P. T. Kuusiluoma
23.09.07, 16:08
Tällä hetkellä sukututkimusten henkilötietojen käsittelyä koskeva yleislaki on henkilötietolaki, jonka 18 § on keskeissäännös:
18 §. Sukututkimus. Sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten, jollei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua sukututkimusrekisteriä varten saa henkilörekisteristä luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on 1 momentin mukaan oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin, jollei rekisteröity ole kieltänyt tietojen luovuttamista.
*************************************
Tuo 2 momentti puhuu rekisterinpitäjästä, joksi sukututkimusta hallinnoivan (sukuseuran tai -tutkijan) tulee tunnistautua.
Kun tätä säännöstä ei olla nyt muuttamassa tai sitä ei ainakaan suunnitella, niin rekisterinpitäjällä olisi edelleenkin oikeus kerätä ja tallettaa sukututkimusrekisteriin sellaisia tietoja, joiden luovuttamista rekisteröity ei ole kieltänyt.
Rajoitusten ottaminen henkilötietojen käsittelyä koskeviin erityislakeihin merkitsisi tiukentumista ja tietojensannin vaikeutumista, kun myös väljentämisvaatimuksia on esitetty.
On totta, että henkilötietojen käsittelyä sukututkimusrekistereissä säätelee henkilötietolaki ja erityisesti sen 18 § eikä tätä säännöstä olla muuttamassa. Sen sijaa käynnissä on muutos, joka väestötietojen osalta ohittaa henkilötietolain ja säätää henkilötietolakia oleellisesti tiukemmin sukututkijoiden oikeudesta saada väestötietoja käyttöönsä.
* * *
Uusi väestötietolain esitys määrittelee väestötietojärjestelmän kokonaisuuden siten, että siihen ei kuulu ainoastaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä väestötietojärjestelmä, josta sukututkijat vielä tänään ovat oikeutettuja saamaan tietoja maistraateista ja niiden palveluyksiköistä. Siihen kuuluvat myös kirkonkirjat, siviilirekisterit ja seurakuntien perhelehdet. Väestötietolain esityksessä asetut huomattavat rajoitukset sukututkijoille koskevat siis yhtä hyvin asiointia kirkkoherranvirastossa kuin maistraatissakin - henkilökohtaisesti tai kirjallisesti.
Sukututkija ei voisi lakiesityksen mukaan (26 §) enää sukututkimusta varten tilata virkatodistusta kenestä tahansa tutkimukseensa kuuluvasta henkilöstä, vaan hänen tulisi ensin kääntyä asianomaisen itsensä puoleen ja pyytää tätä tilaamaan itseään koskevan virkatodistus sukututkijalle. Esityksen maininta ”muulla tavoin luovutettavista tiedoista” on niin hämärä, että sen voi tulkita jopa omaehtoiseksi tutkimiseksi kirkkoherranvirastossa (ellemme tietäisi kuinka vaikeaa se on tätä nykyä). Silloin sukututkija saisi tietoja ainoastaan, jos hän olisi tutkimansa suvun jäsen tai hänellä olisi suvun valtakirja.
* * *
Jos oletetaan, että lakiesityksestä jäävät nämä 26 §:n hämärät ehdot pois, ovat jäljelle vielä luovuttamisen yleiset edellytykset (21 §). Niiden mukaan ”tietoja ei saa luovuttaa, jos luovuttamisen voidaan perustellusta syystä epäillä loukkaavan henkilön yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa”. Epäillä voi aina eikä perusteltu syy ole koskaan kaukana, jos niin tahdotaan. ”Perusteltu syy” tiedon epäämisessä on niin ylimalkainen peruste, että tosiasiallisesti siitä tulee äkkiä ”varmuuden vuoksi”. Millä kriteereillä silloin sukututkijat arvioidaan vuohiin ja lampaisiin? Kuka on oikealla asialla ja ketä epäillään rikolliseksi?
Lakiesitys antaa aivan liikaa harkintavaltaa väestötietoviranomaisille päättää sukututkijoille luovutettavista tiedoista ja johtaa toisarvoisten seikkojen perusteella tehtyihin tietojenluovutuspäätöksiin. Tämä varmuudella vaikeuttaa olennaisesti sukututkimusta.
* * *
Sukututkijat pitävät vielä tänä päivänä itsestään selvänä, että he saavat tavalla tai toisella tietoja kirkkoherranvirastosta ja maistraatista. Vielä tänään sukututkijat ovat oikeutettuja julkisuuslain ja henkilötietolain nojalla saamaan ja vastaanottamaan väestötietoja kirkonkirjoista ja väestötietojärjestelmästä. Jos väestötietolaki hyväksytään esitetyssä muodossa, ohittaa se julkisuuslain ja henkilötietolain ja niiden sukututkijoille suomat oikeudet. Tilalle astuu erityislaki, joka täysin omien, osin mielivaltaisten pykäliensä nojalla säätää sukututkijoiden kaikkein tärkeimmästä lähdeaineistosta.
Sukututkijoiden on korkea aika herätä huomaamaan, että suomalaisen sukututkimuksen aivan keskeisin lähdeaineisto, väestötiedot aiotaan nyt laittaa lukkojen taakse ja avain otetaan esille vain erityisen tarkan harkinnan jälkeen.
18 §. Sukututkimus. Sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten, jollei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua sukututkimusrekisteriä varten saa henkilörekisteristä luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on 1 momentin mukaan oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin, jollei rekisteröity ole kieltänyt tietojen luovuttamista.
*************************************
Tuo 2 momentti puhuu rekisterinpitäjästä, joksi sukututkimusta hallinnoivan (sukuseuran tai -tutkijan) tulee tunnistautua.
Kun tätä säännöstä ei olla nyt muuttamassa tai sitä ei ainakaan suunnitella, niin rekisterinpitäjällä olisi edelleenkin oikeus kerätä ja tallettaa sukututkimusrekisteriin sellaisia tietoja, joiden luovuttamista rekisteröity ei ole kieltänyt.
Rajoitusten ottaminen henkilötietojen käsittelyä koskeviin erityislakeihin merkitsisi tiukentumista ja tietojensannin vaikeutumista, kun myös väljentämisvaatimuksia on esitetty.
On totta, että henkilötietojen käsittelyä sukututkimusrekistereissä säätelee henkilötietolaki ja erityisesti sen 18 § eikä tätä säännöstä olla muuttamassa. Sen sijaa käynnissä on muutos, joka väestötietojen osalta ohittaa henkilötietolain ja säätää henkilötietolakia oleellisesti tiukemmin sukututkijoiden oikeudesta saada väestötietoja käyttöönsä.
* * *
Uusi väestötietolain esitys määrittelee väestötietojärjestelmän kokonaisuuden siten, että siihen ei kuulu ainoastaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä väestötietojärjestelmä, josta sukututkijat vielä tänään ovat oikeutettuja saamaan tietoja maistraateista ja niiden palveluyksiköistä. Siihen kuuluvat myös kirkonkirjat, siviilirekisterit ja seurakuntien perhelehdet. Väestötietolain esityksessä asetut huomattavat rajoitukset sukututkijoille koskevat siis yhtä hyvin asiointia kirkkoherranvirastossa kuin maistraatissakin - henkilökohtaisesti tai kirjallisesti.
Sukututkija ei voisi lakiesityksen mukaan (26 §) enää sukututkimusta varten tilata virkatodistusta kenestä tahansa tutkimukseensa kuuluvasta henkilöstä, vaan hänen tulisi ensin kääntyä asianomaisen itsensä puoleen ja pyytää tätä tilaamaan itseään koskevan virkatodistus sukututkijalle. Esityksen maininta ”muulla tavoin luovutettavista tiedoista” on niin hämärä, että sen voi tulkita jopa omaehtoiseksi tutkimiseksi kirkkoherranvirastossa (ellemme tietäisi kuinka vaikeaa se on tätä nykyä). Silloin sukututkija saisi tietoja ainoastaan, jos hän olisi tutkimansa suvun jäsen tai hänellä olisi suvun valtakirja.
* * *
Jos oletetaan, että lakiesityksestä jäävät nämä 26 §:n hämärät ehdot pois, ovat jäljelle vielä luovuttamisen yleiset edellytykset (21 §). Niiden mukaan ”tietoja ei saa luovuttaa, jos luovuttamisen voidaan perustellusta syystä epäillä loukkaavan henkilön yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa”. Epäillä voi aina eikä perusteltu syy ole koskaan kaukana, jos niin tahdotaan. ”Perusteltu syy” tiedon epäämisessä on niin ylimalkainen peruste, että tosiasiallisesti siitä tulee äkkiä ”varmuuden vuoksi”. Millä kriteereillä silloin sukututkijat arvioidaan vuohiin ja lampaisiin? Kuka on oikealla asialla ja ketä epäillään rikolliseksi?
Lakiesitys antaa aivan liikaa harkintavaltaa väestötietoviranomaisille päättää sukututkijoille luovutettavista tiedoista ja johtaa toisarvoisten seikkojen perusteella tehtyihin tietojenluovutuspäätöksiin. Tämä varmuudella vaikeuttaa olennaisesti sukututkimusta.
* * *
Sukututkijat pitävät vielä tänä päivänä itsestään selvänä, että he saavat tavalla tai toisella tietoja kirkkoherranvirastosta ja maistraatista. Vielä tänään sukututkijat ovat oikeutettuja julkisuuslain ja henkilötietolain nojalla saamaan ja vastaanottamaan väestötietoja kirkonkirjoista ja väestötietojärjestelmästä. Jos väestötietolaki hyväksytään esitetyssä muodossa, ohittaa se julkisuuslain ja henkilötietolain ja niiden sukututkijoille suomat oikeudet. Tilalle astuu erityislaki, joka täysin omien, osin mielivaltaisten pykäliensä nojalla säätää sukututkijoiden kaikkein tärkeimmästä lähdeaineistosta.
Sukututkijoiden on korkea aika herätä huomaamaan, että suomalaisen sukututkimuksen aivan keskeisin lähdeaineisto, väestötiedot aiotaan nyt laittaa lukkojen taakse ja avain otetaan esille vain erityisen tarkan harkinnan jälkeen.