Stuut eli Stutaeus suku [Arkisto] - Sivu 2

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Stuut eli Stutaeus suku

Matti Lund

30.05.14, 14:52

Kiitos Matti seikkaperäisistä vastauksista. Tämä Keitilän omistus oli (Ramsayn mukaan) Stutaeuksen lesken tädinperintöä. Tuossa puhutaan rälssimaasta, mikä on sikäli mielenkiintoista kun mm. Suvannon Naantalin historiassa mainitaan, että S:n lesken isoisän Jakob Geetin tai jo tämän Sigfrid-isän aikana kyseisen sukuhaaran omistama Keitilä olisi muuttunut verotaloksi, koska ratsupalvelua ei suoritettu. Toisen sukuhaaran eli Villilä-sukuisen Torsten Henrikssonin (till Autis) omistama Keitilä oli rälssimaata.
________________
Matti Pesola

Niin, laitan vielä tämän useasti annetun Keitilän SAY -linkin:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1284054

Pitäisi tietysti sen varmistaa alkuperäisistä voudintileistä, ken ehtii, mutta näissähän tulee Keitilässä esiin "koktaili" eli ainakin kolme eri maanluontoa ja tämä linkkihän näyttää, kuten edelliset käräjäjutut antoivat odottaa, että Sippo Laurinpoika ei kyennyt pitämään Keitilän (Saksan) veromaata. Kuten ilmeni, hän anoi veron vähennystä, mutta näyttää siltä, ettei hän ole kyennyt maksamaan enää mitään veroa, vaan nimi häipyy ja tilalle tulee uusi asuja, huomioi erityisesti Säteri -huomautus ja uuden isännän nimi Matti. Jos tämä Matti on Eskonpoika kuten parin vuoden päästä oleva isäntä, hän ei ole De La Gardien porukkaan kuuluva, ja lienee katsottava lampuoti-isännäksi kreivin palveluksessa?

Siis näyttäisi siltä, että Keitilän veromaaosa on jäänyt veroraakiksi, mitä se lienee ollut ennen Sippo Laurinpoikaakin, sillä hän lienee aikoinaan päässyt Keitilään sitoutumalla maksamaan sen vanhat verovelat pois. Nyt näyttäisi siltä, että De La Gardie on ottanut tämän "murheenkryynin" haltuunsa. Mutta tämä on vain SAY -luettelo, jonka oikeellisuutta kukaan ei ole toistaiseksi tarkistanut. SAY -luetteloissa on jonkin verran "kiskoiltaan suistuneita taloja", eli on nimetty talo ja sen isäntä menee joitakin vuosia oikein, mutta sitten sen alle on alettu kirjaamaan aivan jonkin muun talon isännännimeä muuttamatta talonnimeä. Taas seuraavalla jaksolla talon tiedot saattavat taas olla oikein. SAY -rimpsu saattaa olla aivan sikinsokin, mutta itse voudintileissä ei ole sillä kohtaa mitään ongelmaa!

Joka tapauksessa Stutaeuksen lesken myymä osa Keitilää oli ollut vanhaa rälssimaata eikä siten ole kuulunut säterin alaiseksi joksikin aikaa alistettuun veromaanosuuteen.

Leskien etunimiä muistan itsekin joskus selvitelleeni, mutten nyt muista sitä, mihin tulokseen päädyin siitä, mikä oli oikeasti Jaakkiman viimeisen vaimon etunimi. Siis tässä Haaviston tapauksessa kirjuri on käyttänyt Eliniä:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791833

terv Matti Lund

Kivipää

30.05.14, 19:16

Joka tapauksessa Stutaeuksen lesken myymä osa Keitilää oli ollut vanhaa rälssimaata eikä siten ole kuulunut säterin alaiseksi joksikin aikaa alistettuun veromaanosuuteen.

Leskien etunimiä muistan itsekin joskus selvitelleeni, mutten nyt muista sitä, mihin tulokseen päädyin siitä, mikä oli oikeasti Jaakkiman viimeisen vaimon etunimi. Siis tässä Haaviston tapauksessa kirjuri on käyttänyt Eliniä:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791833

terv Matti Lund

Tästä Stutaeuksen lesken etunimestä on ollut liikkeellä ainakin pari versiota, tämä Elin ja sitten Brita, jota Ramsay käytti Halikon asiakirjoihin ilmeisesti viitaten.

http://runeberg.org/frfinl/0055.html

http://runeberg.org/frfinl/0150.html
________________
Matti Pesola

Matti Lund

30.05.14, 20:57

Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623.

...

Tuota tuomiota 21.7.1623 ei ole osunut silmiini eikä silloin ainakaan ole pidetty Kaarinan käräjiä?

Mutta mutta ... Kaarinan käräjiltä kyllä löytyvät eri aikaan Haaviston huudatukset vuonna 1623.

Tässä linkissä Kaarinan kappalainen huudattaa 24.4.1623 Turun kirkkoherran mestari herra Jaakkiman puolesta Kakskerran Haaviston talon ostoa:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3784752

Haavisto on tämän ja veroluettelon mukaan joutunut veroraakiksi, mutta Jaakkima on hyvittänyt jonkin summan entiselle omistajalle Tuomas Pentinpojalle, mutta tässä huudatuksessa tuodaan esiin paitsi se, että kuulutetaan entisen omistajan sukulaisille, myös se, että sitä oli ennen tätä huudatettu monista kruununrästeistä. Siis Tuomas Pentinpoika ei ollut jostain syystä kyennyt enää suoriutumaan veronmaksuista. Jo vuoden 1616 veroluetteloissa hänet on kirjattu rutiköyhäksi.

Jaakkima oli sitten itse tässä huudattamassa Haavistoa syyskäräjillä 1623:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3784786

Jaakkima näyttää hyvittäneen talon vanhoja perillisiä, Tuomaan veljiä ja siskoja reippaalla 74 taalarilla.

Sen alla on Jaakkiman kanne Pertteliä "i Hullkis" vastaan, joka on tullut vihanpitoon Kaarinan pappilaan käyttäen Jaakkimaa kohtaan sangen sopimattomia ilmaisuja.

Talon asuintontti lienee sijainnut Kakskerran Haavistonmäellä.

terv Matti Lund

Benedictus

31.05.14, 06:47

Matti Lund

31.05.14, 11:28

Mikähän tuon Bertilin oli vihastuttanut, kun oli Hulkkiosta Kuusiston salmen rannalta lähtenyt kymmenen kilometrin päähän Aurajoen rannalle Kaarinan pappilaan vihoittelemaan Joachim Stutaeukselle?

Vaikka täm ei aiheeseen varsinaisesti liity, niin tuossa alla on Bertill Jacobsson Hulkkiosta, jolla vaikuttaa olleen hallussaan 2-3 Hulkkion tiloista ja ratsasti Åke Tottin alla.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166976
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166975

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166561

Vaikuttaa siltä jutun perusteella, että Jaakkima oli saanut Hulkkisten Perttelistä pitkäaikaisen vihamiehensä lähinnä tämän papistolle kertyneitten velkojen takia tai että hänelle oli kertynyt velkaa pappilaan hänen kohtuuttomina pitämiensä maksujen takia.

Tällaisia "saikkauksia" oli tapahtunut kahdesta aikaisemminkin Jaakkiman Turun kartanossa, joita oli puitu raastuvassa kuten erästä riitelyä muutamista rakennuslaudoista. Taas tämä tilanne Kaarinassa oli syntynyt, kun Jaakkima oli pyytänyt kahta kuudennusmiestä Kaistilan ja Kairiksen Heikkejä pappilaan neuvonpitoon koskien hänen pappilankartanoon pystyttämänsä tuvan kustantamista pitäjänmiesten taholta. Pertteli oli tuppautunut näitten seuraan, vaikka Jaakkima oli sanonut, ettei häntä nyt tarvita tähän. Pertteli oli kuitenkin vängällä tuppautunut ja tuohtuneena pappilaan sekä tahtonut puhua velka-asiastaan Jaakkiman kanssa, jolloin oli ryhtynyt käyttämään sellaisia sanoja kuin että "piru tarvitsee Sinua". Ilmeisesti Pertteli koki Jaakkiman kieroksi mieheksi ja käytti tästä näkemyksestään "saatanallisia lausahduksia" usean todistajan läsnäollessa.

Pertteli tuomittiin kolmeen kertaan 40 markan sakkoon tästä sekä alistettiin tunnustamaan sangen sopimattomat lausahduksensa papistoa vastaan tuomiokapitulin edessä.

terv Matti Lund

Benedictus

01.06.14, 14:43

Ensin vuonna 1615 heti mestari Grelsin kuoleman jälkeen olivat he luovuttaneet jo hautajaisissa mestari Jaakkimalle luettelon tämän äidinperinnöstä, jonka luettelon vuosiluku oli herra Henrikin väittämän mukaan muutettu 1615:sta 1605:ksi.

Henrik Finnån isä Jacobus Finnå avioitui Magareta Henriksdotter Myllarin kanssa 1560-luvulla tultuaan opiskelemasta ulkomailta.

Margareta Myllar kuoli 1605 ja leskensä Gregorius Theet 1615.

Jso en väärin muista niin Gregorius Theet testamenttasi omaisuutensa 1. vaimonsa Margareta Myllarin 1. avion lapsille.

Toivottavasti en nyt sotke, mutta jos tuo pitää paikkansa niin nuo 1. avion lapset eivät voineet olla Finnån lapsia, koska Henrik Finnå käräjöi asioista.

Ensimmäinen virke huomioiden tulee mieleen, olisiko mahdollista, että Margareta Myllar olikin 1. aviossa Hämeenkyrön kirkkoherra Gregorius Stuttin kanssa ja tämän kuoltua 1561 nai Jacobus Finnån. Tällöin 1. avion lapsia olisikin ollut juuri Joachim Stutaeuksen äiti Sofia Grelsdotter sisaruksineen.

Tämä myös selittäisi Joachim nimeä, sillä Myllarit lienevät olleen saksalaisperäistä sukua.

Henrik Finnå ja Sofia Grelsdotter olisivat olleet sisarpuolet.

Benedictus

01.06.14, 20:52

Lainaus Pekka Hellemaa:
Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Antti Järvenpää http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=58892#post58892)
Kaarinan pitäjän historiassa II on mainita, että Brinkkalan omistaja kreivitär Anna Maria Kruusin kirjeessä kuninkaalle oli liite, jonka mukaan vaimo Kirsti Brinkkalasta oli perinyt Lapinloto-nimisen saaren, jonka muinainen Hämeenkyrön kirkkoherra Gregers Stuth oli pantannut Turkulaiselle Henrik Myllärille 10 taalarista. Kirsti taas oli Myllärin perijä ja kreivitär edelleen tämän perijä.

Hellemaan Pekka kaivoi tuon alkuperäisen dokumentin joskus esille, ja kun katsoimme sitä joukolla lävitse, huomasimme, että Kaarinan historian kirjoittajat ovat tehneet hätäisen tulkinnan, sillä Lapinlotho oli vain panttina mainitulla turkulaisella porvarilla. Oikeasti Brikkalan Kirsti lunasti mainitun pantatun luodon porvari Mylläriltä Greger Stuutin lähimpänä perijänä, ja tätä kautta se sitten päätyi kreivittärelle.

Tämä dokumentti on sitten jäänyt vaivaamaan mieltä johonkin takaraivoon, ja kun nyt tästä Stuut suvusta on puhetta samoin kuin mainitusta Hämeenkyrön kirkkoherrasta, niin kenties jollakin voisi olla jotakin valaisevaa tietoa tähän kysymykseen. Joka tapauksessa tuo kreivitären kirje kertoo, että kirkkoherralla ei tainnut olla eloon jääneitä perillisiä.

Dokumenttia ihmeteltyämme jäin itse lopulta siihen käsitykseen, ettei Kirsti-rouva ollut välttämättä mitään sukua kirkkoherra Stuutille. Kun hän lunasti Lapinluodon Henrik Mylläriltä, ei oikeudessa ollut läsnä yhtäkään perijää eikä valkojaa. Lunastusoikeus perustui rakennuskaaren 26 kappaleeseen eli siihen, että kyseinen luoto sijaitsi salmessa lähimpänä hänen omistamiaan Brinkkalan maita.

Ylläoleva todistaa ainakin, että porvari Henrik Myllar ja Georgius Stutt olivat tekemisissä, eikä mahdollinen appi-vävy suhde ole mahdoton ajatus.

Ajatellen Joachim Stutaeuksen uraa, niin isoäitinä Margareta Henriksdotter Myllar selittäisi kaiken, koska silloin Joachimin edeltäjät olisivat Jacobus Finnå, Margaretan puoliso ja Gregorius Theet Margaretan seuraava puoliso, miksei tyttärenpoika jatkona.

Matti Lund

02.06.14, 11:06

...
Ylläoleva todistaa ainakin, että porvari Henrik Myllar ja Georgius Stutt olivat tekemisissä, eikä mahdollinen appi-vävy suhde ole mahdoton ajatus.

M Lu:
Katso alempaa todisteluani Teitin valitusluettelon tietojen perusteella. Lapinluodon panttaaja ei olisi ollutkaan Gregorius Michaelis Stutt, vaan eräs toinen, Paraisten muinoinen kirkkoherra Gre(l)s 1500 -luvun alusta.

Gregorius Michaelis Stutt, Eurajoen kirkkoherra vuodesta 1537 ja Hämeenkyrön kirkkoherra jo vuonna 1549 ja vuoteen 1561, lienee sekoitettu Paraisten muuten tuntemattomaan kirkkoherraan herra Grelsiin 1500 -luvun alkuvuosina.

Olen tietoinen Jaakko Teitin vuosien 1555-56 valitusluettelon ansoista, mutta siitä huolimatta yritän luottaa siihen, että siinä ja sen painetussa laitoksessa ovat etu- ja lisänimet tulkittu kutakuinkin oikein, koska alkuperäisiä minulla ei ole nyt käsillä (sitä ei liene vielä digitoitu KA:n digitaaliarkistoon, vai onko?).

Valitusluettelon yksi keskeisiä juttuja on paraislaisten talonpoikien valitukset Eerik ja Peder Flemingiä vastaan siitä, että nämä olivat kaapanneet laittomasti useita niittyjä ja nautintamaita heidän omistamiltaan tiluksilta.

Kysymys on Paraisten Lemlahdella sijaitsevan Flemingien säterin Kuitian epäselvistä maanhankinnoista. Osa lienee ostettu laillisilla kaupoilla, osa vilungilla tai hädänalaista asemaa härskisti hyväksikäyttämällä, ellei peräti varastamalla. Tämänsuuntaisia syytöksiä Flemingien naapurit esittivät ja Teitti niitä tutki kuninkaan lähettämänä.

Omistusoikeuksista on siinä seuraavanlaisia toteamuksia:

Sivu 24 (on vain yksi kohta monisivuisesta syytöslistasta):

"Item wedh Qwidie (=Kuitia) gård i Pargas sockn haffwer her Erich Flemming någre utöijer och ängier tilegnet sig ifrå bönderne ther um kring boo"

(Tarkoittaa että on kaapannut naapuriensa niittymaita ym. Sitä seuraa oikein paha syytös, että EF on kaapannut laittomasti nunna Anna Jaakontyttären Halikon Kuttilasta Naantalin luostarille lahjoittamat maat, vaikka Annan serkuilla olisi ollut Västeråsin resessin mukaisesti niihin lunastusoikeus ennen kaikkia muita!)

Sivu 62

Peder Fleming väittää pitävänsä tiettyjä valituksenalaisia maita hallussaan, koska ne ovat langenneet hänelle Eerik Flemingiltä Kuitialasta. Siis uskottelee muille ja itselleen laillisesti omistavansa EF:n laittomasti kaappaamia maita (Pöytyän Sikilästä).

Sivu 128
"Thesse ephter:ne holmar liggia under Quidia gord:"
(pitkä lista saarista joiden oletetaan olevan laittomasti Kuitian alla, joukossa):
"Item en öö Lappilotho som hörde her Gres thill."

Siis Flemingit pitivät nyt 1556 hallussaan sellaista Lapinluotoa, joka oli kuulunut aikaisemmin herra Grelsille Paraisilla (ilmeinen P:n kirkkoherra. Tunnetaan Henricus Wenne vuodelta 1495 ja Lars Johannis vuodesta 1546 alkaen, olisiko herra Grels ollut joskus tällä välillä, sillä siihen aikaväliin mahtuisi pantin vastaanottava Henrik Mylläri Turussa! Porvarin panttina olevan niityn tai saaren kaappaus tai hyödynnys oli aika yleistä niihin aikoihin, jos porvari ei sitä aktiivisesti nauttinut tai vahtinut. Ehkäpä tilaisuus ja EF:n härskiys teki tässä varkaan?)

Tässä "thill" ei ole lisänimi, vaan osa ilmaisua hörde till. Tämä Lapinluodon muinoinen omistaja ei voine kuitenkaan olla Grels Stutt, sillä näyttää siltä, että tämä herra Grels on jo täysin poissaoleva herra, kun eletään vuosia 1555-56, kun sen sijaan Gregorius Michaelis Stutt oli vielä elävien kirjoissa Hämeenkyrössä ja hänet olisi varmaankin otettu mukaan tähän selvittelyyn, jos hän olisi jotenkin liittynyt tähän.

Toisaalta minulla ei ole käsillä paljon viitattua pantinlunastusasiakirjaa, josta voisin nähdä, minkälaista ilmaisua siinä on käytetty herra Grelsistä, joten en voi siihen tarkemmin ottaa kantaa. Täällä viitatuista tapauksen sirpaletiedoista voidaan vetää hyvin monenlaisia tulkintoja siitä, mitä tietä ja kenelle oikeus Lapinluodon omistukseen on saattanut milloinkin mennä. Edes ajankohtiin ei ole viitattu, ei asiakirjan eikä siinä olevien henkilöiden, vaan heidän etunimiinsä "Brinkkalassa" ja Turussa, joita en osaa tältä istumalta sijoittaa aikajanaan johtopäätösten edellyttämällä tarkkuudella (vaatisi näiden omistussuhteiden ajoituksen tarkan selvittelyn ja analysoinnin erikseen).

terv Matti Lund

Antti Järvenpää

02.06.14, 11:17

M Lu:
.....
...
Olen tietoinen Jaakko Tetin vuosien 1555-56 valitusluettelon ansoista, mutta siitä huolimatta yritän luottaa siihen, että siinä ja sen painetussa laitoksessa ovat etu- ja lisänimet tulkittu kutakuinkin oikein, koska alkuperäisiä minulla ei ole nyt käsillä (sitä ei liene vielä digitoitu KA:n digitaaliarkistoon, vai onko?).

......
.....

terv Matti Lund

Löytyvät tuolta voudintileistä. Ovat olleet siellä jo jonkin aikaa - ehkä parivuotta.

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=SARJA&avain=271568.KA

215j Suomen aatelistoa vastaan tehtyjä valituksia 1556 - 1556
215k Suomen aatelistoa vastaan tehtyjä valituksia 1556 - 1556

Matti Lund

02.06.14, 11:39

Löytyvät tuolta voudintileistä. Ovat olleet siellä jo jonkin aikaa - ehkä parivuotta.

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=SARJA&avain=271568.KA

215j Suomen aatelistoa vastaan tehtyjä valituksia 1556 - 1556
215k Suomen aatelistoa vastaan tehtyjä valituksia 1556 - 1556

Selvä, katsotaan siitäkin.

Muuten - Lapinluodon väliaikaisesti ominut Eerik Fleming oli kuollut jo 1548, joten elävää maalitaulua itse päätekijä ei enää vuosina 1555-56 edustanut Teitille eikä talonpojille.

terv Matti Lund

Matti Lund

02.06.14, 17:24

M Lu:
Katso alempaa todisteluani Teitin valitusluettelon tietojen perusteella. Lapinluodon panttaaja ei olisi ollutkaan Gregorius Michaelis Stutt, vaan eräs toinen, Paraisten muinoinen kirkkoherra Gre(l)s 1500 -luvun alusta.

Gregorius Michaelis Stutt, Eurajoen kirkkoherra vuodesta 1537 ja Hämeenkyrön kirkkoherra jo vuonna 1549 ja vuoteen 1561, lienee sekoitettu Paraisten muuten tuntemattomaan kirkkoherraan herra Grelsiin 1500 -luvun alkuvuosina.

...

terv Matti Lund

Nyt täytynee pyörtää tätä päätelmää, eli löysin sen Kaarinan käräjien jutun ja sen mukaan kuninkaan voudin Turussa Henrik Simoninpojan ilmaisu koskien Grels -pappia Lapinluodon panttaajana joitakin vuosia sitten (några åhr) on tapahtunut 15.7.1560 ja on suomeksi käännettynä :

"eräs pappismies nimeltään herra Gregers Stuth Hämeenkyrön entinen kirkkoherra".

Kun tämä toteama, jos se katsotaan oikeaksi, miltä se ensi katsomalta hyvin vaikuttaa, yhdistetään toteamukseen herra Gre(l)sistä Teitin valitusluettelossa vuosilta 1555-56 Lapinluodon saaren entisenä omistajana, jota saarta nyt piti hallussaan Kuitian isäntä (silloin Eerik Flemingin leski Hebla Sparre) saadaan siitä se johtopäätös, että Paraisten herra Grels ja Gregorius Michaelis Stutt olivatkin sama henkilö, joka asui ennen vuonna 1537 Eurajoelle siirtymistään joitakin vuosia Paraisilla, ilmeisestikin Paraisten pastorina - joitakin vuosia. Ei tietystikään ole taattua, että kun hän aloitti vuonna 1537 Eurajoella, että hän olisi toimittanut virkaa Paraisilla vuonna 1536, mutta sellainen hypoteesi on todennäköisempi kuin se, että hän olisi ehtinyt hoitaa siinä välissä jotain neljättäkin pastoraattia.

Siinä voidaan nähdä jostain näkökulmasta ristiriita, että toisaalta vuonna 1556 Jaakko Teit väittää, että Lapinluoto on nyt Kuitian alaisuudessa, mutta käräjätuomari vuonna 1560, että Henrik Mylläri on siihen asti nauttinut panttiaan toimellisesti. Välttämättä ei kuitenkaan ristiriitaa siinä ole.

terv Matti Lund

Benedictus

02.06.14, 22:47

Lainaus Lund:
Siis Flemingit pitivät nyt 1556 hallussaan sellaista Lapinluotoa, joka oli kuulunut aikaisemmin herra Grelsille Paraisilla (ilmeinen P:n kirkkoherra. Tunnetaan Henricus Wenne vuodelta 1495 ja Lars Johannis vuodesta 1546 alkaen, olisiko herra Grels ollut joskus tällä välillä, sillä siihen aikaväliin mahtuisi pantin vastaanottava Henrik Mylläri Turussa! Porvarin panttina olevan niityn tai saaren kaappaus tai hyödynnys oli aika yleistä niihin aikoihin, jos porvari ei sitä aktiivisesti nauttinut tai vahtinut. Ehkäpä tilaisuus ja EF:n härskiys teki tässä varkaan?)

Kiitoksia Matti Lundille kiinnostavasta huomiosta.

1.Henrik Myllar lienee ollut aikanaan Turun ellei Suomen mahtavimpia porvareita, joten jos hänen pantinsa on ollut Erik Flemmingin käytössä, siihen lienee jokin pätevä syy.
Henrik Myllarin leski Agnes omisti Paraisten Tennnäsissä, sekä muuallakin Paraisilla tiloja, sekä Kakskerran Myllykylän.

2.Kiinnostava tuo havainto, että Henricus Wenne niminen oli Paraisten pappina ennen herr Grelsiä, sillä Eurajoen naapurissa Eurassa vaikutti Wenne sukuisia pappeja useampiakin.

Philippus Olai Rinder (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2103) 1539–1557
Johannes Jacobi Wenne (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2651) 1557 † luultavasti 1572
Martinus Johannis Wenne (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2653) 1572 † 1577 (?)
Laurentius Johannis Wenne (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2652) 1577 † 1587 (?)

Rinder, Philippus Olai (K 1585)

Philppus Olai, Philip Olofsson / Olsson
Arajärven (1969) mukaan "kotoisin Eurasta ja ikivanhaa Mulli -sukua".
Euran (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5003) kirkkoherra ainakin jo 1539, luultavasti jonkin aikaa virasta pidätettynä 1551. Rinder ilmoitti piispa Michael Agricolalle (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=41) "vuoden 1555 paikkeilla haluavansa jättää virkansa ja siirtyä muualle" (Paarma). Virkaero lienee toteutunut 1557 ja 4.3.1558 päiväämässään vuoden 1556 rästiluettelossa hän mainitsee "olleensa Euran kirkkopappina (varit kirckeprest i Euffra)". Pöytyän (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5088) kirkkoherra, mainitaan 1562, virassa vuoteen 1566.
Omisti Euran pitäjässä suuria perintönä saamiaan ja ostamiaan maa-alueita.
Rinder joutui maksamaan 50 markkaa sakkoja Juhana-herttualle 1563 vannomastaan uskollisuudenvalasta.
Rinder menetti näkönsä ja mainitaan 1572 sokeana entisenä kirkkoherrana, joka oli saanut kuninkaalta elatuksekseen verotilan Eurasta.
K Pöytyä 1585.
P Margareta Hansdotter, eli leskenä viisi vuotta, K 1590.

Mistähän tulee tuo Arajärven maininta kuulumisesta ikivanhaan Mulli-sukuun ?

Vävy näyttää olleen appeansa kärkkäämpi puolustamaan perheen etuja ja ottaneen appensa vielä eläessä perheen päämiehen roolin. Hän oli mukana ajamassa toistakin kannetta Pitkän-Markun vaimon perinnöstä. Isonkylän Jöns Filpunpoika (Jägerhorn) oli aikanaan lahjoittanut Naantalin luostarille Kaarinan Hulkkion. Jakob Wenne peruutti sen heti Västeråsin päätöksen jälkeen luostarilta, ja hänen kuoltuaan se oli joutunut Pitkän-Markun vaimolle. Margareta oli sen sitten myynyt vieraille. Mårten Olofinpoika Jägerhorn) vaati sitä takaisin sillä perusteella, että lahjoittaja oli hänen setänsä. Omistuskiista jatkui 1600-luvulle saakka. Lopullinen ratkaisu katoaa näkymättömiin siksi, että Turun hovioikeuden asiakirjat ovat tuhoutuneet.[16 (http://www.genealogia.fi/genos/65/65_119.htm#16)] Siihen saakka kertyneistä selvityksistä kävi ilmi, että Jakob Wenne nuorempi oli Jöns Filpunpojan (Jägerhorn) sisaren Botildan Per-nimisen pojan poika kaatui kaatui Viipurin puolustuksessa 1495.[22 (http://www.genealogia.fi/genos/65/65_119.htm#22)] Hän on siis naimisissa arkkipresbyteeri Jacobus Wenne seniorin (tunnetaan 1503-30) sisaren kanssa.[23 (http://www.genealogia.fi/genos/65/65_119.htm#23)] Tuomiorovasti Henricus Wenne on ollut heidän sukulaisensa. Per Gunnarinpojan isäksi sopii naantalilainen porvari Gunnar Jaakonpoika (tunnetaan 1452-61). Botilda on ilmeisesti ollut ensin hänen kanssaan, sitten Klemet Maununpojan kanssa naimisissa. Klemet oli näet 1466 Isonkylän Jägerhornien vävy.[24 (http://www.genealogia.fi/genos/65/65_119.htm#24)]

Kiinnostavaa, että yllä mainitaan Kaarinan Hulkkio, jonka ratsutilan isäntä riiteli Joachim Stutaeuksen kanssa.

http://www.juhasinivaara.fi/siniv/wenne.htm
Henricus Wenne on ollut Turun tuomiorovastina 1500-1513. Virka lienee sama kuin Joachim Stutaeuksen sata vuotta myöhemmin protestanttisena aikana.

Jos Lundin ajatus on paikkansapitävä, niin olisiko Ilmajoen khr Mathias Laurentiin isää etsittävä esimerkiksi Paraisilta? Siellä her Grelsin seuraajana oli Laurentius Johannis.

Laurentius Johannis (K noin 1555)

Lars Johansson / Jonsson
Paraisten (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5077) kirkkoherra ainakin jo 1546; Piikkiön rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6122) maarovasti vuodesta 1552.
K Parainen noin 1555.

Wenne, Johannes Jacobi (K luultavasti 1572)

Jons / Jöns Jacobi, Johan / Jöns Jakobsson
S 1510-luvulla. V Rostockin maisteri Jacobus Petri Wenne (Jacobus Wen de Abuy, Jakob Wenne junior), kaiketi Turun tuomiokirkon kaniikki, ja tämän taloudenhoitaja, myöhempi aviovaimo Getrud Staffansdotter.

Olisiko mahdollista, että Gregorius Stuttin 1. vaimo olisi ollut Jacobus Petri Wennen tytär?

Matti Lund

03.06.14, 10:07

Lainaus Lund:
Siis Flemingit pitivät nyt 1556 hallussaan sellaista Lapinluotoa, joka oli kuulunut aikaisemmin herra Grelsille Paraisilla (ilmeinen P:n kirkkoherra. Tunnetaan Henricus Wenne vuodelta 1495 ja Lars Johannis vuodesta 1546 alkaen, olisiko herra Grels ollut joskus tällä välillä, sillä siihen aikaväliin mahtuisi pantin vastaanottava Henrik Mylläri Turussa! Porvarin panttina olevan niityn tai saaren kaappaus tai hyödynnys oli aika yleistä niihin aikoihin, jos porvari ei sitä aktiivisesti nauttinut tai vahtinut. Ehkäpä tilaisuus ja EF:n härskiys teki tässä varkaan?)

...

M Lu:
Tätä Lapinluotoa nyt kannattaa repostella jonkin verran lisää. Siis Henrik Mylläri oli käräjäpöytäkirjan 15.7.1560 mukaan nauttinut "täysin siemauksin" Lapinluodon nautinnasta joitakin vuosia ennen vuotta 1560. Toisaalta Teitin valitusluettelon mukaan Eerik Fleming oli nauttinut sitä ennen "täysin siemauksin" Lapinluodosta ja sitä oli jatkunut Eerik Flemingin 1548 tapahtuneen kuoleman jälkeen Kuitian väen toimesta ainakin vuoteen 1555 asti. Se lienee käytännössä merkinnyt, että kumpikin oli omalta osaltaan pannut renkinsä sieltä kaloja narraamaan. Paikka lienee ollut edullinen siinä salmella (olisiko paikka nykyisellään Lepplot, joka on Paraisten saareen kiinnikasvanut niemi?).

Kun Lapinluoto tuomittiin 15.7.1560 Prinkkalan Kirsti -rouvalle, perusteluitten pääpointti oli se, kun lautamiehet vakuuttivat, että Lapinluoto oli kuulunut aikaisemmin Prinkkalan tiluksiin ja se voitiin palauttaa niihin, kunhan Kirsti -rouva lunasti sen pantin arvoa vastaavalla summalla Henrik Mylläriltä. Toinen peruste oli se, että se myös sijaitsi lähinnä Prinkkalan muita tiluksia. Päätöksen laillisuus perustui näihin todistuksiin ja maan lain rakennuksen kaaren voimaan.

Kirsti -rouvan poika Hannu Erkinpoika on näköjään alkanut Prinkkalan
isännyyden vasta vuonna 1566.

Lapinluodon nautinta siis oli mennyt jotenkin tähän tapaan:

Prinkkalan kartano (1500 -luvun alussa vaiheessa, jossa se ei ollut vielä rälssiä eikä säteri) ->

Paraisten kirkkoherra Grels eli ilmeisesti Gregorius Michaelis Stutt ->

Kuitian Eerik Fleming (k. 1548) anastanut "härskisti" Paraisten talonpoikien valituksen ilmiannon mukaan vuoteen 1555 asti Kuitian alaisuuteen ->

Jaakko Teit selvittänyt Flemingin omistuksen laittomuuden ja Lapinluodon nautinta palautettu herra Grelsille ->

herra Gregorius Michaelis Stutt rahapulassa ja Hämeenkyrössä asuvana on pantannut Lapinluodon Henrik Myllärille, joka nauttinut sitä vuoteen 1560 asti ->
Lapinluoto palautettu käräjäpäätöksellä 15.6.1560 takaisin Prinkkalan kartanolle.

Gregorius Michaelis Stutt ei ole ollut enää 15.6.1560 Hämeenkyrön kirkkoherra. - Onko Hämeenkyrön vuosien 1559-1561 kymmenysluetteloista tarkastettu kirkkoherran tilannetta?

1.Henrik Myllar lienee ollut aikanaan Turun ellei Suomen mahtavimpia porvareita, joten jos hänen pantinsa on ollut Erik Flemmingin käytössä, siihen lienee jokin pätevä syy.
Henrik Myllarin leski Agnes omisti Paraisten Tennnäsissä, sekä muuallakin Paraisilla tiloja, sekä Kakskerran Myllykylän.

...

M Lu:
Panttaus oli mielestäni pelkkä liiketoimi, joita Henrik Mylläri varmaankin suoritti monien asiakkaittensa kanssa, Paraisten herra Grels muitten mukana. Nuo tiedot viittaavat siihen, että Henrik Mylläri on ollut mm. joidenkin paraislaisten talollisten porvari, joka on antanut luottoa näille ja hoitanut veroviljojen toimituksia kruunulle heidän neljänneskunnanmiehensä kautta.

Henrik Mylläristä tiedetään hyvin vähän. Samaan aikaan eli Turussa muutamia suurporvareita joista tiedetään paljon enemmän. En osaa sanoa, voidaanko tällä tiedon määrällä mitenkään peilata kohteen varallisuutta? - Jos voidaan, aivan kärkikastiin Henrik ei kuulune. Mylläri -lisänimi saattaa kuitenkin olla harhauttava, koska se viittaa kaupunkiporvariston alimpaan "työläiskastiin", mistä ei Henrikin kohdalla ole merkkejä, koska hänen profiilinsa viittaa toimelliseen kauppaporvariin. Maavarallisuutta kertyi useimmiten kauppaporvareille talollisten velkojen ulosmittauksen kautta, mutta Paraisten tilusten päätymisen taustoista Henrik Myllärille ei liene säilynyt asiakirjoja.

Jos Lundin ajatus on paikkansapitävä, niin olisiko Ilmajoen khr Mathias Laurentiin isää etsittävä esimerkiksi Paraisilta? Siellä her Grelsin seuraajana oli Laurentius Johannis.
.

M Lu:
En alkuunkaan usko sellaiseen. Kaikki se, mitä tiedän Mathias Laurentista viittaa mielestäni jonnekin muualle. Tosin kaikki tämä on minulla ainoastaan aihetodisteita, mutta hyvin perusteltuja ja painivat aivan eri sarjassa kuin liikkeellä olevat perustelemattomat arvailut, joista lähes jokainen heittää häränpyllyä historiallisten lähteitten näkökulmasta.

Toistaiseksi katson, että Mathias Laurentii on lähtöisin Etelä-Pohjanmaan vanhan Kyrön pitäjän alueelta eikä mitään varteenotettavaa ole ilmennyt tätä hypoteesia vastaan, jos ei nyt mitään yksiselitteistä todistetta sen puolestakaan.

Wenne, Johannes Jacobi (K luultavasti 1572)

Jons / Jöns Jacobi, Johan / Jöns Jakobsson
S 1510-luvulla. V Rostockin maisteri Jacobus Petri Wenne (Jacobus Wen de Abuy, Jakob Wenne junior), kaiketi Turun tuomiokirkon kaniikki, ja tämän taloudenhoitaja, myöhempi aviovaimo Getrud Staffansdotter.

...
Olisiko mahdollista, että Gregorius Stuttin 1. vaimo olisi ollut Jacobus Petri Wennen tytär?[/quote]

Ei sellaisensuuntaista voida ainakaan mitenkään todistaa, joten ei kannata sellaista heittää ilmaan. Jacobus Wennen lapsen aviollisuudestahan oli toimeenpantu Martti Skytten toimesta tutkinta kuten viitteestäsi kävi ilmi, ja Johannes Wenne oli sen jälkeen katsottu aviolliseksi lapseksi. Tämä tosin vaikuttaa olleen jotenkin takautuva päätös. Mielestäni todistit tahattomasti aika pätevästi, ettei Jacobus Petri Wennellä ollut tyttäriä, vaan ilmeisesti yksi ainoa poika nimeltään Johannes.

terv Matti Lund

Liisa R

03.06.14, 10:40

Matti Lund

03.06.14, 13:27

Matti Lund

03.06.14, 16:08

O.E.Louhelainen sanoo kirjasessaan "Hämeenkyrön pitäjän paimenmuisto" s.20, että vuonna 1554 mainitaan hänellä olevan rästiä 10 markkaa Turun tuomiokirkon kuoripapeille"

Varmaankin Vammalan vanhan kirjan päiviltä ostamassani painoksessa on tähän kohtaan lyijykynällä kirjoitettu viite Leinberg Handlingar I N:o 14.
Tämä viite lienee tarkistettavissa, jos joltain löytyy ko kirja.

M Lu:
Viite Leinbergiin on oikein ja viitteen asiakirja vaikuttaa luotettavalta, vaikkakin sen tarkka päiväys puuttuu.

Itse asiassa se on rästiluettelo, jossa on lähestulkoon jokaisen silloisen kirkkoherran nimi. Lienee sen perusteella sen ajoitus oikein.

GS:n 10 markkaa edustaa keskivertoa. Mm. tässäkin ketjussa väläytetyllä Isonkyrön Jaakko Sigfridinpojalla on 20 mk kuten Huittistenkin kirkkoherralla.

Se ei ole sillä perusteella, kun kerran lista pullistelee varallisuudestaan kehuttuja kirkkoherroja, ilmeisestikään maksukyvyttömyydestä syntyneitä maksurästejä, vaan "normaalia" laskutusta, joka on lähetetty jonkin käytänteen mukaisesti kirkkoherroille.

Toisaalta kun Gregorius Stutt on pantannut ilmeisen samanaikaisesti rästisummaa 10 mk vastaavalla summalla hallinnassaan olleen Lapinluodon saaren, vaikuttaa siltä, että hänellä olisi ollut käteisvarojen puutetta, joita täytyi paikata panttaamalla omaisuutta.

Gregorius Michaelis Stutt oli Hämeenkyrön kirkkoherrana 1551 - 1559.
Hänen aikanaan tehtiin seurakunnassa kirkon omaisuuden peruutus valtiolle.
Sen myötä ne suuret tulot, joita esim. Martti Friis oli kovasti kiitellyt, vähenivät radikaalisti.

Liisa R

Ei pidä tarkalleen paikkaansa, vaan Hämeenkyrön historiassahan oli kirkkoherran Gregorius Michaelis Stuttin omakätinen latinankielinen kirjoitus vuodelta 1549, jossa hän väitti päässeensä ansiotta Hämeenkyrön kirkkoherraksi.

Ellei tämä ollut täyttä horinaa tai väärennös, Gregorius Stutt oli Hämeenkyrön kirkkoherra jo viimeistään vuonna 1549.

Ilmeisesti paimenmuiston kirjoittajilta on puuttunut tämä asiakirja, mistä johtuu puute paimenmuistoissa.

Hämeenkyrön kymmenysluetteloa vuodelta 1560 ei ilmeisesti ole säilynyt. Hämeenkyrön vuoden maakirjan löysin niteeltä 2112 ja eräitä Hämeen pitäjien kymmenysluetteloita vuodelta 1560 samaisista Satakunnan tilisarjoista.

Sekin on ilman pätevää varmistusta, onko Gregorius Stuttin virkakauden katkeaminen tapahtunut nimenomaan vuonna 1559 vai vuoden 1560 alkupuolella. Siis 15.7.1560 hän ei enää ole Hämeenkyrön kirkkoherra.

terv Matti Lund

Liisa R

03.06.14, 17:13

Matti Lund

03.06.14, 17:39

Siteeraan edelleen O.A.Louhelaista:

"Kyrön kirkkoherra Henrik Olavinpoika mainitaan(Leinberg: Herdaminne)toimineen Kyrössä vuosina 1561 - 1610, mutta kun hänen edeltäjäänsä Gregorius Stuttia ei mainita enää vuoden 1559 jälkeen, lienee herra Henrik tullut Kyröön jo vuonna 1560, joten hän olisi täällä ollut kirkkoherrana ummelleen 50 vuotta."
Päiväyksiä ei tämän tarkemmin mainita.

Liisa R

Niinhän sen täytyy tuon herra Henrikin tulon Hämeenkyröön mennä. Ja siis ei Louhelainenkaan ole varma siitä, meneekö Stuttin virkakausi poikki nimenomaan vuoden 1559 puolella, muttei muuta tietoa ole kuin, ettei mainita vuonna 1560 kuten ei mainita herra Henrikiäkään.

Koska nyt tiedämme, että Gregorius Stutt ei ollut enää 15.7.1560 Hämeenkyrön kirkkoherra, on herra Henrikin täytynyt tulla ennen sitä tai viimeistään silloin Hämeenkyröön.

Siis vuoden 1560 alkupuolisko on meille Hämeenkyrön seurakunnan sielunpaimenten osalta aivan pimeä aika, josta voimme tehdä tällaisia likimääräisiä aikapuitepäätelmiä.

Etsin niin Leinbergistä kuin Kustaa Vaasan registratuurastakin vuodelta 1560 ja muutamalta sitä seuraavaltakin vuodelta Hämeenkyrön ja herra Henrikin esiintymää, mutten löytänyt.

Nähtävästikin virkaan oikeuttava kollaatiokirje on hänen osaltaan kadonnut. Kun ei myöskään voudintileistä löydy asiaa valaisevia kuitteja Hämeenkyrön vuoden 1560 osalta, niin kirkkoherrojen vaihdosajankohta jää tällaisten karkeitten päätelmien varaan.

Se ettei vuodelta 1560 ole kymmenysluetteloja kaikkien Hämeen pitäjien osalta, tuskin puolenkaan, ei välttämättä ehkä johdu asiakirjojen katoamisen takia (olivathan maakirjat siltä vuodelta olemassa), vaan vuonna 1559 on saattanut olla niin paha katovuosi, ettei kymmenyksiä ole voitu kerätä talvella 1560 monenkaan pitäjän osalta? Tosin tällaisesta tapauksesta piti kuninkaalle tehdä vapaavuosianomus, jonka pitäisi ilmetä registratuurasta ja anomuksen kopion myös oheistettuna voudintileihin.

terv Matti Lund

Matti Lund

04.06.14, 17:40

M Lu:
...

Kun Lapinluoto tuomittiin 15.7.1560 Prinkkalan Kirsti -rouvalle, perusteluitten pääpointti oli se, kun lautamiehet vakuuttivat, että Lapinluoto oli kuulunut aikaisemmin Prinkkalan tiluksiin ja se voitiin palauttaa niihin, kunhan Kirsti -rouva lunasti sen pantin arvoa vastaavalla summalla Henrik Mylläriltä. Toinen peruste oli se, että se myös sijaitsi lähinnä Prinkkalan muita tiluksia. Päätöksen laillisuus perustui näihin todistuksiin ja maan lain rakennuksen kaaren voimaan.

Kirsti -rouvan poika Hannu Erkinpoika on näköjään alkanut Prinkkalan
isännyyden vasta vuonna 1566.

Lapinluodon nautinta siis oli mennyt jotenkin tähän tapaan:

Prinkkalan kartano (1500 -luvun alussa vaiheessa, jossa se ei ollut vielä rälssiä eikä säteri) ->

Paraisten kirkkoherra Grels eli ilmeisesti Gregorius Michaelis Stutt ->

Kuitian Eerik Fleming (k. 1548) anastanut "härskisti" Paraisten talonpoikien valituksen ilmiannon mukaan vuoteen 1555 asti Kuitian alaisuuteen ->

Jaakko Teit selvittänyt Flemingin omistuksen laittomuuden ja Lapinluodon nautinta palautettu herra Grelsille ->

herra Gregorius Michaelis Stutt rahapulassa ja Hämeenkyrössä asuvana on pantannut Lapinluodon Henrik Myllärille, joka nauttinut sitä vuoteen 1560 asti ->
Lapinluoto palautettu käräjäpäätöksellä 15.7.1560 takaisin Prinkkalan kartanolle.

Gregorius Michaelis Stutt ei ole ollut enää 15.7.1560 Hämeenkyrön kirkkoherra. ...

M Lu:
Panttaus oli mielestäni pelkkä liiketoimi, joita Henrik Mylläri varmaankin suoritti monien asiakkaittensa kanssa, Paraisten herra Grels muitten mukana. Nuo tiedot viittaavat siihen, että Henrik Mylläri on ollut mm. joidenkin paraislaisten talollisten porvari, joka on antanut luottoa näille ja hoitanut veroviljojen toimituksia kruunulle heidän neljänneskunnanmiehensä kautta.

...

Toistaiseksi katson, että Mathias Laurentii on lähtöisin Etelä-Pohjanmaan vanhan Kyrön pitäjän alueelta eikä mitään varteenotettavaa ole ilmennyt tätä hypoteesia vastaan, jos ei nyt mitään yksiselitteistä todistetta sen puolestakaan.

terv Matti Lund

Se keitä (Lapinluodon) perintömiehillä tarkoitettiin tässä viitatussa 15.7.1560 käsittelyssä, oli jäänyt epäselväksi niillä, jotka oikaisivat Kaarinan historian harhaanjohtavaa tulkintaa (Innanmaa) perintöön oikeutetuista.

Mielestäni se, millä tiedoilla lautamiehet olivat harkinneet asiaa, siis että Lapinluoto oli kuulunut aikaisemmin Prinkkalan alaisuuteen ja olisi paras kuulua jatkossakin, ja tapa jolla käräjätuomari viittasi niihin perintömiehiin, jotka eivät olleet saapuvilla esittämään omaa kantaansa asiassa, tarkoittaa mielestäni ennen muuta sitä, että kysymys oli Prinkkalan talon perillisistä eli sen edesmenneen isännän Erkin sukulaisista. Kun nyt nämä eivät ilmoittautuneet millään vaatimuksilla, katsottiin Erkin leski Prinkkalan rouva Kirsti lähinnä oikeutetuksi. Kirsti lienee ajanut palautusta myös alaikäisen poikansa Hannunkin puolesta (siis leski -matroonana myös holhoojan asemassa ilman erillistä holhoojaa).

Mitä taas tulee herra Grelsin eli Gregorius Michaelis Stuttin rooliin asiassa, olisi tietysti sangen kiinnostavaa saada jotain selvyyttä siitä, miten Lapinluoto oli päätynyt hänen hallintaansa.

Muuta ei tule toistaiseksi mieleen kuin, että kun Grels -herra tuli papiksi Paraisille, hän oli hankkinut itselleen asuintalon, mutta siltä olisivat puuttuneet papilta vaadittavat kalavedet. Siten tämän tarpeensa tyydyttämisksi hän olisi päätynyt ostamaan Lapinluodon nautinnan Prinkkalan herra Erkiltä.

terv Matti Lund

Pekka Hiltunen

04.06.14, 18:55

Täytyy tässä selventää vähän käsitteitä.

Kaarinan Kakskerrassa, joka nykyään on Turkua, sijaitsi ja sijaitsee yhä Brinkhallin kartano tiluksineen. Brinhallin vaiheilta on matkaa Paraisille ehkä vain varttitunnin purjehduksen verran; talvella on vielä viime aikoinakin Kakskerrasta ollut käytössä jäätie Paraisille ja ennen Kakskerran kirkon rakentamista käytiin saaresta varsinkin talvella Paraisilla kirkossa. Brinkhallin kartanon eli säterin omistajat rakennuttivat itselleen kaupunkiasunnon nykyisen Vanhan Suurtorin reunalle Katedraalikoulun kylkeen. Tätä 1500-luvulla rakennettua taloa kutsutaan Brinkkalaksi (Joulurauha julistetaan edelleen 1500-luvun pergamentista lukien talon parvekkeelta). Nähtävästi ovat Brinkkala ja Brinkhallin kartano teksteissä sekoittuneet keskenään, tai mahdollisesti on kartanoakin joskus kutsuttu Brinkkalaksi. "Prinkkalan" tilukset ja kalavedet sijaitsivat siis pitkän ja hankalan matkan päässä Tutrusta.

PH

Matti Lund

04.06.14, 20:14

... Nähtävästi ovat Brinkkala ja Brinkhallin kartano teksteissä sekoittuneet keskenään, tai mahdollisesti on kartanoakin joskus kutsuttu Brinkkalaksi. ...

PH

Tuo nykyisin käytössä oleva kartanon nimi lienee Prinkkalan uudempi toisionimi, koskapa vanhemmissa asiakirjoissa nimenä on Prinkkala (´'Brin(c)kala'`). En ole selvittänyt sitä, mikä on maatilan tai asuintontin nimimuoto uudemmissa tonttiluetteloissa. Nicander on käyttänyt Suomen säterit II -matrikkelissa Prinkkala -nimeä, jonka takia minäkin.

Oli myös puhetta Henrik Myllärin porvarivarallisuudesta. On eräs asiakirja vuodelta 1563 "Register öfver förluster, som drabbat enskilda personer under feiden mellan konung Erik och hertig Johan", siis eräitä yksityishenkilöitä kohdanneet omaisuudenmenetykset kuningas Eerikin ja Juhana -herttua välisessä kahakoinnissa.

Mukana sotapäälliköiden takavarikkojen tai sotajoukkojen ryöstelyn kohteitten joukossa oli myös Henrik Mylläri. Henrikin menetykset parsellien rivien määrällä mitäten olivat joukossa keskikertaisia, kun joukossa oli muutama, joilta oli anastettu jonkin verran tai huomattavastikin enemmän.

Jos tästä vetää rohkean päätelmän, niin Henrikillä ei ollut niin paljon ryövättävää kuin eräillä muilla, jotka ehkä olivat tässä ryövättävyydessä vähän Henrikiä enemmän irtainta omaisuutta omistavia. Arvokkaimmat Heikillä oli yksi hevonen 100 mk ja 200 mk rahaa. Muuten aika vähäistä "sälää" 11 kpl.

(Painettu, Hki 1912, "Bidrag till Finlands historia IV, toim. Reinh. Hausen, s. 216)

terv Matti Lund

Benedictus

04.06.14, 23:08

Brinkala ja Flemingit liittyvät aikalailla läheisesti toisiinsa, kun tutkitaan hieman peremmälle.

Varsinais-Suomen Maakuntakirja 8:ssa, Turku 1945, ss. 121-139, on Aulis Ojan kirjoittama seikkaperäinen 19 sivuinen juttu Prinkkalan suvusta.

Prinkalan suvun taustat ovat erinomaisella tavalla mutkikkaat, ja Oja on koittanut selvittää sen Prinkkalan suvusta, joka aiemmissaa matrikkeleissa on jäänyt hämärään. Otan tuohon ne poiminnat, jotka ehkäpä selventää Hannu Eerikinpojan taustaa. Ehkäpä Brinkkalan suvusta on tehty vielä tuon Ojan artikkelin jälkeen oikaisuja, jotka eivät ole tiedossani.

Eerik Olavinpoika, kirjuri
Oletettavasta sama kuin Uppslan lähistöltä Björklingestä miehen taposta 1541 armahdettu, joka oli 1543 kuninkaalle velkaa juuri mainitun rikoksen sakkosumman. Mainitaan Turun porvariksi keväällä 1544, jolloin saa kuninkaalta tontin Turusta, joka sijaitsi Mikko Ruotsalaisen ja prebenda pappi Arvidin tonttien välissä ja kunungas sai Eerikiltä Salestan talon Björlingen pitäjästä. Turun ja Rauman tullikirjuri 1544, 1547 Turun linnankirjuri, osti 1547 Brinkkalan kaupunkitalon anoppipuoleltaan, 1550 jyväkirjuri, 1554 kuulusteltiin kruunun varojen kavaltamisesta. Vainaja ainakin joitakin vuosia 1554 jälkeen - pso Kristiina Laurintytär (isä Lauri Niilonpoika (Finne) ja Valpuri Henrikintytär (Fleming)), vaimon II pso Olavi Erkinpoika.

Lapsia:
Hannu Eerikinpoika till Brinkkala
tytär, pso Turun kaupunginkirjuri Hannu Hane

Mahdollisesti myös:
- Turun porvari Pietari Eerikinpoika Säämiskämaakari
- Etelä-Suomen kihlakunnankirjuri Matti Eerikinpoika k.1599

Ylläoleva Valborg Henriksdotter Fleming oli siis Kuitian Erik Flemingin täti.

Brinkalan Hans Erikssonin isä kirjuri Erik Olofssonin vaimo Brinkalan Kristina(Kirsti) Larsdotter oli siis Erik Flemingin serkku.

Brinkala on siirtynyt jo porvari Lars Finnelle ja vaimolleen Valborg Flemingille Kustaa Vaasalta, sillä Turun luostarin tiilitehtaana se oli kuninkaan omaisuutta, jota hän jakoi kannattajilleen.
Valborg Flemingin 2. puoliso oli Håkan Slang.

Lainaus Lund:
Se keitä (Lapinluodon) perintömiehillä tarkoitettiin tässä viitatussa 15.7.1560 käsittelyssä, oli jäänyt epäselväksi niillä, jotka oikaisivat Kaarinan historian harhaanjohtavaa tulkintaa (Innanmaa) perintöön oikeutetuista.

Mielestäni se, millä tiedoilla lautamiehet olivat harkinneet asiaa, siis että Lapinluoto oli kuulunut aikaisemmin Prinkkalan alaisuuteen ja olisi paras kuulua jatkossakin, ja tapa jolla käräjätuomari viittasi niihin perintömiehiin, jotka eivät olleet saapuvilla esittämään omaa kantaansa asiassa, tarkoittaa mielestäni ennen muuta sitä, että kysymys oli Prinkkalan talon perillisistä eli sen edesmenneen isännän Erkin sukulaisista. Kun nyt nämä eivät ilmoittautuneet millään vaatimuksilla, katsottiin Erkin leski Prinkkalan rouva Kirsti lähinnä oikeutetuksi. Kirsti lienee ajanut palautusta myös alaikäisen poikansa Hannunkin puolesta (siis leski -matroonana myös holhoojan asemassa ilman erillistä holhoojaa).

Mitä taas tulee herra Grelsin eli Gregorius Michaelis Stuttin rooliin asiassa, olisi tietysti sangen kiinnostavaa saada jotain selvyyttä siitä, miten Lapinluoto oli päätynyt hänen hallintaansa.

Brinkalan rouva Kirsti oli siis Brinkalan tytär ja omistaja, ei puolisonsa Erik Olofsson.

Voisikohan Gregorius Stutt olla kuitenkin sukua Brinkalan Kirstille tämän isän porvari Lars Finne kautta?
Tila olisi voinut tulla sivuperintönä Stutille.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166150
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166080

Matti Lund

04.06.14, 23:26

Minä nyt ajattelin aika lailla päinvastaista. Huomiota kiinnitti se, että kun Gregorius Michaelis Stutt oli saanut komennuksen siirtyä Eurojoelta Hämeenkyröön ja hän korosti omassa kirjoituksessaan latinaksi, että "ansiotta", niin jospa se ei ollutkaan ainoastaan turhaa vaatimattomuutta, vaan toteamus sellaisesta, ettei hän ollut kaikkein sopivin vaihtoehto niin suomenkieliseen ympäristöön kuin mitä Hämeenkyrö ja koko Häme ja Satakunta silloin vielä edustivat. Mielestäni viittaamasi pappismiehet olivat äidinkieleltään aivan suomenkielisiä hämäläisten talollisten poikia kuten lähes kaikki Hämeeseen värvätyt pappismiehet silloin olivat, koska heidän piti tulla toimeen täysin suomenkielisen väestön kanssa. He olivat tietysti hyvin koulutettuja, joten heillä olivat erinomaiset latinan ja välttävät ruotsin kielen taidot, jotta he pystyivät kommunikoimaan vähemmän koulutetun ruotsalaisen vallasväen kanssa, jolla ei ollut sitä latinan taitoa kommunikointiin, mitä papeilla täytyi olla katolisella aikakaudella ja vielä luterilaisellakin aikakaudella, vaikka ruotsi alkoi valloittaa latinan paikkaa kirjoitetussa tekstissä 1500 -luvun puolivälistä alkaen.

Eurajokikaan ei kovin poikennut Hämeenkyröstä, mutta on siihen verrattuna "rannikko -Hämettä" eikä niin kovin kaukana saaristolaisruotsalaisten alueelta. Ahvenanmaa lienee ollut Stutteille vanhastaan tuttua seutua. - Ehkä Gregorius Stutt oli lähtöisin läheltä kielirajaa, mutta vähän outo lintu Hämeenkyrön pappilaan? - Ehkä hän toi sinne ensi kertaa tuntuvaa ruotsalaisvaikutusta?

Henrik Finnon lisänimikin on latinaa ja tarkoittaa joko Suomelan talosta lähtöisin olevaa tai suomenkielistä persoonaa. Sinun pitäisi aina huomioida, ettei latinalaisissa nimissä voida käyttää skandeja. Ruotsalainen Finnå -nimikin saattaa olla kenties olla olemassa, jolloin se tarkoittaisi Suomijokea, mutta tuskin kukaan pappi varsinkaan 1500 -luvulla olisi sellaista nimeä käyttänyt, vaan esimerkiksi nimeä Finfluvius, jos olisi kotijokensa mukaan halunnut lisänimen ottaa.

Itämaakunnan rälssin ja vähemmän koulutetun säätyväen, jonka joukossa oli tottakai jopa tanskalaissyntyisiäkin, ruotsalaistaminen ja ruotsinkielistäminen lähti kunnolla käyntiin vasta Kustaa Vaasan hallituskaudella.

terv Matti Lund

Jatkan pohdintaa tästä hieman eteenpäin.

On siis tämän toteamuksen jälkeen päädytty siihen, että ennen kuin Gregorius Michaelis Stutt siirtyi vuonna 1537 Eurajoen kirkkoherraksi, hän oli asunut sitä ennen Paraisilla ja oli ilmeisesti ollut jonkin aikaa Paraisten pastori. (Paraisten näyttävä esiintulo Stuttien yhteydessä on minullekin aivan uusi ahaa -elämys, joka oli jäänyt epähuomioon, vaikka niin ei olisi pitänyt käydä. Kaikki muu tässä on ollut jonkin verran pitemmän aikaa pohdintani alla.)

Todennäköisesti Föglön pastori 1565-81 Michael Gregorii Stutaeus oli hänen poikansa, ehkäpä Paraisilla syntynyt.

Lähin paikka näitä, jossa on asunut 1500 -luvulla useita Stutteja, on Taivasalon pitäjään ja pastoraattiin kuulunut Iniön Söderby.

Nähtävästikin Iniön myöhäiskeskiaikainen asutus oli ruotsinkielistä. Gregorius Michaelis Stuttin taival näyttäisi olleen erittäin monipolvinen. Hän on saattanut aloittaa kirkollisissa tehtävissä jo ennen Paraista 1500 -luvun alkupuolella, siis katolisella aikakaudella. Vaikka hän on lopulta päätynyt aivan suomenkieliseen Hämeenkyrön pitäjään, vaikka ehkä olikin äidinkieleltään ruotsinkielinen, ei omena ollut ehkä pudonnut niin kauas puustaan kuin ensi näkemältä näyttäisi.

Se on ehkä sittenkin pomppinut jämerästi noudattaen aivan määrättyä rataansa kohti Hämeenkyröä?

Tuon monipolvisen matkan aikana saattoi oppia hyvin saarnaamaan myös suomen kielellä. Muistettakoon, että Jaakkima Stutaeuksen seuraajalle Turun kirkkoherraksi luettiin suureksi eduksi taito saarnata suomeksi, vaikka mies olikin smålantilaislähtöinen.

Nostan Iniön mahdollisuuden pappis -Stuttuen lähtökohtana esiin varteenotettavana pohdinnan kohteena.

terv Matti Lund

Benedictus

05.06.14, 07:20

Kakskerta;Myllykylä
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166059
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166127
tässä Henrik Mylnar, vielä 1579 Henrik

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166196
Henrik, 1582 vävy Michel Krank

Parainen,Tennäs
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5203405
Per Jönsson Rut
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6938648
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5325640
Agnis, s.Henrik Mylnars efterleverska 1577
1589 Per Rasmusson, canslierskr. vävy
1594 Mester Grels, Jacob Finnån lesken mies eli vävy.

Noissa kahdessa tilassa herättää huomiota, että Myllykylä mainitaan Henrik Myllarin omana, kun taas Tennäs mainitaan Per Jönsson Rutin ja sitten Agniksen , Myllarin lesken tilana.

Onko ajateltava, että Agnis on sukua Per Jönsson Rutille, ja itse suoraan Tennäsin omistaja.
Lainaus:
Otan esille erään tiedon siitä huolimatta, että sitä on käsitelty jo Stuut-suvun keskustelupalstalla. Kerttu Innamaa kirjoitti Kaarinan pitäjän II osan historiassa (s. 90) siitä, miten aateliset suhtautuivat reduktioon. Kreivitär Anna Maria Kruus joutui näyttämään toteen, että hän oli Prinkkalan perintöoikeuden omistaja. Kreivitär ilmoitti kuninkaalle, että hänen sukunsa oli omistanut Prinkkalan jo 150 vuotta. Hän oli tuonut esille, että Prinkkalan Kirsti oli perinyt Lapinluoto-nimisen saaren, jonka Gregorius Stuth oli pantannut porvari Heikki Myllärille 10 talarista. ”Kirsti taas oli Myllärin perijä ja kreivitär edelleen tämän perijä.” Itse kohde on saattanut olla Kuusistonsalmen Papinholma (Papinluoto?), josta on ”kivenheitto” Ladjakoskelle. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/net...E_ID=202010002 (http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=202010002)

Antti Järvenpää kirjoitti 7.2.2012 sukuforumilla:”Hellemaan Pekka kaivoi tuon alkuperäisen dokumentin joskus esille, ja kun katsoimme sitä joukolla lävitse, huomasimme, että Kaarinan historian kirjoittajat ovat tehneet hätäisen tulkinnan, sillä Lapinlotho oli vain panttina mainitulla turkulaisella porvarilla. Oikeasti Brikkalan Kirsti lunasti mainitun pantatun luodon porvari Mylläriltä Greger Stuutin lähimpänä perijänä, ja tätä kautta se sitten päätyi kreivittärelle.”
”Dokumenttia ihmeteltyämme jäin itse lopulta siihen käsitykseen, ettei Kirsti-rouva ollut välttämättä mitään sukua kirkkoherra Stuutille. Kun hän lunasti Lapinluodon Henrik Mylläriltä, ei oikeudessa ollut läsnä yhtäkään perijää eikä valkojaa. Lunastusoikeus perustui rakennuskaaren 26 kappaleeseen eli siihen, että kyseinen luoto sijaitsi salmessa lähimpänä hänen omistamiaan Brinkkalan maita.”

Asiassa kiinnostaa se, miksi kreivitär käytti asiakirjaa todistaakseen olevansa oikeutettu Prinkkalaan. Hänen sukutaustansa olisi voinut pitää selvänä, ja miksi hänen piti esittää olevansa sukua Henrik Myllärille? ”Kirsti taas oli Myllärin perijä ja kreivitär edelleen tämän perijä.” Tiedetäänkö, kenestä Kirstistä on ollut kyse?
Anna Maria Kruus oli kreivi Karl Mauritz Lewenhauptin leski. Häntä ennen Prinkkala oli kuulunut mm. Jesper Mattsson Kruusille. Hans Eriksson oli saanut tilan kuninkaalta 1560-luvulla. Matts Larssonin (till Edeby) tytär Brita Mattsdotter Kruus oli ollut naimisissa Hans Erikssonin pojan Krister Hanssonin kanssa.
Miten ”Prinkkalan Kirsti” olisi ollut sukua Henrik Myllärille? Liittyykö tähän Paraisten Tennäs, jossa ennen Henrik Mylläriä on 1540-luvulla mainittu Matts Larsson? Kruus? Oliko Lars Finne sukua Matts Larssonille? Oliko Prinkkalan Kirsti Kirstin Larsdotter Finne vaiko joku myöhempi Prinkkalan Kirsti?

Paraisten Tennäsiä ja Kaarinan Myllykylää hallitsivat ilmeisesti osin samat henkilöt tai suvut. Tennäsissä on mainittu 1540-luvulla Per Jönsson Rut, Morten Henriksson sekä Matts Larsson, jonka tila siirtyi vuoteen 1556 mennessä Henrik Myllärin haltuun. Myllykylässä Morten Henrikssonin tila siirtyi Michel Krankille, Michel Larssonin tila ensin Henrik Myllärille, sitten Michel Krankille sekä Lars Michelssonin tila, joka oli pitkään viljelemättä (SAY, Parainen/Tennäs, Prinkkala; Kaarina/Myllykylä).

Tuossa Stuut-sukua koskevassa keskustelussa on viitattu myös Villilä-sukuun: ”Laitilan isäntä Michell Larsson käytti sinettiä, joka on kuin yläosa Laurentius Torstanin Villilä-suvun vaakunasta.” (Benedictus 26.11.13).

Tennäsin Per Jönsson Ruuthilla (Rut) on arveltu olleen kytkös Villilän sukuun (vaakuna). Jos Ladjakosken Per Mattsson kuului myös Villilä-Geet sukuun äitinsä puolelta, voisi myös Jacob Finnon vaimo, Margareta Henrikintytär Mylläri olla samaa sukua.
Anu Johansson

Lainaus:
Meidän (Antti Järvenpää, Liisa R ja minä) näkemyksemme on, että Kerttu Innamaa on tulkinnut virheellisesti Kaarinan kesäkäräjillä 1691 esitetyn kirjeen, jonka läänin maaherra oli 15.11.1690 kirjoittanut kuninkaalle. Kirje näyttää tältä:

”Jagh Henrich Simonssonn till Konunge Befallningman på Åboo såch:, och Häradz Höfdinge uthj Pijck häradt. Bekennes och medh dhetta mit öpne breff giör witterligit, att åhren efter Christi Börds Ettusend fembhundret, sextijo och på dhet siunde, then 15 Julij then tijdhings Sommerting fult medh then menige men af S:t Catharine Sochn, i Heickkile Ladugårdh uthj Kongl: Maij: min allernådigste Herres Landzfogtes thersammastedz, then Erliga Mans Anders Arfedhsons, sampt flere godhe Mäns närwaro; Tå Komme för rätta Tolf häradz: synemän som H Claes Flemming till Swidia, hade nämpt opå senaste Laghmans tingh, emillan Hustru Kirstin i Brinckala, och Thomas i Manpä, the ther hade synt och ransaket om een Öö benembt Lapinlotho, som een Präst ben:dh H Gregers Stuth, fordom Kyrckoherde uthj Tavaste Kyro för några åhr sedan Henrich Möllere Borgare uthj åboo för Tijo [daler] pantsatt hade, hwilken öö for:ne Henrich Möllere nu sedan uthj medler: tijdh nyttiat och sigh till godho brukat hafer. Så effter thet att ingen fans som närware byrdemen och arfwingar war till samma Lapinlotho än förb:de hustru Kirstin i Brinckala; Therföre upbar för:de Henrich Möllere af för:ne hustru Kirstin här för rätta fyretijo marck örtg. igen för the Tijo [daler] förb:de H Gregers Stuth af Henrich på samma Öö hafwer anammat; Och hade för:ne Tolf synemen granneligen sigh medh gambla män besport och ther om ransaket och uthj sammigh förfaret, at för:ne Lapinloto under Brinckala Kommit och ther under fordom lijtt och legat hafwer, hwilka synemän ransakade och witnade, att her ligger näst widh Brinckala holme och Landh; hwilket witne iagh och skat till the tolf B som tu uthj nembden säto, the samme woro och mästa parten ther opå synemen, som äre, Henrich i Widukala, pppp. The ther grenneligen ransakade witnade och eftter sworo, at ofttab:te Lapinloto ligger nest wedh Brinckala Landh. Och eftersom Sweriges beskrifna Lagh uthj bygninge balken i thet 26 Cap: ther om förmåler, at ligger flotholme i sunde, hafe then her honom fast gither wedh Lande sitt. Ty dömbde iagh för:ne Lapinlotho för:de hustru Kirstin och hennes Arfwingar under Brinckala niuta, bruka och behålla, föruthan een fierdedehl som Thomas i Manpä tillKommer, liggandes norden på samma Öö, sampt et stycke Engh om Trij winterlass som Högb:te? Kongl: Maij:tt tillhörer, liggandes wester på Öönn; hwilket the hwar: udj synnerheet som före skrifit ståår, niuta, bruka och behålla måge och skohle wedh hwars tree marck för een der?- som ther upå wjdare tahla eller klandra. Och thet till yttermehra wisse och större förwaring henger iagh mitt Signet her nedanföre; Gifin och skrifit Loco et tempore ut Supra”

Meidän tulkintamme mukaan
Henrik Mylläri oli ottanut Lapinluodon kirkkoherra Stuutilta 10 taalarin pantiksi.
Kirsti rouva lunasti luodon itselleen rakennuskaareen, ei siis perintöoikeuteen vedoten. Kaarinan historiassa esitetystä väittämästä huolimatta, kirjeessä ei viitata Henrik Myllärin ja Kirsti rouvan keskinäiseen sukulaisuuteen.Yllä olevasta kirjeen kopiosta voi kuka tahansa tehdä omat päätelmänsä.

Uskoisin, että "vaimo Kirsti Brinkkalasta" viittaa Kristiina Eerikintytär Stålarmiin, joka oli Hannu Eerikinpoika Prinkkalan puoliso.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=29905&highlight=innamaa&page=3

Jari Latva-Rasku

05.06.14, 08:44

Toistaiseksi katson, että Mathias Laurentii on lähtöisin Etelä-Pohjanmaan vanhan Kyrön pitäjän alueelta eikä mitään varteenotettavaa ole ilmennyt tätä hypoteesia vastaan, jos ei nyt mitään yksiselitteistä todistetta sen puolestakaan.

Ohesta löytyy Mathias Laurentiin jälkeläisen N-ryhmään kuuluvan haplotyypin markkereiden vertailu eräisiin henkilöihin.

Katilan suku näyttäisi kuuluvan Mathias Laurentiin mieslinjaisiin jälkeläisiin, kuten on jo aikaisemmin tässä keskustelussa todettu. Muutama muu henkilö voisi olla saman ehkä keskiajalla eläneen yhteisen esi-isän jälkeläinen.

Mielenkiintoista Matti Lundin väittämää ajatellen on, että vöyriläisen Sigfrid Bertilsson Storkarhun markkeriero on varsin pieni verrattaessa markkereita Mathias Laurentiin jälkeläiseen. Pitää kuitenkin muistaa, että Storkarhun jälkeläisen testi sisältää ainoastaan 37 markkeria. Silti kuuden askeleen ero neljän markkerin kohdalla ei ole kovin suuri. Pitää muistaa, että esimerkiksi alavutelaisen Matti Ilkan ja Mathias Laurentiin jälkeläisen 67 markkerin testin askelero taisi olla 29, eli yhteinen ugrilainen esi-isä on elänyt muutama tuhat vuotta sitten.

Storkarhun suku näyttäisi olevan suurin piirtein yhtä läheistä sukua lapualaiselle Kaaran ja Mathias Laurentiin suvun mieslinjalle, vaikka Kaaran suvun yhteys vaikuttaa varsin etäiseltä Mathias Laurentiin suvun suuntaan. Kummallista kyllä, Kaaran suvun mieslinjan edustaja vaikuttaisi olevan enemmän kuin heimoveli 1800-luvulla eläneen loimaalaisen Johan Orren jälkeläiselle, joka taas voisi olla Mathias Laurentiin mieslinjaista sukua. Myös Ikaalisten Heikki Yrjänänpoika Nummen jälkeläinen vaikuttaisi olevan sukua niin Mathias Laurentiin kuin Johan Orren jälkeläiselle. Kaaran yhteys Nummeen on kuitenkin vähäinen.

Tälläkään tavoin ei pysty sulkemaan pois mahdollisuutta, että Mathias Laurentii olisi syntyisin Pohjanmaalta.

Matti Lund

05.06.14, 09:37

...
Lainaus:
Meidän (Antti Järvenpää, Liisa R ja minä) näkemyksemme on, että Kerttu Innamaa on tulkinnut virheellisesti Kaarinan kesäkäräjillä 1691 esitetyn kirjeen, jonka läänin maaherra oli 15.11.1690 kirjoittanut kuninkaalle. Kirje näyttää tältä:

”Jagh Henrich Simonssonn till Konunge Befallningman på Åboo såch:, och Häradz Höfdinge uthj Pijck häradt. Bekennes och medh dhetta mit öpne breff giör witterligit, att åhren efter Christi Börds Ettusend fembhundret, sextijo och på dhet siunde, then 15 Julij then tijdhings Sommerting fult medh then menige men af S:t Catharine Sochn, i Heickkile Ladugårdh uthj Kongl: Maij: min allernådigste Herres Landzfogtes thersammastedz, then Erliga Mans Anders Arfedhsons, sampt flere godhe Mäns närwaro; Tå Komme för rätta Tolf häradz: synemän som H Claes Flemming till Swidia, hade nämpt opå senaste Laghmans tingh, emillan Hustru Kirstin i Brinckala, och Thomas i Manpä, the ther hade synt och ransaket om een Öö benembt Lapinlotho, som een Präst ben:dh H Gregers Stuth, fordom Kyrckoherde uthj Tavaste Kyro för några åhr sedan Henrich Möllere Borgare uthj åboo för Tijo [daler] pantsatt hade, hwilken öö for:ne Henrich Möllere nu sedan uthj medler: tijdh nyttiat och sigh till godho brukat hafer. Så effter thet att ingen fans som närware byrdemen och arfwingar war till samma Lapinlotho än förb:de hustru Kirstin i Brinckala; Therföre upbar för:de Henrich Möllere af för:ne hustru Kirstin här för rätta fyretijo marck örtg. igen för the Tijo [daler] förb:de H Gregers Stuth af Henrich på samma Öö hafwer anammat; Och hade för:ne Tolf synemen granneligen sigh medh gambla män besport och ther om ransaket och uthj sammigh förfaret, at för:ne Lapinloto under Brinckala Kommit och ther under fordom lijtt och legat hafwer, hwilka synemän ransakade och witnade, att her ligger näst widh Brinckala holme och Landh; hwilket witne iagh och skat till the tolf B som tu uthj nembden säto, the samme woro och mästa parten ther opå synemen, som äre, Henrich i Widukala, pppp. The ther grenneligen ransakade witnade och eftter sworo, at ofttab:te Lapinloto ligger nest wedh Brinckala Landh. Och eftersom Sweriges beskrifna Lagh uthj bygninge balken i thet 26 Cap: ther om förmåler, at ligger flotholme i sunde, hafe then her honom fast gither wedh Lande sitt. Ty dömbde iagh för:ne Lapinlotho för:de hustru Kirstin och hennes Arfwingar under Brinckala niuta, bruka och behålla, föruthan een fierdedehl som Thomas i Manpä tillKommer, liggandes norden på samma Öö, sampt et stycke Engh om Trij winterlass som Högb:te? Kongl: Maij:tt tillhörer, liggandes wester på Öönn; hwilket the hwar: udj synnerheet som före skrifit ståår, niuta, bruka och behålla måge och skohle wedh hwars tree marck för een der?- som ther upå wjdare tahla eller klandra. Och thet till yttermehra wisse och större förwaring henger iagh mitt Signet her nedanföre; Gifin och skrifit Loco et tempore ut Supra”

Meidän tulkintamme mukaan
Henrik Mylläri oli ottanut Lapinluodon kirkkoherra Stuutilta 10 taalarin pantiksi.
Kirsti rouva lunasti luodon itselleen rakennuskaareen, ei siis perintöoikeuteen vedoten. Kaarinan historiassa esitetystä väittämästä huolimatta, kirjeessä ei viitata Henrik Myllärin ja Kirsti rouvan keskinäiseen sukulaisuuteen.Yllä olevasta kirjeen kopiosta voi kuka tahansa tehdä omat päätelmänsä.

Uskoisin, että "vaimo Kirsti Brinkkalasta" viittaa Kristiina Eerikintytär Stålarmiin, joka oli Hannu Eerikinpoika Prinkkalan puoliso.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=29905&highlight=innamaa&page=3

Vaikuttaa siltä, ettet ole lukenut yhtäkään tämän ketjun viestiä viimeisen 2 vk:n ajalta. En tarkoita ainoastaan omia viestejäni, vaan muittenkin.

Tämä päätelmä tulee siitä, että sen aikana on tullut esiin enemmän todisteita kannattamiasi tulkintoja vastaan ja edelleenkin niistä vähääkään välittämättä tukeudut aivan vääriksi osoitettuihin tai pätevin syin kyseenalastettuihin tulkintoihin kuten tähän Innamaan tulkintaankin, vaikka samassa syssyssä omassa viestissäsi esität leikkeet Pekka Hellemaan ja Antti Järvenpään keskinäisestä viestinvaihdosta, jossa tukeutumispisteesi osoitettiin vääräksi tulkinnaksi.

Tuossa viestinvaihdossa on muutama vähemmän onnistuneesti muotoiltu toteamus, joiden ei pitäisi antaa harhauttaa.

Henrik Mylläriä on turhaa sotkea näihin Stuuttien sukukuvioihin ja elättää Innamaan tulkintaa perintömiehistä. Onpahan Gregorius Michaelis Stutt joutunut ottamaan yhteyttä tähän Henrik Mylläriin panttauksen tarpeessaan, kun tämä pantti on sijainnut kauppaporvari Henrik Myllärin "reviirillä" Paraisilla. - Pelkkä liiketoimi sanon minä.

Myöskään ei ole ilmennyt mitään kunnollista sellaisen olettamiseksi, että herra Grels eli Gregorius Michaelis Stutt liittyisi mitenkään ns. Prinkkalan sukuun. Se ei tietysti ole mahdottomuus, mutta tulisi olla jokin erityinen peruste sellaisen esittämiseksi, jotta olisi jokin peruste, jolla erottaa se kaikista muista Paraisilla tai Kakskerrassa asuneista suvuista. Nyt ei ole tullut ilmi sellaista perustetta!

Myös itse ilmaisin perintömiehet huonosti ja tuntematta ulkoa riittävästi Prinkkalan suvun sisäisiä suhteita. Yritän luottaa siihen, että Prinkkalan isännäksi Suomen säterit II -matrikkelissa laitettu Erkki on oikein. Kustaa Vaasan osuutta en löytänyt Kustaa Vaasan registratuurasta. Lähes jokainen tämänkaltainen järjestely siitä löytyy, joten en toistaiseksi niele Aulis Ojan väitettä Kustaa Vaasan toimenpiteestä. Nythän mentäneen aikaan, jolloin Kustaa Vaasa vasta julistautui kuninkaaksi. Viittauksistasi Aulis Ojaan ilmeni, että Erkki oli eläessään noin vuoteen 1550 mennessä laajalti lunastanut itselleen vaimonsa suvulta Prinkkalan alaisuuteen kuuluneita tiluksia, ettei vain koko "roskaa". Tämä viimeinen näyttäisi olevan tuon Nicander-Jutikkalan tulkinta. Tilukset on kaiketi katsottava ennen rälssiksi ja sittemmin säteiksi muuttumistaan lähinnä Erkin hankintamaiksi, jotka siirtyivät Kirsti -leskeltä noin vuonna 1566 Erkin pojan Hannun omistukseen. Perintömiehet, joilla oli oikeus ottaa kantaa Lapinluodon säilyttämiseen ja palauttamiseen olisivat koko Prinkkalan sitä sukupiiriä, jotka katsoivat, ettei heitä ole lunastettu ulos tämän Lapinluodon nautinnasta. Nimittäin vaikuttaa siltä, että kun nämä lunastukset on suoritettu, Lapinluoto oli joko herra Grelsin tai Eerik Flemingin hallussa tai Henrik Myllärin panttaamana ja ikään kuin unohdettuna.

terv Matti Lund

Matti Lund

05.06.14, 11:27

...

Tälläkään tavoin ei pysty sulkemaan pois mahdollisuutta, että Mathias Laurentii olisi syntyisin Pohjanmaalta.

Niin, toistaiseksi ilmenneillä geneettisillä vertailumateriaaleilla ei voida saattaa Mathias Laurentiin pohjalaisuutta mitenkään epäilyksenalaiseksi, vaikka muutamia suhteellisen läheisiä osumia löytyykin vanhan Kyrön pitäjän alueen ulkopuolelta (asutus vanhan Kyrön pitäjän alueen keskeltä on sitä paitsi selvästi laajentunut laajalti jonkin verran pitäjän vanhan alueen ulkopuolelle jo sangen varhain).

Oma käsitykseni perustuu tietysti vain hypoteeseihin, mutta mielestäni hyvin perusteltuihin ja aika todennäköisiin.

Esimerkiksi on käynyt ilmi Kauhajoen Pukkilankin tapauksessa, että Eskil Stutauksella oli 1560 -luvulla syntynyt sukulainen Kauhajoella, joka tuskin oli ainoa. Eskilin viranhoidon saamiseen Kauhajoelta liittyi osaltaan myös siihen sopiva sukujuuri. Siis Kyrön pitäjässä oli sukulaisia Mathias Laurentin tai hänen lastensa sukulaisia aika vanhastaan.

Milloin sitten nämä sukusuhteet olisivat muodostuneet? Voidaan esittää hypoteesi, että jos ne olivat ainoastaan lankopuolisia sukusuhteita, ne olivat syntyneet vasta aikaisintaan Mathias Laurentin elinaikana, siis lähinnä aikana, jona Mathias Laurentii oli tullut hoitamaan Ilmajoelle kirkoherran tehtäviä. Voidaan elätellä sitä hypoteesia, ettei Mathias Laurentii varsinaisesti ollut lähtöisin tältä alueelta.

Jos taas sukusuhteitten joukossa oli Mathias Laurentiin aikalaisia pohjalaisia, jotka olivatkin hänelle verisukulaisia, niin on todennäköisempää, että hän oli lähtöisin Pohjanmaalta kuin Etelä-Hämeestä tai Varsinais-Suomesta, joihin nyt kovasti yritetään sijoittaa hänen lähtökohtiansa.

En ole kyennyt mitenkään kyseenalaistamaan tätä verisukulaishypoteesia, mikä on eräänä syynä mielipiteeseeni.

Miten sitten olisi selitettävä Mathias Laurentin käyttäytyminen nuijasodassa, se, että hän valitsi "pappissäädyn yksinäisenä sutena" väärän puolen siitä näkökulmasta, että jotkut katsovat hänet suorastaan ennemminkin Flemingien sukupiiriin tai vähintäänkin lakeijoihin liittyväksi?

Ei voida sulkea pois sitä, että tässä käyttäytymisessä saattoi olla vaikuttimena nuijamiesten tapaan tiukka kotikontujen puolustamisen halu ja siten päällehyökkääjien, enimmäkseen varsinaissuomalaisten Flemingin huovien, Sigismundia kannattavien feodaaliherrojen likaisentyöntekijöiden, tunkeutumisen paheksuminen ja vastustaminen. - Mitä tämä hänen uhrinsa nuijasodassa lopultakin merkitsee?

Minulla on kyllä oma (työ)hypoteesini siitä, kenestä Mathias Laurentii todennäköisimmin polveutuu, vaikkakin olen avoin muillekin ehdotuksille.

Minulla on toistaiseksi hypoteeseissani sellainen "giljotiini", että Ilmajoen Stutaeusten sukusuhteet Varsinais-Suomeen ja/tai Ruotsiin selittyisivät ainoastaan Sofia Gregoriuksentyttären kautta, jonka esi-isien peruja Stutt -nimikin olisi.

terv Matti Lund

Matti Lund

05.06.14, 18:45

Jatkan pohdintaa tästä hieman eteenpäin.

On siis tämän toteamuksen jälkeen päädytty siihen, että ennen kuin Gregorius Michaelis Stutt siirtyi vuonna 1537 Eurajoen kirkkoherraksi, hän oli asunut sitä ennen Paraisilla ja oli ilmeisesti ollut jonkin aikaa Paraisten pastori. (Paraisten näyttävä esiintulo Stuttien yhteydessä on minullekin aivan uusi ahaa -elämys, joka oli jäänyt epähuomioon, vaikka niin ei olisi pitänyt käydä. Kaikki muu tässä on ollut jonkin verran pitemmän aikaa pohdintani alla.)

Todennäköisesti Föglön pastori 1565-81 Michael Gregorii Stutaeus oli hänen poikansa, ehkäpä Paraisilla syntynyt.

Lähin paikka näitä, jossa on asunut 1500 -luvulla useita Stutteja, on Taivasalon pitäjään ja pastoraattiin kuulunut Iniön Söderby.

Nähtävästikin Iniön myöhäiskeskiaikainen asutus oli ruotsinkielistä. Gregorius Michaelis Stuttin taival näyttäisi olleen erittäin monipolvinen. Hän on saattanut aloittaa kirkollisissa tehtävissä jo ennen Paraista 1500 -luvun alkupuolella, siis katolisella aikakaudella. Vaikka hän on lopulta päätynyt aivan suomenkieliseen Hämeenkyrön pitäjään, vaikka ehkä olikin äidinkieleltään ruotsinkielinen, ei omena ollut ehkä pudonnut niin kauas puustaan kuin ensi näkemältä näyttäisi.

Se on ehkä sittenkin pomppinut jämerästi noudattaen aivan määrättyä rataansa kohti Hämeenkyröä?

Tuon monipolvisen matkan aikana saattoi oppia hyvin saarnaamaan myös suomen kielellä. Muistettakoon, että Jaakkima Stutaeuksen seuraajalle Turun kirkkoherraksi luettiin suureksi eduksi taito saarnata suomeksi, vaikka mies olikin smålantilaislähtöinen.

Nostan Iniön mahdollisuuden pappis -Stuttien lähtökohtana esiin varteenotettavana pohdinnan kohteena.

terv Matti Lund

Samaa kuin Iniön tapauksesta, voidaan sanoa myös Taivassaloon kuuluneesta Kustavin Etelä-Vartsalan Stuutilasta. Sen isäntänä on ollut noin vuodesta 1550 vuoteen 1588 Heikki Ollinpoika tai Henrik Ollenpoika. Sen varhaisempaa isäntää sille en toistaiseksi tiedä. Nimi Henrik Stuth tulee ilmi mm. Taivassalon pastorin (Carpelanien esi-isä) kirjelmässä vuodelta 1563, jonka mukaan hän olisi kuulunut kuninkaan luona käyneisiin Taivassalon miehiin. Veroluetteloissa Stuth -nimi ei ole osunut silmiini hänen kohdallaan, vaan niissä on nähdäkseni vain patronyymillinen nimiasu. Stuutila on vielä nykykartoissakin.

Ketään Mikaelinpoikaa ei toisaalta ilmene Iniössä eikä Kustavissakaan Stuuteista, muttei tarvitsekaan ilmetä. Varhaisimmat Stuuttien etunimet Iniössä ovat Pär ja Anders. Lisänimi Stuth esiintyy useasti, koska heitä näyttää asuneen kahdessa Iniön talossa. Myöhemmin vain Markus Pärinpojan taloa näytään nimitetyn Stuutilaksi ja Studsiksi.

Herra Gregorius Michaelis Stutt, siis Grels Mikaelinpoikahan on syntynyt kaiketi hyvin lähellä vuotta 1500, ehkä jo vähän ennenkin (tämäkin varaus on laitettava, vaikkei ole kovin todennäköistä), joten jos hänellä on ollut elossa veli noin vuonna 1550, tämäkin on ollut jo vanhus. Ehkäpä sisaruksia ei ole ollut enää elossa, jotta Grelsin juurien paikantaminen olisi meille entistä vaikeampi tehtävä?

terv Matti Lund

Benedictus

05.06.14, 22:33

Brinkala sijaitsee Kakskerran saaren pohjoissivustalle.
Saaren vastakkaisella puolen, siis eteläpuolella sijaitsee Paraisten saaria.
Lemlahden Kuitia sijaitsee Paraisten saarten kaakkoispuolella.

Lapluodon sanottiin olevan Brinkalan rannan tuntumassa, koska se katsottiin liittyvän Kartanon alueeseen sen läheisen sijainnin takia.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?e=237882&n=6703042&scale=16000&tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi

Oheisen kansalaisen karttapaikka otteen mukaan Brinkalan edustalla on kolme merkittävää saarta:Lammassaari, Isosaari ja Kulho.

Mikään niistä ei sovi luodoksi, siis pienhköksi saareksi.

Huomioiden maankohoamisen vaikutus 500 vuoden aikana, voidaan korkeuskäyrien perusteella todeta, että 1500-luvulla Brinkalan edustalla on ollut useita pienehköjä saaria.

Lammasluoto on ollut selvästi kahtia, oikeanpuoleisen alueen ollessa pitkämäinen, ehkäpä luoto.
Isosaaren topografia viittaa, että siinä on ollut useita matalan veden erottamia luotoja.
Lisäksi vaikuttaisi, että Kulhon lounainen kärki on muodostanut oman saarensa.
Samaten Satavan länsipäässä näkyvä Ekvalla nimellä merkitty alue on ollut oma saarensa, sillä ei ole vielä nykyisinkään kovin korkean kannaksen yhdistämä.
Lappluodolla oli myös toinen omistaja, Maarian pitäjän Maanpäästä, jos en väärin muista.
Maanpää taasen on Hirvensalon vastakkaisella puolen, Ruissaloa vastapäätä, voisi kysyä miten Maapäällä oli omistus noin kaukana. Olisiko yhteistä perua Stuthin omistuksen kanssa.

Brinkala sijaitsee siis Kakskerran pohjoispuolella.Kartanon eteläpuolella on Kakskerran järvi, jonka eteläreunalla on lauttaranta, mistä on kuljettu järven ylitse. Lauttarannasta lounaaseen sijaitsee Myllykylä, joka siis kuului Henrik Myllarin omistukseen.
Brinkalan Kirsti ja Henrik Myllar ovat siis olleet lähinaapurit, ja lienee Henrik Myllar kulkenut Brinkalan pihanlävitse kulkiessaan Turusta Myllykylään.
500 vuotta sitten Brinkalan ranta on muodostanut suojaisen lahdelman itse Kartanoa kohden.

Miten Stutt on saanut tuon luodon haltuunsa on oleellinen kysymys. Tuskin Paraisten papin piti mennä noin kauas ja mutkikkaaseen suuntaan ostamaan kalavettä. Paraisilla oli noita luotoja enemmänkin.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?e=237320&n=6701520&scale=16000&tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1053802

Matti Lund

05.06.14, 23:56

...
Lappluodolla oli myös toinen omistaja, Maarian pitäjän Maanpäästä, jos en väärin muista.
Maanpää taasen on Hirvensalon vastakkaisella puolen, Ruissaloa vastapäätä, voisi kysyä miten Maapäällä oli omistus noin kaukana. Olisiko yhteistä perua Stuthin omistuksen kanssa.

Brinkala sijaitsee siis Kakskerran pohjoispuolella.Kartanon eteläpuolella on Kakskerran järvi, jonka eteläreunalla on lauttaranta, mistä on kuljettu järven ylitse. Lauttarannasta lounaaseen sijaitsee Myllykylä, joka siis kuului Henrik Myllarin omistukseen.
Brinkalan Kirsti ja Henrik Myllar ovat siis olleet lähinaapurit, ja lienee Henrik Myllar kulkenut Brinkalan pihanlävitse kulkiessaan Turusta Myllykylään.
500 vuotta sitten Brinkalan ranta on muodostanut suojaisen lahdelman itse Kartanoa kohden.

Miten Stutt on saanut tuon luodon haltuunsa on oleellinen kysymys. Tuskin Paraisten papin piti mennä noin kauas ja mutkikkaaseen suuntaan ostamaan kalavettä. Paraisilla oli noita luotoja enemmänkin.
...
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1053802

Siis kuten annoin ja kuvailin eräässä aikaisemmassa viestissäni, on Lapinluoto todennäköisesti tässä:

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?e=233210&n=6697930&scale=16000&tool=siirra&width=600&height=600&lang=fi

Tämä vastaa hyvin niin nimen kuin sijainninkin osalta käräjäasiakirjan kuvausta Lapinluodosta. Asiahan on niin, että tämä paikka on erittäin lähellä Prinkkalaa ja lisäksi kiinni Henrik Myllärin tiluksissa, mikä selittää paljolti sen, että Henrik Mylläri nautti sitä aktiivisesti.

Neljäsosa paikasta tuomittiin toisiaan Maanpään Tuomaalle (eikä sijainti ollut Maanpäälle kaukainen!) ja lisäksihän pieni siivu saaresta, muutaman krinnin ala oli ns. kuninkaan maata.

Toistan tässä samaa, mitä jo parissa aikaisemmassa viestissäni, kun se ei näytä menevän perille, että käräjäpöytäkirjasta on helposti pääteltävissä, että herra Grels oli ostanut tämän vanhastaan Prinkkalalle kuuluneen saaren (sen neljäsosaa lukuunottamatta, tarpeeseensa) Prinkkalan isännältä, todennäköisesti ajakohtana, jolloin isäntänä oli Kirsti -rouvan puoliso Erkki, tai vähän sitä ennen. Se on kerrassaan niin simppeli juttu.

Samoin Lapinluodon panttaaminen porvarille herra Grelsin akuuttiin käteisen tarpeeseen on aivan simppeli ja tavanomainen juttu.

Kun Henrik Myllärillä on Paraisilla "ylenmäärin" tiluksia, voisi epäillä, että herra Grels on poismuuttaessaan tyrkyttänyt omiaan Myllärille sopivaan hintaan. Joka tapauksessa tämän Lapinluodon sangen edullinen paikka papille viittaa siihen, että herra Grels on aikoinaan asustellut niillä huitteilla, joissa sitten on Henrik Myllärin tiluksia. Mutta emmehän varmuudella tiedä, milloin ja keneltä Henrik Mylläri on ne hankkinut.

Rannikkoasujien saaristonautinnat saattoivat olla hyvin pitkän matkan takana. Joidenkin omien laihialaisten, vähäkyröläisten ja vöyriläisten esi-isieni saaristonautinnat olivat merenkurkun ulkosaaristossa lähempänä aluevesirajaa kuin rannikkoviivaa. Eräästä sellaisesta tapauksesta olen julkaissut kirjoituksenkin, joka perustui lähteeseen, joka oli lähes 30 vuotta vanhempi kuin tämä Prinkkalan Lapinluoto -tapaus. Jopa vasikoiden laidunsaaretkin saattoivat olla muutaman peninkulman päässä naapuripitäjän takana. Luulen, että sellaisia tapauksia on Turunkin saaristossa.

terv Matti Lund

Benedictus

06.06.14, 06:20

Jacob Finnån ja Grels Theetin puolison
Margaretan Henriksdotter Myllarin sisko Valburg Myllarin

1.puoliso Hans Skotte, Juhana-herttuan kamaripalvelija.
-kuoli Erik kuninkaan mestauttamana
-omisti Kulhon-saaren Brinkalan edustalla eli voidaan ajatella, että Kulho saattoi olla Henrik Myllarin omistuksia, joka on mennyt vävylle. Skotte nimi viittaisi skottilaiseen alkuperään.
2.Lars Michelsson, Turun linnanvouti.
3.Per Rassmusson Brun, kuninkaan sihteeri.

Sisko Elisabeth Myllar
puoliso Turun pormestari Michel Eriksson Krank, jonka setä oli hyvin pitkäaikainen kuninkaankanslian sihteeri Henrik Krank.

Olen täysin erimieltä Matti Lundin näkemyksestä Lepplotin sopivuudesta Lappluodoksi.
Paikka on mielikuvituksellakin sovitellen kaikkea muutakuin Brinkalan tilusten lähellä eikä edes Myllarin kylän rannassa vaan Paraisten puolta.

Jos löytyisi jokin vanha kartta, missä luodot on nimetty, ehkäpä 1600-1700 luvuilta, niistä voisi löytyä luoto, sillä maannouseman myötä maastomuodot ovat nykyvinkkelistä aivan toiset.

Brinkalan Erik Olofsson keräili maita ja omaisuutta ahneesti itselleen, joutuen sen vuoksi myös Kuningas Kustaan hampaisiin, tuskin hän olisi antanut pois saaria aivan kartanonsa rannasta.
Kirsti Larsdotterin isä porvari Lars Finne sen olisi voinut tehdäkin, jos piti sovittaa, jotain sisarenperintöä tai vastaavaa.

Liisa R

06.06.14, 11:35

Matti Lund

06.06.14, 13:32

Palaan vähän taaksepäin tässä keskustelussa. Muutamia puheenvuoroja sitten kerrottiin kuningas Kustaa Vaasan puuttuneen Brinkkalan asioihin. Kyse oli silloin kivitalosta Turussa, jonka Erik Olofsson oli ostanut Kristina Knutintyttäreltä.

M Lu:
Tämä viittauksesi selventää huomattavasti asiaa ja osoittaa epäilyni oikeaksi siitä, ettei Kustaa Vaasa ollut mitenkään henkilökohtaisesti puuttunut asiaan.

Aulis Ojan "suuhun" on pantu "puppua", eli muotoiltu harhaanjohtavasti sitä prosessia, kun Prinkkalan omistuksia oli joutunut kruunun eli kuninkaan syliin maksamattomien verojen takia kuten lukemattomille verotaloille tapahtui. Kuningas ei tietystikään ollut henkilökohtaisesti hääräämässä sellaisissa tapauksissa, vaan hänen voutinsa, joka huudatti tiluksia veroveloista kruunulle ja jos maksajaa ei ilmaantnut kolmen huudatuksen aikana, otti tilukset kruunun haltuun ja etsi niille uuden veronmaksajan. Tämä oli "jokapäiväistä" rutiinia kussakin voutikunnassa.

Tarinaa talonkaupoista kerrotaan Tukholman raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa
v.1578.
"Hans Hane osoitti Kuninkaan kirjeellä (nähtävästi Erik XIV) vaimo Kirstille ja hänen pojalleen mainitulle Hans Erikssonille, että em. talo oli verojen vuoksi joutunut kruunulle kuninkaan isän kuningas Kustaan aikana.
Ja vaikka sama talo oli saatu takaisin, oli Olof Eriksson, jonka Kirsti oli ottanut miehekseen mainitun Erik Olofssonin kuoltua, myynyt talon edesmenneelle Nils Birgerssonille 200 Unkarin guldenista, 700 kuningas Kustaan rahasta ja 7 kyynärästä englantilaista kangasta"
Monimutkaisen kaupan selvittely jatkuu, mutta jo tästä käy ilmi ettei kyse ollut maatilasta vaan kaupunkitalosta ja että Erik Olofsson oli joutunut velkoihin valtiolle virkamiehen hommassaan.

M Lu:
Siis tulkinta ajankohdastakin oli kaupanteon hetkestä pielessä ehkä noin 35 vuotta. Asioita järjesteltiin Eerikin hallinnon aikana, vaikkakin tilanne oli seurausta Kustaan hallinnon aikana tapahtuneista maksuvaikeuksista.

Lisäksi kannattaa muistaa, etteivät nämä Brinkkalan sukuun kuuluneet henkilöt olleet aatelisia, vaan tavallisia virkamiehiä ja porvareita Turussa. Vasta Hans Erikson aateloitiin, mutta vain hän ja hänen perillisensä.
Keskustelussa esiintynyt vaimo Kirsti Brinkkalasta oi mielestäni Kirsti Laurintytär, Erik Olofssonin vaimo.

M Lu:
Hyvä muistutus. Tätä ei voida liikaa korostaa.

Toteamuksesi vaimosta on hyvä toistaa, koska eräässä viestissä oli oletettu Prinkkalan emäntää seuraavasta sukupolvesta ja kun molemmilla oli sama etunimi. Hannuhan oli kuitenkin ilmeisen naimaton ja alaikäinen vielä vuonna 1560.

Ei myöskään Henrik Mylläri ollut aatelismies.
Hänen kuoltuaan hänen omaisuutensa peri vaimo Agnes, joka haki tiloilleen verovapautta ja saikin se. Siinä mainitaan, että hän omisti perintönä yhden tilan Tennesistä, ja toisen tilan oli Henrik Mylläri ostanut. Samoin Myllykylästä Henrik Mylläri oli perinyt toisen tilan ja ostanut toisen. Siis kummastakin kylästä kaksi tilaa eikä koko Myllykylää tai Tennesiä.

Liisa R

Tässä SAY -tulkintaa Tennäsin kohdalta:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5203405

Siis Henrik Mylläri olisi hankkinut osan Tennäsin manttaaleista, aikaisemmin Matti Laurinpojan omistamia, viimeistään vuonna 1556.

Seuraava jakso:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6938648

Ikään kuin tilukset olisivat palautuneet viimeistään 1566 takaisin Matti Laurinpojalle.

Arvaukseni tästä on, että Matti Laurinpoika oli ajautunut maksukyvyttömäksi, Henrik Mylläri olisi ollut yksityinen päävelkoja, joka olisi turvannut saatavansa haltuunotolla.

Kun vaimo Aune sittemmin sanoo omistavansa perintömaata Tennäsistä, voi myös olla, että Henrik Mylläri turvasi toimenpiteellään sitä, ettei hänen vaimonsa perintömaa joutuisi vieraille.

Ehkä Myllärin vaimo oli juuri tämän talon perillisiä? Tietysti sekin, että Myllärillä oli talonpoikia Paraisilla, saattaisi johtua siitäkin, että Myllärikin olisi ollut lähtöisin Paraisilta tai sen lähistöltä?

Matti Laurinpoika olisi sittemmin saanut selvitettyä sotkunsa ja sopinut Myllärin kanssa maksuista.

terv Matti Lund

Matti Lund

06.06.14, 19:00

...

Olen täysin erimieltä Matti Lundin näkemyksestä Lepplotin sopivuudesta Lappluodoksi.
Paikka on mielikuvituksellakin sovitellen kaikkea muutakuin Brinkalan tilusten lähellä eikä edes Myllarin kylän rannassa vaan Paraisten puolta.

Jos löytyisi jokin vanha kartta, missä luodot on nimetty, ehkäpä 1600-1700 luvuilta, niistä voisi löytyä luoto, sillä maannouseman myötä maastomuodot ovat nykyvinkkelistä aivan toiset.

...

Hei, yritä noteerata Lapinluotoon liittyvät olennaiset tiedot.

Yksi olennainen tieto oli, että Lapinluoto oli nimenomaan sillä Paraisten isäntien listalla, jonka Jaakko Teitti oli ottanut ohjelmaansa 1555-56, kun he valittivat kuninkaalle, että Eerik Fleming oli anastanut sen heiltä monen muun ohella. Käy valituslista tältä osin uudestaan läpi, jotta pääset ajan tasalle tässä asiassa. Nyt olet pudonnut tästä kuin eno veneestä!

Siis Teitin valitusluettelon mukaan Lapinluoto sijaitsi Paraisilla ja jotkut Paraisten isännät uskoivat omaavansa siihen oikeuden ennen sen anastanutta (heidän mielestään) Kuitian isäntää Eerik Flemingiä (k. 1548) eli siis Kuitian isäntää EF:n leskeä Hebla Sparrea, kun elettiin jo vuotta 1555.

Ja otetaan ja leikataan vielä kerran Lapinluodon katselmoijien antamat kuvailutiedot siitä lainauksesta, jonka itsekin esitit, muttet ilmeisesti ymmärtänyt, mitä siinä itse asiassa luki:

Lainaus:
Meidän (Antti Järvenpää, Liisa R ja minä) näkemyksemme on, että Kerttu Innamaa on tulkinnut virheellisesti Kaarinan kesäkäräjillä 1691 esitetyn kirjeen, jonka läänin maaherra oli 15.11.1690 kirjoittanut kuninkaalle.
...
Och hade för:ne Tolf synemen granneligen sigh medh gambla män besport och ther om ransaket och uthj sannigh förfaret, at för:ne Lapinloto under Brinckala Kommit och ther under fordom lijtt och legat hafwer, hwilka synemän ransakade och witnade, att her ligger näst widh Brinckala holme och Landh
...
The ther granneligen ransakade witnade och eftter sworo, at ofttab:te Lapinloto ligger nest wedh Brinckala Landh. Och eftersom Sweriges beskrifna Lagh uthj bygninge balken i thet 26 Cap: ther om förmåler, at ligger flotholme i sunde, hafe then her honom fast gither wedh Lande sitt. Ty dömbde iagh för:ne Lapinlotho för:de hustru Kirstin och hennes Arfwingar under Brinckala niuta, bruka och behålla, föruthan een fierdedehl som Thomas i Manpä tillKommer, liggandes norden på samma Öö, sampt et stycke Engh om Trij winterlass som Högb:te? Kongl: Maij:tt tillhörer, liggandes wester på Öönn ...

Ja kelataan nyt tämä Sinulle auki:

Ketkä kuvailivat tuomarille Lapinluodon:

Tolf synemen granneligen sigh medh gambla män = lautamiesten valitsemat katselmusmiehet käyttäen apunaan iäkkäitä miehiä

Tämä merkitsee, että kun katselmus tapahtui vuonna 1560, niin mukana oli elävää paikallista muistitietoa Lapinluodon tilanteesta 1400 -luvun lopulta alkaen, koska apuna käytettiin noin vuonna 1480 syntyneitä vanhuksia.

uthj sannigh förfaret, at för:ne Lapinloto under Brinckala Kommit och ther under fordom lijtt och legat hafwer

Ja on toteennäytetty, että edellämainittu Lapinluoto on tullut Prinkkalan alaiseksi, on sen alaisuudessa muinoinkin sijainnut ja maannut

Siis Lapinluoto oli ollut vanhastaan Prinkkalan nautintaa, sen omistuksessa jo muinoin, vuodesta 1560 pitkälle taaksepäin ajateltuna!

ligger näst widh Brinckala holme och Landh
= sijaitsee lähinnä Prinkkalan saarta ja maita

nest wedh Brinckala Landh = sijaitsee lähinnä Prinkkalan maita
(toistoa)

Tätä ei saa erehtyä luulemaan, että se tarkoittaisi Prinkkalan kartanon rakennustonttia kuten näytät tekevän, vaan kaikkia Prinkkalan tiluksia asuintontin läheisyydestä sen ulkosarkoihin asti. Nuo kauimmaiset ulkosarat saattoivat sijaita kymmenienkin kilometrien päässä.

Och eftersom Sweriges beskrifna Lagh uthj bygninge balken i thet 26 Cap: ther om förmåler, at ligger flotholme i sunde, hafe then her honom fast gither wedh Lande sitt.

Ja kun kerran Ruotsin lain rakennuksen kaaren 26. luku ilmoittaa, että jos hän omistaa lauttasaaren, joka sijaitsee salmessa, joka yhtyy kiinteästi hänen maihinsa niin ...

Siis tästäkään ei pidä luulemaan, että pitäisi olla laituri suoraan asuintontilta saareen, vaan se voi olla kuten hyvin usein onkin, jonkin metsäsaran päässä ...

Ty dömbde iagh för:ne Lapinlotho för:de hustru Kirstin och hennes Arfwingar under Brinckala niuta, bruka och behålla, föruthan een fierdedehl som Thomas i Manpä tillKommer, liggandes norden på samma Öö, sampt et stycke Engh om Trij winterlass som Högb:te? Kongl: Maij:tt tillhörer, liggandes wester på Öönn

Joten tuomitsen minä edellämainitun Lapinluodon edellämainitulle Kirsti -vaimolle ja hänen perillisilleen nautittavaksi, viljeltäväksi ja pidettäväksi, paitsi neljäsosaa, joka tulee Tuomaalle Maanpäässä ja joka sijaitsee samaisen saaren pohjoisosassa, sekä yhtä kolmen talvikuorman niittykappaletta, joka kuuluu korkeasti mainitulle kuninkaalliselle majesteetille ja sijaitsee saaren länsiosassa.

Tässä oli kaikki, mikä kuvaili jotenkin Lapinluotoa.

Ehdotukseni täyttää erinomaisesti lähes jokaisen kriteerin, joita tässä tuli ilmi.

Tärkein on tietysti nimi Lapinluoto. Ehdotukseni Lepplot nimi on ruotsalainen muoto ja käännettynä suomeksi Lapinluoto. Ainoa Lapinluoto nykykartoissa, kun käydään salmet läpi molemmin puolin Kakskerran saarta, mutta erityisesti Paraisten Ålön saaren salmen puoleinen osuus Airiston selältä (sekin on vielä Prinkkalan läheisyyttä) aina Kirjalansalmelle saakka.

Ei näytä löytyvän vanhempaa karttaa paikasta kuin vuoden 1804 isojakokartta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24734393

Ainoaksi epävarmuustekijäksi tai ongelmaksi jää siinä se, että Lapinluodon alueen ala jää epämääräiseksi ja että se näyttäisi kuuluvan nyt kokonaisuudessaan Bodnäsin kylän metsämaihin, joihin kylän kolmella talolla oli nautintaoikeus. Mutta paljonhan on maailma saattanut muuttua vuodesta 1560 vuoteen 1804 mennessä.

Lisäksi Lepplotin nykyinen niemi ei riitä kattamaan kolmen omistajan saarta. Nautinta-alueen koko olisi muuten täysin merkityksetön seikka, mutta siihen piti hyvin mahtua kolmen talvikuorman niitty muun ohella. Se ei mahdu tämän niemen puitteisiin, mutta kun arvioidaan Lapinluodon (Lepplot) tilaa merovingiajalla, niin silloinhan saaren keskus on sijainnut siinä missä Bodnäsin kylänmetsä on 10 metrin korkeuskäyrällä, eli noin 200 metriä nykyisen niemen keskuksesta Ålön saaren sisäosaan päin. Siihen mahtuu hyvin kolmen talvikrinnin niitytkin!

Nimistö on sangen valaisevaa. Bodnäs on suomeksi Aittaniemi ja Lapinluotoa uudempaa ruotsalaista nimikerrostumaa, mutta senkin täytyy olla jo viikinkiajan lopulta tai varhaisemmalta keskiajalta. Lapinluoto on siis sijainnut muinaisaikana Paraisten Aittarannan edustalla lähes kiinni rannassa Airistonselälle päin.

Nimi Notbergsviken (=Nuottavuorenlahti) Lapinluodon länsikyljessä paljastaa hyvin, että kysymyksessä on ikivanha kalastuspaikka, se ennen muuta! Nähtävästikin kalaparvet ovat sinne sankoin joukoin pakkautuneet ja sieltä on muinoin saatu suuria saaliita! Siis luoto on ollut hyvin arvostettu vähäisestä koostaan huolimatta.

terv Matti Lund

Benedictus

07.06.14, 08:37

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Benedictus http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=72284#post72284)
.....Ojan kommmenteista kysyisin näkemystä: mitä mahtaa tarkoittaa, että osti Brinkkalan kaupunkitalon anoppipuoleltaan?
Mikä tai kuka on tämä anoppipuoli......

Ojan mukaan Brinkkalan-suku menisi seuraavasti:

Lauri Niilonpoika (Finne)
- pso I Valpuri Henrikintytär (Fleming), I vaimon I pso Haakon Tidemaninpoika,
- pso II Kristiina Knuutintytär (isä Knut Daninpoika); II vaimon I pso Mauno Olavinpoika

Jolla tytär I aviosta:
Kristiina Laurintytär, pso I Erik Olavinpoika, pso II Olavi Erkinpoika.

Lapsia:
Hannu Eerikinpoika till Brinkkala
tytär, pso Turun kaupunginkirjuri Hannu Hane

Mahdollisesti myös:
- Turun porvari Pietari Eerikinpoika Säämiskämaakari
- Etelä-Suomen kihlakunnankirjuri Matti Eerikinpoika k.1599

Eli Kristiina Knuutintytär oli Erkki Olavinpojan anoppipuoli.
__________________
terveisin
Antti Järvenpää

Kuten ylläolevasta selviää oli porvari Lars Finnellä kaksi vaimoa, 2. vaimon Kristiina Cnutsdotterin vävypuoli oli siis vouti Erik Olofsson, jonka velkojen takia tämän hankkima Turun Brinkalan talo oli välissä vierailla. Hans Hane oli siis Hans Eriksson till Brinkalan lanko.
Siis vouti Erik Olofsson Kirstin Larsdotter Brinklalan puoliso osti kaupunkitalon Turusta, eikä ollut Brinkalan maatila/Kartanon omistaja Kakskerrassa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166080

Hans Erikssonin äidin isä Lars Finne ja vaimonsa Valborg Henriksdotter Fleming siis omistivat Kaarinan Kakskerran Brinkalan kartanon, silloin tosin lienee ollut vaatimaton, koska kerrotaan Hans Erikssonin rakentaneen sinne tiilitalon.
Brinkala oli ollut Turun luostarin tiilitehdas, joten se on joutunut Luostarilta Kuningas Kustaa Vaasalle ja tältä varmaankin kaupalla Lars Finnelle.

Brinkalaan kuului myös Kaarinan Tegelsal Satavan saarella, Brinkalaa vastapäätä, nimi tarkoittaa tiilitehdasta.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166073

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166142
-vaikuttaisi, että Tegelsal olisi kuulunut Lars Finnen 2. vaimon isälle.

Kakskerran vaakunan tiiliroomujen kuvien aihe on voinut tulla jo tältä ajalta.

Lars Finne oli porvari, mutta vaimonsa Valborg Henriksdotter Fleming hyvingin aatelinen.

Henrik Myllar oli Porvari, vaimonsa Agneksen alkuperä ei ole selvillä, tuolla Tennäsin tilalla, jonka Agnes on perinyt mainitaan Per Jönsson Rut josta ei ole varmaa, onko sama kuin Porvoossa vaikuttanut Per Jönsson Ruuth.

Liisa R

07.06.14, 10:11

Vielä hiukan lisää Tennesin omistuksista.

Ensimmäisen Turun linnaläänin maakirjan mukaan Tennesissä asui 3 viljelijää.
Mats Larsson , Per Jönsson ja Mårten Henriksson (485a,jpg 356)

1556: Henrik Mölnare, Per Jönsson Rut ja Mårten Henriksson Våghals

1567: Henrik Mölnare, Mats Nilsson Spinck ja Mats (Mårtensson )Våghals

1570: Henrik Mölnare ja Mats Våghals

Näihin aikoihin Henrik Mylläri oli siis hankinut itselleen alun perin Per Jönsson Rutin omistaman talon. Millä tavalla, en ainakaan minä ole osannut selvittää.

1600-luvun alussa taloja omistivat Mester Grels ja Clas Mattsson Våghals.
Tämän viimeksimainitun talon Mester Grels osti ja omisti siten koko Tennesin, jota hänen jälkeensä asui Hartwig Henriksson.

Varsinais-Suomen voudintilien maakirjoista esimerkiksi voi selvittää tilojen siirtymistä henkilöltä toiselle tarkemmin. Tästä luettelostahan puuttuvat Henrik Myllärin jälkeen tiloja omistaneet vävyt Jacobus Petri ja Per Rasmusson Brun
Ainakin Henrik Myllärin aikoihin taloa asui lampuoti.

Liisa R.

Pekka Hiltunen

07.06.14, 14:10

Hei, yritä noteerata Lapinluotoon liittyvät olennaiset tiedot.

Yksi olennainen tieto oli, että Lapinluoto oli nimenomaan sillä Paraisten isäntien listalla, jonka Jaakko Teitti oli ottanut ohjelmaansa 1555-56, kun he valittivat kuninkaalle, että Eerik Fleming oli anastanut sen heiltä monen muun ohella. Käy valituslista tältä osin uudestaan läpi, jotta pääset ajan tasalle tässä asiassa. Nyt olet pudonnut tästä kuin eno veneestä!

Siis Teitin valitusluettelon mukaan Lapinluoto sijaitsi Paraisilla ja jotkut Paraisten isännät uskoivat omaavansa siihen oikeuden ennen sen anastanutta (heidän mielestään) Kuitian isäntää Eerik Flemingiä (k. 1548) eli siis Kuitian isäntää EF:n leskeä Hebla Sparrea, kun elettiin jo vuotta 1555.

Ja otetaan ja leikataan vielä kerran Lapinluodon katselmoijien antamat kuvailutiedot siitä lainauksesta, jonka itsekin esitit, muttet ilmeisesti ymmärtänyt, mitä siinä itse asiassa luki:

Ja kelataan nyt tämä Sinulle auki:

Ketkä kuvailivat tuomarille Lapinluodon:

Tolf synemen granneligen sigh medh gambla män = lautamiesten valitsemat katselmusmiehet käyttäen apunaan iäkkäitä miehiä

Tämä merkitsee, että kun katselmus tapahtui vuonna 1560, niin mukana oli elävää paikallista muistitietoa Lapinluodon tilanteesta 1400 -luvun lopulta alkaen, koska apuna käytettiin noin vuonna 1480 syntyneitä vanhuksia.

uthj sannigh förfaret, at för:ne Lapinloto under Brinckala Kommit och ther under fordom lijtt och legat hafwer

Ja on toteennäytetty, että edellämainittu Lapinluoto on tullut Prinkkalan alaiseksi, on sen alaisuudessa muinoinkin sijainnut ja maannut

Siis Lapinluoto oli ollut vanhastaan Prinkkalan nautintaa, sen omistuksessa jo muinoin, vuodesta 1560 pitkälle taaksepäin ajateltuna!

ligger näst widh Brinckala holme och Landh
= sijaitsee lähinnä Prinkkalan saarta ja maita

nest wedh Brinckala Landh = sijaitsee lähinnä Prinkkalan maita
(toistoa)

Tätä ei saa erehtyä luulemaan, että se tarkoittaisi Prinkkalan kartanon rakennustonttia kuten näytät tekevän, vaan kaikkia Prinkkalan tiluksia asuintontin läheisyydestä sen ulkosarkoihin asti. Nuo kauimmaiset ulkosarat saattoivat sijaita kymmenienkin kilometrien päässä.

Och eftersom Sweriges beskrifna Lagh uthj bygninge balken i thet 26 Cap: ther om förmåler, at ligger flotholme i sunde, hafe then her honom fast gither wedh Lande sitt.

Ja kun kerran Ruotsin lain rakennuksen kaaren 26. luku ilmoittaa, että jos hän omistaa lauttasaaren, joka sijaitsee salmessa, joka yhtyy kiinteästi hänen maihinsa niin ...

Siis tästäkään ei pidä luulemaan, että pitäisi olla laituri suoraan asuintontilta saareen, vaan se voi olla kuten hyvin usein onkin, jonkin metsäsaran päässä ...

Ty dömbde iagh för:ne Lapinlotho för:de hustru Kirstin och hennes Arfwingar under Brinckala niuta, bruka och behålla, föruthan een fierdedehl som Thomas i Manpä tillKommer, liggandes norden på samma Öö, sampt et stycke Engh om Trij winterlass som Högb:te? Kongl: Maij:tt tillhörer, liggandes wester på Öönn

Joten tuomitsen minä edellämainitun Lapinluodon edellämainitulle Kirsti -vaimolle ja hänen perillisilleen nautittavaksi, viljeltäväksi ja pidettäväksi, paitsi neljäsosaa, joka tulee Tuomaalle Maanpäässä ja joka sijaitsee samaisen saaren pohjoisosassa, sekä yhtä kolmen talvikuorman niittykappaletta, joka kuuluu korkeasti mainitulle kuninkaalliselle majesteetille ja sijaitsee saaren länsiosassa.

Tässä oli kaikki, mikä kuvaili jotenkin Lapinluotoa.

Ehdotukseni täyttää erinomaisesti lähes jokaisen kriteerin, joita tässä tuli ilmi.

Tärkein on tietysti nimi Lapinluoto. Ehdotukseni Lepplot nimi on ruotsalainen muoto ja käännettynä suomeksi Lapinluoto. Ainoa Lapinluoto nykykartoissa, kun käydään salmet läpi molemmin puolin Kakskerran saarta, mutta erityisesti Paraisten Ålön saaren salmen puoleinen osuus Airiston selältä (sekin on vielä Prinkkalan läheisyyttä) aina Kirjalansalmelle saakka.

Ei näytä löytyvän vanhempaa karttaa paikasta kuin vuoden 1804 isojakokartta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24734393

Ainoaksi epävarmuustekijäksi tai ongelmaksi jää siinä se, että Lapinluodon alueen ala jää epämääräiseksi ja että se näyttäisi kuuluvan nyt kokonaisuudessaan Bodnäsin kylän metsämaihin, joihin kylän kolmella talolla oli nautintaoikeus. Mutta paljonhan on maailma saattanut muuttua vuodesta 1560 vuoteen 1804 mennessä.

Lisäksi Lepplotin nykyinen niemi ei riitä kattamaan kolmen omistajan saarta. Nautinta-alueen koko olisi muuten täysin merkityksetön seikka, mutta siihen piti hyvin mahtua kolmen talvikuorman niitty muun ohella. Se ei mahdu tämän niemen puitteisiin, mutta kun arvioidaan Lapinluodon (Lepplot) tilaa merovingiajalla, niin silloinhan saaren keskus on sijainnut siinä missä Bodnäsin kylänmetsä on 10 metrin korkeuskäyrällä, eli noin 200 metriä nykyisen niemen keskuksesta Ålön saaren sisäosaan päin. Siihen mahtuu hyvin kolmen talvikrinnin niitytkin!

Nimistö on sangen valaisevaa. Bodnäs on suomeksi Aittaniemi ja Lapinluotoa uudempaa ruotsalaista nimikerrostumaa, mutta senkin täytyy olla jo viikinkiajan lopulta tai varhaisemmalta keskiajalta. Lapinluoto on siis sijainnut muinaisaikana Paraisten Aittarannan edustalla lähes kiinni rannassa Airistonselälle päin.

Nimi Notbergsviken (=Nuottavuorenlahti) Lapinluodon länsikyljessä paljastaa hyvin, että kysymyksessä on ikivanha kalastuspaikka, se ennen muuta! Nähtävästikin kalaparvet ovat sinne sankoin joukoin pakkautuneet ja sieltä on muinoin saatu suuria saaliita! Siis luoto on ollut hyvin arvostettu vähäisestä koostaan huolimatta.

terv Matti Lund

Lapinluodosta:

Arvailisin, että "Lapinluoto" on nykyinen Lapilan saari, joka sijaitsee Hirvensalon (ja Kakskerran) luoteispuolella, Naantalin Luononmaan eteläpuolella sekä Rymättylän ja Ruissalon välissä. Ajattelin, että Askaisten Lempisaarikin voisi tulla kyseeseen, mutta äänneasu viittaa selvästikin ensin mainittuun.

PH

Benedictus

07.06.14, 18:16

Lainaus:
Vielä hiukan lisää Tennesin omistuksista.

Ensimmäisen Turun linnaläänin maakirjan mukaan Tennesissä asui 3 viljelijää.
Mats Larsson , Per Jönsson ja Mårten Henriksson (485a,jpg 356)

1556: Henrik Mölnare, Per Jönsson Rut ja Mårten Henriksson Våghals

1567: Henrik Mölnare, Mats Nilsson Spinck ja Mats (Mårtensson )Våghals

1570: Henrik Mölnare ja Mats Våghals

Näihin aikoihin Henrik Mylläri oli siis hankinut itselleen alun perin Per Jönsson Rutin omistaman talon. Millä tavalla, en ainakaan minä ole osannut selvittää.

1600-luvun alussa taloja omistivat Mester Grels ja Clas Mattsson Våghals.
Tämän viimeksimainitun talon Mester Grels osti ja omisti siten koko Tennesin, jota hänen jälkeensä asui Hartwig Henriksson.

Varsinais-Suomen voudintilien maakirjoista esimerkiksi voi selvittää tilojen siirtymistä henkilöltä toiselle tarkemmin. Tästä luettelostahan puuttuvat Henrik Myllärin jälkeen tiloja omistaneet vävyt Jacobus Petri ja Per Rasmusson Brun
Ainakin Henrik Myllärin aikoihin taloa asui lampuoti.

Liisa R.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=29905&highlight=ladjakoski&page=6
Kiitos Liisa R. tuo on hyvin valaisevaa. Olemme tuolla Ladjakoski ketjussa pohtineet Henrik Myllarin vaimon Agneksen alkuperää.

Onko niin, että juuri tuo Per Jönsson Rutin tila on se Agneksen perimä tila ja Mats Larssonin tila se ostettu.
Mats Nilson Spink taisi olla joku porvari Turussa.

Aiempi lainaus Ladjakoskiketjusta:
Tukholman kaupungin raastuvanoikeudessa esiintyi Tukholman porvari Erik Henriksson Uudeltakujalta ja sanoi, että hän oli tullut vanhaksi ja halusi selvittää perintöasiansa ja perillisensä järjestykseen.
"Kysyttäessä hän kertoi, että hän ei ollut koskaan saanut mitään perintöä edesmenneiden vanhempiensa jälkeen, vaan hänen veljensä, edesmennyt Henrik Mylläri, Turun porvari ,oli ottanut käsiinsä heidän molempien perintöosan, kun hän eli ja jonka hänen lapsensa nyt omistavat"
Tämä juttu on Stockholms stads tänckeböcker-teoksen v. 1584 - 1588 sivulla 4

Myllykylä oli siis edellisen mukaan Henrik Myllärin perintöä.

Nähtävästi Tennäsin yksi talo oli vastaavasti Agneksen perintöä, jota Henrik Mylläri sitten lisäsi ostamalla. Vuonna 1556 Henrik Mylläri omisti 5 1/2 tankoa ja yhden tilan ja 1570 kaksi tilaa, omansa ja Per Jönsson Ruthin tilan, jota ainakin vuodesta 1567 oli viljellyt Mats Nilsson Spinck.
Kolmatta tilaa viljeli Mats Wåghals ja hänen jälkeensä Clas Mattson, nähtävästi poika.
Gregorius Teitti osti sitten kolmannenkin tilan ja viljeli kaikkia kolmea yhtenä
1600-luvun alusta.

Liisa R

Jos Agnes Myllarin vaimo oli Paraislaista alkuperää, ollen Gregorius Stutin aikalainen, on hän ollut varmaankin Stutin tuntema ellei enemmänkin, mikä selittää panttauskuviota.

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html?e=229994&n=6705316&scale=80000&tool=siirra&width=600&height=600&query=hae&hakutapa=paikannimihaku&nimi=turku&osoite=&kunta=turku&isShown=&lang=fi

Hiltusen Lapila havainto on kiinnostava, sillä Lapila vaikuttaisi olevan kooltaa sopiva paikaksi, josta pala kuuluu Maanpään Tuomakselle ja länsiosasta kolmen kuorman niittu kuninkaalle.
Nykyinen Lapila on aika iso kuten kuvasta voi nähdä, mutta korkeuskäyrän perusteella se on ollut varmaankin puolta pienempi ja siitä on ollut irti tuo pitkäluoto.

Tuohon tilaan kolmankuorman niitty mahtuisi hyvin.
Jos kuorma oli hevoskuorma niin niittyheinän sato huomioiden on niitty ollut jotain 2-3 ha välillä.

Lapilan sijainti vain ei oikein passaa kuvioon.

Maanpään Tuomas on voinut olla myös Naantalin Niemenkulmalla olleen Maanpään isäntä. Se taas on Henrik ja Jacobus Wennon kodin Härmälän naapuri tila. Nykyisin Härmälä mainitaan kartassa Isotalon nimellä.

Pekka Hiltunen

07.06.14, 19:01

Liisa R

07.06.14, 19:51

No voi.voi.
Kylläpäs meni minun selitykseni pieleen.
Minun kun oli tarkoitus kertoa, että ensimmäinen talo rivissä oli se perintötalo ja toinen Per Jönsson Ruutin talo se ostettu talo.
Olen huono selittäjä.

Liisa R.

Matti Lund

07.06.14, 19:55

...

Mitä tulee Lapilan sijaintiin, niin kyllä karttaan Parainenkin mahtuu alle tunnin purjehduksen päähän:

https://www.google.fi/maps/*60.3455654,21.9838861,10z?hl=fi

PH

Lapila ei tule valitettavasti kuuloonkaan: väärä nimi, väärät omistajat, väärät mittasuhteet ja väärä paikka!

Bodnäsin Lapinluoto -niminen muinaissaari sen sijaan sopii kuten jokainen lukutaitoinen voi hyvin todeta.

Lukekaa nyt kerrankin läpi nuo tunnistetiedot, jotka vielä käänsin niille, jotka eivät olleet ymmärtäneet ruotsinkielistä tekstiä.

Lapila -nimi lienee Luonnonmaan kyljessä olleen saaren uudisnimi, joka ei ollut vielä lainkaan käytössä 1500 -luvulla, vaan sen vanhempi nimi oli Veskis ö tai Ekstensholm. Tuo toisionimi Ekstensholm saattaa olla keskivanha nimi Veskis ö:n jälkeen ja Lapilaa ennen, sillä se tullee siellä sijaitsevasta vanhasta jättitammesta, joka ei ehkä ole ollut vielä jättikokoinen 1500 -luvulla.

Lisäksi myöhempää Lapilan saarta eli silloista Veskis ö:n saarta asuttivat talolliset Olli ja Lasse, eli nämä omistajat ovat tiedossa.

Ja kun esitätte eriäviä mielipiteitä, yrittäkää argumentoida niitä eikä ainoastaan heittää arvauksia vastoin parempaa tietoa (kerratkaa ja noteeratka parempi tieto kääntämässäni tekstissä muutama viesti aikaisemin!), niin PH kuin B.

terv Matti Lund

Pekka Hiltunen

07.06.14, 20:34

Lapila ei tule valitettavasti kuuloonkaan: väärä nimi, väärät omistajat, väärät mittasuhteet ja väärä paikka!

Bodnäsin Lapinluoto -niminen muinaissaari sen sijaan sopii kuten jokainen lukutaitoinen voi hyvin todeta.

Lukekaa nyt kerrankin läpi nuo tunnistetiedot, jotka vielä käänsin niille, jotka eivät olleet ymmärtäneet ruotsinkielistä tekstiä.

Lapila -nimi lienee Luonnonmaan kyljessä olleen saaren uudisnimi, joka ei ollut vielä lainkaan käytössä 1500 -luvulla, vaan sen vanhempi nimi oli Veskis ö tai Ekstensholm. Tuo toisionimi Ekstensholm saattaa olla keskivanha nimi Veskis ö:n jälkeen ja Lapilaa ennen, sillä se tullee siellä sijaitsevasta vanhasta jättitammesta, joka ei ehkä ole ollut vielä jättikokoinen 1500 -luvulla.

Lisäksi myöhempää Lapilan saarta eli silloista Veskis ö:n saarta asuttivat talolliset Olli ja Lasse, eli nämä omistajat ovat tiedossa.

Ja kun esitätte eriäviä mielipiteitä, yrittäkää argumentoida niitä eikä ainoastaan heittää arvauksia vastoin parempaa tietoa (kerratkaa ja noteeratka parempi tieto kääntämässäni tekstissä muutama viesti aikaisemin!), niin PH kuin B.

terv Matti Lund

Kiitos, Matti, ojennuksesta! En todellakaan ole seurannut ollenkaan ketjua ja koetan nyt sitten saada hiukan juonen päästä kiinni, kun tämä Stutaeus näyttää liittyvän omienkin lasteni sukuihin. Kartaa katsomalla näyttää jäätie-ajatus osuneen kuitenkin oikeaan, eli lyhin matka Kakskerrasta Paraisille osuu Bodnäsin kohdalle.
PH

Matti Lund

07.06.14, 23:06

Siitä, että Gregorius Michaelis Stutt oli Hämeenkyrön kirkkoherrana jo vuonna 1549, on siis latinankielinen Gregoriuksen omakätisesti laatima todistuskappale, joka on päivätty 3.5.1550 ja on lukkarinvaihdokseen liittyvä seurakunnan inventaariluettelo.

Se on myös painettuna mm. Reinh. Hausenin toimittamassa Bidrag till Finlands historia del 3:ssa s. 261-262, nro 325, eli alkaa näin, (ei ole kirjaimelleen aivan yhtä pitävä, mutta täysin samansisältöinen):

"Ego Gregorius Michaelis Stwtt, constitutus pastor, licet indignus, ecclesie Kyrö anno Domini 1549. Et anno proxime sequenti, videlicet 50, resignauit dir inuentionis s. crusis Henricus Laurentii, campanarius sacellj Lactis, officium campanarij Olano N., suecessori suo, et infrascriptum inventarium curie eiusdem Lactis, in presentia laicorum infrascriptum, videlicet"

Ajankohta on ilmaistu niin vahvistetusti, ettei se voi olla väärin. Kirkon kuudennusmiehet ovat olleet allekirjoituksellaan todistamassa omaisuusluetteloa.

Luettelon alussa on maanviljelystyökaluja, mutta sitten seuraa joitakin esemplaareja suomenkielistä kirkollista kirjallisuutta, siis luettelossa, jossa on joitakin irtaimia kappaleita, joita on kertynyt 3.5.1550 mennessä

Mielenkiintoisin opus niistä on "nowm testamentum finnonicum", siis suomenkielinen uusi testamentti.

Tämähän oli uutuus, tuliterä nidos, sillä Agricolan toimittaman suomenkielisen uuden testamentin painatteet tulivat ulos vuonna 1548.

Lähteissä kerrotaan toivottavasti luotettava tieto, että Eerik Fleming, joka tunnetusti kuoli juuri vuoden 1548 lopulla, oli edistänyt Agricolan uuden testamentin painatustyötä.

Vaikuttaa siltä, että sieltä, mistä Gregorius Michaelis Stutt lähtee, sinne kohta Eerik Fleming saapuu. Nimittäin ajoittuu samalle vuodelle se, kun Eerik Fleming palaa sotaretkiltään pitkästä aikaa Kuitiaan, kun taas Gregorius lähtee pois Paraisilta Eurajoelle. Se ilmianto, jossa Eerik Flemingiä epäiltiin kuninkaalle asti Lapinluodon anastamisesta, saa sikäli pontta, että Eerikille palautettiin kotiinpaluun yhteydessä takaisin paljon maita, jotka olivat olleet välillä muitten hallussa. Se oli sangen sekalainen rykelmä. Siis oli vuodesta 1536 eteenpäin sangen otollinen hetki maanomistus- ja paikallisten rajakiistojen puhkeamiselle.

terv Matti Lund

Kimmo Kemppainen

08.06.14, 00:50

Matti Lund

08.06.14, 09:44

Ei kuulosta täysin järkevältä latinalta, korjaan pari kirjainta, onko oikeasti näin?

"Ego Gregorius Michaelis Stwtt, constitutus pastor, licet indignus, ecclesie Kyrö anno Domini 1549. Et anno proxime sequenti, videlicet 50, resignauit die inuentionis s. crucis Henricus Laurentii, campanarius sacellj Lactis, officium campanarij Olauo N., successori suo, et infrascriptum inventarium curie eiusdem Lactis, in presentia laicorum infrascriptum, videlicet"

Kimmo Kemppainen

Hei, nuo ovat ilmeisesti painatteen puhtaaksikirjoittajan tulkintavirheitä. Nimittäin alkuperäinen on niin selkeä, ettei asiakirjan mahdollisella suttuisuudella ole tässä osaa eikä arpaa. Ne tuskin ovat toimittajan Reinh. Hausenin omia tulkintavirheitä, sillä mieshän oli sangen pedantti latinan taitaja, mutta ne ovat näköjään tarkastusvaiheessa menneet läpi R. H:n seulan.

Siis alkuperäisessä lukee aika selvästi "súccessori" ja myös "Olaúo" eli ne painatteen kukkaset eivät ole Stuttin omia virheitä.

Lisäksi alkuperäisessä ei lue kirjain kirjaimelta "proxime", vaan on lyhennys "pxº" ja samoin "s. crucis Henricus Laurentii" on alkuperäisessä lyhenne "S: cruc Hēn Laū "

Toisaaltahan nuo painatteen tekijät arkistopäällikkö R. Hausenin johdolla ovat olleet pedantteja latinisteja, jotka ovat käyneet mustin kynsin koulunsa 1800 -luvulla (tämä painate on vuodelta 1904), mutta "hektisen" ja tiukkojen aikataulujen suurtyön tuoksinnassa päässee tällaisia pikkuruisia kielikukkasia tulemaan.

Toisaalta kun ohjenuorana lienee ollut pidättyä alkuperäisen stilisoinnista, on lähes mahdottomuus jälkikäteen varmistaa sataprosenttisesti oikeinkirjoitus, koska varmaan jonkin verran myös alkuperäisissä oli näitä kielikukkasia tai suttukohtia, joihin ei haluttu juuttua.

Sitä paitsi suurin osa näistä on saattanut syntyä vasta latomossa, jossa tuskin on ollut latinan taitajia joka hetki kontrolloimassa ladontaa, jolloin tuollaiset Olano -jutut saattavat heposti syntyä.

terv Matti Lund

Benedictus

08.06.14, 10:08

Liisa R. lainaus:
Olen aina uskonut, että se Matts Larsson, joka oli naimisissa Anna Björnintyttären kanssa Lepaalta ja asui Harvialassa, oli sama kuin se Matts Larsson, joka piti käräjiä nuijasodan jälkeen Ylä-Satakunnassa. Häntä sanottin
Riksrådiksi ja hän oli Kruus af Edeby- sukua.
Ei hän kyllä voinut asua Tennäsiä. Noilla 1637 käräjillä sanottiin, että Henrik Myllärin talo oli aina ollut lampuotitalo.

LiisaR

Tuo 1637 toteamus jos tarkoittaa pitkääkin aikaa, antaisi ymmärtää, että Mats Larsson oli lampuoti tai hän oli omistaja joka asui muualla.

http://runeberg.org/frfinl/0372.html
Kiinnostavaa, että Ramsey arvelee Tennäsin Per Jönsson olevan saman kuin Porvoon Per Jönssonin.

Tukholman kaupungin raastuvanoikeudessa esiintyi Tukholman porvari Erik Henriksson Uudeltakujalta ja sanoi, että hän oli tullut vanhaksi ja halusi selvittää perintöasiansa ja perillisensä järjestykseen.
"Kysyttäessä hän kertoi, että hän ei ollut koskaan saanut mitään perintöä edesmenneiden vanhempiensa jälkeen, vaan hänen veljensä, edesmennyt Henrik Mylläri, Turun porvari ,oli ottanut käsiinsä heidän molempien perintöosan, kun hän eli ja jonka hänen lapsensa nyt omistavat"
Tämä juttu on Stockholms stads tänckeböcker-teoksen v. 1584 - 1588 sivulla 4

Myllykylä oli siis edellisen mukaan Henrik Myllärin perintöä.

Siinä siis selviää, että Henrik Myllarin veli oli Erik Henriksson, sekä se, että kyseessä oli molempien yhteisten vanhempien perintöosa.

Selviääkö siitä, että Myllykylän tila kuului juuri heidän perintöönsä?

Yllä mainitaan teoksen vuodet 1584-88 eli sen mukaan Henrik Myllar oli jo vainaja.

http://runeberg.org/frfinl/0150.html
Autisten Thorsten Henriksson peri tilansa enoltaan Hämeenkyrön kirkkoherra Laurentius Thorstani Geetiltä, mikä selittänee hänen asemansa.

Olisiko niin, että jos Henrik Myllar ja Erik Henriksson olivat Thorsten Henrikssonin veljiä?
Tietenkin edellyttäen, että Henrik Myllarin isä Henrik oli juuri tuo köyhä porvari joka nai Brita Thorstensdotter Geetin.

Toisaalta yllä Erik Henriksson puhuu vain heidän molempien perintöosasta.

Johanssonin havainto paneekin koko asetelman uusiksi, koska silloin Henrik Myllar olisi ollut Hämenkyrön khr Geetin siskonpoika, jonka tyttärenpoika Henrik Finnå oli myös Hämeenkyrön kirkkoherra.

Heitin ajatuksen aiemin, että Margareta Henriksdotter Myllar olisi ollut 1. aviossa Gregorius Stuttin kanssa, ennen Jacob Finnåa, ollen Sofia Grelsdotterin äiti.

Kuinka nämä sukukuviot silloin menisivät? Tuo kuvio liittäisi vahvasti yhteen Hämeenkyrön, Ilmajoen ja Turun henkilöt.

Matti Lund

08.06.14, 11:34

Mielestäni elättelemällä jotain enempää kuin kauppasuhteita yhtäältä Gregorius Michaelis Stuttin sekä toisaalta Henrik Myllärin ja/tai Prinkkalan suvun edustajien välillä, kasataan erinomaisesti tielle vain esteitä nähdä selkeämmin Gregorius Michaelis Stuttin mahdollisiin sukusuhteisiin, ajoittaa ja paikantaa niitä mahdollisuuksia.

Omana skeenaarionani toistaiseksi pysyy sellainen tarina, että Gregorius Michaelis Stutt on ollut hyvin koulutettu pappismies, joka on saanut komennuksia ainakin kolmeen seurakuntaan:

1. Paraisten seurakuntaan, jossa asunut nähtävästi joitakin aikoja ainakin ennen vuotta 1537.

- Tästä ei ole muita todisteita kuin, että hänellä on ollut omistuksia Paraisten Ålön saarella tai sen tuntumassa, joiden takia on syytä olettaa, että hän on asunut ennen vuotta 1537 Paraisilla. Taas Paraisilla hän ei ole elänyt irtolaisena, vaan ilmiselvästi omistanut jonkin talon tai torpan. Koska ei ole syytä olettaa, että Gregorius olisi ollut virkaheitto, vaan hyvin koulutettu pappismies, hän on mitä todennäköisimmin ollut kirkonpalvelijana Paraisilla. Paraisilla ei nähtävästi ole tarvittu kuin yksistään kirkkoherraa ilman kappalaisia ja pitäjänapulaisia. Siksi on todennäköistä, että Gregorius Michaelis Stutt on toiminut jonkin aikaa Paraisten kirkkoherrana. Tämä on saattanut olla jokin lyhytaikainen väliaikaisratkaisukin. Nimittäin rohkea tulkinta vuoden 1560 asiakirjan konekstistä viittaa siihen, että hän oli siinä jotenkin vieras elementti, "muuan Gregorius Stutt, Hämeenkyrön entinen kirkkoherra". Siis vaikuttaa siltä, ettei hänellä ollut pitkäaikaista vaikutusta Paraisilla.

Paraisilla Gregorius Stutt oli ilmeisesti pystynyt hankkimaan itselleen asuintalon, joka oli muuten sopiva, mutta siltä olivat puuttuneet papin tarvitsemat kalavedet. Hän oli kuitenkin onnistunut toteuttamaan tämän tarpeensa ostamalla Prinkkalan isännältä (todennäköisesti Erkki Ollinpojalta) tämän omistaman Lapinluodon saaren, Bodnäsin kylän vanhan aittarannan tuntumassa, jossa oli erinomainen nuottavuoren kala-apaja. Tämä oli pelkkä liiketoimi ilman mitään sen kummempia kytköksiä (ellei nyt sitten konsistorin ja/tai piispan pyyntöä pitäjän silmäätekeville olla suopea uuden papin pyynnöille järjestellä omaa ylläpitoaan).

Vuonna 1536 syntyi tilanne, jossa suurmaanomistaja Eerik Fleming palasi retkiltään Kuitiaan ja heti perään 1537 Gregorius Stutt sai komennuksen uuteen asemapaikkaansa Eurajoelle. Syntyi talonpoikaistossa suuri epävarmuus mm. Lapinluodon nautinnan valumisesta Eerik Flemingille. Jaakko Teitti asetti Paraisten talollisten valituksen ja ilmiannon perusteella vuosina 1555-56 selvitysmiehet selvittämään mm. sitä, ketkä olivat itse asiassa oikeutettuja nauttimaan Lapinluotoa. Teitille oli ilmoitettu, että saaren omisti herra Grels eli vuoden 1560 tuomion lausuman perusteella Gregorius Michaelis Stutt. Ilmeisesti Teitille esitetyn valituksen perusteella ja selvitysmiesten toimituksen jälkeen Lapinluodon omistajaksi todettiin Gregorius Stutt, joka asui nyt Hämeenkyrössä ja rahapulassa. Stutt käytti tilaisuutta ja panttasi todennäköisesti vuonna 1556 Lapinluodon kauppias Henrik Myllärille. Lapinluodon laillisuus vahvistettiin käräjillä 15.7.1560. Tuomio palautti Myllärin lunastusta vastaan Lapinluodon aikaisemmalle omistajalleen Prinkkalalle, jota nyt hallitsi leski Kirsti Laurintytär. Lisäksi saaresta oli neljäosa Tuomaan Maanpäästä nautintaa (ei ole selvitetty tätä Tuomasta, mutta ainakaan lähimmissä Maanpäissä, Hirvensalossa tai Rymättylässä ei ilmene SAY -luetteloissa ketään Tuomasta!). Lisäksi Lapinluodossa oli kolmen talvikuorman niitty kruunun maata (talvikuorma vastasi standardia heinähäkkiä, joka asetettiin jalasreen päälle talvisella heinänhakumatkalla ja sen koko vaihteli vähäsen maakunnittain). Lapinluodon panttaus oli pelkkä liiketoimi Henrik Myllärin kanssa, johon ei liity muuta kuin otollinen kauppasuhde kauppaporvarin Henrik Myllärin reviirillä sijaitsevan paikan osalta, joka sijaitsi myös aika lähellä Myllärin omistamia tiluksia Paraisilla, joten Mylläri saattoi sitä reaalisestikin nauttia eikä se jäänyt tyhjän pantiksi.

2. Eurajoen seurakunta 1537-48. Kirkkoherra.

3. Hämeenkyrön seurakunta 1549-59 (tai 1560?). Kirkkoherra.

Gregorius Michaelis Stuttin lähtökohtia ei ole nähdäkseni haettava Sisä-Hämeestä, vaan joko Taivassalon saariston Stuteista (Etelä-Vartsala tai Iniön Söderby) tai Smålannin-Upplannin sektorin vanhoista Stuteista.

Tuskin tämän pohjalla oli vanhempia sukusuhteita Paraisille tai muualle Turun ympäristöön sen eteläsektorilla, vaan sukusuhteita olisi alkanut muodostua lähinnä sen jälkeen, kun Gregorius Stutt oli saapunut näille paikkakunnille.

Lisäksi Stuttit ja Mullit on syytä pitää erillään, vaikka nimien merkityssisältö on yhtäläinen. Kaniikki Nicolaus Mullella, joka on elänyt 1400 -luvun alusta 1470 -luvulle, oli Ruotsissa aikalaisinaan Stutteja. Tämä ainakin aivan eri sukua.

terv Matti Lund

Kimmo Kemppainen

08.06.14, 11:56

Selvä, sitten pitäisi todennäköisesti myös olla proximo eikä proxime.
Kimmo Kemppainen

Lisäksi alkuperäisessä ei lue kirjain kirjaimelta "proxime", vaan on lyhennys "pxº" ja samoin "s. crucis Henricus Laurentii" on alkuperäisessä lyhenne "S: cruc Hēn Laū "

terv Matti Lund

Kimmo Kemppainen

08.06.14, 12:22

Juu,
virheiden luonne kertoo koko lailla varmasti, että kyseessä ovat latinaa taitamattoman henkilön kopiontivirheet. Latinaa taitava huomaisi heti, että esimerkiksi die inventionis Sanctae Crucis = Pyhän Ristin löytämisen päivänä (taitaa olla 3.5.). Dir ei ole latinan sana eikä Olano sen paremmin.
Kimmo Kemppainen

Hei, nuo ovat ilmeisesti painatteen puhtaaksikirjoittajan tulkintavirheitä. Nimittäin alkuperäinen on niin selkeä, ettei asiakirjan mahdollisella suttuisuudella ole tässä osaa eikä arpaa. Ne tuskin ovat toimittajan Reinh. Hausenin omia tulkintavirheitä, sillä mieshän oli sangen pedantti latinan taitaja, mutta ne ovat näköjään tarkastusvaiheessa menneet läpi R. H:n seulan.

Siis alkuperäisessä lukee aika selvästi "súccessori" ja myös "Olaúo" eli ne painatteen kukkaset eivät ole Stuttin omia virheitä.

Lisäksi alkuperäisessä ei lue kirjain kirjaimelta "proxime", vaan on lyhennys "pxº" ja samoin "s. crucis Henricus Laurentii" on alkuperäisessä lyhenne "S: cruc Hēn Laū "

Toisaaltahan nuo painatteen tekijät arkistopäällikkö R. Hausenin johdolla ovat olleet pedantteja latinisteja, jotka ovat käyneet mustin kynsin koulunsa 1800 -luvulla (tämä painate on vuodelta 1904), mutta "hektisen" ja tiukkojen aikataulujen suurtyön tuoksinnassa päässee tällaisia pikkuruisia kielikukkasia tulemaan.

Toisaalta kun ohjenuorana lienee ollut pidättyä alkuperäisen stilisoinnista, on lähes mahdottomuus jälkikäteen varmistaa sataprosenttisesti oikeinkirjoitus, koska varmaan jonkin verran myös alkuperäisissä oli näitä kielikukkasia tai suttukohtia, joihin ei haluttu juuttua.

Sitä paitsi suurin osa näistä on saattanut syntyä vasta latomossa, jossa tuskin on ollut latinan taitajia joka hetki kontrolloimassa ladontaa, jolloin tuollaiset Olano -jutut saattavat heposti syntyä.

terv Matti Lund

Kimmo Kemppainen

08.06.14, 13:08

Jos ja kun oletamme, että v. Hausenin tiimi osasi latinansa, on todennäköistä, että latomo sai käsinkirjoitetun konseptin eikä saanut siitä selvää. Ihan vastaavia mekaanisia kopiointivirheitä näkee nykyään koneellisesti Internettiin luetuissa kirjoissa.
Kimmo Kemppainen

Antti Järvenpää

08.06.14, 14:10

Matti Lund

08.06.14, 14:39

Muutamia vuosia sitten etsin aika tiiviisti tuota Lapinluotoa huonolla menestyksellä. Katselin taas karttoja, mutta huonolla tuloksella.

http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=148371 linkissä on Kulhon tiluskartat vuodelta 1699. Siihen aikaan nyky Kulho on muodostunut useammasta saaresta ja luodosta. Karjaluoto on ollut oma saarensa ja näiden tiluskarttojen mukaan nykyinen Mäntysaari on ollut Brinkkalan omaisuutta.

Sitten kun katsoo nykykartoissa olevaa luonnosuojelualuella olevaa nyppylää Karjaluodon ja Kulhon välissä, joka on noin 200 m pitkä, niin olisiko sen nimi tuossa jakokartassa ( numero 1) Låppoluotto.

Tämä kartta ei ole aiemmin sattunut silmiini.

http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=148376 1852 jakokartassa luodon nimi näyttäisi myös olevan Lappoluoto.

Kiitos Antti näistä löydöistä.

Kulhon kohdalla lukee Tappoluoto, sen alla Lavialuoto.

Ei aivan mätsää. Lisäksi on muutama muukin seikka, jota on sangen hankalaa istuttaa käräjätuomion kuvaukseen. Tässähän on kysymyksessä Liedon pitäjässä sijaitsevan upseerinpuustellin nautinnoista Kulhossa. Yleensä tilukset sellaisille puustelleille on reivattu isonvihan jälkeen ennen 1750 -lukua. Yritin kyllä itsekin haravoida tarkoin myös Prinkkalan asuintontin ympäristöä, mutten osannut tehdä edes näitä löytöjä, tai ei sattunut heikkoon silmään. Sitä paitsi, jos nautinta olisi ollut Kulhon alueen sisällä, aika suurella varmuudella se olisi tullut kirjatuksi asiakirjoihin, joissa asiaa käsiteltiin.

Kannattaa kuitenkin jatkaa kartoitusta, jotta parempaan varmuuteen pääsemme paikasta. Ehdotukseni ei ole mikään pomminvarma eikä kynsin hampain kiinnipidettävä, vaan toistaiseksi ainoa, joka vastaa jotenkuten kuvailutietoja ja jota ei voida pitää aivan mahdottomana.

Nimikään Lapinluoto ei ole mikään takuu, vaan kohtuullinen sopivuuden osoitus. Paraisten saaristossa on saattanut muinoin olla puolenkinkymmentä Lapinluotoa.

terv Matti Lund

Antti Järvenpää

08.06.14, 16:35

No niin Tappoluoto.

Yritetäämpä uudelleen. Harjattulan jakokirja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10432887

Tässä olis nykykarttojen Kirkkoherra niminen saari nimellä Lappendaalin saaret.

Matti Lund

08.06.14, 17:21

...

Gregorius Michaelis Stuttin lähtökohtia ei ole nähdäkseni haettava Sisä-Hämeestä, vaan joko Taivassalon saariston Stuteista (Etelä-Vartsala tai Iniön Söderby) tai Smålannin-Upplannin sektorin vanhoista Stuteista.

Tuskin tämän pohjalla oli vanhempia sukusuhteita Paraisille tai muualle Turun ympäristöön sen eteläsektorilla, vaan sukusuhteita olisi alkanut muodostua lähinnä sen jälkeen, kun Gregorius Stutt oli saapunut näille paikkakunnille.

Lisäksi Stuttit ja Mullit on syytä pitää erillään, vaikka nimien merkityssisältö on yhtäläinen. Kaniikki Nicolaus Mullella, joka on elänyt 1400 -luvun alusta 1470 -luvulle, oli Ruotsissa aikalaisinaan Stutteja. Tämä ainakin aivan eri sukua.

terv Matti Lund

Jatkan tästä eräällä pikku täsmennyksellä.

Nythän on myös tiedossa, on jo vuonna 1857 painetussa toht. Edw. Grönbladin kokoomajulkaisussa "Nya källor till Finlands Medeltidshistoria", nro 392 (s. 701-702), Kuusiston piispanlinnassa 29.9.1519 päivätty ja linnan prefektin Gregorius Stuthin allekirjoittama suojelukirje kauppiaalle Hans Eystille.

Kirje on sinetöity altaan vihreällä vahalla eikä sinetistä erotu muuta kuin käärmeenkiemurakuvio?

En tässä sen kummemmin toista kirjettä, vaan tiivistän, että siinä pyydetään olemaan auttavaisia ja olemaan estämättä Hans Eystiä toimissaan, kun hän on nyt hankintamatkalla Rääveliin ja Riikaan.

Siis jos katsomme, että tämä Gregorius Stuth ja meidän Gregorius Michaelis Stutt ovat sama henkilö, varsinkin, kun Kuusisto ja Parainen ovat samaa seutua, niin tulee päätelmäksi, että hän olisi viimeistään vuonna 1519 asunut Kuusiston linnassa ja ollut suoraan piispan alainen, siis sangen vaikutusvaltaisessa asemassa jo nuorempana pappismiehenä ja olisi ollut tällainen piispan virkamies, ennen kirkkoherranaolon vaihettaan.

Jos edelläolevan myönnämme, niin täsmentyy vähän se vaihtoehto, että kun Gregorius Michaelis Stutt joutui 1549 Hämeenkyrön kirkkoherraksi, siis 30 vuotta ko. kirjeen jälkeen, hän oli jo vanhus, joka tiesi tulleensa monivivahteisen uransa päätepisteeseen. Saattaa olla niinkin, että hän ehti olla pitkään poikamiehenä, ennen kuin avioitui ja vaimo saattoi olla häntä jonkin verran nuorempi. Kuusiston prefektinä ja suorassa piispan alaisuudessa toimiminen oli varmaankin luonut Gregoriukselle laajan suhdeverkon Suomen papistoon ja ehkä varmaankin hän sai vaimokseen jonkun kirkonmiehen sukulaistyttären (jos oletamme, että lähikolleegat elivät selibaatissa 1500 -luvun alussa)?

Gregoriuksen esimiehenä on ollut tuolloin Arvid Kurki. Linna hävitettiin 1528, mutta oli ainakin ilman piispaa monia vuosia ennen sitä. Tuskin siellä prefektiä tarvittiin enää vuoden 1522 jälkeen. Gregorius on joutunut toimessaan olletikin suureen myllerrykseen.

terv Matti Lund

Benedictus

08.06.14, 22:12

Lainaus Lund:
Jos edelläolevan myönnämme, niin täsmentyy vähän se vaihtoehto, että kun Gregorius Michaelis Stutt joutui 1549 Hämeenkyrön kirkkoherraksi, siis 30 vuotta ko. kirjeen jälkeen, hän oli jo vanhus, joka tiesi tulleensa monivivahteisen uransa päätepisteeseen. Saattaa olla niinkin, että hän ehti olla pitkään poikamiehenä, ennen kuin avioitui ja vaimo saattoi olla häntä jonkin verran nuorempi. Kuusiston prefektinä ja suorassa piispan alaisuudessa toimiminen oli varmaankin luonut Gregoriukselle laajan suhdeverkon Suomen papistoon ja ehkä varmaankin hän sai vaimokseen jonkun kirkonmiehen sukulaistyttären (jos oletamme, että lähikolleegat elivät selibaatissa 1500 -luvun alussa)?

Hämeenkyrön khr Mårten Friis lahjoitti 1546 Kuningas ustaalle Danskilan tilan kiitollisuudesta saadessaan viran.

3 vuotta myöhemmin Gregorius Stutt sai saman viran ja lahjoitti kuningaalle vasta testamentissaan omaisuutta.
1549 kuningaana oli sama Kustaa, tuntuukin oudolta ettei tämä vaatinut lahjaa virasta itselleen. Oliko tuon 3 vuoden aikana kirkkoherran palkkausta ja etuja alennettu?

1519 Stutt oli Kaarinan Kuusistossa prefektinä, mikä oliis voinut olla ikänsä?
Oliko niin ettei papiksi vihitty kuin yli 25 vuotiaita. Prefektin varmaankin piti olla pappi.
Gregorius Stutt olisi silloin syntynyt viimeistään 1494.

1549 oliis ollut noin 55 vuotias, kuollessaan 1559 noin 65 tai hieman yli.

Katolisen selibaatin säännöt saattoivat sitoa häntä, eikä solminut avioliittoa enne kuin vanhana kuten Lund esittää.

Kuka olisi sopiva vaimoksi?
Sofia Grelsdotterin ikään suhteutettuna ei Gregorius ole voinut olla kovin aikaisin aviossa, jos lapsia ei ole useampia, ja avioita vain yksi.

Silloin herää ajatus, josko hän on saanut ansiottoman virkansa Hämeenkyrössä naimalla edeltäjänsä lesken tai tyttären.

Edeltäjä oli siis Mårten Friis 1546-49, jolla tiedetään olleen vaimon ja ainakin yksi poika.
Tämän edeltäjä Tuomas Keijoista ei tiedetä avioliittoa.
Edeltäjä Laurentius Torstani Geet taas oli lapseton tai ainakin naimaton.

On hämmästyttävää, että Hämeenkyrössä oli tuolloin heti painatuksen jälkeen Uusitestamentti, kysymys herää, oliko kirjan tuoja Gregorius Stutt vai lahjoittiko sen sinne joku mahtava henkilö. Kirja oli varmasti kallis eikä sitä olisi seurakunta itse hankkinut.

Matti Lund

09.06.14, 00:45

...
1519 Stutt oli Kaarinan Kuusistossa prefektinä, mikä oliis voinut olla ikänsä?
Oliko niin ettei papiksi vihitty kuin yli 25 vuotiaita. Prefektin varmaankin piti olla pappi.
Gregorius Stutt olisi silloin syntynyt viimeistään 1494.

M Lu:
Niin, emmehän tiedä, kuinka kauan hän oli ehtinyt olla Kuusiston linnan prefektinä vuoteen 1519 mennessä. Täytyisihän tuohon laittaa muutama vuosi varalle, eikä kirrata ikäarvioita minimiarvoonsa.

Esimerkiksi 1490 olisi kohtuullisempi lähtökohta ikäarviolle.

...1549 oliis ollut noin 55 vuotias, kuollessaan 1559 noin 65 tai hieman yli.

M LU:
Mihin perustat ehdotuksesi, että Gregorius Stutt olisi kuollut vuonna 1559? Gregorius Stutt on lainlukijan lausunnossa 15.7.1560 Hämeenkyrön entinen kirkkoherra. Oli tärkeä ja ankara muotosääntö kirjata kuolleet kirkonmiehet epiteetillä "salig", autuas, mitä ei käräjäpöytäkirjassa tehty. Onko siis käräjäpöytäkirjassa paha etikettivirhe, lainlukijan moka, vai oliko Gregorius Stutt vielä elossa 15.7.1560:n Kaarinan horisontin tietämän mukaan, joka horisontti kyllä hyvin tiesi, ettei Gregorius ollut enää kirkkoherra?

Onhan se mahdollisuus, että Gregorius Stutt oli jo niin vanhuudenheikko tai muuten niin sairas, että joutui väistymään virasta.

Siis on mahdollista, että Gregorius Stutt oli väistyessään jo vähän yli yli 70 -vuotias, mutta vielä elossa.

...Katolisen selibaatin säännöt saattoivat sitoa häntä, eikä solminut avioliittoa enne kuin vanhana kuten Lund esittää.

Kuka olisi sopiva vaimoksi?
Sofia Grelsdotterin ikään suhteutettuna ei Gregorius ole voinut olla kovin aikaisin aviossa, jos lapsia ei ole useampia, ja avioita vain yksi.

M Lu:
Siis Föglön kirkkoherra vuodesta 1565 alkaen Michael Gregorii Stutaeus saattoi olla Gregorius Michaelis Stuttin poika. Jos Sofia oli hänen tyttärensä olihan lapsia silloin vähintään kaksi, ehkä enemmänkin.

Kuningas Eerikin kirjeestä 17.7.1566 (Leinberg I nro 109, s. 85-86) on pääteltävissä, että Michael Stutaeus oli ehtinyt olla kirkonpalvelijana jo ennen vuotta 1565, koskapa viitataan hänen aikaisemman ylläpitonsa tason jatkamiseen. Emme tiedä missä ja montako vuotta?

On siis lähdettävä siitä, että Michael Gregorii Stutaeus on syntynyt jonkin verran ennen vuotta 1540. Sofia Gregorii on voinut syntyä vähän myöhemminkin, ehkä vasta vähän ennen vuotta 1550.

Jos Gregorius Stutt olisi avioitunut vasta noin vuonna 1530, olisihan hän ollut jo vähintäänkin noin 40 -vuotias.

...Silloin herää ajatus, josko hän on saanut ansiottoman virkansa Hämeenkyrössä naimalla edeltäjänsä lesken tai tyttären.

Tietysti on saattanut naida edeltäjänsä lesken, jos edeltäjä on kuollut ja jos on itse jäänyt leskeksi.

Mutta tulkintasi ansiottomuudesta on tylyn omintakeinen ja tuskin sopiva.

Jos nyt tässä hahmotamme Gregoriuksen virkauran pääkulun, hänhän oli erittäin ansioitunut pitkän uran luonut kirkonmies, jonkin verran tavanomaista kirkkoherraa ansioituneempi. Gregoriuksen oma toteamus on mielestäni itseironiaa ja ehkä peitelty piikki: hän oli kohtuullisen hyvän uran käynyt, muttei olisi suonut ansaitsevansa täysin suomenkielisen Hämeenkyrön kirkkoherran tointa vielä vanhalla iällään, koska oli urallaan saarnannut enimmäkseen ruotsinkieliselle väestönosalle.

...On hämmästyttävää, että Hämeenkyrössä oli tuolloin heti painatuksen jälkeen Uusitestamentti, kysymys herää, oliko kirjan tuoja Gregorius Stutt vai lahjoittiko sen sinne joku mahtava henkilö. Kirja oli varmasti kallis eikä sitä olisi seurakunta itse hankkinut.

Kirkonkymmenysten tilitysten jyvittämisestä on pääteltävissä, että konsistori otti pienen siivun kymmenyksistä raamatunpainatusten kustantamiseen. Tavoitteena lienee ollut hankkia jokaiselle seurakunnalle oma suomenkielinen uusi testamenttinsa. Varmaankin myös tehtiin testamentteja ja lahjoituksia raamatunpainatusten tukemiseksi ja aivan ensimmäiset painokset ehkä löysivät sillä tavalla tiensä perille. Vaikuttaa tosiaan siltä, että Hämeenkyrö on saanut painatteen aivan ensimmäisten joukossa.

terv Matti Lund

Benedictus

09.06.14, 06:48

Matti Lund

09.06.14, 17:05

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1344023
1546 khr Mårten Friis lahjoitti Merimaskun Danskilan Kuningas Kustalle.
-lahjoituksen allekirjoittivat Suomen piispa ja korkeat aateliset
-oliko kyse koko tilasta vai osasta. Vaikuttaisi, että kummatkin kylän talot.
-siellä näkyy myöhemminkin Friis suvun henkilöitä asujina eli vain omista taisi vaihtua.

Jos Mårten Friis katsoi Hämeenkyrön ison maatilan arvoiseksi lahjana Kuninkaalle, ei voine ajatella, että Gregorius Stutt 3 vuotta myöhemmin olisi ollut tyytymätön tai arvostellut saantiaan.
Jos huomioidaan, että myös seuraajansa Henricus Olai oli todella vauras pappi luetteloiden mukaan, niin tuntuu, että Gregorius vähättelee ansioitaan ollakseen vaatimaton.

Oliko Gregorius niin merkittävä, että kuningas palkitsi hänet tuolla uudella viralla, koskei missään mainita lahjaa kuninkaalle.

Minä käsitän Martinus Magni Friisin jäljiltä vuonna 1546 syntyneen tilanteen olleen monella tapaa epäedullinen hänen seuraajalleen Georgius Michaelis Stuttille. Se aivan nähtävästikin synnytti Stuttille sellaisia lisärasituksia koko Hämeenkyrön virka-ajaksi, joita ilman sitä ei olisi hänelle muodostunut.

Mielestäni tästä Martinus Friisin Danskilan testamenttaamisesta Kustaa Vaasalle on vedetty aivan vääriä johtopäätöksiä.

Luulen, että harvassa olivat ne papit, joilla oli halua Martinus Friisin seuraajaksi Hämeenkyrön kirkkoherraksi vuonna 1549. Eli tämä "kommervenkki" oli samalla eräänlainen miina seuraajalle, ehkä Friisin tahtomatta.

En voi nähdä Georgius Michaelis Stuttilla mitään pyrkimystä siihen asemaan. Kaikkein vähiten hänellä, vaan lähinnä tulisivat kysymykseen uran alussa olevat nuoret kappalaiset, jotka olisivat kokeneet siedettäväksi viran, koska se olisi ollut rasituksistaan huolimatta eteenpäinmenoa virkauralla ja jotka kokivat, että heillä on ikää ja aikaa siihen vaiheeseen, kun Friisin toimenpiteen seuraukset olisivat nollaantuneet.

Näen asian niin, että Georgius Stutt joutui jostain syystä väistymään vielä vanhoilla päivillään Eurajoen kirkkoherran virasta toisen, Sigfridus Bartholdin hyväksi (aivan tuntematon "suuruus") ja joutui ottamaan vastaan Hämeenkyrön viran vastoin tahtoaan. Tämä lienee ollut jonkinlainen nöyryytys hänelle.

Mitähän hänen esimiehensä Martti Skytte on ajanut tällä vaihdoksellaan takaa?!

Taloudellisessa asemassa tästä tuskin tuli mitään merkittävää paitsi, että se olisi edellyttänyt Georgiukselle paljon paremmat ylläpitotakeet, mitä Juhana - herttua määräsi hänelle vuoden 1558 ylläpitokirjeessään ja aivan ilmeisestikin sen Juhana oli joutunut julkaisemaan Georgiuksen valittelun takia.

Mutta mennään nyt Martti Friisin testamentin ytimeen:

Testamenttia ei ollut suinkaan tehty kiitoksena siitä, että Friis olisi päässyt Hämeenkyrön kirkkoherraksi, kuten näytät ukovan, vaan testamenttihan oli käytännössä selvä syytinkitestamentti: Martti Friis oli jo autettava vanhus omien sanojensa mukaan:

"vdi tesse mine gamble dager, och i min Lifztiid mig medt Ett gott Gäld som är för:ne Tauestkyrw gäldt, nådeligen forseet och konfereret haffwer, dher jag min födhe och redliget vppehälle haffua må ock kan, szå länge jag leffwer, för huilken jag Kon:ge Ma:t nest Gud först och frempst, ödmiukeligen och vnderdeneligen betacker"

Joten tämän mukaan Kustaa Vaasa oli antanut takeet siitä, että hän saisi riittävän elatuksen loppuiäkseen. Tämän vastineeksi hän testamenttasi kuninkaalle Tanskilan (Danskila) käyttäen näitä sanoja:

"till en ringe skänck eller vederkännelse vnt".

(Otteet napsaistu Leinberg I:stä s. 6-7.)

Tätähän ei voi pitää muuna kuin syytinkilahjoituksena, samanlaisena vastineellisena kontrahtina, jonka isä testamenttaa sille lapselleen, joka on sitoutnut huolehtimaan hänen vanhuuden turvastaan.

Kuten tavallisetkin syytinkisopimukset, tämäkin merkitsee syytinkirasituksia syytingin antajalle. - Kuka sitten on taannut käytännössä huomattavan syytingin Martti Friisille kuninkaan puolesta? - No, ei tietysti kukaan muukaan kuin Hämeenkyrön pitäjän rahvas ja seurakunta! Toisin sanoen edeltäjälle on taattu niin suuret eläke-edut viljan ym. etujen muodossa, että se merkitsee isompaa tai pienempää lovea seuraajan palkkaehdoissa. Käytännössä kuningas on velvoittanut seuraajan Georgius Michaelis Stuttin huolehtimaan Martti Friisin ja hänen vaimonsa vanhuudenturvasta kuin oma poika.

Näyttää siltä, että Martti Friis on luopunut vanhuudenheikkouden takia vapaaehtoisesti kirkkoherran tehtävistä ja on saattanut elää joitakin vuosia sen jälkeen. Hänellä on nähtävästi ollut huomattavasti nuorempi vaimo, jota Georgius Stutt on oletettavasti joutunut elättämään Martti Friisin kuoltua, jos tämä on kuollut ennen vuotta 1560.

En usko nyt luettujen dokumenttien jälkeen, että Georgius Stuttin tuloon Hämeenkyröön liittyisi hänen omaa pyrkimystään tai sukukytkentää Friiseihin.

Martti Friisin ainoa sisko on Grotenfeltin mukaan mennyt nunnaksi Naantalin luostariin ennen vuotta 1498, jonka takia Friisin isä Maunu Friis on lahjoittanut Tanskilan luostarille, mutta Martti Friis oli sen saanut peruutettua perinnöksi itselleen 1540 -luvulla Västeråsin resessin nojalla ja siksi hänellä oli oikeus se testamentata kenelle haluaa.

Martti Friisiltä lienee jäänyt yksi lapsi, Hannu -niminen poika. Muut hänelle "netistä" löytyvät lapset lienevät väärinkäsityksiä. Friiseistä on liikkunut useita väärinkäsityksiä, myös vakavien historiankirjoittajien väärintulkintoja, joista joitakin Tapio Vähäkangas oli pyrkinyt ohimennen oikomaan vuoden 1998 Genoksessa julkaistussa artikkelissaan "Peder Dansken jälkeläiset".

terv Matti Lund

Mikko-

09.06.14, 21:16

Erittäin mielenkiintoinen ketju, jota on tullut seurattua sivusta lähes koko ajan.

Yksi kysymys minulla tuli Stuteihin liittyen mieleen: voiko eräs Johannes Stut olla Gregorius Stutin sukulainen?

Rostockissa opiskellut Johannes Stut (Johannes Stwt, scolaris Rostokcensis) lähetti 15.10.1514 kirjeen, jossa kiitteli Turun tuomiokapitulin tuomiorovastia, arkkiteiniä ja kaniikkeja [FMU 5767 (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=5767), Grönbladin Nya källor till Finlands medeltidshistoria nr. 348 (http://books.google.fi/books?id=KMhbAAAAcAAJ&pg=PA466&dq=Nya+k%C3%A4llor+till+Finlands+medeltidshistoria&hl=fi&sa=X&ei=P_2VU6SHFKbiywPk1oCgAw&ved=0CDgQ6AEwAA#v=onepage&q=johannes%20stut&f=false)].

Rostockin yliopiston matrikkelista löytyy ko. vuonna ainoastaan yksi samanniminen opiskelija Turusta, nimittäin: Dns. Ioannes Nicolai Aboensis dioc. [Matrikel der Universität Rostock 1419–1760 (http://dfg-viewer.de/show/?set%5bmets%5d=http%3A%2F%2Frosdok.uni-rostock.de%2Ffile%2Frosdok_document_0000000176%2Fr osdok_derivate_0000004406%2Fmatrikel1419ws-1760ss.mets.xml&set%5bimage%5d=267), Hofmeister, Adolph: Hofmeister, Adolph: Die Matrikel der Universität Rostock II, s. 59 (http://dfg-viewer.de/show/?set%5bmets%5d=http%3A%2F%2Frosdok.uni-rostock.de%2Ffile%2Frosdok_document_0000000024%2Fr osdok_derivate_0000003504%2Fmatrikel2.mets.xml&set%5bimage%5d=83)].

Uudellakirkolla eräs Johannes Stut lähetti 1504(–1511) kirjeen herra Svante Nilsinpojan kansleri Jakobille hevostoimitusasiassa [FMU 5090 (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=5090)].

Turun kaniikki Hans Petri kirjeessään lyypekkiläiselle Herman Bremerille 14.8.1519 mainitaan mestari Johan Stutin (Johan Stwt) [FMU 5981 (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=5981)].

Mikko

Benedictus

09.06.14, 22:59

Stuth, Gregorius Michaelis (1500–1561)

Mulli, Grels / Greger Michelsson / Mickelsson
Hämeenkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5012) kirkkoherra 1549.
Kirkkoherra Gregorius menetti 1550-luvulla noin kaksi kolmasosaa niistä vilja- ja voiverotuloista, joita hän oli aiemmin saanut kantaa itselleen, mutta sai anomuksestaan Juhana-herttuan kirjeellä 24.2.1558 takaisin osan menettämistään palkkatuloista. Hän testamenttasi Juhana-herttualle kaksi (kulta)tukaattia, kolme hopeataalaria ja yhden työhevosen.
K Hämeenkyrö 1561 (testamentti toimeenpantiin syksyllä 1561).

Ylläolevan mukaan Gregorius Stutt olisi menettänyt suurenosan tuloistaan pian Hämeenkyröön tulonsa jälkeen.

Silti hän testamentasi Juhana-herttualle huomattavan rahasumman, ilmeisesti koska sai osan tuloista takaisin.

Yllä lukee, että testamentti toimeenpantiin syksyllä 1561.

Koska tiedetään ainakin osa testamentin sisällöstä, niin tulee mieleen oliisko kyseinne testamentti tallessa jossakin?

Koska siinä on lahjoitettu Suomen herttualle rahalahja, voisi kuvitella, että asiakirja oliis talletettu johon kruunun kansliaan.

Jos tuo testamentti löytyisi, se saattaisi avata paljon uutta tietoa perheestä.
Tiedetään, että monet tuon ajan testamentit olivat hyvinkin perusteellisia sekä omaisuuden, että saajien suhteen.

Stutaeus, Michael Gregorii (K 1606)

Stuth / Stwt / Stwthe, Michil Gregersson, Michel Grelsson
Föglön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5006) kirkkoherra ainakin jo 1565, oli virassa oletettavasti 1581 asti; Saltvikin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5094) kirkkoherra 1585.
Michael Gregorii ("Her Michil Grgss", "Michael Stwth") sinetöi Föglön seurakunnan hopeaveroluettelon 4.6.1572. Hänet ("Her Michill i Saltwick") määrättiin 9.12.1589 maksamaan 8 taalaria raha-apuna sotaväen palkkaukseen.
Allekirjoitti (”Michael Stuth Saltvik Alandiae”; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Michael Gregorii Saltwijkisä”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
K 1606.

Jos Michel Gregorii Stutaeus oli Gregorisu Stuttin poika, niin olisiko se , että toimi pappina Ahvenanmaalla, mahdollinen suunta etsittäessä isän syntyperää?
Oliko Ahvenanmaalla 1400-luvun loppupuolella ketään rälsimiesta tai voutia, tai muuta arvohenkilöä, joka olisi ollut Michel niminen?

Matti Lund

10.06.14, 01:03

Stuth, Gregorius Michaelis (1500–1561)

Mulli, Grels / Greger Michelsson / Mickelsson

M Lu:

Vaihtoehtoinen ehdotuksesi lisänimitiedoksi on tässä aivan "mullin mallin" eli päivän selvä virhe. Se ei kuulu tähän yhteyteen?

Hämeenkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5012) kirkkoherra 1549.
Kirkkoherra Gregorius menetti 1550-luvulla noin kaksi kolmasosaa niistä vilja- ja voiverotuloista, joita hän oli aiemmin saanut kantaa itselleen, mutta sai anomuksestaan Juhana-herttuan kirjeellä 24.2.1558 takaisin osan menettämistään palkkatuloista. Hän testamenttasi Juhana-herttualle kaksi (kulta)tukaattia, kolme hopeataalaria ja yhden työhevosen.
K Hämeenkyrö 1561 (testamentti toimeenpantiin syksyllä 1561).

Ylläolevan mukaan Gregorius Stutt olisi menettänyt suurenosan tuloistaan pian Hämeenkyröön tulonsa jälkeen.

M Lu:
Tämä testamenttaaminenhan oli "pakkopullaa", johon kukin kirkkoherran tällöin pakotettiin.

Niin, olivat nämä supistukset. Lisäksi olivat ne lisärasitukset, jotka otin esiin edellisessä viestissäni. Samalla kun tulot näin vähenivät, Gregorius Stuttin menot huomattavasti lisääntyivät verrattuna Eurajoen aikaan! Tulot olisivat näin Eurajoellakin vähentyneet, mutteivät menot lisääntyneet. Muuten, Eurajoella olivat todennäkäisesti olleet himpun verran paremmat taloudelliset olot papille kuin Hämeenkyrössä.

Silti hän testamentasi Juhana-herttualle huomattavan rahasumman, ilmeisesti koska sai osan tuloista takaisin.

Yllä lukee, että testamentti toimeenpantiin syksyllä 1561.

Koska tiedetään ainakin osa testamentin sisällöstä, niin tulee mieleen oliisko kyseinne testamentti tallessa jossakin?

Koska siinä on lahjoitettu Suomen herttualle rahalahja, voisi kuvitella, että asiakirja oliis talletettu johon kruunun kansliaan.

Jos tuo testamentti löytyisi, se saattaisi avata paljon uutta tietoa perheestä.
Tiedetään, että monet tuon ajan testamentit olivat hyvinkin perusteellisia sekä omaisuuden, että saajien suhteen.

...

Kiitollisuus oli tässä pelkkää rutiinia, joka piti osoittaa.

Ei tiettävästi mitään testamenttidokumenttia ole säilynyt, vaan tieto on tästä tilitysasiakirjasta:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1695547

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1695548

Sitä paitsi ei se testamentti ole käsittänyt mitään muuta kuin tämän lahjoituksen. Jos hän on tehnyt testamentin lapselleen, se on ollut aivan eri tilanne ja eri asiakirja.

terv Matti Lund

Benedictus

10.06.14, 06:45

Papin toimeentulohan ei ollut vain vilja ja voi maksuissa tai muissa seurakunnan tuottamissa eduissa.

Pappila oli maatila jonka tuotto tuli myös kirkkoherralle.

Eurajoen pappilan tuotto ei ole selvillä tässä, mutta ainakin Gregorius Stuttin Hämeenkyrön seuraajan pappila oli hyvin tuottava, mistä kertoo 1571 khr Henricus Olain karjavarallisuus.
Hänellä oli nautayksiköitä yli 60 ja yksistään lehmiä navetossa 27 kpl.
Tavallisessa Kyröläistalossa lehmiä oli keskimärin 5 ja nautayksiköitä 12.

Tietenkin karjat ja peltotuotto oli riippuvainen papistakin. Tuolloin poltettiin myös vielä paljon kaskia, mikä toi todella runsaan viljatuoton, sillä kaskiruis antoi polton jälkeen satoa todella rajusti, saattaen olla jopa 5000 kg hehtaarilta, kun tavallisen sonnalla lannoitetun pellon tuotto oli alle 1000kg ohraa.

Koska Gregorius Stutt oli kuollut 1561 mennessä ja tyttärensa Sofia Grelsdotter vaikuttaisi naineen Mathias Laurentiin paljon myöhemmin, oliis kiinnostavaa tietää missä Sofia on ollut kyseisen väliajan eli onko elänyt jossain Hämeenkyrössä vai muualla.
Kysymys oikeastaan kuuluisi, missä leski on vaikuttanut?

Leski on voinut olla vanhempi naisihminen, jos Gregorius Stutilla oli vain yksi vaimo. Jos vaimoja oli 2. niin Sofian äiti olisi ollut vielä riittävän nuori avioitumaan uudelleen.

Esimerkiksi Stuthin seuraajan Henricus Olain vaimoa ei tunneta.

Tuo karjavarallisuus viittaisi ehkä, että Henricus Olai oli saanut haltuunsa pappilan lisäksi sen muutkin omaisuudet.
Olisiko 10 vuotta ollut riittävä aika vaurastua , vai olisiko Gregorius Stuttin karja ollut pesämunana, eli lesken myötä tullut Henricus Olaille?

Matti Lund

10.06.14, 09:44

No niin Tappoluoto.

Yritetäämpä uudelleen. Harjattulan jakokirja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10432887

Tässä olis nykykarttojen Kirkkoherra niminen saari nimellä Lappendaalin saaret.

Hyvä yritys jälleen kerran. Tämähän vaihtoehto täyttäisi hyvin maan lain rakennuksen kaaren 26. luvun edellytyksen ja nimikin on vähän sinne päin.

Saarista on tässä tarkka maastokuvaus luettelon kohdissa 2...7a.

Saaripari ei ole suuren suuri noin vuonna 1900, on nykyään yhtenäinen. Saari(pari) on ollut noin vuonna 1535 vielä paljon pienempi.

Vuoden 1560 kuvaus antaa ymmärtää, että saari oli jo silloin yhtenäinen kokonaisuus.

Pahin kanto kaskessa on kuitenkin sen kolmen talvikuorman niityn puuttuminen. Voisi tietysti tehdä oletuksen, että niitty olisi raivattu pois.

Mutta kaikki tämän linkin kartassa viittaa siihen, että saari on aivan luonnontilainen ja muokkaamaton.

Saari on karu, enimmäkseen kivikkoa ilman muuta kasvillisuutta kuin sammalta ja jäkälää. Siinä on pari pientä pensasvyöhykettä ja kaksi pientä kangasplänttiä. Sanalla sanoen karjan ravinnoksi kelpaavia heinäkasveja siellä ei ole nimeksikään eikä ole ilmeisestikään voinut olla aikaisemminkaan.

Tutkiskelin viimeksi viime kesänä Paraisten keskustan takaista ympäristöä sieltä täältä kierrellen autolla paikallisteitä siellä. En kuitenkaan mennyt Bodnäsin tai Tennäsin rantaan saakka, koska tie muuttui siellä sen verran huonoksi, vaan käännyin takaisin päällystetylle tielle ehkä noin 3 km rannasta. Jäi nämä syynäämättä. En ole koskaan käynyt niin pitkällä Paraisten Ålön saarella kilpapyörälläni, vaikka olen lenkkeillyt sillä Paraisilla muuten kymmeniä kertoja. Jos sinne menisi oikein perehtymään rantoja myöten, pitäisi ottaa koko päivä aikaa ja kiertää paikat läpi paksukumisella maastopyörällä. Mittariin tulisi noin 150 kilometriä. Tavanomainen Paraisten lenkkini on ollut sellaiset 60 kilometriä, kotoani Paraisten kirkolle on noin 25 kilometriä.

Näiden kokemusteni perusteella siellä on rannan tuntumassa paikoin kyllä erittäin reheviä sankkoja ruovistoja niin, ettei niityn tarvitse niin laaja olla, etteikö sieltä kolmea perinteistä talvihäkillistä saa kokoon.

Olen kyllä käynyt Harjattulassa rannassa viimeksi seitsemän vuotta sitten tuon saaren kohdalla, mutten siihen osannut kiinnittää sen kummempaa huomiota, ei tarkkaa muistikuvaa.

Tämä kohde on siis eliminoitu pois tarkastelumme alta.

Minua mietitytti Bodnäsin Lapinluodon (Lepplot) tapauksessa se, että se vaikutti niin erinomaiselta kala-apajalta, että noinko kukaan suostuisi sellaista myymään. Mutta tulin siihen tulokseen, että Prinkkalan isännän kaltainen maanomistaja saattaisi myydä, varsinkin, jos hiippakunnasta kovasti siihen suostuteltaisiin.

terv Matti Lund

Antti Järvenpää

10.06.14, 11:42

Hyvä yritys jälleen kerran. Tämähän vaihtoehto täyttäisi hyvin maan lain rakennuksen kaaren 26. luvun edellytyksen ja nimikin on vähän sinne päin.

Saarista on tässä tarkka maastokuvaus luettelon kohdissa 2...7a.

Saaripari ei ole suuren suuri noin vuonna 1900, on nykyään yhtenäinen. Saari(pari) on ollut noin vuonna 1535 vielä paljon pienempi.

Vuoden 1560 kuvaus antaa ymmärtää, että saari oli jo silloin yhtenäinen kokonaisuus.

Pahin kanto kaskessa on kuitenkin sen kolmen talvikuorman niityn puuttuminen. Voisi tietysti tehdä oletuksen, että niitty olisi raivattu pois.

......

Tämä kohde on siis eliminoitu pois tarkastelumme alta.

Minua mietitytti Bodnäsin Lapinluodon (Lepplot) tapauksessa se, että se vaikutti niin erinomaiselta kala-apajalta, että noinko kukaan suostuisi sellaista myymään. Mutta tulin siihen tulokseen, että Prinkkalan isännän kaltainen maanomistaja saattaisi myydä, varsinkin, jos hiippakunnasta kovasti siihen suostuteltaisiin.

terv Matti Lund

Lapinluoto on vaikea pala purtavaksi. Etsin sitä joitakin vuosia sitten oikein urakalla. Piirtelin silloin rantaviivan 5 metriä ylemmäksi ja esim. tuo Lepplot jää vielä silloin mantereeseen elikkä saareen kiinni. Tämän vuoksi en oikein jaksa uskoa Lepplottiin, koska asiakirjojen mukaan kyse on saaresta elikkä luodosta.

Sellainen tutkimaton paikka on joen suisto Myllykylän alla, jossa on alavaa maata, ja jossa on ollut ainakin kaksi saarta, joille en ole löytänyt mistään nimeä. Nämä saaret ovat olleet hyvinkin vihannalla paikalla.

Antti Järvenpää

10.06.14, 12:10

AnttiYR

10.06.14, 14:16

Lapinluoto on vaikea pala purtavaksi. Etsin sitä joitakin vuosia sitten oikein urakalla. Piirtelin silloin rantaviivan 5 metriä ylemmäksi ja esim. tuo Lepplot jää vielä silloin mantereeseen elikkä saareen kiinni. Tämän vuoksi en oikein jaksa uskoa Lepplottiin, koska asiakirjojen mukaan kyse on saaresta elikkä luodosta.

Maankohoaminen on tällä alueella n. 40 cm/100 vuotta. (Mahdollinen mullan lisäys lisäksi)

Terveisin Antti

Antti Järvenpää

10.06.14, 21:15

Maankohoaminen on tällä alueella n. 40 cm/100 vuotta. (Mahdollinen mullan lisäys lisäksi)

Terveisin Antti

Olisiko tämä tulkittavissa siten, että 1500-luvulla oltiin noin parimetriä alempana nääillä seuduin, vai onko tuo kohoaminen hidastunut tällä aikaskaalalla?

Benedictus

10.06.14, 21:37

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä AnttiYR http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=241959#post241959)
Maankohoaminen on tällä alueella n. 40 cm/100 vuotta. (Mahdollinen mullan lisäys lisäksi)

Terveisin Antti

Olisiko tämä tulkittavissa siten, että 1500-luvulla oltiin noin parimetriä alempana nääillä seuduin, vai onko tuo kohoaminen hidastunut tällä aikaskaalalla?
__________________
terveisin
Antti Järvenpää

Vähän yli 500 vuoden aikana maa on kohonnut Turun saaristossa 2-2,5 m välillä. Pohjanlahden rannoilla enemmän. Vaikka nousu on hidastunut niin ei siten, että suurta heittoa tulisi.

2,5 m korkeuskäyrää seuraamalla saa melko lähelle oikeaa olevan merenpinnan tason 1500-luvulle.
Paikallisesti nousu oli enemmänkin, jos pohjaan pääsi kerääntymään sedimenttiainesta.

Aurajoen mukanaan tuomaa ainesta on hyvinkin levinnyt vielä Kakskertaan saakka Pitkääsalmea pitkin.

Eräs kiinnostava seikka maanouseman vuoksi on se, että Pitkänsalmen vieressä on ollut toinen pitkä, mutta matala salmi, sillä Turun linnaa vastapäätä lähtee vanha Kakskerrantie, joka kulkee pitkänsalmen suuntaista notkoa pitkin.
1500-luvulla on Kulhosta ja Friskalan kartanosta päässyt veneellä nykyistä tielinjaa Turun Linnan luo Aurajoen suuhun.
Salmien väliin jäävä Moikoinen ja Kaistarniemi ovat olleet saaria
Tuolloin Kaisterniemen päässä oleva Papin saari oli selvästi saari, jossa Jacob Finnå laidunsi mullejaan.

Matti Lund

10.06.14, 22:52

Olisiko tämä tulkittavissa siten, että 1500-luvulla oltiin noin parimetriä alempana nääillä seuduin, vai onko tuo kohoaminen hidastunut tällä aikaskaalalla?

Tapaus Lapinluoto saattaa jäädä varmaa ratkaisua vaille.

Maankohoamisesta Turun saaristossa en löytänyt sen tarkempaa kuin, että on lähellä 45 cm / 100 v. Eräässä toisessa ketjussa oli puhetta samasta aiheesta ja muistaakseni 40 cm:n lukeman kohta saavutetaan, kun mennään jonkin matkaa rantaviivasta Piikkiönlahden kohdilta kaakkoon sisämaahan päin. Tässä tarkastelussa on nähdäkseni otettava huomioon noin 20 km:n sektori Kirjalansalmelta Airistoselälle, molemmin puolin Kakskerran saarta, todennäköisemmin Paraisten puolinen salmi eli Vappari ja todennäköisemmin Kakskerran saaren Airiston puolisten luotojen rykelmä, joihin ainoa nykykarttojen Lapinluoto eli Bodnäsin Lapinluotokin (Lepplot) voidaan laskea. Maankohoaminen a 100 v lienee sillä sektorilla jossain 40 cm:n ja 45 cm:n välillä.

Useat kriteerit sopivat siihen, mutta on sitten 3-4 seikkaa, jotka panevat jonkin verran sitä epäilemään.

Yksi seikka on juuri se, että teoreettisen korkeuskäyrän mukaan se ei vastaa aivan kuvauksen mukaista saarta vuonna 1560. Toisaalta voidaan hyvin olettaa, että vaikka siinä on lähes 5 metrin korkeus, niin siinä olisi saattanut olla salmi, kuoppa, joka olisi täytetty jossain vaiheessa täytemaalla, kun se olisi ollut sangen kapea ja melko matala, jotta sinne olisi voitu vetää kärrytie, jota pitkin voitiin kulkea sinne pystytettyihin aittoihin ja venevajoihin.

Lisäksi nykyään 120 metrin levyisen niemen länsiosaan ei mahdu kolmen talvikuorman niittyä, mikä on pahin seikka sen sopivuuden kannalta. Toisaalta juuri niemen länsipuolella on yllin kyllin rehevää heinäistä maata, mutta se osa ei ole voinut olla enää osa saarta vuonna 1560.

Sopiva nimikään Lapinluoto ei ole tae. On epäiltävissä, että saman salmen alueella on voinut olla toinenkin Lapinluoto -niminen saari ja sen nimi olisi muuttunut juuri sen takia? - Mutta viittaamaani Airiston puoliseen sektoriin ovat keskittyneet kaikki salmen -luoto -loppuiset saarennimet eikä Kirjalansalmen puoliseen sektoriin lainkaan! Lisäksi muutakin Lappi -nimistöä on lisää Paraisten Ålön saarella.

Lueskelin Kaarinan historia I:sta Kakskerran kartanoitten maanomistussuhteita, jolloin tuli se kuva, että Kulhon saaren alue ei ollut Prinkkalan kartanon vanhaa nautintaa, vaan tulee esille muita vanhempia omistajia. Toisaalta Prinkkala haali ahneesti maita ympäriltä ja esimerkiksi Harjattulan kartano joutui tuon tuosta riitelemään maaomistuksistaan Prinkkalaa vastaan. Ja yhden osan Kulhon rykelmästä olisi Prinkkalakin saanut vallattua. Prinkkalan isännät Eerik Ollinpoika ja Hannu Eerikinpoika vaikuttavat olleen aivan häikäilemättömiä roistoja. Niinpä Eerik ilmeisesti tuomittiin suurkavalluksesta kuolemaan ja lienee mestattu. Hannu oli suuri sotapäällikkö, mikä oli siihen aikaan myös eräs ryövärin olomuoto ja siinä asemassa Hannu näyttää olleen tosi tehokas soturi. Saattaa jopa olla niin, että hän olisi ollut osallisena Henrik Myllärin hevosen ja tilpehöörän varastamisessa.

Eräs ristiriita on tullut ilmi tässä tutkailussa. Tuomiossa 15.7.1560 aivan selvästi todistettiin, että Lapinluoto oli kuulunut jo aikaisemmin Prinkkalan alaisuuteen ja nyt palautettiin sille pantin lunastusta vastaan. Toisaalta Prinkkalaa nimitetään vielä vuonna 1550 Prinkkalan torpaksi ja Aulis Oja olettaakin sen olevan Kakskerran nuorimpia taloja. Teitin valituksissa 1555-56 siis Lapinluodon omistajaksi nimettiin herra Grels. Herra Grels paljaustui Gregorius Stuttiksi, joka muutti Paraisilta 1537 Eurajoen kirkkoherraksi. Todennäköisesti Stuttin oikeus oli syntynyt ennen vuotta 1537 ja siis loogisesti Prinkkalan oikeuden jälkeen. Sen mukaan Prinkkalan torppa olisikin ollut olemassa jo hyvän aikaa ennen vuotta 1537.

terv Matti Lund

Pekka Hiltunen

11.06.14, 00:41

Sitten tuli vielä mieleen, että jos vesiraja nostetaan 5 metriä ylemmäksi, niin Kulhonsaari jakaantuu 3 eri saareen, joiden nimiä en ole nähnyt missään ja ainakaan nettikartat eivät anna edes mitään vihjettä.

Vesi on niin matala, että sitten menisi salmikin umpeen; semmoisella kivellä ei voi pitää edes lehmää saati pässiä.
PH

AnttiYR

11.06.14, 09:12

Netistäkin löytyy maank0haminen eri puolilla Suomea. (10 cm /100 vuotta tarkkuudella):

http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-30-30/2011-12-21-12-39-11/2011-12-21-12-39-51/maankohoaminen-ja-vesistoejen-muutokset

Terveisin Antti

Matti Lund

11.06.14, 16:06

Minä käsitän Martinus Magni Friisin jäljiltä vuonna 1546 syntyneen tilanteen olleen monella tapaa epäedullinen hänen seuraajalleen Georgius Michaelis Stuttille. Se aivan nähtävästikin synnytti Stuttille sellaisia lisärasituksia koko Hämeenkyrön virka-ajaksi, joita ilman sitä ei olisi hänelle muodostunut.

Mielestäni tästä Martinus Friisin Danskilan testamenttaamisesta Kustaa Vaasalle on vedetty aivan vääriä johtopäätöksiä.

Luulen, että harvassa olivat ne papit, joilla oli halua Martinus Friisin seuraajaksi Hämeenkyrön kirkkoherraksi vuonna 1549. Eli tämä "kommervenkki" oli samalla eräänlainen miina seuraajalle, ehkä Friisin tahtomatta.

En voi nähdä Georgius Michaelis Stuttilla mitään pyrkimystä siihen asemaan. Kaikkein vähiten hänellä, vaan lähinnä tulisivat kysymykseen uran alussa olevat nuoret kappalaiset, jotka olisivat kokeneet siedettäväksi viran, koska se olisi ollut rasituksistaan huolimatta eteenpäinmenoa virkauralla ja jotka kokivat, että heillä on ikää ja aikaa siihen vaiheeseen, kun Friisin toimenpiteen seuraukset olisivat nollaantuneet.

Näen asian niin, että Georgius Stutt joutui jostain syystä väistymään vielä vanhoilla päivillään Eurajoen kirkkoherran virasta toisen, Sigfridus Bartholdin hyväksi (aivan tuntematon "suuruus") ja joutui ottamaan vastaan Hämeenkyrön viran vastoin tahtoaan. Tämä lienee ollut jonkinlainen nöyryytys hänelle.

Mitähän hänen esimiehensä Martti Skytte on ajanut tällä vaihdoksellaan takaa?!

Taloudellisessa asemassa tästä tuskin tuli mitään merkittävää paitsi, että se olisi edellyttänyt Georgiukselle paljon paremmat ylläpitotakeet, mitä Juhana - herttua määräsi hänelle vuoden 1558 ylläpitokirjeessään ja aivan ilmeisestikin sen Juhana oli joutunut julkaisemaan Georgiuksen valittelun takia.

Mutta mennään nyt Martti Friisin testamentin ytimeen:

Testamenttia ei ollut suinkaan tehty kiitoksena siitä, että Friis olisi päässyt Hämeenkyrön kirkkoherraksi, kuten näytät ukovan, vaan testamenttihan oli käytännössä selvä syytinkitestamentti: Martti Friis oli jo autettava vanhus omien sanojensa mukaan:

"vdi tesse mine gamble dager, och i min Lifztiid mig medt Ett gott Gäld som är för:ne Tauestkyrw gäldt, nådeligen forseet och konfereret haffwer, dher jag min födhe och redliget vppehälle haffua må ock kan, szå länge jag leffwer, för huilken jag Kon:ge Ma:t nest Gud först och frempst, ödmiukeligen och vnderdeneligen betacker"

Joten tämän mukaan Kustaa Vaasa oli antanut takeet siitä, että hän saisi riittävän elatuksen loppuiäkseen. Tämän vastineeksi hän testamenttasi kuninkaalle Tanskilan (Danskila) käyttäen näitä sanoja:

"till en ringe skänck eller vederkännelse vnt".

(Otteet napsaistu Leinberg I:stä s. 6-7.)

Tätähän ei voi pitää muuna kuin syytinkilahjoituksena, samanlaisena vastineellisena kontrahtina, jonka isä testamenttaa sille lapselleen, joka on sitoutnut huolehtimaan hänen vanhuuden turvastaan.

Kuten tavallisetkin syytinkisopimukset, tämäkin merkitsee syytinkirasituksia syytingin antajalle. - Kuka sitten on taannut käytännössä huomattavan syytingin Martti Friisille kuninkaan puolesta? - No, ei tietysti kukaan muukaan kuin Hämeenkyrön pitäjän rahvas ja seurakunta! Toisin sanoen edeltäjälle on taattu niin suuret eläke-edut viljan ym. etujen muodossa, että se merkitsee isompaa tai pienempää lovea seuraajan palkkaehdoissa. Käytännössä kuningas on velvoittanut seuraajan Georgius Michaelis Stuttin huolehtimaan Martti Friisin ja hänen vaimonsa vanhuudenturvasta kuin oma poika.

Näyttää siltä, että Martti Friis on luopunut vanhuudenheikkouden takia vapaaehtoisesti kirkkoherran tehtävistä ja on saattanut elää joitakin vuosia sen jälkeen. Hänellä on nähtävästi ollut huomattavasti nuorempi vaimo, jota Georgius Stutt on oletettavasti joutunut elättämään Martti Friisin kuoltua, jos tämä on kuollut ennen vuotta 1560.

En usko nyt luettujen dokumenttien jälkeen, että Georgius Stuttin tuloon Hämeenkyröön liittyisi hänen omaa pyrkimystään tai sukukytkentää Friiseihin.

Martti Friisin ainoa sisko on Grotenfeltin mukaan mennyt nunnaksi Naantalin luostariin ennen vuotta 1498, jonka takia Friisin isä Maunu Friis on lahjoittanut Tanskilan luostarille, mutta Martti Friis oli sen saanut peruutettua perinnöksi itselleen 1540 -luvulla Västeråsin resessin nojalla ja siksi hänellä oli oikeus se testamentata kenelle haluaa.

Martti Friisiltä lienee jäänyt yksi lapsi, Hannu -niminen poika. Muut hänelle "netistä" löytyvät lapset lienevät väärinkäsityksiä. Friiseistä on liikkunut useita väärinkäsityksiä, myös vakavien historiankirjoittajien väärintulkintoja, joista joitakin Tapio Vähäkangas oli pyrkinyt ohimennen oikomaan vuoden 1998 Genoksessa julkaistussa artikkelissaan "Peder Dansken jälkeläiset".

terv Matti Lund

Nyt minulle valkeni ja oikeni se solmu, minkä Hämeenkyrön historian tulkinta ja jotkin muutkin arvelut ovat heittäneet herran Martinus Magni Friisin uran ylle:

Martinus Friis ei ole ollut päivääkään itse teossa Hämeenkyrön kirkkoherrana, vaan hän on tehnyt pitkän uran Kaarlelan seurakunnan kirkkoherrana (Keski-Pohjanmaalla) ennen vuotta 1546 ja lepäsi laakereillaan sen ajan, mitä Hämeenkyrössä ehti oleskella!

Tämä valkenemiseni heräsi luettuani Kustaa Vaasan evästyskirjeen 14.5.1546 lampuotivoudilleen Tuomas Jussinpojalle Turussa siitä, miten hänen tulisi hoitaa Tanskilan kartanon haltuunotto Maskun pitäjässä (eikö tämän pitänyt olla tarkemmin ottaen Merimaskussa?) sen jälkeen, kun meidän alamaisemme Kaarlelan entinen kirkkoherra oli lahjoittanut meille kartanon nimeltää Tanskila, joka sijaitsee Maskun pitäjässä (wår vndersåthe Her Mårthen Frijss, som tilförenne satt i Karleby, hafwer skänckt oss en gårdh benämpd Danskill, liggendes i Masko Sochnn till ewerdelige ägo).

Tuomas Jussinpojalle seuraavat tästä ohjeet, että mm. Mårten Friis voi edelleen nauttia kaikki oikeutensa Tanskilassa seuraavaan talveen saakka ja kunnes Mårten Friis on pystynyt muuttamaan asumaan siihen kappelikuntaan, jonka hän kuningas on hänelle armollisesti suonut (= Hämeenkyröön).

Tämän kuninkaallisen kirjeen mukaan Martinus Friis olisi jo siirtynyt viimeistään 1546 pois Kaarlelasta Tanskilaan ja on voinut saapua aikaisintaan vuonna 1547 Hämeenkyröön!

Mielestäni tämä esittämäni tieto poistaa (lähes) kaikki epäjohdonmukaisuudet, jotka liittyvät eri toisenkäden lähteisiin perustuviin tietoihin Hämeenkyrön papinviran hoidosta, ennen kuin Gregorius Michaelis Stutt joutui jostain kummallisesta syystä vielä vanhoilla päivillään ottamaan sen vastaan ja käytännössä huolehtimaan toisen vähän vanhemman vanhuksen Martinus Friisin syytingistä Kustaa Vaasan osoittamalla tavalla.

(Otteet ja referaattini, lähde: "Konung Gustav Den Förstes Registratur XVIII 1546-47", s. 86-87.)

terv Matti Lund

Ps. Tässä on myös vähäistä korjausta paimenmuistojen laatijoille tai tietojen ylläpitäjille!
Muuten näistä Friiseistä kiinnostuneille: Tapio Vähäkankaan kirjoituksessa tänään saapuneessa uusimmassa Genoksessa on joitakin täydennyksiä Martinus Friisin veljenpojan Peder Friisin sukusuhteisiin ja tätä viestiä edellisessä lainauksessani viittaamaani Vähäkankaan selvitykseen (1998) Peder Danskin jälkeläisistä.

Matti Lund

11.06.14, 21:52

... Martinus Friisin veljenpojan Peder Friisin sukusuhteisiin ja tätä viestiä edellisessä lainauksessani viittaamaani Vähäkankaan selvitykseen (1998) Peder Danskin jälkeläisistä.

Tuosssa minulle tullut kirjoittaessa huolimattomuusvirhe, eli pitää olla veljen pojanpojan etc. Veljenpoika Mårten Jönsinpoika Friis oli Raision Tanskilan herra, poikansa Peder Tahvion.

Myös viittaamani eilen kirjoitettu teksti on jo tänään aivan vanhentunutta, kun on tullut todistetuksi, ettei Gregorius Michaelis Stutt ollutkaan Martinus Magni Friisin seuraaja virassa tullessaan Hämeenkyröön, vaikkakin joutui vastaanottamaan Friisin hoidettavakseen, jos tämä oli elossa vielä 1549, mikä vaikuttaa todennäköiseltä.

Tietysti voi valaa kannuja siitä, mikä "äilähdys" johti Kustaa Vaasan valitsemaan Hämeenkyrön? Piispa Martti Skytte lienee ollut jo aika ulkona valintojen ideoinnissa, sillä hän pyysi jo vuonna 1545 vapautusta tehtävästään vedoten ankaran sairastelun ja ikänsä heikentämään kuntoon. Siksipä saattaa olla, ettei Gregoriuksen siirto ollut Martin idea, vaan jonkun muun vänkäämä ehdotus tälle.

terv Matti Lund

Matti Lund

12.06.14, 00:20

Jatkan tästä eräällä pikku täsmennyksellä.

Nythän on myös tiedossa, on jo vuonna 1857 painetussa toht. Edw. Grönbladin kokoomajulkaisussa "Nya källor till Finlands Medeltidshistoria", nro 392 (s. 701-702), Kuusiston piispanlinnassa 29.9.1519 päivätty ja linnan prefektin Gregorius Stuthin allekirjoittama suojelukirje kauppiaalle Hans Eystille.

Kirje on sinetöity altaan vihreällä vahalla eikä sinetistä erotu muuta kuin käärmeenkiemurakuvio?

En tässä sen kummemmin toista kirjettä, vaan tiivistän, että siinä pyydetään olemaan auttavaisia ja olemaan estämättä Hans Eystiä toimissaan, kun hän on nyt hankintamatkalla Rääveliin ja Riikaan.

Siis jos katsomme, että tämä Gregorius Stuth ja meidän Gregorius Michaelis Stutt ovat sama henkilö, varsinkin, kun Kuusisto ja Parainen ovat samaa seutua, niin tulee päätelmäksi, että hän olisi viimeistään vuonna 1519 asunut Kuusiston linnassa ja ollut suoraan piispan alainen, siis sangen vaikutusvaltaisessa asemassa jo nuorempana pappismiehenä ja olisi ollut tällainen piispan virkamies, ennen kirkkoherranaolon vaihettaan.

Jos edelläolevan myönnämme, niin täsmentyy vähän se vaihtoehto, että kun Gregorius Michaelis Stutt joutui 1549 Hämeenkyrön kirkkoherraksi, siis 30 vuotta ko. kirjeen jälkeen, hän oli jo vanhus, joka tiesi tulleensa monivivahteisen uransa päätepisteeseen. Saattaa olla niinkin, että hän ehti olla pitkään poikamiehenä, ennen kuin avioitui ja vaimo saattoi olla häntä jonkin verran nuorempi. Kuusiston prefektinä ja suorassa piispan alaisuudessa toimiminen oli varmaankin luonut Gregoriukselle laajan suhdeverkon Suomen papistoon ja ehkä varmaankin hän sai vaimokseen jonkun kirkonmiehen sukulaistyttären (jos oletamme, että lähikolleegat elivät selibaatissa 1500 -luvun alussa)?

Gregoriuksen esimiehenä on ollut tuolloin Arvid Kurki. Linna hävitettiin 1528, mutta oli ainakin ilman piispaa monia vuosia ennen sitä. Tuskin siellä prefektiä tarvittiin enää vuoden 1522 jälkeen. Gregorius on joutunut toimessaan olletikin suureen myllerrykseen.

terv Matti Lund

Jatkan pohdintaa hieman tästä.

Tunnettuahan on, että Arvid Kurki joutui jättämään seurueineen keväällä 1522 tanskalaisten hyökkäyksen alta Kuusiston linnan ja etsimään turvaa muualta.

Tanskan kuninkaan verilöyly -Kristianin amiraali Severin Norrby valtasi toukokuun lopulla 1522 Kuusiston linnan. Olletikin Gregorius Stutt oli edelleen Kuusiston linnan prefekti.

Tilanne eteni niin, että kirjeellään 17.7.1522 Odensen kuninkaankartanossa kuningas Kristian läänitti Kuusiston linnan lääneineen ja veroineen amiraalilleen Severin Norrbylle (ks. FMU 6086!). Viisi päivää tämän jälkeen 22.7.1522 Arvid Kurki joutui pakomatkallaan seurueineen haaksirikkoon karautettuaan kivikkoon Öregrundin matalikolla Uplannin saaristossa ja kaikki hukkuivat!

Mielenkiintoista kyllä, Gregorius Stutt on puuttunut tästä seurueesta, jossa olivat ainakin dekaani Konrad ja kaikki kaniikit, joita Arvidilla oli ollut Kuusistossa.

Oletan että Gregorius Stutt oli jäänyt puolustamaan Kuusiston linnaa sen prefektinä kuten kapteeni, joka ei jätä laivaansa, vaikka mitään ei ollut tehtävissä.

Kuusisto kaiketi joutui Severin Norrbyn joukon helpon kostohyökäyksen kohteeksi, koska Arvid Kurki oli antanut lähes kaikki asevarusteensa Turun linnaa piirittävän päällikön Niilo Arvinpojan johtamien joukkojen käyttöön. Kuusisto oli siis näin jäänyt turvattomaksi hyökkäyksiä vastaan. Vastassa Turun linnassa oli ollut Tuomas Junkkari, joka mm. teloitti tässä kahinassa monia Varsinais-Suomen aatelisia. Tämä tapahtui talvella 1522. Siellä oli ollut Severin Norrbykin, joka oli jossain vaiheessa keväämmällä jäiden lähdettyä kiiruhtanut Kuusistoon käytyään ensin mutkan Itämerellä ja palannut vielä kerran nujertamaan Turun linnan piiritystä.

Sanotaan pienen joukon Kustaan miehiä jääneen puolustamaan Turkuun tanskalaisia vastaan Niilo Grabben johdolla. Oma roolinsa oli siihen mennessä ollut Eerik Flemingilläkin tässä kahnauksessa, mutta nyt hän ikään kuin jätti uppoavan laivan purjehtimalla Tukholmaan. - Olisiko näistä ollut tukea Gregorius Stuttille? - Lienee Gregoriuksella ollut muutama oma nihtikin Kuusistossa? Norrbyn hyökkäykselle ne kuitenkaan olivat miksikään viivytykseksi.

Mitä sitten on mahtanut tällöin tapahtua Gregorius Stuttille? - Luulen, että hän on ennemminkin joutunut Norrbyn vangiksi kuin päässyt pakenemaan. Se paha paikka on todennäköisesti ollut hänen henkensä pelastus ja ehkäpä tämä hänen koettelemuksensa on tarvittu, jotta jotkut meistä ovat saaneet hänet esi-isäkseen.

Vielä oli Eerik Fleming palannut elokuussa 1523 rummuttamaan Kuusiston linnaa ja saanut sen vallattua takaisin. Apuna oli ollut saksalaisia palkkasotureita. Liittyisiköhän tähän tapaukseen Gregorius Stuttin vapautuminen vankeudesta, jos hän oli siihen tilaan joutunut?

terv Matti Lund

Benedictus

12.06.14, 06:47

Kuusiston linnan kiemurat ovat hyvin kiinnostavia, kiitoksia Lundille hienoista ajatuksista.

Miten mahtaisi olla, jos Gregorius Stutt olisikin toiminut ja liikkunut Erik Flemingin mukana, kun vaikuttaa, että hän jotenkin on ajallisestikin Flemingin piirissä myöhemmissä tapauksissa.

Mårten Friis herätti kysymyksen, kun en oikein tajunnut tuota Hämeenkyrö seikkaa.

Saiko Friis Hämeenkyrön seurakunnakseen, vai vain pitäjältä jonkin elatuksen, ilman, että toimi pappina?

Danskilan lahjoitus saattoi ola keino kiertää seikka, että hänen lapsensa ei ollut välttämättä aviolapsiksi luettuja 1546 aikoihin. Hans Mårtensson lienee syntynyt ennen pappien aviooikeutta.
Danskila olisi mennyt suvulle, mutta lahja kuninkaalle teki siitä koskemattoman, ainakin poika Hans Mårtensson näkyy Danskilassa vuosia eteenpäin eli saivat varmaankin jonkin asumusoikeuden pitää sitä.

Matti Lund

12.06.14, 09:41

[quote=Benedictus;242046]Kuusiston linnan kiemurat ovat hyvin kiinnostavia, kiitoksia Lundille hienoista ajatuksista.

Miten mahtaisi olla, jos Gregorius Stutt olisikin toiminut ja liikkunut Erik Flemingin mukana, kun vaikuttaa, että hän jotenkin on ajallisestikin Flemingin piirissä myöhemmissä tapauksissa.

Mårten Friis herätti kysymyksen, kun en oikein tajunnut tuota Hämeenkyrö seikkaa.

Saiko Friis Hämeenkyrön seurakunnakseen, vai vain pitäjältä jonkin elatuksen, ilman, että toimi pappina?

Danskilan lahjoitus saattoi ola keino kiertää seikka, että hänen lapsensa ei ollut välttämättä aviolapsiksi luettuja 1546 aikoihin. Hans Mårtensson lienee syntynyt ennen pappien aviooikeutta.
Danskila olisi mennyt suvulle, mutta lahja kuninkaalle teki siitä koskemattoman, ainakin poika Hans Mårtensson näkyy Danskilassa vuosia eteenpäin eli saivat varmaankin jonkin asumusoikeuden pitää sitä.[/quote

Flemingin ja Stuttin kulkivat aivan eri latua. He asuivat Paraisilla eri aikaan.

Kustaa antoi lampuotivoudilleen valtuudet valita asuja Tanskilaan harkintansa mukaan.

t Matti Lund

Pekka Hiltunen

12.06.14, 11:33

Kelasin ketjun aika pikaisesti läpi - muutamassa tunnissa - kykenemättä tietenkään perehtymään yksityiskohtiin. Kauhajoen Pukkilan periytyminen nykyisille suvuilleen on jäänyt selvitystä vaille. Olen kirjannut tiedostooni jostain syystä Kerttu Nisiuksentyttären tiedoiksi: s. n. 1620 KALAJOKI, k. 1677 Kauhajoki. Ehkä uudisasukasta onkin etsittävä hiukan kauempaa.

Paraisten Kuitia on ollut Fleming-suvun asuinkartanona jo vanhimman Joakimin aikana. Erik Joakiminpoika on asunut Suitiassa ennen paluutaan omistuksilleen Kuitiaan 1536 eli vuotta ennen Stuttin Eurajoen-pestiä. Kakskerran Brinkkalassa on siis kirjattu kymmenysluettelossa Lasse Finne vielä 1500-luvun alussa (Lasse Finne mainitaan elossa viimeksi 1484). Hän oli, kuten todettu, Viurilan perijättären, Valborg Flemingin 1. p:so ja Joakim Flemingin lanko. Kun Stutt on saanut kirkkoherranviran 1537 Eurajoelta, on luultavaa, että hän on toiminut kotisaarnaajana esim. Kuitiassa eikä suinkaan itse pappilassa Erik-isännän asuessa Siuntiossa. Kun Erik Fleming toimittaa hänelle vasta valmistuneen Agricolan Uuden Testamentin suomennoksen, vaikuttaisi siltä, että Fleming on vaikuttanut myös hänen viranhaussaan.

Lappluoto on voinut sijaita etäälläkin rannasta, kun se mainitaan talvikuormien eli jääkelien yhteydessä, ja voi olla, että se on nykyään eri niminen ja paljon aiempaa suurempi, kuten esim. Niittusaari, jollei sitten ole sulautunut pääsaariin Kakskertaan tai Paraisiin. Nimi viittaa tulvimiseen ja lappajärviä, -vesiä, -luotoja ja -saaria esiintyy tuhkatiheässä maamme koko rannikolla Uudeltamaalta Pohjanmaalle. Tappoluoto-nimi varmaankin on peräisin myöhemmiltä ajoilta, jolloin saaressa on ollut laiduntavaa karjaa; Lavialuoto kuvaa saaren laveutta. Lapp-etuliite tietääkseni liittyy tulvimista tarkoittavaan sanaan (kuten suomenkielen "lapata"-verbikin). Jos Brinkkalan väki on kiistellyt luodon omistuksesta Harjattulan kanssa, näyttäisi kyllä siltä, että luoto tosiaankin on sijainnut Kirkkosuntissa Brinkkalan rantamaitten tuntumassa. Kulhon ja Satavan välissä on mutapohja vastassa noin kahdessa metrissä.

Jos Lapinluoto on periytynyt Brinkkalan kreivitär Kruusille, niin voisikohan ajatella, että se on alunperin saatu esim. lahjoituksena tai palkkiona elinikäiseksi nautinnaksi, mutta on sitten tilapäisen omistajansa jälkeen periytynyt takaisin kruunulle eli aateliseen omistukseen? Panttaaminen Tuomiokirkon kuoripapeille voisi johtua vain siitä, ettei Stutt papin tehtävissään voinut saaren niittyä tehokkaasti itse hyödyntää. Gregorius Michaeliin vaimo on tuntematon, mutta kun jälkeläistössä esiintyy Joachim-nimi, ei frilla-kytköstä Flemingeihin ole mitenkään poissuljettu.

PH

KariKK

12.06.14, 12:44

).

Gregorius Michaeliin vaimo on tuntematon, mutta kun jälkeläistössä esiintyy Joachim-nimi, ei frilla-kytköstä Flemingeihin ole mitenkään poissuljettu.

PH

Mielenkiintoinen spekulaatio.
Jos näin olisi ollut, niin Ilmajoen kirkkoherran Matti Laurinpojan vaimon Sofian äiti olisi ollut Erik Flemingin sisarpuoli ja Erikin poika Klaus Fleming Sofian serkku.
Olisikohan Matti Laurinpojan kova kohtalo nuijasodassa sitten tulkittavissa kostoksi sukupiirin petturiksi katsotulle ?

Matti Lund

12.06.14, 13:25

...

Paraisten Kuitia on ollut Fleming-suvun asuinkartanona jo vanhimman Joakimin aikana. Erik Joakiminpoika on asunut Suitiassa ennen paluutaan omistuksilleen Kuitiaan 1536 eli vuotta ennen Stuttin Eurajoen-pestiä. Kakskerran Brinkkalassa on siis kirjattu kymmenysluettelossa Lasse Finne vielä 1500-luvun alussa (Lasse Finne mainitaan elossa viimeksi 1484).

M Lu:
Tämä aikaisempi Lasse Finne on aivan eri henkilö, johon Jully Ramsay on sotkenut noin 50 vuotta nuorempaa polvea edustavan Prinkkalan Lasse Nikunpoika Finnen. Aulis Oja on oikaissut tämän virheen 1945 julkaisemassaan selvityksessä (Varsinais-Suomen maakuntakirja n:o 8).

Hän oli, kuten todettu, Viurilan perijättären, Valborg Flemingin 1. p:so ja Joakim Flemingin lanko. Kun Stutt on saanut kirkkoherranviran 1537 Eurajoelta, on luultavaa, että hän on toiminut kotisaarnaajana esim. Kuitiassa eikä suinkaan itse pappilassa Erik-isännän asuessa Siuntiossa. Kun Erik Fleming toimittaa hänelle vasta valmistuneen Agricolan Uuden Testamentin suomennoksen, vaikuttaisi siltä, että Fleming on vaikuttanut myös hänen viranhaussaan.

M Lu:

Tämä on spekulaatiota vailla mitään perää.

Stuttin ja Flemingien tiet ovat kulkeneet aivan erillään: toinen muualla, kun toinen täällä.

Jos he ovat kohdanneet, se on ollut satunnaista ja lyhytaikaista.

Stuttin vaiheet ovat vuosilta 1523-36 tarkemmin tuntemattomat paitsi, että hän on todennäköisesti asunut siitä huomattavan ajan Paraisilla, tuskin virkaheittona, vaan todennäköisesti Paraisten kirkkoherrana. Siihen aikaan Eerik Flemingiä ei ollut juuri Paraisilla näkynyt.

Lappluoto on voinut sijaita etäälläkin rannasta, kun se mainitaan talvikuormien eli jääkelien yhteydessä...

M Lu:
Arvelusi Lapinluodosta ei vastaa lähellekään siitä käytettävissä olevia kuvailutietoja ja maan lain rakennuksen kaaren 26. luvun edellytyksiä.

Jos Brinkkalan väki on kiistellyt luodon omistuksesta Harjattulan kanssa, näyttäisi kyllä siltä, ...

M Lu:
Harjattulan väki on kiistellyt vain omista Kakskerran lähialueistaan ja Kirjalansalmen puolisista saarinautinnoistaan Prinkkalaa vastaan. Lapinluotoon sillä ei ole ollut mitään osuutta. Lapinluodosta on riidellyt Kuitiaa ja Prinkkalaa vastaan eräs Maanpää, jossa isäntänä oli vuonna 1560 Tuomas -niminen, Paraisten talolliset yleensä Gregorius Stuttin puolesta ja Henrik Mylläri panttinautintonsa loukkaamisesta. Myllärillä saattoi muutenkin olla jotain hampaankolossa Prinkkalan väkeä vastaan.

Jos Lapinluoto on periytynyt Brinkkalan kreivitär Kruusille, niin voisikohan ajatella, että se on alunperin saatu esim. lahjoituksena tai palkkiona elinikäiseksi nautinnaksi, mutta on sitten tilapäisen omistajansa jälkeen periytynyt takaisin kruunulle eli aateliseen omistukseen?

Ei voida ajatella alkuunkaan niin. Lauri Finne ja hänen vävynsä Eerik Ollinpoika eivät olleet rälssimiehiä, vaan vasta Hannu Eerikinpoika "Prinkkala". Tähän mennessä saatujen tarkistettujen tietojen valossa, Lauri Nikunpoika Finne on saanut noin puolet Lapinluotoa omistukseensa joko tavallisena kiinteänä perintönä (lunastamalla kanssaperillisensä) tai ostamalla sen aikaisemmilta kiinteistön perillisiltä, joihin Finne ei ole itse kuulunut, mutta jotka ovat omistaneet Prinkkalaa ennen Lauri Finneä. Sen jälkeen joko Lauri Finne tai hänen vävynsä Eerik Ollinpoika on myynyt osuutensa Lapinluodosta Gregorius Stuttille. Ajankohdasta riippuu, kumpi on myynyt, sillä Eerik Ollinpoika oli Aulis Ojan Prinkkalan sukua koskevan selvityksen mukaan lunastanut johonkin aikaan mennessä omakseen kaikki Lauri Finnen kiinteistöt Kakskerrassa. Siis lunastanut ulos Finnen kaikki muut mahdolliset perilliset. Toisaalta Finnellä ei näyttäisi olleen ketään muuta rintaperillistä kuin Kirsti Laurintytär, Eerik Ollinpojan vaimo.

Kun osuus Lapinluotoa palautettiin tuomiolla 15.7.1560 Prinkkalalle lunastusta vastaan (rouva Kirstille), se oli aivan tavallisen verotalon oikeutta koskeva myönteinen päätös. Oikeus periytyi siitä eteenpäin Prinkkalan perillisille, siis siinä vaiheessa takaperintönä Kruuseille 1600 -luvulla, kun Prinkkalan suku Prinkkalan suorasta perintöjuuresta oli sammunut. Siinä vaiheessa Prinkkala oli rälssimiesten säteritila. - Siis jos Prinkkalat eivät olleet sillä välin myyneet jälleen osuuttaan jollekin muulle, mitä ei liene tapahtunut vuoden 1691 käräjäpäätösten valossa.

Panttaaminen Tuomiokirkon kuoripapeille voisi johtua vain siitä, ettei Stutt papin tehtävissään voinut saaren niittyä tehokkaasti itse hyödyntää. Gregorius Michaeliin vaimo on tuntematon, mutta kun jälkeläistössä esiintyy Joachim-nimi, ei frilla-kytköstä Flemingeihin ole mitenkään poissuljettu.

PH

M Lu:
Gregorius Stutt oli pantannut Prinkkalalta ostamansa osuuden Lapinluodosta kauppaporvari Henrik Myllärille eikä kenellekään muulle. Aivan rahan tarpeesta eikä muusta syystä. Stuttin oli tietysti vaikea nauttia saaresta, kun hän muutti 1537 kirkkoherraksi Eurajoelle ja 1549 Hämeenkyröön. Ehkä hän ei hennonut kokonaan luopua omistuksestaan, koska halusi palata joskus takaisin Paraisille Eurajoelta. Hän joutui kuitenkin paitsi eroon Paraisista myös rahapulaan, joten panttasi jo Hämeenkyröön muutettuaan saaren maksutarpeitaan varten. Kun hänet vielä vanhoilla päivillään 1549 pakotettiin Hämeenkyrön kirkkoherraksi, hän ei enää pitänyt saariomistuksestaan kiinni.

terv Matti Lund

KariKK

12.06.14, 14:19

Mielenkiintoinen spekulaatio.
Jos näin olisi ollut, niin Ilmajoen kirkkoherran Matti Laurinpojan vaimon Sofian äiti olisi ollut Erik Flemingin sisarpuoli ja Erikin poika Klaus Fleming Sofian serkku.
Olisikohan Matti Laurinpojan kova kohtalo nuijasodassa sitten tulkittavissa kostoksi sukupiirin petturiksi katsotulle ?

Tämä spekulaatio ei oikein ajoituksen puolesta sovi, tarvittaisiin yksi sukupolvi lisää Jaakkima Henrikinpoika Flemingin ja Sofian välille. Jaakkima Henrikinpoika näyttää Wikipedian mukaan kuolleen jo 1496.

Matti Lund

12.06.14, 16:35

Tämä spekulaatio ei oikein ajoituksen puolesta sovi, tarvittaisiin yksi sukupolvi lisää Jaakkima Henrikinpoika Flemingin ja Sofian välille. Jaakkima Henrikinpoika näyttää Wikipedian mukaan kuolleen jo 1496.

Aivan näin. Ne selvitykset Flemingeistä, jotka sijoitan luotettavampaan päähän skaalassa, käyttävät Joakim Flemingin kuolinvuodesta arviota 1495.

Lisäksi Flemingien frillat 1500 -luvulta on aika hyvin tunnistettu ja esimerkiksi Anu Lahtinen mainitsee heistä nimeltä useamman tutkielmassaan "Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset, naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620" (Hki 2007).

Lahtinen käsittelee useamman sivun frilla -kysymystä ja siitä saa myös muutamia hyviä vihjeitä frillojen tunnistamiseksi.

Lahtinenkin viittaa Teitin valitusluetteloon 1555-56 ja niihin valituksiin, jotka koskivat Eerik Flemingin tapaan ottaa aviottomia aatelisneitoja "suojelukseensa", kiristää heillä heidän sukuaan kaapatakseen näiden maita haltuunsa ja vihdoin pakkonaittaakseen nämä "suojelukseensa" ottamansa neidot rengeilleen.

Tässä valituksessa lienee vinha perä ja siten tällaisten "frillojuurten" jäljittäminen saattaa tulla kohtuullisessa mitassa kuuloon niillä, joilla on vanhoja sukujuuria rälssikartanoitten palvelusväessä mm. Turun ympärisössä.

Näissä pitäisi ensin malttaa käydä sivuilleen vilkuilematta läpi kaikki maanläheiset ja terveen järjen mukaiset vaihtoehdot ja vasta, jos niissä on saavutettu täydellinen vesiperä, alkaa kurotella katsantoa vähän pitemmällekin.

Mitä tulee Jaakkima/Joakim -etunimen selitysvoimaan Stutaeuksilla, niin tiedämme, että Mathias Laurentii on sen nimen antanut yhdelle pojalleen, tämä yksi poika pojalleen ja pojanpoika Eskil pojalleen. Tämä viittaa vahvasti siihenkin mahdollisuuteen, että se on ollut jonkun oman esi-isänkin etunimi.

Oletan siis Mathias Laurentiin ennen varakkaan eteläpohjalaisen talollisen pojaksi ja kun siinä ympäristössä ei ilmene Jaakkima -nimeä, uskon, ettei se tule hänen puoleltaan.

Myöskään Taivassalon tai Upplannin/Smålannin/Ahvenanmaan Stutheilla ei tule Joakimia vastaan.

Siten on syytä todellakin olettaa, että nimi juontuu Gregorius Stuttin vaimon suvun kautta.

Kuten olen tässä ketjussa aikaisemmin esittänyt, etunimi on sangen yleinen saksankielisessä väestönosassa, varsinkin Baltian saksalaisilla. Sangen yleinen se on Turun saksalaisperäisissä porvarissuvuissa. Tässä on selvä ero esimerkiksi Vaasan saksalaisperäisiin porvarissukuihin. Jochim -nimi on siitä huolimatta Vaasassa sangen harvinainen, vaikka siellä on kutakuinkin yhtä paljon saksalaissukuja kuin Turussakin. Ne ovat pääasiassa holsteinilaissukuja, siis kotoisin Saksan ja Tanskan rajalta. On niitä myös Turussakin, mutta Turussa on ainakin 6-7 vanhaa eri kauppiassukua, joissa Jochim -nimi on ollut vanhastaan tavaramerkkinä.

Kun Jaakkima Stutaeus oli ensin Turun koulun konrehtori ja sitten kaupunkiseurakunnan kirkkoherra, niin on siihen varmaan jonkin verran vaikuttanut porvaristonkin kannatus ja hyvät kontaktit sinne.

Täten yksi vaihtoehto on, että Gregorius Stuttin vaimo on saattanut edustaa jotain saksalaisperäistä kauppiassukua, jolla on sukuverkostoa Turussakin.

terv Matti Lund

Pekka Hiltunen

12.06.14, 21:21

Pekka Hiltunen

12.06.14, 21:36

Asia ei ole aivan niin yksinkertainen kuin millaisena sen asiakirjoihin tukeutuva sukututkija voi nähdä: on olemassa hyvin tunnettuja "äpäräsukuja", joista Fleming saattaa olla "numero uno", mutta joista useimmat pysyttäytyvät salassa, kun kuninkaanmiehet alinomaa tarkkailevat kruunun menoja. Jos esim. Klaus Flemingin äpristä on jonkun Jullyn tiedoissa viisi, niin todellinen luku voi olla 50.

PH

Benedictus

12.06.14, 21:42

Fleming kiemurat ovat kiinnostavia, sillä Hämeenkyrön historia mainitsee khr Laurentius Torsteni Geetin siskonpojan Jacob Teetin mukaan tuppautuneet vävyksi ylhäiseen Fleming sukuun.

Tämä vävy oli siis Torsten Henriksson Maskun Villilän omistaja.
http://runeberg.org/frfinl/0019.html

Tosten Henrikssonin anoppi oli Anna Johansdotter Fleming.

Siis Brinkalan Valborg Henriksdotter Flemingin veljentytär.
Kuten myös Erik Joachimsson Flemingin serkku.

Erik Flemingin väitettiin naittaneen aatelsi neitoja rengeileen ja sitten vieneen heidän aatelismaansa vedoten ei aateliseen avioliittoon.

Renki käsite lienee aika raflaava, sillä on varmaankin tarkoitettu yleensä aatelittomia Erikin alaisia, joille oli etu saada aatelisvaimo, vaikka ilman maita.

Jos Gregorius Stutt sattui kuulumaan noihin ns. renkeihin olisi hänelle saatettu naittaa suvun lähipiiristä tytär, jonka maat isoeno tai serkku ym. Erik Fleming vaati itselleen.

Ylläolevan perusteella Joachim nimi saattaisi paljon varmemmin liittyä Joachim Flemingin sukuun, kuin saksalaisiin porvareihin.

Saltvikin kirkkoherrana ennen Michel Stutaeusta oli Mats N. ajallisesti sopisi vaikka Ilmajoen Mathias Laurentiiksi.

Martinus T. (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1605) mainitaan 1553–1557
Eskil N.N. (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=603) mainitaan 1557
Johannes Petri (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1204) mainitaan 1558–1562
Matts (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1693) N.N. mainitaan 1563–1564
Michael Andreae (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1727) mainitaan 1565 ja vielä 1581
Abrahamus Andreae Angermannus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=121) 1577–1580
Michael Gregorii Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2400) 1585 † 1608

Pekka Hiltunen

12.06.14, 21:53

KariKK

12.06.14, 22:27

En ainakaan minä ole huomannut ehdottaneeni Joachim Flemingiä itseään mahd. äpärän isäksi: hänen kunnialleenhan näet kuuluisi vain nimi. Toisaalta on Flemingien sukuun liittyvien täytynyt olla aika tarkkana vuosisadan vaihteessa. Laskin kyllä, ettei Joachim mahdu isäksi, mutta se ei muuta asetelmaa miksikään: toisaalta ovat jotkut frillat tulleet hyvinkin tunnetuiksi, mutta aina mahtuu mukaan - nuorisolle - "harjoituskappaleita", jotka yleensä pysyvät visusti piilossa. Minusta näyttää siltä, että isoisä on saanut kunniaa kastajaisissa.
PH

Minä puolestani en väittänyt kenenkään väittäneen mitään, totesin toisessa viestissäni vain, että Jaakkima Henrikinpoika Fleming ei oikein mitenkään voinut olla Sofian ( Grelsintyttären) äidin isä. Nytkään en ymmärrä että kenen kastajaisissa isoisä olisi saanut kunniaa. Sillä jos Sofia oli Jaakkima Henrikinpoika Flemingin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, välissä täytyi olla kaksi sukupolvea ajoituksen takia. Siten Joachim (Matinpoika) Stuutin nimi olisi annettu lapsen äidin (Sofian) isovanhemman isän kunniaksi, kaiketi.

Pekka Hiltunen

12.06.14, 23:15

Minä puolestani en väittänyt kenenkään väittäneen mitään, totesin toisessa viestissäni vain, että Jaakkima Henrikinpoika Fleming ei oikein mitenkään voinut olla Sofian ( Grelsintyttären) äidin isä. Nytkään en ymmärrä että kenen kastajaisissa isoisä olisi saanut kunniaa. Sillä jos Sofia oli Jaakkima Henrikinpoika Flemingin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, välissä täytyi olla kaksi sukupolvea ajoituksen takia. Siten Joachim (Matinpoika) Stuutin nimi olisi annettu lapsen äidin (Sofian) isovanhemman isän kunniaksi, kaiketi.

Juuri tämän kaltainen ajatus pyörii mielessäni.

PH

Matti Lund

12.06.14, 23:27

Pekka Hiltunen

12.06.14, 23:42

Äpärälapsista hyvin harvoin saa käsiinsä kirjallista dokumentaatiota. Tässä näyttäisi olevan malliesimerkki siitä, kuinka dokumentit ja "havainnot" voivat olla "ristiriidassa". "Havaitsemme" nyt aikaa, joka oli muutamia satoja vuosia sitten. Olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että kaikki mahdolliset Jaakkimat on kaiveltu haudoistaan ilman mitään yhteyksiä sellaiseen dokumentaatioon, joka voisi olla olemassa Joachim Fleming (vanhimman) ja käsitteillä olevan henkilön välillä. Tietenkin voidaan väliin sijoitella kokonaisia renki- ja piikasukupolvia, mutta itse asia ei miksikään muutu: aina kun tulee pulmia selvittää henkilöllisyyksiä, joitten pitäisi olla tiedoissa, on syytä epäillä filunkia eli sitä, että jo aikalaiset ovat pyrkineet salaamaan muutamia seikkoja, jotka eivät ole maaherran tiedoissa. Keneltä? No tietenkin kuninkaalta, mutta sen myötä myös meiltä, joille asia ei mitenkään kuulu.

PH

Pekka Hiltunen

13.06.14, 01:24

Minun mielestäni ylhäisaatelisten Flemingien olemattoman äpärän yhtäkkinen sotkeminen noin vain vakaan kirkonmiehen Gregorius Stutaeuksen yhteyteen hänen vaimokseen kuulostaa lähinnä mauttomalta pilalta, kun ei ole halua vakavasti mitään todistaa eikä ottaa selvää asioista - eli aloittaa sieltä, mistä pitää, jotta voi tutkia vakavasti jotain.

Näissä Flemingien keinotekoisissa kytkemisissä Stutaeusten yhteyteen on mielestäni mopo ensin keulinut ja sitten karannut käsistä.

Luulin, että oli yleistä halua päästä johonkin tietoon, mutta kun ei näköjään ole, taidan lopettaa keskustelun tähän.

Palaan ehkä aiheisiin toisissa yhteyksissä, joissa keskusteluissa osoitetaan kiinnostusta tietoon.

terv Matti Lund

Taisit kirjoittaa viestisi ennen kuin olit ehtinyt lukea minun kommenttiani. No, eiköhän asia kuitenkin molemmin puolin tullut selväksi: dokumentteja ei löydy. Mitä tulee mopoiluun, niin ei kyllä ole tullut kokeiltua semmoista harrastusta, mutta sen sijaan muistuu mieleen, että joskus saattoi joku tyttö karata käsistä, kun en vielä ymmärtänyt "asiakirjojen" päälle ihan samalla tavalla kuin aikuisiällä. Onneksi tämmöinenkin töppäily sentään sallitaan täällä demokratiassa, vallankin kun ei ole missään sukuhaarassa puhdasverisiä ylhäisaatelisia (äpäriä tosin löytyy melkein drenkipoikiin ja piikoihin asti). Mitä tulee Flemingien ylhäisyyteen, niin siitä sentään on faktat jo netissäkin kaikkien saatavilla niin, ettei tarvitse tämän takia heti karauttaa kiville.
PH

Benedictus

13.06.14, 06:55

Vanha sukututkimus metodi oli sitä, että tutkija istui yksinään arkistoissa ja selasi papereita ja myöhemmin mikrofilmejä, koettaen löytää niistä todisteita sukulaisuuksista ja siten muodostaa oikeaa tietoa jonkin suvun tai perheen koostumisesta.

Onnistuessaan he saivat aikaiseksi oikeita tuloksia ja tietoja. Ongelma oli, että siihen meni helposti koko ihmisikä ja silti vain osa tiedoista löytyi.

Tutkimus perustui vain faktoille, koska spekulaatiot olivat hankalia tiedon tarkistamisen vaikeuden vuoksi.

Netti sukututkimus on aivan muuta.

Täällä Forumilla on valtaisa joukko henkilöitä, jotka selaavat sivustoja, etsivät tietoja ja pohtivat yhteyksiä.
He seuraavat ketjuja ja kun tulee sopiva kiinnostava ajatus he liittyvät mukaan ja mahdollisesti alkavat etsimään aiheeseen liittyvää tietoa.

Kun sadat henkilöt kokoavat tietoa yhteen syntyy paketti, josta saattaa löytyä oikeita vastauksia tai vihje mihin pitää suunnata tutkimusta.

Siksi juuri tuo Matti Lundin mopon karkaaminen käsistä on se kaikkein tärkein seikka.
MIELIKUVITUS!
Hulluinkaan idea tai mielikuvituksen tuote ei ole väärä eikä epäasiallinen, sillä sen kautta, joku voi yhdistää löytämänsä viitteen keskusteluun ja tuoda juuri sen oikean faktan mukaan kuvioon.

Sukujen ja perheiden väliset kuviot ylittävät täysin mielikuvituksen rajat!

Toivon, että Matti Lund jatkaa täällä ketjussa ansioikkaita kommentejaan ja tutkimustietojen jakamista, sillä nytkin lyhyessä ajassa hänen ansiostaan on löytynyt paljon uutta ja yllättävää tietoa Stuttista.
Täällä kuin muissakin ketjuissa hänen osin kärkevätkin kommenttinsa saavat ja osin pakottavat pohtimaan ja tutkimaan esitettyjä väitteitä useammalta kantilta.

Gregorius Stutt oli 1519 Kuusiston linnan prfekti, siis katolinen vaikutusvaltainen pappi. Asemaan vaikutti tietysti lahjakkuus, mutta varmasti myös sukuperällä oli merkitystä eli tuo on viite, että Gregorius Stutt saattoi itsekin kuulua johonkin tärkeään perheeseen.

AnttiYR

13.06.14, 09:36

Asemaan vaikutti tietysti lahjakkuus, mutta varmasti myös sukuperällä oli merkitystä
Näin varmasti olikin, mutta esimerkiksi Agricolalla ei tainnut olla vaikutusvaltaista sukua takanaan ja nousi piispaksi asti.

Terveisin Antti

JHissa

13.06.14, 11:50

KariKK

13.06.14, 13:48

Genos 2/2014 s. 124 Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista:
1190. TRO 3.8.1648 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11602983) Edesmenneen Joachimus Stutaeuksen sisar vaimo Cecilia Mattsintytär vaatii perintöä Hartvig Henrikinpojalta edesmenneen Joachimus Joachimin jälkeen. TRO 10.3.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601255), TRO 21.4.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601280), TRO 11.6.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601318).

Bidrag till kännedom om Finlands natur och folk (1863) s. 16
https://archive.org/details/bidragtillkn06suom
"År 1648 22/3 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11602923) ålades Hart. Henrikss. af Åbo RådstR. att afflytta de hus från gamla Riskopsgården, som sal. Joakim Stutaeus 9) hade der uppbygga låtit. Följande är 1649 26/2 tvistar samme Stutaei hustrus syster Cecilia Mattsdotter vid Åbo RådstR. med Hartv. Henrikss. om arf efter bemälde aflidne. ...
9) Gift med en Sursill, f 1633. Var i två år Ordförande i Domcapillet intill Biskop Rolhovii tillträde (Alcenii Genealogia)."

Niin, Joachimus Joachimin äiti oli Margareta Henrikintytär Speitz, joka oli Joachim Stutaeuksen toinen puoliso. Margareta Henrikintytär Speitzin äidin äidin äidin äidin isän äiti oli Valpuri Henrikintytär Fleming, joka oli Jaakkima Henrikinpoika Flemingin sisar. Margareta Speitzillä oli siis kytkentä Fleming-sukuun, mutta aika monen polven takana, joten tällä nyt ei voine juuri olla painoarvoa.
Mutta tuo Margaretan esipolvien ketjuhan Flemingiin menee näin:
Margareta Tuomaantytär Liuttulasta
Valpuri Henrikintytär Tasainen
Agnes Henrikintytär Vuolteesta
Kaarina Eerikintytär Sluk
Erik Nilsson Sluk
Valpuri Henrikintytär Fleming.

JHissa

13.06.14, 14:30

Niin, Joachimus Joachimin äiti oli Margareta Henrikintytär Speitz, joka oli Joachim Stutaeuksen toinen puoliso. Margareta Henrikintytär Speitzin äidin äidin äidin äidin isän äiti oli Valpuri Henrikintytär Fleming, joka oli Jaakkima Henrikinpoika Flemingin sisar. Margareta Speitzillä oli siis kytkentä Fleming-sukuun, mutta aika monen polven takana, joten tällä nyt ei voine juuri olla painoarvoa.
Mutta tuo Margaretan esipolvien ketjuhan Flemingiin menee näin:
Margareta Tuomaantytär Liuttulasta
Valpuri Henrikintytär Tasainen
Agnes Henrikintytär Vuolteesta
Kaarina Eerikintytär Sluk
Erik Nilsson Sluk
Valpuri Henrikintytär Fleming.
Ongelma olikin, kuka on edesmenneen Joachimus Matthiae Stutaeuksen sisar vaimo Cecilia Mattsintytär?

KariKK

13.06.14, 14:52

Ongelma olikin, kuka on edesmenneen Joachimus Matthiae Stutaeuksen sisar vaimo Cecilia Mattsintytär?

Ja minä kommentoin vähän aiemmin esillä ollutta spekulointia Stuutin ja Fleming-suvun yhteydestä, koska tässä viestissäsi tuli mainituksi Margareta Henrikintytär Speitz.
Ymmärsin kyllä, että oleellista viestissäsi oli Cecilia Mattsintytär, jota ei ole taittu juuri huomata ennen mainintaa uusimmassa Genoksessa.
Mutta jos nämä nyt esille tulleet merkinnät ovat ainoat, mitä hänestä on, niin
hänen olemassaolonsa ei juuri selkeytä asioita. Ilmajoen Lahden tunnetuista perintöselvityksistäkään hänen olemassaolonsa ei kai ole tullut ilmi, päätellen siitä, että hän on uusi tuttavuus.

Antti Järvenpää

13.06.14, 16:11

Genos 2/2014 s. 124 Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista:
1190. TRO 3.8.1648 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11602983) Edesmenneen Joachimus Stutaeuksen sisar vaimo Cecilia Mattsintytär vaatii perintöä Hartvig Henrikinpojalta edesmenneen Joachimus Joachimin jälkeen. TRO 10.3.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601255), TRO 21.4.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601280), TRO 11.6.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601318).

Bidrag till kännedom om Finlands natur och folk (1863) s. 16
https://archive.org/details/bidragtillkn06suom
"År 1648 22/3 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11602923) ålades Hart. Henrikss. af Åbo RådstR. att afflytta de hus från gamla Riskopsgården, som sal. Joakim Stutaeus 9) hade der uppbygga låtit. Följande är 1649 26/2 tvistar samme Stutaei hustrus syster Cecilia Mattsdotter vid Åbo RådstR. med Hartv. Henrikss. om arf efter bemälde aflidne. ...
9) Gift med en Sursill, f 1633. Var i två år Ordförande i Domcapillet intill Biskop Rolhovii tillträde (Alcenii Genealogia)."

Olet löytänyt mielenkiintoisen kohdan. Siis onko Cecilia Matintytär sisar, vai vaimon sisar. Näinhän näissä eri lähteissä sanotaan. Toinen on jotakuinkin alkuperäinen tai ainakin lähempi kopio siitä ja toinen painettua sanaa. Olisiko tuo alkuperäinen kuitenkin painavampi sana kun vielä sama toistetaan useasti.

Minusta tämä vaikuttaisi siltä, että Ilmajoen khralle on löydetty tytär, joka vaatii veljensä pojan perintöä.

Pekka Hiltunen

13.06.14, 17:03

Kuusiston katolilaisen pispanlinnan prefekti Gregorius Stutt eli siis ainakin muodollisesti selibaatissa, kunnes protestantiksi kääntynyt Kustaa Vaasa määräsi linnan purettavaksi. Samalla hän määräsi luterilaisiksi enemmän tai vähemmän painostuksella kääntyneet papit maakuntiin tekemään inventaariot kirkkojen suunattomista omaisuuksista. Katolilainen, korkeassa asemassa ollut pappi ei välttämättä niin vain ole voinut päästä virkaan esim. Paraisille, missä virat oli jo täytetty Kustaa-kuninkaan tahdon mukaisesti. Kuitenkin oli jokseenkin jokaisessa herraskartanossa kotisaarnaaja, joka nautti täyttä ylöspitoa ja saattoi opetustoimensa ohella perehtyä samalla itsekin uuteen oppiin niin, että esim Gregorius Stuth jo seuraavalla vuosikymmenellä, vajaa 10 v Kuusiston purkamisesta tuli määrätyksi Eurajoen kirkkoherraksi - mahdollisesti Flemingin suosituksesta. Toisaalta on kai järkevän päättelyn ulkopuolella ajatus, ettei hän olisi solminut avioliittoa hetimiten protestantiksi käännyttyään. Epäilemättä oli Kuitian kartanossa varteenotettavia mosiamia ja aika suurella todennäköisyydellä myös Flemingien aviottomia tyttäriä. Piispa Ericus Svenonis tosin edisti uskonpuhdistusta, joten Kuusiston prefektillä on hyvinkin voinut olla frilla jo aiemmin. On tekopyhyyttä esittää, ettei valtakunnanmarsalkka Klaus Erikinpoika Flemingin lukuisien avioliiton ulkopuolella syntyneitten tyttärien ja poikien lisäksi suvussa jo aiemmin olisi esiintynyt 6. käskyn rikkojia. Flemingit erityisesti tunnetaan sukuna, joka myös naitti jälkeläisiään epäsäätyisiin liittoihin, kuten mm. porvaristoon. Näin ei tietenkään voinut olla Erik Joakiminpoika Flemingin aviolasten kohdalla, mutta alinomaa ulkomailla sotatoimissa aikaansa viettäneen valtaneuvoksen lapset eivät suurella todennäköisyydellä rajoitu Hebla Siggentyttären jälkeläisiin.

Ei Jaakkima-nimestä mitään vaimon syntyperää tietenkään päätellä voi, sillä monesti esim. korkealle arvostettu kummi saattoi olla nimeämisen taustalla.

On varmaa, että kirkon hopeoita ja muita aarteita joutui myös vääriin käsiin, kuten aatelistolle ja ehkä vieläpä lukkareillekin. Voisikohan Erik Flemingille testamentatut kalut liittyä tähän? En ole nähnyt järkeenkäyvää perustelua testamentille. Erik Flemingin Stuttille luovuttama Uuden Testamentin käännös oli tietenkin rahallisesti huomattavan arvokas.
PH

JHissa

13.06.14, 18:28

Olet löytänyt mielenkiintoisen kohdan. Siis onko Cecilia Matintytär sisar, vai vaimon sisar. Näinhän näissä eri lähteissä sanotaan. Toinen on jotakuinkin alkuperäinen tai ainakin lähempi kopio siitä ja toinen painettua sanaa. Olisiko tuo alkuperäinen kuitenkin painavampi sana kun vielä sama toistetaan useasti.

Minusta tämä vaikuttaisi siltä, että Ilmajoen khralle on löydetty tytär, joka vaatii veljensä pojan perintöä.
TRO 10.3.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601255) ja TRO 11.6.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601318) mainitaan näköjään myös Liissilän tuleva kirkkoherra Jakob Linnerius 242 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=242) (yo 1641/42, † ~1700), jonka isä Anders Sigfridsson mainittiin edesmenneen maisteri Joachimin kanssa aikasemmin Erik Raumannusta koskevassa keskustelussa
Hei

Markku Pihlajaniemi ystävällisesti tulkitsi tämän jutun ja tässä ydinkohdat:

Oikeuden eteen turkulainen porvari Thomas Johansson
- esitti hovioikeuden kirjelmän 5.12.1634.
- kirjelmässä hän kertoo vaimonsa puolesta tapahtuneesta suuresta vääryydestä perinnönjaossa.
- jako oli tehty vaimon edellisen miehen autuaan herra Sigfredin jälkeen, joka oli Piikkiön pitäjän kirkkoherra.
- asia otettiin nyt esille tutkittavaksi.
- Räntämäen kappalainen herra Johannes Johannis esitti oikeudessa perinnönjakokirjan.
- kirjan olivat sinetöineet ja allekirjoittaneet lainlukijat Mads Eschilsson ja Anders Sigfredsson, sekä autuas maisteri Jochim, entinen Turun kirkkoherra.
- allekirjoittaneet todistivat, että heidät oli laillisesti kutsuttu sovitteluun perinnönjaosta autuaan Piikkiön pitäjän kirkkoherran Sigfred Raumannuksen jälkeen vaimon Catharina Madsdotterin ja tämän lapsipuolten (varmaan monikko, muuten yksikössä olisi loogista sanoa poikapuoli tai tytärpuoli) välillä.
- kopio jakokirjasta 7.9.1631.
- oikeus ei voi perua kahden laillisesti kutsutun tuomarin työtä.
- hoviin.

Benedictus

13.06.14, 21:08

Jos vaimo Cecilia Matsdotter oli todella Joachim Mathiae Stutaeuksen sisar, niin se avaa aikalailla kiinnostavan sukunäkymän.

Kuten on todettu oli Joachim tuolloin todella harvinainen nimi.

Toisaalta voidaan todeta, että myös Cecilia oli todella harvinainen nimi.

Nyt on kaksi harvinaista nimeä yhdessä eli niiden perusteella voidaan etsiä sukua, jossa ne ovat edustettuna.

Ikävä todeta, että nyt törmätään varhais-Flemingeihin lujaa.

1. Klas Pedersson Fleming
Vaimo Cecilia Klasdotter Diekn ?
http://runeberg.org/frfinl/0123.html

2. Henrik Classon Fleming
http://runeberg.org/frfinl/0124.html
lapset:
Cecilia Henriksdotter Fleming
täyssisar Valborg Henriksdotter Fleming-Brinkala
Velipuoli Joachim Henriksson Fleming

3. edellisen poika Joachim Joachimsson Fleming

4. Joachim Eriksson Fleming
http://runeberg.org/frfinl/0125.html

5. Erik Hermansson Fleming
http://runeberg.org/frfinl/0131.html
tytär Cecilia Eriksdotter Fleming

6. Hans Magnusson Fleming
http://runeberg.org/frfinl/0131.html
Cecilia Hansdotter Fleming

Ylläolevista nimistä Henrik Flemingin lapsissa on sekä Joachim että Cecilia.

Tuntuu vaikealta yhdistää näitä henkilöitä Gregorius Stuttiin.

Jäljelle jää vain yksi ratkaisu.

Valborg Henriksdotter Flemingin puoliso oli porvari Lars Finne, Brinkalan omistaja.
Tämän lanko oli Joachim Fleming ja käly Cecilia Fleming.

TOISAALTA:
Lainaus Matti Lund;
Ei voida ajatella alkuunkaan niin. Lauri Finne ja hänen vävynsä Eerik Ollinpoika eivät olleet rälssimiehiä, vaan vasta Hannu Eerikinpoika "Prinkkala". Tähän mennessä saatujen tarkistettujen tietojen valossa, Lauri Nikunpoika Finne on saanut noin puolet Lapinluotoa omistukseensa joko tavallisena kiinteänä perintönä (lunastamalla kanssaperillisensä) tai ostamalla sen aikaisemmilta kiinteistön perillisiltä, joihin Finne ei ole itse kuulunut, mutta jotka ovat omistaneet Prinkkalaa ennen Lauri Finneä. Sen jälkeen joko Lauri Finne tai hänen vävynsä Eerik Ollinpoika on myynyt osuutensa Lapinluodosta Gregorius Stuttille. Ajankohdasta riippuu, kumpi on myynyt, sillä Eerik Ollinpoika oli Aulis Ojan Prinkkalan sukua koskevan selvityksen mukaan lunastanut johonkin aikaan mennessä omakseen kaikki Lauri Finnen kiinteistöt Kakskerrassa. Siis lunastanut ulos Finnen kaikki muut mahdolliset perilliset. Toisaalta Finnellä ei näyttäisi olleen ketään muuta rintaperillistä kuin Kirsti Laurintytär, Eerik Ollinpojan vaimo.

Ylläolevan mukaan Kirstin Larsdotterin puoliso Erik Olofsson lunasti kaikki Lars Finnen kiinteistöt Kakskerrassa.

Erik Olofsson oli häikäilemätön vouti, joka saattoi menettää päänsäkin sen takia.

Jos vaimonsa Kerstiillä oli pikkuveli, niin tämän osuus kiinteistöistä saattoi hyvinkin siirtyä Erik Olofssonille.

Tälläinen kadonnut pikkuveli ajallisesti voisi hyvinkin olla nimeltään Mathias Laurentii, Ilmajoen kirkkoherra.

Tämä ratkaisu selittäisi niin nimet kuin suhteetkin.

Mathias Laurentiin eno olisi Joachim Fleming ja täti Cecilia Fleming kuten isoisän äitikin.
Mielestäni myös ajallisesti Mathias Laurentii sopii kuvioon.

Tällöin lasten Joachimin ja Cecilian nimet tulisivat perheen lähipiiristä, eikä tarvitse etsiä apäriä kuvioon.

Latva-Raskun geeni pohdinnoille voisi selitys tulla Lars Finnen kautta.

Antti Järvenpää

14.06.14, 08:40

KariKK

14.06.14, 09:12

Mathias Laurentiin eno olisi Joachim Fleming ja täti Cecilia Fleming kuten isoisän äitikin.
Mielestäni myös ajallisesti Mathias Laurentii sopii kuvioon.

Tällöin lasten Joachimin ja Cecilian nimet tulisivat perheen lähipiiristä, eikä tarvitse etsiä apäriä kuvioon.

Latva-Raskun geeni pohdinnoille voisi selitys tulla Lars Finnen kautta.

Mielenkiintoinen spekulaatio tämäkin, mutta olen ajoituksen suhteen epäileväinen.
Jos oikein ymmärsin, niin tämän mukaan Mathias Laurentin äiti olisi Valborg Henriksdotter Fleming, joka olisi Jaakkima Henrikinpoika Flemingin sisarpuoli. Toisaalta Erik Fleming on kirjoittanut Erik Slukista isänsä sisaren poikana. Täksi sisareksi kirjallisten lähteiden perusteella mielestäni osoittautuu juuri Valborg Henriksdotter, ilmeisesti siis edellisessä avioliitossaan. Jaakkima Fleming on kuollut Matti Lundin mukaan 1496, Jaakkiman poika Erik syntyi n. 1487. Henrik Fleming on kuollut ennen vuotta 1477. Tarkkaan en osaa arvioida Valborg Henriksdotterin syntymäaikaa, mutta kun ottaa huomioon hänen tunnettuja jälkeläisiään, hän on syntynyt viimeistään 1460-luvulla eikä siksi mielestäni mitenkään voi olla Mathias Laurentin äiti.

Matti Lund

14.06.14, 09:27

Palaan vielä tähän sen verran, että katsoin vain pintapuolisesti, että aina mainitaan Stutin sisar vaimo Cecilia.

Jaksaisikohan Matti lukea tarkemmin läpi nuo tapaukset. Mitä niissä tarkalleen käsiteltiin, vai onko niissä sama kuvio kuin Hartvig Henrikssonin muissakin oikeustapauksissa, että hän ei oikein koskaan tule paikalle todistamaan oikeuksiaan. Tämä vain tuli noin yleisesti mieleen, koska hänellä on ollut sellainen tapa muiden epäselvien perintöjen haltuunoton osalta ja kun tässä on käsitelty samaa asiaa hyvin pienin aikavälein.

Kun nyt heitit toivomuspallon minulle Cecilia Matintyttärestä, vastaan, että alkuperäiset pötäkirjat ovat ristiriidattomia, eli hän on niissä aina sisko vaimo eikä vaimon sisko. Ilmeisesti "Bidrag till kännedomen" -toimituksessa on sanajärjestys vahingossa kääntynyt jossain muistiinpanopaperissa ja sitten on kirjattu referaatti väärässä uskossa lopulliseen versioon.

Niissä on Cecilian asiamiehenä Jacobus Linnerius ja olen sillä perusteella selaillut Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjoja löytääkseni lisää mainintoja Ceciliasta häntä jäljittääkseni. En ole kuitenkaan onnistunut varmistamaan, vaan sulkemaan pois eräitä Cecilioita, joita on tullut vastaan.

Oletin, että Cecilia olisi ehkä nuorin Mathias Laurentiin aikuisiksi eläneistä lapsista, syntynyt siinä vuoden 1590 vaiheilla. Yksi Turun seudun Cecilioista jäi minulla auki, josta jollakin saattaa olla jotain vihjettäkin. Eli Seilin hospitaalisaarnaajana on toiminut muutaman vuoden 1620 -luvulla Pentti Matinpoika eli Benedictus Matthiae, jolla on ollut vaimo Cecilia. - Tiedetäänkö tästä muuta? Jos Cecilia olisi ollut hänen vaimonsa, olisi Cecilia avioitunut hänen kuoltuaan uudelleen.

Kuten tapana oli, saarnaajan leski avioitui yleensä uudestaan miesvainajansa seuraajan kanssa. Niin ei ole nähtävästi käynyt Seilissä, sillä seuraajan Carolus Olain (Pictorius) vaimon nimeksi kerrotaan Anna (kuollessa 1675 ei häntä lainkaan nimetä!). - Mihin tämä nimeäminen muuten perustuu?

Nämähän muuten sopisivat mainiosti: aivan "rälssittömän" ja vaatimattoman Ilmajoen kirkkoherran tytär, jonka äitikin oli todennäköisesti aivan "rälssittömän" kirkkoherran Gregorius Michaelis Stuttin tytär.

Yritys Gregorius Stuttin vaimon etsimiseksi Flemingien sukupiiristä on toistaiseksi saadun noteeraamisen arvoisen tiedon valossa täyttä horinaa, jolla ei ole mitään uskottavuutta.

terv Matti Lund

virpinissila

14.06.14, 09:45

Matti Lund

14.06.14, 10:09

Veli Pekka Toropainen: Kokemäen Säpilän Paturi ja Haistilan Härkälän nimismiessuku. Genos 2013 (2): 68.

Bendictus Matthiae lienee kotoisin Kokemäen Säpilän Paturilta. Vaimon patronyymia ei mainita.

Virpi Nissilä

Aivan, osin siitä johtuen tämä Cecilia jäi minulla auki, mutta oli muuten sopiva ehdokas.

Mutta Cecilia saattaa tulla vielä vastaan tuoden jotain lisävalaisua mukanaan.

terv Matti Lund

Kivipää

14.06.14, 11:05

TRO 10.3.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601255) ja TRO 11.6.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601318) mainitaan näköjään myös Liissilän tuleva kirkkoherra Jakob Linnerius 242 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=242) (yo 1641/42, † ~1700), jonka isä Anders Sigfridsson mainittiin edesmenneen maisteri Joachimin kanssa aikasemmin Erik Raumannusta koskevassa keskustelussa

Piikkiön kh. Sigfrid Raumannuksen leski oli Catharina Mattsdotter. Koska maisteri Joachim oli Sigfridin perinnönjakokirjan yhtenä allekirjoittajana, niin hän olisi voinut olla siinä roolissa Catharinan veljenä.
________________
Matti Pesola

Kimmo Kemppainen

14.06.14, 11:33

Kertooko Toropainen mitään Benedictuksen aikaisemmasta urasta? Saatoin juuri oivaltaa, kuka hän itse asiassa oli.
Kimmo Kemppainen

Veli Pekka Toropainen: Kokemäen Säpilän Paturi ja Haistilan Härkälän nimismiessuku. Genos 2013 (2): 68.

Bendictus Matthiae lienee kotoisin Kokemäen Säpilän Paturilta. Vaimon patronyymia ei mainita.

Virpi Nissilä

Matti Lund

14.06.14, 11:46

Piikkiön kh. Sigfrid Raumannuksen leski oli Catharina Mattsdotter. Koska maisteri Joachim oli Sigfridin perinnönjakokirjan yhtenä allekirjoittajana, niin hän olisi voinut olla siinä roolissa Catharinan veljenä.
________________
Matti Pesola

Tämä mahdollisuus on tietysti käynyt mielessä, mutta kun mitään perusteluja ei asiakirjoista saa irti, ajatus jää tyhjän päälle.

Nimittäin piispanistuin/konsistori määräsi väliin diktatorisesti kirkkoherrojen kuolinpesien hoitajiksi ja jopa alaikäisten lasten holhoojiksi sopiviksi katsomiaan kirkonmiehiä, jotka eivät olleet missään sukulaisuussuhteessa vainajaan. Tämän takia (kun naimisen kaari ikään kuin ohitettiin valinnassa) nämä kirkonmiesten holhoojuudet ovat tovittain vaikeita asioita päätellä.

terv Matti Lund

virpinissila

14.06.14, 12:26

Tässä Toropaisen edellä mainittu teksti Bengt Matthiaesta:

"Bengt Mattsinpoika. Sai vuonna 1601 lisää perintöä isänsä [Matts Erikinpoika Kani] irtaimesta omaisuudesta kymmenen luotia hopeaa. Syyskuussa 1623 Jakob Paturi vaati Järilän Jakobilta kahta ja puolta tynnyrillistä rukiita, jotka tämä oli velkaa Turun köyhäin saarnaajalle herra Bengt Matthiaelle. Kun Jakob tunnusti velkansa, määrättiin hänet toimittamaan se Jakob Mattsinpojalle. Ilmeisesti sama henkilö kuin Turun hospitaalin saarnaaja Benedictus Matthiae. Mainitaan Turun hospitaalin esimiehenä 1618–22 ja ”köyhäin saarnaajana” vielä 1623. Muutti samana vuonna hospitaalinsaarnaajaksi Seiliin hoidokkiensa kanssa. Haudattiin Turun tuomiokirkkoon 29. helmikuuta 1624. – Puoliso Cecilia N. N. eli leskenä vuonna 1628. Seilin asukki Lasse Näbb oli lyönyt Ceciliaa syyttä tämän oman portin edessä."

Virpi Nissilä

Kimmo Kemppainen

14.06.14, 12:39

Onko siis uskottavaa, että Benedictus Matthiaen lisänimi olisi voinut olla Paturi?
Kimmo Kemppainen

Tässä Toropaisen edellä mainittu teksti Bengt Matthiaesta:

"Bengt Mattsinpoika. Sai vuonna 1601 lisää perintöä isänsä [Matts Erikinpoika Kani] irtaimesta omaisuudesta kymmenen luotia hopeaa. Syyskuussa 1623 Jakob Paturi vaati Järilän Jakobilta kahta ja puolta tynnyrillistä rukiita, jotka tämä oli velkaa Turun köyhäin saarnaajalle herra Bengt Matthiaelle. Kun Jakob tunnusti velkansa, määrättiin hänet toimittamaan se Jakob Mattsinpojalle. Ilmeisesti sama henkilö kuin Turun hospitaalin saarnaaja Benedictus Matthiae. Mainitaan Turun hospitaalin esimiehenä 1618–22 ja ”köyhäin saarnaajana” vielä 1623. Muutti samana vuonna hospitaalinsaarnaajaksi Seiliin hoidokkiensa kanssa. Haudattiin Turun tuomiokirkkoon 29. helmikuuta 1624. – Puoliso Cecilia N. N. eli leskenä vuonna 1628. Seilin asukki Lasse Näbb oli lyönyt Ceciliaa syyttä tämän oman portin edessä."

Virpi Nissilä

KariKK

14.06.14, 13:10

Mielenkiintoinen spekulaatio tämäkin, mutta olen ajoituksen suhteen epäileväinen.
Jos oikein ymmärsin, niin tämän mukaan Mathias Laurentin äiti olisi Valborg Henriksdotter Fleming, joka olisi Jaakkima Henrikinpoika Flemingin sisarpuoli. Toisaalta Erik Fleming on kirjoittanut Erik Slukista isänsä sisaren poikana.

Täksi sisareksi kirjallisten lähteiden perusteella mielestäni osoittautuu juuri Valborg Henriksdotter, ilmeisesti siis edellisessä avioliitossaan.

Valborg Henriksdotter on tässä väärässä yhteydessä. Tarkistin vasta jälkeenpäin lähteeni. Suomen Kansallisbiografian Seppo Suvannon artikkelin mukaan Erik Slukin äiti oli Karin Henriksdotter Fleming ei Valborg vaan hänen sisarensa. En tiedä oliko heillä sama äiti.
Tosin niissä Kansallisbiografiankin artikkeleissa on selviä virheitä, mutta tämän epäilemiseen en tiedä perusteita.
Se ei kuitenkaan juuri muuta ajoituksien perusteita, vaikka tiedossani ei ole Valborg Henriksdotterin syntymäaikaa, ei hän ole voinut juuri 1475 jälkeen syntyä, jolloin Matias Laurentin olisi täytynyt syntyä viimeistään vuoden 1520 paikkeilla. Ei oikein sovi ainakaan tähänastisiin arvioihin Matiaksen iästä ja hänen tunnettujen lastensa syntymäaikoihin.

virpinissila

14.06.14, 13:15

Uskottavuudesta en tiedä. Tässä kaksi alkuperäisviitettä, jotka liittyvät tekstiin:

Kokemäen käräjät 20.4.1601: 46v-47 (KA 222a)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1668426
Perintöasiassa Jakob Mattsonilla, joka Bengtin veli, lisänimi Paturi.

KA Kokemäen käräjät 25.9.1623: 225
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3845737
"Köyhäin saarnaajan" saatava-asiassa ei lisänimiä mainita.

Muun muassa näihin juttuihin perustunee ajatus siitä, että Bengt Mattsinpoika ja Benedictus Matthiae ovat sama henkilö.

Virpi Nissilä

Kimmo Kemppainen

14.06.14, 13:32

Selvä, kiitos. Onko Benedictus Mathiaen allekirjoitus säilynyt missään kuitissa? Yritin etsiä, mutta vaikealta vaikutti, kun en aluetta tunne.

Minulla on vertailuaineistoa ym. Jos mätsi löytyy, niin Benedictuksen salattu elämä paljastuu...
Kimmo Kemppainen

Uskottavuudesta en tiedä. Tässä kaksi alkuperäisviitettä, jotka liittyvät tekstiin:

Kokemäen käräjät 20.4.1601: 46v-47 (KA 222a)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1668426
Perintöasiassa Jakob Mattsonilla, joka Bengtin veli, lisänimi Paturi.

KA Kokemäen käräjät 25.9.1623: 225
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3845737
"Köyhäin saarnaajan" saatava-asiassa ei lisänimiä mainita.

Muun muassa näihin juttuihin perustunee ajatus siitä, että Bengt Mattsinpoika ja Benedictus Matthiae ovat sama henkilö.

Virpi Nissilä

Kimmo Kemppainen

14.06.14, 15:39

Teoriani on, että köyhäinsaarnaaja Benedictus Matthiae on sama kuin eräs virkaheitto kirkkoherra. Matti Lund jo saattoi arvatakin, ketä tarkoitan. Benedictukset sitoo vahvasti yhteen se, että kyseinen kirkkoherra on lisänimensä perusteella ollut Paturin sukua. Tosin tämä lisänimi esiintyy ainoastaan vanhimmassa lähteessä, joka on laadittu 1600-luvun puolivälin tienoilla.
Kimmo Kemppainen

Benedictus

14.06.14, 20:01

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä KariKK http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=242136#post242136)
Mielenkiintoinen spekulaatio tämäkin, mutta olen ajoituksen suhteen epäileväinen.
Jos oikein ymmärsin, niin tämän mukaan Mathias Laurentin äiti olisi Valborg Henriksdotter Fleming, joka olisi Jaakkima Henrikinpoika Flemingin sisarpuoli. Toisaalta Erik Fleming on kirjoittanut Erik Slukista isänsä sisaren poikana.

Täksi sisareksi kirjallisten lähteiden perusteella mielestäni osoittautuu juuri Valborg Henriksdotter, ilmeisesti siis edellisessä avioliitossaan.

Valborg Henriksdotter on tässä väärässä yhteydessä. Tarkistin vasta jälkeenpäin lähteeni. Suomen Kansallisbiografian Seppo Suvannon artikkelin mukaan Erik Slukin äiti oli Karin Henriksdotter Fleming ei Valborg vaan hänen sisarensa. En tiedä oliko heillä sama äiti.
Tosin niissä Kansallisbiografiankin artikkeleissa on selviä virheitä, mutta tämän epäilemiseen en tiedä perusteita.
Se ei kuitenkaan juuri muuta ajoituksien perusteita, vaikka tiedossani ei ole Valborg Henriksdotterin syntymäaikaa, ei hän ole voinut juuri 1475 jälkeen syntyä, jolloin Matias Laurentin olisi täytynyt syntyä viimeistään vuoden 1520 paikkeilla. Ei oikein sovi ainakaan tähänastisiin arvioihin Matiaksen iästä ja hänen tunnettujen lastensa syntymäaikoihin.
http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=242154)

Henrik Klasson Fleming oli kahdessa aviossa.
1.Valborg Jönsdotter Tawast
-kuollut ennen 1477.
2. Elseby Månsdoter Viurila
-elossa vielä 1518, jolloin valtuutti poikapuolensa pojan Joachim Joachimsson Flemingin riittauttamaan sisarensa myymän Porvoon Stenbölen kaupan.

Ramseyn mukaan Elsebyllä 2 tytärtä.
A.Cecilia Henriksdotter Fleming , kuollut 1549
B. Valborg Henriksdotter Fleming, jossain mainitan kuolleen 1555.
-tällä aviot
1. Håkan Tidemansson Slang-suku kuollut 1519.
2. Borgaren Lars Finne, Brinkalan omistaja
Ramseylla on Lars Finne 1. puoliso, muttei voi olla, koska Lars mainitaan 2. puolisonsa Kirstin Knutsdotterin kanssa Brinkalassa, joka Kirstin jäi leskeksi Larsin jälkeen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166080
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166150

Valborg Henriksdotter on voinut syntyä vasta 1477 jälkeen ,joten hänen 1.avionsa on voinut tapahtua vasta noin 1490-1500 aikoihin, mahdollisesti myöhemmin, koska pojat Bertill ja Erik Håkansson Slang mainitaan ensimmäisen kerran vasta 1534 ja 1536, jolloin lienevät aikuisia ja vastuullisia eli olisivat mahdollisesti syntyneet vasta 1510 aikoihin.

Toinen avio ajoittuu 1519 jälkeen eli Kirstin Larsdotter lienee syntynyt 1520-luvulla joten tuollainen nuorempi veli olisi vielä mahdollinen 1530-luvun puolella, jos äiti olisi syntynyt 1480-luvulla.

Pitää huomata, että Hans Eriksson Brinkalan aatelisvaakuna on kaksiosainen, vinosti menevä alaosa on Viurila-suvun liljan puolikas ja yläpuolella on kolme Fleming-suvun kuulaa. Eli kyseessä on Valborg Henriksdotterin äidin ja isän vaakunakooste.

http://runeberg.org/frfinl/0427.html
Tässä Ramsey mainitsee, että Kirstin Larsdotterin kivitalo menee toisen avion pojille.
Tuossakin on ristiriita, koska Kirstinin isä Lars Finne oli vielä hengissä ja talo ei voinut mennä Slang veljeksille, jos sen omistaja oli Lars Finne. Olisiko Ramsey käsittänyt lähteensä väärin ja puhuttiin mahdollisesti Kirstinin täysveljistä?

Eli ajallisesti ei Mathias Laurentii ole mahdoton Lars Finnen pojaksi. Nuo oudot nimet vain viittaavat tähän suuntaan.
Oikeat Rälsimiehet pappeina ei ollut outoa pohjanmaallakaan: Geet Isossakyrössä

Kivipää

14.06.14, 20:54

Tämä mahdollisuus on tietysti käynyt mielessä, mutta kun mitään perusteluja ei asiakirjoista saa irti, ajatus jää tyhjän päälle.

Nimittäin piispanistuin/konsistori määräsi väliin diktatorisesti kirkkoherrojen kuolinpesien hoitajiksi ja jopa alaikäisten lasten holhoojiksi sopiviksi katsomiaan kirkonmiehiä, jotka eivät olleet missään sukulaisuussuhteessa vainajaan. Tämän takia (kun naimisen kaari ikään kuin ohitettiin valinnassa) nämä kirkonmiesten holhoojuudet ovat tovittain vaikeita asioita päätellä.

terv Matti Lund

Näin epäilemättä on asia usein ollut. Tässä kirkkoherra Sigfrid Henricin perinnönjakotapauksessa allekirjoittajina oli kaksi lainlukijaa sekä maisteri Joachim kolmantena. Joachimin ja Sigfridin välillä saattoi olla jonkinlainen sukuside, sillä Turun hiippakunnan ollessa piispaa vailla Joachim järjesteli Sigfridin virka-asioita parhain päin. Eräs mieleeni juolahtanut vaihtoehto oli se, että Sigfrid oli Joachimin vaimon veli. Mutta tässä ketjussa tuli mieleen se, että jos Joachim olikin Sigfridin lesken veli, niin hänen asemansa perinnönjakokirjan allekirjoittajana selittyisi myös sillä.
______________
Matti Pesola

KariKK

14.06.14, 22:58

Henrik Klasson Fleming oli kahdessa aviossa.
1.Valborg Jönsdotter Tawast
-kuollut ennen 1477.
2. Elseby Månsdoter Viurila
-elossa vielä 1518, jolloin valtuutti poikapuolensa pojan Joachim Joachimsson Flemingin riittauttamaan sisarensa myymän Porvoon Stenbölen kaupan.

Ramseyn mukaan Elsebyllä 2 tytärtä.
A.Cecilia Henriksdotter Fleming , kuollut 1549
B. Valborg Henriksdotter Fleming, jossain mainitan kuolleen 1555.
-tällä aviot
1. Håkan Tidemansson Slang-suku kuollut 1519.
2. Borgaren Lars Finne, Brinkalan omistaja
Ramseylla on Lars Finne 1. puoliso, muttei voi olla, koska Lars mainitaan 2. puolisonsa Kirstin Knutsdotterin kanssa Brinkalassa, joka Kirstin jäi leskeksi Larsin jälkeen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166080

Epäilen edelleen, että Valborg Henriksdotter olisi voinut olla Matias Laurentin äiti, vaikka en yksikäsitteistä arviota kykene Valborgin syntymäajasta generoimaankaan, mutta:
Jos katsotaan, mitä Ramsay sanoo Flemingeistä,
niin hänen mukaansa ensimmäinen Valborgin (lefde 1484) mies oli Lars Finne (lefde 1480), siis täällä http://runeberg.org/frfinl/0124.html . Ymmärrän nämä suluissa olevat merkinnät niin, että kyseisistä henkilöistä on maininta noilta vuosilta ja ovat silloin olleet elossa ja aikuisiksi katsottuja. Jos näin on, niin minun käsittääkseni kyseessä on eri Lars Finne, joka on mainittu SAY:ssa lainausosassa yllä mainitussa osoitteessa vuonna 1554. Tällöin ei ole mitään ristiriitaa Ramsay:n maintsemassa puolisoitten järjestyksessä. En tunne näitten henkilöitten vaiheita, mutta vuosissa on niin suuri aikaero, että kyse ei voi olla samasta elossaolevasta miehestä.

Matti Lund

14.06.14, 23:59

Kuten varmaankin jotkut ovat panneet merkille, on vuoden 1400 tietämillä asunut Raisiossa talollinen ja lautamies nimeltään Mikael Stuth.

Hän tulee esiin muutamassa vanhassa keskiaikaisessa "räfstekäräjien" tuomiossa, joista on säilynyt joitakin pöytäkirjaotteita.

Kyseisten räfstekäräjien tuomiokunta on käsittänyt Rymättylän, Karvetin ja Raision pitäjät.

Mm. A.I. Arvidssonin toimittamassa painatteessa "Finlands Häfder II",
s. 22-23 on kahteen otteeseen, ensin 1.4.1405 ja sitten 4.4.1405 lueteltu nämä lautamiehet.

Jos rohkeasti oletamme, että lautamiehet on lueteltu (siis asettuneet istumaan) "maantieteellisessä" järjestyksessä, voitaisiin päätellä keskinäisistä tunnistettavista paikannimistä, missä suunnilleen on Mikael Stuthin talo sijainnut.

Siltä listaukset juuri vaikuttavatkin, eli nimet:

"philpus karlsson,
swen laurisson/kurala,
lauris sylto,
niclis pæhænemi/pahaloneme,
inge mælkælæ/melkela,
niclis kynthæiæ/kyntæiæ,
michel stwth,
lauris verason/werasson,
hannus suthare/sutare,
andris santhalax/sandalax,
jonis karistalax/iohannes karistolax,
henric bakare"

Tästähän on hyvin tunnistettavissa mm. Pahaniemi ja Mälikkälä.

Voidaan olettaa, ettei Mikael Stuthin talo voi olla niistä kovin kaukana, vaan on lähes naapuri.

Kun niiden lähistön paikannimistöä tutkitaan, osutaankin suinpäin Ihalan Mullin talon kohdalle. Se sijaitsee Raisionjoen varrella aivan Raision ja Turun rajalla. Museovirasto on löytänyt paikalta paitsi rautakautisen esiintymän 1700 -luvun Mullin talon kivijalan alta jo 1200 -luvulla pystyssä seisseen Mullin talonpoikaistalon jäänteet.

Voidaan siis hyvällä syyllä olettaa, että Mikael Stuth on ollut tämän Ihalan Mullin talon muinaisia asujia.

Mullin talo ei ole siis ollut rälssitalo tai säteri, mutta Mikael Stuthin eräitten lautamiestoverien asumat talot ovat sitä myöhemmin olleet. Esimerkiksi Mälikkälän Inge, lautamies on asunut taloa vuoteen 1414 asti ja sen jälkeen Erik Ingenpoika, joka on luovuttanut Nicander-Jutikkalan Säterikartano -matrikkelin II:n mukaan (s. 466) kaikki maaomaisuutensa vuonna 1426 vaakunamies Jussi Rengonpojalle, jonka poika Niilo Renkonen omisti vaimonsa perintönä Pernon säterin. Mälikkälän säteriä on omistanut mm. prof. Herman Ross, joka on allekirjoittaneen sangen kaukainen verisukulainen.

Voisi ajatella, jos ajatus oikein vallattomasti lentää, että noin olisi voinut käydä Mullin talollekin. Mutta eipä vain käynyt.

Rälssimieheksitulovaara on monesti, jos ei nyt ihan kohdalla, niin aivan lähellä Stutheja vaaninut, muttei näytä koskaan toteutuneen: on 500 vuoden yhtämittainen referenssi, ettei rälssimiehiä olla! Ei edes Ruotsin Smålannin tai Upplannin Stuthit, jotka ovat ehkä lähinnä sitä vaaraa olleet.

Onko sitten Mullin talon vanhin nimi ollut Mulli vai Stuth? - Voi olla, että asujien äidinkieli on ollut suomi, mutta muuttunut keskiajan kuluessa ruotsiksi ja taas uuden ajan koittaessa takaisin suomeksi.

Mullin arkeologisten löydösten kuvaus:

http://www.mlab.uiah.fi/Mulli/html/paikat/mulli.html

Kun Mullin isäntänä on näin melkoisen todistetusti ollut muinoin Mikael -niminen mies ja kun meidän Gregorius Stuttin isännimenäkin on Mikael, tulee kiusaus olettaa, että siinä välissäkin niitä Mikaeleita on voinut olla. Jos Gregorius Michaelis olisikin tästä talosta, eihän hänen isänsä ja tämän lautamiehen väliin mahtuisi kahta polvea enempää, jos oletetaan, ettei lautamies ole ollut vuonna 1405 aivan ikäloppu.

Taloa on kuitenkin isännöinyt SAY -luettelon mukaan Heikki Ollinpoika 1540-56 ja Simuna Mulli 1557-, vähän myöhemmin jaksolla 1560-79 nimetään Jaakko Heikinpoika Mulli ja Tuomas Mulli, kun vaikuttaisi, että Simuna Heikinpoika muuttuisi Konsaksi. Olisiko Ihalassa isännöinyt siihen aikaan talojaan kolme Mullin veljestä??? 1580 -luvulla tavataan vielä Lasse ja Nisse Mullitkin. Myöhemmin 1620 -luvulta alkaen asuu kruununtaloa Ihalassa, joka on myös jaettu upseerille, Matti Nissenpoika Mulli. Eipä Mulleista puutetta täällä.

terv Matti Lund

Kimmo Kemppainen

15.06.14, 00:35

Minulla on sellainen teoria, että edellä mainittu köyhäinsaarnaaja Benedictus Matthiae (Paturi) olisi itse asiassa sama mies kuin vuonna 1614 virkansa kiireellä jättänyt Oulujärven erämaan kirkkoherra Benedictus Matthiae.

Yleensä pappismatrikkeleissa annetaan Oulujärven Benedictukselle lisänimeksi Petraeus. Kun jäljitin asiaa historiassa taaksepäin, kävi ilmi, että vanhimmassa tuntemassani pappisluettelossa (Johannes Cajanus 1663) lisänimi onkin Chytraeus. Cajanus sanoo seuraavaa:

"Benedictus Chytraeus, blef af inwånarena kallad Warsa Penti, derföre at han fordrade Tijond af folar, och för förföljelse skull öfwergifwit 1614."

Nimi Chytraeus on suora käännös Paturista ja onkin todistettavasti ollut käytössä Turun pappisuralle ryhtyneiden Paturien keskuudessa.

Käsialavertailu voisi osoittaa, onko todellakin kyse yhdestä vai kahdesta Benedictuksesta. Oulujärven päästä minulla on jo näyte.
Kimmo Kemppainen

Kimmo Kemppainen

15.06.14, 00:53

Benedictus

15.06.14, 08:46

Chytraeus, Samuel Matthiae (K 1689)

Chytraevs, Samuel Mattsson
S Turku oletettavasti 1650-luvun lopulla tai 1660-luvun alussa. V Turun kaupungin porvari Matti Paturi / Matts Patur (paturi = padanvalaja; kreik. khýtra = pata, ruukku) ja Reeta / Margareta N.N.
Kävi (Samuel Matthiae Aboensis) Turun katedraalikoulua 6.2.1671 (in cl. I colleg.). Ylioppilas (Aboensis) Turussa 1677/78.
Längelmäen apulaispappi ehkä 1683 ; Turun katedraalikoulun 2. kollega (collega secundus) kesäkuussa 1684; Turun tuomiokirkon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) suomalaisen seurakunnan kappalainen (choralis, 3. sarjaa) 1687.
K Turku (suomalainen seurakunta; haudattiin tuomiokirkkoon 3.11.) 1689.
P Regina Reuter hänen 2. avioliitossaan, S ilmeisesti Masku 1652, K 1738, P2 V Oriveden kirkkoherra Daniel Laurentii Reuter (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2089) ja N.N ..
Regina Reuterin P1 Längelmäen kirkkoherra Andreas Henrici Lilius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1452) , K 1682; P3 Turku 1690 Maskun kirkkoherra Simon Simonis Waccenius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2587), S Turku noin 1665, K Masku 1739.

Benedictus Matthiae (K 1623/24)

Benedictus Matthaei, Bengt Mattsson
Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) hospitaalinsaarnaaja 1618, mainitaan Turun hospitaalin esimiehenä 1618–1622 ja ”köyhien saarnaajana” Turussa vielä 1623; muutti hoidokkeineen Nauvon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5070) Seiliin hospitaalinsaarnaajaksi 1623, mutta kuoli pian sen jälkeen.
K 1623 tai 1624 (haudattiin Turun tuomiokirkkoon 29.2.1624).
P Cecilia N.N., eli leskenä 1628.

Petraeus, Benedictus Matthiae (mainitaan 1614–1615)

Bengt Mattsson
Paltamon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5076) kirkkoherra 1614–1615, joutui eroamaan virastaan jouduttuaan seurakuntalaistensa epäsuosioon palkkasaataviaan periessään.
Pitäjänmiehet antoivat Petraeukselle pilkkanimen ”Varsa-Pentti”, kun hän oli yrittänyt kantaa pitäjässä tuntemattomia kymmenyksiä varsoista.

Benedictus Matthaei (mainitaan 1609–1612)

Benedictus Matthiae, Bengt Mattson
Mustasaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5067) kappalainen (”Cappelan I Mussor”), mainitaan 1609 ja vielä 1612.

Petraeus, Andreas Thomae (K 1612)

Anders Tomasson
Korppoon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5038) piispan anneksiseurakunnan sijaiskirkkoherra (vicepastor) ainakin jo 1593, jolloin allekirjoitti (”Andreas Tho. minister eccl:ae in Korpo”; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Andreas Thomae vic.Pastor Korposa”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593; Korppoon kirkkoherra Kaarle-herttuan nimittämänä 27.10.1597. Kaarle-herttua katsoi piispa Ericus Erici Sorolaisen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=556) saavan hyvän toimeentulon kruunulta ja myös muita tuloja riittävästi, eikä tämä näin ollen tarvinnut Korppoon pastoraattia palkkapitäjäkseen.
K Korppoo viimeistään lokakuussa 1612.
P luultavasti Eliza Knutsdotter; eli leskenä miehensä jälkeen ja sai sokeaksi tulleena monen pienen lapsen huoltajana valtatien varrella sijaitsevan pappilan suuresta kestitysvelvollisuudesta johtuvien suurten kulujensa takia kuninkaalliseen määräykseen perustuen helpotusta veronmaksuun kamreeri Johan Ottessonin kirjeellä 2.11.1612 ja kuningas Kustaa II Aadolfin kirjeellä 20.10.1614 koko leskeysajakseen verovapauden Korppoon kirkonkylästä viljeltäväkseen ottamalleen autiotilalle.

Yllä oleva ei liene allaolevien veli, koska aikaväli olisi liian suuri.

Paturi, Simon Thomae (K 1640)

Pattur / Patur, Simon Tomasson
S ilmeisesti Turku. V oletettavasti Turun kaupungin porvari Tuomas/Tomas Paturi (= padanvalaja) ja N.N. Veli oletettavasti Isonkyrön kirkkoherra Georgius Thomae Paturi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1918).
Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) tuomiokirkon suomalaisen seurakunnan kappalainen (choralis, 2. sarjaa) 1621; Someron (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5098) kirkkoherra, mainitaan jo 1624; Sääksmäen rovastikunnan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=6125) lääninrovasti ainakin jo alkukesästä 1640, jolloin osallistui (”Someroensis past. et p.”) 15.7. Turun akatemian vihkiäisjuhlaan, mutta tiedot mahdollisista rovastintarkastuksista puuttuvat (Lempiäinen 1967).
Turun hovioikeus tuomitsi 28.1.1625 Paturin (”her Simon Pattur Chorpräst”) ja neljä muuta pappismiestä huoruudesta syytetyn, syylliseksi todetun ja pappisvirasta erotetun Vehmaan kirkkoherran Zacharias Jacobin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2705) puolesta oikeudessa väärän valan vannoneena 9 markan sakkoon ja menettämään oikeustoimikelpoisuutensa. Turun tuomiokapituli erotti Paturin pappisvirasta 7.2.1625, mutta hän näyttää kuitenkin päässeen pian takaisin pappisvirkaan Kuninkaallisen Majesteetin armahtamana.
Paturin palkkausta Someron kirkkoherrana koskeva maaherran määräys 11.3.1635.
Leinbergin mukaan valtiopäivämies (herredagsman) 1621.
Omisti Somerolla Jaatilan kylässä Ruunalan tilan 1631–1635.
K Somero 1640 (15.7. jälkeen).
P1 N.N., K Turku lokakuussa 1630; P2 Brita (Birgitta) Josefsdotter, eli leskenä miehensä jälkeen ja mainitaan Somerolla Jaatilan Ruunalassa asuvana 1641–1665.

Paturi, Georgius Thomae (K 1644)

Patur, Jöran / Jören Tomasson
S ilmeisesti Turku. V oletettavasti Turun kaupungin porvari Tuomas / Tomas Paturi (= padanvalaja) ja N.N. Veli oletettavasti Someron kirkkoherra Simon Thomae Paturi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1919) (Leinberg).
Ilmajoen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5016) kappalainen ainakin jo 1615; Isonkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5018) kirkkoherra 1622.
Isännöi Röyskölän kylässä Luhtaselan (n:o 4) tilaa 1619–1624.
Paturia (”her Jören i Storkyro”) vastaan esitettiin valituksia käräjillä 1638.
K Isokyrö 1644.
Vaimo Margareta Henriksdotter.

Onkohan porvari Thomas Paturin isännimi tiedossa?

Benedictus

15.06.14, 09:33

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Matti Lund http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=242145#post242145)
Tämä mahdollisuus on tietysti käynyt mielessä, mutta kun mitään perusteluja ei asiakirjoista saa irti, ajatus jää tyhjän päälle.

Nimittäin piispanistuin/konsistori määräsi väliin diktatorisesti kirkkoherrojen kuolinpesien hoitajiksi ja jopa alaikäisten lasten holhoojiksi sopiviksi katsomiaan kirkonmiehiä, jotka eivät olleet missään sukulaisuussuhteessa vainajaan. Tämän takia (kun naimisen kaari ikään kuin ohitettiin valinnassa) nämä kirkonmiesten holhoojuudet ovat tovittain vaikeita asioita päätellä.

terv Matti Lund

Näin epäilemättä on asia usein ollut. Tässä kirkkoherra Sigfrid Henricin perinnönjakotapauksessa allekirjoittajina oli kaksi lainlukijaa sekä maisteri Joachim kolmantena. Joachimin ja Sigfridin välillä saattoi olla jonkinlainen sukuside, sillä Turun hiippakunnan ollessa piispaa vailla Joachim järjesteli Sigfridin virka-asioita parhain päin. Eräs mieleeni juolahtanut vaihtoehto oli se, että Sigfrid oli Joachimin vaimon veli. Mutta tässä ketjussa tuli mieleen se, että jos Joachim olikin Sigfridin lesken veli, niin hänen asemansa perinnönjakokirjan allekirjoittajana selittyisi myös sillä.
______________
Matti Pesola

Oikeuden eteen turkulainen porvari Thomas Johansson
- esitti hovioikeuden kirjelmän 5.12.1634.
- kirjelmässä hän kertoo vaimonsa puolesta tapahtuneesta suuresta vääryydestä perinnönjaossa.
- jako oli tehty vaimon edellisen miehen autuaan herra Sigfredin jälkeen, joka oli Piikkiön pitäjän kirkkoherra.
- asia otettiin nyt esille tutkittavaksi.
- Räntämäen kappalainen herra Johannes Johannis esitti oikeudessa perinnönjakokirjan.
- kirjan olivat sinetöineet ja allekirjoittaneet lainlukijat Mads Eschilsson ja Anders Sigfredsson, sekä autuas maisteri Jochim, entinen Turun kirkkoherra.
- allekirjoittaneet todistivat, että heidät oli laillisesti kutsuttu sovitteluun perinnönjaosta autuaan Piikkiön pitäjän kirkkoherran Sigfred Raumannuksen jälkeen vaimon Catharina Madsdotterin ja tämän lapsipuolten (varmaan monikko, muuten yksikössä olisi loogista sanoa poikapuoli tai tytärpuoli) välillä.
- kopio jakokirjasta 7.9.1631.
- oikeus ei voi perua kahden laillisesti kutsutun tuomarin työtä.
- hoviin. __________________
Jouni Kaleva
Konnevesi

Heitän esille erään ajatuksen ylläolevista henkilöistä.

Carharina Matsdotter olisi Joachim Stutaeuksen sisar.

Lainlukija Mats Eskilssonin suku on selvittämättä, veljensä oli kuitenkin vouti Michel Eskilsson, jonka etunimi tukee ajatusta Laitilan suvusta.

Eräs mahdollisuus voisi olla seuraava.

Hämeenkyrön Laitilan nimismiestalon pitkäaikaisen isännän Michel Larssonin perintöä jaettaessa 1601, Michelin pojan turkulaisen porvari Eskill Michelssonin ja tämän veljenpojan Henrik Jönssonin lisäksi kanssaperijänä mainitaan Eskill Gregersson, joka sai perinnön rahana.

Michel Larsson Laitila mainitaan isäntänä 1553-1601.

Eskill Gregerssonista ei ole mitään muuta tietoa, ajllisesti hän voisi hyvinkin olla khr Gregorius Stuttin poika ja Sofia Grelsdotterin veli.
Vaikuttaisi, että Eskill Gregersson oli Michell Larsson Laitilan vävy.

Lainlukija Mats Eskilssonin isää ei tiedetä, mutta jos hän olisi Eskill Gregersson, Gregorius Stuttin poika, niin tuon perintökirjan allekirjoittaja Joachim Stutaeus ja Mats Eskilsson olisivat serkukset.

Mikä ei oikein toimi on ajatus, että Catharina olisi Joachimin veli ja Mats Eskilssonin serkku, koska silloin luulisi, että perinnönjakokirja olisi tehty äitipuolta suosivaksi eli vedetty sukuun päin.

Toisaalta, voi olla, että Catharina on kokenut ettei sukulaiset suosineet häntä tarpeeksi.

Matti Lund

15.06.14, 10:00

Kappas, tarkistamattoman tiedon mukaan Mustasaaressa on ollut kappalaisena Benedictus Matthiae juuri ennen kuin Oulujärvelle ilmestyi samanniminen kirkkoherra. Tästähän kyllä tulisi plausiibeli tarina, johon avioliitto Ilmajoen kirkkoherran tyttären kanssa sopisi erinomaisesti.

Kappalainen Mustasaaressa - kirkkoherra Oulujärvellä - pako virasta - saarnaajaksi Seiliin.
Kimmo Kemppainen

Arvasit ihan oikein, että sama Pentti on mielessä kummitellut ja raksutellut, kun kerran liikun alituiseen poluilla, joilla hänen ei ole voinut olla törmäämättä.

Sinä nyt lohkaisit asian sangen näppärästi.

Tämä Pentti ei ole edes ainoa Paturi, jota olen yrittänyt sovitella Mathias Laurentiin vävyksi.

Georgius Thomae Patur, joka oli Isonkyrön kirkkoherra, oli ennen Isoonkyröön siirtymistään Ilmajoen kappalainen, kuten hyvin tiedät paikallisiin kuvioihin perehtyneenä.

Kun kuitenkin Cecilia oli vaimo eikä leski vuosina 1648-49, mutta tämä Paturi todennäköisesti kuollut jo 1644, päättelin, ettei Cecilia voi tulla kysymykseen tällä Paturilla. Mutta onhan Cecilialla ollut ilmeisesti siskoja, joista yksi olisi voinut olla tällä Paturilla? Tosin vaimonnimi Paturin kuollessa ei sovi. Ja Cecilian poissulkeminen sillä, ettei hän ollut leskivaimo 1648, ei tietysti poisulje sitä mahdollisuutta, että hän olisi sillä välin avioitunut uudestaan.

Kahlasin 2013 Toropaisen kirjoituksen aika tarkkaan ihan siitä syystä, kun siinä oli niin näkyvä rooli Paturi -nimellä ja jäin "haukkomaan henkeä", kun yritin löytää siitä johtolankaa myös Isonkyrön kirkkoherralle. Luin nyt uudestaan kirjoituksen. Matti Erkinpojan naapureinahan näyttäisi asuneen kaksi Tuomas -nimistä isäntää?

terv Matti Lund

Kimmo Kemppainen

15.06.14, 11:33

Myös leskiä on voitu 1600-luvulla kutsua vaimoiksi, minkä näkee siitä, että vihittyjen luetteloissakin on morsiamissa paljon hustruja.

Ks. myös Svenska Akademiens Orbok, hustru on voinut olla kihlattu morsian tai leskivaimo, käsittääkseni vihittyjen luettelossa leski erotukseksi ennestään naimattomista.

Tästä syystä tuomiokirja ei suoraan kerro Ceciliasta muuta kuin sen, että hän oli joskus ollut naimisissa.
Kimmo Kemppainen

Ja Cecilian poissulkeminen sillä, ettei hän ollut leskivaimo 1648, ei tietysti poisulje sitä mahdollisuutta, että hän olisi sillä välin avioitunut uudestaan.

terv Matti Lund

Kimmo Kemppainen

15.06.14, 11:46

Matti Lund

15.06.14, 13:17

Luulen, että voisimme saada allekirjoituksia vertailemalla järkeviä vastauksia Benedictus-kysymykseen. Tässä on löytämäni Oulujärven Benedictus Matthiaen nimmari:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1725207

Nimi on, NB, muodossa Benedictus Matthaei, siis Matthaeuksen poika eikä Matthiaksen.

Löytääkö joku Mustasaaren ja Seilin ajan nimmareita?
Kimmo Kemppainen

Mustasaaresta ei löydy. Kaikki kyseeseentulevat asiakirjat näyttäisivät olevan Henricus Martinin allekirjoittamia. Kirkkoherraksi tultuaan tämä Henricus Martini, joka oli edeltäjänsä Martinus Matthiæn poika, otti nimekseen Brenneruksen, mikä ei näkynyt välittömästi allekirjoituksissa, mutta hän lisäsi sinettiinsä H- ja M -kirjainten väliin B -kirjaimen.

Mutta uskon, että Seilistä löytyy. Sieltä on muistaakseni hyvin säilynyt tilinpäätöksiä ja kuitteja.

Nyt koko ajan vahvistuu, että Benetictus Matthiæn profiili sopii tähän kuin nakutettu ja on vain parantunut tarkastelun edetessä. Ongelmia ei näytä tulevan tielle, mutta kaikki tähän kerättyhän on kuitenkin vain näennäisiä yhteensopivuuksia ja todennäköistä indikaatiota.

Tämä on looginen aivan eri maailma kuin alooginen upoksissa Flemingien suossa tarpominen vailla noteerattavia indikaatioita.

terv Matti Lund

Benedictus

15.06.14, 20:56

Isonkyrön khr Jöran Paturin vaimo oli Margareta Henriksdotter.

Turun käräjät 1647
Isonkyrön entisen kirkkoherran Jöran Pathurin leski Margareta Henriksdr kyselee miehensä myymän talon perään. Jochim Eikman oli ostanut tämän Koulukadulla sijainneen talon.

Olisiko mahdollista, että Isokyrön khr Paturin vaimo oli Joachim Stutaeuksen vaimon Brita Henriksdotterin sisar?

Kivipää

15.06.14, 21:22

Olisiko mahdollista, että Isokyrön khr Paturin vaimo oli Joachim Stutaeuksen vaimon Brita Henriksdotterin sisar?

Mielenkiintoinen ajatus ja Isokyrö-kytkös, sillä tämän maisteri Joachimin vaimon isoisä oli Jacobus Sigfridi Geet, Isokyrön kirkkoherra hänkin aikanaan.
____________
Matti Pesola

JHissa

16.06.14, 10:30

Benedictus

17.06.14, 06:53

Jari Latva-Rasku

17.06.14, 07:49

Lainlukija Anders Sigridsson omisti Maskussa?Naantali? Ladvon ratsutilan.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=825067
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=825367
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=830630

Aiempia SAY sivuja en ehtinyt etsimään.

Leski Margareta, siis äitipuoli näyttää hallinnee tilaa pitkään.

Ylioppilasmatrikkelissa on Jakob Linneriuksen kohdalla seuraava maininta.

Maarian ja Ruskon käräjät 13.–14.3.1656 (Efter Jöran Matzsons? begäran, bleff bewilljat arffskifte på Ladwoj Emellan fordhom Lagläsarens Andhers Sigfredhsons barn och dheras å bäggie sijdor och kullars Stiuffmodher, Margretha Jacobzdåtter)

Jari Latva-Rasku

17.06.14, 07:52

Matti Lund

17.06.14, 10:42

Latvo löytyy myös Ruskon kohdalla ensimmäisenä tilana, en tarkistanut ovatko merkinnät/kopiointi erilainen.

Varmaankin Antti Sigfridinpojan vaimon nimi ja ehkä suorastaan syntyperäkin tulee eteen, kun vain viitsii ahkerasti etsiä. Ehkä jostain esim. Toropaisen tiedonannosta löytyisi Genostakin selaamalla?

Katsoin muutaman Turun raastuvan vuoden 1632-34, kun päättelin, että Antti muuttaa siinä vaiheessa pois Turusta ja joutuu järjestelemään omaisuuttaan siellä.

Ilmenee ensinnäkin, että Antin seuraaja oli erittäin tyytymätön Antin töihin ja jättämiin papereihin, joita piti virheitä vilisevinä. Toisaalta myös Anttikin valitteli vielä muutamaan otteeseen raastuvassa joistain taaksejättämistään asioista.

Antilla oli kaupunkitalo Hämeenkadulla Mätäjärven kohdalla, jonka hän myi kultaseppä Jochim Stråkarckille. Heti myynnin jälkeen oli kaksi muuta porvaria vaatimassa saamisiaan Mätäjärven talon kauppahinnasta. Tekivät toistasataa taalaria. Jochim -kultaseppä eli Stråkarck ehti huudattaa kauppaa kolmesti vuonna 1633 ja 1634, kunnes Antti Sigfridinpoika lähetti hätäisen kirjeen Rymättylästä, jossa sen mukaan vuonna 1634 asui, ja pyysi kirjeessään raastupaa olemaan vahvistamatta kauppaa, koska Jochim Stråkarck oli hänen mielestään väärentänyt jotain kauppaan liittyvää asiakirjaa. Joitakin viikkoja sen jälkeen Antti Sigfridinpoika tuli itse paikalle raastupaan ja irtisanoi talokaupan Jochim Stråkarckin kanssa.

En jaksanut seurata, miten talon kohtalo sitten ratkaistiin, kun myynti oli näin peruttu.

Enemmän tässä minua alkoi kiinnostaa tuo Jochim, yksi monista Turun Jochimeista, kuin tämä Antti.

terv Matti Lund

Kimmo Kemppainen

17.06.14, 10:43

Matti Lund

17.06.14, 10:49

Ylioppilasmatrikkelissa on Jakob Linneriuksen kohdalla seuraava maininta.

Maarian ja Ruskon käräjät 13.–14.3.1656 (Efter Jöran Matzsons? begäran, bleff bewilljat arffskifte på Ladwoj Emellan fordhom Lagläsarens Andhers Sigfredhsons barn och dheras å bäggie sijdor och kullars Stiuffmodher, Margretha Jacobzdåtter)

Tuon mukaanhan Marketta Jaakontytär olisi ollut Antti Sigfridinpojan vähintään kolmas vaimo.

Ehkä jostain (Maarian eli Vårfrukyrkans käräjiltä? tai Turun raastuvasta) löytyisi jotain kahden eri lapsikatraan varsinaisista äidinperinnöistäkin ja ehkä äitien etunimet?

terv Matti Lund

Matti Lund

17.06.14, 10:58

Turun Luostarikorttelissa asui herra Pentin leski, voisi verrata muihin asiakirjoihin, josko Cecilia Matthiae löytyisi samalta kohdalta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1718706

Kimmo Kemppainen

Hieno löytö, tämä paikannus. Nyt sitten toivoisi "moukan tuuria" (moukka tarkoittaa tässä ainoastaan itseäni) ja muittenkin tuuria, jotta Turun henkikirjoista löytyisi tarkempaakin informaatiota Pentin leskestä.

Jo nyt on vähäsen uutta mielenkiintoista tietoa kertynyt niin Pentistä kuin vaimostakin, mutta varsinkin jos löytyy vielä lisää, Sinun kannattaisi laatia pieni tiedonanto tästä täydennyksestä.

terv Matti Lund

Benedictus

17.06.14, 22:01

Latvolla näkyy Jacob Thomasson, myöhemmin Thomas Månsson.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1519262

1624 Thomas Månsson ja myöh. h. Margeta

1630 Margeta enka

1632 Anders Sigfridsson

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1519365

Vaikuttaisi, että Jacob Thoamssonin tytär on aviossa Thomas Månssonin kanssa, jonka kuoltua Margareta Jacobsdotter nai lainlukija Anders Sigfridssonin.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1543046
vaikuttaa, ettei Anders Sigfridsson asunut Latvolla.

Maininta, että asui Rymättylässä ei auta, sillä pika katsaus Rymättylän SAY:hyn ei tuonut yhtään Anders Sigfridssonia, tosin taaskin voi olla, että tila onkin jossain muussa pitäjässä.

Matti Lund

18.06.14, 00:55

...

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1519365

...

Maininta, että asui Rymättylässä ei auta, sillä pika katsaus Rymättylän SAY:hyn ...

Antti Sigfridinpoika on varmaankin asunut Turun asunnossaan, kun on hoitanut Turun virkoja ja ehkä joitakin muitakin virkoja, mutta on myynyt sen sitten pois. Vaikka Antti on omistanut kiinteistöjä, väliin hän on joutunut pitämään kortteeria eri paikoissa, joskus pitkähköjäkin aikoja kuten vuonna 1634. Sen verran liikkuvaista näyttää elo olleen. Olletikin hän on joutunut enimmäkseen pitämään lampuotia omistamillaan tiluksilla.

Yritin jäljittää asiakirjaa, josta voisi löytyä patronyymi Gregorius Michaelis Stuttin aikalaiselle Johannes Stuttille, mutta sellaista ei taida olla.

Johannes Stut tulee ilmi Rostockissa opiskelevana vuonna 1512

Oli saapunut kesällä 1512 merta purjehtien turvallisesti perille Lyypekin satamaan, "Iohannes Stwt nauigato mari portum Lubecensem solidus accepit" Petrus Iohannis Sildin raportin 14.9.1512 mukaan Rostockista. (FMU 5601)

FMU 5600:n mukaan "Johannem Stwt reducem partes Alemannicas attigisse circa exaltacionem sancte crucis".

Opiskelua on häirinnyt ympärillä tapahtunut sota.

Vuosina 1519 (FMU5981) ja 1522 (FMU6089) mainitaan myös mestari Johannes Stut ollen vuonna 1519 Lyypekissä mestari Hans Petrin toimittamalla asialla erään porvarin Herman Bremerin saatavia suorittamassa. Nähtävästi Johannes Stut on ollut kaniikki ja pahaa pelkään, että hän on ollut 22.7.1522 Arvid Kurjen kohtalotoverina Öregrundissa, koskapa ei löydy enää sen jälkeen. Taitaa jäädä avoimeksi se, olisiko tämä Johannes Stut Gregoriuksen veli?

Hans Petristä on Vähäkankaan selvitys:

http://www.genealogia.fi/genos/51/51_73.htm

Sangen suurta mielenkiintoa herättäviä ovat hänen vahvasti Lyypekkiin viittaavat sukujuurensa.

Jos tämä Johannes Stut on sama mies kuin FMU5090:n sananpalvelija Johannes Stut Kalannista , jonka oletetaan olleen pappina siellä vuosina 1504-11, merkitsisi se, että olisi ollut viimeistään 1504 jo vihitty papiksi ja siis yli 25 -vuotias, mutta olisi suorittanut lisäopintoja vuonna 1512 Rostockissa.

Lyypekki vaikuttaisi olleen Stutteille tuttu paikka ja sen eräät porvarit tuttavia.

terv Matti Lund

Benedictus

18.06.14, 06:48

Mikko-

18.06.14, 08:18

Yksi mahdollisuus Johannes Stutin patronyymiksi:

Yritin jäljittää asiakirjaa, josta voisi löytyä patronyymi Gregorius Michaelis Stuttin aikalaiselle Johannes Stuttille, mutta sellaista ei taida olla.

Rostockissa opiskellut Johannes Stut (Johannes Stwt, scolaris Rostokcensis) lähetti 15.10.1514 kirjeen, jossa kiitteli Turun tuomiokapitulin tuomiorovastia, arkkiteiniä ja kaniikkeja [FMU 5767 (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=5767), Grönbladin Nya källor till Finlands medeltidshistoria nr. 348 (http://books.google.fi/books?id=KMhbAAAAcAAJ&pg=PA466&dq=Nya+k%C3%A4llor+till+Finlands+medeltidshistoria&hl=fi&sa=X&ei=P_2VU6SHFKbiywPk1oCgAw&ved=0CDgQ6AEwAA#v=onepage&q=johannes%20stut&f=false)].

Rostockin yliopiston matrikkelista löytyy ko. vuonna ainoastaan yksi samanniminen opiskelija Turusta, nimittäin: Dns. Ioannes Nicolai Aboensis dioc. [Matrikel der Universität Rostock 1419–1760 (http://dfg-viewer.de/show/?set%5bmets%5d=http%3A%2F%2Frosdok.uni-rostock.de%2Ffile%2Frosdok_document_0000000176%2Fr osdok_derivate_0000004406%2Fmatrikel1419ws-1760ss.mets.xml&set%5bimage%5d=267), Hofmeister, Adolph: Hofmeister, Adolph: Die Matrikel der Universität Rostock II, s. 59 (http://dfg-viewer.de/show/?set%5bmets%5d=http%3A%2F%2Frosdok.uni-rostock.de%2Ffile%2Frosdok_document_0000000024%2Fr osdok_derivate_0000003504%2Fmatrikel2.mets.xml&set%5bimage%5d=83)].

Mikko

JHissa

18.06.14, 10:58

Pohdin, voisiko koota yhteistiedoston Ilmajoen khr Mathias Laurentiin lapsista.
Tuntuisi, että siitä voisi selvemmin päätellä heidän ikäänsä ja muita seikkoja.

Eli lapsi, puolisot ja lapsenlapset puolisoineen.Paikkakunnat ja vuosiluvut.

Tiedetään, että Joachim Stutaeus vaikutti Turussa, 2-3 vaimoa.Poika.

Mats Matsson Lahti, vaimo, pappipoika, Ilmajoki.

Cecilia Matsdotter, naimisissa, mahd.Turussa.

Ketä muita?

Sofialla mainitaan olleen useita pieniä lapsia huollettavanaan.
Laitetaan alustava luettelo tädennettäväksi:
Matthias Laurentii Stutaeus, * n. 1540 Lounais-Suomi; † tapettu 24.1.1597 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen kappalainen 1571, kirkkoherra viim. 1574. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1580 ja maakauppias. Isovihan lopussa Matias tuli porstuassa Flemingin huoveja vastaan kirkon avaimet ja kannu kädessä jolloin huovit ottivat avaimet ja löivät hänet niillä kuoliaaksi ja hänen vaimonsa ruhjottiin rammaksi. mk 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633657), 1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656078), kl 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2652753), 1607 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2655072),
P: Sofia Gregoriuksentr., * n. 1540; † eli 1608 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1604-07. Sai kymmenen vuoden verovapauden joulukuussa 1601 Etelä-Pohjanmaan mk 1603 f. 65v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2660405).
Lapsia:

Erkki, * n. 1560; † n. 1593 Ilmajoki. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1581-93.

Antti, * n. 1675 Ilmajoki; † n. 1603 Ilmajoki. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1594-1603. Ilmajoen mk 1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656078),

Matti, * n. 1583 Ilmajoki, Lahti; † n. 1637 Ilmajoki, Lahti, Lahti. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1608-37. Ilmajoen rl 1627 (ikä 44 v), Ilmajoen maantarkastusk 1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2657118), kl 1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656463), SAY 1635-54 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=61323).
P: ?Margareta, * † eli 1648 Ilmajoki.

Joachim, * n. 1580 Ilmajoki; ‡ 4.12.1633 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1698466) Turku. Yo Uppsalassa 4.1595, Wittenbergissä 1599, Jenassa 1600 ja Helmstadissa 1602. Turun katedraalikoulun rehtori 1609, Turun kirkkoherra 1615. Tuomiorovasti. Lahjoitti osuutensa Lahden talosta veljenpojalleen Eskeli Matinpojalle. (KA mf. ES:1744-1745 (cc 1) Kaarinan käräjät 24.4.1623 f. 40v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3784752), (z:15) TRO 26.4.1645 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479839) Herra Eskil Matthiae Stutaeus vaatii Joachimus Joachimin perintöä Hartvig Henrikinpoika Speitzilta, TRO 3.8.1648 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11602983) Edesmenneen Joachimus Stutaeuksen sisar vaimo Cecilia Mattsintytär vaatii perintöä Hartvig Henrikinpojalta edesmenneen Joachimus Joachimin jälkeen, TRO 10.3.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601255), TRO 21.4.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601280), TRO 11.6.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601318), TRO 23.1.1651 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11478911), 23.4.1751 s. 137 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479035), . Kaarinan SAY 1600-19 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166643), 1620-34 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1167018), 1620-34 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1167012), 1634-53 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1168093). Turun hk (1638 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13484306)), 1643 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486035), 1645 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13486680),
1P: Anna Erikintr. Sursill eli Tenalensis, * † lapsivuode 28.8.1608, ‡ 31.8.1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1698127) Turku. (GS 1229). (1P: Ilmajoen kirkkoherra Petrus Erici, n. † 1571/72 Ilmajoki).
2P: 12.1609 Margareta Henrikintr. (Speitz), ‡ 26.10.1623 Turku.
3P: Brita/Elin Henrikintr., † 1643/44 Turku. Halikon Puotilan kartanon herra Anders Larssinpojan, † 1613, leski ja Isokyrön kirkkoherran Jakob Sigfridi Geetin tytär Anna Jakobintytär, † 1632 (F. S. 1898). Hon fick 1614 6/5 lifstidsfrälse på skattehemman i Halikko socken och testamenterade 1628 sitt fädernegods Geitilä i Masku socken till sin systerdotter Brita Henriksdotter (Halikon käräjät 1628, Maskun (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791313), ). ( TRO 15.9.1627 (Kirkkoherra mestari Jaakkiman vaimon piika Marketta Yrjänäntytär oli huijannut emäntänsä lainaamaan itselleen täyden morsiusvarustuksen Ruskoon), 27.6.1632 (Herra Henrik Finno, Hämeenkyrön kirkkoherra esittää perintövaatimuksen Turun kirkkoherran "Mårten Jochims" kartanosta, koska autuaan mestari Grelsin vaimo oli herra Henrikin äiti. Mestari Jaakkiman valtuutettu Hartwig Wellich (Wölich) esittää kirjeen vuodelta 1606, jossa herra Henrik ja hänen sisaruksensa tunnustavat tulleensa täysin tyydytetyiksi äidinperinnöstään ja mainitun perinnönjakokirjan alla ilmoitetaan 40 taalarin uhkasakko tuomiokirkolle, kaupungille ja sairaalalle), (z:6) 7.3.1636 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11480279) (Kyrön kirkkoherra herra Henrik tuli oikeuden eteen ja valitti Turun aikaisemman kirkkoherran mestari Jaakkiman jälkeenjättämästä leskestä, että tämä asui autuaan mestari Grelsin kartanossa, josta hän väitti, että se oli ostettu hänen äitinsä rahoilla. Herra Klaus, lesken valtuutettu vastasi, ettei tällä itsellään ollut mitään tekemistä kartanon kanssa, vaan että hänellä oli ollut se hallussaan leskeystilassaan pienen poikapuolensa kanssa edesmenneen miehensä toivomuksesta. Ja hän vetosi, että hänet säästetään tältä oikeudenkäynniltä), 24.9.1636 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11480235), (z:7) TRO 13.12.1637 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11474706) (kirkkoherran M. Joachimin leski vaati oikeudessa Hartwig Wölichiltä ulosmitattavaksi tämän maksamatta olevaa velkaa); KA mf. ES 1843 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791701) ”Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt”; KA mf. ES 1844 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3791833) ”S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623”; KA mf. ES 1746 (cc 5) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 17.–18.2.1643 f. 455v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786897) "af Master Joachims effterlåtne Enkia", Piikkiön ja Kaarinan käräjät 29.–30.5.1643 f. 465 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786905) "af S. M. Joachims Enkia och af Joachims Sonen", KA mf. ES 1746 (cc 6) Piikkiön ja Kaarinan käräjät 13.–14.3.1644 f. 44 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786972) "Uplystes 3 gången Hawisto hemman, den D:nus Joachimus Joachimi försåld hafwer till Förståndigh Peter Wedrich"). (1P: Måns Andersinp. till Botila, † 1620-28 Halikko. Halikon SAY 1600-19 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9072), ).

Cecilia, (TRO 3.8.1648 s. 179 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11602983) Edesmenneen Joachimus Stutaeuksen sisar vaimo Cecilia Mattsintytär vaatii perintöä Hartvig Henrikinpojalta edesmenneen Joachimus Joachimin jälkeen. TRO 10.3.1649 s. 81 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601255), TRO 21.4.1649 s. 130 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601280), TRO 11.6.1649 s. 205 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601318)). Seilin asukki Lasse Näbb oli lyönyt Ceciliaa syyttä tämän oman portin edessä 1628?
?P: Benedictus Matthaei Chytraeus, * Kokemäki, ‡ 29.2.1624 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1698323) Turku. Kotoisin Kokemäen Säpilän Paturista. Turun hospitaalinsaarnaaja 1618, esimies 1618–1622, ”köyhien saarnaajana” Turussa vielä 1623, Nauvon Seilin hospitaalinsaarnaaja 1623. (KA ES 493 Kokemäen käräjät 20.4.1601 f. 46v-47 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1668426), KA ES 1920 (mm 1) Kokemäen käräjät 25.9.1623 f. 225 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3845737)). Voi olla se Benedictus Matthiae, joka toimi Paltamon kirkkoherrana 1614-15, mutta joutui eroamaan virastaan jouduttuaan seurakuntalaistensa epäsuosioon palkkasaataviaan periessään ja paikallisilta pilkkanimen ”Varsa-Pentti”, kun hän oli yrittänyt kantaa pitäjässä tuntemattomia kymmenyksiä varsoista. Sitä ennen hän on voinut olla se Benedictus Matthiae , joka toimi Mustasaaren kappalaisena 1609-12.

Matti Lund

18.06.14, 12:12

Laitetaan alustava luettelo tädennettäväksi:
Matthias Laurentii Stutaeus, * n. 1540 Lounais-Suomi; † tapettu 24.1.1597 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen kappalainen 1571, kirkkoherra viim. 1574. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1580 ja maakauppias. Isovihan lopussa Matias tuli porstuassa Flemingin huoveja vastaan kirkon avaimet ja kannu kädessä jolloin huovit ottivat avaimet ja löivät hänet niillä kuoliaaksi ja hänen vaimonsa ruhjottiin rammaksi. mk 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633657), 1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656078), kl 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2652753), 1607 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2655072),
P: Sofia Gregoriuksentr., * n. 1540; † eli 1608 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1604-07. Sai kymmenen vuoden verovapauden joulukuussa 1601 Etelä-Pohjanmaan mk 1603 f. 65v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2660405).
...

Korjausta jotenkin tähän tapaan mennen:

Gregorius Michaelis Stutt, * n. 1490 Todennäköisesti Lounais-Suomessa, joko Raisiossa tai Taivassalon pitäjässä + Hämeenkyrössä, elossa vielä vuoden 1560 alkupuolella, mainitaan kuolleeksi vuoden 1561 loppupuolella. Kaniikki ja Kuusiston piispanlinnan prefekti piispa Arvid Kurjen virkakaudella, ainakin jo 1519, todennäköisesti vuoteen 1522 asti, jolloin tanskalaiset valtasivat Kuusiston linnan ja kuningas Kristian läänitti sen amiraali Severin Norrbylle. On todennäköisesti hoitanut ennen vuotta 1537 jotain kirkollista virkaa Paraisilla. Eurajoen kirkkoherra 1537-48, Hämeenkyrön kirkkoherra 1549-59.

P: NN.

Lapsia:
Michael Gregorii Stuth
Sofia Gregoriuksent.
...

Sofia Gregoriuksentr., * n. 1545; † eli 1608 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1604-07. Sai kymmenen vuoden verovapauden joulukuussa 1601 Etelä-Pohjanmaan mk 1603 f. 65v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2660405).

Puoliso Mathias Laurentii
* n. 1540 Todennäköisimmin Etelä-Pohjanmaalla; † tapettu 24.1.1597 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen kappalainen 1571, kirkkoherra viim. 1574. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1580 ja maakauppias. Isovihan lopussa Matias tuli porstuassa Flemingin huoveja vastaan kirkon avaimet ja kannu kädessä jolloin huovit ottivat avaimet ja löivät hänet niillä kuoliaaksi ja hänen vaimonsa ruhjottiin rammaksi. mk 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633657), 1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656078), kl 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2652753), 1607 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2655072)

Matti Lund

18.06.14, 15:36

Korjausta jotenkin tähän tapaan mennen:

Gregorius Michaelis Stutt, * n. 1490 Todennäköisesti Lounais-Suomessa, joko Raisiossa tai Taivassalon pitäjässä + Hämeenkyrössä, elossa vielä vuoden 1560 alkupuolella, mainitaan kuolleeksi vuoden 1561 loppupuolella. Kaniikki ja Kuusiston piispanlinnan prefekti piispa Arvid Kurjen virkakaudella, ainakin jo 1519, todennäköisesti vuoteen 1522 asti, jolloin tanskalaiset valtasivat Kuusiston linnan ja kuningas Kristian läänitti sen amiraali Severin Norrbylle. On todennäköisesti hoitanut ennen vuotta 1537 jotain kirkollista virkaa Paraisilla. Eurajoen kirkkoherra 1537-48, Hämeenkyrön kirkkoherra 1549-59.

P: NN.

Lapsia:
Michael Gregorii Stuth
Sofia Gregoriuksent.
...

Sofia Gregoriuksentr., * n. 1545; † eli 1608 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1604-07. Sai kymmenen vuoden verovapauden joulukuussa 1601 Etelä-Pohjanmaan mk 1603 f. 65v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2660405).

Puoliso Mathias Laurentii
* n. 1540 Todennäköisimmin Etelä-Pohjanmaalla; † tapettu 24.1.1597 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen kappalainen 1571, kirkkoherra viim. 1574. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1580 ja maakauppias. Isovihan lopussa Matias tuli porstuassa Flemingin huoveja vastaan kirkon avaimet ja kannu kädessä jolloin huovit ottivat avaimet ja löivät hänet niillä kuoliaaksi ja hänen vaimonsa ruhjottiin rammaksi. mk 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633657), 1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656078), kl 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2652753), 1607 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2655072)

Tämä ehdotus pyrki olemaan jonkin verran vajaa versio uudelleenarvioinnin tuloksena. En esimerkiksi laittanut siihen Sofian syntymäpaikkaa, vaikka tuskin muu tulee kysymykseen kuin Eurajoki. Monta muutakin täsmennystä tai muutosta voidaan antaa, kunhan niille on vain jokin argumentti. Toivon, ettei luuduta jälleen kerran vanhaan ja kelata päkäpäisesti enää samoja vanhoja "legendoja", vaan kyseenalaistetaan, uudelleenarvioidaan ja koetellaan jokaista vanhaa tietoa ja sitten päätetään sen kohtalosta.

Laitoin tämän muutoksen myös siksi, että tavoitteenahan on kuten tämän ketjun otsikkokin on vain ymmärrettävissä yrittää johtaa jälkipolvea niin vanhan Stutt/Stuth -suvun juuresta kuin vain on jotenkin todistetusti mahdollista, yrittää siinä sitten olla järjestelmällinen ja ennen muuta realistinen välttäen epätodennäköisiä päähänpistoja.

Ilmajoen Matthias Laurentii tulee tämän juurikasvun kylkeen omana aikanaan ja taitaa muodostaa niiden tähän ketjuun osallistuneitten sukulinkin Stutt -sukuun, joilla sellainen on. Toisaalta yhtä lailla pitäisi yrittää, kunhan eteenpäin päästään, selvittää Michael Gregorii Stuthin jälkipolven mahdollista leviämistä Ahvenanmaalta päin ja edelleen yrittää jäljittää muutakin mahdollista jälkikasvua.

terv Matti Lund

Matti Lund

18.06.14, 17:11

Jatkan tästä eräällä pikku täsmennyksellä.

Nythän on myös tiedossa, on jo vuonna 1857 painetussa toht. Edw. Grönbladin kokoomajulkaisussa "Nya källor till Finlands Medeltidshistoria", nro 392 (s. 701-702), Kuusiston piispanlinnassa 29.9.1519 päivätty ja linnan prefektin Gregorius Stuthin allekirjoittama suojelukirje kauppiaalle Hans Eystille.

Kirje on sinetöity altaan vihreällä vahalla eikä sinetistä erotu muuta kuin käärmeenkiemurakuvio?

En tässä sen kummemmin toista kirjettä, vaan tiivistän, että siinä pyydetään olemaan auttavaisia ja olemaan estämättä Hans Eystiä toimissaan, kun hän on nyt hankintamatkalla Rääveliin ja Riikaan.

...

Gregoriuksen esimiehenä on ollut tuolloin Arvid Kurki. Linna hävitettiin 1528, mutta oli ainakin ilman piispaa monia vuosia ennen sitä. Tuskin siellä prefektiä tarvittiin enää vuoden 1522 jälkeen. Gregorius on joutunut toimessaan olletikin suureen myllerrykseen.

terv Matti Lund

Olen jonkin verran selvittänyt tilannetta Kuusiston linnassa ja piispanpöydässä Kristian -kuninkaan ja Kustaa Vaasan välisen valtataistelun myllerryksessä ja vaihtoehtoja sille, miten se silloin kohteli Gregorius Michaelis Stuttia.

Minkä takia Kuusiston linnaan hyökättiin jne?

Piispa Arvid Kurki vannoi vielä syksyllä 1521 uskollisuutta Kristian -kuninkaalle ja tämä otti sen vastaan. Grönblandin painatteessa on asiakirja, jossa sovunsanoja molemmin puolin lausutaan. Lisäksi Arvid Kurki anoi Kristianilta lupaa erääseen vaihtokauppaan Kuusiston "linnaläänin" ja Turun linnaläänin välillä. Arvidin kohteena oli Sauvon Ruonan (Runa gårdh) kartano.

Talvella 1522 Arvid oli sitten vaihtanut puolta ja alkoi tukea Kustaan varustamia "kapinallisjoukkoja". Hän antoi näille aseapua Turun linnan piirityksessä. Kustaan miehet eivät onnistuneet lyömään Kristianin linnanpäällikköä.

Konfliktin molempien osapuolten riveissä oli koko joukko saksalaisia palkkasotilaita.

Tanskalaisten amiraali Severin Norrby hyökkäsi joukkoineen toukokuun 1522 lopulla Kuusiston linnaan ja otti sen haltuunsa. Arvid Kurki oli ehtinyt paeta tieltä pois kirkollisine seurueineen, mutta ilmeisestikin Arvidin linnanpäällikkö Gregorius Stutt oli jäänyt paikalle. Luultavasti Arvid Kurki oli ehtinyt Gregorius Stuttin avustuksella kuljettaa suuren osan Kuusiston arvotavaroista turvaan, loput ovat jääneet Norrbyn joukkojen saaliiksi. Gregorius on saattanut jäädä Norrbyn vangiksi. Kuusiston linnan nihditkin olivat perinteisesti olleet voittopuolisesti saksalaisia palkkasotureita.

Kristian -kuningas siis läänitti syksyllä 1522 Kuusiston tiluksineen Severin Norrbylle. Erik Fleming sai Tukholmasta vahvistuksekseen palkkasotureita Kustaa Vaasalta ja valloitti 1523 Kuusiston "takaisin". - Onko hän siellä kohdannut vangitun linnanpäällikön Gregorius Stuttin, jää aivan arvailtavaksi? Toivottavasti ei, sillä melko varmasti Fleming olisi kiduttanut miestä omaisuuskätköjen esiinkaivamiseksi.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että Erik Fleming on ryhtynyt ryöväämään omana saaliinaan kaiken sen, mitä piispanpöydältä on jäänyt jäljelle Kuusiston tiluksia sinne. Tämä ei ole kuitenkaan alkuunkaan riittänyt, vaan Fleming on ilmeisesti ruvennut ruinaamaan Kustaa Vaasalta lisää tiluksia vaivansa palkaksi.

Itse Kuusiston linna asuin- ja hallintopaikkana lienee jäänyt hylätyksi, kunnes Kustaa Vaasa nimitti vuonna 1527 Kuusiston linnanpäälliköksi Jöns Västgöthen ja evästi tämän keräämään sen tilusten lampuodeilta verot. Tämä lienee ollut vain Jöns Pederinpoika Västgöten sivuvirka, sillä Kustaa oli nimittänyt hänet myös Viipurin linnanpäälliköiden joukkoon. Kustaa oli läänittänyt ennen sitä Viipurin linnaläänin langolleen Johan de Hoyalle. Kuusiston järjestely lienee "jurppinut" Flemingiä, joka kohteli sen maita omana saaliinaan.

Tämän päättelen sillä havainnolla, että pian tämän jälkeen Kustaa Vaasa läänitti Erik Flemingille niitä maita, jotka olivat olleet piispanpöydän hallussa ja esimerkiksi Sauvon Ruonan kartanonkin, joka oli ollut Arvid Kurjen kiikarissa.

Kustaa Vaasan Arvid Kurjen tilalle ajama piispa Svenonius lienee kuollut vuoden 1527 kuluessa, sillä vuoden 1528 alussa kirjatuista asiakirjoista selviää, että hän oli neuvotellut Västeråsissa vuoden 1527 lopulla jo tulevan piispan Martti Skytten kanssa siitä, miten kuninkaan veroja tulisi jatkossa kantaa piispanpöydältä ja sen lampuodeilta ja hän vahvisti kirjeellään Martti Skytten piispaksi heti tammikuussa 1528.

Kustaa Vaasa muutti kuitenkin taktiikkaansa vuoden 1528 kuluessa ja julisti 3.6.1528 (Konung Gustav Den Förstes Registratur V 1528, s. 97-98) ilosanomana Lounais-Suomen rahvaalle, että keventääkseen sen verorasitusta, joka on koitunut erittäin kovaksi kahden linnan ylläpitämisen takia, hän on antanut määräyksen hävittää Kuusiston linnan.

Erik Fleming sen kuin jatkoi konnantöitään, jotka olivat saaneet pontta Kuusiston valloituksesta ja turmiosta ja alkoi kertyä tiheään lisärivejä siihen rahvaan valitusten myriadiin, josta saadaan esimakua, kun Jaakko Teitti niitä sitten 1555-56 joutuu setvimään.

Kustaa Vaasa joutui useasti moittimaan ja uhkailemaan Flemingiä tämän konnantöistä, mutta Fleming pelasi upporkasta ja rutiköyhää ja jäi aina voiton puolelle, kun Kustaa läänitti hänelle lisää tiluksia. Kustaan kirjeillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta.

Kummallinen on ollut se maailma, jossa mies, jolla ei ollut mitään kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden tajua, on toiminut lainlukijana!

Yksi omituisimpia tapauksia oli Raaseporin läänitys Flemingille.

Vastaanotettuaan sen, Fleming näyttää Raaseporin rahvaan valituksesta päätelleen aloittaneen täyden terrorin siellä. Nämä valittavat kuninkaalle, että ovat joutuneet pakenemaan metsiin Flemingin väkivallan tieltä ja ovat viettäneet siellä yhden kokonaisen talven.

Valituksen sanakäänteet palauttavat elävästi mieleen isonvihan hirmutekojen kuvaukset.

Fleming pelasi upporikasta ja rutiköyhää Kustaan kanssa, huijasi tätä härskisti ja hyötyi katalasta pelistään rutosti.

Jotenkin Kustaa aina mielsi, että Flemingin konnantyöt jotenkin palvelivat hänen päämääriään, koska hän tätä niin kovin palkitsi.

Kustaa oli kyllä aika mestari, mutta Fleming osasi sumeilematta käyttää häntä hyväkseen.

terv Matti Lund

Benedictus

18.06.14, 22:02

Lainaus Latva-Rasku:
Joachim Mathiae Stutaeuksen 1. puolison on väitetty olleen Matthias Laurentii Stutaeusta edeltäneen Ilmajoen pitkäaikaisen kirkkoherran Petrus Ericin leski Anna Eriksdotter "Sursill". Ymmärrän hyvin rakkauden ja sosiaalisen vastuuntunnon merkityksen, mutta miksi Joachim olisi avioitunut kumpaakin jalkaansa ontuneen itseään ehkä vähintään 20 vuotta vanhemman lesken kanssa? Joachim oli lisäksi vuodesta 1595 lähtien Uppsalassa ja keskieurooppalaisissa yliopistoissa, kunnes palasi Turun katedraalikoulun teologian lehtoriksi vuonna 1605. Olisiko stipendien turvin opiskellut pitänyt puolisoa ruokittavanaan? Olisiko mahdollista, että Anna Eriksdotter olisi ollut esimerkiksi Joachimin taloudenhoitaja, jonka omaiseksi Joachim oli merkitty? Mistähän käsitys Joachimin ja Anna Eriksdotterin avioliitosta on syntynyt? Tästä tietenkin tulee mieleen, että Matthiaas Laurentii Stutaeuksen 1. puoliso voisi olla lmajoen pitkäaikaisen kirkkoherran Petrus Ericin tytär.

Petrus Erici (K noin 1571/72)

Pedher / Peer / Per Eriksson
Ilmajoen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5016) kirkkoherra seurakunnan kirkossa olleen puutaulun mukaan jo 1532 (”Petrus Erici constit. 1532”), mainitaan 1553 ja 1554, sai kuningas Kustaa Vaasan kollaatiokirjeen virkaan 26.6.1655 sekä vahvistuksen nimitykselle kuningas Eerik XIV:ltä 23.9.1562 ja kuningas Juhana III:lta 5.3.1569.
Maksoi ”apuverona” lohta puoli tynnyriä 8 leiviskää, (naudan)lihaa ja sianlihaa puoli kippuntaa 1563 ja 2 leiviskää voita, tynnyrin lohta ja 6 leiviskää kuivattuja haukia 1569; mainitaan (”her Peer i Ilmola”) tinan pakko-ostajana asianosaisessa veroluettelossa 1567; sai (”Her Per i Ilmåla Cappellgeldett”) kymmenysverosta ruista ja ohraa 20 puntaa 1568; Ilmajoen pitäjän vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan hänellä (”Her Pedher”) oli omaisuutta rahaa 50 markkaa, hopeaa 15 luotia, tinaa 6 naulaa, messinkiä 3 naulaa, kuparia 3 leiviskää 4 naulaa ja karjaa 9 härkää, 16 lehmää, 2 hiehoa, 20 lammasta sekä 2 hevosta arvoltaan 15 markkaa. Hopeaveroa hänen maksettavakseen tuli 37 markkaa 3 äyriä.
K Ilmajoki ehkä noin 1671/72.
P (Strandbergin mukaan) Anna Eriksdotter (Sursill) hänen 1. avioliitossaan, ”ontui molempia jalkojaan”, K Turku (haudattiin tuomiokirkkoon 31.8.) 1608, PV Pietarsaaren kirkkoherra Ericus Johannis Tenalensis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2459) ja Magdalena Eriksdotter Sursill.
Anna Eriksdotterin P2 Turun kirkkoherra, filosofian maisteri Joachimus Matthiae Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398) hänen 1. avioliitossaan, K Turku 1633.

Tenalensis, Ericus Johannis (K 1600)

Ericus / Erich Iohannis, Erik Johansson
Nähtävästi Tenholasta kotoisin.
Pietarsaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5079) kappalainen (2. sarjaa) 1556, kirkkoherra kuningas Juhana III:n nimittämänä keväällä 1569, jolloin kuningas 5.5. määräsi hänen elatuksekseen kolme lästiä rukiita ja kolme lästiä ohraa.
Allekirjoitti (”Ericus Iohan. past. Persörensis”; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa “Ericus Johannis Pedersöösä.”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
Kuninkaan kirjeessä 21.7.1569 kerrotaan herra Ericuksen käyneen hallitsijan puheilla ja tämän suostuneen hänen esittämäänsä pyyntöön saada nauttia samansuuruista palkkaa kuin hänen edeltäjänsä. Syksyllä kaksi vuotta myöhemmin kuningas kuitenkin sodasta aiheutuneiden suurten menojen takia pienensi hänen palkkansa kolmeen lästiin viljaa. Kirkkoherra Ericus Johannis joutui tämän tästä kestitsemään Ruotsista ja Ruotsiin matkustavia Kuninkaallisen Majesteetin alamaisia. Hän sai valtatien varrella asumisesta aiheutuvien suurten kulujen takia kreivi Axel Leijonhufvudin kirjeellä 26.2.1589 vapautuksen eräistä veroista, mutta hänet (”Her Erich i Persöö”) määrättiin 9.12.1589 maksamaan 30 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen.
Herra Ericus (”Her Erich j Pedersiöö”) osallistui viiden muun pappismiehen kanssa 19.2.1572 Mustasaaren kirkkoherraa Martinus Matthaei Brennerusta (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=292) vastaan esitettyjä, mutta sitten valheellisiksi todettuja syytöksiä käsitelleeseen laamanninoikeuden istuntoon.
Ericus Johannis Tenalensis joutui yhdessä Vöyrin ja Kokkolan kirkkoherrojen kanssa 1597 Nuijasodan aikaisten toimiensa vuoksi marski, käskynhaltija Klas Flemingin nuhdeltavaksi. (B. K. Åkerblom, Vörå sockens historia. 1962, s. 172).
Osti 1593 koko manttaalin suuruisen Sandsundin tilan Pietarsaaren kirkonkylästä.
K Pietarsaari 24.5.1600.
P Magdalena Eriksdotter Sursill Uumajasta, PV talollinen (”mahtava talonpoika”) ja lautamies Uumajan pitäjän Tegin kylästä Erik Ångerman eli Sursill ja Dordi N.N.

Jokin ei yllä kyllä nyt täsmää.

Enemminkin vaikuttaisi, että Petrus Erici ja Ericus Johannis olisivat samaan aikan eläneitä ja vaikuttaneita.

Anna Eriksdotter ei sovi Ericus Tenalensiksen tyttäreksi, eikä sovi Joachim Stutaeuksen vaimoksi.

http://www.annelikotisaari.net/magdalena.ja.lapset.htm
Tuossa sivulal on heti iso virhe, koska siinä mainitaan Magdalena -sursillin vihityn Erik Tenalensiksen kanssa n. 1555 ja heti perään kerrotaan pojan Isakin syntyneen 1550.
Koska Isakin pojan Erik Sursillin mainitaan syntyneen 1578 sopii se Isakin syntymäaikaan.

Margareta Eriksdotter lienee huomattavasti vanhempi, koska on ehtinyt jo jäädä 1571? leskeksi, tuskin oli syntynyt 1555.

Koska vuosiluvut eivät täsmää, heitän ajatuksen, josko Margareta Eriksdotter olikin Gregorius Stutin vaimo eli leski, joka nai Ilmajoen kirkkoherra Petrus Ericin ja naitti tyttärensä Sofia Grelsdotterin Mathias Laurentiille?

Löytyykö varmoja lähteitä noista henkilöistä?

Pekka Hiltunen

19.06.14, 00:44

Jokin ei yllä kyllä nyt täsmää.

Strandbergin Paimenmuisto erehtyy tässä. Anna Eriksdotter Tenalensis on ehkä syntynyt aikaisintaan vuosien 1571-72 tienoilla eikä hän varmaankaan ole ollut enempää Petrus Ericiin vaimo kuin piikakaan. "Molempien jalkojen ontuminen" vittaa johonkin krooniseen, etenevään sairauteen, kuten MS-tautiin, jota tietenkin voidaan tavata ensisynnyttäjilläkin, ja jota on näköjään esiintynyt (ja edellen esiintyy) keskittyminä mm. Pohjois-Satakunnan alueella luultavasti vikingien jälkeensä jättämänä geenivirheenä. (Ångemannin vaimon "sukutauluja" en viitsi tähän nyt kopioida.)

En näe mitään seikkaa, joka estäisi Annaa olemasta Joachim Stutaeuksen 1. p:so ja esikoisen äiti. Sekin voi vielä pitää paikansa, että Petrus Ericiin vaimo oli Sursill-sukua, mutta Anna Erikintytär Tenalensis hän ei tietenkään ole voinut olla. Latva-Rauskun ajatus voisi olla oikea siinä, että Mathias Laurentiilla on voinut olla 1. vaimo ennen Sophia Gregoriita. Stuttit on sekoitettu keskenään. Ehkä vaimoilla oli samat kuolinvuodet?

PH

Antti Järvenpää

19.06.14, 07:53

Korjausta jotenkin tähän tapaan mennen:

Gregorius Michaelis Stutt, * n. 1490 Todennäköisesti Lounais-Suomessa, joko Raisiossa tai Taivassalon pitäjässä + Hämeenkyrössä, elossa vielä vuoden 1560 alkupuolella, mainitaan kuolleeksi vuoden 1561 loppupuolella. Kaniikki ja Kuusiston piispanlinnan prefekti piispa Arvid Kurjen virkakaudella, ainakin jo 1519, todennäköisesti vuoteen 1522 asti, jolloin tanskalaiset valtasivat Kuusiston linnan ja kuningas Kristian läänitti sen amiraali Severin Norrbylle. On todennäköisesti hoitanut ennen vuotta 1537 jotain kirkollista virkaa Paraisilla. Eurajoen kirkkoherra 1537-48, Hämeenkyrön kirkkoherra 1549-59.

P: NN.

Lapsia:
Michael Gregorii Stuth
Sofia Gregoriuksent.
...

Sofia Gregoriuksentr., * n. 1545; † eli 1608 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1604-07. Sai kymmenen vuoden verovapauden joulukuussa 1601 Etelä-Pohjanmaan mk 1603 f. 65v (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2660405).

Puoliso Mathias Laurentii
* n. 1540 Todennäköisimmin Etelä-Pohjanmaalla; † tapettu 24.1.1597 Ilmajoki, Lahti. Ilmajoen kappalainen 1571, kirkkoherra viim. 1574. Ilmajoen Lahden n:o 3 Lahden isäntä 1580 ja maakauppias. Isovihan lopussa Matias tuli porstuassa Flemingin huoveja vastaan kirkon avaimet ja kannu kädessä jolloin huovit ottivat avaimet ja löivät hänet niillä kuoliaaksi ja hänen vaimonsa ruhjottiin rammaksi. mk 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2633657), 1608 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656078), kl 1605 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2652753), 1607 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2655072)

Tässä tullaan mielestäni Brinkkalan Kirstiin ja Lapinlothoon ( http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=58892&postcount=9 ). Voi hyvinkin olla, että Gregorius Michælis Stuthilla oli lapsia, mutta katollisen kirkon selibaattisääntöjen mukaan he eivät olleet perillisiä tai ainakin tuo Lapinlotho tapaus antaisi näin ymmärtää. Luultavasti ei ollut myöskään vihittyä vaimoa.

Luin juuri tuossa erään Kustaa Vilkunan historiallisen romaanin "Viimeiset luostariasukkaat, WSOY 1912". Mukava digitoitu välipala, jonka voi imuroida tablettiin. Tässä oli kertomus papista, jolla oli lapsia taloudenhoitajansa kanssa. Sitten isä halusi pojasta papin, mutta esille tuli, että nk. "frillobarn" ei voinut saada pappisvihkimystä, jolloin syntymätodistusta hiukan rukkailtiin, ettei tämä mitätön asia olisi esteeksi.

Tosiasiallisesti en tiedä, miten nuo säännökset menivät pappisvihkimysten osalta, mutta olettaisin, että Vilkuna kirjoitti jonkinlaisen tietämyksen pohjalta. Kustaa Vilkuna otti tuon esiin, ja toisena ruumiin vamman, joka myös oli este. Siis sormen puuttuminen tms. Tuo kirja muutenkin ajoittui noin 1550-luvun puolivälin paikkeille, joten ajankohta olisi jotakuinkin sama.

Tämä nyt enemmänkin välihuomautuksena ja joku paremmin tietävä toivottavasti oikaisee jos jokin peni pieleen.

PS: Hellemaan Pekalla varmaankin ollsi tuo Lapinlothon oikeustapauksen alkuperäinen dokumentti jossakin. Itse en sitä enään löydä, mutta varsinainen asiasisältö on tuossa aiemmassa linkisssä.

KariKK

19.06.14, 10:32

Tässä tullaan mielestäni Brinkkalan Kirstiin ja Lapinlothoon ( http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=58892&postcount=9 ). Voi hyvinkin olla, että Gregorius Michælis Stuthilla oli lapsia, mutta katollisen kirkon selibaattisääntöjen mukaan he eivät olleet perillisiä tai ainakin tuo Lapinlotho tapaus antaisi näin ymmärtää. Luultavasti ei ollut myöskään vihittyä vaimoa.

Luin juuri tuossa erään Kustaa Vilkunan historiallisen romaanin "Viimeiset luostariasukkaat, WSOY 1912". Mukava digitoitu välipala, jonka voi imuroida tablettiin. Tässä oli kertomus papista, jolla oli lapsia taloudenhoitajansa kanssa. Sitten isä halusi pojasta papin, mutta esille tuli, että nk. "frillobarn" ei voinut saada pappisvihkimystä, jolloin syntymätodistusta hiukan rukkailtiin, ettei tämä mitätön asia olisi esteeksi.

Tosiasiallisesti en tiedä, miten nuo säännökset menivät pappisvihkimysten osalta, mutta olettaisin, että Vilkuna kirjoitti jonkinlaisen tietämyksen pohjalta. Kustaa Vilkuna otti tuon esiin, ja toisena ruumiin vamman, joka myös oli este. Siis sormen puuttuminen tms. Tuo kirja muutenkin ajoittui noin 1550-luvun puolivälin paikkeille, joten ajankohta olisi jotakuinkin sama.

Tämä nyt enemmänkin välihuomautuksena ja joku paremmin tietävä toivottavasti oikaisee jos jokin peni pieleen.

PS: Hellemaan Pekalla varmaankin ollsi tuo Lapinlothon oikeustapauksen alkuperäinen dokumentti jossakin. Itse en sitä enään löydä, mutta varsinainen asiasisältö on tuossa aiemmassa linkisssä.

Paremmintietäjä en ole, mutta selibaattimääräykset eivät kyllä ole esteenä sille, etteikö Gregorius Michaelis Stuthilla olisi voinut olla virallisestikin lapsia.
Nimittäin Suomen uskonpuhdistuksen uranuurtajiin kuulunut Pietari Särkilahti oli avioliitossa ja hän on kuollut 1529. Ja esimerkiksi Sofia Gregoriuksentytär on syntynyt huomattavasti myöhemmin.

Pekka Hiltunen

19.06.14, 13:04

Paremmintietäjä en ole, mutta selibaattimääräykset eivät kyllä ole esteenä sille, etteikö Gregorius Michaelis Stuthilla olisi voinut olla virallisestikin lapsia.
Nimittäin Suomen uskonpuhdistuksen uranuurtajiin kuulunut Pietari Särkilahti oli avioliitossa ja hän on kuollut 1529. Ja esimerkiksi Sofia Gregoriuksentytär on syntynyt huomattavasti myöhemmin.

Virallisesti Ruotsin valtiosta tuli protestanttinen vasta 1593, mutta kätännössä ylhäisaatelisto kuunteli Olaus Petriä samoin kuin Kustaa Vaasakin. Arkkiteini Pietari Särkilahti oli poikkeus kaikista arkkiteineistä, kaniikeista ja muista papeista, koska hän oli avioitunut Saksassa opiskeluaikoinaan. En tiedä, kuinka katolilaisuudesta protestanteiksi kääntyneet papit käytännössä menettelivät: avioituivatko he lastensa äitien kanssa uuden kaavan mukaan, ja entä jos äitejä oli useampia? Joka tapauksessa oli Ruotsin ylhäisaateliston kääntymisen tärkein peruste varustautuminen Tanskan revanssin varalle voitetun "vapaussodan" jälkeen, ja tämä voitiin toteuttaa siirtämällä kruunun veromaiksi katolisen kirkon maaomaisuus. Suomen aatelistossa olivat Flemingien veljekset Erik ja Ivar Joachiminpojat ne, joihin Kustaa arvioi voivansa luottaa, ja jotka varmuuden vuoksi vielä sidottiin aviositein ylhäisaatelistoon. Sen sijaan suhtautui Kustaa nurjamielisesti katolisiin piispoihin ja pappeihin, jotka olivat tanskalaisia vastaan käydyssä sodassa olettamansa voittajan, Kristian II:n puolella. Kristian III kääntyi luterilaiseksi 1537.

Oma arvaukseni on, että Kustaa I:n kaudella ja sen jälkeen katolisten pappien lapsilla oli käytännössä samat avio-oikeudet perintöön kuin vaikkapa vähemmän selibaattia harjoittaneella talonpoikaisväestöllä.

PH

Antti Järvenpää

19.06.14, 15:11

Löysin nyt tuon tulkkauksen siitä alkuperäisestä oikeustapauksesta koskien lapinlothoa. Ehkäpä paikkakin löytyisi tämän perusteella.

Joka tapauksessa, jossa Gregorius Stuthilla olisi ollut laillisia perillisiä, olisi tässä mainittu niistä. Lapsia toki Stuthilla saattoi olla, mutta ei perintöoikeudellisia, jolloin selitys täytyy olla joku sellainen, että hänellä ei ollut vaimoa vaan frilla. Toisaalta on aivan sama johtuisiko asia selibaattisännöistä tai ei.

Jagh Henrich Simonssonn till Konunge Befallningman på Åboo såch:, och Häradz Höfdinge uthj Pijck häradt. Bekennes och medh dhetta mit öpne breff giör witterligit, att åhren efter Christi Börds Ettusend fembhundret, sextijo och på dhet siunde, then 15 Julij then tijdhings Sommerting fult medh then menige men af S:t Catharine Sochn, i Heickkile Ladugårdh uthj Kongl: Maij: min allernådigste Herres Landzfogtes thersammastedz, then Erliga Mans Anders Arfedhsons, sampt flere godhe Mäns närwaro; Tå Komme för rätta Tolf häradzsynemän som H Claes Flemming till Swidia, hade nämpt opå senaste Laghmans tingh, emillan Hustru Kirstin i Brinckala, och Thomas i Manpä, the ther hade synt och ransaket om een Öö benembt Lapinlotho, som een Präst ben:dh H Gregers Stuth, fordom Kyrckoherde uthj Tavaste Kyro för några åhr sedan Henrich Möllere Borgare uthj åboo för Tijo [daler] pantsatt hade, hwilken öö for:ne Henrich Möllere nu sedan uthj medlertijdh nyttiat och sigh till godho brukat hafer. Så effter thet att ingen fans som närware byrdemen och arfwingar war till samma Lapinlotho än förb:de hustru Kirstin i Brinckala; Therföre upbar för:de Henrich Möllere af för:ne hustru Kirstin här för rätta fyretijo marck örtg. igen för the Tijo [daler] förb:de H Gregers Stuth af Henrich på samma Öö hafwer anammat; Och hade för:ne Tolf synemen granneligen sigh medh gambla män besport och ther om ransaket och uthj sammigh förfaret, at för:ne Lapinloto under Brinckala Kommit och ther under fordom lijtt och legat hafwer, hwilka synemän ransakade och witnade, att her ligger näst widh Brinckala holme och Landh; hwilket witne iagh och skat till the tolf B som tu uthj nembden säto, the samme woro och mästa parten ther opå synemen, som äre, Henrich i Widukala, pppp. The ther grenneligen ransakade witnade och eftter sworo, at ofttab:te Lapinloto ligger nest wedh Brinckala Landh. Och eftersom Sweriges beskrifna Lagh uthj bygninge balken i thet 26 Cap: ther om förmåler, at ligger flotholme i sunde, hafe then her honom fast gither wedh Lande sitt. Ty dömbde iagh för:ne Lapinlotho för:de hustru Kirstin och hennes Arfwingar under Brinckala niuta, bruka och behålla, föruthan een fierdedehl som Thomas i Manpä tillKommer, liggandes norden på samma Öö, sampt et stycke Engh om Trij winterlass som Högb:te? Kongl: Maij:tt tillhörer, liggandes wester på Öönn; hwilket the hwar: udj synnerheet som före skrifit ståår, niuta, bruka och behålla måge och skohle wedh hwars tree marck för een der?- som ther upå wjdare tahla eller klandra. Och thet till yttermehra wisse och större förwaring henger iagh mitt Signet her nedanföre; Gifin och skrifit Loco et tempore ut Supra

Matti Lund

19.06.14, 18:32

Löysin nyt tuon tulkkauksen siitä alkuperäisestä oikeustapauksesta koskien lapinlothoa. Ehkäpä paikkakin löytyisi tämän perusteella.

Joka tapauksessa, jossa Gregorius Stuthilla olisi ollut laillisia perillisiä, olisi tässä mainittu niistä. Lapsia toki Stuthilla saattoi olla, mutta ei perintöoikeudellisia, jolloin selitys täytyy olla joku sellainen, että hänellä ei ollut vaimoa vaan frilla. Toisaalta on aivan sama johtuisiko asia selibaattisännöistä tai ei.

Toistan nyt vain jo esittämiäni pointteja.

Otan vielä kolme kohtaa:

1. Kysymys oli edellisiltä laamanninkäräjiltä jäänyt maariita Prinkkalan Kirstin ja Maanpään Tuomaan välillä.

2. Ei löytynyt ketään lähempää perintömiestä ja perillistä kuin edellämainittu Kirsti Prinkkalassa.

3. On katsottu toteennäytetyksi, että Lapinluoto on tullut Prinkkalan alaiseksi ja on sen alla aikaisemminkin sijainnut ja maannut.

Päättelin tästä, että

1. Gregorius Stuttin oli täytynyt ostaa oman oikeutensa Prinkkalan oikeuden omistajalta.

2. Stutt muutti Eurajoelle 1537, tod.näk. Osto tapahtui ennen sitä. Siihen asti oikeus siihen oli Prinkkalalla. Oikeuden omistaja oli silloin ilmeisesti Lauri Nikunp. Finne, Kirstin isä.

3. Perilliset, joiden perään kysyttiin ja joista lähimmäksi Lapinluodon oikeutta omistamaan julistettiin Kirsti.

4. Kirsti oli Eerik Ollinpojan leski. Kirstin isä Lauri oli ensin ostanut Prinkkalan tilukset. Sen jälkeen Kirstin mies Eerik oli lunastanut Prinkkalan tilukset itselleen. Kaupunkitalon oli Kirstin äitipuoli lahjoittanut.

5. Oikeus tuomitsi nyt 15.7.1560 palautettavaksi vanhalle omistajalleen Prinkkalalle lunadtusta vastaan. Välillä oli tapahtunut muitten tilusten lunstus, kun Lapinluoto oli ei-perillisen Stuttin omistuksessa.

6. Nyt ei haettu niinkään Stuttin perillisiä, vaan haluttiin selvyys siitä, sopiko takaisinlunastus Kirstin lukuun Prinkkalan suvun perillisille, koska heillä voisi olla lunastusoikeutta, koska Eerik ei ollut lunastanut tämän Stutt -kiemuran takia heitä ulos. Ei kuitenkaan sellaisia oikeudenomistajia ilmennyt, vaan Kirsti todettiin lähimmäksi omistamaan Lapinluodon.

Mainittakoon, että Kirstin miehen Eerikin jättikavalluksen ja kuolemaantuomion seurauksena oli koko Prinkkalan omaisuus vuonna 1554 takavarikoitu kruunulle. Kirstin isä Lauri Finne sai sen palautettua.

Nähtävästi Gregorius Stutt kuului niihin, jotka tunnustivat pikavauhtia uuden uskon suunnan ja avioitui pikaisesti. Hän kuului uudessa tilanteessa siihen pappiskastiin, joka yritti niin hoitaa vanhuudenturvansa, siis tekemällä lapsia.

Martinus Friis taas edusti etuoikeutetumpaa säätyä.

t Matti Lund

Benedictus

20.06.14, 08:15

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Benedictus http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=242380#post242380)
Jokin ei yllä kyllä nyt täsmää.

Strandbergin Paimenmuisto erehtyy tässä. Anna Eriksdotter Tenalensis on ehkä syntynyt aikaisintaan vuosien 1571-72 tienoilla eikä hän varmaankaan ole ollut enempää Petrus Ericiin vaimo kuin piikakaan. "Molempien jalkojen ontuminen" vittaa johonkin krooniseen, etenevään sairauteen, kuten MS-tautiin, jota tietenkin voidaan tavata ensisynnyttäjilläkin, ja jota on näköjään esiintynyt (ja edellen esiintyy) keskittyminä mm. Pohjois-Satakunnan alueella luultavasti vikingien jälkeensä jättämänä geenivirheenä. (Ångemannin vaimon "sukutauluja" en viitsi tähän nyt kopioida.)

En näe mitään seikkaa, joka estäisi Annaa olemasta Joachim Stutaeuksen 1. p:so ja esikoisen äiti. Sekin voi vielä pitää paikansa, että Petrus Ericiin vaimo oli Sursill-sukua, mutta Anna Erikintytär Tenalensis hän ei tietenkään ole voinut olla. Latva-Rauskun ajatus voisi olla oikea siinä, että Mathias Laurentiilla on voinut olla 1. vaimo ennen Sophia Gregoriita. Stuttit on sekoitettu keskenään. Ehkä vaimoilla oli samat kuolinvuodet?

PHEricus / Erich Iohannis, Erik Johansson
Nähtävästi Tenholasta kotoisin.
Pietarsaaren (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5079) kappalainen (2. sarjaa) 1556, kirkkoherra kuningas Juhana III:n nimittämänä keväällä 1569, jolloin kuningas 5.5. määräsi hänen elatuksekseen kolme lästiä rukiita ja kolme lästiä ohraa.
Allekirjoitti (”Ericus Iohan. past. Persörensis”; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa “Ericus Johannis Pedersöösä.”) Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
Kuninkaan kirjeessä 21.7.1569 kerrotaan herra Ericuksen käyneen hallitsijan puheilla ja tämän suostuneen hänen esittämäänsä pyyntöön saada nauttia samansuuruista palkkaa kuin hänen edeltäjänsä. Syksyllä kaksi vuotta myöhemmin kuningas kuitenkin sodasta aiheutuneiden suurten menojen takia pienensi hänen palkkansa kolmeen lästiin viljaa. Kirkkoherra Ericus Johannis joutui tämän tästä kestitsemään Ruotsista ja Ruotsiin matkustavia Kuninkaallisen Majesteetin alamaisia. Hän sai valtatien varrella asumisesta aiheutuvien suurten kulujen takia kreivi Axel Leijonhufvudin kirjeellä 26.2.1589 vapautuksen eräistä veroista, mutta hänet (”Her Erich i Persöö”) määrättiin 9.12.1589 maksamaan 30 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen.
Herra Ericus (”Her Erich j Pedersiöö”) osallistui viiden muun pappismiehen kanssa 19.2.1572 Mustasaaren kirkkoherraa Martinus Matthaei Brennerusta (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=292) vastaan esitettyjä, mutta sitten valheellisiksi todettuja syytöksiä käsitelleeseen laamanninoikeuden istuntoon.
Ericus Johannis Tenalensis joutui yhdessä Vöyrin ja Kokkolan kirkkoherrojen kanssa 1597 Nuijasodan aikaisten toimiensa vuoksi marski, käskynhaltija Klas Flemingin nuhdeltavaksi. (B. K. Åkerblom, Vörå sockens historia. 1962, s. 172).
Osti 1593 koko manttaalin suuruisen Sandsundin tilan Pietarsaaren kirkonkylästä.
K Pietarsaari 24.5.1600.
P Magdalena Eriksdotter Sursill Uumajasta, PV talollinen (”mahtava talonpoika”) ja lautamies Uumajan pitäjän Tegin kylästä Erik Ångerman eli Sursill ja Dordi N.N.

Hiltunen lienee yllä oikeassa, sillä ainoa järkevä selitys olisi, että Anna Tenalensis olisi ollut 1. vaimo, mikä sopii ajalliesti ja passaa naimakäytäntöihin.

Anna on luultavasti luvattu Joachimille jo pienenä, kuten tapa usein oli.

Enemmän tulee kysymys ontumisesta esille, sillä tuohon maailman aikaan tuollaiset ruumiinvieat katsottiin Herran rangaistuksi, ja viallinen henkilö ei ollut siten paras mahdollinen naimakauppa, eli tuskin Joachimille olisi naitettu viallista puolisoa.

Olisiko niin, että Anna Tenalensis on vasta naimaikäisenä sairastuntut johonkin tautiin, joka aiheutti ontumisen?
Olisiko polio yksi mahdollisuus?
Kyse oli kuitenkin molemmista jaloista. Kihti ja nivelreuma eivät oikein sovi, koska Anna oli vielä nuorehko.

MS-tauti voisi olla ihan hyvä selitys, tosin Hiltusen viikinki-juuret eivät sitä selitä. Pohjois-Satakunnan viikinki-juuret eivät oikein vaikuta, kuin ehkä ihan rannikolla, koska muualla asutus on tullut Sastamalan muinaispitäjän suunnasta idästä, missä nyt on uusi kaupunki nimeltä Sastamala/Vammala.

Anna Tenalensiksen sanotaan kuolleen lapsivuoteeseen 1604, lapsi on varmaankin myös kuollut, sillä Joachim Joachimsson vaikuttaisi opiskeluajan perusteella olevan 2. vaimon Margareta Speitsin poika.

sl. 1640 Joakim Stutaeus Joachimus Joachimi, Aboensis 125 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=125). Vht: Turun kirkkoherra, FM Joakim Stutaeus (Joachimus Matthiæ, yo mm. Uppsalassa 4.1595, † 1633) ja hänen 2. puolisonsa Margareta Henriksdotter (Speitz). Ylioppilas Uppsalassa 4.10.1638 Joachimus Joachimi Aboensis. Ylioppilas Turussa sl. 1640 Stutæus Joachim _ 8. † ylioppilaana Turussa 1644. Naimaton.

Ilmajoen khr Pertus Ericin vaimo jää nyt hämäräksi, koska hän ei voi olla ajallisesti Anna Tenalensis, eikä oikein edes Sursill, sillä vasta Annan äiti Magdalena Sursill ja sisaruksensa siirtyivät Suomen puolelle.

Mistähän tuon tiedon Strandberg on poiminut?

) Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt); KA mf. ES 1844 (kk 3) Maarian ja Raision käräjät 28.5.1640 f. 180 (S. M. Joachimus fordom Kyrckioheerdens i Åboo Efterlåtne Enckia Hustru Elin ... S. Kyrckieherrens åffuanbe:te M. Joachimi Son Joachimus Joachimi Inlade Ett Häradzdoom Breeff dat. den 21 Julii Åhr 1623)

Tuossa yllä mainitaan siis Joachiom Stutaeuksen jälkeenjäänyt leski, vaimo Elin Geitilän myyjänä.
Eikö tuo siis tarkoita yksiselitteisesti,että Elin oli Stutaeuksen leski,joka 1638 oli jonkun muun henkilön vaimo.
Onko Turussa tuolloin ollut ketään merkittävää henkilöä, jolla oli sopivan ikäinen Elin vaimona?
Kuinka Elin olisi voinut myydä Stutaeuksen tai tämän edellisen vaimon omaisuutta, paitsi poikapuolensa valtuuttamana?
Onko myyjänä vain Elin ?

Benedictus

20.06.14, 09:01

Juhannuksen ratoksi avaan uudelleen ajatukset Joachim Stutaeuksesta Eskill Stutaeuksen setänä ja enona.

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Jari Latva-Rasku http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=228375#post228375)
Tehty yhteenveto voi jatkossa hyvinkin selventää Stutaeusten sukutarinaa.

Keräsin alle sopivana ajankohtana kävelyetäisyydellä Lahdesta esiintyneitä Matteja ja Matinpoikia. Oli varsin uskaliasta olettaa Ilmajoen talonhaltijaluettelossa, että Lahden isännät Erik ja Antti Matinpojat olisivat olleet Matthias Laurentiin poikia. Jos nimet olisivat olleet Eskill Gregoriussonin kaltaisia, nimellä voisi olla jotain selitysarvoa. Mielestäni toistaiseksi voisi aivan hyvin unohtaa, että Erik ja Antti Matinpojat voisivat olla Matthias Laurentiin poika ja ennemminkin olettaa, että he olivat lampuoteja.

[font=Arial][font=Arial]Mielenkiintoisin Matti voisi olla Peuralassa asunut, koska hänen jälkeensä isännäksi tuli Matthias Laurentiin seuraaja Henrik Strigelius.

Kirjaan tähän muutamia Matti Laurinpojan jälkeläisten tietoja ja ristiriitaisuuksia niissä. Eli kaikki tietoina esitetyt eivät voi olla totta, ongelma on vain siinä, miten erottaa tosiasiat virheistä.
Näistä Erkki ja Antti Matinpojista en osaa sanoa, olivatko lampuoteja vai eivät.
Mutta isäntäluettelossa Matti Matinpoika on siis merkitty isännäksi vuodesta 1608 lähtien. Se, että Matti Matinpoika on päätelty Matti Laurinpojan pojaksi perustuu kaiketi käräjäpöytäkirjoihin, mutta mistä hänet voisi päätellä Sofian pojaksi? Sitä on pidettävänä oletuksena kunnes löytyy jokin peruste.
Vuonna 1608 Matti Matinpoika on kymmenysluettelossa Lahden veronmaksajana
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2656463, mutta maakirjassa 1608 (4859:22) isännän paikalla on mielestäni Antti, täällä
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid?=2656078.
Maantarkastuskirjassa 1608 (4861d:59) Lahden isännän paikalla on leski Sofia, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2657118.
Tällä perusteella ei Anttia voi ilman muuta tuomita lampuodiksi, saattoi olla poikakin. Ehkä kuoli pois tai muutti jonnekin muualle. Mitä tulee Erkkiin, niin yhtä hyvin nimen yleisyydestä johtuen ei voi olla varma, että kyseessä on sama Erkki, joka ilmestyy toiseen taloon 1594, kun katoaa Lahdesta vuoden 1593 jälkeen. Sillä, olivatko Erkki ja Antti Matti Laurinpojan poikia, ei juurikaan ole merkitystä Matin iän arvioinnissa, koska hän tuskin ihan 25-vuotiaana on Ilmajoen kirkkoherraksi tullut. Vuonna 1540 syntyneenäkin hän olisi 1571 ollut vasta 31-vuotias, todennäköisesti oli syntynyt aikaisemmin kuin 1540.

Näistä Matti Laurinpojan jälkeläisten solmimista liitoista paikallisten talonpoikien kanssa on esimerkkejä, Tunnetuin on Matti Matinpojan tyttären Kertun ja Lauri Yrjänänpoika Luopajärven avioliitto.
Eteläpohjalaisissa Juurissa 2/2003 oli Matti Lundin kirjoitus "Luopajärven kummallisen perillisen arvoitus, osa 2". Siinä on lopussa kirjoittajan esittämä Stutaeus-pähkinä, jonka selitystä en ole kyllä nähnyt missään. Asia koski Kauhajoen Pukkilan Tuomas Martinpojan, s. 1562, testamenttia, jota käsiteltiin Ilmajoen käräjillä 1650. Tuomaalta ja hänen vaimoltaan ei ollut jäänyt lapsia, joten Tuomas määräsi kaiken omaisuutensa sukulaiselleen Kerttu Nisuntyttärelle, ja poikapuolensa pojalle Kalle Tuomaanpojalle (he olivat Pukkilan talonhaltijat). Lisäksi käy ilmi, että Eskeli Stutaeus oli testamentin valvoja ja sukulainen. Jutun lopussa on toteamus, että on selvitettävissä, miten Eskeli oli sukua Pukkilalle ja Kerttu Nisuntyttärelle. Koska selitystä ei ole näkynyt, esitän tässä oman arveluni. Selitys voisi olla, että Kauhajoella jo ennen nuijasotaa uudisraivaajana ollut Tuomas Martinpoika oli Nisu Martinpoika Suomun veli ja Kerttu oli Nisu Martinpojan tytär. Ja Nisun vaimo oli Eskelin isän sisar, joten Kerttu ja Eskeli olisivat olleet serkkuja. Tuomas Martinpoika oli sukulaisen sukulainen tässä oletuksessa.
Sitten on tämä arvelu, jota ei ole tietääkseni vahvistettu, että Jaakko Erkinpoika Upan puoliso Barbro Matintytär oli Matti Laurinpojan ja Sofian tytär. Tässä epäilyttää se, että Barbro tuskin oli voinut syntyä enää helmikuun 1597 jälkeen, jolloin Sofia pahoinpideltiin henkihieveriin.
Barbron olisi pitänyt siis syntyä viimeistään vuoden 1597 alussa, hänet on haudattu Ilmajoella 21.12.1684. Ongelma tässä on se, että hänen tiettävästi nuorimman lapsensa Kerttu Jaakontyttären syntymäajaksi tulee 1647, sillä Kerttu haudattiin Ilmajoella 70-vuotiaana 2.4.1717. Barbro olisi siten Kertun syntyessä ollut yli 50-vuotias. Mahdollista tämäkin on, mutta aika harvinaista. Todennäköisemmin Barbro sopisi Matti Matinpoika Lahden tyttäreksi. Voisi olla syntynyt ennen Eskeliä, jonka syntymävuotena pidetään vuotta 1608. Varmaa
kantaa tähänkään en osaa ottaa.

Miten luotettava sitten on Matti Matinpojan ikä vuoden 1627 ruodutusluettelossa? Sen mukaan hän oli silloin 44-vuotias eli syntynyt 1583.
Kymmenysluetteloissa hän esiintyy Lahdessa vuodesta 1608 alkaen. Eli hän oli silloin jo 25-vuotias. Hän oli RL 1627:n mukaan 20 vuotias jo 1603, mutta häntä ei näy veroluetteloissa, vaan isännän paikalla on leski Sofia. Tästä täytyy vetää se johtopäätös, että hän oli jossakin muualla ja tuli Lahteen vasta 1608. Ehkä vasta silloin näytti siltä, että hänestä tulee isäntä.
Sitten herää kysymys, miten toisistaan riippumattomia nämä ikämerkinnät esimerkiksi 1627 ja 1630 ovat. Eiköhän niitä tietoja ole kopioitu mahdollisuuksien mukaan vanhoista vero- ja muista luetteloista ja jos joku on ollut pitkään poissa paikkakunnalta, on suuri mahdollisuus, että ikä ei ole kovin tarkka.
Tämä vain siksi, että kovin varmoja päätelmiä Matti Matinpojan iän perusteella ei voi tehdä. Kun Matti oli niin yleinen nimi, ei voi olla varma esimerkiksi siitäkään, että Peuralassa ollut Matti oli Matti Laurinpojn poika. Ehkä oli, ehkä ei.

Sitten kiinnitän vielä huomion yhteen käräjäpöytäkirjaan, Ilmajoen käräjät 10.8.1644 f.281, mikä on esitetty ylioppilasmatrikkelissa
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmat...ö.php?id=U1218 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkil%C3%B6.php?id=U1218) .
Tästä on Markku Pihlajaniemen suomennos julkaisussa Juuret 4/2002 jutussa "Herra Eskilin talokaupat".
Käsitellään Joakim Joakiminpojan 27.4.1641 allekirjoittamaa kirjelmää.
Suomennos ei näytä olevan aivan sanasta sanaan, koska käännös kuuluu seuraavasti Joakimin kirjelmästä:" …, että hänen autuas isänsä oli luvannut osansa Lahden talosta herra Eskilille ( ja antoi tiettäväksi, että hänen isänsä Matti Matinpoika oli samalla testamentannut hänelle puolet mainitusta Lahden talosta yhdessä sen kanssa, mitä hänen isän veljensä hänelle oli luvannut ja mainitun Joakimin todistuskirja ilmoittaa, …)" Suluissa oleva osa on sitten taas ilmeisesti Eskilin sanomaa.
Mutta alkuperäisessä tekstissä näyttää lukevan: "… Fars Fadher Mats Matsson..".
Aika käsittämätön virhe alkuperäistekstissä. Suomentaja on korjannut virheen, mutta ei ole maininnut siitä.
Mutta muuten asia näyttää selvältä sen suhteen, että Matti Matinpoika oli Eskilin isä ja että Joakim Matinpoika oli Matti Matinpojan veli tai ehkä velipuoli, mutta ilmeisesti voi olettaa, että heillä oli sama isä.
Mielestäni ei toistaiseksi ole tuotu esiin mitään varmaa tietoa, kuka oli kenenkin äiti. Nyt, kun on kaksi keskenään ristiriidassa olevaa väittämää, siis että Joakim oli myös Eskilin äidin velipuoli (näin tulkittava) ja että Matti Matinpoika oli nuorempi kuin Joakim, niin tarvittaisiin jokin lisätieto, että voitaisiin ratkaista, kumpi on totta. Se kuvio, että Joakim voisi olla Eskilin molempien vanhempien velipuoli, edellyttää, että Matti Matinpoika on vanhempi kuin Joakim.

T. KariKK

Koska nyt on selvää, että Joachim Stutaeuksen 1. vaimo Anna Eriksdotter ei ollut Ilmajoen khr Petrus Ericin leski, vaan leski oli joku muu nainen.
Kuitenkin syy sekaannukseen voisi olla, että Anna Eriksdotter niminen nainen on ollut myös Petrus Ericin puoliso.

Lainaus:
Omia tutkimustuloksia ei ole, mutta toin jo huhtikuussa 2009 tässä ketjussa esiin Jaakko Sarvelan laatiman Ilmajoen talonhaltijaluettelon tiedot Lahden talosta. Luettelo on julkaistu Niilo Liakan Ilmajoen pitäjän näköispainoksessa 1986. Lainaan Sarvelan tekstiä: Lahden talon omistajaksi maakirjan mukaan tuli 1580 kirkkoherra Matti Laurinpoika Stuut. Kymmenysluettelossa häntä itseään ei tosin mainita isäntänä, mutta seuraavat kolme isäntää lienevät kaikki olleet hänen poikiaan.
Erkki Matinpoika 1581-1593
Antti Matinpoika 1594-1603
Kirkkoherran leski Sofia Gregoriuksentytär isännöi 1604-1607.
Emännän p. Matti Matinpoika 1608-1637.

Matti Matinpojan vaimon nimeä ei mainita, eikä sitä tietääkseni ole kukaan
Sarvelan tutkimusten jälkeenkään löytänyt.

Mutta kun Erkki Matinpoika oli isäntänä jo 1581, hän on todennäköisesti syntynyt jo ennen vuotta 1560, joten Matti Laurinpoika on syntynyt todennäköisesti 1535 tai aiemmin. Matti Matinpoika saattaa sitten olla nuorin ensimmäisen avioliiton lapsista. Kun on sellainenkin tieto, että Sofialla oli lapsia, jotka olivat pieniä vielä nuijasodan jälkeen, niin Matias Laurentin vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero näyttää liian suurelta, että kaikilla lapsilla olisi sama äiti. Sofia saattoi olla parikymmentäkin vuotta nuorempi kuin Matti Laurinpoika.

T. KariKK

Ilmajoen edellinen khr Petrus Erici kuolee noin 1571/2, jolloin Mathias Laurentii astuu virkaan.
Hyvin vahvasti voisi arvella, että Mathias Laurentii oli nainut edeltäjänsä tyttären, jonka vanhin poika oli saanut sekä isoisän, että isoäidin puolelta nimen Erik Matsson.
Erik Matsson mainitaan Lahdessa 1581-93 eli voisi olla nuorena jo isän nimissä isäntänä.
Poika Mats Matsson on voinut syntyä 1580-luvun alussa, jolloin hän oli vain hieman vanhempi 2. vaimon Sofia Grelsdotterin poikaa Joachim Stutaeusta.

Sofia oli ollut lyhyessä aviossa ennen Mathias Laurentiita, josta aviosta oli tytär N.N.

Mathias Laurentiin ja N.Petrusdotterin poika Mats Matsson nai äitipuolensa Sofia Grelsdotterin tyttären N.N. ja rupeaa Lahden talon isännäksi 1608.

Mats Matssonilla on poika Eskill Stutaeus ja tytär, jonka jälkeläiset ottavat nimen Wegelius.
Cecilia Matsdotter voi olla tuon Benedictus papin vaimo.

Tuossa yllä on eräs seikka mikä mielestäni vahvistaa ajatusta.

Jos Mathias Laurentiilla oli kaksi vaimoa ja Matsin lapsia siis eri äideistä, niin nuo 1. vaimon lapset olivat paikallisesti naitetuita ja vain maatalouden parissa toimivia ja samoin heidän jälkeläisensä.

Sofia Grelsdotterin jälkeläiset Joachim etunenässä suuntautuivat papillisiin ammatteihin.

Tuolloin sukusuhteet ratkaisivat melkein kaiken, mitä ei saa unohtaa.

Mielestäni tuo ajatuskooste yllä ratkaisee, sekä Joachimin setä, kuin eno nimikeet, sekä selittää sukusuhteita.
Eikä ikäongelmakaan ole liian suuri.

Jos Eskill Matsonin äidin nimi olisi selvillä se ratkasisi koko ongelman.

Matti Lund

20.06.14, 10:35

Pekka Hiltunen

20.06.14, 10:58

Olisiko niin, että Anna Tenalensis on vasta naimaikäisenä sairastuntut johonkin tautiin, joka aiheutti ontumisen?
Olisiko polio yksi mahdollisuus?
Kyse oli kuitenkin molemmista jaloista. Kihti ja nivelreuma eivät oikein sovi, koska Anna oli vielä nuorehko.

MS-tauti voisi olla ihan hyvä selitys, tosin Hiltusen viikinki-juuret eivät sitä selitä. Pohjois-Satakunnan viikinki-juuret eivät oikein vaikuta, kuin ehkä ihan rannikolla, koska muualla asutus on tullut Sastamalan muinaispitäjän suunnasta idästä, missä nyt on uusi kaupunki nimeltä Sastamala/Vammala.

Myös polio tuli mieleeni ja sairastuminen siihen on voinut tapahtua raskauteen liittyvän tilapäisen ja osittaisen immuunipuutoksen takia. Toisaalta lapsesta ei yleensä välttämättä tullut tervettä.

MS-tautia on kartoitettu maassamme iät ja ajat, ja selvät keskittymät sijaitsevat Satakunnan alueella ja toisaalta Uudellamaalla. Tarkemmin en nyt muista näitä kaikkein korkeimpien sairastuvuusalueitten sijaintia. MS-tautiin altistava geenivirhe on tietenkin liittynyt johonkin tärkeään ominaisuuteen, joka on dominantisti periytynyt muuttoliikkeestä huolimatta - samoin kuin pohjalaisten pituus ja vaaleahiuksisuus, tietenkin monin paikallisin poikkeuksin.

Lapinluodosta kuului 1/4 Maanpään Tuomaalle. On mielenkiintoista, että Maanpää sijaitsee Hirvensalon pääsaaren länsinokassa. Nyt puhutaan joukosta suntissa sijaitsevia holmia, jotka liittyvät Prinkkalan maihin. Kartanon mullien nautintaoikeus on siis näköjään ulottunut Airistolle asti. Luonnonmaan eteläpuolen Lapila on jo saanut täyden tyrmäyksen, mutta kun piirretään Prinkkalasta, Harjattulasta ja ehkä vielä Maanpäästä ympyränkehät, täytyy p.o. saaren siis sijoittua Prinkalan ja vain Prinkkalan ympyrään. Tässä Juhannuspähkinää geometrian muodossa, mikä juhlan luonteeseen hyvin sopinee.

Latva-Rauskun mukaan Barbro tuskin on voinut syntyä v:n 1597 helmikuun jälkeen, kun Sofia on pahoinpidelty henkihieveriin. Jossain oli kai ilmaisu, että olisi jäänyt raajarikoksi tapauksen seurauksena. "Henkihieveri"-termi voi olla peräisin tuomioistuimen todistajan suusta. Pehmytkudosvammat paranevat muutamissa viikoissa, raajamurtumat eivät ole lisääntymiseste ja kallovammat yhdistyneenä aivoruhjeisiin ovat johtaneet kuolemaan parin viikon kuluessa. Kirkonavaimesta kalloonsa saanut puoliso on ehkä kokenut v.m. kohtalon, mutta leskeään on selvästi haluttu vain "opettaa". Huovit oli tunnetut ja joutuivat vastaamaan edesottamuksistaan, mutta kaikkiin sanankäänteisiin ei muuttuneessa poliittisessa tilanteessa tule suhtautua ihan kirjaimellisesti.

Lisään vielä hajahuomioitani, joitten taustat kuitenkin ovat ketjun aktiivisten ja ansiokkaitten kirjoittajien tiedoissa: kirkkoherrat ja muu ylempi papisto luettiin sääty-yhteiskunnassa aateliseen säätyyn, kun alempi papisto, kappalaiset, saarnaajat ja apupapit rinnastettiin lähinnä porvaristoon, käsityöläisiin tai talonpojista rusthollareihin tai ratsastilallisiin. Kohoaminen ylempään papistoon saattoi käytännössä tapahtua vain joko naimalla edellisen khra:n lesken (tämän iästä riippumatta, jotta seurakunta välttyi armovuosien rasitteilta) tai joissain suotuisissa tapauksissa tyttären - sen nuorimman tai vaikeimmin naitettavissa olevan. Kun papismies, joka ei näytä oleen virassa valmistumisensa jälkeen missään, vaan on toiminut esim. varakkaassa kartanossa saarnaajana ja kartanon aatelispoikien ja tyttöjen kotiopettajana, tulee nimitetyksi huomattavan merkittävään kirkkoherrakuntaan suoraan kirkkoherraksi, on tämä edellyttänyt hiukan muutakin kuin opillista sivistystä. Eurajoen kirkkoherraksi ilman erityisiä vaaleja tai muitakaan mutkia valituksi tulleella henkilöllä on ollut mahtava tukija, jolla on ollut suora kommunikaatioyhteys kuninkaaseen. Tämöinen tukija voi löytyä vain Paraisten Qvidjasta.

PH

JHissa

20.06.14, 12:54

Juhannuksen ratoksi avaan uudelleen ajatukset Joachim Stutaeuksesta Eskill Stutaeuksen setänä ja enona.
...

Lainaus:
Omia tutkimustuloksia ei ole, mutta toin jo huhtikuussa 2009 tässä ketjussa esiin Jaakko Sarvelan laatiman Ilmajoen talonhaltijaluettelon tiedot Lahden talosta. Luettelo on julkaistu Niilo Liakan Ilmajoen pitäjän näköispainoksessa 1986. Lainaan Sarvelan tekstiä: Lahden talon omistajaksi maakirjan mukaan tuli 1580 kirkkoherra Matti Laurinpoika Stuut. Kymmenysluettelossa häntä itseään ei tosin mainita isäntänä, mutta seuraavat kolme isäntää lienevät kaikki olleet hänen poikiaan.
Erkki Matinpoika 1581-1593
Antti Matinpoika 1594-1603
Kirkkoherran leski Sofia Gregoriuksentytär isännöi 1604-1607.
Emännän p. Matti Matinpoika 1608-1637.

Matti Matinpojan vaimon nimeä ei mainita, eikä sitä tietääkseni ole kukaan
Sarvelan tutkimusten jälkeenkään löytänyt.

Mutta kun Erkki Matinpoika oli isäntänä jo 1581, hän on todennäköisesti syntynyt jo ennen vuotta 1560, joten Matti Laurinpoika on syntynyt todennäköisesti 1535 tai aiemmin. Matti Matinpoika saattaa sitten olla nuorin ensimmäisen avioliiton lapsista. Kun on sellainenkin tieto, että Sofialla oli lapsia, jotka olivat pieniä vielä nuijasodan jälkeen, niin Matias Laurentin vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero näyttää liian suurelta, että kaikilla lapsilla olisi sama äiti. Sofia saattoi olla parikymmentäkin vuotta nuorempi kuin Matti Laurinpoika.

T. KariKK

Kuka on Matti Matinpojan jälkeen Eskelin kanssa Lahtea isännöinyt 1645-48 leski Margeta SAY 1635-54 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=61323)?

Kimmo Kemppainen

20.06.14, 13:30

Suosittelen alkuperäislähteiden käyttöä tässä kohtaa siitä syystä, jotteivät vain vahingossa sekaantuisi Toralan ja Lahden väet. Toralassa ainakin asui ilmeisen persoonallinen Kreetta-leski.
Kimmo Kemppainen

Kuka on Matti Matinpojan jälkeen Eskelin kanssa Lahtea isännöinyt 1645-48 leski Margeta SAY 1635-54 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=61323)?

Matti Lund

20.06.14, 16:52

Edelleenkin Lapinluodon tiimoilta uskotellaan paikkansapitämättömiä, vaikka ketjussa esitetyt käräjäpöytäkirjaotteet ovat niitä kumoavia kuten myös veroluetteloitten tiedot.

Hiltunen sijoitti Maanpään Tuomaan Hirvensalon Maanpäähän, vaikkei siellä ollut sennimistä maanomistajaa, kuten ei ollut Rymättylänkään Maanpäässä.

Tuomasta on etsittävä muualta.

Maanpäitä on useampia muitakin. Ja luultavasti Maanpää onkin Lapinluodon omistajana vanhempi kuin Prinkkala, joka on kirjattu torpaksi noin vuoteen 1550 asti.

Ehkä Maanpäällä on ollut alunitäen isompi osuus siellä. Ja ehkä Maanpää olisi myynyt tämän osuuden pois Prinkkalalle ja Prinkkala sitten Stuttille.

terv M Lu

Matti Lund

20.06.14, 20:05

on viitattu jo joitakin kertoja tässä ketjussa Jaakko Sarvelan antamiin tietoihin.

Jaakolla ovat omat ansionsa, mutta myös heikkoutensa, kuten meillä jokaisella.

Heikkouksia ilmenee juuri tässä aiheessa.

Hän kyllä vetää useimmat talonhaltijat voudin- ja läänintilien mukaan kuten pitääkin, mutta poikkeaa Lahden talon osalta tästä, ja luottaa epäluotettaviin toisenkäden päätelmiin.

Ensiksikin hän antaa Mathias Laurentille lisänimen Stutaeus, vaikka missään hänen kameraalisessa primaarilähteessä ei sellaista tietoa esiinny.

Hän on siis langennut väärään traditioon, ehkä Armas Luukon lonkalta heittämään arvaukseen.

Tämä ei olisi muuten niin paha, mutta kun Sarvela muuten pyrkii perustamaan tietonsa alkuperäisiin dokumentteihin, niin useimmat Sarvelan listan käyttäjät ovat pahasti tähän lankaan, joka on pingotettu heidän polulleen. Näyttää siltä, että olen yksin jäänyt tässä pystyyn ja muut ovat edelleen pitkin pituuttaan tällä kohden.

Myös Sarvelan arvaukset Mathiaan pojista ovat sangen uskallettuja, koska Sarvela ei ole tehnyt ilmeisestikään minkäänlaisia taustaselvityksiä itse Mathiaan osalta.

terv Matti Lund

Sarvelan laatima lista lienee monien kompastuskivi , joka on johtanut umpikujaan, johon on juututtu.

Kun Sarvela on kerännyt lähes kaiken tietonsa kameraalisista luetteloista, ei ole epäilty, vaan luotettu ja luultu, että myös lisänimi Stutaeus on kirjattu kameraalisiin asiakirjoihin. Se on kuitenkin väärä luulo.

Samassa harhaluulossa olin itsekin pitkän aikaa, kunnes selvittämällä itsenäisesti asian, totuus selvisi.

Kun ketään Laurentius Stutaeusta ei ollut löydettävissä, keksaistiin sellaisia mahdottomia viritelmiä kuin tämän ketjun alustuksessa ollut Mulli -viritelmä.

Ei vakavasti tutkittu sitä, voisiko Matthias Laurentii liittyä vaimonsa kautta johonkin vanhoista Stuth -suvuista.

Nyt on allekirjoittanut yrittänyt avata, mutta kuuroihin saleihin tämä näyttää kilpistyvän.

Toivoisin, että tästedes käytettäisiin alkuperäisistä tarkistettuja tietoja.

Primaarilähteissäkin on kirjausvirheitä, jotka tulisi hanskata. Siksi joidenkin pitäisi yrittää raivata tieltään sellaiset virheet kuten, että tekevät kirjurin mokan takia Jaakkima Stutaeuksesta Eskil Stutaeuksen enon, vaikka on selvää, että Eskil on Jaakkiman veljenpoika.

terv Matti Lund

Jari Latva-Rasku

22.06.14, 09:11

Kun ketään Laurentius Stutaeusta ei ollut löydettävissä, keksaistiin sellaisia mahdottomia viritelmiä kuin tämän ketjun alustuksessa ollut Mulli -viritelmä.

Ei vakavasti tutkittu sitä, voisiko Matthias Laurentii liittyä vaimonsa kautta johonkin vanhoista Stuth -suvuista.

Ensimmäinen lähde, jossa Matthias Laurentiita kutsuttiin Stuutiksi taitaa olla Vähänkyrön seurakunnan "Merkittävien asioiden kirjan" Ilmajoen pappisluettelo.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9491059

Samassa yhteydessä hänen seuraajaansa väitettiin Matthias Laurentiin vävyksi. On ansiokasta, että Matthias Laurentiin epäileminen Mulliksi on pystytty kumoamaan. Myös Vähänkyrön maininta on tehty huomattavasti Matthias Laurentiin kuoleman jälkeen.

Matthias Laurentiin syntyperän selvittämisen yksi harvoja keinoja ovat geenisukulaisten sukulinjan penkominen. Katilan suvusta ei ole apua, koska näyttää, että Katilat ovat Jaakkima Eskelinpoika Lahti/Västin jälkeläisiä.

Loimaalaista Johan Orrea ei löydy Loimaan kirkonkirjoista. Loimaalaisen Orre-renkisuvun seuraaminen vie aviottomaan lapseen ja jää avoimeksi, onko oletettu oikea suku. Vaikka esimerkiksi minulla, 10-15-kertaisella Matthias Laurentiin jälkeläisellä, on useamman geenisukulaisen sukutaulussa Kangasalan Orre, Orret kannattaa unohtaa.

Geenisukulaisista jää siis jäljelle arvelua varten Henrik Jöreninpoika Nummi Ikaalisista. Finland DNA-tietokannassa hänen syntymäajakseen on merkitty 1615. Minä en ainakaan pystynyt päättelemään, kuka tämä Heikki oli. Nummessa oli emännän toisena puolisona 27.1.1703 Kiialan Isotalossa syntynyt renki Heikin poika Jören. Jää epäselväksi, kuka tämä renki Heikki Yrjänänpoika oli, mutta hänen lastensa kummeina olivat sinnikkäästi Isotalon isäntäväki, Anders Jörensson, poikansa Jören ja heidän puolisonsa. Anders Jörenssonin isä oli Jören Larsson ja hänen isänsä Lars Holgersson. On mahdollista, että renki voisi olla isännän veli. Isotalon rusthollin suku voidaan johdatella useamman tilan puolesta ratsupalvelusta suorittaneeseen Holger Larssoniin, joka mainitaan ensimmäisen kerran tässä roolissa Kiialan kylällä vuonna 1585. Geni-tietokannassa on väitetty, että Holger Larsson syntyi noin vuonna 1550 ja hänen poikansa Lars Holgerssonin puoliso olisi ollut Margareta Hansdotter Osarasta.

Matti Lund

22.06.14, 10:18

Ensimmäinen lähde, jossa Matthias Laurentiita kutsuttiin Stuutiksi taitaa olla Vähänkyrön seurakunnan "Merkittävien asioiden kirjan" Ilmajoen pappisluettelo.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9491059

Samassa yhteydessä hänen seuraajaansa väitettiin Matthias Laurentiin vävyksi. On ansiokasta, että Matthias Laurentiin epäileminen Mulliksi on pystytty kumoamaan. Myös Vähänkyrön maininta on tehty huomattavasti Matthias Laurentiin kuoleman jälkeen.

Matthias Laurentiin syntyperän selvittämisen yksi harvoja keinoja ovat geenisukulaisten sukulinjan penkominen. Katilan suvusta ei ole apua, koska näyttää, että Katilat ovat Jaakkima Eskelinpoika Lahti/Västin jälkeläisiä.

Loimaalaista Johan Orrea ei löydy Loimaan kirkonkirjoista. Loimaalaisen Orre-renkisuvun seuraaminen vie aviottomaan lapseen ja jää avoimeksi, onko oletettu oikea suku. Vaikka esimerkiksi minulla, 10-15-kertaisella Matthias Laurentiin jälkeläisellä, on useamman geenisukulaisen sukutaulussa Kangasalan Orre, Orret kannattaa unohtaa.

Geenisukulaisista jää siis jäljelle arvelua varten Henrik Jöreninpoika Nummi Ikaalisista. Finland DNA-tietokannassa hänen syntymäajakseen on merkitty 1615. Minä en ainakaan pystynyt päättelemään, kuka tämä Heikki oli. Nummessa oli emännän toisena puolisona 27.1.1703 Kiialan Isotalossa syntynyt renki Heikin poika Jören. Jää epäselväksi, kuka tämä renki Heikki Yrjänänpoika oli, mutta hänen lastensa kummeina olivat sinnikkäästi Isotalon isäntäväki, Anders Jörensson, poikansa Jören ja heidän puolisonsa. Anders Jörenssonin isä oli Jören Larsson ja hänen isänsä Lars Holgersson. On mahdollista, että renki voisi olla isännän veli. Isotalon rusthollin suku voidaan johdatella useamman tilan puolesta ratsupalvelusta suorittaneeseen Holger Larssoniin, joka mainitaan ensimmäisen kerran tässä roolissa Kiialan kylällä vuonna 1585. Geni-tietokannassa on väitetty, että Holger Larsson syntyi noin vuonna 1550 ja hänen poikansa Lars Holgerssonin puoliso olisi ollut Margareta Hansdotter Osarasta.

Tuo lienee laadittu joskus 1800 -luvun puolella?

Lienee niin, että kun Matthias Laurentii on hyvin tiedetty Eskil Stutaeuksen isoisäksi, sellainen traditio lisänimen taannehtivalle käytölle oli ollut vallalla jo 1800 -luvulla.

Siitä sitten paha kompastuskivi sukututkijoille, jota nyt saa hikihatussa kammeta tieltä pois, mutta aina on joku kampeamassa itsepäisesti sitä takaisin tielle.

terv

Benedictus

22.06.14, 21:40

Geenisukulaisista jää siis jäljelle arvelua varten Henrik Jöreninpoika Nummi Ikaalisista. Finland DNA-tietokannassa hänen syntymäajakseen on merkitty 1615. Minä en ainakaan pystynyt päättelemään, kuka tämä Heikki oli. Nummessa oli emännän toisena puolisona 27.1.1703 Kiialan Isotalossa syntynyt renki Heikin poika Jören. Jää epäselväksi, kuka tämä renki Heikki Yrjänänpoika oli, mutta hänen lastensa kummeina olivat sinnikkäästi Isotalon isäntäväki, Anders Jörensson, poikansa Jören ja heidän puolisonsa. Anders Jörenssonin isä oli Jören Larsson ja hänen isänsä Lars Holgersson. On mahdollista, että renki voisi olla isännän veli. Isotalon rusthollin suku voidaan johdatella useamman tilan puolesta ratsupalvelusta suorittaneeseen Holger Larssoniin, joka mainitaan ensimmäisen kerran tässä roolissa Kiialan kylällä vuonna 1585. Geni-tietokannassa on väitetty, että Holger Larsson syntyi noin vuonna 1550 ja hänen poikansa Lars Holgerssonin puoliso olisi ollut Margareta Hansdotter Osarasta. http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/quote.gif (http://suku.genealogia.fi/newreply.php?do=newreply&p=242568)

, Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 18.–19.8.1648 f. 437 (Kom förrätta Kyrckioherden i Ikalis Hederligh och wellerde herr Abraham Jacobi och så nu som Utj Laga Heredztingh trenne åthskillige gångor tillförende Uplyste och öfwerliudt för migh, Nembnden, sampt hele församblade Menigheet huru såsom han hafwer sigh inlåtet Utj et wenliget Jordekiöp medh Jören Tuback i Osara, om hans hustrus förre Mans Arfflige hemman, förbe:te Osara, Under 12 Öres Skat 1 Man:ll och hemman 2 och för dess fulla betallning lofwat och tilsagt honom Trehundrade Siutton D:r Enkelt Koppar Mynt ... Och såsom nu eij heller någon framkom, som dertill något inspråk giorde, Uthan fast mehra dess sambtliga Arfwingar, som ähre Hederligh och wellerde herr Johan Mathiæ U86 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U86) Capplan i Cangasala, Så och Erich Eskellsson i Kyiala huilcka ähre mehrbe:te Jören Tubacks hustrus förre Mans framleden Johan Hanssons Systrars Män, på deres sampt deres Hustrurs och Swer Mors wegnar, nu förrätta bekende sigh medh mehrbe:te kiöp och lagliga handell wara till fridz och benögde ... en Underskrefwen lagligh Bytes Lengd, De Dato den 10 Martij An:o 1632, at opå H:r Johans och Erich Eskellssons Swär Moors hustru Kirstin Johansdotters Tridiung ähr fallet ... Sölfwer Mynt, Opå S: Johan Hanssons ahnpart ... Och på hwardera Syster Margretas och Britas deell.

Margareta Hansdotter Osaran 2. puoliso oli yllämainittu Erik Eskellsson.
1. puoliso oli Hans Holgersson, Isotalon isäntä.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=20752
Holger Larsson 1584
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21297
1607 Lars Holgersson

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21916
1639 Erik Eriksson

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22108
Margareta Hansdotter 1638 puoliso Holger Larsson
1639 Erik Eskilsson

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22207
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22287
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22367

Jos Henrik Jöransson oli Jöran Larsson Isotalon poika, niin hänen isoisänsä oli Lars Holgersson Isotalo ja äitinsä Margareta Hansdotter Osara-Roth.

Margareta Hansdotter Osaran isä Hans Larsson Osara-Roth.
Äiti Kirstin Johansdotter/Jönsdotter melko varmasti Jöns Michelsson Laitilan tytär.
Äidin 2. puoliso Pohjanmaan vouti Carl Pålsson, Hämeenkyrön Tuokkolan ja Osaran omistaja.

Miten Geenit periytyvät?
Jos isänkautta niin ollaan Kiialan Isotalon Holger Larssonissa,joka isännimen ja ajankohdan huomioiden voisi olla Ilmajoen khr Mathias Laurentiin veli.

Toisaalta Hans Larsson Osara-Roth sopisi yhtähyvin Mathias Laurentiin veljeksi.
Kolmanneksi Kirstin Johansdotterin isänisän Michel Larsson Laitilan veljeksi jo aiemmin heitin Mathias Laurentiin.

Benedictus

22.06.14, 21:43

edellisessä viestissä taisivat holgerit ja larssit mennä sekaisin, mutta se on ymmärrettävää näin juhannuksen jälkeen.

Jari Latva-Rasku

23.06.14, 10:01

Jos Henrik Jöransson oli Jöran Larsson Isotalon poika, niin hänen isoisänsä oli Lars Holgersson Isotalo ja äitinsä Margareta Hansdotter Osara-Roth.

Margareta Hansdotter Osaran isä Hans Larsson Osara-Roth.
Äiti Kirstin Johansdotter/Jönsdotter melko varmasti Jöns Michelsson Laitilan tytär.
Äidin 2. puoliso Pohjanmaan vouti Carl Pålsson, Hämeenkyrön Tuokkolan ja Osaran omistaja.

Miten Geenit periytyvät?
Jos isänkautta niin ollaan Kiialan Isotalon Holger Larssonissa, joka isännimen ja ajankohdan huomioiden voisi olla Ilmajoen khr Mathias Laurentiin veli.

Toisaalta Hans Larsson Osara-Roth sopisi yhtähyvin Mathias Laurentiin veljeksi.
Kolmanneksi Kirstin Johansdotterin isänisän Michel Larsson Laitilan veljeksi jo aiemmin heitin Mathias Laurentiin.

Joissakin FTDNA:n projekteissa annetaan etäisimmän isälinjaisen esi-isän nimen lisäksi näytteen antajan sukunimi. Tällä tavoin selvisi kahden Henrik Jöreninpoika Nummeen liittyvän näytteen antajan sukunimi. Kumpikaan ei ole oma etäserkkuni, mutta toinen näkyy vaimoni osumissa.

Näytteen antajan sukutaulusta voi päätellä, että 27.1.1703 Kiialan Isotalossa syntynyt Nummen lesken 2. puoliso Jören Henriksson oli näytteen antajan isälinjainen esi-isä. Tähän asti on sukulinjan johdatteleminen helppoa Ikaalisten kattavien kirkonkirjojen avulla. Mutta miten isälinja jatkuu menneisyyteen?

Näytteen antajan sukutaulussa sukulinja on merkitty jatkuvaksi seuraavalla tavalla:

Henrik Jörensson s. 1663, k. 4.1.1742 Nummi Kiialankylä

Voi olla, että olen rankasti väärässä, mutta käsittääkseni 4.1.1742 kuoli viiden päivän iässä Jören Henriksson Nummen 30.12.1741 syntynyt ja 1.1.1742 kastettu poika Henrik.

Käsittääkseni Kiialankylällä ei ole Nummen taloa.

Tammikuussa 1703 syntyneen Jören Henrikssonin vanhemmat Henrik Jörensson ja Walborg Mårtendotter vihittiin 1.3.1696 heidän asuessaan Isotalossa.

Asutuksen yleisluettelon tiedot puuttuvat vuosilta 1705-08, mutta vuonna 1709 Isotalossa mainitaan itsellinen Valborg ja kerrotaan: "Henrich berättas vara skrifwen till knecht, men håller sig undan", eli Heikki ehkä pakotettuna pakoilisi sotaväkeä. Vuonna 1710 Valborg mainitaan sotilaan leskeksi. Henrikille ja Valborgille syntyy useampi lapsi vuoteen 1709 asti.

s. 1.11.1696 kast. 3.11.1696 Kijala Hend: - Anders
s. 11.3.1697 kast. 12.3.1697 Kijala Hendrich - Carin
s. 13.2.1699 kast. 16.2.1699 Kijala Hendrich - Maria
s. 27.1.1703 kast. 27.1.1703 Kijala drg: Hendrich - Jören
s. 6.9.1704 kast. 9.9.1704 Kijala Henrich - Henrich
s. 4.9.1709 kast. 5.9.1709 Kijala Henrich - Anna

Voidaan arvata, että Heikki Yrjänänpoika kuoli noin vuosina 1709-10.

Kuten aikaisemmassa viestissäni totesin lasten kummeina oli sinnikkäästi Isotalon isäntä- ja muuta väkeä sekä kerran ilmeisesti kastepappi Georg Rajalenius. Ensimmäinen lapsi oli Isotalon isännän kaima. Ensimmäisen lapsen kummina oli Isotalon renki Anders. Anderssille oli 1.3.1695 syntynyt poika Erik, jonka kummeina olivat Johan Nyppeli, Henrik Jörensson Kiiala ja Johan Nyppelin puoliso Valborg, jonka kerrotaan kummiluettelossa, ellen väärin tulkinnut, olleen Laitilasta, "Johan Nyppelis hustrå ifrån Laitila Walborg".

Sukutaulussa oli seuraavassakin sukupolvessa virhe, joten lienee turha jatkaa sen selvittämistä. Pitäisi sen sijaan selvittää, kuka oli Isotalon renki ja todennäköisesti sotilas Heikki Yrjänänpoika.

Olen aikaisemminkin ihmetellyt, miksi itäsuomalaisella vaimollani on geenisukulaisia Ikaalisissa ja myös muualla samalla seudulla. Tässä yhteydessä selitys voisi löytyä vaimoni kuulumisesta Juvan Piikin ja siihen liittyviin nimismiessukuihin.

Voi olla, että Matthias Laurentiin syntyperä voidaan ainakin arvata.

Jari Latva-Rasku

23.06.14, 12:14

Ensimmäisen lapsen kummina oli Isotalon renki Anders. Anderssille oli 1.3.1695 syntynyt poika Erik, jonka kummeina olivat Johan Nyppeli, Henrik Jörensson Kiiala ja Johan Nyppelin puoliso Valborg, jonka kerrotaan kummiluettelossa, ellen väärin tulkinnut, olleen Laitilasta, "Johan Nyppelis hustrå ifrån Laitila Walborg".

Vuonna 1696 Kiialassa kuolee Anders Mårtensson, joka voisi olla sama kuin Henrik Jörenssonin ja Valborg Mårtensdotterin pojan Andersin kummi, ja mahdollisesti äidin veli.

Kalmaan talosta vihiään 7.1.1694 Anders Mårthensson parkanolaisen Gertrud Nielsdotterin kanssa. Vuonna 1698 Kalmaan taloon on merkitty leski Gertrud.

Kalmaan Anders Mårtenssoninn isä oli Mårten Jeremiasson (Hieronymus), jonka isä oli Jeremias Christersson, ja jonka isä oli Christer Jeremiasson. Christer Jeremiassonin toinen puoliso, ja Jeremias Christerssonin äitipuoli, oli mahdollisesti Hämeenkyrön kappalaisen Philippus Laurentiin tytär Elin. Philippus Laurentiin toinen tytär oli Isotalon Erik Eskilssonin ensimmäinen puoliso, ennen avioitumista Holger Larssonin Osarasta kotoisin olleen lesken kanssa. Philippus Laurentii avioitui leskenä naapurinsa Christer Jeremiassonin tyttären kanssa.

Yllä mainituista sukukiemuroista on kerrottu Erkki Aikkilan yhteenvedossa Lisäys Tornbergin sukukirjaan, Koutokeinon kautta maailmalle.

http://suvut.genealogia.fi/tornberg/Maria_Falk.pdf

Jari Latva-Rasku

23.06.14, 12:51

sekä kerran ilmeisesti kastepappi Georg Rajalenius.

Renki Henrik Jöranssonin tyttären Karinin kummina 11.3.1697 esiintynyt, vuonna 1681 syntynyt, Georg Rajalenius nuorempi vihittiin papiksi vasta vuonna 1710. Hän toimi Isovihan aikana Oulun kappalaisena. Rajeleniuksen jälkeen mainittiin kummina Catharina Haakes, eli ilmeisesti akatemianvouti Johan Persson Hacksin tytär Karin Hacks Hämeenkyrön Tuokkolasta. Tytär Karin mainitaan Tuokkolassa vuonna 1693. Karinin toinen veli omisti Osaran ja toinen oli Hämeenkyrön nimismies.

Liisa R

23.06.14, 15:58

Kalmaan isäntä kulkee tavallisesti nimellä Christer Hieronymusson.

Ja Juho Nyppeli, Nyppelin isäntä,oli kotoisin Heittolasta.
Tässä on kirjurin kielitaito hiukan pettänyt ja hän on kirjoittanut vaimon kotipaikaksi "heitola".
Jos kysymyksessä olisi Hämeenkyrön Laitila olisi siinä vissiin lukenut "ifrån Laitila i Kyrö socken". Ikaalinen ja Hämeenkyrö olivat silloin jo eri seurakuntia.

Liisa R

Matti Lund

23.06.14, 17:06

Jari Latva-Rasku

23.06.14, 19:56

Ikaalisten Kiialan Isotalon rengin tai sotilaan Heikki Yrjänänpojan jälkeläisen isälinjainen geenisukulaisuus Matthias Laurentiin jälkeläisen kanssa viittaa yhteiseen esi-isään ehkä keskiajalla. Tarkkaa ajankohtaa on mahdotonta sanoa, sillä mutaatioita syntyy tai jää syntymättä kummallakin puolella sukua. Markkeri- ja askelero on 6/67, aivan kuten se on Heikki Yrjänänpojan ja Seinäjoen Katilan suvun edustajan välillä. Matthias Laurentiin ja Katilan suvun edustajien 1600-luvun puolivälistä peräisin oleva markkeri- ja askelero on ainoastaan 3/67.

Me emme varmuudella tiedä, mistä Heikki Yrjänänpoika oli peräisin. Mitä kauemmas Heikki Yrjänänpojan sukutaulussa päästään, sitä lähempänä ollaan Matthias Laurentiin syntyperän selvittämistä. Minä en tunne Ikaalisten seudun sukuja, mutta tietääkseni Isotalo oli ainakin myöhäisempinä aikoina kestikievari, joissa yleensä oli verenvaihtoa keskimääräistä enemmän.

Matti Lund

24.06.14, 21:45

Mitään kovin varmaa en voi ilmoittaa Matthias Laurentiin syntyperästä, mutta Hämeenkyrön puolesta minulle ei ole ilmennyt mitään, että sen puolesta panisin ropoakaan likoon.

Se oheistieto, jonka olen noteerannut Matthiasta, viittaa todennäköisesti eteläpohjalaiseen syntyperään.

Olen sitä perustellut tässä ketjussa, enkä tuo sitä tässä nyt enempää.

Luulen, ettei Jaakkima Stutaeuksen omistuksiin Hämeenkyrössä liity varsinaisesti sukusuhdetta, ellei kysymyksessä ollut Gregorius Stuttin peruja.

Taas Gregoriuksellakaan tuskin oli mitään sukutaustaa Hämeenkyröön, tuskin edes edeltäjiinsä kirkkoherroina.

Mielestäni Gregorius joutui erittäin epäkiitolliseen asemaan, sijaiskärsijäksi, kun hänet siirrettiin sinänsäkin huomattavasti Hämeenkyröä edullisemmasta Eurajoen virasta Hämeenkyröön, joka oli läänitetty privilegisoidun entisen Kaarlelan kirkkoherran Martinus Friisin eläketurvaksi. En osaa kuvitella sen epähalutumpaa virkaa silloisissa olosuhteissa.

Ei ole toistaiseksi ilmennyt muita varteenotettavia Stut -sukuja kuin nämä:

Etelä-Vartsalan Stuttit
Iniön Stuttit
Raision Mullit, joita keskiajalla nimitettiin Stuteiksi
Smålannin/Upplannin Stuttit

Näistä tuskin millään on ollut läheistä yhteyttä Hämeenkyröön ennen Gregorius Stuttia tai hänen ohellaan.

Siis en osaa nähdä sukukytköksiä Hämeenkyröön Gregorius Stuttilla, vaan hän oli ajautunut sinne muista syistä. Näitä näen.

Liioin en osaa nähdä Matthias Laurentiilla muuta yhteyttä Hämeenkyröön kuin Gregorius Stutt, jolla ei ollut sukukytkentää sinne.

Olen pisteyttänyt itselleni edellämainitut neljä Stut -ryhmää tutkimuksen jatkoa ajatellen enkä toistaiseksi suuntaudu siinä Sisä-Hämeeseen. Täytyy tapahtua jonkinlainen läpimurto, jotta se suunta tulisi minulla uudelleenarvioinnin kohteeksi.

terv

Jatkan vähäsen tästä.

Tämähän on spekulaatiota, mutta se yrittää rakentua ymmärrykseen oman aikansa sääty-yhteiskunnan tiukoista olosuhteista ja pyrkii siinä olemaan looginen.

Olen tällä kertaa yrittänyt pohtia syitä sille, miksi meidän tuntemamme Stuttit eivät näytä kohonneen aivan virkahierarkian huipuille saati aatelissäätyyn, vaikka monet heidän kaltaisissa asemissa 1500 -luvun nousukkuuden vuosina olleet niin tekivät?

Korkein saavutettu ranking Ruotsin puolella oli ehkä Mats Tordinpoika Stuttin asemat Salan kaivosvoutina ja Olandin pitäjien kruununvoutina.

Varsinais-Suomessa pisimmälle pääsi Jaakkima Stutaeus. Hänellä näyttäisi olleen sukukytkentä yhteen merkittävimmistä vanhoista vallassuvuista eli Speitzeihin.

Kuitenkin muilla Stuuteilla oli kohtalona juuttua alemmiksi virkatyöläisiksi ja jälkeläisten laskeutua enimmäkseen rahvaaseen siten, että heistä tuli erinomaista täytettä sellaisiin täydellisen rälssittömiin sukupuihin, joita omanikin edustaa.

Niinpä Gregorius Stuttin on täytynyt olla ilmeisen lahjakas, joka olisi saattanut omin avuin kavuta katolisessa rankingissa korkealle. Kuusiston linnan prefektinä hän on nimenomaan vihkiytynyt hoitamaan piispanpöydän ja siis kirkkoruhtinaan omaisuutta ja maallista avustajakuntaa.

Luterilaisena aikana hän on saanut hoidettavaksi vielä kohtalaisen edullisen Eurajoen kirkkoherran tehtävän.

Mutta sitten vanhoilla päivillään hänet on alistettu Hämeenkyrön kirkkoherrana rikkaamman ja rälssisukua edustavan Martinus Friisin eläkeläänityksen hoitajaksi, eräänlaiseksi torpparikirkkoherraksi, jonka eduista osa on mitä todennäköisimmin lohkaistu Martinus Friisin elättämiseen.

On tietysti muistettava, ettei Gregorius ollut ainoa tässä asemassa, vaan ennen häntä siinä välitilassa ehti olla Thomas Fransisci, noin kaksi vuotta. Siis alunperin järjestely ei ollut Gregoriuksen kiusaksi.

Jos Gregorius Stuttin alkuperäinen kutsumus olisi ollut fransiskaanimunkiksi, ei tähän uhrautumiseen sopeutuminen olisi ollut niin karvasta, mutta tiedot Gregoriuksen aikaisemmasta urasta viittaavat vahvasti siihen, että hän tavoitteli urallaan myös ja ehkä ennen muuta maallista hyvää ja vaikutusvaltaa. Ja uran loppu oli siltä osin erittäin laiha.

Uskon, että jos Gregoriuksen äidin tai vaimon sukuperässä olisi ollut ylhäisaatelia kuten jotkut tässä ketjussa haluavat uskotella, he eivät olisi olleet suojelematta Gregoriusta tähän alistettavaksi.

terv

Benedictus

25.06.14, 06:25

Kinnostava yksityiskohta on, että Hämeenkyrön kirkkoherra Thomas Fransisci Keijoi oli Wittenbergissä opiskellut maisteri ja Piispa Agricolan työtoveri.

Miksi hänet oli "karkotettu" Hämeenkyröön, kun taas "Kokkola-Kaarlelan?" kirkkoherra pääsi siirtymään sinne melkein rintamaille tuolta pohjanperiltä?

Hämeenkyrön khr Henrik Finnån isä taasen oli Turun Tuomiokirkon koulun rehtori ja Räntämäen khr Jacob Finnå, isäpuoli Turun tuomiokirkon khr Gregorius Theet, jonka vävypuoli eli vaimon tyttären Margareta Speitzin puoliso oli Joachim Stutaeus, myös Tuomiokirkon khr.

Gregorius Stuttin pojaksi arvelemani Eskell Gregersson, sekä Ikaalisten Isotalon isäntä Holger Larsson ovat kiinnostavia ja hyvin mahdollisesti Stutaeus ja Mathias Laurentiin sukuihin liittyvät henkilöt.
Harmillista, ettei Hämeenkyröstä löydy tai ole löydetty enempiä tietoja papeista tai heidän sukujensa alkuperistä tuomiokirjoista tai muista lähteistä.
Tosin onko niitä koskaan aivan peruteellisesti etsittykään, ainkaan historian kirjoittajan tulkinnat ovat olleet vajavaiset?

Pitää muistaa, että Hämeenkyrön ja Ilmajoen välillä tuolloin ei ollut kuin valtava korpi, ei varsinaista asutusta.
Hämeenkankaan tie oli ainut kulkuväylä ja siten pappilat olivat naapureita.

Jari Latva-Rasku

25.06.14, 10:02

Yritin selvittää Heikki Yrjänänpoika Kiialan sukua, mutta tehtävä osoittautui ainakin minulle toistaiseksi mahdottomaksi. Kun Yrjänä Heikinpoika avioitui Nummen lesken kanssa vuonna 1742, Yrjänä oli merkitty olleen Kiialasta. En kuitenkaan pystynyt löytämään häntä sieltä. Noin vuosista 1709-10 lähtien Orpo-Yrjänää oli kuitenkin kaikesta päätellen elätetty jossain Kiialan kylällä, todennäköisesti Isotalossa, mikä voisi kertoa sukulaisuudesta tai hyvistä renkigeeneistä.

Laitoin oheen Matthias Laurentiin geenisukulaisten markkeriarvot. Jätin esi-isien nimet FTDNA:n projektiyhteenvedon muotoon, vaikka on ilmeistä, että mitään Matthias Stutaeus-nimistä on koskaan ollut olemassa. Voi olla, että olen väärässä, mutta mielestäni sukulaiset voidaan luokitella Matthias Laurentiin jälkeläisiksi ja toisaalta muiksi sukulaisiksi.

Markkeriarvoista voisi ehkä tehdä seuraavat arvaukset.

1. Matthias Laurentii on N-haploryhmän hämäläisen, eli myös eteläpohjalaisen, haaran edustaja
2. Matthias Laurentiin jälkeläisen perimässä on tapahtunut mutaatio DYS 442=14->15
3. Matthias Laurentiin ja hänen pojanpojan poikansa Jaakkima Eskelinpoika Västin jälkeläisten perimässä on tapahtunut mutaatio DYS531=11->12, ja mahdollisesti mutaatio DYS546=13->14
4. Jaakkima Eskelinpoika Västin ja Sigfrid Bertilsson Storkarhun (varauksella sukulainen pienemmän näytteen vuoksi) jälkeläisten perimässä on tapahtunut mutaatio DYS393=13->14
5. Jaakkima Eskelinpoika Västin jäkeläisen perimässä ovat tapahtuneet mutaatiot DYS391=11->10 ja DYS413= 21->22 - 22
6. Heikki Yrjänänpoika Kiialan jälkeläisen perimässä ovat tapahtuneet mutaatiot DYS388=12->13, DYS547=13->12
7. Johan Orren jälkeläinen vaikuttaisi olevan läheisempää sukua Matthias Laurentiin jälkeläiselle kuin Heikki Yrjänänpoika, mutta kuitenkin varhaisempaa perua kuin Jaakkima Västi.

Näyttäisi, että Matthias Laurentiin jälkeläisen sukulinjassa olisi tapahtunut kolme mutaatiota alkuperäisestä haplotyypistä ja Heikki Yrjänänpoika Kiialan sukulinjassa kaksi. Voisi ehkä olla mahdollista, että jossain Etelä-Pohjanmaalla tai Rannikko-Pohjanmaalla on elänyt Matti Matinpoika Lahden poika Bertil, jonka poika olisi vöyriläinen Sigfrid Bertilsson Storkarhu.

Matti Lund

25.06.14, 11:01

---

Miksi hänet oli "karkotettu" Hämeenkyröön, kun taas "Kokkola-Kaarlelan?" kirkkoherra pääsi siirtymään sinne melkein rintamaille tuolta pohjanperiltä?
---

Hämeenkyrön khr Henrik Finnon!!! isä taasen oli Turun Tuomiokirkon koulun rehtori ja Räntämäen khr Jacob Finno !!! ---

---

.

Ensiksikin haluan todeta, etten tahdo aliarvioida tässä yhteydessä Hämeenkyröä. Se oli kaiketi keskiverto kirkkopitäjä, ei sinänsä paha. Sillä ei ollut kuitenkaan kantokykyä kustantaa yhtä aikaa kahta kirkkoherraa ilman lisärasituksia ja työläiskirkkoherran elintason kärsimättä, varsinkin kun eläkeläiskirkkoherra oli tavallista suureellisempaan elintasoon tottunut rälssiloinen.

Korostan erityisesti Sinulle, ettei Martnus Friisin tarvinnut hoitaa päivääkään kirkkoherran tehtäviä Hämeenkyrössä, vaan Kustaa Vaasa "läänitti" sen vastineeksi Tanskilasta Martinuksen eläke-etu kirkkopitäjäksi. Ilmeisesti Martinus Friis asui "nuorikkoineen" 1547 alkaen loppuelämänsä syytinkiläisenä Hämeenkyrön pappilassa. Eihän Se sen kummempi rasitus muuten olisi kuin , jos kappalaispoika joutuu elättämään raihnaista työkyvytöntä kirkkoherraisäänsä. On kuitenkin huomioitava, että poika teki sen pojanrakkaudesta ja sai sen palkaksi nauttia isänsä tekemästä syytinkitestamentis ta ennen muita sisaruksiaan.

Sen sijaan Thomasta, Gregoriusta ja tämän seuraajaa ei ilmeisesti hyvitetty tästä mitenkään. Sehän todistaa, että kun etuoikeutetulle Martinus Friisille valittiin Hämeenkyrö, Se oli katsottu etujen tulouttamisen kannalta sopivaksi vaihtoehdoksi. Ei huono.

Kysymys kuuluukin: minkä takia Martinuksen hoitama Kaarlela ei tullut kysymykseen eläkkeenantajana, vaikka se olisi ollut mitä luontevinta ja sitä paitsi Kaarlela oli tuolloin Pohjanmaan vaurain kirkkopitäjä?

Minulla on kyllä käsitys tästäkin ja voin sen sanoa, jos joku osoittaa siihen kiinnostusta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sitä ole.

terv Matti Lund

Jari Latva-Rasku

25.06.14, 11:14

Voisi ehkä olla mahdollista, että jossain Etelä-Pohjanmaalla tai Rannikko-Pohjanmaalla on elänyt Matti Matinpoika Lahden poika Bertil, jonka poika olisi vöyriläinen Sigfrid Bertilsson Storkarhu.

Enges.org-sukutauluista löytyi Sigfrid Bertilsson Storkarhun isäksi Bertil Eriksson, eli kysymys voisi olla, olisiko mahdollista, että Matthias Laurentiilla tai Matti Matinpoika Lahdella olisi ollut 1600-luvun vaihteen tietämissä syntynyt poika Erik, josta olisi peräisin Storkarhun suku?

Jari Latva-Rasku

25.06.14, 14:28

Kysymys kuuluukin: minkä takia Martinuksen hoitama Kaarlela ei tullut kysymykseen eläkkeenantajana, vaikka se olisi ollut mitä luontevinta ja sitä paitsi Kaarlela oli tuolloin Pohjanmaan vaurain kirkkopitäjä?

Minulla on kyllä käsitys tästäkin ja voin sen sanoa, jos joku osoittaa siihen kiinnostusta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sitä ole.

terv Matti Lund

Lähinnä mieleen tulee, että eläkelähteeseen ei ole vaikuttanut paikka eikä varallisuus, vaan jokin muu tekijä, kuten hyötysuhde eli vaivannäkö. Onko Hämeenkyrö ollut siihen aikaan ennemminkin läänitys kuin valmiiksi rakentunut seurakunnan kaltainen verotusjärjestelmä, jollaisen hyödyntäminen vaatisi enemmän ponnistuksia.

Matti Lund

25.06.14, 17:33

Lähinnä mieleen tulee, että eläkelähteeseen ei ole vaikuttanut paikka eikä varallisuus, vaan jokin muu tekijä, kuten hyötysuhde eli vaivannäkö. Onko Hämeenkyrö ollut siihen aikaan ennemminkin läänitys kuin valmiiksi rakentunut seurakunnan kaltainen verotusjärjestelmä, jollaisen hyödyntäminen vaatisi enemmän ponnistuksia.

Minä luulen, että paikallakin oli vaikutusta. Pohjanmaalla tällainen järjestely oli omiaan aiheuttamaan ristiriitoja, joita ehkä haluttiin välttää.

Kaarlelan kuten Hämeenkyrön seurakunnasta näyttää olleen epätietoisuutta. Oli luettu asiakirjoja huterasti ja luultu, että Martinus Friis olisi ollut Hämeenkyrön kirkkoherra, vaikka kuninkaallinen kirje ilmoittaa hänet Kaarlelan ( nähtävästkin pitkäaikaiseksi) entiseksi kirkkoherraksi 14.5.1546!

Paimenmuisto ei edes tiedä Martnusta eikä hänen seuraajansa nimeä. Voudintileistähän kirkkoherra hyvin ilmenee ja on nimeltään herra Jakob.

Minulla on sellainen teoria herra Jakobista, ettei hän halunnut ottaa vastaan Martinus Friisin elatusta eikä ollut nokkimisjärjestelmssä Martinuksen alapuolella, vaan omasi vaikutusvaltaisempia suojelijoita kuin Gregorius Stutt.

Paimenmuistoissa on oletettu, että Kaarlela on ollut kirkkopitäjä jo ainakin vuonna 1541.

Tosin niissä oletetaan , että jo ennen sitä siellä olisi ollut kirkkoherrana Nicolaus Galle?

Nyt meillä on kuitenkin luotettava tieto, että vanhuuden vaivaama Martinus Friis (lienee syntynyt 1470 -luvulla!) lopetti siellä täysin palvelleena kirkkoherrana vuoden 1546 keväällä, jolloin jo asui Maskun pitäjän Tanskilassa, jonka lahjoitti Kustaa Vaasalle.

terv M Lu

Kimmo Kemppainen

25.06.14, 17:44

Itse asiassa herra Martinus -niminen henkilö kyllä löytyy Kaarlelan omasta kirkkoherrojen luettelosta kahteen kertaan katolisten pappien joukosta. Tuota jälkimmäistä Martinusta, joka oli järjestyksessä 7. kirkkoherra, seurasi herra Jacobus.
Kimmo Kemppainen

Kaarlelan kuten Hämeenkyrön seurakunnasta näyttää olleen epätietoisuutta. Oli luettu asiakirjoja huterasti ja luultu, että Martinus Friis olisi ollut Hämeenkyrön kirkkoherra, vaikka kuninkaallinen kirje ilmoittaa hänet Kaarlelan ( nähtävästkin pitkäaikaiseksi) entiseksi kirkkoherraksi 14.5.1546!

Paimenmuisto ei edes tiedä Martnusta eikä hänen seuraajansa nimeä. Voudintileistähän kirkkoherra hyvin ilmenee ja on nimeltään herra Jakob.

terv M Lu

Kimmo Kemppainen

25.06.14, 19:08

Juu, Kaarlelan silminnähden iänkaikkisen vanha pappisluettelo ei ketään tuollaista Nicolaus Gallea edes tuntenut, mutta sitten joku myöhempi lisääjä kinkesi sennimisen kirkkoherran 9. ja 10. kirkkoherran väliin.
Kimmo Kemppainen

Paimenmuistoissa on oletettu, että Kaarlela on ollut kirkkopitäjä jo ainakin vuonna 1541.

Tosin niissä oletetaan , että jo ennen sitä siellä olisi ollut kirkkoherrana Nicolaus Galle?
terv M Lu

Benedictus

26.06.14, 07:28

Strigelius, Henricus Jacobi (K 1629)

Henrik Jakobsson
Kotoisin Pöytyältä (Pöytensis).
Ilmajoen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5016) kirkkoherra viimeistään 1601, mahdollisesti jo 1598 (katso Matthias Laurentii Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2399)).
Stringeliuksen palkkaetuja käsiteltiin kirjeessä 14.12.1608.
Mainitaan Peuralan kylän Peuralan (numero 1) isäntänä 1609–1634.
K Ilmajoki noin 1629.
P Strandbergin mukaan aatelisneito N.N. Boije Hämeestä.

Henricus Jacobi (mainitaan 1583–1593)

Henrik Jakobsson
Hämeenkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5012) kappalainen, mainitaan 1582–1593.
Allekirjoitti ("Henricus Iacobi sacellanus in Körå"; Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa "Cappalaiset – – Ylimmäises ja Alimmaises Satagunnasa – – Kyrösä Henricus Jacobi") Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa 19.6.1593.
Papusen mukaan mahdollisesti se Henrik Valkopää, joka maksoi 1582 Hämeenkyröstä kruunulle apuveroja. Kappalainen Henricus Jacobi viljeli 1592 ja myöhemminkin Jaakko Pannipään autioksi jäänyttä tilaa Kuotilassa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=34275
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=34344
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=41146
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=41822

Kuotilan 3 tila jää autioksi Henricus Jacobin jälkeen, pysyen autiona 1620-luvulle. Liitettiinkö kylän toisiin tiloihin ei selviä.

Periaatteessa saattoi olla Henricus Jacobin hallussa 1629, jos yllä olevat Henricus Jacobit ovat sama henkilö.

Oliko niin, että Stricelius mainitaan jossain Mathias Laurentiin vävynä?
Jos Hämeenkyrön Henricus Jacobi on = Stricelius, niin kenen vävy olisi voinut olla?
Sofia Grelsdotterin sisarenmies?

Matti Lund

26.06.14, 11:32

Enges.org-sukutauluista löytyi Sigfrid Bertilsson Storkarhun isäksi Bertil Eriksson, eli kysymys voisi olla, olisiko mahdollista, että Matthias Laurentiilla tai Matti Matinpoika Lahdella olisi ollut 1600-luvun vaihteen tietämissä syntynyt poika Erik, josta olisi peräisin Storkarhun suku?

Hei Storkarhu on selvityksen alla ja olen käymässä sitä aika perusteellisesti läpi. Käyn tulokset läpi yhteistyökumppanin kanssa, jolla on vankka paikallistuntemus ja jolla on ollut jo jonkin aikaa alustava skenaario Storkarhu -mahdollisuudesta.

En nyt muuta alustavaa anna toistaiseksi Bertil Erikinpojasta kuin, että hänet on ensimmäisen kerran kirjattu 1 manttaalin taloonsa vuoden 1640 ruodutusluettelossa, mutta muuten hänen yhtämittainen jaksonsa alkaa vuoden 1646 henkikirjasta. Nimi ei kuitenkaan päivity maakirjaan kuin vasta vuonna 1671. isännyyden voi katsoa alkaneen viimeistään vuonna 1646.

Bertil Erikinpoika Storkarhun ikä ilmenee vuoden 1648 ruodutusluettelosta: 30 v, eli syntynyt 1617/1618.

Bertiliä edeltää Storkarhussa monenlaisia muutosvaiheita, joihin palaan erikseen myöhemmin.

terv Matti Lund

Pekka Hiltunen

26.06.14, 12:05

Juu, Kaarlelan silminnähden iänkaikkisen vanha pappisluettelo ei ketään tuollaista Nicolaus Gallea edes tuntenut, mutta sitten joku myöhempi lisääjä kinkesi sennimisen kirkkoherran 9. ja 10. kirkkoherran väliin.
Kimmo Kemppainen

Olen joskus etsiskellyt Erik Östeninpoika Surrsillin ja Karin Håkanintyttären vävyn, Håkan Nilsson Gallen syntyperää. Tämän Heikki Jaakonpoika Peldanuksen - joka luopui isöäitinsä, Ilmajoen khra:n ja nimismiehen pojan Jaakko Paavonpoika Peltoniemen naineen Märta (Margareta) Henrikintytär Strigeliuksen sukunimestä, kun Peltoniemessä taas ongelmitta voitiin käyttää tunnettua talonpoikaisnimeä - apen syntymä ajoittuu jonnekin 1500-luvun lopulle. Nils Galle -nimi putkahti esiin tämän, muistaakseni ratsuväen luutnantin Håkan Nilssonin isäehdokkaana nyt ensimmäisen kerran.

Paimenmuiston Henricus Jacobi Strigeliuksen aatelisneidoksi on jossain taivuteltu myös Porvoon Jakkarilan Boga-sukua, johon häntä kylläkin on yhtä vaikeaa ollut sovitella kuin Boijeenkaan.

PH

Matti Lund

26.06.14, 16:44

Olen joskus etsiskellyt Erik Östeninpoika Surrsillin ja Karin Håkanintyttären vävyn, Håkan Nilsson Gallen syntyperää. Tämän Heikki Jaakonpoika Peldanuksen - joka luopui isöäitinsä, Ilmajoen khra:n ja nimismiehen pojan Jaakko Paavonpoika Peltoniemen naineen Märta (Margareta) Henrikintytär Strigeliuksen sukunimestä, kun Peltoniemessä taas ongelmitta voitiin käyttää tunnettua talonpoikaisnimeä - apen syntymä ajoittuu jonnekin 1500-luvun lopulle. Nils Galle -nimi putkahti esiin tämän, muistaakseni ratsuväen luutnantin Håkan Nilssonin isäehdokkaana nyt ensimmäisen kerran.

...

PH

Laihialla oli kirkkoherrana Haquinus Nicolai, joka ei käyttänyt allekirjoituksissaan mitään lisänimeä. Hänen poikansa Johannes käytti lisänimeä syntymäpitäjän mukaan Laihelius. Luulen että kun varsinaiset Gallet olivat uskollisia nimensä käyttäjiä, mutta kun Haquinus ei käyttänyt lisänimeä ja poikansakin aivan eri nimeä, nämä tuskin olivat mitään Galleja!

Mitään todistetta siitä, että hän olisi "Galle" ei ole löytynyt. Tälle lienee "lähteenä" väärä arvailu.

Galle on sinänsä vanha smålantilainen virkamiessuku, jonka jäsenet ovat käyttäneet lisänimeä Galle hyvin 1500 -luvulla ja aikaisemminkin.

Galle -nimisiä ammattisotilaitakin on toki ollut.

Mitä tulee Haquinus Nicolaihin, hänen toinen vaimonsa oli Östen Eerikinpojan sisko, siis hän ei ollut vävy, vaan lanko.

Onko Peldanuksen vaimo Haquinusin ensimmäisestä vai toisesta aviosta, on erittäin vaikea selvitettävä, koska vaimojen vaihtumisajankohta perustuu arviointiin perintöasiakirjojen ajoituksen perusteella.

terv Matti Lund

Pekka Hiltunen

26.06.14, 17:28

Laihialla oli kirkkoherrana Haquinus Nicolai, joka ei käyttänyt allekirjoituksissaan mitään lisänimeä. Hänen poikansa Johannes käytti lisänimeä syntymäpitäjän mukaan Laihelius. Luulen että kun varsinaiset Gallet olivat uskollisia nimensä käyttäjiä, mutta kun Haquinus ei käyttänyt lisänimeä ja poikansakin aivan eri nimeä, nämä tuskin olivat mitään Galleja!

Mitään todistetta siitä, että hän olisi "Galle" ei ole löytynyt. Tälle lienee "lähteenä" väärä arvailu.

Galle on sinänsä vanha smålantilainen virkamiessuku, jonka jäsenet ovat käyttäneet lisänimeä Galle hyvin 1500 -luvulla ja aikaisemminkin.

Galle -nimisiä ammattisotilaitakin on toki ollut.

Mitä tulee Haquinus Nicolaihin, hänen toinen vaimonsa oli Östen Eerikinpojan sisko, siis hän ei ollut vävy, vaan lanko.

Onko Peldanuksen vaimo Haquinusin ensimmäisestä vai toisesta aviosta, on erittäin vaikea selvitettävä, koska vaimojen vaihtumisajankohta perustuu arviointiin perintöasiakirjojen ajoituksen perusteella.

terv Matti Lund

Olen kai jostain sukukirjasta muinoin kaivellut Håkan Nilsson Gallen, jonka vaimoksi olen kirjannut Erik Östeninpojan ja Margareta Håkanintyttären Margareta-tyttären. Heikki Jaakonpoika Peldanin vaimojen järjestys ja lukukin on jäänyt minulta selvittämättä, kun ovat sivuhaaraa, mutta kun sekä Margareta Håkanintyttären että Heikki Jaakonpojan äidit ovat olleet Margareta-nimisiä, vaikuttaa loogiselta, että heistä toista (jälkimmäistä) on nimitetty Märta-nimellä. Tämä erään tuttävani sukuhaara on tullut joskus esiin selvitellessäni yhteisiä Lithoviussukujamme.

Karjaan Peder Galle s. n. 1530 Karjaalla ja liittyy mahdollisesti Cajanusten varhaisvaiheisin.

PH

Matti Lund

26.06.14, 22:18

Olen kai jostain sukukirjasta muinoin kaivellut Håkan Nilsson Gallen, jonka vaimoksi olen kirjannut Erik Östeninpojan ja Margareta Håkanintyttären Margareta-tyttären. Heikki Jaakonpoika Peldanin vaimojen järjestys ja lukukin on jäänyt minulta selvittämättä, kun ovat sivuhaaraa, mutta kun sekä Margareta Håkanintyttären että Heikki Jaakonpojan äidit ovat olleet Margareta-nimisiä, vaikuttaa loogiselta, että heistä toista (jälkimmäistä) on nimitetty Märta-nimellä. Tämä erään tuttävani sukuhaara on tullut joskus esiin selvitellessäni yhteisiä Lithoviussukujamme.

Karjaan Peder Galle s. n. 1530 Karjaalla ja liittyy mahdollisesti Cajanusten varhaisvaiheisin.

PH

Ei ole mitään luotettavaa tietoa olemassa (toistaiseksi) Tegbyn Eerik Östeninpojan vaimon nimestä.

Hienoahan Se olisi saada selville, muttei taida keneltäkään onnistua.

Poika Östen on RL:n vuodelta 1640 mukaan 42 -vuotias, s. 1597/1598. Margareta on luultavasti muutaman vuoden vanhempi. Haquinus Nicolai lienee vaimonsa ikätoveri, ehkä lankoansa pari vuotta vanhempi. Ainakin hän tuli Laihialle pari vuotta aikaisemmin.

Katson näiden henkilöiden lisänimet Sursill -sukukirjassa virheiksi.

Smålannissa oli 1550 -luvulla vouteina Olof ja Peder Galle. Olof oli jo 1555 kuollut, leski Anne. Peder Galle sai niihin aikoihin valtakirjan , 1552 helmikuussa Konugzgööriin. Myöhemmin hänet mainitaan Eerik kuninkaan Smålannin perintömaitten voutina.

Kaarlelassa ei ole ollut kirkkoherrana ketään Nils Gallea. Kirkkoherra Ericus Nicolaita on hänen vävynsä Essevius nimittänyt Galleksi.

Varhaisimmat luotettavat tiedot Cajanuksista alkavat vasta noin vuonna 1630, kun Antti Eerikinpoika saapuu Kainuuseen nimismieheksi.

Mitään yhteyttää johonkin Galleen 1500 -luvulla saati Karjaaseen on turha kuvitella.

terv M Lu

Benedictus

26.06.14, 23:03

Henricus Jacobi Striceliuksen vaimoa, aatelsineito N.N. Boije Hämeestä on ollut hakusessa vuosisatoja.

Tuli tuossa vastaan tuo toinen ketju, jossa käsiteltiin Tiirikan sukua, Ikaalisten Kurkelassa.

Kurkelan isäntä Ditrich Persson käytti selvää Stiernkors sinettiä, jonka alkuperä on olut hämärissä.

Olisiko niin, että Striceliuksen vaimo oli Ditrichin tytär, mahdollisesta 1. aviosta jo 1580-luvulta tuntemattoman Boije-sukuiden aatelisnaisen kanssa.
Dictrich Persson saattoi olla kuitenkin Stiernkors sukuinen ja siten tytär voitiin mainita aatelisena.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=28501&highlight=tiirikka

Lainaus:

Tiirikka on kyllä sen tason mies, että hän ansaitsee vähän enemmän selvitystä.
Siis:Ylä-Satakunnan alikirjuri v.1581 2338;27
Rästiverojen kerääjä 1582-1588 2339;44
Muinoin kihlakunnankirjuri 2339;13
Kuitti kuukausimuonasta 1588 -1590 2339;52
Kirje Wiikin Erik Simonpojalta, jonka osoitteessa hänen mainitaan nyt
olevan Turussa 2339;47
Sitten se kuuluisa sinetti: löytyy Uudenmaan voudintileistä muutamasta kuitista
Päiväys on 19.8.1592 Kuitteja on 3
3468;118, 3468;125 ja 3468;126. (aika suttuista tekstiä tosin)
Hän on parin muun kanssa ostamassa heiniä lähetettäväksi Narvaan.
Hän ratsastaa nuijasodan aikana ja sen jälkeen Antti Laurinpojan lipppueessa
Katselmus 1597 WA 40 MR 1597/3. Ja Antti Laurinpojan hovilippueessa
WA 40 MR 1597/20.

Jari Latva-Rasku

27.06.14, 08:54

Märtha Strigeliuksesta on käyty keskustelua useammassakin paikassa, ohessa esimerkki SukuForumilta.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=6401&highlight=boga+strigelius

Keskusteluissa on Märtha Strigeliuksen äidiksi sovitettu Båga/Båge/Boge/Boga tai jopa Boije aatelissukuun kuulunutta Jacobus Pauli Peldanuksen Vähänkyrön "Merkittävien asioiden kirjassa" mainittua toista puolisoa. Peldanus oli syntynyt vuonna 1597 ja Märtha Strigelia on voinut olla jonkin verran häntä nuorempi. Lapsia he saivat noin 1620-luvun puolivälin jälkeen Peldanuksen tultua Ilmajoen kappalaiseksi vuonna 1622. Henricus Jacobi Strigelius olisi voinut avioitua Matthias Laurentiin tyttären kanssa jo ollessaan ilmeisesti Hämeenkyrön kappalainen, tai muutettuaan Ilmajoelle joskus Matthias Laurentiin kuoleman jälkeen noin vuonna 1597. Miten suuri todennäköisyys on, että Märtha Strigeliuksen äiti olisi Matthias Laurentiin tytär? Se voisi olla niin suuri, että ei ehkä kannattaisi sovitella Peldanuksia aatelisten jälkeläisiksi, vaan olla iloinen, että Matthias Laurentii kuitenkin jätti jälkeensä suhteellisen merkittävän pappissuvun.

Benedictus

27.06.14, 11:03

Periaatteessa Srigeliuksen vaimo olisi ollut Joachin Stutauksen kanssa saman ikäinen.
Olisiko mahdollista, että Cecilia Matsdotter olisi ollut Srigeliuksen puoliso?

Pekka Hiltunen

27.06.14, 13:33

Varhaisimmat luotettavat tiedot Cajanuksista alkavat vasta noin vuonna 1630, kun Antti Eerikinpoika saapuu Kainuuseen nimismieheksi.
Mitään yhteyttää johonkin Galleen 1500 -luvulla saati Karjaaseen on turha kuvitella.

Nyt sinä, Matti Lund, pyrit kumoamaan vuosisadat sitten tarkasteltuja kysymyksiä mainitsemalla, ettei säilyneitä lähdetietoja ole. Tälläkin menetelmällä toki päädymme oikeaan sukukaavioon, kun otamme avuksemme pian kaikkien köyhempienkin sukujen saataville tulevan, koko genomin kattavan DNA-tutkimuksen. Olisin sijassasi varovainen hylätessäsi suorasukaisesti kaikki intuitiot ja deduktiiviset päätelmät, jotka usein perustuvat myöhempien polvien sukulaisuussuhteisiin - veri kun näyttää olevan vettä sakeampaa.

Voi olla, että minulla on aivan erheellinen sukujohto, kun omien Cajanusten kantaisä näyttäisi olleen Paltamolla 1657 kuollut Anders Erikinpoika (Hjärta), joka näytäisi olleen kirkkonummelaista sukua ja Kajaanin kappalainen eikä suinkaan Kainuun nimismies - vaikkakaan ei kai nimismiestäkään eli kruununvoutia sentään 1500- ja 1600 -lukujen vaihteessa käräjäkivillä valittu.

PH

Benedictus

27.06.14, 19:13

ttulkki

28.06.14, 13:40

Joachim Joachimsson Stutaeuksen kuollessa hän ei tiettävästi ollut naimisissa.

Kuka peri hänet?

Joachim oli varakas, koska oli perinyt isänsä ja äitinsä.

Menikö perintö äidin veljelle Hartvig Speitzillle vai kelle?

Isän puolella oli vielä ainakin täti ja serkkuja perinnön lähellä.

Onko tuosta perinnönjaosta tietoa?

En ole tarkastanut kyseisestä Genoksesta, mutta Ylioppilasmatrikkelista
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U1218
löytyy tällainen viite:
V. P. Toropainen, Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista. Genos 79 (2008) s. 38 (TRO 26.4.1645: Herra Eskil Matthiae Stutaeus vaatii Joachimus Joachimin perintöä Hartvig Henrikinpoika Speitzilta).

Matti Lund

29.06.14, 01:28

En ole tarkastanut kyseisestä Genoksesta, mutta Ylioppilasmatrikkelista
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U1218
löytyy tällainen viite:
V. P. Toropainen, Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista. Genos 79 (2008) s. 38 (TRO 26.4.1645: Herra Eskil Matthiae Stutaeus vaatii Joachimus Joachimin perintöä Hartvig Henrikinpoika Speitzilta).

Lopullisessa käsittelyssä usean "soutamisen ja huopaamisen" jälkeen, tulee kyllä 4.6.1645 näkyville neljän kanssaperillisen nimet perustuen alilaamannin toht. Petrus Wigeliuksen langettamaan tuomioon testamenttirahojen palauttamisesta. Heihin viitataan edellisessä käsittelyssä vain lankoina.

terv Matti Lund

Matti Lund

29.06.14, 10:51

Lopullisessa käsittelyssä usean "soutamisen ja huopaamisen" jälkeen, tulee kyllä 4.6.1645 näkyville neljän kanssaperillisen nimet perustuen alilaamannin toht. Petrus Wigeliuksen langettamaan tuomioon testamenttirahojen palauttamisesta. Heihin viitataan edellisessä käsittelyssä vain lankoina.

terv Matti Lund

Siis linkki on tämä, aukeaman oikeasta alareunasta alkaen:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479869

ja jatkuu:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479870

Toista perillistä Tiirikka Hannunpoikaa hyvitetään, koska Sonne Ollinpojalle oli laskettu ja suoritettu liikaa vuoden 1637 jakoluettelon mukaan perillisten välillä, jonka johdosta oli toht. Pärin palauttava tuomio edellisenä vuonna (1644), jolloin todettiin Sonne Ollinpojalle 98 taalaria 21 äyriä liikaa, jotka hänen täytyy hyvittää Tiirikka Hannunpojalle, mutta raastuvanoikeus ei voinut asiassa tehdä mitään muuta, kuin todeta tämän ja että Sonne ja Tiirikka hyvittävät keskenään korjauslaskujen mukaisesti (Tiirikalla oli 100 taalarin kuitti Sonnea vastaan) em. päätöksen nojalla.

Siis Jaakkiman testamentin hyvityssotkussa tulivat ilmi seuraavat perilliset:

Hartikka Henrikinpoika Speitz
Eskil Matthia Stutaeus
Sonne Ollinpoika
Tiirikka Hannunpoika

Näiden väliset lankoussuhteet Jaakkiman kautta lienevät sangen väljästi määriteltävissä.

Lankototeamuslinkki (asiamiehenä siinä Laurentius Brochius):

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479857

terv Matti Lund

Ps. samoilla aukeamilla samoina päivinä muuten etenee myös Frisius -suvun oma hyvityssotku, jota ajoi Hokan Antinpoika omasta ja lankonsa Johannes Arvidi Frisiusin puolesta Arvi Juhananpojan perillisinä Mikko Eskonpoikaa vastaan. Siis nämä olivat tässä ketjussa esilläolleen Martinus Magni Friisin veljen (Jönsin) pojan (Martin) pojan (Pietarin) vävyn (Arvin) vävy (Hokan) ja poika (Johannes).

Matti Lund

29.06.14, 11:50

Siis linkki on tämä, aukeaman oikeasta alareunasta alkaen:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479869

ja jatkuu:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479870

Toista perillistä Tiirikka Hannunpoikaa hyvitetään, koska Sonne Ollinpojalle oli laskettu ja suoritettu liikaa vuoden 1637 jakoluettelon mukaan perillisten välillä, jonka johdosta oli toht. Pärin palauttava tuomio edellisenä vuonna (1644), jolloin todettiin Sonne Ollinpojalle 98 taalaria 21 äyriä liikaa, jotka hänen täytyy hyvittää Tiirikka Hannunpojalle, mutta raastuvanoikeus ei voinut asiassa tehdä mitään muuta, kuin todeta tämän ja että Sonne ja Tiirikka hyvittävät keskenään korjauslaskujen mukaisesti (Tiirikalla oli 100 taalarin kuitti Sonnea vastaan) em. päätöksen nojalla.

Siis Jaakkiman testamentin hyvityssotkussa tulivat ilmi seuraavat perilliset:

Hartikka Henrikinpoika Speitz
Eskil Matthia Stutaeus
Sonne Ollinpoika
Tiirikka Hannunpoika

Näiden väliset lankoussuhteet Jaakkiman kautta lienevät sangen väljästi määriteltävissä.

Lankototeamuslinkki (asiamiehenä siinä Laurentius Brochius):

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479857

terv Matti Lund

Ps. samoilla aukeamilla samoina päivinä muuten etenee myös Frisius -suvun oma hyvityssotku, jota ajoi Hokan Antinpoika omasta ja lankonsa Johannes Arvidi Frisiusin puolesta Arvi Juhananpojan perillisinä Mikko Eskonpoikaa vastaan. Siis nämä olivat tässä ketjussa esilläolleen Martinus Magni Friisin veljen (Jönsin) pojan (Martin) pojan (Pietarin) vävyn (Arvin) vävy (Hokan) ja poika (Johannes).

Tuo Tiirikka Hannunpoika joutuu ainakin jo leskimiehenä ja puilla paljailla myymään Aninkaisissa sijaitsevan talonsa Nuutti Kelkalle 1634 "för sin s. (=salig) hustros begrafningh". Ilmoitus on tapahtunut 19.7.1634, kolmas huudatus oli tapahtunut toukokuun 5. pnä. Simuna Blom yritti moittia kauppaa. Mutta vuonna 1636 on Tiirikka kiinnittämässä vaimonsa puolesta Hampulan kartanoa, jolle kartano oli luvattu 50 taalarista. Hän joutui riitelemään täsä Hannu Plagmanin kanssa. Suni Ollinpoika oli ollut kartanon arviointimiehenä ja allekirjoittanut kauppakirjan. Suni sanoi, että kartano arvioitiin 200 taalariksi. Kauppakirjassa oli 150 taalaria. 50 taalaria oli se summa, joka "för Wännegåfwan resterade". Tätä summaa hän pyysi 18.1.1637 autuaan kivalterin Antti Eerikinpojan leskeltä, joka väitti maksaneensa.

Kun 5.12.1636 Tiirikka sai 50 taalaristaan takeet, samana päivänä Suni Ollinpoika ajoi vaimonsa puolesta saamisia Paavali Kettaran kiinteästä jäämistöstä, sitä osaa kartanosta, jota kuulemma Simuna Blom oli 14 vuotta väärin ominut "med sitt krackelandet".

terv Sama

Benedictus

29.06.14, 19:23

Lainaus JHissa:
Genos 2/2014 s. 124 Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista:
1190. TRO 3.8.1648 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11602983) Edesmenneen Joachimus Stutaeuksen sisar vaimo Cecilia Mattsintytär vaatii perintöä Hartvig Henrikinpojalta edesmenneen Joachimus Joachimin jälkeen. TRO 10.3.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601255), TRO 21.4.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601280), TRO 11.6.1649 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11601318).

Bidrag till kännedom om Finlands natur och folk (1863) s. 16
https://archive.org/details/bidragtillkn06suom
"År 1648 22/3 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11602923) ålades Hart. Henrikss. af Åbo RådstR. att afflytta de hus från gamla Riskopsgården, som sal. Joakim Stutaeus 9) hade der uppbygga låtit. Följande är 1649 26/2 tvistar samme Stutaei hustrus syster Cecilia Mattsdotter vid Åbo RådstR. med Hartv. Henrikss. om arf efter bemälde aflidne. ...
9) Gift med en Sursill, f 1633. Var i två år Ordförande i Domcapillet intill Biskop Rolhovii tillträde (Alcenii Genealogia)."

1649 Cecilia Mattsdotter, Joachiom Stutaeuksen sisar vaatii perintöä Hartvig Speitziltä.

Ditrich Hansson joutuu ainakin jo leskimiehenä ja puilla paljailla myymään Aninkaisissa sijaitsevan talonsa Knut Kelcelle1634 "för sin s. (=salig) hustros begrafningh". Ilmoitus on tapahtunut 19.7.1634
Yllä oleva Ditrich Hansson on siis leski 1634.
Mutta vuonna 1636 on Tiirikka kiinnittämässä vaimonsa puolesta Hampulan kartanoa, jolle kartano oli luvattu 50 taalarista. Hän joutui riitelemään täsä Hannu Plagmanin kanssa.
1636 Ditrich Hansson kiinnittää, (siis uuden)vaimonsa puolesta Hampula gårdin/talon.
Talosta hän riitelee Hans Plagmanin kanssa.

1644/45 Johan Plagman, aateloituna 1687 Ehrnrooth Johannes Johannis, Aboensis 445 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=445). * noin 1623. Vht: turkulainen raatimies, valtiopäivämies Hans Plagman († 1679) ja Elisabet Henriksdotter Finno. Ylioppilas Turussa 1644/45 Plaghman Joh. Joh. Abo _ 24. Näytteli Etiikan roolia Chronanderin ylioppilaskomediassa Surge 6.5.1647. Opiskeli Uppsalassa 1648 ‹nimeä ei mainita yliopiston matrikkelissa›. Respondentti 1.3.1651, pr. Nils Nycopensis U20 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U20). Turun hovioikeuden auskultantti 1651. Respondentti 1654(?, Lidén), pr. Mikael Gyldenstolpe U8 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U8). — Asianajajana Turussa (1660). Sotakollegion sotaviskaali Suomessa 1663–69. Käkisalmen läänin tuomari 1671 (uusi valtakirja 1680). Aateloitu 1687. † Hiitolassa 1696. ‡ 1.1697.

Hans Plagmanin vaimo on siis Hämeenkyrön khr Henricus Jacobi Finnån tytär.
Joachim Stutaeuksen anopin 2. miehen 1. vaimon Margareta Myllarin pojantytär.

Eichman, Henricus Caspari (K 1676)

Eickman / Ekman, Henrik Casparsson / Kasparsson
S Turku oletettavasti 1620-luvun alussa. V saksalaista syntyperää oleva Turun kaupungin porvari, raatimies, kauppias ja oluenpanija ja vuodesta 1649 Uudenkaupungin pormestari, porvarissäädyn valtiopäivämies Kasper Eichman ja Margareta Henriksdotter Finno.
Ylioppilas (Henr. Caspari Ekman) Turussa syyslukukausi 1640.
Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) apulaispappi ("aftonsångspredikant"), mainitaan 1648. Eichman erotettiin toimestaan hänen loukattuaan pormestaria ja raatia sanomalla näiden esiintyneen humalassa ja varastaneen itselleen palkkoja (Eino E. Suolahti). Tämän jälkeen hän hoiti lankonsa (sisarensa miehen), Tukholman suomalaisen seurakunnan (myöhemmin Sauvon) kirkkoherran Ericus Pauli Ketareniuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1301) kutsusta ilman konsistorin suostumusta 1650 runsaat puoli vuotta Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaisen virkaa. Uudenkaupungin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5113) kappalainen 1652, kirkkoherra 1662.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku marraskuu (10.12.) 1652.
K Uusikaupunki 1676.
P1 B(rita) K(karls)D(otter Svinhufvud?); P2 (jo 1654) Karin I(saks)D(otter); P3 noin 1667 Kristina Ottosdotter, eli leskenä miehensä jälkeen.
Julkaistu 19.1.2011.
Lisätietoa / palautetta:
Pekka Hellemaan (26.2.2011) ja Heikki Jokipiin (3.2.2011) tiedonannot: korjattu vanhempien tietoja. (Lähde: Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob Eichman. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1266> (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1266). Luettu 22.2.2011. Ks. myös Veli Pekka Toropainen, Skottirotta ja Ruotsin koira – Turun ulkomaalainen porvaristo vuosina 1600–1660. Genos 74: 4/2003).Päivitetty 22.2.2011.

Ketarenius, Ericus Pauli (K 1664)

Kettarenius, Kietharenius, Erik Påhlsson
S Turku oletettavasti 1610-luvun lopulla tai aivan 1620-luvun alussa. V Turun kaupungin porvari Paavali Tuomaanpoika Ketterä (Ketara) / Påval (Påfwel / Påvel / Påwel) Thomasson Kiättare (Kätara) ja hänen 1. puolisonsa N.N. Eriksdotter Cnape.
Ylioppilas (Ericus Pauli Aboensis) Uppsalassa 1.11.1637, (Aboensis, Ketarenius Ericus Pauli) Turussa syyslukukausi 1640; ylioppilaana synodaaliväitöksen respondentti (synod. resp.) Turun pappeinkokouksessa 6.–7.9.1641, väitös (De coenae sacrae mutilatione) painettiin Tukholmassa 1641; opinnäytepuhe (De temporis usu legitimo) 28.5.1643, julkaistiin Turussa 1643; respondentti 30.3.1644; anoi stipendiä 21.2.1644; stipendiaatti (kevätlukukausi 1644) – syyslukukausi 1644; Turun akatemian vt. deposiittori (beaanien kaitsija) 21.2.1644. Piispa Johannes Terseruksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2461) suosituskirjeen 28.11.1660 mukaan Turun akatemian filosofinen tiedekunta oli myöntänyt Ketareniukselle maisterin arvon ”för hans berömliga studiers skull”, mutta promootio oli lykkääntynyt hänen saatuaan vokaation Tukholman suomalaiseen seurakuntaan ja se oli myöhemminkin jäänyt suorittamatta.
Vihittiin papiksi todennäköisesti kesällä 1644. Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalainen 28.8.1644, astui virkaan luultavasti 1.5.1645, vt. kirkkoherra (vice pastor) 20.8.1646, vakinainen 1647; Tukholman kaupungin konsistorin jäsen (ennen 6.10.1647, jolloin osallistui konsistorin istuntoon ensimmäistä kertaa), astui virkaan 1.5.1648. Ketarenius aloitti kirkonkirjojen pitämisen Tukholman suomalaisessa seurakunnassa. Sauvon (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5095) kirkkoherra aivan alkuvuodesta 1661.
Turun tuomiokapitulissa käsiteltiin jo 16.9.1659 kirkkoherra Ketareniuksen anomusta saada pastoraatti Suomesta, ja kapituli suhtautui anomukseen myönteisesti (”Consist. will gerna komma honom ihogh med första”). Tuomiokapituli keskusteli 17.12.1660 Ketareniuksen nimittämisestä Sauvon kirkkoherraksi ja päätti 31.1.1661 lähettää Ketareniuksen seuraajan vaalia Tukholman suomalaisessa seurakunnassa koskevan kirjeen Uppsalan arkkipiispalle ja kirjeen samasta asiasta kirkkoherra Ketareniukselle. Kirkkoherra Ketareniuksen jäähyväistilaisuus Tukholman konsistorissa järjestettiin 29.5.1661, ja piispa Johannes Terserus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2461) toimitti entisen prebendaseurakuntansa uuden kirkkoherran virkaanasettamisen 16.6.1661.
Pappissäädyn valtiopäivämies lokakuussa 1652.
Väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 27.4. (20.5.) ja toukokuussa 1650.

K Sauvo 1664.
P (ainakin ennen 8.5.1650) Margareta Kaspersdotter Eichman (Echman), eli leskenä ja asui Turussa ainakin vielä 24.7.1666, PV lyypekkiläissyntyinen Turun kaupungin porvari, raatimies ja oluenpanija, vuodesta 1649 Uudenkaupungin pormestari Kasper Jochimsson Eichman ja Elisabet Bertelsdotter.Julkaistu 19.1.2011.

Kun 5.12.1636 Tiirikka sai 50 taalaristaan takeet, samana päivänä Suni Ollinpoika ajoi vaimonsa puolesta saamisia Paavali Kettaran kiinteästä jäämistöstä, sitä osaa kartanosta, jota kuulemma Simuna Blom oli 14 vuotta väärin ominut "med sitt krackelandet".

http://www.geni.com/people/Simon-Blom-Florinus/6000000014515968775
Simon Thomasson Blom-Florinuksen vaimo oli porvari Påvel Kettaren tytär Elisabeth.

Alstadius, Michael Caspari (K 1647)

Tammelander / Tammelinus, Mickel Kasparsson / Kaspersson
S kaiketi Isokyrö oletettavasti aivan 1600-luvun alussa. V Isonkyrön kappalainen, myöhemmin Vähänkyrön ensimmäinen kirkkoherra Casparus Martini Alstadius ja Agneta Hansdotter hänen 1. avioliitossaan.
Ylioppilas (Michael Caspari Ostrobothniensis) Uppsalassa 2.11.1625.
Mahdollisesti se ”piispan kappalainen” Michael (Michill) Caspari, joka Turun piispan palkkapitäjän Paraisten (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5077) sijaiskirkkoherrana syytti 1634 käräjillä Paraisten pitäjänmiehiä haluttomuudesta kirkkoherranpappilan rakentamiseen; Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) tuomiokirkon taloudenhoitaja 19.11.1635, oli virassa vielä lokakuussa 1636; Tammelan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5104) kirkkoherra 1639.
Osti Tammelasta Viksbergin tilan 1644.
Alstadius valittiin pappissäädyn valtiopäivämieheksi 1647, mutta hän kuoli matkalla Tukholmaan kevättalvella 1647. (Piispa Isaacus Rothovius (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135) ilmoitti kirkkoherran – josta hän käytti sukunimeä Tammelinus – kuolemasta kirjeessään Tammelan seurakunnalle 22.2.1647).
K matkalla Tukholmaan 1647.
P1 Reeta Paavalintytär / Margareta Påvalsdotter, K Turku (haudattiin 15.4.) 1636, P1 V Turun kaupungin porvari Paavali Tuomaanpoika Ketterä / Påval (Påfwel / Påvel / Påwel) Tomasson Kiättare (Kätara) ja hänen 1. puolisonsa N.N. Eriksdotter Cnape;

Vaikuttaisi, että Sune Olssonin vaimo oli Påvel Kettaren tytär.

Oliko Dietrich Hanssonin 2 vaimo Joachimin sisar Cecilia ?
Kuka oli Påvel Kettaren 2. vaimo?

Perillisiä olivat siis :
Hartvig Speitz, eno
Eskill Stutaeus, serkku
Cecilia Matsdotter, täti
Sune Olsson, lanko?
Dietrich Hansson, lanko?

------------------------------------------

Ps. samoilla aukeamilla samoina päivinä muuten etenee myös Frisius -suvun oma hyvityssotku, jota ajoi Hokan Antinpoika omasta ja lankonsa Johannes Arvidi Frisiusin puolesta Arvi Juhananpojan perillisinä Mikko Eskonpoikaa vastaan. Siis nämä olivat tässä ketjussa esilläolleen Martinus Magni Friisin veljen (Jönsin) pojan (Martin) pojan (Pietarin) vävyn (Arvin) vävy (Hokan) ja poika (Johannes). __________________

Tuossa on siis käräjäjuttu, jossa ovat vastakkain Kangasalan khr Johannes Arvidi Frisius ja lankonsa porvari Håkan Andersson Prytz.
He ovat siis Hämeenkyröön asettuneen Martinus Magni Friisin veljenpojan tyttären jälkeläiset.
Kuka on tuo Michell Eskilsson, ajankohta olisi siis 1645?

Onko kyseessä Ylä-Satakunan vouti ja Hämeenlinna 1. pormestari Michell Eskilsson?

Matti Lund

29.06.14, 22:24

Siis linkki on tämä, aukeaman oikeasta alareunasta alkaen:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479869

ja jatkuu:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479870

Toista perillistä Tiirikka Hannunpoikaa hyvitetään, koska Sonne Ollinpojalle oli laskettu ja suoritettu liikaa vuoden 1637 jakoluettelon mukaan perillisten välillä, jonka johdosta oli toht. Pärin palauttava tuomio edellisenä vuonna (1644), jolloin todettiin Sonne Ollinpojalle 98 taalaria 21 äyriä liikaa, jotka hänen täytyy hyvittää Tiirikka Hannunpojalle, mutta raastuvanoikeus ei voinut asiassa tehdä mitään muuta, kuin todeta tämän ja että Sonne ja Tiirikka hyvittävät keskenään korjauslaskujen mukaisesti (Tiirikalla oli 100 taalarin kuitti Sonnea vastaan) em. päätöksen nojalla.

Siis Jaakkiman testamentin hyvityssotkussa tulivat ilmi seuraavat perilliset:

Hartikka Henrikinpoika Speitz
Eskil Matthia Stutaeus
Sonne Ollinpoika
Tiirikka Hannunpoika

Näiden väliset lankoussuhteet Jaakkiman kautta lienevät sangen väljästi määriteltävissä.

Lankototeamuslinkki (asiamiehenä siinä Laurentius Brochius):

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11479857

terv Matti Lund

Jatkan hieman ylläolevasta, mutta menen ajassa runsaan vuoden taaksepäin (Toivoisin samalla, ettei näitä kovin sotkettaisi, tai ketjutettaisi tai yhdistettäisi sellaisiin yhteyksiin, joihin ne eivät totisesti kuulu!).

Jaakkima Jaakkimanpoika Stutaeuksen jälkeen lankeavassa perinnössä näyttääkin olevan johtuma Marttilan muinoisen kirkkoherran Jacobus Matthiaen testamentista vanhan hyvän ystävänsä Jaakkima Stutaeuksen eduksi.

Asian voi päätellä tästä Turun raastuvan pöytäkirjasta 4.3.1644. Saattaisi olla, että jos ei alilaamannin Wigeliuksen päätös ehkä löytyisikään, saattaisi Marttilan käräjillä olla jotain tästä perintöriitajutusta. Lapseton kirkkoherra Jacobus on siis testamentannut omaisuuttaan ystävilleen ja jättänyt joitakin sivuperillisiään kuten siskonsa nuolemaan näppejään.

Hartikka Henrikinpoika kaipaa vielä tässä vaiheessa kuten pöytäkirjasta ilmenee Wigeliuksen päätöstä kirjallisena silmiensä eteen siskonpoikaansa silmälläpitäen, ennen kuin voi ottaa kantaa Sunne (Suni) Ollinpojan vaatimuksiin asiassa.

Tässä ensin:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11474384

Sitten seuraavassa:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11474390

Eli tässä "Sonne" (Suni) Ollinpojan vaatimus autuaan Jaakkima Stutaeuksen poikaa vastaan. Tässä viitataan toht. Pär Wigeliuksen pitämiin välikäräjiin ja tällöin perillisten välillä laadittuun kirjoitukseen ja jo tässä ilmoitetaan, että Suni on saanut 98 taalaria 24 äyriä liikaa perinnöstä kuin hänelle olisi suhdeluvun mukaan kuulunut ja hänen piti tasata ja maksaa siitä takaisin Tiirikka Hannunpojalle.

Nähtävästi on ollut sellainen erinäisten testamenttien "härdelli", että perinnönjaon toimittajien laskut ovat menneet sekaisin. Tässä vaiheessa ei herra Eskil näytä vielä astuneen kehään, vaikka näiden osapuolten hyvässä tiedossa lienee Jaakkima Stutaeuksen testamenttikohdat herra Eskilille. Turun raastuvassa asiaa ei kovin selvästi tai riittävästi raoteta, mutta ehkä noilta kihlakunnankäräjiltä löytyy jotain lisävalaisua.

terv Matti Lund

Benedictus

29.06.14, 22:57

Jacobus Mathiae Platessa oli siis testamentannut 100 taaleria piispalle ja saman summan ystävälleen Joachim Stutaeukselle.

Koko omaisuuden suuruuteen tuolla ei liene paljoa olevan vaikutusta.

Platessa, Jacobus Matthiae (K 1631)

Jacob Mattzon / Mattsson
S Pitkäniitun kylä, Pöytyä ehkä 1500-luvun puolivälissä. V Pöytyän (myöhemmin Auran) pitäjän Pitkäniitun kylän talollinen Matti Sipinpoika / Matts Sigfridsson ja N.N. (Aulis Oja Genos 1960).
Marttilan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5062) kirkkoherra 1615.
Seurakuntalaiset käyttivät kirkkoherra Jacobuksesta nimeä Iso-Jaakko, Marttilassa 1737 muistiin merkityn kansan perimätiedon mukaan ”ehkä tavallista isomman kokonsa tai loistavan arvovaltansa tai mahtavan rikkautensa takia”.
Omisti Marttilan Tiipilän kylässä Korkian tilan 1620–1623 ja Marttilan tilan 1623 alkaen.
Herra Jacobukselle (”Her Jacob j S Mårthen Sochn”) määrättiin Kuninkaallisen Majesteetin käskystä maksettavaksi korvausta Marttilan pitäjässä verotusasioissa tarkastusta pitäneiden viranomaisten kestityksen kuluista kamreeri Johan Ottessonin kirjeellä 19.12.1629.
K Marttila 1631 ruttoon.
P luultavasti leski N.N. Kirkkoherra Platessa saattoi olla lapsettomassa avioliitossa erään lesken kanssa, jolla oli lapsia aiemmasta avioliitostaan ja joka ilmeisesti kuoli ennen puolisoaan, sillä kirkkoherran perinnöstä käräjöitiin pitkään. Asiaa oikeudessa käsiteltäessä ilmeni, että herra Jacobus Matthiae oli kymmenen päivää ennen kuolemaansa testamentannut 100 riikintaalaria Turun piispa Isaacus Rothoviukselle (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2135), toiset 100 riikintaalaria Turun kirkkoherra maisteri Joachimus Matthiae Stutaeukselle (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398), 200 kuparitaalaria ja kaikki kirjansa seurakuntansa kappalaiselle tulevalle Marttilan kirkkoherra Jacobus Johannikselle (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1111) sekä hopea-, kupari- ja vaatetavaransa neljälle tytärpuolelleen. Yhtenä perinnöntavoittelijana oli herra Jacobus Matthiaen Danzigissa asunut sisar, purjeenneuloja Alexander Grönfeltin leski Katarina Mattsdotter.
Saattaa olla sama henkilö kuin Jacobus Matthiae (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1116), Turun kaupunkiseurakunnan (tuomiokirkon suomalaisen seurakunnan) kappalainen 1597–1613, joka määrättiin raamatunsuomennoskomitean jäseneksi 1602. Aulis Ojan mukaan ”erittäin todennäköisesti”.

Mikä on kiinnostavaa, on se, että noiden "lankojen"riitelyyn liittyvät henkilöt ovat Finnå-suvun jäseniä tai sukulaisia.

Finnot olivat jo saaneet perintönsä ennen Joachim Stutaeuksen kuolemaa vai olivatko?

Oliko Påvel Ketären 2. vaimo Cecilia Matsdotter ja nuo langot tämän vävyjä?

Benedictus

30.06.14, 07:04

Antti Järvenpää

30.06.14, 09:16

....

Hartikka Henrikinpoika kaipaa vielä tässä vaiheessa kuten pöytäkirjasta ilmenee Wigeliuksen päätöstä kirjallisena silmiensä eteen siskonpoikaansa silmälläpitäen, ennen kuin voi ottaa kantaa Sunne (Suni) Ollinpojan vaatimuksiin asiassa.
....

terv Matti Lund

Seurailen tätä keskustelua sivusta ja oikeastaan en ole perehtynyt Stuutteihin enkä juuri muuhunkaan mistä keskustelette.

Huomioni kuitenkin kiinnittyy tähän Hartikkaan. Olen törmännyt häneen siellä ja täällä, ja aina riitelemässä perinnöistä taktiikalla, että ei ole paikalla tai ei ilmeisty paikalle. Lupaa asiakirjoja tai pyytää niitä lisää.

Sen mitä tiedän hänestä, hän oli lain suomentaja ja siten hyvin perehtynyt lainkiemuroihin, ja osasi varmasti ajaa asiansa pilkulleen. Hänhän oli aluksi lainlukija, joka riitautui lopulta mainitsemasi laamanni Wigeliuksen kanssa ja menetti lainlukijan vakanssinsa. Sen jälkeen hän keskittyi tilustensa hoitoon ja lakien käännöstyöhön, joista hän on saanut paljon meriittiä historian kirjoituksessa.

Sen verran, mitä olen perehtynyt tähän Hartikkaan, sanoisin, että hänen voittamiensa perintöjuttujen valossa, ei voi tehdä kovinkaan paljon päätelmiä vaikkapa sukuoikeuksista. Hartikka oli siis taitava lain käyttäjä, joka onnistui ammattitaidollaan anastamaan itselleen sellaisiakin perintöjä, jotka eivät mitä ilmeisemmin olisi kuulunut hänelle.

Otan esimerkiksi Paraisten Tennäsin, josta jossakin vaiheessa keskustelitte. Tämän päätyi Hartikalle, vaikka käsittääkseni hänellä ei ollut siihen mitään sukuoikeutta. Tennäsiin joku tila, josta tuolla aiemmin keskustelitte, oli mitä ilmeisemmin Jaakko Finnon vaimon Myllärin perintöjä ehkäpä porvari Myllärin vaimon peruja. Tila päätyi Finnolle ja Finnon jälkeen sitä hallitsi Myllärin lesken toinen mies G. Teit, joka oli isäpuoli Hartikalle. Kuitenkin tässä tapauksessa Hartikka onnistui ohittamaan kaikki ne, joilla olisi olllut syntyperänsä mukaan oikeus Tennäsin tilaan. En tiedä kaikkia yksityiskohtia tästäkään tapauksesta, mutta se on kuitenkin tapausten ketju, joka kuvaa hyvin Hartikan toimia.

Hartikkahan riiteli muutenkin Finnon jälkeläisten kanssa. Jostain syystä hän katsoi, että kaikki se mikä oli ollut hänen isäpuolensa hallinnassa, olisi kuulunut hänelle.

Jari Latva-Rasku

30.06.14, 09:51

Latva-Raskun geenitutkimuksen Henrik Jöransson Kiialan Isotalosta sai sukujuttujen puolelta seuraavan vastauksen.
Lainaus:

Tässä pohdittavaksi Kirsti Vimparin ehdotus
Lähde: Esipolvitauluja 9, Tamperen seudun sukutukimusseura ry, Tampere 2005, sivu 213

Yrjö Laurinpoika Isotalo Kiiala pso Marketta Holgerintytär
|
poika Heikki Kihlström, sotamies Kiiala k. 1734
pso 1.3.1696 Ikaalinen Vappu Martintytär s. 1659 k. 28.1.1748
|
Anna Heikintytär s. 4.9.1709 Ikaalinen

Ylläoleva Valborg Mårtensdotter lienee syntynyt hieman myöhemmin, koska muuten olisivat lapset syntyneet 37-50 ikävuoden välillä, mikä tunuu aika myöhäiseltä lapsenteolta.

Nimi Kihlström vaikuttaisi rakennetun Kiiala nimenpohjalta.

Jos Jöran Larsson oli Lars Holgerssonin poika niin Margareta Holgersdotter olisi ollut mahdollisesti Holger Larssonin tytär, eikä veljentytären nainti onnistu.

Margareta on jonkun muun Holgerin tytär, Kenen?

En tunne Ikaalisten sukuja, mutta jos Valborg Mårtensdotter todella kuoli Ryötissä, Ryötin isäntänä oli siihen aikaan Paul/Påhl Jörensson Kyyny. Ettei vaan Henrik Jörensson Kiiala ollut Kiialan Kyynystä eikä Isotalosta, jossa hänet mainitaan ainoastaan renkinä. Jospa Henrik Jörensson Kyyny olisi nuorella iällä mennyt rengiksi naapuritaloon ja sotilaaksi tultuaan hän olisi kadonnut veroluetteloista. Kyynyssä mainitaan vuodesta 1724 lähtien sotilaan puoliso Valborg. Pitkän autioitumisen jälkeen Kyynyn isännäksi oli tullut Jöran Lucasson vuonna 1670. Ilkaalisissa on valitettavasti aivan liikaa sopivan ikäisiä Luukkaita, jotta alkuperästä ilman muuta tietoa voisi tehdä päätelmiä. Vöyriläinen Sigfrid Bertilsson Storkarhu voisi olla hedelmällisempi selvittelyn kohde.

Benedictus

30.06.14, 09:57

http://lib.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=hl02110132456710&cmd=download

Hartikka Speitz

Hartvig (Hartikka) Henrikinpoika Speitz (1591 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1591), Liuttulan kartano (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liuttulan_kartano&action=edit&redlink=1), Rantoo (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rantoo&action=edit&redlink=1), Sääksmäki (http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4ksm%C3%A4ki) – 1651 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1651)) oli suomalainen lainlukija, joka käänsi suomeksi asetuksia. Tiettävästi hän sai valmiiksi myös koko Ruotsin valtakunnan lain suomentamisen, mutta tämä työ jäi käsikirjoitukseksi, joka on kadonnut.[1] (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hartikka_Speitz#cite_note-Palola-1)
Speitzin vanhemmat olivat hyvin suomen kieltä taitava lainlukija ja alilaamanni Henrik Jakobinpoika ja Margareta Thomasintytär. Hän opiskeli Wittenbergin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Wittenberg) yliopistossa, mutta hänen ei tiedetä suorittaneen yliopistotutkintoa. Speitz toimi 1623–1624 Vehmaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Vehmaa) ja Maskun (http://fi.wikipedia.org/wiki/Masku) lainlukijana, mutta joutui laamanni Petrus Wigeliuksen kanssa kiisteltyään erotetuksi virasta ja hankki sen jälkeen elantonsa perintötiloiltaan, joita oli Sääksmäellä, Paraisilla ja Lempäälässä.[1] (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hartikka_Speitz#cite_note-Palola-1)
Virkaeron jälkeen Speitz paneutui lainsuomennostyöhön. Ensimmäiseksi hän suomensi 1620-luvulla Kustaa II Aadolfin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_II_Aadolf) vuonna 1621 antamat sota-artiklat. Hän painatti vuonna 1642 omalla kustannuksellaan artikloista laitoksen, jossa olivat rinnakkain ruotsinkielinen alkuteksti ja hänen oma suomennoksensa. Seuraavana vuonna hän julkaisi samanlaisen kaksikielisen laitoksen eräistä vuoritoimeen liittyvistä asetuksista.[1] (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hartikka_Speitz#cite_note-Palola-1)
Pian tämän jälkeen Speitz hävisi perintöriidan Turun hovioikeudessa ja julkaisi tästä katkeroituneena hovioikeutta vastaan suunnatun kirjelmän vuonna 1645. Tästä syystä hän sai kuolemantuomion, jonka kuningatar Kristiina muutti kuitenkin kuuden vuoden vankeudeksi. Loppujen lopuksi Speitz istui tuomiostaan vain pari vuotta. Vankeusaikanaan hän suomensi kirkkokaarta lukuun ottamatta koko Ruotsin valtakunnan lain. Sitä ei julkaistu ja käsikirjoituskin on kadonnut.

1645 Harvig Speitz hävisi perintöriidan.

Mikähän riita on kyseessä. ajankohta sopii tuohon 1644 alkaneeseen riitaan.
Eli Harvig lienee ollut vankina 1645-47 ja sittenmin sääksmäellä.

http://runeberg.org/frfinl/0431.html

Matti Lund

30.06.14, 10:13

Seurailen tätä keskustelua sivusta ja oikeastaan en ole perehtynyt Stuutteihin enkä juuri muuhunkaan mistä keskustelette.

Huomioni kuitenkin kiinnittyy tähän Hartikkaan. Olen törmännyt häneen siellä ja täällä, ja aina riitelemässä perinnöistä taktiikalla, että ei ole paikalla tai ei ilmeisty paikalle. Lupaa asiakirjoja tai pyytää niitä lisää.

Sen mitä tiedän hänestä, hän oli lain suomentaja ja siten hyvin perehtynyt lainkiemuroihin, ja osasi varmasti ajaa asiansa pilkulleen. Hänhän oli aluksi lainlukija, joka riitautui lopulta mainitsemasi laamanni Wigeliuksen kanssa ja menetti lainlukijan vakanssinsa. Sen jälkeen hän keskittyi tilustensa hoitoon ja lakien käännöstyöhön, joista hän on saanut paljon meriittiä historian kirjoituksessa.

Sen verran, mitä olen perehtynyt tähän Hartikkaan, sanoisin, että hänen voittamiensa perintöjuttujen valossa, ei voi tehdä kovinkaan paljon päätelmiä vaikkapa sukuoikeuksista. Hartikka oli siis taitava lain käyttäjä, joka onnistui ammattitaidollaan anastamaan itselleen sellaisiakin perintöjä, jotka eivät mitä ilmeisemmin olisi kuulunut hänelle.

Otan esimerkiksi Paraisten Tennäsin, josta jossakin vaiheessa keskustelitte. Tämän päätyi Hartikalle, vaikka käsittääkseni hänellä ei ollut siihen mitään sukuoikeutta. Tennäsiin joku tila, josta tuolla aiemmin keskustelitte, oli mitä ilmeisemmin Jaakko Finnon vaimon Myllärin perintöjä ehkäpä porvari Myllärin vaimon peruja. Tila päätyi Finnolle ja Finnon jälkeen sitä hallitsi Myllärin lesken toinen mies G. Teit, joka oli isäpuoli Hartikalle. Kuitenkin tässä tapauksessa Hartikka onnistui ohittamaan kaikki ne, joilla olisi olllut syntyperänsä mukaan oikeus Tennäsin tilaan. En tiedä kaikkia yksityiskohtia tästäkään tapauksesta, mutta se on kuitenkin tapausten ketju, joka kuvaa hyvin Hartikan toimia.

Hartikkahan riiteli muutenkin Finnon jälkeläisten kanssa. Jostain syystä hän katsoi, että kaikki se mikä oli ollut hänen isäpuolensa hallinnassa, olisi kuulunut hänelle.

Pitää paikkansa, että Hartikka osasi litanioillaan uuvuttaa raastuvan ja kanssariitelijänsä. - Jonkinlainen kypsytystaktiikka käytössä. Harmillista on näissä Stutaeus -jutuissakin se, että monin kohdin vedotaan siihen, että Hartikan oikeuteen tuomat kirjoitukset ovat aivan turhanpäiväisiä jaaritteluja ja niitä ei siksi sisällöllisesti referoida pöytäkirjaan tai Hartikka on jättänyt tahallaan nivaskan kotiin ja saattaa mennä 2-3 istuntoa, ennen kuin hänellä on mukamas tarvitsemansa paperit kourassa. Hänellä oli tapana käyttää erittäin eläväisiä ja klassisia vertauksia (omanikin niiden rinnalla kalpenevat).

Hartikka riiteli estoitta meilkeinpä voi sanoa ketä tahansa paitsi henkilökohtaisesti kuningasta vastaan, nimenomaan "urputti" korkeimpia oikeusviranomaisiakin vastaan ja poltteli siltoja takanaan, vaikkakin veti yleensä muodollisesti pitemmän korren. Tietysti hän riitaantui pääsemättömästi joidenkin sukulaistensa ja liikekumppaniensa kanssa kuten Finnojenkin. Speitz -sukuhan oli sikäli keskeinen, että lähes kaikki lainlukijat olivat siihen jollain tapaa sukua 1600 -luvun alusta alkaen ja vähän aikaisemminkin. Täten se, että Turun rovasti Jaakkima Stutaeuskin pääsi tähän sukuyhteyteen, oli ikään kuin väistämätön törmäys ja tämä seikka olisi osattava pitää erossa muista Stutaeuksista ja Stuuteista!

Näissä Stutaeus -jutuissa hän oli keskeisessä roolissa senkin takia, että yleensä hänen huostassaan oli välitilassa kuolinpesien omaisuus ja sitten perilliset pommittivat häntä ilmaisten huolia siitä, oliko omaisuus vielä tallella tai mitä Hartikka oli jättänyt siitä kertomatta.

Näyttää kuitenkin siltä, että hän piti paitsi omaa puoltaan myös Jaakkima nuoremman puolta muita perillisiä vastaan.

Otin eilen itselleniyhden ison riidan raastuvanistunnoista 2.6.1645 ylös, esimerkkinä, Hartikan käyttäytymispiirteitten tarkemmaksi analysoimiseksi, jossa oli kymmenen aukeaman verran Hartikan pointteja omasta puolestaan valtaneuvosta ja kuninkaallisen hovioikeuden presidenttiä herra Jöns Kurckia vastaan, jonka asiamiehenä oikeudessa toimi Jakob Willstadius.

terv Matti Lund

Ps. Toivoisin edelleen, että tässä ketjussa pyrittäisiin vetoamaan alkuperäisiin lähteisiin ja varsinkin, kun halutaan ilmoittaa jotain uutena asiana, antamaan myös lähdeviite, jotta silkat spekulaatiot ja löydökset voitaisiin paremmin erottaa toisistansa. Antin lähestymistapa toimii hyvänä esimerkkinä. Sekalaista ketjuttelua tulisi välttää, jotta ketju ei toimisi jatkuvasti epämääräisten sekaannusten lähteenä kuten nyt jonkin verran tahtoo tapahtua. Pitäisi päästä itse kunkin osalta kriittisempään lähestymistapaan.

Tämä ei estä jonkin verran spekulatiivisia hypoteeseja, kunhan ne vain argumentoidaan kunnollisilla lähdetiedoilla ja lähteet tarkastellaan kriittisesti historiallista taustaansa vasten!

Matti Lund

30.06.14, 20:00

Mitä tulee Suni Ollinpoikaan, eli siihen, auttaako hänen toimiensa jäljittäminen löytämään ja tunnistamaan lisää Matthias Laurentin jälkeläisiä, vaikuttaa siltä, että tulos on hyvin lähellä nollaa.

Kävin läpi kymmeniä Turun raastuvan juttuja, joissa Suni Ollinpoika esiintyi. Oli useampia juttuja, jossa Suni esiintyi toisen vaimonsa etuja ajamassa liittyen enimmäkseen Paavali Ketaran jäämistöön. Yhdessäkään ei kuitenkaan vaimoa nimetty etunimellä saati viitattu tunnistettavasti vaimon sukulaisiin.

Siksipä en ollenkaan ihmettele, että Veli Pekka Toropaisen mainiossa selvityksessä "Påval Ketaran perilliset" (Genos 2/2006, s. 51-65) vaimo on jäänyt N.N.:ksi. Nyt se jää niin minullakin. Voi tietysti olla, että nimi esiintyy jossakin kirkon tilikirjassa tai manttaaliluettelossa, mutta on tuskin suoraan tunnistettavissa. Raastupa ei siis tuota tulosta.

Sekään ei toistaiseksi selviä kumman vaimonsa kautta Suni Ollinpojasta on tullut lankopuolinen sukulainen Jaakkima Stutaeukselle ja miten, ensimmäisen vai toisen, eikä ensimmäisenkään vaimon nimi osunut silmiini. Kun Paavali Ketara on kuollut viimeistään vuonna 1624, tarkoittaa se, että suunnilleen sitä rajaa ennen Suni Ollinpoika on ollut edellisessä aviossaan.

Suni näyttää ollen kaupunginvoutina, kymmenkunta vuotta raatimiehenä ja sitten kämnerinkin jäsenenä, eli on ollut kohtalaisen luotettu ja neuvokas mies.

Suni ei toistaiseksi auttanut.

terv Matti Lund

Benedictus

30.06.14, 20:01

Erästä seikkaa ihmettelen.

Joachim Stutaeus oli merkittävässä asemassa jo ennen kuin 1609 nai edeltäjänsä vaimon tyttären Margareta Speitzin.

On liioitelua väittää,että Stutaeus sai asemansa Speitz-sukuisen vaimonsa ansiosta.
Speitzit olivat maalaisporukkaa, jonka tytär nai merkittävän papin ja eräs hankala jäsen vain sattui ahneuttaa tulemaan hyvin tunnetuksi riidoistaan.

Ennemmin näen, että Joachim Stutaeus oli itse lahjakas ja hänellä oli suhdeverkko, joka nosti hänet tuolloisen yhteiskunnan merkittäväksi henkilöksi.

Miten tuo säätyyhteiskunnan verkko auttoi Stutaeusta?

Yhä vahvemmin epäilen, että siinä oli vaikuttajia ja sukulaisia, jotka avittivat häntä.Lahjakaskaan henkilö, vaikka erämaapitäjän papinpoika, ei edennyt ilman suosijoita, joista tärkein oli suku.

Näkisin, että tuo jo aiemmin heittämäni ajatus, että Gregorius Stuttin vaimo oli Margareta Henriksdotter Myllar ja sitten Jacob Finnån vaimo ja lopuksi Theetin vaimo, sitoisi kaikki palat yhteen ja muodostaisi noista viroista suvun sisäisen paketin.
Virallisia läheitä ei ole, mutta viitekehys on melko vahva ja tukee ajatusta.

Onko Joachim stutaeuksen perinnöstä jotain luetteloa ja samoin poikansa Joachimin perinnöstä.
Talot ja kiinteistöt siirtyivät yleensä lainhuudatuksin eteenpäin, siksi ihmettelen tuota Vatsiaisten tilaa, jota Eskill Stutaeus käräjöi1667.Sen olisi pitänyt näkyä perinnöissä jo 1644 tai oikeastaan 1633.

Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 26.–27.9.1667 f. 1101v (Förekom H: Eskill Studeus, Caplan uthi Ilmoilla Sochen och giorde inspråk på ett Hemman i Watziais der Jören Jacobsonn åboor, Huilket hemman hans Sal: Moder broder M:r Jochim Kyrkiosien i Åbo skall kiöpt haffua, Så emedhan bondhenn, nu icke ähr tillstädes, eij heller stämbdh. Altså Opskiuthis sackenn till näste tingh

Benedictus

01.07.14, 07:22

Ilmajoen kirkkoherra Mathias Laurentiin sukuperää haettaessa eräs vaihtoehto pitää vetää mukaan.

Mathias Laurentiin poika Joachim Stutaeus nimitettiin Turun tuomiokirkon seurakunna kirkkoherraksi.

Kiinnostavaa, että sitä ennen oli myös eräs Thomas Laurentii samassa tehtävässä.

Canutus Johannis (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=363) 1540–1563
Henricus Jacobi (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=970) 1562–1581
Thomas Laurentii (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2504) 1581 † 1595
Gregorius Martini Teet (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2453) 1595 † 1615
Joachimus Matthiae Stutaeus (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398) 1615 † 1633

Thomas Laurentii (K 1595)

Tomas Larsson
Turun (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5107) tuomiokirkon suomalaisen seurakunnan kappalainen (choralis), mainitaan 1569–1571; Tenholan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5106) kirkkoherra kuningas Juhana III:n nimittämänä 21.6.1571; Turun kirkkoherra Juhana III:n nimittämänä 1581 kuninkaan liturgisen uudistuksen vastustajana erotetun Henricus Jacobin (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=970) tilalle; Turun tuomiokapitulin jäsen 1582.
Thomas Laurentii oli Juhana III:n liturgisten näkemysten innokas kannattaja ja kuninkaan suomalaisia luottohenkilöitä. Kun kuningas luopui kirkkopolitiikassaan turhauttavaksi kokemastaan yhteistyöstä roomalaiskatolisen kirkon kanssa ja yritti lähentyä Konstantinopolin ekumeenista patriarkkaa, hän tavoittelemansa uuden yhteistyön edellytysten luomiseksi lähetti 1585 Turun kirkkoherran opintomatkalle Saksaan päätehtävänään opiskella kreikkaa Tübingenin yliopistossa. Thomas Laurentii kirjoittautui 5.9.1585 Helmstedtin yliopistoon, mutta jatkoi sieltä vielä saman kuukauden lopulla matkansa pääkohteeseen Tübingeniin. Hänet promovoitiin maisteriksi vajaan puolen vuoden opintojen jälkeen Tübingenin yliopistossa 9.2.1586.
Jussi Nuorteva selostaa väitöskirjassaan (1997) Thomas Laurentiin opintomatkaa, sen taustaa ja tavoitteita:
"Juhanan suosikkeihin Turussa kuului myös Thomas Laurentii, joka 1581 oli nimitetty Turun kirkkoherraksi. – – Hänen vuosina 1585–1586 suorittamansa opintomatka oli osa Juhanan 1580-luvulla muotoilemaa uutta kirkkopolitiikkaa, – – Matkan pääkohteeksi valittu Tübingen oli poikkeuksellinen kohde; vain yksi ruotsalainen opiskelija, maaliskuussa 1585 kirjoittautunut Magnus Clementis, oli ennen häntä opiskellut yliopistossa.
Thomas Laurentiin tehtävän kannalta Tübingen oli paras mahdollinen vaihtoehto, parempi kuin klassisen kreikan alalla korkeatasoinen Rostock. Tübingenin kreikan kielen professorina toimi Martinus Crusius, joka klassisten kielten lisäksi hallitsi myös nykykreikan. Hänen teologinen näkemyksensä sopi Juhanalle hyvin myös sen vuoksi, että Crusius tunsi suurta kiinnostusta kreikkalais-ortodoksista kirkkoa kohtaan. Yliopiston rehtori ja sen merkittävin teologi Jacobus Andreae jakoi Crusiuksen kiinnostuksen itäiseen kristillisyyteen. Hän oli vuodesta 1573 lähtien pyrkinyt luomaan yhteyksiä patriarkaattiin ja oli lähettänyt sinne muun muassa kreikankielisen käännöksen luterilaisista tunnustuskirjoista. Modernin kreikan oppiminen oli tarpeellista niissä oppikeskusteluissa, joihin Thomas Laurentiin oli määrä osallistua yhdessä Ericus Ericin (Sorolaisen) (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=556) kanssa. – –
Thomas Laurentiille kuninkaan antama tehtävä oli luonnollisesti huomattava suosionosoitus. Hän näyttääkin käyttäneen saavuttamansa suosion täysimittaisesti hyväkseen. Yliopiston matrikkeliin kirjoittautuessaan hänen nimenomaisesti mainittiin olevan tuomiokirkon kirkkoherra Ruotsin kruunulle kuuluvassa Suomessa (ecclesiae cathedralis pastor in Finlandia sub corona regis Sueciae). Kun Thomas Laurentii vajaan puolen vuoden opintojen jälkeen promovoitiin maisteriksi helmikuussa 1586, mainitsi professori Crusius hänet erityisesti promovoitavien joukossa (”Promoti Magistri Febr. 9. viginti quinque, inter quos, Thomas Laurentij, in Finnonia Aboensis Cathed. Ecclesiae primarius pastor”). Kovin suuria valmiuksia pikainen opintomatka ei varmasti antanut, mutta eivätpä kirkkoherran kielelliset taidotkaan joutuneet koetukselle tositilanteessa. Juhanan utopistinen suunnitelma raukesi tyhjiin, kuten niin monet muutkin hänen suunnitelmansa."
Thomas Laurentii osallistui Uppsalan kokoukseen maaliskuussa 1593 ja hän oli yksi niistä kolmesta suomalaisesta papista, jotka allekirjoittivat alkuperäisen päätösasiakirjan Uppsalassa 20.3.1593 (Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa ”Turun Caupungin Capitulariuxet. – – Thomas Laurentii Pastor.”).
Juhana III:n liturgian hyväksyneet papit joutuivat kuninkaan kuoltua ankarien moitteiden kohteeksi. Thomas Laurentii joutui vastaamaan Kaarle-herttuan huomattavimman suomalaisen kannattajan, sotamarsalkka Kaarle Henrikinpoika (Karl Henriksson) Hornin syytöksiin siitä, että hän oli liturgian takia saanut edeltäjänsä erotetuksi ja oli muutenkin menetellyt väärin. Thomas Laurentii yritti ensin kiivastuneena torjua syytökset, mutta joutui lopulta esittämään kokoukselle julkisen anteeksipyynnön aiemmasta toiminnastaan.
Turun kaupungin vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan herra Thomas (”herre Thomas Koralis”) maksoi hopeaveroa 14 äyriä (Toropainen, Genos 2005). Hänet määrättiin 9.12.1589 maksamaan 50 taalaria raha-apuna sotaväen palkkaukseen.
K Turku 1595.
P Kaarina Innamaan tytär (ks. Aulis Oja, Varsinais-Suomen maakuntakirja 6 1937).

Laurentius (K viimeistään 1570) Lars
Pohjan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5082) kirkkoherra, mainitaan (Pirinen 1962) kymmenysten tilittäjänä 1543 ja (“Dominus Laurentius de Poio”) 1554; Tenholan (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5106) kirkkoherra Juhana-herttuan nimittämänä 28.6.1556, oli virassa vielä 1569.
Mainitaan (”her Lars i Thenala”) tinan pakko-ostajana ao. veroluettelossa 1567.
K Tenhola todennäköisesti viimeistään 1570.
P N.N. Tytär Anna avioitui Juhana-herttuan drabantin Mårten Olofssonin kanssa, joka Turun linnan kukistuttua teloitettiin kuningas Eerik XIV:n käskystä 1563.

Tulee vahvasti mieleen,e ttä yllä oleva Tenholan khr Laurentius olisi Thomas Laurentiin isä.
Toisaalta huomioiden, että Joachim Stutaeus oli samassa virassa ja kuin sattumaa, hänen 1. vaimonsa oli Tenholalais-sukuisen Pietarsaaren khr Ericus Johannis Tenalensiksen tytär.

Tuon perusteella erääksi vahvaksi isä vaihtoehdoksi Mathias Laurentiille voitaisiin laittaa Tenholan Lars ja siten Thomas Laurentii olisi Mathiaksen veli.
Edellyttäen,että teoria olisi pitävä.

Kiinnostavaa on myös, että Canutus Johannis yllä, mainitaan syntyneen Eurajoella 1505, siis sama pitäjä, jossa Gregorius Stutt vaikutti kirkkoherrana.
He vaikuttivat samaan aikaan, eli tulee ajatus tuosta Stuttin vaimon alkuperästä.

Pekka Hellemaa

01.07.14, 11:24

Hartikka oli siis taitava lain käyttäjä, joka onnistui ammattitaidollaan anastamaan itselleen sellaisiakin perintöjä, jotka eivät mitä ilmeisemmin olisi kuulunut hänelle.

Otan esimerkiksi Paraisten Tennäsin, josta jossakin vaiheessa keskustelitte. Tämän päätyi Hartikalle, vaikka käsittääkseni hänellä ei ollut siihen mitään sukuoikeutta. Tennäsiin joku tila, josta tuolla aiemmin keskustelitte, oli mitä ilmeisemmin Jaakko Finnon vaimon Myllärin perintöjä ehkäpä porvari Myllärin vaimon peruja. Tila päätyi Finnolle ja Finnon jälkeen sitä hallitsi Myllärin lesken toinen mies G. Teit, joka oli isäpuoli Hartikalle. Kuitenkin tässä tapauksessa Hartikka onnistui ohittamaan kaikki ne, joilla olisi olllut syntyperänsä mukaan oikeus Tennäsin tilaan. En tiedä kaikkia yksityiskohtia tästäkään tapauksesta, mutta se on kuitenkin tapausten ketju, joka kuvaa hyvin Hartikan toimia.

Hartikkahan riiteli muutenkin Finnon jälkeläisten kanssa. Jostain syystä hän katsoi, että kaikki se mikä oli ollut hänen isäpuolensa hallinnassa, olisi kuulunut hänelle.

Speitz oli kieltämättä taitava käräjäpukari, joka usein puolusti olemattomiakin oikeuksiaan. Tennäsin tapauksen konna oli kuitenkin Speitzin isäpuoli Gregorius Martini Teit.

Jaakko Finnon kuoltua Teit sai hänen virkansa ja nai hänen vauraan leskensä Margareta Henrikintytär Myllärin. Naimakaupan myötä hän sai nautinnan Finnon omaisuuteen, mutta tiesi ennemmin tai myöhemmin sen siirtyvän Finnon perillisille. Niinpä hän pian avioliiton solmittuaan kaappasi perillisiltä kaksi tilaa itselleen. Koululaitoksen historian (K. G. Leinberg, Handlingar rörande Finska skolväsendets historia. Första samlingen. Jyväskylä 1884.) asiakirja numero 112 paljastaa miten hän sen teki:
Wij Johan den tredje med Guds nåde etc. Göre veterligt, att efter det denne Wår undersåte, Mester Greels Scholmestare i Åbo hafver tagit sig tu förlamade hemman till att bruka, som en tid lång hafva legat öde, benämnde Tipälä uti wårfrukyrkosocken och Tännääs, liggande uti Pargas socken i Söderfinland, Och på det han desto bättre må komma samme hemman till makt igen. Derföre hafve Wij af ynnest och nåde undt och efterlåtit, såsom Wij och nu med detta Wårt öppna bref nådeligen unne och efterlåte, att han må (oss till behaglig tid) vara fri skjutsfärder, dagsverken, gärder och gästningar. Der Wåre Cammarerer, Befallningsmän, Fogdar och alle andre måge veta sig att efterrätta. Icke görandes för:de Mester Greels här emot något hinder, förfång eller meen. Skrifvet på Wårt Slott Upsala, den 14 Novembris år etc. 1590, uti Wårt Regementr tid, på det tredje och tjugunde etc.
Jaakko Finno oli ostanut Tiipilän 1580-luvun alussa ja Tennäs oli, aivan niin kuin Antti arveli, alkujaan Henrik Myllärin vaimon, Agnesin perintöä, kuten KA mikrofilmi FR 319 sivu 214 vuodelta 1562 todistaa:
Hindrick Myller haffuer tesse epter:ne skat godz, huilkit är hans hustrus arff och wtgor the aff cronones skath. Pargas sochn. Thennesby 5 1/2 stongh Jordh thz är 2/4 Röcker Och the wppå Boor en Bonde.
Agnesin jälkeen Tennäsin peri hänen tyttärensä Margareta, joka tuolloin oli Jaakko Finnon vaimo.(KA Hagan kihlakunnan kesäkäräjät 20.7.1637: 264 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786212).)

Pekka Hellemaa

01.07.14, 18:26

Agnesin jälkeen Tennäsin peri hänen tyttärensä Margareta, joka tuolloin oli Jaakko Finnon vaimo.(KA Hagan kihlakunnan kesäkäräjät 20.7.1637: 264 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3786212).)

Kyseessä olivat tietenkin Paraisten kesäkäräjät. Kiitokset oikaisusta menevät Liisa R:lle, joka jokunen vuosi sitten osoitti minulle myös viestissäni mainitut asiakirjat.

Pekka Hiltunen

02.07.14, 16:14

Vielä pari sanaa Tiirikka Hannunpojan käyttämästä Sjernkors-sinetistä, johon jokunen suvu aiemmin viitattiin toiseen keskusteluketjuun liittyen:

Stjernkors-sinetin uskomattomista kiemuroista jotkut voisivat ainakin mielikuvissa aueta, kun katsotaan Ramsaysta ja paikalishistorioista Pietari Särkilahden veljen, Sääksmäen khra Paulus Nicolaiin toimia: hänen kerrotaan hankkineen suuren varallisuuden naittamalla lukuisat jälkeläisensä hämäläisille suurtilallisille. Hartikka Henrikinpoika Speitzin puoliso oli Israel Paavalinpoika Stjernkorsin pojan Ivar Israelinpojan ja vaimonsa Kirstin Kristofferinttären tytär Anna Ivarsdotter Stjernkors. Ramsayn mukaan Hartikka Speitzin anoppi oli aviossa 1. miehensä kuoltua Hämeenkyrön nimismiehen, Laitilan Henrik Jönsinpojan kanssa, ja tämän kuoltua 1630 avioitui vielä kapteeni Karl Yxen kanssa Härmälän Pirkkalassa kunnes kuoli 1671 mennessä.

Ramsay tuntee näistä Påvel Nilsson Stjernkorsin lukuisista jälkeläisistä Israelin lisäksi vain vouti Timoteus Påvelssonin, joten aika monellekin ratsumiehelle tai sellaisen vaimolle on voinut jäädä Taivassalon nuoremman Stjernkors-suvun sinetti käsille.

Kun 1600-luvun alussa Jaakko Ilkan äidin puolen Peltoniemen (Peldan-Peldanus-) suvun pappi on halunut ottaa käytöönsä vaimonsa Strigelius-nimen omansa asemesta, voi se tietenkin perustua johonkin Boge- tai Boije -nimiseen aateliseenkin, vaikka Peltoniemen nimi ei välttämättä ollut talonpojasta säätyläiseksi ryhtyneelle pappismiehelle eduksi ennen kuin vasta seuraavassa sukupolvessa. Ivar Israelssonilla oli ehkä vain sattumalta käly, jonka äiti oli Boije af Genäs -sukua; toisaalta Israel Påvelinpoika Sjernkorsin serkun, Kustavin Siusluodon Olof Gustafssonin puoliso oli Johan Joeninpoika Bogan tytär Cecilia.

PH

Benedictus

02.07.14, 17:07

Hartikka Henrikinpoika Speitzin puoliso oli Israel Paavalinpoika Stjernkorsin pojan Ivar Israelinpojan ja vaimonsa Kirstin Kristofferinttären tytär Anna Ivarsdotter Stjernkors. Ramsayn mukaan Hartikka Speitzin anoppi oli aviossa 1. miehensä kuoltua Hämeenkyrön nimismiehen, Laitilan Henrik Jönsinpojan kanssa, ja tämän kuoltua 1630 avioitui vielä kapteeni Karl Yxen kanssa Härmälän Pirkkalassa kunnes kuoli 1671 mennessä.

Hiltunen tuo yllä esille seikan, jonka olen vain ohimennen tainut mainita.

Hämneenkyrön Laitilan nimismiestalon isäntä Jöns Henrikssonin 1. vaimoa ei tunneta, 2. on yllä oleva Speitsin anoppi.

Henrikin sisko lienee Osaran Hans Rothin ja pohjanmaan vouti Carl Påvelssonin vaimo Kirstin Jönsdotter.

Henrikin setä oli Turun porvari Eskill Michelsson.
Tädin N.Michelsdotterin puoliso luultavimmin oli Eskill Gregersson, jota vahvasti epäilen khr Gregorius Stuttin pojaksi.

Laitilan pitkäikäisen isännän Michel Larssonin sisaren mies oli Huittisten khr Mathias Tacku.
Joachim stutaeus hankki Hämeenkyröstä maatilan , mutta tuskin lankonsa anopin kautta?

Pekka Hiltunen

02.07.14, 17:37

Joachim stutaeus hankki Hämeenkyröstä maatilan , mutta tuskin lankonsa anopin kautta?

Jumala estä!

PH

P-L H

04.07.14, 19:03

Hei

Ketjussa käsitellyistä historian henkilöistä en tiedä mitään muuta kuin mitä on kirjoitettu.
Digitoiduista Vähänkyrön seurakunnan asiakirjoista löytyi Merkittävien tapausten kirja. Nämä on ehkä jo löydettykin mutta laitan kuitenkin esille.

Kuva 46 Ilmola Pastorat
1 Petrus Erici 1532
2 Mathias Laurentii Stuut. 1571 underskr. d-- up--- blef 1597 ihjälslagen af Sigismundi pastor vid kl--------- kriget, i fron ------ -------

3 Henrik Strigelius Pöytensis 1598. Före----- måg g. --------

Aukeaman oikealla sivulla on Sacellani

5 Eskill Mathia' Stutaus Bondson ifron Lappo andra ----- ----- --- 1639
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9491059

kuva 47 Sockens adjuncter i Ilmola
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9491060

t. Pirkko

janhyva

05.07.14, 05:28

Kiitos mielenkiintoisesta lähdelinkistä, pari huomiota siitä:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9491059

Mathies Laurentii Stuut
"blef 1597 ihjälslagen af Sigismundi partie vid Klubbe Kriget"

Henrik Strigelius Pöytensis
"Företr. Måg. g. (gift) med en adelsdam Bo:ge (Boge)"
(: nimessä vain tavuviiva rivinvaihdon vuoksi)
- edeltäjänsä (Stuutin) vävy (mikäli tällä ei ole tarkoitettu tuolloin muutakin sukulaisuutta), naimisissa aatelisnainen Bogen kanssa

Tämän mukaan Henrik Strigeliuksella näyttäisi olleen kaksi vaimoa eli Stuutin tytär ja aatelissukuinen Boge.

T: Janne

P-L H

05.07.14, 13:10

Hei

Kiitos janhyva selvennyksistä. Vielä jäi Mathias Laurentiin kohdalla epäselväksi kriget sanan jälkeen oleva kirjoitus.

Jacob Pauli Peldanus f. 1597, (sivun vasemmassa reunassa maininta) gift med Märtha Strigelia. Lukeeko siinä myös että on ensimmäinen (ensimmäisen avioliiton) tytär? Samanlainen sana on Henrik Strigeliuksen nimen jälkeen ennen måg merkintää.
Jacobin ja Märthan poika Henrik Jacobi Peldanus on syntynyt 1626.

Kansallisbiografia kertoo Stutaeuksesta
Lainaus ”Stutaeus, Aeschillus Matthiae (noin 1608-1675)
S Ilmajoki noin 1608. V Ilmajoen kirkkoherra Matthias Laurentii Stutaeuksen poika,”
teksti jatkuu pilkun jälkeen Ilmajoen Lahdenkylän Lahden (numero 3) tilan isäntä 1608-1637 Matti Matinpoika/ Matts Mattson Stuut ja NN.
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2397

Tuossa paimenmuistossa on jotakin omituista. Matthias Laurentii kuoli Ilmajoella 1597, mikä mainittiin edellisen viestini asiakirjassa.
Onko kuitenkin tarkoitus ollut kertoa että Eskill olisi Matts Mattsonin poika?

Vähäkyrön seurakunnan Merkittävien tapausten kirjan merkinnöissä
kerrottiin että Eskill Mathia' Stutaus oli Bondeson Ifron Lappo andra ----- Ilmola Sacl.? 1639.
Mihin tietoon voi uskoa? Oliko Eskill syntynyt Ilmajoella vai oliko isännän poika Lapualta?

t. Pirkko

Matti Lund

05.07.14, 20:07

Tuo lienee laadittu joskus 1800 -luvun puolella?

Lienee niin, että kun Matthias Laurentii on hyvin tiedetty Eskil Stutaeuksen isoisäksi, sellainen traditio lisänimen taannehtivalle käytölle oli ollut vallalla jo 1800 -luvulla.

Siitä sitten paha kompastuskivi sukututkijoille, jota nyt saa hikihatussa kammeta tieltä pois, mutta aina on joku kampeamassa itsepäisesti sitä takaisin tielle.

terv

Noin totesin runsaat 2 vk sitten, kun tätä linkkiä viimeksi Jarin aloitteesta tuotiin esiin.

Näyttää hyvin toimineen tämänkin kerran profetiana.

Tähän kyllä löytyy analyyttisempikin näkökulma.

Se tieto Pohjanmaan papistosta, mitä oli kertynyt 1800 -luvun alussa Vähänkyrön pappismiesten parissa liittyy paljolti Sursill -keruutyöhön ja on huomioitava, että se ei ole suinkaan aikalaistietoa eikä nykygenealogian seulaa kestävää kriittistä tutkimusta, vaikkakin sukututkimuksen hapuilevaa pioneerityötä, jonka ansiosta on myös säilynyt sellaista luotettavaakin tietoa, jota vailla muuten olisimme.

Valokiilassa Stutaeuksista oli tällöin tietysti Jaakkima Stutaeus ja voimme hänenkin kohdaltaan nähdä, että hänet on liitetty "Sursilleihin" erittäin epäilyttävällä ja epäuskottavalla tavalla!

Näissä Sursill -kukkasissa on usein kysymys muuntneesta suullisesta tiedosta tai että se on enemmänkn huhupuheeseen perustuvaa arvailua henkilöistä, jotka ovat eläneet 50-100-200-250 vuotta sitten.

Vähänkyrön papisto, joka osallistui tähän keruutyön täydentämiseen, nojasi pääasiassa Peitziuksen ja Falanderin konsepteihin näistä sukusuhteista.

Ja nämä nimet voidaan ottaa Vähänkyrön papistosta, jotka ovat vaikuttaneet myös olennaisesti Alceniuksen valintoihin, niin myös erinäisten virheellisyyksienkin osalta:

Kirkkoherrat

Henrik Henrikinpoika Wegelius (1765-91)
Jacob Henrikinpoka Wegelius (1793-1804)
Gabriel Rein (1806-09)
Johan Forsman (1810-18)
Sakarias Forsman (1819-39)
Elias Lagus (1841-50)

Kappalaiset

Carl Johannis Rein (1755-81)
Gabriel Rein (1782-1806)
Sakarias Forsman (1807-19)
Johan Daniel Alcenius (1820-37)

Joillakin näistä on osuutensa myös nyt viitatun linkin tietojen julkaisemisessa.

Pääsyylliseksi Stutaeus -tutkimuksen harhaajohtamisessa voitaneen asettaa juuri Sursill -keruun tapa käyttää taannehtivia lisänimiviritelmiä, eli Matthias Laurentii ei ole suinkaan ainoa, jolle on keksitty lisänimi sellaisen jälkeläisen mukaan, joka (Jaakkima) on suvussa ottanut ensimmäisenä lisänimen. Ja kun on uskottu erheellisesti, että lisänimi viittaa isän- eikä suinkaan äidinsukuun, niin on sellainen sekasotku valmis, mitä tämäkin ketju erinomaisesti edustaa.

Paitsi Stutaeuksia juurissani on muitakin pohjalaisia säätyläissukuja, joissa opintielle lähteneet pojat ovat ottaneet lisänimensä äitinsä (tai vaimonsa suvun) puolelta kuten esimerkiksi Isonkyrön Backmanit.

terv Matti Lund

janhyva

05.07.14, 20:25

Matti Lund

05.07.14, 21:18

Pirullinen piirre vertailtaessa Sigfrid Bertilsson Storkarhun jälkeläisen isälinjaisia markkereita Matthias Laurentiin jälkeläisen markkereihin on, että Sigfrid Bertilssonin markkerinäyte on vain 37 markkerin laajuinen. Matthias Laurentiin jälkeläisen näyte käsittää 67 markkeria.

Tein oheen matriisivertailun Matthias Laurentiin geenisukulaisista ja vertailun vuoksi myös lapualaisesta Jaakko Jaakonpoika Kaarasta. Laskin markkerierot päässäni, joten niissä voi olla pieniä laskuvirheitä.

Kuten taulukosta ilmenee, Seinäjoen Katilan suvun voi väittää olevan Matthias Laurentiin jälkeläisiä.

Sigfrid Bertilsson Storkarhu näyttäisi olevan sukua kaikille tarkastelun henkilöille, mutta pitää muistaa tarkastelun rajoittuneisuus hänen osaltaan.

---

Kiitos Sinulle Jari tämän Storkarhun tähdentämisestä, sillä tämä saattaa hyvin edistää Stutaeusten sukulaisten jäljitystä ja mahdollisuuksien rajoissa on jopa läpimurto, jonka avulla voidaan lähes kaikki tähänastiset spekulaatiot heittää romukoppaan.

Vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Siis Sigfrid Bertilinpojan isä oli Bertil Erikinpoika Storkarhu, syntynyt noin 1617. Minulla on alustava kaavio myös Bertil Erikinpojan esipolvista, jonka julkaisu kaipaa kuitenkin vielä lisää varmistavaa tietoa. Storkarhu on Rekipellon lautamiessuku, myös Rekipellon Bengs, jonka isäntä, lautamiehen Mårten Knutinpojan poika Johan Mårteninpoika oli Bertilin serkku. Vaikutaisi siltä, että Storkarhun ja Bengsin (alkuaan Konung, Mårtenin isoisän Bengt Ollenpojan mukaan Bengs) välillä oli useammanlainen sukuyhteys.

Oikeastaan mitä tähän eniten kaipaisi, olisi löytää Bengsin linjasta vähintään 67 markkerin näytteen antaja ja pyrin selvittämään tutkimuskumppanini kanssa sen, onko tämä mahdollista. Se saattaisi ratkaista paljon.

terv Matti Lund

Jari Latva-Rasku

06.07.14, 07:55

Matti Lund

06.07.14, 09:30

Selailin aikani kuluksi Vähänkyrön "Merkittävien tapausten kirjaa". Kiinnitin huomion vuonna 1659 kuolleeseen Sulvan kappalaiseen vuodesta 1621 Matti Enevaldinpoikaan, jota Biografiakeskuksen artikkelissa väitetään Kauhajoen Aron pojaksi. Merkittävien tapausten kirjassa myös mainitaan, että hän olisi aikaisemmin ollut pappina Merikarvialla. Porissa mainitaan vuosina 1614-15 kappalainen Matthias ilman patronyymia.

Aikaisemmin on keskusteltu Eskil Stutaeuksen sukulaisuudesta Kauhajoen Pukkilan sukuun. En muista onko Matti Enevaldinpoika ollut esillä. Ei pitäisi arvailla, mutta voisiko olla mahdollista, että sukulaisuus Pukkilan suvun kanssa selittyisi Aron suvun välityksellä, esimerkiksi Eskilin äidin, tai ehkä ennemmin mahdollisesti Kauhajoen Aroon avioituneen tädin kautta?

Tätähän yhteyttä Aroon eri vaihtoehtoisten reittien kautta yritettiin rakennella aikaisemmin, muistaakseni tässäkin ketjussa, mutta siinä oli määrättyjä vaikeuksia.

Matti Enevaldinpojan syntyperä Ilmajoella ilmenee kerran Maalahden käräjiltäkin (sivua en nyt löytänyt, vaikka ylhäällä on). Muuta vaihtoehtoa ei sitten tahdo jäädä kuin Aro, varsinkin, kun poika Grels käytti nimeä Aronius.

terv Matti Lund

Jari Latva-Rasku

06.07.14, 11:08

Tätähän yhteyttä Aroon eri vaihtoehtoisten reittien kautta yritettiin rakennella aikaisemmin, muistaakseni tässäkin ketjussa, mutta siinä oli määrättyjä vaikeuksia.

Matti Enevaldinpojan syntyperä Ilmajoella ilmenee kerran Maalahden käräjiltäkin (sivua en nyt löytänyt, vaikka ylhäällä on). Muuta vaihtoehtoa ei sitten tahdo jäädä kuin Aro, varsinkin, kun poika Grels käytti nimeä Aronius.

terv Matti Lund

Isäni äidillä oli tapana kertoa suvustaan, että "jakamattoman (Kurikan) Luovan isännäksi tuli vävy (Yrjänä Matinpoika), jonka isä tai isoisä ja veli olivat pappeja".

Yrjänä tuli tunnetuksi jälkeensä jättämistään taalereista, joiden varkaudesta hänen poikansa Sameli kävi oikeutta 1700-luvun alkupuolella. Yrjänän tyttären Aunen poika Jooseppi Aurell Ilmajoen Nahkaluomalta kävi Vaasan triviaalikoulua, kuten myös Aunen tyttären Liisan pojat peräti Peräseinäjoen Vuolteelta. Yrjänän pojanpojan poika Tuomas Juhonpoika Hellenius/Elenius Vähänkyrön Tervajoen Knööpistä oli Uudenkaarlepyyn kappalainen. On jäänyt selittämättä, kenen kurikkalaisen talollisen poika Laihian kirkkoherra Matias Hellenius oli.

Matti Lund

06.07.14, 11:27

Tässä Pirkko nuo mainitsemasi kohdat:

Mathies Laurentii Stuut
"blef 1597 ihjälslagen af Sigismundi partie vid klubbe kriget i sin egen förstuge"
- lyötiin hengiltä 1597 nuijasodassa Sigismundin osapuolen toimesta omassa eteisessään

Henric Strigelius Pöytensis

Jacob Pauli Peldanus
"gift med Märtha Strigelius, sin företr. dr" (= sin företrädades dotter)
- naimisissa Märtha Strigeliuksen, edeltäjänsä tyttären kanssa

T: Janne

Kehoitan erityiseen valppauteen ja kriittisyyteen paimenmuiston ja kansallisbiografian tietojen suhteen, sillä ne sisältävät paljon genealogisia pikku virheitä ja muutaman isommankin erehdyksen. Toivoin, että tiedot pyrittäisiin tarkastamaan tähän ketjuun, mutta kuuroille korville on se toivomus mennyt.

Jatkuvasti tässä on viitattu kansallisbiografiaan arvottamatta lainkaan siinä esitettyjä tietoja, vaikka velvollisuutenamme pitäisi olla niin tehdä.

Näihin henkilöihin näillä linkeillä on useasti tässä ketjussa viitattu:

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=174

(-> Axelius Theodorici (K 1646))

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=648

(-> Finno, Henricus Jacobi (K 1650))

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2396

(-> Strigelius, Henricus Jacobi (K 1629))

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1944

(-> Peldanus, Jacobus Pauli (1597–1652))

Huomiota kiinnittää se, että näitä on koplattu väärin. On toistettu nyt useasti Strigeliusta ja hänen tytärtään Peldanuksen Märthaa ("Strigeliaa").

Mutta Mutta, tuossa ensimmäisessä linkissähän on Skolastica Henrikintytär, jonka on oletettu olleen Henricus Jacobin Finnon tytär.

Sehän on väärin, sillä Isonkyrön käräjillähän selviää, että tämä Skolastica oli Märthan sisko. Hänhän valitti käräjllä, että oli jäänyt lapsettomaksi ja joutunut sukunsa hylkäämäksi Keuruulla, jolloin oli ollut pakotettu muuttamaan ensin siskonsa Märthan tykö Ilmajoelle. Hän ei tuntenut itseään toivotuksi sielläkään, jolloin oli muuttanut siskonsa langon tykö Isonkyrön Komsilaan.

Skolastican valitus hyljätyksi tulemisesta ja tylystä kohtelusta Keuruulla panee epäilemään sitä, että oliko häneltä varsinaisesti jäänyt omia lapsia Keuruulle, vaikka yksi nimetäänkin hänen pojakseen (olisiko kysymyksessä poikapuoli, joka olisi klassisesti riitautunut äitipuolensa kanssa, sillä Skolastica väitti käräjillä, että hänet oli ajettu tylysti talosta ulos maantielle???).

terv Matti Lund

Hän sai Komsilasta syytingin, jota vastaan testamenttisi korunsa syytinginantajalleen Gumselle. Peldanus kuitenkin riiteli kälynsä jäämistöstä Gumsea vastaan. Riitaa käytiin laamanninkäräjillä asti.

P-L H

06.07.14, 13:21

JHissa

06.07.14, 13:56

Hei

Kiitos vastauksista. On kait sitten syytä suhtautua varauksella toisistakin seurakunnista löytyviin vastaaviin kirjoihin.

Onko Turun Tuomiokirkon kopiokirja säästynyt nykypäiviin. Yhdessä kirjassa viitattiin siihen tietojen yhteydessä, ( sekä fol numerot)

Oli tästä ehkä jotain hyötyäkin. Katselin SAY Ilmajoki 1635-1654 kuva 48 Lahdenkylän tietoja. Vuonna 1648 on merkitty Margeta enkia ja Dn Eschillus
(Oliko tämä Margeta Matts Mattsonin leski?)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=61323

SAY Ilmajoki 1655-1674 kuva 49 Lahtis
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=64956

SAY Ilmajoki 1675-1694 kuva 65 Lahtis
1680 on mainittu Anthonius Eschillson
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=66017

t. Pirkko
Toistetaan osa vanhasta viestistäni
Osa käräjäotteista näyttääkin olevan Digitaaliarkistossa vaikka arkistolaitoksen hakemisto näyttää toista
...

Laitetaan vielä herra Eskilin Lahdenkylän Toralan ostoyritys 1643, jonka leski Margareta torppasi
KA mf. ES 2028 (rr 5) Ilmajoen käräjät 12.9.1643 f. 252 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3705491) ”Margeta Enckia i Lachtis käradhe till her Eskill åm sitt arffhemman åm 1 Mantall i Lachtis, Huilket hans brodher Matz Andersson åt her Eskill sållt haffuer, det hon igenbörda wille. Så emedhan detta köp befans olageligen wara skeet Uthan Laga Uplyssningh emoot Lagh 2 och 10 Cap: Jorda Balken och arfuingåm ohembudhitt dy efter det 2 och 12 Cap: i samma B: afsadhes at be:te Margetha sit arfhemman inlösa mhå innom den tijdh ssåm Lagh tillåter”
Eli kyseesä on Toralan leski Margareta Antintytär, jonka edesmennyt mies oli muistaakseni Possolan Erkki Pietarinpoika eli SAY:n Toralan ja Lahden tiedot ovat nähtävästi sekoittuneet
Toralan SAY 1635-54
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=61308
SAY 1655-74
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=64946

P-L H

06.07.14, 18:41

Hei

Voi olla että SAYn tekijä on sekoittanut talot. Tosin Toralan sivu 44 ja Lahdenkylän sivu 48 välillä on muutama aukeama ja molemmissa on mainittu 1648 leski Margeta.
Asia alkoi sen verran kiinnostamaan että etsin alkuperäiset kirjat esille.

Maakirja 1648 (9126) Lachtisby kuva 199
----- och Mantals längd Ilmola socken alkaa (kuvasta 198)
¾ Dn Eschillus 3. (pers)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12286113

Läänintilikirja 1648 (9127) Tionde Lengd kuva 127 Lachtisby
Frantz Frantzon? 6. 16.
Margetha enkia 12. 16.
Lars Matson 4. 8
Dns Eschillus 4. 8.
Stafan Jönson 8. 12.
Mårthen Michelson 12. 12.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22123135

t. Pirkko

P-L H

07.07.14, 10:06

Matti Lund

07.07.14, 11:56

Hei

Kiitos vastauksista. On kait sitten syytä suhtautua varauksella toisistakin seurakunnista löytyviin vastaaviin kirjoihin.

M Lu:

Taitaa olla kustakin E-P:n seurakunnasta säilynyt "pitäjänkertomus". Näitä ryhtyi edistämään piispa Terserus 1660 -luvulta alkaen ja ne ovat siis kytköksessä myös Pohjanmaan seurakunnissa virinneeseen Sursill -keruutyöhön. Pääosin ne on siis kirjattu 1800 -luvulla, mutta varhaisimmat muistiinpanot, joihin nämä kertomukset perustuvat ovat 1600 -luvulta ja seurakuntien arkistoissa oli myös muutamia virallisia pergamenttiasiakirjoja seurakuntien alkuajoilta, lähinnä 1500 -luvulta, jotka ovat kertomusten luotettavuuden runko. Joissakin seurakunnissa kertomuksen pääosa on laadittu jo 1700 -luvun puolella kuten teki esimerkiksi Israel Reinius Laihialla.

Pitää siis erityisesti muistaa, että kertomuksissa on paljon suullista tietoa, joka on ajan mittaan 250-200-150-100-50 vuoden kuluessa jonkin verran muuntunut ja joka on otettu ylös aikana, jolloin ei voida puhua vielä kriittisyydestä historiantutkimuksessa. Kertomuksissa on mukana jopa jonkin verran pseudohistoriallisia tarinoita vanhimmista ajoista.

Lisäksi on muistettava, että suppeaa paikallista valikoimaa lukuunottamatta pöytäkirjaotteita ja kuitteja kertomusten kirjaajilla ei ollut käytössään kameraalisia arkistoja kuten myöhemmillä tutkijoilla on ollut. Täten esimerkiksi 1800 -luvun puolivälistä alkaen, jolloin keskitettyä arkistoa oli Helsingissä jo kohtuudella, tietojen luotettavuus on jo aivan eri sfääreissä.

Tietysti aina hyvin taltioitu vanha aikalaistieto on omassa kastissaan enimmäkseen luotettavaa, mutta jatkuvasti näissä ketjuissa törmää vankkumattomaan uskoon, että kunhan jokin tiedonmuru on kovin vanhaa, vaikka se onkin jälkikäteen ylösmerkittyä muistitietoa, se olisi aikalaisasiakirjatietojen veroista.

terv Matti Lund

Onko Turun Tuomiokirkon kopiokirja säästynyt nykypäiviin. Yhdessä kirjassa viitattiin siihen tietojen yhteydessä, ( sekä fol numerot)
...
t. Pirkko

M Lu:

Jos tarkoitat ns. Mustaa kirjaa, siitä on otettu näköispainoksia. Siinäkin on se ongelma, että on kirjattu 1500 -luvulla 1400 -luvun ja muutamia aikaisempiakin tapauksia (osin) muistitiedon perusteella.

Kimmo Kemppainen

07.07.14, 12:25

Missä alkuperäisdokumentissa muuten lukee "Margareta Antintytär"?
Kimmo Kemppainen

Toistetaan osa vanhasta viestistäni

Eli kyseesä on Toralan leski Margareta Antintytär, jonka edesmennyt mies oli muistaakseni Possolan Erkki Pietarinpoika eli SAY:n Toralan ja Lahden tiedot ovat nähtävästi sekoittuneet
Toralan SAY 1635-54
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=61308
SAY 1655-74
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=64946

P-L H

07.07.14, 18:43

Hei

Vanhat muistiinpanot mitä löysin aikaisemmin ovat Hämeestä. Niiden yhteydessä on mainittu lähteenä Åbo dom kyrkas gamla Copio Bok.

Jotain tarpeellista niistä muistiinpanoista löytyikin, en vain tahdo saada joka sanasta selvää. Tarkoitus on pyytää yhden Yo matrikkelin korjausta. Pyynnön perusteluksi pitäisi löytää vielä vähän lisää tietoja.

t. Pirkko

JHissa

08.07.14, 11:08

Lasse Näbb Seilin hospitaalista oli lyönyt edesmenneen hospitaalipapin herra Bengtin vaimoa Ciciliaa syyttä tämän oman portin edessä TRO 19.7.1628 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11483559)

Matti Lund

08.07.14, 22:08

Kiitos Sinulle Jari tämän Storkarhun tähdentämisestä, sillä tämä saattaa hyvin edistää Stutaeusten sukulaisten jäljitystä ja mahdollisuuksien rajoissa on jopa läpimurto, jonka avulla voidaan lähes kaikki tähänastiset spekulaatiot heittää romukoppaan.

Vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Siis Sigfrid Bertilinpojan isä oli Bertil Erikinpoika Storkarhu, syntynyt noin 1617. Minulla on alustava kaavio myös Bertil Erikinpojan esipolvista, jonka julkaisu kaipaa kuitenkin vielä lisää varmistavaa tietoa. Storkarhu on Rekipellon lautamiessuku, myös Rekipellon Bengs, jonka isäntä, lautamiehen Mårten Knutinpojan poika Johan Mårteninpoika oli Bertilin serkku. Vaikutaisi siltä, että Storkarhun ja Bengsin (alkuaan Konung, Mårtenin isoisän Bengt Ollenpojan mukaan Bengs) välillä oli useammanlainen sukuyhteys.

Oikeastaan mitä tähän eniten kaipaisi, olisi löytää Bengsin linjasta vähintään 67 markkerin näytteen antaja ja pyrin selvittämään tutkimuskumppanini kanssa sen, onko tämä mahdollista. Se saattaisi ratkaista paljon.

terv Matti Lund

Rekipellon lupauksiaantavuus on alustavassa tutkinnassani vahvistumaan päin, mutta vahvistavia indikaatioita/tietoja yritän edelleen kerryttää sen tueksi lisää.

Näille kulmille osuu Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin olevien vanhimpien pappissukujen keskittymä. Lähespä naapurissahan on Mullola, josta on myös lähtöisin pappisukuja. Ei ole poissuljettua sekään, etteikö Matthias Laurentiin suvun ja Mullojen välillä voisi olla Rekipellon kautta kiertyvä sukuyhteys, koska jonkinlainen "klimppi" näihin pappissukuihin yleensä liittyy.

On mielestäni kuitenkin vain puhdas sattuma, jos Turun saariston Stutheilla ja Etelä-Pohjanmaan Kyrön Mulloilla olisi Matthias Laurentiin vaimon kautta yhteys. Katson edelleenkin niin, että Matthias Laurentii on lähtenyt Etelä-Pohjanmaalta opintielle ja niissä merkeissä tullut sukuyhteyksiin Turun saariston pappissukujen kanssa, joita Stuthit edustivat.

Jaakkima Stutaeuksen tapauksessa sukuyhteyksiä Lounais-Suomeen kertyi lisää, ainakin kuvaan tulivat mukaan Speitzit. Henrik Mylläriin en näe Jaakkima Stutaeuksella tai Gregorius Michaelis Stuttilla sukulaisuutta, vaan jälkimmäisellä ainoastaan liikesuhteen Mylläriin ja mahdollisen tuttavuussuhteen Jaakko Finnon vaimon kautta.

Katson myös, että Stuthien suhteet Hämeen ja Turun seudun rälssisukuihin ovat jääneet sangen etäisiksi, etäisemmiksi kuin keskimäärin samassa statuksessa olevilla pappissuvuilla. He ovat selvästi jääneet tai jättäytyneet rälssisukujen periferiaan ja muodostaneet suhde- ja turvaverkkonsa lähes yksinomaan kollegiaalisessa kehyksessä. He ovat olleet sangen sosiaalisia, varsinkin Jaakkima Stutaeus, mutta kohtalo on ajanut heidät tavalla tai toisella eroon niistä kolleegoista, jotka edustivat rälssisukuja ja sellaista vaikutusvaltaa, johon nojaten olisi voinut kohota enemmänkin säätykierrossa ja solmia nähtyä edullisempia naimakauppoja.

Olihan esimerkiksi Gregorius Stuttilla erittäin lupaava uran alkuvaihe suvultaankin vaikutusvaltaisen kirkkoruhtinaan Arvid Kurjen luottomiehenä ja ilmeisesti koko joukko hyviä kolleegoja, jotka olivat valmiita auttamaan Gregoriusta eteenpäin urallaan. Tuli kuitenkin väliin onnettomuus: ilmeisesti Arvid Kurjen mukana hukkuivat Öregrundiin vuonna 1522 Gregoriuksen parhaat työtoverit ja vanhat opiskelkaverit ja siten matto vedettiin hänen suhdeverkkonsa alta pois - ja hän lienee jäänyt kutakuinkin yksin siinä vaiheessa.

terv Matti Lund

Matti Lund

09.07.14, 13:20

...

Jaakkima Stutaeuksen tapauksessa sukuyhteyksiä Lounais-Suomeen kertyi lisää, ainakin kuvaan tulivat mukaan Speitzit. Henrik Mylläriin en näe Jaakkima Stutaeuksella tai Gregorius Michaelis Stuttilla sukulaisuutta, vaan jälkimmäisellä ainoastaan liikesuhteen Mylläriin ja mahdollisen tuttavuussuhteen Jaakko Finnon vaimon kautta.

...

terv Matti Lund

Jaakkiman suhdeverkosta voisi olla valaisevaa kerryttää lisääkin tietoa, jonkinlaista täydennystä, vaikkakin on tunnustettava, että paimenmuistossa annetaan erinomaisesti tätä valaisua.

Otetaan vielä tähänkin sen linkki:

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2398

Siinähän on aika kattavat tiedot Jaakkiman suhdeverkostosta ja kuvastuu myös Jaakkiman sosiaalinen luonne, eli hänet sai helposti mukaan yhteisiin kollegiaalisiin kuvioihin ja vieläpä primus motoriksi niissä.

Ei ole myöskään syytä aliarvioida Jaakkiman sukusuhdetta Speitzeihin, mutta hyvien asemien alkupäähän hän oli päässyt jo ennen toista avioliittoaankin.

Mutta nimenomaan oli Jaakkiman edullisten suhteitten ytimessä kysymys Jaakkiman anopin suvun vaikutusvallan referenssistä.

Jaakkimahan eteni urallaan kuitenkin aivan selkeästi kollegiaaliselta ja opilliselta pohjalta, häneen kohdistetun opillisen arvostuksen ja organisationaalisen luotettavuuden johdosta.

Hänhän peri appipuolensa Gregorius Martini Teetin virka-asemia. Appipuolen taustoista en tiedä muuta kuin mitä on paimenmuistoissa kerrottu ja yritän luottaa niihin. Hänen sanotaan olleen Pernajan nimismiehen poika, joka oli rälssisukua. Pernaja on kuitenkin aluetta, johon minulla ei ole mitään tutkimuksellista yhteyttä. Olen tietysti uteliaisuudesta selannut selvityksiä sen knaapisuvuista yms., mutta mikään projekti ei ole itselläni vienyt siihen suuntaan, vaan tämä esi-isäni Eskilin sedän kosketuskohta on ainoa, jossa paikannimi tulee omissa tutkimuksissani vastaan. En osaa siis arvottaa tätä muuten, mutta kun Gregorius Teet on päässyt avioon Henrik Jaakonpojan lesken kanssa ja sitä kautta tullut Jaakkiman appipuoleksi, on se olletikin kohottanut niin Gregorius Teetin kuin hieman Jaakkimankin statusta.

Painopiste taitaa kuitenkin olla opillisella puolella, sillä onhan tämän kytköksen kautta Jaakkimalla lähietäisyys niin Gregoriuksen kuin Jaakko Finnonkin eteviin kontribuutioihin suomenkielisen kirjoitetun sanan julkituomisen alalla.

Hänen, siis Jaakkiman, sosiaalisuutensa ja yhteistyökykynsä kehysti sen, ettei hänellä ollut suurempia henkilökohtaisia ristiriitoja kenenkään kanssa, vaan enimmäkseen hyviä ihmissuhteita.

Terv Matti Lund

Matti Lund

13.07.14, 01:04

Rekipellon lupauksiaantavuus on alustavassa tutkinnassani vahvistumaan päin, mutta vahvistavia indikaatioita/tietoja yritän edelleen kerryttää sen tueksi lisää.

Näille kulmille osuu Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin olevien vanhimpien pappissukujen keskittymä. Lähespä naapurissahan on Mullola, josta on myös lähtöisin pappisukuja. Ei ole poissuljettua sekään, etteikö Matthias Laurentiin suvun ja Mullojen välillä voisi olla Rekipellon kautta kiertyvä sukuyhteys, koska jonkinlainen "klimppi" näihin pappissukuihin yleensä liittyy.

---

terv Matti Lund

Tästä linkistä selviää luetteloa Pohjanmaan kirkkoherrojen suorittamasta apuverosta kuninkaalliselle majesteetille vuodelta 1543:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2627605

Alussa on Her Laurentius I Weröö (Vöyriltä) ja maksaa lihassa ja läskissä muuten saman kuin Kaarlelan Herra Morthen edellisellä sivulla (so. tuttavamme Martinus Magni Friis).

Näkyvät myös mm. Herrat Hindrick Pedersörestä, Knudtt Kyröstä, Peder Ilmajoelta ja Påuell Mustasaaresta.

Samalta niteeltä löytyvät Vöyrin 31.1.1543 talvikäräjät, joilla tuomittiin sakkoon ensin Jöns Jönsinpoika Karhu, kun hänen poikansa oli lyönyt kaksi mustelmaa Olle Jönsinpojan Rekipellosta vaimoon, 6 markkaan, ja seuraavassa jutussa Olle Jönsinpoika Rekipellosta tuomittiin 40 markan sakkoon siitä, kun hän ei ollut suostunut maksamaan veljellensä herra Laurentiukselle tämän isänperintöä:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2627567

Näkyy myös lautamiehenä Jöns Karhu Rekipellosta.

Vuonna 1544 onkin lautamiehenä sitten Lasse Henrikinpoika Karhu.

Rekipellossa asusteli niihin aikoihin kaksi suurta klaania, Karhut ja Konungit. Tässä esillä ollut Jöns Karhu eli Jusse Karhu asui sitä Karhun taloa, jota hänen etunimensä mukaan alettiin nimittää Josskarhuksi ja Lasse Henrikinpoika taas sitä taloa, jonka jako-osaa vuoden 1585 jälkeen nimitettiin Storkarhuksi ja sen toista puolikasta vuoden 1585 jälkeen Lillkarhuksi. Talo jaettiin tällöin Lasse Karhun poikien Henrikin (Stork.) ja Matsin (Lillk.) välillä.

Konugin klaani asui tällöin ainakin kolmea Rekipellon taloa. Suku oli jo eriytynyt siten, että yhtä taloa asui Jöran Nilsinpoika Konung, toista Joper Pärinpoika Konung ja kolmatta edellä esitelty Olle Jönsinpoika Konung. Siis kaikilla kolmella oli eri patronyymit eli he saattoivat olla toistensa serkkuja, muttei sen läheisempiä.

Konung -nimi näyttää katoavan luetteloista jonkin ajan kuluttua.

Ensiksikin Jöran Nilsinpoika Konungin talo autioitui 1566 ja se yhdistettiin naapuriinsa Olle Mårteninpojan taloon, jota alettiin nimittää Omarsiksi. Taas Joper Pärinpojan taloa alettiin nimittää Västiksi hänen seuraajansa Mats Joperinpojan aikana (mm. 1590 -luvulla).

Kolmatta Konungin taloa asui siis Olle Jönsinpoika, jonka veli Laurentius Johannis toimi Vöyrin kirkkoherrana. Tästä veljestä on ensimmäinen maininta jo vuodelta 1519, muttei enää näitten vuoden 1543 mainintojen jälkeen ainakaan Vöyrillä. Ollea seurasi isäntänä hänen poikansa Bengt, jonka mukaan taloa alettiin nimittää Bengsiksi.

Olle Konung oli käräjillä tuttu vieras, sangen omapäinen mies ja oli käräjien 7.7.1546 mukaan riidellyt veljensä seuraajan kirkkoherra Mikaelin kanssa nimitellen tätä sopimattomasti, josta tuomittiin sakkoon 3 mk (4534, 34).

Ilmeisesti niin Lasse Henrikinpoika Karhu kuin Olle Jönsinpoika Konung, tai joka tapauksessa kumpikin klaani on antanut geeninsä Bertil Erikinpoika Storkarhulle.

Herra Laurentiuksen Y-haploprofiili on todennäköisesti sen mukainen mitä Bertil Erikinpojan jälkeläistenkin eli hyvin lähelle Stutaeusten jälkeläisiä. Ilmeisesti Olle Jönsinpojallakin on mieslinjaisia jälkeläisiä, mutta sellaista linjaa ei ole helppo jäljittää, sillä se linja katkeaa Bengsin talon asujien kohdalla isonvihan jälkeen.

terv Matti Lund

Jari Latva-Rasku

15.07.14, 16:39

Ilmeisesti niin Lasse Henrikinpoika Karhu kuin Olle Jönsinpoika Konung, tai joka tapauksessa kumpikin klaani on antanut geeninsä Bertil Erikinpoika Storkarhulle.

Herra Laurentiuksen Y-haploprofiili on todennäköisesti sen mukainen mitä Bertil Erikinpojan jälkeläistenkin eli hyvin lähelle Stutaeusten jälkeläisiä. Ilmeisesti Olle Jönsinpojallakin on mieslinjaisia jälkeläisiä, mutta sellaista linjaa ei ole helppo jäljittää, sillä se linja katkeaa Bengsin talon asujien kohdalla isonvihan jälkeen.

terv Matti Lund

Yhteys Vöyrille vaikuttaa varsin vakuuttavalta.

On valitettavaa, että Matthias Laurentiin geenisukulaisten jälkeläisistä nimenomaan Sigfrid Bertilsson Storkarhun jälkeläisen YDNA-näyte sisältää vain 37 markkerin tiedot, kun taas Matthias Laurentiin, Seinäjoen Katilan suvun, ikaalislaisen Heikki Yrjänänpoika Nummen ja loimaalaisen Johan Orren jälkeläisen näytteet sisältävät 67 markkeria.

Kun verrataan kaikkia henkilöitä toisiinsa osittain puutteellisen tiedon varassa, Sigfrid Bertilsson, eli Bertil Eriksson Storkarhun jälkeläinen on kaikista näytteenantajista keskimäärin lähimpänä muita geenisukulaisia. Hän on jopa geenisukulainen lapualaisen Jaakko Jaakonpoika Kaaran jälkeläisen kanssa, kuten on myös, kummallista kyllä, loimaalaisen Johan Orren jälkeläinen.

Elämän arpajaisissa voisi todennäköisyys olla enemmän kuin puolet, että Matthias Laurentiin jäljet tulevat Vöyriltä. Epäselväksi jää, voisiko Bertil Eriksson Storkarhu olla jopa Matthias Laurentiin pojanpoika, tai muu sukulainen. Mikään ei käsittääkseni kuitenkaan viittaa, että Lahden taloa ennen Matthias Laurentiin poikaa Matti Matinpoikaa vuosina 1581-93 isännöinyt Erkki Matinpoika olisi lampuotia kummempi. Naapuritalon Toralan osassa isännöi Erkki Matinpoika-niminen vuosina 1594-1603. Voisihan se olla mahdollista, että Eskil Stutaeuksen Toralan valtausyrityksessä on yhtenä perusteluna ollut pieni sukulaisuuden häive.

Jari Latva-Rasku

15.07.14, 17:12

Hei

Katselin vielä vuodelta 1645 löytyvät tiedot. Samanlaiselta näytää kuin SAYn luettelossa olevat merkinnät. Sitä en voi tietää onko Margareta nimisiä leskiä oikeasti yksi vai kaksi, joku taitavampi varmaankin sen pystyy selvittämään.
Mitähän tarkoittaa vuoden 1651 kohdalla förländt till beho----- tijdh?

Vaasan läänin maakirja 1645 (9118) kuva 35 Lahdenkylä
Margeta enkia ½ sekä toinen merkintä
Margeta enkia ¼
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13573465

Vaasan läänin läänintilikirja 1645 (9119) Mantalsl. Kuva 353 Lachtis
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12164362

1645 Tiondelängd kuva 97 Lachtisby
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12164122

1645 Ödeslängd kuva 112 Ilmola
Lachtis 1/2 Margareta enkia
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12164137

t. Pirkko

Lahdenkylällä, tai jopa Lahden talossa, oli 1600-luvun puolivälin jälkeen Kokkolankylän Koskenkorvan talon isännän, vuosina 1619-1650, Heikki Jaakonpojan 2. puoliso, leski Marketta Erkintytär, josta oheinen poiminta käräjäpöytäkirjasta. Olen valitettavasti hukannut jonnekin Ilmajoen käräjien päivämäärän, mutta se voisi olla 1650-luvun puolivälissä.

Jari Latva-Rasku

16.07.14, 06:22

On valitettavaa, että Matthias Laurentiin geenisukulaisten jälkeläisistä nimenomaan Sigfrid Bertilsson Storkarhun jälkeläisen YDNA-näyte sisältää vain 37 markkerin tiedot, kun taas Matthias Laurentiin, Seinäjoen Katilan suvun, ikaalislaisen Heikki Yrjänänpoika Nummen ja loimaalaisen Johan Orren jälkeläisen näytteet sisältävät 67 markkeria.

FTDNA:n Finland DNA-projektissa on lukuisten N-haploryhmän näytteiden joukossa Ylistaron Rauhalan suvun edustajan 67 markkerin näyte. Kun tätä näytettä verrataan Sigfrid Bertilssonin jälkeläisen 37 markkerin näytteeseen, eroa on ainoastaan kolmen markkerin kohdalla viiden askeleen verran. Yksi näistä markkereista on keskimääräistä nopeammin muuntuva DYS442-tuplamarkkeri. Rauhalan suvun edustajan näytteen ero Matthias Laurentiin jälkeläiseen on 5/8 37 markkerin osalta, mutta kuitenkin jo 10/14 67 markkerin jälkeen. Voisi olettaa, että Rauhalan isälinja on peräisin Vöyriltä, mutta ei Matthias Laurentiin sukua, vaan ennemminkin samaa heimoa. Tästä on myös helppo päätellä, miten arvokasta olisi saada laajempi näyte Sigfrid Bertilssonin jälkeläiseltä, jotta geenisukulaisuuden aste Matthias Laurentiin kanssa voitaisiin varmistaa tarkemmin.

Matti Lund

16.07.14, 16:07

Yhteys Vöyrille vaikuttaa varsin vakuuttavalta.

On valitettavaa, että Matthias Laurentiin geenisukulaisten jälkeläisistä nimenomaan Sigfrid Bertilsson Storkarhun jälkeläisen YDNA-näyte sisältää vain 37 markkerin tiedot, kun taas Matthias Laurentiin, Seinäjoen Katilan suvun, ikaalislaisen Heikki Yrjänänpoika Nummen ja loimaalaisen Johan Orren jälkeläisen näytteet sisältävät 67 markkeria.

---.

Tämä Rekipelto on nyt esiintulleista mahdollisuuksista aivan omaa luokkaansa, sisältäen sankan keskittymän sellaisia similariteetteja ja parallelismeja sille, mitä ratkaisuyrityksillämme yritämme hakea takaa ja jolta lopputulos, jos sen etsinnässä ja todistelussa onnistutaan, saattaa kaukaa katsoen erehdyttävästi näyttää!

Se saattaa arvailujen suureen kiusaukseen jopa kunnon todisteisiin orientoituneen tutkijankin.

Rekipelto on alunperin Reikäpelto ja pitääkin varoa lankeamasta spekulaatioissaan sen koloihin.

Voinemme puhua tässä, mitä tulee YDna -näytteen antajaan, Sigfrid Bertinpojan sijaan hänen isästään Bertil Erikinpojasta varmana hyvin todistettuna solmukohtana.

Sen sijaan ainakaan itselleni ei ole vielä varmistunut se, kuka oli Bertil Erikinpojan isä. Vain aavisteluja on. Jos Bertil oli syntynyt Rekipellossa, siis noin vuonna 1617, silloin olisi 3-4 Erikiä samalta kylältä valittavissa. Tosin yksi Erik eli Erik Matsinpoika Lillkarhun talosta poistuu veroluettelosta vuoden 1615 jälkeen ja hänen tilalleen tulee Mikael Erikinpoika, joka on vuoden 1627 RL:ssa 50 -vuotias. Myös Klemetsin talossa oli Erik, Erik Klemetinpoika, joka on vuoden 1615 kymmenysluettelossa ja on vuoden 1627 RL:ssa 40 -vuotias. Vuoden 1617 luettelossa on hänen isänsä Klemet Sigfridinpoika.

Toistan vielä, että Rekipellon Karhun suvussa oli siis Mats Larsinpoika, jolle Lillkarhun talo jaettiin 1585 - ja Henrik Larsinpojalle Storkarhun talo. Tämä Mats Larsinpoika on erittäin lähellä samaa ikäryhmää kuin kirkkoherra Matthias Laurentii. Kun sitten Henrik Larsinpojan pojan Sigfrid Henrikinpoika Storkarhun lasten perintöä jaettiin, oli perillisenä ja perinnön maksajana Bertil Erikinpoika. Bertil Erikinpojan serkku ("syskonbarn") Johan Mårteninpoika isännöi Bengsin taloa samaan aikaan ja Bertil maksoi tälle äidinperintöä Storkarhun talosta.

Jos siis Matthias Laurentii oli samaa sukua kuin Rekipellon Storkarhut, menee yhteinen esi-isä 1400 -luvulle tai aikaisemmalle. Jos Matthias Laurentii olisi Vöyrin kirkkoherran Laurentius Johannisin poika Konungin talosta (myöhempi Bengs), on tästä ensimmäinen maininta vuodelta 1519 ja viimeinen vuodelta 1543. Laurentius Johannis on ehkä syntynyt lähellä vuotta 1490. Samaa ikäluokkaa oli (Stor)Karhun Lasse Henrikinpoika, ehkä syntynyt lähempänä vuotta 1500. Hänet nähdään kymmenysluettelossa vuoteen 1575 asti ja vuotuisveroissa 1574 asti. Herra Laurentius Johannisin veli Olle Jönsinpoika Konung on viimeisen kerran vuotuisverossa vuonna 1566.

terv Matti Lund

Jari Latva-Rasku

16.07.14, 18:38

Malax.orgin keskustelupalstalla (http://www.malax.org/westside/forum/index.php?topic=91.15) on sivuttu Rekipellon Bengsin sukua.

Det här har sitt ursprung i en avskrift gjord av A.J.Bengs av en tingsnotis från 1735. Notisen handlar om bonden Mårten Isaksson Kamis (1699-1771) och dennes hustru Maria Mattsdotter (1703-1766). Maria skall enligt vigsellängden ha varit från Rejpelt. Själva notisen handlar om att Mårten Isaksson Kamis svärföräldrar har dött, d.v.s. Marias föräldrar. Tre barn, systrarna Lisa, Maria och Anna Mattsdöttrar. Lisa och Maria gifta och Annas förmyndare är Johan Sigfridsson i Rejpelt. De här flickorna hade en styvmoder Anna Andersdotter som även dött, barnlös. Anna testamenterat sin egendom till sitt brorsbarn Brita Johansdotter.

Nåväl, förmyndaren Johan Sigfridsson (d.1745) är bonden på Bengs hemman i Rejpelt och han var gift med Maria Mattsdotter som dog 1743. Johan Sigfridsson var son till bonden på Bengs Sigfred Johansson (~1630-~1697)vilken hade en syster som hette Lisa Johansdotter. Denna Lisa Johansdotter var gift med mågen på Bengs Matts Eriksson. Det är det här paret Matts Eriksson och Lisa Johansdotter som jag vill se som Anna Mattsdotter Rehnbäcks föräldrar. Johan Sigfridsson skulle således vara kusin med Anna Mattsdotter.

Alla on lueteltu keskusteluun liittyen Johan Sigfredssonin lapsia. Vaikuttaisi, että Johanilta ei jäänyt mieslinjaista jälkeläistä, jolla olisi ollut lapsia. Minä en tiedä, onko Johanilla ollut veljiä tai enemmän lapsia kuin mainitut.

Tabell 1
Bengs, Johan Sigfredsson. Bonde på Bengs hemman i Rejpelt, Vörå. Född i Rejpelt, Vörå. Död 1745 i Rejpelt, Vörå. Johan bonde på Bengs hemman i Rejpelt, Vörå under stora ofreden (1714-21) och fram till sin död 1745 (jfr. T.Nikus/Bengs sid. 3; K.V.Åkerbloms utredningar).
Gift med Mattsdotter, Maria. Död 1743 i Rejpelt, Vörå.
Barn:
Bengs, Margareta Johansdotter. Född 1713 i Rejpelt, Vörå. Död 18 oktober 1745 i Rejpelt, Vörå. Se tabell 2, s .
Bengs, Mårten Johansson. Född 1714 i Rejpelt, Vörå. Död 11 maj 1738 i Rejpelt, Vörå. Mårten död i en ålder av 24 år.
Bengs, Johan Johansson. Född 1716 i Rejpelt, Vörå. Död 20 november 1737 i Rejpelt, Vörå. Johan dog i en ålder av 21 år.
Grind, Anna Johansdotter, född Bengs. Född .. maj 1720 i Rejpelt, Vörå. Se tabell 3, s .
Stenman, Lisa Johansdotter, född Bengs. Född september 1722 i Rejpelt, Vörå. Död .. oktober 1776 i Rejpelt, Vörå. Se tabell 4, s .

Matti Lund

16.07.14, 19:15

Malax.orgin keskustelupalstalla (http://www.malax.org/westside/forum/index.php?topic=91.15) on sivuttu Rekipellon Bengsin sukua.

Alla on lueteltu keskusteluun liittyen Johan Sigfredssonin lapsia. Vaikuttaisi, että Johanilta ei jäänyt mieslinjaista jälkeläistä, jolla olisi ollut lapsia. Minä en tiedä, onko Johanilla ollut veljiä tai enemmän lapsia kuin mainitut.

Tabell 1
Bengs, Johan Sigfredsson. Bonde på Bengs hemman i Rejpelt, Vörå. Född i Rejpelt, Vörå. Död 1745 i Rejpelt, Vörå. Johan bonde på Bengs hemman i Rejpelt, Vörå under stora ofreden (1714-21) och fram till sin död 1745 (jfr. T.Nikus/Bengs sid. 3; K.V.Åkerbloms utredningar).
Gift med Mattsdotter, Maria. Död 1743 i Rejpelt, Vörå.
Barn:
Bengs, Margareta Johansdotter. Född 1713 i Rejpelt, Vörå. Död 18 oktober 1745 i Rejpelt, Vörå. Se tabell 2, s .
Bengs, Mårten Johansson. Född 1714 i Rejpelt, Vörå. Död 11 maj 1738 i Rejpelt, Vörå. Mårten död i en ålder av 24 år.
Bengs, Johan Johansson. Född 1716 i Rejpelt, Vörå. Död 20 november 1737 i Rejpelt, Vörå. Johan dog i en ålder av 21 år.
Grind, Anna Johansdotter, född Bengs. Född .. maj 1720 i Rejpelt, Vörå. Se tabell 3, s .
Stenman, Lisa Johansdotter, född Bengs. Född september 1722 i Rejpelt, Vörå. Död .. oktober 1776 i Rejpelt, Vörå. Se tabell 4, s .

Sigfrid Johaninpoika Bengs eli Johan Mårteninpoika Bengsin vanhin poika kuoli kovan vuoden 1697 lopulla. Vuoden 12.2.1698 käräjillä (s. 242-243) isä Johan Mårteninpoika valitti pojan kuolemaa, sitä että pojan leski Margeta Matsintytär oli ryhtynyt tuhlaamaan pojan ja lastensa omaisuutta myymällä sitä pois. Hän vaati lastenlapsiansa huostaansa ja miniää talosta pois, jolloin hän kertoi, että pojalta jäi seitsemän alaikäistä lasta. Miniä lupasi tehdä parannuksen ja sai jäädä taloon, kunhan noudatti oikeuden julistamaa omaisuuden myyntikieltoa.

Seitsemästä lapsesta ainakin neljä oli poikia, mutta vain Johan näyttäisi olevan jäljellä isonvihan jälkeen. Jakob -niminen näyttää kuolleen 1714. Hans -niminen on auki?

Sigfrid Johaninpojalla oli talossa kaksi nuorempaa veljeä, mutta ainakin Mårten -niminen kuoli noin 25 -vuotiaana ja on epävarmaa, ehtikö hän olla aviossa. Johan Mårteninpojallakin oli veljiä, vähintään kaksi, ainakin toinen porvarina kaupungissa ja omasi tiettävästi ainakin yhden avioituneen poikalapsen.

Kiikarissa kyllä on, mutta mieslinjan jäljitys on erittäin vaativaa ja edellyttää paitsi hyviä hoksottimia, käräjäpöytäkirjojen sivulauseitten lähiluentaa sekä myös hyvää tuuria.

Olen ryhtynyt laatimaan selvitystä koko Rekipellon asuttamisesta ja sen suvuista vähintään isoonvihaan saakka. Itse asiassa sen talonhaltijat ovat jo ientä loppuviilausta vaille valmiina.

terv Matti Lund

Benedictus

16.07.14, 20:38

Casparus Olai (K 1600)

Casparus Olaui, Caspar / Casper / Kasper Oluffsson / Olsson
Mainitaan talollisenpojaksi Pirkkalan Kuninkaisten kylästä (Tyrvään kirkkoherrana 1665–1680 olleen Thomas Bartholdi Rajaleniuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2051) laatima pappisluettelo).
Tyrvään (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5108) (Kallialan) kirkkoherra 1580.

Henricus Olai (K 1611)

Henrich Olauj / Olavi, Henrik Olsson, Henricus Olai Kätzis / Regulus
S oletettavasti noin 1530.
Hämeenkyrön (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5012) kirkkoherra 1561.

PS. Mainitaan Tyrvään khr Casparuksen veljenä, jossain sinetin lainaus jutussa.

Laurentius Olai (K 1608 jälkeen)

Laurentius Olaui, Lars Olofsson / Olsson
Tyrvään kirkkoherran Casparus Olain (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=407) veli, talollisenpoika Pirkkalan Kiukaisten kylästä (Tyrvään kirkkoherrana 1665–1680 olleen Thomas Bartholdi Rajaleniuksen (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2051) laatiman pappisluettelon mukaan).

Lainaus Latva-Rasku;
On merkillistä, miksi Biografiakeskuksen artikkelissa kerrotaan, että tyrvääläisten pappismiesten koti olisi Pirkkalan eikä Huittisten Kuninkainen. Pirkkalassahan ei Kuninkaista näyttäisi olevan. Pirkkalassa kuitenkin oli Iso-Iivarin talonhaltialuettelon mukaan Kuningas. Ollila Naistenmatka Pirkkala, 1540-56 Olof Hanss 1557-1602 Johan Olofss Kuningas 1603-17 Olof Johanss 1621-39 Michel Mårtenss Maexmontanus. Naistenmatkan Ollilan lopulta omisti Maskusta kotoisin ollut Pirkkalan kappalainen, josta myöhemmin tuli Lempäälän kirkkoherra.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=234242&highlight=kuninkainen#post234242

Kiinnostavaa, että Pirkkalan Naisten matkan Ollin isäntänä on 1540-56 Olof Hans-/Johans-/Jönsson Kuningas eli Konung jonka pojiksi ainakin ajallisesti sopisivat nuo 3 pappisveljeä.

Ajallisesti tuo Ollin Olof Hansson voisi olla Rekipellon Ollen ja Laurentiuksen veli.

Matti Lund

19.07.14, 01:20

Tämä Rekipelto on nyt esiintulleista mahdollisuuksista aivan omaa luokkaansa, sisältäen sankan keskittymän sellaisia similariteetteja ja parallelismeja sille, mitä ratkaisuyrityksillämme yritämme hakea takaa ja jolta lopputulos, jos sen etsinnässä ja todistelussa onnistutaan, saattaa kaukaa katsoen erehdyttävästi näyttää!

Se saattaa arvailujen suureen kiusaukseen jopa kunnon todisteisiin orientoituneen tutkijankin.

Rekipelto on alunperin Reikäpelto ja pitääkin varoa lankeamasta spekulaatioissaan sen koloihin.

Voinemme puhua tässä, mitä tulee YDna -näytteen antajaan, Sigfrid Bertinpojan sijaan hänen isästään Bertil Erikinpojasta varmana hyvin todistettuna solmukohtana.

Sen sijaan ainakaan itselleni ei ole vielä varmistunut se, kuka oli Bertil Erikinpojan isä. Vain aavisteluja on. Jos Bertil oli syntynyt Rekipellossa, siis noin vuonna 1617, silloin olisi 3-4 Erikiä samalta kylältä valittavissa. Tosin yksi Erik eli Erik Matsinpoika Lillkarhun talosta poistuu veroluettelosta vuoden 1615 jälkeen ja hänen tilalleen tulee Mikael Erikinpoika, joka on vuoden 1627 RL:ssa 50 -vuotias. Myös Klemetsin talossa oli Erik, Erik Klemetinpoika, joka on vuoden 1615 kymmenysluettelossa ja on vuoden 1627 RL:ssa 40 -vuotias. Vuoden 1617 luettelossa on hänen isänsä Klemet Sigfridinpoika.

Toistan vielä, että Rekipellon Karhun suvussa oli siis Mats Larsinpoika, jolle Lillkarhun talo jaettiin 1585 - ja Henrik Larsinpojalle Storkarhun talo. Tämä Mats Larsinpoika on erittäin lähellä samaa ikäryhmää kuin kirkkoherra Matthias Laurentii. Kun sitten Henrik Larsinpojan pojan Sigfrid Henrikinpoika Storkarhun lasten perintöä jaettiin, oli perillisenä ja perinnön maksajana Bertil Erikinpoika. Bertil Erikinpojan serkku ("syskonbarn") Johan Mårteninpoika isännöi Bengsin taloa samaan aikaan ja Bertil maksoi tälle äidinperintöä Storkarhun talosta.

Jos siis Matthias Laurentii oli samaa sukua kuin Rekipellon Storkarhut, menee yhteinen esi-isä 1400 -luvulle tai aikaisemmalle. Jos Matthias Laurentii olisi Vöyrin kirkkoherran Laurentius Johannisin poika Konungin talosta (myöhempi Bengs), on tästä ensimmäinen maininta vuodelta 1519 ja viimeinen vuodelta 1543. Laurentius Johannis on ehkä syntynyt lähellä vuotta 1490. Samaa ikäluokkaa oli (Stor)Karhun Lasse Henrikinpoika, ehkä syntynyt lähempänä vuotta 1500. Hänet nähdään kymmenysluettelossa vuoteen 1575 asti ja vuotuisveroissa 1574 asti. Herra Laurentius Johannisin veli Olle Jönsinpoika Konung on viimeisen kerran vuotuisverossa vuonna 1566.

terv Matti Lund

Siis selvää on kyllä Bertil Erikinpojan äidin suku, eli se on Storkarhu. Eli kuten mm. oheisenkin linkin tieto kertoo, oli Bertil Erikinpojan äiti Sigfrid Henrikinpoika Storkarhun tytär.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3716158

Vaikuttaa pahasti siltä, ettei Bertil Erikinpoika olisi myöskään Erik Matsinpoika Lillkarhun poika ja serkkusuhde Johan Mårteninpoika Bengsiin tulee Sigfrid Henrikinpoika Storkarhun tytärten kautta. Se ei tietystikään sitä mitenkään estä, etteikö Bertil voisi kauempaa olla Bengsin talon sukua aikaisemmassa mieslinjassa.

Ylempänä ollut arvelu, että Sigfrid Johaninpoika Bengs olisi syntynyt noin 1630 on pielessä, ehkä jonkun lapsus tai lyöntivirhe. Sigfrid alkaa näkyä henkikirjoissa vuodesta 1678 lähtien, vaimo Margeta näkyy vuodesta 1685 lähtien (oli ehkä Josskarhun tytär). Sigfrid olisi tämän mukaan syntynyt noin 1658, vaimo Margeta Matsintytär kuoliniän mukaan 1658/9.

terv Matti Lund

Matti Lund

19.07.14, 18:49

Kyrön ja Ikaalisten käräjät 26.-27.9.1667 s.1101v - 1102( jpg 934) Löytyy tällä hetkellä vain SSHY:n sivuilta:

"Förekom Her Eskil Studeus caplan uthi Ilmoila socken och giorde inspråk på et hemman i Watziais der Jören Jacobsson åbor. Hvilket hemman hans sahl. moderbroder Mr Joachim kyrkioherden i Åbo skall kiöpt hafva"
-?

Kun tätä erhettä on yritetty muutamaan otteeseen kääntää parhain päin, niin annan vielä asian kertauksena omista muistiinpanoistani, kääntämättöminä asiakirjateksteinä, vasta-argumentit, jotka edustavat tasoltaan luotettavampia asiakirjoja (näistä ovat olleet Markku Pihlajaniemen suomentamat versiot julkaisussa Eteläpohjalaiset Juuret, 2003/2 s. 24-25, joten en tässä anna niistä omia versioita, vaan viittaan myös niihin).

Näistä on niiden johdonmukaisuuden kautta helppo tehdä päätelmiä siitä, mitkä olivat herra Eskil Matthia Stutaeusin, Jaakkima Matthia Stutaeusin ja Ilmajoen Lahden talon isännän Matti Matinpojan väliset sukusuhteet.

--------------------------------------------------------------------

KA 1644, RR.5 (Ilmajoen kesäkäräjät)

:281

Företrädde Her Eskill Caplan härsammastädz och inladhe Joachimi Joachimi Stùtæj Underskrifùen skriftt io Dato 27 Aprilis A: 1641: af innehådh det hans Sal fadher Hafùer låffùat Sijn andell af Lachtis hemman åt Her Eskill, så och tillkänna gifùandes det hans fadher Matz Matzson hafùer i lika måttå Testamenterat honom halfùeparten af be:te Lachtes hemman tillhoopa nz det såm hans fadher brodher honom tillsagt hafùer och be:te Joachmii ẃitnes skrifft förmächtar; begärandes alltså af Rättan der på at ẃitnesbördh, Så emedhan Pastor Loci Her Jacob och Nämben Witnadhe detta såledhes af merbe:te hans Sal fadher Testamenterat och bebreffùat ẃara at her Eskill fram för alle andre be:te halfùe hemman sigh till godhå niùta anhå, Och --- den andra halfùa deelen arfùingår emillan till skifftes at gå, hùilket Pastor och Nämbden medh Eedh erhålla ẃela, och dӱ ähre detta beẃijss efter Her Eskills anfordran honom aff Rättan meddeellt.

KA 1669, KO:a13 (Ilmajoen kesäkäräjät 30.9. ja 1.10.1669)
:22:
:27:

Sacellanùs wälärdhe H:r Æschillùs Stùtæùs företrädde och inladhe fordom Lagl:s Jacob Hansson Nicarlj Heredz beẃjss Dat: Ilmåla den. 10. Aug: -644 förmälandhe det bend:e H:r Æschillùs då haf:r upẃist Joachim Joahjmj witnes skrifft af den. 27 Aprilis -641 wthj Hùilcken skrifft förmäless dett Joachimj fader Sal. M: Joachimùs Stùtæùs Som war H:r Æschillj fader broder Haf:r tillsagdt lofẃat och gifẃit herr Æschillo Sijn andel j Lahtis hemman, till dess som H:r Æschillj fader Mattz Mattzson Hùilken på Lachtis hemman då boddhe Sin Son merbed:t H:r Æschillo fram för andre Arfwingar Testementerat haf:r, som åfẃansk:ne Heredz beẃiss widare förmäler och innehåller, Ofẃan be:te gåfẃor och Testamente, hafẃer H:r Æschillùs addresserat Skiänckt och gifẃit Sijn nùẃarande Hùstrù, dygdesamme Hùstrù Brita Jacobssd:r och den dottren Margretha han medh henne aflat haf:r, Särskilt fram för Hans andre Barn och arfẃingar af den förre Kùllan, efffer Hans lifztidh frijt att niùtha och behålla, Helst emedan af dhen förre Kùllan ähre alle så ùpfostradhe, att dhee sigh sielfẃe nähra, och födha kùnna, men Margreta Omÿndigh, detta begeradhe H:r Æschillùs Confirmeras; Dett rätten nù för denne gången icke ähr tillåtit att giöra, ändoch Nembden denne hans begäran alldeles bijhölle, alldenstùndh ingen Hùarken af H:r Æschillj barn eller någor annan ẃar Som detta Klandra wille ùthan dett Togz ad notam, bleff ad acta fört och H:r Æschillo attest meddelt.ʆ.

----------------------

terv Matti Lund

Matti Lund

20.07.14, 12:05

Kun tätä erhettä on yritetty muutamaan otteeseen kääntää parhain päin, niin annan vielä asian kertauksena omista muistiinpanoistani, kääntämättöminä asiakirjateksteinä, vasta-argumentit, jotka edustavat tasoltaan luotettavampia asiakirjoja (näistä ovat olleet Markku Pihlajaniemen suomentamat versiot julkaisussa Eteläpohjalaiset Juuret, 2003/2 s. 24-25, joten en tässä anna niistä omia versioita, vaan viittaan myös niihin).

Näistä on niiden johdonmukaisuuden kautta helppo tehdä päätelmiä siitä, mitkä olivat herra Eskil Matthia Stutaeusin, Jaakkima Matthia Stutaeusin ja Ilmajoen Lahden talon isännän Matti Matinpojan väliset sukusuhteet.

--------------------------------------------------------------------

KA 1644, RR.5 (Ilmajoen kesäkäräjät)

:281

Företrädde Her Eskill Caplan härsammastädz och inladhe Joachimi Joachimi Stùtæj Underskrifùen skriftt io Dato 27 Aprilis A: 1641: af innehådh det hans Sal fadher Hafùer låffùat Sijn andell af Lachtis hemman åt Her Eskill, så och tillkänna gifùandes det hans fadher Matz Matzson hafùer i lika måttå Testamenterat honom halfùeparten af be:te Lachtes hemman tillhoopa nz det såm hans fadher brodher honom tillsagt hafùer och be:te Joachmii ẃitnes skrifft förmächtar; begärandes alltså af Rättan der på at ẃitnesbördh, Så emedhan Pastor Loci Her Jacob och Nämben Witnadhe detta såledhes af merbe:te hans Sal fadher Testamenterat och bebreffùat ẃara at her Eskill fram för alle andre be:te halfùe hemman sigh till godhå niùta anhå, Och --- den andra halfùa deelen arfùingår emillan till skifftes at gå, hùilket Pastor och Nämbden medh Eedh erhålla ẃela, och dӱ ähre detta beẃijss efter Her Eskills anfordran honom aff Rättan meddeellt.

KA 1669, KO:a13 (Ilmajoen kesäkäräjät 30.9. ja 1.10.1669)
:22:
:27:

Sacellanùs wälärdhe H:r Æschillùs Stùtæùs företrädde och inladhe fordom Lagl:s Jacob Hansson Nicarlj Heredz beẃjss Dat: Ilmåla den. 10. Aug: -644 förmälandhe det bend:e H:r Æschillùs då haf:r upẃist Joachim Joahjmj witnes skrifft af den. 27 Aprilis -641 wthj Hùilcken skrifft förmäless dett Joachimj fader Sal. M: Joachimùs Stùtæùs Som war H:r Æschillj fader broder Haf:r tillsagdt lofẃat och gifẃit herr Æschillo Sijn andel j Lahtis hemman, till dess som H:r Æschillj fader Mattz Mattzson Hùilken på Lachtis hemman då boddhe Sin Son merbed:t H:r Æschillo fram för andre Arfwingar Testementerat haf:r, som åfẃansk:ne Heredz beẃiss widare förmäler och innehåller, Ofẃan be:te gåfẃor och Testamente, hafẃer H:r Æschillùs addresserat Skiänckt och gifẃit Sijn nùẃarande Hùstrù, dygdesamme Hùstrù Brita Jacobssd:r och den dottren Margretha han medh henne aflat haf:r, Särskilt fram för Hans andre Barn och arfẃingar af den förre Kùllan, efffer Hans lifztidh frijt att niùtha och behålla, Helst emedan af dhen förre Kùllan ähre alle så ùpfostradhe, att dhee sigh sielfẃe nähra, och födha kùnna, men Margreta Omÿndigh, detta begeradhe H:r Æschillùs Confirmeras; Dett rätten nù för denne gången icke ähr tillåtit att giöra, ändoch Nembden denne hans begäran alldeles bijhölle, alldenstùndh ingen Hùarken af H:r Æschillj barn eller någor annan ẃar Som detta Klandra wille ùthan dett Togz ad notam, bleff ad acta fört och H:r Æschillo attest meddelt.ʆ.

----------------------

terv Matti Lund

Nämä tiedothan ovat monesta näkökulmasta erittäin mielenkiintoisia.

Ne antavat mm. erittäin kirkkaan kuvan Ilmajoen Lahden talon sukuperimyksestä:

Tiedämme, että kirkkoherra Matthias Laurentiilla on ollut enemmän kuin kaksi kiinteän omaisuuden perijää hänen jälkeensä, mutta noin vuoden 1630 tietämillä on ensin tultu aivan selvään tilanteeseen, jossa Lahden 3/4 manttaalin talon kiinteä omistus on ollut fifti-fifti kahden veljeksen Joachimus Matthia Stutaeuksen ja Matti Matinpoika Lahden välinen kauppa. Mielenkiintoista on mm. tämä tarkka "fifti-fifti" -tilanne. Sehän merkitsee, että kun kerran oli enemmän sisaruksia kuin kaksi, mutta kun nämä muut tai heidän perillisensä eivät enää mitenkään puutu tähän tilanteeseen, niin heidät on lunastettu omista kiinteistä perintöosistaan ulos. Ja tietysti mitä mielenkiintoisinta on se, että lunastus menee tasan kahden veljen välillä. Toisin sanoen, jos nyt jompi kumpi on lunastanut siskon Sesilian ulos, niin tilannehan ei ole ollut siinä vaiheessa "fifti-fifti", jos toinen ei ole lunastanut sen alle päittäin yhtä Sesilian siskoa ulos. Siis "Fifti-fifti" -tilanne antaa informaation, että kun yhtäältä Joachimus Matthia Stutaeus ja toisaalta Matti Matinpoika Lahti ovat tehneet testamentin kumpikin testamenttaamalla oman puolikkaansa Lahden talosta Matin pojalle herra Eschillus Stutaeusille, perillisten joukossa on ollut vähintään yksi sisko enemmän kuin Sesilia, joka on luovuttanut oman oikeutensa lunastusta vastaan jommalle kummalle testamenttaajalle.

On myös puhuttu siitä, että herra Matthias Laurentiilla olisi ollut enemmän kuin kaksi poikaa. Tällöin on muistettava, että yksi pojan osa Lahden talosta vastasi kahta tyttären osaa. Joka tapauksessa, jos sellainenkin oli (mikä vaikuttaa todennäköiseltä), jompi kumpi testamenttaaja oli lunastanut hänetkin ulos, jotta pääsi toisen testamenttaajan kanssa oikeudessa "fifti-fifti" -tilanteeseen.

Nythän, jos meillä ei olisi tietoa muista sisaruksista, näiden kahden asiakirjan perusteella ei voitaisi muuta olettaa kuin, että oli olemassa noin vuonna 1630 ainoastaan kaksi veljestä, jotka perivät Lahden talon puoliksi isänsä jälkeen.

terv Matti Lund

jokinti

04.08.14, 07:19

Matti Lund

10.08.14, 14:56

Terve,

Olen mielenkiinnolla seurannut Stuut-keskustelua ja ainakin Matti Laurinpojan kohdalla näyttäisi löytyvän mahdollinen ratkaisu Vöyrin suunnalta.

Tässä vaiheessa olisi varmaankin paikallaan jonkinlainen yhteenveto viimeaikaisista tutkimuksista ?

Yksinkertaistettuna onko tämänhetkinen käsitys seuraava:

Ilmajoen kirkkoherran Matti Laurinpojan juuret menisivät Vöyrin suuntaan ja jälkipolvilla oleva Stuut/Stutaeus nimi olisi otettu vaimon Sofia Gregoriuksentyttären suvusta ?

Ystävällisin terveisin
jokinti

Kiteytit sen, mihin on päästy ja mitä toistaiseksi saavutettu, niin oivallisesti, että on melkeinpä viestisi kirkkaamman näkymisen pilaamista kommentoida paljoa enempää.

Yhteenveto olisi myös paikallaan kuten toteat.

Toisaalta tässä vaiheessa tulee esiin harrastajien jäykkyys uudelleenorientoitumisen haasteen edessä ja suuri vaikeus luopua vanhoista käsityksistä, jotka tässäkin ketjussa on vakuuttavasti kyseenalaistettu erinäisillä todisteilla. Kypsyyttä vanhojen kuopattavien käsitysten korjaamiseksi ei näytä vielä riittävästi syntyneen, eli puuttuu tiedollinen kyky tunnustaa uusia löydöksiä ja oivalluksia.

Jäykkää asennetta valaisee osaltaan se, että vaikka uudelleensuuntautuminen ja kyseenalaistaminen on edennyt jo monta vuotta ja kohottautunut viime vuosina sangen näkyväksi tässäkin ketjussa, niin kaikki netissä olevat uudet ja vanhat esitykset toistavat päkäpäisesti samoja vanhoja virheellisyyksiä, joita on kummasteltu tässäkin ketjussa ja joita kukaan esittäjistä ei ole suostunut korjaamaan kyseenalaisimmilta kohdiltaankaan. - Ainakaan minulla ei vertailussa vielä ole osunut sellaista silmään. - Ja olen odottanut niihin korjauksia jo yli 10 vuotta.

terv Matti Lund

jokinti

11.08.14, 14:30

Hei,

Lainaan aikaisempia tekstejä hieman.

Ensimmäinen lainaus / Matti Lund:
"...Herra Grels paljaustui Gregorius Stuttiksi, joka muutti Paraisilta 1537 Eurajoen kirkkoherraksi..."

Toinen lainaus / Matti Lund:

"...Jatkan tästä eräällä pikku täsmennyksellä.
Nythän on myös tiedossa, on jo vuonna 1857 painetussa toht. Edw. Grönbladin kokoomajulkaisussa "Nya källor till Finlands Medeltidshistoria", nro 392 (s. 701-702),
Kuusiston piispanlinnassa 29.9.1519 päivätty ja linnan prefektin Gregorius Stuthin allekirjoittama suojelukirje kauppiaalle Hans Eystille.
Kirje on sinetöity altaan vihreällä vahalla eikä sinetistä erotu muuta kuin käärmeenkiemurakuvio?
En tässä sen kummemmin toista kirjettä, vaan tiivistän, että siinä pyydetään olemaan auttavaisia ja olemaan estämättä Hans Eystiä toimissaan, kun hän on nyt hankintamatkalla Rääveliin ja Riikaan.
Siis jos katsomme, että tämä Gregorius Stuth ja meidän Gregorius Michaelis Stutt ovat sama henkilö, varsinkin, kun Kuusisto ja Parainen ovat samaa seutua..."

Kysymys : Onko tästä dokumentista: "Kuusiston piispanlinnassa 29.9.1519 päivätty ja linnan prefektin Gregorius Stuthin allekirjoittama suojelukirje kauppiaalle Hans Eystille"
olemassa alkuperäistä käsialanäytettä ? Nimittäin Hämeenkyrön historia I / Pentti Alhonen jne sivulla 349 on Gregorius Stutin käsialaa vuodelta 1550 ja näitä kahta
käsialanäytettä voisi vertailla keskenään ja näinkin saada varmennus sille että Kuusiston linnan Gregorius Stut on sama kuin Hämenkyrön Gregorius Michaelis Stut.

Stut - nimestä ja sinetistä tuli seuraava ajatus mieleeni: Kuusiston linnan prefektillä Gregorius Stutilla on sinetissä käärmeenkuva ja kehyksenä yksinkertaistettu
mullin pää ja Matti Laurinpojan sinetissä on myös mullin pää kun taas Joachim Matthiae Stutaeus:lla on sinetissä jo monimutkaisempi mullin kuva.
Ei ole ensimmäinen kerta kun aviomies ottaa vaimon sinetin, joka on "paremmasta suvusta" tai poika on ottanut nimen ja sinetin äidin suvusta koska äidin suku on statukseltaan korkeampi.
Näin on käynyt mm Esping- ja Valstenius- sukujen kohdalla. Oletan että Matti Laurinpoika on ottanut vaimonsa sinetin mutta ei käyttänyt vaimonsa nimeä kun taas
jälkipolvessa oleva Joachim Matthiae Stutaeus on jo käyttänyt Sofia Gregorius Stutin sukunimeä ja tehnyt sinetistä parannetun version.

Ystävällisin terveisin,
jokinti

jokinti

11.08.14, 17:54

Hei,

Tarkempi lähde Ilmajoen kirkkoherra Matti Laurinpojan sinettiin:

Eteläpohjanmaan Historia II, sivu 387 .

Pohjanmaan voudintilit 4739: 131v. Matti Laurinp Stuutin sinetti. Kuvion yläpuolella voidaan erottaa kirjaimet M L S

En ole aivan varma että olenko aikaisemmin ottanut tuon tekstin " Kuvion yläpuolella voidaan erottaa kirjaimet M L S " juuri tuosta Eteläpohjanmaan Historia II:sta. Sen voisi joku tarkistaa.

Mutta kuitenkin tuohan tarkoittaisi sitä että Matti Laurinpoika olisi käyttänyt ainakin sinetissään sukunimeä joka alkaa "S"-kirjaimella - siis tarkoittaenko nimeä Stuut ?
Aika huono tuo kopio. Onko siinä mullin pää-kuvio ?

Ystävällisin terveisin,
jokinti

Matti Lund

11.08.14, 18:06

Hei,

---
Kysymys : Onko tästä dokumentista: "Kuusiston piispanlinnassa 29.9.1519 päivätty ja linnan prefektin Gregorius Stuthin allekirjoittama suojelukirje kauppiaalle Hans Eystille"
olemassa alkuperäistä käsialanäytettä ? Nimittäin Hämeenkyrön historia I / Pentti Alhonen jne sivulla 349 on Gregorius Stutin käsialaa vuodelta 1550 ja näitä kahta
käsialanäytettä voisi vertailla keskenään ja näinkin saada varmennus sille että Kuusiston linnan Gregorius Stut on sama kuin Hämenkyrön Gregorius Michaelis Stut.

Stut - nimestä ja sinetistä tuli seuraava ajatus mieleeni: Kuusiston linnan prefektillä Gregorius Stutilla on sinetissä käärmeenkuva ja kehyksenä yksinkertaistettu
mullin pää ja Matti Laurinpojan sinetissä on myös mullin pää kun taas Joachim Matthiae Stutaeus:lla on sinetissä jo monimutkaisempi mullin kuva.
Ei ole ensimmäinen kerta kun aviomies ottaa vaimon sinetin, joka on "paremmasta suvusta" tai poika on ottanut nimen ja sinetin äidin suvusta koska äidin suku on statukseltaan korkeampi.
Näin on käynyt mm Esping- ja Valstenius- sukujen kohdalla. Oletan että Matti Laurinpoika on ottanut vaimonsa sinetin mutta ei käyttänyt vaimonsa nimeä kun taas
jälkipolvessa oleva Joachim Matthiae Stutaeus on jo käyttänyt Sofia Gregorius Stutin sukunimeä ja tehnyt sinetistä parannetun version.

Ystävällisin terveisin,
jokinti

Etelä-ja Pohjois-Pohjanmaallakin on useampi tapaus, jossa opintielle tai muuten säätykiertoon päässyt ja lähtenyt miesväki on ottanut nimet ja tunnukset äitinsä puolelta. Sinullekin tuttu lienee Backmanit, joihin itsellänikin juuret menevät, Liisa Filpuksentyttären jälkeläisiä: kauppiashaara ensimmäisen puolison Pertteli Antinpoika Vaismaan poikia, pappis- ja tuomarihaara Mattias Paavalinpoika Wiikin poikia, joista jälkimmäiset syntyneet Isonkyrön Tuuralan Pakkalan talossa, jonka Liisa Filpuksentytär sai syytinkiehdoilla omistukseensa leskenä ollessaan vähän ennen avioitumistaan toisen miehensä kanssa, joka toimi nuorena tuomarina Piikkiön kihlakunnan tuomarina ja siten tuli pakostakin sangen tutuksi Gregorius Stuthin muinoisen asuinympäristön kanssa.

Tosin tässä Backmanin tapauksessa äidin suku oli vain ensimmäisen miehen osalta Statukseltaan jonkin verran korkeammalla, mutta jälkimmäisen miehen suvun status oli hieman korkeampi kuin vaimon, varsinkin varallisuuden osalta. Etelä-Pohjanmaa ei tarkoin noudattanut Hämeen statusperiaatteita, mutta tietysti sääty-yhteiskunnan yleiset statusperiaatteet pätivät jotakuinkin yhtäläisesti molempiin.

Olen tainnut viitata aikaisemminkin tuohon Hämeenkyrön käsialanäytteeseen. Hyvä että Sinä olet myös noteerannut sen.

Grönblad ilmoittaa sen "D.G.A. "samma samling" , packan n:o 42, der n:o 36".

Nuo samat ovat nimikkeeltään "Christian II".

ja kirjattu "ett affklippt qvartark papper"

Eli kysymyksessä on kuningas Kristian II:n hallintoon liittyviä dokumentteja Tanskan keskusarkistossa.

Vaikuttaisi siltä, ettei KA olisi toistaiseksi saanut näistä digitaalikopioita, joten joutunemme jäämään odottelemaan tai matkaamaan Kööpenhaminaan nähdäksemme alkuperäistä.

Tuosta asiakirjasta käytetään ruotsiksi "passbref" eli kulkulupakirje. Sillä on siis tarkoitus tarjota toimeksiantajan takaama esteetön kulku ja suojelu määränpäähän. Tuollaisenhan teho, siis etteivät sotajoukot ja ryöstäjät asetu esteeksi ja vaaraksi kulkijan, kauppamiehen, tielle jäi varmaankin riippumaan toimeksiantajan asemasta. Kuninkaalla se tietysti oli suurin, muttei piispanpöydän suojelukaan ollut vähäteltävä, koska sillä oli paavin suojelus ja omat ammattisotilaat (saksalaisia palkkasotureita enimmäkseen), jotka piispa/prefekti lähetti niin tarpeelliseksi katsoessaan mitä väkivaltaisimmin kostamaan suojellun vahinkoa. Tuohon aikaan korkeat kirkonmiehet olivat paavista lähtien rutiiniltaan vielä erittäin militaristisia ja yhtä julmia kuin inkvisiittoritkin ruuvipenkkeineen.

terv Matti Lund