Stuut eli Stutaeus suku

[Mikko-]

Matti Laurinpoika Stuut eli Stutaeus oli Ilmajoen toinen kirkkoherra 1571-1597 ja maakauppias. Monessa tutkimuksessa mainitaan, ettei hänen sukujuuriaan tunneta, mutta ne saattaisivat olla Lounais-Suomessa, jossa Stuut-sukunimeä esiintyy ainankin muutamia kertoja 1500-luvulla. Nyt kuitekin olen lukenut yhden tutkimuksen, jonka mukaan hänen isänsä oli Laurentinus Mathie (Lauri Matinpoika Mulle). Tietääkö kukaan mistä tämä tieto on peräisin? Oliko Laurentinus esimerksiki pappi ja missäpäin Suomea hän vaikutti?

Mikko

[Jari Nykänen]

Epävarmaa tietoa minullakin, mutta jos tarkennusta niin kuulen mielelläni. Olisi vaimon isän isälinja.

Matti Laurinpoika Stuut Stuteus, s.1550 Lounais-Suomi, k.1597 Ilmajoki huovien pahoinpitelemänä, Ilmajoen kirkkoherra 1571-1597, maakauppias,

i Lauri Mathiaanpoika Stuut/Mulle s.n.1520 porras-Nyby
ii Mathias Johannes Johanneksenpoika Mulle, s.n.1500, kirkkoherra Tammela 1557-75
iii Johannes Olfinpoika Mulle, s.n.1460, kappalainen Köyliö 1512
iiii Olaf Mulle, s. 1420, k. 1508 Perniö, kirkkoherra Köyliö,Perniö -1508

[Jari Nykänen]

Jos olen oikein ymmärtänyt niin porras on Tammela ja tuo nyby olisi jossain Marttilan seudulla ehkä Tarvasjoen Juva-kylä ... eli lounais-suomessa sekin.

[Benedictus]

Häme osion Astrenius ketjussa on muistaakseni Pekka Hiltusen tekemä Tyrvään kirkkoherra Johannes Wegeliuksen esi-isä luettelo, jossa nämä Stuutit mainitaan. Johanneksen isoäiti lienee pohjalaisten tutkimusten mukaan Stuutin tytär.
Stuutin vaimon isänä mainitaan mahdollisena Euran sittemmin Hämeenkyrön khr Stuut, jolloin nimi kai tulisi vaimolta.
Stuut tarkoittaa mullia, eli ei liene mahdotonta, että olisivat sukulaisia keskenään.
Nämä tiedot otin huonosta muististani. Googlaamalla pitäisi löytyä useampikin tietolähde.

[Pauli]

Matti Laurinpoika Stuut Stuteus, s.1550 Lounais-Suomi, k.1597 Ilmajoki huovien pahoinpitelemänä, Ilmajoen kirkkoherra 1571-1597, maakauppias,

i Lauri Mathiaanpoika Stuut/Mulle s.n.1520 porras-Nyby
ii Mathias Johannes Johanneksenpoika Mulle, s.n.1500, kirkkoherra Tammela 1557-75
iii Johannes Olfinpoika Mulle, s.n.1460, kappalainen Köyliö 1512
iiii Olaf Mulle, s. 1420, k. 1508 Perniö, kirkkoherra Köyliö,Perniö -1508



Saman Tammelan kappalaisena 1592-1637 toimineen Lauri Matiaanpoika Stutaeuksen poikana mainitaan joissain tutkimuksissa (http://www.paltta.fi/suku/paltta/paltta-ia2.htm) myös se Matias Laurinpoika, joka liittyy Tammelinus-sukuun. Tuskinpa molemmat Matiakset voivat saman Laurin poikia olla, joten jompikumpi sukujohdoista on mitä ilmeisimmin väärä.

[Jari Latva-Rasku]

Matti Laurinpoika Stutaeuksen poika Joakim Stutaeus oli Turun tuomiorovasti ja hän johti tuomiokapitulia piispan sijaisena jonkin aikaa. Joakim opiskeli sitä ennen muutamassa keski-eurooppalaisessa yliopistossa ja häntä voidaan pitää aikanaan yhtenä oppineimmista papeista. Vaikka Joakimin isä oli myöhemmin tarkastellen ollut oikealla puolella Nuijasodassa, Joakimin ura vaikuttaa melkoiselta maalaispapin pojaksi.

Suomessa on ollut jo varhain pappissuvut Härkä ja Härkäpää. Joakim Stutaeus käytti sinetissään kokonaista härkää.

Joakim Stutaeuksen samannimisen pojan kohdalla lukee ylioppilasmatrikkelissa seuraavaa:

Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt);

Eli Jacob DeLagardie oli ostanut Joakim Stutaeus vanhemman leskeltä rälssimaata Raisiossa. Toisesta viittauksesta käy ilmi, että tämän lesken nimi on Elin, eli Joakim Stutaeuksessa näyttäisi olleen kolmaskin vaimo kahden yleisesti tunnetun lisäksi. On vaikea sanoa, onko aatelismaa myyty, koska Stutaeus ei ole ollut aatelinen.

Matti Stutaeuksen toinen poika, eli hänen kaimansa oli keskikokoisen ilmajokelaisen maatilan isäntä. Matti Matinpoika Lahdella oli pappispoika Eskil Stutaeus, joka ajoi etujaan tavallista pontevammin ja esiintyi usein käräjillä.

Eskil Stutaeuksen kohdalla on ylioppilasmatrikkelissa seuraava maininta:

Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 26.–27.9.1667 f. 1101v (Förekom H: Eskill Studeus, Caplan uthi Ilmoilla Sochen och giorde inspråk på ett Hemman i Watziais der Jören Jacobsonn åboor, Huilket hemman hans Sal: Moder broder M:r Jochim Kyrkiosien i Åbo skall kiöpt haffua, Så emedhan bondhenn, nu icke ähr tillstädes, eij heller stämbdh. Altså Opskiuthis sackenn till näste tingh).

Eli Eskil Stutaeus vaati itselleen Ikaalisista, jonka hänen äitinsä (isänsä?) veli oli aikoinaan ostanut.

Hämeenkyrön pappilassa mainitaan Mårten Friisin jälkeen vuosina 1549-60 Gregorius Michelsson Stut, joka etunimensä puolesta sopisi Matti Stutaeuksen vaimon puolisoksi.

Olisikohan paljon todennäköisempää, että Matti Stuut voisi olla papin tyttären kanssa avioitunut talonpoika Hämeestä tai sitten hän olisi peräisin suvuista Härkä tai Härkäpää, kuin olisi Mulle?

[Jari Nykänen]

Hämeenkyrön pappilassa mainitaan Mårten Friisin jälkeen vuosina 1549-60 Gregorius Michelsson Stut, joka etunimensä puolesta sopisi Matti Stutaeuksen vaimon puolisoksi.



Tarkoitatko isäksi, Sofia Grelsintytär Stuteus, s.n.1560 ... Silloin tuo kyllä sopisi vaimon puolelta tulleeksi nimeksi ... Mutta missä vaiheessa Matti Laurinpoika (Ilmajoen kirkkoherra 1571-97) otti käyttöön nimen Stuut, jos oli käytössä 1571, niin Sofia olisi vasta vähän toisella kymmenellä.

Tuo Eskil oli myös Lahden tilan isäntä, täytyy vain toivoa ettei vaimo ole perinyt tuota riidanhaluisuutta :D: (vaimon iiiiiiiiiiii )

[Jari Latva-Rasku]

Niinpä niin, tarkoitin tietenkin, että sopisi puolison isäksi... Tarkoituksena oli lähinnä osoittaa, että vaihtoehtoja on Mullen lisäksi melko monta. Herkepaeus-suvussa oli myös käytössä Lars-nimi.

Jos Matti Stutaeus oli Ilmajoen kirkkoherra vuonna 1571, hän olisi syntynyt noin vuoden 1540 paikkeilla, eli on voinut olla naimisissa aikaisemminkin. Matti Stutaeukselta jäi pieniä lapsia, kun hänet tapettiin Nuijasodan yhteydessä. Siihen aikaan Matti oli lähestymässä vähintäänkin 60 vuoden ikää.

Joakim Stutaeuksen leski oli kauppaamassa Keitilän ainakin osaa. Siinä on mielenkiintoista, että Isonkyrön kirkkoherra ennen Stutaeusta Ilmajoella oli Jaakko Geet eli Keitilän sukua.

[Antti Järvenpää]

Kaarinan pitäjän historiassa II on mainita, että Brinkkalan omistaja kreivitär Anna Maria Kruusin kirjeessä kuninkaalle oli liite, jonka mukaan vaimo Kirsti Brinkkalasta oli perinyt Lapinloto-nimisen saaren, jonka muinainen Hämeenkyrön kirkkoherra Gregers Stuth oli pantannut Turkulaiselle Henrik Myllärille 10 taalarista. Kirsti taas oli Myllärin perijä ja kreivitär edelleen tämän perijä.

Hellemaan Pekka kaivoi tuon alkuperäisen dokumentin joskus esille, ja kun katsoimme sitä joukolla lävitse, huomasimme, että Kaarinan historian kirjoittajat ovat tehneet hätäisen tulkinnan, sillä Lapinlotho oli vain panttina mainitulla turkulaisella porvarilla. Oikeasti Brikkalan Kirsti lunasti mainitun pantatun luodon porvari Mylläriltä Greger Stuutin lähimpänä perijänä, ja tätä kautta se sitten päätyi kreivittärelle.

Tämä dokumentti on sitten jäänyt vaivaamaan mieltä johonkin takaraivoon, ja kun nyt tästä Stuut suvusta on puhetta samoin kuin mainitusta Hämeenkyrön kirkkoherrasta, niin kenties jollakin voisi olla jotakin valaisevaa tietoa tähän kysymykseen. Joka tapauksessa tuo kreivitären kirje kertoo, että kirkkoherralla ei tainnut olla eloon jääneitä perillisiä.

[Antti Järvenpää]

Joka tapauksessa tuo kreivitären kirje kertoo, että kirkkoherralla ei tainnut olla eloon jääneitä perillisiä.

Tarkoitan siis rintaperillisiä. Tämä Brinkkalan Kirsti oli sitten lähin perillinen jostakin etäämpää, mutta en ole koskaan selvittänyt mitä kautta ja miten.

[jjj]

Matti Mullo s. noin 1520 ilmestyy talolliseksi Vähäänkyröön. Muutaman sukupolven aikana jälkeläisistä monet ovat kirkonmiehiä. Muun muassa:
Matias Mullander Vähänkyrön kappalainen 1654-1683
Martti Matiaksenpoika Mullander Kauhavan kappalainen
Henrik Mullovius Vähäkyrön kappalaisena 1651-54
Jaakko Henrikinpoika Mullovius Vähänkyrön kappalainen1694-1717
Matin jälkeläisten joukossa oli Laureja, Olaveja. Matti itse sopisi Lauri Matinpoika Mullen veljeksi, eikö totta?

[Pekka Hellemaa]

Kaarinan pitäjän historiassa II on mainita, että Brinkkalan omistaja kreivitär Anna Maria Kruusin kirjeessä kuninkaalle oli liite, jonka mukaan vaimo Kirsti Brinkkalasta oli perinyt Lapinloto-nimisen saaren, jonka muinainen Hämeenkyrön kirkkoherra Gregers Stuth oli pantannut Turkulaiselle Henrik Myllärille 10 taalarista. Kirsti taas oli Myllärin perijä ja kreivitär edelleen tämän perijä.

Hellemaan Pekka kaivoi tuon alkuperäisen dokumentin joskus esille, ja kun katsoimme sitä joukolla lävitse, huomasimme, että Kaarinan historian kirjoittajat ovat tehneet hätäisen tulkinnan, sillä Lapinlotho oli vain panttina mainitulla turkulaisella porvarilla. Oikeasti Brikkalan Kirsti lunasti mainitun pantatun luodon porvari Mylläriltä Greger Stuutin lähimpänä perijänä, ja tätä kautta se sitten päätyi kreivittärelle.

Tämä dokumentti on sitten jäänyt vaivaamaan mieltä johonkin takaraivoon, ja kun nyt tästä Stuut suvusta on puhetta samoin kuin mainitusta Hämeenkyrön kirkkoherrasta, niin kenties jollakin voisi olla jotakin valaisevaa tietoa tähän kysymykseen. Joka tapauksessa tuo kreivitären kirje kertoo, että kirkkoherralla ei tainnut olla eloon jääneitä perillisiä.

Dokumenttia ihmeteltyämme jäin itse lopulta siihen käsitykseen, ettei Kirsti-rouva ollut välttämättä mitään sukua kirkkoherra Stuutille. Kun hän lunasti Lapinluodon Henrik Mylläriltä, ei oikeudessa ollut läsnä yhtäkään perijää eikä valkojaa. Lunastusoikeus perustui rakennuskaaren 26 kappaleeseen eli siihen, että kyseinen luoto sijaitsi salmessa lähimpänä hänen omistamiaan Brinkkalan maita.

[Benedictus]

Henrik Myllar taitaa kuulua Stut perheeseen!

Margareta Henriksdr Myllar puoliso Jacobus Petri Finno Turun koulun rehtori

Poika Henrik Jacobi Finno puoliso Valburg Henriksdr

Georgius Michaelis Stut Hämeenkyrö 1549-1560

Henricus Olai Hämeenkyrö 1561-1610

Henricus Jacobi Finno Hämeenkyrö 1621-1651

Olisiko Valburg Georgiuksen tyttärentytär?Koska tapana oli naida edeltäjän vaimo tai tytär.

Margaretan 2 puoliso Gregorius Mattsson Teit, rälssimiehenpoika Pernajasta

Margaretan sisko Valburg

1.puoliso Hans Skotte, Juhana-herttuan kamaripalvelija
2.Lars Michelsson, Turun linnanvouti.
3.Per Rassmusson Brun, kuninkaan sihteeri

Sisko Elisabeth
puoliso Michel Eriksson Krank

Voisiko Brinkkalan rouva ja vaimo Kirstin liittyä noihin perheisiin.

[Antti Järvenpää]

Kuten edeltä jo kävi esille, niin sen paremmin Stuth kuin Brikkalan Kaarina ei ollut sukua porvari Myllärille, ja lisäksi Hämeenkyrön khra Gregorius Stuthilla ei tuntunut olevan rintaperillisiä, jotka olisivat olleet tuon Lapinlothon perään Gregoriuksen kuoltua.

Näin siis siitä riippumatta, perustuiko Brinkkalan Kirstin lunastus sukuoikeuteen tai rakennuskaareen.

Tästä voisi sitten päätellä, että on varsin epätodennäköistä, että Gregoriuksella olisi ollut perillisiä tai ainakin, jos niin olettaa, pitäisi sille löytyä yksikäsitteinen lähde.

[KariKK]

Kuten edeltä jo kävi esille, niin sen paremmin Stuth kuin Brikkalan Kaarina ei ollut sukua porvari Myllärille, ja lisäksi Hämeenkyrön khra Gregorius Stuthilla ei tuntunut olevan rintaperillisiä, jotka olisivat olleet tuon Lapinlothon perään Gregoriuksen kuoltua.

Näin siis siitä riippumatta, perustuiko Brinkkalan Kirstin lunastus sukuoikeuteen tai rakennuskaareen.

Tästä voisi sitten päätellä, että on varsin epätodennäköistä, että Gregoriuksella olisi ollut perillisiä tai ainakin, jos niin olettaa, pitäisi sille löytyä yksikäsitteinen lähde.

Tuntematta asiakirjan sisältöä, voi tietyillä oletuksilla tulla siihen tulokseen, että e.m. päättely ei välttämättä aukottomasti sulje pois sitä mahdollisuutta, että Gregorius Michaelis Stuthilla olisi ollut rintaperillinen.
Nimittäin hän on voinut olla naimisissa useammin kuin kerran. Ja jos hän on pantannut kyseisen luodon vaimonsa puolesta. Vaimon, jonka kanssa mahdollisesti saadut lapset ovat kuolleet ennen äitiään. Silloin kyseinen luoto on palautunut vaimon sukulaisille eikä olisi jäänyt Gregoriukselle.
Sofia voisi olla sitten toisesta avioliitosta. Mutta tämäkin on hypoteesi, niinkuin muutkin tässä keskusteluketjussa esitetyt arvelut.

Arkistolaitoksen nettisivuilta Aineistoista löytyy prof. Seppo Suvannon Satakunnan henkilötiedosto. Sieltä selviää Eurajoen tiedostosta sivulta 1892, että Gregorius Michaelis Stuth on saanut 6.6.1537 nimityksen Eurajoen kirkkoherraksi, Siirtynyt sitten 1550 Hämeenkyröön. Joka tapauksessa Sofia Gregoriuksentytär sopisi ajoituksen puolesta tämän Eurajoen ja Hämeenkyrön kirkkoherran tyttäreksi.

Matti Laurinpojan vaimon Sofian syntymäajaksi joku tässä ketjussa esitti n. vuotta 1560. En tiedä mihin se perustuu, mutta yhtä hyvin hän voinut syntyä jo ennen vuotta 1545. Matti Laurinpoika taas lienee syntynyt jo ennen vuotta 1540. Jaakko Sarvelan mukaan Ilmajoen Lahden isäntänä oli peräkkäin kolme Matti Laurinpojan poikaa. Erkki vuosina 1581-1593. Erkin on varmaan täytynyt syntyä jo vuoden 1560 paikkeilla.
Tämä taas antaa aiheen ajatella, että ehkä Sofia oli Matin toinen puoliso, mutta sekään ei ratkea näistä tiedoista varmuudella.
Siis hypoteesit jäävät edelleen vahvistamatta suuntaan tai toiseen.

[Jari Latva-Rasku]

Mielestäni oli mielenkiintoista, että Matti Stutaeuksen pojanpoika Eskil Stutaeus kävi koulua Västeråsissa.

Samaan aikaan Eskilin kanssa Västeråsissa oli Suomen myöhempi piispa Johan Gezelius vanhempi, joka laittomasti järjesti ensimmäisen Wegelius-sukuisen papin Johan Wegeliuksen viralta pietismistä syytettynä. Vaikka Johan Wegelius sai tuomion kumottua valittamalla kuninkaalle, Johan Gezelius nuorempi oli ilmeisesti hyvissä väleissä Wegeliuksen kanssa.

Toinen havainto on, että Ruotsissa vaikutti pappeja, jotka käyttivät Stuthaeus-nimeä.

sl. 1642 Zachris Stuthaeus Zacharias Petri, Nericius 288 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=288). Vht: Kilin kirkkoherra Petter Stuthaeus (Petrus Laurentii, † 1637) ja Sara Persdotter tämän 1. avioliitossa. Strängnäsin lukion oppilas 1.1636 Zacharias Petri.

[Benedictus]

Hämeenkyrön papit ovat olleet aika höveleitä lahjoittelemaan maallistaan eteenpäin.
Kirkkoherra Mårten Friis antoi 1546 kuninkas Kustaalle lahjana omistamansa Danskilan tilan Maskusta.Lahjoitusta oli vahvistamassa Turun piispa sekä joukko Suomen mahtavimpia aatelismiehiä.
Kyrön kirkkoherra (siis Hämeenkyrö on alkuperäinen Kyrö) Gregorius Stut testamenttasi puolestaan Juhana-Herttualle 2 kultarahaa, 3 taleria hopeaa ja hevosen.
Seuraavana oleva Henricus Olai omisti 60 nautayksikköä karjaa, kun tavallinen talo omisti keskimäärin 12.

Kysymys tuleekin mieleeni: Jos tiedetään Gregoriuksen testamentin osa, niin onko siinä mainittu lapset, koska sillä asia ratkeaisi.
Eli löytyykö kyseinen testamentti jostain?
Vai onko tieto Juhanan lahjasta muista lähteistä?

Tiedot Hämeenkyrön historiasta.

[Jaakontytär]

Varmistelen vähän täällä, kun löytyi valmis ketju aiheesta...


Matti Stutaeuksen toinen poika, eli hänen kaimansa oli keskikokoisen ilmajokelaisen maatilan isäntä. Matti Matinpoika Lahdella oli pappispoika Eskil Stutaeus, joka ajoi etujaan tavallista pontevammin ja esiintyi usein käräjillä.


Pitääkö paikkansa, että Eskilillä oli mm. poika Jaakko, jolla oli mm. tytär Liisa? Olen yrittänyt löytää Liisa Jaakontytär Lahden esivanhemmista jotakin luotettavampaa lähdettä kuin "nettisukupuut", jotakin joku varmistaisi tai kumoaisi yhteyden Stutaeuksiin. Sellaista ei ole löytynyt, kun esim. Biografiakeskuksen paimenmuistossa tai Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelissa ei kummassakaan listata pappismiesten jälkeläisiä (paitsi milloin hekin olivat pappeja). Em. Jaakon ja Liisan sisarukset ovat yhtälailla arvausten varassa.

Siis ollako vai eikö olla? :)

[Jari Latva-Rasku]

Varmistelen vähän täällä, kun löytyi valmis ketju aiheesta...

Pitääkö paikkansa, että Eskilillä oli mm. poika Jaakko, jolla oli mm. tytär Liisa? Olen yrittänyt löytää Liisa Jaakontytär Lahden esivanhemmista jotakin luotettavampaa lähdettä kuin "nettisukupuut", jotakin joku varmistaisi tai kumoaisi yhteyden Stutaeuksiin. Sellaista ei ole löytynyt, kun esim. Biografiakeskuksen paimenmuistossa tai Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelissa ei kummassakaan listata pappismiesten jälkeläisiä (paitsi milloin hekin olivat pappeja). Em. Jaakon ja Liisan sisarukset ovat yhtälailla arvausten varassa.

Siis ollako vai eikö olla? :)

Eskil Stutaeuksella oli poika Jaakko, joka oli Ilmajoen Lahdenkylän Lahden isäntä. Jaakon puoliso oli Johanna Antintytär Kauhajoen Panulasta. Lahden suvusta on julkaistu parikin artikkelia Eteläpohjalaiset Juuret-julkaisussa. Jossain on väitetty, että Liisa Jaakontytär Lahti olisi ollut Alavuden Putulan emäntä.

[Jaakontytär]

Kiitos vastauksesta. Täytyy katsoa onko minulla kyseiset lehdet vai ovatko artikkelit puuttuvissa numeroissa - niitä voisi käyttää uskottavampana lähteenä kuin nettisukupuita. Juuri Putulan kautta olenkin Liisaan päätynyt. Toistaiseksi voidaan siis ilmeisesti olettaa, ellei päinvastaisesta löydy todisteita, että Putulan emäntä oli Lahden ja sitä kautta Stutaeuksen sukua.

[Kimmo Kemppainen]

Eivät asiat missään tapauksessa niin toimi, että väite on totta kunnes se osoitetaan vääräksi. Todistustaakka on aina ensisijaisesti väitteen esittäjällä.

Itse en tiedä muuta kuin sen, että mitään yhteyttä Putulasta Lahteen ei ole koskaan tullut vastaan. Tämäkään ei tietenkään todista väitettä vääräksi.
Kimmo Kemppainen

Toistaiseksi voidaan siis ilmeisesti olettaa, ellei päinvastaisesta löydy todisteita, että Putulan emäntä oli Lahden ja sitä kautta Stutaeuksen sukua.

[Jaakontytär]

Kiitos kommentista. Tulkitsin ehkä liian optimistisesti Jari Latva-Raskun postin tueksi oletetulle sukujuonnolle. Ilmeisesti nettisukupuissa usein esiintyvä polveutuminen Stutaeuksista on useimmilla tekijöillä vaan kopioitunut puusta toiseen, koska lähteitä ei tahdo niissä löytyä. Pyrin välttämään tällaista kopiointia, mutta alkulähteiden etsiminen ja lukeminen tuottaa hankaluuksia, kun 1600-luvun käsiala ei ole hallussa (ei toistaiseksi ole tilaisuutta mennä kurssillekaan) eikä arkistoon niin vaan pääse.

Nyt kiinnostaisi tietysti tietää, millä perusteella tämä oletus Putulan emännän yhteydestä Lahteen on alunperin tehty. Ehkä vastaus piilee niissä mainituissa Eteläpohjalaiset Juuret -lehden artikkeleissa. Kaikki kommentit aiheesta ovat tietysti tervetulleita, jos joku tietävä haluaisi täällä valaista asiaa. Jätän toistaiseksi Liisa Jaakontyttären sukupuuhuni ilman vanhempia.

[Kimmo Kemppainen]

Mitä viimeaikaisiin Stutaeus-tutkimuksiin muilta osin tulee, niin yhden varman siskon olen AEschillus Stutaeukselle löytänyt, mutta tämän siskon mahdollisesta avioliitosta ja lapsista ei ole tietoja.
Kimmo Kemppainen

[Benedictus]

Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 26.–27.9.1667 f. 1101v (Förekom H: Eskill Studeus, Caplan uthi Ilmoilla Sochen och giorde inspråk på ett Hemman i Watziais der Jören Jacobsonn åboor, Huilket hemman hans Sal: Moder broder M:r Jochim Kyrkiosien i Åbo skall kiöpt haffua, Så emedhan bondhenn, nu icke ähr tillstädes, eij heller stämbdh. Altså Opskiuthis sackenn till näste tingh).

Yllä mainitaan selvästi,että äidin veli oli Joachim Kyrkiosien i Åbo.

Ilmajoen käräjät 10.8.1644 f. 281 (Företrädde her Eskill U1218 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U1218) Caplaan här sammastädz och inladhe Joachimi Joachimi Stutæj Underskrifuen skrifft de Dato 27 Aprilis A:o 1641 af innehåldh det hans Sal: Fadher hafuer låffuat sijn andeell af Lachtis hemman åt her Eskill)

(Sacellanus wälärdhe H:r Æschillus Stutæus, Företrädde, och inladhe Fordom Lagl:s Jacob Hanssons Nicarlj, Herredz bewiss Dat: Ilmåla den 10 Aug: 1644 För mälandhe det bem:te H:r Æschillus då Haf:r upwist Joachjm Joachjmj 125 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125) witnes skrifft af den 27 Aprilis 1641, wthj Huilcken skrifft Förmäless dett Joachimj Fader Sal: M: Joachimus Stutæus Som war H:r Æschillj Fader broder, haf:r tillsagdt Lofwat och gifwit Herr Æschillo Sijn Andel j Lachtis Hemman, till det Som H:r Æschillj Fader Mattz Mattzson Huilcken på Lachtiss Hemman då boddhe,

Yllä on aika kinkkinen juttu.

Eskil Stutaeus kertoo Ikaalisissa 1667,e ttä Joachim Stutaeus on hänen äitinsä veli.

Ilmajoen käräjillä 1641 Eskill Stutaeus keroo, että Joachim Stuaeus on hänen isänsä veli.

Miten tuo pitäisi tulkita, jos kumpikin väittämä on totta?

Ainoa selitys mielestäni on, että Mathias Laurentii Ilmajoen kirkkoherra oli ollut jo aiemmin naimissa 1. tuntemattoman naisen kanssa, josta aviosta oli poika Mathias Matsson Lahden isäntä, Eskilin isä.

Joachim Stutaeuksen äiti oli Sofia Grelsdotter, jonka on täytynyt olla aiemmin myös naimisissa, josta liitosta on tuo Matts Mattsonin vaimo, Eskilin äiti.

Sofia on siis tullut Mathias Laurentiin kakkos vaimoksi leskenä, ja tytär on naitettu puolison pojalle.

Mielestäni asian varmistaa myös se, että Mats Matssonin poika Eskill käytti Stutaeus nimeä, joka tuleekin äidin kautta ei isän Mats Mattsonin kautta.

Onkohan Mathias Laurentii oikeasti käyttänyt Stuut tai Stutaeus nimeä?

Tiedetäänkö tuo Mats Mattsonin vaimon nimi?

[KariKK]

Yllä on aika kinkkinen juttu.

Eskil Stutaeus kertoo Ikaalisissa 1667,e ttä Joachim Stutaeus on hänen äitinsä veli.

Ilmajoen käräjillä 1641 Eskill Stutaeus keroo, että Joachim Stuaeus on hänen isänsä veli.

Miten tuo pitäisi tulkita, jos kumpikin väittämä on totta?

Ainoa selitys mielestäni on, että Mathias Laurentii Ilmajoen kirkkoherra oli ollut jo aiemmin naimissa 1. tuntemattoman naisen kanssa, josta aviosta oli poika Mathias Matsson Lahden isäntä, Eskilin isä.

Joachim Stutaeuksen äiti oli Sofia Grelsdotter, jonka on täytynyt olla aiemmin myös naimisissa, josta liitosta on tuo Matts Mattsonin vaimo, Eskilin äiti.

Sofia on siis tullut Mathias Laurentiin kakkos vaimoksi leskenä, ja tytär on naitettu puolison pojalle.

Mielestäni asian varmistaa myös se, että Mats Matssonin poika Eskill käytti Stutaeus nimeä, joka tuleekin äidin kautta ei isän Mats Mattsonin kautta.

Onkohan Mathias Laurentii oikeasti käyttänyt Stuut tai Stutaeus nimeä?

Tiedetäänkö tuo Mats Mattsonin vaimon nimi?

Tässä on nyt hyvä selitys, jossa ei ole ilmeisiä ristiriitoja.
Kaikissa muissa eteen tulleissa on ollut jotakin, esimerkiksi Mathias Laurentin iän suhteen, yleensä se on arvioitu liian alhaiseksi.
Omia tutkimustuloksia ei ole, mutta toin jo huhtikuussa 2009 tässä ketjussa esiin Jaakko Sarvelan laatiman Ilmajoen talonhaltijaluettelon tiedot Lahden talosta. Luettelo on julkaistu Niilo Liakan Ilmajoen pitäjän näköispainoksessa 1986. Lainaan Sarvelan tekstiä: Lahden talon omistajaksi maakirjan mukaan tuli 1580 kirkkoherra Matti Laurinpoika Stuut. Kymmenysluettelossa häntä itseään ei tosin mainita isäntänä, mutta seuraavat kolme isäntää lienevät kaikki olleet hänen poikiaan.
Erkki Matinpoika 1581-1593
Antti Matinpoika 1594-1603
Kirkkoherran leski Sofia Gregoriuksentytär isännöi 1604-1607.
Emännän p. Matti Matinpoika 1608-1637.

Matti Matinpojan vaimon nimeä ei mainita, eikä sitä tietääkseni ole kukaan
Sarvelan tutkimusten jälkeenkään löytänyt.

Mutta kun Erkki Matinpoika oli isäntänä jo 1581, hän on todennäköisesti syntynyt jo ennen vuotta 1560, joten Matti Laurinpoika on syntynyt todennäköisesti 1535 tai aiemmin. Matti Matinpoika saattaa sitten olla nuorin ensimmäisen avioliiton lapsista. Kun on sellainenkin tieto, että Sofialla oli lapsia, jotka olivat pieniä vielä nuijasodan jälkeen, niin Matias Laurentin vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero näyttää liian suurelta, että kaikilla lapsilla olisi sama äiti. Sofia saattoi olla parikymmentäkin vuotta nuorempi kuin Matti Laurinpoika.
Luonnollisin selitys Stuut-nimelle onkin se, että se on Sofian puolelta saatu nimi. Nyt vain etsimään, milloin se ensimmäisen kerran näkyy Matti Laurinpojalla.
Tuo kuvio, että leskien avioituessa saattoi myös heidän lapsistaan syntyä aviopari, on aika usein nähty. Taitaa moni sukutaulu nyt vaatia korjauksia. Oli tässä kuitenkin yksi ristiriita, Sarvelan mukaan Matti Matinpoika oli emännän poika. Mutta onko se pitävä tieto?
Ehkä tämäkin vielä selviää.

Olipa hyvä oivallus. Onnittelen!

T. KariKK

[KariKK]

Jatkan vielä pohdintaa.

Jaakko Sarvelan Lahden talonhaltijaluettelon tiedot ovat ristiriidassa sen kanssa, että Matti Matinpoika voisi olla Matti Laurinpojan ja Sofian yhteinen lapsi ja samalla voisi toteutua sekin ehto, että Joachim oli Eskilin isän sekä äidin veli, tai tarkemmin velipuoli. Koska tässä tapauksessa Matti Matinpojan puoliso ei voisi olla kummankan hänen vanhempansa biologinen lapsi. Silloin pitäisi mahdolliset edellisten liittojen lapsipuoletkin lukea veljiksi tai sisariksi.

Mutta jos Matti Matinpoika Lahti oli Matti Laurinpojan ensimmäisestä liitosta ja Matti Matinpojan vaimo Sofia Gregoriuksentyttären tytär Sofian ensimmäisestä liitosta ja Joachim oli Matti Laurinpojan ja Sofian poika, niin silloin Joachim oli Eskil Matinpojan sekä isän, etä äidin velipuoli. Tai jos Sarvelan toteamus tulkitaan niin, että Matti Matinpoika olikin Sofian ja jonkun muun Matin, kuin Matti Laurinpojan poika ja Matti Matinpojan vaimo oli Matti Laurinpojan tytär hänen ensimmäisestä avioliitostaan, niin silloinkin Joachimin ollessa Matti Laurinpojan ja Sofian poika, pitää Eskilin toteamus paikkansa, että Joachim oli sekä hänen isänsä, että äitinsä velipuoli. Nämäkin ovat kuitenkin ristiriidassa Sarvelan luettelon tietojen kanssa.
Alkaa tuntua siltä, että Sofia ei ollut Matti Matinpojan äiti vaan äitipuoi, mutta tämä on nyt arvaus. Tarkemmat ikätiedot voisivat ratkaista aika paljon.
Selvitettävää riittää.

T. KariKK

[Benedictus]

Täytyy myöntää, että tuossa hankkii kylllä pasmat seota. Parhaiten sen saa ajatuskeksi piirtämällä nimet paperille ja liittämällä toisiinsa kuvioksi.

Ajattelisin, että Matts Mattson on Mathias Laurentiin ensimmäisen vaimon poikia.

Joachim Mathiae Stutaeus taasen toisen vaimon Sofia Grelsdotterin ja Mathias Laurentiin yhteinen poika, jos Sofialla on nuijasodan aikaan ollut nuoria lapsia, niin ikäkin sopii hyvin.

Koska Eskill Matsson Stutaeus perää Hämeenkyrössä äitinsä veljen Joachimin ostamaa maatilaa, niin vaikuttaa vahvasti, että äiti oli Sofia Grelsdotterin edellisestä aviosta ja siis Joachimin veli.

Jos tasen Matts Mattsson olisi ollut Mathias Laurentiin edellisen avion vaimon poika, niin tuskin tuolloin olisi käräjillä korostettu, että Joachim oli Eskill Stutaeuksen isän veli, van olisi myös korostettu että oli äidin veli.

Harmi ettei tuota Matts Mattsonin vaimon nimeä tiedetä. Minulla on idea kuka tuo khr Mathias Laurentii saattaisi olla, joten nimi auttaisi asiaa.

[Jari Latva-Rasku]

Täytyy myöntää, että tuossa hankkii kylllä pasmat seota. Parhaiten sen saa ajatuskeksi piirtämällä nimet paperille ja liittämällä toisiinsa kuvioksi.

Ajattelisin, että Matts Mattson on Mathias Laurentiin ensimmäisen vaimon poikia.

Joachim Mathiae Stutaeus taasen toisen vaimon Sofia Grelsdotterin ja Mathias Laurentiin yhteinen poika, jos Sofialla on nuijasodan aikaan ollut nuoria lapsia, niin ikäkin sopii hyvin.

Koska Eskill Matsson Stutaeus perää Hämeenkyrössä äitinsä veljen Joachimin ostamaa maatilaa, niin vaikuttaa vahvasti, että äiti oli Sofia Grelsdotterin edellisestä aviosta ja siis Joachimin veli.

Jos tasen Matts Mattsson olisi ollut Mathias Laurentiin edellisen avion vaimon poika, niin tuskin tuolloin olisi käräjillä korostettu, että Joachim oli Eskill Stutaeuksen isän veli, van olisi myös korostettu että oli äidin veli.

Harmi ettei tuota Matts Mattsonin vaimon nimeä tiedetä. Minulla on idea kuka tuo khr Mathias Laurentii saattaisi olla, joten nimi auttaisi asiaa.

Joachim Mathiae Stutaeuksen 1. puolison on väitetty olleen Matthias Laurentii Stutaeusta edeltäneen Ilmajoen pitkäaikaisen kirkkoherran Petrus Ericin leski Anna Eriksdotter "Sursill". Ymmärrän hyvin rakkauden ja sosiaalisen vastuuntunnon merkityksen, mutta miksi Joachim olisi avioitunut kumpaakin jalkaansa ontuneen itseään ehkä vähintään 20 vuotta vanhemman lesken kanssa? Joachim oli lisäksi vuodesta 1595 lähtien Uppsalassa ja keskieurooppalaisissa yliopistoissa, kunnes palasi Turun katedraalikoulun teologian lehtoriksi vuonna 1605. Olisiko stipendien turvin opiskellut pitänyt puolisoa ruokittavanaan? Olisiko mahdollista, että Anna Eriksdotter olisi ollut esimerkiksi Joachimin taloudenhoitaja, jonka omaiseksi Joachim oli merkitty? Mistähän käsitys Joachimin ja Anna Eriksdotterin avioliitosta on syntynyt? Tästä tietenkin tulee mieleen, että Matthiaas Laurentii Stutaeuksen 1. puoliso voisi olla lmajoen pitkäaikaisen kirkkoherran Petrus Ericin tytär.

[KariKK]

Ajattelisin, että Matts Mattson on Mathias Laurentiin ensimmäisen vaimon poikia.

Harmi ettei tuota Matts Mattsonin vaimon nimeä tiedetä. Minulla on idea kuka tuo khr Mathias Laurentii saattaisi olla, joten nimi auttaisi asiaa.

Eikö kannattaisi tuoda hypoteesi esiin, vaikka perustelut eivät olisi vielä kovin vahvat. Muuten joku muu sen tekee. Nyt jo johdattelusi tuovat mieleen ainakin yhden suvun hyväksi ehdokkaaksi Mathias Laurentin sukutaustaksi. Mutta kun ei ole esittää erityisiä perusteita, jään odottelemaan.

Minustakin näyttää aika selvältä, että Matti Matinpoika on Mathias Laurentin ensimmäisestä avioliitosta. Tosin nyt täytyy vähän aikaistaa arviota hänen syntymäajastaan.

T. KariKK

[Jari Latva-Rasku]

Eikö kannattaisi tuoda hypoteesi esiin, vaikka perustelut eivät olisi vielä kovin vahvat. Muuten joku muu sen tekee. Nyt jo johdattelusi tuovat mieleen ainakin yhden suvun hyväksi ehdokkaaksi Mathias Laurentin sukutaustaksi. Mutta kun ei ole esittää erityisiä perusteita, jään odottelemaan.

Minustakin näyttää aika selvältä, että Matti Matinpoika on Mathias Laurentin ensimmäisestä avioliitosta. Tosin nyt täytyy vähän aikaistaa arviota hänen syntymäajastaan.

T. KariKK

Sukunimi ei aikoinaan ollut kovin kestävä peruste sukulaisuudelle. Näin ollen on aivan yhtä mahdollista, että Joachim Matthiae olisi Matthias Laurentiin ensimmäisestä ja Matti Matinpoika Lahti toisesta avioliitosta. Jos esimerkiksi oletettaisiin, että Matthias Laurentiin ensimmäinen puoliso olisi Ilmajoen pitkäaikaisen kirkkoherran Petrus Ericin tytär, voisi Matti Matinpojan puoliso olla isänsä puolison nuorempi sisko, tai oikeastaan ehkä siskopuoli. Silloin Joachim Matthiae olisi Eskill Matthiaen enopuoli, eli ehto "moder broder" täyttyisi.

En osaa vastata, onko Matthias Laurentiita koskaan kutsuttu Stutaeukseksi tai Stuutiksi. Biografiakeskuksen elämänkerrassa häntä referoidaan: ”Matth. Lau. pastor Ilmolensis”; “Matthias Laurentii Ilmoilasa”, ”Her Mattz Laurenti Pastor”, ”Her Mattz i Ilmola” ja ”Sophia Grelsdotter framlednne Här Mattz Kirckieheerde I Ilmola Sochnn–”, eli ei miksikään härän tai mullin tapaiseksi. On hyvinkin mahdollista, että nimi Stuut on peräisin jommalta tai kummalta puolisolta myös pojalle ja pojan pojalle, joista toinen olisi perinyt sen suvustaan ja toinen sukusosiaalisesta viiteympäristöstään.

Jos Pietarsaaren kirkkoherra Ericus Johannis Tenalensis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2459) ja Magdalena Eriksdotter Sursill olisivat epäilyksistäni huolimatta Joachim Matthiaen puolison Annan vanhemmat, kytköksiä heihin voisi olla enemmänkin.

[KariKK]

Sukunimi ei aikoinaan ollut kovin kestävä peruste sukulaisuudelle. Näin ollen on aivan yhtä mahdollista, että Joachim Matthiae olisi Matthias Laurentiin ensimmäisestä ja Matti Matinpoika Lahti toisesta avioliitosta. Jos esimerkiksi oletettaisiin, että Matthias Laurentiin ensimmäinen puoliso olisi Ilmajoen pitkäaikaisen kirkkoherran Petrus Ericin tytär, voisi Matti Matinpojan puoliso olla isänsä puolison nuorempi sisko, tai oikeastaan ehkä siskopuoli. Silloin Joachim Matthiae olisi Eskill Matthiaen enopuoli, eli ehto "moder broder" täyttyisi.



Minusta tämä kuvio ei näytä oikein mahdolliselta. Matti Laurinpojan vanhimmista pojista päätellen ensimmäinen puoliso oli syntynyt jo viimeistään 1540-luvun alussa ja jos Sofia oli Matti Matinpojan äiti, silloin Matti Matinpoika olisi syntynyt ehkä aikaisintaan 1570-luvun loppupuolella. Ikäeroa olisi siten isä Matin ja poika Matin vaimoilla todennäköisesti yli 30 vuotta. Aika harvinaista sisarpuolillakin, mahdollista kyllä. Mutta siinä tapauksessa, että isä ja poika Matilla oli vaimoina sisaret tai sisarpuolet, Eskilin äiti olisi ollut Joachimin äidin sisarena Joachimin täti ei sisar. Joachim olisi ollut toisin sanoen Eskilin äidin sisaren poika eikä mikään veli. Jos nyt esitetyn mahdollisuuden oikein ymmärsin.

T. Kari

[Jari Latva-Rasku]

Minusta tämä kuvio ei näytä oikein mahdolliselta. Matti Laurinpojan vanhimmista pojista päätellen ensimmäinen puoliso oli syntynyt jo viimeistään 1540-luvun alussa ja jos Sofia oli Matti Matinpojan äiti, silloin Matti Matinpoika olisi syntynyt ehkä aikaisintaan 1570-luvun loppupuolella. Ikäeroa olisi siten isä Matin ja poika Matin vaimoilla todennäköisesti yli 30 vuotta. Aika harvinaista sisarpuolillakin, mahdollista kyllä. Mutta siinä tapauksessa, että isä ja poika Matilla oli vaimoina sisaret tai sisarpuolet, Eskilin äiti olisi ollut Joachimin äidin sisarena Joachimin täti ei sisar. Joachim olisi ollut toisin sanoen Eskilin äidin sisaren poika eikä mikään veli. Jos nyt esitetyn mahdollisuuden oikein ymmärsin.

T. Kari

Olin taas huolimaton, sillä hain ajatusta, että sukulaisuussuhteet eivät ennen olleet yksiselitteisiä.

Vielä 1900-luvun alkupuolella ainakin Ilmajoen seudulla tädin miestä voitiin kutsua enoksi. Samalla ajatustavalla Joachim Matthiaen puolison sisarenpoika voisi kutsua setäänsä enokseen, mikäli sisarenpojan äidin vanhemmat olisivat Ericus Johannis Tenalensis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2459) ja Magdalena Eriksdotter Sursill. Edellinen tietenkin sillä oletuksella, että Anna Eriksdotter todella oli Joachimin puoliso, niinkuin väitetään.

Kun Eskill Stutaeusta, joka ilmeisesti kiistatta oli Joachim Matthiaen veljenpoika, kutsuttiin siskonpojaksi, se täytyy olla virhe, tai tällä tavoin osoittamisella oli jokin tarkoitus. Jos Eskell Stutaeus halusi haltuunsa setänsä omistaman tilan, ei pitäisi olla mitään syytä kutsua setää enoksi. Siitä voisi jopa olla haittaa miesten periessä puolet enemmän. Koska Joachim Matthiaen poika Joachim kuitenkin ehti periä isänsä, Eskillillä ei enää ollut perintöoikeutta serkkunsa jälkeen. Jos perintöosuus liittyi Joachim Matthiaen pojan Joachimin äitiä aikaisempaan tai myöhempään puolisoon, jonka rintaperillinen Eskell olisi, olisi jäljellä jonkinasteinen mahdollisuus päästä jakamaan pesää.

[Kimmo Kemppainen]

Niin,
katsokaas kun se vuoden 1644 juttu ei suinkaan ollut ainoa kerta, kun Stutaeus-asiaa käsiteltiin Ilmajoella. Toiseenkin otteeseen todettiin, että herra Eskilin isä oli ollut Matti Matinpoika ja setä oli ollut herra Joakim. Sikäli vaikuttaisi uskottavalta, että Joakim-setä on toisaalla lähinnä virheellisesti nimetty enoksi.

Kokonaan toinen asia on se, ketkä Lahden isännät olivat Matti Laurinpojan poikia.
Kimmo Kemppainen

[KariKK]

Kun Eskill Stutaeusta, joka ilmeisesti kiistatta oli Joachim Matthiaen veljenpoika, kutsuttiin siskonpojaksi, se täytyy olla virhe, tai tällä tavoin osoittamisella oli jokin tarkoitus. Jos Eskell Stutaeus halusi haltuunsa setänsä omistaman tilan, ei pitäisi olla mitään syytä kutsua setää enoksi. Siitä voisi jopa olla haittaa miesten periessä puolet enemmän. Koska Joachim Matthiaen poika Joachim kuitenkin ehti periä isänsä, Eskillillä ei enää ollut perintöoikeutta serkkunsa jälkeen. Jos perintöosuus liittyi Joachim Matthiaen pojan Joachimin äitiä aikaisempaan tai myöhempään puolisoon, jonka rintaperillinen Eskell olisi, olisi jäljellä jonkinasteinen mahdollisuus päästä jakamaan pesää.

Näyttää kyllä edelleen siltä, että Benedictuksen eilen myöhään illalla esittämä tulkinta pitää.
Siis se, että molemmat väitteet ovat tosia, että Joachim oli sekä Eskilin isän että äidin velipuoli. Ja vieläpä juuri niin, että Matti Matinpoika oli Matti Laurinpojan ensimmäisestä aviosta ja Joachim Matti Laurinpojan ja Sofian yhteinen ja Eskilin äiti oli Sofian tytär Sofian aviosta ennen Matti Laurinpoikaa.

En ole missään nähnyt edes kunnon arviota Joachimin iästä, mutta jos hän on ollut Uppsalassa vuodesta 1595 lähtien, niin hän oli silloin kai jotakin 15-20-vuotias. Eli hän voi olla nuorempi kuin Matti Matinpoika ja Joachimin sisarpuoli voisi hyvin olla Matti Matinpojan puoliso ikänsä puolesta.

Mutta se, että Eskil vetosi Hämeenkyrön käräjillä siihen, että hänen äitinsä oli Joachimin sisar on vahva todiste, ettei kyse ole virheestä. Siellä käsiteltiin nimenomaan Sofiasta johtuvaa perintöoikeutta, johon Eskilillä oli yhteys äitinsä, Sofian tyttären, kautta. Ei Eskilillä olisi ollut mitään "keissiä", jos hän olisi vedonnut isänpuolen sukulaisuuteen Joachimiin. Ei Eskilin isällä Matti Matinpojalla ollut siihen mitään yhteyttä, jos ja kun hän ei ollut Sofian poika, vaikka hän olikin Joachimin velipuoli.
Eskil ei ollut peräämässä perintöä sillä perusteella, että oli serkku, vaan sillä perusteella, että oli Sofian tyttären poika. Vaikka tyttären perintöosuus olikin puolet pojan osuudesta, niin on sekin enemmän kuin ei mitään.
Pakosta tästä on vedettävä se johtopäätös, että Matti Matinpoika ei ollut Sofian poika eikä hänen äitiään nyt tunneta varmuudella. Edellisen kirkkoherran tytär on tietysti hyvä arvaus. Silläkään ei ole tässä oikeastaan mitään merkitystä olivatko Erkki ja Antti Matinpojat Matti Laurinpojan poikia.
Ei sitä Hämeenkyrön käräjäpöytäkirjan lausumaa voi todeta virheeksi sillä, ettei se sovi aikaisempiin käsityksiin. Tarvitaan vahvempi todiste, jos se halutaan kumota, kun jo se, että Eskil on vienyt asian käräjille, todistaa samaa kuin
käräjäpöytäkirjaan kirjattu sukulaisuus.

T. KariKK

[Matti Lund]

Hei

Matti Matinpoika, Eskil Stuteuksen isä oli RL:ien 1627 ja 1630 mukaan syntynyt noin 1583-84.

Vuoden 1601 anomuksesta ja Matin ensiesiintymisestä vuoden 1608 kymmenysluettelossa on pääteltävissä, että Matti oli vielä 1601 alaikäinen.

Jaakkima Stutaeuksella oli siis jo tässä vaiheessa opiskelut takana. Hän oli Mattia vanhempi lähes kymmenellä vuodella ja siis selkeästi isoveli.

terv Matti Lund

[Kimmo Kemppainen]

Ongelma on minusta se, ettei jutussa kerrota edes sitä, että kysymys olisi ollut minkäänlaisesta perintöjutusta.

Ei kerrota, että Eskil itse olisi ollut edunsaaja ollenkaan. Kyse oli talosta, jonka Eskilin "eno" Joakim oli ostanut ja jossa nyt asui Yrjänä Jaakonpoika. Joakim oli jutun osapuoli mutta oli itse estynyt tulemasta, koska makasi Trappien kuorissa Turun tuomiokirkossa.

Kimmo Kemppainen



Mutta se, että Eskil vetosi Hämeenkyrön käräjillä siihen, että hänen äitinsä oli Joachimin sisar on vahva todiste, ettei kyse ole virheestä. Siellä käsiteltiin nimenomaan Sofiasta johtuvaa perintöoikeutta, johon Eskilillä oli yhteys äitinsä, Sofian tyttären, kautta. Ei Eskilillä olisi ollut mitään "keissiä", jos hän olisi vedonnut isänpuolen sukulaisuuteen Joachimiin. Ei Eskilin isällä Matti Matinpojalla ollut siihen mitään yhteyttä, jos ja kun hän ei ollut Sofian poika, vaikka hän olikin Joachimin velipuoli.


T. KariKK

[Kimmo Kemppainen]

Itse asiassa, vuoteen 1667 mennessä Joakim Stutaeuksen kaikki rintaperilliset taisivat olla Trappien kuorissa, joten läheisimmät sukulaiset olivat joka tapauksessa Ilmajoen Lahden talon väkeä.

Niinpä on luonnollista, että Eskil Stutaeus hoiti asiaa, eikä tämä sinällään edellytä sitä, että Eskil olisi ollut Joakimin perillinen aikaisemmin tuntemattomalla tavalla.
Kimmo Kemppainen

[Jari Latva-Rasku]

Tässä ketjussa kysyttiin vähän aikaisemmin, kuka voisi olla Matti Matinpoika Lahden puoliso. Matti Matinpoika näyttää kuolleen noin vuonna 1642 ja sen jälkeen Lahden talossa näkyy leski Margeta.

Ohessa on vuosia sitten tallentamani pöytäkirja Ilmajoen käräjiltä. En valitettavasti ollut merkinnyt käräjien ajankohtaa, mutta tapahtumat ajoittuvat 1650-luvun loppupuolelle. Pöytäkirjassa Margeta Eriksdotter Lahdesta (talosta tai kylästä) esittää kanteen testamentista poikapuoltaan Bertil Henrikssonia vastaan. Bertil on Kokkolankylän Koskenkorvan talon poika. En ole pystynyt päättelemään, voisiko Margeta Eriksdotter olla Matti Matinpoika Lahden leski, vai joku muu lahdenkyläläinen. Hän oli ainakin siirtynyt Kokkolankylältä Lahdenkylälle puolisonsa kuoltua.

[KariKK]

Itse asiassa, vuoteen 1667 mennessä Joakim Stutaeuksen kaikki rintaperilliset taisivat olla Trappien kuorissa, joten läheisimmät sukulaiset olivat joka tapauksessa Ilmajoen Lahden talon väkeä.

Niinpä on luonnollista, että Eskil Stutaeus hoiti asiaa, eikä tämä sinällään edellytä sitä, että Eskil olisi ollut Joakimin perillinen aikaisemmin tuntemattomalla tavalla.
Kimmo Kemppainen

Yleensä käräjillä talousasioita käsiteltäessä kyse on aina jostakin ja jonkun edusta. Ja varmaankin asioita silloinkin saattoi hoitaa joku muukin kuin sukulainen.
Minä en sitä edes ole alunperin keksinyt, että tässä oli kyse perintöasioista, mutta voihan sen helposti niinkin käsittää, kun kyse on talosta, joka on ollut sukulaisen omistama. Jostakin omaisuuden hoitoon liittyvästä asiasta on kyse joka tapauksessa. Mutta, että näin yksinkertainen sukulaisuus olisi ymmärretty ja kirjattu väärin, on aika ihmeellistä. Miten isän veljestä on tullut äidin veli ? Ei ole osoitettavissa mitään syytä, miksi Eskil olisi puhunut muunnettua totuutta.
Mitä tulee tuon ajan iän määrityksiin, niin niiden varaan perustuva päättelykin on hataralla pohjalla.

T. KariKK

[Jari Latva-Rasku]

Itse asiassa, vuoteen 1667 mennessä Joakim Stutaeuksen kaikki rintaperilliset taisivat olla Trappien kuorissa, joten läheisimmät sukulaiset olivat joka tapauksessa Ilmajoen Lahden talon väkeä.

Niinpä on luonnollista, että Eskil Stutaeus hoiti asiaa, eikä tämä sinällään edellytä sitä, että Eskil olisi ollut Joakimin perillinen aikaisemmin tuntemattomalla tavalla.
Kimmo Kemppainen

Kruunu otti haltuunsa tilat, joilla ei ollut perillisiä. Joachimin aikoinaan ostamalla tilalla oli ollut lampuoti, joten oli jopa mahdollista, että verot oli kaiken aikaa tilitetty. Eskill oli käräjillä yrittämässä hyötyä jotain, mutta miten, ei käy pöytäkirjasta ilmi. Eskell olisi sukulaisena ehkä saanut tilan haltuunsa veronmaksua vastaan, mutta niin ei lopulta käynyt ja Eskill pääsi itsekin pian kuolemaan.

[KariKK]

Hei

Matti Matinpoika, Eskil Stuteuksen isä oli RL:ien 1627 ja 1630 mukaan syntynyt noin 1583-84.

Vuoden 1601 anomuksesta ja Matin ensiesiintymisestä vuoden 1608 kymmenysluettelossa on pääteltävissä, että Matti oli vielä 1601 alaikäinen.

Jaakkima Stutaeuksella oli siis jo tässä vaiheessa opiskelut takana. Hän oli Mattia vanhempi lähes kymmenellä vuodella ja siis selkeästi isoveli.

terv Matti Lund

Se, että joku puuttuu jostakin luettelosta on aika epävarma peruste tehdä tarkkoja päätelmiä iästä. Emme voi tietää, missä k.o. henkilö on silloin ollut.
Löytyy vaikka kuinka paljon esimerkkejä, että henkilö ei ilmestykään veroluetteloihin vanhempiensa kotona tai missään, silloin kun on saavuttanut 20 vuoden iän. Ei Joachimin tarvitse olla juurikaan ennen vuotta 1580 syntynyt.
Ruodutusluettelo nyt on kohtalaisen luotettava, mutta virheitä löytyy niissä sotilaslähteissäkin.
Helppo selitys on kuitata tämä mainita äidin veljestä käräjäpöytäkirjan virheeksi, mutta se ei ole kovin vakuuttava selitys.
Oli miten oli, niin uskottavinta on kuitenkin, että nimi Stuut on Sofian peruja.

T: KariKK

[Kimmo Kemppainen]

Eli onko sitten vakuuttavampi selitys, että Joakim Stutaeus oli yhtä aikaa Eskilin setä ja eno?
Kimmo Kemppainen


S
Helppo selitys on kuitata tämä mainita äidin veljestä käräjäpöytäkirjan virheeksi, mutta se ei ole kovin vakuuttava selitys.
Oli miten oli, niin uskottavinta on kuitenkin, että nimi Stuut on Sofian peruja.

T: KariKK

[KariKK]

Eli onko sitten vakuuttavampi selitys, että Joakim Stutaeus oli yhtä aikaa Eskilin setä ja eno?
Kimmo Kemppainen

Jos lukee ajatuksella Benedictuksen viestin myöhäiseltä eilisillalta, voi ymmärtää, kuinka se voi olla mahdollista.
Ongelma on nyt ajoituksessa, miten tarkasti ja luotettavasti pystytään päättelemään Matti Laurinpojan poikien iät ja ikäjärjestys.

Tosin tässä ei nyt ole aivan täysistä enoista ja sedistä kyse, vaan enopuolesta ja setäpuolesta.
Kaikenlaisia outoja sukusuhteita voi löytää, jos etsii.
Sitä voi olla omien vanhempiensa kaukaisempia serkkuja esimerkiksi.

T. KariKK

[Jari Latva-Rasku]

Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 26.–27.9.1667 f. 1101v (Förekom H: Eskill Studeus, Caplan uthi Ilmoilla Sochen och giorde inspråk på ett Hemman i Watziais der Jören Jacobsonn åboor, Huilket hemman hans Sal: Moder broder M:r Jochim Kyrkiosien i Åbo skall kiöpt haffua, Så emedhan bondhenn, nu icke ähr tillstädes, eij heller stämbdh. Altså Opskiuthis sackenn till näste tingh);

Eli Eskill Stutaeus esitti vaatimuksen "enonsa" ostamasta tilasta, jota Jören Jacobsson asuu. Koska Jören ei ollut saapuvilla, asia siirrettiin seuraaville käräjille.

Kokenut käräjöijä Eskill siis halusi tilan omistukseensa. Mitä sillä voisi tehdä? Tilan voisi haltuunsaamisen jälkeen esimerkiksi myydä lampuodille tai muulle halukkaalle.

[Benedictus]

Eskill Stutaeus kyseli tämän Vatsiaisten Hannun omistusta.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22188
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26303

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26117
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22089

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21898

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21279
Tilalla 1608 asti Erik Larsson siitä eteenpäin Hans Månsson tila öde.
Ajallisesti Joachim Stutaeus on ostanut tilan luultavimmin Hans Månssonin aikaan.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=20734
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=20655

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=20655
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=19392

Hämeenkyrön Laitilan nimismiestalon isäntänä Lars Eriksson(mainitaan Erikssoniksi hämenkyrön historiakirjassa) 1543 saakka.
Poika Michel Larsson mainitaan 1553 eteenpäin. Kuollut 1601. Jolloin pojanpoika Henrik Jönsson jatkaa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=34143

Kiinnostavaksi Laitilan tekee huomio, että Michel Larsson Laitilan perinnönjaon yhteydessä, siellä mainitaan kanssaperijänä Eskill Gregersson i Laitila.

Kyrön käräjät 12.3.1600
Mickel Larsson Laittilan ja siskontytär Walborg Henrikintyttären välistä perinnönjakoa. Kyse Walborgin äidin Brita Larsintyttären perinnöstä Laitilasta, jotka isoäiti antanut Britalle eli 17 taalerista, jotka Mickelin pojanpoika Henrik Jönsson maksanut omasta pussistaan Walborgille.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1668496

Kyrön käräjät 14.10.1601
Turkulainen porvari Eskil Mickelsson ja Henrik Jönsson (i Laitila) ovat hyvässä yhteisymmärryksessä tehneet sovittelun yhdessä Eskil Gregorssonin (i Laitila) kanssa Eskil Mickelssonin omistuksessa olevasta perintöosuudesta Laitilan tilaan. Eskil Mickelsson myy(?) oman osansa isän ja äidin perintönä tulleesta osuudesta veljensä Jöns Mickelssonin lapsilla (tai jotain sensuuntaista).
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1668521

Pohdin, että voisikohan olla mahdollista, että tämä Eskill Gregersson olisi Sofia Grelsdotter Stuutin khr Mathias Laurentiin puolison veli.
Eskill ei oel mainittu veljeksi ja on silti määritelty kanssa perijäksi.

Kyseessä on siis Michel Larssonin perintö.
Michel Larsson mainitaan isäntänä 1553 ja isänsä Lars Eriksson viimeksi 1543.

Lainaus:
Tuntematta asiakirjan sisältöä, voi tietyillä oletuksilla tulla siihen tulokseen, että e.m. päättely ei välttämättä aukottomasti sulje pois sitä mahdollisuutta, että Gregorius Michaelis Stuthilla olisi ollut rintaperillinen.
Nimittäin hän on voinut olla naimisissa useammin kuin kerran. Ja jos hän on pantannut kyseisen luodon vaimonsa puolesta. Vaimon, jonka kanssa mahdollisesti saadut lapset ovat kuolleet ennen äitiään. Silloin kyseinen luoto on palautunut vaimon sukulaisille eikä olisi jäänyt Gregoriukselle.
Sofia voisi olla sitten toisesta avioliitosta. Mutta tämäkin on hypoteesi, niinkuin muutkin tässä keskusteluketjussa esitetyt arvelut.

Arkistolaitoksen nettisivuilta Aineistoista löytyy prof. Seppo Suvannon Satakunnan henkilötiedosto. Sieltä selviää Eurajoen tiedostosta sivulta 1892, että Gregorius Michaelis Stuth on saanut 6.6.1537 nimityksen Eurajoen kirkkoherraksi, Siirtynyt sitten 1550 Hämeenkyröön. Joka tapauksessa Sofia Gregoriuksentytär sopisi ajoituksen puolesta tämän Eurajoen ja Hämeenkyrön kirkkoherran tyttäreksi.

Matti Laurinpojan vaimon Sofian syntymäajaksi joku tässä ketjussa esitti n. vuotta 1560. En tiedä mihin se perustuu, mutta yhtä hyvin hän voinut syntyä jo ennen vuotta 1545. Matti Laurinpoika taas lienee syntynyt jo ennen vuotta 1540. Jaakko Sarvelan mukaan Ilmajoen Lahden isäntänä oli peräkkäin kolme Matti Laurinpojan poikaa. Erkki vuosina 1581-1593. Erkin on varmaan täytynyt syntyä jo vuoden 1560 paikkeilla.

Gregorius Michaelis Stuth oli jo 1537 Eurajoen kirkkoherra ja 1550 Hämeenkyrön kirkkoherraksi.

Näkisin, että Michell Larsson Laitilan vaimoksi sopisi ajallisesti erittäin hyvin N. Gregoriusdotter Stuht.
Toisaalta jos Sofia Grelsdotter oli Gregorius Stutin tytär niin olisi syntynyt aika myöhään, mutta huomioiden uskonpuhdistuksen jälkeisen ajan pappien avioituminen, niin Gregorius Stuht on voinut avioitua vasta muuttaessaan Hämenkyröön.

Koska kuitenkin perinnönjaon osakkaana on myös Eskill Gregoriusson, voitaneen pohtia, että jos oli Sofia Stutin veli niin olisi ollut naimaikäinen noin 1570 luvulla ja silloin puolison olisi pitänyt olla Michel Larssonin tytär, jotta on osakas perintöön.

Sofia Grelsdotter Stuthin avioitumienen samoihin aikoihin khr Mathias Laurentiin kanssa sopii kokonaiskuvaan,jos Mathias Laurentiin laitetaan samaan sukukuntaan.

Ajallisesti ja sukuteknisesti pitäisin hyvinkin mahdollisena, että Mathias Laurentii oli Hämeenkyrön Laitilan isännän Michel Larssonin veli.

Huomattakoon vielä, että Michel Larssonin poik Eskill Michelsson oli porvari Turussa ja siskon Brita Larsdotterin Tytär Valborg Henriksdotter vaikuttaisi olevan sama kuin Hämeenkyrön kirkkoherra Henrik Jacobsson Finnån vaimo Valborg Henriksdotter.

[Jari Latva-Rasku]

Poimintoja:

Eskill Stutaeus kyseli tämän Vatsiaisten Hannun omistusta.

Tilalla 1608 asti Erik Larsson siitä eteenpäin Hans Månsson tila öde.
Ajallisesti Joachim Stutaeus on ostanut tilan luultavimmin Hans Månssonin aikaan.

Hämeenkyrön Laitilan nimismiestalon isäntänä Lars Eriksson (mainitaan Erikssoniksi Hämeenkyrön historiakirjassa) 1543 saakka. Poika Michel Larsson mainitaan 1553 eteenpäin. Kuollut 1601. Jolloin pojanpoika Henrik Jönsson jatkaa.

Kiinnostavaksi Laitilan tekee huomio, että Michel Larsson Laitilan perinnönjaon yhteydessä, siellä mainitaan kanssaperijänä Eskill Gregersson i Laitila.

Lainaus:

Matti Laurinpojan vaimon Sofian syntymäajaksi joku tässä ketjussa esitti n. vuotta 1560. En tiedä mihin se perustuu, mutta yhtä hyvin hän voinut syntyä jo ennen vuotta 1545. Matti Laurinpoika taas lienee syntynyt jo ennen vuotta 1540. Jaakko Sarvelan mukaan Ilmajoen Lahden isäntänä oli peräkkäin kolme Matti Laurinpojan poikaa. Erkki vuosina 1581-1593. Erkin on varmaan täytynyt syntyä jo vuoden 1560 paikkeilla.

Huomattakoon vielä, että Michel Larssonin poik Eskill Michelsson oli porvari Turussa ja siskon Brita Larsdotterin Tytär Valborg Henriksdotter vaikuttaisi olevan sama kuin Hämeenkyrön kirkkoherra Henrik Jacobsson Finnån vaimo Valborg Henriksdotter.

Tehty yhteenveto voi jatkossa hyvinkin selventää Stutaeusten sukutarinaa.

Ei varmasti ollut sattumaa, että Joachim Matthiae osti tilan Ikaalisista. Miksi hän olisi tehnyt sellaista sattuman kaupalla? Osto voi ajoittua ajankohtaan, jolloin isäntä vaihtuu, ja isännäksi mahdollisesti tulee Joachimin lampuoti. Tieto tilan omistuksesta oli säilynyt puolen vuosisadan taakse ja Eskill Stutaeus puuttui siihen pitkän ajan kuluttua Joachim Matthiaen ja hänen poikansa Joachimin kuoleman jälkeen.

Ilmajoen Lahdenkylän Lahden isännäksi oli merkitty Erik Matinpoika vuoteen 1593. Vuodesta 1594 samanniminen oli naapuritalon Toralan isäntänä vuoteen 1603. Kyse voi olla samasta henkilöstä. Sen jälkeen Torala yhdistettiin Torala II:een. Kun Eskill noin 40:n vuoden kuluttua osti Toralan, edellisen isännän sisko sai Toralan takaisin suvulle lunastamalla sen sukuoikeudella. Miksi Eskill ei maininnut, että hänen mahdollinen "setänsä" oli isännöinyt Toralan osaa? Vähemmästäkin on tehty yrityksiä saada maaomaisuutta haltuun vielä kymmenien vuosien jälkeen. Mikään muu kuin nimiyhteys ei ole osoittanut, että Lahden isännät Erik ja Antti Matinpoika olisivat olleet Matthias Laurentiin poikia.

Keräsin alle sopivana ajankohtana kävelyetäisyydellä Lahdesta esiintyneitä Matteja ja Matinpoikia. Oli varsin uskaliasta olettaa Ilmajoen talonhaltijaluettelossa, että Lahden isännät Erik ja Antti Matinpojat olisivat olleet Matthias Laurentiin poikia. Jos nimet olisivat olleet Eskill Gregoriussonin kaltaisia, nimellä voisi olla jotain selitysarvoa. Mielestäni toistaiseksi voisi aivan hyvin unohtaa, että Erik ja Antti Matinpojat voisivat olla Matthias Laurentiin poika ja ennemminkin olettaa, että he olivat lampuoteja.

Mielenkiintoisin Matti voisi olla Peuralassa asunut, koska hänen jälkeensä isännäksi tuli Matthias Laurentiin seuraaja Henrik Strigelius.

Kun Ilmajoen vaihtoehtoiset Matit loppuvat, 10 km päässä Kurikassa heitä oli lisää. Seutu oli yksi suuri ja jo 1500-luvulla suhteellisen tiheään asuttu Mattila.

Västi eli Sebastianus Matinpoika 1580-1598
Pentti Matinpoika 1592-1595 (Posso)
Tuomas Matinpoika 1546 (Suomu)
Kreko Matinpoika 1599-1609
Huikku:
Matti Ollinpoika 1546-1560
Matti Matinpoika 1562-1583
Olli Matinpoika 1584-1616
Huikkula II, er. Huikkulasta 1587 ilmeisesti veljelle
Markku Matinpoika 1587-1594
Palautui kantatilaan
Hannuksela Kirkonkylässä:
Matti Erkinpoika 1554
Leski Vappu (ilmeisesti edellisen äiti) isännöi 1556
Matti Erkinpoika uudelleen 1557-1598
Tuomas Matinpoika 1599-1642
Peurala:
Tuomas Matinpoika 1599-1608
Kirkkoherra Henrik Strigelius 1609-1634
Yli-Kiikka:
Prusi Matinpoika 1595-1613
Jooseppi Matinpoika 1614-1652
Laurosela:
Matti Heikinpoika 1549-1581
Erkki Matinpoika 1582-1598
Kahma:
Matti Niilonpoika 1546-1553
Pentti Matinpoika 1554
Keski-Loppi:
Matti Erkinpoika 1546-1582
Antti Matinpoika 1583-1625
Iso-Loppi:
Tuomas Matinpoika 1583-1603
Rinta-Loppi:
Esko Matinpoika 1582-1595
Peltoniemi:
Nimismies Matti Pentinpoika 1549-1583
P., nimismies Paavo Matinpoika 1584-1624
Talvitie:
Tuomas Matinpoika 1590-1616 (otaksuttu olleen kotoisin Peltoniemestä)
Yrjö Matinpoika 1570-1609 (Välkkilä)

[Benedictus]

Lueskelin vanhaa Eichman viesti ketjua , sieltä osui silmään alla oleva viesti.

Kysymys onkin, mitähän Joachim Stutaeukselle on tullut tuollainen nimi?

Lainaus:

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Pekka Hiltunen http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=5814#post5814)
Jacob - Jaakko ja Joachim - Jaakkima ovat olleet usein yksi ja sama h:lö.

Mietin itsekin tätä, mutta hylkäsin ajatuksen sillä tonnalla, että nimien samankaltaisuus toimii vain suomen kielellä. Pitää tietysti pitää mielessä, jos myöhemmin alkaa vaikuttaa siltä, että samaa henkilöä on varmuudella kutsuttu näillä kahdella nimellä. Saksaksi kyseessä on kuitenkin selvästi eri nimet ja toistaiseksi Caspar on todennäköisemmin saksalainen, kuin suomalainen. Muistelisin, että olisin lukenut myös raatimies Casparilla olleen Jochim -nimisen pojan, voitko Pekka vahvistaa tai kumota? Voisiko kyseessä olla silloin viittaus sittemmin Uudenkaupungin kirkkoherrana tunnettuun Jacobus Caspari Eichmaniin?

Asiasta ehkä kiinnostuneille vielä tiedoksi, että Jaakko, Jakob, Jacobus -nimi on vanhaa heprealaista alkuperää, jonka merkitys ei ole enää täysin selvä. Jaakkima - Joachim - Jochim/Achim taas tulee hepreankielisestä Jehoiachim -nimestä, joka tarkoittaa 'Jahve herättää'.

Anekdoottina vielä mainittakoon, että mm. Viipurin kauppiaitten Thesleffien ja Hackmanien sukupiirissä Saksa oli arki- ja käyttökieli vielä vuosisatoja Ruotsiin/Suomeen muuton jälkeenkin. Thesleffit tekivät mm. testamentteja saksaksi ainakin pitkälle 1700-luvulle ja Hackmaneilla puhuttiin kotona saksaa ainakin 1800-luvulle. Jos - siis jos - Caspar Eichman olisi saksalaista alkuperää, olisi hyvin epätodennäköistä, että hän olisi antanut suvun perintönimestä oudosti suomalaistetun version, joka siis ei tunnetusti ole sama nimi. Varmaksihan sitä ei voi sanoa, onpa Caspar voinut olla ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen fennomaani.
__________________
- Sami Lehtonen

[Kivipää]

Kysymys onkin, mistähän Joachim Stutaeukselle on tullut tuollainen nimi?

Ensin tuli mieleeni, että Saksanmaalla opiskellessa, mutta tuon linkin mukaan Joachimus-etunimi oli käytössä ainakin jo Uppsalassa v. 1595.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398
_______________
Matti Pesola

[KariKK]

Tehty yhteenveto voi jatkossa hyvinkin selventää Stutaeusten sukutarinaa.



Keräsin alle sopivana ajankohtana kävelyetäisyydellä Lahdesta esiintyneitä Matteja ja Matinpoikia. Oli varsin uskaliasta olettaa Ilmajoen talonhaltijaluettelossa, että Lahden isännät Erik ja Antti Matinpojat olisivat olleet Matthias Laurentiin poikia. Jos nimet olisivat olleet Eskill Gregoriussonin kaltaisia, nimellä voisi olla jotain selitysarvoa. Mielestäni toistaiseksi voisi aivan hyvin unohtaa, että Erik ja Antti Matinpojat voisivat olla Matthias Laurentiin poika ja ennemminkin olettaa, että he olivat lampuoteja.

[FONT=Arial][FONT=Arial]Mielenkiintoisin Matti voisi olla Peuralassa asunut, koska hänen jälkeensä isännäksi tuli Matthias Laurentiin seuraaja Henrik Strigelius.

Kirjaan tähän muutamia Matti Laurinpojan jälkeläisten tietoja ja ristiriitaisuuksia niissä. Eli kaikki tietoina esitetyt eivät voi olla totta, ongelma on vain siinä, miten erottaa tosiasiat virheistä.
Näistä Erkki ja Antti Matinpojista en osaa sanoa, olivatko lampuoteja vai eivät.
Mutta isäntäluettelossa Matti Matinpoika on siis merkitty isännäksi vuodesta 1608 lähtien. Se, että Matti Matinpoika on päätelty Matti Laurinpojan pojaksi perustuu kaiketi käräjäpöytäkirjoihin, mutta mistä hänet voisi päätellä Sofian pojaksi? Sitä on pidettävänä oletuksena kunnes löytyy jokin peruste.
Vuonna 1608 Matti Matinpoika on kymmenysluettelossa Lahden veronmaksajana
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656463, mutta maakirjassa 1608 (4859:22) isännän paikalla on mielestäni Antti, täällä
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid?=2656078.
Maantarkastuskirjassa 1608 (4861d:59) Lahden isännän paikalla on leski Sofia, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2657118.
Tällä perusteella ei Anttia voi ilman muuta tuomita lampuodiksi, saattoi olla poikakin. Ehkä kuoli pois tai muutti jonnekin muualle. Mitä tulee Erkkiin, niin yhtä hyvin nimen yleisyydestä johtuen ei voi olla varma, että kyseessä on sama Erkki, joka ilmestyy toiseen taloon 1594, kun katoaa Lahdesta vuoden 1593 jälkeen. Sillä, olivatko Erkki ja Antti Matti Laurinpojan poikia, ei juurikaan ole merkitystä Matin iän arvioinnissa, koska hän tuskin ihan 25-vuotiaana on Ilmajoen kirkkoherraksi tullut. Vuonna 1540 syntyneenäkin hän olisi 1571 ollut vasta 31-vuotias, todennäköisesti oli syntynyt aikaisemmin kuin 1540.

Näistä Matti Laurinpojan jälkeläisten solmimista liitoista paikallisten talonpoikien kanssa on esimerkkejä, Tunnetuin on Matti Matinpojan tyttären Kertun ja Lauri Yrjänänpoika Luopajärven avioliitto.
Eteläpohjalaisissa Juurissa 2/2003 oli Matti Lundin kirjoitus "Luopajärven kummallisen perillisen arvoitus, osa 2". Siinä on lopussa kirjoittajan esittämä Stutaeus-pähkinä, jonka selitystä en ole kyllä nähnyt missään. Asia koski Kauhajoen Pukkilan Tuomas Martinpojan, s. 1562, testamenttia, jota käsiteltiin Ilmajoen käräjillä 1650. Tuomaalta ja hänen vaimoltaan ei ollut jäänyt lapsia, joten Tuomas määräsi kaiken omaisuutensa sukulaiselleen Kerttu Nisuntyttärelle, ja poikapuolensa pojalle Kalle Tuomaanpojalle (he olivat Pukkilan talonhaltijat). Lisäksi käy ilmi, että Eskeli Stutaeus oli testamentin valvoja ja sukulainen. Jutun lopussa on toteamus, että on selvitettävissä, miten Eskeli oli sukua Pukkilalle ja Kerttu Nisuntyttärelle. Koska selitystä ei ole näkynyt, esitän tässä oman arveluni. Selitys voisi olla, että Kauhajoella jo ennen nuijasotaa uudisraivaajana ollut Tuomas Martinpoika oli Nisu Martinpoika Suomun veli ja Kerttu oli Nisu Martinpojan tytär. Ja Nisun vaimo oli Eskelin isän sisar, joten Kerttu ja Eskeli olisivat olleet serkkuja. Tuomas Martinpoika oli sukulaisen sukulainen tässä oletuksessa.
Sitten on tämä arvelu, jota ei ole tietääkseni vahvistettu, että Jaakko Erkinpoika Upan puoliso Barbro Matintytär oli Matti Laurinpojan ja Sofian tytär. Tässä epäilyttää se, että Barbro tuskin oli voinut syntyä enää helmikuun 1597 jälkeen, jolloin Sofia pahoinpideltiin henkihieveriin.
Barbron olisi pitänyt siis syntyä viimeistään vuoden 1597 alussa, hänet on haudattu Ilmajoella 21.12.1684. Ongelma tässä on se, että hänen tiettävästi nuorimman lapsensa Kerttu Jaakontyttären syntymäajaksi tulee 1647, sillä Kerttu haudattiin Ilmajoella 70-vuotiaana 2.4.1717. Barbro olisi siten Kertun syntyessä ollut yli 50-vuotias. Mahdollista tämäkin on, mutta aika harvinaista. Todennäköisemmin Barbro sopisi Matti Matinpoika Lahden tyttäreksi. Voisi olla syntynyt ennen Eskeliä, jonka syntymävuotena pidetään vuotta 1608. Varmaa
kantaa tähänkään en osaa ottaa.

Miten luotettava sitten on Matti Matinpojan ikä vuoden 1627 ruodutusluettelossa? Sen mukaan hän oli silloin 44-vuotias eli syntynyt 1583.
Kymmenysluetteloissa hän esiintyy Lahdessa vuodesta 1608 alkaen. Eli hän oli silloin jo 25-vuotias. Hän oli RL 1627:n mukaan 20 vuotias jo 1603, mutta häntä ei näy veroluetteloissa, vaan isännän paikalla on leski Sofia. Tästä täytyy vetää se johtopäätös, että hän oli jossakin muualla ja tuli Lahteen vasta 1608. Ehkä vasta silloin näytti siltä, että hänestä tulee isäntä.
Sitten herää kysymys, miten toisistaan riippumattomia nämä ikämerkinnät esimerkiksi 1627 ja 1630 ovat. Eiköhän niitä tietoja ole kopioitu mahdollisuuksien mukaan vanhoista vero- ja muista luetteloista ja jos joku on ollut pitkään poissa paikkakunnalta, on suuri mahdollisuus, että ikä ei ole kovin tarkka.
Tämä vain siksi, että kovin varmoja päätelmiä Matti Matinpojan iän perusteella ei voi tehdä. Kun Matti oli niin yleinen nimi, ei voi olla varma esimerkiksi siitäkään, että Peuralassa ollut Matti oli Matti Laurinpojn poika. Ehkä oli, ehkä ei.

Sitten kiinnitän vielä huomion yhteen käräjäpöytäkirjaan, Ilmajoen käräjät 10.8.1644 f.281, mikä on esitetty ylioppilasmatrikkelissa
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilö.php?id=U1218 .
Tästä on Markku Pihlajaniemen suomennos julkaisussa Juuret 4/2002 jutussa "Herra Eskilin talokaupat".
Käsitellään Joakim Joakiminpojan 27.4.1641 allekirjoittamaa kirjelmää.
Suomennos ei näytä olevan aivan sanasta sanaan, koska käännös kuuluu seuraavasti Joakimin kirjelmästä:" …, että hänen autuas isänsä oli luvannut osansa Lahden talosta herra Eskilille ( ja antoi tiettäväksi, että hänen isänsä Matti Matinpoika oli samalla testamentannut hänelle puolet mainitusta Lahden talosta yhdessä sen kanssa, mitä hänen isän veljensä hänelle oli luvannut ja mainitun Joakimin todistuskirja ilmoittaa, …)" Suluissa oleva osa on sitten taas ilmeisesti Eskilin sanomaa.
Mutta alkuperäisessä tekstissä näyttää lukevan: "… Fars Fadher Mats Matsson..".
Aika käsittämätön virhe alkuperäistekstissä. Suomentaja on korjannut virheen, mutta ei ole maininnut siitä.
Mutta muuten asia näyttää selvältä sen suhteen, että Matti Matinpoika oli Eskilin isä ja että Joakim Matinpoika oli Matti Matinpojan veli tai ehkä velipuoli, mutta ilmeisesti voi olettaa, että heillä oli sama isä.
Mielestäni ei toistaiseksi ole tuotu esiin mitään varmaa tietoa, kuka oli kenenkin äiti. Nyt, kun on kaksi keskenään ristiriidassa olevaa väittämää, siis että Joakim oli myös Eskilin äidin velipuoli (näin tulkittava) ja että Matti Matinpoika oli nuorempi kuin Joakim, niin tarvittaisiin jokin lisätieto, että voitaisiin ratkaista, kumpi on totta. Se kuvio, että Joakim voisi olla Eskilin molempien vanhempien velipuoli, edellyttää, että Matti Matinpoika on vanhempi kuin Joakim.

T. KariKK

[KariKK]

Tarkennus edelliseen viestiin.

Olin huolimaton, en tarkistanut Peuralassa olleen Matinpojan tietoja, oletin kyseessä olevan Mattti Matinpojan, mutta olikin Tuomas.
Vaikea sanoa oliko hänellä mitään tekemistä Stuut-suvun kanssa.
Olen joskus katsonut, että tämä Peuralan Tuomas sopisi siksi Tuomas Matinpojaksi, joka oli Kauhajoella uudisraivaajana 1600-luvun alussa, ei mainita Kauhajoella niinä vuosina, kun on Peuralassa. Oli Kauhajoella Kyynyssä ja Seppäsessä. Peruste tähän samaistamiseen oli se, että Pukkilaan mennyt Tuomas Martinpoika oli myös uudisraivaajana Kauhajoella samoihin aikoihin ja aivan ilmeiseltä näyttää, että Tuomas Martinpoika oli Ilmajoelta. Mielenkiintoista kyllä, että Tuomas Martinpojalla oli kontaktipinta Stutaeuksiin.

T. KariKK

[Matti Lund]

Mielenkiintoista on, että on ensin laitettu eri nimi vuoden 1608 verontarkistuksessa Lahden talon isännän nimeksi:

Matti Erkinpoika kuten tässä näkyy:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2657118

Se on sitten kyllä osittain yliviivattu ja Erkinpojan yläpuolelle korjattu Matinpoika. - Onko se puhdas haksahdus vai onko tarkistusmiehillä ollut epäselvyyttä Lahden omistussuhteista ja Matti Erkinpoika jotenkin taloon liittyvä nimi kuitenkin?

Sarvela on varmistanut Matti Matinpojan alkamisen vuoden 1608 kymmenysluettelosta, tästä:


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656463

------------------------------------------

Tuo tarkistuskirjahan on koko 1600 -luvun tärkein veroasiakirja, ajantasaisin maakirja 1600 -luvulla. Tarkistusluettelo on moninkertaisesti tarkastettu luettelo, johon ei olisi helposti pitänyt putkahtaa kirjausvirheitäkään. On normaalia vaikeampaa perustella tietoja virheellisiksi nimenomaan tässä luettelossa. Vasta jälkitarkastuksessa nimi lienee sitten korjattu Matinpojaksi.

Vuosilta 1609-10 ei ole säilynyt varsinaista maakirjaa, vaan muita veroluetteloita, joissa Lahden isännän nimenä on siis Matti Matinpoika siten kuin Sarvelakin sen ilmoittaa.

Matti Matinpoikaa edeltää vuonna 1607 siis leski Sofiia:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2655072

Hyvin mielenkiintoista on myös se tapa, jolla leski Sofiia on kirjattu veroluetteloihin ottaen huomioon, että Kaarle oli suonut hänelle kirjeellään joulukuulta 1601, kun Sofiia oli käynyt hänen tykönään Turussa anomassa verohelpotusta, kymmenen vuoden verovapauden.

1601
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2660405


1605

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633657

1604-05

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2652753

Eli verovapaus ei kovin selkeästi ilmene, kymmenyksiä maksellaan. Lähinnä vapautus näkyy siinä, että nokka- ja lehmälukua ei ilmoiteta vuotuisveroluetteloissa.

terv Matti Lund

[Benedictus]

Lainaus:
Tästä on Markku Pihlajaniemen suomennos julkaisussa Juuret 4/2002 jutussa "Herra Eskilin talokaupat".
Käsitellään Joakim Joakiminpojan 27.4.1641 allekirjoittamaa kirjelmää.
Suomennos ei näytä olevan aivan sanasta sanaan, koska käännös kuuluu seuraavasti Joakimin kirjelmästä:" …, että hänen autuas isänsä oli luvannut osansa Lahden talosta herra Eskilille ( ja antoi tiettäväksi, että hänen isänsä Matti Matinpoika oli samalla testamentannut hänelle puolet mainitusta Lahden talosta yhdessä sen kanssa, mitä hänen isän veljensä hänelle oli luvannut ja mainitun Joakimin todistuskirja ilmoittaa, …)" Suluissa oleva osa on sitten taas ilmeisesti Eskilin sanomaa.
Mutta alkuperäisessä tekstissä näyttää lukevan: "… Fars Fadher Mats Matsson..".
Aika käsittämätön virhe alkuperäistekstissä. Suomentaja on korjannut virheen, mutta ei ole maininnut siitä.

Huh, menee mutkikkaaksi, mutta yritetään.

Jos tuo alkuperäinen merkintä onkin se oikea eli Matts Mattsson oli Eskilin isänisä ja Joachim eno.
Tämä seikka oikeastaan selvittää tuon aika ja ikä ongelman.

Matts Mattson vanhempi olisi tuo kirkkoherra Mathias Laurentiin poika 1. aviosta.

Tällä Mats Mattsson vanhemmalla poika Matts Mattsson, joka siis Eskill Mattsonin isä.

Koska Joachim Stutaeus mainitaan Eskilin äidin veljeksi, ainoa tulkinta on, että Matts Mattsson nuoremman vaimo oli Sofia Grelsdotterin tytär ensi aviosta ennen Mathias Laurentiita.
-ajallisesti silloin pariskunta on samaa ikäluokkaa.

Joachim Mathiae Stutaeus mainitaan isän veljenä, luultavasti tässä on juuri se virhe ja pitäisi olla isoisän veli.

isänsä isä Matti Matinpoika oli samalla testamentannut hänelle puolet mainitusta Lahden talosta yhdessä sen kanssa, mitä hänen isänisän veljensä hänelle oli luvannut.

Tämä tulkinta selittää myös Barbro Mattsdotterin iän ja sukulaisuuden, eli olisi ollut Sofian tyttärentytär, Mats Matsson nuoremman tytär, juuri tuon Eskilin sisar.

[KariKK]

Mielenkiintoista on, että on ensin laitettu eri nimi vuoden 1608 verontarkistuksessa Lahden talon isännän nimeksi:

Matti Erkinpoika kuten tässä näkyy:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2657118

Se on sitten kyllä osittain yliviivattu ja Erkinpojan yläpuolelle korjattu Matinpoika. - Onko se puhdas haksahdus vai onko tarkistusmiehillä ollut epäselvyyttä Lahden omistussuhteista ja Matti Erkinpoika jotenkin taloon liittyvä nimi kuitenkin?

Sarvela on varmistanut Matti Matinpojan alkamisen vuoden 1608 kymmenysluettelosta, tästä:


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656463

------------------------------------------


Terv Matti Lund

Olin huolimaton lukiessani vuoden 1608 maantarkastuskirjaa, ei siinä Sofiaa näy, mutta se ei ollut erityisen oleellista eikä ratkaise mitään. Lähinnä se oli, että Matti Matinpoika ei ilmesty mihinkään tunnistettuun luetteloon 1603, kuten odottaisi ruodutusluettelon mukaan. Mikä sen selittää, ei voi tietää. Oliko hän oikeasti syntynyt vasta 1588 ja jossakin vaiheessa hänen syntymävuotensa onkin siirtynyt vuoteen 1583 vai oleskeli jossakin muualla ? Vuoden 1608 ensiesiintymisen perusteella hän voisikin ajoituksen puolesta olla Matti Laurinpojan pojanpoika kuten Benedictus arvioi ? Ja jopa silloinkin, jos oli syntynyt 1583.
Halusin vain tuoda esiin niitä ristiriitaisuuksia, joita tiedoissa on.
Onko ylioppilasmatrikkelissa näkyvä Fars Fadher myöskin virhetulkinta vai onko yksi Matti Matinpoika hukkunut välistä? Sitä onko ylioppilasmatrikkelin vai Pihlajaniemen tulkinta tekstistä oikein, en osaa arvioida.
Jokin ratkaiseva tieto puuttuu.

T. KariKK

[Matti Lund]

Olin huolimaton lukiessani vuoden 1608 maantarkastuskirjaa, ei siinä Sofiaa näy, mutta se ei ollut erityisen oleellista eikä ratkaise mitään. Lähinnä se oli, että Matti Matinpoika ei ilmesty mihinkään tunnistettuun luetteloon 1603, kuten odottaisi ruodutusluettelon mukaan. Mikä sen selittää, ei voi tietää. Oliko hän oikeasti syntynyt vasta 1588 ja jossakin vaiheessa hänen syntymävuotensa onkin siirtynyt vuoteen 1583 vai oleskeli jossakin muualla ? Vuoden 1608 ensiesiintymisen perusteella hän voisikin ajoituksen puolesta olla Matti Laurinpojan pojanpoika kuten Benedictus arvioi ? Ja jopa silloinkin, jos oli syntynyt 1583.
Halusin vain tuoda esiin niitä ristiriitaisuuksia, joita tiedoissa on.
Onko ylioppilasmatrikkelissa näkyvä Fars Fadher myöskin virhetulkinta vai onko yksi Matti Matinpoika hukkunut välistä? Sitä onko ylioppilasmatrikkelin vai Pihlajaniemen tulkinta tekstistä oikein, en osaa arvioida.
Jokin ratkaiseva tieto puuttuu.

T. KariKK


Hei, et noteerannut lainkaan sitä Kaarle IX:n suomaa kymmenen vuoden verovapauskirjettä, johon annoin linkin edellisessä viestissä ja jonka seikan merkitystä arvioinnissa korostin.

Kun leski Sofiia Grelsintytär sai verovapauden omissa nimissään Lahden talolle, eihän hänellä ollut mitään intressiä vielä tässä vaiheessa istuttaa nuorta poikaansa Matti Matinpoikaa talon veronmaksajan paikalle. Hänellähän oli tuo kuninkaan kirje, jossa nimettiin ainoastaan hän ja poikaa ei nimetty, vaan "köyhät pienet lapset". Näihin Mattikin vielä teknisesti luettiin, vaikka oli vuonna 1601 jo noin 17-18 -vuotias. Täten vouti ja muut virkamiehet, joille kuningas kohdisti kehoituksensa, perustivat verovapauden nauttijan tunnistamisen "brefwijsaren" nimeen tässä kirjeessä, jonka alkuperäinen kappale annettiin Sofiialle virkamiehille näytettäväksi ja mm. kopiot siitä kuninkaan arkiston päällikölle valtakunnan registratuuraan vietäväksi.

Ei uskoni mukaan Matti Matinpoikaa olisi laitettu edes vielä vuoden 1608 verokirjoihinkaan, ellei olisi suoritettu sitä vuoden 1608 verontarkistustoimitusta Lahden talossa, jolloin Juhana Ottenpoika päätti. että veronmaksajan nimeksi tulee asettaa talon todellinen isäntävallan käyttäjä. Vertaa vuoden 1608 verontarkistusluetteloa ja vuoden 1607 maakirjaa, niin huomaat, että paljon isännännimiä vaihtui. Syynä oli ajantasaistaminen, reaalistaminen, jota kruunu tarvitsi siinä vaiheessa.

Ellei verontarkistustoimitusta olisi ollut, Matti Matinpoika olisi ilmaantunut maakirjaan vasta sen 10 vuoden verovapauden jälkeen, siis aikaisintaan 1612, mutta nähtävästikin kymmenysluetteloon jo 1608, kuten tapahtuikin.

Mitä tulee Matti Matinpojan ikään ruodutusluetteloissa vuosina 1627 ja 1630, sitä voidaan pitää Ilmajoen luetteloitten luotettavimpana ikätietona. Ikätieto ei heitä. Ruodutusluetteloissa olevien ikätietojen heitot johtuvat paitsi joistakin kirjausvirheistä myös joillakin siitä, etteivät he kovin tarkasti tietäneet syntymävuottaan. Käräjillä kyllä tuli esille tapauksia, joissa todistajat perustelivat omaa ikäänsä hyvin näppärillä muistisäännöillä, jotka käräjäpöytäkirjan lukija voi tarkistaa kalenterista, mutta heitoista ruodutusluetteloissa voidaan päätellä, ettei joillakin sellaisia ollut. Yleisin muistisääntö niihin aikoihin oli tietysti nuijasota, jopa erikseen ns. Santavuoren taistelu, mutta oli myös ennen sitä ja sen jälkeen monia muitakin kaikkien tiedossa olevia historiallisia tapahtumia, yleensä jonkinlaisia katastrofeja, joita muistisäännöissä käytettiin, kun oltiin epävarmoja aivan tarkasta vuodesta.

Matti Matinpoika oli kuitenkin kirkkoherran poika, eli isän piti seurata virkansa takia aikaa tarkasti, ettei "töppäilisi" viranhoidossaan. Lisäksi Mathias Laurenti oli saattanut kirjata syntymätiedot tuoreeltaan kotiarkistoon, kun kirkkoherra oli. Kun kotona asiat olivat näin, niin ei ole syytä epäillä, etteikö Matti ollut ruodutusluettelon nimistä se, joka tiesi tarkimmin oman syntymäaikansa. Vaikuttaa myös siltä, ettei hänen ilmoittamassaan ikätiedossa ole mitään sellaista epäilyttävyyttä, josta voitaisiaan otaksua kirjurin kirjoittaneen tiedon väärin.

terv Matti Lund

[KariKK]

Hei, et noteerannut lainkaan sitä Kaarle IX:n suomaa kymmenen vuoden verovapauskirjettä, johon annoin linkin edellisessä viestissä ja jonka seikan merkitystä arvioinnissa korostin.


Matti Matinpoika oli kuitenkin kirkkoherran poika, eli isän piti seurata virkansa takia aikaa tarkasti, ettei "töppäilisi" viranhoidossaan. Lisäksi Mathias Laurenti oli saattanut kirjata syntymätiedot tuoreeltaan kotiarkistoon, kun kirkkoherra oli. Kun kotona asiat olivat näin, niin ei ole syytä epäillä, etteikö Matti ollut ruodutusluettelon nimistä se, joka tiesi tarkimmin oman syntymäaikansa. Vaikuttaa myös siltä, ettei hänen ilmoittamassaan ikätiedossa ole mitään sellaista epäilyttävyyttä, josta voitaisiaan otaksua kirjurin kirjoittaneen tiedon väärin.

terv Matti Lund

Minun sanomani oli se, että veroluetteloista ei voi tarkasti päätellä kenenkään ikää, oli selitys mikä tahansa yksittäistapauksessa.
Tässä jutussa on edelleen selittämättömiä ristiriitoja eikä tämä Matti Matinpojan ikä ratkaisen nitä.

T: KariKK

[Matti Lund]

Minun sanomani oli se, että veroluetteloista ei voi tarkasti päätellä kenenkään ikää, oli selitys mikä tahansa yksittäistapauksessa.
Tässä jutussa on edelleen selittämättömiä ristiriitoja eikä tämä Matti Matinpojan ikä ratkaisen nitä.

T: KariKK


Tämä väite pitää yleensä ottaen paikkansa, kun edellytetään yhden kuukauden tai vielä tarkempaa tarkkuutta.

Isonvihan jälkeenhän ryhdyttiin henkiveron piiriin tulleitten lasten ikiä kirjaamaan henkikirjoihin, eli tiedot noukittiin kirkonkirjoista henkikirjoihin! Vähän myöhemmin ryhdyttiin kirjaamaan myös sellaisia veroluetteloita, joihin oli merkitty esimerkiksi kaikki nelilapsiset perheet ja lasten iät, siis pienokaistenkin. Näitä perheluetteloita oli useammalla kriteerillä ja oli myös luetteloita, joissa olivat lasten tarkat syntymäpäivät. Näin 1700 -luvulla.

Kun katsotaan kirjauksia 1600 -luvulla, niin on verontarkastusluetteloita ja ruodutusluetteloita, joihin on henkilöitten ikiä kirjattu yhden vuoden tarkkuudella. Tietoja tulee tietysti aina epäillä, ennen kuin niihin ryhtyy mitään perustamaan.

Ne ovat kuitenkin kameraalisia asiakirjoja, joiden perusteella usein ratkaistiin oikeustapauksiakin, eivätkä sepityksiä, joten, jos ei kyetä todistamaan pätevästi, että tietojen kirjauksissa on tapahtunut virheitä, ne tiedot on hyväsyttävä ja yritettävä tulla toimeen niiden kanssa, vaikkeivät ne olisi omiaan edistämään jäljitys- ja identifiointiprosesseja.

Eskil Stutaeuksen isän Matti Matinpojan tapauksessa meidän on tunnustettava, että tiedämme hänen ikänsä vuoden tarkkuudella niillä perusteilla, jotka olen selvittänyt aikaisemmissa viesteissäni.

Vuoden 1627 ruodutusluettelo, joka on päivätty 13.4.1627 siis kertoo, että Matti oli 44 -vuotias. Jos Matti tiesi ikänsä oikein kuten on syytä uskoa, silloin tiedämme, että hän oli syntynyt joko vuonna 1582 tai 1583, suuremmalla aritmeettisella todennäköisyydellä 1582, sillä hänellähän oli vuonna 1627 jäljellä 8½ kuukautta enemmän täyttää 45 vuotta. Mutta jos Matti oli syntynyt talvella tammi- ja maaliskuun välillä, syntymävuosi olisi 1583. Tämä olisi hiuksenhalkomista muiden kohdalla, muttei Matin kohdalla, koska hänellä olivat muita paremmat ilmeiset edellytykset tietää tarkemmin syntymäaikansa.

Siis meillä olivat poikkeuksellisen tyydyttävät edellytykset päästä tyydyttävään arvioon Matti Matinpojan kohdalla!

Asia on myös niin kummallinen, että monien 1500 -luvulla syntyneitten tai 1600 -luvulla ennen kirkonkirjojen aikaa syntyneitten tarkka syntymäpäivä kyllä tiedetään, muttei tarkkaa syntymävuotta. Hyvin monille on nimittäin kerrottu, minä kirkollisena juhlapyhänä he ovat syntyneet kuten joulupäivänä tai ensimmäisenä pääsiäispäivänä ja Kynttilänmessuna ja nämähän ovat historiallisesta kalenterista selvitettävissä kiinteiltä osilta suoraan ja vaihtelevilta osiltaan astronomisten laskukaavojen avulla. Näitä tietoja ilmenee jatkuvasti jonkin verran käräjiltä, kun todistetaan valalla.

terv Matti

[KariKK]

Tämä väite pitää yleensä ottaen paikkansa, kun edellytetään yhden kuukauden tai vielä tarkempaa tarkkuutta.


Kun katsotaan kirjauksia 1600 -luvulla, niin on verontarkastusluetteloita ja ruodutusluetteloita, joihin on henkilöitten ikiä kirjattu yhden vuoden tarkkuudella. Tietoja tulee tietysti aina epäillä, ennen kuin niihin ryhtyy mitään perustamaan.

Ne ovat kuitenkin kameraalisia asiakirjoja, joiden perusteella usein ratkaistiin oikeustapauksiakin, eivätkä sepityksiä, joten, jos ei kyetä todistamaan pätevästi, että tietojen kirjauksissa on tapahtunut virheitä, ne tiedot on hyväsyttävä ja yritettävä tulla toimeen niiden kanssa, vaikkeivät ne olisi omiaan edistämään jäljitys- ja identifiointiprosesseja.

Eskil Stutaeuksen isän Matti Matinpojan tapauksessa meidän on tunnustettava, että tiedämme hänen ikänsä vuoden tarkkuudella niillä perusteilla, jotka olen selvittänyt aikaisemmissa viesteissäni.

Vuoden 1627 ruodutusluettelo, joka on päivätty 13.4.1627 siis kertoo, että Matti oli 44 -vuotias. Jos Matti tiesi ikänsä oikein kuten on syytä uskoa, silloin tiedämme, että hän oli syntynyt joko vuonna 1582 tai 1583, suuremmalla aritmeettisella todennäköisyydellä 1582, sillä hänellähän oli vuonna 1627 jäljellä 8½ kuukautta enemmän täyttää 45 vuotta. Mutta jos Matti oli syntynyt talvella tammi- ja maaliskuun välillä, syntymävuosi olisi 1583. Tämä olisi hiuksenhalkomista muiden kohdalla, muttei Matin kohdalla, koska hänellä olivat muita paremmat ilmeiset edellytykset tietää tarkemmin syntymäaikansa.

Siis meillä olivat poikkeuksellisen tyydyttävät edellytykset päästä tyydyttävään arvioon Matti Matinpojan kohdalla!

Asia on myös niin kummallinen, että monien 1500 -luvulla syntyneitten tai 1600 -luvulla ennen kirkonkirjojen aikaa syntyneitten tarkka syntymäpäivä kyllä tiedetään, muttei tarkkaa syntymävuotta. Hyvin monille on nimittäin kerrottu, minä kirkollisena juhlapyhänä he ovat syntyneet kuten joulupäivänä tai ensimmäisenä pääsiäispäivänä ja Kynttilänmessuna ja nämähän ovat historiallisesta kalenterista selvitettävissä kiinteiltä osilta suoraan ja vaihtelevilta osiltaan astronomisten laskukaavojen avulla. Näitä tietoja ilmenee jatkuvasti jonkin verran käräjiltä, kun todistetaan valalla.

terv Matti

Voit kirjoittaa vaikka väitöskirjan Matti Matinpojan iästä, mutta se ei yksin ratkaise tätä vyyhteä, kun on ristiriitaisia tietoja.
Tässä tapauksessa on mahdollista, että lopulta Matti Matinpojan ikä on epäoleellinen asia. Jää nähtäväksi.

T. KariKK

[Kimmo Kemppainen]

Ylioppilasmatrikkelin Yrjö Kotivuori tekee erinomaista työtä, mutta kaikille se tilastollinen lukuvirhe tulee. Alkutekstissä ei lue Fars Fader vaan hans Fader.
Kimmo Kemppainen



Onko ylioppilasmatrikkelissa näkyvä Fars Fadher myöskin virhetulkinta vai onko yksi Matti Matinpoika hukkunut välistä? Sitä onko ylioppilasmatrikkelin vai Pihlajaniemen tulkinta tekstistä oikein, en osaa arvioida.
Jokin ratkaiseva tieto puuttuu.

T. KariKK

[KariKK]

Ylioppilasmatrikkelin Yrjö Kotivuori tekee erinomaista työtä, mutta kaikille se tilastollinen lukuvirhe tulee. Alkutekstissä ei lue Fars Fader vaan hans Fader.
Kimmo Kemppainen

Hyvä, että tämäkin tuli selväksi.
Ylioppilasmatrikkeliin siis voidaan tehdä korjaus.
Näköjään joku muukin kuin minä voi erehtyä f:n ja h:n tunnistamisessa.
Edelleen jää kuitenkin ratkaisematta, miksi Eskeli puhui Hämeenkyrön käräjillä äidin veljestä.

T. KariKK

[KariKK]

Edelleen jää kuitenkin ratkaisematta, miksi Eskeli puhui Hämeenkyrön käräjillä äidin veljestä.

T. KariKK

Voisikohan vastaus olla se, että Matti Matinpoika olikin Sofian vävy eikä poika.
Olisikohan ollut vain niin, että Joachim oli Matti Matinpojan lanko. Silloin Hämeenkyrön käräjäpöytäkirjan tieto voisi olla kirjaimellisesti totta. Silloin pitäisi Eskelin puhe Joakimista isän veljenä tulkita isän langoksi.
Se, että Matti Matinpoika oli Sofian poika näyttäisi perustuvan vain oletukseen,
jos toisin on, niin se olisi hyvä tuoda esiin. Onko myöskään muuta sidosta Matti Matinpojan ja Matti Laurinpojan välillä, kuin Eskelin maininta Joakimista isänsä veljenä?
On sitten toinen kysymys ja ongelma, mistä Matti Matinpoika tuli.

Tämä ei ollut väite, että näin oli, vaan hypoteesi. Selitys voi olla joskus yksinkertainen, toisinaan taas hyvin epätodennäköiseltä näyttävä vaihtoehto.

T. KariKK

[Kimmo Kemppainen]

Ja kahden selityksen tilanteessa tulee tietysti valita se hyvin epätodennäköinen, vai mitä se Occamin partaveitsi sanoikaan?
Kimmo Kemppainen

Selitys voi olla joskus yksinkertainen, toisinaan taas hyvin epätodennäköiseltä näyttävä vaihtoehto.

T. KariKK

[KariKK]

Ja kahden selityksen tilanteessa tulee tietysti valita se hyvin epätodennäköinen, vai mitä se Occamin partaveitsi sanoikaan?
Kimmo Kemppainen

En nyt osaa arvioida, onko Hämeenkyrön vai Ilmajoen käräjäpöytäkirjaan kirjattu tieto sukulaisuudesta todennäköisempi. En esittänyt lopullista ratkaisua, vaan vaihtoehdon pohdittavaksi.
Tämän kryptisen kommentin kannanotto jää minulle arvoitukseksi.

T. KariKK

[JHissa]

Laitetaan selvyyden vuoksi linkit ylioppilasmatrikkelissa Kauhajoen kappalainen Eskil Stutaeus U1218 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U1218) käräjäotteisiin jotka löytyvät Digitaaliarkistosta (jätän Eskilin poikien käräjäotteita pois):

KA mf. ES 2028 (rr 5) Ilmajoen käräjät 10.8.1644 f. 281 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705546) “Företrädde her Eskill Caplaan här sammastädz och inladhe Joachimi Joachimi Stutæj 125 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125) Underskrifuen skrifft de Dato 27 Aprilis A:o 1641 af innehåldh det hans Sal: Fadher hafuer låffuat sijn andeell af Lachtis hemman åt her Eskill, så och tillkänna gifuandes det Fars Fadher Matz Matzsson hafuer i lijka måttå Testementerat honom halfueparten af be:te Lachtes hemman tillhoopa mz det såm hans Fadher brodher honom tillsagt hafuer och be:te Joachimi witnes skrifft förmähler; begärandes altså af Rätten der på et witnesbördh”;

(u 2) Oulun RO 23.3.1646 Digitaaliarkisto (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11627271) “Belangande 57 daler kop:r mynt som Her Eskell af Hemmingz Enkia fordrade på sin Swärfaders Sal: Her Jörans wägnar i Lapo; der till hon swarade at hans Swåger Thomas Nilsson som hans medh arfuinge war, hade opburit aff Her Larss i Rowesi [Ruoveden kappalainen Laurentius Johannis Keckonius]några Lappewahror för 43 daler som Sal: Jöran Hemingh der i sin lijfztijdh nidersatt hafuer, dy erkänner Rätten at Her Eskell söker sin medh Consort Thomas Nilsson på dee 43 daler. Men dee 14 daler som än Restera på be:te gäldz Summa, sampt 6 daler på annor gammal gäldh dömbdes hon at strax betala”;

KA mf. ES 2028 (rr 6) Lapuan käräjät 14.3.1646 f. 151 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705991) “Her Eskell fordom Kaplan i Lapo kärade och tillkänna gaff huru sosom han den tjdhen han war i Åbo ähr worden twungen att betala till doom kyrckian för Lapu Sochn 2 T:r Span:l för doom kyrck tunnorna som Sochnen Resterade effter som hans Quittans där å det uthwjste”;

Ilmajoen käräjät 10.6.1646 f. 169v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706029) ”Her Eskill kaplan härsammastädz opbödh desse Engiar”;

Ilmajoen käräjät 17.8.1647 f. 201v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706091);

Ilmajoen käräjät 24.1.1649 f. 379v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706457) ”Her Eskill Caplann inladhe sitt Köpe Breeff aff Rätten verificerat dhen 10 Junij 1646”, 380v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706459) “Clemedt Thomasson i Kurika Käradhe till her Eskill om LuopaJerffwj Tresket som her Eskill skulle fikia och fahra Och lijkwäll sijn gamble häffd wara; D: Escillus inladhe Hardtwijk Bengtssons doombreeff Daterat 1588 dhen 12 Augusti der uthinnan samma Tresketh ibland alt annat undher her Eskils hemman tillagt och aff gammalt bytt ähr, hwarföre ähr gifuit i stället i Mest Jerffwj, Alt så beroor dett dher widh effter såsom dett lageligen skiedt ähr, dett 1 Capitlet i Jordhe Balcken lijkmätigt”;

KA mf. ES 2029 (rr 7) Ilmajoen käräjät 20.–21.3.1651 f. 258 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706954);

Ilmajoen käräjät 4.9.1652 f. 563v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3707843);

KA mf. ES 2029 (rr 8) Ilmajoen käräjät 27.8.1653 f. 148 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3708261) ”H:o Margeta Matzdotter i Lahcdenkylä Bewiliades till att Bekomma af sin Sahl: Mans Broder Lucas Michellsson ib:m effter Owildomens wtrekningh 43 D:r 30 öre som hoon hade Innestående på Hemmanet tilhopa medh dess Systers Nillas Andeel ib:m”;

Ilmajoen käräjät 17.6.1654 f. 345v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3708223) ”Belangande Twisten Emillan H: Eskill och Frantz Frantzon i Lahdenby”, 347 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3708658);

KA mf. ES 2030 (rr 9) Ilmajoen käräjät 29.–31.3.1655 f. 106 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709004), 107v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709008) ”Dns: Æschillus Matthæi Caplanen i Ilmola begäradhe aff samptlige Tingzlaget ett bewijs om sitt förehollande uthi sitt Predikoembethe”,

Ilmajoen käräjät 16.–17.10.1655 f. 125v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709096),

Ilmajoen käräjät 1.–3.3.1656 f. 393 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709623), 394 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709625),

Ilmajoen käräjät 24.–25.8.1656 f. 491v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709813), 492v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709815) ”Dns: Elias Arffwidhsson 680 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=680) ifrån Kyrå Fulmechtigh af Månss Philpusson j Åbo inladhe sin Fulmacht af dato den 23 Augustij 1654, och kiärade till Her Eskill om 4 lb: Smör”;

KA mf. ES 2030 (rr 10) Ilmajoen käräjät 10.8.1657 f. 65v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709973),

Lapuan käräjät 13.–14.8.1657 f. 71 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3709985) ”[I]Herr Æschillus Stuut förre tredde, och till kenna gaf sigh effter sijn Sahl: Swärfadher och fordom Kyrkioherde här j Lapå Sochn någon wthstående skuldh, haf:r att infordra beswerandes sigh dem icke kunna mechtigh blifwa”

Ilmajoen käräjät 11.–13.2.1658 f. 302v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3710502),

Ilmajoen käräjät 31.8.–2.9.1658 f. 324 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3710542);

KA mf. ES 2077 (ss 1) Ilmajoen käräjät 9.–10.2.1660 Digitaaliarkisto (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3716776) “Daniel Israellsson 577 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=577) inladhe i Rätten Cappelanens H:r Eschilli Oblig: Dat: Ilmola d: 5 7:bris 1652”;

Ilmajoen käräjät 16.–17.1.1664 Digitaaliarkisto (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3717468) “Larss Mårthensson j Kyrckioby kom för Rätta, och för mente Sigh igen winna af H:r Æschillo Stuteo Pållwj Luchta Engh den wnder hans bollstadh tillförende lydht och legat haf:r, der Emoot jnladhe H:r Eskill Laglässarens Jacob Hanssons doom breff Dat: den 10 Junij 1646”;

KA mf. ES 2078 (ss 1) Ilmajoen käräjät 15.–16.2.1665 s. 24 “Syn emellan Cappelanen H:r Æschillum Stuth: och hans granne Matz Nisiusson i Lachtissby”, (näyttää puuttuvan Digitaaliarkistosta).

Ilmajoen käräjät 18.–20.9.1666 s. 15 (näyttää puuttuvan Digitaaliarkistosta);

KA mf. ES 2078 (ss 2) Ilmajoen käräjät 1.–2.10.1669 22 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3719328) “Sacellanus wälärdhe H:r Æschillus Stutæus, Företrädde, och inladhe Fordom Lagl:s Jacob Hanssons Nicarlj, Herredz bewiss Dat: Ilmåla den 10 Aug: 1644 För mälandhe det bem:te H:r Æschillus då Haf:r upwist Joachjm Joachjmj 125 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125) witnes skrifft af den 27 Aprilis 1641, wthj Huilcken skrifft Förmäless dett Joachimj Fader Sal: M: Joachimus Stutæus Som war H:r Æschillj Fader broder, haf:r tillsagdt Lofwat och gifwit Herr Æschillo Sijn Andel j Lachtis Hemman, till det Som H:r Æschillj Fader Mattz Mattzson Huilcken på Lachtiss Hemman då boddhe, Sin Son merbe:te H:r Æschillo Fram För andra Arfwingar Testementerat Haf:r, Som åfwansk:ne Herredz bewiss widare Förmäler och innehåller, Ofwan be:te gåfwor och Testamente, Hafwer H:r Æschillus adresserat Skiänckt och gifwit Sijn nuwarande Hustru, dygdesamme Hustru Brita Jacobssd:r och den dottren Margretha Han medh Henne aflat Haf:r, Särskilt Fram För Hanss Andre Barn och Arfwinger af den Förre Kullan, effter Hanss Lijfztijdh Frijt att niutha och behålla, Helst emedan af dhen Förre Kullan, ähre alle så upfostradhe, att dhee sigh sielfwe nähra, och Födha kunna, Men Margreta Omyndigh, detta begeradhe H:r Æschillus Confirmeras, Dett rätten nu För denne gången icke ähr tillåtit att giöra, ändoch Nembden denne Hanss begäran Alldeless bijhölle, All den stundh ingen Huarken af H:r Æschillj barn eller någor Annan war Som detta klandra wille Uthan dett Togz ad notam, bleff ad acta Fört och H:r Æschillo attest meddelt”;

KA mf. ES 2079 (ss 3) Ilmajoen käräjät 10.–11.10.1673 f. 12 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3720999), 14v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3721005),

Ilmajoen käräjät 22.–24.9.1674 s. 48 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3721396) ”H:r Eskill”

KA mf. ES 2001 (nn 62) Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 26.–27.9.1667 f. 1101v “Förekom H: Eskill Studeus, Caplan uthi Ilmoilla Sochen och giorde inspråk på ett Hemman i Watziais der Jören Jacobsonn åboor, Huilket hemman hans Sal: Moder broder M:r Jochim Kyrkiosien i Åbo skall kiöpt haffua, Så emedhan bondhenn, nu icke ähr tillstädes, eij heller stämbdh. Altså Opskiuthis sackenn till näste tingh”; (näyttää puuttuvan Digitaaliarkistosta).

KA mf. ES 2079 (ss 3) Ilmajoen käräjät 15.–16.2.1675 s. 145 ”Caplans Sahl: H:r Eskels Enkia beswärade öfwer åthskillige Sochnemän om deres Mootwilligheet till Presterliga Ränttors afbetalningh” (näyttää puuttuvan Digitaaliarkistosta).

Herra Eskelin veljen Peerin vaimoa Walborg Jörensdotteria koskevat
KA mf. ES 2029 (rr 8) Ilmajoen käräjät 27.8.1653 f. 148v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3708262) ”Walbårgh Jörensd:r till sin Sahl: Mans Peer Matzons Broder H: Eskill Sacellan i Lahdenkylä, om dess Barns Arf och Befantz epter bytes Brefwetz Lydellsse för Henne restera een Koo och 7 m:r S: m: till Huilket H: Eskill bör Swara; item Lars Jöransson Andra Hennes Swåger Lofwade tilstella Henne Koppar ½ lp: som och för Henne tilbaka Ståår, det dee och domdes at Betala”,

KA mf. ES 2078 (ss 2) Ilmajoen käräjät 1.–2.10.1669 s. 19 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3719324) “Walborgh Jörenssd:r i Lachtiss Fordradhe på Sin dotters weg:r nogot arff af H:r Eskill Stutæo, effter Sin Sal: man, Som hennes dott:r iempte H:r Eskill skole iemkass och delass emellan, och H:r Eskill ifrån Åbo erfft Haf:r, H:r Eskill Sadhe Sigh hafwa medh henne Förlichtz och betalt arfwet; Sadhe och Henne hafwa Sal: Jacob Hansons domb på Förlikningen, bedh Henne den innläggia, Walborgh Sadhe doomen blifwit opbrändh, dy afsades att Walborgh skaffar af Sal: Jacob Hansons Protocoll een doom Zedell, Huar på Sedan uthslagh Fölia skall”

Herra Joachimia koskevat
KA mf. ES 1843 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791701) ”Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt”

KA mf. ES 1844 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791833) ”S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623”

Nyt piäisi löytää vielä ainakin kansallisbiografian
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398
Joachimin lesken kohdalla mainittu "Brita Henriksdotter, eli leskenä miehensä jälkeen ainakin vielä 13.12.1637, jolloin vaati oikeudessa Hartwig Wölichiltä ulosmitattavaksi tämän maksamatta olevaa velkaa." eli maintaanko siinä leski nimeltä.

[Kivipää]

Herra Joachimia koskevat
KA mf. ES 1843 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791701) ”Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt”

KA mf. ES 1844 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791833) ”S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623”

Nyt piäisi löytää vielä ainakin kansallisbiografian
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398
Joachimin lesken kohdalla mainittu "Brita Henriksdotter, eli leskenä miehensä jälkeen ainakin vielä 13.12.1637, jolloin vaati oikeudessa Hartwig Wölichiltä ulosmitattavaksi tämän maksamatta olevaa velkaa." eli maintaanko siinä leski nimeltä.

Onkohan tuo Wölich-juttu mainittu Veli Pekka Toropaisen Genoksessa julkaistuissa luetteloissa? Kaarinan historia II:ssa on muistaakseni maininta Joachimin lesken ja Wölichin maakaupoista Kakskerrassa. Onkohan siinä lesken etunimi mainittu?
_____________
Matti Pesola

[KariKK]

Laitetaan selvyyden vuoksi linkit ylioppilasmatrikkelissa [FONT=Verdana][SIZE=2]Kauhajoen kappalainen Eskil Stutaeus U1218 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U1218) käräjäotteisiin jotka löytyvät Digitaaliarkistosta (jätän Eskilin poikien käräjäotteita pois):

KA mf. ES 2028 (rr 5) Ilmajoen käräjät 10.8.1644 f. 281 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705546) “Företrädde her Eskill Caplaan här sammastädz och inladhe Joachimi Joachimi Stutæj 125 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125) Underskrifuen skrifft de Dato 27 Aprilis A:o 1641 af innehåldh det hans Sal: Fadher hafuer låffuat sijn andeell af Lachtis hemman åt her Eskill, så och tillkänna gifuandes det Fars Fadher Matz Matzsson hafuer i lijka måttå Testementerat honom halfueparten af be:te Lachtes hemman tillhoopa mz det såm hans Fadher brodher honom tillsagt hafuer och be:te Joachimi witnes skrifft förmähler; begärandes altså af Rätten der på et witnesbördh”;

Nyt piäisi löytää vielä ainakin kansallisbiografian
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398
Joachimin lesken kohdalla mainittu "Brita Henriksdotter, eli leskenä miehensä jälkeen ainakin vielä 13.12.1637, jolloin vaati oikeudessa Hartwig Wölichiltä ulosmitattavaksi tämän maksamatta olevaa velkaa." eli maintaanko siinä leski nimeltä.

Onpas perusteellista työtä. Kiitän omasta puolestani.

Kommentoin nyt vain tuota Ilmajoen käräjien juttua 10.8.1644, mikä on ylioppilasmatrikkelissakin. Ja siinä kohtaa: "…, så och tillkänna gifuandes det Fars Fadher Matz Matzsson hafuer …"
Kimmo Kemppaisen mukaan tekstissä on: "hans Fadher Matz Matzsson".
En ole ollenkaan vanhojen käsialojen tuntija, mutta veikkaisin, kun katsoo annetusta linkistä alkuperäistä tekstiä, että suurin osa niistä, jotka eivät tunne ollenkaan Eskilin sukusuhteista vallitsevia käsityksiä, tulkitsisivat tekstin juuri niinkuin ylioppilasmatrikkelissa on eli Fars Fadher. Ainakin Sirkka Karskelan malliesimerkkien mukaan 1600-luvun alun suurista kirjaimista löytyy tukea sille, että kirjain nyt kyseenalaisen sanan alussa on F, aikalailla poikkeaa h-kirjaimien malleista. Mutta jätän tämän asian ratkaisun osaavampien haltuun.

Muuten epäilen, että sukusuhteet eivät yksikäsitteisesti ratkea näistäkään.
Englannissa lanko on brother-in-law, eli melkein veli. En tiedä onko ruotsin kielessä ollut vastaavaa ilmausta tai ajattelutapaa. Se lahjoitus, jonka Eskeli sai isänsä (?) veljeltä Joakimilta ei sinänsä edellyttänyt, että olivat sukua Matti Matinpojan kautta, se vain selitti, miksi niin tapahtui ja ehkä luontevinta oli selittää miesten kautta naisten epäitsenäisemmän aseman takia. Merkillepantavaa on se, että Joakim antoi maat Eskelille, ei Matti Matinpojalle. Joakim on tehnyt tämän ratkaisun jo Matti Matinpojan eläessä. Eskeli ainakin oli sukua, sisaren poika.

Mitä tulee Hämeenkyrön käräjiin, siinä syy sukulaisuuden esiintuomiseen on kai ollut osoittaa, että Eskelillä olisi sukuoikeus ostaa se talo. Kun Eskeli ilmoittaa Joakimin olleen hänen äitinsä veli, se kyllä oikeastaan osoittaa, että Matti Matinpoika ei ollut biologisesti Joakimin veli, vaikka Ilmajoen käräjillä niin on sanottukin.

Mutta kun kaikki eri suuntaan osoittavat todisteet ovat vain yhden maininnan varassa, jää mahdollisuus spekuloida, että omien käsitysten vastaiset vaihtoehdot ovat niitä virheitä. Toivotaan, että joku on niin tarkka, että löytää ratkaisevat todisteet.

T. KariKK

[Kimmo Kemppainen]

Minäpä puolestani olen vanhojen käsialojen tuntija, ja veikkaisin, että saat tästä lähtien etsiä apua muilta, vaikkapa "suurimmalta osalta niistä".
Kimmo Kemppainen


Kimmo Kemppaisen mukaan tekstissä on: "hans Fadher Matz Matzsson".
En ole ollenkaan vanhojen käsialojen tuntija, mutta veikkaisin, kun katsoo annetusta linkistä alkuperäistä tekstiä, että suurin osa niistä, jotka eivät tunne ollenkaan Eskilin sukusuhteista vallitsevia käsityksiä, tulkitsisivat tekstin juuri niinkuin ylioppilasmatrikkelissa on eli Fars Fadher. Ainakin Sirkka Karskelan malliesimerkkien mukaan 1600-luvun alun suurista kirjaimista löytyy tukea sille, että kirjain nyt kyseenalaisen sanan alussa on F, aikalailla poikkeaa h-kirjaimien malleista. Mutta jätän tämän asian ratkaisun osaavampien haltuun.



T. KariKK

[Benedictus]

Tässä vaihtelua vanhojen venkuroiden tulkintaan.

Eurajoen SAY:n Maantilan kylän tai yksinäistilan lopussa on yhden savun tila jossa Her Grees, joka lienee Gregorius Michelsson Stuht.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4526673

Kinostavaa, että naapuritilalla Michel Kainu ja Mats Michelsson, lisäksi käsketään katsoa toisia sivuja , joissa mainitaan ainakin Thomas Michelsson.

Kainun Erikin poika mainitaan myöhemmin kirkkoherrana Eurajoella ja Liedossa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4526653
Olisiko tuolta haettava Gregorius Stuhtin alkuperää. Eurjoella on myös Mullilan eli Vahusmaankylä.

Matthias Erici (K 1587)

Matts Eriksson
S Eurajoki. V ilmeisesti Eurajoen Kainun kylän talollinen Erkki / Erik N.N. ja N.N.

[Matti Lund]

...

KA mf. ES 2077 (ss 1) Ilmajoen käräjät 9.–10.2.1660 Digitaaliarkisto (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3716776) “Daniel Israellsson 577 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=577) inladhe i Rätten Cappelanens H:r Eschilli Oblig: Dat: Ilmola d: 5 7:bris 1652”;


Ilmajoen käräjät 18.–20.9.1666 s. 15 (näyttää puuttuvan Digitaaliarkistosta);

...

Tuo vuoden 1660 juttu on kiinnittänyt huomiotani tietyssä mielessä. Siis se oli ajossa 9-10.2.1660 ja herra Eskilillä oli maannut vähän yli 21 taalarin velkarästi vuodelta 1652 silloiselle sittemmin edesmenneelle kruununvoudille Israel Tapaninpojalle (omisti Mynttilän taloa Vähässäkyrössä.) , jonka poika haki sen suoritusta.

Saattaa olla, että Herra Eskil oli satunnaisesti tällöin käteisrahan puutteessa (varmaankin hänellä oli kaikenlaisia parselleja, joilla suorittaa tämä saatava tähän paikkaan.).

Tämä juolahti mieleen, koska herra Eskil vahvisti heti 10 päivän päästä tästä laamanninkäräjillä 20-21.2.1660 maakaupan, jolla hän myi valtaosan Lahden talon kaukaista metsäsarkaa Noksonsaaressa kahdelle isännälle, toinen Kurikan Saaren, toinen Luovan talon isäntä. Ko. sarka oli paljon lähempänä näitä taloja. Lisäksi nämä kaksi isäntää ottivat kimppaan silloisen Yrjänä-Kokon isännän Yrjänä Erkinpojan ja jakoivat kolmestaan Eskilin myymän osuuden.


No, mistä minä tiedän herra Eskilin liiketoimen, kun vuoden 1660 laamanninkäräjien pöytäkirjat ovat täysin tuhoutuneet tulipalossa?

Lahden talo oli siitä erikoinen, että sen vanhat asiakirjat 1500- ja 1600 -luvulta olivat säilyneet isonvihan yli ja niinpä Lahden talon isäntä toi vuoden 1757 Ilmajoen syyskäräjille todistusta varten täydellisen koko asiakirja-aukeaman mittaisen pöytäkirjaotteen Kaarleporin kreivikunnan laamanninkäräjiltä 20-21.2.1660, joilla herra Eskil on pyytänyt myyntinsä laillista vahvistusta ja se on kopiona tässä vuoden 1757 pöytäkirjassa:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22715434


-------------------------------------------

Juttu muuten alkaa, että verotalollinen "Juho" Lahti esitti vanhan ja rispaantuneen, mutta kuitenkin luettavan laamannin tuomiokirjeen, joka lain maankaaren IV:n luvun mukaisesti uudistettiin. Lopussa tämä isäntä on Iisakki Lahti, mikä on se oikea tieto. Tämä on nyt hyvä ja selkeä esimerkki siitä, miten kirjurille (joko paikan päällä konseptikirjurille tai Turussa renovointikirjurille on tullut moka, joka ei tässä tapauksessa aiheuta mitään ongelmia, koska on paksu pino asiakirjoja, joissa isännän nimenä on Iisakki ja on vain tämä yksi kirjurin virhe.

Ilmenee, että Eskil on myynyt Pentti Luukkaanpojalle Jalasjärveltä (Luopa, mutta myöhemmin tekstissä on toinen kirjurin moka, eli Pentti onkin kirjattu kerran Pertteliksi, mikä sekin on ongelmaton virhe, koska Pentti löytyy, muttei Pertteliä) ja Simuna Klemetinpojalle Kurikasta (Saari) laillisesti saavutetun omistuksensa, jonka hän on saavuttanut muinoisen tuomarin Hannu Martinpojan tuomiokirjeellä 29.1.1588 ja sen jälkeen lainlukijan autuaan Gabriel Ljungonpojan julistamalla päätöksellä 15.8.1640, että saa rikkomatta nauttia saamastaan tuomiokirjeestä ja erityisesti herra Eskilin naapureitten häiritsemättä Noksonsaaren metsästä ja että yksinomaan herra Eskil saa siitä esteettömästi ikuisesti ja loukkaamattomasti nauttia. Ja hän on myynyt sen Pentti Luukkaanpojalle ja Simuna Klemetinpojalle 30 taalarilla kuparirahaa, jotka ovat nyttemmin ottaneet mukaansa Yrjänä Erkinpojan Kokkolankylästä. Ja nyt herra Eskil sekä Pentti Luukkanpoika osakkaineen pyysivät, että tämä sopimus julkaistaisiin oikeuden edessä, jotta se otettaisiin huomioon vastaisuudessa ja varauduttaisiin mahdollisiin riitoihin siitä.

--- tässä on tekstiä, jota en nyt tähän käännä kuin vasta sen, mikä tässä on ollut Iisakki Lahden tarkoituksena: sopimuksessa on herra Eskilin täsmennys, eli hän on varannut tietyn osan Noksonsaarenmetsästä edelleen Lahden talon nautinnoksi: "sen osan pohjoiseen Talwentiestä".

Allekirjoittajana on Jaakko Hannunpoika NiCarlus, alilaamanni ja sinetti.

Tästä Iisakki Lahdelle laillinen todistus jaettiin.

Siis Lahden omistaja vuonna 1588, eli herra Eskilin isoisä herra Mathias Laurenti oli ostanut Lahden talolle tämän metsän sinä vuonna. Lahden talo nautti sitä seuraavat 72 vuotta, jolloin herra Eskil myi siitä muun osan paitsi osan pohjoiseen Talventiestä.

terv Matti Lund

[KariKK]

Tuo vuoden 1660 juttu on kiinnittänyt huomiotani tietyssä mielessä.


Siis Lahden omistaja vuonna 1588, eli herra Eskilin isoisä herra Mathias Laurenti oli ostanut Lahden talolle tämän metsän sinä vuonna. Lahden talo nautti sitä seuraavat 72 vuotta, jolloin herra Eskil myi siitä muun osan paitsi osan pohjoiseen Talventiestä.

terv Matti Lund

Kiitos tästä. Mielenkiintoinen juttu.
Tämä ratkaisee siis sen, että ei ollut kahta Matti Matinpoikaa peräkkäin.
Mutta myös äidin isä on isoisä.
Sellainenkin kysymys on käynyt mielessä, että olivatkohan ne Sofian rahoja, joilla herra Mathias Laurenti hankki Lahden talon noin 1580.

T. KariKK

[Matti Lund]

Kiitos tästä. Mielenkiintoinen juttu.
Tämä ratkaisee siis sen, että ei ollut kahta Matti Matinpoikaa peräkkäin.
Mutta myös äidin isä on isoisä.
Sellainenkin kysymys on käynyt mielessä, että olivatkohan ne Sofian rahoja, joilla herra Mathias Laurenti hankki Lahden talon noin 1580.

T. KariKK

Herra Mathiaksen kymmenystuotto ei ollut kovin iso. Aluksi kuningas määräsi tukiviljaa vain yhden lästin (12 tynn), mutta kohotti pian 1 ½ lästiin. Herra Mathias "peri" Simuna Mikinpojalta 22 veropannin kylvöksen, joka oli sellainen keskiverto pelto Ilmajoella. Ja herra Mathias ei juuri laajentanut kylvöksiään, vaan ne olivat esim. 1580-86 23 panninmaata.

Mutta voi olettaa, että jos hän pian joutui huolehtimaan edeltäjänsä herra Petruksen lesken (tuskin mahdollisten alaikäisten) ylläpidosta, hän sai todennäköisesti siitä melko vähäisen rasituksen, mutta herra Petruksen jäljiltä sievoiset tuotot, sillä tällä olivat olleet pohjana 4-5 lästin vuotuiset papinviljat ja joitain muitakin etuja, ja kohtalainen varallisuus, varsinkin, jos herra Petrukselta ei jäänyt rintaperillisiä ja jos herra Mats oli saanut jotain omaisuudesta myös testamentilla?

Tässä on lähtökuoppaa, eli vuoden 1571 hopeaveroluetteloa:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633197


Ei tule suoraan uskoa lukuihin, eli että tämä olisi absoluuttista, vaan että tämä näytettiin, mutta se kertoo likimain keskinäiset varallisuuserosuhteet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.


Lopussa siis näkyy virastaan vapautunut herra Pedher, Herra Klemetti, kappalainen (sacellan) ja herra Matts Laurenti pastori, ja rahasuhde on 37.3-5-10. Siis herra Pedher oli suhteessa muihin kohtalaisen varakas.

Sanottakoon, ettei sanaa Stooth Laurentin alapuolella tule sotkea lisänimeksi, vaan kysymyksessä on herra Mattsin mulli. Huomattakoon, että syytinkiin vetäytyneellä herra Pedherillä on 16 lehmää, mutta Klemetillä ja Matsilla 2.

Herra Matsin vakuutus on seuraavalla sivulla.

terv Matti Lund

[Benedictus]

Siis Lahden omistaja vuonna 1588, eli herra Eskilin isoisä herra Mathias Laurenti oli ostanut Lahden talolle tämän metsän sinä vuonna. Lahden talo nautti sitä seuraavat 72 vuotta, jolloin herra Eskil myi siitä muun osan paitsi osan pohjoiseen Talventiestä.

Joachim Stutaeus mainitaan äidin veljeksi, jolloin Mathias Laurentii on isoisä tätä kautta, eli sanotaanko yllä olevassa tekstissä miten tuo isoisä nimike?

Tuosta far sanasta jonka tulkinnasta on ongelma.
Tekstissä näkyy määre hans sal fahder ja myöhemmin tuo fahder Mats Matssonin edellä oleva sana x, josta on kiista onko hans vai fars.

Jokainen voi itse katsoa ja verrata onko tuo hans sama kuin myöhempi sana x fahder sanan edellä teknisesti samanlainen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705546

[Jari Latva-Rasku]

Tuosta far sanasta jonka tulkinnasta on ongelma.
Tekstissä näkyy määre hans sal fahder ja myöhemmin tuo fahder Mats Matssonin edellä oleva sana x, josta on kiista onko hans vai fars.

Jokainen voi itse katsoa ja verrata onko tuo hans sama kuin myöhempi sana x fahder sanan edellä teknisesti samanlainen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705546

Minä en ainakaan ole mikään käsialojen tuntija, mutta miksi ihmeessä kirjuri olisi kirjoittanut "Fars Fahder" eikä "Fahder Fahder"? Sitten pitäisi kysyä, miksi kirjuri olisi kirjoittanut "Fans" "hans"-sanan sijasta, sillä tuomiokirjan alussa kirjoitetun "hans"-sanan loppuosa muistuttaa myöhäisempää "Fans"- tai "hans"-sanaa?

Fahder sanan edessä oleva sana näyttäisi suurennettuna alkavan kirjaimella h, joka on kirjoitettu vasemmalta keskeltä ylös, alas edellisen vedon yli ja sitten alakautta keskeltä oikealle, jolloin muodostuu kirjaimen keskelle F-kirjaimen sakaraa muistuttava kuvio, eli "hans Fahder".

Muissa yhteyksissä kirjuri oli kirjoittanut f-kirjaimen alaosan suoraan alas ilman vasemmalle kaartuvaa väkästä, mutta h-kirjaimen ylläkuvatulla tavalla, joten ainakin f-kirjaimen voi sulkea pois vaihtoehtona. Tämä näkyy esimerkiksi "för"-, "af"-sanoissa ja h-kirjaimen osalta parhaiten jo alussa "her"-, mutta huonommin alun "hans"-sanassa.

Kynänjäljen näkyvyyteen kirjainten eri osissa on vaikuttanut alkeellinen kirjoitusväline, musteen laatu ja määrä kynässä sekä lunttupaperin epätasainen pinta. Ongelma on, alkaako kiistanalainen sana F- vai h-kirjaimella. Minä veikkaisin jälkimmäistä ja syyttäisin epäselvyyttä sen ajan tekstintuotantojärjestelmän puutteellisuudella. Ainakin on varmaa, että paperi ei ollut peräisin Eskill Stutaeuksen Västeråsin aikojen koulukaverin Suomen piispan Johan Gezeliuksen Pohjan pitäjän Thomasböleen vasta vuonna 1667 perustamasta paperinvalmistuslaitoksesta.

[KariKK]

Minä en ainakaan ole mikään käsialojen tuntija, mutta miksi ihmeessä kirjuri olisi kirjoittanut "Fars Fahder" eikä "Fahder Fahder"? Sitten pitäisi kysyä, miksi kirjuri olisi kirjoittanut "Fans" "hans"-sanan sijasta, sillä tuomiokirjan alussa kirjoitetun "hans"-sanan loppuosa muistuttaa myöhäisempää "Fans"- tai "hans"-sanaa?

Fahder sanan edessä oleva sana näyttäisi suurennettuna alkavan kirjaimella h, joka on kirjoitettu vasemmalta keskeltä ylös, alas edellisen vedon yli ja sitten alakautta keskeltä oikealle, jolloin muodostuu kirjaimen keskelle F-kirjaimen sakaraa muistuttava kuvio, eli "hans Fahder".

Muissa yhteyksissä kirjuri oli kirjoittanut f-kirjaimen alaosan suoraan alas ilman vasemmalle kaartuvaa väkästä, mutta h-kirjaimen ylläkuvatulla tavalla, joten ainakin f-kirjaimen voi sulkea pois vaihtoehtona. Tämä näkyy esimerkiksi "för"-, "af"-sanoissa ja h-kirjaimen osalta parhaiten jo alussa "her"-, mutta huonommin alun "hans"-sanassa.

Kynänjäljen näkyvyyteen kirjainten eri osissa on vaikuttanut alkeellinen kirjoitusväline, musteen laatu ja määrä kynässä sekä lunttupaperin epätasainen pinta. Ongelma on, alkaako kiistanalainen sana F- vai h-kirjaimella. Minä veikkaisin jälkimmäistä ja syyttäisin epäselvyyttä sen ajan tekstintuotantojärjestelmän puutteellisuudella. Ainakin on varmaa, että paperi ei ollut peräisin Eskill Stutaeuksen Västeråsin aikojen koulukaverin Suomen piispan Johan Gezeliuksen Pohjan pitäjän Thomasböleen vasta vuonna 1667 perustamasta paperinvalmistuslaitoksesta.

Se, mitä yritin sanoa tämän kirjaimen ja sanan tulkinnasta, oli, että siitä on hyvin helppo erehtyä. En siis väittänyt, että oikea tulkinta on Fars.
En myöskään ehdottanut mitään sanaa Fans, koska jo siinä vaiheessa, kun sen sanan "Fars" huomasin ylioppilasmatrikkelista, ajattelin että ehkä siinä oikeasti on hans. Mutta se johtui siitäkin, että minulla oli käsitys Eskelin isästä. Ja näistä syistä ymmärrän hyvin, että se on luettu virheellisesti, varsinkin jos lukija ei ole perehtynyt Eskelin sukutaustaan. Ei sen sanan jälkiosakaan ole mitenkään selvä. En silloin edes lähtenyt hakemaan alkuperäisen sivun kuvaa, koska en uskonut olevani kykenevä tuomitsemaan tulkintaa oikeaksi tai vääräksi.
Kaiken lisäksi tämäkään yksittäinen sana, oli se mikä tahansa, ei ratkaise tätä epäselvien sukulaisuuksien ongelmaa.
Hankalien ongelmien ratkaisussa periaate kyllä on, että kaikki ja kaikkien käsitykset on voitava kyseenalaistaa eikä asiaa ratkaise kenenkään asema tai asiantuntemus, vaan se kenellä on esittää pitävä näyttö ratkaisusta. Näiden periaatteiden noudattamisesta turha kenenkään on loukkaantua.
Tämä nyt ei kai päde politiikassa, mutta päti kyllä niissä asioissa, joiden parissa olen tehnyt työni.
Herra Mathiaksella on paljon jälkeläisiä, joista monet ovat hakeneet ratkaisua hänen alkuperäänsä, olen vain yksi monista. Nyt on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan, saada selvyyttä asiaan. Voihan olla, että ratkaisevaa asiakirjaa ei löydy, silloin jokainen voi pitäytyä siinä näkemyksessä, mikä itse kutakin miellyttää. Ehkä tämä on ongelmana yhtä vaikea kuin Astrenius.

T. KariKK

[JHissa]

Lisätään Turun kämnerinoikeuden tuomiokirjat
(z:176) TKO 24.3.1652 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12139156) (Jöran Puujalka määrättiin maksamaan edesmenneen Turun kirkkoherran Joakim Stutein veljenpojalle, Ilmajoen kappalaiselle, herra Eskilille velkansa) ja 24.5.1652 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12139176)

Turun raastuvanoikeuden tuomiokirjat
(z:15) TRO 26.4.1645 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479839) (Herra Eskil Matthiae Stutaeus vaatii Joachimus Joachimin perintöä Hartvig Henrikinpoika Speitzilta)

Onko tässä
(z:7) TRO 13.12.1637 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11474706)
etsitty entisen kirkkoherran M. Joachimin leski eli näyttäisi olevan ilman nimeä.

[Jari Latva-Rasku]

Mietin hetken, kannattaako oheista asiaa ottaa tässä keskustelussa esiin, mutta tiedot Kauhajoen Pukkilan perinnönjaosta ja metsäsaran myynnistä Ilmajoen ja Kurikan talollisille toivat esiin mielenkiintoisia nimiä.

Me emme tiedä, oliko Seinäjoen Uppalan emäntä Barbro Matintytär, eli Jaakko Erkinpoika Upan puoliso, Matthias Laurentiin tytär. Jos näin olisi, Barbro olisi ollut lapsista nuorimpia ja, kuten tässä keskustelussa on jo todettu, Barbro olisi saanut tyttären Kertun vähintään noin 50 vuoden iässä.

Barbro Matintyttären äitilinjaisen haplotyypin on todettu olleen perilänsimainen H1q1. Barbron haplotyypin mutaatiot

A16129G, T16187C, C16189T, T16209C, T16223C, G16230A, T16278C, C16311T, G73A, C146T, C152T, C195T, A247G, 522.1A, 522.2C, 309.1C, 309.2C, 315.1C

ovat täsmälleen samat kuin Kauhajoen Juonen vuonna 1744 Kurikassa syntyneen emännän Hedvigin äitilinjaisella jälkeläisellä, ja yhdellä suvultaan tuntemattomalla henkilöllä. Voidaan sukututkimusta suuremmalla varmuudella väittää, että nämä äitilinjat ovat peräisin samasta kantaäidistä.

Ilman Tapio Piirron ystävällistä apua en olisi pystynyt selvittämään, että Hedvig Juhontytär Yli-Nikkolan varhaisin tunnettu esiäiti olisi Antti Yrjänänpoika Yrjänä-Kokon, kuoliniän perusteella, noin vuonna 1618 syntynyt puoliso Marketta Jaakontytär.

Kemppaisen esittämällä "veitsi"-hypoteesilla tässä voisi tarjoutua nimenomaan mahdollisuus sulkea pois vähemmän todennäköinen mahdollisuus, että Barbro Matintytär olisi Matthias Laurentiin tytär, kuin todistaa, että hän olisi. Tosin on olemassa mahdollisuus, että 50-vuotias voi vielä saada lapsen. Ainakin "isomummalleni" kävi niin 50-vuotispäivänään.

Taivuttelemalla voisi väittää, että Lahden läheisyydessä sijaitsevan Yrjänä-Kokon miniän Marketta Jaakontyttären täytyisi olla Jaakko Erkinpoika Upan ja Barbro Matintyttären ehkä vanhin tytär. Jos Barbro Matintytär kuitenkin olisi Ilmajoen pappilan ehkä muualta tulleen väen sijasta peräisin paikallisista maatiaissuvuista, vaihtoehtoisia äitilinjoja voisi olla useampiakin, ja Barbro Matintyttären asema Matthias Laurentiin tytärkandidaattina muuttuisi vieläkin epäilyttävämmäksi.

Pennia Airas julkaisi jo Eteläpohjalaiset Juuret 3/2004-julkaisussa artikkelin Matthias Laurentiin seuraajasta Henricus Jacobi Strigeliuksesta. Artikkelin lähteeksi oli löytynyt Vaasan maakunta-arkistosta "De fatis Ostrobothniae Notandis (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9491059)"-käsikirjoitus. Käsikirjoituksessa kerrotaan selvällä ruotsinkielellä, että Henricus Jacobi oli Matthias Laurentiin vävy. Voidaan siis kysyä, oliko myös Ilmajoen seuraavan kirkkoherran Jaccobus Pauli Peldanuksen puoliso Matthias Laurentiin tyttären, ei "adelsdam Bogen", tytär?

[JHissa]

Osa käräjäotteista näyttääkin olevan Digitaaliarkistossa vaikka arkistolaitoksen hakemisto näyttää toista

KA mf. ES 2078 (ss 1) Ilmajoen käräjät 15.–16.2.1665 s. 24 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3717925) “Syn emellan Cappelanen H:r Æschillum Stuth: och hans granne Matz Nisiusson i Lachtissby”,

Ilmajoen käräjät 18.–20.9.1666 s. 15 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3718365);

KA mf. ES 2079 (ss 3) Ilmajoen käräjät 15.–16.2.1675 s. 145 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3721801) ”Caplans Sahl: H:r Eskels Enkia beswärade öfwer åthskillige Sochnemän om deres Mootwilligheet till Presterliga Ränttors afbetalningh”

Laitetaan vielä herra Eskilin Lahdenkylän Toralan ostoyritys 1643, jonka leski Margareta torppasi
KA mf. ES 2028 (rr 5) Ilmajoen käräjät 12.9.1643 f. 252 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705491) ”Margeta Enckia i Lachtis käradhe till her Eskill åm sitt arffhemman åm 1 Mantall i Lachtis, Huilket hans brodher Matz Andersson åt her Eskill sållt haffuer, det hon igenbörda wille. Så emedhan detta köp befans olageligen wara skeet Uthan Laga Uplyssningh emoot Lagh 2 och 10 Cap: Jorda Balken och arfuingåm ohembudhitt dy efter det 2 och 12 Cap: i samma B: afsadhes at be:te Margetha sit arfhemman inlösa mhå innom den tijdh ssåm Lagh tillåter”

[KariKK]

Mietin hetken, kannattaako oheista asiaa ottaa tässä keskustelussa esiin, mutta tiedot Kauhajoen Pukkilan perinnönjaosta ja metsäsaran myynnistä Ilmajoen ja Kurikan talollisille toivat esiin mielenkiintoisia nimiä.

Me emme tiedä, oliko Seinäjoen Uppalan emäntä Barbro Matintytär, eli Jaakko Erkinpoika Upan puoliso, Matthias Laurentiin tytär. Jos näin olisi, Barbro olisi ollut lapsista nuorimpia ja, kuten tässä keskustelussa on jo todettu, Barbro olisi saanut tyttären Kertun vähintään noin 50 vuoden iässä.

Barbro Matintyttären äitilinjaisen haplotyypin on todettu olleen perilänsimainen H1q1. Barbron haplotyypin mutaatiot

A16129G, T16187C, C16189T, T16209C, T16223C, G16230A, T16278C, C16311T, G73A, C146T, C152T, C195T, A247G, 522.1A, 522.2C, 309.1C, 309.2C, 315.1C

ovat täsmälleen samat kuin Kauhajoen Juonen vuonna 1744 Kurikassa syntyneen emännän Hedvigin äitilinjaisella jälkeläisellä, ja yhdellä suvultaan tuntemattomalla henkilöllä. Voidaan sukututkimusta suuremmalla varmuudella väittää, että nämä äitilinjat ovat peräisin samasta kantaäidistä.

Ilman Tapio Piirron ystävällistä apua en olisi pystynyt selvittämään, että Hedvig Juhontytär Yli-Nikkolan varhaisin tunnettu esiäiti olisi Antti Yrjänänpoika Yrjänä-Kokon, kuoliniän perusteella, noin vuonna 1618 syntynyt puoliso Marketta Jaakontytär.

Kemppaisen esittämällä "veitsi"-hypoteesilla tässä voisi tarjoutua nimenomaan mahdollisuus sulkea pois vähemmän todennäköinen mahdollisuus, että Barbro Matintytär olisi Matthias Laurentiin tytär, kuin todistaa, että hän olisi. Tosin on olemassa mahdollisuus, että 50-vuotias voi vielä saada lapsen. Ainakin "isomummalleni" kävi niin 50-vuotispäivänään.

Taivuttelemalla voisi väittää, että Lahden läheisyydessä sijaitsevan Yrjänä-Kokon miniän Marketta Jaakontyttären täytyisi olla Jaakko Erkinpoika Upan ja Barbro Matintyttären ehkä vanhin tytär. Jos Barbro Matintytär kuitenkin olisi Ilmajoen pappilan ehkä muualta tulleen väen sijasta peräisin paikallisista maatiaissuvuista, vaihtoehtoisia äitilinjoja voisi olla useampiakin, ja Barbro Matintyttären asema Matthias Laurentiin tytärkandidaattina muuttuisi vieläkin epäilyttävämmäksi.

Pennia Airas julkaisi jo Eteläpohjalaiset Juuret 3/2004-julkaisussa artikkelin Matthias Laurentiin seuraajasta Henricus Jacobi Strigeliuksesta. Artikkelin lähteeksi oli löytynyt Vaasan maakunta-arkistosta "De fatis Ostrobothniae Notandis (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9491059)"-käsikirjoitus. Käsikirjoituksessa kerrotaan selvällä ruotsinkielellä, että Henricus Jacobi oli Matthias Laurentiin vävy. Voidaan siis kysyä, oliko myös Ilmajoen seuraavan kirkkoherran Jaccobus Pauli Peldanuksen puoliso Matthias Laurentiin tyttären, ei "adelsdam Bogen", tytär?

Kommentoin nyt vain Marketta Jaakontyttären ikää. Muuta tässä ketjussa esiin tullutta täytyy miettiä vähän pidempään.

Siis Antti Yrjänänpoika Yrjänä-Kokon puolisosta on kyse. Hänet haudattiin Ilmajoella 18.6.1705 ja iäksi mainitaan 87 vuotta. Siinä on paljon liikaa, sillä Kokkolan Antti Yrjänänpojan tytär Valpuri kastettiin Ilmajoella niinkin myöhään kuin 7.5.1682. Jos uskoisimme haudattujen luettelon ikää, Marketta Jaakontytär sai Valpurin ollessaan jo 64-vuotias. Voidaan ajatella, että iässä on vähintään 15 vuotta liikaa, ehkä jopa 20 vuotta. Hän kyllä voi olla Barbro Matintyttären tytär, mutta ei varmasti esikoinen. Sattuneesta syystä olen tätä hämmästellyt jo vuosia sitten. Muuten tuo on mielenkiintoinen tieto, että Juoneen tulleen Hedvig Juhontyttären äiti Helena Matintytär s. 3.1705 olisi ilmeisesti Marketta Jaakontyttären tyttären tytär. Tämä on näköjään salassa pidettyä tietoa, kun Helenan sukujuurista on ollut mahdottoman vaikea saada selkoa, mutta ilmeisesti T. Piirto on siinä onnistunut.

T. KariKK

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=34275

Hämeenkyrön Kuottilassa näkyy Her Henrik Jacobi 1598 sitten ibm. ödes tila.

Voisiko olla Henrik Jacobsson Strigelius?

Tiedetäänkö hänen vaiheitaan ennen Ilmajokea.

[Benedictus]

Ylle tuli aika väärin, oli siis vuonna 1592 Kuotilassa.

[KariKK]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=34275

Hämeenkyrön Kuottilassa näkyy Her Henrik Jacobi 1598 sitten ibm. ödes tila.

Voisiko olla Henrik Jacobsson Strigelius?

Tiedetäänkö hänen vaiheitaan ennen Ilmajokea.

Tätä Strigeliuksen alkuperää on pohtinut Penni Airas Eteläpohjalaisissa Juurissa 3/2004.
Sen käsityksen saa, että alkuperästä tiedetään hyvin vähän. Ensimmäisenä lähteenä kirjoittaja mainitsee Johan Forsmanin De fatis Ostrobothniae Notandis-käsikirjoituksen: VMA. s. 88, 132,131.
Henricus Strigeliuksen mainitaan tulleen Hämeestä. Mainittu myös nimellä Henricus Strigelius Pöytensis.

Tässä taas yksi haastava selvitettävä.

T. KariKK

[Benedictus]

Strigelius ei sinänsä kiinnosta, mutta tuo maininta Hämeestä lienee tarkoittanut Ilmajoella juuri Häöeenkyröä.

Hämeenkyrön Kuotilan ja Ilmolan välillä ei tuolloin ollut muuta kuin mettää, jota kutsuttiin Hämeenmettäksi.

1592 ennen olisi hyvinkin voinut olla Pöytyän suunnalta.

Kuten esitin voisi Ilmolan khr Mathias Laurentii olla Hämeenkyrön Laitilan nimismiestalon poika.
Tänään Henrik Impola antoi selvityksen, jossa mainitaan Laitilan tytär N. Larsdotter Huittisten kirkkoherra Mathias Canutin vaimona.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=29310

[Jari Latva-Rasku]

Kommentoin nyt vain Marketta Jaakontyttären ikää. Muuta tässä ketjussa esiin tullutta täytyy miettiä vähän pidempään.

Siis Antti Yrjänänpoika Yrjänä-Kokon puolisosta on kyse. Hänet haudattiin Ilmajoella 18.6.1705 ja iäksi mainitaan 87 vuotta. Siinä on paljon liikaa, sillä Kokkolan Antti Yrjänänpojan tytär Valpuri kastettiin Ilmajoella niinkin myöhään kuin 7.5.1682. Jos uskoisimme haudattujen luettelon ikää, Marketta Jaakontytär sai Valpurin ollessaan jo 64-vuotias. Voidaan ajatella, että iässä on vähintään 15 vuotta liikaa, ehkä jopa 20 vuotta. Hän kyllä voi olla Barbro Matintyttären tytär, mutta ei varmasti esikoinen. Sattuneesta syystä olen tätä hämmästellyt jo vuosia sitten. Muuten tuo on mielenkiintoinen tieto, että Juoneen tulleen Hedvig Juhontyttären äiti Helena Matintytär s. 3.1705 olisi ilmeisesti Marketta Jaakontyttären tyttären tytär. Tämä on näköjään salassa pidettyä tietoa, kun Helenan sukujuurista on ollut mahdottoman vaikea saada selkoa, mutta ilmeisesti T. Piirto on siinä onnistunut.

T. KariKK

On erittäin hyvä, että olet tarkkaavainen. Olin itsekin selvitellyt erityisesti Juho Antinpojan elämäntarinaa, sillä Juhon äiti oli Luovan talosta, josta olen ollut kiinnostunut isoäitini ja muualta ilmenneiden 1600-luvulle ajoittuvien sukutarinoiden vuoksi. Tässä ketjussa mainitun metsäsaran oston yksi osapuoli myös oli Luovan isäntä. Juho Antinpojan suvun yhteydestä Kauhajoen Juoneen en tiennyt mitään ennenkuin aloin ihmettelemään Barbro Matintyttären äitilinjaa. Juho Antinpojan puoliso Helena Matintytär jäi minulta aikoinaan selvittämättä, vaikka vinkki ja isäpuoli Pietari Matinpoika näkyy Ilmajoen Korven rippikirjassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066801). Vastaus tähänkin ongelmalliseen kysymykseen löytyi Tapio Piirrolta.

Vuoden 1683 manttaali ja persoonaluettelossa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13022576)näkyy Kokkolan kylässä aukeaman oikealla puolella Antti Yrjänänpojan tytär Valpuri Antintytär. Tällä Valpuri Antintyttärellä oli tytär Valpuri Yrjänäntytär, joka avioitui 22.5.1704 (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ilmajoki/syntyneet-vihityt-kuolleet_1675-1725_ik415/188.htm)Matti Jaakonpoika Iso- eli Keski-Lopen kanssa. Matti Jaakonpojan puoliso ei siis ollut Antti Yrjänänpojan tytär Valpuri, vaan Antti Yrjänänpojan ja Marketta Jaakontyttären tyttären Valpurin tytär Valpuri Yrjänäntytär, joka näkyy yllä mainitussa Korven rippikirjassa.

Valpuri Yrjänäntyttären häissä 22.5.1704 vihittiin enteellisesti kaksi muutakin paria, eli "Johan Jacobsson ifrån Låppis och Maria Mattsdåtter Uppala" ja "Jacob Mattsson Uppala och Karin Jacobsdåtter i? Nickåla".

Valpuri Yrjänäntyttären äiti Valpuri Antintytär oli syntynyt ehkä noin 1650-luvun loppupuolella, jolloin hänen äitinsä oli noin 40-vuotias, jos kuolinmerkinnän ikä piti paikkansa. Uppalan emäntä Barbro Matintytär voisi haplotyypin ja aihetodisteiden perusteella olla Yrjänä-Kokon eli Kohtalan miniän Marketta Jaakontyttären äiti. Se ei tietenkään kerro, oliko Barbro Matintytär Matthias Laurentiin tytär tai pojantytär. Barbro Matintyttären tyttären Kertun syntyäajasta päätellen Barbro Matintytär ja Marketta Jaakontytär voisivat kuitenkin olla samaa ikäluokkaa, ja arvoitus jää toistaiseksi ratkaisematta.

[Jari Latva-Rasku]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=34275

Hämeenkyrön Kuottilassa näkyy Her Henrik Jacobi 1592 (vuosiluku korjattu) sitten ibm. ödes tila.

Voisiko olla Henrik Jacobsson Strigelius?

Tiedetäänkö hänen vaiheitaan ennen Ilmajokea.

Seurakuntien määrä oli vielä suhteellisen pieni 1500-luvun lopulla. Miksi Hämeenkyrön kappalainen Henricus Jakobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=971)ei voisi olla sama kuin Henricus Jakobi Strigelius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2396)? En tiedä, voisiko Strigelius tarjoittaa Hämeenkyrön kappalaisen yhteydesssä mainittua nimeä Valkopää? Valkoinen on kuitenkin latinaksi albus ja vaalea pallidus sekä pää enteellisesti caput. Vaaleapää voisi siten olla nimenä Pallicaputius eikä Strigelius. Edellisestä huolimatta on olemassa mahdollisuus, että Hämeenkyrön kappalaisesta tuli Ilmajoelle Matthias Laurentiin vävy.

[Jari Latva-Rasku]

Seurakuntien määrä oli vielä suhteellisen pieni 1500-luvun lopulla. Miksi Hämeenkyrön kappalainen Henricus Jakobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=971)ei voisi olla sama kuin Henricus Jakobi Strigelius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2396)? En tiedä, voisiko Strigelius tarkoittaa Hämeenkyrön kappalaisen yhteydesssä mainittua nimeä Valkopää? Valkoinen on kuitenkin latinaksi albus ja vaalea pallidus sekä pää enteellisesti caput. Vaaleapää voisi siten olla nimenä Pallicaputius eikä Strigelius. Edellisestä huolimatta on olemassa mahdollisuus, että Hämeenkyrön kappalaisesta tuli Ilmajoelle Matthias Laurentiin vävy.

Striga on latinaksi noita ja strix pöllö, joten niistäkään kantasanoista ei viisastu Strigeliuksen sukunimen ymmärtämisessä.

Strigilis (http://de.wikipedia.org/wiki/Strigilis) kuitenkin jo tuntuu kohtuulliselta selitykseltä.

Die Strigilis (griechisch (http://de.wikipedia.org/wiki/Altgriechische_Sprache) στλεγγίς stlengís) ist ein in der Antike (http://de.wikipedia.org/wiki/Antike) gebräuchliches Instrument und Sportgerät, mit dem nach sportlichen Übungen oder dem Besuch des Schwitzbades Öl, Schweiß (http://de.wikipedia.org/wiki/Schwei%C3%9F) und Staub vom Körper geschabt wurden. Sie bestand aus einem Griff und einem gekrümmten, konkav gebogenen Vorderteil aus Bronze oder Eisen. Meist bildete sie zusammen mit einem Schwamm und Salbgefäßen wie Alabastra (http://de.wikipedia.org/wiki/Alabastron) oder Aryballoi (http://de.wikipedia.org/wiki/Aryballos) Sets, mithilfe derer sich die Athleten vor sportlichen Übungen einölen und danach reinigen konnten.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/63/Strigiles.jpg/220px-Strigiles.jpg (http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Strigiles.jpg)

Vastaavanlaisen kaapimen ruotsalainen selitys (http://g3.spraakdata.gu.se/saob/)on seuraava.

1) (numera föga br.) skrapa.
[STRIGEL 1.a]
a)
[jfr motsv. anv. av lat. strigilis]
för rengöring av huden. Att frottera och massera den badande och skrapa hans hud med en strigel. JENSEN o. WÅHLIN Thompson Vällukt. 83 (1928).
[STRIGEL 1.b]
b) ryktskrapa. Strigel, skrapa för rengöring af hästens hud. Består af en järnskifva, tvärs öfver hvilken finnas anbragta fintandade tvärlister. Drages med lätt hand i samma riktning som hårremmen.

Henricus Jacobi Strigelius oli siis ihon puhdistamiseen tarkoitettu kaavin, mikä ei sielun puhdistamiseen omistautuneelle papille mikään aivan mahdoton väline olisi. Miten tästä voisi arvata Strigeliuksen syntyperää, mieleen tulee, että Strigeliuksen isä voisi liittyä hevosiin tai käsityöläisiin, ja olla esimerkiksi nahkuri. Nahkurin orsilla olevista hevosen- ja muiden kotieläinten nahoista kaavittiin irtonainen liha pois. Sellaiseen voisi sopia Strigel.

[Kimmo Kemppainen]

Pallidus on se sana, jolla kuvataan naaman väriä die post festum. Jos puhutaan tukan väristä, niin vaaleatukkainen on flavicomus, valkotukkainen albicomus.
Kimmo Kemppainen

Seurakuntien määrä oli vielä suhteellisen pieni 1500-luvun lopulla. Miksi Hämeenkyrön kappalainen Henricus Jakobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=971)ei voisi olla sama kuin Henricus Jakobi Strigelius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2396)? En tiedä, voisiko Strigelius tarjoittaa Hämeenkyrön kappalaisen yhteydesssä mainittua nimeä Valkopää? Valkoinen on kuitenkin latinaksi albus ja vaalea pallidus sekä pää enteellisesti caput. Vaaleapää voisi siten olla nimenä Pallicaputius eikä Strigelius. Edellisestä huolimatta on olemassa mahdollisuus, että Hämeenkyrön kappalaisesta tuli Ilmajoelle Matthias Laurentiin vävy.

[KariKK]

Juho Antinpojan suvun yhteydestä Kauhajoen Juoneen en tiennyt mitään ennenkuin aloin ihmettelemään Barbro Matintyttären äitilinjaa. Juho Antinpojan puoliso Helena Matintytär jäi minulta aikoinaan selvittämättä, vaikka vinkki ja isäpuoli Pietari Matinpoika näkyy Ilmajoen Korven rippikirjassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066801). Vastaus tähänkin ongelmalliseen kysymykseen löytyi Tapio Piirrolta.

Vuoden 1683 manttaali ja persoonaluettelossa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13022576)näkyy Kokkolan kylässä aukeaman oikealla puolella Antti Yrjänänpojan tytär Valpuri Antintytär. Tällä Valpuri Antintyttärellä oli tytär Valpuri Yrjänäntytär, joka avioitui 22.5.1704 (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ilmajoki/syntyneet-vihityt-kuolleet_1675-1725_ik415/188.htm)Matti Jaakonpoika Iso- eli Keski-Lopen kanssa. Matti Jaakonpojan puoliso ei siis ollut Antti Yrjänänpojan tytär Valpuri, vaan Antti Yrjänänpojan ja Marketta Jaakontyttären tyttären Valpurin tytär Valpuri Yrjänäntytär, joka näkyy yllä mainitussa Korven rippikirjassa.

Valpuri Yrjänäntyttären häissä 22.5.1704 vihittiin enteellisesti kaksi muutakin paria, eli "Johan Jacobsson ifrån Låppis och Maria Mattsdåtter Uppala" ja "Jacob Mattsson Uppala och Karin Jacobsdåtter i? Nickåla".

Valpuri Yrjänäntyttären äiti Valpuri Antintytär oli syntynyt ehkä noin 1650-luvun loppupuolella, jolloin hänen äitinsä oli noin 40-vuotias, jos kuolinmerkinnän ikä piti paikkansa. Uppalan emäntä Barbro Matintytär voisi haplotyypin ja aihetodisteiden perusteella olla Yrjänä-Kokon eli Kohtalan miniän Marketta Jaakontyttären äiti. Se ei tietenkään kerro, oliko Barbro Matintytär Matthias Laurentiin tytär tai pojantytär. Barbro Matintyttären tyttären Kertun syntyäajasta päätellen Barbro Matintytär ja Marketta Jaakontytär voisivat kuitenkin olla samaa ikäluokkaa, ja arvoitus jää toistaiseksi ratkaisematta.

Kiitos näistä tiedoista, joiden perusteella Helena Matintyttären sukujuuret löytyvät. Uskotaan, vaikka kirkonkirjojen merkinnät joko puuttuvat, ovat epäselviä tai virheellisiä tai alttiita väärille tulkinnoille.
Tarkastelen minäkin vielä tätä, koska mainittujen henkilöiden jälkeläiset voivat kuulua sekä kirkkoherra Matti Laurinpojan että Seinäjoen Upan sukuun.
Helenan kastemerkintää ei löydy eikä hänen äitiäänkään Valpuri Yrjänäntytärtä ole helppo yhdistää vanhempiinsa. Hautausmerkinnän ikä on väärin, rippikirjassa ilmeisesti lähes oikein, mutta kastemerkintä puutuuu tai en tunnista. Mutta tämä Valpuri Yrjänäntytär on siis Antti Yrjänänpoika Kohta-Kokon (nuoremman) täysi sisar. Antti Yrjänänpojan äidin isä oli myös Antti Yrjänänpoika. Tämän nuoremman Antti Yrjänänpojan muistopuhe on Salomon Hanneliuksen kokoelman puhe no 13. Rippikirjan syntymäaika on 10.1676, mutta se voi olla väärin. Antti Yrjänänpoika saattaa olla kuitenkin kastettu Ilmajoella 13.11.1681, millä päivämäärällä on kaksi vaikeasti tulkittavaa Antti Yrjänänpojan kastemerkintää. Valpuri Yrjänäntyttären isä ei selviä siis myöskään veljensä kastemerkinnästä. Mutta Valpuri Antintyttären ensimmäiseksi mieheksi pystyy päättelemään Ilmajoella 2.2.1684 haudatun Kokkolan (kylän, tai talon) asukkaan Yrjänä Juhonpojan, joka oli Nahkaluoman poika, mihin vihjaa Salomon Hanneliuksen muistopuhekin.

Juoneen tulleen Hedvigin lisäksi Kauhajoelle Hyyppään avioitui myös hänen sisarensa Susanna Juhontytär s. 9.3.1735 Ilmajoki. Susanna Juhontytär ja Jaakko Heikinpoika Korhonen ( s. 2.1.1734) vihittiin Ilmajoella2.7.1754. Susannan jälkeläisistä nykyaikaan asti on Kauhajoen Pantin sukukirjassa hyvä selvitys. Ilmeinen taustasyy näiden sisaruksien avioille aika kauaksi kotoa löytyy siitä, että heidän vanhimman sisarensa Liisan puolison Matti Matinpoika Yli-Nikkolan (s. 6.2.1731) isällä Matti Paavonpojalla (s. 4.2.1703 Kauhajoki) oli sukuyhteys Seppäseen, joka oli Korhosen naapuri. Tämä selviää esim Matti Lundin artikkelista Rauhahyypän Seppäsestä Eteläpohjalaisissa Juurissa 3/2013.

Sitten vielä Barbro Matintyttären ja Marketta Jaakontyttären ikäkysymys.
Eihän se, että Marketta Jaakontytär oli nuorempi, kuin hautausmerkintä ilmoittaa, ratkaise muuta kuin sen, että Barbro voisi olla Eskelin sisar. Jos syntymäaika olisi ollut 1618, aikataulu olisi kovin tiukka, Matti Matinpoika olisi ollut isoisä 35-vuotiaana. Marketta Jaakontytär on syntynyt todennäköisimmin joskus vuoden 1635 vaiheilla, joten hän on ollut selvästi nuorempi kuin Barbro Matintytär, tähän olen paljolti sen perustanutkin, että Barbro saattoi olla Eskelin sisar. Jos Barbro oli Matti Matinpojan tytär, on hän voinut syntyä jopa ennen Eskeliä tai vaikka vähän jälkeenkin n. 1610. Tuomas Jaakonpoika Upan syntymäaika ei ole tiedossa, mutta hänen puolisonsa iäksi hautausmerkinnässä 29.8.1709 Tyrväällä mainitaan 77 vuotta eli syntymävuosi oli 1632. Näin ollen voisi olettaa, että Barbro olisi voinut syntyä vaikka vasta 1610. Tarkka tieto Tuomas Jaakonpojan iästä tietysti voisi tietysti vaikuttaa päättelyihin.

Sitten tähän jatkoksi vielä kommentti Strigeliuksesta.
Knut Cannelinin Ruotsalais-suomalainen tasku-sanakirja, vuodelta 1940, antaa sanalle strigel merkityksen hiaisin ja sanalle strigla hiaista. Olen käsittänyt, että kyse on hiomisesta, kuten vaikka hiomakivellä. Se nyt toi mieleen viilan, vaikka kyse ei ole ihan samasta asiasta. Mutta jos sana " skrabata" tai raaputtaa tulee kyseeseen, niin miksi ei viilakin. Joka tapauksessa jo vuosia sitten katsoin, että Pöytyällä on ainakin ollut kylä Viilala. En tunne aluetta, mutta HisKi:sta löytyy merkintöjä juuri Pöytyältä, kun hakusana on kylän tai paikan kohdalla Viilala.
En tiedä, onko Strigeliuksella mitään tekemistä Pöytyän Viilalan kanssa, mutta tulipa nyt mieleen.

T.KariKK

[KariKK]

Jatkan vielä edellistä, koska en sisäistänyt kaikkea, mitä Jari Latva-Rasku Valpuri Yrjänäntyttärestä kertoi.
Siis kastemerkintä Ilmajoella 7.5.1682, jossa Valpurin isänä oli Antti Yrjänänpoika, isän nimi on väärä eli pitäisi olla Yrjänä Juhonpoika. Ei se ole ensimmäinen kerta, että kastemerkinnässä on lapsen nimi väärin, tai äidin tai isän. Nyt on siis osoitettu, että tässä on isän nimi väärin. Voi olla, mutta silti en usko Marketta Jaakontyttären syntyneen 1618.
Tarkkaa Antti Yrjänänpoika vanhemman syntymäaika en tiedä, mutta hänen isänsä Yrjänä Erkinpoika oli hyvin pitkäaikäinen, hänet haudattiin 2.6.1695. En häntä nyt löytänyt vuoden 1627 ruodutusluettelosta, mutta tämä voi merkitä sitä, että Antti Yrjänänpoika olisi avioitunut lähes isänsä ikäisen Marketta Jaakontyttären kanssa. Vaikka aikaisempi perusteluni ei pitäisikään tämän kirkonkirjan virheen takia paikkaansa, tämä ikäepäsuhta oli kyllä aikaismminkin hämmästelyni kohde. Olen edelleen sitä mieltä, että Marketta Jaakontytär syntyi selvästi myöhemmin kuin 1618. En osaa sanoa monestako vuodesta on kyse.

T. KariKK

[KariKK]

Ikätietoja ruodutusluetteloista:

Vuoden 1627 ruodutusluettelossa seinäjokelaisen Jaakko Erkinpojan ikänä on 20 vuotta, eli tämä viittaa syntymävuoteen 1607. Tämän mukaan Jaakko Erkinpoika ei voisi olla 1618 syntyneen Marketta Jaakontyttären isä.
Yrjänä-Kokon Yrjänä Erkinpoikaa ei löydy vuoden 1627 luettelosta, hänen isänsä Erkki Jaakonpoika mainitaan, ikä 42 vuotta eli syntynyt 1585.

Vuosien 1630-1635 ruodutusluettelossa on seinäjokelaisen Jaakko Erkinpojan ikänä 31 vuotta. Jos luettelointivuosi oli 1630, niin hän olikin syntynyt 1599, jolloin hänellä voisi ollakin 1618 syntynyt tytär.
Yrjänä Erkinpoika Yrjänä-Kokon ikänä on 25 vuotta, joten syntymävuosi olisi 1605.

Mikä nyt sitten oli Jaakko Erkinpojan oikea ikä, en osaa sanoa, sillä jompikumpi on väärin. Ei hän voinut vanheta kahdeksaa vuotta kolmen vuoden aikana.
Tässä on yksi esimerkki, että ei näihin ruodutusluetteloihinkaan voi täysin luottaa, esimerkkejä on muitakin. Varmaa ratkaisua ei saa tästäkään.

T. KariKK

[Benedictus]

Knut Cannelinin Ruotsalais-suomalainen tasku-sanakirja, vuodelta 1940, antaa sanalle strigel merkityksen hiaisin ja sanalle strigla hiaista. Olen käsittänyt, että kyse on hiomisesta, kuten vaikka hiomakivellä. Se nyt toi mieleen viilan, vaikka kyse ei ole ihan samasta asiasta. Mutta jos sana " skrabata" tai raaputtaa tulee kyseeseen, niin miksi ei viilakin. Joka tapauksessa jo vuosia sitten katsoin, että Pöytyällä on ainakin ollut kylä Viilala. En tunne aluetta, mutta HisKi:sta löytyy merkintöjä juuri Pöytyältä, kun hakusana on kylän tai paikan kohdalla Viilala.
En tiedä, onko Strigeliuksella mitään tekemistä Pöytyän Viilalan kanssa, mutta tulipa nyt mieleen.

Yllä olevaa lisäystä. hiomakivi on myös kovasin ja stikkuuskivi, eli verbinä stikuta tai tikuta.
Talo jossa Henrik Jacobsson näkyy Hämeenkyrössä ei ole nimeltä mainittu, mutta toiset kaksi taloa on, joten tuo jälkimmäinen Kuukka niminen lienee yhdessä kolmannen kanssa.

Tuo Kuukka nimi on aika outo, en ksksi sille selitystä suoraan, mutta jokin ajatus olisi, että se on jokin koukkumainen puuesine, ei kuokka.

[Jari Latva-Rasku]

Sitten tähän jatkoksi vielä kommentti Strigeliuksesta.
Knut Cannelinin Ruotsalais-suomalainen tasku-sanakirja, vuodelta 1940, antaa sanalle strigel merkityksen hiaisin ja sanalle strigla hiaista. Olen käsittänyt, että kyse on hiomisesta, kuten vaikka hiomakivellä. Se nyt toi mieleen viilan, vaikka kyse ei ole ihan samasta asiasta. Mutta jos sana " skrabata" tai raaputtaa tulee kyseeseen, niin miksi ei viilakin. Joka tapauksessa jo vuosia sitten katsoin, että Pöytyällä on ainakin ollut kylä Viilala. En tunne aluetta, mutta HisKi:sta löytyy merkintöjä juuri Pöytyältä, kun hakusana on kylän tai paikan kohdalla Viilala.
En tiedä, onko Strigeliuksella mitään tekemistä Pöytyän Viilalan kanssa, mutta tulipa nyt mieleen.

T.KariKK

Pöytyän ja Marttilan keskustojen välimatka on alle 30 km. Marttilan Nybystä oli 1700-luvun puolivälin ylioppilas Wendelius (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7508), jota kutsuttiin myös nimellä Strigelius. Tähän voisi vielä liittää ajatuksen, että alunperin Mustasaareen 1500-luvulla tullut pappissuku Brennerus taisi olla Marttilan, eli nykyisin Pöytyän Närpistä.

[Benedictus]

Ohessa Marttilan eli Nybyn kirkkoherra Platassen tiedot.

Huomiota kiinnittää, että hän 10 päivää ennen kuolemaansa testamenttasi omaisuutensa, jolloin eräs testamentin saaja oli Joachim Matthiae Stutaeus.
Samoin piispa Rothovius.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=777416

Platessa, Jacobus Matthiae (K 1631)

Jacob Mattzon / Mattsson
S Pitkäniitun kylä, Pöytyä ehkä 1500-luvun puolivälissä. V Pöytyän (myöhemmin Auran) pitäjän Pitkäniitun kylän talollinen Matti Sipinpoika / Matts Sigfridsson ja N.N. (Aulis Oja Genos 1960).
Marttilan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5062) kirkkoherra 1615.
Seurakuntalaiset käyttivät kirkkoherra Jacobuksesta nimeä Iso-Jaakko, Marttilassa 1737 muistiin merkityn kansan perimätiedon mukaan ”ehkä tavallista isomman kokonsa tai loistavan arvovaltansa tai mahtavan rikkautensa takia”.
Omisti Marttilan Tiipilän kylässä Korkian tilan 1620–1623 ja Marttilan tilan 1623 alkaen.
Herra Jacobukselle (”Her Jacob j S Mårthen Sochn”) määrättiin Kuninkaallisen Majesteetin käskystä maksettavaksi korvausta Marttilan pitäjässä verotusasioissa tarkastusta pitäneiden viranomaisten kestityksen kuluista kamreeri Johan Ottessonin kirjeellä 19.12.1629.
K Marttila 1631 ruttoon.
P luultavasti leski N.N. Kirkkoherra Platessa saattoi olla lapsettomassa avioliitossa erään lesken kanssa, jolla oli lapsia aiemmasta avioliitostaan ja joka ilmeisesti kuoli ennen puolisoaan, sillä kirkkoherran perinnöstä käräjöitiin pitkään. Asiaa oikeudessa käsiteltäessä ilmeni, että herra Jacobus Matthiae oli kymmenen päivää ennen kuolemaansa testamentannut 100 riikintaalaria Turun piispa Isaacus Rothoviukselle (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135), toiset 100 riikintaalaria Turun kirkkoherra maisteri Joachimus Matthiae Stutaeukselle (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398), 200 kuparitaalaria ja kaikki kirjansa seurakuntansa kappalaiselle tulevalle Marttilan kirkkoherra Jacobus Johannikselle (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1111) sekä hopea-, kupari- ja vaatetavaransa neljälle tytärpuolelleen. Yhtenä perinnöntavoittelijana oli herra Jacobus Matthiaen Danzigissa asunut sisar, purjeenneuloja Alexander Grönfeltin leski Katarina Mattsdotter.
Saattaa olla sama henkilö kuin Jacobus Matthiae (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1116), Turun kaupunkiseurakunnan (tuomiokirkon suomalaisen seurakunnan) kappalainen 1597–1613, joka määrättiin raamatunsuomennoskomitean jäseneksi 1602. Aulis Ojan mukaan ”erittäin todennäköisesti”.


Kiinnostavaa, että vaikuttaisi samassa kylässä olleen sopivan Jacob Henrikssonin, olisiko sama talokin?


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=778570


Wandelinuksen tiedoissa mainitaan Marttilan Seppälä, joka oli myös Brunkkalan eli Auran puolella.SAY:ssä Pitkäniitun perässä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=803663

[KariKK]

Täytyy vielä palata aiemmissa viesteissä esittämiini ikäkysymyksiin, kun asiat palaavat mieleen pätkittäin ja ymmärrys kasvaa saman tapaan. Vaikka tämä ei nyt vie sinänsä asiaa eteenpäin, niin siksi kuitenkin, että asiat tulevat mainituksi mahdollisimman oikein.

Onhan se Antti Yrjänänpoika Yrjänä-Kokko (eli Kohta-Kokko) nuoremman kastemerkintä olemassa. Olen sen omiin muistiinpanoihinikin selvittänyt jo niin kauan sitten, että olin jo unohtanut. Kastemerkintä ei tule HisKi:n haussa esiin aivan normaaleilla hakutermeillä, mutta kun hakee esimerkiksi vain Ilmajoen vuoden 1676 kastetut Antit, merkintä löytyy. Antti Yrjänänpoika on kastettu 22.10.1676, merkinnässä ei ole isän nimeä, äitinä tytär ja suluissa selityksenä: Antti Yrjänänpojan. Ne 13.11.1681 kastetut Antit eivät olisi voineetkaan olla Yrjänä Juhonpojan ja Valpuri Antintyttären, koska heidän tyttärensä Valpuri kastettiin 7.5.1682. Vaikuttaa siltä, että Antin ja Valpurin isä Yrjänä Juhonpoika ei ollut kummankaan lapsensa kastetilaisuudessa läsnä, ehkä siellä oli äidinisä, joka sai sitten nimensä kummankin lapsenlapsensa kastemerkintään. Pappi ei tainnut tietää lapsen isän nimeä? Mutta aika ikävän kirjauksen teki, kun antoi ymmärtää, että lapsen äidin isä oli myös lapsen isä!
Kiitos vain kaikille, jotka ovat tämänkin sotkun selvittämiseen vaikuttaneet.

Niin ja Jaakko Erkinpoika Uppa vanheni siis ruodutusluetteloiden mukaan kolmessa vuodessa kahdeksan vuotta enemmän kuin aikaa kului todellisuudessa.

T. KariKK

[KariKK]

Mietin hetken, kannattaako oheista asiaa ottaa tässä keskustelussa esiin, mutta tiedot Kauhajoen Pukkilan perinnönjaosta ja metsäsaran myynnistä Ilmajoen ja Kurikan talollisille toivat esiin mielenkiintoisia nimiä.

Me emme tiedä, oliko Seinäjoen Uppalan emäntä Barbro Matintytär, eli Jaakko Erkinpoika Upan puoliso, Matthias Laurentiin tytär. Jos näin olisi, Barbro olisi ollut lapsista nuorimpia ja, kuten tässä keskustelussa on jo todettu, Barbro olisi saanut tyttären Kertun vähintään noin 50 vuoden iässä.

Barbro Matintyttären äitilinjaisen haplotyypin on todettu olleen perilänsimainen H1q1. Barbron haplotyypin mutaatiot

A16129G, T16187C, C16189T, T16209C, T16223C, G16230A, T16278C, C16311T, G73A, C146T, C152T, C195T, A247G, 522.1A, 522.2C, 309.1C, 309.2C, 315.1C

ovat täsmälleen samat kuin Kauhajoen Juonen vuonna 1744 Kurikassa syntyneen emännän Hedvigin äitilinjaisella jälkeläisellä, ja yhdellä suvultaan tuntemattomalla henkilöllä. Voidaan sukututkimusta suuremmalla varmuudella väittää, että nämä äitilinjat ovat peräisin samasta kantaäidistä.



Tämä mtDNA-tutkimus antaisi vielä tarkempia reunaehtoja, jos saataisiin tieto Luopajärven emännäksi menneen Kerttu Matintytär Lahden naislinjaisen jälkeläisen haploryhmästä.
Itse asiassa testituloksissa näkyy olevan kolmaskin testitulos, joka on identtinen Hedvig Juhontytär Juonen ja Barbro Matintytär Upan jälkeläisten näytteiden kanssa. Valitettavasti ei ole annettu tietoa, kuka on siinä tapauksessa äitilinjan vanhin tunnettu esi-äiti. Kannattaisi selvittää, onko siitä esiäidistä mahdollista saada tietoa, se olisi oleellista tietoa, sillä on hyvin todennäköistä, että kyseinen äitilinja liittyy myös Barbron ja Hedvigin äitilinjoihn.
Toinen mahdollisuus on jäljittää Kerttu Matintyttären nykyään elävä naislinjainen jälkeläinen. Sen verran asiaa jo selvitin, että on hyvin todennäköistä, että sellainen henkilö on löydettävissä. Vaikka en tehnyt mitään perusteellista selvitystä, näyttää siltä, että Kertun naislinjaisia jälkeläisiä ja nimenomaan naisia löytyy helposti 1800-luvun jälkipuoliskolla syntyneinä ainakin kymmenen.

Tosin Kertunkaan haploryhmän tietäminen ei vielä sellaisenaan anna yksikäsitteisiä vastauksia, ellei totena pidetä sitä, että Matti Matinpojan vanhemmat olivat Matti Laurinpoika ja Sofia Gregoriuksentytär, mikä nyt
J. Hissan esiin tuomien lähteiden mukaan näyttää todennäköisimmältä.
Jos Kertun haploryhmä olisi sama kuin Barbrolla, niin se tarkoittaisi tässä tapauksessa sitä, että Barbro Matintytär ja Kerttu Matintytär olivat todennäköisesti sisaruksia, jolloin Sofian haploryhmästä ei ole mitään tietoa.
Marketta Jaakontytär voisi olla Barbron tytär. Eivät nämä taida kuitenkaan olla sitovia todisteita, vaikka haploryhmät todennäköiseen lähisukulaisuuteen viittaisivatkin. Varma tieto edellyttäisi, että tiedetään varmasti, ettei Barbron äidillä ollut sisarta, jonka tytär tai tyttärentytär Marketta Jaakontytär olisi voinut olla tai ettei ollut mitään vieläkin kaukaisempaa yhteyttä.
Jos on epävarmuutta siitä, että voisiko Kertun äiti ollakin Sofian tytär eli Matti Matinpoika olisi vävy, niin se jättää mahdollisuuden sille, että Sofiankin haploryhmä olisi sama kuin Barbrolla ja Kertulla.

Mutta jos Kertun haploryhmä ei sijoitu tähän H1q1-ryhmään, niin hän ei ole Barbron sisar, vaan jää mahdollisuus, että Barbro oli Sofian tytär, mutta tulos ei sitä mitenkään todista. Tarvittaisiin vielä tietoa mahdollisesti Pukkilan tai Suomun naislinjoista. Kannattaisi varmaankin pyrkiä saamaan ainakin Kerttu Matintyttären haploryhmä selville, ainakin se vähentäisi jonkin verran spekulointimahdollisuuksia.

T. KariKK

[Matti Lund]

... Tarvittaisiin vielä tietoa mahdollisesti Pukkilan tai Suomun naislinjoista. Kannattaisi varmaankin pyrkiä saamaan ainakin Kerttu Matintyttären haploryhmä selville, ainakin se vähentäisi jonkin verran spekulointimahdollisuuksia.

T. KariKK


Viitattanee tässä Ilmajoen kesäkäräjien 7.9.1650 tietoihin (s. 185) Tuomas Martinpoika Pukin Kauhajoelta testamentissa 29.12.1646.

Kerrattakoon keitä perillisiä ja miten siinä mainitaan.

- Tuomas Martinpoika Pukin vaimo on kuollut jo ilmeisesti useita vuosia ennen testamentintekoa ja Tuomas ja vaimo ovat jääneet vaille omia rintaperillisiä, mikä ilmaistaan näin:


"då emedhan hans hústrú tillförne alredha dödh ẃar och inge egne barn eller brÿfarfúingar hadhe, derföre och hoos sigh belefúat"

Tämän tulkintaa voidaan sitten myöhemmin tarkentaa, jos se ei avaudu lukijoille.

Tuomas Martinpoika nimeää seuraavat:

1. Sukulaisnainen (fräncka) Kerttu Nisuntytär (jolle ennen muita lahjoittaa hopeatuopin)

2. Poikapuolensa poika Kalle Tuomaanpoika, em. Kertun avomies
(Kalle on jo saanut laillisella kaupalla Pukin talon kiinteistön haltuunsa ja suorittanut lapsipuoltensa isänperintönä 50 hopeamarkkaa, joka on näille hyvästi talletettu, jotka hän on heille määrännyt ottamatta vielä laskuun mukaan irtainta omaisuuttaan.)

3. Loput irtaimesta saavat hänen lapsipuolensa lapset keskenään jakaa ja pitää kolmasosaltaan, ja kaksi kolmasosaa pitää ne, jotka taloa omistavat, eli em. Kalle ja Kerttu, koska ne tulevat niin paremmin pidetyksi ja hallituiksi.

4. Ja Tuomas Mikinpoika yhdessä vaimonsa kanssa voivat jäädä taloon asumaan ja Kalle ja Kerttu heistä huolen pitää ja syytingin antaa, sillä he ovat jo ikäloppuja ja vanhuudenheikkoja.

5. Ja mitä poikapuolen kolmeen tyttäreen tulee, niin kaksi tytärtä saavat lehmän ja kolmas 2 tynn rukiita, koska hänen häänsä ovat tulleet jo kustannetuiksi.

6. Siskon lapsille ei tule enää maksaa mitään irtaimesta, sillä sisko on saanut oman osansa jo aikaisemmin.

7. Tämän säädöksensä toteutumisen valvonnan hän luottaa sukulaismiehensä herra Eskil Stutæon haltuun ja pyytää tätä olemaan holhoojana (kuolinpesän) ja määrää tälle siitä 10 taalaria kuparirahaa.

------------------------------------------------------------------

Siis tässä ei sen tarkemmin kerrota siitä, mikä herra Eskilin sukusuhde Tuomas Martinpoika Pukkiin oli eikä myöskään Kerttu Nisuntyttären sukusuhdetta. Oletan, että Tuomas Martinpoika Pukki oli valinnut ja saanut verisukulaisistaan Kerttu Nisuntyttären jatkamaan alkamaansa taloa poikapuolensa pojan kanssa.

Sen sijaan siitä, oliko Eskil verisukulainen vai lankopuolinen sukulainen ei ole tämän perusteella täyttä varmuutta, mutta kun Eskil pantiin nimenomaan valvomaan omaisuuden jakamista poikapuolen lapsille, on jonkinverran todennäköisempää se, että sukusuhde Stuæukseen olisi tullut Tuomas Martinpojan vaimon kautta. Jos näin olisi, olisivat Tuomaan neljän lapsipuolen lapset samaan sukuun kuuluvia kuin herra Eskil. Jos taas kysymyksessä olisikin verisukulaisuus, ainoastaan Tuomaan siskon lapset kuuluisivat samaan sukuun Eskilin kanssa.

Kummassakin tapauksessa sukulaisten ja jälkeläisten määrä olisi sangen huomattava, mutta se, miten tehdä luotettavasti eroa näiden välillä, ei toistaiseksi ainakaan minulta onnistu.

Kalle Tuomaanpojan jälkeläiset ovat aika hyvin tiedettävissä ja joku on saattanut aika hyvin heistä tiedot kerätäkin. Muiden osalta on jälkeläisiä aika vaikeaa tunnistaa.

----------------------------------------------


Olen tähän perinnönjakoon tutustunut jo lähes 30 vuotta sitten ja aina silloin tällöin rakennellut hypoteeseja Tuomas Martinpoika Pukin alkuperästä. Tietty varovainen hypoteesi minulla on siitä toistaiseksi mielessä, mutta saattaa olla liian riskaabelia sitä esittää, koska useimmilta lukijoilta kuitenkin puuttuu kyky erottaa, mikä on "faktaa ja mikä fiktiota" ja vankan kokemukseni mukaan fiktio on se, johon sukututkijat ovat aina taipuvaisia uskomaan enemmän.


Korostettakoon vielä, että Tuomas Martinpoika Pukkila oli vuoden 1627 ruodutuksen mukaan 65 -vuotias ja poikapuoli Tuomas Mikinpoika 40 -vuotias. Poikapuoli oli kuitenkin vuoden 1633 ruodutuksessa 50 -vuotias. Siis poikapuoli oli todennäköisesti syntynyt jommin kummin puolin vuotta 1585 ja Tuomas itse 1561-62. Tämän päälle hyvin sopivat Kalle Tuomaanpojan sukulinjan tiedossa olevat ikä- ja syntymäaikatiedot.

Kun herra Eskilin "frände" Tuomas Martinpoika on noin 50 vuotta vanhempaa ikäpolvea kuin herra Eskil itse ja Tuomaasn vaimokin on vanhempaa ikäluokka, saattaa olla, että on ollut jopa vähän vanhempikin kuin Tuomas, ja Tuomaas siskokin samaa ikäpolvea, niin sukusuhde Tuomaaseen tai tämän vaimoon lienee syntynyt jo aikaisemmin, todennäköisesti, joko Eskilin isän tai äidin kautta.

Se, että sukusuhde olisi Eskilin jomman kumman vaimon (oikeastaan ensimmäisen) kautta, ei vaikuta todennäköiseltä, koska ne ovat niin "myöhäisellä". Olihan toki Eskilin anoppi Brita Martintytär, mutta Britan veljet, Martinus Bovillanuksen pojat olivat toinen Olli syntynyt Lapuan ruodutusten mukaan hieman ennen vuotta 1600 ja Juho huomattavasti myöhemmin, eli Juho oli Eskilin ikäluokkaa.


terv Matti Lund

[Matti Lund]

Viitattanee tässä Ilmajoen kesäkäräjien 7.9.1650 tietoihin (s. 185) Tuomas Martinpoika Pukin Kauhajoelta testamentissa 29.12.1646.

Kerrattakoon keitä perillisiä ja miten siinä mainitaan.

- Tuomas Martinpoika Pukin vaimo on kuollut jo ilmeisesti useita vuosia ennen testamentintekoa ja Tuomas ja vaimo ovat jääneet vaille omia rintaperillisiä, mikä ilmaistaan näin:


"då emedhan hans hústrú tillförne alredha dödh ẃar och inge egne barn eller brÿfarfúingar hadhe, derföre och hoos sigh belefúat"

Tämän tulkintaa voidaan sitten myöhemmin tarkentaa, jos se ei avaudu lukijoille.

Tuomas Martinpoika nimeää seuraavat:

1. Sukulaisnainen (fräncka) Kerttu Nisuntytär (jolle ennen muita lahjoittaa hopeatuopin)

2. Poikapuolensa poika Kalle Tuomaanpoika, em. Kertun aviomies
(Kalle on jo saanut laillisella kaupalla Pukin talon kiinteistön haltuunsa ja suorittanut lapsipuoltensa isänperintönä 50 hopeamarkkaa, joka on näille hyvästi talletettu, jotka hän on heille määrännyt ottamatta vielä laskuun mukaan irtainta omaisuuttaan.)

3. Loput irtaimesta saavat hänen lapsipuolensa lapset keskenään jakaa ja pitää kolmasosaltaan, ja kaksi kolmasosaa pitää ne, jotka taloa omistavat, eli em. Kalle ja Kerttu, koska ne tulevat niin paremmin pidetyksi ja hallituiksi.

4. Ja Tuomas Mikinpoika yhdessä vaimonsa kanssa voivat jäädä taloon asumaan ja Kalle ja Kerttu heistä huolen pitää ja syytingin antaa, sillä he ovat jo ikäloppuja ja vanhuudenheikkoja.

5. Ja mitä poikapuolen kolmeen tyttäreen tulee, niin kaksi tytärtä saavat lehmän ja kolmas 2 tynn rukiita, koska hänen häänsä ovat tulleet jo kustannetuiksi.

6. Siskon lapsille ei tule enää maksaa mitään irtaimesta, sillä sisko on saanut oman osansa jo aikaisemmin.

7. Tämän säädöksensä toteutumisen valvonnan hän luottaa sukulaismiehensä herra Eskil Stutæon haltuun ja pyytää tätä olemaan holhoojana (kuolinpesän) ja määrää tälle siitä 10 taalaria kuparirahaa.

------------------------------------------------------------------

Siis tässä ei sen tarkemmin kerrota siitä, mikä herra Eskilin sukusuhde Tuomas Martinpoika Pukkiin oli eikä myöskään Kerttu Nisuntyttären sukusuhdetta. Oletan, että Tuomas Martinpoika Pukki oli valinnut ja saanut verisukulaisistaan Kerttu Nisuntyttären jatkamaan alkamaansa taloa poikapuolensa pojan kanssa.

Sen sijaan siitä, oliko Eskil verisukulainen vai lankopuolinen sukulainen ei ole tämän perusteella täyttä varmuutta, mutta kun Eskil pantiin nimenomaan valvomaan omaisuuden jakamista poikapuolen lapsille, on jonkinverran todennäköisempää se, että sukusuhde Stuæukseen olisi tullut Tuomas Martinpojan vaimon kautta. Jos näin olisi, olisivat Tuomaan neljän lapsipuolen lapset samaan sukuun kuuluvia kuin herra Eskil. Jos taas kysymyksessä olisikin verisukulaisuus, ainoastaan Tuomaan siskon lapset kuuluisivat samaan sukuun Eskilin kanssa.

Kummassakin tapauksessa sukulaisten ja jälkeläisten määrä olisi sangen huomattava, mutta se, miten tehdä luotettavasti eroa näiden välillä, ei toistaiseksi ainakaan minulta onnistu.

Kalle Tuomaanpojan jälkeläiset ovat aika hyvin tiedettävissä ja joku on saattanut aika hyvin heistä tiedot kerätäkin. Muiden osalta on jälkeläisiä aika vaikeaa tunnistaa.

----------------------------------------------


Olen tähän perinnönjakoon tutustunut jo lähes 30 vuotta sitten ja aina silloin tällöin rakennellut hypoteeseja Tuomas Martinpoika Pukin alkuperästä. Tietty varovainen hypoteesi minulla on siitä toistaiseksi mielessä, mutta saattaa olla liian riskaabelia sitä esittää, koska useimmilta lukijoilta kuitenkin puuttuu kyky erottaa, mikä on "faktaa ja mikä fiktiota" ja vankan kokemukseni mukaan fiktio on se, johon sukututkijat ovat aina taipuvaisia uskomaan enemmän.


Korostettakoon vielä, että Tuomas Martinpoika Pukkila oli vuoden 1627 ruodutuksen mukaan 65 -vuotias ja poikapuoli Tuomas Mikinpoika 40 -vuotias. Poikapuoli oli kuitenkin vuoden 1633 ruodutuksessa 50 -vuotias. Siis poikapuoli oli todennäköisesti syntynyt jommin kummin puolin vuotta 1585 ja Tuomas itse 1561-62. Tämän päälle hyvin sopivat Kalle Tuomaanpojan sukulinjan tiedossa olevat ikä- ja syntymäaikatiedot.

Kun herra Eskilin "frände" Tuomas Martinpoika on noin 50 vuotta vanhempaa ikäpolvea kuin herra Eskil itse ja Tuomaasn vaimokin on vanhempaa ikäluokka, saattaa olla, että on ollut jopa vähän vanhempikin kuin Tuomas, ja Tuomaas siskokin samaa ikäpolvea, niin sukusuhde Tuomaaseen tai tämän vaimoon lienee syntynyt jo aikaisemmin, todennäköisesti, joko Eskilin isän tai äidin kautta.

Se, että sukusuhde olisi Eskilin jomman kumman vaimon (oikeastaan ensimmäisen) kautta, ei vaikuta todennäköiseltä, koska ne ovat niin "myöhäisellä". Olihan toki Eskilin anoppi Brita Martintytär, mutta Britan veljet, Martinus Bovillanuksen pojat olivat toinen Olli syntynyt Lapuan ruodutusten mukaan hieman ennen vuotta 1600 ja Juho huomattavasti myöhemmin, eli Juho oli Eskilin ikäluokkaa.


terv Matti Lund


Ohessa vielä edellinen viestini korjattuna, kun eräs lyöntivirhe olisi voitu käsittää väärin.

Ja lisäkommettina, että muutenhan koko Tuomas Martinpojan jäämistö olisi mennyt ainoalle siskolle tai, kun tämä lienee ollut tällöin jo kuollut, hänen lapsensa olisivat jakaneet sen sivuperintönä.

terv Matti Lund

[Benedictus]

Tuomas Martinpoika nimeää seuraavat:

1. Sukulaisnainen (fräncka) Kerttu Nisuntytär (jolle ennen muita lahjoittaa hopeatuopin)

2. Poikapuolensa poika Kalle Tuomaanpoika, em. Kertun avomies
(Kalle on jo saanut laillisella kaupalla Pukin talon kiinteistön haltuunsa ja suorittanut lapsipuoltensa isänperintönä 50 hopeamarkkaa, joka on näille hyvästi talletettu, jotka hän on heille määrännyt ottamatta vielä laskuun mukaan irtainta omaisuuttaan.)

3. Loput irtaimesta saavat hänen lapsipuolensa lapset keskenään jakaa ja pitää kolmasosaltaan, ja kaksi kolmasosaa pitää ne, jotka taloa omistavat, eli em. Kalle ja Kerttu, koska ne tulevat niin paremmin pidetyksi ja hallituiksi.

4. Ja Tuomas Mikinpoika yhdessä vaimonsa kanssa voivat jäädä taloon asumaan ja Kalle ja Kerttu heistä huolen pitää ja syytingin antaa, sillä he ovat jo ikäloppuja ja vanhuudenheikkoja.

5. Ja mitä poikapuolen kolmeen tyttäreen tulee, niin kaksi tytärtä saavat lehmän ja kolmas 2 tynn rukiita, koska hänen häänsä ovat tulleet jo kustannetuiksi.

6. Siskon lapsille ei tule enää maksaa mitään irtaimesta, sillä sisko on saanut oman osansa jo aikaisemmin.

7. Tämän säädöksensä toteutumisen valvonnan hän luottaa sukulaismiehensä herra Eskil Stutæon haltuun ja pyytää tätä olemaan holhoojana (kuolinpesän) ja määrää tälle siitä 10 taalaria kuparirahaa.

------------------------------------------------------------------

Alkuperä teksti voi tietysti luoda eri vivahteita, mutta Matti Lundin tietämyksen perusteella sisältö on varmaankin aika fakta.

Tuossa kiinnittää huomiota seikka, että Kerttu Nisuntytär on fräncka.

Kertun isän tai äidin pitää siis olla Tuomas Martinpojan sukua.

Onko Nisius se sukulainen vai vaimonsa?Tunnetaanko heidät?
Kerttu on poikapuolen pojan vaimo eli vanhempansa olisivat tuon poikapuolen Tuomas Mikonpojan ikää.

Nisius tai vaimonsa voisi siis olla Tuomas Martinpojan sisaren tai veljen lapsi.
-oman sisarensa lapsi tuskin, koska kieltää tämän lapsille maksamisen.

Jos on veljen lapsi ja tällä vain yksi perillinen Kerttu Nisiuksen tytär, niin ei tarvitse mainita tätä erikseen.
-onko veljen lapsi Nisius vai vaimonsa onkin eri kysymys.

Yleensä kait holhoojaksi pyrittiin määräämään lähin äidin puoleinen sukulaismies, eli Eskill Stutaeus voisi olla Kerttu Nisuntyttären tai äitinsä lähisukulainen.

Mahtuisiko Kerttu Nisuntyttären eno ajallisesti kyseeseen.

Tuomas Mikonpoika ja Eskilin isä Matts Mattsson olisivat iältään suurinpiirtein samaa luokkaa.

[Matti Lund]

... Poikapuolensa poika Kalle Tuomaanpoika, em. Kertun aviomies ...
...
Tuossa kiinnittää huomiota seikka, että Kerttu Nisuntytär on fräncka.


Fräncka on tässä yhteydessä jonkin verran kaukaisempi sukulainen ja voi viitata joko veri- tai lankosukulaiseen. Tuomaan omalta puolelta ei ole kälyä, jonka tytär voisi kysymyksessä olla, kun ei ole veljeä, vaan vain yksi sisko, ja tuskin oli täysserkkukaan.

Tulkitsen, että sukusuhteet ovat itse Tuomas Martinpojan testamenttiin viimeisessä voitelussaan sanelemia, hänen ikiomia formulointejaan, eikä suinkaan tuomarin haastattelulla kirjauttamia ulkopuolisia täsmennyksiä.


Kertun isän tai äidin pitää siis olla Tuomas Martinpojan sukua.


Siis ei pidä välttämättä olla verisukua, mutta se olisi mitä suotavinta, eli lapsettoman Tuomas Martinpojan päätarkoitus tässä järjestelyssä on varmaankin ollut säilyttää ja turvata alkamansa talo omalla suvullaan niin, että ne, jotka sen myöhemmin perisivät sukuperintönään, olisivat verisukulaisia hänelle. Tavoite on ollut kaikesta päätellen tämä ja jos Tuomas Martinpoika on tavoitteessaan onnistunut hyvin, eli löytänyt sellaisen verisukulaisen, niin Kerttu Nisuntytär on mitä todennäköisimmin hänen verisukulaisensa. Etelä-Pohjanmaalta on aika paljon sellaista referenssiä, että lapsettomaksi jääneen lapsipuoli on naitettu jollekin verisukulaiselle, jos sellainen on ollut saatavilla.

Mlu


Onko Nisius se sukulainen vai vaimonsa?Tunnetaanko heidät?
Kerttu on poikapuolen pojan vaimo eli vanhempansa olisivat tuon poikapuolen Tuomas Mikonpojan ikää.


En ole toistaiseksi pitänyt kovin todennäkösenä sitä, että Kertun isä Nisu olisi ollut samassa sukulinjassa Eskilin isoisästä lähtevässä linjassa, vaan todennäköisempänä, että kysymys olisi Tuomas Mikinpojan ja Tuomas Martinpojan vaimosta.

Hypoteettisesti on tietysti sekin vaihtoehto, että Tuomas Martinpojan äiti olisi ollut Mathias Laurentin sisko. - Tämähän olisi hyvin mielenkiintoinen spekuloitava ja siihen myllyyn olisi kyllä saatavissa vettä, mutta sekin vesi olisi perimmältään spekulaatioita vain.

Tällöinhän sukuyhteys Stutaeuksiin jatkuisi Tuomas Martinpojan siskon kautta, jonka lapsista ei taida kenelläkään olla tarkempia tietoja.

En ole kuitenkaan pitänyt tätä vaihtoehtoa niin todennäköisenä kuin Tuomas Martinpojan vaimon puoleista vaihtoehtoa. Tämä johtuu jonkin verran toistaiseksi kannattamastani hypoteesista Tuomas Martinpojan alkuperästä, johon vaimonpuoleinen sopii paremmin. Mutta kysymyksessä on hypoteesi, aihetodisteitten kyhäelmä, joita todisteita saisi olla enemmänkin ja vahvempiakin.

Yksi isäehdokas minulla on kuitenkin Tuomas Martinpojalle muutamien hyvin sopivien yhteensopivuuksien perusteella.

Mitä tulee Nisu -ehdokkaisiin Kertulle, niitähän löytyy vähän liikaa jo Ilmajoen-Kyrön-Laihian-Mustasaaren sektorilta saati laajemmalta.


MLu


Nisius tai vaimonsa voisi siis olla Tuomas Martinpojan sisaren tai veljen lapsi.
-oman sisarensa lapsi tuskin, koska kieltää tämän lapsille maksamisen.


Siis oli ainoastaan yksi sisko, joka oli jättänyt lapsia. Siskon tytärtä ei tässä yhteydessä sanottaisi "fränckaksi", vaan jotain sukulinjassa kaukaisempaa sukulaista. Sisaren lapset tunnustetaan aina selvästi tällaisssa yhteydessä. Perintökaari vaatii sitä, jotta ilmoittaminen menee lainmukaisesti. Testamenti pitää lain mukaan tehdä selväksi kaikille sivuperillisille, tässä tapauksessa siis ainoan siskon lapsille, jotka olivat ilmeisen täysikäisiä iältään, mutta holhoojan tarvitsevia "vanhojapiikoja" heidän joukossaan saattoi olla.

MLu


Jos on veljen lapsi ja tällä vain yksi perillinen Kerttu Nisiuksen tytär, niin ei tarvitse mainita tätä erikseen.
-onko veljen lapsi Nisius vai vaimonsa onkin eri kysymys.


Ei voi olla veljeä, ei enää ainakaan elossa, tai jos oli ollut veli, ei tältä ollut jäänyt jälkeen lapsia, koska taustalla on sivuperintö ja vain sisko ilmaistaan. Sisko mainitaan selvästi kontektuaalisesti ainoana sivuperillisenä eikä tuomari hyväksyisi sitä, että ainoastaan yksi useasta sivuperillisestä erikseen mainittaisiin ja muista vaiettaisiin. Se ei olisi maanlain mukaista.

MLu


Yleensä kait holhoojaksi pyrittiin määräämään lähin äidin puoleinen sukulaismies, eli Eskill Stutaeus voisi olla Kerttu Nisuntyttären tai äitinsä lähisukulainen.


Äiti oli kuollut jo aikaisemmin ja kontekstistä käy selväksi, että Tuomas Martinpojan lapsipuolten äidinperintö oli jo asianmukaisesti ja laillisesti silloin eroteltu ja Tuomaan sisko lunastettu irtaimesta sivuperinnöstään jollain vapaaehtoisella sopimuksella. Siis siskon kiinteää isänperintöä ei voinut olla sisällä Pukkilan talossa, saattoi toki olla alkuperäisessä isäntalossa. Pukkilan talohan oli Tuomaan metsästä aloittama uudisviljelys (ei ole poisuljettua, etteikö paikalla olisi ollut yritys jo aikaisemmin, mutta Pukkilan viljelys tulee vasta vuoden 1608 verontarkistuskirjaan eikä Tuomasta näy sitä ennen veronmaksajana, siis Tuomas oli noin 45 -vuotias, kun alkaa näkyä veronmaksajana).

Tässä on kysymyksessä kuten suluissa yritin vihjata tulevan vainajan pyytämä kuolinpesänsä föörmyntäri, ei ainoastaan mahdollisten alaikäisten perillisten edunvalvoja. Siskon lapset ovat ilmeisen täysikäisiä, mutta jos joku naispuolinen on "vanhapiika", hän tarvitsee holhoojan. Poikapuolen lapsenlapset ovat olleet kauttaaltaan ilmeisen alaikäisiä, Matti Kallenpoika syntynyt juuri testamentin aikoihin, mutta siitä ei ole tietoa, onko Kallen siskoista joku jo leskenä, koska toisaalta kyllä vaikuttaa, että kaikki kolme siskoa vielä olivat elossa.

MLu


Mahtuisiko Kerttu Nisuntyttären eno ajallisesti kyseeseen.


Kertun syntymävuotta on vaikea arvioida paremmin kuin noin 5 vuoden tarkkuudella. Kertun lasten syntymäaikoja kyllä tunnetaan kuolinikien yms. perusteella, esim. poika Matti, joka sitten Pukkilan isäntänä Kallen jälkeen jatkaa s. noin 1647. Kertun ikä ei paljoa poikenne miehen Kallen iästä, jonka isä siis oli Eskilin isän kanssa aika samaa ikäluokkaa, joten niin voi olla Kertun isäkin ja miksei äiti.

MLu


Tuomas Mikonpoika ja Eskilin isä Matts Mattsson olisivat iältään suurinpiirtein samaa luokkaa.

Niin ovat, siis Tuomas Mikinpoika ja Matti Matinpoika, Eskilin isä, minunkin moninkertainen esi-isä, ja se on yksi arvioinnin poisulkevuuksien ja lukuunottamisien kriteeri väljästi ottaen.

Matti Lund

[KariKK]

Viitattanee tässä Ilmajoen kesäkäräjien 7.9.1650 tietoihin (s. 185) Tuomas Martinpoika Pukin Kauhajoelta testamentissa 29.12.1646.


Siis tässä ei sen tarkemmin kerrota siitä, mikä herra Eskilin sukusuhde Tuomas Martinpoika Pukkiin oli eikä myöskään Kerttu Nisuntyttären sukusuhdetta. Oletan, että Tuomas Martinpoika Pukki oli valinnut ja saanut verisukulaisistaan Kerttu Nisuntyttären jatkamaan alkamaansa taloa poikapuolensa pojan kanssa.

terv Matti Lund

Mainitsinkin arveluksi esittämäni oletuksen Pukkilaan tulleen Kerttu Nisuntyttären ja herra Eskilin välisen sukusuhteen.
Epäilemättä sukukytkentä on jonkun naisen kautta, muuten siitä luultavasti olisi enemmän tietoa.
Mutta Pukkilan talosta haluan tuoda esiin sen, mitä Liisa Ruismäen Kauhajoen historiassa sivulla 70 sanotaan:
"Pukkilakin on asutettu vuosien 1569-1572 vaiheilla ja siinä isännöivät kymmenysluetteloista päätellen Tuomas Matinpoika (1575-1598) sekä Tuomas Martinpoika (s. n. 1562, kymmenysluettelossa vuodesta 1592, 1608-1642).
Näyttää siltä, että jälkimmäinen siirtyi Pukkilaan Hyypästä vasta nuijasodan aikoihin."
Tuomas Martinpoika ei siis aloittanut Pukkilan taloa. Mutta siitä en tiedä, kenen Mikon lesken kanssa Tuomas Martinpoika avioitui enkä siitä, oliko tällä Mikolla ollut mitään tekemistä Pukkilan talon omistusten kanssa. Tuomas Martinpoika on saattanut lunastaa talon ensimmäisen isännän perikunnalta. Joka tapauksessa on täyttä arvailua, millaisia sukusuhteita Tuomas Martinpojan vaimolla oli, hänestä ei ole käytännössä muuta tietoa, kuin että hänellä oli poika Tuomas Mikonpoika.
Tuomas Mikonpojan vaimo oli siis Kerttu Nisuntytär, jonka syntymäaikaa voi jotenkin arvioida. Kalle Tuomaanpoika oli Pukkilan isäntänä 1642-1676 ja hänen poikansa Matti Kallenpoika 1676-1701. Matti Kallenpoika kuoli 1715, jolloin hänen ikänsä oli hautausmerkinnän mukaan 68 vuotta, mikä antaa syntymävuodeksi 1647. Näistä voi arvioida, että Kalle Tuomaanpoika ja Kerttu Nisuntytär ovat todennäköisesti syntyneet siinä 1615-1620.
Oman arvaukseni Tuomas Martinpojan ja Kerttu Nisuntyttären alkuperästä tein sillä perusteella, että Tuomas Martinpojan alkuperä oli todennäköisimmin Ilmajoen suunnalla, sieltä suunnalta suuri osa Kauhajoen uudisraivaajista tuli.
Sitten täytyi ikäsuhteiden ja nimien sopia. Kun tutkii vuoden 1627 ruodutusluetteloa tai vaikkapa 1600-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen kymmenysluetteloita, voi todeta, että Nisius tai Nisu on hyvinkin harvinainen nimi. Tässä luettelossa (RL 1627) olen huomannut vain yhden Nisiuksen. Suomulassa sattuu olemaan Nisius Martinpoika, joka vuonna 1627 oli 56 vuotias eli 1571 syntynyt. Hän sopisi sekä Tuomas Martinpojan veljeksi, että Kerttu Nisuntyttären isäksi. Arvelin, että Kertun äiti olisi voinut olla herra Mathiaksen tytär, mutta ei minulla siihen todisteita ole, siitä vain syntyisi riittävän läheinen sukusuhde. Mielestäni tässä on kuitenkin sen verran perusteita, että jos olisi mahdollista saada Kerttu Nisuntyttären naislinjaiselta jälkeläiseltä mtDNA-testi, se kannattaisi tehdä. Voi olla vaikea saada tietoja Matti Kallenpojan mahdollisista sisarista, mutta tämä olikin hypoteesi.
Mielenkiintoista on lisäksi se, että Matti Nisunpoika Suomun vaimo oli Jaakko Sarvelan mukaan Priitta Bernhardintytär Latva-Nikkola. Sikäli mielenkiintoista, että tämän Priittan sisaren mies ja Latva-Nikkolan vävy ja sitten isäntä oli Hannu Paavonpoika Korhonen, jonka arvellaan olleen kotoisin Korhosesta Hyypästä (asiaa käsitelty toisessa keskustelussa täällä Suku Forumilla), missä Tuomas Martinpoika oli ollut uudisraivaajana ennen Pukkilaan siirtymistään.

T. KariKK

[Benedictus]

Stuht suvun kiemurat ovat mielikuvitusta innostavia. Toisaalta faktatkin ovat omalaatuisia.

Joachim Mathiae Stutaeuksen vaimona mainitaan Margareta Eriksdotter Tenalensis 2. aviossa.
1. puoliso Ilmajoen khr Petrus Erici kuolee 1571, mainitaan eka kerran 1532!

Margaretan isä Ericus Tenalensis mainitaan ekakerran 1556, joten lienee avioitunut noihin aikoihin tai paljonkin aikaisemmin.

Onkohan kuinka varmaa, että Margareta on Erik Tenalensiksen tytär?

Margaretan ikää on vaikea sanoa, mutta 1. miehensä kuollessa lienee kuitenkin yli 20 vuotias.

Joachim Stutaeus oli syntynyt 1570-luvulla matrikkelin mukaan. Veljensä Mats Matsson 1583 Matti Lundin laskutoimituksen perusteella.

Voidaan suoraan sanoa, ettei Margareta Eriksdotter voi olla Joachim Stutaeuksen vaimo, kuten Latva-Rasku jo aiemmin esitti. 20 vuotta leskenä ollut kompura jalka ei edes mielikuvituksella mahdu vaimoksi nuorelle pojalle.
Isot rahat on eri asia, joita Margaretan kautta ei varmaankaan olisi tullut riittävästi.

Isoäiti mahdollisuus olisi selvin tekijä, eli tyttärensä Petrus Ericintytär olisi ollut Mathias Lautentiin 1. vaimo.

Joachim olisi vanhempi ja Matts nuorempi veli Mathias Laurentiin 1. aviosta.
Olisiko mukana joku tytärkin ?

Sofia Grelsdotter ei voi olla poikien äiti, koska 1601 vetoaa pieniin lapsiinsa. Pojat kuitenkin jo aika miehiä tai melkein.

Mielestäni vaikuttaisi, että Sofia Grelsdotter on tullut Mathias Laurentiin vaimoksi vasta 1580-luvun lopuilla, jolloin lapsia voi todella sanoa pieniksi.

Entäpä tuo äidin veli ja isän veli?

Eräs vaihtoehto on, että Sofialla oli pari tytärtä tullessaan Mathias Laurentiin vaimoksi.

Toinen nai Mats Matssonin ja toinen Joachim Matssonin, tällöin Joachim on isän veli. Ok.
Mutta jos Jochimilla oli sisko vaimona niin usein tätä tädin miestä sanottiin enoksi eli äidin veljeksi.

Eräs mutka asiaan syntyy siitä , että Sofia Grelsdotter ei vaikuttaisi olevan Gregorius Michaelis Stuutin tytär vaan ajallisesti ennemmin pojan tytär.

Hämeenkyrössä mainitaan Eskill Gregoriusson perimässä Laitilan perintöään. Ikänsä puoleen passaisi hyvinkin Sofian veljeksi, mutta ei Gregoriuksen pojaksi, koska olisivat syntyneet kovin myöhään isänsä kuolin aikaan nähden.

Täytyisi olla joku poika Greger Gregoriusson, jonka lapsia ovat.

[KariKK]

Mitä tulee Nisu -ehdokkaisiin Kertulle, niitähän löytyy vähän liikaa jo Ilmajoen-Kyrön-Laihian-Mustasaaren sektorilta saati laajemmalta.


Ei voi olla veljeä, ei enää ainakaan elossa, tai jos oli ollut veli, ei tältä ollut jäänyt jälkeen lapsia, koska taustalla on sivuperintö ja vain sisko ilmaistaan. Sisko mainitaan selvästi kontektuaalisesti ainoana sivuperillisenä eikä tuomari hyväksyisi sitä, että ainoastaan yksi useasta sivuperillisestä erikseen mainittaisiin ja muista vaiettaisiin. Se ei olisi maanlain mukaista.




Pukkilan talohan oli Tuomaan metsästä aloittama uudisviljelys (ei ole poisuljettua, etteikö paikalla olisi ollut yritys jo aikaisemmin, mutta Pukkilan viljelys tulee vasta vuoden 1608 verontarkistuskirjaan eikä Tuomasta näy sitä ennen veronmaksajana, siis Tuomas oli noin 45 -vuotias, kun alkaa näkyä veronmaksajana).



Matti Lund

Nimi Nisius ei RL 1627 perusteella näytä mitenkään yleiseltä Ilmajoella 1600-luvun alkupuolella.

Voihan olla, että maanlain perusteella Tuomas Martinpoika ei voi olla Suomulasta, en tiedä.

Mutta sitä en ymmärrä, että Tuomas Martinpoika ei olisi ollut veronmaksajana ennen vuotta 1608.
Miten näissä luetteloissa esiintyvä Tuomas Martinpoika voidaan todeta eri mieheksi, kuin Pukkilan Tuomas Martinpoika?
Otan vain muutaman esimerkin:
Vuoden 1594 kymmenysluettelo: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2662643,
vuoden 1595 kymmenysluettelo: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2663449,
vuoden 1599 kymmenysluettelo: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2664693,
vuoden 1600 kymmenysluettelo: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2665393.
Sitten vuoden 1600 kymmenysluettelossa Tuomas on sillä paikalla, mikä viittaa, että olisi Pukkilassa: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2659283.

T. KariKK

[Jari Latva-Rasku]

Nisius tai Nisu on hyvinkin harvinainen nimi. Tässä luettelossa (RL 1627) olen huomannut vain yhden Nisiuksen. Suomulassa sattuu olemaan Nisius Martinpoika, joka vuonna 1627 oli 56 vuotias eli 1571 syntynyt. Hän sopisi sekä Tuomas Martinpojan veljeksi, että Kerttu Nisuntyttären isäksi. Arvelin, että Kertun äiti olisi voinut olla herra Mathiaksen tytär, mutta ei minulla siihen todisteita ole, siitä vain syntyisi riittävän läheinen sukusuhde.
T. KariKK

Ilmajoen Röyskölänkylällä on sijainnut talo, jonka isäntä oli Nisu tai Nisius. Nisun puolisolla oli harvinainen etunimi Bodil. Tapio Piirron uskottavan selvityksen mukaan naapuritalon Rinta-Röyskölän isäntä Knuutti Erkinpoika 1600-luvun alkupuolella oli Seinäjoen kestikievaritalosta Joupista. Hän voisi olla iältään liian nuori naapuritalon Nisu Erkinpojan veljeksi, mutta ei välttämättä.

Ilmajoen talonhaltijaluettelossa on mainittu seuraavaa.

RÖYSKÖLÄN KOLMAS TALO oli epäilemättä Rinta- ja Latva-Röyskölän naapuri. Niiden ensimmäiset tunnetut isännät olivat kai veljeksiä.

Juho Franssinpoika 1546-1554
Juho Juhonpoika 1556-1576
Nisu Erkinpoika 1577-1590
Leski Bodil 1591-1592
Mikko Nisunpoika 1593-1598
Matti Nisunpoika 1599-1604
Talo veronmaksukyvytön 1605-1607
Juho Matinpoika 1608-1610
Leski Vappu 1611-1613

Jaettiin tasan Rinta- ja Latva-Röyskölän kesken.

Täysin irrallisena ajatuksena mietin, että Kauhajoen Knuuttilan kestikievaritalon isännän Niilo Knuutinpojan joskus 1600-luvun alussa syntynyt puoliso oli Kaarina Mikintytär. Heidän poikansa Sigfridus Nicolai (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=632) oli peräti pappi, eli Ilmajoen pitäjänapulainen vuosina 1653-55. Kauhajoen kappalaiseksi, 40 km etäisyyden vuoksi käytännössä kirkkoherraksi, tuli vuonna 1652 Eskil Stutaeus.

Pukkilan isännän nimi oli Kalle Tuomaanpoika. Nimi Kalle ei myöskään Nisiuksen tavoin aikoinaan ollut niitä tavallisimpia. Nisut hävisivät ja Kallet yleistyivät. Sigfridus Nicolain veli oli myös nimeltään Kalle.

Ilmajoen käräjät 1.–3.3.1656 f. 392v (Carll Niellsson i Cauhajokj fordradhe af sin brodher Matz Niellson, som oppå Knutila hemmanet besitter, sin och sin brodhers D:ni Sigfridj uthj arfskifftet tildeelte arfz qvota,

[Jari Latva-Rasku]

Täysin irrallisena ajatuksena mietin, että Kauhajoen Knuuttilan kestikievaritalon isännän Niilo Knuutinpojan joskus 1600-luvun alussa syntynyt puoliso oli Kaarina Mikintytär. Heidän poikansa Sigfridus Nicolai (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=632) oli peräti pappi, eli Ilmajoen pitäjänapulainen vuosina 1653-55. Kauhajoen kappalaiseksi, 40 km etäisyyden vuoksi käytännössä kirkkoherraksi, tuli vuonna 1652 Eskil Stutaeus.


Sigfridus Nicolain opiskelukavereita Turun Akatemiassa olivat Abraham Alftanus ja Magnus Wermenius, jota on Astrenius-keskustelussa sovitettu Abraham Alftanuksen langoksi Måns Larssoniksi. Joka tapauksessa Abraham Alftanuksen siskontyttären tytär karkkulainen Karin Isaksdotter (Astrenius) avioitui Sigfridus Nicolain siskonpojan pojan kauhajokelaisen Elias Simonsson Aron kanssa.

Kolmas Sigfridus Nicolain opiskelukaveri, ja ehkä myös "tur-och-retur" matkaseuralainen Turkuun, oli Ilmajoella noin vuonna 1625 syntynyt Zachris Julenius (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=631), josta tuli Sigfridus Nicolain seuraaja Ilmajoen pitäjänapulaisena. Etu- ja sukunimestään huolimatta Juleniusta ei ole saatu sovitettua Ilmajoen Peltoniemenkylän Talvitien pojaksi. Onhan sitä pääosin talvella käytettyjä rekiteitä muuallakin. Juleniusta ei myöskään ole oletettu Ilmajoen kirkkoherran Jacobus Pauli Peldanuksen tai Jaakko Erkinpoika Upan pojaksi. Juleniuksesta tuli lopulta Lauan Kauhavan kappalainen, jollainen Eskill Stutaeuksen väitetään olleen emäseurakunnassa muutaman kymmentä vuotta aikaisemmin.

[Matti Lund]

.

Täysin irrallisena ajatuksena mietin, että Kauhajoen Knuuttilan kestikievaritalon isännän Niilo Knuutinpojan joskus 1600-luvun alussa syntynyt puoliso oli Kaarina Mikintytär. Heidän poikansa Sigfridus Nicolai (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=632) oli peräti pappi, eli Ilmajoen pitäjänapulainen vuosina 1653-55. Kauhajoen kappalaiseksi, 40 km etäisyyden vuoksi käytännössä kirkkoherraksi, tuli vuonna 1652 Eskil Stutaeus.

Pukkilan isännän nimi oli Kalle Tuomaanpoika. Nimi Kalle ei myöskään Nisiuksen tavoin aikoinaan ollut niitä tavallisimpia. Nisut hävisivät ja Kallet yleistyivät. Sigfridus Nicolain veli oli myös nimeltään Kalle.

Ilmajoen käräjät 1.–3.3.1656 f. 392v (Carll Niellsson i Cauhajokj fordradhe af sin brodher Matz Niellson, som oppå Knutila hemmanet besitter, sin och sin brodhers D:ni Sigfridj uthj arfskifftet tildeelte arfz qvota,


Näitä mahdollisuuksia, tätä Knuuttilaakin, on tietysti tullut tahkottua läpi, kun olen yrittänyt rakennella hypoteeseja, joiden avulla paikantaa ja löytää ratkaisevia todisteita.

Sanottakoon, että olen ollut löytävinäni sangen lupaavia aihetodisteita Tuomas Martinpojan alkuperästä Laihian ja Kyröjen puolelta, mutta ne ovat "pompanneet" aina siihen, että silloin, jos niin olisi, on myös löytynyt enemmän kuin yksi sisko, jolla on elossa jälkeläisiä vielä vuoden 1650 jälkeenkin, jolloin Tuomas Martinpojan testamentin 29.12.1646 teksti ja sen vahvistaminen laillisesti 7.9.1650 on suoranaisesti falsifioinut ne mahdollisuudet!

(Tietysti puhun koko ajan vain oman ymmärrykseni mukaisista valintaratkaisuista.)

Siis jos olettaisi ajatusleikkinä molempia, joka edellyttää valitettavasti kyllä muutamaa vähemmän todennäköistä oletusta, niin Tuomas Martinpojan pitäisi ensiksikin olla Knuuttilan perustajan Knuutti Knuutinpojan veljen tai siskon poika (Tuomaan isää pitäisi tällöin etsiä ensi sijassa Isostakyröstä), toiseksi, jos Kerttu Nisuntytär olisi Niku (Nisu, Niiles) Knuutinpoika Knuuttilan tytär ja Kertun äiti, siis Kaarina Mikintytär, olisi Pukkilan Tuomas Mikinpojan sisko, niin Kalle Tuomaanpoika olisi avioitunut tätinsä tyttären, eli täysserkkunsa kanssa, mikä vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, melkeinpä on mahdotonta, kun ottaa pääteltäväksi näkökohtia testamentin tekstistä.

Jos taas olettaa ainoastaan jompaa kumpaa, edelleenkin pitäisi säilyttää mukana vähemmän todennäköisiä oletuksia, mutta hypoteesi olisi kuitenkin huomattavasti todennäköisempi, vaikkei kovin todennäköinen, koska pitää edelleen kannattaa useampaa oletusta, jotka ovat aivan referenssin marginaalissa, eli täytyy yrittää "vängällä" sovittaa samaan kehykseen.

Oikeastaan suoralta kädeltä pitäisi hylätä se, että Kerttu Nisuntytär olisi Kauhajoen Knuuttilasta, koska Niku (Nisu, Niiles) Knuuttilan perinnöstä oli sisarusten kesken useampia riitoja käräjillä eikä sellaista tytärtä mitenkään ilmene. On erittäin epätodennäköistä, että yksi sisarus olisi jäänyt sellaisissa olosuhteissa piiloon.

Siten on hylättävä se oletus, että Pukkilan Tuomas Martinpojalla ja Kerttu Nisuntyttärellä voisi olla Knuuttilaan kiinnittyvä edelläkuvatunkaltainen verisiteellinen kytkentätapa.

Sen sijaan sitä otaksumaa, että Knuuttilan Kaarina Mikintytär voisi olla Pukkilan Tuomas Mikinpojan sisko tai siskopuoli samasta isästä, on yhtä vaikeaa niin falsifioida kuin verifioidakin. Jos ajatusleikkinä verifioidaan, siis ainoastaan leikillisesti, niin ikäeroa heillä olisi ollut noin 15 vuotta, mikä nyt hyvin mahtuu kehykseen tarvitsematta rakennella sellaisia ääriehtoja, joita tässäkin ketjussa on muulta osin jo tehty.

terv Matti Lund

[Jari Latva-Rasku]

Sen sijaan sitä otaksumaa, että Knuuttilan Kaarina Mikintytär voisi olla Pukkilan Tuomas Mikinpojan sisko tai siskopuoli samasta isästä, on yhtä vaikeaa niin falsifioida kuin verifioidakin. Jos ajatusleikkinä verifioidaan, siis ainoastaan leikillisesti, niin ikäeroa heillä olisi ollut noin 15 vuotta, mikä nyt hyvin mahtuu kehykseen tarvitsematta rakennella sellaisia ääriehtoja, joita tässäkin ketjussa on muulta osin jo tehty.

terv Matti Lund

Ilmajoen Peltoniemenkylän Pirilän noin vuonna 1640 syntyneen ja Ylistarosta tulleen emännän Liisa Tapanintytär Hölsön äitilinjainen haplotyyppi U5b1b1a1a on mutaatioiltaan täysin sama kuin Kauhajoen Yli-Harjan vuosina 1668-1772 eläneen emännän Anna Matintytär Upan. Haplotyyppi ei kuitenkaan ole yhtä harvinainen kuin esimerkiksi Uppalan emännän Barbro Matintyttären H1q1, mutta ainakin Ilmajoelta löytyneet geenisukulaiset näyttäisivät olevan samaa Hölsölän äitilinjaa.

Anna Matintyttären äiti oli Uppalan emäntä Liisa Yrjänäntytär Seppälä, eli Yrjänä Mikinpoika Seppälän ja äitilinjaltaan Anna Niileksenytär Riipin tytär. Anna Niileksentyttären äiti oli tietääkseni Teuvan Kauppilasta.

En tiedä pitääkö paikkansa,että Knuuttilan perustajan noin vuonna 1540 syntyneen Knuutti Knuutinpojan puoliso olisi isokyröläisen Juho Pentinpoika Pikkalan tytär? Joka tapauksessa Knuuttilan Knuutin tytär Petronella ilmeisesti avioitui Teuvan Kauppilan Klemetti Yrjänänpoika Peuran kanssa. Klemetin isän on väitetty olleen Yrjänä Martinpoika Peura.

Ainakin Teuvan Kauppilan ja Ylistaron Hölsölän välillä voisi olla äitilinjaisia sukuyhteyksiä, elleivät sitten nämä yhteydet alunperin olisi Ilmajoelta. Petronella Knuutintytär näyttäisi olevan liian nuori muodostaakseen Anna Niileksentytär Riipin äitilinjaa, mutta onhan Teuvan Kauppilankylällä voinut olla Knuuttilan sukulaisia.

[Benedictus]

KA mf. ES 2078 (ss 1) Ilmajoen käräjät 15.–16.2.1665 s. 24 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3717925) “Syn emellan Cappelanen H:r Æschillum Stuth: och hans granne Matz Nisiusson i Lachtissby”,

Kukahan tämä Matts Nisiusson i Lahtisby lienee?

[Benedictus]

Joachim Stutaeuksen vaimo taitavat olla loppujen lopuksi aika heikolla pohjalla.

1. vaimo ei voi olla vaimo vaan isoäiti tai täti, tai muu perheen muori.Ikäero aivan liian suuri.
2. vaimo on varmaankin oikein, koska Eskill perää Jochim Joachimin perintöä Hartvig Speitziltä.
3. vaimo taas ei lienekään selvä, sillä tuo JHissan hankkima käräjäote johon on vedottu, ei kerrokaan lesken nimeä.

Onko tässä
(z:7) TRO 13.12.1637 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11474706)
etsitty entisen kirkkoherran M. Joachimin leski eli näyttäisi olevan ilman nimeä.

Keitilän osan myy Joachimin leski Elin, eli linee siis Elin niminen vaimokin.

[Jari Latva-Rasku]

KA mf. ES 2078 (ss 1) Ilmajoen käräjät 15.–16.2.1665 s. 24 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3717925) “Syn emellan Cappelanen H:r Æschillum Stuth: och hans granne Matz Nisiusson i Lachtissby”,

Kukahan tämä Matts Nisiusson i Lahtisby lienee?


Matti Nisunpoika oli H:r Æschillumin naapuri, mutta naapurikylän eli Kokkolankylän Suomulan talosta.

[Kivipää]

Joachim Stutaeuksen vaimo taitavat olla loppujen lopuksi aika heikolla pohjalla.

1. vaimo ei voi olla vaimo vaan isoäiti tai täti, tai muu perheen muori.Ikäero aivan liian suuri.
2. vaimo on varmaankin oikein, koska Eskill perää Jochim Joachimin perintöä Hartvig Speitziltä.
3. vaimo taas ei lienekään selvä, sillä tuo JHissan hankkima käräjäote johon on vedottu, ei kerrokaan lesken nimeä.

Onko tässä
(z:7) TRO 13.12.1637 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11474706)
etsitty entisen kirkkoherran M. Joachimin leski eli näyttäisi olevan ilman nimeä.

Keitilän osan myy Joachimin leski Elin, eli linee siis Elin niminen vaimokin.

Ramsayn lähdeviitteitä katsoessa näyttää siltä, että Joachimin lesken nimi löytyisi Halikon asiakirjoista. Jos jollain on käsillä Kaarinan historia II, niin siitä voisi katsoa mainitaanko Joachimin leski nimeltä Kakskerran maakauppojen yhteydessä. Olen joskus lukenut ko. teoksen ja muistini mukaan siinä on maininta tuosta kaupasta.

http://runeberg.org/frfinl/0055.html
_______________
Matti Pesola

[Matti Lund]

KA mf. ES 2078 (ss 1) Ilmajoen käräjät 15.–16.2.1665 s. 24 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3717925) “Syn emellan Cappelanen H:r Æschillum Stuth: och hans granne Matz Nisiusson i Lachtissby”,

Kukahan tämä Matts Nisiusson i Lahtisby lienee?



Kysymyksessä on Suomun (Kokkolankylä) talon silloinen isäntä, Karin edempänä viittaaman Nisu Martinpojan poika.

Mielenkiintoista olisi paikantaa paikallisella asiantuntijalla ko. metsäkolkka tarkemmin. Sen rajalinjasta herra Eskil ja Matti Nisunpoika pääsivät mainittujen syynimiesten läsnäollessa yhteisymmärrykseen, mikä tässä vahvistettiin.

Nuo paikanimet ovat aivan selkeät yhtä lukuunottamatta, mutteivät ole välttämättä säilyneet nykyaikaan asti. Puhutaan mm. Jyränperästä, Luopajärventien rististä (herra Eskil kuului myös Luopajärven nautinnan jakoveljiin, eli hänellä oli oikeus katiskapaikkaan Luopajärvellä) ja Härkäluoman pohjasta, jotka ovat voineet säilyäkin. Entä sitten Paulakallion hongisto tai Korpisenojan viidankivi, Tervahaudan alaisten syrjä, tahi Alaistenpuolten luoma? Mutta että minkä Kallionkukkulan ylitse? Tuolla kohtaa on nimessä ainoa tulkintapähkinä. Siinä kyllä mielestäni selvästi lukee "ÿennärkäisen Callion kuckulan ÿlitze". Sanahahmosta voisi sen mieltää ymmyrkäiseksi, mutta sitähän siitä ei helpolla saa, mutta muoto pitäisi olla edelleenkin helposti tunnistettavissa, kun maisemaan tutustuu.

Luulisi kuitenkin rajalinjapaikan olevan tuon Luopajärventien risti -paikan perusteella jossain niillä huitteilla, kun on ajettu etelästäpäin vanhan Luopajärven sahan kohdilta muutamia kilometrejä Koskenkorvalle päin. Nähtävästi silloinen kärrytie Luopajärvelle on ollut aika lähellä nykyistä tielinjaa. Ei luulisi siltä kohtaa olevan kovin kaukana.

terv Matti Lund

[PVuorio]

Ramsayn lähdeviitteitä katsoessa näyttää siltä, että Joachimin lesken nimi löytyisi Halikon asiakirjoista. Jos jollain on käsillä Kaarinan historia II, niin siitä voisi katsoa mainitaanko Joachimin leski nimeltä Kakskerran maakauppojen yhteydessä. Olen joskus lukenut ko. teoksen ja muistini mukaan siinä on maininta tuosta kaupasta.

http://runeberg.org/frfinl/0055.html
_______________
Matti Pesola


Hej

Tarkoittanet varmaan näitä paria mainintaa sivulla 15.

- ”Kirkkoherra, mestari Joakim, taas huudatti itselleenHaaviston perintötilan.” Viite:Kaarinan käräjät 1601. VA CC 1, s.222.

-”Mestari Joakimilla oli kauppasuhteita Kollin ja Naulantalonpoikiin, joille hän oli antanut huomattavia rahamääriä ja saanut pantiksiniittyjä. Joakimin leski myi Haavistonturkulaiselle porvarille Peter Edrichille vallattuaan ensiksi erään Ollilallekuuluneen saaren.” Viite: Kaarinankäräjät 1639. VA CC4, s. 262 ja ss.279-284.

Jälkimmäisiltä käräjiltä saattaisi löytyä lesken tiedot.
t Pertti Vuorio

[Kivipää]

Kiitos Pertti.

Jotain tuollaista muistelinkin Kaarinan historiassa olleen eli maisteri Joachimilla ja sitten hänen leskellään oli maanomistuskuvioita Kakskerran saaressa.
__________________
Matti Pesola

[Jari Latva-Rasku]

Kysymyksessä on Suomun (Kokkolankylä) talon silloinen isäntä, Karin edempänä viittaaman Nisu Martinpojan poika.

Mielenkiintoista olisi paikantaa paikallisella asiantuntijalla ko. metsäkolkka tarkemmin. Sen rajalinjasta herra Eskil ja Matti Nisunpoika pääsivät mainittujen syynimiesten läsnäollessa yhteisymmärrykseen, mikä tässä vahvistettiin.

Nuo paikanimet ovat aivan selkeät yhtä lukuunottamatta, mutteivät ole välttämättä säilyneet nykyaikaan asti. Puhutaan mm. Jyränperästä, Luopajärventien rististä (herra Eskil kuului myös Luopajärven nautinnan jakoveljiin, eli hänellä oli oikeus katiskapaikkaan Luopajärvellä) ja Härkäluoman pohjasta, jotka ovat voineet säilyäkin. Entä sitten Paulakallion hongisto tai Korpisenojan viidankivi, Tervahaudan alaisten syrjä, tahi Alaistenpuolten luoma? Mutta että minkä Kallionkukkulan ylitse? Tuolla kohtaa on nimessä ainoa tulkintapähkinä. Siinä kyllä mielestäni selvästi lukee "ÿennärkäisen Callion kuckulan ÿlitze". Sanahahmosta voisi sen mieltää ymmyrkäiseksi, mutta sitähän siitä ei helpolla saa, mutta muoto pitäisi olla edelleenkin helposti tunnistettavissa, kun maisemaan tutustuu.

Luulisi kuitenkin rajalinjapaikan olevan tuon Luopajärventien risti -paikan perusteella jossain niillä huitteilla, kun on ajettu etelästäpäin vanhan Luopajärven sahan kohdilta muutamia kilometrejä Koskenkorvalle päin. Nähtävästi silloinen kärrytie Luopajärvelle on ollut aika lähellä nykyistä tielinjaa. Ei luulisi siltä kohtaa olevan kovin kaukana.

terv Matti Lund

Vaikka olen alunperin paikallinen, en ole paikallinen asiantuntija. Mieleeni kuitenkin tuli muutama seikka.

Ilmajokisilla oli aikoinaan maaomistuksia Kyrönjoen kaakkoispuolella. Esimerkiksi Korven talolla oli maita Kurikan Luovankylän koillispuolella Varpahaistenkylän Noksonmaassa. Siellä sijaitsevaan Traakinvuoreen liittyvän tarinan kirjoitti neljännesvuosisata sitten Jaakko Sarvela. Kyse oli oikeudessa käsitellystä Luovan talon isäntien Yrjänä Matinpoika Luovan ja hänen poikansa Samelin 1700-luvun taitteen plootunkätkentäjutusta. Siihen aikaan rahoja ei viety muiden perillisten tai kruunun ulottumattomiin veroparatiiseihin vaan ne laitettiin maakuoppaan. Yrjänä Matinpojan appi oli yksi Lahden metsäsaran ostajista.

Edellisestä voisi olettaa, että Korven talosta 3-4 kilometriä lounaaseen sijainneen Lahden talon omistukset olisivat sijainneet vastaavasti Luovankylästä lounaaseen, mutta niillä seudulla sijaitsivat jo Kurikan talojen ulkosarat, jollaisista myös Luovan talo oli ilmeisesti aikoinaan muodostettu.

Nykyisin kuivatetulla Luopajärvellä oli omistuksia useammallakin talolla. Siellä asui esimerkiksi Ilmajoen pappilan kalastaja. Lahden talolla on hyvinkin voinut olla metsäsarka sillä seudulla.

Kummallista kyllä, paikka nimeltään Jyränperän niitty sijaitsee Jalasjärvellä nykyisen kolmostien toisella puolella Juustoportin myymälän kohdalla Koskutjärvestä luoteeseen. Koskutjärven itäpuolella on Paulakallionmäki, joka kuitenkin sijaitsee peräti noin 40 km Lahden talosta kaakkoon.

Luopajärventien rististä tulee mieleen paikallisella ajattelutavalla risteyksen sijasta jokin kohouma, joka olisi Luopajärveen nähden tien toisella puolella. Lähinnä tulee mieleen Luopajärven talo tai ennemminkin nykyinen Köykkä, joka siihen aikaan vielä oli uudisasutusta odottava talonpaikaksi sopiva kumpare, mutta nämä talot sijaitsivat muihin vinkkeihin nähden Luopajärven väärällä puolella. Ne olivat liian korkealla ollakseen laskuojien läheisyydessä.

Traakinvuoret, joita on yksi nykyisen Kurikan ja toinen Ilmajoen puolella, ovat pieniä ymmyrkäisiä kohoumia, kuten myös Paulakallionmäki Jalasjärven Yli-Vallin kylässä. Santavuori on Ilmajoen Jouppilankylästä tulevan Varpahaisten kylään vievän vanhan maantien varressa oleva alueen suurin mäki, mutta Luovankylän silminkin erotettavissa oleva Loukajanvuori myös näyttää mäeltä, kuten myös Kurikasta ennen Luovankylää sijaitseva Oppaanmäki, johon Luovan vävy Simo Yrjänänpoika yritti perustaa uudistilaa samoihin aikoihin, kun hänen appensa osti osan metsäsarasta.

Santavuori on poissa laskuista, koska siellä ei sijainnut laskuojia, mutta Luopajärvellä niitä on voinut aikoinaan olla enemmänkin. Alaistenpuolen luoma on voinut aikoinaan olla Luopajärvestä Jalasjokeen laskeva laskuoja, eli ehkä nykyinen Matoluoma. "Kallionkukkula" voi olla siis olla nykyinen Valkamanmäki.

[Jari Latva-Rasku]

, kuten myös Kurikasta ennen Luovankylää sijaitseva Oppaanmäki, johon Luovan vävy Simo Yrjänänpoika yritti perustaa uudistilaa samoihin aikoihin, kun hänen appensa osti osan metsäsarasta.


Tarkoitin tietenkin Luovankylän jälkeen sijaitseva Oppaanmäki.Jalasjoen itäpuolella, eli Luopajärven puolella Kurikkaan päin mennessä, sijaitsivat ensin Valkamanmäki, sitten Oppaanmäki, Laitilanvuori ja Loukajanvuori. Käsittääkseni vain Valkamanmäen kohdalla on voinut olla Luopajärven laskuoja. Luopajärvestä kohti Ilmajokea on kuitenkin neva-alue, jossa on voinut olla laskuojia. Valkamanmäen seutu olisi kuitenkin ollut luonteva suunta Luovan isännälle, ja muillekin, hankkia lisää maata.

[Matti Lund]

Vaikka olen alunperin paikallinen, en ole paikallinen asiantuntija. Mieleeni kuitenkin tuli muutama seikka.

Ilmajokisilla oli aikoinaan maaomistuksia Kyrönjoen kaakkoispuolella. Esimerkiksi Korven talolla oli maita Kurikan Luovankylän koillispuolella Varpahaistenkylän Noksonmaassa. Siellä sijaitsevaan Traakinvuoreen liittyvän tarinan kirjoitti neljännesvuosisata sitten Jaakko Sarvela. Kyse oli oikeudessa käsitellystä Luovan talon isäntien Yrjänä Matinpoika Luovan ja hänen poikansa Samelin 1700-luvun taitteen plootunkätkentäjutusta. Siihen aikaan rahoja ei viety muiden perillisten tai kruunun ulottumattomiin veroparatiiseihin vaan ne laitettiin maakuoppaan. Yrjänä Matinpojan appi oli yksi Lahden metsäsaran ostajista.


Noista plootunkätkentäjutuista, tästä Luovankin, löytyy myös Markku Pihlajaniemen täydellisiä käännöksiä vanhoista E-P Juuret numeroista.

M Lu




Nykyisin kuivatetulla Luopajärvellä oli omistuksia useammallakin talolla. Siellä asui esimerkiksi Ilmajoen pappilan kalastaja. Lahden talolla on hyvinkin voinut olla metsäsarka sillä seudulla.


Kokonaiset puolet Luopajärven nautinnasta sai 1700 -luvun puolivälissä omittua silloinen pastori Gabriel Peldanus pappilalle ja vanhat jakoveljet, joita oli reilut puolenkymmentä, joutuivat jakamaan toisen puolikkaan katiskapaikat keskenään. Siis pappilan kalastajalla oli siitä lähtien kalastettavana puolet Luopajärveä.

M Lu




Kummallista kyllä, paikka nimeltään Jyränperän niitty sijaitsee Jalasjärvellä nykyisen kolmostien toisella puolella Juustoportin myymälän kohdalla Koskutjärvestä luoteeseen. Koskutjärven itäpuolella on Paulakallionmäki, joka kuitenkin sijaitsee peräti noin 40 km Lahden talosta kaakkoon.


Tosiaan näyttää olevan muinaisen pikkuruisen Sanasjärven eteläpuolella Koskutjärven itäpuolella Vallinkylässä Paulakeinonmäki.

Sanasjärven nauttijoistakin on M. Pihlajaniemi kirjoittanut artikkelin E-P Juuriin.

Jäi edellisessä viestissäni sanomatta, että tuohon käräjäasiakirjan Paulakallionmäkeen liittyi vanha rajapyykki, eli tekstissä sanotaan, että syynimiehet olivat löytäneet Paulakallion hongasta vanhat 12:n miehen puumerkit, siis vanhat merkit oli löydetty siitä vuonna 1665 paikkaa syynättäessä. Puun täytyi siis olla rauhoitettu ikihonka, jota ei saanut sen merkityksen vuoksi kaataa tervaspuuksi. Tämä metsä mainitaan tervaspuumetsäksi ja ilmeisesti siellä on enemmänkin kuin yksi vanhoja tervahautoja.

Kulttuurihistorialliselta kannalta mielenkiintoinen kysymys kuuluukin, onko aarnihonka sieltä töppyrältä nykyaikana tai 1700 -luvun metsäpaloissa tärväytynyt, vai törröttäisikö siellä vieläkin vanha kelo, jossa olisi jotain räpellystä tai puukoniskua nähtävänä? - Jos niin olisi, senhän voisi konservoida ja arkistoida kotiseutumuseoon.

M Lu



Luopajärventien rististä tulee mieleen paikallisella ajattelutavalla risteyksen sijasta jokin kohouma, joka olisi Luopajärveen nähden tien toisella puolella. Lähinnä tulee mieleen Luopajärven talo tai ennemminkin nykyinen Köykkä, joka siihen aikaan vielä oli uudisasutusta odottava talonpaikaksi sopiva kumpare, mutta nämä talot sijaitsivat muihin vinkkeihin nähden Luopajärven väärällä puolella. Ne olivat liian korkealla ollakseen laskuojien läheisyydessä.



Tämä Ristin paikka minua kovasti mietitytti, varsinkin se, millä puolella suhteessa Luopajärveen se sijaitsi. Se mahdollisuus tuli myös mieleen, että se olisi ollut Luopajärven kautta Seinäjoelle johtaneen vanhan kärrytien varrella, jossa näyttää muutenkin olevan joitain Lahdenkylän vanhoja nautintoja. Härkäluomaa ei ilmeisesti enää ole olemassa, mutta yritin etsiä Härkämäkeä, josta olisi voinut konstruoida muinaisen luomanjuoksun, kun paikka oli vielä "neitseellinen".

M Lu



Traakinvuoret, joita on yksi nykyisen Kurikan ja toinen Ilmajoen puolella, ovat pieniä ymmyrkäisiä kohoumia, kuten myös Paulakallionmäki Jalasjärven Yli-Vallin kylässä. Santavuori on Ilmajoen Jouppilankylästä tulevan Varpahaisten kylään vievän vanhan maantien varressa oleva alueen suurin mäki, mutta Luovankylän silminkin erotettavissa oleva Loukajanvuori myös näyttää mäeltä, kuten myös Kurikasta ennen Luovankylää sijaitseva Oppaanmäki, johon Luovan vävy Simo Yrjänänpoika yritti perustaa uudistilaa samoihin aikoihin, kun hänen appensa osti osan metsäsarasta.

...

Noista Traakinvuorista kun vain näkisi kuvat, niin voisi arvioida niiden osuutta lisää.

terv Matti Lund

[Jari Latva-Rasku]

Noista Traakinvuorista kun vain näkisi kuvat, niin voisi arvioida niiden osuutta lisää.

terv Matti Lund

Traakivuori näkyy oheisessa Googlen ilmakuvassa (https://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=en&geocode=&authuser=0&q=traakivuori&vps=2&jsv=467b&sll=37.0625,-95.677068&sspn=32.80241,62.578125&vpsrc=0&ie=UTF8&oi=geospell&ct=clnk&cd=1&spell=1).

Kun Luovankylästä lähtevä Pojanluomantie kääntyy oikealle, sen pohjukasta vajaa 2 km suoraan pohjoiseen sijaitsee Traakivuori. Sen laki on vieläkin paljas, kuten myös siitä koilliseen Ilmajoen puolella näkyvä toisen Traaki"vuoren" laki.

Ehkä vielä mielenkiintoisempi on Valkamanmäen alapuolelta lähtevä tie, jota kutsutaan Luopajärventieksi (https://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=en&geocode=&authuser=0&q=traakivuori&vps=2&jsv=467b&sll=37.0625,-95.677068&sspn=32.80241,62.578125&vpsrc=0&ie=UTF8&oi=geospell&ct=clnk&cd=1&spell=1). Sen alapuolella on entisestä Luopajärvestä lähtevä Matoluoma, johon kuivatusojat laskevat. Entinen talvitie on käsittääkseni kulkenut Jalasjokea seuraten. Ainakin nykyisin Kurikasta tullessa lännen puolella olevalta vanhemmalta maantieltä on Ahon siltatie-niminen yhteys Jalasjoen yli juuri Valkamanmäen kohdalla, joka sitten jatkuu Valkamanmäentien alapuolelta kohti Luopajärveä. Tämä voisi olla se Luopajärventien "risti".

Tähän ehkä täysin liittymättömänä asiana tuli mieleeni, että käsittääkseni Ilmajoen pappilan silloinen tai myöhempi kalastaja Clemet Mattsson Luopajärveltä vihittiin 4.10.1686 Brita Henriksdotter Plosilan kanssa. Näyttää kuitenkin, että Clemet puolisoineen ei asunut Luopajärvellä kuin ehkä kalastusmökissä, koska tämännimiset henkilöt on merkitty Jalasjärven Ala-Jokipiin taloon, jonka vävyisäntä jonkin aikaa ehti olla Yrjänä Matinpoika Luovan veli Juho.

[Jari Latva-Rasku]

Traakivuori näkyy oheisessa Googlen ilmakuvassa (https://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=en&geocode=&authuser=0&q=traakivuori&vps=2&jsv=467b&sll=37.0625,-95.677068&sspn=32.80241,62.578125&vpsrc=0&ie=UTF8&oi=geospell&ct=clnk&cd=1&spell=1).

Kun Luovankylästä lähtevä Pojanluomantie kääntyy oikealle, sen pohjukasta vajaa 2 km suoraan pohjoiseen sijaitsee Traakivuori. Sen laki on vieläkin paljas, kuten myös siitä koilliseen Ilmajoen puolella näkyvä toisen Traaki"vuoren" laki.

Ehkä vielä mielenkiintoisempi on Valkamanmäen alapuolelta lähtevä tie, jota kutsutaan Luopajärventieksi (https://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=en&geocode=&authuser=0&q=traakivuori&vps=2&jsv=467b&sll=37.0625,-95.677068&sspn=32.80241,62.578125&vpsrc=0&ie=UTF8&oi=geospell&ct=clnk&cd=1&spell=1). Sen alapuolella on entisestä Luopajärvestä lähtevä Matoluoma, johon kuivatusojat laskevat. Entinen talvitie on käsittääkseni kulkenut Jalasjokea seuraten. Ainakin nykyisin Kurikasta tullessa lännen puolella olevalta vanhemmalta maantieltä on Ahon siltatie-niminen yhteys Jalasjoen yli juuri Valkamanmäen kohdalla, joka sitten jatkuu Valkamanmäentien alapuolelta kohti Luopajärveä. Tämä voisi olla se Luopajärventien "risti".

Tähän ehkä täysin liittymättömänä asiana tuli mieleeni, että käsittääkseni Ilmajoen pappilan silloinen tai myöhempi kalastaja Clemet Mattsson Luopajärveltä vihittiin 4.10.1686 Brita Henriksdotter Plosilan kanssa. Näyttää kuitenkin, että Clemet puolisoineen ei asunut Luopajärvellä kuin ehkä kalastusmökissä, koska tämännimiset henkilöt on merkitty Jalasjärven Ala-Jokipiin taloon, jonka vävyisäntä jonkin aikaa ehti olla Yrjänä Matinpoika Luovan veli Juho.

Olisipa pitänyt arvata, että kopioimani linkit eivät toimineet. Joka tapauksessa paikat löytyvät Googlen kartasta antamalla paikaksi "Luopa, Finland" ja valitsemalla ilmakuva. Pojanluomantie näkyy kartalla, kuten myös Luopajärventie selaamatta karttaa kaakkon Jalasjoea seuraten.

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1167012
Tässä tämä Kaarinan Haavisto.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1168093
Mainitaan vain Jochimin enka

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166643
Kaarina Koskis

1. Marcus Henrici Helsingius 1600

2. Joachin Stutaeus 1611

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166205
Koskis näkyy olevan skolmästareiden tila.
Yllä Jacobus Petri Finnå
Gregorius Martini Teit
Markus Helsingius
Joachim Sutaeus
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1167018

Kiinnostava maininta Kollista, sillä sen omisti piispa Rothovius, joka osti sen Valborg Innamaan jälkeäisiltä

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1168156

Valpuri Innamaan perillisten omistama Kaarinan (nyk. Turun) Kakskerran Kollin tila joutui v. 1629 piispa Isac Rothoviukselle, vaikka perintöoikeuden haltija, tuolloin Saksassa ollut majuri Bengt Gråå ilmoitti haluavansa lunastaa tilan. Sikäli mielenkiintoinen tilanne, koska tuohon aikaan Bengtin isä Tenholan kirkkoherra Henricus Jacobi Gråå oli elossa. Miksiköhän tuossa asiassa hypättiin yhden sukupolven yli? Kolli oli ilmeisesti velkainen, koska mm. Turun kirkkoherra Joachim Stutaeuksella oli sieltä niittyjä panttina. Maisteri Joachim omisti samoilta kulmilta Kakskerran Haaviston tilan. Joachimin leski myi v. 1643 Haaviston Turun porvari Peter Wedrichille. Tällaisia tietoja löysin kirjoista Kaarinan pitäjän historia I ja II.
____________
Matti Pesola
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=16508&highlight=kolli

[Benedictus]

Kartta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tuossa kansalaisen karttapaikan luopajärven alue.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/asetukset/asetukset.html?e=281182&n=6947325&scale=16000&tool=siirra&width=500&height=500&feature=ktjraja&styles=light&showSRS=EPSG:3067&lang=fi

Tilarajoilla voi tutkia tilannetta, sillä jos isossajaossa ei ole kovin rajoja heitelty, niin kyseinen metsäalue voi vieläkin löytyä yhden tai parin rajan pilkkomana alueena.
Harmi kyllä nykyinen rekisterinumerointi pilaa etsinnän, aiemmin saattoi katsoa tilojen kantatila numerosta, mistä kukin oli erotettu,nyt noita numeroita on liikaa.
Vanhasta peruskartasta löytyisivät kaikki paketissa. Siis kyseinne alue on voitu jakaa muutamaan tilaan, mutta ovat joko kylänä tai jokusena kantatalona.

Omassa kotikylässäni on kylän itäraja muinainen eräsijanautinnan raja, jonka etelä pyykki on varmaankin keskiajalta, Se on myös kolmen pitäjän rajakivi.

Jos löydätte yhden varman noista vanhoista rajamerkeistä ja siitä lähtee pitkä päärajalinja niin sitä voi aika varmasti pitää alkuperärajana.

Korkeuskäyrien perusteella ei järvestä ole paljoa sivujokia tainnut olla, riippuu tietysti, missä korkeudessa on ennen ollut.

[Kivipää]

Hej

Tarkoittanet varmaan näitä paria mainintaa sivulla 15.

- ”Kirkkoherra, mestari Joakim, taas huudatti itselleenHaaviston perintötilan.” Viite:Kaarinan käräjät 1601. VA CC 1, s.222.

-”Mestari Joakimilla oli kauppasuhteita Kollin ja Naulantalonpoikiin, joille hän oli antanut huomattavia rahamääriä ja saanut pantiksiniittyjä. Joakimin leski myi Haavistonturkulaiselle porvarille Peter Edrichille vallattuaan ensiksi erään Ollilallekuuluneen saaren.” Viite: Kaarinankäräjät 1639. VA CC4, s. 262 ja ss.279-284.

Jälkimmäisiltä käräjiltä saattaisi löytyä lesken tiedot.
t Pertti Vuorio

Onkohan tämä oikea sivu? Minun "lukutaitoni" ei riitä varmistamaan asiaa.

http://digihakemisto.appspot.com/edit?kuid=3786210&kuvanumero=270&ay=1663892&sartun=212440.KA&atun=315632.KA&amnimeke=Piikki%C3%B6n+tuomiokunnan+renovoidut+tuo miokirjat&sarnimi=Varsinaisten+asioiden+p%C3%B6yt%C3%A4kirja t&aynimi=%0AVarsinaisten+asioiden+p%C3%B6yt%C3%A4kir jat+1636-1639+%28I+KO+a%3A4%29%0A&ay2=80666

[PVuorio]

Hej

En tiedä muuta kuin, että tarkistukseni jälkeenkin kirjassa on mainittu sivut juuri noin.

t Pertti Vuorio

[JHissa]

Hej

Tarkoittanet varmaan näitä paria mainintaa sivulla 15.

- ”Kirkkoherra, mestari Joakim, taas huudatti itselleenHaaviston perintötilan.” Viite:Kaarinan käräjät 1601. VA CC 1, s.222.

-”Mestari Joakimilla oli kauppasuhteita Kollin ja Naulantalonpoikiin, joille hän oli antanut huomattavia rahamääriä ja saanut pantiksiniittyjä. Joakimin leski myi Haavistonturkulaiselle porvarille Peter Edrichille vallattuaan ensiksi erään Ollilallekuuluneen saaren.” Viite: Kaarinankäräjät 1639. VA CC4, s. 262 ja ss.279-284.

Jälkimmäisiltä käräjiltä saattaisi löytyä lesken tiedot.
t Pertti Vuorio
”Kirkkoherra, mestari Joakim, taas huudatti itselleen Haaviston perintötilan.”
KA mf. ES:1744-1745 (cc 1) Kaarinan käräjät 24.4.1623 f. 40v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3784752)

[Kivipää]

Löytyyköhän tuon alla olevan linkin tuomiokirjan sivuilta 262 ja 279-284 tietoja maisteri Joachimin lesken etunimestä?

http://digihakemisto.appspot.com/index_ay?amnimeke=Piikki%C3%B6n+tuomiokunnan+renov oidut+tuomiokirjat&sarnimi=Varsinaisten+asioiden+p%C3%B6yt%C3%A4kirja t&aynimi=%0AVarsinaisten+asioiden+p%C3%B6yt%C3%A4kir jat+1636-1639+%28I+KO+a%3A4%29%0A&ay=1663892&sartun=212440.KA&atun=315632.KA&ay2=80666
_______________
Matti Pesola

[JHissa]

Hej

Tarkoittanet varmaan näitä paria mainintaa sivulla 15.

- ”Kirkkoherra, mestari Joakim, taas huudatti itselleenHaaviston perintötilan.” Viite:Kaarinan käräjät 1601. VA CC 1, s.222.

-”Mestari Joakimilla oli kauppasuhteita Kollin ja Naulantalonpoikiin, joille hän oli antanut huomattavia rahamääriä ja saanut pantiksiniittyjä. Joakimin leski myi Haavistonturkulaiselle porvarille Peter Edrichille vallattuaan ensiksi erään Ollilallekuuluneen saaren.” Viite: Kaarinankäräjät 1639. VA CC4, s. 262 ja ss.279-284.

Jälkimmäisiltä käräjiltä saattaisi löytyä lesken tiedot.
t Pertti Vuorio
Ostaja oli Peter Wedrich ja nyt pitäisi siis löytää edelliset huudatus kerrat, sillä kolmannella kerralla leski näyttää jo kuolleen
KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786972) "Uplystes 3 gången Hawisto hemman, den D:nus Joachimus Joachimi försåld hafwer till Förståndigh Peter Wedrich".

[Kivipää]

Tuli mieleen josko Kaarinan pitäjän historia II-teoksessa mainituissa viitetiedoissa ollut vuosi 1639 olisikin 1637. Näyttää meinaan siltä, että tuossa edellisessä viestissäni mainitussa linkissä olevassa tuomiokirjassa nuo sivunumerot viittaisivat siihen.
______________
Matti Pesola

[JHissa]

Ostaja oli Peter Wedrich ja nyt pitäisi siis löytää edelliset huudatus kerrat, sillä kolmannella kerralla leski näyttää jo kuolleen
KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786972) "Uplystes 3 gången Hawisto hemman, den D:nus Joachimus Joachimi försåld hafwer till Förståndigh Peter Wedrich".



Edellinen lain huuto
KA mf. ES 1746 (cc 5) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 29.–30.5.1643 f. 465 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786905)
missä mainitaan S. M. Joachimin leski ja poika

[Jari Latva-Rasku]

Nuo paikanimet ovat aivan selkeät yhtä lukuunottamatta, mutteivät ole välttämättä säilyneet nykyaikaan asti. Puhutaan mm. Jyränperästä, Luopajärventien rististä (herra Eskil kuului myös Luopajärven nautinnan jakoveljiin, eli hänellä oli oikeus katiskapaikkaan Luopajärvellä) ja Härkäluoman pohjasta, jotka ovat voineet säilyäkin. Entä sitten Paulakallion hongisto tai Korpisenojan viidankivi, Tervahaudan alaisten syrjä, tahi Alaistenpuolten luoma? Mutta että minkä Kallionkukkulan ylitse? Tuolla kohtaa on nimessä ainoa tulkintapähkinä. Siinä kyllä mielestäni selvästi lukee "ÿennärkäisen Callion kuckulan ÿlitze". Sanahahmosta voisi sen mieltää ymmyrkäiseksi, mutta sitähän siitä ei helpolla saa, mutta muoto pitäisi olla edelleenkin helposti tunnistettavissa, kun maisemaan tutustuu.

terv Matti Lund

Merkittävä vinkki Matthias Laurentiin vuonna 1588 ostamasta metsästä on, että se on sijainnut Noksonsaarella. Noksonsaari voisi olla sama kuin Noksonmaa, sillä maa ja saari ovat käsitteenä joskus sama asia.

Ohessa on linkki Luopajärven pohjoispuoliseen alueeseen liittyvä kartta (http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/e/e45_39_1.jpg). Alla näkyy Luopajärvi, josta ilmeisesti lähtee (Ilmajoen) kirkkotie suoraan pohjoiseen. Luopajärven metsäalueen pohjoispuolella on metsäalue, jonka omistajina mainitaan Peuralan, Hoppalan, Hannukselan ja Lahden talot. Talojen järjestyksestä päätellen Lahden omistukset olisivat voineet periytyä pappilasta, sillä Hannuksela on jo Kirkonkylän talo kahden Peuralankylän talon jälkeen. Lahdenkylä on ennen Peuralankylää. Ollakseen Noksonsaari, omistajista puuttuu Luopa, Saari, ja Yrjänä-Kokko eli Kohta-Kokko. Hannukselassa tosin asui Kurikan Saaren sukua, mutta sillä tuskin on yhteyttä omistukseen.

Jos Matthias Laurentiin vuonna 1588 ostama metsäpalsta esimerkiksi olisi Noksonmaan puolikas, toinen alueen omistaja olisi Korven talo. Korven talossa oli 1600-luvun alussa edellisen sukupolven isännän pitkästä isännöintiajasta päätellen jo suhteellisen aikuinen Mikko Erkinpoika poikineen. Luovan isäntä Pentti Luukkaanpoika oli ilmeisesti Mikko Erkinpojan veljen Luukas Erkinpojan poika. Voisiko Kauhajoen Pukkilassa ilmennyt sukulaisuus Eskill Stutaeuksen ja Tuomas Martinpojan välillä liittyä Korven sukuun? Sukulaisuuden välittävä henkilö olisikin Tuomas Mikonpoika eikä Kerttu Nisuntytär.

[KariKK]

Jos Matthias Laurentiin vuonna 1588 ostama metsäpalsta esimerkiksi olisi Noksonmaan puolikas, toinen alueen omistaja olisi Korven talo. Korven talossa oli 1600-luvun alussa edellisen sukupolven isännän pitkästä isännöintiajasta päätellen jo suhteellisen aikuinen Mikko Erkinpoika poikineen. Luovan isäntä Pentti Luukkaanpoika oli ilmeisesti Mikko Erkinpojan veljen Luukas Erkinpojan poika. Voisiko Kauhajoen Pukkilassa ilmennyt sukulaisuus Eskill Stutaeuksen ja Tuomas Martinpojan välillä liittyä Korven sukuun? Sukulaisuuden välittävä henkilö olisikin Tuomas Mikonpoika eikä Kerttu Nisuntytär.

Varsinaisesti en tähän mitään tyhjentävää kantaa osaa ottaa, mutta Kauhajoen historian tietojen mukaan jokin yhteys Kauhajoen keskustan alueen talojen perustajilla on ollut Luopajärven asuttajiin. KH s. 66: "Myös Panula on perustettu vuosina 1569-1572 ja sen peltoja raivasivat Erkki Pekanpoika (kymmenysluettelossa vain 1575, maakirjassa 1580-1585), Jaakko Erkinpoika (vain kymmenysluetteloissa 1576-1584), Tuomas Mikonpoika (kymmenysluetteloissa 1585-1590, maakirjassa 1586-1591) ja Panu (Urbanus) Erkinpoika (kymmenysluetteloissa vuodesta 1578, maakirjassa 1592-1622), jonka mukaan Panula on saanut nimensä. Tuomas Mikonpoikaa, joka ennen Kauhajoelle tuloaan oli 1577-1583 uudisviljelijänä Luopajärvellä, Luukko on pitänyt Luovan isännän Niilo Mikonpojan veljenä ja Erkki Tuiskun työn jatkajana."

Tulkoon mainituksi, että Panula ja Pukkila ovat Kauhajoen kirkonkylän taloja ja lähekkäin, tilusrajoista ei minulla nyt ole tarkkaa käsitystä. Pukkila on siis niin keskeisellä paikalla Kauhajoella, että sen alue on kyllä vallattu hyvin aikaisessa vaiheessa, kun Kauhajoelle on pysyvää asutusta perustettu.
Mitä tulee tähän Panulan Tuomas Mikonpoikaan, hän ei voi olla sama mies, kuin Pukkilan Tuomas Mikonpoika, sillä Panulan Tuomaan täytyy olla syntynyt ainakin jo noin 1550 tai ehkä aikaisemminkin.
Mitä tulee Ilmajoen Peuralankylän Korven Mikko Erkinpoikaan, niin RL 1627:n mukaan hän oli noin 1567 syntynyt, joten ei mitenkään sovi myöskään Panulan Tuomas Mikonpojan isäksi. Pukkilan Tuomas Mikonpoika oli saman luettelon mukaan syntynyt 1587, joten periaatteessa voisi sopia Korven Mikko Erkinpojan pojaksi. Mutta kun Mikko Erkinpoika Korpi eli vielä ainakin 1627 ja Sarvelan mukaan oli Korven isäntänä vielä 1629, niin ei hänen poikansa oikein voinut vielä 1627 olla Pukkilassa Tuomas Martinpojan poikapuoli, joten jos yhteys tulee hänen kauttaan, niin hankala määritellä, miten se yhteys rakentuisi.
Olettaisi myöskin, että Tuomas Martinpoika on solminut avioliiton Tuomas Mikonpojan äidin kanssa jo likimain niihin aikoihin, kun Tuomas Martinpoika on Pukkilaan siirtynyt. Pukkilassa mainitaan RL 1627:ssa myös ratsumies Yrjänä Mikonpoika, joka myös voisi olla Tuomas Martinpojan poikapuoli, mutta tämä on oma arveluni, ruodutusluettelossa ei Yrjänän sukusuhteista ja iästä ole mainintaa.
Joka tapauksessa Luopajärvi tulee esiin Kauhajoen vanhimpien talojen perustamisvaiheessa.

T. Kari

[JHissa]

Hej

Tarkoittanet varmaan näitä paria mainintaa sivulla 15.

- ”Kirkkoherra, mestari Joakim, taas huudatti itselleenHaaviston perintötilan.” Viite:Kaarinan käräjät 1601. VA CC 1, s.222.

-”Mestari Joakimilla oli kauppasuhteita Kollin ja Naulantalonpoikiin, joille hän oli antanut huomattavia rahamääriä ja saanut pantiksiniittyjä. Joakimin leski myi Haavistonturkulaiselle porvarille Peter Edrichille vallattuaan ensiksi erään Ollilallekuuluneen saaren.” Viite: Kaarinankäräjät 1639. VA CC4, s. 262 ja ss.279-284.

Jälkimmäisiltä käräjiltä saattaisi löytyä lesken tiedot.
t Pertti Vuorio
Laitetaan Haaviston myynnin kolme lainhuutoa
KA mf. ES 1746 (cc 5) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 17.–18.2.1643 f. 455v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786897) "af Master Joachims effterlåtne Enkia", Piikkiön ja Kaarinan käräjät 29.–30.5.1643 f. 465 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786905) "af S. M. Joachims Enkia och af Joachims Sonen", KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786972) "den D:nus Joachimus Joachimi".
Eli leski näyttää kuolevan toisen ja kolmannen lainhuudon välillä.

[JHissa]

Laitetaan Haaviston myynnin kolme lainhuutoa
KA mf. ES 1746 (cc 5) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 17.–18.2.1643 f. 455v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786897) "af Master Joachims effterlåtne Enkia", Piikkiön ja Kaarinan käräjät 29.–30.5.1643 f. 465 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786905) "af S. M. Joachims Enkia och af Joachims Sonen", KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786972) "den D:nus Joachimus Joachimi".
Eli leski näyttää kuolevan toisen ja kolmannen lainhuudon välillä.

Laitetaan vielä kirkkoherra S. M. Joachimin leski Turun henkikirjasta 1643 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486035) ja vuonna 1645 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486680) tilalla on enään piika. Hautaus pitäisi löytää vielä Turun tileistä.

[Jari Latva-Rasku]

Varsinaisesti en tähän mitään tyhjentävää kantaa osaa ottaa, mutta Kauhajoen historian tietojen mukaan jokin yhteys Kauhajoen keskustan alueen talojen perustajilla on ollut Luopajärven asuttajiin. KH s. 66: "Myös Panula on perustettu vuosina 1569-1572 ja sen peltoja raivasivat Erkki Pekanpoika (kymmenysluettelossa vain 1575, maakirjassa 1580-1585), Jaakko Erkinpoika (vain kymmenysluetteloissa 1576-1584), Tuomas Mikonpoika (kymmenysluetteloissa 1585-1590, maakirjassa 1586-1591) ja Panu (Urbanus) Erkinpoika (kymmenysluetteloissa vuodesta 1578, maakirjassa 1592-1622), jonka mukaan Panula on saanut nimensä. Tuomas Mikonpoikaa, joka ennen Kauhajoelle tuloaan oli 1577-1583 uudisviljelijänä Luopajärvellä, Luukko on pitänyt Luovan isännän Niilo Mikonpojan veljenä ja Erkki Tuiskun työn jatkajana."

Tulkoon mainituksi, että Panula ja Pukkila ovat Kauhajoen kirkonkylän taloja ja lähekkäin, tilusrajoista ei minulla nyt ole tarkkaa käsitystä. Pukkila on siis niin keskeisellä paikalla Kauhajoella, että sen alue on kyllä vallattu hyvin aikaisessa vaiheessa, kun Kauhajoelle on pysyvää asutusta perustettu.
Mitä tulee tähän Panulan Tuomas Mikonpoikaan, hän ei voi olla sama mies, kuin Pukkilan Tuomas Mikonpoika, sillä Panulan Tuomaan täytyy olla syntynyt ainakin jo noin 1550 tai ehkä aikaisemminkin.
Mitä tulee Ilmajoen Peuralankylän Korven Mikko Erkinpoikaan, niin RL 1627:n mukaan hän oli noin 1567 syntynyt, joten ei mitenkään sovi myöskään Panulan Tuomas Mikonpojan isäksi. Pukkilan Tuomas Mikonpoika oli saman luettelon mukaan syntynyt 1587, joten periaatteessa voisi sopia Korven Mikko Erkinpojan pojaksi. Mutta kun Mikko Erkinpoika Korpi eli vielä ainakin 1627 ja Sarvelan mukaan oli Korven isäntänä vielä 1629, niin ei hänen poikansa oikein voinut vielä 1627 olla Pukkilassa Tuomas Martinpojan poikapuoli, joten jos yhteys tulee hänen kauttaan, niin hankala määritellä, miten se yhteys rakentuisi.
Olettaisi myöskin, että Tuomas Martinpoika on solminut avioliiton Tuomas Mikonpojan äidin kanssa jo likimain niihin aikoihin, kun Tuomas Martinpoika on Pukkilaan siirtynyt. Pukkilassa mainitaan RL 1627:ssa myös ratsumies Yrjänä Mikonpoika, joka myös voisi olla Tuomas Martinpojan poikapuoli, mutta tämä on oma arveluni, ruodutusluettelossa ei Yrjänän sukusuhteista ja iästä ole mainintaa.
Joka tapauksessa Luopajärvi tulee esiin Kauhajoen vanhimpien talojen perustamisvaiheessa.

T. Kari

Hienoa, että jo varhaisien aikojen yhteydet ovat näin hyvin selvillä. Suur-Ilmajoen alue oli laaja ja kylien välillä siirryttiin yllättävän pitkiä matkoja. Lahdenkylä taisi olla yksi niitä sukusiittoisimpia.

Valpuri Hannuntytär Ikkelä tietääkseni avioitui Lauri Yrjänänpoika Luopajärven toiseksi puolisoksi. Tämä avioituminen on voinut tapahtua juuri ennen Tuomas Martinpojan testamenttia. Olisiko yksi mahdollisuus sukulaisuudelle, että Eskell Stutaeus ja Tuomas Martinpoika Pukkila olivat toisilleen sukulaisten sukulaisia, eli kummallakin oli sukulaisia Luopajärvellä, mutta keskenään he eivät olisi sukua?

Jossain on väitetty, että Tuomas Martinpoika olisi Martti Sipinpoika Iso-Aron poika. Jos tällainen väite pitäisi paikkansa, Tuomaksen islinjaisia geenisukulaisia olisivat FamilyTreeDNA-tietojen perusteella:

Sigfrid Mattsson Färä eli Hiipakka, s.~ 1520, Jurva, Sipi Antinpoika Aro, ~ 1620 -1695, Kauhajoki Sippo Siponpoika Frändilä, s. 1500 Lapua, Juho Hiipakka ~ 1480-1540, Isokyrö, Perttu Pertunpoika Punkari ~ 1560-1621.

Näistä läheisimpiä toisilleen ovat Jurvan Fära, Kauhajoen Aro ja Lapuan Frändilä, mutta kaukaisia eivät ole myöskään Kyrönpuolen Hiipakka tai Punkari.

Katsoin myös Matthias Laurentiin mahdollisia geenisukulaisia. Mikä on varmaa, Matthiaksen suku on tullut Afrikasta, ja mikä on lähes yhtä varmaa, esi-isät tulivat Suomeen Uralin takaa. Matthias Laurentiin isälinjainen haplotyyppi on siis ugrilainen N. Voidaan olettaa, että Matthiaksen esivanhemmat eivät esimerkiksi ole venäläisiä, saksalaisia kauppiaita tai edes ruotsalaisia. He ovat perussuomalaisia. N-haploryhmää edustavia suomalaisia miehiä löytyi tietokannasta vain noin 1500. Kun liian kaukaiset geenisukulaiset karsittiin pois, jäljelle jäi vain kaksi henkilöä:

Johan Orre, s. 1870, Loimaa, Edvin Lindroos, s.~ 1930, Jurva.

Jälkimmäinen henkilä on todennäköisesti Matthias Laurentiin jälkeläinen jo syntymäajastaan päätellen. Hänen eronsa Matthias Laurentiin haplotyyppiin löytyi neljässä markkerissa 67 markkerin tarkastelussa.

Ensinmainitun henkilön ero löytyi kuudessa markkerissa, eli on olemassa jonkinasteinen mahdollisuus, että kyseessä olisi sukulainen, jos kummallekin sukuhaaralle olisi tapahtunut mutaatioita. Kahdenkymmenenviiden ensimmäisen markkerin ero oli lupaavasti nolla.

Omien löytyneiden geenisukulaisteni 67 markkerin ero on ollut 1-2 tekijässä, 1700-luvun lopulla syntyneiden veljesten jälkeisillä todistettavasti viidensillä serkuilla. Noin sata vuotta aikaisemmin syntyneen todennäköisen geenisukulaisen ero oli 3. Jos mennään 1500-luvun puoleenväliin asti, ero voi hyvinkin olla aikaisemmin mainittujen henkilöiden luokkaa.

En silti tekisi johtopäätöstä, voisiko loimaalainen Johan Orre olla Laitilan Kaukolassa? asuneen Orreaus-suvun kantaisän Joen Eriksson Orren jälkeläinen. Loimaalla ainakin asui Orre-niminen renki 1800-luvun alussa.

[KariKK]

Valpuri Hannuntytär Ikkelä tietääkseni avioitui Lauri Yrjänänpoika Luopajärven toiseksi puolisoksi. Tämä avioituminen on voinut tapahtua juuri ennen Tuomas Martinpojan testamenttia. Olisiko yksi mahdollisuus sukulaisuudelle, että Eskell Stutaeus ja Tuomas Martinpoika Pukkila olivat toisilleen sukulaisten sukulaisia, eli kummallakin oli sukulaisia Luopajärvellä, mutta keskenään he eivät olisi sukua?

Jossain on väitetty, että Tuomas Martinpoika olisi Martti Sipinpoika Iso-Aron poika.

On kyllä käynyt mielessä tuokin kysymys, että oliko Tuomas Martinpoika Martti Sipinpoika Aron poika. Siihen en kyllä tiedä vastausta, mutta Jalasjärvellä Marttikin oli ollut ennen Kauhajoelle tuloaan. KH s. 65:" Aron talon perustaja Martti Sipinpoika (1573-1616, maakirjassa vielä 1622) merkittiin veroluetteloon 1556 Ilmajoella sekä kyläjakoa tarkistettaessa vuodesta 1561 Jalasjärven ja 1567 Hirvijärven asukkaaksi."
Jaakko Sarvelan kirja "Valentin Köykän suku", vuodelta 1984, antaa Luopajärven perheestä tieoa: Kerttu Matintytär Lahden jälkeen Lauri Yrjänänpojan toiseksi puolisoksi tuli Valpuri Hannuntytär Ikkelä. Lisäksi Valpurin poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan, Simuna Luukkaanpoika, avioitui Sofia Laurintytär Luopajärven kanssa. Simunan isän Luukas Tuomaanpojan sukutaustasta ei ilmeisesti ole varmaa tietoa, Sarvelan mukaan hän oli Kauhajoelta.
Hakematta tulee mieleen kysymys, että oliko Luukas Tuomaanpoika Tuomas Mikonpoika Pukkilan poika, mutta todisteita siitä ei taida olla.
Simuna Luukkaanpoika kuoli 1714, ikä 68 vuotta eli syntymävuosi olisi ollut 1646. Tässä on pieni ongelma, kun hänen poikansa Erkki Simunanpoikakin kuoli 1714 ja ikä oli 54 vuotta. Tämän mukaan isä oli vain 14 vuotta vanhempi kuin poikansa. No ehkä Simuna oli syntynyt noin 1640. Hänen äitinsä Valpurin on täytynyt syntyä vuoden 1620 paikkeilla, kun Valpurin isän Hannun syntymävuosi oli noin 1594 (RL 627).
Jokin sukuverkosto tässä selvästi on kyseessä. Siihen kuuluivat Luopajärvi ja Kauhajoelta Martti Sipinpoika Aron pojan pojan Hannu Martinpoika Ikkelän tytär Valpuri ja Luukas Tuomaanpojan suku, mutta todelliset tiedot eivät mahdollista tarkkaa sukusuhteiden määrittelyä.

T. Kari

[Benedictus]

Onko tuon JHissan tulosten perusteella pääteltävä, että Joachim Mathiae Stutaeuksen viimein vaimo ei ole ollut tuo Brita Henriksdotter, vaan Elin niminen muuten tuntematon leski?

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä JHissa http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=228988#post228988)
Laitetaan Haaviston myynnin kolme lainhuutoa
KA mf. ES 1746 (cc 5) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 17.–18.2.1643 f. 455v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786897) "af Master Joachims effterlåtne Enkia", Piikkiön ja Kaarinan käräjät 29.–30.5.1643 f. 465 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786905) "af S. M. Joachims Enkia och af Joachims Sonen", KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786972) "den D:nus Joachimus Joachimi".
Eli leski näyttää kuolevan toisen ja kolmannen lainhuudon välillä.


Laitetaan vielä kirkkoherra S. M. Joachimin leski Turun henkikirjasta 1643 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486035) ja vuonna 1645 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486680) tilalla on enään piika. Hautaus pitäisi löytää vielä Turun tileistä.
http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=228990)

Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt); KA mf. ES 1844 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623.

Onko käsitettävä niin, että tämä 1638 Geitilän myynyt Joachimin leski Elin oli tuon Geitilän osan omistaja, joka myi oman osuutensa siitä.
Elin olisi siinä tapauksessa luultavasti Geitilän sukua ja mahdollisesti Jacobus Geetin jälkeläinen.
Voisiko silloin ajatella, että Mats Mattson Lahden vaimo olisi ollut Elinin sisar ja siitä tuo äidin veli määritelmä Hämeenkyrössä?

Olisi mahdollista, että Geitilän osuus ja Lahden Joachimin osuus olivatkin vaihtokauppaa Eskilin ja serkkunsa Joachimin kanssa.

[Jari Latva-Rasku]

Onko käsitettävä niin, että tämä 1638 Geitilän myynyt Joachimin leski Elin oli tuon Geitilän osan omistaja, joka myi oman osuutensa siitä.
Elin olisi siinä tapauksessa luultavasti Geitilän sukua ja mahdollisesti Jacobus Geetin jälkeläinen.
Voisiko silloin ajatella, että Mats Mattson Lahden vaimo olisi ollut Elinin sisar ja siitä tuo äidin veli määritelmä Hämeenkyrössä?

Olisi mahdollista, että Geitilän osuus ja Lahden Joachimin osuus olivatkin vaihtokauppaa Eskilin ja serkkunsa Joachimin kanssa.


Ylläoleva on mielestäni jääräpäisen enonsovittelun mielikuvituksellisin ja paras hypoteesi.

Ilmajoen Peuralankylällä 1700-luvun alussa asuneen Ilmajoen ja Lapuan siltavoudin Henrik Mattssonin puoliso Maria Månsintytär voisi olla Isonkyrön Komsilan (Geet) emännän Catharina Palmin sisko. Catharinan tiedetään olleen Isonkyrön kirkkoherran Israel Alftanuksen siskontytär, eli taivassalolaisen rälssivoudin Måns Larssonin ja Anna Alftanan tytär. Måns Larsson on mahdollisesti ollut Kauhajoen Knuuttilan pojan Sigfridus Canutin opiskelukaveri Magnus Wermenius.

Maria Palm kuoli viimein Komsilassa ruotuvaivaisena eukkona, koska hänen puolisonsa Henrik Mattsson sai vuonna 1711 "ylennyksen" furiiriksi, ilmeisesti kuolemaan Napuen taisteluun muutaman kuukauden päästä. Henrikin ja Marian vanhin tytär, noin vuoden 1690 paikkeilla syntynyt Susanna, avioitui aluksi Peuralankylän Hopan talon pojan, myös Henrik Mattsson, kanssa ja käsittääkseni myöhemmin Isonkyrön Reinin suvun edustajan kanssa. Sameli Heikinpoika Tuurin veljiä olivat tietääkseni Kauhajoen Knuuttilan isäntä Heikki Heikinpoika Reini ja Laihian kappalainen Matias Rein. Jaakko Eskelinpoika Lahden pojan Jaakon puoliso Liisa Matintytär oli Hopasta päättyneistä ja Lahdessa jatkuneista rippikirjamerkinnöistä päätellen myös Hopasta, eli Heikki Matinpoika Hopan sisko. Joka tapauksessa Komsilaan oli yhteyksiä.

Ohessa ote Tapio Piirron puhtaaksikirjoittamasta Isonkyrön rippikirjasta:

Lehmäjoki
Tuurila
Husb. Samuel
1727 - 1733
Hustr. Sussanna
1727 - 1733
Pig. Wallbor Påhlsdr
1727 - 1731, 1733
Modr. Maria Månsdr Palm
1727 - 1728, 1730 - 1733

[Kivipää]

Onko tuon JHissan tulosten perusteella pääteltävä, että Joachim Mathiae Stutaeuksen viimein vaimo ei ole ollut tuo Brita Henriksdotter, vaan Elin niminen muuten tuntematon leski?

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä JHissa http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=228988#post228988)
Laitetaan Haaviston myynnin kolme lainhuutoa
KA mf. ES 1746 (cc 5) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 17.–18.2.1643 f. 455v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786897) "af Master Joachims effterlåtne Enkia", Piikkiön ja Kaarinan käräjät 29.–30.5.1643 f. 465 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786905) "af S. M. Joachims Enkia och af Joachims Sonen", KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786972) "den D:nus Joachimus Joachimi".
Eli leski näyttää kuolevan toisen ja kolmannen lainhuudon välillä.


Laitetaan vielä kirkkoherra S. M. Joachimin leski Turun henkikirjasta 1643 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486035) ja vuonna 1645 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486680) tilalla on enään piika. Hautaus pitäisi löytää vielä Turun tileistä.
http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=228990)

Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt); KA mf. ES 1844 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623.

Onko käsitettävä niin, että tämä 1638 Geitilän myynyt Joachimin leski Elin oli tuon Geitilän osan omistaja, joka myi oman osuutensa siitä.
Elin olisi siinä tapauksessa luultavasti Geitilän sukua ja mahdollisesti Jacobus Geetin jälkeläinen.
Voisiko silloin ajatella, että Mats Mattson Lahden vaimo olisi ollut Elinin sisar ja siitä tuo äidin veli määritelmä Hämeenkyrössä?

Olisi mahdollista, että Geitilän osuus ja Lahden Joachimin osuus olivatkin vaihtokauppaa Eskilin ja serkkunsa Joachimin kanssa.


Jo Ramsay lähti siitä, että maisteri Joachimin 3. (?) puoliso oli Geitilän (osa)omistaja ja Geet-sukua. Ramsayn mukaan Joachimin puoliso oli saanut sen testamentilla Geet-sukuiselta tädiltään (äidin sisar). Ramsay viittaa Halikon tuomiokirjoihin, joten Brita-etunimi juontunee sieltä. Vielä ovat tarkistamatta nuo Kaarinan tuomiokirjat, joiden lähdetiedot Pertti Vuorio löysi Kaarinan pitäjän historia II:sta (kts. aiempi viesti), ja mitkä koskivat Kakskerran Haaviston (ja Ollilan saaren) omistussuhteita.
_______________
Matti Pesola

[JHissa]

Ylläoleva on mielestäni jääräpäisen enonsovittelun mielikuvituksellisin ja paras hypoteesi.

Ilmajoen Peuralankylällä 1700-luvun alussa asuneen Ilmajoen ja Lapuan siltavoudin Henrik Mattssonin puoliso Maria Månsintytär voisi olla Isonkyrön Komsilan (Geet) emännän Catharina Palmin sisko. Catharinan tiedetään olleen Isonkyrön kirkkoherran Israel Alftanuksen siskontytär, eli taivassalolaisen rälssivoudin Måns Larssonin ja Anna Alftanan tytär. Måns Larsson on mahdollisesti ollut Kauhajoen Knuuttilan pojan Sigfridus Canutin opiskelukaveri Magnus Wermenius.

Maria Palm kuoli viimein Komsilassa ruotuvaivaisena eukkona, koska hänen puolisonsa Henrik Mattsson sai vuonna 1711 "ylennyksen" furiiriksi, ilmeisesti kuolemaan Napuen taisteluun muutaman kuukauden päästä. Henrikin ja Marian vanhin tytär, noin vuoden 1690 paikkeilla syntynyt Susanna, avioitui aluksi Peuralankylän Hopan talon pojan, myös Henrik Mattsson, kanssa ja käsittääkseni myöhemmin Isonkyrön Reinin suvun edustajan kanssa. Sameli Heikinpoika Tuurin veljiä olivat tietääkseni Kauhajoen Knuuttilan isäntä Heikki Heikinpoika Reini ja Laihian kappalainen Matias Rein. Jaakko Eskelinpoika Lahden pojan Jaakon puoliso Liisa Matintytär oli Hopasta päättyneistä ja Lahdessa jatkuneista rippikirjamerkinnöistä päätellen myös Hopasta, eli Heikki Matinpoika Hopan sisko. Joka tapauksessa Komsilaan oli yhteyksiä.

Ohessa ote Tapio Piirron puhtaaksikirjoittamasta Isonkyrön rippikirjasta:

Lehmäjoki
Tuurila
Husb. Samuel
1727 - 1733
Hustr. Sussanna
1727 - 1733
Pig. Wallbor Påhlsdr
1727 - 1731, 1733
Modr. Maria Månsdr Palm
1727 - 1728, 1730 - 1733
Napuen taistelu oli vasta 19. helmikuuta 1714 eli kyse on paremminkin parista vuodesta. Sameli Tuuri oli Juhonpoika ja hänen isänsä Juho Heikinpoika Reini kaatui Napuen taistelussa eli Kauhajoen Knuuttilan isännän Heikki Heikinpojan ja Laihian kappalaisen Matias Reinin lisäksi hänen setiään ovat ainakin Tuomas Heikinpoika (tapettu polttamalla 1714) ja Ylistaron Karhun isäntä Yrjänä Heikinpoika ja lisäksi näyttää olevan ainakin yksi täti Maria Heikintytär, joka löytyy Isokyrön henkikirjasta 1681 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12647224). Siltavouti Heikki Matinpojan tyttären Susanna kanssa 7.1.1712 vihitty Heikki Matinpoika Hoppala sopisi Napuen taistelussa 1714 kaatuneeksi, sillä Ilmajoen rippikirjassa 1706-21 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066368) ei ole merkintää siltavoudin kaatumisesta ja tämä selittäisi paremmin Susannan avioitumisen Isokyröön.
Onko missään selkeää luetteloa Napuen taistelussa kaatuneista sillä netistä löytyy vain yksittäisiä kuten Vähäkyrön
http://www.vahakyrosrk.fi/sankarivainajat/napue.htm
ja Laihian
http://www.genealogia.fi/vsk/22/22_218.htm

[Jari Latva-Rasku]

Napuen taistelu oli vasta 19. helmikuuta 1714 eli kyse on paremminkin parista vuodesta. Sameli Tuuri oli Juhonpoika ja hänen isänsä Juho Heikinpoika Reini kaatui Napuen taistelussa eli Kauhajoen Knuuttilan isännän Heikki Heikinpojan ja Laihian kappalaisen Matias Reinin lisäksi hänen setiään ovat ainakin Tuomas Heikinpoika (tapettu polttamalla 1714) ja Ylistaron Karhun isäntä Yrjänä Heikinpoika ja lisäksi näyttää olevan ainakin yksi täti Maria Heikintytär, joka löytyy Isokyrön henkikirjasta 1681 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12647224). Siltavouti Heikki Matinpojan tyttären Susanna kanssa 7.1.1712 vihitty Heikki Matinpoika Hoppala sopisi Napuen taistelussa 1714 kaatuneeksi, sillä Ilmajoen rippikirjassa 1706-21 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066368) ei ole merkintää siltavoudin kaatumisesta ja tämä selittäisi paremmin Susannan avioitumisen Isokyröön.
Onko missään selkeää luetteloa Napuen taistelussa kaatuneista sillä netistä löytyy vain yksittäisiä kuten Vähäkyrön
http://www.vahakyrosrk.fi/sankarivainajat/napue.htm
ja Laihian
http://www.genealogia.fi/vsk/22/22_218.htm



Kiitos selventävistä kommenteista. Tarkoitin tietenkin, että entinen siltavouti mahdollisesti kaatui Napuella muutaman vuoden päästä. Joka tapauksessa siltavoudin perhe käsittääkseni vaiheittain katosi Ilmajoelta vuoden 1711 jälkeen. Hopan sekavassa rippikirjassa on merkinnät Maria Månsdotterista ja tyttärestä Susannasta vielä vuoden 1712 puolella, jolloin siltavouti taitaa jo olla talousaliupseerin hommissa. Sellainen ei yleensä ole kovin vaarallista, ellei syö pilaantunutta ruokaa. Susanna vihittiin Henrik Mattsson Hopan kanssa 7.1.1712, jolloin hän myös jostain syystä näyttää käyneen ripillä. Tuore aviopari näyttäisi käyneen viimeisen kerran ripillä Hopan talosta 2.4.1712. Veikkaisin myös, että siltavouti veroluettelosta päätellen asui omassa talossaan Hopan maalla. Ilmajoen kuolleiden luettelossa näyttäisi olevan puutteita Isonvihan aikoihin. En väitä, että kuolleet olisivat kuolleet osittain vaan, että kuolleet jäivät kokonaan merkitsemättä. Kuten totesit, voi olla hankala selvittää, ketkä kaikki kuolivat Napuella. Heikki Matinpoika Hopasta ei tullut isäntää, joten hänestä on voinut tulla sotilas.

[PVuorio]

ErikLindh´in teoksen ”Kongliga Björneborgs Regemente” (Hfors 1928) lopussa on selvitys ”Förteckning över officers- ochunderbefäls-förlusten i i slaget vid Nappo i Storkyro 19.2.1711” Siinä luettelossa ovat mukana myösfuriirit. Sitä en osaa sanoa onkosama luettelo myös Sutela&Mikkolan teoksessa.
t Pertti Vuorio

[Benedictus]

Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 26.–27.9.1667 f. 1101v (Förekom H: Eskill Studeus, Caplan uthi Ilmoilla Sochen och giorde inspråk på ett Hemman i Watziais der Jören Jacobsonn åboor, Huilket hemman hans Sal: Moder broder M:r Jochim Kyrkiosien i Åbo skall kiöpt haffua, Så emedhan bondhenn, nu icke ähr tillstädes, eij heller stämbdh. Altså Opskiuthis sackenn till näste tingh

Miksi Eskill Stutaeus olisi katsonut Hämeenkyrössä edulliseksi itselleen esittää Joachim Stutaeus äitinsä veljenä?

Tarkoittiko se, että kaikki tiesivät kuka oli Joachim Stutaeus, samaten kuin kuka oli Eskill Stutaeuksen äiti. Vuosihan oli 1667.

Tämä tarkoittaisi silloin, että kyseiset henkilöt olivat niin läheisessä suhteessa Hämeenkyröön, ettei tarvittu lisäselvityksiä.

Joachim Stutaeuksen 1. puoliso eli Joachim Joachimin äiti oli Margareta Henriksdotter Speitz.Tämän äidin Margareta Thomasdotterin "poikapuoli" oli Hämeenkyrön kirkkoherra Henricus Jacobi Finnå.

Henrik Finnån vaimo oli Valborg Henriksdotter, jolla oli osuus Dirickalan taloon Turussa.

Herää epäilys, että se tunnettu yhteys Hämeenkyröön tulee Valborg Henriksdotterin kautta.
Finnåt tunnetetaan kuitenkin niin hyvin,ettei sitä kautta oikein tule yhteyttä.

Voisiko Valborgin sisar olla Eskilin äiti? Ajallisesti kyllä, sillä Finnånkin lapsista ensimmäiset ajoittuvat 1600-luvun alkuvuosikymmenelle.

Ketä nämä Hämeenkyröläisille tutut Henriksdotterit voisivat olla?

Ainoa merkittävä henkilö, joka sopii ajallisesti ja säädyllisesti olisi Hämeenkyrön khr Henricus Olai.


Henricus Olai (K 1611)

Henrich Olauj / Olavi, Henrik Olsson, Henricus Olai Kätzis / Regulus
S oletettavasti noin 1530.
Hämeenkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5012) kirkkoherra 1561.


Ajoitus sopisi myös hyvin Jacob Geetin tyttären mieheksi, kuten nimikin, jos luotetaan Ramseyhin.
Henricus Olai oli hyvin rikas, tyttäret olisivat kelvanneet niin aatelisille, kuin tavallisille vaimoiksi, jos äitinsä oli vielä Geet sukua.

Jos Eskilin äiti olisi ollut Henricus Olain tytär, niin kaikki olisivat sen tienneet ilman selittelyjä.
Pitää muistaa, että Mats Mattsonin isä oli Ilmajoen kirkkoherra. Hämeenkyrön ja Ilmajoen välillä ei tuolloin ollut paljoa muuta kuin valtava erämaa, jonka lävitse meni suora maantie Hämeenkyrön kirkolta Ilmajoen kirkolle.


Turkuun kuljettiin Ilmajoelta Hämenkyrön kautta, joten Ilmajoen khr Mathias Laurentii ja Henricus Olai ovat monet kerrat ehtineet sopia naimakaupat lastensa välille Mathias Lautentiin pysähtyessä yöksi Hämeenkyrön pappilaan.

[Kivipää]

Henricus Olain poika Abrahamus Henrici seurasi isäänsä Hämeenkyrön pappina. Minkähän takia Jacob Geetin Henrik-vävyä ei tarkemmin tunneta? Jos hän olisi ollut merkittävä kirkonmies, niin olisi luullut hänestä joitain henkilötietoja jääneen jäljelle.

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=9
_________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Etsein aikoinaan Henrikus Olain tietoja , huonosti löytyi.

Veljekseen mainittiin jossain maksujutussa Casparus Olai Tyrvään kirkkoherra.
Casparus Olai (K 1600)

Casparus Olaui, Caspar / Casper / Kasper Oluffsson / Olsson
Mainitaan talollisenpojaksi Pirkkalan Kuninkaisten kylästä (Tyrvään kirkkoherrana 1665–1680 olleen Thomas Bartholdi Rajaleniuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2051) laatima pappisluettelo).
Tyrvään (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5108) (Kallialan) kirkkoherra 1580.


Tuo Pirkkalan Kuningainen lienee kyllä Huittisten Kuninkainen.


Mikähän olisi silloin ollut veljesten alkuperä, sillä ei ollut varmaankaan tavanomaista, että talonpojan kaksi poikaa saa tuosta vain itselleen suuren ja vauraan seurakunnan.
Tuolloin piti olla suku ja suhteet, eli noiden veljesten suhteet olivat tosi kovat, mutta mitkä?



Vauras Henricus Olai oli, sillä 1571 karjaluettelossa mainitaan hänellä olleen 5 hevosta, 27 lehmää, 30 lammasta, 4 härkää, 27 vuohta, 10 sikaa 24 nuorta karjaa.
Toiseksi eniten 14 satakunnan pappilan joukossa.
Maatiloja oli useampia.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=34347
Sipilä,jonka Henrik Finnå hankki myöhemmin itselleen.

[Matti Lund]

Ohessa joitakin Jaakkima Stutaeukseen liittyviä tapauksia Turun raastuvasta. Osa lienee ollut esillä tässäkin ketjussa, mutta tähän olen muutamia niistä kääntänyt pöytäkirjojen painatteista:

Jaakkima Stutaeus ja vaimo


Turun raastupa 15.9.1627

- Kirkkoherran mestari Jaakkiman vaimon piika Marketta Yrjänäntytär oli huijannut emäntänsä lainaamaan itselleen täyden morsiusvarustuksen Ruskoon, mitkä piika olikin pantannut pois, joten tuomittiin piika palauttamaan ne takaisin emännälleen ja viidesosan ylimääräistä niiden arvosta. Mutta koska tällä ei ole rahoja maksaa tuomiotaan, tuomittiin hänet korvaamaan velkansa emännälleen työllä niin kauan kuin se on tullut loppuunsuoritetuksi. Ja pidetään häntä kolme viikkoa öisin kaupungin putkassa, jonka jälkeen hänen tulee ilmoittautua kaupungissa koko seuraavan vuoden ajan.


Turun raastupa 27.6.1632

Herra Henrik Finno, Hämeenkyrön kirkkoherra esittää perintövaatimuksen Turun kirkkoherran "Mårten Jochims" kartanosta, koska autuaan mestari Grelsin vaimo oli herra Henrikin äiti. Mestari Jaakkiman valtuutettu Hartwig Wellich (Wölich) esittää kirjeen vuodelta 1606, jossa herra Henrik ja hänen sisaruksensa tunnustavat tulleensa täysin tyydytetyiksi äidinperinnöstään ja mainitun perinnönjakokirjan alla ilmoitetaan 40 taalarin uhkasakko tuomiokirkolle, kaupungille ja sairaalalle.


Turun raastupa 23.7.1633

Mitä kunnioitettavimman herran mestari Jaakkiman kirkkoherran valtuutettu kantoi vielä kerran Grels Bielkowia vastaan niistä 50 riikintaalarista, jotka hän oli tälle hyvästä tahdota lainannut.


Turun raastupa 11.9.1633

Teki Hartwig Wölick tiettäväksi, että hän on tehnyt kaupan tämän kaupungin kirkkoherran kanssa niin, että tämä ottaa kantaakseen hänen velkansa.
Turun raastupa 9.10.1632


Samana päivänä tuli tänne tämän kaupungin Tuomas Kappalainen ja pyysi herra Jaakkiman kirkkoherran puolesta, että Hartwig Wölichin kartanokirje täytyisi pitää säilössä Autor Dufuelin tykönä.


Turun raastupa 11.12.1633

- Tiedusteltiin koko yhteiseltä porvaristolta, kenestä pitäisi tulla Turun seuraava kirkkoherra autuaan Jumalan tykö päässeen mestari Jaakkiman kuolintapauksen jälkeen. Vastattiin, ettei ketään parempaa sille paikalle olisi kuin mestari Martinus Stodius, joka on kaupungin lapsia. Mutta koska hän ei voi tulla kysymykseen, koska on saanut vastikään valtakirjan Viipurin koulumestariksi, eikä myöskään piispa päästä tätä varten vapaaksi herra mestaria Gabriel Melartopaeusta, niin kun he tämän auttamattomasti kuulivat, päätyivät he yksimielisesti kannattamaan mitä kunnioitettavinta hyvin oppinutta miestä tohtori "Escillum Petraej" ja häntä etenkin, kun tämä pystyy heille suomeksi saarnaamaan ja tahtovat häneltä ensimmäiseksi joulusaarnan kuulla.


Turun raastupa 24.12.1633

Hartwig Wölichin kartanokirje pidätetään autuaan mestari Jaakkiman kirkkoherran velan johdosta.


Turun raastupa 7.3.1636

Kyrön kirkkoherra herra Henrik tuli oikeuden eteen ja valitti Turun aikaisemman kirkkoherran mestari Jaakkiman jälkeenjättämästä leskestä, että tämä asui autuaan mestari Grelsin kartanossa, josta hän väitti, että se oli ostettu hänen äitinsä rahoilla. Herra Klaus, lesken valtuutettu vastasi, ettei tällä itsellään ollut mitään tekemistä kartanon kanssa, vaan että hänellä oli ollut se hallussaan leskeystilassaan pienen poikapuolensa kanssa edesmenneen miehensä toivomuksesta. Ja hän vetosi, että hänet säästetään tältä oikeudenkäynniltä.


Turun raastupa 7.5.1636

Hartwig Wölich astui oikeuden eteen ja anoi, että hänen talonsa ja kartanonsa arvioitaisiin ja myytäisiin hänen velkojiensa lukuun, sillä hänellä ei ollut muuta ulospääsyä niiden velkojensa maksamisesta, joita nyt vaadittiin häneltä ja joita vaatii eritoten entisen kirkkoherran, mestari Jaakkiman leski, jolle hän on velkaa jonkin verran hopeoista.


Turun raastupa 23.6.1636

Jätettiin nyt Harwig Wölichin kartanokirje pantiksi Antero Simonpojalle hopeasta, joka kuuluu kirkkoherra Jaakkiman leskelle, minkä Hartwig on haaskannut.



Turun raastupa 4.7.1636

Tuomio kirkkoherran mestari Jaakkiman vaimon valtuutetun Antero Simonpojan kantajana ja Hartwig Wölichin vastaajana välillä.

Raastuvanoikeus puolsi kämnerioikeuden tuomiota 1.7.1636 koskien hopeaa ja rahoja, jotka Hartwig oli velkaa mestari Jaakkiman vaimolle siten, että Hartwigin pitää maksaa 14 päivän päästä siitä velkansa ja asettaa nyt täydet takuut sen johdosta.


Turun raastupa 24.9.1636

Herra Henrik Kyröstä tuli oikeuden eteen ja jätti sisään kirjoituksen, josta hän ensiksi selitti, että se on epäkelpo kopio hänen ja sisarustensa kirjoituksesta 29.10.1606. Syynä tälle hän ilmoitti, ettei tuomiokapitulin akteista löydetty mitään todistuksia siitä, että se ei ollut tiettävästikään varustettu konsistorin sinetillä ja ettei kukaan tuomiokapitulin jäsenistä tai notaareista ollut sitä allekirjoittanut eikä se ollut myöskään kirjoitettu silloisen taloudenhoitajan herra Svenin käsialalla, vaan tarkoitti hän, että autuas mestari Jaakkima, joka silloin oli tämän kaupungin pastorina ja jolla oli hallussaan sinetti, olisi konsistorin muitten jäsenten tietämättä, ainoastaan jättänyt kirjoituksen pöydälle Hartwigin toivomuksesta.

Sen ohella hän kiisti, että hän ja hänen sisaruksensa olisivat jättäneet vuonna 1605 mitään kuittia isänperinnöstään. Ensin vuonna 1615 heti mestari Grelsin kuoleman jälkeen olivat he luovuttaneet jo hautajaisissa mestari Jaakkimalle luettelon tämän äidinperinnöstä, jonka luettelon vuosiluku oli herra Henrikin väittämän mukaan muutettu 1615:sta 1605:ksi. Ja se on aivan tekaistu vale, että alkuperäiset asiakirjat olisivat tuhoutuneet tulipalossa, hän sanoi. Edelleen antoi herra Henrik ilmi kirjoituksessaan, että perinnönjakokirja heidän äidinperinnöstään oli pätemätön, koska kaikki sisarukset eivät olleet sitä allekirjoittaneet ja koska Pajulan talo ei ollut tullut lasten hyväksi, vaan oli myyty vieraalle.


Hän pyysi lopullista päätöstä nyt tässä asiasta kuten myös panetteluista, joita syypääksi todettu ja häpeälliseksi lallisesti julistettu Hartwig oli kohdistanut häneen ja joilla oli häntä syyttänyt. Herra Henrikiltä vielä tiedusteltiin, että aivanko hän tahtoi hylätä konsistorin sinetin. Hän vastasi, että niin hän teki siihen asti, kunnes ja jotta he hakisivat esiin sen alkuperäisen kirjoituksen, josta kopio oli otettu vuonna 1627.


Oikeus lähetti Olof Börilinpojan ja Niilo Olavinpojan pastori Eskilin tykö kysymään, että hyväksyvätkö vai hylkäävätkö tuomiokapitulilaiset konsistorin sinetin. Pastori vastasi, ettei hän voi tehdä päätöstä miltään osin, sillä hän on asian suhteen aivan sokkona. Herra Henrikiltä kysyttiin lopuksi, että miksi hän on allekirjoittanut dokumentin äidinperinnöstä. Tähän vastasi Kasper Ekman: "hän oli hänen poikapuolensa ja kappalainen, hänen piti hyvinkin tehdä kuten hän tahtoi, ja hän pysyi yhden kerran kahdeksan päivää pois asuinpaikaltaan, kun ei tahtonut allekirjoittaa."


Maistraatin päätös asiassa Kyrön kirkkoherran herra Henrikin valittajana ja Hartwig Henrikinpojan ja tämän kanssaperillisten valtuutetun Antero Simonpojan vastaajana välillä.


Herra Henrik oli sisäänjättämässään kirjoituksessa laskenut mukaan monia ihmeellisiä asioita ja lahjatavaroita, joita oli löydetty hänen edesmenneen isänsä mestari Jaakobin jäämistöstä, joita ei ollut löydetty perinnönjaon yhteydessä ja jotka eivät olleet tulleet hänen sisarustensa hyväksi, mistä hän nyt vieritti vastuun Hartwigille. Ja kun alkuperäiset perinnönjakoasiakirjat olisivat tuhoutuneet tulipalossa, löytyi yksi kopio perinnönjaon toimituskirjasta siten, että sen jälkeen kun irtaimisto on jaettu 28.5.1589 ja kiinteä omaisuus on sen jälkeen jaettu lasten ja heidän äitinsä Margaretan kesken, olivat perilliset 29.10.1605 saaneet vastaanottaa perintöosansa, mihin olivat julistaneet olevansa tyytyväisiä kuten oikeaksi todistettu kopio heidän tunnustuskirjastaan 29.10.1605 osoittaa.



Mitä tulee äidinperintöön, niin todettiin, että perinnönjakokirjasta 26.4.1606, jonka ovat allekirjoittaneet silloinen pormestari ja muut uskotut miehet, sekä itse perilliset, herra Henrik ja hänen veljensä Johannes ja Jacobus, käy ilmi, että jako oli tapahtunut sellaisilla ehdoilla, että jos joku jälkeentulevina aikoina tahtoo tätä jakoa loukata, hänet pitää rangaista maksamaan kuninkaalle, kaupungille, tuomiokapitulille ja köyhille 40 taalaria. Herra Henrik on tästä huolimatta tahtonut hylätä tämän kirjoituksen väittäen, ettei hänen siskonsa autuas Anitta Jaakobintytär ole sitä allekirjoittanut, sekä että ne, jotka ovat sen allekirjoittaneet, ovat tehneet sen yllätyksissä ja eräänlaisesta väärinkäsityksestä, ja tehneet sen eritoten sillä perusteella, kun autuas herra Grels oli luvannut, että siinä tapauksessa, jos hän kuolee lapsettomana, julistaa hän aikaisemman vaimonsa lapset perillisikseen. Sen ohella katsoi oikeus todetuksi, että herra Henrik oli saanut vastaanottaa heti isäpuolensa kuoleman jälkeen rahaa 60 taalaria, jonka hänen kuittinsa 19.6.1615 osoitti, eikä niihin aikoihin vähäisimmässäkään määrin ollut moittinut perinnönjakoa. Ja kun kerran ei mitään valitusta ollut aikaisemmin pantu vireille tätä perinnönjakoa vastaan, vaan kun sen 20 vuoden aikana, jolloin autuas herra Grels eli Henrikin äidin kanssa sekä niiden 20 vuoden aikana, jotka hän vietti toisen vaimonsa, herra Hartwigin äidin kanssa, jako oli saanut olla rauhassa moitteilta - paitsi että herra Henrik oli haastanut 27.6.1632 silloisen Turun kirkkoherran mestari Jaakkiman tästä perinnöstä, mistä kanteesta hän oli kuitenkin luopunut - niin katsoi oikeus todetksi, että tämän perinnönjaon piti seisoa koskemattomasti kiinnilyötynä, ja herra Henrik tuomittiin oman määräyksensä mukaisesti 40 hopeataalarin sakkoon. Mutta mitä tuli Hartwigin herjoihin herra Henrikiä vastaan, niin sai herra Henrik luvan, jos niin tahtoi, vapaasti nostaa kanteen niitä vastaan.

----------------------------------------

terv Matti Lund

[Jari Latva-Rasku]

Sen ohella hän kiisti, että hän ja hänen sisaruksensa olisivat jättäneet vuonna 1605 mitään kuittia isänperinnöstään. Ensin vuonna 1615 heti mestari Grelsin kuoleman jälkeen olivat he luovuttaneet jo hautajaisissa mestari Jaakkimalle luettelon tämän äidinperinnöstä, jonka luettelon vuosiluku oli herra Henrikin väittämän mukaan muutettu 1615:sta 1605:ksi.

----------------------------------------

terv Matti Lund

Olihan mielenkiintoinen yhteenveto, jonka kääntämisessä ja tekstin tulkinnassa tarvitaan asiantuntemusta ja kokemusta.

On siis kyse Henricus Jacobi Finnon ja lopulta Joachim Stutaeuksen lesken kiistasta. Leski asuu Gregorius Teetin talossa, josta erityisesti kiistellään. Teetin 1. puoliso Margareta Henriksdotter Myllar ehti olla Henricus Finnon äiti. Aeschillus Olai Petraeukseltakin lähdetään kysymään neuvoa, mutta hän pitää viisaampana olla ottamatta kiistaan kantaa. Ei ihme, että pääsi niin pitkälle. Vyyhtiä lisää, että Teetin 2. puoliso Margareta Tomasdotter oli Joachimus Stutaeuksen 2. puolison Margareta Henriksdotterin siskopuoli.

Eniten jäi mietityttämään lainauksessa ylläoleva kohta, mutta "mestari Jaakkimalle luettelon tämän äidinperinnöstä" tarkoittanee Henricus Finnon äitiä?

[Matti Lund]

...


... Ensin vuonna 1615 heti mestari Grelsin kuoleman jälkeen olivat he luovuttaneet jo hautajaisissa mestari Jaakkimalle luettelon heidän äidinperinnöstään, jonka luettelon vuosiluku oli herra Henrikin väittämän mukaan muutettu 1615:sta 1605:ksi.
----------------------------------------

terv Matti Lund

Tuohon kohtaan tuli vielä pieni, mutta merkityksellinen tekstimuodon korjaus.

----------------------------------------

Näistä Turun raastuvan käsittelyistä ei kovin paljoa varmaa tietoa irtoa Jaakkima Stuteuksen suhteista.

Autuas herra Grels, hänen riitaosapuolensa herra Henrikin (Finno) isäpuoli oli siis Jaakkiman edeltäjä kirkkoherrana Turussa, Gregorius Martinus ("Teet"), jonka tyhjilleen jääneessä Turun kartanossa Jaakkima ja vielä hänen leskensä poikapuolensa kanssa olivat asuneet, kunnes herra Henrik ajatti heidät sieltä pois. Kartano oli herra Henrikin väittämän mukaan hankittu hänen äitinsä rahoilla, siis herra Grels olisi saavuttanut sen avioliittonsa kautta.

Lisäksi ilmenee, että syystä tai toisesta ehkä tuomiokapitulin määräyksestä, kun herra Grels oli kuollut ja jäänyt lapsettomaksi, herra Jaakkima oli osallistunut kuolinpesän hallintaan, ollut ainakin mukana toimituksissa ja jossain vaiheessa pitänyt huostassaan herra Grelsin jäämistöön liittyviä asiakirjoja kuten sitä testamenttia, jolla herra Grels lahjoitti omaisuutensa lapsipuolille 1:o aviosta, herra Henrikille ja hänen sisaruksilleen.

Nähdäkseni herra Henrik ei syytellyt Jaakkimaa väärinkäytöksestä, vaan löperöstä kuolinpesän asioiden hoitamisesta, mutta Hartvik Henrikinpoikaa hän syytti suoranaisesti hämärähommista herra Grelsin jäämistön pimittämiseksi.


Mitään Jaakkiman sukusuhdetta ei ole tunnistettavissa tai pääteltävissä herra Henrikin (Finno) sukuun - eikä herra Grelsin sukuunkaan, ainakaan mitään läheisempää.

terv Matti Lund

[Jari Latva-Rasku]

Kiitos selventävistä kommenteista. Tarkoitin tietenkin, että entinen siltavouti mahdollisesti kaatui Napuella muutaman vuoden päästä. Joka tapauksessa siltavoudin perhe käsittääkseni vaiheittain katosi Ilmajoelta vuoden 1711 jälkeen. Hopan sekavassa rippikirjassa on merkinnät Maria Månsdotterista ja tyttärestä Susannasta vielä vuoden 1712 puolella, jolloin siltavouti taitaa jo olla talousaliupseerin hommissa. Sellainen ei yleensä ole kovin vaarallista, ellei syö pilaantunutta ruokaa. Susanna vihittiin Henrik Mattsson Hopan kanssa 7.1.1712, jolloin hän myös jostain syystä näyttää käyneen ripillä. Tuore aviopari näyttäisi käyneen viimeisen kerran ripillä Hopan talosta 2.4.1712. Veikkaisin myös, että siltavouti veroluettelosta päätellen asui omassa talossaan Hopan maalla. Ilmajoen kuolleiden luettelossa näyttäisi olevan puutteita Isonvihan aikoihin. En väitä, että kuolleet olisivat kuolleet osittain vaan, että kuolleet jäivät kokonaan merkitsemättä. Kuten totesit, voi olla hankala selvittää, ketkä kaikki kuolivat Napuella. Heikki Matinpoika Hopasta ei tullut isäntää, joten hänestä on voinut tulla sotilas.

Heikki Matinpoika oli Ilmajoen ja Lapuan siltavouti. Siihen aikaan Ilmajoki ja Lapua olivat naapurikuntia ja ainakin Ala-Seinäjoella käydessä ei ollut mikään piinaava kärrykyyti pistäytyä Lapuan Nurmossa. Siltavoudin perhe oli Ilmajoella aluksi merkitty Peuralankylän Jouppuselan ja myöhemmin Hopan rippikirjaan. Aluksi ripilläkäyntimerkinnöissä oli aukkoja, eli perhe vietti aikaansa myös muualla. Muutto Peuralankylälle ei ollut sattumaa, sillä lähellä Peuralan talossa asui puolison Maria Månsdotterin todennäköinen serkku ja hänen perhettään. Siltavoudin perhe ei kuitenkaan näyttäisi oleilleen Lapualla muuta kuin väliaikaisesti.

Lapuan siltavoutina ilmeisesti oli vuosina 1685-1688 ja 1693 sekä 1698, myös nimismiehenä toiminut Juho Tuomaanpoika Härsilä. Juho Tuomaanpojan puoliso oli kappalaisentytär Vendela Gabrielintytär Gronovius, jonka täti oli Eskell Stutaeuksen 1. puoliso. Minä en ainakaan tiedä, kuka siltavouti Heikki Matinpoika oli, mutta olen olettanut, että hän voisi vähintäänkin olla Isonkyrön vaikutusvaltaisista talollispiireistä, jotta avioliitto siskontyttären kanssa mahdollistuisi enon kirkkoherra Alftanuksen silmien alla. Ei myöskään olisi mahdotonta, että Heikki Matinpoika olisi esimerkiksi Karkun tai Taivassalon seudulta, missä oli kirkkoherran ja Maria Månsdotterin oletettua sukua. Eskell Stutaeuksen 1. puolisolla oli jonnekin kadonnut sopivan ikäinen veli Mårten Gronovius, mutta siitäkin huolimatta Heikki Matinpojan puolison Maria Månsintyttären elämäntarinaan sopii paremmin sukuyhteys Alftanuksiin.

Olen kadottanut jonnekin lähteen, voihan se olla untakin, että Lapuan Kauhajoelta tulleen kirkkoherran Jacobus Sigfridi Haustramniuksen 2. puoliso Kristina ei olisi ollut väitetty Kangasalan kirkkoherran Johan Arvidi Frisiuksen tytär, vaan Isonkyrön Komsilan vävyn Jonas Frisiuksen tytär.

Jacobus Haustramnius oli Eskell Stutaeuksen seuraaja Kauhajoen kappalaisena. Jos ei muuta, Haustramnius oli pahoissa riidoissa kuolemaan tuomitun kestikievarin Matti Niileksenpoika Knuuttilan kanssa. Kun Haustramnius poistui Kauhajoelta Lapualle, Matti Niileksenpojan siskonpojalle Simuna Arolle tarjoutui parempi mahdollisuus toimia Kauhajoen kirkkoväärtinä. Kuitenkin Simuna mätki reippaaseen eteläpohjalaiseen tyyliin henkihieveriin hänen kirkonrakennustaitojaan arvostelleen naapurin Knuuttilan vävyisännän, serkunmiehen, isokyröläisen Heikki Reinin. Simuna Aron tiedetään hoitaneen silta- ja tieasioita yhteistyössä siltavouti Heikki Matinpojan kanssa. Ei tiedetä, että Aro olisi pahoinpidellyt siltavoutia, vaikka hän riehui siltavoudin puolison siskon Juliana Månsdotterin tuvassa Karkun Järventaassa. Sitä ennen Aro oli saanut naitettua poikansa Eliaksen Julianan tyttärelle Karinille.

[Benedictus]

Kiitoksia Matti Lundille kiinnostavista käännöksistä, vaikka eivät kerro Joachim Stutaeuksen vaimon nimeä, kertovat joitain asioita ja hienoa kuvausta tuon ajan Turusta.
Lainaus:
Näistä Turun raastuvan käsittelyistä ei kovin paljoa varmaa tietoa irtoa Jaakkima Stuteuksen suhteista.

Autuas herra Grels, hänen riitaosapuolensa herra Henrikin (Finno) isäpuoli oli siis Jaakkiman edeltäjä kirkkoherrana Turussa, Gregorius Martinus ("Teet"), jonka tyhjilleen jääneessä Turun kartanossa Jaakkima ja vielä hänen leskensä poikapuolensa kanssa olivat asuneet, kunnes herra Henrik ajatti heidät sieltä pois. Kartano oli herra Henrikin väittämän mukaan hankittu hänen äitinsä rahoilla, siis herra Grels olisi saavuttanut sen avioliittonsa kautta.

Lisäksi ilmenee, että syystä tai toisesta ehkä tuomiokapitulin määräyksestä, kun herra Grels oli kuollut ja jäänyt lapsettomaksi, herra Jaakkima oli osallistunut kuolinpesän hallintaan, ollut ainakin mukana toimituksissa ja jossain vaiheessa pitänyt huostassaan herra Grelsin jäämistöön liittyviä asiakirjoja kuten sitä testamenttia, jolla herra Grels lahjoitti omaisuutensa lapsipuolille 1:o aviosta, herra Henrikille ja hänen sisaruksilleen.

Nähdäkseni herra Henrik ei syytellyt Jaakkimaa väärinkäytöksestä, vaan löperöstä kuolinpesän asioiden hoitamisesta, mutta Hartvik Henrikinpoikaa hän syytti suoranaisesti hämärähommista herra Grelsin jäämistön pimittämiseksi.


Mitään Jaakkiman sukusuhdetta ei ole tunnistettavissa tai pääteltävissä herra Henrikin (Finno) sukuun - eikä herra Grelsin sukuunkaan, ainakaan mitään läheisempää.

terv Matti Lund

Yllä ollut kooste kertoo sen, ettei Henrik Finnån vaimo Valborg Henriksdotter ollut Henrik Jacobsson "Speitzin" tytär, mitä on joskus myös arveltu.

Joachin Mathiae Stutaeuksen vaimo 1.? oli Margareta Henriksdotter Speitz, siis Hartvig Henriksson Speitzin sisko.

Sukusuhde Henrik Finnåån oli kiertävä, sillä heidän äitinsä Margareta Thomasdotter, herra Grelsin leski, oli siis herra Grelsin 1. vaimon Margareta Hneniksdotter Myllarin seuraaja 2. vaimona.

Siis käräjillä Henrik Finnå vaati perintöjä,isäpuolensa poikapuolelta Hartvig Speitziltä ja tämän sisaren mies Joachim Stutaeus oli pesänhoitaja.

Henrik Finnå käräjöi monia muitakin kiinteistöjä ainakin Paraisilla oli joitain tiloja joista oli kiistaa.

Lisäksi Henrik Finnån veljen Johannes Finnoniuksen leski Margareta Eriksdotter? käräjöi tältä osuutta Myllarin talosta, jota Henrik Hallinnut 40 vuotta.
Siis tuo her Grelsin talo ei voi olla Myllarin talo vaan jokin muu talo.

Turun raastupa 7.3.1636

Kyrön kirkkoherra herra Henrik tuli oikeuden eteen ja valitti Turun aikaisemman kirkkoherran mestari Jaakkiman jälkeenjättämästä leskestä, että tämä asui autuaan mestari Grelsin kartanossa, josta hän väitti, että se oli ostettu hänen äitinsä rahoilla. Herra Klaus, lesken valtuutettu vastasi, ettei tällä itsellään ollut mitään tekemistä kartanon kanssa, vaan että hänellä oli ollut se hallussaan leskeystilassaan pienen poikapuolensa kanssa edesmenneen miehensä toivomuksesta

Yllä siis selviää, että 1636 Joachim Stutaeuksen edellisestä aviosta oli pieni poikapuoli, jota leski hoiti.
Kyseessä ei voine olla Joachim Joachimson Stutaeus, joka oli jo 1638 ylioppilas upsalassa.

Joachim Stutaeus oli siis asunut tuossa anoppinsa 2. miehen talossa.

Matti Lund tuntuisi olevan siinä oikeassa, että Jachim Stutaeuksen leski ei voi olla Henrik Finnåån sukusuhteessa, koska jos olisi ollut tämän vaimon sisar niin olisi se varmaankin mainittu.

Toisaalta, puhutaan Brita Henriksdotterista vaimona, Geitilässä leski Elinistä.

P2 joulukuu 1609 Margareta Henriksdotter (Speitz), K Turku (haudattiin 26.10.) 1623.

Tuntuu siltä, että tuo pieni poika ei voi olla Margareta Speitzin poika, koska ei varmaankaan ainakin jo 13 vuotiasta sanottu tuohon aikaan pieneksi pojaksi. Kyseessä täytyy siis olla Joachim Stutaeuksen 2. vaimon Brita Henriksdotterin poika, josta huolehti 3. vaimo leski Elin N.N.

Yllä mainitaan lesken edustajana her Klaus eli taas mennään sylttytehtaaseen!
Kyseessä on siis Turun tuomiokirkon silloinen talouden hoitaja.

Brennerus, Claudius Martini (K 1671)

Brenner, Claes Martini, Clas Mårtensson


Ilmeisesti se Claes Martini, jonka 1633 mainitaan toimineen neljättä vuotta suomalaisen ratsuväen kenttäsaarnaajana ja joutuneen tuolloin luopumaan virastaan heikon terveytensä takia. Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen kirjeessä 13.7.1633 piispa Rothoviusta (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) käsketään huolehtimaan hänestä, koska hän kuului olevan taitava mies. Turun tuomiokirkon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) taloudenhoitaja 26.4.1636; Loimaan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5056) kirkkoherra 1639

Claudius Brenenruksella oli siskontytär, joka avioituut jännästi sopivaan aikaan.
Magdalena Erikintytär, k. ennen 22.6.1664, pso n.1636 Pietarsaaren khra maisteri Ericus Matthiæ Fortelius, s.1602 k.26.6.(4.6.)1650, avioliitosta oli 14 lasta.

Fortelius, Ericus Matthiae (1602–1650)

Forthelius, Ericus Matthaei, Erik Mattsson
Ylioppilas (Bothniensis) Uppsalassa 27.8.1625, stipendiaatti, respondentti 19.6.1630, filosofian maisteri 13.3.1632. Fortelius toimi Nyköpingissä kirkkoherra Isaacus Birgeri Rothoviuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) poikien yksityisopettajana, sitten valtaneuvos Gabriel Oxenstiernan poikien opettajana Tukholmassa 1626 ja Turun hiippakunnan piispaksi kesällä 1627 siirtyneen Isaacus Rothoviuksen poikien opintojen ohjaajana Uppsalassa samana vuonna. Fortelius siirtyi oppilaineen Turkuun 1629.
Vihittiin papiksi Turussa 29.9.1629; Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) papiston apulainen sekä lukion logiikan ja kaunopuheisuuden lehtori huhtikuu 1630, rehtori 1631–1632, 2. teologian lehtori (theologus inferior) 11.8.1634; Turun tuomiokapitulin jäsen 1630–1636; Liedon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5052) prebendaseurakunnan kirkkoherra 1634–1636; Pietarsaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5079) kirkkoherra 26.4.1636

[Benedictus]

Vaikak ajallisesti tuo Malin Alftanus passais hyvinkin JOochimin vaimo 3. niin ei sovi, koska ..

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä JHissa http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=228988#post228988)
Laitetaan Haaviston myynnin kolme lainhuutoa
KA mf. ES 1746 (cc 5) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 17.–18.2.1643 f. 455v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786897) "af Master Joachims effterlåtne Enkia", Piikkiön ja Kaarinan käräjät 29.–30.5.1643 f. 465 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786905) "af S. M. Joachims Enkia och af Joachims Sonen", KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786972) "den D:nus Joachimus Joachimi".
Eli leski näyttää kuolevan toisen ja kolmannen lainhuudon välillä.

Lisä kysymys on tuo :

Lainaus:
Piikkiön kirkkoherra Sigfridus Henricin perinnönjakokiista. Sigfrid kuoli 1630 ja jakokirja oli allekirjoitettu 7.9.1631 lainlukijoiden Matts Eskilssonin ja Anders Sigfridssonin sekä Turun kirkkoherran Joachim Stutaeuksen toimesta. Kun Sigfridin leski (2. vaimo) Catharina Mattsdotter oli tyytymätön perinnönjakoon, niin asia riitautettiin ja sitä käsiteltiin Piikkiön käräjillä v. 1635. Catharinan asiaa ajoi hänen silloinen puolisonsa porvari Thomas Johansson Turusta.

Mutta miksi jakokirjan esitteli oikeudelle Maarian kappalainen Johannes Johannis? Tuolloin oli kulunut viisi vuotta Piikkiön papin kuolemasta ja tässä ketjussa esitettyjen vuosilukujen perusteella Johannes Johannis ei Sigfridin kuoleman aikoihin todennäköisesti ollut Turun puolessa, vaan sotilaspappina jossain. Kuitenkin hänellä oli merkittävä rooli Piikkiön kirkkoherra Sigfridin jakokirjan esittäjänä. Se ei liene ollut Maarian kappalaisen tehtäviä, vaan pikemminkin (Sigfridin tai tämän ensimmäisen vaimon) sukulaisen.

Joachim Stutaeuksen 3. vaimo ja hänen leskensä oli tiettävästi nimeltään Brita Henriksdotter. Tiedetäänkö hänen sukutaustaansa? Tulipa mieleen josko hän oli Piikkiön kirkkoherra Sigfridin sisar, koska maisteri Joachim puuhasi mukana Sigfridin perinnönjaossa v. 1631.

Laitetaan vielä kirkkoherra S. M. Joachimin leski Turun henkikirjasta 1643 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486035) ja vuonna 1645 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486680) tilalla on enään piika. Hautaus pitäisi löytää vielä Turun tileistä.
http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=228990)

Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt); KA mf. ES 1844 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623.
Alftanus lapset:
1. Magdalena Erikintytär, k. ennen 22.6.1664, pso n.1636 Pietarsaaren khra maisteri Ericus Matthiæ Fortelius, s.1602 k.26.6.(4.6.)1650, avioliitosta oli 14 lasta.
2. Joackim Erikinpoika, elänyt 1626, mutta k. ennen 22.6.1664 virsikirjamerkinnän ja perunkirjan perusteella.
3. Erik Erikinpoika, Taivassalon autuaan kirkkoherran poika Erik joutui maksamaan ostamansa pistoolit 18.7.1640 Turussa, korpraali everstiluutnantti Wittenbergin komppaniassa Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentissä 1643, siirrettiin 1651 Elias Orrfeltsin komppaniaan samassa rykmentissä, kornetti 1658, osallistui Tanskan sotaan 1644-1645 ja Puolan sotaan 1655-1657, jonka jälkeen oli Tanskan sodassa ja k. helmikuussa 1658 Själlannissa. Oletettavasti naimaton.
4. Henrik Erikinpoika Alftanus, mainitaan 1656,1657 jolloin oli “herr och han hust på säteri”. Mainitaan Taivassalon Huikaisten ratsutilalla (SAY 1656) vaimonsa Britan kanssa. Oletettavasti vanhin veljeksistä ja kun perintöä jaettiin 1664, hän ei ollut osallinen jaossa, koska oli jo aiemmin saanut perintöosansa. Asui ainakin v. 1666 Turussa kirkkokorttelissa, oli Turun suurlukkari, elossa vielä 30.9.1634, mutta kuollut ennen 5.12.1672, on ehkä se “sal Hinricus, joka haudattiin 11.4.1670 Turun tuomiokirkkoon. – pso jo ainakin 1656 (SAY) Brita Christopherintytär Enckell, haud. 21.8.1689 Turun Tuomiokirkkoon.
5. Hans Erikinpoika, manitaan yhdessä veljensä Henrikin kanssa manttaalikirjassa 1657, mutta ei esiinny SAY:ssa. Ei myöhempiä tietoja.
6. Karin Erikintytär, jolla oli vikaa kuulossa, haud. Pusulan kappeliin 18.3.1700 merinnällä “85 år 6 mån gammal, varit gift i 45 år och varit änka i 20 år”. – Pso 1639 jälkeen Pusulan kappalainen Stigelius Jacobus Clementii, k.n.1680.
7. Anna Erikintytär, eli 4.10.1664 Wulfenkloun säterissä Taivassalossa miehenään “ombudsman” Måns Larsson.
8. Abraham Erici Alftanus, s.1630, Hattulan kirkkoherra, rovasti, haud. 3.10.1697. Allekirjoittaa 6.3.1695 tekemänsä Alftan kroniikan. – Pso I 1656 Emerentia Torsk k.1672/3, pso II 1674 Katarina Schrader, joka eli leskenä 1706 Leinilän ratsutilalla.
9. Israel Erici Alftanus, s.1632, Isonkyrön kirkkoherra, k.1712. Myi 6.1.1679 esi-isiensä haudan Munckin kuorista, jonka ylläpuolella olevassa kivessä on Sigfred Mårtenssonin nimi. – Pso I 1662 Sofia Frisius k.1674, pso II 1675 Susanna Echman, s.1656 k.1697, pso III 9.1.1698 Maria Elisabet Lietzen, s.1662 k.30.11.1751.
10. Isak Erikinpoika, korpraali, haud. 28.9.1688, peri Hiukaisten ratsutilan 1664, – pso Valborg Andersdotter, s.1630 k.4.1.1703

Johannes Johanis Someruksen sisaren jälkeläiset:
Isokyrön khr ennen Israel Alftanusta oli Jöran Paturi, kotoisin Turusta.

Paturin vaimo oli Margareta Henriksdotter.
Turun käräjät 1647
Isonkyrön entisen kirkkoherran Jöran Pathurin leski Margareta Henriksdr kyselee miehensä myymän talon perään. Jochim Eikman oli ostanut tämän Koulukadulla sijainneen talon.

Somerus sisarusten yhteydessä tulee esille eräs kiinnostava seikka, jota ei liene huomattu.

Someron khr Bartholdus Johannis
leski Birgitta Michelsdotter leski 1597

poika: Johan Bartholdi
Margareta N. leski 1623

Anna Johansdotter Somera-kuollut 1637
puoliso 1. Magnus Thomae Hammarmannus
l
poika : Nicolaus Magni Hammarman ,kuollut 1664
vaimo Karin N.

1671 Helsingin pitäjän käräjiltä kaksi juttua. Someron krha Henricus Petri Procopeus pyyteli vaimonsa Elin Nilsintyttären (Helena Hammarman) ja muiden perillisten puolesta entiseltä lainlukijalta Puotilassa Johan Mårtenssonilta perintöjä. Ja samainen pappi kinusi Bengt Bengtssonilta Malmilta jotain "fierdings strömming" (liittyy varmaan jotenkin papin renkiin Henrik Mårtenssoniin). Eli nämä Hammarmanit ovat jotain kautta varmaan sukua.

puoliso 2. : Clements Michelsson Stigaeus ,kuollut 1630

poika: Jacobus Clementis Stigelius/Stichaeus, kuolut 1679
vaimo: Karin Eriksdotter Alftana, vihitty 1639 jälkeen, kuollut 1700.

Karin Eriksdooter Alftanan isä:Erikus Erici Alftanus
äiti: Elin Mårtendotter Brennerus.

Yllä olevan käräjäkirjan perintöä vaatii Nicolaus Hammarmanin tytär Elin/Helena Hammarman lainlukija Johan Mårtenson Brennerukselta.

Toisen vaatimnuksen kohde on luutnantti Bent Bengtsson, jonka vaimo Anna Henriksdotter oli Henrik Mårtensson Brenneruksen tytär ja Johan Brenneruksen sisarentytären 2. puoliso.

Miksi Anna Johansdotter Someran kummankin puolison lapsilla on yhteys Brändön Brennerus sukuun?

Onko Nils Hammermanin vaimo Karin, Brennerus sisaruksia vai heidän lapsiaan.

Tääs tulee mieleen, että Alftansu sisaruksiin oliis kuulunut myös Elisabeth Eriksdotter Alftanus, her Joachim Stutaeuksen 3. vaimo joka kuollut 1643? lapsettomana ja siksi ei ole mainittu perinnön jaossa 1664.

[Kivipää]

Luonnonmaan Geitilän v. 1638 kaupannut maisteri Joachimin leski tuskin oli Alftanus, sillä Ramsayn mukaan tämä oli perinyt sen kymmenen vuotta aiemmin tädiltään eli Jacob Geetin tyttäreltä. Tuo Geitilän omistuskuvio viittaa vahvasti siihen, että Joachim S. oli naimisissa Britan/Elinin kanssa jo 1620-luvulla ja tämä jäi kirkkoherran leskeksi, joka myi Geitilän ja Kakskerran Haaviston. Mielenkiintoista havaita miten Joachim ja hänen leskensä asioivat aktiivisesti Turun saksalaistaustaisten porvarien kanssa.
_____________
Matti Pesola

[Jari Latva-Rasku]

Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623.

Ylläoleva tuomiokirjaote voisi tarkoittaa, että oli Kyrckioheerdens Enckia ja Joachimi Son Joachimus Joachimi Hustru Elin, eli Upsalassa asti kokemsta hankkinut JJ ei olisi kesänkorvalla vuonna 1640 enää ollut niin naimaton kuin kuvitellaan. Yleensä Enckia ei enää ollut Hustru, vaikka suomeksi puhutaan leskivaimoista, jotta ne eivät sekaantuisi leskimiehiin. Jos Brita Henriksdotter ja Elin N olisivat yhdessä paljastaneet vuoden1623 tuomiokirjan, he eivät varmastikaan olisi tehneet sitä pelkästään tukeakseen toisiaan vaan, koska heille olisi siitä yhteistä hyötyä. Hyöty ei siten liittyisi M. Joachimi Son Joachimus Joachimin saamisiin.Olisiko alkuperäisessä tuomiokirjassa kuitenkin pilkku Hustrun ja Elinin välillä? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun och-sanaa säästellään tuomiokirjoissa.

[Benedictus]

Alftansu vaihtoehto ei ole mahdoton, vaikka Elin Alftana nimistä tytärtä ei löydykään.
Parista pojastakaan ei ole kuin nimi, eikä edes varmuutta.

Geitilään on myös vaihtoehto.
Ramsey kertoo Brita Henriksdotterin saaneen perinnöksi Geitilän isältään, vaikuttaisi ettei koko tilaa vaan osuuden siitä.

Alftanus perheessä on ongelmana , etti Ericus Erici Alftanusken äitiä tunneta.

Eräs vaihtoehto on juuri Jacob Sigfridi Geetin tytär. Ajallisesti passaa sekä sukusuhteiden kautta.

1. Israel Alftansu sai Isokyrön kirkkoherran paikan jostain syystä.
-ajtuksen mukaan isoäidin isä Jacob Geet.
2. Israelin tytär nai Gumsilaan.
-Ericus Alftanus- Hans Gumsen serkku
-Israel Alftanus-Peder Gumsen pikkuserkku
-Susanna Alftana-Johan Jacobsson Gumse
V Johan Jakobinpoika Gumse (4740), (Taulusta 4, isä Jakob Gumse) (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu%204) Vähäkyrön kirkkoherra 1720, s. 1679 Isokyrö ?, k. 3.5.1742 Vähäkyrö. Ylioppilas Turussa (pohj.) 1699. (GS 7599).

Puoliso: Susanna Israelintytär Alftanus (2152) s. 22.1.1686 Isokyrö, k. 9.3.1764 Lohtaja, haudattu 2.4.1764 Lohtaja, kuolinsyy ålderdoms svaghet (GS 9215).
Vanhemmat: Israel Eriksson Alftanus, Isonkyrön kirkkoherra 1672, s. noin 1632 Taivassalo, k. 22.8.1712 Isokyrö, haudattu 12.10.1712 Isokyrö ja Susanna Philipintytär Eichman, s. 23.11.1656 Pori, k. 1697 Isokyrö.
3. Israeln siskon tytär nai Gumsilaan

IV Isak Petterinpoika Gumse (4500), (Taulusta 3, isä Petter Gumse) (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu%203) Isonkyrön nimismies, s. noin 1663, k. 27.3.1722 Isokyrö (GS 7649).

Puoliso: Vihitty ennen 1686 Catharina Palm (4742) k. jälkeen 1737. Catharina, Isonkyrön kirkkoherra Israel Alftanuksen sisarentytär. Eli Isossakyrössä 1737.

Eli Alftanukset olisivat tämän teorian myötä myös Geitilän osaomistajia, ja mahdollisia myyjiä.

4. Eräs kyysmys on,mikä oli Israel Alftanuksen apen Frisius suvun suhde Keitilään?
http://www.genealogia.fi/genos/46/46_79.htm

Kuka oli tuo todellinen myyjä Elin leski?

Elin Friis?
Joaschim Stutaeuksen leski Elin Friis?

[Jari Latva-Rasku]

Luonnonmaan Geitilän v. 1638 kaupannut maisteri Joachimin leski tuskin oli Alftanus, sillä Ramsayn mukaan tämä oli perinyt sen kymmenen vuotta aiemmin tädiltään eli Jacob Geetin tyttäreltä. Tuo Geitilän omistuskuvio viittaa vahvasti siihen, että Joachim S. oli naimisissa Britan/Elinin kanssa jo 1620-luvulla ja tämä jäi kirkkoherran leskeksi, joka myi Geitilän ja Kakskerran Haaviston. Mielenkiintoista havaita miten Joachim ja hänen leskensä asioivat aktiivisesti Turun saksalaistaustaisten porvarien kanssa.
_____________
Matti Pesola

Viimeisen keskiaikaisen tuomiorovastin Hans Petrin (http://www.genealogia.fi/genos/51/51_73.htm)on väitetty olleen Henrik Skalenberg-nimisen porvarin siskonpoika. Henrik Skalenbergin sinetti muistuttaa Jaakko Ilkan puumerkkiä, niinkuin tietenkin montaa muutakin puumerkkiä, väkänen on Ilkalla "tuolin" tai "kirkontornin" selkäosan jalassa, Skalenbergillä tuolin istuinosan jalassa.Samanlaista sinettiä on myös käytetty ahvenanmaalaisessa Utter-suvussa. Muistelisin myös, suurella varauksella, että myös Eichman-suvussa olisi mainittu esiintyneen tämä "kors äver kyrkotorn"-sinetti.

Eteläpohjalaisissa sukututkimuspiireissä on levitelty mielikuvituksellista huhua, että useamman kerran Turun torilla ja ainakin kerran Turun vankilassa käyneen Jaakko Ilkan 2. puoliso olisi ollut turkulaisen kauppiaan Joachim Eichmannin tytär, joka olisi saanut Ilkkalassa lapsia vielä 1590-luvun puolivälin paikkeilla. Ainakin väitetään, että tämä Eichmann olisi käynyt kauppa-asioissa Ilmajoella, niinkuin kävi moni muukin..

Vaikka Matthias Laurentiin ja Jaakko Ilkan jälkeläisiksi lähes ilman perusteita väitettyjen Alavuden Ilkkojen isälinjainen haplotyyppi on sama Ilmajoen talollisväestön germaanisesta I1-yleislinjasta poikkeava ugrilainen N, eroa löytyy peräti 18 markkerin kohdalla. He eivät ainakaan ole sukua päinkään. Mahdollisuuksien rajoissa kuitenkin voisi olla, että Matti Matinpoika Lahti olisi haplotyypistä huolimatta nainut naapuritalon vielä verevässä iässä olleen, tammikuun lopulla vuonna 1597 vapautuneen, lesken. Jaakko Ilkan pojaksi tiedetty Josef Ilken vaikutti myös Turussa ja Ilkenin poika Johan päätyi Lapuan pitäjänkirjuriksi.

Sehän ei kerro mitään, mutta vuonna 1605 syntynyt Juho Mikonpoika Ilkka urakoi mittavan määrän kirkkoja ja hänen puolisonsa oli Vähä-Kurikasta. Vuonna 1692 syntynyt Jaakko Eskelinpoika Lahden poika sukulaistalossa Jalasjärven Kivistössä asunut korpraali Niilo Slangerfeld urakoi ainakin Kurikan kirkon kellotapulin. Myös hänen puolisonsa oli Vähä-Kurikasta.

[Jari Latva-Rasku]

Alftansu vaihtoehto ei ole mahdoton, vaikka Elin Alftana nimistä tytärtä ei löydykään.
Parista pojastakaan ei ole kuin nimi, eikä edes varmuutta.

Geitilään on myös vaihtoehto.
Ramsey kertoo Brita Henriksdotterin saaneen perinnöksi Geitilän isältään, vaikuttaisi ettei koko tilaa vaan osuuden siitä.

Alftanus perheessä on ongelmana , etti Ericus Erici Alftanusken äitiä tunneta.

Eräs vaihtoehto on juuri Jacob Sigfridi Geetin tytär. Ajallisesti passaa sekä sukusuhteiden kautta.

1. Israel Alftansu sai Isokyrön kirkkoherran paikan jostain syystä.
-ajtuksen mukaan isoäidin isä Jacob Geet.
2. Israelin tytär nai Gumsilaan.
-Ericus Alftanus- Hans Gumsen serkku
-Israel Alftanus-Peder Gumsen pikkuserkku
-Susanna Alftana-Johan Jacobsson Gumse
V Johan Jakobinpoika Gumse (4740), (Taulusta 4, isä Jakob Gumse) (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu%204) Vähäkyrön kirkkoherra 1720, s. 1679 Isokyrö ?, k. 3.5.1742 Vähäkyrö. Ylioppilas Turussa (pohj.) 1699. (GS 7599).

Puoliso: Susanna Israelintytär Alftanus (2152) s. 22.1.1686 Isokyrö, k. 9.3.1764 Lohtaja, haudattu 2.4.1764 Lohtaja, kuolinsyy ålderdoms svaghet (GS 9215).
Vanhemmat: Israel Eriksson Alftanus, Isonkyrön kirkkoherra 1672, s. noin 1632 Taivassalo, k. 22.8.1712 Isokyrö, haudattu 12.10.1712 Isokyrö ja Susanna Philipintytär Eichman, s. 23.11.1656 Pori, k. 1697 Isokyrö.
3. Israeln siskon tytär nai Gumsilaan

IV Isak Petterinpoika Gumse (4500), (Taulusta 3, isä Petter Gumse) (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu%203) Isonkyrön nimismies, s. noin 1663, k. 27.3.1722 Isokyrö (GS 7649).

Puoliso: Vihitty ennen 1686 Catharina Palm (4742) k. jälkeen 1737. Catharina, Isonkyrön kirkkoherra Israel Alftanuksen sisarentytär. Eli Isossakyrössä 1737.

Eli Alftanukset olisivat tämän teorian myötä myös Geitilän osaomistajia, ja mahdollisia myyjiä.

4. Eräs kyysmys on,mikä oli Israel Alftanuksen apen Frisius suvun suhde Keitilään?
http://www.genealogia.fi/genos/46/46_79.htm

Kuka oli tuo todellinen myyjä Elin leski?

Elin Friis?
Joaschim Stutaeuksen leski Elin Friis?

Edellistä pohdittaessa olisi tässä tapauksessa lisäksi pidettävä mielessä, että Jacobus Peldanuksen puolison äiti voisi vaihtoehtoisesti olla Turun tuomiorovastin Joachim Stutaeuksen ja Matti Matinpoika Lahden sisko, eikä aatelista Boga-sukua.

Kaiken lisäksi Isak Gumsen ja Catharina Palmin poika Abraham avioitui Johan Reinin, eli Matti Niionpoika Knuuttilan tyttärenpojan, tyttären Marian kanssa. Vaikka ei tiedetä, että Kauhajoen kestikievarilla Matti Niileksenpoika Knuuttilalla olisi ollut Heikki-nimistä poikaa, siltavouti Heikki Matinpoika sopisi tässä sukukuviossa ehkä liiankin hyvin Knuuttilan pojaksi? ja häneen sillanhoitosuhteessa olleen Simuna Aron serkuksi. Ehkä Simuna ei puuttuvista tuomiokirjoista päätellen uskaltanut, muiden sukulaisten ohella, Heikkiä mätkiä, koska ei oikein pojalleenkaan pärjännyt.

V Abraham Gumse (52681), (Taulusta 661, isä Isak Gumse) (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu 661) s. 15.4.1689, k. 24.4.1724 , ikä 35 v 1 vko 2 pv. Isänsä kuoltua Isonkyrön nimismies, Komsilan talon isäntä ja majatalonpitäjä. Avioliitto oli lapseton. (GS 7649.3 & Etelä-Pohjanmaan KO a 37: 228).
Puoliso: Vihitty 1.9.1723 Kauhajoki Maria Rein (52682) s. 4.8.1705, k. 15.2.1788 Kristiinankaupunki, haudattu 23.2.1788 Kristiinankaupunki, kuolinsyy gångbara hets. feb.och ålderd.
Vanhemmat: Johan Rein, Ilmajoen nimismies ja Elisabet Jeremiaksentytär Steen.
...

Taulu 3III Petter Hansinpoika Gumse (764), (Taulusta 2, isä Hans Gumse) (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu 2) Isonkyrön Komsilan talon isäntä, Isonkyrön nimismies 1654, k. 1685. Huhun mukaan kuoleman olisi aiheuttanut 2.1.s. v. tapahtunut pahoinpitely /VA: Etelä-Pohjanmaa KO a 3: 75. Puoliso Anna Jakobintytär oli Jakob Peldanuksen ja Märtha Strigeliuksen tytär, koska Keuruun kirkkoherran Greisin leski Skolastika Henrikintytär (Strigelius) oli Annan äidin sisar /Pohjanmaa KO a 14: 1123v/ ja koska Gabriel ja Isak Peldanus olivat Jakob Gumsen lasten holhoojat.
Eli vielä 1682, kuolleena 1685. (GS 7597).
Lapset:Jakob Petterinpoika Gumse . Tauluun 4 (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu 4)Isak Petterinpoika Gumse , s. noin 1663. Tauluun 661 (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu 661)Johan Petterinpoika Gumse . Tauluun 666 (http://www.annelikotisaari.net/brita.o.sursill.htm#Taulu 666)Ingeborg Petterintytär Gumse (GS 7656). Catharina Petterintytär Gumse (GS 7657).

[Kivipää]

Alftansu vaihtoehto ei ole mahdoton, vaikka Elin Alftana nimistä tytärtä ei löydykään.
Parista pojastakaan ei ole kuin nimi, eikä edes varmuutta.

Geitilään on myös vaihtoehto.
Ramsey kertoo Brita Henriksdotterin saaneen perinnöksi Geitilän isältään, vaikuttaisi ettei koko tilaa vaan osuuden siitä.

Seppo Suvanto (Naantalin historia I, s. 233) kirjoittaa Keitilässä olleen 1500-luvun lopulla pari suhteellisen vaatimatonta lampuotitilaa. Ramsayn kirjaan perustuen Suvanto sanoo, että rovasti Jaakko Sigfridinpojan (Geet) kuoltua 1586, Keitilän peri hänen tyttärensä Anna, jolla oli koko kartano hallussaan 1600-luvun alussa. Ramsayn tietojen mukaan Anna (k. 1632) testamenttasi isänperintönä saamansa Keitilän v. 1628 sisarentyttärelleen Britalle (Henrikintytär). Lähdeviittauksena Halikon tuomiokirjat 1628. Tämän omistuksensa samainen Brita (?) myi Jakob De la Gardielle v. 1638, mikä ilmenee Raision käräjätiedoista.

http://runeberg.org/frfinl/0150.html

http://runeberg.org/frfinl/0055.html
__________________
Matti Pesola

[Jari Latva-Rasku]

4. Eräs kysymys on, mikä oli Israel Alftanuksen apen Frisius suvun suhde Keitilään?
http://www.genealogia.fi/genos/46/46_79.htm


Edelliseen kysymykseen vastaamiseen voisi auttaa, jos tietäisi, kuka oli Tukholman linnanpäällikkö Johan/Jöns/Hans Nilsson, jota niihin aikoihin kutsuttiin ståthållareksi? Jos Johan Arvidsson Frisiuksen isoäiti Elsa Nilsdotter olisi Geet-sukua, hän ei voisi ymmärrettävään aikahaarukkaan mahtuvan esiintymisensä vuoksi olla kovin kaukaista sukua Joachim Stutaeuksen puolisolle Brita Henriksdotterille.

"Simo Matinpojan vaimon äiti Elsa Niilontytär on mielenkiintoinen henkilö. Hänen toimestaan aloitettiin ratsupalvelun suorittaminen ensin Kajalan sitten myös Keitilän puolesta. Jälkimmäinen talo oli kai hänen perintöään. Polveutuiko hän mahdollisesti keskiaikaisesta Geet-rälssisuvusta? Ratsuperinteiden elvyttäminen tulisi silloin ymmärrettäväksi. Edelleen voidaan kysyä, oliko Tukholman linnanpäällikkö Juhana Niilonpoika hänen veljensä. Silloin puolestaan tulisi ymmärrettäväksi, että Juhana Niilonpojan aikanaan omistama Maskun Kakkarainen tuli takaisin sukuun Arvid Johanneksenpojan saadessa sen lahjoituksena omakseen."

[Kivipää]

Luonnonmaan Keitilän tiedoissa (SAY) näkyy 1600-luvun alussa kaksi tilaa. Toinen näyttää olleen Jakob Sigfridssonin (Geet) ja toinen Torsten Henrikssonin (till Autis) perua. Seppo Suvanto (Naantalin historia I, s. 228) kertoo Jaakko Teitin valitusluetteloon viitaten jaon tapahtuneen 1480-luvulla. Sen mukaan Torsten Henrikssonin äidinisä ja Sigfrid Geetin isänisä olivat serkkuja (veljesten poikia). Näiden vanhemmat eli Geetin veljekset olivat omistaneet sekä Keitilän että Nissilän. Jaetuista taloista Sigfridin talo muuttui flöteverotuksen kautta tavalliseksi verotaloksi ja Torstenin talo oli edelleen rälssitalo.

Torstenin (k. 1585) tytär Elin peri isänsä maaomaisuuden. Hänen 2. puolisonsa oli Gödik Fincke, joka näkyy (SAY) Keitilässä lampuotitilan omistajana. Mielenkiintoinen detalji on se, että Elin Torstensdotterin serkku (äidin veljentytär) Brita Tönnesdotter oli Anders Larssonin (till Botila) 1. puoliso. Andersin toinen puoliso oli Anna Jakobsdotter (Geet), joka testamenttasi Keitilä-omistuksensa sisarentyttärelleen eli Joachim Stutaeuksen vaimolle (leskelle). Koska tämän Brita Henriksdotterin 1. puoliso oli Anders Larssonin ja Brita Tönnesdotterin poika Måns, niin Brita H. tuli tuon avionsa myötä sukuyhteyteen Keitilän toisen puolikkaan aiemman omistajasuvun kanssa.

SAY näyttää Botila-suvun tulleen Keitilään 1620-luvun lopulla, mikä sopii yhteen Ramsayn tietojen kanssa. Näyttäisi siltä, että myös Keitilän toisessa talossa vaihtui samoihin aikoihin omistaja.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1345903
__________________
Matti Pesola

[Benedictus]

Luonnonmaan Keitilän tiedoissa (SAY) näkyy 1600-luvun alussa kaksi tilaa. Toinen näyttää olleen Jakob Sigfridssonin (Geet) ja toinen Torsten Henrikssonin (till Autis) perua. Seppo Suvanto (Naantalin historia I, s. 228) kertoo Jaakko Teitin valitusluetteloon viitaten jaon tapahtuneen 1480-luvulla. Sen mukaan Torsten Henrikssonin äidinisä ja Sigfrid Geetin isänisä olivat serkkuja (veljesten poikia). Näiden vanhemmat eli Geetin veljekset olivat omistaneet sekä Keitilän että Nissilän. Jaetuista taloista Sigfridin talo muuttui flöteverotuksen kautta tavalliseksi verotaloksi ja Torstenin talo oli edelleen rälssitalo.

Torstenin (k. 1585) tytär Elin peri isänsä maaomaisuuden. Hänen 2. puolisonsa oli Gödik Fincke, joka näkyy (SAY) Keitilässä lampuotitilan omistajana. Mielenkiintoinen detalji on se, että Elin Torstensdotterin serkku (äidin veljentytär) Brita Tönnesdotter oli Anders Larssonin (till Botila) 1. puoliso. Andersin toinen puoliso oli Anna Jakobsdotter (Geet), joka testamenttasi Keitilä-omistuksensa sisarentyttärelleen eli Joachim Stutaeuksen vaimolle (leskelle). Koska tämän Brita Henriksdotterin 1. puoliso oli Anders Larssonin ja Brita Tönnesdotterin poika Måns, niin Brita H. tuli tuon avionsa myötä sukuyhteyteen Keitilän toisen puolikkaan aiemman omistajasuvun kanssa.

SAY näyttää Botila-suvun tulleen Keitilään 1620-luvun lopulla, mikä sopii yhteen Ramsayn tietojen kanssa. Näyttäisi siltä, että myös Keitilän toisessa talossa vaihtui samoihin aikoihin omistaja.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1345903

Edelliseen kysymykseen vastaamiseen voisi auttaa, jos tietäisi, kuka oli Tukholman linnanpäällikkö Johan/Jöns/Hans Nilsson, jota niihin aikoihin kutsuttiin ståthållareksi? Jos Johan Arvidsson Frisiuksen isoäiti Elsa Nilsdotter olisi Geet-sukua, hän ei voisi ymmärrettävään aikahaarukkaan mahtuvan esiintymisensä vuoksi olla kovin kaukaista sukua Joachim Stutaeuksen puolisolle Brita Henriksdotterille.

"Simo Matinpojan vaimon äiti Elsa Niilontytär on mielenkiintoinen henkilö. Hänen toimestaan aloitettiin ratsupalvelun suorittaminen ensin Kajalan sitten myös Keitilän puolesta. Jälkimmäinen talo oli kai hänen perintöään. Polveutuiko hän mahdollisesti keskiaikaisesta Geet-rälssisuvusta? Ratsuperinteiden elvyttäminen tulisi silloin ymmärrettäväksi. Edelleen voidaan kysyä, oliko Tukholman linnanpäällikkö Juhana Niilonpoika hänen veljensä. Silloin puolestaan tulisi ymmärrettäväksi, että Juhana Niilonpojan aikanaan omistama Maskun Kakkarainen tuli takaisin sukuun Arvid Johanneksenpojan saadessa sen lahjoituksena omakseen." http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=229212)

Yllä olevan tekee vielä kiinnostavammaksi tieto, että Torsten Henrikssonin äiti oli Anna Torstensdotter Geet, jonka puoliso oli Turkulainen kauppiasporvari. Jacob Teet ilmoitti Torsten Henriksonin tuppautuneen ylhäiseen Flemming sukuun valehtelemalla olevans jalosukuinen.
Anna Geetin veli oli Hämeenkyrön kirkkoherra Laurentius Torstani Geet, ajatuksellisesti saattaisi olla, että Hämeenkyrön Laitilan suku olisi hänen jälkeläisiään.Mitän todistetta ei ole, mutta monesti näillä selipaati papeilla oli emännöitsijöitä.
Kenen maita Elsa Nilsdotter Keitilässä varusti?
Vaikuttaisi, että Keitilän toinen puolisko oli Jacob Geetin ja Torsten Henrikssonin omistamia osuuksia.
Toinen puolisko taas Elsa Nilsdotterille ja pojalleen Arvid Johanssonille.

Taulu 1.
I. Johannes Paavalinpoika. Mahdollisesti Maskun kirkkoherran Paavali Johanneksenpojan (1540-1560) poika. Oli Maskun kappalaisena ainakin 1561 sekä kirkkoherrana 1562-1563 ja 1569-1586. Omisti Maskun Kajalan yksinäistalon 1581-1586. Kuoli Maskussa 1586. - Puoliso Elsa Niilontytär. Omisti leskenä Maskun Kajalan 1586- 1609. - Lapsia:
Jaakko Johanneksenpoika. Mainitaan Kajalassa 1600.
Niilo Johanneksenpoika. Kaatui Kajalan ratsumiehenä Liivinmaalla 1602.
Arvi Johanneksenpoika. Taulu 2.
Elina Johanneksentytär. Oli elossa Rymättylässä 1641. Puoliso 14.6.1613 kappalainen Simo Malinpoika. Ks. Kirkkoherran suku, taulu 1.

Taulu 2.
II. Arvi Johanneksenpoika (isä: Johannes Paavalinpoika, taulu l). Oli Maskun Kajalan yksinäistalon isäntänä 1609-1637 sekä omisti lisäksi vuodesta 1613 Raision (Naantalin) Keitilän yksinäistalon, vuodesta 1614 Kaarinan (Turun) Uittamon yksinäistalon, Raision (Naantalin) Luolalan yksinäistalon, Ruskon (Vahdon) Kylämäen yksinäistalon ja Ruskon (Vahdon) Seppälän yksinäistalon ynnä vuodesta 1631 Maskun Kakkaraisten yksinäistalon. Kuoli Maskussa 1637. - Puoliso Elina Pietarintytär Friis, vanhemmat Raision Tahvion kartanon omistaja Pietari Martinpoika Friis ja Anna Pietarintytär Skalm. Omisti miehensä kuoltua tämän maatilat 1637-1652. Kuoli Maskussa 1652. - Lapsia (käyttivät äitinsä aatelista sukunimeä):


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1284054
Tarkoittaako ylläoleva, että Keitilässä oli Geitilän säteri, Dela Gardien omistama ja Keitilän ratsutila, joka kuului Frisiuksille.


Esitin ajatusta, että myjä Elin olisi ollut Elin Friis, mutta ei passaa vuosien mukaan, ei liioin tuo toinenkaan Elisabeth.

Eli pitää pysyä ajatuksessa, että myyjä oli mahdollinen Elisabeth Alftana, joka tietystikin on voinut saada Keitilän huomenlahjana Joachimilta.

Tuo määritelmä pieni poika kiusaa minua, miksi 1636 olisi sanottu vähintään 13 vuotiasta pieneksi pojaksi. Miten mahtaa tuo alkuperäinen ajatus kuulua?

[Kivipää]

Torsten Henrikssonin äiti oli Anna Torstensdotter Geet, jonka puoliso oli Turkulainen kauppiasporvari. Jacob Teet ilmoitti Torsten Henriksonin tuppautuneen ylhäiseen Flemming sukuun valehtelemalla olevans jalosukuinen.
Anna Geetin veli oli Hämeenkyrön kirkkoherra Laurentius Torstani Geet, ajatuksellisesti saattaisi olla, että Hämeenkyrön Laitilan suku olisi hänen jälkeläisiään.Mitän todistetta ei ole, mutta monesti näillä selipaati papeilla oli emännöitsijöitä.
Kenen maita Elsa Nilsdotter Keitilässä varusti?
Vaikuttaisi, että Keitilän toinen puolisko oli Jacob Geetin ja Torsten Henrikssonin omistamia osuuksia.
Toinen puolisko taas Elsa Nilsdotterille ja pojalleen Arvid Johanssonille.

Taulu 1.
I. Johannes Paavalinpoika. Mahdollisesti Maskun kirkkoherran Paavali Johanneksenpojan (1540-1560) poika. Oli Maskun kappalaisena ainakin 1561 sekä kirkkoherrana 1562-1563 ja 1569-1586. Omisti Maskun Kajalan yksinäistalon 1581-1586. Kuoli Maskussa 1586. - Puoliso Elsa Niilontytär. Omisti leskenä Maskun Kajalan 1586- 1609. - Lapsia:
Jaakko Johanneksenpoika. Mainitaan Kajalassa 1600.
Niilo Johanneksenpoika. Kaatui Kajalan ratsumiehenä Liivinmaalla 1602.
Arvi Johanneksenpoika. Taulu 2.
Elina Johanneksentytär. Oli elossa Rymättylässä 1641. Puoliso 14.6.1613 kappalainen Simo Malinpoika. Ks. Kirkkoherran suku, taulu 1.

Taulu 2.
II. Arvi Johanneksenpoika (isä: Johannes Paavalinpoika, taulu l). Oli Maskun Kajalan yksinäistalon isäntänä 1609-1637 sekä omisti lisäksi vuodesta 1613 Raision (Naantalin) Keitilän yksinäistalon, vuodesta 1614 Kaarinan (Turun) Uittamon yksinäistalon, Raision (Naantalin) Luolalan yksinäistalon, Ruskon (Vahdon) Kylämäen yksinäistalon ja Ruskon (Vahdon) Seppälän yksinäistalon ynnä vuodesta 1631 Maskun Kakkaraisten yksinäistalon. Kuoli Maskussa 1637. - Puoliso Elina Pietarintytär Friis, vanhemmat Raision Tahvion kartanon omistaja Pietari Martinpoika Friis ja Anna Pietarintytär Skalm. Omisti miehensä kuoltua tämän maatilat 1637-1652. Kuoli Maskussa 1652. - Lapsia (käyttivät äitinsä aatelista sukunimeä):


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1284054
Tarkoittaako ylläoleva, että Keitilässä oli Geitilän säteri, Dela Gardien omistama ja Keitilän ratsutila, joka kuului Frisiuksille.


Esitin ajatusta, että myjä Elin olisi ollut Elin Friis, mutta ei passaa vuosien mukaan, ei liioin tuo toinenkaan Elisabeth.

Eli pitää pysyä ajatuksessa, että myyjä oli mahdollinen Elisabeth Alftana, joka tietystikin on voinut saada Keitilän huomenlahjana Joachimilta.

Tuo määritelmä pieni poika kiusaa minua, miksi 1636 olisi sanottu vähintään 13 vuotiasta pieneksi pojaksi. Miten mahtaa tuo alkuperäinen ajatus kuulua?

Torsten Henrikssonin (till Autis) äidillä näyttää olevan kaksi etunimivaihtoehtoa. Seppo Suvannon mukaan hän oli Anna ja Henrik Impolan mukaan Brita. Tuosta tulee mieleen epätietoisuus Joachim Stutaeuksen puolison etunimestä (Brita/Elin). Miten mahtoi (naisten) etunimien oikeellisuus varmistua tuon ajan asiakirjoissa?

Aiempien tutkimusten mukaan Torstenin omistuksessa oli Keitilän rälssitalo ja Jacob Geetillä verotalo. Keitilän talojen omistuskuviot 1600-luvun alkupuoliskolla olivat aika mielenkiintoiset, sillä kun Jacob Geetin tyttärentytär Brita Henriksdotter myi omistuksensa Jacob De la Gardielle, niin kaupan kohteena mainittiin olleen Keitilän rälssitalo. Ja säterinä se sen jälkeen tunnettiin.

Toinen talo mainitaan tuossa Benedictuksen viestin linkissä Gabriel Gustafssonin lampuotitilaksi. Olisiko niin, että Arvid Johansson oli tuossa vaiheessa jo luopunut Keitilästä? Laitan tähän linkin (SAY Raisio, Naantali 1634-53), missä myös näkyy Keitilän tiedot.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=825028
______________
Matti Pesola

[Benedictus]

Onko missä lähteissä mainittu Brita Henriksdotter Joachim Stutaeuksen puolisona?

Anna Jacobsdotter Geet mainitaan Ramseyssä.

Hans Jacobsson Geet-Gumse on päätelty, vai onko varmoja lähteitä.

Miksei olisi toinenkin tytär, Erik Hanssonin "Alftanus" vaimo.

Kuka oli Jacob Geetin vaimo?

Kuka oli ståthållare Hans Nilsson, entäpä vaimonsa?

[Kivipää]

Brita Henriksdotter Joachim Stutaeuksen puolisona perustuu Ramsayn tietoihin. Hänen mukaansa Brita ja Joachim olivat aviossa ainakin v. 1628. Lähteinä näyttävät olleen Halikon tuomiokirjat vuosilta 1628 ja 1634. Onkohan niitä digitoitu? Jälkimmäisenä vuonna Joachim S. oli jo kuollut, joten kyllä kaikesta päätellen kyse oli Joachimin leskestä.
Hans Jacobsson Gumse Jacob Geetin poikana perustuu kai lähinnä oletukseen. Jacob Geetin puolison nimeä/sukua ei nähdäkseni tunneta.

http://runeberg.org/frfinl/0055.html

[Matti Lund]

Viitattanee tässä Ilmajoen kesäkäräjien 7.9.1650 tietoihin (s. 185) Tuomas Martinpoika Pukin Kauhajoelta testamentissa 29.12.1646.

Kerrattakoon keitä perillisiä ja miten siinä mainitaan.

- Tuomas Martinpoika Pukin vaimo on kuollut jo ilmeisesti useita vuosia ennen testamentintekoa ja Tuomas ja vaimo ovat jääneet vaille omia rintaperillisiä, mikä ilmaistaan näin:


"då emedhan hans hústrú tillförne alredha dödh ẃar och inge egne barn eller brÿfarfúingar hadhe, derföre och hoos sigh belefúat"

Tämän tulkintaa voidaan sitten myöhemmin tarkentaa, jos se ei avaudu lukijoille.

Tuomas Martinpoika nimeää seuraavat:

1. Sukulaisnainen (fräncka) Kerttu Nisuntytär (jolle ennen muita lahjoittaa hopeatuopin)

2. Poikapuolensa poika Kalle Tuomaanpoika, em. Kertun aviomies
(Kalle on jo saanut laillisella kaupalla Pukin talon kiinteistön haltuunsa ja suorittanut lapsipuoltensa isänperintönä 50 hopeamarkkaa, joka on näille hyvästi talletettu, jotka hän on heille määrännyt ottamatta vielä laskuun mukaan irtainta omaisuuttaan.)

3. Loput irtaimesta saavat hänen lapsipuolensa lapset keskenään jakaa ja pitää kolmasosaltaan, ja kaksi kolmasosaa pitää ne, jotka taloa omistavat, eli em. Kalle ja Kerttu, koska ne tulevat niin paremmin pidetyksi ja hallituiksi.

4. Ja Tuomas Mikinpoika yhdessä vaimonsa kanssa voivat jäädä taloon asumaan ja Kalle ja Kerttu heistä huolen pitää ja syytingin antaa, sillä he ovat jo ikäloppuja ja vanhuudenheikkoja.

5. Ja mitä poikapuolen kolmeen tyttäreen tulee, niin kaksi tytärtä saavat lehmän ja kolmas 2 tynn rukiita, koska hänen häänsä ovat tulleet jo kustannetuiksi.

6. Siskon lapsille ei tule enää maksaa mitään irtaimesta, sillä sisko on saanut oman osansa jo aikaisemmin.

7. Tämän säädöksensä toteutumisen valvonnan hän luottaa sukulaismiehensä herra Eskil Stutæon haltuun ja pyytää tätä olemaan holhoojana (kuolinpesän) ja määrää tälle siitä 10 taalaria kuparirahaa.

------------------------------------------------------------------

Siis tässä ei sen tarkemmin kerrota siitä, mikä herra Eskilin sukusuhde Tuomas Martinpoika Pukkiin oli eikä myöskään Kerttu Nisuntyttären sukusuhdetta. Oletan, että Tuomas Martinpoika Pukki oli valinnut ja saanut verisukulaisistaan Kerttu Nisuntyttären jatkamaan alkamaansa taloa poikapuolensa pojan kanssa.

Sen sijaan siitä, oliko Eskil verisukulainen vai lankopuolinen sukulainen ei ole tämän perusteella täyttä varmuutta, mutta kun Eskil pantiin nimenomaan valvomaan omaisuuden jakamista poikapuolen lapsille, on jonkinverran todennäköisempää se, että sukusuhde Stuæukseen olisi tullut Tuomas Martinpojan vaimon kautta. Jos näin olisi, olisivat Tuomaan neljän lapsipuolen lapset samaan sukuun kuuluvia kuin herra Eskil. Jos taas kysymyksessä olisikin verisukulaisuus, ainoastaan Tuomaan siskon lapset kuuluisivat samaan sukuun Eskilin kanssa.

Kummassakin tapauksessa sukulaisten ja jälkeläisten määrä olisi sangen huomattava, mutta se, miten tehdä luotettavasti eroa näiden välillä, ei toistaiseksi ainakaan minulta onnistu.

Kalle Tuomaanpojan jälkeläiset ovat aika hyvin tiedettävissä ja joku on saattanut aika hyvin heistä tiedot kerätäkin. Muiden osalta on jälkeläisiä aika vaikeaa tunnistaa.

----------------------------------------------


Olen tähän perinnönjakoon tutustunut jo lähes 30 vuotta sitten ja aina silloin tällöin rakennellut hypoteeseja Tuomas Martinpoika Pukin alkuperästä. Tietty varovainen hypoteesi minulla on siitä toistaiseksi mielessä, mutta saattaa olla liian riskaabelia sitä esittää, koska useimmilta lukijoilta kuitenkin puuttuu kyky erottaa, mikä on "faktaa ja mikä fiktiota" ja vankan kokemukseni mukaan fiktio on se, johon sukututkijat ovat aina taipuvaisia uskomaan enemmän.


Korostettakoon vielä, että Tuomas Martinpoika Pukkila oli vuoden 1627 ruodutuksen mukaan 65 -vuotias ja poikapuoli Tuomas Mikinpoika 40 -vuotias. Poikapuoli oli kuitenkin vuoden 1633 ruodutuksessa 50 -vuotias. Siis poikapuoli oli todennäköisesti syntynyt jommin kummin puolin vuotta 1585 ja Tuomas itse 1561-62. Tämän päälle hyvin sopivat Kalle Tuomaanpojan sukulinjan tiedossa olevat ikä- ja syntymäaikatiedot.

Kun herra Eskilin "frände" Tuomas Martinpoika on noin 50 vuotta vanhempaa ikäpolvea kuin herra Eskil itse ja Tuomaasn vaimokin on vanhempaa ikäluokka, saattaa olla, että on ollut jopa vähän vanhempikin kuin Tuomas, ja Tuomaas siskokin samaa ikäpolvea, niin sukusuhde Tuomaaseen tai tämän vaimoon lienee syntynyt jo aikaisemmin, todennäköisesti, joko Eskilin isän tai äidin kautta.

Se, että sukusuhde olisi Eskilin jomman kumman vaimon (oikeastaan ensimmäisen) kautta, ei vaikuta todennäköiseltä, koska ne ovat niin "myöhäisellä". Olihan toki Eskilin anoppi Brita Martintytär, mutta Britan veljet, Martinus Bovillanuksen pojat olivat toinen Olli syntynyt Lapuan ruodutusten mukaan hieman ennen vuotta 1600 ja Juho huomattavasti myöhemmin, eli Juho oli Eskilin ikäluokkaa.


terv Matti Lund

Nuo Tuomas Martinpoika Pukin testamentista referoimani pointit eivät nähtävästi oikeastaan avautuneet kenellekään tämän ketjun lukijoille, joten täytyy jatkaa "vääntöä".

Eli edellisestä suorasta pöytäkirjakirjauksesta jatkan ensin puhtaaksikirjoituksella:

"han då Testementeradhe till sin fräncka Gertrúdh Nisiúsdotter
och sin stiúfzsons son, såm hennes man war Carl Thomasson be:dh
all det fasta såm effer honom blifúa kunde, bådhe i huus och jordh
effer såsåm han alt sådhant genom lagha köp infångit hadhe, och
sine stiúfbarns fädherne N:ligen 50 m.r Sölfr.mynt, dem hadhe
han och så i gått behåll, húilka han dem och så tillsadhe:
utan húadh hans egne efferblifúande löösörer belangar,
så förähradhe han strax åth be.te hústrú Gertrúdh, ett sölf.r
stoop, som hon fram för alla andra arfúingar niútha och be-
hålla skúlle. Men af der öfriga löösörer skåla hans stiúf:
barns barn sin emellan skiffa och behålla een tridhiedeel
och sedhan behåller den twå deelar såm hemmanet besitter
N. föreskrifne Carl och H. Gertrúdh"

Siis tässähän sanotaan: "hän silloin testamenttasi sukulaisnaiselleen Kerttu Nisuntyttärelle, ja poikapuolensa pojalle, joka tämän aviomies oli, Kalle Tuomaanpojalle, nimeltään, kaiken sen kiinteän omaisuuden, niin rakennuksiltaan kuin mailtaankin, jonka hän vain voi jättää jälkeensä, koska hän oli kaiken sen saavuttanut itselleen laillisella kaupalla, ja lapsipuoltensa isänperinnön, nimittäin 50 hopeamarkkaa, jotka hän oli laittanut näille hyvään talteen ja jotka hän heille siten määräsi:
paitsi että mitä tulee hänen omiin jälkeenjättämiinsä irtaimistoihin, niin lahjoitti hän heti yhden hopeatuopin mainitulle vaimo Kertulle, jonka tämä saa nauttia ja pitää itsellään ennen kaikkia muita perillisiä. Mutta kaiken muun irtaimen pitää saada hänen lapsipuoltensa lasten jakaa keskenään ja pitää siitä kolmasosan ja sen jälkeen pitävät siitä kaksi kolmasosaa ne, jotka taloa asuvat, nimittäin edelläkirjoitetut Kalle ja Kerttu"

-----------------------------------------------


Tässä on monta kohtaa, jotka täytynee vielä aukaista.

Tuomas Martinpoika ensiksikin korostaa, että hän on saavuttanut tiluksensa ja asumuksensa selvällä laillisella ostolla, ja toiseksi, että hän sitoutui maksamaan niistä lapsipuolilleen 50 hopeamarkkaa näiden isänperintöä.

Tästähän on yhdisteltävissä sellainen johtopäätös, että itse asiassa maat, joilla hän asui, vaikka ne olivatkin Kauhajoella sijaitsevassa uudisasumuksessa, hän olisi kuitenkin hankkinut lapsipuoltensa isän peruina, joko suoraan tai jonkin mutkan kautta.

Kun lapsipuolten isän nimenä oli Mikki, niin Kauhajoelta pitäisi löytyä hänen edeltäjänään joku Mikki. Mutta sellaista ei kuitenkaan löydy, ei ainakaan veroluetteloista, sellaista sopivaa. Itse asiassa Kauhajoella ei ilmene ketään Mikkiä ennen vuotta 1589, jolloin siellä alkaa näkyä Mikki Matinpoika talossa, joka sitten tunnetaan Havusena. Kun tämä Havusen Mikki jatkaa ainakin vuoteen 1638 asti, on hänen Mikkeydestään mahdoton saada sopivuutta tähän hätään, sillä olihan Tuomas Mikinpoika ollut Tuomas Martinpojan poikapuolena jo iät ajat ennen sitä. Jo 1570 -luvulla näkyy kyllä Kauhajoen otsikon alla myös Mikki Franssinpoika, mutta kysymyksessä on Päntäneen asuja, jonka talo tunnetaan myöhemmin Halkolana, jossa ei tapahdu muutosta, kun Tuomas Martinpojan nimi ilmaantuu Kauhajoelle ensimmäisen kerran vuoden 1592 kymmenysluetteloon.

Sanottakoon heti kuitenkin, että samalla paikalla, jonka Tuomas Martinpoika valloitti kymmenysluettelossa, oli edellisenä vuonna Niku (Niiles) Paavonpoika, joka näyttäisi olevan yksi ainoa kerta tälle nimelle.

Siis ei ole ketään Mikkiä, ellei tämä nyt olisi sitten ennakkotapaus sille nimisekannukselle, mikä esiintyy 1620- ja 1630 -luvuilla Rauhahyypän Seppäsen talon yhteydessä, jossa ilmeiselle samalle henkilölle esiintyi etunimenä milloin Niku (Niiles) ja milloin Mikki???

Tiedossahan ei ole ajankohtaa, jolloin Mikki on kuollut ja Tuomas Martinpoika avioitunut tämän lesken kanssa. Siis sekin on mahdollista, että Tuomas Martinpoika olisi asunut koko tovin omia tiluksiaan ja liittänyt niihin Mikiltä tulleet tilukset myöhemmin. Jos niin olisi ollut, lähes mahdotonta olisi suoraan varmuudella päätellä, kummat tilukset olivat varsinaisesti "alku-Pukkilaa", paitsi, että isänperinnön lunastus ja Mikin pojanpojan Kallen istuttaminen Pukkilan isännäksi puhuvat jotenkin sen puolesta, että "alku-Pukkila" oli ollut Mikin tiluksia.


Lisäksi ei ole takeita siitäkään, että se asumus, joka näkyy ainoastaan kymmenysluettelossa 1592-1607 Tuomas Martinpojan asumana, olisi tasan tarkkaan sama asumus kuin Tuomas Martinpojan Pukkilan talo, joka alkaa näkyä maakirjassa vasta vuodesta 1608 alkaen.


Joka tapauksessa Tuomas Martinpoika Pukilla ei olisi ollut "lähtökohtaisesti" mitään velvollisuutta maksaa lapsipuolilleen kiinteää isänperintöä heidän isänsä Mikin jälkeen muussa tapauksessa kuin, että hän olisi saavuttanut talonsa sen aikaisemman asujan, lapsipuoltensa isän Mikin jäljiltä ja joutuisi lunastamaan sieltä kaikki muut ulos paitsi poikapuolensa pojan Kalle Tuomaanpojan, jonka hän otti taloa asumaan ja tarjoamaan syytingin paitsi itselleen, myös tämän isälle Tuomas Mikinpojalle vaimoineen, koska tämä oli ilmeisestikin asunut taloa hänen kanssaan.

Ongelmana on siis tämän Mikin näkyvyys, erottuvuus, vaikka tällä oli ollut ilmeinen omistusoikeus johonkin (verolliseen) kiinteistöön, joka oli joutunut hänen jälkeensä Tuomas Martinpoika Pukin haltuun.


terv Matti Lund

[Jari Latva-Rasku]

Tässä on monta kohtaa, jotka täytynee vielä aukaista.

Tuomas Martinpoika ensiksikin korostaa, että hän on saavuttanut tiluksensa ja asumuksensa selvällä laillisella ostolla, ja toiseksi, että hän sitoutui maksamaan niistä lapsipuolilleen 50 hopeamarkkaa näiden isänperintöä.

Tästähän on yhdisteltävissä sellainen johtopäätös, että itse asiassa maat, joilla hän asui, vaikka ne olivatkin Kauhajoella sijaitsevassa uudisasumuksessa, hän olisi kuitenkin hankkinut lapsipuoltensa isän peruina, joko suoraan tai jonkin mutkan kautta.



Tuomas Martinpojan arvoituksen ratkaisemiseksi annetaan testamentissa vinkkejä, minkä ratkaisemista helpottaa ylhäällä annettu tulkinta.

Olisiko siten olemassa mahdollisuus, että Tuomas Martinpoika olisi jättänyt jonnekin muualle kuin Kauhajoelle, esimerkiksi Jalasjärvelle, talon, jota jäi viljelemään hänen puolisonsa poika N Mikinpoika tai vävy, jonka puoliso olisi N Mikintytär? Vävy olisi todennäköisemmin maksanut jotain tilasta. Tuomas olisi muuttanut Kauhajoelle mukanaan omat, puolisonsa ja lapsipuoltensa taalerit, poikapuolensa Tuomas Mikinpoika ja muita Mikin todennäköisesti alaikäisiä lapsia, joiden perintöä ei vielä oltu jaettu ennen muuttoa.

Jos nimenomaan Tuomas Martinpoika olisi Eskell Stutaeuksen sukulainen tai sukulaisen sukulainen, Tuomaksen alkuperän selvittäminen voisi jonkin verran helpottua ja jopa löytyä ehdokas Eskellin äidiksi, jonka ei välttämättä ollut säätyläinen. Jostain syystä kappalaisen ja kirkkoherran tyttären poika Jaakko Eskelinpoika Lahti sai puolisokseen Kauhajoen Panulan tyttären. Olisiko mahdollista, että Johanna Panula olisi ollut Jaakko Eskelinpojan jonkinasteinen sukulainen, esimerkiksi 2-3 serkku Eskeli Lahden tädin välityksellä? Johanna Panulan äiti oli tietääkseni Liisa Niileksentytär. Minä en tiedä tai muista, mistä hän oli peräisin? Panulan suku levisi laajalle, esimerkiksi Laihialle.

Jos oletettaisiin, että Tuomas Martinpoika Pukkila olisi Martti Sipinpoika Aron eli Vähä-Tuiskun poika, olisiko mahdollista, että Martti Sipinpojalla olisi tytär, jolle Tuomas Martinpoika olisi maksanut omasta perintöosuudestaan. Perintöosuus voisi olla Vähä-Tuiskusta tai yhteiseltä äidiltä. Minä en muista, otettiinko tässä keskustelussa jo esille, kuka Tuomas Martinpojan ehkä ainoa eloonjäänyt sisko voisi olla?

[Jari Latva-Rasku]

Lisäksi ei ole takeita siitäkään, että se asumus, joka näkyy ainoastaan kymmenysluettelossa 1592-1607 Tuomas Martinpojan asumana, olisi tasan tarkkaan sama asumus kuin Tuomas Martinpojan Pukkilan talo, joka alkaa näkyä maakirjassa vasta vuodesta 1608 alkaen.


Meillehän jää mahdollisuus, että Tuomas Martinpoika Pukki olisi tuonut nimensä mukanaan kotitalostaan Pukkilasta? Nimi ei liittyisi taloon vaan isäntään.

[KariKK]

Nuo Tuomas Martinpoika Pukin testamentista referoimani pointit eivät nähtävästi oikeastaan avautuneet kenellekään tämän ketjun lukijoille, joten täytyy jatkaa "vääntöä".


Sanottakoon heti kuitenkin, että samalla paikalla, jonka Tuomas Martinpoika valloitti kymmenysluettelossa, oli edellisenä vuonna Niku (Niiles) Paavonpoika, joka näyttäisi olevan yksi ainoa kerta tälle nimelle.

Siis ei ole ketään Mikkiä, ellei tämä nyt olisi sitten ennakkotapaus sille nimisekannukselle, mikä esiintyy 1620- ja 1630 -luvuilla Rauhahyypän Seppäsen talon yhteydessä, jossa ilmeiselle samalle henkilölle esiintyi etunimenä milloin Niku (Niiles) ja milloin Mikki???

Tiedossahan ei ole ajankohtaa, jolloin Mikki on kuollut ja Tuomas Martinpoika avioitunut tämän lesken kanssa. Siis sekin on mahdollista, että Tuomas Martinpoika olisi asunut koko tovin omia tiluksiaan ja liittänyt niihin Mikiltä tulleet tilukset myöhemmin. Jos niin olisi ollut, lähes mahdotonta olisi suoraan varmuudella päätellä, kummat tilukset olivat varsinaisesti "alku-Pukkilaa", paitsi, että isänperinnön lunastus ja Mikin pojanpojan Kallen istuttaminen Pukkilan isännäksi puhuvat jotenkin sen puolesta, että "alku-Pukkila" oli ollut Mikin tiluksia.


Lisäksi ei ole takeita siitäkään, että se asumus, joka näkyy ainoastaan kymmenysluettelossa 1592-1607 Tuomas Martinpojan asumana, olisi tasan tarkkaan sama asumus kuin Tuomas Martinpojan Pukkilan talo, joka alkaa näkyä maakirjassa vasta vuodesta 1608 alkaen.


Joka tapauksessa Tuomas Martinpoika Pukilla ei olisi ollut "lähtökohtaisesti" mitään velvollisuutta maksaa lapsipuolilleen kiinteää isänperintöä heidän isänsä Mikin jälkeen muussa tapauksessa kuin, että hän olisi saavuttanut talonsa sen aikaisemman asujan, lapsipuoltensa isän Mikin jäljiltä ja joutuisi lunastamaan sieltä kaikki muut ulos paitsi poikapuolensa pojan Kalle Tuomaanpojan, jonka hän otti taloa asumaan ja tarjoamaan syytingin paitsi itselleen, myös tämän isälle Tuomas Mikinpojalle vaimoineen, koska tämä oli ilmeisestikin asunut taloa hänen kanssaan.

Ongelmana on siis tämän Mikin näkyvyys, erottuvuus, vaikka tällä oli ollut ilmeinen omistusoikeus johonkin (verolliseen) kiinteistöön, joka oli joutunut hänen jälkeensä Tuomas Martinpoika Pukin haltuun.


terv Matti Lund

Vaikea tästä kaikesta on kovin varmoja päätelmiä tehdä, kun niin paljon jää oletusten varaan. Tehdään sitten vielä lisää oletuksia.

Kymmenysluetteloissa Kauhajoella vaikkapa vuosina 1592-1611 on niin paljon tunnistettavissa olevia nimiä, että aikalailla vakiojärjestyksessä nimet ovat, oli pääsuunta etelästä pohjoiseen tai pohjoisesta etelään, pieniä poikkeamia tietysti on. Tällä perusteella näyttää aika varmalta, että Tuomas Martinpojan asuinpaikka on vaihtunut vuosien 1600 ja 1601 välillä.
Vuonna 1600 kymmenysluettelossa Tuomas Martinpojan nimi on Kauhajoen asukkaista toisena tällä sivulla: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2665393.
Vuonna 1601 Tuomas on mainittu Laurusen ja Kosken isäntien välissä:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2659283. Tyypillisesti Pukkila on mainittu Yrjänäisen ja Laurusen välissä. Ennen vuotta 1601 Tuomas Martinpoika on aina aika kaukana siitä.
Vuoden 1591 kymmenysluettelossa Kauhajoella toisena heti Korhosen jälkeen (etelän suunnasta alkaen) on Lasse Heikinpoika ja kolmantana Niku Paavonpoika. Liisa Ruismäen Kauhajoen historiassa, s. 68, on arvelu, että tämä Niku Paavonpoika oli Paavo Paavonpoika Rauskan veli, samoinkuin vuoden 1592 kymmenysluettelossa Päntäneellä mainittu Enevald Paavonpoika. Näiden Paavonpoikien isä olisi ollut siis Kauhajoella mainittu Paavo Nikunpoika Rauska.
Ikäsuhteiden perusteella täysin mahdollista. Mahdollista on tietenkin sekin, että Tuomas Martinpoika jatkoi Niku Paavonpojan uudisraiviota, jonka paikkaa on kymmenysluettelon nimijärjestyksen perusteella aika vaikea tarkasti määritellä, mutta ei kyllä vaikuta siltä, että se olisi ollut sama kuin nykyinen Pukkila.
Edelleen Yrjänäisen ja Laurusen välissä Pukkilan paikalla oli ennen vuotta 1599 Tuomas Matinpoika (1575-1598), joka Kauhajoen historian mukaan oli ennen Kauhajoelle tuloaan Luopajärvellä.
Paras hypoteesi, jonka osaan muodostaa, on se, että tämä tuntematon Mikki oli Tuomas Matinpojan vävy. Mikin kuoltua Tuomas Martinpoika sitten meni naimisiin Tuomas Matinpojan leskeksi jääneen tyttären kanssa. Ja arvelisin tämän tapahtuneen noin 1600, koska selvästi Tuomas Martinpojan sijainti kymmenysluetteloiden nimijärjestyksessä muuttui vuoden 1600 jälkeen.

Mitä tulee sukusuhteisiin, niin sekin lienee selvitettävissä, oliko Luukas Tuomaanpoika, jonka pojasta Simuna Luukkaanpojasta tuli Luopajärven vävy, mahdollisesti Tuomas Mikinpoika Pukkilan poika, jos se kiinnostaisi.
Kauhajoen Pukkilassa isäntien mieslinja on kyllä vaihtunut, mutta Tuomas Mikinpojan ja siten tuntemattoman Mikin mieslinjaisia jälkeläisiä on löydettävissä. Ja jos esimerkiksi Valentin Simunanpoika Köykän mieslinjaisia jälkeläisiä on samaten löydettävissä, olisi Y-DNA-testillä selvitettävissä, oliko Luukas Tuomaanpoika Pukkilasta vai ei. Jos tulos olisi myönteinen, se tuskin voisi sitä olla sattumalta.
Tosin siitä ei Tuomas Martinpojan alkuperän selvittämisen kannalta juurikaan olisi hyötyä, olisi vain yksi silmukka lisää sukuverkostossa.

Terv. Kari

[Jari Latva-Rasku]

Meillehän jää mahdollisuus, että Tuomas Martinpoika Pukki olisi tuonut nimensä mukanaan kotitalostaan Pukkilasta? Nimi ei liittyisi taloon vaan isäntään.

Eteläpohjalaiset juuret Tietoa ja ja tarinoita 3/5 kertoo seuraavaa.

1600-luvulla esiintyneitä henkilönimiä
Kirjoitustaitoiset talonpojat olivat vielä 1600-luvulla harvinaisuuksia, saati siten, että heidän tuotantoaan olisi säilynyt nykypäiviin saakka. Tämän vuoksi nimien suomalaista muotoa etsivän on syytä tukeutua pääasiassa talo- ja paikannimistöön. Vähänkyrön Kuuttilan kylän Pukin (Pukkilan) talossa asui kuitenkin kirjoitustaitoinen ja suomenkielinen mies, Heikki Yrjänänpoika Pukki, joka oli syntynyt noin 1620 ja kuoli 1684. Hänen kirjoitelmiaan on säilynyt tähän päivään saakka. Pukin suvussa oli Armas Luukon tutkimuksen mukaan samanaikaisesti kolme kirjoitustaitoista miestä, Heikin veli Simuna (Simon), joka käytti Bock-nimeä ja toimi henkikirjurina ja revisiomittarina Liivinmaalla (kuollut v.1682), ja Tuomas Jaakonpoika Pukki, joka palveli vaasalaisen suurkauppias Herman Rossin kirjurina ja avioitui vuonna 1674 toisen suurkauppiaan Joosef Beijarin tyttären kanssa. Itse Heikki Yrjänänpoika Pukki ei kohonnut muiden sukulaistensa tavoin näyttäviin virkoihin tai toimiin, mutta toimi kylläkin veronkantajana Vähässäkyrössä.

Lienee kuitenkin turhanpäiväistä arvata, että Tuomas Martinpoika Pukki olisi perinyt sukunimensä Vähänkyrön Pukkilasta ja hän olisi Eskell Stutaeuksen sukulainen Vähänkyrön Pukkilaan liittyvän yhteyden kautta. Pukkilan väki ei kuitenkaan vaikuta olleen mitään tyhjänpäiväisiä talonpoikia. Heikki Pukki esimerkiksi opetti, miksi Eskell-nimisiä 1600-luvulla kutsuttiin: "Esco Ercinpoika". Esco ja Ercci kuulostavat nykynuorisonkin suosimilta nimiasuilta.

[Matti Lund]

Meillehän jää mahdollisuus, että Tuomas Martinpoika Pukki olisi tuonut nimensä mukanaan kotitalostaan Pukkilasta? Nimi ei liittyisi taloon vaan isäntään.


Niin, jos nimi on tänne tuotu, mikä on aivan mahdollista, niin kumpi on tuonut, Tuomas Martinpoika vai Mikki, vai onko vielä joku muu, piilossa?

Olen tietysti käynyt läpi kaikki Etelä-Pohjanmaan Pukkilan talot tätä silmälläpitäen. Vähänkyrön Pukkilassa on ollut alkupäässä Nikua, Erkkiä ja Simuna. Ei siis ainakaan isäntien osalta kovin sopivia Tuomas Martinpojan yhteyteen. Kuin kohtalon ivaa, talossa kyllä esiintyi ohimennen Martti Pukkikin, mutta vasta 1600 -luvun alkupuolella.

Laihialla esiintyi myös Martti Joupinpoika Pukki eli Pukka (molemmat muodot käytössä) ja siten sopivammin, että näkyi jo 1580 -luvulla ja Laihian Pukkalan kohdalla oli myös muita houkuttelevia piirteitä.

Ylistaron Kaukolan Pukkilassa ei kyllä ollut Marttia, mutta esimerkiksi Tuomas oli, eli sikäli sopiva etunimi, ei kuitenkaan ajallisesti hyvin sopiva.

Minulla oli kyllä lupaavasti hypoteesi, että Pukin tuoja Kauhajoelle olisi Tuomas Martinpoika ja olisi Laihian Martti Pukin poika, mutta tämän sotki erittäin suuri todennäköisyys sille järjestelylle, että Heikki Tuomaanpoika Pukan vävy Kalle Martinpoika olisi tämän Martti Pukin eli Pukan poika. Tässä olisi suoritettu klassinen kihlaus, eli Martti Pukin leski Inkeri olisi saanut uudeksi miehekseen Heikki Tuomaanpojan, joka oli jo yli 50 -vuotias, kun alkaa näkyä lesken ja talon autiovaiheen jälkeen veroluetteloissa. Kaikki nykyiset Pukan sukuun (ainakin Ylipukan haaraan kuuluvat, joka on talon kantaharaa) kuuluvat ovat Kalle Martinpojan ja Heikki Tuomaanpojan tyttären jälkeläisiä, mikä ei sovi lainkaan tähän Kauhajoen kuvioon, kun Tuomas Martinpojalla oli ainoastaan yksi sisko enää jäljellä 1646. Lisäksi Kalle Martinpoika oli noin 1591 syntynyt RL:n 1633 mukaan, eli Tuomas Martinpoikaa niin paljon nuorempi, ettei voisi olla samasta äidistä (Inkeristä).

Yhteensattumaa on se, että niin Ylistaron Kaukolan kuin Laihian Pukeissa oli samaan aikaan isäntänä Heikki Tuomaanpojat, kaukolalainen oli seitsemän vuotta nuorempi, mutta sai isännyytensä 8 vuotta aikaisemmin kuin laihialainen omansa.

terv Matti Lund

[Jari Latva-Rasku]

Minulla oli kyllä lupaavasti hypoteesi, että Pukin tuoja Kauhajoelle olisi Tuomas Martinpoika ja olisi Laihian Martti Pukin poika, mutta tämän sotki erittäin suuri todennäköisyys sille järjestelylle, että Heikki Tuomaanpoika Pukan vävy Kalle Martinpoika olisi tämän Martti Pukin eli Pukan poika. Tässä olisi suoritettu klassinen kihlaus, eli Martti Pukin leski Inkeri olisi saanut uudeksi miehekseen Heikki Tuomaanpojan, joka oli jo yli 50 -vuotias, kun alkaa näkyä lesken ja talon autiovaiheen jälkeen veroluetteloissa. Kaikki nykyiset Pukan sukuun (ainakin Ylipukan haaraan kuuluvat, joka on talon kantaharaa) kuuluvat ovat Kalle Martinpojan ja Heikki Tuomaanpojan tyttären jälkeläisiä, mikä ei sovi lainkaan tähän Kauhajoen kuvioon, kun Tuomas Martinpojalla oli ainoastaan yksi sisko enää jäljellä 1646. Lisäksi Kalle Martinpoika oli noin 1591 syntynyt RL:n 1633 mukaan, eli Tuomas Martinpoikaa niin paljon nuorempi, ettei voisi olla samasta äidistä (Inkeristä).

terv Matti Lund

Vaasan Yliopisto on julkaissut artikkelin Nimellään paikka löydetään Pohjanmaallakin. Siinä todetaan Pukki-, Pukkila- ja Pukkinen-nimen synnystä seuraavaa.

Selvimmän jäljen germaanisuus on jättänyt lukuisissa -la -loppuisissa nimissä. Kyse on lähes poikkeuksetta miehen nimeen (sen nk. lyhytmuodossa olevaan) liitetty -la pääte. Pukkila (esim. Burkhard > Pukke, Pukki)

Sain Tapio Piirrolta linkin Ilmajoen tuomiokirjaan 21.1.1588 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2673862). Heti alussa siinä esiintyy Tuomas Matinpoika Peltoniemestä, ilmeisesti Talvitiestä, vaikka Tuomas Matinpoikia riitti Ilmajoen isäntien parissa, kuten samaan aikaan Peuralasta löydetty Henrik Strigeliusta edeltänyt isäntä. Oikeanpuoleisen sivun ensimmäisenä on Morthen Arois hustru Britha, joka on mainittu Lucas Larssons hustrun yhteydessä. Sitten mainitaan viidentenä kurikkalaisen Blusius Nielssonin yhteydessä Morthen Puckes son. Voidaan siis arvata, että Martti Pukin poika, mahdollisesti Tuomas Martinpoika, ei ainakaan olisi ollut Martti Aron poika ja nimi Pukki olisi isänperuja.

[Jari Latva-Rasku]

Sain Tapio Piirrolta linkin Ilmajoen tuomiokirjaan 21.1.1588 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2673862).

Tarkemmin sanottuna tilikirjaan, josta näkyvät valtionhallinnolle koituvat oikeudenkäytön myönteiset vaikutukset.

[Benedictus]

II. Arvi Johanneksenpoika (isä: Johannes Paavalinpoika, taulu l). Oli Maskun Kajalan yksinäistalon isäntänä 1609-1637 sekä omisti lisäksi vuodesta 1613 Raision (Naantalin) Keitilän yksinäistalon, vuodesta 1614 Kaarinan (Turun) Uittamon yksinäistalon, Raision (Naantalin) Luolalan yksinäistalon, Ruskon (Vahdon) Kylämäen yksinäistalon ja Ruskon (Vahdon) Seppälän yksinäistalon ynnä vuodesta 1631 Maskun Kakkaraisten yksinäistalon. Kuoli Maskussa 1637. - Puoliso Elina Pietarintytär Friis, vanhemmat Raision Tahvion kartanon omistaja Pietari Martinpoika Friis ja Anna Pietarintytär Skalm. Omisti miehensä kuoltua tämän maatilat 1637-1652. Kuoli Maskussa 1652. - Lapsia (käyttivät äitinsä aatelista sukunimeä):


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1284054
Tarkoittaako ylläoleva, että Keitilässä oli Geitilän säteri, Dela Gardien omistama ja Keitilän ratsutila, joka kuului Frisiuksille.

Aiempien tutkimusten mukaan Torstenin omistuksessa oli Keitilän rälssitalo ja Jacob Geetillä verotalo. Keitilän talojen omistuskuviot 1600-luvun alkupuoliskolla olivat aika mielenkiintoiset, sillä kun Jacob Geetin tyttärentytär Brita Henriksdotter myi omistuksensa Jacob De la Gardielle, niin kaupan kohteena mainittiin olleen Keitilän rälssitalo. Ja säterinä se sen jälkeen tunnettiin.

Toinen talo mainitaan tuossa Benedictuksen viestin linkissä Gabriel Gustafssonin lampuotitilaksi. Olisiko niin, että Arvid Johansson oli tuossa vaiheessa jo luopunut Keitilästä? Laitan tähän linkin (SAY Raisio, Naantali 1634-53), missä myös näkyy Keitilän tiedot.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=825028
______________
Matti Pesola

Vaikuttaisi, että Arvid Johansson on myynyt Keitilän aiemmin, koska Gabriel Gustafsson lienee Oxsenstierna, jonka vaimo kylläkin taisi olal Dela Gardie.

Jacob Geet ei oikein voi olla verotalon omistaja jos se on Elsa Nilsdotter, ennemmin vaikuttaisi, että rälssitalo on ollut kahtia saman perhekunnan hallussa.

Onko kuinka varmaa, että tuo Keitilän lahjoittaja Anna Geet on ollut Jacob Geetin tytär?

[Kivipää]

Ramsayn mukaan (Geet-suku) Anna Jakobsdotter testamenttasi v. 1628 isän perintönään saamansa Keitilän sisarentyttärelleen Brita Henriksdotterille. Uskon edelleen, että Halikon tuomiokirjoista (1628 ja 1634) löytyisi tähän varmistus.
________________
Matti Pesola

[Jari Latva-Rasku]

Liitin oheen esimerkin haplotyypin markkereista. Käytin vertailussa apuna oheisesta linkistä (http://koti.mbnet.fi/juhani39/Genetiikasta%203.pdf) saatua Suomen eri heimojen markkerivertailua.

Vertasin Mathias Laurentiin ja sattumanvaraisesti Matti Jaakonpoika Ilkan haplotyyppiä, koska he eivät ole sukua päinkään. Kummallakin on kuitenkin suomalaistyyppinen samaan ryhmään kuuluva N-haplotyypin muoto.

Matti Ilkka näyttäisi olevan savo-karjalaista tyyppiä. Hänen jälkeläisellään on ilmeisesti askeleen ylöspäin mutatoitunut omintakeinen DYS549b markkeriarvo 11 aivan kuten ilmiselvillä sukulaisilla Lapuan Yli-Karhun, Knuuttilan ja Nurmon, eli silloisen Lapuan, Hipin suvuissa. Lapualla oli suhteellisen runsaasti savolaistyyppistä N-haplotyyppiä, toisin kuin I1-haplotyypin valtaamalla Ilmajoella.

Mathias Laurentii näyttäisi olevan hämäläistä tyyppiä. Hänen jälkeläisellään on ilmeisesti askeleen ylöspäin mutatoitunut DYS442 markkeriarvo 15. Tämä epätavallinen markkeriarvo Ilmajoen (Ala-)Seinäjoen Katilasta peräisin olevilla sukulaisilla on 14, eli muunnos on voinut tapahtua laajalle levinneessä Ilmajoen Lahdenkylän Lahden mieslinjassa.

FamilyTreeDNA-tietokannasta löytyy jonkun näytteenantajan Henrik Jöraninpoika Nummi-niminen esi-isä. Heikki Yrjänänpojan jälkeläisen markkerit eroavat Mathias Laurentiin jälkeläisen markkereista kuuden markkerin osalta 67 markkerin tarkastelussa, eli yhteinen esi-isä voisi olla peräisin 1400-luvulta. Tämä Heikki Yrjänänpoika on tyypillinen hämäläisen N1C1-haplotyypin edustaja, koska myös hänen DYS442 markkeriarvonsa on 14.

Heikki Yrjänänpojan ikaalislaisesta geenisukulaisesta päättelin, että tämä Henrik Jöraninpoika voisi olla Ikaalisisten Nummesta. Vasten parempaa tietoa, hän voisi liittyä Ikaaisten Karhoisten Nummen talon isäntään 1743-77 eli 17.1.1703 syntyeeseen vävyisäntään Yrjänä Heikinpoikaan. Tämä Heikki-nimisen rengin poika oli syntynyt Kiialankylältä. Sillä on tuskin mitään tekemistä tämän jonkinasteisen Mathias Laurentiin geenisukulaisen kanssa, että Kiialan Kinnaria isännöi vuosina 1696-98 Hämeenkyrön tuleva kirkkoherra Johan Johansson Favorinus, jonka suku oli Tyrvännöstä. Ennenkuin tekee suurempia ponnistuksia, pitäisi tietää, kuka tämä Heikki Yrjänänpoika oikeasti oli ja oliko hän edes silloisen Hämeenkyrön Ikaalisista.

Heikki Yrjänänpojan markkeriero Loimaalla vuonna 1870 syntyneeseen Johan Orreen on 5 markkerin kohdalla, eli yhteinen esi-isä voisi löytyä 1500-luvulta. Jos vertaillaan Mathias Laurentiuksen, Heikki Yrjänänpojan ja Johan Orren jälkeläisten haplotyyppiä ja merkitään eroavat markkerit samaksi kuin mahdollisesti kahdella muulla ryhmään kuuluvalla, kahden muun ero Mathias Laurentiukseen löytyy enää 3 markkerin kohdalla, jotka kaikki kolme osat samat Heikki Yrjänänpojalla ja Johan Orrella.

Oletusta Mathias Laurentiuksen periytymisestä Hämeenkyrön Laurilasta ei voi ainakaan kumota edellisen oletusten summan perusteella.

[Benedictus]

Vanhasta Satakuntasarjasta löytyi kiinnostava maininta, joka kummasti yhdistää Stutaeus-Stut paikkoja tässä viestiketjussa.

Kyröläisten kalavesi oli ollut Jalasjärven puolella oleva Luopajärvi,josta Ilma-joen rovasti oli riidellyt puolet pois heiltä.

http://www.satakuntalainenosakunta.fi/satakuntasarja/pdf/Satakuntasarja_IX.pdf

sivu 86.

Kiinnostavaa on kysymys, onko tuossa perimätiedossa kyse khr Mathias Laurentista.
Lainauksia:
Nykyisin kuivatetulla Luopajärvellä oli omistuksia useammallakin talolla. Siellä asui esimerkiksi Ilmajoen pappilan kalastaja. Lahden talolla on hyvinkin voinut olla metsäsarka sillä seudulla.

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Matti Lund http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=228853#post228853)
Nuo paikanimet ovat aivan selkeät yhtä lukuunottamatta, mutteivät ole välttämättä säilyneet nykyaikaan asti. Puhutaan mm. Jyränperästä, Luopajärventien rististä (herra Eskil kuului myös Luopajärven nautinnan jakoveljiin, eli hänellä oli oikeus katiskapaikkaan Luopajärvellä) ja Härkäluoman pohjasta, jotka ovat voineet säilyäkin. Entä sitten Paulakallion hongisto tai Korpisenojan viidankivi, Tervahaudan alaisten syrjä, tahi Alaistenpuolten luoma? Mutta että minkä Kallionkukkulan ylitse? Tuolla kohtaa on nimessä ainoa tulkintapähkinä. Siinä kyllä mielestäni selvästi lukee "ÿennärkäisen Callion kuckulan ÿlitze". Sanahahmosta voisi sen mieltää ymmyrkäiseksi, mutta sitähän siitä ei helpolla saa, mutta muoto pitäisi olla edelleenkin helposti tunnistettavissa, kun maisemaan tutustuu.

terv Matti Lund

Merkittävä vinkki Matthias Laurentiin vuonna 1588 ostamasta metsästä on, että se on sijainnut Noksonsaarella. Noksonsaari voisi olla sama kuin Noksonmaa, sillä maa ja saari ovat käsitteenä joskus sama asia.

Ohessa on linkki Luopajärven pohjoispuoliseen alueeseen liittyvä kartta (http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/e/e45_39_1.jpg). Alla näkyy Luopajärvi, josta ilmeisesti lähtee (Ilmajoen) kirkkotie suoraan pohjoiseen. Luopajärven metsäalueen pohjoispuolella on metsäalue, jonka omistajina mainitaan Peuralan, Hoppalan, Hannukselan ja Lahden talot. Talojen järjestyksestä päätellen Lahden omistukset olisivat voineet periytyä pappilasta, sillä Hannuksela on jo Kirkonkylän talo kahden Peuralankylän talon jälkeen. Lahdenkylä on ennen Peuralankylää. Ollakseen Noksonsaari, omistajista puuttuu Luopa, Saari, ja Yrjänä-Kokko eli Kohta-Kokko. Hannukselassa tosin asui Kurikan Saaren sukua, mutta sillä tuskin on yhteyttä omistukseen.

Jos Matthias Laurentiin vuonna 1588 ostama metsäpalsta esimerkiksi olisi Noksonmaan puolikas, toinen alueen omistaja olisi Korven talo. Korven talossa oli 1600-luvun alussa edellisen sukupolven isännän pitkästä isännöintiajasta päätellen jo suhteellisen aikuinen Mikko Erkinpoika poikineen. Luovan isäntä Pentti Luukkaanpoika oli ilmeisesti Mikko Erkinpojan veljen Luukas Erkinpojan poika. Voisiko Kauhajoen Pukkilassa ilmennyt sukulaisuus Eskill Stutaeuksen ja Tuomas Martinpojan välillä liittyä Korven sukuun? Sukulaisuuden välittävä henkilö olisikin Tuomas Mikonpoika eikä Kerttu Nisuntytär.

Perimätiedon mukaan Ilmajoen rovasti käräjöi puolet Luopajärvestä itselleen pois Kyröläisiltä eli Hämeenkyröläisiltä.
Tuo viittaisi, että Luopajärvi on ollut useamman talon omistama eräsijapaikka.
Millä tavoin rovasti olisi saanut siitä puolet itselleen, ei siis koko järveä?

Eräs selitys voisi olla että Mathias Laurentii oli Laitilan ratsutilan, nimismiestalon ja kestikievarin poika, joka peri kototalonsa eräsijan itselleen.

Tunnettu Laitilan eräsija oli Pomarkun kunnan Kynäsjärvellä oleva Laitilan nykyinen kylä. Matkaa varmaankin 80 km.

[Jari Latva-Rasku]

Vanhasta Satakuntasarjasta löytyi kiinnostava maininta, joka kummasti yhdistää Stutaeus-Stut paikkoja tässä viestiketjussa.

Kyröläisten kalavesi oli ollut Jalasjärven puolella oleva Luopajärvi,josta Ilma-joen rovasti oli riidellyt puolet pois heiltä.

http://www.satakuntalainenosakunta.fi/satakuntasarja/pdf/Satakuntasarja_IX.pdf

sivu 86.

Kiinnostavaa on kysymys, onko tuossa perimätiedossa kyse khr Mathias Laurentista.
Lainauksia:
Nykyisin kuivatetulla Luopajärvellä oli omistuksia useammallakin talolla. Siellä asui esimerkiksi Ilmajoen pappilan kalastaja. Lahden talolla on hyvinkin voinut olla metsäsarka sillä seudulla.

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Matti Lund http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=228853#post228853)
Nuo paikanimet ovat aivan selkeät yhtä lukuunottamatta, mutteivät ole välttämättä säilyneet nykyaikaan asti. Puhutaan mm. Jyränperästä, Luopajärventien rististä (herra Eskil kuului myös Luopajärven nautinnan jakoveljiin, eli hänellä oli oikeus katiskapaikkaan Luopajärvellä) ja Härkäluoman pohjasta, jotka ovat voineet säilyäkin. Entä sitten Paulakallion hongisto tai Korpisenojan viidankivi, Tervahaudan alaisten syrjä, tahi Alaistenpuolten luoma? Mutta että minkä Kallionkukkulan ylitse? Tuolla kohtaa on nimessä ainoa tulkintapähkinä. Siinä kyllä mielestäni selvästi lukee "ÿennärkäisen Callion kuckulan ÿlitze". Sanahahmosta voisi sen mieltää ymmyrkäiseksi, mutta sitähän siitä ei helpolla saa, mutta muoto pitäisi olla edelleenkin helposti tunnistettavissa, kun maisemaan tutustuu.

terv Matti Lund

Merkittävä vinkki Matthias Laurentiin vuonna 1588 ostamasta metsästä on, että se on sijainnut Noksonsaarella. Noksonsaari voisi olla sama kuin Noksonmaa, sillä maa ja saari ovat käsitteenä joskus sama asia.

Ohessa on linkki Luopajärven pohjoispuoliseen alueeseen liittyvä kartta (http://www.nic.funet.fi/pub/sci/geo/carto/vanhatkartat/maakirjakartat/highres/e/e45_39_1.jpg). Alla näkyy Luopajärvi, josta ilmeisesti lähtee (Ilmajoen) kirkkotie suoraan pohjoiseen. Luopajärven metsäalueen pohjoispuolella on metsäalue, jonka omistajina mainitaan Peuralan, Hoppalan, Hannukselan ja Lahden talot. Talojen järjestyksestä päätellen Lahden omistukset olisivat voineet periytyä pappilasta, sillä Hannuksela on jo Kirkonkylän talo kahden Peuralankylän talon jälkeen. Lahdenkylä on ennen Peuralankylää. Ollakseen Noksonsaari, omistajista puuttuu Luopa, Saari, ja Yrjänä-Kokko eli Kohta-Kokko. Hannukselassa tosin asui Kurikan Saaren sukua, mutta sillä tuskin on yhteyttä omistukseen.

Jos Matthias Laurentiin vuonna 1588 ostama metsäpalsta esimerkiksi olisi Noksonmaan puolikas, toinen alueen omistaja olisi Korven talo. Korven talossa oli 1600-luvun alussa edellisen sukupolven isännän pitkästä isännöintiajasta päätellen jo suhteellisen aikuinen Mikko Erkinpoika poikineen. Luovan isäntä Pentti Luukkaanpoika oli ilmeisesti Mikko Erkinpojan veljen Luukas Erkinpojan poika. Voisiko Kauhajoen Pukkilassa ilmennyt sukulaisuus Eskill Stutaeuksen ja Tuomas Martinpojan välillä liittyä Korven sukuun? Sukulaisuuden välittävä henkilö olisikin Tuomas Mikonpoika eikä Kerttu Nisuntytär.

Perimätiedon mukaan Ilmajoen rovasti käräjöi puolet Luopajärvestä itselleen pois Kyröläisiltä eli Hämeenkyröläisiltä.
Tuo viittaisi, että Luopajärvi on ollut useamman talon omistama eräsijapaikka.
Millä tavoin rovasti olisi saanut siitä puolet itselleen, ei siis koko järveä?

Eräs selitys voisi olla että Mathias Laurentii oli Laitilan ratsutilan, nimismiestalon ja kestikievarin poika, joka peri kototalonsa eräsijan itselleen.

Tunnettu Laitilan eräsija oli Pomarkun kunnan Kynäsjärvellä oleva Laitilan nykyinen kylä. Matkaa varmaankin 80 km.

Olisi mielenkiintoista alkuperäislähteestä nähdä, millaisesta Luopajärven kiistasta oli kyse, liittyikö se erityisesti seurakuntaan vai kirkkoherraan?

Kurikan Noksonmaa sijaitsi melko kaukana Jalasjärven Luopajärveltä, joten siihen liittyvät kommentit pitäisi jättää pienemmällä huomiolle, kun käsitellään Luopajärven omistuksia.

Hypoteesi siis on, että Mathias Laurentiin puoliso oli Hämeenkyrön kirkkoherran Gregorius Stuthin tytär ja Mathias Laurentii voisi sukusiteistä päätellen olla Hämeenkyrön Laitilan nimismiestalon poika. Laitilassa oli Lauri-niminen isäntä. Lisäksi on melko todennäköistä, että Ilmajoen seuraavan kirkkoherran Henrik Strigeliuksen 1. puoliso oli Mathias Laurentiin tytär.

Mathias Laurentiin N-haplotyyppi oli hämäläisillä esiintyvä, mutta niin oli monella muullakin. Näyttäisi, että ainakin yhden Mathias Laurentiin jälkeläisen geenisukulaisen suku olisi peräisin Hämeenkyrön Ikaalisista.

[Benedictus]

Eräs kiinnostava piirre Hämeenkyrön Laitilaan liittyy siinä, että Lars Eriksonin vaimoa ei tunneta. Ajallisesti tämä voisi olla tuolloisen kirkkoherra Laurentii Torstani Geetin tytär.
Tiedetään, että tällä oli vaimo.

Torsth, Jöns Laurentii (K 1566)

Johannes / Jons Larsson / Laurentii
Ilmeisesti kotoisin Hämeenkyröstä. V Hämeenkyrön kirkkoherra Laurentius Torstani (Geet -rälssisukua) ja Anna N.N. ("hustru Anna" mainitaan kirkkoherran äitinä 1559; vanhempien ei tunnustettu olleen laillisessa avioliitossa).
Vesilahden (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5116) kirkkoherra ainakin jo 1554. Jöns Laurentii tehosti kirkkokuria seurakunnassaan.
Kirkkoherra Jöns omisti Maskun Villilän 1559 asti ja muitakin maatiloja. Hän luovutti kuningas Kustaa Vaasalle kaksi omistamaansa maatilaa ja sai kuninkaan kirjeellä 20.9.1557 maksuksi kymmenen puntaa viljaa (ruista ja ohraa) vuodessa kahdeksan vuoden ajan. Juhana-herttua luovutti kirjeillään 25.2.1558 ja 12.1.1559 herra Jönsin elatukseksi niin ikään viljaa ja muita maataloustuotteita (yksityiskohtainen luettelo) ja 1559 kuningas osti kirkkoherralta mainitun Villilän tilan Maskusta.
Jöns Laurentii oli yksi niistä Turun hiippakunnan kirkkoherroista, jotka kuningas Kustaa Vaasa määräsi valvomaan vuorityötä (jota kuningas yritti panna alulle).
K Vesilahti 1566 (jolloin mainitaan vainajana).
P Birgitta (Biritt) N.N., eli leskenä 1567.


Mielenkiintoa kohdistuu myös nimeen Torsth.


Laitilan isäntä Michell Larsson käytti sinettiä, joka on kuin yläosa Laurentius Torstanin Villilä-suvun vaakunasta.


Laitilan isännän Michel Larssonin sisaren mies oli Huittisten kirkkoherra Mathias Canuti Tacku.


Mahtaisiko tuota Luopajärven käräjöinti tietoa olla olemassa jossain arkistossa?

[Jari Latva-Rasku]

Eräs kiinnostava piirre Hämeenkyrön Laitilaan liittyy siinä, että Lars Eriksonin vaimoa ei tunneta. Ajallisesti tämä voisi olla tuolloisen kirkkoherra Laurentii Torstani Geetin tytär.
Tiedetään, että tällä oli vaimo.

Torsth, Jöns Laurentii (K 1566)

Johannes / Jons Larsson / Laurentii
Ilmeisesti kotoisin Hämeenkyröstä. V Hämeenkyrön kirkkoherra Laurentius Torstani (Geet -rälssisukua) ja Anna N.N. ("hustru Anna" mainitaan kirkkoherran äitinä 1559; vanhempien ei tunnustettu olleen laillisessa avioliitossa).
Vesilahden (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5116) kirkkoherra ainakin jo 1554. Jöns Laurentii tehosti kirkkokuria seurakunnassaan.
Kirkkoherra Jöns omisti Maskun Villilän 1559 asti ja muitakin maatiloja. Hän luovutti kuningas Kustaa Vaasalle kaksi omistamaansa maatilaa ja sai kuninkaan kirjeellä 20.9.1557 maksuksi kymmenen puntaa viljaa (ruista ja ohraa) vuodessa kahdeksan vuoden ajan. Juhana-herttua luovutti kirjeillään 25.2.1558 ja 12.1.1559 herra Jönsin elatukseksi niin ikään viljaa ja muita maataloustuotteita (yksityiskohtainen luettelo) ja 1559 kuningas osti kirkkoherralta mainitun Villilän tilan Maskusta.
Jöns Laurentii oli yksi niistä Turun hiippakunnan kirkkoherroista, jotka kuningas Kustaa Vaasa määräsi valvomaan vuorityötä (jota kuningas yritti panna alulle).
K Vesilahti 1566 (jolloin mainitaan vainajana).
P Birgitta (Biritt) N.N., eli leskenä 1567.

Mielenkiintoa kohdistuu myös nimeen Torsth.

Laitilan isäntä Michell Larsson käytti sinettiä, joka on kuin yläosa Laurentius Torstanin Villilä-suvun vaakunasta.

Laitilan isännän Michel Larssonin sisaren mies oli Huittisten kirkkoherra Mathias Canuti Tacku.

Mahtaisiko tuota Luopajärven käräjöinti tietoa olla olemassa jossain arkistossa?

Jöns Laurentii Torsthilla tuskin on mitään tekemistä Laihian Torstilan Torstien kanssa, mutta mainittakoon tämäkin, koska Laihian Torstila ei sijainnut kovin kaukana Isonkyrön pappilasta. Sattuneesta syystä Torstit ovat tuttu suku, jossa ei ole ilmennyt ainakaan minun tietooni tullutta säätyläisyyden häivääkään.

Laihian historia II mainitsee (s.168) Laihian vanhimman tunnetun maakauppiaan Pietari Torstin, joka kävi 6.6.1492 Tukholman raadin puheilla viiden muun Mustasaaren ja Kyrön talonpojan kanssa ilmeisesti valittamassa valtionhoitaja Sven Sturen ja valtaneuvoston maakauppiaiden oikeuksia rajoittaneesta päätöksestä. Tiedetään, että 1500-luvun alkupuolelta lukien silloin vielä ruotsinkielisessä Torstilassa olivat isännät Erik ja Ols Torsti. Voisi olettaa, että Erik ja Ols olisivat veljeksiä. Ols on vanhin tunnettu isälinjainen esi-isäni. Erik ja Ols Torstin jälkeläiset toimivat lautamiehinä ja suvussa harrastettiin kalastuskiistoista päätellen nuottakalastusta ilmeisesti Laihianjoen suulla, jonne Torstilasta oli vesiyhteys. Mitään merkillisempää ei ole ilmennyt.

[AnttiYR]

Olisi mielenkiintoista alkuperäislähteestä nähdä, millaisesta Luopajärven kiistasta oli kyse, liittyikö se erityisesti seurakuntaan vai kirkkoherraan?


Vähän lisää tähän kysymykseen. Lainaus Liakan ILMAJOEN PITÄJÄSTÄ:
(Lyhennettynä)

Vuonna 1557 Luopajärvessä (Loppaträskissä) kalasti 38 talollista.
Vuonna 1560 oli Lopträskin (Luopajärven?) kalastajina 50 talollista.

Nämä tiedot on kai tarkistettavissa verotusluetteloista ja katsottavissa olivatko talonpojat ilmajokisia.
Nämä verotukset tapahtuivat ennen kuin Mathias Laurenti oli Ilmajoella kirkkoherrana.


Terveisin Antti

[Jari Latva-Rasku]

Vähän lisää tähän kysymykseen. Lainaus Liakan ILMAJOEN PITÄJÄSTÄ:
(Lyhennettynä)

Vuonna 1557 Luopajärvessä (Loppaträskissä) kalasti 38 talollista.
Vuonna 1560 oli Lopträskin (Luopajärven?) kalastajina 50 talollista.

Nämä tiedot on kai tarkistettavissa verotusluetteloista ja katsottavissa olivatko talonpojat ilmajokisia.
Nämä verotukset tapahtuivat ennen kuin Mathias Laurenti oli Ilmajoella kirkkoherrana.


Terveisin Antti

Tähän ei paljon muuta voi sanoa kuin, että Luopajärvessä on ollut paljon kalaa ja se on kuivatettu, jotta kaikki viimeisetkin saataisiin talteen. Jos (Hämeen)Kyröläisillä tai hämäläisillä on ollut järvessä omistuksia, niitä suojelemaan, ahneilta eteläpohjalaisilta sukulailtaan, on tarvittu melkoinen joukko sotavoimaa.

[Benedictus]

Epäilen, ettei ole tarvittu sotavoimia vaan siihen ovat riittäneet muutama kappale nuoria, norjia, sinisilmäisiä ämmiä, jotka ovat panneet Ilmajokiset äijät polvilleen.

Eli suomeksi, arvelen, että Hämeenkyrön ja Ikaalisten taloilla on ollut perinteiset yhteydet Ilmajoelle, joita yhteyksiä on vahvistettu säännöllisillä naimakaupoilla puolin ja toisin.

Epäilen, että monenkin suvun tuntematon äiti löytyisi syntyjään Hämeenmettän eteläpuolelta.

Hämeenkyrön historiassa on kiinnostava maininta kyyditysvelvollisuudesta s. 506.
Siinä mainitaan, että Hämeenkyröläisten oli kuljetettava Pohjanmaalta tulevat, joko Karkun (Suoniemen) Pakkalaan (Johan Pacchaleniuksen koti), tai Pirkkalan Tammerkoskelle ja etelästä tulevat Ilmajoen Peltoniemeen.
Viimeksi mainittua matkaa pidettiin raskaana ja hankalana ja sen pituutta valitetttiin. s. 507 .
Pohjanmaalle lähimpään nimismiestaloon oli matkaa talvitietä 25 ja kesätietä pitkin 30 peninkulmaa.

Peninkulma (lyhenne pnk[1] (http://fi.wikipedia.org/wiki/Peninkulma#cite_note-kotus-1), ruots. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_kieli) mil) on pituusyksikkö, jolla nykyisin tarkoitetaan 10 kilometrin matkaa. Vanhan mittaustavan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhat_suomalaiset_mittayksik%C3%B6t) mukaan se oli 10 virstaa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Virsta) eli 10,688 kilometriä. Tämän pituiseksi se vahvistettiin Ruotsissa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsi) ja siihen kuuluneessa Suomessa vuonna 1655 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1655). Aikaisemmin peninkulma oli Suomessa ollut noin 6 km

Matka oliis siis ollut vanhan peninkulman mukaan 6 kmX 25= 150 km tai 6 kmX30 =180 km.

Elikä Luopajärvelle tuli Hämeenkyröstä reilusti toistasataa kilometriä.

Laitilan nimismiestalolla oli avioliitto Pakkalaan ainakin yhdessä polvessa, miten mahtaisi olla noihin Peltoniemen ja Tammerkosken nimismiestaloihin?

Michelsson Laitilan vaimo Kaarina tai poikansa Henrik Jönssonin nimeltä tuntematon vaimo voisi olla Peltoniemestä. Tai myös joku Peltoniemen emäntä Laitilasta.

Nuijasodan ajoilta on kiinnostavaa huomata, että Nuijamiehet eivät koskeneet Laitilan taloon millään tavalla, eikä liioin Klaus Flemming.

Mikä suojeli Laitiloita tuolloin kostonhimoisilta nuijamiehiltä ja ahneilta huoveilta?

[Matti Lund]

Vähän lisää tähän kysymykseen. Lainaus Liakan ILMAJOEN PITÄJÄSTÄ:
(Lyhennettynä)

Vuonna 1557 Luopajärvessä (Loppaträskissä) kalasti 38 talollista.
Vuonna 1560 oli Lopträskin (Luopajärven?) kalastajina 50 talollista.

Nämä tiedot on kai tarkistettavissa verotusluetteloista ja katsottavissa olivatko talonpojat ilmajokisia.
Nämä verotukset tapahtuivat ennen kuin Mathias Laurenti oli Ilmajoella kirkkoherrana.


Terveisin Antti

Ei käsiini saamieni vanhimpien nautinta-asiakirjojen mukaan enää tässä vaiheessa hämäläisillä ollut nautintoja Ilmajoen alueella.

Kauhajoen puolella Rauha(n)luoma muodosti muinaisen hämäläisten nautintojen pohjoisrajan, joka väistyi 1500 -luvulla pohjalaisen asutuksen laajetessa Kauhajoelle ja Rauhahyyppään, Karvianjoelle asti. Hämeenkyröläiset (siis ikaalislaiset) ja kauhajokiset uudisasukkaat riitelivät siinä vaiheessa keskenään jo Karvianjärvenkin nautinnasta.

Jalasjärven puolella hämäläisten nautintaraja työntyi muinoin muutamia kilometrejä pohjoisemmas nykyisen Jalasjärven keskustaajaman kieppeille asti, josta se sitten väistyi etelämmäs pohjalaisasutuksen levitessä sen rajan eteläpuolelle. Tästä rajasta 1500 -luvun alkuvuosiin asti on todisteena Lammin talon nautintaa koskeva asiakirja, jossa talon asujakin tiesi hämäläisten muinoin nauttineen metsiä ja lammikoita Rahkalammelle ja Mustalammelle saakka ja ajassa siihen saakka, kunnes heidän esi-isänsä asutti Lammin talon (asiakirjasta se, mitä siitä on luettavissa, on myös esitetty Markku Pihlajaniemen artikkelissa EP Juurissa 2007/2 koskien Lammin talon varhaisvaiheita - siinä nimetään hämäläisiltä lunastetuiksi takamaiksi mm. Rummukkajärvi ja Madesjärvi ympäristöineen. Asiakirjassa mainitun Tarpistenlahden pohjoispuolella hämäläisnautintoja ei liene ollut, kun Lammin asuttaja sinne muinoin asettui. Lauri Siponpoika, varhaisin tunnettu Lammin isäntä näkyy veroluetteloissa 1549 alkaen.).

Asiakirjat viittaavat oman muistini mukaan siihen, ettei hämäläisten nautinta ulottunut enää noin vuonna 1500 aivan Luopajärvelle saakka, vaan se oli ei-hämäläisten kyröläisen nautintaa, eli vanhemman Ilmajoen asutuksen heiniä ja asutettiin myös sieltä käsin.

Rovasti Peldan sitten ajoi 1600 -luvun käräjillä puolet Luopajärvestä pappilan nautintaan. Näitä asiakirjoja kyllä löytyy ja niihin viitataan vielä silloinkin, kun Salomon Hannelius haki käräjiltä uudistetun vahvistuksen tälle Peldanin aikoinaan hankkimalle nautinnalle (taisinkin jo aikaisemmin viitata yhteen niistä tässä ketjussa, joten en pane lähdettä nyt tähän viestiin).

Ne puolenkymmentä taloa, jotka jäivät Peldanin jyräyksen jälkeen vielä nauttimaan Luopajärveä, siis herra Eskilin Lahti niiden joukossa, on erikseen lueteltu asiakirjoissa.

Mihinkään perimätietoon tässä ei tarvitse vedota, vaan kaikki relevantti tieto on kaivettavissa käräjiltä ilmi ja olen omalta osaltani kaivanut ne käräjiltä ulos.

terv Matti Lund

[Benedictus]

Kiitos Matti Lundille valaisevasta tiedosta, hyvin mielenkiintoista.

Peldanus, Jacobus Pauli (1597–1652)

Jakob Påhlsson
S Ilmajoki 1597. V Ilmajoen Peltoniemen talollinen, nimismies Paavali Matinpoika (Påhl Mattsson) ja N.N.
Ilmajoen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5016) kappalainen 1622, kirkkoherra appensa jälkeen 1632.
Omisti Ilmajoella ainakin kolme maatilaa: Röyskölän kylässä Ojanperän (n:o 3), jolla asui perheineen 1636–1652, ja Luhtaselan (n:o 4) sekä Peuralan kylässä appensa jälkeen Peuralan (n:o 1) vuodesta 1644.
K Ilmajoki 16.5.1652. Peldanuksesta julkaistiin Turussa muistokirjoitus 1656 (tekijä tuntematon).
P Märtha Henriksdotter Strigelia, PV Ilmajoen edellinen kirkkoherra Henricus Jacobi Strigelius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2396) ja N.N. Boije.

Onko kyse tästä rovasti Peldanista?
Tarkoittiko Latva-Rasku, että tuon Strigeliuksen vaimo eli lasten äiti olisi ollut Khr Mathias Laurentiin tytär?
Tiedetäänkö kuka oli tuon Påhl Mattsson Peltoniemen vaimo?

On todella merkittävää ajatella, että Karviassa 1930 vuonna Jonas Lahti (75v.) muistelee tuollaista tietoa, joka liittyy 1600-luvun puolivälin tapahtumiin Ilmajoella sadan kilometrin päässä noin 300 vuotta aiemmin.
Mistähän ihmeestä tuo tieto oli hänelle periytynyt?

Artikkelin kirjoittaja L.J. Kaukamaa kertoo, että asutukseen liittyvät muistitiedot tulevat järjestään miespuolisilta kertojilta, naisilta ei niitä löydy.

Olisiko tuo Jonas Lahti ollut mieslinjaisesti eräs kyröläisten jälkeläinen?

[Jari Latva-Rasku]

Kiitos Matti Lundille valaisevasta tiedosta, hyvin mielenkiintoista.

Peldanus, Jacobus Pauli (1597–1652)

Jakob Påhlsson
S Ilmajoki 1597. V Ilmajoen Peltoniemen talollinen, nimismies Paavali Matinpoika (Påhl Mattsson) ja N.N.
Ilmajoen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5016) kappalainen 1622, kirkkoherra appensa jälkeen 1632.
Omisti Ilmajoella ainakin kolme maatilaa: Röyskölän kylässä Ojanperän (n:o 3), jolla asui perheineen 1636–1652, ja Luhtaselan (n:o 4) sekä Peuralan kylässä appensa jälkeen Peuralan (n:o 1) vuodesta 1644.
K Ilmajoki 16.5.1652. Peldanuksesta julkaistiin Turussa muistokirjoitus 1656 (tekijä tuntematon).
P Märtha Henriksdotter Strigelia, PV Ilmajoen edellinen kirkkoherra Henricus Jacobi Strigelius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2396) ja N.N. Boije.

Onko kyse tästä rovasti Peldanista?
Tarkoittiko Latva-Rasku, että tuon Strigeliuksen vaimo eli lasten äiti olisi ollut Khr Mathias Laurentiin tytär?
Tiedetäänkö kuka oli tuon Påhl Mattsson Peltoniemen vaimo?

On todella merkittävää ajatella, että Karviassa 1930 vuonna Jonas Lahti (75v.) muistelee tuollaista tietoa, joka liittyy 1600-luvun puolivälin tapahtumiin Ilmajoella sadan kilometrin päässä noin 300 vuotta aiemmin.
Mistähän ihmeestä tuo tieto oli hänelle periytynyt?

Artikkelin kirjoittaja L.J. Kaukamaa kertoo, että asutukseen liittyvät muistitiedot tulevat järjestään miespuolisilta kertojilta, naisilta ei niitä löydy.

Olisiko tuo Jonas Lahti ollut mieslinjaisesti eräs kyröläisten jälkeläinen?

Olen samaa mieltä Matti Lundin yhteenvedosta. Se toi valaistuksen. Taustojen ja kokonaisuuden ymmärtäminen on oleellista, sekä useimmiten paljon sukutietämystä mielenkiintoisempaa.

Henrik Strigeliuksen aatelissukuisen puolison alkuperää on selvitetty ja siitä on keskusteltu. Paljon vähäisemmälle huomiolle on jäänyt tässäkin ketjussa ollut linkki Vähänkyrön "tärkeiden asioiden kirjaan", jossa on mainittu perimätietona, että Henrik Strigeliuksen 1. puoliso oli edeltäjän tytär ja toinen peräisin hämäläisestä aatelissuvusta. Lienee olemassa lisätodisteita, kumpi oli Märta Strigeliuksen äiti. Tällaisen tilanteen vallitessa ei voida väittää, että äiti olisi se aatelissukuinen.

Henrik Strigeliuksella voi olla muukin linkki edeltäjäänsä ja se näyttää olevan kappalaisen pesti "naapuripitäjässä" Hämeenkyrössä, mikä vahvistaa oletusta, että Mathias Laurentiin puoliso oli Gregorius Stuthin tytär.

Oma käsitykseni on, että varhaisten Peldan/Peltoniemien puolisoista ei ole muuta tiedossa kuin etunimiä. He voivat olla Hämeestä tai aivan yhtä hyvin esimerkiksi Kurikan mahtitaloista, jotka olivat aviosuhteissa esimerkiksi Ilkan suvun kanssa.

Ilmajoen talolliset olivat useimmiten I1-haplotyyppiä. Ilmiselviä tapauksia lukuunottamatta he eivät olleet lähisukulaisia, mutta selväti eivät kaukaisiakaan sukulaisia. Ilmajoelle on täytynyt tulla rajoitetulta alueelta isäntiä tai sitten isäntäsuvut ovat jakaantununeet Ilmajoella samoista suvuista. Mielestäni tämä om mielenkiintoinen Ilmajoen asuttamiseen liittyvä piirre.

Ilmajoen asutuksen on arveltu olleen samankaltaisista talonnimistä päätellen peräisin Hämeenkyrön takaiselta Hauhon ja Pälkäneen seudulta. Myös siellä oli germaaniperäistä I1-haplotyyppiä. Jo 1500-luvun alussa Ilmajoen talot olivat jakautuneet ainakin veljesten kesken, mutta kantatalot olivat jo suurinpiirtein nykyisillä paikoillaan, joten asuttaminen on ollut samanaikaista ja määrätietoista tai peräisin varhaisemmilta ajoilta kuin on oletettu.

Ilmajoen Kokkolankylällä eli Koskenkorvalla on ollut tiheätä asutusta jo kivikaudella esimerkiksi nykyisen pesäpallokentän paikkeilla, ja siitä samalla harjulla länteen päin. Siitä osoituksena mainittakoon monessa mukana olleen laihialaisen Uuno Tarkkasen löytö Koskenkorvan jo aikoja sitten urheilutalon ja -kentän tieltä puretun komean nuoriseuratalon rännin alta, johon Uuno teki tarpeitaan ohjelmallisen iltaman yhteydessä. Rännikaivon kivien seassa kiilteli hirvipäinen kivikirves. Suomen kansallismuseoon tuotiin Koskenkorvalta niin paljon kiviä, että ystävällisiä harrastelija-argeologeja pyydettiin lopettamaan varastotilojen täyttäminen. Asutusten suunnat ja suuntien vaihtumiset Hämeen ja Eteläpohjanmaan välillä voivat olla monipuolisempia kuin kuvitellaan. Siihen geenitutkimus tuo avun, kunhan selvitetään perimän mutaatioiden ajoitukset tarkemmin hämäläisten ja eteläpohjalaisten ilmajokelaisten välillä. Laihialaiset olivat ilmeisesti jo suuremmassa määrin germaanisia rantaruotsalaisia, vaikka väitetään, että Laihia olisi asutettu Satakunnasta, mikä voi olla sama asia.

[Benedictus]

Lainaus:
FamilyTreeDNA-tietokannasta löytyy jonkun näytteenantajan Henrik Jöraninpoika Nummi-niminen esi-isä. Heikki Yrjänänpojan jälkeläisen markkerit eroavat Mathias Laurentiin jälkeläisen markkereista kuuden markkerin osalta 67 markkerin tarkastelussa, eli yhteinen esi-isä voisi olla peräisin 1400-luvulta. Tämä Heikki Yrjänänpoika on tyypillinen hämäläisen N1C1-haplotyypin edustaja, koska myös hänen DYS442 markkeriarvonsa on 14.

Heikki Yrjänänpojan ikaalislaisesta geenisukulaisesta päättelin, että tämä Henrik Jöraninpoika voisi olla Ikaalisisten Nummesta. Vasten parempaa tietoa, hän voisi liittyä Ikaaisten Karhoisten Nummen talon isäntään 1743-77 eli 17.1.1703 syntyeeseen vävyisäntään Yrjänä Heikinpoikaan. Tämä Heikki-nimisen rengin poika oli syntynyt Kiialankylältä. Sillä on tuskin mitään tekemistä tämän jonkinasteisen Mathias Laurentiin geenisukulaisen kanssa, että Kiialan Kinnaria isännöi vuosina 1696-98 Hämeenkyrön tuleva kirkkoherra Johan Johansson Favorinus, jonka suku oli Tyrvännöstä. Ennenkuin tekee suurempia ponnistuksia, pitäisi tietää, kuka tämä Heikki Yrjänänpoika oikeasti oli ja oliko hän edes silloisen Hämeenkyrön Ikaalisista.

Heikki Yrjänänpojan markkeriero Loimaalla vuonna 1870 syntyneeseen Johan Orreen on 5 markkerin kohdalla, eli yhteinen esi-isä voisi löytyä 1500-luvulta. Jos vertaillaan Mathias Laurentiuksen, Heikki Yrjänänpojan ja Johan Orren jälkeläisten haplotyyppiä ja merkitään eroavat markkerit samaksi kuin mahdollisesti kahdella muulla ryhmään kuuluvalla, kahden muun ero Mathias Laurentiukseen löytyy enää 3 markkerin kohdalla, jotka kaikki kolme osat samat Heikki Yrjänänpojalla ja Johan Orrella.

Ikaalisten Kiialan Kinnarilla näky landbondena Henrik Grelsson jonka isä Grels Mattson näkyy siellä 1659 alkaen.
Yhteyttä edellisiin isäntiin ei vaikuttaisi olevan.

Kuka tuo Grels Matsson oli ei ole selvillä.
Eräänä heittona voisi pohtia, oliko kihlakunnakirjuri Mats Sigfridssonin tuntematon poika.
Mats Sigfridsson taas oli Laitilan vävy, joka voisi olla suvun sisältä naitu.

Laitilan kahdella tyttärellä oli Sigfridssonin puolisoina eli voisivat olla veljekset.

[Jari Latva-Rasku]

Lainaus:
FamilyTreeDNA-tietokannasta löytyy jonkun näytteenantajan Henrik Jöraninpoika Nummi-niminen esi-isä. Heikki Yrjänänpojan jälkeläisen markkerit eroavat Mathias Laurentiin jälkeläisen markkereista kuuden markkerin osalta 67 markkerin tarkastelussa, eli yhteinen esi-isä voisi olla peräisin 1400-luvulta. Tämä Heikki Yrjänänpoika on tyypillinen hämäläisen N1C1-haplotyypin edustaja, koska myös hänen DYS442 markkeriarvonsa on 14.

Heikki Yrjänänpojan ikaalislaisesta geenisukulaisesta päättelin, että tämä Henrik Jöraninpoika voisi olla Ikaalisisten Nummesta. Vasten parempaa tietoa, hän voisi liittyä Ikaaisten Karhoisten Nummen talon isäntään 1743-77 eli 17.1.1703 syntyeeseen vävyisäntään Yrjänä Heikinpoikaan. Tämä Heikki-nimisen rengin poika oli syntynyt Kiialankylältä. Sillä on tuskin mitään tekemistä tämän jonkinasteisen Mathias Laurentiin geenisukulaisen kanssa, että Kiialan Kinnaria isännöi vuosina 1696-98 Hämeenkyrön tuleva kirkkoherra Johan Johansson Favorinus, jonka suku oli Tyrvännöstä. Ennenkuin tekee suurempia ponnistuksia, pitäisi tietää, kuka tämä Heikki Yrjänänpoika oikeasti oli ja oliko hän edes silloisen Hämeenkyrön Ikaalisista.

Heikki Yrjänänpojan markkeriero Loimaalla vuonna 1870 syntyneeseen Johan Orreen on 5 markkerin kohdalla, eli yhteinen esi-isä voisi löytyä 1500-luvulta. Jos vertaillaan Mathias Laurentiuksen, Heikki Yrjänänpojan ja Johan Orren jälkeläisten haplotyyppiä ja merkitään eroavat markkerit samaksi kuin mahdollisesti kahdella muulla ryhmään kuuluvalla, kahden muun ero Mathias Laurentiukseen löytyy enää 3 markkerin kohdalla, jotka kaikki kolme osat samat Heikki Yrjänänpojalla ja Johan Orrella.

Ikaalisten Kiialan Kinnarilla näky landbondena Henrik Grelsson jonka isä Grels Mattson näkyy siellä 1659 alkaen.
Yhteyttä edellisiin isäntiin ei vaikuttaisi olevan.

Kuka tuo Grels Matsson oli ei ole selvillä.
Eräänä heittona voisi pohtia, oliko kihlakunnakirjuri Mats Sigfridssonin tuntematon poika.
Mats Sigfridsson taas oli Laitilan vävy, joka voisi olla suvun sisältä naitu.

Laitilan kahdella tyttärellä oli Sigfridssonin puolisoina eli voisivat olla veljekset.

Olen melko vakuuttunut, että havaintoni Mathias Laurentiuksen, Heikki Yrjänänpojan ja Johan Orren jälkeläisten haplotyyppin yhteensopivuudesta voisi avata mahdollisuuden Mathias Laurentiin alkuperän selvittämiseksi. Arvelu liittymisestä Hämeenkyrön Laitilan sukuun olisi luonnollista, mutta hankalasti selvitettävää. Moni yhteys olisi varmistettava.

Loimaalainen Orre voi olla, mikä hyvänsä, niin säätyläissukuinen kuin nimellä koreileva renkisuku.

Toin aikaisemmin tässä ketjussa esille, että Orre/Orraeus-nimi esiintyi Laitilan Kaukolasta peräisin olleella Ala-Satakunnan voudista Joen Erikssonista peräisin olleella suvulla. Hänen poikansa oli esimerkiksi Orimattilan kirkkoherra Axel Orraeus.

Loimaalaisen Orren yhteys Joen Erikssoniin voisi kumoutua ensi metreillä. Jos ei, voisi olla mahdollista lisätyöstämisen jälkeen hiljentyä jopa ratkaisun äärelle. Voutisuvut vävyityivät ja puolisoituivat keskenään. Matka Hämeenkyröstä Karkun, Tyrvään ja Huittisten rintamaiden kautta Laitilaan, oli 15 km lyhyempi kuin Hämeenkyröstä synkän metsätaipaleen läpi Ilmajoelle.

[Jari Latva-Rasku]

Olen melko vakuuttunut, että havaintoni Mathias Laurentiuksen, Heikki Yrjänänpojan ja Johan Orren jälkeläisten haplotyyppin yhteensopivuudesta voisi avata mahdollisuuden Mathias Laurentiin alkuperän selvittämiseksi. Arvelu liittymisestä Hämeenkyrön Laitilan sukuun olisi luonnollista, mutta hankalasti selvitettävää. Moni yhteys olisi varmistettava.

Loimaalainen Orre voi olla, mikä hyvänsä, niin säätyläissukuinen kuin nimellä koreileva renkisuku.

Toin aikaisemmin tässä ketjussa esille, että Orre/Orraeus-nimi esiintyi Laitilan Kaukolasta peräisin olleella Ala-Satakunnan voudista Joen Erikssonista peräisin olleella suvulla. Hänen poikansa oli esimerkiksi Orimattilan kirkkoherra Axel Orraeus.

Loimaalaisen Orren yhteys Joen Erikssoniin voisi kumoutua ensi metreillä. Jos ei, voisi olla mahdollista lisätyöstämisen jälkeen hiljentyä jopa ratkaisun äärelle. Voutisuvut vävyityivät ja puolisoituivat keskenään. Matka Hämeenkyröstä Karkun, Tyrvään ja Huittisten rintamaiden kautta Laitilaan, oli 15 km lyhyempi kuin Hämeenkyröstä synkän metsätaipaleen läpi Ilmajoelle.

Selasin Loimaan syntyneet vuonna 1870 löytääkseni Johan Orren. Sieltä ei ainakaan minun silmiini Orre-nimisiä tullut vastaan. Juha ja Johannes tai Juha ja jotain, aviollisena tai ilman, oli varsin tavallinen nimi.

Hiskin avulla Loimaan kastetuista löytyi seuraava Orre.

5.1.1801 5.1.1801 Ongij. Laviamäki Drg. Daniel Orre Brita Mattsdr. Henric

Kuolleista löytyi samainen Orre, jolla lämmittäminen talvipakkasella oli jäänyt vähemmälle huomiolle.

4.2.1823 9.2.1823 Ladjomäki T.drg.g. Daniel Orre frossa 46

Orre oli niin tavallinen nimi, että niitä oli 1800-luvun Suomi pullollaan.

[Benedictus]

Johan orrea ei Loimaalta löydy, mutta alueelta löytyy Ordell ja Orden nimisiä, monesti räätäleitä ja suutareita, lisäksi löytyy klockare Johan Orden.

Luulisin, että tuo Orden nimi tulee Pöytyän Ordenojan nimestä, joka on vanha rälssitila. Johan Spåran fr.

Siellä näkyy nimiä, joista jokin voisi olla vaikka Ikaalisten Kiialan Grels Mattsonin sukua.


Pöytyä 1540-1559 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1404)

Pöytyä 1560-1579 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1405)

Pöytyä 1580-1599 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1407)

Pöytyä 1600-1619 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1408)

Pöytyä 1620-1639 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1409)

Pöytyä 1634-1653 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1410)

Pöytyä 1654-1673 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1411)

Pöytyä 1674-1693 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1417)

Pöytyä 1694-1713 (http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=1418)

Selvitystä Ordenojasta.

http://juhansuku.blogspot.fi/2011_10_01_archive.html

[Jari Latva-Rasku]

Huomasin aivan muuta selvittäessäni, että Matthias Laurentiilla oli Vöyrillä geenisukulainen, joka voisi äärimmillään jopa olla kirkkoherran jälkeläinen tai yhteisen esi-isän jälkeläinen.

Jonkun näytteenantajan esi-isän Sigfrid Bertilsson Storkarhun Vöyrin Rekipellosta? (Rejpelt) haplotyyppi eroaa Matthias Laurentiin jälkeläisen 37 markkerin haplotyypista 4 markkerin kohdalla 6 askeleen verran. Useamman askeleen mutatoitunut kaksoismarkkeri on helposti muuntuva.

Sigfrid Bertilsson Storkarhu oli syntynyt vuonna 1659 ja hänen isänsä on väitetty olleen Bertil Eriksson. Sigfrid Bertilssonin isoisä Erik olisi siis syntynyt viimeistään noin vuoden 1619 paikkeilla, todennäköisesti aikaisemmin.

En lähtenyt asiaa tonkimaan, mutta muistaakseni Ilmajoen Peuralan- ja Lahdenkylän asukkailla oli yhteyksiä ruotsinkieliselle rannikkoseudulle.

[Benedictus]

Mihin mahtoi tuo Lahdella mainittu Erik Matsson kadota, Bertill Erikskson ,taitaisiko sopia hänen pojakseen?

Kirjaan tähän muutamia Matti Laurinpojan jälkeläisten tietoja ja ristiriitaisuuksia niissä. Eli kaikki tietoina esitetyt eivät voi olla totta, ongelma on vain siinä, miten erottaa tosiasiat virheistä.
Näistä Erkki ja Antti Matinpojista en osaa sanoa, olivatko lampuoteja vai eivät.
Mutta isäntäluettelossa Matti Matinpoika on siis merkitty isännäksi vuodesta 1608 lähtien. Se, että Matti Matinpoika on päätelty Matti Laurinpojan pojaksi perustuu kaiketi käräjäpöytäkirjoihin, mutta mistä hänet voisi päätellä Sofian pojaksi? Sitä on pidettävänä oletuksena kunnes löytyy jokin peruste.
Vuonna 1608 Matti Matinpoika on kymmenysluettelossa Lahden veronmaksajana
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656463, mutta maakirjassa 1608 (4859:22) isännän paikalla on mielestäni Antti, täällä
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid?=2656078.
Maantarkastuskirjassa 1608 (4861d:59) Lahden isännän paikalla on leski Sofia, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2657118.
Tällä perusteella ei Anttia voi ilman muuta tuomita lampuodiksi, saattoi olla poikakin. Ehkä kuoli pois tai muutti jonnekin muualle. Mitä tulee Erkkiin, niin yhtä hyvin nimen yleisyydestä johtuen ei voi olla varma, että kyseessä on sama Erkki, joka ilmestyy toiseen taloon 1594, kun katoaa Lahdesta vuoden 1593 jälkeen. Sillä, olivatko Erkki ja Antti Matti Laurinpojan poikia, ei juurikaan ole merkitystä Matin iän arvioinnissa, koska hän tuskin ihan 25-vuotiaana on Ilmajoen kirkkoherraksi tullut. Vuonna 1540 syntyneenäkin hän olisi 1571 ollut vasta 31-vuotias, todennäköisesti oli syntynyt aikaisemmin kuin 1540.

[Jari Latva-Rasku]

Mihin mahtoi tuo Lahdella mainittu Erik Matsson kadota, Bertill Erikskson ,taitaisiko sopia hänen pojakseen?

Kirjaan tähän muutamia Matti Laurinpojan jälkeläisten tietoja ja ristiriitaisuuksia niissä. Eli kaikki tietoina esitetyt eivät voi olla totta, ongelma on vain siinä, miten erottaa tosiasiat virheistä.
Näistä Erkki ja Antti Matinpojista en osaa sanoa, olivatko lampuoteja vai eivät.
Mutta isäntäluettelossa Matti Matinpoika on siis merkitty isännäksi vuodesta 1608 lähtien. Se, että Matti Matinpoika on päätelty Matti Laurinpojan pojaksi perustuu kaiketi käräjäpöytäkirjoihin, mutta mistä hänet voisi päätellä Sofian pojaksi? Sitä on pidettävänä oletuksena kunnes löytyy jokin peruste.
Vuonna 1608 Matti Matinpoika on kymmenysluettelossa Lahden veronmaksajana
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656463, mutta maakirjassa 1608 (4859:22) isännän paikalla on mielestäni Antti, täällä
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid?=2656078.
Maantarkastuskirjassa 1608 (4861d:59) Lahden isännän paikalla on leski Sofia, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2657118.
Tällä perusteella ei Anttia voi ilman muuta tuomita lampuodiksi, saattoi olla poikakin. Ehkä kuoli pois tai muutti jonnekin muualle. Mitä tulee Erkkiin, niin yhtä hyvin nimen yleisyydestä johtuen ei voi olla varma, että kyseessä on sama Erkki, joka ilmestyy toiseen taloon 1594, kun katoaa Lahdesta vuoden 1593 jälkeen. Sillä, olivatko Erkki ja Antti Matti Laurinpojan poikia, ei juurikaan ole merkitystä Matin iän arvioinnissa, koska hän tuskin ihan 25-vuotiaana on Ilmajoen kirkkoherraksi tullut. Vuonna 1540 syntyneenäkin hän olisi 1571 ollut vasta 31-vuotias, todennäköisesti oli syntynyt aikaisemmin kuin 1540.

Pirullinen piirre vertailtaessa Sigfrid Bertilsson Storkarhun jälkeläisen isälinjaisia markkereita Matthias Laurentiin jälkeläisen markkereihin on, että Sigfrid Bertilssonin markkerinäyte on vain 37 markkerin laajuinen. Matthias Laurentiin jälkeläisen näyte käsittää 67 markkeria.

Tein oheen matriisivertailun Matthias Laurentiin geenisukulaisista ja vertailun vuoksi myös lapualaisesta Jaakko Jaakonpoika Kaarasta. Laskin markkerierot päässäni, joten niissä voi olla pieniä laskuvirheitä.

Kuten taulukosta ilmenee, Seinäjoen Katilan suvun voi väittää olevan Matthias Laurentiin jälkeläisiä.

Sigfrid Bertilsson Storkarhu näyttäisi olevan sukua kaikille tarkastelun henkilöille, mutta pitää muistaa tarkastelun rajoittuneisuus hänen osaltaan.

Johan Orre on mielenkiintoinen, sillä näyttää, että hän olisi sukua kaikille tarkastelun henkilöille, myös Jaakko Jaakonpoika Kaaralle.

Koska Heikki Yrjänänpoika Nummen jälkeläisen markkeriero on pienin niin suhteessa Matthias Laurentiin kuin Seinäjoen Katiloiden jälkeläisiin, voidaan olettaa, että läheisin sukulainen Matthias Laurentiin jälkipolville olisi nimenomaan Heikki Yrjänänpoika Nummi. Yhteinen esi-isä voi kuitenkin löytyä vasta 600-700 vuoden, sattumamutaatioiden kaupalla, 400-500 vuoden takaa. Aikajänne on melkein yhtä vaikeasti hahmotettavan suuri kuin yhteyteni omiin geenisukulaisiini Saudi-Arabiassa, mikä ilmeisesti sai alkunsa ristiretkillä olleiden normannisukulaisten avulla.

[veikko jaskari]

Epävarmaa tietoa minullakin, mutta jos tarkennusta niin kuulen mielelläni. Olisi vaimon isän isälinja.

Matti Laurinpoika Stuut Stuteus, s.1550 Lounais-Suomi, k.1597 Ilmajoki huovien pahoinpitelemänä, Ilmajoen kirkkoherra 1571-1597, maakauppias,

i Lauri Mathiaanpoika Stuut/Mulle s.n.1520 porras-Nyby
ii Mathias Johannes Johanneksenpoika Mulle, s.n.1500, kirkkoherra Tammela 1557-75
iii Johannes Olfinpoika Mulle, s.n.1460, kappalainen Köyliö 1512
iiii Olaf Mulle, s. 1420, k. 1508 Perniö, kirkkoherra Köyliö,Perniö -1508

Vastaus: Stuut Stuteus sukutiedusteluun :http://www.netikka.net/pallo/uskotuomas.htm#Taulu%2045

[veikko jaskari]

Epävarmaa tietoa minullakin, mutta jos tarkennusta niin kuulen mielelläni. Olisi vaimon isän isälinja.

Matti Laurinpoika Stuut Stuteus, s.1550 Lounais-Suomi, k.1597 Ilmajoki huovien pahoinpitelemänä, Ilmajoen kirkkoherra 1571-1597, maakauppias,

i Lauri Mathiaanpoika Stuut/Mulle s.n.1520 porras-Nyby
ii Mathias Johannes Johanneksenpoika Mulle, s.n.1500, kirkkoherra Tammela 1557-75
iii Johannes Olfinpoika Mulle, s.n.1460, kappalainen Köyliö 1512
iiii Olaf Mulle, s. 1420, k. 1508 Perniö, kirkkoherra Köyliö,Perniö -1508 .
-- lisäys:: http://www.geni.com/people/Matthias-Stutaeus/6000000003806385297

[KariKK]

Tein oheen matriisivertailun Matthias Laurentiin geenisukulaisista ja vertailun vuoksi myös lapualaisesta Jaakko Jaakonpoika Kaarasta. Laskin markkerierot päässäni, joten niissä voi olla pieniä laskuvirheitä.

Kuten taulukosta ilmenee, Seinäjoen Katilan suvun voi väittää olevan Matthias Laurentiin jälkeläisiä.



Tämä Katilan yhteys Mathias Laurentiin lienee osoitettavissa melko helposti dokumenttienkin perusteella.
Nimittäin Ilmajoen kastetuista löytyy 18.11.1681 kastettu Antti Matinpoika, jonka isänä on Matti Joakiminpoika.
Ja sitten Kokkolan Västilän isäntänä on vielä 1675 Joakim Eskelinpoika, löytyy SAY:sta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=65998 .
Antti Matinpojasta löytyy tietoja Ilmajoen rippikirjoista Katilassa vuoden 1732 jälkeen. Yhteys jo näillä perusteilla näyttää selvältä, en tiedä onko joku selvittänyt asian perusteellisemmin.

- KariKK

[KariKK]

Vastaus: Stuut Stuteus sukutiedusteluun :http://www.netikka.net/pallo/uskotuomas.htm#Taulu%2045

Tässä on kyllä se ongelma, että Mathias Laurentin on täytynyt syntyä selvästi ennen vuotta 1550, sillä hänestä tuli Ilmajoen kirkkoherra vuonna 1571 eikä ole mitenkään ajateltavissa, että hän olisi silloin ollut vasta 21-vuotias.
Todennäköisemmin Mathias Laurenti on syntynyt 1530-luvulla, joten isäksi ei oikein sovi kukaan vuonna 1520 syntynyt pappi.

-KariKK

[KariKK]

Vastaus: Stuut Stuteus sukutiedusteluun :http://www.netikka.net/pallo/uskotuomas.htm#Taulu%2045

Toinen käsittämätön seikka tässä Mathias Laurentin esi-isäin neljän sukupolven luettelossa on se, että n. 1420 syntyneen Olafin ja hänen poikansa ja pojanpoikansa kerrotaan olleen kirkkoherroja ja kappalaisia. Mitenkähän se on mahdollista, kun he ovat eläneet katolisena aikana ennen uskonpuhdistusta, jolloin papit eivät voineet avioitua.
Kun tällaista polveutumisketjua tarjotaan, pitäisi esittää ne uskottavat lähteet, joista esitetty isälinjan pätkä on peräisin.
Kun lähteitä ei ole, johtopäätös on se, että koko polveutumisketju on sepitettä.

- KariKK

[Jari Latva-Rasku]

Tämä Katilan yhteys Mathias Laurentiin lienee osoitettavissa melko helposti dokumenttienkin perusteella.
Nimittäin Ilmajoen kastetuista löytyy 18.11.1681 kastettu Antti Matinpoika, jonka isänä on Matti Joakiminpoika.
Ja sitten Kokkolan Västilän isäntänä on vielä 1675 Joakim Eskelinpoika, löytyy SAY:sta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=65998 .
Antti Matinpojasta löytyy tietoja Ilmajoen rippikirjoista Katilassa vuoden 1732 jälkeen. Yhteys jo näillä perusteilla näyttää selvältä, en tiedä onko joku selvittänyt asian perusteellisemmin.

- KariKK

Sotilaan poika Antti Matinpoika meni Jouppilankylän Rannon talosta Ilmajoen pappilan rengiksi, mikä näkyy ripillä käyntien merkinnöistä, vaikka pappilassa taisi olla kaksi saman nimistä sekoittamassa selvittämistä. Esi-isäni Antti Katilan puoliso oli kuten tunnettua Palonkylän Kahmasta, josta oli sukuyhteys Alavuden Härköseen. Härkösestä tuli myös isäntä Västilään, joten nämä ihmiskohtalot olivat osa suurempaa järjestelypakettia. Västilän seuraavan sukupolven poika muutti ennen sotilasuraansa hyvästä syystä Tyrvään Stormin isännäksi, mutta se onkin jo melkein toinen tarina.

[JHissa]

Tämä Katilan yhteys Mathias Laurentiin lienee osoitettavissa melko helposti dokumenttienkin perusteella.
Nimittäin Ilmajoen kastetuista löytyy 18.11.1681 kastettu Antti Matinpoika, jonka isänä on Matti Joakiminpoika.
Ja sitten Kokkolan Västilän isäntänä on vielä 1675 Joakim Eskelinpoika, löytyy SAY:sta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=65998 .
Antti Matinpojasta löytyy tietoja Ilmajoen rippikirjoista Katilassa vuoden 1732 jälkeen. Yhteys jo näillä perusteilla näyttää selvältä, en tiedä onko joku selvittänyt asian perusteellisemmin.

- KariKK
Olisiko Matti tämä Joakimin avioton poika ikä olisi ainakin sopiva
KA mf. ES 2029 (rr 8) Ilmajoen käräjät 17.6.1654 f. 345v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3708223) ”Jochim Eskillsson i Lahtis by en Ogifft drengh som hadhe belägrat Kirstin Pohilainen een Löskåna och Aflat barn dy fältes Jochim till 3 m: och Kånans Saak Opskötz till dess hoon tilstedes kommer”

[Jari Latva-Rasku]

Olisiko Matti tämä Joakimin avioton poika ikä olisi ainakin sopiva
KA mf. ES 2029 (rr 8) Ilmajoen käräjät 17.6.1654 f. 345v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3708223) ”Jochim Eskillsson i Lahtis by en Ogifft drengh som hadhe belägrat Kirstin Pohilainen een Löskåna och Aflat barn dy fältes Jochim till 3 m: och Kånans Saak Opskötz till dess hoon tilstedes kommer”

Vaikka Matti Jaakkimanpoikaa ei juuri kirkonkirjoissa näy, hänen puolisoaan kutsutaan Rannon talossa sotilaan vaimoksi. Jostain voisi löytyä tieto Matin iästä. Matti voi myös aivan hyvin olla syntynyt hänen isänsä, jo ja vielä, ollessa Västilän isäntänä. Siinä tapauksessa äiti olisi Västilän tytär. Veronmaksukyvyltään arveluttavaksi muuttunut Västilä ei välttämättä ole pystynyt takaamaan Matti Jaakkimanpojalle riittäviä taloudellisia mahdollisuuksia.

[Jari Latva-Rasku]

Astrenius-keskustelussa on sivuttu Matthias Laurentiin sukua, koska ensin arvelin, että selittämättömät Varsinais-Suomeen viittaavat geenisukulaiseni olisivat Astreniusten peruja. Hypoteesiksi kuitenkin muodostui, että kyseessä olisikin yhteys Matthias Laurentiin suvun kautta, eri suvuissa tapahtuneiden sukulaisavioliittojen aikaansaamien perimän kertaantumisten vuoksi.

Vaikka Matthiaksen puoliso Sofia Grelsintytär voisi olla kaikesta päätellen Hämeenkyrön kirkkoherran Gregorius Stuutin tytär, Matthias ei Hämeenkyröstä liene kotoisin.

Ajatuskulkua voisi kuvata alla olevalla tavalla.

Tarkastelin seuraavien nimeltä mainitsemattomien elossa olevien henkilöiden sukuja autosomaalisten kromosomijaksojen yhteyksien avulla. Lisäksi käytin lukuisia sukulaisia ja keskinäisiä sukua olemattomia sulkemaan pois geenisukulaisuuksia näiden henkilöiden välillä

1. Etelä-Pohjanmaan järviseudun ja varsinaissuomalaisia sukuja oleva X. Hän on 3-4. etäserkkuni, vaikka ei sukutaulujen perusteella ole sukua lainkaan.

2. Varsinais-Suomesta oleva Y, joka on jostain käsittämättömästä syystä sukua kanssani juuri ja juuri 5. serkun verran. Hänen voisi tulkita olevan jopa enemmän sukua, koska <5 CM:n yhteisiä kromosomijaksoja on välillämme. Hän on siis sukulainen, mutta varsin etäistä perua.

3. Y:n äidin veljenpoika Z, joka ei ole minulle mitään sukua, eli olen Y:lle sukua hänen isänsä kautta.

4. Karjalaisia, laihialaisia ja ilmajokelaisia sukuja oleva Å, joka on minulle geenisukua 2-3. serkun verran. Hänen ja minun yhteiset laihialaiset sukulaiset on pystytty sulkemaan pois tarkastelusta käyttämällä aikaisemmassa vaiheessa useampaa laihialaista sukua olevaa vertailuhenkilöä, jotka ovat sukua meille, mutta eivät varsinaissuomalaisille.

Eri henkilöt ovat sukua toiselleen paitsi Z minulle. Kromosomiyhteyksien vertailussa käytettiin vain >5 cM kromosomijaksoja. Koko yhteenlaskettu sukulaisuus, johon lasketaan myös <5 cM kromosomijaksot, on henkilöiden välillä jopa noin puolet suurempi. Pidempien kromosomijaksojen yhteys on etäisimmillä sukulaisilla 20 cM:n kummallakin puolella, eli sukulaisuus on peräisin kaukaisilta ajoilta. Olen X:lle sukua jopa kolme kertaa enemmän kuin >5 cM:n kromosomijaksot kertovat, eli sukulaisuus on kaukaista, mutta moninkertaista.

On harmillista, että varsinaissuomalainen Ä:n suku ei ole laittanut tietojaan GEDmatch-tietokantaan, jonka avulla voi vertailuja helpommin tehdä, myös sukua olemattomien kanssa. Vaikka olen Ä:n suvun kolmelle edustajalle geneettisesti 3-4. serkku, silti ei yhteisiä sukuja sukutaulujen perusteella tunnu olevan lainkaan.

Kun katsoo yhteisiä kromosomijaksoja, on selvää, että Y on serkulleen sukua ja minä erityisesti Å:lle, eli löytyy runsaasti yhteisiä pitkiä kromosomijaksoja. Å on monen kertaista Lahden ja Upan sukua, eli olen hänelle sukua laihialaisten lisäksi myös sitä kautta. Å näyttäisi olevan varsinaissuomalaisille sukua monin eri tavoin. Mitä pidempi yhteinen kromosomijakso on samassa kromosomijaksossa, sitä todennäköisempää sukulaisuus on.

Olen samalla tavalla sukua Å:lle kuin serkukset ovat toisilleen. X on sukua Å:lle, X on sukua Z:lle samalla tavalla kuin serkukset ovat toisilleen. Serkukset ovat samalla tavalla sukua toisilleen kuin Å on Z:lle.

Koska yhteinen sukulaisuuteni Å:n ja näiden muiden henkilöiden kanssa täytyisi pääosin liittyä Å:n ja minun yhteiseen sukulaisuuteen Lahden ja myös ehkä Upan suvun kautta, veikkaisin, että yhteinen sukupuu voisi lähteä Matthias Laurentiin todennäköisesti Varsinais-Suomessa asuneesta suvusta. Benedictuksen SukuForumisn Asterenius-keskustelussa tekemät yhdistelyt Sareniusten ja Stutaeuksien välillä voisivat olla oikeansuuntainen arvaus, sillä yhdistävät suvut ovat Kiikalan, Kosken ja Marttilan seudulla, ja ehkä myös mahdollisesti Tammelassa.

Edellistä voisi täydentää parilla lisähuomiolla.

1. X on koskilaista ja marttilalaista sukua Y:lle kirkonkirjoista todistettuna.

2. Myös valitettavasti tarkastelusta pois jäänyt suku Ä, jonka useammalle jäsenellä olen geenisukua 3-4. serkun verran, on pääosin peräisin Marttilan ja Koski TL:n seudulta.

Marttilan seudusta tulee mieleen lähinnä seuraava henkilö:

Mustasaaren kirkkoherra Brennerus, Martinus Matthaei (1516–1595) S Marttila 1516. Talollisenpoika Karinaisten Närpin (Närppi) kylästä.

Karinaisten Närpissä ei Lars-nimisiä näy, mutta Karinaisten Nokalla on isäntänä Eskil Larsson ilmeisesti Lars-nimisen isänsä jälkeen vuodesta 1556 lähtien. Matthias Laurentiin pojanpoika oli kolminkertainen esi-isäni Eskil Stutaeus.

Matthias Laurentiin seuraaja oli myös hänen vävykseen väitetty Strigelius, Henricus Jacobi (K 1629). Strigelius oli kotoisin Pöytyältä, Karinaisten Närpin ja Nokan lähiseudulta.

Edellisestä voisi tehdä täysin vastuuttoman hypoteesin, että Matthias Laurentii olisi voinut olla esimerkiksi Karinaisten Nokalta kotoisin ollut Mustasaaren kirkkoherran Martinus Brenneruksen esimerkiksi sisarenpoika, ja serkku olisi ollut vastaavanlaisena kuvitelmana isänsä seuraaja ja aikalaisensa Mustasaaren kirkkoherra Henricus Martini Brennerus (1652-1616). Matthias Laurentiin vävy olisi ollut samalta suvun kotiseudulta.

En aio jatkossa yrittää todistaa yllä olevaa oikeaksi, vaan sellaisen tiedon vastaan tullessa kumota oletuksen.

[Jari Latva-Rasku]

Edelliseen viestiini liittyen voisin vielä muistuttaa aikaisemmasta havainnosta, että vuonna 1870 mahdollisesti Loimaalla syntynyt Johan Orre voisi olla yksi harvoja Stutaeuksen eli Lahden suvun isälinjaisia sukulaisia. Johan Orren N1C1-haplotyypin 25 ensimmäistä markkeria ovat täysin samat kuin Matthias Laurentiin mieslinjaisen jälkeläisen. Kun tarkastellaan 67-markkerin eroja, eroja löytyy 6 markkerin kohdalla yhdeksän askeleen verran. Kolmen askeleen ero kuitenkin liittyy nopeammin muuntuvaan tuplamarkkeriin. Tämä henkilö voisi olla peräisin samoista isälinjaisista suvuista kuin Matthias Laurentii. Kun sukuhaarojen erkanemisaika kuitenkin ajoittuisi 1500-luvun alkupuolelle, sukulaisuuden etäisyys voisi tuntua luontevalta. Nykyisin Karinaisten kirkon lounaispuolella oleva Karinaisten Nokka, ja jo aikoja sitten kadonnut Karinaisten Närppi, sijaitsevat Pöytyällä, alle 30 km Loimaalta.

Stutaeusten isälinjaisen sukulinjan sukulainen on paikallistettu myös Ikaalisiin. Eroa on 67-markkerin tarkastelussa kuuden markkerin kohdalle kuuden askeleen verran, eli myös tämä henkilö voisi olla samoista suvuista peräisin. Voidaan aikaisemman perusteella paremman puutteessa olettaa, että Matthias Laurentiin puoliso oli Ikaalisten emäseurakunnasta Hämeenkyröstä. Matthias Laurentiilla voisi olla tuntemattomiksi jääneitä äidin sukulaisten luokse muuttaneita poikia, ja tietenkin esimerkiksi veljiä.

[Jari Latva-Rasku]

Marttilan tai Karinaisten Närpin kolmesta isännästä kaksi olivat vuodesta 1540 eteenpäin Marcus Mortensson ja Mats Marcusson. Jälkimmäinen voisi olla Martinus Matthaie Brenneruksen isä, ja edellinen vaikkapa setä tai isoisä.

Marttilan vuonna 1585 kuolleen kirkkoherran Simon Canuti Paljaspään, Marttilan Mäntsälän talollisen Nuutti Jaakonpojan pojan, puoliso oli Magdalena (Malin) Markusdotter. Malin sai miehensä kuoleman jälkeen suureen köyhyyteen joutumisen vuoksi verovapauden kymmenisen vuotta aikaisemmin kuin Matthias Laurentiin puoliso Sofia Grelsintytär vai verovapauden vastaavasta syystä. Kuninkaat vaan vaihtuivat sillä välillä pariin kertaan.

Jos ajatellaan, että Matthias Laurentii ei olisi sukua yllämainituille, joiden suvut vakiintuivat ja levisivät pappispiireihin nopeasti, voisi olla kummallista, että hänen poikansa Joachim Stutaeus joutui pettymään, koska häntä ei valittu Suomen piispaksi. Tämä siitäkin huolimatta, että hän voisi olla Hämeenkyrön kirkkoherran Gregorius Stuutin tyttärenpoika. Hän olisi ollut ennemminkin hämmästynyt, että hänet valittiin oppineisuudestaan huolimatta Turun tuomiorovastiksi ja tuomiokapitulin puheenjohtajaksi, sekä samalla piispansijaiseksi.

Niin Matthias Laurentiin pojanpojan kappalainen Eskil Stuteuksen ja Simon Canuti Paljaspään todennäköisen pojan, vuonna 1642 Uskelan kappalaisena kuolleen, Henricus Simonis Skallen pappissuku päättyi heihin.

Minä olen myös Mustasaaren kirkkoherran Martinus Matthaie Brenneruksen ja hänen poikansa ja seuraajansa jälkeläinen. Tämä Sursillin sukuun liittyvä sukulaisuus on kuitenkin vain yhdenkertainen, joten se ei mitenkään eikä millään muotoa riitä selittämään geenisukulaisuuksia Kosken ja Marttilan seudulle. Siihen tarvitaan paljon enemmän kertymiä.

[Benedictus]

Heitän taas kerran esille ajatuksen, että Brändön Brennerus-suvun juuret ovat ehkä kuitenkin ajateltu vääriksi ja oikeat juuret ovat siellä missä vanha pohjanmaan Brennerus-sukukin ne hakee eli Marttilassa.

N.N. Andersdotter. Gift med Mårten Simonsson, som levde ca 1560-1630. Han var skrivare hos fogden i Borgå län på 1590-talet, kapten där 1604. Lagläsare i Raseborgs län 1609-1627. Han ägde fartyg och tjänstgjorde tidvis som skeppare.[18 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#18)] Han övertog Brändö gård efter sin svärfars far 1588 med bibehållen frihet, köpte ett skattehemman i Malm 1596 och innehade arvegodsen i Boxbacka och Malm från 1600, möjligen tidigare. Nämns 1609 som ägare av jord i Botby och från 1626 av ett ryttarhemman där.[1 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#1)] Enligt ett intyg av ståthållaren Jesper Matsson Kruus 1606 hade han alltid giort fullkomlig rusttjänst.[2 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#2)] Förekommer i register över adelns sätesgårdar 1600 och i adligt rustjänstregister 1602.[19 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#19)] Har underskrivit den finska adelns trohetsförsäkran för hertig Carl den 9.1.1602.[20 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#20)] Gift 2:o med Margareta Knutsdotter, d. 1645 i Esbo.[1 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#1)]
Barn:
Henrik Mårtensson, d. 1660, ryttmästare. Ägde Brändö gård efter 1622 och efter faderns död arvegodsen i Boxbacka och Malm samt ett hemman i Staffansby. Gift med Anna Henriksdotter, levde 1663.
Hans Mårtensson, d. ca 1661, lagläsare i Raseborgs och Borgå län. Ägde Botby ryttarhemman. Gift 1:o med N.N., 2:o med Anna Nilsdotter Dubblar, levde 1680.
Johannes Martini Brennerus, d. 1649, kyrkoherde i Esbo från 1620. Ägde Backby ryttarhemman i Esbo. Gift med Karin Sigfridsdotter.
Claudius Martini Brennerus, kyrkoherde i Töfsala från 1640. Gift 1:o med Brita, 2:o med Iliana, 3:o med Ingrid Jakobsdotter.
Petrus Martini Brennerus, levde 1643, kapellan i Esbo från 1625. Gift med Anna Bengtsdotter, d. 1672.
Anders Mårtensson, nämnd som kammarskrivare i Åbo 1630 och 1633, d. före 1636.[6 (http://www.genealogia.fi/genos/59/59_55.htm#6)]
Helena Mårtensdotter, levde 1639. Gift med Ericus Erici Alftanus, kyrkoherde i Töfsala.


Mielestäni Brennerus isä Mårten Simonsson sopii ajallisesti täysin khr Simon Canuti Paljaspään pojaksi.


Paljaspää, Simon Canuti (K 1585)

Paliaspä, Simon Knutsson
S Marttila. V Marttilan Mäntsälän talollinen Nuutti Jaakonpoika / Knut Jakobsson ja N.N.
Marttilan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5062) kirkkoherra ainakin jo 1563.
Joutui 1564 maksamaan 50 markkaa sakkoja Juhana-herttualle edellisenä vuonna vannomastaan uskollisuudenvalasta. Sinetöi Marttilan pitäjänmiesten uskollisuudenvakuutuksen kuningas Juhana III:lle 26.11.1568.
Herra Simon (”her Simon i Nyby”) mainitaan tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan "Hr Simon kyrkoherde Sancte Morthens socken" omisti 2 hevosta arvoltaan 30 markkaa, 4 härkää, 8 lehmää, nuorta karjaa (hiehoja ja mulleja) 11 päätä, 5 vuohta, 15 lammmasta ja 4 sikaa. Hänellä oli metallivarallisuutta 10 naulaa tinaa, 2 leiviskää kuparia ja 10 luotia hopeaa. Omaisuuden arvo oli 297 markkaa, 4 äyriä ja hopeaveroa siitä kannettiin 31 markkaa, 2 äyriä.
Sai kuninkaalta läänityksekseen Marttilan Tarvasjoen Yrjäntylän tilan 1573 ja omisti isänsä jälkeen Marttilan Mäntsälän tilan vuodesta 1581.
K Marttila 1585.
P Magdalena (Malin) Markusdotter, eli leskenä miehensä jälkeen Marttilassa ainakin vielä 1594. Kuningas Juhana III myönsi ”suureen köyhyyteen” joutuneelle leskelle (”Malin Marcusdotter framlidne her Simons Effterlefwerske i Sanct Mortens Sochn”) helpotusta veronmaksuun kirjeellään 19.6.1588 ja kuningas Sigismund verovapauden hänen (”Madelinn Marckus dotter”) asumalleen ja viljelemälleen Mäntsälän tilalle kirjeellään 12.7.1594.


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1362324
Yrjäntylä her Simon ja vaimonsa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1358533
Bengt Simonsson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1350818
Luutnantti Sigfrid Bengtsson


Kiinnostavaa, ja jo aiemminkin esille tuotu tieto on, että Sigfrid Bengtssonin lasten holhoojana toimi Khr Claes Mårtensson Brennerus, joka oli siis Mårten Simonsson Helsingin Brändöön isännän ja Helsingin Brennerus suvun kanta isän poika.


Holhoojaksi valittiin yleensä suvun läheisin ja usein pätevin mieshenkilö.
Brennerus, Martinus Matthaei (1516–1595)

Martinus Matthiae, Morthen / Morthin / Mårten / Mårthen / Mårtthen Mattsson
S Marttila 1516. Talollisenpoika Karinaisten Närpin (Närppi) kylästä.
Mustasaaren lukkari 1557, asui Mustasaaren kylässä. Kuningas Kustaa Vaasa oikeutti Brenneruksen kirjeellään 9.6.1558 nauttimaan palkkana puolet pitäjän lukkarinverosta; hänet mainitaan lukkarina vielä 1564. Mustasaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5067) kirkkoherra piispa Paulus Juustenin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1257) kollaatiokirjeellä 1567 ja Kuninkaallisen Majesteetin virkaanvahvistamana 1569. Eräiden tietojen mukaan Brennerus oli Pohjanmaan eteläisen rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6128) maarovasti, mutta Paarman mukaan ”hänen sijoittamisensa rovastien sarjaan on

Oliisko mahdotonta, että Paljaspään vaimo oli Martinus Mathiaen tytär?

Ajallisesti voisi olla ihan hyvin Brädöön Mårten Simonssonin äiti.

Tulisiko tuolta kuinka paljon geenejä?

[Jari Latva-Rasku]

Oliisko mahdotonta, että Paljaspään vaimo oli Martinus Mathiaen tytär?

Ajallisesti voisi olla ihan hyvin Brädöön Mårten Simonssonin äiti.

Tulisiko tuolta kuinka paljon geenejä?

Mårten Simonsson Brennerillä on ainakin yhteys nykyisen Nurmijärven Klaukkalaan, mutta sitä voi vain arvailla, mistä hän on peräisin. Nimen Brenner on arveltu tulleen kallioisen saaren nimen mukaan. Paikkaa kutsutaan nykyisin Helsingin Kulosaareksi. Mårten Simonsson on esi-isäni tyttärensa tyttären Anna Alftanan ja pojan Israel Alftanuksen välityksellä.

Esi-isäni Isonkyrön kirkkoherra Israel Alftanus oli esi-isäni Mustasaaren kirkkoherran pojan Isaacus Henrici Brenneruksen (1603–1670) seuraaja kirkkoherran virassa. Benedictuksen johdattelemassa arvauksessa he olisivat olleet ensimmäiset serkut Brenneruksen ja kolmannet serkut Alftanusten puolelta.

Astreniusten suvun kantaisää, esi-isääni, Isak Erikssonia on sovitettu Uskelan Äijälän rusthollarin ja rälssivoudin Erik Jakobssonin pojaksi. Erik Jakobssonilla oli Äijälään liittyviä omistuskiistoja Paljaspään todennäköisen pojan Uskelan kappalaisen Henricus Simonis Skallen perillisen kanssa. Tätä kautta voisi olla mahdollisuus, että Isak Eriksson olisi ollut puolisonsa Juliana Månsdotterin jonkin asteinen sukulainen Julianan isoäidin Helena Mårtendotter Brenneran välityksellä.

Jos kaikki ylläolevat oletukset pitäisivät paikkansa, yhdistettynä oletukseen, että myös Matthias Laurentii kuuluisi samaan sukuun, niin Mustasaaren Brennerus, Kulosaaren Brennerus, Alftanukset, Stutaeukset ja Astreniukset olisivat olleet peräisin samasta Marttilan Karinaisista lähteneestä sukupiiristä, ja siihen mahdollisesti liittyisi myös Matthias Laurentiin vävy ja seuraaja Henricus Jacobi Strigelius. Strigeliuksen jälkeläisiä olivat myös osa Peldanuksista. Minä en kuulu siihen sukuhaaraan, mutta kaikki muut yllä mainitut ovat esivanhempiani. Kyllä siitä voisi jo kromosomijaksojen centiMorganeita kertyä sen verran, jotta nyt voisi ihmetellä, miksi olen jollain käsittämättömällä tavalla sukua Karinaisten ympäristössä vaikuttaneille Koski TL:stä ja Marttilan ympäristöstä asuneille keskenään avioituneille talonpoikaissuvuille. Kun sukulaisuus, joka vaikuttaa sukutaulujen perusteella käsittämättömältä, on 75 cM:n luokkaa, se ei ole pieni. Kertaalleen kertautuneena olisi kyseessä 3-4. serkku. Suurin kertymäni tulee Stutaeuksen suvusta. Vaikka Paljaspään puoliso olisiikin suoraan Karinaisten Närpistä, eikä sieltä lähteneen Martinus Mathiae Brenneruksen tytär, asetelma ei juurikaan muutuisi.

[P-L H]

Hei

Näistä en tiedä tulevatko nyt oikeaan ketjuun, Mårten Simonson on kyllä mainittu aikaisemmassa viestissä. SAYn tiedoista ei löytynyt Mårtenin lapsista kuin Henrik Mårtenson jonka puoliso oli Elisabet Mattsdtr ja Hans Mårtenson.

SAY Helsingin pitäjä 1580-1599 Brandö kuva 102
1589 - Mårten Simonson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=200848

SAY Helsingin pitäjä 1600-1619 Brandö kuva 102
Mårten Simonson 1618 Henrik Mårtenson Munsterskrifare
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=200262

SAY Helsingin pitäjä 1620-1639 Brandö kuva 102
Henrik Mårtenson 1635 Fri till lifstidh, 1637 Förlänt till lifstidh
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=199835

SAY Helsingin pitäjä, Nurmijärvi 1620-1639 Brandö kuva 74
Henrik Mårtenson 1622 Munsterskrifare
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=214325

SAY Helsingin pitäjä, Nurmijärvi 1634-1653 Brandö kuva 79
Henrik Mårtenson pso ELISABET Mattsdtr
1643- son Mårten Henrikson, dtr ANNA Henriksdtr
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=215707

SAY Helsingin pitäjä, Nurmijärvi 1654-1673 Brandö kuva 79
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=216070

Botby 1621 näkyy Mårten Simonsson ja 1627 Hans Mårtenson
(edellisessä luetttelossa oli Botbyssä Matts Simonson)

t. Pirkko

[Benedictus]

Martinus Matthiae, Morthen / Morthin / Mårten / Mårthen / Mårtthen Mattsson
S Marttila 1516. Talollisenpoika Karinaisten Närpin (Närppi) kylästä.
Mustasaaren lukkari 1557, asui Mustasaaren kylässä. Kuningas Kustaa Vaasa oikeutti Brenneruksen kirjeellään 9.6.1558 nauttimaan palkkana puolet pitäjän lukkarinverosta; hänet mainitaan lukkarina vielä 1564. Mustasaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5067) kirkkoherra piispa Paulus Juustenin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1257) kollaatiokirjeellä 1567 ja Kuninkaallisen Majesteetin virkaanvahvistamana 1569

Jos Martinus Matthiae oli syntynyt jo 1516 ja mainitaan Mustasaaressa vasta 1557, niin oli siinävaiheessa 41 vuotias.

Oliko hän ollut jo pitempään Pohjanmaalla vai vasta ns. lukkariviranmyötä?
Periaatteessa on voinut olla ennen 1557 myös Turun tai Marttilan seudulla eli hän olisi hyvinkin ehtinyt naittaa tyttärensä siellä Simon Canuti Paljaspäälle ennen muuttoaan Pohjanmaalle.

Paljaspää mainitaan Marttilassa jo 1563 kirkkoherrana eli oli jo sitä ennen ollut pappina pidempään, koska tuskin ketään nimettiin kirkkoherraksi suoraan koulunpenkiltä.

Brändön Mårten Simonssonin arvellaan syntyneen 1560-luvulla eli olisi ajallisesti täysin sopiva Paljaspään pojaksi.

Paljaspään vaimon isännimi oli Marcusson, voiko tuo Martinus olla Marcus nimen latinanmuoto?

Jo aiemminkin olen arvellut ettei Brennerus suvun nimi tulisi Brändöön saaren nimestä, ennemmin hakisin sitä juuri Marttilan suunnalta, mistä Pohjanmaan Brennerukset ovat tuon nimen mahdollisesti ottaneet

Brenner, Henrik Mårtensson
S 1552. V Mustasaaren kirkkoherra Martinus Matthaei Brennerus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=292) ja hänen 1. puolisonsa Beata N.N.
Åkerblomin (1941) mukaan Mustasaaren lukkari todennäköisesti jo 1570-luvulla; Mustasaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5067) kappalainen ja lukkari ainakin 26.9.1590, jolloin kuningas Juhana III kirjeellään oikeutti hänet nauttimaan lukkarinveron tuoton edellyttäen, että hän kappalaisena ja oppineena ja kelvollisena henkilönä pitää voimassa lukkarinviran;

Jos Henrik Mårtensson Brennerus ja Malin Marcusdotter Paljaspään vaimo olisivat olleet sisarukset, olisi Brennerus nimen käyttö suvussa ymmärrettävää, samalla selittyisi niin Clas Brenneruksen holhous, Israel Alftanuksen virka Isonkyrön kirkkoherrana sekä tämän kommentti vaimostaan vanhan Brennerus-suvun jälkeläisenä.

[Jari Latva-Rasku]

Jo aiemminkin olen arvellut ettei Brennerus suvun nimi tulisi Brändöön saaren nimestä, ennemmin hakisin sitä juuri Marttilan suunnalta, mistä Pohjanmaan Brennerukset ovat tuon nimen mahdollisesti ottaneet


Ei tarvitse antaa mielikuvituksen edes kunnolla lentää, kun voi kuvitella, että Brennerus-nimi voisi olla peräisin Mustasaaren Palosaaresta eli Brändöstä, kuten myös Helsingin Kulosaarta kutsuttiin.

Yksi harvoja keinoja voida edes jonnekin päin todentaa Matthias Laurentiin alkuperää voisi olla selvittää kuka oli noin vuonna 1870 ilmeisesti Loimaalla syntynyt Johan Orre. Orren tuplamarkkerin osalta korjattu markkeri- ja askelero Matthias Laurentiin jälkeläisen kanssa oli 7=9->8/67 ja Matthias Laurentiin ilmeisen pojanpojan pojanpojan Antti Matinpoika Katilan jälkeläisen kanssa oli 8=10->9/67.

Minä en ole pystynyt selvittämään kaikista lukemattomista loimaalaisista Juhoista ja Johaneista, kuka Orre on ollut, mutta selvittämällä Orren suvut voisimme päästä ainakin jonkin verran lähemmäs parempaa arvausta. Oma hypoteesini on, että Orren suvut voisivat viedä Marttilaan. Tämä oletus pitäisi pystyä todistamaan vääräksi.

Johan Orren markkeriero vuonna 1691 syntyneen lapualaisen Jaakko Jaakonpoika Kaaran jälkeläiseen on 11->10/67. Tällainen ero ei välttämättä sukulaisuudesta kerro, mutta kertoo kyllä, kuten Orren ja Stutaeusten välillä, samaan kansanosaan kuulumisesta. Ero Kaaran ja Matthias Laurentiin jälkeläisen välillä on 7=9->8/67. Mieleeni vilahti, voisiko olla mahdollista, että esi-isäni Lapuan vuonna 1611 kuollut kappalainen ja Lapuan Liuhtarin isäntä Matthias Thomae olisi myös kotoisin jostain Marttilan seudulta. Mahdollista yhteyttä Kaaraan en tosin tiedä.

Kun on yritetty etsiä aukkoja hypoteesille, että Matthias Laurentii olisi Marttilan seudulta, huomattiin, että selittämättömällä tavalla minulle lähes 5. serkun verran geenisukua oleva varsinaissuomalainen on geenisukua myös X-kromosomin perimän kautta, eli äidin ja tyttärelle myös isänäidin kautta periytyvän kromosomin välityksellä. Tällainen ei sopisi aikaisemmin esitettyyn ajatusrakennelmaan, ellei sitten laihialaisen äitini Kauhajoen kautta Ilmajoen Karjanmaan vievä X-kromosomilinja liittyisi tuntemattomaksi jääneen puolison välityksellä melkein naapuritaloon Lahteen.

[Jari Latva-Rasku]

Mieleeni vilahti, voisiko olla mahdollista, että esi-isäni Lapuan vuonna 1611 kuollut kappalainen ja Lapuan Liuhtarin isäntä Matthias Thomae olisi myös kotoisin jostain Marttilan seudulta. Mahdollista yhteyttä Kaaraan en tosin tiedä.


Toinen lapualainen esi-isäni sitten olikin myös sukutaulujen perusteella peräisin käsittämättömien varsinaissuomalaisten geenisukulaisteni suvuista:

Mackara, Georgius Matthiae (K 1638)

S Pertteli, Uskela. V Uskelan Perttelin Kaivolankylän Jäppilän eli Karron eli Makkaran talollinen Matti Uotinpoika / Matts Olofsson Karro ja N.N. (Mynämäen kirkkoherran Henricus Olai Karroin veljenpoika).

Lapuan kappalainen 1612, kirkkoherra 1622.

Kolminkertaisen esiäitini Eskill Stutaeuksen 1. puolison isä oli Makkara. Kaikkea geenisukulaisuutta tämä ei vielä selitä, mutta ainakin osan. Kyllä ne kromosomijaksot näyttävät periytyvän myös oikeasti eikä pelkästään kuvitteelliesti.

[Benedictus]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=947219

Kukahan on tuo Uskelan Kaivolan Jäppilän Gustaf Orre?

Kiinnostavaa, että Astrenius-ketjussa käsittelimme Kaivolan sukuja aika perusteellisesti, mutta Jäppilä jäi sivuun.

[Jari Latva-Rasku]

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=947219

Kukahan on tuo Uskelan Kaivolan Jäppilän Gustaf Orre?

Kiinnostavaa, että Astrenius-ketjussa käsittelimme Kaivolan sukuja aika perusteellisesti, mutta Jäppilä jäi sivuun.

Kyseessä lienee seuraava Ramsayn rälssisukuja käsittelevästä kirjasta löytyvä Orre/Orrfelt-sukuun liittyvä henkilö:

Gustaf Orre. Munsterskrifvare 1644 under majoren Johan Bäcks kompani. Korpral vid Nylands och Tavastehus läns ka v. reg:te 1651. Kornett 1657—1665 (1). Egde genom sitt gifte Kakkarais frälsegods i Masku socken. — Gift l:o med Anna Arvidsdotter, † 1655, barnlös, dotter af befallningsmannen, Arvid Johansson Friis, och Elin Persdotter Swärd, uradel; — 2:o med Karin Olofsdotter, † c 1684, dotter af Olof Mattsson till Kaivola i Uskela socken och enka efter landbofogden på Ingeris, Måns Esbjörnsson, † 1653.

[Benedictus]

Lainaus:
Minä en ole pystynyt selvittämään kaikista lukemattomista loimaalaisista Juhoista ja Johaneista, kuka Orre on ollut, mutta selvittämällä Orren suvut voisimme päästä ainakin jonkin verran lähemmäs parempaa arvausta. Oma hypoteesini on, että Orren suvut voisivat viedä Marttilaan. Tämä oletus pitäisi pystyä todistamaan vääräksi.

Mackara, Georgius Matthiae (K 1638)

S Pertteli, Uskela. V Uskelan Perttelin Kaivolankylän Jäppilän eli Karron eli Makkaran talollinen Matti Uotinpoika / Matts Olofsson Karro ja N.N. (Mynämäen kirkkoherran Henricus Olai Karroin veljenpoika).

Lapuan kappalainen 1612, kirkkoherra 1622.

Gustaf Orre. Munsterskrifvare 1644 under majoren Johan Bäcks kompani. Korpral vid Nylands och Tavastehus läns ka v. reg:te 1651. Kornett 1657—1665 (1). Egde genom sitt gifte Kakkarais frälsegods i Masku socken. — Gift l:o med Anna Arvidsdotter, † 1655, barnlös, dotter af befallningsmannen, Arvid Johansson Friis, och Elin Persdotter Swärd, uradel; — 2:o med Karin Olofsdotter, † c 1684, dotter af Olof Mattsson till Kaivola i Uskela socken och enka efter landbofogden på Ingeris, Måns Esbjörnsson, † 1653.

Vaikuttaisi, että Karin Olofsdotter on noita samoja Karroja, Mats Olofssonin jälkeläinen.

Olisko Johan Orre hänen ja Gustaf Orren perillisiä?

Kun sekaan heitetään Frisius sukukin, niin tulee mieleen, että olisiko tuossa porukassa Isak Erikssoninkin juuria.

[Jari Latva-Rasku]

Vaikuttaisi, että Karin Olofsdotter on noita samoja Karroja, Mats Olofssonin jälkeläinen.

Olisko Johan Orre hänen ja Gustaf Orren perillisiä?

Kun sekaan heitetään Frisius sukukin, niin tulee mieleen, että olisiko tuossa porukassa Isak Erikssoninkin juuria.

Vuonna 1870 syntynyttä Johan Orrea ei löydy Loimaan syntyneistä. En laskenut, miten monta Johania olisi voinut syntyä tarkistettavaksi esimerkiksi aikavälillä 1867-73, ehkä puolisen tuhatta, sillä niitä syntyi vuonna 1850 noin sata.

Kun katsoo Orre-nimisiä HisKistä, niitä löytyy erityisesti sotilaina joka puolelta Suomea, ja lisäksi mitä mielikuvituksellisimmissa ammateissa renginapulaisista suutarinkisälleihin.

Loimaalla Onkijoella kuoli 1820-luvun alussa vuonna 1776 syntynyt Daniel Christiansson Orre, jolla oli lukuisia lapsia loimaalaisen sotilaan tyttären kanssa. Äiti oli isää 9 vuotta vanhempi. Daniel Orre oli ennen kuolemaansa saanut ylennyksen rengistä torppariksi. Daniel voisi olla melkein yhteensopivasta syntymäajastaan päätellen Karunan Frögdbölessä aviottomana syntynyt ilmeisesti saman talon renkinä olleen Christian Johanssonin ja talon piian Maria Jöransdotterin poika. Isä oli syntynyt vuonna 1755 ja äiti oli häntä 8 vuotta vanhempi. Voisiko näistä henkilöistä löytyä yhteys, esimerkiksi äpärätietä, useampaan samoihin aikoihin Varsinais-Suomessa asuneisiisn Johan Orre-nimisiin säätyläisiin jää arvoitukseksi. Loimaalla voisi kyse olla sitkeämmin vähempiosaisesta syntyperästä, minkä edustaja jostain syystä halusi olla Orre eli teeri.

Melkein nykyaikaan johdateltavissa olevat Orre/Orrfeltit (http://fi.wikipedia.org/wiki/Orraeus) voisivat olla mieskadon vuoksi Orre-suvun varhain aatelishaaraa ennen eronnutta Orraeus-haaraa, joka lopulta otti käyttöönsä Orre-nimen.

[Benedictus]

Uskelan Kaukolan kylä näytääkin olevan oikea sukujen ja pappien sekamelska, jonka yhteys Pohjanmaalle onkin aika laaja.

Ylimääräiset käräjät Uskelan Kaivolankylässä 3-4.9.1645

Ylimääräiset käräjät Uskelan Kaivolankylässä 3-4.9.1645

Hartwik Henriksson Speitz antaa vastineensa Uskelan käräjillä 12-14.61645 käytyyn Speitseelän (Kaukoilan) talon omistajuusriitaan Walborg Henrikintyttären kanssa. Silloin vaadittiin Hartwikia esittämään todisteet, että hän olisi talon rintaperillinen. Tässä hänen kertomanaan sukuselvitys.

I Stubben Ericus, jolla 3 poikaa Thomas, Bertill ja Simon
II Thomaksella 3 lasta Carolus, Cecilia ja Agneta
III Carolus kuoli lapsettomana
III Cecilialla oli yksi poika Thomas, josta tuli Hauhon kirkkoherra
IV Kirkkoherra Thomaksella oli yksi tytär Walborg
V Walborgilla oli yksi poika Anders, josta tuli pappi Hauholle
(sitten mainitaan joku Agata, joka kuoli ilman perillisiä)

II Bertill Erikssonilla oli 5 lasta Thomas, Erik, Grells, Jöran ja Brita
III Thomaksella oli yksi tytär Margareta Thomasdr
IV Margaretalla oli yksi poika Hartwik Henriksson (jutun päätähti)
III Erich kuoli lapsettomana
III Grells kuoli lapsettomana
III Jöran kuoli lapsettomana
III Britalla oli yksi poika Erich Johansson
IV Erich Johansson i Clunnila i Wemå sochn (??)

II Simon Erikssonilla oli 4 lasta Jöns, Simon, Petrus ja Erich
III Jönsillä oli yksi poika Mats Laiska
IV Mats Laiskalla oli yksi tytär Agneta
V Agnetalla oli 2 lasta Clemet Hendersson ja Walborg Clemetdr (toinen päätähti)
III Simon Simonsson on kuollut
III Petrus oli kirkkoherra Saloisissa (kuollut)
III Erich oli pormestarina (vai Bärgmestare?) i Westråis (kuollut lapsettomana)

Tässä alla lisäyksin henkilöistä:
> Hartwik Henriksson Speitz antaa vastineensa Uskelan käräjillä
> 12-14.61645 käytyyn Speitseelän (Kaukoilan) talon omistajuusriitaan
> Walborg Henrikintyttären kanssa. Silloin vaadittiin Hartwikia
> esittämään todisteet, että hän olisi talon rintaperillinen. Tässä
> hänen kertomanaan sukuselvitys.
>
> I Stubben Ericus, jolla 3 poikaa Thomas, Bertill ja Simon
> II Thomaksella 3 lasta Carolus, Cecilia ja Agneta
> III Carolus kuoli lapsettomana
> III Cecilialla oli yksi poika Thomas, josta tuli Hauhon kirkkoherra
XII Laurentius Herkepaeus . Hauhon Herkepaeusten kantaisä. Herkepaeuksia on Suomessa kaksi
sukua, toinen Hauhon seudulla toinen Taipalsaarella. Näiden sukujen keskinäisestä sukulaisuudesta ei ole varmuutta. Taipalsaaren suvussakin esiintyy Petrus Laurentii (Laurentiuksenpoika) Herkepaeus, joka oli Taipalsaaren kirkkoherra 1585-1610. Hän voisi myös hyvin olla saman Laurentius Herkepaeuksen poikia. Hauhon suvun vaakunassa on häränpää, mutta Taipalsaaren suvuvun vaakunassa kolme tähteä ja sormi. Kummankin suvun vanha suomenkielinen nimimuoto on Härkäpää. Kumpaan sukuun kuului sitten Viipurin piispa Eerikki Härkäpää, joka tuli Ylioppilaaksi Rostockissa 1547, maisteriksi Wittenbergissä 1551, toimi Turun katedraalikoulun rehtorina 1555-1568 ja Viipurin piispana 1568-1578. Herkepaeus suvun tutkija K. Grotenfelt uskoo hänen kuuluneen Hauhon sukuun. Asian vakuudeksi hän esittää Hauhon kirkkoherran Erik Andersinpoika Herkepaeuksen Turun akatemiassa pitämän puheen "de temperantia", jossa hän esittää Henricus Florinuksen kirjoittaman onnentoivotuksen. Se on siitä erikoinen, e
ttä siinä luetellaan puheen pitäjän esi-isät:

" -- -- Quondam praecellens nomine preasul Herkepaeus erat Viburgi clarus Ericus, Ampuls majorum dulcis Erice tuorum. Insignis pubem musis patriamque (patriaegue?) nutrivit Viburgi Thomas clarus Laurentius ille. Christopherus Christi ductor gregis iste beatus Doctus avusque tuus sacra semina sparsit in Hauho, Cui Frater divina pius vestiga pressit. His nunc insistitique (!) Parens tuus hic raverendus, Huis memet totum devinctum debeo; namque Hujus muneribus perstringor ducor amore. Herkepaea quidem lux tot praefulserat annis, Ultro collustret patriam quae lampadis instar." Tässä siis Viipurin piispa Eerikki Härkäpää mainitaan Erik Herkepaeuksen esi-isien joukossa. Valitettavasti tarkempi sukulaisuussuhde jää epäselväksi. Piispa oli kotoisin Pernajan Härkäpäästä, mikä saattaisi olla Herkepaeusten suvun syntysijoja.



Puoliso: Cecilia Tuomaantytär. (Taulu 42)
Lapset:
1. Andreas Laurinpoika Herkepaeus. Tauluun 42
2. Thomas Laurentii Tammelensis Herkepaeus. Tauluun 44

| Alku | Sukunimi-hakemisto |
AINOA THOMAS KIRKKOHERRA HAUHOLLA ,
Tuomas Laurentius Tammelensis (1581-1614)
> IV Kirkkoherra Thomaksella oli yksi tytär Walborg
> V Walborgilla oli yksi poika Anders, josta tuli pappi
> Hauholle
> (sitten mainitaan joku Agata, joka kuoli ilman perillisiä)
>
> II Bertill Erikssonilla oli 5 lasta Thomas, Erik, Grells, Jöran ja
> Brita
> III Thomaksella oli yksi tytär Margareta Thomasdr
> IV Margaretalla oli yksi poika Hartwik Henriksson (jutun päätähti)
> III Erich kuoli lapsettomana
> III Grells kuoli lapsettomana
> III Jöran kuoli lapsettomana
> III Britalla oli yksi poika Erich Johansson
> IV Erich Johansson i Clunnila i Wemå sochn (??)
>
> II Simon Erikssonilla oli 4 lasta Jöns, Simon, Petrus ja Erich
> III Jönsillä oli yksi poika Mats Laiska
> IV Mats Laiskalla oli yksi tytär Agneta
> V Agnetalla oli 2 lasta Clemet Hendersson ja Walborg
> Clemetdr (toinen päätähti)
> III Simon Simonsson on kuollut
> III Petrus oli kirkkoherra Saloisissa (kuollut)

Petrus Simonis (mainitaan 1549–1560)

Per / Petter Simonsson

Kotoisin Uskelan Perttelistä. V (Ojan mukaan) Uskelan Perttelin Kaivolan Kaukon talollinen Simo Pietarinpoika / Simon Persson ja N.N. (J. W. Ruuthin tiedonantoon HArk 10 1889 sisältyvän sukuselvityksen mukaan isä Simuna Eerikinpoika).

Saloisten kirkkoherra 1549, sai kuningas Kustaa Vaasalta vahvistuksen virkaan 1550 (Strandberg), toimi kirkkoherrana 1560 asti; Pohjanmaan pohjoisen rovastikunnan maarovasti ehkä jo 1550 ja vielä 1554.https://mail.google.com/mail/images/cleardot.gif

-------------

https://mail.google.com/mail/images/cleardot.gif
https://mail.google.com/mail/images/cleardot.gif
https://mail.google.com/mail/images/cleardot.gif

> Ylimääräiset käräjät Uskelan Kaivolankylässä 3-4.9.1645
>
> Hartwik Henriksson Speitz antaa vastineensa Uskelan käräjillä
> 12-14.61645 käytyyn Speitseelän (Kaukoilan) talon omistajuusriitaan
> Walborg Henrikintyttären kanssa. Silloin vaadittiin Hartwikia
> esittämään todisteet, että hän olisi talon rintaperillinen. Tässä
> hänen kertomanaan sukuselvitys.
>
> I Stubben Ericus, jolla 3 poikaa Thomas, Bertill ja Simon
> II Thomaksella 3 lasta Carolus, Cecilia ja Agneta
> III Carolus kuoli lapsettomana
> III Cecilialla oli yksi poika Thomas, josta tuli Hauhon kirkkoherra
> IV Kirkkoherra Thomaksella oli yksi tytär Walborg
> V Walborgilla oli yksi poika Anders, josta tuli pappi
> Hauholle
> (sitten mainitaan joku Agata, joka kuoli ilman perillisiä)
>
> II Bertill Erikssonilla oli 5 lasta Thomas, Erik, Grells, Jöran ja
> Brita
> III Thomaksella oli yksi tytär Margareta Thomasdr
> IV Margaretalla oli yksi poika Hartwik Henriksson (jutun päätähti)


harttwijk Henrichssonn [Speitz], lainlukia 1.9.1623. Otti nähtävästi sukunimensä äidinpuoliselta suvultaan, jonka sanoi omistaneen rälssitilan Kaivolassa. Hänen isänsä kuoltua, meni äiti uusiin naimisiin herra Reko Teitille Turussa. Hartikka Henrikinpoika kävi v. 1614 Saksassa opintojansa varten. (8121
Hartvig (Hartikka) Henrikinpoika Speitz (1591, Liuttulan kartano, Rantoo, Sääksmäki – 1651) oli suomalainen lainlukija, joka käänsi suomeksi asetuksia. Tiettävästi hän sai valmiiksi myös koko Ruotsin valtakunnan lain suomentamisen, mutta tämä työ jäi käsikirjoitukseksi, joka on kadonnut.[1]

Speitzin vanhemmat olivat hyvin suomen kieltä taitava lainlukija ja alilaamanni Henrik Jakobinpoika ja Margareta Thomasintytär. Hän opiskeli Wittenbergin yliopistossa, mutta hänen ei tiedetä suorittaneen yliopistotutkintoa. Speitz toimi 1623–1624 Vehmaan ja Maskun lainlukijana, mutta joutui laamanni Petrus Wigeliuksen kanssa kiisteltyään erotetuksi virasta ja hankki sen jälkeen elantonsa perintötiloiltaan, joita oli Sääksmäellä, Paraisilla ja Lempäälässä.[1]

Virkaeron jälkeen Speitz paneutui lainsuomennostyöhön. Ensimmäiseksi hän suomensi 1620-luvulla Kustaa II Aadolfin vuonna 1621 antamat sota-artiklat. Hän painatti vuonna 1642 omalla kustannuksellaan artikloista laitoksen, jossa olivat rinnakkain ruotsinkielinen alkuteksti ja hänen oma suomennoksensa. Seuraavana vuonna hän julkaisi samanlaisen kaksikielisen laitoksen eräistä vuoritoimeen liittyvistä asetuksista.[1]

Pian tämän jälkeen Speitz hävisi perintöriidan Turun hovioikeudessa ja julkaisi tästä katkeroituneena hovioikeutta vastaan suunnatun kirjelmän vuonna 1645. Tästä syystä hän sai kuolemantuomion, jonka kuningatar Kristiina muutti kuitenkin kuuden vuoden vankeudeksi. Loppujen lopuksi Speitz istui tuomiostaan vain pari vuotta. Vankeusaikanaan hän suomensi kirkkokaarta lukuun ottamatta koko Ruotsin valtakunnan lain. Sitä ei julkaistu ja käsikirjoituskin on kadonnut.[1]
> III Erich kuoli lapsettomana
> III Grells kuoli lapsettomana
> III Jöran kuoli lapsettomana
> III Britalla oli yksi poika Erich Johansson
> IV Erich Johansson i Clunnila i Wemå sochn (??)

ON GUNNILA VEHMAALLA EN OLE VARMA OLIKO PAPPI JOHANNES HENRIKIN POIKA, TUOTA PAPPIA EN LÖYTÄNYT NOPEASTI.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5368764
Sen sijaan Putan rälssitalo joutui Hästesköld-suvulle. Hovioikeus oli määrännyt 11.2.1625 selvitettäväksi, millä perusteilla Erich Gunnila piti sitä rälssinään. Hänen poikansa Johan Erikinpoika antoi 22.9.1637 seuraavan selvityksen: "Bete Johan Erichzson framlade en Copia af Sigismundi Bref daterat 1594 den 3 Augusti. Samma Copia innehåller Pilois 1 hemman, Putta -1, och Åja -1, gifwit S. Lars Pålsson. Denne Lars hafvwe först warit en fougde, sedan en fendrich, är så bort kommen wnder wunndom barnlöss. Skall och ingen sleegt hafwa haftt efter sig på swärdzLinien. Erich Gunnilan bekommit så Putta efter S. Lars Pållsson(s) h. Elsa widh Nampn, denna Elsa hafwer warit Erich Gunnilans hustrus h. Sunniva Simonsdåtters modher Syster. Och der igenom dett här till behållit."[22]

Putan perintöoikeuden perusteella Elsan sisar olisi siis ollut naimisissa Putan Markku Eskonpojan (isäntänä 1580-1614) tai tämän isän Esko Matinpojan (isäntänä 1557-85) kanssa. Erik Jönsinpojan vaimon Sunevan isän nimi oli kuitenkin Simo eikä Markku tai Esko. Elsan sisar on siis ollut ensin naimisissa jonkun Simon kanssa tai selvityksessä on unohtunut yksi sukupolvi.
http://www.genealogia.fi/genos/71/71_18.htm

Puoliso: Cecilia Tuomaantytär. (Taulu 42)
-isä: Thomas Eriksson Stubbe
Lapset:
1. Andreas Laurinpoika Herkepaeus. Tauluun 42
2. Thomas Laurentii Tammelensis Herkepaeus. Tauluun 44

Olisiko mahdollista, että poikia oli useampia, kuten Mathias Laurentii Stutaeus siis Mulli tai Härkä.
Ajallisesti sopisi kuvioon. Mitähän tarkoittaa tuo Tammelensis nimessä?

Pitää muistaa, että Hartvik Henriksson Speitz ja Hämeenkyrön khr tappelivat Jacob Finnån omaisuuksista, joita taisi sivuta myös Joachim Stutaeus.

Harmi ettei uskelaa ole SAY:ssä kuin 1634 alkaen, sillä vaikuttaisi, että Kaivolan takana on jokin pappijuuri, kun joka talo tuotti pappeja.

[Benedictus]

Tässä lienee Gustaf Orren taustaa:
Turun linnansaarnaaja Andreas Jonae Orraeus avioitui Hollolan kirkkoherran tyttären Sofia Söyringintytär Camenaeuksen kanssa, kuten jo aikaisemmin mainittiin. Vaimonsa kuoltua Orraeus solmi uuden avioliiton Kaarina Perintyttären kanssa, joka oli jäänyt leskeksi ensimmäisen aviomiehensä, Turun hovioikeuden asessorin Anders Israelinpoika Svartin kuoltua. Andreas Jonae Orraeus kuoli ilmeisesti vuonna 1674.
Andreas (Anders) Jonae Orraeuksen isä oli Laitilan pitäjän Kaukolan tilan omistaja Joen Eerikinpoika, joka toimi 1600-luvun alussa kauan aikaa voutina Varsinais-Suomessa, ja hänen äitinsä oli Turun linnankirjurin tytär Elisabet Andersintytär Bruun. Tiedot lasten määrästä ovat epävarmoja, mutta avioparilla oli ehkä kahdeksan poikaa ja yksi tytär Karin Orre. Muita poikia Andreas Jonae Orraeuksen lisäksi olivat veronkantokirjuri Johan Orre (s. noin 1615, k. jälkeen 1681), ratsumestari Elias Orre, aateloituna Orrfelt (kaatui Varsovan taistelussa vuonna 1656), kornetti Gustaf Orre, aatelislipuston ratsumestari Arvid Orre (k. ennen 1688), Orimattilan kirkkoherra Axelius Orraeus (k. 1676), Karl Orre ja Klas Orre.

[Jari Latva-Rasku]

Tässä lienee Gustaf Orren taustaa:
Turun linnansaarnaaja Andreas Jonae Orraeus avioitui Hollolan kirkkoherran tyttären Sofia Söyringintytär Camenaeuksen kanssa, kuten jo aikaisemmin mainittiin. Vaimonsa kuoltua Orraeus solmi uuden avioliiton Kaarina Perintyttären kanssa, joka oli jäänyt leskeksi ensimmäisen aviomiehensä, Turun hovioikeuden asessorin Anders Israelinpoika Svartin kuoltua. Andreas Jonae Orraeus kuoli ilmeisesti vuonna 1674.

Andreas (Anders) Jonae Orraeuksen isä oli Laitilan pitäjän Kaukolan tilan omistaja Joen Eerikinpoika, joka toimi 1600-luvun alussa kauan aikaa voutina Varsinais-Suomessa, ja hänen äitinsä oli Turun linnankirjurin tytär Elisabet Andersintytär Bruun. Tiedot lasten määrästä ovat epävarmoja, mutta avioparilla oli ehkä kahdeksan poikaa ja yksi tytär Karin Orre. Muita poikia Andreas Jonae Orraeuksen lisäksi olivat veronkantokirjuri Johan Orre (s. noin 1615, k. jälkeen 1681), ratsumestari Elias Orre, aateloituna Orrfelt (kaatui Varsovan taistelussa vuonna 1656), kornetti Gustaf Orre, aatelislipuston ratsumestari Arvid Orre (k. ennen 1688), Orimattilan kirkkoherra Axelius Orraeus (k. 1676), Karl Orre ja Klas Orre.


En ole geenitiedon varassa selvittänyt, miten vaimoni olisi minulle sukua, sukutaulujen perusteella ei mitään. Minussa on itäsuomalaista ehkä kolmisen prosenttia ja vaimossani ehkä lähes sata. Vaimoni sukuun kuitenkin liittyy Juvalla asunut Bruun/Brunelles ja tähän sitä tarkistamatta Härkäpäät. Bruunien kantaisäksi on oletettu yllä mainittua Turun linnankirjuria. Muuten en ole aiheeseen perehtynyt.

Yritän kaiken aikaa pitää mielessä, millaisen geeniperimän vertailun tein.

Vertasin itseäni:

1. Pariin varsinaissuomalaisia sukuja olevaan, geneettisesti 3-4. serkku
2. Yhteen varsinaissuomalaisia ja keskipohjalaisia ja Lappajärven seudun sukuja olevaan, geneettisesti 3-4. serkku
3. Yhteen varsinaissuomalaisia sukuja olevaan, geneettisesti <5. serkku
4. Edellisen serkku, geneettisesti ei sukulainen
5. Laihialaisia ja ilmajokelaisia sukuja olevaan, joka voi olla minun ja edellisten geenisukulainen vain erityisesti Ilmajoen Lahden eli Stutaeuksen ja mahdollisesti myös Upan eli Wegeliusten suvun kautta.

Henkilöiden sukuja vertaamalla on sukulaisuuden selitykseksi arvattu Marttilan seudun keskenään sukua olevia talollisia. Lisäksi on löytynyt sukuyhteys Uskelan Kaivolan Jäpin eli Karron sukuun. Edellinen voi myös osaltaan selittää sukulaisuuttani numero 2. osalta, jos hänen esivanhempansa Lappajärvellä liittyisivät jotenkin Lapuan kirkkoherran Makkaran jälkeläisiin. Edelliset eivät kuitenkaan vielä paljon "centiMorganeita" kerrytä, koska kiistaton yhteinen alkuperä on niin kaukana ajassa. Myös arvaukset Stutaeusten ja Brennerusten yhteydestä ovat pelkkiä arvauksia.

Henkilöt 1. ja 3. ovat sukua keskenään Sarinien suvun välityksellä. Mikäli Ilmajoella keskenään avioituneet Stutaeukset olisivat jotenkin sukua Sarinien kanssa, centiMorganeita alkaisi kertyä, sillä Sarinit liittyivät avioliittojen kautta myös Marttilan seudun talollisiin.

Benedictus toi esiin seuraavan mahdollisen yhteyden:
XII Laurentius Herkepaeus (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm)

Puoliso: Cecilia Tuomaantytär. (Taulu 42) (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2042) Lapset: 1. Andreas Laurinpoika Herkepaeus. Tauluun 42 (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2042) 2. Thomas Laurentii Tammelensis Herkepaeus. Tauluun 44 (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2044)

Mikäli edelliset liittyisivät Stutaeuksiin, ja Sarineihin vaikkapa tyttären välityksellä, toisilleen käsittämättömällä tavalla sukua olevien yhteisiä centiMorganeita kertyisi jo jonkin verran enemmän. Matthias Laurentiin ei silti tarvitsisi olla sukua Laurentius Herkepaeukselle, vaan vaihtoehtoisesti Cecilia Tuomaantyttärelle.

Benedictuksen yhteenvedossa esiintynyt ja Cecilian sukuja oikeudessa selvitellyt Hartvig Speitz oli moninkertaisen esi-isäni veli. Mikäli Hatvigin tarinat pitävät paikkansa, liityn Uskelan Kaivolaan myös esi-isäni Jöran Speitzin äidin kautta, mutta onneksi tämä sukuyhteys näyttäisi liittyvän vain minuun eikä Ilmajoen Lahden sukua olevaan geenisukuaiseeni. Kun eri kanavia pitkin tulevat sukuyhteydet alkavat vertailuhenkilöiden välillä lisääntymään, kannattaa vertailu lopettaa, sillä selitysvoima heikkenee. Geenejä ei ole korvamerkitty tiettyyn sukuun liittyviksi.

[Benedictus]

XII Laurentius Herkepaeus (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm)

Puoliso: Cecilia Tuomaantytär. (Taulu 42) (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2042) Lapset: 1. Andreas Laurinpoika Herkepaeus. Tauluun 42 (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2042) 2. Thomas Laurentii Tammelensis Herkepaeus. Tauluun 44 (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2044)

Matthias Laurentiin ei silti tarvitsisi olla sukua Laurentius Herkepaeukselle, vaan vaihtoehtoisesti Cecilia Tuomaantyttärelle.

Jos teoreettisesti ajateltaisiin, että tuossa olisivat Ilmajoen khr Mathias Laurentiin vanhemmat, niin löytyykö mitään yhteyksiä, joita olisi myöhemmin noiden perheiden jälkeläisten välillä.

Onkohan missään selkeään tietoa tuosta Laurentius Härkäpäästä?

Entäpä mitä tuo Tammelensis nimi tarkoittaisi?

[Jari Latva-Rasku]

XII Laurentius Herkepaeus (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm)

Puoliso: Cecilia Tuomaantytär. (Taulu 42) (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2042) Lapset: 1. Andreas Laurinpoika Herkepaeus. Tauluun 42 (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2042) 2. Thomas Laurentii Tammelensis Herkepaeus. Tauluun 44 (http://personal.inet.fi/koti/vallius/kaivola.htm#Taulu%2044)

Matthias Laurentiin ei silti tarvitsisi olla sukua Laurentius Herkepaeukselle, vaan vaihtoehtoisesti Cecilia Tuomaantyttärelle.

Jos teoreettisesti ajateltaisiin, että tuossa olisivat Ilmajoen khr Mathias Laurentiin vanhemmat, niin löytyykö mitään yhteyksiä, joita olisi myöhemmin noiden perheiden jälkeläisten välillä.

Onkohan missään selkeään tietoa tuosta Laurentius Härkäpäästä?

Entäpä mitä tuo Tammelensis nimi tarkoittaisi?

Jaakkima Stutaeuksen suku sammui ja veljen- ja "siskon"pojan Eskill Stutaeuksen jälkeen Lahden pappissuku sammui. Keskikokoisesta Lahden talosta ei ehkä riittänyt tarpeeksi tuloja kouluttamiseen. Avioliitotkin solmittiin talollisten tyttärien ja naapurien kanssa. Lukkareita suvusta kuitenkin tuli ja siihen liittyi avioliittojen välityksellä muutamia triviaalikoulua käyneitä talollisiksi ajautuneita. Jaakkima Stutaeuksen yksi puolisoista liittyi Sääksmäen Speitzeihin, joiden suku vie Hartvig Speitzin väittämän mukaan Uskelan Kaivolaan.

Matthias Laurentii ei käyttänyt, eikä hänestä käytetty, elinaikanaan Stuut tai Stutaeus-nimeä. Nimi on ollut ainoastaan jälkeläisten käytössä. En usko, että Matthias Laurentii oli esimerkiksi isälinjaista Mulli- tai Härkäpää-sukua, josta ainakaan olisi kulkeutunut hänen jälkeläisilleen Stuut-nimi. Muuten hän itse olisi ollut Härkäpää tai jonkinasteinen Mullinus, tai Stuut. Nimi jälkeläisille todennäköisesti tuli Matthias Laurentiin puolisolta. Matthias Laurentii ei ollut myöskään Tammelensis, Uskelensis, Kyröensis tai Ilmolensis. Jos Matthias Laurentii siis oli nimetön, hän ehkä oli nimellisesti mitättömästä isälinjaisesta suvusta, joka silti voisi liittyä Tammelinusten sukuun. Hänen isälinjaisella suvullaan siis ei ollut suvullista tai paikallista merkitystä eikä hänen äitinsäkään ehkä ollut nimellisestä pappissuvusta.

http://www.paltta.fi/suku/paltta/

[Jari Latva-Rasku]

Alla voisi olla Matthias Laurentiin eteläpohjalaisten jälkeläisten ja heidän varsinaisuomalaisten geenisukulaistensa geenikertymien yksi keskeisiä yhdistäviä tekijöitä. Muut ovat Uskelan Kaivolan Jäpin eli Karron suku ja Loimaan Mellilän Pytyn suku. Ei ole suljettu pois mahdollisuutta, että yhdistävä tekijä voisi olla Sofia Grelsdotter Stuut. Geeniperimä olisi voinut tulla myös hänen kauttaan ja Matthias Laurentii jäisi yhä Mustaksi Pekaksi.

1. Adam Larsson Sariin

21. Laurentius Benedicti Sarijn ->1

22. Brita IsaksdotterTammelina

31. Bengt Johansson tai Jöransson ->21
32. Elisabetha Påhlsdotter Båge

33. Isacus Matthiae Tammelinus ->22
34. Margareta (Margetha Simonsdotter?) Tammelina
41. Matthias Laurentii Forssman ->33
42. Brita Larsdotter Ekestubbe

43. Jöran Grelsson ->31
44. Tuntematon

51. Laurentius Matthie ”Mulli” ->41
52. Tuntematon

53. Lars Bertilsson till Olkkala -> 42
54. Brita Henriksdotter Ekelöf

[Jari Latva-Rasku]

Ottaisin vielä esiin pienen esimerkin, miten paljon geeniperimää olisi voinut kulkeutua minulle Uskelan Kaivolasta ja muualta lähiseudulta.

Kaivolan Jäpin geeniperimää oli Jaakko Jaakonpoika Lahden pojilla (i-i-ä-i-i) Lapuan kirkkoherran Makkaran välityksellä jäljellä ehkä noin 100 cM. Siitä minuun olisi voinut kulkeutua muutama centiMorgan.

Kaivolan sukujen geeniperimää oli veljeksillä Juho ja Jaakko Opas (ä-ä-i-ä-i-i) jäljellä Speitzin suvun kautta noin 50 cM. Siitä minuun olisi heidän neljän lapsensa kautta myös voinut kulkeutua muutama centiMorgan.

Edelliset ovat yhteensä noin ehkä 5, korkeintaan 10 cM. Olen kuitenkin sukua samoista varsinaissuomalaisista suvuista eri tavoin peräisin oleville, en juuri mitään, noin 30 cM ja noin 75 cM. Kertymän eroa ei vielä sattuma selitä.

Mikäli myös Matthias Laurentii olisi peräisin samoista Kaivolan, tai muista yhteisistä varsinaissuomalaisista tai tammelalaisista suvuista, kertymää voi tulla lisää 1700-luvun alun esivanhemmiltani minulle asti noin 10-15 cM. Mikäli myös Matthias Laurentiin puoliso Sofia Gregriuksentytär "Stuut" olisi samoista suvuista, kaikki kertymät yhteensä voisivat olla noin 25-40 cM.

En tiedä voisiko esivanhemmillani Nurmon Latikassa olla sukuyhteys Lapuan nimismiessukuun Tuomaalaan. Sitä en ole koskaan selvittänyt. Tuomaalat ovat sukua varsinaissuomalaisille geenisukulaisilleni. Kuitenkin mahdollinen sukuyhteys Varsinais-Suomeen Tuomaalan ja vaikkapa Mellilän Pytyn kautta selittäisi sukulaisuutta vain centimorganeiden murto-osia. Toki myös Astreniusten, Alftanusten ja Brennerusten kautta olisi jotain voinut kertyä, mutta sen mahdollinen vaikutus on vähäinen Stutaeuksiin verrattuna, korkeintaan muutama cM.

Jos sukulaisuus ei tule Stutaeusten kautta, ainakin minä olen kovin hämmentynyt. Olisin myös hämmästynyt, jos joko Matthias Laúrentiin ja/tai hänen puolisonsa suku ei jotenkin liittyisi tammelalaisiin pappissukuihin.

[Benedictus]

Geenien siirtymä Tammelasta Pohjjanmaalle voisi edustaa myös alla oleva entinen Tammelan kirkkoherra.

Johannes Marci (K 1611)

Jönns Marci, Johannes / Jöns Markusson, Urus Tammelensis / Tamlander
Tammelan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5104) kirkkoherra 1575–1581. Eeva Ojasen arvelun mukaan Johannes Marci erotettiin virasta ilmeisesti hänen kieltäydyttyään noudattamasta kuningas Juhana III:n Nova ordinantian ja Punaisen kirjan mukaista jumalanpalvelusjärjestystä. Hän asui kuitenkin Tammelassa ainakin vielä 1588.
Saloisten (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5093) kirkkoherra pitäjänhistorian (Pekka Toivanen 1990) mukaan 1592;Isokyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5018) (Kyröjoensuun) kirkkoherra 1604 (”jonkin rikkomuksen takia siirrettiin Saloisista Isoonkyröön”).
Allekirjoitti (”Ioha. Marci pastor in Salois”; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Johannes Marci Saloisa.”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
Johannes Marci (”Her Jönns J Köro”) mainitaan Pohjanmaan pappien virkatalojen peltomaita kartoittavassa luettelossa 1607 ja hänen todetaan saavan elatuksekseen viljaa 168 tynnyriä vuodessa. Hänet (”Her Jöns i Kyro”) mainitaan edelleen 14.12.1608 päivätyssä Pohjanmaan pappien elatusta koskevassa luettelossa, jossa kaikkien 23 kirkkoherran elatukseksi myönnettiin 70 viljatynnyriä.
K Isokyrö 1611.


Paljaspää, Simon Canuti (K 1585)

Paliaspä, Simon Knutsson
S Marttila. V Marttilan Mäntsälän talollinen Nuutti Jaakonpoika / Knut Jakobsson ja N.N.
Marttilan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5062) kirkkoherra ainakin jo 1563.
Joutui 1564 maksamaan 50 markkaa sakkoja Juhana-herttualle edellisenä vuonna vannomastaan uskollisuudenvalasta. Sinetöi Marttilan pitäjänmiesten uskollisuudenvakuutuksen kuningas Juhana III:lle 26.11.1568.
Herra Simon (”her Simon i Nyby”) mainitaan tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan "Hr Simon kyrkoherde Sancte Morthens socken" omisti 2 hevosta arvoltaan 30 markkaa, 4 härkää, 8 lehmää, nuorta karjaa (hiehoja ja mulleja) 11 päätä, 5 vuohta, 15 lammmasta ja 4 sikaa. Hänellä oli metallivarallisuutta 10 naulaa tinaa, 2 leiviskää kuparia ja 10 luotia hopeaa. Omaisuuden arvo oli 297 markkaa, 4 äyriä ja hopeaveroa siitä kannettiin 31 markkaa, 2 äyriä.
Sai kuninkaalta läänityksekseen Marttilan Tarvasjoen Yrjäntylän tilan 1573 ja omisti isänsä jälkeen Marttilan Mäntsälän tilan vuodesta 1581.
K Marttila 1585.
P Magdalena (Malin) Markusdotter, eli leskenä miehensä jälkeen Marttilassa ainakin vielä 1594. Kuningas Juhana III myönsi ”suureen köyhyyteen” joutuneelle leskelle (”Malin Marcusdotter framlidne her Simons Effterlefwerske i Sanct Mortens Sochn”) helpotusta veronmaksuun kirjeellään 19.6.1588 ja kuningas Sigismund verovapauden hänen (”Madelinn Marckus dotter”) asumalleen ja viljelemälleen Mäntsälän tilalle kirjeellään 12.7.1594.


Huomioiden isännimi, aikakausi ja paikkakunnat, voisi vahvasti epäillä, että ylläoleva Tammelan khr Jöns Marcusson olisi Marttilan khr Paljaspään vaimon Malin Mackusdotterin veli.


Marcus Benedicti (K 1587)

Markus Bengtsson
Loimaan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5056) kirkkoherra kuningas Kustaa Vaasan valtakirjalla 1554, sai kuningas Eerik XIV:n vahvistuskirjeen virkaansa 17.5.1564; Ala-Satakunnan rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6123) maarovasti ilmeisesti jo 1556, jolloin kantoi kymmenykset seitsemästä Ala-Satakunnan pitäjästä.
Marcus Benedicti maksoi kruunajaisapua 12 markkaa kuningas Eerik XIV:n kruunajaisia varten 1561. Hänen palkkaansa parannettiin suuren kestitys- ym. velvollisuuden takia Juhana-herttuan kirjeellä 20.2.1562. Juhana-herttualle 1563 vannomastaan uskollisuudenvalasta hän joutui maksamaan 50 markkaa sakkoja.
Herra Marcus ("her Marckus i Loimioki") mainitaan tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567. Hän ("Kijrckeherde Her Marcus") maksoi hopeaveroa 49 markkaa 6,5 äyriä (3 luotia hopeaa) 1571; veroluettelon mukaan hänen omaisuutensa arvo oli tuolloin runsaat 618 markkaa ja siihen kuului mm. 4 hevosta, 17 lehmää, 35 lammasta, 4 härkää, 9 vuohta, 14 sikaa ja nuorta karjaa yhteensä 37 päätä sekä metallia 30 luotia hopeaa, 1 leiviskä tinaa sekä puoli leiviskää messinkiä ja kuparia. Hänen elatustaan käsiteltiin kuningas Juhana III:n kirjeessä 20.10.1582.
Turun hiippakuntahallinnon johdossa toiminut tuomiorovasti Henricus Canuti (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=955) syytti kuninkaan sihteereille lähettämässään kirjeessä 2.10.1582 kirkkoherra Marcusta törkeästä omavaltaisuudesta, laiminlyönneistä ja sopimattomista elämäntavoista, mutta syytökset eivät näytä johtaneen enempiin selvittelyihin eikä rangaistusseuraamuksiin.
Omisti maatilan Loimaan Seppälän kylässä vuodesta 1581.
K Loimaa 1587.
P N.N. (pojat Josef ja Jakob omistivat Seppälän tilan isänsä jälkeen).


Ylläoleva Marcus Benedicti on lähialueen ainut Markus, joka ajallisesti saattaisi olla sopiva isäksi noille Markuslapsille.


Heitin jo aiemmin ajatuksen, että Helsingin Brennerus suvun isä Mårten Simonsson olisi Simon Paljaspään poika.



Kuvitteellisesti voisi ajatella, että :
Loimaan khr Marcus Benedicti olisi ollut;
Tammelan ja Isonkyrön khr Jöns Marcin isä


Marttilan khr Simon Paljaspään vaimon Malin Marcusdotterin isä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1358533
Paljaspään poika Yrjäntylän omistaja oli myös nimeltään Bengt, mikä suosii Marcus Benedicti ajatusta.



Helsingin Brennerusisän Mårten Simonssonin isoisä

sekä Loimaan ja Taivassalon khr Claes Brenneruksen isänäidin isä.


Sekä Isokyrön khr Israel Alftanuksen äidin Elin Brenneruksen isänäidin isä.


Mitenkähän nämä henkilöt sopisivat geenipakettiin?

[Jari Latva-Rasku]

.

Mitenkähän nämä henkilöt sopisivat geenipakettiin?

Löysin yhden vertailuhenkilön lisää, jolla oli karjalais-varsinaissuomalais-satakuntalaiset juuret. Tämä henkilö ei ole sukua minulle yhtä paljon kuin muut vastaavat, joiden sukujuuret myös vievät Uskelan Kaivolaan ja muualle lähiseudulle.

Minä ainakin etsisin Matthias Laurentiin sukua aikaisemmin mainittujen Sariinien sukutaulusta tai laajasti seudun talollisten parista, muuten selitykset vähentyvät rankasti tai niille on muu selitys kuin yhteys Stutaeuksiin.

Ei pidä myöskään unohtaa sattuman vaikutusta perimän kertymisessä, vaikka systemaattinen sattuma useiden henkilöiden välillä ei enää tunnu sattumalta. Myös kertymä suuremmasta sukulaisjoukosta vähentää sattuman vaikutusta yksittäisten henkilöiden välillä, mutta se sekoittaa sukuperän arvioinnin jopa mahdottomaksi.

Varteenotettava vaihtoehto on, että Matthias Laurentii oli samoista sukupiireistä kuin puolisonsa Sofia Gregoriuksentytär. Muuten tuntuisi käsittämättömältä, miksi perimää olisi varhaisilta ajoilta säilynyt niin paljon, sukusiitoksesta huolimatta. Aikaisemmin esitetyt arvelut Matthias Laurentiin ja hänen puolisonsa sukujuurista Hämeenkyrössä tuntuvat luontevilta, jos rakennelma voitaisiin siirtää jonnekin Varsinais-Suomeen.

[Benedictus]

Jos Bengt Jönssonin poika Laurentius Bengtsson Sarin on Laurentius Johansson Sareniuksen veljen poika, on heillä varmaankin sama esi-isä joka oli Laurentius eli Lars.

Mathias Laurentii Stutaeuksen isä oli myös Lars.

Olisiko mahdollista, että Bengt ja Lars ovat veljeksiä ja isänsä oli tuo Tammelan Saaren Hans Mårtensson.

Hans Mårtenssonin vaimo tai äiti saattoi olla juuri tuon Larsin tytär, mahdollisesti siis Mathias Laurentii Stutaeuksen sisar.

Olikohan niin, ettei Anna Paikull ollut Hannu Martinpojan äiti. Noita Tammelan Saaren alkuvaiheita pohdiskellessa on tullut mieleen, josko Kiikalan kirkkoherra Laurentius Johannis (Sarenius), k. 1688, oli Hannu Martinpojan poika. Laurentiuksen vaimon Märta Kaspersdotterin oletan olleen von Lunden-sukua.
_______________
Matti Pesola

Sarenius, Laurentius Johannis (1602–1688/89 )

Lars Johansson
S hautajaisrunon mukaan Tammela (”i Tammla Sochns planer”) 1602.
Kävi Turun katedraalikoulua 19-vuotiaana noin 1621 ja ilmeisesti toimi myöhemmin katedraalikoulun opettajana.
Vihittiin papiksi Turussa 1640. Kiikalan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5033) kappalainen 1642, kirkkoherra 1649.

Jos Hans Mårtenssonin vaimo oli N. Larsdotter, olisi hän syntynyt viimeistään 1585, ollakseen khr Laurentius Sareniuksen äiti.

Ilmajoen khr Mathias Laurentii olisi ollut liian vanha hänen veljekseen.

Täten pitää pohtia olisiko tuo N. Larsdsotter ollutkin Hans Mårtenssonin äiti, Sääksmäen voudin Mårten Jacobssonin vaimo, tällöin hän sopii ajallisesti täysin Mathias Laurentiin sisareksi.

Hannu Martinpoika oli Saaren ratsumiehenä 1612-1619. Hänen isänsä oli Martti Jaakonpoika, Sääksmäen kihlakunnan vouti, joka muodosti Saaren kylän kuudesta tilasta kartanon ja sai sille 1606 verovapauden. Martti Jaakonpojan puoliso oli Anna Paikull. Annan toinen puoliso oli everstiluutnantti Frans Johnstone. (Tammelan historia 109-110, ilm. 1992.)

Mitä sukaua oli tämä vouti Mårten Jacobsson ja miksi hän muodosti juuri Saaren tiloista kartanon?
Oliko tila hänen tai hänen 1. vaimonsa omaisuutta?

Kuka olisi ollut tuo Lars mahdollisesti vouti Mårten Jacobssonin appi ja khr Mathias Laurentiin isä?

[Matti Lund]

Tässä vaihtelua vanhojen venkuroiden tulkintaan.

Eurajoen SAY:n Maantilan kylän tai yksinäistilan lopussa on yhden savun tila jossa Her Grees, joka lienee Gregorius Michelsson Stuht.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4526673

Kinostavaa, että naapuritilalla Michel Kainu ja Mats Michelsson, lisäksi käsketään katsoa toisia sivuja , joissa mainitaan ainakin Thomas Michelsson.

Kainun Erikin poika mainitaan myöhemmin kirkkoherrana Eurajoella ja Liedossa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4526653
Olisiko tuolta haettava Gregorius Stuhtin alkuperää. Eurjoella on myös Mullilan eli Vahusmaankylä.

Matthias Erici (K 1587)

Matts Eriksson
S Eurajoki. V ilmeisesti Eurajoen Kainun kylän talollinen Erkki / Erik N.N. ja N.N.

Kysymyksessä on tosiaan todistettavasti Greger Stutt.

Kustaa Vaasa julkaisi kollaatiokirjeen eli siis valtakirjan (literas collationis) "Greger Stuttille" Eurajoen kirkkoherraksi ("Öffrebominne") Västeråsissa 6.6.1537. Enempää Gregeristä ei siinä ilmene.

Samalla päivällä Kustaa Vaasa julkaisi kollaatiokirjeen Anders Ollenpojalle Euran pastoraattiin ("Öffra prestegieldh").

[Lähde, painettu, "Riks-Registr. G, 1536-39, fol. 210"/ Konung Gustav Den Förstes Registratur XI 1536-37, s. 319]

Greger Stutt sopisi parhaiten Ilmajoen Mathias Laurentiin apeksi ja selittyisi se, mistä johtuen Mathiaan poika Jaakkima otti lisänimekseen Stutaeuksen ja mistä johtuen nimi kirjattiin väliin Stuutiksi ja vielä Jaakkiman veljenpojalla Eskililläkin. Sointuu hyvin tähän kirkkoherra Gregeriin.

Mitä sitten tulee SAY -luettelon merkintöihin, joihin viittaat, niin mielestäni joku "hölmö", joka on jäljitellyt siitä jotain, joka liittyy Matilaksi nimettyyn taloon, on tehnyt ikiomia muistiinpanojaan SAY -luetteloon, sotkenut sitä.

Herra Gregerin talon kohdallahan on vain maininta siitä, että herra Gregerin veromaa on seurakunnan maata. Sehän voidaan tulkita, että Gregerin talo toimii pitäjän pappilana.

Nähdäkseni talo on täysin erillinen sivun muista taloista. - Sijaitseeko se edes samalla kylällä? Tämä on siis sivu 37 ja niin sivulla 32 kuin 35 näyttäisi lukevan Kirkonkylä, johon sen luulisi kuuluvan. - Ennemminkin se on laitettu tämän veronkantoyksikön loppuun, joka on Alempi kolmanneskunta sivulta 20 alkaen, ja heti sen jälkeen alkaa Luvian kolmanneskunnan veronkantokantoalue. - Sekavaa.

Nähdäkseni jäljittelijä"hölmön" pyyntö omalle itselleen on epähuomiossa eksynyt myös pappilan kohdalle: pyydetään vertailemaan mutta mitään vertailtavaa ei ole tällä kohtaa. Virhettä ei ole korjattu, vaikka se olisi voitu poistaa ehkä pyyhekumillakin, koska ei näyttäisi kirjatun kosmuskynällä.


-----------------------------------

Se on nyt jo käynyt ilmiselväksi, että Ilmajoen Mathias Laurentin yhteydessä ei ole koskaan esiintynyt kenenkään aikalaisen eikä seuraajienkaan kirjaamana mitään lisänimeä.

Katselmoin netistä esityksiä, jotka jotenkin liittyvät Mathias Laurentihin ja hänen jälkeläisiinsä. Huonolta ja hyvin huolestuttavalta näyttää sukututkimuksen oikeellisuuspyrkimyksen kannalta. Niissä on Mathias Laurentille ties mitä lisänimiä, joita Mathias Laurenti ei ole koskaan käyttänyt. Ne ovat virheellistä tietoa, jota ei taatusti löydy omista taulukoistani, vaan niissä sukujohdot päätyvät aina herraan nimeltä Mathias Laurenti, eikä muuhun.

Kun olen Mathias Laurentin jälkeläinen niin herra Eskilin kuin Kerttu Matintyttärenkin kautta (Kerttuunkin kahta eri tietä johtaen), Stutaeus esiintyy omimmissa tauluissani ainoastaan herra Eskilin kohdalla, ei muualla, jotta tulisi oikein.

terv Matti Lund

[Liisa R]

Vahvistuksena Matti Lundin sanomaan seuraava:

Kyrön ja Ikaalisten käräjät 26.-27.9.1667 s.1101v - 1102( jpg 934) Löytyy tällä hetkellä vain SSHY:n sivuilta:

"Förekom Her Eskil Studeus caplan uthi Ilmoila socken och giorde inspråk på et hemman i Watziais der Jören Jacobsson åbor. Hvilket hemman hans sahl. moderbroder Mr Joachim kyrkioherden i Åbo skall kiöpt hafva"

Koska talonpoika ei ollut paikalla, asia siirrettiin seuraavilla käräjille.

Liisa R

[Benedictus]

Hämeenkyrön Laitila:
3.10.1584 (tel:3.10.1584) Pontus de la Gardie tiedoittaa, että Kyrön nimismiehelle Lasse Gregorssonille myönnetään puolet vuoden 1583 nimismiesverosta valtatien varrella asuessaan ja senvuoksi sotaväkeä runsaasti majoittamaan joutuessaan.

Stutaeus, Matthias Laurentii (K viimeistään 1600)

Stuthaeus / Stuut, Mattz / Matts Larsson
Ilmajoen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5016) kirkkoherra 1571/72.
Allekirjoitti (”Matth. Lau. pastor Ilmolensis”; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa “Matthias Laurentii Ilmoilasa”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
Ilmajoen pitäjän vuoden 1571 hopeaveroluettelossa mainitaan sekä edellinen kirkkoherra Petrus Erici (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1966) että hänen seuraajansa ”Her Mattz Laurenti Pastor”, jolla oli omaisuutta 10 markkaa rahaa, 10 luotia hopeaa, 2,5 leiviskää kuparia, 2 lehmää, 5 lammasta ja tammahevonen arvoltaan 5 markkaa. Hopeaveroa herra Matthias joutui maksamaan 10 markkaa. Maakirjan mukaan hän omisti Lahden kylässä Lahden (numero 3) tilan vuodesta 1580. Hänet (”Her Mattz i Ilmola”) määrättiin 9.12.1589 maksamaan 16 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen.
K Ilmajoki ilmeisesti viimeistään 1600. Strandbergin mukaan ”kuningas Sigismundin miehet” löivät hänet kuoliaaksi nuijasodan aikana 1597 oman pappilansa eteisessä (Blomstedtin mukaan oli kirkkoherrana 1600 asti).
P Sofia Grelsdotter, eli leskenä miehensä jälkeen ja isännöi maatilaa Lahden kylässä 1604–1607, sai (”Sophia Grelsdotter framlednne Här Mattz Kirckieheerde I Ilmola Sochnn–”) Kaarle-herttuan kirjeellä 5.12.1601 kolmeksi vuodeksi vapautuksen asumastaan ”torpasta” maksettavista vakinaisista ja ylimääräisistä veroista kyetäkseen köyhyyden ja sotaväen lamauttamana ruokkimaan köyhät pienet lapsensa.


Stuth, Gregorius Michaelis (1500–1561)

Mulli, Grels / Greger Michelsson / Mickelsson
Hämeenkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5012) kirkkoherra 1549.
Kirkkoherra Gregorius menetti 1550-luvulla noin kaksi kolmasosaa niistä vilja- ja voiverotuloista, joita hän oli aiemmin saanut kantaa itselleen, mutta sai anomuksestaan Juhana-herttuan kirjeellä 24.2.1558 takaisin osan menettämistään palkkatuloista. Hän testamenttasi Juhana-herttualle kaksi (kulta)tukaattia, kolme hopeataalaria ja yhden työhevosen.
K Hämeenkyrö 1561 (testamentti toimeenpantiin syksyllä 1561).


Lisäksi mainitaan Hämeenkyrön historiassa, että 1601 sovittiin perinnönjaosta Michel Larsson Laitilan jälkeen: perijöinä olivat Eskill Michelsson Turun porvari, Jöns Michelssonin poika Henrik Jönsson ja kanssaperillinen Eskill Gregersson.


Tuossa yllä mainitaan nimismies Lars Gregersson 1583 sekä Eskill Gregersson 1601 ja khr Mathias Laurentii vaimo oli Sofia Grelsdotter.


Sofia Grelsdotter jäi leskeksi 1600 pienten lasten kanssa eli olisi pääsääntöisesti tehnyt lapsensa 1590-luvulla 35-45 vuoden iässä, jos olisi ollut Gregorius Stuutin tytär.


Lars Gregersson nimismies voisi ajallisesti olla hyvinkin khr Gregorius Stuhtin poika. Hän on myös varmaankin ollut Laitilan vävy, koska nimismies oikeus meni tuolloin kokoajan laitilassa.


Ajallisesti Ilmajoen khr Mathias Laurentii ei voisi olla Lars Gregerssonin poika, koska mainitaan jo 1571 Ilmajoella.


Eskill Gregersson ja Sofia Grelsdotter vaikuttaisivat ajallisesti enemmän samanikäisilta eli voisivat olla jopa sisaruksia.

Kiinnostavaa on, että missään SAY:n sivuilla ei mainita ketään Lars Gregerssonia eli ainoa vaihtoehto on, että on Laitilan isäntänä vaikka Michel Larsson mainitaan SAY:ssä

lainaus:
Förekom Her Eskil Studeus caplan uthi Ilmoila socken och giorde inspråk på et hemman i Watziais der Jören Jacobsson åbor. Hvilket hemman hans sahl. moderbroder Mr Joachim kyrkioherden i Åbo skall kiöpt hafva"

Koska talonpoika ei ollut paikalla, asia siirrettiin seuraavilla käräjille.

Olisiko mahdollista, että tuo käräjäote onkin vajaa ja kirjurin väärin muotoilema ja siinä mainittu moderbroder tarkoittaisi Eskill Studaeuksen isänäidin veljeä, jolta isänveli Joachim Stutaeus tilan olisi ostanut.

Tuossa Watsiaisten Hannulla asui Jöran Jacobsson.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22188

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22089
1652 Jöran Jacobsson ja vaimo Maisa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22088
Vatsiaisten Talosella dr Jöran Jacobsson 1645-1651, lienee siis Hannun Jöran Jacobsson

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21897
Talosella Jacob Grelsson Föraren
-onko Jöran Jacobssonin isä?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21278
Talonen Jacob Grelsson 1604-?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=20733
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=20654
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=19391

[Matti Lund]

Kun katsot Hämeenkyrön historiasta selkeää kuvaa Gregorius Michaelis Stuttin omakätisestä kirjoituksesta vuodelta 1549 ja kun huomioit, että lisänimi on Stutt myös valtakunnan registratuuran tekstissä, eikö olisi suotavaa sopia, että käytetään tästälähin nimimuotoa Gregorius Michaelis Stutt, kun nyt ilmeisesti Gregorius on sitä itsekin halunnut.

Olen yrittänyt löytää Gregoriukselta Mulle -nimeä aikalaisteksteissä, mutten ole onnistunut eikä ilmeisesti kukaan muukaan niistä, jotka haluavat jostain syystä harrastaa tätä Mulli -nimeä. Olisiko se katsottava jonkun jälkimaailman edustajan lanseeraamaksi lempinimeksi? Onhan niitä lempinimiä ollut kuten esim. terva -Pieti ja vieläpä aikalaislempinimeksi katsottu. Mutta Mulli ei ole tässä sen vertainen. Eiköpä olisi genealogisesti korrektia sopia, ettemme me käyttäisi sitä, vaan pyrkisimme tällä kertaa oikeellisiin nimiin.

Taas koska ja ainoastaan Mathias Laurenti, Ilmajoen kirkkoherra ei ole koskaan käyttänyt mitään lisänimeä, eikö sovittaisi siitäkin, ettei keksitä hänelle mitään lisänimeä, niin tieto menee genealogisesti oikein Mathias Laurentista eteenpäin, eikä väärin kuten nyt laajasti valitettavasti tapahtuu.

Mitä taas tulee Sofiia Gregoriuksentyttären lapsiin, niin nuijasodan päättyessä hänellä on ollut ainakin yksi kutakuinkin aikuinen poikalapsi Jaakkima Stutaeus, poika Matti murrosiässä lähellä ripillepääsyään, kenties aikuisia tyttäriäkin, mutta lapset aivan nuorimmasta päästä selvästi alaikäisiä, syntyneet pääosin 1580 -luvulla, nuorin ehkä 1590 -luvun puolellakin. Oletan että Mathias Laurenti on ollut aviossa Sofiian kanssa vähän ennen kuin pääsi kirkkoherraksi ja Sofiia on synnyttänyt lapsia noin vuodesta 1570 alkaen.

Ja se moderbroder on selvä kirjurinvirhe ja yhtä selvää on, että Jaakkima Stutaeus oli Eskil Stutaeuksen isän veli.


terv Matti Lund

[Benedictus]

Hämeenkyrön Laitila:
3.10.1584 (tel:3.10.1584) Pontus de la Gardie tiedoittaa, että Kyrön nimismiehelle Lasse Gregorssonille myönnetään puolet vuoden 1583 nimismiesverosta valtatien varrella asuessaan ja senvuoksi sotaväkeä runsaasti majoittamaan joutuessaan.

Ajallisesti tuo Lars Gregorsson olisi siis täysin sopiva Sofia Grelsdotterin veljeksi. Hän olisi siis Joachim Stutaeuksen eno.

Sofialla oli varmaankin aika monta lasta, koska 1600 niistä osa oli vielä alaikäisiä.
n.1575-1600 tekee 25 vuotta hedelmällistä aikaa.

[Benedictus]

Kyrön ja Ikaalisten käräjät 26.-27.9.1667 s.1101v - 1102( jpg 934) Löytyy tällä hetkellä vain SSHY:n sivuilta:

"Förekom Her Eskil Studeus caplan uthi Ilmoila socken och giorde inspråk på et hemman i Watziais der Jören Jacobsson åbor. Hvilket hemman hans sahl. moderbroder Mr Joachim kyrkioherden i Åbo skall kiöpt hafva"

Koska talonpoika ei ollut paikalla, asia siirrettiin seuraavilla käräjille.

Tuo ylläoleva lainaus herättää myös ajatuksen omistuksesta.

Tilan oli ostanut Joachim Stutaeus, joka kuoli 1633. Hän on ostanut tilan aikana, jolloin 1667 Hannun tilaa asunut Jören Jacobssonin mahdollinen isä förare Jacob Grelsson omisti naapurin Taloisen ratsutilan.

SAY ei tuo esiin, että Jöran Jacobsson olisi muu kuin omistaja, erityisesti, koska mainitaan ettei talonpoika tullut paikalle ja asian käsittelyä siirrettiin.

Jos Jöran Jacobsson olisi ollut lampuoti niin hän ei olisi vaikuttanut asian käsittelyyn.

Voidaan todeta, että Jöran Jacobsson on ollut Hannun omistaja.
Kysymys onkin, miten tila on tullut hänelle Joachim Stutaeukselta.
Kauppa tai perintö?

Miksi Eskill Stutaeus 44 vuotta Joachim Stutaeuksen kuoleman jälkeen arvioi mahdolliseksi riidellä Hannun tilan omistuksesta?

Miksi Joachim Stutaeus hankki juuri Hämeenkyröstä juuri tämän Hannun tilan, siellä olisi ollut varmaankin muitakin arvokkaampia tiloja saatavana?

[Liisa R]

Jospa hän halusi lepopaikan matkan varrelta matkustaessaan Turusta Pohjanmaalle.
Kesätie Pohjanmaalle kulki mielestäni Vatsiaisten kautta. Vatsiaisten Luukas oli postitalo.

Liisa R

[AnttiYR]

Taas koska ja ainoastaan Mathias Laurenti, Ilmajoen kirkkoherra ei ole koskaan käyttänyt mitään lisänimeä, eikö sovittaisi siitäkin, ettei keksitä hänelle mitään lisänimeä

Olisi kai aika korjata myös lisätietoja seurakunnasta pappien luetteloon, ettei enää antaisi virheellistä tietoa. (Avautuu esim. Hiskistä päin) Siellä nimittäin on Ilmajoen kirkkoherrana mainittu:

Matthias Laurentii Stuthæus tai Stuut (1571-93)

Taitaa myös ainakin jälkimmäinen vuosilukukin olla pielessä.

Kappalaisluettelossa on myös Laurentii , nimittäin:

Thomas Laurentii (1593)

Onko tämä vain sattumaa, vai voisivatko olla veljeksiä?


Terveisin Antti

[Benedictus]

Stuth, Gregorius Michaelis (1500–1561)

Mulli, Grels / Greger Michelsson / Mickelsson
Hämeenkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5012) kirkkoherra 1549.
Kirkkoherra Gregorius menetti 1550-luvulla noin kaksi kolmasosaa niistä vilja- ja voiverotuloista, joita hän oli aiemmin saanut kantaa itselleen, mutta sai anomuksestaan Juhana-herttuan kirjeellä 24.2.1558 takaisin osan menettämistään palkkatuloista. Hän testamenttasi Juhana-herttualle kaksi (kulta)tukaattia, kolme hopeataalaria ja yhden työhevosen.
K Hämeenkyrö 1561 (testamentti toimeenpantiin syksyllä 1561).


Stutaeus, Michael Gregorii (K 1606)

Stuth / Stwt / Stwthe, Michil Gregersson, Michel Grelsson
Föglön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5006) kirkkoherra ainakin jo 1565, oli virassa oletettavasti 1581 asti; Saltvikin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5094) kirkkoherra 1585.
Michael Gregorii ("Her Michil Grgss", "Michael Stwth") sinetöi Föglön seurakunnan hopeaveroluettelon 4.6.1572. Hänet ("Her Michill i Saltwick") määrättiin 9.12.1589 maksamaan 8 taalaria raha-apuna sotaväen palkkaukseen.
Allekirjoitti (”Michael Stuth Saltvik Alandiae”; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Michael Gregorii Saltwijkisä”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
K 1606.


Onko tässä kyse isästä ja pojasta?


Jos on, niin Michel Gregorii olisi Sofia Grelsdotterin veli.


Koska Michel Gregorii sai khr paikan jo 1565, olisi varmaankin syntynyt 1530-luvulla.


Tuntuisi, että Sofia Grelsdotter olisi selvästi nuorempi, jos Michel Gregorii on hänen veljensä, mahdollisesti heillä oli eri äiti.


Gregorius Michaelis Stuttin edeltäjä Hämeenkyrön kirkkoherrana oli Mårten Friis.

[Matti Lund]

Olisi kai aika korjata myös lisätietoja seurakunnasta pappien luetteloon, ettei enää antaisi virheellistä tietoa. (Avautuu esim. Hiskistä päin) Siellä nimittäin on Ilmajoen kirkkoherrana mainittu:

Matthias Laurentii Stuthæus tai Stuut (1571-93)

Taitaa myös ainakin jälkimmäinen vuosilukukin olla pielessä.

Kappalaisluettelossa on myös Laurentii , nimittäin:

Thomas Laurentii (1593)

Onko tämä vain sattumaa, vai voisivatko olla veljeksiä?


Terveisin Antti

Mainittakoon, että aito Mats Stutt tai Stuut oli myös olemassa 1500 -luvulla. Hän oli mm. Västeråsin kaupungin lähettyvillä sijainneen Saltbergetin Salan hopeakaivoksen vouti. Se oli Pohjoismaiden suurin hopeakaivos ja Ruotsin valtakunnan rahapajan suurin raaka-ainelähde. Tämä Mats Stutt oli Gregorius Stuttin aikalainen. Hän näyttää olleen tärkeä mies Kustaa Vaasalle, joka huolehti kovasti Salan kaivoksen toiminnasta.

Kustaa Vaasa soi avoimella kirjeellään 19.2.1551 Västeråsissa, hänelle, vaimolleen ja perillisilleen ikuiseksi omaisuudeksi avoimella kirjeellä kruunun tontin Västeråsissa, joka sijaitsi Anna Stugekvinnan kartanon ja Västeråsin allmenningin välissä paikassa, joka kuului aikaisemmin Pyhän Olavin Killalle.

[Lähteenä Konung Gustav Den Förstes Registratur XX 1550-51 s. 92, painettu Tukholmassa 1903 Joh. Ax. Almqvistin toimittamana]

Aikaisemmin registraturassa viitataan myös Saltbergetin voutiin Mats Tordinpoikaan. Olen yrittänyt selvittää, onko kysymys samasta henkilöstä?

Erittäin hankala tai ehkä mahdotonkin ongelma on pyrkiä selvittämään, olisiko Gregorius Stuttilla jonkinlainen sukuyhteys tämän Mats Stuttin tai joidenkin muiden vieläkin aikaisempien Ruotsin Stuttien kanssa?

Lähteet kun loppuvat juuri siinä pisteessä, jossa Gregorius Stutt tulee esiin, eli 6.6.1537. Itse asiassa tietomme Gregorius Michaelis Stuttista ovat poikkeuksellisen runsaat, siis se, kuinka kauan hän suurinpiirtein oli ensin Eurajoen ja sitten Hämeenkyrön kirkkoherrana. Monien seurakuntien osalta ei ole mitään tietoa papeista sillä aikavälillä, kun Gregorius oli Eurajoen kirkkoherrana.

Kun Gregorius Stutt oli aivan suomenkielisten seurakuntien Eurajoen ja Hämeenkyrön kirkkoherrana, niin on aika kaukaahaettua olettaa hänet eteläruotsalaiseksi kuten muut senaikaiset tunnetut Stuutit. Kun hän näyttää saaneen pikakomennuksen Hämeenkyröön, on se vahva signaali siitä, että hän oli aivan suomenkielinen henkilö.

Lähinnä tulee mieleen, että jos Gregoriuksen lisänimellä oli sama alkulähde kuin Ruotsin joillakin Stuuteilla, niin olisiko hänkin ottanut nimen vaimonsa tai äitinsä puolelta, eli olisi jonkin Stuutin tyttären poika tai mies? - Olisi tarttunut muinoin suomalaisena opiskelijapoikana eteläruotsalaiseen virkamiesten sukuverkkoon, Stuutteihin?

Se on kuitenkin ilmeistä, että joka oli Stuut/Stutt ja eli 1500 -luvulla, hän oli erittäin taipuvainen käyttämään lisänimeään. Siitä johtuen olen olettanut joskus jo 25 vuotta sitten, kun tietoni olivat vielä muuten huterat, ettei Mathias Laurenti vielä ollut Stuut eikä sitä syntyä, vaan lisänimen Stutaeus oli täytynyt tulla hänen pojalleen Jaakkimalle muuta kautta. Tosin olen minäkin erehtynyt joskus kaikessa kiireessä kirjoittamaan lisänimen herra Mathiaalle.


terv Matti Lund

[Matti Lund]

Stutt, Gregorius Michaelis (1500–1561)


Stutt, Michael Gregorii (K 1606)

Stuth / Stwt, Michil Gregersson, Michel Grelsson
Föglön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5006) kirkkoherra ainakin jo 1565, oli virassa oletettavasti 1581 asti; Saltvikin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5094) kirkkoherra 1585.
...
K 1606.


Onko tässä kyse isästä ja pojasta?


Jos on, niin Michel Gregorii olisi Sofia Grelsdotterin veli.


Koska Michel Gregorii sai khr paikan jo 1565, olisi varmaankin syntynyt 1530-luvulla.


Tuntuisi, että Sofia Grelsdotter olisi selvästi nuorempi, jos Michel Gregorii on hänen veljensä, mahdollisesti heillä oli eri äiti.


Gregorius Michaelis Stuttin edeltäjä Hämeenkyrön kirkkoherrana oli Mårten Friis.

Saltvikin kesäkäräjiä pidettiin 28.9.1608 Östernäsissä, jolloin Niels Franssinpoika valitti siitä, että Gregers Mikaelinpoika vaatii häneltä maahanpanijaislehmää hänen vaimonsa äidin jälkeen. Lautamiehet julistivat tästä päätöksen, että Nielsin on annettava Gregersille yhden luodin hopeaa.

[Löytyy painettuna: Ålänska handlingar 1530-1634, s. 178, toim. Kaj Mikander, pain. Maarianhaminassa 1977]


Tämähän viittaa siihen, että Saltvikin pastorilta Mikael Gregorii Stuttilta olisi jäänyt mm. poika Gregers Mikaelinpoika, jota voisi yrittää jäljittää ja varmistaa Saltvikista 1600 -luvun alkupuolelta.

Tietysti on kohtuullisen todennäköistä, että Mikael Gregorii Stutt on Gregorius Michaelis Stuttin poika. Olen tietysti joskus kuumeisesti pohdiskellut näitten Ahvenanmaalta löytyvien suhdetta. Jos todennäköinen isä oli täysin suomenkielisten pitäjien pappismies, tai ainakin kirkkoherrana niissä (emme tiedä hänen nuoruutensa palveluspaikkoja, eli missä hän oli ollut kappalaisena tai sotasaarnaajana yms.), niin toisaalta todennäköinen poika oli aivan ruotsikielisen pitäjän saarnamies. Tällaiset piirteet juuri viittaavat kaksikielisyyteen ja siihen, että sukujuuria tuli todennäköisesti sekä ruotsinkieliseltä ja suomenkieliseltä puolelta.

terv Matti Lund

[Matti Lund]

Mainittakoon, että aito Mats Stutt tai Stuut oli myös olemassa 1500 -luvulla. Hän oli mm. Västeråsin kaupungin lähettyvillä sijainneen Saltbergetin Salan hopeakaivoksen vouti. Se oli Pohjoismaiden suurin hopeakaivos ja Ruotsin valtakunnan rahapajan suurin raaka-ainelähde. Tämä Mats Stutt oli Gregorius Stuttin aikalainen. Hän näyttää olleen tärkeä mies Kustaa Vaasalle, joka huolehti kovasti Salan kaivoksen toiminnasta.

Kustaa Vaasa soi avoimella kirjeellään 19.2.1551 Västeråsissa, hänelle, vaimolleen ja perillisilleen ikuiseksi omaisuudeksi avoimella kirjeellä kruunun tontin Västeråsissa, joka sijaitsi Anna Stugekvinnan kartanon ja Västeråsin allmenningin välissä paikassa, joka kuului aikaisemmin Pyhän Olavin Killalle.

[Lähteenä Konung Gustav Den Förstes Registratur XX 1550-51 s. 92, painettu Tukholmassa 1903 Joh. Ax. Almqvistin toimittamana]

Aikaisemmin registraturassa viitataan myös Saltbergetin voutiin Mats Tordinpoikaan. Olen yrittänyt selvittää, onko kysymys samasta henkilöstä?

...


terv Matti Lund

Kyllä tuo alkaa varmistua, että vouti Mats Tordinpoika ennen vuotta 1551 ja Mats Stutt vuodesta 1551 alkaen on sama mies. Kustaa Vaasa sanoo tätä Mats Tordinpoikaa Salan kaivoksen voudiksi vuonna 1550 ja samalla tavalla Mats Stuttia vuonna 1551.

Mutta 1540 -luvun lopun registratuura antaa kuvan, ei pelkästään kaivosvoudista, vaan voudista laajoin valtuuksin usean pitäjän alueella Västeråsin ympärillä.

Registraturan henkilötiedoissa mainitaan Mats Tordinpojasta mm:

"fogde på Väsby gd samt i Simtuna, Torstuna, Tjurbo och Våla h:dr liksom i Folkärna, Grytnäs, By och Huddinge s:nr och vid Sala grufva"

Vuonna 1550 Kustaa Vaasa sanoo "vår befallningzman opå Vässby gårdh". Vuonna 1547 hän esiintyy useissa kirjelmissä lähinnä Väsbyn kartanon voutina.

Tuo Väsby on siis ollut Kuninkaankartano, joka sijaitsi Salan pitäjässä. Kustaa Vaasa itse asusteli useaan otteeseen pitkiä aikoja Väsbyssä ja ohjasi Mats Tordinpoikaa eli Mats Stuttia kaivosasioissa, jotka eivät rajoittuneet vain Salaan, vaan mm. kaivostoiminnan käynnistämiseen Hedebergiin. Myöhemmistä kuninkaista myös Kustaa II Aadolf on paljon asunut Väsbyssä.

Muut paikat ovat pitäjiä Upplannissa, osin Taalainmaallakin paitsi Huddinge, joka on Södermanlannissa.

terv Matti Lund

[Jari Latva-Rasku]

Mainittakoon, että aito Mats Stutt tai Stuut oli myös olemassa 1500 -luvulla. Hän oli mm. Västeråsin kaupungin lähettyvillä sijainneen Saltbergetin Salan hopeakaivoksen vouti. Se oli Pohjoismaiden suurin hopeakaivos ja Ruotsin valtakunnan rahapajan suurin raaka-ainelähde. Tämä Mats Stutt oli Gregorius Stuttin aikalainen. Hän näyttää olleen tärkeä mies Kustaa Vaasalle, joka huolehti kovasti Salan kaivoksen toiminnasta.

Kustaa Vaasa soi avoimella kirjeellään 19.2.1551 Västeråsissa, hänelle, vaimolleen ja perillisilleen ikuiseksi omaisuudeksi avoimella kirjeellä kruunun tontin Västeråsissa, joka sijaitsi Anna Stugekvinnan kartanon ja Västeråsin allmenningin välissä paikassa, joka kuului aikaisemmin Pyhän Olavin Killalle.

[Lähteenä Konung Gustav Den Förstes Registratur XX 1550-51 s. 92, painettu Tukholmassa 1903 Joh. Ax. Almqvistin toimittamana]

Aikaisemmin registraturassa viitataan myös Saltbergetin voutiin Mats Tordinpoikaan. Olen yrittänyt selvittää, onko kysymys samasta henkilöstä?

Erittäin hankala tai ehkä mahdotonkin ongelma on pyrkiä selvittämään, olisiko Gregorius Stuttilla jonkinlainen sukuyhteys tämän Mats Stuttin tai joidenkin muiden vieläkin aikaisempien Ruotsin Stuttien kanssa?


Lienee pelkkää sattumaa, että Eskil Stutaeus kävi koulua nimenomaan Västeråsissa 1620-luvun puolivälin jälkeen. Samoihin aikoihin siellä opiskelivat myös tunnetut turkulaiset Johan Terserus ja Johan Gezelius vanhempi, jonka saman niminen poika oli isänsä seuraaja Turun piispana vuodesta 1690 alkaen. Eskil Stutaeuksen vuonna 1633 kuollut setä Joachim Stutaeus olisi voinut ohjata Eskilin , kummallista kyllä, Västeråsiin. Gezelius ja Terserus olivat alun perin umpiruotsalaisia, kuten Västeråsin koulun oppilaat yleensäkin. Ehkä kovapäiseksi tunnetulle Eskilille haluttiin väkisin opettaa Lahdenkylän murteen lisäksi valtakunnan ensimmäinen ja ainoa virallinen kieli ja latina siinä ohessa, ad impossibilia nemo tenetur. Voisi kuitenkin arvata, että Eskil jo osasi ruotsinkielen perusteet ennen joutumistaan noin 19 vuoden ikäisenä Västeråsiin, vai halutiinko Eskiliä valmistella koskaan toteutumatonta ylioppilastutkintoa varten? Tutkintohan oli siihen aikaan suullinen kuulustelu.

Kilin kirkkoherran Petrus Laurentii Stuthaeuksen poika Zacharias Petri Stuthaeus kävi Stängnäsin lukiota vuosikymmen myöhemmin. Västerås ja Strängnäs sijaitsevat kumpikin Mälaren rannalla. Matka niiden välillä on vesitietä noin 30 km. Ennen Stuthaeusta Strängnäsissä opiskeli esimerkiksi Taivassalon kirkkoherra Petter Bergius.

[Benedictus]

Johan Brannius var gift med Margareta Lerbeckia, född 1654 28/7 i Björkviks prästgård (födelsedatum enligt dödbok), död 1701 9/5 i Ottinge, Bergshammar sn. Hennes antavla ser ut som följer:

far
Erik Lerbeckius, född mellan 1616 och 1621 i Lerbäck sn, död 1670 i Björkvik, student i Dorpat och ca 1641 student i Uppsala, filosofie magister därstädes och sedan adjunkt vid filosofiska fakulteten i Uppsala. Mellan 1653 och 1670 kyrkoherde i Björkvik. Han upprättade ett ordentligt inventarium både för kyrkans och prästgårdens räkning. Gift ca 1653 med

mor
Maria Eldsundia, född ca 1624, död 1715 13/3 i Vedeby, Björkvik sn

farfar
Petrus Laurentii Stuthaeus, död 1637 i Prästgården, Kil sn, student i Örebro, Strängnäs och Uppsala och sedan prästvigd. Collega secundus i Örebro, där han 1615 blev bötfälld av skolans rektor för öldrickning på otillåten dag. 1616 komminister i Lerbäck och 1621 komminister i Glanshammar. Gift med

farmor
Sara Persdotter, död 1669 29/7 i Prästgården, Kil sn. Gift 2:o ca 1639 med Benedictus Olai Becchius, död 1677 16/10 i Prästgården, Kil sn.

morfar
Olaus Mikaelis Eldsundius, död ca 1650 i Björkvik sn, mellan 1622 och 1629 kaplan i Härad sn och från 1629 till 1650 kyrkoherde i Björkvik sn. Gift med

mormor
Marina Hansdotter, levde 1653 i Björkvik sn. Gift 1:o med Johannes Laurentii Sylvius, död 1627 i Björkvik sn, kyrkoherde i Björkvik sn.


I herdaminnena är uppgifterna om denna släktgren både ofullständiga och felaktiga. Som synes har jag inte forskat direkt på släkten Brannius, utan jag halkade in på dessa personer genom Margareta Lerbeckias syster Anna som återfinns bland mina kusiners anor.
Vad gäller släkten Eldsundius, finns ännu en hel del trådar att knyta samman.
http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/52321.html?1074245742

Netti haulla Petrus Laurentii Stuthaeukselle mainitaan genitiedoissa, että syntymäpaikka olisi Närke, missään muualla ei tietoa ole esillä.

Heitänkin ajatuksen, josko Petrus Laurentii olisikin Hämeenkyrön nimismies Lars Gregerssonin poika, edellyttäen, että Lars Gregersson oli Gregorius Stuttin poika, Lars ollen silloin Sofia Grelsdotterin eli Eskill Stuthaeuksen isoäidin ja Joachim Stuthaeuksen äidin veli ja samaten Ahvenanmaan Föglön ja Saltvikin khr Michael Gregorii Stuthaeuksen veli.

Kuten Lund esitti Michael Gregorii Stuthaeuksen pappisvirat Ahvenanmaalla viittaisivat vahvasti ruotsinkielisyyteen perheessä.
Gregorius Stuttin edeltäjä Hämeenkyrön kirkkoherrana oli Mårten Friis ja edeltäjät Thomas Fransson Keijoi ja Laurentius Torstani Geet sukua lienevät olleen ruotsinkielisiä, kuten myös Henrik Finnå. Kakki tietysti hallinneet myös suomenkielen, muuten ei virkaa kai olisi saanutkaan.

http://runeberg.org/frfinl/0149.html

Joachim Stutaeus pääsi hyvin helposti asemaansa Turussa, voisi ajatella, miten Ilmajoen kirkkoherranpoika sopi systeemiin, joka vaati suku-ja muita suhteita ylemmillä tahoilla.

Jos spekuloidaan ja ajatellaan, että Sofia Grelsdotterin äiti olisi ollut vaikka Mårten Friisin tytär ja Gregorius Stutt läheistä sukua tuolle Ruotsin puolen hopea vouti Stuthille, niin sitä kautta olisi ollut jo monia suhteita päättäviin tahoihin. Tietysti myös Joachim Stataeuksen oma lahjakkuus.

[Matti Lund]

...
Kuten Lund esitti Michael Gregorii Stuthaeuksen pappisvirat Ahvenanmaalla viittaisivat vahvasti ruotsinkielisyyteen perheessä.
Gregorius Stuttin edeltäjä Hämeenkyrön kirkkoherrana oli Mårten Friis ja edeltäjät Thomas Fransson Keijoi ja Laurentius Torstani Geet sukua lienevät olleen ruotsinkielisiä, kuten myös Henrik Finnå. Kakki tietysti hallinneet myös suomenkielen, muuten ei virkaa kai olisi saanutkaan.

http://runeberg.org/frfinl/0149.html

Joachim Stutaeus pääsi hyvin helposti asemaansa Turussa, voisi ajatella, miten Ilmajoen kirkkoherranpoika sopi systeemiin, joka vaati suku-ja muita suhteita ylemmillä tahoilla.

Jos spekuloidaan ... ja Gregorius Stutt läheistä sukua tuolle Ruotsin puolen hopea vouti Stuthille, niin sitä kautta olisi ollut jo monia suhteita päättäviin tahoihin. Tietysti myös Joachim Stataeuksen oma lahjakkuus.


Minä nyt ajattelin aika lailla päinvastaista. Huomiota kiinnitti se, että kun Gregorius Michaelis Stutt oli saanut komennuksen siirtyä Eurojoelta Hämeenkyröön ja hän korosti omassa kirjoituksessaan latinaksi, että "ansiotta", niin jospa se ei ollutkaan ainoastaan turhaa vaatimattomuutta, vaan toteamus sellaisesta, ettei hän ollut kaikkein sopivin vaihtoehto niin suomenkieliseen ympäristöön kuin mitä Hämeenkyrö ja koko Häme ja Satakunta silloin vielä edustivat. Mielestäni viittaamasi pappismiehet olivat äidinkieleltään aivan suomenkielisiä hämäläisten talollisten poikia kuten lähes kaikki Hämeeseen värvätyt pappismiehet silloin olivat, koska heidän piti tulla toimeen täysin suomenkielisen väestön kanssa. He olivat tietysti hyvin koulutettuja, joten heillä olivat erinomaiset latinan ja välttävät ruotsin kielen taidot, jotta he pystyivät kommunikoimaan vähemmän koulutetun ruotsalaisen vallasväen kanssa, jolla ei ollut sitä latinan taitoa kommunikointiin, mitä papeilla täytyi olla katolisella aikakaudella ja vielä luterilaisellakin aikakaudella, vaikka ruotsi alkoi valloittaa latinan paikkaa kirjoitetussa tekstissä 1500 -luvun puolivälistä alkaen.

Eurajokikaan ei kovin poikennut Hämeenkyröstä, mutta on siihen verrattuna "rannikko -Hämettä" eikä niin kovin kaukana saaristolaisruotsalaisten alueelta. Ahvenanmaa lienee ollut Stutteille vanhastaan tuttua seutua. - Ehkä Gregorius Stutt oli lähtöisin läheltä kielirajaa, mutta vähän outo lintu Hämeenkyrön pappilaan? - Ehkä hän toi sinne ensi kertaa tuntuvaa ruotsalaisvaikutusta?

Henrik Finnon lisänimikin on latinaa ja tarkoittaa joko Suomelan talosta lähtöisin olevaa tai suomenkielistä persoonaa. Sinun pitäisi aina huomioida, ettei latinalaisissa nimissä voida käyttää skandeja. Ruotsalainen Finnå -nimikin saattaa olla kenties olla olemassa, jolloin se tarkoittaisi Suomijokea, mutta tuskin kukaan pappi varsinkaan 1500 -luvulla olisi sellaista nimeä käyttänyt, vaan esimerkiksi nimeä Finfluvius, jos olisi kotijokensa mukaan halunnut lisänimen ottaa.

Itämaakunnan rälssin ja vähemmän koulutetun säätyväen, jonka joukossa oli tottakai jopa tanskalaissyntyisiäkin, ruotsalaistaminen ja ruotsinkielistäminen lähti kunnolla käyntiin vasta Kustaa Vaasan hallituskaudella.


terv Matti Lund

[Pekka Hellemaa]

Henrik Finnon lisänimikin on latinaa ja tarkoittaa joko Suomelan talosta lähtöisin olevaa tai suomenkielistä persoonaa. Sinun pitäisi aina huomioida, ettei latinalaisissa nimissä voida käyttää skandeja. Ruotsalainen Finnå -nimikin saattaa olla kenties olla olemassa, jolloin se tarkoittaisi Suomijokea, mutta tuskin kukaan pappi varsinkaan 1500 -luvulla olisi sellaista nimeä käyttänyt, vaan esimerkiksi nimeä Finfluvius, jos olisi kotijokensa mukaan halunnut lisänimen ottaa.

Henrik Finnon lisänimi on hänen isänsä Jaakko Pietarinpojan peruja. Jaakon elinaikana "Finno" mainitaan häneen liitettynä ainoastaan Wittenbergin yliopiston matrikkelissa ("Jacobus Petri Finno Svecus"). Vasta jälkipolvet alkoivat puhua Jaakko Finnosta tai Jaakko Suomalaisesta. Se, että Finno viittaa nimenomaan kansallisuuteen, paljastuu Rostockin yliopiston matrikkelista, jonka vastaava merkintä on "Jacobus Petri Finlandensis, Suecus". Vasta Henrik Jacobi Finno alkoi käyttää Finnoa sukunimenään ja hänen veljensä Johannes Jacobin valinta oli Finnonis, joka sekin oli suomalaisuudesta johdettu.

[Matti Lund]

...
farfar
Petrus Laurentii Stuthaeus, död 1637 i Prästgården, Kil sn, student i Örebro, Strängnäs och Uppsala och sedan prästvigd. Collega secundus i Örebro, där han 1615 blev bötfälld av skolans rektor för öldrickning på otillåten dag. 1616 komminister i Lerbäck och 1621 komminister i Glanshammar. Gift med
...
Netti haulla Petrus Laurentii Stuthaeukselle mainitaan genitiedoissa, että syntymäpaikka olisi Närke, missään muualla ei tietoa ole esillä.

Heitänkin ajatuksen, josko Petrus Laurentii olisikin Hämeenkyrön nimismies Lars Gregerssonin poika, edellyttäen, että Lars Gregersson oli Gregorius Stuttin poika, Lars ollen silloin Sofia Grelsdotterin eli Eskill Stuthaeuksen isoäidin ja Joachim Stuthaeuksen äidin veli ja samaten Ahvenanmaan Föglön ja Saltvikin khr Michael Gregorii Stuthaeuksen veli.

...


Nyt vähän luulen tarkistamatta varsinaisesti asiaa, että näissä ehdotuksissasi ovat "puurot-ja-vellit" sekoitettu keskenään.

Ensiksi viittasit Pontus De La Gardien kirjelmään vuodelta 1583 Hämeenkyrön nimismiehelle Lauri Rekonpojalle ja ehdotit tässä sellaista Gregorius Stuttin mahdolliseksi pojaksi. - Mikä asiakirja ja missä?

Mutta juuri silloinhan oli Hämeenkyrön nimismiehenä Hämeenkyrön Laitilan isäntä Mikko Laurinpoika kuten jossakin toisessa yhteydessä totesitkin, mikä myös piti paikkansa (kuten SAY -luettelostakin ilmeni).

Minulle on kyllä tuttu tältä ajalta erään Kyrön nimismiehenäkin toiminut Lauri Kreinpoika, nimittäin sen aivan toisen Kyrön nimismies, joka Kyrö sijaitsee pitkin sen joen vartta, joka tulvii aina keväällä niin, että sen ympärillä levittäytyvien lakeuksien latojen katot pilkistävät kaukaa katsoen kuin matalikkoihin vajonneitten veneitten hytinkatot. Tämä nimismies asui Ojaniemenkylässä ja hänen jälkeläisensä käyttivät Löfblad -nimeä. Vähän samanlainen asema tällä suvulla muutenkin oli tässä Kyrössä kuin oli laitilalaisilla Hämeenkyrössä, sillä heillä oli veromanttaaliltaan suuri talo ja useampi miespolvi nimismiehinä.


terv Matti Lund

[Matti Lund]

...

Joachim Stutaeus pääsi hyvin helposti asemaansa Turussa, voisi ajatella, miten Ilmajoen kirkkoherranpoika sopi systeemiin, joka vaati suku-ja muita suhteita ylemmillä tahoilla.

Jos spekuloidaan ja ajatellaan, että Sofia Grelsdotterin äiti olisi ollut vaikka Mårten Friisin tytär ja Gregorius Stutt läheistä sukua tuolle Ruotsin puolen hopea vouti Stuthille, niin sitä kautta olisi ollut jo monia suhteita päättäviin tahoihin. Tietysti myös Joachim Stataeuksen oma lahjakkuus.


Tietyt merkit viittaavat siihen, että Jaakkima Stutaeuksen paras avu aika korkean virka-asemansa ja ammattikunnan prestiisin saavuttamiseksi oli opillinen lahjakkuus, muttei silloisen sääty-yhteiskunnan olosuhteet huomioiden voida sivuuttaa niitä "loistekijöitä", jotka aina enemmän tai vähemmän vaikuttivat tällaisten asemien saavuttamiseen.

Voitaisiin, jos oikein spekulatiivisia ollaan, olettaa, että Jaakkiman etunimi viestisi merkin ehkäpä jostakin vaikutusvaltaisesta henkilöstä, joka jotenkin liittyy Stuttien sukuverkostoon. Jaakkima eli Joachim oli aika vähäinen nimi Ruotsissa muuten, mutta saksankielisessä väestössä erittäin suosittu etunimi. Siis olisi helppoa olettaa, että taustalla olisi joku saksankielinen korkea virkamies tai upseeri, ehkä balttilaissyntyinen, jolla olisi ollut jokin suhde Gregorius Stuttiin. - Ehkä Gregorius Stutt on ollut nuoruudessaan sotasaarnaajana Balttiassa??? - Tai tämä yhteys tulisi Greogoriuksen vaimon kautta, eli Joahim -nimisiä ollut perinteisesti hänen suvussaan.

Nimittäin Etelä-Ruotsin Stutteista kyllä löytyy kaikenlaisia etunimiä,mutta Joakimiin en ole toistaiseksi törmännyt.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että 1500 -luvulla ei esiinny sen korkeampaan asemaan päätynyttä Stuttia maallisella puolella kuin oli Uplannin erinäisten kihlakuntien, kuninkaankartanon ja hopeakaivoksen vouti Mats Stutt. Eikä häntäkään ole nähdäkseni rankattu edes Ant. v. Stiernmanin Höfdingaminneen, vaikka hän oli monissa toimissaan Kustaa Vaasan henkilökohtainen avustaja ja luottomies. Kustaa Vaasa paahtoi, hiillosti ja kovasti patisti Mats Stuttia, jopa välillä moittikin häntä yrityksen puutteesta, mutta se oli Kustaa Vaasan tapa: hän oli taipuvainen olemaan liian vaativainen kaikkia alaisiaan kohtaan ja tuli helposti lähes tyhjästä kärttyisäksi.

Oli jopa vaarallista joutua toimimaan niin lähellä Kustaa Vaasaa, johon Mats Stutt oli joutunut, sillä vähäisenkin vitkastelun toimeen ryhtymisessä Kustaa tulkitsi hyvin helposti niskuroinniksi ja jopa kapinoinniksi. Piti olla erittäin paksunahkainen, jotta saattoi elää Kustaan voutina niin lähellä kuningasta, varsinkin kun joutui olemaan niin paljon läsnä aivan kasvotusten kuninkaan kanssa kuin Mats joutui.

Jotenkin Kustaa oli näiden Stuttin poikien käyttämiseen mieltynyt. Nimittäin ilmenee mm. Kustaan kirjeestä registratuurasta 22.4.1552 Västeråsissa, että hän oli lähettänyt asialle Gävleen miehensä nimeltään Jöns Stutt. Tällä Jönsillä oli Kustaan kirje Sven Birgenpojalle, että hän komentaa Peder Björninpojan Gävlestä Jöns Stuttin mukaan tuomaan kuninkaalle nihtejä apuun, koska se oli Peder Björninpojan velvollisuus, jota hän ei voinut mitenkään väistää. - Tulkitsen niin, että Peder oli vitkastellut (tai ei ollut ehtinyt/pystynyt vielä värvätä/hankkia tarvittuja miehiä) ja Kustaa lähetti Jönsin hoputtamaan tätä. Jöns Stutt oli tässä kuninkaan juoksupoika, ehkä nihti, aliupseeri, ei rankingissa ylempänä Peder Björninpoikaa, mutta Sven Birgenpoika ilmeisesti esimiesasemassa Pederiin, koska hänen kauttaan piti asiaa toteuttaa.

Samalla viikolla 25.4.1552 Västeråsissa Kustaalla oli asiapoikana tai kauppamiehenä Mårten Stutt, joka oli tulossa ulkomailta Kalmariin suuri vaatelasti "gott sijdentygg", "the hundrede stycker svartt engelst" kuninkaalle, jonka maksamiseksi kuningas Kustaa kehoitti Germund Sveninpoikaa käyttämään ulkomailta hankittua viljaa, jolla oli määrä hieroa kauppoja siellä.

Jotenkin tuntuisi luonnolliselta ajatella, ettei Kustaa keksinyt kaikkia Stutteja Upplannista avustajikseen, vaan ehkäpä Mats Stutt oli pystynyt voutina hankkimaan Väsbyn kuninkaankartanosta käsin sukulaismiehiään kuninkaan palvelusväkeen ja Kustaan oli nämä helppo kelpuuttaa, jos he vaikuttivat riuskoilta miehiltä.

terv Matti Lund

[Matti Lund]

...

Lisäksi vaikuttaa siltä, että 1500 -luvulla ei esiinny sen korkeampaan asemaan päätynyttä Stuttia maallisella puolella kuin oli Uplannin erinäisten kihlakuntien, kuninkaankartanon ja hopeakaivoksen vouti Mats Stutt. Eikä häntäkään ole nähdäkseni rankattu edes Ant. v. Stiernmanin Höfdingaminneen, vaikka hän oli monissa toimissaan Kustaa Vaasan henkilökohtainen avustaja ja luottomies. Kustaa Vaasa paahtoi, hiillosti ja kovasti patisti Mats Stuttia, jopa välillä moittikin häntä yrityksen puutteesta, mutta se oli Kustaa Vaasan tapa: hän oli taipuvainen olemaan liian vaativainen kaikkia alaisiaan kohtaan ja tuli helposti lähes tyhjästä kärttyisäksi.

...

terv Matti Lund

Tätä matrikkelista puuttumista jäin vielä selvittämään.

Mielestäni Ant. v. Stiernmanilla on sattunut tässä jonkinlainen unohdus Mats Stuttin kohdalla. Hänen viitteistään näkee, että hän on käynyt valtakunnan registratuuraa läpi systemaattisesti.

Sivulla 184 luvussa "Om Höfw:män, fougtar, Ståth. och Landsh. på Westerås och i Westmanland", teoksessa "Swea och Götha Höfdinga-Minne" (painos 1837 Stochholm) on tämä kohta:

Severin Jute, Befallningsman år 1547 på Salberget och Westerås (Reg. pag. 210).

Anders Eriksson, blef år 1548 den 5 Jan. Fougde och Befallningsman öfwer Salbergs grufwa och öfwer Bergslagen, i Severin Jutes Ställe.

Severin Jute, kallas åter 1549 Befallningsman på Salberget och Westerås (Reg. pag. 42); år 1550 kallas han (pag. 114) Befallningsman på Westerås. Detta embete har han ännu förrättat år 1563. Se konung Erik XIV:s Nämdh dombok, pag. 41.

...

Juuri monilla samanlaisilla sanankäänteillä, mitä näissä ilmenee ja jotka päällekkäisyydet panin myös aikaisemmin merkille, ennen kuin tarkastin tämän v. Stiernmanin version, ja joihin viittasin aikaisemmissa viesteissäni, itse Kustaa Vaasa nimitti Mats Stuttia. Kun kerran näin oli, niin mitään perusteita ei ole jättää sellaisesta virkamiesmatrikkelista pois Mats Stuttia tai Mats Tordinpoikaa, joten Anders Ant. v. Stiernmanilla on käynyt tässä selvä puute.

terv Matti Lund

[Kimmo Kemppainen]

Niin, Finnonis on itse asiassa genetiivimuoto sanasta Finno, ei ole sinällään mikään itsenäinen nimimuoto.
Kimmo Kemppainen

Vasta Henrik Jacobi Finno alkoi käyttää Finnoa sukunimenään ja hänen veljensä Johannes Jacobin valinta oli Finnonis, joka sekin oli suomalaisuudesta johdettu.

[Matti Lund]

...

Jotenkin Kustaa oli näiden Stuttin poikien käyttämiseen mieltynyt. Nimittäin ilmenee mm. Kustaan kirjeestä registratuurasta 22.4.1552 Västeråsissa, että hän oli lähettänyt asialle Gävleen miehensä nimeltään Jöns Stutt. Tällä Jönsillä oli Kustaan kirje Sven Birgenpojalle, että hän komentaa Peder Björninpojan Gävlestä Jöns Stuttin mukaan tuomaan kuninkaalle nihtejä apuun, koska se oli Peder Björninpojan velvollisuus, jota hän ei voinut mitenkään väistää. - Tulkitsen niin, että Peder oli vitkastellut (tai ei ollut ehtinyt/pystynyt vielä värvätä/hankkia tarvittuja miehiä) ja Kustaa lähetti Jönsin hoputtamaan tätä. Jöns Stutt oli tässä kuninkaan juoksupoika, ehkä nihti, aliupseeri, ei rankingissa ylempänä Peder Björninpoikaa, mutta Sven Birgenpoika ilmeisesti esimiesasemassa Pederiin, koska hänen kauttaan piti asiaa toteuttaa.

Samalla viikolla 25.4.1552 Västeråsissa Kustaalla oli asiapoikana tai kauppamiehenä Mårten Stutt, joka oli tulossa ulkomailta Kalmariin suuri vaatelasti "gott sijdentygg", "the hundrede stycker svartt engelst" kuninkaalle, jonka maksamiseksi kuningas Kustaa kehoitti Germund Sveninpoikaa käyttämään ulkomailta hankittua viljaa, jolla oli määrä hieroa kauppoja siellä.

Jotenkin tuntuisi luonnolliselta ajatella, ettei Kustaa keksinyt kaikkia Stutteja Upplannista avustajikseen, vaan ehkäpä Mats Stutt oli pystynyt voutina hankkimaan Väsbyn kuninkaankartanosta käsin sukulaismiehiään kuninkaan palvelusväkeen ja Kustaan oli nämä helppo kelpuuttaa, jos he vaikuttivat riuskoilta miehiltä.

terv Matti Lund

Vuoden 1553 registratuurasta (s. 500) on tämä 20.3.1553:

"Öpitt breff för en landzknecht, benempd Jöns Stut, att han må bliffve besittiende vedh sin gårdh i Smålandh och doch upbäre så myckit till penningar um året, som han tilförende få pläger etc."

Ilmeisesti kysymyksessä on sama Jöns Stut(t) ja asuinpaikaiksi ilmenee kartano jossain päin Smålantia. Lisäksi näyttää siltä, ettei Jöns ole ainoastaan vapautettu verosta, vaan hän saa nauttia jonkin osan pitäjänsä veronkannosta, joka vastaa hänen aikaisempaa nihdinpalkkaansa.

Ei liene tässä ketjussa, mutta kohdallani on ollut muissa yhteyksissä puhetta siitä, että Småland on paikka, josta Stutteja löytyy 1500 -luvulla.

terv Matti Lund

[Pekka Hellemaa]

Niin, Finnonis on itse asiassa genetiivimuoto sanasta Finno, ei ole sinällään mikään itsenäinen nimimuoto.
Kimmo Kemppainen

Kiitos Kimmo! Korjaanpa tietokantani!

[Matti Lund]

Tätä matrikkelista puuttumista jäin vielä selvittämään.

Mielestäni Ant. v. Stiernmanilla on sattunut tässä jonkinlainen unohdus Mats Stuttin kohdalla. Hänen viitteistään näkee, että hän on käynyt valtakunnan registratuuraa läpi systemaattisesti.

Sivulla 184 luvussa "Om Höfw:män, fougtar, Ståth. och Landsh. på Westerås och i Westmanland", teoksessa "Swea och Götha Höfdinga-Minne" (painos 1837 Stochholm) on tämä kohta:

Severin Jute, Befallningsman år 1547 på Salberget och Westerås (Reg. pag. 210).

Anders Eriksson, blef år 1548 den 5 Jan. Fougde och Befallningsman öfwer Salbergs grufwa och öfwer Bergslagen, i Severin Jutes Ställe.

Severin Jute, kallas åter 1549 Befallningsman på Salberget och Westerås (Reg. pag. 42); år 1550 kallas han (pag. 114) Befallningsman på Westerås. Detta embete har han ännu förrättat år 1563. Se konung Erik XIV:s Nämdh dombok, pag. 41.

...

Juuri monilla samanlaisilla sanankäänteillä, mitä näissä ilmenee ja jotka päällekkäisyydet panin myös aikaisemmin merkille, ennen kuin tarkastin tämän v. Stiernmanin version, ja joihin viittasin aikaisemmissa viesteissäni, itse Kustaa Vaasa nimitti Mats Stuttia. Kun kerran näin oli, niin mitään perusteita ei ole jättää sellaisesta virkamiesmatrikkelista pois Mats Stuttia tai Mats Tordinpoikaa, joten Anders Ant. v. Stiernmanilla on käynyt tässä selvä puute.

terv Matti Lund

Näyttäisi olevan vieläpä kaksinkertainen puute Mats Stuttin suhteen A. Ant. v. Stiernmanin muuten loistavassa virkamiesmatrikkelissa.

Vuoteen 1555 mennessä Mats Stutt on nähtävästi siirtynyt pois kuninkaankartanon Väsbyn voudin paikalta, muttei olisi kokonaan väistynyt Salbergetistä, vaan vastaisi jotenkin siitä vielä vuonna 1556.

Toisaalta Mats Stutt on saanut viimeistään vuonna 1554 nimityksen Hökhufvudsbergetin hopeakaivoksen voudiksi Upplannin Hökhufvudin pitäjässä (vuoden 1554 registratura XXIV s. 325 hän on siinä asemassa):

"Vij Gustaff etc. göre vitterligitt, att vij udi egen kong:e persone opå vårtt slott Stockholm then 25 Aprilis anno etc. 54 anammedt och upburidtt haffve aff vår fougte opå Höckhuuffdzbergh, Matz Stutt, sölff trij lodtt, som bleff effter ett pundh och sextan march sölffbly hann hade låthet driffve och lyda thenn fämptije trij års bruckningh till etc. Hvarföre etc. Och tess vijsse etc. Datum loco et tempore ut supra."

Mats Stutt näyttää vastanneen tämän perusteella jo vuoden 1553 tuotosta.

Tiedot tästä hopeakaivoksesta ovat erittäin vaillinaiset. Hopeasuoni lienee ollutkin aika vähäinen ja kaivostoiminta olisi loppunut Eerik -kuninkaan aikana eikä kaivoksen tarkasta paikasta olla enää varmoja.

Mats Stuttin uudet virka-asemat eivät rajoitu Hökhufvudbergetiin, vaan kuninkaan päätöksellä Tukholmassa 20.6.1555 Mats Stutt on saanut vastaanottaa valtakirjan Olandin kihlakuntaan voudiksi 21.7.1555.
(Registratuura XXV v 1555 s. 264)

Olandin kihlakunta on koostunut Upplannissa Olandån varrella sijaitsevista 11 pitäjästä.

Edelleen vuonna 1555 (s. 323), 22.7.1555 kuningas ilmoitti saamansa kuitin "aff vår trogne tiänare och fougte på Hökhuffvedzberg, sölff siu lödige marker, 3 lodh, hvilket sölff han haffver anammet igen opå våre vegne aff någre bönder udi Hökhuffvedz sokn för tre gårder i Sandby, en gårdh i Lött, som vij köpte för någre åhr seden etc. Hvarföre etc.

Costanuus."


Vielä 1556 Mats Stutt joutui kuitenkin hoitamaan vahoja tehtäviään, kun Kustaa ei ollut löytänyt hänen sijalleen uutta miestä kuin vasta kirjeessään 29.4.1556 pyysi Erik Tröbota varautumaan ottamaan väliaikaisesti vastaan sen "befallningin", joka Mats Stuttilla oli aikaisemmin ollut mukaanlukien kartano, palvelusväki jne., kunnes hän on saanut lähetettyä toisen miehen samaan tehtävään (registratuura XXVI v 1556 s. 744).

Samassa rek v 1556 s. 690 pyydettiin Mats Stuttia antamaan kuninkaalle arvio Vestren hopeavuoren malmivaroista ym.

Näiden asemien muutosten seurauksena myös Mats Stuttin asuinpaikka muuttui Väsbyn kuninkaankartanosta ja Västeråsin laidalla olevasta kartanotontista Hökhufvudin pitäjän pappilaan. Nimittäin Kustaa Vaasa määräsi Hökhuvudin pastorin muuttamaan pappilankartanosta muualle, koska oli katsonut sen voudilleen sopivammaksi virkataloksi.

terv Matti Lund

[Benedictus]

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Matti Lund http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=229130#post229130)

Sen ohella hän kiisti, että hän ja hänen sisaruksensa olisivat jättäneet vuonna 1605 mitään kuittia isänperinnöstään. Ensin vuonna 1615 heti mestari Grelsin kuoleman jälkeen olivat he luovuttaneet jo hautajaisissa mestari Jaakkimalle luettelon tämän äidinperinnöstä, jonka luettelon vuosiluku oli herra Henrikin väittämän mukaan muutettu 1615:sta 1605:ksi.

----------------------------------------

terv Matti Lund

Olihan mielenkiintoinen yhteenveto, jonka kääntämisessä ja tekstin tulkinnassa tarvitaan asiantuntemusta ja kokemusta.

On siis kyse Henricus Jacobi Finnon ja lopulta Joachim Stutaeuksen lesken kiistasta. Leski asuu Gregorius Teetin talossa, josta erityisesti kiistellään. Teetin 1. puoliso Margareta Henriksdotter Myllar ehti olla Henricus Finnon äiti. Aeschillus Olai Petraeukseltakin lähdetään kysymään neuvoa, mutta hän pitää viisaampana olla ottamatta kiistaan kantaa. Ei ihme, että pääsi niin pitkälle. Vyyhtiä lisää, että Teetin 2. puoliso Margareta Tomasdotter oli Joachimus Stutaeuksen 2. puolison Margareta Henriksdotterin siskopuoli.

Eniten jäi mietityttämään lainauksessa ylläoleva kohta, mutta "mestari Jaakkimalle luettelon tämän äidinperinnöstä" tarkoittanee Henricus Finnon äitiä?

Ylläoleva Latva-Raskun pohdinta on jäänyt huomiotta.

Eli miten alkuperäisessä asiakirjassa mahdetaan mainita tuon luettelon henkilö.
Suomennoksen mukaan kyseessä olisi siis Joachim Stutaeuksen äidin perintöosa ei Henrik Finnån äidin osa.
Lookista olisi, että kyse oli Henrikin ja sisarustensa äidin Margareta Myllarin perinnöstä, mutta jos määre olisikin oikein tulkittu niin Joachim Stutaeuksen äidin osa olisikin uusi kuvio.

[Matti Lund]

...

Eniten jäi mietityttämään lainauksessa ylläoleva kohta, mutta "mestari Jaakkimalle luettelon tämän äidinperinnöstä" tarkoittanee Henricus Finnon äitiä?

Ylläoleva Latva-Raskun pohdinta on jäänyt huomiotta.

...

Kysymys oli Herra Henrikin äidin jäämistöstä. Jaakkima Stutaeus oli tässä lähinnä kuolinpesän föörmyntärin roolissa.

Muistaakseni herra Henrik sai raastuvassa tähän asiaan liittyvästä äänekkäästä panettelustaan sakkoja.


terv Matti Lund

[Jari Latva-Rasku]

Edelleen vuonna 1555 (s. 323), 22.7.1555 kuningas ilmoitti saamansa kuitin "aff vår trogne tiänare och fougte på Hökhuffvedzberg, sölff siu lödige marker, 3 lodh, hvilket sölff han haffver anammet igen opå våre vegne aff någre bönder udi Hökhuffvedz sokn för tre gårder i Sandby, en gårdh i Lött, som vij köpte för någre åhr seden etc. Hvarföre etc.

Costanuus."

Vielä 1556 Mats Stutt joutui kuitenkin hoitamaan vahoja tehtäviään, kun Kustaa ei ollut löytänyt hänen sijalleen uutta miestä kuin vasta kirjeessään 29.4.1556 pyysi Erik Tröbota varautumaan ottamaan väliaikaisesti vastaan sen "befallningin", joka Mats Stuttilla oli aikaisemmin ollut mukaanlukien kartano, palvelusväki jne., kunnes hän on saanut lähetettyä toisen miehen samaan tehtävään (registratuura XXVI v 1556 s. 744).

Samassa rek v 1556 s. 690 pyydettiin Mats Stuttia antamaan kuninkaalle arvio Vestren hopeavuoren malmivaroista ym.

Näiden asemien muutosten seurauksena myös Mats Stuttin asuinpaikka muuttui Väsbyn kuninkaankartanosta ja Västeråsin laidalla olevasta kartanotontista Hökhufvudin pitäjän pappilaan. Nimittäin Kustaa Vaasa määräsi Hökhuvudin pastorin muuttamaan pappilankartanosta muualle, koska oli katsonut sen voudilleen sopivammaksi virkataloksi.

terv Matti Lund

Mats Stutt oli ilmeisesti laitettu johtamaan vähintäänkin toista hopeakaivosten valtausaaltoa Hökhuvudin pappilasta käsin, sillä kerrotaan (http://www.upplandia.se/Hokhuvud_Sockenkronika.htm) seuraavaa:

Genom ett kungligt brev från Gustav Vasa, dagtecknat den 20 januari 1552, till prästen Esbjörn i Hökhuvud, ålades kyrkoherden att lämna sin prästgård och söka sig en ny sådan i annexet, emedan konungen funnit, att prästgården var bäst belägen som kungsgård och boplats för den nye fogden för bergsbrukningen Nils Olsson.

[Benedictus]

II. Arvi Johanneksenpoika (isä: Johannes Paavalinpoika, taulu l). Oli Maskun Kajalan yksinäistalon isäntänä 1609-1637 sekä omisti lisäksi vuodesta 1613 Raision (Naantalin) Keitilän yksinäistalon, vuodesta 1614 Kaarinan (Turun) Uittamon yksinäistalon, Raision (Naantalin) Luolalan yksinäistalon, Ruskon (Vahdon) Kylämäen yksinäistalon ja Ruskon (Vahdon) Seppälän yksinäistalon ynnä vuodesta 1631 Maskun Kakkaraisten yksinäistalon. Kuoli Maskussa 1637. - Puoliso Elina Pietarintytär Friis, vanhemmat Raision Tahvion kartanon omistaja Pietari Martinpoika Friis ja Anna Pietarintytär Skalm. Omisti miehensä kuoltua tämän maatilat 1637-1652. Kuoli Maskussa 1652. - Lapsia (käyttivät äitinsä aatelista sukunimeä):


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1284054
Tarkoittaako ylläoleva, että Keitilässä oli Geitilän säteri, Dela Gardien omistama ja Keitilän ratsutila, joka kuului Frisiuksille.

Aiempien tutkimusten mukaan Torstenin omistuksessa oli Keitilän rälssitalo ja Jacob Geetillä verotalo. Keitilän talojen omistuskuviot 1600-luvun alkupuoliskolla olivat aika mielenkiintoiset, sillä kun Jacob Geetin tyttärentytär Brita Henriksdotter myi omistuksensa Jacob De la Gardielle, niin kaupan kohteena mainittiin olleen Keitilän rälssitalo. Ja säterinä se sen jälkeen tunnettiin.

Toinen talo mainitaan tuossa Benedictuksen viestin linkissä Gabriel Gustafssonin lampuotitilaksi. Olisiko niin, että Arvid Johansson oli tuossa vaiheessa jo luopunut Keitilästä? Laitan tähän linkin (SAY Raisio, Naantali 1634-53), missä myös näkyy Keitilän tiedot.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=825028
______________
Matti Pesola

Vaikuttaisi, että Arvid Johansson on myynyt Keitilän aiemmin, koska Gabriel Gustafsson lienee Oxsenstierna, jonka vaimo kylläkin taisi olal Dela Gardie.

Jacob Geet ei oikein voi olla verotalon omistaja jos se on Elsa Nilsdotter, ennemmin vaikuttaisi, että rälssitalo on ollut kahtia saman perhekunnan hallussa.

Onko kuinka varmaa, että tuo Keitilän lahjoittaja Anna Geet on ollut Jacob Geetin tytär?

Ramsayn mukaan (Geet-suku) Anna Jakobsdotter testamenttasi v. 1628 isän perintönään saamansa Keitilän sisarentyttärelleen Brita Henriksdotterille. Uskon edelleen, että Halikon tuomiokirjoista (1628 ja 1634) löytyisi tähän varmistus.
________________
Matti Pesola

Kummallista tai ei, Hämeenkyrön khr oli Laurentius Torstani Geet, Sitten Mårten Friis ja seuraava Gregorius Michelsson Stutt.

Geitilässä tuntuisivat yhdistyvän kaikki kolme sukua?

[Matti Lund]

..


http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1284054
Tarkoittaako ylläoleva, että Keitilässä oli Geitilän säteri, Dela Gardien omistama ja Keitilän ratsutila, joka kuului Frisiuksille.


En ole perehtynyt näihin omissa tutkimuksissani, mutta jos oikein hutaisen ja yritän luottaa Jutikkalan-Nicanderin Säterimatrikkeliin, niin ensiksikään siitä ei löydy yhtään säteriä Merimaskusta.


Toisaalta, kun siitä hakee sen lähialueita ja De La Gardien omistuksia, kun tässä nyt siihen viitataan, niin lähimmät osumat löytyvät Maskun pitäjästä ja ovat siinä nimitettyinä Kalela (s. 484) ja Itätalo (s. 488).

Molemmat ovat joutuneet jo keskiajalla pantatuiksi vanhoilta suvuiltaan tai yhteisöiltään, sitten kruunun syliin, josta ne on lahjoitettu allodiaalioikeuksin Juhana -herttuan aviottomalle tyttärelle Lucretia Gyllenhielmille ja joutuneet sitä kautta hänen sisarenpojalleen Jakob De La Gardielle jne ja ovat saaneet sittemmin säteristatuksen.

Merimaskun SAY -luettelossa lukee kyllä talonnmen ohessa useamman talon osalta "Säteri". Luulen tämän perusteella, etteivät ne ole olleet itsenäisiä sätereitä, vaan kuuluneet jonkin aikaa jonkin säterin yhteyteen?

M Lu

..
Aiempien tutkimusten mukaan Torstenin omistuksessa oli Keitilän rälssitalo ja Jacob Geetillä verotalo. Keitilän talojen omistuskuviot 1600-luvun alkupuoliskolla olivat aika mielenkiintoiset, sillä kun Jacob Geetin tyttärentytär Brita Henriksdotter myi omistuksensa Jacob De la Gardielle, niin kaupan kohteena mainittiin olleen Keitilän rälssitalo. Ja säterinä se sen jälkeen tunnettiin.

... Laitan tähän linkin (SAY Raisio, Naantali 1634-53), missä myös näkyy Keitilän tiedot.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=825028
...


En tästäkään osaa muuta päätellä, että se on jonkin aikaa kuulunut osana joko Kalelaan tai Itätaloon, jotka olivat Jakob De La Gardien tunnettuja sätereitä seudulla.

M Lu

...


Kummallista tai ei, Hämeenkyrön khr oli Laurentius Torstani Geet, Sitten Mårten Friis ja seuraava Gregorius Michelsson Stutt.

Geitilässä tuntuisivat yhdistyvän kaikki kolme sukua?

Mårten Friis -nimeen en osaa ottaa mitään muuta kantaa kuin, että missä siihen törmää, jotain epäselvyyttä aina on. Taitaa olla Strandbergin matrikkelissakin kysymysmerkillä varustettu.

En osaa nähdä Mathias Laurentin osalta näihin mitään suoraa yhteyttä, tuskin sitä on Gregorius Michaelis Stuttinkaan kohdalla. Tosin tämä epäilyni ei voi olla niin varmuutta hipova kuin Mathiaan osalta.

terv Matti Lund

[Kivipää]

En ole perehtynyt näihin omissa tutkimuksissani, mutta jos oikein hutaisen ja yritän luottaa Jutikkalan-Nicanderin Säterimatrikkeliin, niin ensiksikään siitä ei löydy yhtään säteriä Merimaskusta.


Toisaalta, kun siitä hakee sen lähialueita ja De La Gardien omistuksia, kun tässä nyt siihen viitataan, niin lähimmät osumat löytyvät Maskun pitäjästä ja ovat siinä nimitettyinä Kalela (s. 484) ja Itätalo (s. 488).

Molemmat ovat joutuneet jo keskiajalla pantatuiksi vanhoilta suvuiltaan tai yhteisöiltään, sitten kruunun syliin, josta ne on lahjoitettu allodiaalioikeuksin Juhana -herttuan aviottomalle tyttärelle Lucretia Gyllenhielmille ja joutuneet sitä kautta hänen sisarenpojalleen Jakob De La Gardielle jne ja ovat saaneet sittemmin säteristatuksen.

Merimaskun SAY -luettelossa lukee kyllä talonnmen ohessa useamman talon osalta "Säteri". Luulen tämän perusteella, etteivät ne ole olleet itsenäisiä sätereitä, vaan kuuluneet jonkin aikaa jonkin säterin yhteyteen?

M Lu



En tästäkään osaa muuta päätellä, että se on jonkin aikaa kuulunut osana joko Kalelaan tai Itätaloon, jotka olivat Jakob De La Gardien tunnettuja sätereitä seudulla.

M Lu


terv Matti Lund

Joachim Stutaeuksen leski myi nähdäkseni Geitilän vuoden 1637 tienoilla. Oheisessa linkissä on maininta siitä kaupasta.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125
___________________
Matti Pesola

[Pekka Hiltunen]

Lueskelin vanhaa Eichman viesti ketjua , sieltä osui silmään alla oleva viesti.

Kysymys onkin, mitähän Joachim Stutaeukselle on tullut tuollainen nimi?

Lainaus:

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Pekka Hiltunen http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=5814#post5814)
Jacob - Jaakko ja Joachim - Jaakkima ovat olleet usein yksi ja sama h:lö.

Mietin itsekin tätä, mutta hylkäsin ajatuksen sillä tonnalla, että nimien samankaltaisuus toimii vain suomen kielellä. Pitää tietysti pitää mielessä, jos myöhemmin alkaa vaikuttaa siltä, että samaa henkilöä on varmuudella kutsuttu näillä kahdella nimellä. Saksaksi kyseessä on kuitenkin selvästi eri nimet ja toistaiseksi Caspar on todennäköisemmin saksalainen, kuin suomalainen. Muistelisin, että olisin lukenut myös raatimies Casparilla olleen Jochim -nimisen pojan, voitko Pekka vahvistaa tai kumota? Voisiko kyseessä olla silloin viittaus sittemmin Uudenkaupungin kirkkoherrana tunnettuun Jacobus Caspari Eichmaniin?

Asiasta ehkä kiinnostuneille vielä tiedoksi, että Jaakko, Jakob, Jacobus -nimi on vanhaa heprealaista alkuperää, jonka merkitys ei ole enää täysin selvä. Jaakkima - Joachim - Jochim/Achim taas tulee hepreankielisestä Jehoiachim -nimestä, joka tarkoittaa 'Jahve herättää'.


Olen seurannut ketjua harvakselttas.

Jacob tarkoittaa kantapäätä eli sitä, joka nousee. Joachim voitaisiin muodostaa esim. lukuarvon 10 saavasta "jod"-kirjaimesta ja veljiä tarkoittavasta achim- sanasta. Joachim siten tarkoittaisi Minjania eli vähintään 10 miehen muodostamaa veljeskuntaa, joka tarvitaan, jotta voidaan lukea tietyt rukoukset / siunaukset, sekä varhemmin sitä joukkoa, joka tarvittiin temppelin aikana uhrauksissa, mitä Tooran ja pyhien tekstien resitoiminen nykyään vastaa, kun temppelit on tuhottu.

Nimeä Jaakko ja Jaakkima on Suomessa aina totuttu pitämään melkeinpä synonyymeina ja sitä tukee myös niitten etymologia: Minjan on se, "joka nousee", eli on riittävä täyteen liturgiaan. Jacobilla tarkoitetaan yleisesti Israelia eli koko kansaa - vallankin aikana, jolloin oli vielä temppeli ja uhrit.

PH

[Matti Lund]

Joachim Stutaeuksen leski myi nähdäkseni Geitilän vuoden 1637 tienoilla. Oheisessa linkissä on maininta siitä kaupasta.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125
___________________
Matti Pesola


Hei tässä linkeissä demonstraatiota Keitilän kaupoista ja maaluonnosta:

Nousiainen, Masku, Lemu

Talvi 1637
3:s huudatus, De La Gardie rälssimaa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791642

Kesä 1637
3:s huudatus rälssimaa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791653

Kesä 1638
1:s huudatus veromaa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791710

Vårfrukyrkansocken (Maaria ja Raisio), Stutaeus-DeLaGardie vahvistus
Kesä 1638
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791701


Huomataan, että on Keitilän rälssimaata on huudatettu kahdessa eri kihlakunnassa ja vuonna 1638 on ollut myös 1:o huudatus Keitilän veromaata. Siis ajetaan kolmea Keitilän kauppakirjaa läpi vuosina 1636-38 ja Stutaeuksen lesken kauppa saadaan vahvistukseen kesällä 1638, heinäk. 11. pnä. Siis sitä on edeltänyt se lain edellyttämä vuosi ja yö ja sitä kolme huudatusta eri käräjillä.

Yksi senaikainen Keitilän veromaanhaltija, joka ilmeni SAY -linkissä Merimaskun puolella, Sippo Laurinpoika, esitti käräjillä useita valituksia, joista huomiotaherättävin oli vuonna 1638, jolloin hän valitti olevansa aivan rutiköyhä ja pyysi verotaakkaansa lievennystä. Lautamiehet totesivat, että Sipon köyhyys on hyvin yleisessä tiedossa ja anomus lähetettiin maaherran päätettäväksi.

Jos haluat tarkentaa rälssimaan ostoa Jaakkiman leskeltä, kannattaa tutkia vuoden 1635 käräjiä tai vuoden 1636 talvikäräjiä.

Keitilän tilukset siis kokonaisuudessaan koostuivat eriluontoisten maitten sillisalaatista.


terv Matti Lund

[Matti Lund]

Hei tässä linkeissä demonstraatiota Keitilän kaupoista ja maaluonnosta:

Nousiainen, Masku, Lemu

Talvi 1637
3:s huudatus, De La Gardie rälssimaa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791642

Kesä 1637
3:s huudatus rälssimaa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791653

Kesä 1638
1:s huudatus veromaa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791710

Vårfrukyrkansocken (Maaria ja Raisio), Stutaeus-DeLaGardie vahvistus
Kesä 1638
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791701


Huomataan, että on Keitilän rälssimaata on huudatettu kahdessa eri kihlakunnassa ja vuonna 1638 on ollut myös 1:o huudatus Keitilän veromaata. Siis ajetaan kolmea Keitilän kauppakirjaa läpi vuosina 1636-38 ja Stutaeuksen lesken kauppa saadaan vahvistukseen kesällä 1638, heinäk. 11. pnä. Siis sitä on edeltänyt se lain edellyttämä vuosi ja yö ja sitä kolme huudatusta eri käräjillä.

Yksi senaikainen Keitilän veromaanhaltija, joka ilmeni SAY -linkissä Merimaskun puolella, Sippo Laurinpoika, esitti käräjillä useita valituksia, joista huomiotaherättävin oli vuonna 1638, jolloin hän valitti olevansa aivan rutiköyhä ja pyysi verotaakkaansa lievennystä. Lautamiehet totesivat, että Sipon köyhyys on hyvin yleisessä tiedossa ja anomus lähetettiin maaherran päätettäväksi.

Jos haluat tarkentaa rälssimaan ostoa Jaakkiman leskeltä, kannattaa tutkia vuoden 1635 käräjiä tai vuoden 1636 talvikäräjiä.

Keitilän tilukset siis kokonaisuudessaan koostuivat eriluontoisten maitten sillisalaatista.


terv Matti Lund

Vielä sen löysin, että Nousiaisten, Maskun ja Lemun syyskäräjillä 14.10.1635 (ks. niteen sivu 19) oli toisen Keitilän rälssimaakaupan ensimmäinen laillinen huudatus, jolloin mainitaan vain paikannimi "Geitilä frelse godz på Luondoma", eli siis ilmenee tästä paremmin se, että se sijaitsi Luonnonmaalla.

Jos tämä oli se Jaakkiman lesken Britta Henrikintyttären myymä maakappale, niin silloin on pääteltävissä, että Britta on ryhtynyt poismyynteihin pian leskeydyttyään ja myynyt tämän osan omaisuudestaan viimeistään vuonna 1635.

Keitilä on lisäksi useaan otteeseen esillä vuosien 1635-38 käräjillä, muutaman kerran De La Gardien rälssimaan nautintaoikeusriitojen takia, mutta enimmäkseen veromaanhaltijan Sippo Laurinpojan, jota väliin myös nimitetään Sippo Saksaksi, eli Keitilän veromaan toisionimi näyttäisi olleen Saksala kuten SAY -luettelostakin voitiin päätellä. Tälle veromaalle oli kertynyt huomattava määrä vanhoja kruununrästejä. Sippo Saksa pystyi ne maksamaan loppuun vuonna 1636 hankkimalla rahat sitä varten panttaamalla mm. hopeaesineitä ym., mutta jäi sen jälkeen aivan puille paljaille.


terv Matti Lund

[Kivipää]

Kiitos Matti seikkaperäisistä vastauksista. Tämä Keitilän omistus oli (Ramsayn mukaan) Stutaeuksen lesken tädinperintöä. Tuossa puhutaan rälssimaasta, mikä on sikäli mielenkiintoista kun mm. Suvannon Naantalin historiassa mainitaan, että S:n lesken isoisän Jakob Geetin tai jo tämän Sigfrid-isän aikana kyseisen sukuhaaran omistama Keitilä olisi muuttunut verotaloksi, koska ratsupalvelua ei suoritettu. Toisen sukuhaaran eli Villilä-sukuisen Torsten Henrikssonin (till Autis) omistama Keitilä oli rälssimaata.
________________
Matti Pesola