Abrahamin kronikka (omakätinen)

[Benedictus]

Alla Antti Järvenpään kuninkaan sihteerit luetteloa, jossa näkyy 2 Palm nimistä sihteeriä Tukholman porvarien poikaa.

RUOTSALAISET SIHTEERIT


7. Abel Marcusson Palm, 1555–65 (55), (Univ.)R 52, Fader Borgare, från Stockholm

13. Måns Persson Ålänning, 1561–68 (56), (Univ.), Fader Borgare, från Åland

33. Peder Månsson Utter, 1589–93, 1618–23 (84), (Univ.), Fader Skeppsgårds-skrivare, från Stockholm (Finland)

36. Jöran Jöransson Palm, 1589–98, (Univ.)Br 81, O 83, R 84, mag, Fader Borgare, från Stockholm

Yllä on 2 Palmia ja 2 Utteria.

Abel Marcusson Palm sopisi ajallisesti hyvinkin Ericus Alftanuksen äidin isäksi.
Nimi Abel vain ei oikein kelpaa, sillä tuota nimeä ei kai ole käytetty Alftanus suvussa.

Göran Palm on ajallisesti myöhäinen, eli voisi olla enintään eno.

[Benedictus]

Anna Alftanan puoliso ombusman Måns Larsson mainitaan i Hylkilax.

Hylkilax oli Ulfvenkloun ostotila.
Myyjänä Lorentz von der Linden.

Miten Hylkilax on tullut Lindeneille?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5379776
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5379777

Vaikuttaisi, että Erik Persson on vaikuttanut Hylkilaxin kahdella eri tilalla.
1571 toisella tilalla mainitaan Margareta vidua.
1571 Clement Ersson.

Myös Hylkilaxin 3. tilalla on patronyymi Lars Perssonilla, joten voisi epäillä, että kylä oliis voitu jakaa useammalle perilliselle aiemmin.

Kiinnostavaa, että viduan jälkeen tulee Ambrosius ja 1575 Mats Michelsson.
Mats Michelsson on Taivassalon khr Mats Michelsson Carpelan.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5204885
Mats Michaelis näkyy 1585 saakka

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5204884

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5379908
Hylkilaxin 2 muuta tilaa näkyy Mats Michelsson Carpelanin vävyn Jeremias Agricolan hallussa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5379909
Mats Michelssonilla aiemmin oleva tila on autio.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5380026
Vihreällä on jokin teksti, josta ei saa selvää.

Hylkilaxin tiloista osa kuului Carpelan suvulle, jolloin pitää kysyä, miten se on joutunut Lindeneille?

[Pekka Hiltunen]

Miten Hylkilax on tullut Lindeneille?

Vuoteen 1644 sattui kolme merkittävää seikkaa, jotka kaikki liittyvät toisiinsa.
Huhtikuussa Torsten Stålhandske kuoli lapsettomana, jolloin hänen osuutensa Hylkilahdesta peruuntui kruunulle. Toiseksi, Lorenz von der Linde oli osoittanut huomattavaa urheutta käynnissä olleessa sodassa, josta sitten tuli lopuolta 30-vuotinen. Kolmanneksi, kuningatar Kristina tuli täysi-ikäiseksi, ja kuten tunnettua, ryhtyi hän heti ensi töikseen palkitsemaan sotaurhoja, joitten joukossa oli tietenkin Lorenz von der Linde. Hylkilax siirtyi nyt tälle hulivilille, hurmurille ja "tuhlaajapojalle", joka tuli toimeen kaikkien kanssa "sekä ylhäisten että alhaisten".

Naimattomana kuollut ja Kristinan vapaaherralliseen säätyyn korottama Lorenz ryhtyi rakentamaan Hylkilahden rälssitilasta säteriä, jonka hän sitten möi eräälle Magnus Larssonille. Kun Lorenz von der Linde syntyi 1610 ja Anna Eriksdotter Alftana aikaisintaan 1615, mutta mahdollisesti vuosikymmenen myöhemminkin, ei paroni von der Linde kovin helpolla sovellu Henrik Wulfin-Ulfvenkloun oikeusasiamiehen isäksi, mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että venäjänkielen taitanut Wulf (tai Wolf) oli läheisessä suhteessa Lorenz von der Lindeen (jonka nimi alkujaan oli aateloimisen jälkeen von Lindöö).

Lorenz von der Linde ei ollut kinnostunut maaomaisuuksista, vaan vain rahasta, jota hän osasi kuluttaa hämmästyttäviä määriä. SAY:n mukaan Ulfvenkloun säteriä Hylkilaxissa hallitsi ensin tämän oma väki ja sen jälkeen leski; poika Henrik Ulfvenklou nuorempi möi mainitun Hylkilaxin rälssimaan eräälle Oxenstierna-suvun jäsenelle. Axel Oxenstierna oli toiminut Kristinan holhoojahallituksessa ja toimi kuningattaren varsinaisen hallituskauden alkuaikoina myös hänen neuvonantajanaan.

On mahdolista, että von der Linde ja Wulf olivat keskenään lankoja, mutta Måns Larsson ei välttämättä verisitein liity näihin sukuihin. Nimensä puolesta hän voisi olla äitinsä puolelta Carpelaneja.

Minusta vaikuttaa siltä, että Ulfenklou tarvitsi Måns Larssonia lähinä tulkin tehtäviin, sillä näyttää siltä, että hänen oma kielitaitonsa ei riittänyt ruotsinkieliseen lakitekstiin.

PH

[Pekka Hiltunen]

Aatelismatrikkelit ovat kovin lyhytsanaisia Henrik Wulfin nob. Ulfvenklou taustasta. Vain tarkka syntymäaika 22/3/ 1602 tunnetaan.
Askel eteenpäin voisi todella olla Henrik Wulfin taustan ja liikkeitten entistä tarkempi kartoitus.

Quote:

Henrik Wulf, adlad Ulfvenklou, född 1602-03-22, † 1661-01-01 och begravd s å 3/3 i Jakobs kyrka, Stockholm. Till Vällinge i Salems sn (Sthlm). Handelsman i Stockholm; var stadsfänrik därst 1637-1642; hovkassör 1642; rådman i nämnda stad 1646-05-05; adlad 1654-05-01 (introd s å under nr 579, vilket sedan ändrats till nr 610); legat till Ryssland. Gift 1:o 162(9) med Eva Faler (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Faler&action=edit&redlink=1), begr 1652-07-29 i Jakobs kyrka, Stockholm, dotter av handelsmannen i Stockholm Herman Faler (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Faler&action=edit&redlink=1). Gift 2:o 1655-03-06 med Eva Eggertz (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Eggertz&action=edit&redlink=1) i hennes 2:a gifte (g 1:o 1642-01-02 i Stockholm m underståthållaren Bengt Baaz, adlad Ekehielm (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Ekehielm_nr_380), född 1612, † 1650; 3:o 1688 med landshövdingen Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Eldstierna_nr_95), i hans 2:a gifte, född 1623, † 1701), † 1674-11-28 och begravd 1675-03-28 i Storkyrkan i Stockholm, dotter av medicine doktorn Herman Eggertz (http://www.adelsvapen.com/wiki/index.php?title=Eggertz&action=edit&redlink=1)

En usko, että Ulfvenklou voisi yksin ratkaista otsikkomme varsinaista ongelmaa, sillä minusta näyttää siltä, että Wulf eli Ulfvenklou kuului vanhaan, jo varhaisella Keskiajalla tunnettuun ja yhä elävään Wolf-nimiseen itäeuroopalais-venäläiseen, juutalaiseen rabbiinisukuun, jonka jäseniä Kolmikymmenvuotisen Sodan aikana esiintyi mm. Baltiassa. Kenties hän juuri tästä syystä onkin jäänyt tuntemattomaksi, sillä juutalaisten kannalta hän tietenkin on ollut petturi ja luopio, vaikka sitten edustaisi ainoata Schtetlistään elossa selvinnyttä - sillat menneeseen on poltettu, kun on hankkiudutttu kristittyjen ja protestanttien eli ruotsalaisten turviin aikana, jolloin venäläiset kasakat ja ruotsalaiset (hakkapeliitat mukaan lukien) kilvan ryöstelivät ja polttivat Baltian ja Saksan juutalaisasutuksia. On kuitenkin merkille pantavaa todetut sukulaisuusyhteydet ja -sidokset, eikä varnmaankaan voida kiistää sitä, etteivätkö ne mitenkään liittyisi aiheeseemme. Hans Ulfvenklou vanhemman appien etunimet viittaavat selvästikin Saksan suuntaan.

PH

[Jari Latva-Rasku]

En tiedä, onko Ericus Ericin mieslinjaisesta jälkeläisestä olemassa YDNA-määritystä? Sellaisiahan on elossa Abrahamin jälkeläisten joukossa. Nykyisin on olemassa sen verran paljon vertailuaineistoa, että tällainen tieto antaisi hyvän vinkin Alftanusten alkuperästä, eli onko se suomalainen, ruotsalainen vai aivan jostain muualta. Esimerkiksi yhteispohjoismainen I1-haploryhmä on verrattain hyvin eroteltavissa suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi tyypiksi. Samasta mieslinjasta peräisin olevia voi jopa löytyä valmiista projektiyhteenvedoista.

[Giösling]

Sukukronikan eri versioiden mukaan Hattulan pastori Abraham Erici Alftanus polveutui isänsä kautta Kaarina Maununtyttären veljestä ja äitinsä Emerentia Tottin kautta suoraan Sigridin välityksellä kuningas Erik XIV ja Kaarina Maununtyttärestä. Näistä jälkimmäinen linja on kirjattu totena mm. 1800-luvun aatelismatrikkeleihin ja samaa viestittää Isonkyrön kirkonarkiston tili- ja inventaarikirja, josta saimme kuvattua aineistoa näihin ketjuihin muutamia vuosia sitten.

Olen jo aiemmissa keskusteluissa todennut, että Kaarina Maununtyttären
hammasta säilytetään Turun Maakuntamuseon kokoelmissa. Näköhavainnon
siitä otetusta kuvasta saa osoitteessa:

http://erikjohanlofgren.blogspot.com/2012_08_01_archive.html

sivua hiukan alaspäin rullaamalla.

Englannissa löydettiin sensaatiomaisesti Richard III ruumis parkkipaikan alta, vanhojen dokumenttien ja loydettyjen luiden DNA-testauksen ohjaamana ja avulla. Hänelle järjestellään parhaillaan asemansa mukaista uudelleen hautausta saarivaltakunnassa.

Riittäisikö Kaarinan hammas kelvollisen DNA-näytteen saamiseksi? Siinäkö "oikotie" kronikan varmennukseen/hylkäykseen?

[Pekka Hiltunen]

Riittäisikö Kaarinan hammas kelvollisen DNA-näytteen saamiseksi?

Todennäköisesti riittäisi, sillä hampaaseen kätkeytyy mikroskooppisen pieniä onteloita verisuonia ja hermoja varten. Ongelma vain on siinä, ettei kenelläkään taida olla intressiä teetää koko genomin käsittävää analyysiä; genealogisissa tarkoituksissa naislinjassa katsotaan äidiltä periytyvien mitokondrioitten DNA:sta tietty joukko DNA-pätkiä ja mieslinjassa tarkastellaan samaan tapaan minimaalisen pientä y-kromosomia, jolloin kustannukset likkuvat satasissa. Koko DNA:n tutkiminen maksaa ehkä tuhatkertaisesti. On ymmärrettävää, että Britit teettivät kattavan tutkimuksen - samaan tapaan kuin ruotsalaiset Maunu Ladonlukon ja kumppanien haudan osalta - mutta ruotsalaisia tuskin saa innostumaan Katarina Maununtyttären perimästä. Kenties Museovirasto antaisi luvan kronkkia vaikka arkun sisältöä, jos vai maksaja löytyisi; luulen, etteivät anna murtaa ainoaa hamastaan siellä Maakuntamuseossa

PH.

[Juha]

Tästä aukeaisi mukava eettinen keskustelu; voiko hautarauhaa rikkoa vain sen takia, että me sukututkijat saisimme tietää jotain?

Avaan tästä uuden keskusteluketjun

Juha

[Pekka Hiltunen]

voiko hautarauhaa rikkoa vain sen takia, että me sukututkijat saisimme tietää jotain?

Sukututkijoilla tuskin on omien intressiensä perusteella edellytyksiä tonkia kenenkään arkkuja tai muita hautarauhan alaisia kohteita, mutta kulttuurihistorialliset motiivit kyllä sallivat arkeologisen tutkimuksen, vainajia tietenkin mahdollisuuksien mukaan säästellen. DNA-tutkimus on aika oleellinen toimi, kun epäillään Shakespearen näytelmän nimihenkilön makailevan jonkun parkkipaikan alla - tai kun halutaan selvittää, että kuuluiko Maunu Ladonlukko Bjälbon sukuun vai ei.

PH

[Giösling]

Mielestäni hampaan historia on aito ja aukoton. Tuskin koko hammasta tarvitsee hajottaa DNA:n saamiseksi, vai tarvitseeko? Onko forumilla tämän alan asiantuntijoita?

Jatkoksi toinen ketjussa aiemmin esillä ollut teema:

"Ja sitten vielä se Harald Eriksson, jonka nimi silmiinpistävästi esiintyy sekä Israelin (Isonkyrön) kronikkakäsikirjoituksessa, että hiljattain löydetyssä Johanin kronikkakäsikirjoituksessa. Jos kyseessä on "kopiointivirhe", kuten väitetään, miksi nimi on kahdesti kopioitu väärin alkuperäisestä? Mikä todistaa sen, ettei Harald Erikssonia ollut olemassakaan?"

Onko tässä edistytty? Harald Eriksson ei ollut aivan yleisimpiä nimiä tuohon aikaan. Onko törmätty?

[Jari Latva-Rasku]

Helpoin testaus olisi testata Abrahamin isälinjainen jälkeläinen. Minä tunnen ainakin yhden sellaisen, mutta muut varmasti useampia, sekä numerotiedusteluista löytyy lisää. Silloin kyse olisi vapaaehtoisuudesta, joka ei maksa paljon verrattuna Alftanus-keskustelun laajuuteen.

Esimerkkinä yhdestä vertailukohdasta voisi olla alkuperältään hämärän peittoon jäänyt ilmeisesti porvarisperäinen Tawast-suku, joka kuuluu harvinaiseen N-haploryhmän lohkoon, ja moni muu jo testattu isälinja.

Kaarina Maununtyttären testaaminen olisi jo suurempi Pohjoismainen juttu, josta varmasti saataisiin aikaan tunnin yhteispohjoismainen dokumentti televisioon, ja laaja keskustelu, vaikka tulos lähinnä kertoisi Kaarinan omasta alkuperästä, ja kuka tietää, myös muusta.

[Jari Latva-Rasku]

Sukututkijoilla tuskin on omien intressiensä perusteella edellytyksiä tonkia kenenkään arkkuja tai muita hautarauhan alaisia kohteita, mutta kulttuurihistorialliset motiivit kyllä sallivat arkeologisen tutkimuksen, vainajia tietenkin mahdollisuuksien mukaan säästellen. DNA-tutkimus on aika oleellinen toimi, kun epäillään Shakespearen näytelmän nimihenkilön makailevan jonkun parkkipaikan alla - tai kun halutaan selvittää, että kuuluiko Maunu Ladonlukko Bjälbon sukuun vai ei.

PH

Austinien ja toivottavasti myös Rolls Roycen alla makailleen oletetun näytelmän päähenkilön mtDNA:n kromosomijaksot vastasivat tämän kuninkaan äitilinjaisen sukulaisen näytettä. Ainakin äiti siis varmistui kuningattareksi, ja käsittääkseni isää vielä selvitellään. Sitäkin varten pitäisi löytyä verrokkeja Plantagnet-suvusta.

[Giösling]

Mielestäni hampaan historia on aito ja aukoton. Tuskin koko hammasta tarvitsee hajottaa DNA:n saamiseksi, vai tarvitseeko? Onko forumilla tämän alan asiantuntijoita?

Jatkoksi toinen ketjussa aiemmin esillä ollut teema:

"Ja sitten vielä se Harald Eriksson, jonka nimi silmiinpistävästi esiintyy sekä Israelin (Isonkyrön) kronikkakäsikirjoituksessa, että hiljattain löydetyssä Johanin kronikkakäsikirjoituksessa. Jos kyseessä on "kopiointivirhe", kuten väitetään, miksi nimi on kahdesti kopioitu väärin alkuperäisestä? Mikä todistaa sen, ettei Harald Erikssonia ollut olemassakaan?"

Onko tässä edistytty? Harald Eriksson ei ollut aivan yleisimpiä nimiä tuohon aikaan. Onko törmätty?

Vastaan hiljaisuuteen itse:

Alftan-suvussa "perintönä" kulkeva Harald-etunimi vie "orakkelini" mukaan
vääjäämättä Soop-Oxe-Utter-sukuryppääseen, josta mielestäni Alftanien
varhaisia esiäitejä on ongittava. Tärppääkö jo, vetääkö uppeluksiin?

[Benedictus]

Giösling heitti ajatuksen Alftanus-tyttärien perimän etsimisestä.

Abraham Erici Alftaniuksella oli lukuisia sisaria (esim. Astrenius-ketjun Anna) ja näillä mitä todennäköisimmin naislinjaisia jälkeläisiä tähän päivään.

3 tytärtä. Kaikilla kait tyttäriä.

Anna Alftanalla nykytiedon mukaan 3 tytärtä.

Onkohan mahdollista löytää nykyisiä tyttäriä, joilla olisi äitilinja.

Pohjalaisilla aika tarkat kuviot, mahtaisko sieltä löytyä tietoa.

Entäpä Magdalenan tyttäret ?

[Pekka Hiltunen]

Giösling heitti ajatuksen Alftanus-tyttärien perimän etsimisestä.

Abraham Erici Alftaniuksella oli lukuisia sisaria (esim. Astrenius-ketjun Anna) ja näillä mitä todennäköisimmin naislinjaisia jälkeläisiä tähän päivään.

3 tytärtä. Kaikilla kait tyttäriä.

Anna Alftanalla nykytiedon mukaan 3 tytärtä.

Onkohan mahdollista löytää nykyisiä tyttäriä, joilla olisi äitilinja.

Pohjalaisilla aika tarkat kuviot, mahtaisko sieltä löytyä tietoa.

Entäpä Magdalenan tyttäret ?

Aineisto voi olla suuri, mutta mutaatiomäärä siihen nähden sittenkin suurempi. Nonparametrisiä testejä voidaan käyttää aina menestyksellisesti, jos on tausta eli parametrinen perusta, yli 0,5:n todennäköisyys: fyysiset ja psyykkiset seikat tai ominaisuudet pysyvät rajoitettavissa olevissa mitoissa muuttumattomina polvesta toiseen, joten niitä voidaan ainakin pyrkiä vakioimaan monienkin polvien osalta, jospa vain joku maksaisi taustan: nykytekniikalla taustassa on ehkä kymmenenkin mutaatiota ja sillä sitten pitäisi ylittää se 0,5 rima.

PH

[Jari Latva-Rasku]

Giösling heitti ajatuksen Alftanus-tyttärien perimän etsimisestä.

Abraham Erici Alftaniuksella oli lukuisia sisaria (esim. Astrenius-ketjun Anna) ja näillä mitä todennäköisimmin naislinjaisia jälkeläisiä tähän päivään.

3 tytärtä. Kaikilla kait tyttäriä.

Anna Alftanalla nykytiedon mukaan 3 tytärtä.

Onkohan mahdollista löytää nykyisiä tyttäriä, joilla olisi äitilinja.

Pohjalaisilla aika tarkat kuviot, mahtaisko sieltä löytyä tietoa.

Entäpä Magdalenan tyttäret ?
Yksinkertaisin tapa selvittää periytymistä samasta suvusta ovat isälinjainen YDNA ja äitilinjainen mtDNA, joka ei ole sama kuin XDNA. Tällaiset perustestit maksavat 200-600 euroa laaki.

Etenkin mtDNA voi pysyä lähes muuttumattomana jopa tuhansia vuosia. YDNA muuntuu noin kerran sadassa vuodessa. Alftanusten mieslinjaisten 1500-luvulta peräisin olevien serkkujen "STR"-markkeriero alftanuksiin voisi olla esimerkiksi 3-7 ja naislinjaisten mtDNA-mutaatioero 0-1. Todennäköisyys ainakin sukulaisuudelle olisi jo melkein yhtä suuri kuin aukottoman perinteisen sukututkimuksen avulla löydetty.

Löytämällä esimerkiksi Magdalenan tai Annan äitilinjan jälkeläinen, pystyttäisiin selvittämään Elin Brenneran mtDNA. Tietääkseni ainakaan Annalla ei ole tiedossa olevia naislinjaisia jälkeläisiä. Niiden löytämiseksi tarvittaisiin sukututkimusta ja hyvää tuuria.

Abrahamin mieslinjaisen jälkeläisen testaaminen pelkästään 67-markkerin perustestillä voisi sulkea ja avata monta esi-isien arkkua. Tällainen tieto yhdistettynä perinteiseen isälinjaisten geenisukulaisten sukututkimukseen voisi selventää Abrahamin kronikan miesten alkuperän, tai pahimmassa tapauksessa sotkea sitä lisää. Pelkästään tieto, että sukulinja on ruotsalainen tai suomalainen kertoo jo jotain, mutta todennäköisesti löytyisi myös isälinjaisia läheisempiä tai kaukaisempia serkkuja. Varsinkin Suomesta on väkilukuun nähden runsaasti vertailuaineistoa.

[Giösling]

Quote (L-R):

Todennäköisyys ainakin sukulaisuudelle olisi jo melkein yhtä suuri kuin aukottoman perinteisen sukututkimuksen avulla löydetty.

Unquote

Aitilinjainen DNA-testaus on tietenkin ylivertainen perinteisen sukututkimuksen metodeihin verrattuna. Siellä ei kynä lipsu, tai kopioi väärin, eikä Emerentia Tottista saada Elin Mårtensdotteria, sitä laivurintyttäreksi väitettyä, väkisin vääntämälläkään. Testi on tiedettä, johon perinteinen sukututkimus ei valitettavasti, inhimillisten tekijöitten tähden, aina (tai peräti koskaan) yllä.

[Matti Lund]

...

Löytämällä esimerkiksi Magdalenan tai Annan äitilinjan jälkeläinen, pystyttäisiin selvittämään Elin Brenneran mtDNA. Tietääkseni ainakaan Annalla ei ole tiedossa olevia naislinjaisia jälkeläisiä. Niiden löytämiseksi tarvittaisiin sukututkimusta ja hyvää tuuria.

...

Nythän tuo Elin eli Helena Mårtenintyttären (Brenner) esipolvi on Olov Rundtin Genos -artikkelin vuodelta 1988 "Den nyländska släkten Brenners äldsta led" mukaan sellainen, että hänen paappansa olisi ollut Brändön omistaja Erik Filpusinpoika ja isoäitinsä isän puolelta N.N. Grelsintytär Bock, jonka isänisänisä Nils Pederinpoika oli saavuttanut rälssin Helsingin Bocksbackaan vuonna 1435.

Heillä olisi kaksi tunnettua lasta, Anders Erikinpoika ja vuonna 1556 talossa mainittu tytär. Tämä on selvinnyt Rundtin lähteitten mukaan rälssin tarkistuksen 1642 Malmilla yhteydessä annetusta sukuselvityksestä.

Tältä Andersilta tunnetaan yksi tytär, jonka etunimeä ei tiedetä ja joka siis oli lainlukijan Mårten Simoninpojan vaimo (josta myöhemmin Elinin edustamat Brennerit polveutuvat!).

Jos tähän luotetaan, niin Elin/Helena Mårtenintytär oli perinyt Anders Erikinpojan aivan tuntemattoman vaimon mitokondriaalisen haplotyypin ja Elinin tyttäret Malin/Magdalena, Karin ja Anna veivät sitä pitemmällekin eteenpäin sikäli kuin heillä oli tyttärentyttäriä.

Huomattakoon, että vanhemmasta Lindhin käyttämästä sukujohdosta on pudonnut tämä Anders Erikinpojan osuus pois ja Mårten Simoninpojan vaimoksi on siinä laitettu kruununlaivan kapteenin Erik Filpusinpojan tytär eikä hänen poikansa tytärtä.

Muistaakseni Vähäkangaskin on kirjoittanut tähän liittyvän artikkelin, jonka muistan lukeneeni, mutten juuri tältä istumalta löytänyt vertailtavaksi sen varalta, jos siinä olisi perusteltu jotain oikaisua edelläolevaan. Muistelisin sen keskittyneen kuitenkin joihinkin löydöksiin Mårten Simoninpojan juurista.

Siis jos nyt tästä selvitetään Jarin ehdottamalla tavalla jollain esimerkiksi Malinin naislinjaisella nykyjälkeläisellä haploryhmä ja kannasta löytyisi jokin erittäin läheinen "mätsi", jota ei voida yhdistää asiakirjalähteitä käyttävällä sukututkimuksella Elinin jälkeläiseksi, niin voidaan olettaa, että läheinen "mätsi" saattaa olla jonkun Elinin äidinäitiä edustavan suvun varhaisemman naislinjan jälkeläinen sukuketjussa, joka ei niin hirveän kauas nakkaa itse Elinistä, muutamia sukupolvia vain.

Todennäköisempää tietysti olisi, että löytyisi useampi ei-niin-läheinen "mätsi" tai vähän sinne päin "mätsi", joilla yhtymäkohta on moniaisempia sukupolvia kauempana menneisyydessä.

terv Matti Lund

[Benedictus]

kl. 1702 Tomas Betulinus Thomas Georgii, Aboensis 4685 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4685). Kotoisin Turusta. Turun katedraalikoulun oppilas – 23.6.1702 (Soc. Acad. ded., Thomas Georgii). Ylioppilas Turussa kl. 1702 [Betulinus] Thomas Georgii Aboens _ 245. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 4.5.1706. — Apulaispappi Ilmajoella 1706. Ilmajoen Alavuden kappalainen 1707. Pakeni sotaa Ruotsiin 1714. Kärrbon kirkkoherran apulainen (Västeråsin hiippak.) 1716, komministeri (1717). Lapin kirkkoherra 1722. † Lapissa 1732. Pso: 1705/06 Juliana Arvidsdotter Frisius tämän 1. avioliitossa.
Appi: sotilaspappi Arvid Frisius 2022 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2022) (yo 1669, † ~1678).
Pson seur. aviomies: Lapin kirkkoherra Anders Indrelius 5336 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5336) (yo 1722, † 1742).


Muistelisin, että Betulinukselle kastettiin useampia lapsia pohjanmaalla, mahtoivatko kuolla kaikki vai jäikö välille tyttäriä jatkamaan sukua.

[Jari Latva-Rasku]

kl. 1702 Tomas Betulinus Thomas Georgii, Aboensis 4685 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4685). Kotoisin Turusta. Turun katedraalikoulun oppilas – 23.6.1702 (Soc. Acad. ded., Thomas Georgii). Ylioppilas Turussa kl. 1702 [Betulinus] Thomas Georgii Aboens _ 245. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 4.5.1706. — Apulaispappi Ilmajoella 1706. Ilmajoen Alavuden kappalainen 1707. Pakeni sotaa Ruotsiin 1714. Kärrbon kirkkoherran apulainen (Västeråsin hiippak.) 1716, komministeri (1717). Lapin kirkkoherra 1722. † Lapissa 1732. Pso: 1705/06 Juliana Arvidsdotter Frisius tämän 1. avioliitossa.
Appi: sotilaspappi Arvid Frisius 2022 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2022) (yo 1669, † ~1678).
Pson seur. aviomies: Lapin kirkkoherra Anders Indrelius 5336 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5336) (yo 1722, † 1742).


Muistelisin, että Betulinukselle kastettiin useampia lapsia pohjanmaalla, mahtoivatko kuolla kaikki vai jäikö välille tyttäriä jatkamaan sukua.
Jostain on jäänyt mieleeni, että ainoa Ilmajoella syntynyt lapsi Arvid olisi kuollut. Ohessa kuitenkin löytyy kastemerkintä aukeaman oikealta puolella.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ilmajoki/syntyneet-vihityt-kuolleet_1675-1725_ik415/87.htm

Kummeina olivat Ilmajoen kirkkoherra Vhael, "Niels Aimelius" Kyrönmaan puolelta, äidinäidin serkku Helena Alftanus, joka esiintyi myös äidin todennäköisen tädin Maria Månsdotter "Palmin" lasten kummina Ilmajoella, nimismies Gabriel Öberg, Jaakko Jaakonpoika Seppi-Kokko eli Seppilä puolisoineen ja Renki-Heikin tytär. Jaakko Seppilän puoliso Marketta Niilontytär sai lapsen viikkoa myöhemmin. Pömppömahainen kummi ja rengin tytär vaikuttivat olleen paikalla antamassa lapselle pitkää elämää. Kohtalontoveri on myös voinut olla vertaistukihenkilö.

[Pekka Hiltunen]

Nythän tuo Elin eli Helena Mårtenintyttären (Brenner) esipolvi on Olov Rundtin Genos -artikkelin vuodelta 1988 "Den nyländska släkten Brenners äldsta led" mukaan sellainen, että hänen paappansa olisi ollut Brändön omistaja Erik Filpusinpoika ja isoäitinsä isän puolelta N.N. Grelsintytär Bock, jonka isänisänisä Nils Pederinpoika oli saavuttanut rälssin Helsingin Bocksbackaan vuonna 1435.

Heillä olisi kaksi tunnettua lasta, Anders Erikinpoika ja vuonna 1556 talossa mainittu tytär. Tämä on selvinnyt Rundtin lähteitten mukaan rälssin tarkistuksen 1642 Malmilla yhteydessä annetusta sukuselvityksestä.

Tältä Andersilta tunnetaan yksi tytär, jonka etunimeä ei tiedetä ja joka siis oli lainlukijan Mårten Simoninpojan vaimo (josta myöhemmin Elinin edustamat Brennerit polveutuvat!).

Jos tähän luotetaan, niin Elin/Helena Mårtenintytär oli perinyt Anders Erikinpojan aivan tuntemattoman vaimon mitokondriaalisen haplotyypin ja Elinin tyttäret Malin/Magdalena, Karin ja Anna veivät sitä pitemmällekin eteenpäin sikäli kuin heillä oli tyttärentyttäriä.

Huomattakoon, että vanhemmasta Lindhin käyttämästä sukujohdosta on pudonnut tämä Anders Erikinpojan osuus pois ja Mårten Simoninpojan vaimoksi on siinä laitettu kruununlaivan kapteenin Erik Filpusinpojan tytär eikä hänen poikansa tytärtä.

Muistaakseni Vähäkangaskin on kirjoittanut tähän liittyvän artikkelin, jonka muistan lukeneeni, mutten juuri tältä istumalta löytänyt vertailtavaksi sen varalta, jos siinä olisi perusteltu jotain oikaisua edelläolevaan. Muistelisin sen keskittyneen kuitenkin joihinkin löydöksiin Mårten Simoninpojan juurista.

Siis jos nyt tästä selvitetään Jarin ehdottamalla tavalla jollain esimerkiksi Malinin naislinjaisella nykyjälkeläisellä haploryhmä ja kannasta löytyisi jokin erittäin läheinen "mätsi", jota ei voida yhdistää asiakirjalähteitä käyttävällä sukututkimuksella Elinin jälkeläiseksi, niin voidaan olettaa, että läheinen "mätsi" saattaa olla jonkun Elinin äidinäitiä edustavan suvun varhaisemman naislinjan jälkeläinen sukuketjussa, joka ei niin hirveän kauas nakkaa itse Elinistä, muutamia sukupolvia vain.

Todennäköisempää tietysti olisi, että löytyisi useampi ei-niin-läheinen "mätsi" tai vähän sinne päin "mätsi", joilla yhtymäkohta on moniaisempia sukupolvia kauempana menneisyydessä.

terv Matti Lund

Luulisi, että populaatiota löytyy ihan täydelliseen m-DNA -yhtenevyyteen. Loppuu sitten ainakin pohjattomat spekulaatiot - joille tietenkin Filipus voi antaa uudet siivet kuninkaanpojiksi halajaville Birger Jaarlin äpärähaarassa...

PH

[Benedictus]

Laitan tähän kiinnostavan nimikirjoitusnäytteen, jonka Lars-Olov Eriksson löysi tutkiessaan Tenholan Gråå-Fackt sukua.

I have encountered two cases where priests are buying goods from Wellam Facht and pay with barrels of rye, which required permission from ståthållaren to export.

Can you identify these two guys ?

https://mail.google.com/mail/?ui=2&ik=3ac77d3d78&view=att&th=147db701ba4c8101&attid=0.2&disp=emb&zw&atsh=1
https://mail.google.com/mail/?ui=2&ik=3ac77d3d78&view=att&th=147db701ba4c8101&attid=0.4&disp=emb&zw&atsh=1

Wellam Fackt oli Peder Facktin veli, Pederin vaimo oli Sophia Henriksdotter Gråå.

Ylläolevien henkilöiden nimikirjoitukset lienevät Ericus Erici Alftanus ja Gabriel Melartopaeus.
Mikähän toi outo suttaus on nimen alla? Koristekiemura?

I have no idea what kind of relation there was with Facht. The only testimony is this letter 1617 to the tullmästare in Åbo explaining that he, Ericus, had bought goods for his household from Wellm Holländer, as he put it. Maybe he was just a customer.


But I found other intersting stuff about Wellam Facht in Åbo tullräkenskaper 1617. He traded with the Finnish citizens and could only get paid in barrels of crop, which he was not allowed to export (since he was not a citizen ?). He supplicated Johan de la Gardie and got allowance for 300 barrels a year, out of which his customers had to declare to the Tullmästare Johan Mårtensson. Among them were these priests, one buying wine from Wellam for instance. I think that this trouble caused Wellam to move to Åbo.

Kiinnostavaa, että Ericus Erici Alftanus oli jo 1617 ostelemassa viinejä ja muuta huusholliinsa Turussa, vaikka tiedon mukaan oli juuri muuttamassa sinne Helsingistä.

Alftanus, Ericus Erici (K 1639)

Erik Eriksson
S Hälsingland, Ruotsi oletettavasti 1580-luvulla. V hallintovirkamies (hövidsman) Alftassa (Hälsingland) Erik Hansson ja N.N.
Kävi Turun katedraalikoulua; kuittasi teininä 4.3.1601 setänsä, Turun linnan entisen linnankirjurin Henrik Hanssonin puolesta vastaanottaneensa elintarvikelähetyksen. Ylioppilas Uppsalassa (Autio SKB 1 2003).
Koulumestari Porvoossa (Leinbergin mukaan); koulumestari Helsingissä ainakin 28.7.1609, jolloin kuittasi palkkana vastaanottaneensa 25 tynnyriä viljaa, sai kuninkaan vahvistuskirjeen virkaan 15.5.1614 ja oli siinä vielä 22.10.1617; Turun katedraalikoulun teologian lehtori vuodesta 1618 (mahdollisesti nimitetty virkaan jo 1616) ainakin 26.11.1623 asti sekä lehtoraatin prebendaseurakunnan Liedon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5052) kirkkoherra 1618; Turun tuomiokapitulin jäsen 1617–1623; Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) kirkkoherra 1623

Gabriel Melartopaeuksen nimikirjoitus on aika jännä, sillä jos hän on myöhempi piispa, niin isännimen pitäisi olla Petri, tuossa yllä kylläkin vaikuttaisi olevan Hen? vai mitä taitajat ajattelevat?

[Benedictus]

toivosttavasti nuo nimikirjoitukset aukeavat useimmilla, minun koneeni avaa ne.
Sain viestin,että ei aukea.
Lähettäjä kertoi, että toi suttu nimen alla on vahvistus, että kirjoittaja on itse sen kirjoittanut.

[rostebe]

Kun yritän avata noita paikkoja niin sanotaan että "your gmail account is not available" tai jotain siihen tyyliin. Ehkä koska minulla ei sellaista olekaan - niin kuin ehkä kaikilla muillakaan. Laittakaa mieluummin vapaasti luettaville pilvisaiteille jos haluatte kaikkien suku foorumin käyttäjille luettaviksi.
Loppukesän terveisin
rostebe

[Bodniemi37]

Muistaakseni Vähäkangaskin on kirjoittanut tähän liittyvän artikkelin, jonka muistan lukeneeni, mutten juuri tältä istumalta löytänyt vertailtavaksi sen varalta, jos siinä olisi perusteltu jotain oikaisua edelläolevaan. Muistelisin sen keskittyneen kuitenkin joihinkin löydöksiin Mårten Simoninpojan juurista.


Vähäkangas, Tapio. Tiedonantoja - Meddelanden. Kulosaaren Brennereiden sukujuuret. Genos 70(1999), http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm

Terveisin,

[Pekka Hiltunen]

toivosttavasti nuo nimikirjoitukset aukeavat useimmilla, minun koneeni avaa ne.
Sain viestin,että ei aukea.
Lähettäjä kertoi, että toi suttu nimen alla on vahvistus, että kirjoittaja on itse sen kirjoittanut.

Kuvien osoitteena on oma tai lähettäjän gmail -osoite. Kuvat tulisi tallentaa toisella nimellä omalle koneelle ja sitten vasta siirtää viestin liitteeksi.
PH

[Benedictus]

Laitan tähän tämän jutun Astrenius ketjun puolelta, koska se enemmänkin koskettaa Alftanus-Brennerus perhettä.

http://runeberg.org/frfinl/0016.html

Yllä Ramseyn Arendt Scheringsson släkt, jossa on tyttäret mainittu.
Isä Arendt kuollut varmaankin noin 1618, jonka jälkeen ei ole tietoja hänestä.

Maria, kuollu 1647.
puoliso Arvid Anckarshöld
3 tiedettyä lasta.
Tarkoittaa, että avio on tapahtunut noin 1640-41, jos 2 vuotta lastenväli.
viimeistään 1643jos 1,5 vuotta väli.
Tietysti on voinut kuolla montakin lasta väleistä.

Margareta, avio 1640
puoliso Michael Sölfverarm, Särkilahti

Iliana, avio noin 1640
puoliso Claes Brennerus
aatelittoman avion takia pakotettiin myymän aatelismaansa 1649, langolleen Anckarshöldille.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205128
Ainakin vielä 1643 khr Claes Brenneruksen puoliso on Brita Henriksdotter.
1645 mainitaan vain hans fru.
1646 med sin hustru.

1650 vasta Iliana h. kuten siitä eteenpäin.

Anna, avio
puoliso Taivassalon kappalainen Erik.
Leski 1662.

Neocleander, Andreas Nicolai (K 1656)

Anders Nilsson
S ilmeisesti Kalanti oletettavasti 1600-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. V Kalannin kirkkoherra Nicolaus Erici (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1808) ja Valborg Ludvigsdotter.
Ylioppilas (Finlandus) Uppsalassa lokakuu 1625; respondentti (luultavasti Turun hiippakunnan stipendiaattina, mainitaan "Aboënsis dioeceseos stipend.") 12.5.1632; pro gradu (”pro magisterij gradu – – Andreas N. Neocleander Abogius Finno”) 11.6.1634. Neocleander ilmoittaa oppiarvokseen filosofian kandidaatti 22.5.1641 laatimassaan Rauman pappilan inventaariossa, mutta mainitaan maisteriksi mm. Rauman seurakuntalaisten valituskirjelmissä ja Turun tuomiokapitulin pöytäkirjassa 1650-luvulla.
Helsingin triviaalikoulun rehtori oletettavasti 1634 tai 1635; Turun lukion kaunopuheisuuden eli puhetaidon lehtori (eloquentiae eli oratoriae lector) ja Turun tuomiokapitulin jäsen 1636–1640 (lukion lakkauttamiseen asti). Rauman (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5089) kirkkoherra (pappilan inventaarion mukaan "Rauman kaupungin ja koko Lapin pitäjän Kirkkoherra") lankonsa (sisarensa miehen) Gregorius Clementis Finnon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=647) jälkeen Turun tuomiokapitulin valtakirjalla 29.6.1640, astui virkaan vappuna (saapui seurakuntaan 9.5.) 1641.
Neocleander oli nimitetty kirkkoherraksi vastoin raumalaisten tahtoa syrjäyttämällä seurakuntalaisten vokaation saanut kappalainen Olaus Johannis Leistenius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1427), joten kirkkoherran ja seurakuntalaisten välit olivat alusta asti kireät. Erimielisyydet kirkkoherran palkkaeduista aiheuttivat lukuisia hankauksia, ja seurakuntalaiset valittivat tuomiokapituliin kirkkoherran riitaisuudesta, vihanpurkauksista ja niihin liittyvästä juopottelusta. Viimeisinä elinvuosinaan Neocleander joutui ankariin riitoihin myös kappalainen Leisteniuksen kanssa. Riitoja selviteltiin Rauman kämnerioikeudessa kirkkoherran syytettyä kappalaista liiallisesta oman edun tavoittelusta raha-asioissa ja vaadittua tutkittavaksi, opettiko kappalainen saarnoissaan Jumalan sanaa puhtaasti ja oikein. Neocleanderin kuoltua hänen leskensä Anna Stjerna jatkoi tarmokkaasti riitelyä kappalaisen kanssa.
Lähteenojan mukaan Neocleander oli määrätty yhdeksi kolmesta suomenkielisestä saarnaajasta Turussa 1652 pidettävään pappeinkokoukseen, joka peruuntui piispa Isaacus Rothoviuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) kuoleman takia.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 15.11.1651.
K Rauma 1656 (mainitaan vainajana Turun tuomiokapitulin pöytäkirjassa 8.12.).
P Anna Arendsdotter (Anna Aronis) Stjerna hänen 1. avioliitossaan, K Rauma (haudattiin 20.3.) 1670, PV Taivassalosta läänityksen saanut rälssimies Arend Scheringsson (Stjerna) ja Margareta Hansdotter. Anna Stjerna sai leskeksi jäätyään ylimääräisen armovuoden 1.5.1659 asti.
Anna Stjernan P2 1662 mm. Riiassa sotilaspappina toiminut Abrahamus Henrici Sonck, mainitaan vainajana 1676.


Ramsey on siis maininnut leskeyden, mutta väärän miehen.


Oliisko mahdollsita, että Ramsey oli oikeilla jäljillä, mutta väärässä henkilössä, sekoittaen Ilianan ja Anna aviot.


Jospa tuo Iliana oli aviossa salaperäisen Erikin kanssa. Erikin, jota kutsuu Taivassalon kappalaiseksi.


Tuntuisi oudolta, että Iliana olsii avioitunut vasta 1644 aikoihin, sillä sitä aiemmin hän ei voi olla Claes Brenneruksen vaimo, huomioiden suruvuosi.


Koska aatelismaiden luopumisvelvoite tapahtui 1649, on mahdollsita, että tuo Erik olisi ollut täysin aateliton. Brennerukset taasen olivat siinä rajalla, aatelistaustoineen.


Onko tarkaa tietoa, milloin Claes Brenneruksen 1. vaimo kuoli tai milloin nai Ilianan?



http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=705778
Tässä on hyvin kiinnostava seikka.


Piikkiön Sauvalassa törmäämme moneen tuttuun henkilöön.
Ratsupalvelusta vastaa lainlukija Mats Eskilsson ja puolisonsa Helena Antoniusdotter.


1626-9 Helena enka.
1630-31 Hr Erick capplan ja Hr Erick Zachariae


Kummallista kyllä Piikkiöstä ei Erik Zachariaeta löydy?
Toisaalta ei myöskään löydy Taivassalosta her Erikiä.

Seuraava sivusto on vielä kummallisempi.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=706191
1643 saakka on lainlukija Mats Eskilsson ja siitä eteenpäin Arvid Jöransson Anckarshöld.
SAttumaako, että Arvid Anckarshöldin vaimo oli Iliana Stiernan sisko Maria, joka sai Ilianan aatelismaat.

http://runeberg.org/frfinl/0014.html
Anckarshöld aateloitiin 1642, ja 1650 piti Nörköpingin ehdoilla Sauvalaa Piikkiössä.
Kysymys: mitkä olivat Ilianan maat,jotka Anckarshöld sai?


Olisi täysin mahdollista, että Anckarshöld on peruuttanut Ilianan maat jo ennen tämän aviota Claes Brenneruksen kanssa.
Iliana saatoi olla sisaruksista vanhin, jolloin voisi olla jopa tuo Sauvalan leski Helena, sillä Iliana/Juliana/Helena vailkuttivat olevan toisiaan korvaavia nimiä.

Ramsey on hyvin varma tiedoistaa, eli ei ole luultavasti tai mahdollisesti. Miksi?Mikä on lähde?

[Giösling]

Laitan tähän tämän jutun Astrenius ketjun puolelta, koska se enemmänkin koskettaa Alftanus-Brennerus perhettä.

http://runeberg.org/frfinl/0016.html

Yllä Ramseyn Arendt Scheringsson släkt, jossa on tyttäret mainittu.
Isä Arendt kuollut varmaankin noin 1618, jonka jälkeen ei ole tietoja hänestä.

Maria, kuollu 1647.
puoliso Arvid Anckarshöld
3 tiedettyä lasta.
Tarkoittaa, että avio on tapahtunut noin 1640-41, jos 2 vuotta lastenväli.
viimeistään 1643jos 1,5 vuotta väli.
Tietysti on voinut kuolla montakin lasta väleistä.

Margareta, avio 1640
puoliso Michael Sölfverarm, Särkilahti

Iliana, avio noin 1640
puoliso Claes Brennerus
aatelittoman avion takia pakotettiin myymän aatelismaansa 1649, langolleen Anckarshöldille.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205128
Ainakin vielä 1643 khr Claes Brenneruksen puoliso on Brita Henriksdotter.
1645 mainitaan vain hans fru.
1646 med sin hustru.

1650 vasta Iliana h. kuten siitä eteenpäin.

Anna, avio
puoliso Taivassalon kappalainen Erik.
Leski 1662.

Neocleander, Andreas Nicolai (K 1656)

Anders Nilsson
S ilmeisesti Kalanti oletettavasti 1600-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. V Kalannin kirkkoherra Nicolaus Erici (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1808) ja Valborg Ludvigsdotter.
Ylioppilas (Finlandus) Uppsalassa lokakuu 1625; respondentti (luultavasti Turun hiippakunnan stipendiaattina, mainitaan "Aboënsis dioeceseos stipend.") 12.5.1632; pro gradu (”pro magisterij gradu – – Andreas N. Neocleander Abogius Finno”) 11.6.1634. Neocleander ilmoittaa oppiarvokseen filosofian kandidaatti 22.5.1641 laatimassaan Rauman pappilan inventaariossa, mutta mainitaan maisteriksi mm. Rauman seurakuntalaisten valituskirjelmissä ja Turun tuomiokapitulin pöytäkirjassa 1650-luvulla.
Helsingin triviaalikoulun rehtori oletettavasti 1634 tai 1635; Turun lukion kaunopuheisuuden eli puhetaidon lehtori (eloquentiae eli oratoriae lector) ja Turun tuomiokapitulin jäsen 1636–1640 (lukion lakkauttamiseen asti). Rauman (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5089) kirkkoherra (pappilan inventaarion mukaan "Rauman kaupungin ja koko Lapin pitäjän Kirkkoherra") lankonsa (sisarensa miehen) Gregorius Clementis Finnon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=647) jälkeen Turun tuomiokapitulin valtakirjalla 29.6.1640, astui virkaan vappuna (saapui seurakuntaan 9.5.) 1641.
Neocleander oli nimitetty kirkkoherraksi vastoin raumalaisten tahtoa syrjäyttämällä seurakuntalaisten vokaation saanut kappalainen Olaus Johannis Leistenius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1427), joten kirkkoherran ja seurakuntalaisten välit olivat alusta asti kireät. Erimielisyydet kirkkoherran palkkaeduista aiheuttivat lukuisia hankauksia, ja seurakuntalaiset valittivat tuomiokapituliin kirkkoherran riitaisuudesta, vihanpurkauksista ja niihin liittyvästä juopottelusta. Viimeisinä elinvuosinaan Neocleander joutui ankariin riitoihin myös kappalainen Leisteniuksen kanssa. Riitoja selviteltiin Rauman kämnerioikeudessa kirkkoherran syytettyä kappalaista liiallisesta oman edun tavoittelusta raha-asioissa ja vaadittua tutkittavaksi, opettiko kappalainen saarnoissaan Jumalan sanaa puhtaasti ja oikein. Neocleanderin kuoltua hänen leskensä Anna Stjerna jatkoi tarmokkaasti riitelyä kappalaisen kanssa.
Lähteenojan mukaan Neocleander oli määrätty yhdeksi kolmesta suomenkielisestä saarnaajasta Turussa 1652 pidettävään pappeinkokoukseen, joka peruuntui piispa Isaacus Rothoviuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) kuoleman takia.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 15.11.1651.
K Rauma 1656 (mainitaan vainajana Turun tuomiokapitulin pöytäkirjassa 8.12.).
P Anna Arendsdotter (Anna Aronis) Stjerna hänen 1. avioliitossaan, K Rauma (haudattiin 20.3.) 1670, PV Taivassalosta läänityksen saanut rälssimies Arend Scheringsson (Stjerna) ja Margareta Hansdotter. Anna Stjerna sai leskeksi jäätyään ylimääräisen armovuoden 1.5.1659 asti.
Anna Stjernan P2 1662 mm. Riiassa sotilaspappina toiminut Abrahamus Henrici Sonck, mainitaan vainajana 1676.


Ramsey on siis maininnut leskeyden, mutta väärän miehen.


Oliisko mahdollsita, että Ramsey oli oikeilla jäljillä, mutta väärässä henkilössä, sekoittaen Ilianan ja Anna aviot.


Jospa tuo Iliana oli aviossa salaperäisen Erikin kanssa. Erikin, jota kutsuu Taivassalon kappalaiseksi.


Tuntuisi oudolta, että Iliana olsii avioitunut vasta 1644 aikoihin, sillä sitä aiemmin hän ei voi olla Claes Brenneruksen vaimo, huomioiden suruvuosi.


Koska aatelismaiden luopumisvelvoite tapahtui 1649, on mahdollsita, että tuo Erik olisi ollut täysin aateliton. Brennerukset taasen olivat siinä rajalla, aatelistaustoineen.


Onko tarkaa tietoa, milloin Claes Brenneruksen 1. vaimo kuoli tai milloin nai Ilianan?



http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=705778
Tässä on hyvin kiinnostava seikka.


Piikkiön Sauvalassa törmäämme moneen tuttuun henkilöön.
Ratsupalvelusta vastaa lainlukija Mats Eskilsson ja puolisonsa Helena Antoniusdotter.


1626-9 Helena enka.
1630-31 Hr Erick capplan ja Hr Erick Zachariae


Kummallista kyllä Piikkiöstä ei Erik Zachariaeta löydy?
Toisaalta ei myöskään löydy Taivassalosta her Erikiä.

Seuraava sivusto on vielä kummallisempi.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=706191
1643 saakka on lainlukija Mats Eskilsson ja siitä eteenpäin Arvid Jöransson Anckarshöld.
SAttumaako, että Arvid Anckarshöldin vaimo oli Iliana Stiernan sisko Maria, joka sai Ilianan aatelismaat.

http://runeberg.org/frfinl/0014.html
Anckarshöld aateloitiin 1642, ja 1650 piti Nörköpingin ehdoilla Sauvalaa Piikkiössä.
Kysymys: mitkä olivat Ilianan maat,jotka Anckarshöld sai?


Olisi täysin mahdollista, että Anckarshöld on peruuttanut Ilianan maat jo ennen tämän aviota Claes Brenneruksen kanssa.
Iliana saatoi olla sisaruksista vanhin, jolloin voisi olla jopa tuo Sauvalan leski Helena, sillä Iliana/Juliana/Helena vailkuttivat olevan toisiaan korvaavia nimiä.

Ramsey on hyvin varma tiedoistaa, eli ei ole luultavasti tai mahdollisesti. Miksi?Mikä on lähde?

Arvelen, että Benedictus "nuuskii" asiaa!

Olen useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota siihen, että Claudius Brennerus näyttää "perineen" Taivassalon virkansa sisarensa siivellä!

Suomen kirkkohistoria ei taida tuntea toista vastaavaa tapausta?

Yleensä kirkkoherran lesken nai hänen seuraajansa, lesken toimentulon
turvaamiseski. Se oli sen ajan "sosiaaliturvasysteemi".

Miksi siis Ericus Ericin leski ei avioitunut uudelleen? Oliko hän kenties
tavattoman ruma, tai luonteeltaan epäsopiva, eikä kelvannut kenellekään?

Oliko olemassa jokin muu syy?

Miksi lesken kuuluisassa perinnönjaossa, Claudius Brenneruksen vaateet
lesken pesästä ovat suhteettoman suuret? Miksi käräjäkirjuri seikoilee (?)
ja kutsuu poismennyttä perinnönjättäjää Claudiuksen vaimoksi, sisaren asemesta?

Tässä on jokin "koira" haudattuna.

Kuka oli herra Erik, kappalainen?

[Pekka Hiltunen]

Taivassalon kpl ad 1620 oli Zacharias Jacobii, joka nimitettiin Vehmaan khra:ksi 1620, mutta erotettiin 1624. Hänen poikansa on saattanut toimia tilapäisesti kappalaisen virassa ilman pappisvihkimystä ja jopa ilman ylioppilastutkintoakin (mikä ei ainakaan Itä-Suomessa ollut ihan harvinaista). Christianus Jeremiae Agricolan virka-aika alkoi kai vasta 1622 ja Paimenmuiston mukaan hän toimi apulaisena, vaikkakin HisKin pappisluettelossa on kirjattu kappalaiseksi.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2705
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=32

Zacharias Jacobiin oikeudenkäynneistä pitäisi löytyä aineistoa, kun on ollut syytettynä sekä huoruudesta että väärästä valasta.

PH

[Benedictus]

Zacharias Jacobi, vhmaan khr ei sovi Erik Zachariaksonin isäksi, koska alla todetaan kahdesti 1616 ja 1618 että oli ogift. Pappispoika voisi olla kappalainen vasta 1643.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5368858

Uskoisin, että Ramseyllä oli jokin varma lähde Erik kappalaiselle, mutta mistä se löytyy?

[Pekka Hiltunen]

Zacharias Jacobi, vhmaan khr ei sovi Erik Zachariaksonin isäksi, koska alla todetaan kahdesti 1616 ja 1618 että oli ogift. Pappispoika voisi olla kappalainen vasta 1643.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5368858

Uskoisin, että Ramseyllä oli jokin varma lähde Erik kappalaiselle, mutta mistä se löytyy?

Zacharias Jacobii oli näköjään Vehmaan kapalaisen Jacobus Henriciin (k 1610) poika, koska mainitaan isänsä synnyintilalla Karintakassa 1616 ja 1618 ("o"-merkinällä). Taivassalossa hän on 1619 pappilassa Simon-kappalaisen kuoltua 1618. Zacharias Jacobii on ehkä syntynyt Vehmaalla jo 1570-luvun lopulla, kun Jacobus Henricii mainitaan kpl:na 1578 ja khra:na 1581.

Piikkiön kpl Erik Larsson mainitaan pappilassa jo 1615 ja leski Helena eli Helga Sauvalassa hänen jälkeensä. Nähtävästi seuraava kpl Erik Zachariasson nai tämän Erik Larssonin lesken 1628 tai -29. Kyseessä ei siis voi olla Iliana Sjerna, joka on ollut naimaiässä vasta 1640 vaiheilla.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=705778

Zacharias Jacobiilla on voinut olla poika Erik, joka on syntynyt aviliiton ulkopuolella 1600-luvun alussa. Jos lapsi on syntynyt avioliitossa olleelle naiselle, on tämän vaimoihmisen kohdalla kyseessä huorinteko. Voidaankohan pappia syyttää myös huoruudesta, vaikka on teon tehdessään ollut naimaton? Salavuoteustapauksissa ovat kai molemmat naimattomia?

Olisi mielenkiintoista saada tietää tuomioon liittyvistä seikoista ja henkilöistä, mutta Piikkiön Erik Sakarinpoikaa ei kai voida yhdistää Iliana Arendintyttäreeseen.

Jully Ramsay antaa Annaa koskevien tietojensa lähteeksi "F S 149". Minulla ei ole lähdettä käsilläni, mutta Paimenmuiston tiedot vaikuttavat luotettavemmilta. Jos Iliana on ollut leski 1650 niin Erik-kappalainen on hyvinkin voinut olla Alftanus.

PH

[Benedictus]

Ramseyn Taivassalon kappalainen Erikin olisi pitänyt kuolla ennen kuin Iliana Stierna nai Claes Brenneruksen.

Ensimmäinen maininta nimellä Ilianasta on 1650.

Kiinnostavaa, että Claes Brennerus mainitaan vasta 1643 Taivassalon pappilassa.

Ericus Erici Alftanus oli kuollut 1639.

Brennerus, Claudius Martini (K 1671)

Brenner, Claes Martini, Clas Mårtensson
S mahdollisesti Helsinki. V Helsingin laivaveistömön kirjuri, myöhemmin lainlukija Raaseporin läänissä, laivuri ja maatilojen omistaja Helsingin pitäjässä Martti Simonpoika / Mortenn / Mårten Simonsson ja N.N. Antintytär / Andersdotter.
Magnus Brennerin (1912) mukaan maisteri (Nuorteva 1997 ei tunne edes ylioppilaana).
Ilmeisesti se Claes Martini, jonka 1633 mainitaan toimineen neljättä vuotta suomalaisen ratsuväen kenttäsaarnaajana ja joutuneen tuolloin luopumaan virastaan heikon terveytensä takia. Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen kirjeessä 13.7.1633 piispa Rothoviusta (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) käsketään huolehtimaan hänestä, koska hän kuului olevan taitava mies.


Turun tuomiokirkon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) taloudenhoitaja 26.4.1636; Loimaan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5056) kirkkoherra 1639;


Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) kirkkoherra kreivi Per Brahen valtuuttamana 21.5. ja kuninkaallisella valtakirjalla 28.10.1640;

Omisti Koiviston ratsutilan Taivassalossa.
K Taivassalo (aikaisintaan maaliskuussa) 1671.
P1 (noin 1637) Brita Henriksdotter, K (kaiketi Turku) noin 1643 tai luultavimmin 1646, koska SAY 1647 mainitaan kyrkoherde 1 pers;



P2 1650 Juliana (Iliana) Arendtsdotter Stierna, K (kaiketi Taivassalo) 1656; P3 1658 Ingrid Jakobsdotter Bilang hänen 2. avioliitossaan, K todennäköisesti 1681.
Ingrid Jakobsdotterin P1 Gavelsbackan Sundsbergin tilan omistaja Kirkkonummella Erik Thomasson, K viimeistään 1658.


Jos Iliana Stierna oli aiemmin naimisissa Taivassalon kappalaisen kanssa, ei se tarkoita, että kappalainen oli yhä virassa Taivassalossa kuollessaan.


Pappismatrikkelista löytyy eräs kiinnostava Ericus, jonka päiväykset sopisivat asia ja henkilöyhteyksiin.


Ericus Georgii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=559), kaupunkiseurakunnan kappalainen (choralis) mainitaan 1627–1637


Ericus Georgii (mainitaan 1627–1643)

Erik Jöransson
Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) kaupunkiseurakunnan (ehkä suomalaisen seurakunnan) kappalainen (choralis), mainitaan 1627–1637; Lammin (Viipurin hiippakunnasta Turun hiippakuntaan liitetyn ja 1647 Viipurin hiippakunnan yhteyteen palautetun seurakunnan) kirkkoherra Turun piispan Isaacus Rothoviuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) kollaatiokirjeellä 18.6.1643, oli virassa korkeintaan vuoteen 1649.
Piispa Rothoviuksen kirkkoherra Ericus Georgiille vahvistamat palkkaedut olivat hänen edeltäjänsä nauttimaa palkkaa huomattavasti pienemmät, minkä vuoksi herra Ericus anoi useita kertoja kuningatar Kristiinan holhoojahallitukselta korjausta asiaan. Hänen anomuksiinsa ei kuitenkaan suostuttu.

Kiinnostavaa, että ylläoleva Ericus Georgii oli Turun kaupunkiseurakunnan kappalainen samaan aikaan kun Claes Brennerus oli Turun tuomiokirkon taloudenhoitaja.

Ericus Georgii mainitaan 1637 saakka Turussa ja 1643 alkaen Lammin kirkkoherrana.

Kysymys onkin, missä oli väliajan?

Toisaalta, miten Lammilla ei näy Ericus Georgiita pappilassa missään vaiheessa, paitsi mainintaa persoonien luvusta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=406773
Lammin khr Mårten Florinus mainitaan 1649 SAY:ssä.

Pappisluettelo - Lammi

Kirkkoherrat

Bengt (ennen v. 1435)
Jonis (1462)
Bengt (ennen 1541)
Henrik (1553, 1554)
Bengt (1558)
Laurentius Petri (1563-1601)
Matthias Nicolai Bjur (1605-39)
Martinus Thomae Florinus (1651-69)
Jakob Matthias Etholenius (1670-88)
Josef Auricola (1688-92)
Thomas Florinus (1692-1702)

Voisi spekuloida, että Ericus Georgiin vaimo Iliana Stierna, joka tunsi ennestään Claes Brenneruksen ja nai tämän jäätyään leskeksi.

Vuosi 1643 tuntuu oleelliselta, koska silloin Brennerus näkyy Taivassalossa, Ericus Georgii sai Lammin kirkkoherran viran 1643.

Onko Ericus Georgiista ja hänen olostaan Lammilla mitään tarkempaa tietoa?

[Benedictus]

Claes Brenenrus käräjöi Arvid Ankarshöldin kanssa vaimonsa maista, jollen nyt aivan väärin muista, siitä on olemassa jossain käräjäkirjoja. Olisivatko ne lähteenä Ramseylla?


Vaikka Erik Göransson on vain idea asteella, ilman mitään varmuutta, niin hänen alkuperänsä selvittäminen voisi olla myös avain.

Jostain syystä tulee mieleen, että Ericus Georgii voisi olla Tammelan khr Georgius Lepuksen poika.
Johannes Marci (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1189) 1575–1581
Georgius Martini Lepus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1431) 1584 † 1615
Marcus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1568) N.N. 1616 † ehkä 1623
Ericus Matthiae Abogius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1) 1624 † 1638
Michael Caspari Alstadius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=87) 1639 † 1647
Laurentius Petri Aboicus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2) 1648 † 1671
Isaacus Matthiae Tammelinus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2439) 1673 † 1693
Gabriel Gabrielis Gottleben (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=806) 1693 † 1713
Johannes Johannis Sidbeckius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2710) 1717 (astui virkaan vasta 1721) † 1731 Kappalaiset
Matthias Michaelis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1675) ainakin 1560–1581
Laurentius Matthiae (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1402) ainakin 1593–1638
Matthias Lepus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1434) mainitaan Tammelan kappalaisena 1600-luvulla, toimiaika tuntematon (ehkä sama kuin Jokioisten kappalainen Matthias Laurentii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1667))

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=438970
Kuka oli Lammin kappalainen Mathias Laurentii?

[Pekka Hiltunen]

Claes Brennerus toimi Loimaan kirkkoherrana 1639. Hänen edeltäjänsä oli Georgius Johannis, ehkä khra Johannes Johanniin poika. Loimaalla toimivat mm. Matthias Bergius ja Johannes Petri Walstenius, jotka kytkeytyvät niin ikään Taivassaloon.

Kun Taivassalon SAY:a katsoo tarkkaan, ilmaantuu Brennerus vaimonsa Britan kanssa pappilaan 1643 ja samalla kirjataan kapalaiset Matts Andersson (Bergius) ja Nicolaus Henricii. 1645 on kirjattu "Pastor" ja hänen alleen "hans fru". Hustru Britasta ei kai ole tullut rouvaa, joka nimitys oli usein varattu aatelisille, vaikkakin 1646 lukee "med sin hust.". On luultavaa että Iliana Stierna on solminut avioliittonsa 1646.

Rothoviuksen tehtävänä oli "sigismundilaisuuskauden" jälkeen "kirkollisen elämän yhtenäistäminen" eli kalvinilaisuuden ohella mm. Raamatun ruotsinnoksen käännättäminen suomeksi. Hänellä on täytynyt olla tiedossaan, että osia Vanhasta Testamentista, kuten Psalmit oli jo käännetty Agricolan Uuden Testamentin lisäksi, mutta holhoojahallitus nähtävästi halusi varmistaa sen, että katolilaisuuden rippeetkin muitten harhaoppien mukana hävitetään. Rothovius käännätti Raamatun papeilla, kun esim. Juusten oli teettänyt työtä koululaisten ja opiskelijoitten "latinan tyyliharjoituksina". Voi olla, että Turun kappalainen ja kenties Brenneruskin osallistui käännöstyöhön, joka valmistui 1640, ja josta kääntäjät palkittiin maaomaisuuksilla. Kuinkahan Brennerus on saanut haltuunsa Koiviston, joka oli Ulfenkloun omistuksissa?

Olisi hyvä tietää. mitä Ramsayn viite nro (8) Anna Arendintyttäreen liittyen tarkoittaa (F S 148): liittyykö se vain tietoon, että "eli leskenä 1662"?

PH

[Benedictus]

Taivassalon pappilassa on vielä selvitettävää.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205128
Kuka on tuo yllä oleva her Lars N., joka näkyy ainoana pappilassa 1636?
-missään matrikkelissa ei häntä mainita.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205014
Koiviston Paavolassa sacellan ja capellan her Anders Jonae , h. Sophia

Kyseessä siis:
Orraeus, Andreas Jonae (noin 1615–1674)

Orre, Anders Jonasson
S ehkä Laitila, viimeistään 1615. V Vehmaan kihlakunnan vouti ja mm. Kaukolan ratsutilan omistaja Laitilassa, myöhemmin Turun hovioikeuden asessori Joen Eriksson ja Elisabet Andersdotter Bruun.
Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) linnansaarnaaja ainakin 1638–1641. Vuonna 1640 edesmenneen appensa jälkeen avoimeksi tulleen Hollolan kirkkoherran viran hoitaja oletettavasti ainakin 1642 (Hollola kuului piispa Isaacus Rothoviuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) esityksestä Viipurin hiippakunnasta erotettuihin ja Turun hiippakuntaan liitettyihin seurakuntiin, jotka palautettiin Viipurin hiippakunnan yhteyteen 1647); Hollolan kirkkoherra kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen valtakirjalla ilmeisesti viimeistään alkusyksystä 1643 seurakuntalaisten pyynnöstä, eräiden Turun tuomiokapitulin jäsenten anomuksesta 16.8.1643 ja Orraeuksen omasta anomuksesta; Hollolan rovastikunnan lääninrovasti 16.6.1644.
Orraeus näyttää mm. käräjäpöytäkirjojen perusteella huolehtineen aktiivisesti seurakuntansa hengellisestä hoidosta ja seurakuntalaisten eettisestä kasvatuksesta, mutta samalla myös omista taloudellisista eduistaan.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.)Turku 28.1. ja 17.6.1648, 24.11.1649 ja syyskuu 1656.
K (todennäköisesti) Hollola 1674.
P1 N.N.; P2? Sofia Severinsdotter Camenaea, V Hollolan edellinen kirkkoherra Severinus Marci Camenaeus ja Hebla Andersdotter; P3 Katarina Persdotter hänen 2. avioliitossaan, K ennen 1678.
Katarina Persdotterin P1 Turun hovioikeuden asessori Anders Israelsson Svarth, K 1649.


Orraeus on siis ollut Taivassalon kappalaisena, mutta missään ei ole siitä mainintaa.


Kiinnostavaa, että myös tuossa Orraeuksen tapauksessa vuosi luku on 1643.
Orraeus siis siirtyi Hollolaan, Ericus Georgii Lammille.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205015
Koivisto Heikkilä 1651 Claes Brennerus
Aiemmin Thomas Eskilsson ryttar, tällä veli Erik Eskilsson? onko sama kuin 1652 mainittu erik rytt.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205016
Heikkilään liitetty naapuritila.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205016
Sipilässä Erik Eriksson Alftanus


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5325965
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5325966
Yllä koiviston omistusta.

[Leo Suomaa]

Jonkin verran myöhemmin, sattumaltako, Lammin naapuripitäjässä Padasjoella oli
- pappina Antti Antinpoika Orraeus 1723-34 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5260
- Katariina Abrahamintytär Alftan pitäjänkirjuri Johan Barckin puolisona http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1552&pnum=97

[Kivipää]

Rothoviuksen tehtävänä oli "sigismundilaisuuskauden" jälkeen "kirkollisen elämän yhtenäistäminen" eli kalvinilaisuuden ohella mm. Raamatun ruotsinnoksen käännättäminen suomeksi. Hänellä on täytynyt olla tiedossaan, että osia Vanhasta Testamentista, kuten Psalmit oli jo käännetty Agricolan Uuden Testamentin lisäksi, mutta holhoojahallitus nähtävästi halusi varmistaa sen, että katolilaisuuden rippeetkin muitten harhaoppien mukana hävitetään. Rothovius käännätti Raamatun papeilla, kun esim. Juusten oli teettänyt työtä koululaisten ja opiskelijoitten "latinan tyyliharjoituksina". Voi olla, että Turun kappalainen ja kenties Brenneruskin osallistui käännöstyöhön, joka valmistui 1640, ja josta kääntäjät palkittiin maaomaisuuksilla. Kuinkahan Brennerus on saanut haltuunsa Koiviston, joka oli Ulfenkloun omistuksissa?

PH

Hallitus asetti v. 1638 Raamatun suomennoskomitean, jonka jäseniksi nimitettiin tuomiorovasti Eskil Petraeus, lehtori Martinus Stodius sekä kirkkoherrat Gregorius Favorinus ja Henrik Hoffman.
_________
Matti Pesola

[Benedictus]

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/came_orr.html

Andreas Jonae Orraeus
Turun linnansaarnaaja Andreas Jonae Orraeus avioitui Hollolan kirkkoherran tyttären Sofia Söyringintytär Camenaeuksen kanssa, kuten jo aikaisemmin mainittiin. Vaimonsa kuoltua Orraeus solmi uuden avioliiton Kaarina Perintyttären kanssa, joka oli jäänyt leskeksi ensimmäisen aviomiehensä, Turun hovioikeuden asessorin Anders Israelinpoika Svartin kuoltua. Andreas Jonae Orraeus kuoli ilmeisesti vuonna 1674.
Andreas (Anders) Jonae Orraeuksen isä oli Laitilan pitäjän Kaukolan tilan omistaja Joen Eerikinpoika, joka toimi 1600-luvun alussa kauan aikaa voutina Varsinais-Suomessa, ja hänen äitinsä oli Turun linnankirjurin tytär Elisabet Andersintytär Bruun. Tiedot lasten määrästä ovat epävarmoja, mutta avioparilla oli ehkä kahdeksan poikaa ja yksi tytär Karin Orre. Muita poikia Andreas Jonae Orraeuksen lisäksi olivat veronkantokirjuri Johan Orre (s. noin 1615, k. jälkeen 1681), ratsumestari Elias Orre, aateloituna Orrfelt (kaatui Varsovan taistelussa vuonna 1656), kornetti Gustaf Orre, aatelislipuston ratsumestari Arvid Orre (k. ennen 1688), Orimattilan kirkkoherra Axelius Orraeus (k. 1676), Karl Orre ja Klas Orre.
On mahdollista, että Andreas Jonae Orraeus oli hoitanut lyhyen aikaa Hollolassa papin tehtäviä. Severinus Marcin kuoltua vuonna 1642 kirjoittivat Turun tuomiokapitulin jäsenet Eskil Petraeus ja Georgius Alanus vuonna 1643 piispa Isak Rothoviukselle, että Turun linnansaarnaaja Andreas Jonae Orraeus oli näyttänyt heille Hollolan pitäjän anomuksen, jossa pyydettiin tämän asettamista Hollolan kirkkoherraksi appensa jälkeen. Kirjeen laatijat puolsivat hollolalaisten anomusta ja katsoivat, että opissa ja elämässä taitavaksi osoittautunut Orraeus nuorena ja toimekkaana miehenä tulisi hyvin hoitamaan kirkon korjauksen ja huolehtimaan myöskin surkeassa tilassa olevasta anopistaan. Kuningatar Kristiina nimittikin Orraeuksen vuonna 1643 Hollolan kirkkoherraksi ja vuodesta 1644 alkaen hän toimi myös kontrahtirovastina eli lääninrovastina.
Avioparilla oli poika Johannes sekä ainakin viisi tytärtä, Elisabet, Margareta, Brita, Sofia ja Karin. Johannes Andreae Orraeuksesta kerrotaan enemmän myöhemmin. Vanhin tytär Elisabet oli naimisissa Pyhtään kirkkoherran Johan Martini Gråå vanhemman kanssa. Toinen tytär Margareta oli naimisissa sairaalankirjuri, myöhemmin sotilashuoneenkirjuri Erik Karlinpoika Helsinghin kanssa. Margareta oli elossa ainakin vuonna 1687, jolloin pariskunta asui Lahden kartanossa. Brita oli naimisissa Helsingin raatimiehen Abraham Johaninpoika Rymanin kanssa. Sofia eli vanhempiensa luona vuosina 1664–1667, mutta lienee kuollut pian sen jälkeen. Karin oli mahdollisesti naimisissa turkulaisen kauppiaan Johan Tolpon kanssa tämän toisessa avioliitossa.



Anders Jonae Orraeuksen tyttären Elisabetin poika Martin Johansson Gråå oli Taivassalon kirkkoherra.
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=211



Oliko Anders Jonae Orraeus 1638-9 Turun linnansaarnaaja vai vasta myöhemmin ?
Tuntuu oudolta, että hän olisi hankkinut Taivassalosta saakka maatilan itselleen.


Koska 1636 mainitaan Taivassalon pappilassa her Lars eikä khr Ericus Erici Alftanusta, joka lienee asustanut Hukaisissa, tuntuu oudolta, että pappilassa asuu suuri väkimäärä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205128


Onko ollut niin,että Ericus Erici Alftanus ei pystynyt itse hoitamaan virkaansa ennen kuolemaansa ja sitä hoisivat sijaiset kuten her Lars ja Anders Orraeus.


Kuka oli tuo her Lars, mistään ei se käy selville?


On huomattava, että meillä on ongelmana Ombusman Måns Larsson, Anna Eriksdotter Alftanan puoliso, jonka alkuperää ei tunneta.
Ajallisesti Måns Larssonin isäksi sopisi hyvinkin tuo her Lars, sillä Måns Larssonin tytär Juliana Månsdotter oli syntynyt 1655 kuolintiedon mukaan.


Ei ole mahdotonta, että Anna Alftana ja Måns Larsson olisivat saman ikäisiä ja avioliitto on sovittu lasten syntyessä.
Anna on voinut olla perheen nuorinlapsi

[Pekka Hiltunen]

Taivassalon pappilassa on vielä selvitettävää.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205128
Kuka on tuo yllä oleva her Lars N., joka näkyy ainoana pappilassa 1636?
-missään matrikkelissa ei häntä mainita.

Olisikohan Sannaisista ollut nimismies Lars Jacobsson:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5379935
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5380013

PH

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5380013

Yllä on kiinnostavaa tietoa.

Nimismies Lars Jacobsson i Sannais.
Hän ei liene aatelismies eli Herra. Tuskin voi olla sama kuin 1636 mainittu Herr Lars.
Miksi on pappilassa mainittuna?
Toisaalta sivulla mainitaan befallingsman wälb. Carl Persson

Miksi vouti Carl Persson Svindhuvud on mainittuna Pappilassa?
TAB 1

Peder Jönsson Skrifvare, till Främmandeby (Främby) i Falu landsförsaml., i vilket han ärvde del med sin hustru. Underfogde i Dalarne 1476. Blev 1480 häradshövding i Dalarne på Nils Stures vägnar. Ord. domare därst. 1484–1501. Levde ännu 1516 och bodde då Risholn. Gift med Barbro Johansdotter, som i vapnet förde två hjorthorn i blått fält, dotter av Johan Hjort och Brita Jönsdotter av gamla Svinhufvudssläkten.
Barn:

Hans Persson, till Surarve i Aspeboda socken, Kopparbergs län, varå han 1534-02-20 (9/9) erhöll konung Gustaf I:s brev, att 'ändock hans svärfader Måns Nilsson på Asbo förbrutit allt vad han ägde, förunnades denne hans måg en gård Surarve med all den del därtill lyder'. Levde ännu 1568 och förde i vapnet ett rött Svinhuvud i gyllene fält.27. Gift med Anna Månsdotter, dotter av fogden på Kopparberget Måns Nilsson på Asbo (Aspeboda), för upproriska stämplingar halshuggen och steglad 1532, som var av en dansk frälsesläkt, vilken i vapnet förde ett rött Svinhuvud i gyllene fält, och Margareta Albrektsdotter Björnram. Barn:

Per Hansson, adlad Svinhufvud, till Främby och Surarve. Var gruvfogde vid Salberget 1569. Fick s. å. 28/2 i förläning tre hemman i Torsångs och Kopparbergs socknar, vilka tillfallit konung Gustaf I i sakfall efter hans morfader, och skrev sig då till Holm i Tuna socken, Kopparbergs län. Fogde i Öster- och Väster-Dalarne 1570–1574 och i Västra Silvbergs län 15742. Fick underhållsbrev2 1572-08-19. Adlad 1574-06-22. Var häradshövding i Jönåkers härad Södermanlands län 15773 och skrev sig då till Almby3 i Jäders socken, Södermanlands län (svärfaderns egendom). Död före 15792. Hans vapen uppsattes i Vansö kyrka4 Södermanlands län. Gift med Agneta Körning, till Märinge i Strängnäs' landsförsaml. (på Tosterön) i hennes 2:a gifte (gift 1:o 1557-06-15 [morgongåva] på Almby med väpnaren och befallningsmannen över Korsholm och Österbotten Nils Ottosson, av gamla hästhuvudsläkten, till Holm och Årby, i hans 2:a gifte [gift 1:o 1542-02-20, då han gav Holm i morgongåva, med Anna Persdotter, dotter av Per Larsson (Ulfstand), till Årby och Hallkved, och h. h. Elin]). Hon levde ännu 1608, dotter av knekthövidsmannen Matts Körning (http://www.adelsvapen.com/genealogi/K%C3%B6rning_nr_67) och Beata Kuse. Barn:

Carl Persson. Assessor. Död 1634. Se Tab. 2. (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Svinhufvud_af_Qvalstad_nr_145#TAB_2)
Jöns Persson. Fogde. Död 1636. Se Tab. 4. (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Svinhufvud_af_Qvalstad_nr_145#TAB_4)
Lars Persson. Var närvarande vid arvskiftet på Ekenäs 1604-04-12 efter mostern fru Ingela Körning.[5]
Erik Persson. Var närvarande vid nämnda arvskifte. [5]
Justina Persdotter, till Rosendal i Strängnäs' landsförsaml., levde 1647. Gift med Johan Eriksson, till Rosendal, som levde 1613. TAB 2

Carl Persson (son av Per Hansson, adlad Svinhufvud, Tab. 1), till Märinge i Strängnäs' landsförsaml. och Torlaks i Nykyrko socken, Finland. Hovjunkare. Hörde till konung Sigismunds anhängare och måste därför lämna landet 159927. Fogde i Vemo härad i Finland 1613–1614-11-002. Tjänstg, assessor i Åbo hovrätt 1627–1630. Bevistade riksdagen 16336. Erhöll fullmakt på sistnämnda tjänst 1634 före 10/4, men död s. å. i aug.7. Hans vapen uppsattes i Kimito kyrka. Gift 16028 med Brita Agricola, levde 1647 på Torlaks, men var död 16538, dotter av biskopen i Reval Christian Agricola, adlad 1584-05-12, och Elin Fleming (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fleming_nr_4).
Barn:

Carl. Överste. Död 1667. Se Tab. 3. (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Svinhufvud_af_Qvalstad_nr_145#TAB_3)http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1436107

[Jari Latva-Rasku]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5380013

Yllä on kiinnostavaa tietoa.

Nimismies Lars Jacobsson i Sannais.
Hän ei liene aatelismies eli Herra. Tuskin voi olla sama kuin 1636 mainittu Herr Lars.
Miksi on pappilassa mainittuna?
Toisaalta sivulla mainitaan befallingsman wälb. Carl Persson

Miksi vouti Carl Persson Svindhuvud on mainittuna Pappilassa?


Kun sänky palaa, on kolme vaihtehtoa, jäädä lepäämään, sammuttaa palo tai sitten mennä ulos katsomaan talon palamista. Alftanusten ja Svinhufvudien välille on viritelty sukuyhteyksiä Ruotsissa, eli sänky on jo sammutettu, mutta ei vielä ole katsottu talon palamista.

Myös Taivassalon katselmusluetteloissa oli ratsukkoja varustamassa muistaakseni pari tuntemattomaksi jäänyttä "Her"raa.

[Benedictus]

Andreas (mainitaan 1638–1639)

Anders
Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) kappalainen ainakin 1638–1639 (Blomstedt).
P Sofia N.N.


Yllä olisi siis Andreas Orraeus vaimoineen kappalaisena.

1636 mainitaan herra Lars
-ei oikein vaikuttaisi, että tarkoitettaisiin esimerkiksi Lars Carpelania.


Carpelan suku on kuitenkn , ehkä yksi kehyssuku.


Ericus Erici Alftanuksen äiti voisi olla hyvinkin Mathias Michaelis Carpelanin tytär.
Kirkkoherrat
Michael Michaelis Carpelan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=402) 1529 † noin 1561
Matthias Michaelis Carpelan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=401) viimeistään 1562 † noin 1592
Jeremias Eliae Agricola (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=39) ainakin jo 1593 † 1622
Ericus Erici Alftanus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=73) 1623 † 1639
Claudius Martini Brennerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=282) 1640 † 1671
Petrus Andreae Bergius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=222) 1671 † 1691
Andreas Petri Bergius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=217) 1692 † 1724 (pakolaisena Ruotsissa 1714–1721)
Kappalaiset
Thomas Henrici (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2495) mainitaan 1580
Petrus Andreae (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1963) mainitaan 1592–1593
Henricus Andreae (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=950) mainitaan 1612
Simon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2312) N.N. mainitaan 1614–15
Zacharias Jacobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2705) (noin 1615 – )1620
Matthias Andreae Bergius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=220) ainakin 1635–1656
Andreas (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=104) ainakin 1638–1639
Abrahamus Erici Alftanus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=72) 1656–1676

http://runeberg.org/frfinl/0074.html
Ramseyn Carpelan selvitys on sinänsä kiinnostava, koska esim. Michael Michaelis Carpelanilla näkyy tytär Karin, joka on ajallisesti aivan sopiva Ericus Erici Alftanuksen äidiksi. Andrepin mukaan oli naimisissa.
Karin oli siis Taivassalon khr Mathias Michaelis Carpelanin sisar.
Ericus Erici Alftanus olisi tällä teorialla ollut Jeremisa Agricolan vaimon serkku ja edellisen khr sisarenpoika.
Kiinnostavaa on, että Carpelanien nimiä ovat esim, Karin ja Anna.

Onkohan tuosta Karin Michelsdotter Carpelanista mitään muuta tietoa.
Jos hän olisi ollut Erik Hansson Alftanuksen vaimo, miten yhdistyisi kokonaisuuteen.


Toisaalta noita pappilassa näkyviä vouteja ja nimismiehiä voisi yhdistää tuntemattomat Carpelanien tyttäret tai tyttärien tyttäret

[Pekka Hiltunen]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5380013

Yllä on kiinnostavaa tietoa.

Nimismies Lars Jacobsson i Sannais.
Hän ei liene aatelismies eli Herra. Tuskin voi olla sama kuin 1636 mainittu Herr Lars.
Miksi on pappilassa mainittuna?
Toisaalta sivulla mainitaan befallingsman wälb. Carl Persson

Miksi vouti Carl Persson Svindhuvud on mainittuna Pappilassa?


On siis kirjattu "Her Lars N", mikä kai tarkoittanee, että tila oli saatu aatelisena lahjoituksena - yleensä eliniäksi, jollei ollut kyse aatelisesta. Papille palkan maksanut vouti oli kyllä usein "her", jos vain pappi on ollut maaherran tai kirjurin tietolähde. Näyttäisi siltä, että pappila on joskus kuulunut Carpelanien omistuksiin - tai kenties pykätty heidän mailleen - ja siitä tai sen osasta on sitten myöhemmin muodostettu ratsutila ja mm. kruununvoudin "puustelli". Her Laurentius Carpelanin jääminen "roikkumaan" pappilan "talonkirjoihin" vuosisadaksi post mortem, varsinkin sota-aikana, ei olisi ihan ennennäkemätöntä.
Carpelanien merkittävät omistukset Taivassalossa kyllä tukevat sukulaisuutta Alftanien esi-äitiin. Samalla sivulla on mainittu her Nicolaus, Claus Brenneruksen vävy, joka siityi kappalaisen virastaan Lokalahden kirkkoherraksi. Pappilan on joka tapauksessa täytynyt olla kokonainen kylä, sillä saman katon alle eivät kaikki kappalaiset ja lukkarit kirrkkoherran väen lisäksi ole mahtuneet elelemään.

PH

[Giösling]

Huomasin netissä mielenkiintoisen kuvauksen Erik XIV viimeisistä hetkistä hiukan ennen keskiyötä 26. Helmikuuta 1577. Paikalla olivat ainakin Erik Andersson (Ekeblad), ylivanginvartija ja kansliasihteeri Johan Henriksson, Juhana III:n turvallisuuspäällikkö, teloittaja. Hernekeitto, tai ei - tehtävä tuli loppuunsuoritetuksi ja Johan Henriksson kiirehti hetimiten viemään ilouutista isännälleen.

Tässä ketjussa, vaiko niissä toisissa kronikkaa sivuavissa (?), on aikanaan kaiveltu Erik XIV murhaajan perhesuhteita.
Silloin havaittiin, että hän (Johan Henriksson, Juhanan vasalli ja vasikka) oli väkisin, kiristämällä tai uhkailuilla saanut vaimokseen Anna Månsdotterin (Magnusdotter), raivattuaan sitä ennen tieltään tämän toisen puolison, Hans Erikssonin, joka hovidokumenteissa kulkee ajoittain Isopedius-sukunimellä. Tämä Hans Eriksson opiskeli Rostocissa ja palveli sittemmin kuninkaan kansliassa vv. 1561-1576. Kansliasihteerinä toimiessaan hän merkillepantavasti matkusti Saksaan, jossa tapasi mm. prinssi Gustaf Erikssonin (Erik XIV ja Kaarina Maununtyttären ainoa poika) suojelijaksi myöhemmin paljastuneen Anders Lorichsin. Mikä oli Hans Erikssonin tehtävä? Oliko hän agentti, vaiko peräti tuplasellainen?

Tämä Hans Eriksson on AINOA Alftan-sukukronikan kantaisäksi sopiva henkilö kuninkaan kansliassa tuolloin!
Kronikan mukaan tiedämme, että hän eli aviossa kuningattaren veljentyttären kanssa. Oliko Anna Magnusdotter siten Kaarina Maununtyttären lähisukulainen? Siksikö Juhana III väenväkisin järjesti hänet silmälläpidettäväksi, luottomiehensä puolisoksi? Ensin raivattiin alta Annan petturiksi osoittautunut puoliso, Alftanien kantaisä, hänet tappoi kivellä Johan Henrikssonin renki ja sitten vain muutamaa kuukautta myöhemmin ex-kuningas Erik, asialla Johan Henriksson itse, omakätisesti!

Silmiinpistävästi ja trendinomaisesti tapahtumat muistuttavat Sigrid Vasan koettelemuksia pari vuosikymmentä myöhemmin. Kuningas Erikin ja Kaarinan ainoa tytär kun pakoitettiin toiseen avioonsa (s.o. silmälläpidon alle) Kaarle-herttuan puolison hovimestarin, Nils Nilsson Natt och Dagin kanssa, "petturimaisen" ensipuolison (Henric Claesson Tott) koettua appensa kohtalon Riiassa v. 1601.

Anna Magnusdotter on eräs avainhenkilö tässä tragediassa. Hänestä ei kilpailtu kauneuden, tai omaisuuden tähden, arvelen. Anna oli tärkeä sukulinkkinsä vuoksi, avainkortti juonitteluihin, joilla haluttiin saattaa kruunu oikeisiin käsiin (s.o. Erikille ja hänen jälkeläisilleen) sen anastajien (s.o. Juhana & Kaarle-herttua) kourista. Siinäpä se, rekonstruktoitu alku Alftan-kronikalle, olkaa hyvä!

[Leo Suomaa]

Jos oikein ymmärsin kronikan ja sen mukaisen Giöslingin rekonstruktion, niin

1. Oli Magnus, jolla oli Magnus Magnusson -niminen poika ja Karin Magnusdotter -niminen tytär, joista jälkimmäinen oli Erik XIV:n puoliso.

2. Kuningattaren veljen Magnus Magnussonin tytär oli Anna Magnusdotter, joka oli Hans Ericssonin puoliso. (“Hans Ericsson, konung Erics Secreterare, hwars hustru war Drottningens Broders dotter”; ”saanut vaimokseen Anna Månsdotterin (Magnusdotter), raivattuaan sitä ennen tieltään tämän toisen puolison, Hans Erikssonin”)

3. Hans Ericssonilla ja Anna Magnusdotterilla oli kolme poikaa: Eric, Henric ja Rolamb. (“Han aflade tre Söner med sin hustru 1) Eric Hansson (--) 2) Henric Hansson (--) 3) Rolamb Hansson”)

Kohdasta 1. tutkimustehtäviä taitavat aiheuttaa kumpikin Magnus (tai Måns). Kaarina Maununtyttären vanhemmista ei tiedettäne juuri muuta kuin että hänen isänsä oli syntyperältään tuntematon nihti Måns ja äitinsä Ingrid, joka oli tullut pääkaupunkiin Uplannista ja oli syntyisin talonpoikaissäädystä. Kaarinalla ei tiedetä olleen sisaruksia, esimerkiksi Magnus Magnusson -nimistä veljeä. Samoin tutkimustehtävä on sen osoittaminen, että kohtien 2. ja 3. Hans Ericssonit ovat sama henkilö. Vai?

[Pekka Hiltunen]

Jos oikein ymmärsin kronikan ja sen mukaisen Giöslingin rekonstruktion, niin

1. Oli Magnus, jolla oli Magnus Magnusson -niminen poika ja Karin Magnusdotter -niminen tytär, joista jälkimmäinen oli Erik XIV:n puoliso.

2. Kuningattaren veljen Magnus Magnussonin tytär oli Anna Magnusdotter, joka oli Hans Ericssonin puoliso. (“Hans Ericsson, konung Erics Secreterare, hwars hustru war Drottningens Broders dotter”; ”saanut vaimokseen Anna Månsdotterin (Magnusdotter), raivattuaan sitä ennen tieltään tämän toisen puolison, Hans Erikssonin”)

3. Hans Ericssonilla ja Anna Magnusdotterilla oli kolme poikaa: Eric, Henric ja Rolamb. (“Han aflade tre Söner med sin hustru 1) Eric Hansson (--) 2) Henric Hansson (--) 3) Rolamb Hansson”)

Kohdasta 1. tutkimustehtäviä taitavat aiheuttaa kumpikin Magnus (tai Måns). Kaarina Maununtyttären vanhemmista ei tiedettäne juuri muuta kuin että hänen isänsä oli syntyperältään tuntematon nihti Måns ja äitinsä Ingrid, joka oli tullut pääkaupunkiin Uplannista ja oli syntyisin talonpoikaissäädystä. Kaarinalla ei tiedetä olleen sisaruksia, esimerkiksi Magnus Magnusson -nimistä veljeä. Samoin tutkimustehtävä on sen osoittaminen, että kohtien 2. ja 3. Hans Ericssonit ovat sama henkilö. Vai?

Juuri näin. Siis kronikka ajautuu sisäiseen ristiriitaan, kun sisaresta tulee veljentytär. Tietenkin voidaan hahmotella sellainen kuvio, että Kaarinan äiti oli kahdesti aviossa eri Magnus-nimisten h:löitten kanssa, jos välttämättä halutaan pitää kronikan kaikkia tietoja tosina - vaikkakin tiedetään, ettei ihan näinkään voi olla.

Missään ei dokumentoida, ettei Kaarinalla ollut sisaria. Toisaalta on Erik-kuninkaan aateloimisista epäilemättä olemassa varmat tiedot ja näihin kai lukeutuivat Kaarinan läheiset miespuoliset omaiset.

Eräs mahdollisuus on se, että knihti Måns, jonka Erik ylensi vanginvartijaksi - ehkä jonkun tietyn vangin varalle - oli Kaarinan veljenä adoptoinut hänet nuorella iällä, jolloin hän on voinut saada Måns-partonyymin näinkin. Tällöin kronikka pysyy kasassa. Kaarinan äiti oli kuitenkin Ingrid Uplantilaisesta talonpoikaissuvusta, mutta tämäkään ei sulje tietenkään pois teoreettista adoptiota. Helppo vastaus on se, että kronikassa on virheellinen tieto tai tulkinta ja kyseessä todellakin olivat sisarukset.

On huomattava, että Katariina Maununtytär oli hovimuusikko Gert Cantorin vaimon Karinin piika Erik Herttuan hovissa Kalmarissa. Täten on Kaarina Maununtyttären, hänen isänsä (ja nähtävästi äitinsäkin) sekä ainakin yhden sisarensa täytynyt myös siirtyä Smålannista Tukholmaan kuninkaanlinnaan Kustaa Vaasan kuoltua 1560.

PH

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205128
1636 mainitaan Taivasalon pappilassa her Lars. Koska pappila on ollut jo vuosikymmeniä pappilana SAY:n mukaan, ei siellä liene olleen kuin pappilan porukkaa ja ehkä jotain virkamiehiä tilapäisesti.

Kuka voisi olla tuo her Lars?
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy Lokalahden kirkkoherra Lars Thomaeen, joka mainitaan Lokalahden kappalaisena mahdollisesyi ilmauksella 1634-39.

Kuten jo Andreas Orraeuksen tapauksessa todettiin, vuosiluvut ovat epävarmoja matrikkelissa.

Voisi aika vahvasti epäillä, että her Lars on tuo porilaisperäinen Laurentius Thomae.
Kiinnostavaa on se, että hänen uskottavasti tyttärensä Valborg Larsdotter oli Abraham Alftanuksen anoppi.

Laurentius Thomae (K noin 1640)

Lars Thomasson
Kotoisin Porista (Björneburgensis).
Lokalahden (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5057) kappalainen mahdollisesti jo 1634; Lokalahden kirkkoherra 1639.
K Lokalahti noin 1640.


Schraderus, Ericus Jacobi (K 1668/69)

Erik Jakobsson
Lokalahden (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5057) kirkkoherra 1642.
K Lokalahti 1668/69.
P Walborg Larsdotter, eli leskenä 1669.


Kysymys kuuluukin tällöin, olisiko ombusman Måns Larsson myös Lokalahden kirkkoherra Laurentius Thomaen poika?
Huomattava, että Måns Larsson hankki itselleen juuri Lokalahden Tammiston ratsutilan.



Laurentius Thomaen alkuperää ei tunneta Porista, eikä hänen vaimostaan ole mitään tietoa.
Mikään ei estä etteikö jompikumpi voisi olla Utter-Palm sukuinen.

[Giösling]

Jos oikein ymmärsin kronikan ja sen mukaisen Giöslingin rekonstruktion, niin

1. Oli Magnus, jolla oli Magnus Magnusson -niminen poika ja Karin Magnusdotter -niminen tytär, joista jälkimmäinen oli Erik XIV:n puoliso.

2. Kuningattaren veljen Magnus Magnussonin tytär oli Anna Magnusdotter, joka oli Hans Ericssonin puoliso. (“Hans Ericsson, konung Erics Secreterare, hwars hustru war Drottningens Broders dotter”; ”saanut vaimokseen Anna Månsdotterin (Magnusdotter), raivattuaan sitä ennen tieltään tämän toisen puolison, Hans Erikssonin”)

3. Hans Ericssonilla ja Anna Magnusdotterilla oli kolme poikaa: Eric, Henric ja Rolamb. (“Han aflade tre Söner med sin hustru 1) Eric Hansson (--) 2) Henric Hansson (--) 3) Rolamb Hansson”)

Kohdasta 1. tutkimustehtäviä taitavat aiheuttaa kumpikin Magnus (tai Måns). Kaarina Maununtyttären vanhemmista ei tiedettäne juuri muuta kuin että hänen isänsä oli syntyperältään tuntematon nihti Måns ja äitinsä Ingrid, joka oli tullut pääkaupunkiin Uplannista ja oli syntyisin talonpoikaissäädystä. Kaarinalla ei tiedetä olleen sisaruksia, esimerkiksi Magnus Magnusson -nimistä veljeä. Samoin tutkimustehtävä on sen osoittaminen, että kohtien 2. ja 3. Hans Ericssonit ovat sama henkilö. Vai?

Oikein oivallettu, Leo, tätä tarkoitan.
Kaarina Maununtyttären sukulaisia on tällä forumilla yritetty kartoittaa toimestani mm. kaivelemalla niitä lahjoituksia (suolaa & kultaa), jotka hän frillana ja sittemmin kuningattarena teki. Niistä ja muistakin aikalaislähteistä on pääteltävissä, että kuningattarella oli ainakin Anna-niminen sisar. Magnus-niminen velikin on saattanut olla, huomattavasti Kaarinaa vanhempi sellainen ja jo kuollut lahjoituksia tehtäessä.

Mitä loogisinta on olettaa, että tällä veljellä on ollut Anna-niminen tytär, sisaren kunniaksi ristitty. Loksahtaako palapeli kohdalleen?

[Pekka Hiltunen]

Oikein oivallettu, Leo, tätä tarkoitan.
Kaarina Maununtyttären sukulaisia on tällä forumilla yritetty kartoittaa toimestani mm. kaivelemalla niitä lahjoituksia (suolaa & kultaa), jotka hän frillana ja sittemmin kuningattarena teki. Niistä ja muistakin aikalaislähteistä on pääteltävissä, että kuningattarella oli ainakin Anna-niminen sisar. Magnus-niminen velikin on saattanut olla, huomattavasti Kaarinaa vanhempi sellainen ja jo kuollut lahjoituksia tehtäessä.

Mitä loogisinta on olettaa, että tällä veljellä on ollut Anna-niminen tytär, sisaren kunniaksi ristitty. Loksahtaako palapeli kohdalleen?

Tähän voisi vielä lisätä, että jos Måns-veli on isänsä tapaan ollut ratsumies ja kuollut huomattavan nuorena, on tyttärensä Anna voinut päätyä isoisänsä Månsin huollettavaksi ja siten on Anna Månsdotter d.y. ollut sekä sisarpuoli että veljentytär samanaikaisesti. Kronikka olisi tältä osin täysin "vedenpitävä" - kunnes toisin osoitetaan.
PH

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1204159
her Lars Lokalahti Viljattula 1632.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1212202
her Lars 1634-5-6

Olisiko her Lars ollut väliaikaisesti Taivassalossa, vaikka on Viljattulaan kirjattu.

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1212240

Yllä näkyy, että her Lars on pappilassa 1637 ja 1639, samoin vaimo Valborg.

Sitten näkyy 1645 her Erick kyrkoherden i Lokalax.

Ylläolevasta tulee mieleen, että olisiko niin, ettei her Laurentiuksen tytär olekaan Erik Schraderuksen vaimo vaan tämä Valborg Larsdotter on Laurentiuksen leski.

Schraderus, Ericus Jacobi (K 1668/69)

Erik Jakobsson
Lokalahden (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5057) kirkkoherra 1642.
K Lokalahti 1668/69.
P Walborg Larsdotter, eli leskenä 1669.


Tällöin ajallisesti sopii paremmin, että Valborgin tytär oli Abraham Alftanuksen vaimo.


Jos ajatellaan,e ttä Laurentius Thomaella oli poika Måns Larsson, niin tällöin hän oli Abrahamin vaimon velipuoli.


Toisaalta silloin voisi selittyä Palm nimikin, sillä Utter-suvun selvityksissä näkyy eräs nainen, joka nai Lars nimisen miehen.


Måns Mårtensson Palm
Tämä ei ole varsinainen löytö, koska huomasin vahingossa erään sukuyhteenvedon liitteessä sotasihteerin ja kamarineuvoksen Måns Mårtensson Palmin nimen. Hänet aateloitiin nimellä Palm. Måns Mårtensson Palm oli Novgorodin käskynhaltija ja edusti Ruotsia Stolbovan rauhanneuvotteluissa vuonna 1617.

Måns Mårtensson Palmin puolisoksi tiedetään toukokuusta 1627 lähtien vuonna 1608 Viipurissa syntynyt Arvid Tönnesson Wildemanin ja Anna Hansdotter Björnramin tytär Ebba Arvidsdotter Wildeman. Tästä avioliitosta ei tiedetä olleen jälkeläisiä. Ei myöskään tiedetä voisiko Måns Märtensson Palmin mahdollisesta aikaisemmasta avioliitosta olla jälkeläisiä. Tällainen tieto olisi mielenkiintoinen, sillä tiedetään, että Anna Eriksdotter Alftanan ja hänen puolisonsa Måns Larssonin todennäköisten tytärten tiedetään käyttäneen sukunimeä Palm. Anna Eriksdotterin veljen Israel Eriksson Alftanuksen kolmannen puolison Maria Elisabet Lietzenin isoäiti oli Clara Erici Utter.

BILAGOR TILL ÄTTARTAL, MER OM JOSEFIN OCH JOHAN BÄGERFELDTS FÖRFÄDER, Lars Bägerfeldt

Liitteessä on suvun tukholmalaisiin omistuksiin liittyviä tietoja, eli:

N:r 8 Svartmangatan

1504: Syster Könne i S:t Klara kloster i Stockholm, dotter till Lodevik Kock, sålde till kyrkan för 16 mark sin arvedel som hon hade i den tomt och byggnad som låg norr om huset som hennes fader och moder hade ägt, på den högra sidan när man går från torget till klostret.

1546: Fastigheten ingick i arvet efter Ludvig bagare, vars son Rasmus Lodviksson (Ludvigsson) fick stenhuset medan hans syster Anna Lodviksdotter, gift med Peder Hermansson (död senast 1549), ärvde ett hus västerut, näst nedanför ”Gamla myntet” och ovanför mäster Werners hus, samt en kontakt penningsumma.

1576: Rasmus Lodviksson, som vid denna tid var Kunglig troman och sekreterare upplät fastigheten, mellan Ponutus de la Gardie och Hans Höijers stenhus, till (sin systers sonhustru) Margareta, gift med Mårten Rasmusson, för 6300 mark klippingmynt, där 26 mark är 1 daler. Denna Margareta var tidigare gift med Erik Pedersson, son till Anna Lodviksdotter och Peder Hermansson, vars omyndige son Per Eriksson fick rätten att återlösa stenhuset om han så ville, vilket dock aldrig skedde. Ägandet gick vidare till Mårten Rasmussons och Margaretas son kammarrådet Måns Mårtensson Palm, som 1612 gifte sig med Anna Kaspersson.

Tiedetään, että Clara Erici Utterin serkku on ollut Måns Mårtensson Palm.

Katkelma Martin Gardbergin yhteenvedosta, joka käsittelee ahvenanmaalaista Sluk-sukua:

7. Per Månsson Utter #2900, född ca 1500, död ca 1556. Han gifte sig med Anna Eriksdotter #2901, död ca 1585.

Barn:
ii. Eric Persson Utter #1813.
v. Margareta Persdotter Utter #2905.

Eric Persson Utter on Clara Erici Utterin isä ja Margareta Persdotter Utter voisi olla Måns Mårtensson Palmin äiti.

13. Clara Erici Utter #1075, född ca 1590 i Finström Bastö, död 1651. Hon levde 1639, men var död senast år 1651. Hennes härstamning finner vi på Åland, där hennes farfar Per Månsson (Utter) hade ägt Bastö herrgård i Finström. Han hade ärvt gården av sin moders syster Brita Nilsdotter. Clara hade ägt genom arv en del av Bastö herrgård, men gården hade sålts 1616 då hon och hennes systrar var ännu minderåriga till Claras kusin Måns Mårtensson Palm, som på den tiden var Novgorods befälhavare. Claras son, Åbo borgmästare Nils Arvidsson Lietzén, framförde skriftligt besvär 27.5.1651 till Finströms tingsrätt över försäljningen av Bastö. Affären kallade han för ett förhandsarv och önskade därmed uppenbart att omintetgöra försäljningen. Besväret föranledde dock inga ändringar i frågan. (enligt Genos 1993:1).
-----------------------------------------------
N.N. Månsdotter Utter #3711, född före 1567. Håkan Skogsjö, Mariehamn, anger i sin utredning från år 2002 om släkten Strömstedt att hennes far skulle vara Måns Persson som var bosatt i Ytterby, Jomala sn. Hennes son Jakob Larsson anges dock vara född 1585, vilket betyder att modern N.N. Månsdotter skulle ha varit född före 1565. Detta passar inte åldersmässigt i hop med den äldre Utter-släktgrenens Måns Persson (#2906) som var född ca 1500. Åldersmässigt kunde N.N. Månsdotter vara syster till den yngre Utter-släktgrenens kända arkivsekreteraren och genealogen Per Månsson Utter (#3745). Några uppgifter om att han skulle ha haft en syster har jag dock inte stött på. En möjlighet är att hon är dotter till förstnämnda Måns Perssons (#2906) sonson, sekreterare hos Erik XIV, Måns Persson (#2902). I denna släktutredning har detta antagande gjorts.
Hon gifte sig med Lars #3712.

Barn:
15. i. Jakob Larsson #3713 född 1585.

13. Clara Erici Utter #1075, född ca 1590 i Finström Bastö, död 1651. Hon levde 1639, men var död senast år 1651. Hennes härstamning finner vi på Åland, där hennes farfar Per Månsson (Utter) hade ägt Bastö herrgård i Finström. Han hade ärvt gården av sin moders syster Brita Nilsdotter. Clara hade ägt genom arv en del av Bastö herrgård, men gården hade sålts 1616 då hon och hennes systrar var ännu minderåriga till Claras kusin Måns Mårtensson Palm, som på den tiden var Novgorods befälhavare. Claras son, Åbo borgmästare Nils Arvidsson Lietzén, framförde skriftligt besvär 27.5.1651 till Finströms tingsrätt över försäljningen av Bastö. Affären kallade han för ett förhandsarv och önskade därmed uppenbart att omintetgöra försäljningen. Besväret föranledde dock inga ändringar i frågan. (enligt Genos 1993:1).

Hon gifte sig med Arvidus Nicolaus Lietzén #1074, gifta 1628, född ca 1590 i Sverige, (son till Nicolaus Johannis Lietzén #3286) Kyrkoherde i Litslena, död 1635 i Litslena. Arvidus: Uppsala stifts herdaminne nämner honom som kyrkoherde 1628-35, det senare också som dödsår. Enligt Uppsala stifts herdaminne anges däremot att han var kyrkoherde i Litslena 1624-1634, dvs att han började sin tjänstgöring några år tidigare. Enligt Genos 1993:1 finner man 1610 en student med hans namn i Uppsala Universitets matrikel.
.

Barn:
16. i. Nikolaus (Nils) Arvidi Lietzén #1076 född ca 1620.
17. ii. Erik Arvidi Lietzén #1077.
18. iii. Zacharias Arvidi Lietzén #1058 född 1629.

14. Karin (Katarina) Pedersdotter #3743, född ca 1536 i Finström Bastö. Hon var bördig av en äldrer släkt Utter från Bastö i Finströms socken på Åland, efter vilken dotterdotters sonen upptog
släktnamnet Utter.

Hon gifte sig med Måns Pedersson #3744, född ca 1536, Skeppsgårdsskrivare i Stockholm, död efter 1591. Måns: Han fick i förläning 1589 ett kronohemman i Sollentuna socken, Stockholms län, fritt från årliga räntan på behaglig tid.

Barn:
19. i. Per (Peder) Månsson Utter #3745 född 19.9.1566.


Sjunde generationen

15. Jakob Larsson #3713, född 1585, Klockare, landbonde, död efter 1635. Han var klockare i Finström och landbonde på Bastö. Levde 1635.

Han gifte sig med Brita #3714. Brita: Bosatt i Bastö, Finström sn.

Barn:
20. i. Göran Jakobsson #3715 född 1615.


Sannaisissa vaikutti nimismies Lars Jacobsson, joka näkyy myös Taivassalon pappilassa.

[Giösling]

Huomasin netissä mielenkiintoisen kuvauksen Erik XIV viimeisistä hetkistä hiukan ennen keskiyötä 26. Helmikuuta 1577. Paikalla olivat ainakin Erik Andersson (Ekeblad), ylivanginvartija ja kansliasihteeri Johan Henriksson, Juhana III:n turvallisuuspäällikkö, teloittaja. Hernekeitto, tai ei - tehtävä tuli loppuunsuoritetuksi ja Johan Henriksson kiirehti hetimiten viemään ilouutista isännälleen.

Tässä ketjussa, vaiko niissä toisissa kronikkaa sivuavissa (?), on aikanaan kaiveltu Erik XIV murhaajan perhesuhteita.
Silloin havaittiin, että hän (Johan Henriksson, Juhanan vasalli ja vasikka) oli väkisin, kiristämällä tai uhkailuilla saanut vaimokseen Anna Månsdotterin (Magnusdotter), raivattuaan sitä ennen tieltään tämän toisen puolison, Hans Erikssonin, joka hovidokumenteissa kulkee ajoittain Isopedius-sukunimellä. Tämä Hans Eriksson opiskeli Rostocissa ja palveli sittemmin kuninkaan kansliassa vv. 1561-1576. Kansliasihteerinä toimiessaan hän merkillepantavasti matkusti Saksaan, jossa tapasi mm. prinssi Gustaf Erikssonin (Erik XIV ja Kaarina Maununtyttären ainoa poika) suojelijaksi myöhemmin paljastuneen Anders Lorichsin. Mikä oli Hans Erikssonin tehtävä? Oliko hän agentti, vaiko peräti tuplasellainen?

Tämä Hans Eriksson on AINOA Alftan-sukukronikan kantaisäksi sopiva henkilö kuninkaan kansliassa tuolloin!
Kronikan mukaan tiedämme, että hän eli aviossa kuningattaren veljentyttären kanssa. Oliko Anna Magnusdotter siten Kaarina Maununtyttären lähisukulainen? Siksikö Juhana III väenväkisin järjesti hänet silmälläpidettäväksi, luottomiehensä puolisoksi? Ensin raivattiin alta Annan petturiksi osoittautunut puoliso, Alftanien kantaisä, hänet tappoi kivellä Johan Henrikssonin renki ja sitten vain muutamaa kuukautta myöhemmin ex-kuningas Erik, asialla Johan Henriksson itse, omakätisesti!

Silmiinpistävästi ja trendinomaisesti tapahtumat muistuttavat Sigrid Vasan koettelemuksia pari vuosikymmentä myöhemmin. Kuningas Erikin ja Kaarinan ainoa tytär kun pakoitettiin toiseen avioonsa (s.o. silmälläpidon alle) Kaarle-herttuan puolison hovimestarin, Nils Nilsson Natt och Dagin kanssa, "petturimaisen" ensipuolison (Henric Claesson Tott) koettua appensa kohtalon Riiassa v. 1601.

Anna Magnusdotter on eräs avainhenkilö tässä tragediassa. Hänestä ei kilpailtu kauneuden, tai omaisuuden tähden, arvelen. Anna oli tärkeä sukulinkkinsä vuoksi, avainkortti juonitteluihin, joilla haluttiin saattaa kruunu oikeisiin käsiin (s.o. Erikille ja hänen jälkeläisilleen) sen anastajien (s.o. Juhana & Kaarle-herttua) kourista. Siinäpä se, rekonstruktoitu alku Alftan-kronikalle, olkaa hyvä!

Korjaan ylläolevassa tekstissä sattuneen muistivirheen.
Hans Eriksson (Alftanien kantaisäksi oletettu) tapasi Anders Lorichsin Puolassa, eikä suinkaan Saksassa. Tuon matkan seurauksena Hans Eriksson menetti henkensä.

Anders Lorichsin "peite" putosi lopullisesti 1581 ja häntä syytettiin mm. vehkeilystä tsaarin kanssa prinssi Gustaf Erikssonin valtaistuimelle saattamiseksi Ruotsissa.

Lorichsin onnistui kuitenkin paeta jäljittäjiään Englantiin, Espanjaan ja Ranskaan, jossa hän voimakkaasti lietsoi omaksi kokemaansa asiaa.

Pakolainen jäi lopulta kiikkiin v. 1584 Danzigissa ( huom! prinssi Gustafin vaimon kotikaupunki) Nils Raskin toimesta ja kuljetettiin Ruotsiin tuomittavaksi & teilattavaksi. Vielä v. 1605 tienoilla hänen muumioitunut päänsä koristi Tukholman eteläistä sisääntuloporttia. Raaka ja armoton kohtalo laillisen kuningaslinjan kannattajalle! Se oli sen ajan henki!

http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=9674

[Benedictus]

tässä pari Latva-Raskun aikoinaan tekemää pohdintaa Lokalahden Viljattulasta ym.
Tuntuisi, että tässä saatetaan todella liikkua Måns Larssonin sukupiirin sisällä.

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Jari Latva-Rasku http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=67830#post67830)
Olen jo pitkään uskonut, että "tumman ja lihavan" Isak Erikssonin syntyperä ei selviä. Lokalahden Viljattula on kuitenkin yksi harvoja johtolankoja.

Viljattulan Isak Eriksson mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1646 ja vielä paljon myöhemmin vuonna 1659 tapahtuneen avioitumisensa jälkeen hänen yhteyteensä on merkitty sisko Margeta/Maisa. Kyse siis lienee samasta Isakista aina vuoteen 1684 asti.

Kun Isak ensimmäisen kerran merkittiin henkikirjaan vuonna 1646, hän on voinut olla ajan tavan mukaan alaikäinen, eli peräti vain 12-vuotias. Manttaaliluetteloon merkitty omistaja tai oikeastaan rälssin lampuodiksi oli merkitty Erik Thomasson, eli todennäköisesti Isakin lukkari-isä. Vuotta ennen kuin Isak merkittiin henkikirjaan, Erik Thomasson avioituu uudestaan Margeta-nimisen kanssa. Aikaisempi puoliso oli nimeltään Brita. Britalla on voinut olla omistusoikeus Viljattulaan.

Lokalahden Viljattulalla on ollut kohtalonyhteys Hermansaareen. Samoihin aikoihin, kun Isak Eriksson katoaa Viljattulasta 1680-luvun alkupuolella, osa Viljattulasta liitetään Hermansaareen.

Mikä mielenkiintoista, Hermansaaressa mainitaan jo vuonna 1630 Lars Thomasson ja aina viimeisen kerran vuonna 1662, jolloin hänen kohdallaan on maininta, että tilaa viljelevät jälkeläiset. Nimiyhdistelmä Lars ja Thomas ei lliene kovin tavallinen ja on mahdollista, että kyseessä on Lokalahden kirkkoherra Lars Thomae, Lukkari-Erkin mahdollinen veli.

Niin Viljattulassa kuin Hermansaaressa ilmenee Thomas-, Erik- ja Lars-nimisiä, jotka voivat olla sukulaisia keskenään. Niin Viljattula kuin Hermansaari merkitään samoihin aikoihin Flemingien läänityksen osaksi. Ero ei ollut kovin suuri maksoiko isäntä verot kruunulle vai läänityksen haltijalle. Aina ei edes ollut talonpojalle täysin selvää, omistiko hän tilan. Tässä tapauksessa epäselvyyttä tuskin oli.

Lokalahden aluksi kappelin lukkarin Erik Thomassonin ja myöhemmän seurakunnan kirkkoherran Lars Thomaen puolisot voivat olla paikallisista vallassuvuista peräisin, esimerkiksi papiston tyttäriä. Isak Eriksson tuskin on Schraderus, mutta hänen äitinsä tai puolisonsa voivat liittyä sukuun. Erik ja Lars näyttävät olevan paikallisia talonpoikaissuvuista ainakin Viljattulan ja Hermansaaren nimiyhteyksistä päätellen.

Lokalahden seurakunnan perustaminen ja Viljattulan sekä Hermansaaren merkitseminen Flemingien läänitykseksi on tapahtunut samaan aikaan vuosien 1639-40 paikkeilla. Voisi olla mahdollista, että Flemingit vaikuttivat ratkaisevasti Lokalahden seurakunnan syntymiseen ja valitsivat sen ensimmäiset viranhaltijat omien luottohenkilöidensä parista.

Eiköhän se Astreniusten kantaisä tässä nyt ole.

1580-luvulla Hermansaaren kaksi suurinta taloa oli läänitetty Lorentz (Lars) Flemingille, joka 1599 pakeni Viroon. Lars Fleming oli veljensä Klaus Flemingin ohella Turun Linnan käskynhaltijana. Hänen poikansa Clas Fleming omisti Hermansaaren tilat sitten 1600-luvun alkupuolella.

1580-luvulla viljelee Viljattulaa Lasse Paavalinpojan leski Karin ja 1586 lähtien nähtävästi poika Erik Larsson. Karin-niminen leski mainitaan Hermansaaressa v. 1600, ja kylä näyttäisi olevan kruunun hallussa. Hermansaaren yhtenä viljelijänä esiintyy lille Henrik Larsson, jola on lisänimi Kassi (Kaski). Viljattulaa viljelee 1600-1616 Erik Larsson, minkä jälkeen ilmeisesti poika Thomas Eriksson ottaa tilan viljeltäväkseen. Erik Larsson mainitaan kuolleeksi 1619. Kymmenysluettelossa vilahtaa 1610 Mårten Eriksson.

1620-1639 on Hermansaaressa Nils Thomasson ottanut aution viljelykseen. Henrik Larsson mainitaan vuoteen 1635 saakka. Vuonna 1630 on "B"-merkinnällä Erik Michelsson (jolla edeltäjänä on Michel Henriksson) sekä Lars Thomasson. Samalla SAY-kaudella on Viljattula 1627 pappilan alaisuudessa ja Thomas Eriksson mainitaan. Her Lars nähdään Viljattulan kymmenysluettelossa 1632 ja 1633. Lukkari Erik Thomasson mainitaan 1635 ja 1636.

Viljattula on 1634 ratsutila, jossa mainitaan her Lars 1635 ja lukkari Erik Thomasson sekä her Lars 1645. 1600-luvun puolivälin kymmenysluettelossa Erik Thomasson ja Isak Eriksson esiintyvät vuorotellen. 1659 nähdään tosiaan Isakilla h Lisa, jonka osalta merkinnät päättyvät 1680. Isak Erikssonin merkinnät päättyvät 1683, niin kuin pitääkin, ja hänen paikallaan on 1684 Matts Eriksson ynnä 1 dr, 1685 Anders Matsson, jolla on 1687 "h" ja 1688 h Lisa.
PH

Lokakahden Salmenperä ja Lokalahden kylän Kauppila tulivat Abraham Alftanuksen langon Henrik Schraderuksen haltuun hänen äitinsä Valborg Larsdotterin jälkeen. Valborg omistukseen tilat tulivat hänen miehensä ja Henrikin isän Lokalahden kirkkoherran Erik Jakobi Schraderuksen kuoltua. Tiloja ei kuitenkaan aikaisemmin hallinnut Erik Schraderus. Olisi varsin ylimitoitettua antaa kirkkoherran lesken syytingiksi peräti kaksi 1 manttaalin tilaa. Tilat voivat olla Valborgin perintöä tai muuten suvun omaisuutta. On ajallisesti täysin mahdollista, että Erik Schraderus on suoraan ensimmäisen kirkkoherran Laurentius Thomaen seuraaja ja hänen vaimonsa Valborg on Laurentiuksen tytär.

Lokalahden Kauppilassa mainitaan vuoteen 1636 asti Erik Thomasson, jonka jälkeen on henrikirjassa isännäksi merkitty ilmeisesti hänen poikansa Henrik Eriksson. Henrikistä tuleekin pitkäaikainen isäntä. Erikille on merkitty Kauppilaan tytär Margret aivan kuten "Her Larssin" jälkeen Viljattulan isännäksi vuonna 1637 tulleella Erik Thomassonilla oli tytär Maissa. Myös Kauppilan kymmenesluetteloon on merkitty vuonna 1633 Maisa. Erikin poika Jacob oli merkitty Kauppilan isännäksi vuonna 1638. Olisiko mahdollista, että Erik Thomasson olisi peräisin Kauppilasta, joka siirrettiin Henrik-nimisen ja Viljattulaa yritettiin siirtää Jacob-nimisen pojan haltuun? Muita poikia olivat ilmeisesti Isak ja hänen veljekseen mainittu Lars, mahdollisesti setänsä kaima.

Kauppilan isännäksi oli Erik Thomassonin kanssa vuorotellen mainittu Thomas "Nuubl"?, jolle vuonna 1620 ja sitä ennen ilmestyttyään Kauppilaan vuonna 1600 oli merkitty patronyymi Per. Thomas Perssonille on vuonna 1615 merkitty poika ja hänelle vaimo. Kysessä voisi olla Erik Thomasson ja vaimonsa Brita. Onko siis mahdollista, että Erik Thomassonin isä on Thomas Persson "Nuubl"?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1212214

Myös Salmenperä tuli Henrik Schraderuksen haltuun äitinsä jälkeen. Salmenperässä mainitaan 1600-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä vuorotellen Crister Michelsson ja Isak Ohlsson. Kyseessä voi olla appi ja vävy, sillä kymmenykset maksoi ensimmäisen kerran vuonna 1618 Isakin ohella leski Walborg, jolle oli merkitty tytär. Myöhemmin Salmenperä tuli Isak Ohlssonin ilmeisen pojan Henrik Isakssonin haltuun. Salmenperän isäntä Henrik Isaksson on mainittu useampaan otteeseen köyhäksi ja lopulta tila autioksi ennen kuin kirkkoherran leski Valborg ottaa sen haltuun vuonna 1672. Silti on mahdollista, että sukuyhteys on olemassa.

Lokalahden Viljattulan, Hermansaaren, Kauppilan ja Salmenperän isännillä tai lampuodeilla voisi olla yhteys toisiinsa. Erilaisia omistusjärjestelyitä näyttää tapahtuneen melko paljon. Jos Lokalahden Viljattulan Isak Eriksson on sama kuin Karkun Järventaan, hänellä näyttäisi olevan ainakin sisarukset Henrik, Jacob, Lars, Margeta/Maisa, Elin, Gertrud ja mahdollisesti myös erikseen Elsa ellei hän ole sama kuin Elin.

Abraham Alftanus avioitui vuonna 1674 Henrik Schraderuksen siskon kanssa. Isak Erikssonin avioitumiseen Abraham Alftanuksen siskontyttären Juliana Månsdotter Palmin kanssa olisi voinut vaikuttaa, että Isak Eriksson on voinut olla Abrahamin toisen puolison äidin Valborg Larsdotterin serkku.

Jos kirkkoherra Laurentius Thomae ja lukkari Erik Thomasson ovat veljeksiä, heidän isänsä on voinut olla Kauppilan Thomas Persson "Nuubl" ja äiti vaikkapa Salmenperän Isak Ohlssonin tytär, jonka kautta Isak Eriksson olisi perinyt varsin harvinaisen etunimensä. Viljattulan isännän Isak Erikssonin veli Henrik Eriksson olisi perinyt Kauppilan, setä Lars Thomasson olisi isännöinyt Hermansaaressa ja Salmenperän Henrik Isaksson olisi ollut Isak Erikssonin serkku.

[Benedictus]

Lainaus Latva-Rasku:
Lokakahden Salmenperä ja Lokalahden kylän Kauppila tulivat Abraham Alftanuksen langon Henrik Schraderuksen haltuun hänen äitinsä Valborg Larsdotterin jälkeen. Valborg omistukseen tilat tulivat hänen miehensä ja Henrikin isän Lokalahden kirkkoherran Erik Jakobi Schraderuksen kuoltua. Tiloja ei kuitenkaan aikaisemmin hallinnut Erik Schraderus. Olisi varsin ylimitoitettua antaa kirkkoherran lesken syytingiksi peräti kaksi 1 manttaalin tilaa. Tilat voivat olla Valborgin perintöä tai muuten suvun omaisuutta. On ajallisesti täysin mahdollista, että Erik Schraderus on suoraan ensimmäisen kirkkoherran Laurentius Thomaen seuraaja ja hänen vaimonsa Valborg on Laurentiuksen tytär.

Olisiko kuitenkin ennemmin, että Valborg Larsdotter olikin khr Laurentius Thomaen leski?
Vaikuttaisi aika vahvasti, että Valborg oli Kauppilan ja Salmenperän omistaja.
Voisiko jompi kumpi tila olla Laurentiuksen peruja.

Sinänsä kiinnostava seikka on tuo Latva-Raskun huomio, että Abraham Alftanuksen anoppi hallinnoi kahta manttaalin suuruista tilaa.
Vaimonsa myötäjäiset taisivat olla melkoisen hyvät.

[Benedictus]

Teen tähän mahdollisen mielikuvitus perherakenteen. Ei siis totta!

Abraham Alftanuksen vaimo 2. oli Catharina Eriksdotter Shraderus, Lokalahdelta.

P1 Kemiö 1656 Emerentia Klasdotter Torsk, K Taivassalo 1672/73, PV kamariviskaali Klas Eriksson Torsk ja Kirstin Aronsdotter; P2 1674 Katarina Eriksdotter Schrader, eli leskenä ja Leinilän ratsutilan omistajana Hattulassa vielä maaliskuussa 1706, P2 V Lokalahden kirkkoherra Ericus Jacobi Schraderus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2239) ja Walborg Larsdotter, mahdollisesti edellisen khr Laurentiuksen leski.
Tiedetään, ettei Emerentia ollut Torskin tytär. Hänestä on kuitenkin käytetty tuota nimeä, jossa isä on Clas. Voisiko jossain ollut lähde, jossa isännimi mainitaan ja siitä Torskin keksijä on saanut ajatuksen, että oli Clas Torskin tytär.
Mahdollisesti voisi olla toinenkin Clas isäehdokas, joka toimisi, koska mainitaan pappilassa ja leskensä vaikutti samalla seudulla.

Carl Persson (son av Per Hansson, adlad Svinhufvud, Tab. 1), till Märinge i Strängnäs' landsförsaml. och Torlaks i Nykyrko socken, Finland. Hovjunkare. Hörde till konung Sigismunds anhängare och måste därför lämna landet 159927. Fogde i Vemo härad i Finland 1613–1614-11-002. Tjänstg, assessor i Åbo hovrätt 1627–1630. Bevistade riksdagen 16336. Erhöll fullmakt på sistnämnda tjänst 1634 före 10/4, men död s. å. i aug.7. Hans vapen uppsattes i Kimito kyrka. Gift 16028 med Brita Agricola, levde 1647 på Torlaks, men var död 16538, dotter av biskopen i Reval Christian Agricola, adlad 1584-05-12, och Elin Fleming (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fleming_nr_4).
Barn:

Carl. Överste. Död 1667. Se Tab. 3. (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Svinhufvud_af_Qvalstad_nr_145#TAB_3)
Olisiko mahdollisesti tytär Emerentia, josta ei ole mainintaa, koska nai aatelittoman Abraham Alftanuksen. Ajallisesti sopisi hyvinkin tyttäreksi.
Jos vanhempansa olivat kuolleet 1634 ja 1653, niin suvulla oli kiire naittaa hänet.

Israel Alftanuksen 1. vaimo oli:

P1 1662 Sofia Johansdotter Frisia, S ilmeisesti Turku 1643, K Isokyrö 1674, P1 V Kangasalan kirkkoherra, Ylä-Satakunnan lääninrovasti, filosofian maisteri Johannes Arvidi Frisius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=722) ja N.N. Mårtensdotter, Turun pormestarin Mårten Sigfridssonin tytär;

Suurlukkari Henrik Alftanus vaimo:

Brita Christoffersdotter Enckell, Turun porvari räätälimestari Cristoffer Enckellin tytär, Karkun vouti Cristoffer Enckellin sisar.

Isak Alftanus vaimo :

Valborg Andersdotter Renner. Kaustion omistajan Anders Erikssonin tytär.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205033

Anna Alftanus puoliso:

Ombusman Måns Larsson
-mahdollinen isä Lokalahden khr Laurentius Thomae Björneburgensis
-mahdollinen äiti Lokalahden khr Erik Shraderuksen vaimo Valborg Larsdotter, Abraham Alftanuksen anoppi.

Måns Larssonin 2. vaimo Annika Andersdotter Renner, Isak Alftanuksen vaimon sisar.

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205128

Taivassalossa näkyy khr Claes Brenneruksella vaimo Brita 1643 eli on Brita Henriksdotter, joka oli mitä ilmeisemmin Carstenius suvultaan.

Pohdittaessa Abraham Alftanuksen 1. vaimon sukua tuntuisi, ettei kaikkia vaihtoehtoja ole käyty lävitse.

Kuten jo aiemmin heitin ajatuksen, että Emerentia olisi Claesdotter, tästä seuraisi yksi varteenotettava vaihtoehto isäksi.

Miten Abrahamin kronikan juoneen sopisi, jos Abraham Alftanuksen 1. vaimo olisi Emerentia Claesdotter Brennerus?
Miten sopisi, että Claes Brenneruksella olisi Emerentia niminen tytär?

Tällöin Emerentia olisi ollut Abrahamin serkku äidinpuolelta.

Se, ettei ole löytynyt lähdettä, jossa mainittaisiin Emerentia isännimi, ei todista, etteikö lähdettä olisi ja etteikö sitä olisi joku tutkija aikaisemmin nähnyt.

Tukholman Ruotsin valtionarkistoss on runsaasti suomalaisiakin papereita.
Esimerkiksi eräs ruotsalaistutkija tuttuni löysi juuri sieltä suomalaisia tuomiokirjoja, joista ei ollut mitään merkintää missään Arkiston luetteloissa, kirjoja oli 0,5 hyllymetriä. Niitä ei ehkä koskaan ole kukaan lukenut.

[Giösling]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5205128

Taivassalossa näkyy khr Claes Brenneruksella vaimo Brita 1643 eli on Brita Henriksdotter, joka oli mitä ilmeisemmin Carstenius suvultaan.

Pohdittaessa Abraham Alftanuksen 1. vaimon sukua tuntuisi, ettei kaikkia vaihtoehtoja ole käyty lävitse.

Kuten jo aiemmin heitin ajatuksen, että Emerentia olisi Claesdotter, tästä seuraisi yksi varteenotettava vaihtoehto isäksi.

Miten Abrahamin kronikan juoneen sopisi, jos Abraham Alftanuksen 1. vaimo olisi Emerentia Claesdotter Brennerus?
Miten sopisi, että Claes Brenneruksella olisi Emerentia niminen tytär?

Tällöin Emerentia olisi ollut Abrahamin serkku äidinpuolelta.

Se, ettei ole löytynyt lähdettä, jossa mainittaisiin Emerentia isännimi, ei todista, etteikö lähdettä olisi ja etteikö sitä olisi joku tutkija aikaisemmin nähnyt.

Tukholman Ruotsin valtionarkistoss on runsaasti suomalaisiakin papereita.
Esimerkiksi eräs ruotsalaistutkija tuttuni löysi juuri sieltä suomalaisia tuomiokirjoja, joista ei ollut mitään merkintää missään Arkiston luetteloissa, kirjoja oli 0,5 hyllymetriä. Niitä ei ehkä koskaan ole kukaan lukenut.


Jottei mentäisi kokonaan hakoteille huomautan, ettei Abrahamin Emerentia-puolisolle tunneta alkuperäislähteissä mitään patyronyymiä. Tuo Claes-tulee siitä hypoteesista, jonka mukaan "fiskaalin piika" olisi tarkoittanut kamarifiskaali Claes Eriksson Torksin tytärtä.
Tämä taas on täysi mahdottomuus siitä syystä, että Torskin ainoa tytär eli todistetusti (s.o. tuomiokirjojen mukaan) Räävelissä Abrahamin 1. avion ajan. "Fiskaalin piika" ei siis tässä tapauksessa voi tarkoittaa tytärtä, vaan palkkapiikaa. Abraham oli kaikkiruokainen naisten suhteen ja kihlasi mm. 1653 erään käsityöläisen tyttären (Clara Månsdotter) ja riiusteli vielä vuonna 1660, jo naimisissa olleesaan, Gyllenbögelin tytärtä. Tollnäsin fiskaalin (ei edes vättämättä Torsk) palkkapiika oli vain tullut raskaaksi 1655-1656 ja niin mentiin pakkonaimisiin! Se, ettei Abraham antanut suurtakaan arvoa "hätänainnilleen" todentuu tuolla Gyllenbögel-tyttären episodilla.

[Pekka Hiltunen]

Jottei mentäisi kokonaan hakoteille huomautan, ettei Abrahamin Emerentia-puolisolle tunneta alkuperäislähteissä mitään patyronyymiä. Tuo Claes-tulee siitä hypoteesista, jonka mukaan "fiskaalin piika" olisi tarkoittanut kamarifiskaali Claes Eriksson Torksin tytärtä.
Tämä taas on täysi mahdottomuus siitä syystä, että Torskin ainoa tytär eli todistetusti (s.o. tuomiokirjojen mukaan) Räävelissä Abrahamin 1. avion ajan. "Fiskaalin piika" ei siis tässä tapauksessa voi tarkoittaa tytärtä, vaan palkkapiikaa. Abraham oli kaikkiruokainen naisten suhteen ja kihlasi mm. 1653 erään käsityöläisen tyttären (Clara Månsdotter) ja riiusteli vielä vuonna 1660, jo naimisissa olleesaan, Gyllenbögelin tytärtä. Tollnäsin fiskaalin (ei edes vättämättä Torsk) palkkapiika oli vain tullut raskaaksi 1655-1656 ja niin mentiin pakkonaimisiin! Se, ettei Abraham antanut suurtakaan arvoa "hätänainnilleen" todentuu tuolla Gyllenbögel-tyttären episodilla.

Clas Torsk on Emerentian isäkandidaattina käsittääksenä yhteistuumin tullut hylätyksi ajat sitten. Miten sitten on Tottien laita: muistelen, että esitetty periytyminen Sigridistä on kumottu ajallisesti mahdottomana. Onko olemassa muita selityksiä Tott-tulkinnalle? Jotkut salaliitto- ja -nimiteoriat olisivat edellyttäneet aikalaisilta sellaista "vakoilutietoa", joka vaatisi ns. kristallipalloa eli kykyä nähdä pitkälle tulevaisuuteen. Brennerin tytär taas on hyvin tunnettu ja dokumentoitu - ja eikös hän esiinny esillä olleessa votiivimaalauksessakin (nähtävästi päälle lisätyn Emerentian ohella)?

Mielestäni nimim. Benedictuksen ehdotus vaikuttaa sangen mielenkiintoiselta, sillä aatelittoman kanssa avioituneet aatelismiehen pojat ja tyttäret todellakin usein hävisivät eli "vaipuivat rahvaaseen" kirjaimellisesti. Kamaripalvelijan tytär on hyvinkin voinut toimia kamarifiskaalin, kenties Torskin "palkkapiikana". Asia on tutkimisen arvoinen, varsinkin jos on tunnetusti olemassa hyllymetreittäin läpikäymätöntä lähdeaineistoa. Todennäköisesti on Claes-patronyymi näkyvissä jossain asiakirjassa ja sen löytäminen ratkaisisi kronikan avoimen arvoituksen. Fiskaali Torskin perheen vaiheet ovat olleet tunnetut hänen ja ainoan tyttärensä vielä eläessä ja ehkä juuri häntä koskevista seikoista voisi löytyä sekaannuksen lähde.

Bjälbon suvun jäsenten DNA on luultavasti täydellisesti kyetty kokoamaan jopa eri sukupolvien muuttumattomien markkereitten osalta. Tällaisten DNA-sekvenssien puuttuminen Alftan-suvun miespuolisilta jäseniltä kumoaisi kerralla Tott-hypoteesit; toisaalta oli Kustaa Vaasan 1. vaimolla Catharina von Sachsen-Lauenburgilla vain yksi poika, joten hänen jäänteittensä DNA varmistaisi tuloksen 100 %:sti. Bjälbon sukuun kun liittyy useita suomalaisia aatelissukuja, vaikkakin kaikista näistä polveutumisista kai on esitetty kriittisiä kantoja Magnus Birgerinpojasta Kaarle Knuutinpoikaan.
PH

[Giösling]

Hämmennetään nyt vielä:

Huomasin juuri HY:n ylioppilasmatrikkelissa Abraham Alftanuksen tietoihin ilmestyneen lisäyksen:

KA mf. ES 1240 (g 14) Helsingin RO 11.12.1689... bem:te Class Erickson [Tårsk] bodde här i Staden som och des Enckia effter Sal: Mansens dödh sigh sedan een tijdh här uppehölte men för Medellöösheet och fattigdom skull begaf Enckian sigh till sin dotter som den tijden medh en Prästman war gifft i Åbo lähn, katso 364 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=364)). — [

Tämä info näyttää olevan räikeässä ristiriidassa Claesista ja hänen vaimostaan aiemmin annettujen tietojen kanssa.
Claes Eriksson Torskin sanotaan kuolleen jo 7.4.1650, jonka jälkeen leski (Kirstin Aronsdr) myi Brändön ja Staffansbyn tilat Erik Rosendahlille 1665. Tämän lesken sanotaan kuolleen ennen heinäkuuta v. 1671 ja ainoan tyttärensä harjoittaneen ammattia Räävelissä tuolloin. Kts. Gardberg: Kimito friherrskap.

Puhutaankohan nyt samoista henkilöistä lainkaan? Kuka oli edesmennyt Mansen? Miksi suurtilat v. 1665 myynyt leski olisi yhtäkkiä lähes rutiköyhä, vävynsä elätti? Mihin rahat olisivat kadonneet? Ei ainakaan Abrahamin taskuihin! Miksi vuonna 1671 kuolleen lesken asioista vatvotaan oikeudessa vielä lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin? Valaistusta?

[Jouni Kaleva]

Hämmennetään nyt vielä:

Huomasin juuri HY:n ylioppilasmatrikkelissa Abraham Alftanuksen tietoihin ilmestyneen lisäyksen:

KA mf. ES 1240 (g 14) Helsingin RO 11.12.1689... bem:te Class Erickson [Tårsk] bodde här i Staden som och des Enckia effter Sal: Mansens dödh sigh sedan een tijdh här uppehölte men för Medellöösheet och fattigdom skull begaf Enckian sigh till sin dotter som den tijden medh en Prästman war gifft i Åbo lähn, katso 364 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=364)). — [

Tämä info näyttää olevan räikeässä ristiriidassa Claesista ja hänen vaimostaan aiemmin annettujen tietojen kanssa.
Claes Eriksson Torskin sanotaan kuolleen jo 7.4.1650, jonka jälkeen leski (Kirstin Aronsdr) myi Brändön ja Staffansbyn tilat Erik Rosendahlille 1665. Tämän lesken sanotaan kuolleen ennen heinäkuuta v. 1671 ja ainoan tyttärensä harjoittaneen ammattia Räävelissä tuolloin. Kts. Gardberg: Kimito friherrskap.

Puhutaankohan nyt samoista henkilöistä lainkaan? Kuka oli edesmennyt Mansen? Miksi suurtilat v. 1665 myynyt leski olisi yhtäkkiä lähes rutiköyhä, vävynsä elätti? Mihin rahat olisivat kadonneet? Ei ainakaan Abrahamin taskuihin! Miksi vuonna 1671 kuolleen lesken asioista vatvotaan oikeudessa vielä lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin? Valaistusta?

Kiitos Juhanille tarkkanäköisyydestä, vihdoinkin uutta konkreettista tietoa.

Tämän nyt viimeistään pitäisi upottaa se näkemys, että Claes Eriksson Torskin tyttärenä mainittu "Räävelin suutari" olisi mainitun ainoa tytär. Tässähän nyt tulee kristallinkirkaasti esiin tytär, joka on Turun läänissä naimissa papin kanssa. Tuntomerkit sopivat Abraham Alftanukseen.

Leski Kirstin Aronsdotter oli veloissa ja kaiketi siksi, myös reduktiosta johtuen myi tilojaan 1664. Tämäkään ei näköjään vapauttanut velkaisuudesta, nuo kauppasummathan olivat suht. vähäisiä näiden ihmisten elintasoon verraten (900 hopeataalaria tai 2200 kuparitaalaria). Tuossa 1689 kerrotaan, että kantajan isä oli nämä ostanut "jonnin aikoo sitten" (för någon tidh sedan) joka aikamääre osoittautuu olleen 25 vuotta. Siis melko savolainen määritelmä :)

[Jouni Kaleva]

Miksi vuonna 1671 kuolleen lesken asioista vatvotaan oikeudessa vielä lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin? Valaistusta?

Tässähän kapteeni Rosendaal haluaa juurikin todistuksen siitä, että myyjä (Kirstin Arosndotter) on poistunut paikkakunnalta eikä hänellä (Kirstinillä) ole enää mitään omaisuutta paikkakunnalla ja sen tähden oikeutta pyydetään todistamaan, että myyjä (Kirstin) tai tämän perilliset eivät ole millään lailla maksuvelvollisia ostajalle (Rosendaal)tai kruunulle tähän omaisuuteen liittyvistä maksuista.

Sanamuoto myyjä tai tämän perilliset antaa ymmärtää, että tuolloin 1689 oli tiedossa, että Kirstin oli jo vainaja. Ketä olivatkaan hänen perillisensä, varmaankin Emerentia ja tämän mahdolliset lapset. Erik Clausson Torschella ei tiedetä olleen perhettä. Entäpä sitten Räävelin suutarilla jälkeläisiä.... Tarkoitan ilmaista, että 1689 tiedettiin olevan olemassa kamarifiskaalin ja tämän lesken perillisiä jossakin.

[Pekka Hiltunen]

Totta tosiaan, kuten Matti Lund näyttää esittäneen melkein puolen vuosikymmentä siten, ei Räävelissä sen enempää kuin missään muuallakaan Pohjois-Euroopassa nainen voinut toimia suutarina, joten poika ja tytär ovat kirjurilla sekoittuneet keskenään. Tästä kyllä seuraa se, että Emerentia on voinut olla ainoakin tytär, mutta tyttärien lukumäärä ei missään tarkoin ilmene. Piga-sana on tässä varmaankin neiti-merkityksessä, mutta jos se on kirjattu samaan yhteyteen joko kuuluttamatta vihkimisen kanssa tai David Gyllenbögelin tyttären kanssa seurustelun tai vaikka aiemman kihlauksen kanssa, voisi sanavalinnassa nähdä ironiaakin. Emerentia siis oli Torsk - ainakin tuomiokirjan perusteella.
PH

[Jouni Kaleva]

Totta tosiaan, kuten Matti Lund näyttää esittäneen melkein puolen vuosikymmentä siten, ei Räävelissä sen enempää kuin missään muuallakaan Pohjois-Euroopassa nainen voinut toimia suutarina, joten poika ja tytär ovat kirjurilla sekoittuneet keskenään. Tästä kyllä seuraa se, että Emerentia on voinut olla ainoakin tytär, mutta tyttärien lukumäärä ei missään tarkoin ilmene. Piga-sana on tässä varmaankin neiti-merkityksessä, mutta jos se on kirjattu samaan yhteyteen joko kuuluttamatta vihkimisen kanssa tai David Gyllenbögelin tyttären kanssa seurustelun tai vaikka aiemman kihlauksen kanssa, voisi sanavalinnassa nähdä ironiaakin. Emerentia siis oli Torsk - ainakin tuomiokirjan perusteella.
PH
Kerrataan vielä tätä Räävelin suutaria. Lähde on tämmöinen:
Vuonna 1671 kirjoitti Kemiön vouti Jakob Jakobsson isännälleen Oxenstiernalle Kemiön Vretan Storgårdin omistuksesta, sehän oli annettu Claes Eriksson Torsin leskelle elatukseksi n. 1650 Torsin kuoltua (lähteenä eräs Forumilla aiemmin mainitsemani Gardbergin teos):

Vreta Storgård lovades åt kommissarien Clas Eriksson Tors i avkortning på hans lön, men på hans begäran, som han framställde före sin död, förlänades det av Axel Oxenstierna åt hustrun för hennes livstid, åt sonen så länge son han studerade samt dottern så längesom hon var ogift. I juni 1671 anmärkte befallningsmannen på, att friheten bibehölls, ehuru änkan var avliden, ingen son studerade och dottern tjänade som skomakare i Reval, varpå herrskapet indrog den.


Siis dottern = yksi ainoa tytär. Mutta Jakobsson on voinut "unohtaa" tästä Emerentian, joka ei muutenkaan täyttänyt alkuperäisen lahjoituksen ehtoja: edunnauttijoita olivat poika niin kauan kuin opiskelee ja tytär niinkauan kuin naimaton.



Jakob Jakobsson sattui olemaan majuri Gyllenbögelin vävy. Hänen kälynsä oli Abraham Alftan hylännyt ja nainut nopeasti Emerentian 1656. Siis kaikki syy kantaa kaunaa, ehkäpä piruilla tällä suutarijutulla. Ainoa suutarintytär on tullut esiin aiemman voudin Nettelhorstin avioskandaalissa jota voi muistella tuolla: http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=68503&postcount=133


Edellyttäen, että sekä Emerentia että suutarintytär Judit olisivat vuorollaan olleet Nettelhorstin piikoja, olisi jonkinlainen sekaannuksen mahdollisuus olemassa.

[Pekka Hiltunen]

Kerrataan vielä tätä Räävelin suutaria. Lähde on tämmöinen:
Vuonna 1671 kirjoitti Kemiön vouti Jakob Jakobsson isännälleen Oxenstiernalle Kemiön Vretan Storgårdin omistuksesta, sehän oli annettu Claes Eriksson Torsin leskelle elatukseksi n. 1650 Torsin kuoltua (lähteenä eräs Forumilla aiemmin mainitsemani Gardbergin teos):

Vreta Storgård lovades åt kommissarien Clas Eriksson Tors i avkortning på hans lön, men på hans begäran, som han framställde före sin död, förlänades det av Axel Oxenstierna åt hustrun för hennes livstid, åt sonen så länge son han studerade samt dottern så längesom hon var ogift. I juni 1671 anmärkte befallningsmannen på, att friheten bibehölls, ehuru änkan var avliden, ingen son studerade och dottern tjänade som skomakare i Reval, varpå herrskapet indrog den.


Siis dottern = yksi ainoa tytär. Mutta Jakobsson on voinut "unohtaa" tästä Emerentian, joka ei muutenkaan täyttänyt alkuperäisen lahjoituksen ehtoja: edunnauttijoita olivat poika niin kauan kuin opiskelee ja tytär niinkauan kuin naimaton.



Jakob Jakobsson sattui olemaan majuri Gyllenbögelin vävy. Hänen kälynsä oli Abraham Alftan hylännyt ja nainut nopeasti Emerentian 1656. Siis kaikki syy kantaa kaunaa, ehkäpä piruilla tällä suutarijutulla. Ainoa suutarintytär on tullut esiin aiemman voudin Nettelhorstin avioskandaalissa jota voi muistella tuolla: http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=68503&postcount=133


Edellyttäen, että sekä Emerentia että suutarintytär Judit olisivat vuorollaan olleet Nettelhorstin piikoja, olisi jonkinlainen sekaannuksen mahdollisuus olemassa.

Juu, aatelinen "Emerentia von Nettelhorst" tuskin palveli naimatonta velikultaansa piikana, mutta Emerentia Torskilta se vielä olisi ehkä käynytkin. Toimikohan Emerentia Aaprahammiakin fiksummin niin, että Alftanien Y-kromosomia tutkituttavat saavat perehtyä tarkemminkin mainittuun aatelismieheen?
PH

[Pekka Hiltunen]

Tässähän kapteeni Rosendaal haluaa juurikin todistuksen siitä, että myyjä (Kirstin Arosndotter) on poistunut paikkakunnalta eikä hänellä (Kirstinillä) ole enää mitään omaisuutta paikkakunnalla ja sen tähden oikeutta pyydetään todistamaan, että myyjä (Kirstin) tai tämän perilliset eivät ole millään lailla maksuvelvollisia ostajalle (Rosendaal)tai kruunulle tähän omaisuuteen liittyvistä maksuista.

Sanamuoto myyjä tai tämän perilliset antaa ymmärtää, että tuolloin 1689 oli tiedossa, että Kirstin oli jo vainaja. Ketä olivatkaan hänen perillisensä, varmaankin Emerentia ja tämän mahdolliset lapset. Erik Clausson Torschella ei tiedetä olleen perhettä. Entäpä sitten Räävelin suutarilla jälkeläisiä.... Tarkoitan ilmaista, että 1689 tiedettiin olevan olemassa kamarifiskaalin ja tämän lesken perillisiä jossakin.

Kysehän oli aatelittoman henkilön naineen, aatelista sukua olleen lesken ns. elinikäisestä omistuksesta tilanteessa, jossa ei ollut aatelisia jälkeläisten miespuolisia puolisoita, jotka sitten olisivat voineet hakea tiloille verovapautta. Lasten tuli siis täyttää mainitut ehdot, jotta omistusoikeus olisi voinut edes teoriassa säilyä, ja kun ei näin näyttänyt tulevan käymään, tuli kiire myydä reduktion alaiset tilat alihintaan. Kristina-kuningattaren ylenpalttisten lahjoitusten redusointi oli holhoojahallituksen toimesta käynnissä jo ennen Isoa Reduktiota ja Kaarle XI:n täysivaltaisuutta, ja maamme aatelisto kyllä osasi odottaa 30-vuotisen sodan loppulaskua eli "kräväystä". Ns. Baltian-aatelistosta suuri osa oli menettänyt maaomaisuutensa 1680-luvun puolivälissä, kun Kaarle XI tuli täysivaltaiseksi 1672. Tässä käsittelyssä saattaakin olla kyse vain rakennuksista tai irtaimesta omaisuudesta.
PH

[Giösling]

Tässähän kapteeni Rosendaal haluaa juurikin todistuksen siitä, että myyjä (Kirstin Arosndotter) on poistunut paikkakunnalta eikä hänellä (Kirstinillä) ole enää mitään omaisuutta paikkakunnalla ja sen tähden oikeutta pyydetään todistamaan, että myyjä (Kirstin) tai tämän perilliset eivät ole millään lailla maksuvelvollisia ostajalle (Rosendaal)tai kruunulle tähän omaisuuteen liittyvistä maksuista.

Sanamuoto myyjä tai tämän perilliset antaa ymmärtää, että tuolloin 1689 oli tiedossa, että Kirstin oli jo vainaja. Ketä olivatkaan hänen perillisensä, varmaankin Emerentia ja tämän mahdolliset lapset. Erik Clausson Torschella ei tiedetä olleen perhettä. Entäpä sitten Räävelin suutarilla jälkeläisiä.... Tarkoitan ilmaista, että 1689 tiedettiin olevan olemassa kamarifiskaalin ja tämän lesken perillisiä jossakin.

Tuomiokirjojen tulkinta on usein ongelmallista, otteiden vielä enemmän.
Pitäisi ensin saada esille koko juttu. Avoimeksi jää esim. se kuka oli
Sal: Mansen, prominentisti esillä tässä otteessa?

Gardbergia ei kannata hylätä heti kättelyssä. Hänen lähteensä antaa
hyvin tarkan kuvauksen Erik Claesson Torskin lapsista. Jos tyttäriä oli useampia, se toki mainittaisiin!
Suutarius selittyy sillä, että leski on voinut harjoittaa liikettä miehensä jälkeen kisällien avulla (ei siis itse lestin varressa)! Näitä esimerkkejä taisi tulla esille aiemmassa keskustelussa.

Tämä uusin ote, sensijaan, on huomattavasti heppoisempi (toistaiseksi).
Viitataanko siinä todella Torskin (ainoaan) tyttäreen ja Alfanuksen
vaimoon?

[Jouni Kaleva]

Avoimeksi jää esim. se kuka oli
Sal: Mansen, prominentisti esillä tässä otteessa?


Tuohan on vain pikku lapsus kirjurin kädestä, tarkoittaa ...Sal: Mannens...

[Matti Lund]

Tuohan on vain pikku lapsus kirjurin kädestä, tarkoittaa ...Sal: Mannens...

Ei tuota ole edes katsottava lapsukseksi, vaan se oli joidenkin kirjurien tapa tuolloin kirjata asia.

Tässä koko juttu:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11169815

Se on aivan selvä juttu.

Siinähän tuodaan esille, että Rosendahlin isä, Tukholman hovioikeuden asessori, oli ostanut "joitakin aikojen sitten" nyttemmin autuaalta Claes Erikinpoika Tårskilta kaksi rälssitaloa Porvoon läänin Helsingin pitäjästä, nimittäin toisen Brändöön Henrik Mårteninpojan, ja toisen Tapanilankylän Esko Martinpojan talon, jotka talot olivat sittemmin joutuneet kunikaallisen reduktion alaisiksi ja tunnustettu kuninkaalliselle majesteelille ja kruunulle.Ja kun mainittu autuas Claes Erikinpoika oli asunut täällä kaupungissa ja sitten autuaan miehen kuoleman jälkeen jonkin aikaa hänen leskensä, joka oli kuitenkin maksukyvyttömyyden ja köyhyyden takia pakotettu poistumaan sieltä tyttärensä luo, joka oli niihin aikoihin aviossa pappismiehen kanssa Turun läänissä ... jne...

Ja Rosendahl pyytää sitten laillista todistusta siitä, että tämän lesken poistumisen jälkeen ei ole jäänyt auki mitään maksurästejä Torskin perillisille, joihin he olisivat sitoutuneet mainittujen kiinteistöjen haltijoina ja joita olisi roikkumassa edelleen. Todettiin, ettei näin ollut ja todistus siitä R:lle annettiin.


Terv Matti Lund

Ps. Tämähän varmistaa sen olettamukseni, johon päädyin, kun oli puhetta siitä, voiko epämääräinen tieto räävelin suutarin piiasta sulkea pois tämän vaitoehdon. Siis oletukseni oli, ettei se ollut poissulkeva, vaan jätti tämänkin mahdollisuuden.

[Giösling]

Ilmeisesti juuri tämä juttu/tapaus on saanut aikanaan Lindhin yhdistämään Torskin tyttären Abraham Alftanuksen vaimoksi.

Mitään parempaakaan ei toistaiseksi ole tullut esille.

Torskin tyttäreksi ilman etunimeä todettu nainen avioitui Turun-läänissä pappina toimineen miehen puolisoksi.

Melko heppoisin eväin on oltu liikkeellä, varsinkin kun Torskin tähänasti tunnettu ainoa (?) tytär toimi suutariliikkeen harjoittajana/ suutarin piikana Tallinnassa.

Tähän on tyytyminen, kunnes toisin osoitetaan..

Kuten Jouni totesi, homma liikkuu, joskin hitaasti..

[Giösling]

Quote (Jouni Kaleva):

Kerrataan vielä tätä Räävelin suutaria. Lähde on tämmöinen:
Vuonna 1671 kirjoitti Kemiön vouti Jakob Jakobsson isännälleen Oxenstiernalle Kemiön Vretan Storgårdin omistuksesta, sehän oli annettu Claes Eriksson Torsin leskelle elatukseksi n. 1650 Torsin kuoltua (lähteenä eräs Forumilla aiemmin mainitsemani Gardbergin teos):

Vreta Storgård lovades åt kommissarien Clas Eriksson Tors i avkortning på hans lön, men på hans begäran, som han framställde före sin död, förlänades det av Axel Oxenstierna åt hustrun för hennes livstid, åt sonen så länge son han studerade samt dottern så längesom hon var ogift. I juni 1671 anmärkte befallningsmannen på, att friheten bibehölls, ehuru änkan var avliden, ingen son studerade och dottern tjänade som skomakare i Reval, varpå herrskapet indrog den.


Siis dottern = yksi ainoa tytär. Mutta Jakobsson on voinut "unohtaa" tästä Emerentian, joka ei muutenkaan täyttänyt alkuperäisen lahjoituksen ehtoja: edunnauttijoita olivat poika niin kauan kuin opiskelee ja tytär niinkauan kuin naimaton.

Unquote

Yllä puhutaan Claes Eriksson Torskin lainajärjestelyistä ennen hänen kuolemaansa v. 1650. Kuinka Torsk ITSE olisi voinut UNOHTAA vielä tuolloin naimattoman tyttärensä, jota Abraham Alftanuksen puolisoksi esitetään?
Fiskaalin piika avioitui Alftan-sukuun v. 1656, siis useita vuosia oletetun isänsä (Torsk) kuoleman jälkeen. Eikö Alftanin vaimo ollutkaan Torskin juridinen tytär? Oliko Emerentia kenties äpärä, tai vaimon Kirstin Aronsdr (Stierna) tytär edellisestä aviosta?

Torskin rahat eivät lämmittäneet leskeä, sen paremmin kuin Abraham Alftanustakaan. Abraham oli ja pysyi köyhänä.

[Pekka Hiltunen]

Jakob Jakobsson sattui olemaan majuri Gyllenbögelin vävy. Hänen kälynsä oli Abraham Alftan hylännyt ja nainut nopeasti Emerentian 1656. Siis kaikki syy kantaa kaunaa, ehkäpä piruilla tällä suutarijutulla. Ainoa suutarintytär on tullut esiin aiemman voudin Nettelhorstin avioskandaalissa jota voi muistella tuolla: http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=68503&postcount=133

Edellyttäen, että sekä Emerentia että suutarintytär Judit olisivat vuorollaan olleet Nettelhorstin piikoja, olisi jonkinlainen sekaannuksen mahdollisuus olemassa.

Kyllä minulle tästä on syntynyt sellainen, varsin selkeä kuva, että Tårsk on nainut von Nettelhorstin frillan, Carin Stiernan, jolla oli entuudestaan tytär Judith ("von Nettelhorst"). Emerentia oli siis Carl Eriksson Tåsrkin ja Carin Stiernan ainut tytär tilanteessa jossa Carinin esikoistytär ja Tårskin ottotytär Judith oli nainut tallinnalaisen suutari(mestari)n ja niin ikään asui Räävelissä. Carl Erichsson Torsilla ei ollut elatusvelvollisuutta Judithin osalta: Carin Stierna oli nähtävästi hänen äitinsä, jonka tulisi miehensä kuoltua itse järjestää aviottoman tyttärensä elatus. Tässä on nyt takerruttu näköjään ivallisen leikillisesti heitettyyn monimerkityksiseen piika-nimitykseen, kun on ollut tiedossa, että Abraham Alftanus on saanut nuhteet kuulutuksetta naimisesta, mikä oli hyvin tiedoissa 1671 ja mistä jokainen paikallaolija saattoi lukea, että Emerentia oli raskaana vihille mennessään tuntemattomana ajankohtana joskus 1656.

Tässä voisi ehkä olla oiva mahdollisuus Taivassalon kpl:n ja Hattulan khra:n 1. avion tyttärien äitilinjaisilla jälkeläisillä löytää sukulaisia Virosta.

PH

[Benedictus]

Abraham Alftanus oli Taivassalon 2 kappalainen 1656.
Avioitui 1656.

Enon khr Claes Brenneruksen 2. vaimo Iliana Arendtsdotter Stierna kuoli 1656.

Torskin leski Chirstin Arendtsdotter asui Helsingissä jonkin aikaa miehensä kuoltua ja muutti sitten tyttärensä luokse Turun lääniin.

Chirstin Arendtsdotter myi velkoihin miehensä hankkimat Brändön ja Staffansbyn ratsutilat Helsingin pitäjästä.

Tilat olivat Taivasslon khr Claes Mårtensson Brenneruksen ja tämän Sisaren Elsa Mårtensdotter Brenneruksen veljen Henrik Mårtenssonin omistamat, joihin tämä oli saanut elinikäisen verovapauden.

Yllä on liian monta seikkaa, että voisi olla sattumaa.

Abrahamin aioliitto sopii liian hyvin varattomaksi menneen perheen pelastamiseen. Välittäjänä toimi mitä ilmeisimmin khr Brenneruksen vaimo Iliana, jonka omat omaisuudet menivät ahneen langon haltuun.

Brändöö ja Staffanbyn tilat oli varmaankin tarkoitus pitää suvussa eli Ilianan sisaren perheellä.
Mahdollista on, että Abrahamin ja Emerentian avio oli sovittu jo aiemmin, jolloin Brändöön tila olisi tullut Emerentian ja Abrahamin haltuun.
Tilojen myynti 1646-8? Torckille viittaa ajallisesti juuri niiden pysymiseen perheessä.

Kopioin tähän Erik Torchen ylioppilas matrikkeli viitteet, joista selviää aika paljon velkajutuista.

Henkilötiedot

1643/44 Erik Torsche Ericus Claudii, Sudermannus 364 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=364). Vht: kamarikollegion kanneviskaali Claes Torsche (Claudius Erici, yo Uppsalassa 19.8.1625, † 1650) ja luultavasti Kristina Arensdotter. Ylioppilas Turussa 1643/44 Tårsk Eric. Claudii _ 20. Näytteli Metafysiikan roolia Chronanderin ylioppilaskomediassa Surge 6.5.1647 Ericus Clavidi Torschn. Oraatio 25.6.1648 (painettu Tukholmassa). Respondentti 20.4.1650, pr. Mikael Gyldenstolpe U8 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U8). Mainitaan Helsingissä vielä 1663. Lanko: Hattulan kirkkoherra Abraham Alftanus 612 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=612) (yo 1647/48, † 1697).
Viittauksia: HYK ms., Index s. 190b; KA valtakunnanregistratuura 20.10.1646 f. 593, 29.4.1648 f. 510 (Expectance för fordom Fiscalen Claes Erichsson på 2 hemman vthi Finlandh ... i detta wårt öpne brefs krafft, vnne, skänkie och gifwe honom Expectancen af effterskrefne Wåre och Chronones hemman vthi Nylandh, Borgo lähn och Helsing Sokn, som Leutenanten Hinrich Mårtensson (vertaa 1189 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1189)) medh behageligh tijdhz frijheet nu innehafwer och brukar, Nembl. Staffansby, Hinrich Mårtensson Skattar 2, hemman 1, Mantal 2/3. Brändöö, Hinrich Mårthensson Skatt Een, hem Ett Mantal 2/3. Hwilken Expectance wij sålunda wele hafwa förstånden, at så snart b:te frijheet, som b:de Hinrich Mårtensson nu der opå niuter, och vthi sin lijfztijdh behåller, effter hans dödh expirerar och blifwer vthe, skall Claes Erichsson Torske b:te hemman och skattar strax må tillträda ... Emoth denne wår benådningh, skall mehrbe:te Clas Erichsson Torske aldeles afstå all sin hoos Oss och Chronan hafwande prætension af sin tertial (det vndantagandes, som han redo kan hafwa Wårt Cammar Collegij Inwijsningar opå) så at han eller hans Effterkommande erfwingar der på inthet skole hafwa nu eller framdeles, något at tala eller fordra), 17.9.1664 f. 338 (För H: Cherstin Arons D:r Permission att försällia 2 hemman etc. ... för Brefwijserskas Hust. Cherstin Arons dotters fattigdom skull, hafwe vndt och effterlåtit, som Wij her medh och i detta Wårt öpne Breffs krafft vnne och efterlåte henne, det hon må försällia åth någon frälsesman hwem hon helst will och kan bäst åsämias medh, effterskrefne hemman, dhe hennes Sal. man, fordom Cammar Fiscalen Claes Erichsson Torsk och henne ähre för bem:te hennes mans prætension hoos Cronan af H:s M:tt Drått. Christina de dato den 29 Aprilis åhr 1648 wordne donerade, vnder Norkiöpingz Beslutz wilkor i Finnlandh, Borgo Lähn, Helsings Sochn och Staffansby Henrich Mårtensson Skatter twå, hemman ett, Mantal twå tridiedeels, Brendöö Hendrich Mårtensson Skatt een, hemman ett, mantal twå tridiedeels), 13.10.1664 f. 362 (För Kierstin Arentzdotter förskoning på fierdeparten af twenne Hemman), 16.8.1665 f. 193 (Till Gen. Gouverneuren H. Herman Fleming, för Hust. Anna Hindrichzdotter, att förhielpas till dhe hemman som henne på orätt berättelse afhende ähre ... brefwijserscha H:o Anna Hinrichzdotter i vnderdånigheet ansökt att blifwa skyddat wed sine Skattehemman Brendöö och Staffansby i Nyland och Helsinge Sokn belägne der på hon berättar Höglofl. i åminnelse Konung Gustaf Adolphs bref wara gifwit, att Hennes Sahl. Fader Hinrich Mårthensson skulle niuta dem i sin lijfztijdh, och hans arfwingar rusta derföre effter hans dödh som tillförende af ålder skall wara skedt och hon beropar sig på åthskillige gamble breef, men bem:te Konung Gustaff Adolphs bref föregifwer hon, att dhet ähr igenom wådeldh opbrendt, och här i Archivo finnes inthet beskied om samme breff efter dhet ähr extraderat i Tyskland, der ifrån dhe vthlandske Acter eij ähre alle här inlefwererade. Och een be:dh Claes Erichsson Tårsk fordom Cammar Fischal der i Finland, säger hon oppå orätt berättelse hafwa wthwerkat sig Hennes M:tz Drottning Christinæ bref på be:te hemman vnder Norkiöpingz Beslutz wilckor, dhet och hans Enkia här i Wårt Reductions Collegio tilldombdt ähr, der dhe eij hafwa wetat af högstbe:te Sahl. K. Gustaf Adolphs bref, huru såsom nu medh hennes angifwande om dhet Kongl. brefwet och den rättigheet hon påstår egentelig förewetter, ähr oss inthet wijdare kunnigt, än som hon hafwer refererat och förmält, derföre ähre wij wordne förorsakade till Edher henne att remittera, det I noga inquirere och ransake om alle omstendigheeter, så eens och annans witne, som andre skähl, dhe dher in loco kunna bäst erfahras, och så frampt hon äger Skatträttigheeten, och hafwer rättmätigh prætension, I då henne wed sine hemman och Bördzrätt, sampt annan tillhörig rättigheet handhaffwe och försware); KA mf. ES 1784 (ee 8) Helsingin pitäjän ja Sipoon käräjät 6.–7.3.1665 f. 719 (Framladhe Bookhållaren Wäl:t Mårthen Talpo ett köpebref af åhr 1664 den 4 Octobris, lydandes huru såsom Sahl: Cammar Fiscalens Claes Tårskens Enckia hustro Christina Arensdotter hafwer försåldt och i kööp opdragit, Krijgz Commissarien Wälb: Erich Andersson Rosendaal (katso 1504 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1504)) dhe twänne gådzen Brändöö, Skatt 1 Hemman 1 Mantal 2/3 och Staffansby Henric Madtzsson Skattar 2 Hemman 1 Mantal 2/3 Uthi Helsinge Sochn, som Hoon Hans Kongl:e Maij:tz Reductions Collegij beskedh, såsom och andre Kongl:e Skiähl opå hafwer, Emodt eller för Nijehundrade D:r Sölfwer Myndt, eller efter Koppar Tutusendh Tuhundrade Fämbtije D:r till Ewärdelig Ägendom att possidera och innehafwa); KA mf. ES 1239 (g 2) Helsingin RO 13.3.1654 (Företrädde Stadz Wachttemästaren Anders Erichsson och anklagar en Ungh Studiosum Erich Claesson Torsch, och en Adellsmans tiänare Erich Oloffsson widh nampn det dhe nu emellan Lögerdagen och Söndagen schola hafwa föört ett oschickeligit lefwerne mädh roopande och schrijande ...), Helsingin RO 14.3.1657 (Secreteraren Edle och Wälb: Larss Mårthensson Krantzfälldt (katso 1393 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1393)) protesterade in solenni juris Forma emoth fordom Cammar Fischalens Sahl: Claes Erichssons Torskes effterlåtne Enckia att hon emoth sin lofuan och afftaal bortreeste här ifrån Staden, förr ähn hon hade Clarerat medh honom uthi dhet han hooss henne hade till att fordra, hwilken protest han begärade Annoteras), Helsingin RO 22.11.1658 (Då instelte sig Cammarschriffuaren Magnus Steen (katso 2499 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2499)) och præsenterade wälb:gh Lars Mårthensson Krantzfäldtz Schrifft där medh han updrager honom sin här i Staden näst intill Siön wid gathun halffua tompt emoth Hendrich Fredrichzsons gårdh belägin, som Sahl: Claes Erichsson för detta åboodt haffuer, och sedermehra honom igenom bythe medh Sahl: Gabriel Taffuast tillfallin är, medh begäran at han effter be:te skähl måtte bliffua Confirmerat wid be:te Tompt), Helsingin RO 20.5.1659 (enär Sahl: Class Erichsson befant Skuten odougeligh, hafwer han updragit sin anpart åth Sahl: Frantz Stockman); KA mf. ES 1239 (g 3) Helsingin RO 20.4.1661 (Cammar Fischalens hustrus bänk), Helsingin RO 23.6.1663 (Förekom Erich Claeson Torsk och beswärade sig öffuer dhen affwut som skedde i gåhl affton warit honom wederfarin på gathan uthan Stadzkellaren aff Stadhz wachten, i dhet at een Corporal Petter Wulff be:dh och een Fältwäbbel skulle först begynt parlementet på wijnskenken Thomas, och begärat dhe skulle få Muma uth, då hade wachten öffuerfallit honom, tagandes honom hans gever ifrån ... Sent: Effter såssom Erich Claeson Torsk haffuer wnder satt wacht blottadt sin wäria och lossat sine pijstoler, derföre böther han för swärdzblottandet och Pijstolelossandet 2 gånger 6 m:r, effter 12 Cap: i Sårm: b:n m: w: sampt för oqwädens ordh emoth Carl Clemetson böther han i Fattigbössan 1 rd:r och böhr betala Fönsteren på wijnkellaren); KA mf. ES 1239 (g 4) Helsingin RO 15.2.1665 (Wälb: Larss Krantzfältz (katso 1393 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1393)) Fullmächtig Johan Olufson præsenterade sin Fullmacht daterat d: 14 huius, emoth fordom Cammarfischalens Sahl: Claes Erichsson Torsches Enkia hustru Kirstin Arons dotter, sampt een Räckningh, där medh han fordrade 762 d:r 7 ö: k:m:t Inläggiandes där hoos Secret:s Nicolai Duncani, på H:s N:des Landzhöffdingens wegna Remissorial af be:te Dato hijt till Rådhstugu Rätten, at afdöma samma saak. R: Denne Saak bleff skutin till liqvidation dem emellan af Syndico och Ciembneren Måns Steen at förrättass, effter Enkan är siuklig); KA mf. ES 1240 (g 14) Helsingin RO 11.12.1689 (H:r Capit: welb: Anders Rosendahl 1504 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1504) androgh för Rätta huruledes som hans K: Fader H: Assess:n utj den Kongl: Håfrätten welb: Erick Anderson Rosendaal, för någon tijdh sedan medh Kongl: Consens til sigh handlat och kiöpt hafwer, af frambledne Sal: Clas Erickson Tårsk twenne Frelsehem:n i Borgå Lähn och Helsingh Sochn Nl: Brendöö Hendrick Mårtenson hemman 1 och Staffansby Eskill Mårtenson hemman 1, hwilcka hem:n Kongl: Reduct:n Graverat och till Kongl: Maij:tt och Cronan wederkiendt hafwa och Emedan såssom bem:te Class Erickson bodde här i Staden som och des Enckia effter Sal: Mansens dödh sigh sedan een tijdh här uppehölte men för Medellöösheet och fattigdom skull begaf Enckian sigh till sin dotter som den tijden medh en Prästman 612 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=612) war gifft i Åbo lähn, Fördenskull begierade H:r Capitein att Rätten ett Rättwijst atestatum wille däröfwer honom meddela utj det att förbem:te Clas Erickson el:r des Erf:r eij ähre mehra här til finnandes och så mycket mindre deras Ägendom att tillgåå, och såsom wähl bem:te H:r Capit:s begieran i sigh sielf finnes Skiäligh, dy haf:r denne Retten honom eij kunnat sådant förwägra utan här medh fulkombligen Attestera så i Sanning wara, at hwarcken säljaren el: des Erf:r äre Responsable utj någon måtto swara Kongl: Maij:tt ell:r Kiöparen hwadh dem åligger fulgiöra och betala, dess till mehra wisso warder detta under Stadzens Sigill verificerat). — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 24 (IV); Consistorii academici Aboensis äldre protokoller II [1654–64] (utg. A. G. Fontell, 1887) s. 36 (20.6.1655, Erico Torsken bewilies testimonium för recommendation som han begähr); Consistorii ecclesiastici Aboënsis protokoller II 1658–1661. SKHST 3 (utg. Ad. Neovius, 1902) s. 434 (20.6.1660, Framträdde Dn Sueno Calliander, Johan Jacobsons [Lund] fulmächtige, emott Dn Abrahamum [Alftanus] sacell. j Töfsala, som segz hafua frijat till Dauid Sigfridsons [Gyllenbögel] dotter ... [Dn Abrahamus] Är altså igenom Gudz försyn kommen i ächtenskap med en annor piga fordoms fiscalens i Kimito på Tolssnäss); Akademiska konsistoriets protokoll II 1637–1640 (Uppsala 1969) s. 39 (28.4.1637, Claudius Erici [Sudermannus]), 108, 123. — J. Chronander, Surge (1647); J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828. HYKJ 30 (1962–66) #4374R; Suomen kansallisbibliografia 1488–1700. SKST 642 (toim. T. Laine ja R. Nyqvist, 1996) #1016, 1637R; J. Kaleva, Alftan-kronikka. Genos 79 (2008) s. 64.


Tuosta Räävelin suutari lauseesta.
Onko mahdollista, että tuohon aikaan oli tuollainen sanonta, jolla viitattiin, että henkilö oli tavallaan poistunut säädystään.

[Pekka Hiltunen]

Tuosta Räävelin suutari lauseesta.
Onko mahdollista, että tuohon aikaan oli tuollainen sanonta, jolla viitattiin, että henkilö oli tavallaan poistunut säädystään.

Minultakin meni jossain määrin ohi se Jouni Kalevan kirjoituksen linkki, jossa todettiin, että Torskin edeltäjällä von Nellelhorstilla oli äpärä Judith-piikansa kanssa (jonka asuinpaikka ja säätyasemakin näyttää olleen tiedossa), jolloin hän on tietysti suljettu ulos jo tällä perusteella, oli hän sitten Kirstin Aronsintyttären tytär tai ei. 1671 on kuitenkin osattu ottaa ilo irti Emerentian piikuudesta, kun kaikkien tiedoissa oli Abrahamin saama läksytys vihille menosta salaa, ilman kuulutuksia. Tässä kohtaa "dottern" on osa vitsiä eikä sulje pois muita mahdollisia tyttäriä eli Emerentiaa, jonka toisaalta tiedettiin olevan aviossa turkulaisen pappismiehen kanssa.
PH

PH

[Benedictus]

Helsingin RO 14.3.1657 (Secreteraren Edle och Wälb: Larss Mårthensson Krantzfälldt (katso 1393 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1393)) protesterade in solenni juris Forma emoth fordom Cammar Fischalens Sahl: Claes Erichssons Torskes effterlåtne Enckia att hon emoth sin lofuan och afftaal bortreeste här ifrån Staden, förr ähn hon hade Clarerat medh honom uthi dhet han hooss henne hade till att fordra, hwilken protest han begärade Annoteras),

Ylläolevasta viitteestä selviää, että Kirstin Arendtsdotter oli muttanut pois Helsingistä ennen Maaliskuun 14 päivää 1657.
-Abraham Alftanus nai Emerentian 1656.

Helsingin RO 22.11.1658 (Då instelte sig Cammarschriffuaren Magnus Steen (katso 2499 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2499)) och præsenterade wälb:gh Lars Mårthensson Krantzfäldtz Schrifft där medh han updrager honom sin här i Staden näst intill Siön wid gathun halffua tompt emoth Hendrich Fredrichzsons gårdh belägin, som Sahl: Claes Erichsson för detta åboodt haffuer, och sedermehra honom igenom bythe medh Sahl: Gabriel Taffuast tillfallin är, medh begäran at han effter be:te skähl måtte bliffua Confirmerat wid be:te Tompt), Helsingin

Yllä mainitaan Henrich Fredrichsson, joka oli siis Helsingin pormestari Henrik Fredriksson Carstenius.
Taivassalon khr Claes Brenneruksen appi ja professori ja Taivassalon khr Petrus Bergiuksen appi.

[Pekka Hiltunen]

Helsingin RO 14.3.1657 (Secreteraren Edle och Wälb: Larss Mårthensson Krantzfälldt (katso 1393 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1393)) protesterade in solenni juris Forma emoth fordom Cammar Fischalens Sahl: Claes Erichssons Torskes effterlåtne Enckia att hon emoth sin lofuan och afftaal bortreeste här ifrån Staden, förr ähn hon hade Clarerat medh honom uthi dhet han hooss henne hade till att fordra, hwilken protest han begärade Annoteras),

Ylläolevasta viitteestä selviää, että Kirstin Arendtsdotter oli muttanut pois Helsingistä ennen Maaliskuun 14 päivää 1657.
-Abraham Alftanus nai Emerentian 1656.

Helsingin RO 22.11.1658 (Då instelte sig Cammarschriffuaren Magnus Steen (katso 2499 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2499)) och præsenterade wälb:gh Lars Mårthensson Krantzfäldtz Schrifft där medh han updrager honom sin här i Staden näst intill Siön wid gathun halffua tompt emoth Hendrich Fredrichzsons gårdh belägin, som Sahl: Claes Erichsson för detta åboodt haffuer, och sedermehra honom igenom bythe medh Sahl: Gabriel Taffuast tillfallin är, medh begäran at han effter be:te skähl måtte bliffua Confirmerat wid be:te Tompt), Helsingin

Yllä mainitaan Henrich Fredrichsson, joka oli siis Helsingin pormestari Henrik Fredriksson Carstenius.
Taivassalon khr Claes Brenneruksen appi ja professori ja Taivassalon khr Petrus Bergiuksen appi.

Sahl: Gabriel Taffuast (Henrik Mattssonin 1. aviosta), edellinen pormestari kuoli 1657, joten hänen kuolinpesänsä selvityksessä 1658 ilmenee, että Sahl: Claes Erichsson (Torsk) on aikoinaan vaihtanut pormestari Henrik Carsteniuksen kartanoa vastapäätä olleen tontin Tavastin kanssa ehdolla, että hänen kuoltuaan tontti siirtyy wälb:gh Lars Mårthensson Krantzfäldtz:n haltuun. Gabriel Tavastin anoppi Märta Reiher oli aatelinen. Professori ja Turun Akatemian rehtori Magnus Månsson Steen on tässä ilmeisesti Gabriel Tavastin sukulaisena pesänselvittäjän ominaisuudessa.
PH

[Matti Lund]

Sahl: Gabriel Taffuast (Henrik Mattssonin 1. aviosta), edellinen pormestari kuoli 1657, joten hänen kuolinpesänsä selvityksessä 1658 ilmenee, että Sahl: Claes Erichsson (Torsk) on aikoinaan vaihtanut pormestari Henrik Carsteniuksen kartanoa vastapäätä olleen tontin Tavastin kanssa ehdolla, että hänen kuoltuaan tontti siirtyy wälb:gh Lars Mårthensson Krantzfäldtz:n haltuun. Gabriel Tavastin anoppi Märta Reiher oli aatelinen. Professori ja Turun Akatemian rehtori Magnus Månsson Steen on tässä ilmeisesti Gabriel Tavastin sukulaisena pesänselvittäjän ominaisuudessa.
PH

Kyllä minä käsitän tämän jostain kopsatun leikkeen kohdan eri tavalla ilman, että sen taustoista mitään tiedän:

"Helsingin RO 22.11.1658 (Då instelte sig Cammarschriffuaren Magnus Steen (katso 2499) och præsenterade wälb:gh Lars Mårthensson Krantzfäldtz Schrifft där medh han updrager honom sin här i Staden näst intill Siön wid gathun halffua tompt emoth Hendrich Fredrichzsons gårdh belägin, som Sahl: Claes Erichsson för detta åboodt haffuer, och sedermehra honom igenom bythe medh Sahl: Gabriel Taffuast tillfallin är, medh begäran at han effter be:te skähl måtte bliffua Confirmerat wid be:te Tompt), Helsingin"

Siis kamarikirjuri Magnus Steen esittää Lars Mårteninpoika Krantzfäldtin kaupunkitontin luovutuskirjan hänelle itselleen (esittäjälle = Magnus Steenille = han updrager honom).

Autuas Claes Erkinpoika on ennen tätä asunut tonttia, joka sijaitsee vastapäätä Henrik Fredrikinpojan kartanoa ja ulottuu kadun varrella mereen asti.

Sitten ymmärrän tämän loppuosan pikemminkin niin, että honom tässä voi tarkoittaa vain Krantzfäldtiä, jolle tontti on tullut vaihdossa autuaan Gabriel Tavastin kanssa.

Nähtävästikin tontti on vaihtanut "pikatahtiin" omistajaa ja sillä välin Kirstin Arendintytär on saanut siellä asua näiden eri omistajien luvalla ja ehkä pidättämällä vaihtokaupoissa asumisoikeuden itselleen kartanossa, kunnes on muuttanut Turun lääniin noin vuonna 1657.

Aikaisemmassa leikkeessähän puolestaan oli lukenut, että autuas Claes Erikinpoika Tårsk oli (siis eläessään) myynyt tontin pois tietyillä ehdoilla. Ehkäpä, kun Kirstin Arendtintytär poistui, hän vain luopui sopimusehtojen mukaisesta asumisoikeudestaan ja varsinkin oli pakotettu siihen, kun ei kyennyt varattomuutensa tähden suoriutumaan sen edellyttämistä maksuista?

Tontin haltijoitten ketju näinä aikoina lienee helposti todennettavissa henkivero- yms. luetteloista.

terv Matti Lund

[Pekka Hiltunen]

Siis kamarikirjuri Magnus Steen esittää Lars Mårteninpoika Krantzfäldtin kaupunkitontin luovutuskirjan hänelle itselleen (esittäjälle = Magnus Steenille = han updrager honom).
Autuas Claes Erkinpoika on ennen tätä asunut tonttia, joka sijaitsee vastapäätä Henrik Fredrikinpojan kartanoa ja ulottuu kadun varrella mereen asti.
Sitten ymmärrän tämän loppuosan pikemminkin niin, että honom tässä voi tarkoittaa vain Krantzfäldtiä, jolle tontti on tullut vaihdossa autuaan Gabriel Tavastin kanssa.
Nähtävästikin tontti on vaihtanut "pikatahtiin" omistajaa ja sillä välin Kirstin Arendintytär on saanut siellä asua näiden eri omistajien luvalla ja ehkä pidättämällä vaihtokaupoissa asumisoikeuden itselleen kartanossa, kunnes on muuttanut Turun lääniin noin vuonna 1657.
Aikaisemmassa leikkeessähän puolestaan oli lukenut, että autuas Claes Erikinpoika Tårsk oli (siis eläessään) myynyt tontin pois tietyillä ehdoilla. Ehkäpä, kun Kirstin Arendtintytär poistui, hän vain luopui sopimusehtojen mukaisesta asumisoikeudestaan ja varsinkin oli pakotettu siihen, kun ei kyennyt varattomuutensa tähden suoriutumaan sen edellyttämistä maksuista?
Tontin haltijoitten ketju näinä aikoina lienee helposti todennettavissa henkivero- yms. luetteloista.

Kiitokset asiantuntijalle oikaisusta, jota vähän odotinkin!

Esillä ollut edellisen viestin Magnus Steeniin viitannut linkki 2499 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2499) liittyi hänen poikaansa, matem. professoriin ja rehtoriin, joka oli vasta ylioppilas isänsä kuolinvuonna 1676, kun isänsä siis oli kämneerioikeuden esimies Måns (eli Magnus) Eriksson (kuten Henrik Mattsson Tavastkin Turussa), enkä huomannut vilkaista vuosilukuja. Kyseessä on helsinkiläiseksi oletettu Stenaeus-suku, joka voi polveutua Porin seudulta Turun Matts Tavastin Elisabet-tyttärestä, jolloin Gabriel Henriksson Tavast olisi ollut hänen serkkunsa.

Lempäälän Hietaniemen ratsutilaa jakoivat Henrik Mattsson ja veli Johan sekä tyttäret Elisabet ja Brita. Ramsay on yhdistänyt lapsiluettelossa tyttäret aaltosululla ja maininnalla "egde jämte bröderne fjärdeparten I Hietaniemi" leskiäitinsä kuoltua 1631 (Matts Tavast k. v. 1610). Hietaniemen osalisia olivat alunperin siis ratsumies 1. Jöns Henriksson, 2. khra Dionisius Henrici Tavastius, 3. pappi Sten Henriksson ja 4. Matts Tavast.

PH

[Matti Lund]

...

Aikaisemmassa leikkeessähän puolestaan oli lukenut, että autuas Claes Erikinpoika Tårsk oli (siis eläessään) myynyt tontin pois tietyillä ehdoilla. Ehkäpä, kun Kirstin Arendtintytär poistui, hän vain luopui sopimusehtojen mukaisesta asumisoikeudestaan ja varsinkin oli pakotettu siihen, kun ei kyennyt varattomuutensa tähden suoriutumaan sen edellyttämistä maksuista?

Tontin haltijoitten ketju näinä aikoina lienee helposti todennettavissa henkivero- yms. luetteloista.

terv Matti Lund

Tuosta Brändön eli Kulomaan pääkartanosta niemeksi muodostuneessa Herttoniemen kylkeen kasvaneessa entisessä saaressa Kulosaaren saaren naapurissa, on Nicanderin-Jutikkalan Suomen säteritilat matrikkelin I:n kuvaus s. 384-385. Siinä on vähän tarkistamisen varaa (luullakseni ei listaa ole esitetty vielä näissä ketjuissa):

"Erik Filpusson, rälssimies 1540-87 ---
Mårten Simonsson, vävynsä ja alikirjuri 1588-1621 ---
Henrik Mårtensson, ratsumestari 1622-51,
Klas Torcke, viskaali 1654-, k. ennen 1664, ja tämän leski Kirstin Aronsdotter -1664
Erik Rosendahl, asessori (katso Tammisto), 1664-90
Anders Rosendahl, kapteeni, 1691- ja tämän leski Kristina Lillieström -1701;
Laurentius Johannes Frisius, rovasti, -1732;
Abraham Wetter, pormestari, 1733-36, ja tämän perilliset ---"

(En vaivaudu enempää tähän listaamaan ja pyydän huomioimaan Rundtin ja Vähäkankaan Genos -artikkeleissa esitetyt oikaisut ja tarkennukset sekä jotkin Torcken elinaikaan täälläkin liittyvät löydökset, jotka tarkentavat sitä.)

Todetaan Torckesta:

"Tila oli 1500 -luvulta lähtien toistais- ja elinaikarälssiä ja annettiin lahjoituksena odotusehdoin Klas Torckelle v. 1648."

Esiintuodun leikkeen mukaan näyttäisi Helsingin porvariston "kiertopalkintotontti" olleen jotenkin sen kylkiäinen, vai ulottuuko se mereen jossain muualla kuin Kulomaan kartanon niemellä?

Lisäksi johonkin lähteeseen perustuu Nicanderin huomio, että Kirstin Arendintyttärellä olisi ollut omistusoikeutta Kulomaahan vuoteen 1664 asti ja voi olla, että hän ei ole vielä pysyvästi poistunut Helsingistä vuonna 1657, vaan ehkä oleillut pitempiaikaisesti tyttärensä ja vävynsä luona Turun läänissä.

Mielenkiintoinen detalji ja sattuma on se, että Israel Alftanuksen lanko Frisiuskin on osallistunut Kulomaan omistamiseen.

terv Matti Lund

[Jouni Kaleva]

"Erik Filpusson, rälssimies 1540-87 ---
Mårten Simonsson, vävynsä ja alikirjuri 1588-1621 ---
Henrik Mårtensson, ratsumestari 1622-51,
Klas Torcke, viskaali 1654-, k. ennen 1664, ja tämän leski Kirstin Aronsdotter -1664
Erik Rosendahl, asessori (katso Tammisto), 1664-90
Anders Rosendahl, kapteeni, 1691- ja tämän leski Kristina Lillieström -1701;
Laurentius Johannes Frisius, rovasti, -1732;
Abraham Wetter, pormestari, 1733-36, ja tämän perilliset ---"

(En vaivaudu enempää tähän listaamaan ja pyydän huomioimaan Rundtin ja Vähäkankaan Genos -artikkeleissa esitetyt oikaisut ja tarkennukset sekä jotkin Torcken elinaikaan täälläkin liittyvät löydökset, jotka tarkentavat sitä.)

Todetaan Torckesta:

"Tila oli 1500 -luvulta lähtien toistais- ja elinaikarälssiä ja annettiin lahjoituksena odotusehdoin Klas Torckelle v. 1648."

terv Matti Lund
Mehän tiedämme varmuudella, että Claes Torsche kuoli keväällä 1650. Leski Kirstin Aronsdotter ilmaantui sinne Kemiön Vretan Storgårdin läänitystilallensa henkikirjaan 1663. Ehkä oli ajan 1650-1663 Helsingissä.

Täällä on toisteltu (minä itsekin siihen syyllistyen) että Abraham ja Emerentia vihittiin pikaisesti 1656. Nyt en kuitenkaan itseltäni löydä siihen mitään lähdetietoa tai päättelyyn perustuvaa. Se harmistunut hylätty Gyllenbögelin tyttö valitti asiamiehensä välitykselllä petetystä naimalupauksesta Turun konsistoriin vuonna 1660. Ehkäpä kuitenkin tuo indikoisi, että Abrahamin ja Emerentian naimakauppa olisi tapahtunutkin 1659-60? Jos ja kun Emerentia oli Kirstin Arondotterin tytär, niin ehkäpä tämä naimakauppakin tapahtui Helsingissä eikä Kemiössä, kuten itse ole intuitiivisesti epäillyt.

Edelleen kuuluttaisin sitä, että mistä voisi etsiä/löytää Claes Eriksson Torschin perukirjan, hyvin todennäköisesti semmoinen on laadittu 1650?

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199835
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199857
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=200284
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=215707
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=214335

Miten Henrik Mårtensson Brennerus oli Staffansbyn omistajana?
Kuka oli edellinen omistaja Ivar Gustafsson?

Ivar Gustafsson (son av Gustaf Nilsson, Tab. 2), till Stor-Särkilaks i Töfsala socken och Strömma-Ruoni i Gustafs socken. Hovjunkare hos konung Johan III 1588. Underskrev Uppsala mötes beslut 1593. Kallas 1596 Claes Flemmings hovjunkare. Konfirmerad i besittningen av Strömma och av ett prebendehemman Söderlaks-Vuoris i Töfsala socken 1612-04-02. Deltog i Helsingfors lantdag 1616. Gift omkr. 1590 med Brita Sigfridsdotter, till Strömma, i hennes 2:a gifte (gift 1:o med Henrik Mårtensson Lax, av finsk frälsesläkt), dotter av kyrkoherden i Raumo Sigfrid Balk.
Barn:

Gustaf Ivarsson, till Särkilaks. Var fänrik vid Henrik Flemmings kompani 1623 och löjtnant under Åke Totts fana 1631. Död barnlös 1632 eller 1633 under tyska kriget. Gift 1623 med Anna Olofsdotter i hennes 2:a gifte (gift 1:o med lagläsaren i Nedre Satakunta härad Hans Jakobsson, död 1621), levde 1644. Hon skänkte 1635 till Töfsala kyrka en dyrbar pärlstickad mässhake av violbrun atlas, som Gustaf Ivarsson under sina fälttåg skall hava tagit från ett preussiskt kloster.
Brita Ivarsdotter, till Niasto i Töfsala socken, levde 1633, men var död 1647. Gift omkr. 1620 med underlagmannen i Finland Erik Mickelsson Sölfverarm, av en adlad, men ej introd. ätt.Heidän poikansa Michel Eriksson Sölfverarmin vaimo oli Margareta Arendtsdotter Stierna, Iliana Stierna-Brenneruksen sisar


Ivar Ivarsson Stiernkors, till Strömma. Född 1592-09-04, död ogift 1667-10-03 och begraven 1668-10-18 i Töfsala kyrka, där hans vapen uppsattes.
Sisarpuoli Karin Henriksdotter Lax, jonka puoliso Lars Carpelan, joiden poika oli Krister Carpelan, joka oli Claes Brenenruksen tyttären holhooja.http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=216070
kiinnostavaa, että vasta 1666 näkyy Rosendal Brändössä.
Siihen asti tilalla vain Henrik Brennerus ja tyttärensä miehineen.
Torskia ei näy tilalla, eikä sen kuvioissa, eikä vaimoaan.


Henrik Mårtensson Brenneruksen vaimo oli Elisabeth N.
Voitaisinko arvella, että oli Elisabeth Ivarsdotter Stiernkors vai Elisabeth Henriksdotter Lax?

http://runeberg.org/frfinl/0269.html


Kuka oli Anna Henriksdotter Brenneruksen 2 puoliso Bengt Bengtsson, jolla oli veli Jöran Bengtsson. Oliko Hammarstierna?


Anna Bengtsdotter Hammarstierna oli Per Mårtensson Brenneruksen vaimo.

[Pekka Hiltunen]

Mehän tiedämme varmuudella, että Claes Torsche kuoli keväällä 1650. Leski Kirstin Aronsdotter ilmaantui sinne Kemiön Vretan Storgårdin läänitystilallensa henkikirjaan 1663. Ehkä oli ajan 1650-1663 Helsingissä.

Täällä on toisteltu (minä itsekin siihen syyllistyen) että Abraham ja Emerentia vihittiin pikaisesti 1656. Nyt en kuitenkaan itseltäni löydä siihen mitään lähdetietoa tai päättelyyn perustuvaa. Se harmistunut hylätty Gyllenbögelin tyttö valitti asiamiehensä välitykselllä petetystä naimalupauksesta Turun konsistoriin vuonna 1660. Ehkäpä kuitenkin tuo indikoisi, että Abrahamin ja Emerentian naimakauppa olisi tapahtunutkin 1659-60? Jos ja kun Emerentia oli Kirstin Arondotterin tytär, niin ehkäpä tämä naimakauppakin tapahtui Helsingissä eikä Kemiössä, kuten itse ole intuitiivisesti epäillyt.

Edelleen kuuluttaisin sitä, että mistä voisi etsiä/löytää Claes Eriksson Torschin perukirjan, hyvin todennäköisesti semmoinen on laadittu 1650?

Paimenmuisto ilmoittaa vihkimisvuodeksi 1656, joka on samalla virkaanastumisvuosi Taivassalon 2. kpl:ksi.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=72

Jostain esillä olleesta otteesta kyllä luin, että on saanut nuhteita avioitumalla ilman kuulutuksia; ehkä asia on ollut esillä toisessa ketjussa olleessa otteessa. Giösling toteaa äskettäisessä kirjoituksessaan, että Abraham on nainut viskaali Torskin 1655-56 raskaaksi tulleen piian; aiemmin muistelen saman lähteen esittäneen, että vihkimisen on suorittanut - muistaakseni - joku periferian pappismies tai sotilaspappi; en ole varma siitä, onko alkuperäiseslähteestä ollut otetta esillä. David Gyllenbögelin tyttären kihlojen yksipuolisesta purkamisesta on voitu hakea rahallista tai muuta kompensaatiota vuosia myöhemminkin jos siitä on katsottu aiheutuneen ongelmia vasta myöhemmin(kesäkuussa 1660), kuten yleensä oli asiantila: kihlaushan on voinut merkitä jonkun toisen otollisen tilaisuuden menettämistä. Kirstin Arondintytär on siis mahdollisesti elellyt Taivassalossa vuodesta 1657 saakka, koska hänellä kai ei ollut muitakaan lähiomaisia ja Taivassalossa näyttäisi olleen sukua enemmänkin kuin vain tytät ja lapsensa.

PH

[Pekka Hiltunen]

Brita Ivarsdotter, till Niasto i Töfsala socken, levde 1633, men var död 1647. Gift omkr. 1620 med underlagmannen i Finland Erik Mickelsson Sölfverarm, av en adlad, men ej introd. ätt.Heidän poikansa Michel Eriksson Sölfverarmin vaimo oli Margareta Arendtsdotter Stierna, Iliana Stierna-Brenneruksen sisar

Kirstin Aronsdotterin kohdalla arvailtiin hänenkin kuuluvan Stierna-sisaruksiin. Jossain otteessa todettiin hänen perineen neljänneksen. Sisarukset olivat siis:
1. Anna
2. Iliana
3. Kirstin
4. Margareta

PH

[Benedictus]

Stierna sisarukset:
Maria Arvid Anckarshöld
+1647 +1657
Margareta Michel Erikson Sölfverarm
+1687 +1691
Iliana Claes Brenenrus
+1656 +1671
Anna Andreas Neoncleander
+1670 +1656

Kirstin Claes Torsk
+1670 +1650

Onko vielä joku tuntematon?

[Pekka Hiltunen]

Stierna sisarukset:
Maria Arvid Anckarshöld
+1647 +1657
Margareta Michel Erikson Sölfverarm
+1687 +1691
Iliana Claes Brenenrus
+1656 +1671
Anna Andreas Neoncleander
+1670 +1656

Kirstin Claes Torsk
+1670 +1650

Onko vielä joku tuntematon?
Tuskin löytyy, sillä jako neljään tarkoittaa sitä, että Margareta-vainajan osuus on erotettu aiemmin.
PH

[Benedictus]

Staffansby näkyy suurella 41 alnin tilalla pormestari Hans Olsson, seuraavaksi Ivar Gustafsson Stiernkors ja sitten Henrik Mårtensson Brennerus.
Ilmeisimmin tial tuli Henrik Mårtenssonille vaimon perintönä.

Helsingin Pormestarit

1.Erik Påvalsson Lille 1554 (Tammisaaaresta muuttanut ).
Puoliso oli Gertrud Jakobsdr Kaas. Morten Jönsson i Kurjala, Greger Jönsson Silfverpatroni i Sjundeå ja Lydik Påvalsson i Karis omisti osuuksia Kumpulassa, kaikki rälssimiehiä. (veli pormestari Erik Påvalsson Lille ? ). Morten on Jöns Mickelsson i Moision poika, jonka isoisä oli Jöns Påvalsson Lille. Voi olettaa maiden olevan Påval Lillen perillisten. Arvid Henriksson Tawast oli naimisissa Margareta Mårtenintytär i Kurjalan kanssa mitä kautta lienee Kumpula siirtyi Tawast suvulle, jotka myöhemmin omistajina tunnetaan.
2.Henrik Pehrsson Pakila raumalaiseksi (Bagge) 1555-1560
Bagge (ja Backas) nimisiä on Helsingissäkin asunut. Esim. Tallinassa 1513..24 tunnettiin laivuri Olof Andersson Bag. Kirkonkylän Riddars (arveltu rälssisuvusta nimensä saaneen) talossa, jota olen ajatellut Sjundby suvun taloksi asui Pehr Olofsson, joka muutti kun Kerstin Ragvaldsson Seutulasta (Sigfrid Larssonin leski) avioitui ja muutti Jakob Sefferssonin kanssa taloon. Olen ajatellut että taloa olisi asunut Kerstinin veli kirkkoherra Petrus Ragvaldi ennen kuin sai viran Turun Tuomiokapitulista 1533. Hän oli omistanut laivan nimismies Seffer Anderssonin kanssa
3.Matts Bertilsson (Grönfelt) –1581
Oma "hypoteesini" on että voisiko veljekset Bertill ja Sigfrid Mattson olla Matts Jakobsson Kaas (Tavastin) poikia? Veljekset Porvoosta tunnettiin 1536 ja 37 Tallinnassa Ficken asiakirjoissa, myöhemmin molemmat olivat porvareina Helsingissä, Mattsin äiti oli Margareta Ekelöf ja ää Marietta Henriksdr Dönsby. Eli pitkäaikainen varakkaan pormestarin isotäti olisi ollut ensimmäisen pormestarin puoliso. Kumpula tunnetaan Tavastien tilana se päätyi tuon Jakob Kaas (Tavastin) pojan pojan Arvid Henriksson Tavastin avioituessa Margareta Mårtensdr Kurjalan kanssa eli jonka isoisä oli Jöns i Moisio
4.Erik Sigfridsson 1581-1588.
Oli edellisen pormestarin serkku (Porvoosta veljensä Bertilin kanssa tulleen) Sigfrid Mattsonin poika, jonka puoliso oli Malin Ekelöf ja, jonka sisar oli naimisissa hänen setänsä Bertil Mattsonin kanssa. Erikin puoliso oli Margareta Larsdr, jonka äiti oli Gertrud i Moisio ja hänen ensimäinen miehensä Lars (?). Veli oli Henrik Larsson (Tomtebackan omistaja).

5.Hans Olosson 1582-1583
Puoliso oli Oletta Jakobsdr Greek. Hänen äitiään Brita Bertilsdr on arveltu pormestari Berttil Mattsonin tyttäreksi, mutta äiti ei ehkä olisi Margareta Eriksdr Ekelöf. Creekit olivat Alankomaalaisia kaupiaita (kestejä-kielitaitoisia), jotka avioituivat - asettuivat Helsinkiin. Itselläni aivan pelkkä arvaus olisko Olof Oloffson till Långstrandin poika?
6.Lars Mickelsson 1584-1593 (alkoi Svanström suku)
Syntyperä on tuntematon. Olen ajatellut hänen voivan Michel Larsson (Backaksen) poika Sigfrid Michelsson oli kappalainen ja kirkkoherra, joka sai rahtipalkkioita laivanomistajana. Sigfridin vävystä alkoi Brotherus pappissuku. Lars Michelssonin puoliso oli Marta Pehrsdr Ruuth jonka äiti oli Gertrud Bertilsdr Grönfelt eli aiemman pormestarin tytär. (Tosin tässä Grönfelt suuvussa on erilaisita epäselvyyttä?)

7.Hans Olsson 1597-1604 ? Oliko sama kuin 1582-83?

8.Henrik (?Henriksson) Carsten 1608-1610 oli Tullinhoitaja jonka kerrotaan Lars Michelssonin ja Hans Olofssonin väistyessä hallinnosta ottaneen asiat hoitoon. Puoliso oli Helsingin kirkkoherran tytär Anna Witticus
9.Kasper Reiher 1616-1617
Hänen puoliso oli Marta Larsdr Swanström eli aiemman pormestarin tytär ja äiti Marta Ruuth.
10.Krister Eriksson 1623-1631
Hän oli aiemman pormestarin Erik Sigfridssonin poika ja äiti Margareta Larsdr ja ää Gertrud Jönsson. Hänen ensimmäinen puoliso oli Hans Van Sandenin leski Anna Henriksdr (Jägerhorn), joka periytyi Teit, Stålarm ja Wildeman suvuista. Toinen puoliso kirkkoherra Savoniuksen leski Elisabeth Samuelsdr. Kerrottakoon että Anna Hansdr van Sanden avioitui Hans Bengtsson Gyllenloadin kanssa ja äi on pormestari Erik Sigfridsson ja äää Gertrud Jönsdr.
11.Henrik Fredriksson 1631-1634 (Carstenius nuorempi) jonka sukulaisuudesta epäselvyyttä?


Olavi
Vantaan Helsinki

Pormestarit
Henrik Persson Pakila -1553-1560
Erik Lille -1554 -
Matts Bertillson -1554-1581
Erik Sigfredsson -1562-1588
Hans Olsson 1582-1583
Lars Michelsson 1584-1593-
Hans Olsson -1597-1604-
Henrik Karsten (Carsten) 1608-1614
Caspar Reyer (Reiher) -1616-1617- (1620?)
Krister Eriksson -1623-1631
Henrik Fredriksson 1631-1634
Heiden Wilken 1634-1637
Arvid Larsson 1637-1639
Uusi Helsinki

Pormestarit
Anders Larsson Ehrendt 1639-1642
vt. Sigfrid Mattson 1642-1643
Oikeuspormestarit
Kauppapormestarit
Petter Thesleff 1643-1648
Johan Greek 1644-1648
Lars Håkansson 1649-1677
Frans Albrecht Stockmann 1649-1652
Mikael Zachrisson (Karraeus) 1653-1670
Johan Laurentz 1677-95
Petrus Orlander 1671-1681
Rakennus- ja käsityöpormestari
Gabriel Tawast 1655-1657
Pormestarit
Johan Laurentz 1695-1710
Henrik Tammelin 1710-1722
Abraham Wetter 1722-1737

[Jouni Kaleva]

Paimenmuisto ilmoittaa vihkimisvuodeksi 1656, joka on samalla virkaanastumisvuosi Taivassalon 2. kpl:ksi.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=72

Jostain esillä olleesta otteesta kyllä luin, että on saanut nuhteita avioitumalla ilman kuulutuksia; ehkä asia on ollut esillä toisessa ketjussa olleessa otteessa. Giösling toteaa äskettäisessä kirjoituksessaan, että Abraham on nainut viskaali Torskin 1655-56 raskaaksi tulleen piian; aiemmin muistelen saman lähteen esittäneen, että vihkimisen on suorittanut - muistaakseni - joku periferian pappismies tai sotilaspappi; en ole varma siitä, onko alkuperäiseslähteestä ollut otetta esillä. David Gyllenbögelin tyttären kihlojen yksipuolisesta purkamisesta on voitu hakea rahallista tai muuta kompensaatiota vuosia myöhemminkin jos siitä on katsottu aiheutuneen ongelmia vasta myöhemmin(kesäkuussa 1660), kuten yleensä oli asiantila: kihlaushan on voinut merkitä jonkun toisen otollisen tilaisuuden menettämistä. Kirstin Arondintytär on siis mahdollisesti elellyt Taivassalossa vuodesta 1657 saakka, koska hänellä kai ei ollut muitakaan lähiomaisia ja Taivassalossa näyttäisi olleen sukua enemmänkin kuin vain tytät ja lapsensa.

PH
tuo Paimenmuisto pyörittää samaa tietoa, joka mm. Lindhin Sukukirjassa. Luotettavaa originaalitietoa vihkivuodesta ei ole tullut näköpiiriin. Abrahamin ja Emerentian todennäk. vanhin lapsi Maria näkyy eka kertaa henkikirjassa 1674 (en ole itse tarkistanut, vaan tieto Lindhiltä). Tuosta päätellen synt. viimeistään 1659, kun alaikäraja henkikirjaan oli 15 vuotta.

[Matti Lund]

tuo Paimenmuisto pyörittää samaa tietoa, joka mm. Lindhin Sukukirjassa. Luotettavaa originaalitietoa vihkivuodesta ei ole tullut näköpiiriin. Abrahamin ja Emerentian todennäk. vanhin lapsi Maria näkyy eka kertaa henkikirjassa 1674 (en ole itse tarkistanut, vaan tieto Lindhiltä). Tuosta päätellen synt. viimeistään 1659, kun alaikäraja henkikirjaan oli 15 vuotta.

Hei, minua on tämä tytär Maria alusta pitäen epäilyttänyt, mutta niin tänne henkiveroluetteloon on kyllä 1674 kirjattu kuten Lindhkin on ymmärtänyt (nide 7328):

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11011790

Eikä minun havaintojeni mukaan vuonna 1674 vielä varsinaisesti/normaalisti kirjattu 15 -vuotiaita henkikirjoihin (tai jos kirjattiin, oli siinä jokin huomautus tai tittelinä flickan tai gåsse/pojken). Pitäisi löytää kuninkaallinen määräys, jolla säädettiin tuo 15 ikävuoden raja (minulla ei ole nyt käsillä kuin asianomainen kuninkaallinen asetus 9.12.1878, jossa henkikirjoittajalta jo edellytetään henkikirjoitettavan tarkkaa syntymäpäivää!). Se 15 vuotta on ainakin Pohjanmaalla selvästi havaittavissa vasta isonvihan jälkeen ja minulla on kyllä muutaman rivin ote jostain 1700 -luvun asetuksesta, jossa on tämä 15 vuotta asetettu).

Esimerkiksi kuninkaallisessa ohjeessa 9.10.1688 kihlakunnavoudeille on aika tarkat kuvaukset useamman verolajin kohdalla, monta sivua esimerkiksi kymmenysverojen kannosta, mutta henkiveron ehdoista ei nähdäkseni siinäkään mainita mitään tarkempaa.

Mutta en ole vielä vakuuttunut, että Maria olisi nimenomaan Abrahamin lihallinen tytär, vaikka siltä epäilemättä henkikirjan perusteella vaikuttaa. Hurunkorvessa kyllä asui jompi kumpi Marian vanhemmista, mutta kenestä tämä vanhemmuus varsinaisesti johtuukaan? - Tätä täytyy vielä uudemman kerran kysyä ja tutkia, ennen kuin Abraham lopullisesti niitataan tämän Marian isäksi.

Muuten, siinä Hurunkorven yläpuolella on Iisakki -korpraalin Huukainen ja vaimon Valpurin patronyyminä Tapanintytär, vaikka pitäisi tuomiokirjalähteen mukaan olla Antintytär niin kuin Lindhillä.

terv Matti Lund

[Jouni Kaleva]

Eikä minun havaintojeni mukaan vuonna 1674 vielä varsinaisesti/normaalisti kirjattu 15 -vuotiaita henkikirjoihin (tai jos kirjattiin, oli siinä jokin huomautus tai tittelinä flickan tai gåsse/pojken). Pitäisi löytää kuninkaallinen määräys, jolla säädettiin tuo 15 ikävuoden raja (minulla ei ole nyt käsillä kuin asianomainen kuninkaallinen asetus 9.12.1878, jossa henkikirjoittajalta jo edellytetään henkikirjoitettavan tarkkaa syntymäpäivää!). Se 15 vuotta on ainakin Pohjanmaalla selvästi havaittavissa vasta isonvihan jälkeen ja minulla on kyllä muutaman rivin ote jostain 1700 -luvun asetuksesta, jossa on tämä 15 vuotta asetettu).

terv Matti Lund

Tuossa Orrmanin Genos-jutussa http://www.genealogia.fi/genos/51/51_1.htm sanotaan näin:

Kun myllytullista siirryttiin henkirahan kantoon, perittiin uutta veroa kaikilta 12 vuotta täyttäneiltä henkilöillä. Ei kestänyt kuitenkaan kauan, ennen kuin verovelvollisuuden perustana olevia ikärajoja muutettiin. Vuonna 1652 nostettiin verovelvollisuuden alaikäraja 15 vuoteen ja yläikärajaksi määrättiin 63 vuotta.

[Matti Lund]

Tuossa Orrmanin Genos-jutussa http://www.genealogia.fi/genos/51/51_1.htm sanotaan näin:

Mutta mutta Jouni, Sinullahan on aitiopaikka tarkastaa, mitä se on faktisesti ollut.

Tein otoksen Laihialla välillä 1690-95 syntyneistä esiäideistäni, joita oli kymmenisen ja siis jokaisen kaste löytyy kirkonkirjoista.

Siis tarkastin heidät henkiveroluetteloista vuosien 1705-13 väliseltä ajalta.

Mediaani oli, että he tulivat henkiveroluetteloon vuonna, jolloin täyttivät 19 vuotta, mukana oli lautamiesten ja kirkkoväärtien tyttäriä eikä Laihialla muutenkaan harrastettu vilunkia.

Sinä pystynet vielä parempaan, sillä esim. Haukiputaan syntyneitten luettelot alkavat vuodesta 1680, joten voit tarkistaa vuosien 1695-1713 Iin pitäjän henkikirjoista, mikä on mediaani-ikä henkikirjoihin ilmaantumisessa niiden esivanhempiesi osalta, joiden kaste löytyy Haukiputaan syntyneitten luetteloista.

Kaikki eivät toki löydy kotitaloistaan, koska on naitu sieltä pois ennen henkikirjoitusikää tai ovat palvelleet sitä ennen muualla, mutta näitäkin tapauksia tunnistanet, ainakin minä melkein jokaisen sellaisen tapauksen omalta kohdaltani.

Kun sitten mittaa asiaa isonvihan jälkeen, tilanne on muuttunut runsaalla kolmella vuodella.

Olisin mielellään ottanut tarkasteluun Pohjanmaan Alftanusten tyttäriä, mutta heidän kasteitaan ei ollut ko. tarkastelujaksoilla saatavilla tilastoitavaksi asti. Poikiahan olisi turha yrittääkään ottaa, sillä kaikki on lähetetty triviaalikouluun ja sitten yliopistoon ja olivat vapautettu henkikirjoituksesta.

terv Matti Lund

[Pekka Hiltunen]

Eikös iät ole kirjattu voutia varten, jotta osaisi kerätä oikean veromäärän? Kun on kyseessä lähinnä kädestä suuhun elänyt kpl, on kai hänen lastensa ikien kirjaaminen lähinna kuriositeetti, kun pitäisi toisella kädellä otta ja toisella antaa?

PH

[Benedictus]

Matti Lundin kommentin mukaan henkikirjattiin noin 19 vuotiaana, tämän mukaan 1674 mainittu Maria Alftana olisi syntynyt noin 1655-6 eli sopii täysin Abraham Alftanuksen avio-ja viranalkuaikaan 1656.

Kuten on todettu Clas Toskin ja Christin Arendtsdotter saivat Brennerusten Brändön ja Staffansbyn ratsutilat haltuunsa ja asuivat Helsingissä, pormestari Henrik Fredsiksson Carsteniuksen vieressä, jonka tytär mitä ilmeisimmin oli Claes Brenneruksen 1. vaimo.
Brennerusten tilojen siirto Christin Arendtsdotterin perheelle on ilmeisimmin ollut yritys estää niiden joutuminen suvun ulkopuolelle.

Tähän sopii ajatus, että on sovittu avioliitto Claes Brenneuksen vaimon sisarentyttären Emerentia Torskin ja Elin Brenneruksen pojan Abraham Alftanuksen välillä.

Kiinnostavaa on, että Henrik Mårtensson Brenneruksen toinenkin tila Staffansby siirtyi Torskeille. Vaikuttaisi, että Henrik Brennuksen tilat vaativat miespuolisen perijän säilyäkseen suvulla ja tuolloin hänellä oli vain tytär Anna Henriksdotter, joten kummatkin tilat olivat vaarassa.

Jäikö Clas Torskilta joitain velkoja tai elikö Christin Arendsdotter yli varojensa, kuitenkin hän oli melko velkainen siirtyessään pois Helsingistä. Ensin tyttärensä luokse ja sitten Kemiön Vretan Storgårdiin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=200284
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199857
Kuten jo toin esille oli Staffansbyn 36 alnin tila Henrik Mårtensson Brenneruksella 1626, sitä ennen tila kului Ivar Gustafsson Stiernkorsille vuodesta 1619, ollen 27 alnia.
Stiernkorsia ennen tila oli 45 alnia ja kuului pormestari Hans Olssonille ja luultavasti tämän pojalle Mårten Hanssonille?

Eräs kiinnostava seikka on Brändön omistajan Mårten Simonssonin 2 vaimo:
Lainaus Vähäkangas
http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm

Mårten Simoninpojan appi Anders Erikinpoika näyttää syntyneen 1535-40 ja hänen tyttärensä 1560-luvulla. Tämän tyttären ja Mårten Simoninpojan avioliitto puolestaan on solmittu noin 1580-85. Tästä avioliitosta olivat ainakin vanhin pojista, Henrik Mårteninpoika, äitinsä isän kaima Anders Mårteninpoika, Johannes Martini Brennerus ja tytär Helena. Helenan on täytynyt solmia avioliitto Ericus Ericin (Alftan) kanssa 1609 ja 1617 välisenä aikana, jolloin Erik toimi Helsingin koulun rehtorina. Heidän tyttärensä Karin onkin kuoliniän perusteella syntynyt 1615.[14 (http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm#14)]
Mårten Simoninpojan jälkimmäisestä avioliitosta Margareta Knutintyttären kanssa oli varmasti Petrus Martini Brennerus ja todennäköisesti Claudius Martini Brennerus, jonka ura alkoi vasta 1630 tavanmukaisesti sotilaspappina. Hans Mårteninpojan äiti jää epävarmaksi. Koska Petrus Martini Brennerus oli jo 1625 Espoon kappalainen, on Mårten Simoninpojan ja Margareta Knutintyttären avioliitto solmittu aivan 1600-luvun ensimmäisinä vuosina.
Mihin sukuun Margareta kuului ja mitkä linkit tulevat hänen kauttaan Brennerus sukuun.

[Giösling]

Matti Lundin kommentin mukaan henkikirjattiin noin 19 vuotiaana, tämän mukaan 1674 mainittu Maria Alftana olisi syntynyt noin 1655-6 eli sopii täysin Abraham Alftanuksen avio-ja viranalkuaikaan 1656.

Kuten on todettu Clas Toskin ja Christin Arendtsdotter saivat Brennerusten Brändön ja Staffansbyn ratsutilat haltuunsa ja asuivat Helsingissä, pormestari Henrik Fredsiksson Carsteniuksen vieressä, jonka tytär mitä ilmeisimmin oli Claes Brenneruksen 1. vaimo.
Brennerusten tilojen siirto Christin Arendtsdotterin perheelle on ilmeisimmin ollut yritys estää niiden joutuminen suvun ulkopuolelle.

Tähän sopii ajatus, että on sovittu avioliitto Claes Brenneuksen vaimon sisarentyttären Emerentia Torskin ja Elin Brenneruksen pojan Abraham Alftanuksen välillä.

Kiinnostavaa on, että Henrik Mårtensson Brenneruksen toinenkin tila Staffansby siirtyi Torskeille. Vaikuttaisi, että Henrik Brennuksen tilat vaativat miespuolisen perijän säilyäkseen suvulla ja tuolloin hänellä oli vain tytär Anna Henriksdotter, joten kummatkin tilat olivat vaarassa.

Jäikö Clas Torskilta joitain velkoja tai elikö Christin Arendsdotter yli varojensa, kuitenkin hän oli melko velkainen siirtyessään pois Helsingistä. Ensin tyttärensä luokse ja sitten Kemiön Vretan Storgårdiin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=200284
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199857
Kuten jo toin esille oli Staffansbyn 36 alnin tila Henrik Mårtensson Brenneruksella 1626, sitä ennen tila kului Ivar Gustafsson Stiernkorsille vuodesta 1619, ollen 27 alnia.
Stiernkorsia ennen tila oli 45 alnia ja kuului pormestari Hans Olssonille ja luultavasti tämän pojalle Mårten Hanssonille?

Eräs kiinnostava seikka on Brändön omistajan Mårten Simonssonin 2 vaimo:
Lainaus Vähäkangas
http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm

Mårten Simoninpojan appi Anders Erikinpoika näyttää syntyneen 1535-40 ja hänen tyttärensä 1560-luvulla. Tämän tyttären ja Mårten Simoninpojan avioliitto puolestaan on solmittu noin 1580-85. Tästä avioliitosta olivat ainakin vanhin pojista, Henrik Mårteninpoika, äitinsä isän kaima Anders Mårteninpoika, Johannes Martini Brennerus ja tytär Helena. Helenan on täytynyt solmia avioliitto Ericus Ericin (Alftan) kanssa 1609 ja 1617 välisenä aikana, jolloin Erik toimi Helsingin koulun rehtorina. Heidän tyttärensä Karin onkin kuoliniän perusteella syntynyt 1615.[14 (http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm#14)]
Mårten Simoninpojan jälkimmäisestä avioliitosta Margareta Knutintyttären kanssa oli varmasti Petrus Martini Brennerus ja todennäköisesti Claudius Martini Brennerus, jonka ura alkoi vasta 1630 tavanmukaisesti sotilaspappina. Hans Mårteninpojan äiti jää epävarmaksi. Koska Petrus Martini Brennerus oli jo 1625 Espoon kappalainen, on Mårten Simoninpojan ja Margareta Knutintyttären avioliitto solmittu aivan 1600-luvun ensimmäisinä vuosina.
Mihin sukuun Margareta kuului ja mitkä linkit tulevat hänen kauttaan Brennerus sukuun.

Sinänsä ansiokkaaseen yhteenvetoon se korjaus, ettei Brennerus-lasten jakoa kahden avion välille voida varmuudella tehdä, koska Mårten Simonssonin aivioitumisajankohtia vaimoihinsa ei tunneta.

Olen omana kantanani esittänyt, että Margareta Knutsdr olisi sekä Helenan, että Claesin imettäjä.

[Benedictus]

Erik Filpunpoika on nainut Helsingin pitäjän Pukinmäen Bock-suvusta, ja vaimon mukana hän sai osuuden Pukinmäen rälssiin. Hänet mainitaan usein rälssimiesten joukossa.[7 (http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm#7)] Pojan tyttären poika Johannes Martini Brenneruksen sinetissä onkin näkyvissä pystyyn noussut pukki tai hirvi.
Erik Filpunpojalla on siis ollut nuorena kuollut, mutta naimisissa ollut Anders-niminen poika. Mahdollisesti hänet ristittiin äitinsä isän mukaan. Hänen tyttärensä sai miehekseen kirjurina ja lainlukijana tunnetun Mårten Simoninpojan. Kyösti Kiuasmaan mukaan hänellä oli lisänimi Klook.[8 (http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm#8)] Lisänimen olemassaolon vahvistaa myös hänen käyttämänsä sinetti, jossa ison M-kirjaimen toisessa sakarassa on S ja toisessa C.[9 (http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm#9)] Olisiko Kiuasmaan löytämä lisänimi kirjoitettu Klock eikä Klook? Sitä en valitettavasti ole voinut tarkistaa Kiuasmaan antamistaan lähdeviitteistä. Täsmällisissä lahdeviitteissä hänellä on pelkästään patronyymi. Kiuasmaa viittaa niiden lisäksi kahteen Ruotsista mikrofilmattuun rullaan, mutta niiden aineisto on niin laaja, että läpikäynti vaatisi kohtuuttomasti aikaa.


Ylläoleva Vähäkankaan tutkimus kertoo, että Mårten Simonssonin vaimo oli Anders Eriksson Brändön tytär, Erik Philpussonin pojan tytär.


Mihin perustuu päätelmä, että olisi ollut Anders niminen poika, sillä tuntuisi lookisemmalta, että Erik Phipussonilla olisi ollut tytär N. Eriksdotter, jolla oli Anders niminen puoliso.
Koska Anders Erikssonista ei ole missään havaintoa, voisi pohtia, missä löytyisi sopiva Anders, joka voisi olla Erik Philpussonin vävy.
Tämä Mårten Simonssonin vaimon toisen vanhemman suku avaisi paljon tietoa.



Noista Kiuasmaan Ruotsi lähteistä, mahtaisiko niitä jo löytyä digitoituina Ruotsin valtionarkistosta?

[Giösling]

Pieni tarkennus jälleen: Mårten Simonsson toimi LAIVURINA ennen lainlukijan tointaan. Tässä tehtävässään hän otti määräyksensä Turun käskynhaltijana toimineelta Arvid Eriksson Stålarmilta osallistuen mm. kuningas Erikille lojaalien evakuointiin Suomesta Liivinmaalle.

Lainlukijan toimensa hän aloitti v. 1609.

[olanyk]

Oletteko tai osaatteko huomioida palkkiotilojen reduktiota ja ketkä hoiti niitä? Jossain kirjoitettiin että muistaakseni mm. Rosendahl hoiteli asioita, mutta onnistui itselleen haalimaan niitä.

Olavi

[olanyk]

Joku on maininnut Anders Eriksonin mainitun "yleisrekisterissä", mikä se on?

s. n. 1535-1540, vht. Erik Philpuksenpoika ja N.N. Grelsintytär Bock. Hänestä ("son") ehkä maininta yleisrekisterissä 1556. Muuten hänet tunnetaan vain tyttärenpoikana Helsingin pitäjän Malmilla sijaitsevan tilan rälssimuutoksen (1642) yhteydessä.

Anders Eriksson, möjligen den son som är nämnd generalregistret 1556. För övrigt känd endast genom en, släktutredning i samband med en frälserevision rörande dottersonens gods i Malm år 1642, se ovan.

Olavi

[olanyk]

Aikoinaan keskusteluun ilmeisesti Antti Alftanin jostain kirjasta lainaamaa tekstiä!

Antti Laurinpoika Nylänningh
Toimi 1558-59 .Åbo Hopen. ja .Flysponen. -alusten ylilaivamiehenä ja lai-
vurina, mahdollisesti 1560-luvun alkupuolella (1564) .Långe barken. -aluksen
asemestari, 1586 .Engelsk Leijonen -aluksen laivanpäällikkö, 1570-73 .Stål-
nebben -aluksen laivanpäällikkö, mainitaan 1574 porvarina ja laivanpääl-
likkönä (Helsingistä), joka on suorittanut kruunun kuljetuksia omalla aluksel-
laan, 1575 esiintyi .Björneborgs galleja. -aluksen päämiehenä suorittamas-
sa talvileirin vartiointia, 1578 Jonas -aluksen laivanpäällikkö, laivanpäällik-
kö 1580 aluksella .Kloshuggaren, osallistui 1580-81 Klaus Åkenpojan sota-
neuvotteluun Hämeenlinnassa ja vm. vuonna talvileirin vartiointiin Helsin-
gissä. Hän esiintyi 1580-luvulla .Lybske Delfin. -aluksen ja .Lille Hoplax.
-aluksen laivanpäällikkönä, joka lienee ollut hänen yksityisomistuksessaan, ja
on suorittanut useita sotilaskuljetuksia rintama-alueille. Ollut palveluksessa vie-
lä 1590-luvun alkupuolella. Josep ja. Jungfrun -alusten päämiehenä.
VA, 109:19 (1558-59), 1425:21, 1526:61, 1542:82, 2353:29, 3254: 5, 18, 4035:52,
4113:31, 4123:47, 4158:50, 4181:28, 4202:56, 4218:50, 4222:76, 4231:46, 4260:49,
4306:53, 6443:51, FR 96 (1593), 104-105 (1580-90-luvuilla), 107 (1558), 118 (tul-
lit), Lagus 5:183; KA, Skgh 1570/Viborgs sk.g., 1580/3; Börjeson-Hafström
1949, 13.

ss. 187
Martti Simonpoika Klook
Palveli laivurina lippulaivalla 1586, aluksella Uttern. Käkisalmen laivastos-
sa 1590-luvun alussa, satama- ja aselaivanrakennuskirjuri (myös tykistön ko-
piokirjuri) 1592-99 (1603-04) toimipaikkanaan Helsingin satama, Klaus Fle-
mingin lippulaivalla 1593, Arvi Eerikinpojan 1598. Helsingin satamakapteeni
1604. Raaseporin lainlukija 1609-27 .Elossa vielä 1629. Maaomaisuutta Hel-
singin pitäjässä, mm. appensa, Erkki Filipuksenpojan, omistama tila.
VA, 1573:39, 1573:40, 1575:109, 3455:117, 3469:55; KA, HaF, 8, Skgh 1604/3/
Helsingfors sk.g.; Kiuasmaa 1962, 546; ks. s. 129.

ss. 129
Erkki Filipuksenpoika
Hänet tunnetaan 18.6.1585 annetusta verovapauskirjeestä, missä todetaan
hänet pitkäaikaiseksi kruunun palvelijaksi ja viimeksi laivankapteeniksi. Tul-
tuaan melkein sokeaksi hänelle myönnetään verovapaus taloonsa Helsingin
pitäjän Malmilla. Hänen asuinpaikakseen mainitaan Helsingin pitäjän Kulo-
saari. Hänen kuolemansa (1586-88) jälkeen e.m. tila joutui hänen vävynsä,
Porvoon alikirjurina palvelleen Martti Simonpoika Klookin haltuun.
VA, 3424:22, Lagus 6:221; ks. s. 187.Tämä Martti Simonpoika, Kiuasmaalla myös Klook, on Uudenmaan
Brennereitten kantaisä ja Ericus Erici Alftanuksen Helena-vaimon isä
siinä samalla. Paitsi laivanpäällikkönä ja sotatelakan pomona hän
toimi Raaseporin läänin lainlukijana. Samaan tapaan kuin Kulosaaren
Erkin rälssiä epäiltiin, piti hänenkin oikeuksiaan perustella, mutta
vaimon kautta oli selvä näyttö, ja asemaltaan häntä, samoin vanhaa
Erkkiä, oli pidetty rälssimiesten vertaisena. Kaarle-herttuan miehet
kun polttivat Helsingin seudun rälssikirjoja niin sitten piti
selvitellä.
Marttia pidettiin aikaisemmissa tutkimuksissa Erkin vävynä, mutta Olav
Rundt on osoittanut että välissä oli yksi polvi: Erkin Anders-nimisen
pojan (ehkä nuorena miehenä kuolleen) pitäisi oleman tuo Martin appi,
mitä kautta Brändö periytyi (<<Brenner?) Martille.
No tämä Klook-nimi, Tapio Vähäkangas on arvellut ja näyttänyt
todennäköiseksi että Klaukkalassa asui äijiä joiden sukunimi
kirjoitettiin vahtelevasti tuohon tapaan. "Klaugh-Klok" jne.
Suomalaisittain äännetty klook saattaisi olla lähempänä totuutta.

Tätä Andersiahan minä kyselin senkin takia kun Rundtin päättelemä
Anders on muuten juuri tuntematon, mutta ei ollut Huopalahden Antti,
pitäisi olla Eriksson. Mutta sukua saattavat hyvinkin olla.
Merkillinen juttu Ericus Erici A:n lapsikatraan nimissä on se että
Anders-nimi ei näy, ei myöhemminkään (paitsi minulla). Tämä pistää
epäilemään että kaikki ei vieläkään ole aivan jetsulleen. Poikien
nimissä ovat Henrik, Erik, Hans, Joakim-nimikin on mainittu, jostain
syystä, ja sitten on pitänyt ottaa Iso Kirja käteen ja kastaa
nuorimmat pojat Iisakiksi, Aaprahamiksi ja Israeliksi.

Antti Ounaskosken rannalta (jäässä)

[Pekka Hiltunen]

elikö Christin Arendsdotter yli varojensa, kuitenkin hän oli melko velkainen siirtyessään pois Helsingistä. Ensin tyttärensä luokse ja sitten Kemiön Vretan Storgårdiin.

Kyseessä on ollut tavanomainen taloussuunnittelu: kartanoista ja tiloista on kaikki irtain yms. muutettu hopeaksi ja sitten on jätetty velat maksamatta, koska ei ole mitään näkyvää varallisuuta. Alun toistasataa luotia painavaa hopeista piimäkannua koltussaan kantavaa madamea ei voi kutsua ihan varattomaksikaan.

PH

[Jouni Kaleva]

Mutta mutta Jouni, Sinullahan on aitiopaikka tarkastaa, mitä se on faktisesti ollut.

Tein otoksen Laihialla välillä 1690-95 syntyneistä esiäideistäni, joita oli kymmenisen ja siis jokaisen kaste löytyy kirkonkirjoista.

Siis tarkastin heidät henkiveroluetteloista vuosien 1705-13 väliseltä ajalta.

Mediaani oli, että he tulivat henkiveroluetteloon vuonna, jolloin täyttivät 19 vuotta, mukana oli lautamiesten ja kirkkoväärtien tyttäriä eikä Laihialla muutenkaan harrastettu vilunkia.

Sinä pystynet vielä parempaan, sillä esim. Haukiputaan syntyneitten luettelot alkavat vuodesta 1680, joten voit tarkistaa vuosien 1695-1713 Iin pitäjän henkikirjoista, mikä on mediaani-ikä henkikirjoihin ilmaantumisessa niiden esivanhempiesi osalta, joiden kaste löytyy Haukiputaan syntyneitten luetteloista.

Kaikki eivät toki löydy kotitaloistaan, koska on naitu sieltä pois ennen henkikirjoitusikää tai ovat palvelleet sitä ennen muualla, mutta näitäkin tapauksia tunnistanet, ainakin minä melkein jokaisen sellaisen tapauksen omalta kohdaltani.

Kun sitten mittaa asiaa isonvihan jälkeen, tilanne on muuttunut runsaalla kolmella vuodella.

Olisin mielellään ottanut tarkasteluun Pohjanmaan Alftanusten tyttäriä, mutta heidän kasteitaan ei ollut ko. tarkastelujaksoilla saatavilla tilastoitavaksi asti. Poikiahan olisi turha yrittääkään ottaa, sillä kaikki on lähetetty triviaalikouluun ja sitten yliopistoon ja olivat vapautettu henkikirjoituksesta.

terv Matti Lund

Hei

En ollenkaan väitä, etteikö asia reaalimaailmassa olisi ollut näin, että teini-ikäiset alettiin kirjata vasta aikuisuuden kynnyksellä henkikirjaan, vaikka virallinen alaikä olisikin ollut 15 vuotta. Näyttäisi siis olleen talollisten ja voutien hiljainen konsensus asiasta?

Katsoin muutaman 1680-luvulla syntyneen esipolvistani Haukiputaalta, ei heitä löydy henkikirjoista ennen aikuisuutta. Katsoin vielä toisinpäin: otin pistokokeena HK 1703 ja 1706 ja Etelä-Iin kylän. Näissä oli kirjattu vain isäntäväet, mahd. veljekset perheineen sekä rengit ja jokunen piika, siis palvelusväkeä. Mutta vain yhden lapsen asemaan kirjatun henkilön, hän sattui olemaan lautamies Gabriel Liedeksen Lars-poika, jonka voi varmistaa olleen tuolloin 24-vuotias.

[Pekka Hiltunen]

Katsoin muutaman 1680-luvulla syntyneen esipolvistani Haukiputaalta, ei heitä löydy henkikirjoista ennen aikuisuutta. Katsoin vielä toisinpäin: otin pistokokeena HK 1703 ja 1706 ja Etelä-Iin kylän. Näissä oli kirjattu vain isäntäväet, mahd. veljekset perheineen sekä rengit ja jokunen piika, siis palvelusväkeä. Mutta vain yhden lapsen asemaan kirjatun henkilön, hän sattui olemaan lautamies Gabriel Liedeksen Lars-poika, jonka voi varmistaa olleen tuolloin 24-vuotias.
Minun mielestäni kannattaisi katsoa kappalaisia, sillä heidän veroistaan ei kruunu sen enempää kuin kirkkokaan ollut kiinnostunut. Kiinnostus heräsi vasta naimaiän saavuttamisen jälkeen - ainakin tyttärien osalta. Säätyläistössä ei naisella ollut synnyttämisen ja jälkeläishuollon lisäksi muita kuin työnjohdollisia tehtäviä. Voi olla, että olen väärässä siinä suhteessa, että lain kai on täytynyt olla sama kaikille ei-aatelisille, mutta harvoin on vaimoväkeä löytynyt SAY:sta silloin kuin olisi pitänyt löytyä.

Lisääntyikö kpl:n palkka vai vähenikö se silloin, kun yhden murrosikään tulleen tyttären sijaan ilmestyikin kaksi tytärtä, jotka molemmat söivät kaksi kupillista puuroa yhden sijaan, kun olivat tulleet nopean kasvun ikään?

PH

[Giösling]

Aikoinaan keskusteluun ilmeisesti Antti Alftanin jostain kirjasta lainaamaa tekstiä!

Antti Laurinpoika Nylänningh
Toimi 1558-59 .Åbo Hopen. ja .Flysponen. -alusten ylilaivamiehenä ja lai-
vurina, mahdollisesti 1560-luvun alkupuolella (1564) .Långe barken. -aluksen
asemestari, 1586 .Engelsk Leijonen -aluksen laivanpäällikkö, 1570-73 .Stål-
nebben -aluksen laivanpäällikkö, mainitaan 1574 porvarina ja laivanpääl-
likkönä (Helsingistä), joka on suorittanut kruunun kuljetuksia omalla aluksel-
laan, 1575 esiintyi .Björneborgs galleja. -aluksen päämiehenä suorittamas-
sa talvileirin vartiointia, 1578 Jonas -aluksen laivanpäällikkö, laivanpäällik-
kö 1580 aluksella .Kloshuggaren, osallistui 1580-81 Klaus Åkenpojan sota-
neuvotteluun Hämeenlinnassa ja vm. vuonna talvileirin vartiointiin Helsin-
gissä. Hän esiintyi 1580-luvulla .Lybske Delfin. -aluksen ja .Lille Hoplax.
-aluksen laivanpäällikkönä, joka lienee ollut hänen yksityisomistuksessaan, ja
on suorittanut useita sotilaskuljetuksia rintama-alueille. Ollut palveluksessa vie-
lä 1590-luvun alkupuolella. Josep ja. Jungfrun -alusten päämiehenä.
VA, 109:19 (1558-59), 1425:21, 1526:61, 1542:82, 2353:29, 3254: 5, 18, 4035:52,
4113:31, 4123:47, 4158:50, 4181:28, 4202:56, 4218:50, 4222:76, 4231:46, 4260:49,
4306:53, 6443:51, FR 96 (1593), 104-105 (1580-90-luvuilla), 107 (1558), 118 (tul-
lit), Lagus 5:183; KA, Skgh 1570/Viborgs sk.g., 1580/3; Börjeson-Hafström
1949, 13.

ss. 187
Martti Simonpoika Klook
Palveli laivurina lippulaivalla 1586, aluksella Uttern. Käkisalmen laivastos-
sa 1590-luvun alussa, satama- ja aselaivanrakennuskirjuri (myös tykistön ko-
piokirjuri) 1592-99 (1603-04) toimipaikkanaan Helsingin satama, Klaus Fle-
mingin lippulaivalla 1593, Arvi Eerikinpojan 1598. Helsingin satamakapteeni
1604. Raaseporin lainlukija 1609-27 .Elossa vielä 1629. Maaomaisuutta Hel-
singin pitäjässä, mm. appensa, Erkki Filipuksenpojan, omistama tila.
VA, 1573:39, 1573:40, 1575:109, 3455:117, 3469:55; KA, HaF, 8, Skgh 1604/3/
Helsingfors sk.g.; Kiuasmaa 1962, 546; ks. s. 129.

ss. 129
Erkki Filipuksenpoika
Hänet tunnetaan 18.6.1585 annetusta verovapauskirjeestä, missä todetaan
hänet pitkäaikaiseksi kruunun palvelijaksi ja viimeksi laivankapteeniksi. Tul-
tuaan melkein sokeaksi hänelle myönnetään verovapaus taloonsa Helsingin
pitäjän Malmilla. Hänen asuinpaikakseen mainitaan Helsingin pitäjän Kulo-
saari. Hänen kuolemansa (1586-88) jälkeen e.m. tila joutui hänen vävynsä,
Porvoon alikirjurina palvelleen Martti Simonpoika Klookin haltuun.
VA, 3424:22, Lagus 6:221; ks. s. 187.Tämä Martti Simonpoika, Kiuasmaalla myös Klook, on Uudenmaan
Brennereitten kantaisä ja Ericus Erici Alftanuksen Helena-vaimon isä
siinä samalla. Paitsi laivanpäällikkönä ja sotatelakan pomona hän
toimi Raaseporin läänin lainlukijana. Samaan tapaan kuin Kulosaaren
Erkin rälssiä epäiltiin, piti hänenkin oikeuksiaan perustella, mutta
vaimon kautta oli selvä näyttö, ja asemaltaan häntä, samoin vanhaa
Erkkiä, oli pidetty rälssimiesten vertaisena. Kaarle-herttuan miehet
kun polttivat Helsingin seudun rälssikirjoja niin sitten piti
selvitellä.
Marttia pidettiin aikaisemmissa tutkimuksissa Erkin vävynä, mutta Olav
Rundt on osoittanut että välissä oli yksi polvi: Erkin Anders-nimisen
pojan (ehkä nuorena miehenä kuolleen) pitäisi oleman tuo Martin appi,
mitä kautta Brändö periytyi (<<Brenner?) Martille.
No tämä Klook-nimi, Tapio Vähäkangas on arvellut ja näyttänyt
todennäköiseksi että Klaukkalassa asui äijiä joiden sukunimi
kirjoitettiin vahtelevasti tuohon tapaan. "Klaugh-Klok" jne.
Suomalaisittain äännetty klook saattaisi olla lähempänä totuutta.

Tätä Andersiahan minä kyselin senkin takia kun Rundtin päättelemä
Anders on muuten juuri tuntematon, mutta ei ollut Huopalahden Antti,
pitäisi olla Eriksson. Mutta sukua saattavat hyvinkin olla.
Merkillinen juttu Ericus Erici A:n lapsikatraan nimissä on se että
Anders-nimi ei näy, ei myöhemminkään (paitsi minulla). Tämä pistää
epäilemään että kaikki ei vieläkään ole aivan jetsulleen. Poikien
nimissä ovat Henrik, Erik, Hans, Joakim-nimikin on mainittu, jostain
syystä, ja sitten on pitänyt ottaa Iso Kirja käteen ja kastaa
nuorimmat pojat Iisakiksi, Aaprahamiksi ja Israeliksi.

Antti Ounaskosken rannalta (jäässä)

Kun nyt tuossa yllä Martti Simonpoika Klookin (Brennerus) kohdalla uudelleenvaloitetaan Claesin ja Helenan (Emerentia) isäksi sanotun laivurin ja lainlukijan uraa, painotan jälleen kerran sitä faktaa, että Mårten Simonsson oli se henkilö, joka Arvid Erikssonin (Stålarm) lippulaivalla siirsi valtakunnan arvokkaimman lastin (s.o. prinsessa Sigridin ja Henrik Claesson Tottin) turvaan Liivinmaan puolelle, Kaarle-herttuan jäädessä raivoissaan "nuolemaan näppejään" heidän kintereillään.

Aikalaislähteitten mukaan KAKSI Sigridin ja Henrikin lapsista on kadoksissa historiankirjoitukselta. Mihin he hävisivät pakomatkalla?

Toistan myös sen faktan, ettei mikään laivurin esipolvien nimistä (Anders, Mårten, Simon jne) periydy sen paremmin Claes Brenneruksen suvussa, kuin Alftaneillakaan. Syykin on ilmiselvä; Mårten Simonsson ei ollut heidän lihallinen esi-isänsä, kuten "virallinen" historiankirjoitus väittää.

Muistinvirkistykseksi kopioin alle sen, mitä kuninkaallisten pakolaisten kohtalosta olen Agricolassa kirjoittanut:

Prinssi Gustafin rooli (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&start=30#p8327)


Harvinaisen vähälle huomiolle on suomalaisessa & ruotsalaisessa historiantutkimuksessa jäänyt kuningas Erikin ja Kaarina Maununtyttären pojan, kruununprinssi Gustafin kohtalo.

Ainoa olemassaoleva tutkielma epäonnisen kruununprinssin elämänvaiheista on historioitsija Henry Biaudetin (1869-1915) laatima “Gustaf Eriksson Vasa, Prince de Suede: une enigme historique du XVI. siecle”, joka julkaistiin Genevessä 1900-luvun alussa.

Biaudet tunnetaan Vatikaanin salaisiin arkistoihin syvimmin syventyneenä suomalaisena. Hänen vuosikausia kestäneet tutkimuksensa tuottivat paitsi edellämainitun opuksen, myös uraauurtavia julkaisuja paavin lähettiläistä eurooppalaisissa hoveissa.

Biaudetin mielenkiinto prinssi Gustafin kohtaloon selittyy sillä, että hän näki katoliseen uskoon kääntyneen kruununprinssi Gustafin tärkeänä pelinappulana 1500-luvun lopun valtapolitiikassa Pohjolassa. Biaudetin mukaan Suomella on tuolloin ollut ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa siinä valtatyhjiössä, jonka Sigismundin ja Kaarle-herttuan taisto Ruotsin kruunusta oli luonut.

Biaudetin erityisansiona on hänen suomalaisittain ainutlaatuinen accessinsa Vatikaanin salaisistakin salaisimpaan “jesuiitta-arkistoon”, sekä kosmopoliittinen taustansa, joka antoi näkemykseen poikkeuksellista avaruutta. Henkilönä häntä kuvataan “villiksi nationalistiksi ja kansainväliseksi boheemiksi”.

---

Bostonin varhaisen musiikin festivaaleilla, kesällä 2005, näki päivänvalon ensiesityksenä Johann Matthesonin vuonna 1710 säveltämä ooppera Boris Goudenow, jota ei tule sotkea Modest Mussorgskyn myöhempään Boris Godunov-versioon.

Matthesonin nuotit ja libretto olivat tulleet ryöstetyksi sotasaaliina dresdeniläisestä linnasta toisen maailmansodan aikana ja pulpahtivat yllättäen esille Jerevanissa, Armeniassa v. 1998.

Boris Goudenowin lemmenparina esiintyvät Boriksen tytär Axinia (Xenia) ja prinssi Gavust, joka on identifioitu Erik XIV ja Kaarina Maununtyttären pojaksi, Ruotsin prinssi Gustafiksi.

Tällä varhaiselle libretolla on taustanaan ripaus todellista historiaa:

Prinssi Gustaf oli tullut houkutelluksi Venäjälle tsaari Iivana Julman toimesta ja nautti myös Iivanan seuraajan, Boris Godunovin (tsaarina 1598-1605) vieraanvaraa. Tsaarit laskivat hyötyvänsä maanpaossa elävästä kruununprinssistä, jonka vallananastaneet sedät herttuat Juhana (Juhana III) ja Kaarle (Kaarle IX) olivat istuneet Ruotsin valtaistuimella sitten prinssin isän Erik XIV vallastasyöksemisen, Sigismundin lyhyttä hallituskautta lukuunottamatta.

Boris Godunov meni jopa niin pitkälle , että esitti prinssille aviota tyttärensä Xenian kanssa luvaten myötäjäisinä Liivinmaan ja Suomen, jotka yhteistyössä Gustafin kanssa valloitettaisiin Ruotsilta. Prinssi kieltäytyi tarjouksesta ja vieraasta tuli vanki.

Prinssi lähetettiin Tverin piirikunnassa sijaitsevaan pieneen Kashinin kaupunkiin, jossa hän eli vartioituna, mutta suhteellisen mukavasti, kunnes kuoli tuntemattomasta syystä vuonna 1607 vain 39-vuotiaana. Gustaf sai merkityksettömän haudan Kashinissa, koska paikallisen varuskunnan päällikkö varasti tsaarin hautajaisia varten lähettämät varat.

Odotan malttamattomana jo liikkeellä olevaa aineistoa Suomesta. Mukana
on myös otsikon opus (Biaudetin kirjoittama prinssin elämänkerta), joka Suomesta saadun ystävällisen vinkin ansiosta vihdoin paikallistettiin.

Odotellessa kokosin vertailun vuoksi, aikajanalle ja oheen sen, mitä tiedämme muista lähteistä prinssi Gustafin langon ja Emerentian isän Henrik Claesson Tottin elämänvaiheista.

Henrik Tott syntyi 1570-luvun pinnassa. Hänen vanhempansa olivat Claes Akesson Tott ja Kerstin Henriksdr Horn af Kanckas.
Claes Tott oli kunnostautunut sotapäällikkönä ja hallintomiehenä Ruotsin itäisissä maakunnissa, mutta vastutettuaan herttua Sigismundin ruotsiintuloa, joutui Juhanan III epäsuosioon ja menetti virkansa & läänityksensä.

Henrik kirjoittautui Rostockin yliopistoon kesäkuussa 1588, mutta jo 17.10.1589 hänet tavataan Helmstedtin yliopiston kirjoista. Syytä opiskelupaikan vaihtumiseen ei tunneta.

Vuonna 1590 Erik-kuninkaalta vallankaapanneet esittelivät Ruotsissa uuden kruununperimysjärjestyksen, joka nimenomaisesti poissulki
Erik XIV sukuhaaran oikeuden Ruotsin kruunuun. Samalla mahdollistettiin kuninkuuden periytyminen matriarkaalisesti Ruotsin valtakunnassa.

Erikin seuraaja, velipuoli kuningas Juhana III, kuoli vuonna 1592 ja hänen poikansa, epäsuosittu katolinen Sigismund astui valtaan.

Henrik Tott on tällävälin päättänyt opintonsa ja palannut Ruotsiin, jossa hänet mainitaan kuninkuutta tiukasti tavoittelevan Kaarle-herttuan kamaripalvelijana (kammarsven) v. 1597. On tässä yhteydessä merkillepantavaa, että MOLEMMAT Sigrid Vasan tulevista puolisoista; sekä Henrik Tott, että Nils Nilsson Natt och Dag, olivat alunperin Kaarlen hovissa palvelleita (Natt och Dag oli Kaarlen puolison hovimestari) ja niinmuodoin “herttuanmiehiä”.

“Herttuanmiehenä” Henrik naitetiin samana vuonna (1597) itseään yli viisi vuotta vanhemmalle, kuningas Erikin ja Kaarina Maununtyttären ainoalle tyttärelle prinsessa Sigrid Vasalle, joka isänsä vallastasyöksemisen ja murhan seurauksena oli asetettu äitinsä kanssa de facto vankeuteen Liuksialan läänitykselle, lähelle valtakunnan itärajaa.

Erik XIV vallastasyöksyyn aktiivisti osallisena ollut Kaarle laskelmoi naittaessaan nuorukaisen jo ensiavioonsa ylikypsälle (31 vuotiaalle) prinsessa Sigridille kontrolloivansa/ estävänsä Erik XIV kilpailevan ja “oikean” sukulinjan jatkumisen. Henrik Tott oli joko nimenomaisesti saanut ohjeet olla siittämättä jälkeläisiä vaimolleen, tai ainakin hänen oli annettu ymmärtää sen suuntaiset toiveet. Mahdollisen lipsahduksen sattuessa toivottiin luonnon tekevä tehtävänsä ja korjaavan talteensa kuningas Erikin “äpärälapsen” (Kaarle-herttuan käyttämä puhuttelunimi veljentyttärestään) ja tämän epätoivotun jälkeläisen.

“Luonto” toimikin toisin, täysin herttuoitten suunnitelmien vastaisesti! Henrik Tott, joko aidosti “rakastui” vaimoonsa, tai havahtui nopeasti vyöryvien tapahtumien tuoksinassa tajuamaan oman potentiaalinsa “laillisen” kuningsalinjan jatkajana & kuninkaallisen Vasa-Tott-suvun kantaisänä, mahdollisesti molempia.

Aviotaan seuraavana vuonna, vielä herttuan & valtionhoitajan suosiossa ollessaan, hänet nimitettiin Turun linnan komentajaksi (befälhavare) lokakuussa 1598.
Hämmästyttävästi huomaamme Alftan-kronikan asettavan sukuun kuuluvan Henrik Hanssonin (Stodiusten kantaisän) samaan linnaan, lähes samalle vakanssille (ståthållare på Abo slot) suurinpiirtein samoihin aikoihin.

Henrik Tott on vedenjakajalla. Kaarle-herttuan “hännymiehestä” sukeutuu tuona vuonna, Turun linnassa Kaarle-kuninkaan haastaja & aktiivi vallantavaoittelija lankonsa ja vaimonsa nimissä. Sigrid synnyttää vuonna 1598 Ake-nimisen pojan. Nyt Henrik taistelee myös lapsensa ja tulevien lastensa perintöoikeudesta.

Kuningas Sigismund oli vuonna 1598 paennut Ruotsista setänsä Kaarle-herttuan nujertamana, eikä palannut Tukholmaan enää koskaan. Kaarle julistettiin vuoden 1599 pidetyillä herrainpäivillä Ruotsin hallitsevaksi perintöruhtinaaksi.

Suomen ja Viron aatelisto vastusti säätyjen päätöstä. Koko valtakunta natisi liitoksissaan.

Kaarle-herttua, vihansa sokaisemana, ryhtyi kostoretkeen pettureitten kukistamiseksi heti ja harkitsematta. Hänen missionsa oli mitä suurimmassa
määrin henkilökohtainen ja kaksitavoitteinen: kukistaa katolisen Sigismundin vallanpalautusaikeet lopullisesti ja katkaista pää Venäjän tsaarin hautomalta juonilta Erik-kuninkaan elokuussa 1599 Moskovaan saapuneen Gustaf-pojan ja “laillisen kuningaslinjan” palautuksesta Ruotsin valtaistuimelle.

Tsaari Boris Godunov oli jo pitkään mielihyvällä seurannut Kaarlen ja Sigismundin keskinäistä kamppailua ja laskenut hyötyvänsä epäsovusta & verenhukasta.


Godunovin toiveena oli antaa ruotsalaisten ja puolalaisten vallantavoittelijoiden näännyyttää toisensa ja marsittaa sitten omien joukkojensa kärjessä vallastasyöstyn kuningas Erikin ainut poika, kruununprinssi Gustaf Liivinmaan ja Viron kautta Suomeen ja suotuisimmassa tapauksessa Ruosinkin valtaistuimelle. Gustaf olisi tuolloin Venäjän tsaarin “nukkehallitsija” ja häneen sidottu sukusitein naittamalla Gustaf Boris Godunovin omalle tyttärelle Xenialle.

Muodollisena syynä ja virityksenä aktiin olisi käytetty Kaarlen ajattelematonta lupausta Narvan luovutuksesta Venäjälle, jonka toteutumatta jääminen antoi tsaarille tekosyyn olla allekirjoittamatta Täyssinässä tehtyä rauhaa.

Boris Godunov yllytti prinssi Gustafia haastamaan suoraan setänsä vaatimalla tätä luovuttamaan Viron ja Suomen itselleen. Jos herttua, kuten varmaa oli, kieltäytyisi, antaisi tsaari venäläisiä joukko-osastoja prinssin käyttöön tavoitteen toteuttamiseksi sotilaallisesti.

Boris Godunovin loistava taktinen veto sammahti prinssi Gustafin itsepäiseen vastustukseen. Gustaf systemaattisesti kieltäytyi pettämästä isänmaataan
asettumalla sen arkkivihollisen saappaisiin. Prinssistä tuli valttikortin asemesta vanki. Kuningas Erikin-linjan lojalistien ja Kaarle-herttuan huomio kiintyi nyt entistä ilmeisimmin Henrik Tottin suuntaan.

Mutta missä oli Henrik?

Jo ennen kuin herttua jyskytti kanuunankuulilla Turun linnan pääporttia, oli Henrik Tott paennut Helsinkiin ja sieltä edelleen Arvid Tönnesonin hätäisesti kokoamien laivojen mukana perheineen Tallinaan. Oliko Henrik Tottin laivurina eräs Mårten-niminen, lainukijanakin tunnettu Brändöstä?, etsii vielä todistettaan.

Linnan puolustuksen Henrik oli delegoinut Henrik Hanssonille (Alftan-sukua), joka jalka sitten kronikan mukaan” blef med en stycke-kula afskutit igenom järnporten Ifrån Tallinmäki, ståndandes sig till olycka, på slotts Borggården, då Hertig Carl intog Abo slot och hela Finland, af hwilken skada han förorsakades låta sig bära på en stol ut, och lefwerera Honom Slotts Nycklarne, och brukade sedan en trä-fot, unde filius cognomen obtinebat Stodii.

Todellista saalistaan paitsi jäänyt Kaarle-herttua antoi hurjan luontonsa tuta:

Kostonhimoisena han mestautti heti paikalla kymmeniä henkilöitä, erityisesti sellaisia joita kohtaan hän kantoi yksityistä vihaa. Hän jopa herjaa kuolleita, kuten kertomus Klaus Fleminigin ruumiin häpäisemisestä osoittaa.

Niitä ruotsalaisia ja suomalaisia, jotka olivat onnistuneet pakenemaan Viroon hän vaatii lähettinsä välityksellä saapumaan Ruotsiin “koska he useiden muiden rauhattomien henkilöiden kanssa olivat myrkyllisillä juoneillaan saattaneet valtakunnan vaikeaan tilaan”. Ehkä päällimmäisenä hänen privaattilistassaan on “pettureista petturein” Henrik Claesson Tott.

Henkilökohtaisen uhkan sokaisemana hän kiirehtii pakolaisten kannoilla valloittamaan Suomen jälkeen Viroa.

Matkan varrella hän herjaa ja runoo ympärilleen milloin Sigismundin-, milloin Moskovan-, tai Erikin-linjan lojalisteiksi kokemiaan.

Osansa saa esim. Narvan linnapäällikkö Otto Yxkull:

“Huomaan, että tuo kunniaton Otto Yxkull on vanginnut lähettimme ja varastanut postimme. Hän on siis pelastaakseen Narvan puolalaisille
liittynyt Suomesta paenneiden kavaltajien joukkoon”.

Tallinan käskynhaltija Georg Boije af Gennäs (kirjeessä hänelle):

“Sinä senkin siellä Liivinmaalla, samanlainen kuin kavaltajat Suomessakin, joiden kanssa väijytte henkeäni! Jätä ruikutuksesi; sillä teen sinulle samaa, jota itse olit aikonut minulle. Miksi annoit apuasi paavilaisille saattaa Liivinmaa Puolan valtaan?!

Tallinnan varuskunnan avainten luovuttajaksi (antautumisen merkiksi) osoittautuu Alftan-kronikan mukaan Turun Henrik Hanssonin veli , Rålamb Hansson, joka merkillepantavasti ojentaa avaimet “kuningas Sigismundille luovutettavaksi”, Kaarle kun kruunattiin virallisesti kuninkaaksi vasta vuonna 1607.

Henrik Tott ja muut “kavaltajat” joutuivat pakenemaan linna linnalta Viroa valloittavin Kaarlen joukkojen alta, tai alentumaan anomaan armoa.

Armonanojiin kuuluivat mm. Puotilan Anders Larsson ja Pernajan Arvid Tönnesson Wildeman. Anojiin ei alleviivatusti kuulunut Henrik Claesson Tott!

Vuoden 1599 lopulla Henrik & Sigrid perheineen ovat jo tilapäisessä turvassa Kuurinmaan herttuan Friedrichin hovissa.

Mitaussa Henrik Tott tarttuu kynään ja tiivistää haaveensa paperille:

Ensin koukeroisin kirjaimin: Heinrich Tått zu Siudeby” ja sen alle neljään kenttään jaettu vaakunakilpi; sen ensimmäiseen ja neljänteen osaan hän piirtää Ruotsin kolme kruunua, toiseen Göta-vaakunan; leijonan kolmen virran yllä ja vain kolmanteen entisen omansa, Tott-suvun vaakunan. Kilpi on katettu sydänvaakunalla, joka kuvaa Vasa-suvun sukuvaakunaa . Kypärän kruunaa majesteetillinen Ruotsin kruunu.

Vielä kesällä 1600 tavataan Henrik Riiassa. Ennen vuoden loppua (14.12.) 1601 on hän jo kuollut.

Mitä tapahtui?

Ehkä osa vastauksesta on löydettävissä edellä mainituista, Biaudetin kokoamista, Vatikaanin salaisistakin salaisimman jesuiitta-arkiston dokumenteista, joiden varaan Biaudet on rakentanut prinssi Gustafia käsittelevän elämänkertaansa.

Varmuudella tiedämme, että tuossa, Suomessa liki tuntemattomaksi jäänneessä opuksessa on tallella “hävinneitten historia”, sellaisena kuin se Vatikaanin arkistoista välittyy.


Kadonneet Tott-lapset (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&start=30#p8328)

Henrik Claesson Tottin kuolinsyy ei ole tiedossa. Luultavasti hivuttava arsenikkimyrkytys, kuten niin monilla noihin aikoihin. Henrik oli kuollessaan n. 30-vuotias, mies parhaassa iässään.

Tsaari Iivana Julma kuoli 18.3.1584, jonka jälkeen sijaishallitsijana toimi hänen vävynsä Boris Godunov, mielenvikaisen lankonsa Feodorin puolesta. Feodorin kuoleman yhteydessä Borisista tuli virallisesti tsaari vuonna 1598. Hän soti menestyksekkäästi Ruotsia vastaan 1590-1595 ja solmi runsaasti kauppalinkkejä Eurooppaan, mutta menehtyi äkillisesti vuonna 1605.

Henrik Claesson Tott oli vahvasti "oppositiomies" kuollessaan. Vaakunapiirtelyistään ja tottelemattomuudestaan Kaarleen nähden hänet olisi voitu tuomita kuolemaan Ruotsissa. Mutta kuinka ollakaan, hänkin siirtyi ajasta ikuisuuteen mystisissä olosuhteissa Riiassa, jonka portteja juuri samaan aikaan kolkutteli kostonhimoinen Kaarle.

Alftan-kronikan ja kadoksissa olevien Tott-lasten (Claes & Kerstin) kannalta aivan kriittinen ajankohta on Henrikin & Sigridin Suomesta paon vuosi 1599. Henrik ja perheensä olivat todistettavasti Helsingissä. Heidän ja muittenkin Kaarle-herttuan vihaa pakenevien pakomatka Tallinaan (Rääveli) jatkui Wildemanin hätäisesti kokoamilla laivoilla. Missä oli laivuri Mårten, jälkipolvien Brennerukseksi mieltämä, Brändöstä?

Mihin Ruotsin historiasta hävisivät Claes & Kerstin, kunigas Erikin suorat jälkeläiset, joiden äidistäsyntyminen “mödernebörd”, on Tukholmalta jäänyt dokumentoimatta?

Vielä pieni lisäkommentti Henrik Tottin ja Henrik Hanssonin “tehtävänkuvauksiin” Turun linnassa. Käskynhaltija-titteli oli kunnianimitys. Linnalla ja linnaläänillä oli vielä erillinen linnanpäällikkö, aktiivi vallankäyttäjä virkamiehiin ja vouteihin nähden. Näiden lisäksi tapahtui Turussa ja Tallinnassa runsaasti “vahdinvaihtoja” & delegointia noina ankarina aikoina.

On näin myös täysin mahdollista, että Alftan-kronikan Henrik & Rålamb Hanssoneille antamille, äkkiseltään jo "varatuilta" tuntuville titteleille, löytyy looginen selitys.

Vasa-suvun jäsenet olivat tunnettuja kirjallisista harrastuksistaan.
Kustaa Vaasa itse kirjoitti elinaikanaan kirjeitä päivittäin, monet näistä ovat
säilyneet. Erik piti säännöllisesti päiväkirjaa. Nämä Kaarina Maununtytär toimitti pojalleen prinssi Gustafille, heidän viimeisessä tapaamisessaan Tallinnassa. Käsikirjoituksista ei juuri ollut Gustafille iloa, sillä hän oli pakolaisvuosinaan unohtanut ruotsinkielen lähes tyystin. Ilmeisessä rahapulassa hän panttasi kirjat Vilnassa, josta ne löysivät myöhemmin tiensä Tukholman Kuninkaalliseen kirjastoon. Ehkäpä korteissa on vielä jotain Sigridiltäkin. Tott-suvun osalta olen niinikään optimisti.


Yhteenveto väliajalla (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&start=30#p8347)


Alla tämänhetkiset käsitykseni ketjun aiheesta & Alftan-kronikan synnystä, siihen liittyvistä henkilöistä ja tapahtumista:

Kaarina Maununtytär, jonka isä Magnus Månsson (Helsing) oli talonpojan poika Borgsjön pitäjästä Medelpadissa, toimitettiin isänsä sukulaisen, kuningas Erikin seniorisihteerin, Mårten Helsingin suosiollisella myötävaikutuksella Tukholman linnaan, jossa hänet esiteltiin
kuningas Erikille. Kaarinasta tuli ensin Erikin “frilla” ja sittemmin Ruotsin kuningatar. Kaarina ei siis olisikaan “pähkinänmyyjä tukholmalaiselta torilta”, tai Gert Cantorin suojatti, vaan hänellä olisi ensikerran looginen “tarkoitus” valtapelin nappulana.
Tämä poikkeaa kaikesta aiemmin esitetystä ja perustuu avainhekilöiden sukujen tutkimukseen & löydettyihin linkkeihin.


Mårten Helsingin apulaisena, juniorisihteerinä Erikin hovissa toiminut Alftan-suvun kantaisä Hans Eriksson Alftan avioitui Kaarina Maununtyttären, kuninkaan henkivartiokaartin upseerina toimineen veljen, Sofia-tyttären kanssa. Tälläkin aviolla oli poliittinen tarkoitus; se vahvisti kuninkaan ympärille koottua lojalistiryhmää.

Erik itse oli läsnä vihkiäisissä ja luovutti sulhaselle 111 luodin (1 kg 474 gr) hopeakannun, joka todistettavasti säilyi Alftan-suvun perintökalleutena aina 1800-luvulle asti, jolloin se myytiin kauppaneuvos Kyntzelin valityksellä tukholmalaiselle kultasepälle. Kannun salalokeroissa säilytettiin Alfta-suvun perimätiedon mukaan’ “tietoja lahjan antajasta (s.o. kuningas Erikistä)
ja sen omistajista (s.o. sukukronikka). Kannun luovutus on voinut tapahtua, jossain muussakin “perhejuhlassa”. Perimätieto mainitsee korostetusti juuri “perhejuhlan”. Alftanit kuuluivat siis Erikin perheeseen (extended royal family).

Erikin syöksivät, pian hänen avionsa jälkeen, vallasta kuninkaalliset velipuolet; herttuat Juhana & Kaarle. Erik perheineen vangittiin. Kuninkaan kohtalona oli kuolla velipuoltensa murhauttamana. Leski Kaarina lähetettiin Liuksialaan.
Hänen lapsistaan vain Sigrid sai seurata äitiään, poika Gustaf passitettiin maanpakoon Europpaan, jossa hän vietti kiertolaiselämää lähes kerjäläisenä, kunnes joutui Venäjän tsaarin kynsiin. Hän sai tavata äitinsä vain kerran aikuisena Räävelissä. Aidillä ja pojalla ei ollut enää yhteistä kieltä ja Kaarina tunnisti poikansa vain syntymämerkistä, sanotaan.

Kaarina ja Sigrid elivät jatkuvan silmälläpidon alla Liuksiallassa, heidän jokainen liikkensä ja toimensa oli kuninkaan vakoojien tiedossa. Itseasiassa he olivat vankeina silloisessa “Siperiassa”, valtakunnan äärirajoilla.

Gustaf, kruununperijänä, oli vallananastajien suurimman paniikin ja pelon aihe (kuten tsaarin juonittelut oikeutetusti vahvistivat), mutta myös Sigridin avio oli “poliittinen” tapahtuma. Hänet naitettiin Kaarle-herttuan toimesta juuri opintonsa päättäneelle Henrik Claesson Tottille, joka oli vaimoaan yli viisi vuotta nuorempi. Avio tapahtui Sigridin ollessa jo “ylikypsä”. Herttuan nimenomainen toive oli, ettei vallanpitäjille lojaaliksi ymmärretty Henrik Tott, siittäisi vaimolleen lapsia (s.o. potentiaaleja kruununtavoittelijoita & vehkeilijöitä).

Toisin kävi Tott-Vasa parille syntyi lapsia solkenaa, jopa siten, että hovi menetti täysin kontrollinsa heidän syntymiinsä ja nimiinsä nähden, kuten säilyneet asiakirjat todistavat. Henrik Tott oli Gustafin vangiksijoutumisen seurauksena tajunnut oman potentiaalinsa “laillisen kuningaslinjan esitaistelijana” ja “tulevan” Ruotsin hallitsijalinjan patriarkkana. Tämän osoitukseksi hän piirsi pakomatkalla Mitaussa uuden kuninkaallisen vaakunan itsellen ja lapsilleen. Sen kentistä vain yksi oli Tottien perinteinen motiivi, muut kolme ovat Vasa-suvun tunnuksia. Kaiken kruunasi Ruotsin majesteetillinen kruunu. Tätä vaakunaharjoitelmaa säilytetään tänä päivänä Mitaun kaupunginmuseossa. Tukholmassa Kaarle IX (Kaarle-herttua) kutsuu Sigridiä veljensä “äpärälapseksi”.

Vanhaa kansanviisautta noudattaen Henrik Tott, jakoi kullanarvoiset lapsensa kahteen “koriin”; niihin joiden syntymä (mödernebörd) oli Tukholman hovin tiedossa ja niihin, jotka olivat syntyneet pakomatkan aikana ja jätetty Suomen saariston turvaan kasvatettaviksi.

Henrikillä oli siis suunnitelma ja sen varalle toinen.

Hän sai maksaa juonittelunsa hengellään, pian Mitaun vaakunaharjoittelun jälkeen.

Ruotsin hovi sulki syliinsä Ake Claesson Tottin ja näin titteleiden ja mammonan yltäkylläisyydellä tukahdutti mahdolliset juonittelut tältä taholta.

Henrikin varhainen kuolema riisti Erik-lojalisteilta liikkeen “primus motorin”. Hänen suunnitelmansa oli pienen, asialle vihkiytyneen piirin tiedossa. Olen viitannut tässä Helsing-von Celse (Alftaneus)-Alftan-ryppääseen.

Aika ajoi kuitenkin ohi, eikä varasuunnitelmalle löytynyt enää käyttöä, eikä ajajaa. Ake Henriksson Tott mahdollisesti kuului informoituihin, mutta käänsi epämielyttävälle ja maineensa vaaraan saattavalle salaliitolle selkänsä.

Henrikin ja Sigridin Suomen saaristoon, laivuri Mårten “Brennerin” kasvatettavaksi jätetyt lapset (tai lapsi), kasvoivat hänen huostassaan, ympäristön laivurinlapsiksi mieltämänä. Mårten allekirjoitti lojaalisuuslupauksen Kaarlelle, salaisuuden ja päänsä säilyttääkseen.

Lapsista kasvoi Vasa-suvun todellisia perijöitä niin ulkonäkönsä, kuin luontonsa puolesta. Lapsille (lapselle) kerrottiin vasta aikuisiässä heidän (hänen) todellinen syntyperänsä.

Emerentia solmi järjestetyn avion sukulaisensa, sisäpiirin Ericus Erici (Alftanus) kanssa.

Alftan-kronikka syntyi heidän poikansa Abaham Erici Alftanuksen kynästä 6.3.1695. Kyseessä oli alunperin perheen sisäinen ja varjeltu dokumentti, jota säilytettiin Erik XIV perhejuhlassa lahjoittaman hoeakannun salalokerossa.

Suvun julkinen profiili on kirjattuna ajan tuomiokirjoihin ja Israelin epitafioon Isonkyrön kirkossa. Israel jättää epitafioonsa kuitenkin vinkkejä: “äiti on Elin Brändöstä”, miksi ei Brennerus , tai Mårtensdotter? Epiotafioon liitetty votiivimaalaus menee vielä pitemmälle; kuvattu perhe kiittää selvitystä, suuresta uhasta, josta uhri on annettu. “Uhrilampaana” maalauksen alakulmassa kuvataan valkeapukuinen hahmo, jonka nimeksi kenttään kirjoitettuna on tulkittu” Emer:tha”.

Ruotsissa, sillävälin, Erikin-ajan lojalistien ryhmä on siirtänyt tietoa salaisesta Vasa-Tott-suvun haarasta eteenpäin.

Eräs asialle vihkiytynyt on valtakunnanhistorioitsija Magnus von Celse (Alftaneus-Helsing).

Henrik Tottista ja Sigrid Vasasta polveutuneen virallisen linjan viimeisen, Claes Akesson Tottin kuollessa Pariisissa, Erikin ja Kaarinan jälkeläislinja näyttää sammuneen.

1700-luvun puolivälissä koittaa Erikin “rehabilitioinnin” aika. Valtakunnahistorioitsija von Celse katsoo aiheelliseksi raoittaa jo riittävän vanhan ja nyt vaarattoman “salaliiton” verhoa. Koepallona hän julkaisee privaatiksi tarkoitetun Alftan-kronikan ykkössivun Emerentia Tott-mainintoineen.

http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/ (http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/)

Julkaisussa korostetaan sivujen käsittelevän Alftan-suvun ISĂNPUOLEISTA polveutumista, joka tuolloin tuntuu turhalta, koska ajan sukupuut olivat lähes säännönmukaisesti partiarkaalisia. Von Celsen hallussa on siis ollut myös Alftanien äidinpuoleinen, suoraan Vasa-sukuun vievä puu.

Miksi sitä ei julkaistu, olen kysynyt?. Von Celse eli vielä kymmenkunta vuotta kronikan ensisivun ilmestymisen jälkeen.

Oliko hän kenties fyysisesti, tai psyykisesti kykenemätön julkaisun jatkoon. Menikö “tilaus” ohi?


Summa summarum:

-On dokumentoidusti (SRA Gen 38, f. 29v) osoitettavissa että Tott-Vasa-parin viidestä lapsesta, vain kolmen jälkiä on voitu seurata Ruotsin historian virallisissa asiakirjoissa, ennen Alftan-kronikan julkaisua.

-On varmuudella Taivassalon tuomiokirjoista todennettavissa, että Alftan-suvun hallussa oli 111 luodin kuninkaallinen perintökannu.

-Henrik Tottin haaveilut sukulinjansa tulevaisuudesta ovat niinikään verifioitavissa Mitaussa (Jelgava).

-Alftan-suvun seniorilinja Hukaisissa kantaa polvesta polveen Claes-perintönimeä.

-Alftan kronikan ja Emerentia Tottin julkaisu Ruotsin historiankirjoissa on fakta

-samoin Isonkyrön epitafio ja siihen liittyvä votiivimaalaus

-Isonkyrön kirkonarkistoista paljastui lisäksi sensaatiomaisesti
v. 2006 aiemmin julkaisematon, kaksiosainen Alftan-sukupuu, joka antaa Emerentia Tottille kuninkaallisen sukupuun.

Onko totuus siis vihdoinkin ulkona? Salaliittoko, vaiko monien sattumien samansuuntainen suma?

[Pekka Hiltunen]

Syy Henrik Henrikinpojan (Wärdh) asemaan Henrik Flemingin 1. vaimon Ebba Erlandsdotter Bååtin kuoltua näyttäisi olevan liitteessä: Flemingin pikkuserkku on tässä:

Virginia Eriksdotter, född 1 januari (http://sv.wikipedia.org/wiki/1_januari) 1559 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1559) på Kalmar slott (http://sv.wikipedia.org/wiki/Kalmar_slott), död 1633, var en frillodotter (http://sv.wikipedia.org/wiki/Frillodotter) till kung Erik XIV (http://sv.wikipedia.org/wiki/Erik_XIV).
Dotter till Erik och Agda Persdotter (http://sv.wikipedia.org/wiki/Agda_Persdotter). Virginia blev år 1566 av sin far erbjuden till gemål åt ryska storfursten Ivan Ivanovitj (http://sv.wikipedia.org/w/index.php?title=Ivan_Ivanovitj&action=edit&redlink=1), men hon valde att omkring 1586 gifta sig med den svenske frälsemannen (http://sv.wikipedia.org/wiki/Fr%C3%A4lse) Håkan Knutsson Hand (http://sv.wikipedia.org/wiki/H%C3%A5kan_Knutsson_Hand), ståthållaren på Kronobergs slott (http://sv.wikipedia.org/wiki/Kronobergs_slott). Hon var bosatt i Odensjö socken (http://sv.wikipedia.org/wiki/Odensj%C3%B6_socken) i Småland (http://sv.wikipedia.org/wiki/Sm%C3%A5land).
Virginia fick 7 maj 1585 av kung Johan (http://sv.wikipedia.org/wiki/Johan_III) sex gårdar i Västergötland (http://sv.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4sterg%C3%B6tland), och 1589 av hertig Carl (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karl_IX) fem hemman i Vadsbo härad (http://sv.wikipedia.org/wiki/Vadsbo_h%C3%A4rad).

PH

[Benedictus]

Tiedetään, että Brändön Mårten Simonsson nai Brändön tyttären.

Mitä muita tiloja hänellä on ollut?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=215991
lainlukija Hans Mårtensson Botby
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=215631
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199747
-Mårten Simonsson 1621
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=200174
-1609 Mårten Simonsson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=200750
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=204277
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=201340

[Giösling]

Palaan kronikan maaomaisuuden hupenemiselle annettuun selitykseen:

“Sedan Hertig CARL hade inkräktat Landet med hela Konungariket, lät han et Räfsta Ting gå öfwer hela Landet, huruledes hwar och en innehade Kongs och Adeliga Gårdar och Gods: då sammansatte desse tre bröder sig, och försålde sina Gårdar åt Jungf. Sigrid, K. ERICS Dotter, hwilken dem sedan orubbad behöll under sina Efterkommande.Men Claes Tott dem alla försålde, och nu höres wara reducerade.”

Kaarle-herttuan tutkintakäräjien pelossa aatelittomat Alftan-veljekset myivät omaisuutensa Sigrid-neidolle, pilkkahintaan, odottaen aikoja parempia (s.o. Erikin-linjan voittoa valtakamppailussa). Mitä ilmeisemmin maaomaisuus oli tarkoitus palauttaa suvulle heti ensitilaisuuden tullen, sopivassa muodossa.

Sigridin kuoltua Allftanien menetetyt tilukset joutuivat Ake Henriksson Tottin haltuun, noottimerkinnällä. Kaivattu tilaisuus ei vain tullut, tahtomallakaan; Ake Tott sulki silmänsä epämiellyttävän ja itselleen kiusallisen kontrahdin kohdalla. Alftanit jäivät sydämistyneinä nuolemaan näppejään!

Ake Henriksson Tottin oman, varhaisen poismenon jälkeen, Alftaneille näyttää uudelleen auenneen sauma, toive, tilaisuus. Alalaikäisen Claes Akesson Tottin maaomaisuuden valvojiin/ varjelijoihin Suomessa on onnistunut sujuttautumaan Alftanien (s.o. kronikan laatijan) tuleva appi, Claes Ericsson Torsk (Torche), suvun vanha liittolainen? Torskin yllättävän kuoleman ja Claes Tottin täysi-ikäisyyden tullen, viimeisetkin toiveet menettyjen tilusten takaisin saannista raukeavat lopullisesti. Claes MYI pois käsiään polttaneen kiusankappaleen, joka sitten palautettin kruunulle, kuten Abraham kronikkatekstissään katkerana manaa.

Sankkaa savua, ilman tultako?!

[Giösling]

Palaan kronikan maaomaisuuden hupenemiselle annettuun selitykseen:

“Sedan Hertig CARL hade inkräktat Landet med hela Konungariket, lät han et Räfsta Ting gå öfwer hela Landet, huruledes hwar och en innehade Kongs och Adeliga Gårdar och Gods: då sammansatte desse tre bröder sig, och försålde sina Gårdar åt Jungf. Sigrid, K. ERICS Dotter, hwilken dem sedan orubbad behöll under sina Efterkommande.Men Claes Tott dem alla försålde, och nu höres wara reducerade.”

Kaarle-herttuan tutkintakäräjien pelossa aatelittomat Alftan-veljekset myivät omaisuutensa Sigrid-neidolle, pilkkahintaan, odottaen aikoja parempia (s.o. Erikin-linjan voittoa valtakamppailussa). Mitä ilmeisemmin maaomaisuus oli tarkoitus palauttaa suvulle heti ensitilaisuuden tullen, sopivassa muodossa.

Sigridin kuoltua Allftanien menetetyt tilukset joutuivat Ake Henriksson Tottin haltuun, noottimerkinnällä. Kaivattu tilaisuus ei vain tullut, tahtomallakaan; Ake Tott sulki silmänsä epämiellyttävän ja itselleen kiusallisen kontrahdin kohdalla. Alftanit jäivät sydämistyneinä nuolemaan näppejään!

Ake Henriksson Tottin oman, varhaisen poismenon jälkeen, Alftaneille näyttää uudelleen auenneen sauma, toive, tilaisuus. Alalaikäisen Claes Akesson Tottin maaomaisuuden valvojiin/ varjelijoihin Suomessa on onnistunut sujuttautumaan Alftanien (s.o. kronikan laatijan) tuleva appi, Claes Ericsson Torsk (Torche), suvun vanha liittolainen? Torskin yllättävän kuoleman ja Claes Tottin täysi-ikäisyyden tullen, viimeisetkin toiveet menettyjen tilusten takaisin saannista raukeavat lopullisesti. Claes MYI pois käsiään polttaneen kiusankappaleen, joka sitten palautettin kruunulle, kuten Abraham kronikkatekstissään katkerana manaa.

Sankkaa savua, ilman tultako?!

Maaomaisuus oli myyty Sigridille tämän avioitumisen aikoihin. Sen katsottiin olevan turvassa hänen takanaan, olihan Sigrid kuninkaan tytär ja sukulainenkin äitinsä kautta silloin, myöhemmin suora esiäiti Abrahamille.

Kronikan kirjoittaja (s.o. Abraham Alftanus) seuraa omaisuuden vaiheita lähes samanmoisella mielenkiinnolla kuin esipolvipolkujaan, tuntien suorastaan tuskaa perintömaiden menetyksestä.

Miksi Abraham olisi sepustellut tarinan näistä tiluksista myynnistä aina kruunullepalautukseen asti, ellei tarina olisi tosi?

Minusta melko epätodennäköistä selväjärkiseltä papilta. Nykytutkimus on epäonnistunut tilusten identifioinnissa; olisiko yritettävä uudelleen?

[Benedictus]

Mårten Simoninpojan appi Anders Erikinpoika näyttää syntyneen 1535-40 ja hänen tyttärensä 1560-luvulla. Tämän tyttären ja Mårten Simoninpojan avioliitto puolestaan on solmittu noin 1580-85. Tästä avioliitosta olivat ainakin vanhin pojista, Henrik Mårteninpoika, äitinsä isän kaima Anders Mårteninpoika, Johannes Martini Brennerus ja tytär Helena. Helenan on täytynyt solmia avioliitto Ericus Ericin (Alftan) kanssa 1609 ja 1617 välisenä aikana, jolloin Erik toimi Helsingin koulun rehtorina. Heidän tyttärensä Karin onkin kuoliniän perusteella syntynyt 1615.[14 (http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm#14)]
Mårten Simoninpojan jälkimmäisestä avioliitosta Margareta Knutintyttären kanssa oli varmasti Petrus Martini Brennerus ja todennäköisesti Claudius Martini Brennerus, jonka ura alkoi vasta 1630 tavanmukaisesti sotilaspappina. Hans Mårteninpojan äiti jää epävarmaksi. Koska Petrus Martini Brennerus oli jo 1625 Espoon kappalainen, on Mårten Simoninpojan ja Margareta Knutintyttären avioliitto solmittu aivan 1600-luvun ensimmäisinä vuosina.


Rupesin pohtimaan, että onko Mårten Simonssonin 1.vaimosta minkäänlaista oikeaa lähteisiin perustuvaa tietoa?
Kaikenlaisia arvailuita ja tarinoita näyttäisi olevan, mutta missä sanotaan tämän olleen Brändön Erik Philipssonin jälkeläisen tai tämän pojan jälkeläinen?
Koska, sekä Henrik Mårtensonilla, kuin Elin Mårtensdotterilla oli Anna nimiset tyttäret, saattaisi tuo puoliso olla Anna nimeltään, tosin Claes Brenneruksella oli myös Anna, joka taas on voitu nimetä äidinäitinsä Anna Vitickan mukaan.


Onko siis missään todellista lähdettä, missä Mårten Simonssonin vaimoksi mainitaan N. Andersdotter tai koko nimi?

[Giösling]

Mårten Simoninpojan appi Anders Erikinpoika näyttää syntyneen 1535-40 ja hänen tyttärensä 1560-luvulla. Tämän tyttären ja Mårten Simoninpojan avioliitto puolestaan on solmittu noin 1580-85. Tästä avioliitosta olivat ainakin vanhin pojista, Henrik Mårteninpoika, äitinsä isän kaima Anders Mårteninpoika, Johannes Martini Brennerus ja tytär Helena. Helenan on täytynyt solmia avioliitto Ericus Ericin (Alftan) kanssa 1609 ja 1617 välisenä aikana, jolloin Erik toimi Helsingin koulun rehtorina. Heidän tyttärensä Karin onkin kuoliniän perusteella syntynyt 1615.[14 (http://www.genealogia.fi/genos/70/70_222.htm#14)]
Mårten Simoninpojan jälkimmäisestä avioliitosta Margareta Knutintyttären kanssa oli varmasti Petrus Martini Brennerus ja todennäköisesti Claudius Martini Brennerus, jonka ura alkoi vasta 1630 tavanmukaisesti sotilaspappina. Hans Mårteninpojan äiti jää epävarmaksi. Koska Petrus Martini Brennerus oli jo 1625 Espoon kappalainen, on Mårten Simoninpojan ja Margareta Knutintyttären avioliitto solmittu aivan 1600-luvun ensimmäisinä vuosina.


Rupesin pohtimaan, että onko Mårten Simonssonin 1.vaimosta minkäänlaista oikeaa lähteisiin perustuvaa tietoa?
Kaikenlaisia arvailuita ja tarinoita näyttäisi olevan, mutta missä sanotaan tämän olleen Brändön Erik Philipssonin jälkeläisen tai tämän pojan jälkeläinen?
Koska, sekä Henrik Mårtensonilla, kuin Elin Mårtensdotterilla oli Anna nimiset tyttäret, saattaisi tuo puoliso olla Anna nimeltään, tosin Claes Brenneruksella oli myös Anna, joka taas on voitu nimetä äidinäitinsä Anna Vitickan mukaan.


Onko siis missään todellista lähdettä, missä Mårten Simonssonin vaimoksi mainitaan N. Andersdotter tai koko nimi?

Minusta ei tässä vaiheessa kannattaisi laukoa "totuuksia" esim. siitä, missä Mårten Simonssonin aviossa Helena ja Calaudius ovat syntyneet, varsinkaan kun ei ole esittää mitään todisteita väitteittensä tueksi.

Itse olen esittänyt hypoteettisesti, että he olisivat kaksoset ja nimenomaan nuo kadonneet Tott-lapset.

[Pekka Hiltunen]

Minusta ei tässä vaiheessa kannattaisi laukoa "totuuksia".../.. olen esittänyt hypoteettisesti

Patako tässä kattilaa soimaa?

PH

[Giösling]

Patako tässä kattilaa soimaa?

PH

Onko lukutaito kenties hukassa? Olen esittänyt HYPOTEESEJA, kanssakeskustelija tuntuu löytävän FAKTOJAKIN, tosin ilman referenssejä. Siinä se pieni, mutta merkityksellinen ero!

[Benedictus]

Rupesin pohtimaan, että onko Mårten Simonssonin 1.vaimosta minkäänlaista oikeaa lähteisiin perustuvaa tietoa?
Kaikenlaisia arvailuita ja tarinoita näyttäisi olevan, mutta missä sanotaan tämän olleen Brändön Erik Philipssonin jälkeläisen tai tämän pojan jälkeläinen?
Koska, sekä Henrik Mårtensonilla, kuin Elin Mårtensdotterilla oli Anna nimiset tyttäret, saattaisi tuo puoliso olla Anna nimeltään, tosin Claes Brenneruksella oli myös Anna, joka taas on voitu nimetä äidinäitinsä Anna Vitickan mukaan.


Onko siis missään todellista lähdettä, missä Mårten Simonssonin vaimoksi mainitaan N. Andersdotter tai koko nimi?

Jotta pysytään faktoissa, toistan kysymykseni: onko Mårten Simonssonin 1.vaimosta missään tarkempaa todellista tietoa tai lähdettä tiedolle?

[Pekka Hiltunen]

Onko lukutaito kenties hukassa? Olen esittänyt HYPOTEESEJA, kanssakeskustelija tuntuu löytävän FAKTOJAKIN, tosin ilman referenssejä. Siinä se pieni, mutta merkityksellinen ero!
Ehkä olen väärässä, mutta ymmärsin niin, että Benedictus pyrki ensin esittelemään tähänastisia käsityksiä - faktoista ei ole vielä kai mitää absoluuttisen varmaa ollut esillä - ja esitteli omia pohdintojaan sekä peräsi todisteita eli näyttöä hypeteesin tueksi. Kuitenkin omien tekstienne mukaan olette itse nimenomaisesti todennut esittävänne hypoteeseja, ja kiusaus oli nyt liian suuri "heittää" tähän huonosti harkittu , mutta tahattomasti näköjään tahdittomanai käsitetty "kevennys", mikä ei tietenkään kuulu asialliseen keskusteluun.

Lupaan nyt vastaisuudessa - ainakin tämän ketjun osalta - pysyä puhtaasti asialinjalla väärinkäsitysten ja asiaan mitenkään liittymättömän kinastelun välttelemiseksi, koska aihe kaipaa lisäinformaatiota eli faktoja monienkin, mahdollisesti erheellisten hypoteesien kumoamiseksi ja "lopullisen" teorian muodostamiseksi siltä osin kuin siihen on perinteisin genealogisin metodein mahdollista päästä, jatkamalla tähän saakka varsin hedelmällistä yhteistyötä keskustelun, vaikkakin välillä vähän rönsyilevänkin muodossa. Mitä tulee referensseihin, niin on kai sellainen yleisperiaate edelleenkin vallalla, että tieteelliseen genealogiseen näyttöön oman ymmärrykseni mukaan tarvitaan vähintään kaksi toisistaan riippumatonta, mutta yhdenmukaista - tai edes yhden suuntaista lähdettä. Lukutaidossani on paljonkin puutteita, mutta sen lisäksi on ymmärryskykynikin varsin rajallinen. En kuitenkaan usko, että se voisi olla rajoituksena Internetin keskustelufoorumilla käytävän neuvonpidon esteenä, vaikka "todellisessa elämässä" seuransa valitseekin itse kukin suuremmalla kritiikillä, itsekritiikki mukaan lukien.

PH

[Matti Lund]

... onko ... 1.vaimosta missään tarkempaa todellista tietoa tai lähdettä tiedolle?

Siis on kysymys Kulomaan kartanon (Brändö) omistajan Mårten Simoninpojan 1:o vaimosta.

Koska olet ignoroinut näissä ketjuissa moneen kertaan viitatun Olav Rundtin lanseerauksen asiasta, niin voithan hankkia itsellesi rullan FR578 ja lukea ja sisäistää Rundtin todisteluunsa käyttämät asiakirjat tästä 1:o vaimosta.

Paljon viitatussa Genoksen artikkelissa vuodelta 1988 on siitä ydinkohdasta tämä Rundtin referaatti (koskee siis mm. Kulomaan perimystä, todistusta ratsumestari Henrik Mårteninpojan syntyperästä ja ansaitsemistaan rälssimaista Helsingissä:

"I brevet redogör Johan Larsson först för sin principals »fordom ryttmästaren manhaftig» Henrik Mårtenssons härkomst. Han skriver att Henriks morfarsmor hade trätt i gifte rned Erik Philpusson i Brändö, vilken fastän han var ofrälseman, hade låtit sig brukas i kronans tjänst både till lands och till vatten. Han hade haft rättigheter och anseende som en frälseman. Så också hans son Anders Eriksson i Brändö, dock ännu mera genom att han av konung Sigismund förvärvade fullkomligt frälse på samma gods i Malmby. Men konung Sigismunds brev hade »den tijd som Finland af Höglåvlig i årninnelse S. konung Carl intogs blifvit honom aftaget och af krigs folket upbrent». Anders Eriksson hade en »dotterman» som var Henrik Mårtenssons fader. Denne hade gjort rusttjänst för samrna hemman rned sin häst under adelsfanan och hade haft samma plikter och rättigheter som andra frälsemän."

Siis tämän kirjelmän takana on Henrik Mårteninpojan asianajaja hovioikeuden auskultantti Johan Larsinpoika, joka oli Henrikin veljen työtoveri hovioikeudessa.

Lainaus on Olav Rundtin kirjoituksesta:
Den nyländska släkten Brenners äldsta led, Genos 59(1988), s. 55-59.


En ole nähnyt mitään varteenotettavaa lähdettä, jolla tämä voitaisiin kiistää, tai olisi asiakirjaa, jolla edes mitään tälle vastakkaista hypoteesia voitaisiin rakentaa.

terv Matti Lund

[Benedictus]

http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm


Anders Eriksson, möiligen den son som är nämnd i generalregistret 1556. För övrigt känd endast genom en släktutredning i samband med en frälserevision rörande dottersonens gods i Malm år 1642, se ovan.
Dotter:
N.N. Andersdotter, Tab. 5.
Tab. 5.
N.N. Andersdotter. Gift med Mårten Simonsson, som levde ca 1560-1630. Han var skrivare hos fogden i Borgå län på 1590-talet, kapten där 1604. Lagläsare i Raseborgs län 1609-1627. Han ägde fartyg och tjänstgjorde tidvis som skeppare.[18 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#18)] Han övertog Brändö gård efter sin svärfars far 1588 med bibehållen frihet, köpte ett skattehemman i Malm 1596 och innehade arvegodsen i Boxbacka och Malm från 1600, möjligen tidigare. Nämns 1609 som ägare av jord i Botby och från 1626 av ett ryttarhemman där.[1 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#1)] Enligt ett intyg av ståthållaren Jesper Matsson Kruus 1606 hade han alltid giort fullkomlig rusttjänst.[2 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#2)] Förekommer i register över adelns sätesgårdar 1600 och i adligt rustjänstregister 1602.[19 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#19)] Har underskrivit den finska adelns trohetsförsäkran för hertig Carl den 9.1.1602.[20 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#20)] Gift 2:o med Margareta Knutsdotter, d. 1645 i Esbo.[1 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#1)]
Barn:
Henrik Mårtensson, d. 1660, ryttmästare. Ägde Brändö gård efter 1622 och efter faderns död arvegodsen i Boxbacka och Malm samt ett hemman i Staffansby. Gift med Elisabeth.(Anna Henriksdotter, levde 1663.oli Henrikin tytär)
Staffansby on varmaankin Henrikin vaimon tila, koska liittyy Stiernkors-Lax sukuun.



Hans Mårtensson, d. ca 1661, lagläsare i Raseborgs och Borgå län. Ägde Botby ryttarhemman. Gift 1:o med N.N., 2:o med Anna Nilsdotter Dubblar, levde 1680.


Johannes Martini Brennerus, d. 1649, kyrkoherde i Esbo från 1620. Ägde Backby ryttarhemman i Esbo. Gift med Karin Sigfridsdotter.

Claudius Martini Brennerus, kyrkoherde i Töfsala från 1640. Gift 1:o med Brita Henriksdotter Carstenius, 2:o med Iliana Arendsdotter Stierna, 3:o med Ingrid Jakobsdotter Bilang.


Petrus Martini Brennerus, levde 1643, kapellan i Esbo från 1625. Gift med Anna Bengtsdotter Hammarstierna-sukua, d. 1672.


Anders Mårtensson, nämnd som kammarskrivare i Åbo 1630 och 1633, d. före 1636.[6 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#6)]


Helena Mårtensdotter, levde 1639. Gift med Ericus Erici Alftanus, kyrkoherde i Töfsala.


Efterkommande till sönerna finns i boken Slägterna Brenner av Magnus Brenner och till dottern Helena i SLSS Släktbok I, 1. I Bergholms Sukukirja finns Johannes Martini Brennerus med efterkommande på s. 225-229 samt bland rättelserna och tilläggen på s. 1430-1434

[Giösling]

Ericus Ericin vaimo merkitään leskeksi ensikerran v. 1640 Taivassalossa.
Ericus oli kuollut ilmeisesti edellisenä vuonna.

Kysyn nyt jälleen kerran, miksi vielä suhteellisen nuori leski ei avioitunut uudelleen? Minusta tämä on aivan poikkeuksellista. Yleensähän kirkkoherran leski naitettiin seuraajalle, s.o. lesken naiminen oli viran saannin ehto. Miksi tästä käytännöstä tingittiin ja viran "peri" Taivassalossa uuden aviomiehen sijasta lesken veli. Tämäkin on ainutkertainen tapaus Suomen kirkkohistoriassa, tietääkseni. Mikä oli se syy, joka pakotti moisiin erikoisjärjestelyihin Ericus Ericin kuoleman jälkeen?

Kun lesken perintöä valvotaan Taivassalon käräjillä, putoaa kirjurikin kärryiltä ja kutsuu sukurutsaisesti perinnönjättäjää Caludiuksen vaimoksi sisaren asemesta. Caludiuksen vaateet lesken pesästä ovat suhteettoman suuret; mitä rahoja Claudius penäsi?

Minusta tämä sisaruspari on oudon sopimaton annettuihin kulisseihin! Olivatko he todellisuudessa kadonneiksi tiedetyt Tott-lapset (Claudius ja sisarensa), kuten Alftan-kronikka vinkittää?

[Pekka Hiltunen]

Ericus Ericin vaimo merkitään leskeksi ensikerran v. 1640 Taivassalossa.
Ericus oli kuollut ilmeisesti edellisenä vuonna.

Kysyn nyt jälleen kerran, miksi vielä suhteellisen nuori leski ei avioitunut uudelleen? Minusta tämä on aivan poikkeuksellista. Yleensähän kirkkoherran leski naitettiin seuraajalle, s.o. lesken naiminen oli viran saannin ehto. Miksi tästä käytännöstä tingittiin ja viran "peri" Taivassalossa uuden aviomiehen sijasta lesken veli. Tämäkin on ainutkertainen tapaus Suomen kirkkohistoriassa, tietääkseni. Mikä oli se syy, joka pakotti moisiin erikoisjärjestelyihin Ericus Ericin kuoleman jälkeen?

Kun lesken perintöä valvotaan Taivassalon käräjillä, putoaa kirjurikin kärryiltä ja kutsuu sukurutsaisesti perinnönjättäjää Caludiuksen vaimoksi sisaren asemesta. Caludiuksen vaateet lesken pesästä ovat suhteettoman suuret; mitä rahoja Claudius penäsi?

Minusta tämä sisaruspari on oudon sopimaton annettuihin kulisseihin! Olivatko he todellisuudessa kadonneiksi tiedetyt Tott-lapset (Claudius ja sisarensa), kuten Alftan-kronikka vinkittää?

Kun Abraham A. oli lähtenyt Hattulaan khra:ksi, voisi tietenkin odottaa, että Taivassaloon valitaan joku isänsä lesken naiva pätevä kpl.. Claes Brennerus sen sijaan Hakkapeliittain kenttäsaarnaajana ansioitui sodassa ja "Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen kirjeessä 13.7.1633 piispa Rothoviusta (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) käsketään huolehtimaan hänestä, koska hän kuului olevan taitava mies. Turun tuomiokirkon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) taloudenhoitaja 26.4.1636; Loimaan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5056) kirkkoherra 1639; Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) kirkkoherra kreivi Per Brahen valtuuttamana 21.5. ja kuninkaallisella valtakirjalla 28.10.1640" (Paimenmuisto). Mitä lisättävää tähän voisi olla: Brennerus on saanut, mitä itse on halunnut, Elin-sisar on myöhäisessä keski-iässään ja ilmeisen haluton solmimaan uutta aviota vain jonkun kappalaisnulikan hyväksi, kun eivät omat pojat kuitenkaan voisi saada virkaa. Jäljellä oleva omaisuus voi ehkä olla kokonaan Elinin perintöä, kun Ericus Ericiin tuloilla on eletty, koulutettu poikia ja naitettu tyttäriä. Nyt ei ole otteita esillä ja niitten etsiminen saataa olla työlästä. Kronikka ei kai kuitenkaan sentään vinkitä suoranaisesti "todellisuuteen", vaan vain hypoteesiin, kuten jo on todettukin. Ketkähän olivat salissa vastapuolella ja millaisin vaatimuksin ja perustein?
PH

[Giösling]

Kun Abraham A. oli lähtenyt Hattulaan khra:ksi, voisi tietenkin odottaa, että Taivassaloon valitaan joku isänsä lesken naiva pätevä kpl.. Claes Brennerus sen sijaan Hakkapeliittain kenttäsaarnaajana ansioitui sodassa ja "Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen kirjeessä 13.7.1633 piispa Rothoviusta (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) käsketään huolehtimaan hänestä, koska hän kuului olevan taitava mies. Turun tuomiokirkon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) taloudenhoitaja 26.4.1636; Loimaan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5056) kirkkoherra 1639; Taivassalon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5103) kirkkoherra kreivi Per Brahen valtuuttamana 21.5. ja kuninkaallisella valtakirjalla 28.10.1640" (Paimenmuisto). Mitä lisättävää tähän voisi olla: Brennerus on saanut, mitä itse on halunnut, Elin-sisar on myöhäisessä keski-iässään ja ilmeisen haluton solmimaan uutta aviota vain jonkun kappalaisnulikan hyväksi, kun eivät omat pojat kuitenkaan voisi saada virkaa. Jäljellä oleva omaisuus voi ehkä olla kokonaan Elinin perintöä, kun Ericus Ericiin tuloilla on eletty, koulutettu poikia ja naitettu tyttäriä. Nyt ei ole otteita esillä ja niitten etsiminen saataa olla työlästä. Kronikka ei kai kuitenkaan sentään vinkitä suoranaisesti "todellisuuteen", vaan vain hypoteesin, kuten jo on todettukin. Ketkähän olivat salissa vastapuolella ja millaisin vaatimuksin ja perustein?
PH

Alftan-kronikat (patriarkaalinen- ja matriarkaalinen-) ovat tietenkin faktuaalisia (s.o. käsinkosketeltavia, todellisia) dokumentteina. Niihin liittyvät pohdinnat taas hypoteettisia, kunnes toisin todistetaan.

Ruotsin valtionarkiston Genealogica-kokoelmassa (SRA Gen38. f. 29) säilytettävä kolmas Tott-sukuun liittyvä sukupuu antaa kadonneiksi Tott-lapsiksi Claudiuksen (Claas) ja Kerstinin.

Se, että yhdistän nämä kaksi historiaan hävinnyttä lasta Brennerus-laivurin perheseen, on hypoteesi, tosin hyvä sellainen. Lapset katosivat pakomatkan aikana. Prinsessa Sigrid perheineen siirtyi Liivinmaalle Suomesta Arvid Erikssonin (Stålarm) lippulaivalla, jonka kapteenina toimi lähes varmasti Mårten Simonsson (Brennerus), Arvidin henk.kohtainen laivuri.

Tämän Mårtenin perheeseen pulpahtavat samanaikaisesti Claudius- (Claas-) niminen poika ja tytär, jonka Abraham Alftanus kuulussa sukukronikassaan nimeää Emerentia Tottiksi, prinsessa Sigridin ja Henrik Claesson Tottin tyttäreksi.

Johtopäätös; Brennerus-perheen kaksoset (?) ovat yhdenmukaiset kadonneitten Tott-lasten kanssa. Siinä se!

Henrik Claessonilla (Tott) oli tarve kätkeä vainoajiltaan ainakin osa perhettään. Tarjoutui tilaisuus ja siihen tartuttiin!

[Janne Asplund]

Ruotsin valtionarkiston Genealogica-kokoelmassa (SRA Gen38. f. 29) säilytettävä kolmas Tott-sukuun liittyvä sukupuu antaa kadonneiksi Tott-lapsiksi Claudiuksen (Claas) ja Kerstinin.


Hei! Laitetaanpa oheen tämä Juhanin mainitsema SRA Gen38. f. 29. Lisätieto kyseisestä lähteestä SRA Gen38. f. 29 Ruotsin arkistolaitoksen sivuilta:38, "Finska Adelns Släktbok. Tidigare signum: H 12
Släktledningar, anträd och vapenritningar för finsk adel intill början av 1600-talet; boken synes upplagd på 1580-talet; möjligen är den ursprungligen avskriven efter någon av Rasmus böcker, ty att denne skrivit "ett släckte-register på thenn Finske adelen" framgår av Utters förteckning över handlingar som Rasmus 1587 lämnat efter sig i Vadstena; skrivaren okänd, jämför dock stilen i släktböcker nr 44, 45 och 46. I Uppsala universitetsbibliotek finnes en med denna likartad finsk släktbok."

[Tiina Miettinen]

Kun tässä nyt kerran kierrätetään samoja asioita taas muutaman vuoden tauon jälkeen, niin tuonpa esiin jälleen senkin, että olen kyseistä "Genealogica 38" -käsikirjoitusta analysoinut jo kahdessakin artikkelissa:

Miettinen, Tiina: Suomalainen sukukirja Genealogica 38. Genos 3/2008.

Miettinen, Tiina: Vaakunat ja aateliston varhainen genealogia. Teoksessa Henkilö- ja sukuvaakunat Suomessa (Toim. Antti Matikkala ja Wilhelm Brummer). SKS. 2011.

Jatkoakin on tulossa. Kyseinen käsikirjoitus oli myös ehdotuksestani lainassa Kansallisarkiston heraldisessa näyttelyssä vuonna 2011.

Yst.Terv. Tiina Miettinen

[Benedictus]

Lainaus:
Tott-sukuun liittyvä sukupuu antaa kadonneiksi Tott-lapsiksi Claudiuksen (Claas) ja Kerstinin.

Kronikan aikajanalle ei mahdu Elin Mårtensdotter Brennerus, joka oli jo naimaikäinen 1610-luvulla.
Saattaisi olla syntynyt jopa 1580-luvun puolella.

Kronikan puitteissa ja Giöslingin hypoteesissa oli kaksoset, jotka oli piilotettu Kaarlelta.
Miksi ne olis laitettu samaan paikkaan, eli riski kadottaa kumpikin kerralla olis ollut liian suuri.
Giöslingin teoriassa Claudius on sama kuin Claes Brennerus.
Elin Brennerus ei voi olla edes teoriassa, koska oliis liian vanha.
Cles Brennerus mahtuisi juoneen ajallisesti.

Toisaalta toinen kadonnut lapsi oli Kerstin.

Giösling löysi yo-matrikkelista Emerentia Torskin ja Abraham Alftanuksen avioliiton vahvistavan tiedon.
Samalla tuli esille, että Emerentian äiti Cherstin Arendsdotter olisi ollut Claes Brenneruksen vaimon sisar, jota tosin Ramsey, eikä muutkaan tutkijat tunne.
Eikös tuossa ole nyt sitten kadonnut Kerstin, jolla oli jopa poika Erik, joka kuoli nuorena ja häiriköi Helsingissä.
Giöslingin hypoteesia parannellen, Emerentian äiti Cherstin oli Cherstin Tott.

[Pekka Hiltunen]

Hei! Laitetaanpa oheen tämä Juhanin mainitsema SRA Gen38. f. 29. Lisätieto kyseisestä lähteestä SRA Gen38. f. 29 Ruotsin arkistolaitoksen sivuilta:38, "Finska Adelns Släktbok. Tidigare signum: H 12
Släktledningar, anträd och vapenritningar för finsk adel intill början av 1600-talet; boken synes upplagd på 1580-talet; möjligen är den ursprungligen avskriven efter någon av Rasmus böcker, ty att denne skrivit "ett släckte-register på thenn Finske adelen" framgår av Utters förteckning över handlingar som Rasmus 1587 lämnat efter sig i Vadstena; skrivaren okänd, jämför dock stilen i släktböcker nr 44, 45 och 46. I Uppsala universitetsbibliotek finnes en med denna likartad finsk släktbok."
Kiitos vaivannäöstä!
PH
Alftan-kronikat (patriarkaalinen- ja matriarkaalinen-) ovat tietenkin faktuaalisia (s.o. käsinkosketeltavia, todellisia) dokumentteina. Niihin liittyvät pohdinnat taas hypoteettisia, kunnes toisin todistetaan.

Ruotsin valtionarkiston Genealogica-kokoelmassa (SRA Gen38. f. 29) säilytettävä kolmas Tott-sukuun liittyvä sukupuu antaa kadonneiksi Tott-lapsiksi Claudiuksen (Claas) ja Kerstinin.

Se, että yhdistän nämä kaksi historiaan hävinnyttä lasta Brennerus-laivurin perheseen, on hypoteesi, tosin hyvä sellainen. Lapset katosivat pakomatkan aikana. Prinsessa Sigrid perheineen siirtyi Liivinmaalle Suomesta Arvid Erikssonin (Stålarm) lippulaivalla, jonka kapteenina toimi lähes varmasti Mårten Simonsson (Brennerus), Arvidin henk.kohtainen laivuri.

Tämän Mårtenin perheeseen pulpahtavat samanaikaisesti Claudius- (Claas-) niminen poika ja tytär, jonka Abraham Alftanus kuulussa sukukronikassaan nimeää Emerentia Tottiksi, prinsessa Sigridin ja Henrik Claesson Tottin tyttäreksi.

Johtopäätös; Brennerus-perheen kaksoset (?) ovat yhdenmukaiset kadonneitten Tott-lasten kanssa. Siinä se!

Henrik Claessonilla (Tott) oli tarve kätkeä vainoajiltaan ainakin osa perhettään. Tarjoutui tilaisuus ja siihen tartuttiin!

Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että kronikoita oli enemmänkin ja Johan Alftanuksen jälkeensä jättämä, joka muistaakseni esiteltiin Genos-lehdessä olisi muita luotettavempi, kun on kopioitu suoremmin alkuperäisestä isä-Abrahamin psalttarinsa tms. kirjansa kansipahville laatimasta selvityksestä omia jälkipolviaan varten. Nyt käsiteltävässä kronikassa ei todellakaan mitään kadonneisiin Totteihin viitata. Kronikan sisältämiä epätarkkuuksia ja epäselvyyksiä on käsitelty Genos-lehdessä.

On kai ilmeistä, että jos kadonneet Tottit ovar eläneet aikuisiksi, ja jos he olisivat joutuneet vainotuiksi potentiaalisina kruunun tavoittelijoina Eerik XIV:n jälkeläisinä, olisivat he ylhäisaatelisina saaneet turvapaikan mistä tahansa turvallisesta Euroopan valtiosta. Heidän sijoittamisensa Itämaanhan savupirteissä asuvien talonpoikien pariin tilattomasta väestöstä puhumattakaan on ristiriidassa Brenner-suvun genealogian kanssa ja sääty-yhteiskunnassa jo ajatuksenakin mahdotonta. Käsittääkseni on todennäköisintä, että nämä Tott-suvun mahdolliset jäsenent ovat kuolleet lapsina enkä usko heidän katoamiseensa liittyvän minkäänlaista "uudestisyntymistä" tunnettujen henkilöitten asemesta. Suomalaisen ratsuväen hengenvaaralliseen kenttäsaarnaajan tehtävään ei ole voinut päätyä Tott-suvun jäsen. Kenttäsaarnaajan sisaren päätymineen Helsingin koulumestarin vaimoksi perustuu niin ikään faktaan, jota ei tiettävästi ole missään (muualla) ja kenenkään (muun) toimesta edes pyritty ainakaan esitetyllä tavalla kumoamaan.

Esitetty hypoteesi ei voi käsittääkseni tuottaa uutta tietoa tai kumota jo olemassa olevaa.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=282

Em. linkin Paimenmuisto voi sisältää epätarkkuuksia ja puutteita, mutta oleellisilta osin se kuitenkin perustuu luotettavaan ja tarkistettavissa olevaan lähdeaineistoon.

Päätän osallistumiseni tähän keskusteluaiheeseen tällä kerralla tähän - ehkä palatakseni aiheeseen myöhemmin, jos uutta tietoa varsinaisesta aiheesta ilmenee.

PH

[Giösling]

Lainaus:
Tott-sukuun liittyvä sukupuu antaa kadonneiksi Tott-lapsiksi Claudiuksen (Claas) ja Kerstinin.

Kronikan aikajanalle ei mahdu Elin Mårtensdotter Brennerus, joka oli jo naimaikäinen 1610-luvulla.
Saattaisi olla syntynyt jopa 1580-luvun puolella.

Kronikan puitteissa ja Giöslingin hypoteesissa oli kaksoset, jotka oli piilotettu Kaarlelta.
Miksi ne olis laitettu samaan paikkaan, eli riski kadottaa kumpikin kerralla olis ollut liian suuri.
Giöslingin teoriassa Claudius on sama kuin Claes Brennerus.
Elin Brennerus ei voi olla edes teoriassa, koska oliis liian vanha.
Cles Brennerus mahtuisi juoneen ajallisesti.

Toisaalta toinen kadonnut lapsi oli Kerstin.

Giösling löysi yo-matrikkelista Emerentia Torskin ja Abraham Alftanuksen avioliiton vahvistavan tiedon.
Samalla tuli esille, että Emerentian äiti Cherstin Arendsdotter olisi ollut Claes Brenneruksen vaimon sisar, jota tosin Ramsey, eikä muutkaan tutkijat tunne.
Eikös tuossa ole nyt sitten kadonnut Kerstin, jolla oli jopa poika Erik, joka kuoli nuorena ja häiriköi Helsingissä.
Giöslingin hypoteesia parannellen, Emerentian äiti Cherstin oli Cherstin Tott.

Ihmettelen jälleen kirjoittajan tapaa esitellä hypoteesejaan ikäänkuin totena, ilman mitään dokumentointua tukea.
Elin Benneruksen ja Ericus Ericin vihkipäivää, eikä edes vuotta voida varmuudella osoittaa. Täysin tuulesta temmattu idea on Elinin syntymä "1580-luvun puolella", mihin ihmeeseen sellaisen tieto perustuu?Jo aiemmin Benedictus kertoi meille Elinin olevan Mårten Simonssonin ensiaviosta, saammeko tarkan referenssin? Pelkkä viitaus, johonkin arveluun jossain ei riitä.

Olen antanut kirjallisen referenssin sukupuuhun, joka esittelee mm. kaksi historialta kadonnutta Tott-lasta (Claudius & Kerstin). Lapsia oli toki muitakin, esim. Ake, esikoinen? Olen myös esitellyt n.s. "kahden korin teorian". Pakomatkalla avatui tilaisuus toimia ja siihen myös tartuttiin. Lapset jaettiin niihin, joiden syntymä oli Tukholman hovin tiedossa ja sitten hovin annaaleihin kirjaamattomiin, joiden jälkeen ei heti osattaisi kysellä.

Minusta kadonneita Tott-lapsia tulee ehdottomasti tutkia yhdessä Alftan-kronikan kanssa. RA:n sukupuudokumentti ja kronikka täydentävät mitä ilmeisemmin toisiaan.

[Giösling]

Kiitos vaivannäöstä!
PH


Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että kronikoita oli enemmänkin ja Johan Alftanuksen jälkeensä jättämä, joka muistaakseni esiteltiin Genos-lehdessä olisi muita luotettavempi, kun on kopioitu suoremmin alkuperäisestä isä-Abrahamin psalttarinsa tms. kirjansa kansipahville laatimasta selvityksestä omia jälkipolviaan varten. Nyt käsiteltävässä kronikassa ei todellakaan mitään kadonneisiin Totteihin viitata. Kronikan sisältämiä epätarkkuuksia ja epäselvyyksiä on käsitelty Genos-lehdessä.

On kai ilmeistä, että jos kadonneet Tottit ovar eläneet aikuisiksi, ja jos he olisivat joutuneet vainotuiksi potentiaalisina kruunun tavoittelijoina Eerik XIV:n jälkeläisinä, olisivat he ylhäisaatelisina saaneet turvapaikan mistä tahansa turvallisesta Euroopan valtiosta. Heidän sijoittamisensa Itämaanhan savupirteissä asuvien talonpoikien pariin tilattomasta väestöstä puhumattakaan on ristiriidassa Brenner-suvun genealogian kanssa ja sääty-yhteiskunnassa jo ajatuksenakin mahdotonta. Käsittääkseni on todennäköisintä, että nämä Tott-suvun mahdolliset jäsenent ovat kuolleet lapsina enkä usko heidän katoamiseensa liittyvän minkäänlaista "uudestisyntymistä" tunnettujen henkilöitten asemesta. Suomalaisen ratsuväen hengenvaaralliseen kenttäsaarnaajan tehtävään ei ole voinut päätyä Tott-suvun jäsen. Kenttäsaarnaajan sisaren päätymineen Helsingin koulumestarin vaimoksi perustuu niin ikään faktaan, jota ei tiettävästi ole missään (muualla) ja kenenkään (muun) toimesta edes pyritty ainakaan esitetyllä tavalla kumoamaan.

Esitetty hypoteesi ei voi käsittääkseni tuottaa uutta tietoa tai kumota jo olemassa olevaa.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=282

Em. linkin Paimenmuisto voi sisältää epätarkkuuksia ja puutteita, mutta oleellisilta osin se kuitenkin perustuu luotettavaan ja tarkistettavissa olevaan lähdeaineistoon.

Päätän osallistumiseni tähän keskusteluaiheeseen tällä kerralla tähän - ehkä palatakseni aiheeseen myöhemmin, jos uutta tietoa varsinaisesta aiheesta ilmenee.

PH

Ilmeisesti prinssi Gustafin kohtalo ei ole kirjoittajalle tuttu. Hän nimenomaan haki suojelua "turvallisista Eurooppalaisista valtiosta", joutuakseen vain ojasta allikkon! Jotain toki opittiin hänen kohtalostaan!
Paras piilopaikka "kätketyille" lapsille oli tietenkin suomalainen rahvas, joka valtaosin oli edelleen uskollinen lailliselle kuningaslinjalle. Se, että Mårten Simonsson allekirjoitti myöhemmin lojaalisuuslupauksen Kaarle-herttualle on nähtävä pakon edessä taipumiseksi, harhautusliikkeeksi lasten parhaaksi. Jos salaliitto olisi tullut ilmi, olisi Mårten ollut se esimmäinen päänsä pudottaja.

Toistan edelleen sen, ettei laivuri suinkaan ollut näiden kahden lapsen lihallinen isä, eiväthän hänen sukunsa nimet periytyneet lainkaan Claudiuksen jälkeläisillä, sen paremmin kuin Alftaneillakaan, kuten tuolloinen tapa suorastaan edellytti.

Kahden kadonneen Tott-lapsen arvoitus on mielestäni ratkaistu Alftan-kronikan avulla, yhtäläisyydethän suorastaan pistävät silmään!

[Giösling]

Hei! Laitetaanpa oheen tämä Juhanin mainitsema SRA Gen38. f. 29. Lisätieto kyseisestä lähteestä SRA Gen38. f. 29 Ruotsin arkistolaitoksen sivuilta:38, "Finska Adelns Släktbok. Tidigare signum: H 12
Släktledningar, anträd och vapenritningar för finsk adel intill början av 1600-talet; boken synes upplagd på 1580-talet; möjligen är den ursprungligen avskriven efter någon av Rasmus böcker, ty att denne skrivit "ett släckte-register på thenn Finske adelen" framgår av Utters förteckning över handlingar som Rasmus 1587 lämnat efter sig i Vadstena; skrivaren okänd, jämför dock stilen i släktböcker nr 44, 45 och 46. I Uppsala universitetsbibliotek finnes en med denna likartad finsk släktbok."

Suurkiitos Janne Asplundille lähteen kopioinnista (kuvaliite). Lähteen ajoitus (s.o. "1580-tal") horjuu. Sigrid Vasa ja Henrik Claesson Tott vihittiin vasta v. 1597 ja heidän lapsiaan on kirjattu kirjaan neljä. Voi tietenkin olla, että pääosa tekstiä on tuolta mainitulta vuosikymmeneltä, edellyttäen, että Sigridin lapset on lisätty jälkikäteen.

Voidaan kysyä miksi näin on tehty ja vielä suuremmalla kysymysmerkillä; mihin katosivat nimetyt Claudius (Claas) ja Kerstin?

On oikeastaan hämmästyttävää, että tunnun olevan ainoa, joka moista penää!

[Giösling]

Hei! Laitetaanpa oheen tämä Juhanin mainitsema SRA Gen38. f. 29. Lisätieto kyseisestä lähteestä SRA Gen38. f. 29 Ruotsin arkistolaitoksen sivuilta:38, "Finska Adelns Släktbok. Tidigare signum: H 12
Släktledningar, anträd och vapenritningar för finsk adel intill början av 1600-talet; boken synes upplagd på 1580-talet; möjligen är den ursprungligen avskriven efter någon av Rasmus böcker, ty att denne skrivit "ett släckte-register på thenn Finske adelen" framgår av Utters förteckning över handlingar som Rasmus 1587 lämnat efter sig i Vadstena; skrivaren okänd, jämför dock stilen i släktböcker nr 44, 45 och 46. I Uppsala universitetsbibliotek finnes en med denna likartad finsk släktbok."

Kun nyt suurensin tuon Jannen lähettämän kuvaliitteen, huomaan, ettei kyseessä mielestäni ole sama kuva, kuin esim. Jounin Alftan-artikkelissa (Genos) julkaistu. Jälkimmäisessä Henrik Claessonille (Tott) on merkitty lapset: Achatis (Ake), Erik, Claas ja Chirstin. Olisiko Genos-artikkelissa annettu virheellinen folionumero, Jannen kuvaassa oikella kun on selvästi 29, vai onko kyseessä kokonaan eri kirja? Ehkäpä Jouni Kaleva selventäisi asiaa; mistä lähteestä hän kopioi kuvansa?

[Benedictus]

Vaikka vaikuttaisi, että Abraham Alfanusta vaivasi varhaisiän Altzheimertauti, niin osa kronikasta saattoi perustua ehkä faktaankin, joita Abraham kiitttävästi sekoitti keskenään, mikä on melko tyypillistä Altzheimerissa.

En voi vastustaa kiusausta kehitellä osaltani hienoa hypoteesia Emerentiasta.

Af dessa ofwanskrefne är jag på Faderne utkommen och hörde ofta min sal. Moder Emerentia Tott, här om tala.
Yllä kronikan muoto käännettynä nykykirjaimille.

Af dessa ofwanskrefne är jag på Faderne utkommen och hörde ofta min sal. Moder, Emerentia Totts, här om tala

Miten käännettäisiin tuo lause, jos Tottiin laitetaan s perään, voidaanko se tulkita edesmennyt äitini/anoppini Emerentia Tottin,...

En ymmärrrä ruotsin hienouksista hölkäsenpölkästä eli voiko noin ilmaista asiaa.?

[Jouni Kaleva]

Kun nyt suurensin tuon Jannen lähettämän kuvaliitteen, huomaan, ettei kyseessä mielestäni ole sama kuva, kuin esim. Jounin Alftan-artikkelissa (Genos) julkaistu. Jälkimmäisessä Henrik Claessonille (Tott) on merkitty lapset: Achatis (Ake), Erik, Claas ja Chirstin. Olisiko Genos-artikkelissa annettu virheellinen folionumero, Jannen kuvaassa oikella kun on selvästi 29, vai onko kyseessä kokonaan eri kirja? Ehkäpä Jouni Kaleva selventäisi asiaa; mistä lähteestä hän kopioi kuvansa?
Tämä Jannen esittämä kuva on myös hallussani. Siitä paistaa läpi peilikuvana aukean oikea puoli siten, että jos sivua käännettäisiin, niin päädyttäisiin tähän artikkelissani käyttämääni kuvaan. Tässähän siis on jatkettu Henrik Claesson Tottin lapsiin ja lapsenlapsiin siitä mihin edellisellä sivulla on jääty. Lieneekö myöhemmin tehty lisäys sukukaavioon, kun uusia sukupolvia on kertynyt. Arkistolähdeviite on siis sama, vain lehden eri puolet kyseessä.

Itse asiaa kommentoin vain siteeraamalla artikkelistani:

Ruotsin valtionarkistossa on säilynyt tuntemattoman tekijän tuntemattomassa tarkoituksessa aikaisintaan 1630-luvulla piirtämä kaavamainen ja valikoiva Tottin sukupuu. Piirroksessa Henrik Klausinpoika Tottille on esitetty muissakin lähteissä tunnettujen poikien Åken ja Erikin lisäksi lapset Clas ja Kirstin. Toisaalta muissa lähteissä esitetyt lapset Maria, Johan ja Anna puuttuvat. Emerentiaa ei tässäkään piirroksessa esitetä.

Henrik Tottin ja Sigrid Vaasan lapsisarja on siis epämääräinen. Pari vihittiin 1597 ja Henrik Tott kuoli jo 14.12.1601 mennessä. Lapsista 4.6.1598 syntynyt Åke on epäilemättä esikoinen. Näin hänen lisäkseen perheeseen olisi voinut syntyä korkeintaan neljä lasta vuosien. 1599-1602 välillä, ellei kaksosten mahdollisuutta oteta lukuun. Eri lähteistähän saataisiin jo yhteensä seitsemän lasta, jos kaikkiin olisi uskominen. Kuviteltu kahdeksas lapsi Emerentia olisi voinut syntyä aikaisintaan 1599. Aiemmin todettiin, että Ericus Erici Alftanuksen vaimo jo vuodesta 1614 alkaen on Elin Martintytär, joka myös jäi hänestä leskeksi 1639. Jos Emerentia olisi ollut Ericus Alftanuksen ensimmäinen vaimo, hän olisi ollut vihittäessä korkeintaan 14-vuotias.

[Janne Asplund]

Ei tämä tilannetta varmaan mitenkään muuta, mutta laitetaan nyt vielä tämäkin kuva SRA Gen38. f. 30 kokonaisuudessaan.

[Tiina Miettinen]

Voi vaikuttaa hiusten halkomiselta, mutta Jouni Kalevan artikkelissa oleva 29v on aivan oikea.

Kyseessä ei ole sivunumerointi, vaan folionumerointi. Kuten huomaatte, niin jokaiselle lehdelle ei ole merkitty numeroa. Ainoastaan joka aukeaman oikean puoleiselle lehdelle. Yksi aukeama on folio, jossa on kääntöpuoli. Janne Asplundin ensin välittämä kuva on 28v (pieni v = verte, kääntösivu). Folio 29 on tyhjä. Sen kääntöpuoli on siis 29v eli se sivu, joka tässä ketjussa niin kovin kiinnostaa. Ja sama joka mainitaan myös ÄSF teoksessa.

Folio-numerointi on käytössä monissa vanhoissa asiakirjaniteissä kuten tuomiokirjoissa sekä voudin- ja läänintileissä. Kannattaa olla tarkkana. Varsinkin jos tilaa kopioita arkistoista. Voi saada ihan väärän sivun. Myös lähdeviitteissä on syytä noudattaa folio-numerointia, jos se on käytössä alkuperäislähteessä, eikä sepittää päästään puuttuvaa sivunumeroa. Folion huomaa siitä, että numero on siis vain joka toisella sivulla aina oikealla. Jos numerointi on joka sivulla, kyseessä on normaali sivunumerointi.

[Tiina Miettinen]

Lisään vielä, että tilanne folionumeroinnin suhteen voisi olla toinen, jos kyseessä olisi kasa irtonaisia arkkeja, mutta Gen 38 on sidottu kirjaksi koviin kansiin.
Digitointi näyttää tehdyn mikrofilmeiltä. Alkuperäisessä kirjassa eri musteella tehdyt merkinnät erottuvat, tässä eivät.

[Janne Asplund]

Kyllä, digitointi on selvästi tehty mikrofilmeiltä. Tosin hieman yllättäen siellä näytti olevan seassa ainakin joitakin värillisiä sivuja, jotka on kuvattu digikameralla (tuskin sentään skannattu).

( Vielä hieman asian vierestä: Tiina tuossa mainitsi, että "alkuperäisessä kirjassa eri musteella tehdyt merkinnät erottuvat, tässä eivät". Tämä on hyvä pitää mielessä nyt kun tutkijoiden käyttöön tulee uudelleen kuvattua materiaalia nettiin: vaikkapa mikrofilmeistä kuvatuissa oikeudenkäyntiasiakirjoissa tai rippikirjoissa on paljon mustia tai suttuisia kohtia - nyt uudelleen kuvatuissa värillisissä versioissa epäselvät / täysin mustat kohdat saattavatkin sisältää täysin selvästi luettavaa tärkeää tekstiä. Tässä mielessä erityisen tärkeät, uudelleen (värillisiksi) digitoidut lähteet kannattaa lukaista uudemman kerran.)

[Giösling]

Vaikka vaikuttaisi, että Abraham Alfanusta vaivasi varhaisiän Altzheimertauti, niin osa kronikasta saattoi perustua ehkä faktaankin, joita Abraham kiitttävästi sekoitti keskenään, mikä on melko tyypillistä Altzheimerissa.

En voi vastustaa kiusausta kehitellä osaltani hienoa hypoteesia Emerentiasta.

Af dessa ofwanskrefne är jag på Faderne utkommen och hörde ofta min sal. Moder Emerentia Tott, här om tala.
Yllä kronikan muoto käännettynä nykykirjaimille.

Af dessa ofwanskrefne är jag på Faderne utkommen och hörde ofta min sal. Moder, Emerentia Totts, här om tala

Miten käännettäisiin tuo lause, jos Tottiin laitetaan s perään, voidaanko se tulkita edesmennyt äitini/anoppini Emerentia Tottin,...

En ymmärrrä ruotsin hienouksista hölkäsenpölkästä eli voiko noin ilmaista asiaa.?

Huomaan, että Benedictus on suvereenilla tyylillään ratkaissut Alftan-tutkijoita vuosisatojen ajan vaivanneen Emerentia Tott-mysteerin. Abraham Alftanus oli siis hänen mielestään Altzheimer-potilas, joka sekoitti äitinsä anoppiinsa. Tätä ei sentään Carpelankaan osannut epäillä, vaan takertui myöhempien polvien kopiointivirheeseen.

Mikään aikalaislähde ei kerro Abrahamin seniiliydestä, eivätkä hänen perijänsäkään moista missään yhteydessä väitä.

Mahdollisuus äidin sekoituksesta anoppiin kumoutuu jo sillä, että äiti (s.o. Emerentia) oli se, jolta pikku-Abraham kronikan kuuli ja mieleensä painoi. Emerentia (äiti, ei anoppi) se neuvotteli (juonitteli) ylhäisten miesten kanssa suvun asioista "suurten korvien" kuunnellessa.

Kronikka painottuu lapsena koettuun ja siksi niin hyvin mieleen painuneeseen tapahtumaan. Ei siinä ollut tulevalle anopille osuutta, eikä arpaa.

Palaan uudelleen tuohon mystiseen Tott-sukupuuhun, joka nyt on saatu ketjuun näkyville useampaakin kautta. Kiitos Jannen & Jounin!

Sukutaulut ovat kirjassa, joka pääosin käsittelee 1580-luvun tapahtumia.
Tott-lasten merkinnät on tehty myöhemmin ja selvästikin kahdessa osassa. Folio 28 antaa Sigridille lapsiksi vain Aken ja Erikin, seuraavalle foliolle (29) on lisätty huomattavasti myöhemmin edellisten seuraan nimet: Claudius (Claas) ja Kerstin.

Kahden ensimmäisen lapsen "mödernebörd" (äidistäsyntyminen) on hovin vahvistama, Claudiuksen ja Kerstinin ei.

Kuninkaallisen lapsen maailmaantulo oli aina valtiollinen tapahtuma ja varsinkin kruununperillisten syntymästä muodostui lähes julkinen spektaakkeli.

Missä syntyivät Claudius & Kerstin? Miksi heidät on vasta jälkikäteen, ikäänkuin puoli salaa liitetty Tott-tauluihin? Mitä heille tapahtui?

Jos merkinnät on tehty 1630-luvulla, kuten Jouni epäilee, ovat lapset olleet silloin jo aikuisia!

Antaako Alftan-kronikka kaivatun vastauksen?

[Giösling]

Kertauksen vuoksi vielä tämäkin:

Äldre svenska frälsesläkter, Häfte III Stockholm 1989, hätkähdyttävästi, ilmoittaa Hans Gillingstamin ja Kjell-Gunnar Lundholmin kokoamassa Tott-selvityksessä prinsessa Sigridin ja Henrik Claessonin lapsista seuraavaa:

Barn (Rålamb Fol. vol. 137. KB: Gen 38, f. 29v. RA; Anna, Åke och Erik födda i angivet äktenskap enl. förstnämnda källa; de övrigas mödernebörd ej angiven: den av A. G. Ahlqvist, Karin Månsdotter. 1874. s. 103. nämnda uppgiften om en dotter Emerentia beror på förväxling enligt E. Lindh. Släktbok. Ny följd. 1:1, 1941, s. 1).

Anna. Dog som liten (Rålamb Fol. vol. 137.

Åke Tott, född 1598, dog 1640, riksråd, fältmarskalk. Om honom, hans hustrur och barn se E 8 s. 340 f.

Erik Tott. Studerade i Uppsala för Johannes Messenius 1611-14 (H. Schück, Messenius, 1920. s. 87: jfr s. 103 och 105). Inskrevs 1615 vid universitetet i Jena. där han var ännu 1618. Återvände hem senast 1621, då han var fänrik vid Jürgen Maydells värvade ryttare och 18.11 stupade i striden vid Kropymuyz (Kroppenhof) under överste Samuel Cobrons framryckning mot Kokenhusen i Livland samt begravdes i Riga (Gillingstam.Tott-studier. PHT 1961. s. 35-39).

Claus och Kerstin (Gen 38. f. 29v. RA).

Alan viimeisintä tietoa edustava opus listaa siis Tott-lapsien joukkoon myös Emerentian, lähteenään A.G. Ahlqvistin Karin Månsdotter-elämänkerta. Tämä tieto kuitenkin kyseenalaistetaan Lindhin Alftan-tutkimuksessa (Släktbok. Ny följd 1;1, 1941,s.1.) esitetyllä “nimisekaannusteorialla”.

Clausin ja Kerstinin kohdalla ainoa viite heidän olemassaolostaan on ketjussa jo esitelty folio 29.

On mielestäni ilmiselvää se, että kahden jälkimmäisen lisäyksellä Tott-sukupuuhun on ollut tarkoituksensa. Koska merkintä on tehty “jälkijättöisesti”, jopa kymmeniä vuosia muun tekstin jälkeen, kyseeseen tuskin voinevat tulla lapsina kuolleet ja siksi unohduksiin vaipuneet Tott-perilliset. Jos Jounin esittämä 1630-luku pitäisi paikkansa, kiinnittyy huomio heti siihen, että prinsessa Sigrid kuoli v. 1633. Olisiko nimien esillenostolla lanseerattu/pönkitetty Claesin ja Kerstinin perintöoikeuksia?

Miksi emme kuule heistä lisää? Hiljennettiinkö heidät?

Olen todennut aiemmin, ettei Emerentia Tott-nimi tule poistumaan aikakirjoista edes edementyäni (hänen “keksijänsä” kun kuulun olevan), eikä Lindhin “nimisekaanusteoria” päde maalaisjärjellä, puhumattakaan aukottomasta alasammunnasta. On löydettävä jotain parempaa, puoleen tai toiseen!

Kuninkaallinen hopeakannukaan ei katoa. Kauppaneuvos Kyntzell myi sen “perikunnan piikkiin” Ruotsiin. Kannu on olemassa edelleen, veikkaan, ja sen “kyhmyissä” (lisäkoristeiksi myöhemmin lisätyt ontot “puolipallot”) muhivat pergamenttisykkyrällä alkuperäisdokumentit lahjan antajasta (Erik XIV) ja sen saajista (sukukronikka).

Avanti!

[Giösling]

Lisäys korjausajan päätyttyä:

Ahlqvistin lähde Emerentialle ei voi olla Loenbomin "Katsauksia Ruotsin historiaan"-opus vuodelta 1774, jossa Emerentia Tott esiintyy VAIN äitinä ("min sal. Moder"), ILMAN kuninkaallista sukujohtoa. Isonkyrön matriarkaalinen, majesteetteihin johtava "kronikka", taas kaivettiin esille vasta muutamia vuosia sitten toimestamme, tällä kanavalla julkaistavaksi.

Näin ollen tuntuu saavan vahvistusta se hypoteesini, jonka mukaan valtakunnanhistorioitsija von Celsellä oli hallussaan sekä Alftanien patriarkaalinen-, että matriarkaalinen-sukupuu, joista hän julkaisi koepallonomaisesti vain edellisen, jälkimmäisen jäädessä pöytälaatikkoon odottamaan päiviä parempia (s.o. selkeää "poliittista tilausta").

Hopeakannun jäljityksessä & identifioinnissa suurena apuna voisi olla sen tarkka, tunnettu paino, s.o. 111 luotia (1 kg 474 gr Taivassalon käräjädokumenttien mukaan).

[Pekka Hiltunen]

Lisäys korjausajan päätyttyä:

Ahlqvistin lähde Emerentialle ei voi olla Loenbomin "Katsauksia Ruotsin historiaan"-opus vuodelta 1774, jossa Emerentia Tott esiintyy VAIN äitinä ("min sal. Moder"), ILMAN kuninkaallista sukujohtoa. Isonkyrön matriarkaalinen, majesteetteihin johtava "kronikka", taas kaivettiin esille vasta muutamia vuosia sitten toimestamme, tällä kanavalla julkaistavaksi.

Näin ollen tuntuu saavan vahvistusta se hypoteesini, jonka mukaan valtakunnanhistorioitsija von Celsellä oli hallussaan sekä Alftanien patriarkaalinen-, että matriarkaalinen-sukupuu, joista hän julkaisi koepallonomaisesti vain edellisen, jälkimmäisen jäädessä pöytälaatikkoon odottamaan päiviä parempia (s.o. selkeää "poliittista tilausta").

Hopeakannun jäljityksessä & identifioinnissa suurena apuna voisi olla sen tarkka, tunnettu paino, s.o. 111 luotia (1 kg 474 gr Taivassalon käräjädokumenttien mukaan).

Olen jo kertaalleen irtisanoutunut tästä jankkaamisesta, joka on kaukana uusia näkökulmia avaavasta keskustelusta, mutta haluan vielä lausua sille omat perusteluni.

Mielestäni on suoraan sanoen kömpeloä nojautua vanhoihin virheisiin ilman uusia tietoja sekä näkemyksiä ja niihin perustuvia päätelmiä eli todistuksia. Wikipedia (jonka lähteet ova avoimet eivätkä kaiketikaan ainakaan toistaiseksi korjaamattomina ole voineet jäädä epäselviksi) kertoo aivan jotain muuta ylhäisaatelisesta Tott-suvusta, jonka muuan edustaja Åke Henrikinpoika ei suinkaan kätkeytynyt savupirttiin.

Hopeakannun arvoitus voidaan selittää Emerentian myötäjäisiksi, t.s. äitinsä pimityksenä velkojensa maksamatta jättämättämisestä, ja se suurta kummastusta herättänyt, ehkä n. 500 € arvoinen piimäkulho on aikoinaan ollut nähtävästi ns. "kuumaa kamaa" kun realisoitiin vasta myöhemmin. Kannu noudattaa kuvausten perusteella samaa tyyliä kuin Turun Linnan Fataburissa eli matkamuistomyymälässä kaupiteltavat viinipikarit, joitten kyhmyt on muotoiltu siksi, jotta pysyisi kuppi rasvaisissa sormissa - aikana ennen Catharina Jagellonicaa. Arvelen, että on böömiläistä tekoa tämä pytty kuten mainitut viinilasitkin - vaikkakin perin vanhanaikaista tyyliä ja kenties "antiikkia" muun kuin hopeamääränsä osalta. Kumminkin on se välttänyt Elfsborgin lunnaaat eikä näytä olleen hovissa tunnettu, mikä tässä nyt kai on olennaista.

Toivottavasti Åke Henrikinpojan esimerkin mukaisesti koetamme katsoa peiliin ja tarkistaa oman ryhtimme - ilman semmoisen ajatuksen häivääkään, että yrittäisimme ilman järkiperusteita ympätä omia sukujamme hänen ylhäiseen yhteyteensä.

Mielestäni jatkokeskustelut kannattaisi käydä Ruotsin Ritarihuoneen eikä Suomen sukututkijoitten keskustelufoorumin kanssa, jos katsoo, että on jotain uutta tietoa hallussaan.

PH

[Giösling]

Jotta voitaisiin objektiivisesti arvioida Alftan-kronikaa, on hyödyllistä tarkastella sen tapahtumia historiallista kontekstia vasten.

Kuningas Erikin aikalainen, Osmanien valtakunnan itsevaltias ja herra, Suleiman Suuri (1494-1566), aloitti valtakautensa surmauttamalla kaikki neljä veljeään, kuten “talon” tapana oli. Näin hän eliminoi suvun sisäisen juonittelun (s.o. vältti valtataistelut) ja oli vapaa keskittymään imperiuminsa rakennukseen. Elämänsä ehtoopuolella hän sovelsi samaa likvidointipolitiikkaa omiin poikiinsa nähden, murhauttaen kilpailijoikseen kokemansa prinssit Mustafa & Beyazid. Verisistä käsistään huolimatta häntä pidettiin edistyksellisenä, jopa sivistyneenä hallitsijana, joka pitkänä hallitusaikanaan kurinalaisti ja byrokratisoi hallintoaan kattavalla lainsäädännöllä.

Samanmoista raakuutta harrasti Venäjänmaalla sen ensimmäinen tsaari, Iivana Julma (1530-1584), joka omin käsin kuristi poikansa ja tuli tunnetuksi erityisen mielikuvitusrikkaista kidutustavoistaan. Vastapainona mielipuoliselle vainoharhaisuudelleen hän, Suleimanin tavoin, laati lakeja, perusti loogisesti järjestetyn armeijan ja valloitti itselleen imperiumin. Iivanan kuoleman jälkeen tsaarius periytyi ensin hänen mielisairaalle pojalleen Feodor I:lle, de facto-hallitsijana ja virallisena seuraajanaan lankonsa Boris Godunov. Borisin jälkeen valta vaihtui Venäjällä tiuhaan. Feodor II (Borisin poika) murhattiin v. 1605, n.s. Vale-Dimitrit (peräti kolme Iivanan lapsena kuolleeksi pojaksi tekeytyviä) kolkuttelivat Moskovan portteja ja heistä ensimmäinen aikeissaan onnistuikin. Vuosina 1606-1610 tsaarin titteliä kantoi Ruotsin tuella Vasili Shuiski ja sitten vv. 1610-1613 Vladislav IV Wasa, Ruotsin ja Puolan kuningas Sigismundin poika, Juhana-herttuan pojanpoika. Vasta Vladislavin vallastasyöksyn jälkeen olot Venäjällä alkoivat vakiintua. Mikael Romanov oli mies paikallaan. Hänen dynastiansa hallitsi maata seuraavat 300 vuotta, aina vuoteen 1917 asti.

Ruotsin Erik XIV (1533-1577)oli itseasiassa monipuolisesti lahjakas, kultivoitunut kuten kollegansa Suleiman, henkisessä tasapainottomuudessaan hän taas muistutti itäistä virkaveljeään Iivanaa. Heistä poiketen Erik ei ollut riittävän brutaali likvidoidakseen heti kättelyssä juonittelevat sukulaisensa/ kilpailijansa, vaan joutui itse vahvempien velipuoltensa vangiksi ja heidän myrkyttämäkseen lopulta.

Valtansa säilyttäneitä muistetaan maillaan suurmiehinä vielä tänäänkin, hävinneen (hävinneitten) historian ovat kirjoittaneet voittajat!

Erik XIV hallituskauden positiiviset saavutukset on lähestulkoon unohdettu ja sukunsa lähes poispyyhitty historian lehdiltä. Nyky-Suomessa niellään kritiikittä ja maistelematta se mitä syötettiin!

Miksi tiedämme niin vähän prinssi Gustafin elämänvaiheista? Siksi, että häntä koskevat dokumenti ja vallanpitäjiin nähden negatiiviset todisteet on “nielaistu” silloisten vallananastajien toimesta. Missään ei virallisesti seiso sekään, että Vasili Shuiski ja Kaarle-herttua kävivät kauppaa prinssin hengellä, silloiseen “valitomiestapaan”, juuri kuten Suleiman juonitteli poikansa hengiltä Persian shaahin neuvotteluparina. Prinssi vain “sattumalta” kuoli vankina Kashininissa Twerin maalla v. 1607, heti sen jälkeen kun Vasili oli tullut leivotuksi tsaariksi Kaarle-herttuan tuella. Onko todella epäilystäkään siitä, etteikö tuen hinta olisi ollut prinssin henki? On oltava ajan tajua, on asennoiduttava aikaan, on kyettävä johtopäätöksiin, pyydän!

Miksi kukaan ei ole kirjoittanut prinsessa Sigridin elämänkertaa? Siksi, että hän itse systemaatisesti varoi jättämästä kirjallisia todisteita vehkeilystään vallananastajia vastaan; hyytyi, kylmeni , eikä luottanut juuri kehenkään.

Mutta, uskotteko todella, että vahva ja kunnianhimoinen Sigrid, olisi purematta niellyt isänsä, veljensä ja puolisonsa murhat? Että hän nöyränä omassa kotikirkossaan (Siuntio) olisisi kostoa vannomatta silmitellyt sunnuntaisin äpäräpalkilla varustettua omaa vaakunaansa ja miehensä paljaaksi silvottua -?

Se ei kertakaikkiaan ollut mahdollista, ei tuona aikana, ei Sigridin luonteella!

Silloin tällöin, sattumalta, hävinneitten historia antaa kuulua itsestään. Se putkahtaa esille yllättävissä yhteyksissä, kuten ketjussa juuri esillä olleessa folio 29, jossa kuin “haasteena” läjähtää kasvoillemme kadonneiden Tott-lasten nimet! Kuka lisäsi, miksi? Mikä tarkoitus ja merkitys nimille on annettava? Mitä lapsille tapahtui?

Tai sitten Alftan-kronikan mystisissä sanavalinoissa, “epähenkilöissä”, tapahtumissa.

Että pitikin Sigridin ja perheensä laivuriksi pakomatkalle osua juuri kulosaarelainen Mårten Simonsson, jonka lihalliseksi lapseksi menneisyydelle sokea, naiivi nykytutkimus väkisinkin vääntää kronikan Emerentia Tottia alias Eliniä, sitä “laivurintytärtä”, joka ylhäisten miesten kanssa juonitteli, ei pelkästään suvustaan, vaan valtakunnankin asioista. Että olikin “laivurintyttärellä” otsaa ja ylpeyttä! Entä sitten korskea veljensä Claudius, joka “peri” virkansa sisarensa siivellä ja esitti kohtuuttomia vaatimuksia tämän pesästä niin sukurutsaisella asenteella, että käräjäkirjurikin sekoaa ja kirjaa Claudiuksen penänneen vaimonsa kuolipesältä rahoja, sisaren pesän asemesta. Eikö tämä outo ja ympäristöönsä sopimaton pari muistuta mitä silmiinpistävimmin Brenneruksen huomaan pakomatkalla uskottuja, kadonneita folio 29-lapsia? Löydetty sukupuu täydentää Alftan-kronikkaa olen todennut; oli vaihtoehto, oli tilaisuus ja siihen tartuttiin!

[Giösling]

Jos ja kun “laivurinlasten” ensiesiintyminen ruotsalaislähteissä (folio 29) liittyy prinsessa Sigridin perinnönjakoon vuosien 1633-1635 tienoilla, on hyvinkin mahdollista, että heidät on mainittu prinsessan testamentissa. Ake Tott, pääperijä, marsalkka, oli tuolloin uransa huipulla; se kuuluisa “Lumiaura”, joka pateettisesti, selkärangatta, äitinsä suureksi pettymykseksi ja Erik-lojalistien pilkkaamana aurasi vallananastajien teitä, eikä koskaan omiaan!

Sigridin testamentin on täytynyt olla "Lumiauralle" järkytys. Se sisälsi todisteita äidin maanpetoksellisesta toiminnasta ja juonitteluista, jotka julkistettuina olisivat saattaneet “ainoan” pojan mitä kiusallisimpaan valoon, jos ei suorastaan kanssajuonittelijoihin luokitelluksi.

Aidin jälkisäädös kertaa Alftan-suvulle annettuja lupauksia omaisuuden palautuksesta ja detaljoi lastenluovutuksen Brennerus-nimiselle, Arvid Eriksson Stålarmin lippulaivan kapteenille. Sigrid jopa kertoo seuranneensa heidän vaiheitaan ja kehoittaa Akea mitä pikimmin korjaamaan sisaruksiaan ja Alftan-sukua kohdanneen vääryyden rahallisesti.

Aika oli salaliittoja tulvillaan, kuten eilinen viestini osoitti! Tott aurasi tämänkin tien, kerrankin omaa etuaan ajatellen!

Sigridin testamentti ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Laivurinlapset jäivät “eteiseen”. Alftaneille maksettiin sievoinen, mutta Aken varoissa merkityksetön summa rahaa suun sulkemiseksi. Tätä “tasinkoa” sitten Claes Brennerus itsepäisesti penää kuin vaimoltaan Taivassalon käräjillä, sisarensa pesästä.

Ake itse kuoli vuonna 1640 ja hänen ainoa jälkeläisensä , vuonna 1630 syntynyt Claes Tott, Pariisin lähettiläänä 15.7.1674.

Erik XIV jälkeläisten linja sammui, vai sammuiko?

Vain kaksikymmentä vuotta serkkunsa (?) kuoleman jälkeen Harttulan rovasti Abraham Alftanus kirjaa kaiken tietämänsä kronikkaansa ja sinetöi sen vain jälkipolviensa tiedoksi, “verenperinnöksi”, valtakunnallisesta levityksestä ei hänkään silloin uskaltanut/tahtonut edes uneksia.

Vuonna 1773 Ruotsin mahtava valtakunnanhistorioitisija Magnus von Celse, puuttuu omin, ylhäisin käsin asiaan. Hänen henkilökohtaisesti “kekoon kantamanaan” julkaistaan Alftan-kronikan patriarkaalinen linja (1. sivu) “Uplysningar i Svenska Historien”-sarjassa, kuten allaolevasta linkistä niin vastaansanomattomasti käy ilmi:

http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/ (http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/)

Ovi salaliittoon alkaa avautua. Miksi sulkisitte sen jälleen?

[P-L H]

Hei

Oliko Karjaan kirkkoherralla Johan Alftanuksella toinenkin puoliso?
Käräjät 9.11.1722 Karjaa, mainitaan Probstinna dygdesamma Elisabet Norenia …. sahlig man Hr Probsten o kyrkoherde Johan Alftanus … ….... hustru Elisabet Norenia.
Mainitaan myös pojat Abraham Alftanus ja Israel Alftanus.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26153151

t. Pirkko

[Juha]

Voipi olla sillä eka pso Krook kuoli 1712


Juha

[Jouni Kaleva]

Hei

Oliko Karjaan kirkkoherralla Johan Alftanuksella toinenkin puoliso?
Käräjät 9.11.1722 Karjaa, mainitaan Probstinna dygdesamma Elisabet Norenia …. sahlig man Hr Probsten o kyrkoherde Johan Alftanus … ….... hustru Elisabet Norenia.
Mainitaan myös pojat Abraham Alftanus ja Israel Alftanus.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26153151

t. Pirkko
Tätä toista vaimoa ei tunne Lindhin Släktbok eikä Ylioppilasmatrikkeli.
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2925
Ehdotan, että tarjoaisit tämän löytösi Ylioppilasmatrikkelin ylläpitäjälle.

[Giösling]

Jos ja kun “laivurinlasten” ensiesiintyminen ruotsalaislähteissä (folio 29) liittyy prinsessa Sigridin perinnönjakoon vuosien 1633-1635 tienoilla, on hyvinkin mahdollista, että heidät on mainittu prinsessan testamentissa. Ake Tott, pääperijä, marsalkka, oli tuolloin uransa huipulla; se kuuluisa “Lumiaura”, joka pateettisesti, selkärangatta, äitinsä suureksi pettymykseksi ja Erik-lojalistien pilkkaamana aurasi vallananastajien teitä, eikä koskaan omiaan!

Sigridin testamentin on täytynyt olla "Lumiauralle" järkytys. Se sisälsi todisteita äidin maanpetoksellisesta toiminnasta ja juonitteluista, jotka julkistettuina olisivat saattaneet “ainoan” pojan mitä kiusallisimpaan valoon, jos ei suorastaan kanssajuonittelijoihin luokitelluksi.

Aidin jälkisäädös kertaa Alftan-suvulle annettuja lupauksia omaisuuden palautuksesta ja detaljoi lastenluovutuksen Brennerus-nimiselle, Arvid Eriksson Stålarmin lippulaivan kapteenille. Sigrid jopa kertoo seuranneensa heidän vaiheitaan ja kehoittaa Akea mitä pikimmin korjaamaan sisaruksiaan ja Alftan-sukua kohdanneen vääryyden rahallisesti.

Aika oli salaliittoja tulvillaan, kuten eilinen viestini osoitti! Tott aurasi tämänkin tien, kerrankin omaa etuaan ajatellen!

Sigridin testamentti ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Laivurinlapset jäivät “eteiseen”. Alftaneille maksettiin sievoinen, mutta Aken varoissa merkityksetön summa rahaa suun sulkemiseksi. Tätä “tasinkoa” sitten Claes Brennerus itsepäisesti penää kuin vaimoltaan Taivassalon käräjillä, sisarensa pesästä.

Ake itse kuoli vuonna 1640 ja hänen ainoa jälkeläisensä , vuonna 1630 syntynyt Claes Tott, Pariisin lähettiläänä 15.7.1674.

Erik XIV jälkeläisten linja sammui, vai sammuiko?

Vain kaksikymmentä vuotta serkkunsa (?) kuoleman jälkeen Harttulan rovasti Abraham Alftanus kirjaa kaiken tietämänsä kronikkaansa ja sinetöi sen vain jälkipolviensa tiedoksi, “verenperinnöksi”, valtakunnallisesta levityksestä ei hänkään silloin uskaltanut/tahtonut edes uneksia.

Vuonna 1773 Ruotsin mahtava valtakunnanhistorioitisija Magnus von Celse, puuttuu omin, ylhäisin käsin asiaan. Hänen henkilökohtaisesti “kekoon kantamanaan” julkaistaan Alftan-kronikan patriarkaalinen linja (1. sivu) “Uplysningar i Svenska Historien”-sarjassa, kuten allaolevasta linkistä niin vastaansanomattomasti käy ilmi:

http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/ (http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/)

Ovi salaliittoon alkaa avautua. Miksi sulkisitte sen jälleen?


Hautoiko Sigrid kuolinvuoteellaankin oman “äpärälinjansa” (Kaarle-herttuan halventava nimitys Erikin jälkeläisistä) kunnianpalautusta ja jopa paluuta Ruotsin valtaistuimelle? Vielä viimeisillä voimillaan hän lähestyy lapsihallitsija Kristiinaa ja kertoo tälle totuuden isänsä kuolemasta, s.o. sen, että Kristiinan oma isoisä (Kaarle-herttua) oli Erikin murhan takana.

Opetukseksiko/varoitukseksiko kertoi, vaiko omantunnonkolkutukseksi? Urhea Sigrid oli joka tapauksessa ensimmäinen Ruotsissa, joka uskalsi sanoa ääneen sen, mistä muut vain kuiskivat!

Siemen jäi itämään Kristiinan mieleen. Kyllästyttyään itse toimeen, hän vuoden 1654 tienoilla harkitsi aivan tosissaan ja dokumentoidusti kruunun palautusta Erikin-linjalle, Sigridin pojanpojalle Claesille, ylikamariherralleen, johon hän oli mieltynyt. Ensiaskel tähän suuntaan piti olla Claes Tottin herttuaksinimitys.

Miksi suunnitelma ei toteutunut? Mitä tapahtui? Vai vai pätikö Kristinaan vain se sama; jonka hän omasta äidistää niin omahyväisesti letkautti: “she has all the virtues and vices of her gender”, Kristiina itsehän oli “mies”, mielestään?!

[JHissa]

Hei

Oliko Karjaan kirkkoherralla Johan Alftanuksella toinenkin puoliso?
Käräjät 9.11.1722 Karjaa, mainitaan Probstinna dygdesamma Elisabet Norenia …. sahlig man Hr Probsten o kyrkoherde Johan Alftanus … ….... hustru Elisabet Norenia.
Mainitaan myös pojat Abraham Alftanus ja Israel Alftanus.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26153151

t. Pirkko
Vihkiminen familysearch.org

Name: Johan Allftanus (https://familysearch.org/pal:/MM9.1.1/FKNB-V4X)
Spouse's Name: Elisabetha Norenia
Event Date: 21 Sep 1718
Event Place: Stockholm, Stockholm, Sweden
Indexing Project (Batch) Number: M41974-9 (https://familysearch.org/search/record/results?count=20&query=+batch_number:M41974-9) ,
System Origin: Sweden-EASy ,
GS Film number: 77822 (https://familysearch.org/search/record/results?count=20&query=%2Bfilm_number%3A77822) ,
Reference ID: Bk EA2

hautaus Karjaan Hiski
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/5kzp9k?fi+0168+haudatut+871) 2.9.1744 E:a Probstinna Elisab. Norinia 62
alkup - HAUPAIKKA: i k.

digiarkisto
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8686296

[Pekka Hiltunen]

Hautoiko Sigrid kuolinvuoteellaankin oman “äpärälinjansa” (Kaarle-herttuan halventava nimitys Erikin jälkeläisistä) kunnianpalautusta ja jopa paluuta Ruotsin valtaistuimelle? Vielä viimeisillä voimillaan hän lähestyy lapsihallitsija Kristiinaa ja kertoo tälle totuuden isänsä kuolemasta, s.o. sen, että Kristiinan oma isoisä (Kaarle-herttua) oli Erikin murhan takana.

Opetukseksiko/varoitukseksiko kertoi, vaiko omantunnonkolkutukseksi? Urhea Sigrid oli joka tapauksessa ensimmäinen Ruotsissa, joka uskalsi sanoa ääneen sen, mistä muut vain kuiskivat!

Siemen jäi itämään Kristiinan mieleen. Kyllästyttyään itse toimeen, hän vuoden 1654 tienoilla harkitsi aivan tosissaan ja dokumentoidusti kruunun palautusta Erikin-linjalle, Sigridin pojanpojalle Claesille, ylikamariherralleen, johon hän oli mieltynyt. Ensiaskel tähän suuntaan piti olla Claes Tottin herttuaksinimitys.


Kustaa II:n ainoa eloon jäänyt aviolapsi oli tytär Kristina. "I kraft av Norrköpings arvförening (http://sv.wikipedia.org/wiki/Norrk%C3%B6pings_arvf%C3%B6rening) lät kungen ständerna erkänna Kristina som "rätta arvfurstinna och drottning" redan 1627 ifall han inte skulle få någon äkta son. Det var viktigt för Gustav Adolf att handla snabbt eftersom den polska grenen av vasaätten (http://sv.wikipedia.org/wiki/Vasa%C3%A4tten) fortfarande hävdade rätten till den svenska tronen." (Wikipedia)

Kuten edellä olevasta ilmenee, ei kuninkaallista Vasa-suvun mahdollista kruununtavoittelijaa nähty missään muualla kuin Puolan hovissa. Prinssi Gustaf kuoli Keski-Venäjällä Kasjinin kaupungissa lapsettomana:

Brita Persdotter Karth är en fiktiv person som i viss äldre historieskrivning utpekats som älskarinna och hustru till Erik XIV (http://sv.wikipedia.org/wiki/Erik_XIV):s landsflyktige son Gustav Eriksson Vasa (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Eriksson_Vasa). Alla uppgifter om henne som har samband med prins Gustav har emellertid avvisats som falsarier.
Mytens uppkomst
Uppgifterna om Brita Karth kommer från friherre Adolf Ludvig Stierneld (http://sv.wikipedia.org/wiki/Adolf_Ludvig_Stierneld) (1755-1835), själv föregiven ättling till Gustav och Brita, och kunde enligt denne härledas till anteckningar gjorda av Brita själv i "en tysk, andelig bok" som hon fått i gåva av Karin Månsdotter (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karin_M%C3%A5nsdotter). Uppgifterna ifrågasattes starkt redan 1869 av A.T.G. Oxenstierna i uppsatsen "Har Vasaätten (http://sv.wikipedia.org/wiki/Vasa%C3%A4tten) på manssidan fortlefvat intill våra dagar?" i Ny illustrerad tidning (http://sv.wikipedia.org/wiki/Ny_illustrerad_tidning), och senare av Victor Örnberg (http://sv.wikipedia.org/wiki/Victor_%C3%96rnberg) i Svenska ättartal (http://sv.wikipedia.org/wiki/Svenska_%C3%A4ttartal) där denne visade att ätterna Stierneld (http://sv.wikipedia.org/wiki/Stierneld) och Eldstierna (http://sv.wikipedia.org/wiki/Eldstierna) (vilka tidigare trotts stamma från Gustavs och Britas äldste son Lars) i själva verket stammade från en fogde (http://sv.wikipedia.org/wiki/Fogde) Lars Björnsson utanför Norrköping (http://sv.wikipedia.org/wiki/Norrk%C3%B6ping). Adolf Ludvig Stierneld har sedermera generellt konstaterats vara "en historisk yrkesförfalskare av stora mått" (Bengt Hildebrand (http://sv.wikipedia.org/wiki/Bengt_Hildebrand) i Svenskt biografiskt lexikon (http://sv.wikipedia.org/wiki/Svenskt_biografiskt_lexikon)).
Stålberg & Berg har i Anteckningar om svenska qvinnor (1864) inte endast accepterat Stiernelds uppgifter utan även blandat ihop de föregivna ättlingarna så att sonen Lars' son Samuel istället omnämns som dennes bror.
Brita Karths biografi enligt myten
Brita Karth skulle ha fötts cirka 1568 i Schlesien (http://sv.wikipedia.org/wiki/Schlesien) och ha dött efter 1594. Hon skulle ha varit en svensk adelsdam, dotter till en svensk militär och adelsman vid namn Peder Karth. Hon och Gustav Eriksson skulle ha gift sig år 1594 i Kasjin (http://sv.wikipedia.org/wiki/Kasjin) i Ryssland (http://sv.wikipedia.org/wiki/Ryssland) och redan dessförinnan ha fått följande barn:
Laurentius (eller Lars) Karthenskij Eldh (1586-1660), föregiven stamfader för ätterna Stierneld och Eldstierna.
Eric (född ca 1588)
Carl Gustaf (född ca 1590)
Catherina Sigrid (född ca 1592)(Wikipedia)

Katarina Maununtyttären ja Erik Vasan lapset ovat tässä:
Barn
Sigrid (http://sv.wikipedia.org/wiki/Sigrid_Eriksdotter_Vasa), född 16 oktober (http://sv.wikipedia.org/wiki/16_oktober) 1566 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1566) på Svartsjö slott (http://sv.wikipedia.org/wiki/Svartsj%C3%B6_slott) i Sånga socken, Uppland (http://sv.wikipedia.org/wiki/S%C3%A5nga_socken,_Uppland), idag Ekerö kommun (http://sv.wikipedia.org/wiki/Eker%C3%B6_kommun), död 24 april (http://sv.wikipedia.org/wiki/24_april) 1633 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1633).
Gustav (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Eriksson_Vasa), född 28 februari (http://sv.wikipedia.org/wiki/28_februari) 1568 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1568), död 1607 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1607).
Henrik, född 24 januari (http://sv.wikipedia.org/wiki/24_januari) 1570 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1570), död efter januari men före 7 juni (http://sv.wikipedia.org/wiki/7_juni).
Arnold, född 1 november (http://sv.wikipedia.org/wiki/1_november) 1572 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1572), död ung.Åke Henrikinpoika Tottin asemasta voidaan päätellä, ettei hänessä nähty kruununtavoittelijaa. Claes Åkenpoika saavutti kyllä Kristinan suosion, mutta kamariherralla ei ollut poliittisia intressejä. Kristina päätyi luopumaan kruunusta, koska hänen odotettiin avioituvan, mutta hän itse uskoi olevansa kykenemätön tuottamaan maalleen kruununperillistä, ja toisaalta hän oli kääntymässä katolilaiseksi: "När ständerna (http://sv.wikipedia.org/wiki/St%C3%A4nderna) 1604 antog bestämmelsen om kvinnlig tronföljd, skedde det under förutsättning att en ogift drottning då snarast skulle gifta sig för att ätten skulle fortleva. Kristina hade också tidigt blivit föremål för giftermålsplaner. Hennes far, Gustav II Adolf (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_II_Adolf), hade en gång tänkt på en förbindelse mellan dottern och den dåvarande kurprinsen (http://sv.wikipedia.org/w/index.php?title=Kurprins&action=edit&redlink=1) i Brandenburg (http://sv.wikipedia.org/wiki/Mark_Brandenburg), sedermera kurfursten (http://sv.wikipedia.org/wiki/Kurfurste) Fredrik Vilhelm (http://sv.wikipedia.org/wiki/Fredrik_Vilhelm_av_Brandenburg). Förhandlingar om frågan bedrevs också verkligen, men avbröts definitivt 1646. Själv hade Kristina och hennes kusin Karl Gustav (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karl_X_Gustav) hyst ett visst intresse för varandra. Ständerna blev allt enträgnare i att hon skulle gifta sig. Hon tvingades 1647 avge en sorts förklaring, att hon skulle tänka på hertig Karl (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karl_X_Gustav), men hennes verkliga planer gick i en annan riktning." (Wikipedia)


Kun kuningas Kaarle X Kustaa yllättäen kuoli, pyrki katolilaisuuteen kääntynyt Kristina uudelleen valtaan: "Karl X Gustav dog helt oväntat 1660, och Kristina ansåg att hon personligen borde bevaka sina intressen i Sverige. Hon ankom dit under den senare riksdagen 1660 och lyckades utverka en bekräftelse på sina underhållsländer. Dock måste hon avstå från rätten att tillsätta kyrkliga ämbetsmän. Då begick hon den oförsiktigheten att i en inlaga till ständerna förbehålla sig sina arvsanspråk, för den händelse att den unge kungen, Karl XI (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karl_XI), skulle dö. Ständerna protesterade mot detta, och hon tvingades ta tillbaka inlagan. Efter någon tids vistelse i Norrköping begav hon sig våren 1661 till Hamburg, där hon stannade omkring ett år. Där upprättade hon ett kontrakt med den judiske bankiren Texeira i ett försök att ordna upp sina affärer. Först 1662 återkom hon till Rom. Kristina var på spänd fot med förmyndarregeringen (http://sv.wikipedia.org/wiki/F%C3%B6rmyndarregering) för Karl XI (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karl_XI), ledd av hennes förkastade gunstling Magnus Gabriel de la Gardie (http://sv.wikipedia.org/wiki/Magnus_Gabriel_de_la_Gardie), och denna gjorde allt för att omöjliggöra hennes vistelse inom svenskt område." (Wikipedia)


Kaarle X:n seuraaja on tässä:

"Karl XI, född 4 december (http://sv.wikipedia.org/wiki/4_december) (enl. n.s. (http://sv.wikipedia.org/wiki/Nya_stilen)) 1655 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1655), död 15 april (http://sv.wikipedia.org/wiki/15_april) (enl. n.s. (http://sv.wikipedia.org/wiki/Nya_stilen)) 1697 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1697), var kung av Sverige (http://sv.wikipedia.org/wiki/Kung_av_Sverige) 1660–1697. Hans regeringstid började med skånska kriget (http://sv.wikipedia.org/wiki/Sk%C3%A5nska_kriget) med framför allt Danmark (http://sv.wikipedia.org/wiki/Danmark), som efter stora ansträngningar avslutades utan betydande landavträdelser. Därefter inriktades Karls ansträngningar till stor del mot att förhindra en upprepning, och det yngre indelningsverket (http://sv.wikipedia.org/wiki/Indelningsverket) och den karolinska armén (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karoliner) skapades. Samtidigt gjorde kungen sig själv till enväldig härskare (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karolinska_env%C3%A4ldet), och för att kunna finansiera den nya armén genomfördes en omfattande reduktion (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karl_XI:s_reduktion), som kraftigt minskade adelns tillgångar.
Han var son till Karl X Gustav (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karl_X_Gustav) och Hedvig Eleonora av Holstein-Gottorp (http://sv.wikipedia.org/wiki/Hedvig_Eleonora_av_Holstein-Gottorp) och gift med Ulrika Eleonora av Danmark (http://sv.wikipedia.org/wiki/Ulrika_Eleonora_av_Danmark) (1656–1693). Han hade bland annat barnen Karl XII (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karl_XII) och Ulrika Eleonora (http://sv.wikipedia.org/wiki/Ulrika_Eleonora).
Han regerade även som hertig (http://sv.wikipedia.org/wiki/Hertig) Karl I över Pfalz-Zweibrücken (http://sv.wikipedia.org/wiki/Pfalz-Zweibr%C3%BCcken_%28hertigd%C3%B6me%29) 1681-1697." (Wikipedia)


Sigrid Vasan ja Henrik Tottin lapset ovat tässä:

"Sigrid Eriksdotter Vasa, var en svensk prinsessa, enligt Äldre svenska frälsesläkter (http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%84ldre_svenska_fr%C3%A4lsesl%C3%A4kter) (1:3 sidan 290), som hänvisar till Erik XIV:s almanacksanteckningar, född 15 oktober 1566 på Svartsjö slott (http://sv.wikipedia.org/wiki/Svartsj%C3%B6_slott) i Sånga, Uppland, död 24 april 1633 (http://sv.wikipedia.org/wiki/1633). Hon var dotter till kung Erik XIV (http://sv.wikipedia.org/wiki/Erik_XIV) och Karin Månsdotter (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karin_M%C3%A5nsdotter). Sigrid Eriksdotter Vasa blev vid sitt första giftermål slottsfru på Sjundby (http://sv.wikipedia.org/wiki/Sjundby) slott och är begravd i Åbo domkyrka (http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%85bo_domkyrka).
Gift 1) 1597 med Henrik Klasson Tott (http://sv.wikipedia.org/wiki/Henrik_Klasson_Tott), död 1603.
Gift 2) 10 september 1609 på Stockholms slott (http://sv.wikipedia.org/wiki/Stockholms_slott) med Nils Nilsson (Natt och Dag) (http://sv.wikipedia.org/wiki/Nils_Nilsson_%28Natt_och_Dag%29) (1554–1613)
Barn: (med 1)
Åke Henriksson Tott (http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%85ke_Henriksson_Tott) (1598–1640)
Anna Henriksdotter Tott, död ung
Erik Henriksson Tott (–1621)"(Wikipedia)


Kuningatar Kristinalla ei ollut valtaa nostaa sen enempää Erikin kuin kenenkään muunkaan entisen kuninkaan avio- tai äpärähaaran poikaa saati tytärtä hallitsijanvaltaan: hänen omakin valtansa rajoittui oman, Vasa-sukuisen jälkeläisen tuottamiseen tämän kruunaamiseksi hallitsijaksi. Keskustelu Sigrid Erikintyttären mahdollisten jälkeläisten hallitsijanvaltaan nousemisesta on absurdia eikä perustu faktoihin, vaan käytettävissä olevien tietojen mukaan joko tietoiseen falsifiointiin tai enemmän tai vähemmän tietoiseen mielikuvitukseen. Laivurin lapsiksi oletetusti naamioiduilla, talonpoikaista sukua olleen Kuningas Erikin lesken oletetusti suomalaisen rahvaan keskuuteen kätketyillä lapsilla ei missään olosuhteissa olisi voinut olla mitään edellytyksiä saavuttaa sen enempää valtaa kuin aatelista omaisuuttakaan. Klas Åkenpoika Tott möi Suomen-omistuksensa kuningatar Kristinalle tai luovutti Ruotsin-omistukseen vaihdetun osuuden Magnus De la Gardielle ennen kuolemaansa eikä jättänyt rintaperillisiä, joten hän sammutti itse oman sukuhaaransa.

Kun nyt on esitetty, että kuningatar Kristina olisi dokumentoidusti tuonut esiin aikeensa nostaa valtaan Sigrid Erikintyttären jälkeläisen, niin voisiko nimim. Giöslin tuoda muittenkin nähtäville tämän vallitsevia historiankäsityksiä mullistavan dokumentin?

PH

[Giösling]

Luulin keskustelun jo kertaalleen päättyneen Hiltusen julistuksesta? Tervetuloa jälkilöylyihin, WIKIPEDIAN (!) voi jättää pukuhuoneen puolelle, kastuu vielä korvaamaton tietolähde!

Kuningatar Kristiinan pohdinnat ja aikeet Ruotsin kruunun suhteen tulevat esille KAIKISSA hänen elämänkerroissaan. Suosittelen lukemaan!

Se, että Claes Tott oli eräs pääehdokkaista, jos ei jopa ykkösvaihtoehto, käy ilmi esim. Anrepin aatelismatrikkelista, jossa hän (Anrep) sanoo Claesin kohdalla mm. seuraavaa:

Öfver-Kammarherre hos Drottning Christina 1653; Riks-Råd s.å.; Chef för Kongl. Lif- och Hustrupperna eller Kapten-Major vid Lifgardet..,
var slutligen Drottning Christinas SYNNERLIGA GUNSTLING, OCH VILLE HON, FÖR ATT BANA HONOM VAG TILL THRONEN, utnämna honom jemte Grefvarne Per Brahe och Axel Oxestjerna, till FURSTE, men hvilcket icke blef utaf, emedan de båda senare nekade att emottaga denna värdighet.

Se “absurdista tietojen falsifioinnista, tai enemmän tai vähemmän tietoisesta mielikuvituksesta”. Olisiko hiukan varovaisempi kielenkäyttö paikallaan? Ensin pitäisi vaivautua tutkimaan ja vasta sitten hutkimaan, jos on aihetta.

[Leo Suomaa]

Tässä on tuo Giöslingin lainaama kohta:

http://runeberg.org/anrep/4/0409.html

[Pekka Hiltunen]

WIKIPEDIAN.../... voi jättää
Kuningatar Kristiinan pohdinnat ja aikeet Ruotsin kruunun suhteen tulevat esille../.. hänen elämänkerroissaan
.../.. Se, että Claes Tott oli eräs pääehdokkaista, jos ei jopa ykkösvaihtoehto, käy ilmi esim. Anrepin aatelismatrikkelista, jossa hän (Anrep) sanoo Claesin kohdalla mm. seuraavaa
Wikipedia on kaikkien nähtävillä ja kaikki voivat siihen kirjata tietonsa, jos perusteltavissa olevia lisätietoja on olemassa muuallakin kuin oman ullakon kirstussa. Käytetyt lähteet näkyvät kunkin artikkelin kohdalla sivun alareunassa.

Se, että mainitut kreivit kieltäytyivät arvonimestä (jonka sanakirjan perusteella tulkitsen ruhtinaaksi) osoittavat heidän omaa arvostelukykyään.
Tässä on poiminto ruotsinkielisestä WIKIPEDIASTA, jonka tekstiä eivät suomalaiset asiantuntijat vielä ole ehtineet oikoa:

"Under tiden hade man börjat tala om drottningens personliga gunstlingar (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gunstling). Den förste och ryktbaraste var Magnus Gabriel De la Gardie (http://sv.wikipedia.org/wiki/Magnus_Gabriel_De_la_Gardie). Kristina blev förtjust i honom och överhopade honom med ynnestbevis. Diplomaterna (http://sv.wikipedia.org/wiki/Diplomat) hävdade att hon verkligen var förälskad i honom, tills hon slutligen för att få slut på skvallret påskyndade hans giftermål med sin kusin, pfalzgrevinnan Maria Eufrosyne (http://sv.wikipedia.org/wiki/Maria_Eufrosyne_av_Pfalz). På själva regerandet hade han sannolikt inte något större inflytande, och han föll till sist i onåd hos Kristina. Mot slutet av drottningens regeringstid blev Clas Tott (http://sv.wikipedia.org/wiki/Clas_%C3%85kesson_Tott_d.y.) upphöjd till gunstling, men han utövade i ännu mindre grad något politiskt inflytande."

Se, että Kuningatar neuvotteli esim. Renè Descartesin kanssa, kun kamariherra seisoskeli ovipielessä valmiina täyttämään kaikki palveltaviensa fyysiset tarpeet ei tee v.m:sta aviopuolisokandidaattia, kuten lainauksen viimeisestä virkkeestä on luettavissa. On kai itsestään selvää, ettei Kaarina Maununtyttären ja Erikin jälkeläinen olisi voinut saada säätyjen hyväksyntää edes mahdolisen tulevan hallitsijan isänä. Kristinan kohdalla jouduttiin poikkeusjärjestelyihin ainoan potentiaalisen kilpailijan, Juhanan tai puolalaisen Sigismundin jälkeläisen torjumiseksi. Saatuaan "porttikiellon" Ruotsin maaperälle katolilaiseksi kääntynyt Kristina jopa havitteli Puolan kruunua.

Gabriel Anrepin joskus Oolanin sodan aikoihin laatima Ruotsin aateliston taulukko ei tarjoa sitä historiankäsityksiä mulistavaa lisätietoa, joka antaisi aihetta muuttaa käsityksiä myös Abrahamin Kronikasta. Sen sijaan näyttäisi Wikipedia olevan verrattomasti luotettavampi lähde kuin esim. Anrep.

Kuningas Erikin äpärälasten kokonaislukumäärä on tuntematon, mutta voi hyvinkin liikkua jopa yli kymmenen ja ehkä hyvän alun kolmannen kymmenen vaiheilla. Kuitenkin ovat edes teoreettisesti potentiaaliset kruununperijät ylhäisaateliston kannalta mieluummin varakkaan porvarintyttären Agdan kuin vanginvartijaksi ylennetyn huovin tyttären jälkeläisiä. Sture-murhien jälkeen oli Erikin nimi kuitenkin pyyhitty pois "elävien kirjoista" ikuisiksi ajoiksi.

Stierneldin sepustukset elossa olevasta Erikin mielpuolisesta jälkeläisestä on todistettu tarkoitukselliseksi falsifikoinniksi (Bengt Hildebrand, Svensk biografisk lexikon). Erikin värttinänpuoleiset jälkeläiset eivät herää henkiin - eivätkä varsinkaan kuninkaanvallan tavoittelijoina - sillä että tunnettuja henkilöitä sijoitetaan heidän nimiinsä ja sitten levitellään disinformaatiota kaikilla mahdolisilla keskustelufoorumeilla.

Clas Brenneruksen sisarensa kuolinpesästä esittämien vaatimusten perusteet ja motiivit ovat jäänet kaipaamaan lisävalaistusta, mutta itse Abrahamin kronikkaa ne kai eivät kuitenkaan tee yhtään enempää totuudenmukaiseksi. Kronikan eräs mielenkiintoisimmista kysymyksistä on ainakin omasta mielestäni Emerentian muuttuminen vaimosta äidiksi, mihin johan Abrahaminpojan kronikkakopio eli -versio toivottavasti kykenee vastaamaan.

Kun ei näillä näkymin siis ilmaantunutkaan mitään uutta ja ihmeeellistä tietoa, huomaan, että päätökseni jättäytyä samojen, jo virheellisiin päätelmiin ja tietoihin perustuvien teemojen pyörittelystä kokonaan ulkopuolelle oli oikea.

PH

[Giösling]

Etpä vieläkään ottanut omasta neuvostasi vaarin.

Pelkistettynä:

Quote (Hiltunen):

Kun nyt on esitetty, että kuningatar Kristina olisi dokumentoidusti tuonut esiin aikeensa nostaa valtaan Sigrid Erikintyttären jälkeläisen, niin voisiko nimim. Giöslin tuoda muittenkin nähtäville tämän vallitsevia historiankäsityksiä mullistavan dokumentin?

Unquote

Mullistuiko historiankäsityksesi, vai ovatko Anrep ja Kristiinan elämänkerturit väärässä? Löytyykö heidän tekstejään kumoava tieto hallustasi, tai edes WIKIPEDIASTA?! Iskisitkö nyt vuorostasi todisteesi pöytään? Ruotsalaisetkin odottavat!

[Giösling]

Ja jatkoa (Hiltunen):


Wikipedia on kaikkien nähtävillä ja kaikki voivat siihen kirjata tietonsa, jos perusteltavissa olevia lisätietoja on olemassa muuallakin kuin oman ullakon kirstussa. Käytetyt lähteet näkyvät kunkin artikkelin kohdalla sivun alareunassa.

Unquote

Tässä kristallisoituu Wikipedian heikkous. Kuka tahansa voi kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Ellei riittävää asiantuntemusta löydy lukijoilta (referee raadilta) annetun "mielipiteen" kumoukseksi, huhaasta muodostuu referoitava "fakta". Olen törmännyt mitä erikoisimpiin Wikipedia-artikkeleihin, joiden perimmäistä tarkoitusta ja tendenssiä joutuu vilunvärein pohtimaan.

Mihin menossa maailma?

[Pekka Hiltunen]

Etpä vieläkään ottanut omasta neuvostasi vaarin
Eiköhän paras neuvo ole se tuorein Ruotsin aatelistoa käsittelevä taulukosto, joka tiettävästi on saatavilla Riadissa, mutta ei nyt satu löytymään omasta hyllystäni. Erik Klaunpoikaa ei kait kuitenkaan ruhtinaaksi korotettu Kristinan viimeisenä toimenaan ennen luopumistaan hallitsijan asemastaan - todettuaan, että (oman käsityksensä mukaan) on kykenemätön jatkamaan omaa sukuaan. Anrep esittää, että nimitys olisi nostanut Erkki Klaunpoika Tottin tielle kohti kuninkaanvaltaa, mikä kuitenkin on jo ajatuksenakin harhainen, vaikka näin aivan selvästi näyttäisi lukevan niissä 1800-luvun puolivälin aikaisissa papereissa, joita tässä nyt on referoitu.

Ruotsin valtio oli ehtinyt Kristinan lyhyen hallitusvallan aikana käytännössä vajota kassakriisiin, kun melkein jokainen sotilas tuli palkita urheudestaan; aateliston lukumäärä ja veroja maksamattomat tilat läänitysten muodossa johtivat jo Kristinan aikana konkreettisiin sotilaallisiin tappioihin, ja jopa muuan kenttäsaarnaaja Claudius Brennerus palkittiin Kristinan toimesta itselleen Isak Rothoviukselle annetulla käskykirjeellä.

Kristinan elämänkertureista ei ole puutetta. Nykykäsityksen perusteella hän oli huomattavan lahjakuutensa ohella persoonalisuudeltaan vakavasti häiriintynyt, ehkä jopa psykoottiselle asteelle saakka niin, ettei hänen hallituskautensa viimeisimpiin toimiin tule suhtautua täydellä vakavuudella. Kukaties on hänestä olemassa modernimpiakin elämänkertoja tältä tai edes viime vuososadalta.

Wikipedia todellakin sisältää monilta osin enemmän huuhaata kuin faktaa, mutta kyseessä on itse itseään korjaava prosessi ja jyvät kyllä erottuvat akanoista. En usko, että ainutkaan perustelematon väite jää pysyvästi Wikipediaan. Myöskään virheelliset "nettisukupolvet" eivät lopulta muodosta mitään uhkaa faktoille, vaikka niitä miljoonat kopioisivat omiin tiedostoihinsa: ei tieto siitä synny, että- valhetta toistetaan riitävästi ikään kuin hypnoosiin asti, vaikka sillä tavoin jonkinlainen itsesuggestio saavutettaisiinkin.

Ystävällisin terveisin
PH

[Giösling]

Eiköhän paras neuvo ole se tuorein Ruotsin aatelistoa käsittelevä taulukosto, joka tiettävästi on saatavilla Riadissa, mutta ei nyt satu löytymään omasta hyllystäni. Erik Klaunpoikaa ei kait kuitenkaan ruhtinaaksi korotettu Kristinan viimeisenä toimenaan ennen luopumistaan hallitsijan asemastaan - todettuaan, että (oman käsityksensä mukaan) on kykenemätön jatkamaan omaa sukuaan. Anrep esittää, että nimitys olisi nostanut Erkki Klaunpoika Tottin tielle kohti kuninkaanvaltaa, mikä kuitenkin on jo ajatuksenakin harhainen, vaikka näin aivan selvästi näyttäisi lukevan niissä 1800-luvun puolivälin aikaisissa papereissa, joita tässä nyt on referoitu.

Ruotsin valtio oli ehtinyt Kristinan lyhyen hallitusvallan aikana käytännössä vajota kassakriisiin, kun melkein jokainen sotilas tuli palkita urheudestaan; aateliston lukumäärä ja veroja maksamattomat tilat läänitysten muodossa johtivat jo Kristinan aikana konkreettisiin sotilaallisiin tappioihin, ja jopa muuan kenttäsaarnaaja Claudius Brennerus palkittiin Kristinan toimesta itselleen Isak Rothoviukselle annetulla käskykirjeellä.

Kristinan elämänkertureista ei ole puutetta. Nykykäsityksen perusteella hän oli huomattavan lahjakuutensa ohella persoonalisuudeltaan vakavasti häiriintynyt, ehkä jopa psykoottiselle asteelle saakka niin, ettei hänen hallituskautensa viimeisimpiin toimiin tule suhtautua täydellä vakavuudella. Kukaties on hänestä olemassa modernimpiakin elämänkertoja tältä tai edes viime vuososadalta.

Wikipedia todellakin sisältää monilta osin enemmän huuhaata kuin faktaa, mutta kyseessä on itse itseään korjaava prosessi ja jyvät kyllä erottuvat akanoista. En usko, että ainutkaan perustelematon väite jää pysyvästi Wikipediaan. Myöskään virheelliset "nettisukupolvet" eivät lopulta muodosta mitään uhkaa faktoille, vaikka niitä miljoonat kopioisivat omiin tiedostoihinsa: ei tieto siitä synny, että- valhetta toistetaan riitävästi ikään kuin hypnoosiin asti, vaikka sillä tavoin jonkinlainen itsesuggestio saavutettaisiinkin.

Ystävällisin terveisin
PH

Onpa otsaa! Väitätkö todella, että Anrep & Co. olisivat hakoteillä, tai peräti että koko relevantti 1800-luvun tutkimus olisi "harhaista" ja TODELLINEN tieto (s.o. Kristiinan sisin tahto) löytyisikin Hiltusen hallusta? Pistäisitkö visiosi paperille ja nettiin, vaikkapa Wikipediaan?! Ja sitten jäämme odottamaan referee-palautetta. Näin, esimerkinomaisesti, korjataan koko Ruotsin historiaa!

[Pekka Hiltunen]

Väitätkö todella, että Anrep & Co. olisivat hakoteillä, tai peräti että koko relevantti 1800-luvun tutkimus olisi "harhaista"

Väitän sitä, ja vain sitä, minkä itse olen lausunut: 1800-luvun tutkimus on harhaista - siltä osin kuin se ei ole validia ja reliaabelia. Kun kuningatar Kristina m.m. erinäisin fyysisin menetelmin pyrki muuttamaan sukupuoltaan naisesta mieheksi, on tällaista toimintaa pidettävä normaalista poikkeavana. Voi olla, että hän oli vain oman aikansa transseksuelli, joka nykypäivänä kestäisi tarkastelua päivänvalossakin - ainakin täällä länsimaissa - mutta 1800-luvulla ei tällaisia aihepiirejä voitu kirjoitetussa kielessä käsitellä. En suinkaan ole laatinut mitään omaa ja henkilökohtaista dogmia, joka poikkeaisi yleisestä historiankäsityksestä.

Kun Anrepin kokoamassa taulustossa todetaan, että Kristina sillä tai tällä tavoin valmisteli Erkki Klaunpoika Tottin tietä kuninkaanvaltaan, väitän, että lausuma on harhainen - johtuen joko kirjoittajan omasta harhaisesta käsityksestä tai sitten Kristinan reaaliteettitestin pettämisestä: Erik Kustaanpoika Vasan jälkeläisiltä oli tötaalisesti ja lopullisesti katkaistu tie hallitusvaltaan historiallisiin tositapahtumin liittyen - ja sama päti jo Kristinan isän aikana myös Juhanan jälkeläisiin. On tietenkin täysin mahdollista sekin, että Anrep & al. pyrkivät tässä luetuttamaan rivienvälejä ja kuningatar Kristinan mielenmaisemia tämän hallitusvallan viimeisimpinä aikoina.

Kuningatar Kristinasta persoonana ja hallitsijana saa oivallisen kuvan vaikka katsomalla juuri meneillään olevan, YLE:n Areenan dokumenttiohjelmien historia-osiossa netissä kaikkialla maailmassa nähtävän sarjan maamme Ruotsin-vallan aikaisista kuninkaista. Nyt on käsillä Kustaa Vaasa, joten Kristinaa koskeva osa on odotettavissa ehkä jo ensi kuussa. Uskon, että ohjelman näkemykset perustuvat vallitsevaan Ruotsin historiankäsitykseen, jota opetetaan mm. peruskoulussa yläasteella tai viimeistään lukiossa ruotsalaistytöille ja -pojille. Niinpä saattaakin peruskoulun oppikirja toimia luotettavampana lähteenä kuin 1800-luvun genealogiat, joita voivat värittää ja samalla vääristää sinänsä ansiokkaitten ja pätevien tutkijoitten henkilökohtaiset, mutta nykykäsityksen mukaan erheelliset päätelmät.

1800-luvulla on tehty jopa siinä määrin ansiokasta tutkimusta, että osa tiedoista kaipaa korkeintaan täydennystä. Valitettavasti kuitenkin suuri osa vaatii suoranaista oikaisua esim. arkeologiaan tai DNA-tutkimukseen perustuvien tutkimustulosten, tai jo yksinomaan kulttuurisissa ja sosiaalisissa oloissa tapahtuneen kehityksen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan estä esim. sitä, ettei vaikkapa aristoteelinen maailmankuva edelleen voisi olla valalla erällä tahoilla niin, että aurinko yhäti kiertää maapalloa, sillä vastustihan itse Martti Lutherkin kopernikaanista maailmankuvaa...

Ysävällisin terveisin
PH

[Jouni Kaleva]

Tässä kristallisoituu Wikipedian heikkous. Kuka tahansa voi kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Ellei riittävää asiantuntemusta löydy lukijoilta (referee raadilta) annetun "mielipiteen" kumoukseksi, huhaasta muodostuu referoitava "fakta". Olen törmännyt mitä erikoisimpiin Wikipedia-artikkeleihin, joiden perimmäistä tarkoitusta ja tendenssiä joutuu vilunvärein pohtimaan.

Mihin menossa maailma?

Sama tunne täällä!
Vain sillä erotuksella, että vaihtaisin Wikipedian tilalle SukuForumin.

[Juha]

Wikipedia-artikkeleiden alaosassa on aina lähdeluettelo

Sitä sopii tutkia ihan kaikkien forumilaisten ennen kuin lähtee aliarvioimaan ao. mediaa....

Ja täydennykseksi; Anrepin sukutaulustot eivät ole lähdeaineistoa. Ne ovat lopputulos lähteiden tulkinnasta.

Ainoa keino totuuden etsimiseksi on tutkia alkuperäisiä dokumentteja.



Juha

[Giösling]

Sama tunne täällä!
Vain sillä erotuksella, että vaihtaisin Wikipedian tilalle SukuForumin.

Voisiko keskustelulista todella olla tietosanakirja, tai Wikipedia keskustelulista? Ongelmat näyttävät yhteisiltä; on kellokkaita, perästäseuraajia ja trolleja. Referee-käytäntö ontuu todellisen asiantuntemuksen ohuuden tähden.

Oletteko nähneet Suku-Forumia lähdelistoilla?
Wikipediassa mestarit viittaavat itseensä, parhaimmillaan.
Oi aikoja, oi tapoja!

[K-Erik]

Att förringa forumet och Wikipedia känns ganska dumt. Man borde ju inte känna sig irriterad men tyvärr känns det så. Båda grupperna har till största delen korrekt och med hänvisningar verifierade uppgifter.
Gällande dethär trädet har jag ingen släkt att beröra men själva undersökningen är intressant och givande utan att man behöver ringakta de uppgifter som tas fram.
Hälsningar från en strömmingsfiskare som just lyft ca 20 kg från havet.

[Giösling]

Voisiko keskustelulista todella olla tietosanakirja, tai Wikipedia keskustelulista? Ongelmat näyttävät yhteisiltä; on kellokkaita, perästäseuraajia ja trolleja. Referee-käytäntö ontuu todellisen asiantuntemuksen ohuuden tähden.

Oletteko nähneet Suku-Forumia lähdelistoilla?
Wikipediassa mestarit viittaavat itseensä, parhaimmillaan.
Oi aikoja, oi tapoja!


Suomenkieleni on ruosteessa: "perästäseuraajia", p.o. perässäseuraajia!

[Kimmo Kemppainen]

Kyllä.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3495
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U441
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=541
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2711
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5776
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6977
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=9863
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=11400
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=11693

Kimmo Kemppainen


Oletteko nähneet Suku-Forumia lähdelistoilla?

[Giösling]

Erikoinen käytäntö! Mielestäni keskusteluforumeilla annetut tiedot tulee ehdottomasti tarkistaa alkuperäislähteistä; viittaus johonkin jutusteluun jossain ei riitä! Tätähän tämän forumin moderaattori ilmeisesti tarkoitti aamuisessa Anrep-viestissään? Vai onko niin, että Anrep pitää varmistaa, mutta forumpakinointeja ei? Nurinkurista, mielestäni!

Miten sitten verifioidaan nettitietosanakirja-artikkelin tieto, jonka referensseissä on artikkelinlaatijan oma sepustus, selfie?

Mielestäni nettitietosanakirjat ja forumkeskustelut muodostavat tulevaisuudessa sellaisen suonsilmän, josta ei ole ylöspääsyä. "Syvälläsoutajien" (s.o. tutkimukselle omistautuneiden) ja "pintaliitäjien" (tiedon lainaajien) balanssi järkkyy, inhimillisen mukavuudenhalun lykkimänä.

Rappion merkki?

[Giösling]

Väitän sitä, ja vain sitä, minkä itse olen lausunut: 1800-luvun tutkimus on harhaista - siltä osin kuin se ei ole validia ja reliaabelia. Kun kuningatar Kristina m.m. erinäisin fyysisin menetelmin pyrki muuttamaan sukupuoltaan naisesta mieheksi, on tällaista toimintaa pidettävä normaalista poikkeavana. Voi olla, että hän oli vain oman aikansa transseksuelli, joka nykypäivänä kestäisi tarkastelua päivänvalossakin - ainakin täällä länsimaissa - mutta 1800-luvulla ei tällaisia aihepiirejä voitu kirjoitetussa kielessä käsitellä. En suinkaan ole laatinut mitään omaa ja henkilökohtaista dogmia, joka poikkeaisi yleisestä historiankäsityksestä.

Kun Anrepin kokoamassa taulustossa todetaan, että Kristina sillä tai tällä tavoin valmisteli Erkki Klaunpoika Tottin tietä kuninkaanvaltaan, väitän, että lausuma on harhainen - johtuen joko kirjoittajan omasta harhaisesta käsityksestä tai sitten Kristinan reaaliteettitestin pettämisestä: Erik Kustaanpoika Vasan jälkeläisiltä oli tötaalisesti ja lopullisesti katkaistu tie hallitusvaltaan historiallisiin tositapahtumin liittyen - ja sama päti jo Kristinan isän aikana myös Juhanan jälkeläisiin. On tietenkin täysin mahdollista sekin, että Anrep & al. pyrkivät tässä luetuttamaan rivienvälejä ja kuningatar Kristinan mielenmaisemia tämän hallitusvallan viimeisimpinä aikoina.

Kuningatar Kristinasta persoonana ja hallitsijana saa oivallisen kuvan vaikka katsomalla juuri meneillään olevan, YLE:n Areenan dokumenttiohjelmien historia-osiossa netissä kaikkialla maailmassa nähtävän sarjan maamme Ruotsin-vallan aikaisista kuninkaista. Nyt on käsillä Kustaa Vaasa, joten Kristinaa koskeva osa on odotettavissa ehkä jo ensi kuussa. Uskon, että ohjelman näkemykset perustuvat vallitsevaan Ruotsin historiankäsitykseen, jota opetetaan mm. peruskoulussa yläasteella tai viimeistään lukiossa ruotsalaistytöille ja -pojille. Niinpä saattaakin peruskoulun oppikirja toimia luotettavampana lähteenä kuin 1800-luvun genealogiat, joita voivat värittää ja samalla vääristää sinänsä ansiokkaitten ja pätevien tutkijoitten henkilökohtaiset, mutta nykykäsityksen mukaan erheelliset päätelmät.

1800-luvulla on tehty jopa siinä määrin ansiokasta tutkimusta, että osa tiedoista kaipaa korkeintaan täydennystä. Valitettavasti kuitenkin suuri osa vaatii suoranaista oikaisua esim. arkeologiaan tai DNA-tutkimukseen perustuvien tutkimustulosten, tai jo yksinomaan kulttuurisissa ja sosiaalisissa oloissa tapahtuneen kehityksen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan estä esim. sitä, ettei vaikkapa aristoteelinen maailmankuva edelleen voisi olla valalla erällä tahoilla niin, että aurinko yhäti kiertää maapalloa, sillä vastustihan itse Martti Lutherkin kopernikaanista maailmankuvaa...

Ysävällisin terveisin
PH

Olisikohan asialle eduksi lukaista esim. seuraava opus:

Drottning Kristina och Klas Tott : Några historiska beriktiganden", Martin Weibullin Lundissa 1892 julkaisema tutkimus, vai ymmärsikö kenties Weilbullkin asiansa väärin? Hiltunenhan voi taas meitä oikaista, eikö totta?

Kuningatar Kristiinan kiistämätön tarkoitus oli tehdä Sigridin pojanpojasta ensin Vasan prinssi ja sittemmin herttua.

Kyseessä ei siis ole allekirjoittaneen, tai Anrepin "harhaisuus", kuten ketjussa tunnutaan indikoivan.

Weibullin teos on Lundin yliopiston julkaisu ja siten varmaankin Suku Forumia ja sen ekspertteja tyydyttävästi dokumentoitu. Tämä palstahan tuntuu olevan nykyisin refereerattava auktoriteetti suomalaisessa sukututkimuksessa, jopa Genoksen veroinen, vai ymmärsinkö eiliset viestit oikein?

[Pekka Hiltunen]

Olisikohan asialle eduksi lukaista esim. seuraava opus:

Drottning Kristina och Klas Tott : Några historiska beriktiganden", Martin Weibullin Lundissa 1892 julkaisema tutkimus, vai ymmärsikö kenties Weilbullkin asiansa väärin? Hiltunenhan voi taas meitä oikaista, eikö totta?

Kuningatar Kristiinan kiistämätön tarkoitus oli tehdä Sigridin pojanpojasta ensin Vasan prinssi ja sittemmin herttua.

Kyseessä ei siis ole allekirjoittaneen, tai Anrepin "harhaisuus", kuten ketjussa tunnutaan indikoivan.

Weibullin teos on Lundin yliopiston julkaisu ja siten varmaankin Suku Forumia ja sen ekspertteja tyydyttävästi dokumentoitu. Tämä palstahan tuntuu olevan nykyisin refereerattava auktoriteetti suomalaisessa sukututkimuksessa, jopa Genoksen veroinen, vai ymmärsinkö eiliset viestit oikein?M.m. 1930- tehtiin Suomessa esim. lääketieteen alalla graniometrisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena oli osoittaa, että saamelaiset eivät lukeutuneet rodullisten ominaisuuksiensa osalta Natsi-Saksassa ihannoituun "arjalaiseen" rotuun. Vaikka tutkimus täyttääkin aikansa vaatimukset, voidaan sitä tänään uudelleenarvioida. Sama pätee Kristinan mielenterveyteen. Totesin, etteivät ylhäisaatelisto ja säädyt milloinkaan olisi hyväksyneet Erik Vasan "illegaalia" jälkeläistä hallitsijaksi Kristinan jälkeläisen sijaan. Tässä mielessä on Anrepin teoksen kyseinen kohta siis harhainen ja vaatii kriittistä, nykykäsitysten mukaista uudelleenarviointia.
PH

[Giösling]

Hiltunen (11.10.2014, tässä ketjussa, viesti numero 1642):

"Keskustelu Sigrid Erikintyttären mahdollisten jälkeläisten hallitsijanvaltaan nousemisesta on absurdia eikä perustu faktoihin, vaan käytettävissä olevien tietojen mukaan joko tietoiseen falsifiointiin tai enemmän tai vähemmän tietoiseen mielikuvitukseen. "

Unquote

Väität yllä selvällä suomenkielellä ja kiemurtelematta, että olen tietoisesti
"falsifionut", tai käyttänyt mielikuvitustani (tahallisesti, tai tahattomana)
tuodessani esille Kristiinan aikeet Sigridin jälkeläisen valtaistuimelle nostosta.

Jos "falsifionti"-syytöksesi kohdistui muualle, kerrotko kohteen? Kuka "falsifioi"?

Kehoitin tutkimaan itse asiaa ensin ja hutkimaan vasta sitten, jos muistat.

Opitko tapauksesta mitään? Otitko onkeen?

Meneekö Fryxellkin samaan piikkiin (siis harhaisiin)?

http://sv.wikisource.org/wiki/Sida:Drottning_Kristina_2.djvu/30 (http://sv.wikisource.org/wiki/Sida:Drottning_Kristina_2.djvu/30)

[KariKK]

Totesin, etteivät ylhäisaatelisto ja säädyt milloinkaan olisi hyväksyneet Erik Vasan "illegaalia" jälkeläistä hallitsijaksi Kristinan jälkeläisen sijaan. Tässä mielessä on Anrepin teoksen kyseinen kohta siis harhainen ja vaatii kriittistä, nykykäsitysten mukaista uudelleenarviointia.
PH

Periaatteessa epäilen, että emme voi mitenkään tietää absoluuttisella varmuudella, mitä satoja vuosia sitten eläneet miehet olisivat hyväksyneet tai olleet hyväksymättä. Tuskin vapaaehtoisesti olisivat hyväksyneet, mutta historiassa on kyllä esimerkkejä valtaan nousseista, joilla ei ole ollut minkäänlaista todennäköisyyttä sukutaustan puolesta nousta kuninkaaksi tai tsaariksi tai puolueen puheenjohtajaksi. Kyse on siitä, onko pyrkyrillä kykyä ja tahtoa taivuttaa tai pakottaa muut hyväksymään ja tunnustamaan se vallan haltuunotto tai anastus.
Tämä ei ollut kannanotto Kristiinan perimysasiaan, koska en siitä mitään tiedä.

[Pekka Hiltunen]

Hiltunen (11.10.2014, tässä ketjussa, viesti numero 1642):

"Keskustelu Sigrid Erikintyttären mahdollisten jälkeläisten hallitsijanvaltaan nousemisesta on absurdia eikä perustu faktoihin, vaan käytettävissä olevien tietojen mukaan joko tietoiseen falsifiointiin tai enemmän tai vähemmän tietoiseen mielikuvitukseen. "

Unquote

Väität yllä selvällä suomenkielellä ja kiemurtelematta, että olen tietoisesti
"falsifionut", tai käyttänyt mielikuvitustani (tahallisesti, tai tahattomana)
tuodessani esille Kristiinan aikeet Sigridin jälkeläisen valtaistuimelle nostosta.

Jos "falsifionti"-syytöksesi kohdistui muualle, kerrotko kohteen? Kuka "falsifioi"?

Kehoitin tutkimaan itse asiaa ensin ja hutkimaan vasta sitten, jos muistat.

Opitko tapauksesta mitään? Otitko onkeen?

Meneekö Fryxellkin samaan piikkiin (siis harhaisiin)?

http://sv.wikisource.org/wiki/Sida:Drottning_Kristina_2.djvu/30 (http://sv.wikisource.org/wiki/Sida:Drottning_Kristina_2.djvu/30)Uskon, että nimim. Giösling on ollut tietoinen siitä, ettei Kristinan suosikilla ollut edellytyksiä hallitsijanvaltaan - joskaan ei ollut erityisiä ambitioitakaan. On sinänsä ansiokasta ja tärkeää, että tämäkin seikka nyt on tullut käsiteltäväksi. Ainakin oma päätelmäni on se, etteivät Kristinan suunnitelmat ja kaavailut olleet realiteeteista lähtöisin, ja tältä osin ovat vallitsevat historiankäsitykset tarkentuneet, mistä seuraa se, ettei Anrepin & al. tiedot ole täysin ajankohtaiset.

Tietenkin oli Ruotsi heikentynyt sodan ja Kristinan hallintotapojen seurauksena niin, että kukaties puolalainen Vasa-suvun haara olisi teoriassa voinut suotuisissa oloissa - ja sodan avulla - nousta valtaan. Vaikeaa on kuitenkin nähdä Åke Tottin poikaa kuninkaana edes puolalaisten valintana.

Yksityiskohdissa ei sinänsä tarvitse olla virheitä, falsifikointeja tai mielikuvitustakaan: olivathan ne 1930-luvun graniometriset kallonmitatkin millilleen oikein. Kyse on siitä, että Kristinan toimet samoin kuin 1800-luvun ansioituneimpienkin genealogien näkemykset ja päätelmät näyttäytyvät 2000-luvulla aivan toisessa valossa kuin omana aikanaan.

PH

[Giösling]

Kuka "TIETOISESTI FALSIFIOI", tai käytti mielikuvitusta?

Suoraan kysymykseen suora vastaus, pyydän!

[Pekka Hiltunen]

Kuka "TIETOISESTI FALSIFIOI", tai käytti mielikuvitusta?

Suoraan kysymykseen suora vastaus, pyydän!
Vaik'ei tässä nyt käräjiä istutakaan, voidaan todeta, että väärään valaan syyllistyy paitsi se, joka jotain totuuteen lisää, myös se, joka siitä jotain jättää kertomatta. Alkuperäinen kirjoitus antoi "apdeittaamattomana" harhaisen eli puutteellisen tai virheellisen kuvan tapahtumista ja niiden taustoista niin, että syntyi vaikutelma tietentahtoisesta pyrkimyksestä esim. kohottaa Sigridin asemaa Tukholman hovissa, vaikka häntä ei ainakaan omien käsitysteni mukaan koskaan hyväksytty hoviväen täysin tasa-arvoisena jäsenenä.

On vaikeaa lukea toisen ajatuksia ja toisinaan tarkoitusperiäkin. Pyydän syvästi anteeksi, jos olen huonosti harkitsemallani sanavalinnallani aiheuttanut toiselle Suku Foorumin jäsenelle mielipahaa, ärtymystä tai suuttumusta. Tarkoitukseni ei ole ollut kohdistaa kirjoituksiani kehenkään yksittäiseen jäseneen, vaan pysyttäytyä itse asiassa. Kuitenkin on käsitykseni edelleen se, että ns. aikaperspektiivi aiheuttaa käsitteillä olevaan kysymykseen eräänlaisia "optisia harhoja" ja näin ollen tulee myös yksinomaan vanhoihin sukutaulukostoihin ja niitten kommentaareihin nojautuvista kannanotoista niin ikään harhaisia - joko tietoisesti tai tiedostamatta.

PH

[Benedictus]

Alftanus isän Hans Erikssonin alkuperä on auki ja eräiden tutkimusten mukaan myös isännimi.

Koska Altanus-veljekset käyttivät Stiernkors tunnuksia, piti joko Hans Erikssonin tai vaimonsa olla Stiernkors sukua.

Linnankirjuri Henrik Hanssonilla ja pojallaan Mårten Stodiuksella oli läheiset suhteet Ispoisiin, jossa myös käytettiin Stierkors tunnuksia.

Tiedetään, että Ispoisten isännän Sigfrid Mattsonin ensimmäinen vaimo oli varmaankin Stiernkors sukuinen.

Koska tämän jälkeläinen Melkkilän Karin käytti Stiernkors nimeä, kuten myös Sigfridin pojan Månsin poika.

Olisiko niin, että tämä Sigfridin vaimo oli Elin Olofsson Kirveen ja porvari Hens Perssonin tytär, siis Kiukku-Nikun vaimon sisarentytär.
Melkkilän Karin Eriksdotter ja Hans Eriksson Alftanus-sukua olisivat olleet tämän 1. puolison, jonkun Erikin lapsia, eivät Sigfridin.

Miten tämä teoria sopisi tiedettyihin tosiasioihin?

[Pekka Hiltunen]

Alftanus isän Hans Erikssonin alkuperä on auki ja eräiden tutkimusten mukaan myös isännimi.
Koska Altanus-veljekset käyttivät Stiernkors tunnuksia, piti joko Hans Erikssonin tai vaimonsa olla Stiernkors sukua.
Linnankirjuri Henrik Hanssonilla ja pojallaan Mårten Stodiuksella oli läheiset suhteet Ispoisiin, jossa myös käytettiin Stierkors tunnuksia.
Tiedetään, että Ispoisten isännän Sigfrid Mattsonin ensimmäinen vaimo oli varmaankin Stiernkors sukuinen.
Koska tämän jälkeläinen Melkkilän Karin käytti Stiernkors nimeä, kuten myös Sigfridin pojan Månsin poika.
Olisiko niin, että tämä Sigfridin vaimo oli Elin Olofsson Kirveen ja porvari Hens Perssonin tytär, siis Kiukku-Nikun vaimon sisarentytär.
Melkkilän Karin Eriksdotter ja Hans Eriksson Alftanus-sukua olisivat olleet tämän 1. puolison, jonkun Erikin lapsia, eivät Sigfridin.

Olen kopioinut jostain, ehkä Vähäkankaan Bidz- ja Kirves -sukujen yhteyksiä kuvanneesta kirjoituksesta Olavi Kirves nuoremman tietoja: "Olaff Kyrffwes, riksföreståndaren Sten Stures tjänare, som var framliden 1483, då hans testamente behandlades i Stockholms råd (FMU 3982)." Sten Sturen palvelijana hän kaiketikin on asunut Ruotsin puolella. Hänen pojakseen kai sopisi Alftanus-veljesten isäksi soviteltu Hans Olofsson, Malin Henrikintyttären (Hästesko) aviomies. Kuitenkin tiedetään, että Malinin hallussa on ollut Helsinlandin pitäjän Alftan kylässä rälssimaata ("Hon innehade hemmanet i Alfta med frihet till 1572.") (Rundt). Kun verovapaus on päättynyt 1572, voisi arvailla Malinin tuolloin avioituneen mainitun Hans Olofssonin kanssa: hänellä on saattanut olla n.s. elinikäinen rälssi, jonka ehtona yleensä oli naimattomana pysyminen, ja mistä voisi ehkä myös päätellä, että rälssi on periytynyt miesvainajaltaan. Malinin 1. p:so olisi siis saattanut olla kronikassa mainittu Hans Eriksson (kuten mm. Foorumin jäsen Juhani Pesu on aiemmin esittänyt), joka on kuollut ennen v. 1572 ja joka on siis ollut Alftanus-veljesten isä. Kuten on todettu, on vaikeaa nähdä, että aikana ennen yleistä luku- ja kirjoitustaitoa kukaan - ainakaan pappiskoulutuksen saanut h:lö - olisi voinut unohtaa oman isoisänsä patronyymin, kun sukulaiset yleensä ovat rahvaallakin olleet ulkomuistissa monissa polvissa pikkuserkkuja myöten. Mikään ei kai estä sitäkään, ettei Hans Erikssonin 1. p:so olisi voinut olla Sophia, jonka isä on voinut olla Kaarina Maununtyttären veli, jota suuren ikäeron takia on voitu erehtyä pitämään setänä.

Turun Kirvelän talo tai tila on nähtävästi sijainnut joen pohjoispuolella kirkkoa vastapäätä Multavierun vaiheilla, kun Takakirveen kaupunginosa edelleenkin sijaitsee siitä noin kilometrin etäisyydellä koilliseen. Muistaakseni Henrik Hanssonin poika Mårten Stodius on käyttänyt kirves-aiheista sinettiä. Nuorempaa Särkilahti-sukua edustivat Kiukku-Nikun eli Turun porvari Nils Perssonin ja Kaarina Olavintytär Kirveen jälkeläiset (ja samoin perustein olisi tietenkin Karinin sisaren Elininkin jälkeläiset voitu nimetä, jos Hans Persson olisi tulut aateloiduksi Kiukku-Nikun tavoin; Nils ja Hans Persson ovat jopa voineet olla veljekset).

Sinettikuvion periytyminen isäpuolelta ei olisi ollut ihan tavatonta, varsinkin jos se on liittynyt Turun Aninkaisissa sijainneeseen taloon. Ajatus kirves- ja stjärna & kors -teemojen periytymiseen äidin puolelta on kuitenkin varteenotettava. Mahtoikohan Henrik Hansson lukeutua Kaarina Maununtyttären Liuksialan-seurueeseen vain Claes Åkenpojan palvelijanan ominaisuudessa? ("Henrik Hansson, begr. 4.4.1619 i Åbo domkyrka [8]. Tjänade hos ståthållaren, Sjundby-herren Claes Åkesson Tott från 1573 [21]. På 1580- och 1590-talet var han skrivare på Åbo slott. Idkade skeppsfart. Ingick 1577 i det sällskap som följde Karin Månsdotter till Liuksiala [24]." (Lainaus ja viitteet Rundtin Alftanus-artikkelista Genos-lehdestä, P.H.) Myös tai Rolamb Hansson mainitaan Klas Åkesson Tottin palvelijana, ja sen jälkeen Turun linankirjurina sekä myöhemmin samassa tehtävässä Räävelin Linnassa.

Henrik Hansson on haudannut 1. vaimonsa Biretan ja tämän lapset Tavastien kuorin etunurkkaan paikalle, josta myöhemmin tuli n.s. Kankaisten "vanha kappeli" sotamarsalkka Evert Hornin saatua mainitun kappelin eli kuorin kulmaukseen hautamuistomerkkinsä, jolloin tässäkin ketjussa esillä ollut Henrik Hanssonin hakkauttama kivilaatta on nostettu kappelin vastakkaiselle seinälle tähti-risti -tunnuksineen "H H" -nimikirjainten yhteydessä.

(Kankaisten suku teetti oman kappelin sakariston etu- eli itäpuolelle vastapäätä Tottien kappelia, mistä Turun palon jälkeen Katarina Maununtyttären aarteitten toivossa ryöstetyn arkun sisältämät, muumioituneina suhteellisen hyvin säilyneet jäänteet nostettiin liinan avulla tarkoitusta varten veistettyyn marmoriseen sarkofagiin, joka nyt yksinään hallitsee Kankaisten kappelia, kun paneloitua sinustaa kiertää puinen penkki ja lattian mahdolliset hautakivet ja hautakammioitten sisäänkäynnit on peitetty parketilla tai keraamisella laatoituksella. Olen asiaa eri oppailta ja asiantuntijoilta kysyessäni saanut kuulla erilaisia versioita sarkofagin sisällöstä. On mm. mainittu alkuperäisen arkun sisältyvän siihen, ja on ollut puhetta myös erilisessä kupariastiassa olleista dokumenteista, jotka näyttäisivät olevan tietymättömissä. Mahdolisesti on kyseinen kuparirasia joutunut haudanryöstäjien saaliiksi, kun m.m. vainajan hiuksiakin oli kuvausten mukaan "pengottu" mahdolisesti arvokaan hiuskorun löytämisen toivossa; lisäksi on vainajalta puuttuneet sormet ja vasen käsi on olut vartalon vieressä kertoen, että sormuksia ja ehkä rannekoruja on joutunut ryöstösaaliiksi. Arvelen nähneeni seikkaperäisen kuvauksen äskettäin YLE:n Areenan verkkosivuilla. Arkkuun vainajan mukana lasketuista kirjoituksista ei kuitenkaan mainittu sanallakaan.)

Jully Ramsayn tiedot Olavi Kirveestä:

"Olof Kirves. Egde Nummis i Nousis socken (Nousiaisten Nummenkylää hallitsi Kirvelän kartano, joka myöhemmin periytyi kirkolta Märta Nilsdotter Stjernkorsille ja puolisolleen porvari Erik Skalmille Märtan ja hänen sisartensa nimissä Kustaa I:lle osoitetulla hakemuksella, P.H.), hvilket han 1469 med sin moders och sin hustrus samtycke upplät åt sin svåger, biskop Magnus, och efter hans dagar åt allhelgonakapellet i Åbo, mot Särkilaks i Töfsala socken (1). Fick 1468 i arf skifte efter sin första hustrus föräldrar, Niasto? i Töfsala (voisikohan "Niasto" tarkoittaa Viiaista ["Wiais" / "Wias"], P.H.) och Pankkio i Vemo socken (1). Nämndeman vid landsrätten i Åbo 1476 (2) och ännu 1486 (3); — † före 1496, då hans arfvingar ingingo arfsförlikning (4). — Gift l:o med Marta Nilsdotter (1), lefde 1469, dotter af riksrådet Nils Olofsson (Stjernkors, n:r 39) och Elin Nilsdotter Tawast, uradel; — 2:o, en- ligt Ivar Flemings jordebok, med Margareta Andersdotter, i hennes 3:e gifte, dotter af Anders Henriksson (Lindelöf, n:r 143) och Ingeborg Frille, uradel. Hon hade tidigare varit gift l:o med Nils Stigulfsson af adl. Finskilä-släkten; 2:o med Måns Balk, uradel, som lefde 1472 till Hirmuris i Vemo socken."


Elina Kirveestä Ramsay tietää:

"Elin Olofsdotter, lefde 1504. Gift med borgaren i Åbo, Hans Pedersson (5), Ärfde Tammisto i Töfsala och Maakila i Kimito socken. Afstod Ylistaro gods i Sagu till sin svåger Nils Persson (Stjernkors, n:r 39) för hans „ stora omak och svåra trälning som han ofta hafver haft till Sverige inför riksens råd" (4). Sålde 1504 godset Lankis i Virmo, hvilket tillhört hennes morbroder, biskop Magnus Stjernkors (5).

Kaarina Olavintyttärestä J.R. kertoo:

"Karin Olofsdotter. Ärfde Särkilaks i
Töfsala socken, samt Broända i Bjärnå (5). Gift med borgmästaren i Åbo, Nils Persson (Stjernkors, n:r 39). Bägge lefde 1496."

Edelleen Nils Perssonista eli Kiukku-Nikusta mainitsee J.R.:

"Ärfde Särkilaks i Töfsala socken med sin hustru, och fick genom arfsförlikning 1496 (2) efter sina svärföräldrar sex holmar i Töfsala och Broända gods i Bjärnå socken. Dessutom afstod hans hustrus syster till honom Ylistaro i Sagu socken, för hans `stora omak och svåra trälning, som han ofta hafver haft till Sverige inför Riksens Råd och här i landet til ting och stämmä´."

Nähtävästi on Elina Olavintytär jäänyt leskeksi Kaarinaa aiemmin, kun käly on hänen (hänen poikansa puolesta?) joutunut useasti asioimaan Valtaneuvoston kanssa. Näistä Sauvon Ylistaron maatilalla palkituista erityisen vaikeista ja hankalista sekä vieläpä useista Kiukku-Nikun kälylleen suorittamista palveluksista kyllä pitäisi löytyä jotain lisätietoa, samoin kuin Elina Kirveen ja Turun porvari Hans Perssonin mahdollisista jälkeläisistä.

Minulla ei nyt ole käsillä nuoremman Olavi Kirveen tietoja, mutta on sellainen mielikuva, että on saattanut olla pappismies, ellen sitten sekoita veljeensä Magnus Olofssoniin. Katolisena aikana pappien jälkeläiset varmaankin useinmiten "kätkettiin" sisartensa perheisiin, mistä on saattanut seurata ongelmia sukujohtoihinkin, jos esim. on täytynyt sulkea pois näennäisesti pikkuserkkujen avioliittoja. Kun nyt ilmeisesti ollaan käsittelemässä jopa piispaankin liittyviä sukuja ja henkilöitä, voi tietenkin jäädä pysyvästi avoimia kysymyksiä - autosomaalisia tai koko genomin kattavia DNA-analyysejä odoteltaessa.

PH

[TapioV]

Alftanus isän Hans Erikssonin alkuperä on auki ja eräiden tutkimusten mukaan myös isännimi.

Koska Altanus-veljekset käyttivät Stiernkors tunnuksia, piti joko Hans Erikssonin tai vaimonsa olla Stiernkors sukua.

Linnankirjuri Henrik Hanssonilla ja pojallaan Mårten Stodiuksella oli läheiset suhteet Ispoisiin, jossa myös käytettiin Stierkors tunnuksia.

Tiedetään, että Ispoisten isännän Sigfrid Mattsonin ensimmäinen vaimo oli varmaankin Stiernkors sukuinen.

Koska tämän jälkeläinen Melkkilän Karin käytti Stiernkors nimeä, kuten myös Sigfridin pojan Månsin poika.

Olisiko niin, että tämä Sigfridin vaimo oli Elin Olofsson Kirveen ja porvari Hens Perssonin tytär, siis Kiukku-Nikun vaimon sisarentytär.
Melkkilän Karin Eriksdotter ja Hans Eriksson Alftanus-sukua olisivat olleet tämän 1. puolison, jonkun Erikin lapsia, eivät Sigfridin.

Miten tämä teoria sopisi tiedettyihin tosiasioihin?

Ilmeisesti Elin Olofintyttärellä ja Hans Pederinpojalla ei ollut jälkeläisiä, sillä maaomaisuus myytiin sisarenmiehelle kyllästyneenä hänen jatkuvaan kinuamiseensa tai ulkopuolisille.
Yksi mahdollinen lapsi voisi olla 1505 Rostockin yliopistoon kirjautunut Magnus Hansen. Selvisikö hän hengissä ja palasi Suomeen, siitä ei ole tietoa. Joka tapauksessa pappina hänellä ei voinut olla laillisia perijöitä.
T.V.

[Benedictus]

Koska Ronald Hanssonin sinetti oli kirves tai tähti niin se vahvistaa mekoisella varmuudella, että aihe tulee Kirves suvusta.
Henrik Hanssonin suhteet Ispoisiin sitoo heidät Stiernkors nimeen siellä.

Kiukku-Nikun jälkeläiset tunnetaan, joten jäljelle jää vain Olof Kirveen muut lapset.
Magnus pappina ei tule kysymykseen, tai tulee, mutta olisivatko jälkeläiset korostaneet äpäryyttään nimellä ja sinetillä?

Ispoinen kuului luultavimmin Sigfrid Matssonille, jota ennen siellä mainitaan varmaankin veljensä Olof Matsson.
Ispoisten Brita lienee ollut Djänk-sukuinen veljesten äiti?

Nils Henriksson sai Piikkiön Linnunpään v. 1572 äitinsä Annan testamentilla. Kuka tämä Anna mahtoi alunperin olla? Ja entäpä Nilsin sisaret Karin (till Ellesby) ja Brita (till Kovala)?

Ispoisten Sigfrid Mattsonin, joka ilmeisesti liittyi jonkinlaisilla sukusiteillä Linnunpään ja Oorlahden omistajiin, vaakunakuviossa oli linnunpää ja kolme tähteä. Kun tiedämme hänen olleen veljensä kanssa Kemiön Norrsundvikin Vestergårdin omistajia, niin minulle tuli mieleen josko hän olisi ollut naapuritalon eli Mellangårdin omistajan Valborg Ragvaldsdotterin sukua. Valborg peri maaomaisuutensa Svärd- ja Lydekenpoikain Djäkn-suvuilta. Edellisen suvun vaakunassa oli kolme tähteä ja jälkimmäisen suvun vaakunassa linnunpäinen hahmo.
________________
Matti Pesola

Tällöin ainoa selitys että Karin Mälkkilän jälkeläisiltä Ispoinen palaa sukuun, on se, että Karinin isoäiti nai Ispoisten Sigfrid Matssonin 1.puolisonsa kuoltua.
Jos samaa sisarussarjaa oli Alftanus Hans Eriksson, olisi puoliso ollut Erik N.

[Benedictus]

http://juhansuku.blogspot.fi/2011/01/kirveesta.html

Yllä olevassa kirjoituksessa on kuvattu Taivassalon kirkon seinävaakunoita.

Alinna on Olof Kirveen ja vaimonsa vaakunat.
Siihen on mainittu, että Kirveen vaakuna on väärin maalattu.

Kuvassa on selvästi lentävä lintu, ehkä kyyhkynen(Duva?) ei kirves.

Oliko niin, että Abraham Alftanus käytti sinettiä, jossa oli kuvattuna kyyhkynen?

Jos Hans Eriksson oli Ispoisten Sigfrid Matssonin Stiernkors-sukuisen vaimon 1. avion poika, olisi Melkkilän Kaarin Eriksdotterin isä Erik Hans Erikssonin täysveli, sensijaan olisi Piikkiön Isonkartanon Måns Sigfridsson, Suomen tallimestari Hans Erikssonin nuorempi velipuoli.

Karin Eriksdotterin puoliso oli Erik Bertilsson Slang, silloisen Suomen mahtavimpia henkilöitä.
Måns Sigfridsson taasen lienee ollut 1572 mainittu Kuninkaan drabantti.

Koska tämän teorian mukaan Ispoisten Stiernkors-vaimon jälkeläiset käyttivät Stiernkors sinettiä ja nimeä, olisi tuo isä "Erik"? ollut ilman vaakunaa, ja mahdollisesti joku ulkolainen porvari Turussa.

Ispoisten Sigfrid Matssonilla oli kaupunki talo Turussa, olisiko se vaimonsa perheen talo?

Hiltunen arvelee, että Karin ja Elin Kirveen puolisot saattoivat olla veljeksiä, olivatko he myös ulkomaalaisia porvareita?

[Pekka Hiltunen]

Kun Elina Kirveellä oli kovasti sählättävää oikeuslaitoksessa Ruotsin puolella, ja kun Hans Persson ja Elina Kirves ovat laatineet testamentin eivätkä siis ole jättäneet perintöään pappismies Magnus Hanssonille, voisi tämän tulkita niin, että Magnus ei aatelittomana ollut oikeutettu äitinsä aateliseen omaisuuteen. Magnus Hansson sopisi sukupolvensa perusteella olemaan Maunu III:n lapsenlapsen ikäinen, mutta pitkien opintojen takia ei ole poissuljettu sekään mahdollisuus, että Maunu Särkilahden taloudenhoitajatar on tullut pyhään tilaan piispan vanhemmilla päivillä. Tämmöisillä on, kuten sanottu hyödytöntä spekuloida.

Olavi Kirveen suvulla on saattanut olla varhaisempia kytköksiä Särkilahden sukuun, mutta tähti kyllä on voitu poimia taivaaltakin: vain kirves-aiheeseen voi jollain asteella luottaa. Voi olla, että 1300-luvulla ovat kaikki suomalaiset rälssimiehet jollain tavoin olleet "stjernkorseja" ja piispan ilmaantuminen sukuun Keskiajan loppupuolella on innostanut lisänimen käyttämiseen. Ispoisten, Muurlan tai vaikka Slangin sukujen tähti-risti -teema näyttäisi kuitenkin periytyneen vanhemmalta Sjernkors-suvulta.

Nimet Johannes, Nicholaus ja Petrus ovat iankaikkisen vanhoja ja yleiseurooppalaisia - Pietari ja Johannes ovat tunnetusti vanhatestamentillisia - joten Turun porvareitten syntyjä on vaikeaa arvailla. Raatimiehistä oli kuitenkin 1500-luvulla ani-harva ruorsin- tai suomenkielinen, kun vielä 1600-luvun alussakin kommunikointikieli oli saksa - vaikka voihan olla niinkin, että vasta Kustaa Vaasan aikana alkoi Hansan vapauduttua virrata Turkuun läntistäkin reittiä pitkin mm. skotlantilaisia kaupiaita tai kestejä, jotka huonojan tuulten takia jäivät jäitten vangeiksi tänne villiin Pohjolaan.

Kun Olavi Kirveen suku on kuulunut ns. pienrälssiin, on vaimon tai isoäidin dufva-vaakuna voinut olla kovemmassa huudossa nin, ettei maalaria välttämättä voi virheestä syyttää.

PH

[TapioV]

Kun Elina Kirveellä oli kovasti sählättävää oikeuslaitoksessa Ruotsin puolella, ja kun Hans Persson ja Elina Kirves ovat laatineet testamentin eivätkä siis ole jättäneet perintöään pappismies Magnus Hanssonille, voisi tämän tulkita niin, että Magnus ei aatelittomana ollut oikeutettu äitinsä aateliseen omaisuuteen. Magnus Hansson sopisi sukupolvensa perusteella olemaan Maunu III:n lapsenlapsen ikäinen, mutta pitkien opintojen takia ei ole poissuljettu sekään mahdollisuus, että Maunu Särkilahden taloudenhoitajatar on tullut pyhään tilaan piispan vanhemmilla päivillä. Tämmöisillä on, kuten sanottu hyödytöntä spekuloida.

Olavi Kirveen suvulla on saattanut olla varhaisempia kytköksiä Särkilahden sukuun, mutta tähti kyllä on voitu poimia taivaaltakin: vain kirves-aiheeseen voi jollain asteella luottaa. Voi olla, että 1300-luvulla ovat kaikki suomalaiset rälssimiehet jollain tavoin olleet "stjernkorseja" ja piispan ilmaantuminen sukuun Keskiajan loppupuolella on innostanut lisänimen käyttämiseen. Ispoisten, Muurlan tai vaikka Slangin sukujen tähti-risti -teema näyttäisi kuitenkin periytyneen vanhemmalta Sjernkors-suvulta.

Nimet Johannes, Nicholaus ja Petrus ovat iankaikkisen vanhoja ja yleiseurooppalaisia - Pietari ja Johannes ovat tunnetusti vanhatestamentillisia - joten Turun porvareitten syntyjä on vaikeaa arvailla. Raatimiehistä oli kuitenkin 1500-luvulla ani-harva ruorsin- tai suomenkielinen, kun vielä 1600-luvun alussakin kommunikointikieli oli saksa - vaikka voihan olla niinkin, että vasta Kustaa Vaasan aikana alkoi Hansan vapauduttua virrata Turkuun läntistäkin reittiä pitkin mm. skotlantilaisia kaupiaita tai kestejä, jotka huonojan tuulten takia jäivät jäitten vangeiksi tänne villiin Pohjolaan.

Kun Olavi Kirveen suku on kuulunut ns. pienrälssiin, on vaimon tai isoäidin dufva-vaakuna voinut olla kovemmassa huudossa nin, ettei maalaria välttämättä voi virheestä syyttää.

PH
Duva-suvun kilpimerkki ei ole lentävä kyyhkynen, vaan orrella istuva kyyhkynen, jopa kaksi.
T.V.

[Pekka Hiltunen]

Duva-suvun kilpimerkki ei ole lentävä kyyhkynen, vaan orrella istuva kyyhkynen, jopa kaksi.
T.V.

Tämä on tärkeä tähdennys Tapio Vähäkankaalta. Kyyhkys-aihetta lienee käytetty hyvinkin monin eri tavoin, ja oli harkitsematonta viitata dufva-kilpeen, jos kyseessä on ollut lentävä kyyhky - puhumattakaan kokonaisesta puluparvesta.

PH

[Kivipää]

Laukon Sigfrid (Ispoisten Sigfrid?) ja hänen sukunsa kiistelivät Perniön Osalan omistuksesta Dufva-suvun jäsenten kanssa. Olikohan heillä jotain sukuyhteyksiä?

[Benedictus]

Kiuasmaan maininnat lähteineen.

Kirja: Suomen yleis-ja paikallishallinnon toimet ja niiden hoito 1500-luvun jälkipuoliskolla.
Historiallisia tutkimuksia LXIII. Julkaissut Suomen Historiallinen seura, Helsinki 1962.

s. 512
255. Henrik Hannunpoika Kill
Klaus Åkenpojan palvelija 1573, kanslia apulainen 1578-79,Turunlinnan alikirjuri 1579-83, linnankirjuri 1584-96, Klaus Flemingin palvelija ja kartanonvouti 1595. Mainitaan 20.3.1598 entisenä linnankirjurina(selvitellyt vielä lainnan palkka-aasioita=Harjoittanut (1580-luvulla) kauppapurjehdusta Turusta.
VA, 233g:4, 234:b:67, 324a:6(1573),1573:53,4327:76,FR 118,Biogr.Henrik Hansson;Leinberg,Is.41.

s. 57
Varattomaksi mieheksi todetaan v. 1581 myös Turun linnankirjuri Henrik Hannunpoika, jolle Pontus de la Gardie määräsi palkaksi kymmenen taaleria rahaa ja kahdeksan kyynerää kangasta.
VA,Lagus 5,s.230(palkanvahvistuskirjeen päiväys 25.7.1581)

s.67
Pitkäaikainen linnanpalvelija oli vv.1584-96 pääkirjurina ollut Henrik Hannunpoika, sillä tätä hänen toimikauttaan edelsi jo neljän vuoden toimikausi linnanalikirjurina.
VA,1428::1-3,1444:1,1458:1,1459:32,1471:1,1482:2,1492:1,1507: 1,1512:42,1532:17,1541:11,1550:1,1560:1.

s.67
Mielenkiintoista on, että henrik Hanssonin jälkeen 1598-1601 linankirjurina mainitaan Sipi Sipinpoika eli Sigfrid Sigfridsson josta mainitaan, että hoiti sitten kamreerin tehtäviä. Kyseessä siis lienee pormestari Mårten Sigfridssonin isä.
Tämän mainitaan hoitaneen Maskun ja Vehmaan alikirjurin tointa ja siirtyneen sieltä Turun laskukamarin kirjuriksi.

Sigfrid Sigfridssonin seuraajana taasen mainitaan Thomas Eskilsson 1602-1606, joka siis lienee Thomas Eskilsson Blome.

s.579
Roland Hannunpoika
Suoimen käskynhaltijan Klaus Åkenpojan kirjuri 1570-luvulla. Tallinnan linnankirjuri 1608-11.
VA, 5911:16

Kiuasmaan varhaisin tieto Henrik Hanssonista on 1573.
Jos palvelija oli nuorukainen, voidaan syntymäaika arvella olleen 1550-luvun puolella.

Isänsä Hans Eriksson(Isoisän nimen, jopa dementoituneen Abraham Alftanuksen luulisi muistaneen oikein, kutenHiltunen toteaa) syntymäaika menee silloin väkisin 1530-luvulle tai aiemmaksi, mitenkään ei mahdu 1540-luvulle.
Tällöin Hans Eriksson sopii ajallisesti aivan hyvin Ispoisten Sigfrid Matssonin vaimon ensiavion lapseksi.

Muistaakseni Linnakirjuri Henrik Hansson sai Ispoisten Erik Månsson Stiernkorsilta 60 taaleria rahaa.
Miksi?
Sitä on selitetty monella tavalla, mutta ei ole selvinnyt varmaksi.

Jos Henrik Hanssonin isoäiti oli Ispoisten Sigfridin vaimo ja siis myös Erik Månssonin isoäiti, tuo 60 taaleria voisi olla isoäidin perintöosa Hans Erikssonin jälkeläisille.

Toisaalta linnakirjuri Henrik Hanssonilla taisi olla Nousiaisissa maatila, jonka saanto ei ole tiedossa. Voisiko olla noita Kirves-suvun peruja?

Kyyhkynen? Olof Kirveen vaakunana voisi viitata, että äitinsä saattoi olla vanhaa Dufva-sukua, joka näyttää olleen Tavast suvun alkujuuria.

http://runeberg.org/frfinl/0092.html

[Pekka Hiltunen]

Kyyhkynen? Olof Kirveen vaakunana voisi viitata, että äitinsä saattoi olla vanhaa Dufva-sukua

Lentävän kyyhkyn esittäminen Dufva-suvun tunnuksena olisi vanhan sukuvaakunan häpäisemistä, kun Dufva-kilvessä on kaksi viistolla parrulla kyhjöttävää kyyhkyä. Kun katselee lintukuvastoja, ei lentävien kyyhkyjen ja hanhien välillä voida nähdä juuri muita kuin huomattava kokoero. Hanhi voisi ehkä liittyä kirjurinammattiin, sillä kynäthän veisteltiin hanhensulista. Henrik Hansinpojalla ei aatelittomana kai ollut oikeutta käyttää mitään tunnettua vaakunaa.
PH

[Benedictus]

Pulu tai hanhi, sillä ei liene merkitystä, vaan ennemminkin seikalla, miksi Olof Kirveen vaakunaan kuvattu lintu eikä kirves, vai onko kuva niin huono, että kirves näytää linnulta.

Löytyyköhän keltään tai mistään kunnollista kuvaa tuosta vaakunasta?

Ei sen takia oikein viitsisi ajaa Taivassaloonkaan.

[Pekka Hiltunen]

Löytyyköhän keltään tai mistään kunnollista kuvaa tuosta vaakunasta?

Ramsay esittelee Olavi Kirveen sinetin, jossa on viistosti asetettuun kilpeen sijoitettu keskilinjaan Särkilahtisuvun tunnus, risti ja tähti päällekkäin, ja näitten oikealla puolella on Kirves-suvun kirveenterä. Katsoin nyt linkin kuvaa suurennettuna. Olavi Kirveen kohdalla on ensin ilmeisesti isänsä kilpi, johon näyttäisi maalatun haarapyrstöinen ja haukannokkainen lentävä lintu, sekä viereen Stiernkors-kilpi. Olisikohan maalauksia restaurointien yhteydessä sotkettu: kirveenterän saattaa hahmottaa linnuksikin, jos siitä on sopivasti rapissut maalia alas. Jos ei ole maalari tunnistanut kirveenterää, niin samaa on sanottava linnuistakin: vain harvinaista isohaarahaukkaa (joka tietenkin on voinut 1400-luvulla esiintyä Taivassalon kosteikoilla) voisi jotenkin koettaa sovittaa kuvatun linnun paikalle.

Muistelen nähneeni tässä tai jossain toisessa ketjussa Stodiuksen sinetin, jossa on selvästi tavoiteltu Kirves-suvun kirveenterää - ilman Olavi Kirveen sinettiinsä lisäämiä Särkilahti-tunnuksia. Kun vaakuna aiemmin on kuvannut ennemminkin tiettyä paikkakuntaa kuin sukua, on Taivassalon Olavi Kirveen vaakunapari looginen (oikein maalattuna). Mårten Stodiuksen taas ei ole tarvinnut vaivata päätään sillä kysymyksellä, että mikä suku kenenkin mielikuvissa on toista arvokkaampi.

Västeråsin valtiopäivien päätöksen perusteella on saatettu hakea Maunu Särkilahdelle ja edelleen Tuomiokirkolle päätyneitä Nousiaisten Nummenkylään liittyneitä Kirvelänkin maita kruunun eli alkuperäisen lahjoittajasuvun aateliseen omistukseen; Hirvijokilaakson viljelymaat ovat edelleen arvossaan.

PH

[Benedictus]

Olen suhtautunut melko epäillen Alftanus-kronikkaan, erityisesti 2. osa tuntuu enemmänkin olevan nuistisairaan henkilön mielenkiemuroita, johon on ympätty niin Brinkalan Hans Eriksonin vaiheita kuin Totteja ym.

Toisaalta Hans Erikssonin alkuperä, jos se on sentyyppinen kuin olen arvellut liittyen Ispoisten-sukuun ja Stiernkorseihin avaa uuden vaihtoehdon ja selkeän selityksen, tietysti ilman varmoja lähteitä.

Latva-Rasku aikoinaan arveli, että kronikan heitto Kuningattaresta tarkoittaisi, jotain muuta kuin Karin Månsdotteria.

Se, että linnankirjuri Henrik Hansson (Stiernkors-sinetti) ja Ispoisten Sigfidin leski olivat mukana seurueessa matkalla Liuksiaan, herättää kuitenkin ajatuksen yhteydestä Kuningatar Charinin.

Pari kommentia:
1.Onko varmaa, että Charin Månsdotter ei osannut suomenkieltä?
2.Miksi hänet karkotettiin juuri Suomen Kangasalan Liuksiaan?
3. Miksi Charin Månsdotter oli jo nuijasodan aikaan niin arvokas, että eivät nuijamiehet tohtineet hänen omaisuuteensa koskea?
4. Miksi halki vuosisatojen Charin Månsdotteria on pidetty suomalaisten Kuningattarena?

Jos Charin Månsdotter oli Tukholmalaisen kapakan piika ja pähkinänmyyjä, jonk vanhemmat olivat Uplantilainen sotilaspariskunta jostain, miten tälläinen henkilö muuttuu suomalaisille kansallisaarteeksi?

Onko jotain vanhaa tietoa kadonnut matkalla?

Lainaus Giösling:
Tultuaan Ruotsin kuningattareksi v. 1567 kiirehti Kaarina Maununtytär jo seuraavana vuonna palkitsemaan alaisiaan, ystäviään ja sukulaisiaan suolalla.

Kamariarkistossa (Kammararkivet) säilyneitten dokumenttien perusteella vuoden 1568 jakolista on seuraava:

-Oluff Jacopzon i Nyeby i Longetora Sochen – 4 tunnor

-Oluff Persson i Harby i Velbergha Sochen – 2 tunnor

-Hans Jacopszon i Giresta Sochen
-Jacop Jacopszon i Håtuna Sochen
-Erik Nilszon i Huseby Siutort Sochen
Charin Månszedotther skenchte sina Modherbrödher 3 szom förne ståå skriffna hwardera – 4 tunnor – 12 tunnor

-hoffmestarinna Hustru Eelin Gerd Swerdfeiares Effther lefferska i Vastena – 12 tunnor
Charin Månszedotther skenchte sina Modherbrödher 3 szom förne ståå skriffna hwardera – 4 tunnor – 12 tunnor

-Thomas Jacopszonn Charin Månszadotthers Secreterare – 4 tunnor

-Hustru Anna Månsadotther i Hammarstorp i Huseby – 4 tunnor

-Hustru Vrsilia Nilsdotther, Mårten Fryses effther leffuerska för hans loon szom stod til Baka pro anno 64 – 2 tunnor

-Bertil Skelling – 4 tunnor

-Nils Larszon Skinnare – 1 tunna

-Christoffer Larszon Konung Eriks Barns kökemesther – 2 tunnor

-Swen Helsingh Charin Månsons (sic) draghant – 1 tunna

-Casper Swerdzfeiare – 2 tunnor


Arkistossa on säilynyt, oheisten yhteydessä, seuraava toimeksianto:]

“Wij Catherinna medh Gudz Nåde, Suerigis göttis Wenndis samptt flere thes tillbehörninger Drothning Giore witterligitt, att wij haffue latidt anamatt aff Konung-e Ma-tz etc wår hierthe käre herris tro tiennare och salt Scriffuare Sigffredd Oluffson Saltt tolf tunnor, huilckett saltt wij nådigistt wåre morbrödre Hans Jacopsonn, Jacop Jacopsonn och Erich Nilsonn gunsteligen wndt och efterlatidt haffue Datum Stocholm thenn 13 Julij Anno etc".

Tässä on outo juttu:
Charin Månszedotther skenchte sina Modherbrödher 3 szom förne ståå skriffna hwardera – 4 tunnor – 12 tunnor
Charin lähetti kolmelle enolleen 12 tynnyriä suolaa, 4 kullekin.

Yllä oleva on aivan lookista ajatellen, että suola oli äärettömän kallista tuontitavaraa, joka oli äärimmäisen helppoa myydä ja muuttaa rahaksi tai muuksitavaraksi.

-hoffmestarinna Hustru Eelin Gerd Swerdfeiares Effther lefferska i Vastena – 12 tunnor

Miksi Charin lahjoittaa 12 tynnyriä hovimestari Gerd Miekanheiluttajan?miten tulkittaisiin, leskelle Elinille?

Mitä järkeä tuossa on? Miksi valtavan arvoka ssuolalasti hovimestarinnalle, jonka mies on jo kuollut?
Omille lähisukuisille enoille vain 4 tynnyriä?

Heitänkin kysymyksen: oliko kyseessä Charin Månsdotterin täti eli isä Månsin sisar? Tuo suolamäärä oudolle ihmiselle vaikkapa hovimestarinnalle olisi liian suuri. Kasvatusäidille se olisi sopiva.

Toisaalta Charin Månsdotter oli työssä tai asui Gert Cantorin omistamassa krouvissa. Cantor oli Erik kuninkaan muusikko, jolla oli vaimo Charin.
Onko mahdollista, että Charin Månsdotterin tätejä olivat nuo Elin ja Charin, jotka huolehtivat orvon Charinin kasvatuksesta.

Charin Månsdotterin äiti oli Upplandista, mutta isästä ei ole tietoa.

Onko sattumaa vai ei, että meillä on Kirves sisarukset Elin ja Charin, joiden suvun miehillä oli nimenä Måns?

[Leo Suomaa]

Ramsaysta

http://runeberg.org/frfinl/0243.html

ja Juhan suku-uutisista "Olof Kirveen (väärin maalattu) sekä hänen vaimonsa suvun vaakunat"

http://juhansuku.blogspot.fi/2011/01/kirveesta.html

[Giösling]

Olen suhtautunut melko epäillen Alftanus-kronikkaan, erityisesti 2. osa tuntuu enemmänkin olevan nuistisairaan henkilön mielenkiemuroita, johon on ympätty niin Brinkalan Hans Eriksonin vaiheita kuin Totteja ym.

Toisaalta Hans Erikssonin alkuperä, jos se on sentyyppinen kuin olen arvellut liittyen Ispoisten-sukuun ja Stiernkorseihin avaa uuden vaihtoehdon ja selkeän selityksen, tietysti ilman varmoja lähteitä.

Latva-Rasku aikoinaan arveli, että kronikan heitto Kuningattaresta tarkoittaisi, jotain muuta kuin Karin Månsdotteria.

Se, että linnankirjuri Henrik Hansson (Stiernkors-sinetti) ja Ispoisten Sigfidin leski olivat mukana seurueessa matkalla Liuksiaan, herättää kuitenkin ajatuksen yhteydestä Kuningatar Charinin.

Pari kommentia:
1.Onko varmaa, että Charin Månsdotter ei osannut suomenkieltä?
2.Miksi hänet karkotettiin juuri Suomen Kangasalan Liuksiaan?
3. Miksi Charin Månsdotter oli jo nuijasodan aikaan niin arvokas, että eivät nuijamiehet tohtineet hänen omaisuuteensa koskea?
4. Miksi halki vuosisatojen Charin Månsdotteria on pidetty suomalaisten Kuningattarena?

Jos Charin Månsdotter oli Tukholmalaisen kapakan piika ja pähkinänmyyjä, jonk vanhemmat olivat Uplantilainen sotilaspariskunta jostain, miten tälläinen henkilö muuttuu suomalaisille kansallisaarteeksi?

Onko jotain vanhaa tietoa kadonnut matkalla?

Lainaus Giösling:
Tultuaan Ruotsin kuningattareksi v. 1567 kiirehti Kaarina Maununtytär jo seuraavana vuonna palkitsemaan alaisiaan, ystäviään ja sukulaisiaan suolalla.

Kamariarkistossa (Kammararkivet) säilyneitten dokumenttien perusteella vuoden 1568 jakolista on seuraava:

-Oluff Jacopzon i Nyeby i Longetora Sochen – 4 tunnor

-Oluff Persson i Harby i Velbergha Sochen – 2 tunnor

-Hans Jacopszon i Giresta Sochen
-Jacop Jacopszon i Håtuna Sochen
-Erik Nilszon i Huseby Siutort Sochen
Charin Månszedotther skenchte sina Modherbrödher 3 szom förne ståå skriffna hwardera – 4 tunnor – 12 tunnor

-hoffmestarinna Hustru Eelin Gerd Swerdfeiares Effther lefferska i Vastena – 12 tunnor
Charin Månszedotther skenchte sina Modherbrödher 3 szom förne ståå skriffna hwardera – 4 tunnor – 12 tunnor

-Thomas Jacopszonn Charin Månszadotthers Secreterare – 4 tunnor

-Hustru Anna Månsadotther i Hammarstorp i Huseby – 4 tunnor

-Hustru Vrsilia Nilsdotther, Mårten Fryses effther leffuerska för hans loon szom stod til Baka pro anno 64 – 2 tunnor

-Bertil Skelling – 4 tunnor

-Nils Larszon Skinnare – 1 tunna

-Christoffer Larszon Konung Eriks Barns kökemesther – 2 tunnor

-Swen Helsingh Charin Månsons (sic) draghant – 1 tunna

-Casper Swerdzfeiare – 2 tunnor


Arkistossa on säilynyt, oheisten yhteydessä, seuraava toimeksianto:]

“Wij Catherinna medh Gudz Nåde, Suerigis göttis Wenndis samptt flere thes tillbehörninger Drothning Giore witterligitt, att wij haffue latidt anamatt aff Konung-e Ma-tz etc wår hierthe käre herris tro tiennare och salt Scriffuare Sigffredd Oluffson Saltt tolf tunnor, huilckett saltt wij nådigistt wåre morbrödre Hans Jacopsonn, Jacop Jacopsonn och Erich Nilsonn gunsteligen wndt och efterlatidt haffue Datum Stocholm thenn 13 Julij Anno etc".

Tässä on outo juttu:
Charin Månszedotther skenchte sina Modherbrödher 3 szom förne ståå skriffna hwardera – 4 tunnor – 12 tunnor
Charin lähetti kolmelle enolleen 12 tynnyriä suolaa, 4 kullekin.

Yllä oleva on aivan lookista ajatellen, että suola oli äärettömän kallista tuontitavaraa, joka oli äärimmäisen helppoa myydä ja muuttaa rahaksi tai muuksitavaraksi.

-hoffmestarinna Hustru Eelin Gerd Swerdfeiares Effther lefferska i Vastena – 12 tunnor

Miksi Charin lahjoittaa 12 tynnyriä hovimestari Gerd Miekanheiluttajan?miten tulkittaisiin, leskelle Elinille?

Mitä järkeä tuossa on? Miksi valtavan arvoka ssuolalasti hovimestarinnalle, jonka mies on jo kuollut?
Omille lähisukuisille enoille vain 4 tynnyriä?

Heitänkin kysymyksen: oliko kyseessä Charin Månsdotterin täti eli isä Månsin sisar? Tuo suolamäärä oudolle ihmiselle vaikkapa hovimestarinnalle olisi liian suuri. Kasvatusäidille se olisi sopiva.

Toisaalta Charin Månsdotter oli työssä tai asui Gert Cantorin omistamassa krouvissa. Cantor oli Erik kuninkaan muusikko, jolla oli vaimo Charin.
Onko mahdollista, että Charin Månsdotterin tätejä olivat nuo Elin ja Charin, jotka huolehtivat orvon Charinin kasvatuksesta.

Charin Månsdotterin äiti oli Upplandista, mutta isästä ei ole tietoa.

Onko sattumaa vai ei, että meillä on Kirves sisarukset Elin ja Charin, joiden suvun miehillä oli nimenä Måns?

Minusta kirjoittaja jälleen "haukkuu väärää puuta" ja hakee selityksiä Alftan-kronikan ongelmiin niin tyypillisin nykyasentein.

Abraham Alftanus on hänen mukaansa ja toistetusti "muistisairas", sekoittaessaan mm. 'Brinkkalan Hans Erikssonin" omaan esi-isäänsä.

Jokaiselle asiaan syventyneelle on tietenkin selvää se, että kyseiset samankaltaisuudet henkilöhistorioissa johtuvat siitä, että historioitsijat (eikä suinkaan Abraham) ovat sekoittaneet keskenään samannimisiä henkilöitä, lähes samantyyppisissä tehtävissä ja poimineet heidän meriitteihinsä & elämänkuvauksiinsa toisaalle kuuluvia tapahtumia . Tämä sama ilmiö tulee selkeästi esille myös kuninkaankanslian henkilökunnan suhteen, kuten ketjussa on aiemmin jo todettu.

Abrahamin mielenterveyttä ei epäillyt kukaan hänen lähipiirissään, eikä sitä kyseenalaistanut myöskään Ruotsin valtakunnanhistorioitsija von Celse, joka toki jo korkean asemansa tähden oli "privy" Tott-suvun genealogian suhteen, Emerentia-mysteeri mukaanlukien. Onko todella luultavaa, että valtakunnanhistorioitsija, maineensa vaarantaen, olisi oikopäätä, omin käsin painoon kiikuttanut "sekopäisen" provinssipapin sepustuksia, varmistautumatta ensin niiden paikkansapitävyydestä?

[Benedictus]

Joo!
--------
-hoffmestarinna Hustru Eelin Gerd Swerdfeiares Effther lefferska i Vastena – 12 tunnor
-Casper Swerdzfeiare – 2 tunnor
Lienee edellisen poika?

-Hustru Anna Månsadotther i Hammarstorp i Huseby – 4 tunnor
Onko Charinin sisar?

-Hustru Vrsilia Nilsdotther, Mårten Fryses effther leffuerska för hans loon szom stod til Baka pro anno 64 – 2 tunnor
Kuka on tämä Mårten Frys, voiko olla sama kuin Mårten Friis?

Tiedetäänkö Gerd Swerdzfeiaren perheestä enempää?

[Giösling]

Joo!
--------
-hoffmestarinna Hustru Eelin Gerd Swerdfeiares Effther lefferska i Vastena – 12 tunnor
-Casper Swerdzfeiare – 2 tunnor
Lienee edellisen poika?

-Hustru Anna Månsadotther i Hammarstorp i Huseby – 4 tunnor
Onko Charinin sisar?

-Hustru Vrsilia Nilsdotther, Mårten Fryses effther leffuerska för hans loon szom stod til Baka pro anno 64 – 2 tunnor
Kuka on tämä Mårten Frys, voiko olla sama kuin Mårten Friis?

Tiedetäänkö Gerd Swerdzfeiaren perheestä enempää?

Jos "Joo!", tarkoittaa sitä että valtakunnanhistorioitsijakin oli "dementoitunut" kylliksi, painattaakseen toisen samanmoisen sepustuksen, kuvaa asenne mielestäni mainiosti nykyisen "instantsukupolven" toimintatapoja ja julkeutta.

"Kaikki tiedetään heti" nettiä tutkimalla ja sitten hutkitaan!

Mårten "Fryses" efter lefverska (leski) voi todella tarkoittaa sen Petter Mårtensson Frijsin äitiä, joka oli aviossa Anna Eriksdr kanssa. Anna Eriksdr taas oli Karin Månsdotterin "frenka" (sukulaisnainen), mahdollisesti se "Anna Nunna", jonka luona luostarissa Kaarinan sedän lapset (farbroders barn) visiteerasivat v. 1568. Luostarin sulkemisen jälkeen nunnat pakoitettiin "maallistumaan" ja näin onkin mahdollista, että tämä Anna Eriksdr on ex-nunna. Edellisessä viestissäni mainittu historioitsijoiden "väärinpoiminta", tekee Petter Mårtensson Frijsin puolisosta "Brinkala-sukuisen", tai sitten ei.

[Pekka Hiltunen]

1.Onko varmaa, että Charin Månsdotter ei osannut suomenkieltä?
On absoluuttisen varmaa, ettei hän ole osannut puhua muutamaa konkreettista sanaa enempää suomea, sillä hän on kouluttamattomana palvellut Eerik Herttuan hovissa hovimuusikko Gert Cantorin vaimon, Charinin piikana ennen kuin tämä esitteli hänet kuninkaaksi kruunatulle herttualle.
2.Miksi hänet karkotettiin juuri Suomen Kangasalan Liuksiaan?
Kangasala sijaitsi eristyksissä Itämaassa, missä Kaarlen IX:n miehet saattoivat häntä ja poikaansa vartioida ilman pelkoa nuoren prinssin kruununtavoitteluaikeita.
3. Miksi Charin Månsdotter oli jo nuijasodan aikaan niin arvokas, että eivät nuijamiehet tohtineet hänen omaisuuteensa koskea?
Kaariana Maununtyttärellä oli omat, raskaasti aseistetut huovinsa turvanaan; toisaalta rahvaan tiedossa lienee ollut se, että hän oli ed.m., suosiollisen kuninkaan Erik IX:n leski, joka saattoi olla enemmän sigismundilainen kuin nuijamiehet yhteensä.
4. Miksi halki vuosisatojen Charin Månsdotteria on pidetty suomalaisten Kuningattarena?
Catharina Månsdotter on ainoa Suomessa asunut ja Suomeen haudattu kuningatar (vaikkakaan ruotsalaiset eivät häntä ole kuningatterekseen milloinkaan hyväksyneet - tässä tapauksessahan hänet olisi juhlallisin menoin haudattu Tukholmaan tai Vadstenan luostariin ja asumuskin olisi leskeyden ajan ollut toisen muotoinen).
Jos Charin Månsdotter oli Tukholmalaisen kapakan piika ja pähkinänmyyjä, jonk vanhemmat olivat Uplantilainen sotilaspariskunta jostain, miten tälläinen henkilö muuttuu suomalaisille kansallisaarteeksi?
Chatarina Månsdotter ei olut minkään kapakan piika eikä hän tai tiettävästi sukunsa edustajatkaan lukeutuneet niihin kerjäläisiin, jotka Keski-Euroopassa möivät paahdettuja kastanjoita toriväelle. Sanonta pähkinänmyyjästä on pohjoiseurooppalaisen aatelin suusta: kyseessä on halventava kielikuva, joka viittaa sihen, että henkilö kuuluu rahvaaseen.

PH

[Giösling]

On absoluuttisen varmaa, ettei hän ole osannut puhua muutamaa konkreettista sanaa enempää suomea, sillä hän on kouluttamattomana palvellut Eerik Herttuan hovissa hovimuusikko Gert Cantorin vaimon, Charinin piikana ennen kuin tämä esitteli hänet kuninkaaksi kruunatulle herttualle.

Kangasala sijaitsi eristyksissä Itämaassa, missä Kaarlen IX:n miehet saattoivat häntä ja poikaansa vartioida ilman pelkoa nuoren prinssin kruununtavoitteluaikeita.

Kaariana Maununtyttärellä oli omat, raskaasti aseistetut huovinsa turvanaan; toisaalta rahvaan tiedossa lienee ollut se, että hän oli ed.m., suosiollisen kuninkaan Erik IX:n leski, joka saattoi olla enemmän sigismundilainen kuin nuijamiehet yhteensä.

Catharina Månsdotter on ainoa Suomessa asunut ja Suomeen haudattu kuningatar (vaikkakaan ruotsalaiset eivät häntä ole kuningatterekseen milloinkaan hyväksyneet - tässä tapauksessahan hänet olisi juhlallisin menoin haudattu Tukholmaan tai Vadstenan luostariin ja asumuskin olisi leskeyden ajan ollut toisen muotoinen).

Chatarina Månsdotter ei olut minkään kapakan piika eikä hän tai tiettävästi sukunsa edustajatkaan lukeutuneet niihin kerjäläisiin, jotka Keski-Euroopassa möivät paahdettuja kastanjoita toriväelle. Sanonta pähkinänmyyjästä on pohjoiseurooppalaisen aatelin suusta: kyseessä on halventava kielikuva, joka viittaa sihen, että henkilö kuuluu rahvaaseen.

PH

Muuten hyvään vastaukseen pieni korjaus: prinssi Gustaf (Kaarinan ainoa poika) ei missään vaihessa saanut asua äitinsä luona Liuksialassa. Hänet toimitettiin Puolaan, prinsessa Annan silmälläpidon alle, Laurentius Rilskin talouteen. Puolasta paettuaan prinssi seikkaili pennittömänä Euroopassa, kunnes tsaarien lahjomana ja äitinsä neuvosta ilmestyi Moskovaan, tunnetuin seurauksin. Prinssi Gustaf surmattiin (myrkytettiin?) Kaarle-herttuan ja Vasili Shuiskin yhteisymmärryksellä Kashinissa 22.2.1607.

[Pekka Hiltunen]

Muuten hyvään vastaukseen pieni korjaus: prinssi Gustaf (Kaarinan ainoa poika) ei missään vaihessa saanut asua äitinsä luona Liuksialassa. Hänet toimitettiin Puolaan, prinsessa Annan silmälläpidon alle, Laurentius Rilskin talouteen. Puolasta paettuaan prinssi seikkaili pennittömänä Euroopassa, kunnes tsaarien lahjomana ja äitinsä neuvosta ilmestyi Moskovaan, tunnetuin seurauksin. Prinssi Gustaf surmattiin (myrkytettiin?) Kaarle-herttuan ja Vasili Shuiskin yhteisymmärryksellä Kashinissa 22.2.1607.
Kiitos oikaisusta! Tätä kyllä jäin itsekin miettimään, sillä olenhan asiasta lukenut - muualtakin kuin tältä foorumilta. Näppivirheeni jätän nyt sentään korjaamatta. On kuitenkin merkillepantavaa, että Sigrid Eriksdotter asui välillä äitinsä luona Liuksialassa, mutta ajoittain myös Tukholman hovissa, missä häntä joittenkin osalta kohdeltiin "äpäränä", mutta nähtävästi Erik-isänsä huomattavasta lahjakkuudesta osansa saaneena myös tasavertaisena kreivittärenä. Sigrid on hyvinkin saattanut oppia joitain sananparsia suomea Liuksialan palvelusväeltään.

Mitä tulee kronikan kriittisiin osiin, niin olen taipuvainen ajatukseen, että kirves-sinettikuvion täytyy olla peräisin Nousiaisten Kirvelän suvulta ja äidin puolelta. Kirjurit olivat usein, samoin kuin vouditkin ns. puolisäätyisiä. Risti ja tähti päällekkäin aseteltuina ei jätä arvailujen varaa: tämänkin tunnuksen on täytynyt tulla Alftaneille äidinpuolelta ja Taivassalon suvulta. Helsinglandin Alftan läänitystila on kai vain arvailujen varassa, mutta Hans Eriksson ei varmaankaan ole sieltä syntyisin, jos ainoan kyseeseen tulevan talon isännät olivat vain Hanseja ja Jonsejä vuoron perään. Kuinka mainittu tila on siirtynyt Malin Henrikintyttären haltuun, jollei hän ensin ole ollut aviossa Hans Erikssonin kanssa? Läänityksen menettäminen 1572 sopii ajatukseen uudeleen avioitumisesta vouti Hans Olofssonin kanssa, mutta toisaalta kuningas Erik oli jo tuolloin vangittuna Gripsholmin linnassa (oltuaan vankina sitä ennen Turussa ja Kastelholmassa) ja hänen läänityksiään ja aateloimisiaankin alettiin vähin erin purkaa. Voi olla, että keskeiset asiakirjat - jos sellaisia on laadittukaan - on tarkoituksellisesti hävitetty.

PH

[Giösling]

Kiitos oikaisusta! Tätä kyllä jäin itsekin miettimään, sillä olenhan asiasta lukenut - muualtakin kuin tältä foorumilta. Näppivirheeni jätän nyt sentään korjaamatta. On kuitenkin merkillepantavaa, että Sigrid Eriksdotter asui välillä äitinsä luona Liuksialassa, mutta ajoittain myös Tukholman hovissa, missä häntä joittenkin osalta kohdeltiin "äpäränä", mutta nähtävästi Erik-isänsä huomattavasta lahjakkuudesta osansa saaneena myös tasavertaisena kreivittärenä. Sigrid on hyvinkin saattanut oppia joitain sananparsia suomea Liuksialan palvelusväeltään.

Mitä tulee kronikan kriittisiin osiin, niin olen taipuvainen ajatukseen, että kirves-sinettikuvion täytyy olla peräisin Nousiaisten Kirvelän suvulta ja äidin puolelta. Kirjurit olivat usein, samoin kuin vouditkin ns. puolisäätyisiä. Risti ja tähti päällekkäin aseteltuina ei jätä arvailujen varaa: tämänkin tunnuksen on täytynyt tulla Alftaneille äidinpuolelta ja Taivassalon suvulta. Helsinglandin Alftan läänitystila on kai vain arvailujen varassa, mutta Hans Eriksson ei varmaankaan ole sieltä syntyisin, jos ainoan kyseeseen tulevan talon isännät olivat vain Hanseja ja Jonsejä vuoron perään. Kuinka mainittu tila on siirtynyt Malin Henrikintyttären haltuun, jollei hän ensin ole ollut aviossa Hans Erikssonin kanssa? Läänityksen menettäminen 1572 sopii ajatukseen uudeleen avioitumisesta vouti Hans Olofssonin kanssa, mutta toisaalta kuningas Erik oli jo tuolloin vangittuna Gripsholmin linnassa (oltuaan vankina sitä ennen Turussa ja Kastelholmassa) ja hänen läänityksiään ja aateloimisiaankin alettiin vähin erin purkaa. Voi olla, että keskeiset asiakirjat - jos sellaisia on laadittukaan - on tarkoituksellisesti hävitetty.

PH

Vallananastajien pakkosyöttämät lait (esim. tytärten kruununperiymysoikeuden evääminen), kuin myös silmiinpistävä Sigridin
äpäräksinimittely), johtuivat herttuoiden suorastaan paniikinomaisesta pelosta riistetyn kruunun palaamisesta/ palautuksesta lailliselle kuningaslinjalle. Olen esittänyt aiemmin, että Erikin hallitusaikanaan suomia läänityksiä ja aateluuksia peruttiin, majesteetin mielenvikaisuuden piikkiin pistämällä. Dokumentteja systemaattisesti tuhottiin ja läänityksiä kumottiin uudelleen päiväyksin. Siksipä Alftanien maaomaisuuksien identifiointi on osoittautunut niin ongelmalliseksi, nehän näyttävät päällekkäisiltä esim.
Tottien Sundbyn (Sjundby-Siuntio) ja jopa Liuksialan (kronikan Ljusta) osalta.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää jatkossa "Brinkkala-suvun"-kohdalla Ramsayssa annettuun tietoon, jonka mukaan Brinkkalan perijä oli "finske Hans Eriksson", tässähän selvästi indikoidaan, että samanaikaisesti eli myös "svenske Hans Eriksson". Näiden kahden tiedot ovat mielestäni sotkeutuneet pahemman kerran historiantutkijoilla, Ramsay kenties mukaanlukien..

[Benedictus]

Lainaus Giösling:
Mårten "Fryses" efter lefverska (leski) voi todella tarkoittaa sen Petter Mårtensson Frijsin äitiä, joka oli aviossa Anna Eriksdr kanssa. Anna Eriksdr taas oli Karin Månsdotterin "frenka" (sukulaisnainen), mahdollisesti se "Anna Nunna", jonka luona luostarissa Kaarinan sedän lapset (farbroders barn) visiteerasivat v. 1568. Luostarin sulkemisen jälkeen nunnat pakoitettiin "maallistumaan" ja näin onkin mahdollista, että tämä Anna Eriksdr on ex-nunna.

Ursula Nilsdotter sai suolaa jostain vanhasta 1564 velasta, vai ymmärsinkö väärin?
Hänen puolisonsa Mårten Frys tai Friis oli jo tuolloin kuollut.
Kaarlelan ja Hämeenkyrön khr Mårten Friis(Maskulainen aatelismies) oli kuollut 1549, eli ei olisi mahdotonta, että leski olisi muuttanut Tukholmaan, jos poikansakin oli siellä.
Anna Eriksdotter oli siis Charinin frenka.
Hans Erikssonin isänimi on sama kuin Anna Eriksdotter eli olisiko mahdotonta, että Charinin isä Måns olisi myös Eriksson ja tuon sedän lapset olisivat juuri Alfranus sisarukset. Ajallisesti sopisi.

Tosin tämä tarkoittaisi, että Charin Månsdotterin isä olisi suomalaissukuinen ja isoäiti mahdollisesti Stiernkorseja.
Myös Kronikan Hans Erikssonin vaimon määrite kuningattaren veljentytär menisi uusiksi.
Koska silloin Kuningatar itse olisikin veljentytär.Tämä kuulostaisikin paljon järkevämmältä kun ei Charinille ole millään löytynyt veljeä, setä taas on mainittu.
Sedälle myös olisi voitu antaa jotain maatiloja, mikäs selittäisi kronikan lahjoitusmaat,jotka annettiin pois.

Tämän ajatuksen sukusuhde Charin Månsdotteriin pysyy saman eli olisi Alftanus-sisarusten serkku, sekä Suomen tallimestari Måns Sigfridssonin serkku ja Melkkilän Karinin isän serkku.

[Benedictus]

Re: Emerentia Tott; revisited (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&start=45#p9929)

http://agricola.utu.fi/keskustelu/styles/agricola/imageset/icon_post_target.gif (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=9929#p9929)Kirjoittaja caput (http://agricola.utu.fi/keskustelu/memberlist.php?mode=viewprofile&u=564) » 27.02.09 17:09
16.1.1865 pidettiin "Komiten för återställande af Åbo domkyrkans fornminnen" perustava kokous vuoden 1827 tulipalossa vahingoittuneiden hautojen korjaamiseksi.
Tämä komitea oli varsinainen joukko veijareita, joiden tarkoitus pyhitti käytetyt keinot. Komitea haki rahoitusta hankkeelleen ensimmäisenä Ruotsin Medelpadin naisilta, olihan vallalla yleinen käsitys Kaarinan talonpoikaisesta syntyperästä juuri Medelpadista. Seuraavaksi komitean haukankatse kohdistui Suomen naisiin, jolloin olikin soveliasta antaa kansan uskoa Kaarinan polveutuvan kotimaisesta Särkilahti-suvusta.

Kaarina Maununtyttären arkku siirrettiin Kankaisten kuoriin sijoitettuun sarkofagiin 27.8.1867 kello 17.00 iltapäivällä.

Minkähänlainen juttu on tuo ylläoleva maininta Särkilahti suvusta?

[Pekka Hiltunen]

Re: Emerentia Tott; revisited (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&start=45#p9929)

http://agricola.utu.fi/keskustelu/styles/agricola/imageset/icon_post_target.gif (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=9929#p9929)Kirjoittaja caput (http://agricola.utu.fi/keskustelu/memberlist.php?mode=viewprofile&u=564) » 27.02.09 17:09
16.1.1865 pidettiin "Komiten för återställande af Åbo domkyrkans fornminnen" perustava kokous vuoden 1827 tulipalossa vahingoittuneiden hautojen korjaamiseksi.
Tämä komitea oli varsinainen joukko veijareita, joiden tarkoitus pyhitti käytetyt keinot. Komitea haki rahoitusta hankkeelleen ensimmäisenä Ruotsin Medelpadin naisilta, olihan vallalla yleinen käsitys Kaarinan talonpoikaisesta syntyperästä juuri Medelpadista. Seuraavaksi komitean haukankatse kohdistui Suomen naisiin, jolloin olikin soveliasta antaa kansan uskoa Kaarinan polveutuvan kotimaisesta Särkilahti-suvusta.

Kaarina Maununtyttären arkku siirrettiin Kankaisten kuoriin sijoitettuun sarkofagiin 27.8.1867 kello 17.00 iltapäivällä.

Minkähänlainen juttu on tuo ylläoleva maininta Särkilahti suvusta?

Eiköhän 1800-luvun alussa osattu yhdistää Hansinpojat sinetteineen ja Abrahamin sukukronikka. Kyllä työ tehdyksi tuli kun varainkeruussakin onnistuttiin erinomaisen hyvin siitäkin huolimatta, että elettiin Venäjän tsaarin vallan alla.

Kuninkaan henkivartiokaartiin ei välttämättä valittu aivan "pystymetsästä" sotamiehiä 1500-luvulla: heillä tuli olla hallitsijan kanssa yhtenevät intressit samoin kuin voudeillakin. Aatelismiehet eivät välttämättä jaksaneet aina kantaa varustusta, saati nousta satulaan, mutta "puolisäätyiset" ovat aina olleet parasta ainesta halitsijan luottomiehiksi niin vouteina kuin huoveinakin, ymmärrettävistä syistä. Se, että joku isovanhemmista tai vaikka toinen vanhemmistakin kuului johonkin Itämaan rälssisukuun ei muuttanut kuninkaanhovissa talonpojan statusta kreiviksi. Vain kreivilliseen säätyyn kuuluneet olivat ja ovat edelleen sopivaa ainesta hoviväeksi - ja tämän silmissähän ovat kaikki muut rahvasta.

PH

[Giösling]

Jälleen samaa mieltä Hiltusen kanssa.

Erik XIV tunsi suurta, osin oikeutettuakin epäluuloa "vanhaa" aatelia kohtaan ja päinvastoin.

Erik keräsi turvakseen mm. henkivartiokaartiin ja muuallekin lähipiiriinsä luottomiehiä alemmista yhteiskuntaluokista. Luottamuksen saaneet toivat tullessaan lisämiehitystä omista sukulaisistaan. Olenkin arvellut, että Kaarinan knihti-isän (Magnus Helsing) lisäksi, samasta sukupiiristä olisivat myös Erikin seniorisihteeri Mårten Helsing, sekä tietenkin Hans Eriksson, Alftanien kantaisä, kuninkaan juoniorisihteeri. Mårten Helsingin päätehtävänä oli tunnustella sopivia vaimokandidaatteja Erikille eurooppalaisissa hoveissa. Näissä merkeissä hän matkusteli mannermaalla ja Englannissakin. Toistuvien rukkasten suututtamana Erik päätti naida ohi kuningashuoneitten ja jopa vanhan aatelinkin. Ehkäpä sopiva kandidaatti (Kaarina Maununtytär) löytyikin juuri Mårtenin takaa, hänen sukupiiristään, olen todennut. Loogista, eikö totta?

Kuningatar Kaarinan ja Mårten Helsingin läheinen linkki tulee ilmi mm. heidän yhteistoimistaan hoviin liittyvissä asioissa.
Tämä ei ollut "luonnostaan lankeavaa", sillä Kaarinalla oli toki omiakin sihteerejä. Tästä huolimatta he ilmiselvästi "puhalsivat samaan hiileen"!

[Benedictus]

Ericus Erici Alftanuksen äidistä ei ole mitään tietoa.
Tuo on melko kummallinen seikka, kun ajatellaan,että on kirjoitettu kronikka ja on paljon lapsia viemässä tietoa eteenpäin.

Voisiko tuohon hiljaisuuteen olla jokin erityinen syy?

SukuForumilla on käyty keskustelua Alfthan-suvusta. Siinä yhteydessä on esitetty seuraava Erik Erikssonin lapsikatras:

Lapsia Lindhin mukaan (mukana joitakin korjauksia ja täydennyksiä muista lähteistä):
1. Magdalena Erikintytär,
2. Joackim Erikinpoika,
3. Erik Erikinpoika,
4. Henrik Erikinpoika Alftanus,
5. Hans Erikinpoika, .
6. Karin Erikintytär,
7. Anna Erikintytär, tytär Juliana
8. Abraham Erici Alftanus,
9. Israel Erici Alftanus,
10. Isak Erikinpoika

Israel Påvelsson Stiernkorsin lapsia. Väitetään jossain, että oli 5 poikaa ja 10 tytärtä.

Israel Paavalinpoika Särkilahti S ehkä 1540-luku, K 1588/1589 Tukholma. V Sääksmäen kirkkoherra, rovasti Paulus Nicolai. P Margareta Matintytär.

URA. Sääksmäen nimismies 1571; Sääksmäen kihlakunnan vouti 1572 - 1575(?); Hämeen läänin autiotilojen ja tuulimyllyjen vouti 1586.

Teloitettu 1588/1589 Tukholmassa.

Margareta Mårtensdotter (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps04/ps04_086.htm)
Deathaft 1605

Children
Abraham Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_307.htm)
Ivar Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_329.htm) (-1620)
Juliana Israelsdotter (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_336.htm)
Klaus Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_341.htm) (-1610)
Kristoffer Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_342.htm) (-1600)
Måns Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_348.htm)
N.N. Israelsdotter (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_353.htm)
useita N.N. tyttäriä?

Jos verrataan yllä olevia nimilistoja huomaa, että sieltä löytyy 3 harvinaista yhteistä nimeä.
Kiinnostaaa, että vasta nuorimmat pojat saivat nuo nimet.

Abraham

Israel

Juliana

Ajallisesti sopii aivan hyvin, että Ericus Erici Alftanuksen äiti olisi Israel Påvelsson Stiernkorsin tytär.

Juliana nimi viittaisi tuohon Juliana Israelsdotter Stiernkorsiin, jonka puolison Olof Henrikssonin mainitaan kuolleen 1600 Liettuassa, mutta tyttärien määrästä riittää kaikille puolisoita.

Linnakirjuri Henrik Hanssonin 1. vaimon Biritan arvellaan olleen Stiernkors sukua.
Olisiko niin, että tämä oli myös Israel Påvelssonin tytär, eli veljet naivat sisaret?

Huomattavaa, että veli Roland ei käyttänyt Stierkors sinettiä vaan tähteä ja kirvestä.

Tuo hiljaisuus äidistä selittyy silloin mestatun isoisän huonosta maineesta.

Israel Alftansu myi esi-isiensä haudan Brinkalan kuorista, kivessä seinällä nimi Sigfrid Mårtensson.
Olisiko Israel Påvelsson Stiernkorsin vaimon Margareta Mårtensdotterin veli?

[Benedictus]

Lapsia Lindhin mukaan (mukana joitakin korjauksia ja täydennyksiä muista lähteistä):

Ericus Erici Alftanus:

1. Magdalena Erikintytär,
2. Joackim Erikinpoika,
3. Erik Erikinpoika,
4. Henrik Erikinpoika Alftanus,
5. Hans Erikinpoika, .
6. Karin Erikintytär,
7. Anna Erikintytär, tytär Juliana
8. Abraham Erici Alftanus,
9. Israel Erici Alftanus,
10. Isak Erikinpoika

Israel Påvelsson Stiernkorsin lapsia. Väitetään jossain, että oli 5 poikaa ja 10 tytärtä.

Israel Paavalinpoika Särkilahti S ehkä 1540-luku, K 1588/1589 Tukholma. V Sääksmäen kirkkoherra, rovasti Paulus Nicolai. P Margareta Matintytär.

URA. Sääksmäen nimismies 1571; Sääksmäen kihlakunnan vouti 1572 - 1575(?); Hämeen läänin autiotilojen ja tuulimyllyjen vouti 1586.

Teloitettu 1588/1589 Tukholmassa.

Margareta Mårtensdotter (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps04/ps04_086.htm)
Deathaft 1605

Children
Abraham Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_307.htm)
Ivar Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_329.htm) (-1620)
Juliana Israelsdotter (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_336.htm)
Klaus Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_341.htm) (-1610)
Kristoffer Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_342.htm) (-1600)
Måns Israelsson (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_348.htm)
N.N. Israelsdotter (http://www.kolumbus.fi/hmhalonen/Taulut/ps05/ps05_353.htm) (Kankaroisten-suku)
Carin Israelsdotter
useita N.N. tyttäriä?

Christoffer Persson oli kahdesti aviossa ensimmäinen puoliso Sääksmäen voudin, Sillantaan isännän Israel Påvelssinin tytär Carin Israelsdotter.
Kalvolan käräjät 9.3.1614: Niittyriita jossa osapuolina Christoffer Persson vaimonsa hru Carin Israelsdotterin puolesta sekä svåger Ifvar Israelsson i Sillantaka.
Toinen puoliso Sophia Jacobsdotter joka mainitaan 1634-1635 lainlukijan leskenä Viialassa.
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=249563#post249563

Jos verrataan yllä olevia nimilistoja huomaa, että sieltä löytyy 4 yhteistä nimeä.
Kiinnostaaa, että vasta nuorimmat pojat saivat nuo nimet.

Abraham

Israel

Juliana

Carin

[Benedictus]

Ispoisten Sigfridin 1. vaimon arvellaan olleen Stiernkors sukuinen, mahdollisesti Karin Olofsdotter Kirveen sisaren Elinin tytär.

Tällä Ispoisten rouvalla lienee ollut 1. aviostaan ennen Sigfridiä lapsia, joiden isä olisi ollut Erik.

Jos Alftanus esiisä Hans Eriksson oli tämän Ispoisten rouvan poika, niin silloin sukusuhde Ispoisiin oli linnankirjuri Henrik Hanssonilla hyvin läheinen.

Jos Henrik Hanssonin ja veljensä Erik Hanssonin vaimot olivat Israel Påvelsson Stiernkorsin tyttäriä selittäisi tämä kaikki yhteydet sukujen välillä, myös Speitz yhteyden.

Tämän laskelman mukaan olisivat veljesten vaimot olleet heidän pikkuserkkunsa tyttäriä. Siis tuon ajantapaan naitavia.

[Pekka Hiltunen]

Ispoisten Sigfridin 1. vaimon arvellaan olleen Stiernkors sukuinen, mahdollisesti Karin Olofsdotter Kirveen sisaren Elinin tytär.

Tällä Ispoisten rouvalla lienee ollut 1. aviostaan ennen Sigfridiä lapsia, joiden isä olisi ollut Erik.

Jos Alftanus esiisä Hans Eriksson oli tämän Ispoisten rouvan poika, niin silloin sukusuhde Ispoisiin oli linnankirjuri Henrik Hanssonilla hyvin läheinen.

Jos Henrik Hanssonin ja veljensä Erik Hanssonin vaimot olivat Israel Påvelsson Stiernkorsin tyttäriä selittäisi tämä kaikki yhteydet sukujen välillä, myös Speitz yhteyden.

Tämän laskelman mukaan olisivat veljesten vaimot olleet heidän pikkuserkkunsa tyttäriä. Siis tuon ajantapaan naitavia.

Olav Rundtin artikelissa "Kamreraren Sigfrid Sigfridssons och hans släktkrets", Genos 60, 1989, ss 63-70, päätellään, että Mårten Stodius ja Anna Hartikantytär Speitzin p:so, Ispoisten Måns Sigfridssonin poika Erik Månsson, joka käytti Stiernkors-nimeä, olivat sukulaisia. Lisäksi Sigfrid Mattssonille löydettiin aiemmin lähteissä tuntematon poika Erik Sigfridsson, jonka tytär Karin Eriksdotter, Erik Bertilsson Slangin p:so, käytti Stiernkors-vaakunaa. Kyseessä oli kuitenkin Holma-suvun asetelma, jossa tähti on vaakunakilvessä ja risti kypärässä. Kyseessä on aika oleellinen seikka, kun pitäisi taistelukentällä kyetä erottamaan oma lippu naapurista - tai vihollisen tunnuksista.

E.m. artikkelista kyllä ilmenee Isonkyrön Israel Erikinpoika Alftanuksen ja kamreeri Sigfrid Sigfridinpojan sukulaisus: edellinen oli jälkimmäisen vävyn vävy. Jos Henrik Hansinpojan vaimo Birgitta oli nuoremman Särkilahtisuvun Israel Påvelinpojan tytär, ja jos vielä Erik Hansson on nainut mainitun Biritan sisaren niin sillä kyllä selittyisi Henrik Hanssonin, Mårten Stodiuksen ja Ericus Ericiin käyttämät tähti-risti -sinetit. Ongelmaksi muodostuu Rolab Hanssonin sinetti, jossa oli tähti, kirveenterä sekä "kaksi muuta kuviota". Kun kyseessä on sinetit, niin on mahdotonta erottaa erinäisiä tähti & risti -kombinaatioita käyttäneitä sukuja toisistaan, mutta kirveenterä kertoo jo aika paljon - samoin kuin tieto siitä, ettei Ruotsin puolella ole Uudela Ajalla ollut käytössä tällaisia vaakunoita.

Magdalena eli Malin Henriksdotter omisti Alftassa rälssimaata ja pyysi v 1569 kälyltään Kristina Hornilta (joka avioitui uudelleen Clas Åkesson Tottin kanssa) vielä 130 markkaa äyrityisinä lisämaan ostamiseen Hälsinglandista, ja kun hänen menetettyään mainitun verovapauden 1572 kyseisellä tilalla on "husmanina" Hans Eriksson, näyttäisi kyllä siltä, että Malin tosiaankin oli Hansinpoikien äiti. Kun Kaarina Maununtyttären haudan kunnostukseen haettiin varoja, korostettiin hänen suomalaisia sukujuuriaan. Ehkä kyseessä oli joko Elin tai Karin Olofsdotter Stiernkorsin joku jälkeläinen, jolloin saadaan kuvaan kirves, tähti ja risti. Erik Månssonin, Anna Speitzin puolison äidinidä oli Knut Henriksson Kemiön Kalmusnäsistä. Knutin sisar oli Malin Henrikintytär. Malinin veljen lesken toisen avion miniä oli Sigrid Vasa. Näyttäisi siis olevan äidinkin puolella yhteyksiä Ruotsin puolelle. Tietenkin oli myös Holma-suku lähtöisin Kemiöstä...

Voi olla, että kyseiset tähti-risti -kuviota käyttäneet eivät ole oikein itsekään tarkoin tienneet, mistä suvusta tunnus on peräisin. Kuitenkin oli Henrik Hansson jonkun Simon Henrikssonin holhooja. Osoittautui, että kyseessä oli kuin olikin Särkilahti-suvun jäsen (kts. artikkeli, jonka lisäsin liitteeksi siltä varalta jos joku ei löydä sitä netistä).

PH

[Benedictus]

http://runeberg.org/frfinl/0431.html

Anna Hartvigsdotter Speitzin äiti oli Anna Ivarsdotter Stiernkors-Sthåhl, Ivar Israelsson Stiernkorsin tytär.

Ivarin sisaria ehdotan Linnankirjuri Henrik Hanssonin ja Erik Hanssonin vaimoiksi.

Esitin ajatusta, että Karin Eriksdotterin isä Erik ei ollut Ispoisten Sigfrid Matssonin poika vaan 1, vaimon Stiernkors-sukuisen, 1. miehen Erikin poika,kuten täysveljensä Hans Eriksson.

Tähän sopii maininta, että Ispoinen palasi sukuun oltuaan pantattuna Karin Eriksdotterin jälkeläisillä.

[Giösling]

Olav Rundtin artikelissa "Kamreraren Sigfrid Sigfridssons och hans släktkrets", Genos 60, 1989, ss 63-70, päätellään, että Mårten Stodius ja Anna Hartikantytär Speitzin p:so, Ispoisten Måns Sigfridssonin poika Erik Månsson, joka käytti Stiernkors-nimeä, olivat sukulaisia. Lisäksi Sigfrid Mattssonille löydettiin aiemmin lähteissä tuntematon poika Erik Sigfridsson, jonka tytär Karin Eriksdotter, Erik Bertilsson Slangin p:so, käytti Stiernkors-vaakunaa. Kyseessä oli kuitenkin Holma-suvun asetelma, jossa tähti on vaakunakilvessä ja risti kypärässä. Kyseessä on aika oleellinen seikka, kun pitäisi taistelukentällä kyetä erottamaan oma lippu naapurista - tai vihollisen tunnuksista.

E.m. artikkelista kyllä ilmenee Isonkyrön Israel Erikinpoika Alftanuksen ja kamreeri Sigfrid Sigfridinpojan sukulaisus: edellinen oli jälkimmäisen vävyn vävy. Jos Henrik Hansinpojan vaimo Birgitta oli nuoremman Särkilahtisuvun Israel Påvelinpojan tytär, ja jos vielä Erik Hansson on nainut mainitun Biritan sisaren niin sillä kyllä selittyisi Henrik Hanssonin, Mårten Stodiuksen ja Ericus Ericiin käyttämät tähti-risti -sinetit. Ongelmaksi muodostuu Rolab Hanssonin sinetti, jossa oli tähti, kirveenterä sekä "kaksi muuta kuviota". Kun kyseessä on sinetit, niin on mahdotonta erottaa erinäisiä tähti & risti -kombinaatioita käyttäneitä sukuja toisistaan, mutta kirveenterä kertoo jo aika paljon - samoin kuin tieto siitä, ettei Ruotsin puolella ole Uudela Ajalla ollut käytössä tällaisia vaakunoita.

Magdalena eli Malin Henriksdotter omisti Alftassa rälssimaata ja pyysi v 1569 kälyltään Kristina Hornilta (joka avioitui uudelleen Clas Åkesson Tottin kanssa) vielä 130 markkaa äyrityisinä lisämaan ostamiseen Hälsinglandista, ja kun hänen menetettyään mainitun verovapauden 1572 kyseisellä tilalla on "husmanina" Hans Eriksson, näyttäisi kyllä siltä, että Malin tosiaankin oli Hansinpoikien äiti. Kun Kaarina Maununtyttären haudan kunnostukseen haettiin varoja, korostettiin hänen suomalaisia sukujuuriaan. Ehkä kyseessä oli joko Elin tai Karin Olofsdotter Stiernkorsin joku jälkeläinen, jolloin saadaan kuvaan kirves, tähti ja risti. Erik Månssonin, Anna Speitzin puolison äidinidä oli Knut Henriksson Kemiön Kalmusnäsistä. Knutin sisar oli Malin Henrikintytär. Malinin veljen lesken toisen avion miniä oli Sigrid Vasa. Näyttäisi siis olevan äidinkin puolella yhteyksiä Ruotsin puolelle. Tietenkin oli myös Holma-suku lähtöisin Kemiöstä...

Voi olla, että kyseiset tähti-risti -kuviota käyttäneet eivät ole oikein itsekään tarkoin tienneet, mistä suvusta tunnus on peräisin. Kuitenkin oli Henrik Hansson jonkun Simon Henrikssonin holhooja. Osoittautui, että kyseessä oli kuin olikin Särkilahti-suvun jäsen (kts. artikkeli, jonka lisäsin liitteeksi siltä varalta jos joku ei löydä sitä netistä).

PH

Sovittelen tähän Hiltusen ansiokkaaseen tekstiin sitä mahdollisuutta, että kuninkaan kansliassa palvellut Hans Eriksson (Jämpte-Isopedius) olisi saanut aikanaan Erikiltä tiluksia Alftasta, ehkäpä juuri tuon Malinilta peruutetun.

Hän oli palannut tiedustelumatkaltaan Anders Lorichsin (prinssi Gustaf Erikssonin, Sigrid Wasan veljen suojelija) luota Puolasta juuri vuoden 1572-1573 pinnassa ja löytänyt Pyhän Nikolauksen kirkkomaan tienoilla sijainneen kaupunkiasuntonsa ja myös silloisen vaimonsa (Anna Magnusdotter, kuningattaren veljentytär?) Juhana-herttuan seniorisihteerin, turvallisuuspäällikön ja takapirun (Johan Henriksson) omakseen kaappaamina.

Olisiko Hans vetäytynyt 1. avion lapsiensa kanssa Alftaan ja nainut siellä lohdutuksekseen Malinin?
Leski Malin sai miehen ja tavallaan maansakin takaisin. Kahden kauppa!

Näin kronikkateksti loksahtaisi luistavasti lukkoon!

[Pekka Hiltunen]

Ivarin sisaria ehdotan Linnankirjuri Henrik Hanssonin ja Erik Hanssonin vaimoiksi.
Esitin ajatusta, että Karin Eriksdotterin isä Erik ei ollut Ispoisten Sigfrid Matssonin poika vaan 1. vaimon Stiernkors-sukuisen, 1. miehen Erikin poika,kuten täysveljensä Hans Eriksson.
Tähän sopii maininta, että Ispoinen palasi sukuun oltuaan pantattuna Karin Eriksdotterin jälkeläisillä

Ajattelin, että Rundtin varsin seikkaperäiseen selvitykseen voi luottaa, mutta näyttää siltä, että Erik Bertilsson Slangin p:son Karin Stiernkorsin sijoittaminen Ispoisten suvun jälkeläiseksi voi olla vain vaakunakuvioon perustuva arvaus, sillä, kuten sanottua, Melkkilän Kaarinan asetelma liittyy Holman Stiernkors-sukuun. Kun rouva Valborg kuuluu Liuksialan "saattueeseen" ilman nähtävästi ainuttakaan jälkeläistään, voi tietenkin arvella hänenkin kuuluvan samaan sukulaisverkostoon Catharina Månsintyttären ja kumppanien kanssa. On kaiketikin ilmeistä, ettei Valborg ollut 1. vaimo vaan miestään huomattavasti, ehkä sukupolvenkin verran nuorempi.

-----
Hän [Hans Eriksson (Jämpte-Isopedius)] oli palannut tiedustelumatkaltaan Anders Lorichsin (prinssi Gustaf Erikssonin, Sigrid Wasan veljen suojelija) luota Puolasta juuri vuoden 1572-1573 pinnassa ja löytänyt Pyhän Nikolauksen kirkkomaan tienoilla sijainneen kaupunkiasuntonsa ja myös silloisen vaimonsa (Anna Magnusdotter, kuningattaren veljentytär?) Juhana-herttuan seniorisihteerin, turvallisuuspäällikön ja takapirun (Johan Henriksson) omakseen kaappaamina.
Olisiko Hans vetäytynyt 1. avion lapsiensa kanssa Alftaan ja nainut siellä lohdutuksekseen Malinin?
Leski Malin sai miehen ja tavallaan maansakin takaisin. Kahden kauppa!
Näin kronikkateksti loksahtaisi luistavasti lukkoon

Jotain tällaista minäkin koetin rakennella mielessäni: Malin Henrikintytär nai ehkä omaan sukupiiriinsä kuuluneen miehen. On kuitenkin vaikeaa käsittää sitä, ettei avioparilla ollut yhteisiä lapsia. Aikataulu ei täsmää, sillä Malin menetti läänityksensä juuri 1572. Kristina Hornilta saatu (mahd. perintöosana) 130 mk jai käyttämättä lisämaan ostamiseen - ainakaan Hälsinglandista. Malin Henrikintyttären on täytynyt olla Hansinpoikien, Erikin leski, kun Hans Eriksson mainitaan Alftassa verotilalla 1572. Kun Malin on kuollut 1588, on hän voinut syntyä noin 1510, joten hän on solminut ensiavionsa noin 1530. Ehkä ajoitus voidaan tarkistaa Hans Erikssonin uran perusteella. Voisiko vouti Hans Olofsson olla holhooja ja Malin hänen aatelisena syntyneenä vaimonaan on sitten tullut rälssimaan haltijaksi - voudiltahan tällainen ei kai välttämättä olisi luonnistunut? Henrik Hansson on haudannut äidikseen kutsumansa Malinin hautaan 1. vaimonsa Biritan lapsineen. Kuinka holhokki on voinut periä holhoojansa vaimon haudan?

Vyyhti on hankala avattavaksi niin, että kronikka kaikilta osin täsmäisi analysin kanssa. Ei ole poissuljettavissa sitä, ettei Abraham Alftanus aivan tarkoin ollut perillä kaikista niistä sukukiemuroista, joista pyrittiin vaikenemaan, kuten Malinin puolison Hans Olofssonin teloittamisesta kruunun varojen pimittämisestä tai Israel Påvelinpojan viraltapanosta omavaltaisuutensa takia. Toisaalta on esitetty, ettei Catharina Månsintyttärellä ollut veljeä ja veljentytärtä - mikä olisi sinänsä outoa ja harvinaista. Jo 1800-luvulla Turun Palon jälkeisiä vaurioita korjailtaessa on Suomessa ollut tieto Kaarina Maununtyttären suomalaisista sukujuurista. Jos tällainen tieto on ollut saatavilla puolen toista vuosisataa sitten, niin eikös se ole vieläkin jossain saatavilla kirjallisessa muodossa?

PH

[Benedictus]

Kopioin tähän vanhoja mainintoja ja pohdintaa Hans Eriksson Jämtestä/ Isopediuksesta?


Antti Alfthan
01.03.13, 18:54

Linkillä

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j...Findex. php%2 (http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=8&ved=0CF0QFjAH&url=http%3A%2F%2Fcts.lub.lu.se%2Fojs%2Findex.php%2 ) Fscandia%2Farticle%2Fdownload%2F780%2F566&ei=pnIwU YGOKobOswbhnoGwAQ&usg=AFQjCNHgyhiR9j-zzavRhYHogZXVcwmfhg

tulee 2008 päivätty Svaleniuksen Kustaa Vaasa kronikka, jossa on myös hiukan noista kuninkaallista sihteereistä.

Tämä vain jos ei saa samaa tiedostoa ulos edellisellä linkillä.

Lukiessani tuota Svaleniuksen 2008 päivättyä tuli vastaan seuraavaa: (pdf-sivu 10)

Hans Eriksson Arosiensis kom 1557 som ung man till Gustav Vasas kansli men övergick 1559 i hertig Eriks tjänst, där han efter dennes makttillträde knöts till arkivavdelningen som biträde åt den gamle Clement Hansson. Troligen efter en kortare studiesejour i utlandet 1562 var han åter i slutet av 1563 i kanslitjänst i Stockholm och från denna tid tjänstgjorde han som biträdande jordeboksskrivare och Rasmus Ludvigssons substitut. Som dennes flitige och mycket anlitade rnedhjälpare inte endast i de omfattande gods- och äganderättsundersökingarna utan även i excerperings- och krönikearbetet, där ej minst hans
latinkunskaper kom väl till pass, kvarstod han ända till sin död i slutet av 1580.

Tämä kyllä. Mutta alaviittessä [11] lukee:

I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studentnamn Isopedius, hämtat från grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nämnes i RKB 1576, 1579-80 såsom tillhörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i registret.

Nyt, kaikella kunnioituksella Svalenius, selitys "Isopedius" on ymmärtääkseni potaskaa. Ehkä muistan päin honkia minäkin, mutta sanoisin nimityksen viittaavan "tasajalkaa hyppelyyn" - toisaalta mäenlaskutapaan ja hiihtoon (Jämtlannissa), toisaalta jonkinlaisena etymologisena selityksenä heimonimelle Jämt. (Muistuttaa ruotsin sanaa jämnt). [Olaus Magnuksen kuvauksia, muistelen]

Aikaisemmasta käsittelyn pohjalta ymmärtäisin, että tässä kohti on H.E. Arosiensis ja Jämte sekaisin.

Antti Järvenpää
01.03.13, 20:18

Huomasin saman, että hän tässä 2008 sijoittaa Isopedin toisin. Epäilisin, että virka-ajat ovat varmaankin aika oikein, sillä palkkausdokumenteissa on yleensä titteli, mutta biografiset tiedot mene helposti sekaisin. Ja kukapa tietää, vaikka tämä Isopedi olisi aivan oma tapaus.

Minun latinsanakirja antaa Iso pedille seuraavan selityksen (kreikasta en tiedä):

Word mod is/ix
An internal 'is' might be rendered by 'ix'
ix.o N 2 8 DAT S N
ix.o N 2 8 ABL S N
ixon, ixi N N [EAXFW] Later veryrare
ringtail; (bird); (female hen-harrier, formerly thought distinct species OED);

ped.i N 2 2 GEN S N
ped.i N 2 2 LOC S N
pedum, pedi N (2nd) N [XXXDX] lesser
shepherd's crook;
pedi N 2 5 VOC S M
pedi N 2 5 GEN S M
Pedius, Pedi N (2nd) M [XXXDO] lesser
Pedius; (gens name); any/fictitious name (law); [Q Pedius => Caesar's nephew];
ped.i N 3 1 LOC S M Early
ped.i N 3 1 DAT S M
pes, pedis N (3rd) M [XBXAX]
foot; [pedem referre => to retreat];

Siis linnun tai haukanjalka tms., jos nyt oikein arvaisin.

Antti Alfthan
01.03.13, 21:14

Alkuliite "iso-" tulee kreikasta ja viittaa samankaltaisuuteen.

"Pedi-" on pikemmin latinaa, tai kreikasta johdettua latinaa; viittaa jalkaan: pedikyyri vs. manikyyri. Kreikkaa olisi sana "-pod", "podos" - jalka.

Tasangoilla ei pitäisi olla isopedien tai isopodien kanssa mitään tekemistä.

Leo Suomaa
02.03.13, 07:10

Tämmöinen erään tutkimuksen alaviite löytyy googlaamalla (copypastaus on kadottanut tai muuttanut joitakin merkkejä):

- I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studeiltnamn Isopedius, hämtat frin grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nimnes i RMB 1576, 1579-80 sasom tillliörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i dessa längder. .

Leo Suomaa
02.03.13, 07:27

No niin, tämähän oli se sama alaviite, joka on mainittu tässä ketjussa jo edellisellä sivulla, eikä siis lisää mitään tähän keskusteluun.

Jari Latva-Rasku
02.03.13, 09:17

Nykypäivän ajattelutavalla on kunniaksi Abrahamille, että hän kertoi kronikassaan esi-isiensä tekemisistä, eikä niinkään arvonimistä. Arvonimet olivat tarkoin säädeltyjä, mutta tehtävänimikkeet olivat tilannesidonnaisia. Nykyisinkin monet asioita paremmin tuntevat tietävät, että varsinaisia johtajia voivat asiantuntemuksensa, sosiaalisten taitojensa, näkemyksensä ja toimeenpanokykynsä puolesta olla sihteerit tai puolisot. Taitava linnankirjuri oli paikallisen asumavarustuksen toimitusjohtaja, ja osaava kuninkaankanslian kirjuri vaikutusvaltainen sihteeri. Näiltä osin kronikka vaikuttaa varsin uskottavalta.

Abrahamin kronikssa mainitun Abrahamin isoisän isän Hans Erikssonin tekemiset mahtuvat aikajänteeltään ja sisällöltään varsin hyvin vielä Abrahaminkin muistettavaksi. Jos esimerkiksi Jämteksi rinnastettu Hans/Johannes Isopedius (http://www.herrmattsslakt.se/ab/es/pe8b0aef5.html)olisi (http://www.herrmattsslakt.se/ab/es/pe8b0aef5.html%29olisi) oikea esi-isä, hänen isänsäkin tekemiset olisi Abraham kyllä maininnut. Hans Eriksson taisi olla "självgjord man" tai hänen isänsä oli korkeintaan elämässään epäonnistunut säätyläisen vesa, välisukupolvi.

Suvussa oli isän ja äidin lisäksi Abrahamin vanhempia sisaruksia muistelijoiksi yllin kyllin. Vaikka 1600-luvun taitteessa lapsia lakosi pienimmistäkin syistä, on silti hämmästyttävää, että Ericus Ericin sisaruksia ei ole ilmoittautunut täydentämään Ericus Ericin isoisän tarinaa. Alftanus-nimestä päätellen heitä on voinut kadota Tukholman ja Helsinglandin välimaastoon, tai ajautua jopa Suomeen. Yksi voisi toki olla Näsbyn Hansjohnin isäntä. Mikäli Erik Hanssonin oletetulla isällä Hans Erikssonilla olisi yhteys Hansjohnin tilaan, Hans Eriksson olisi kuollut jo ennen vuotta 1555, jolloin Hans Olsson mainitaan Hansjohnin isäntänä. Tämä tietenkin tarkoittaisi, että Hans Eriksson ei olisi voinut olla Erik XIV vaan Gustav I sihteeri. Matti Lund taisi jo aikoja sitten esittää tässä keskustelussa, että Alftan maanomistusolot pitäisi tuntea paremmin. Niin kauan, kun Hansjohn kummittelee kuvioissa, moni muu mahdollisuus on epävarmempi.

Antti Järvenpää
02.03.13, 09:35

Lukiessani tuota Svaleniuksen 2008 päivättyä tuli vastaan seuraavaa: (pdf-sivu 10)

Hans Eriksson Arosiensis kom 1557 som ung man till Gustav Vasas kansli men övergick 1559 i hertig Eriks tjänst, där han efter dennes makttillträde knöts till arkivavdelningen som biträde åt den gamle Clement Hansson. Troligen efter en kortare studiesejour i utlandet 1562 var han åter i slutet av 1563 i kanslitjänst i Stockholm och från denna tid tjänstgjorde han som biträdande jordeboksskrivare och Rasmus Ludvigssons substitut. Som dennes flitige och mycket anlitade rnedhjälpare inte endast i de omfattande gods- och äganderättsundersökingarna utan även i excerperings- och krönikearbetet, där ej minst hans
latinkunskaper kom väl till pass, kvarstod han ända till sin död i slutet av 1580.

Tämä kyllä. Mutta alaviittessä [11] lukee:

I början av 1560-talet begagnar han stundom sitt studentnamn Isopedius, hämtat från grekiskan med betydelsen slätt eller slättbo. Därför är han med säkerhet identisk med den Hans Eriksson Kamp, som nämnes i RKB 1576, 1579-80 såsom tillhörande kansliet; samtidigt saknas Arosiensis' namn i registret.

Nyt, kaikella kunnioituksella Svalenius, selitys "Isopedius" on ymmärtääkseni potaskaa. Ehkä muistan päin honkia minäkin, mutta sanoisin nimityksen viittaavan "tasajalkaa hyppelyyn" - toisaalta mäenlaskutapaan ja hiihtoon (Jämtlannissa), toisaalta jonkinlaisena etymologisena selityksenä heimonimelle Jämt. (Muistuttaa ruotsin sanaa jämnt). [Olaus Magnuksen kuvauksia, muistelen]

Aikaisemmasta käsittelyn pohjalta ymmärtäisin, että tässä kohti on H.E. Arosiensis ja Jämte sekaisin.

Palaan vielä tähän. Nuo Scandia lehden artikkelit on skannattu 2008 ja tämä Svaleniuksen Kustaa Vaasa kroniikka näyttää olevan oikeasti vuodelta 1967 ja kirja jossa on nämä sihteerit ja kirjurit on vuodelta 1991. Itseäni hämäsi tuo Scandian copyright merkintä vuodelta 2008 ja kun alkuperäisen artikkelin teko vuotta ei näkynyt missään.

Eli alla nuo julkaisutiedot.

Svalenius, Ivan
Scandia Vol 33, Nr 1 (1967) - Articles
En Gustav Vasa-krönika.

Eli ilmeisesti tuo kirja on nyt sitten Svaleniuksen viimeinen sana, johon hän on päätynyt, mutta tämä artikkeli on ehkäpä hyvä esimerkki siitä, miten kokeneellekkin arkistotukijalle samannimisten tarkka identifiointi ei ole helppoa.

Matti Lund
02.03.13, 10:12

Nythän vaikuttaa näiden esiintulleitten Hans Eerikinpoikien osalta sellaiselta, että ensiksikin nimenomaan Alftanien esi-isien etsinnässä jotkut ovat sekoittaneet kahta, jotkut jopa kolmeakin Hans Eerkinpoikaa keskenään ja lisäksi tutkijat, jotka ovat tutkineet aivan eri lähtökohdista eräiden Hans Eerikinpoikien toimia, ovat sekoittaneet joissakin kohdin kaksi Hans Eerikinpoikaa keskenään ja sitten tällaista sekoittumaa on yritetty käyttää myös Alftanien mahdollisen esi-isän Hans Eerikinpojan toimien jäljittämisessä.

Svaleniuksen urakuvaus yhden Hans Eerkinpojan osalta kuninkaan kansliassa vaikuttaa olennaisilta kohdiltaan aika tarkalta ja luotettavalta. Ne olennaiset seikat tahtovat mennä satunnaista nimiyhtäläisyyttä ja jonkinlaista summittaista virkamiesasemaa lukuunottamatta muuten aivan Abrahamin -kronikan henkilöraamien ulkopuolelle.

Kerrataan Svaleniuksen pointit tästä Hans Eerikinpojasta (Onko tässä jopa kahden eri Hans Eerikinpojan mahdollisuus kuitenkin, vaikkakin ilmeisesti käsialan perusteella on oletettu olevan kysymys yhdestä ja samasta henkilöstä???):


1. Tulee nuorena miehenä vuonna 1557 Kustaa Vaasan kansliaan
2. Siirtyy 1559 herttua Eerikin kansliaan, jonka valtaantultua ryhtyy avustamaan kuninkaan kansliassa Klement Hansinpoikaa
3. On kansliasta pois vuonna 1562, jolloin oletetaan käyneen opintomatkalla ulkomailla
4. Tulee kuninkaan kansliassa vuonna 1563 Rasmus Ludviginpojan pääavustajaksi ja tämän sijaiseksi. Hoitaa mm. maakirjanpitoa keskushallinnossa. Paitsi on keskeinen toimija kameraalisella puolella, auttaaa merkittävästi Rasmus Ludviginpoikaa tämän kronikoiden laadinnassa, joissa on merkillepantavia kohtia hänen käsialastansa. Ilmeiseti myös kääntää huomattavan määrän sellaisia latinankielisiä asiakirjoja ruotsiksi, joita on tutkimuksessa käytetty.
5. Kuolee vuoden 1580 lopulla kesken tätä työtä, olletikin ei paljoakaan yli 40 -vuotiaana.

(Nämä ilmenivät kyllä jo Antin viestistä, muttei käännettynä suomeksi.)

Mihin lienee sitten perustuneekaan Svaleniuksen sangen varma usko siitä, mistä Hans Eerikinpojan lisänimet ovat tulleet???


terv Matti Lund

Antti Alfthan
02.03.13, 11:27

Nykypäivän ajattelutavalla on kunniaksi Abrahamille, että hän kertoi kronikassaan esi-isiensä tekemisistä, eikä niinkään arvonimistä. Arvonimet olivat tarkoin säädeltyjä, mutta tehtävänimikkeet olivat tilannesidonnaisia. Nykyisinkin monet asioita paremmin tuntevat tietävät, että varsinaisia johtajia voivat asiantuntemuksensa, sosiaalisten taitojensa, näkemyksensä ja toimeenpanokykynsä puolesta olla sihteerit tai puolisot. Taitava linnankirjuri oli paikallisen asumavarustuksen toimitusjohtaja, ja osaava kuninkaankanslian kirjuri vaikutusvaltainen sihteeri. Näiltä osin kronikka vaikuttaa varsin uskottavalta.

Abrahamin kronikssa mainitun Abrahamin isoisän isän Hans Erikssonin tekemiset mahtuvat aikajänteeltään ja sisällöltään varsin hyvin vielä Abrahaminkin muistettavaksi. Jos esimerkiksi Jämteksi rinnastettu Hans/Johannes Isopedius (http://www.herrmattsslakt.se/ab/es/pe8b0aef5.html)olisi (http://www.herrmattsslakt.se/ab/es/pe8b0aef5.html%29olisi) oikea esi-isä, hänen isänsäkin tekemiset olisi Abraham kyllä maininnut. Hans Eriksson taisi olla "självgjord man" tai hänen isänsä oli korkeintaan elämässään epäonnistunut säätyläisen vesa, välisukupolvi.

Onko kukaan ajatellut, että Isopedius voisi olla alkujaan sana Ispoinen?

[Pekka Hiltunen]

Isopedius voisi olla alkujaan sana Ispoinen

San´sse, "Ispenius" tai" Isponius" olisi voitu käsittää väärin Ruotsin puolella.

PH

[Benedictus]

Tässä mielikuvitus sukuajatelma:

Sigfrid Matsson Ispoinen

1. vaimo N. Hansdotter.v. äiti Elin Kirves-Stiernkors, isä Hans Persson

Vaimon 1. puoliso Erik N.

Lapset vaimon 1. aviosta: Hans Eriksson Isopedius
Hans Erikssonin lapset: Erik Hansson, Henrik Hansson, Roland Hansson

Erik, Karin till Melkkilän isä

Lapset Sigfridin ja 1.vaimonsa N.Hansdotterin kanssa:
Henrik Sigfridsson
Måns Sigfridsson
N. Sigfridsdotter

Kaarina Maununtyttären seurueessa oli Sigfrid Matssonin vaimo Valborg.

Karin Olofsdotter Kirveen lapsien arvellaan syntyneen 1490-luvulla.
Jos sisarensa Elinin lapset olisivat hieman myöhemmin syntyneitä, niin N. Hansdotter Ispoisten Sigfridin vaimo periaatteessa voisi olla vielä tuo Ispoisten Valborg, Olisi silloin ollut noin 80-vuotias.

Kuten Hiltunen mainitsee, ja joka seikak näkyy kuvassa
http://runeberg.org/frfinl/0428.html

Karin till Melkkilän vaakuna oli 5 sakarainen tähti.

Kysymys onkin; oliko vaakuna Karinin äidin perua?
Äitinsä Margareta Persdotter sopisi ajallisesti esim. pohjanmaan tuomarin Påhl Perssonin sisareksi, jonka poika Carl Påhlsson käytti tähti sinettiä.

[Pekka Hiltunen]

Tässä mielikuvitus sukuajatelma:

Sigfrid Matsson Ispoinen

1. vaimo N. Hansdotter.v. äiti Elin Kirves-Stiernkors, isä Hans Persson

Vaimon 1. puoliso Erik N.

Lapset vaimon 1. aviosta: Hans Eriksson Isopedius
Hans Erikssonin lapset: Erik Hansson, Henrik Hansson, Roland Hansson

Erik, Karin till Melkkilän isä

Lapset Sigfridin ja 1.vaimonsa N.Hansdotterin kanssa:
Henrik Sigfridsson
Måns Sigfridsson
N. Sigfridsdotter

Kaarina Maununtyttären seurueessa oli Sigfrid Matssonin vaimo Valborg.

Karin Olofsdotter Kirveen lapsien arvellaan syntyneen 1490-luvulla.
Jos sisarensa Elinin lapset olisivat hieman myöhemmin syntyneitä, niin N. Hansdotter Ispoisten Sigfridin vaimo periaatteessa voisi olla vielä tuo Ispoisten Valborg, Olisi silloin ollut noin 80-vuotias.

Kuten Hiltunen mainitsee, ja joka seikak näkyy kuvassa
http://runeberg.org/frfinl/0428.html

Karin till Melkkilän vaakuna oli 5 sakarainen tähti.

Kysymys onkin; oliko vaakuna Karinin äidin perua?
Äitinsä Margareta Persdotter sopisi ajallisesti esim. pohjanmaan tuomarin Påhl Perssonin sisareksi, jonka poika Carl Påhlsson käytti tähti sinettiä.

Ispoisten Erik Månssonin ja Melkkilän Karinin vaakuna-/sinettikuviot ovat identtiset keskenään ja Stiernkors-Holma -suvun vaakunan kanssa ("en stjärna på skölden och ett kors på hjälmen"). Kun Erik Månssonin äidinisä oli Kemiön Kamusnäsistä, on hänen äidinäitinsä tod.näk. Kemiön Fröjdbölen Stiernkoseja. Samaten täytyy serkun, Melkkilän Karinin äidin, Margareta Pehrintyttären äidin suvun vaakunan olla periytynyt tyttärelle. Carl Påhlssonin sinettiin ei vaakunan kypärän tähti ole voinut mahtua, koska silloin se olisi erehdyttävästi muistuttanut Taivassalon vaakunaa. Minulla on tiedoissani vain Kaarinan kuolinvuosi 1622. Kaikki nimet, Erik, Karin, Pehr sekä Johan, Anna ja Brita (v.m:t Erik Månssonin sisaria) esiintyvät Fröjdbölen-Holman suvussa. Kemiön Kalfsnäsin/Kalmusnäsin Henrik Östeninpojan (Hästesko) lasten Malin Henrikintyttären ja Jacob Henrikinpojan veljen Knutin puolison nimi puuttuu tiedoistani, mutta kun Piikiön Erik Månsson on käyttänyt Fröjdbölen tunnusta, on sen täytynyt tulla Karin Knutintyttäreltä eli Knut Henrikinpojan vaimon puolelta.

Malin Henrikintyttären puoliso oli joka tapauksessa teloitettu Sääksmäen kruununvouti Hans Olofsson. En tunne 1500-luvun holhouskaarta, mutta näyttäisi siltä, että Malin Henrikintytär on voinut olla Hansinpoikien holhoojan puoliso ja heidän äitipuolensa. Tällöin kronikka asettuisi uomaansa. Kun Hans Olofsson on Tukholmassa tuomittu kuolemaan, voisi hänen ja Malinin yhteisistä lapsista olettaa löytyvän tietoja.

PH

[Giösling]

Lyhyt kuvaus Hans Eriksson Jämpten (Isopedius) elämänkaaresta. Hän on se henkilö, joka kuninkaankansliassa parhaiten voisi tulla kyseeseen Alftan-suvun kantaisäksi:

-syntynyt n.v. 1535-1545

-saanut lainan kuninkaankansliasta opiskeluja varten 1561

-opsikeli Rostocissa 1562-1564

-tavataan Östergötalandin läänissä kanslian tehtävissä lokakuussa 1566

-matkustaa 1570-luvun alussa, kuninkaallisen toimeksiannon saaneena, Anders Lorichsin legaattiin Puolassa. Lorichs tuomittiin myöhemmin kuolemaan vehkeilystä Prinssi Gustafin (Kaarina Maununtyttären pojan) valtaansaattamiseksi Ruotsissa, mestattin ja teilattiin

-palaa v. 1573 tienoilla takaisin Ruotsiin, jossa havaitsee Juhana-herttuan sihteerin, turvallisuuspäällikön ja “takapirun”, Johan Henrikssonin, anastaneen hänen vaimonsa, sekä tämän talon Pyhän Nikolain kirkkomaan liepeillä. Kiista talosta vietiin oikeuteen, jossa Juhanan luottomies lupasi olla kajoamatta omaisuuteen. Hän söi lupauksensa ja osti talon kiinekirjan ja sai sitten lainhuudon kiinteistöön elokuussa 1576.

-hieman tapahtuman jälkeen v. 1576 Hans Eriksson tuli murhatuksi Johan Henrikssonin rengin toimesta, isännän yllytyksestä

-Johan Henriksson tuli tuomituksi murhaanyllytyksestä, mutta vapautettiin vaivihkaa Juhana-herttuan toimesta

-Arkkipiispa kieltäytyi, murhaan vedoten, antamasta naimalisenssiä Johan Henriksonille ja Anna Magnusdotterille, mutta jesuiittojen “Klosterlasse” antoi siihen paavillisen suostumuksen, jonka herttua hyväksyi/sinunasi. Tämä outo episodi johti arkkipiispan konfliktiin vallankaaparin (herttuan) kanssa.

Tässä tämänketkinen käsitykseni Alftan-kantaisän lyhyestä elämänkaaresta. Muutaman kuukauden kuuluttua uskollisen sihteerin kuolemasta hänen isäntänsä, kuningas Erik XIV, murhattiin myrkyttämällä 26.2.1577, saman koplan (Juhana-herttua & Johan Henriksson) toimesta. Johan Henrikssonin tiedetään nimetysti todistaneen kuninkaan kuolinkamppailun ja kiirehtineen ensimmäisenä viemään iloviestiä toimeksiantajalleen! Rumaa peliä!

Kuningas Erikin hovilleen ja suosikeilleen myöntämiä etuja, aateluuksia ja läänityksiä on vaikea rekonstruktoida, koskapa ne hänen vallastasyöksemisensä jälkeen pikaisesti peruttiin Erikin mielenvikaisuuteen vedoten. Kuningatar Kaarinan suvun aatelointia (joka varmuudella tapahtui) ei voida dokumentoida, ei myöskään suvulle aateloinnin yhteydessä suotuja läänityksiä. Kenties sukuun naitu kansliasihteeri Hans Erikssonkin oli saanut jotain toimeensa & avioonsa liittyvää esim. Alftasta, mutta kuten Hiltunen eilen mainitsi, niiden sovittaminen Malin Henriksdotterin vuonna 1572 menettämiin tiluksiin siellä, tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia. Malin ei myöskään sovellu kronikan kuvaukseen kuningattaren veljentyttärestä, eikä oikein Hans Erikssonin 1. vaimoksikaan, ellei sitten ollut niin, että Hans Erikssonin lapset (tai lapsi) olisivatkin syntyneet aviottomasta suhteesta, virallisen (ja iäkkään) vaimon selän takana, tai peräti suostumuksella Tähän jotenkin viittaa se, että Anna Magnusdotterista käytetään Hans Erikssonin yhteydessä “hans fästekvinna”-titteliä. Anna oli varmuudella porvari Jacob Selemanin leski ryhtyessään suhteeseen Hans Erikssonin kanssa, mutta avioituiko pari virallisesti koskaan? Jos liittoa ei virallistettu, miksi Hans Eriksson käy oikeutta Annan Selemanilta perimästä talosta Johan Henrikssonin vastaan?

Paljon kysymyksiä, vähän varmoja vastauksia..

[Kivipää]

Ispoisten Erik Månssonin ja Melkkilän Karinin vaakuna-/sinettikuviot ovat identtiset keskenään ja Stiernkors-Holma -suvun vaakunan kanssa ("en stjärna på skölden och ett kors på hjälmen"). Kun Erik Månssonin äidinisä oli Kemiön Kamusnäsistä, on hänen äidinäitinsä tod.näk. Kemiön Fröjdbölen Stiernkoseja. Samaten täytyy serkun, Melkkilän Karinin äidin, Margareta Pehrintyttären äidin suvun vaakunan olla periytynyt tyttärelle. Carl Påhlssonin sinettiin ei vaakunan kypärän tähti ole voinut mahtua, koska silloin se olisi erehdyttävästi muistuttanut Taivassalon vaakunaa. Minulla on tiedoissani vain Kaarinan kuolinvuosi 1622. Kaikki nimet, Erik, Karin, Pehr sekä Johan, Anna ja Brita (v.m:t Erik Månssonin sisaria) esiintyvät Fröjdbölen-Holman suvussa. Kemiön Kalfsnäsin/Kalmusnäsin Henrik Östeninpojan (Hästesko) lasten Malin Henrikintyttären ja Jacob Henrikinpojan veljen Knutin puolison nimi puuttuu tiedoistani, mutta kun Piikiön Erik Månsson on käyttänyt Fröjdbölen tunnusta, on sen täytynyt tulla Karin Knutintyttäreltä eli Knut Henrikinpojan vaimon puolelta.

PH

Karin Knutintyttärellä oli neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan, Simon, Jakob, Tomas ja Karin. Heistä kaksi viime mainittua eli aikuisikään. Tomas omaksui vaakunaansa ankkuri-tunnuksen isänsä puolelta. Hänellä oli ensin vaikeuksia saada aateluutensa (Skalm-sukulinja) hyväksytyksi hovioikeudessa. Tomas sai isänperintönään Piikkiön Isokartanon. Kemiön Kalmusnäs meni hänen velipuolelleen (yhteinen äiti) Johan Månsinpojalle.

Johanin sinetti-/vaakunakuviota ei kai tunneta, mutta hänen ja Erikin isä Måns Sigfridinpoika käytti kotkanpäistä hahmoa (Lydekenpoikien Djäkn-suku) lisättynä ristillä ja tähdellä. Månsin käyttämä vaakunakuvio otettiin sittemmin käyttöön Fogelhufvud-suvussa. Henrik Impola olettaa sukuyhteyden syntyneen siten, että Månsin sisar oli aviossa Linnunpään Nils Henrikinpojan kanssa, jolle Anna-äiti testamenttasi Linnunpään. Toisaalta Månsin isä Sigfrid Matinpoika touhusi Linnunpään lähinaapurin Piikkiön Oorlahden omistuskuvioissa jo v. 1530. Sigfridin sinetissä oli linnunpää ja kaksi tähteä ilman ristiä.

[Benedictus]

Alkuperäinen lähettäjä Antti Järvenpää http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=214703#post214703)
Biretan hautakivessä lukee seuraavasti: "Åren efter Christi byrd 1589 den 23 Aprilis afsomnade i Gudhi saligh hustru Bireta Henrich Hanssons -, och ligger här med sina fem barn begrafnven -"

Tuomiokirkon haudatuissa on yksi Henrik Hanssonin lapsi, mutta vuoden 1588-89 haudatut puuttuvat syyskuusta elokuuhun. Tuolla ajalla on voinut tietenkin kuolla lisää lapsia, mutta tuon kuninkaan kirjeen mukaan ei kaikki, jolloin joku tai jotkut lapset ovat perineet äidin perinnön.

Kun kivessä lukee 5 lasta, niin onko siinä kaikki lapset. Jos on, niin kivi on laitettu joskus myöhemmin. Mårten Stodius on taasen toisesta aviosta saamoin kuin 2 muuta poikaa, jotka Antti Kolehmainen esittelee.

Biretta on kuollut -89 ja häneltä on jäänyt lapsia, jotka ovat edelleen elossa -92. Tuomiokirkon haudatuissa ei ole välillä 9/1589 - 4/1591 yhtään Henrik Hanssonin lasta.

En nyt jaksa katsoaa Kristofferin maanlakia, mutta perintökaaressa lapsi perii vanhempansa ja vanhemmat lapsensa. Jos ja kun kaikki Biretan lapset ovat kuolleet, on varallisuus jäänyt Henrikille.

Se, että Biretta on haudattuna Tavastien kuoriin, niin olisiko tämä sittenkin enemmänkin perua hänen juuristaan kuin Henrik Hanssonin.

Lainaus Hiltunen:Tavastien kuori on tietääkseni Maunu II Tavastin peruja. Hänen isänsä oli Olof Johansson, k. 17.3.1402, ja äitinsä Katarina Fince. Turun piispa Maunu Tavastin veli oli Hauhon kihlakunnantuomari Nils Olofsson, jolla oli tytär Elin Nilsdotter Tavast. Elin Tavast avioitui Nils Olofsson Stjärnkorsin kanssa ja avioliitosta syntyi mm. Turun piispa Maunu III Särkilahti. Tästä syystä Stjärnkors-suvun tunnetuimmat jäsenet on haudattu Tavastien kuoriin, eikä Särkilahti-Stjärnkors -suvulla siis ole "omaa" kuoria.

Biretta haudattiin kankaisten suvun hallussa (aiemmin) olleeseen, Tavastien kuorissa sijainneeseen osaan nähtävästi sen jälkeen, kun Kankaisten suku oli ehtinyt rakentaa jäsenilleen oman kuorin eli kappelin.

Näyttää ilmeiseltä, että Biretta on kuulunut Stjärnkors-sukuun.

Kuinka sitten on selitettävissä se, että Henrik Hanssonin veljet tai velipuolet käyttivät samaa tunnusta sineteissään? Jos Henrik Hansson on ollut veljistä vanhin, ovat nuoremmat ainakin teoriassa saattaneet "periä" hänen sinettikuvionsa olematta itse Stjärnkors-sukua.

Jos Henrik Hanssonin puoliso oli Biritta Israelsdotter Stiernkors ja Erik Hanssonin N. Israelsdotter Stiernkors, edellisen sisar, niin selittyy sinetit, Roland taas käytti perheen vanhaa Kirves tunnusta.

Mårten Stodius oli suhteissa Harvig Speitziin, jonka vaimo oli Ivar Israelsson Stierkorsin tytär.
Voisiko olla, että Mårten Stodius oli kaikesta huolimatta Henrik Hanssonin 1. vaimon poika?

Henrik Hansson hade varit förmyndare för en Simon Henriksson, som i Åbo kämnärsrätt den 26.7.1639 kräver Mårten Stodius på en guldring, som Mårtens far hade haft till förvaring. Mårten tillbakavisar kravet och hänvisar till Simons egen släkt, salig hustru Brita Nilsdotter till Kangarois och hennes son Erik Jöransson, lagläsare.50 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#50)
-kyseessä on siis poikapuoli, jonka äiti oli Israel Påhlsson Stiernkorsin tytär.

Brita Nilsdotter hade i sitt andra äktenskap varit gift med Nils Ivarsson, oäkta Stjernkors, från Vartsala i Sagu.7 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#7) Hennes tredje man var Jöran Jönsson till Kangarois i Sääksmäki, bl.a. fogde på Åbo slott och vicelagman i Österbotten. Han hade tidigare varit gift med en dotter till fogden Israel Påvelsson i Sääksmäki, av släkten Stjernkors från Särkilaks i Töfsala. Ovannämnda lagläsare Erik Jöransson var Jöran Jönssons son i första giftet.51 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#51) Mårten Stodius var tydligen god vän med Erik, eftersom han på 1630-talet gick i borgen för honom, då han hade svårigheter att fullgöra sina förpliktelser till häradshövdingen Per Banér i fråga om uppbörden.52 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#52) En annan god vän till Mårten Stodius var lagläsaren Hartvig Henriksson Speitz på Liuttula i Sääksmäki, som var gift med Anna Ivarsdotter Stjernkors, kusin till Erik Jöransson. Tillsammans med några andra personer gick Stodius i borgen för att Speitz, skulle inställa sig i rätten den 10.7.1645.53 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#53) En annan av borgesmännen var Erik Månsson till Ispois i S:t Karins. Denna Erik Månsson gifte sig på gamla dagar med Hartvig Speitz’ dotter Anna. Morgongåvobrevet underskrevs av Per Brahe och Mårten Stodius.7 (http://www.genealogia.fi/genos/60/60_63.htm#7)

[Benedictus]

Hans Ericsson, konung Erics Secreterare, hwars hustru war Drottningens Broders dotter, hwilken war Capitaine öfwer konungens Lif-Gardie.

Lainaus Giösling:
Lyhyt kuvaus Hans Eriksson Jämpten (Isopedius) elämänkaaresta. Hän on se henkilö, joka kuninkaankansliassa parhaiten voisi tulla kyseeseen Alftan-suvun kantaisäksi:

-syntynyt n.v. 1535-1545
+jos olisi Ispoisten Sigfridin 1. vaimon poika, voisi olla hieman vanhempi, kuitenkin aika lailla tuota ikää.

-saanut lainan kuninkaankansliasta opiskeluja varten 1561

-opsikeli Rostocissa 1562-1564

-tavataan Östergötalandin läänissä kanslian tehtävissä lokakuussa 1566

-matkustaa 1570-luvun alussa, kuninkaallisen toimeksiannon saaneena, Anders Lorichsin legaattiin Puolassa. Lorichs tuomittiin myöhemmin kuolemaan vehkeilystä Prinssi Gustafin (Kaarina Maununtyttären pojan) valtaansaattamiseksi Ruotsissa, mestattin ja teilattiin

-palaa v. 1573 tienoilla takaisin Ruotsiin, jossa havaitsee Juhana-herttuan sihteerin, turvallisuuspäällikön ja “takapirun”, Johan Henrikssonin, anastaneen hänen vaimonsa, sekä tämän talon Pyhän Nikolain kirkkomaan liepeillä. Kiista talosta vietiin oikeuteen, jossa Juhanan luottomies lupasi olla kajoamatta omaisuuteen. Hän söi lupauksensa ja osti talon kiinekirjan ja sai sitten lainhuudon kiinteistöön elokuussa 1576.

-hieman tapahtuman jälkeen v. 1576 Hans Eriksson tuli murhatuksi Johan Henrikssonin rengin toimesta, isännän yllytyksestä

-Johan Henriksson tuli tuomituksi murhaanyllytyksestä, mutta vapautettiin vaivihkaa Juhana-herttuan toimesta

-Arkkipiispa kieltäytyi, murhaan vedoten, antamasta naimalisenssiä Johan Henriksonille ja Anna Magnusdotterille, mutta jesuiittojen “Klosterlasse” antoi siihen paavillisen suostumuksen, jonka herttua hyväksyi/sinunasi. Tämä outo episodi johti arkkipiispan konfliktiin vallankaaparin (herttuan) kanssa.

Jos ajatellaan, että Hans Eriksson Isopediuksen uraa, niin sopii kronikan teemaan.
Kuolema 1576 sopii myös aikatauluun, eli hänellä voisi olal 1560-luvulla syntyneet lapset.

Mikä ei toimi on tuo kronikan lause yllä, että puoliso oli Kuningattaren veljentytär.

Jos ajatellaan kokonaisuutta ja Ispoisten Valborgin ja Henrik Hanssonin mukana oloa Kaarina Maununtyttären Liuksialaan menossa, niin voisi epäillä, että suhde todella oli mahdollinen.

Koska ei tiedetä veljeä Carin Månsdotterilla ja jos Hans Eriksson Jämpte olisi etsitty henkilö, jolla vaimo Anna Månsdotter, niin voisi epäillä oliko Anna ja Carin Månsdotter sisarukset.

[Pekka Hiltunen]

Koska ei tiedetä veljeä Carin Månsdotterilla ja jos Hans Eriksson Jämpte olisi etsitty henkilö, jolla vaimo Anna Månsdotter, niin voisi epäillä oliko Anna ja Carin Månsdotter sisarukset.
Miksi Anders Lorichs murhattiin ja teilattiin Juhanan toimesta - syy tähän kait on selvä. Mutta miksi sitten Hans Eriksson murhautettiin kuninkaan toimesta, kun hän ensin oli tullut erotetuksi puolisostaan, jonka kanssa hänellä kronikan mukaan oli kolme poikaa? Entä, miksi Erik Hansson istuu sillä verotilalla, jonka rälssivapauden Malin Henrikintytär juuri vast´ikään oli menettänyt 1572?

Jos "ei tiedetä" Catharina Månsintyttärellä olleen sen enempää veljiä kuin veljentyttäriäkään, voisi sen edellä kuvattujen tapahtumien perusteella arvailla johtuvan siitä, ettei haluttu tietää tai muistaa, kun asiaan liittyi kiusallisesti kuninkaan teettämä likvidointi. Olisi outoa, jos nämä tunnetut tapahtumat toistuisivat satuiluna Abrahamin kronikassa, kun kyseessä ovat seikat, joista on vain voitu kuiskia, sillä juuri tällaiset tarinat yleensä kirjataan tarkoin talteen ja jälkipolvien tietoon - vastaisen varalle. Kuinka kertomuksen keskeisessä osassa oleva isoisä olisi voinut saada väärän patronyymin, jonka mukainen h:lö on todellisuudessa vaikuttanut juuri Erik Henrikinpojan täysveljen (?) äitinään pitämän (?) Malin Henrikintyttären rälssimailla Hälsinglandin Alftassa?
PH

[Giösling]

Anders Lorischin ja Hans Erikssonin murhat on nähtävä alkusoittona Erik-lojalisteihin kohdistuville puhdistuksille. Lorischin lojaliteetteja oli alettu epäillä. Prinssi Gustaf oli siirretty Puolaan Lorischin vastuulle ja hänen silmälläpitonsa alle. Kuinka ollakaan - juuri Hans Eriksson sai toimeksiannon urkkia Lorischin mielentilaa ja ajatuksia. Oliko hän siis agentti, vaiko tuplasellainen? Oliko kyseessä peräti tupla-ansa? Jos Hans Eriksson, kuten luulen, oli todella aviossa vallastasyöstyn kuningattaren veljentyttären kanssa, oliko hänen todellisista lojaliteeteistaan epäilystäkään? Kuningas Erik eli vielä tuolloin, tosin vankeudessa. Liian avoin akti hänen tukijoikseen arveltuja vastaan ei ollut vielä ajankohtainen, mutta käry kyllä kävi, salakavalasti.

Matkansa aikana Hans Eriksson menetti vaimonsa ja omaisuutensa, Ruotsiin palattuaan myös henkensä Juhana-herttuan “oikean käden” ja likaisen työn tekijän toimesta. Lorisch onnistui pakenemaan vangitsijoitaan ja lietsoi sitten kiihkeästi, osin tuloksellisestikin tukea mannermaisissa hoveissa prinssi Gustafin (Kaarina Maununtyttären pojan) asian eteen, s.o. prinssin valtaansaattamiseksi Ruotsissa. Jäätyään lopulta herttuan virittämään toiseen ansaan Lorisch kuljetettiin Ruotsiin, jossa hanta raa’asti kidutettiin, sitten teloitettiin ja teilattiin. Vielä vuosia tapahtuman jälkeen hänen runneltu päänsä koristi Tukholman eteläisen sisääntuloportin pieltä, varoituksena Erik-lojalisteille.

Kuvauksessa, joka Hans Erikssonin kohtalosta annetaan, kiinnittää erityistä huomiota se seikka, ettei uuden tunnustuksen arkkipiispa suostunut vihkimään murhaanyllytyksestä tuomittua murhatun lesken kanssa. Morsiamen tahtoa ei varmaankaan konsultoitu pakkonainnissa lainkaan, olihan kyseessä herttuan juonima akti, ex- kuningattaren suvun silmälläpitämiseksi. Merkillepantavasti vihkimisen suoritti lopulta paavin edustaja Ruotsissa, “Klosterlasse”! Oliko Anna Magnusdotter siis todellisuudessa katolilainen?

Olen näissä ketjuissa aiemmin käsitellyt Kaarina Maununtyttären suvun uskonasioita useammankin kerran. On mielestäni ilmiselvää, että he olivat piilopaavilaisia, Kaarina itsekin. Prinssi Gustafia ei suinkaan kasvatettu katolilaiseksi Puolassa vastentahtoisesti, vaan äitinsä suostumuksella. Ne harvat kuningatar Kaarinan toimista säilyneet dokumentit sivuavat usein hänen suhteitaan katolilaisiin. Tiedetään, että Kaarinan serkut visiteerasivat Ruotsin ainoan silloin toiminassa ollen luostarin nunnaksi lupautunutta sukulaistaan Skoklosterissa. Anna-nunna oli eras niistä harvoista, joita Kaarina muisti lahjalla kuningataraikanaan, jopa kuningas Erikin tiedetään konsultoineen vaimonsa kautta paavinlinnakkeita, niin katolisminvastainen kun virallisesti olikin.

Vihkiepisodi mielestäni vahvistaa hypoteesia siitä, että Hans Erikssonin vaimo oli katolilainen ja ex-kuningattaren veljentytär, kuten kronikoitu.

[Giösling]

Oheisesta norjankielisestä Wikipedia-artikkelista käy ilmi "Klosterlassen" suhde Juhana-herttuaan ja hänen kiihkokatoliseen puolisoonsa:

http://no.wikipedia.org/wiki/Laurids_Nielsen

[Giösling]

Tunnettu ruotsalainen historioitsija, Ruotsin Akatemian jäsen, Ingvar Andersson on julkaissut v. 1935 Erikin elämänkerran, joka on myös suomennettu Helka Varhon toimesta v. 1948.

Andersson suhtautuu kohteeseensa aiempaa historiankirjoitusta objektiivisemmin, jopa suopeasti.

Ketjun kannalta on mielenkiintoista huomioida, kuinka Erikin kukistuttua Juhana-herttua henkilökohtaisesti suurella gustolla ja taidokkuudella organisoi Erikin persoonan ja hänen saavutustensa mitätöimiskampanjan, keinoja kaihtamatta, oman vallananastuksensa oikeuttamiseksi. Mikään keino ei ollut liian halpa tartuttavaksi, jopa Erikin viattomista piirroksista (sillä niitä hän harrasti ja laati vielä vankeusaikanaankin), saatiin vettä myllyyn.

Erityisen suosituksi tuli piirros suurta hiekkasäkkiä kantavasta aasista jota talutti mies, kintereillään piiskaa heiluttava isäntä. Tämä esitti Juhanan “aivoriihen” mukaan tietenkin Ruotsin valtakunnan kansalaisia (s.o. aasia), jonka Erik oli kuormittanut ylenmääräisillä veroilla ja rasituksilla. Eläintä taluttava mies oli ilman muuta Erikin kuuluisa “prokuraattori” Jöran Persson ja hän itse, majesteetti, siellä perässä , pääpiiskuri! Taitava kiihoitus meni kansaan kuin häkä, tai niin ainakin toivottiin!

Andersson sanoo mm.:

“ Kuninkaallista vankia vastaan aloitettiin kiihoitustoiminta, jonka kylmä johdonmukaisuus etsii vertojaan ja jota Juhana henkilökohtaisesti johti. Eerik oli saava kuolemattoman nimen, mutta ei suuren kuninkaan, vaan säälimättömän tyrannin, jolle mikään rikos ei ollut vieras. Olemme nähneet tämän kiihoituksen alkaneen kapinan aikana. Eerikin kukistuttua sen voima kaksinkertaistui, sillä sen avulla kuningas syöstiin vallasta ja sen varaan Juhanan kuninkuus oli rakennettava. Tässä tarkoituksessa se kohdistettiin Euroopan ruhtinaihin, jotka saksan- ja latinankielisistä kirjelmistä saivat lukea Eerikin häpeällisistä teoista, edelleen Ruotsin säätyihin, joiden oli vahvistettava Juhanan asema, sekä Ruotsin kansaan, jonka sydämestä oli hävitettävä uskollisuus ja kunnioitus, joka siellä kaikesta huolimatta oli säilynyt vallasta syöstyä kuningasta kohtaan”.

Juhanan orkestroima propaganda ja aivopesu osoittautui jopa niin tehokkaksi, että valtaosa tämänkin ketjun kirjoittajista & lukijoista, näyttää siihen kritiikittä edelleen uskovan.

Ylläkuvattua taustaa vasten ei liene mikään ihme, että Erikin lojalistien aateludet ja läänitykset katosivat jälkiä jättämättä, henkikullatkin joilta kuilta.

Parjauskampanjasta huolimatta, Erikin kannatus eli vahvana ja lukuisia salaliittoja sikisi hänen vapauttamisekseen.

Erääseen, 1569 sattumalta paljastuneeseen, mainitaan osallistuneen monta kuninkaan vanhaa ystävää mm. laivastonpäällikkö Per Larsson, kuninkaan kappalainen herra Jon, kuningatar Kaarina Maununtyttären sihteeri Thomas Jacobsson, kuningattaren palvelijatar Elin, sekä lukuisa joukko nimeämättömiä aatelismiehiä. He olivat suunnitelleet Tukholman linnan valtausta, minkä jälkeen kuningas olisi paeanut Smoolantiin, tai Taalainmaalle, jossa rahvas häntä edellen tuki. Samanaikaisesti tuli hakea apua Tanskasta. Salaliitto sai Juhanan entistä vakuuttuneemmaksi Erikin poispäiviltäpistosta. Se oli ainut ratkaisu!

Joko paljastuneeseen salaliittoon, tai arkiseen avioelämään liittyen, kuningas kirjoittaa päiväkirjaansa 18.3.1569:

“Vaimoni riiteli kiivaasti kanssani”.

Ja sitten huhtikuun 3. päivänä:

“Hän nimitti minua petturiksi ja sanoi, että minut olisi sietänyt mestata”!

[Giösling]

Ketjun kevennykseksi en malta olla lainaamatta Anderssonin Erik-elämänkerran 16. luvun alkua.
Hän aloittaa sen siteeraamalla kreivi Carl Snoilskyn tunnettua runoa renesanssiruhtinaasta:

“Viirit liehuu, venhot vettä vierii,
Illan rusko kultaa Määlarin, airon loiske, torven kaiku kierii
rannan lehdikoihin tuoksuviin.
Tyynny airo, pursi irti jää, määrätönnä keinu, kaunis ilta tää!
- -
Nyt Eerik kannelta soittaa.”

Kuinka virkistävää lukea jotain positiivista Erikistä, vaikka vain Snoilskyn loihtimana, vuosisataisen negatiivisen “aivopesun” ja mustamaalauksen jälkeen!

Suomentajan piikkiin lienee pistettävä tuo kanteleen näppäily, luuttua toki Erik soitti, kuten alkuperäistekstistä allaolevassa nettiosoitteessa voi havaita:

http://runeberg.org/snoildik/3/kungerik.html (http://runeberg.org/snoildik/3/kungerik.html)

Upea tunnelmakuva Pohjolan kesästä, taitavan runoniekan kynästä!

[OSTFRESEWESTFRESE]

Miten hyvin tähti ja Erik sopisivat tälle puollelle, kun täällä näitä Eerikkejä näemmä vilisee?
Astrenien tähti ja Erik.

[Giösling]

Asettelin aika-akselilla henkilöitä ja tapahtumia ihan klassiseen malliin paperille, saadakseni kokonaiskuvan siitä, mistä prinssi Gustafin ympärille kietoutuvassa tapahtumaketjussa oikeastaan oli kyse? Kriittinen suma syntyy vuosien 1572-1577 väliin.

Ahtauma alkaa v. 1571-1572 vaihteessa, jolloin Juhana-herttuan sihteeri Anders Lorisch saa komennuksen Puolan legaattiin.
Erik oli syösty vallasta kolmea vuotta aiemmin ja virui tuolloin vankina. Anders Lorischin päätehtäviin näyttää kuuluneen prinssi Gustaf Erikssonin (vangitun kuninkaan ja Kaarina Maununtyttären v. 1568 syntynyt poika) vastaanotto ja sijoitus Puolaan, silmälläpidon alle. Pojan varsinaiseksi “vanginvartijaksi” valikoituu Juhana-herttuaa jo Turun hovissa palvellut uskottu mies, Laurentius Rilski. Prinssin maanpakoon lähetys ajoituu vuodenvaihteeseen 1574/1575. Samaan sumaan ujuttautuu Lorischin luona ennen pojan saapumista vieraillut, jo kuningas Erikin kansliassa palvellut sihteeri/agentti Hans Eriksson (Alftan-suvun kantaisä?). Mikä oli Hans Erikssonin tehtävä Puolassa? Oliko hän kenties Kaarina Maununtyttären lähettämä “pohjustaja” pikkuprinssin Puolaan-sijoitukselle, vaiko Juhana-herttuan palkattu “vasikka” varmistamaan Lorischin luotettavuutta/sopivuutta pikkuprinssin silmälläpitäjäksi, vaiko kenties molempia?

Mitä Puolassa todella tapahtui?

Lopputulos on kuitenkin se, että Puolasta palattuaan Hans Eriksson menetti vaimonsa, omaisuutensa, toimensa ja vuoteen 1576 mennessä myös henkensä. Vuoden 1577 helmikuussa oli vangitun kuningas Erikin vuoro kuolla.

Oliko Hans Eriksson kenties täkynä, tai tosissaan houkutellut Lorschia yhteistyöhön kanssaan pikkuprinssin kaappaamiseksi Erik-lojalistien laskuun? Joutuiko prinssin verisukulainen Lorischin kavaltamaksi? Lankesiko Lorisch itse myöhemmin samaan ansaan, tajuttuaan oman merkityksensä “valttikortin” (s.o. prinssi) hallussapitäjänä ja aloitettuaan kaupankäynnin tämän kohtalolla?

Hans Erikssonille kunniaksi; hän oli Erikin mies alunperinkin, Lorisch taas myöhäinen takkinsakääntäjä.

[Giösling]

"Fästekvinna" Anna Magnusdotter tuntuu sopivan Alftan-kronikan kantaäidiksi suorastaan häiritsevän hyvin!

Paitsi sitä, että hänellä on Kaarina Maununtyttären isän ja veljen patronyymi (Magnus-Måns), myös etunimi Anna kuuluu Kaarinan suvun nimistöön. Kuningattarella oli Anna-sisar, joka toimi Katarina Jagellonican “kammarhusjungfruna” samanaikaisesti Sigrid Vasan kanssa, mahdollisesti sama henkilö kuin “Anna Månsadotter i Hammarsby, Huseby”. Sitäpaitsi kuningatar Kaarinan enonlapset visiteerasivat “sukulaisnaistaan” Anna-Nunnaa, Skoklosterissa Kaarinan frillana ollessa. Sama (?) Anna esiintyy myös Kaarina Maununtyttären lahjansaajana tämän lyhyenä kuningataraikana.

Paljon porua sukututkijoitten keskuudessa on aiheuttanut se, että kuningas Erikin ja Kaarina Maununtyttären häissä mainitaan olleen läsnä “vain” Kaarinan kolme enoa. Tämä on tulkittu siten, ettei muita sukulaisia ollut!
Silloisen (ja nykyisenkin) protokollan mukaan morsiamen suvun miespuoliset jäsenet (esisijassa isä) toimivat “luovuttajina”, naispuolisia sukulaisia ei ollu tarve eikä intressi kirjata. Siinä se!

Kaarina Maununtyttärellä on toki ollut sisaruksia, myös Magnus- (Måns-) niminen, huomattavasti vanhempi veli, joka isänsä tavoin oli toiminut Kuningas Erikin knihtinä, tai peräti henkivartiokaartin upseerinakin, kuten kronikka kertoo. Tämä veli on todennäköisimmin kuollut ennen Kaarinan vihkimistä, koskapa enot astuvat esille senioriluovuttajina (s.o. miespuolisina sukulaisina).

Teoriassa, kuten Hiltunen on huomauttanut, Alftanien kantaisä Hans Eriksson on saattanut olla aviossa jopa kuningattaren oman sisaren kanssa, mutta tämä on vähemmän todennäköistä. Suorempi sukusuhde kuningattareen olisi toki tarttunut magneetinomaiseti muistiin kronikan sukupolvelta toiselle välittäneille.

Aiemmissa keskusteluissa on kiinnitetty huomiota siihen, että kuninkaan kanslian henkilökunnassa vaimot tuntuivat vaihtuvan “kiertopalkinnonomaisesti”, pienen piirin (s.o kanslia) sisällä.

Anna Magnusdotter ei kuitenkaan alunperin tullut piiriin kanslian kautta, vaan kauppias Jacob Slemanin leskenä, jonka kanslisti Hans Eriksson(Alftan) sitten nai.

Kaarina Maununtyttären sisarentytär on varsin hyvin sopinut varakkaan kauppiaan puolisoksi alunperin. Kuninkaallisen frillan veljentytär taas on avannut merkittäviä uusia ovia tukholmalaiselle porvarille. Kahden kauppa!

Iäkkään (?) kauppiaan kuoltua, onkin ollut vuorossa nuori, salskea kamarikirjuri, arvatenkin alunperin tulevan kuningattaren suku-, tai ystäväpiiristä.

Se, että Anna Magnusdotter lopulta ajautuu/joutuu uuden kuninkaan (Juhana-herttua) turvallisuuspäällikön ja senorisihteerin puolisoksi väkivaltaisissa merkeissä, ei voi viitata muuhun kuin poliittiseen tarkoitukseen. “Valtakunnan toiseksi mahtavin mies” (Johan Henriksson, lähes “prokuraattori”) olisi toki saanut vaimokseen kenet tahansa tahtoi, miksi mitättömän agentti Hans Erikssonin (Alftan) paljon kiertänyt vaimo olisi ollut se houkuttelevin vaihtoehto?

Siksi, että Anna Magnusdotter oli sukusuhteensa tähden valtapelin avainnappuloita.

Juhana-herttua oli kaapannut vallan veljeltään Erikilta lähes välittömästi tämän avioiduttua Kaarina Maununtyttären kanssa ja siitettyä kruununperijäksi prinssi Gustaf Erikssonin vallankaappausta edeltäneenä vuonna. Syy anastukseenkin on selvä; Juhana-herttua tuli miespuolisen, suoran perijän synnyttyä sivuutetuksi kruununperimyksessä toiselle sijalle ja Kaarina ilmeisen hedelmällisyyden tähden potentiaalisesti lykityksi vähitellen näkymättömiin.

Vallankaapparina, koko loppuelämänsä, Juhana tuli tuntemaan paniikinomaista kauhua kostosta ja kaiken varastamansa menetyksestä. Hänen painajaisensa keskittyivät ensin Erikin mahdolliseen pakoon ja tästä myrkyttämällä eroon päästyään, pikku prinssi Gustafin silmälläpitoon/pakoonpääsyyn.

Juhana-herttua näki salaliittoja kaikkialla ja niitä todistetusti sikisikin, sekä Ruotsissa, mannermaalla, että Venäjällä hänen päänsä menoksi.

Ex-kuningatar Kaarinan sisäpiiri oli eräs oletetuista kapinakeskuksista, oikeutetustikin, kuten ketjussa hiljattain mainittu, paljastunut kuninkaan vapautusyritys selkeästi kertoo.

Saiko Juhana vihiä sunnitelmista juuri Johan Henrikssonin ja tämän Kaarinan sukupiiriin kuluvan vaimon kautta?

Miten Anna Magnusdotterille lopulta kävi?

[Benedictus]

Jos en nyt ihan väärin muista, nin Henrik Hanssonin vaimo Biritta haudattiin 1588 Tavastien kuoriin 5 lapsensa kanssa, joka kuori taisi olla Stiernkorsien hautapaikka myöskin.

Samana vuonna kirjoissa kerrotaan haudatun Henrik Hanssonin äiti.

Biritan haudan viereen oli haudattuna Malin, Hans Olofssonin vaimo.

Asiaa aikoinaan puitiin, mutta eihän löytynyt tietoa, että Malin oli Malin Henriksdotter, ei arkusta tai kirjoista.
Ei liioin , että kyseessä oli juuri Henrik Hanssonin äiti.

Hauta on Biritan haudan vieressä, mutta niin oli satoja muitakin.

Se kysymys on vieläkin auki, miksi Henrik Hansson olisi laitattanut äitinsä arkulle puolison tiedon, joka taisi kuolla vieläpä sopimattomasti.

Jos Birita oli Israel Påhlsson Stiernkorsin tytär haudan sympolit ja paikka on selvä.
*Toisaalta Israel Alftanus myi esi-isiensä haudan Brinkalan kuorista, jonka haudan kohdalla seinässä oli Sigfrid Mårtenssonin nimi. Oliko kamreeri Sigfrid Sigfridssonin isä Sigfrid Mårtensson? Hautakuori ainakin on sama.
-huomattava, että Israel Påhlsson Stiernkorsin vaimo oli Mårtensdotter.

[Giösling]

Minustakin Malinin sijoitaminen Henrik Hanssonin äidiksi on pelkkä hypoteesi, joka perustuu AINOASTAAN haudan sijaintiin Birettan haudan vieressä.

Olisiko kuitenkin niin, että Biretta lepäisi oman sukunsa lähellä, s.o. äitinsä vieressä ja Henrik taas Alftanien perinteisessä hautapaikassa s.o. Kankaisten kuorissa. Jos Biretan vieressä lepäävä Malin olisi Henrik Hanssonin oma äiti (eikä anoppi), toki siinä samassa kivirivistössä sijaitsisi Henrik Hanssoninkin hauta, mutta eipä vain! Edelleen on huomattava myös se, että Henrik avioitui uudelleen Elisabet Mårtensdotterin (Kyrö-Rodenburg) kanssa, josta aviosta siksisi useita lapsia. Jos Biretan haudan ympäristö olisi Alftanien-sukuhauta, missä silloin olisivat 2. puolison (Elisabet) ja tämän avion lasten haudat?


"Mor Malin" ei NIMENOMAAN kerro haudatun olleen Henrik Hanssonin äidin, eikä edes sen Malin Henriksdotterin , jonka tiedetään omistaneen maata Alftassa vuoteen 1572.

Jos on valittava Rundtin hypoteesin ja kronikan välillä, seuraan tietenkin esi-isien lippulaivaa (s.o. kronikkaa).

[Giösling]

Ja teemaa kehitellen:

jos Biretta lepää oman äitinsä vieressä, voisivat hänen vanhempansa, kronikan rauhaa rikommatta, olla tietenkin Alftassa "maanpaossa" asuva vouti Hans Olofsson ja Malin Henriksdr (Hästesko). Ei voida poissulkea sitäkään, etteikö Henrik Hanssonin ja Biretan avio olisi solmittu juuri tuon Alfta-linkin kautta.

[Pekka Hiltunen]

Minustakin Malinin sijoitaminen Henrik Hanssonin äidiksi on pelkkä hypoteesi, joka perustuu AINOASTAAN haudan sijaintiin Birettan haudan vieressä.

Olisiko kuitenkin niin, että Biretta lepäisi oman sukunsa lähellä, s.o. äitinsä vieressä ja Henrik taas Alftanien perinteisessä hautapaikassa s.o. Kankaisten kuorissa. Jos Biretan vieressä lepäävä Malin olisi Henrik Hanssonin oma äiti (eikä anoppi), toki siinä samassa kivirivistössä sijaitsisi Henrik Hanssoninkin hauta, mutta eipä vain! Edelleen on huomattava myös se, että Henrik avioitui uudelleen Elisabet Mårtensdotterin (Kyrö-Rodenburg) kanssa, josta aviosta siksisi useita lapsia. Jos Biretan haudan ympäristö olisi Alftanien-sukuhauta, missä silloin olisivat 2. puolison (Elisabet) ja tämän avion lasten haudat?


"Mor Malin" ei NIMENOMAAN kerro haudatun olleen Henrik Hanssonin äidin, eikä edes sen Malin Henriksdotterin , jonka tiedetään omistaneen maata Alftassa vuoteen 1572.

Jos on valittava Rundtin hypoteesin ja kronikan välillä, seuraan tietenkin esi-isien lippulaivaa (s.o. kronikkaa).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_tuomiokirkko#Kappelit_ja_kuorit

Henrik Hanssonin vaimo Bireta viisine lapsineen on haudattu Tavastien kuorin eli kappelin kaakkoisnurkkaan eli kirkon kellotornin alta sisään käytäessä ja kuljettaessa vasemman, pohjoisen puoleista käytävää tullaan ennen saarnastuolia Tavastien rauta-aidalla suljetun kappelin kohdalle, missä HH:n hakkauttama laakea lattialaattakivi sijaitsi aidan vieressä sen itäisessä eli pääalttarin puoleisessa päässä. Nykyään paikalla on n.s. Kankaisten vanha kappeli, jossa lepää sotamarsalkka Evert Hornin ja puolisonsa Margareta Fincken hautojen päälle laskettu sarkofagi (jonka sisältö on tyhjennetty Kankaisten uuden kappelin lattian alla olevaan hautaan). HH:n hakkauttama kivilaatta on ripustettu rautakannattimilla lännen puoleiselle seinustalle. Jatkettaessa käytävää saarnastuolin ja sakastin ohi tullaan Kankaisten uuden kappelin kohdalle, jossa on seinillä puupaneelit, seinien vierustoilla penkit ja keskellä kappelia Catharina Månsintyttären mustaa marmoria oleva sarkofagi korkealla jalustallaan (n. 4 m korkeudella). Turun Palon jälkeen korjatun kappelin lattia on uusittu niin, ettei mitään hautakiviä ole näkyvissä, mutta sinne lienee haudattu vain Maskun Kankaisten sukua olevia henkilöitä ja ehkä 1600-luvun lopulla joitain kaikkein varakkaimpia porvareitakin. Tuomiokirkossa ei tietääkseni ole haudattuna ainuttakaan Alftanien suvun jäsentä. Ericus Erici kuoli Taivassalossa ja on varmaankin haudattu Taivassalon kirkkoon.

M.m. Tavastien ja Stiernkorsien piispasuvut rakennuttivat aikoinaan hautakammioita keskiaikaisiin kappeleihin, joita oli kirkon molemmilla seinustoilla ja myöhemmin, Uudella ajalla varakkaat porvarit ryhtyivät rakennuttamaan ja ostamaan "käyttöikänsä loppuun tulleita" hautoja sukuhaudoikseen. Yleensä oli tapana maaseutupitäjissä haudata asianomainen oman penkkinsä alle, mutta Turun Tuomiokirkossa rotat tietenkin valtasivat nopeasti haudat ja siitä syystä ryhdyttiin rakentamaan holvattuja hautakammioita, joita kirkon lattianalustat ovat täynnään. M.m. Tottien kappelissa, joka sijaitsee vastapäätä (kirkon eteläisen käytävän varrella käytävän ja seinän välisessä noin 5 m levyisessä tilassa) Kankaisten kappelia ja Kaarina Maununtyttären sarkofagia, on on esillä sotamarsalkka Åke Tottia ja Kristina Brahea esittävä, mustaa ja valkoista marmoria oleva monumentti; lattiassa on miehenmentävä puinen luukku, jonka kautta pääsee alas hautaan, missä sarkofagit ovat hyllyillään ja mistä Kaarina Maununtyttärenkin lyijyarkku aikoinaan nostettin ylös. Kirkon lattian alle mahtuu tietenkin monen tyyppisiä rakennelmia, joissa kykenee kulkemaan pystyasennossa tarkastellen erinäisiä luukasoja ja pääkalloja hyllyillään ikään kuin eteläisempien maitten katakombeissa. Turisteilla ei tietenkään ole hautoihin pääsyä.

Kirkkoon hautaaminen loppui lain voimalla 1700-luvun alussa terveysongelmien takia. Turun Tuomiokirkon Tavastien kappeliin on voitu haudata keskiaikaista Tavast-sukua olevia aatelisia, kiuten Stiernkors-suvun jäseniä, mutta 1600-luvulla kirkonmiehet ymmärsivät ryhtyä tekemään bisnestä myymällä varakkaimmile porvareille hautoja ja hautaustilaa huomattavaan hintaan. Esim. raatimies Robert Rancken on saanut hankituksi sukuhaudan kirkon eteisen lattian alta eli kellotornin alta, kämneerin ja Jaakko De la Gardien hopmannin, Henrik Mattsson Tawastin sukuhauta sijaitsee tuskin huomattavasti käytävällä sakastin ovensuussa saarnastuolin vaiheilla. Porvari Jacob Alle´n on saanut hankituksi oman hautapaikkansa pohjoiskäytävän alusta Pyhän Johanneksen eli Kijkien kappelin kohdalta, kun taas porvari Chorelius on ansioitunut hankkimalla sukuhautansa aivan pääalttarin lähettyviltä, missä hautapaikka oli tietenkin kaikkein arvokkain. Turun akatemian sijaittua kirkon eteläpuolella muurissa kiinni johti sinne yksi kirkon monista sivuovista. Luonnollisesti on ovelle johtavaan, alas päin laskeutuvaan portaikkoon, sen alle ja sivuille haudattu akatemian eli muurikoulun opettajia ja ehkä rehtoreitakin. Kun kirkkoon hautaaminen kiellettiin, keksittiin tietenkin louhia metrin paksuisiin ulkoseiniin onkaloita haudoille, jotka sitten jälleen muurattiin kiinni ja rapattiin sekä kalkittiin lähes entiseen malliinsa. Tällaisia hautoja näkee eteläisellä seinustalla entisen muurikoulun kohdalla.
Alla olevan sivun vas. kentän yläosan tekstiä "Turun Tuomiokirkon hautaki..[erros]" klikkaamalla pääsee selaamaan muutamaa siisteimmistä haudoista:

https://citynomadi.com/fi/route/76c944d7627247b497b1282565a45f46/fi/Turun%20tuomiokirkon%20hautakierros

PH

[Giösling]

H.H.-laattaan viitaten olen poiminut tiedostolleni ilmeisesti näissä ketjuissakin aikoinaan esille tulleen referenssin, jonka mukaan:

Jully Ramsay:

"Henrik Hansson, skollärare i Abo, d. 1586. Kallas "morboroder" af Hebla Månsdotter (Stjernkors n:r 39) - Sannolikt var han ägare till den grafsten i Tawastska grafkoret i Abo domkyrka, som är märkt med H.H. och Stjernkorska vapnet, samt har till inskrift: "Aren efter Kristi börd 1589 23/4 afsomnade i Gudi salig hustru Bireta Henrik Hanssons... och ligger här med sina fem barn begrafven."

H.H. olisi siis Henrik Hansson Starck, ei niin mitää tekemistä Alftanien kanssa! Kaatuuko koko hieno Malin-hypoteesi tähän?

[Giösling]

Jatkan vielä:

Stjernkorsien tauluissa Måns Nilssonin 1. vaimon ja Heblan Karin-äidin sanotaan olleen mahdollisesti (måhända) Hans Persson Starckin tytär. Entäpä jos hän olisikin Alftanien Hans Erikssonin (Jämpte?) tytär? Karin-nimihän kulkee juuri Alftan-suvussa Kaarina Maununtyttären mukaan? Loksahtaisiko hautakuvio silloin paikoilleen?!

[Giösling]

Polttaa, polttaa!

Hebla Månsdotter, Henrik Hanssonin (Alftan?) sisarentytär, kirjoittaa v. 1564 kuningas Erikin sihteerille Göran Perssonille kirjeen , jossa kutsuu Erikin prokuraattorin (valtakunnan mahtavin mies, kuninkaan jälkeen) vaimoa "rakkaaksi äidikseen" ("älskelig mor"), tämä toki saattoi olla pelkkä kohteliaisuus, tai sitten osoitus erittäin läheisestä sukulinkistä (vrt. kroninkan "äiti"). Jöran Perssonin vaimosta ei tiedetä juuri mitään, vain nimi Anna Andersdr. Syntyikö läheisyys prokuraatorin vaimoon juuri Kaarina Maununtyttären, tai Hans Erikssonin (Jämpte) kautta, jonka isoisä oli nimeltään Anders?

[Giösling]

Jos Karin Hansdr todella osoittautuu Hans Erikssonin (Jämpte-Alftan) tyttäreksi olisi hänen poikansa se Ivar Månsson Sjernkors, Suomen käskynhaltija, myöhempi kenttämarsalkka, joka virallisesti joutui luovuttamaan Turun linnan Juhana-herttualle (vrt. kronikka) ja joka vuonna 1569 sai koko Nyystölän kylän Padasjoella läänityksekseen (vrt. Barck-Alftan). Hän avioitui Elin Kurckin (Kurki) kanssa, joka oli Ingeborg Tottin (af Skedebo) tytär. Ivarin kuoltua leski nai takaisin Tott-sukuun (Bertil Ivarsson Tott till Järppilä).

Alftanien tyttären pojan poika olisi siten se Karl Ivarsson Stjernkors, joka pakeni yhdessä Henrik Claesson Tottin ja Sigrid Vasan kanssa Kaarle-herttuan joukkoja Rääveliin ja Liivinmaalle, kuollen maanpaossa, kuten Henrik Claessonkin.

Alftanien tyttären pojan tytär olisi taas se Ingeborg Ivarsdr Stjernkors, jonka puoliso Arvid Henriksson Horn af Kanckas oli Henrik Claesson Tottin eno (ädin veli).

Piiri pieni pyörii?

Olisikohan Emerentia Tottin arvoitus lähellä ratkaisuaan?

[Giösling]

Ja yhteenvetona vielä kerran:

Joko:

Henrik Hansson, Hebla Månsdotterin (Stiernkors) eno, oli oletetusti Starck-sukua ja ammatiltaan skollärare (kuten Ericus Erici Alftankin). Tämän enon ja opettajan sanotaan kuolleen jo v. 1586 ja häneen Jully Ramsay on yhdistänyt Tavastien kuorin mystiset haudat ja H.H. laatan, mutta EI "mor Malinia".

Tai:

Henrik Hansson, puujalkana (Stodius) tunnettu, toimi Turun linnankirjurina, kuuluu haudatun Turun tuomiokirkkoon 4.4.1619 (Lindh), Alftan-veljes, joka Rundtin hypoteesissa on yhdistetty H.H.-laattaan ja e.m. hautoihin.
Ramsaysta poiketen "Mor Maliniakin" on, hautapaikan perusteella, ehdotettu Henrik Hanssonin äidiksi.

Mitä ilmeisemmin historioitsijat ovat sekoittaneet kaksi samannimistä, samanaikaisesti, samalla paikkakunnalla elänyttä henkilöä toisiinsa.

Kumman Henrik Hanssonin vaimosta ja lapsista on lopulta kyse? Kenen äiti oli Malin?

Ehdotuksia?

[Pekka Hiltunen]

H.H.-laattaan viitaten olen poiminut tiedostolleni ilmeisesti näissä ketjuissakin aikoinaan esille tulleen referenssin, jonka mukaan:

Jully Ramsay:

"Henrik Hansson, skollärare i Abo, d. 1586. Kallas "morboroder" af Hebla Månsdotter (Stjernkors n:r 39) - Sannolikt var han ägare till den grafsten i Tawastska grafkoret i Abo domkyrka, som är märkt med H.H. och Stjernkorska vapnet, samt har till inskrift: "Aren efter Kristi börd 1589 23/4 afsomnade i Gudi salig hustru Bireta Henrik Hanssons... och ligger här med sina fem barn begrafven."

H.H. olisi siis Henrik Hansson Starck, ei niin mitää tekemistä Alftanien kanssa! Kaatuuko koko hieno Malin-hypoteesi tähän?

Hieno havainto! Tämän Olav Rundt näyttää kokonaan ohittaneen Alftan-artikkelissaan:

? Henrik Hansson, skollärare i Åbo, i- 1586 .
Kallas ,morbroder" af Hebla Månsdotter (Stjernkors,
n:r 39), - Sannolikt var han eg3re till
den grafsten i Tawastska grafkoret i Åbo domkyrka,
som är märkt med H. H. och Stjernkorska
vapnet, samt har tili inskrift : ,Åren efter Kristi
börd 1589 23/4 afsomnade i Gudi salig hustru
Bireta Henrik Hanssons . . . . och ligger här
med sina fem barn begrafven" (3).

Tämän Hans Persson Starckin poika Henrik Hanssonin äitihän oli Karin Andersdotter Boije! Hebla Månsintytär Stiernkorsin äiti todellakin oli Karin Hansdotter Starck. Tämä huomio vie kyllä pohjan Rundtin artikkelilta, olkoonkin vain Malin ja Jacob Hästesko Siuntion sukua. "Alftanien" Henrik Hansson ei suinkaan ollut "skollärare i Åbo". Rundt nojaa näköjään Ruuthin Turun Historiaan ja tämä taas Adolf Lindemanin v. 1880 selvityksiin Tuomiokirkon haudoista, joitten perusteella Malin oli kuin olikin (nähtävästi Sääksmäen vouti) Hans Olofssonin vaimo tai leski. Hansinpoikien isän patronyymi on ja pysyy näin muodoin Erikinä!

PH

[Pekka Hiltunen]

Ja yhteenvetona vielä kerran:

Joko:

Henrik Hansson, Hebla Månsdotterin (Stiernkors) eno, oli oletetusti Starck-sukua ja ammatiltaan skollärare (kuten Ericus Erici Alftankin). Tämän enon ja opettajan sanotaan kuolleen jo v. 1586 ja häneen Jully Ramsay on yhdistänyt Tavastien kuorin mystiset haudat ja H.H. laatan, mutta EI "mor Malinia".

Tai:

Henrik Hansson, puujalkana (Stodius) tunnettu, toimi Turun linnankirjurina, kuuluu haudatun Turun tuomiokirkkoon 4.4.1619 (Lindh), Alftan-veljes, joka Rundtin hypoteesissa on yhdistetty H.H.-laattaan ja e.m. hautoihin.
Ramsaysta poiketen "Mor Maliniakin" on, hautapaikan perusteella, ehdotettu Henrik Hanssonin äidiksi.

Mitä ilmeisemmin historioitsijat ovat sekoittaneet kaksi samannimistä, samanaikaisesti, samalla paikkakunnalla elänyttä henkilöä toisiinsa.

Kumman Henrik Hanssonin vaimosta ja lapsista on lopulta kyse? Kenen äiti oli Malin?

Ehdotuksia?

Näyttää siltä, että Malin Henrikintytär (Hästesko), Jacob Henrikinpojan, Claes Åkesson Tottin puolison ed.m. aviomiehen sisar oli sen Erik Hanssonin äiti, joka istuu Alftan Hansjohnsin verotilalla 1572 sen jälkeen, kun Malin, Hans Olofinpojan leski oli menettänyt verovapautensa tilaan. Alftanien esi-isä Erik Hansson on tietenkin asunut Tukolmassa tai Upsalassa eikä suinkaan noin 300 km päässä Hälsinglandissa, sillä viranhoito ei sieltä käsin ole voinut olla mahdollista, kun on useamman päivänmatkan päässä, kulkipa sitten maitse tai meritse. Alftasta on tiheällä kammalla haettu Hansia, mutta ei kronikan Erikiä. Ei ole mitään syytä etsiä kirjuri Erik Hanssonia metsistä. Kuinka sitten löytää hänen isänsä? Kuka ties olikin äiti Alftasta, Medelpadin suomalaismetsien miesten naapurista.

PH

[Pekka Hiltunen]

Vilkaisin Rundtin artikkelia ja osoittautui, että Hälsinglandin Alftan pitäjästä oli löytynyt Hansjohn-niminen tila, jonka puumerkki nähtävästi oli muodostettu siten, että lyhyen vaakasuoran viivan yli on vedetty pitempi, kohtisuora pystyviiva, joka on päätetty rastiin. Näin muodostettua puumerkkiä on sitten Rundtin artikkelissa nimitetty "ett kors och an fyruddig stjärna". Tässä on kuitenkin nyt noustu, kauniisti ilmaistuna, "takaperin puuhun", sillä myöhemmin analysoidaan Hansinpoikien sinettejä ja todetaan Ericus Ericiin käyttäneen Stiernkors-sinettiä samoin kuin Mårten Henrikinpojankin, kun taas Roland Hansinpoika on käyttänyt välillä tähti- ja välillä kirves -kuvioita (nuoremman Särkilahtisuvun mukaisesti).

Särkilahden vaakunakuviota tiedetään käytetyn Nils olofsson Stiernkorsin toimesta 1400-luvulla. Hän lienee perinyt vaakunakuvionsa mahdolliselta apeltaan Ragvald Ragvaldinpojalta EIKÄ ole sitä muodostanut Ruotsin Hälsinlandin Alftan pitäjän Näsbyn kylän Hansjohnin maatilalan puumerkistä.

PH

[Giösling]

Rundtin taitavasti laaditun hypoteesin heikkouksiin näyttää kuuluvan juuri tuo hautakuvioon liittyvä, Jully Ramsayn teoksessaan Frälsesläkter i Finland Intill Stora ofreden-opuksen Starck-osiossa (s. 422) annettu tieto, jossa samaiset haudat yhdistetään Hebla Månsdotterin enoon, Henrik Hanssoniin, Alftanien samannimisen henkilön asemesta. Tämä “eriävä mielipide” olisi ollut suotavaa tuoda esille , tai vielä paremmin; kumota relevantilla dokumentoinnilla. En sitä, ainakaan heti, artikkelissa huomaa.

Rundtin hypoteesia kalvaa edelleen sekin, että kronikkatekstistä poiketen Alftan-suvun kantaisäksi annetaan Hans OLOFSSON, Hans ERIKSSONIN asemesta, eriävistä titteleistä puhumattakaan! Onko edes mahdollista, että Sääksmäen kihlakunnavoutina suorittamistaan voudintilien väärentämisistä kuolemaantuomittu Hans Olofsson olisi muina miehinä asettunut Alftaan Malin-vaimoineen, vai onko kyseessä sittenkin aivan toinen, samanniminen pari, varsinkin kun puumerkki/sinettikään ei näytä tuovan tukea Rundtin hypoteesille (vrt. Hiltusen viesti yllä)?

Luovun mielelläni Malinista kokonaan; hänen ujuttamisensa Hans Erikssonin (Jämpte/Alftan?) puolisoksi kun osoittautuu työlääksi, jos ei mahdottomaksi tehtäväksi. Kansliasihteeri Hans Eriksson oli näkemykseni mukaan aviossa vain kerran, Anna Magnusdotterin, kuningattaren veljentyttären kanssa, josta väkivaltaisesti, murhan kautta, PAAVIN ERITYISTOIMIN tuli Juhana-herttuan “prokuraattorin” (Johan Henriksson) vaimo.

Koska Turussa näyttää relevanttina aikana asuneen useita samannimisiä Henrik Hanssoneja; olisiko mitenkään mahdollista saada selkoa heidän reviireistään ja perheistään, s.o. suoristusta siihen sumppuun, jonka arvon historioitsijat ovat eteemme levittäneet?

[Giösling]

Luen parhaillaan rinnakkain Anderssonin v. 1935 ilmestynyttä Erik XIV-elämänkertaa ja Olof Celsiuksen “Konung Erik den fjortondes historia, sammanskrefwen efter Gamla handlingar”, vuodelta 1795. Opusten aikaväli on lähes puolitoista vuosisataa ja etäisyys kuvattuihin tapahtumiin siten 375/225 vuotta Celsiuksen eduksi.

Molemmat historioitsijat ovat lyhytsanaisia kuningatar Kaarinan kohdalla. Tietoja ei kertakaikkiaan ole ollut saatavilla 1700-luvulla, sen paremmin kuin 1900-luvun puolellakaan. Se vähä mitä aikanaan kirjattiin, tuhottiin, tai vääristeltiin vallankaappajien toimesta, kuten vallastasyöstyjen kohdalla aina ja kaikkialla tapahtuu.

Merkillepantavasti Celsius maintsee hänen (kuningattaren) yhteydessä seuraavaa (sivu 232):

“Hännas brors-dotter war gift med HANS ERIKSSON konung ERIKS secreterare, som sedan blef Lagman öfver Helsingland och Medelpad, hwars söner Henric och Rålamb Hansson hållo med Sigismund emot hertig Carl. Se Upplysnibngar i Sw.h. p.3. p. 94 af dem är Alftaniske slägten i Finland.”

Andersson ei enää Alftan-linkkiä mainitse.

Olof Celsius (aateloituna von Celse) nimitettiin Lundin piispaksi v. 1777. Hänen merkittävin historiallinen julkaisunsa on juuri Erikin biografia. Olof oli valtakunnanhistorioitsija Mangnus von Celsen veli. Valtakunnahistorioitsija taas toimitti Alftan-kronikan assistenttinsa (Loenbom) julkaistavaksi v. 1774, juuri samoihin aikoihin kun veli Olof-aloitti Erik-elämänkertansa.

Mitä veljekset olivat ajamassa? Mistä johtui heidän suuri mielenkiintonsa kuningas Erikiin ja Alftan-sukuun?

Olofista Elgenstierna sanoo: “Han var en av Sveriges lärdaste biskopar och en för sin tid framstående hävdatecknare samt spelade även som politisk personlighet en ej obetydlig roll; var riksdagsman 1755, 1760 och 1771 samt alla följande rigsdagar.”

Olof von Celse oli 2. aviossaan naimisissa Andreeta Catharina von Stiernmanin kanssa, joka isän (Anders Anton von Stiernman) kirjastosta valtakunnanhistorioitsija von Celse Alftan-kronikan painoon onki.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että veljespari pyrki yhteisvoimin täyttämään Ruotsin historiaan Erikin seuraajien toimesta, tietoisesti synnytettyä aukkoa ja rehabilitoimaan läpeensä mustamaaltun hallitsijan maineen. Olof von Celse kuoli vuotta ennen pääteoksensa julkaisua. Siksikö Alftan-kronikan 2. sivu, s.o. suvun matriarkaalinen sukupuu, ei koskaan nähnyt painomustetta Ruostissa?

[Giösling]

Listaan tuohon alle ne, Jully Ramsaysta poimimani Henrik Hanssonit, jotka aika-akselilla edes jotenkin sattuisivat kronikan pirtaan:

-Henrik Hansson, Hans Mårtensson Laxin avioton poika, joka peri Finskilän äitipuoleltaan Karin Johansdotterilta. Finskilä oli ollut Karinin huomenlahja ensimmäiseltä mieheltään

-Henrik Hansson till Söderkulla och Norrkulla i Sibbo, k. ennen vuotta 1602, Sipoon kirkkoherra

-Henrik Hansson, Ekelöf-suvun kantaisä

-Henrik Hansson, Starck suvun yhteyteen kysymysmerkillä merkitty, skollärare i Abo, Hebla Månsdr Stjernkorsin eno, jonka sanotaan kuolleen 1586 (viite: Lindman Bidrag.)

Ja sitten Henrik Hansson, Turun linnankirjuri, Alftan-veljes, jolle annetaan Lindhin toimesta hautauspäiväksi Turussa 4.4.1619.

Kaikki nämä herrat kulkivat ajan dokumenteissa patronyymeillään, joten sekaannuksenvaara on suuri.

Poissulkisin vertailusta maantieteellisistä ja ajallisista syistä Sipoon kirkkoherran, sekä Ekelöf suvun kantaisän.

Keskenään sekoittuneet voisivat siten olla Finskilän Henrik Hansson, koulumestari Henrik Hansson ja Alftanien linnakirjuri Henrik Hansson.

Erityisen mystinen on ketjussa aiemmin esilletullut Starck-sukuun kysymysmerkillä yhdistetty Hebla Månsdotterin (Stjernkors) eno. Eikö hänestä todellakaan ole säilynyt muuta tietoa, kuin tuo enous ja titteli? Ramsay antaa viitteeksi ainoastaan “Lindman Bidrag.” s.o. Bidrag till Abo stads historia - Adolf Lindman.

Mitäköhän siellä sanotaan?

[Pekka Hiltunen]

-Henrik Hansson, Starck suvun yhteyteen kysymysmerkillä merkitty, skollärare i Abo, Hebla Månsdr Stjernkorsin eno, jonka sanotaan kuolleen 1586 (viite: Lindman Bidrag.)
Starck-sukuun kysymysmerkillä yhdistetty Hebla Månsdotterin (Stjernkors) eno. Eikö hänestä todellakaan ole säilynyt muuta tietoa, kuin tuo enous ja titteli? Ramsay antaa viitteeksi ainoastaan “Lindman Bidrag.” s.o. Bidrag till Abo stads historia - Adolf Lindman.

Ramsay: "Kallas ,morbroder" af Hebla Månsdotter (Stjernkors, n:r 39)".

Kyllä Hebla Månsdotter Stiernkorsin on itse täytynyt tietää, ketä kutsua enokseen. Heblan äiti oli siis Karin Hansdotter Starck, joka avioitui uudelleen autuaan Måns Nilsson Stiernkorsin pojan, Ivar Månsson Stiernkorsin (till Fulkila) kanssa. Karin Starckin veljen, hänen vaimonsa ja lastensa haudan ovat nähtävästi kustantaneet Stiernkorsit, joten Bireta on ilmeisestikin kuulunut mainuttuun sukuun, ehkä juuri mainitulla tavalla ollen siis khra Paavali Niilonpoika Särkilahden jälkeläinen.

Starckien ja Stiernkorsien suvut liittyivät toisinsa monin sitein, mikä ilmenee m.m. Ramsayn teoksesta. Stack-suvun hautajaisvaakuna on Naantalin kirkon eteisen seinällä. Karl Hansson Starckin p:so oli Lars Månsson Stiernkirsin tytär Elisabet. Myös Karl Hanssonin isä haudattiin aikoinaan Naantalin kirkkoon.

Sääksmäen entisen voudin Hans Olofssonin on täytynyt olla samaa sukua, kun vaimonsa Malin Henrikintytär ja luultavasti miehensäkin on haudattu Tavastien kappeliin.

Kuninkaan lampuodin asema ei olut häävi ja monin paikoin, kuten esim. Taivassalossa (ja siihen kuuluneesssa kappeliseurakunnassa Kustavissa) kruununlampuoti saattoi vaihtua vuosittain. Ei siis ole mikään ihme, jos tilat, rakennukset ja aidat olivat huonokuntoisia, mikä tietenkin heijastui suoraan verotuottoon ja tileihin. Hans Olofsson (Stiernkors?) onkin kirjurinsa kera armahdettu, kun ei ole ollut näyttöä kavalluksesta. Käsittääkseni ei ole mitään outoa siinä, että Hans Olofssonile on läänitetty vähäinen tila perifeerisessä Hälsinlandissa.

Kronikan mukaan Hans Eriksson on palkittu kruunulle tekemistään palveluksista muutamilla kruununtiloilla, jotka sijaitsivat Hälsinglandin Alftassa. Tämähän tarkoittaa sitä, että hän on saanut verotuloja kuninkaan lampuotien viljoista eikä suinkaan sitä, että hän itse olisi asustellut jossa kussa savupirtissä lähes 300 km:n päässä Tukholmasta.

Hansjohnin tilan puumerkki voitaisin ehkä vielä tulkita ristiksi ja tähdeksi, jos pystyviiva olisi vedetty sen päättävän rastin yli, jolloin alas olisi muodostunut "viisisakarainen tähti". Tällaisesta tai vaikka toisentaisestakin puumerkistä viritelty Stiernkors-tunnus virallisissa asiakirjoissa olisi kuitenkin johtanut pikaiseen kaulan katkeamiseen asiakirjaväärennyksistä.

PH

[TapioV]

Listaan tuohon alle ne, Jully Ramsaysta poimimani Henrik Hanssonit, jotka aika-akselilla edes jotenkin sattuisivat kronikan pirtaan:

-Henrik Hansson, Hans Mårtensson Laxin avioton poika, joka peri Finskilän äitipuoleltaan Karin Johansdotterilta. Finskilä oli ollut Karinin huomenlahja ensimmäiseltä mieheltään

-Henrik Hansson till Söderkulla och Norrkulla i Sibbo, k. ennen vuotta 1602, Sipoon kirkkoherra

-Henrik Hansson, Ekelöf-suvun kantaisä

-Henrik Hansson, Starck suvun yhteyteen kysymysmerkillä merkitty, skollärare i Abo, Hebla Månsdr Stjernkorsin eno, jonka sanotaan kuolleen 1586 (viite: Lindman Bidrag.)

Ja sitten Henrik Hansson, Turun linnankirjuri, Alftan-veljes, jolle annetaan Lindhin toimesta hautauspäiväksi Turussa 4.4.1619.

Kaikki nämä herrat kulkivat ajan dokumenteissa patronyymeillään, joten sekaannuksenvaara on suuri.

Poissulkisin vertailusta maantieteellisistä ja ajallisista syistä Sipoon kirkkoherran, sekä Ekelöf suvun kantaisän.

Keskenään sekoittuneet voisivat siten olla Finskilän Henrik Hansson, koulumestari Henrik Hansson ja Alftanien linnakirjuri Henrik Hansson.

Erityisen mystinen on ketjussa aiemmin esilletullut Starck-sukuun kysymysmerkillä yhdistetty Hebla Månsdotterin (Stjernkors) eno. Eikö hänestä todellakaan ole säilynyt muuta tietoa, kuin tuo enous ja titteli? Ramsay antaa viitteeksi ainoastaan “Lindman Bidrag.” s.o. Bidrag till Abo stads historia - Adolf Lindman.

Mitäköhän siellä sanotaan?
Ekelöf-suvun esi-isä oli Hans Erikinpoika, joka aateloitiin 1558. Hänen poikansa oli Henrik Hansinpoika, joka tunnetaan rälssimiehenä, mutta ei Sipoon kirkkoherrana.
Tuomiorovasti Hans Petrin, k. 1547, poika Lasse Hansson oli Turun linnaan maalatun Tuhlaajapoika-taulun esikuvana. Hänen veljensä Henrik Hansinpoika lähti opiskelemaan Saksaan, palasi jossakin vaiheessa kotimaahan, mutta palasi Juhana III rahoittamana ulkomaille opiskelemaan, valmistui maisteriksi 1578, Turun katedraalikoulun filosofian lehtori 1580. Henrik Hansinpojan lähin perijä oli Hebla Magnuksentytär (Särkilahti) kanssaperillisineen. Heblan äiti Valborg oli tuomiorovastin sisarpuoli. Genos 1980:73-86.
T.V.

[Pekka Hiltunen]

Heblan äiti Valborg oli tuomiorovastin sisarpuoli. Genos 1980:73-86.

Kiitos Tapio Vähäkankaalle muistutuksesta! Artikkelia kyllä on tullut tapailluksi, mutta Hebla Månsintyttären äidin tiedot näyttävät minulta jääneen korjaamatta Starck-suvun osalta.

Ramsay mainitsee tuomari Johan Flemingin 2. avioliitosta syntyneen myös Karin-tyttären, jonka puolison arvelee olleen kruununvouti, Paraisten Bollbölen Jacob Hanssonin (Skalm). (Viite 55: "Anrep")

PH

[Giösling]

Ekelöf-suvun esi-isä oli Hans Erikinpoika, joka aateloitiin 1558. Hänen poikansa oli Henrik Hansinpoika, joka tunnetaan rälssimiehenä, mutta ei Sipoon kirkkoherrana.
Tuomiorovasti Hans Petrin, k. 1547, poika Lasse Hansson oli Turun linnaan maalatun Tuhlaajapoika-taulun esikuvana. Hänen veljensä Henrik Hansinpoika lähti opiskelemaan Saksaan, palasi jossakin vaiheessa kotimaahan, mutta palasi Juhana III rahoittamana ulkomaille opiskelemaan, valmistui maisteriksi 1578, Turun katedraalikoulun filosofian lehtori 1580. Henrik Hansinpojan lähin perijä oli Hebla Magnuksentytär (Särkilahti) kanssaperillisineen. Heblan äiti Valborg oli tuomiorovastin sisarpuoli. Genos 1980:73-86.
T.V.

Kiitos lisätiedoista!

Tavast-kuorin hautojen (Biretta lapsineen & Mor Malin) identifiointi tuomiorovasti Hans Petrin Hans-pojan perhehaudoiksi (vrt. Ramsay), vie pohjan Rundtin hypoteesilta, H.H. saa selityksensä ja sekin, että Hebla Magnusdotterista tuli hänen lähin perijänsä, vaimo ja lapsethan olivat kuolleet.

Ramsayn ilmoitus "skollärare" Henrik Hanssonin kuolemasta v. 1586 ja tieto hänen ("sannolikt") vaimonsa Birettan 23.4.1589 hautauksesta tuskin muodostaa ristiriitaa Hebla Magnusdotterin perinnölle, ellei sitten Birettan hautakirjoituksen "hustru"-titteli, lesken asemesta kyseenalaista koko kuviota?

Alftan-suvun kohdalla voitanee palata Lindhin esitykseen, jonka mukaan Henrik Hanssonille ei tunneta Biretta-nimistä vaimoa, puhumattakaan Malin-nimisestä äidistä - siis kronikan alkuperäiseen asuun; suvun kantaisä oli Hans Eriksson, ei Hans Olofsson, kuten Rundt kaavaili.

Tämä johtopäätös loogistaa Hans Eriksson Jämpten (Isopedius) sijoituksen kantaisäksi ja mahdollistaa Anna Magnusdotterin hänen ainoaksi puolisokseen. Suurkiitos!

[Giösling]

Kiitos lisätiedoista!

Tavast-kuorin hautojen (Biretta lapsineen & Mor Malin) identifiointi tuomiorovasti Hans Petrin Hans-pojan perhehaudoiksi (vrt. Ramsay), vie pohjan Rundtin hypoteesilta, H.H. saa selityksensä ja sekin, että Hebla Magnusdotterista tuli hänen lähin perijänsä, vaimo ja lapsethan olivat kuolleet.

Ramsayn ilmoitus "skollärare" Henrik Hanssonin kuolemasta v. 1586 ja tieto hänen ("sannolikt") vaimonsa Birettan 23.4.1589 hautauksesta tuskin muodostaa ristiriitaa Hebla Magnusdotterin perinnölle, ellei sitten Birettan hautakirjoituksen "hustru"-titteli, lesken asemesta kyseenalaista koko kuviota?

Alftan-suvun kohdalla voitanee palata Lindhin esitykseen, jonka mukaan Henrik Hanssonille ei tunneta Biretta-nimistä vaimoa, puhumattakaan Malin-nimisestä äidistä - siis kronikan alkuperäiseen asuun; suvun kantaisä oli Hans Eriksson, ei Hans Olofsson, kuten Rundt kaavaili.

Tämä johtopäätös loogistaa Hans Eriksson Jämpten (Isopedius) sijoituksen kantaisäksi ja mahdollistaa Anna Magnusdotterin hänen ainoaksi puolisokseen. Suurkiitos!

Ja varmemmaksi vakuudeksi vielä Antti Järvenpään viesti seitsemän vuoden takaa Emerentia Torsk-ketjusta:

Quote:

Bidrag till Åbo Stads Historia V Kyskorådet i Åbo protokoll
s.6 Helmikuun 4. 1676

Hwad professorens, magister Andræ Petræi begiäran wedkommer om den graff, som be:te Petræi swärfaders magisteri Martini Henrici Stodius sal. fader Hendrich Hansson skall hava i gambla Cankas choret emellan Cangas gambla graff och een annan graf uti öster när hörnet, neml. att be:te professor motte förbenämbde graffställe fåå utan ny löösen intaga och såsom een arffgraff bruka, der lijkwell be:te ställe och graff longt för detta . . . . .
. . . . .
Widare effterlåtes professorem mag. Andræ Petræo effter hans begiäran beggraffwa sin sal. swärfader och swärmoder i een murad kyrkiens graff för enkel betaalningh till doomkyrkian för graffens öpningh, klokor ocah bårklede, emedan hans sa. swärfader, mag. Martinus Stodius, har giort goda och trogna tienster så wed scholan som academien, såsom offta i denna församblingen predik.

Tämä siis, että hauta on Horn ja Kurki sukujen Kankaisten kuorissa (samassa kuorissa on mm. Kaarina Maununtyttären hauta), on ristiriidassa tuon tiedon kanssa, että Henrik Hanssonin hauta olisi Tavast eli Pyhän ruumiin kappelissa. Mutta jos hauta on todella fyysisesti Tavastien kappelissa nähtävissä, niin sitten kirkkoraati on väärässä. Mahdollista toki on, että kiviä on myöhemmin siirretty, mutta siitä minulla ei ole tietoa.

Unquote

Ei kai tätä myöhemmin ole kumottu? Nuo kuorit ja niiden nimien vaihtumiset & uudelleenhautaukset ovat enemmänkin Hiltusen "heiniä"..

[Timo W]

Stiernkors nr 39

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stiernkors_nr_39#TAB_8

Starck nr 222

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Starck_nr_222

Ekelöf nr 217

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Ekel%C3%B6f_nr_217

Skalm i Finland nr 144

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Skalm_i_Finland_nr_144


Johannes Erici Isopedius (»Hans Eriksson Jämten»),

http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=15391


http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=12104

[Giösling]

Kiitos Timo Winterille linkeistä!

Muutamia havaintoja ja kommentteja:

Johan Henriksson toimi Juhana-herttuan uskollisena sihteerinä peräti 22-vuotta, oltuaan sitä ennen mm. kanslistina herttuan Turun-hovissa, samanaikaisesti prinssi Gustaf Erikssonin “vanginvartijana” myöhemmin kunnostautuneen Laurentius Rilskin kanssa.

Hänen sanotaan olleen erään Juhanan luotetuimmista ja parhaitenpalkituista aatelittomista neuvonantajista, jonka vastuualueeseen kuluivat ennenmuuta Juhanan privaattipuolen toimet, mukaanlukien kuninkaan henkilökohtaisen “privaatikirstun” avainten hallussapito. Juhanan “turvallisuuspäällikkö” joka ei kaihtanut kidutustakaan tunnustusten poispuristamisessa. Erikoistui torjumaan salaliittoja kuningas Erikin vapauttamiseksi. Antoi yksityiskohtaiset ohjeet kuninkaan vartijoille menettelytavoista (s.o. vangin surmaamismenettelyistä, sadistinen litania itsessään) vapautusyritysten sattuessa. Otti hiukan ennen kuninkaan murhaa henkilökohtaisesti vahtivuoron Örbyhusissa, osallistuen tämän myrkytykseen.

Oli Hans Erikssonin murhan takana, tämän palattua Puolan-visiitiltään Anders Lorischin luota, kuten aiemmin mainittu. Vei vaimon lisäksi Hans Erikssonin talon. Sai paavin & “Klosterlassen” erikoisjärjestelyllä vietyä vihille (1578) murhauttamansa miehen vaimon, Anna Magnusdotterin, joka ilmeisesti kuoli, tai murhattiin suhteellisen pian tämän jälkeen, koskapa Johan Henriksson ehtii avioitua vielä uudemmankin kerran ennen kuolemaansa (1592) Cordela Nilsdr kanssa.

Läpeensä rikollinen ja julma mies, jonka “jumalatonta” elämää, jopa Juhana lopulta tekopyhästi päivittelee.

[Pekka Hiltunen]

Ja varmemmaksi vakuudeksi vielä Antti Järvenpään viesti seitsemän vuoden takaa Emerentia Torsk-ketjusta:

Quote:

Bidrag till Åbo Stads Historia V Kyskorådet i Åbo protokoll
s.6 Helmikuun 4. 1676

Hwad professorens, magister Andræ Petræi begiäran wedkommer om den graff, som be:te Petræi swärfaders magisteri Martini Henrici Stodius sal. fader Hendrich Hansson skall hava i gambla Cankas choret emellan Cangas gambla graff och een annan graf uti öster när hörnet, neml. att be:te professor motte förbenämbde graffställe fåå utan ny löösen intaga och såsom een arffgraff bruka, der lijkwell be:te ställe och graff longt för detta . . . . .
. . . . .
Widare effterlåtes professorem mag. Andræ Petræo effter hans begiäran beggraffwa sin sal. swärfader och swärmoder i een murad kyrkiens graff för enkel betaalningh till doomkyrkian för graffens öpningh, klokor ocah bårklede, emedan hans sa. swärfader, mag. Martinus Stodius, har giort goda och trogna tienster så wed scholan som academien, såsom offta i denna församblingen predik.

Tämä siis, että hauta on Horn ja Kurki sukujen Kankaisten kuorissa (samassa kuorissa on mm. Kaarina Maununtyttären hauta), on ristiriidassa tuon tiedon kanssa, että Henrik Hanssonin hauta olisi Tavast eli Pyhän ruumiin kappelissa. Mutta jos hauta on todella fyysisesti Tavastien kappelissa nähtävissä, niin sitten kirkkoraati on väärässä. Mahdollista toki on, että kiviä on myöhemmin siirretty, mutta siitä minulla ei ole tietoa.

Unquote

Ei kai tätä myöhemmin ole kumottu? Nuo kuorit ja niiden nimien vaihtumiset & uudelleenhautaukset ovat enemmänkin Hiltusen "heiniä"..

Ymmärrän tekstistä, että HH on haudattu Tavastien kappelin n.s. Kankaisten vanhan kappelin eli Evert Hornin hautamuistomerkin/sarkofagin (rauta-aidan ja käytävän vieressä itänurkassa) ja siitä pohjoiseen päin eli käytävän suunnasta pois päin sijainneen haudan väliin. Kivi, joka on ripustettu seinälle on siis Turun Linnankirjurin, "Alftanien" Henrik Hanssonin ja vaimonsa Biretan viisine lapsineen. (Minulla ei ole tietoa Benedictuksen vihjaamasta kyseenalaisesta kunniasta tms. Biretaan liittyen - onkohan asia ollut esillä tässä ketjussa?). Stiernkors-tunnus tulee ehkä hänen 1. vaimoltaan ja Mårten Stodius, joka lienee käyttänyt isänsä mukaan samaa tunnusta sinetissään, on sen perusteella saattanut hautauttaa hänet samaan, Tavastien kapelin muurihautaan. Sotamarsalkka Arvid Hornin ja vaimonsa maalliset jäännökset lienee siirretty uuteen Kankaisten kappeliin, joka on rakennettu 1600-luvun puolella, ja jonka korjauksissa lattian hautakivilaatat on peitetty keraamisin laatoin, seinät verhottu puulla Turun Palon jälkeen ja Kankaisten kappelia hallitsee yksinään Tottien haudasta nostetun Kaarina Maununtyttären muumioituneen ruumiin sisältävä massivinen marmorisarkofagi korkealla jalustallaan. Wikipedian Turun Tuomiokirkko-sivulla esiintyvässä kuningattaren hautaa kuvaavassa piirroksessa näyttäisi jätetyn alas muurihautoihin johtava luukku tuulettamista ja huoltotöitä varten (esim. Tottien haudassa oli vast´ikään homeongelma, jonka takia hautaa tuuletettiin ja kuivattiin pitämällä sinne johtavaa luukkua auki).

Mårten Stodiuksen ja sisartensa äitihän oli HH:n 2. p:so Elisabet Mårtensdotter Kyrö. Malin Henrikintyttärellä ei ainakaan nykynäppäilyjen ajan tärpeillä ole muuta tekemistä Alftanien esi-isien kanssa, kuin että hän oli Claes Åkesson Tottin miniän entisen puolison Jacob Henrikssonin (Hästesko) sisar ja siis Kristina Hornin sekä Henrik Claesson Tottin käly.

PH

[Giösling]

Ymmärrän tekstistä, että HH on haudattu Tavastien kappelin n.s. Kankaisten vanhan kappelin eli Evert Hornin hautamuistomerkin/sarkofagin (rauta-aidan ja käytävän vieressä itänurkassa) ja siitä pohjoiseen päin eli käytävän suunnasta pois päin sijainneen haudan väliin. Kivi, joka on ripustettu seinälle on siis Turun Linnankirjurin, "Alftanien" Henrik Hanssonin ja vaimonsa Biretan viisine lapsineen. (Minulla ei ole tietoa Benedictuksen vihjaamasta kyseenalaisesta kunniasta tms. Biretaan liittyen - onkohan asia ollut esillä tässä ketjussa?). Stiernkors-tunnus tulee ehkä hänen 1. vaimoltaan ja Mårten Stodius, joka lienee käyttänyt isänsä mukaan samaa tunnusta sinetissään, on sen perusteella saattanut hautauttaa hänet samaan, Tavastien kapelin muurihautaan. Sotamarsalkka Arvid Hornin ja vaimonsa maalliset jäännökset lienee siirretty uuteen Kankaisten kappeliin, joka on rakennettu 1600-luvun puolella, ja jonka korjauksissa lattian hautakivilaatat on peitetty keraamisin laatoin, seinät verhottu puulla Turun Palon jälkeen ja Kankaisten kappelia hallitsee yksinään Tottien haudasta nostetun Kaarina Maununtyttären muumioituneen ruumiin sisältävä massivinen marmorisarkofagi korkealla jalustallaan. Wikipedian Turun Tuomiokirkko-sivulla esiintyvässä kuningattaren hautaa kuvaavassa piirroksessa näyttäisi jätetyn alas muurihautoihin johtava luukku tuulettamista ja huoltotöitä varten (esim. Tottien haudassa oli vast´ikään homeongelma, jonka takia hautaa tuuletettiin ja kuivattiin pitämällä sinne johtavaa luukkua auki).

Mårten Stodiuksen ja sisartensa äitihän oli HH:n 2. p:so Elisabet Mårtensdotter Kyrö. Malin Henrikintyttärellä ei ainakaan nykynäppäilyjen ajan tärpeillä ole muuta tekemistä Alftanien esi-isien kanssa, kuin että hän oli Claes Åkesson Tottin miniän entisen puolison Jacob Henrikssonin (Hästesko) sisar ja siis Kristina Hornin sekä Henrik Claesson Tottin käly.

PH

Ymmärtämisvaikeuksia minullakin, liekö orastavan vanhuuden merkki?

Selvyyden vuoksi:

Oliko Ramsay siis väärässä osoittaessaan Tavastien kuorissa sijaitsevan Birettan & hänen viiden lapsensa haudan tuomiorovasti Hans Petrin pojalle, "koulumestari" Henrik Hanssonille, Alftanien samannimisen linnankirjurin sijasta?

Mikä eroittaa Malinin siinä tapauksessa tästä ryppäästä, haudathan ovat vierekkäin?

Rundtin ajatuskulkua seuraten; Malin on Birettan anoppi ja yhdenmukainen Alftaan sijoitetun Hans Olofssonin lesken kanssa?

[Pekka Hiltunen]

Oliko Ramsay siis väärässä osoittaessaan Tavastien kuorissa sijaitsevan Birettan & hänen viiden lapsensa haudan tuomiorovasti Hans Petrin pojalle, "koulumestari" Henrik Hanssonille, Alftanien samannimisen linnankirjurin sijasta?

Kyllä, Ramsay oli väärässä, minkä Tapio Vähäkangas osoitti. Koulumestari Henrik Hannunpoika kuoli naimattomana, kuten TV:n artikelin sukukaaviostakin heti nähdään.

Artikeli on rtf-muotoisena liitteessä TV1980Genos (josta sukukaavio puuttuu); alkuperäiseen pääsee käsiksi SSS:n etusivulta kirjautumatta, kun valitsee "Jäsenille"-osiosta avautuvasta listauksesta Genos, ja näin avautuvasta sivusta "aiheenmukaisessa hakemistossa", joka on sinisellä hypertekstillä. Kun ollaan aiheenmukaisessa hakemistossa, kelataan vasemman kentän alaosaan, missä on "Vuosikertahakemisto" mustalla ja alleviivattuna. Tästä päästään kyseiseen 1980 vuosikertaan.

Mikä eroittaa Malinin siinä tapauksessa tästä ryppäästä, haudathan ovat vierekkäin?
Rundtin ajatuskulkua seuraten; Malin on Birettan anoppi ja yhdenmukainen Alftaan sijoitetun Hans Olofssonin lesken kanssa?

Rundt on kyllä oivaltanut, että kyseessä on Mårten Stodiuksen hautaama, Alftanien HH:n kivi, mutta hän on sotkenut sen vouti Hans Olofssonin ja Malin Henrikintyttären ehkä koskaan syntymättömään poikaan "Henrik Hanssoniin", Hans Olofssonin "poikaan", kun Alftan läänitys ja Sjundbyn sukukin jotenkin ovat osuvinaan kronikan kanssa yksiin. Hans Olofsson on siis ollut joko Tavastien tai sitten Stiernkorsien sukua ja tästä syystä on Malinin hauta kappelissa ja vieressä kaiketi siitä syystä, ettei muualta löytynyt enää tilaa. Henrik Hansson on luultavasti haudannut äitinsä lattian alle (eikä aatelisten muurihautoihin). Malin Henrikintytär Hästesko ei kuitenkaan ollut Alftanien Hansinpoikien äiti esillä olevien selvitysten perusteella, joten heidän äitinsä varmaankin oli kronikan mukainen. Ehkä kyseessä oli jonkun toisen Henrik Hanssonin kuin Alftanien äiti v. 1588, jollei äitinsä seurannut poikaansa Turkuun Ruotsin puolelta. Malin haudattiin 20.3.1589 Turun Tuomiokirkon Tavastien kapeliin siten, että 1619 kuolleen HH:n hauta sijoitettin hänen hautansa ja Arvid Hornin haudan väliin. Arvid Hornin parin neliön nurkkausta kuorin etukulmauksessa sitten kutsuttin Kankaisten "vanhaksi kappeliksi".

Esitin edellä, että Mårten Henrikinpoika Stodius olisi käyttänyt Stiernkors-tunnusta isänsä mukaan, mutta kun myös Roland Hansson sekä Ericus Erici ovat käyttäneet samaa tunnusta ja Roland jopa kirves-kuviotakin, on syytä olettaa, että jo Hans Eriksson oli nuorempaa Stiernkors-sukua (Olavi Kirveen ja Märta Nilsintyttären jälkeläinen) äitinsä puolelta ja ehkä aviottomana, jos Roland Hansson oli naimaton (kun 1496 olivat elossa ja perinnönjaossa vain Karin ja Elin Olavintyttäret jälkeläisineen, vaikka perheeseen olivat kuuluneet lisäksi ainakin pojat Olof ja Magnus Olavinpojat. Epäilemättä on Sääksmäen vouti vaimoineen ollut jotain sukua Hansinpojille. Tietenkin jää vielä mahdollisuus, että Hansinpoikien isä Hans Eriksson on ollut vanhempaa Stiernkors-sukua tai peräti Ragvald Radvaldinpojan jälkeläinen, sillä Roland Hansson on voinut ehtiä asua Turun (tai Maarian) Kirvelässä, mistä hän on voinut poimia sinettiinsä kirveenterän (kts. Ispoisten suku -ketjun keskustelu Ragvald Ragvaldinpojan tunnuksen siirtymisestä Särkilahtien Nils Perssonille, joka Taivassalossa tiettävästi ensimmäisenä käytti stjärnkors-tunnusta).

PH

[Giösling]

Suurkiitos Pekka Hiltuselle sekä visiosta, että Vähäkankaan artikkelista, jota en eilen netistä hakemallakaan löytänyt, kuten en myöskään Rudtin vastaavaa, vaikkakin se siellä (netissä), ainakin muutamia vuosia sitten, on ollut. Lieneekö mennyt jäsenyyden taa?

Vähäkankaallekin kiitos artikkeliinsa osoittamisesta. Näin mutkan kautta, kiertämällä se onnistui!

Vouti Hans Olofsson ja vaimonsa Malin Henriksdotter Alftanien kantavanhempina tuhoaisi kronikan ensipolvissaan tyystin. Ilmeisesti tämän tähden ei Rundtin hypoteesiin ole puututtu esim. Jouni Kalevan taannoisessa Genos-artikkelissa (Alftan-kronikka, varhainen sukupuu ja muistojen kultanauha), tai en ainakaan löytänyt kohuparia, vaikka suurennuslasilla etsin. Artikkeliin kyllä viitatataan 1. referenssissä, yleisluontoisesti, tekijän nimellä. Olenkohan tulossa sokeaksi?

Malinin eliminointi (s.o. Rundtin hypoteesin kumoaminen kantavanhempien osalta) on vastaisen kronikkakeskustelun lähtökohta. Ilman sitä ei ole jutunjuurta ja koko vuosien rupeama on mennyt "harakoille".

[Giösling]

Malinin verovapaus pikkuriikkiseen tilaan Alftassa päättyi vuoteen 1572.
Yleensä tuontyyppiset läänitykset annettiin rintamalla kunnostatuneitten
upseerien, tai aliupseerien leskille elinikäiseksi eduksi, s.o. "eläkkeeksi".

Kuoliko Malin v. 1572?

Jos Alftan-tilus oli traditionaalisia rälssimaita, se arvatenkin olisi huomattavasti merkittävämpi kooltaan ja Ruotsissa kattavasti dokumentoitu omistuksen osalta, mutta eipä vain.

Olen tiedostolleni poiminut jostain tiedon, jonka mukaan eräs Hans Eriksson (Jämpte-Isopedius-Alftan?) esiintyisi "husmanina" Alftassa juuri tuonna samana vuonna 1572. Olisiko hän siis saanut virkansa puolesta pikkuläänityksen Malinin kuoleman (?) jälkeen?

Muuten:

Erik XIV vaalilause kuuluu:

Deus dat cui vult - Gud ger åt vem han vill - Jumala antaa sille jolle tahtoo!

[Giösling]

Lukaisin kirkkoherra Tapio Vähäkankaan selvällä suomenkielellä kirjoitetun artikkelin tuomiorovasti Hans Petrin syntyperästä.

Jos Ramsayn “ skollärare”, se jota Hebla Månsdotter (Stjernkors) kutsuu “morbroder”-tittelillä, ei ollut tuomiorovastin samanniminen, namattomaksi jäänyt poika, oliko hän siinä tapauksessa sittenkin Starck, kuten Jully Ramsay, tosin kysymysmerkillä ehdottaa, vai kuuluivatko tämä Henrik Hansson ja sisarensa Karin, johonkin “kolmanteen” sukuun?

Hämäävästi edelleen, tuomiorovastin puoliso ja samalla hänen leskensä oli nimeltään MALIN, joka Vähäkankaan mukaan “sai 23.9.1547 kuninkaalta suojelukirjeen tuomiorovastin suvun ja perillisten taholta tulevaa uhkaa vastaan, joten Malin oli ilmeisesti hänen toinen puolisonsa (GIR 18, s. 755).”

Meillä on Tavastien kuorissa hautamuistomerkki HH ja toinen merkinnällä “Mor Malin”, pelkkä sattumako? Turku oli pikkukaupunki tuolloin, kuinka sattuikin noin monta Henrik Hanssonia ja Malinia samaan, ahtaaseen kirkonkolkkaan?

[Benedictus]

Lainaus Vähäkangas:

Mitä sitten tiedetään Hans Petrin omista perhesuhteista? Hänellä on ollut lailliseksi katsottu vaimo, koska hänen lapsensa saivat periä isänsä sekä toisensa. Hänen leskensä Malin sai 23.9.1547 kuninkaalta suojelukirjeen tuomiorovastin suvun ja perillisten taholta tulevaa uhkaa vastaan, joten Malin oli ilmeisesti hänen toinen puolisonsa (GIR 18, s. 755).




Antti Järvenpää
21.05.13, 23:21

Meillä on siis melko kiistattomana pidettävä osoitus siitä, että Henrik Hanssonin 1. vaimo Birita nukkui pois 23. 4. 1589, on haudattu mitä ilmeisimmin tämän puheena olevan kiven alle, ynnä myös viisi lastaan.

Viereisessä haudassa lepää "hustru Malin Hans Olofssons" joka nukkui pois 6. 3. 1588, hautakivensä mukaan. [O. Rundt]

Ja sitten on Tuomiokirkon tileihin vienti Henrik Hanssonin äidin hautauksesta (miten se laskelma menikään?) mikä ehkä sopisi, mutta ei todista. Hautapaikkojen ja -kivien vierekkäisyys viittaa sukulaisuuteen, mutta ei muuta.

---Ruuths källa var Adolf Lindmans bok Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen. Där finns en ingående beskrivning av detta gravkor. Enligt denna har en av gravarna haft följande inskrift: »Åren efter Christi byrdh 1588 then 6 Mart. afsomnade i Herranom sahlig hustru Malin, Hans Olofssons -.» En titt i Åbo domkyrkas räkenskaper uppenbarade att Henrik Hanssons mor begravdes i kyrkan den 20 mars 1589 . Trots att över ett år hade förflutit sedan hustru Malins död råder det intet tvivel om att hon var Henrik Hanssons mor. Ett så långt uppskov med gravsättningen var inte särskilt ovanligt på den tiden. Därtill kommer nämligen också att Henrik Hanssons första hustrus grav låg strax intill Malins...


Ylläolevia kirjoituksia pohtiessa tulee mieleen seuraava kysymys:

Tuomiorovasti Hans Petrillä oli 2. vaimo Malin 1547, mahdollisesti paljon itseään nuorempikin.

Toisaalta Hans Petrillä oli poika Henrik Hansson, joka kuoli 1582, ilmeisen lapsettomana, koska lähiomaiset perivät hänet.

Biritta ja 5 lastaan haudassa eivät voi siis olla tämän Henrik Hanssonin perhettä?

Mutta :
Åren efter Christi byrdh 1588 then 6 Mart. afsomnade i Herranom sahlig hustru Malin, Hans Olofssons -

Tässä on siis elossaolevan? Hans Olofssonin vaimo.

En titt i Åbo domkyrkas räkenskaper uppenbarade att Henrik Hanssons mor begravdes i kyrkan den 20 mars 1589 .

Miksi ajatellaan, että tässä olisi kyse linnakirjuri Henrik Hanssonin äidistä?

Kuten yllä selviää Vähäkankaan tekstistä, oli Hans Petrin 2. vaimo Malin, jonka poikapuoli oli Henrik Hansson.

Tuo hautauskirjaus 1589 voidaan selvästi tulkita, että kyseessä oli Tuomiorovastin leski Malin, joka hautauskirjauksessa 1589 mainitaan Hans Petrin pojan, 1582 kuoleen, Henrik Hanssonin äitinä eli äitipuolena.
Malinin 2. puoliso on siis Hans Olofsson.

1589 taisi olla se korjattava vuosiluku.

Toinen juttu:
Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Antti Järvenpää http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=214649#post214649)
Sain tällaisen vinkin, että Suomea koskevissa kuninkaallisissa kirjeissä 3.8.1592 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719273 että Henrik Hansson on lainannut rahaa Turun linnalle hätäavuksi lastensa äidinperinnöstä ja muusta lasten rahasta.

Tässä on mielenkiintoista se, että hänen ensimmäisen vaimonsa on täytynyt olla varakas ja lisäksi tässä puhutaan lapsista. Siis 1592 oli elossa muitakin kuin Mårten. Tuossa mainitaan, että Henrik ei ole saanut palkkaa kolmeen vuoteen - mitenhän nykyvirkamiehet tähän suhtautuisi.

Tätä taustaa vasten tuo http://antti.jarvenpaa.fidisk.fi/Gen...ol2.0/s.25.jpg voi olla mielenkiintoinen. Kenestä Per Erikssonin leskestä tuossa on kyse?

Uskaltaisinko vaivata taas Matti tulkitsemaan meille tuon voudinkirjoissa olevan kuninkaan kirjeen http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1719273


Jotenkin tähän tapaan se mennee:

"Siitä, ettei hänen hovimiehensä, tämä meidän palvelijamme ja kirjurimme Turun linnassa Henrik Hansinpoika ei ole saanut kolmeen vuoteen vastaanottaa palkkaansa vaatteissa ja rahoissa eikä yhtä hyvin viljanakaan, jonka me olemme hänelle hänen elinajakseen itse allekirjoittamallamme avoimella kirjeelläämme vuotuisesti tunnustaneet ja suoneet, mistä täällä myös meidän kuninkaallinen laskukamarimme todistaa, niin tämän johdosta käskemme me tämän kautta, että millä vain mikä voidaan keinoksi siitä ylipääsemiseksi löytää, täytyy hänelle hyvittää joko ulosmaksujen ja verojen muodossa siitä talosta, jonka hänen vaimonsa isäpuoli Niiles Torkkelinpoika omistaa Ruskon kappelikunnassa, tai muuten korvata, ja varsinkin, kun hänellä on sitä paitsi tämän palkkansa lisäksi vaadittavana ne hänen lastensa äidinperintö- ja muut rahat, jotka hän on linnan välttämättömiä menoja varten lainannut, ja omaksi lainakseen ottanut ja niiden maksusta takuuseen mennyt. Ja teemme me täten tämän kautta tiettäväksi, mikä tahtomme on, meidän oikealla sinetillämme varustettuna Kuninkaansaarella (Konungs öö = Kungsö?) elokuun 3. pnä 1592.

Me Juhana kolmas Jumalan Armosta."

Yllä on siis velanmaksu selvitys Henrik Hanssonille.

Kyseessä on Henrikin vaimon Elisabeth Mårtensdotter Kyrön, hänen äitinsä Valborg Olofsdotterin ,Tyrvään nimismies Olofin tyttären ja tämän Valborgin 2. puolison pormestari Nils Torkilssonin omaisuusuuteen liittyvä järjestely.

Tulkitsen, että tuo lasten äidin perintö tarkoittaisi Elisabeth Kyrön äidiltään porvari Valborgilta perimää omaisuutta, joihin kuului myös Elisabetin isäpuolen Nils Torkilssonin hallinnoima Ruskon Mäenkylän tila, jolle luvattiin tuo verovapaus.
Kysymys onkin: oliko Elisabeth Kyrö kollut jo 1592 ennen.

Toisaalta voi pohtia, oliko Biritta linnankirjurin vaimo vai opettaja Henrik Hanssonin leski?
Milloin Henrik Hanssonin perinnöt jaettiin? kuoli 1582?

[Giösling]

Minustakin Hans Petrin leski Malin, joka 23.9.1547 sai kuninkaalta suojelukirjeen tuomiorovastin sukua vastaan, on varsin mainiosti, jopa todennäköisestikin avioitunut uudelleen ja voisi siten olla yhdenmukainen sen "hustru Malin, Hans Olofssons" kanssa, joka haudattiin vuoden viiveellä Turun tuomiokirkkoon 20.3.1589.
Jos tämä Malin oli Henriksdr (Hästesko) olisi hän v. 1568, perintösopimuksen kautta, luopunut sisarosuudestaan Kaksungen tilaan Angelniemellä, miksiköhän muuten/ mitä vastaan? Ja sitten, kuten kerrotaan, omistanut verovapaan tilan Alftassa vuoteen 1572; miten, mitä kautta? Perintösopimuksen mukaan Malin oli Hans Olofssonin leski kontrahdin solmiessaan. Vastapuolena sopimuksessa oli Kristina Henriksdr Horn, Jacob Henrikssonin leski, joka avioitui pian tämän jälkeen 8/1 1570 Claes Akesson Tottin kanssa ja tuli siten sen Henrik Claessonin äidiksi, joka nai Sigrid Vasan.

Suoraansanoen, en edelleenkään näe mitään syytä yhdistää heitä (Malinia & Hans Olofssonia) samannimiseen alftalaiseen pariskuntaan, paitsi jos se väkisin väännetään Alftan-suvun kautta, jolla nimensä perusteella on tunnetusti suhde kyseiseen pitäjään Ruotsissa. Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte/muistatte?!

[Giösling]

Poimin erilleen Anbytarforumin Alfta-osiosta:

http://aforum.genealogi.se/discus/messages/44/25148.html?988088312 (http://aforum.genealogi.se/discus/messages/44/25148.html?988088312)

seuraavan, Antti Alfthanin viestissä esilletulleen detaljin Hans Olofssonin ja Malinin läsnäolosta Alftassa

Quote:

Registerbeteckning 32 N, en bondesläkt i Näsbyn, Alfta, som tidigast omnämnes i 1555 års Jdbok. Hans Olsson, vars härst. är okänd, nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1555-1565. (tillägg hustru Malin står för hushållet 1570-72. Erik Hansson (är trol. son till bonden Hans Olsson i Näsbyn, Alfta). Nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1575-1620. Jon Eriksson (är trol. son t. bonden Erik Hansson). Nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1631-1670. Son Hans (och så vidare).

Unquote

Kuinka todennäköistä olisi todella se, että kyseessä olisivat Sääksmäen ex-vouti ja hänen rälssisukuinen puolisonsa? Tämä näyttäisi aivan tavalliselta talonpoikaissuvulta, lapsineen ja isäntineen. Urban Sikeborg on muistaakseni suhtautunut kriittisesti Rundtin artikkeliin. Minulla on jossain tallessa koko teksti, kunhan vain löytäisin...

[Pekka Hiltunen]

(Korjaan omaa tekstiäni, jossa olen maininnun viimeksi, että olisi Tavastien kappelin etunurkassa Arvid Hornin muistomerkki: kyseessä oli tietenkin Piskowissa kaatunut sotamarsalkka Evert Horn puolisonsa Margareta Fincken kanssa. Näitten luut lienevät siirretyt Kankaisten uuden kappelin muurihautaan, mutta sarkofagia taidokkaasti veistettynä monumenttina ei ole haluttu hävittää eikä ole voitu siirtää sitä murentamatta.)

Vielä Hans Erikssonista ja hänen Alftan "läänityksestään": kronikan mukaan hänellä oli palkkatiloina jokunen ("nogra") kruununtila Hälsinglandin Alftassa. Kun Malin Hästesko, joka käsittääkseni tiedetään vouti Hans Olofssonin vaimoksi, hallitsi Alftan Näsbyssä yhtä maatilaa, jolta sai verotuoton, sopisi se olemaan vouti Hans Olofssonille myönnetty palkkatila, sillä jollei voudilta ollut syytä katkaista kaulaa, niin ei kai häntä nälkäänkään voinut tappaa. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miksi Malin Henriksdotter Hästesko menetti nähtävästi miehensä jälkeen hallitsemansa, sinänsä mitättömän rälssitilan 1572, kun hän epäilemättä on kuollut 6.3.1688 ja Antti Järvenpään ansiokkaan tarkastelun perusteella haudattu 20.3.1588 (eikä 1589).

Minun on vaikeaa uskoa, että se Hans Eriksson, joka esiintyy verotilaksi muuttuneella, Malin Hästeskon vuoteen 1572 hallitsemalla rälssimaalla, olisi Hansinpoikien isä, joka palasi Puolanmatkaltaan vasta tuona vuotena, jolloin vaimo tai frilla lapsineen sekä menetetty kaupunkitalo kaiketikin olivat Tukholmassa jolleivät Upsalassa. Toki oli nopein tie Ruotsiin tammikuun pakkasilla rekipelillä jäitä pitkin ja vouti taas on ehkä ollut liikkeellä pusikoissa ja takametsissä vasta keväällä lumien sulettua ja on voinut siten ehtiä kirjata jopa Hansinpoikien isän Hansjohnin tilalle husmanniksi. Jospa Alftanien Hans Eriksson sitten lopulta karkoitettiin juuri kyseiselle tilalle, mikä saattaisi liittyä jonkinlaiseen sukulaisuuteen vouti Hans Olofssonin kanssa. Joka tapauksessa ei Malin Henrikintytär Hästesko olisi voinut saada hautapaikkaa Tavastien kapelista ilman yhteyksiä Tavastien tai Stiernkorsien sukuun, joten hän lienee haudatuttanut miehensä Hans Olofssonin sinne ennen kuin itse päätyi samaan hautaan 20.3.1588.

Henrik Hanssonin lapsista puheen ollen on tietenkin voitu tarkoittaa Mårten Stodiuksen lisäksi myös tämän ja sisartensa lapsia eli HH:n lapsenlapsia vaimoineen ja leskineen, kuten ajan tapa ymmärtääkseni on voinut olla. Varmana voidaan kuitenkin pitää sitä, että Mårten Henriksson Stodius on kustannuttanut isälleen arvokkaan haudan, minkä puolesta puhuu kivilaatan poikkeuksellisen pitkä kirjoitus. Haudan sijoittuminen Tavastien kappelissa on esillä olleen kirjoituksen mukaisesti täsmällisesti oikea, "Kankaisten vanhan kappelin (s.o. Tavastien kappelin etunurkkaus, jossa oli ja edelleen on mainittu Evert Hornin monumentti) ja toisen haudan välissä", jolloin v.m. epäilemättä on "Malin, Hans Olofssons...". Tekstistä näyttää puuttuvan encka- ta efterleverska -sana, minkä perusteella Malin Henrikintytär näyttäisi olleen aviossa vain kerran, sillä muuten kai olisi nainittu jälkimmäinen tai molemmat puolisot/lesket. Toisaalta kuitenkin, kun hän on saanut hautasijan arvokkaasta Tavastien kapelista on "Hans Olofssons..." voinut liittyä juuri tähän hautausperusteeseenkin, jolloin jäljempikin avio ei täysin olisi poissuljettu. Silloin se voisi olla solmittu 1571 tai -72, jolloin hän on menettänyt "elinikäisen rälssinsä", Alftan Hansjohnin tilan juuri uuden avioliittonsa takia, koska lesken elinikäinen rälssi miehensä jälkeen yleensä edellytti naimattomuutta tai erinäisiä muita ehtoja, joita on esitetty muistaakseni Torsk-ketjussa. Joka tapauksessa Malinin veljen "yhteys" Totteihin sekä Malinin Dönsbyn ja nimenomaan Sjundbyn suvut tuntuvat ainakin ensisilmäykseltä liittyvän kutkuttavalla tavalla kronikan tekstiin.

PH

[Pekka Hiltunen]

Poimin erilleen Anbytarforumin Alfta-osiosta:

http://aforum.genealogi.se/discus/messages/44/25148.html?988088312 (http://aforum.genealogi.se/discus/messages/44/25148.html?988088312)

seuraavan, Antti Alfthanin viestissä esilletulleen detaljin Hans Olofssonin ja Malinin läsnäolosta Alftassa

Quote:

Registerbeteckning 32 N, en bondesläkt i Näsbyn, Alfta, som tidigast omnämnes i 1555 års Jdbok. Hans Olsson, vars härst. är okänd, nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1555-1565. (tillägg hustru Malin står för hushållet 1570-72. Erik Hansson (är trol. son till bonden Hans Olsson i Näsbyn, Alfta). Nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1575-1620. Jon Eriksson (är trol. son t. bonden Erik Hansson). Nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1631-1670. Son Hans (och så vidare).

Unquote

Kuinka todennäköistä olisi todella se, että kyseessä olisivat Sääksmäen ex-vouti ja hänen rälssisukuinen puolisonsa? Tämä näyttäisi aivan tavalliselta talonpoikaissuvulta, lapsineen ja isäntineen. Urban Sikeborg on muistaakseni suhtautunut kriittisesti Rundtin artikkeliin. Minulla on jossain tallessa koko teksti, kunhan vain löytäisin...

Giösling ehti näkököjään pitkän tekstini edelle sen välimerkkejä fiilatessani...
Juu, ei kyllä ollut kyse bondesuvusta, mikä kyllä insinööri Rundtin olisi pitänyt hyvin tietää. Alftan Hansjohnin husbonde veljineen on suurella epätodennäköisyydellä Alftanien kantaisä, joka kaiketikin murhattiin Tukholmassa tai Upsalassa ilman että olisi susille tarvinnut syöttää takametsissä.
PH

[Giösling]

Poimin erilleen Anbytarforumin Alfta-osiosta:

http://aforum.genealogi.se/discus/messages/44/25148.html?988088312 (http://aforum.genealogi.se/discus/messages/44/25148.html?988088312)

seuraavan, Antti Alfthanin viestissä esilletulleen detaljin Hans Olofssonin ja Malinin läsnäolosta Alftassa

Quote:

Registerbeteckning 32 N, en bondesläkt i Näsbyn, Alfta, som tidigast omnämnes i 1555 års Jdbok. Hans Olsson, vars härst. är okänd, nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1555-1565. (tillägg hustru Malin står för hushållet 1570-72. Erik Hansson (är trol. son till bonden Hans Olsson i Näsbyn, Alfta). Nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1575-1620. Jon Eriksson (är trol. son t. bonden Erik Hansson). Nämnes som bonde i Näsbyn enl. Jdbk 1631-1670. Son Hans (och så vidare).

Unquote

Kuinka todennäköistä olisi todella se, että kyseessä olisivat Sääksmäen ex-vouti ja hänen rälssisukuinen puolisonsa? Tämä näyttäisi aivan tavalliselta talonpoikaissuvulta, lapsineen ja isäntineen. Urban Sikeborg on muistaakseni suhtautunut kriittisesti Rundtin artikkeliin. Minulla on jossain tallessa koko teksti, kunhan vain löytäisin...

Jo pelkästään se, että Hans Olofsson tuomittiin (Sääksmäen voutina ollessaan) kuolemaan v. 1556, estää hänen esiintymisensä Alftan Näsbyn manttaalikirjoissa v. 1555 ja sitten katkeamatta aina vuoteen 1565, vai estääkö? Isännyysvuodet alkavat kiusallisen lähellä tuomiopäivää! Onko mitään evidenssiä siitä, että kuolemantuomio olisi kumottu?

Sitten on vielä tuo Erik Hanssonin isännyys. Alftanien samannimisen kantaisän (s.o. Ericus Ericin isän) on oletettu asuneen Alftassa, mitään muuta ei hänestä sitten tiedetäkään ("Denne war min Fader Fader", sanoo Abrahm lyhyesti, veljistään Henrik Hanssonista & Rolamb Hanssonista on pajonkin tekstiä). Ericus Ericin itsensä on arveltu syntyneen Alftassa ja lähteneen sieltäkäsin opintielle.

Ymmärrän kyllä, miten houkuttelevalta Rundtin silmissä tämä perhe on näyttänyt!

Yritän löytää tuon mainitsemani Sikeborgin artikkelin; se oli muistaakseni todellinen "jyräys"!

[Pekka Hiltunen]

Jo pelkästään se, että Hans Olofsson tuomittiin (Sääksmäen voutina ollessaan) kuolemaan v. 1556, estää hänen esiintymisensä Alftan Näsbyn manttaalikirjoissa v. 1555 ja sitten katkeamatta aina vuoteen 1565, vai estääkö? Isännyysvuodet alkavat kiusallisen lähellä tuomiopäivää! Onko mitään evidenssiä siitä, että kuolemantuomio olisi kumottu?

Varsinaista evidenssiä Hans Olofssonin osalta kuolemantuomion kumoamisesta ei kai ole, mutta tiedetään, että hänet tuomittiin käräjillä kuolemaan yhdessä kirjurinsa kanssa, ja toisaalta jostain olen lukenut hänen eläneen vielä 1565. Kirjurin tiedetään varmuudella välttäneen tuomion. Kuolemantuomiothan alistettiin aina Svean Hovioikeuteen Tukholmassa ennen Turun Hovioikeuden perustamista 1623. Kyseessä oli Kustaa I:n omien lampuotien vouti ja kuten sanottu, oli näiltä tiloilta verojen saaminen kokoon usein ylitsepääsemättömän vaikeaa. Voi olla, että tilityksiä puuttui, kun ei ollut mitään tilitettävää, ja toisaalta on tilejä voitu manipuloida linnanvoutia varten, jotta ei tulisi sieltä päin vaikeuksia. Tilojen omistajakin ehti kaikessa tuoksinassa vaihtua Kustaasta Eerikiksi. Kun voudin omaisuus ei voi olla näkymättä uloskin päin, voisi hyvin kuvitella, että vouti vain on menettänyt senkin, minkä omisti ja sai sitten henkensä pitimiksi yhden maatilan rälssiksi. Kukaties tämä vouti Hans Olofssonin rälssitila sijaitsi kaukana Hälsinglandissa juuri sitä syystä, että siellä oli sukulainen nimismiehenä.

Kruununvouti tai nimismies saattoi tuohon aikaan vielä Ruotsinkin puolella olla ehkä kirkkoherran lisäksi ainoa, jolla oli muurattu savupiippu ja klasifönsteritkin. Luin ammoin Suur-Huittisten Historiasta, että kirkkoherraksi pitäjään Turusta hankkiutunut pappi joutui itse rakennuttamaan pappilaan savupiipun 1700-luvun alussa, mistä sitten joutui anelemaan kruunulta hyvitystä ja palkanlisää...

PH

[Leo Suomaa]

Yritän löytää tuon mainitsemani Sikeborgin artikkelin; se oli muistaakseni todellinen "jyräys"!


Pääsisikö tästä jäljille:

Den Alftanska släktkrönikan - av vilket värde?. Sikeborg, Urban, 1963- (recensent) Svenska. Ingår i: Släktforskarnas årsbok. - Stockholm : Sveriges släktforskarförbund, 1995-. - (Släkthistoriskt forum, 0280-3984). ; 1995, s. 253-260

S. 315-319: Om den Alftanska släktkrönikan / Olav Rundt, s. 319-331: Tål Alftanska krönikan en källkritisk granskning? / Urban Sikeborg. Replikskiftet följer på Urban Sikeborgs recension (i: Släktforskarnas årsbok, 1995) av Olav Rundts artikel "Släkten Alftans ursprung" (i: Genos, 1991).

[Benedictus]

Hans Ericsson, konung Erics Secreterare, hwars hustru war Drottningens Broders dotter, hwilken war Capitaine öfwer konungens Lif-Gardie. Denne Hans Ericsson blef sedan Lagman öfwer helsingland och Medelpad och blef af kongl. Maj:t bencficerad med några kongsgårdar, som woro i Helsingland och Alfta, och här i Finland på åtskilliga orter, nämligen Sundby, Ljusta och Gesterby, med de därunde Bönder.

Kronikan alussa kerrotaan Hans Erikssonin viroista ja mainitaan Helsingland ja Medelpad.
Seuravan on listausta kuninkaalta saaduista paikoista.

Pitäsikö juttu aloittaa hieman puhtaammalta pöydältä.

Unohdetaan Rundtit ja kumpanit, koska vaikuttaisi, että Malin ja Hans Olofssonille ei liene mitän tekoa Alftanusten kanssa.

Entä tuo nimi Alftanus?

Ruotsissa on paikka sillä nimellä, joka sattuu sopimaan Alueeseen, josta kronikka mainitsee Hesingland ja Medelpad.

Entäpä, jos alkuperäisessä Kronikassa ei ole tuota Alftaa vaan sen on joku jälkeenpäin pukannut mukaan, koska se passaa nimeen ja nimi siihen, joten tekijä on päätellyt että paikan pitää olla mukana.

Miksi Henrik Hansson ei ole Alftanus tai Alftan, eikä Roland Hanssonilla lioin ole tuota nimeä?
Miksi vain Erik Eriksson eli Ericus Erici pappi ja opettaja, Erik Hanssonin poika käytti nimeä, mikseivät serkkunsa tai setänsä?

Miksi erik Hanssonista ei ole mitään tietoa Alftan alueelta. Hän ei ollut bonde, eli hänestä pitäisi jossain olla maininta.

Onko Alftanus selkeästi Ericus Ericin oma, itse kehitety nimi, joka ei alkuunkaan liity Alftaan eikä Helsinglandiin vaan Ericus Ericin omaan elämään ja uraan eli opettajan toimeen.

Tuleeko Alftanus sana suoraan Alfa sanasta tai sen jostain latinalaisesta muodosta?