Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Tulevaisuus, uhat ja mahdollisuudet sukututkimuksessa
Aki Pitkäkoski
23.09.07, 21:13
Kuten tällä foorumilla on monesti todettu ja moni sukututkija on sen itsekin
todennut, on sukututkimuksen harjoittamiselle noussut uhkakuvia,
joiden tarkempi hahmottaminenkin on tässä vaiheessa kesken.
On luonnollista, että sukututkijoiden tulee noudattaa asetettuja lakeja velvollisuuksia.
Aina on kuitenkin kyse jossain määrin tulkinnasta ja rajanvedosta.
Suomen Sukututkimusseura on ilmoittautunut edunvalvojana tekemään työtä,
jottei mm. viranomaiskontrolli tule ylimitoitetuksi sukututkimuksen osalta.
Koska jäsenet voivat tehdä vetoomuksia yhteisen Seuran kautta ja Seuralle,
on mielestäni hyvä huomioida myös toiminnanjohtajan äskettäinen vetoomus,
joka koskee jäseniä ja muitakin sukututkijoita.
Mahdollisimman monen sukututkijan olisi hyvä ottaa nyt kantaa ja vaikuttaa
yhteisten asioiden hoitoon mahdollisimman tehokkaasti.
Tämä asia koskee niin jäseniä kuin ei-jäseniäkin.
Seuran vaikutusmahdollisuuksiin vaikuttaa suoraan sen jäsenten määrä.
Tästä voi vetää myös johtopäätöksiä oman jäsenyytensä painoarvosta.
Tämä Suku Forum on yksi olennainen kannanottopaikka.
Alaforum "Juridiset kysymykset" lienee nyt yksi olennaisimpia "lokeroita".
Toivon, että tässä asiassa sukututkijoina tuomme näkemyksiämme, kysymyksiämme
ja pohdintojamme rohkeasti esiin. Niiden ei mielestäni tietenkään tarvitse olla juridisesti muotoiltuja,
vaan pikemminkin ruohonjuuritason ja käytännön näkemyksiä. Toimimmehan pääosin juuri ruohonjuuritasolla
Yhteisen asian käsittely on useimmiten ruohonjuuritason asiaa.
Vaikka asioita joudutaan käsittelemään myös juridisesti, on juridistenkin käsittelijöiden
joka tilanteessa ymmärrettävä sukututkimuksen luonne mahdollisimman hyvin.
---------
Ajatellaanpa todellista uhkaa, että kaikki alle 50 vuotta nuoremmat väestötiedot
olisivat varsin pysyvästi lukkojen takana. (Väestötietolaki ja sen tulkinta)
Entä, jos tiput "2. luokkaan", siinä tapauksessa, että sukututkijat jaetaan kahteen eri "leiriin" ?
Viittaan forumilla olleeseen Kuusiluoman viestiin (http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=4133&postcount=3).
Entäpä jos viranomainen haluaa tulla sukututkijan kammioosi sinä hetkenä kun alat
tallentamaan tietoa suvustasi? Tämä tapahtuisi rekisteriselosteen kautta.
Minulle tulee mieleen se, että tässä oltaisiin lainsäädännössä ja sen
tulkinnassa ja valvonnassa pitemmällä kuin rattijuoppojen valvonnan osalta....
Sukututkija on siis nähty uhaksi ja tietyt toimijat tekevät ja ovat jo tehneet riskianalyysia
sukututkijoiden ja sukututkimuksen osalta.
Uhka siitä, että itse sukututkimus tulee liian hankalaksi, on samalla olemassa.
Riskinhallinnan yksi olennainen keino on vaikuttaa uhkiin. Pidän olennaisena vaikutustienä
Suomen Sukututkimusseuran tekemää edunvalvontaa
-------
Meillä kaikilla on edelleen kaikki mahdollisuudet mitä mainioimpaan toimintaan sukututkimuksessa.
Yhteisöllisyyttäkin on mahdollisuus lisätä, vaikka meitä sukututkijoita onkin monenlaisia
ja tutkimuksessamme on eri tyyppisiä painopisteitä ja vivahteita yllinkyllin.
Tämä on rikkautta.
Pidetään huolta tästä mahdollisuudesta ja näissä tärkeissä asioissa vähän toinen toisistammekin.
--aki--
Veikko Leskelä
23.09.07, 23:12
Uhka siitä, että itse sukututkimus tulee liian hankalaksi, on samalla olemassa.
Riskinhallinnan yksi olennainen keino on vaikuttaa uhkiin.
--aki--
Paljon käytetyssä SWOT-nelikenttäanalyysissa analysoidaan nykytilan kannalta heikkoudet ja vahvuudet ja tulevaisuuden kannalta uhat ja mahdollisuudet.
Kun olen integroitunut jäsenenä kaikkiin keskeisiin toimialan toimijoihin, en näe asiaa suppeasti pelkästään sukututkijoiden asiana, vaan haluan tarkastella kokonaisuutta koko toimialan asiana.
Näkisin kokonaisuutta näin:
1. Nykytilan heikkoudet
toimijakohtainen linnoittautuminen asiakysymyksiin
heikko tulevaisuuteen varautuminen
vapaaehtoisjärjestön resurssipula2. Nykytilan vahvuudet
osaavia vapaehtoistyöntekijöitä
toiminnan kehittämishalu
yhteistyöverkostojen lisääminen3. Tulevaisuuden uhat
rekisterien omistajuuden vahvistuminen
lainsäädännön tiukentuminen
yhteistyön ontuminen toimialalla4. Tulevaisuuden mahdollisuudet
toimialan toimivien pelisääntöjen rakentaminen
vaikuttaminen lainsäädännön kehittämiseen
yhteistyön tiivistäminen toimialalla eri muodoin
riskienhallinnan jatkuva kehittäminen.Heikkoudet pitäisi kääntää vahvuuksiksi tai päästä niistä eroon.
Vahvuuksia tulisi pitää ennallaan.
Uhkia tulisi kääntää mahdollisuuksiksi käyttäen mahdollisuuksista avautuvia keinoja.
Mahdollisuuksiin tulee tarttua.
Yksi varteenotettava kehittämisehdotus olisi sukututkimuksen toimialan neuvottelukunnan perustaminen. Siihen kuuluisivat keskeisten toimijoiden lisäksi tarvittavat tahot muista toimijoista, viranomaisista, rekisterihallinnosta ja tietosuojavaltuutetun toimistosta. Tämä olisi myös kanava, jota kautta tulisivat toimialalle automaattisesti tietoon alan keskeiset muutoshankkeet ja niihin voitaisiin varautua yhteistyössä. Mikäli neuvottelukunta kokoontuisi 2 - 4 kertaa vuodessa, se voisi toimia riittävänä yhteistyöfoorumina.
VL
Aki Pitkäkoski
23.09.07, 23:15
Toistan toivomukseni Suku Forumille rekisteröityneille sukututkijoille
Toivon, että tässä asiassa sukututkijoina tuomme näkemyksiämme, kysymyksiämme
ja pohdintojamme rohkeasti esiin. Niiden ei mielestäni tietenkään tarvitse olla juridisesti muotoiltuja,
vaan pikemminkin ruohonjuuritason ja käytännön näkemyksiä. Toimimmehan pääosin juuri ruohonjuuritasolla--aki--
Veikko Leskelä
23.09.07, 23:20
Yksi varteenotettava kehittämisehdotus olisi sukututkimuksen toimialan neuvottelukunnan perustaminen. Siihen kuuluisivat keskeisten toimijoiden lisäksi tarvittavat tahot muista toimijoista, viranomaisista, rekisterihallinnosta ja tietosuojavaltuutetun toimistosta. Tämä olisi myös kanava, jota kautta tulisivat toimialalle automaattisesti tietoon alan keskeiset muutoshankkeet ja niihin voitaisiin varautua yhteistyössä. Mikäli neuvottelukunta kokoontuisi 2 - 4 kertaa vuodessa, se voisi toimia riittävänä yhteistyöfoorumina.
VL
Aloitteellisuus tässä neuvottelukunta-asiassa voi toki virallisesti kuulua mille tahansa aktiiviselle taholle. Pallo on heitetty.
Uskon, että toimialan ulkopuolellakin asiaan tartutaan.
VL
Antti Järvenpää
24.09.07, 08:47
Paljon käytetyssä SWOT-nelikenttäanalyysissa analysoidaan nykytilan kannalta heikkoudet ja vahvuudet ja tulevaisuuden kannalta uhat ja mahdollisuudet.......
VL
SWOT analyysin käyttäminen strategian muodostamiseen sukutukimuksen alalla varmaan olisi paikallaan.
Kun sitä lähtee käyttämään on kuitenkin syytä huomioida, että vahvuudet ja heikkoudet ovat sukututkimusalan ominaisuuksia, mutta uhat ja mahdollisuudet tulevat sen sijaan tämän yhteisön ulkopuolelta alan ympäristöstä.
Em. tekijöiden muodostamaan nelikentään muodostuu strategiavalintojen kompinaatiot:
- Hyödynnä, jonka pitäisi olla strategian suunnittelun lähtökohta, jossa yhdistetään organisaation vahvuudet ja ympäristön mahdollisuudet.
- Varaudu ja ennakoi, jossa ympäristön uhat aiheuttavat rajoituksia organisaation vahvuuksien hyödyntämiselle.
- Kehitä ja korjaa, jossa organisaation heikkoudet aiheuttavat rajoituksia ympäristön mahdollisuuksien hyödyntämiselle.
- Vältä ja torju, organisaation heikkoudet ja ympäristön uhat muodostavat potentiaalisen kriisin jossa koko organisaatio voi tuhoutua
Jos nyt katson silmissäni hahmoittuvaa nelikenttää, näen että:
- käynnissä on kriisintorjunta vältä ja torju ruudussa, jolla koitetaan välttää se, että tietämättömät sukutukijat joutuisivat tuomiolle henkilötietolain rikkomuksista.
- Alan juridista tietämystä käytetään varaudu ja ennakoi ruudussa käytännesääntöjen muodostamiseen, jotta jäsenistollä olisi ABC-kirja siitä, mikä on oikeata tai väärä käytöstä sukutukimuksessa suhteessa Suomen lainsäädäntöön. Suurena uhkana tässä ruudussa on, että käytännesäännöt tulevat rajaamaan luonnollisiin henkilöihin kohdistuvan sukutukimuksen suuren harrastaja ryhmän ulkopuolelle samoin kuin laajojen sukujen sukukirjat, joiden kantahenkilö on 1700-luvulla tai aikaisemmin.
- Ympäristön mahdollisuuksien kompinaationa sukutukimus alan heikkouksiin tai vahvuuksiin näen ne valtavat työmäärät - kehitä ja korjaa ja hyödynnä ruutuihin, jotka ovat tuottaneet luultavasti yhden maailman parhaan sukututkimuslähteiden kokoelman, joka suurelta osin vielä kaiken lisäksi hyödyntään hyvin edistyksellisesti tietotekniikkaa niin, että tiedon saatavuuden myötä sukutukimuksen suosio on lisääntynyt valtavasti.
Sellaisia ympäristön mahdollisuuksia, joita tällä hetkellä ei näytetä hyödyntävän ovat mielestäni:
- sukutukimuksen laaja suosio ja yhä kasvavat harrastajajoukot.
- sukututkimuksen myönteinen julkisuuskuva eli toisin sanoen sukututkimuksella on äärettömän vähän vastustajia
- vaikuttaminen sekä kansan- että EU-edustajiin
- EU:n yhteisen lainsäädännön ja sen yhdentämistavoiteiden hyödyntäminen
- Validit mielipidetutkimukset (satunnaisotoksella koko kansasta) siitä miten sukututkimusta pitäisi rajoittaa tai sallia Suomessa.
jne.
Omalta osaltani en ole huolestunut. Olen jo kirjani tehnyt ja yksityisesti voin tehdä sitä, mitä haluan. Sen sijaan olen huolestunut tulevista sukukirjoista ja sukututkijapolvista, sillä meillä on historiallisia esimerkkejä ABC-kirjoista, joilla kansan syvistä riveistä on kitketty väärää käyttäytymistä ajan normien perusteella. Onneksi kansa on ollut ainakin jossakin määrin sitkeää esivaltaansa nähden, sillä ilman sitä ei Kalevalakaan olisi säilynyt, saatikka moni muu perinnetieto tai -taito.
Veikko Leskelä
25.09.07, 20:25
Mielestäni uhkia on liioiteltu huomattavasti, sillä uhkat voidaan aina kääntää mahdollisuuksiksi ja mahdollisuuksista luoda uusia vahvuuksia.
A ja O on toimialan yhteen hiileen puhaltaminen ja kehittämistyö yhteisvoimin.
Voimavarojen suuntaaminen toiminnan kehittämiseen ja alan yhteisten pelisääntöjen luomiseen on sitä parasta uhkien torjuntaa, niiden kääntämistä mahdollisuuksiksi ja edelleen vahvuuksiksi.
Kysymys on yksinkertaisesti tahtotilasta.
Antti Järvenpää
26.09.07, 11:34
Oman kokemukseni mukaan uhkia kyllä yleensä vähätellään ja sen vuoksi ajaudutaan ongelmiin. Uhka voi joskus muuttua mahdollisuudeksi, mutta pääsääntöisesti ei. Yleensä, jos uhka pystytään muttamaan mahdollisuudeksi, perustuu se uhan taustalla oleviin uhan aiheuttajan heikkouksiin, joita voidaan hyödyntää tai ne voivat jopa osoittautua mahdollisuuksiksi jos ne tunnistetaan. Jos suuri osa ihmisistä kokee jonkun asian uhaksi, se todennäköisesti myös on sellainen, vaikka julkisuuden liturgiassa kuinka vakuutettaisiin sen olevan mahdollisuus.
Kaikesta huolimatta, teette käytännesääntötyöryhmässä tärkeää työtä ja uskoisin sille olevan jäsenistössä tuen, huolimatta purnauksesta, joka ei kohdistu työhönne, vaan pikemminkin tulevaisuuden kuvaan. Toivon sydämmestäni menestystä tuossa työssä ja kiitän informaatiosta, joka on ainakin omalta osaltani lisännyt tietämystä tästä asiasta. Jokainen sukutukijaan kohdistuva tuomio henkilökieltolain perusteella on turha ja selkeät käytännesäännöt ovat varmasti enemmänkin kuin tarpeen, koska henkilötietolain tulkinta sukutukimuksen suhteen on todella epäselvä, enkä näe mitään järkeä siinä, että nuo käytännesääntöjen rajat haettaisiin oikeustapauksien avulla.
Kiinnittäisin kuitenkin huomion siihen, että tulevaisuus on aivan erilainen, jos puhutaan sukututkimuksen osalta tutkimuksen ja lähteiden vapaudesta, rajoituksista tai jopa kielloista. Joudumme luultavasti alistumaan sellaisen laintulkinnan alle, joka ei ole laajan yleisön oikeutajun mukainen. Yksityistä sukututkimusta se ei oletettavasti tule paljoakaan haittaamaan, mutta tulevaisuuden sukukirjat tulevat olemaan ohuempia, rajatumpia ja ylipäätänsä niitä tulee painokoneista vähemmän. Näin tulee tapahtumaan yksinkertaisesti syystä, että:
- työläät rajoitukset ja niiden ehdot sopivat huonosti yhteen pienten budjettien muutenkin aikaa vievään harrastukseen.
- kieltojen ja rajoitusten 100 %:n hallitseminen vaatii kirjanpidon, jolle ei ole menetelmää eikä välineitä, tai jopa sekin on kielletty, koska edellyttää henkilötiedon tunnistamisen.
- uskoisin useamman sukutukijan pitävän reilun toleranssin käräjätuvan oveen, sillä 100% varmuus on vaikea tai suorastaan mahdoton saavuttaa millään elämän alalla.
Aikaisemmin jossakin keskusteluketjussa Hasse kuvasi nk. pimeän sukutukimuksen tulevaisuuden kuvaa. Ehkäpä näemme tulevaisuudessa tilanteita, jossa ukkotuomari saa paljon kaipaamansa sukuselvityksen hyllyn alta, mutta samaan aikaan tuomitsee käräjätuvassaan ihmisiä samasta asiasta.
P. T. Kuusiluoma
26.09.07, 13:25
Mielestäni uhkia on liioiteltu huomattavasti, sillä uhkat voidaan aina kääntää mahdollisuuksiksi ja mahdollisuuksista luoda uusia vahvuuksia.
A ja O on toimialan yhteen hiileen puhaltaminen ja kehittämistyö yhteisvoimin.
Voimavarojen suuntaaminen toiminnan kehittämiseen ja alan yhteisten pelisääntöjen luomiseen on sitä parasta uhkien torjuntaa, niiden kääntämistä mahdollisuuksiksi ja edelleen vahvuuksiksi.
Kysymys on yksinkertaisesti tahtotilasta.
Kysymyksen pitäisi aina ennen kaikkea olla siitä, että ne jotka sanovat toimivansa yhteisen hyvän eteen, tekevät sen aidosti juuri niiden etuja ajatellen, joita yhteistyön tulokset koskevat. Viime päivien kirjoittelu on kuitenkin osoittanut, että kaikilta osin kehittämistyössä mukana olevilla ei ole kaiken aikaa mielessään sukututkijoiden etu, vaan pikemminkin aivan jotain muuta.
Niitä tekijöitä, joiden voidaan juuri nyt nähdä uhkaavan sukututkimusta, ei varmasti ole mahdollista kääntää vahvuuksiksi sukututkijoiden kannalta. Toki kaikki tekijät, jotka heikentävät sukututkimusta, kääntyvät vahvuuksiksi tiettyjen viranomaisten kannalta.
Sukututkijoiden etuja ajavien järjestöjen ja henkilöiden tahtotilan tulee olla sukututkimusmyönteinen. Ilman sitä toiminta on valheellista ja palvelee sukututkijoiden näkökulmasta vihamielisiä pyrintöjä.
Timo Verho
26.09.07, 13:54
Olen samaa mieltä toiminnanjohtaja Pasi Kuusiluoman kanssa siitä, että sukututkijoita arvostetaan sitä enemmän mitä enemmän meitä on järjestyneenä ja mitä enemmän me pidämme yhdessä ääntä harrastuksemme puolesta.
Mielestäni meidän pitäisi järjestäytyä yhden valtakunnallisen Sukututkijoiden Liiton alle. On ratkaistava toimiiko Suomen Sukututkimusseura liittona vai olisiko se yhtenä jäsenenä liitossa.
Jos SSS toimisi samalla liittona, olisi muiden sukututkimusyhdistysten liityttävä siihen jäsenyhdistyksinä, jolloin niiden jäsenet saisivat samat edut kuin suoraan liittymällä SSS:ään.
Jos SSS olisi yksi liiton jäsenistä samoin kuin muutkin sukututkimusyhdistykset, olisi ratkaistava sen kirjaston ja lehtien asema uudessa valtakunnallisessa liitossa.
Mielestäni sukututkimuksen vanhenevien ihmisten aivovoimisteluna (eli dementian ehkäisijänä) pitäisi saada sille kuuluva asema valtion ja kuntien rahoituksessa. Nythän nuorten urheilupaikat saavat ylisuuren osan budjeteista.
Timo Verho
Veikko Leskelä
26.09.07, 14:53
Niitä tekijöitä, joiden voidaan juuri nyt nähdä uhkaavan sukututkimusta, ei varmasti ole mahdollista kääntää vahvuuksiksi sukututkijoiden kannalta. Toki kaikki tekijät, jotka heikentävät sukututkimusta, kääntyvät vahvuuksiksi tiettyjen viranomaisten kannalta.
Voin vielä tarkentaa, että sen ohella, että noita uhkia pyritään kääntämään vahvuuksiksi, niihin pitää varautua.
Tällaista varautumista edellyttää yleisesti sovellettu varautumisperiaate.
Varauduttuhan onkin monella tavalla, joskin ei lainkaan vuonna 1999, jolloin henkilötietolaki tuli voimaan 1.6.1999.
Nyt joudumme jälkikäteen pohtimaan, miten korjaamme tuon aikanaan toteutuneen todella hankalan varautumattomuuden.
Onneksi toimialan pelisääntöjen luomiseen on toimialalta löytynyt tahtotilaa, jonka tulee tietenkin vahvistua.
VL
Esko Lampinen
28.09.07, 10:01
Kovin tiukasti nyt pyöritään perustuslain 10 §:n tulkinnoissa. Kun edesmennyt Leif Mether käsitteli aihetta, hän aloitti yleensä 12 §:n lauseella: "Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".
Tarkoitan edellisellä sitä, että tietosuojalain nurjat tulkinnat pääsevät vakavasti häiritsemään yksityistä tutkijaa vain silloin, kun hän havittelee työlleen julkisuutta ohi perhepiirinsä. Toisaalta juuri SSS:n intressi on vahvasti tällaisen julkisuuden turvaaminen mahdollisimman pitkälle. Miksi sen muuten kannattaisi pitää edes vuosittaisia julkaistujen tutkimusten arviointeja ?
Kuusiluoman arvioon julkaisukynnyksen oleellisesta kohoamisesta on pakko yhtyä. Kuulun itsekin niihin, jotka nykytilanteessa kyllä vielä innolla tdutkivat, mutta eivät enää julkaistakseen. Perhepiirimonisteet riittävät, eivätkä ainakaan vielä ole laittomia.
Esko Lampinen
Ja juuri tuo perhepiiriin jääminen on sukututkimuksen kannalta huono juttu.
Tämä harrastus elää ja hengittää yhteistyöstä. Mitä enemmän julkaistaan sukukirjoja, monisteita, pienpainatteita, luetteloita jne, sitä parempi. On hyvin harmillista, jos ison työmäärän vaatineet tutkimukset jätetään pöytälaatikkoon "varmuuden vuoksi".
Tuo Leif Metherin lausahdus ansaitsee kyllä tulla sanotuksi useampaankin kertaan.
Esko Lampinen
28.09.07, 15:45
Hyvä, että meni perille. Tarkoitin todella sitä, että nostaessaan tutkijoiden julkaisukynnystä ennakkopelottein tietosuojavaltuutetun toimisto käytännössä kävelee 12 §:n sananvapauskäsitteen yli. Kyllä ainakin vanhemmille tutkijoille turha käräjäkärhämöinti on todella tehokas pelote.
Ilokseni olen huomannut, että puheenjohtajamme alkaa luopua tarpeettomasta diplomatiasta ja julistautuu ihan oikeassa asiassa änkyräksi. Sellaista änkyrää SSS juuri nyt tarvitsee.
Esko Lampinen
Veikko Leskelä
28.09.07, 21:53
Kovin tiukasti nyt pyöritään perustuslain 10 §:n tulkinnoissa. Kun edesmennyt Leif Mether käsitteli aihetta, hän aloitti yleensä 12 §:n lauseella: "Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".
Tarkoitan edellisellä sitä, että tietosuojalain nurjat tulkinnat pääsevät vakavasti häiritsemään yksityistä tutkijaa vain silloin, kun hän havittelee työlleen julkisuutta ohi perhepiirinsä.
Rauha Leo Metherin muistolle, mutta hänen politiikkansa oli tuhoisaa henkilötietolain soveltamisen edistämisen kannalta nimenomaan sukututkimuksen toimialalla.
Nyt on kertynyt jo melkoisia haasteita tulevaisuuteenkin nähden, niin sukututkijoille kuin muillekin. Haasteista selviää ottamalla ne vakavasti huomioon henkilötietojen käsittelyssä ja varautumalla niihin oikein:
Kooste eräistä keskeisistä henkilötietojen käsittelyyn ja tietosuojaan vaikuttavista muutoksista/PM 27.9.2007
1. Täsmennystä henkilötiedon määritelmään (WP29 dokumentti), linkki http://www.tietosuoja.fi/40004.htm
Tietosuojadirektiivin (95/46/EC) artiklan 29 nojalla perustettu työryhmä on 20.6.2007 antanut ohjausta (http://www.ec.europa.eu/justice_home/fsj/privacy/workinggroup/wpdocs/2007_en.htm) (Opinion Nº 4/2007 on the concept of personal data, WP 136) henkilötiedon käsitteen määrittelemisestä (lausunto 4/2007).
Ohjaus katsottiin tarpeelliseksi, koska eri jäsenmaissa on ollut epävarmuutta ja kirjavuutta henkilötiedon käsitteen tulkinnassa. Henkilötiedon määritelmä on avainasemassa silloin, kun pohditaan, kuuluuko tiedonkäsittely tietosuojasäännösten soveltamisalaan. Henkilötieto määritellään tietosuojadirektiivin 2 artiklassa.
Työryhmä on analysoinut käsitettä direktiivissä määritellyn neljän elementin perusteella: 1) mikä tahansa tieto, 2) joka viittaa, 3) tunnistettuun tai tunnistamattomaan, 4) luonnolliseen henkilöön. Jokaista edellä mainittua elementtiä on arvioitu erikseen. Arvioinnissa on käytetty hyväksi lukuisia käytännön esimerkkejä.
Yleisenä johtopäätöksenä työryhmä toteaa, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut henkilötiedon käsitteen mahdollisimman laaja soveltaminen, soveltamisala ei kuitenkaan ole rajoittamaton. Työryhmän mielestä henkilötiedon käsitettä ei saa kuitenkaan tulkita laajemmin kuin direktiiviä säädettäessä on ollut tarkoituksena, mutta toisaalta käsitteen määrittelemistä ei tulisi kohtuuttomasti rajoittaakaan. Tietosuojadirektiivin tarkoituksena on yksityisyyden suojan turvaaminen, direktiiviä on siten tarkoitus soveltaa tilanteisiin, joissa yksityisyyden suoja voisi olla uhattuna tai suojan tarpeessa.
Työryhmän tarkoituksena on edelleen arvioida kysymystä ja päivittää lausuntoaan tarpeen mukaan. Työryhmä toivoo myös palautetta tietosuojaviranomaisilta ja kaikilta muilta asiasta kiinnostuneilta tahoilta.
2. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 9.2.2007/159, voimaantulo 1.7.2007, siirtymäaika vaiheittain
linkki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070159
1 luku Yleiset säännökset
1 § (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070159#a159-2007) Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on edistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen tietoturvallista sähköistä käsittelyä. Lailla toteutetaan yhtenäinen sähköinen potilastietojen käsittely- ja arkistointijärjestelmä terveydenhuollon palvelujen tuottamiseksi potilasturvallisesti ja tehokkaasti sekä potilaan tiedonsaantimahdollisuuksien edistämiseksi.
-----------------------------------
18 § (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070159#a159-2007) Asiakkaan tiedonsaantioikeus
Asiakkaan oikeudesta tarkastaa asiakasrekisterin tietoja ja oikeuden toteuttamisesta säädetään henkilötietolain 26–28 §:ssä.
Asiakkaalla on oikeus saada asiakastietojensa käsittelyyn liittyvien oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelujen antajalta kirjallisesta pyynnöstä viivytyksettä lokirekisterin perusteella maksutta tieto siitä, kuka on käyttänyt tai kenelle on luovutettu häntä koskevia tietoja sekä mikä on ollut käytön tai luovutuksen peruste. Asiakkaalla ei kuitenkaan ole oikeutta saada lokitietoja henkilötietolain 27 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.
Asiakas ei saa käyttää tai luovuttaa saamiaan lokitietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.
Jos asiakas pyytää toistamiseen saman ajanjakson lokitietoja, palvelujen antaja voi periä lokitietojen antamisesta kohtuullisen korvauksen, joka ei saa ylittää tiedon antamisesta aiheutuvia välittömiä kustannuksia. Pääsystä lokitietoihin 19 §:ssä tarkoitetun katseluyhteyden avulla ei kuitenkaan saa periä erillistä maksua.
Jos asiakas katsoo, että hänen asiakastietojaan on käytetty tai luovutettu ilman riittäviä perusteita, tietoja käyttäneen tai tietoja saaneen palvelujen antajan tulee antaa asiakkaalle pyynnöstä selvitys tietojen käytön tai luovuttamisen perusteista.
3. Henkilötietolain 32 §:n muutos tietojen suojaamisesta (528/11.5.2007), voimaantulo 1.11.2007
32 §
Tietojen suojaaminen
-----------------------------------
Sen, joka itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun tai jolle rekisterinpitäjä luovuttaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla, on ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset sekä muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
4. Väestötietojärjestelmän kokonaisuudistus
Väestötietojärjestelmän kokonaisuudistusta suunnitellaan vuodelle 2009.
Tässä linkki siihen: http://www.intermin.fi/intermin/home...4?Opendocument (http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/47C4CE5A06D13544C2257142002A0AD4?Opendocument)
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''' ''''''''''''''''
Kohdassa 1 oleva EU:n sisäinen henkilötietojen määrittelyn (toisaallakin kommentoitu) asiakirja on olennaisen tärkeä myös toimialan käytännesääntötyössä. Tämä on myös tietosuojavaltuutetun toimiston kanta.
Tulevaisuuden haasteet ovat sukututkijan kannalta niin suuria, että niiden näkeminen vain uhkakuviksi aiheuttaa vain muutosvastarintaa.
On astuttava ulos tutkijan kammioista nykytodellisuuteen ja tulevaisuuden haasteisiin.
Joskus tuntuu, että suomalainen keskustelu yksityishenkilön yksityisyydestä on kuin keskustelua puuron sijaan vellistä.
Meillä on mahdollista julkaista kirjoja, joissa suojelupoliisin 1970-luvun paperien pohjalta kerrotaan asioita ihmisten yksityiselämästä (esimerkiksi Jukka Seppisen kirja 2006), mutta toisaalta pohditaan, onko mahdollista kerätä tietoa esimerkiksi omalta paikkakunnalta 1930-luvun alussa Neuvostoliittoon menneistä. Toisaalta meidän rakkaat iltapäivälehtemme julkaisevat päivittäin tietoa ihmisten yksityiselämästä melkeinpä rakasteluhetkiä myöten, mutta toisaalta keskustellaan siitä, onko jokin kaukainen sukutieto julkista vai ei.
Onko tässä hommassa ylipäätään yhtään mitään järkeä?
Veikko Leskelä
15.10.07, 06:58
Tänään esitellään Helsingissä Tieteiden talolla klo 17 OTT Päivi Tiilikan väitöskirjaa "Sananvapaus ja yksilön suoja". Enemmän lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyskorvauksen näkökulmasta.
Aiheella voi olla muutakin mielenkiintoa sukututkimuksenkin näkökulmasta.
Paljon käytetyssä SWOT-nelikenttäanalyysissa analysoidaan nykytilan kannalta heikkoudet ja vahvuudet ja tulevaisuuden kannalta uhat ja mahdollisuudet.
Kun olen integroitunut jäsenenä kaikkiin keskeisiin toimialan toimijoihin, en näe asiaa suppeasti pelkästään sukututkijoiden asiana, vaan haluan tarkastella kokonaisuutta koko toimialan asiana.
Näkisin kokonaisuutta näin:
1. Nykytilan heikkoudet
toimijakohtainen linnoittautuminen asiakysymyksiin
heikko tulevaisuuteen varautuminen
vapaaehtoisjärjestön resurssipula2. Nykytilan vahvuudet
osaavia vapaehtoistyöntekijöitä
toiminnan kehittämishalu
yhteistyöverkostojen lisääminen3. Tulevaisuuden uhat
rekisterien omistajuuden vahvistuminen
lainsäädännön tiukentuminen
yhteistyön ontuminen toimialalla4. Tulevaisuuden mahdollisuudet
toimialan toimivien pelisääntöjen rakentaminen
vaikuttaminen lainsäädännön kehittämiseen
yhteistyön tiivistäminen toimialalla eri muodoin
riskienhallinnan jatkuva kehittäminen.Heikkoudet pitäisi kääntää vahvuuksiksi tai päästä niistä eroon.
Vahvuuksia tulisi pitää ennallaan.
Uhkia tulisi kääntää mahdollisuuksiksi käyttäen mahdollisuuksista avautuvia keinoja.
Mahdollisuuksiin tulee tarttua.
Yksi varteenotettava kehittämisehdotus olisi sukututkimuksen toimialan neuvottelukunnan perustaminen. Siihen kuuluisivat keskeisten toimijoiden lisäksi tarvittavat tahot muista toimijoista, viranomaisista, rekisterihallinnosta ja tietosuojavaltuutetun toimistosta. Tämä olisi myös kanava, jota kautta tulisivat toimialalle automaattisesti tietoon alan keskeiset muutoshankkeet ja niihin voitaisiin varautua yhteistyössä. Mikäli neuvottelukunta kokoontuisi 2 - 4 kertaa vuodessa, se voisi toimia riittävänä yhteistyöfoorumina.
VL
SWOT-analyysi on hyvä, mutta se pitää tehdä joukolla, ettei siitä tulisi yhden hlön mielenilmaisu/mielipide vallalle (paitsi jos yksi hlö on aina oikeassa:=) ). Asia tullee selväksi jos sitä kommentoidaan joukolla. Tässä yksi kommentti.
1. Miten voi asiakysymyksiin linnottautua? Asiassa pysyminenhän on vahvuus.
Tulevaisuuteen pitää todella valmistautua, jotta siitä tulee vahvuus.
Resurssipulaa pitää torjua asennemuutoksella/koulutuksella/opastuksella.
2.Osaavia resurssipulassa?
3. Miten rekisterinomistaja on uhka? vai eikö sukututkijan rekisteri olekaan rekisteri? Vai tarkoitetaanko tällä viranomaisrekisteriä?
Yhteistyön ontumista pitää parantaa - riitaan tarvitaan ainakin kaksi - yhteistoimintaan tarvitaan ainakin kaksi.
4. Edelleenkin toimija/toimiala? Eikö voisi kirjata sukututkijoiden tutkimusmenetelmien/julkistamistapojen/ohjeistuksen rakentaminen/koulutus?
Lainsäädäntöön juuri tulisikin vaikuttaa, sekä laintulkintaan.
Asiaa/keskustelua seuratessa saa sen vaikutelman, että keskustellaan siitä mistä pitäisi keskustella/neuvotella, kun pitäisi keskustella siitä miten lainlaatijalle kerrotaan sukututkimuksen taustasta/hengestä/menetelmistä/tarkoituksesta/oikeutuksesta/etiikasta jottei lainlaatija turhaan rajoittaisi/vaikeuttaisi hyvää harrastusta.
Jos neuvottelukunta perustetaan, siinä pitäisi viranomaisen olla "kuunteluoppilaana". Kuvatussa kokoonpanossa viranomaiset määrääävät miten ja missä laajuudessa sukututkimusta tehdään. Tämä ei ole viranomaisen halventamista vaan tosiasian tunnustaminen: erittäin harvoin viranomainen (tai lainlaatija) tietää sukututkimuksesta mitään. Siksi pitää koota voimat ja valistaa em. tahoja sukututkimustyön helpottamiseksi ja eteenpäin viemiseksi.
Yhteistyöhaluisin terveisin
jorma
Veikko Leskelä
16.10.07, 06:42
Tänään esitellään Helsingissä Tieteiden talolla klo 17 OTT Päivi Tiilikan väitöskirjaa "Sananvapaus ja yksilön suoja". Enemmän lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyskorvauksen näkökulmasta.
Aiheella voi olla muutakin mielenkiintoa sukututkimuksenkin näkökulmasta.
Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja oli koonnut runsaan ja asiantuntevan osanottajajoukon.
Tiilikan 650-sivuisen "tiiliskiven" tiivistelmä löytyy linkistä:
http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/6efadd0c80776e9dc22572f1002f107c?OpenDocument
Teos käsittelee perustuslain 10 (yksityiselämän suoja) ja 12 (sananvapaus) §:ien jännitteitä ja soveltamistilanteita vahingonkorvausoikeuden, rikosoikeuden ja valtiosääntöoikeuden näkökulmista ja siis monioikeudenalaisesti.
Oikeuskäytäntö myös kansainvälisenä vertailuna oli käyty kattavasti läpi.
Vaikka verkkoviestintä ja netin ongelmat olivat teoksessa vähemmällä, niitä sivuttiin laajasti keskustelussa, jossa olivat mukana alan parhaat asiantuntijat.
Tiilikan teos täyttää aukkoa yksityisyyden suojan ja sananvapauden vaikeassa lainsoveltamistilanteessa, vaikka ei juurikaan puutu henkilötietolain soveltamistilanteisiin, joista on oma selkeä lakisystematiikkansa.
Tiilikan teos täyttää aukkoa yksityisyyden suojan ja sananvapauden vaikeassa lainsoveltamistilanteessa, vaikka ei juurikaan puutu henkilötietolain soveltamistilanteisiin, joista on oma selkeä lakisystematiikkansa.
Siinäpä se. Toimituksellinen toiminta on aivan eri pohjalta lähtevää kuin esim sukukirjatoiminta. Lööppien tarkoitus on hätkähdyttää, paljastaa ja ruokkia uteliaisuuden nälkää jopa yksityisyyttä loukkaavalla tavalla, mutta ennenkaikkea myynnin edistämiseksi.
Sukukirjatoiminta on aivan toisista lähtökohdista alkavaa.
Lakisystematiikka ei suinkaa ole selkeä, tulkinnat vielä vähemmän. Henkilötietolaki rajaa sitä koskevan soveltamispykälän mukaan henkilötietojen käsittelyn toimituksellisia sekä taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten pääasiassa lain soveltamisen ulkopuolelle. Henkilömatrikkelin osalta on mainittu ns. kielto-oikeus, sukukirjan osalta ei. Lakisystematiikka voi olla "selkeä", sen tulkinnat eivät.
Roy Sjöblom
SSS varaesimies
Veikko Leskelä
16.10.07, 11:40
Kontekstit muuhun julkaisutoimintaan tulivat kuitenkin melko laajastikin esille ja koko lakisystematiikan sisältö avautuu myös noista näkökulmista, mitkä Tiilikka esitti varsin havainnollisesti.
Painovapauslakia seurannutta sananvapaualakia ei ole näin kattavasti vielä tarkasteltu oikeustieteessa, joten kontekstia kyllä löytyi.
Analogiaa henkilötietolain sanktiojärjestelmään ja sen soveltamiseen saattoi myös löytää sekä keskustelussa että teoksen sisältöä tutkimalla.
Analogiaa henkilötietolain sanktiojärjestelmään ja sen soveltamiseen saattoi myös löytää sekä keskustelussa että teoksen sisältöä tutkimalla.
No se oli hyvä se. Kun kysymyt on sukututkimus ei sanktiojärjestelmän tule olla ensimmäisenä mielessä. Sananvapauteen liittyy ennakkosensuurin kielto, mutta jotain henkilö loukkaamalla julkisesti voi sitten tulla sanktio (rangaistus, vahingonkorvaus kyseeseen.
Roy Sjöblom
SSS
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.