PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Henkilötietolaki - taustaa ja ajankohtaista


Veikko Leskelä
23.09.07, 08:54
Alla henkilötietolain sukututkimusta koskevia keskeisiä pykäliä. Henkilötietolakihan on muotoutunut ”sukututkimuksen yleislaiksi”, koska siihen on sisällytetty sukututkimusta koskeva 18 § ja muuta sukututkimuksen sääntelyä. Erityislainsäädännössä on sitten lukuisia tietojen luovutukseen, asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon liittyviä säännöksiä.

Henkilörekisterilaissa ei ollut vielä tarkoituspykälää ja soveltamisalapykäläkin oli suppea. Tarkoituspykälä tuli vasta henkilötietolakiin ja soveltamisalapykälään haettiin johtoa tietosuojadirektiivistä. Nuo säännökset ja hallituksen esityksen ko perustelut myös sukututkimuskiellon ja käytännesääntöjen osalta ovat jäljempänä. Sukututkimusta voivat sukututkijoita ja -seuroja velvoittaen koskea monet muutkin henkilötietolain pykälät, jotka yksilöidään käytännesääntöihin.

Alinna myös henkilötietolakiin 1.11.2007 tuleva suojausta koskeva muutos, joka voi koskea myös sukututkimuksen toimialaa lain tarkoittamissa tilanteissa. Niitä on todennäköisesti myös toimialalla, joten tietojen asianmukaiseen suojaukseen tulee varautua.

VL

Käytännesääntötyöryhmän pj

************************************************** *****

1. Henkilörekisterilaki, voimaan 1.1.1988

1 luku 1 §: Lain soveltamisala

Henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä ja luovutettaessa on henkilön yksityisyyden sekä hänen etujensa ja oikeuksiensa suojelemiseksi, valtion turvallisuuden varmistamiseksi samoin kuin hyvän rekisteritavan toteuttamiseksi noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei laissa ole toisin säädetty.

Tämä laki ei koske henkilötietojen keräämistä, tallettamista tai käyttöä yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin.

Tämä laki ei aiheuta muutosta oikeuteen julkaista painokirjoituksia.

2. Henkilötietolaki, voimaan 1.6.1999

1 luku 1 §: Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.

2 §: Soveltamisala

1 mom: Henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.

2 mom: Tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.

Hallituksen esityksen perusteluista: 2 § 2 mom soveltamisala: Momentissa ilmaistu lain soveltamisalan määrittely vastaa tietosuojadirektiivin 3 artiklan 1 kohdasta ilmenevää direktiivin soveltamisalaa. Artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun henkilötietojen käsittelyyn sekä muulla tavoin toteutettavaan henkilötietojen käsittelyyn, jos henkilötiedot muodostavat rekisterin osan tai niiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.

Tietosuojadirektiivin 3 artiklan 1 kohta: Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,

- joka suoritetaan sellaisessa toiminnassa, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten toiminta, josta on määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa, ja kaikissa tapauksissa käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta (myös valtion taloudellista hyvinvointia, kun käsittelyoperaatio on sidoksissa valtion turvallisuutta koskeviin kysymyksiin) ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa,
- jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa.

3 mom: Tämä laki ei koske henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.

4 mom: Tätä lakia ei sovelleta henkilörekistereihin, jotka sisältävät vain tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan.

5 mom: Henkilötietojen käsittelyä toimituksellisia sekä taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten koskevat soveltuvin osin ainoastaan 1―4 ja 32 §, 39 §:n 3 momentti, 40 §:n 1 ja 3 momentti, 42 §, 44 §:n 2 kohta, 45―47 §, 48 §:n 2 momentti sekä 50 ja 51 §, jollei 17 §:stä muuta johdu.

4 luvun 18 §: Sukututkimus

1 mom: Sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten, jollei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista.

2 mom: Edellä 1 momentissa tarkoitettua sukututkimusrekisteriä varten saa henkilörekisteristä luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on 1 momentin mukaan oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin, jollei rekisteröity ole kieltänyt tietojen luovuttamista.

Hallituksen esityksen perusteluista: 18 §. Sukututkimus. Pykälän mukaan määräytyisi se, millaisia tietoja sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa kerätä ja tallettaa muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla eli lähinnä ilman rekisteröidyn suostumusta tai silloin kun rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä ei ole asiallista yhteyttä. Edellytyksenä on kuitenkin myös se, ettei rekisteröity ole 30 §:n nojalla kieltänyt tietojen tällaista keräämistä ja tallettamista. Myös sukututkimusta varten pidettävään rekisteriin tulisi tiedot hyvän tietojenkäsittelytavan mukaisesti pyrkiä keräämään ensisijaisesti rekisteröidyltä itseltään. Rekisteröidyn suostumuksella sukututkimusta varten voi kerätä muitakin kuin tässä pykälässä määriteltyjä tietoja.
Sukututkimusta varten saisi pykälän 1 momentin nojalla kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten. Yksilöintitiedoilla tarkoitetaan tässä lähinnä nykyisen henkilörekisteriasetuksen 2 a §:ssä lueteltuja tietoja. Näitä ovat nimi, syntymäaika ja -paikka, vihkimisaika, kuolinaika ja -paikka, arvo ja ammatti. Sen arvioiminen, mitkä muut henkilötiedot ovat sukututkimuksen kannalta tarpeellisia, edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Yhteystietoja voivat postiosoitteen lisäksi olla puhelin- tai faksinumero taikka sähköpostiosoite. Arkaluonteisia tietoja saisi sukututkimukseen kerätä ja tallettaa vain 12 §:ssä säädetyillä perusteilla ja edellyttäen, ettei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista sukututkimusta varten.
Pykälästä on jätetty pois nykyisen henkilörekisteriasetuksen 2 a §:ssä oleva maininta siitä, että tietoja kerättäessä ja talletettaessa on huolehdittava siitä, ettei rekisteri tietosisältönsä vuoksi vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa. Maininta on katsottu tarpeettomaksi, koska lain yleiset edellytykset, kuten huolellisuusvelvoite ja tarpeellisuusvaatimus koskevat myös henkilötietojen käsittelyä sukututkimusta varten.
Pykälän 2 momentin nojalla 1 momentissa tarkoitettua sukututkimusrekisteriä varten saisi luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on 1 momentin nojalla oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin. Edellytyksenä on, ettei rekisteröity ole kieltänyt tietojen tällaista luovuttamista. Säännös vastaa nykyisen henkilörekisterilain 18 §:n 4 momenttia ja on mahdollinen tietosuojadirektiivin 7 artiklan f alakohdan nojalla. Arkaluonteisia tietoja saisi sukututkimukseen luovuttaa vain 12 §:ssä säädetyillä perusteilla ja edellyttäen, ettei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen käsittelyä sukututkimusta varten.

30 §: Kielto-oikeus

Rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten.

Hallituksen esityksen perusteluista: 30 §. Kielto-oikeus. Pykälä sisältäisi säännöksen rekisteröidyn oikeudesta kieltää häntä itseään koskevien henkilötietojen käsittely suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten. Nykyisin rekisteröidyn kielto-oikeudesta säädetään henkilörekisterilain 23 §:ssä. Ehdotettu säännös vastaa nykyistä sääntelyä niin tarkistettuna, ettei siinä mainita osoitepalvelua, koska osoitepalvelua ei erikseen mainittaisi myöskään lain 19 §:ssä, jossa säädettäisiin suoramarkkinointiin käytettävistä henkilörekistereistä. Kun nykyisen lain ilmaisu puhelinmyynti on ehdotetun lain 19 §:ssä korvattu nykyisiin oloihin paremmin sopivalla etämyynnillä, vastaava tarkistus on tehty myös rekisteröidyn kielto-oikeutta koskevaan säännökseen.
Ehdotettu suoramarkkinointia koskeva kielto-oikeus perustuu direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohtaan, jossa jäsenvaltiolle säädetään velvollisuus turvata rekisteröidylle oikeus kieltää henkilötietojensa käsittely suoramarkkinointitarkoituksiin. Direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdasta ja johdanto-osan 30 kohdasta johtuu, että suoramarkkinoija ei saa periä rekisteröidyltä maksua kielto-oikeuden käytöstä eikä kielto-oikeuden käyttämiselle tarvitse esittää perusteluja.
Direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan rekisteröidylle on turvattava oikeus ainakin 7 artiklan e ja f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa millä hetkellä tahansa vastustaa itseään koskevien tietojen käsittelyä tilanteeseensa liittyvien huomattavan tärkeiden ja perusteltujen syiden vuoksi, paitsi milloin kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetään. Ehdotettuun lakiin ei sisälly yleistä säännöstä rekisteröidyn oikeudesta vastustaa sellaista henkilötietojensa käsittelyä, joka perustuu direktiivin 7 artiklan e ja f alakohtaan, koska henkilötietojen käsittely näiden kohtien nojalla ja rekisteröidyn oikeudet siinä ovat tulleet arvioiduiksi jo asianomaisissa 8 §:n ja 4 luvun säännöksissä.

42 §: Toimialakohtaiset käytännesäännöt

Rekisterinpitäjät tai näitä edustavat yhteisöt voivat laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä tämän lain soveltamiseksi ja hyvän tietojenkäsittelytavan edistämiseksi sekä toimittaa laatimansa ehdotukset tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojavaltuutettu voi tarkastaa, että käytännesäännöt ovat tämän lain ja muiden henkilötietojen käsittelyyn vaikuttavien säännösten mukaisia.

Hallituksen esityksen perusteluista: 42 §. Toimialakohtaiset käytännesäännöt. Pykälässä säädettäisiin rekisterinpitäjien tai näitä edustavien yhteisöjen mahdollisuudesta laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä. Vastaavanlaista sääntelyä ei sisälly nykyiseen lakiin. Käytännössä tällaisia toimialakohtaisia ohjeita on jo nykyisin laadittu hyvän rekisteritavan kehittämiseksi esimerkiksi suoramarkkinoinnin alalla.
Direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä sellaisten käytännesääntöjen laatimista, joiden tarkoituksena on jäsenvaltioiden direktiivin mukaisesti säätämien kansallisten säännösten moitteeton soveltaminen ottaen huomioon eri alojen erityiset piirteet. Mainitun artiklan 2 kohtaan sisältyvän lainsäädäntötoimeksiannon mukaisesti ehdotetaan säädettäväksi, että rekisterinpitäjät tai näitä edustavat yhteisöt voivat laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä tämän lain soveltamiseksi ja hyvän tietojenkäsittelytavan edistämiseksi sekä toimittaa laatimansa ehdotukset tietosuojavaltuutetulle. Kun käytännesäännöt toimitetaan tietosuojavaltuutetulle, tämä voi tarkastaa, että ne ovat ehdotetun lain ja muiden henkilötietojen käsittelyyn vaikuttavien säännösten mukaisia.
Käytännesääntöjen laatiminen olisi vapaaehtoista. Pykälän nojalla laaditut ehdotukset käytännesäännöiksi voitaisiin toimittaa tietosuojavaltuutetulle tarkastettavaksi. Tietosuojavaltuutetulla ei olisi varsinaista päätäntävaltaa käytännesääntöjen suhteen, mutta tietosuojavaltuutettu voisi varmistaa sen, että käytännesäännöt ovat lain mukaiset ja tarvittaessa antaa neuvontaa ja ohjausta lain soveltamisessa ja hyvän tietojenkäsittelytavan määrittelyssä. Tietosuojavaltuutettu voisi käytännesääntöjä tarkastaessaan kuulla rekisterinpitäjän lisäksi muitakin tahoja, kuten esimerkiksi rekisteröityjä edustavia järjestöjä.

Tulevia henkilötietolain muutoksia, voimaan 1.11.2007:

32 §: Tietojen suojaaminen

-------

Sen, joka itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun tai jolle rekisterinpitäjä luovuttaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla, on ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset sekä muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Veikko Leskelä
23.09.07, 11:34
Alinna myös henkilötietolakiin 1.11.2007 tuleva suojausta koskeva muutos, joka voi koskea myös sukututkimuksen toimialaa lain tarkoittamissa tilanteissa. Niitä on todennäköisesti myös toimialalla, joten tietojen asianmukaiseen suojaukseen tulee varautua.

VL

Käytännesääntötyöryhmän pj

************************************************** *****

Tulevia henkilötietolain muutoksia, voimaan 1.11.2007:

32 §: Tietojen suojaaminen

-------

Sen, joka itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun tai jolle rekisterinpitäjä luovuttaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla, on ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset sekä muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

*********
Tähän vielä ko hallituksen esityksen perusteluja, joiden mukaan - vaikka ko lainmuutos sisältyy luottotietosääntelyä koskevaan kokonaisuuteen - lainmuutos on selvästi tarkoitettu koskemaan laajemminkin muita tarpeellisia suojaustarpeita - siis myös sukututkimuksen toimialalla:

Henkilötietolain 32 §:n muutos: Tietojen suojaaminen. Pykälä koskee rekisterinpitäjän toimeksiannosta toimivan velvollisuutta huolehtia tietoturvallisuudesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tietoturvallisuusvelvoitteet koskisivat myös sitä, jolle rekisterinpitäjä luovuttaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Muutoksella on luottotietojen sääntelyä laajempaakin merkitystä henkilötietojen suojan toteuttamisessa.


Eduskunnan lakivaliokunta ei puuttunut hallituksen esityksen perusteluihin henkilötietolain osalta, joten sanotun säännöksen soveltamiala on yleinen.

VL

P. T. Kuusiluoma
23.09.07, 12:16
Kaiken tämän lakitekstin vyöryttämisen jälkeen on jälleen hyvä muistaa - jotta pääasia ei unohtuisi - että Suomen Sukututkimusseuran päällimmäisiä pyrkimyksiä käytännesääntötyössä on se, että niin suuri osa sukututkijoista kuin mahdollista rajataan henkilötietolain soveltamisalan ulkopuolelle.

Henkilötietolain 1 § antaa tähän mahdollisuuden säätäessään, ettei ”laki koske henkilötietojen keräämistä, tallettamista ja käyttöä yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin”.

* * *


Otan hypoteettisen esimerkin. Minä syötän Sukuohjelmistoon Kuusiluoman sukua koskevia tietoja (elävät ihmiset mukaan lukien) omassa työhuoneessani kotona Turun Aninkaistenkadulla. Olen nihilistinen ihminen enkä anna sukututkimuksestani tiedonmurustakaan kenellekään. Huolehdin kuitenkin siitä, että tietokoneessani on paras mahdollinen palomuuri ja internet-suojaus, jotta tietoa ei valu verkkoon eivätkä hakkerit pääse Kuusiluoman suvun salaisuuksia tiirailemaan.

Täysin henkilökohtainen mielipiteeni on se, ettei henkilötietolaki voi mitenkään koskea edellä esitettyä henkilötietojen käsittelyä.

Tilanne muuttuu, kun minä otan Sukuohjelmistosta tulosteen Kuusiluoman suvusta, kopioin sitä kolme kappaletta ja lähetän ne asiasta kiinnostuneelle isälleni sekä hänen sedälleen ja serkulleen. Muuttuuko tilanne ”henkilökohtaisista tarkoituksista” niin paljon, että henkilötietolaki kaikessa ankaruudessaan astuu voimaan? Siitä ehkä joudumme keskustelemaan tietosuojavaltuutetun kanssa.

Jonakin päivänä saatan tulla siihen tulokseen, että Kuusiluoman suvun tutkimus on nyt valmis ja se on syytä saattaa kirjaksi. Silloin minulla ei ole epäilystäkään niistä velvoitteista, joiden kohteeksi joudun henkilötietolain nojalla. Minun on syytä ensi töikseni laatia rekisteriseloste ”Kuusiluoman sukurekisteristä” ja lähettää se tietosuojavaltuutetun toimistoon.

Koska sukututkimukseni elävien henkilöiden osalta perustuu väestötietoaineistoon, katson että se kaipaa vielä täydennystä. Pyydän paikallista maistraattia poimintana hankkimaan minulle rekisterissäni olevien elävien henkilöiden osoitteet. Se maksaa X euroa. Lähetän sukulaisilleni kirjeen, jossa kerron hankkeestani ja pyydän heiltä lisätietoja ja valokuvia. Samalla ilmoitan, että heillä on oikeus tarkastaa itseään koskevat tiedot ja tarvittaessa korjata ne sekä halutessaan kokonaan poistaa ne mainitusta sukurekisteristä. Luultavasti tässä kirjeessä myös myisin sukukirjaani edulliseen ennakkotilaushintaan.

* * *


Näin minä saattaisin tehdä. Joku muu harkitsee vastaavassa tilanteessa toisin. Hän ehkä katsoo, että informointivelvollisuutta ei tule noudattaa, koska se aiheuttaa ”kohtuutonta vaivaa”. Tällaisen takaportin laki rekisterinpitäjälle sallii. Siinä on kuitenkin paljon puhutun riskianalyysin paikka, sillä jos on huono onni matkassa, joku joka aikanaan lukee sukukirjaa, huomaa siellä itselleen epämieluisia tietoja (vaikkapa vain syntymäajan, josta matemaattisesti lahjakkat lukijat voivat laskea hänen olevan jo 64-vuotias). Koska kansalaiset tänä päivänä tuntevat hyvin perustuslailliset oikeutensa ja niiden mukana tiedollisen itsemääräämisoikeuden, tämä joku nostaakin kanteen sukukirjan kirjoittajaa vastaan siitä syystä, ettei kirjoittaja silloin kun kirja oli vielä henkilörekisterivaiheessa, tiedottanut hänelle siitä, että hänet on rekisteröity ko. sukututkimusrekisteriin. Silloin oikeudessa harkitaan, olisiko informoinnista aiheutunut kohtuutonta vaivaa vai ei. Jos epäjuristimaisesta ottaa osviittaa käräjäoikeuksien tuomioista, ovat mahdollisuudet sukututkijan tuomitsemiseen fifty-fifty.

Jos tämä edellä kuvattu toinen sukututkija on kuitenkin harkinnut hyväksi informointivelvollisuuden toteuttamisen ja sen seurauksena muutama sukulainen kieltää tietojensa kaiken rekisteröinnin, joutuu sukututkija taas tosipaikan eteen. Laki käskee poistamaan kaikki tiedot eikä tietosuojavaltuutettukaan myönny minkäänlaisen vähimmäistiedon merkitsemiseen. Jälleen on riskianalyysin paikka: hävittääkö kyseisen henkilö kokonaan rekisteristä vai jättääkö edes merkinnän ”mies s. 1946” muistoksi siitä, että tällä paikalla sijaitsi enemmänkin henkilötietoja. Jos sukututkija päättää toimia lain ja ohjeiden vastaisesti, huonoimmassa tapauksessa sukukirja toimii taas todisteena syyttäjän ajamassa tietosuojarikkomusjutussa.

Edellä esitetyt hypoteettisesta tosielämästä poimitut tilanteet osoittavat sen, että Suomen Sukututkimusseuran on käytännesääntötyöryhmässä pakko yrittää saada aikaan sukututkijoiden kannalta järkeviä tulkintoja henkilötietolain soveltamisesta. Jos tietosuojavaltuutettu ei voi niitä hyväksyä, on kuitenkin yritetty luoda yhteisesti hyväksyttävää ohjeistusta ja joka tapauksessa tietämyksemme tietosuojavaltuutetun toimiston linjasta on karttunut. Työ on kuitenkin vasta alkamassa ja väännöt Albertinkadulla edessä, joten kaikki hyvää voidaan vielä olettaa ja odottaa.

Aki Pitkäkoski
23.09.07, 13:32
Kuusiluoman kirjoituksesta kävi ilmi Suomen Sukututkimusseuran ja sen toiminnanjohtajan tavoite:
...niin suuri osa sukututkijoista kuin mahdollista rajataan henkilötietolain soveltamisalan ulkopuolelle.
Kysyisin Veikko Leskelältä, mikä on sinun tavoitteesi mainitussa asiassa noin tiivistäen?


--aki--

Antti Järvenpää
23.09.07, 13:55
Kiitoksia Veikko henkilötietolain historiikista, mistä näemme, että termi "henkilörekisteri" on haluttu säilyttää vanhasta laista, vaikkakaan uusi direktiivi ei sisällä tällaista käsitettä. Kun tietosuojavaltuutettu haluaa painottaa tätä termiä, näen että kyseisen termin käyttö ei kuulu kansallisiin vapauksiin sovellettaessa henkilötietosuojalakia, koska se on sisällytetty sellaiseen osaan direktiivin käännöstä, jossa ei ole kansallisia soveltamisvapauksia.

Laitan nyt allekkain tämän direktiivin/lain kohdan jossa määritetään, mihin sitä sovelletaan:

Direktiivi:
1. This Directive shall apply to the processing of personal data wholly or partly by automatic means, and to the processing otherwise than by automatic means of personal data which form part of a filing system or are intended to form part of a filing system.

Suomen laki
Tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.

Veikon toimittama käännös aiemmassa viestissä

2 §: Soveltamisala
....
2 mom: Tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.

Oman ymmärrykseni mukainen käännös:
Tätä direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun henkilötietojen prosessointiin ja muulla tavoin kuin automaattisesti prosesoittuihin henkilötietoihin, jotka muodostavat tai joiden tarkoitus on muodostaa osa arkistointijärjestelmää.

Sana processing viittaa englanninkielessä aina suuren massan käsittelyyn, oli kyseessä sitten tieto tai vaikkapa selluloosa. Tuntuu kummalta, että se käännetään käsittelyksi, jonka englannin kielinen vastine voi olla vaikkapa manage, handle, treat, deal with tai process jne., vaikka "prosessi" termi on aivan tyypillinen suomalainen lainasana ja esiintyy jo ainakin Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä.

Sanoilla henkilörekisteri ja käsittely voidaan kattaa minkä hyvänsä luettelon käsittely (minimissään jopa nimen kirjoittaminen), jossa on jopa vain yksi nimi (henkilörekisteri voi minissään olla vain yhden kentän kortti eli tieto). Sen sijaan henkilötietojen prosessointi arkistointijärjestelmässä sisältää monikollisen (data ei yksiköllisen piece of data) prosessoimisen (yhdistämisen, lajittelun, suodattamisen tms. toimenpiteen) arkistointijärjestelmässä, jonka tavoitteena on jokin prosessin tulos (kaikki sinisilmäiset, keuhkotautiset, sosialistit tai näiden yhdistelmät tms).

Koska direktiivin/lain soveltamisalue on EU:n laajuinen kohta tätä lainsäädäntöä, jota viimekädessä, jos oikeus"prosessissa" edetään riittävän pitkälle, sovelletaan englanninkielisen tekstin mukaan, pitäisi sen käsitteellinen sisältö olla tarkasti käsitetty siitä mitään poistamatta tai lisäämättä.

Sukutukija, kuten jopa jokainen yksityinen luonnollinen henkilö elinaikanansa, käsittelee sunnattoman määrän henkilötietoja muuhunkin kuin yksityiseen tai perhepiirin tarkoitukseen, mutta käsittääkseni ei prosessoi, koska tuloksena on staattinen esi- tai jälkipolvi kaavio ja/tai puu.

Kun olemme osa EU:a joko tahdosta tai tahtomattamme, on syytä muistaa, että olemme EU:n lainsäädännön alaisia siitäkin huolimatta, että Suomen kansallinen lainsäädäntö olisi sen kanssa ristiriidassa.

Ehkäpä jätän tämän jankutuksen termeistä ja direktiiveistä osaltani tähän, mutta toivon, että se on herättänyt joitakin ajatuksia.

Veikko Leskelä
23.09.07, 14:34
Kaiken tämän lakitekstin vyöryttämisen jälkeen on jälleen hyvä muistaa - jotta pääasia ei unohtuisi - että Suomen Sukututkimusseuran päällimmäisiä pyrkimyksiä käytännesääntötyössä on se, että niin suuri osa sukututkijoista kuin mahdollista rajataan henkilötietolain soveltamisalan ulkopuolelle.

Henkilötietolain 1 § antaa tähän mahdollisuuden säätäessään, ettei ”laki koske henkilötietojen keräämistä, tallettamista ja käyttöä yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin”.

Kysymys ei ole "vyöryttämisestä", vaan oikeasta ja alkuperäisen lakikokonaisuuden ja siihen tulleiden muutosten informoinnista. Nyt on aika käydä keskeiset pykälät alkuperäisessä tarkoituksessa läpi ilman "menneisyyden haamuja".

Rekisterinpitäjinä sekä sukututkijat että -seurat kuuluvat lain piiriin ja mitä selvemmin tämä asia osataan tunnistaa ja tunnustaa, niin sitä epätodennäköisemmin syntyy konflikteja mihinkään suuntaan.

Yksinomaan henkilökohtaiset ja tavanomaiset tarkoitukset eivät ratkaise soveltamisalan tulkintaa liian laajasti.

VL

Veikko Leskelä
23.09.07, 14:37
Kysyisin Veikko Leskelältä, mikä on sinun tavoitteesi mainitussa asiassa noin tiivistäen? --aki--

Sama kuin Sukuseurojen Keskusliitolla ja henkilötietolain 42 §:ään pitäytyen:

42 §: Toimialakohtaiset käytännesäännöt

Rekisterinpitäjät tai näitä edustavat yhteisöt voivat laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä tämän lain soveltamiseksi ja hyvän tietojenkäsittelytavan edistämiseksi sekä toimittaa laatimansa ehdotukset tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojavaltuutettu voi tarkastaa, että käytännesäännöt ovat tämän lain ja muiden henkilötietojen käsittelyyn vaikuttavien säännösten mukaisia.

VL

Veikko Leskelä
23.09.07, 14:44
1. Kiitoksia Veikko henkilötietolain historiikista, mistä näemme, että termi "henkilörekisteri" on haluttu säilyttää vanhasta laista, vaikkakaan uusi direktiivi ei sisällä tällaista käsitettä. Kun tietosuojavaltuutettu haluaa painottaa tätä termiä, näen että kyseisen termin käyttö ei kuulu kansallisiin vapauksiin sovellettaessa henkilötietosuojalakia, koska se on sisällytetty sellaiseen osaan direktiivin käännöstä, jossa ei ole kansallisia soveltamisvapauksia.

2. Kun olemme osa EU:a joko tahdosta tai tahtomattamme, on syytä muistaa, että olemme EU:n lainsäädännön alaisia siitäkin huolimatta, että Suomen kansallinen lainsäädäntö olisi sen kanssa ristiriidassa.

Ehkäpä jätän tämän jankutuksen termeistä ja direktiiveistä osaltani tähän, mutta toivon, että se on herättänyt joitakin ajatuksia.

1. EU:n sääntely ei ole estänyt henkilörekisterin käsitteen pysymistä kansallisessa lainsäädännössämme ja tietosuojadirektiivin soveltamisalasisältö on otettu melko sellaisenaan henkilötietolakiin. Suomennokset ovat virallisia käännöksiä direktiiviteksteistä.

2. Näinhän se on, eivätkä pyristelyt auta, sillä EU:n minimit on kyllä otettu kansalliseen lainsäädäntöömme, johon on luonnollisesti jäänyt mahdollisuus ottaa omia piirteitämmekin.

Kovin paljon ei kannata "potkia tutkainta vastaan", vaan todeta alkuperäisten säädösten tarkoitus, niin kuin se on aikanaan kirjoitettu ja tarkoitettu.

VL

P. T. Kuusiluoma
23.09.07, 16:32
Rekisterinpitäjinä sekä sukututkijat että -seurat kuuluvat lain piiriin ja mitä selvemmin tämä asia osataan tunnistaa ja tunnustaa, niin sitä epätodennäköisemmin syntyy konflikteja mihinkään suuntaan.

Sukututkijoiden kuuluminen henkilötietolain piiriin riippuu soveltamisalan tulkinnasta. Laki itse antaa hyvän mahdollisuuden tulkita - lain kirjainta ja henkeä täydellisesti noudattaen - soveltamisalaa niin, että suuri osa sukututkijoista voidaan jättää sen ulkopuolelle.

Käytännesääntöjen tärkeimpiä tehtäviä tulee olla se, että sukututkijat voivat hyvällä omalla tunnolla tunnistaa ja tunnustaa: "Tämä ei koske minua."

Vastaavasti tulee antaa selkeä ohjeistusta siitä, milloin tilanne on muuttunut sellaiseksi, että lain säännökset on täysimääräisesti huomioitava.

Sukuseurojen tilanne on siinä mielessä helpompi, että henkilötietolain voidaan jo lähtökohtaisesti katsoa koskevan niiden hallussa olevia sukututkimusta varten pidettyjä henkilörekistereitä. Ongelmaksi saattaa muodostua lain edellyttämä informointi tietojen käsittelystä rekisteröidyille silloin, kun kyseessä on runsaasti eläviä henkilöitä sisältävä rekisteri. Milloin "kohtuuton vaiva" on todella kohtuutonta? Tähänkin tärkeään kysymykseen on pyrittävä käytännesääntötyössä saamaan selvyys.

Veikko Leskelä
23.09.07, 16:50
Sukututkijoiden kuuluminen henkilötietolain piiriin riippuu soveltamisalan tulkinnasta. Laki itse antaa hyvän mahdollisuuden tulkita - lain kirjainta ja henkeä täydellisesti noudattaen - soveltamisalaa niin, että suuri osa sukututkijoista voidaan jättää sen ulkopuolelle.

Käytännesääntöjen tärkeimpiä tehtäviä tulee olla se, että sukututkijat voivat hyvällä omalla tunnolla tunnistaa ja tunnustaa: "Tämä ei koske minua."

Vastaavasti tulee antaa selkeä ohjeistusta siitä, milloin tilanne on muuttunut sellaiseksi, että lain säännökset on täysimääräisesti huomioitava.

Sukuseurojen tilanne on siinä mielessä helpompi, että henkilötietolain voidaan jo lähtökohtaisesti katsoa koskevan niiden hallussa olevia sukututkimusta varten pidettyjä henkilörekistereitä. Ongelmaksi saattaa muodostua lain edellyttämä informointi tietojen käsittelystä rekisteröidyille silloin, kun kyseessä on runsaasti eläviä henkilöitä sisältävä rekisteri. Milloin "kohtuuton vaiva" on todella kohtuutonta? Tähänkin tärkeään kysymykseen on pyrittävä käytännesääntötyössä saamaan selvyys.

Olet oikeassa siinä, että sukuseurojen ei ole mitenkään vaikea tunnistautua rekisterinpitäjäksi yhteisönä, joka usein isona verkostona hallinnoi sukututkimusta erilaisilla toimintatavoilla ja tavoitteena on useimmiten jonkinasteinen sukujulkaisu eli henkilötietolain soveltamiskynnyksen suhteen ei ole juurikaan epäselvyyttä.

Sukututkijoille tuo näkyy olevan selvästi vaikeampaa, vaikka heidänkin piirissään rekisterinpitäjän roolia varmasti esiintyy. Rekisterinpitäjän roolista vetäytymistä on kuitenkin erityisen vaikea perustella, jos pitää noudattaa tietojen luovuttamiskriteereitä ja vielä suojaussäännöksiä. Lain soveltamisesta väistyminen pääsääntönä ei anna hyvää kuvaa toimialasta. Vaarana on luottamuksen menettäminen kansalaisten silmissä.

Sukuseurojen kannalta on varsin keskeistä asianmukaisen tiedottamisvelvollisuuden toteuttaminen. Jos osoitetietojen saanti on kiven alla ja kaikkia sukuun kuuluvia mahdoton tavoittaa, niin lain tarkoittaman "kohtuuttoman vaivan" tulisi ylittyä.

Tietysti on mahdollista miettiä huolellisesti, millaisessa muodossa sukujulkaisun esittää so miten kuvataan eläviä jälkipolvia koskevat tiedot kohtuullisen kattavan tiedottamisen jälkeen.

VL

Antti Järvenpää
23.09.07, 16:55
Mielenkiintoinen EU oikeustapaus henkilötiedoista

http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi

hakusanaksi henkilötieto tekstihaku lokeroon

Veikko Leskelä
23.09.07, 18:12
Mielenkiintoinen EU oikeustapaus henkilötiedoista

http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi

hakusanaksi henkilötieto tekstihaku lokeroon

Kiitos Antti, onhan tuo mielenkiintoinen tapaus, vaikkakaan ei koske varsinaisesti sukututkimusta Ruotsissa, mutta kylläkin henkilötietojen käsittelyä ja oikeastaan myös rikoksesta syytettynä olleen Lindqvistin "serakuntatyötä" tai sellaiseksi katsomaansa.

Eri mailla on erilaisia mielipiteitä eikä komission kantakaan välttämättä pysy Yhteisön Tuomioistuimessa.

Tuossa kuitenkin Yhteisön Tuomioistuimen ratkaisutiivistelmä:

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Göta hovrättin 23.2.2001 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Sitä, että Internet-kotisivulla viitataan henkilöihin ja yksilöidään heidät joko nimeltä tai muulla tavoin, kuten ilmoittamalla heidän puhelinnumeronsa tai antamalla tietoja heidän työsuhteestaan ja harrastuksistaan, on pidettävä yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kokonaan tai osittain automatisoituna henkilötietojen käsittelynä.

2) Tällainen henkilötietojen käsittely ei kuulu minkään direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen alaan.

3) Mainintaa siitä, että henkilö on loukannut jalkansa ja on osa-aikaisella sairaslomalla, on pidettävä direktiivin 95/46/EY 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna terveyteen liittyvänä henkilötietona.

4) Direktiivin 95/46/EY 25 artiklassa tarkoitetusta henkilötietojen siirrosta kolmansiin maihin ei ole kyse silloin, kun tietyssä jäsenvaltiossa oleva henkilö laittaa henkilötietoja Internet-sivulle, joka on tallennettu sellaisen luonnollisen tai oikeushenkilön palvelimelle, joka säilyttää sitä Internet-sivustoa, jolta kyseistä sivua voidaan lukea ja joka toimii samassa tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa, saattaen tiedot näin kaikkien sellaisten henkilöiden saataville, jotka kytkeytyvät Internetiin, kolmansissa maissa olevat henkilöt mukaan lukien.

5) Direktiivin 95/46/EY säännökset eivät sellaisenaan sisällä sananvapautta koskevan yleisen periaatteen tai muiden, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 10 artiklaa vastaavien Euroopan unionissa voimassa olevien oikeuksien ja vapauksien vastaisia rajoituksia. Direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanevan kansallisen sääntelyn soveltamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten tehtävänä on taata kyseessä olevien oikeuksien ja intressien, yhteisön oikeusjärjestyksessä suojatut perusoikeudet mukaan lukien, välinen asianmukainen tasapaino.

6) Toimenpiteiden, jotka jäsenvaltiot toteuttavat henkilötietojen tietosuojan toteuttamiseksi, on oltava direktiivin 95/46/EY säännösten ja direktiivin sen tavoitteen mukaisia, joka koskee henkilötietojen vapaan liikkuvuuden ja yksityiselämän suojan välisen tasapainon säilyttämistä. Mikään ei sitä vastoin estä sitä, että jäsenvaltio laajentaa sen kansallisen lainsäädännön alaa, jolla direktiivi 95/46/EY pannaan täytäntöön, aloihin, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan, ellei jokin muu yhteisön oikeussääntö tätä estä.

********
Eli sellaiset vastauksethan Ruotsin tuomioistuin sai, jotka olisivat kyllä olleet selvästi odotettavissakin. Asiassa on ollut kysymys sekä henkilötietojen käsittelystä että terveydentilaa koskevista tiedoista (sairaslomatiedot ym. intrenetiin).

6)-kohtaan annettu vastaus osoittaa, että yhteisöjen tuomioistuin sallii kansalliset tiukennukset, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamsialoihin, ellei yhteisön muu lainsäädäntö tätä estä. Siksi kansallista sääntelyä ja käytäntöä on vielä - pitkäänkin - tietosuojan osalta yhteisössä harmonisoimatta.

EU:n tietosuojatyöryhmän 26-sivuisessa lausunnossa 4/2007 sivutaan näitä samoja kysymyksiä tämänhetkisen tilanteen ja tulevaisuuden kannalta.

VL

Veikko Leskelä
23.09.07, 18:47
Ajankohtaista ovat myös isot kansallisen hankkeet sähköisen hallinnon kehittämiseksi.

Sähköisen hallinnon tietosuojaan on varauduttu, kuten toisessa ketjussa esitellyssä EU:n tietosuojatyöryhmän lausunnossa 4/2007 valmistelevasti todetaan.

Kansallisesti on suunnittelussa useita monivuotisia henkilö- ja asiakastietojen käsittelyn kannalta isoja ja arkaluonteisia tietoja sisältäviä hankkeita.

Mittavin niistä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasjärjestelmien monitoimijahanke, joka valmistuu 2010-luvulla:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070159

1 §

Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on edistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen tietoturvallista sähköistä käsittelyä. Lailla toteutetaan yhtenäinen sähköinen potilastietojen käsittely- ja arkistointijärjestelmä terveydenhuollon palvelujen tuottamiseksi potilasturvallisesti ja tehokkaasti sekä potilaan tiedonsaantimahdollisuuksien edistämiseksi.
*********************************************

Julkinen hallinto on tämän lainmuutoksen toimeenpanon takia varpaillaan ja haluaa varmistaa aukottoman tietoturvan, etteivät potilastiedot vuoda asiaan kuulumattomille. Rekisterihallintoon tulee tämänkin vuoksi muutoksia.

Valtionhallinnossa on vireillä myös mittavia asian- ja dokumentinhallinnan sähköisiä hankkeita ja tietojärjestelmäarkkitehtuurien muutoksia, jotka vaativat rekisterien omistajilta suuria panostuksia sekä järjestelmien toimivuuteen että tietoturvaan.

Tähän nähden sukututkimustoimialan käytännesääntötyö on kohtuullisen pienimuotoinen hanke, mutta samanaikaisesti pitäisi ottaa huomioon muussa lainsäädännössä ehkä suunniteltavat tarkistukset, jotka vaikuttavat myös sukututkimuksen toimialalle.

Antti Järvenpää
23.09.07, 20:28
Sanoppas Veikko tai joku juristi, mikä mahdollisuus sukutukimusjärjestöillä olisi hakea ennakkoratkaisu tai joku muu sen tapainen päätös EU:n oikeusportaista (vrt. siivoja Lindqvist tapaus).

Kysyn tätä siksi, että näitä tietosuojavaltuutetun ym. viranomaisten jo olemassa olevia ja tulossa olevia rajoituksia alkaa olla sellainen määrä, että hirvittää. Olettaisin, että vastauksia odottavia kysymyksiä olisi vähintäänkin sama, jos ei suurempi määrä kuin Göötan hovioikeudella.

Kun sukutukijoilla ja tietosuojavaltuutetulla on niinkin suuri näkemysero, kun nyt on olemassa, mahtaisiko olla paikallaan, että käytännesääntö asiaan ongelmakohtiin haettaisiin kestävät vastaukset hiukan kauempaa yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa.

Näitä asiakohtia suhteessa henkilötietodirektiiviin alkaa olla melkoinen määrä vain muutamia luetellen:
- mikä on yksityiseen ja perhepiiriin luettavaa sukutukimusta (onko lähin yhteinen esi-isä 1900-luvulla, 1800-luvulla vai missä, jonka jälkeläiset ovat samaa perhe-piiriä eli sukua)
- onko normaali sukututkimus henkilötietojen prosessointia
- onko olemassa jokin vähimmäistieto, joka ei ole henkilötietoa
- onko sukukirjan teko henkilötietojen prosessointia ja mikä on sen suhde painovapauteen
- onko hautakivilla henkilötietolain suoja
- voidaanko sukutukimustiedon saanti viranomaisreksteristä evätä sukututkijalta henkilötietolakiin vedoten
jne. jne.

Veikko Leskelä
23.09.07, 21:46
Sanoppas Veikko tai joku juristi, mikä mahdollisuus sukutukimusjärjestöillä olisi hakea ennakkoratkaisu tai joku muu sen tapainen päätös EU:n oikeusportaista (vrt. siivoja Lindqvist tapaus).

Kysyn tätä siksi, että näitä tietosuojavaltuutetun ym. viranomaisten jo olemassa olevia ja tulossa olevia rajoituksia alkaa olla sellainen määrä, että hirvittää. Olettaisin, että vastauksia odottavia kysymyksiä olisi vähintäänkin sama, jos ei suurempi määrä kuin Göötan hovioikeudella.

Kun sukutukijoilla ja tietosuojavaltuutetulla on niinkin suuri näkemysero, kun nyt on olemassa, mahtaisiko olla paikallaan, että käytännesääntö asiaan ongelmakohtiin haettaisiin kestävät vastaukset hiukan kauempaa yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa.

Näitä asiakohtia suhteessa henkilötietodirektiiviin alkaa olla melkoinen määrä vain muutamia luetellen:
- mikä on yksityiseen ja perhepiiriin luettavaa sukutukimusta (onko lähin yhteinen esi-isä 1900-luvulla, 1800-luvulla vai missä, jonka jälkeläiset ovat samaa perhe-piiriä eli sukua)
- onko normaali sukututkimus henkilötietojen prosessointia
- onko olemassa jokin vähimmäistieto, joka ei ole henkilötietoa
- onko sukukirjan teko henkilötietojen prosessointia ja mikä on sen suhde painovapauteen
- onko hautakivilla henkilötietolain suoja
- voidaanko sukutukimustiedon saanti viranomaisreksteristä evätä sukututkijalta henkilötietolakiin vedoten
jne. jne.

SSS:n juridisen toimikunnan juristit eivät esittäydy juuri kannanottoineen täällä, joten Antille muutama kommentti:
perusoikeuksien rajoituksia on vuosikymmenten mittaan tehty niin runsaaasti, että aiheesta on Veli-Pekka Viljasen väitöskirjakin. Yksityisyyden suoja ja sananvapaus ovat jännitteisiä ja tilanteesta riippuen jompikumpi on vallitsevampi riippuen suojan tarpeesta ja tasapainottelua joudutaan usein tekemään. Henkilötietojen suojaa koskevilta osin yksityisyyden suoja taitaa mennä sananvapauden edelle tilannekohtaisesti.
tietosuojavaltuutettu nojautuu eduskunnan säätämään lakiin eikä meidän toimialallakaan voida kävellä eduskunnan säätämän lain ylitse, vaikka monella mieli tekisi. Pitää pyrkiä vaikuttamaan lain muuttamiseen, jos se on epäonnistunut.
Götan hovioikeuden lausuntopyyntö oli osittain triviaali ja vastaus hyvin odotettu. Eihän tapaus liittynyt edes sukututkimukseen vaan oli muutenkin "ruotsalaiseksikin outo". En usko, että meillä on tarvetta mihinkään vastaavaan lausuntopyyntöön, joka oli ymmärrettävää tietosuojalakien oltua voimassa tulloin vasta pari vuotta. Ja mehän olemme "olleet pattitilassa" yli kahdeksan vuotta!
meillä nuo esittämäsi kysymykset ovat helposti ratkaistavissa sääntötyössä. Ei niiden pidä antaa muodostua ylitsepääsemättömiksi.Kun SSS ja SSK ovat esitelleet toisilleen jäsentelyehdotuksensa painoalueineen ja niitä on yhteensovitettu ja tasapainotettu, niin silloin nähdään, millainen toimialan yhteinen käytännesääntö saadaan aikaan tai ainakin alulle.

Jännittävää, eiko totta?

VL

Veikko Leskelä
26.09.07, 15:11
Kun SSS ja SSK ovat esitelleet toisilleen jäsentelyehdotuksensa painoalueineen ja niitä on yhteensovitettu ja tasapainotettu, niin silloin nähdään, millainen toimialan yhteinen käytännesääntö saadaan aikaan tai ainakin alulle.

VL

SSK on katsonut parhaaksi kirjoittaa jäsentelyn pohjalta omat ajatuksensa sukututkimuksen näkökulmat mahdollisimman hyvin ja vastuullisesti huomioon ottaen valmistuvaan sääntöpohjaan.

SSS:lla on tasapuolisesti aivan sama mahdollisuus, jota on toivottu.

Kun nähdään, mitkä lopulta jäävät yhteensovitettaviksi kipukohdiksi - jos niitä onkaan - suotuisaan lopputulokseen pääsyn pitäisi olla täysin mahdollista.

VL