husbyn Bergasta. Mm. akatemian rehtorina toimineen Petter Bergiuksen ja Margareta Walstenius-Walleniuksen poikia olivat Turun katedraalikoulun lehtori Johan Bergius (p:so puutarhurin tytär Margareta Göransdotter Ruuth), Rymätylän kappalainen Petter Bergius, p:so Kristina Nilsdotter Fontelius, jonka 2. p:son Kristiern Sevoniuksen puolisoihin lukeutui mm. eräs e.m. Agricola-suvun jäsen, ja Anders Bergius, jonka puoliso oli Sara Henrikintytär Wärdh. Petter Bergiuksen tyttäristä Anna eli aikuiseksi ja hänelle tuli puolisoksi ensin Taivassalon Fagernäsin ja Palon Longin vuokraaja Henrik Henrikinpoika Wärdh ja sitten Kastelholman kruununvouti Wilhelm Pihl.

E.m. Sara Henrikintytär Wärdh oli Henrik Henrikinpoika Wärdhin 1. aviosta Maria Adanimin kanssa. Sara Wärdhin äitipuolen Anna Bergian poika oli Palon Longin rakuuna, luutnantti ja ratsumestari Henrik Henriksson Wärdh d.y., joka kuoli Tukholmassa 1749.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=6565
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=4842
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=400

PH

Laitan tähän Bergiuksen matrikkelitietojen viittaukset pyhäpäivän ratoksi:

Viittauksia: HYK ms., Index s. 20a; KA mf. ES 1844 (kk 7) Taivassalon käräjät 22.–23.6.1664 s. 138 (Fordom Pastorens i Töfsala H: Erici Erici [Alftanus] barn ... Professoren M:r Peer Bergius och hans broder H: Mattz i Pöitis, måtte hafwa någon wetskap här om, eftersom de wid samma tijd då deras Sal: fader afleed [1639], woro förhanden, och elliest præceptorerade Bergius för Sönerna); KA mf. ES 1847 (kk 10) Taivassalon käräjät 16.–17.6.1691 f. 95v (Probstens härsammastädes Hög Ehrewyrdige och höglärde Mag:r Petri Bergij hustru Sahl. Margaretha Wallstenia ... Arrendatoren Wählbetrodde Henrich Werdh berättade, be:de dess Sahl. Swärmoder hafwa sagdt); KA mf. ES 1924 (mm 11) Taivassalon käräjät 15.–17.12.1677 f. 47v (een Studentz Sahl: Erici Lidenij 1924 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1924) Qwarlåtenskap); KA mf. ES 1925 (mm 12) Taivassalon käräjät 22.–24.5.1680 f. 34, 35v; KA mf. ES 1927 (mm 17) Taivassalon käräjät 22.–25.10.1688 f. 113 (een Högmåls Saak, angående Obönen och Trulldom som een Hustru Margetha Hansdotter if:n Hylkilä är angifwen före, och Suspect hållen att hafwa warit Orsaaken till Probstens här sammastädes Hög Ehrewyrdige och Höglärde Mag:r Petri Bergij Sahlig Hustrus dygdesamma Matronas Margarethæ Wallsteniæ särdeles och owahnlige åkombne Siuukdom). — R. Hausen (utg.), Diarium Gyllenianum eller Petrus Magni Gyllenii dagbok 1622–1667 (1880–82) s. 141, 153, 162, 217, 233, 239; V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 2 (I); Consistorii academici Aboensis äldre protokoller I [1640–54] (utg. A. G. Fontell, 1884) s. 19, 33 (9.6.1641, in 2 cl. stip.), 178, 232, 241, 243, 251, 304, 306, 397, 422, 423, 425, 467, 521, 526, 530, 542, 547, 548, 550, 563, 565, 571, 599, 600; Consistorii academici Aboensis äldre protokoller II [1654–64] (utg. A. G. Fontell, 1887) s. 4 passim, 319 (veli); Consistorii ecclesiastici Aboënsis protokoller I 1656–1658. SKHST 2 (utg. Ad. Neovius, 1899) s. 8 passim; K. G. Leinberg (utg.), Handlingar rörande finska kyrkan och presterskapet IV (1900) s. 320 (18.10.1670), 355; C. M. Schybergson (utg.), Per Brahes brevväxling rörande Åbo akademi I. Per Brahes brev. SSLS 164 (1922) s. 177–178 #189 (30.7.1669), 193 #209 (12.5.1671); C. M. Schybergson (utg.), Per Brahes brevväxling rörande Åbo akademi II. Brev till Per Brahe. 1: 1639–1662. SSLS 230 (1932) s. 72 passim; C. M. Schybergson (utg.), Per Brahes brevväxling rörande Åbo akademi II. Brev till Per Brahe. 2: 1662–1680. SSLS 264 (1938) s. 35 passim; A. Jörgensen (toim.), Kuninkaalliset ja kanslerin kirjeet 1640–1713 (1940) s. 52 passim; H. Petersson (utg.), Matricula Regii Collegii Strengnensis I 1628–1699 (1947) p. 16. — C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne I (1832) s. 78, 127, 170; J. J. Tengström, Chronologiska förteckningar och anteckningar... (1836) s. 139; A. Maliniemi, Turun professorin ja Taivassalon kirkkoherran Petrus Bergiuksen († 1691) omaelämäkerta. SKHSV 21 (1931) s. 354–370; Uusi sukukirja II. SSJ 19 (toim. O. Wanne et al., 1947–51) s. 79 (Bergius Taulu 2); J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828. HYKJ 30 (1962–66) #171D, 243–252P, 987D, 2168D, 2680R, 3720D, 3985D, 4013D, 4014D, 4193D, 4236D, 4239D, 4359R, 4381G; Sursillin suku (täyd. ja toim. E. Kojonen, 1971) #7492; E. Matinolli, Turun tuomiokapitulin matrikkeli (1976) s. 106; A. A. Stiernman, Aboa literata – Turun akatemian kirjallisuus (suom. R. Pitkäranta). SKST 518 (1990) s. 42; Suomen kansallisbibliografia 1488–1700. SKST 642 (toim. T. Laine ja R. Nyqvist, 1996) #321G, 625–634, 804, 809, 810, 1018G, 1040, 1360H (vih. 4.2.1652), 1397, 1650R, 2113G, 2115G, 2236, 2258, 2758R, 3302, 3421G, 3992, 3993, 4016, 4025, 4262, 4463.


Abraham ja Israel Alftanus olivat siis Bergiuksen oppilaita. Mutta minulle ei kyllä tästä täysin aukea, mitä asiaa Taivassalon käräjillä 22.–23.6.1664 tarkkaan ottaen käsiteltiin.

Entä, mihin voisi perustua Tengströmin erehtyminen Anders Petri Bergiuksen vaimon suhteen:

Tengströmin (1836) mukaan Bergius olisi ollut naimisissa professori Martinus Henrici Stodiuksen († 1675) tyttären kanssa (vrt. Släktbok, Ny följd I sp. 90, Alftan Tab. 113).

PH

Tuomiokirkon tileissä on hautauskirjaus 4.4.1619 Henrik Hansson meds duppellringning m.i. kyrckian http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1698242 jota on pidetty linnankirjurin hautauskirjauksena melko monesta syystä, mutta asiaan on liittynyt vielä pientä epävarmuutta, koska kirjauksessa ei mainita, että kyseessä olisi entinen linnan kirjuri.

Käytyäni läpi Turun kaupungin Älvsborgin lunnaiden kantoluetteloita 1614-1619, voin sanoa, että tuo em. kuolinkirjaus koskee nimenomaan linnankirjuria, sillä entinen linnankirjuri esiintyy näissä luetteloissa vuosien 1614-1618 välillä, mutta vuoden 1619 kirjauksessa Henrik Hansson on kirjattu edesmenneeksi ja hänen tilallaan Turun kirkkokorttelissa on hänen leskensä. Kun nämä listat on laadittu vuosittain päiväämättömänä, niin oletettavaa, on, että vuoden 1619 lista on tehty 4.4.1619 jälkeen, jolloin tilalle on tullut leski.

Yksityiskohtaisesti nuo kirjaukset löytyvät seuraavista linkeistä Henrik Hansson gamble slotts schiriff. 1615 Turun kaupungin Älvsborgin lunnaiden kantoluettelo 1614-1619 (483Ba) sivu 58 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719861 1616 sivu 73 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719876 sivu 75 fordom slotts sch:re http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719904 sivu 83 fordom slotts schiffuare http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719886 sivu 91 Henrik Hansson fordom slotts schiffuers Enckia http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719895

Tämän perusteella voisi sanoa, että viestissäni http://suku.genealogia.fi/showpost.p...&postcount=457 (http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=74509&postcount=457) mainitsemani Kaarinan käräjien oikeustapaus, näyttäisi erittäin todennäköisesti koskevan linnankirjuri Henrikkiä maininnan Henrik Hansson i Åbo osalta.

Perintötapauksen pöytäkirjat löytyy Kaarinan käräjäpöytäkirjoista aukeamalta 19 alkaen http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3784814 jatkuen aukeamalle 22. Tuo Rundtin mainitsema 60 taalerin sisaren osuus on aukeamalla 21. Toivoisin, että meidän loistavat tulkitsijat ja vanhan Ruotsin taitajat katselisivat tuota käräjäkirjaa tarkemmin ajatuksella, voisiko siitä irrota enemmän kuin mitä Rundt on maininnut. Toisin sanoen, antaisiko joku dokumentin kohta olettaa, että linnankirjuri Henrik Hanssonilla tai hänen jollakin vaimollaan oli sukuyhteys Kaarinan Ispoisiin, ja että mainittu 60 taaleria oli nimenomaan perintö-osuus joka oli kotoisin jostakin aiemmasta jakamattomasta pesästä.

Tuosta sivun 21 kohdasta olisi ehkäpä hyvä ensin saada tulkkaus useamman toimesta!
__________________
terveisin
Antti Järvenpää


Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Matti Lund
Hei, kunhan ehdin syventyä tähän, kääntelen, mitä tarvitaan.

Mutta ensi lukemalta voin pikatulkintana sivun 21 maininnan ottaa erilleen:

The 60 dalr pnr som Erick Monsson enskyltt och af sit egitt betalt hafur, Sr Henrich Hansson i Åbo sampttlige syskones geldh efher som Nills Erichsons bewijs wijdare förmäler.

Eli suomeksi:

Eerik Månsinpoika on maksanut yksin omasta "pussistaan" ne 60 taalaria herra Henrik Hansinpojalle Turussa, joka oli kaikkien sisarusten velka (yhteisesti muodostunut) siten kuin Nils Eerikinpojan todistus laajemmin ilmoittaa.

terv Matti Lund

Tuossa on omaa tulkintaani:

The 60 dal:r pnn:r som Erich Monsson enskyltt och af för
egitt betalat hafuir S. Henrich Hansson i Åbå sampttlige
syskones geldh efthr som Nills Carlssons bewijs wijdre
förmälar. Tilsades och domdes Johan Monsson samptt
med andre syskon att bed… leggia af betala be:te Erick
Monsson samma Summa igen uthan någån afkorttningh.

Ifrå åhr 1612 sedan S. Nills Erichson hål(tt)e Ransaknigh
och arf Jämknig med alla slektingarne witnade och be
kende be:tte Erick Monsson medh en Sevär… Engh, för sine
rätta, att han (de)t sedhan, en till thenne dagh ….. (mehren)
åhm - 20 Lm span:ll af Ispois gårds Rentta upburit
och handfougitt hafur Och - 40 Lm som

Tuossa jäljessä kaiketi on edesmennyt Nills Erichsson (ei siis Carlsson) tehnyt pesänjakoa jonka kaikki sukulaiset ovat todistaneet.

Joka tapauksessa jäin itsekin miettimään, että oliko Henrik Hansson maksettu ulos pesästä vai oliko pesä vain ollut hänelle velkaa, joka sitten oli maksettu.

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Antti Järvenpää
Jos laittaisin löydetyt Henrik Hanssonit esille tuolta 1500-luvun loppupuolelta, niin heitä löytyy ainakin seuraavat:

1. opiskelija Henrik Hanssson eli Henricus Iohannis; Turun koulun opettaja, tuomiorovasti Hans Petrin poika, k. 1582
2. linnankirjuri Henrik Hansson (Stodius); Linnan ali- ja pääkirjurina 1570-luvun lopusta 1598 asti, jonka jälkeen ei näy Turun linnan mantaleissa, omisti maata Nousiaisten Killaisissa ja löytyy 1600 Turun tonttiäyriluettelosta linnankirjuriksi tai entiseksi sellaiseksi mainittuna; mahdollisesti sama kuin 1573 palkkaa saanut kansliatoimihenkilö, joka sama (kansliatoimihenkilöksi [Canzellij förwant] mainittu) oli ollut 1570-lopulla opiskelemassa ulkomailla. Mahdollisesti sama kuin Henrik Hansson Kill, jolla nimellä löytyy kuitteja.
3. Henrik Hansson Careel jolla allekirjoituksella löytyy kuitteja 1590 luvulta esim. Turussa. Kiuasmaa sitoo henkilön toimet Itä-Suomeen, mutta esimerkiksi Kymenkartanonläänin voudinkirjurista käytetään vain nimeä Henrik Hansson. Kiuasmaassa H.H. Careel on merkitty tuoksi voudinkirjuriksi ja Kiuasmaalla on samalle miehelle useita muitakin toimia.
4. Turun linnan tileistä löytyy bysseskytare Henrik Hansson 1570-luvulta alkaen, joka on palkkauksessa 3-4 sijalla näistä asemiehistä. En ole seurannut kuinka kauan hän kulkee linnan tileissä.

Lisäksi löytyy Henrik Hanssoneita esim. Turun tuonti ja vientiluetteloista ja esim. kuningatar Kaarinan saattojoukosta Liuksialaan. Näistä on vaikea päätellä kenestä em. on kyse. Lisäksi esim. Blomstedt mainitsee Niilo Kijhlin toimien valittajien joukossa erään Henrik Hanssonin (1617 -162?), joka vaikuttaisi olevan Sauvon nimismies Henrik Hansson (Kingell http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1904441), mutta voi olla joku muukin.

Lisäksi Henrik Hanssoneita löytyy esim. Ramsaysta vaikkapa Starck suvun yhteydessä.

Tähti-risti tunnus ei ole pelkästään Särkilahtien tunnus, vaan tunnusta löytyy myös muilta, josta seuraava sikermä liitteenä.

Olav Rundt:

"Henrik Hansson, begr. 4.4.1619 i Åbo domkyrka [8]. Tjänade hos ståthållaren, Sjundby-herren Claes Åkesson Tott från 1673 [21] (Vuosiluvun kai pitäisi olla 1573. PH). På 1580- och 1590-talet var han skrivare på Åbo slott. Idkade skeppsfart. Ingick 1577 i det sällskap som följde Karin Månsdotter till Liuksiala [24]. Kiuasmaa kallar honom Henrik Hansson Kill. I vilket sammanhang detta tillnamn har förekommit är oss obekant, men det kan nämnas att en Henrik Hansson är nämnd i längderna på Kila i Kimito 1600-1616 [25]. Enligt Kiuasmaa var han gårdsfogde hos Klas Fleming 1595. Att det kan ha varit samma person stöds av att Sjundby var granne till Flemings friherrskap Vik i Sjundeå. Han var gift 1: o med Biretta, d. 23.4.1589 och begraven i Tavast-koret i Åbo domkyrka [7], 2: o med Elisabet Mårtensdotter Kyrö [26], levde 1529 [15], dotter till köpmannen i Åbo Mårten Persson Kyrö och Valborg Olofsdotter, vilken som änka gifte om sig med borgmästaren Nils Torkilsson [27]."

Lainaus Henrik Impola:
Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Benedictus
Kiinnostava kysymys on kuka oli tuo Simon -isä, jonka tytär N. Simonsdotter oli naimisissa Turun pormestari Mårten Sigfridssonin kanssa, toisen tyttären naidessa kappalainen Söfring Josephin, joka oli perinyt Järventaan ratsutilan isältään Tyrvään khr Josephus Matthiaelta.

Erääksi Simo vaihtoehdoksi näen Tyrväänkylän tilan, jossa mainitaan nimismies Simon Olsson, samalla tilalla kuin Turun pormestari Nils Torkilssson.

Benedictus sivuaa teemaa, josta pidin toukokuussa 2011 esitelmän Vammalan Seudun sukututkijain yhdistyksessä otsikolla ”Vanhasta tyrvääläisestä nimismiessuvusta”. Hyvin suppea yhteenveto tästä laajasta teemasta julkaistiin Sastamalan Joulussa 2011. En puutu siihen tässä enempää, se vaatisi artikkelin Genokseen, totean vain että Mårten Sigfridssonin ja Severinus Josephin apeksi Simon Olofsson (nimismies 1566-1571) on liian vanha ja hänen pojanpoikansa Simon Jakobsson (nimismies 1617-1618) vaikuttaa liian nuorelta. Kielletyistä polvista tuskin olisi ollut kysymys, kun ei enää eletty katolista aikaa. Simon Olofsson ja kamreeri Sigfrid Sigfridssonin isä olivat nähtävästi serkukset.

Muuten Benedictuksella on edellisessä viestissä oikeita oivalluksia, esim. Valborg Olofsdotter Kyrö oli aivan oikein nimismies Simon Olofssonin ja kirkkoherra Martinus Olain sisar. Sitä vastoin pormestari Nils Torkilsson ei ollut Valborgin mies vaan vävy.

H.I.

Yllä Impola mainitsee, että pormestari Nils Torkilsson oli Valborg Olofsdotter Kyrön vävy.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=583665
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=587109
Nils Torkilsson Tyrvään Tyrväänkylän tilalla 1582-1600, heti nimismies Simon Olssonin jälkeen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=757723
mainitaan Henrik Joulu:
her Henrik Classon
Isack Månsson
Nils Torkilsson

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=757801
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=757233
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=761545

Linnankirjuri Henrik Hansson mainitaan liittyvän Nousiaisten Killaisiin.
Nousiaisten Killaisissa näkyy Henrik Joulu, ilman patronyymiä. Samalla tilalla maininta pormestari Nils Torkilssonista, Henrik Hanssonin langosta.
Olisiko Henrik Joulu sama kuin Henrik Hansson linnakirjuri.

Miksi Rundthin artikkelista saa käsityksen,että pormestari Nils Torkilsson oli Valborg Kyrön 2. puoliso?
Nils Torkilsson näkyy Tyrväällä jo 1582, eli on jo silloin ollut aviossa Kyrön tyttären kanssa.

Yllä on maininta tuosta 60 taalerin rahasta jonka Ispoisten Erik Månsson maksaa Henrik Hanssonille.
The 60 dalr pnr som Erick Monsson enskyltt och af sit egitt betalt hafur, Sr Henrich Hansson i Åbo

Kysymys onkin, mainitaanko jossain, että kyseessä on juuri linnakirjuri Henrik Hansson?
Järvenpään listasta näkyy, että Henrik Hanssoneita oli aika monta vaihtoehtoa.

Entäpä Wärdhit?

[Antti Alfthan]

Innostuin kurkistelemaan tuota Alftanien vanhaa pesäpaikkaa kartalta tarkemminkin.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=Huukainen%2C+Taivassalo+&srs=EPSG%3A3067&y=6726372&x=203543&lang=fi

Huukainen on nykyisin noin 10 m merenpinnan yläpuolella, kalliolla, talon pohjoispuolella on laaja peltoalue.
Talosta on matkaa Taivassalon kirkkoon runsas kilometri, itään. Merenrantaan on samoin runsas kilometri, länteen. Rantalanlahden eteläisessä osassa on sopiva pikku sataman paikka, muualta rannat ovat matalia.
Maankohoaminen on Taivassalossa luokkaa 4-6 mm vuodessa, 2 - 3 m 500 vuoden aikana.
(Aikaisempaan saven kerrostumista koskevaan mainintaani lipsahti virhe: vettä tarvitaan toki paljonkin enemmän kuin 3 m kunnon saven sedimentoitumiseen - korjataan siis.)

Rantalanlahdelta pääsee purjehtimaan sekä luoteeseen, Kuusistonraumasta "Helsingin väylälle" että etelään, Turun suuntaan, Kurjalanaukon kautta.

[Pekka Hiltunen]

Hiltunen on pohtinut täälläkin Wärdhejä.
Mikä olisi allaolaville selitys?

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Knaapi http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=105931#post105931)
Onko Taivassalon Fagernäsin vuokraaja Henrik Henrikinpoika Wärdh sama kuin Marttilan Juutilan Naapurin eli Isontuvan "kartanonvuokraaja Heikki Heikinpoika Wärdh 1647-1681"? (Aulis Oja, Marttilan historia s. 406) Selasin paria keskusteluketjua mutta en löytänyt Taivassalon Wärdhin yhteydestä mitään mainintaa Marttilasta. Wärdhin edeltäjä Naapurissa oli Heikki Hannunpoika 1641-1647.
aikoinaan jäi tuo viesti vähälle huomiolle, harmi, sillä lienee uutta antava!

Marttila Juutilan Naapuri:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1271018
Henrik Persson el. Henrik Jacobson
Toinen tila Judius suvun Juutila.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1347809
1674 Henrik Persson
Lisämääre:1676
HENRIK PERSSON BETALAS AF HENRIK I FAGERNÄS FÖR HEMMANETZ BÖRTZRÄT,MEDAN HAN ALL HÖÖ O HALM? NUTIT.

Yllä siis Fagernäsin Henrik Henriksson Wärd maininta.

seuraava sivu: Naapuri-tila
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1347810

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1349052
1654 Henrik Persson

Lisä määre:
Simon Henriksson i Jåenperä o Låimij.socken närmast börda dett hus i Jutila, som Henrik Henriksson under sin rustiens hafver, medan hans hustru samma huts dotter ähr.

Joenperä:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1021470

Naapuri + Jutila:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1349943
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1349942
Henrik Persson
vaimo Agnis
moder Margareta ??dr ja Per Matsson kait isä

1620
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1350739
1600
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1358451


Judius, Simon Sigfridi (K 1625)

Simon Sigfridsson
S Marttila. V Marttilan Juutilan Juutin talollinen Sipi Pietarinpoika / Sigfrid Persson ja N.N.
Marttilan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5062) kappalainen ainakin jo 1609.
Omisti Marttilan Juutilan Juutista erotetun Judiuksen tilan vuodesta 1609.
K Marttila 1625.
P Margareta Mattsdotter hänen 1. avioliitossaan, PV mahdollisesti Marttilan kirkkoherra Matthias Nicolai Rynkö (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2164) ja N.N.
Margareta Mattsdotterin P2 Marttilan kirkkoherra Jacobus Johannis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1111), K Marttila 1633; P3 Marttila todennäköisesti 1634 Marttilan kirkkoherra Henricus Georgii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=964), K Marttila 1646.


Mikä liittä Fagernäsin Juutilaan?


Onko Henrik Henriksson Wärdin isä Henrik Persson Juutila-äitinsä Naapuri?

Petrus Bergiuksen vanhempi veli Matthias Andersson toimi Pöytyän khra:na ja kuoli Pöytyällä 4.3.1669. Taidetaan siis nyt olla tässä Pöytyän naapuripitäjässä. Matthias Bergiuksen v:mo:t olivat 1.o Malin ja 2.o Brita Simonsdotter, joita kumpaakaan en itse tunne, mutta joista ainakin jälkimmäinen saattaisi tarjota lisäinformaatiota.

Matthiaan veljen vävy Henrik Henrikinpoika otti Wärdh-nimen käyttöönsä saatuaan Fagernäsin hyvästä hoidosta lahjoituksena (Saksassa asuneelta Henrik Flemingin leskeltä) 1663 Friisilän molemmat talot (H.H. kun oli itse asustellut Friisilässä). Olen jo aiemmin koettanut sijoittaa Henrik Henrikinpoikaa Hansinpoikien perillisiin, mutta jossain tämän ketjun vaiheilla päädyin mahdollisuuteen, että hän voisi olla Henrik Markusson Hästeskon ja Ingeborg Tordintytär Carpelanin pojanpoika, koska Henrik Hanssonilla ei tähän mennessä tiedetä olleen Henrik-nimistä poikaa. Kenties joudun taas kääntämään takkiani, jos lähdetään siitä, että kronikka on kursittu kokoon eri esi-isiä ja isosetiä yhdistelemällä. Taivassalon Kaustiossa ennen kuolemaansa asunut Henrik Henrikinpoika W. ehti vuokrata Fagernäsin eli Gunnaraisten jälkeen Nousiaisten Palon Lonkin ratsutilaa ja toimi tietääkseni myös Nousiaisissa nimismiehen toimessa asuen nähtävästi Kirvelän säterissä. Poikansa Henrik Henriksson Wärd. d.y. syntyi n. 1679, ratsasti Palon Lonkia ja saavutti luutnantin arvon kuollen lopulta Tukholmassa 1749 saatuaan kuitenkin vielä ratsumestarin arvonimen v. 1740.

Täytynee tarkistaa Henrik Claesson Flemingin ja Sigrid Kutrzellin läänitykset Taivassalon ohella.

PH

[Benedictus]

Liitän tähän Olarran löydön toisesta viestistä.

Onko Nousiaisten Palolla jokin yhteys Stodius perheeseen vai onko kyse vain bostellista?
Linnakirjuri Henrik Hanssonilla oli Nousiaisyhteys, kuten myös Kirves suvulla.

Lainaus:
Asutuksen yleisluettelon mukaan Jacob Dettlof ilmestyy Palolle 1705 mukanaan hustru Maria. Sukunimeä ei mainita. Valitettavasti SAY päättyy Nousiaisten osalta vuoteen 1713. Nousiasten rippikirjat alkavat vasta vuodesta 1739 ja silloin Palon Isotalosta löytyy kirjaus ”salig Detlofs änka” ilman nimeä. Kuolleista löytyy nimi :26.2.1772 8.3.1772 Palo Storgård enka (Lieutn.Dettlofs Enka) Anna Spensania Af Ålderdom 80 v. 3 kk.

Mutta Anna Spensania ei ole SAY:ssa mainittu ”nimi hustru Maria”. Tämä oli tilanne vielä muutama viikko sitten. Hiskiin tuli kuitenkin uutta aineistoa ja mm. Naantali. Hakukoneena Hiski on lyömätön ja nyt haku sukunimellä Dettlof tuotti heti uuden ”löydön”:
Naantali - Nådendal - vihityt30.12.1703 Soinis gård Lentn. Ehre- o. Manhaft. Jacob Detloff dyg drädl. Jfr. Maria andersd: Petra'a

Luutnantti Jacob Dettlofin “hustru Maria” oli siis Naantalin kirkkoherra Anders Petraeuksen ja Elisabet Mårtensdotter Stodiuksen tytär: http://www.helsinki.fi/ylioppilasmat...ilo.php?id=540 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=540)
Samalla syntyy uusi ongelma. Jos Maria oli ensimmäinen vaimo Jacob Dettlofille ja Anna Spensania toinen, niin kumpi oli Jacob Dettlofin lasten äiti? SAY:ssa ”hustru Maria on mukana vielä 1713, mutta voiko siihen luottaa? Milloin siis Anna Petrae olisi kuollut ja milloin avioituivat Jacob D ja Anna S? Entä ketkä olisivat Annan S:n vanhemmat ja missä? __________________
0laviArra

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=4988&page=4

[Pekka Hiltunen]

Olen ainakin omiin tiedostoihini kirjannut Gustaf Westerbergin puolisoksi Brita Jacobintytär Detlofin ja äidiksi Anna Spensenian. Annan vanhemmat olivat Petrus Albertinpoika Spensenius, Nousiaisten kpl, ja Catharina Allenius, Henrik Jöransson Laukan (Nousiaisten khra) ja Catharina Bertilintyttären tytär.

Anna Spensenian sisar oli Lisbeta, jonka olen kirjannut Henrik Henrikinpoika Wärdhin vaimoksi. Heidän poikansa Bertil Henrikinpoika Long ratsasti Palon Lonkia.

PH

[P-L H]

Hei

Nousiainen vihitty 8.11.1752 Palo drag Gustaf Westerberg-Brita Jacobsdtr Alakylä Pietilä
http://hiski.genealogia.fi/hiski/57957x?fi+0358+vihityt+502

Rippikirjan mukaan Brita Jacobsdtr on syntynyt 21.12.1729. Ei liene
kuitenkaan saman Jacob Detloffin tytär, (1 pso Maria Petrea) kun vaimo
mainitaan leskenä jo 1723 henkikirjassa.

Hiski Brita Jacosdtr kastetiedot
http://hiski.genealogia.fi/hiski/57921p?fi+0358+kastetut+850

t. Pirkko

[P-L H]

Hei

Brita Jacobsdotterilla ei ollut rippikirjassa (Palo) sukunimeä. Näillä
näkymin ei ollut Detloff sukuinen.

Brita Jacobsdtr vanhemmat löytyivät Alakylän Pietilästä. Jacob Matson
syntynyt 1683 ja pso Maria Andersd s.1699. Tytär Brita s.21.12.1729
RK 1745-1751 Kuva 125
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8795347

Hiskistä löytyi isä Jacob Matson Pietilän hautaustiedot
http://hiski.genealogia.fi/hiski/57a6gp?fi+0358+haudatut+1046


t. Pirkko

[Pekka Hiltunen]

Hei

Brita Jacobsdotterilla ei ollut rippikirjassa (Palo) sukunimeä. Näillä
näkymin ei ollut Detloff sukuinen.

Brita Jacobsdtr vanhemmat löytyivät Alakylän Pietilästä. Jacob Matson
syntynyt 1683 ja pso Maria Andersd s.1699. Tytär Brita s.21.12.1729
RK 1745-1751 Kuva 125
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8795347

Hiskistä löytyi isä Jacob Matson Pietilän hautaustiedot
http://hiski.genealogia.fi/hiski/57a6gp?fi+0358+haudatut+1046


t. Pirkko

Hyvä, että oikaisit. Olen joskus kirjannut Britan Detlofin tyttäreksi, kun arvelin Westerbergin ruotsalaiseksi samoin kuin omakin esipolvilinjani... Palonkylä sijaitsi kirkolta ja Hirvijoesta katsoen korkealla mäellä lännen suuntaan.
PH

[Pekka Hiltunen]

Anna Spensenian sisar oli Lisbeta, jonka olen kirjannut Henrik Henrikinpoika Wärdhin vaimoksi. Heidän poikansa Bertil Henrikinpoika Long ratsasti Palon Lonkia.

PH

Albertus Davidi Spens(/c)eniuksella ja puolisollaan Elisabetilla oli ainakin kolme poikaa, Petrus (Nousiaisten kpl), Erik (tullikirjuri Turussa) ja David (on nähtävästi asunut Turussa, kts. Spenseniuksiä Lempäällä [Lempäälässä] -ketju tässä osiossa). Petruksen tyttäriä olivat mainitut Anna ja Lisbeta. Khra Spenseniuksen tyttäristä tunnetaan ainakin Elisabet ja Maria, jonka v.m:n p:so oli Lemun Iso-Toijalan haltija ja Turun tullikirjuri Jacob Mattsson Florinus-Blom.

Lisbetan ja Henrik Henrikinpoika Wärdhin pojan, rakuuna Jacob Westerbergin ja vaimonsa, Valkjärven kirkkoherran tytären Maria Johansdotter Allenian vävyksi tuli muuan veranvanuttaja Otto Wilhelm Ahr(e)nberg, jonka vanhemmat, Kaarinaan 1748 muuttaneet klädesvalkmästare Sven Larsson A., s 1720 ja madam Elisabetha Reli´n, s 1731 olivat molemmat lähtöisin tukholmalaisista kaartinsotilassuvuista. Sven Larssonin äiti, hustru Maja Svensdotter, äidin 1650-luvulla syntynyt isäpuoli Jan Andersson, sekä veli Jöran ja sisar Maja Larsdotter mainitaan rk:ssa Huddingen Norrbyssä 1740-luvun alussa. Isä Lars puuttuu pitäjän rippikirjasta; hän on nähtävästi ollut Tukholmassa pataljoonan kirjoissa, kun poika Sven opetteli vanutusta Huddingen verkatampissa eli valkissa. Kaartista löytyy 1740-luvulla syntynyt muuan Ahrenberg, jonka isä oli ruukinmestari Tukholman Silfverbergistä ja nähtävästi samaa sukua, jonka alkuperä näyttäisi olevan Saksassa, missä yhä on Ahrenbergin kartano eli linna. Myös Reliinejä löytyy Ruotsin puolella vain kaartista ja nimi on voitu taiteilla vaikkapa jostain ranskalaisnimestä muodin mukaiseksi - tietenkin heittomerkillä varustettuna. En tiedä, voisiko näillä suvuilla olla jokin muukin yhteys Abrahamin kronikkaan kuin Henrik Henrikinpoika Wärdh ja vaimonsa äidinisä, Paraisten Johannes Petri Walstenius. Joka tapauksessa näyttää siltä, että sukujen esi-isät ovat sotineet protestanttien joukoissa ja saaneet vetäydyttäessä Kustaa II:n kuoleman jälkeen turvapaikan kuningatar Kristinan holhoojahallitukselta Tukholman kuninkaanlinnasta.

PH

[Benedictus]

Kesän ratoksi tuon esille erään seikan, jota Alftansu suvun tutkimukset näyttävät ohittaneen, vaikka sitä saattaisi selvitä jotain uutta.

Henrik Henriksson Wärdh oli lähikontaktissa Clas Brenneruksen perheeseen(holhooja).
Hän toimi Fagernääsin vuokraajana, samassa Fagernäsissä mainitaan myös Alftanus vävy Måns Larsson, joka yleensä liittyy Hylkilaxiin.

Henrik Wärdhin vaimo oli Maria Adamin 2. aviossa.

Jokin yhdistää Henrik wärdhiä Alftansu -Brennerus sukuun.
Olisiko hänen 1. puolisonsa Maria Adamin se yhdistävä tekijä?

Maria Adamista ei ole mitään tietoa saatavissa.
Onko hän Maria Adamsdotter eli äpärä?Kenen?

Kukia oli hänen 1.puolisonsa, jonka lapset olivat Henrik Wärdhin lapsipuolia?
Onko noista lapsista missään tarkempaa tietoa?

Ajallisesti Henrik Wärdh on Brennerus holhooja 1674-8 eli voisi hyvinkin olla tuolloin sukulainen vaimonsa kautta.

Taivassalon käräjät 1.–2.9.1676 f. 67v (Arrendatoren Wählbet:e Hendrich Henrichson Wärdh frågades om hans hustru Maria Adamin wore nu tillstädes der till han swaradhe för hennes Siukdom hon nu en långh tijdh haf:r warit behefftat medh intet kunnat komma tillstädes); KA mf. ES 1925 (mm 12) Taivassalon käräjät 23.–24.7.1679 s. 57 (Mantals Commissarien Wälbet: Olof Påfwellsson Tufwa förekom nu och gaf Rätten tillkenna, huruledes han d: 10 Maij 1678 haf: emottagit Förmynderskap för Arrendatorens på Fagernäs Wälbet: Henrich Henrichssons Stiufbarn ... Arfskiftet af d: 10 Maij 1678 ... Commissarien Wälb:de Olof Påfwellsson begärte sedan att få skilias ifrån Förmynderskapet först för de skähl att Arrendatoren hafwer honom Owetandes förlofwat een af hans pupiller med Kyrckieheerden i Låkalax 1726 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1726), sedan för det at han intet af barnsens egendoom om hender haft. Arrendatoren swarade här till och sade, at hans Sahl: hustro haf: förordnat honom till sine barns förmyndare, och at Kyrckieheerden i Låkalax hafwer sielf talt med Comissarien för än med honom om giftermålet, der till Commissarien swarade och sade Kyrckioheerden talt om sådant, när han war drucken, men intet i nyhterheet ... efter Nembdens sluth afsades at Commissarien intet kan ifrån Förmynderskapet befrijas. Myös 21.–22.2.1681 f. 2 Arrendatorens Sahl: Hustrus Maria Adamins Barn ja 20.–22.9.1683 f. 301), 66, 69; KA mf. ES 1927 (mm 17) Taivassalon käräjät 6.–10.3.1688 f. 48v (ett Arrendatorens Wählbet:de Henrich Werdz Contract af d: 27 Sept: 1687, katso 1189 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1189)), 57v (förmynderskap för Arrendatorens Wählbet:de Henrich Werdz förriga Sahl: hustros Maria Adamins barn)

[Benedictus]

Kesän 2. pohdinta.

Kangasalan khr Johannes Frisiuksen vaimo oli Pöytyän khr Gregorius Olain tytär.

P3 1659 Katarina Grelsdotter Utter hänen 1. avioliitossaan, K Hauho 1694, P3 V Pöytyän kirkkoherra Gregorius Olai (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=835) ja Walborg Mårtensdotter. Katarina Utterin P2 1676 Hauhon kirkkoherra Christophorus Andreae Herkepaeus hänen 2. avioliitossaan, K Hauho 1690.


Gregorius Olai (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=835) 1629 † 1654
Matthias Andreae Bergius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=220) 1656 † 1669
Ambrosius Georgii Regulinus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2078) 1670 † 1683


Gregorius Olai (K 1654)

Grels Olofsson
S Pori. V Porin Yyterin talollinen Olavi Paavalinpoika / Olof Pålsson ja N.N.
Pöytyän (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5088) Yläneen kartanonsaarnaaja Turun hovioikeuden asessorin, hovijunkkari Hieronymus Birckholtzin ja tämän langon, Tarton hovioikeuden asessorin Johan Månssonin kutsumana 1626; Pöytyän ja Yläneen kappalainen 1627, astui virkaan ilmeisesti 1628; Pöytyän kirkkoherra kaiketi jo 1629 (mainitaan kirkkoherrana 1630).
Otti viljelykseen autiotilan Pöytyän Kolkkisten kylässä 1629.
K Pöytyä maaliskuu 1654.
P Valborg Mårtensdotter, eli leskenä 29.1.1659, jolloin irtisanoi talonpidon Pöytyän Kalkkisten kylässä. Pariskunnan lapset ottivat käyttöön sukunimen Utter.


Bergius, Matthias Andreae (K 1669)

Matts Andersson
S Berga, Husbyn pitäjä, Södermanland oletettavasti 1600-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. V seppä, puuseppä, sorvari ja "peltomies" Husbyn pitäjän Bergan kylässä Anders Mattsson ja Brita Eriksdotter.
Kävi Turun katedraalikoulua 1620-luvulla, mainitaan siellä vielä 1628.
Vihittiin papiksi Turussa 1629 Mynämäen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5068) Mietoisten Lehtisten kartanon saarnaajaksiksi (vara-amiraali Henrik Classon Flemingin kotisaarnaajaksi); Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) kappalainen ainakin 1635; Pöytyän (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5088) kirkkoherra 1656.
Synodaaliväitöksen respondentti (synod. resp.) Turun pappeinkokouksessa 1646.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 10 (17).10.1646 ja 26.4.1656.
K Pöytyä 4.3.1669 (haudattiin Pöytyän kirkkoon 17.10.).
P1 Malin N.N., K (haudattiin) 1665; P2 1665 Brita Simonsdotter, K Pöytyä 12.9.1697.


Mathias Bergiuksen tytär:

P noin 1665 Brita Mattsdotter Bergia, K Pöytyä 1699, PV Pöytyän kirkkoherra Matthias Andreae Bergius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=220) ja hänen 1. puolisonsa Malin N.N.
Brita Bergian P1 sotilaspappi Ericus Matthiae Loimi, myöhemmin Fabringius, K 2.3.1664.
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=609

Vaikuttaisi, että Brita Matsdotter on ollut aika lyhyen aikaa Fabringiuksen vaimona.
Siitä laskien Brita Matsdotter lienee syntynyt noin 1640-45.

Brita Matsdotterin äiti Malin N. olisi silloin voinut syntyä noin 1620-27.

Ylläolevan perusteelal pohdin olisiko mahdollista, että Mathias Bergiuksen vaimo oli edeltäjän khr Gregorius Olain tytär?
Siis Johannes Frisiuksen vaimon vanhempi sisko?

Frisuksen vävy oli Israel Alftanus, jonka kotiopettajana toimi Mathias Bergiuksen veli Petrus Bergius.
Mathias Bergius taasen toimi Taivassalon kappalaisena 1635-1656.

Asiaa auttaisi, jos Mathias Bergiuksen vaimon Malinin isännimi olisi selvillä.

[Benedictus]

Lainaus Latva-Rasku.

Lapsia Lindhin mukaan (mukana joitakin korjauksia ja täydennyksiä muista lähteistä):
1. Magdalena Erikintytär, k. ennen 22.6.1664, pso n.1636 Pietarsaaren khra maisteri Ericus Matthiæ Fortelius, s.1602 k.26.6.(4.6.)1650, avioliitosta oli 14 lasta.
2. Joackim Erikinpoika, elänyt 1626, mutta k. ennen 22.6.1664 virsikirjamerkinnän ja perunkirjan perusteella.
3. Erik Erikinpoika, Taivassalon autuaan kirkkoherran poika Erik joutui maksamaan ostamansa pistoolit 18.7.1640 Turussa, korpraali everstiluutnantti Wittenbergin komppaniassa Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentissä 1643, siirrettiin 1651 Elias Orrfeltsin komppaniaan samassa rykmentissä, kornetti 1658, osallistui Tanskan sotaan 1644-1645 ja Puolan sotaan 1655-1657, jonka jälkeen oli Tanskan sodassa ja k. helmikuussa 1658 Själlannissa. Oletettavasti naimaton.
4. Henrik Erikinpoika Alftanus, mainitaan 1656,1657 jolloin oli “herr och han hust på säteri”. Mainitaan Taivassalon Huikaisten ratsutilalla (SAY 1656) vaimonsa Britan kanssa. Oletettavasti vanhin veljeksistä ja kun perintöä jaettiin 1664, hän ei ollut osallinen jaossa, koska oli jo aiemmin saanut perintöosansa. Asui ainakin v. 1666 Turussa kirkkokorttelissa, oli Turun suurlukkari, elossa vielä 30.9.1634, mutta kuollut ennen 5.12.1672, on ehkä se “sal Hinricus, joka haudattiin 11.4.1670 Turun tuomiokirkkoon. – pso jo ainakin 1656 (SAY) Brita Christopherintytär Enckell, haud. 21.8.1689 Turun Tuomiokirkkoon.
5. Hans Erikinpoika, manitaan yhdessä veljensä Henrikin kanssa manttaalikirjassa 1657, mutta ei esiinny SAY:ssa. Ei myöhempiä tietoja.
6. Karin Erikintytär, jolla oli vikaa kuulossa, haud. Pusulan kappeliin 18.3.1700 merinnällä “85 år 6 mån gammal, varit gift i 45 år och varit änka i 20 år”. – Pso 1639 jälkeen Pusulan kappalainen Stigelius Jacobus Clementii, k.n.1680.
7. Anna Erikintytär, eli 4.10.1664 Wulfenkloun säterissä Taivassalossa miehenään “ombudsman” Måns Larsson.
8. Abraham Erici Alftanus, s.1630, Hattulan kirkkoherra, rovasti, haud. 3.10.1697. Allekirjoittaa 6.3.1695 tekemänsä Alftan kroniikan. – Pso I 1656 Emerentia Torsk k.1672/3, pso II 1674 Katarina Schrader, joka eli leskenä 1706 Leinilän ratsutilalla.
9. Israel Erici Alftanus, s.1632, Isonkyrön kirkkoherra, k.1712. Myi 6.1.1679 esi-isiensä haudan Munckin kuorista, jonka ylläpuolella olevassa kivessä on Sigfred Mårtenssonin nimi. – Pso I 1662 Sofia Frisius k.1674, pso II 1675 Susanna Echman, s.1656 k.1697, pso III 9.1.1698 Maria Elisabet Lietzen, s.1662 k.30.11.1751.
10. Isak Erikinpoika, korpraali, haud. 28.9.1688, peri Hiukaisten ratsutilan 1664, – pso Valborg Andersdotter, s.1630 k.4.1.1703

Magdalenalle on annettu syntymäaika 1612, joten voisi olla Erik Forteliuksen vaimo jo aiemmin, noin 1630 paikkeilla.

Heitän ajatuksen, voisiko sekä Mathias Bergiuksen vaimo Malin, kuin Henrik Henriksson Wärdin vaimo Maria Adamin olla Magdalena Alftanuksen tyttäriä?

Kuinka monen noista 14 lapsesta vaiheet tunnetaan?

[Pekka Hiltunen]

Heitän ajatuksen, voisiko sekä Mathias Bergiuksen vaimo Malin, kuin Henrik Henriksson Wärdin vaimo Maria Adamin olla Magdalena Alftanuksen tyttäriä?

Siis molemmat aviottomia?
Mathias Bergius toimi Henrik Klaunpoika Flemingin hovisaarnaajana Lehtisten linnassa Mietoisissa. Tämän puolisoja olivat: 1:o (1608) Ebba Erlandsdotter Bååt ja 2:o (1633) Sigrid Kurtzel, ja molemmista avioista oli lapsia. Henrik Flemingillä oli kuitenkin suurella todennäköisyydellä lisäksi yksi tai useampia aviottomia lapsia. Henrik Henrikinpoika (myöhemmin Wärdh) toimi Taivassalon omistusten voutina Kustavin Gunnaraisissa eli Fagernäsissä, missä hänellä oli viljelyksissään Friisilän ja nähtävästi myös Boden tilat.
Henrik Flemingin kaltainen ylhäisaatelinen sotaherra on huolehtinut aviottomien jälkeläistensä naittamisesta sopiville puolisoille. Voutia sopivampaa puolisoa on vaikeaa löytää, sillä omaan sukuun naitetulta henkilöltä saattoi voida odottaa suurempaa lojaaliutta kuin vieraalta.
Pidän mahdollisena sitä, että Maria Adamin oli avioton Fleming. Sen sijaan Mathias Bergiuksen kohdalla asia on toinen: hän on luultavasti nainut omasta säädystään ja Magdalena Alftanalla on tietenkin voinut olla Malin (=Magdalena) -niminen tytär.

PH

[Pekka Hiltunen]

Siis molemmat aviottomia?
Mathias Bergius toimi Henrik Klaunpoika Flemingin hovisaarnaajana Lehtisten linnassa Mietoisissa. Tämän puolisoja olivat: 1:o (1608) Ebba Erlandsdotter Bååt ja 2:o (1633) Sigrid Kurtzel, ja molemmista avioista oli lapsia. Henrik Flemingillä oli kuitenkin suurella todennäköisyydellä lisäksi yksi tai useampia aviottomia lapsia. Henrik Henrikinpoika (myöhemmin Wärdh) toimi Taivassalon omistusten voutina Kustavin Gunnaraisissa eli Fagernäsissä, missä hänellä oli viljelyksissään Friisilän ja nähtävästi myös Boden tilat.
Henrik Flemingin kaltainen ylhäisaatelinen sotaherra on huolehtinut aviottomien jälkeläistensä naittamisesta sopiville puolisoille. Voutia sopivampaa puolisoa on vaikeaa löytää, sillä omaan sukuun naitetulta henkilöltä saattoi voida odottaa suurempaa lojaaliutta kuin vieraalta.
Pidän mahdollisena sitä, että Maria Adamin oli avioton Fleming. Sen sijaan Mathias Bergiuksen kohdalla asia on toinen: hän on luultavasti nainut omasta säädystään ja Magdalena Alftanalla on tietenkin voinut olla Malin (=Magdalena) -niminen tytär.

PH
Lainailen vapaasti Petrus Bergiuksen omaelämänkertaa:
Mathias Bergius toimi ennen hankkiutumistaan varsinaiseen papinvirkaan siis Henrik Flemingin hovisaarnaajana Lehtisten linnassa (joka taisi sijaita ja edelleen sijaitsee Maskun pitäjässä lähellä Mietoistenlahtea). Tähän aikaan, 1631, Mathias Bergius otti mukaansa veljensä Petruksen Ruotsista Lehtisiin, missä oli tarkoituksena opettaa koululaisveljeä, joka kuitenkin sairastui ja suunnitelma peruuntui. 1632 alussa Mathias järjesti veljensä Petruksen Herman Flemingin luo Hannulaan, missä Ericus Jonae -niminen teini opetti Petrus Bergiusta. Samana vuona P.B. matkusti vanhempiensa luo Ruotsiin, missä kävi koulua Strengnäsissä. Kun veli Mathias 1635 tuli käymään kotona Ruotsissa, hän otti pikkuveljensä mukaansa Taivassaloon, missä toimi kappalaisena. Petrus Bergiuksesta tuli nyt Ericus Ericiin lasten kotiopettaja ja tätä työtä hän jatkoi opettaen Claus Brenneruksen lapsia, yhteensä noin kymmenen vuoden ajan.

Kun Petrus Bergiuksen ja 2. vaimonsa tytär Maria kastettiin 7.7.1673 oli kummisetinä jalosyntyinen Harald Footangel ja Alexander Thomasson Harfwe, kummitädit olivat jalosyntyinen "Margareta Stiärna till Särkelax", matruuna Maria Adamina Arrendatorska, joka antoi kummilahjaksi 1. kultadukaatin, sekä Fagernäsin arrendaattorin tytär Maria, jonka kummilahja oli 2 riikintaaleria.

Petrus Bergiuksen omaelämänkerrasta ilmenee siis, että Henrik Henrikinpoika (Wärdh) oli perhetuttu jo ennen kuin em. luovutti tyttärensä j.m:n morsiameksi tämän leskeydyttyä Maria Adaminasta.

Miksi Fagernäsin arrendaattori kuului professori Bergiuksen lähipiiriin? Hänen, Henrik Henrikinpojan, on täytynyt olla niin Lehtisissä kuin Hannulassakin kuin kotonaan. Vouti kuului aivan ilmeisesti Flemingien sisäpiiriin. Kun hän säilytti asemansa vaimonsa kuoleman jälkeen, vieläpä siten että Petrus Bergius luovutti oman tyttärensä hänen morsiamekseen, voidaan vielä kysyä, että kuuluiko hän myös Alftanusten ja Brennerusten lähipiiriin - tai peräti sukupiiriin.

PH

[Benedictus]

Vouti kuului aivan ilmeisesti Flemingien sisäpiiriin. Kun hän säilytti asemansa vaimonsa kuoleman jälkeen, vieläpä siten että Petrus Bergius luovutti oman tyttärensä hänen morsiamekseen, voidaan vielä kysyä, että kuuluiko hän myös Alftanusten ja Brennerusten lähipiiriin - tai peräti sukupiiriin.

Ylläoleva Hiltusen kommentti on ratkaiseva näkemys:
Kysymys on vain kuinka?


http://runeberg.org/frfinl/0135.html

Footangelit olivat Taivassalolainen suku Kahiluodosta.
Kummeista Margareta Stierna oli Clas Brenneruksen käly eli 2. vaimon sisko.

Peter Pergiuksen 1. vaimo oli Carsten, jonka sisar mitä ilmeisemmin oli Clas Brenneruksen 1. vaimo, Samuel Brenneruksen äiti.

Jos Maria Adamin oli äpärä ja kuitenkin voudin puoliso ja arvovieras juhlissa, se viittaa todellakin korkeaan syntyperään isänpuolelta.
Hänen 1. puolisonsa nimi auttaisi paljon asian ratkaisemisessa. Samoin tieto mihin heidän lapsensa joutuivat.

[Pekka Hiltunen]

Hänen 1. puolisonsa nimi auttaisi paljon asian ratkaisemisessa. Samoin tieto mihin heidän lapsensa joutuivat.

Olen elellyt siinä uskossa, että Maria Adaminan 1. ja ainoa puoliso oli Henrik Flemingin ja Sigrid Kurtzellin Taivassalon-läänitysten vouti Henrik Henrikinpoika, joka otti Wärdh-nimen saatuaan leski Sigridiltä lahjoitukseksi hyvästä taloudenpidosta omakseen viljelemänsä Gunnaraisten (Flemingien aikana Fagernäs) Friisilän, johon sisältyi myös Bode.

Olen kirjannut kait SAY:n perusteella 1) Simon Henrikinpojan Friisilän talonhaltijana H.H:n ja Maria Adaminan esikoiseksi, mutta kyseessä voi olla esim. Henrik Henrikinpoika Wärdhin velikin. 2) Maria Wärdh avioitui Kalannin kpl:n Michael Brunlöfin kanssa; Brunlöf oli Petrus Bergiuksen 2. p:son Walsteniuksia äitinsä puolelta ja isänsä puolelta Miltopeniuksista lähtöisin (mistä ehkä sukunimikin juontuu). 3) Sara Wärdh avioitui Anders Petri Bergiuksen kanssa ja tämän pojista Anders saavutti huomattavan maineen jo opiskellessaan Rostockissa ja toimi sittemmin teologian professorina Upsalassa ja kirkkoherrana Tukholmassa; nuorempi veli Johannes Andreae Bergius oli Taivassalon kpl puolisonaan Abraham Jusleniuksen ja Elisabet Ranckenin tytär Margareta. 4) Jacob Henrikinpoika Wärdh toimi pedagogina sekä Kaprion ja Tuutarin kirkkoherrana, p:so Katarina Johansdotter Reuter.

Henrik Henrikinpoika Wärdh ja Anna Petri Bergia vihittiin 18.7.1678, joten Maria Adamina on kuollut noin vuotta aiemmin.

Minulla on edelleen työhypoteesina se, että Henrik Henrikinpoika Wärdh oli Henrik Hanssonin jälkeläinen ja siten liittyi verisitein Alftanusten sukuun.

PH

[Benedictus]

Olen erinomaisen huono tajuamaan ruotsinkieltä, mutta silti olen käsittävinäni, että alla olevissa käräjätiedoissa mainitaan Henrik Wärdhin lapsipuolet ja heidän äitinsä Maria Adamin.
Arrendatorens på Fagernäs Wälbet: Henrich Henrichssons Stiufbarn

Taivassalon käräjät 23.–24.7.1679 s. 57 (Mantals Commissarien Wälbet: Olof Påfwellsson Tufwa förekom nu och gaf Rätten tillkenna, huruledes han d: 10 Maij 1678 haf: emottagit Förmynderskap för Arrendatorens på Fagernäs Wälbet: Henrich Henrichssons Stiufbarn ... Arfskiftet af d: 10 Maij 1678 ... Commissarien Wälb:de Olof Påfwellsson begärte sedan att få skilias ifrån Förmynderskapet först för de skähl att Arrendatoren hafwer honom Owetandes förlofwat een af hans pupiller med Kyrckieheerden i Låkalax 1726 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1726), sedan för det at han intet af barnsens egendoom om hender haft. Arrendatoren swarade här till och sade, at hans Sahl: hustro haf: förordnat honom till sine barns förmyndare, och at Kyrckieheerden i Låkalax hafwer sielf talt med Comissarien för än med honom om giftermålet, der till Commissarien swarade och sade Kyrckioheerden talt om sådant, när han war drucken, men intet i nyhterheet ... efter Nembdens sluth afsades at Commissarien intet kan ifrån Förmynderskapet befrijas. Myös 21.–22.2.1681 f. 2 Arrendatorens Sahl: Hustrus Maria Adamins Barn ja 20.–22.9.1683 f. 301), 66, 69; KA mf. ES 1927 (mm 17) Taivassalon käräjät 6.–10.3.1688 f. 48v (ett Arrendatorens Wählbet:de Henrich Werdz Contract af d: 27 Sept: 1687, katso 1189 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1189)), 57v (förmynderskap för Arrendatorens Wählbet:de Henrich Werdz förriga Sahl: hustros Maria Adamins barn)

[Benedictus]

Kiinnostavaa, että Olof Tufwan tyttärentytär Anna Muur nai Abraham Alftanuksen pojanpojan Johan Haraldi Alftanuksen. Sattumaako?

Muur, Andreas Andreae (1672–1712)

Muhr, Anders Andersson
S Arnäs, Ångermanland, Ruotsi (kastettiin 2.6.) 1672. V Arnäsin kirkkoherra Pohjois-Ångermanlannissa Andreas Martini Muur ja hänen 1. puolisonsa Anna Abrahamsdotter Trugstadia.
Kävi Härnösandin lukiota 1690/91. Ylioppilas (Andr Muur, Angermannus) Turussa 1693/94; stipendiaatti syyslukukausi 1695, respondentti pro exercitio 1.2.1698, pro gradu 3.12.1700; filosofian maisteri 14.12.1700; anoi stipendiä 27.11.1701.
Vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa Paraisilla 24.6.1702 Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) tuomiokirkon ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherran apulaiseksi; Kirkkonummen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5034) kirkkoherra 1704.
Muur piti seurakunnassa ankarasti järjestystä ja edisti määrätietoisen tarmokkaasti seurakuntalaisten lukutaitoa ja raittiutta.
Viljeli pappilansa maita tehokkaasti ja taitavasti ja otti viljeltäväkseen myös autiotilan Gesterbystä.
Turun pappeinkokouksen puhuja (synod. orator) 1707.
Väitöskirjan gratulaatio (grat. diss.) Turku 21.11.1694 ja 24.4.1695; väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 10.5.1706.
K Kirkkonummi 22.12.1712 (Kotivuoren mukaan haudattiin jo 15.6.1712).
P Kristina Tufva hänen 2. avioliitossaan, K leskenä 1728, PV Askaisten Toivaisten omistaja, manttaalikomissaari Olof Påhlsson Tufwa ja Anna Eriksdotter Micrander.
Kristina Tufvan P1 Karjaan nimitetty kirkkoherra Magnus Erasmi Netzelius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1793) K Turku 1702.

[Benedictus]

Olen kirjannut ylös alla olevan tiedon, en vain löydä lähdettä.
Onko tuosta talosta enempää tietoa?

Ericuksen omistukset Turussa ehkä voisivat löytyä jostain asiakirjasta.
Hän osti talon ja kävi sen maksamassa Länsipohjassa.

Kuka oli myyjä?
Ericus Erici hankki Turusta Ljungaren talon, minkä kaupan kuitit hän kävi
noutamassa Länsipohjasta. Antti Kolehmaisen tekstissä puhutaan "Turun taloista"
[Åbo stads Dombok 1625 s. 105, 1636 s. 124 ja 1638 s. 131]. Tarkempi tieto
näistä olisi tarpeen. Henrik Erikssonin "jo saatu" perintöosa Taivassalon
käräjillä 1664 saattaa liittyä näihin kaupunkikiinteistöihin.

[Matti Lund]

...1636 s. 124 ... Tarkempi tieto
näistä olisi tarpeen. Henrik Erikssonin "jo saatu" perintöosa Taivassalon
käräjillä 1664 saattaa liittyä näihin kaupunkikiinteistöihin.

Tässä vuoden 1636 tapauksessa ei ollut kysymys herra Ericusin omista omistuksista, vaan kanteen urkuri Håkania vastaan oli nostanut herra Claudius kirkon puolesta, koska katsoi, että tämä oli pystyttänyt asumuksensa tontille, joka oli ostettu kirkolle. Herra Claudius pyysi tontin arviointiin ja palautettavaksi kirkolle. Nyt haettiin todistusta tästä kaupasta, Håkanin vävyn Henrik Skräddarilta saadun tiedon perusteella, sillä hän sanoi sitä häneltä tiedusteltaessa, että todistus siitä oli joko herra Erikillä Taivassalosta, joka haki sen silloin, kun hän matkusti Norbotteniin, tai herra Larsin tykönä Kemiössä.

Siis kysymys oli ainoastaan liiketoimesta, jossa herra Erik oli ollut jotenkin mukana huolehtimassa kirkon toimeksiannosta, ainakin oli noutanut todistuksen siitä.

terv Matti Lund

[Matti Lund]

..."
[Åbo stads Dombok ... ja 1638 s. 131]. Tarkempi tieto
näistä olisi tarpeen. Henrik Erikssonin "jo saatu" perintöosa Taivassalon
käräjillä 1664 saattaa liittyä näihin kaupunkikiinteistöihin.

Tällöin 25.6.1638 kirkkoherra Taivassasalosta herra Erik huudatti 1:o Finnelan kartanoa Kirkkokadulla, jonka hän oli ostanut Henrik Tavastilta.

Toinen huudatus oli 9.7.1638.

terv Matti Lund

[Benedictus]

Kiitoksia Matti Lundille selvityksestä.
Lainaus:
todistus siitä oli joko herra Erikillä Taivassalosta, joka haki sen silloin, kun hän matkusti Norbotteniin, tai herra Larsin tykönä Kemiössä.
Kuka oli herra Lars Kemiössä?

Yllä oleva on sinänsä kiinnostava seikka, sillä herää ihmetys: Mitä Ericus Erici Alftansu teki Norrbottenissa?

Sinne on aika hurja matka Taivassalosta, eikä voi ajatella, että sinne on menty vain visiteeraaman.

Mahdollista voisi olla, että on maitse mennyt valtiopäiville ruotsiin syksyllä 1635. Ajatus tuntuu silti oudolta, koska Taivassalosta mentiin suoraan Tukholmaan laivoilla.

Oliisko mahdollista, että Norrbottenissa olisi ollut joko äitinsä tai isänsä sukua, mikä vaati paikalla käyntiä?

Erik Hanssonistahan ei tiedetä mitään, vaimostaan vielä vähemmän.

[Matti Lund]

--

Yllä oleva on sinänsä kiinnostava seikka, sillä herää ihmetys: Mitä Ericus Erici Alftansu teki Norrbottenissa?

---

Kysymyshän oli niin herrojen Erikin kuin Larsin kohdalla ainoastaan virka-asioiden toimittamisesta kirkon puolesta!

Tulkintani oli, että Henrik Skräddare sinne Norrbotteniin oli menossa ja herra Erik haki häneltä todistuksen, koska sitä tarvittiin konsistorissa tonttia koskevia suunnitelmia varten. Uskon, että sen vuoksi herra Erik pistettiin asialle, jotta todistus olisi tarvittaessa saatavilla ja kun se oli nyt Henrik Skräddaren hallussa ja tämä oli lähdössä pitkälle matkalle Norrbotteniin.

Tietysti, jos tuulet olisivat suotuisat, merimatka Norrbotteniin Turusta ei kauaa kestäisi (jos tarkoitus oli mennä maateitse Tornion kautta, matkakin kestäisi paljon pidemmän ajan, koska matka vaikuttaa ajoittuneen lämpimämpään vuodenaikaan, jolloin maamatkaa nopeuttavia talviteitä ei ollut käytettävissä), mutta nähtävästi Skräddare viipyisi perillä jonkin aikaa henkilökohtaisilla asioillaan. Tästä oli nähtävästi konsistorissa vihiä.

Ei minulla tullut kunnolla mieleen sitä vaihtoehtoa, että herra Erikillä olisi voinut olla asiaa Norrbotteniin.

Tiedetäänhän kyllä se, että Erikin isä Erik Hansinpoika oli todennäköisesti kotoisin Helsinglandin Alftasta, vaikkakin esipolviketju on sieltä heikosti tunnettu, koska kukaan ei ole koskaan kunnolla tutkinut sitä asiaa. Se taas johtunee siitä, että esi-isistä kiinnostuneet makaavat täällä mitä suomalaisimmassa Suomessa, kun taas asiaa valaisevat lähteet makaavat Tukholmassa tai monien erikseen tilattavien ja maksettavien ruotsalaisten nettiyhteysoikeuksien loppupäässä, jonka edellyttämään rumbaan kukaan kiinnostuneista ei ole täältä toistaiseksi vaivautunut liittymään ja ryhtynyt niiden kautta jäljittämään Helsinglannin asutusta ja sukuja käsitteleviä arkistomateriaaleja Ruotsin arkistoissa.

terv Matti Lund

[Pekka Hiltunen]

Kysymyshän oli niin herrojen Erikin kuin Larsin kohdalla ainoastaan virka-asioiden toimittamisesta kirkon puolesta!

Tulkintani oli, että Henrik Skräddare sinne Norrbotteniin oli menossa ja herra Erik haki häneltä todistuksen, koska sitä tarvittiin konsistorissa tonttia koskevia suunnitelmia varten. Uskon, että sen vuoksi herra Erik pistettiin asialle, jotta todistus olisi tarvittaessa saatavilla ja kun se oli nyt Henrik Skräddaren hallussa ja tämä oli lähdössä pitkälle matkalle Norrbotteniin.

Tietysti, jos tuulet olisivat suotuisat, merimatka Norrbotteniin Turusta ei kauaa kestäisi (jos tarkoitus oli mennä maateitse Tornion kautta, matkakin kestäisi paljon pidemmän ajan, koska matka vaikuttaa ajoittuneen lämpimämpään vuodenaikaan, jolloin maamatkaa nopeuttavia talviteitä ei ollut käytettävissä), mutta nähtävästi Skräddare viipyisi perillä jonkin aikaa henkilökohtaisilla asioillaan. Tästä oli nähtävästi konsistorissa vihiä.

Ei minulla tullut kunnolla mieleen sitä vaihtoehtoa, että herra Erikillä olisi voinut olla asiaa Norrbotteniin.

Tiedetäänhän kyllä se, että Erikin isä Erik Hansinpoika oli todennäköisesti kotoisin Helsinglandin Alftasta, vaikkakin esipolviketju on sieltä heikosti tunnettu, koska kukaan ei ole koskaan kunnolla tutkinut sitä asiaa. Se taas johtunee siitä, että esi-isistä kiinnostuneet makaavat täällä mitä suomalaisimmassa Suomessa, kun taas asiaa valaisevat lähteet makaavat Tukholmassa tai monien erikseen tilattavien ja maksettavien ruotsalaisten nettiyhteysoikeuksien loppupäässä, jonka edellyttämään rumbaan kukaan kiinnostuneista ei ole täältä toistaiseksi vaivautunut liittymään ja ryhtynyt niiden kautta jäljittämään Helsinglannin asutusta ja sukuja käsitteleviä arkistomateriaaleja Ruotsin arkistoissa.

terv Matti Lund

Norrbotteniin on kuljettu ns. Suurta Postitietä pitkin Kustavin (Taivassalon) Vartsalasta Brändön ja Kumlingen kautta pääsaaren Vårdöhön, mistä ratsain on päästy viimeiseen välietappiin Eckeröön ennen aavan ylitystä Tukholmaan. Ruotsin puolella on varmaankin ratsutiloja riittänyt koko matkalle pohjoiseen. Luulen, että Suomen puolella on maantiereitti Tornioon ollut tuskien taival ja merimatka suoraan Ruotsin Pohjolaan viikkojen jollei kuukausien kestoinen, hengenvaarallinen seikkailu.

Hans Olofssonin (stjärna och kors) isäksi on arvailtu Varsinais-Suomesta lähtöisin ollutta rälssimiestä. Sellaiseksi sopisi Sten Sturen palvelija Olof Hansson (Kirves), jonka vanhemat voisivat olla Turun porvari Hans Pederinpoika ja Elina Olavintytär Kirves. Hans Olofinpojan vaimoksi tiedetään Malin Henriksdotter (hästesko), joka omisti Alftassa tilan, jolle oli saanut verovapauden vuoteen 1572. Malinin vanhemmat olivat Kemiön Henrik Östensson ja Siuntion Alissa Ragvaldintytär.

PH

[Pekka Hiltunen]

[quote=Pekka Hiltunen;244164]Hans Olofssonin (stjärna och kors) isäksi on arvailtu Varsinais-Suomesta lähtöisin ollutta rälssimiestä. Sellaiseksi sopisi Sten Sturen palvelija Olof Hansson (Kirves), jonka vanhemat voisivat olla Turun porvari Hans Pederinpoika ja Elina Olavintytär Kirves. Hans Olofinpojan vaimoksi tiedetään Malin Henriksdotter (hästesko), joka omisti Alftassa tilan, jolle oli saanut verovapauden vuoteen 1572. Malinin vanhemmat olivat Kemiön Henrik Östensson ja Siuntion Alissa Ragvaldintytär.quote]

Se, että kirjuri Erik (, jonka on täytynyt tämän ja aiempien aiheeseen liittyneitten ketjujen perusteella kaiketikin olla täysveli paremmin tunnetuille ja Suomen / Baltian puolella vaikuttaneitten veljiensä kanssa, siis Hansinpoika, jonka Hansin isän patronyymiksi nyt esiteyllä konstruktiolla kronikan vastaisesti tulisi Peder) on mainittu talonhaltijaksi Alftan kirkonkylässä, missä 1500-luvulla tuskin oli kirkon ja pappilan lisäksi ainuttakaan linnaa, kartanoa, taloa tai torppaa, joka olisi varustettu savupiipulla ja niin muodoin lasisila ikkunoilla, ei tietenkään tarkoita sitä, että asianomainen olisi itse asunut Alftassa: äitinsä Malin on saanut verovapauden ilmeisestikin kuningas Erikin hallituskautena leskeydyttyään kuningas Erikin tultua vangituksi 1668, jolloin myös kirjuri Erik Hanssonilla, joka on saanut jonkun Alftan tilan veroviljat palkaksi työstään (yleensä kai vain aateliset eli kreivilliset hovipalvelijat saivat palkkansa hopeassa), on ollut päänsä tavallista läyhemmin kiinnni kaularangassaan. Alftan kylän jokainen torppa on kyllä käyty läpi suurennuslasilla löytämättä tietääkseni edes kyseessä ollutta lampuototilaa, joka pian, neljän vuoden sisällä Erikin valtakauden päätyttyä, on Juhana III:n hoviväen toimesta redusoitu tai sitten myyty - ja kuka ties Malinin äidin puolen Siuntion väelle.

Maunu III Särkilahti vaihtoi Nousiaisten Kirvelän samassa pitäjässä omistamaansa Alasjokeen (onkohan kyseessä myöhemmin Alakyläksi mainittu taajama lähempänä kirkkoa?). Turun Aninkaisissa Kirkkosillan pohjoispuolella tietääkseni sijaitsi kuitenkin Kirvelän talo, jonka asujaimistoa voidaan arvailla aina Kiukku-Nikun eli porvari Peder Nilssonin ja nuoremman Stjärnkors-suvun kantaisän aikoihin asti. Erik Hanssonin sedän tai selaisen jälkeläisen käyttämä kirvestä kuvaava sinettukuvio voi olla aika vahva viite kyseiseen kaupunkitaloon, mutta talon asukaitten syntyperästä ei se tietenkään kerro vielä mitään niin, että minun puolestani kronikan patronyymi Hans Erikssonin osalta saa kaikin mokomin jäädä tiedostoihin odotelemaan Alftanien miespuolisten jälkeläisten Y-kromosomin DNA-testitulosten ilmaantumista vaikakpa tähän ketjuun; itse kun taidan polveutua vain vaimoväen puolelta.

Kun nyt ollaan "Tutkimuslöytöjä"-osiossa, en malta olla tuomatta kriittisten lukijoitten tarkasteltavaksi erästä Taivassalon apulaista ja sittemmin kappalaista Martinus Michaeli Machaleniusta. Machaleniuksen puolisoksi tiedetään joku Margareta Jacobsdotter ja avioliitto on solmittu Turussa 1665. Jacob Stigelius on Maaria Räntämäestä siirtynyt Lohjan Pusulan kappeliseurakuntaan (kun piispa Isak Rothovius, joka ummikko-ruotsinkielisenä joutui anomaan siirtoa Maarian Räntämäestä Paraisten kirkkoherraksi, käännätti hyvän kreikan-, latinan-, saksan- ja ehkä hepreankin kielen taitoisilla papeilla suomeksi ruotsalaista Raamatun-käännöstä - tietämättä ehkä tuon taivaallista jo mm. Agricolan sekä Paavali Juustenin oppilaillaan "latinan tyyliharjoituksina" käännättämistä VT:n osista, joitten tuli uuden piispan valvonnassa kuitenkin tiukasti noudattaa jo vuosisadan alkupuolella valmistunutta ruotsinnosta (arvattavasti vähemän kielitaitoiset papit saivat nimityksen johonkiin perifeerisempään seurakuntaan) - vaikkakin työn valmistuttua lopulta osattin kiittää myös suomalaisten aiempaa vaivannäköä. Hänen, Jacobus Clementiin tytär Margareta on saattanut olla se Taivassalon Hurunkorvessa elänyt ja kuollut kappalaisen vaimo, joka tunnetaan vain etunimeltään ja patronyymiltään.

PH

[Benedictus]

Henrik Henriksson Wärdhin 1. vaimo oli leski Maria Adamin, jolla oli lapsia 1. aviostaan.

Pariskunta on avioitunut noin 1660 paikkeilla, joka voidaan karkeasti arvioida Jacob Wärdhin iän ja opiskeluaikojen perusteella.

Maria Adamin 1. puolisosta ei ole mitään tietoa, eikä noista lapsista, jotka olivat kuitenkin Maria Adamin kuollessa noin 1678 osin alaikäisiä, koska tarvittiin huoltaja.

On pohdittu, mikä oli Henrik Wärdhin yhteys Alftanus ja Brennerus perheesen.
Hän oli Ingrid Clasdotter Brenneruksen holhooja yhdessä enojen, tädin miehen Måns Larssonin ja majuri Crister Carpelanin kanssa.

Måns Larsson toimi myös Fagernääsin voutina jossain välissä, kuten Wärdhikin.

Herää ajatus josko Maria Adamin oli tuo yhdistävä tekijä.

Olisiko niin, että Maria Adamin 1. puoliso oli Alftanus veljeksiä?

Alftansu veljeksistä löytyy yksi, joka ajallisesti olisi elänyt juuri sopivasti.
Oliis iältään juuri sopiva 1. puolisoksi.
On kuollut juuri sopivaan aikaan, ajatellen Maria Adamin seuraavaa aviota.

Lainaus:
3. Erik Erikinpoika, Taivassalon autuaan kirkkoherran poika Erik joutui maksamaan ostamansa pistoolit 18.7.1640 Turussa, korpraali everstiluutnantti Wittenbergin komppaniassa Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentissä 1643, siirrettiin 1651 Elias Orrfeltsin komppaniaan samassa rykmentissä, kornetti 1658, osallistui Tanskan sotaan 1644-1645 ja Puolan sotaan 1655-1657, jonka jälkeen oli Tanskan sodassa ja k. helmikuussa 1658 Själlannissa. Oletettavasti naimaton.

Yllä on maininta, että Erik Eriksson Alftanus olisi ollut naimaton.
Oletettavasti, siis ei mitään varmaa.
Koska Erik Alftansu mainitaan ainakin jo 1640, niin on hyvinkin syntynyt noin 1620 paikkeilla eli oli kuollessaan noin 40 vuotias.

Vaikka oli sotilas, niin voidaan ajatella,e ttä olisi voinut avioitua 30-35 vuotiaana.

Maria Adamin olisi tämän ajatuksen mukaan siis Alftanus miniä.

Onko Erik Alftanusta koskaan tarkemmin tutkittu, joskus aiemmin häntä sivuttiin keskustelussa, mutta naimatonna on ohitettu ilman tarkempaa selvitystä?

[Jari Latva-Rasku]

Yllä on maininta, että Erik Eriksson Alftanus olisi ollut naimaton.


Korpraali Erik Eriksson mainitaan Hukaisissa vuosina 1649-51. Silloin hänelle ei ollut merkitty puolisoa. Erikin äidin Elin Mårtensdotterin perintöä jaettaessa ei mainittu Erikin lapsia.

[Benedictus]

Pitää muistaa,e ttei myöskän Henrik Eriksson Alftanus ollut perinnönjaossa osallisena.
En muista nyt oliko hänet mainittu perinnönjakoapereissa jo perinnön saaneeena vai kokonaan ilman mainintaa.

Erik Eriksson Alftanus olisi hyvinkin voinut saada jo aiemmin perintönsä ja siten jäänyt jaoen ulkopuolelle.
Erik Eriksson Alftanus saattoi olla Henrikin kanssa vanhimpia lapsista.
Magdalena oli syntynyt 1612, joka kienee vanhin lapsista.

Tämä on teoriaa, mutta selvittämällä kuka oli Maria Adamin 1.puoliso asia ainakin osin ratkeaa.
Lasten holhooja oli vouti Olof Tufwa ja siihen liittyi Lokalahden kirkkoherra:

Holstius, Claudius Martini (K 1677)

Holst, Holste, Klas Mårtensson
S Turku. V Turun kaupungin porvari Martti / Mårthen Holst ja N.N. (Turun tuomiokirkkoon haudattiin "m:r Claudi Holsti moor i kyrkian uthi murat graf – – " 26.4.1662).
Ylioppilas Turussa, respondentti 1653(?); pro gradu 26.4.1656; filosofian maisteri 1656.
Turun akatemian laulunopettaja (director eli rector cantus), johti kirkkolaulua tuomiokirkossa ja toimi urkurina 1659–1667; akatemian deposiittori (beaanien kaitsija, depositor) 28.6.1666; Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) kappalainen 1667; suoritti – kaiketi (Vehmaan rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6122)?) lääninrovastin sijaisena – rovastintarkastukset Vehmaan Lokalahden kappelissa ja Raumalla 1669 ja 1671 (Lempiäinen 1967); Lokalahden (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5057) kirkkoherra 1672.
Synodaaliväitöksen opponentti (synod. opp.) Turun pappeinkokouksessa 1665.
Väitöskirjan gratulaatio (grat. diss.) Turku helmikuu 1653, väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku helmikuu (3.3.) 1660.
Holstius omisti kaupunkitalon Turussa Luostarinkadun varrella vuoteen 1677 ja Onnikmaan ratsutilan Taivassalossa.
K Lokalahti 6.3.1677 (haudattiin Turun tuomiokirkkoon).
P Taivassalo 1659 Anna Claesdotter Brennera, S noin 1638, K oletettavasti leskenä vasta suuren Pohjan sodan lopulla tai myöhemmin (valtiopäivillä 1719 apua ja tukea anoneiden, papistoon kuuluneiden Ruotsiin paenneiden köyhien pakolaisten luettelossa esiintyy Claes Holstius -nimisen papin leski, jonka nimeä ei mainita), PV Taivassalon kirkkoherra, lääninrovasti Claudius Martini Brennerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=282) ja hänen 1. puolisonsa Brita N.N.

Mandraeus, Matthias Sigfridi (K 1729)

Matts Sigfridsson
S ilmeisesti Turku oletettavasti 1640-luvun loppupuolella. V porvari Turun kaupungissa Sipi / Sigfrid N.N. ja N.N.
Ylioppilas (Aboensis) Turussa 1664/65.
Someron (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5098) kirkkoherran apulainen (coadjutor) ainakin 1673; Karjaan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5027) armovuoden saarnaaja 1676; Lokalahden (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5057) kirkkoherra 1677; Lemun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5051) kirkkoherra 1690.
Turun pappeinkokouksen saarnaaja (synod. conc.) (suomeksi) 1693.
Väitöskirjan gratulaatio (grat. diss.) Turku 25.5.1666; väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 6.5. ja 29.10.1687, 13.2.1702 ja syyskuu 1706.
Omisti yhdessä sisarensa kanssa perintötalon Turussa. Oli viimeiset elinvuotensa sokea (Strandberg).
K Lemu 1729.
P Margareta Erlandsdotter, eli leskenä miehensä jälkeen.

[Pekka Hiltunen]

Pitää muistaa,e ttei myöskän Henrik Eriksson Alftanus ollut perinnönjaossa osallisena.

Henrik Erikssonista mainitaan Alftanus-suvun yhteydessä (Bergholm?), että veljeksistä vanhimpana oli jo perintöä jaettaessa saanut oman osuutensa. Hänen kerrotaan eläneen "herrana säterissä", mikä voisi viitata siihen, että on toiminut esim. Flemingien kartanonvoutina - ja samalla ehkä Maria Adaminan laillisena tai laittomana puolisona.

Palaan vielä edelliseen tekstiini, vaikka asia käsitteleekin itse otsikon tematiikaa...

Elina Kirveen, nuoremman Stjärnkors-suvin kantaäidin sisaren puolison Hans Perssonin ja Alftanien Hans Erikssonin väliin jää yksi sukupolvi. En usko, että ongelmaa tähti-risti -sinetin käytölle on voinut olla eikä Tavastien kuoriin haudatun Henrik Hanssonin isän patronyymistä tiedetä tietääkseni mitään, mikä voisi kumota Alftanien kantaisän Hans Erikssonin patronyymiä.

Liikumme ehkä hiukan ongelmalisilla alueilla, sillä selibaattisäännon alainen piispa Maunu III Särkilahti tulee niin lähelle, että kytköksiä hänenkin mahdollisiin jälkeläisiin on voinut olla. Toisaalta tunnetaan Kiukku-Nikulle ja Kaarina Kirveelle Jöns-niminen poika, Turun Pitkä-Jussiksi mainittu, sekä porvari Erik Skalmin kanssa avioitunut tytär Märta Nilsdotter, jonka puolisolle mm. Nousiaisten Kirvelä periytyi. Alftanien Hans Erikssonille riittää ehdot täyttäviä isiä ja isoisiäkin. Kun ketjut näitten asioitten tiimoilla ovat perinteisesti kovin pitkät, pyydän tarkkaavaista lukijaa huomauttamaan, jos Malin Henrikintyttären puolisolle Hansille löytyy luotettavasta lähteestä Olof-patronyymi, ja jos löytyy, niin voidaanko todentaa vielä sekin, että kyseessä ei ole esim. huoltaja biologisen isän sijasta.

PH

[Jouni Kaleva]

Henrik Erikssonista mainitaan Alftanus-suvun yhteydessä (Bergholm?), että veljeksistä vanhimpana oli jo perintöä jaettaessa saanut oman osuutensa. Hänen kerrotaan eläneen "herrana säterissä", mikä voisi viitata siihen, että on toiminut esim. Flemingien kartanonvoutina - ja samalla ehkä Maria Adaminan laillisena tai laittomana puolisona.

PH

Kirkkoherra Ericus Erici Alftanuksen lesken Elin Martintyttären perinnönjakoa käsiteltiin Taivassalon käräjillä 22-23.7. 1664 ja 3-4.10.1664. Heinäkuussa kiisteltiin 111 luodin hopekannusta, syyskäräjillä Huukaisten omistuksesta.

Varsinaisina perillisinä Elin Martintyttären jälkeen isän ja äidin perintöä olivat jakamassa pojat Henrik Erikinpoika, joka oli jo saanut osansa perinnöstä, majoitusmestari Isak Erikinpoika, kirkkoherra Abraham Erici, kirkkoherra Israel Erici sekä tyttäret Karin Erikintytär, Anna Erikintytär sekä entisen kuolleen Pedersören kirkkoherran rakkaan vaimon lapset ja lapsenlapset, joilla tarkoitetaan Magdalena Erikintyttären jälkeläisiä. Vain nämä mainitaan perinnönjaossa. Erityisesti on kirjattu, että kaikki esillä olleet perijälapset ovat täyssisaruksia sekä isän että äidin puolelta "samsyskon fädrne och mödrne".

[Benedictus]

Kirkkoherra Ericus Erici Alftanuksen lesken Elin Martintyttären perinnönjakoa käsiteltiin Taivassalon käräjillä 22-23.7. 1664 ja 3-4.10.1664. Heinäkuussa kiisteltiin 111 luodin hopekannusta, syyskäräjillä Huukaisten omistuksesta.

Varsinaisina perillisinä Elin Martintyttären jälkeen isän ja äidin perintöä olivat jakamassa pojat Henrik Erikinpoika, joka oli jo saanut osansa perinnöstä, majoitusmestari Isak Erikinpoika, kirkkoherra Abraham Erici, kirkkoherra Israel Erici sekä tyttäret Karin Erikintytär, Anna Erikintytär sekä entisen kuolleen Pedersören kirkkoherran rakkaan vaimon lapset ja lapsenlapset, joilla tarkoitetaan Magdalena Erikintyttären jälkeläisiä.

Kiitos Jouni Kalevalle selkeästä selvityksestä.

Voidaan siis todeta, että ainoastaan tyttäret Magdalena ja Karin ovat mahdollisia äitejä, joilla ajallisesti olisi ollut sopiva poika Maria Adamin puolisoksi ja tytär Mathias Bergiuksen vaimoksi.

Harmi kyllä kummallakin oli myös poika Erik joka ei voi olla siis Maria Adamin puoliso.

Kuinka hyvin tunnetaan toiden sisarusten kaikki lapset ja heidän puolisonsa?
Magdalenalla yksistään 14 kappaletta.
Huomattava, että mainitaan Magdalenan lapset ja lapsenlapset perijöinä 1664

Olen Astrenius ketjussa etsinyt Karkun Järvenpään Isak Erikssonin vanhempia.
En ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että ajallisesti hän voisi olla myös Magdalena tai Karin Alftanan tyttären poika ja siis Juliana Månsdotter Palm-Alftanuksen pikkuserkku.

[Pekka Hiltunen]

Voidaan siis todeta, että ainoastaan tyttäret Magdalena ja Karin ovat mahdollisia äitejä, joilla ajallisesti olisi ollut sopiva poika Maria Adamin puolisoksi ja tytär Mathias Bergiuksen vaimoksi

Henrik Henrikinpojan (Wärdh) p:son Maria Adaminan äiti on kyllä voinut olla (tuntemattomia) Alftaneita samoin kuin Matthias Bergiuksen 1. vaimo Malin (Magdalena) NN, joka kuoli 1665. Petrus Bergius, jonka 1. p:so Elin Castrén kuoli 1652 avioitui uudelleen Margareta Walstenian kanssa 1654. Veljesten Mattsin ja Petterin ikäero on ollut ehkä vain pari-kolme vuotta, mutta jos välissä on ollut sisaria, on se voinut olla jopa 10 vuotta, mihin P.B:n omaelämänkertakin viittaa. Henrik Henrikinpojan 2. p:so on joka tapauksessa ollut miestään arviolta vähintään 15 v nuorempi. On aika vaikeaa asettaa ikähaarukoita tällaisissa tapauksissa kun kahden "aikalaisen" ikäero voi olla yli miespolven suuruinen. Joka tapauksessa Matthias Bergiuksen vaimoksi sopii kyllä joku Ericus Ericiin tytär - laillinen tai laiton, mutta samalla tavoin sopii Maria Adaminan äidiksi niin ikään saman polven Alftana. Samasta henkilöstä ei välttämättä ole kysymys, mutta kun ottaa huomioon Matthias Bergiuksen toimenkuvan, ei se mahdotontakaan kai ole.
(Magdalena- nimi voidaan helpolla yhdistää Alftanien sisarussarjaan, mutta on huomattava, että riittävän korkealle arvostettu kummi usein antoi nimen kummityttärelleen ja joskus -pojalleenkin).

En näe ongelmaa sillekään, että Henrik Erikinpoika Alftan on ottanut itselleen vuosikymmenen, pari tai jopa useammankin verran nuoremman rakastajattaren tai peräti vaimon voidakseen istua "herrana säterissä". En kuitenkaan suoraan sanoen ihan selkeästi näe mitään verisukuyhteyttä Maria Adaminalla ja Alftaneilla, kun kaikki semmoiset indikaatiot loistavat poissaolollaan: luulisi, että muussa tapauksessa olisivat Alftanit ehkä enemmän olleet vaikuttamassa vaikkapa siihen, että Marian lapset ennen Henrik Henrikinpoikaa olisivat paremmin jälkipolvienkin tuntemia; kenties hekin olivat aviottomia? Sinänsä arvokkaan hopeakannun kaikkine kupruineen haluan jättää asiaan paremmin vihkiytyneitten tarkasteltavaksi, vaikkakin olenkin taipuvainen ainakin jossain määrin luottamaan kronikan henkilönimiin - jotkut tunnetut ylhäisaateliset poislukien.

PH

[Benedictus]

Maria Adamin 1. puolison kuolemaa pystyy karkeasti arvioimaan, kun tiedetään, että Henrik Wärdhin tytär Maria oli syntynyt 19.9.1659.

Marian vanhemmat ovat siis olleet yhdessä jo 1658-9 vuoden vaihteessa. Jos Maria on vanhin lapsi niin silloin Maria Adamin on jäänyt leskeksi noin 1657.

Brunlöf, Michael Johannis (K 1720)

Brunlööf / Bruunlöf / Brwnlöf, Michel Johansson
S mahdollisesti Loimaa 1650-luvulla (jälkeen 1653). V Loimaan kappalainen Johannes Michaelis Brunlöf (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=302) ja Anna Johansdotter Walstenia hänen 1. avioliitossaan.
Ylioppilas (Satacundensis) Turussa kevätlukukausi 1670.
Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) Vartsalan ja Pyhän Jaakobin saarnahuonekunnan (Kustavin) kappalainen 1678; Lapin T.l. (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5046) kirkkoherra 1692; Kalannin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5024) (Uusikirkko T.l.) kirkkoherra 1698; pakeni perheineen Ruotsiin 1713 ja mainitaan (kolme lasta) siellä pakolaiskomission luettelossa 1716. Turun pappeinkokouksen saarnaaja (synod. conc.) (ruotsiksi) 1700.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 31.3. ja 24.4.1686, 16.6. ja 25.8.1688, 30.6.1697, 13.5.1703, 20.1. ja 22.6.1704, 19.6.1709 ja 30.4.1710.
Brunlöf kaivautti itselleen ja jälkeläisilleen haudan Kalannin kirkon kuoriin 1711. Suomen Kansallismuseossa Helsingissä on Brunlöfiä ja hänen puolisoaan esittävät muotokuvat.
K pakolaisena Tukholmassa 1720.
P Maria Henriksdotter Wärdh, S 19.9.1659, K Kalanti (Uusikirkko T.l.) 21.12.1732.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5326154
1695 mainitaan Fagernäsissä ibm kyrkoherfen hr Michel bror
Samalla sivulla herr Eric Callia
Myöhemmin Ombusman Gustaf Wessel


sl. 1679 Erik Callia Ericus Henrici, Satacundensis 2789 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2789). * noin 1663. Vht: Ala-Satakunnan kihlakunnan kruununvouti Henrik Påvelsson Callia (‡ 1676) ja hänen 2. puolisonsa Margareta Hansdotter Godhe. Ylioppilas Turussa sl. 1679 [Kalia] Eric. Henrici _ 144. Nimi on kopioitu Albumista noin v. 1696 Satakuntalaisen osakunnan matrikkeliin [1679/80] Ericus Callia. | Sacellanus in Töfsala. | denatus. — Turun läänin jalkaväkirykmentin (Hans Henr. Rehbinderin rykm.) pataljoonansaarnaaja 1685 (valtakirja 1687). Taivassalon kappalainen Kustavissa 1692. ‡ Taivassalossa 10.10.1697.
Pso: Margareta Nilsdotter Barck tämän 1. avioliitossa († 1729).


http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1695
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1695


kiinnostavaa, että Fagernäsiin näyttää liityvän vahva yhtys Yläsatakuntalaiseen sukuklaaniin Wärdhin kautta.


Brunlöfin isoisäksi arvellaan Tyrvään Ruotsilan Michel Eskilssonia, joka lienee sama kuin Karkun Haapaniemen vouti ym. Michel Eskilsson, jonka tytär Susanna taitaa olla tuon Gustaf Wesselin äiti tai isoäiti.
Encelit taas liittyvät Henrik Alftanukseen.


Olisiko mahdollista, että Maria Adamin oli Henrik Alftanuksen äpärä, jonkun aatelisneidon kanssa, sillä Turun suurlukkarin äpärätytär ei ehkä olisi sosiaalisesti sopiva edes voudin vaimoksi, mutta äidin asema voisi mahdollistaa sen.
Ajallisesti Henrikillä olisi voinut olla aiempi avio, mistä oli poika Marian 1. puoliso.
Marian puolsion on kuienkin pitänyt syntyä viimeistään noin 1637.


Hiltunen huomauttaa, ettei lasten tapauksessa ole Alftanus kytköksiä.
Jos lapset ovatkin lapsenlapsia niin ei tuota kytköstä liene niin vahvasti jos muu suku huolehti heistä.

[Pekka Hiltunen]

Maria Adamin 1. puolison kuolemaa pystyy karkeasti arvioimaan, kun tiedetään, että Henrik Wärdhin tytär Maria oli syntynyt 19.9.1659.

Marian vanhemmat ovat siis olleet yhdessä jo 1658-9 vuoden vaihteessa. Jos Maria on vanhin lapsi niin silloin Maria Adamin on jäänyt leskeksi noin 1657.

Brunlöf, Michael Johannis (K 1720)

Brunlööf / Bruunlöf / Brwnlöf, Michel Johansson
S mahdollisesti Loimaa 1650-luvulla (jälkeen 1653). V Loimaan kappalainen Johannes Michaelis Brunlöf (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=302) ja Anna Johansdotter Walstenia hänen 1. avioliitossaan.
Ylioppilas (Satacundensis) Turussa kevätlukukausi 1670.
Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) Vartsalan ja Pyhän Jaakobin saarnahuonekunnan (Kustavin) kappalainen 1678; Lapin T.l. (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5046) kirkkoherra 1692; Kalannin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5024) (Uusikirkko T.l.) kirkkoherra 1698; pakeni perheineen Ruotsiin 1713 ja mainitaan (kolme lasta) siellä pakolaiskomission luettelossa 1716. Turun pappeinkokouksen saarnaaja (synod. conc.) (ruotsiksi) 1700.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 31.3. ja 24.4.1686, 16.6. ja 25.8.1688, 30.6.1697, 13.5.1703, 20.1. ja 22.6.1704, 19.6.1709 ja 30.4.1710.
Brunlöf kaivautti itselleen ja jälkeläisilleen haudan Kalannin kirkon kuoriin 1711. Suomen Kansallismuseossa Helsingissä on Brunlöfiä ja hänen puolisoaan esittävät muotokuvat.
K pakolaisena Tukholmassa 1720.
P Maria Henriksdotter Wärdh, S 19.9.1659, K Kalanti (Uusikirkko T.l.) 21.12.1732.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5326154
1695 mainitaan Fagernäsissä ibm kyrkoherfen hr Michel bror
Samalla sivulla herr Eric Callia
Myöhemmin Ombusman Gustaf Wessel


sl. 1679 Erik Callia Ericus Henrici, Satacundensis 2789 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2789). * noin 1663. Vht: Ala-Satakunnan kihlakunnan kruununvouti Henrik Påvelsson Callia (‡ 1676) ja hänen 2. puolisonsa Margareta Hansdotter Godhe. Ylioppilas Turussa sl. 1679 [Kalia] Eric. Henrici _ 144. Nimi on kopioitu Albumista noin v. 1696 Satakuntalaisen osakunnan matrikkeliin [1679/80] Ericus Callia. | Sacellanus in Töfsala. | denatus. — Turun läänin jalkaväkirykmentin (Hans Henr. Rehbinderin rykm.) pataljoonansaarnaaja 1685 (valtakirja 1687). Taivassalon kappalainen Kustavissa 1692. ‡ Taivassalossa 10.10.1697.
Pso: Margareta Nilsdotter Barck tämän 1. avioliitossa († 1729).


http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1695
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1695


kiinnostavaa, että Fagernäsiin näyttää liityvän vahva yhtys Yläsatakuntalaiseen sukuklaaniin Wärdhin kautta.


Brunlöfin isoisäksi arvellaan Tyrvään Ruotsilan Michel Eskilssonia, joka lienee sama kuin Karkun Haapaniemen vouti ym. Michel Eskilsson, jonka tytär Susanna taitaa olla tuon Gustaf Wesselin äiti tai isoäiti.
Encelit taas liittyvät Henrik Alftanukseen.


Olisiko mahdollista, että Maria Adamin oli Henrik Alftanuksen äpärä, jonkun aatelisneidon kanssa, sillä Turun suurlukkarin äpärätytär ei ehkä olisi sosiaalisesti sopiva edes voudin vaimoksi, mutta äidin asema voisi mahdollistaa sen.
Ajallisesti Henrikillä olisi voinut olla aiempi avio, mistä oli poika Marian 1. puoliso.
Marian puolsion on kuienkin pitänyt syntyä viimeistään noin 1637.


Hiltunen huomauttaa, ettei lasten tapauksessa ole Alftanus kytköksiä.
Jos lapset ovatkin lapsenlapsia niin ei tuota kytköstä liene niin vahvasti jos muu suku huolehti heistä.

Minulla pyöri mielessäni oikeastaan semmoinen ajatus, että Henrik Eriksson (Alftan) istui "herrana säterissä" naimalla Maria Adaminan, jonka äiti ei näin ollen voi olla Alftaneja. Henrik Henrikinpoika (Wärdh) avioitui Anna Bergian kanssa 29.11.1656, mutta kun Henrik Eriksson mainitaan vielä 1657 sekä perinnönjaossa 1664, hän voikin siis olla Maria Adaminalle lähimmillään ehkä käly. Toisaalta on aviottomista sisarista tarkoin vaiettu jo aikalaisten keskuudesa, jos oli kyseessä kirkkoherran tytär. Henrik Henrikinpoika on avioitunut hyvän tuttavansa ja ehkä ystävänsäkin huomattavan nuoren tyttären, Anna Bergian kanssa, joten huoltsjuusongelmia ei kai ole ollut.

Maria Adaminan asemasta voidaan oikeastaan "päätellä" se, että hänen on täytynyt olla Flemingien avioton tytär. Hänen äitinsä taas on voinut olla melkein mitä tahansa (esim. erään Brummer-suvun monista äpäristä todetaan, että nuorukaisille näytti kelpaavan vuodekumpaneiksi jokseenkin kaikki, missä oli reikä keskellä - lypsyjakkaraa myöten). On kiehtova ajatus se, että Henrik Eriksson on voinut saada asemansa aatelisen lankona. "Kuoliaaksi vaiettu" Alftanien tytär voi myöhemmin, mm. geneettisen genealogian myötä herätä eloon tunnettujen lähteitten ulkopuolella. Joka tapauksessa hänen elatuksestaan on tarkoin huolehdittu - Flemingien tapaan - naittamalla hänet voudille Henrik Henrikinpojalle. Lähteet eivät ymmärrettävistä syistä voi tällä haavaa tuoda lisävalaistusta asiaan, joten on jäätävä odottelemaan salaisen tiedon mahdollista tulemista päivänvaloon. Mikään ei estä sitäkään, että Henricus Erici on niin ikään nainut jonkun Flemingien äpärän ja näin on voinut muodostua kokonainen kollegio "säterissä makaajia", kun itse isäntäväki on asunut Saksassa tai ties missä.

Maria Wärdhin (vht Henrik Henriksson [Wärdh] ja Maria Adamina) puolison Michel Johansson Brunlöfin isoisä oli Sääksmäen kruununvouti Michel Eskilsson, jonka isä Turun porvari Eskil Johansson oli Ruskiapää, Karkun Ruskiapään omistaja. Brunlöf-nimen olen arvellutut johdetun Ruskiapäästä.

Kun Henrik Erikssonin vaimosta suorastaan vältetään pitämästä suurta ääntä ilman, että edes mahd. avioliitto olisi ollut tiedoissa, vaikuttaa siltä, että kyseessä ovat voineet olla langokset, mikä tuohon aikaan vastasi lähes veljeksiä - varsinkin jos puolisot olivat samasta, aatelisesta isästä. Flemingeillä aviottomat lapset eivät olleet mikään poikkeus, vaan pikemminkin sääntö, kaniikki Johan mukaan lukien. Flemingit ovat tietääkseni tarkoin noudattaneet kuningashuoneen prinsiippiä mahdollisuuksien mukaan kouluttaa aviottomat pojat ja naittaa "sopiviin liittoihin" tyttäret.

Ajatus siitä, että aatelittomalla Henrik Erikssonilla olisi ollut lapsi(a) aatelisen kanssa päättyy kyllä mestauspölkylle ja aatelisen osapuolen on siis täytynyt olla miehenpuoli, kaikissa oloissa. Flemingit eivät varmaankaan tulleet kysyneeksi, että mitä sukua ehkä oli joku Turun suurlukkari: säätyjen välissä oli mittaamattoman syvä rotko.

PH

[Benedictus]

Maria Adamin tuntuu jotenkin olevan yhteyessä Taivassalon khr Claes Brennerukseen ja tätä lähellä oleviiin, ei ehkä niinkään Alftanuksiin.

Hiltunen on arvellut, että Maria Adamin isä olisi joku Flemming-suvun nuorimies.

Fagernäsin omistuksiin kuului monia tiloja, eräs tilakokonaisuus on hyvin kiinnostava, sillä sinne keskittyy useita Fagernäsin ympärillä olevia henkilöitä.

Fagernäsissä mainitaan 1695 kappalainen Erik Callia lisäyksellä till Rahi.

Taivassalon Rahin kylässä näkyykin StorRahissa Erik Callia ja tätä ennen khr Michell Brunlöf.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5326108
edellisellä sivulla Heikkilässä näkyy Erik Bertilsson Hakes.
Onko hän Wärdhin vävyn Johan Hacksin setä vai serkku?
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5326107

(1683) Johan Hacks Johannes Petri 3097 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3097). * noin 1667. Vht: Perniönkartanon vuokraaja Petter Pettersson Hakes (‡ 1675) ja Ingel Olofsdotter Berg tämän 1. avioliitossa. Mainitaan ylioppilaana konsistorin pöytäkirjassa 3.11.1683. Stipendianomus 7.3.[1684]. Respondentti 1686 (Marklin), pr. Anders Wanochius 2021 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2021). Oraatio 12.5.1687 (ks. I. Collijn, Sveriges bibliografi, sp. 345). Alimman luokan stipendiaatti kl. 1687 – kl. 1688. Keskimmäisen luokan stipendiaatti sl. 1688 – kl. 1689. — Turun meritullin kontrollööri (1692), tullinhoitaja 1705. Tulliylitarkastajan arvonimi. Omisti useita tiloja mm. Rymättylässä. † 1735. Pso: 1:o 1690 Margareta Andersdotter (‡ 1694); 2:o 1695 Margareta Henriksdotter Wärdh († 1716); 3:o 1717 Anna Gertrud de la Motte tämän 2. avioliitossa (elossa 1735).


Tätä edellisellä sivulla taasen näkyy herr Daniel ja vaimonsa Margareta Barck.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5326106

Rönnberg, Daniel Laurentii (K 1704)

Rönberg / Rönnenberg, Daniel Larsson
Kotoisin Taivassalosta.
Kävi (Daniel Laurentii Toefsalensis) Turun katedraalikoulua 8.2.1687 (in cl. infim.). Ylioppilas (Fenno) Turussa syyslukukausi 1692.
Vihittiin papiksi Turussa 30.11.1698 Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) pitäjänapulaiseksi.
K Taivassalo (haudattiin 9.4.) 1704.
P Taivassalo 1699 Margareta Nilsdotter Barck hänen 2. avioliitossaan, K 1729, PV Turun hovioikeuden presidentin, vapaaherra Jöns Kurckin kartanoiden Köyliön Köyliönkartanon, Ulvilan Saaren ja Vehmaan Piilosten vouti (hopmanni) Nils Olofsson Barck ja hänen 1. puolisonsa Anna Mårtensdotter Gråå.
Margareta Barckin P1 Taivassalon Kustavin kappalainen Ericus Henrici Callia (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=353), K Taivassalo haudattiin 10.10.1697.


Anna Mårtensdotter Gråån äitipuolen Margareta Sigfridsdotter Tackun 1. puoliso oli Påhl Simonsson Callia, Erik Callian isoisä.


Rahiin liittyy eräs erittäin kiinnostava seikka.
1634 Rahi Henrik Flemingin osto rälssi.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205022
1634 Stor Rahi Henrik Flemingin latokartano.


1607 kuningas läänittää kylän Arendt Sheringssonille.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5379900



Arendt Sheringsson on siis Taivassalon khr Claes Brenneruksen 2. vaimon Iliana Arendtsdotter Stiernan isä.
Ilianan rälssimaat vietiin, koska oli nainut rälssittömän papin.


Koska Wärdhin perhekunta vaikuttaa liittyvän vahvasti Fagernäsiin ja Rahiin, tulee epäilys, että Henrik Wärdhin vaimo Maria Adamin olikin Arendt Sheringssonin äpärätytär, siis Claes Brenneruksen käly.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5326033


Kun Petrus Bergiuksen ja 2. vaimonsa tytär Maria kastettiin 7.7.1673 oli kummisetinä jalosyntyinen Harald Footangel ja Alexander Thomasson Harfwe, kummitädit olivat jalosyntyinen "Margareta Stiärna till Särkelax", matruuna Maria Adamina Arrendatorska, joka antoi kummilahjaksi 1. kultadukaatin, sekä Fagernäsin arrendaattorin tytär Maria, jonka kummilahja oli 2 riikintaaleria.



Henrik Henrikinpoika Wärdh ja Anna Petri Bergia vihittiin 18.7.1678, joten Maria Adamina on kuollut noin vuotta aiemmin.


Yllä on erittäin kiinnostavaa, että kummeina oli sekä Margareta Stierna että Maria Adamin.


Maria Henriksdotter Wärdh oli syntynyt 19.9.1659.
Maria Adamin kuolee noin 1677, ja lapsipuolet tarvitsevat huoltajan!


Lapsipuolten isä oli kuollut jo ainakin 1657, täten tulee kysymys, tarvitsivatko vähintän 20-vuotiaat lapset holhoojan?


Olisiko mahdollista, että Henrik Wärdhin ensimmäiset lapset eivät olekaan Henrik Wärdhin lapsia vaan lapsipuolia?
Tällöin Maria Adamilla olisi ollut Henrik niminen puoliso ennen Henrik Wärdiä.

[Benedictus]

Turun kämnerinoikeus 4.4.1674
Anders Göstafsson on saanut kihlakunnanvouti Christopher Enckeliltä 136 kuparitaaleria. Kyse edesmenneen lukkari Henrich Erichsson Alftanin lesken Brita Christopherdr Enckelin saamasta tuomiosta 5.12.1672 maksaa loppuosa talonsa arvosta kokkimestari Swen Bengdtssonille (jota edustaa eo Anders Göstafsson).
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12174586

Tässä muuten linkki siihen tuomioon 1672.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12175548

Lainaus Antti Alftan
Mietiskelin juuri tuossa tontti- ja taloasioita. Tiedämme, että Henrik Hanssonilla oli talo Turun Kirkkokorttelissa. No, ehkä tämäkin "tieto" olisi aiheellista verifioida. Voimme päätellä, ehkä tiedämmekin, että Ericus Ericillä oli myöhemmin talo Turussa. Henrik "Puujalan" (Träfot/Stodius) suku asui omassaan. Nyt, onko meidän mahdollista osoittaa tai päätellä jotain näistä taloista, etenkin niiden sijainnista. Ajan takaa ensinnä sitä oliko Ericus Ericin tontti lohkaistu Henrikin tontista, tai yhteisestä maasta Turussa - vai olivatko peräti erillään? Tämä selventäisi sukulaisuusasiaa. Pitää myös muistaa, että Henrikin ja Ericuksen sinettitunnukset ovat hyvin samanlaiset. Henrikillä kenttä on jaettu, tähti päällä, risti alla - ja kannattaa käydä Turun Tuomiokirkossa katsomassa Henrikin hautakiveä. Sisälle kuoriin tullessa näkee myös piispa Maunu Särkilahden vaakunan. En nielaise tällä syömällä ajatusta että kyseessä olisi vain tuulesta temmattu, muodissa ollut aihe. *) - Ericus Ericin sinetissä muuten, on risti päällä, ja se liittyy alla olevaan tähteen. Tämän hetkisen tietämämme mukaan Ericus oli suvun ensimmäinen pappismies. Jos pidämme sukulaisuuden, serkku Martinus oli toinen. Ja Henrikin pojalla oli varaa opiskella ja valmistua maisteriksi, Ericus Ericillä ei.

Olettamassani Ericus Ericin talossa Turussa oletan vanhimpien poikien Joakimin ja Henrikin asuneen Turussa koulua käydessään (varmistus?). Samoin oletan kunnon papinvaimo Elinin siinä asuneen asioidessaan Turussa, mm. käräjöidessään pois juosseesta piiastaan raastuvassa.
Ja kyseiseen taloon oletan Ericuksen pojan Henrikin jääneen asumaan. Hänestähän tuli Turun suurlukkari ja hän meni naimisiin (Brita Enckellin kanssa). Mutta mitä näille kahdelle myöhemmin tapahtui, ja miten talon kävi?

Taivassalon käräjillä 1664 Henrik jää osituksessa ulkopuolelle "såsom herre på säteri". Tulkitsin sen aikaisemmin automaattisesti niin, että Henrik, vanhimpana elossa olevana poikana, olisi Huukaisten isäntä ja omistaja. Mutta jos kyseessä onkin omaisuus Turussa? Silloin ymmärtäisi paremmin sen, miten Isak Erikssonista tulee seuraava Huukaisten isäntä. "Samsyskon" he olivat kaikki, oman todistuksensa mukaan. Samasta isästä ja äidistä syntyneitä. Magdalena ei voinut omasta puolestaan todistaa koska hän oli vainaja.

Se että Magdalenan lapset eivät ole kerinneet edustetuiksi ensimmäiseen käräjäkäsittelyyn on mielestäni aivan luonnollista. Ottaen huomioon tuon ajan tiedonkulun nopeuden ja matkustusolot sekä etäisyyden Pohjanmaalta. Merkille on pantava, että ainoat toisen polven perijät ovat nämä Magdalenan lapset. Muilla ennen perinnönjakoa kuolleilla sisaruksilla ei ollut elossa olevia jälkeläisiä, tiettävästi.

Elin Mårtensdotterin nuorin lapsi syntyi 1632. Ericus Erici eli vielä 3-4 vuotta tämän jälkeen, ei elänyt vanhaksi, koskapa koulun penkiltä määrättiin Helsinkiin. Naisilla tuo hedelmällinen ikä loppuu - aikanaan - ja tässä Elin eli vielä pitkään. Olen joskus ynnäillyt Elinin syntyneen noin 1590. Siis suunnilleen. Vanhin lapsista syntyi ehkä 1612. Suunnilleen.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=110494&highlight=suurlukkari#post110494

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Benedictus http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=244118#post244118)
..."
[Åbo stads Dombok ... ja 1638 s. 131]. Tarkempi tieto
näistä olisi tarpeen. Henrik Erikssonin "jo saatu" perintöosa Taivassalon
käräjillä 1664 saattaa liittyä näihin kaupunkikiinteistöihin.

Tällöin 25.6.1638 kirkkoherra Taivassasalosta herra Erik huudatti 1:o Finnelan kartanoa Kirkkokadulla, jonka hän oli ostanut Henrik Tavastilta.

Toinen huudatus oli 9.7.1638.

terv Matti Lund

[Benedictus]

Taivassalon Hylkilaxissa asui ombusman Måna Larsson ja Annan Eriksdotter Alftana.
Heidän tyttärensä Juliana, sisaruksineen käytti nimeä Palm.

On ilmeistä, että tuo Palm nimi liittyy jotenkin Måns Larssonin perheeseen.

Alla Antti Järvenpään kuninkaan sihteerit luetteloa, jossa näkyy 2 Palm nimistä sihteeriä Tukholman porvarien poikaa.

Laitan nyt nuo Svaleniuksessa esiintyvät henkilöt tähän uudestaan.



RUOTSALAISET SIHTEERIT

1. Klemet Hansson Oliveblad, 1538–72 (27), (Univ.), Fader Borgare, från Stockholm
2. Olof Larsson, 1544–71 (26), (Univ.)W 33, L 36, Italien 43, M 44, Fader Borgare, från Stockholm
3. Måns Jönsson Blanting, 1552–72 (40), (Univ.), Fader Borgare, från Växjö (?)
4. Rasmus Ludvigsson, 1553–94 (43), (Univ.)R 39, Fader Borgare, från Stockholm
5. Mårten Helsing, 1554–68 (54), (Univ.)K 46, W 48, mag 50, R 52, Bo 58, Fader , från
6. Lasse Knutsson, 1555–68 (50), (Univ.), Fader , från
7. Abel Marcusson Palm, 1555–65 (55), (Univ.)R 52, Fader Borgare, från Stockholm
8. Henrik Stråbock, 1555–69 (55) Från 61 i tyska kansliet, (Univ.)R 49, Fader Borgare, från Stockholm
9. Nils Jönsson Jacobsköld, 1557–67, (Univ.)W 51, Fader , från Småland
10. Jöran Persson Tegel, 1557–68 (55), (Univ.)W 50, Fader Präst, från Sala
11. Peder Eriksson Korp, 1560–84 (59), (Univ.), Fader Borgare, från Stockholm
12. Erik Mattsson, 1560–93 (44), (Univ.), Fader , från Finland
13. Måns Persson Ålänning, 1561–68 (56), (Univ.), Fader Borgare, från Åland
14. Peder Hansson, 1562–68 (53) (55) , (Univ.), Fader Borgare, från Stockholm
15. Sven Elofsson, 1563–73 (56), (Univ.)W 61, J 62, Fader , från Södermanland
16. Nils Hansson Brask, 1565–69, 78–89, (Univ.)R 48, W 51 ?, Fader Borgmästare, från Linköping
17. Hans Eriksson Jämte, 1566–76 (61), (Univ.)R 64, Fader Präst, från Jämtland
18. Petrus Michaelis Fecht, 1568–76, (Univ.)R 57, W 58, mag 61, Fader Borgare, från Stockholm
19. Johan Henriksson, 1568–90 (59), (Univ.), Fader , från Finland
20. Bertil Eriksson Ljuster, 1569–75 (53), (Univ.), Fader Borgare, från Finland (Åbo)
21. Per Lydersson, 1571–80 (67), (Univ.), Fader Fogde, från Småland
22. Knut Håkansson, 1572–80 (64), (Univ.), Fader Borgare, från Stockholm
23. Henrik Mattsson Hugguth, 1574–98 (62), (Univ.), Fader Borgare (redare), från Finland (Borgå)
24. Olof Sverkersson Elvkarl, 1575–98, (Univ.)G 68, R 70, Fader Fogde, från Älvkarleby
25. Hans Eriksson Kranck, 1577–98 (71), (Univ.), Fader Borgare (byfogde), från Finland (Åbo)
26. Per Rasmusson Brun, 1581–96 (71), (Univ.)R 68, Fader Borgare (Redare), från Stockholm
27. Nils Blasiusson Rask, 1582–98, (Univ.)R 62, G 66, Fader Borgare (Stads-skrivare), från Stockholm
28. Lasse Henriksson, 1584–85 (65), (Univ.), Fader Borgare, från Stockholm
29. Claes Philipsson, 1585–89 (66), (Univ.), Fader Borgare, från Finland (Nyland)
30. Sigfrid Henriksson Sarffue, 1586–98 (72), (Univ.), Fader , från Finland
31. Jonas Petri Axberg, 1587–95, (Univ.)R 79, mag. O, BR, Fader Präst, från Stockholm
32. Didrik Persson Ruuth, 1588–94, (Univ.)R 81, G 82, mag R 84, Fader Borgare, från Finland (Viborg)
33. Peder Månsson Utter, 1589–93, 1618–23 (84), (Univ.), Fader Skeppsgårds-skrivare, från Stockholm (Finland)
34. Per Larsson Brask, 1589–94, (Univ.)Rom 77, H 88, Fader Borgmästare, från Linköping
35. Elaus Engelberti Terserus, 1589–94, (Univ.)R 82, mag L, Fader Präst, från Leksand
36. Jöran Jöransson Palm, 1589–98, (Univ.)Br 81, O 83, R 84, mag, Fader Borgare, från Stockholm
37. Sven Stensson, 1590–92 (63), (Univ.), Fader Borgare, från Västerås
38. Erik Erikssin Bris, 1591–98 (87), (Univ.), Fader Borgare, från Finland (Helsingfors)
39. Peder Nilsson Vadstenensis, 1592–96 (86), (Univ.), Fader Borgare, från Vadstena

Kiinnsotava lisä on, että allaolevat 2 nimeä kuuluvat yhteen sukuun.

25. Hans Eriksson Kranck, 1577–98 (71), (Univ.), Fader Borgare (byfogde), från Finland (Åbo)
26. Per Rasmusson Brun, 1581–96 (71), (Univ.)R 68, Fader Borgare (Redare), från Stockholm

Hans Krankin veli Turun pormestari Michel Krankin vaimo oli porvari Henrik Myllarin tytär.
Per Brunin vaimo oli kyseisen porvarin toinen tytär.

Hnerik Myllarin veli Tukholman porvari Erik Henrikssonin tytärpuolen puoliso oli Tukholman pormestari Lars Eriksson.

Tämän pojan Erik Larsson von der Lindenin poika Lorentz von der Linden oli taasen Taivassalon Hylkilaxin ja monien muiden tilojen omistaja.

Aikoinaan pohdittiin, miksi Ulfenklou osti von der Lindenin tilat Taivassalosta.

Olisiko niin, että Wulf/Ulfenkloun isä oli nainut pormestari Lars Erikssonin tytären tai Erik Larsson von der Lindenin tyttären.

Olisikohan mahdollista, että Mån Larssonin isä Lars Palm oli Tukholman pormestari Lars Erikssonin tyttären jälkeläinen jonkun Tukholman Palmin kanssa.
Tällöin Måns Larssonilla olisi ollut sukuyhteys Hylkilaxin omistajiin.

[Giösling]

Aatelismatrikkelit ovat kovin lyhytsanaisia Henrik Wulfin nob. Ulfvenklou taustasta. Vain tarkka syntymäaika 22/3/ 1602 tunnetaan.
Mielestäni Ulfvenklou on eräs tämänkin kronikkakeskustelun avainhenkilöistä, ei vähiten siksi että hän oli mm. “Emerentia Tott; vaakunat” ketjussa hiljattain mainitsemani Laurentius Karthetskijn aikalainen, toimi legaattina MOSKOVASSA, sekä avioitui sen Eva Eggertzin kanssa, joka leskena nai vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan, Laurentius Karthetskijn pojan ja prinssi Gustaf Erikssonin pojanpojan. Lesken edunvalvojana Taivassalossa toimi Måns Larsson, Anna Alftanan puoliso.

Ei voi välttyä ajatukselta, että Ulfvenklou, Moskova-linkkiensä ansiosta, olisi ollut vitaali prinssi Gustafin pojan siirtymiselle Ruotsiin salanimen (Karthetskij) suojassa. Lojaalisuudessaan hän on jopa voinut mennä niin pitkälle, että kuolemansa lähestyessä olisi “testamentannut” vaimonsa & omaisuutensa hallintaoikeuden Karthetskijn pojalle vapaaherra Lars Eldstiernalle.

Kuin luonnostaan lankeaa sekin, että sukuu ainakin avion kautta, kenties myös verisitein liittynyt Måns Larsson, sai e.m. intressien valvonnan Suomessa.

Syntynyt aviolinkkiverkosto suorastaan HUUTAA Eldstierna-Stierneld-suvun juurien uudelleenarviointia, varsinkin kun katoliseksi tiedetyn prinssinpojan (Karthetskij) jalanjälkiä on käsittämättömästi etsitty väellä ja voimalla Norrköpingin LUTERILAISEN seurakunnan kirkonkirjoista!! Hänen noissa kirjoissa esiintymättömyyttään on sitten käytetty “todisteena” vapaaherra Stierneldin “sukupuuväärennöksille”.

Askel eteenpäin voisi todella olla Henrik Wulfin taustan ja liikkeitten entistä tarkempi kartoitus.

Quote:

Henrik Wulf, adlad Ulfvenklou, född 1602-03-22, † 1661-01-01 och begravd s å 3/3 i Jakobs kyrka, Stockholm. Till Vällinge i Salems sn (Sthlm). Handelsman i Stockholm; var stadsfänrik därst 1637-1642; hovkassör 1642; rådman i nämnda stad 1646-05-05; adlad 1654-05-01 (introd s å under nr 579, vilket sedan ändrats till nr 610); legat till Ryssland. Gift 1:o 162(9) med Eva Faler (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Faler&action=edit&redlink=1), begr 1652-07-29 i Jakobs kyrka, Stockholm, dotter av handelsmannen i Stockholm Herman Faler (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Faler&action=edit&redlink=1). Gift 2:o 1655-03-06 med Eva Eggertz (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Eggertz&action=edit&redlink=1) i hennes 2:a gifte (g 1:o 1642-01-02 i Stockholm m underståthållaren Bengt Baaz, adlad Ekehielm (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Ekehielm_nr_380), född 1612, † 1650; 3:o 1688 med landshövdingen Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Eldstierna_nr_95), i hans 2:a gifte, född 1623, † 1701), † 1674-11-28 och begravd 1675-03-28 i Storkyrkan i Stockholm, dotter av medicine doktorn Herman Eggertz (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Eggertz&action=edit&redlink=1)

[Benedictus]

Lainaus Pekka Hellemaa ja Liisa Rajala:

Henrikin sisaruksista tunnetaan ainoastaan Erik-niminen veli, joka toimi porvarina Tukholmassa. Sikäläisen raastuvanoikeuden 27.1.1584 päivätty pöytäkirja kertoo vapaasti käännettynä seuraavaa:
Tukholman pormestari Lars Eriksson ja tämän appipuoli, porvari Erik Henriksson ovat tehneet sopimuksen Larsin rakkaan Margareta-vaimon isän- ja äidinperinnöstä, johon kuului kivitalo tontteineen ja irtaimistoineen. Margaretan isä oli ollut Per Påvelsson ja äiti Agda, joka leskeksi jäätyään oli avioitunut Erik Henrikssonin kanssa. Erik, joka oli asunut tätä Nygrändin varrella ollutta perintötaloa, kertoi olevansa edesmenneen Turun porvarin Henrik Myllärin veli ja jääneensä ilman vanhempainperintöä, kun kaikki oli mennyt Henrik-veljelle.
Lars ja Erik sopivat, että ikääntynyt Erik luovuttaa itselleen kuuluvan talon osan kuten kaiken muunkin omaisuutensa Lars Erikssonille syytinkiä ja asianmukaisia hautajaisia vastaan. Erik Henrikssonin osuus Nygrändin kivitalosta velkojen vähennyksen jälkeen oli vajaa 30 taalaria.

Ylläolevasta selviää, että pormestari Lars Erikssonin vaimon Margareta Persdotterin isä oli Per Påhlsson, samoin, että talo oli perintötalo.

Taivassalon Carpelan suvun taustoista:

Påvel Karpalani Påvel som redan förut ägt gammalt frälse och räknats bland adeln, erhöll frälsebrev 1407 i Åbo av Erik XIII. Ätten skulle ha utdött omkr.1490 men Thords ena dotter Anna, hennes son upptog mödernenamnet. Denne Lars Carpelan blev 1625 introd.(Elgenstierna) Frälsebrev utfärdades av Erik av Pommern 1407 7/12 i Åbo för Påvel KarpelainLähde: Genos 71(2000) ss 18-22
Puoliso 1411 Catharina Andersdotter (Garp) elossa 1411
Isä Viiaisten herra Anders Garp
Äiti Tuntematon Lapset
Thord (Taulu 1.1 (http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/suvut/Carpelan.htm#Taulu%201.1))
Stig
Peder
Tuntematon poika
Margareta Vuorenpäässä
Brita Paimiossa naimisissa olleesta Britasta ei ole mitään tietoja, mikäli hänen tyttärensä ei sitten ollut Olof Munkin vaimo Margareta
Carin Samoin puuttuvat tiedot Karinista
Ingeborg Ingeborg näyttää kyllä hänen tyttäreltään, sillä 1540 Vehmaan Vinkkilässä Klemet Jönsinpoika omisti pienen flöteverotalon, joka aikanaan oli kuulunut Påvel Karpalaiselle. Klemet Vinkkilä ilmoitti Påvel Karpalaisen tyttären Ingeborgin saaneen Vinkkilän omakseen, mutta Mikael Karpalainen väitti tietoa vääräksi.[
Carpelan suvun esisetänä näkyy Peder Påhlsson, joka lienee elänyt 1400-luvulla.
Nimillä spekuloiden voisi ajatella, että Pormestarin appi voisi olla tämän Peder Påhlssonin pojanpoika ajallisesti.

Hylkilaxin tila siirtyi jostain syystä Pormestarin jälkeläiselle von der Lindenille, oltuaan sitä ennen Carpelan pappien omistuksessa.

Von der Linde nr 179

http://www.adelsvapen.com/wiki/images/d/d6/Von_der_Linde_nr_179.jpg (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fil:Von_der_Linde_nr_179.jpg)
Adliga ätten von der Linde nr 179 †

Adlad 1631-07-17. Ättens sist levande medlemmar upphöjda i friherrlig värdighet.
TAB 1

Lars Eriksson, handelsman och borgare i Stockholm; † där 1611-12-04. Gift med Anna Larsdotter.

HUOM:1584 tehdyn perintösopimuksen mukaan vaimo oli Margareta Persdotter.
Anna Larsdotter on siis joku vanhuuden ilo, ei Erik Larssonin äiti.

Son:

Erik Larsson, adlad von der Linde, född 1570; borgare, handelsman, kommerseråd; † 1636. se Tab 2 (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_der_Linde_nr_179#TAB_2).
Anna Larsdotter, † 1638 i Stockholm. Gift 1:o i Stockholm med Philip Hansson, † 1608 i Stockholm. 2:o 1610 i Stockholm med Erich Jonsson, † 1635 i Stockholm. TAB 2

Erik Larsson, adlad von der Linde, (son till Lars Eriksson, Tab 1 (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_der_Linde_nr_179#TAB_1)), borgare och handelsman 1602; kommissarie och generalfaktor i Halland 1618; källarmästare och vinhandlare 1626; räntmästare vid K Maj:ts krigsstat 1630; adlad von Lindöö 1631, som ändrades till von der Linde; kommerseråd; ansågs på sin tid vara Sveriges mest förmögne köpman och hade därför stor kredit särskilt i Tyskland, England, Frankrike och Spanien; † 1636 i Stockholm. Gift 1:o med Helena Huusman (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Huusman&action=edit&redlink=1). 2:o 1606-11-03 med Vendela Lohrman (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Lohrman&action=edit&redlink=1), † 1657-12-12, begr 1658-07-04, dotter till köpmannen Jakob Lohrman (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Lohrman&action=edit&redlink=1).
Barn 1:o:

Anna von der Linde, † 1679-03-??. Gift 1:o med Vilhelm Waldau (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Waldau&action=edit&redlink=1). 2:o 1630 med Didrik Mei (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Mei&action=edit&redlink=1), född 1595, † 1670.
Maria von der Linde, † 1678. Gift 1653 med kunglige styckjunkaren Gert Meijer (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Meijer&action=edit&redlink=1), † 1657.
?Johan Eriksson von der Linde, handelsman; † 1652. se Tab 3 (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_der_Linde_nr_179#TAB_3). Barn 2:o:

Gertrud von der Linde, född 1608-05-02, † 1656-12-29 i Västerviks sfs (källa: Genline ID 190.95.97200). Gift 1626-06-18 i Stockholm med inspektorn över stora sjötullen i Västervik Herman von Campenhausen (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_Campenhausen).
Margareta von der Linde, född 1609-04-24. Gift 1:o med Valentin Nilsson, i hans 2:a äktenskap (fick i 1:a äktenskapen sonen Erik Valentin, adlad Löwenborg (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Von_L%C3%B6wenborg_nr_2198&action=edit&redlink=1)), † omkr 1637; 2:o före 1638 med borgmästaren i Halmstad och direktören vid det av Louis de Geer grundade Afrikanska kompaniet Hans Neuman (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Neuman&action=edit&redlink=1), † 1660 i Afrika (som fånge i kompaniets av holländarna erövrade Cabo Corso).
Lorenz von der Linde, friherre von der Linde, född 1610; överste, riksråd, krigsråd; † 1670. Se friherrliga ätten von der Linde (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_der_Linde_nr_38).
Erik von der Linde, friherre von der Linde, född 1611, † 1666. Se friherrliga ätten von der Linde (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_der_Linde_nr_38).
Jakob von der Linde, friherre von der Linde, född 1612; assessor; † 1668. Se friherrliga ätten von der Linde (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_der_Linde_nr_38).
Vendela von der Linde, född 1615-05-26, † 1656-05-13, begr jämte sin man i Uppsala domkyrka och därefter förd till dennes grav i Danmarks sn. Gift 1633-11-26 i Stockholm med landshövdingen Tönnes Henriksson Langman (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Langman&action=edit&redlink=1), född 1601, † 1656.
Elisabet von der Linde, född 1617-03-01 i Stockholm, † 1652-10-08, begr först i storkyrkan i Stockholm men nedsattes sedan i det Hammarskjöldska gravkoret i Tuna kyrka, Tuna sn. Gift 1641-07-06 på Segersjö herrgård med landshövdingen i Kalmar län Per Hammarskjöld (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Hammarskj%C3%B6ld_nr_135), född 1614-09-04 på Tuna säteri, Tuna sn, † 1671-02-04 på Ebbetorp.
Yllä oleva Lorentz Eriksson von der Linden oli siis Taivassalon tilojen omistaja.

[Benedictus]

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=29586

Henrik Wärdh liittyy Kaustioon ja ylläolevan mukaan perhe myös Kurjalaxiin, samoin Fagernäsiin alustiloineen.

Hylkilaxissa mainitaan vieraana majoitusmestari Sigfrid Andersson, joka voisi olal sama kuin Anders Renner.

Rennerit olivat Raumalaissuku, joak liittyi läheisesti Neocleandereihin.
Anders Neocleanderin vaimo oli Anna Arendtsdotter Stierna Taivassalon khr Claes Breenrusken 2. vaimon sisko.

Vaikuttaisi, että Kaustion Anders Eriksson liittyy jotain kautta Alftan Klaaniin.

Onko ketään joka pystyisi tekemään noista henkilöistä tuollaista sukukarttaa josta visuaalisesti pystyisi tajuamaan henkilöiden kohdan klaanissa.
Tuo kartta ehkä paljastaisi mistä verkko liityy yhteen.

[Benedictus]

Nimimerkki Jernman löysi oheisen tiedon, joka vahvistaa, että Adjutantti Sigfrid Andersson oli Kaustion Anders Erikssonin poika ja Isak Alftanuksen lanko, sekä Måns Larssonin lanko 2. aviosta, sekä Tammiston Erik Perssonin lanko.

Hyvin vahvasti vaikuttaa, että hän on myös tuo majoitusmestari 1665 Hylkilaxin vieraana.

Koska Sigfrid Andersson käytti nimeä Renner vaikuttaa, että Anders Eriksson hänen isänsä olisi kuulunut Raumalaiseen Renner-sukuun.

khr Claes Brenneruksen 2. vaimon sisar Anna Arendtsdotter Stierna oli Rauman kirkkoherra Neocleanderin vaimo.

[Benedictus]

Adjutantti Sigfrid Renner esiintyy tässä Taivassalon käräjillä 11 ja 16.7.1677 Kustavin Fagernäsin vuokraaja Henrich Henrichssonin (Wärd) asiamiehenä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3866959

Sigfrid Renner on tekstin mukaan nimismies Lars Anderssonin nuorempi veli Sigfrid. Sigfrid mainitaan 1656-1658 SAY Kaustiossa.

[Pekka Hiltunen]

Hiltunen on arvellut, että Maria Adamin isä olisi joku Flemming-suvun nuorimies.

Tässä kannattaa huomata, että eräillä nuorilla Flemingeillä oli vaimoina kreivillistä sukua olevia morsiamia, joitten veljien tai lähisukulaisten aviottomille lapsille on voitu löytää aika varmalta näyttävä kätköpaikka Flemingien ylenpalttisesta joukosta tiloja, kartanoita ja linnoja Suomen puolella.

Kun tiedetään Henrik Wärdhin ja Petrus Bergiuksen olleen perhetuttuja jo ennen H.W:n 2. aviota, täytyy kysyä, että millä kielellä suhteita oikein hoidettiin. Osasiko tuleva kreikan- ja hepreankielen professori suomea jo ennen ylioppilaaksi valmistumistaan? Näyttää siltä, että "Taivassalon klaani" käytti arkikielenään ruotsia, vaika saarnat luettiinkin suomeksi.

PH

[Benedictus]

Näyttää siltä, että "Taivassalon klaani" käytti arkikielenään ruotsia, vaika saarnat luettiinkin suomeksi.

PH

Jos Ajatelaan Alftanus ja Brennerus sukujen tiedettyjä juuria, niin ei ole mitään epäilystä, että heillä ruotsi ollut kotikieli.
Henrik Wärdh oli vouti, jonka jo ammatin vuoksi piti osata ruotsia, hänelläkin ruotsi lienee ollut kotikieli.
Ruotsi oli valtakunnan kieli ja ihmiset osasivat sitä ja yrittivät oppia sitä, koska se auttoi elämässä eteenpäin.

Se, että asui jossain takamaalla ei ole todiste, ettei osannut kieltä.

Kiva esimerkki kielen hallinnasta on Hesarissa joskus ollut tarina 2 ylioppilaan matkasta Hämeentakamailla 1800-luvulla.
Ylioppilaat näkivät vanhan oikein tosi ruman eukon istuvan mökkinsä seinustalla. He kommentoivat toisilleen ruotsiksi, etteivät ikinä olleet nähneet noin rumaa akkaa.
Eukko vastasi herroille ruotsiksi, että Luoja on antanut hänelle naamansa mallin, mutta ettei hän ole koskaan ennen nähnyt kahta noin tyhmää ylioppilasta.

[Pekka Hiltunen]

Näyttää siltä, että "Taivassalon klaani" käytti arkikielenään ruotsia, vaika saarnat luettiinkin suomeksi.

PH

Jos Ajatelaan Alftanus ja Brennerus sukujen tiedettyjä juuria, niin ei ole mitään epäilystä, että heillä ruotsi ollut kotikieli.
Henrik Wärdh oli vouti, jonka jo ammatin vuoksi piti osata ruotsia, hänelläkin ruotsi lienee ollut kotikieli.
Ruotsi oli valtakunnan kieli ja ihmiset osasivat sitä ja yrittivät oppia sitä, koska se auttoi elämässä eteenpäin.

Se, että asui jossain takamaalla ei ole todiste, ettei osannut kieltä.

Kiva esimerkki kielen hallinnasta on Hesarissa joskus ollut tarina 2 ylioppilaan matkasta Hämeentakamailla 1800-luvulla.
Ylioppilaat näkivät vanhan oikein tosi ruman eukon istuvan mökkinsä seinustalla. He kommentoivat toisilleen ruotsiksi, etteivät ikinä olleet nähneet noin rumaa akkaa.
Eukko vastasi herroille ruotsiksi, että Luoja on antanut hänelle naamansa mallin, mutta ettei hän ole koskaan ennen nähnyt kahta noin tyhmää ylioppilasta.

On totta, että säätyläistö on puhunut Turun seudulla kuten muuallakin maassa pääasiassa ruotsia. Kartanonvoudin ja nimisniehen on kuitenkin täytynyt hallita myös veronmaksajien kieli. Taivassaloon tuskin olisi päässyt papiksi ilman minkäänmoista suomenkielen taitoa; esim. piispa Rothovius joutui anomaan virkapalkkapitäjänsä Maarian vaihtamista ruotsinkieliseen srk:aan ja onnistuikin saamaan viran silloin jokseenkin täysin ruotsinkielisestä Paraisten srk:sta. Rothovius käännätytti ruotsalaisen raamatunkäännöksen suomeksi juuri siitä syystä, että suomea puhunut kansa saatiin kuninkaalle kuuliaiseksi.

On vaikeaa kuvitella, minkälaista oli ns. riikinruotsi Keskiajalla ja vielä 1600-luvulla, mutta se on voinut huomattavan paljon muistuttaa nykypäivän Suomen-ruotsia, jota ruotsalaiset pitävät keskiaikaisena mongerruksena. Arvelin kuitenkin niin, että jo 1600-luvulla on arkiruotsi muuntunut Suomen puolella säätyläistenkin parissa jo niin paljon, että Maria Adaminaa on voitu tarvita tulkiksi Petrus Bergiuksen ja Henrik Henrikinpojan (myöhemmin Wärdh) väliseen kommunikaatioon. Voi olla, että tuomiokirjateksti ja yleensäkin kirjoitettu kieli noudatti yhtenäistä, "ruotsalaista" muotoa niin, että sitä saatettiin ymmärrettävästi tulkita myös hovissa, mutta paikallisille on kieli voinut edustaa samaa "munkkilatinaa" kuin lakikirjojen tekstit rahvaalle nykyäänkin. Turun raatimiehistä valtaosa oli vielä 1600-luvule tultaessa muualta kuin Suomesta tai Ruotsista ja saksaa ovat kai sitten joutuneet skotitkin opettelemaan. Taivassalolaisen tai kustavilaisen silakat vaihtoivat kyllä omistajaa epäilemättä suomeksi - mitä se sitten olikaan 1. polven Alftanus-nimeä käyttäneitten korvissa. Kun 1970-luvulla suomea yliopistossa opiskelevat saivat tehtäväkseen Turun "alkuperäisen murteen" näytteitten keräämisen ja taltioimisen, oli Kauppatorilta mahdotonta löytää jälkeäkään vielä pari vuosikymmentä aiemmin puhutusta kielestä, mutta Rymättylästä ja Kustavista löytyi vanhoja kalastajia, jotka vielä muistivat sen puheenparren, jota kaupunkilaiset ymmärsivät viime vuosisadan alussa Tuomiokirkkosillan pielessä sumppupaatista silakkaa tinkatessaan.

Sääty-yhteiskunnan aatelisto, papisto, porvarit ja käsityöläisetkin tietenkin puhuivat ruotsia, mutta puhutun kielen sanasto saattoi vaihdella samalla tavoin kuin läntiset ja itäiset murteet vielä tänäänkin niin, ettei pohjoiskarjalainen tai edes hämäläinen saa mitään tolkkua raumalaisen tai vakkasuomalaisen puheesta. Sama on tilanne kuitenkin Ruotsissakin: tukholmalaisella on tekemistä skoonelaisen kielen ymmärtämisessä, mutta hänen oma kielensä on yhtä outoa laulua pohjoisruotsalaiselle kuin vaikkapa porvoolaiselle, vaikka kyseessä pitäisi olla yksi ja sama kieli, ruotsi.

PH

[Benedictus]

Jernman Satakunta osiossa toi esille Kaustion Anders Erikssonin lapsia.

Vaikuttaa, että tämä perhe, jonka pojat käyttivät Renner tai Ränner nimeä on hyvin kiinnostavassa asemassa Taivassalossa.

Onkohan aiemmin tullut esille, että Isak Eriksson Alftanuksen langon vaimo oli Elisabeth Larsdotter Stiernkors Paltvuoresta.

Elisabet Stiernkors, levde 1696. Gift 1:o m. Carl Starck (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Starck_nr_222), född 1638, död 1669. Gift 2:o med ryttarkorpralen Arvid Renner, död före 1680.http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stiernkors_nr_39

Elisabetin puoliso 2. on siis Arvid Renner, joka voisi olla yksi Renner veljeksistä.
Paltvuoressa oli siis Sigfrid, Johan ja Arvid Renner, arvatenkin kaikki veljiä.Lisäksi Kaustion rusthållari ja Taivassalon nimismies Lars Andersson.
heidän siskonsa olivat Valborg, Isak Eriksson Alftanuksen vaimo ja ombusman Måns Larssonin ja Tammiston Erik Perssonin vaimo Anna.
Lisäksi sisaret Kirstin ja Margareta.

Ylläoleva Elisabetin siskon Anna Stiernkorsin puolison Lars Larsson Carpelanin veli oli Crister Larsson Carpelan, joka oli holhoojana Brennerus lapsilla.

Elisabeth Stiernkorsin 1. puoliso oli taasen lähisukua Kangasalan khr Johannes Frisiukselle, tämän sisarten kautta.

Olisiko teoriassa mahdollista, että Måns Larsson oli Lars Månsson Stiernkorsin äpärä ajalta ennen avioita. Elisaberh olisi tällöin sisarpuoli ja puolisot sisaruksia.
Ajallisesti Henrik Wärdhin vaimo Maria Adamin voisi olla Måns Larssonin sisarpuoli ja siis myös Lars Månsson Stiernkorsin äpärä.

Lainaus Jernman:
Adjutantti Sigfrid Renner esiintyy tässä Taivassalon käräjillä 11 ja 16.7.1677 Kustavin Fagernäsin vuokraaja Henrich Henrichssonin (Wärd) asiamiehenä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3866959

Sigfrid Renner on tekstin mukaan nimismies Lars Anderssonin nuorempi veli Sigfrid. Sigfrid mainitaan 1656-1658 SAY Kaustiossa.

[Pekka Hiltunen]

Jernman Satakunta osiossa toi esille Kaustion Anders Erikssonin lapsia.

Vaikuttaa, että tämä perhe, jonka pojat käyttivät Renner tai Ränner nimeä on hyvin kiinnostavassa asemassa Taivassalossa.

Onkohan aiemmin tullut esille, että Isak Eriksson Alftanuksen langon vaimo oli Elisabeth Larsdotter Stiernkors Paltvuoresta.

Elisabet Stiernkors, levde 1696. Gift 1:o m. Carl Starck (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Starck_nr_222), född 1638, död 1669. Gift 2:o med ryttarkorpralen Arvid Renner, död före 1680.http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stiernkors_nr_39

Elisabetin puoliso 2. on siis Arvid Renner, joka voisi olla yksi Renner veljeksistä.
Paltvuoressa oli siis Sigfrid, Johan ja Arvid Renner, arvatenkin kaikki veljiä.Lisäksi Kaustion rusthållari ja Taivassalon nimismies Lars Andersson.
heidän siskonsa olivat Valborg, Isak Eriksson Alftanuksen vaimo ja ombusman Måns Larssonin ja Tammiston Erik Perssonin vaimo Anna.
Lisäksi sisaret Kirstin ja Margareta.

Ylläoleva Elisabetin siskon Anna Stiernkorsin puolison Lars Larsson Carpelanin veli oli Crister Larsson Carpelan, joka oli holhoojana Brennerus lapsilla.

Elisabeth Stiernkorsin 1. puoliso oli taasen lähisukua Kangasalan khr Johannes Frisiukselle, tämän sisarten kautta.

Olisiko teoriassa mahdollista, että Måns Larsson oli Lars Månsson Stiernkorsin äpärä ajalta ennen avioita. Elisaberh olisi tällöin sisarpuoli ja puolisot sisaruksia.
Ajallisesti Henrik Wärdhin vaimo Maria Adamin voisi olla Måns Larssonin sisarpuoli ja siis myös Lars Månsson Stiernkorsin äpärä.

Lainaus Jernman:
Adjutantti Sigfrid Renner esiintyy tässä Taivassalon käräjillä 11 ja 16.7.1677 Kustavin Fagernäsin vuokraaja Henrich Henrichssonin (Wärd) asiamiehenä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3866959

Sigfrid Renner on tekstin mukaan nimismies Lars Anderssonin nuorempi veli Sigfrid. Sigfrid mainitaan 1656-1658 SAY Kaustiossa.

SAY:ssa todetaan Taivassalon Hylkilahdesta, että on 1644 lahjoitettu Lorentz von der Lindelle. Kun kreivilliseen säätyyn kohotettu von der Linde avioituu kreivittären kanssa vanhemmalla iällään, on hänellä saattanut hyvinkin olla lapsia aiemmista liitoistaan - ja tietenkin äpäriäkin. Ulfenklow on ostanut Hylkilahden säterin von der Lindeltä. Kauppaan on saattanut liittyä ehto, jonka mukaan Mäns Larsson saa tilan hoitaakseen, mistä toimenkuva "ombudsman". Maininta Måns Larsson "i Hylkilax" viittaa siihen, että henkilö on tilalla jokseenkin pysyväisluontoisesti.

PH

[Benedictus]

Lorentz von der Linde, friherre von der Linde (son av Erik Larsson, adlad von der Linde (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_der_Linde_nr_179)). Född 1610-07-20. Generalmajor av svenska infanteriet i Tyskland 1647 samt överste för ett regemente tyska knektar. Riksråd 1651. Friherre jämte sina bröder 1651-05-14 och skulle skriva sig friherre till Lindeberg. Major vid livgardet 1653. General av infanteriet 1655. Fältmarskalk 1665. Död ogift 1671-06-25 i Stockholm.

[Benedictus]

Lorentz-nimi on usein käännetty tai käytetty Lars nimen vastineena.

Sinänsä olisi kiehtovaa ajatella, että ombusman Måns Larssonin isä olisi Lorentz von der Linder.
Tuntuisi kuitenkin,että jos Lorentz oli naimaton kuollessaan, niin silloin jopa tuollainen äpäräpoika olisi saanut suuremman arvon ainoana perillisenä tuskin vain asumisoikeutta Hylkilaxiin.

Sinänsä tuo Hiltusen huomio i Hylkilax todella voisi tarkoittaa jotain oikeutta enemmän kuin vain avustaja Ulvenkloulle.

Tukholman pormestatarilla oli myös tytär Anna Larsdotter. Måns Larsson voisi yhtähyvin olla tämän jälkeläinen, ajallisesti olisi tosin tiukkaa.

Lars Eriksson, handelsman och borgare i Stockholm; † där 1611-12-04. Gift med Anna Larsdotter.
Son:

Erik Larsson, adlad von der Linde, född 1570; borgare, handelsman, kommerseråd; † 1636. se Tab 2 (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_der_Linde_nr_179#TAB_2).
Anna Larsdotter, † 1638 i Stockholm. Gift 1:o i Stockholm med Philip Hansson, † 1608 i Stockholm. 2:o 1610 i Stockholm med Erich Jonsson, † 1635 i Stockholm.

[Benedictus]

Ombusman Måns Larsson ilmaantuu kuvioon aika myöhäisessä vaiheessa, joten voisi ajatella, että hän on aika nuori tullessaan Hylkilaxiin ja Ulfvenkloun valtavan tilakokonaisuuden hoitajaksi.

Måns Larssonin vanhin tiedetty lapsi Karkun Järventaan Juliana Månsdotter Palm oli kuolintiedon mukaan syntynyt 1655. Muut Palm nimeä käyttäneet sisaret jälkeenpäin.
Månsin pojat Anna Andersdotter Rennerin kanssa eivät näy missään käyttäneen Palm nimeä.
Voisiko nimi Palm kuitenkin viitata Alftanus sukuun?

Ericus Erici Alftanuksen sinettti kuvassa Tähti on ylhäällä ja siitä alas tulee sakaran jatkumona Risti.
Kuvio on oikeastaan selvä Palmupuun kuva.

[Jari Latva-Rasku]

Ombusman Måns Larsson ilmaantuu kuvioon aika myöhäisessä vaiheessa, joten voisi ajatella, että hän on aika nuori tullessaan Hylkilaxiin ja Ulfvenkloun valtavan tilakokonaisuuden hoitajaksi.

Måns Larssonin vanhin tiedetty lapsi Karkun Järventaan Juliana Månsdotter Palm oli kuolintiedon mukaan syntynyt 1655. Muut Palm nimeä käyttäneet sisaret jälkeenpäin.
Månsin pojat Anna Andersdotter Rennerin kanssa eivät näy missään käyttäneen Palm nimeä.
Voisiko nimi Palm kuitenkin viitata Alftanus sukuun?

Ericus Erici Alftanuksen sinettti kuvassa Tähti on ylhäällä ja siitä alas tulee sakaran jatkumona Risti.
Kuvio on oikeastaan selvä Palmupuun kuva.

Kaikki kolme tunnettua Måns Larssonin ja Anna Alftanan tytärtä käyttivät 1700-luvun vaihteen tienoilta alkaen Palm-nimeä. Yksi heistä asui rusthollarin ja kirjurin puolisona Karkussa, toinen nimismiehen puolisona Isossakyrössä sekä kolmas, voidaan arvata, siltavoudin puolisona Ilmajoella ja myöhemmin leskenä sisarensa luona Isossakyrössä.

Ensimmäisenä nimeä Palm käytti Juliana Månsdotter, jota sitä aikaisemmin kutsuttiin Karkun kirkonkirjoissa äitinsä Alftana-nimellä (Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 13.–16.2.1704 f. 96v (Studiosus Thomas Betolinus å sin principalinnas hustro Juliana Palms i Jerfwentaka). Sisaret pitivät yhteyttä keskenään, sillä kaikkien kolmen jälkeläisiä avioitui alun perin isokyröläisen Reinin suvun edustajien kanssa.

Palmu-kuvake kieltämättä muistuttaa tähtiristiä, mutta se myös on uskonnollinen symboli, jonka lähtökohdaksi sopii papillinen Alftanus-suku. Jeesuksen jalkoihin heitettiin aikoinaan palmun lehtiä ja huudettiin hoosiannaa. Nimen käyttöönoton aikaan on voinut tapahtua jotain tavallista sykähdyttävämpää, minkä kunniaksi nimi on otettu käyttöön. Syyksi tuskin sopii Pietarin perustaminen vuonna 1703 tai ruotsinkielisen raamatunkäännöksen loppuunsaattaminen samana vuonna, vaan ennemminkin jotain samoihin aikoihin esimerkiksi Alftanus-sukuun liittyvää.

[Benedictus]

Lainaus:
Lapsia Lindhin mukaan (mukana joitakin korjauksia ja täydennyksiä muista lähteistä):
1. Magdalena Erikintytär, k. ennen 22.6.1664, pso n.1636 Pietarsaaren khra maisteri Ericus Matthiæ Fortelius, s.1602 k.26.6.(4.6.)1650, avioliitosta oli 14 lasta.
2. Joackim Erikinpoika, elänyt 1626, mutta k. ennen 22.6.1664 virsikirjamerkinnän ja perunkirjan perusteella.
3. Erik Erikinpoika, Taivassalon autuaan kirkkoherran poika Erik joutui maksamaan ostamansa pistoolit 18.7.1640 Turussa, korpraali everstiluutnantti Wittenbergin komppaniassa Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentissä 1643, siirrettiin 1651 Elias Orrfeltsin komppaniaan samassa rykmentissä, kornetti 1658, osallistui Tanskan sotaan 1644-1645 ja Puolan sotaan 1655-1657, jonka jälkeen oli Tanskan sodassa ja k. helmikuussa 1658 Själlannissa. Oletettavasti naimaton.
4. Henrik Erikinpoika Alftanus, mainitaan 1656,1657 jolloin oli “herr och han hust på säteri”. Mainitaan Taivassalon Huikaisten ratsutilalla (SAY 1656) vaimonsa Britan kanssa. Oletettavasti vanhin veljeksistä ja kun perintöä jaettiin 1664, hän ei ollut osallinen jaossa, koska oli jo aiemmin saanut perintöosansa. Asui ainakin v. 1666 Turussa kirkkokorttelissa, oli Turun suurlukkari, elossa vielä 30.9.1634, mutta kuollut ennen 5.12.1672, on ehkä se “sal Hinricus, joka haudattiin 11.4.1670 Turun tuomiokirkkoon. – pso jo ainakin 1656 (SAY) Brita Christopherintytär Enckell, haud. 21.8.1689 Turun Tuomiokirkkoon.
5. Hans Erikinpoika, manitaan yhdessä veljensä Henrikin kanssa manttaalikirjassa 1657, mutta ei esiinny SAY:ssa. Ei myöhempiä tietoja.
6. Karin Erikintytär, jolla oli vikaa kuulossa, haud. Pusulan kappeliin 18.3.1700 merinnällä “85 år 6 mån gammal, varit gift i 45 år och varit änka i 20 år”. – Pso 1639 jälkeen Pusulan kappalainen Stigelius Jacobus Clementii, k.n.1680.
7. Anna Erikintytär, eli 4.10.1664 Wulfenkloun säterissä Taivassalossa miehenään “ombudsman” Måns Larsson.
8. Abraham Erici Alftanus, s.1630, Hattulan kirkkoherra, rovasti, haud. 3.10.1697. Allekirjoittaa 6.3.1695 tekemänsä Alftan kroniikan. – Pso I 1656 Emerentia Torsk k.1672/3, pso II 1674 Katarina Schrader, joka eli leskenä 1706 Leinilän ratsutilalla.
9. Israel Erici Alftanus, s.1632, Isonkyrön kirkkoherra, k.1712. Myi 6.1.1679 esi-isiensä haudan Munckin kuorista, jonka ylläpuolella olevassa kivessä on Sigfred Mårtenssonin nimi. – Pso I 1662 Sofia Frisius k.1674, pso II 1675 Susanna Echman, s.1656 k.1697, pso III 9.1.1698 Maria Elisabet Lietzen, s.1662 k.30.11.1751.
10. Isak Erikinpoika, korpraali, haud. 28.9.1688, peri Hiukaisten ratsutilan 1664, – pso Valborg Andersdotter, s.1630 k.4.1.1703

Ylläoleva Alftansu lasten listalla näkyy Alftanus tyttäret.

1.Magdalena, lapset käyttivät isän Fortelius nimeä.

2. Karin, lapset käyttivät isän Stigelius nimeä.

3. Anna, tyttäret käyttivät Palm-nimeä
-mainintoja Alftana-nimellä.

Pojista ainakin Israel, Abraham ja Henrik tunnetaan Alftanus nimellä.

Pohdin tuota nimen käyttöä.

Pojat olivat isänsä mukaan Alftanuksia, vaikka kaikki eivät sitä lähteissä käyttäneetkään.

Magdalenan ja Karinin puolisoilla oli tunnetut sukunimet,joita käytettiin seuraavissakin polvissa.

Että Anna Eriksdotterin tytär käytti Alftana nimeä ja myöhemmin Palm nimeä, viittaisi, ettei Annan puolisolla ombusman Måns Larssonilla i Hylkilax, ollut omaa sukunimeä.
Kun huomioidaan myös, etteivät Måns Larssonin pojat 2. aviosta käyttäneet tuota Palm nimeä, tulee vaihtoehdoksi, että Palm on joko keksitty nimi, mikä ei vaikuta uskottavalta, koska kaikki 3 tytärtä käyttivät sitä tai Palm on Alftanus perheeseen liittyvä nimi.

Vaikuttaisi, että tuohonkaan aikaan, eivät tyttäret yleensä käyttäneet äitinsä suvun nimeä, paitsi jos ei ollut miespuolisia nimenkantajia.

Anna Alftanan tyttärien käyttämä Palm voisi siinä tapauksessa olla joku muu suvun nimi eli äidin nimi kauempaa, joka voitiin ottaa käyttöön.

Ensimmäiseksi tulee ajatus, että nimi olisi ollut Ericus Erici Alftanuksen äidin nimi. Hänestähän ei tiedetä yhtään mitään.

Palm-nimisiä oli Tukholmassa sopivaan aikaan useampiakin kuninkaan sihteereinä ja porvareina.
Erik Hanssonin vaimo voisi hyvinkin olla noista sihteeri piireistä, joihin Palm nimeä käyttäneet Utterit myös kuuluivat.

[Giösling]

Puutun vain Abraham Erici Alftanuksen 1. puolison sukunimeen. Se ei suinkaan ollut TORSK, kuten mm. Carpelan väittää, ilmeisesti "fiscals piga"-merkinnän hämäämänä. Torskin AINUT tytär eli Räävelissä Abrahamin avion aikoihin. Näin putoaa ROMAHDUSMAISESTI pohja pois mm. Genoksessa tarjoillulta "sukunimisekaanusteorialta", jonka mukaan Abraham Alftanus olisi jotenkin sotkenut vaimonsa/ äitinsä sukunimet kronikaassa, siis TORSKISTA olisi tullut TOTT. Liikuttavaa sinisilmäisyyttä!