Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Gustaf Eriksson Vasa, Prince de Suede
Harvinaisen vähälle huomiolle on suomalaisessa & ruotsalaisessa historiantutkimuksessa jäänyt kuningas Erikin ja Kaarina Maununtyttären pojan,kruununprinssi Gustafin kohtalo.
Sitäkin merkittävämpää on se, että ainoa olemassaoleva tutkielma epäonnisen kruununprinssin kohtalosta on Suomeen asettuneen historioitsija Henry Biaudetin (1869-1915) laatima “Gustaf Eriksson Vasa, Prince de Suede: une enigme historique du XVI. siecle”, joka julkaistiin Genevessä 1900-luvun alussa.
Biaudet tunnetaan Vatikaanin salaisiin arkistoihin syvimmin syventyneenä suomalaisena. Hänen vuosikausia kestäneet tutkimuksensa tuottivat paitsi edellämainitun opuksen, myös mm.uraauurtavia julkaisuja paavin lähettiläistä eurooppalaisissa hoveissa.
Biaudetin mielenkiinto prinssi Gustafin kohtaloon selittyy sillä, että hän näki katoliseen uskoon kääntyneen kruununprinssi Gustafin tärkeänä pelinappulana 1500-luvun lopun valtapolitiikassa Pohjolassa. Biaudetin mukaan Suomella on tuolloin ollut ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa siinä valtatyhjiössä, jonka Sigismundin ja Kaarle-herttuan taisto Ruotsin kruunusta oli luonut.
Biaudetin erityisansiona on hänen suomalaisittain ainutlaatuinen accessinsa Vatikaanin salaisistakin salaisimpaan “jesuiitta-arkistoon”, sekä kosmopoliittinen taustansa, joka antoi näkemykseen poikkeuksellista avaruutta. Henkilönä häntä kuvataan “villiksi nationalistiksi ja kansainväliseksi boheemiksi”.
Toivon, että suomalaisia arkistoja ja kirjastoja lähellä olevat toisivat esille Biaudetin näkemyksiä prinssi Gustafin roolista ja persoonasta; sikäli kuin yllämainittu teos on Suomessa tuttu. Kaikki tiedot kirjan mahdollisesti myynnissä olevasta kappaleesta ovat niinikään tervetulleita.
Loviisalaisille nimi Biaudet on erityisesti tuikituttu.
Parhain terveisin
Juhani Pesu
Seppo Niinioja
11.09.08, 16:10
Harvinaisen vähälle huomiolle on suomalaisessa & ruotsalaisessa historiantutkimuksessa jäänyt kuningas Erikin ja Kaarina Maununtyttären pojan,kruununprinssi Gustafin kohtalo.
Sitäkin merkittävämpää on se, että ainoa olemassaoleva tutkielma epäonnisen kruununprinssin kohtalosta on Suomeen asettuneen historioitsija Henry Biaudetin (1869-1915) laatima “Gustaf Eriksson Vasa, Prince de Suede: une enigme historique du XVI. siecle”, joka julkaistiin Genevessä 1900-luvun alussa.
Biaudet tunnetaan Vatikaanin salaisiin arkistoihin syvimmin syventyneenä suomalaisena. Hänen vuosikausia kestäneet tutkimuksensa tuottivat paitsi edellämainitun opuksen, myös mm.uraauurtavia julkaisuja paavin lähettiläistä eurooppalaisissa hoveissa.
Biaudetin mielenkiinto prinssi Gustafin kohtaloon selittyy sillä, että hän näki katoliseen uskoon kääntyneen kruununprinssi Gustafin tärkeänä pelinappulana 1500-luvun lopun valtapolitiikassa Pohjolassa. Biaudetin mukaan Suomella on tuolloin ollut ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa siinä valtatyhjiössä, jonka Sigismundin ja Kaarle-herttuan taisto Ruotsin kruunusta oli luonut.
Biaudetin erityisansiona on hänen suomalaisittain ainutlaatuinen accessinsa Vatikaanin salaisistakin salaisimpaan “jesuiitta-arkistoon”, sekä kosmopoliittinen taustansa, joka antoi näkemykseen poikkeuksellista avaruutta. Henkilönä häntä kuvataan “villiksi nationalistiksi ja kansainväliseksi boheemiksi”.
Toivon, että suomalaisia arkistoja ja kirjastoja lähellä olevat toisivat esille Biaudetin näkemyksiä prinssi Gustafin roolista ja persoonasta; sikäli kuin yllämainittu teos on Suomessa tuttu. Kaikki tiedot kirjan mahdollisesti myynnissä olevasta kappaleesta ovat niinikään tervetulleita.
Loviisalaisille nimi Biaudet on erityisesti tuikituttu.
Parhain terveisin
Juhani Pesu
Hänen sukujuuriaan enempää tuntematta ja olematta niistä kiinnostunut totean että Eva Biaudet (http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?{hnro}=351&{kieli}=su&{haku}=kaikkion ) on tietysti tunnettu suomalainen RKP:n nykypoliitikko ja että hänen isänsä sukunimi on sama.
Seppo Niinioja
Tällainenkin laitos kirjasta näyttäisi olevan. Löytynee luettavaksi kotimaastakin.
Gustaf Eriksson Vasa, Prince de Suède : (Une énigme historique du XVI:e siècle) / Henry Biaudet
Helsinki : Suomalainen Tiedeakatemia, 1913 185 s.
Sarja (Annales Academiae scientiarum Fennicae .
Series B , ISSN 0066-2011 ; VIII, 5)
Seppo T.
Ikäpolveni suomalaisille on tuttu Albert Edelfeltin maalaus, jossa Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista.
http://www.fng.fi/fng/pic/huge/art/collecti/27/A0027600.jpg
Mitä Klaus Fleming oli suunnitellut Suomen varalle? Biaudetin mukaan: “Klaus Fleming dröm om ett själfständigt Finland."
Näille väitteille Biaudet sanoo löytäneensä todisteita jesuiittojen salaisista arkistoista Vatikaanissa.
Kenet Klaus Fleming kaavaili asettavansa Suomen valtaistuimelle? Oliko Flemingin kaavailussa päällimmäisenä prinssi Gustaf Eriksson Vasa, kuten Biaudetin mielenkiinto häneen näyttää indikoivan?
“Rautamarski” kuoli 13/4 1597 matkalla Pikkalasta Perniön kuninkaankartanoon, Pohjan kirkon kohdalla, mahdollisesti myrkytettynä. Hän oli “en hard, rå och obildad man, som knappast förstod andra språk än svenska och finska och kallades av allmogen Svidja-Claes och Sotnäsa” (Elgenstierna II, ss 734-735).
Perikö Henrik Claesson Tott ideansa Flemingiltä? Näkikö hän itsensä, jos ei Ruotsin, niin ainakin Suomen ruhtinaana, jonka jälkeläisillä olisi validi vaade
myös Ruotsin kruunuun?
Kuka myrkytti kuningas Erikin, rautamarskin ja Henrik Tottin? Mihin kuoli prinssi Gustaf Kashinissa?
Terveisin
Juhani Pesu
Klaus Flemingin suunnitelmissa ei käsittääkseni ollut mitään epäselvää. Hänen tarkoituksensa oli hyökätä Ruotsiin ja tukea Sigismundia. Sigismundin ajatus oli hallita sekä Puolaa että Ruotsia. Tällaisesta unionista ei Suomea varmasti olisi päästetty karkaamaan.
Sen lisäksi olisimme saaneet tänne katolisen kirkon ja inkvisiition. Sigismundin tappio Stångebrossa oli meille paljon suurempi asia kuin moni ymmärtää.
Wikipediassa Klaus Flemingin tavoitteista sanotaan mm. seuraavaa:
Toisen teorian mukaan Fleming suunnitteli Suomen erottamista Ruotsista Puolan alaiseksi ruhtinaskunnaksi. Tämän ajatuksen taustalla oli Kaarle-herttuan, Flemingin vihamiehen, nousu Ruotsissa valtaan.
Biaudetin sanoin; Felming unelmoi "itsenäisestä Suomesta".
Väitteensä tueksi hän siteeraa Vatikaanin jesuiitta-arkistoista löytämiään dokumentteja.
Mitä noissa asiakirjoissa seisoo? Mitä relevanttia dokumentointia & referenssejä sisältää esim. otsikon opus; Biaudetin prinssi Gustaf- elämänkerta?
Löytyykö forumin lukijoista ranskankielentaitoisia em. kirjan lukijoita?
Kysyy terveisin
Juhani Pesu
Loviisalaisten tuntema & suuresti kunnioittama Leon Biaudet toimi kaupungissa vuosikymmenet lääkärinä. Olen itsekin ollut lapsuudessani hänen potilaanaan.
Leon Biaudet ja puolisonsa kirjailija Ulla Bjerne-Biaudet testamenttasivat “Villa Biaudetin” Finlands svenska författareföreningenille ja rakennus toimii nykyisin suomenruotsalaisten kirjailijoiden asuinpaikkana Porvoon runoilijakodin tapaan.
Leon Biaudetin roolista suojeluskuntien yhteydessä antaa Wikipedia kuvauksen osoittessa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojeluskuntaselkkaus
Terveisin
Juhani Pesu
Klaus Flemingin persoonaa ajatellen hänellä tuskin saattoi ola muuta ajatusta kuin jos Ruotsin valtaus ei onnistu, niin ainakin pitää Suomi. Katoliselta maailmalta hän olisi varmasti saanut siunauksen tälle. Gustaf Eriksson Vasa olisi saattanut olla sopiva keulakuva tälle.
Juuri näiden hyökkäysaikeiden vuoksi sotaväkeä ei kotiutettu vaan asetettiin ns. linnaleireihin, joka oli eräs nuijasodan syitä.
Antti Järvenpää
14.09.08, 08:49
Henry Biaudetista puhuttaessa kannattaa aina mainita Kiteen kappalaisen Kaarlo Karttusen tohtorislapset Liisi, Uuno ja Kaarlo.
Näistä Liisi kulki Henry Biaudetin mukana Vatikaaniin http://www.helsinki.fi/akka-info/tiedenaiset/karttunen.html ja teki siellä vielä pitkän uran Biaudetin kuoltuakin, palaten Suomeen vasta II maailmasodan jälkeen. Tämä Liisi oli myös aivan ensimmäisten väitelleiten suomalaisnaisten joukossa ja harvinainen henkilö, jolla oli pääsy Vatikaanin pyhimpiin arkistoihin.
Myös veljet Uuno ja Kaarlo työskentelivät jonkin aikaa Biaudetin ryhmässä, mutta tekivät elämän työnsä toisaalla - Uuno Sortavalan ja sittemmin Seinäjoen lyseon rehtorina ja Kaarlo Mikkelissä, jossa hän menehtyi Mikkelin maakunta-arkistossa.
En tiedä, missä Liisi Karttusen arkistoa säilytetään - oletettavasti kansallisarkistossa, enkä tiedä kuinka hyvin sitä on tutkittu, mutta joka tapauksessa hän toi melkoisen muuttokuorman Suomeen ja Roomasta tuotua esineistoä oli runsaasti esillä noin 20 vuotta sitten Kiteen vanhassa hovissa.
Sekä Biaudetia että Liisi Karttusta taidettiin tuohon aikaan arvostella lähdemerkintöjen ja viitteiden osalta. On kuitenkin huomattavaa, että heillä oli ammattitaito ja pääsy sellaisiin Vatikaanin arkistoihin, jossa harva suomalainen on käynyt ja siinä mielessä Juhanin avauksen pohjalta olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku tutustunut lähemmin tämän tukimusjoukon tutkimuksiin, joista iso osa taitaa olla kirjoitettu ranskaksi.
Klaus Flemingin persoonaa ajatellen hänellä tuskin saattoi ola muuta ajatusta kuin jos Ruotsin valtaus ei onnistu, niin ainakin pitää Suomi. Katoliselta maailmalta hän olisi varmasti saanut siunauksen tälle. Gustaf Eriksson Vasa olisi saattanut olla sopiva keulakuva tälle.
Juuri näiden hyökkäysaikeiden vuoksi sotaväkeä ei kotiutettu vaan asetettiin ns. linnaleireihin, joka oli eräs nuijasodan syitä.
Tätä nimenomaan ajan takaa. Merkillepantavaa on se, että prinssi Gustaf
kääntyi katoliseen uskoon Puolassa oleskellessaan. Tuo Biaudetin
prinssi Gustaf-elämänkerta pitäisi ehdottomasti saada käsiin.
Gustaf tuli houkutelluksi Venäjälle tsaarin toimesta, joka arveli voivansa
käyttää häntä omana pelinappulanaan Ruotsia vastaan, luvaten arvatenkin
koko Ruotsin "vasallivaltakunnan" tai ainakiin osan siitä (Suomen ja alueet
Liivinmaalla) Gustafille yhteistyöstä. Tämä kuitenkin kieltäytyi pettämästä
isänmaataan ja aleni vieraasta vangiksi. Vankeudessa hän myös kuoli
vuonna 1607, jonka jälkeen ruotsalaisen "vastarintaliikkeen" ainoaksi
oljenkorreksi jäivät Sigrid Vasan lapset. Koska Henrik Tott oli tullut
myrkytetyksi jo vuonna 1602/1603 Riiassa, puuttuivat liikkeeltä keulakuvat
ja "soihdunkantajat". Vallanperimys Ruotsissa ei koskaan jatkunut
laillisella Erikin linjalla.
Terveisin
Juhani Pesu
Henry Biaudetista puhuttaessa kannattaa aina mainita Kiteen kappalaisen Kaarlo Karttusen tohtorislapset Liisi, Uuno ja Kaarlo.
Näistä Liisi kulki Henry Biaudetin mukana Vatikaaniin http://www.helsinki.fi/akka-info/tiedenaiset/karttunen.html ja teki siellä vielä pitkän uran Biaudetin kuoltuakin, palaten Suomeen vasta II maailmasodan jälkeen. Tämä Liisi oli myös aivan ensimmäisten väitelleiten suomalaisnaisten joukossa ja harvinainen henkilö, jolla oli pääsy Vatikaanin pyhimpiin arkistoihin.
Myös veljet Uuno ja Kaarlo työskentelivät jonkin aikaa Biaudetin ryhmässä, mutta tekivät elämän työnsä toisaalla - Uuno Sortavalan ja sittemmin Seinäjoen lyseon rehtorina ja Kaarlo Mikkelissä, jossa hän menehtyi Mikkelin maakunta-arkistossa.
En tiedä, missä Liisi Karttusen arkistoa säilytetään - oletettavasti kansallisarkistossa, enkä tiedä kuinka hyvin sitä on tutkittu, mutta joka tapauksessa hän toi melkoisen muuttokuorman Suomeen ja Roomasta tuotua esineistoä oli runsaasti esillä noin 20 vuotta sitten Kiteen vanhassa hovissa.
Sekä Biaudetia että Liisi Karttusta taidettiin tuohon aikaan arvostella lähdemerkintöjen ja viitteiden osalta. On kuitenkin huomattavaa, että heillä oli ammattitaito ja pääsy sellaisiin Vatikaanin arkistoihin, jossa harva suomalainen on käynyt ja siinä mielessä Juhanin avauksen pohjalta olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku tutustunut lähemmin tämän tukimusjoukon tutkimuksiin, joista iso osa taitaa olla kirjoitettu ranskaksi.
Liisi Karttusen arkisto käväisi minunkin mielessäni, samoin Biaudetin jälkeenjääneet paperit.
Suomalainen tiedemaailma ei oikein koskaan hyväksynyt Biaudetia
"omakseen" tämän epäortodoksisen tutkimustavan, boheemimaisen
persoonan ja "poliittisen tendenssin" tähden.
Olisiko aika arvioida Biaudetin perintö uudelleen?
Ensiaskeleena voisi olla Prinssi Gustafin elämäkerran käännös suomeksi ja
ruotsiksi.
Terveisin
Juhani Pesu
Bodniemi37
14.09.08, 12:04
Henry Biaudetista puhuttaessa kannattaa aina mainita Kiteen kappalaisen Kaarlo Karttusen tohtorislapset Liisi, Uuno ja Kaarlo.
Hei!
Kirjoittelen taas asian vierestä, mutta enpä malta olla kertomatta, että Kiteen kappalaisen lapset olivat äitinsä kautta myös esiäitini Maria Hedvig Schalinin jälkeläisiä:
Esivanhempien polku 1 / 2
I
Maria Hedvig ?Svenintytär Schalin, s. 1685
Anders Andersinpoika Kyander, s. 1681 Rantasalmi, k. 1712/1713 Elimäki
II
Helena Andersintytär Kyandra, s. 7.12.1708 Elimäki, k. 9.6.1771 Kuopio
Zacharias Henrikinpoika Argillander, s. 4.3.1707 Sulkava, k. 15.5.1785 Kuopio
III
Maria Elisabet Zachariaksentytär Argillander, s. 30.6.1738 Kuopio (msrk.), Julkula, k. 22.6.1803 Kitee
Arvid Klemensinpoika Sirelius, s. 1725 , k. 28.6.1788 Kitee, Suorlahden pappila
IV
Katarina Helena Arvidintytär Sirelius, s. 10.5.1770 Kitee, k. 18.12.1841 Kitee
Fredrik Wilhelm Johan Georginpoika Telén, s. 20.10.1769 Turku, k. 3.3.1833 Kitee
V
Uno Wilhelm Fredrik Wilhelminpoika Telén, s. 24.9.1807 Kitee, k. 19.7.1890 Kitee
Ottiliana Sofia Fredrik Ferdinandintytär Sirelius, s. 29.9.1809 Elimäki, k. 29.9.1873 Viipuri
VI
Eva Maria Uno Wihelmintytär Telén, s. 3.9.1851 Kitee, k. 5.5.1934
Esivanhempien polku 2 / 2
I
Maria Hedvig ?Svenintytär Schalin, s. 1685
Anders Andersinpoika Kyander, s. 1681 Rantasalmi, k. 1712/1713 Elimäki
II
Helena Andersintytär Kyandra, s. 7.12.1708 Elimäki, k. 9.6.1771 Kuopio
Zacharias Henrikinpoika Argillander, s. 4.3.1707 Sulkava, k. 15.5.1785 Kuopio
III
Maria Elisabet Zachariaksentytär Argillander, s. 30.6.1738 Kuopio (msrk.), Julkula, k. 22.6.1803 Kitee
Arvid Klemensinpoika Sirelius, s. 1725 , k. 28.6.1788 Kitee, Suorlahden pappila
IV
Fredrik Ferdinand Arvidinpoika Sirelius, s. 3.4.1778 Kitee, k. 22.9.1858 Puumala
Anna (Fredrika) Sofia Johanintytär Rosdahl, s. 10.12.1784 Anjala, k. 29.4.1833 Hirvensalmi
V
Ottiliana Sofia Fredrik Ferdinandintytär Sirelius, s. 29.9.1809 Elimäki, k. 29.9.1873 Viipuri
Uno Wilhelm Fredrik Wilhelminpoika Telén, s. 24.9.1807 Kitee, k. 19.7.1890 Kitee
VI
Eva Maria Uno Wihelmintytär Telén, s. 3.9.1851 Kitee, k. 5.5.1934
Jo pääsy Vatikaanin arkistoihin värittää asiaa. Epäilemättä sieltä löytyy mielenkiintoista tietoa. Eri asia mitä tutkija siitä voi paljastaa ja minkälaisen tulkinnan hän esittää materiaalista.
Pekka Hiltunen
15.09.08, 14:51
Klaus Flemingin "unelma itsenäisestä Suomesta" vaikuttaa absurdilta. Fleming oli saanut Suomen käskynhaltijan aseman palkkiona Juhana III:lle antamastaan tuesta. Tämä oli rankaissut veljeään Kaarle Herttuaa tukenutta ylhäisaatelistoa, minkä seurauksena perifeerinen Suomen aatelisto oli Fleming-suvun johdolla saavuttanut "ansiotonta arvonnousua". Lojaalius laillista kuningasta Sigismundia kohtaan osoittaa vain kyvyttömyyttä asettua Ruotsin ylhäisaateliston asemaan; valtiopäivät oli 1595 valinnut Kaarlen valtionhoitajaksi. Fleming vehkeili katolilaisen Puolan Sigismundin kanssa: vallan palautuminen kirkolle ja paaville vähentäisi Ruotsin kuninkaan kontrollia entisestään Flemingien suvun eduksi. Kukaties Fleming unelmoi omaisuuden realisoimisesta ja Ruotsin kuninkaalle kuuluneen varallisuuden salakuljettamisesta Puolaan ja Kaarlelta ulottumattomiin. "Rautamarskin" poliittisen näköalattomuuden seuraukset nähtiin Turun torilla 1599.
Turun linnassa esillä olevasta maalauksesta voi aistia ehkä vain taiteilija Edelfeltin henkilökohtaisia näkemyksiä ja kenties unelmiakin, mutta hän on varmaankin tehnyt parhaansa saadakseen käsilleen kaiken mahdollisen dokumentaation 250 vuotta aiemmin tapahtuneesta "tapaamisesta". Kuvan perusteella voisi arvella Kaarle Herttuan halunneen asettaa Klaus Flemingin vastuuseen edesottamuksistaan mieluummin elävänä. Tämän mukaan huhut myrkyttämisestä vaikuttavat siis paranoialta. Kuningas Erikin papusoppa ehkä myrkytettiin, mutta "hirmuhallitsija" Fleming kyllä näyttäisi tukehtuneen pullaan.
Vatikaani on aina tehnyt kaikkensa paavinvallan palauttamiseksi, sen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi. Se on tukenut avoimesti kaikkia niitä, jotka ovat asettuneet tukemaan paavinvaltaa ja katolilaisuutta. Ei tässä ole mitään salaisuutta - päin vastoin salaisuudet liittyvät niihin toimiin, joilla Vatikaani on pyrkinyt suojaamaan itseään protestanttien salaliitoilta.
PH
Ehkä kuitenkin on parasta tutkia ennen hutkimista, eli tarkistaa
täsmälleen se mitä Biaudet Vatikaanin arkistoista löysi?
En usko, että Biaudet olisi väittänyt "Flemingin unelmoineen Suomen
itsenäisyydestä" ilman todisteita.
Hän kirjoitti kokonaisen elämänkerran prinssi Gustafista. Onko
forumin jäsenissä ainuttakaan sen lukijoista? Jälleen varovaisuutta
kommentoinnissa, toivon, kunnes teksti on edessämme liitteineen ja
referensseineen; toivonmukaan molemmilla kotimaisilla kielillä.
Terveisin
Juhani Pesu
Antti Järvenpää
15.09.08, 20:04
Olen ajan saatossa hankkinut itselleni Liisi Karttusesta kertovat La dottoressan (V.J. Palosuo 1991) että Kaisa Mustosen kirjoittaman teoksen: Liisi Karttunen, vuosisadan alun historiantutkija Henry Biaudet'n ryhmässä; Historiallisia tutkimuksia 16, Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta 1997. Vilkuilin tuota jälkimmäistä ja sen ohjeistamana luin mm. Liisi Karttusen Omaan maahan kirjoittaman artikkelin Erik XIV ja Juhanasta, josta heijastuu Vatikaanin arkiston löydökset Juhana III suhteen; mm. Italian perinnön tavoittelu, joka olisi vastannut tuon ajan kahden vuoden Ruotsin valtion tuloja.
Mainittakoon nyt, että tuossa Mustosen teoksessa on melkoisen paljon selostusta myös Biaudetin urasta, taustasta ja tuotoksista. Teoksesta käy myös esille, että KA:ssa on arkistot sekä Liisi Karttusen että Henry Biaudetin osalta ja että valtaosa heidän tutkimuksistaan löytyy Suomalaisen Tiedeakatemian toimituksista, joissa noin 1910-1915 välillä heidän tuotoksiaan on noin puolet julkaisujen sisällöstä. Jos siis asialle on kiinnostusta, noista luultavasti kannattaisi aloittaa.
Olen ajan saatossa hankkinut itselleni Liisi Karttusesta kertovat La dottoressan (V.J. Palosuo 1991) että Kaisa Mustosen kirjoittaman teoksen: Liisi Karttunen, vuosisadan alun historiantutkija Henry Biaudet'n ryhmässä; Historiallisia tutkimuksia 16, Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta 1997. Vilkuilin tuota jälkimmäistä ja sen ohjeistamana luin mm. Liisi Karttusen Omaan maahan kirjoittaman artikkelin Erik XIV ja Juhanasta, josta heijastuu Vatikaanin arkiston löydökset Juhana III suhteen; mm. Italian perinnön tavoittelu, joka olisi vastannut tuon ajan kahden vuoden Ruotsin valtion tuloja.
Mainittakoon nyt, että tuossa Mustosen teoksessa on melkoisen paljon selostusta myös Biaudetin urasta, taustasta ja tuotoksista. Teoksesta käy myös esille, että KA:ssa on arkistot sekä Liisi Karttusen että Henry Biaudetin osalta ja että valtaosa heidän tutkimuksistaan löytyy Suomalaisen Tiedeakatemian toimituksista, joissa noin 1910-1915 välillä heidän tuotoksiaan on noin puolet julkaisujen sisällöstä. Jos siis asialle on kiinnostusta, noista luultavasti kannattaisi aloittaa.
Silmäilin noita samoja viitteitä Suomen Tiedeakatemian toimituksiin.
Harmillisesti juuri mitään ei löydy digitaalisessa muodossa.
Olen tilannus Suomesta pikapostilla aineistoa Riadiin, jonka oletan olevan
perillä viikon sisällä.
Harmikseni ainuttakaan näköhavaintoa myynnissä olevasta Biaudetin prinssi Gustaf-elämänkerrasta ei ole ilmaantunut.
Suunnittelin jopa opuksen ainakin osittaista kääntämistä (käännättämistä) ja sitten pääpiirteitten referointia tähän ketjuun.
Peräänkuulutan kirjan vielä kerran.
Parhain terveisin
Juhani Pesu
Liittyneekö tämä tämän ketjun aiheeseen:
Tampereen seudun sukututkimusseura ry:n ohjelmasta syksyllä 2008:
7.10.2008 Bob Biaudet: Biaudet-suku Suomessa
Treen Vanha kirjastotalo klo 18.00
Väliajalla:
Bostonin varhaisen musiikin festivaaleilla, kesällä 2005, näki päivänvalon ensiesityksenä Johann Matthesonin vuonna 1710 säveltämä ooppera Boris Goudenow, jota ei tule sotkea Modest Mussorgskyn myöhempään Boris Godunov-versioon.
Matthesonin nuotit ja libretto olivat tulleet ryöstetyksi sotasaaliina dresdeniläisestä linnasta toisen maailmansodan aikana ja pulpahtivat yllättäen esille Jerevanissa, Armeniassa v. 1998.
Boris Goudenowin lemmenparina esiintyvät Boriksen tytär Axinia (Xenia) ja prinssi Gavust, joka on identifioitu Erik XIV ja Kaarina Maununtyttären pojaksi, Ruotsin prinssi Gustafiksi.
Tällä varhaiselle libretolla on taustanaan ripaus todellista historiaa:
Prinssi Gustaf oli tullut houkutelluksi Venäjälle tsaari Iivana Julman toimesta ja nautti
myös Iivanan seuraajan, Boris Godunovin (tsaarina 1598-1605) vieraanvaraa. Tsaarit
laskivat hyötyvänsä maanpaossa elävästä kruununprinssistä, jonka vallananastaneet
sedät herttuat Juhana (Juhana III) ja Kaarle (Kaarle IX) olivat istuneet Ruotsin valta-
istuimella sitten prinssin isän Erik XIV vallastasyöksemisen.
Boris Godunov meni jopa niin pitkälle , että esitti prinssille aviota tyttärensä Axinian
kanssa luvaten myötäjäisinä Liivinmaan ja Suomen, jotka yhteistyössä Gustafin kanssa
valloitettaisiin Ruotsilta. Prinssi kieltäytyi tarjouksesta ja vieraasta tuli vanki, kuten
aiemmin ketjussa on jo todettu.
Prinssi lähetettiin Tverin piirikunnassa sijaitsevaan pieneen Kashinin kaupunkiin, jossa
hän eli vartioituna, mutta suhteellisen mukavasti, kunnes kuoli tuntemattomasta
syystä vuonna 1607 vain 39-vuotiaana. Gustaf sai vaatimattoman haudan Kashinissa,
koska paikallisen varuskunnan päällikkö kavalsi tsaarin hautajaisia varten lähettämät
varat.
Odotan malttamattomana jo liikkeellä olevaa aineistoa Suomesta. Mukana
on myös otsikon opus (Biaudetin kirjoittama prinssin elämänkerta), joka Suomesta saadun ystävällisen vinkin ansiosta vihdoin paikallistettiin. Kiitos vihjeestä sen antajalle!
Parhain terveisin
Juhani Pesu
Biaudetin opusta odotellessa kokosin vertailun vuoksi, aikajanalle ja oheen sen, mitä tiedämme muista lähteistä prinssi Gustafin langon ja Emerentian isän Henrik Claesson Tottin elämänvaiheista.
Henrik Tott syntyi 1570-luvun pinnassa. Hänen vanhempansa olivat Claes Akesson Tott ja Kerstin Henriksdr Horn af Kanckas.
Claes Tott oli kunnostautunut sotapäällikkönä ja hallintomiehenä Ruotsin itäisissä maakunnissa, mutta vastutettuaan herttua Sigismundin ruotsiintuloa, joutui Juhanan III epäsuosioon ja menetti virkansa & läänityksensä.
Henrik kirjoittautui Rostockin yliopistoon kesäkuussa 1588, mutta jo 17.10.1589 hänet tavataan Helmstedtin yliopiston kirjoista. Syytä opiskelupaikan vaihtumiseen ei tunneta.
Vuonna 1590 Erik-kuninkaalta vallankaapanneet esittelivät Ruotsissa uuden kruununperimysjärjestyksen, joka nimenomaisesti poissulki
Erik XIV sukuhaaran oikeuden Ruotsin kruunuun. Samalla mahdollistettiin kuninkuuden periytyminen matriarkaalisesti Ruotsin valtakunnassa.
Erikin seuraaja, velipuoli kuningas Juhana III, kuoli vuonna 1592 ja hänen poikansa, epäsuosittu katolinen Sigismund astui valtaan.
Henrik Tott on tällävälin päättänyt opintonsa ja palannut Ruotsiin, jossa hänet mainitaan kuninkuutta tiukasti tavoittelevan Kaarle-herttuan kamaripalvelijana (kammarsven) v. 1597. On tässä yhteydessä merkillepantavaa, että MOLEMMAT Sigrid Vasan tulevista puolisoista; sekä Henrik Tott, että Nils Nilsson Natt och Dag, olivat alunperin Kaarlen hovissa palvelleita (Natt och Dag oli Kaarlen puolison hovimestari) ja niinmuodoin “herttuanmiehiä”.
“Herttuanmiehenä” Henrik naitetiin samana vuonna (1597) itseään yli viisi vuotta vanhemmalle, kuningas Erikin ja Kaarina Maununtyttären ainoalle tyttärelle prinsessa Sigrid Vasalle, joka isänsä vallastasyöksemisen ja murhan seurauksena oli asetettu äitinsä kanssa de facto vankeuteen Liuksialan läänitykselle, lähelle valtakunnan itärajaa.
Erik XIV vallastasyöksyyn aktiivisti osallisena ollut Kaarle laskelmoi naittaessaan nuorukaisen jo ensiavioonsa ylikypsälle (31 vuotiaalle) prinsessa Sigridille
kontrolloivansa/ estävänsä Erik XIV kilpailevan ja “oikean” sukulinjan jatkumisen. Henrik Tott oli joko nimenomaisesti saanut ohjeet olla siittämättä jälkeläisiä
vaimolleen, tai ainakin hänen oli annettu ymmärtää sen suuntaiset toiveet. Mahdollisen lipsahduksen sattuessa toivottiin luonnon tekevä tehtävänsä ja korjaavan talteensa kuningas Erikin “äpärälapsen” (Kaarle-herttuan käyttämä puhuttelunimi veljentyttärestään) ja tämän epätoivotun jälkeläisen.
“Luonto” toimikin toisin, täysin herttuoitten suunnitelmien vastaisesti! Henrik Tott, joko aidosti “rakastui” vaimoonsa, tai havahtui nopeasti vyöryvien tapahtumien tuoksinassa tajuamaan oman potentiaalinsa “laillisen” kuningsalinjan jatkajana & kuninkaallisen Vasa-Tott-suvun kantaisänä, mahdollisesti molempia.
Aviotaan seuraavana vuonna, vielä herttuan & valtionhoitajan suosiossa ollessaan, hänet nimitettiin Turun linnan komentajaksi (befälhavare) lokakuussa 1598.
Hämmästyttävästi huomaamme Alftan-kronikan asettavan sukuun kuuluvan Henrik Hanssonin (Stodiusten kantaisän) samaan linnaan, lähes samalle vakanssille (ståthållare på Abo slot) suurinpiirtein samoihin aikoihin.
Henrik Tott on vedenjakajalla. Kaarle-herttuan “hännymiehestä” sukeutuu tuona vuonna, Turun linnassa Kaarle-kuninkaan haastaja & aktiivi vallantavaoittelija lankonsa ja vaimonsa nimissä. Sigrid synnyttää vuonna 1598 Ake-nimisen pojan. Nyt Henrik taistelee myös lapsensa ja tulevien lastensa perintöoikeudesta.
Kuningas Sigismund oli vuonna 1598 paennut Ruotsista setänsä Kaarle-herttuan nujertamana, eikä palannut Tukholmaan enää koskaan. Kaarle julistettiin
vuoden 1599 pidetyillä herrainpäivillä Ruotsin hallitsevaksi perintöruhtinaaksi.
Suomen ja Viron aatelisto vastusti säätyjen päätöstä. Koko valtakunta natisi liitoksissaan.
Kaarle-herttua, vihansa sokaisemana, ryhtyi kostoretkeen pettureitten kukistamiseksi heti ja harkitsematta. Hänen missionsa oli mitä suurimmassa
määrin henkilökohtainen ja kaksitavoitteinen: kukistaa katolisen Sigismundin vallanpalautusaikeet lopullisesti ja katkaista pää Venäjän tsaarin hautomalta juonilta Erik-kuninkaan elokuussa 1599 Moskovaan saapuneen Gustaf-pojan ja “laillisen kuningaslinjan” palautuksesta Ruotsin valtaistuimelle.
Tsaari Boris Godunov oli jo pitkään mielihyvällä seurannut Kaarlen ja Sigismundin keskinäistä kamppailua ja laskenut hyötyvänsä epäsovusta & verenhukasta.
Godunovin toiveena oli antaa ruotsalaisten ja puolalaisten vallantavoittelijoiden näännyyttää toisensa ja marsittaa sitten omien joukkojensa kärjessä
vallastasyöstyn kuningas Erikin ainut poika, kruununprinssi Gustaf Liivinmaan ja Viron kautta Suomeen ja suotuisimmassa tapauksessa Ruosinkin valtaistuimelle. Gustaf olisi tuolloin Venäjän tsaarin “nukkehallitsija” ja häneen sidottu sukusitein naittamalla Gustaf Boris Godunovin omalle tyttärelle Xenialle.
Muodollisena syynä ja virityksenä aktiin olisi käytetty Kaarlen ajattelematonta lupausta Narvan luovutuksesta Venäjälle, jonka toteutumatta jääminen antoi tsaarille tekosyyn olla allekirjoittamatta Täyssinässä tehtyä rauhaa.
Boris Godunov yllytti prinssi Gustafia haastamaan suoraan setänsä vaatimalla tätä luovuttamaan Viron ja Suomen itselleen. Jos herttua, kuten varmaa oli,
kieltäytyisi, antaisi tsaari venäläisiä joukko-osastoja prinssin käyttöön tavoitteen toteuttamiseksi sotilaallisesti.
Boris Godunovin loistava taktinen veto sammahti prinssi Gustafin itsepäiseen vastustukseen. Gustaf systemaattisesti kieltäytyi pettämästä isänmaataan
asettumalla sen arkkivihollisen saappaisiin. Prinssistä tuli valttikortin asemesta vanki. Kuningas Erikin-linjan lojalistien ja Kaarle-herttuan huomio kiintyi nyt entistä ilmeisimmin Henrik Tottin suuntaan.
Mutta missä oli Henrik?
Jo ennen kuin herttua jyskytti kanuunankuulilla Turun linnan pääporttia, oli Henrik Tott paennut Helsinkiin ja sieltä edelleen Arvid Tönnesonin hätäisesti kokoamien laivojen mukana perheineen Tallinaan. Oliko Henrik Tottin laivurina eräs Mårten-niminen, lainukijanakin tunnettu Brändöstä?, etsii vielä todistettaan.
Linnan puolustuksen Henrik oli delegoinut Henrik Hanssonille (Alftan-sukua), joka jalka sitten kronikan mukaan” blef med en stycke-kula afskutit igenom järnporten Ifrån Tallinmäki, ståndandes sig till olycka, på slotts Borggården, då Hertig Carl intog Abo slot och hela Finland, af hwilken skada han förorsakades låta sig bära på en stol ut, och lefwerera Honom Slotts Nycklarne, och brukade sedan en trä-fot, unde filius cognomen obtinebat Stodii.
Todellista saalistaan paitsi jäänyt Kaarle-herttua antoi hurjan luontonsa tuta:
Kostonhimoisena han mestautti heti paikalla kymmeniä henkilöitä, erityisesti sellaisia joita kohtaan hän kantoi yksityistä vihaa. Hän jopa herjaa kuolleita, kuten kertomus Klaus Fleminigin ruumiin häpäisemisestä osoittaa.
Niitä ruotsalaisia ja suomalaisia, jotka olivat onnistuneet pakenemaan Viroon hän vaatii lähettinsä välityksellä saapumaan Ruotsiin “koska he useiden muiden rauhattomien henkilöiden kanssa olivat myrkyllisillä juoneillaan saattaneet valtakunnan vaikeaan tilaan”. Ehkä päällimmäisenä hänen privaattilistassaan on “pettureista petturein” Henrik Claesson Tott.
Henkilökohtaisen uhkan sokaisemana hän kiirehtii pakolaisten kannoilla valloittamaan Suomen jälkeen Viroa.
Matkan varrella hän herjaa ja runoo ympärilleen milloin Sigismundin-, milloin Moskovan lojalisteiksi kokemiaan.
Osansa saa esim. Narvan linnapäällikkö Otto Yxkull:
“Huomaan, että tuo kunniaton Otto Yxkull on vanginnut lähettimme ja varastanut postimme. Hän on siis pelastaakseen Narvan puolalaisille
liittynyt Suomesta paenneiden kavaltajien joukkoon”.
Tallinan käskynhaltija Georg Boije af Gennäs (kirejeessä hänelle):
“Sinä senkin siellä Liivinmaalla, samanlainen kuin kavaltajat Suomessakin, joiden kanssa väijytte henkeäni! Jätä ruikutuksesi; sillä teen sinulle samaa, jota itse olit aikonut minulle. Miksi annoit apuasi paavilaisille saattaa Liivinmaa Puolan valtaan?!
Tallinnan varuskunnan avainten luovuttajaksi (antautumisen merkiksi) osoittautuu Alftan-kronikan mukaan Turun Henrik Hanssonin veli , Rålamb Hansson, joka merkillepantavasti ojentaa avaimet “kuningas Sigismundille luovutettavaksi”. Kaarle kun kruunattiin virallisesti kuninkaaksi vasta vuonna 1607.
Henrik Tott ja muut “kavaltajat” joutuivat pakenemaan linna linnalta Viroa valloittavin Kaarlen joukkojen alta, tai alentumaan anomaan armoa.
Armonanojiin kuuluivat mm. Puotilan Anders Larsson ja Pernajan Arvid Tönnesson Wildeman. Anojiin ei alleviivatusti kuulunut Henrik Claesson Tott!
Vuoden 1599 lopulla Henrik & Sigrid perheineen ovat jo tilapäisessä turvassa Kuurinmaan herttuan Friedrichin hovissa.
Mitaussa Henrik Tott tarttuu kynään ja tiivistää haaveensa paperille:
Ensin koukeroisin kirjaimin: Heinrich Tått zu Siudeby” ja sen alle neljään kenttään jaettu vaakunakilpi; sen ensimmäiseen ja neljänteen osaan hän piirtää
Ruotsin kolme kruunua, toiseen Göta-vaakunan; leijonan kolmen virran yllä ja vain kolmanteen entisen omansa, Tott-suvun vaakunan. Kilpi on katettu
sydänvaakunalla, joka kuvaa Vasa-suvun sukuvaakunaa . Kypärän kruunaa majesteetillinen Ruotsin kruunu.
Vielä kesällä 1600 tavataan Henrik Riiassa. Ennen vuoden loppua (14.12.) 1600 on hän jo kuollut.
Mitä tapahtui?
Ehkä osa vastauksesta on löydettävissä Biaudetin kokoamista, Vatikaanin salaisistakin salaisimman jesuiitta-arkiston dokumenteista, joiden
varaan Biaudet on rakentanut prinssi Gustafia käsittelevän elämänkertaansa.
Varmuudella tiedämme, että tuossa, Suomessa liki tuntemattomaksi jäänneessä opuksessa on tallella “hävinneitten historia”, sellaisena kuin se Vatikaanin arkistoista välittyy.
Terveisin
Juhani Pesu
Pekka Hiltunen
04.10.08, 10:10
Mihin Henrik Claesson Tott siis kuoli?
Mistään ei ilmene, että Klaus Flemingin sijaan asetettu linnanpäällikkö olisi kavaltanut Kaarlen, paitsi siitä, että hän, saatuaan hyvissä ajoin tiedon siitä, mitä tuleman piti, ehkä välitti salaiseksi tarkoitetun viestin myös omalle lähipiirilleen.
Itse päädyin esityksesi perusteella siihen, että Henrik Claesson Tott oli osa kaarlelaisten strategiaa, pyrkimystä saattaa Suomen ja Viron aatelisto takaisin Tukholman kannalle paavinvaltaa vastaan. Tässä tehtävässään Tott kyllä näyttäisi epäonnistuneen, mutta kuolinsyytä siitä on vielä vaikeaa päätellä.
Mielisairaan Fjodor I:n puolesta asioita hoitanut Boris Godunov taas toimi Iivana Julman luomassa, siinä määrin vainoharhaisessa ilmapiirissä, ettei hän varmaan itsekään aina voinut ollut selvillä kaikista omistakaan aivoituksistaan...
PH
Pienenä näppäilyvirheen korjauksena edelliseen viestiini se, että Henrik Claesson Tott kuoli ennen 14.12.1601 (ei siis 1600, kuten kirjoitin).
Hänen kuolinsyynsä ei ole tiedossa. Luultavasti hivuttava arsenikkimyrkytys, kuten niin monilla noihin aikoihin. Henrik oli kuollessaan n. 30-vuotias,
mies parhaassa iässään.
Tsaari Iivana Julma kuoli jo 18.3.1584, jonka jälkeen sijaishallitsijana toimi hänen vävynsä Boris Godunov, milenvikaisen lankonsa Feodorin
puolesta. Feodorin kuoleman yhteydessä Borisista tuli virallisesti tsaari vuonna 1598. Boriksen järjenjuoksussa ei ollut mitään vikaa.
Hän soti menestyksekkäästi Ruotsia vastaan 1590-1595 ja solmi runsaasti kauppalinkkejä Eurooppaan. Hän kuoli äkillisesti vuonna 1605.
Henrik Claesson Tott ei suinkaan ollut “herttuanmies” kuollessaan. Vaakunapiirtelyistään ja oppositiostaan Kaarleen nähden hänet olisi voitu tuomita kuolemaan Ruotsissa. Mutta kuinka ollakaan, hänkin siirtyi ajasta ikuisuuteen mystisissä olosuhteissa Riiassa, jonka portteja juuri samaan aikaan kolkutteli kostonhimoinen Kaarle.
Alftan-kronikan ja kadoksissa olevien Tott-lasten (Claes & Kerstin) kannalta aivan kriittinen ajankohta on Henrikin & Sigridin Suomesta paon vuosi 1599. Henrik ja perheensä olivat todistettavasti Helsingissä. Heidän ja muittenkin Kaarle-herttuan vihaa pakenevien pakomatka Tallinaan (Rääveli) jatkui Wildemanin hätäisesti kokoamilla laivoilla. Missä oli laivuri Mårten, jälkipolvien Brennerukseksi mieltämä, Brändöstä?
Mihin Ruotsin historiasta hävisivät Claes & Kerstin, kunigas Erikin suorat jälkeläiset, joiden äidistäsyntyminen “mödernebörd”, on Tukholmalta jäänyt dokumentoimatta?
Vielä pieni lisäkommentti Henrik Tottin ja Henrik Hanssonin “tehtävänkuvauksiin” Turun linnassa. Käskynhaltija-titteli oli kunnianimitys. Linnalla ja linnaläänillä oli vielä erillinen linnanpäällikkö, aktiivi vallankäyttäjä virkamiehiin ja vouteihin nähden. Näiden lisäksi tapahtui Turussa ja Tallinnassa runsaasti “vahdinvaihtoja” & delegointia noina ankarina aikoina.
On siis täysin mahdollista, että Alftan-kronikan Henrik & Rålamb Hanssoneille antamille titteleille löytyy looginen selitys.
Vasa-suvun jäsenet olivat tunnettuja kirjallisista harrastuksistaan.
Kustaa Vaasa itse kirjoitti elinaikanaan kirjeitä päivittäin, monet näistä ovat
säilyneet. Erik piti säännöllisesti päiväkirjaa. Nämä Kaarina Maununtytär toimitti pojalleen prinssi Gustafille, heidän viimeisessä tapaamisessaan Tallinnassa. Käsikirjoituksista ei juuri ollut Gustafille iloa, sillä hän oli pakolaisvuosinaan unohtanut ruotsinkielen lähes tyystin. Rahapulassa hän panttasi kirjat vilnalaiselle krouvarille, josta ne kiertotietä kulkeutuivat myöhemmin Tukholman Kuninkaalliseen kirjastoon. Ehkäpä korteissa on vielä jotain Sigridiltäkin. Tott-suvun osalta olen niinikään optimisti.
Terveisin
Juhani Pesu
Korjaan jälleen itseäni: Boris Godunov ei ollut Iivana Julman "vävy", mutta
kylläkin Feodorin lanko, sillä Boriksen sisar, Irina, oli Feodorin puoliso.
Boriksen kuolemaa seurasi jälleen melkoinen epäjärjestys Venäjällä, jota
puolestaan Kaarle IX käytti hyväkseen. Prinssi Gustafin kuolinvuonna (1607)
hän tarjosi apuaan toista "Vale Dimitriä" vastaan taistelevalle Shuiskille, koska puolalaiset olivat olivat asettuneet kapinanlietsojan puolelle.
Liittyykö prinssi Gustafin ennenaikainen kuolema jotenkin tähän Kaarlen
ja prinssin vangitsijoiden väliseen "vispilänkauppaan"? Olisipa Biaudet nyt
käsillä! Sain Riadiin ennen Eid-Al-Fitr-juhlapyhiä kirjapaketin, joka odotusten
vastaisesti ei sisältänyt prinssi Gustafin elämänkertaa! Uusi toimitus on
nyt matkalla. Hyvää kannattaa odottaa!
Pohtii terveisin
Juhani Pesu
Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia: Annales Academiae Scientiarum Fennicae, sarja B, nide VIII (Etudes Romaines IV),
painettu Genevessä v. 1913, on vihdoinkin tullut perille Riadiin.
Nide koostuu viidestä eri tutkimuksesta, joista prinssi Gustafia käsittelevä on viimeisenä.
Tämän osuuden varsinainen “leipäteksti’ käsittää 105 sivua lähdeviitteineen ja liitteet 76 lisäsivua.
Liitteissä ovat sellaisenaan ruotsinkieliset tekstit A. Fryxelliltä (Berättleser ur svenska historien) ja “Relation om Gustavo Konung Ericks son”, Dresdenin Kuninkaallisesta kirjastosta.
Fryxell on lähde sille, kaunokirjallisuudessakin toistetulle tarinalla, jonka mukaan Gustaf riistettiin äidiltään Juhanan hoviin. Eräänä varhaisena aamuna muuan etunimeltämainitsematon, Sparre-suvun jäsen yhytti epäilyttävästi käyttäytyvän, säkkiä kantavan hovipalvelijan linnan liepeiltä. Kysyttäessä mitä säkki sisälsi; aatelismies sai vain vältteleviä vastauksia. Sparre vaati palvelijaa avaamaan kantamuksensa ja sieltä ilmestyi kuninkaanlapsi, jonka Sparre heti tunnisti. Palvelijan tarkoituksena oli, saamiensa ohjeitten mukaisesti, upottaa säkki saaliineen Södermalmilla.
Sparre sieppasi pojan mukaansa, ensin maatilalleen ja sieltä sitten salassa ulkomaille.
Molemmissa liitteissä mainitaan toinenkin versio, jonka mukaan herttua itse lähetti pojan Puolaan ohjeilla hylätä tämä metsään, josta kaksi munkkia Braunsbergistä prinssin löysivät. Gustaf kasvatettiin sitten jesuiittojen huomassa, jotka toivoivat hänen jonain päivänä palauttavan roomalaiskatolisen uskon Ruotsiin. Vasta myöhemmin , Kaarinan & Sigridin saatua kuulla Gustafin olinpaikasta, nämä lähettivät kuriireilla
rahaa pojan ylläpitoa ja opiskelua varten. Välillä Gustaf joutui elämään suoranaisessa kurjuudessa, mutta hyväpäisenä selviytyi vaikeuksista ja edistyi opinnoissaan. Hän puhui ruotsin lisäksi italiaa, ranskaa, saksaa, puolankieltä, venäjää ja latinaa. Gustaf osoitti suurta mielenkiintoa kemiaa kohtaan, samoin sanotaan hänen perineen isänsä silmän “naiskauneudelle”
Molemmat ruotsalaislähteet toistavat Sigridin tavanneen veljensä kuningas Sigismundin kruunajaisissa Puolassa, jolloin prinssi lähestyi sisartaan krejäläiseksi pukeutuneena.
Ilmitultuaan Juhana vaati Sigismundilta prinssin vangitsemista, mutta poika ei totellut isäänsä. Jatkossa Gustaf lienee kääntynyt katoliseen uskoon, harkinnut apottiutta luostarissa, sekä opiskellut satunnaisesti useissa eurooppalaisissa yliopistoissa.
Vuonna 1596, toukokuussa toteutui vihdoinkin Kaarinan unelma poikansa tapaamisesta, ensikerran 22 vuoteen! Kohtaamispaikaksi muodostui Tallinna, koska prinssi ei sallittu astua edes Suomen maaperälle. Ăiti tunnisti poikansa vain syntymämerkeistä. Yhteistä kieltä heillä ei enää ollut, sillä prinssi oli unohtanut lapsuutensa ruotsin harjoituksen puutteessa. Näin Kaarinan pojalleen luovuttamat, kuningas Erikin omakätiset päiväkirjat vv 1566-1567, eivä tuottaneet prinsille lohtua, vaan rahapulassaan hän joutui ne panttaamaan vilnaiselle krouvarille.
Sitten seuraavat jo mainitut tapahtumat Venäjällä; tsaarin houkutukset ortodoksiseen uskoon kääntymisestä, lupaukset tyttärensä (Xenia) kädestä ja
“myötäjäisinä” seuraavista Suomesta ja Liivinmaasta; vankeus ja kuolema Kashinissa vuonna 1607.
Prinssin sanotaan saaneen viimeisen leposijansa koivulehdossa, sen kaupungin liepeillä.
Biaudetin teoksen 181 sivun kääntäminen Suomeksi on kulttuuriteko, joka odottaa tekijäänsä.
Pyrin Riadista käsin hahmottamaan ainakin teoksen pääpiirteet, pitäen erityisesti silmällä “Erikin-linjan” vallanpalautushankkeet niin Ruotsissa,
kuin ulkomaillakin.
Terveisin
Juhani Pesu
Ote Tukholman Kuninkaallisen kirjaston Adlerbeth-kirjekokoelmasta:
..maanpakolaisena lapsuudestaan lähtien asettui hän (prinssi Gustaf) keisari Rudolf II maahan, jossa hän sai osakseen suurta hyväntahtoisuutta.
Tämä prinssi Gustaf oli katolilainen. Koska prinssi oli hyväpäinen ja tiedonhaluinen erityisesti kemiassa, on todennäköistä, että hän haki opetusta
Padouan yliopistosta, jota pidettiin eräänä parhaimmista ja joka oli häntä (maantieteellisesti) lähellä.
Tämän aikomuksensa hänen uskotaan toteuttaneen vv. 1592-1596, hiukan yli 20-vuotiaana.
Tämän ja (Galileo) Galilein yhdenmukaisen kertomuksen mukaan, hän oli erityisen ihastunut italian kieleen, jota hän puhui sujuvasti, kuten myös
latinaa, saksaa, ranskaa, puolaa ja venäjää. Keisari Rudolfin taloudellinen tuki antoi hänelle mahdollisuuden saada jotain aikaan elämässään,
vaikkakin vain peitenimen suojassa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Galileo
http://en.wikipedia.org/wiki/University_of_Padua
Merkittävää on tässäkin toistettu tieto prinssi Gustafin katolisuudesta. “Oikeauskoisuus” on eräs niistä tekijöistä, jotka saivat
kuningas Sigismundin suhtautumaan serkkuunsa suhteellisen lempeästi.
Ohessa myös Ruotsin valtiopäivien akti vuodelta 1584, joka on puolestaanpuhuva:
“Man förnimmer och, att k. Erichs sån är ännu i lifvedt och blifver achted och framsatt i Påland, hvilken uthen tvifvell med tiden tenker
allt ont emott K.M. och rikied, kan och tileventyrs väll få någre mädhållare, ändogh man förser sigh, nest Gudtz hielp, att han inted
skall kunne uttrette; därföre våre nyttigdt , att man kunde komme honnom udaf vegen på den stad, där man finge se honnom på skantzen,
häller och till de vänner, där han inted kunde understå sigh ehuru gierne han och ville.
Grefve Peder
Her Erich Göstafsson
Her Erich Gyllenstiern
Her Erich Sparre
Her Pontus De la Gardie
Her Nils Gyllenstiern
Her Hogenskild Bielche
Her Gustaf Banner
Her Claes Bielche
Her Gören Gere
Her Clas Fleming
Her Knuth Påsse
Her Sten Banner
Mitä enemmän tietoa prinssi Gustafin kohtalosta tulee esille, sitä selkeämmin syy prinssin ennenaikaisesta kuolemasta tuntuu vierittyvän Kaarle-herttuan (Kaarle IX) kontolle.
Oliko Kaarlen ystävyys- ja avunantotarjous Vasili Shuiskille ehdollinen?
Kantoiko Kaarle-herttua (yhdessä Juhana-herttuan kanssa) vastuun jo Erik XIV kuolemasta?
Vaikuttiko Riian kaupungin portteja kolkutteleva Kaarle, Henrik Claesson Tottin odottamattomaan kuolemaan samaisessa kaupungissa juuri silloin? Onko kyseessä rikos ja trendi?
Syyllinen vaiko vain airut?
Terveisin
Juhani Pesu
"Keisari Rudolfin taloudellinen tuki antoi hänelle mahdollisuuden saada jotain aikaan elämässään,
vaikkakin vain peitenimen suojassa."
Kuulostaako tutulta?
JP
Historian unohduksesta marssii esille Christoffer Canton, prinssi Gustafin lähin uskottu, “hovimestari”, ja sanansaattaja.
Canton on se henkilö, joka neuvotteli prinssin puolesta Flemingin kanssa Kaarina Maununtyttären ja Gustafin tapaamisjärjestelyistä Räävelissä. On todennäköistä, että “pään auettua” yhteydenpitoa jatkettiin.
Cantonin sanotaan niinikään hankkineen “suojakirjeen” tsaarilta Gustafin venäjänmatkaa varten.
Tämä kirje talletettiin riikalaisen porvari Henrich Flegelin suojiin, siltä varalta, että tsaari “söisi sanansa” (kuten sitten kävikin).
On tässä yhteydessä syytä mainita, että Kaarina Maununtytär oli henkilökohtaisesti kehoittanut poikaansa hakemaan apua ja turvaa isänsä entisistä ystävistä, joihin Kaarina luki mm. Englannin kuningatar Elisabethin ja Venäjän tsaarit. Jesuiitat, niinikään kannativat moskovanmatkaa, omista subjektiivisista syistään.
Tsaari oli kullannut kutsuaan lähettämällä prinssille tämän kurjuudessa ennennäkemättömiä aarteita: silkkaa kultaa, rahaa, helmiä, silkkiä ja samettia, soopelinnahkoja, hevosia, jotta Ruotsin laillinen kruununperijä voisi arvonsa mukaisesti saapua Moskovaan
Kun koukkuun tarttunut prinssi Moskovaan tultuaan kieltäytyi Boris Godunovin kosinnoista tyttäreensä, Suomeen, Liiviin ja Ruotsiin nähden, antoi kiukustunut tsaari laatia kirjeen Gustafin nimissä, jossa suomalaisia kehoitettiin tunnustautumaan prinssi alaisiksi. Tämän kirjeen kantajaksi määrättiin Otto Rug, joka kuitenkaan ei päässyt kuin Viipurin, josta joutui palaamaan takaisin väärennettyine dokumentteineen.
Christoffer Cantonin taru päättyy Pleskowissa, jossa hän tsaarin vaatimia lunnaita kuljettaessaan, hämäräperäisisissä olosuhteissa, menettää henkensä. Se mitä Canton mukanaan kantoi, joutui suoraan tsaarin käsiin, suojeluskirje mukaanlukien.
Naiivin Gustafin peli oli pelattu. Häneltä riistettiin hevoset, palvelijat, ajopelit; kaikki se mammona, jonka hän tsaarilta oli saanut ja vielä vapauskin.
Hänet lähetettiin ensin Ugglitzin kaupunkiin, sieltä Dimitrin aikana Peroslaukseen, kunnes määränpääksi Vasili Shuiskin valtaantulovuonna muodostui Kashin, kuolinkaupunki.
Kaarle-herttuan mielenkiinto Venäjän sisäpolitiikkan kasvoi silminnähden prinssi Gustafin vangitsemisen myötä.
Hän tarjoaa prinssin kuolinvuonna apuaan toista “Vale Dimitriä” vastaan taistelevalle tsaari Vasilille.
Oliko tämän avun hintana prinssin henki?
Kaarina Maununtyttären tuska Liuksialassa on mittaamaton; saattoihan hän neuvoillaan oman poikansa surman suuhun.
JP
Nettiin on nyt ilmestynyt 1500-1600-lukujen käräjäaineistoa
osoitteessa:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm)
(RAHAD-projekti).
Mukana on mm. aiemmin ketjussa mainitun Georg (Jören) Boijen Hauhon-käräjien pöytäkirjoja 1600-luvun alkuvuosilta (von Gerdtenin kokoelma).
Hyvällä onnella voisi näistäkin löytyä jotain taustatietoa ajan suuriin
mullistuksiin.
JP
Arsenikkikulttuuri pesiytyi Ruotsin hoviin mahdollisesti Puolan kautta. Catharina Jagellonican isoäiti oli renesanssiruhtinatar Isabella Napolilainen ( Aragonialainen) ja isoisä Milanon herttua Gian Galeazzo Sforza. Heidän tyttärensä Bona Sforza oli kasvanut isänsä varhaisen kuoleman jälkeen Napolissa ja Barin ruhtinaskunnassa, jossa häntä juhlittiin kaunottarena. Miksi hän suostui Puolan vanhan leskikuninkaan Sigismundin puolisoksi, ei ole tiedossa. Pitkästyneen Bonan myötä italialaiset hovitavat istuettiin Puolaan sekä hyvässä, että pahassa.
Bona Sforzaa syyttivät aikalaiset mm. molempien miniöittensä myrkyttämisestä. Itse hän sai maistaa omaa lääkettään palattuaan Puolasta Napoliin, Habsburgien asiamiehen ravitsemana, sanotaan.
Jo Kustaa Vaasa oli neuvonut Turkuun muuttanutta Juhana-poikaansa suhtautumaan välskäreihin & puoskareihin varauksella ja nauttimaan lääkkeitä, vasta sekoittajan niitä ensin maistettua. Italian rennesanssihovien “arsenikkikulttuuria” tai “ruoan maistajaa” ei Pohjolassa kuitenkaan liene tarvittu ennen Puolan hovin maihinnousua Juhana-herttuan avioituessa Bona Sforzan tyttären Catharina Jagellonican kanssa. Valtakamppailut oli hoidettu toisin, järeämmin keinoin.
Jagellonican puolalais-italialaiseen seurueeseen kuului “apteekkari” Mathias Losiuksen lisäksi mm. kokkeja, pappeja, hovineitejä ja -herroja, sekä neljä kääpiötä (Maciek, Siemionek, Dorothea (Doska) ja Barbara (Baska).
Erik XIV kuolema oli pitkään verhoiltu “sairauden” syyksi, kunnes moderni tutkimus on paljastanut kuninkaan kuolleen hitaaseen arsenikkimyrkytykseen.
Myös Henrik Claesson Tott kärsi “hivuttavasta sairaudesta”, johon hän haki hoitoa Riiassa, kohtalokkain seurauksin.
Prinssi Gustafilla ei ollut edes “maistajaa” vankeudessaan. Oli syötävä sitä mitä tarjottiin.
Gustafin kuolipäivä oli 22 helmikuuta vuonna 1607. Sydäntalvi Tverissä. Puukirstussa hänet haudattiin; “mieluummin tuhat kertaa kuolleena, kuin isänmaan petturina”, jalon prinssin omin sanoin.
Jouni Kaleva
15.10.08, 15:37
Myös Henrik Claesson Tott kärsi “hivuttavasta sairaudesta”, johon hän haki hoitoa Riiassa, kohtalokkain seurauksin.
.
Mikä olikaan lähteesi tähän tietoon?
Seppo Niinioja
16.10.08, 11:27
Sen saat tällä kertaa etsiä itse.
Löytämisen iloa!
JP
Missä ovat zappan ja minun tähän viestiin lähettämät vastaukset? Lähteen ilmoittaminen kuuluu edelleen hyvään tieteelliseen keskusteluun.
Seppo Niinioja
Asiattomat,turhat viestit ja henkilökohtaisuudet poistetaan Suku Forumin sääntöjen puitteissa.
Olen samaa mieltä Sepon kanssa lähteiden ilmoittamisesta.
Meillä kaikilla on vapaus sekä mahdollisuus antaa omat tulkintamme asioista ja lukijat voivat sitten pitää tietoa luotettavana tai epäluotettavana, mikäli lähdetietoja ei ilmoiteta.
Asiallisen keskustelun jatkamista toivova
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori
webmaster
Seppo Niinioja
16.10.08, 11:55
Asiattomat,turhat viestit ja henkilökohtaisuudet poistetaan Suku Forumin sääntöjen puitteissa.
Olen samaa mieltä Sepon kanssa lähteiden ilmoittamisesta.
Meillä kaikilla on vapaus sekä mahdollisuus antaa omat tulkintamme asioista ja lukijat voivat sitten pitää tietoa luotettavana tai epäluotettavana, mikäli lähdetietoja ei ilmoiteta.
Asiallisen keskustelun jatkamista toivova
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori
webmaster
En pidä viestiäni asiattomana. Varsinkin niiden poistaminen jälkiä jättämättä on erittäin huono käytäntö, kun joku saattaa kuitenkin lainata osan poistetusta viestistä ja viestiketjusta voi tulla harhaanjohtava. Laita nyt edes minulle kopio siitä, niin voin mahdolliset henkilökohtaisuudet poistaa. Ilmaisen ajatukseni mieluimmin omin sanoin. Räikeitä asiattomuuksia kyllä salliittiin mm. Juhani Pesun taholta minuun kohdistuvina kaksi vuotta sitten täysin pidäkkeettömästi, pyynnöistäni huolimatta. Tallessa ovat vastaista käyttöä varten.
Valta turmelee, täydellinen valta turmelee täydellisesti.
Seppo Niinioja
Ent. Seuran ns. vapaaehtoinen
Tästä on pakko ottaa saman tien kopio itselle ennen kuin sekin tuhotaan.
Selvyyden vuoksi:
Velvollisuuteni ei ole jakaa lähdetietoja. Kyseessä ei ole Genos-artikkeli.
Mitä tulee viitattuihin viestien poistoihin; en ole k.o. tekstejä edes lukenut,
joten poistot on suoritettu forumin administraation puolesta, heidän harkintansa perusteella.
JP
Heikki Koskela
16.10.08, 13:20
Asiattomat,turhat viestit ja henkilökohtaisuudet poistetaan Suku Forumin sääntöjen puitteissa.
Olen samaa mieltä Sepon kanssa lähteiden ilmoittamisesta.
Meillä kaikilla on vapaus sekä mahdollisuus antaa omat tulkintamme asioista ja lukijat voivat sitten pitää tietoa luotettavana tai epäluotettavana, mikäli lähdetietoja ei ilmoiteta.
Asiallisen keskustelun jatkamista toivova
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori
webmaster
Miksi joku saa kirjoittaa asiansa niinkuin tahtoo, toisilta se on kielletty? Asialliseen keskusteluun on tämän otsikon alla enää vaikea päästä.
Olisiko niin, että mitään lähdettä ei olekaan? Omasta puolestani lupaan kertoa omien tietojeni lähteet niitä tiedusteleville, vaikkei velvoitetta siihen tietysti olekaan. Toki sivustolle toimittamieni tietojen määrä on kovin vähäinen paljon aikaansaaviin tovereihin verrattuna...
t. Olavi A. :confused:
Kysyen kylän löytää, vai mitenköhän se oli?
Aki Pitkäkoski
16.10.08, 13:50
Kaikille tasapuolisesti: nyt taas ihan itse viestiketjun asiaan.
Sen saat tällä kertaa etsiä itse.
Löytämisen iloa!
Asiattomat,turhat viestit ja henkilökohtaisuudet poistetaan Suku Forumin sääntöjen puitteissa.
Jos mikään niin tämä lapsellinen viesti on asiaton. Viesti johon vastasin ja viestini poistettiin eli toisia sensuroidaan ja toiset saa heittää minkälaista
kettuilua vaan.
Pekka Hiltunen
16.10.08, 23:13
Voisikohan ehkä olla niinkin, että prinssi Gustaf oli isoäidiltään saanut synnyinlahjakseen skitsofreniaan altistavan "geenipaketin", minkä takia hän joutui "hivuttavan ja pitkäaikaisen sairautensa" - siis meille "tavallisille tallaajille" käsittämättömän suuren ahdistuksensa - takia nauttimaan yhtä ja toista aikalaispuoskareitten tuntemaa yrttiä ja rohtoa? Salaliittoteoria, niin varteenotettava kuin se onkin, vaatii tieteellisiä todisteita tullakseen osaksi tieteenteoriaa, ja varsinkin genealogista.
Eräs tutkija on lausunut jossain kirjoituksessaan, että on turhaa kuvitella voivansa selvittää seikkoja, jotka on pyritty salaamaan aikalaisiltakin. Tästä toki, vaikkakin vain genealogian harrastelijana, rohkenen olla eri mieltä.
Tämän palstan tarkoituksena ei kai kuitenkaan ole edustaa vallitsevaa paradikmaa: senhän kait voi lukea kirjoistakin. Esitetyt näkökohdat ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta kukaties niistä on keskusteltu kaikkina viime vuosisatoina ilman mitään uutta ja mullistavaa.
PH
Seppo Niinioja
17.10.08, 09:05
Sen saat tällä kertaa etsiä itse.
Löytämisen iloa!
Asiattomat,turhat viestit ja henkilökohtaisuudet poistetaan Suku Forumin sääntöjen puitteissa.
Jos mikään niin tämä lapsellinen viesti on asiaton. Viesti johon vastasin ja viestini poistettiin eli toisia sensuroidaan ja toiset saa heittää minkälaista
kettuilua vaan.
Edelleen täysin samaa mieltä zappan kanssa. Tolkkua myös defensio lavationisiin.
Seppo Niinioja
Pieni vinkki: Ottakaa kuvaruutukaappaus viestistänne, ennen kuin se tuhotaan.
Voisikohan ehkä olla niinkin, että prinssi Gustaf oli isoäidiltään saanut synnyinlahjakseen skitsofreniaan altistavan "geenipaketin", minkä takia hän joutui "hivuttavan ja pitkäaikaisen sairautensa" - siis meille "tavallisille tallaajille" käsittämättömän suuren ahdistuksensa - takia nauttimaan yhtä ja toista aikalaispuoskareitten tuntemaa yrttiä ja rohtoa? Salaliittoteoria, niin varteenotettava kuin se onkin, vaatii tieteellisiä todisteita tullakseen osaksi tieteenteoriaa, ja varsinkin genealogista.
Eräs tutkija on lausunut jossain kirjoituksessaan, että on turhaa kuvitella voivansa selvittää seikkoja, jotka on pyritty salaamaan aikalaisiltakin. Tästä toki, vaikkakin vain genealogian harrastelijana, rohkenen olla eri mieltä.
Tämän palstan tarkoituksena ei kai kuitenkaan ole edustaa vallitsevaa paradikmaa: senhän kait voi lukea kirjoistakin. Esitetyt näkökohdat ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta kukaties niistä on keskusteltu kaikkina viime vuosisatoina ilman mitään uutta ja mullistavaa.
PH
Hivuttavaan sairauteen haki lääkitystä Riiassa Henrik Claesson Tott,
jolla tiettävästi ei ollut mainitsemiasi "sukurasitteita".
Prinssi Gustaf kuoli vankina Kashinissa, kuten olen kuvaillut. Hänen
mielentilansa kuolinhetkellään ei ole tiedossamme.
Pitkä vankeus ja venäläisten "kaupankäynti" hänen kohtalollaan on
varsin hyvin dokumentoitu.
Harmillista, että selkeästi kuvaamani tapahtumat sekoitetaan toisiinsa.
Henrik Claesson Tott on se henkilö, josta nyt julkisuudessa olevat historialliset lähteet kertovat häviävän vähän.
Jos hänestä ja kadonneista Vasa-lapsista "on keskusteltu kaikkina
viime vuosisatoina", ei keskusteluista ole jäänyt paljoakaan paperille.
Tarkoituksenani on nyt korjata aukko tietämyksessämme.
Kokoan tutkimusteni perusteella aiheesta kirjan. Suorastaan "omin" aiheen.
Vastedes en aio ilmoittaa ainuttakaan lähetietoa julkisilla keskustelupalstoilla.
Jokainen asiasta kiinnostunut voi nähdä vaivan itse.
JP
Sen saat tällä kertaa etsiä itse.
Löytämisen iloa!
Asiattomat,turhat viestit ja henkilökohtaisuudet poistetaan Suku Forumin sääntöjen puitteissa.
Jos mikään niin tämä lapsellinen viesti on asiaton. Viesti johon vastasin ja viestini poistettiin eli toisia sensuroidaan ja toiset saa heittää minkälaista
kettuilua vaan.
Hyvät herrat!
Olen usamman kerran aikaisemmin joutunut muistuttamaan keskustelijoita siitä että
jos jollakin on muistuttamista/valittamista moderaattorin toimista niin valitus on lähetettävä administraattorille - sähköpostiosoitteeni löytyy viestin alla
ko. valituksia ei postiteta foorumin sivuilleNyt en valitettavasti kerinnyt lukea niitä kahta poistettua viestiä mutta oletan saavani näistäkin kopion - onhan viestit lähetetty ainakin joillekin sähköpostin kautta.
Moderaattori valvoo että kirjoittajat seuraavat foorumin sääntöjä ja samalla koettaa ennakoida missä mahdollisesti myrsky nousee sekä reagoimaan siihen. Joskus siinä onnistutaan paremmin - joskus huonommin.
Sääntöjen mukaan moderaattorilla on mm. oikeus poistaa viestejä mikäli ne hänen näkemyksensä mukaan eivät ole sääntöjen mukaisia. Moderaattorin mielipide tietenkin on subjektiivinen - kuten kirjoittajankin. Jos siis kirjoittaja omasta mielestään on joutunut väärin kohdelluksi - hän voi lähettää valituksen tästä adminille. Jos admin on toiminut väärin valituksen vastaanottaja on Seuran toiminnanjohtaja. Mikäli minut saadaan vakuuttuneeksi että modeporukassa on toimittu väärin niin asia hoidetaan ja koetamme parantaa rutiinejamme.
Kaikki kirjoittajat ovat foorumin sääntöjä hyväksyneet!
Sääntöjen vastaisiin viesteihin moderaattoreiden on regoitava - olemme kaikki nähneet sekä tällä foorumilla että vanhalla postituslistalla että pienestä viestistä, parista sanasta voi nopeasti kehittyä "myrsky vesilasissa".
Muistakaa kuitenkin että moderaattori on foorumin järjestyksenpitäjä. - Modeporukka on aikaisemminkin joutunut poistamaan viestejä sekä antamaan varoituksia jäsenille jotka foorumin sivuilla turhaan syyttelee muita moderaattoreita kun ne vaan mahdollisimman hyvin tekevät sen vapaaehtoisen tehtävän johon ne ovat lupautuneet.
Kertaan vielä - lähettäkää valitukset perusteluineen suoraan minulle!!
Ja kuten Aki vähän aikaa sitten kirjoitti: "...nyt taas ihan itse viestiketjun asiaan...".
Hasse
Vastedes en aio ilmoittaa ainuttakaan lähetietoa julkisilla keskustelupalstoilla. JP
Eiköhän noudateta Kantin periaatteita kategorisesta imperatiivista me muut ja jatketa vanhaan malliin.
t. Olavi A.:cool:
Jatkuvan provosoinnin ansiosta päättyy prinssi Gustafin elämänkaaren käsittely
SSS:n sivuilla osaltani tähän.
JP
Seppo Niinioja
17.10.08, 15:46
Eiköhän noudateta Kantin periaatteita kategorisesta imperatiivista me muut ja jatketa vanhaan malliin.
t. Olavi A.:cool:
Kannatetaan! Kant oli kyllä viisaampi filosofi kuin Marxin oppi-isä Hegel, vaikka ei viime mainittukaan niin huono ollut kuin hänen maineensa. Teesi-antiteesi-synteesi on minusta ihan järkeenkäypä oppi. Snellmanhan oli muistaakseni Hegelin hengenheimolaisia ainakin aluksi. Se että Snellmanin markka on enää muisto vain ei liene kyllä hegeliläisyyden syytä. Hyvä kyllä näinä turbulentteina aikoina, että meillä on euro.
Saa poistaa asiattomana vapaasti! :rolleyes:
SN
Seppo Niinioja
17.10.08, 15:53
Jatkuvan provosoinnin ansiosta päättyy prinssi Gustafin elämänkaaren käsittely
SSS:n sivuilla osaltani tähän.
JP
Kuka tämä kaiketi ranskalaissyntyinen Ruotsin prinssi muuten oli? Sieltä kyllä tuli myöhemmin Bernadotten kuningassuku. Oliko Gustaf edelläkävijä?
SN
_____________________________________
Ei pidä provosoitua, jos provosoidaan.
- Mauno Koivisto, entinen Suomen tasavallan presidentti
Koska olen Agricola-vastauksessani hetki sitten joutunut pyörtämään puheeni ja julkaisemaan katkelman Biaudetin otsikko-opuksen käännöksestä, tulkoon se esille myös tässä, aihetta varsinaisesti käsittelevässä ketjussa:
(suomennos ranskasta):
Aluksi luonnollisesti, oikeutetun kuninkaan, Juhana III:n vangin Erik XIV:n nimeen ja vapauttamiseksi koko tämä maailma liikehti. Vangin murhaamisesta lähtien so. vuodesta 1577 lähtien, löytyy toinen nimi jatkuvasti solmittuna kaikkiin näihin juonitteluihin, kaikkiin näihin salaliittoihin; prinssi Gustafin, kuolleen pojan, ja sen seurauksena Ruotsin kruunun oikeutetun vallantavoittelijan.
Kun talonpojat tulisivat nousemaan missä tahansa maan maakunnista, se tulisi olemaan Gustaf Erikssonin puolesta ja hänen nimessään.
Kun ulkomaalaiset sotilaat tulisivat miettimään Juhana III:n murhaamista, se tulisi olemaan tekosyyllä kruunun antamiseksi prinssi Gustafille. Ulkomailla, Tanskassa, Saksassa, Englannissa, Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Puolassa, jopa kaukaisessa Muskoviiteissa, kaikkialla, missä kudelmia punottiin Vaasojen hallitsevan haaran kaatamiseksi, kaikkialla oli prinssi Gustafin nimi se, joka toimi yhdistävänä taisteluhuutona ja tyytymättömien oikeutuksena, keitä he sitten olivatkin.
Vaasojen dynastian perustajan kahdelle seuraavalle pojalle ja erityisesti Juhana III:lle heidän syrjäytetyn veljenpoikansa nimestä tuli pakkomielle, painajainen, jonka vaikutus tuntui heidän kaikkein tärkeimmissä toimissaan, jopa heidän ulkomaanpolitiikkansa hoitamisessa.
Vuodesta 1568 vuoteen 1607, vuotena, jolloin hän päätti seikkailurikkaan elämänsä keskisen muskoviittien maan kadonneessa kyläsessä oli Gustaf Eriksson Vasa erittäin tärkeä persoonallisuus, mies, jonka kohtalot ovat niin erottamattomasti liittyvät Ruotsin vastaaviin, että vain prinssi Gustafin elämän tutkimus voi selittää tiettyjä Vasojen kuningaskunnan poliittisen elämän ilmiöitä, niin sisäisiä kuin ulkoisiakin.
Sama tutkimustarve koskee koko Erik XIV jälkeläistöä. Prinssi Gustafin jouduttua muskoviittien (venäläisten) vangiksi, hänen lankonsa, Henrik Claesson Tottin, "suvunjatkajan", rooli entisestään korostui. Hänestä tuli laillisen kuningaslinjan "patriarkka" ja esitaistelija, varsinkin koska prinssi Gustafilla ei ollut jälkeläisiä.
Henrik oli ollut Karle-herttuan hovipalvelija avioituessaan itseää viisi vuotta
vanhemman Sigridin kanssa. Vuonna 1599 hän jo pakenee "isäntänsä"
vihaa. Hiukan ennen kuolemaansa hän piirtää itselleen ja lapsilleen
uuden sukuvaakunansa Vasa-motiivein, majesteetillisella kruunulla kruunattuna.
Tämä oli suorastaan valtiorikos ja selvä osoitus Henrikin ajatustenkulusta & haaveista omasta, tulevasta roolistaan Ruotsin valtakunnassa.
Pian vaakunaharjoitelmiensa jälkeen Henrik kuoli Riiassa epäselvissä
olosuhteissa haettuaan siellä hoitoa sairauteensa. Tämä (avunhaku) on
aihetta sivuavassa kirjallisuudessa mainittu.
Korostan, että Sigridin avio oli "poliittinen" tapahtuma. Hänen ei toivottu
jatkavan sukua, ilmiselvistä syistä.
Kirjallista toivetta, tai määräystä ei tietenkään esitetty.
Juhanan ja Kaarlen suhtautuminen Erikin-linjaan on riittävästi dokumentoitu ajan kirjallisissa lähteissä.
Mielestäni Biaudetin opuksen käännös kokonaisuudessaan suomeksi on ensiarvoisen tärkeä tavoite tutkimuksen eteenpäinviemiseksi.
Kuka sen tekee?
Terveisin
Juhani Pesu
Juhani Pesu totesi Henrik Klaunpoika Tottin syyllistyneen valtiorikokseen, kun hän otti käyttöön Vaasa-suvun vaakunan. Samoilla perusteilla löytyy toinenkin valtiopetollinen, Hans Boije (1581-1617). Hän sai puolisokseen Lasse Henrikinpoika Hordeelin ja Juhan-herttuan "frillan" Anna Hansdotterin tyttären Annan. Tämän avioliittonsa perusteella hän otti oman sukuvaakunansa sijasta kruunulla varustetun Vaasa-suvun vaakunan. Ramsay, Frälsesläkter:42.
Tapio Vähäkangas
Juhani Pesu totesi Henrik Klaunpoika Tottin syyllistyneen valtiorikokseen, kun hän otti käyttöön Vaasa-suvun vaakunan. Samoilla perusteilla löytyy toinenkin valtiopetollinen, Hans Boije (1581-1617). Hän sai puolisokseen Lasse Henrikinpoika Hordeelin ja Juhan-herttuan "frillan" Anna Hansdotterin tyttären Annan. Tämän avioliittonsa perusteella hän otti oman sukuvaakunansa sijasta kruunulla varustetun Vaasa-suvun vaakunan. Ramsay, Frälsesläkter:42.
Tapio Vähäkangas
Hämmästyttävä väite!
Hans Boije ei suinkaan käyttänyt vaasamotiivia vaakunassaan vaan sinetissään, kuten Ramsay kuvan kera toteaa.
Karussa sinetissä on pelkästään Vasa-suvun lyhde, ei muuta.
Henrik Tott käytti VAAKUNASSAAN Ruotsin valtion motiiveja yhdistettynä Vasa-suvun motiiveihin ja omaan Tott-sukunsa vaakunaan.
Toistan vielä kerran nuo kentät:
Ensimmäisessä ja neljännessä kentässä Ruotsin valtion kolme kruunua.
Toisessa kentässä Göta-vaakuna; leijona kolmen virran yllä.
Kolmas kenttä: Tottien perinteinen vaakuna. Kilpi on katettu sydänvaakunalla, joka kuvaa Vasa-suvun sukuvaakunaa. Kypärän kruunaa
majesteetillinen Ruotsin kruunu.
Vissi ja merkityksellinen ero!
Henrik Tottin vaakuna oli suora haaste ja claimi Ruotsin kruunuun.
Henrik Boijen vain vaatimaton sukulinkkiä osoittava sinetti.
Terveisin
Juhani Pesu
Hans Boijen sinetissä on Vaasa-suvun lyhteen päällä kruunu. Sinänsä hämmästyttävää, miten mielivaltaisesti vaakunakuvioita "ryöstettiin". Eihän Anna Hordeelilla ollut pisaraakaan vaasa-verta. Hänen äitinsä Anna Hansdotter oli ollut vain Juhana-herttuan frilla.
Tapio Vähäkangas
Sinetissä lyhde ja sen yllä oleva pieni kruunu viittaavat vain Vasa-sukuun, eivät Ruotsin valtioon ja sen kuninkuutteen, kuten Henrik Totin vaakunaharjoitelmat.
Riadiin on tullut juuri tähän Henrikin vaakunaan liittyvää dokumentointia Ruotsista ja tulen palaamaan aiheeeseen ne läpikäytyäni.
Kaarina Maununtyttären vaakunan eilinen löytyminen yli 400-vuoden jälkeen
on suuri sensaatio. Ehkä saamme lukea aiheesta enemmän heraldisissa
julkaisuissa, tai peräti SSS:n paperimediassa.
Varsinaisesta otsikkoaiheesta kiinnostuneita pyydän lukemaan tarkkaan Biaudet-otteen yllä.
1500-1600-lukujen vaihe oli salaliitojen ja vallanvaihtojen kulta-aikaa Pohjolassa. Miksi Henrik Tott olisi pysynyt "puhtoisena" niiden ulkopuolella, varsinkin kun kirjalliset dokumentit puhuvat toista?
JP
Seppo Niinioja
23.10.08, 12:29
Hans Boijen sinetissä on Vaasa-suvun lyhteen päällä kruunu. Sinänsä hämmästyttävää, miten mielivaltaisesti vaakunakuvioita "ryöstettiin". Eihän Anna Hordeelilla ollut pisaraakaan vaasa-verta. Hänen äitinsä Anna Hansdotter oli ollut vain Juhana-herttuan frilla.
Tapio Vähäkangas
Laitoin liitteeksi tuon Ramsayn sivulla 42 olevan Hans Boijen sinetin siltä varalta että se muitakin kiinnostaa. Ramsayhan kirjoittaa, että "Hans Boije tog sig af denna förbindelse (tarkoittanee hänen edellisessä lauseessaan mainittua Anna Hansdotterilla menneisyydessä ollutta suhdetta kuningas Juhana III:een tämän rakastajattarena, jos oikein ymmärrän) anledning att bruka Vasavapnet i sitt signet."
Asiasta mitään ymmärtämätön
Seppo Niinioja
Tiina Miettinen
23.10.08, 21:07
Kaikille Kaarina Maununtyttärestä kiinnostuneille tiedoksi, että Raine Raition teoksessa "Totta ja tarua Kangasalan kolmesta Kaarinasta" (julk. Kangasala-Seura 2004) esitellään sivulla 78 Kaarina Maununtyttären vaakuna. Eerik aateloi Kaarinan nimellä Månesköld (kuunkilpi) ja Kaarina siis sai oman vaakunan. Vaakunassa on puolikuu, koska Eerikin laatiman horoskoopin mukaan kuulla oli ollut suuri vaikutus hänen syntymähetkellään. Aihe viittaa myös Kaarinan isän nimeen Måns. Kirjassa julkaistu vaakuna on piirros Siuntion kirkossa olevasta maalauksesta. Samalla sivulla on kuva myös vuonna 1568 annettuun aateliskirjeeseem sisältyvästä Kaarinan vaakunasta.
Teoksessa on julkaistu myös Eerikin omakätinen piirros Kaarinasta. Se osoittaa, että Eerik oli taitava piirtäjä. Kuvan voisi olettaa olevan mallinsa näköinen. Lisäksi kirjassa on kuva Liuksialan mailta löydetystä hajusterasiasta, joka saattoi kuulua Kaarinalle. Liuksialan pelloilta on löytynyt myös kaksi tinalautasta, joissa on merkintä KMD. Niistäkin on kuva. Mielenkiintoinen on myös tarina Kaarinan nuuskarasian vaiheista.
Kiinnostavan kuvituksen lisäksi kirjassa on täydellinen luettelo Kaarina Hannuntytärtä ja Kaarina Maununtytärtä koskevasta kirjallisuudesta.
Kaikille Kaarina Maununtyttärestä kiinnostuneille tiedoksi, että Raine Raition teoksessa "Totta ja tarua Kangasalan kolmesta Kaarinasta" (julk. Kangasala-Seura 2004) esitellään sivulla 78 Kaarina Maununtyttären vaakuna. Eerik aateloi Kaarinan nimellä Månesköld (kuunkilpi) ja Kaarina siis sai oman vaakunan. Vaakunassa on puolikuu, koska Eerikin laatiman horoskoopin mukaan kuulla oli ollut suuri vaikutus hänen syntymähetkellään. Aihe viittaa myös Kaarinan isän nimeen Måns. Kirjassa julkaistu vaakuna on piirros Siuntion kirkossa olevasta maalauksesta. Samalla sivulla on kuva myös vuonna 1568 annettuun aateliskirjeeseem sisältyvästä Kaarinan vaakunasta.
Teoksessa on julkaistu myös Eerikin omakätinen piirros Kaarinasta. Se osoittaa, että Eerik oli taitava piirtäjä. Kuvan voisi olettaa olevan mallinsa näköinen. Lisäksi kirjassa on kuva Liuksialan mailta löydetystä hajusterasiasta, joka saattoi kuulua Kaarinalle. Liuksialan pelloilta on löytynyt myös kaksi tinalautasta, joissa on merkintä KMD. Niistäkin on kuva. Mielenkiintoinen on myös tarina Kaarinan nuuskarasian vaiheista.
Kiinnostavan kuvituksen lisäksi kirjassa on täydellinen luettelo Kaarina Hannuntytärtä ja Kaarina Maununtytärtä koskevasta kirjallisuudesta.
Hei,
Kaarina Maununtyttären vaakuna on esitetty myöskin Jan Raneken teoksessa Svensk adelsheraldik. Skannasin sen liitteeksi.
Ossian Mesterton
Seppo Niinioja
23.10.08, 23:11
Hei,
Kaarina Maununtyttären vaakuna on esitetty myöskin Jan Raneken teoksessa Svensk adelsheraldik. Skannasin sen liitteeksi.
Ossian Mesterton
Aika erikoinen, mutta erikoistahan oli kaiketi naisen aatelointikin. Vaakunakuvan tekstissä kyllä lukee ointr. Kuninkaalle, varsinkin Eerik IVX:lle oli tietysti kaikki mahdollista. Onko muilla kuningattarilla ollut omia, kaiketi henkilökohtaisia vaakunoita, tai onko ehkä edelleenkin? Tämä voi tietysti olla varsin tyhmä kysymys, vaikka niitähän ei sanonnan mukaan ole, vain tyhmiä vastauksia.
Viitannet Ossian Jan Raneken vuonna 1990 ilmestyneeseen teokseen Svensk adelsheraldik med Klingspors vapenbok tai aikaisempaan painokseen?
Seppo Niinioja
Aika erikoinen, mutta erikoistahan oli kaiketi naisen aatelointikin. Vaakunakuvan tekstissä kyllä lukee ointr. Kuninkaalle, varsinkin Eerik IVX:lle oli tietysti kaikki mahdollista. Onko muilla kuningattarilla ollut omia, kaiketi henkilökohtaisia vaakunoita, tai onko ehkä edelleenkin? Tämä voi tietysti olla varsin tyhmä kysymys, vaikka niitähän ei sanonnan mukaan ole, vain tyhmiä vastauksia.
Viitannet Ossian Jan Raneken vuonna 1990 ilmestyneeseen teokseen Svensk adelsheraldik med Klingspors vapenbok tai aikaisempaan painokseen?
Seppo Niinioja
Hei Seppo,
Siihen vuoden 1990 painokseen viittasin. Menetin "suuren sensaation" yhteydessä harkintakykyni ja huomasin vasta jälkeenpäin loukanneeni Jan Raneken tekijänoikeutta. Pyydänkin moderaattoreita poistamaan liitteen välittömästi.
Ossian Mesterton
Sami Lehtonen
24.10.08, 07:28
Aika erikoinen, mutta erikoistahan oli kaiketi naisen aatelointikin. Vaakunakuvan tekstissä kyllä lukee ointr. Kuninkaalle, varsinkin Eerik IVX:lle oli tietysti kaikki mahdollista. Onko muilla kuningattarilla ollut omia, kaiketi henkilökohtaisia vaakunoita, tai onko ehkä edelleenkin? Tämä voi tietysti olla varsin tyhmä kysymys, vaikka niitähän ei sanonnan mukaan ole, vain tyhmiä vastauksia.
Månesköldiä olisi ollut vaikea introdusoida Ruotsin ritarihuoneelle, jonka perusti Gustaf II Adolf vuonna 1626. Siis 14 vuotta Kaarina Maununtyttären kuoleman jälkeen. Hänellähän ei tiedetty olevan sisaruksia ja isäkin oli varmasti tuolloin jo kuollut.
Erkki A Tikkanen
24.10.08, 08:54
Hiukan ohi aiheen, mutta kesällä ilmestyi 1954 tehty ruotsalaisfilmi Karin Månsdotter myös DVD:llä. Toistaiseksi ei suomenkielisellä tekstillä varustettuna.
Löytyy mm. http://cdon.fi/elokuvat/karin_m%C3%A5nsdotter-896634
Erikin vaakunapiirtelystä tiedämme vain seuraavaa:
"till eget vapen skulle hon (Karin Månsdotter) ha en halvmåne, den
himlakropp, som enligt Eriks horoskop för henne utövat ett mäktigt inflytande
i hennes födelsestund, kanske också med en ordlek hänsyftande på hennes fadersnamn."
Olen asiasta toimittanut seuraavan onnittelun Agricolan-palstoille.
Quote:
En periaattessa vastaa nimimerkkien takaa kirjoittavien
viesteihin, kuten olen ilmoittanut.
Teen sen nyt kuitenkin positiivisessa hengessä, onnitellakseni.
Nimimerkii Caput esitteli viestissään 22.10.08 (yllä) sensaatiomaisesti Kaarina Maununtyttären vaakunan, johon kukaan aikalainen, tai nykytutkija ei ole törmännyt.
Quote (Caput)
2. Åke Tottin hautavaakunassa ensimmäisessä ja toisessa kentässä on 3 kruunua. Ne periytyvät Henrik Tottin isoäidin Kaarina Maununtyttären vaakunasta 1500-luvun puolelta.
3. Edelleen Henrik Tottin vaakunapiirroksen toisen kentän Göta-leijona kolmen virran yllä periytyy myös Kaarina Maununtyttären vaakunasta.
4. Åke Tottin hautavaakunan kruunu ei ole majesteetillinen vaan aatelinen ranki- eli arvoasemaa osoittava kruunu. Sitä vastoin Kaarina Maununtyttären vaakunan kruunu on majesteetillinen (en ole kuitenkaan varma termin oikeellisuudesta)
Unquote:
Nimimerkin sensaatiomaisesti löytämä Kaarinan vaakuna sisältää siis
kirjallisuudessa tunnetun puolikuumotiivin sijasta mm. "3 kruunua" ja
"Göta leijonan kolmen virran yllä".
Tervehdimme tätä uutta vaakunalöytöä ja odotamme sen pikaista julkaisua
heraldisessa kirjallisuudessa ja miksei myös SSS:n paperimediassa
sukutukimukseen liittyvänä tärkeänä löytönä.
Unquote:
Virallisesti Kaarinan aateloitua sukua, tai vaakunaa ei ole olemassakaan, kuten Ruotsin ritarihuone voi vahvistaa: kenties kuitenkin Hikipediassa, kuten nopeasti poistetussa viestissäni eilen ehdin uumoilla.
Terveisin
Juhani Pesu
Pyydän keskustelijoita keskustelemaan itse aiheesta eikä keskusteusta. Ystävällisesti välttäkää sortumasta henkilökohtaisuuksiin.
Täällä emme keskustele Agricola foorumilla käytävästä keskustelusta. Se keskustelu käydään siellä. Ei ole korrektia kommentoida siellä käytävää keskustelua meidän Suku Forumilla.
Tästä syystä olen poistanut kolme lyhyttä edeltävää viestiä.
Hasse
Kahdessa viestissä on kehoitettu ketjun lukijoita kiinnittämään huomiota
siihen kuka kommentoi ja mitä, samoin kuin kommentoimatta jättämisiin.
Lisäksi on viitteellisesti annettu nettiosoite samasta aiheesta toisaalla käytävään keskusteluun.
Nettiviitteitten anto ei suinkaan ole kiellettyä, vai onko?
JP
...Nettiviitteitten anto ei suinkaan ole kiellettyä, vai onko?
Jos uudelleen ja uudelleen viittaatte siihen samaan keskusteluun niin viittaus on turha.
Keskustelu keskustelusta loppuu tähän - takaisin varsinaiseen aiheeseen.
Sami Lehtonen
24.10.08, 18:52
Nimimerkii Caput esitteli viestissään 22.10.08 (yllä) sensaatiomaisesti Kaarina Maununtyttären vaakunan, johon kukaan aikalainen, tai nykytutkija ei ole törmännyt.
Niin missä arvon Caput tähän oli törmännyt?
Nimimerkin sensaatiomaisesti löytämä Kaarinan vaakuna sisältää siis
kirjallisuudessa tunnetun puolikuumotiivin sijasta mm. "3 kruunua" ja
"Göta leijonan kolmen virran yllä".
Tervehdimme tätä uutta vaakunalöytöä ja odotamme sen pikaista julkaisua
heraldisessa kirjallisuudessa ja miksei myös SSS:n paperimediassa
sukutukimukseen liittyvänä tärkeänä löytönä.
Liitin oheen Kankaisten kuorin ikkunassa olevan vaakuna-aiheen. Siinä on keskellä kuunsirppi, 1. ja 4. kentässä Ruotsin kolme kruunua ja Götan leijonakin siinä näyttäisi 3. kentässä olevan. Ikkunat on maalannut Wladimir Swertschkoff 1870-luvulla. Jonkinlainen sivistynyt arvaus tuosta mainitsemastasi vaakunasta hänellä lienee ollut.
Virallisesti Kaarinan aateloitua sukua, tai vaakunaa ei ole olemassakaan, kuten Ruotsin ritarihuone voi vahvistaa: kenties kuitenkin Hikipediassa, kuten nopeasti poistetussa viestissäni eilen ehdin uumoilla.
Kuten jo totesin, ei Ruotsin ritarihuonetta edes tuolloin vielä ollut. Se perustettiin vasta 1626. Silloinkaan suvun introdusointi ei ollut pelkästään ilmoitusluontoinen asia - monilta tunnetuiltakin suvuilta meni vuosikymmeniä introdusoinnin hakemiseen. Kuka sen olisi postuumisti tehnyt?
Koska vain harvat forumin jäsenistä seuraavat Agricola-sivuja, oheistan
tiedoksi myös tänne koosteen Kaarina Maununtyttären jäämistöä koskevista viesteistäni:
Quote:
Nettisivulla:
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9611 ... 20106.html (http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9611/961122/9611220106.html)
kerrotaan Kansallisarkistosta löytyneestä Kaarina Maununtyttären muistorunosta, jonka on laatinut Jeremias Petri Parginsulanus.
Uutisen mukaan dokumenttia säilytetiin “Kaarinan haudalla Tuomiokirkossa”, josta se ilmestyi Valtionarkistoon 1900-luvun alussa, mutta joutui sitten hukaan, kunnes vasta v. 1996 sattumalta jälleen löydettiin.
Kyseisen muistorunon teksti on toki ollut tuttu historiantutkijoille, sillä se julkaistiin sellaisenaan mm. O.Ranckenin Karin Månsdotters lefverne-teoksen liitteissä (Bilagan 1. ss. 71-74).
Rancken mainitsee muistorunon sijainneen alunperin Tottien kuorissa Turun Tuomiokirkossa, puupäällysteisessä kuparirasiassa, USEITTEN MUITTEN piiloonpistettyjen dokumenttien seurana.
Rasian sanotaan sittemmin tulleen Kustaa IV Aadolfin aikana (1792-1809) siirretyksi kuorista sisällön maatumisen estämiseksi.
Tämän jälkeen pergamentteja säilytettiin Tuomiokirkon ns. Vanhassa sakaristossa, josta siirto arkistoon 1900-luvun alussa lienee tapahtunut.
“Sensaatiomaisesti” on siis uudelleenlöydetty yksi näistä dokumenteista. Missä ovat muut?
Saiko Valtionarkisto (nykyinen Kansallisarkisto) haltuunsa vain muistorunon?
Poistettiinko kenties jo Kustaa IV Adolfin aikana “Kaarinan muistolippaasta” muistorunoa arkaluontoisempaa tekstiä?
--
Hautakirjoituksen kahdessa viimeisessä riimissä sanotaan seuraavaa:“Och hade hon den nåden af Konungh Erich hennes kära man,
Att hennes Förälldrar befvo adlade och fingo ett ädelt nampn.
Och bekommo i vapn en Måna med hielm och skiöldh,
Hvilket henne lände der af både ähra och frögdh.”
Merkittävää edellisessä katkelmassa on se, että Kaarina Maununtyttären vanhempien aateluus tulee varmistettua aikalaislähteestä. Kuningattaren kuolinrunoon ei toki sopinut sepustella omiaan. Onkin varsin luonnollista, että Erik XIV korotti vaimonsa suvun statusta avionsa yhteydessä.
Sukunimi Månesköld on ollut todennäköisesti käytössä niin Kaarinan vanhemmilla, kuin hänen sisaruksillaankin, joihin kuului mm. Alftan-suvun matriarkan, Sofia Månesköldin, isä.
Kaarinan muistorunossa kuvattu, puolikuulla varustettu vaakuna on sekin "uudelleenlöydetty" hiljattain Siuntion kirkon sivupöydältä, jossa se muodostaa säilyneen osan seurakunnan vanhasta saarnastuolista yhdessä Henrik Tottin ja Sigrid Vasan vaakunapaneleitten kanssa. Erinomainen valokuva kokonaisuudesta ja siihen liittyvä keskustelu löytyvät osoitteesta:
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=4835&page=2
Mitä tulee muistorunon kirjoittajaan, Jeremias Petri Parginsulanukseen, hänen tiedetään olleen Paraisten kirkkoherran Petrus Johanniksen poika ja sen Johan Persson Wallstenin veli, joka toimi mm. Naantalin & Loimaan kirkkoherrana ja oli aviossa Anna Johansdr Liminguksen (Lithovius) kanssa.
Jeremiaksen veljen vävy oli täten mm. Nils Olofsson Barck, Suur-Köyliön vouti ja Kurck-suvun luottamusmies.
Jeremias Petri Parginsulanuksen arvellaan toimineen Kaarina Maununtyttären “hovisaarnaajana” Liuksialassa tämän kuoleman aikoihin (Ahlqvist s. 128).
--
Quote (Rancken):
I samma (Tottska) kor säger Lauraeus förvaras ett koppaskrin, beklädt utanpå med träd, uti hvilket flera handskrifter skola gömmas, hvaribland en intagen längre fram såsom Bil. I. Nu förvaras originalerna i Abo domkyrkas så kallade gamla sacristia. Skrinet skall på Gustaf IV Adolfs befallning blifvit flyttad för att rädda dess innanmätes förmultning.”
Unquote
Nooteissa viite: “Lauraeus de sacellis seplchralib. In templo cathedr. Ab. s. 9” ja Lauraeuksen opuksen sivuihin 5 & 6.
Kyseessä on ilmeisesti HY:n matrikkelissa esiintyvä:
"sl. 1666 Gabriel Lauraeus Gabriel Olai, Ostrobotniensis 1851. * noin 1649. Vht: Kalajoen nimismies Olof Sigfridsson Laurila ja Sara Pettersdotter. Ylioppilas Turussa sl. 1666 Lauræus Gabr. Olai _ 89. Nimi on kopioitu Pohjalaisen osakunnan matrikkeliin [1666] Gabriel Lauræus. | Notarie i DomCapitlet i Åbo 1673, och tillika Domkyrko Sysloman ifrån år 1678. Död 1681. — Turun tuomiokapitulin varanotaari 1670, notaari 1673, samalla tuomiokirkon taloudenhoitaja 1678. † Turussa 20.1.1681."
Koska Lauraeus on toiminut tuomiokapitulin notaarina ja tuomiokirkon taloudenhoitajana vain reilut viisikymmentä vuotta Kaarina Maununtyttären kuoleman jälkeen, pidän hänen merkintöjään muistolippaasta ja sen sisällöstä varsin luotettavina.
Huomiota kiinnittää myös se, että rasia siirrettiin hautakuorista Kustaa IV Aadolfin henkilökohtaisesta määräyksestä.
Voidaan siis oikeutetusti kysyä; mikä oli hänen intressinsä asiassa? Miksi Valtionarkistoon kulkeutui vain yksi (?) useista dokumenteista?
Lisää asiasta osoitteessa:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&sid=6421df9842f0b53e92d90b83c918f8b7&p=13070#p13070
Seppo Niinioja
29.11.09, 15:59
Koska vain harvat forumin jäsenistä seuraavat Agricola-sivuja,
Mistä näin päättelet?
Ruotsalaisen genealogian uranuurtajana mainetta ja kiitosta niittäneen Johan Gabriel Anrepin (1821-1907) pääteos, v. 1858 painettu Svenska adelns ättartaflor, on nyt saapunut Riadiin.
Tässä ketjussa näkyvästi esillä olleen prinssi Gustaf Erikssonin henkilöhistoriaa Anrep käsittelee vapaaherrallisen Eldstierna (Eldstjerna)-suvun taulussa 1. Teksti kuuluu seuraavasti:
“Prins Gustaf (Konung Erik XIV:s och Drottning Catharina Månsdotters son) f. 1568 28/2 på Stockholms slot, d. 1607 22/2 i Cazin i Ryssland. Högst berömvärd, såsom Svensk Kronoarfvinge, medborgsman, menniska och lärd; tillgifven katholska religionen; nekade att taga en Rysk Prinsessa till gemål; grufligt fängslad. - Skall med Brita Karth, hvilken - enligt en hennes egenhändiga anteckning i en tysk , andelig bok, den hon fått af Drottning Catharina Månsdotter och gifvit åt sin äldsta son , Laurentius, och som sedermera förvarades bland hennes sonsons sonssons sons Öfver-Kammarherrens Frih. Adolph Ludv. Stjernelds boksamling – varit Prinsens älskarinna, haft fyra barn, nemligen tre söner Laurentius, Eric och Carl Gustaf, hvilka båda sistnämnda dogo ogifta, samt en dotter, Catharina Sigrid, som uppfostrades hos en Furstinna Sapicha.
Son:
Laurentius Karthetskij Eldh, f. 1586 1/9 i Tropau i Schlesien; En rask krigsman i yngre åren, d. 1660 12/5 i Norrköping och begrafven i stadskyrkan derst. Han och hans syskon fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen , hvilken sedmera af Tyska Kejsaren Rudolph II förbättrades med gyllene vasar i svart fält; blef uppfostrad i lutherska läran hos sin farmoder, Drottning Catharina Månsdotter, på Ljuxala i Finland; tog en gång i envig med en förnäm Polack hans sabel; var , enligt ett hans bref, år 1657 utrest till Tyskland för att få reda på sin slägts qvarlåtenskap; bodde slutligen i Norrköping. – Gift 1:o 1621 med Brita Törnroos, f. 1596, lefde ännu 1642: dotter af Hans Hansson Törnroos och Brita Bertilsdotter Chanter, till Björnlunda; - 2:o med (namnet ej bekant). Från hans en son, Abraham, härstammade slägten Eldh, som ännu i början af 1800-talet lefde.
Söner:
1. Lars Larsson Eldh, Nobil. och Baron Eldstjerna, f. 1626, d. 1701. Se Tab. 2.
2. Samuel Larsson Eldh, Nobil, Stjerneld, f. 1637, d. 1716, Se adel.ätten Stjerneld, Tab.1.”
Ja heti jatkoksi se, mitä Gustaf Elgenstierna tietää Eldstierna suvun varhaisista vaiheista opuksessaan Svenska adelns ättartavlor (1926):
“Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, f. 1568, d. 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn (Se Svenska Attartal del 13, sid. 121).
ätten har gemensamt ursprung med adliga och friherrliga ätterna Stierneld, nr 1318 och 236.
Tab. 1
Lars Björnsson (Nilsson?), f. 1586 1/9 (?); fogde på Händelö i Norrköpings landsförsaml. åtminstone från 1643; begr. 1657 8/3. – G. 1621(?) m. Brita Björnsdotter, f. 1596(?), d. 1655. Sönerna antogo namnet Eld (Öä).
Söner:
Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna, f. 1623, d. 1701. Se Tab.2.
Samuel Larsson Eld, adlad Stierneld, f. 1637, d. 1716. Se adl. ätten Stierneld Tab. 1.”
Oikeastaan vain vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan ja veljensä Samuel Larsson Stierneldin tiedot ovat yhteneväiset näiden kahden kunnioitetun sukututkijan ylläesitetyissä selvityksissä. Yksimielisiä herrat ovat myös vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan lasten nimistä (mm. Erik, Sigrid Christina ja Catharina). Lapset on ristitty toki jo lähes vuosisata ENNEN nyt väärentäjäksi väitetyn vapaaherra Adolph Ludvig Stierneldin syntymää (1755)!
Elgenstierna on harvinaisen hapuileva ja lyhytsanainen antamassaan johdannossa. Ensitaulun hän "koristelee" kysymysmerkein. Miksi hän epäröi? Eikö huippugenealogi ole lainkaan vakuuttunut ulosantamastaan? Onko tutkimus ajautunut “ojasta allikkoon”?
Kuten Alftan-kronikankin kohdalla, joudun kysymään; onko viimeinen sana sanottu?
Kun Johannes Messeniuksen "Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita"-
opus nyt sattuu olemaan käsissäni, kirjaan pikaisesti muistiin sen mitä
hän sanoo prinssi Gustafin kuolemasta:
1606 venäläisten uusi herra (Mikael Shuiski)lähetti Kustaa Eerikinpojan
lievempään vankeuteen Kashiniin. tämä ei elänyt siellä kauan.
1607 helmikuun 22. päivänä näet Kustaa Eeerikinpoika kuoli Kashinissa
nautittuaan, kuten kerrotaan, venäläisten tarjoamaa myrkkyjuomaa.
Nooteissa lisäys:
Todennäköisesti Kustaa Eerikinpoika myrkytettiin Kaarle IX vaatimuksesta.
Ja jatkona edelliseen virkkeeseen (Messenius):
"Kuningas Kaarle kruunattiin maaliskuun 15. päivänä."
Ei liene sattumaa, että nämä tapahtumat osuvat kronologisesti toinen toisensa jatkoksi.
Vasta raivattuaan tieltä Eerikin pojan ja laillisen kuningaslinjan keulakuvan, Kaarle-herttua katsoi olevansa "voideltu" Ruotsin valtaistuimelle.
Puolan hovin italialaisperäinen arsenikkikulttuuri oli onnistuneesti jo eliminoinut kuningas Erikin ja hänen vävynsä Henrik Claesson Tottin matkan varrella. Kenties muitakin..
Mainitsin eilen Torsk-ketjussa, ettei prinssi Gustafilta jäänyt jälkeen kirjallisia dokumentteja. Joudun tämä nyt korjaamaan.
Biaudetin opuksen liitteissä (XVIII) on Prahassa 11.10.1588 päivätty prinssin kirje katoliselle majesteetille Philip II:lle.
Kirje käsittää useita sivuja ja on kirjoitettu latinaksi.
Sen allekirjoitus kuuluu:
Suae Sac. Catholicissimaeque Ma:tis
addictissumus et minimus
seruitor
Gostaus
Ericus Erici Regis
Suecorum filius
manu ppo
Kuningatar Maununtytär kehoitti, prinssi Gustafin Räävelissä tavatessaan,
poikaansa hädän sattuessa, kääntymään isänsä (Erik XIV) ystävien puoleen. Näiksi Kaarina Maununtytär laski mm. Espanjan Filipin ja Venäjän tsaarin. Tämä neuvo vei Gustafin sittemmin surman suuhun, suoraan
tsaarien asettamaan ansaan.
Valitettavasti Biaudet ei anna edes ruotsinnosta kirjeelle.
Kaunis katsella, mutta hyödytön nykyisellään.
Suae Sac[rissimae]. Catholicissimaeque Ma[iesta]:tis
addictissumus et minimus
seruitor
Gostaus
Ericus Erici Regis
Suecorum filius
manu p[ro]p[ri]o
allekirjoitus suomeksi:
"Teidän mitä pyhimmän ja katolisimman majesteettinne
hartain ja vähäpätöisin
palvelija
Kustaa Eerikinpoika
Eerikin, ruotsalaisten kuninkaan, poika
omakätisesti"
Jens
Heikki Jokipii
28.07.10, 17:32
Olen alla lihavoinut ne kohdat, joista voisi tai itse asiassa kuuluisi olla asiakirjatodiste, joka olisi säilynyt tähän päivään asti. Anrepin aikana tai sen jälkeen ei Ruotsissa tai Suomessa ole käytännössä hävinnyt mitään vanhoja asiakirjoja, mikäli tiedän.
Son:
Laurentius Karthetskij Eldh, f. 1586 1/9 i Tropau i Schlesien; En rask krigsman i yngre åren, d. 1660 12/5 i Norrköping och begrafven i stadskyrkan derst. Han och hans syskon fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen , hvilken sedmera af Tyska Kejsaren Rudolph II förbättrades med gyllene vasar i svart fält; blef uppfostrad i lutherska läran hos sin farmoder, Drottning Catharina Månsdotter, på Ljuxala i Finland; tog en gång i envig med en förnäm Polack hans sabel; var , enligt ett hans bref, år 1657 utrest till Tyskland för att få reda på sin slägts qvarlåtenskap; bodde slutligen i Norrköping. – Gift 1:o 1621 med Brita Törnroos, f. 1596, lefde ännu 1642: dotter af Hans Hansson Törnroos och Brita Bertilsdotter Chanter, till Björnlunda; - 2:o med (namnet ej bekant). Från hans en son, Abraham, härstammade slägten Eldh, som ännu i början af 1800-talet lefde.
Siinä oli lihavoituna 10 tietoa, joiden olisi pakko olla jossain dokumentoituina, eli niillä olisi pakko olla joku lähde, joihin Anrep tukeutuu. Yksi niistä on jopa ihan erikseen mainittu kirje v. 1657.
Paljonko näitä löytyy?
Tiina Miettinen
28.07.10, 18:43
Olen alla lihavoinut ne kohdat, joista voisi tai itse asiassa kuuluisi olla asiakirjatodiste, joka olisi säilynyt tähän päivään asti. Anrepin aikana tai sen jälkeen ei Ruotsissa tai Suomessa ole käytännössä hävinnyt mitään vanhoja asiakirjoja, mikäli tiedän.
Siinä oli lihavoituna 10 tietoa, joiden olisi pakko olla jossain dokumentoituina, eli niillä olisi pakko olla joku lähde, joihin Anrep tukeutuu. Yksi niistä on jopa ihan erikseen mainittu kirje v. 1657.
Paljonko näitä löytyy?
Gabriel Anrepin aatelismatrikkelin suhteen kannattaa huomioida tämä:
"Hans ena standverk Svenska adelns ättar-taflor, som i 4 band utkom 1858-64, blev visserligen icke vad han själv skulle önskat. Det utgjorde i huvudsak ett avtryck av Riddarhusets dåvarande genealogier med alla de felaktigheter och brister, som ännu vidlådde dessa. Anrep hade själv väl insett många av dessa svagheter men var vid utgivningen bunden av Riddarhusdirektionens inskränkade villkor."
Lähde: Bengt Hilldebrand, Handbok i släkt och personforskning. Del I. Metodlära, medeltidsförhållanden, historiografi och bibliografi. Stockholm 1961, s.274.
Heikki Jokipii
29.07.10, 08:51
Gabriel Anrepin aatelismatrikkelin suhteen kannattaa huomioida tämä:
[...]
Anrep hade själv väl insett många av dessa svagheter men var vid utgivningen bunden av Riddarhusdirektionens inskränkade villkor."
Näin varmasti on Anrepin itsensä kannalta.
Erottelin tuossa kuitenkin 10 tosiasiaväitettä Laurentius Karthetskij Eldhistä, jotta ”rakentavalla” sukututkimuksella olisi mahdollisuus (ja haaste) osoittaa edes muutamia niistä (Anrepista riippumattomasti) erikseen tosiksi. Tuona aikana meillä Ruotsissa on jo paljon tavallistakin kansaa koskevaa asiakirja-aineistoa, mm. henkikirjoja (vaikkei niin miellyttävässä muodossa kuin meidän SAY). Näin ollen ”kuninkaallisen kirjeenvaihdon” puutekaan ei tuossa edes haittaisi.
Kysehän on henkilöstä, jota ”repivä” ruotsalainen sukututkimus pitää fiktiivisenä:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Brita_Karth
Henry Biaudetista puhuttaessa kannattaa aina mainita Kiteen kappalaisen Kaarlo Karttusen tohtorislapset Liisi, Uuno ja Kaarlo.
Näistä Liisi kulki Henry Biaudetin mukana Vatikaaniin http://www.helsinki.fi/akka-info/tiedenaiset/karttunen.html ja teki siellä vielä pitkän uran Biaudetin kuoltuakin, palaten Suomeen vasta II maailmasodan jälkeen. Tämä Liisi oli myös aivan ensimmäisten väitelleiten suomalaisnaisten joukossa ja harvinainen henkilö, jolla oli pääsy Vatikaanin pyhimpiin arkistoihin.
Myös veljet Uuno ja Kaarlo työskentelivät jonkin aikaa Biaudetin ryhmässä, mutta tekivät elämän työnsä toisaalla - Uuno Sortavalan ja sittemmin Seinäjoen lyseon rehtorina ja Kaarlo Mikkelissä, jossa hän menehtyi Mikkelin maakunta-arkistossa.
En tiedä, missä Liisi Karttusen arkistoa säilytetään - oletettavasti kansallisarkistossa, enkä tiedä kuinka hyvin sitä on tutkittu, mutta joka tapauksessa hän toi melkoisen muuttokuorman Suomeen ja Roomasta tuotua esineistoä oli runsaasti esillä noin 20 vuotta sitten Kiteen vanhassa hovissa.
Sekä Biaudetia että Liisi Karttusta taidettiin tuohon aikaan arvostella lähdemerkintöjen ja viitteiden osalta. On kuitenkin huomattavaa, että heillä oli ammattitaito ja pääsy sellaisiin Vatikaanin arkistoihin, jossa harva suomalainen on käynyt ja siinä mielessä Juhanin avauksen pohjalta olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku tutustunut lähemmin tämän tukimusjoukon tutkimuksiin, joista iso osa taitaa olla kirjoitettu ranskaksi.
Olen kahlaillut lävitse kesällä kynnykselle kertyneitä posteja ja löysin Historiallisesta Aikakauskirjasta 2/2011 Kirsi Salosen arvostelun Elise Garritzen väitöskirjasta. Väitöskirjan otsikko kertoo, että ainakin Garritze on tarkemmin tutustunut tutkimusjoukon tutkimuksiin. Garritzen julkaisu on nimeltään Lähteiden lumoamat. Henry Biaudet, Liisi Karttunen ja suomalainen historiantutkimus Roomassa 1900-luvun alussa. Bibliotheca Historica 130, SKS, Helsinki 2011. 373 s. Varmaankin tutustumisen arvoinen teos aiheesta kiinnostuneille...
t. Olavi A.
Antti Järvenpää
31.07.11, 20:58
Olen kahlaillut lävitse kesällä kynnykselle kertyneitä posteja ja löysin Historiallisesta Aikakauskirjasta 2/2011 Kirsi Salosen arvostelun Elise Garritzen väitöskirjasta. Väitöskirjan otsikko kertoo, että ainakin Garritze on tarkemmin tutustunut tutkimusjoukon tutkimuksiin. Garritzen julkaisu on nimeltään Lähteiden lumoamat. Henry Biaudet, Liisi Karttunen ja suomalainen historiantutkimus Roomassa 1900-luvun alussa. Bibliotheca Historica 130, SKS, Helsinki 2011. 373 s. Varmaankin tutustumisen arvoinen teos aiheesta kiinnostuneille...
t. Olavi A.
Kiitoksia vinkistä. Näistä tuo Liisi oli appeni serkku ja tänäkin kesänä kävin 4 Karttusen tytön haudalla, jotka asuivat viimeiset vuodet yhdessä kotitalossaan, joka lopulta purettiin vuosi sitten.
Olen kiinnostunut kaikista muistakin vinkeistä koskien Liisin tuotoksia, jos niitä osuu jonkun eteen.
Tuossa Haik:n arvostelussa sanotaan mm. näin: "Seuraavat kaksi käsittelylukua erottuvat muusta työstä temaattisen otteensa vuoksi. Niistä ensimmäisessä "Retkikuntalaisissa" on henkilöhistoriallinen ote ja siinä käydään läpi retkikuntalaisen elämä, tietelliset saavutukset sekä tehtävä retkikunnassa".
Väitöskirja tarjonnee siis myös tutkijoiden henkilöstäkin kiinnostuneille jotain heidän tutkimustensa tarkastelun lisäksi, niin uumoilen.
t. Olavi A.
Jussi Hanskan kirjoittama arvio tuosta Elise Garritzenin väitöskirjasta löytyy myös Agricolan kirja-arvosteluista täältä: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1782
Antti Järvenpää
10.08.11, 11:13
Jussi Hanskan kirjoittama arvio tuosta Elise Garritzenin väitöskirjasta löytyy myös Agricolan kirja-arvosteluista täältä: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1782
Hankin tuon teoksen ja kommentoin kun olen saaanut luettua.
Jos joku on ranskankielen taitoinen niin Henry Biaudetin teoksia löytyy jonkun verran digitoituna, esim. teos "Saint-Siége et la Suéde" löytyy netissä luettavana versiona osoitteesta:
http://www.archive.org/stream/lesaintsigeetla00biaugoog#page/n6/mode/2up
ja pdf:nä
http://ia600305.us.archive.org/0/items/lesaintsigeetla00biaugoog/lesaintsigeetla00biaugoog.pdf
Tuo on sen verran iso laitos, että siitä kielitaitoinen pääsee luultavasti perille Biaudetin näkökulmasta. Jos joltakin sujuu ranskan kieli, olisi mukava kuulla kommentteja.
Kahlasin tuon teoksen läpi, eikä se tuonut mitään valoa Gustaf Eriksson Vasaan. Pitkässä Johdannossa Biaudet on suuresti myötämielinen Erik XIV:lle ja Karinille. Lapsista ei oikeastaan mitään; ainoastaan se, että Juhana III kai yritti saada heidät hengiltä. Nuoresta Gustafista hän toteaa tämän kohtalon olevan toistaiseksi arvoituksellinen.
Kirjan tutkimuksellinen sisältö koskee siis Vatikaanin ja Ruotsin kirjeenvaihtoa ja näkökulma on puolalais-keski-eurooppalainen. Keskeinen tematiikka on Puolan toistuvat kuningasvaalit ja Katarina Jagellon ym kaikien mahdollisten Euroopan ruhtinaiden sekaantumiset niihin Juhana III:n harmiksi. Oma kokonaisuutensa on italialaisen Sforzan (Milano) suvun mahtavasta perinnöstä kautta Euroopan käyty riitely. Katarina oli äitinsä puolelta tuota sukua.
En suosittele kirjaa muiden kuin Puolan kuninkaanvaaleista kiinnostuneiden luettavaksi.
Terveisin
Jukka H
Antti Järvenpää
15.08.11, 19:54
Kun luen nyt samaan aikaan tuota "Lähteiden lumoamia", niin siinä tämä väitöskirjan tekijä Elise Garritzen tuo esille, että kyseistä teosta kritisoitiin voimakkaasti ruotsinmielisten piiristä liiallisesta katollisesta näkökulmasta. En tiedä osaanko referoida oikein, mutta erityinen kulminaatio oli siinä, että katollinen näkökulma oli, että Juhana kalasteli vain katollisten suosiota vaimonsa perinnön saamiseksi ja ruotsinmieliset olivat sillä historian kirjoituksen näkökannalla, että Juhana oli harras uskovainen joka horjui protestanttisuuden ja katollisuuden välimaastossa.
Biaudet sai ruotsinmielisten vihat tästä, ja koko yliopiston professorikunta jakaantui tässä kysymyksessä suomen- ja ruotsinmielisiin. Ehkäpä tämä tuntuu oudolta nykypäivänä. Suomenmieliset näkivät, että Biaudetin opuksessa oli viitteitä siihen, että Suomella oli oma historiansa, ja nuo ajat olivat kulminaatio, jossa Suomen autonomiset piirteet murrettiin lopullisesti. Ruosinmielisten mielestä Suomella ei ollut ollut mitään omaan historiaa, vaan se oli ollut elimellinen osa Ruotsia ja Suomen autonomia alkoi vasta 1809.
En tiedä, kun en ranskaa taida, heijastuuko em. asiat teoksesta, vai olivatko 1900-luvun alun professorit vain herkkähipiäisiä. Kun itse olen lukenut aika monta kuvausta tuosta ajasta, jää epämääräinen kuva, että Juhana oli ensin tekemässä Suomesta omaa valtakuntaansa ja kuninkaaksi tultua antoi suomalaisille varsin pitkälle meneviä itsehallinnollisia menetelmiä omini tilikammareineen ja suomenkielisine virsikirjoineen, mutta sitten kaikki vedettiin pois ja lopulta Kaarle herttua kitki kaikki itsehallinnon rippeet pois. Fleming on myös mystinen henkilö, joka tuskin omasi kummoistakaan uskonnollista vakaumusta (pappien kohtelusta päätellen), mutta hän oli viimeiseen asti Sigismundin mies. Oliko hän isänmaallinen vain kuningasmielinen on vaikeasti pääteltävä asia.
Joka tapauksessa myöhemmät Biadetin ryhmän julkasut tuovat esiin, että katollisessa leirissä paavin lähettiläillä oli suunnitelmat, että Suomesta olisi tuolloin tullut Puolan suurruhtinaskunta, jos koko Baltia ja Suomi olisi saatu liitettyä Sigismudin alaisuuteen. Se oliko suomalaiset tässä jotenkin aktiivisia, vai eivät, on asia josta ei ole todisteita, mutta Kaarlen voitto kyllä aiheutti melkoisen emigranttivirran maasta pois, joka on jonkin moinen viite siitä, että Biaudetin maalaamat kuvat eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Kaarle herttua järjesti myös valtaan tullessaan melkoiset teloitukset, joista osa on luettu nuijasodan seurauksiksi, mutta oliko kyse puhtaasti tästä on painotus kysymys, siilä teloitetut olivat Flemingin ja viimekäessä Sigismudin kannattajia ainakin Kaarle herttuan näkökulmasta.
On olemassa lähteitä niin protestanttisessa kuin katollisessakin leirissä, joihin on kirjattu tuon ajan tapahtumia. Historiallinen tarina sitten syntyy tulkinnasta näiden lähteiden pohjalta, ja Elise G:n mukaan Biaudet toi tähän aivan uuden näkökulman, joka ei kaikkia miellyttänyt.
Tuo väitöskirja ei varmaankaan valota yhtään Gustav Eriksson Vaasan tilannetta, kuten sanot, mutta tuohon Juhanan kauteen se tämän Elise G:n mukaan toi varsin uuden tulkinnan, joka ei nyt kauheasti ole ainakaan heijastunut niihin teoksiin, joita itse olen lukenut Suomen historiasta tai vaihtoehtoisesti en ole osannut nähdä sitä. Tässä mielessä tämä Elise G:n tutkimus antaa aivonystyröille työtä.
Omasta puolestani havaitsin Biaudet'lla selvän antagonismin "professorikuntaa" kohtaan, mutta myönnän kahlaukseni sangen kursoriseksi, joten en oikein osaa ottaa kantaa kirjoittajan katolisuussympatiaan. Erään lähteen mukaan Biaudet ei-katolisena ei saanut itse tutkia Vatikaanin kirjeitä vaan ne luettiin hänelle. Enkä myöskään siihen, rakensiko hän "suomalaista" historiaa, kuten kerrot tulkitun.
Tavallaan olisin kuvitellut päinvastoin, sillä sympatiat ovat älykkäämmän, aikaansaavamman ja sovittelemamman Erikin puolella, toisin kuin tuttu "professorien" historiankirjoitus, joka tekee Erikistä lähinnä vain mielenvikaisen. (On hän sitä Biaudet'kin mielestä, mutta hänen mielestään sitä olivat kaikki Vasat lähtien Gustaf Vasan kylähullusta isästä, itsensä Gustafin vanhemmiten esiintulleesta irrationaalisesta käytöksestä ja Juhanan asettamisesta lempipojaksi, Juhanan, joka on luonnevikainen selkärangaton petturi. Kolmas poika Magnus oli seinähullu eikä tainnut julmaksi äitynyt kuopus Kaarlekaan ihan puhtaita papereita saada.) Joka tapauksessa Biaudet on varmasti järkyttänyt ruotsalaista historiatraditiota mm. osoittamalla, että Erikin hallinto ja ajatusmaailma oli sangen demokraattinen. Kauhistus aatelistolle. Seikka, joka sitten kostautui, kun Kaarlen aloitteesta veljekset ryhtyivät kapinaan. Vastoin sopimusta Juhana sitten kaappasikin kruunun itselleen - ja loi pohjan Kaarlen katkeruudelle ja sittemmin Sigismundin tuholle.
Juhana, joka Gustaf Vasan pojista ensimmäisenä sai muodollisen aseman (Suomen herttua), elätti toiveita Suomenlahden vastarannan alueista ja yritti saada isänsä tukemaan pyrkimyksiään. Turhaan, sillä Gustaf oli jo yhden sodan Venäjää vastaan hävinnyt. Sitten kuningas Erik, sen jälkeen kun Venäjä oli hyökännyt Baltiaan ja sikäläiset ritarikunnat hädissään pyysivät apua milloin Puolalta, milloin Ruotsilta, neuvotteli arkkivihollinen Iivan IV:n kanssa kanssa eräänlaisen Ribbentrop- sopimuksen: Venäjä tulisi sallimaan Ruotsille Tallinnan ja lähimaakuntien miehityksen.
Kun sitten Tallinna Venäjän pelossa pyysi Ruotsilta apua, oli Erikin helppo lähettää Klaus Kristerinpoika Hornin johtama sotajoukko kaupungin turvaksi. Länsi-Viron ja Saarenmaan turvaksi oli ryhtynyt toinen arkkivihollinen Tanska ja Erik komensi Hornin valtaamaan nämä. Mutta etelämpänä oli vastassa Puolan takaamat ritarikuntien alueet. Erik käski Hornia jatkamaan, mutta tämäpä kysyikin Turusta Puolaan kallellaan olevan Juhanan mielipidettä. Tämä jarrutti. Sama toistui vielä myöhemminkin. Toisin sanoen valtakunnassa oli kaksi keskenään ristiriitaista ulkopoliittista johtajaa ja kaksi ylipäällikköä.
Lopulta Hornin joukkoihin tulleet uudet upseerit pakottivat tämän liikkeelle ja Puolan takaama Pärnu vallattiin. Juhana oli ilmeisen katkera, sillä hän oli kai haaveillut itselleen päätyvästä Ruotsin valtakunnan ulkopuolisesta osasta, mutta Viro päätyikin suoraan kuningas Erikille. - Juhana jäi myöhemmin vehkeilyistään kiinni, mutta Erik armahti hänet. Kahdesti.
Oliko sitten tuolloin olemassa Suomi. Kyllä ja ei. Ensinnäkin Juhanan herttuakunta kattoi vain etelä-Suomen. Mutta jos oli "itsenäinen" Suomi, niin oli myös itsenäinen Södermanland ja itsenäinen Östgötaland. Kaikkien kolmen herttuakunnan johdossa yksi Erikin veljistä, Juhana Suomessa jo isänsä hallitusaikana. Kyseessä oli mieleltään jo heikentyneen Gustaf Vasan testamentti, jossa hän jakoi maan pojilleen ja määritteli nämä herttuakunnat sangen itsenäiseksi jopa ulkosuhteissaan ja määräsi myös, että kuningas ei saisi tehdä mitään merkittäviä päätöksiä ilman veljiensä suostumusta.
Lellipoika Juhana johti nyt aluetta, jolla asui neljännes valtakunnan väestöstä, mutta puolet koko valtakunnan aatelisista, joka köyhyydestään huolimatta maksoi puolet koko valtakunnan veroista ja jonka sotaväen otot olivat suunnilleen puolet valtakunnan sotavoimista.
Erikin äiti oli saksalainen, Juhanan ruotsalaista ylhäisaatelia. Aatelisto oli aina suhtautunut Erikiin samoin tämän isäkin, torjuen. Nyt Erik torjui aateliston. Juhanan oli sangen helppo saada Suomea läänittänyt aatelisto (Horn, Fleming etc) puolelleen. Erik oli uhka heidänkin hyvinvoinnilleen.
Suunnilleen noita ratoja tulkitsin Biaudet'n ajatusten kulkeneen. Ei mitään itsenäistä Suomea vaan luonnevikaisen ja vallanhaluisen kuninkaanpojan temmellyskenttä, jonka hänen jo sekopäinen isänsä hänelle antoi. Kuninkaaksi päästyään Juhana sitten palkitsi tukijoitaan ja ryhtyi kähmintään puolisonsa perinnöstä tämän veljen Sigismund-Augustin kuoltua lapsettomana.
Terveisin Jukka H
Antti Järvenpää
21.08.11, 10:47
Kommentoin nyt lukiessani tätä Elise Garritsenin teosta Biaudetista ja Karttusesta. Siis olen kirjoittanut tämän aina luettuani jonkinlaisen pätkän teosta.
Noin sata sivua luettuani, teos pääsee vauhtiin akateemisten kiemuroiden jälkeen ja lähtee maalaamaan kuvaa Biaudetista. Tämä maailmankansalainen, joka koki olevansa ensikädessä suomalainen, halusi muuttaa pohjoismaista ja erityisesti suomalaista historiankirjoitusta kansainvälisestä näkökulmasta. Hän huomasi jo varhain, että niin ruotsalainen kuin suomalainen historiankirjoitus nojasi pääsääntöisesti vain täkäläisiin lähteisiin - ja erityisesti protestanttisiin lähteisiin, sivuuttaen katolliset lähteet lähes täydellisesti.
Biaudet lähti siis etsimään ympäri Eurooppaa uusia lähteitä, jotka koskivat Suomea ja uskonpuhdista Kustaa Vaasasta alkaen. Varsinaisen suuren työn hän teki Vatikaanin arkistossa, mutta ei ainoastaan siellä. Hänen väitöskirja "Saint-Siége et la Suéde ….." (aikaisemmassa vietissä linkki siihen) edustaa hänen näkökulmaansa, jossa pohjoismaista historiaa on kirjoitettu uudestaan lähtökohtana Vatikaanin (siis hävinneen osapuolen) lähteet, joista katsoen historia näyttää hiukan toisenlaiselta. Biaudet kohdistuva kritiikki oli kovaa protestanttisella alueella, ja kiittävää katollisella alueella. Biaudet oli osaltaan oikeassa, että pohjoismainen historia on kirjoitettu pitkälti täkäläisiin lähteisiin nojautuen, mutta vaikka hän oli oikeassa, niin hän itse vastaavasti nojautui ehkäpä liiankin voimakkaasti vain katollisiin lähteisiin. Periaatteessa asetelma ei ole juuri noista ajoista muuttunut nykypäivänäkään.
Henkilönä Biaudetissa oli erikoista se, että hän katsoi suomalainen, vaikka hänen juurensa olivat pikemminkin Ranskassa. Ruotsalainen hän ei kokenut olevansa vähimmässäkään määrin, vaikka hän kommunikoi ruotsiksi. Hän hallitsi erittäin monia kieliä, mutta suomenkielen taito oli ilmeisen vähäinen. Suomen politiikasta hän ei välittänyt, eikä asettunut mihinkään leiriin, mutta venäjän suhteen hän oli valmis toimimaan kaikenlaisten vastarintaryhmien puolesta aina asehankintoihin asti. Hän oli mitä ilmeisemmin kosmopoliitti, jonka sydän oli suomessa ja suomen historiassa.
Kun sivuja on kertynyt noin puoleenväliin teosta (175 sivua) on jo tri Liisi Karttunenkin tullut mukaan. Ensin avustajana ja sitten korvaamattomana tutkijana. Karttunen teki väitöskirjan hämmästyttävän nopeasti vuodessa, joka selittyy pitkälti sillä, että hän hyödynsi Biaudetin jo löytämiä lähteitä. Karttusen väitöskirja oli siis paljolti ohjaajansa Biaudetin aikaansaannosta ja Karttusta moitittiin niin nopeudesta kuin siitä, että hän oli hyödyntänyt Biaudetin jo löytämää, mutta julkaisematonta aineistoa. Hän leimautui myös Biaudetin kautta, jonka takia väitöskirjan hyväksymisestä myös äänestettiin, joka tosin ei ole tavatonta tuohon aikaan.
Karttusen ja Biaudetin ongelma oli se, että he esittivät Suomen ja Ruotsin historiasta erilaista tulkintaa kuin vallitseva käsitys oli ollut ja erityisesti he painottivat sitä, että Suomesta oltiin 1590-luvulla kaavailemassa Puolan suurruhtinaskuntaa Sigismundin alaisuuteen. Nykypäivänä tämä tulkinta ei ole tavaton, joskin suomalaisen aateliston aktiivisesta roolista ei ole muuta näyttöä kuin se, että he olivat laillisen kuninkaan puolella Kaarle herttuaa vastaan. Sen sijaan Vatikaanin arkistot paljastavat paavin nuntiusten kaavailleen tällaista kehitystä, koska Suomi oli selkeästi emämaata katollisempi. Teos tuo esille, että tätä tulkintaa on myöhemmin tukeneet niin Renvall kuin myös nykyisin Mirka Lappalainen. Ylipäätänsä teoksen kirjoittaja (EG) tuo esille, että 1500-luvun loppupuolen historiallinen tulkinta on monessa mielessä ongelmallinen niin toimijoiden kuin tapahtumien osalta. Biaudetin osalta mielenkiintoista on se, että hän ohittaa nuijasodan jotakuinkin sivulauseella. Häntä ei kiinnostanut historiassa maan sisäiset kapinat, vaan valtioiden ja valtaapitävien suhteet.
Karttusen tutkimuksista ei puuttunut salapoliisin piirteitä, sillä Malaspinon kirjeitä ei pystynyt lukemaan ilman salakirjoitus avaimia, jotka oli löydetty toisaalta arkistosta. Karttunen suunnitteli jossakin vaiheessa, ettei paljasta, mistä avaimet löytyvät, mutta paljasti ne lopulta. Ja Biaudetin kanssa he löysivät lopulta laajalti nuntiusten kirjeissä käytettyjen useiden salakirjoituskoodien avaimet.
Kun olen lopulta päässyt kahlanneeksi kirjan lävitse, voin poimia joitakin mieleeni tarttuneita asioita luettelematta kuitenkaan kaikkia yksityiskohtia. EG:n väitöskirjaa lukiessa jää mieleen, että Biaudetin erityinen ongelma oli se, että hänellä oli intohimoinen suhde uusien lähteiden löytämiseen. Se vietti ajoi häntä aina ja aina uusiin arkistoihin, ja "pelätessä", että jotakin oleellista vielä puuttui, häneltä lopulta jäi julkaisematta ja kirjoittamatta paljon, joka olisi ollut hyödyksi jälkipolville. Erityisen ongelmallista tässä on se, että hänen kuoltuaan hänen arkistonsa takavarikoitiin, koska arkistojen saanto oli epäselvä. Ne olivat vakuutena velasta, Venäjän valtio katsoi omaavansa niihin jonkun oikeuden, tutkimusryhmän rahoittajilla oli niihin moraalinen oikeus ja perikuntakin oli niiden suhteen vahvoilla. Kun perinnöstä riideltiin, osa arkistosta kerkisi tuhoutumaan huonoissa Italialaisissa olosuhteissa. Kun perikunta lopulta osoittautui saajaksi 10 vuoden kamppailun jälkeen, yritti se vielä myydä ne Ruotsin arkistoihin (Biaudetin pahin pelko), mutta lopulta ne päätyivät Suomeen valtion rahoituksella. Siihen nähden, että Biaudetin tutkimuksia kritisoitiin voimakkaasti ja hänen julkaisujansa lytättiin julkisesti, niin hänen arkistojaan pidettiin jotakuinkin korvaamattomina. Koomista on kuitenkin, että niitä ei ole mitä ilmeisemmin hyödynnetty kovinkaan paljoa.
EG:tä lainaten: "Biaudet oppilaineen on edelleen lähes ainoa, joka on hyödyntänyt 1500-luvun tutkimuksissaan Vatikaanista ja muualta etelä europasta löytyviä lähteitä. Pohjosmaiset tutkijat ovat olleet varsin laiskoja lähtemään tutkimusmatkoille Itämeren piirin ulkopuolelle". Mielestäni tämä kannattaa pitää mielessä lukiessaan mitä hyvänsä suomalaista tai ruotsalaista historiateosta tuolta ajalta. EG:n kirjaa lukiessa herää ajatus, että on tavallaan häpeä, että retkikunnan aineistoa ja arkistoja ei ole hyödynnetty enempää. Olettaisin, että erittäin harvalla on ollut sellainen kielitaito kuin Biaudetilla jonka vielä pitäisi yhtyä arkistotutkimustaitoon
Sitten voisi vielä pienenä yksityiskohtana mainita Biaudetin löydöksistä, koskien Kustaa Erikinpoika Vaasaa. Biaudettia kiinnosti tämä Kaarina Maununtyttären poika eritoten sen vuoksi, että hän löysi tämän omakätisesti kirjoittaman kirjeen (1588) Espanjan kuninkaalle Filip II, jossa hän kertoi elämän tarinansa. Tämä tarina oli osittain aukollinen, johon Biaudet yritti löytää lisälähteitä eri puolilta Eurooppaa, saamatta kuitenkaan kaikkea selville. Lyhyesti tarina olisi seuraava EG:n alaviitteen mukaan (Biaudet 1913):
"Juhanan määräyksestä Kustaa riistettiin vanhemmiltaan perheen ollessa vangittuna. Laillisena kruununperijänä Kustaa oli liian suuri uhka Juhanan asemalle Ruotsin kuninkaana. Puolan prinsessa Annan suosiollisella avustuksella prinssi lähetettiin Puolaan sijaisperheeseen. Kustaalta riisuttiin kuninkaallinen arvo ja Ruotsin kansalaisuus ja hänet kasvatettiin katolliseksi Puolalaiseksi. Noin 11 vuotiaana Kustaa karkasi perheestä ja elätti itseään kerjäämällä ja hanttihommissa mm. tallipoikana. Täältä hän päätyi jesuiittojen oppiin Braunsbergiin ja Vilnaan ja edelleen Puolalaiseksi kasakaksi. Lähestyessään täysi-ikäisyyttä hän sai yllättäin kuulla todellisen identiteettinsä Puolan hovilta, joka otti hänen hoiviinsa ja palautti hänelle kuninkaallisen aseman. Aika Puolan hovissa oli Kustaaan elämän onnellisinta. Hän pääsi mm. opiskelemaan luonnontieteitä Padovan yliopistoon ja tuli tunnetuksi taitavana alkemistinä. Parhaiten Kustaa viihtyikin luonnontieteisiin syventyneenä. Sigismundin kruunauksen jälkeen ja poliittisen juonittelun seurauksena Kustaa joutui pakenemaan Prahaan keisarin hoviin. Nuorukaisen vaellusvuoden jatkuivat täältä edelleen ympäri Eurooppaa. 1596 prinssin harras toive toteutui, kun hän sai tavata äitinsä Kaarina Maununtyttären Tallinnassa. Kustaa päätyi lopulta venäjälle Boris Godunovin kutsumana. Tsaari aikoi käyttää prinssiä hyödykseen Ruotsin vastaisessa politiikassa. Kustaa ei tähän suostunut ja hänet vangittiin. Kustaa kuoli 1607 Kasjinissa Venäjällä". /Suomalaisen Tiedeakatemian Toimituksia BVIII, Geneve 1913, Henry Biaudet: Gustaf Eriksson Vaasa. Princé de Suéde/
EG:n väitöskirja on monessa mielessä kiehtova kertomus suomalaisesti tutkimusretkikunnasta Vatikaanissa. On sääli, että se kuoli aikoinaan rahoituksen puuttumiseen ja Biaudetin ennen aikaiseen kuolemaan. Epäilisin, että suomalaisittain retkikunnan käyttämät julkaisukielet ovat rajoittaneet aineiston suomalaista hyödyntämistä, mutta ranska julkaisukieleksi valittiin aikoinaan siksi, että suomea ja ruotsia ei Euroopassa kovinkaan moni taitanut. Biaudetin arkistolöydöt ovat uskomattomia määrässä ja laajuudessa (eri kielet). Toivottavasti jollakin riittäisi intoa jatkaa siitä aineistosta, joka nyt on arkistoissa ja jos oikein ymmärrän Liisi Karttusen järjestämänä ja luetteloimana.
Olen itse koittanut lukea Liisi Karttusesta kaiken, mitä on julkaistu ja noin kymmenisen vuotta sitten Kiteen vanhassa hovissa oli nähtävillä hänen Roomasta tuotu jäämistöä. Biaudetin kuoleman jälkeen ja Suomen itsenäistyttyä Liisi toimi Rooman Suomen suurlähetystössä ja auttoi lukuisia suomalaisia Roomassa, kunnes lähetystö evakuoitiin 1944. Hänen sukulaisten yksityisarkistoissa on mm. säilynyt Aino ja Jean Sibeliuksen lämminhenkinen osanotto hänen poismenostaan ja viimeinen kiitos hänen avustaan Roomassa heille. Olen joskus pitänyt tätä osanottoa käsissäni ja miettinyt kuinka kiehtovan elämän Liisi lopulta eli.
Onko tietoa viestissä mainitusta Juhannan herrtuakunna rajoista. Minua se on kiinostanut Helsingin kaupungin sijoittamisen suhteen. Käsittäkseni Juhanna ehdotti Espoota, mutta Kustaa päätti Helsingin sijoituksesta ja ilmeiseti Herttuakunnan ulkopuolelle.
Olavi
Antti Järvenpää
21.08.11, 20:58
Onko tietoa viestissä mainitusta Juhannan herrtuakunna rajoista. Minua se on kiinostanut Helsingin kaupungin sijoittamisen suhteen. Käsittäkseni Juhanna ehdotti Espoota, mutta Kustaa päätti Helsingin sijoituksesta ja ilmeiseti Herttuakunnan ulkopuolelle.
Olavi
Lähteiden lumoamat kirjassa ei ainkaan ole mitään kysymyksesi suhteen. En tiedä sitten olisiko joissakin Biaudetin alkuperäisessä julkaisuissa, mutta epäilisin ettei ole.
Arsenikkikulttuuri pesiytyi Ruotsin hoviin mahdollisesti Puolan kautta. Catharina Jagellonican isoäiti oli renesanssiruhtinatar Isabella Napolilainen ( Aragonialainen) ja isoisä Milanon herttua Gian Galeazzo Sforza. Heidän tyttärensä Bona Sforza oli kasvanut isänsä varhaisen kuoleman jälkeen Napolissa ja Barin ruhtinaskunnassa, jossa häntä juhlittiin kaunottarena. Miksi hän suostui Puolan vanhan leskikuninkaan Sigismundin puolisoksi, ei ole tiedossa. Pitkästyneen Bonan myötä italialaiset hovitavat istuettiin Puolaan sekä hyvässä, että pahassa.
Bona Sforzaa syyttivät aikalaiset mm. molempien miniöittensä myrkyttämisestä. Itse hän sai maistaa omaa lääkettään palattuaan Puolasta Napoliin, Habsburgien asiamiehen ravitsemana, sanotaan.
Jo Kustaa Vaasa oli neuvonut Turkuun muuttanutta Juhana-poikaansa suhtautumaan välskäreihin & puoskareihin varauksella ja nauttimaan lääkkeitä, vasta sekoittajan niitä ensin maistettua. Italian rennesanssihovien “arsenikkikulttuuria” tai “ruoan maistajaa” ei Pohjolassa kuitenkaan liene tarvittu ennen Puolan hovin maihinnousua Juhana-herttuan avioituessa Bona Sforzan tyttären Catharina Jagellonican kanssa. Valtakamppailut oli hoidettu toisin, järeämmin keinoin.
Jagellonican puolalais-italialaiseen seurueeseen kuului “apteekkari” Mathias Losiuksen lisäksi mm. kokkeja, pappeja, hovineitejä ja -herroja, sekä neljä kääpiötä (Maciek, Siemionek, Dorothea (Doska) ja Barbara (Baska).
Erik XIV kuolema oli pitkään verhoiltu “sairauden” syyksi, kunnes moderni tutkimus on paljastanut kuninkaan kuolleen hitaaseen arsenikkimyrkytykseen.
Myös Henrik Claesson Tott kärsi “hivuttavasta sairaudesta”, johon hän haki hoitoa Riiassa, kohtalokkain seurauksin.
Prinssi Gustafilla ei ollut edes “maistajaa” vankeudessaan. Oli syötävä sitä mitä tarjottiin.
Gustafin kuolipäivä oli 22 helmikuuta vuonna 1607. Sydäntalvi Tverissä. Puukirstussa hänet haudattiin; “mieluummin tuhat kertaa kuolleena, kuin isänmaan petturina”, jalon prinssin omin sanoin.
Bona Sforzan myötäjäisten mukanana Puolaan kulkeutui myös uniikkikappale Bianca Sforzan (Bonan sukulainen) häiden yhteydessä valmistuneesta, käsinkuvitetusta kirjasta, jonka ensilehdiltä hävisi kirjan restauroinnin yhteydessä (?) morsianta esittävä potretti. Tämä kaunis maalaus on nyt, NG-lehden tuoreimman (February) numeron mukaan, löytynyt. Kuvan tekijäksi väitetään itse Leonardoa! Todistelussa on käytetty apuna mm.radiohiilitutkimusta ja sivellintyöskentelyn analyysia.
Kuvan omistaja ja tukiryhmä pitävät löydöstä varmana; alan asiantuntijat
(s.o. taidemaailman "expertit") epäröivät, tai asettuvat vastahankaan. Tyypillistä?
Siirränpä nyt prinssi Gustaf Erikssonin jälkeläisiä koskevat faktat ja spekulaatiot tähän ketjuun Abrahamin-kronikkaa käsittelevästä, jotten häiritsi siellä meneillään olevaa DNA-keskustelua.
Edelleen olen sitä mieltä, ettei sisaruksia ja heidän sukukronikoitaan tule eroittaa toisistaan edes ketjujen mamamuttikokoon vedoten, mutta olkoon nyt toistaiseksi..
Mitä syvällisemmin Eldstierna-suvun historiaan ja heidän aviolinkkeihinsä perehdytään, sitä vakuuttavammalta näyttää, ettei suvun tarina suinkaan ole loppuunkirjoitettu.
Lukaiskaapa Elgenstiernan, tai vaikkapa vain SBL:n johdanto suvun KOLMEEN, suppeaan sukutauluun. Ritarihuongenealogi on ymmällään ja hoippuu parinkin potentiaalin kataisän välillä, päätymättä oikeastaan mihinkään tulokseen. On rikottu, mutta ei ole osattu rakentaa mitään kestävämpää tilalle.
Erikoista ja enteellistä…
Lähdeaineistona purkutyössä esitellän paikallishistorioitsija A. G. Petterssonin selvitystä Abraham Eldin jälkeläisistä, vaikkakaan. Eldstierna-Stierneld-suvun samasta juuresta polveutumiseen kirjoittaja, nimenomaan, EI OTA KANTAA, eikä hän mainitse "uudisrakennuksessa" niin vitaalia Eld-torppaa lainkaan. A.G. Pettersonin v. 1726 ilmestynyt omakustanne (?), ei kelpaa "väärennysoikeudessa" todisteeksi, en huoli, en ole vakuuttunut!
Eldstierna-Stierneldien sukutarina on elänyt jo kauan ennen väärentäjäksi tuomitun Adolf Ludvig Stierneldin syntymää (1755).
Adolf Ludvig Stierneldin historiaväärennysten kokonaiskuva alkaa hahmoittua. Jo aiemmin mainittuun Suomen-sodan liittämiseen isän (?) ansioluetteloon, voidaan nyt lisätä myös seuraavat, vakavat syytökset:
-useat muotokuvat Gripsholmin linnassa (jonka kokoelmien järjestelijänä vapaaherra toimi) ja Stierneldin omissa kokoelmissa ovat saaneet väärän ajoituksen ja sijoitettu väärään miljööseen. Apua!!
-Stierneldin suurtyö "Handlingar rörande Scandinaviens historia (HSH)" sisältää ensiosissaan useita nimettömiä kirjoituksia, joiden lähteeksi annetaan Olof Dalinin kuolinpesähuutokaupasta hankittu aineisto. Näiden tekstien sanotaan ajoittuvan 1730-1740-luvuille. Erland Hjärnen suorittamien tutkimusten mukaan kirjoitusten laatijaksi on paljastunut (?!) Stierneld itse ja ajoitus on siirtynyt sen mukaisesti 50 vuotta myöhäisemmäksi. Kauheaa, eikö totta?!
-sukupuuväärennös; kts. yllä!!
Ajatella, että vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld, kuninkaan (Adolf Fredrik) ja kuningattaren (Lovisa Ulrika) kummipoika, Ruotsin historiaan syvällisesti perehtynyt ja historiallisen aineiston keruun elämäntyökseen kokenut tutkija & kirjoittaja alentui moiseen!!
Olisiko hän siis keksinyt, tai ainakin kaunistellut sukujuuriaan tarkoitushakuisesti?
Ne kolme sukutaulua, jotka sulkevat sisäänsä koko Eldstierna-suvun, ovat kuin kollektiivinen huutomerkki, mutta aivan toisista syistä kuin tuomarit toivoisivat.
Taulussa 2. esitellään 1. vapaaherra Eldstiernan (Lars Larsson) puolisona Catharina Standorph, joka itseasiassa oli Erik XIV prokuraattorin Jöran Perssonin ( de facto Ruotsin hallitsija Erikin valtakaudella) pojantyttären tytär! Samaisen ensimmäisen vapaaherran 2. puoliso Eva Eggertz oli sen Bengt Baazin (nobil. Ekehilem) leski joka 2. aviossaan nai Henrik Ulfenkloun. Kaksi Alftan- vävyä (Johan Barck ja Måns Larsson) liittyvät), joko suoraan, avion, tai toimen välityksellä näin syntyvään sukuryppääseen. Modelin-linkit, sekä Barckien, että vaimonsa kautta kumuloituvat niinikään. Kaksi historian “romukoppaan” tuomittua kronikkaa lähestyvät häkellyttävästi toisiaan!
Ja lisää löylyä:
Lars Larsson Eldstiernan ja Catharina Standorphin suoriin jälkeläisiin kuuluu yllättäen heidän tyttärensä (Brita Eldstierna) tyttärenpoika Carl Adolf Wattrang, joka avioitui Sissi-Jaakon (Jacob af Forsellesin) tyttären Johanna Christina af Forselles'in kanssa Loviisassa.
Miksi Sissi-Jaakko antoi ainoan tyttärensä juuri Wattrangille? Kuka Sissi-Jaakko oikeastaan oli?
Luulenpa, ettemme sitäkään vielä hahmota, täysin. Juuriltaan Jaakko oli sen Henrik Jordanssonin poika, Joka Lapinjärven Lindkoskelta siirtyi nuorukaisena Haminaan (silloinen Vehkalahden maakaupunki) ja perusti sinne kestikievarin, Giösling-esiäitini serkku.
Jakob osoittautui rohkeaksi, röyhkeäsi ja aikaansaavaksi. Hänen ja kanssa-patruunansa nimistä muodostettiin v. 1743 Pyhtäästä rajanvedon seurauksena eroitetun Ruotsinpyhtään ruotsinkielinen nimi. NohrSTRÖM-FORSelles. Uransa huipulla Sissi-Jaakko toimi Loviisan pormestarina , aateloitiin ja sai kohonneen statuksensa ansiosta ostaa Peippolan (& Moision) ja Mustilan allodial-säterit (40,000 tynnyrinalaa) Itselleen edullisesta 512,000 kuparitaalarin hinnasta Wrede*suvulta. Kuollessaan vuotta myöhemmin (28.8.1768) jätti hän jälkeensä 1,643,049.*riiikintaalarin omaisuuden. Näin hän oli siis paitsi Loviisan kaupungin ensimmäinen pormestari, myös sen ensimmäinen miljonääri! (B.O. Widnäs: Fredrik af Forselles, En Nylands dragon från kriget 1808-09, s. 8.)
Peippola oli sattumalta (?) Alexander Modelinin kuolinkartano ja se jota hän petasi äidinpuoleiselle Barck-suvulleen, mutta Forselles vei kaiken, lopulta, aivan kuolemansa aattona.
Miten Sissi-Jaakko hankki mahtavan omaisuutensa? Tervakaupoilla, sanotaan. Mutta tervalla spekuloivat monet muutkin, riittikö se miljoonaomaisuuden kokoamiseen? Epäilen! Sissi-Jakko liittyy mielestäni luontevasti siihen vehkeilijöiden / tiedustelijoiden/ vakoilijoiden ketjuun, joka alkaa jo Hans Eriksson Jämptestä (Alftanien kantaisä?) ja jatkuu sitten Oxenstiernan Brodde Jacobsonissa, everstiluutnantti Alexander Modelinissa ja päätyy, niinikään Eldstiernoihin avion välityksellä liittyviin Weinheim-Hägerflychteihin, joista Johan Axel Hägerflycht toimi Loviisan linnoituksen kommendanttina ja salaperäisen Pro Amore Proximi-salaseuran johtavana voimana aina kuolemaansa (Loviisa 1805) asti.
Kaikki nämä herrat harjoittivat varsinaisen leipätyönsä ohessa tiedustelua, joka poiki sievoisasti, paitsi ehkä Modelinin tapauksessa, hän kun oli enemmäkin haaveilija kuin tekijä, tuumin. Oliko heillä kenties muutakin (yhteistä) mielessään?
Pieni, hauska jälkikaneetti: Sissi-Jaakon pojanpoika Jacob Henrik af Forselles (1785-1855) sai ostaa seitsemännesosan Pappilan verorusthollista, siitä jonka Modelin oli jättänyt Barck-sukulaisilleen. Pian hän kuitenkin karisti Suomen kannoiltaan ja muutti Ruotsiin, jossa kuoli 14.6.1855. Muutama vuosi sitten sattui silmiini huutokauppailmoitus, jossa myytiin mm. Jacob Henrikin ja häenen vaimonsa (Maria Elisabet Elfendahl) oljymuotokuvat erillisä lotteina. Huusin ne molemmat; en halunnut eroittaa vanhaaparia toisistaan.
Jakob Henrik ja Maria Elisabet ovat nyt palanneet kotiin; aivan niille kulmin, josta Sissi-Jaakon isä aikanaan maailmalle lähti. Herkkää, eikö totta?
Palaan vielä noihin Stierneldiä koskeviin "väärennystodisteisiin".
Siinä ne nyt näyttävät olevan koko komeudessaan/kauheudessaan. Näillä eväilläkö hän todella sai/ansaitsi suurväärentäjän tittelin ja kunniapaikan Genos-pääkirjoituksessa?
Jokainen taiteenkeräilijä tietää, kuinka vaikeaa on taideteosten tarkka ajoitus ja "miljööseensijoitus". Jopa huippuosaavat nykyexpertit tekevät jatkuvasti virheitä tahtoen, tai tahtomattaan. Kukaan ei kuitenkaan syytä heitä historianväärennyksestä.
"Handlingar rörande Skandinaviens historia"-opus on Stierneldin "beibi" alusta loppuun. Hän keräsi massiivisen käsikirjoituskokoelman arkistoihinsa julkaisua silmälläpitäen. Sieltä voisi hyvällä onnella löytyä myös Alftan-kronikan prototyyppi. HSH:ssä anonyymiksi jäävät tekstit on mielestäni automaattisesti tulkittava Stierneldin omaksi kontribuutioksi. Se tuliko aineisto alunperin Dalinin jäämistöstä, tai ei, ei vielä riitä osoitukseksi väärennöksistä, vai riittääkö?
Todisteeksi sukupuuväärennöksestä taas ei riitä Eldstiernojen lasten "epätavalliset" kaksoisnimet, kuten Carl Gustaf ja Catharina Sofia, Erik Nils, Sigrid Christina jne. Ei edes ritarihuonegenealogi Elgenstierna niin väitä, vaan on kirjannut nimet sellaisenaan, ilman negatiivisia kommentteja aatelismatrikkeliinsa. Kuinka ihmeessä suuri historiantutkija olisi tehnyt noin alkeellisen virheen, miksi muka?! Sitäpaitsi lapset syntyivät ja kastettiin liki sata vuotta ENNEN Adolf Ludvigin maailmaantuloa.
Where is the beef? Missä "jallu luuraa", kuten Suomessa ennenmuinoin sanottiin?
Kertokaa ihmeessä jos tiedätte, te osaavammat?!
Ja jottei jäisi epäselväksi se, mitä kommendantintalon peräkamarissa puuhailtiin, rouvasväen juoruillessa salissa, mainittakoon, että Pro Amore Proximi-seura perusteettiin Valhallan jatkoksi rajakaupunki Loviisaan, samana vuonna, jolloin Georg Magnus Sprengtporten "loikkasi" Venäjälle.
Yön pimeydessä oli äärettömän helppoa siirtyä Kymijoen yli Ruotsin puolelle, varsinkin jos rajavartijat molemmin puolin ymmärsivät sulkea silmänsä yhteisen parhaan eteen, tai vain siksi, että heidät oli lahjottu.
Sprengtportenin kuningasajatuksena oli synnyttää Suomen valtio Venäjän tuella.
Mieluiten hän olisi itse istahtanut presidentintuolille, mutta ymmärsi lopulta kyllä, ettei moinen liike saisi rahvaan tukea Suomessa. Siksipä henkiin heräteltiin kuningas Erikin potentiaalit jälkeläislinjat, vastaisen varalle.
Jäi Abrahamin-kronikka-ketjussa kommentoimatta Abrahamin äidin naiskantaisella linjalla suoritettu testi.
Jos ketju näytteen antajasta Abrahamin äitiin on dokumentoitu ja katkeamaton, testillä on arvonsa.
Muistaakseni tuloksena oli se, että äidin juuri viittasi Ruotsiin (samoin kuin patriarkaalisella linjalla suoritettu vastaava testi).
Tämä vahvistaa Isonkyrön kronikkaversiota, jossa suvun kantäidiksi annetaan Ruotsissa syntynyt, ruotsalaiset juuret omaava Kaarina Maununtytär.
Se ei tue samassa määrin oletusta, jonka mukaan Abrahamin äiti olisi ollut sen N/N Andersdotterin tytär, jonka isoisä (Erik Philippusson) hallitsi 1500-luvulla tiluksia Brändössä, Suomessa.
Antti Järvenpää
10.08.15, 09:58
Tänä kesänä oli mahdollisuus tutustua Sjundbyn linnaan. Kävin mielenkiinnosta, mutta linnassa (esitetyllä osalla - rakennus toimii myös yksityiskotina) ei ole nähtävissä sellaista, joka antaisi mitään lisätietoa Kustaa Erikssoniin tai hänen sisareensa.
Yhdessä kamarissa oli heidän kuvansa grafiikkapiirroksena - samat mitkä löytyvät google haulla. Jos jotakin on ollut aiemmin näkyvillä, ne ovat kadonneet Porkkalan venäläismiehityksen aikana, jonka jälkeen linna oli oppaan mukaan surkeassa kunnossa.
Jos nyt oikein ymmärsin opasta, oli kartanon kosken alajuoksu Sigrid Vaasan aikaan avoin merelle ja paikka on tämän vuoksi historiallinen kauppapaikka.
Tänä kesänä oli mahdollisuus tutustua Sjundbyn linnaan. Kävin mielenkiinnosta, mutta linnassa (esitetyllä osalla - rakennus toimii myös yksityiskotina) ei ole nähtävissä sellaista, joka antaisi mitään lisätietoa Kustaa Erikssoniin tai hänen sisareensa.
Yhdessä kamarissa oli heidän kuvansa grafiikkapiirroksena - samat mitkä löytyvät google haulla. Jos jotakin on ollut aiemmin näkyvillä, ne ovat kadonneet Porkkalan venäläismiehityksen aikana, jonka jälkeen linna oli oppaan mukaan surkeassa kunnossa.
Jos nyt oikein ymmärsin opasta, oli kartanon kosken alajuoksu Sigrid Vaasan aikaan avoin merelle ja paikka on tämän vuoksi historiallinen kauppapaikka.
Ethän vain, Antti, "missannut" Siuntion kirkkoa?! Siellähän ovat nyt upeasti seinälle ripustettuna mm. Kaarina Maununtyttären, Sigridin ja Henrikin vaakunat, jotka aiemmin makasivat jossain sakastin nurkassa.
Ne kuuluvat vanhaan saarnastuolipaneeliin, joka on relevantilta ajalta.
Siis juuri niitä Sigrid ja äitinsä silmittelivät kirkossa käydessään.
Sigridin vaakuna on äpäräpalkilla ja Henrikin vastaava taas se "riisuttu malli", kaukana siitä loisteliaasta vaakunasta ja valtahaasteesta, jonka hän itselleen ja lapsilleen piirsi hiukan ennen kuolemaansa Mitaussa.
Antti Järvenpää
10.08.15, 20:35
En käynyt kirkossa. Tiedän kyllä, että siellä on nuo vaakunat, jotka ovat olleet esillä näilläkin palstoilla. Sipoo vanhassa kivikirkossa sen sijaan tuli tänä kesänä käytyä.
Siuntion srk:n sivuilla on varmaankin paremmat valokuvat kuin mitä itse saisi otettu http://www.siuntionseurakunta.fi/6-kuvagalleria
Kiitos linkistä. Kuva vaakunoista on hieno ja suurennuskelpoinen, mutta niin olivat myös ketjussa aiemmin julkaistut, kiitos silloisen kuvaajan!
Erikoista, ettei vaakunapanelia näytetä konservoidun sen kummemmin.
Kaarinan vaakunassa on prominentisti esillä tuo puolikuu, joka esiintyy myös Stierneldien sydänvaakunassa. Jälkimmäinen on laadittu Samuel Gustaf Stierneldin vapaaherraksi korottamisen yhteydessä v. 1751, siis ENNEN suurväärentäjäksi väitetyn Adolf Ludvig Stierneldin syntymää (1755).
Yksi kerrallaan väärennystodisteet/ juurienkultausväitteet huojuvat ja horjahtelevat, huomaan.
Olikohan syynä suurennuslasin käyttöön/ negatiivisiin löydöksiin (?) hänen kohdallaan se , että Stierneld kurkotti kirjaimellisesti "kuuhun" (vrt. aamuinen viestini Cajanus-ketjussa)?
Ja tässä vielä linkit "perhemuotokuviin":
-nuori Adolf Ludvig Stierneld Ulrika Paschin maalaamana
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Adolf_Ludvig_Stierneld_by_Ulrika_Pasch.jpg
-Samuel Stierneld Lorenz Pasch nuoremman siveltimestä
http://photos.geni.com/p13/6c/40/39/14/5344483b8fc4608c/fiy67tus_large.jpg
Eldstierna-Stierneld-teilauksen piilukirveenä on käytetty sitä tosiasiaa, ettei prinssi Gustaf Erikssonin Laurentius Karthetskij-nimisestä pojasta löydy mitään mainintoja Norrköpingin kirkonkirjoissa. On vain Lars Björnssoneita, Lars Nilssoneita jne, joista on yritetty vääntää suvulle kantaisää, siinä mitenkään onnistumatta.
Eipä tietenkään löydy, prinssi Gustaf kun oli faktuaalisesti KATOLILAINEN, kuten perheensäkin! Laurentius itse oli syntynyt todennäköisimmin Troppaussa, nykyisen Moravian tienoilla.
Se, että katolilaiset olisi ujutettu jotenkin luterilaisen seurakunnan kirkonkirjoihin, vaatii todella vahvaa mielikuvitusta. En edes itse, spekulointia rakastavana, moiseen kykene!
Anrep mainitsee Laurentius Karthetskijlla olleen Sigrid Catharina-nimisen sisaren, joka kasvatettiin erään ruhtinatar Sapiehan hoivissa.
Kuinka sattuikaan! Historian hämäristä löytyy liettualais-rutenialaista alkuperää oleva, aikanaan todella merkittävä ja aikaansaapa ruhtinassuku, jonka erään jäsenen henkilötiedot sopivat Anrepin tietoon kuin “rukkanen kouraan”, tai fiinimmin, tässä nimenomaisessa tapauksessa; säämiskähansikas jalosukuiseen käteen!
Ruhtinas Mikolaj Sapieha (1588-1638) toimi Minskin “voivodina” vv 1611-1618 ja sen jälkeen vastaavissa tehtävissä Puolalais-liettualaisen reaaliunionin Nowogrodek-nimisessä provinssissa, nykyisen Puolan ja Valko-Venäjän rajaseudulla, vuodesta 1618 aina kuolemaansa v. 1638 asti.
Ruhtinas Sapiehan ansioluetteloon kuuluu, mitä merkittävimmin, toimiminen kuningas Sigismundin salaisena lähettiläänä Tukholmassa v. 1596, jotta Sigismundin edut Ruotsissa tulisi varmistettua. Vielä v. 1623, Riian menetyksen jälkeen, hänen palveluksiaan kaivattiin samalla suunnalla ( s.o. Ruotsissa). Jälkimmisestä komennuksesta Mikolaj kieltäytyi heikkoon terveyteensä vedoten.
Sigismund oli suhtautunut serkkuunsa ( prinssi Gustaf Eriksson) huomattavan suopeasti jo tämän vaikeina nuoruusvuosina ja tunsi luonnollisesti huolta myös hänen jälkeläisistään, osin dynastisista ja itsekkäistä syistäkin. Mikolaj Sapieha, Sigismundin luottomiehenä, sopi mitä parhaiten pikku Sigridin holhoojaksi ja silmälläpitäjäksi. Hänen vaimonsa, Anrepin “ruhtinatar Sapieha”, oli nimeltään Raina Monvid-Dorohostaskij.
Kaarinan vaakunassa on prominentisti esillä tuo puolikuu, joka esiintyy myös Stierneldien sydänvaakunassa. Jälkimmäinen on laadittu Samuel Gustaf Stierneldin vapaaherraksi korottamisen yhteydessä v. 1751, siis ENNEN suurväärentäjäksi väitetyn Adolf Ludvig Stierneldin syntymää (1755).
Yksi kerrallaan väärennystodisteet/ juurienkultausväitteet huojuvat ja horjahtelevat, huomaan.
Olikohan syynä suurennuslasin käyttöön/ negatiivisiin löydöksiin (?) hänen kohdallaan se , että Stierneld kurkotti kirjaimellisesti "kuuhun" (vrt. aamuinen viestini Cajanus-ketjussa)?
Esittelisitkö Juhani sen Stierneld-vaakunan, joka sisältää puolikuun! Googlen skannaamassa vaakunakirjassa vapaaherrallisen Stierneld-suvun sydänvaakuna näkyy olevan yksi yhteen aatelisen Stierneld-vaakunan kanssa? K.o. vaakunassa mustan tulta (eld) syöksevän vuoren ympärillä on kaksi kranaattiomenaa.
terveisin Hannu
Esittelisitkö Juhani sen Stierneld-vaakunan, joka sisältää puolikuun! Googlen skannaamassa vaakunakirjassa vapaaherrallisen Stierneld-suvun sydänvaakuna näkyy olevan yksi yhteen aatelisen Stierneld-vaakunan kanssa? K.o. vaakunassa mustan tulta (eld) syöksevän vuoren ympärillä on kaksi kranaattiomenaa.
terveisin Hannu
Kyseessä on Stierneldien vapaaherallinen vaakuna, joka on otettu käyttöön v. 1751. Näköyhteyden siihen saa parhaiten seuraavassa osoitteessa:
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stierneld_nr_236
Sydänvaakunassa olevan tulivuoren yllä on puolikuu ja tähtiä. Tulivuoren molemmin puolin sijaitsevien, soihdunomaisten symbolien merkitystä olen ketjussa aiemmin kysellyt. Granaattiomenoiksi en kylläkään niitä tunnista.
Pohdiskelin mielessäni sitä, miksi Karthetskij-sukulinja on niin heppoisin "todistein" sullottu "juurienkultauksiin" ja "väärennöksiin". Ehkä syynä on se, että, "valamiehistönä" ovat toimineet etupäässä historioitsijat, ei niinkään sukututkimukseen erikoistuneet.
Sukututkija ei olisi jättänyt huomiotta esim. useamman avion mahdollisuutta Laurentius Karthetskijn, tai hänen vaimonsa kohdalla, kuten ei myöskään sitä, ettei katolilaista sovi etsiä luterilaisen seurakunnan kirjoista, tuplaetunimi-vertailusta puhumattakaan.
Sukututkija olisi pureutunut muodostuneisiin sukulinkkeihin ja hakenut suvun taustaa niiden avulla.
Sukututkija olisi välittömästi vetänyt yhtäläisyysmerkin Eldstiernojen ja Alftanien sukukronikkojen välille ja tutkinut niitä yhdessä. Kertovathan ne täsmälleen samasta suvusta s.o. sisarusten, tai vähintään yhteisen matriarkaalisen juuren tarinan.
Uskon vahvasti, että arkistojen digitointi (myös Moskovassa ja Vatikaanissa) tuo julkisuuteen uutta ja sensaatiomaista tietoaa prinssi Gustaf Erikssonin elämästä. Munkki hän ei suinkaan ollut, vaikka Sigismund apottiutta Puolassa hänelle toiveikkaana tarjosikin (Biaudet). Prinssi hylkäsi Boris Godunovin tyttären (Xenia) Danzigin hökkelikylistä Moskovaan tuomansa kievarintyttären tähden. Viimeinen pisara Godunovin maljassa oli se, että prinssi esitteli perhettään moskovalaisille, Godunovin kustantamissa hovivaunuissa. Vieraasta tuli vanki!
Olen juuri eilen saanut näköyhteyden aikalaiskuvaukseen Liettuasta 1600-luvun alkuvuosikymmeniltä. Aion käydä sen läpi
suurennuslasin kera. Yksi ainoa lause voi muuttaa kaiken!
Jälleen jännittävä nettilöytö.
Puolassa on jo vuonna 1985 julkaistu prinssi Gustaf Erikssonin maanpakolaiselämää kuvaava opus! Pitäisi ehdottomasti saada käsiin ja relevanteilta osin käännetyksi!
Boras, Zygmunt, Gustaw Eryksson Waza i jego zywot tulaczy (Gustav Eriksson Vasa and His Life in Exile) (Posen, 1985). ISSN 0554–8179. 260 pp., a summary in English, appendices, and illustrations.
http://lubimyczytac.pl/ksiazka/129571/gustaw-eryksson-waza-i-jego-zywot-tulaczy
Esittelisitkö Juhani sen Stierneld-vaakunan, joka sisältää puolikuun! Googlen skannaamassa vaakunakirjassa vapaaherrallisen Stierneld-suvun sydänvaakuna näkyy olevan yksi yhteen aatelisen Stierneld-vaakunan kanssa? K.o. vaakunassa mustan tulta (eld) syöksevän vuoren ympärillä on kaksi kranaattiomenaa.
terveisin Hannu
Palaan vielä tähän Hannun viestiin. Antamassani osoitteessa alla, voi klikkaammalla Stierneld-aatelissuvun (nr 1318) linkkiä vertailla sekä aatelista, että vapaaherrallista vaakunaa ja panna merkille erityisesti muutokset. Sydänvaakunaan on tullut kahden tähden lisäksi merkillepantavasti puolikuu ja heti sen ylle kruunattu leijona. Olen tulkinnut nämä suoriksi viitteiksi kuninkaallisiin esivanhempiin (s.o. Kaarina Maununtytär ja Erik XIV). Mitään muuta syytä näiden symbolien käyttöön ei voi olla.
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stierneld_nr_236
Esivanhempiin (tässä tapauksessa prinssi Gustafiin) viittaa myös vaalilause, joka käännettynä kuluu: "Vapauden kuolema on oma kuolemani". Prinssihän murhattiin vankeudessa Kashinissa, Venäjällä 22.2.1607, Kaarle-herttuan ja Vasili Suishkin kuhertelun seurauksena.
Tulivuoren molemmin puolin aatelisvaakunassa näyttäisi todella olevan granaattiomenat, jotka vapaaherrallisessa vain ovat venyneet tunnistamattomaksi.
Ensimmäisenä yönäni Teheranissa (1978) en osannut nukkua, vaan kävelin silloisen asuinpaikkani puutarhassa, jonne oli istutettu riveittäin granaattiomenapuita. Yö oli lämmin ja kuu kimmelsi kilvan alhaalla tuikkivien Teheran Parsin valojen kanssa. Granaattiomenan purppurainen liha maistui kirpeältä, eksoottiseltakin; olin todella tullut Orienttiin, tunsin!
Jälleen jännittävä nettilöytö.
Puolassa on jo vuonna 1985 julkaistu prinssi Gustaf Erikssonin maanpakolaiselämää kuvaava opus! Pitäisi ehdottomasti saada käsiin ja relevanteilta osin käännetyksi!
Boras, Zygmunt, Gustaw Eryksson Waza i jego zywot tulaczy (Gustav Eriksson Vasa and His Life in Exile) (Posen, 1985). ISSN 0554–8179. 260 pp., a summary in English, appendices, and illustrations.
http://lubimyczytac.pl/ksiazka/129571/gustaw-eryksson-waza-i-jego-zywot-tulaczy
Ainakin Ruotsin kansalliskirjastossa tuo näyttää olevan, mutta halvalla taitaa sen saada myös puolalaisesta divarista: http://agrochowski.pl/index.php/biografie-wspomnienia-listy-wywiady-postaci-historyczne-c-48_599_730
Luulisi sen voivan ostaa myös postitse.
Sen verran osaan puolaa, että tuossa on puhelinnumero ja tekstissä kerrotaan, että tilata voi myös puhelimella. Eiköhän langanpäähän löydy saksaa tai englantia osaava pan vastaamaan: http://agrochowski.pl/how_to_buy.php?osCsid=a4f9cd46ab557ff6e1da689deff6 9a31
prosze bardzo! Olavi A.
Kiitos kontaktitiedoista. Kirjassa on nettitietojen mukaan myös englanninkielinen tiivistelmä, josta voisi heti ja hyvällä onnella irrota jotain uutta.
Jännittävää todella! Kirjoittaja on nyt jo edesmennyt Puolan historian ekspertti, ei mikään höyhensarjalainen! Hänellä on todennäköisesti ollut käytössään sellaisiakin lähteitä, jotka jäivät Biaudetille vieraiksi!
Meanwhile - ohessa vielä kerran se mitä olen aiemmin Agricolassa ja tässäkin ketjussa kirjoittanut prinssi Gustaf Erikssonin ja serkkunsa Sigismundin, Puolan- ja Ruotsin kuninkaan suhteista. Sanottu pätee edelleen:
"Palaan vielä Biaudetin luonnehdintaan prinssi Gustafista.
Quote (käännös ranskasta):
Epäonnekseen hän (prinssi Gustaf) joutui jo varhaislapsuudessaan juonittelijoiden armoille, jotka häikäilemättä käyttivät hänen nimeään vääriin tarkoituksiin ja pitivät häntä fyysisesti ja moraalisesti alistettuna, entisestään lisäten alhaisen itsetunnon omaavan prinssin epävarmuuden- ja päättämätömyydentunnetta.
Hänen nimissään toimineet, aina ja kaikkialla, antoivat ymmärtää, ettei näkymättömissä pidetty prinssi, ollut korkean asemansa tasalla ja arvoinen.
Koko tarkastellun periodin aikana Gustaf Eriksson Vasa ei ole itsessään mitään; vain nimi ja viiri; naamio jolla on uhkaavat piirteet, mutta joka naamion alle kätkettynä on todellisuudessa ihminen, jolle vihan- ja koston-, jopa yksinkertaisesti miehuullisuuden-ajatus on tyystin vieras.
Tätä ei Juhana III onnettomuudekseen koskaan tajunnut. Menneitten rikostensa sokaisemana ja uhrinsa (perintö-) oikeuksien piinaamana, vanha kuningas näki vain naamion, jota hänen vihollisensa manipuloivat ja käyttivät hyväkseen. Tämä (naamio) kauhistutti häntä, myrkytti hänen viimeiset vuotensa, ja löi leimansa niin harjoitettuun sisä-, kuin ulkopolitiikkaankin.
Sigismund Vasa – toisaalta - ilman isänsä painolastia, oli saanut henkilökohtaisesti tutustua serkkuunsa. Sigismund käsitti vaistonvaraisesti ja heti sen “säikyttimen”” todellisen luonteen, jota niin taitavasti oli käyttänyt hyväkseen hänen tätinsä Puolan Anna; hän ymmärsi, ettei Gustaf Eriksson ollut lainkaan vaarallinen ja osoitti hänelle lähes sydämellistä hyväntahtoisuutta.
Unquote
Enemmän kuin verisukulaisuus, Sigismundia ja Gustaf Erikssonia lähensi yhteinen katolinen usko. He olivat lihallisia serkkuja, mutta veljet hengessä.
Sigismundin läpi elämän ( ja pitkän hallituskauden) ulottunut tavoite oli palauttaa Ruotsin valtaistuin itselleen, mutta sitäkin fanaattisempi, kaiken muun syrjäyttävä syvin vimma oli jälleensulkea Pohjola ja jopa Venäjä emäkirkon helmaan.
Ketjussa yllä on tuotu esille aineistoa, joka kyseenalaistaa traditionaalisen käsityksen prinssi Gustafin “väkisinkäännytyksestä”; jospa hänet, äitinsä tahdosta, tai ainakin suostumuksella, kasvatettiin katoliseen uskoon?
Prinssin moskovanmatkalle on annettu historiassa kaksi toisistaan poikkeavaa selitystä:
-läntisen koulukunnan mukaa aloitteen matkasta teki tsaari Boris Godunov, joka näki prinssin oivana pelinappulana Vasojen sisäisissä valtakamppailuissa, mahdollisena vasalliruhtinaana Suomen-Liivinmaan-linjalla, parhaimmassa tapauksessa nukkehallitsijana Tukholmassa.
-itäisen (Moskova) käsityksen mukaan prinssi tuli omasta aloitteestaan ja toi mukanaan “Saksan hökkelikylistä poimimansa huonomaineisen naisen (Brita Karth), josta hän kieltäytyi eroamasta edes avioituakseen muskoviittien prinsessan (Xenia) kanssa”.
Kukaan ei tähän mennessä ole sijoittanut pakolaisprinssiä Sigismundin leiriin, hänen “pilotikseen”; Pyhän Istuimen “kätketyksi kardinaaliksi” (cardinal in pectore) & potentiaaliseksi katoliseksi sijaishallitsijaksi idässä!
Miksi ei - Puolaanhan johtavat prinssi Gustafin vangitsemista seuranneitten “Vale-Dimitrienkin” jalanjäljet? Istuipa Moskovassa myös hetkellisesti Sigismund itsekin, poikansa Wladislawin “sijaishallitsijana”. Eikö kyseessä ole tinkimätön tavoite, trendi?
Onko luterilaisille historioitsijoille Pohjolassa ollut liian tuskallista nähdä katolilaisuuden koko kuva kuningashuoneensa sydämessä?
Siksikö prinssi Gustafista tiedetään niin uskomattoman vähän; onko jalanjälkiä jopa tahallisesti tuhottu?"
Anrep mainitsee Laurentius Karthetskijlla olleen Sigrid Catharina-nimisen sisaren, joka kasvatettiin erään ruhtinatar Sapiehan hoivissa.
Kuinka sattuikaan! Historian hämäristä löytyy liettualais-rutenialaista alkuperää oleva, aikanaan todella merkittävä ja aikaansaapa ruhtinassuku, jonka erään jäsenen henkilötiedot sopivat Anrepin tietoon kuin “rukkanen kouraan”, tai fiinimmin, tässä nimenomaisessa tapauksessa; säämiskähansikas jalosukuiseen käteen!
Ruhtinas Mikolaj Sapieha (1588-1638) toimi Minskin “voivodina” vv 1611-1618 ja sen jälkeen vastaavissa tehtävissä Puolalais-liettualaisen reaaliunionin Nowogrodek-nimisessä provinssissa, nykyisen Puolan ja Valko-Venäjän rajaseudulla, vuodesta 1618 aina kuolemaansa v. 1638 asti.
Ruhtinas Sapiehan ansioluetteloon kuuluu, mitä merkittävimmin, toimiminen kuningas Sigismundin salaisena lähettiläänä Tukholmassa v. 1596, jotta Sigismundin edut Ruotsissa tulisi varmistettua. Vielä v. 1623, Riian menetyksen jälkeen, hänen palveluksiaan kaivattiin samalla suunnalla ( s.o. Ruotsissa). Jälkimmisestä komennuksesta Mikolaj kieltäytyi heikkoon terveyteensä vedoten.
Sigismund oli suhtautunut serkkuunsa ( prinssi Gustaf Eriksson) huomattavan suopeasti jo tämän vaikeina nuoruusvuosina ja tunsi luonnollisesti huolta myös hänen jälkeläisistään, osin dynastisista ja itsekkäistä syistäkin. Mikolaj Sapieha, Sigismundin luottomiehenä, sopi mitä parhaiten pikku Sigridin holhoojaksi ja silmälläpitäjäksi. Hänen vaimonsa, Anrepin “ruhtinatar Sapieha”, oli nimeltään Raina Monvid-Dorohostaskij.
Sapiehat näyttävät ylipäätäänkin liittyvän erittäin läheisesti Sigismundin pyrkimyksiin palauttaa Ruotsin kruunu itselleen ja siihenkin, kuinka keinoteltaisiin Muskoviittien valtaistuin Vasa-suvun haltuu?
Eräs heistä oli Lew Sapieha (1557-1633), kuten alla olevasta nettilinkistä voidaan havaita.
https://en.wikipedia.org/wiki/Lew_Sapieha
Prinssi Gustaf Eriksonilla on ollut varmuudella rooli tässä näytelmässä; päärooliko (kuten edellisessä viestissäni povasin), vai sivusellainen - sen aika näyttää?!
Esivanhempiin (tässä tapauksessa prinssi Gustafiin) viittaa myös vaalilause, joka käännettynä kuluu: "Vapauden kuolema on oma kuolemani". Prinssihän murhattiin vankeudessa Kashinissa, Venäjällä 22.2.1607, Kaarle-herttuan ja Vasili Suishkin kuhertelun seurauksena.
Ja tähänkin tukea ketjunvarrelta:
Kun Johannes Messeniuksen "Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita"-
opus nyt sattuu olemaan käsissäni, kirjaan pikaisesti muistiin sen mitä
hän sanoo prinssi Gustafin kuolemasta:
"1606 venäläisten uusi herra (Mikael Shuiski)lähetti Kustaa Eerikinpojan
lievempään vankeuteen Kashiniin. tämä ei elänyt siellä kauan.
1607 helmikuun 22. päivänä näet Kustaa Eeerikinpoika kuoli Kashinissa
nautittuaan, kuten kerrotaan, venäläisten tarjoamaa myrkkyjuomaa.
Nooteissa lisäys:
Todennäköisesti Kustaa Eerikinpoika myrkytettiin Kaarle IX vaatimuksesta."
Messeniuksen piikkiin menee virheellinen etunimi (Mikael) Shuiskille, sukunimessä taas lukihäiriöisenä itse takertelen.
Enemmän prinssin murhamiehestä osoitteessa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Vasili_IV_of_Russia
Vielä vaakunoista:
Anrep sanoo:
"Han (Laurentius Karthetskij) och hans syskon fingo af sin fader ett svart, brinnande berg i guldfält till vapen , hvilken sedmera af Tyska Kejsaren Rudolph II förbättrades med gyllene vasar i svart fält;"
Sama purkautuva, musta tulivuori toistuu kaikissa Eldstierna-Stierneld-vaakunoissa, kultaista vasaraa mustassa kentässä ei löydy.
Mistäköhän periluterilaisten Lars Nilssonin, tai Lars Björnssonin pojiksi väitetyt olisivat löytäneet noin etelämaisen motiivin vaakunoihinsa, talonpojanpoikiakin kun kuuluvat olevan? Oliko Norrköpingissä kenties tulivuoria noihin aikoihin (1600-luku), tai granaattiomenoita?
Elgenstiernan & Co. kehittelämä "totuus" on tässä nimenomaisessa tapauksessa kestämätön, suorastaan koominen!
Granaattiomena heraldiassa viittaa yksinomaan Etelä-Eurooppaan, yleensä Espanjaan, jossa kristillisyys ja islamilaisuus kamppailivat herruudesta. Espanjassa nimenomaan Granadan kaupunkiin, jonka mukaan omenan katsotaan saaneen nimensä.
"Granaattiomena" on tuttu jokaiselle Federico Garcia Lorcan runouteen perehtyneelle. Olin "fani" nuoruudessani ja tein jopa 1970-luvun alussa "pyhiinvaellusmatkan" Granadan Vegalla sijaitsevaan pikkukylään (Fuente Vaqueros), jossa runoilija oli syntynyt. Lienen ollut aivan ensimmäisiä turisteja niillä nurkin, niin hämmästynyt, mutta sydämellinen oli vastaanotto.
Nykyisin paikalla on jo museo, huomaan.
Häkellyttävä lipsahdus vanhalta:
Anrep puhuu tietenkin "kultaisista maljakoista" (vaser - vaasit), ei suinkaan
vasaroista (hamrar)!
Ne saattaisivat löytyä vapaaherrallisen vaakunan sydänvaakunasta säteilevistä
neljästä, kapeasta objektista, joille en löydä muuta selitystä.
Mitä maljakot symbolisoisivat, en heti "hiffaa", kuten en myöskään Maltan-ristin merkitystä vasemmalla.
Arjalainen lainasana "vasara" kompastutti mm. siitä syystä, että esim. Lapinjärvellä on Vasarankylä-niminen, kirkonkylän kanssa yhteenkasvanut taajama, jossa paikalliset juhlivat "Wasargårdissa". Ruotsinkieleen tämä lainasana ei liene sen kummemmin uinut.
Heraldiikassa vase ei ole vaasi eli maljakko. Tässä luettavaa ja kuvakin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Vase Se siis saattaa liittyä Vasa sukuun? Tässä lisää http://waslingmedia.se/tag/stormvase/.
Kesäisin terveisin,
Bengt
Hieno oivallus ja löytö Bengtiltä, suurkiitokset!
Vasa-suvun keskeinen vaakunatunnus on todella saanut oikein oman nimensä, vaikka sitä yleisimmin ja ilmeisen väärin kutsutaan "sädeskärveksi" (viljalyhde). Sigrid Vasan "vase" oli siis äpäräpalkin lävistämä, kuten Siuntion kirkossa voi omin silmin verifioida.
Symboli on mahdollisesti muodostettu muuriankkurista alunperin.
Kun katsotaan Stierneldien vapaaherrallisen vaakunan sydänvaakunaa, sieltä siis löytyvät mustapohjainen, purkautuva tulivuori, puolikuu ja kaksi tähteä. Vuoren molemmin puolin sijaitsevat pitkuliaiset objektit tulkitsin alunperin soihduiksi, sitten Hannun vinkin ansiosta granaattiomenoiksi, mutta olisivatko kyseessä sittenkin juuri nuo Anrepin mainitsemat kaksi Vasa-suvun lyhteenomaista tunnusta, hieman stylisoituina? Tai sitten "Maltan-ristiksi" arvelemani voisi olla sellainen; siinähän kaikki sakarat ovat kuitenkin poikkiviivalla suljettuja.
Sydänvaakunaan alhaaltapäin tunketuvan esineen olen tulkinnut tikariksi, joka symbolisoi mielestäni sitä petosta, jonka kohteeksi prinssi Gustaf joutui setänsä (Kaarle-herttua) taholta. Vastakkaiskentässä on Ruotsin kruunattu leijona, Erik XIV kunniaksi.
Eräs tulkintamahdollisuus on lisäksi se, ettei Saksan keisari (Rudolf II) pelkästään "parannellut" olemassaolevaa vaakunaa, vaan antoi kokonaan uuden, jossa olisivat olleet nuo Vasojen tunnukset niin prominentisti esillä. Poliittinen ja provosoiva teko?
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stierneld_nr_236
Eikö ruotsalaisia aatelisvaakunoita ole tutkittu ja analysoitu?
Olisi mielenkiintoista kuulla se "virallinenkin" mielipide.
Epävirallisetkin ovat tervetulleita.
Pekka Hiltunen
22.08.15, 10:36
Hieno oivallus ja löytö Bengtiltä, suurkiitokset!
Vasa-suvun keskeinen vaakunatunnus on todella saanut oikein oman nimensä, vaikka sitä yleisimmin ja ilmeisen väärin kutsutaan "sädeskärveksi" (viljalyhde). Sigrid Vasan "vase" oli siis äpäräpalkin lävistämä, kuten Siuntion kirkossa voi omin silmin verifioida.
Symboli on mahdollisesti muodostettu muuriankkurista alunperin.
Kun katsotaan Stierneldien vapaaherrallisen vaakunan sydänvaakunaa, sieltä siis löytyvät mustapohjainen, purkautuva tulivuori, puolikuu ja kaksi tähteä. Vuoren molemmin puolin sijaitsevat pitkuliaiset objektit tulkitsin alunperin soihduiksi, sitten Hannun vinkin ansiosta granaattiomenoiksi, mutta olisivatko kyseessä sittenkin juuri nuo Anrepin mainitsemat kaksi Vasa-suvun lyhteenomaista tunnusta, hieman stylisoituina? Tai sitten "Maltan-ristiksi" arvelemani voisi olla sellainen; siinähän kaikki sakarat ovat kuitenkin poikkiviivalla suljettuja.
Sydänvaakunaan alhaaltapäin tunketuvan esineen olen tulkinnut tikariksi, joka symbolisoi mielestäni sitä petosta, jonka kohteeksi prinssi Gustaf joutui setänsä (Kaarle-herttua) taholta. Vastakkaiskentässä on Ruotsin kruunattu leijona, Erik XIV kunniaksi.
Eräs tulkintamahdollisuus on lisäksi se, ettei Saksan keisari (Rudolf II) pelkästään "parannellut" olemassaolevaa vaakunaa, vaan antoi kokonaan uuden, jossa olisivat olleet nuo Vasojen tunnukset niin prominentisti esillä. Poliittinen ja provosoiva teko?
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stierneld_nr_236
Eikö ruotsalaisia aatelisvaakunoita ole tutkittu ja analysoitu?
Olisi mielenkiintoista kuulla se "virallinenkin" mielipide.
Epävirallisetkin ovat tervetulleita.
Tässä on eräs "puolivirallinen mielipide" eli Googlen kuvahaulla löytyvä Vasa-suvun vaakunakuvasto. Uuden aatelissuvun on tietenkin täytynyt jotenkin modifioida Vasa-vaakunaa, kun sitä on halunnut kuitenkin jotenkin ilmentää, mutta tulkintoja voisi sitten kyllä jälkeen päin spekuloida melkein loputtomiin, joten en ota kantaa varsinaiseen kysymykseen tai sen asetteluunkaan, olipa se sitten tieteellinen tai harrastelupohjainen.
https://www.google.fi/search?q=vasa+%C3%A4tten&biw=1366&bih=633&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0CDEQsARqFQoTCMSQ1PqivMcCFcSNLAod0AoL6A
PH
[QUOTE=Giösling;263415]Palaan vielä tähän Hannun viestiin. Antamassani osoitteessa alla, voi klikkaammalla Stierneld-aatelissuvun (nr 1318) linkkiä vertailla sekä aatelista, että vapaaherrallista vaakunaa ja panna merkille erityisesti muutokset. Sydänvaakunaan on tullut kahden tähden lisäksi merkillepantavasti puolikuu ja heti sen ylle kruunattu leijona. Olen tulkinnut nämä suoriksi viitteiksi kuninkaallisiin esivanhempiin (s.o. Kaarina Maununtytär ja Erik XIV). Mitään muuta syytä näiden symbolien käyttöön ei voi olla.
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stierneld_nr_236
QUOTE]
Jättäisin kyllä Adelsvapen sivuston kuvineen lähteenä omaan arvoonsa. Arvatenkin Stierneldin vapaaherrallista vaakunaa on "paranneltu" vuosien saatossa paremmin tukemaan Stierneldin sepittämää tarinaa. Ainoa tapa selvittää onko näin käynyt on kaivaa esiin Stierneldin kuninkaalta saama friherlig brev Riksarkivetista. Jos siitä ei löydy kopiota, kelpaa todisteeksi myös joku vapaaherra Adolf Stierneldin isän käyttämä sinetti (tai vaakunataulu Tukholman Ritarihuoneelta).
terv Hannu
[QUOTE=Giösling;263415]Palaan vielä tähän Hannun viestiin. Antamassani osoitteessa alla, voi klikkaammalla Stierneld-aatelissuvun (nr 1318) linkkiä vertailla sekä aatelista, että vapaaherrallista vaakunaa ja panna merkille erityisesti muutokset. Sydänvaakunaan on tullut kahden tähden lisäksi merkillepantavasti puolikuu ja heti sen ylle kruunattu leijona. Olen tulkinnut nämä suoriksi viitteiksi kuninkaallisiin esivanhempiin (s.o. Kaarina Maununtytär ja Erik XIV). Mitään muuta syytä näiden symbolien käyttöön ei voi olla.
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stierneld_nr_236
QUOTE]
Jättäisin kyllä Adelsvapen sivuston kuvineen lähteenä omaan arvoonsa. Arvatenkin Stierneldin vapaaherrallista vaakunaa on "paranneltu" vuosien saatossa paremmin tukemaan Stierneldin sepittämää tarinaa. Ainoa tapa selvittää onko näin käynyt on kaivaa esiin Stierneldin kuninkaalta saama friherlig brev Riksarkivetista. Jos siitä ei löydy kopiota, kelpaa todisteeksi myös joku vapaaherra Adolf Stierneldin isän käyttämä sinetti (tai vaakunataulu Tukholman Ritarihuoneelta).
terv Hannu
Vaakunoita ei suinkaan "parannella" introdusoinnin jälkeen (siis sen päivän jälkeen, jolloin suku on otettu ritarihuoneen (tässä tapauksessa Ruotsin-) jäseneksi). Valmis vaakuna kuuluu tuolloin pakolliseen rekvisiittaan.
Stierneldteillä on kaksi vaakunaa; aatelinen ja vapaaherrallinen (annettu 21.11.1751). Väärentäjäksi väitetyllä vapaaherra
Adolf Ludvig Stierneldillä ei ole osaa, eikä arpaa kummankaan vaakunan heraldiikkaan, ne kun oli lukkoonlyöty jo kauan ennen hänen syntymäänsä!
[QUOTE=HannuT;263766]
Vaakunoita ei suinkaan "parannella" introdusoinnin jälkeen (siis sen päivän jälkeen, jolloin suku on otettu ritarihuoneen (tässä tapauksessa Ruotsin-) jäseneksi). Valmis vaakuna kuuluu tuolloin pakolliseen rekvisiittaan.
Stierneldteillä on kaksi vaakunaa; aatelinen ja vapaaherrallinen (annettu 21.11.1751). Väärentäjäksi väitetyllä vapaaherra
Adolf Ludvig Stierneldillä ei ole osaa, eikä arpaa kummankaan vaakunan heraldiikkaan, ne kun oli lukkoonlyöty jo kauan ennen hänen syntymäänsä!
Vaakunoita on paranneltu.
Googlen kuvahaulla löytyy eräs vapaaherrallinen vaakuna, tod. näk vuodelta 1777. Ei löydy kuuta taivaalta, vaikka kuinka kuvaa suurentaa.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vittinge_kyrka_Stierneld_0928.jpg
Tälläkin on enemmän todistusvoimaa kuin www-aikakauden piirroksilla.
Toistan itseäni: Ainoastaan Stierneldin vapaaherra-kirjeestä 21-11-1751 löytyy alkuperäinen vaakunan selitys. Valitettavasti en ole sitä löytänyt. Sen sijaan Stierneldin 29.1.1694 päivätty kilpikirje, kuin myös Eldstiernan vastaavat (aatelinen 20.11.1662 ja vapaaherrallinen 11.9.1691) löytyvät digitoituina Riksarkivetista. Btw. Ruotsin ritarihuone näkyy myyvän valokuvia vaakunoistaan.
terv. Hannu
Adelsvapen-sivuston vaakunakuvat on kopioitu sellaisenaan Elgenstiernan
aatelismatrikkelista, joka taas pohjaa tietonsa suoraan Ruotsin ritarihuoneen
arkistoihin.
Elgenstierna-matrikkelin vapaaherralliselle Stierneld-suvulle antama kuva
on sama, kuin adelsvapen-sivustolla annettu; tosin ilman vaipaa ja värejä.
Aatelisvaakunat ovat suojattuja ja niiden käyttöä kontrolloidaan edelleen ritarihuoneitten toimesta. Mikään sormeilu, tai muuttelu ei ole sallittua/ tule kyseeseen.
On hiukan kohtuutonta syyttää Adolf Ludvig Stierneldiä moisesta, vaakunathan valmistuivat ennen hänen syntymäänsä, kuten todettu! Stierneld (1755-1835) ei myöskään ollut computer nörtti, joka olisi pistänyt sormensa Adelsvapenin tiedostoihin, vai kummitteleeko hän?
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Huvudsida
Adelsvapen-sivuston vaakunakuvat on kopioitu sellaisenaan Elgenstiernan
aatelismatrikkelista, joka taas pohjaa tietonsa suoraan Ruotsin ritarihuoneen
arkistoihin.
Elgenstierna-matrikkelin vapaaherralliselle Stierneld-suvulle antama kuva
on sama, kuin adelsvapen-sivustolla annettu; tosin ilman vaipaa ja värejä.
Aatelisvaakunat ovat suojattuja ja niiden käyttöä kontrolloidaan edelleen ritarihuoneitten toimesta. Mikään sormeilu, tai muuttelu ei ole sallittua/ tule kyseeseen.
On hiukan kohtuutonta syyttää Adolf Ludvig Stierneldiä moisesta, vaakunathan valmistuivat ennen hänen syntymäänsä, kuten todettu! Stierneld (1755-1835) ei myöskään ollut computer nörtti, joka olisi pistänyt sormensa Adelsvapenin tiedostoihin, vai kummitteleeko hän?
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Huvudsida
Tämä hyödytön inttäminen loppuu osaltani tähän viestiin.
Et kommentoi mitenkään 1700-luvulta peräisin olevaa vapaaherrallisen Stierneld-suvun vaakunaa: https://commons.wikimedia.org/wiki/F...rneld_0928.jpg .
Vetoat vaakunakirjoissa ja adelsvapen-sivustolla esiintyviin kuviin joiden lähteenä on käytetty vapaaherran hieman paranneltua vaakunaa.
Kaivaisit kerrankin esiin sen alkuperäisen vaakunaselityksen niin katsotaan mitä vaakunassa on alun perin kuvattu. Uskon sen kyllä löytyvän vaikka minä en sitä valitettavasti löytänyt. Alla on lähdetiedot kolmeen muuhun Eldstierna/Stierneld vaakunaselitykseen, joista ei löydy mitää viitettä Vasa-sukuun. Näiden etsimiseen meni aikaa 15minuuttia per kappale. Linkit osoittavat asiakirjan ensimmäiselle sivulle. Vaakunaselitykset löytyvät asiakirjojen loppuosasta.
20.11.1662 Sköldebref för Lars Larsson Eld:
Arkiv, serie och volym:
Riksregistraturet, Riksregistraturet, SE/RA/1112.1/B/349 (1662)
Bildid:
A0038844_00105
Länk:
http://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0038844_00105
11.9.1691 Friherlig brev för Lars Eldstierna:
Arkiv, serie och volym:
Riksregistraturet, Riksregistraturet, SE/RA/1112.1/B/544 (1691)
Bildid:
A0039039_00870
Länk:
http://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0039039_00870
29.11.1694 Sköldebrev för Samuel Stierneld (Samuel Eld)
Arkiv, serie och volym:
Riksregistraturet, Riksregistraturet, SE/RA/1112.1/B/571 (1694)
Bildid:
A0039066_00382
Länk:
http://sok.riksarkivet.se/bildvisning/A0039066_00382
terv Hannu.
jk. Viestisi loppuosa oli varmaankin tarkoitettu vitsiksi, olihan?
Valitettavasti antamasi vaakunalinkki ei auennut. Stierneldkö se siellä edelleen "kummittelee"; muuttaa ja poisnappaa?
Vakavasti puhuen; en todellakaan näe syytä epäillä Elgenstiernan (ja siitä kopioidun Adelsvapen-version) oikeellisuutta. Elgenstiernan yhdeksänosainen jättimatrikkeli on kyllä kirjastossani. Se antaa kunkin suvun yhteydessä tiedot sukuun kuuluvista jäsenistä. Kukin esittely on varustettu vaakunalla.
Stierneldien aatelinen ja vapaaherrallinen vaakuna poikkeavat toisistaan, kuten kuuluukin. Vapaaherrallisen sydänkilpi on muokattu aatelisvaakunan pohjalta. Sydänkilven tarkoitus on viitata vapaaherrallisen suvun juuriin ja niin on selkeästi tapahtunutkin.
Jos Elgenstiernan, tai Adelsvapenin julkaisemissa vaakunoissa on mielestänne virhe, on syytä kääntyä Ruotsin ritarihuoneen puoleen ja pyytää oikaisua. Dokumentoinnin on silloin oltava vakuuttava, muuten "virhe" voi jäädä ennalleen!
Tuleepa tästä mieleeni Isonkyrön matriarkaalinen Alfan-kronikkaversio, jota edelleenkin epäillään epäaidoksi, vaikka teksti sellaisenaan ja jopa graafisessakin muodossa on julkaistu mm. Genoksessa.
Senkin voisi tietenkin pistää "mestariväärentäjä" Adof Ludvigin piikkiin, jos kehtaisi; onhan mies mustamaalattu ja lastattu valmiiksi kaikenkarvaisilla väärennössyytöksillä. Harmi vain, etteivät tässäkään tapauksessa vapaaherran elinvuodet satu mitenkään "pirtaan". Mystistä !?
Koska linkki oli viallinen, kerta vielä:
Korkeasti jalosukuinen vapaaherra Samuel Gustaf Stierneld vietti viimeiset elinvuotensa Skattmansö -kartanossa ja kuoltuaan 1775 hänet haudattiin läheisen Vittingen kirkon kirkkomaalle pystytettyyn hautakappeliin. Hautakappelin oven yllä on Vapaaherrallisen suvun vaakuna vuodelta 1777. Jos alla oleva linkki ei toimi vaakunan kuvan löytää helposti googlen kuvahaulla hakusanalla stierneld.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vittinge_kyrka_Stierneld_0928.jpg
Edellisen lisäksi Vittingen kirkossa on toinenkin Stierneld F236 vaakuna. Kopio tässä liitteenä.
Samuelin pojan, historiaväärentäjä Adolf Ludvig Stierneldin harmiksi nämä kaksi alkuperäisasussa olevaa vaakunaa hänen isänsä hautapaikalla todistavat kuinka hän paranteli vanhoilla päivillään omaa vaakunaansa lisäämällä sinne muutamia vihjailevia symboleja. Parannellut vaakunat näemme 1800-luvun ja tuoreemmissa vaakunapiirroksissa. Alkuperäisessä vapaaherrallisessa Stierneld-vaakunassa ei ollut sydänvaakunassa kuuta. Myös Vasa-sukuun viittaava symboli on lisätty jälkikäteen.
t. Hannu
Pekka Hiltunen
25.08.15, 20:39
Koska linkki oli viallinen, kerta vielä:
Korkeasti jalosukuinen vapaaherra Samuel Gustaf Stierneld vietti viimeiset elinvuotensa Skattmansö -kartanossa ja kuoltuaan 1775 hänet haudattiin läheisen Vittingen kirkon kirkkomaalle pystytettyyn hautakappeliin. Hautakappelin oven yllä on Vapaaherrallisen suvun vaakuna vuodelta 1777. Jos alla oleva linkki ei toimi vaakunan kuvan löytää helposti googlen kuvahaulla hakusanalla stierneld.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vittinge_kyrka_Stierneld_0928.jpg
Edellisen lisäksi Vittingen kirkossa on toinenkin Stierneld F236 vaakuna. Kopio tässä liitteenä.
Samuelin pojan, historiaväärentäjä Adolf Ludvig Stierneldin harmiksi nämä kaksi alkuperäisasussa olevaa vaakunaa hänen isänsä hautapaikalla todistavat kuinka hän paranteli vanhoilla päivillään omaa vaakunaansa lisäämällä sinne muutamia vihjailevia symboleja. Parannellut vaakunat näemme 1800-luvun ja tuoreemmissa vaakunapiirroksissa. Alkuperäisessä vapaaherrallisessa Stierneld-vaakunassa ei ollut sydänvaakunassa kuuta. Myös Vasa-sukuun viittaava symboli on lisätty jälkikäteen.
t. Hannu
Frustra poeticas fores compos sui pepulit.
PH
Koska linkki oli viallinen, kerta vielä:
Korkeasti jalosukuinen vapaaherra Samuel Gustaf Stierneld vietti viimeiset elinvuotensa Skattmansö -kartanossa ja kuoltuaan 1775 hänet haudattiin läheisen Vittingen kirkon kirkkomaalle pystytettyyn hautakappeliin. Hautakappelin oven yllä on Vapaaherrallisen suvun vaakuna vuodelta 1777. Jos alla oleva linkki ei toimi vaakunan kuvan löytää helposti googlen kuvahaulla hakusanalla stierneld.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vittinge_kyrka_Stierneld_0928.jpg
Edellisen lisäksi Vittingen kirkossa on toinenkin Stierneld F236 vaakuna. Kopio tässä liitteenä.
Samuelin pojan, historiaväärentäjä Adolf Ludvig Stierneldin harmiksi nämä kaksi alkuperäisasussa olevaa vaakunaa hänen isänsä hautapaikalla todistavat kuinka hän paranteli vanhoilla päivillään omaa vaakunaansa lisäämällä sinne muutamia vihjailevia symboleja. Parannellut vaakunat näemme 1800-luvun ja tuoreemmissa vaakunapiirroksissa. Alkuperäisessä vapaaherrallisessa Stierneld-vaakunassa ei ollut sydänvaakunassa kuuta. Myös Vasa-sukuun viittaava symboli on lisätty jälkikäteen.
t. Hannu
Minusta vapaaherra Stierneldin panettelu voisi jo loppua.
Siellähän ovat edelleen kaikki Vasa-suvun tunnusmerkit tallessa, kruunattua leijonaa ja "vasar"-motiiveja myöten. Tulivuoren liekit ja savuhattarat on kuvattu vaakunaversioissa hiukan erityyppisesti. Eräs "lieska" muodostaa puolikuun, joka eroittuu muista keltaisena ja näin se on kuvattu selkeästi myös Adelsvapen-tiedoston sivuilla Elgenstiernan perusteella. Puolikuu ei myökään ole Vasa-suvun tunnus, vaan Kaarina Maununtyttären henkilökohtaisen vaakunan päämotiivi.
Kuvien mielenkiintoisin, uusin anti liittyy vaalilauseisiin.
Aiemmissa versioissa on näkyvissä vain vaipan helmassa sijaitseva
"Mors Libertatis Mors Mea" (Vapauden kuolema on oma kuolemani).
Nyt syntyy näköyhteys myös vaakunan yläosan tekstiin, jossa seisoo:
"VT EQUES PRISTINI AENI". Mitä tämä merkitsee suomeksi? Käännöskoneista
ei näytä olevan apua.
Stierneldiin kohdistuneet nimittelyt ja hänen "sylkykupiksi" joutumisensa ovat suoraansanoen hätkähdyttäviä!
Kun nyt tuolla Cajanus-ketjussa tuli esille Messeniuksen nimi, kannattaisi muistaa, että tämä, edelleen arvostettu historioitsija, noudatti n.s. "gööttiläistä" historiantutkimusperiaatetta ja esitti mm. vakavissaan, että suomalaiset polveutuvat "Nooan pojasta". Kukaa ei kuitenkaan syytä häntä "historian väärentäjäksi", tai "mestariväärentäjäksi"!
Minusta se, että Gripsholmin linnan kuninkaallisten taidekokoelmien ajoituksessa on vapaaherra Stierneldille sattunut ymmärrettäviä ajoitusongelmia/tulkintavirheitä, tai se, että "Handlingar rörande Skandinaviens Historia"-opuksen eräiden osien attribuutti on jäänyt jälkipolville epäselväksi, kalpenee esim. Messeniuksen "rikosten" rinnalla.
Suoraansanoen; jää sellainen kuva, että vapaaherra Stierneldin suurin synti olikin itseasiassa hänen polveutumisensa Vasa-suvusta. Vanhaa sukutarinaa ei olisi tullut toistaa puhumalla kuninkaallisista kaksoisetunimistä, tai Vasa-esi-isistä, jopa vaakunakilven ikiaikaiset symbolitkin luetaan nyt hänelle viaksi, eikö totta?
Kuten eilen totesin; Isonkyrön matriarkaalisen, Vasa-sukuun johtavan Alftan-dokumentin löytö, aiheutti samanmoisen ja vertailukelpoisen epäuskon- ja vihanpurkausreaktion suomalaisissa sukututkimuspiireissä. Sitä vatkavat vielä tulevat tutkijapolvetkin, arvelen. Ne älähtivät, joihin "kalikka kalahti"!
Jälleen yksi lisäsyy tutkia sisarusten (prinssi Gustafin ja sisarensa Sigridin) sukukronikoita rintarinnan. Avanti!
Kuvien mielenkiintoisin, uusin anti liittyy vaalilauseisiin.
Aiemmissa versioissa on näkyvissä vain vaipan helmassa sijaitseva
"Mors Libertatis Mors Mea" (Vapauden kuolema on oma kuolemani).
Nyt syntyy näköyhteys myös vaakunan yläosan tekstiin, jossa seisoo:
"VT EQUES PRISTINI AENI". Mitä tämä merkitsee suomeksi? Käännöskoneista
ei näytä olevan apua.
Eipä kuulu käännöksiä, vaikka latinantaitajia on forumin jäsenistössä läjäpäittäin. Niinhän se on: "ei vastaa kun kysytään, mutta korjaa kyllä pyytämättäkin" (s.o. suomalainen).
Tässä siis intuitiivinen tulkintani täyksi:
"Urhoollinen ritari, kristallinkirkas (virheetön) henki".
Sopii oivallisesti Stierneldien loistokkaaseen sukuhistoriaan! Muutkin tulkinnat ovat toki tervetulleita!
Minusta vapaaherra Stierneldin panettelu voisi jo loppua.
Taisi Genos-lehdessäkin olla muutama vuosi sitten artikkeli tästä historianväärentäjästä. No joka tapauksessa Ruotsin kansallisarkiston ylläpitämä Svenskt biografiskt lexikon (SBL)
http://sok.riksarkivet.se/SBL/Presentation.aspx?id=20161
tituleeraa Adolf Ludvig Stierneldiä seuraavasti: Överkammarherre, Historieförfalskare, Riksdagsledamot, Museigrundare.
Jos siis kärsit tuosta Stierneldin saamasta "ammattinimikkeestä", esitä korjauspyyntösi artikkelin kirjoittajalle:
Dr. Per Widén
postdoktor vid Institutionen för idé- och lärdomshistoria
per.widen*idehist.uu.se
018 4715749
Postadress: Box 630 751 26 UPPSALA
Tri Widén'llä on varmaan myös tuoretta kerrottavaa:
http://vrproj.vr.se/detail.asp?arendeid=88450
Detaljerad information för diarienr 2011-7019
Besl. instans: HS
Ämnesområde: Idé och lärdomshistoria
Beslutsdat: 2011-11-22
Namn: Widén, Per
Titel: Fil doktor Kön: Man
Univ./Institution: Uppsala universitet - Institutionen för idé- och lärdomshistoria
Projekttitel: Att skapa en fosterländsk historia. Adolf Ludvig Stjerneld som kulturarvsproducent, museigrundare, samlare och historieförfalskare.
Project title: To create a patriotic history. Adolf Ludvig Stjerneld as heritageproducer, museum creator, collector and historical forger.
Värdhögskola: Uppsala universitet
SCB-klassificering: Idé- och lärdomshistoria, Konstvetenskap, Historia
Beviljat(SEK): Bidragsform/Finansieringskälla 2012 2013
Bidrag till anställning som postdok i Sverige/
Vetenskapsrådet, övrig forskning 858000 858000
Minusta taas olisi asialle eduksi toimittaa vaakunaväärennyslöydöksesi sille instanssille Ruotsissa, joka tutkii Stierneld-rötöksiä. Sehän on juuri sellainen pikkudetalji, joka lopullisesti naulitsee vapaaherran "mestariväärentäjien" ammattikunnan oltermanniksi - "Stierneld kävi täällä"-tyyliin!
Ajatella, että vapaaherra, omakätisesti, meni suttailelmaan vaakunansa sydänkilven savuhattaroita ja muokkasi niistä puolikuun - näinhän se meni, jos ymmärsin löydöksesi oikein?!
Jospa vielä onnistuisimme paikantamaan Stierneldin Isonkyrön sakastin tienoille, sen inventaarikirjaan ilmestyneitten Vasa-merkintöjen ajankohtana, palapeli loksahtaisi kohdalleen ja tapaus olisi todella loppuunkäsitelty, niinhän?
Antti Järvenpää
27.08.15, 08:37
"VT EQUES PRISTINI AENI". Mitä tämä merkitsee suomeksi? Käännöskoneista
ei näytä olevan apua.
Latinan taitajat voisivat antaa paremman vastauksen, mutta Interpres Latin-English antaa seuraavat merkitykset sanoille:
vt CONJ
ut CONJ [XXXAX]
to (+ subjunctive), in order that/to; how, as, when, while; even if;
vt V 3 1 PRES IMP 2 S
utor, uti, usus sum V (3rd) DEP [XXXAX]
use, make use of, enjoy; enjoy the friendship of (with ABL);
eques N 3 1 NOM S M
eques N 3 1 VOC S M
eques, equitis N (3rd) M [XXXBO]
horseman/cavalryman/rider; horsemen (pl.), cavalry; equestrian order;
knight (abb. eq.); (wealthy enough to own his own horse); horse (Bee);
pristin.i ADJ 1 1 GEN S M POS
pristin.i ADJ 1 1 GEN S N POS
pristin.i ADJ 1 1 NOM P M POS
pristin.i ADJ 1 1 VOC P M POS
pristinus, pristina, pristinum ADJ [XXXBX]
former, oldtime, original; pristine;
aen.i N 2 2 GEN S N
aen.i N 2 2 LOC S N
aenum, aeni N (2nd) N [XXXCO]
vessel made of copper/bronze; brazen vessel; kettle, pot, cauldron;
aen.i ADJ 1 1 GEN S M POS
aen.i ADJ 1 1 GEN S N POS
aen.i ADJ 1 1 NOM P M POS
aen.i ADJ 1 1 VOC P M POS
aenus, aena, aenum ADJ [XXXCO]
copper, of copper (alloy); bronze, made of bronze, bronze-colored; brazen;
Siellähän ovat edelleen kaikki Vasa-suvun tunnusmerkit tallessa, kruunattua leijonaa ja "vasar"-motiiveja myöten. Tulivuoren liekit ja savuhattarat on kuvattu vaakunaversioissa hiukan erityyppisesti. Eräs "lieska" muodostaa puolikuun, joka eroittuu muista keltaisena
Jos puhutaan haudan oven päällä olevasta vaakunasta (https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/44/Vittinge_kyrka_Stierneld_0928.jpg), niin ainakaan minä en löydä siitä leijonaa.
Vasemmalta lähtien toinen lieska on kuvassa muita vaaleampi. Mielestäni tuo ei kuitenkaan ole kuu, vaan aurinko, jonka paiste aiheuttaa useisiin muihinkin vaakunan kohoumiin vaalean kiillon. Lieskan vaalea osa ei ole keltainen vaan punainen - asia on helposti nähtävissä, kun tummentaa kuvaa kuvankäsittelyohjelmassa.
Pekka Hiltunen
27.08.15, 15:55
Jos puhutaan haudan oven päällä olevasta vaakunasta (https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/44/Vittinge_kyrka_Stierneld_0928.jpg), niin ainakaan minä en löydä siitä leijonaa.
Vasemmalta lähtien toinen lieska on kuvassa muita vaaleampi. Mielestäni tuo ei kuitenkaan ole kuu, vaan aurinko, jonka paiste aiheuttaa useisiin muihinkin vaakunan kohoumiin vaalean kiillon. Lieskan vaalea osa ei ole keltainen vaan punainen - asia on helposti nähtävissä, kun tummentaa kuvaa kuvankäsittelyohjelmassa.
Lähimmät tulivuoret taitavat sijaita Islannissa. Onkin mahdollista, että suvulla on islantilaista taustaa - eikä esim. italialaista tai afrikkalaista. Adelsvapen-Wikissä on kaiken yllä musta ja outo esine, joka muistuttaa enemmän kannua kuin "vase"-kuviota, jonka syntyperä on edelleen tuntematon: sitä on milloin ehdotettu muurinankkuriksi ja milloin tykinrassiksi. Joskus on tullut viljalyhdekin mieleen, mutta tämä teoria on kai kokonaan hylätty. Stierneldin kuvion "vaasilla" ei minun mielestäni kuitenkaan näyttäisi olevan värinsä lisäksi mitään selvää yhteyttä Vaasojen vaakunakuvioon ja kyseessä saattaisikin olla eräs virhetulkinta. Katariina Maununtytären puolikuu saattaisi olla jonkinlaista pilaankin, sillä Bjälbon "muinaisen" Magnus Minnisköldin vaakunatunnuksen (tai liikanimen) on arveltu juontuvan kuusta - vai onko hänen vaakunastaan olemassa parempaa tietoa?
PH
Lähimmät tulivuoret taitavat sijaita Islannissa. Onkin mahdollista, että suvulla on islantilaista taustaa - eikä esim. italialaista tai afrikkalaista. Adelsvapen-Wikissä on kaiken yllä musta ja outo esine, joka muistuttaa enemmän kannua kuin "vase"-kuviota, jonka syntyperä on edelleen tuntematon: sitä on milloin ehdotettu muurinankkuriksi ja milloin tykinrassiksi. Joskus on tullut viljalyhdekin mieleen, mutta tämä teoria on kai kokonaan hylätty. Stierneldin kuvion "vaasilla" ei minun mielestäni kuitenkaan näyttäisi olevan värinsä lisäksi mitään selvää yhteyttä Vaasojen vaakunakuvioon ja kyseessä saattaisikin olla eräs virhetulkinta. Katariina Maununtytären puolikuu saattaisi olla jonkinlaista pilaankin, sillä Bjälbon "muinaisen" Magnus Minnisköldin vaakunatunnuksen (tai liikanimen) on arveltu juontuvan kuusta - vai onko hänen vaakunastaan olemassa parempaa tietoa?
PH
Ruotsalaisista aatelisvaakunoista löytyy kuunsirppejä, nauravia ihmiskasvoisia kuunsirppejä, leijonia, elefantteja, lohikäärmeitä, palmuja, "tummaihoisia" ihmishahmoja, palmuja, kranaattiomenia, vaaseja ja viljalyhteitä ilman sen suurempia salaisia viestejä tai merkityksiä. Tulivuoriakin löytyy ruotsalaisvaakunoista Eldstiernan ja Stierneldin lisäksi jokunen. Peräänkuulutan edelleen Stierneldin vapaaherra-kirjeen vaakunaselitystä, jonka kopio on Ruotsin kansallisarkiston kätköissä. Aiemmin laittamistani linkeistä löytyvät aikaisemmat Eldstierna- ja Stierneld- vaakunakirjeet selityksineen.
Latinankieliset vaalilauseet ovat oma lukunsa, niitä keksivät (varmaankin maksusta) "korkeasti oppineet" virkamiehet ehkäpä latinan kieltä taitamattomille aatelisille. Yksi tällainen oli sukututkijanakin epäilyttävän maineen saanut, 1700-luvun puolivälissä toiminut asessori Jonas Bång.
Nec melius prodit venerabile lumen avorum. Quam decora in natis agnita rite fuis. (Erään savolaissuvun vaalilause). Myöhemmin se sentään vaihtui selväkieliseen "Ära och tacksamhet"
t. Hannu
Fantastista! Nyt sitten löytyykin kuunsirppejä ja kuhilaita läjäpäittäin ruotsalaisista aatelisvaakunoista. Ne ovat suorastaan vakiorekvisiittaa, niinhän!? Vaakunatietämyksemme on kohentunut merkittävästi sitten eilisen, suurkiitokset! Asiantilan näin ollessa, suokaamme toki Eldsternoillekin heidän omansa tusinatuotteista.
Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld voitanee siten, tässä nimenomaisessa tapauksessa, vapauttaa täydellisesti esitetyistä syytöksistä. Anteeksipyyntökin olisi paikallaan, noin kuvannollisesti, hänhän siirtyi ajasta ikuisuuteen jo vuonna 1835, suuresti rakastamassaan Gripsholmin linnassa, jossa esi-isäänsä Erik XIV ja tämän perhettä pidettiin aikanaan vangittuna.
Että keksikin kuolla juuri siinä linnassa, tarkoitushakuisesti tietenkin, "mestariväärentäjä"?!
Osoittautuiko sentään vielä tulkitsematta jäänyt vaalilause väärennökseksi, varmuuden vuoksi jo ennakkoon? Jotainhan sentään on löydyttävä vapaaherran pään menoksi! Entä ne hiippailut Isonkyrön sakastin tienoilla, onko havaintoja?
Jätän nuo aiemmat ivalliset kommentit omaan arvoonsa. Ne kertovat riittävästi kirjoittajastaan.
Omien ruotsin tilausteni ohessa sain eilen postissa A4-kokoisen valokuvan Ritarihuoneen istuntosalin seinälle asetetusta vapaaherrallisen Stierneld-suvun nr 236 vaakunasta. Vaakuna lienee ripustettu salin seinälle vuonna 1752 tapahtuneen introdusoinnin yhteydessä.
Tässä vaakunassa ei ole jälkeäkään kuunsirpistä savuavan ja liekehtivän tulivuoren yllä. Ohessa osasuurennos vaakunasta.
Vaakunassa on havaittavissa pieni kruunupäinen leijona. Kruunu on vaatimaton, todennäköisesti aateliskruunu. Lejonkrona-suvun vaakunan kolmella leijonalla on huomattavasti komeammat kruunut, ilman piiloviestiä kuninkaallisesta alkuperästä. Vaalilauseet ovat kuten aikaisemmin liitämässäni Samuel Stierneldin hautavaakunassa. (Ks viesti #120)
Olen entistä vakuuttuneempi että Samuel Stierneldin poika Adolf Ludvig Stierneld "paranteli" vaakunaansa osana sitä väärennössarjaa, joka tähtäsi juuriensa kultaukseen sepitetyllä tarinalla polveutumisesta Gustav Vasasta ja hänen kuvitteellisesta puolisosta, mielikuvitushenkilö Brita Karthista.
Liitteenä osasuurennos vaakunasta. JPG-pakkaus vääristää alkuperäisen kuvan värejä.
tervehtien Hannu
Jätän nuo aiemmat ivalliset kommentit omaan arvoonsa. Ne kertovat riittävästi kirjoittajastaan.
Omien ruotsin tilausteni ohessa sain eilen postissa A4-kokoisen valokuvan Ritarihuoneen istuntosalin seinälle asetetusta vapaaherrallisen Stierneld-suvun nr 236 vaakunasta. Vaakuna lienee ripustettu salin seinälle vuonna 1752 tapahtuneen introdusoinnin yhteydessä.
Tässä vaakunassa ei ole jälkeäkään kuunsirpistä savuavan ja liekehtivän tulivuoren yllä. Ohessa osasuurennos vaakunasta.
Vaakunassa on havaittavissa pieni kruunupäinen leijona. Kruunu on vaatimaton, todennäköisesti aateliskruunu. Lejonkrona-suvun vaakunan kolmella leijonalla on huomattavasti komeammat kruunut, ilman piiloviestiä kuninkaallisesta alkuperästä. Vaalilauseet ovat kuten aikaisemmin liitämässäni Samuel Stierneldin hautavaakunassa. (Ks viesti #120)
Olen entistä vakuuttuneempi että Samuel Stierneldin poika Adolf Ludvig Stierneld "paranteli" vaakunaansa osana sitä väärennössarjaa, joka tähtäsi juuriensa kultaukseen sepitetyllä tarinalla polveutumisesta Gustav Vasasta ja hänen kuvitteellisesta puolisosta, mielikuvitushenkilö Brita Karthista.
Liitteenä osasuurennos vaakunasta. JPG-pakkaus vääristää alkuperäisen kuvan värejä.
tervehtien Hannu
Tulkintasi ovat omiasi. Mielihyvin voit pitää ne! Eri vaakunaversioista ei voida vetää mitää johtopäätöstä Adolf Ludvig Stierneldin "sormeilusta', siis kenelle olisi "sormeillut", itsensäiloksiko? Kun Samuel Gustaf Stierneld korotettiin vapaaherralliseen säätyyn 23/11/1751 oli Ruotsin ritarihuone jo insitituutio (registratuuran veroinen pikkutarkkudessaan). Se käsitteli introdusointiasiat perinjuurin vaakunoineeen kaikkineen. Ei niitä (vaakunoita) jälkikäteen "retusoitu" kuin korkeintaan omaksi ratoksi, kotona tai kapakassa, kuten Henrik Claesson Tott Mitaussa, piirustellessaan "valtahaasteensa" ystävänsä matkakirjaan/vieraskirjaan" (stambok).
Keskustelu tuntuu mielellään takertuvan "triviaan". On kuin itse asian puuttuessa jaariteltaisiin kiistelemisen ilosta, eikö niin?
Kuulisin mielelläni lisää faktuaalista tietoa prinssi Gustaf Erikssonista (ketjun aihe) ja Eldstierna/Stierneld-suvun suhteesta häneen. "Vaakunaväärennys" on pelkkä paukku ilman panosta. Se ei johda mihinkään, eikä kellistä ketään/mitään.
Vasa-suvun keskeinen vaakunatunnus on todella saanut oikein oman nimensä, vaikka sitä yleisimmin ja ilmeisen väärin kutsutaan "sädeskärveksi" (viljalyhde). Sigrid Vasan "vase" oli siis äpäräpalkin lävistämä, kuten Siuntion kirkossa voi omin silmin verifioida.
Symboli on mahdollisesti muodostettu muuriankkurista alunperin.
Kun katsotaan Stierneldien vapaaherrallisen vaakunan sydänvaakunaa, sieltä siis löytyvät mustapohjainen, purkautuva tulivuori, puolikuu ja kaksi tähteä. Vuoren molemmin puolin sijaitsevat pitkuliaiset objektit tulkitsin alunperin soihduiksi, sitten Hannun vinkin ansiosta granaattiomenoiksi, mutta olisivatko kyseessä sittenkin juuri nuo Anrepin mainitsemat kaksi Vasa-suvun lyhteenomaista tunnusta, hieman stylisoituina? Tai sitten "Maltan-ristiksi" arvelemani voisi olla sellainen; siinähän kaikki sakarat ovat kuitenkin poikkiviivalla suljettuja.
Sydänvaakunaan alhaaltapäin tunketuvan esineen olen tulkinnut tikariksi, joka symbolisoi mielestäni sitä petosta, jonka kohteeksi prinssi Gustaf joutui setänsä (Kaarle-herttua) taholta. Vastakkaiskentässä on Ruotsin kruunattu leijona, Erik XIV kunniaksi.
Eräs tulkintamahdollisuus on lisäksi se, ettei Saksan keisari (Rudolf II) pelkästään "parannellut" olemassaolevaa vaakunaa, vaan antoi kokonaan uuden, jossa olisivat olleet nuo Vasojen tunnukset niin prominentisti esillä. Poliittinen ja provosoiva teko?
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Stierneld_nr_236
Eikö ruotsalaisia aatelisvaakunoita ole tutkittu ja analysoitu?
Olisi mielenkiintoista kuulla se "virallinenkin" mielipide.
Epävirallisetkin ovat tervetulleita.
:rolleyes:
Jos ylläolevan viestin nokkelana tarkoituksena on muistuttaa toiveestani löytää selitys Eldstierna-Stierneld-sukuuvaakunoiden motiiveille, sellainen varmaankin on annettu Ruotsin ritarihuoneelle vaakunoita esiteltäessä/ hyväksyttäessä. Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldiä ei kuitenkaan voida syyttää niiden mestaroinnista, hänhän syntyi vasta kolme vuotta introdusoinnin jälkeen!
Siinä "epävirallinenkin" (selitys) menee siis hakoteille ja on todistusarvoltaan nolla.
On kuin "neula" juuttuisi paikoilleen, toivottavasti ei tarkoituksella?
Pekka Hiltunen
14.10.15, 14:02
Jos ylläolevan viestin nokkelana tarkoituksena on muistuttaa toiveestani löytää selitys Eldstierna-Stierneld-sukuuvaakunoiden motiiveille, sellainen varmaankin on annettu Ruotsin ritarihuoneelle vaakunoita esiteltäessä/ hyväksyttäessä. Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldiä ei kuitenkaan voida syyttää niiden mestaroinnista, hänhän syntyi vasta kolme vuotta introdusoinnin jälkeen!
Siinä "epävirallinenkin" (selitys) menee siis hakoteille ja on todistusarvoltaan nolla.
On kuin "neula" juuttuisi paikoilleen, toivottavasti ei tarkoituksella?
Minun mielestäni, alkuperäistä vaakunakuviota tarkastelemalla, mainittu "kuunsirppi" on artefakta ja muodostuu savukiehkuroista t.m.s.. Luulen, että tulivuorikin lopulta kutistuu sepänpajan hiili- ja koksiläjäksi, ja kyseisillä suvuilla saattaa hyvinkin olla yhteyksiä vallooneihin ja maahan tuotettuihin vasaraseppiin, jotka eivät saaneet pitkää, sirorakenteista ja käyrää nenäänsä ihan kyseisen ajan aatelisilta, vaan friisiläisiltä, joille mainittu piirre oli "tavaramerkki", mikä ilmenee esim. Volter Kilven pääteoksessa "Alastalon salissa" - tai vaikka käväisemällä Alankomaissa, missä friiseillä on oma vähemmistökielikin yhä edelleen..
Vaikka arvostankin Juhani Pesun työtä sukututkijana - tai ainakin -harrastajana, joudun toteamaan, että tunnetun väärentäjän puolustaminen asettaa kyseenalaisiksi yhdellä kertaa myös Alftan-kronikan selkeästi tarkoitushakuiset korostukset ja suoranaiset väärintulkinnat J.P:n kannalta sangen epäedulliseen valoon.
Yleisisti haluan todeta, ilman viittausta kehenkään persoonaan erityisesti, että tunnetusti valhe johtaa aina toiseen valheeseen ja lopulta on jäljellä pelkkä kasa sontaa.
Mitä tulee Kaarina Maununtyttären vaakunakuvioon, saattaa siihen sisältyä pilkka: sillä voidaan viitata Magnus Minnisköldiin ja tämän (tuntemattomaan) vaakunakuvioon, johon ilmeisesti kuu jotenkin liittyi.
PH
Minusta taas se, että "purematta niellään" kaikki tarjolla oleva, tai viimeksi tyrkytetty, osoittaa oman arviointikyvyn heikkoutta, tai sitä ettei vaivauduta tutustumaan asioihin riittävällä viitseliäisyydellä, s.o. Wikipediaa, tai nettiä syvemmälle.
Muodostan mielipiteeni täysin itsenäisesti, sivuille vilkuilematta, käytettävissä olevien dokumenttien ja johtolankojen perusteella. Instantieteilyn aikakaudella taidan olla omalaatuinen "fossiili"?!
Tutkimusteni perusteella en pidä Eldstierna-Stierneld-sukujohtoa, tai Alftan-kronikkaa "tekaistuina". Suotteko sen (s.o. eriävän mielipiteen)?
Savuhattara, lieska tai puolikuu: riipumatta täysin itsekunkin hahmotuksista, vapaaherra Stierneldiä ei voida syyttää tapahtumista ennen syntymäänsä, olen todennut. Oletteko erimieltä?
Pekka Hiltunen
14.10.15, 16:10
Minusta taas se, että "purematta niellään" kaikki tarjolla oleva, tai viimeksi tyrkytetty, osoittaa oman arviointikyvyn heikkoutta, tai sitä ettei vaivauduta tutustumaan asioihin riittävällä viitseliäisyydellä, s.o. Wikipediaa, tai nettiä syvemmälle.
Muodostan mielipiteeni täysin itsenäisesti, sivuille vilkuilematta, käytettävissä olevien dokumenttien ja johtolankojen perusteella. Instantieteilyn aikakaudella taidan olla omalaatuinen "fossiili"?!
Tutkimusteni perusteella en pidä Eldstierna-Stierneld-sukujohtoa, tai Alftan-kronikkaa "tekaistuina". Suotteko sen (s.o. eriävän mielipiteen)?
Savuhattara, lieska tai puolikuu: riipumatta täysin itsekunkin hahmotuksista, vapaaherra Stierneldiä ei voida syyttää tapahtumista ennen syntymäänsä, olen todennut. Oletteko erimieltä?
Kyllä ainakin minä, Juhani, sinulle mielipiteenvapauden suon, mutta älä luule, ettei Wikipediassa yms:ssa "instanttitieteessä" tieteellinen fakta ole sisäänrakennettu: tällaiset systeemit kun on väsätty itse itseään korjaaviksi: myös sinä voit oikoa Wikipedian tietoja, jos näet niissä virheitä ja on faktaa perusteena.
Arvostan suuresti persoonaasi herrasmiehenä, minkä olen julkisestikin todennut. Toivottavasti myös jatkossa annamme asioitten riidellä keskenänsä ilman, että meidän tarvitsee tukkanuottasille ryhtyä - vähine haiveninemme.
PH
Jos ylläolevan viestin nokkelana tarkoituksena on muistuttaa toiveestani löytää selitys Eldstierna-Stierneld-sukuuvaakunoiden motiiveille, sellainen varmaankin on annettu Ruotsin ritarihuoneelle vaakunoita esiteltäessä/ hyväksyttäessä. Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldiä ei kuitenkaan voida syyttää niiden mestaroinnista, hänhän syntyi vasta kolme vuotta introdusoinnin jälkeen!
Siinä "epävirallinenkin" (selitys) menee siis hakoteille ja on todistusarvoltaan nolla.
On kuin "neula" juuttuisi paikoilleen, toivottavasti ei tarkoituksella?
Olet kyllä mestari kääntämään asioita päälaelleen!
Olen kolmen vaakunaesimerkin voimin osoittanut että ennen A E Stierneldiä ei vapaaherrallisen Stierneld-suvun vaakunassa ollut näitä mielikuvituksesi luomia vihjeitä vasa-kytköksestä. Jos vuosien saatossa A. Stierneldin käyttämään vaakunaan "ilmaantui" näitä merkkejä, ne ovat suurella todennäköisyydellä juuri tämän ammattiväärentäjän aikaansaannosta. Tosin näistä "vaakunaväärennöksista" meillä ei ole edes kunnollista todistetta. Ainoastaan vaakunakirjan piirros myöhemmiltä ajoilta ja adelsvapen-sivuston tökerö piirros (jonka virallisuuteen voimakkaasti nojasit aikaisemmissa viesteissäsi).
Kaivoin riksregistratuurasta myös Stierneldin ja Eldstiernan vaakunakirjeiden kopiot, kuten myös Eldstiernan vapaaherrakirjeen. Edellä mainituissa asiakirjoissa on ensinnäkin kuvattu ne ansiot joista ko arvot on myönnetty. Toiseksi niissä on kaipaamasi seikkaperäiset vaakunakuvaukset. (Siellä on todellakin kranaattiomenat, tulivuoret, liekit ja savut etc). Ei tarvitse kuin lukea ne antamistani lähteistä.
Eikö ole kummallista ettei näissä ennen A. Stierneldiä syntyneissä asiakirjoissa ja vaakunoissa ole viitteitä Vasa-kytkennästä? A. Stierneld aloitti väärennöstyönsä vasta isänsä kuoleman jälkeen. Väärennöksen kohteeksi joutui tunnetusti mm. perheraamattu.
Tervehtien Hannu
jk. Kannatan lämpimästi paluuta ketjun otsikon aiheeseen. Nämä täysin perusteettomat Stierneld-fantasiat tympäisevät. Palaan kuitenkin heti aiheeseen jos löydän Stierneldien vapaaherrakirjeen.
jk2. Tulivuorista puheenollen: Odelstiernan suvun vaakunassa se vasta komea tulivuori onkin!
Pekka Hiltunen
14.10.15, 20:00
Mistä ilmenee, että vaakunassa on granaattiomenia? Vanhaa kuvaa - jota taidettiin esitellä tällä sivustolla - vilkaistessani oli kyllä ensimmäinen assosiaatio kotoinen ruusunmarja, jonka kukinnon jäänne voi olla koko marjan suuruusluokkaa, kun se kahden nyrkin kokoisessa granaattiomenassa on vain pikkusormen pään kokoinen. Ahjon koksiläjästä sinkoilee kipinöitä kuin tähtiä; vaakunakuviossa ei laavavirtoja ole taidettu huomioida ollenkaan. Vaakunakirjeen (onkohan termi nyt ollenkaan oikea? - asiani siitä kuitenkin ilmennee) sananmuodot toivoisin saavani tänne näkyville, kun kuviot näyttävät elävän omaa elämäänsä ja ehkä siinä kokevan jopa evoluutiotakin.
PH
Nopea vastaus Pekalle:
Kuninkaan myöntämässä vaakunakirjeessä on vaakunapiirroksen lisäksi kirjallinen selitys vaakunan sisällöstä.
tervehtien Hannu
vielä täydennystä...
Ohessa pieni kuvaleike Stierneld suvun vaakunakirjeen kopiosta. vaakunakuvaus sijaitsee asiakirjan viidennellä aukeamalla.
t. Hannu
Pekka Hiltunen
14.10.15, 21:39
Nopea vastaus Pekalle:
Kuninkaan myöntämässä vaakunakirjeessä on vaakunapiirroksen lisäksi kirjallinen selitys vaakunan sisällöstä.
tervehtien Hannu
Seuravan viestin liitteenä olevan vaakunakirjeen sisältö on siis selkeä. Kuitenkin näinkin eksoottiset aiheet ovat siis saattaneet aiheuttaa tulkintaongelmia ja tahatontakin peukalointia rahvaasta lähtöisin olleille maalareille. "Mustavalkoiset" eli soihtujen, päreitten, takkojen ja kynttilöittenkin nokeennuttamat kuviot ovat siis voineet saada uutta eloa "restaurointitoimista". Jos granaattiomena voi muuttua ruusunmarjaksi, niin miks´ei savukiehkura vaikka kuunsirpiksi, jota en tekstinpätkästä hahmottanut.
PH
Olet kyllä mestari kääntämään asioita päälaelleen!
Olen kolmen vaakunaesimerkin voimin osoittanut että ennen A E Stierneldiä ei vapaaherrallisen Stierneld-suvun vaakunassa ollut näitä mielikuvituksesi luomia vihjeitä vasa-kytköksestä. Jos vuosien saatossa A. Stierneldin käyttämään vaakunaan "ilmaantui" näitä merkkejä, ne ovat suurella todennäköisyydellä juuri tämän ammattiväärentäjän aikaansaannosta. Tosin näistä "vaakunaväärennöksista" meillä ei ole edes kunnollista todistetta. Ainoastaan vaakunakirjan piirros myöhemmiltä ajoilta ja adelsvapen-sivuston tökerö piirros (jonka virallisuuteen voimakkaasti nojasit aikaisemmissa viesteissäsi).
Kaivoin riksregistratuurasta myös Stierneldin ja Eldstiernan vaakunakirjeiden kopiot, kuten myös Eldstiernan vapaaherrakirjeen. Edellä mainituissa asiakirjoissa on ensinnäkin kuvattu ne ansiot joista ko arvot on myönnetty. Toiseksi niissä on kaipaamasi seikkaperäiset vaakunakuvaukset. (Siellä on todellakin kranaattiomenat, tulivuoret, liekit ja savut etc). Ei tarvitse kuin lukea ne antamistani lähteistä.
Eikö ole kummallista ettei näissä ennen A. Stierneldiä syntyneissä asiakirjoissa ja vaakunoissa ole viitteitä Vasa-kytkennästä? A. Stierneld aloitti väärennöstyönsä vasta isänsä kuoleman jälkeen. Väärennöksen kohteeksi joutui tunnetusti mm. perheraamattu.
Tervehtien Hannu
jk. Kannatan lämpimästi paluuta ketjun otsikon aiheeseen. Nämä täysin perusteettomat Stierneld-fantasiat tympäisevät. Palaan kuitenkin heti aiheeseen jos löydän Stierneldien vapaaherrakirjeen.
jk2. Tulivuorista puheenollen: Odelstiernan suvun vaakunassa se vasta komea tulivuori onkin!
Kiitos kohteliaisuudesta! Olisisinko nyt vihdoinkin, lähes 40 vuoden emigranttiuden jälkeen, vapautunut siitä supisuomalaisesta “tunnelivisiosta”, joka estää ja poissulkee mahdollisuuksien täysipainoisen kartoituksen ja varsinkin omasta (opitusta) kannasta poikkeavat näkemykset?
Adelsvapenin vaakunat ovat kotoisin Ruotsin ritarihuoneen julkaisemasta Elgenstiernan aatelismatrikkelista. Niillä on siis vahva todellisuuspohja, enkä lainkaan usko, että kukaan, kaikkein vähiten jo liki sata vuotta ennen kirjan julkaisua edesmennyt vaapaaherra Adolf Ludvig Stierneld, olisi niitä sormeillut harhaanjohtamistarkoituksessa. Miksi ihmeessä olisi? Ainut virallinenhan on se ritarihuoneeseen dokumentoitu?! Kuvitteletko, että arvon vapaaherra leikki paperinukeilla?
Adelsvapen-piirrokseen nojaten totesin, että vaakunassa on mielestäni elementtejä, jotka viittaavat suvun kuninkaallisiin esipolvijuuriin. Esimerkkeinä annoin mm. Ruotsin kruunatun leijonan ja puolikuun, joka on Kaarina Maununtyttären henkilökohtainen tunnus. Tietoisesti jätin mainitsematta taivaan ja tähdet, jotka viittaa tietenkin “puolikuninkaalliseen” ja kuuluisaan Astrenius-sukuun!
Ja katso; maa järkkyi!
Ollaanko Suomessa todella noin ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia? Onko kaikkien nähtävä asiat samalla tavoin “uniformisti”, kansakunnan eetosko sitä vaatii?
Vaakunassa, uudelleenkatsottunakin, on edelleen Ruotsin kruunattu leijona, “Astreniusten” tähdet ja se puolikuukin; versiosta ja katsojasta riippuen, juuri sellaisina kuin kunkin komission saanut taiteilija on tehtävänsä/ draftinsa tulkinnut.
Yksi näkee savuhattaran, toinen tulenlieskan ja kolmas puolikuun, se suotakoon, eikö niin?
Sydänvaakunaan tunkeutuva tikarikin on edelleen siellä, herttuoitten petoksen symbolina. Mihin sen unohdit?
Kukaan meistä ei varmuudella tiedä, miksi vapaaherra Samuel Gustaf Stierneld nämä symbolit ja vaalilauseensa valitsi, voimme vain arvailla aivan vapaasti. Siihen varaan myös itselleni oikeuden.
Tulkitsen siis vaakunan tavallani ja sinä omallasi. Kenties joskus vielä löytyy lisävalaisua tuovaa aineistoa puoleen, tai toiseen. Toivon niin.
Tunnut tietävän senkin, että vapaaherra parka on vastuussa sukupuunsa väärentämisestä perheraamattunsa kanteen. Sensaatiomainen uutinen! Elgenstierna mukaan kun merkintöjen tekijä oli vapaaherran esitäti Catharina Stierneld (s. 1667): “Hon har i sin bible antecknat en berettälse om sin ätts härstämmande från prins Gustaf, konung Erik XIV:s son, som hon (Catharina) kallar sin farfars far”.
Ehdottaisin, että Eldstierna/Stierneld-sukua koskevat taulut pistettäisiin kokonaan remonttiin, juuri sellaisiksi, kuin Suku Forumin hiljattainleivotut Stierneld-asiantuntijat ne haluavat. Sitten vain postitus toimituskunnalle. Lykkyä tykö!
Adelsvapenin vaakunat ovat kotoisin Ruotsin ritarihuoneen julkaisemasta Elgenstiernan aatelismatrikkelista. Niillä on siis vahva todellisuuspohja, enkä lainkaan usko, että kukaan, kaikkein vähiten jo liki sata vuotta ennen kirjan julkaisua edesmennyt vaapaaherra Adolf Ludvig Stierneld, olisi niitä sormeillut harhaanjohtamistarkoituksessa. Miksi ihmeessä olisi? Ainut virallinenhan on se ritarihuoneeseen dokumentoitu?! Kuvitteletko, että arvon vapaaherra leikki paperinukeilla?
Sotket taas varmaan tahallasi asioita!
A.Stierneld väärensi sukunsa historian (ja mitä ilmeisimmin paranteli myös vaakunaansa koska vasta 1800-luvulla painetuissa julkaisuissa vaakunaan ilmestyi näitä uusia piirteitä).
Sorrut taas argumentointivirheeseen poimimalla sieltä sun täältä mieleisiäsi tietoja! Sellainen ei ole sukututkimusta vaan pikemminkin sukushoppailua.
Jos kerran Elgenstiernan aatelismatrikkelilla on vahva todellisuuspohja niin mitähän hän kirjoitti tässä viitteessä:
Gustaf Elgenstierna: Om ätterna Stierneld i Svenska adelns ättartavlor, band
VII (Stockholm 1932; facsimilupplaga 1998)
Minulla ei ole nyt käsillä tätä julkaisua, joten en pääse asiaa tarkastamaan. Joka tapauksessa Stierneldin väärennökset ovat paljastuneet vasta 1900-luvulla.
Adelsvapen-piirrokseen nojaten totesin, että vaakunassa on mielestäni elementtejä, jotka viittaavat suvun kuninkaallisiin esipolvijuuriin. Esimerkkeinä annoin mm. Ruotsin kruunatun leijonan ja puolikuun, joka on Kaarina Maununtyttären henkilökohtainen tunnus. Tietoisesti jätin mainitsematta taivaan ja tähdet, jotka viittaa tietenkin “puolikuninkaalliseen” ja kuuluisaan Astrenius-sukuun!
Sydänvaakunaan tunkeutuva tikarikin on edelleen siellä, herttuoitten petoksen symbolina. Mihin sen unohdit?
Tunnut tietävän senkin, että vapaaherra parka on vastuussa sukupuunsa väärentämisestä perheraamattunsa kanteen. Sensaatiomainen uutinen! Elgenstierna mukaan kun merkintöjen tekijä oli vapaaherran esitäti Catharina Stierneld (s. 1667): “Hon har i sin bible antecknat en berettälse om sin ätts härstämmande från prins Gustaf, konung Erik XIV:s son, som hon (Catharina) kallar sin farfars far”.
Sinänsä hauskaa että joudut vetoamaan asiassasi jopa adelsvapeniin (= adelsvapen-viki).
Se "virallisin" käsillä oleva Stierneld-vaakuna on Ruotsin ritarihuoneen seinällä. Saat vapaasti uskoa vaakunan symbolien salaisiin merkityksiin, kuten tuo "herttuoiden petos" -symboli". Se tikari ei muuten läpäise sydänvaakunaa vaan on sen alapuolella ja tikarin kärki jää hieman sydänvaakunan taakse.
Jos vastoin käsitystäni "sensaatiomaiset tulkintasi" Stierneld-vaakunasta saisivat yleisen hyväksynnän, edessä olisi uskomattomat talkoot selvitettäessä kaikkien muiden vaakunoiden symbolien salaisia merkityksiä. Voimme aloittaa vaikkapa oheisessa liitetiedostossa olevasta kruunusta ja sen alla olevasta kuninkaallisesta monogrammista!
Perheraamatun kannen väärennös ei ole sensaatiomainen uutinen, olen lukenut sen jostain artikkelista ja nähnyt siitä kuvankin.
t. Hannu
Sotket taas varmaan tahallasi asioita!
A.Stierneld väärensi sukunsa historian (ja mitä ilmeisimmin paranteli myös vaakunaansa koska vasta 1800-luvulla painetuissa julkaisuissa vaakunaan ilmestyi näitä uusia piirteitä).
Sorrut taas argumentointivirheeseen poimimalla sieltä sun täältä mieleisiäsi tietoja! Sellainen ei ole sukututkimusta vaan pikemminkin sukushoppailua.
Jos kerran Elgenstiernan aatelismatrikkelilla on vahva todellisuuspohja niin mitähän hän kirjoitti tässä viitteessä:
Gustaf Elgenstierna: Om ätterna Stierneld i Svenska adelns ättartavlor, band
VII (Stockholm 1932; facsimilupplaga 1998)
Minulla ei ole nyt käsillä tätä julkaisua, joten en pääse asiaa tarkastamaan. Joka tapauksessa Stierneldin väärennökset ovat paljastuneet vasta 1900-luvulla.
Sinänsä hauskaa että joudut vetoamaan asiassasi jopa adelsvapeniin (= adelsvapen-viki).
Se "virallisin" käsillä oleva Stierneld-vaakuna on Ruotsin ritarihuoneen seinällä. Saat vapaasti uskoa vaakunan symbolien salaisiin merkityksiin, kuten tuo "herttuoiden petos" -symboli". Se tikari ei muuten läpäise sydänvaakunaa vaan on sen alapuolella ja tikarin kärki jää hieman sydänvaakunan taakse.
Jos vastoin käsitystäni "sensaatiomaiset tulkintasi" Stierneld-vaakunasta saisivat yleisen hyväksynnän, edessä olisi uskomattomat talkoot selvitettäessä kaikkien muiden vaakunoiden symbolien salaisia merkityksiä. Voimme aloittaa vaikkapa oheisessa liitetiedostossa olevasta kruunusta ja sen alla olevasta kuninkaallisesta monogrammista!
Perheraamatun kannen väärennös ei ole sensaatiomainen uutinen, olen lukenut sen jostain artikkelista ja nähnyt siitä kuvankin.
t. Hannu
Gustaf Elgenstierna, Ruotsin ritarihuonegenealogi, ei missään yhteydessä väitä, että Catharina Stierneldin raamattuunsa kirjoittama teksti olisi väärennös. Eldstierna-sukua koskevassa esipuheessaan hän epäilee kytkennnän todenperäisyyttä ja esittelee sitten mahdollisena kantaisänä (ilman mitään sitovaa todistetta) erään Björnin, koska muissa yhteyksissä esiintynyt Eldstorpetin torppari Nils, ei ahtamallakaan sovi sukupuuhun. "Eldstorpet" suvun nimenantajana torpedoituu jo tällä.
Anrepin (Elgenstiernan edeltäjä ritarihuonegenealogina) maintsema Laurentius Karthetskij on eliminoitu taas sillä, ettei hänestä löydy mitään merkintää Norrköpingin luterilaisen seurakunnan historiakirjoista. Eipä tietenkään (löydy), olen todennut, Laurentiushan oli KATOLILAINEN, kuten isänsäkin.
Ritarihuonegenealogi varoo viisaasti vetämästä lopullista kantaa, koska Anrepin esittelemälle sukujohdolle ei ole Ruotsista löydettävissä KORVAAVAA vastinetta. Hypoteesi (tässä tapauksessa kronikoitu esipolvilinja), ei kumoudu toisella hypoteesilla, vaan dokumentoiduilla todisteilla. Sellaisia ei kertakaikkiaan ole toistaiseksi löydetty.
Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin historiaväärennöksiksi mainitut Gripsholmin kuninkaallisten taidekokoelmien taulujen sijoittelut aikakaudelle väärään miljööseen (50-100 vuoden) eroilla, eikä sekään, että hänen pääteoksensa allekirjoittamatta jääneet artikkelit ovat myöhemmin tulkittu vapaaherran omiksi, riitä sellaisenaan kumoamaan, jo suvun esipolvissa, kauan ennen vapaaherran syntymää, esiintynyttä tarinaa prinssi Gustafista polveutumiselle.
Kuten ei myöskään se ontuva väite, että suvun ensipolvessa esiintyvät kaksoisnimet (Carl Gustaf ja Sigrid Catharina) ovat ajalle mahdottomia.
Tällä forumilla on kiitettävästi torjuttu ja todistettu tämäkin vääräksi. Keski-Euroopassa, jo keskiajalta lähtien, oli VAKIINTUNEENA tapana antaa lapselle kaksi etunimeä; muodollinen- ja käyttönimi.
On kuin asiaa tutkittaisiin liian likinäköisesti. Prinssi Gustafin lapset olivat nimenomaan Keski-Euroopassa syntyneitä (Laurentius Karthetskijn syntymäpaikaksi annetaan Troppau) ja katolisiksi kastettuja!
Aänenpainot kovenevat , mitä lähemmäs nykypäivää päästään, aivan kuten Alftan-kronikankin kohdalla.
Viimeisimpinä sitten asiantuntemattomuudessaan aivan omaa luokkaansa oleva nettikirjoittelu.
Malttakaa toki vielä tovi; vauhdilla etenevä geenitutkimus tuo kyllä vastauksen pikapuoliin molempiin mysteereihin.
Alftan- ja Eldstierna-Stierneld-kronikat joko seisovat, tai kaatuvat yhdessä olen todennut.
Se näkee, ken elää.
Jos en enää silloin roiku forumillanne, iloitkaa puolestani, tai ivailkaa kustannuksellani, tuloksesta riippuen. Kirjoitteluille on viimeistään silloin tullut se lopullinen piste. Ei kuitenkaan asiantuntemattomalla uhoilulla, vaan tieteellisin keinoin.
Kun nyt yllä tuli esille Catharina Stierneldin nimi, siis hänen, joka lähes "tandemina" Abraham Alftanuksen kanssa kirjoitti muistiin polveutumisensa prinssi Gustafista ("som hon kallar sin farfars far"), kannattaa pistää merkille sekin, että Elgenstiernan mukaan hän avioitui erään Magnus (Måns) Larssonin kanssa, jonka isän sisarukset tulivat aateloiduksi Olivecrantzin nimellä.
Paitsi sitä, että esille pulpahtaa jälleen kerran täysin identtinen nimi (Måns Larsson - Ulfenklou-Eldstierna-suvun luottomies Taivassalossa, Alftan-vävy), myös se, että saman Magnus Larssonin täti, avion kautta, oli se Brita Björnklou, joka sisar Margareta Björnklou nai Henrik Ulfenkloun, Taivassalon Ulfenkloun pojan, tämän ensiaviosta Eva Hermansdr Fahlerin kanssa. Ulfenkloun 2. puoliso oli sitten se Eva Eggertz, joka leskenä nai Lars Larsson Eldstiernan, Taivassalon Magnus Larssonin potentiaalisen veljen.
Suorastaan "rutsainen" sukupiirissä avioituminen on tälle ryppäälle tunnusomaista, kuten myös useammat Magnus Larssonit sukupiirin sisällä. Maaomaisuuden säilytys suvussa oli suvun avioiden pääasiallinen syy. Samojen nimien
(kuten Måns Larsson) tautofonia, taas seuraus "ristiinnainneista" ja etunimien "periytymisistä"
Taivassalon Alftan-vävyn juuri, jota turhaan ja vuosikausia on etsitty Astrenius-ketjussa, johtaa vääjäämättä Ruotsiin, povaan.
Pekka Hiltunen
16.10.15, 15:34
Kun nyt yllä tuli esille Catharina Stierneldin nimi, siis hänen, joka lähes "tandemina" Abraham Alftanuksen kanssa kirjoitti muistiin polveutumisensa prinssi Gustafista ("som hon kallar sin farfars far"), kannattaa pistää merkille sekin, että Elgenstiernan mukaan hän avioitui erään Magnus (Måns) Larssonin kanssa, jonka isän sisarukset tulivat aateloiduksi Olivecrantzin nimellä.
Paitsi sitä, että esille pulpahtaa jälleen kerran täysin identtinen nimi (Måns Larsson - Ulfenklou-Eldstierna-suvun luottomies Taivassalossa, Alftan-vävy), myös se, että saman Magnus Larssonin täti, avion kautta, oli se Brita Björnklou, joka sisar Margareta Björnklou nai Henrik Ulfenkloun, Taivassalon Ulfenkloun pojan, tämän ensiaviosta Eva Hermansdr Fahlerin kanssa. Ulfenkloun 2. puoliso oli sitten se Eva Eggertz, joka leskenä nai Lars Larsson Eldstiernan, Taivassalon Magnus Larssonin potentiaalisen veljen.
Suorastaan "rutsainen" sukupiirissä avioituminen on tälle ryppäälle tunnusomaista, kuten myös useammat Magnus Larssonit sukupiirin sisällä. Maaomaisuuden säilytys suvussa oli suvun avioiden pääasiallinen syy. Samojen nimien
(kuten Måns Larsson) tautofonia, taas seuraus "ristiinnainneista" ja etunimien "periytymisistä"
Taivassalon Alftan-vävyn juuri, jota turhaan ja vuosikausia on etsitty Astrenius-ketjussa, johtaa vääjäämättä Ruotsiin, povaan.
Intressanttia, Juhani! Mutta eikös nyt voitaisi tehdä niitä, vaikka alkeellisiakin DNA-testejä, esim. 23andMe-firmassa (mistä minut löytää omalla nimelläni, kuten täältäkin): on sellainen "näppituntuma", että Ulfenklow, tai Woelf, oli juutalaista sukujuurta (kuten näyttäisi olleen Kaarina Maununtyttären entisen emännän puoliso Gert Cantorkin), ja silloin genomissa pitäisi näkyä askenaasisegmenttejä. Jos (ja kun) olet sukuani, sen "pitäisi" kyllä olla ainoastaan äidinäitini puiolelta m.m. Etelä-Karjalasta, tai sitten äidinisäni puolelta. Tai, jos tarinat vain pitävät paikkaansa, niin sitten on matchit isänkin puolelta.
PH
Intressanttia, Juhani! Mutta eikös nyt voitaisi tehdä niitä, vaikka alkeellisiakin DNA-testejä, esim. 23andMe-firmassa (mistä minut löytää omalla nimelläni, kuten täältäkin): on sellainen "näppituntuma", että Ulfenklow, tai Woelf, oli juutalaista sukujuurta (kuten näyttäisi olleen Kaarina Maununtyttären entisen emännän puoliso Gert Cantorkin), ja silloin genomissa pitäisi näkyä askenaasisegmenttejä. Jos (ja kun) olet sukuani, sen "pitäisi" kyllä olla ainoastaan äidinäitini puiolelta m.m. Etelä-Karjalasta, tai sitten äidinisäni puolelta. Tai, jos tarinat vain pitävät paikkaansa, niin sitten on matchit isänkin puolelta.
PH
Uskoisin, että mainitsemasitasoiset testit on jo tehty esim. Astrenius-keskusteluja käyvien kohdalla ja sitten ainakin varmuudella Elin Mårtensdotterin naiskantaisella linjalla. Jälkimmäisen testin verrokit löytyivät Ruotsista. En suoralta kädeltä muista/ tiedä löytyikö esim. jälkimmäisestä mitään maintisemasi askenaasisegmentin-tapaista geeniperimää, epäilen ettei. Henrik Wulfin (Ulfenklou) juutalaisuudestakaan en toistaiseksi ole saanut vinkkejä, Gert Cantoria ei yleisesti pidetä Kaarinan verisukulaisena, työnantaja-titteliinkin suhtaudun varauksella.
Juutalaislinjalla perityt geenit voisivat sinänsä olla oiva yhteenniputtaja, mutta onko niitä?
Kuten aiemmin todettu, Adolf Ludvig Stierneldin kummeina toimivat itse kuningas Adolf Fredrik ja kuningatar Lovisa Ulrika, sekä koko
Västmanlandin rykmentti, jonka vapaaehtoiseksi (volontär) hänet kirjattiin jo vuoden vanhana.
Aikuisena Stierneld kulki voitosta voittoon valtakunnanpolitiikassa ja matkusti mm. 1788 Kustaa III:n vastaisen opposition johtomiehenä Moskovaan, jossa tapasi keisarinna Katariina II:n ja Georg Magnus Sprengtportenin. Vierailun ilmeisenä tarkoituksena oli hakea tukea idästä opposition aikeille kaventaa kuninkaan valtaoikeuksia Ruotsissa.
Osin tästä syystä Stierneld tuli vangituksi 29.2.1789 muitten oppositiojohtajien joukossa. Merkille pantavaa on se, että vapaaherra oli viimeinen vapautetuista. Aikalaislähteet väittävät, että viivyttely johtui Kustaa III pelkotiloista, jotka liittyivät Stierneldin jo silloin hyvin tunnetuun polveutumiseen prinssi Gustaf Erikssonista. Mitä ilmeisimmin, hienohipiäinen majesteetti vainusi/pelkäsi, että Stierneld, yhdessä Katariina II ja Sprengtportenin kanssa, oli juonittelemassa/kampeamassa häntä sivuun, istuakseen sitten itse Ruotsin valtaistuimelle, säätyjen ja Venäjän tuella. Kenties Kustaa III muisti, että juuri näin Boris Godunov oli aikanaan ajatellut menetellä prinssi Gustaf Erikssonin suhteen s.o. istuttaa hänet Ruotsin valtaistuimelle marionetikseen/nukkehallitsijakseen, prinssille uskollisten suomalaisjoukkojen avulla.
Tätä miestä moderni tutkimus on “lahtaamassa” Gripsholmin kuninkaallisen taidekokoelman väärinajoituksesta, miljööseensä sopimattomalle aikakaudelle ja niistä puutteista, jotka liittyvät hänen jättiprojektinsa “Handlingar rörande Skandinaviens historia” dokumentointiin ja lainauksiin.
Erityisesti muistetaan mainita sukupuuväärennös, joka siis sai jopa majesteetin (Kustaa III) paniikkiin!
Ihmeellisiä ovat historian- ja historioitsijoitten tiet!
Kuten aiemmin todettu, Adolf Ludvig Stierneldin kummeina toimivat itse kuningas Adolf Fredrik ja kuningatar Lovisa Ulrika, sekä koko
Västmanlandin rykmentti, jonka vapaaehtoiseksi (volontär) hänet kirjattiin jo vuoden vanhana.
Aikuisena Stierneld kulki voitosta voittoon valtakunnanpolitiikassa ja matkusti mm. 1788 Kustaa III:n vastaisen opposition johtomiehenä Moskovaan, jossa tapasi keisarinna Katariina II:n ja Georg Magnus Sprengtportenin. Vierailun ilmeisenä tarkoituksena oli hakea tukea idästä opposition aikeille kaventaa kuninkaan valtaoikeuksia Ruotsissa.
Osin tästä syystä Stierneld tuli vangituksi 29.2.1789 muitten oppositiojohtajien joukossa. Merkille pantavaa on se, että vapaaherra oli viimeinen vapautetuista. Aikalaislähteet väittävät, että viivyttely johtui Kustaa III pelkotiloista, jotka liittyivät Stierneldin jo silloin hyvin tunnetuun polveutumiseen prinssi Gustaf Erikssonista. Mitä ilmeisimmin, hienohipiäinen majesteetti vainusi/pelkäsi, että Stierneld, yhdessä Katariina II ja Sprengtportenin kanssa, oli juonittelemassa/kampeamassa häntä sivuun, istuakseen sitten itse Ruotsin valtaistuimelle, säätyjen ja Venäjän tuella. Kenties Kustaa III muisti, että juuri näin Boris Godunov oli aikanaan ajatellut menetellä prinssi Gustaf Erikssonin suhteen s.o. istuttaa hänet Ruotsin valtaistuimelle marionetikseen/nukkehallitsijakseen, prinssille uskollisten suomalaisjoukkojen avulla.
Tätä miestä moderni tutkimus on “lahtaamassa” Gripsholmin kuninkaallisen taidekokoelman väärinajoituksesta, miljööseensä sopimattomalle aikakaudelle ja niistä puutteista, jotka liittyvät hänen jättiprojektinsa “Handlingar rörande Skandinaviens historia” dokumentointiin ja lainauksiin.
Erityisesti muistetaan mainita sukupuuväärennös, joka siis sai jopa majesteetin (Kustaa III) paniikkiin!
Ihmeellisiä ovat historian- ja historioitsijoitten tiet!
Vielä ihmeellisempiä on joidenkin sukuharrastajien pyrkimykset juuriensa kultaukseen.
Juhani vähättelee tietoisesti Adolf Ludvig Stierneldin tunnettuja ansioita historianväärentäjänä kohdistamalla toistuvasti huomion mm. muotokuvakokoelman ajoitusvirheisiin. Kuvitteleeko hän näillä toistuvilla väitteillään pesevänsä väärennökset puhtaiksi?
Toivoisin moderaattorien sulkevan tämän ketjun koska täällä ei käsitellä otsikon aihetta vaan pyritään vääristämään historiaa.
Tervehtien Hannu
jk. Myös ketjussa esiintyneen Stierneldin perheraamatun väärennöksestä löytyy Paul Sjögrenin artikkeli: Stiernelds familjebibeln (NTBB 1982)
Hei, löytyykö Sjögrenin artikkeli netistä? Mistä?
Minusta ei missään tapauksessa pidä ketjua sulkea. Minusta on ajoittain ollut jopa hupaisaa seurata miten keskustelijat väittelevät omien ajatuksiensa esilletuomisessa.
Syysterveisin!
Bengt
Matti Lund
18.10.15, 22:56
Hei, löytyykö Sjögrenin artikkeli netistä? Mistä?
Minusta ei missään tapauksessa pidä ketjua sulkea. Minusta on ajoittain ollut jopa hupaisaa seurata miten keskustelijat väittelevät omien ajatuksiensa esilletuomisessa.
Syysterveisin!
Bengt
Tämä on vapaa keskusteluforumi, jossa sallittaneen puutteellisesta kompetenssista tai tietojen kanssa sekaantumisesta johtuvat inhimilliset virheet ja väärät johtopäätökset, kunhan ne ovat perimmältään tahattomia.
Mutta tämän pitäisi olla kuitenkin sukutieteellinen keskusteluforumi, vaikkakin hyvin väljästi, koskapa enemmistö osallistujista ei ole tutkijoita, vaan tutkijoilta tiedustelijoita, tai aivan aloittajia tutkimuksessa, ja usein erittäin puutteellisesti siihen koulutettuja.
Näkisin, että johonkin on raja vedettävä. Yleensä jonkin tieteenharrastuksen forumilla ei ole tarvetta vetää rajaa, koska ei ole todellista vaaraa, että sellaisiin asiattomat eksyvät sotkemaan ja yleensä kaikilla on tietty tieteellinen itsekuri ja asianmukaisten menetelmien hallinta. Esimerkiksi ei tarvitse pelätä, että astrologit tulevat sekoilemaan tähtitieteelliseen keskusteluforumiin tai alkemistit fysiikan probleemeja käsittelevään forumiin, tai että täysin laskutaidottomat yrittäisivät opponoida ekonomisteja talouslaskennan alan forumilla. Mutta tällä genealogian forumilla näin pääsee jatkuvasti käymään.
Mielestäni tämä ketju on avattu aivan järjestelmällistä historian ja sukupuitten vääristämistä varten. Sukutieteen etiikan näkökulmasta tämä ei ole huvittava, vaan masentava, sukutieteellisestä näkökulmasta aivan surkuhupaisa.
En ole osallistunut tähän ketjuun enkä paljon lukenutkaan, koska vääristelyjen oikaiseminen näyttää olevan aivan toivotonta. Mutta nyt viime viikkoina olen lukenut tästä muutamia Hannun teräviä ja tervejärkisiä kommentteja. Mutta kun nekään eivät ole mitenkään vaikuttaneet, on se vahvistanut lopullisesti sen, että on kysymys vaikuttamisesta tahallisten vääristelyjen avulla, mihin tarpeeseen niiden esittäjällä lienee hampaankolossaan ennemminkin jotain ideologisia ja psykologisia motiiveja kuin pyrkimystä pelkästään sukupuitten kultauksiin.
Paitsi että näkisin mielelläni tämän ketjun sulkemisen, pyytäisin harkitsemaan myös, että ketju poistettaisiin näkyvistä, koska tätä kuitenkin selaisi paljolti satunnaisia käyttäjiä, jotka eivät osaa tarkastaa tietojen todenperäisyyttä ja joille saattaa tulla vääriä luuloja SSS:n sukutieteellisistä tarkoitusperistä ja vastuuntuntoisuudesta.
Tässähän on lanseerattu useampia täysin harhaanjohtavia ja validisti vääriksi näytettyjä uskomuksia, joita on pian lanseerauksen jälkeen kuvattu ikään kuin toteennäytettyinä ja ne ovat syrjäyttäneet paljolti tämän ketjun teksteissä muuten aivan validisti toteennäytettyjä tietoja. Täten harhaanjohdetaan kaikkia lukijoita, jotka eivät hyvin tiedä toteennäytettyjä oikeita tietoja. On jopa käytetty historiallisia henkilöitä, viimeksi kuningas Kustaa III:tta näiden historian vääristelyjen marionetteina ja julistamaan päätöksiä ikään kuin nämä vääristelyt olisivat niihin perusteina.
terv Matti Lund
Minusta keskustelijoitten tulisi perehtyä mestaroimaansa asiaan syvällisemmin, kanssakeskustelijan sättimisen ja ketjun sulkemista rukoilun asemesta. Mutta eipä vain maistu, huomaan. Lonkaltalaskettelu on niin paljon helpompaa..
Eldstierna/Stierneld-sukutarinan kohdalla on pidettävä visusti erillään se , että tieto prinssi Gustafista eli suvussa jo paljon ennen Adolf Ludvig Stierneldin syntymää (vrt. Elgenstierna: Catharina Stierneld) ja se, mitä sitten väitetään vapaaherran saaneen aikaan sukupolvia myöhemmin s.o. Gripsholmin taideteosten attribuutit väärille taiteilijoille ja väärään miljööseen sijoittelut, sekä valtavan "Handlingar rörande Skandinaviens historia"-opuksen toimitukseen liittyvät ongelmat.
On teoriassa toki mahdollista, että vapaaherra olisi sukukronikan vahvistukseksikin "toimittanut" omakätistä materiaalia. Mutta sellaista en ole toistaiseksi nähnyt, joten esitelkää mielihyvin, käsiala-analyysin kera.
Fakta sen sijaan on se, että tarina prinssi Gustaf Erikssonista polveutumisesta eli niin vahvana jo ennen vapaaherran toimituksia, että kuningas Kustaa III uskoi siihen, kuten silloinen herttuatar (ja Stierneldin liittolainen), myöhempi kuningatar Hedvig Elisabet Charlottakin, joka päiväkirjamerkinnöissään siitä kertoo, kuten myös avoimesti siitä, että v. 1788 käymissään keskusteluissa Stierneldin kanssa, tämä avoimesti puhui vallankaappauksen mahdollisuudesta herttuattarelle.
Se, että Stierneldin vastustajat, eivät takertuneet "juurienkultaukseen" ja itse majesteettikin sen hyväksyi totena, osoittaa, joko aikakauden suunnatonta naiiviuutta, tai sitten sitä että väite oli tosi.
Kuningas Kustaa III olisi koska tahansa voinut nujertaa tällä aseella (s.o. kuningashuoneeseen suutautunut majesteettirikos) päävastustajansa, mutta eipä vain tehnyt sitä, miksi? Siksikö, että hän tiesi väitteen todeksi?
Kustaa III oli huippuälykäs ja juonitteluille "privy".
Eikö Eldstiernan haastaminen maistunut hänelle jo pelkästään siksi, että vapaaherran esitelty patriarkaalinen sukujuuri Vaasoista, oli Kustaa III:n omia juuria huomattavasti vanhvempi seniorisuudessaan?
Kyselkää näitä joutessanne, sättimiseni sijasta, toivon.
Palataanpa vielä hetkeksi vapaaherra Stierneldin väärennöksiin.
Syyttäjät ovat edenneet nähdäkseni kolmella päälinjalla:
1) Taidehistorioitsijat ovat olleet tyytymättömiä tapaan, jolla vapaaherra Stierneld järjesteli ja attribuoi kuninkaallisia taidekokoelmia Gripsholmin linnassa. Stierneld oli koko idean isä ja "primus motor". Kokoelmien keräily taidelahjoitusten ja taulujen ostoon tarvittavien varojen keruun muodossa aloitettiin v. 1822. Tätä työtä vapaaherra Stierneld jatkoi kuolemaansa asti. Nykyisin kokoelmissa on yli 4000 muotokuvaa. Vapaaherraa syytetään mm. siitä että hän asetti “museaaliset” syyt täsmällisen ajoituksen edelle ja toisti kritiikittä teosten attribuuteissa useinkin taulujen omistajilta saamaansa “väärää” informaatiota, tutkimatta ensin itse, kuten nykyisin tehdään.
https://sv.wikipedia.org/wiki/Statens_portr%C3%A4ttsamling
Kokelma kulkee “Valtion muotokuvakokoelman”- nimellä tänään, eikä Stierneldin nimeä näy mainittavan ylläolevassa Wikipedia-artikkelissa lainkaan. Miksiköhän?
2) Vapaaherran kiinnostus historiaan heräsi todenteolla vasta v. 1810, jolloin hän ryhtyi aktiivisti keräämään muinasmuistoja ja käsikirjoituksia. Näiden julkaisuun hän haki kuninkaan, valtion ja ajan merkkimiesten tukea, jonka myös sai. “Hadlingar rörande Skandinaviens historia”-julkaisusarja kattoi lopulta toistakymmentä osaa ja tuhansia sivuja. Yhteisnidos niistä on kirjastossani täällä Riadissa.
Nykytutkimus on kiinnittänyt huomiota siihen, että teossarjan ensiosissa julkaistiin useita anonyymin kirjoittajan artikkeleita, joissa viitattiin Stierneldin keräämään arkistoaineistoon, jonka taas sanottiin tulleen mm. historioitsija Olof von Dalinin jäämistöhuutokaupasta. Tekstissä tälle (Dalin-) aineistolle annetaan 1730-1740-luvun valmistumisajankohta. Nykytutkijat ovat sijoittaneet (radiohiilitutkimuksillako?) dokumentit kuitenkin 1700-1800-luvun vaihteeseen ja epäilleet, että ne (kirjoitukset) ovatkin Stierneldin omasta kynästä. Henkilökohtaisesti olen ymmärtänyt lukemani niin, että allekirjoittamattomat artikkelit ovat tietenkin toimittajan kynästä ja annetut viitteet vievät hänen keräämäänsä aineistoon. Se oliko aineistolla Dalin-attribuutti , vai ei, ei suoraan sanoen ole tuntunut relevantilta, Dalin kun historioitsijana edusti hänkin omaa aikaansa ja sortui tulkintoihin, jotka nykytutkijoista näyttävät kummallisilta/ epäilyttäviltä.
Sukututkimuksessa Jully Ramsayn mahtava “Frälsesläkter” saa jatkuvasti oikaisuja niihin virhepäätelmiin ja lähdevirheisiin, joita ahkera paronitar teki. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista tehtyä työtä ja sen arvoa aikansa edelläkävijänä ja suuntaviittana. Vain nykytutkijat ovat virheettömiä, niinhän?
3) Se kolmas ja nähtävästi vakavin syytös kohdistuu “juurien kultaukseen”. Suvun suullisen tradition tueksi Stierneldin sanotaan “toimittaneen” omistuskirjoituksilla varustettuja kirjoja, joiden sanotaan mm. tulleen painetuksi useinkin vasta “dedication” kirjoittaneen henkilön kuoleman jälkeen.Näistäkään en toistaiseksi ole saanut ainuttakaan esimerkkiä näköpiiriini, hakemallakaan. Vinkkejä, osoitteita, pyydän?
Kolmen kuvatun päälinjan lisäksi on Stierneldin tuomitsemisessa käytetty “irrallistodisteita”, kuten jo e.m. ja tyhjiinpuhallettu väite kaksoisnimien mahdottomuudesta suvun ensipolvissa. Nehän olivat, kuin olivatkin tavanomaisia jo keskiajalta lähtien Keski-Euroopassa. Ja sitten vielä sekin väite, ettei Laurentius Karthetskijsta löydy jälkeäkään Norrköpingin luterialaisen seurakunnan historiakirjoista! Kuinka kummassa voisikaan, hänhän oli kiihkokatolilainen, kuten isänsäkin, olen todennut.
Kaikki tämä aktiviteetti tapahtui vuosikymmeniä mainitsemani Kustaa III/ herttuatar Hedvig Elisabet Charlotta-episodin (v. 1788 ) jälkeen!
Jos muita, kamalampiakin rötöksiä on tiedossanne, kertokaa ihmeessä, te osaavat! Hakukone kuumaksi!
Pekka Hiltunen
19.10.15, 15:05
Tämä on vapaa keskusteluforumi
Sinulla Matti Lund, on yksityisviestien postilaatikko täynnä ja se kaipailee siivoamista. Olisin halunnut ilmaista sen, ettet ole ehkä "hiffannut pointtia", sitä, joka minulla kait sitten on jollain tavoin sisäsyntyistä: J.P. on ilmaissut, että kronikat, siis tämä Gustaf-systeemi ja Alftanien kysymyksiä herättänyt sukutarina kaikkine variaatioineen, "seisovat ja kaatuvat yhdessä" - kuinkas muuten, jos J.P. on jo vuosia sitten ilmaissut puolustavansa "Emerentia Tottia" loppuun saakka. Nimim. Giösling ilmaisi, että hän jää odottamaan äkkiä kehittyvän geeniteknologian tuloksia - eli sitä, että "full genome test" on kaikkien saatavilla - ja toivottavasti se silloin on myös kaikkia koskeva samalla tavoin kuin nyt passikuva tai nimikirjoitus. P.o. nimimerkki kyllä - aivan oikein - totesi samalla, ettei hän sitä aikaa koskaan tule välttämättä näkemään.
Totta maar tämä viestiketju voitaisiin sulkea, mutta - vaikk´en olekaan lukenut kaikkia ketjuja - niin voisin kyllä sittenkin väittää, että monet muutkin ketjut voitaisiin samantien sulkea. Mielestäni sinun, M. L. tulisi vaihtaa lähestymistapaasi sellaiseksi, että se ei aiheuta probleemia sensoreille, kun näitten nyt täytyy joka sanaa vahtia ja tulkita parhaansa mukaan niin, etteivät pian itse ole leivättömässä pöydässä.
En usko, että foorumin lukijakunnassa on henkilöitä, joilta kokonaan puuttuu oma ymmärryskyky, mutta joilla samanaikaisesti on suuri vaikutusvalta sukutieteellisiin tulkintoihin, käsityksiin tai jopa tieteenteoriaankin.
Minun puolestani jokainen kirjoittakoon siitä minkä kokee itse - tai itselleen - tärkeäksi; sitä paitsi J.P:n kirjoituksissa on paljon sellaistakin asiatietoa, jota nimenomaisiin seikkoihin perehtyättömät kokonaan jäisivät todennäköisesti paitsi, jos nyt tämä ketju - tai peräti jäsenkin - suljettaisiin ulkopuolelle, kuten valitettavasti on aiemmin päässyt tapahtumaan.
PH
En usko, että foorumin lukijakunnassa on henkilöitä, joilta kokonaan puuttuu oma ymmärryskyky, mutta joilla samanaikaisesti on suuri vaikutusvalta sukutieteellisiin tulkintoihin, käsityksiin tai jopa tieteenteoriaankin.
Minun puolestani jokainen kirjoittakoon siitä minkä kokee itse - tai itselleen - tärkeäksi; sitä paitsi J.P:n kirjoituksissa on paljon sellaistakin asiatietoa, jota nimenomaisiin seikkoihin perehtyättömät kokonaan jäisivät todennäköisesti paitsi, jos nyt tämä ketju - tai peräti jäsenkin - suljettaisiin ulkopuolelle, kuten valitettavasti on aiemmin päässyt tapahtumaan.
PH
Viisaita sanoja, Pekka.
Minunkin mielestäni itse kukin voi vastata itse siitä, minkä hyväksyy ja tulkitsee oikeaksi. Ja mitä sitten, jos joku näkee asiat toisin. Kokemus on opettanut senkin, että erehtymätöntä ihmistä ei ole vielä kohdalle osunut.
En siis kannata pyrkimyksiä rajoittaa kenenkään ilmaisun vapautta tälläkään forumilla.
Janne Asplund
19.10.15, 21:01
Tässä ketjussa sivutaan ajoittain Eerik XIV:ttä, mistä johtuikin mieleeni, että aloitin juuri lukemaan oheista, melko tuoretta kirjaa, sangen viihdyttävää lukemistoa iltojen iloksi:
http://cdon.fi/kirjat/lindqvist,_herman/erik_xiv_%3A_prakt_dr%C3%B6mmar_m%C3%B6rker-27265178
Oma kiinnostukseni Eldstierna-Stierneld-tarinaan lähti liikkeelle sen ilmeisistä yhtäläisyyksistä Alftan-kronikaan nähden. Molemmat kertovat samasta sukupiiristä, ovat syntyneet suurinpiirtein samanaikaisesti ja kokeneet saman, karvaan kohtalon nykyhistorioitsijoitten ja sukututkijoitten hampaissa.
Mitä syvemmälle Eldstierna-Stierneld-sukutarinaan perehdyin, sitä todennäköisemmältä se mielestäni alkoi tuntua. Tämä on puhtaasti henkilökohtainen, vuosien saatossa vahvistunut mielipiteeni. Vastaväittäjät saavat vapaasti olla toista mieltä ja tuoda esille perimätiedon kumoavaaa aineistoa, olen suorastaan anellut sitä.
Kun mitään ei kuulunut, ryhdyin kunnioittamaan/soveltamaan "itsensä-vääräksi-todistamis"-menettelyä, jota ketjuissa jo aiemmin on vaadittu ja kannoin eilen esille kaiken sen, minkä suinkin löysin "kriminalisoimaan" "Historian Suurväärentäjäksi" mainitua vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldiä. Näilläkö eväillä tuo mahtava titteli ansaittiin, joutuu todella kysymään? Pyydän edelleen esittelemään lisätodisteita.
Jos vapaaherra Stierneld oli todella sitä mitä väitetään (s.o. suurväärentäjä), olisiko hän silloin näperrellyt kirjankansien omistuskirjoituksilla ja jättänyt huomioimatta kirjan painovuoden ja omisteen kirjoittajan elinajan välisen ristiriidan? Miksi hän ei "suuruutensa" todistaakseen tuottanut valtavaan ja julkaistuun käsikirjoitusaineistoonsa (HSH) ainuttakaan kirjettä Kaarina Maununtyttäreltä esim. Laurentius Karthetskijlle (omalle esi-isälleen), tai vaikkapa kauppakirjettä Laurentiukselta danzigilaisille, tai hollantilaisille kauppiaille, joiden kanssa vapaaherran norrköpingiläiset varhaispolvet asioivat mm. avioitten muodossa?
Näpertelikö vapaaherra todella "paperinukeilla", olen kysynyt? Ansaitsiko hän siinä tapauksessa ja esitellyllä todistusaineistolla sen mitä on saanut (s.o. historian suurväärentäjä-tittelin)? Jokainen harkitkoon kootun ja mahdollisesti koottavan aineiston perusteella sen itse.
Sitten on vielä toinenkin, sentimentaalisempi syy. Opin jo lapsena, sukupolveni tavoin, ettei "kuolleista puhuta pahaa". Ja aikuisempana hamotin jo senkin, ettei puhuta pahaa, koska he (s.o. kuolleet) eivät voi puolustautua/ puhua puolestaan. Jonkun toisen on se tehtävä. Sallitteko sen?
Matti Lund
20.10.15, 09:41
... Ansaitsiko hän siinä tapauksessa ja esitellyllä todistusaineistolla sen mitä on saanut (s.o. historian suurväärentäjä-tittelin)? Jokainen harkitkoon kootun ja mahdollisesti koottavan aineiston perusteella sen itse.
...
Kyllä sen todistusaineiston perusteella, joka on tuotu esiin alan johtavien ruotsalaisten jo manan maille itsekin menneitten hyvin koulutettujen tutkijoitten toimesta, Stierneld on validisti osoitettu tahalliseksi historian väärentäjäksi ja ansaitsee tittelinsä. Hänet on pystytty niin sanotusti tavoittamaan rysän päältä, kun on "puhunut itsensä pahasti pussiin".
Hän on julkeilla huijauksillaan itse teosta kiinni saatuna ansainnut tittelinsä väärentäjänä eikä syytä voida vierittää kenellekään muulle, kun kotiolotkaan eivät tiettävästi olleet kovin huonot. Hänellä ilmenevä patologisen valehtelijan luonnevika lienee syntynyt muuta kautta.
Sen sijaan Juhani Pesu ei pysty historiaa vääristelevällä kuvitteluillaan mitään todistamaan. Uskomattomia kuvitteluja ylläpitänee vireillä myös se tosiasia, että niiden omaksumiseen tarkoitetut kohdehenkilöt eivät omaa sukututkimuksen alkeita eivätkä osaa lukea pätevää todistusaineistoa ruotsinkielisestä kirjallisuudesta. Tässä on siis hyvä sauma höynäyttää! Ikävintä juuri tällä kohtaa on, että Juhani Pesu on roisisti valehdellut professori Bengt Hildebrandtista ja hänen kollegoistaan, että he olisivat käyttäneet todisteluunsa pelkkää retoriikkaa niin kuin Juhani Pesu itse tekee.
Itse asiassa Stierneldin huijausyrityksiä falsifioineet ruotsalaistutkijat painivat aivan eri sarjassa, ovat ilmiselvästi olleet ainakin paljon minua itseäni etevämpiä, ja ovat osanneet käyttää asianmukaisia tutkimusmenetelmiä väärennysten osoittamiseksi. Väärennysten osoittamiseen ei ole nähdäkseni liittynyt mitään henkilökohtaista tai muuta ulkotutkimuksellista intressiä, vaan hyvä tahto ja jalo pyrkimys esittää oikeellista tietoa huijausten takaa!
Huom! Mitkään aihetodisteet ja epäolennaiset sivuseikat eivät ole olleet väärennysten falsifioivan todistelun ydintä, vaan asiakirjoista ilmenevä selkeä todistusaineisto, jolla Stierneldin kyhäelmä on ollut helppo kumota, koska Stierneld ei ollut osannut turvata vesitiiviisti huijauksensa selustaa niin, etteikö siitä kyettäisi fiktioita ja historiallisia aineksia erottelemaan toisistaan.
Stierneld on valinnut väärän kuninkaan, jotta huijaus olisi voinut onnistua siinä vaiheessa, kun vihdoin vakava tutkimus ottaa sen suurennuslasinsa alle. Hyvä niin jälkimaailmalle, että hän ehkä halusi uhrautua Eerik XIV:n puolesta, mikä koitui hänen akilleenkantapääkseen itse huijauksessa!
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi, koska tutkimukselta edellytettävä kohtuuden raja on pahasti ylitetty.
Ongelmanasi on se, ettet näytä kykenevän (tai olet muuten vain haluton) muodostamaan omaan tutkimukseesi perustuvaa mielipidettä tästäkään asiasta, vaan latelet tyytyväisenä totuuksiasi toistuvasti toisten tutkijoitten "selän takaa".
Kotoisimmissa asioissa, kuten "Alftan-kannu", sen tarjoavat "Hissan-, tai Antti Alftanin" selkä, ruotsinpuolella sikäläiset tutkijat. Pistät jopa sanoja suuhuni, ylimielisyyksissäsi. Kuka "kärähti rysän päältä" viimeksi toissapäivänä, vääntäessään Bergholmin "vitsailut" väärennys/harhaanjohto tarkoituksekseni, sinäkö, vai minä? Provokatiivisilla kirjoituksillasi on mielestäni vain pyrkimys ketjujen sulkemiseen/ poistoon. Kenties häpeät suoltamaasi "sappea" sentään sen verran?
Koko Alftan-keskustelussa (ja sitä on kestänyt jo toistakymmentä vuotta) olet suvereenisti pysytellyt erossa "kenttätyöstä" (s.o. uuden aineiston esillekaivamisesta), hypoteeseista puhumattakaan. Et edes onnistunut verrokkikannujen kohdalla. Onko konkreettinen akti todella noin vaikeaa, vai puhuitko suulla suurremalla?
Tulikivenkatkuisissa saarnoissasi ja syyttelyissä olet omimmillasi ja niitä riittää.
Onko "kirkkokurisi" mukaan muittenkin tyydyttävä siihen, mitä mieleisesi lähteet tarjoavat? Miksi mielestäsi tämä forum on olemassa, jos itsenäisiä mielipiteitä, tai vaihtoehtoja ei sallita? Suku/historiantutkimus ei ole tieteenä seisova tila. Maailma muuttuu ja niin myös mahdollisuudet historian objektiivisempaan tarkasteluun, halusit sitä, tai et.
Olen ketjussa kannustanut kerta toisensa jälkeen tuomaan esille aineistoa Stierneld-väärennöksistä (ja lopulta toin ne esille itse), jotta kaikki saisimme niillä herkutella. Luvassa on jopa ruotsalaisartikkeli Stierneldin perheraamatusta. Eikö sekään maistu? Parhaimillaan siinä (artikkelissa) esitetyt tiedot pelaavat suoraan "pussiisi". Etkö soisi sitä iloa edes itsellesi, puhumattakaan muista?
Etkö sentään, edes "jälkiruokana", antaisi hiukan "toleranssia" DNA-tutkimukselle? Sehän tulee vetämään maton alta, niin monilta "traditionaalisilta" totuuksilta, kuten paljonmainostamani "parkkipaikkakuninkaan" isälinja Englannissa osoitti.
Miksi kutsuisit nyt niitä, sukupolvien uskollisia rasmuksia/kirjureita, jotka kantoivat kirjasta/ sukupuusta toiseen virheellistä tietoa majesteettien "pedigreestä"? Eivät kai "väärentäjiä" sentään?
Jaktokommentti:
"Hildebrandtista valehtelu" menee sekin omaan piikkiisi. Et kiihkossasi edes huomannut, ettei kritiikkini suinkaan kohdistunut artikkeliin itseensä, vaan sen referensseissä esiintyvään G. Peterssonin vuonna 1926 julkaisemaan sukuselvitykseen “Släkten Eldh från Kväggen i Bjurkärn”, jonka olen (toisin kuin sinä) lukenut ja heppoiseksi havainnut. Asiasta kiinnostuneet voivat käydä lukaisemassa havaintoni Agricolan Emerentia ketjusta:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1283&p=23930#p23930
Vain viitseliäisyyttä vaaditaan ja alkuperäislähteille menoa, kuten jokainen sukukututkija tietää! Unohditko sen?
Matti Lund
20.10.15, 11:57
...
Olen ketjussa kannustanut kerta toisensa jälkeen tuomaan esille aineistoa Stierneld-väärennöksistä (ja lopulta toin ne esille itse), jotta kaikki saisimme niillä herkutella. Luvassa on jopa ruotsalaisartikkeli Stierneldin perheraamatusta. Eikö sekään maistu? Parhaimillaan siinä (artikkelissa) esitetyt tiedot pelaavat suoraan "pussiisi". Etkö soisi sitä iloa edes itsellesi, puhumattakaan muista?
M Lu:
Taas pääsee sekavasta päästäsi sellainen härski valhe, joiden ei pitäisi kuulua lainkaan Sukuforumin kaltaisen sukutieteellisen harrastuksen keskusteluforumin etikettiin. Tällainen valehtelu ei ole mitään mielipiteen vapautta, jota täällä voitaisiin kannattaa.
Et ole tuonut esiin mitään todistusaineistoa liittyen Stierneldin väärennyksiin. Jos olisit tuonut esiin sellaista todistusaineistoa, olisit joutunut tunnustamaan varsinaisen todistusaineiston ja sen, että falsifiointitutkielmissa, jotka perustuvat varsinaisen todistusaineiston analyysiin, ei ole falsifiointia horjuttavia puutteita.
...
Etkö sentään, edes "jälkiruokana", antaisi hiukan "toleranssia" DNA-tutkimukselle? Sehän tulee vetämään maton alta, niin monilta "traditionaalisilta" totuuksilta, kuten paljonmainostamani "parkkipaikkakuninkaan" isälinja Englannissa osoitti.
M Lu:
Kaikenlainen uusia tieteellisiä menetelmiä käyttävä ankara ja "lahjomaton" tutkimus, ennen muuta DNA -tutkimus, ovat sellaisia, jonka aina mieluusti toivotan tervetulleeksi, koska sellainen aina omalta osaltaan vie pohjaa niin suoranaisilta väärennyksiltä kuin liian hataralla pohjalla olleilta tieteellisiltä johtopäätöksiltä, jotka on tehty vähemmän kehittyneessä tieteellisessä viitekehyksessä, joka on suonut enemmän mahdollisuuksia inhimillisiin erehdyksiin.
Minä muutan aina kiltisti ja iloisesti niitä käsityksiäni, joita vastaan voidaan esittää hyvät asiakirjanäytöt tai muuten hyvät tieteelliset perustelut.
...
Miksi kutsuisit nyt niitä, sukupolvien uskollisia rasmuksia/kirjureita, jotka kantoivat kirjasta/ sukupuusta toiseen virheellistä tietoa majesteettien "pedigreestä"? Eivät kai "väärentäjiä" sentään?
Luultavasti enimmäkseen arkoja epäilijöitä ja myös höynäytettyjä, jollaisten ilmiöitten torjumiseksi ei lasten kengissä ollut vielä sangen epäkriittinen tutkimusala ja asianmukaista todistusaineistoa piilossa pitävä heikko arkistologistiikka suonut riittäviä edellytyksiä, jolloin tällaisille perättömille juoruille jäi jonkin verran kaikupohjaa.
Lisäksi perimätietoja, sangen hölmöjä ja ilmeisen harhaanjohtaviakin, ovat bibliofiilit pieteelillä keränneet arkistoihinsa ottamatta kantaa siihen, ovatko ne todenperäisiä ja miten. Kansanperinteen ja aikalaiskirjoitusten keruuinto ei käy todisteeksi niiden sisältöjen todenperäisyydestä, mutta sellainen ikään kuin todistelu (mikä on vain väärennysten pönkittämiseen kehitettyä retoriikkaa) näyttää kuuluvan tässäkin ketjussa tapoihisi.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi, koska tutkimukselta edellytettävä kohtuuden raja on pahasti ylitetty. Tämä on täysin livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off topic".
Jospa olisit edes tämän kerran perehtynyt asiaan hiukankin syvällisemmin, olisit hetimiten huomannut, että olen kohta kohdalta tuonut esille sen, miten paljonmainostamasi SBL (Svenskt Biografiskt Lexikon) väärennykset yksilöi:
1) Gripsholmin taidekokoelmat
2) Handlingar rörande Skandinaviens historia (HSH)
3) Sukupuu
Siellä ne seisovat kaikki. Täsmälleen samassa järjestyksessä.
Esittele mielihyvin lisää, jos koet SBL:n saaliin liian niukaksi "suurväärentäjä" tittelille. Tosin huomaan, että "suur-" on jo pudonnut saarnoistasi. Pienenee, kuin pyy jne.., niinkö?
Kirjureilla ja "rasmuksilla" tarkoitin tietenkin niitä, joiden registratuura-uskollisuus ja byrokratian ylläpito järkkyy. Hauskaa, että olet kerrankin noin itsekriittinen.
Matti Lund
20.10.15, 13:05
...
Kirjureilla ja "rasmuksilla" tarkoitin tietenkin niitä, joiden registratuura-uskollisuus ja byrokratian ylläpito järkkyy. Hauskaa, että olet kerrankin noin itsekriittinen.
Minä taas tarkoitin niitä tietämättömiä aikalaisia, joilla oli aikoinaan taipumusta juoruilla lähimmäistensä sukujuurista väärien perimätietojen ja sukupuuväärennysten innostamina, hyvin kirjavin motiivein.
Siitä, mitä olen itse sanonut registratuurasta ja muista kameraalisista lähteistä sukututkijan palveluksessa, valehtelet siten kuin kuka tahansa lukutaitoinen voi nähdä, kun asettaa Sinun ja minun versioni rinnakkain ja lukee läpi.
Itse asiassa Ruotsin kuningaskunnan registratuura on paljastavuudessaan voinut hyvin palvella myös varsinaisia hovigenealogeja, niin virallisia kuin harrastajiakin. Paitsi varsinaiset hovigenealogit myös monet manarkioiden historioihin erikoistuneet historiantutkijat ovat hyvin perehtyneet siihen analytiikkaan, jolla esimerkiksi registratuurasta voidaan määrätyistä kuninkaallisista suosionosoituksista seuloa, paikantaa ne, jotka ovat olleet suosionosoituksia heidän äpäräpuolisille jälkeläisilleen.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi, koska tutkimukselta edellytettävä
kohtuuden raja on pahasti ylitetty. Tämä on täysin livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off all topics".
Mutta Matti hyvä; "registratuura" ja byrokraatit ovat aivan voimattomia tilanteissa, joissa heidän pientä maailmaansa suuremmat vietit ohjailevat suvunjatkamista äpärälapsilla. Ajatella, kuinka monta karvasta yllätystä on luvassa, registratuurauskollisille, puhumattakaan äpäriksi tietoisesti väitetyistä, jotka osoittautuvatkin aidoiksi!! Asettele nyt suusi siihen malliin s.o. yllätyksille alttiiksi, niinhän?
Matti Lund
20.10.15, 14:14
Mutta Matti hyvä; "registratuura" ja byrokraatit ovat aivan voimattomia tilanteissa, joissa heidän pientä maailmaansa suuremmat vietit ohjailevat suvunjatkamista äpärälapsilla. Ajatella, kuinka monta karvasta yllätystä on luvassa, registratuurauskollisille, puhumattakaan äpäriksi tietoisesti väitetyistä, jotka osoittautuvatkin aidoiksi!! Asettele nyt suusi siihen malliin s.o. yllätyksille alttiiksi, niinhän?
Registratuura ja useimmat muutkin kameraaliset lähteet, eli kukin erillinen asiakirjansa, joka on sisällytetty niihin virallisiin asiakirjakokoelmiin, on enimmäkseen yksiulotteinen, aina kulloinkin oman päätarkoituksensa mukainen ja yleensä hyvin niukka niistä taustasyistä, jotka ovat olleet niiden laadinnan vaikuttimena. Mutta siinä omassa segmentissään, ne ovat erittäin luotettavia asiakirjoja, koska niillä ei voida pragmaattisesti ottaen valehdella sekoittamatta samalla pahasti valtakunnan asioita.
Jälleen härskisti valehtelet, kun yrität propagoida mielikuvaa, että pyrkisin toimimaan tutkijana epäluotettavana ellen suorastaan sellaisena idioottina, joka ei kykenisi tietämään yhtikäs mitään kameraalisten lähteiden rajoitteista.
On vain niin, että tunnetusti kuninkaalliset ovat jättäneet määrätynlaisia signaaleja äpäräsuvustaan myös viralliseen kirjanpitoonsa registratuura mukaanlukien (tunnettua myös on, että ylhäisaatelisilla oli tapana huolehtia äpäröittensä hyvinvoinnista vastaavanlaisella suopeudella kuin kuninkaallistenkin, siis kirjata niitä osoituksia asiakirjoihin, joilla oli tavittaessa jotain voimaa lakituvassakin).
Kuninkaallisten pontimena epäsuoriin viesteihin äpäröistään ei ole ollut niinkään tavanomainen häveliäisyys, vaan pitää valtakunnan kuninkaallisen perimyksen ja äpärälinjoista huolehtimisen "perimyksen" ladut visusti erillään, jotta heidän tilanteensa olisivat hallinnassa ilman, että äpärät muodostaisivat mitään riskitekijää valtakunnan hallittavuudelle kuninkaallisesta asemasta käsin.
Tietystikään tässä ei voida olla yksinomaan registratuuran varassa, vaan analytiikkaa on kehitetty käyttäen tukena muuta aikalaisasiakirja-aineistoa, ennen muuta yksityistä kirjeenvaihtoa, jota on tavattu runsaasti ylhäisön keskuudesta. Yksityistä aineistoa pitää tietysti punnita virallista vastaan, kun päätetään, mihin luottaa.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi, koska tutkimukselta edellytettävä kohtuuden raja on pahasti ylitetty. Tämä on täysin livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off topic".
Mainio esimerkki siitä miten aineistonkeruu vapaaherra Stierneldiä vastaan etenee, on se henkilömuotokuva, jonka vielä muutama vuosi sitten sanottiin esittävän Moskovassa vankina viruvaa prinssi Gustaf Erikssonia.
Kuvassa on selvästikin ylimys/jalosukuinen, pitkätukkainen mieshenkilö, kaulastaan ja käsistään kahlittuna, vankilassa.
Tämän muotokuvan vapaaherra Stierneld oli katsonut esittävän v. 1607 vankeudessa kuollutta esi-isäänsä, joko pelkästään oman näkemyksensä ohjaamana tai siten, kuin se hänelle oli selitetty/ myyty.
Sittemmin on väitetty, että maalaus on prinssiä myöhäisemmältä ajalta ja kuvaa todennäköisimmin jotain toista henkilöä.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Gustav_Eriksson_Vasa_(1568-1607).jpg
Edelleenkään ei tiedetä, ketä kuva esittää, mutta pääasianahan tuntuukin olevan se, ettei istuja ainakaan ole prinssi Gustaf, kuten väärentäjä väitti.
Avanti!
Matti Lund
20.10.15, 15:38
Jaktokommentti:
"Hildebrandtista valehtelu" menee sekin omaan piikkiisi. Et kiihkossasi edes huomannut, ettei kritiikkini suinkaan kohdistunut artikkeliin itseensä, vaan sen referensseissä esiintyvään G. Peterssonin vuonna 1926 julkaisemaan sukuselvitykseen “Släkten Eldh från Kväggen i Bjurkärn”, jonka olen (toisin kuin sinä) lukenut ja heppoiseksi havainnut. Asiasta kiinnostuneet voivat käydä lukaisemassa havaintoni Agricolan Emerentia ketjusta:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1283&p=23930#p23930
Vain viitseliäisyyttä vaaditaan ja alkuperäislähteille menoa, kuten jokainen sukukututkija tietää! Unohditko sen?
Olen tarkastellut prof. Bengt Hildebrandtin muitakin tutkielmia kuin Stierneldiin liittyviä ja tullut siihen tulokseen, että hän on ollut sen laadun tutkija, joka on allekirjoittanut omat tulkintansa alkuperäislähteistä, vasta kun on itse käynyt alkuperäislähteet tarkoin läpi. Lähdeviitteillä hän lähinnä erottelee sen, mihin ja miten muut ovat meritoituneet (Hildebrandt ei ole ollut se, joka on kaikki viitatut lähteet ennen muita löytänyt, mutta on suorittanut analyysinsä muuten muista riippumattomasti).
Itselläni on juuri samanlaiset tavat tutkia kuin on ollut Hildebrandtillakin. Käyn aina nimenomaan alkuperäisten lähteitten (so. niitten arkistokopioitten) kimppuun, jos sellaisia on suinkin saatavilla, kun jotakin varsinaiasesti tutkin!
Taas syötät valheen, kun yrität uskotella muille, että minulla on tapoja, jotka ovat ankarasti tapojeni vastaisia!
Se ei minua sinänsä harmita, vaan se, että olet laajentanut pajunköyden syöttämisen koskemaan mielikuvia monia muitakin ja minua paljon parempia, merkittävämpiä tutkijoitakin kuvaamaan ja antanut aivan väärän todistuksen heidän tutkimustavoistaan.
Monta muutakin yhtäläisyyttä minulla on Hildebrandtin kanssa. Mutta on yksi vissi ero: hän on ollut minua paljon etevämpi ja aikaansaavampi tutkija.
Minä olen vain höyhensarjalainen, Hildebrandt raskassarjalainen. Sinä taas näytät olevan näillä harhatulkinnoillasi tutkijamaailman ulkopuolinen etkä minkäänsarjalainen!
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi, koska tutkimukselta edellytettävä kohtuuden raja on pahasti ylitetty. Tämä on täysin livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off all topics".
Pieni asiakorjaus/ oikaisu, vaatimattoman itseylistyksesi lomaan, jos sallitaan:
G. Peterssonin 15-sivuinen "lähdeteos" (ilman lähteitä) on hallussani. Ilmeisesti ei kuitenkaan sinulla? Hänen suppea sukuselviytyksensä kertoo vain Abraham Larsson Eldin suvusta 1600-luvulta 1800-luvun lopulle. Siitä ei todellakaan ole evääksi, eikä todisteeksi Eldstierna/Stierneld-sukutarinan pönkitykseen, kuin kaatoonkaan.
Itseasiassa Petersson sanoo:
“På Kväggen bodde i slutet av 1700- och början av 1800-talet en på sin tid bemärkt familj Eldh. Då denna gren av släkten Eldh sedan 1867 21/11 är utdöd, har förf. ansett det vara på sin plats att i den mån det efter RINGA givande källor är möjligt något erinra om och söka bevara minnet av densamma. Huruvida en sägen om att Eldh skulle vara en ättling i rätt nedstigande led av Erik XIV och Katarina Månsdotter är riktig eller ej, har förf. icke kunnat konstatera.”
Siinä kaikki!
Petersson ymmärtää täysin rajoitteensa, samoin kuin ritarihuonegenalogi Elgenstierna, joka hänkin välttää tekemästä lopullista johtopäätöstä. Ymmärrätkö sinä?
Uudet tutkimusmenetelmät ja viimeistää geenitutkimus tuovat sen (loppupäätelmän), kunhan maltat/maltatte odottaa, olen todennut.
Sillävälin, pyydän edelleenkin kantamaan ketjuun Eldstierna-Stierneld-sukutarinaan liittyvää aineistoa. Erityisesti odotan ketjussa mainittua artikkelia Eldstiernojen perheraamatusta. Ajatella, jospa atikkelissa olisi jopa kuva kronikkatekstistä! Silloin voisin verrata sitä esim. “Handlingar rörande Skandinaviens Historia”-opuksen lukemattomiin facsimile-sivuihin. Jo pelkällä käsiala-analyysillä voisimme varmistaa oliko vapaaherra asialla, vaiko ei, s.o. väärensikö hän kaiken itse?
Ja vielä sitäkin ennen haluaisin vastauksen siihen, miksi Laurentius Karthetskijn jalanjälkiä on etsitty Norrköpingin luterilaisen seurakunnan historiakirjoista, vaikkakin hän oli kiihkokatolilainen, kuten isänsäkin (s.o. prinssi Gustaf Eriksson), millä logiikalla?
Uteliaisuuteni todella heräsi tuon Paul Sjögrenin artikkelin suhteen.
Hän näyttää kommentoineen Erland Hjärnen Stierneld-syytöksiä jo aiemminkin:
Paul Sjögren: "Erland Hjärne om Adolf Ludvig Stierneld som historieförfalskare" i Nordisk tidskrift för bok- och biblioteksväsen (1980)".
Ja sitten tämä ketjussa esiinkaivettu: "Stiernelds familjebibeln (NTBB 1982)".
Erland Hjärne, alkuperäisten syytösten esittäjä, kuoli jo v. 1969, sairauden varjostaman tutkijauransa jälkeen.
Miksi verrattain tuore Svenskt Biografiskt Lexikon-artikkeli (Per Widén) Stierneldistä, ei mainitse raamattuväärennöstä lainkaan vapaaherra Stierneldin, Hjärnen tutkimuksiin perustuvia väärennösväitteitä listatessaan (ne aiemmin mainutut kolme kohtaa)?
Olisiko peräti niin, että Paul Sjögrenin artikkelit "ruotivat" Hjärnen tutkimuksia? Missä mielessä; tukienko, vaiko kumoten?
Yleensä tieteessä ja sukututkimuksessa aukottomasti esitetty asia, ei kaipaa korjaavia/ tukevia artikkeleita, niinhän?
Miksi Sjögren on palannut asiaan kahdesti?
Jos Sjögren on tulkinnut tutkimansa raamattumerkinnät väärennöksiksi, onko kysessä sama raamattu, joka kulki suvun Norrköpingin haarassa?
Onko kronikkaversioita mahdollisesti useampia, kuten Alftanien tapauksessakin?
Toivon todella, että artikkelin esille tuonut taho Suomessa kykenee tekstin jäljitykseen.
Jos Pohjolassa ei onnistuta, voin toki yrittää Saudeistakin käsin.
https://www.dropbox.com/s/vwu2x04v5ao9ug1/nbtt1982s83f.pdf?dl=0
Olen tuohon laittanut artikkeli eilen skannattuna. Siinä on mm viittaus kirjoittajan aikaisempaan artikkeliin NBTT 1980, olen tilannut sen niteen ja käyn tänään hakemassa. Laitan sitten nähtäväksi.
Bengt
Suurkiitos vaivannäöstä! Yritän vimmatusti saada artikkelia auki, mutta kiekko pyörii ja pyörii, vailla tulosta.
Kokeilen vielä toiseltakin koneelta.
Siltä varalta, ettei teksti avaudu, voitko kertoa pääpiirteittäin, mitä Sjögren tahoo sanoa tässä myöhemmässä jutussaan koskien Stierneldien perheraamattua? Onko se todellakin konkreettisesti olemassa jossain, Adolf Ludvigin jäämistössäkö?
Sain vihdoinkin sivut auki, kiitos!
Pikaisella läpiluvulla kyseessä on ns. "Kaarina Maununtyttären" raamattu, johon Eldstierna-Stierneld-suvun jäsenet ovat tehneet merkintöjä sukulinkistään Laurentius Karthetskijiin, prinssi Gustafin pojaksi väitettyyn.
Kyseessä ei siten ole sama raamattu johon Catharina Siterneld kirjoitti prinssi Gustafista, kutsuen häntä "isoisänsä isäksi".
Kronikkaversoita on siis, kuten epälinkin, ollut olemassa useita, kuten Alftan-kronikoitakin.
Mitä mielenkiintoisimmi Sjögren ei pidä Adolf Ludvig Stierneldiä yksin vastuullisena
tutkimansa kohteen merkinnöistä, vaan ne ovat mitä ilmeisemmin useamman sukupolven ajalta. Olisiko siis Eldstierna-Stierneld-suku kollektiivisesti syyssä?
Koska en ole ehtinyt käydä artikkelia kunnolla lävitse, vedän siitä lopulliset johtopäätökseni erillisen viestin muodossa
pikapuoliin. Todella kiinnostavaa luettavaa! Arvelen, ettei Eldstierna-Stierneld-kronikka ole läheskään loppuunkaluttu, eikä
viimeistä sanaa sittenkään sanottu.
Miten päättelet ettei olisi sama? Katso sivulla 69 vasemmalla. Eikö siinä nimenomaan ole Catarinan kertomus tästä?
Voisitko muistuttaa miten keskusteluun alunperin tuli Catarinan kirjoitus. Miten se siteerattiin ja mikä mainittiin lähteeksi?
Terveisin,
Bengt
Kun nyt luin tarkemmin ruotsinkielisen tekstin, englanninkielisen "summaryn" asemesta, huomaan, että Sjögrenin tulkinnan mukaan kyseessä onkin "Catharinan kronikka", eli todennäköisimmin se sama, jonka Elgenstierna mainitsee.
Olsiko jopa niin, että vapaaherra Adolph Ludvig Stierneld joudutaan kokonaan vapauttamaan "sukupuunsa väärentämisestä?! Sensaatiomaista!
Jopa Sjögren on sitä mieltä, että tietyt kohdat perhegenealogiassa ansaitsevat uudelleentarkastelun. Hän ei tyrmää sitäkään, etteikö harvinainen raamattu olisi todella voinut kuulua Laurentius Petrille ja hänen jälkeensä Kaarina Maununtyttärelle, joka sen sitten olisi luovuttanut poikansa pojalle Laurentius Karthetskijlle.
Kronikan suurimmaksi, yksittäiseksi ongelmaksi näyttää muodostuvan se, ettei Karthetskijsta ole löydettävissä aikalaisdokumentointia Norrköpingistä.
Kuten olen todennut Laurentius oli katolilainen, kuten isänsäkin. Kuinka ihmeessä hänestä voisi siten löytyä tietoja (esim. hautausmerkintä) Norrköpingin luterilaisen kirkon annaaleista? Henkilökohtaisesti en edes etsisi niiltä nurkin!
Sjögren, kuten pääsyyttäjä Hjärne ovat historioitsijoita. Mielestäni nyt esilletulevat tiedot on syytä käydä läpi systemaattisesti sukututkijoitten toimesta, ottaen huomioon esim. viimeaikaiset, kronikkaa tukevat tutkimuslöydöt. Siinäpä rupeama!
P.S. kiitettävästi ketjun aihe s.o. Biaudetin teos prinssi Gustafista on mukana lähdeluettelossa. Tästä tutkijasta ( Sjögren) pidän!
Pekka Hiltunen
22.10.15, 17:09
kyseessä on ns. "Kaarina Maununtyttären" raamattu, johon Eldstierna-Stierneld-suvun jäsenet ovat tehneet merkintöjä sukulinkistään Laurentius Karthetskijiin, prinssi Gustafin pojaksi väitettyyn.
Kyseessä ei siten ole sama raamattu johon Catharina Siterneld kirjoitti prinssi Gustafista, kutsuen häntä "isoisänsä isäksi".
Kronikkaversoita on siis, kuten epälinkin, ollut olemassa useita, kuten Alftan-kronikoitakin.
Tässä aletaan nyt siis lähestyä itse asiaa eli "sisarkronikoitten" seisomista ja kaatumista yhdessä. Jos nyt tässä Stierneld-kompleksissa päädyttäisiinkin jossain määrin epäselvään lopputulokseen, ei kyllä ainakaan minua vakuuta millään tavoin Alftanien kronikkaan kytketyt pseudonyymihypoteesit. Tietenkään en ole sukututkija enkä edes ansioitunut harrastelija, mutta talonpoikaista järkeä on ainakin omasta mielestäni ihan riittävästi yhtyäkseni loppujen lopuksi Matti Lundin toistettuun jälikirjoitukseen - niin paljon kuin tarinaa saadaankin syntymään tyhjästä ja niin sanotusti tyhjän päälle.
PH
Matti Lund
22.10.15, 19:35
Tässä aletaan nyt siis lähestyä itse asiaa eli "sisarkronikoitten" seisomista ja kaatumista yhdessä. Jos nyt tässä Stierneld-kompleksissa päädyttäisiinkin jossain määrin epäselvään lopputulokseen, ei kyllä ainakaan minua vakuuta millään tavoin Alftanien kronikkaan kytketyt pseudonyymihypoteesit. Tietenkään en ole sukututkija enkä edes ansioitunut harrastelija, mutta talonpoikaista järkeä on ainakin omasta mielestäni ihan riittävästi yhtyäkseni loppujen lopuksi Matti Lundin toistettuun jälikirjoitukseen - niin paljon kuin tarinaa saadaankin syntymään tyhjästä ja niin sanotusti tyhjän päälle.
PH
Hei Pekka.
En ole omatoimisesti käynyt Ruotsissa tutkimassa alkuperäisiä lähteitä, enkä mene niitä näillä näkymillä tutkimaan, koska
1. luotan tässä ruotsalaisiin johtaviin sukututkijoihin, jotka alkoivat kaivaa Lars Eldiin liittyviä kameraalisia lähteitä toden teolla esiin arkistojen kätköistä runsaat 110 vuotta sitten,
2. asia ei minua kiinnosta muuten kuin, että Stierneldin huijausyritys on murrettu validisti, jos siihen käytettyjä lähteitä ei ole tulkittu väärin, vaan oikein
3. minulla on muuta paljon kiinnostavampaa tutkittavaa, koska tämä näytään riittävästi tutkitun enkä lähde tätä aihetta tautologisoimaan
Nythän tilanne on toivottavasti kaikille sukututkimuksen alkeet tajuavalle aivan päivän selvä:
Ei Stierneldin huijausyrityksen murtamisen validisuutta voida saada murrettua millään muulla tavalla kuin löytämällä uusia kameraalisia lähteitä ja niitä oikein tulkitsemalla niin, että falsifiointiproseduuria voidaan jotenkin horjuttaa. Mikäänhän ei ole koskaan niin varma kuin epävarma.
Mutta tuskin sitenkään saataisiin mitään uutta uskottavuutta Stierneldin väärennykselle, vaan jos jotain uutta löydettäisiin, joka ei hyvin sopisi Stierneldin sukupuuväärennyksen osoittavaan falsifikaatioproseduuriin, saattaisi tutkijan mieleen juolahtaa, ettei sen validisuus olisi enää niin tiivis kuin nyt käytettävissä olevilla tiedoilla näyttää olevan.
Joka tapauksessa Stierneld on osoitettu historian väärentäjäksi ja siis täysin epärehelliseksi. Perheraamatuilla ja muilla sen kaltaisilla aikalaislähteillä, joihin Stierneld on voinut päästä sorkkimaan sotkuisilla sormillaan, ei ole arvoa, koska ne ovat saastutettuja analyyttiseltä kannalta samalla tavalla kuin kontaminoitunut DNA -näyte: niiden käyttäminen takaa varmuudella virheellisen tuloksen.
On paljastunut, että Stierneld on ollut nähdäkseni patologinen valehtelija, jolla ei ole ollut minkäänlaisia estoja väärentää kirjoituksia perheraamattujen kansilehtiin yms. eikä hän ole epäröinyt suorittaa muunkaanlaisia petoksellisia temppuja muitten henkilöitten nimissä, varsinkaan lähimpiensä. Hänellä vaikuttaisi olleen niihin vastustamaton viehtymys.
Alftan -kronikkaa ja Stierneldin rikoksellista väärenyssarjaa ei pitäisi missään nimessä rinnastaa keskenään. Minä olen kuitenkin jonkin verran armollinen Alftan -kronikan heikkoja päitä sekoittaville luuloille: ne ovat kuitenkin luultavammin Alftanien lastenkamareissa ja talvi-iltojen tarinatuokioissa sepitettyjä horinoita suurruotsalaisen goottilaisen historiankirjoituksen huipentumakaudella. Jos niistä nykytutkijan pää menee sekaisin, pitää ennemminkin osoittaa pään heikkoutta.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi, koska tutkimukselta edellytettävä kohtuuden raja on pahasti ylitetty. Tämä on täysin livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off all topics".
Heikki Koskela
22.10.15, 20:03
Tämä on vapaa keskusteluforumi, jossa sallittaneen puutteellisesta kompetenssista tai tietojen kanssa sekaantumisesta johtuvat inhimilliset virheet ja väärät johtopäätökset, kunhan ne ovat perimmältään tahattomia.
Mutta tämän pitäisi olla kuitenkin sukutieteellinen keskusteluforumi, vaikkakin hyvin väljästi, koskapa enemmistö osallistujista ei ole tutkijoita, vaan tutkijoilta tiedustelijoita, tai aivan aloittajia tutkimuksessa, ja usein erittäin puutteellisesti siihen koulutettuja.
Näkisin, että johonkin on raja vedettävä. Yleensä jonkin tieteenharrastuksen forumilla ei ole tarvetta vetää rajaa, koska ei ole todellista vaaraa, että sellaisiin asiattomat eksyvät sotkemaan ja yleensä kaikilla on tietty tieteellinen itsekuri ja asianmukaisten menetelmien hallinta. Esimerkiksi ei tarvitse pelätä, että astrologit tulevat sekoilemaan tähtitieteelliseen keskusteluforumiin tai alkemistit fysiikan probleemeja käsittelevään forumiin, tai että täysin laskutaidottomat yrittäisivät opponoida ekonomisteja talouslaskennan alan forumilla. Mutta tällä genealogian forumilla näin pääsee jatkuvasti käymään.
Mielestäni tämä ketju on avattu aivan järjestelmällistä historian ja sukupuitten vääristämistä varten. Sukutieteen etiikan näkökulmasta tämä ei ole huvittava, vaan masentava, sukutieteellisestä näkökulmasta aivan surkuhupaisa.
En ole osallistunut tähän ketjuun enkä paljon lukenutkaan, koska vääristelyjen oikaiseminen näyttää olevan aivan toivotonta. Mutta nyt viime viikkoina olen lukenut tästä muutamia Hannun teräviä ja tervejärkisiä kommentteja. Mutta kun nekään eivät ole mitenkään vaikuttaneet, on se vahvistanut lopullisesti sen, että on kysymys vaikuttamisesta tahallisten vääristelyjen avulla, mihin tarpeeseen niiden esittäjällä lienee hampaankolossaan ennemminkin jotain ideologisia ja psykologisia motiiveja kuin pyrkimystä pelkästään sukupuitten kultauksiin.
Paitsi että näkisin mielelläni tämän ketjun sulkemisen, pyytäisin harkitsemaan myös, että ketju poistettaisiin näkyvistä, koska tätä kuitenkin selaisi paljolti satunnaisia käyttäjiä, jotka eivät osaa tarkastaa tietojen todenperäisyyttä ja joille saattaa tulla vääriä luuloja SSS:n sukutieteellisistä tarkoitusperistä ja vastuuntuntoisuudesta.
Tässähän on lanseerattu useampia täysin harhaanjohtavia ja validisti vääriksi näytettyjä uskomuksia, joita on pian lanseerauksen jälkeen kuvattu ikään kuin toteennäytettyinä ja ne ovat syrjäyttäneet paljolti tämän ketjun teksteissä muuten aivan validisti toteennäytettyjä tietoja. Täten harhaanjohdetaan kaikkia lukijoita, jotka eivät hyvin tiedä toteennäytettyjä oikeita tietoja. On jopa käytetty historiallisia henkilöitä, viimeksi kuningas Kustaa III:tta näiden historian vääristelyjen marionetteina ja julistamaan päätöksiä ikään kuin nämä vääristelyt olisivat niihin perusteina.
terv Matti Lund
"Happamia", sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Ajattelin aloittaa viestini samoin kuin yllä, mutta Heikki Koskela ehti ensin.
En muista kokeneeni sukututkimuksen merkeissä eilisen veroista euforiaa, sitten Isonkyrön kronikkalöytöjen ja siitähän on jo liki 10 vuotta! Vainu ja peräänantamaton todisteiden etsintä, on jälleen tuottanut sievoisen tuloksen Bengt Rostedtin toimittaman artikkelin muodossa. Suurkiitokset komannenkin kerran!
Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld on VAPAUTETTU sukupuunsaväärennöksestä.
Pilkatun ja falsifioidun linjan asemesta meillä on nyt (Alftan-kronikasta poiketen) konkreettinen v. 1540-1541 painettu Kustaa Vaasan raamattu, joka merkintöjen perusteella ja todennäköisestikin on kuulunut Kaarina Maununtyttärelle. Raamattuun on tehty sukupolvien aikana eri henkilöitten toimesta genealogisia merkintöjä, joista kattavin kuuluu 29.5.1667 syntyneelle ja vielä 1699 eläneelle Catharina Stierneldille, Abraham Alftanuksen aikalaiselle ja kanssakronikoitsijalle. Tämän Raamatun Kaarina Maununtytär luovutti Liuksialassa pojanpojalleen Laurentius Karthetskijlle , joka (omakätisen merkinnän mukaan) taas lahjoitti sen Samuel-pojalleen tämän 21-vuotipäivänä. ("som nu i Noorkööping fyldt sina 21 åhr AC 1658"). Tämä merkintä on tehty 1. Samuelinkirjan avaussivulle.
Catharina Stierneld antaa toisaalla esi-isiensä polun seuraavasti:
-min fader faders fader födder året 1568 och dogh åhr 1607
-hans fader födder åhr 1533 och dogh åhr 1577
-hans fader föddes åhr 1496 och dogh 1560
Nämä ovat tietenkin prinssi Gustafin, kuningas Erikin ja Kustaa Vaasan synnyin- ja kuolinajat. Tämän lisaksi Catharina antaa toisaalla runsaasti lisätietoa mm. Laurentiuksen aateloinnista ja vaakunansaannista Euroopassa (vrt. Anrep).
Catharina Stierneld oli täysin järjissään olevaksi todettu, Samuel Stierneldin tytär ja kihlakunnantuomari Måns (Magnus) Larssonin (Paulin) vaimo,
Mikään näistä merkinnöistä EI OLE vappaaherra Adolf Ludving Stierneldin kynästä, vaan kauan ennen hänen syntymäänsä tehtyjä, kuten olen itsepäisesti väittänytkin.
Vapaaherra Stierneldin kommentteja on Raamatussa muualla, mutta kronikan kiistelty peruslinja on Catharinalta.
Totesin n. kolmen päivän takaisessa viestissäni mm. sen, että suvun perimätieto ja vapaaherra Stierneldiä vastaan esitetyt väärennössyytteet on pidettävä visusti erillään ja Sjögrenin artikkeli tämän nyt vahvistaa suorastaan sensaatiomaisella tavalla..
Pidän Catharina Stierneldin raamattumerkintöjä autenttisina ja luotettavina. Niiden merkintäaikoihin, toisin kuin monelle tänä päivänä, Raamattu oli pyhistä pyhin; ei sen sivuille koukeroitu kirkkoveneitä, eikä vääristelty valheita. Nykyihmisten mittapuuta ja moraalikäsityksiä ei pidä sovitella kauan sitten eläneitten esipolviemme ylle. Jumala näki ja tiesi kaiken, salaisimmat ajatuksetkin ( vrt. v. 394/343), niinhän?
Korjausajan päätyttyä;
Catharina Stierneldin antama esipolvipolku kulkee seuraavasti:
-min Farkär war födder det året 1637 (silloin edelleen elossa oleva Samuel E.)
-min Faderfader åhr 1586 och dogh det året 1660 (Laurentius Kathetskij)
-min Fadersfaders fader föddes åhr 1568 och dogh 1607 (prinssi Gustaf)
-hans fader föddes åhr 1533 och döde åhr 1577 (kuningas Erik XIV)
-hans herr Fader åter föddes på det åhret 1490 och afsombnade 1560 (Kustaa Vaasa).
Matti Lund
23.10.15, 11:25
Huijari, kavaltaja ja petoksentekijä Stierneld on varmuudella päässyt ronkkimaan mielinmäärin ja eritoten väärennysmielessä Bengtin esiintuoman kirjoituksen yhteydessä viitattua aikalaistekstiä, joten sitä ei voida ottaa suoranaisesti minkäänlaisena todistuskappaleena, vaan se on katsottava lähtökohtaisesti turmeltuna tekstinä, jota tuskin voidaan millään kelvollisella menetelmällä todistaa puhtaaksi.
Tässä tapauksessa korkeasti epäilyksenalaisia aikalaistekstejä ovat Stierneldin omien yksityisten laatimusten lisäksi kaikki sellaiset ajankohtansa ja sitä aikaisemmat tekstit, joihin Stierneldillä on ollut tilaisuus kajota ja joita Stierneldillä on ollut mahdollisuus muokkailla ennen kuolinpäiväänsä oman mielensä mukaan. On erityisesti huomioitava, että Stierneld on ollut vaikutusvaltainen mies, jolla on voinut olla mahdollisuus pistää näppinsä hyvinkin laajasti sekalaisiin aikalaisdokumentteihin, ehkä sellaisiinkin, jotka eivät olleet varsinaisesti hänen omassa hallussaan!
Perheraamatun välikappaleena käyttö lienee tässä ennemminkin patologisen valehtelijan halpahintainen kikka, jolla on yritetty sumuttaa kohdehenkilöitä heidän oletettuja naiiveja uskonnollisia tunteita hyväksikäyttämällä. Lisäksi siinä kikassa on symbolista oikeuslaitoksen rienausta, koska oikeudessa piti vannoa totuusvaloja käsi raamatun päällä.
Mikään tuskin on maailmassa sen helpompaa kuin valehteleminen!
Tuskin myöskään meiltä löytynee sen yleisempää taipumusta kuin taipumuksemme uskoa eteemme syötettyihin valheisiin.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi, koska tutkimukselta edellytettävä kohtuuden raja on ylitetty. Tämä on livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off all topics".
Tässä meillä on nyt, pöydälle levitettynä ja vastakkain, ruotsalaistutkija Paul Sjögrenin perusteellinen tutkimus Stierneldien (Kaarina Maununtyttären) perheraamatusta ja hänen havaintonsa, jonka mukaan vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldiä ei voida syyttää sukupuunsa väärentämisestä. Ja sitten vastapuolella"höyhensarjalaisen" (oman todistuksensa mukaan), Matti Lundin tulenpalavat visiot vapaaherrasta Raamatun äärellä, lähes hiilihanko kourassaan.
Kumpi kestää kriittisen tarkastelun?
Jopa SBL (Svenskt Biografiskt Lexikon) on Sjögrenin esittelemän faktan hyväksynyt, eikä syytä Stierneldiä perheraamatun sormeilusta, kuten ei myöskään ritarihuonegenealogi Gustaf Elgenstierna, edeltäjästään Anrepista puhumattakaan, hänhän toistaa Cataharina Eldstiernan kronikkaa sanasta sanaan. Kuningaskin (Kustaa III) uskoi, vaan ei meidän Matti!
Ei pitäisi koskaan mestaroida asioilla, joita ei tunne, niinhän?
Huudat pelastusta ketjujen sulkemisesta. Noin juuri se kirpaisee, kun totuus "sukuraamattuväärennöksestä" vihdoinkin siivilöityy esille, eikö totta?
Pekka Hiltunen
23.10.15, 12:09
Ajattelin aloittaa viestini samoin kuin yllä, mutta Heikki Koskela ehti ensin.
En muista kokeneeni sukututkimuksen merkeissä eilisen veroista euforiaa, sitten Isonkyrön kronikkalöytöjen ja siitähän on jo liki 10 vuotta! Vainu ja peräänantamaton todisteiden etsintä, on jälleen tuottanut sievoisen tuloksen Bengt Rostedtin toimittaman artikkelin muodossa. Suurkiitokset komannenkin kerran!
Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld on VAPAUTETTU sukupuunsaväärennöksestä.
Pilkatun ja falsifioidun linjan asemesta meillä on nyt (Alftan-kronikasta poiketen) konkreettinen v. 1540-1541 painettu Kustaa Vaasan raamattu, joka merkintöjen perusteella ja todennäköisestikin on kuulunut Kaarina Maununtyttärelle. Raamattuun on tehty sukupolvien aikana eri henkilöitten toimesta genealogisia merkintöjä, joista kattavin kuuluu 29.5.1667 syntyneelle ja vielä 1699 eläneelle Catharina Stierneldille, Abraham Alftanuksen aikalaiselle ja kanssakronikoitsijalle. Tämän Raamatun Kaarina Maununtytär luovutti Liuksialassa pojanpojalleen Laurentius Karthetskijlle , joka (omakätisen merkinnän mukaan) taas lahjoitti sen Samuel-pojalleen tämän 21-vuotipäivänä. ("som nu i Noorkööping fyldt sina 21 åhr AC 1658"). Tämä merkintä on tehty 1. Samuelinkirjan avaussivulle.
Catharina Stierneld antaa toisaalla esi-isiensä polun seuraavasti:
-min fader faders fader födder året 1568 och dogh åhr 1607
-hans fader födder åhr 1533 och dogh åhr 1577
-hans fader föddes åhr 1496 och dogh 1560
Nämä ovat tietenkin prinssi Gustafin, kuningas Erikin ja Kustaa Vaasan synnyin- ja kuolinajat. Tämän lisaksi Catharina antaa toisaalla runsaasti lisätietoa mm. Laurentiuksen aateloinnista ja vaakunansaannista Euroopassa (vrt. Anrep).
Catharina Stierneld oli täysin järjissään olevaksi todettu, Samuel Stierneldin tytär ja kihlakunnantuomari Måns (Magnus) Larssonin (Paulin) vaimo,
Mikään näistä merkinnöistä EI OLE vappaaherra Adolf Ludving Stierneldin kynästä, vaan kauan ennen hänen syntymäänsä tehtyjä, kuten olen itsepäisesti väittänytkin.
Vapaaherra Stierneldin kommentteja on Raamatussa muualla, mutta kronikan kiistelty peruslinja on Catharinalta.
Totesin n. kolmen päivän takaisessa viestissäni mm. sen, että suvun perimätieto ja vapaaherra Stierneldiä vastaan esitetyt väärennössyytteet on pidettävä visusti erillään ja Sjögrenin artikkeli tämän nyt vahvistaa suorastaan sensaatiomaisella tavalla..
Pidän Catharina Stierneldin raamattumerkintöjä autenttisina ja luotettavina. Niiden merkintäaikoihin, toisin kuin monelle tänä päivänä, Raamattu oli pyhistä pyhin; ei sen sivuille koukeroitu kirkkoveneitä, eikä vääristelty valheita. Nykyihmisten mittapuuta ja moraalikäsityksiä ei pidä sovitella kauan sitten eläneitten esipolviemme ylle. Jumala näki ja tiesi kaiken, salaisimmat ajatuksetkin ( vrt. v. 394/343), niinhän?
1980 ja 1982 laaditut kirjoitukset eivät näytä johtaneen mihinkään toimiin Adolf Ludvig Stierneldin vapauttamiseksi väärennössyytöksistä. Tähän on kyllä oltava olemassa vissit syyt ja perustelut, sillä kunkin p.o. Raamatussa esiintyvän merkinnän musteen kemiallisen analyysin tulosten perusteella voidaan kyseiset tekstit tietääkseni pitävästi ajoittaa ehkä noin 50 vuoden marginaaleihin. Lisäksi saattaa käsialojen mikroskooppinen ja tekoälyohjelmaan perustuva vertailu antaa lisäinformaatiota kirjoittajasta. On kai itsestään selvää, että ikivanhaan Raamattuun, jossa on perin tunnettujen henkilöitten omistuskirjoitukset, kiinnitetään huomiota sitten, kun pesää ja sen laajaa kirjastoa ryhdytään systemaattisesti analysoimaan. Olisi suuri yllätys, jollei tällaisessa kirjassa näkyisi A.L.S:n kädenjälki. Kun kuitenkin näinkin "pyhään" kirjaan on kuin onkin ilmaantunut myös kyseisen, väärentäjänä tunnetun henkilön ja bibliofiilin tekstiä, antaa tämä jo aiheen epäilyksille: pyhien kirjoitusten tulkitsemiseen olisi voinut olettaa löytyvän hiukan vähempiarvoisenkin painoksen marginaalit.
Gustaf-prinssillä ja Brita Karthilla mainitaan olleen peräti neljä au-lasta. Heistä kolme saattaa vielä odottaa "keksijäänsä". Riippumatta siitä, että, jos Adolf Ludvig St. nyt kaikkien tutkimusten perusteella vapautuisikin vaikkapa kaikistakin falsifiointisyytöksistä, en sittenkään kykene näkemään sitä mainittua "liimaa", joka yhdistäisi Gustaf Erikssonin jälkeläiset Alftanien kronikkaan. Minun puolestani jokainen saakoon uskoa siihen, mihin haluaa ja jopa siihenkin, minkä toivoisi olevan totta, vaikka vastoin kaikkia odotuksiakin. Ehdottaisin kuitenkin, että pantaisiin "jäitä hattuun", sillä, kuten sanottu, kirjoituksista on aikaa kolmannes vuosisata: mitä reaktioita ne aiheuttivat silloisessa ja nykyisessä tiedeyhteisössä Ruotsissa, ja mitä tästä voidaan päätellä? Missä viipyvät tulokset mainituista tekstianalyyseistä?
PH
Pekka Hiltunen
23.10.15, 12:24
Tässä meillä on nyt, pöydälle levitettynä ja vastakkain, ruotsalaistutkija Paul Sjögrenin perusteellinen tutkimus Stierneldien (Kaarina Maununtyttären) perheraamatusta ja hänen havaintonsa, jonka mukaan vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldiä ei voida syyttää sukupuunsa väärentämisestä. Ja sitten vastapuolella"höyhensarjalaisen" (oman todistuksensa mukaan), Matti Lundin tulenpalavat visiot vapaaherrasta Raamatun äärellä, lähes hiilihanko kourassaan.
Kumpi kestää kriittisen tarkastelun?
Jopa SBL (Svenskt Biografiskt Lexikon) on Sjögrenin esittelemän faktan hyväksynyt, eikä syytä Stierneldiä perheraamatun sormeilusta, kuten ei myöskään ritarihuonegenealogi Gustaf Elgenstierna, edeltäjästään Anrepista puhumattakaan, hänhän toistaa Cataharina Eldstiernan kronikkaa sanasta sanaan. Kuningaskin (Kustaa III) uskoi, vaan ei meidän Matti!
Ei pitäisi koskaan mestaroida asioilla, joita ei tunne, niinhän?
Huudat pelastusta ketjujen sulkemisesta. Noin juuri se kirpaisee, kun totuus "sukuraamattuväärennöksestä" vihdoinkin siivilöityy esille, eikö totta?
En tunne kaikkia niitä seikkoja, joitten perusteella A.L.S:a on pidetty "ammattiväärentäjänä". Jos kyseessä on vain mainittu polveutumisväite Gustaf Erikssonista ja esitetystä Brita Karthista, on kai ymmärrettävää, ettei SBL:lla, Anrepilla tai Elgestiernallakaan ole ollut mitään erityistä motiivia vastalauseille vapaaherran itsensä antamia tietoja koskien. Jos sen sijaan on kyse myös muun laisesta väärentämisestä, olisi tässä edellä mainitut, muitten kuin humanistien tekemät tarkistamistoimet paikallaan.
Onko liikaa pyydetty, että näinkin kattavaa aihepiiriä käsittelevästä "päähenkilöstä" saataisiin käsille koko henkilöhistoria sen kyseenalaisilta osilta?
PH
1980 ja 1982 laaditut kirjoitukset eivät näytä johtaneen mihinkään toimiin Adolf Ludvig Stierneldin vapauttamiseksi väärennössyytöksistä. Tähän on kyllä oltava olemassa vissit syyt ja perustelut, sillä kunkin p.o. Raamatussa esiintyvän merkinnän musteen kemiallisen analyysin tulosten perusteella voidaan kyseiset tekstit tietääkseni pitävästi ajoittaa ehkä noin 50 vuoden marginaaleihin. Lisäksi saattaa käsialojen mikroskooppinen ja tekoälyohjelmaan perustuva vertailu antaa lisäinformaatiota kirjoittajasta. On kai itsestään selvää, että ikivanhaan Raamattuun, jossa on perin tunnettujen henkilöitten omistuskirjoitukset, kiinnitetään huomiota sitten, kun pesää ja sen laajaa kirjastoa ryhdytään systemaattisesti analysoimaan. Olisi suuri yllätys, jollei tällaisessa kirjassa näkyisi A.L.S:n kädenjälki. Kun kuitenkin näinkin "pyhään" kirjaan on kuin onkin ilmaantunut myös kyseisen, väärentäjänä tunnetun henkilön ja bibliofiilin tekstiä, antaa tämä jo aiheen epäilyksille: pyhien kirjoitusten tulkitsemiseen olisi voinut olettaa löytyvän hiukan vähempiarvoisenkin painoksen marginaalit.
Gustaf-prinssillä ja Brita Karthilla mainitaan olleen peräti neljä au-lasta. Heistä kolme saattaa vielä odottaa "keksijäänsä". Riippumatta siitä, että, jos Adolf Ludvig St. nyt kaikkien tutkimusten perusteella vapautuisikin vaikkapa kaikistakin falsifiointisyytöksistä, en sittenkään kykene näkemään sitä mainittua "liimaa", joka yhdistäisi Gustaf Erikssonin jälkeläiset Alftanien kronikkaan. Minun puolestani jokainen saakoon uskoa siihen, mihin haluaa ja jopa siihenkin, minkä toivoisi olevan totta, vaikka vastoin kaikkia odotuksiakin. Ehdottaisin kuitenkin, että pantaisiin "jäitä hattuun", sillä, kuten sanottu, kirjoituksista on aikaa kolmannes vuosisata: mitä reaktioita ne aiheuttivat silloisessa ja nykyisessä tiedeyhteisössä Ruotsissa, ja mitä tästä voidaan päätellä? Missä viipyvät tulokset mainituista tekstianalyyseistä?
PH
Paul Sjögrenin artikkeli on definitiivinen ja perusteellisen tutkimuksen tulos. Sen paremmaksi ei ole pantu. Se tulisi tietenkin huomioda referenssinä aina, kun Eldstierna-Stierneld-kronikasta puhutaan. Eri asia on sitten se, kuka vaivauttuu lukemanan lähteitä, kuten keskustelu tässäkin ketjussa saa kysymään?
Eldstierna-Stierneld- ja Alftan-kronikat liimatuvat yhteen jo pelkästään yhteisen esipolvilinjan perusteella ja sitten siten, että myös Alftan-vävyt (Johan Barck & Måns Larsson) kuuluivat heidän (Eldstierna-Stierneldien) sukupiiriinsä, joko sukulaisina/aviosukulaisina, tai luottomiehinä.
Keskustelussa on kokonaan unohdettu sekin, että moskovalaisten lähteitten mukaan "prinssi (Gustaf Eriksson) toi mukanaan Saksan hökkelikylistä poimimansa huonomaineisen naisen, josta ei suostunut eroamaan edes prinsessa Xenian kättä tarjottaessa (Boris Godunov)". Viimeinen pisara tsaarin maljassa oli se, että prinssi Gustaf esitteli perhettään moskovalaisille hovivaunuissa, jotka Boris oli lahjoittanut. Prinssi ei suinkaan ollut kyvytön suvun jatkamisessa, kuten Eldstierna-Stierneld-kronikka osoittaa.
Erland Hjärnen esittämät väitteet vapaaherra Stierneldin väärennöksistä ovat olleet syynä siihen, että aiemmin totena pidetty polveutuminen on falsifioitu, liian heppoisin eväin, kuten Sjögrein perusteellinen tutkimus nyt osoittaa/vahvistaa.
Kuka Erland Hjärne oikein oli? Mitä muuta hän sai aikaan? Löysikö Bengt Rostedt asiaa sivuavan toisen artikkelin?
Tuo NTBB 1980 sisätävä nide olikin lainassa joten kestää vähän ennen kuin saan sen skannattua.
Sjögren NTBB 1982:ssa ei ota kantaa Stierneld suvun esitetyn polveutumisen todenperäisyyteen (sivulla 69, oikealla kolmas kappale). Hänen mielestä paljon viittaa sihen että vanha sukuraamattu on käytetty ... genealogisiin manipulaatioihin. (s 69, oik 4. kap). Hän esittää kaksi aluetta joita olisi hyvää tutkia, nimittäin mahdollinen sukulaisuus Kaarinin ja Lars Eldhin, alias Lars Björnsson (Nilsson):in välillä sekä mitä on ollut taustana keisari Rudolfin Gustavin pojille antamiin nimiin ja vaakunoihin. Sjögren viimeisessä nootissaan mainitsee genealogisiin kysymyksiin mahdollisesti palaavansa lisätutkimusten jälkeen. Lähetin eilen Upsalan kirjastoon kyselyn mm. tällaisen madollisesta olemassaolosta.
ALS:stä https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=20161
sekä https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=15949
Se että ALS HSH:n ensimmäisiin painoksiin julkaisi anonyymiä kirjoituksia 1730-40 ajalta, jotka osoittuivat hänen itsensä kirjoittamiksi 1800 tietämillä, kuulu mielestäni hänen väärennösten raskauttavaan osaan.
Terveisin,
Bengt
Tuo NTBB 1980 sisätävä nide olikin lainassa joten kestää vähän ennen kuin saan sen skannattua.
Sjögren NTBB 1982:ssa ei ota kantaa Stierneld suvun esitetyn polveutumisen todenperäisyyteen (sivulla 69, oikealla kolmas kappale). Hänen mielestä paljon viittaa sihen että vanha sukuraamattu on käytetty ... genealogisiin manipulaatioihin. (s 69, oik 4. kap). Hän esittää kaksi aluetta joita olisi hyvää tutkia, nimittäin mahdollinen sukulaisuus Kaarinin ja Lars Eldhin, alias Lars Björnsson (Nilsson):in välillä sekä mitä on ollut taustana keisari Rudolfin Gustavin pojille antamiin nimiin ja vaakunoihin. Sjögren viimeisessä nootissaan mainitsee genealogisiin kysymyksiin mahdollisesti palaavansa lisätutkimusten jälkeen. Lähetin eilen Upsalan kirjastoon kyselyn mm. tällaisen madollisesta olemassaolosta.
ALS:stä https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=20161
sekä https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=15949
Se että ALS HSH:n ensimmäisiin painoksiin julkaisi anonyymiä kirjoituksia 1730-40 ajalta, jotka osoittuivat hänen itsensä kirjoittamiksi 1800 tietämillä, kuulu mielestäni hänen väärennösten raskauttavaan osaan.
Terveisin,
Bengt
Harmillista, kiitos yrityksestä! Minusta olisi todella mielenkiintoista tietää, miten Sjögren on tulkinnut Hjärnen esittämät muut väitteet, sukuraamattuväärennös Adolph Ludvigia vastaanhan on tullut torjuttua Sjögrenin toimesta.
Henkilökohtaisesti pidän Gripsholmin taidekokoelmien virheellisiä attribuutteja ja muotokuvien väärään miljööseen sijoittelua täysin harmittomana ja tarkoitustavailla olevanana "työtapaturmana". Tekevälle sattuu, Stierneld vain toimi "museaalisen" näkemyksensä mukaan. Suurväärentäjää ei hänestä oikein saada tälläkään.
Jäljelle jää siten kolmesta pääkohdasta AINOASTAAN HSH, jonka toimituksesta Stienrneld vastasi. Urakka on ollut valtava ja aineisto facsimile-sivuineen loputon. Minustakin olisi todella tärkeää pureutua tähän syytökseen, varsinkin teossarjan tulevan referenssikäytön kannalta. Sukututkimusmielessä sillä ei kuitenkaan ole relevanssia itse ketjuun.
Matti Lund
23.10.15, 14:57
En tunne kaikkia niitä seikkoja, joitten perusteella A.L.S:a on pidetty "ammattiväärentäjänä". Jos kyseessä on vain mainittu polveutumisväite Gustaf Erikssonista ja esitetystä Brita Karthista, on kai ymmärrettävää, ettei SBL:lla, Anrepilla tai Elgestiernallakaan ole ollut mitään erityistä motiivia vastalauseille vapaaherran itsensä antamia tietoja koskien. Jos sen sijaan on kyse myös muun laisesta väärentämisestä, olisi tässä edellä mainitut, muitten kuin humanistien tekemät tarkistamistoimet paikallaan.
Onko liikaa pyydetty, että näinkin kattavaa aihepiiriä käsittelevästä "päähenkilöstä" saataisiin käsille koko henkilöhistoria sen kyseenalaisilta osilta?
PH
Hei Pekka, ei kaipaamillasi henkilöhistoriallisilla taustatiedoilla ole sinänsä mitään relevanssia väärennysten arvioinnissa.
Minä luulen, että niin Eldstierna kuin Stierneld ovat olleet psykopaatteja, joilta on puuttunut kyky empaattisuuteen. Eldstiernan psykopatia näyttäisi olleen astetta pahempi kuin Stierneldin. Stierneldillä empaattisuuden puute tuki patologista valehtelua. Jos esitetään toivomuksia siitä, että jotain voitaisiin yrittää jäljittää mahdollisilla DNA -testeillä, siinä olisi yksi mielenkiinnon kohde.
Vaikka arvioni Eldstiernasta voi vaikuttaa tylyltä, hänellä oli toimiensa kautta niin sanotusti suuret ansiot, varsinkin kuninkaan silmissä ja verrattuna moniin aikalaisiinsa, jotka olisivat voineet tarttua vastaavanlaisiin toimiin. Hänellä oli kuninkaan tuki, koska hän oli niin riuska, arkailematon ja hyvä kuninkaan likaisen työn tekijä (teki muutakin työtä, mutta nämä likaiset työt olivat korvaamattomia hänen henkilökohtaiselle menestykselleen eli katapulttimaiselle nousulleen virkaurallaan. Siinä on jopa joitakin erikoisia piirteitä verrattuna joidenkin toisten nopeaan nousuun urallaan.).
Tutkijan lähtökohtana on tiedossaolevien todistelujen perusteella se, että kaikki teksti, jota Stierneld itse on voinut päästä sormeilemaan, on todisteeksi kelpaamatonta. Eli vertaa vaikkapa DNA -analyysiin kontaminoituneesta näytteestä, kun kontaminaatio on analyysilaitteella varmasti osoitettu.
Yritän vielä "vääntää Sinulle rautalangasta".
Jotta käsittäisit "villakoiranytimen" ajattele todistelua vaikkapa aivan yksinkertaisena palapelinä tai Stierneldin siirtoina sakkilaudalla.
Edellisessä tapauksessa on voitu koota asiakirjatodisteilla palapeliä Stierneldin väärennyksen päälle niin, että Stierneldin fiktiot eivät sovi tähän oikeaan palapeliin. Fiktiot on falsifioitu ja korvattu dokumentaatiolla, johon voidaan luottaa.
Sakkivertailussa Stierneldin väärennys on matitettu. Stierneldin sepitelmä oli todettu ritarihuoneessa kiusalliseksi tekeleeksi jo 1800 -luvulla. Kun sitten alettiin löytää aitoja todisteita Stierneldin kyhäelmän päänmenoksi, julkaistiin vuonna 1905 ritarihuoneen ilmoituslehdessä tästä uutinen ja selvästi toive, että Stierneldin väärennys voitaisiin validisti osoittaa fiktioksi. Vertauksena sakkiin: ilmoituksen antaja koki, että Stierneldin väärennys oli hyvinkin matitettavissa, mutta hän itse ei vielä pystynyt pikaiseen matitukseen.
Näyttävä perheraamattu on vain kikka ja yksi pupu lisää, jonka illusionisti vetää korvista hatustaan ylös.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi, koska tutkimukselta edellytettävä kohtuuden raja on ylitetty. Tämä on livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off all topics".
Pekka Hiltunen
23.10.15, 15:24
Sakkivertailussa Stierneldin väärennys on matitettu. Stierneldin sepitelmä oli todettu ritarihuoneessa kiusalliseksi tekeleeksi jo 1800 -luvulla. Kun sitten alettiin löytää aitoja todisteita Stierneldin kyhäelmän päänmenoksi, julkaistiin vuonna 1905 ritarihuoneen ilmoituslehdessä tästä uutinen ja selvästi toive, että Stierneldin väärennys voitaisiin validisti osoittaa fiktioksi. Vertauksena sakkiin: ilmoituksen antaja koki, että Stierneldin väärennys oli hyvinkin matitettavissa, mutta hän itse ei vielä pystynyt pikaiseen matitukseen.
No, pääasia on, ettei "uusintaottelussa" ajauduta pattiin. Minusta bibliofiilin kajoaminen yhteen ehkä kirjastonsa arvokkaimpaan teokseen on riittävän patognomonista, mutta jäin vain kaipaamaan selkeämmin lihaa luitten päälle. Ehkä täytyisi itse perehtyä tarkemmin koko stooriin - mutta persoonaltani kovin laiskana klikkaan selaimeni "suosikeista" ehkä liian usein sitä online shakki -logoa...
PH
Matti Lund
23.10.15, 16:04
No, pääasia on, ettei "uusintaottelussa" ajauduta pattiin. Minusta bibliofiilin kajoaminen yhteen ehkä kirjastonsa arvokkaimpaan teokseen on riittävän patognomonista, mutta jäin vain kaipaamaan selkeämmin lihaa luitten päälle. Ehkä täytyisi itse perehtyä tarkemmin koko stooriin - mutta persoonaltani kovin laiskana klikkaan selaimeni "suosikeista" ehkä liian usein sitä online shakki -logoa...
PH
Nythän Stierneld on "puhunut itsensä pussiin" eli perimmältään hän on matittanut yhden miehen sakissa oikealla kädellään vasemman kätensä. Falsifikaatio on vain sivuvasemmalta annettu armonisku, loppuniitti.
Fiktiothan eivät paina faktillisuuden lahjomattomassa vaa'assa nanogrammaakaan.
Jotta vaakakuppiin saataisiin jotain noteerattavaa pitäisi ikään kuin saada kivikuntaa kivikuntaa vastaan ja mieluummin raskasta metallia!
Jotta uusintaottelu saataisiin aikaan, pitäisi löytää samassa kategoriassa painivaa faktillista dokumenttia kuin falsifioiva todistusaineisto oli. Eihän tietysti ole mahdottomuus, että jokin "palikka" on eksynyt vaikkapa Härnösandin maakunta-arkistoon, vaikkei se kuuluisi sinne ja kun siitä ei ole kopioita muissakaan arkistoissa. Jos sitten sellainen "palikka" löytyisi, pitäisi sitä koestaa ja katsoa, muuttaako se varsinaisesti mitenkään mitään tai peräti horjuttaisiko se jotenkin falsifikaation validisuutta.
Jotta voisimme puuhata uusintaottelua, meidän on joko odotettava edellytteitä siihen tai haettava sinnikkäästi Ruotsin arkistoyksiköistä sellaista aineistoa, jos olemme hyvin innokkaita uusintaotteluun.
Ennen sitä, mikään uusintaottelu ei ole mahdollista.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi. Ilmiselvästi aihe on livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off topic".
Edellinen viestini oli tarkoitettu viimeiseksi. Pekan ja Matin keskustelun johdosta lisään vielä oheisen asiakirjan tähän satuketjuun: "Egenhändig bref från Gustaf I till hertig Erik 1552". Löytyi muuten hakusanalla "förfalskningar" Riksarkivetin digiarkistosta saatteella: Obs Brevet förfalskadt, trol af S-n
Valitettavasti jouduin kroppaamaan kuvaa saadakseni sen mahtumaan liitetiedostoksi. Samasta kokoelmasta löytyy jokunen muu vastaava asiakirja. Jokuhan kaipasi näitä aikaisemmin....
Kuvan lähde:
Kungliga handskriftsamlingen
, Svenska konungars och regenters skrifter, SE/RA/710002/~/1, bildid: A0069163_00046
tervehtien Hannu
Matti Lund
23.10.15, 19:05
Edellinen viestini oli tarkoitettu viimeiseksi. Pekan ja Matin keskustelun johdosta lisään vielä oheisen asiakirjan tähän satuketjuun: "Egenhändig bref från Gustaf I till hertig Erik 1552". Löytyi muuten hakusanalla "förfalskningar" Riksarkivetin digiarkistosta saatteella: Obs Brevet förfalskadt, trol af S-n
Valitettavasti jouduin kroppaamaan kuvaa saadakseni sen mahtumaan liitetiedostoksi. Samasta kokoelmasta löytyy jokunen muu vastaava asiakirja. Jokuhan kaipasi näitä aikaisemmin....
Kuvan lähde:
Kungliga handskriftsamlingen
, Svenska konungars och regenters skrifter, SE/RA/710002/~/1, bildid: A0069163_00046
tervehtien Hannu
Kiitos tästä esimerkistä, vaikkakaan millään todisteilla ei näytä olevan tässä ketjussa eräille mitään merkitystä.
Nythän Kustaa Vaasan kirjeitä läheisilleen löytyy hänen regitratuurastaan ja niistä voidaan konstruoida kaavoja, joita Kustaa Vaasa käytti niissä.
Kävin ihan muistituntumani virkistämiseksi läpi muutaman, myös joitakin Eerikille.
Tämä väärennyshän ei noudata niitä maneereja, joita Kustaa Vaasa on käyttänyt niissä. Eikö Stierneld opiskellut Kustaa Vaasan maneereja. Eikö hän ollut päässyt tutustumaan niihin?
Tämä lappu vaikuttaa siltä kuin hän olisi vain koetellut kepillä jäädä.
Tämä on aivan liian helppo "nakki", koska minun kaltainen höyhensarjalainenkin pystyy paljastamaan väärennyksen heti kättelyssä?
Minua jopa epäilyttää se, onko Stierneld yksin tämän väärennyksen takana. Voisi ajatella jonkinlaiseksi Stierneld -roiston oppipojan tekeleeksi, koska vaikuttaa siltä, ettei väärennykseen ole pystytty käyttämään "aitoja malleja". Ja olisi luullut Stierneldin pääsevän tutustumaan sellasiin? Jos tälle ei ole löydetty muuta sylttytehdasta, on ehkä oletettu, että kukapa muukaan? Vai onko lappu löydetty paikasta, joka voidaan hyvällä syyllä jäljittää Stierneldiin?
Jollakulla Ruotsin arkistonhoitajalla saattaa olla tämän väärennyksen linkistä Stierneldiin parempaa tietoa.
Hyvin kiltisti sanottu tuo satuketju.
Itse korvamerkkaan viestini, jos tähän kirjoitan, tuolla jälkikaneetillani, jottei kukaan sotkisi omia tekstejäni tämän ketjun fantasiamössöön.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi. Ilmiselvästi aihe on livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off topic".
Matti Lund
23.10.15, 19:51
Kiitos tästä esimerkistä, vaikkakaan millään todisteilla ei näytä olevan tässä ketjussa eräille mitään merkitystä.
Nythän Kustaa Vaasan kirjeitä läheisilleen löytyy hänen regitratuurastaan ja niistä voidaan konstruoida kaavoja, joita Kustaa Vaasa käytti niissä.
Kävin ihan muistituntumani virkistämiseksi läpi muutaman, myös joitakin Eerikille.
Tämä väärennyshän ei noudata niitä maneereja, joita Kustaa Vaasa on käyttänyt niissä. Eikö Stierneld opiskellut Kustaa Vaasan maneereja. Eikö hän ollut päässyt tutustumaan niihin?
Tämä lappu vaikuttaa siltä kuin hän olisi vain koetellut kepillä jäätä.
Tämä on aivan liian helppo "nakki", koska minun kaltainen höyhensarjalainenkin pystyy paljastamaan väärennyksen heti kättelyssä?
Minua jopa epäilyttää se, onko Stierneld yksin tämän väärennyksen takana. Voisi ajatella jonkinlaiseksi Stierneld -roiston oppipojan tekeleeksi, koska vaikuttaa siltä, ettei väärennykseen ole pystytty käyttämään "aitoja malleja". Ja olisi luullut Stierneldin pääsevän tutustumaan sellaisiin? Jos tälle ei ole löydetty muuta sylttytehdasta, on ehkä oletettu, että kukapa muukaan? Vai onko lappu löydetty paikasta, joka voidaan hyvällä syyllä jäljittää Stierneldiin?
Jollakulla Ruotsin arkistonhoitajalla saattaa olla tämän väärennyksen linkistä Stierneldiin parempaa tietoa.
Hyvin kiltisti sanottu tuo satuketju.
Itse korvamerkkaan viestini, jos tähän kirjoitan, tuolla jälkikaneetillani, jottei kukaan sotkisi omia tekstejäni tämän ketjun fantasiamössöön.
terv Sama
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi. Ilmiselvästi aihe on livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off topic".
Lisään vielä senkin mieleenjuolahduksen lapun heppoisuudesta, että jos se oli Stierneldin käsialaa, se saattoi myös olla epäonnistunut väärennyskokeilu, jonka ei olisi ehkä Stierneldinkään mielestä pitänyt joutua kenenkään käsiin murskattavaksi.
Tai sitten Stierneld oli simppelimpi valehtelija kuin on yleisesti uskottu.
Joka tapauksessa ehkä pääsimme näin aitiopaikalle väärentäjän "sorvin ääreen".
Hyvin kiltisti sanottu tuo satuketju.
Itse korvamerkkaan viestini, jos tähän kirjoitan, tuolla jälkikaneetillani, jottei kukaan sotkisi omia tekstejäni tämän ketjun fantasiamössöön.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi. Ilmiselvästi aihe on livennyt ulos sukutieteellisen tutkimuksen raiteilta eikä kuulu enää tälle palstalle, vaan on "off topic".
Tämä lappu vaikuttaa siltä kuin hän olisi vain koetellut kepillä jäädä.
Juuri näin ajattelin. Kuten myös muiden samassa kokoelmassa olevien muiden väärennösten suhteen. Harjoittelua, kokeilua, testailua... Valitsin tämän esimerkiksi koska tämän kirjeen "vuosiluku" oli 1552 ja tässä ketjussa esillä ollut raamattu oli vuodelta 1551. Sattumaa?
Terv Hannu
jk. Tein varsin mielenkiintoisen havainnon Kaarinan donaatiokirjeistä kontra registratuurasta, mutta ketju suljettiin pahimmilleen. Tapaus saattaa oasltaan osoittaa ettei Kuninkaalla alkuvuonna 1568 ollut enää "pallo" hallussa.
Yhä enenevässä määrin alkaa vaikuttaa siltä, että koko Stierneld-väärennysvyyhti on pelkkä kupla, joka kriittisellä uudelleentarkastelulla tyhjenee yhtä nopeasti, kuin on syntynytkin.
Kannattaa huomioida se, että väärennysväitteet alkoivat VASTA vapaaherran kuoleman (1835) jälkeen. Vapaaherra E. oli luonut elinaikanaan valtaisan kulttuuriperinnön, sekä keräämällä kansakunnalle kuninkaallisen muotokuvakokoelman, että aktiivisti peräänkuuluttamalla ja hankinnoin vertaansa vailla olevan asiakirja/käsikirjoituskokoelman, jonka sitten valtaosin julkaisi Handlingar rörande Skandinaviens historia-otsikon alla tuhtatsivuisena sarjana.
Tällainen loistava persoona ja ura ei voinut olla herättämättä kadehdintaa ja kadehtijoita. Niin tuttu juttu tämänkin päivän kultturi- ja tiede-elämässä.
Kun vapaaherra oli kuollut ja koko vapaaherrallinen Stierneldien sukukin sammunut, Ruotsin ulkoministerinä toimineen Gustaf Nils Algernon Adolf Stierneldin kuoleman (1868) jälkeen, ei vastustajien/kadehtijoiden enää tarvinut pelätä vastaväitteitä, eikä haasteita.
Jo SEURAAVANA vuonna (1869) iskee aatelimies A.T. G. Oxenstierna ymmärrettävästi siihen, mikä häntä itseään oli lähinnä ja "kiristi" s.o. kuninkaalliseen sukupuuhun, artikkelissaan joka pilkallisesti on otsikoitu: "Har Vasaätten på manssidan fortlevat intill våra dagar?" Kuinka malttoikaan odottaa suvun kuolemaa ensin?!
Kun sukuppuu oli lahdattu tuli taidekokoelmien vuoro. Gripsholmin-linnan Kuninkaallinen (nyk. Valtiollinen) muotokuvakokoelma (yli 4000 teosta) ei enää tänään tunne perustajansa nimeä (vrt. Wikipedia), koska nykytutkijoitten toimesta on osoitettu, ettei vapaaherra ymmärtänyt taiteesta mitään ja attribuoi (kohdisti, otsikoi) muotokuvia väärin, sekä istujan-, että taiteilijoitten osalta ja kaikenlisäksi "museoi" taulut jopa väärille aikakausille.
Voin itse, taiteenkeräilijänä, vakuuttaa, että taide-expertit ovat jatkuvasti tukkanuottasilla mestariteostekin aitouksista ja attribuuteista. Esim. maailmankuulun Mona Lisan kohdalla on esitetty toisistaan eriäviä mielipiteitä siitä kuka "istuja" (s.o. malli) todellisuudessa oli. Jokainen merkittävä taidekokoelma maailmassa sisältää edelleen väärennöksiä ja väärintulkintoja. Raha houkuttelee kuin hunaja ja taide on aina katsojan silmässä, niinhän?
Onko siten reilua odottaa erehtymättömyyttä vv 1755-1835 eläneeltä vapaaherra Stierneldiltä, jolla ei (kuten ei ajassa yleisestikään) ollut taidehistoriallista erikoiskoulutusta, eikä nykyvälineistö arvioimaan sitä , oliko hänelle annettu attribuutti muotokuvan istujasta/ taiteilijasta oikein, vai väärin?
Voin varsin hyvin kuvitella Stierneldin "leipääntymisen" tuhansien taulujensa kohdalla/keskellä. Hän vain lopulta päätti ripustella ne Gripsholmin saleihin juuri siten kuin se hänestä tuntui parhaimmalta (istui hyvin) s.o. museaalisin syin.
Tekisin itse, ilman ammattiapua, samoin.
Jälkipolvien armoton kritiikki on mielestäni tässäkin kohdin kiittämätöntä "oman hännän"/ osaamisen nostoa, valtavan uurastuksen ja pohjatyön tehneen vapaaherra Eldstiernan kustannuksella, niinhän?
Sama "briljeeramisen" maku jää päällimmäisenä (ja ilman Bengtin lupaamaa artikkelia) käsiin Erland Hjärnen kritiikistä kohdistuen tuhansia sivuja käsittävään Eldstierna pääelämäntyöhön "Handlingar rörande Skandinaviens historia", jota vapaaherra tyosti elämänsä viimeisen neljännesvuosisadan. Ensin peräänkuuluttamalla yksityisten kansalaisten käsissä olleita käsikirjoituksia ja muinaismuistoja ja sitten arkistoimalla ja julkaisemalla niitä vuosittain e.m. sarjassaan.
Hän menetteli siis täsmälleen samoin kuint team Stierman-von Celse-Loenbom (Alftan-kronikan julkaisijat) olivat aeimmin tehneet.
Tähänkin aktiviteettiin pätee sama huomio kuin yllä. Koska vapaaherra maksoi dokumenttien löytäjille, niitä myös tulvi hänen arkistoihinsa.Osa on mitä todennäköisimmin väärennyksiä ansaitsemistarkoituksessa, kuten esim. edellisissä viesteissä käsitelty tökerö Kustaa Vaasan kirje prinssi Erikille v. 1552, joka nykyisin labelloidaan "todennäköisesti Stierneldin väärennökseksi".
Vapaaherran suurin synti oli julkaista tai tehdä yleensä mitään, sillä heittäytymällä jättiprojkteihinsa hän altistui aineistonsa (s.o. hänelle toimitetun aineiston) kontaminaatiolle, joka on johtanut , "Kilroy (Stierneld) kävi täällä"-lentävän lauseen tapaiseen leimaamiseen.
Täysin ansaitsematonta ja epäreilua, mielestäni.
Mitä tulee HSH-opuksen toimitukseen yleensä; jos lähde on ollut tiedossa se myös annetaan. Esim. "Utdrag af Riks-Rådet H:r Grefve Gustaf Bondes Bref till H:r Prof. Sv. Bring. Gifit Björnö vid NorrTelje den 11 Apr. 1749" on varustettu seuraavin merkinnöin.
Detta är af Håf Cantsleren Ol. Dalin med egen hand tecknat.
ja lisäksi :
Likheten med Originalet intygar: W. Forsslund, Canzlist i Kongl. Riks-Archivet
Siis vaivaa on todella nähty oikellisuuden vakuutuksessa, toisin kuin monessa muussa ajan tekeleessä.
Teossarjan lukemattomat artikkelit on varustettu tekijöittensä nimillä ja ne joita ei ole allekirjoitettu on tietenkin ymmärrettävä toimituskunnan omiksi (ainakin maalaijärjellä ajateltuna).
HSH sisältää facsimile käsikirjoitusnäytteitä (signeerauksia) lähes kaikilta merkittäviltä vaikuttajilta Kustaa Vaasasta lähtien. MM. kuningatar Kaarina Maununtyttären nimikirjoitus on esillä liitefolioissa.
Stierneldin oletettuja väärennyksiä tarkasteltassa on aina kysyttävä, palveliko tarjoiltu väärennysväite vapaaherraa jotenkin? Esim. Kustaa Vaasan rutiinikirje prinssi Erikille ei varmaankaan, kuten ei myöskään taulujenripustus "väärille aikakausille" Gripsholmissa.
Ainoa, joka palveli, on väitetty sukupuuväärennös, ja siitäkin syytteestä Sjöbergin nyt esitelty, ansiokas ja tuorein tutkimus, on Adolph Ludvig Stierneldin vapauttanut.
On palattu siis alkuun. Ammattillista/henkilökohtaista (kateus?)-syistä liikkeellelähtenyt "lumipallo" on kasvanut käsittämättömiin mittasuhteisiin.
Olisiko "sulamisreaktio nyt alkanut".
Jos vapaaherra Stierneld ei syyllistynyt sukupuunsa väärennykseen, väärensikö hän silloin taulukokoelmaansakaan, tai dokumentteja arkistossaan? Ovatko todelliset väärentäjät s.o. taulujen/dokumenttiaineiston toimittajat kokonaan muualla?
Pieneekö väärennysväite kuin pyy maailmanlopun edellä?
Jääkö todisteeksi kouraan lopulta vain paikallishistorioitsija G. Peterssonin 15 sivuinen lehdykkä, jonka lopputulema Eldstierna/Stierneld-kronikasta on se, että lähteitten puutteellisuuden tähden hän pidättäytyy ottamasta kantaa
sukulinjaan sen paremmin puolesta, kuin vastaankaan?
Tässäkö ollaan?
Riippumatta siitä, mitä Paul Sjögrenin Erland Hjärnen tutkimustuloksia käsittelevä, nyt haussa oleva 1. artikkeli, tuo tullessaan, on tuoreempi, nyt tarkastelun alla oleva artikkeli definitiivinen ja vapauttava Adolph Ludvig Stierneldin raamattuväärennösten suhteen.
Sjögrenin kehoituksesta on sukulinjan tutkimus avattava uudelleen.
Uuden tutkimuksen tulee olla riippumaton ja vapaa myöhemmin esitetyistä ja muuallesuuntautuneista väärennysväitteistä (s.o. Gripsholmin taidekokoelmat, HSH-julkaisusarja).
Uppsalan yliopiston hallussa oleva Stierneldien sukuraamattu (Kaarina Maununtyttären Raamattu) on alistettava käsiala- ja musteanalyyseille Sjögrenin suorittamaa tutkimusta kattavammin. Ruotsin 1. luterilaisen arkkipiispan, Laurentius Petrin, kirjoittamiksi sanotut, jopa 1500-luvulle ulottuvat, laajat latinankieleiset käsikirjoitukset on analysoitava perusteellisemmin. On kysyttävä sekin, miksi Laurentius Petrin Raamattu kulkeutui kuningattaren haltuun? Mikä/kuka Laurentius Petri oli miehiään (s.o. sukujuuriltaan)?
Sjögrenin tekstissä kronikan "kumoajana" esitelty V. Örnbergin työ Norrköpingin luterilaisen seurakunnan kirkonkirjojen parissa on asetettava uudelleenarvioitavaksi, varsinkin siksi, ettei Laurentius Karthetskij suinkaan ollut luterilainen, vaan kiihkokatolinen, kuten isänsäkin (s.o. prinssi Gustaf).
Sjögrenin kehoituksesta on tutkimus laajennettava kattamaan mm. tämän ketjun otsikkoaiheen s.o. Henry Biaudetin "Gustaf Eriksson , Prince de Suede"-teoksen, jonka jo olen omin varoin, avainkappaleleiden osalta, käännättänyt ja osin ketjutekstissä, sekä Agricolassa esitellyt.
Huomio tulee suunnata Vatikaanin arkistojen lisäksi myös moskovalaisiin lähteisiin, jotka sitten Sjögrenin artikkeleiden, avautuivat/sulkeutuivat ja ovat jälleen avautumassa länsimaisille tutkijoillekin.
Sisarkronikkoja (Alftan-Elsdtierna-Stierneld) tulee tutkia yhdessä.
Sukupiirin (Vasa-Tegel-Barck-Alftan) sisällä syntyneiksi todistetut aviot on
otettava huomioon sukukronikoita vahvistavana aineistona jne. jne.
En lainkaan epäile, etteivätkö kronikkojen salat avaudu, systemaatisella ja hellittämättömällä työllä.
Tehdäänkö läpimurto Suomessa, vaiko Ruotsissa, on samantekevää. Taoitteena on totuus ja se tulee löytymään.
Avanti!
Pikaisesti "orakkeliani" konsultoimalla, sain vastauksen, jonka mukaan Laurentius Petri olisi ollut kuningas Erikin ja kuningatar Kaarina Maununtyttären vihkipappi ja luovuttanut siten (mahdollisesti vihkimisen yhteydessä) Raamatun Kaarinalle.
Edelleen (orakkelia lainaten) arkkipiispan tytär Margareta Larsdr (Nericia) avioitui kahdesti Laurentius Petri Gothuksen ja Andreas Laurentiin (Björnram) kanssa. Jälkimmäinen, Vexion piispa, on sen Lapinjärvellä syntyneeksi väitetyn Lars Olofssonin poika, jonka sisar Ann Larsdr nai Alftan-sukuunkin sovitellun Anders Sigfridsson Rålambin. Toinen sisar (Sara Larsd) taas nai kuninkaan kanslian sihteerin (1563-1581) Peder Eriksson Korpin. Sisarusten veli Hans Larsson (till Insäs) oli hänkin kuninkaankanslian kasvatteja, jossa toimi kansliakirjurina 1544-1554.
Näistä Lapinjärven läänityksistä, jotka oli suotu Erikin toimesta, jo ennen kuninkaaksituloaan, taisi olla ketjuissa jotain juttua hiljattain (Lund), vai muistanko väärin?
Pikaisesti "orakkeliani" konsultoimalla, sain vastauksen, jonka mukaan Laurentius Petri olisi ollut kuningas Erikin ja kuningatar Kaarina Maununtyttären vihkipappi ja luovuttanut siten (mahdollisesti vihkimisen yhteydessä) Raamatun Kaarinalle.
Edelleen (orakkelia lainaten) arkkipiispan tytär Margareta Larsdr (Nericia) avioitui kahdesti Laurentius Petri Gothuksen ja Andreas Laurentiin (Björnram) kanssa. Jälkimmäinen, Vexion piispa, on sen Lapinjärvellä syntyneeksi väitetyn Lars Olofssonin poika, jonka sisar Ann Larsdr nai Alftan-sukuunkin sovitellun Anders Sigfridsson Rålambin. Toinen sisar (Sara Larsd) taas nai kuninkaan kanslian sihteerin (1563-1581) Peder Eriksson Korpin. Sisarusten veli Hans Larsson (till Insäs) oli hänkin kuninkaankanslian kasvatteja, jossa toimi kansliakirjurina 1544-1554.
Näistä Lapinjärven läänityksistä, jotka oli suotu Erikin toimesta, jo ennen kuninkaaksituloaan, taisi olla ketjuissa jotain juttua hiljattain (Lund), vai muistanko väärin?
Hei,
Teoksessa Svenska ättartal för år 1889 julkaistu artikkeli Om falska Wasaättlingar (http://www.mesterton.net/omfalskavasaattlingar.pdf) on ollut minulla kopioituna jo lähes parikymmentä vuotta. Katson että nyt, tähän viestiin vastaamalla on aika 'julkaista se uudelleen' - ja ihan ilman 'oraakkeleita'.
Ystävällisesti
Ossian Mesterton (http://www.mesterton.net)
of that (http://www.mesterton.net/kolmensuora.htm) Ilk
Hei,
Teoksessa Svenska ättartal för år 1889 julkaistu artikkeli Om falska Wasaättlingar (http://www.mesterton.net/omfalskavasaattlingar.pdf) on ollut minulla kopioituna jo lähes parikymmentä vuotta. Katson että nyt, tähän viestiin vastaamalla on aika 'julkaista se uudelleen' - ja ihan ilman 'oraakkeleita'.
Ystävällisesti
Ossian Mesterton (http://www.mesterton.net)
of that (http://www.mesterton.net/kolmensuora.htm) Ilk
Mutta Ossian hyvä, eihän lähettämissäsi tauluissa mainta lainkaan Eldstierna-Stierneld-kronikkaa! Printtasinkin aineistosi (vaikka latautui tosi kauan), enkä vieläkää löytänyt. Onko sokeuteni nyt loppusuorallaan?
Sitäpaitsi, vaikka olisikin, Paul Sjögrenin sata vuotta myöhemmin julkaisema ja nyt käsittelyn alla oleva on se definitiivinen ja viimeisin, kunnes uudelleenkäynnistyvä tutkimus tuottaa loppuraporttinsa.
Sydämellinen kiitos kuitenkin! äkkäsin siellä kyllä arkkipiispa Laurentius Petrin nimen. Hänen Elisabet-vaimonsa katsotaan (virheellisesti) polveutuvan Christiern Johansson Wasasta, tätä ilmeisesti tarkoitit "orakkeliviittauksella".
"Orakkeli" on muuten sukuohjelmani/tietokoneeni, jolle olen koonnut täsmälleen 30 000 individuaalia (maksimimäärä), omakätisesti. Poistan ja lisään henkilöitä kokonaiskuvan sanelemana. Voin vieläkin, tästä nimenomaisesta syystä, korkeassa iässä (toki itseäsi huomattavasti nuorempana), muistaa välittömästi, onko jokin esille tullut nimi tiedostollani, vai ei? Positiivisessa tapauksessa senkin, mihin sukupiiriin k.o. henkilö kuuluu. Koneen ja ihmismielen saumatonta harmoniaa, eikö totta?
Matti Lund
24.10.15, 19:26
Mutta Ossian hyvä, eihän lähettämissäsi tauluissa mainta lainkaan Eldstierna-Stierneld-kronikkaa! Printtasinkin aineistosi (vaikka latautui tosi kauan), enkä vieläkää löytänyt. Onko sokeuteni nyt loppusuorallaan?
Sitäpaitsi, vaikka olisikin, Paul Sjögrenin sata vuotta myöhemmin julkaisema ja nyt käsittelyn alla oleva on se definitiivinen ja viimeisin, kunnes uudelleenkäynnistyvä tutkimus tuottaa loppuraporttinsa.
Sydämellinen kiitos kuitenkin! äkkäsin siellä kyllä arkkipiispa Laurentius Petrin nimen. Hänen Elisabet-vaimonsa katsotaan (virheellisesti) polveutuvan Christiern Johansson Wasasta, tätä ilmeisesti tarkoitit "orakkeliviittauksella".
"Orakkeli" on muuten sukuohjelmani/tietokoneeni, jolle olen koonnut täsmälleen 30 000 individuaalia (maksimimäärä), omakätisesti. Poistan ja lisään henkilöitä kokonaiskuvan sanelemana. Voin vieläkin, tästä nimenomaisesta syystä, korkeassa iässä (toki itseäsi huomattavasti nuorempana), muistaa välittömästi, onko jokin esille tullut nimi tiedostollani, vai ei? Positiivisessa tapauksessa senkin, mihin sukupiiriin k.o. henkilö kuuluu. Koneen ja ihmismielen saumatonta harmoniaa, eikö totta?
Kun kukaan Bengtin esillepaneman tekstin lukijoista ei ole viitsinyt puuttua tähän, pitänee taas minun uhrautua.
Ensinnäkin artikkeli koostuu kauttaaltaan vain epävarmoista oletuksista eikä muuhun pyrikään.
Taas valehtelet härskisti ja annat aivan väärän todistuksen Paul Sjögrenistäkin ikään kuin hän olisi sortunut fantasioiden harhaan ja vaatinut uudelleentutkimusten käynnistämistä.
Niinhän ei ole, vaan Sjögren toteaa loppupäätelmissään, että raamattu on mm. esimerkki siitä, mitä kaikenlaisia fantasioita voi perheraamattujen lehdyköistä löytyäkään ja ennen muuta tämän:
Hän toteaa, että raamattu voi olla hyödyllinen materiaali sen opiskelemiseksi, miten genealogisia väärennyksiä tehdään.
Ja toteaa myös sen, ettei se anna perustetta Stierneldin sukulinjojen uudelleentutkimiseksi eli ei horjuta hänen mielestään mitenkään käsitystä Stierneldin suorittamasta sukupuuväärennyksestä.
Tai tulkitkaa itse jos paremmin voitte:
"Med antydd målsättning ligger det ej heller inom ramen för denna framställning att söka göra en förnyad kristisk prövning av ätterna Stiernelds och Eldstiernas genealogier."
Käännät aivan päälaelleen ja panet Sjögrenin suuhun vaatimuksen, jonka hän nimenomaan näin pontevasti kiistää.
Yrität jälleen väärentää paitsi itse aihetta, yhtä kohtuullista ruotsalaista tutkijaa lisää, Sjögreniä, ja tahrata julkeasti tällä tolkuttomalla lausunnollasi hänen mainettaan järkevänä ja luotettavana tutkijana.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi.
Matti Lund
24.10.15, 22:30
Kun kukaan Bengtin esillepaneman tekstin lukijoista ei ole viitsinyt puuttua tähän, pitänee taas minun uhrautua.
Ensinnäkin artikkeli koostuu kauttaaltaan vain epävarmoista oletuksista eikä muuhun pyrikään.
Taas valehtelet härskisti ja annat aivan väärän todistuksen Paul Sjögrenistäkin ikään kuin hän olisi sortunut fantasioiden harhaan ja vaatinut uudelleentutkimusten käynnistämistä.
Niinhän ei ole, vaan Sjögren toteaa loppupäätelmissään, että raamattu on mm. esimerkki siitä, mitä kaikenlaisia fantasioita voi perheraamattujen lehdyköistä löytyäkään ja ennen muuta tämän:
Hän toteaa, että raamattu voi olla hyödyllinen materiaali sen opiskelemiseksi, miten genealogisia väärennyksiä tehdään.
Ja toteaa myös sen, ettei se anna perustetta Stierneldin sukulinjojen uudelleentutkimiseksi eli ei horjuta hänen mielestään mitenkään käsitystä Stierneldin suorittamasta sukupuuväärennyksestä.
Tai tulkitkaa itse jos paremmin voitte:
"Med antydd målsättning ligger det ej heller inom ramen för denna framställning att söka göra en förnyad kristisk prövning av ätterna Stiernelds och Eldstiernas genealogier."
Käännät aivan päälaelleen ja panet Sjögrenin suuhun vaatimuksen, jonka hän nimenomaan näin pontevasti kiistää.
Yrität jälleen väärentää paitsi itse aihetta, yhtä kohtuullista ruotsalaista tutkijaa lisää, Sjögreniä, ja tahrata julkeasti tällä tolkuttomalla lausunnollasi hänen mainettaan järkevänä ja luotettavana tutkijana.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi.
Toistan vielä sen tosiasian, että koska perheraamatun kappaleella ei luonteensa, puhumattakaan annetuista olosuhteista ja luotettavuuden puuttumisesta johtuvista syistä, voitu todistaa minkään sukujohtojen paikkansapitävyyttä tai paikkansapitämättömyyttä, ei Sjögren edes pyrkinyt todistamaan sillä kenenkään esipolvia, vaan lähinnä sitä, oliko se ylipäänsä kuulunut Uppsalan muinoiselle arkkipiispalle Laurentius Petrille tai Kaarina Maununtyttärelle.
- Ja mikä olikaan tulos? - Tulos oli niidenkin suhteen erittäin epävarma. Kysymys jäi aika lailla avoimeksi. Todennäkösimmäksi jäi, ettei raamattu ollut varsinaisesti alunperin Laurentius Petrin omistama, muttei toisaalta voitu kiistää sitä, etteikö se olisi voinut kulkea hänen käsiensä kautta eteenpäin ja päätyä lopulta jotenkin Stierneldille tai jo vouti Lars Eldille.
Väliin raamattu oli ollut "teillä tietymättömillä" eli ei löytynyt inventaareista, joista sen olisi pitänyt löytyä.
Kriittisen sukutieteen menetelmällisestä näkökulmasta raamatulle ei jäänyt mitään genealogista relevanssia, mutta tietysti se kuului Stierneldien sukuhistorialliseen "tilpehöörään" ja kuvastaa jotenkin heidän menneisyyttään.
terv Sama
Ps. Kiitän Hannu Tavastia siitä, että hän on tuonut tähän mielenkiintoisia historiallisia todistuskappaleita ja yrittänyt viedä aiheen käsittelyä oikeaan suuntaan. Itse kunkin kannattaa tallettaa itselleen hänen esiintuomansa todisteet. Muu tässä ketjussa on oikeastaan täysin arvotonta roskaa genealogisessa katsannossa.
Matti Lund
24.10.15, 23:59
Toistan vielä sen tosiasian, että koska perheraamatun kappaleella ei luonteensa, puhumattakaan annetuista olosuhteista ja luotettavuuden puuttumisesta johtuvista syistä, voitu todistaa minkään sukujohtojen paikkansapitävyyttä tai paikkansapitämättömyyttä, ei Sjögren edes pyrkinyt todistamaan sillä kenenkään esipolvia, vaan lähinnä sitä, oliko se ylipäänsä kuulunut Uppsalan muinoiselle arkkipiispalle Laurentius Petrille tai Kaarina Maununtyttärelle.
- Ja mikä olikaan tulos? - Tulos oli niidenkin suhteen erittäin epävarma. Kysymys jäi aika lailla avoimeksi. Todennäkösimmäksi jäi, ettei raamattu ollut varsinaisesti alunperin Laurentius Petrin omistama, muttei toisaalta voitu kiistää sitä, etteikö se olisi voinut kulkea hänen käsiensä kautta eteenpäin ja päätyä lopulta jotenkin Stierneldille tai jo vouti Lars Eldille.
Väliin raamattu oli ollut "teillä tietymättömillä" eli ei löytynyt inventaareista, joista sen olisi pitänyt löytyä.
Kriittisen sukutieteen menetelmällisestä näkökulmasta raamatulle ei jäänyt mitään genealogista relevanssia, mutta tietysti se kuului Stierneldien sukuhistorialliseen "tilpehöörään" ja kuvastaa jotenkin heidän menneisyyttään.
terv Sama
Ps. Kiitän Hannu Tavastia siitä, että hän on tuonut tähän mielenkiintoisia historiallisia todistuskappaleita ja yrittänyt viedä aiheen käsittelyä oikeaan suuntaan. Itse kunkin kannattaa tallettaa itselleen hänen esiintuomansa todisteet. Muu tässä ketjussa on oikeastaan täysin arvotonta roskaa genealogisessa katsannossa.
Olin kyllä liian pikainen arvottoman roskan ulottamisessa. Ensiksikin Ossianin oivasti esiintuoma dokumentti oli genealogisesti erittäin valaiseva eikä muidenkaan kuten Bengtin tähän ketjuun tuomia dokumentteja tai todistuskappaleita voida mitenkään väheksyä ja sisällyttää ketjusta muuten pursuavan roskan joukkoon. Nekin kannattaa taltioida. Pahoitteluni tänne tiedon tuojille kovin ylimalkaisesta toteamuksesta.
Roska tässä ketjussa on niin hallitsevaa, että muu helposti unohtuu. Lisäksi se on aika usein aiheen väärennystä, tutkijoiden tekstien vääristelyä ja lukijoiden hyväksikäyttöä tutkijoiden nimiin pistetyillä vääristelevillä teksteillä kuten Sjögrenin tapaus tasan tarkkaan osoittaa.
terv Matti Lund
Matti Lund
25.10.15, 01:32
Hei,
Teoksessa Svenska ättartal för år 1889 julkaistu artikkeli Om falska Wasaättlingar (http://www.mesterton.net/omfalskavasaattlingar.pdf) on ollut minulla kopioituna jo lähes parikymmentä vuotta. Katson että nyt, tähän viestiin vastaamalla on aika 'julkaista se uudelleen' - ja ihan ilman 'oraakkeleita'.
Ystävällisesti
Ossian Mesterton (http://www.mesterton.net)
of that (http://www.mesterton.net/kolmensuora.htm) Ilk
Paul Sjögren toi omassa tutkielmassaan, jonka Bengt laittoi avuliaasti meille esille, perheraamatusta sen mahdollisuuden, että Stierneldin sukupuuvärennys ei ollut yksistään hänen luomuksensa, vaan sukupuun fantasiointia olisi saattanut harjoittaa mm. vouti Lars Eld ja myös Katarina Stierneld, jonka nimiin osa kirjoituksista oli pistetty. Stierneld olisi yhdistellyt heidän fantasioitaan itse keksimiinsä.
Vertaamalla sellaista proseduuria tähän Ossianin esiintuomaan sukutaulustoon, ilmenee, että myös Peringskiöld ja eräät hänen oppineet sukulaisensa ovat laatineet sukupuita, jossa on huomattava joukko aikalaisia johdettu väärin perustein Vaasa -sukuun. On sammutettu lyhtyjä oikeisiin esivanhempiin, jotka ovat olleet lähestulkoon aikalaisia. Tämä tietysti herättää kysymyksen, kuinka tahatonta tai tahallista se on ollut?
Ossianin esiintuomassa tapauksessahan on lähdetty laajentamaan Vaasa -sukuisen lähtöhenkilön ei-Vaasa-sukuisen puolison ei-Vaasa-sukuisia lapsia toisista ja kolmansista avioliitoista Vaasa-sukuisiksi, siis johtamalla lapsipuolia äitipuolen "biologisiksi" lapsiksi. Tässä lienee ollut houkuttelevuutta fantasioille ja sukupuunsa laatimiselle sille yhden esivanhempansa useammista puolisoista, josta olisi mieluummin syystä tai toisesta toivonut omaa esivanhempaansa kuin vain tyytyä oikeaan esivanhempaansa.
terv Matti Lund
Kun kukaan Bengtin esillepaneman tekstin lukijoista ei ole viitsinyt puuttua tähän, pitänee taas minun uhrautua.
Ensinnäkin artikkeli koostuu kauttaaltaan vain epävarmoista oletuksista eikä muuhun pyrikään.
Taas valehtelet härskisti ja annat aivan väärän todistuksen Paul Sjögrenistäkin ikään kuin hän olisi sortunut fantasioiden harhaan ja vaatinut uudelleentutkimusten käynnistämistä.
Niinhän ei ole, vaan Sjögren toteaa loppupäätelmissään, että raamattu on mm. esimerkki siitä, mitä kaikenlaisia fantasioita voi perheraamattujen lehdyköistä löytyäkään ja ennen muuta tämän:
Hän toteaa, että raamattu voi olla hyödyllinen materiaali sen opiskelemiseksi, miten genealogisia väärennyksiä tehdään.
Ja toteaa myös sen, ettei se anna perustetta Stierneldin sukulinjojen uudelleentutkimiseksi eli ei horjuta hänen mielestään mitenkään käsitystä Stierneldin suorittamasta sukupuuväärennyksestä.
Tai tulkitkaa itse jos paremmin voitte:
"Med antydd målsättning ligger det ej heller inom ramen för denna framställning att söka göra en förnyad kristisk prövning av ätterna Stiernelds och Eldstiernas genealogier."
Käännät aivan päälaelleen ja panet Sjögrenin suuhun vaatimuksen, jonka hän nimenomaan näin pontevasti kiistää.
Yrität jälleen väärentää paitsi itse aihetta, yhtä kohtuullista ruotsalaista tutkijaa lisää, Sjögreniä, ja tahrata julkeasti tällä tolkuttomalla lausunnollasi hänen mainettaan järkevänä ja luotettavana tutkijana.
terv Matti Lund
Ps. edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä väärennystarkoituksessa avattu ketju hyvin ansaitsee tulla suljetuksi ja poistetuksi.
Eivät "viitsineet" puuttua, koska ymmärsivät lukemansa oikein, paitsi sinä.
Matti on nyt todella "matti" (s.o. "matitettu"), kuten shakissa sanotaan.
Maintsemassasi artikkelikohdassa Sjögern vain toteaa, ettei artikkelin (Stierneldien perheraamattu) tavoitteen/rajauksen tähden voi siinä yhteydessä (s.o. artikkelissaan) uudelleentutkia Siterneld-Eldstierna genealogiaa, mutta toivoo voivansa palata siihen toisessa yhteydessä, mahdollisesti uuden artikkelin muodossa. Tutkimuksen tulisi silloin kattaa mm. Uppsalan yliopiston halussa olevat laajat Stierneld-kokoelmat, joiden läpikäynti ja selvitys on tarpeellista. Koskien Kaarina Maununtytärtä ja hänen poikaansa Gustaf Erikssonia viitataan ensikädessä A.G. Ahlqvistin "Karin Månsdotter"-teokseen (1874) ja H. Biaudetin "Gustaf Eriksson, Prince de Suede"-opukseen (1913, tämän ketjun aihe), sekä B. Boaltin "Svenska män och kvinnor 3" jukaisuun vuodelta1946.
Jos aineiston läpikäynti ei tuota positiivista tulosta ja kronikka osoittautuisi toiveajatteluksi, tai vilkkaan mielikuvituksen tuotteeksi , ei syytä siihen voida vierittää Adolf Ludvig Stierneldin kontolle, vaan lähteeksi osoittautuvat jo häntä aiemmat sukupolvet (s.o. Catharina Stierneld - ydinkronikan luoja).
Bengt Rostedt on jo ystävällisesti lähettänyt tiedustelut Ruotsiin koskien mahdollista jälkiartikkelia.
Jos Sjögren ei siihen ole ryhtynyt, on muiden se tehtävä. Haluatko estää sen?
Kirjoittelusi/ "horinointisi" (s.o. itsekäyttämäsi ilmaisu) on viimeaikoina edennyt siihen malliin, että olisi ollut parempi pysyä visusti hiljaa, kai sen itsekin huomaat? Negatiivinen syyttely ja pelkkä kanssakeskutelijoitten parjaus (mm. valehtelijaksi syyttäminen), menee jo yli kaiken kontrollin, eikä rakenna mitään. Tutkimuksen etenemisen kannalta on panoksesi nolla!
Huomaan, että lapsellinen mantrasi (s.o. "loppulogosi") lyheni, värennysväitösten kutistumisen myötä ja on nyt tainnut kadota kokonaan. Edistystä! Carry on!
Olin kyllä liian pikainen arvottoman roskan ulottamisessa. Ensiksikin Ossianin oivasti esiintuoma dokumentti oli genealogisesti erittäin valaiseva eikä muidenkaan kuten Bengtin tähän ketjuun tuomia dokumentteja tai todistuskappaleita voida mitenkään väheksyä ja sisällyttää ketjusta muuten pursuavan roskan joukkoon. Nekin kannattaa taltioida. Pahoitteluni tänne tiedon tuojille kovin ylimalkaisesta toteamuksesta.
Roska tässä ketjussa on niin hallitsevaa, että muu helposti unohtuu. Lisäksi se on aika usein aiheen väärennystä, tutkijoiden tekstien vääristelyä ja lukijoiden hyväksikäyttöä tutkijoiden nimiin pistetyillä vääristelevillä teksteillä kuten Sjögrenin tapaus tasan tarkkaan osoittaa.
terv Matti Lund
"Arvotonta roskaa" on se, jota itse kannat ja siitä irti "kiemurtelusi" on suorastaan säälittävää seurattavaa. Ota neuvostani vaarin ja ole hetkeksi hiljaa.
Mestertonin lähettämä liitetiedosto ei mitenkään liity Stierneld-Eldstierna-sukupuuhun, mutta palvelee kyllä huomion poissiirtämistä toivomaasi suuntaan, niinhän?
Paul Sjögren toi omassa tutkielmassaan, jonka Bengt laittoi avuliaasti meille esille, perheraamatusta sen mahdollisuuden, että Stierneldin sukupuuvärennys ei ollut yksistään hänen luomuksensa, vaan sukupuun fantasiointia olisi saattanut harjoittaa mm. vouti Lars Eld ja myös Katarina Stierneld, jonka nimiin osa kirjoituksista oli pistetty. Stierneld olisi yhdistellyt heidän fantasioitaan itse keksimiinsä.
Vertaamalla sellaista proseduuria tähän Ossianin esiintuomaan sukutaulustoon, ilmenee, että myös Peringskiöld ja eräät hänen oppineet sukulaisensa ovat laatineet sukupuita, jossa on huomattava joukko aikalaisia johdettu väärin perustein Vaasa -sukuun. On sammutettu lyhtyjä oikeisiin esivanhempiin, jotka ovat olleet lähestulkoon aikalaisia. Tämä tietysti herättää kysymyksen, kuinka tahatonta tai tahallista se on ollut?
Ossianin esiintuomassa tapauksessahan on lähdetty laajentamaan Vaasa -sukuisen lähtöhenkilön ei-Vaasa-sukuisen puolison ei-Vaasa-sukuisia lapsia toisista ja kolmansista avioliitoista Vaasa-sukuisiksi, siis johtamalla lapsipuolia äitipuolen "biologisiksi" lapsiksi. Tässä lienee ollut houkuttelevuutta fantasioille ja sukupuunsa laatimiselle sille yhden esivanhempansa useammista puolisoista, josta olisi mieluummin syystä tai toisesta toivonut omaa esivanhempaansa kuin vain tyytyä oikeaan esivanhempaansa.
terv Matti Lund
Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld ei ole "keksinyt" mitään "omaa" sukupuutaan, sillä sen on jo valmiiksi ja esipolviensa osalta täydellisenä kirjannut sukuraamattuunsa Catharina Stierneld, kuten artikkelissa ja ketjussa on selvästi osoitettu. Catharina Stierneld oli täysin järjissään oleva Samuel Stierneldin tytär ja kihlakunnantuomari Måns (Magnus) Larssonin vihitty puoliso.
Vapaaherra Stierneldin kontolle "väärennystä" ei siis saada millään, vai "testaisitko" sentään vielä?
Matti Lund
25.10.15, 11:15
Loukkaat tutkijamaailmassa vallitsevaa keskinäisen kunnioitettavuuden etiikkaa toisen tutkijan saavuttamien tulosten suhteen niin, että yrität hyväksikäyttää väärennysretoriikkasi apuna ikiomia vääristelyjäsi hyvämaineisten tutkijoiden nimissä, nyt Sjögreninkin.
Sinä ikään kuin kavallat Sjögrenin panemalla omia höperöitäsi hänen nimiinsä ja näin yrität tahrata hänenkin tutkijaimagoa lukijoittesi silmissä. Kun panet jonkin lausuman Sjögrenin nimiin, ensimmäinen vaikutelma, mikä toiselle tutkijalle tulee on se, että mikä sekopää tämä Sjögren tai hänen käyttäjänsä on? Kun tutustutaan Sjögrenin kirjoitukseen, vasta silloin selviää, että Sjögren ei ole se sekopää, vaan se hänen nimiinsä vannonut väärentäjä.
Olet täydessä vastuussa siitä, jos joku viestiesi lukija alkaa uskoa, että Sjögren on tutkijana niin ala-arvoinen.
Sjögren ei ole sellainen höperö, jota tarjoat lukijoille. Hän näyttää hyvin tietävän, millä voidaan todistaa mitäkin ja millä ei.
Perheraamatun fantasioilla ei voida todistaa sattuneista syistä mitään vouti Lars Eldin sukujuurista.
Kun perheraamattuun on todistetusti kajonnut suurväärentäjä, ei sillä voida todistaa mitenkään Katarina Stierneldin nimiinkään pistettyjä tekstejä.
Opuksen sellainen todistuskyky on täysin saastutettu.
terv Matti Lund
Eivät "viitsineet" puuttua, koska ymmärsivät lukemansa oikein, paitsi sinä.
Tämä ei pidä paikkaansa! Olen seurannut tätä keskustelua kiinnostuksella, tosin toisinaan täysin turhautuneena. Olin myös täysin tyrmistynyt siitä, miten väärin nimimerkki Giösling tulkitsee Sjögrenin artikkelia. Kuitenkin on niin, että koska tämä ketju täyttyy täysin turhasta tekstistä, ei tällainen meikäläinen, jolla ei ole kontribuutiota varsinaiseen asiaan, mielellään rupea huutelemaan yksittäisistä väärintulkinnoista. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että väärintulkinnat ovat niin raskaita, että Matti Lundia ei voi jättää yksin taistelemaan sukututkimuksen etiikan puolesta.
Aimo
[QUOTE=Giösling;266470
Mestertonin lähettämä liitetiedosto ei mitenkään liity Stierneld-Eldstierna-sukupuuhun, mutta palvelee kyllä huomion poissiirtämistä toivomaasi suuntaan, niinhän?[/QUOTE]
Liittyy asiaan siten, että osoittaa kuinka tavallista on, että sukututkija on halunnut hakeutua Vaasa-suvun sukupuuhun. Tältä pohjalta voidaan ymmärtää myös Giöslingin vimmattu pyrintö saada Stierneld Vaasa-sukuun.
Aimo
Tämä ei pidä paikkaansa! Olen seurannut tätä keskustelua kiinnostuksella, tosin toisinaan täysin turhautuneena. Olin myös täysin tyrmistynyt siitä, miten väärin nimimerkki Giösling tulkitsee Sjögrenin artikkelia. Kuitenkin on niin, että koska tämä ketju täyttyy täysin turhasta tekstistä, ei tällainen meikäläinen, jolla ei ole kontribuutiota varsinaiseen asiaan, mielellään rupea huutelemaan yksittäisistä väärintulkinnoista. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että väärintulkinnat ovat niin raskaita, että Matti Lundia ei voi jättää yksin taistelemaan sukututkimuksen etiikan puolesta.
Aimo
Näin on. Juhani lukee Sjögenin tekstiä "kuin piru raamattua" , poimien tarkoituksenhakuisesti sieltä irrallisia lauseita irti kokonaisuudesta.
Kupletin juoni selviää jo pelkästään lukemalla artikkelin lopussa olevan englanninkielisen lyhennelmän viimeiset kappaleet. Sjögenin ei tutkijana syyllistä väärennöksistä yksin A L Stierneldiä, vaikka asia on ilmeinen. Sen toteen näyttäminen edellyttäisi laajoja testejä käytetyn musteen koostumuksesta ja iästä aikalaisverrokkeineen.
terveisin Hannu
Sjögrenin tekstit ovat kaikkien vapaasti luettavissa ja jokainen voi niistä tehdä omat johtopäätöksensä.
Minusta hyvä tutkija on löydön tehtyään aluksi optimisti, mutta sitten osaa kääntyä riittävässä määrin pessimismiin suuntaan. Se, mitä Sjögren siteeratussa tekstissään ilmaisee, osoittaa juuri tuollaista asennetta. (Minun johtopäätökseni)
Tässä ketjussa on näkyvillä paljon kyvyttömyyttä käyttää pessimismivaihdetta silloin kun sen paikka olisi. (Myös minun johtopäätökseni)
Ketju jatkuu asiapohjalta.
Kaikki henkilökohtaisuuksiin meneminen on kiellettyä Suku Forumin sääntöjen perusteella.
Juha Vuorela
Suku Forumin mode
Kohutusta lainauksesta (selvyyden vuoksi):
Siteraattu teksti (tuolla) Lundin palopuheen keskellä ruotsiksi, on se joka
valvotti Mattia koko viime yön useitten viestien muodossa. Se kuuluu:
Quote (Lund):
Taas valehtelet härskisti ja annat aivan väärän todistuksen Paul Sjögrenistäkin ikään kuin hän olisi sortunut fantasioiden harhaan ja vaatinut uudelleentutkimusten käynnistämistä.
Niinhän ei ole, vaan Sjögren toteaa loppupäätelmissään, että raamattu on mm. esimerkki siitä, mitä kaikenlaisia fantasioita voi perheraamattujen lehdyköistä löytyäkään ja ennen muuta tämän:
Hän toteaa, että raamattu voi olla hyödyllinen materiaali sen opiskelemiseksi, miten genealogisia väärennyksiä tehdään.
Ja toteaa myös sen, ettei se anna perustetta Stierneldin sukulinjojen uudelleentutkimiseksi eli ei horjuta hänen mielestään mitenkään käsitystä Stierneldin suorittamasta sukupuuväärennyksestä.
Tai tulkitkaa itse jos paremmin voitte:
"Med antydd målsättning ligger det ej heller inom ramen för denna framställning att söka göra en förnyad kristisk prövning av ätterna Stiernelds och Eldstiernas genealogier."
Käännät aivan päälaelleen ja panet Sjögrenin suuhun vaatimuksen, jonka hän nimenomaan näin pontevasti kiistää.
Yrität jälleen väärentää paitsi itse aihetta, yhtä kohtuullista ruotsalaista tutkijaa lisää, Sjögreniä, ja tahrata julkeasti tällä tolkuttomalla lausunnollasi hänen mainettaan järkevänä ja luotettavana tutkijana.
Unquote
Lund on kääntänyt/tulkinnut tekstistä tempaisemansa lauseen siten, ettei Sjögren muka ja NIMENOMAAN HALUAISI genealogista lisäselvitystä asiasta (Stierneld-Eldstierna-sukupuusta).
Todellisuudessa hän (Sjögren) toteaa, ettei artikkelinsa (Stierneldien perheraamattu) rajauksen tähden voi siinä yhteydessä (s.o. artikkelissaan) uudelleentutkia Stierneld-Eldstierna genealogiaa, mutta toivoo voivansa palata siihen toisessa yhteydessä, mahdollisesti uuden artikkelin muodossa. Tutkimuksen tulisi silloin kattaa mm. Uppsalan yliopiston halussa olevat laajat Stierneld-kokoelmat, joiden läpikäynti ja selvitys on tarpeellista. Koskien Kaarina Maununtytärtä ja hänen poikaansa Gustaf Erikssonia viitataan ensikädessä A.G. Ahlqvistin "Karin Månsdotter"-teokseen (1874) ja H. Biaudetin "Gustaf Eriksson, Prince de Suede"-opukseen (1913, tämän ketjun aihe), sekä B. Boaltin "Svenska män och kvinnor 3" jukaisuun vuodelta1946.
Kaikki tämä seisoo tekstissä ja artikkelin nooteissa, jos vain suinkin on malttia lukea, mutta onko sitä?
Asian ruotsinkielisenä oikein ymmärtänyt Bengt Rostedt on jopa oma-aloitteisesti lähettänyt tiedustelun Ruotsiin, jotta saisimme
tietää toteuttiko Sjögren aikeensa, vai ei?
Pekka Hiltunen
25.10.15, 14:15
Englanninkielinen "summary" on juuri sitä mitä otsikko kertoo, yhteenveto. Kannattaisi lukea koko ruotsinkielinen teksti ensin, ennen nokkelaa kommentointia, tekisitkö sen? Lue myös nootit, jotka Lundiltakin tuntuvat menneen ohi.
Olet kunnostautunut ketjussa tuomalla esille Stierneldien vapaaherrallisen vaakunan "väärennöksen", joka hupaisuudessaan/ tarkoituksettomuudessaan on aivan omaa luokkaansa, varsinkin jos yrität vääntää sitä vapaaherran kontolle.
Asiantuntemuksesi asiassa on todella "hennonvihreää", mutta "ratsasta" kaikin mokomin sillä, niin kauan kuin "heppa" kestää! Itse Stierneld-Eldstierna sukukronikkaan nähden kommenteillasi ei juurikaan ole relevassia ja niiden tarkoituksena onkin nähtävästi pelkkä henkilöön kohdistuva parjaus, Lundin antaman/viljelemän esimerkin mukaan. Huonot tavat tarttuvat!
Lainaan tähän hiukan Paul Sjögrenin ruotsinkielistä tekstiä nootteineen:
"Självfallet skulle det vara av intresse för forskningen kring Laurentius Petri, om det verkligen kunde fastlås att några av notiserna vore av hans hand. En jämförelse har gjorts med skriftprov av Laurentius men det synes mig tveksamt och knappast sannoligt att något skrivits av honom." (9)
[(9): För jämförelse med Laurentius Petris handstil kan hänvisas till b.a. Liturgia Suecana A: II (1927), fotokopia mellan s. 26 och 27, Svenska kyrkans historia, Bd 3 (1933), s. 235 samt brev 16 mars 1572, Danica 492, Riksarkivet.]
Suomeksi minä kyllä ihan kouluruotsillanikin tulkitsen, että P. Sjögrenin mukaan vaikuttaa epäilyttävältä ja tuskin todennäköiseltä, että ainutkaan Raamatun huomautuksista (siis käsin tehdyistä lisäyksistä, joita lukumääräisesti on yli tuhat kpl) olisi Laurentius Petrin kirjoittama. Kirjoittajan seuraavan virkkeen mukaan täytyy tyytyä päätelmään, jonka mukaan Lauretius Petri on joskus voinut omistaa kyseisen Raamatun, mutta ilman että tästä olisi näyttöä. Tässä on siis kyseessä puhtaasti tieteellinen päätelmä, jota ei suurillakaan tunteilla saada muuttumaan mihinkään suuntaan.
Sjögrenin Kirjoituksen 2.-sivun nooteista ilmenee m.m. Laurentius Petriin liittyvän merkinnän osalta, että se on kirjoitettu "nuoremmalla kädellä taitavasti imitoiden 1600-l. alun tyyliä" - m.m. sen lisäksi, että vuosilukumerkintöjä on pyritty hämärtämän ja muuntamaan omien tarkoitusten mukaisiksi.
P. Sjögrenin kirjoituksen viite ohjaa käsialojen vertailuun niitä, joita asia kaikesta todistelusta huolimatta kiinnostaa. Itse voin kyllä jo englanninkielisen yhteenvedonkin perusteella yhtyä siihen käsitykseen, että kyseinen Raamattu kaikkine merkintöineen on vain yksi - ja sinänsä kömpelö - osa "palapeliä", johon Matti Lund jokunen sivu sitten viittasi.
PH
Lainaan tähän hiukan Paul Sjögrenin ruotsinkielistä tekstiä nootteineen:
"Självfallet skulle det vara av intresse för forskningen kring Laurentius Petri, om det verkligen kunde fastlås att några av notiserna vore av hans hand. En jämförelse har gjorts med skriftprov av Laurentius men det synes mig tveksamt och knappast sannoligt att något skrivits av honom." (9)
[(9): För jämförelse med Laurentius Petris handstil kan hänvisas till b.a. Liturgia Suecana A: II (1927), fotokopia mellan s. 26 och 27, Svenska kyrkans historia, Bd 3 (1933), s. 235 samt brev 16 mars 1572, Danica 492, Riksarkivet.]
Suomeksi minä kyllä ihan kouluruotsillanikin tulkitsen, että P. Sjögrenin mukaan vaikuttaa epäilyttävältä ja tuskin todennäköiseltä, että ainutkaan Raamatun huomautuksista (siis käsin tehdyistä lisäyksistä, joita lukumääräisesti on yli tuhat kpl) olisi Laurentius Petrin kirjoittama. Kirjoittajan seuraavan virkkeen mukaan täytyy tyytyä päätelmään, jonka mukaan Lauretius Petri on joskus voinut omistaa kyseisen Raamatun, mutta ilman että tästä olisi näyttöä. Tässä on siis kyseessä puhtaasti tieteellinen päätelmä, jota ei suurillakaan tunteilla saada muuttumaan mihinkään suuntaan.
Sjögrenin Kirjoituksen 2.-sivun nooteista ilmenee m.m. Laurentius Petriin liittyvän merkinnän osalta, että se on kirjoitettu "nuoremmalla kädellä taitavasti imitoiden 1600-l. alun tyyliä" - m.m. sen lisäksi, että vuosilukumerkintöjä on pyritty hämärtämän ja muuntamaan omien tarkoitusten mukaisiksi.
P. Sjögrenin kirjoituksen viite ohjaa käsialojen vertailuun niitä, joita asia kaikesta todistelusta huolimatta kiinnostaa. Itse voin kyllä jo englanninkielisen yhteenvedonkin perusteella yhtyä siihen käsitykseen, että kyseinen Raamattu kaikkine merkintöineen on vain yksi - ja sinänsä kömpelö - osa "palapeliä", johon Matti Lund jokunen sivu sitten viittasi.
PH
Se mikä mielestäsi on osa "kömpelöä"-palapeliä, on toisen (Sjögren) mielestä jatkotutkimuksen väärtti. Kallistuisin hetimiten Sjögrenin kannalle.
Se on se artikkelin suuri ja voittoisa pointti, kuten myös vapaaherra Stierneldin vapauttaminen sukuraamattunsa väärennösväitteistä.
Ydinkronikka (s.o. kuninkaallinen polveutumien) on Catharina Stierneldin kynästä. Ei siihen vapaaherralla ole ollut mitään lisäämistä, paitsi Eldstierna-Stierneld-suvun jälkipolvien suhteen, jotka jo muutenkin ovat ritarihuonegenealogioissa tunnettuja.
Lisätutkimus tehdään Suku Forumin jäsenten vastustuksesta huolimatta, joko Sjögrenin, tai muitten toimesta. Veturi on jo liikkeessä! Ehkäpä innostun käännättämään Biaudetin teoksen kokonaisuudessaan.
Se kirjoittiko Laurentius Petri raamatun laajat latinankieliset tekstit itse, on irrelevanttia, eihän hän mitenkään liity kuvattuun sukupuuhun sen paremmin esi-isänä, kuin jälkeläisenäkään.
Muutenkin "omakätisten" kirjeitten kirjoittamiset taisivat olla harvinaisuuksia 1500-luvulla ja varsinkin valtakunnan huipulla. Kuninkailla ja arkkipiispoilla oli sihteerinsä/kirjurinsa sitä varten. Jotkut hallitsijoista (kuten esim. Kaarina Maununtytär) osasivat toki allekirjoittaa nimensä sentään. Kustaa Vaasa oli tunnetusti ahkera alalla ja hänen kirjeitään on säilynyt jälkipolville läjäpäittäin.
Matti Lund
25.10.15, 14:47
Näin on. Juhani lukee Sjögenin tekstiä "kuin piru raamattua" , poimien tarkoituksenhakuisesti sieltä irrallisia lauseita irti kokonaisuudesta.
Kupletin juoni selviää jo pelkästään lukemalla artikkelin lopussa olevan englanninkielisen lyhennelmän viimeiset kappaleet. Sjögenin ei tutkijana syyllistä väärennöksistä yksin A L Stierneldiä, vaikka asia on ilmeinen. Sen toteen näyttäminen edellyttäisi laajoja testejä käytetyn musteen koostumuksesta ja iästä aikalaisverrokkeineen.
terveisin Hannu
Minä epäilen vahvasti luetun perusteella myös sitä, onko Kaarina Maununtyttärelle ja miten voinut tarjoutua tilaisuutta ojentaa omakätisesti kuninkaallista perheraamattua (ellei sekin ole täysi "feikki") vouti Lars Eldille ja onko Lars Eldilläkään ollut faktisesti tilaisuutta vastaanottaa raamattua nimenomaan Kaarina Maununtyttären kädestä. - Millä matkoillaan? - Tuskin ainakaan virkamatkoillaan omalla vastuualueellaan omassa voutikunnassaan.
Siis todennäköisesti hän ei ole vastaanottanut raamattua ainakaan Liuksialassa. - Entä milloin molemmat olisivat voineet olla yhtä aikaa esimerkiksi Tukholmassa? Tällaisiin kysymyksiin ei ole haettu minkäänlaisia vastauksia.
Nythän Sjögren on selvittänyt aihetta referoimalla lähinnä perheraamattuun liittyviä aikaisempia kirjoituksia ja saanut itse esemplaarin tarkasteltavakseen ja sitten peilannut havaintojaan siitä niitä vastaan.
Mitään sen tarkempaa jäljitystä, miten perheraamattu on voinut milloinkin kulkea, ei ole suoritettu, vaan katsaus päällisin puolin siitä, mikä on ollut lähtökohta (Laurentius Petri tai ei) ja tultu päätelmään, ettei "teoriassa" ole voitu tässä tarkastelussa sulkea sitä mahdollisuutta ulos, etteikö raamattu olisi saattanut kulkeutua Kaarina Maununtyttären kautta. Mitään kunnollista todistetta ei kuitenkaan ole siitä, olisiko niin todella voinut tapahtua.
Jos nyt jotakin kiinnostaa se, onko Kaarina Maununtytär voinut todellakin luovuttaa raamatun omakätisesti Lars Eldille, luotettavia lähteitä kyllä löytyy niin Kaarina Maununtyttären kuin ilmeisestikin Lars Eldin liikkeitten jäljttämiseksi, jos hänen voutikuntansa tavanomaiset kirjanpitoasiakirjat ja kuitit eivät ole tuhoutuneet.
Oikea tapa olisi siis jäljittää kameraalisista asiakirjoista ne transaktiot, joihin niin Kaarina Maununtytär kuin Lars Eldkin ovat osallistuneet ja arvioida niiden analysoinnin perusteella ne mahdollisuudet, jolloin he ovat voineet olla tekemisissä toistensa kanssa ja ovatko he saaneet tilaisuuden sellaisiin tapauksiin kuin esimerkiksi mainitun perheraamatun lahjoittaminen.
terv Matti Lund
... kuten myös vapaaherra Stierneldin vapauttaminen sukuraamattunsa väärennösväitteistä.
Eihän Sjögren vapauta Stierneldiä väärennösväitteistä epäillessään että tämä ei yksin ehkä ole vastuussa väärennöksistä. Sjögren epäilee myös Stierneldin vanhempien sukulaisten osallistuneen väärennökseen.
Aimo
Pekka Hiltunen
25.10.15, 15:47
Minä epäilen vahvasti luetun perusteella myös sitä, onko Kaarina Maununtyttärelle ja miten voinut tarjoutua tilaisuutta ojentaa omakätisesti kuninkaallista perheraamattua (ellei sekin ole täysi "feikki") vouti Lars Eldille ja onko Lars Eldilläkään ollut faktisesti tilaisuutta vastaanottaa raamattua nimenomaan Kaarina Maununtyttären kädestä. - Millä matkoillaan? - Tuskin ainakaan virkamatkoillaan omalla vastuualueellaan omassa voutikunnassaan.
Siis todennäköisesti hän ei ole vastaanottanut raamattua ainakaan Liuksialassa. - Entä milloin molemmat olisivat voineet olla yhtä aikaa esimerkiksi Tukholmassa? Tällaisiin kysymyksiin ei ole haettu minkäänlaisia vastauksia.
Nythän Sjögren on selvittänyt aihetta referoimalla lähinnä perheraamattuun liittyviä aikaisempia kirjoituksia ja saanut itse esemplaarin tarkasteltavakseen ja sitten peilannut havaintojaan siitä niitä vastaan.
Mitään sen tarkempaa jäljitystä, miten perheraamattu on voinut milloinkin kulkea, ei ole suoritettu, vaan katsaus päällisin puolin siitä, mikä on ollut lähtökohta (Laurentius Petri tai ei) ja tultu päätelmään, ettei "teoriassa" ole voitu tässä tarkastelussa sulkea sitä mahdollisuutta ulos, etteikö raamattu olisi saattanut kulkeutua Kaarina Maununtyttären kautta. Mitään kunnollista todistetta ei kuitenkaan ole siitä, olisiko niin todella voinut tapahtua.
Jos nyt jotakin kiinnostaa se, onko Kaarina Maununtytär voinut todellakin luovuttaa raamatun omakätisesti Lars Eldille, luotettavia lähteitä kyllä löytyy niin Kaarina Maununtyttären kuin ilmeisestikin Lars Eldin liikkeitten jäljttämiseksi, jos hänen voutikuntansa tavanomaiset kirjanpitoasiakirjat ja kuitit eivät ole tuhoutuneet.
Oikea tapa olisi siis jäljittää kameraalisista asiakirjoista ne transaktiot, joihin niin Kaarina Maununtytär kuin Lars Eldkin ovat osallistuneet ja arvioida niiden analysoinnin perusteella ne mahdollisuudet, jolloin he ovat voineet olla tekemisissä toistensa kanssa ja ovatko he saaneet tilaisuuden sellaisiin tapauksiin kuin esimerkiksi mainitun perheraamatun lahjoittaminen.
terv Matti Lund
Onhan nimisivun takapuolen villi-ihmisten viereen saatu aikaiseksi jokseenkin siistillä 1700-l. tekstillä "Liuxala". Mitähän tämä tarkoittaa, jos Kaarina Maununtytär tuskin on saanut omaa nimeään syntymään kynänpäästä? Onko kirja ollut kenties kirjoitustaitoisen(?) Sigridinkin käsissä? Kuinka Liuksiala voisi liittyä paroni Stierneldiin? Hänhän ei kai sentään ollut - päin vastoin kuin Sigrid - edes "hovikelpoinen" eli kreivillistä sukua.
PH
Matti Lund
25.10.15, 15:52
Eivät "viitsineet" puuttua, koska ymmärsivät lukemansa oikein, paitsi sinä.
...
Näyttää tulleen useampia viestejä, joissa niiden esittäjät ovat ymmärtäneet Sjögrenin tekstin juuri siten kuin minäkin. Se ei yllätä. Joukkoharhaako? - Tuskin.
Oikeastaan Sjögrenin teksti on niin selkeää ja tervejärkstä, että kaikki ruotsin lukutaitoiset pakkaavat ymmärtämään sen oikein. Tilapäinen mielenhäiriö vain estää ymmärtämästä sitä oikein.
Sovitaanko kuule niin, että Sinäkin ymmärsit Sjögrenin tekstin ihan oikein, mutta kun se ei vastanut Sinun tavoitteitasi, päätit vääristellä sen sisällön vääriä tarkoitusperiä varten hyväksikättämällä Sjögrenin nimeä uskotteluun ja sen kautta vielä muualla paitsi tässä ketjussa tahratonta mainetta kohtuullisena ja oikeellisuuteen pyrkivänä tutkijana.
Toistaiseksi siis kukaan Sjögrenistä kirjoittanut ei ole ymmärtänyt sitä väärin, mutta yksi lukutaitoinen on sitä vääristellyt tahallisesti ja samalla vääristellyt kaikkien sen oikein lukeneiden mielipidettä asiasta.
terv Matti Lund
Onhan nimisivun takapuolen villi-ihmisten viereen saatu aikaiseksi jokseenkin siistillä 1700-l. tekstillä "Liuxala". Mitähän tämä tarkoittaa, jos Kaarina Maununtytär tuskin on saanut omaa nimeään syntymään kynänpäästä? Onko kirja ollut kenties kirjoitustaitoisen(?) Sigridinkin käsissä? Kuinka Liuksiala voisi liittyä paroni Stierneldiin? Hänhän ei kai sentään ollut - päin vastoin kuin Sigrid - edes "hovikelpoinen" eli kreivillistä sukua.
PH
Kaarinan kerrotaan oppineen kirjoittamaan hovissa. Todistettavasti hän osasi kirjoittaa ainakin nimensä ainakin yhden kerran talvella 1568. Häiden ja kruunajaisten jälkeen Kaarinan puolesta allekirjoituksen teki kirjuri, kuten käsialoista hyvin selviää. Kumpikin allekirjoitus liitetiedostoissa.
Lähde:
Kungliga arkiv, Svenska drottningar under 1500-talet, SE/RA/710003/02/001/K 73
4. Drottning Karin Månsdotter :
a. Utgångna brev: 1. Donationsbrev för Torbjörn Klockare, dat. Svartsjö d. 1 maj 1568; 2. Donationsbrev för Lasse Jakopsson, dat. Sthlm d. 24 juli 1568
Tervehtien Hannu
Oheislukemista (mutta myönnän toki, että löyhästi asiaan liittyen):
http://shroud.fi/fi/tietoa-kaarinliinasta/vaeaerennoekset/historialliset-vaarennokset/
.. josta jokainen tietysti vetää omat johtopäätöksensä.
Tarjolla on myös tuoreempaa akateemista tutkimusta Stierneldistä:
http://swecris.se/converis/publicweb/Project/89961?share=false&cntpers=false&reqstfulltxt=false&reports=false&lang=1
Matti Lund
25.10.15, 21:38
...
Jos nyt jotakin kiinnostaa se, onko Kaarina Maununtytär voinut todellakin luovuttaa raamatun omakätisesti Lars Eldille, luotettavia lähteitä kyllä löytyy niin Kaarina Maununtyttären kuin ilmeisestikin Lars Eldin liikkeitten jäljttämiseksi, jos hänen voutikuntansa tavanomaiset kirjanpitoasiakirjat ja kuitit eivät ole tuhoutuneet.
Oikea tapa olisi siis jäljittää kameraalisista asiakirjoista ne transaktiot, joihin niin Kaarina Maununtytär kuin Lars Eldkin ovat osallistuneet ja arvioida niiden analysoinnin perusteella ne mahdollisuudet, jolloin he ovat voineet olla tekemisissä toistensa kanssa ja ovatko he saaneet tilaisuuden sellaisiin tapauksiin kuin esimerkiksi mainitun perheraamatun lahjoittaminen.
terv Matti Lund
Voi olla että annoin liian optimistisen reseptin, vaikkakin oikeaoppisen, jatkotutkimuksia varten niille, joita perheraamatun kulkeutuminen ja Lars Eldin jäljitys kiinnostavat.
Ensiksikin vaikuttaa siltä, ettei Lars Eld toiminut missään vaiheessa minkään kruunun voutikunnan tai minkään ylhäisaatelin suurläänityksen voutina, vaan luultavasti vain Händelön säterikartanon voutina. Tämä päätelmäni johtuu siitä, että minulla on koneellani kattavat luettelot Ruotsin kruununvoudeista, hopmanneista ja muista alemmista virkamiehistä, eikä heidän joukostaan löydy Eldiä, Lars Eldtstierna ja Lars Stierneld sieltä hyvin löytyy.
Händelön säteristä löytyy jonkinmoinen määrä valaisevaa tietoa netistäkin. Ja sieltä löytyy hälyttävääkin tietoa tutkimuksen kannalta: kartanossa on ollut tuhoisa tulipalo 1700 -luvun alussa ja tuhoja muulloinkin, mutta tämä mainittu saattaa olla kriittinen Lars Eldin jäljityksen kannalta. Voi olla, että Eldin jäljityksen kannalta arvokkaita papereita on tuhoutunut. Ja voi olla, jos niin sattuisi olemaan, että Stierneld on saattanut hyväksikäyttää asiakirjojen tuhoutumista väärennyksensä tehostamiseksi.
Svenska ättartavlor ja Elgenstierna tietävät ainostaan, että Lars Eld on ollut 1640 -luvulla voutina Händelössä ja Anders And. von Stiernman on vain tiennyt Lars Eldstiernan isän nimeksi Lars Eldin. Ei muuta.
Händelön omistaja vaiheessa, jossa Lars Eld on saattanut kuulua Händelön säterin palvelusväkeen, on ollut 1642 kuollut Johan Nilsinpoika Lilliehöök. Lilliehöök ei ole asunut varsinaisesti Händelössä, vaan hänen asuinkartanonsa on ollut joidenkin tiedonantojen mukaan Jakobsberg. Sen jälkeen Händelö on ollut Sperlingien omistuksessa, jolloin Lars Eld on saattanut viimeistään kohota palvelusväen keskuudesta säterin kartanonvoudiksi?
Erään tiedon mukaan Lars Eldin isä on todennäköisesti ollut ainakin Borgin säterin maihin kuuluneen Eldstorpetin torpparina Norrköpingissä, mistä poika olisi siirtynyt Händelön palvelusväkeen. Eld -lisänimi on joka tapauksessa mitä todenäköisimmin tullut tämän torpan nimestä ja kantanut aina aateliskilpeen saakka.
Kaarina Maununtytärhän kuoli 13.9.1612, jolloin Lars Eld on Ättartavlor -julkaisun mukaan ollut noin 25 -vuotias eikä vielä missään virassa, ei tiettävästi edes vielä kartanonvoutinakaan.
Ohessa on linkki Riksarkivetin muodostajaan, jossa on Sperlingeiltä jääneitä asiakirjoja. Niissä saattaa olla jotain valaisua Händelöstä Lars Eldin aikaan.
https://sok.riksarkivet.se/?postid=Arkis+3ee28d17-9b89-11d5-a701-0002440207bb&s=TARKIS08_Balder
Mm. oheisesta linkistä
http://samla.raa.se/xmlui/bitstream/handle/raa/4843/ro2009_38.pdf?sequence=3
ilmenee, että viimeinen Stierneld oli kartanon omistuskuvioissa mukana:
"Gustaf Nils Algernon Adolf Stjerneld. 1874 köps Händelö av textilfabrikören Herman Leonhard Wahren för att 1901 köpas av grosshandlaren C du Reitz. Köpet gick över till Pehr Swartz som i sin tur överlämnade Händelö gård till Norrköpings stad."
terv Matti Lund
Matti Lund
26.10.15, 02:07
Tarjolla on myös tuoreempaa akateemista tutkimusta Stierneldistä:
http://swecris.se/converis/publicweb/Project/89961?share=false&cntpers=false&reqstfulltxt=false&reports=false&lang=1
Toivotetaan sille menestystä.
Kultturiperinnön paremman näkemisen tieltä pyritään raivaamaan siististi Stierneldin virittämät näköesteet ja ansat, joita on nähtävästi puoliunissaan ujutettu Ruotsin koulujen historiankirjoihin saakka.
Tuossa antamassasi tekstissä todettiin, että Stierneldin väärennykset on paljastettu jo 1800 -luvun lopulla.
Täällä on viitattu 1800 -luvun puolella tapahtuneeseen Oxenstiernan ruotimiseen.
Kuitenkin tuli mieleen, etteikö jo vapaaherra Schering de Rosenhane todistellut Stierneldien rukouskirjan lehdille sepitetyt Stierneldien polveutumistiedot prinssi Gustavista paikkansapitämättömäksi.
Ja tämän kirjoituksenhan hän on esittänyt jo 1789 painetussa kirjassa: "Svea-Rikes Konunga Längd. - Stockholm, Nordström 1789", jonka pitäisi löytyä skannattuna netissäkin. Ja löytyihän se sieltä.
Siis meneekin jo 1700 -luvun puolelle.
Rosenhane siis kirjoittaa:
"Uti en gammal Bönebok har en fröken Stierneld år 1689 antecknat, at ... de haft en son Lars Gustafsson, född år 1596. Han skal sedermera kallat sig Karteshin, och satt sig neder såsom Borgare i Norrköping där han år 1639 med döden afgått."
Sitten Rosenhane alkaa käsitellä tämän tarinan paikkansapitämättömyyttä historiallisten tosiseikkojen kanssa, jotka liittyvät tähän prinssiin, ettei koko tarina pidä millään tavalla kutiaan (är på intet sätt överenstämmande med de historiska Uplysningar). Ja sitten Hän mm. huomauttaa, että :
"Den kan ej heller bevisas af Norrköpings kyrckoböcker och andra Handlingar, ty där finnes ingenstädes namnet Karteshin omnämd, utan endast at desse Bröders fader hetat Lars Eld och var Borgare i Norrköping, samt at tredje Brodren hette Abraham (ej Christer) Larsson Eld. Se Hr Assessor Braads Ostrogothia Literata Tom. III, Mfc. som förvaras i Gymnasii-Bibliotheket uti Lindköping"
Nähtävästikin taitaa olla niin, että de Rosenhane on saanut henkilötietoja Eldeistä asessori Braadin laatimasta matrikkelintapaisesta ja tarkastanut henkilötietojen paikkansapitävyyden Norrköpingin kirkonkirjoista, joista on nähtävästikin aivan positivistisesti hänelle löytynyt tämä Lars Eldin perhe kolmine poikineen, joiden yhden etunimen hän on voinut korjata siitä, mitä fröken Stierneldin nimissä oli sepitetty ikään kuin vuonna 1689.
Vuosi on siis 1789, kun tämä julkaistiin. Adolf Ludvig Stierneld oli silloin oppositiossa Kustaa III:n yksinvaltiussuunnitelmia vastaan ja vangittiin, josta vapautettiin vasta vuoden 1790 puolella. Ja näitä tapahtui Stierneldille tasan sata vuotta vuoden 1689 jälkeen, joka oli pantu rukouskirjaan neiti Stierneldin nimiin kirjoitetun sukukronikan kirjoitusvuodeksi.
Tää korutont on kertomaa.
Olisiko sitten niin, että Lars Eld olisi edennytkin torpparin pojasta porvariksi ja ehkä vielä sitten Händelön kartanonvoudiksi?
terv Matti Lund
Hei,
Matin mainitsema teksti näkyy tuolla (https://books.google.fi/books?id=ifsaAAAAYAAJ&pg=PA51&hl=fi&source=gbs_toc_r&cad=3#v=onepage&q&f=false)sivun 51 alareunassa.
Ystävällisesti
Ossian Mesterton (http://www.mesterton.net)
of that (http://www.mesterton.net/kolmensuora.htm) Ilk
Pekka Hiltunen
28.10.15, 18:10
Kun nyt tässä on palattu "lähtöruutuun" tämän Stierneld-väärennöksen kanssa, joka alkujaan - ja loppuun saakka - oli tarkoitus kytkeä "sisarkronikaksi" Alftanien "kronikan" käsittämättömällä tavalla tulkittuihin muistiinpanoihin - ties minkä psalmikirjan kansipahvilla, "kuningatar Kaarina Maununtyttären Raamatun" asemesta, - niin lienee sitten tulkittavissa asia siten, että myös kaikki Alftan-huijausyritykset ja -väärintulkinnat eriskummallisine Emerentioineen ovat tulleet saatetuiksi ajasta iäisyyteen.
Näin muodoin voitaneen tämä ketju kokonaan liittää muistojen kultaiseen aarteistoon.
PH
Antti Järvenpää
29.10.15, 13:17
Ehkäpä tässä on hyvä laittaa esille, mitä mieltä Ruotsin ritarihuone on nykyisin ko. asiasta:
Friherrliga ätten ELDSTIERNA, nr 95, utdöd.
Adlad 1662-11-20, introducerad 1664 under nr 654, men avförd ur matrikeln 1727. Friherrlig 1691-09-11, introducerad 1693. Utdöd 1758.
Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, född 1568, död 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn. (Se Svenska Ättartal del 13, sid. 121.)
Ätten har gemensamt ursprung med adliga och friherrliga ätterna Stierneld, nr 1318 och 236.
TAB. 1
Lars Björnsson (Nilsson ?), född 1586-09-01(?). Fogde på Händelö i Norrköpings landsförsamling åtminstone från 1643. Begraven 1657-03-08. Gift 1621 (?) med Brita Björnsdotter, född 1596(?), död 1655. Sönerna antogo namnet Eld [Öä].
Barn:
Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna, född 1623, död 1701. Se Tab. 2.
Samuel Larsson Eld, adlad Stierneld, född 1637, död 1716. Se adliga ätten Stierneld Tab. 1.
Adliga ätten STIERNELD, nr 1318, utdöd.
Adlad 1694-11-29, introd. 1697. Utdöd 1857-09-24. 1Um. 2Öä. 3Lå. 4SH, liber caus, vol. 123, p. 3 (OA). 5Åbo.
TAB. 1.
Samuel Larsson Eld, adlad Stierneld (son av Lars Björnsson, se friherrliga ätten Eldstierna, Tab. 1), född tvilling 1637 i Norrköping. Student i Uppsala 16461. Extra ordinarie kammarskrivare i kammarkollegium 1662. Ord. kammarskrivare i kammararkivet 1663. Vice inspektor därst. 1667. Bokhållare i tull- och licentkontoret 1670. Kamrerares titel 1674-04-09. Ord. kamrerare i tullkontoret i nämnda kollegium 1675-12-13. Konfirm.fullm. 1680-04-09. Adlad 1694-11-29 (introd. 1697 under nr 1318). Avsked 1711-02-00. Kammarråds titel 1716. Död s. å. 5/10 hos sin dotter på Stjärnholm i Estuna socken i Stockholms län, innan den sistnämnda utnämningen hann expedieras, samt begraven i Estuna kyrka. 'Han älskade läsning, musik, kroppsövningar och jakt samt fick på en björnjakt en studsarbössa av konung Carl XI.' Gift 1:o 1667-01-29 med Betty Ratkind, 'som skrev latin och förstod grekiska', född 1643-03-15 i Haag, död 1673-07-08 i Stockholm efter barnsäng och begraven s. å. 19/7 i Maria kyrka, dotter av direktören Peter Ratkind. Av en engelsk släkt (den uppgivna modern Maria Kiöhn var hennes styvmoder4). Gift 2:o 1682-12- 28 med Margareta Betke, död 1661-11-00, ihjälslagen 1694-08-10 i Riddarholmskyrkan av åskan, dotter av handlanden i Stockholm Mattias Betke och Dorotea Blödistel.2
Barn:
1. Catharina, född 1667-05-29 i Stockholm, levde 1699. Hon har i sin bibel antecknat en berättelse om sin ätts härstammande från prins Gustaf, konung Erik XIV:s son, som hon kallar sin farfars far. Gift med häradshövdingen Magnus Larsson Paulin, vars faders syskon blevo adlade Olivecrantz (nr 647).
Sain nyt viimeinkin luettua tuon Sjögrenin kirjoituksen, joka on mielenkiintoinen taustoittava kirjoitus siitä, mitä raamattu pitää sisällään. Oikeastaan kirjoitus ja se, mitä Ruotsin ritarihuone tänäpäivänä kirjoittaa, on yhtä pitävää siinä mielessä, että väite suvun polveutumisesta Kustaa Vaasasta perustuu Catharina Stierneldin tekemiin merkintöihin joskus 1600-luvun lopulla. Tässä mielessä ei ole mitään syytä sekoittaa asiaan Adolf Ludvig Stierneldiä.
Kun nyt luen tätä ketjua ja katselen sitä, mitä Ruotsin ritarihuone katsoo aiheelliseksi mainita asiasta, niin katsoisin, että tapaus on edelleen sukutukimuksellisesti avoin.
Catharina Stierneld on kirjoittanut perimätietoa noin sadan vuoden sisältä, jonka tavallinen ihminen tietää omista esivanhemmistaan aika hyvin. Ainakin itse olen aina tiennyt. Toinen asia on sitten se, että jos hän on tietoisesti kaunistellut juuriaan, joka on myös mahdollista. Tässä lienee se lähtökohta, miksi edelleen Ruotsin ritarihuone suhtautuu Catharinan kirjoituksiin raamatun sivuilla siten, että ei myönnä eikä oikeastaan kielläkkään tarinaa, vaan jättää sen avoimeksi, joka lienee oikea suhtautumistapa, mikäli ei ole olemassa selkeää täysin poissulkevaa teoriaa.
Kaiken kaikkiaan Eld suvun alku on hämärän peitossa, joka käy esille ritarihuoneen suvun johdannosta, joka esittelee vaihtoehdot ja jonkinlaiset todennäköisyydet niille. Mitään yksikäsitteistä tietoa ei näy asiasta olevan, joten se on edelleen avoin ja luultavasti pysyy sellaisena.
Pekka Hiltunen
29.10.15, 14:17
Mitään yksikäsitteistä tietoa ei näy asiasta olevan, joten se on edelleen avoin ja luultavasti pysyy sellaisena.
"Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, född 1568, död 1607, är högst osannolik."
Kyllä yllä oleva virke ottaa varsin selkeän ja jyrkän kannan Catharinan perheraamattunsa merkintöjen mukaiseen polveutumiseen. Tällaiset merkinnät on voinut tehdä kuka tahansa, ja Sjögrenin mukaan tekstianalyysit näyttävät selkeästi osoittavan, ettei mainittu Raamattu koskaan ole nähnyt autenttista Laurentius Petriin kynänjälkeä. Jos yksi lähde osoittaa yhtä, pitäisi olla toinen lähde, joka riippumattomasti osoittaa samaa. Tässä on siis kysymys jätettävä avoimeksi. Jos falsifioinnin osoittaminen absoluuttisesti yleensäkään olisi ollut kenenkään intresseissä, olisi tekstianalyysein voitu päätyä joko siihen, että Catharinan kirjoittamaksi esitetty polveutuminen on joko tekstiväärennös, tai sitten hänet on vanhuutensa päivillä manipuloitu kirjoittamaan höperyyksiä kirjaan, joka niin ikään "högst osannolikt" koskaan oli Laurentius Petriin - ja ehkä edes Kaarina Maununtyttären - omistuksissa.
PH
Antti Järvenpää
29.10.15, 19:01
Jos asia olisi aivan selvä Ruotsin ritarihuoneelle, he eivät painaisi näitä tekstejä nykypäivän dokumentteihin. Ei edes tekstillä erittäin epätodennäköinen ja siinä on hyvä syy meillekin olla lausumatta mitään lopullista.
Näkisin tavallaan niin, että jos kerran Ruotsin ritarihuoneenkin mielestä on tarpeellista kertoa Catharinan kertomus esi-isistään, pitää minunkin siitä syystä kuljettaa sitä yhtenä vaihtoehtona mukana aivan siitä rippumatta, miten sen todennäköisyys luonnehditaan, muistaen kuitenkin mainita muutkin vaihtoehdot. Todellista yksikäsitteistä tietoahan Eld suvun lähtökohdista ei ole, jolla voitaisiin falsifioida muut vaihtoehdot. Tämä näkyy juuri Ruotsin ritarihuoneen sanavalinnoista.
Anteroinen
29.10.15, 20:09
Toki sanamuodon voi ymmärtää tässä niinkin, että Ritarihuone tietää, että tällaistakin tarinaa liikkuu (tai erityisesti: on ennen pidetty totena) ja haluaa nyt erikseen kumota tällaisen väitteen. Sinällään tietysti tämä ei mitenkään poista sitä, että asia on tutkittava heidän mielipiteistään täysin riippumatta.
Antti Järvenpää
29.10.15, 21:20
Jos falsifioinnin osoittaminen absoluuttisesti yleensäkään olisi ollut kenenkään intresseissä, olisi tekstianalyysein voitu päätyä joko siihen, että Catharinan kirjoittamaksi esitetty polveutuminen on joko tekstiväärennös, tai sitten hänet on vanhuutensa päivillä manipuloitu kirjoittamaan höperyyksiä kirjaan, joka niin ikään "högst osannolikt" koskaan oli Laurentius Petriin - ja ehkä edes Kaarina Maununtyttären - omistuksissa.
PH
Arkistolaitoksilla riittää kaikenlaista tutkittavaa, eikä kaikelle mielenkiintoiselle riitä varmaankaan varoja eikä tutkijaa. Kun ko. aatelisuvutkin ovat sammuneet, ei asialla lienee ajajaa.
Itse kyselin joitakin vuosia sitten radiohiiliajoitusta eräälle mielenkiintoiselle asialle, mutta asia eteni aivan kuin olisi seinälle puhunut. Varat vähissä ja tutkijat tutkivat sitä mikä on heidän omassa intressissään.
Tuon ritarihuoneen selvityksen mukaan Catharina tiedetään olleen elossa 1699, jolloin hän oli 32 vuotias. Veli jolle raamattu päätyi kuoli 1721 51-vuoden iässä, joten kumpikaan heistä ei lienee ollut vanhuuden höperöitä - dementoituneita tms.
Mielenkiintoistahan Sjögrenin artikkelissa on se, että Laurentius Petrin käsialaa ei ole juuri säilynyt, mutta tässä raamatussa sitä olisi paljon, mikäli raamattu voitaisiin osittaa olleen hänellä. Sjögrenin ongelma on ollut, ettei ole ollut käsialaa mihin verrata.
Matti Lund
29.10.15, 22:51
Arkistolaitoksilla riittää kaikenlaista tutkittavaa, eikä kaikelle mielenkiintoiselle riitä varmaankaan varoja eikä tutkijaa. Kun ko. aatelisuvutkin ovat sammuneet, ei asialla lienee ajajaa.
Itse kyselin joitakin vuosia sitten radiohiiliajoitusta eräälle mielenkiintoiselle asialle, mutta asia eteni aivan kuin olisi seinälle puhunut. Varat vähissä ja tutkijat tutkivat sitä mikä on heidän omassa intressissään.
Tuon ritarihuoneen selvityksen mukaan Catharina tiedetään olleen elossa 1699, jolloin hän oli 32 vuotias. Veli jolle raamattu päätyi kuoli 1721 51-vuoden iässä, joten kumpikaan heistä ei lienee ollut vanhuuden höperöitä - dementoituneita tms.
Mielenkiintoistahan Sjögrenin artikkelissa on se, että Laurentius Petrin käsialaa ei ole juuri säilynyt, mutta tässä raamatussa sitä olisi paljon, mikäli raamattu voitaisiin osittaa olleen hänellä. Sjögrenin ongelma on ollut, ettei ole ollut käsialaa mihin verrata.
Erään logiikan mukaan (joka M Lundin käsityksen mukaan on hyvin helposti terveellä järjellä konstruoitavissa) ko. raamattu on kulkeutunut Stierneldille hänen myöhemmällä iällään intohimoisen keruuharrastuksensa tuloksena. Stierneld on sitten sen täyttänyt omilla söherryksillään, joista yksi on Katarina Eldin nimiin pistetty fantasioitu sukukronikka. Raamatussa on kuitenkin saattanut olla sen aikaisempien omistajien merkintöjä. Raamattu on tarkoitettu hyväksikäyttämään väärennyksen vastaanottajissa heidän uskonnollisista ja oikeustapakäyttäytymisestä kumpuavaa naiiviuttaan, joka riisuu heiltä kriittisyyden aseet ja tekee vastaanottavaiseksi epäuskottaville väitteille.
Sen minkä vuoksi uskon raamatun kulkeutuneen Stierneldille vasta myöhemmällä iällään, ehkä 1800 -luvun alkupuolella, perustelen sillä tiedolla, joka saadaan viittaamastani vapaaherra Scherling de Rosenhanen teoksesta, joka oli painettu vuonna 1789: siinä neiti Stierneldin nimiin 1689 laitettu sukusepite oli löydetty rukouskirjasta, ei raamatusta. Katson, että de Rosenhane on ollut erittäin jämpti mies, joka ei ole voinut sekoilla rukouskirjan ja raamatun välillä (huomattakoon vielä, ettei neiti Stierneld ollut 1689 neiti Stierneld, koska isän aatelointi on tapahtunut myöhemmin ja jos hän oli avioitunut ennen aatelointia, ei hän silloin ollut ehtinyt "nauttia" lainkaan isänsä ja veljensä aatelisnimestä!).
Uskon, että Stierneld oli nuoremmalla iällään, alle 35 -vuotiaana laatinut sukusepitteen jonkin Stierneldien vanhan rukouskirjan lehdille ja siirtänyt tarinan siitä hankkimansa raamatunkappaleen lehdille. Samalla hän oli kehitellyt ja tehostanut sukutarinoita paremmin Kaarina Maununtyttäreen linkitettävällä rekvisiitalla. Lisäksi Stierneld on konstruoinut siihen kappaleen Stierneldien omistushistorian niin hyvin kuin on pystynyt.
Oliko Katarina Eld todellakin kirjoittanut jotain rukouskirjan lehdille jäänee ainaisesti vaille varmuutta. Rukouskirjassa on saattanut olla Katarina Eldin jotain kirjoitusta, jonka käsialaa jäljittämällä Stierneld on todennäköisesti sepittänyt siihen Katarinan nimiin laitetun sukusepitteen, johon hän on keksinyt sanoman vuosiluvun 1689.
Perustelen uskoni tähän "tiedonjulkistustapaan" sillä, että rukouskirjassa on paha virhe, kun yhdellä Katarinan sedällä on väärä etunimi. Reipas 22 -vuotias säätyläisneito ei sellaisiin sorru, vaan tällaiset tiedot nuori neito tiesi mitä luotettavimmin ja oli varmastikin tavannut monta kertaa kaikki ne setänsä, jotka olivat elossa vielä hänen lapsuudessaan. Päätelmäni on, että ainakaan tämä osa tekstistä ei voi olla ollenkaan lähtöisin Katarina Eldiltä vuonna 1689, vaan sen on mitä todennäköisimmin sepustanut Stierneld noin sata vuotta myöhemmin Katarina Eldin suuhun pantuna ja paljastaen näin, tietämättömyyttään!, erikseen yhden valheistansa. Sopii erittäin hyvin niin.
Raamattu oli uskoni mukaan ainoastaan kylmäverisen valehtelun välikappale. Sitä oli rukouskirjakin, mutta sohraamalla koko väärennys, sukusepite ja keksimällä sille rekvisiittaksi sen, että Kaarina Maununtytär olisi lahjoittanut raamatun henkilökohtaisesti Katarina Eldin isoisälle, sama vale sai paljon tehostetummat puitteet aikaisempaan nähden.
Painotan vielä, että muinaisella glorialla paisutetut sukukronikat täysin pseudohistoriallisne osuuksineen olivat 1600 -luvun lopulla ja vielä 1700 -luvullakin aivan sukutarinoiden "arkipäivää". Virallinen historiankirjoituskin oli ns. goottilaista kronikointia (sisälsi paljon fantasiaa ja ideologista vääristelyä), joten mielipideilmastokynnys myös suoranaisten väärennysten tekoon pahassa tarkoituksessa oli aika matala.
terv Matti Lund
Mielenkiintoisia tulkintoja, käsityksiä ja perusteluja tästä väitteestä Eld-suvun polveutumisesta Gustav Eriksson Vasasta.
Perustelut voivat olla oikeita ja todennäköisyys vaikuttaa suurelta, että yhteyttä Vaasa-sukuun ei ollut.
Mutta todistelun logiikan kannalta Antti Järvenpään tulkintaa on pidettävä
lähinnä oikeana.
Vaikka tarinat voidaan ilmeisesti osoittaa sepitteiksi, niin Eld-suvun alkuperä on silti selvittämättä. Se, että todisteet ovat virheellisiä, ei sinänsä todista vääräksi perusväittämää. Totta on vain se, että väittämää ei ole todistettu oikeaksi.
Itselläni ei ole mitään kytkentöjä esillä olleisiin sukuihin, mutta ilmeisesti on paljon suomalaisiakin, jotka uskovat polveutuvansa Kustaa Vaasasta, koska joku sukututkija on heille niin kertonut tai käsitys perustuu sukutarinoihin. Tällaista olen kuullut useammalta taholta, joten käsityksen Vaasa-suvusta polveutumisesta täytyy olla aika yleistä. Yhtäkään selvitystä en ole kuitenkaan nähnyt. Tuon tämän esiin siksi, että esitän vielä yhden mahdollisuuden tähän todisteiden vääristelyyn.
En väitä mitään, mutta totean vain, että nykytilanteeseen on monta mahdollista selitystä.
Ehkä todisteiden sepittäjällä oli sukutarinaan verrattava tieto siitä, että Eld-suku polveutuisi Vaasa-suvusta, mutta hänkään ei tiennyt ihan tarkasti millä tavalla ja päätyi sitten siihen, että konstruoi sitten omasta mielestään todennäköisimmän sukupuun. Ja keksi aikakauden käsitysten mukaan mahdollisimman vakuuttavilta tuntuvat todisteet.
Oli miten oli, joka tapauksessa niissä sukujuurissa oli jotakin erikoista. Miten niin nopeasti voi täydestä tuntemattomuudesta kohota aatelissäätyyn ?
Kuten tässä keskustelussa on jo aiemmin esitetty, voi ainoa mahdollisuus lopullisen ratkaisun löytymiseen olla DNA-testeissä. Tai sitten ei niissäkään.
Toistaiseksi itse kullakin on vapaus arvioida todennäköisyys Eld-suvun yhteydestä Vaasa-sukuun sellaiseksi kuin haluaa. Niistä todennäköisyyksistä on oikeastaan aika turha kiistellä.
Tässä nyt Paul Sjögrenin artikkeli "Erland Hjärne om Adolf Ludvig Stierneld som historieförfalskare, NTBB 1980."
https://www.dropbox.com/s/5ej8xje1sazdgdz/nbtt1980s11f.pdf?dl=0
Kuvasin myös Oxenstiernan 1869 julkaistun artikkelin lehdessä Ny illustrerad tidning 5, 1869. Kuvat eivät kovin onnistuneet joten kirjoitin niistä tekstin uudelleen täällä näytettäväksi:
https://www.dropbox.com/s/fn9igxclnubx1nw/KritikOxen.pdf?dl=0
Per Widén, joka on kirjoittanut tämän https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=20161 ja edelleen tutkii ALSn aikaansaannoksia, arvelee tuoreessa viestissään minulle, ettei Sjögren olisi kirjoittanut mitään lisää genealogiasta. Jälkimmäisessä artikkelissaan Sjögren piti mahdollisena tällaista mutta ilmeisesti se ei sitten toteutunut. Widén mainitsee että Otto Walde on kirjoittanut ALSn toimista, ote Waldenin kirjoituksesta lötyy täältä:
https://www.dropbox.com/s/ev2lsayaevi6xfm/Utdrag%20ur%20Otto%20Walde.pdf?dl=0
Widén sanoo myös olevansa vakuttunut siitä että väitetty sukuyhteys prinssi Gustaf – Eldstierna/Stierneld on hylättävä.
Tässä aineistossa olisi paljonkin kommentoitavaa. Otan tässä vaiheessa esiin nyt vain yhden huomion. Ketjussa on sanottu:
”Kuten olen todennut Laurentius oli katolilainen, kuten isänsäkin.”
Anrep mainitsee ”blevf uppfostrad i den lutherska läran hos sin farmoder, Drottning Catharina Månsdotter...”. Tämä kaiketi Katrina Eldhin kirjoituksista raamatussa. Oxenstiernalta saa käsityksen että niiden mukaan Lars Gustafsson olisi alle vuoden ikäisenä viety Liuksialaan ja ollut siellä Catharina Månsdotterin kuolemaan asti vuonna 1612. Miten hän silloin olisi omaksunut katolilaisuutta?
Walde siteeraa lisäkirjoituksista kirjassa Paracelsus: ”Denne Printz hade till oäckta son den emotstående Herr Lars Eldh, som dog i Norrköping A:o 1660, och en tid äfwen kallade sig Kartetski. Han war en fullgod karl, wäl beläst, något rustande i sin ungdom, som icke brydde sig om att stort dependera af andra. Han arenderade egedomar till sin widare utkomst. Blef nära 74 år gammal; känd för en alfwarsam man, god son, make och far, samt rättskaffens Christen uti wår samma religion. Han roade sig med sin herr faders studium utan att det minsta bry sitt hufwud dermed.”
Rättskaffens Christen uti wår samma religion – tämä ei voi mitenkään tarkoittaa katolilaisuutta koska jokainen mahdollinen tuon tekstin kirjoittaja, siis 1660 jälkeen, oli kyllä luterilainen ja siten kirjattu Norrköpingin kirkonkirjoihin.
Mistä siis päättely että Laurentius olisi ollut katolilainen?
Oxenstiernan mukaan väitetty sukuyhteys on esitetty vasta 1770 luvulla. Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla se silloin on tuotu esille.
Syysterveisin,
Bengt
Matti Lund
30.10.15, 01:11
...
Mutta todistelun logiikan kannalta Antti Järvenpään tulkintaa on pidettävä
lähinnä oikeana.
Vaikka tarinat voidaan ilmeisesti osoittaa sepitteiksi, niin Eld-suvun alkuperä on silti selvittämättä. Se, että todisteet ovat virheellisiä, ei sinänsä todista vääräksi perusväittämää. Totta on vain se, että väittämää ei ole todistettu oikeaksi.
...
Mielestäni kaikki yritykset kytkeä nyt saavutetuilla taustatiedoilla Lars Eld jotenkin prinssi Gustavin jälkeläiseksi ovat aivan ei-sopivia ja aloogisia. Ei siinä anna vapausasteita muu kuin mielen sekavuus tai jo käytettävissä olevien tietojen omaksumisen puute.
Saavutetut tiedot huomioonottaen Lars Eldin pitäminen prinssi Gustavin poikana on irrationaalia pitämistä.
Mikä on sitten Antti Järvenpään tulkinta? - Jos se pitää prinssi Gustavia Lars Eldin mahdollisena isänä, se on loogisesti väärä käytettävissä olevien tietojen ehtojen valossa.
Jos se vain jättää epäilyn, että Lars Eld on vain jonkinlainen todistettujen poikiensa sijaisisä ja todellinen isä on joku muu kuninkaan ja alustalaisen väliltä, sellainen oletus voidaan aina joka tapauksessa tehdä itse kunkin kohdalta, vaikka henkilöstä olisi kuinka paljon valaisevaa arkistomateriaalia. Yleensä sellainen usko ei edusta kriittiseltä tutkimukselta edellytettävää aina valpasta ja tervettä skepsismiä, vaan päinvastoin sellainen usko on merkki turhautumisesta todistelun vaikeudessa tai sellaiseen uskoon pitäytymällä yleensä pyritään torjumaan valaisevaa dokumentaatiota ja keksitään sen tilalle spekulaatioita, joilla pyritään johonkin toivottuun tulokseen, johon pääsyn dokumentaation tietojen noudattaminen estää.
Tämä ketju valaisee hyvin jälkimmäistä tapausta.
Useimmissa tapauksissa, vaikka ne koettaisiin kuinka varmoiksi, ei sukututkimuksessa voida päästäkään muunlaisiin johtopäätöksiin tiedon laadusta kuin "högst osannolik" tai "högst sannolik" ja jos siihen ei näillä eväillä tyydytä, voi siihen olla syynä se, että yritetään tavoitella jotain tulosta, joka ei ole tutkimuksellisin menetelmin saavutettavissa.
terv Matti Lund
Antti Järvenpää
30.10.15, 09:30
Ensinnäkin kiitokset Bengtille vaivannäöstä, joka on tuonut esille aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Tulostin nämä viimeiset ja luen tarkemmin kun riittää aikaa. Pintapuolinen havainto oli, että tämä ensimmäinen Lars sai yhden mahdollisen patronyymin lisää viimeisessä postituksessa.
Toinen juttu on sitten se, olemmeko puolesta tai vastaan tai emme kumpaakaan.
Olen useasti painottanut sitä, että sukutukijalla ei ole mitään tarvetta tehdä ratkaisuja väkisin, sillä sukutukimukselle on luonteenomaista, että joihinkin asioihin ei yksinkertaisesti ole ratkaisuja, vaan ne jäävät avoimeksi. Silloin hyvän tutkijan ominaisuuksiin kuuluu esittää kaikki mahdolliset tiedossa olevat vaihtoehdot, aivan siitä riiippumatta kuinka todennäköisiltä tai epätodennäköisiltä ne vaikuttavat.
Mikään ei estä kuitenkaan tekemästä omaa luonnehdintaa todennäköisyyksistä. Kuitenkin kannattaa muistaa, että todennäköisyys on asia, jota on vaikea hahmoittaa. Epätodennäköiset vaihtoehdotkin toteutuvat aina silloin tällöin. Ylipäätänsä, jos jokin ilmiö on todennäköisyyden rajoissa, tarkoittaa se sitä että se ei ole mahdoton. Sukutukijana rajaan mahdottomat vaihtoehdot ulos, mutta sukutukimusta ei myöskään voi tehdä todennäköisyyksillä, ja jos jotakin asiaa ei voi faktisesti todistaa, jää se avoimeksi, jossa mikä hyvänsä todennäköisyyden rajoissa oleva vaihtoehto (aivan siitä riippumatta mikä on yksittäisen vaihtoehdon todennäköisyys - siis suuri tai pieni tai jotain siltä väliltä) voi olla ratkaisu.
Sanottakoon nyt, että en ole aiemmin perehtynyt tähän Eld sukuun ja lähinnä olen nähnyt tämän sukujohdon Vaasa sukuun Sandbergin lappusissa, joissa Eld suvun ja Alftan suvun muistiinpanot ovat peräkkäisillä lapuilla. Tässä mielessä nämä Bengtin esille tuomat skannaukset ovat mielenkiintoinen lisä ja täysin uusia pohdintoja itselleni.
Mielestäni kaikki yritykset kytkeä nyt saavutetuilla taustatiedoilla Lars Eld jotenkin prinssi Gustavin jälkeläiseksi ovat aivan ei-sopivia ja aloogisia. Ei siinä anna vapausasteita muu kuin mielen sekavuus tai jo käytettävissä olevien tietojen omaksumisen puute.
Saavutetut tiedot huomioonottaen Lars Eldin pitäminen prinssi Gustavin poikana on irrationaalia pitämistä.
Mikä on sitten Antti Järvenpään tulkinta? - Jos se pitää prinssi Gustavia Lars Eldin mahdollisena isänä, se on loogisesti väärä käytettävissä olevien tietojen ehtojen valossa.
Jos se vain jättää epäilyn, että Lars Eld on vain jonkinlainen todistettujen poikiensa sijaisisä ja todellinen isä on joku muu kuninkaan ja alustalaisen väliltä, sellainen oletus voidaan aina joka tapauksessa tehdä itse kunkin kohdalta, vaikka henkilöstä olisi kuinka paljon valaisevaa arkistomateriaalia. Yleensä sellainen usko ei edusta kriittiseltä tutkimukselta edellytettävää aina valpasta ja tervettä skepsismiä, vaan päinvastoin sellainen usko on merkki turhautumisesta todistelun vaikeudessa tai sellaiseen uskoon pitäytymällä yleensä pyritään torjumaan valaisevaa dokumentaatiota ja keksitään sen tilalle spekulaatioita, joilla pyritään johonkin toivottuun tulokseen, johon pääsyn dokumentaation tietojen noudattaminen estää.
Tämä ketju valaisee hyvin jälkimmäistä tapausta.
Useimmissa tapauksissa, vaikka ne koettaisiin kuinka varmoiksi, ei sukututkimuksessa voida päästäkään muunlaisiin johtopäätöksiin tiedon laadusta kuin "högst osannolik" tai "högst sannolik" ja jos siihen ei näillä eväillä tyydytä, voi siihen olla syynä se, että yritetään tavoitella jotain tulosta, joka ei ole tutkimuksellisin menetelmin saavutettavissa.
terv Matti Lund
Siinä, mitä kirjoitin ei ollut sellaista tulkinnanvaraa, mitä esität.
Nimenomaan sanoin, että en väitä mitään.
Mutta sen käsityksen olen saanut, että Lars Eldin alkuperä on selvittämättä.
Sen takia ei ole tietoa siitäkään, mikä se ei ole. Sen toteaminen ei tarkoita, että näkisin sen miksikään todisteeksi polveutumisesta kenestäkään nimeltä mainitusta. Tämän ymmärtämisen ei pitäisi olla vaikeata.
Rikoskirjallisuudessa, liki päivittäin tv-ohjelmissa ja varmasti todellisuudessakin esiintyy tilanteita, että poliisi tietää jonkun olevan taparikollinen ja on hyvin suurella todennäköisyydellä varma syyllisyydestä johonkin tiettyyn rikokseen, mutta sitovat todisteet puuttuvat, jolloin poliisi päättää manipuloida todisteita. Vaikka todisteiden manipulointi paljastuisi ja rikollinen vapautuisi, se ei mitenkään muuta sitä, mikä oli tapahtunut. Ei myöskään langettava tuomio väärien todisteiden perusteella kerro tutkitun tapauksen todellisuutta.
Totuus vain saattaa jäädä selvittämättä.
Matti Lund
30.10.15, 10:17
...
Olen useasti painottanut sitä, että sukutukijalla ei ole mitään tarvetta tehdä ratkaisuja väkisin, sillä sukutukimukselle on luonteenomaista, että joihinkin asioihin ei yksinkertaisesti ole ratkaisuja, vaan ne jäävät avoimeksi. Silloin hyvän tutkijan ominaisuuksiin kuuluu esittää kaikki mahdolliset tiedossa olevat vaihtoehdot, aivan siitä riiippumatta kuinka todennäköisiltä tai epätodennäköisiltä ne vaikuttavat.
...
Tämän minäkin allekirjoitan.
Kun olen opponoinut tässä ketjussa, se ei ole tietystikään ollut itsetarkoitus tai ei ole johtunut siitä, että minulla olisi ollut jokin sille vaihtoehtoinen ennakkonäkemys, jota olisin halunnut puolustaa, vaan lähtökohtana on sen tilanteen huomioonottaminen, mihin sukututkimuksen menetelmillä on kriittisesti päästy ja onko mahdollisuuksia päästä vielä tarkempiin tuloksiin ja miten.
Tutkimuksessa ei oikeastaan voi tavoitella muuta kuin menetelmien onnistunutta käyttöä ja yrittää torjua menetelmien huolimatonta käyttöä ja katsoa, mihin tulokseen ne keinot johtavat. Siihen on aina tyytyminen. Minkään ennakkoksityksen ei saa antaa vaikuttaa tulokseen etenemiseen, mutta tiedon rakentumisen edetessä työhypoteeseja on lupa tehdä ja testata matkan varrella. Niiden harvojen, jotka ovat tutustuneet tutkielmiini, lienee helppo huomata, että pyrin noudattamaan tinkimättömästi näitä periaatteita ja muuta en oikeastaan halua varsinaisesti puolustaa.
Tähän harrastukseen liittyy se ikävä piirre, että huomattava osa harrastajista etsii tietoa kehittymättömillä menetelmillä, erittäin tunnevaltaisesti ja haluttuja tuloksia tavoitellen ja kun joku kumoaa menetelmällisesti kelvollisella tutkimuksella niin saavutetun tuloksen, siitä loukkaannutaan sydänveriä myöten eikä rationaaleja tuloksia suostuta hyväksymään. Tähän ilmiöön ainakin minä törmään useiden projektieni yhteydessä, joista muutama on taas parhaillaan menossa ja tulee varmuudella törmäämään jälleen kerran tähän "yleisinhimilliseen" ilmiöön.
terv Matti Lund
Tässä nyt Paul Sjögrenin artikkeli "Erland Hjärne om Adolf Ludvig Stierneld som historieförfalskare, NTBB 1980."
https://www.dropbox.com/s/5ej8xje1sazdgdz/nbtt1980s11f.pdf?dl=0
Kuvasin myös Oxenstiernan 1869 julkaistun artikkelin lehdessä Ny illustrerad tidning 5, 1869. Kuvat eivät kovin onnistuneet joten kirjoitin niistä tekstin uudelleen täällä näytettäväksi:
https://www.dropbox.com/s/fn9igxclnubx1nw/KritikOxen.pdf?dl=0
Per Widén, joka on kirjoittanut tämän https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=20161 ja edelleen tutkii ALSn aikaansaannoksia, arvelee tuoreessa viestissään minulle, ettei Sjögren olisi kirjoittanut mitään lisää genealogiasta. Jälkimmäisessä artikkelissaan Sjögren piti mahdollisena tällaista mutta ilmeisesti se ei sitten toteutunut. Widén mainitsee että Otto Walde on kirjoittanut ALSn toimista, ote Waldenin kirjoituksesta lötyy täältä:
https://www.dropbox.com/s/ev2lsayaevi6xfm/Utdrag%20ur%20Otto%20Walde.pdf?dl=0
Widén sanoo myös olevansa vakuttunut siitä että väitetty sukuyhteys prinssi Gustaf – Eldstierna/Stierneld on hylättävä.
Tässä aineistossa olisi paljonkin kommentoitavaa. Otan tässä vaiheessa esiin nyt vain yhden huomion. Ketjussa on sanottu:
”Kuten olen todennut Laurentius oli katolilainen, kuten isänsäkin.”
Anrep mainitsee ”blevf uppfostrad i den lutherska läran hos sin farmoder, Drottning Catharina Månsdotter...”. Tämä kaiketi Katrina Eldhin kirjoituksista raamatussa. Oxenstiernalta saa käsityksen että niiden mukaan Lars Gustafsson olisi alle vuoden ikäisenä viety Liuksialaan ja ollut siellä Catharina Månsdotterin kuolemaan asti vuonna 1612. Miten hän silloin olisi omaksunut katolilaisuutta?
Walde siteeraa lisäkirjoituksista kirjassa Paracelsus: ”Denne Printz hade till oäckta son den emotstående Herr Lars Eldh, som dog i Norrköping A:o 1660, och en tid äfwen kallade sig Kartetski. Han war en fullgod karl, wäl beläst, något rustande i sin ungdom, som icke brydde sig om att stort dependera af andra. Han arenderade egedomar till sin widare utkomst. Blef nära 74 år gammal; känd för en alfwarsam man, god son, make och far, samt rättskaffens Christen uti wår samma religion. Han roade sig med sin herr faders studium utan att det minsta bry sitt hufwud dermed.”
Rättskaffens Christen uti wår samma religion – tämä ei voi mitenkään tarkoittaa katolilaisuutta koska jokainen mahdollinen tuon tekstin kirjoittaja, siis 1660 jälkeen, oli kyllä luterilainen ja siten kirjattu Norrköpingin kirkonkirjoihin.
Mistä siis päättely että Laurentius olisi ollut katolilainen?
Oxenstiernan mukaan väitetty sukuyhteys on esitetty vasta 1770 luvulla. Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla se silloin on tuotu esille.
Syysterveisin,
Bengt
Suurkiitos Bengt Rostedtille lisämateriaalin toimituksesta! Tätä odotin! Jännitys suorastaan tihenee!
Käykin ilmi, että Erland Hjärnen kuuluisa “lahtaus” onkin vain vaatimaton kokoelma muistiinpanoja, jotka hän on koonnut vastaista työstämistä varten.
Se päivä ei koskaan tullut. Miksi? Siksikö, ettei kerätty aineisto vakuuttanut täydellisesti/ riittävästi edes Hjärneä itseään vapaaherran syyllisyydestä? Todella pommi!
Paul Sjögren sanoo:
"Hjärne redogör i uppsatsen mera utförligt och med mera detlajerad dokumenatation för visa av de synpunkter, som han senare skulle framlägga in sin PM av 1959. Här finnes några av premisserna för slutsatsen att Stjärneld själv skulle vara författare till de åtskilliga ANONYMA uppsatser, som publicerats I Handlingar rörande Skandinaviens historia (HSH). Däremot utsäges INTET DIREKT om Stiernelds förmenta författarskap. Detta TORDE bero på att Hjärne ännu inte nått fram till den tveklösa uppfattning härom, som ha redovisar i sin PM."
Nämä vaatimattomat muistiinpanot ovat siis se ydin, johon kaikki Stierneldin historiaväärennyksistä kertovat langat näyttävät johtavan. Entä todistusaineisto, onko sitä? On vain HSO-toimituskunta (käytännössä Stierneld ja hänen apulaisensa) ja ALLEKIRJOITTAMATTOMAT artikkelit, joiden on lupa olettaa tulleen toimituskunnan käsistä. Voidaanko pelkästään tästä vetää se johtopäätös, että vapaaherra itse oli asialla? Vakuuttaisiko todistusaineisto ainuttakaan valamiehistöä nykymaailmassa? Eikö valtakunnanhistorioitsija von Celsen v. 1773 Upplysningar i Svenska Historien-sarjassa julkaisema Alftan-kronikka, itseasiassa, ollut suurempi rikos “oikeuden” silmissä? Sehän on todettu sisarkronikkansa tavoin “roskaksi”! Eikö valtakunnahistorioitsijan olisi tullut hallita valvomansa toimituksen oikeellisuutta paremmin? Oliko von Celsekin suurväärentäjä?
Henry Biaudet kertoo teoksessa "Gustaf Eriksson , Prince de Suede" (otsikon aihe), että prinssi olisi tullut Moskovaan omasta aloitteestaan , mutta vieraannuttanut tsaarin ja koko hovin skandaalimaisella elämällään huonomaineisen naisen kanssa, jonka hän olisi “poiminut Saksan hökkelikylistä ja josta hän kieltäytyi eroamasta edes avioituakseen moskoviittien prinsessan (Xenia) kanssa”. Tämä nainen on tietenkin sukuraamattuteksteissä useampaankin otteeseen mainittu Brita Karth,joka ei suinkaan ollut “ danzigilaisen krouvarin tytär”, kuten Moskovassa, propagandasyistä nähtiin, vaan (kuten kronikka sanoo) “dotter till Kungl. Fältöfversten Peder Svensson Kart till ånäs”, joka oli joutunut lähtemää Ruotsista ja asettunut Danzigiin.
Peder Kart oli Westergötalandin ja Vermlannin maaherra (ståthållare) ja tuli aateloiduksi ansioistaan 5.5.1555 saaden läänityksikseen useita tiloja åmalin-pitäjästä. Sukua ei koskaan introdusoitu, eikä sitä näinollen löydy ruotsalaisista aatelismatrikkelistakaan. Hänen isänsä, Sven Kart, oli vaikutusvaltainen vouti, joka sai. Mm. Normarkin kihlakunnan (palkka) läänityksekseen ja oli jopa niin vauras, että lajoitti Amålin Hanebolin Kustaa Vaasalle. Peder Kart oli aviossa Kerstin Staken kanssa, joka liittyy läheisesti (mm. veljensä Kagg-avion kautta) Barck-sukupiiriin Ruotsissa.
Oireellisesti, Hjärnen epäilyt Stierneldin dokumenttiväärennyksistä näyttävät heränneen siitä, Peder Kartin-nimen sisältävästä kappaleesta “Handlingar Rörande Skandinavien Historia , del. III”, joka alkaa kuvauksella Erik XIV hallituskaudesta. Tämän tekstin sanotaan pohjautuvan Dalinin (Olof Dalin-tunnettu ruotsalaishistorioitsija) käsikirjoituskokoelmaan, jonka toimistuskunta sanoo olevan vaikeasti luettavaa, luonnosmaista ja epäjärjestyksessä “UTKAST UTAN ORDNING “ - kts. artikkelisivu 13, oikea yläkulma). Teoksen sivulla 32 mainitaan Peder Kart samassa asiayhteydessä Clas Akesson Tottin, Nils Bojen, Björn Pedersson Bååtin kanssa, noottiviittein. Onko Hjärne olettanut, että Stierneld on “ujuttanut” fiktiivisen esi-isänsä (s.o. Kart) tähän Dalinin kokoelmista kootuksi sanottuun tekstiin? Siitäkö kaikkia alkoi?
A.T. G. Oxenstierna on artikkelissaan (Ny illusterad tidning 5, 1869. S. 12-14), jonka esilletulosta edelleen kiitos Bengtille, takertunut niinikää samaan Kart-linkkiin, mutta harmittavasti sotkeutunut omiin lankoihinsa. Peder Svensson Karth (Britan isä) on nimenomaan se Karteista, joka tuli aateloitua 5.5.1555 ja sai läänityksikseen mainitut tilat (“Sverthen , Björnekilh”) , ei suinkaan ajallisesti mahdoton poikansa. Ymmärrän kyllä Oxenstiernan “huolen” Kartista, tieto on nimenomaan faktuaalisesti oikein kronikassa ja johtaa suoraan dokumentoituun sukujuureen Ruotsissa (siis puhuu kronikkaväärennöstä” vastaan).
Bengtin esilletuoma aineisto vaatti itsekultakin lisäsyventymistä.
Poimin tähän kuitenkin eräitä päällimmäisiä huippu-/hupikohtia:
Oxenstierna sanoo artikkelissaan, Ruotsin ritarihuoneen arkistoissa olevaan dokumentaation vedoten, että veljekset Samuel ja Lars Stierneld olisivat vuonna 1764 luovuttaneet ritarihuoneelle, omilla allekirjoituksillaan varustetun vahvistuksen, jonka mukaan heidän 1. Tunnettu esi-isänsä oli Lars SVENSSON Eldh, Inspektor i NORRLAND. Tämähän sotii täysin NYKYTUTKIMUKSEN VALITSEMIA patronyymejä (Nils & Börje) vastaan!
Valehtelivatko veljekset? Jos sukujuuri oli todella talonpoikainen, eikä salailua tarvittu, miksi sanoa Sven, kun piti sanoa Nils, tai Börje (kuten Elgenstierna esim. hoippuu)? Norrlandkin on kovin kaukana Norrköpingistä, Händelöstä ja siitä Eldh-torpastakin, josta huippulahjakkaitten ja urallaan meteorimaisesti edenneitten veljesten kerrotaan olevan kotoisin.
Ja sitten se kuuluisa sukuvaakuna, josta ketjussa on jo kiistelty. Adelsvapenin sivuilla esitelty vapaaherrallinen vaakuna on kuin onkin se joka roikkuu Ruotsin ritarihuoneen seinällä! Kahden kypärän välissä riipuva “lepakko” (“Kaarle-herttuako se siellä lymyää”, kts aiemmat kommenttini) onkin tuo kuuluisa vasojen “lyhde"- "vase”, jonka Oxenstierna mainitsee puttuvan vuoden 1781 vaakunakirjasta. Oxenstierna olettaa, että “lepakko” on käyty maalamassa ritarihuoneen vakunaan kirjan painatuksen jälkeen, mutta onko vaakunasta irrallisen “vasen” puuttuminen sittenkin pelkkä painovirhe? Alkuperäinen vaakunakuvaus voisi tässä olla se ratkaiseva todiste.
Koskien Bengtin kysymystä Lars Kathetskijn katolilaisuudesta; on varmaa, että hänet kastettiin katolilaiseksi, kiihkokatolilaisen isän esikoisena. Anrepin tieto luterilaiseksi kasvatuksesta on toiveajattelua, samoin kuin Waldenkin, eikä perustu sukuraamatussa annettuihin kuvauksiin.
Olen jopa sitä mieltä, että Kaarina Maununtytär ja hänen sukunsa olivat “piilokatolilaisia”. Prinssi Gustafia ei siten käännytetty väkisin paavinuskoon, vaan äitinsä suostumuksella. Prinssi sisäisti katolilaisuuden jopa siinä määrin, että innokkaimmat Sigismundin kannattajista suunnittelivat hänelle Uppsalan arkkipiispuutta, restauraation tapahtuessa (Biaudet). Olen itse esittänyt prinssin olleen katolisen kirkon “pilotti” Moskovassa.
Laurentius Karthetskijn lapset olivat kiistatta luterialisia, mutta ei suinkaan heidän isänsä .
Se, ettei Hjärne koskaan laatinut tohtorin väitöskirjaansa vapaaherra Stierneldin “historiaväärennyksistä”, kuin myös se, ettei A.T.G . Oxenstierna malttanut edes hankkia käsiinsä Eldstiernojen sukuraamattua, artikkeliaan väsätessään, antaa aiheen juuri siihen, mitä Paul Sjögren on ehdottanut; sukuraamatun aineiston uudelleen tarkastelu sukututkimuksellisessa mielessä. Jos hän ei vielä ole sitä tehnyt (kuten Bengtin tulokseton etsintä viittaa), on toisten tarttuva toimiin. Sukutarina ansaitsee sen!
Laurentius Petrin käsialanäytteen puuttuminen tuntuu epäuskottavalta.
Laitan tähän muutamia hänen nimissään olevista asiakirjoista. Ensimmäinen arkistokokonaisuus oli yli 400-sivuinen Laurentii Petri Krönika. (Uskomaton satu muinaisruotsin hallitsijoista). Lahjoitettu 1906 riksarkivetille, alunperin Tallinnasta.
Siitä leikkaamani ensimmäinen näyte on varmaankin kirjurin käsialaa.
Lähde: Manuskriptsamlingen, Manuskriptsamlingen, SE/RA/760004/7
Toinen digitoitu kokoelma sisältää päiväkirjamuodossa tehtyjä kirjauksia sekä kirkollisiin toimituksiin liittyviä tekstejä. siitä oheen 2 näytettä.
Toinen näyte (1571) on latinaa taitavan (papin) käsialaa
Kolmas näyte vuodelta 1587 vaikuttaakin sitten aidolta allekirjoitukselta
Lähde:Manuskriptsamlingen, Manuskriptsamlingen, SE/RA/760004/8
Olisiko joku näistä käsialoista ollut A. L. Stierneldin käytettävissä raamattua manipuloidessaan?
Tervehtien Hannu
Laurentius Petrin käsialanäytteen puuttuminen tuntuu epäuskottavalta.
Laitan tähän muutamia hänen nimissään olevista asiakirjoista. Ensimmäinen arkistokokonaisuus oli yli 400-sivuinen Laurentii Petri Krönika. (Uskomaton satu muinaisruotsin hallitsijoista). Lahjoitettu 1906 riksarkivetille, alunperin Tallinnasta.
Siitä leikkaamani ensimmäinen näyte on varmaankin kirjurin käsialaa.
Lähde: Manuskriptsamlingen, Manuskriptsamlingen, SE/RA/760004/7
Toinen digitoitu kokoelma sisältää päiväkirjamuodossa tehtyjä kirjauksia sekä kirkollisiin toimituksiin liittyviä tekstejä. siitä oheen 2 näytettä.
Toinen näyte (1571) on latinaa taitavan (papin) käsialaa
Kolmas näyte vuodelta 1587 vaikuttaakin sitten aidolta allekirjoitukselta
Lähde:Manuskriptsamlingen, Manuskriptsamlingen, SE/RA/760004/8
Olisiko joku näistä käsialoista ollut A. L. Stierneldin käytettävissä raamattua manipuloidessaan?
Tervehtien Hannu
Kenestäkähän Laurentius Petristä nyt on kyse?
Ruotsin ensimmäinen luterilainen arkkipiispa oli Laurentius Petri Nericius, joka syntyi noin 1499 ja kuoli 26.10.1573. Seuraaja oli Laurentius Petri Gothus, joka syntyi noin 1529 ja kuoli 12.2.1579.
Siten kumpikaan ei ole vuonna 1587 allekirjoittanut mitään.
Lähteet: Wikipedia ja Otavan pieni tietosanakirja vuodelta 1950.
http://libris.kb.se/hitlist?q=forf:%28Paul+Sj%C3%B6gren%29
Tuon mukaan Sjögren on kuollut 2003 eli hänen kynästä ei ole odotettavissa jatkoa. Listalla ei muita Stierneldiä koskevia kirjoituksia.
Bengt
Ja sitten se kuuluisa sukuvaakuna, josta ketjussa on jo kiistelty. Adelsvapenin sivuilla esitelty vapaaherrallinen vaakuna on kuin onkin se joka roikkuu Ruotsin ritarihuoneen seinällä! Kahden kypärän välissä riipuva “lepakko” (“Kaarle-herttuako se siellä lymyää”, kts aiemmat kommenttini) onkin tuo kuuluisa vasojen “lyhde"- "vase”, jonka Oxenstierna mainitsee puttuvan vuoden 1781 vaakunakirjasta. Oxenstierna olettaa, että “lepakko” on käyty maalamassa ritarihuoneen vakunaan kirjan painatuksen jälkeen, mutta onko vaakunasta irrallisen “vasen” puuttuminen sittenkin pelkkä painovirhe? Alkuperäinen vaakunakuvaus voisi tässä olla se ratkaiseva todiste.
Adelsvapenin sivuilla esitetty vaakuna ei pidä yhtä ritarihuoneella olevan vaakunan kanssa. saivarrellaanpas vähäsen:
1) Adelsvapenin vaakunasta puuttuu yläpuolinen latinan kielinen vaalilause
2) se "vasa lyhde" adelsvapenin vaakunassa se musta "lepakko" on ritarihuoneen vaakunassa musta kiilamainen kärjellään seisova esine joka toimii kärpännahkaisen viitan kannattimena. Siinä on kaksi taottua metallista kaarta. (Oikea näkemäni Vasa-lyhde on kullan keltainen sidottu viljalyhde).
3) vasemmanpuoleisen kypärän päällä olevatähteä kantavalla leijonalla on Ritarihuoneen versiossa kruunu päässä.
4) Kypärät ovat oikeasti mustia.
5) Kärpännahkaviitan taustakangas on oikeasti musta eikä sininen.
6) Ritarihuoneen vaakunassa kilven jakaa neljään kenttään 2 kpl. turnajaispeitsiä. Adelsvapenin vaakunassa peitsiä on 4 kpl.
7) Sydänvaakunassa ei ole kuunsirppiä.
8) Sydänvaakunan oikealla puolella olevat kuulat eivät ole sinisiä.
9) Sydänvaakunan oikealla puolella oleva risti on väärän muotoinen Adelsvapenin vaakunassa.
10) Kilpeä kannattelevat leijonat eivät esittele kieliään kuten adelsvapen-vaakunassa.
11) Rirarihuoneen vaakunassa kilpi seisoo kahden suoran mustan hirsipalkin päällä.
12) Ritarihuoneen vaakunan kaikilla neljällä leijonalla on 2 häntää ja adelsvapenin vaakunassa häntiä on vain yksi.
13) Ritarihuoneen vaakunan leijonat ovat kaikki urosleijonia. Kilpeä kannattavilla leijonille on myös maalattu genitaalit
14 Adelsvapen vaakunasta puuttuu yksi objekti joka Ritarihuoneen vaakunassa on. Kyseinen objekti on samaa kokoluokkaa kuin sydänvaakunan tulivuori.
Tämä oli siis saivartelua, jolla halusin muistuttaa että Juhani taannoin väitti kiven kovaa Adelsvapenin töherryksen olevan se virallinen ja valvottu vaakuna. Onneksi hänkin nyt myöntää nyt ainoan oikean vaakunan löytyvän vapaaherrakirjeen vaakunakuvauksesta. Se että vaakunoita on paranneltu lienee myöskin kaikille ilmiselvää...
Mutta vielä Ritarihuoneen vapaaherrallisesta Stierneld-vaakunasta. Kiitos Bengtin tuomien asiakirjojen, uskallan nyt asiaa tuntemattoman maallikkona sanoa ääneen: Ritarihuoneen vapaaherrallinen Stierneld-vaakuna on osittain maalattu/väärennetty jälkikäteen. Alkuperäiset vaakunat on maalattu kuparilevyille. Stierneld-vaakunan koko yläosa on maalattu uudelleen. vaakunan punaruskean taustan alta näkyy osia alkuperäisistä teksteistä. Oma tulkintani on että vaakunan yläpuolinen valkoiselle nauhalle kirjoitettu vaalilause VT EQUES PRISTNI AEVI on alun perin sijainnut alempana punaruskealla taustalla ja se on saanut väistyä juuri tuon Vasa-lyhteeksi nimetyn mustan viitankannattimen tieltä. Tähteä kantavan leijonan ja lippujen välistä on selvästi hahmotettavissa mustat kirjaimet UES PRIST.
Toinen uudelleen maalattu kohde on vaakunan alareunan keltainen teksti ruskealla pohjalla:
FRIH: SAM: GUS: STIERNELD.
FRIH: D: 21 NOV 1751 INTR: 1572.
Siinäkin maalaus on krakeloitunut ja alta on luettavissa vaaleanpunaisin kirjaimin:
FRIH SAMUEL STIERNELD
ANNO
Terv. Hannu
Kenestäkähän Laurentius Petristä nyt on kyse?
Ruotsin ensimmäinen luterilainen arkkipiispa oli Laurentius Petri Nericius, joka syntyi noin 1499 ja kuoli 26.10.1573. Seuraaja oli Laurentius Petri Gothus, joka syntyi noin 1529 ja kuoli 12.2.1579.
Siten kumpikaan ei ole vuonna 1587 allekirjoittanut mitään.
Lähteet: Wikipedia ja Otavan pieni tietosanakirja vuodelta 1950.
Terävä huomio!
Vuosiluvun 1587 nappasin kyseisen sivun reunasta.
Oikean vuosiluvun voitkin lukea itse kuvasta.
Tervehtien hannu
Terävä huomio!
Vuosiluvun 1587 nappasin kyseisen sivun reunasta.
Oikean vuosiluvun voitkin lukea itse kuvasta.
Tervehtien hannu
Joo, vuonna 1566 Laurentius Petri Gothus nimitettiin Uppsalan yliopiston rehtoriksi. Sitä ennen hän oli Erik XIV:n hovisaarnaaja vuodesta 1561.
Hänen vaimonsa oli edeltäjänsä Laurentius Petri Nericiuksen tytär.
Myös tämä vanhempi Laurentius Petri oli kuninkaan lähipiirissä, hänen vaimonsa oli Kustaa Vaasan serkun tytär.
Olaus Petri taas oli Laurentius Petri Nericiuksen vanhempi veli.
Nämä lähinnä Wikipediasta poimitut tiedot kertovat ainakin läheisistä suhteista Vaasa-sukuun.
Adelsvapenin sivuilla esitetty vaakuna ei pidä yhtä ritarihuoneella olevan vaakunan kanssa. saivarrellaanpas vähäsen:
1) Adelsvapenin vaakunasta puuttuu yläpuolinen latinan kielinen vaalilause
2) se "vasa lyhde" adelsvapenin vaakunassa se musta "lepakko" on ritarihuoneen vaakunassa musta kiilamainen kärjellään seisova esine joka toimii kärpännahkaisen viitan kannattimena. Siinä on kaksi taottua metallista kaarta. (Oikea näkemäni Vasa-lyhde on kullan keltainen sidottu viljalyhde).
3) vasemmanpuoleisen kypärän päällä olevatähteä kantavalla leijonalla on Ritarihuoneen versiossa kruunu päässä.
4) Kypärät ovat oikeasti mustia.
5) Kärpännahkaviitan taustakangas on oikeasti musta eikä sininen.
6) Ritarihuoneen vaakunassa kilven jakaa neljään kenttään 2 kpl. turnajaispeitsiä. Adelsvapenin vaakunassa peitsiä on 4 kpl.
7) Sydänvaakunassa ei ole kuunsirppiä.
8) Sydänvaakunan oikealla puolella olevat kuulat eivät ole sinisiä.
9) Sydänvaakunan oikealla puolella oleva risti on väärän muotoinen Adelsvapenin vaakunassa.
10) Kilpeä kannattelevat leijonat eivät esittele kieliään kuten adelsvapen-vaakunassa.
11) Rirarihuoneen vaakunassa kilpi seisoo kahden suoran mustan hirsipalkin päällä.
12) Ritarihuoneen vaakunan kaikilla neljällä leijonalla on 2 häntää ja adelsvapenin vaakunassa häntiä on vain yksi.
13) Ritarihuoneen vaakunan leijonat ovat kaikki urosleijonia. Kilpeä kannattavilla leijonille on myös maalattu genitaalit
14 Adelsvapen vaakunasta puuttuu yksi objekti joka Ritarihuoneen vaakunassa on. Kyseinen objekti on samaa kokoluokkaa kuin sydänvaakunan tulivuori.
Tämä oli siis saivartelua, jolla halusin muistuttaa että Juhani taannoin väitti kiven kovaa Adelsvapenin töherryksen olevan se virallinen ja valvottu vaakuna. Onneksi hänkin nyt myöntää nyt ainoan oikean vaakunan löytyvän vapaaherrakirjeen vaakunakuvauksesta. Se että vaakunoita on paranneltu lienee myöskin kaikille ilmiselvää...
Mutta vielä Ritarihuoneen vapaaherrallisesta Stierneld-vaakunasta. Kiitos Bengtin tuomien asiakirjojen, uskallan nyt asiaa tuntemattoman maallikkona sanoa ääneen: Ritarihuoneen vapaaherrallinen Stierneld-vaakuna on osittain maalattu/väärennetty jälkikäteen. Alkuperäiset vaakunat on maalattu kuparilevyille. Stierneld-vaakunan koko yläosa on maalattu uudelleen. vaakunan punaruskean taustan alta näkyy osia alkuperäisistä teksteistä. Oma tulkintani on että vaakunan yläpuolinen valkoiselle nauhalle kirjoitettu vaalilause VT EQUES PRISTNI AEVI on alun perin sijainnut alempana punaruskealla taustalla ja se on saanut väistyä juuri tuon Vasa-lyhteeksi nimetyn mustan viitankannattimen tieltä. Tähteä kantavan leijonan ja lippujen välistä on selvästi hahmotettavissa mustat kirjaimet UES PRIST.
Toinen uudelleen maalattu kohde on vaakunan alareunan keltainen teksti ruskealla pohjalla:
FRIH: SAM: GUS: STIERNELD.
FRIH: D: 21 NOV 1751 INTR: 1572.
Siinäkin maalaus on krakeloitunut ja alta on luettavissa vaaleanpunaisin kirjaimin:
FRIH SAMUEL STIERNELD
ANNO
Terv. Hannu
En saivartele mitään, toisin kun kirjoittaja.
Teksti "lyhteestä" (vase) on suoraan A.T. G Oxenstiernan artikkelista, jonka Bengt toimitti ketjuun, eräs sen ydinkohdista:
"Den vase (s.o. Vasa-suvun-tunnus, lyhde) som nu pryder friherrliga Stjerneldska skölden på Riddarhuset, uppresande sig ur kronan emellan de båda hjelmarne, tillhörde icke ursprungligen detta friherrliga vapen: den saknas i 1781 års vapebok, och har sålunda antagligen blifvti efter den tiden å skölden tillmålad.
Kirjoittaja siis väittää, että kypärien välissä, kruunun yläpuolella esiintyvä "vase" (s.o. Vasa-suvun tunnus, "lyhde") ei kuulunut alunperin vapaaheralliseen vaakunaan, vaan on maalattu luultavasti jälkikäteen koskapa se ei esiinny v. 1781 vaakunakirjassa. Nimimerkki Hannun tulkinnan mukaan A.T. G. Oxenstierna (artikkelissaan vuodelta 1869) on siis väärässä ja k.o. esine onkin "viitankannatin"!
Todella hyvää työtä, jo pelkästään "viitankannatin"-löydöllä mitätöidään siten
ritarihuoneella itse istuneen ja vaakunaa silmitelleen aatelismiehen väite,
muutenkin perin kaunaisessa artikkelissaan!
Toisaalta, Oxenstiernan ja nimimerkki Hannun asiantuntemus heraldiikassa on ehkä hiukan epätasapainossa, edellisen eduksi.
Joutuu myös kysymään, miksi "viitankannatin" olisi tullut kopioiduksi
Adelsvapenin sivuille, eihän muissakaan vaakunoissa moisia "kannattimia" (s.o vaakunaan kuulumatonta aineistoa) kuvata?
Kommentti Bengt Rostedtin toimittamaan Otto Walde-aineistoon.
Ensimmäisen sivun hännässä esitellään professori Nordströmin löytönä Paracelsuksen , vuonna 1658 Genevessä painettu Opera-opus, jonka lehdille Lars Eldh on vuonna 1660 käsinkirjoittanut kommentejaan, jonka mukaan Elhd väittäisi jo vuonna 1607 kuolleen isänsä prinssi Gustafin omistaneen "samaisen" kirjan. Koko käsikirjoitus voidaan siis kumota väärennöksenä jo pelkästää ajallisen discrepansin (1607/1658) tähden.
Niinkö?
Alkuperäistä tekstiä luettaessa käy ilmi, että Lars Eldh OSTI ("jag hafer köpt") kyseisen kirjan kaksi vuotta sen painosta tulon jälkeen "till HUGKOMBST aff den fromme hertige Gutsaus Er.Fil, hvilken så länge han lefde och kundhe war migh een godher fedher, wäll wiliande i allo...
--
Denna bok war högtsalig hertig Gustaws studium."
Tässähän vain kerrotaan, että Lars Eldh OSTI kirjan vuonna 1660 syleilläkseen/ kunnioittaakseen (hugkombst?) isäänsä/ isänsä muistoa. Lars toteaa lopuksi syynkin (kirjan ostoon), sillä kirja (ei tietenkään Larsin itse ostamansa, vaan varhaisempi käsikirjoitus) oli kuulunut hänen korkeastiautuaan isänsä kirjastooon/ työhuoneeseen.
Lars toteaa tämän tietäen, että hänen isänsä oli lääketieteestä ja erityisesti alkemiasta syvällisesti kiinnostunut (Messenius kutsuu häntä, jopa "toiseksi Paracelsukseksi"!).
Huom! Paracelsius eli vv 1493-1541 ja hänen kopioidut käsikirjoituksensa levisivät jo tuolloin ympäri sivistynyttä Eurooppaa.
Kuinka ihmeessä tästäkin Larsin tekstistä väännettiin/ väännetään väärennös vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin piikkiin?!
Matti Lund
31.10.15, 11:37
Erään logiikan mukaan (joka M Lundin käsityksen mukaan on hyvin helposti terveellä järjellä konstruoitavissa) ko. raamattu on kulkeutunut Stierneldille hänen myöhemmällä iällään intohimoisen keruuharrastuksensa tuloksena. Stierneld on sitten sen täyttänyt omilla söherryksillään, joista yksi on Katarina Eldin nimiin pistetty fantasioitu sukukronikka. Raamatussa on kuitenkin saattanut olla sen aikaisempien omistajien merkintöjä. Raamattu on tarkoitettu hyväksikäyttämään väärennyksen vastaanottajissa heidän uskonnollisista ja oikeustapakäyttäytymisestä kumpuavaa naiiviuttaan, joka riisuu heiltä kriittisyyden aseet ja tekee vastaanottavaiseksi epäuskottaville väitteille.
Sen minkä vuoksi uskon raamatun kulkeutuneen Stierneldille vasta myöhemmällä iällään, ehkä 1800 -luvun alkupuolella, perustelen sillä tiedolla, joka saadaan viittaamastani vapaaherra Scherling de Rosenhanen teoksesta, joka oli painettu vuonna 1789: siinä neiti Stierneldin nimiin 1689 laitettu sukusepite oli löydetty rukouskirjasta, ei raamatusta. Katson, että de Rosenhane on ollut erittäin jämpti mies, joka ei ole voinut sekoilla rukouskirjan ja raamatun välillä (huomattakoon vielä, ettei neiti Stierneld ollut 1689 neiti Stierneld, koska isän aatelointi on tapahtunut myöhemmin ja jos hän oli avioitunut ennen aatelointia, ei hän silloin ollut ehtinyt "nauttia" lainkaan isänsä ja veljensä aatelisnimestä!).
Uskon, että Stierneld oli nuoremmalla iällään, alle 35 -vuotiaana laatinut sukusepitteen jonkin Stierneldien vanhan rukouskirjan lehdille ja siirtänyt tarinan siitä hankkimansa raamatunkappaleen lehdille. Samalla hän oli kehitellyt ja tehostanut sukutarinoita paremmin Kaarina Maununtyttäreen linkitettävällä rekvisiitalla. Lisäksi Stierneld on konstruoinut siihen kappaleen Stierneldien omistushistorian niin hyvin kuin on pystynyt.
Oliko Katarina Eld todellakin kirjoittanut jotain rukouskirjan lehdille jäänee ainaisesti vaille varmuutta. Rukouskirjassa on saattanut olla Katarina Eldin jotain kirjoitusta, jonka käsialaa jäljittämällä Stierneld on todennäköisesti sepittänyt siihen Katarinan nimiin laitetun sukusepitteen, johon hän on keksinyt sanoman vuosiluvun 1689.
Perustelen uskoni tähän "tiedonjulkistustapaan" sillä, että rukouskirjassa on paha virhe, kun yhdellä Katarinan sedällä on väärä etunimi. Reipas 22 -vuotias säätyläisneito ei sellaisiin sorru, vaan tällaiset tiedot nuori neito tiesi mitä luotettavimmin ja oli varmastikin tavannut monta kertaa kaikki ne setänsä, jotka olivat elossa vielä hänen lapsuudessaan. Päätelmäni on, että ainakaan tämä osa tekstistä ei voi olla ollenkaan lähtöisin Katarina Eldiltä vuonna 1689, vaan sen on mitä todennäköisimmin sepustanut Stierneld noin sata vuotta myöhemmin Katarina Eldin suuhun pantuna ja paljastaen näin, tietämättömyyttään!, erikseen yhden valheistansa. Sopii erittäin hyvin niin.
Raamattu oli uskoni mukaan ainoastaan kylmäverisen valehtelun välikappale. Sitä oli rukouskirjakin, mutta sohraamalla koko väärennys, sukusepite ja keksimällä sille rekvisiittaksi sen, että Kaarina Maununtytär olisi lahjoittanut raamatun henkilökohtaisesti Katarina Eldin isoisälle, sama vale sai paljon tehostetummat puitteet aikaisempaan nähden.
Painotan vielä, että muinaisella glorialla paisutetut sukukronikat täysin pseudohistoriallisne osuuksineen olivat 1600 -luvun lopulla ja vielä 1700 -luvullakin aivan sukutarinoiden "arkipäivää". Virallinen historiankirjoituskin oli ns. goottilaista kronikointia (sisälsi paljon fantasiaa ja ideologista vääristelyä), joten mielipideilmastokynnys myös suoranaisten väärennysten tekoon pahassa tarkoituksessa oli aika matala.
terv Matti Lund
Joidenkin tietojen mukaan Stierneld on hankkinut huomattavan osuuden kokoelmiinsa huutamalla itselleen noin vuonna 1800 ja molemmin puolin sitä käydyissä huutokaupoissa omaisuutta, jossa on ollut mukana paljon sellaista kuten vanhojen aateliskartanoitten ja oppineitten kirjastoja ja taide-esineitä.
Se että historianväärennys ja sukupuuhuijaus on siirretty aikaisemmasta vaatimattoman rukouskirjan puitteesta joskus vuoden 1789 jälkeen näyttävän perheraamatun puitteeseen ja sepittämällä siihen lisää Kaarina Maununtyttäreen linkitttyä väärennysrekvisiittaa, pani pohtimaan sitä mahdollisuutta, voisiko ko. perheraamattua yrittää jäljittää ko. huutokauppojen kohteena olleitten kuolin- tai konkurssipesien perukirjoista tai inventaariluetteloista.
Se on selviö, että kun A L Stierneld on saavuttanut väärennyspyrkimyksensä otolliseksi välikappaleeksi mainitun perheraamatun, hän on samalla hävittänyt raamatun aikaisempia omistajia koskevat asiakirjat, jos on siinä yhteydessä saanut niitä haltuunsa, ehkä kokonaisen perukirjankin, jottei huijaus paljastuisi niiden kautta. Mutta ainakin perukirjoista on saatettu laatia kopioita kuolinpesien jäsenille ja niitä on saattanut säilyä arkistojen perukirjakokoelmissa, koska perukirjat piti joka tapauksessa hyväksyä laillisesti.
Täten niiden intressissä, joille Stierneldin perheraamattu on jonkinlaisen mielenkiinnon kohteena, tulisi olla yritystä jäljittää sitä huutokauppa-asiakirjojen tietojen perusteella asianomaisista inventaariasiakirjoista molemmin puolin vuotta 1800.
terv Matti Lund
Ps. Ikäväksemme edelleen voimme panna merkille, että nimim. Giösling kääntää Sjögrenin julkaisemien kirjoitusten merkitykset täysin vastakohdikseen ja yrittää sitten näitä päälaelleen asetettuja tekstejä ja Sjögrenin nimeä häpeämättömästi hyväksikäyttää oman sekavan väärennyksensä kyytipoikana. Tällaista toisen tutkijan tutkimustulosten pahanilkistä pahoinpitelyä meidän ei tulisi sallia sananvapaudenkaan merkeissä.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.