Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Askaruttaa juuri nyt....
Uskoakseni on muitakin kuin minä, joille joskus jää jokin kummallinen asia pyörimään päähän. Yleensä hyvinkin mitätön ja merkityksetön. Minulla juuri nyt tällainen.
Olin aamulla lääkärin suorittamassa tarkastuksessa, jota myös lääkärintarkastukseksi sanotaan. Lienee siis niin, että lääkärintarkastus on lääkärin suorittama tarkastus, mutta lääkärin tarkastuksessa tarkastetaan lääkäri.
MUTTA entäs kun lääkäriltä saamassani lapussa lukee, että helmikuussa pitää mennä terveydenhoitajan tarkastukseen. Meillä on kuulemma uusi vasta 2 vuotta sitten valmistunut työterveyshoitaja, mutta en oikein ymmärrä miksi minun pitää hänet tarkastaa. Jännittääkin jo hieman, kun olen tottunut vain siihen, että hoitaja tarkastaa minut. Ja lienen jo noin 35v vanhempi herra kuin tuo hoitajaneito :D:
Minua se vaan erilaiset asiat askarruttavat. Tämä nyt ei ole ihan Asian vierestä, mutta valitsinpa tämän aiemmin avaamani ketjun.
Viime aikoina olen kerinnyt etsiä kirjastoista ja netistä erilaisia tutkimiani sukuja koskevaa materiaalia. Aika monia sukututkimuksia ja -selvityksiä olenkin löytänyt sivuten enemmän tai vähemmän omia kohteitani.
Ymmärrän, ettei kukaan ole täydellinen ja erehtymätön - kun kerran minkään en ole :oo: :) - mutta kummeksuttaa, että ne puuttuvat kohdat erilaisissa selvityksissä tuppaavat olemaan niitä esipolvia ja sukulaisia, jotka eivät ole niin (hmmmm...) perinteisellä tavalla ansioituneet kouluttautumisessaan tai ihmissuhteissaan. Valikoitunutta unohtumista?
Helposti näytään unohdettavan sukupuista:
- aviottomat lapset
- avioerot tai joku henkilön useammasta avioliitosta (siis se "syyllinen")
- sellaiset haarat, joissa ei ole ns. hyviä ammatteja tai ainakin päinvastoin tohtorit, maisterit kaivetaan kyllä esille ja sukupuuta jatketaan tarvittaessa vaikka hieman verisukulaisuuden ulkopuolellekin (esim. sukulaisen ex-puolison sukuun), jos sieltä löytyy laatua...
- torpparit, mäkitupalasiet, rengit jne. - pääasia, että talolliset tulkevat kaikki listattua
Joissain on jopa laitettu lähteeksi rippikirja se ja se. Ja kun sen kaivaa esille huomaa väistämättä valikoituneen otoksen.
No ehkä hieman karrikoin ja syytä varmaan korostaa, että nuo ovat harrastelijoiden, tai sekin voi olla liian vahva sana, tekemiä ja sana "tutkimus" olisi varmaan syytä unohtaa tässä yhteydessä. Tuppaa vaan ärsyttämään.
M.Sjostrom
23.02.09, 17:12
.... kummeksuttaa, että ne puuttuvat kohdat erilaisissa selvityksissä tuppaavat olemaan niitä esipolvia ja sukulaisia, jotka eivät ole niin (hmmmm...) perinteisellä tavalla ansioituneet kouluttautumisessaan tai ihmissuhteissaan. ....
Minua kyllä kiusaa enemmän sellaiset, kun jotkut (oikein väen vängällä) jollain huterilla keinoilla (millä sattuu kehnoilla lähteillä, kuten kirjoitusvirheillä tai 'nimi on sama') väärentävät kuninkaita ja ruhtinaita sukutaurunsa juuriksi.
Onko sellaisia paljonkin? Uskon kuitenkin, että suurin osa sukunsa tutkijoista on vilpittömiä raatajia.
Omissa päälinjoissani on vain torppareita ja yksi renkivuoti toistaiseksi. Mutta totta vieköön, ellei tämä puuhastelu ala sujua sutjakkaammin, kehitän kyllä jostakin kreivilliset juuret...
ph
Sami Lehtonen
23.02.09, 17:43
Helposti näytään unohdettavan sukupuista:
- aviottomat lapset
- avioerot tai joku henkilön useammasta avioliitosta (siis se "syyllinen")
- sellaiset haarat, joissa ei ole ns. hyviä ammatteja tai ainakin päinvastoin tohtorit, maisterit kaivetaan kyllä esille ja sukupuuta jatketaan tarvittaessa vaikka hieman verisukulaisuuden ulkopuolellekin (esim. sukulaisen ex-puolison sukuun), jos sieltä löytyy laatua...
- torpparit, mäkitupalasiet, rengit jne. - pääasia, että talolliset tulkevat kaikki listattua
Osittain tämä varmaan johtuu siitäkin, että tilatonta väestöä on kovin työlästä seurata. Monasti säätyläis- ja talonpoikaissuvut on kerätty matrikkeleista ja SAY:sta aina sinne 1500-1600-luvun taitteeseen, mutta renkejä/piikoja ei ole selvitetty 1800-lukua pitemmälle. Ainakin omaa sukua tutkiessani olen huomannut, että yksi liikkuvainen henkilö voi helposti työllistää enemmän, kuin kokonainen sukuhaara toisaalla. Tästä johtuen jossakin keskeneräisestä nettiselvityksestä tulee helposti kuva, ettei ole lainkaan tutkittu.
Tietysti, tosiasiallisestihan siinä ei paljon tutkimusta ole, jos tilattomat on selvittämättä ja säätysuvut kerätty Wilskmanista/Bergholmista/jostain-muusta-taivaan-vanhasta-sukukirjasta.
Heikki Koskela
23.02.09, 17:59
Ryhdyn tämän kysymyksen ajaksi provokaattoriksi ja esitän perustellun kysymyksen: Mistä lähteistä ne sukutiedot pitäisi koota, jotta hyvä tulee?
Provosointi loppui tähän.
Niin, ja yksi lisäys vielä. Minkäs sille voipi, jos kuninkaita tulee vastaan.
Raatajia ollaan, semmoiseksi ainakin tunnustaudun. Mutta eikös tämän homman suola olekin juuri niiden haasteellisten selvittelemisessä?
Noita "korkeampia" sukuja on koko lailla tuottoisaa keräillä, esim. sukukirjaan tai nettiin saa tehokkaasti päälukua kasvamaan. Varsinkin poimimalla sopivia sinnepäinolevia ihmisiä mukaan listoihinsa.
Keljuttaa sekin, että ainakin tuolla yhdessä tutussa sukuseurassa semmoisiakin "tutkijoita", jotka eivät tahdo edes selvää lähdeaineistoketjua uskoa, kun ovat jonkun yhteyden väkisin puihin vääntäneet. Kankurimestarin jälkeläinen olen ja tahdoin sen kohdan sukupuussa oiotuksi. On se lopulta kunnossa, mutta... Tämän verran oikeasti hienoa sukua tahdoin, kun tuntuu nuo taipumukset jollakin tasolla periytyneen, vaikkei ammatiksi asti enää moneen polveen.
Kuninkaallisten hakijoihin olen myös kyllästynyt. Kuulemma lasten yksi esipolvihaara menee Ruotsin kuninkaan aviottomaan lapseen. Aikaa ja paikkaa ei tämä "suvun tietäjä-arvaaja" osaa sanoa, "ehkä 1500-luvulla". Aika paljon mua pätevämpiä tutkijoita, en nimittäin ole yhtään esipolvihaaraa sinne saakka saanut aukottomasti viedyksi. Metkaa myös, että "perimätieto" on vain yhdellä, vaikka samaa sisarussarjaakin on monta.
Sami Lehtonen
23.02.09, 18:07
Ryhdyn tämän kysymyksen ajaksi provokaattoriksi ja esitän perustellun kysymyksen: Mistä lähteistä ne sukutiedot pitäisi koota, jotta hyvä tulee?
Provosointi loppui tähän.
Niin, ja yksi lisäys vielä. Minkäs sille voipi, jos kuninkaita tulee vastaan.
Lyhyeen ja ytimekkääseen kysymykseen lyhyt ja ytimekäs vastaus: sukututkijan lähdekritiikki ratkaisee, mikä lähde milloinkin kelpaa.
Jos vähän laajennetaan, niin seuraavat asiat on hyvä pitää mielessä:
1. Tiedon totuusarvo ei nouse kirjapainossa, joskaan ei laskekaan.
2. Tuoreempi tieto on yleensä vanhaa parempi
3. Eri tarkoituksiin tehtyjen asiakirjojen todistusarvo on genealogian kannalta erilainen (veroluettelo vs. väestökirjanpito)
4. Primaarit lähteet ohittavat aina sekundaarit lähteet
M.Sjostrom
23.02.09, 18:15
R....yksi esipolvihaara menee Ruotsin kuninkaan aviottomaan lapseen. Aikaa ja paikkaa ei tämä "suvun tietäjä-arvaaja" osaa sanoa, "ehkä 1500-luvulla". Aika paljon mua pätevämpiä tutkijoita, en nimittäin ole yhtään esipolvihaaraa sinne saakka saanut aukottomasti viedyksi. Metkaa myös, että "perimätieto" on vain yhdellä, vaikka samaa sisarussarjaakin on monta.
Onkos tämä niitä tutkimuksia, joissa asetetaan ensin päämäärä ja sitten tutkitaan ja hutkitaan, jotta se saavutettaisiin ?
Että kyseinen henkilö tunsi sisimmässään että kyllä hän polveutuu jonkin Ruotsin kuninkaan jostakin aviottomasta lapsesta, ja loput sukututkimuksestaan tuleekin järjestyä sitten sen mukaan...
En itse oikein ole jaksanut sukututkimuksessa kunnioittaa noita 'sisäisiä tunteita' tai 'korkeammalta tulevia ilmoituksia', niin merkittäviä kuin sellaiset lienevätkin esim uskontojen historiassa.
Muuten, noista jotka väkisin kaipaavat äpäriä sukujuuriinsa; tulee mieleeni muuan tyyppi eräällä englanninkielisellä sukututkimuslistalle (sillä kielellä äpärä on 'bastard'), joka -muun diskurssointinsa (niinkuin hänen puheenvuorojaan voi eufemistisesti kutsua) ohessa- selvitti laajasti, kenestä kaikista brittiläisistä keskiaikaisista kuninkaallisista bastardeista hän polveutuu. Pari muuta diskurssoijaa, oltuaan mainitun listatuttavia nähtävästi jo monta vuotta, ryhtyi vinoilemaan että ominaisuus ('you are bastard') selvästi on geneettinen koskapa se on havaittavasti periytynyt kyseiselle keskustelukumppanillekin saakka - ihan siitä riippumatta olivatko tämän vanhemmat naimisissa keskenään vai eivät.
M.Sjostrom
23.02.09, 18:18
2. Tuoreempi tieto on yleensä vanhaa parempi
Tämän haluaisin tarkennettavaksi:
Tuoreempi tutkimustieto on yleensä vanhaa parempi.
Sen sijaan, tuoreemmat primaarilähteet jostain asiasta ovat pääsääntöisesti kehnompia kuin sen asian tapahtumisen aikaiset.
Minua kyllä kiusaa enemmän sellaiset, kun jotkut (oikein väen vängällä) jollain huterilla keinoilla (millä sattuu kehnoilla lähteillä, kuten kirjoitusvirheillä tai 'nimi on sama') väärentävät kuninkaita ja ruhtinaita sukutaurunsa juuriksi.
Juu...u. Ymmärrän ja kiusaisi varmaan minuakin, mutta ei taida minun suvussani tulla ja jos tuleekin, niin väärässä ovat (no sen verran periksi, että reilusti pitää mennä 1500-luvulle, jos aikoo minut edes 0,1% verran vakuutetuksi saada :) ).
Tai no... juuri äsken löysin yhden 1693 syntyneen patriarkaalisen esi-isäni yhden tyttären olleen köyliöläisen aatelistalollisen toinen (siis järjestyksessä toinen ja viimeinen) vaimo ja pari lastakin saivat. Ehkä tuosta saisi jotain kehitettyä torppari-renki -sukujuuriini :D::D: .
Mutta vakavissani olin aloitusviestini suhteen. Jos henkilö selkeästi mainitsee lähteekseen rippikirjan ja lastenkirjan ja jättää sitten selvityksestään pois aviottoman lapsen ja pari rengiksi/torppariksi päätynyttä ja ottaa mukaan "sukuselvitykseen" vain kotitalon talolliseksi jääneen pojan, toisen pojan joka päätyi kotivävynä naapurikylän talolliseksi ja pari tytärtä joista tuli emäntiä isoihin taloihin, niin ei se ole oikeaa sukututkimusta/-selvitystä. Ymmärrän ja tiedän, että torppareiden seuraaminen varsinkin varsinaissuomalaisessa yhteisössä on sukunimien puuttuessa työlästä tai mahdotontakin, mutta voisi nuo edes tunnustaa perheeseensä syntyneeksi, jos kerran rippi-/lastenkirja niin selvästi sanoo.
Ei ole yksi eikä kaksi painettua lähdettä, jossa näin olen huomannut tehdyn.
Muuten, noista jotka väkisin kaipaavat äpäriä sukujuuriinsa....
Niin selvennykseksi. En minä heitä väkisin kaipaa, mutta minusta on väärin jättää heidät tieten tahtoen pois. Jos minulla olisi äidilleni aviottomana lapsena syntynyt veli tai sisar, niin varmasti pitäisin sukuuni kuuluvana. Miksi en sitten parin sadan vuoden takaisia.
M.Sjostrom
23.02.09, 18:37
Tai no... juuri äsken löysin yhden 1693 syntyneen patriarkaalisen esi-isäni yhden tyttären olleen köyliöläisen aatelistalollisen toinen (siis järjestyksessä toinen ja viimeinen) vaimo ja pari lastakin saivat. Ehkä tuosta saisi jotain kehitettyä torppari-renki -sukujuuriini :D::D: .
Niin, suorana esi-isänä jalosukuisen aatelismiehen, herra NNn arvoisa lanko :)
Btw, mikä aatelismies ja -suku on kyseessä. sormeni syyhyvät päästä mainitsemaan, mistä taustasta (mikä se sitten onkaan) tyyppi olikaan peräisin...
Täysillä komppaan Makea!
Tykkään myös laittaa näkyviin pienenä kuolleet ja kuolleenasyntyneet. On sekin ollut oleellinen osa ainakin äidin elämää - jatkuvasti raskaana tai imettäen, kuolinsyynä usein lapsivuode; täysi aika niitä jokaista on kumminkin odotettu. Perheet kokonaisuuksina, oleellisia kaikki vaiheet ja lapset.
Yleensä lasken vieraista "vajaannäköisistä" lapsilistoista, että onpahan ollut monta keskenmenoa - tai tietynlainen tutkija. JAtkossa osaan sitten suhtautua sopivalla varauksella saman henkilön seuraaviin vastaan tuleviin "tutkimuksiin".
M.Sjostrom
23.02.09, 18:42
Niin selvennykseksi. En minä heitä väkisin kaipaa, mutta minusta on väärin jättää heidät tieten tahtoen pois. Jos minulla olisi äidilleni aviottomana lapsena syntynyt veli tai sisar, niin varmasti pitäisin sukuuni kuuluvana. Miksi en sitten parin sadan vuoden takaisia.
öhm. tarkoitin hieman toisenlaista väkisin kaipaamista.
Siis että *suoriin esivanhempiin* pitää saada joku äpärä. Kuninkaallinen äpärä. [lähinnä koska on niin paljon epätodennäköisempää polveutua kuninkaallisten aviolinjasta.]
Enpä ole kuullut, että monikaan noista sinänsä kaipaisi niitä kuninkaallisia äpäriä sukutauluunsa, jotka eivät olleet heidän suoria esivanhempiaan.
< Uskoakseni on muitakin kuin minä, joille joskus jää jokin kummallinen asia pyörimään päähän. Yleensä hyvinkin mitätön ja merkityksetön. Minulla juuri nyt tällainen. >
Tarkastaa vai tarkistaa, varmistaa vai varmentaa vaiko turvata varautua pahimpaan?
Entäs sitten kehityspäälliköt ja -johtajat? Kehityskö se kehittyy vai kehitystäkö kehitetään? Etteivät vain seuraisi kehitystä? Olisivatko kehittämispäälliköitä vai kehittelypäälliköitä? Mites sitten ne kehittymis- vai kehittämiskeskustelut?
Kehittyykö vai kehittääkö se ihminen itseään vaiko vain ryhdistäytyisi kehittymään? Ei kai työnantaja vain kehittele työntekijöitä?
No, tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Kehittämisiin, kehittymisiin
Sami Lehtonen
23.02.09, 18:50
< Uskoakseni on muitakin kuin minä, joille joskus jää jokin kummallinen asia pyörimään päähän. Yleensä hyvinkin mitätön ja merkityksetön. Minulla juuri nyt tällainen. >
Tarkastaa vai tarkistaa, varmistaa vai varmentaa vaiko turvata varautua pahimpaan?
Ehdottomasti turvata pahimpaan :oo:
Entäs sitten kehityspäälliköt ja -johtajat? Kehityskö se kehittyy vai kehitystäkö kehitetään? Etteivät vain seuraisi kehitystä? Olisivatko kehittämispäälliköitä vai kehittelypäälliköitä? Mites sitten ne kehittymis- vai kehittämiskeskustelut?
Kehittyykö vai kehittääkö se ihminen itseään vaiko vain ryhdistäytyisi kehittymään? Ei kai työnantaja vain kehittele työntekijöitä?
No, tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Kehittämisiin, kehittymisiin
Meilläpäin ne on kehityskeskusteluja. Kokonainen toimiala lienee nimetty tutkimus & kehitys.
Sami Lehtonen
23.02.09, 18:50
öhm. tarkoitin hieman toisenlaista väkisin kaipaamista.
Siis että *suoriin esivanhempiin* pitää saada joku äpärä. Kuninkaallinen äpärä. [lähinnä koska on niin paljon epätodennäköisempää polveutua kuninkaallisten aviolinjasta.]
Enpä ole kuullut, että monikaan noista sinänsä kaipaisi niitä kuninkaallisia äpäriä sukutauluunsa, jotka eivät olleet heidän suoria esivanhempiaan.
Minäkin katselin, että taisi jutun juju mennä Makelta ohi :D:
Minäkin katselin, että taisi jutun juju mennä Makelta ohi :D:
No joo... ehkä osin tahallisesti halusin ymmärtäää väärin :rolleyes: Tunnenhan minä asian "taustoja" :D:
Niin, suorana esi-isänä jalosukuisen aatelismiehen, herra NNn arvoisa lanko :)
Btw, mikä aatelismies ja -suku on kyseessä. sormeni syyhyvät päästä mainitsemaan, mistä taustasta (mikä se sitten onkaan) tyyppi olikaan peräisin...
Vänta lite. Aloin juuri itsekin askartelemaan asian kanssa enkä paljasta vielä. Mutta vahvasti alkaa vaikuttaa kullatulta asialta tämäkin. Ettei vaan "aatelistalollinen" olisikin ollut aateliskartanon mailla asunut "talonhoitaja". Tuskin olisi aatelismies muuttanut perheineen Honkilahdelle ..... Taitaa maailmani romahtaa - aina mulle käy näin :( Mutta yritän vielä löytää oljenkorren :p:
M.Sjostrom
23.02.09, 19:03
Vänta lite. Aloin juuri itsekin askartelemaan asian kanssa enkä paljasta vielä. Mutta vahvasti alkaa vaikuttaa kullatulta asialta tämäkin. Ettei vaan "aatelistalollinen" olisikin ollut aateliskartanon mailla asunut "talonhoitaja". Tuskin olisi aatelismies muuttanut perheineen Honkilahdelle ..... Taitaa maailmani romahtaa - aina mulle käy näin :( Mutta yritän vielä löytää oljenkorren :p:
Ehkä löydät kätevän sukukronikan, jostain leivinpankon periltä :D:
tai ehkä suvussa periytynyt hopeinen jotakin auttaa asian jäljittämisessä :rolleyes:
Tapani Kovalaine
23.02.09, 19:06
OLISINPA MINÄKIN JULKKIKSELLE SUKUA...
Sami Lehtosen lista on lyhyt ja erinomainen.
Mutta jään kaipaamaan listaan numeroa 5:
5. Julkkikseen ulottuva sukulaisuus on aina uutisarvoltaan selvästi suurempi kuin löytää sukupuuhun sata taavi tavallista.
Suku Forum on niin kauan jollakin tapaa vajaa, kunnekka sinne rakennetaan osio nimeltään: Julkkikselle sukua. Vaikka siellä ei olisi ainuttakaan viestiketjua, niin tuhat katsomiskertaa olisi pian ylitetty.
Kuka tahansa meistä hyväksyy kohdalleen osuvan tutkimustuloksen, jonka perusteella joku entinen, nykyinen tai tuleva presidentti on samaa sukua. Eikä haittaa olla Helene Schjerfbeckin, Juho Rissasen, Jean Sibeliuksen, Olavi Virran, Juha Miedon, Tapio Rautavaaran, jonkun heistä tai kaikkien heidän sukulainen. Ja miksi ei haittaa?
Sukututkimuksen tarkoituksena ei ole löytää puolitotuuksia eikä vääriä tietoja. Joidenkin mielestä sukututkimattomuudella voidaan ylläpitää ja jopa vahvistaa hervottomien sukutarinoiden luomaa ylemmyyden tunnetta. Jokainen sellainen tutkimustulos on maininnanarvoinen löytö, joka tuo sukulaiseksi kaikkien yleisesti tunteman henkilön. Tai monelle riittää, jos tuo edes aika lähelle, että on niinku melkein.
On peräti inhimillistä, että sukututkimuksesta puhuttaessa kuulija ei juuri korvaansa lotkauta, jos on löytynyt uutuutena vaihdemies sieltä, kätilö täältä, karjapaimen tuolta ja äpäräkin vielä. Mutta auta armias, jos se on taidemaalari Tyko Sallinenkin näitä samoja Korhosia kuin Nipasenmäen Heikkiset, voi hyvät hyssykät! Sehän on meille sukua, jestas!
... niin, tämä minua nyt askarruttaapi...
Osaisimmepa tuotteistaa tuon markkinoita kiinnostavan tutkimusalueen.
Heikki Koskela
23.02.09, 19:21
Mutta vakavissani olin aloitusviestini suhteen. Jos henkilö selkeästi mainitsee lähteekseen rippikirjan ja lastenkirjan ja jättää sitten selvityksestään pois aviottoman lapsen ja pari rengiksi/torppariksi päätynyttä ja ottaa mukaan "sukuselvitykseen" vain kotitalon talolliseksi jääneen pojan, toisen pojan joka päätyi kotivävynä naapurikylän talolliseksi ja pari tytärtä joista tuli emäntiä isoihin taloihin, niin ei se ole oikeaa sukututkimusta/-selvitystä. Ymmärrän ja tiedän, että torppareiden seuraaminen varsinkin varsinaissuomalaisessa yhteisössä on sukunimien puuttuessa työlästä tai mahdotontakin, mutta voisi nuo edes tunnustaa perheeseensä syntyneeksi, jos kerran rippi-/lastenkirja niin selvästi sanoo.
Ei ole yksi eikä kaksi painettua lähdettä, jossa näin olen huomannut tehdyn.
Innostuin vielä ennen nukkumaanmenoa lukemaan ajatuksella Maken tekstin, josta kelpuutan nyt tähän vain osan. Se osa kiinnostaa minuakin.
Jos sukututkimus on mainitunkaltaista, on tutkijan syytä tutkailla omaa asennetta sukututkimukseen. Olen tehnyt sukututkimusta jonkin aikaa ja tehnyt tietämättäni virheitä, joita olen yrittäänyt paikkailla ajan myös. Karkein huomaamani virhe on ollut vähäinen lähdetietojen merkintä tutkimuksen edetessä. Suurin osa "todellisesta" tutkimuksestani perustuu niin aitoihin lähteisiin kuin se vain on ollut mahdollista enkä ole lainkaan ajatellut tuolloin kirjata niitä ylös. Vaikka tietäisin itse tehneeni tarkkaa työtä niin sivullinen (lukija) asettaa tutkimukset epäilyksenalaisiksi. Lohdutan itseäni sillä, että lukija epäilköön tuloksia.
Mutta on todella selviäkin virheitä tullut tehtyä. Niitäkin yritän nyt korjailla. Alkuaikoina jätin lähes johdonmukaisesti pois lapsena kuolleita henkilöitä. Perustelin itselleni poisjättämistä sillä, että kyseinen henkilö ei jatka sukua ja hänen vaikutuksensa henkilöhistoriaan on olematon. Poisjättäminen oli selvä virhe, jota sitäkin nyt korjailen.
Sen sijaan aviottomien lasten kohdalla olen ollut aina itselleni ankara. Niitä ei voi sivuuttaa millään perusteella. Tämäntapaiset asiat ovat - siis aviottomat lapset - yksi sukututkimuksen hienoimpia kokemuksia.
Syntyperä ei saa ratkaista henkilön asemaa sukututkimuksessa.
Heikki,
Minä en edes ymmärrä, miten voisikaan jättää aviottomat lapset pois? Siis jos niistä on tietoinen. Ei ole kyllä tullut mieleenkään, että sukulaisiaan voisi jotenkin arvottaa!
Haluan uskoa, että moinen menettely on jäänyt taakse jo joskus 1800-luvulla, viimeistään 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. En kait vain ole väärässä :confused:
Juha
Muuten, noista jotka väkisin kaipaavat äpäriä sukujuuriinsa; tulee mieleeni muuan tyyppi eräällä englanninkielisellä sukututkimuslistalle (sillä kielellä äpärä on 'bastard'), joka -muun diskurssointinsa (niinkuin hänen puheenvuorojaan voi eufemistisesti kutsua) ohessa- selvitti laajasti, kenestä kaikista brittiläisistä keskiaikaisista kuninkaallisista bastardeista hän polveutuu. Pari muuta diskurssoijaa, oltuaan mainitun listatuttavia nähtävästi jo monta vuotta, ryhtyi vinoilemaan että ominaisuus ('you are bastard') selvästi on geneettinen koskapa se on havaittavasti periytynyt kyseiselle keskustelukumppanillekin saakka - ihan siitä riippumatta olivatko tämän vanhemmat naimisissa keskenään vai eivät.
En ole varma, ymmärsinkö ylläolevan aivan oikein, mutta kuninkaan bastardithan (ja tästä moni tietää enemmän kuin minä) saivat arvonimet, maat ja mannut, mutta harvemmin kai syntyperäiset prinsessapuolisot. Käytäntö tietysti vaihteli ajan ja paikan mukaan.
Varmasti moni hallitsija harmitteli, ettei voinut luovuttaa kruunuaan "fiksulle" kultapojalleen vaan se piti jättää vanhimmalle (kenties) tumpelolle aviolapselle.
ph
Vänta lite. Aloin juuri itsekin askartelemaan asian kanssa enkä paljasta vielä. Mutta vahvasti alkaa vaikuttaa kullatulta asialta tämäkin. Ettei vaan "aatelistalollinen" olisikin ollut aateliskartanon mailla asunut "talonhoitaja". Tuskin olisi aatelismies muuttanut perheineen Honkilahdelle ..... Taitaa maailmani romahtaa - aina mulle käy näin :( Mutta yritän vielä löytää oljenkorren :p:
Itse itseäni siteeraan.
Kyllä noin on. Sama sukukirja - jätän nyt nimen häveliäisyyssyistä mainitsematta - joka kertoo "aatelistalollisesta", mainitsee myös ko. "aatelismiehen vaimon" (eli siis esi-isäni tyttären) Kartanon tyttäreksi. Sallikaa minun nauraa.... Tuo vuodesta 1754 sukutilana ollut talo oli kyllä kaikkea muuta kuin Kartano siinä mielessä kun minä kartanon ymmärrän. Tiluksiltaan iso talo, mutta kaukana kartanosta. Pöh ja pöh. Tulipahan topicin avauksen jälkeen vielä oikein todennettua kultausyritys. Voi olla kirjan tekijä syytön, jos on käyttänyt lähteitä. Mutta jokatapuksessa vain yhdellä perheen 9 lapsesta on siunaantunut merkintä kartanon tytär. Muut ovat talollisen tyttäriä tai poikia.
Mikähän muuten on "aatelistalollinen"? Koska en kerro ko. kirjan kirjoittajaa, en myös mainitse, että googlaamalla "aatelistalollinen" tulee osumaksi vain ja ainoastaan tuo mainittu tapaus.Emmehän syyllistä häntä, olen häneltä saanut paljon apuakin.
Heikki Koskela
23.02.09, 19:40
Heikki,
Minä en edes ymmärrä, miten voisikaan jättää aviottomat lapset pois? Siis jos niistä on tietoinen. Ei ole kyllä tullut mieleenkään, että sukulaisiaan voisi jotenkin arvottaa!
Haluan uskoa, että moinen menettely on jäänyt taakse jo joskus 1800-luvulla, viimeistään 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. En kait vain ole väärässä :confused:
Juha
Oli pakko vielä palata areenalle toviksi. Kyllä ne peijakkaat osaavat arvottaa - ne lukijat ja muutkin. Ei ole jäänyt vieläkään taakse ajatus: "tuon minä hyväksyn ja tuon hylkään" vaikka sitä ei sanoiksi aina puetakaan. On nääs perusteltua tietoa ja kokemusta muutamista tapauksista.
On soitettu ja kirjoitettu kun teosta on kokoiltu: "voitko kuitenkin jättää sen ja sen pois" tai "muuta sitä asiaa hieman siihen ja siihen suuntaan". Kun tekee toisen työtä, on pakko tehdä niin kuin käsketään tai muutoin kirja jää tekemättä. Kirjojen tekeminen lienee minun osaltani jo historiaa.
Hyvää ötyä!
M.Sjostrom
23.02.09, 19:48
.... mutta kuninkaan bastardithan (ja tästä moni tietää enemmän kuin minä) saivat arvonimet, maat ja mannut, mutta harvemmin kai syntyperäiset prinsessapuolisot.
Jotkut joskus saivat, jotkut joskus eivät saaneet.
Kirkon valta-aikana, oli periaatteessa kiellettyä jättää perintöä äpärälleen.
Äpärälasten menestys riippui suosiosta: se oli mielivaltaa; joissain tapauksissa isä kohotti heidät verrattain korkealle, jkoissain tapauksissa he jätettiin melkein unholaan ja melko alas 'aatelishierarkiassa'.
kuninkaallisten (avio)tyttäret joskus perivät merkittäviä asioita, jopa ruhtinaskuntia tai valtakuntia; mutta vaikka eivät, silti aivan pääsääntöisesti heidät naitettiin hyvin. Noin pääsääntönä siis on sanottava että tytärten puolisot (jos sitä prinsessapuolisolla tarkoitetaan), kyllä omasivat itse rutkasti maata ja mantua.
Kulttuuri oli jossakin määrin patrilineaalinen: tytärten perhe yleensä sai sellaiset maat, millaiselle aviomiehelle hänet oli naitettu; kuninkaallisen perheen aviopoika oli ensi sijalla perimään oman perheensä valtakunnan.
Etelämmässä Eurooppaa, jos kuninkaan tytär tai sisar peri heidän kuningaskuntansa (mitä toisinaan tapahtui), pääsääntö suorastaan oli että tämän aviomiehestä tuli kuningas, vähintäänkin tittelitasolla.
Varmasti moni hallitsija harmitteli, ettei voinut luovuttaa kruunuaan "fiksulle" kultapojalleen vaan se piti jättää vanhimmalle (kenties) tumpelolle aviolapselle.
niin, ja sitten oli niitä hallitsijoita jotka harmittelivat että tulikin nuoruuden kiihkossa tehtyyä noita kusipäisiä äpäräpoikia, niin että nyt ne voivat käydä hieman riskiksi laillisen perillisen vallanperimykselle tai valtakunnan yhtenäisyydelle.
Ja oli niitä hallitsijoita, jotka olisivat halunneet jättää kruunun äpäräpojalleen mieluummin kuin aviotyttärelleen, harmittelivat kun oli tullut 'vain' naispuolisia aviolapsia. Kirkon valtakautena, aviotytär kuitenkin jotakuinkin aina voitti äpäräpojan, kun tuosta kyse oli.
Innostuin vielä ennen nukkumaanmenoa lukemaan ajatuksella Maken tekstin, josta kelpuutan nyt tähän vain osan. Se osa kiinnostaa minuakin.
Jos sukututkimus on mainitunkaltaista, on tutkijan syytä tutkailla omaa asennetta sukututkimukseen. Olen tehnyt sukututkimusta jonkin aikaa ja tehnyt tietämättäni virheitä, joita olen yrittäänyt paikkailla ajan myös. Karkein huomaamani virhe on ollut vähäinen lähdetietojen merkintä tutkimuksen edetessä. Suurin osa "todellisesta" tutkimuksestani perustuu niin aitoihin lähteisiin kuin se vain on ollut mahdollista enkä ole lainkaan ajatellut tuolloin kirjata niitä ylös. Vaikka tietäisin itse tehneeni tarkkaa työtä niin sivullinen (lukija) asettaa tutkimukset epäilyksenalaisiksi. Lohdutan itseäni sillä, että lukija epäilköön tuloksia.
Mutta on todella selviäkin virheitä tullut tehtyä. Niitäkin yritän nyt korjailla. Alkuaikoina jätin lähes johdonmukaisesti pois lapsena kuolleita henkilöitä. Perustelin itselleni poisjättämistä sillä, että kyseinen henkilö ei jatka sukua ja hänen vaikutuksensa henkilöhistoriaan on olematon. Poisjättäminen oli selvä virhe, jota sitäkin nyt korjailen.
Sen sijaan aviottomien lasten kohdalla olen ollut aina itselleni ankara. Niitä ei voi sivuuttaa millään perusteella. Tämäntapaiset asiat ovat - siis aviottomat lapset - yksi sukututkimuksen hienoimpia kokemuksia.
Syntyperä ei saa ratkaista henkilön asemaa sukututkimuksessa.
Hyvä kirjoitus Heikiltä.
Olen itse harrastanut tätä sukuselvittelyä vasta nelisen vuotta ja kun työelämässä olen vielä, on selvittely oikea sana. Ehkä olen edennyt selvitykseen ja pikkuhiljaa jopa tutkimukseen, koska olen alkanut myös minä olla ankara itselleni, mitään en kirjoita (enää) ilman varmistuksia mahdollisimman alkuperäisistä lähteistä. Vaikkei ole edes tarkoitus julkaista mitään. Mutta en toki halua antaa jälkipolville väärää tai varmistamatonta tietoa, mikä kukaties muuttuu "oikeaksi". Eli parhaillaan käyn läpi selvittelyjäni toiseen kertaan ja täydennän juuri näitä aviottomia yms. mahdollisimman alkuperäisistä lähteistä. Copy-paste -selivittely on saanut jäädä. Vain pohjaluonnoksia voin tehdä toisten tiedoilla.
Mutta tavallaan omaa taustaani vasten ymmärrän myös noita virheitä ja "oikaisuja", joita Heikkikin kertoo ennen tehneensä. Halutaan saada nopeasti aikaan "sukukirja" ja ohitetaan hankalasti selvitettävät tai "merkityksettömät asiat".
Juha kyseli tuolla alempana, ettei kai ole väärässä siinä, että moinen olisi jäänyt taakse jo 1900-luvun alussa viimeistään. Vaikuttaa pahasti, ettei ole. Mutta siitä syystä, että halutaan edetä nopeasti ja saada valmis sukukirja. Ilman minkäänlaista laadunvarmistusta.
Uskon ja toivon nyt minäkin asiaa mietittyäni, että tahallinen tiettyjen henkilöiden poisjättäminen ei sittenkään ole suvun kultaamista (enää), vaan johtuu vain edellä sanotusta hosumisesta.
Hyvää ja levollista unta Heikki :)
Seppo Niinioja
23.02.09, 19:54
Vänta lite. Aloin juuri itsekin askartelemaan asian kanssa enkä paljasta vielä. Mutta vahvasti alkaa vaikuttaa kullatulta asialta tämäkin. Ettei vaan "aatelistalollinen" olisikin ollut aateliskartanon mailla asunut "talonhoitaja". Tuskin olisi aatelismies muuttanut perheineen Honkilahdelle ..... Taitaa maailmani romahtaa - aina mulle käy näin :( Mutta yritän vielä löytää oljenkorren :p:
Titteli oli kai frälsebonde. Sehän tarkoitti sitä mitä sanot, SAOBin määritelmän mukaan
1) bonde som brukade hemman tillhörande ett frälsegods l. av frälsenatur; ngn gg äv. om nutida arrendator under gammalt frälsegods.
Oljenkortta paremmaksikin voisi käydä vanhempi merkitys:
2) (i fråga om förh. under den äldre Vasatiden) bonde som ägde frälserättighet.
Talonpojistahan Ruotsin ja Suomen aateliset ovatkin nousseet ruvetessaan suorittamaan ratsupalvelusta kuninkaalle. Ulkomailta rantautuneiden (Fleming, Ramsay, de la Motte jne) taustoja en nyt malta ruveta kaivelemaan kirjoista esille.
Seppo Niinioja
M.Sjostrom
23.02.09, 20:01
Mikähän muuten on "aatelistalollinen"?
jos kyseessä ovat:
Johan Johaninpoika K��ååka Aatelistalollinen, syntynyt 30.9.1758 K�öyliö�.vaimona
Brita Johanintyt�är o.s. Siuru, syntynyt 23.1.1765 Laitila.
Matts Johaninpoika Reppi Aatelistalollinen, syntynyt 16.2.1758 K�öyli�ö
vaimona Brita Anderssintyt�är o.s. Jussila
niin on selvää että jalosyntyisiä aatelisia Reppi ja Kååka -sukuja ei ole ristariston ja aatelin joukoissa;
sen sijaan mitäpä jos tuo tarkoittaa aateliskartanon alustalaisia. Vakiintuneemmassa terminologiassa on sellainen asia kuin rälssitalonpoika, ja se tarkoitti tilallista, talollista, joka oli vähintäänkin veroistaan maksuvelvollinen aateliselle, eikä kruunulle.
Jos tuo 'aatelistalollinen' olisi sitten vähän niin kuin omakeksitty sana (kun ei ole ehkä tiennyt tuota rälssitalonpoika-termiääkään). Köyliössä taatusti oli rälssimaata, eli oikeaa aatelismaata - Köyliön kartanokin oli. Siinä talollinen sitten vaan oli kokonaisen maakirjatalon vieljelijä, jolla ko maa oli aateliselta, ei kruunulta.
On tosin tuollaista joskus nimitelty lampuodiksikin (kokonaisen maatilan vuokraviljelijä) tai dumpattu muiden torppareiden litaniaan.
jos kyseessä ovat:
Johan Johaninpoika K��ååka Aatelistalollinen, syntynyt 30.9.1758 K�öyliö�.vaimona
Brita Johanintyt�är o.s. Siuru, syntynyt 23.1.1765 Laitila.
Matts Johaninpoika Reppi Aatelistalollinen, syntynyt 16.2.1758 K�öyli�ö
vaimona Brita Anderssintyt�är o.s. Jussila
niin on selvää että jalosyntyisiä aatelisia Reppi ja Kååka -sukuja ei ole ristariston ja aatelin joukoissa;
sen sijaan mitäpä jos tuo tarkoittaa aateliskartanon alustalaisia. Vakiintuneemmassa terminologiassa on sellainen asia kuin rälssitalonpoika, ja se tarkoitti tilallista, talollista, joka oli vähintäänkin veroistaan maksuvelvollinen aateliselle, eikä kruunulle.
Jos tuo 'aatelistalollinen' olisi sitten vähän niin kuin omakeksitty sana (kun ei ole ehkä tiennyt tuota rälssitalonpoika-termiääkään). Köyliössä taatusti oli rälssimaata, eli oikeaa aatelismaata - Köyliön kartanokin oli. Siinä talollinen sitten vaan oli kokonaisen maakirjatalon vieljelijä, jolla ko maa oli aateliselta, ei kruunulta.
On tosin tuollaista joskus nimitelty lampuodiksikin (kokonaisen maatilan vuokraviljelijä) tai dumpattu muiden torppareiden litaniaan.
Kyllä jälkimmäisestä oli kyse. Vaikka myös tuo ensimmäinenkin Brita tulee sukuuni ja kun tarkistukseni etenevät törmään siis toisen kerran "aatelistalolliseen". Kyse oli siis nimenomaan selvittelyjeni alkuvaiheen kritiikittömästä kirjauksesta, joita nyt tarkistelen. Ja koska kyseessä ovat länsisuomalaiset suvut olin myös jättänyt 1700-lukulaisilta pois noita sukunimiä tai merkinnyt ne vain talon nimiksi (joita nuokin lienivät olleen). Eli minulla oli vain aatelistalollinen Matts Johaninpoika. Olisi tietysti heti pitänyt oivaltaa, että toki ehdalla aaatelisella olisi ollut sukunimi. Ja jo lähteessäni ollut Reppi olisi pitänyt soittaa kelloja, mutta ei silloin soinut (4 v sitten).
Tuo rälssitalonpoika ei tullut heti mieleeni ja siksi kirjoitin aluksi "aatelistalon mailla asuvasta talonhoitajasta tms". Myös lampuoti kävi mielessäni, mutta mielsin sen hieman erilaiseksi.
Asia on nyt harvinaisen selvä ainakin nimityksen aatelistalollisen kohdalta. Tyydyn olemaan maatiainen ;)
Olen jälleen viisastunut. Suurkiitos hyvästä keskustelusta - ja saa se jatkuakin.
Menen saunaan. :D:
PS. Selvennykseksi vielä: minulla ei ole tällä hetkellä rippikirjoja tmv. käytössäni, koska niitä ole digitoitu. Kerään tässä samalla listaa arkistossa tarkistettavista asioista. Mielenkiintoista nähdä mikä on aito merkintä aatelistalolliselle.
PS. Selvennykseksi vielä: minulla ei ole tällä hetkellä rippikirjoja tmv. käytössäni, koska niitä ole digitoitu. Kerään tässä samalla listaa arkistossa tarkistettavista asioista. Mielenkiintoista nähdä mikä on aito merkintä aatelistalolliselle.
Tarkoitin tuossa siis Laitilan kirjoja, joista lähdehenkilöni on kirjannut. Köyliön kirjojahan on SSHY:n digiarkistossa.
Helposti näytään unohdettavan sukupuista:
- ...
- torpparit, mäkitupalasiet, rengit jne. - pääasia, että talolliset tulkevat kaikki listattua
Tuossa tapauksessa en sitten kuuluisi oikeastaan mihinkään sukuun :cool:
Neljän polven takaisista kahdeksasta esi-isästä seitsemän oli torppareita ja yksi oli muonamies. Edellisen polven 16:n esi-isän joukossa sentään oli muutama talollinenkin.
Kokonaan eri juttu on, että noista erään anopin äidin taustalta löytyy vaikka mimmoista herraa ja hidalgoa :eek:
:) Jaska
Tuossa tapauksessa en sitten kuuluisi oikeastaan mihinkään sukuun :cool:
Neljän polven takaisista kahdeksasta esi-isästä seitsemän oli torppareita ja yksi oli muonamies. Edellisen polven 16:n esi-isän joukossa sentään oli muutama talollinenkin.
Kokonaan eri juttu on, että noista erään anopin äidin taustalta löytyy vaikka mimmoista herraa ja hidalgoa :eek:
:) Jaska
Juu, en ole minäkään juuri mistään kotosin. :D:
Minkäs sille voipi, jos kuninkaita tulee vastaan.
Tämä on kyllä Maken aloittaman asiallisen ketjun ehdoton helmi.
Eikä ole asiatonkaan.
Tämä on kyllä Maken aloittaman asiallisen ketjun ehdoton helmi.
Eikä ole asiatonkaan.
I second to that, eli tämä on ehdottomasti hyvä ketju, välillä vaan ei huomaa kaikki uudet viestit, kun niitä tule melkein nopeammin kun ehtii lukea:)
Sitäpaitsi Makella on kuvassaan lähes vanhanajan mitan mukaisen tuopin jokaoli 1.3 litraa :D:
Lasse
Sami Lehtonen
23.02.09, 22:39
Tämän haluaisin tarkennettavaksi:
Tuoreempi tutkimustieto on yleensä vanhaa parempi.
Sen sijaan, tuoreemmat primaarilähteet jostain asiasta ovat pääsääntöisesti kehnompia kuin sen asian tapahtumisen aikaiset.
Juuri näin.
Sami Lehtonen
23.02.09, 22:42
Heikki,
Minä en edes ymmärrä, miten voisikaan jättää aviottomat lapset pois? Siis jos niistä on tietoinen. Ei ole kyllä tullut mieleenkään, että sukulaisiaan voisi jotenkin arvottaa!
Haluan uskoa, että moinen menettely on jäänyt taakse jo joskus 1800-luvulla, viimeistään 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. En kait vain ole väärässä :confused:
Juha
Sivumennen sanoen olen kuullut joistakin virkatodistuksista, josta aviottomia on jäänyt pois. Liekö sitten syy ollut tietämättömyys vai mikä - taas kerran yksi syy tutkia itse, jos vain tiskin taakse pääsee.
Sami Lehtonen
23.02.09, 22:42
I second to that, eli tämä on ehdottomasti hyvä ketju, välillä vaan ei huomaa kaikki uudet viestit, kun niitä tule melkein nopeammin kun ehtii lukea:)
Sitäpaitsi Makella on kuvassaan lähes vanhanajan mitan mukaisen tuopin jokaoli 1.3 litraa :D:
Lasse
Tuo kuva on kyllä kieltämättä forumin paras. Melkein jano tulee katsoessa :D
Sivumennen sanoen olen kuullut joistakin virkatodistuksista, josta aviottomia on jäänyt pois. Liekö sitten syy ollut tietämättömyys vai mikä - taas kerran yksi syy tutkia itse, jos vain tiskin taakse pääsee.
Minun kohdallani ei edes toi tiskin takaa olisi auttanut, ilman että esivanhemmat olisivat kirjanneet tiedot muistiin, niin perheraamattuun kun sukupolvia sitten aloitetuun sukututkimukseen. Kirkonkirjoissa eräs esiisäni on syntynyt vain hushållerskanille ilman mitään mainintaa isästä, ei edes mainintaa "oä". Oliko pappi tuttu? Ko. vanhemmat menivät naimisiin vasta ja heti kun esiisän vanhemmat olivat kuollut, ehkä ei ollut sopivaa naida pelkkä hushållerska, ehkä esiisän vanhemmat eivät olisi hyväksynyt ko. naimakauppaa...
Lasse
Mariasparf
24.02.09, 06:54
Tarvitaan monipuolista lahjakkuutta ja mielikuvitusta kirjaamalla monen sukupolven juopottelevat, tappelupukarit, perintöosuudet napanneet ja lastensa hyljänneet esi-isät malliin- "kappas vaan että vaarit oli veikeetä porukkaa".
Siinä pitäisi olla kultaajamestari jo siinäkin pelossa , että joku sukulainen ei kestäisi totuutta. Sanotaan ettei " ihmisistä saa pahaa puhua" mikäli joku kertoo totuuksia ja pelkkiä totuuksia.
Useimmista ei kuitenkaan saa mitään tietoja eikä sillekään voi mitään.
Kenellä on noin ja kenellä miten ..sehän nähdään tulevissa sukututkimuksissamme.
Pelkkää " suomi-ruotsi" - ruista , tervaa ja voita juurissaan , pellavaa liossa ja rukki valmiina , on ihan virkistävää löytää jokin vaakunalinkki - vaikkakin vain sukuun naituna. Tulee siinä ainakin historian tuntemusta .
Mariasparf
Voi tietysti käydä myös niin, että saa sitkeän huhun kumottua ja asian kullattua oikeaksi.
Isoisäni isän sanottiin lähteneen Amerikkaan 1906 ja jättäneen tänne vaimonsa ja viisi lastaan. Ja menneen Amerikassa naimisiin ilman virallista eroa Suomessa. Päätin selvittää oliko eroa vai ei. Yksi käynti maakunta-arkistossa vahvisti, että ero oli jo vuotta ennen Amerikkaan menoa. Tältä osin isoisän isän maine puhdistui.
Samalla kyllä paljastui laivakirjoista se, että tuo Amerikassa naitu uusi vaimo (vanhaa 20v nuorempi) matkustikin hänen kanssaan samalla laivalla Suomesta Amerikkaan. Ja oli nuorikko vielä saman kunnan tyttöjä Suomesta ja hänelle oli jo vuosi ennen Amerikkaan muuttoa syntynyt avioton tyttö. Ja vuosi äitinsä jälkeen sukulaiset veivät tytönkin Amerikkaan, missä tyttö merkittiin isoisäni isän lapseksi. Se ei kyllä selviä oliko hän biologinen isä (vahva epäilyni) vai oliko kyse adoptiosta.
Tässä hämää tuo "maine puhdistui"
Ei kait sukututkija ole mikään maineen puhdistelija, vaan faktatietojen keräilijä.
Enkä ymmärrä miten tuossa Maken tapauksessa se maine olisi edes mennyt. Normaalia elämäähän tuo oli ;)
Juha
Tässä hämää tuo "maine puhdistui"
Ei kait sukututkija ole mikään maineen puhdistelija, vaan faktatietojen keräilijä.
Enkä ymmärrä miten tuossa Maken tapauksessa se maine olisi edes mennyt. Normaalia elämäähän tuo oli ;)
Juha
No olisihan se kaksinnaiminen ollut sentään rikos ja rikollisena Mattia pidettiin. Enkä hakenutkaan tietoja maineen puhdistamiseksi, vaan faktoja sen sijaan, että olisi kirjannut tietoihin, että "huhupuheiden mukaan Matti ei ollut eronnut, vaan syyllistyi kaksinnaimiseen".
Tosin tässä nyt kävi niin, että aivan ilmeisesti paljastui aviorikos eli pettäminen. Mutta sitäpä en enää saa vahvistettua. Aviottomaksi on lapsi kirjattu ilman arveluja isästä. No kuten todettua normaalia elämää ;)
Ja otsikkoon liittyen: askarruttaa, kummeksuttaa, että vaikka asiasta puhuttiin paljon, niin kukaan koskaan ei ole selvittänyt asiaa yhdellä arkistokäynnillä.
tellervoranta
03.03.09, 09:13
-miten pääsen lumen keskeltä vekeen :confused:
-mihin on kadonnut Sepon avatar :oo:
-miksi kerätään valtavia tiedostoja; kenen niskat jaksaa semmoisia kirjatekeleenä käsitellä
-miksi kerätään valtavia tiedostoja siten sähköisesti, ettei pirun pahankurinen akkakaan saa niitä auki :eek:
-miksi levitetään hakukoneisiin tarkat tiedot; lieneekö laillistakaan
-kun kaikken tiedon on toisille ilmaiseksi vuosikausia jakanut, onko kaikesta koulutuksesta huolimatta tyhmä
-eikö Adminilta saa enää ihanaa leimaa, eri kielten taulukkoa tai mahtavan hienoa säännöstöä :)
-miksi ihmiset on niiiiiiiiin tosikkoja
-miksi jotkut henkilöt ovat ilkeitä ja toiset ei
-milloin pääsemme isoon vihaan
jokos sitä tuli tarpeeksi röpinöitä?
Heikki Koskela
03.03.09, 09:58
-miten pääsen lumen keskeltä vekeen :confused:---> Odottamalla kevättä (se on tulossa, ainakin talitiaisen mukaan)
-mihin on kadonnut Sepon avatar :oo:---> Oliko Sepolla avatar?
-miksi kerätään valtavia tiedostoja; kenen niskat jaksaa semmoisia kirjatekeleenä käsitellä--->Vastausta ei tähän kysymykseen ole.
-miksi kerätään valtavia tiedostoja siten sähköisesti, ettei pirun pahankurinen akkakaan saa niitä auki :eek:--->Kyllä se pitäisi (kokemuksen mukaan) akoilta aueta.
-miksi levitetään hakukoneisiin tarkat tiedot; lieneekö laillistakaan--->Olennaista onkin levitys, ei niinkään laillisuus.
-kun kaikken tiedon on toisille ilmaiseksi vuosikausia jakanut, onko kaikesta koulutuksesta huolimatta tyhmä.--->Niihän tahtoo usein käydä. Lohduttaudu sillä, että vain hyväsydämiset saattavat olla noin tyhmiä.
-eikö Adminilta saa enää ihanaa leimaa, eri kielten taulukkoa tai mahtavan hienoa säännöstöä :)--->Etkö ole saanut?
-miksi ihmiset on niiiiiiiiin tosikkoja.--->Heillä on pätemisen tarve.
-miksi jotkut henkilöt ovat ilkeitä ja toiset ei.--->Ilkeillä ihmisillä on ollut ilkeä opettaja. Ilman muuta opettajan syytä.
-milloin pääsemme isoon vihaan.--->Sitten kun Suomeen valitaan uusi hallitus.
jokos sitä tuli tarpeeksi röpinöitä?
Motto: "Vastsin tehtyihin kysymyksiin" (Väyrynen)
Heikki Koskela
03.03.09, 10:16
Ettei tule väärinymmärryksiä, mainitsen vain nuolen jälkeisen tekstin olevan allekirjoittaneen omasta päästä tehtyjä (niin kuin sen entisen oppilaan ilmoitus käsityön opettajalle, kun opettaja kysyi: "Mistä olet noin komean kottaraispöntön tehnyt". "Omasta päästäni, opettaja!" Opettaja ymmärsi oikein hyvin pojan vastauksen sisällön.).
Olen huono näissä tekstinkäsittelyissä - meinaan.
tellervoranta
03.03.09, 10:29
...kauan on askarruttanut, mistä tuo nuolimerkki saadaan :eek::):cool:
Olenhan entisenä vakituisena testerinä jo lähes kaikki konstit oppinut vaan en käsillä kävelemistä....
Piti kommentoida sikäli kun oli erialaisia vastauksia kuin Heikillä alla. Maken vastaukset kursiivilla
-miksi kerätään valtavia tiedostoja; kenen niskat jaksaa semmoisia kirjatekeleenä käsitellä --> Joillakin määrä korvaa laatua
-miksi kerätään valtavia tiedostoja siten sähköisesti, ettei pirun pahankurinen akkakaan saa niitä auki :eek: --> ei aina pahankurinen ukkokaan, joskus auttaa selaimen vaihtaminen siihen yleisempään, mutta huonompaan
-eikö Adminilta saa enää ihanaa leimaa, eri kielten taulukkoa tai mahtavan hienoa säännöstöä :) ---> ei osaa vastata, koskaan ole mitään saanut (admineiltä)
-miksi ihmiset on niiiiiiiiin tosikkoja --> eivät olleet paikalla silloin kun iloista huumoria jaettiin
-miksi jotkut henkilöt ovat ilkeitä ja toiset ei --> ks. edellinen vastaus
-milloin pääsemme isoon vihaan --> silloin päästiin kun hallitus lopetti ihmisten tahdon kuuntelemisen eli asiat olivat niin isoja, että me tavalliset ihmiset emme pysty niitä kuulemma ymmärtämään ja hallituksen pitää näyttää suuntaa välittämättä työntekijä- tai työnantajapuolesta (hui miten poliittinen kannanotto, mutta noinhan se pääministeri sanoi eläkeasiassa)
...kauan on askarruttanut, mistä tuo nuolimerkki saadaan :eek:
Olenhan entisenä vakituisena testerinä jo lähes kaikki konstit oppinut vaan en käsillä kävelemistä....
Laita pari noita miinusmerkkejä näin -- ja sitten tosta z:n vasemmalta puolelta shiftillä väkänen - tämmönen > - ja sit kaikki yhdessä näin --> :D:
Ja kun mennään molempiin suuntiin laitatetaan <--> ja jos eksytään niin <? :confused:>
Lisäys: Ja sit jos oikein tykätään toisesta laitetaan <3 ja käännetään näyttö vasemmalle kyljelleen :D:
tellervoranta
03.03.09, 11:00
---->
<--->
<:confused:>
<3 kyljelleen
||||| :cool:
Seppo Niinioja
03.03.09, 11:12
---->
<--->
<:confused:>
<3 kyljelleen
||||| :cool:
Nyt menee notaatio yli horisonttini. Pitää varoa kaatumasta kyljelleen. Vai onko tässä kyse näytön kaatumisesta. Oli hankala saada kuva takaisin normaaliksi eka kerralla.
Lukijani pyynnöstä palautin avattaren. Se näkyy jostakin syystä ainakin minulla vain, kun en ole kirjautuneena.
t. Seppo N.
M.Sjostrom
03.03.09, 11:50
Itse olen ajatellut, että jos kullattu sukujuuri on huumoria, on se aika huonoa huumoria.
Voisihan niitä sinänsä vitseinä ajatella...
M.Sjostrom
03.03.09, 11:54
-milloin pääsemme isoon vihaan
yleensä alle 10 sukupolvessa.
ja melkeinpä kaikissa juurissa.
eli rohkeutta ja sinnikkyyttä vaan, kyllä ne sukupolvet puurtaa lävitse lähteistä, kun tietää että pääsee isovihaan saakka :)
Minua askarruttaa juuri nyt, että ei vieläkään, vaikka siitä on jo alun kolmatta vuotta, ole saatu aikaiseksi sen vanhan SSS:n keskustelupalstan arkiston avautumista uudelleen katseltavaksi. Miksi? Lupasitte, että kyllä se avataan myöhemmin. Saitte sen suljetuksi, niin kyllä pitäisi saada aukikin, minusta se on kuin arvokas sukututkijan kirjasto, josta on paljon apua uusillekin sukututkijoille.
Minullakin on jo monta asiaa, jotka haluaisin saada uudelleen luettavakseni, muistan kyllä, että siitä ja siitä asiasta oli keskustelua ja hyödyllisiä neuvoja annettiin, mutta millään ei saa niitä esiin. :cool: Mikä siinä oikein on?
vähän harmissaan Maisa Martin
M.Sjostrom
03.03.09, 11:56
... isoon vihaan
Sieltä moni sukulaisuus juontaa, jos ei mistään lähempää.
Jostain sinänsä ymmärrettävähköstä syystä, Suomen populaatio oli pienempänä juuri isovihan aikoina.
Niistä harvemmista immeisistä sitä sitten vähän niinkuin monempi polveutuu.
M.Sjostrom
03.03.09, 11:59
-kun kaikken tiedon on toisille ilmaiseksi vuosikausia jakanut, onko kaikesta koulutuksesta huolimatta tyhmä
Olisiko niistä kukaan suostunut maksamaan ?
by the way, oletko saanut 'vastikkeeksi' tietoa toisilta, vai onko liikenne ollut yksisuuntaista...
M.Sjostrom
03.03.09, 12:06
minua askarruttaa, miksi sukututkimusohjelmistoa jotkut tottelevat niin sokeasti että täytyy sinne syöttää jokin sukunimi kun kerran siellä kysytään sukunimeä - vaikkei ko immeisillä oikein ollut sukunimeä, tai sukunimi ei ole oikea
tässä minua on alkanut myös askarruttaa, miksei samat ihmiset syötä ohjelmistoonsa 1700-luvun immeisille myös henkilötunnusta - meinaan jos kelakorttia pitää niin kovasti jäljitellä, niin hetuhan kuuluisi myös asiaan...
ja minua askarruttaa, miksi juuri ruotsalaiset on niin tyhmiä että syöttää patronyymejä sukunimiksi
Ei ne suomalaiset sentään niin tyhymiä oo - vai ootteko nähneet että -poika (patronyymi) olisi yleensä koskaan kenelläkään edes ohjelmiston takia sukunimen paikalla
M.Sjostrom
03.03.09, 12:10
-miksi ihmiset on niiiiiiiiin tosikkoja
täällä?
no varmaankin siksi että muutamaa huonojen vitsien esittäjää lukuunottamatta, tänne tulevat otaksuvat että foorumi on tarkoitettu asialliselle asialle joka liittyy asiaan :)
tai koska he haluaisivat saada asiallisia vastauksia tarvitsemiinsa sukututkimuksellisiin asioihin, ja (ehkä alitajuisesti) kuvittelevat että (asiallisuudessa pysymisen) esimerkki vaikuttaisi hyvään suuntaan toisissakin.
Mutta, onneksi epätosikoita varten on 'asian vierestä' -karsina :)
Heikki Koskela
03.03.09, 13:07
minua askarruttaa, miksi sukututkimusohjelmistoa jotkut tottelevat niin sokeasti että täytyy sinne syöttää jokin sukunimi kun kerran siellä kysytään sukunimeä - vaikkei ko immeisillä oikein ollut sukunimeä, tai sukunimi ei ole oikea. --->Sinä se jaksat. Elä ota pultteja. Jos minä teenkin niin en silti tee vääryyttä muille.
tässä minua on alkanut myös askarruttaa, miksei samat ihmiset syötä ohjelmistoonsa 1700-luvun immeisille myös henkilötunnusta - meinaan jos kelakorttia pitää niin kovasti jäljitellä, niin hetuhan kuuluisi myös asiaan...--->Sinä se jaksat. Elä ota pultteja tyhjästä asiasta. Eihän silloin ollut hekilötunnusta (vai oliko?).Vasta minun serkkupoika oli sitä kehittämässä Suomeen Kansaneläkelaitoksella (tosi on).
ja minua askarruttaa, miksi juuri ruotsalaiset on niin tyhmiä että syöttää patronyymejä sukunimiksi.--->Sinä se jaksat. Elä ota pultteja ruotsalaisten takia. Sehän on melkein valtiopetos.
Ei ne suomalaiset sentään niin tyhymiä oo - vai ootteko nähneet että -poika (patronyymi) olisi yleensä koskaan kenelläkään edes ohjelmiston takia sukunimen paikalla. --->On tuokin tullut nähtyä eikä se kaatanut kyseisen henkilön muuten hyvää tutkimusta
Varmuuden vuoksi jälleen: Nuolen perässä on minun allekirjoittaneen hönkäisyt.
Motto: "Vastasin tehtyihin kysymyksiin" (Väyrynen)
M.Sjostrom
03.03.09, 13:14
Alkuperäinen lähettäjä M.Sjostrom http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=34622#post34622)
minua askarruttaa, miksi sukututkimusohjelmistoa jotkut tottelevat niin sokeasti että täytyy sinne syöttää jokin sukunimi kun kerran siellä kysytään sukunimeä - vaikkei ko immeisillä oikein ollut sukunimeä, tai sukunimi ei ole oikea.
Elä ota pultteja. Jos minä teenkin niin en silti tee vääryyttä muille.
Elä ny Heikki ota henkilökohtaisesti. Askarrutukseni tästä ei johdu juuri ollenkaan sinusta, vaan siitä että jo vuosien ajan maailmalla, ja etenkin keskiaikaisessa sukututkimuksessa, tämä ongelma näkyy.
Keskiajan ihmisillä ei kovin usein ollut sukunimeä. Mutta turkasen monet keskiajan sukuja (englamtilaisia, ruotsalaisia, ympäri eurooppaa) tietokantoihinsa harrastelevat, ovat sinne tunkemassa sukunimeä....
Jos sinulla on samaa pahaa tapaa, en oikeastaan ennättänyt edes huomata sitä.
[Missä sinulla on datassasi sukunimiä joita ei oikeasti ollut ?]
M.Sjostrom
03.03.09, 13:19
ja minua askarruttaa, miksi juuri ruotsalaiset on niin tyhmiä että syöttää patronyymejä sukunimiksi.
... Elä ota pultteja ruotsalaisten takia. Sehän on melkein valtiopetos.
Motto: "Vastasin tehtyihin kysymyksiin" (Väyrynen)
Jotenkin juuri tyhmyys on asia josta herää pultteja. Se on niin vastenmielistä, ja haitallista.
Miksi ihmiset eivät voi olla älykkäitä ?
Monet apinatkin ovat älykkäitä. Matkisivat vaikka niitä.
Heikki Koskela
03.03.09, 13:32
Miksi ihmiset eivät voi olla älykkäitä ?
Monet apinatkin ovat älykkäitä. Matkisivat vaikka niitä.
Minähän olen koko ajan matkinut niitä.
Motto: "Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen, paitsi sukututkija" (Heikki Koskela)
Seppo Niinioja
03.03.09, 13:36
ja minua askarruttaa, miksi juuri ruotsalaiset on niin tyhmiä että syöttää patronyymejä sukunimiksi.
Jotenkin juuri tyhmyys on asia josta herää pultteja. Se on niin vastenmielistä, ja haitallista.
Miksi ihmiset eivät voi olla älykkäitä ?
Monet apinatkin ovat älykkäitä. Matkisivat vaikka niitä.
Onneksi täällä on ainakin yksi älykäs. Voitaisiin ottaa älykkääksi nimitysmenettelykin käyttöön, esim. osoitettu Mensan jäsenkelpoisuus. Näillle sitten oma suljettu alaforum.
Mitä asiantuntijoihin tulee, eräs esimeiheni totesi (ei kylläkään minua tarkoittaen), että kenestäkään ei tule asiantuntijaa sillä, että hänet nimitetään asiantuntijaksi.
minua askarruttaa, miksi sukututkimusohjelmistoa jotkut tottelevat niin sokeasti että täytyy sinne syöttää jokin sukunimi kun kerran siellä kysytään sukunimeä - vaikkei ko immeisillä oikein ollut sukunimeä, tai sukunimi ei ole oikea.
Minua askarruttaa, miten erottaisin lukemattomat samanikäiset Erik Erikssonit tai Juho Juhonpojat toisistaan, ellen lätkäisisi lisänimeksi talon tai torpan nimeä. Jos joku sitten myöhemmin niitä tarkastellessaan kuvittelee niitä sukunimiksi, niin se on enempikin hänen häpeänsä.
:) Jaska
Onneksi täällä on ainakin yksi älykäs. Voitaisiin ottaa älykkääksi nimitysmenettelykin käyttöön, esim. osoitettu Mensan jäsenkelpoisuus. Näillle sitten oma suljettu alaforum.
Mitä asiantuntijoihin tulee, eräs esimeiheni totesi (ei kylläkään minua tarkoittaen), että kenestäkään ei tule asiantuntijaa sillä, että hänet nimitetään asiantuntijaksi.
Hei,
Minua askarruttaa juuri nyt se, etten tiedä, ovatko oppineisuus ja älykkyys verrannollisia keskenään ;-(
Ossian Mesterton
Uimamaisteri emeritus
M.Sjostrom
03.03.09, 13:46
Ossian Mesterton
Uimamaisteri emeritus
Miten olet onnistunut tulemaan ENTISEKSI uimamaisteriksi ?
Luulin että sitä ei voisi menettää ...
Miten olet onnistunut tulemaan ENTISEKSI uimamaisteriksi ?
Luulin että sitä ei voisi menettää ...
Eräs professori Jaakkola sen minulle eräänä kesäiltana juuri noin sanoen "myönsi".
Se siitä
M.Sjostrom
03.03.09, 13:53
Minua askarruttaa, miten erottaisin lukemattomat samanikäiset Erik Erikssonit tai Juho Juhonpojat toisistaan, ellen lätkäisisi lisänimeksi talon tai torpan nimeä. Jos joku sitten myöhemmin niitä tarkastellessaan kuvittelee niitä sukunimiksi, niin se on enempikin hänen häpeänsä.
:) Jaska
laittamalla näkyviin se tittelinnäköisenä, ei liiaksi sukunimennäköisenä:
lisänimen 'Marttila' sijasta sille henkilölle 'Marttilan isäntä'
jnpp
tässä jotakin esimerkkiä siitä, kuinka minä olen pyrkinyt ratkaisemaan appellaatiokysymystä:
http://genealogics.org/descend.php?personID=I00538125&tree=LEO
tässä on sekaisin sukunimiä ja genetiivejä jne, parhaan mukaan niin että niillä joilla on oikeasti ollut sukunimi, on se sukunimenä tässäkin, muilla on genetiivejä ja 'jonkin isäntä'-merkintöjä
Seppo Niinioja
03.03.09, 13:56
Hei,
Minua askarruttaa juuri nyt se, etten tiedä, ovatko oppineisuus ja älykkyys verrannollisia keskenään ;-(
Ossian Mesterton
Uimamaisteri emeritus
Hei,
Eivätpä taida ja älykkyyttäkin on muistaakseni seitsemää sorttia. Että pitikin jäädä tuo uimamaisterin tutkinto suorittamatta. Se näyttäisi komealta CV:ssä, ja varsinkin emeritus perässä. Kansanuinti ja -hiihto sekä 2. luokan sotilasampumamerkki sentään ovat mukana ansioluettelossani
Seppo Niinioja
Res. yliltn, nostoväen I lk
M.Sjostrom
03.03.09, 13:58
Seppo Niinioja
Res. yliltn, nostoväen I lk
Minusta ne ovat olleet komeita titteleitä, kun jotkut ovat 'siviilipalveluksen vänrikkejä'
Heikki Koskela
03.03.09, 13:58
Minua askarruttaa, miten erottaisin lukemattomat samanikäiset Erik Erikssonit tai Juho Juhonpojat toisistaan, ellen lätkäisisi lisänimeksi talon tai torpan nimeä. Jos joku sitten myöhemmin niitä tarkastellessaan kuvittelee niitä sukunimiksi, niin se on enempikin hänen häpeänsä.
:) Jaska
Minä jo luulin taistelevani yksin tuulimyllyä vastaan. Tiesinhän minä kyllä, että on myös järkeviä sukututkujoita näillä palstoilla.
Ossianin askaroima kysymys onkin jo miettimisen arvoinen, enkä osaa ottaa kantaa asiaan ainakaan tänä vuonna.
M.Sjostrom
03.03.09, 13:59
Eräs professori Jaakkola sen minulle eräänä kesäiltana juuri noin sanoen "myönsi".
Se siitä
Etkö olekaan suorittanut oikeaa uimamaisterin tutkintoa ? sitä, jossa oli niitä pitkänmatkan sukellusta ja hengenpelastusta jne... ?
Eli, uimamaisteriutesi on enempikin 'honoris causa' ?
M.Sjostrom
03.03.09, 14:04
Mitä asiantuntijoihin tulee, eräs esimeiheni totesi (ei kylläkään minua tarkoittaen), että kenestäkään ei tule asiantuntijaa sillä, että hänet nimitetään asiantuntijaksi.
Niin, asiantuntijuus pitää ansaita, perehtymällä siihen asiaan....
esimerkiksi, sukututkimuksen asiantuntijana voi olla sellainen, joka on perehtynyt monipuolisesti ja perusteellisesti sukututkimukseen - mutta ei suinkaan sellainen jonka jokin Sukututkimusseura vain nimittää johonniin titteliin
Noilta 'nimitetyiltä asiantuntijoilta' muuten, valitettavasti, useinniin tulee sitä sutta ja sekundaa.
Eurooppalaisessa sukututkimuksessa olen ollut pettynein sellaisiin sukututkimuksiin, joita ovat tursuttaneet jonkin espanjalaisen heraldisen instituutin nimittämät 'sukututkijat'. Pompöösimpää virheläjää saa nykypäivänä hakea...
M.Sjostrom
03.03.09, 14:08
...matkia apinoita...
Minähän olen koko ajan matkinut niitä.
Tässä varmaankin on syy miksi olen monta kertaa ajatellut että Heikki tekee älykkäästi :D:
Hei,
Eivätpä taida ja älykkyyttäkin on muistaakseni seitsemää sorttia. Että pitikin jäädä tuo uimamaisterin tutkinto suorittamatta. Se näyttäisi komealta CV:ssä, ja varsinkin emeritus perässä. Kansanuinti ja -hiihto sekä 2. luokan sotilasampumamerkki sentään ovat mukana ansioluettelossani
Seppo Niinioja
Res. yliltn, nostoväen I lk
Kauan sitten, kun Kekkonen ylensi minut luutnantiksi, sai minun isäni raivarin. Syynä oli se, että vaikka hän oli kokenut kaikki sodat vapaussotaa ja Auksenretkeä myöten niin hänkin oli vain luutnantti. Kauhea vääryys korjattiin sitten myöhemmin...
Ossian Mesterton
Sotilaspoika Vaasassa
M.Sjostrom
03.03.09, 14:13
... Näillle sitten oma suljettu alaforum.
Sellainen foorumhan on jo käytössä:
suku.genealogia.fi
sinne kirjoittaa joitain älykkäitä ihmisiä, ja sitten on niitä jotka kunnioittavasti perehtyvät siellä kirjoitettuihin viisaisiin helmiin.
Erkki Järvinen
03.03.09, 14:13
Etkö olekaan suorittanut oikeaa uimamaisterin tutkintoa ? sitä, jossa oli niitä pitkänmatkan sukellusta ja hengenpelastusta jne... ?
Eli, uimamaisteriutesi on enempikin 'honoris causa' ?
En tiedä Ossian´in tutkinnoista mutta katson, että hän on täysin palvellut hyvinkin monella alalla!
M.Sjostrom
03.03.09, 14:16
Kauan sitten, kun Kekkonen ylensi minut luutnantiksi, sai minun isäni raivarin. Syynä oli se, että vaikka hän oli kokenut kaikki sodat vapaussotaa ja Auksenretkeä myöten niin hänkin oli vain luutnantti. Kauhea vääryys korjattiin sitten myöhemmin...
Ossian Mesterton
Sotilaspoika Vaasassa
Raivari johtuiko siitä että suvuissa tavanomainen 'social decline' ei ryhtynytkään toteutumaan - niin kuin olisi pitänyt.
?
Eli se, että sotilassuvuissa esi-isä on korkeahkossa arvossa (esim peräti majuri evp), poika sitten luutnantti evp, pojanpoika vääpeli evp, ja sitä rataa...
M.Sjostrom
03.03.09, 14:18
En tiedä Ossian´in tutkinnoista mutta katson, että hän on täysin palvellut hyvinkin monella alalla!
Mutta minusta siinä on se ongelma, että täysin palvelleella mielletään että on 'entinen' - eli että ei olisi enää hyödyksi mitenkään.
Mutta Ossianhan on yhä jonkinverran hyödyksi. On siis jotakin jossa hän ei ole vielä 'täysin palvellut' ?
M.Sjostrom
03.03.09, 14:19
esimeiheni totesi (ei kylläkään minua tarkoittaen), että kenestäkään ei tule asiantuntijaa sillä, että hänet nimitetään asiantuntijaksi.
Onko varmaa että hän ei mitenkään tarkoittanut sinun nimitystäsi ?
Etkö olekaan suorittanut oikeaa uimamaisterin tutkintoa ? sitä, jossa oli niitä pitkänmatkan sukellusta ja hengenpelastusta jne... ?
Eli, uimamaisteriutesi on enempikin 'honoris causa' ?
Siksihän minä tuon emeritus-lisän sainkin, kun katselimme ikkunasta sen järven rantaa, jossa olin 50 vuotta aikaisemmin uimamaisterin tutkinnon suorittanut. Aikalaislähde on.
Ossian Mesterton
Minä jo luulin taistelevani yksin tuulimyllyä vastaan. Tiesinhän minä kyllä, että on myös järkeviä sukututkujoita näillä palstoilla.
Ossianin askaroima kysymys onkin jo miettimisen arvoinen, enkä osaa ottaa kantaa asiaan ainakaan tänä vuonna.
Kiitos odottamattomasta määrittelystä!
Pidin muuten aikoinaan isoisääni tavattoman viisaana miehenä, vaikka olikin käynyt vain kiertokoulun ja senkin sanomansa mukaan väärin päin :p:
:) Jaska
Erkki Järvinen
03.03.09, 14:27
Mutta minusta siinä on se ongelma, että täysin palvelleella mielletään että on 'entinen' - eli että ei olisi enää hyödyksi mitenkään.
Mutta Ossianhan on yhä jonkinverran hyödyksi. On siis jotakin jossa hän ei ole vielä 'täysin palvellut' ?
Hyvinkin usein se miten asioita mielletään - menee pahasti pieleen. Minä ainakin ymmärrän nuo käsitteet eri tavoin jos ei tarkempaa tietoa ole olemassa.
M.Sjostrom
03.03.09, 14:28
....Tiesinhän minä kyllä, että on myös järkeviä sukututkujoita näillä palstoilla.
Kiitos odottamattomasta määrittelystä!
tarkoittaako tämä, että pidettäisiin järkevänä kirjata sukunimennäköisiksi tiedostoihin sellaista, mikä ei ole ollut sukunimi, ja sitten jätetään (ilman edes varauksen mainitsemista) lukijoiden vastuulle lähteä tutkimaan (jos osaavat edes sitä ajatella), onko se ollut sukunimi silloin vai ei ???
Jos näin, siinä tapauksessa olen järkevyydestä voimakkaasti eri mieltä.
Raivari johtuiko siitä että suvuissa tavanomainen 'social decline' ei ryhtynytkään toteutumaan - niin kuin olisi pitänyt.
?
Eli se, että sotilassuvuissa esi-isä on korkeahkossa arvossa (esim peräti majuri evp), poika sitten luutnantti evp, pojanpoika vääpeli evp, ja sitä rataa...
Ei minun sukuni mitään sotilassukua ole. Minulla oli neljä setää, kaikki upseereita, joista kaksi kävi kadettikoulun. Talvisodasta rauhan tuloon oli aikaa, jolloin kaikista suvuista tuli sotilassukuja -sattuneesta syystä, halusi tai ei. Tämäkin asia pitää ymmärtää ottamalla huomioon sen ajan olosuhteet
Seuraavassa sukupolvessa minä olen ainoa RUK:n käynyt.
Ossian Mesterton
Jos ymmärsit kaeken, oot varmaannii käsittännä viärin!
Heikki Koskela
03.03.09, 14:55
Kauan sitten, kun Kekkonen ylensi minut luutnantiksi, sai minun isäni raivarin. Syynä oli se, että vaikka hän oli kokenut kaikki sodat vapaussotaa ja Auksenretkeä myöten niin hänkin oli vain luutnantti. Kauhea vääryys korjattiin sitten myöhemmin...
Ossian Mesterton
Sotilaspoika Vaasassa
Vähintäänkin luutnantti on jo kova sana reservissä. Isäsi kohdalla asia on siis korjattu ja se on hyvä.Ole seurannut kiinnostuksella isäsi kaltaisia kohtaloita vapaussodan ajoilta ja vähän myöhemminkin enkä voi muuta kuin arvostaa heidän tekojaan. Olen jopa kirjoitellut pieniä juttuja heistä lehtiin.
Mutta näistä titteleistä tuli mieleeni pilapiirtäjä ja professori Kari Suomalainen. Hänhän sai arvonimensä viimekädessä Kekkosen myöntämänä. Oli varmaankin Kekkosen osalta ponnistelujen takana kirjoittaa hampaat irvessä kyseinen diplomi alle. Kari Suomalainen totesi jotensakin näin, että vihdoinkin sain mitä halusinkin. Tämä ei ole suora lainaus mutta tieto perustuu aikalaislähteisiin.
Reservissä luutnantti (Kekkosen ylentämänä).
tellervoranta
03.03.09, 15:20
Vastauksia punaisella Century Gothic..hikhik
-miten pääsen lumen keskeltä vekeen :confused:
-mihin on kadonnut Sepon avatar :oo:
-miksi kerätään valtavia tiedostoja; kenen niskat jaksaa semmoisia kirjatekeleenä käsitellä
-miksi kerätään valtavia tiedostoja siten sähköisesti, ettei pirun pahankurinen akkakaan saa niitä auki :eek:
-miksi levitetään hakukoneisiin tarkat tiedot; lieneekö laillistakaan
-kun kaikken tiedon on toisille ilmaiseksi vuosikausia jakanut, onko kaikesta koulutuksesta huolimatta tyhmä
-eikö Adminilta saa enää ihanaa leimaa, eri kielten taulukkoa tai mahtavan hienoa säännöstöä :)
-miksi ihmiset on niiiiiiiiin tosikkoja
-miksi jotkut henkilöt ovat ilkeitä ja toiset ei
-milloin pääsemme isoon vihaan
jokos sitä tuli tarpeeksi röpinöitä?
-lapioin
-Sepon avatar saapui
-joitakin valtavia tiedostoja ei saa auki
-en tarkoita tätä Forumin tietojen näkymistä, vaan muuta
-en ota rahaa tiedoistani; jotkut henkilöt ovat kysyneet kyllä. On hienoja ihmisiä, joiden kanssa olen jakanut ja yhdessä tehnyt tiedostoja ja kiitän heitä kaikkia. Ja kun koneeni romahti, ja ilmoitin silloisessa Pohjoisen palstassa tästä, joku lähetti minulle heti entisiä tietoja. Mutta on toisenlaistakin valitettavan paljon.
-itse en enää kirjoita Yahoo Groupin palstoille, koska vastikään huomasin, että aina kun olin siellä käynyt, virusvaroitus tuli
-on minulla joistakin esivanhemmista varmoja tietoja ennen isovihaa.; Tämä isoviha oli vitsi (taisipa olla Samin) siitä, mihin joka palstalla päädytään.
Kommentina vielä: olen ollut onnellisessa asemassa, kun kiiminkiläiset ovat esiintyneet sukunimillään jo 1600-luvulla. Toisin on siellä eteläisemmässä Suomessa, missä tosiaan on vain jussi jussinpoikia tms.; olen joskus yrittänyt henkilökohtaisesti auttaa sieltä juuriaan hakevia.
Terveisin talosta viisi lompsaa ja yksi käsiveska
M.Sjostrom
03.03.09, 15:34
Kommentina vielä: olen ollut onnellisessa asemassa, kun kiiminkiläiset ovat esiintyneet sukunimillään jo 1600-luvulla. Toisin on siellä eteläisemmässä Suomessa, missä tosiaan on vain jussi jussinpoikia tms.; olen joskus yrittänyt henkilökohtaisesti auttaa sieltä juuriaan hakevia.
Terveisin talosta viisi lompsaa ja yksi käsiveska
Hmm. Minusta on ollut kovin mukavaa, kun ihmiset ovat nimenomaan patronyymillään. Minulta on -noin pääsääntöisesti- sujunut oikein hyvin heidän kartoittamisensa ja edeltävän juuren löytäminen - jos se ylipäänsä on löydettävissä.
Minulla on päinvastoin, huonompia kokemuksia noista joilla on sukunimi mutta ei patronyymiä. Se on toisinaan tuntunut hankalammalta, siis varmistaa oikea filiaatio tällaiselle jne.
Joskus satunnaisesti, kun joku henkikirjankirjoittaja onkin jätellyt patronyymejä pois, minua on ketuttanut...
Jos saisin päättää, ihmiset pantaisiin patronyyminkäyttöön :)
M.Sjostrom
03.03.09, 15:41
Mutta näistä titteleistä tuli mieleeni pilapiirtäjä ja professori Kari Suomalainen. Hänhän sai arvonimensä viimekädessä Kekkosen myöntämänä. Oli varmaankin Kekkosen osalta ponnistelujen takana kirjoittaa hampaat irvessä kyseinen diplomi alle.
eikös se Kekkonen päinvastoin pitänyt Karin piirrosleukailuja oikein kehuina itselleen....
Se, että Kari esitti Kekkosen tasavallan todellisena isäntänä, sopi Kekkoselle kai oikein hyvin.
Eikös se niinä aikoina mennyt niin, että Englannin kuningatar poikkesi vierailulle, Kekkonen pääsi kertomaan: "meilläkin on eräänlainen parlamentti, mutta sen valta on ihan muodollista vain..."
Kekkosen oveluutta ja mahtiasemaa eivät tallaajat olisi osanneet tietää eikä arvostaa, ellei Kari olisi esitellyt niitä. Kekkosta olisi kai ketuttanut enemmän, jos hänen aikaansaannoksensa olisivat jääneet piiloon.
Heikki Koskela
03.03.09, 16:35
eikös se Kekkonen päinvastoin pitänyt Karin piirrosleukailuja oikein kehuina itselleen....
Kyllä Karin piiroksissa ja erityisesti teksteissä oli usein sitä toista makua. Mutta Kekkonen oli toisaalta sääkerismiehiä.
tarkoittaako tämä, että pidettäisiin järkevänä kirjata sukunimennäköisiksi tiedostoihin sellaista, mikä ei ole ollut sukunimi, ja sitten jätetään (ilman edes varauksen mainitsemista) lukijoiden vastuulle lähteä tutkimaan (jos osaavat edes sitä ajatella), onko se ollut sukunimi silloin vai ei ???
Jos näin, siinä tapauksessa olen järkevyydestä voimakkaasti eri mieltä.
Toki jos jotain joskus julkistaa sukututkimuksesta y.m.s. tietämättömille, tämä seikka selostettaisiin vaikkapa esipuheessa. Järkevyyttä tuossa on käsittelyn helppous, kun yli 15 vuotta käyttämässäni sukututkimusohjelmassa on helpompi hakea mahdollisia osumia, kun myös sukunimikentässä on sisältöä. Lyhyempää juttua taas voi editoida noilta osin. Ohjelmien standarditulosteet ovat muutenkin tylsää luettavaa.
:) Jaska
Sami Lehtonen
03.03.09, 21:26
Kyllä Karin piiroksissa ja erityisesti teksteissä oli usein sitä toista makua. Mutta Kekkonen oli toisaalta sääkerismiehiä.
Kekkonen kuuli aikanaan, että Hannu Karpo kerää hänestä kertovia vitsejä. Eräässä yhteydessä hänellä olikin mahdollisuus kysyä tätä Karpolta ja kun Karpo vastasi myöntävästi, kertoi itse Kekkonenkin tälle yhden Kekkosvitsin. Tässä kohtaa muisti pätkii, enkä muista, mikä vitsi se oli.
Joka tapauksessa varmuuden vuoksi Karpo ei nauranut vitsille. Kekkonen totesi lakonisesti, ettei ymmärrä, mitä hauskaa siinä vitsissä oli (minun muistaakeni se oli kyllä hauska).
Jos joku muistaa tuon vitsin, niin mielelläni kuulisin sen.
Sami Lehtonen
03.03.09, 21:35
Toki jos jotain joskus julkistaa sukututkimuksesta y.m.s. tietämättömille, tämä seikka selostettaisiin vaikkapa esipuheessa. Järkevyyttä tuossa on käsittelyn helppous, kun yli 15 vuotta käyttämässäni sukututkimusohjelmassa on helpompi hakea mahdollisia osumia, kun myös sukunimikentässä on sisältöä. Lyhyempää juttua taas voi editoida noilta osin. Ohjelmien standarditulosteet ovat muutenkin tylsää luettavaa.
:) Jaska
Voidaan myös olla montaa mieltä siitä, mikä on sukunimen määritelmä. Periaatteessa voidaan väittää, ettei yhtään sukunimeä ollut ennen sukunimilakia. Sukunimen periytyminen määriteltiin lakisääteisesti vasta siinä. Sitä ennen kaikki sukunimen kaltaisetkin olivat enemmän vähemmän henkilön itsensä itselleen ottamia lisänimiä, joita sopi vaihtaa, jos sille päälle sattui. Jälkeläiset käyttivät samaa tai sitten ei eli ottivat toisen nimen tai sitten ei.
Minusta ei ole mitään väärää siinä, että esimerkiksi tilaa viljelleelle merkitsee "sukunimeksi" talon nimen. Ainakin Hämeessä henkilöt tunnettiin usein talon nimellä so. talon nimi oli hyvinkin pysyvää sorttia oleva lisänimi. Onpa siellä vieläkin kotopuolessa immeisiä, jotka tunnetaan vain ja ainoastaan talon nimellä - ei omalla virallisella sukunimellään. Heillekin olen sukunimilain innoittamana kuitenkin merkinnyt myös virallisen sukunimen, vaikkei sitä kaikki tutut välttämättä tiedä tai ainakaan aina muista.
M.Sjostrom
03.03.09, 22:48
Minusta ei ole mitään väärää siinä, että esimerkiksi tilaa viljelleelle merkitsee "sukunimeksi" talon nimen. Ainakin Hämeessä henkilöt tunnettiin usein talon nimellä so. talon nimi oli hyvinkin pysyvää sorttia oleva lisänimi. Onpa siellä vieläkin kotopuolessa immeisiä, jotka tunnetaan vain ja ainoastaan talon nimellä - ei omalla virallisella sukunimellään. Heillekin olen sukunimilain innoittamana kuitenkin merkinnyt myös virallisen sukunimen, vaikkei sitä kaikki tutut välttämättä tiedä tai ainakaan aina muista.
Meilläpäin talon nimi oli (jos siis oli) henkilöllä käytännössä genetiivimuodossa. Ei siis perusmuotoisena, eikä oikein sovi yhteen perusmuotoisen sukunimiajattelun kanssa.
Tästä tulikin mieleeni, että vielä kuulemma tuossa hiljattaisella vuosikymmenellä, isoenoni -jonka sukunimi on muu- asioi ihan kaupunkilaisessa pesulassa sellaisen immeisen kanssa joka oli lähtöisin samalta kylältä. Tämä -muistamatta oikeita nimiä ja kysymättä lähemmin- oli tullut merkanneeksi noutokuittiin nimen 'Siltanen' - isoenon kotitalon nimi oli Siltanen (ei siis sukunimi...) ja toki hänet nuoruudessaan oli kylällä tunnettu 'Siltasen (täytä tähän etunimi)'.
Ei heitä kuitenkaan koskaan autenttisissa oloissa kutsuttu nimellä (etunimi) Siltanen, vaan vain genetiivimuodossa, eli Siltasen (etunimi).
se taas, käytettiinkö virallista sukunimeä niinä aikoina juuri ollenkaan, on jäänyt kai historian hämärään.
Sami Lehtonen
03.03.09, 23:08
Ei heitä kuitenkaan koskaan autenttisissa oloissa kutsuttu nimellä (etunimi) Siltanen, vaan vain genetiivimuodossa, eli Siltasen (etunimi).
se taas, käytettiinkö virallista sukunimeä niinä aikoina juuri ollenkaan, on jäänyt kai historian hämärään.
Juu - genetiivimuodolla hyvinkin. Tosin se lienee käytäntö melko monella paikkakunnalla Hämeessä ihan sukunimienkin kohdalla. So. ollaan Salovaaran Perttejä - ei Pertti Salovaaroja. Ja siis kotopuolessa ihmisiä kutsutaan talon nimellä vielä tällä 2000-luvulla - ei hiljattaisella vuosikymmenellä. Tosin monilla ei enää ole taloa, jonka nimellä kutsua.
Heikki Koskela
04.03.09, 04:49
Juu - genetiivimuodolla hyvinkin. Tosin se lienee käytäntö melko monella paikkakunnalla Hämeessä ihan sukunimienkin kohdalla. So. ollaan Salovaaran Perttejä - ei Pertti Salovaaroja. Ja siis kotopuolessa ihmisiä kutsutaan talon nimellä vielä tällä 2000-luvulla - ei hiljattaisella vuosikymmenellä. Tosin monilla ei enää ole taloa, jonka nimellä kutsua.
Hyvää huomenta! Kello on kohta 5.00 ja kaikki hyvin.
Itse olen aina vierastanut mm. eräitä urheilukilpailuihin mukaanotettuja "asiantuntijoita", jotka puhuttelevat jopa ulkolaisia urheilijoita kertomalla, että se on "tuo Töttermannin Johan, joka nyt on vuorossa".
Genetiivin käyttö tässä tilanteessa on minusta sopimaton ja edustaa huonoa puhekieltä. Eri asia on nk. korkonimi puhekielessä. Esimerkkinä mainitsen "Taavintuvan Väinön", joka asui vanhassa Taavintuvassa ja oikea sukunimi oli Hietanen.
Toinen minusta hienostumaton tapa on hiipinyt tännekin Forumille, puhumattakaan lukuisista keskustelupalstoista. On alettu kirjoittaa erisnimiä pienellä alkukirjaimella ja lauseen aloitus pisteen jälkeen kirjoitetaan usein myös pienellä alkukirjaimella. Tapa ei sovi mitenkään suomalaiseen eikä ainakaan eruooppalaiseen kirjoitusperinteeseen. Kirjoitusvirheet ovat kuitenkin mahdollisia.
< Toinen minusta hienostumaton tapa on hiipinyt tännekin Forumille, puhumattakaan lukuisista keskustelupalstoista. On alettu kirjoittaa erisnimiä pienellä alkukirjaimella ja lauseen aloitus pisteen jälkeen kirjoitetaan usein myös pienellä alkukirjaimella. Tapa ei sovi mitenkään suomalaiseen eikä ainakaan eruooppalaiseen kirjoitusperinteeseen. >
Sitä se suurin innovatiivisin suomalainen keksintö - tekstiviesti -harjaannuttaa! Ennen sitä jo näppäimistöt ja sähköpostiviestit lyhenteineen rapisuttivat kirjoitustaitoa. Joutuisitpa lukemaan nykynuorten kaunokirjoitusta, jos he osaavat edes kirjoittaa kirjallista tekstiä kynällä paperille. Saati sitten lukea sitä edes itse, ymmärtämisestä puhumattakaan.
Kyllä se tälläkin palstalla voisi olla se oikaisuluku kirjoitetulle tekstille, jotta edes suurimmat virheet kirjoitustaidottomat huomaisivat korjata - kuten ne isot ja pienet kirjaimet sekä välimerkit!
Miten muuten kirjoitat sähköpostiosoitteesi, kun annat sen jollekulle?
Etunimi.Sukunimi*Postipalvelin.MAATUNNUS vai kokonaan pienillä kirjaimilla?
Visioni: Olemme siirtymässä japanilaiseen, angloamerikkalaiseen tai eteläeurooppalaiseen yhteiskuntaan, jossa vain puhetta ymmärretään! Osa ei edes halua kirjoittaa!
Heikki Koskela
04.03.09, 10:28
Miten muuten kirjoitat sähköpostiosoitteesi, kun annat sen jollekulle?
Etunimi.Sukunimi*Postipalvelin.MAATUNNUS vai kokonaan pienillä kirjaimilla?
Olipa kiusallinen kysymys!
Minun sähköpostiosoitteessa ei ole omaan nimeen perustuvia tunnuksia lainkaan. Mutta annan useimmiten osoitteeni vain puhelimitse sitä pyytäville ja oletan vastaanottajan kirjoittavan alkutunnuksen pienellä alkukirjaimella. Sitten varmistin osoitteeni kirjoitusasun ja huomasin kirjoittaneeni alkutunnuksen pienellä kirjaimella. Olin vähän huono saarnamies tässä asiassa.
Nyt myös ymmärrän ajatuksesi harhauttavista tekijöistä. Nykyinen käytäntö tesktiviestinnässä ei vaadikaan aina isoa alkukirjainta. Osayyllinen onkin siis viestinnän kehitys tähän suuntaan. Kannatan kuitenkin vanhaa tapaa kirjoittaa erisnimet ja lauseen aloittava sana isolla alkukirjaimella. Saksankielessä jopa kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Seppo Niinioja
04.03.09, 10:50
Voidaan myös olla montaa mieltä siitä, mikä on sukunimen määritelmä. Periaatteessa voidaan väittää, ettei yhtään sukunimeä ollut ennen sukunimilakia. Sukunimen periytyminen määriteltiin lakisääteisesti vasta siinä. Sitä ennen kaikki sukunimen kaltaisetkin olivat enemmän vähemmän henkilön itsensä itselleen ottamia lisänimiä, joita sopi vaihtaa, jos sille päälle sattui. Jälkeläiset käyttivät samaa tai sitten ei eli ottivat toisen nimen tai sitten ei.
Minusta ei ole mitään väärää siinä, että esimerkiksi tilaa viljelleelle merkitsee "sukunimeksi" talon nimen. Ainakin Hämeessä henkilöt tunnettiin usein talon nimellä so. talon nimi oli hyvinkin pysyvää sorttia oleva lisänimi. Onpa siellä vieläkin kotopuolessa immeisiä, jotka tunnetaan vain ja ainoastaan talon nimellä - ei omalla virallisella sukunimellään. Heillekin olen sukunimilain innoittamana kuitenkin merkinnyt myös virallisen sukunimen, vaikkei sitä kaikki tutut välttämättä tiedä tai ainakaan aina muista.
Huom! Hidas hämäläinen täällä taas pyrkii mukaan.
Talon nimen käyttö "sukunimenä" helpottaa tosiaan paljon Länsi-Suomessa. Joko seuraavassa mainittu Paikkala tai Pirjo Mikkonen suositteli joskus esitelmässään, että se laitetaan sulkuihin, jos sitä käytetään. Näin olen menetellytkin, mutta ohjelmassani nämä aakkostuvat alkusulun ( mukaan eikä myöhemmän varsinaisen sukunimen perusteella. Taidan muuttaa nimet siten, että jätän alkusulun pois tai korvaan myös loppusulun tähdellä *.
Täällä on joukko hyviä nimiartikkeleita: http://www.genealogia.fi/nimet/ , mm. seuraavat Suomen johtaviin nimistöntutkijoihin kuuluvan FT, dos. Sirkka Paikkalan kirjoittamat:
Sukunimet sukututkimuksessa. NimiartikkelitLähde: Sukutieto 1997:4, s. 4-10, http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm#Alku
Från olika namnsystem till ett enhetligt släktnamnssystem i Finland. NamnartiklarKälla: NORNA-rapporter 58: Slektsnamn i Norden. Rapport frå NORNAs tjueførste symposium i Oslo 17.-20. september 1992, s. 109 - 127. s. 109 - 127. Redigert av Kristoffer Kruken. http://www.genealogia.fi/nimet/nimi31r.htm#Alku .
Sukunimien käyttöönotosta Salon seudulla. Lähde: Sukuviesti 1985:9, s. 24-25, 30-31 & 1985:10, s. 16, 18-19.
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi36as.htm
Rahvaan nimenmuutoksista Itä-Suomessa. Lähde: Sukuviesti 1987:7, s. 8-11 & 1987:9-10, s. 6-9. http://www.genealogia.fi/nimet/nimi36js.htm#Alku
Ensimmäisessä mainitussa artikkelissa Paikkala on pohtinut sukunimen määritelmää ja toteaa että se voidaan hiukan oikoen esittää lyhyesti seuraavasti: sukunimi on lisänimi, jonka funktioihin kuuluu periytyvyys.
Se, että sukunimi tuli pakolliseksi kaikille vasta ensimmäisessä sukunimilaissa v. 1920, ei tietysti merkitse ettei niitä sitä ennen Suomessa ollut. Lain tarkoitus oli, että niiden, joilla ei sukunimeä vielä ollut piti se silloin ottaa. Sukunimettömiähän oli lähinnä länsi-suomalaisen rahvaan piirissä. Rahvas-nimitys on tässä kätevä Nykysuomen sanakirjan mukaisessa neutraalissa merkityksessä kansan "'syvät rivit", varsinkin maalaisväestö, vastakohtana sivistyneistö, "säätyläistö".
Usein keskustelussa unohtuvat itäsuomalaiset ikiaikaiset sukunimet,kuten Paikkala niitä nimittää. Itäisen valtapiirin alueella syntyi maamme ja ehkä koko maailman vanhin tavallisen rahvaan käytössä ollut sukunimijärjestelmä todennäköisesti jo 1200-luvulla, ja se säilyi vahvana koko Ruotsin vallan ja autonomian ajan lähes koko Savossa ja Karjalassa. --- Ainakin 1500-luvun puolimaista lähtien ne voidaan genealogisin metodein todistaa vakaasti periytyviksi. Periytyvyys on kuitenkin ollut itäsuomalaiselle nimijärjestelmälle jo syntyperäinen piirre, Paikkala kirjoittaa.
Bergholmin Sukukirjaa tuskin kannattaa kastaa uudelleen Lisänimikirjaksi:). Ei siellä näy Nuhanenää, Uneliasta, Ujoa, Viisasta ja keitä ne loput olivatkaan.
Suurella osalla aatelistoakaan ei tunnetusti ollut sukunimiä ennen Ritarihuoneeseen merkitsemistä, mistä täällä on käyty vahvoja oppiriitoja. Kaiketi pitää sentään katsoa, että Flemingingeillä, Ramsayilla ja Mestertoneilla oli edelleen oikea sukunimi Suomeen tai Ruotsiin tultuaan, eikä vasta vuodesta 1920 :confused:.
Sukunimenhän voi nykyäänkin vaihtaa uuteen nimilautakunnan (ks. tämä) hyväksymään sukunimeen ja ottaa vanhan nimenkin, jos voi osoittaa sen olleen käytössä oliko se enintään viisi polvea aikaisemmin. Tiedoksi: Isomahainen ja Tyhmä eivät mene läpi. Sukunimen voi yllättäen menettääkin. Aatelissuvuista ainakin von Becker on muuttanut nimensä Virrantaloksi.
Seppo Niinioja
On alettu kirjoittaa erisnimiä pienellä alkukirjaimella ja lauseen aloitus pisteen jälkeen kirjoitetaan usein myös pienellä alkukirjaimella.
.... ulkolaisia urheilijoita ....
Niinpä; tätä nykytyyliä minäkin suuresti vieroksun ja oudoksun, eikä se mielestäni yhtään paranna tekstin luettavuutta. Tekstiviesteistä tapa peräisin, sanottiin. Kyllä minä tekstareissakin käytän isoja alkukirjaimia siellä missä pitääkin, enkä itse ole saanut tekstareita, joissa niitä ei olisi käytetty. Taitaa olla kyse näistä sukupolvieroista. Mitenkähän tämä nykyinen nuoriso mahtaa oikein kirjoittaakaan.
Mutta Heikki, käytätkö todella sanaa "ulkolainen"! Käytätkö vastaavasti myös sanaa "kotilainen"? Hauskaa: ulkola ja kotila.
:) :) :)
/_ TerhiA _\
Heikki Koskela
04.03.09, 11:38
Talon nimen käyttö "sukunimenä" helpottaa tosiaan paljon Länsi-Suomessa. Joko seuraavassa mainittu Paikkala tai Pirjo Mikkonen suositteli joskus esitelmässään, että se laitetaan sulkuihin, jos sitä käytetään. Näin olen menetellytkin, mutta ohjelmassani nämä aakkostuvat alkusulun ( mukaan eikä myöhemmän varsinaisen sukunimen perusteella. Taidan muuttaa nimet siten, että jätän alkusulun pois tai korvaan myös loppusulun tähdellä *.
Ensimmäisessä mainitussa artikkelissa Paikkala on pohtinut sukunimen määritelmää ja toteaa että se voidaan hiukan oikoen esittää lyhyesti seuraavasti: sukunimi on lisänimi, jonka funktioihin kuuluu periytyvyys.
Ainakin 1500-luvun puolimaista lähtien ne voidaan genealogisin metodein todistaa vakaasti periytyviksi. Periytyvyys on kuitenkin ollut itäsuomalaiselle nimijärjestelmälle jo syntyperäinen piirre, Paikkala kirjoittaa.
Bergholmin Sukukirjaa tuskin kannattaa kastaa uudelleen Lisänimikirjaksi:). Ei siellä näy Nuhanenää, Uneliasta, Ujoa, Viisasta ja keitä ne loput olivatkaan.
Seppo Niinioja
Ajattelin lainata Mikkonen-Paikkala-kirjasta Sukunimet erään kohdan mutta ankaran ukaasin luettuani edelliseltä sivulta en uskalla ottaa suoria koipioita tähän. Voipi joutua vaikkapa vastuuseen vastuutomasta käytöksestä. Siinä kerrotaan vanhanaikaisella kieliasulla kirjottaen, että vanhat sukunimet tulee kokeilla ja julistaa yleisäölle tiettäväksi, jotta saadaan tietää missä pitäjissä niitä vielä tavataan (W. Kilpinen 1857).
Sepon tekstiin ei ole juuri kajoaminen. Sen verran selvää asiaa siinä on. Sen vain sanon, että sukunimi-kehityksen aikana on lähtökohtana ollut se, että kyettiin perhe yksilöimään tietyn suvun jatkeena ja siihen ei enää riittänyt pelkkä patronyymin käyttö. Oli saatava jokin muu lisäys nimikäytäntöön ja se oli tuli Suomessakin jo käyttöön keskiajan lopulta alkaen vähitellen. Kehitys nopeutui 1500- ja 1600-luvuilla. Ei edes tarvittu nykyisenkaltaista lakia asiaa korjaamaan, koska kaikki tapahtui "evoluution" kautta. Itse kukin voi käsittää sukunimen omalla tavallaan, mutta käyttämällä sukunimenä mitä tahansa "korkonimeä" ennen sukunimilakia suvun identitetti kasvaa koko ajan.
Edellä olen puhunut rahvaasta mutta aatelisten sukunimien osalta tilanne on mielestäni samankaltainen. Suvulla on ollut lisänimi, jota on käytetty sukiunimen tavoin ja myöhemmin aatelismatrikkeleihin kirjattuina ovat muuttuneet virallisesti suvun nimeksi.
Heikki Koskela
04.03.09, 12:01
Niinpä; tätä nykytyyliä minäkin suuresti vieroksun ja oudoksun, eikä se mielestäni yhtään paranna tekstin luettavuutta. Tekstiviesteistä tapa peräisin, sanottiin. Kyllä minä tekstareissakin käytän isoja alkukirjaimia siellä missä pitääkin, enkä itse ole saanut tekstareita, joissa niitä ei olisi käytetty. Taitaa olla kyse näistä sukupolvieroista. Mitenkähän tämä nykyinen nuoriso mahtaa oikein kirjoittaakaan.
Mutta Heikki, käytätkö todella sanaa "ulkolainen"! Käytätkö vastaavasti myös sanaa "kotilainen"? Hauskaa: ulkola ja kotila.
:) :) :)
/_ TerhiA _\
Säpsähdin kysymystäsi ja jouduin tarkistamaan sanan "ulkolainen" merkityksen. Sana on oikein kirjoitettu mutta parempi muoto olisi kyllä "ulkomainen". "Ulkolainen"-sana tulee ajoittain teksteissä esille mutta voisi olla parempi tapa käyttää adjektiivia "ulkomainen". Myös normaalissa puhekielessä kuulee monasti käytettävän sanaa "ulkolainen".
. . . .Käytätkö vastaavasti myös sanaa "kotilainen"? Hauskaa: ulkola ja kotila.
:) :) :)
/_ TerhiA _\
Entä jos et ulkoile, niin sisäiletkö silloin?
Huom! Hidas hämäläinen täällä taas pyrkii mukaan.
Talon nimen käyttö "sukunimenä" helpottaa tosiaan paljon Länsi-Suomessa. Joko seuraavassa mainittu Paikkala tai Pirjo Mikkonen suositteli joskus esitelmässään, että se laitetaan sulkuihin, jos sitä käytetään. Näin olen menetellytkin, mutta ohjelmassani nämä aakkostuvat alkusulun ( mukaan eikä myöhemmän varsinaisen sukunimen perusteella. Taidan muuttaa nimet siten, että jätän alkusulun pois tai korvaan myös loppusulun tähdellä *.
----------
Suurella osalla aatelistoakaan ei tunnetusti ollut sukunimiä ennen Ritarihuoneeseen merkitsemistä, mistä täällä on käyty vahvoja oppiriitoja. Kaiketi pitää sentään katsoa, että Flemingingeillä, Ramsayilla ja Mestertoneilla oli edelleen oikea sukunimi Suomeen tai Ruotsiin tultuaan, eikä vasta vuodesta 1920 :confused:.
-------
Seppo Niinioja
Hei,
Nyt kun Seppo mainitsi minunkin sukuni tuolla Flemingingien;-)) yhteydessä, rohkenen minäkin hieman esitellä nimeäni:
Minulla on kauan sitten saatu kopio 'David Linstead Heraldry'-nimisen firman antamasta 'todistuksesta' , "The Blazon of Arms", jossa mainitaan mm:
The surname of Mesterton is a Scottish locational name for "one from the lands of Masterton in Dunfermline, meaning "master's village". Early historical example: William de Mastertone 1296
Suora sukuyhteys tuohon Williamiin on epäselvä ja taitaa sellaiseksi jäädäkin.
Erilaisia nimimuotoja:
Villa Magistri (1250) - the Latinised version of the name.
de Maisterton (1419); de Maysterton (1316); de Maystertun (1272); de Meistreton (1296);
Maisterton (1570); Maistertoun (1455); Maistertoune (1568); Mastirtone (1540);
Old Parish Records (Scotland)
Births:
Maistersoun (1625); Maisterstoun (1632); Maistertonn (1616); Maistertonne (1655); Maistertown (1637); Maistertowne (1614); Maistirtoun (1581); Maistortoun (1598); Maistown (1666); Masterdan (1831); Masteron (1678); Masteroun (1707); Mastersone (1703); Mastersoun (1710); Masterston (1717); Masterstoun (1615); Mastertertone (1766); Mastertin (1745); Mastertone (1619); Mastertoun (1595); Mastertounn (1651); Mastertown (1625); Mastertowne (1621); Mastertowns (1704); Mastirtonn (1629); Mastorton (1827); Mastown (1663); Masttown (1664); Maysterton (1790); McMasterton (1772); Meastertoun (1688); Meastertoune (1689); Meistertoune (1618); Mesterstoun (1677); Mesterton (1646); Mestertone (1614); Mestertonne (1641); Mestertoun (1677); Mestertoune (1656); Mestertown (1660); Mestown (1665); Misterton (1760); Myesterton (1783); Mysterton (1781).
Marriages:
MacMasterton (1797); Maistertone (1606); Masstertone (1690); Mastarton (1778); Masterman (1847); Masterson (1728); Mastersoune (1676); Masterstone (1706); Masterstown (1838); Mastertain (1818); Masterten (1720); Mastertine (1779); Mastertoin (1779); Mastertonn (1662); Mastertonne (1631); Mastertoune(1632); Mastertson (1769); Mastirtoun (1564); McStersson (1726); McStirtowne (1645); Merstertone (1621); Mesterson (1640); Mestertowne (1640); Mostertown (1662); Moustertoun (1614);
Heikki Koskela
04.03.09, 12:47
Entä jos et ulkoile, niin sisäiletkö silloin?
Meillä on perheessä työnjako. Vaimo ulkoilee päivittäin 1-2 tuntia ja minä sisäilen päivittäin 22 tuntia.
Edellisen vastaukseni takia jouduin lievään paniikkin ja lähdin käymään kirjastossa lukusalin puolella varmistaakseni oman käsitykseni. Kyllä siellä (Suomenkielen sanakirja) oli sama ajatus kuin minun esittämäni mutta siinäkin kirjassa sanottiin, että parempi olisi käyttä muotoa "ulkomainen".
Katsoin huppailumielessä myös "kotilaista" vaan en löytänyt sanaa ensinkään. Mutta voisihan Terhin ehdottamaa sanaa "kotilainen" pitää uudissanana. Mutta antaa kieliinstituutin käydä sana ensin läpi.
Entä jos et ulkoile, niin sisäiletkö silloin?
Juu, en ulkoile, sisäilen varmaan 95-prosenttisesti :)
Ah, kuinka hauska sana!
/_ TerhiA _\
"Ulkolainen"-sana tulee ajoittain teksteissä esille mutta voisi olla parempi tapa käyttää adjektiivia "ulkomainen". Myös normaalissa puhekielessä kuulee monasti käytettävän sanaa "ulkolainen".
Tulee tulee ja käytetään käytetään. Kuka käyttää, kuka ei ...
Niinhän nykyään tulee esille ja käytetään eriskummallista muotohirviötä "Thaimaaseen".
Minusta se entinen muistisääntö, jossa opastettiin
kotimaa ->kotimainen, ulkomaa ->ulkomainen
oli erinomaisen hyvä.
Jos kielitoimisto todella nykyään on lepsunut hyväksymään ulkolaisen, niin kohta se varmaan hyväksyy myös Thaimaaseen menon.
_________
/_ TerhiA _\
Heikki Koskela
04.03.09, 14:18
Tulee tulee ja käytetään käytetään. Kuka käyttää, kuka ei ...
Niinhän nykyään tulee esille ja käytetään eriskummallista muotohirviötä "Thaimaaseen".
Minusta se entinen muistisääntö, jossa opastettiin
kotimaa ->kotimainen, ulkomaa ->ulkomainen
oli erinomaisen hyvä.
Jos kielitoimisto todella nykyään on lepsunut hyväksymään ulkolaisen, niin kohta se varmaan hyväksyy myös Thaimaaseen menon.
_________
/_ TerhiA _\
Minkäs minä sille voin, että olen vähän tollero tässä asiassa. Minun on paras syyttää isältä ja äidiltä saamiani geenilöitä sekä lapsenomaista uskoani kaikkivoipaan suomenkieleen. Että sitä rataa. :mad:
Tapani Kovalaine
04.03.09, 14:19
LAINAUS: "Katsoin huppailumielessä myös "kotilaista" vaan en löytänyt sanaa ensinkään. Mutta voisihan Terhin ehdottamaa sanaa "kotilainen" pitää uudissanana. Mutta antaa kieliinstituutin käydä sana ensin läpi.
Heikki Koskela"
Termi "huppailumielessä" on kovin harvinainen, kuten ovat Suomen sukunimien takaperoisluettelossa sukunimet KOTILAINE ja KOVALAINE.
Että siis todellakin Valtion tietokonekeskus oli silloin vielä hyvin nuori virasto ja sen takia asiakkaiden oudot tilaukset hiukan tuppasivat naurattamaan. Mutta kun asiakas kiltisti maksoi, niin työ tehtiin. Eräs yliopisto näet tilasi sukunimiä koskevaa tutkimustyötä varten luettelon maan kaikista eri sukunimistä (yhteensä 70000 nimeä) vuonna 1970 ja kaikkien sukunimien piti tietenkin olla takaperin kirjoitettuna ja sen mukaisesti aakkostettuna. Että hupsis!
Saatiin kaikki nen-alkuiset ja la-alkuiset peräkkäiseen järjestykseen. Ja huomattiin, että laine-pesueeseen kuuluvat: ENIAL, ENIALAVOK ja ENIALITOK. Ja sekös oli hauskaa! Kyllä syntyi kauniita tilastoja ja kunnon tutkimusta!
Terveisin En. I. a la VOK (suora (täys)käännös sivistyskielestä...)
.... lapsenomaista uskoani kaikkivoipaan suomenkieleen.
Rakastan tätä kieltä ja suren, kun sitä pahoinpidellään (tämä nyt siis aivan yleisesti, ei henkilökohtaisesti tarkoitettu).
Edelleen askarruttaa myös se, mikä mahdollinen tarkoitus täällä eräällä kirjoittajalla oli kirjoittaa "suomi", mutta "Ruotsi" - samassa viestissä siis. Grrrr!
_________
/_ TerhiA _\
ähhh, viimeinenkin Berberechos-rasia tuli käytetyksi :(
Heikki Koskela
04.03.09, 15:11
Termi "huppailumielessä" on kovin harvinainen, kuten ovat Suomen sukunimien takaperoisluettelossa sukunimet KOTILAINE ja KOVALAINE.
Että siis todellakin Valtion tietokonekeskus oli silloin vielä hyvin nuori virasto ja sen takia asiakkaiden oudot tilaukset hiukan tuppasivat naurattamaan. Mutta kun asiakas kiltisti maksoi, niin työ tehtiin. Eräs yliopisto näet tilasi sukunimiä koskevaa tutkimustyötä varten luettelon maan kaikista eri sukunimistä (yhteensä 70000 nimeä) vuonna 1970 ja kaikkien sukunimien piti tietenkin olla takaperin kirjoitettuna ja sen mukaisesti aakkostettuna. Että hupsis!
Saatiin kaikki nen-alkuiset ja la-alkuiset peräkkäiseen järjestykseen. Ja huomattiin, että laine-pesueeseen kuuluvat: ENIAL, ENIALAVOK ja ENIALITOK. Ja sekös oli hauskaa! Kyllä syntyi kauniita tilastoja ja kunnon tutkimusta!
Terveisin En. I. a la VOK (suora (täys)käännös sivistyskielestä...)
Varmaan huomaat, että yöpöydälläni on Päätalon yksi monista kirjoista luvun alla. Hänen teoksistaan löytyy niin värikästä kerrontaa, että unohtaa välillä olevansa nukkumaan menossa. Sieltä tarttu noita erilaisia sanoja kuten "höpölastut", "mölläri" ja "tiku". Kallen isä viljeli paljon tämäntapaisia sanoja - sama mies, joka ei "terviisiä kulettanu -perkele".
Mutta minua askarruttaa juuri nyt sinun sukunimesi syntyperä. Kävin taas vaimoni kirjahyllystä lainaamassa ("ränttyä" vastaan) Sukunimet-kirjan ja katselin tarkkana löytyisikö Kovalaine-nimeä vaan ei löytynyt. Onko kyseessä kaksi sanaa kova ja laine yhdistettynä?
Terhin viimeisen viestin sisällön kanssa olen kovasti samaa mieltä. Viimeisen virkkeen osalta voin vain sanoa, että jospa kirjoittajalla oli kaunaa toista maata kohtaan.
Seppo Niinioja
04.03.09, 17:45
Rakastan tätä kieltä ja suren, kun sitä pahoinpidellään (tämä nyt siis aivan yleisesti, ei henkilökohtaisesti tarkoitettu).
_________
/_ TerhiA _\
ähhh, viimeinenkin Berberechos-rasia tuli käytetyksi :(
Kuin myös, siis sitäkin. Mitä muuten ovat Berberechos?
Tässä vielä pohdiskelua ulkomaalainen-sanan käytöstä: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1105 . Miksi muuten somaleja pitää nykyään sanoa somalialaisiksi, eikö pitäisi olla somaliamaisiksi?:confused::) Vakuutan, että tämä ei ole millään tavalla rasistiseksi tarkoitettu kysymys.
Seppo Niinioja
Sami Lehtonen
04.03.09, 18:07
Rakastan tätä kieltä ja suren, kun sitä pahoinpidellään (tämä nyt siis aivan yleisesti, ei henkilökohtaisesti tarkoitettu).
Edelleen askarruttaa myös se, mikä mahdollinen tarkoitus täällä eräällä kirjoittajalla oli kirjoittaa "suomi", mutta "Ruotsi" - samassa viestissä siis. Grrrr!
_________
/_ TerhiA _\
ähhh, viimeinenkin Berberechos-rasia tuli käytetyksi :(
Oliko kyse kielestä nimeltä suomi ja maasta nimeltä Ruotsi? Silloin ne olisivat aivan oikein.
Sami Lehtonen
04.03.09, 18:10
Kuin myös, siis sitäkin. Mitä muuten ovat Berberechos?
Tässä vielä pohdiskelua ulkomaalainen-sanan käytöstä: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1105 . Miksi muuten somaleja pitää nykyään sanoa somalialaisiksi, eikö pitäisi olla somaliamaisiksi?:confused::) Vakuutan, että tämä ei ole millään tavalla rasistiseksi tarkoitettu kysymys.
Seppo Niinioja
Eikös somalialainen ole yhtä kuin somali? Eihän Venäjällä asuvaakaan kutsuta venäjäläiseksi.
Millä tavalla muuten kysymys voisi olla rasistinen ylipäätään? Rasismiksi voidaan tulkita mikä tahansa kansanryhmää vastaan kiihottaminen tai eriarvoiseksi asettaminen, mutta voiko kysymys olla sitä?
Sami Lehtonen
04.03.09, 18:14
Huom! Hidas hämäläinen täällä taas pyrkii mukaan.
clip
Seppo Niinioja
Viestini oli tarkoitus olla neutraali sen suhteen, miten sukunimiä pitäisi tulkita. Mitä periytyvyyteen tuli, niin talohan meni yleensä suvussa eteenpäin ja näin ollen myös talon nimi periytyi - tosin yleensä vain yhdelle tai kahdelle jälkeläiselle.
Mitä sitten tulee esimerkiksi tapaan kutsua tavan tallaajaa vaikkapa läntisessä Suomessa 1500-luvulla? Emme juuri tiedä. Kirjurit ja valtionhallinto tykkäsivät harrastaa patronyymejä. Kansa saattoi silti systemaattisesti käyttää Isoontaloon Anttia.
Seppo Niinioja
04.03.09, 19:24
Eikös somalialainen ole yhtä kuin somali? Eihän Venäjällä asuvaakaan kutsuta venäjäläiseksi.
Millä tavalla muuten kysymys voisi olla rasistinen ylipäätään? Rasismiksi voidaan tulkita mikä tahansa kansanryhmää vastaan kiihottaminen tai eriarvoiseksi asettaminen, mutta voiko kysymys olla sitä?
Koetan seurata muistaessani mm. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksenkin kirjoituksia ja HS:n kielipalstaa, monien mielestä varmaankin huonoin tuloksin.
Sosiaali- ja terveyspolittisesssa aikakauslehdessä (!) 1/2007 suomen kielen jatko-opiskelija Jaakko Anhava kirjoittaa mm. "Jo nyt on sosiaalialalla ja lehdissä voinut havaita taipumusta kirjoittaa mieluummin somalialainen kuin somali.". Hän perustelee somali-nimityksen käyttöä somalialaisten etnisellä yhtenäisyydellä.
KOTUS on käsitellyt nimityksiä somali ja somalialainen tässä: http://www.kotus.fi/index.phtml?i=540&s=2630 . Sen mukaan "Sana somali viittaa kansallisuuteen, etniseen ryhmään, mutta somalialainen, joka on muodostettu valtion nimestä, merkitsee Somalian valtion kansalaista tai asukasta."
Minä olen uskonut niihin, jotka sanovat somalialaisen olevan meillä korrektimpi muoto. Käsittääkseni meille tulevat pakolaiset ovat Somalian valtion (joka on hiukan horjuva käsite) kansalaisia, kunnes heille mahdollisesti myönnetään Suomen tai muun maan kansalaisuus ja siis KOTUSin mukaan somalialaisia.
Rasismista on paras varmuuden vuoksi sanoutua irti, vaikka ei olisi sitä harjoittanutkaan. En sano kuten entinen mies: Vihaan vain kahta asiaa: rotusortoa ja (PIIP):ejä.
Eiköhän tämä riitä tästä aiheesta.
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
04.03.09, 19:55
Yhdet vielä ja sitten lasku!
Entäs tämmöinen dilemma: lappilainen, lappalainen ja lapualainen liike noin 1930. :D:
Sami Lehtonen
04.03.09, 20:39
Yhdet vielä ja sitten lasku!
Entäs tämmöinen dilemma: lappilainen, lappalainen ja lapualainen liike noin 1930. :D:
Lapuan liikkeestä en sano mitään, mutta mikähän se lapualainen liike oli?
Sen tiedän, ettei lappalaista ja lappilaista sovi milloinkaan sotkea keskenään. Hyvä muistaa taas, kun on tiedossa pienehkö reissu Joulupukin kotikuntaan.
Sami Lehtonen
04.03.09, 20:45
Sosiaali- ja terveyspolittisesssa aikakauslehdessä (!) 1/2007 suomen kielen jatko-opiskelija Jaakko Anhava kirjoittaa mm. "Jo nyt on sosiaalialalla ja lehdissä voinut havaita taipumusta kirjoittaa mieluummin somalialainen kuin somali.". Hän perustelee somali-nimityksen käyttöä somalialaisten etnisellä yhtenäisyydellä.
Niin, olen ymmärtänyt, että somali viittaa tiettyyn etniseen ryhmään so. heimoon - niinkuin vaikka Ruandassa hutut ja tutsit. Tässä tulee tietysti eteen se, pitäisikö nimenomaan luopua tällaisesta etnisestä määreestä. Toisaalta taas, miten määritellään somalialainen, kun Somalia valtiollinen status on jokseenkin epäselvä. Tästä siis seuraa se, että montaa Somaliasta lähtenyttä ei voi oikein teknisesti pitää somalialaisena.
Olisi todella mielenkiintoista muuten lukea vaikkapa Ruandan kansanmurhan tyyppistä uutisointia ilman etnisten ryhmittymien nimiä - so. 10 ruandalaista tappoi kylällisen ruandalaisia. Tai lähempää kotosuomea Balkanilta - serbialaiset kodinturvajoukot karkottivat serbialaiset kylästään Kosovossa.
Ehkäpä etnisen alkuperän ilmoittamisen kanssa on syytä käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä - vai onko sekin nykyään maalaisen järkeä?
Sami, sinullahan on tässä oiva pointti. Vielä yksinkertaistaen; ihminen tappoi ihmisen Ruandassa. Näinhän siinä asia oli.
Mutta on mukavampaa lukea uutisista, että hutu tappoi tutsin.....
Ehkä vielä joskus pääsemme näistä ihmiskarsinoista - sitä odotellessa minäkin voin olla tarvasjokelainen tai tarvasjokinen, kumpikin on oikein kieliopillisesti.
Juha
Sami Lehtonen
04.03.09, 20:56
Sami, sinullahan on tässä oiva pointti. Vielä yksinkertaistaen; ihminen tappoi ihmisen Ruandassa. Näinhän siinä asia oli.
Mutta on mukavampaa lukea uutisista, että hutu tappoi tutsin.....
Ehkä vielä joskus pääsemme näistä ihmiskarsinoista - sitä odotellessa minäkin voin olla tarvasjokelainen tai tarvasjokinen, kumpikin on oikein kieliopillisesti.
Juha
Niinpä. Toisaalta on kätevää, jos surman motiivi saadaan mahdutettua samaan lauseeseen. Oli se sitten kuinka käsittämätön tahansa.
Aika tavalla menee off-topic, mutta kun nyt mieleen tuli.
Vaari luki sanomalehdestä ääneen muorille "Mies tappoi vaimonsa Tyrväälla"
Hieman huonokuuloinen muori. "Jaa, että millä tappoi?
Seppo Niinioja
05.03.09, 15:54
Aika tavalla menee off-topic, mutta kun nyt mieleen tuli.
Vaari luki sanomalehdestä ääneen muorille "Mies tappoi vaimonsa Tyrväälla"
Hieman huonokuuloinen muori. "Jaa, että millä tappoi?
Tämä on melkoisen mustaa huumoria, mutta tosi. Sotien jälkeen kaupungeissa pidettiin yleisesti sikoja, jopa lehmiä ainakin Tampereella. Meille toimitti perhetuttumme, kotitalouskonsulentti silloin uusinta huutoa olleen kuivauskaapin sun muut kalusteet keittiöön. Hänellä oli minun ikäiseni nätti tytär. Kaupasta keskusteltaessa isäni kysäisi ohimennen, mitä tytölle kuuluu. Konsulentti-isä oli vähän huonokuuloinen ja vastasi: "Kyllä sen kohta tappaa vois!"
Huonokuuloisuus ei toki ole naurun asia, mutta harvoin sen aiheuttamia kommelluksia on esitetty niin hauskasti kuin Agapetuksen näytelmään perustuvassa elokuvassa Hilman päivät. (Ohjaus Matti Kassila 1954, kuvauspaikka näköjään Nurmijärven kirkonkylä)
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
05.03.09, 16:17
Tämä sopisi puolestaan metsästäjien kaljailtaan ja on myös tosi.
Kotikylälläni asusteli jo ikääntynyt poikamies taloaan. Hän oli ajan myötä tullut täysin kuuroksi perintötekijöidensä vuoksi. Kerran hän oli ajamassa heiniä ladolta kartanolle kun vastaan tuli hänen veljensä poika. Poikamies tapasi kulkea tällaisissa tilanteissa ase olalla siltä varalta, että saisi lintupaistin. Niinpä veljenpoika kysäisi: "Monta lintua olet jo saanut?" Vanhapoika vastasi: "Tämä on vasta toinen kuormallinen".
Täysillä komppaan Makea!
Tykkään myös laittaa näkyviin pienenä kuolleet ja kuolleenasyntyneet. On sekin ollut oleellinen osa ainakin äidin elämää - jatkuvasti raskaana tai imettäen, kuolinsyynä usein lapsivuode; täysi aika niitä jokaista on kumminkin odotettu. Perheet kokonaisuuksina, oleellisia kaikki vaiheet ja lapset.
Yleensä lasken vieraista "vajaannäköisistä" lapsilistoista, että onpahan ollut monta keskenmenoa - tai tietynlainen tutkija. JAtkossa osaan sitten suhtautua sopivalla varauksella saman henkilön seuraaviin vastaan tuleviin "tutkimuksiin".
Hauskoja juttuja isännät täällä kirjoitelleet, ensin kuin lopusta tätä keskustelua ja sitten päätin aloittaa alusta. Tähän asti pääsin, jotta piti kommentoida.
Ensinnäkin nauratti kovasti tuo Maken jälkikirjoitus :D: vaiko onko se vain jälkisitaatti allekirjoitukseen... no jokatapauksessa hauska se on.
Toiseksi, tästä merkkaamisesta. Minulla alussa oli niin, että tallensin pöljänä vaan suorat esi-isät. Sitten kun tämä harrastus on levinnyt kuin pullataikina olen jälkeenpäin täydentänyt niitä lisää. Merkkaan kyllä nykyään kaikki myös kuolleenakin syntyneet lapset... joskus saattaa "laiskuuskin" iskeä mutta kuitenkin.
Ystävällisin terveisin maaorjan jälkeläinen, jossa on sekaisin vaikka mitä torpparia, piikaa, renkiä, sotilasta, neulojaa, pappia, lukkaria, talollista, mäkitupalaista, aviotontakin, ja suursilliä - mutta ahventa en ole :rolleyes::p:
Isäni ruukaa aina mulle sanoa, että kyllä sinä tyttö lopetat sen sukututkimuksen sitten kun tulee merirosvoja vastaan =) ei ole vielä tullut..
-miten pääsen lumen keskeltä vekeen :confused:
-mihin on kadonnut Sepon avatar :oo:
-miksi kerätään valtavia tiedostoja; kenen niskat jaksaa semmoisia kirjatekeleenä käsitellä
-miksi kerätään valtavia tiedostoja siten sähköisesti, ettei pirun pahankurinen akkakaan saa niitä auki :eek:
-miksi levitetään hakukoneisiin tarkat tiedot; lieneekö laillistakaan
-kun kaikken tiedon on toisille ilmaiseksi vuosikausia jakanut, onko kaikesta koulutuksesta huolimatta tyhmä
-eikö Adminilta saa enää ihanaa leimaa, eri kielten taulukkoa tai mahtavan hienoa säännöstöä
-miksi ihmiset on niiiiiiiiin tosikkoja
-miksi jotkut henkilöt ovat ilkeitä ja toiset ei
-milloin pääsemme isoon vihaan
jokos sitä tuli tarpeeksi röpinöitä?
Pikkasen sain makeat naurut :D: varsinkin tuo vahvennettu oli tooooosi hyvin sanottu.
jukkaukkola
05.03.09, 22:13
salavuoteus askarruttaa
arvoisat sukututkija kollegat,oletteko tutkineet mihin se 40+20 rahayksikkö/rangaistus on käytetetty:
-onko rahat menneet valtiolle,
vaiko paikalliselle kirkolle,
jos on niin onko rahat:
-laitettu kirkollisviiniin
-pappilan juokseviin kuluihin
-köyhäinhoitoon
omassa suvussa on ollut yksi esi-isä kirkon seksmannina 2 kautta,mutta perimätietoa ei ole säilynyt ko.asiasta
oisko tuollaisesta sakosta nykyään valtio taloutta parantamaan.
kujanjuoksusta,mihin aikaan vuorokaudesta se on pitänyt suorittaa ja minä viikonpäivänä:-aamukasteen aikaan,-keskipäivällä,-iltahämärässä,-arkena,-vain sunnuntaisin:rolleyes:
Isäni ruukaa aina mulle sanoa, että kyllä sinä tyttö lopetat sen sukututkimuksen sitten kun tulee merirosvoja vastaan =) ei ole vielä tullut..
Samantapainen kysymys tulee aina silloin tällöin vastaan, mutta olen aina vastanut että sukumme on aina ollut kauppiaita muodossa jos toisessa:)
Lasse
Heikki Koskela
06.03.09, 08:28
Isäni ruukaa aina mulle sanoa, että kyllä sinä tyttö lopetat sen sukututkimuksen sitten kun tulee merirosvoja vastaan =) ei ole vielä tullut..
Muuan kaveri aloitti innokkaana sukututkimusta omasta suvustaan. Sieltä tuli vastaan Jussi Jaakonpoika, Jaakko Heikinpoika jne. Noin vuoden 1850 vanhemmalla puolella oli rippikirjoissa merkitty Johan Andersson, Anders Henriksson jne.
Hän kertoi minulle uutisen: "Minun sukuni on muuttanut Ruotsista".
Hyvä iskusana merirosvon kohdalla olisi myös hevosvaras. Niitäkin tullee harvoin vastaan.
Harmillisesti minulla ei ole esivanhemmissa kuin pari rikollista, joista toinen sai sakot "mustalaisten hyysäämisestä maillaan". Mahtaako muuten moinen lainkohta olla jo poissa käytöstä?
Juha
M.Sjostrom
06.03.09, 08:48
Muuan kaveri aloitti innokkaana sukututkimusta omasta suvustaan. Sieltä tuli vastaan Jussi Jaakonpoika, Jaakko Heikinpoika jne. Noin vuoden 1850 vanhemmalla puolella oli rippikirjoissa merkitty Johan Andersson, Anders Henriksson jne.
Hän kertoi minulle uutisen: "Minun sukuni on muuttanut Ruotsista".
Niin, se on vähän kumma juttu sekin että jotkut ihmiset myös haluavat saada ruotsalaisia esivanhempia. :D:
On niitä, joille on tärkeää saada kirjoittaa 'af' -liitteistettyjä ruotsiksi väännettyjä nimiä sukutauluunsa (tai tietokoneaikana, sukutiedostoonsa).
On niitä joille on tärkeää saada Eerik XIV ja vaatimukset kruununperimykseen mulkaan sukutauluunsa.
Ja tuossa muutama kuukausi sitten katselin ja keskustelin erään sukukirjan valmistumisprosessia.... siinä oli johtokunnassa sellaista 'kunnallisneuvosta' ja muuta, jotka halusivat ilmeisen kovasti kirjoitettavaksi 'Bertil Jakobinpoika' ja 'Valborg Eskelintytär', esivanhemmista joiden osalta oli ilmeistä että he eivät itse ruotsia osanneet (olen skeptinen senkin suhteen, kuinka moni sen johtokunnan iäkkäämmistä jäsenistä myöskään osasi ruotsia - seitsemänkymppiset ja kahdeksankymmpiset ihmiset, maanviljelijän uran tehneitä (kuten mm 'kunnallisneuvos'), eivät niin yleisesti ole edes keskikoulua käyneitä...)
Noin vuoden 1850 vanhemmalla puolella oli rippikirjoissa merkitty Johan Andersson, Anders Henriksson jne.
Hän kertoi minulle uutisen: "Minun sukuni on muuttanut Ruotsista".
Niinpäniin!
Kauan sitten olin läsnä erään suvun, jonka nimeä en taidakaan kertoa, kokoontumisessa. Iäkäs, mutta hyvin virkeä ent. kansak.opettaja tuli tyköni ja halusi valistaa minua:
" Kai sinä tiedät, että meidän nimemme on ennen ollut Gumbul (huolellisesti äännettynä) ja me olemme tulleet Ruotsista. "
Yleensäkin olen kovin huono puhumaan, mutta siinä tilanteessa ällistyin niin täydellisesti, että todellakaan mitään kommenttia en saanut aikaiseksi. Ja toisaalta .... noniin .....
_________
/_ TerhiA _\
Seppo Niinioja
06.03.09, 11:47
Niinpäniin!
Kauan sitten olin läsnä erään suvun, jonka nimeä en taidakaan kertoa, kokoontumisessa. Iäkäs, mutta hyvin virkeä ent. kansak.opettaja tuli tyköni ja halusi valistaa minua:
" Kai sinä tiedät, että meidän nimemme on ennen ollut Gumbul (huolellisesti äännettynä) ja me olemme tulleet Ruotsista. "
Yleensäkin olen kovin huono puhumaan, mutta siinä tilanteessa ällistyin niin täydellisesti, että todellakaan mitään kommenttia en saanut aikaiseksi. Ja toisaalta .... noniin .....
_________
/_ TerhiA _\
:D::D::D:! Urban Dictionary http://www.urbandictionary.com/define.php?term=gumbul on usein ennenkin auttanut tällaisissa vaikeammissa jutuissa. Onhan noita gumbuleja (= a lazy freeloader) varsinkin nykyään sukututkijoissa paljonkin.
Tekisi mieli siteerata moniakin määritelmiä, mutta en kehtaa. Tämähän on perhefoorumi.
Seppo N.
Heikki Koskela
06.03.09, 11:54
Niin, se on vähän kumma juttu sekin että jotkut ihmiset myös haluavat saada ruotsalaisia esivanhempia. :D:
On niitä, joille on tärkeää saada kirjoittaa 'af' -liitteistettyjä ruotsiksi väännettyjä nimiä sukutauluunsa (tai tietokoneaikana, sukutiedostoonsa).
On niitä joille on tärkeää saada Eerik XIV ja vaatimukset kruununperimykseen mulkaan sukutauluunsa.
Ja tuossa muutama kuukausi sitten katselin ja keskustelin erään sukukirjan valmistumisprosessia.... siinä oli johtokunnassa sellaista 'kunnallisneuvosta' ja muuta, jotka halusivat ilmeisen kovasti kirjoitettavaksi 'Bertil Jakobinpoika' ja 'Valborg Eskelintytär', esivanhemmista joiden osalta oli ilmeistä että he eivät itse ruotsia osanneet (olen skeptinen senkin suhteen, kuinka moni sen johtokunnan iäkkäämmistä jäsenistä myöskään osasi ruotsia - seitsemänkymppiset ja kahdeksankymmpiset ihmiset, maanviljelijän uran tehneitä (kuten mm 'kunnallisneuvos'), eivät niin yleisesti ole edes keskikoulua käyneitä...)
Minun täytyy sanoa nyt käsitykseni ylläolevan tekstin perusteella ihan yleisellä tasolla. Haluan korostaa, että en tahdo käydä henkilökohtaista debattia asian tiimoilta kenekään kanssa.
Kukaan ei voi vaatia keneltäkään sukututkijalta tiettyä kaavamaista käyttäytymistä tehdessään sukutukimusta. Jokainen on vapaa tavoittelemaan omaa päämääräänsä asettaamillaan ehdoilla. Jokaisella saa olla oma painotusarvonsa, jota kenelläkään ei ole oikeus arvostella. Arvostelun oikeus syntyy vain, jos julkisessa/julkaistussa tutkimuksessa havaitaan selvästi harhaanjohtavia tietoja, jotka poikkeavat tiedetystä totuudesta. Ei edes tietolähteen puuttuminen tavallisessa sukututkimuksessa voi olla vakava virhe vaikka sen merkitseminen on toki suotavaa. En väheksy sitä.
Ei siis ole väärin korostaa tutkittavan suvun merkitystä itse tutkijalle. Se olkoon hänen etuoikeutensa. En puhu nyt sukujen kultaamisesta, jolla tarkoitan selvästi virheellisten tietojen levittämistä. Jos suvussa esiintyy esimerkiksi aatelisia tai jopa kuninkaallisia, ei näiden tietojen esittäminen ole halveksittava tai vähäteltävä teko. Ymmärrän kyllä, että tällainen esitystapa kasvattaa joskus ajatuksen: nyt "se leuhkii" tai jokin muu negatiivinen asenne.
Tietenkin ne voidaan esittää olipa se lukijan mielestä leuhkimista tai ei. En tiedä kuinka monen aran tutkijan puolesta puhun näin mutta ainakin omasta puolestani puhun. Suvustani löytyy juoppoja, huorintekijöitä, pappeja, talonpoikia, virkamiehiä, työmiehiä, varkaita, aatelisia ja suurella todennäköisyydellä jopa kuninkaita ja kunnallisneuvoksiakin (ja yksi kansakoulun opettaja mutta sitä ei varmaan lasketa). Mutta mitä sitten jos näin on? En minä ole siihen syyllinen enkä tunne häpeää. Päinvastoin olen hieman ylpeä suvustani. Minä en ole valinnut esivanhempiani. He ovat valinneet minut seuraajakseen.
Tämä minua nyt askarruttaa. Ugh!
Ritva Puomilahti
06.03.09, 13:10
Kiitos Heikki Koskelalle puolustuspuheenvuorosta.
Tätä ketjua lukiessa on suorastaan alkanut hävettää Ruotsista suoraan isälinjaisena tullut esi-isäni, samoin kaikki eri äitilinjojen papit ym. sivistyneemmät esivanhemmat. Ikävä kyllä en ole vielä onnistunut löytämään loisia, juoppoja enkä muitakaan arvostettuja esivanhempia. :mad::(
Yksi avioton lapsi kuitenkin on onneksi löytynyt ja yksi ennen avioliittoa syntynyt lapsi ja jokunen renki ja torppari kun kaivelee erilaisia äitilinjoja. Mutta toivossa on hyvä elää. Kyllä varmaan vielä onnistun. ;)
Ritva
Raimo Laakso
06.03.09, 15:24
Heräsi mielessäni kysymys. Mistä voisi saada tietoa suomen/ruotsinkielen levinnäisalueista esim. 1700- ja 1800 luvulla? Ainakin äitini kertoman mukaan muistaakseni hänen äidinpuoleisista sukulaisistaan olisi ollut kielellisesti umpiruotsalaisia. Samaten kaikkilla sukulaisilla on ruotsinkielinen sukunimi. Mielenkiintoista on myös, että Venäjän vallan aikaisilla suomalaisilla ruotumiehillä on ruotsalaiset sukunimet. Olikohan komentokielenä suomi, ruotsi vai venäjä?
Raimo Laakso
Aki Pitkäkoski
06.03.09, 15:55
Kiitos Heikki Koskelalle puolustuspuheenvuorosta.
Tätä ketjua lukiessa on suorastaan alkanut hävettää Ruotsista suoraan isälinjaisena tullut esi-isäni, samoin kaikki eri äitilinjojen papit ym. sivistyneemmät esivanhemmat. Ikävä kyllä en ole vielä onnistunut löytämään loisia, juoppoja enkä muitakaan arvostettuja esivanhempia. :mad:
Yksi avioton lapsi kuitenkin on onneksi löytynyt ja yksi ennen avioliittoa syntynyt lapsi ja jokunen renki ja torppari kun kaivelee erilaisia äitilinjoja. Mutta toivossa on hyvä elää. Kyllä varmaan vielä onnistun. ;)
Ritva
Minäkin voin kerskua mm., että yksi muutoin arvostettu esi-isistäni oli käräjillä entisen renkinsä "möksimisestä" tämän varkauden vuoksi...
Ja on niitä ennen aikojaan syntyneitä lapsia... Ei mahdu keskoskategoriaan... Mutta en ole onneksi langennut kiusaukseen
lisätä näitä omasta päästäni suvun kultaamiseksi... :D:
Minuakin hävettää yksi siltavouti... Esipolvieni merkittävin viskaali tähän mennessä. Askarruttaa ja pelottaa, jos vaikka tulee vielä vakavempaa.
Riskirajoilla liikutaan aina, kun lähtee johonkin uuteen juurihaaraan..
Onneksi uudisraivaajia ei suuresti koroteta, niitä saattaisi olla suvussa rasitteeksi asti.
Sukututkimus on elämän tutkimusta.
Kaikessa raadollisuudessaan - Tarkoitan siis sekä elämää, että sukututkimusta :)
M.Sjostrom
06.03.09, 18:58
Ja on niitä ennen aikojaan syntyneitä lapsia... Ei mahdu keskoskategoriaan... Mutta en ole onneksi langennut kiusaukseen
lisätä näitä omasta päästäni suvun kultaamiseksi... :D:
Minua askarruttaa jälleen voimakkaammin se, jota kummastelin joskus aikaa sitten....
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, suorista esivanhemmistani ei tähän mennessä ole löytynyt yhtään äpäränä syntynyttä, niin pitkälle kuin niistä pystytään tietämään.
[eli, joidenkin parien vihkimisaikojahan ei ole saatavilla mistään... jnpp]
Tässä äpärien puuttumisessa on toki jotain kummastuttavaa.
Ei niin, etteivätkö jotkut näistä esivanhemmista itse sitten äpäriäkin tehneet... Juuri esipolviini ei vain kulje yksikään polveutuminen tällaisistakaan äpäristä.
Kuka avaa ketjun, jossa kerskumme kenen suvusta löytyy eniten äpäröitä, varkaita, murhamiehiä, huorintekijöitä yms. Oliskos asiaa vai asianvierestä semmonen ketju? :D:
Minulta tai oikeammin vaimon suvusta löytyy 1823 veljessurmasta teloitettu. Ja voi sitä äpärien määrää (itsellä ei yhtään) mikä sukutauluista löytyy....
:D: no jos nyt ei kuitenkaan... omassa "luettelossani" halusin tuoda esille seikan, että meissä on kaikissa kaikkea. ( taisi joku sen mainitakin). Sitä kun on aika vaikeaa meidän tutkia, että mitä meissä on loppujen lopuksi, kun aloittaa Aatamista ja Eevasta ;) Siteeraan jälleen isääni, ( huolimatta kommenteistaan on aina ollut kiinnostunut harrastuksestani ja mielissään kun hänelle materiaalia toimitan) hän sanoo usein, että "mitä sinä suotta tutkit, kun kaikkihan me ollaan Aatamista ja Eevasta" :D:
Jokainen mennyt esipolvisielu on ollut olemassa oloni tähden tärkeä, en ali enkä yliarvosta ketään erityisesti.
Minusta on hauskaa ja mielenkiintoista, että miten erilaissa ammateissa jne. ihmiset ovat olleet, joista olen alkuni saanut.
Olisi joskus mielenkiintoista tehdä jonkinlainen luettelo tai analyysi, niin näkisi ehkä paremmin kokonaisuutena
Askarruttaa... sanan "äpärä" kepeä käyttö foorumilla.
Wikipediassa lähteenä on ilmoitettu: Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5 (http://fi.wikipedia.org/wiki/Toiminnot:Kirjal%C3%A4hteet/9525446115). Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0.
http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84p%C3%A4r%C3%A4#cite_ref-0
t. Helena V.
Erkki Kiuru
07.03.09, 12:55
Sukututkimus on elämän tutkimusta.
Kaikessa raadollisuudessaan - Tarkoitan siis sekä elämää, että sukututkimusta :)
Mielenkiinnolla ja usein naurun hyrähdyksellä saatellen olen lukenut näitä "askaruttaa juuri nyt" (yhdellä ärrällä;-) pohdintoja. Mutta tuo Akin lause on kyllä yliveto. Näin olen itse aina kokenut sukututkimukseni. Enemmän tai vähemmän elämän tutkimusta!
Toki minunkin esivanhemmissa löytyy ihmisiä ja elämää laidasta laitaan, vaikka suurin osa heistä on ollut turpeeseen ja maahan kiintyneitä talollisia tai torppareita. Mutta millaista elämää eli se 1800-luvun piika maaseudulla, jolla oli kuusi aviotonta lasta helmoissaan ja palveluspaikka vaihtui vuosi vuodelta toiseen taloon. Ja lapsilauma lisääntyi, pari heistä tosin kuoli jo hyvin nuorena. Oliko se piian elämä päivisin raakaa työtä ja öisin talon isännän vuoteen lämmitystä? Yksi tämän piian lapsista oli sitten isoisäni äiti, hänen ainoa lapsensa joka hänkin oli äpärä.
Erkki
Heikki Koskela
07.03.09, 13:03
Askarruttaa... sanan "äpärä" kepeä käyttö foorumilla.
t. Helena V.
Nykykielessä sanan käyttö on saanut uuden merkityksen. Johtuu siitä, että aviottoman/isättömän lapsen asema on radikaalisti muuttunut. On selvää, että aviottomia lapsia syntyy tänään samoin kuin 1800-luvulla tai ennen. Moraalikäsitykset ovat vain muuttuneet hyvin sallivaksi.
Ei ole mielestäni ollut aikaisemmin loukkaavaa käyttää sanaa äpärä, koska se oli siihen aikaan tarpeellinen ja sopiva sana. Muuta ei ollut silloin käytettävissä ja aika oli ihan toinen kuin nykyään. Nyt tunnetaan monia vähemmän loukkaavia synonyymejä äpärän tilalle
Mutta eihän asian ydin ole muuttunut miksikään.
tellervoranta
07.03.09, 13:50
Olen samaa mieltä kuin Helena :).
Esim. uusi suomen kielen sanakirja: äpärä,halv.avioton lapsi.
Askarruttaa... sanan "äpärä" kepeä käyttö foorumilla.
Wikipediassa lähteenä on ilmoitettu: Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5 (http://fi.wikipedia.org/wiki/Toiminnot:Kirjal%C3%A4hteet/9525446115). Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0.
http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84p%C3%A4r%C3%A4#cite_ref-0
t. Helena V.
Sitten, en ymmärrä ollenkaan Wikipedian selitystä äpärä tietyltä osin. Minusta odelma on äpäre.
[quote=Helena V.;35122]Askarruttaa... sanan "äpärä" kepeä käyttö foorumilla.
quote]
Kaikki neljä lastenlastani ovat "äpäriä", koska heidän vanhempansa ovat tai ovat olleet avoliitossa. Äpärä kirskuu kyllä nykyaikana pahasti.
Kyllähän me voimme keskustella kaukaisten historiallisten henkilöiden au-lapsista äpärinä - tai ehkä bastardeina - ja niin tapahtuukin, mutta ne ovat niin eri asioita. Käyttäisin näissäkin tapauksissa sanaa avioton, mutta sehän on minun ongelmani.
ph
Heikki Koskela
07.03.09, 19:56
Kaikki neljä lastenlastani ovat "äpäriä", koska heidän vanhempansa ovat tai ovat olleet avoliitossa. Äpärä kirskuu kyllä nykyaikana pahasti.
Kyllähän me voimme keskustella kaukaisten historiallisten henkilöiden au-lapsista äpärinä - tai ehkä bastardeina - ja niin tapahtuukin, mutta ne ovat niin eri asioita. Käyttäisin näissäkin tapauksissa sanaa avioton, mutta sehän on minun ongelmani.
Anteeksi, jos puutun tähän asiaan ulkopuolisena. Minusta äpärä tässä tapauksessa on käsitetty aivan eri tavalla kuin se rippikirjoissa esitetty. Äpärällä tarkoitetaan rippikirjoissa lasta, jonka isä on jäänyt tuntemattomaksi.
Avoliitto on valinta kahden henkilön välillä ja heidän lapsensa eivät voi olla äpärälapsia. He eivät vain ole syntyneet perinteiseen perheyhteyteen, jolla tarkoiteaan virallistettua liittoa. Avoliitossa syntyneet lapset eivät voi olla äpärälapsia. Eikö näin ole? En ota muuta kantaa asiaan.
Eikä minusta sana äpärä niin järkyttävä ole. Se on sana muitten joukossa ja tarkoitta jotakin. Ei kannata korostaa asiaa kovin. :D:
Tapani Kovalaine
07.03.09, 20:04
Kirjoitan nimimerkillä Sitkeä Sissi, sillä tämä on kolmas kerta, kun pääsen kirjoittamaan Suku Forumiin Kemin kotiseutuyhdistyksen maanmainion pakinoitsijan Kalle Räinän Jatuli-lehdessä markkinoiman termin äpärille ja kaikille suloisille aviottomille lapsille (ne ne vasta suloisia ovatkin!:
Äitin ihtesä tekemä
Tapani Kovalaine
07.03.09, 20:13
Ihan turhaa luullaan, että kirkonmiehet suhtautuisivat aviottomiin lapsiin jotensakin tylysti. Päinvastaistakin näyttöä nimittäin on.
Pääsin ja jouduin työssä vihkimään 2500 kihlaparia. Kymmenkunta kertaa tapahtui niin, että kun olin vihkinyt, alkoi kirkollinen siunaus ja heti perään lapsen kastaminen. Herkkiä ja herttaisia hetkiä kaikille.
Muistan vieläkin sen ihastuneen hymyn, joka levisi kirkkoherran kasvoille kymmenen vuotta sitten Keski-Karjalaan sijoittuvan kodin olohuoneessa. Oli näet itse kirkkoherra päässyt lapsen kastamisessa jo niin pitkälle, että lausui Isä Meidän virvoittavia säkeitä ja eikös tuo suloinen ennen aviota syntynyt lapsukainen ottanut asian turhan rennosti ja hyvin kuuluvasti pieraisi...
Muistaakseni foorumilaisista se oli Seppo Niinioja, joka kaipasi Tapanin Koottuja Kirkollisia Kaskuja. Täytyypä muistella, onko tositapahtumien lisäksi niitäkin...
Äitin ihtesä tekemä
Itse olen kuullut synnyinseudullani nimityksen omalupane, eli kirjakielellä omalupainen.
Mitähän muita ei-halventavia nimityksiä on ollut?
:) Jaska
jukkaukkola
07.03.09, 21:24
olet oikeassa Tellervo :äpäre/ävär= maamiehen kielessä meijän murteella äpär/avär on sama kuin nuori heinä voimakkaassa kasvussa ennen korren kasvun alkua, joko aikaisin kesällä tai uusi heinä kasvusto kylvön itämisen tai niiton jälkeen.heinä kun kasvaa ,vaikka se poikki pantais kerran viikossa.olethan tämän huomannut ,jos omakotitalossa asut.
Heikki Koskela
07.03.09, 21:38
Ihan pakko on vielä jatkaa hieman toisenlaisella tapauksella. Poikani perheeseen oli syntynyt neljäs lapsi ja hänet kastettiin kuten kaikki muutkin perheen kotona.
Lapselle annettava nimi pidettiin salaisena siihen saakka, kunnes kirkkoherra kysäisi lapsen isältä: "Mikä annetaan lapselle nimeksi". Poikani valmistui sanomalla: "Tuota noin..." Kirkkoherra kiiruhti sanomaan: "Ei kai ihan tuollaista nimeä"?
Nyt viimeinenkin ipana (se neljäs) on jo eka luokalla. Niin tuo aika viilettää!
Hannu Hellsten
07.03.09, 22:11
..., kunnes kirkkoherra kysäisi lapsen isältä: "Mikä annetaan lapselle nimeksi". ...
Siis nimenomaan isältä. Mitenkäs äiti? Oliko hänellä puheoikeutta?
Pakko oli kysyä, niin oli herkullinen lausuma.:)
Heikki Koskela
08.03.09, 07:04
Siis nimenomaan isältä. Mitenkäs äiti? Oliko hänellä puheoikeutta?
Pakko oli kysyä, niin oli herkullinen lausuma.:)
Tuota en tullut ajatelleeksi. Korjaan siis hieman. Kirkkoherra kysyi aviopuolisoilta ja perheen isä vastasi. Tai oliko sitten sovittu niin, että hän vastaa. Kyllä nimi oli varmaan sovittu yhteisesti (mutta ei "Tuotanoin..."). :)
Seppo Niinioja
08.03.09, 08:43
Tuota en tullut ajatelleeksi. Korjaan siis hieman. Kirkkoherra kysyi aviopuolisoilta ja perheen isä vastasi. Tai oliko sitten sovittu niin, että hän vastaa. Kyllä nimi oli varmaan sovittu yhteisesti (mutta ei "Tuotanoin..."). :)
Tämä nyt ei varsinaisesti askarruta eikä huolestuta, mutta vahva aasinsilta Heikin kertomukseen on.
Nuorempi poikamme ja miniämme lähettivät mainion karikatyyripiirroksen kolme vuotta sitten kiitoskortiksi häidensä jälkeen. Papin kysyttyä ensiksi sulhaselta, kuten tapa on: "Tahdotko..." poikamme kajauttaa tietysti "TAHDON!" Samaan aikaan morsiamen ajatuskuplassa lukee "Se olikin sitten viimeinen asia, jota sinulta kysytään...".
Heillä on nyt kaksi potraa poikaa ja huumori kukkii edelleen. Aviomies on menestynyt hyvin yrittäjänä työssä, josta hän paljon pitää.
Seppo Niinioja
Seppo Niinioja
08.03.09, 22:38
etten muistanut Naisten päivää ennen kuin iltauutisista kuulin. Olimme reissussa.
Ruusu teille kaikille arvoisille naisille ja ikuisesti eläköön se pieni ero!
Seppo Niinioja
Tapani Kovalaine
09.03.09, 08:11
TUOTANOIN EI TOIMI HYVIN ETUNIMENÄ, MUTTA ENTÄS...
Lainaus: ...ja perheen isä vastasi. Tai oliko sitten sovittu niin, että hän vastaa. Kyllä nimi oli varmaan sovittu yhteisesti (mutta ei "Tuotanoin..."). :)
Heikki Koskela
Erään kerran kaukana idässä, ihan Keski-Karjalassa asti, oli saatu jo siihen vaiheeseen kesämökkitontin lohkominen, että maanmittari kysyi määräalana ostetun tontin omistajalta, että mikäpä tälle tontille laitetaan nimeksi, johon vastaus oli byrokratiasta piittaamaton: "Oli eli ei..." Mökkiasumiselle on samantekevää, onko tontilla jokin nimi.
Maanmittaripa jätti sanavälit pois, joten tontin nimenä on soinnukas ja kaunis nimi: OLIELIEI.
Merja Ylismäki-N
09.03.09, 12:36
Kekkonen kuuli aikanaan, että Hannu Karpo kerää hänestä kertovia vitsejä. Eräässä yhteydessä hänellä olikin mahdollisuus kysyä tätä Karpolta ja kun Karpo vastasi myöntävästi, kertoi itse Kekkonenkin tälle yhden Kekkosvitsin. Tässä kohtaa muisti pätkii, enkä muista, mikä vitsi se oli.
Joka tapauksessa varmuuden vuoksi Karpo ei nauranut vitsille. Kekkonen totesi lakonisesti, ettei ymmärrä, mitä hauskaa siinä vitsissä oli (minun muistaakeni se oli kyllä hauska).
Jos joku muistaa tuon vitsin, niin mielelläni kuulisin sen.
Hei Sami
Saattaisiko olla seuraavanlainen tositarina:
Kekkonen useilla Lapin hiihtomatkoillaan poikkesi paikallisiin taloihin mm kahville ym. Kun hän jälleen kerran vieraili matkan varren talossa, kahvitarjoilun yhteydessä sattui Kekkosen kuppi kaatumaan ja pöydällä oli valkoinen pellavaliina. Emäntä kiiruhti lohduttamaan, ettei se mitään haittaa, voihan sen pestä.
Kuinka ollenkaan niin isäntäkin kaatoi vahingossa kuppinsa ja heti kuului emännän moite: Siin on mul toinen tohelo!
Viikon kuluttua emäntä sai postissa paketin Kekkoselta. Siitä löytyi kaunis pellavaliina ja kortti, jossa oli kiitokset kahvista ja allekirjoituksena oli:
ENSIMMÄINEN TOHELO
Tälle kyllä Kekkonen itsekin nauroi.
Terveisin Merja
Heikki Koskela
09.03.09, 12:58
Hei Sami
Saattaisiko olla seuraavanlainen tositarina:
Kekkonen useilla Lapin hiihtomatkoillaan poikkesi paikallisiin taloihin mm kahville ym. Kun hän jälleen kerran vieraili matkan varren talossa, kahvitarjoilun yhteydessä sattui Kekkosen kuppi kaatumaan ja pöydällä oli valkoinen pellavaliina. Emäntä kiiruhti lohduttamaan, ettei se mitään haittaa, voihan sen pestä.
Kuinka ollenkaan niin isäntäkin kaatoi vahingossa kuppinsa ja heti kuului emännän moite: Siin on mul toinen tohelo!
Viikon kuluttua emäntä sai postissa paketin Kekkoselta. Siitä löytyi kaunis pellavaliina ja kortti, jossa oli kiitokset kahvista ja allekirjoituksena oli:
ENSIMMÄINEN TOHELO
Tälle kyllä Kekkonen itsekin nauroi.
Terveisin Merja
Kun muistaa Kekkosen huumorintajun, tämä tarina voisi hyvinkin olla totta. Hän oli todellakin sääkerismiehiä.
olet oikeassa Tellervo :äpäre/ävär= maamiehen kielessä meijän murteella äpär/avär on sama kuin nuori heinä voimakkaassa kasvussa ennen korren kasvun alkua, joko aikaisin kesällä tai uusi heinä kasvusto kylvön itämisen tai niiton jälkeen.heinä kun kasvaa ,vaikka se poikki pantais kerran viikossa.olethan tämän huomannut ,jos omakotitalossa asut.
Mutta tuokin äpäre kasvaa kyntämättä, kylvämättä.
Tähän todisteeksi naisen vastaus, jonka kahden lapsen isän henkilöllisyyttä oli n. 100 vuotta sitten tiedusteltu:
"Jos kulkee metsässä kontti seljässä ja kontin suu on auki, ja jos sinne konttiin käpy putoaa, niin mistä sitä tietää mistä puusta se käpy putosi!"
Merja Ylismäki-N
09.03.09, 15:49
Kun muistaa Kekkosen huumorintajun, tämä tarina voisi hyvinkin olla totta. Hän oli todellakin sääkerismiehiä.
Hei Heikki
Vakka-suomalaiselle ei sääkerismies sano mitään.
Mitä se on oikeaksi suomeksi? Ajattelin, että kysyn, jos on listalla vaikka
muitakin, jotka eivät tiedä.
Merja
Erkki Järvinen
09.03.09, 16:06
Hei Heikki
Vakka-suomalaiselle ei sääkerismies sano mitään.
Mitä se on oikeaksi suomeksi? Ajattelin, että kysyn, jos on listalla vaikka
muitakin, jotka eivät tiedä.
Merja
on tuo "sääkerismies" sellainen täällä pirkanmaallakin etten ole tavannut edes elävissä kuvissa - ei semmoista olekaan!!
Heikki Koskela
09.03.09, 16:26
on tuo "sääkerismies" sellainen täällä pirkanmaallakin etten ole tavannut edes elävissä kuvissa - ei semmoista olekaan!!
Voi olla, että elävissä kuvissa semmoinen mies on ollutkin. Minä olen jostakin kaunokirjallisuudesta saanut nimen muistiini tai ainakin luulen niin. Vai olenko minä keksinyt nimen itse kun asiaa kysytään. Olisiko tarttunut Kalle Päätalon kirjoista?
Minulle tämä tiettyä miehenlaatua kuvaava sana on aina tarkoittanut yksinkertaisesti samaa kuin herrasmies, semmoinen ulospäin suuntautuva ja kohtelias. Minun täytyy nyt pyytää sanalle taustatukea Pirkanmaalta pohjoiseen päin.
Vaikka sanaa ei olisi olemassa lainkaan, olen kuitenkin sen omassa mielessäni aina yhdistänyt kuvaamani kaltaiseen mieheen.
Odotellaan muitakin vastauksia.
Erkki Järvinen
09.03.09, 16:33
Voi olla, että elävissä kuvissa semmoinen mies on ollutkin. Minä olen jostakin kaunokirjallisuudesta saanut nimen muistiini tai ainakin luulen niin. Vai olenko minä keksinyt nimen itse kun asiaa kysytään. Olisiko tarttunut Kalle Päätalon kirjoista?
Minulle tämä tiettyä miehenlaatua kuvaava sana on aina tarkoittanut yksinkertaisesti samaa kuin herrasmies, semmoinen ulospäin suuntautuva ja kohtelias. Minun täytyy nyt pyytää sanalle taustatukea Pirkanmaalta pohjoiseen päin.
Vaikka sanaa ei olisi olemassa lainkaan, olen kuitenkin sen omassa mielessäni aina yhdistänyt kuvaamani kaltaiseen mieheen.
Odotellaan muitakin vastauksia.
heti alkuunsa totean, että olisihan tuo pitänyt arvata eli siis Päätalo - jos olisin huomannut kysyä poijaalta niin hän kun on lukenut kaikki Päätalon kirjat niin olisi varmaan tiennyt.
Tapani Kovalaine
09.03.09, 16:55
Täällä idässä sääkerimiehet ovat varmakäytöksisiä ja luotettavia.
:)... säker på osv ... :)
Antti Järvenpää
09.03.09, 19:02
Tämä ketju on mielenkiintoista luettavaa. Itselleni tuli tuosta Maken tekemästä ketjun aloituksesta - lääkärin tarkastus - mieleen, että suomenkieli on monessa mielessä erikoinen kummallisine yhdyssanoineen. Ihmiset toki tietää, mitä sana tarkoittaa, mutta jos pysähtyy miettimään sen sisältöä, usein alkaa kummastelemaan.
Helsingistä kun menee Turkuun, tulee siinä pääraitilla vastaan pääterveysasema. Olen usein miettinyt, onko Turussa omat teveysasemat myös eri sisäelimille, kuten maksalla, munuaisille ja haimalle. Turun puolustukseksi näitä pääterveysasemia on kyllä muuallakin. Ise sana terveysasemakin on osittain kummallinen sen takia, että siellä on pääsääntöisesti sairaita, lukuunottamatta henkilökuntaa. Toisaalta suomenkielen sairaala ja englannin kielinen vastine viestivät aika eri asiaa.
Kuuntelin joskus radiosta kaikille suomalaisille tuttua suomalaista Neil Hardwickiä, joka ihmetteli suomenkielen sanoja. En nyt muista kaikkia, mutta mukana oli mm. painopiste ja arkipyhä. Painopiste oli hänen mielestään sikäli kumma sana, että fysiikan mukaan piste on lähes olematon merkki avaruudessa, jolla ei ole ainakaan painoa. Arkipyhä sanaa hän kummasteli kovasti sen vuoksi, että arki ja pyhä ovat ikäänkuin toistensa vastakohdat ja päivän pitäisi olla joko arki tai pyhä. Se ei voi olla molempia yhtäaikaa.
Sami Lehtonen
09.03.09, 19:20
Tuosta terveydestä vs. sairaudesta. Sairaaloissahan on sairaanhoitajia ja mm. työterveysasemilla terveydenhoitajia. Terveydenhoitaja ylläpitää terveyttä ja sairaanhoitaja taas... hmm.
Kun tässä nyt harvemmin vastaantulevia sanoja on käyty läpi, niin pistetäänpä yksi: kuurumi
Mikä on sen luontainen esiintymisalue ja mitä se konnotoi missäkin?
Seppo Niinioja
09.03.09, 19:34
Tämä liittyy pikemminkin terveyteen kuin sairauteen. Ensimmäistä lastamme odottaessamme kadun toisella puolen oli kyltti Äitiysneuvola - Mödrarådgivningsbyrå. Ruotsinkielinen muoto oli minusta kammottava. Nykyäänhän ne ovatkin pelkkiä neuvoloita.
Monikohan teistä miehistä on muuten käynyt kätilön vastaanotolla muualla kuin neuvolassa? Kaksi ensimmäistä lastamme maailmaan auttanut kätilö antoi myöhemmin terveysneuvontaa putiikissa, jonka nimeä en nyt muista ja korosti mm. raakaravinnon tärkeyttä. Tosin hän oli siinä vaiheessa jo suorittanut myös terveydenhoitajan tutkinnon.
Tiedättehän Ammattitautien edistämislaitoksen, jota myös Työterveyslaitokseksi kutsutaan? Arvauskeskuksista nyt puhumattakaan.
Seppo Niinioja, sairaanhoitajan mies
Tapani Kovalaine
09.03.09, 19:58
HAJAMIETTEITÄ TAKUUVARMASTI ASIAN VIERESTÄ JA SUORISTA SANOISTA
Suomen kieli voidaan aloittaa isolla kirjaimella lauseen alussa, sillä kielemme on sivistyskieli, joustava ja mukautuva, yötä päivää valmis arkipyhiin, iltayöhön ja aamuöihin.
Odottava äiti ja odottava isä ovat aivan eri kategorioihin kuuluvia, ammotikka ujo odottava isä, joka valitsi puhelinnumeron väärin, kun halusi kuulla kuulumiset naistentautien osastolla olevalta odottavalta vaimoltaan.
Puhelu ohjautui vahingossa viereiselle osastolle, jossa ystävällisesti vastattiin puhelimeen: "Silmät - korvat".
Ujo odottava isä mietti hetken, mitä hänelle sanotaan, jos hän valitsee oikean numeron ja soittaa. Kaksimielisyyksiä riittävästi kuullut mies päätti yksimielisesti mennä tapaamaan vaimoaan, puhelinkeskustelu ei koskaan vastaa kasvotusten tapaamista, vaikka ei olisi kyse suorista sanoista.
Sami Lehtonen
09.03.09, 21:18
Tuosta terveydestä vs. sairaudesta. Sairaaloissahan on sairaanhoitajia ja mm. työterveysasemilla terveydenhoitajia. Terveydenhoitaja ylläpitää terveyttä ja sairaanhoitaja taas... hmm.
Kun tässä nyt harvemmin vastaantulevia sanoja on käyty läpi, niin pistetäänpä yksi: kuurumi
Mikä on sen luontainen esiintymisalue ja mitä se konnotoi missäkin?
Piti vielä tarkistaa - google palauttaa sanalle kuurumi tasan yhden linkin, joka tosin sisätää myös jonkinlaisen määritelmän aiheesta.
Merja Ylismäki-N
10.03.09, 12:24
Lounais-Suomen alueella sana kuurumi on täyttä hepreaa.
Googlasin kuurumia ja sain 10 japaninkielistä linkkiä, 1 suomenkielisen, joka ei sananselitystä tarjonnut.
Joten mitä se kuurumi tarkoittaa?
Merja
Lounais-Suomen alueella sana kuurumi on täyttä hepreaa.
Googlasin kuurumia ja sain 10 japaninkielistä linkkiä, 1 suomenkielisen, joka ei sananselitystä tarjonnut.
Joten mitä se kuurumi tarkoittaa?
Merja
Ettei vaan kyseessä on sama kuin ruotsinkielessä "korum" - omassa mielessä ymmärrettynä vanha ja nykyään harvoin kuultu synonyymi jumalanpalvelukselle. Foneettisesti olisi samankuuloinen kuin suomeksi lausuttuna "kuurum"?
Harvinainen sana eikä ole jokapäiväisessä käytöksessä meilläpäin. Vai olenko täysin pihalla?
Wikipedia.se (http://sv.wikipedia.org/wiki/Korum) esittää seuraavaa "Korum" -sanasta:
"chorus sjöngs före och efter en , eg. "en sjungande skara") kallas den gudstjänst, som morgon och afton förrättats vid varje svensk trupp och bestod däri, att en psalmversbön, vilken upplästes av någon bland manskapet. Efter gudstjänstens slut utropade befälhavaren "Gud bevare konungen och fäderneslandet!", vilket upprepades av truppen. I svenska flottan svarar truppen "Gud höre det". Korum förekommer emellanåt fortfarande i den svenska försvarsmakten, främst bland svensk trupp i utlandstjänst."
Hasse
Sami Lehtonen
10.03.09, 17:45
Vastaus löytyy siitä ainoasta suomenkielisestä linkistä, joka tosin ei tunnu tällä hetkellä toimivan. Jos guuglaa sen, ja sitten klikkaa sitä "Välimuistissa" ja sen jälkeen sivun ylhäältä "Tekstimuotoisena" saa näkyviin Janakkalan sanomat nro 47 sivun 5. Josta löytyy teksti:
Tervakoskelaisten "kuurumi", seurakunnan maanantaipuurot, on kutsunut ihmisiä koolle jo 15 vuoden ajan. Kuurumiksi yhteistä aamuhetkeä luonnehtii Janakkalan seurakunnan luottamusmies Raimo Halme, kuurumilla tarkoitetaan ystävien keskeistä juttutuokiota.
Ilmeisesti se on palstasta "Kotokulma 30 vuotta sitten" - eli ollaan vuodessa 1977. Tämä mainittu Raimo Halme taisi olla se kaveri, joka pyöritti mm. Raimon Asu -nimistä vaateliikettä aikanaan. Luulenpa, että Hasse osuu korum-sanan kohdalla melkoisen hyvin tämän sanan etymologiseen juureen. Myöhemmin Tervakoskella toimi myös ruokaravintola (erotuksena tavallisista ravintoloista, joista ei saa ruokaa) Kuurumi.
Seppo Niinioja
10.03.09, 17:54
Vastaus löytyy siitä ainoasta suomenkielisestä linkistä, joka tosin ei tunnu tällä hetkellä toimivan. Jos guuglaa sen, ja sitten klikkaa sitä "Välimuistissa" ja sen jälkeen sivun ylhäältä "Tekstimuotoisena" saa näkyviin Janakkalan sanomat nro 47 sivun 5. Josta löytyy teksti:
Ilmeisesti se on palstasta "Kotokulma 30 vuotta sitten" - eli ollaan vuodessa 1977. Tämä mainittu Raimo Halme taisi olla se kaveri, joka pyöritti mm. Raimon Asu -nimistä vaateliikettä aikanaan. Luulenpa, että Hasse osuu korum-sanan kohdalla melkoisen hyvin tämän sanan etymologiseen juureen. Myöhemmin Tervakoskella toimi myös ruokaravintola (erotuksena tavallisista ravintoloista, joista ei saa ruokaa) Kuurumi.
Ainakin pari vuotta sitten siellä oli myös paikka, jossa tarjoiltiin lähinnä lihamureketta kebabina. Henkilökunta oli kyllä ulkomaalaistaustaista.
Seppo Niinioja
juuret Janakkalassakin
Sami Lehtonen
10.03.09, 20:35
Ainakin pari vuotta sitten siellä oli myös paikka, jossa tarjoiltiin lähinnä lihamureketta kebabina. Henkilökunta oli kyllä ulkomaalaistaustaista.
Seppo Niinioja
juuret Janakkalassakin
Ravintola Kuurumi oli Tervakosken ostarilla joskus 1990-luvun alussa. Ravintoloitsija oli eräs vähikkäläläinen hyvin tuntemani henkilö. Tuolloin kebab ei vielä kuulunut perinteiseen grillikioskien portfolioon, eikä Kuurumi missään tapauksessa ollut halpa grillikioski. Samoissa tiloissa toimii nykyään Tervakosken apteekki.
Aitoa perinteistä tervakoskelaista kebabia en vielä ole päässyt maistamaan, vaikka ilmeisesti Pikku Sena tällaista tarjoaakin. Sen sijaan Pikku Italia kiinnostaa ja jos mahdollista käyn kokeilemassa sitä vielä tulevana kesänä.
Sami Lehtonen
10.03.09, 20:38
Aitoa perinteistä tervakoskelaista kebabia en vielä ole päässyt maistamaan, vaikka ilmeisesti Pikku Sena tällaista tarjoaakin. Sen sijaan Pikku Italia kiinnostaa ja jos mahdollista käyn kokeilemassa sitä vielä tulevana kesänä.
Ravintolan nimi on tietenkin La Fattoria - ei Pikku Italia, jolla nimellä sitä kutsuttiin taannoin Iltalehden markkinointihenkisessä artikkelissa. Anteeksi kömmähdys.
Niin ja tämä ei ollut mainos - se ei voisi sellainen edes olla, kun en tiedä, saako tuolla rahoilleen vastinetta vai ei. Voi olla, että palaan aiheeseen myöhemmin
asian vierestä.
Antti Järvenpää
11.03.09, 08:39
Paremman puutteessa käytän tätä keskustelu avausta hyödykseni. Aamun uutisia katsellessani, silmäni osui uutiseen, jossa vertailtiin eri lukioita. Kun kävin netistä katsomassa parhaimpia ruotsinkielisiä lukioita, kolmantena oli Katedralskolan i Åbo.
Nyt kysynkin tietääkö joku, voidaanko tämän lukion historia kytkeä yhteen keskiaikaiseen Turun katedraalikouluun, siis siihen jonka rehtorina on mm. Jaakko Suomalainen. Kysyn siksi, että käsittäkseni tuosta keskiaikaista koulusta eriytyi ainakin Turun yliopisto.
Sami Lehtonen
11.03.09, 08:53
Paremman puutteessa käytän tätä keskustelu avausta hyödykseni. Aamun uutisia katsellessani, silmäni osui uutiseen, jossa vertailtiin eri lukioita. Kun kävin netistä katsomassa parhaimpia ruotsinkielisiä lukioita, kolmantena oli Katedralskolan i Åbo.
Nyt kysynkin tietääkö joku, voidaanko tämän lukion historia kytkeä yhteen keskiaikaiseen Turun katedraalikouluun, siis siihen jonka rehtorina on mm. Jaakko Suomalainen. Kysyn siksi, että käsittäkseni tuosta keskiaikaista koulusta eriytyi ainakin Turun yliopisto.
Wikipediasta lainattua:
Katedralskolan i Åbo on Turussa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Turku) toimiva ruotsinkielinen lukio, joka perustettiin 1970-luvulla. Se syntyi vuonna 1971 kun yhdistettiin Svenska klassiska lyceum ja Åbo svenska flicklyceum.
Yleensä Wikipedian totuusarvo on vaikeasti määriteltävissä, mutta jotenkin oli ehkä odotettavissa, että tämän nimen käyttöönotossa on ehkä havaittavissa jotain uusklassisia piirteitä.
Sami Lehtonen
11.03.09, 08:56
Paremman puutteessa käytän tätä keskustelu avausta hyödykseni. Aamun uutisia katsellessani, silmäni osui uutiseen, jossa vertailtiin eri lukioita. Kun kävin netistä katsomassa parhaimpia ruotsinkielisiä lukioita, kolmantena oli Katedralskolan i Åbo.
Nyt kysynkin tietääkö joku, voidaanko tämän lukion historia kytkeä yhteen keskiaikaiseen Turun katedraalikouluun, siis siihen jonka rehtorina on mm. Jaakko Suomalainen. Kysyn siksi, että käsittäkseni tuosta keskiaikaista koulusta eriytyi ainakin Turun yliopisto.
Englanninkielisessä Wikipediassa taas lukee:
In theory, the Katedralskolan is the oldest institution of learning of Finland as it has an organizational continuity from the medieval Cathedral school, founded in 1276 (http://en.wikipedia.org/wiki/Cathedral_School_in_Turku). Part of the school formed the basis for the Royal Academy of Turku (http://en.wikipedia.org/wiki/Royal_Academy_of_Turku), the predecessor of the present-day University of Helsinki (http://en.wikipedia.org/wiki/University_of_Helsinki), in 1640.
Tuo alun "In Theory" kai käytännössä tarkoittaa, että jos peräkkäiset koulut tulkitaan samaksi, niin silloin kyse on samasta koulusta. Vanha koulurakennus on yllättäen rakennettu 1827 ja ainakin siitä lähtien koulu toimi tuolla Svenska klassiska lyceum nimellä.
Seppo Niinioja
11.03.09, 10:17
Ihmeellisiä ovat koulujen tiet. Hieraisin silmiäni kun näin Klaukkalassa ensi kerran punatiilisen koulutalon seinässä nimen Arkadian yhteislyseo. Totta se on, koulu muutti Arkadiankadulta Klaukkalaan lukuvuoden 1991-1992 alusta. Aikaisempia nimiä olivat Uusi Yksityinen Yhteislyseo 1927-1928 ja Koulukujan Yhteislyseo 1928-1938.
Arkadiahan on Peloponnesoksen keskimaakunta (nykyinen termi nomos), jonka asukkaat säilyttivät vuorillaan kauan yksinkertaiset tapansa, minkä vuoksi Arkadia on myöhemmin tarkoittanut idyllisen paimenelämän kotimaata. Siihen ei valitettavasti taida olla paluuta. Mikä olisikaan hauskempaa kuin soitella vaan panhuilua samalla kun nuoret tytöt syöttävät viinirypäleitä ja kirmailla kuin Papageno ja Papagena Taikahuilussa.:)
Seppo Niinioja
Nyt kysynkin tietääkö joku, voidaanko tämän lukion historia kytkeä yhteen keskiaikaiseen Turun katedraalikouluun.
Tämän historiikin mukaan (linkki alla) Turussa on toiminut korkeampaa opetusta antanut koulu, jonka nimet ovat vaihdelleet ja joka on saanut alkunsa tuosta vanhasta katedraalikoulusta. Katkoja on historian aikana ollut, uusimpana esim. Turun palo 1827. Varmaan on ollut niin, että pitkälti jatkuvuus on tullut opettajien mukana, samat henkilöt ovat siirtyneet uuden nimiseen oppilaitokseen pitäen traditiota yllä:
http://www.tkukoulu.fi/~katedral/historik/historik.html
Nykyisinkin tapahtuu koulufuusioita ja koulut muuttavat. Opetin itse joskus helsinkiläisessä Laajasalon lukiossa, joka kantoi Helsingin kolmannen suomalaisen tyttökoulun traditiota. Tarina meni siten, että koulu oli toiminut ahtaissa tiloissa Mariankadulla ja halusi uutta rakennusta. Sellainen olikin näköpiirissä Tyttönorssin siirtyessä Haagaan (nykyisin Viikin normaalikoulu). Valtio oli molempien koulujen ylläpitäjä. Myös Helsingin kauppakorkeakoulu oli kiinnostunut Runeberginkadun koulutalosta ja ehdotti valtiolle, että se kustantaisi - tuolloin Kuruunuhaan keskikouluna tunnetulle - koululle uuden rakennuksen Laajasaloon, jos saisi kirjastotalokseen Tyttönorssin Runeberginkadulla. Näin tapahtuikin ja Kruunuhaan keskikoulusta tuli aluksi Laajasalon yhteislyseo ja sittemmin kunnan koulu. Koulun siirtyessä siirtyivät opettajat ja koulun arkisto kaupunginosasta toiseen. Historiansa koulu laskee perustamisvuodestaan 1929, kuten Helsingin yliopistokin oman historiansa vuodesta 1640, jolloin Turun Akatemia perustettiin...
t. Olavi A.
tellervoranta
12.03.09, 12:03
Hyvää päivää :)
aiemmin kirjoiteltiin, miten jokin asia jää askarruttamaan eli pyörimään pääkoppaan.
Istuskellessani Uleåborgissa katsoin yhtä sukunimeä, mitä en paljasta. Mutta jos ihmisen sukunimi, siis miehen, on esim. Simoska, miksi hänen vaimoaan sanotaan.Tai nainen on Simoska, mikä on mies. Ja mistä tulee tuontyyppiset sukunimet. :confused:
Eräs tuttavani sanoi minulle kerran, olkoon nyt kyseessä sukunimet Jomppanen ja Jomppainen (keksityt), että eihän hän (mies) voi olla Jomppanen, koska vaimo olisi Jomppaska. :eek:
Minä kun vaihtelen nimiä ystävättäreni kanssa, sekä etu-että sukunimiä, mietin nyt sukunimeä ...vaara, koska sisarenikin ovat ...vaaroja.
Etunimi on myös vaihdossa...SiniMaariaHelenaTuuliTellervoHillaVarp uVirpi :)
Erkki Järvinen
15.03.09, 14:40
Juu monenlaiset asiat voivat askarruttaa tässä nyt yksi johon olisi mukava saada kommentteja eli millä ihmeen konstilla saatte kaikki vuosien mittaan koneelle tallentamanne tiedot pysymään sellaisessa järjestyksessä, että kun jotain hakee niin heti tietää mistä hakee.:D:
jk
eikös tämän apparaatin pitäis helpottaa työskentelyä.
....jos ihmisen sukunimi, siis miehen, on esim. Simoska, miksi hänen vaimoaan sanotaan.
Vaimo on selvästkin Simoskaska
Tai nainen on Simoska, mikä on mies.
Simo Simonen :p:
Eräs tuttavani sanoi minulle kerran, olkoon nyt kyseessä sukunimet Jomppanen ja Jomppainen (keksityt), että eihän hän (mies) voi olla Jomppanen, koska vaimo olisi Jomppaska. :eek:
Mutta jos mies on Jomppainen, niin vaimo on Jomppaiska :rolleyes:
Mutta seuraava on tosijuttu, vain nimet muutettu. Työpaikassa oli Lissu Jumppanen eli Jumppaska ja Lissu Koikkalainen eli Koikkalaiska. Eipä aikaakaan kun oli Paska-Lissu ja Laiska-Lissu. hyi.... :eek:
Turun telakalla oli aikanaan kaksi Lindströmiä. Heistä toisella vasen jalka oli selkeästi oikeaa jalkaa lyhyempi (tai toisin päin)
Joka tapauksessa, turkulaisella selkeydellä tätä epätasapainossa klinkkaavaa Lindströmiä sanottiin Lindströmiksi, kun taas tuo normaalit jalat omaava herra kulki nimellä tasajalka-Lindström
Juha
ps. kirjoitettu ulkomuistista pohjautuen Turun kirjastossa noin vuosi sitten olleeseen näyttelyyn
tellervoranta
15.03.09, 20:49
No ei millään :eek:
Juu monenlaiset asiat voivat askarruttaa tässä nyt yksi johon olisi mukava saada kommentteja eli millä ihmeen konstilla saatte kaikki vuosien mittaan koneelle tallentamanne tiedot pysymään sellaisessa järjestyksessä, että kun jotain hakee niin heti tietää mistä hakee.:D:
jk
eikös tämän apparaatin pitäis helpottaa työskentelyä.
Voi sitä laittaa eri kansioita ja tarkentaa nimiä...vaan joskus tuntuu siltä, että
roskakoriin. Eipähän vaivaa. Sitäpaitsi minulla tulee rompetta koko ajan lisää, kun käsittelen vanhoja kuvia.
Kirsi Rannikko
16.03.09, 17:27
Mahtaako tällainen tapa olla turkulaisille ominaista? Poliisilaitoksen neljästä Salosesta kaljuin kulki nimellä Beatles-Salonen;)
Terveisin
Kirsi
Turun telakalla oli aikanaan kaksi Lindströmiä. Heistä toisella vasen jalka oli selkeästi oikeaa jalkaa lyhyempi (tai toisin päin)
Joka tapauksessa, turkulaisella selkeydellä tätä epätasapainossa klinkkaavaa Lindströmiä sanottiin Lindströmiksi, kun taas tuo normaalit jalat omaa herra kulki nimellä tasajalka-Lindström
Juha
ps. kirjoitettu ulkomuistista pohjautuen Turun kirjastossa noin vuosi sitten olleeseen näyttelyyn
Wärtsilän tehtaalla Sörnäisissä tehtiin ennen paperikoneita. Yhden Virtasen vastuu oli varustaa kone teloilla (pyörivillä sylintereillä siis). Tietenkin hänet tunnettiin telottaja-Virtasena.
Tapani Kovalaine
16.03.09, 19:33
Silloin 1960-luvulla tehtiin Rautanaulanvitikon takana Aakenustunturin pohjoisella puolella malminetsintää kaivosyhtiön lukuun Kittilässä ja sinne tuli töittemme etenemistä katsomaan Kinemaskooppi, joka oli geologi ja ylin johtajamme itäisessä Suomessa sijaitsevassa konttuurissaan.
Sukunimenä tuo kuulosti toki oudolta, mutta siihen aikaan oli aivan uutta elävien kuvien teattereissa cinemascope-laajakangaselokuvat. Tietenkin tuon pomomme sukunimi Isokangas oli muuttunut pohojoosessa uusien tuulien mukaiseksi eli laajaa kangasta vastaavaksi.
Seppo Niinioja
18.03.09, 08:52
Silloin 1960-luvulla tehtiin Rautanaulanvitikon takana Aakenustunturin pohjoisella puolella malminetsintää kaivosyhtiön lukuun Kittilässä ja sinne tuli töittemme etenemistä katsomaan Kinemaskooppi, joka oli geologi ja ylin johtajamme itäisessä Suomessa sijaitsevassa konttuurissaan.
Sukunimenä tuo kuulosti toki oudolta, mutta siihen aikaan oli aivan uutta elävien kuvien teattereissa cinemascope-laajakangaselokuvat. Tietenkin tuon pomomme sukunimi Isokangas oli muuttunut pohojoosessa uusien tuulien mukaiseksi eli laajaa kangasta vastaavaksi.
Huonekalukonservaattoripoikamme opiskelukaverille tulee jostakin museosta kirjeitä, joissa on aina osoitteena Kondensaattori K.N. Laittavat sen tietysti tahallaan. Kondensaattorihan on sähkötekninen komponentti, johon voidaan mm. varastoida sähköenergiaa.
Seppo Niinioja
Ei mikään ole niin viisas kuin insinööri, paitti majava, se kun rakentaa pesänsäkin veten alle.
- Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen
Seppo Niinioja
18.03.09, 09:17
Uutisissa kerrottiin juuri, että uuden tutkimuksen mukaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus v. 1986 on vahingoittanut luontoa luultua enemmän. Kimalaiset sun muut pörriäiset ja selkärangattomat ovat kadonneet alueelta ja isommatkin eläimet ovat kärsineet. Niinpä Ukraina on julistanut onnettomuusalueen luonnonreservaatiksi!
Makedonian kuningas Antigonos II Doson (225 eaa.) on sanonut: "Jumala, varjele minua ystävistäni, vihollisistani minä selviän itse." (Lähde: Hyvä elämä ja hyvät juhlat. Peruskoulun elämänkatsomustieto 3. Suosittelen.)
Varjeltakoon meitä myös tällaisista luonnonreservaateista.
Seppo Niinioja
Erkki Järvinen
18.03.09, 09:56
Uutisissa kerrottiin juuri, että uuden tutkimuksen mukaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus v. 1986 on vahingoittanut luontoa luultua enemmän. Kimalaiset sun muut pörriäiset ja selkärangattomat ovat kadonneet alueelta ja isommatkin eläimet ovat kärsineet. Niinpä Ukraina on julistanut onnettomuusalueen luonnonreservaatiksi!
Makedonian kuningas Antigonos II Doson (225 eaa.) on sanonut: "Jumala, varjele minua ystävistäni, vihollisistani minä selviän itse." (Lähde: Hyvä elämä ja hyvät juhlat. Peruskoulun elämänkatsomustieto 3. Suosittelen.)
Varjeltakoon meitä myös tällaisista luonnonreservaateista.
Seppo Niinioja
Minä suosittelen tuon elokuvan katsomista / löytyy varmaan videona.
Elokuva / Koyaanisquatsi 1983
Ohjaaja / Geofrey Reggio
Draama
(Ei ole näyttelijöitä lainkaan. - Music by Philip Glass.)
Koyaaniqatsi; ( Hopi - intiaanien kielestä )
Osat:
1. Hullu elämä,
2. Seka- sortoinen elämä,
3. Tasapainoton elämä,
4. Pirstoutuva elämä ja
5. Elämäntila, joka vaatii toisenlaisen elämäntilan.
Hopi-ennustuks. käännöks." Jos kaivamme maasta kallisarvoisia asioita uhkaa meitä tuho. Puhdistautumisen päivän ollessa käsillä kudotaan taivaalle hämähäkinseittejä. Taivaasta saatetaan singota maahan tuhka-astia joka polttaa maan ja saa meren kiehumaan.
Erkki Järvinen
18.03.09, 11:25
YouTube muuten löytää koyaanisqatsi: esim. Life out of Balance ja muitakin osia jos kiinnostaa katsoa. (kannattaa katsoa koko näytöllä ja äänet tietysti päällä.)
Seppo Niinioja
19.03.09, 00:27
YouTube muuten löytää koyaanisqatsi: esim. Life out of Balance ja muitakin osia jos kiinnostaa katsoa. (kannattaa katsoa koko näytöllä ja äänet tietysti päällä.)
Kiitos vinkistä, Erkki!
Kun muutimme tänne Nurmijärven perukoille runsas kuusi vuotta sitten, olen nauttinut suuresti myös siitä, että kirkkaina talviöinä Linnunrata näkyy selvästi. Hiljaisuus on yöllä melkein korviin koskeva. Pöllöt huhuilevat ja illalla kuulin ensi kertaa mustarastaan.
Helsingin keskustassa alkaa olla jo aika lailla samanlaista kohellusta kuin tuossa Life out of Balance -pätkässä. Los Angelesissa kuulemma ihmiset soittivat jokunen vuosi sitten paniikissa hätäkeskukseen: Ovatko marsilaiset hyökänneet vai mitä? Kyseessä oli vain poikkeuksellinen kirkas yö, niin että tähtitaivas näkyi!
Olisi karmaisevaa, jos luonnosta se vähä, mikä on jäljellä pitäisi paketoida reservaattiin kuten intiaanit. Meillä on sentään vielä ollut aikaa toteuttaa Natura-ohjelma eikä se käsittääkseni edes juurikaan haittaa maatalouselinkeinojen harjoittamista.
Seppo Niinioja
Sami Lehtonen
19.03.09, 20:32
Varjeltakoon meitä myös tällaisista luonnonreservaateista.
Seppo Niinioja
Kieltämättä Tsernobylin onnettomuusalueella on ehkä koko maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen ekosysteemi... Toivottavasti siitä ei tule sentään UNESCON maailmanperintökohdetta, jolloin se pitäisi kai pyrkiä säilyttämään nykytilassaan.
Ukrainan poliitikkojen päätös on kyllä kaikessa raadollisuudessa äärimmäisen looginen: jos alueella ei voi viljellä ihmisravinnoksi kelpaavia tuotteita (ainakaan vientiin), eikä sinne sovi rakentaa tai metsästystä ja kalastusta harrastaa, niin julistettakoon alue luonnonsuojelualueeksi. Jos Ukraina myöhemmin sitoutuu (en tiedä, onko jo) johonkin kansainväliseen luonnonsuojelusopimukseen, joka edellyttää tietyn maapinta-alaprosentin suojelemiseen, niin tuo aluehan tulee ikään kuin "hyödynnetyksi".
Seppo Niinioja
20.03.09, 06:21
YLE TEEMA esittää tänään:
21.00: Arkistojen salat: Suora lähetys Kuusta
Heinäkuun 21. päivänä 1969 yli 600 miljoonaa televisiokatsojaa todisti, kuinka Neil Armstrong asteli Kuun pinnalla ensimmäisenä ihmisenä. Mutta kuka kuvasi Armstrongia, kun tämä astui Kuun pinnalle?
Hyvä kysymys! Tulipa mieleen, että olisiko ollut itse Deus ex machina. Miksi muuten kapseliin kiinnitetyssä laatassa on päiväyksenä vain JULY 1969?
Seppo Niinioja
YLE TEEMA esittää tänään:
Miksi muuten kapseliin kiinnitetyssä laatassa on päiväyksenä vain JULY 1969?
Seppo Niinioja
Millähän aikavyöhykkeellä kuu oli laskeutumishetkellä ja mistä katsoen:confused::):D:
t Pertti Vuorio
Ehkä NASA ei ollut varma siitä minä päivänä itse laskeutuminen tulisi tapahtumaan?
Juha
tellervoranta
20.03.09, 11:05
Tervehdys :), kysynkö nyt samasta asiasta, kun Lontoossa kävin mm. The Science Museumissa, mistä englanninkielinen esite ja siinä kuva The Apollo 10 ( kuvia 2kpl)..teksti...mutta aika: back in May 1969.
YLE TEEMA esittää tänään:
21.00: Arkistojen salat: Suora lähetys Kuusta
Heinäkuun 21. päivänä 1969 yli 600 miljoonaa televisiokatsojaa todisti, kuinka Neil Armstrong asteli Kuun pinnalla ensimmäisenä ihmisenä. Mutta kuka kuvasi Armstrongia, kun tämä astui Kuun pinnalle?
Hyvä kysymys! Tulipa mieleen, että olisiko ollut itse Deus ex machina. Miksi muuten kapseliin kiinnitetyssä laatassa on päiväyksenä vain JULY 1969?
Seppo Niinioja
Toisakseen askarruttaa se milloin Helsingissä (Dipolissa?) oli 1980-luvulla näyttely venäläisestä avaruusaluksesta. Olen ottanut kaksi kuvaa, joista toisessa kapselin iso pääosa (joku taitaa tunkea sisään) ja toisessa muu osuus. Hallissa näkyy verkkokattorakennelma. Liittyiköhän Laikakoiraan. Ken tietää :confused:
Heikki Koskela
20.03.09, 11:13
Miksi muuten kapseliin kiinnitetyssä laatassa on päiväyksenä vain JULY 1969?
Seppo Niinioja
Kuukalenteria ei ole vielä tehty? :confused:
Jos se oli klo 21.00 Suomen aikaa niin milloin se oli Japanissa?
Oliko jo seuraava päivä?
Ihmiskuntaahan asia koski, vai?
t Pertti Vuorio
Antti Järvenpää
20.03.09, 12:10
Vastoin otsikkoa, toteaisin, että olin mato-ongella järven selällä, silloin kun tuo kuukävely tiedotusvälineiden mukaan tapahtui. Katseltiin kuuta, joka muistaakseni oli puolikuun tapainen ja askarrutti silloin kovasti, mihin kohdin sinne oli muka laskeuduttu. Ei näkynyt mitään välähdystä eikä pölähdystä. Taidettiin vähän miettiä tokkopa tuo oli edes totta.
Seppo Niinioja
20.03.09, 13:21
Jos se oli klo 21.00 Suomen aikaa niin milloin se oli Japanissa?
Oliko jo seuraava päivä?
Ihmiskuntaahan asia koski, vai?
t Pertti Vuorio
Näin olen myös ajatellut. Maapallolla eletään aina kahta eri vuorokautta. Neil Armstrong laski jalkansa kuun kamaralle klo 2:56 UTC 21.7.1969. Cape Canaveralissa oli vielä edellinen päivä. UTC on käytännössä sama kuin Greenwich Mean Time, jota Suomen aika oli ilmeisesti silloin 2 tuntia edellä, koska kesäaikaa ei muistaakseni vielä ollut käytössä. Elikkä aamuviideltä kai istuimme nenä televisiossa kiinni vajaan kolmivuotiaan esikoistyttäremme kanssa. Olen antanut hänelle muistoksi tapauksesta kertovan Life-lehden loisteliaan erikoisnumeron.
Ja ne Armstrongin sanathan kuuluivat:
"That's one small step for [a] man, one giant leap for mankind."
Kevätpäivän tasauspäivänä 2009
Seppo Niinioja
Vastoin otsikkoa, toteaisin, että olin mato-ongella järven selällä, silloin kun tuo kuukävely tiedotusvälineiden mukaan tapahtui. Katseltiin kuuta, joka muistaakseni oli puolikuun tapainen ja askarrutti silloin kovasti, mihin kohdin sinne oli muka laskeuduttu. Ei näkynyt mitään välähdystä eikä pölähdystä. Taidettiin vähän miettiä tokkopa tuo oli edes totta.
Hej Antti
Pakkohan se oli olla puolikuun aikaan. Ei muulloin olisi löytynyt tasaista paikkaa kuun pallolla. Toiset mahdolliset ajat olisivat olleet kuun kasvun vaihteessa, jolloin olisi voinut laskeutua sille alemman sakaran (koukun)
päälle. Eikö se siltä vähän näytä kun yökalassa katselee.
t Pertti Vuorio
Minua askarruttaa mahdollinen sukulaisuus Luis Armstrongin ja Nealin välillä ja ulottuvatko sukujuuret kuuhun asti jos olivat sukua.
K-Erik
tellervoranta
20.03.09, 17:07
Siirrän avaruusromut tänne; sama kysymys kuin edellä. Jos joku olisi jo 80-luvulla ollut elossa...:confused:
Seppo Niinioja
24.03.09, 04:43
Yleisön pyynnöistä huolimatta jälleen:
Jokaisella on oikeus kuolla etu- ja sukunimen tuomalla arvokkuudella,
vanhahkon Alzheimerin tautia sairastavan mykän naisen henkilöllisyyttä New Jerseyssä 15 vuotta selvittänyt Lt. Eduardo Ojeda sanoo.
Sukututkijallekin varsin tuttu tilanne, paitsi että kohde ei yleensä ole enää elossa.
Seppo Niinioja
http://www.comcast.net/articles/news-general/20090323/Naming.Jane.Doe/
Antti Järvenpää
24.03.09, 08:23
Eilen oli HS:ssa sukututkijan kannalta mielenkiintoinen uutinen http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nimien+yhdistelystä+on+tullut+avioituessa+pieni+t rendi/1135244518775
Vaikka tämä nyt ei koske nykypäivän sukututkijaa, paitsi korkeintaan nykypäivään ulottuvaa kirjantekijää, niin näyttäisi siltä, että tulevaisuuden keskeinen rekisteri on sukunimen lyhyen historian muutosrekisteri. Kenties tuolla voisi myös tarkastaa sukututkimuksen oikeellisuuden, sillä uudesta sukunimestä pitäisi löytyä jotakin molemmista suvuista, vähän niin kuin geenejäkin löytyy.
Mielenkiintoisia tilanteita on sitten tietenkin ne, jossa Koskenniemi Järvelä avioituu sanotaan nyt vaikka Reinikainen Mäkisen kanssa. Olisiko oikea muoto silloin esimerkiksi Reininiemi Mäkijärvelä vai kuinka.
Seppo Niinioja
03.04.09, 07:40
Katsopaapa Jälkiviisaita klo 8.45. Uutisten mukaan jotkut sähköyhtiöt laskevat määräaikaisesti sähkön kuluttajahintoja tukkuhinnan romahdettua. Alennus kuluttajille on jopa luokkaa 6 prosenttia.
Kuka muuten jää kaipaamaan herroja Lilius ja Fagernäs? Kunhan heidänkin windfall-voittonsa jäävät pois, alennusvaraa syntyy. Melkoinen farssi koko juttu.
Seppo Niinioja
tellervoranta
03.04.09, 08:23
Huomenta kaikille tasapuolisesti :). ( Perämeren uutisankkurit sanovat aina: tasapuolisesti jokaiselle sääriparille)
Katsopaapa Jälkiviisaita klo 8.45. Uutisten mukaan jotkut sähköyhtiöt laskevat määräaikaisesti sähkön kuluttajahintoja tukkuhinnan romahdettua. Alennus kuluttajille on jopa luokkaa 6 prosenttia.
Vai laskea:confused:. Jetsulleen päinvastoin.
Jk. yritin vaihtaa samantyylisen hurmaavan Avan kuin Sepolla, vaan juuri eilen olin poistanut kuvan liiallisen määrän takia.
< Vai laskea. Jetsulleen päinvastoin. >
Sula mahdottomuus. Hinnat ja materiaalien kustannukset nousevat aina pitemmällä aikavälillä, joten turha niitä on laskea välillä. Pitäisi vain nostaa hintoja myöhemmin kuin muuten olisi tarpeellista.
Miksi? Hintojen alentaminen lyhyaikaisesti tuo vain lisää toimenpiteitä ja ilmoituskuluja, jotka asiakas viime kädessä kuitenkin maksaa, tavallaan turhasta.
Sehän tässä nykyaikaisessa lyhytjänteisessä nykivässä ylös-alaspolitiikan nousuissa ja laskuissa on unohtunut - jopa yrityksiltä!
Malttia ja järkeä toivoen
Antti Järvenpää
03.04.09, 09:15
Itseäni mietityttää se, mitä mainesanoja historia tulee näihin herroihin liittämään. Sukututkijahan usein törmää historiankirjoituksissa kaikenlaisiin kuvauksiin historiallisista henkilöistä. Verovoudeista mainesanat ovat olleet yleensä aika vähissä.
Toinen mielenkiintoinen historiallinen rinnastus on näiden nykyajan ilmiöiden rinnastaminen läänityksiin. Kuinkahan moni läänitys itse asiassa mahtoi olla oikeuden mukainen ja todellisiin saavutuksiin perustuva tai velanmaksuun perustuva. Yhteys optioihin ei ole kovin kaukaanta haettu. Kun keinot maksaa palkkaa ei toimi, aletaan jakaa palkkioita, joiden maksumiehenä on joku muu. Yleensä se oli verotettava. Kun samalle apajalle tulee moni, alkaa sen veronmaksajan kyky maksaa veronsa hyytyä, jolloin kärsijänä on viimekädessä ja pitkällä tähtäimellä valtio, joka joko menettää verotuloja tai joutuu tukemaan köyhiä verotuloistaan.
Kolmas seikka, mitä tässä yhteydessä mietin, on se, miten yhteiskunta on pystynyt säätelemään yksityistä etua. Mieleen tulee Kustaa Vaasan reformit. Hän puuttui kirkon omaisuuteen ja tuloihin, mutta Suomen osalta hänen merkittävin teko oli kaiketi erämaiden verotulojen kääntäminen valtion kassaan, joita oli siihen asti nauttinut ilmeisen rajoittunut ryhmä.
Ylipäätänsä yhteiskunnan kyky säädellä yksityisiä toimioita on mielenkiintoinen aikojen saatossa. Venäläisethän sanovat jotenkin niin, että sen minkä nuorena varastat, sen vanhana omistat. Toisaalta historia tuntee paljon omaisuuden peruutuksiakin, joissa on arvioitu onko asianomaisella ollut oikeus omaisuuteensa vai ei. Ylipäätänsä yhteiskunnan murrostilanteissa omaisuudet saattavat siirtyä aivan uusille tahoille, mutta aina pätee se historiallinen Pareton periaate, että omaisuus kasaantuu hyvin pienelle joukolle. Kun näin on joka tapauksessa, toivoisin vain, että raha kasautuisi sellaisiin paikkoihin, joissa se tuottaa ja joissa ajatellaan Suomen etua niin maana kuin kansanakin.
Heikki Koskela
03.04.09, 09:32
Katsopaapa Jälkiviisaita klo 8.45. Uutisten mukaan jotkut sähköyhtiöt laskevat määräaikaisesti sähkön kuluttajahintoja tukkuhinnan romahdettua. Alennus kuluttajille on jopa luokkaa 6 prosenttia.
Kuka muuten jää kaipaamaan herroja Lilius ja Fagernäs? Kunhan heidänkin windfall-voittonsa jäävät pois, alennusvaraa syntyy. Melkoinen farssi koko juttu.
Seppo Niinioja
Meillä Alajärvellä on onneksi Suomen halvimpiin kuuluva sähkö - vielä ja kun on sääähkölämmitys niin pitää olla nuukana sähkön kanssa. Joskus on kyllä ylimääräistä sähköä tuvassa mutta se on ilmassa.
Vastaus retoriseen (?) kysymykseesi: Minä en jää kaipaamaan kyseisiä herroja.
Seppo Niinioja
03.04.09, 15:47
Meillä Alajärvellä on onneksi Suomen halvimpiin kuuluva sähkö - vielä ja kun on sääähkölämmitys niin pitää olla nuukana sähkön kanssa. Joskus on kyllä ylimääräistä sähköä tuvassa mutta se on ilmassa.
Vastaus retoriseen (?) kysymykseesi: Minä en jää kaipaamaan kyseisiä herroja.
Se on varmaan sitä lentosähköä. Eräs tunnettu alan mies nimittää itseään aina lentosähköinsinööriksi.
Erityisesti KK:lle kunnioittavasti omistettu juttu 1980-luvulta: Eräs järjestö myi ylijäämäpaikkoja messumatkalle Saksanmaalle. Vaimokin lähti mukaan, kun pääsi melkein ilmaiseksi ja olihan se hyvä, että joku katsoi perään, kun siellä saa niin hyvää olutta:). Helsinki-Vantaan lentoasemalla tämä lentosähköinsinööri esitteli seurassaan olleen nuorehkon naisen näin: "Tässä on meidän uusi naisinsinöörimme". Tätä olemme naureskelleet monet kerrat. Naisinsinööri perusti sittemmin oman koulutusyrityksen ja näyttää menestyneen hyvin.
Seppo Niinioja
Antti Järvenpää
03.04.09, 16:41
Meillä Alajärvellä on onneksi Suomen halvimpiin kuuluva sähkö - vielä ja kun on sääähkölämmitys niin pitää olla nuukana sähkön kanssa. Joskus on kyllä ylimääräistä sähköä tuvassa mutta se on ilmassa.
......
Kun joskus olen kuullut sähköallergiasta puhuttavan, niin johtuukohan se tuosta tuvan ilmaan karkaavasta sähköstä. Sillehän jotkut ovat varmaankin herkempiä kuin toiset.
Joskus luin Antti Tuurin kokoaman teoksen "Voimanmiehet". Useimmat olivat saaneet herätyksen uralleen nuoren keksijän kirjasta. Jäin vain miettimään, että siinä on varmaan teos, jolla on ollut todella suuri vaikutus lukijoihinsa, joille sähköstä tuli elämäntehtävä.
Seppo Niinioja
05.04.09, 15:18
Palmusunnuntain kunniaksi pieni sarjakuva (http://sepponiix.pp.fi/Panorama-50.jpg). Eivätkö ole söpöjä elikkä Ain't they sweet?
Seppo Niinioja
Sami Lehtonen
06.04.09, 17:38
Kuka muuten jää kaipaamaan herroja Lilius ja Fagernäs? Kunhan heidänkin windfall-voittonsa jäävät pois, alennusvaraa syntyy. Melkoinen farssi koko juttu.
Seppo Niinioja
Ainakin Liliuksen tiedotustilaisuuden äänensävystä ja eleistä päätellen meidän pitäisi olla hyvin pahoillamme, ettei herra Lilius hyvää hyvyyttään enää jatka Fortumin johdossa jo tavanomaiseksi muodostunutta nimellistä vuosittaista korvausta vastaan. ilmaan jää vain kysymys, miten Suomen ankarissa oloissa selvittiin ennen Liliusta, tai sitten hänen jälkeensä. Jostain syystä luulen kuitenkin, ettei suomalaisessa energiapoliittisessa keskustelussa siirrytä lisämääreeseen 'postliliaaninen'.
Nähtäväksi jää, kuinka paljon huonolaatuisempaa ja toimitusvarmuudeltaan kehnompaa sähköä jatkossa tulee, kun tulevia johtajia ilmeisestikään ei enää muisteta ylimääräisillä palkkioilla säännöllisesti.
en puutu muiden erokorvauksiin yms. ,kunhan itellä riittäs sen verran rahaa, että pysyis hengissä (rahaa on tilillä 15 miljoonaa).
Heikki Koskela
06.04.09, 18:36
Liliuksenkin jälkeen on elämää-ainakin uskon niin.
Mutta minua askarruttaa vähän erilainen asia. Olen lukemassa klassikoksi muuttunutta sotakirjaa "Kollaa kestää". Siitähän syntyi klassikko heti, kun se pantiin karanteeniin pitkäksi aikaa.
Kirjan tekijäksi on mainittu E. Palolampi, joka osoittautui lukuelämyksen perusteella upseeriksi ja oli lähes koko talvisodan ajan Kollaan rintamalla (jossa minäkin vierailin vielä neuvostovallan aikana 1970-luvulla). Minulle ei ole vieläkään selvinnyt mikä asema Palolammilla oli sotaorganisaatiossa, vaikka olen kohta kirjan lopussa. Mikä oli hänen asemansa Kollaan taisteluiden aikana?
Seppo Niinioja
06.04.09, 20:15
Liliuksenkin jälkeen on elämää-ainakin uskon niin.
Mutta minua askarruttaa vähän erilainen asia. Olen lukemassa klassikoksi muuttunutta sotakirjaa "Kollaa kestää". Siitähän syntyi klassikko heti, kun se pantiin karanteeniin pitkäksi aikaa.
Kirjan tekijäksi on mainittu E. Palolampi, joka osoittautui lukuelämyksen perusteella upseeriksi ja oli lähes koko talvisodan ajan Kollaan rintamalla (jossa minäkin vierailin vielä neuvostovallan aikana 1970-luvulla). Minulle ei ole vieläkään selvinnyt mikä asema Palolammilla oli sotaorganisaatiossa, vaikka olen kohta kirjan lopussa. Mikä oli hänen asemansa Kollaan taisteluiden aikana?
Wikipedia, johon ehkä tässä tapauksessa voi luottaa, kertoo että Erkki Palolampi oli reservin luutnantti, valistusupseeri ja pastori. Kansallisbiografiassa on hänestä artikkeli, jonka yhteenveto on tässä: http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/7826/ . Koko artikkelin lukeminen vaatii käyttäjätunnuksen hankkimisen.
Kollaa kestää -kirjan luin kotona aika pienenä ja jännittävähän se oli. Selaillessani nyt nettiä jossakin vilahti alkuperäinen kansikuvakin. Meillä oltiin hyvin isänmaallisia, mistä olen aina vanhempiani suuresti kunnioittanut. Suomen Kuvalehdessä oli 1949-50 kirjoitussarja Talvisodasta kymmenen vuotta. Olin silloin vähän alle kymmenen ja ajattelin, että onpas siitä kauhean pitkä aika...
Tässä vielä Palolammen kuva ja hänen tekstiään:
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/talvisota/sankariluutnantti.htm .
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
07.04.09, 05:59
Kyllä Wikipediaan voi pääosiltaan luottaa, jäi vain selaamatta kyseinen tieto-osio. Ymmärtäisin nyt niin, että hän toimi Kollaan taistelujen aikana valistusupseerina taisteluosasto Teittisen alaisena tuolloin. Itse hän ei oikeastaan anna vinkkiä tähän suuntaan Kollaa-kirjassa.
Kysymykseni oli seurausta siitä, kun hänen paikkansa taistelujen aikana jäi kovin sekavaksi minulle. Rohkea mies hä oli ja koko ajan rintamaoloissa vaikutti olevan. KIrjoittamisen tyyli on ajan henkeen pureutuvaa ja sopivaa ainakin minun mielenlaadulle.
Mutta olen vielä hieman hämmentynyt siitä, että hänet todella tituleerataan Wikipediassa pastoriksi. Lieneekö asia todella niin, että oli myös yliopistokoulutksen saanut, kun oli käynyt viisi luokkaa lukiota. Asia ei mitenkään vähennä arvostustani häntä kohtaan. Ajattelin kuitenkin panna tämän kohdan ehdolle.
Seppo Niinioja
07.04.09, 09:43
Lauantaina klo 22.35 YLE Teemalta tulee Jean Renoirin pasifistinen mestariteos, Suuri illuusio, kuten YLE sitä mainostaa.
Nettiohjelmaopas kertoo:
La Grande illusion, Ranska 1937, 109') O: Jean Renoir. Humaani ja pasifistinen mestariteos kahden ranskalaisen sotavangin ja aristokraattisen saksalaisupseerin omalaatuisesta suhteesta I maailmansodan aikana. Mv.
Vangit ovat Jean Gabin ja muistaakseni Pierre Fresnay. aristokraattinen upseeri Erich von Stroheim, nuorelle polvelle luultavasti tuntemattomia nimiä. Naisilla on tärkeä osuus vankien pelastumisessa. Enempää juonesta en rupea paljastamaan enkä kovin hyvin muistakaan.
Aivan loistava elokuva. Elokuvan sanoma on, että pysyvä rauha on suuri illuusio. Valitettavan totta yhäkin.
Seppo Niinioja
Erkki Järvinen
07.04.09, 10:31
Lauantaina klo 22.35 YLE Teemalta tulee Jean Renoirin pasifistinen mestariteos, Suuri illuusio, kuten YLE sitä mainostaa.
Nettiohjelmaopas kertoo:
La Grande illusion, Ranska 1937, 109') O: Jean Renoir. Humaani ja pasifistinen mestariteos kahden ranskalaisen sotavangin ja aristokraattisen saksalaisupseerin omalaatuisesta suhteesta I maailmansodan aikana. Mv.
Vangit ovat Jean Gabin ja muistaakseni Pierre Fresnay. aristokraattinen upseeri Erich von Stroheim, nuorelle polvelle luultavasti tuntemattomia nimiä. Naisilla on tärkeä osuus vankien pelastumisessa. Enempää juonesta en rupea paljastamaan enkä kovin hyvin muistakaan.
Aivan loistava elokuva. Elokuvan sanoma on, että pysyvä rauha on suuri illuusio. Valitettavan totta yhäkin.
Seppo Niinioja
Olipa Seppo hienoa, että muistutit asiasta sillä Jean Gabin ja Erich von Stroheim ovat varsin tuttuja nimiä eikä tuo Pierre Fresnay liioin ole tuntemattomaksi jäänyt. Merkitsinkin muistiin tuon elokuvan niin täytyypä tallentaa se sitten seuraavana päivänä katsottavaksi kun yöt ovat nukkumista varten.
Tämähän on pitkä ketju :)
Joka tapauksessa Liliuksiin liittyen; tänään tule telkusta YLE1 -kanavalta dokumentti
"Suku karkotti Aleko Liliuksen Suomesta vuonna 1911. Kotona Aleko on yhä paroni Münchhauseniin verrattava velho, jonka elämä tiivistää viime vuosisadan historian ja pysyy loppuun asti arvoituksena. Ohjaus Tom Östling."
Varmasti mielenkiintoinen katselukokemus ihan sukututkimusmielessäkin
Juha
Raimo Laakso
07.04.09, 16:49
Tuohon pastorinimikkeeseen sen verran, että aikaisemminhan pastoriksi valmistui ymmärtääkseni myös pappisseminaarista, joka lienee ollut keskikoulupohjainen. Samahan koski myös kansakoulun opettajia. Niinsanotun alakoulun opettajaseminaariin taisi joskus päästä jopa kansakoulupohjalla. Niin vain niidenkin opettajien oppilaat oppivat lukemaan ja laskemaan, ehkä paremmin kuin nykyisten yliopistotaustaisten opettajien oppilaat.
Raimo Laakso
Heikki Koskela
07.04.09, 17:12
Tuohon pastorinimikkeeseen sen verran, että aikaisemminhan pastoriksi valmistui ymmärtääkseni myös pappisseminaarista, joka lienee ollut keskikoulupohjainen. Samahan koski myös kansakoulun opettajia. Niinsanotun alakoulun opettajaseminaariin taisi joskus päästä jopa kansakoulupohjalla. Niin vain niidenkin opettajien oppilaat oppivat lukemaan ja laskemaan, ehkä paremmin kuin nykyisten yliopistotaustaisten opettajien oppilaat.
Raimo Laakso
Suomessa on ollut pappiseminaareja mutta ne kouluttivat pappeja ortodoksisen kirkon tarpeisiin. Asia ei tietenkään poissulje sitä, etteikö kysymäni henkilö olisi tätä seminaaria käynyt.
Sami Lehtonen
07.04.09, 19:49
Tuohon pastorinimikkeeseen sen verran, että aikaisemminhan pastoriksi valmistui ymmärtääkseni myös pappisseminaarista, joka lienee ollut keskikoulupohjainen. Samahan koski myös kansakoulun opettajia. Niinsanotun alakoulun opettajaseminaariin taisi joskus päästä jopa kansakoulupohjalla. Niin vain niidenkin opettajien oppilaat oppivat lukemaan ja laskemaan, ehkä paremmin kuin nykyisten yliopistotaustaisten opettajien oppilaat.
Raimo Laakso
Wikipedian mukaan pastoria käytetään lähinnä papin "arvonimenä" silloin, kun tämä ei ole saanut rovastin arvonimeä. Näin periaatteessa kaikki papit (tai ainakin alle 50-vuotiaat) ovat pastoreita. Sukututkijalle lienee hyvä tieto se, että ainakin vanhemmissa lähteissä pastor tarkoittaa kirkkoherraa ja vice pastor tämän sijaista.
Seppo Niinioja
08.04.09, 08:14
Vilkaisin Erkki Palolammen tiedot parista Kuka kukin on -kirjan painoksesta. Niiden pitäisi olla luotettavia tai sitten ei, koska ne kerätään asianomaisilta itseltään. Viimeisen kerran hän on antanut tiedot vuonna 1974. Hyvin lyhyesti: Koulutuksestaan hän mainitsee 5 lk. oppikoulua 1924 ja suojeluskuntain päällystökoulun 1930. Opintomatkoja useisiin Euroopan maihin ja lukuisia luottamustehtäviä. Päivätyönäänhän hän toimi SOK: sosiaalijohtajana vuosina 1941-1971. Kansallisbiografia saattaa sisältää vielä jotakin asioita, joita hän ei ole itse maininnut.
Pastori on ehkä ihan väärä tieto, mikä ei kyllä Wikipediassa ole mitenkään tavatonta. Otin sen harkitsemattomasti viestiini 222 tästä ja pyydän anteeksi sen aiheuttamaa ajanhukkaa forumilaisille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollaa_kest%C3%A4%C3%A4_(kirja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollaa_kest%C3%A4%C3%A4_%28kirja)) .
Palolammen innoittamana intouduin saman tien pusaamaan palopuheen Wikipediaa vastaan. Se on anonyymisyydessään ja kenelle hyvänsä skribentille avoimena todellinen ja salakavala kulttuurivaara. Sen tekijät ovat idealisteja ilmaisen, usein plagioidunkin tiedon tuottamistavoitteissaan, mutta eivät realisteja tekotavassaan. Älkää hyvät ihmiset uskoko sokeasti, kun "Wikipedia (kuka hän on?) sanoo". Wikipediassa huomenna asiat voivat jo olla toisin, musta valkoista tai päinvastoin. Katsokaapa vaikka sitä satojenkin artikkeliversioiden määrää, joka joidenkin juttujen muokkaushistoriassa näkyy. Jos tiedon on välttämättä oltava verkosta peräisin ja ilmaista, niin siellähän on tietosanakirjoista mm. Nordisk familjebok ja Pieni tietosanakirja, joista löytyy paljonkin sukututkijalle tarpeellista hiukan vanhempaa tietoa, joka on nimeltä mainittujen asiantuntijoiden kynästä peräisin.
Ja joillakin homekorvilla, kuten itselläni on vielä ihan painettuja kirjojakin hyllyssä. Otavan vuodesta 1909 alkaen julkaistu 10-osainen Tietosanakirja sisältää paljon tietoa, jota ei uudemmista kirjoista, saati netistä edes löydä. On minulla uudempiakin ja olen ostanut pienempiä yksiosaisia tietosanakirjoja aina jonkin vuoden välein. Mitä Missä Milloin on hyvä vuosittainen ajankohtaistiedon lähde. Taidanpa tilata vielä tämän, kun on tarjouksessakin:
2008 Encyclopædia Britannica Deluxe CD-ROM (http://store.britannica.com/shopping/product/detailmain.jsp?itemID=1056&itemType=PRODUCT&iMainCat=396&iSubCat=396&iProductID=1056)
Complete and trusted content. Now: $19.95 (USD)
Pastori-mainintaa ei kannattane näillä tiedoilla juuri spekuloida. Saattaisi ehkä olla niin, että valistusupseeria nimitettiin pastoriksi, vaikka ei olisi pappi ollutkaan. Pastor tarkoittaa latinassa paimenta ja tullut merkitsemään sielunpaimenta. Selvitellessäni vähän aikaa sitten Suomen puolustusvoimien alkuvaiheita erään tuttavan isoisästään kirjoittamaa elämäkertaa varten selvisi, että vuonna 1918 ja ehkä vähän sen jälkeen valistus ja sielunhoito näkyvät olleen organisatorisesti yhdessä ja sitä muistaakseni johti kenttäpiispa tai muu vastaava. Muistiinpanoja en nyt malta kaivaa esille.
Seppo Niinioja
tellervoranta
08.04.09, 08:31
Nyt askarruttaa, saanko kuvan tähän järkevän oloisena. Edelliseen tekstiin viitaten minulla myös mitä-missä-milloin kokoelma.
Toivotan Hyvää Pääsiäistä
Erkki Järvinen
08.04.09, 08:34
Kun nyt esillä on nimi Erkki Palolampi niin kertokaapas nyt tietävät hänen taustoistaan tarkempaakin tietoa.
Sami Lehtonen
08.04.09, 08:44
Pastori on ehkä ihan väärä tieto, mikä ei kyllä Wikipediassa ole mitenkään tavatonta. Otin sen harkitsemattomasti viestiini 222 tästä ja pyydän anteeksi sen aiheuttamaa ajanhukkaa forumilaisille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollaa_kest%C3%A4%C3%A4_(kirja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollaa_kest%C3%A4%C3%A4_%28kirja)) .
Virheitä sattuu tekevälle.
[FONT=Verdana]Palolammen innoittamana intouduin saman tien pusaamaan palopuheen Wikipediaa vastaan. Se on anonyymisyydessään ja kenelle hyvänsä skribentille avoimena todellinen ja salakavala kulttuurivaara. Sen tekijät ovat idealisteja ilmaisen, usein plagioidunkin tiedon tuottamistavoitteissaan, mutta eivät realisteja tekotavassaan. Älkää hyvät ihmiset uskoko sokeasti, kun "Wikipedia (kuka hän on?) sanoo". Wikipediassa huomenna asiat voivat jo olla toisin, musta valkoista tai päinvastoin. Katsokaapa vaikka sitä satojenkin artikkeliversioiden määrää, joka joidenkin juttujen muokkaushistoriassa näkyy. Jos tiedon on välttämättä oltava verkosta peräisin ja ilmaista, niin siellähän on tietosanakirjoista mm. Nordisk familjebok ja Pieni tietosanakirja, joista löytyy paljonkin sukututkijalle tarpeellista hiukan vanhempaa tietoa, joka on nimeltä mainittujen asiantuntijoiden kynästä peräisin.
Sen enempää ajattelematta provosoiduin kirjoittamaan Sepolle vastineen :)
1. Tiedon pitääkin olla kaikkien saatavilla ja jos mahdollista, ilmaiseksi. Voit vilkaista vaikka: openaccessday.org
2. Kaikille avoimena järjestelmänä Wikipedia on panostanut paljon siihen, että editointi on mahdollisimman helppoa ja että se ei kuitenkaan ole kontrolloimatonta. Artikkeleita voidaan lukita, niille voidaan antaa täsmentäviä statuksia (artikkeli on tynkä tai puolueellinen), joita artikkelin eri tekijät eivät enää yksin voi poistaa. Kannattaa vilkaista vaikka:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Muokkaussota
3. Wikipedia ei ole venäläinen historiankirjoitus. Kaikki versiot artikkeleista on saatavilla maailman tappiin saakka, samoin kuin niihin liittyvät keskustelut ja äänestykset, joista voi tarkistaa, miksi sisältö on muuttunut ja kuka sitä on muuttanut
4. Myös ns. asiantuntijat ovat tehneet tietoteoksia kirjoittaessaan virheitä - toisin kuin Wikipediassa, niitä ei voi helposti korjata.
5. Aivan kuten kaikkea muutakin tietoa lukiessa, lähdekritiikkiä on syytä noudattaa. Wikipedian artikkeleita on eri tasoisia, ja hyvissä on perusteelliset lähdeviitteet.
6. Myös tekijänoikeusasiat on pyritty hoitamaan Wikipediassa, vaikka tekijänoikeuden alaisen sisällön tuonnin estävää aukotonta kontrollia ei olekaan. Viime kädessä tekstin/kuvan lisännyt henkilö (jonka tunnistetiedot järjestelmä tallentaa) vastaa tekijänoikeusrikkomuksesta. Plagioinnista on siis turha syyttää - Wikipedia ei siihen kannusta.
7. Wikipedia ei ole anonyymi. Tekijästä tallentuu vähintäänkin IP-osoite, ja käytännössä kaikki enemmän sisältöä tuottaneet tekevät sen omilla tunnuksillaan. Ilman tunnuksia ei voi esimerkiksi osallistua sisältöä koskeviin äänestyksiin, joten pelkällä IP-numerolla identifioidut käyttäjät eivät juuri pysty Wikipediassa toimimaan.
Ja joillakin homekorvilla, kuten itselläni on vielä ihan painettuja kirjojakin hyllyssä.
Kirja on kaunis esine, ja jos minun pitäisi rajoittaa keräilyharrastukseni yhteen, niin keräilisin kirjoja. En mitään ensipainoksia, se on turhaa snobailua, mutta hyvännäköisiä ja sisällöltään merkittäviä kirjoja on ilo katsella ja lukea. Kirjoja on myös mukava sitoa.
Wikipediasta; omia, nettiin laitettuja juttujani on laitettu Wikipediassa viitetietoihin - ja lainattu tekstejä suoraan. Ei siinä mitään.
Mutta enhän minä ole mikään tieteellinen kirjoittaja, joten mikä on tuon annetun referaatin arvo tällöin?
Mutta erinomainen apu Wiki on - käytän sitä paljon ja ihmettelen, miten paljon juttuja löytyy jopa suomeksi - viimeksi ihmettelin suomenkielistä artikkelia fiktiivisestä tv-hahmosta, Niles Cranesta (Frasier)
Juha
Sami Lehtonen
08.04.09, 08:58
Wikipediasta; omia, nettiin laitettuja juttujani on laitettu Wikipediassa viitetietoihin - ja lainattu tekstejä suoraan. Ei siinä mitään.
Mutta enhän minä ole mikään tieteellinen kirjoittaja, joten mikä on tuon annetun referaatin arvo tällöin?
Mutta erinomainen apu Wiki on - käytän sitä paljon ja ihmettelen, miten paljon juttuja löytyy jopa suomeksi - viimeksi ihmettelin suomenkielistä artikkelia fiktiivisestä tv-hahmosta, Niles Cranesta (Frasier)
Juha
Koko homman juju onkin juuri tuo, että se lähdeviite siinä on ja sen voi nopeasti tarkistaa. Valistunut lukija huomaa heti, että tämä on "taas niitä Vuorelan juttuja" ;)
Heikki Koskela
08.04.09, 09:31
Onhan tässä ainakin minulle kirkastunut muutamia asioita ja kirjoittelu vahvistanut joitakin asioita. Ilman selvityksiä ja avauksia ainakin minä olisin jäänyt kaipaamaan/epäilemään joitakin tietoja. Olen siis ollut saamapuolella tietojen suhteen.
Mitä tulee Wikipedian tarjoamaan antiin, minusta on syytä ottaa varovasti sieltä poimittava tieto. Itsekin käytän Wikipediaa sukututkimuksessa hyväksi vaikka se ei minua vakuuta ihan aamenen päälle. Jokaisella on käsityksensä asioista eikä niitä voi kyseenalaistaa.
Itse asian ytimenä oli hyvän kirjan kirjoittanut Alvar Erkki Palolampi, josta Seppo jo kirjoitti tietoja. Lisään vain hänen sotilasurastaan: armeijan käynyt 1928-1929, upseerikoulussa kurssilla N:o 15 10.9.1928-23.2.1929, sijoitettu yksikköön YI/PPP I (jota lyhennettä en osaa "suomentaa").
Onhan tässä ainakin minulle kirkastunut muutamia asioita ja kirjoittelu vahvistanut joitakin asioita. Ilman selvityksiä ja avauksia ainakin minä olisin jäänyt kaipaamaan/epäilemään joitakin tietoja. Olen siis ollut saamapuolella tietojen suhteen.
Mitä tulee Wikipedian tarjoamaan antiin, minusta on syytä ottaa varovasti sieltä poimittava tieto. Itsekin käytän Wikipediaa sukututkimuksessa hyväksi vaikka se ei minua vakuuta ihan aamenen päälle. Jokaisella on käsityksensä asioista eikä niitä voi kyseenalaistaa.
Itse asian ytimenä oli hyvän kirjan kirjoittanut Alvar Erkki Palolampi, josta Seppo jo kirjoitti tietoja. Lisään vain hänen sotilasurastaan: armeijan käynyt 1928-1929, upseerikoulussa kurssilla N:o 15 10.9.1928-23.2.1929, sijoitettu yksikköön YI/PPP I (jota lyhennettä en osaa "suomentaa").
Yritän suomentaa: yleinen linja, Polkupyöräpatalkoona 1 lähettävä joukko-osasto.
TV
Timo Verho
08.04.09, 13:47
Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua Kollaa kestää- kirjasta. Se oli meilläkin kirjahyllyssä ja isäni hyvin arvostamana. Isä oli palvellut asevelvollisena Uudenmaan Rakuunarykmentissä 1927-28 ja päässyt reserviin kornettina (=ratasuväen vänrikki). Talvisodan alkaessa hänet oli komennettu Kevyt osasto 12:n eskadroonaan. Kevyt osasto oli määrätty Kollaan rintamalle reserviksi eli joutui aina sinne missä rintama uhkasi sortua. Eskadroonan päällikkönä oli aluksi ratsumestari Majewski ja myöhemmin isäni. Yhtenä joukkueen johtajana toimi kornetti Yrjö Keinonen, myöhempi sotaväen komentaja. Isäni haavoittui 11.03.1940 eli kaksi päivää ennen rauhaa.
Olin RUK:ssa joulukuussa 1970 kurssilla 135 ja Keinonen tuli sinne myymään ensimmäistä muistelmateostaan. Kun jonossa astuimme hänen eteensä saamaan ostamaamme kirjaan omistuskirjoituksen lausuin samalla terveiset isältäni. Keinonen ihmetteli, kuka hän on ja kuultuaan nimen, mitä elääkö hän?. Ilmeisesti isäni haavoittumisen jälkeinen parantuminen ei ollut saavuttanut Keinosen tietoisuutta. Keinonen otti sittemmin yhteyttä isääni ja kertoi talvisodan Kollaan tapahtumisista seuraavassa kirjassaan Veriset lumet, jossa isäni nimenä kylläkin on kornetti Purhonen.
Jatkosodassa isäni haavoittui pahasti jo hyökkäysvaiheessa Karhumäkeen mennessä Kenjakissa menettäen jalkansa, mutta toipui siitäkin suht.hyvin saaden sodan jäljeen kaksi poikaa, joista toinen olen minä.
Timo Verho
Heikki Koskela
08.04.09, 16:03
Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua Kollaa kestää- kirjasta. Se oli meilläkin kirjahyllyssä ja isäni hyvin arvostamana. Isä oli palvellut asevelvollisena Uudenmaan Rakuunarykmentissä 1927-28 ja päässyt reserviin kornettina (=ratasuväen vänrikki). Talvisodan alkaessa hänet oli komennettu Kevyt osasto 12:n eskadroonaan. Kevyt osasto oli määrätty Kollaan rintamalle reserviksi eli joutui aina sinne missä rintama uhkasi sortua. Eskadroonan päällikkönä oli aluksi ratsumestari Majewski ja myöhemmin isäni. Yhtenä joukkueen johtajana toimi kornetti Yrjö Keinonen, myöhempi sotaväen komentaja. Isäni haavoittui 11.03.1940 eli kaksi päivää ennen rauhaa.
Timo Verho
Kollaa kestää tuo näköjään alati lisää kiinnostavia tietoja. Olen juuri ohittant kirjassa kohdan, jossa ratsumestari Majewski on vielä mukana mutta haavoittui kaulaan. Olisko tässä vaiheessa isäsi astunut Majewskin tilalle?
Joka tapauksessa Majewskista kirja kertoo mm: "Kun hän sitten kuuli sodan alkamisesta, niin hän muisteli vekseleitään ja sanoi oikein mielihyvästä ja hymystä änkyttäen: Pe-pe-pärkkelen hyvä, että tämä kaksikymmenvuotinen hermosota päättyi." Jossain toisessa teoksessa muistan kirjoitetun asia hieman toisin - likimain näin: "Se on hieno asia, pärkkele, ei ainakaan vekselit lankea."
Näitä voi hyvin nyt muistella - varsinkin kun Talvisodan veteraaneja ei juuri enää ole elossa vuonna 2009.
Sami Lehtonen
08.04.09, 18:12
Kollaa kestää tuo näköjään alati lisää kiinnostavia tietoja. Olen juuri ohittant kirjassa kohdan, jossa ratsumestari Majewski on vielä mukana mutta haavoittui kaulaan. Olisko tässä vaiheessa isäsi astunut Majewskin tilalle?
Joka tapauksessa Majewskista kirja kertoo mm: "Kun hän sitten kuuli sodan alkamisesta, niin hän muisteli vekseleitään ja sanoi oikein mielihyvästä ja hymystä änkyttäen: Pe-pe-pärkkelen hyvä, että tämä kaksikymmenvuotinen hermosota päättyi." Jossain toisessa teoksessa muistan kirjoitetun asia hieman toisin - likimain näin: "Se on hieno asia, pärkkele, ei ainakaan vekselit lankea."
Näitä voi hyvin nyt muistella - varsinkin kun Talvisodan veteraaneja ei juuri enää ole elossa vuonna 2009.
Onko kyse tästä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arnold_Majewski
, vai jostakin muusta Majewskista?
Suku lienee kuitenkin sama. Mahtaakohan olla hajua siitä, onko Puolalainen kuulantyöntäjä-Majewski samaa sukua?
Heikki Koskela
08.04.09, 18:56
Onko kyse tästä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arnold_Majewski
, vai jostakin muusta Majewskista?
Suku lienee kuitenkin sama. Mahtaakohan olla hajua siitä, onko Puolalainen kuulantyöntäjä-Majewski samaa sukua?
Sama Majewski on kyseessä. Löysin Jatkosodan historiasta saman kuolinajan kuin Wikipediassa on ja kolinpaikka on sama. Vielä edellisessä kuussa (syyskuussa) hän johti joukkojaan majurina mutta kaatui 10.10.1942 everstiluutnanttina noin kuukautta möhemmin.
Valittujen Palojen vanhasta Sotilashuumoria -vihkosesta löytyy pari Majewski -aiheista tarinaa;
58. Luutnantti Majewski istuu nuokkuen upseerikerholla
sunnuntaiaamuna. Edellisenä iltana on kerholla ollut
reippaanpuoleiset juhlat. Häneltä tullaan tiedustelemaan
onko eräs toinen luutnantti mahdollisesti paikalla.
– En tiedä. Ei ole vielä siivottu, vastaa Majewski ja
jatkaa torkkumistaan.
59. Kun marsalkka Pilsudski oli saavuttanut loistavan Varso-
vanvoittonsa, lähetti luutnantti Majewski tälle sähkeen:
Bravo, Pilsudski. Majewski.
60. Majewski oli käymässä Viipurissa ja myöhästyi junasta,
kun hänen piti palata takaisin eskadroonaansa Lappeen-
rantaan. Mieli apeana Majewski paineli lähimpään ka-
pakkaan murhettaan karkottamaan. Siellä hän tapasi
tutun lentäjän, joka oli juuri lähdössä Lappeenrantaan.
Majewski pääsi kyytiin ja ilmestyi ajoissa ilmoittautu-
maan.
– Myöhästyin junasta, herra eversti, hän teki ilmoituk-
sen eversti Hohenthalille, mutta jatkoi riittävän nopeasti
ennen räjähdystä: – Siksi otin lentokoneen. Perillä olin
ennen junaa.
– Niin sitä pitää, luutnantti. Niin pitää ratsuväen
luutnantin juuri menetellä, hoki Hohenthal ihastuneena.
Piti näet itsekin suurista eleistä.
Sami Lehtonen
09.04.09, 20:47
Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua Kollaa kestää- kirjasta. Se oli meilläkin kirjahyllyssä ja isäni hyvin arvostamana. Isä oli palvellut asevelvollisena Uudenmaan Rakuunarykmentissä 1927-28 ja päässyt reserviin kornettina (=ratasuväen vänrikki). Talvisodan alkaessa hänet oli komennettu Kevyt osasto 12:n eskadroonaan. Kevyt osasto oli määrätty Kollaan rintamalle reserviksi eli joutui aina sinne missä rintama uhkasi sortua. Eskadroonan päällikkönä oli aluksi ratsumestari Majewski ja myöhemmin isäni. Yhtenä joukkueen johtajana toimi kornetti Yrjö Keinonen, myöhempi sotaväen komentaja. Isäni haavoittui 11.03.1940 eli kaksi päivää ennen rauhaa.
Olen aina miettinyt, missä vaiheessa Suomen armeija käytännössä luopui ratsuväestä. Lappeenrannassa opiskelleena erinäinen ratsuväen terminologia on jokseenkin tuttua. Toisessa maailmansodassa Saksa näytti Puolalle, kuinka käyttökelpoinen ratsuväki on. Sinä varmaankin tiedät, millainen oli ratsuväen rooli viime koitoksessa Suomen armeijassa - oliko miehet käytännössä jalkautettu?
Seppo Niinioja
10.04.09, 07:52
Olen aina miettinyt, missä vaiheessa Suomen armeija käytännössä luopui ratsuväestä. Lappeenrannassa opiskelleena erinäinen ratsuväen terminologia on jokseenkin tuttua. Toisessa maailmansodassa Saksa näytti Puolalle, kuinka käyttökelpoinen ratsuväki on. Sinä varmaankin tiedät, millainen oli ratsuväen rooli viime koitoksessa Suomen armeijassa - oliko miehet käytännössä jalkautettu?
En malta olla vastaamatta, vaikka en olekaan Timo Verho. Esi-isäni 7 polvea taaksepäin oli rakuuna Emanuel Ståtenfelt. Mainitsen taas nimen, jos sattuisi löytymään vielä tuntemattomia sukulaisia. Tuota sotilasnimeä ei kyllä ole nähtävästi ollut kuin tällä yhdellä rakuunalla.
Ruotuväki 20/06 kertoo jutussa Hakkaa päälle! http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=82&aid=1306 suomalaisen ratsuväen historiaa.
Muutama poiminta:
- Kun Suomi itsenäistyi, maahan perustettiin kolme ratsuväen joukko-osastoa: Uudenmaan Rakuunarykmentti, Hämeen Ratsurykmentti ja Karjalan Ratsujääkärirykmentti. Jo vuonna 1921 kaksi ensimmäistä siirtyivät Lappeenrantaan, ja toiminta Karjalassa lopetettiin.
- Talvisotaan mennessä tekniikka oli kehittynyt vauhdikkaasti, mutta edelleen Suomen puolustusvoimat lähetti rintamalle miehiä myös ratsain. Reservin yliluutnantti Erkki Hytti koki talvi- ja jatkosodat hevosen selässä. "Olihan se helpompaa kuin jalkamiehellä", hän vitsailee. Hytti toimi joukkueenjohtajansa taistelulähettinä hyökkäysvaiheen aikana.
- Hevosia käytettiin ennen kaikkea siirtymisiin, ja varsinaiset taistelut käytiin yleensä jalan.
- Viimeisetkin ratsain palvelleet jalkautettiin puolustusvoimissa 1947.
Hevosten käyttö oli siis saman tyyppistä kuin 1700-luvun rakuunoilla. Aikaisemmat ratsumiehet (ryttare) myös taistelivat hevosen selästä.
Lappeenrannan sotilaselämä on vaimollenikin tuttua häen lapsuudestaan. Hänen isänsä toimi siellä silloisen Kanta-aliupseerikoulun johtajana 1948-1953.
Seppo Niinioja
Timo Verho
10.04.09, 08:28
Seppo on oikeassa, jo Isonvihan jälkeen ratsuväki muutettiin rakuunoiksi, jotka siirtyivät paikasta toiseen ratsain, mutta taistelivat jalan. Samoin vielä talvisodassa. Onhan selvää, että Suomen peitteisessä maastossa ratsain taistelusta ei tullut mitään. Puolan aukeat ovat erilaisia. Rakuunat myös auttoivat jalkaväkeä nopeassa siirtymisessä vetäen ratsun perässä hiihtomiestä tai -miehiä. Suurin pulmahan sodassa on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Myöhemmin ratsut korvattiin polkupyörillä, joita minäkin jouduin kantamaan Säkylän kankaalla ja Yläneen soilla, ei varsinaisesti nopeuttanut siirtymistä.
Timo Verho
Sami Lehtonen
10.04.09, 08:38
Seppo on oikeassa, jo Isonvihan jälkeen ratsuväki muutettiin rakuunoiksi, jotka siirtyivät paikasta toiseen ratsain, mutta taistelivat jalan. Samoin vielä talvisodassa. Onhan selvää, että Suomen peitteisessä maastossa ratsain taistelusta ei tullut mitään. Puolan aukeat ovat erilaisia. Rakuunat myös auttoivat jalkaväkeä nopeassa siirtymisessä vetäen ratsun perässä hiihtomiestä tai -miehiä. Suurin pulmahan sodassa on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Myöhemmin ratsut korvattiin polkupyörillä, joita minäkin jouduin kantamaan Säkylän kankaalla ja Yläneen soilla, ei varsinaisesti nopeuttanut siirtymistä.
Timo Verho
Näin minä sen ajattelinkin olevan - tosin pienoinen yllätys se, että muutos olisi käytännössä tapahtunut jo 1700-luvulla. En ole koskaan tullut ajatelleeksi rakuunan ja ratsumiehen eroa. Polkupyöräpataljoonistakin lienee luovuttu jo hyvän aikaa sitten. Nykyisistä menopeleistä Suomen maastoon taitavat huonoiten sopia panssariajoneuvot. Jos soilla on hankala liikkua pyörän kanssa, niin Leopardilla en menisi sinne vahingossakaan.
Sellainen lisäys vielä, ettei Puolan aukeista ollut ratsuväelle p**kankaan hyötyä, kun saksalaiset tulivat Blitzkrieginsä kanssa - aika oli yksinkertaisesti ajanut ratsuväen ohi.
Heikki Koskela
10.04.09, 08:57
Olen aina miettinyt, missä vaiheessa Suomen armeija käytännössä luopui ratsuväestä. Lappeenrannassa opiskelleena erinäinen ratsuväen terminologia on jokseenkin tuttua. Toisessa maailmansodassa Saksa näytti Puolalle, kuinka käyttökelpoinen ratsuväki on. Sinä varmaankin tiedät, millainen oli ratsuväen rooli viime koitoksessa Suomen armeijassa - oliko miehet käytännössä jalkautettu?
Edellä on tullut hyviä vastauksia Suomen rakuunoista. Muistan nuoruuteni ajoilta erään naapurin pojan lomallakäynnin varmaan vuosilta 1946-1950, kun hän komea rakuunan asepuvussa kuljeskeli raitilla. Kyllä kai upseerit käyttivät ratsuja vielä pitkään rakuunoitten jalkauttamisen jälkeenkin.
Sattumalta - ei tähän asiaan liittyen - nousi keskustelun aiheeksi kantakahvilassani pussihousujen käyttö varusmiesten ykköspukuna sodan jälkeen. Itse en saanut 1954-55 sellaisia housuja pitää. Vasta kokelasaikana päällystö antoi luvan pitää pussihousuja, jos itse osti ne. Tämä tapahtui Korialla. Yksi osti sitten vähän varakkaampana meitä pussihousut ja piti niitä loma-aikoinaan.
Samin toteamus Saksan panssarien ja Puolan ratsuväen välisestä yhteenotosta on siis ymmärrettävä niin, että Puolan ratsuväki kävi epätoivoisen ja verisen taistelun panssareita vastaan. Totean sen vain varmuuden vuoksi.
Seppo Niinioja
10.04.09, 09:33
Näin minä sen ajattelinkin olevan - tosin pienoinen yllätys se, että muutos olisi käytännössä tapahtunut jo 1700-luvulla. En ole koskaan tullut ajatelleeksi rakuunan ja ratsumiehen eroa. Polkupyöräpataljoonistakin lienee luovuttu jo hyvän aikaa sitten. Nykyisistä menopeleistä Suomen maastoon taitavat huonoiten sopia panssariajoneuvot. Jos soilla on hankala liikkua pyörän kanssa, niin Leopardilla en menisi sinne vahingossakaan.
Sellainen lisäys vielä, ettei Puolan aukeista ollut ratsuväelle p**kankaan hyötyä, kun saksalaiset tulivat Blitzkrieginsä kanssa - aika oli yksinkertaisesti ajanut ratsuväen ohi.
Ilmankos ne Pasit yritetään myydä Sloveniaan, keinolla nillä hyvänsä:confused::D:.
Rakuunarykmentit perustettiin isonvihan jälkeen. Tosin rakuunoita on Läntisen artikkelin mukaan ollut jo 1600-luvullakin. Silloin valtaosa oli kuitenkin ratsastalojen (SAY:ssä ryttarestom) ratsumiehiä. Muistaakseni Ruotsin Suomessa toimineet rakuunarykmentit tosiaan lakkautettiin tai niiden organisaatiota muutettiin vuonna 1792. Itsenäisyyden aikaiset ovat kai uudestaan perustettuja, en muista milloin, ellei se tuosta Ruotuväen jutusta ilmene. Joku varmaan tietää tarkemmin.
Hyvä lähde on Aarre Läntisen artikkeli Suomen ratsastalo- ja rusthollilaitoksen kehityspiirteitä, Genos 62(1991), s. 123-134, 169 kymmenine lähdeviitteineen. Erinomainen ja laaja on myös Hans Högmanin sivuston Militaria-osio: http://www.algonet.se/~hogman/index.htm . Mitä siellä ei kerrota, ei tarvitsekaan tietää:).
Autonomian ajan paras harrastelijapohjainen ja yleensäkin asiantuntija lienee Kari Talvitie, joka pitää aiheesta esitelmän sukututkijan jatkokurssilla 12.5.
Seppo Niinioja
Heikille pussihousuista
Vuonna 1966 Korialla Pioneerirykmentissä alokkailla oli käytössä pussihousuja. Ilmeisesti vanhoja varastoja käytettiin pois.
Esko Ruhanen
Matti Kalervo
10.04.09, 15:53
Näitä voi hyvin nyt muistella - varsinkin kun Talvisodan veteraaneja ei juuri enää ole elossa vuonna 2009.
Talvisodan veteaajeja on vielä elossa, minäkin tunnen aika monta. Olin viimekesänä retkellä Rukajärvellä jossa myö kyseinen majuri " huserasi". Meillä oli mukana veteraneja jotka olivat kyseisen herran joukoissa.
Matti Korhonen
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.