Onko lain ja sääntöjen noudattaminen vaikeaa?

[Veikko Leskelä]

Tällä palstalla on monenkin kirjoittajan kynästä - tai oikeastaan näppäimistöstä - lähtenyt sellaisia mielipiteitä, että

* lakia ei ole niin välttämätöntä noudattaa

* käytännesääntöjä ei ole pakko noudattaa

* ryhdytään hankkimään "pimeästi henkilötietoja" tai "tiskin alta", muodostetaan rekistereitä eikä välitetä henkilötietolaista jne...

Ovatko tällaisten mielipiteiden esittäjät ajatelleet loppuun asti, mitä ovat tulleet lausuneeksi?

Onko lain ja sääntöjen kunnioittaminen ja niiden noudattaminen hämärtynyt niin, ettei niillä ole väliä?

Onko se lain ja sääntöjen noudattaminen todella niin vaikeaa, että pitää julkisesti todeta, ettei noilla säännöillä eikä niiden taustalla olevalla lailla ole nyt niin väliä?

Mikä tässä asiassa on niin vaikeaa?

Minä näen asian toisin, että luottamus toimialaan kasvaa, kun annamme kansalaisille kuvan, että olemme sukututkimuksissa hienotunteisia, noudatamme tarpeellista yksityisyyden suojaa ja osoitamme tämän teoillamme.

Silloin toimialan toimijoillakin on olemassaolon oikeutuksensa ja ansaittu luottamus ulkopuolisten silmissä. Arvostuksemme kasvaa! Siinä on mahdollisuutemme!:)

VL

[Veikko Leskelä]

Minä näen asian toisin, että luottamus toimialaan kasvaa, kun annamme kansalaisille kuvan, että olemme sukututkimuksissa hienotunteisia, noudatamme tarpeellista yksityisyyden suojaa ja osoitamme tämän teoillamme. :)



Käytännesääntötyössämme tässä on kyllä yksinkertainen mottomme.

VL

[blue-eyed]

Kyllä se on silloin, kun seotaan lillukan varsiin. Sukututkimus ei ole vielä tappanut yhtäkään ainutta ihmistä. Miksi käyttää voimavaroja, rahaa ja energiaa tällaisiin asioihin, saako jostakusta ihmisestä sanoa, että se on syntynyt silloin ja kuollut silloin ja ollut naimisissa sen ja sen kanssa ja sillä on on ollut tän nimisiä lapsia? Meitä ohjataan koko valtion hallinnon taholta harhaan ja samalla sairaanhoitajakoulutukseeen otetaan ihmisiä, jotka ovat todella vinksahtaneita. Enemmän minä sairaanhoitajia pelkään kuin sukututkijoita:eek:

Äly hoi, älä jätä!!

[Veikko Leskelä]

Kyllä se on silloin, kun seotaan lillukan varsiin. Sukututkimus ei ole vielä tappanut yhtäkään ainutta ihmistä. Miksi käyttää voimavaroja, rahaa ja energiaa tällaisiin asioihin, saako jostakusta ihmisestä sanoa, että se on syntynyt silloin ja kuollut silloin ja ollut naimisissa sen ja sen kanssa ja sillä on on ollut tän nimisiä lapsia? Meitä ohjataan koko valtion hallinnon taholta harhaan ja samalla sairaanhoitajakoulutukseeen otetaan ihmisiä, jotka ovat todella vinksahtaneita. Enemmän minä sairaanhoitajia pelkään kuin sukututkijoita



Minä en pelkää sairaanhoitajia enkä sukututkijoita.

Mutta vieroksun henkilöitä, jotka ihannoivat sääntöjen ja lain noudattamatta jättämistä. Yksityisyyden suoja on yhtä arvokas kuin sananvapaus, mutta jos omaa yksityisyyden suojaa loukataan, niin auta armias...kyllä siinä lillukan varret ovat pieniä...:mad:

[Erkki Järvinen]

Alkaa nämä forumin keskustelut muuttumaan sen laatuisiksi, että nousee mieleen vanha elokuva Farenheit 451


Muuten - yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sen tähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän.

Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on se hylättävä.
----

Nämä ovat viisaita sanoja mutta usein unohtuvat.

[Veikko Leskelä]

Niin, onhan siellä vanhoissa tuomarinohjeissa liuta noita vanhoja viisauksia. Osa käypäsiä vieläkin.

[Antti Järvenpää]

Tällä palstalla on monenkin kirjoittajan kynästä - tai oikeastaan näppäimistöstä - lähtenyt sellaisia mielipiteitä, että

* lakia ei ole niin välttämätöntä noudattaa
* käytännesääntöjä ei ole pakko noudattaa
* ryhdytään hankkimään "pimeästi henkilötietoja" tai "tiskin alta", muodostetaan rekistereitä eikä välitetä henkilötietolaista jne...

Ovatko tällaisten mielipiteiden esittäjät ajatelleet loppuun asti, mitä ovat tulleet lausuneeksi?

Onko lain ja sääntöjen kunnioittaminen ja niiden noudattaminen hämärtynyt niin, ettei niillä ole väliä?

Onko se lain ja sääntöjen noudattaminen todella niin vaikeaa, että pitää julkisesti todeta, ettei noilla säännöillä eikä niiden taustalla olevalla lailla ole nyt niin väliä?

Mikä tässä asiassa on niin vaikeaa?

Minä näen asian toisin, että luottamus toimialaan kasvaa, kun annamme kansalaisille kuvan, että olemme sukututkimuksissa hienotunteisia, noudatamme tarpeellista yksityisyyden suojaa ja osoitamme tämän teoillamme.

Silloin toimialan toimijoillakin on olemassaolon oikeutuksensa ja ansaittu luottamus ulkopuolisten silmissä. Arvostuksemme kasvaa! Siinä on mahdollisuutemme!:)

VL

En tiedä, halusitko provosoida yllä olevilla sanoilla.

Itse näen kuitenkin niin, että sukutukijat yleisesti hakevat tässä oikeutta, joka heillä on ollut vuosisatoja. Toisin sanoen oikeutta tutkia sukuansa ja julkaista tukimuksensa, ilman että kukaan rajoittaa sitä kohtuuttomasti, jonka lienee pitäisi olla kaikkien tutkijoiden oikeus, mikäli ei julkaista mitään arkaluonteista tai loukkaavaa.

Se, että jokin uusi tai uudehko laki ja erityisesti sen laintulkinta, alkaa rajoittaamaan tätä perinteistä oikeutta ja jopa kriminalisoi sen perinteisessä muodossaan, ei suinkaan ole pieni kysymys, jota voidaan käsitellä vain lain kuuliaisuuden otsikon alla. Kyseessä on iso asia, jossa pelinappulana on eräs merkittävä sukuperinnön siirtämisen väline. Kaunokielisesti sanoisin, että käsissämme on kulttuuriaarre, jonka kohtalosta ja säilymisestä me tässä keskustelemme. Meidän taidoistamme ja tahdostamme on kiinni, säilyykö tämä kulttuuriaarre tuleville sukupolville.

Sanon tuon edellisen pitkälti sen vuoksi, että vaikka kuvittelemme nykyisten sähköisten arkistojen olevan luotettavia, on kuitenkin perusteltua syytä olettaa, että niiden säilyvyys tai luettavuus vuosisatojen yli tulee olemaan huomattavasti heikompi kuin varhaisten kirkonkirjojen. Tämän vuoksi puhun aarteesta, jota meidän tulisi aidosti vaalia niin sanoissamme kuin teoissammekin.

[Veikko Leskelä]

En tiedä, halusitko provosoida yllä olevilla sanoilla.


En halunnut provosoida ketään tuolla tekstilla, vaan olen aidosti huolissani siitä, että koko sukututkimuksen toimiala saadaan yksituumaisena oppimaan henkilötietolain periaatteet ja niitä noudattamaan ajoissa.

Tulevaisuuden "jättihaaste" on sähköisen hallinnon kehittäminen ja siihen liittyvä kansalaisten mahdollisuus tarkistaa asiakastietojensa käsittely ja se, että arkaluonteisia henkilötietoja käsitellään viranomaisissa oikein.

Nuo mammuttihankkeet ovat "läpinäkyvyyttä" parhaimmillaan ja se tulee kohdistumaan viranomaistoimijoihin.

Tuossa lähitulevaisuuden odotuksessa sukututkijat ja -seurat joutuvat vuorenvarmasti tunnistautumaan rekisterinpitäjiksi riittävän varhaisessa vaiheessa jo ennen tietojen ensimmäistä luovutusta. Tämähän on ollut hyvin varautuvalle sukuseuralle käytäntöä jo nyt.

Hyvään tietojenkäsittelytapaan - mikä siis on henkilötietolain toinen peruspilari - kuuluu kansalaisten henkilötietojen hyvän tietoturvallisuuskäytännön ja lainsäädännön vaatimusten mukainen suojaus ja sianmukaienen huolellisuus ja moitteeton lainsoveltaminen. Sitä ei pidä vain jättää liian myöhäiseen.

Tämä on myös sitä kansalaisluottamuksen ja -arvostuksen nostattamista, jota toimialamme todellakin ansaitsee. Onhan sukututkimuksen suosio muutenkin huippulukemissa.

Samalla kiitän monia suoran palautteen antajia hienosta kannustuksesta. Vaikeassa asiassa on mukava saada ymmärrystä sukututkijoilta.:)