Veikko Leskelä
23.09.07, 08:54
Alla henkilötietolain sukututkimusta koskevia keskeisiä pykäliä. Henkilötietolakihan on muotoutunut ”sukututkimuksen yleislaiksi”, koska siihen on sisällytetty sukututkimusta koskeva 18 § ja muuta sukututkimuksen sääntelyä. Erityislainsäädännössä on sitten lukuisia tietojen luovutukseen, asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon liittyviä säännöksiä.
Henkilörekisterilaissa ei ollut vielä tarkoituspykälää ja soveltamisalapykäläkin oli suppea. Tarkoituspykälä tuli vasta henkilötietolakiin ja soveltamisalapykälään haettiin johtoa tietosuojadirektiivistä. Nuo säännökset ja hallituksen esityksen ko perustelut myös sukututkimuskiellon ja käytännesääntöjen osalta ovat jäljempänä. Sukututkimusta voivat sukututkijoita ja -seuroja velvoittaen koskea monet muutkin henkilötietolain pykälät, jotka yksilöidään käytännesääntöihin.
Alinna myös henkilötietolakiin 1.11.2007 tuleva suojausta koskeva muutos, joka voi koskea myös sukututkimuksen toimialaa lain tarkoittamissa tilanteissa. Niitä on todennäköisesti myös toimialalla, joten tietojen asianmukaiseen suojaukseen tulee varautua.
VL
Käytännesääntötyöryhmän pj
************************************************** *****
1. Henkilörekisterilaki, voimaan 1.1.1988
1 luku 1 §: Lain soveltamisala
Henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä ja luovutettaessa on henkilön yksityisyyden sekä hänen etujensa ja oikeuksiensa suojelemiseksi, valtion turvallisuuden varmistamiseksi samoin kuin hyvän rekisteritavan toteuttamiseksi noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei laissa ole toisin säädetty.
Tämä laki ei koske henkilötietojen keräämistä, tallettamista tai käyttöä yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin.
Tämä laki ei aiheuta muutosta oikeuteen julkaista painokirjoituksia.
2. Henkilötietolaki, voimaan 1.6.1999
1 luku 1 §: Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.
2 §: Soveltamisala
1 mom: Henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.
2 mom: Tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.
Hallituksen esityksen perusteluista: 2 § 2 mom soveltamisala: Momentissa ilmaistu lain soveltamisalan määrittely vastaa tietosuojadirektiivin 3 artiklan 1 kohdasta ilmenevää direktiivin soveltamisalaa. Artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun henkilötietojen käsittelyyn sekä muulla tavoin toteutettavaan henkilötietojen käsittelyyn, jos henkilötiedot muodostavat rekisterin osan tai niiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
Tietosuojadirektiivin 3 artiklan 1 kohta: Soveltamisala
1. Tätä direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
2. Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,
- joka suoritetaan sellaisessa toiminnassa, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten toiminta, josta on määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa, ja kaikissa tapauksissa käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta (myös valtion taloudellista hyvinvointia, kun käsittelyoperaatio on sidoksissa valtion turvallisuutta koskeviin kysymyksiin) ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa,
- jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa.
3 mom: Tämä laki ei koske henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.
4 mom: Tätä lakia ei sovelleta henkilörekistereihin, jotka sisältävät vain tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan.
5 mom: Henkilötietojen käsittelyä toimituksellisia sekä taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten koskevat soveltuvin osin ainoastaan 1―4 ja 32 §, 39 §:n 3 momentti, 40 §:n 1 ja 3 momentti, 42 §, 44 §:n 2 kohta, 45―47 §, 48 §:n 2 momentti sekä 50 ja 51 §, jollei 17 §:stä muuta johdu.
4 luvun 18 §: Sukututkimus
1 mom: Sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten, jollei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista.
2 mom: Edellä 1 momentissa tarkoitettua sukututkimusrekisteriä varten saa henkilörekisteristä luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on 1 momentin mukaan oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin, jollei rekisteröity ole kieltänyt tietojen luovuttamista.
Hallituksen esityksen perusteluista: 18 §. Sukututkimus. Pykälän mukaan määräytyisi se, millaisia tietoja sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa kerätä ja tallettaa muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla eli lähinnä ilman rekisteröidyn suostumusta tai silloin kun rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä ei ole asiallista yhteyttä. Edellytyksenä on kuitenkin myös se, ettei rekisteröity ole 30 §:n nojalla kieltänyt tietojen tällaista keräämistä ja tallettamista. Myös sukututkimusta varten pidettävään rekisteriin tulisi tiedot hyvän tietojenkäsittelytavan mukaisesti pyrkiä keräämään ensisijaisesti rekisteröidyltä itseltään. Rekisteröidyn suostumuksella sukututkimusta varten voi kerätä muitakin kuin tässä pykälässä määriteltyjä tietoja.
Sukututkimusta varten saisi pykälän 1 momentin nojalla kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten. Yksilöintitiedoilla tarkoitetaan tässä lähinnä nykyisen henkilörekisteriasetuksen 2 a §:ssä lueteltuja tietoja. Näitä ovat nimi, syntymäaika ja -paikka, vihkimisaika, kuolinaika ja -paikka, arvo ja ammatti. Sen arvioiminen, mitkä muut henkilötiedot ovat sukututkimuksen kannalta tarpeellisia, edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Yhteystietoja voivat postiosoitteen lisäksi olla puhelin- tai faksinumero taikka sähköpostiosoite. Arkaluonteisia tietoja saisi sukututkimukseen kerätä ja tallettaa vain 12 §:ssä säädetyillä perusteilla ja edellyttäen, ettei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista sukututkimusta varten.
Pykälästä on jätetty pois nykyisen henkilörekisteriasetuksen 2 a §:ssä oleva maininta siitä, että tietoja kerättäessä ja talletettaessa on huolehdittava siitä, ettei rekisteri tietosisältönsä vuoksi vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa. Maininta on katsottu tarpeettomaksi, koska lain yleiset edellytykset, kuten huolellisuusvelvoite ja tarpeellisuusvaatimus koskevat myös henkilötietojen käsittelyä sukututkimusta varten.
Pykälän 2 momentin nojalla 1 momentissa tarkoitettua sukututkimusrekisteriä varten saisi luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on 1 momentin nojalla oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin. Edellytyksenä on, ettei rekisteröity ole kieltänyt tietojen tällaista luovuttamista. Säännös vastaa nykyisen henkilörekisterilain 18 §:n 4 momenttia ja on mahdollinen tietosuojadirektiivin 7 artiklan f alakohdan nojalla. Arkaluonteisia tietoja saisi sukututkimukseen luovuttaa vain 12 §:ssä säädetyillä perusteilla ja edellyttäen, ettei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen käsittelyä sukututkimusta varten.
30 §: Kielto-oikeus
Rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten.
Hallituksen esityksen perusteluista: 30 §. Kielto-oikeus. Pykälä sisältäisi säännöksen rekisteröidyn oikeudesta kieltää häntä itseään koskevien henkilötietojen käsittely suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten. Nykyisin rekisteröidyn kielto-oikeudesta säädetään henkilörekisterilain 23 §:ssä. Ehdotettu säännös vastaa nykyistä sääntelyä niin tarkistettuna, ettei siinä mainita osoitepalvelua, koska osoitepalvelua ei erikseen mainittaisi myöskään lain 19 §:ssä, jossa säädettäisiin suoramarkkinointiin käytettävistä henkilörekistereistä. Kun nykyisen lain ilmaisu puhelinmyynti on ehdotetun lain 19 §:ssä korvattu nykyisiin oloihin paremmin sopivalla etämyynnillä, vastaava tarkistus on tehty myös rekisteröidyn kielto-oikeutta koskevaan säännökseen.
Ehdotettu suoramarkkinointia koskeva kielto-oikeus perustuu direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohtaan, jossa jäsenvaltiolle säädetään velvollisuus turvata rekisteröidylle oikeus kieltää henkilötietojensa käsittely suoramarkkinointitarkoituksiin. Direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdasta ja johdanto-osan 30 kohdasta johtuu, että suoramarkkinoija ei saa periä rekisteröidyltä maksua kielto-oikeuden käytöstä eikä kielto-oikeuden käyttämiselle tarvitse esittää perusteluja.
Direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan rekisteröidylle on turvattava oikeus ainakin 7 artiklan e ja f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa millä hetkellä tahansa vastustaa itseään koskevien tietojen käsittelyä tilanteeseensa liittyvien huomattavan tärkeiden ja perusteltujen syiden vuoksi, paitsi milloin kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetään. Ehdotettuun lakiin ei sisälly yleistä säännöstä rekisteröidyn oikeudesta vastustaa sellaista henkilötietojensa käsittelyä, joka perustuu direktiivin 7 artiklan e ja f alakohtaan, koska henkilötietojen käsittely näiden kohtien nojalla ja rekisteröidyn oikeudet siinä ovat tulleet arvioiduiksi jo asianomaisissa 8 §:n ja 4 luvun säännöksissä.
42 §: Toimialakohtaiset käytännesäännöt
Rekisterinpitäjät tai näitä edustavat yhteisöt voivat laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä tämän lain soveltamiseksi ja hyvän tietojenkäsittelytavan edistämiseksi sekä toimittaa laatimansa ehdotukset tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojavaltuutettu voi tarkastaa, että käytännesäännöt ovat tämän lain ja muiden henkilötietojen käsittelyyn vaikuttavien säännösten mukaisia.
Hallituksen esityksen perusteluista: 42 §. Toimialakohtaiset käytännesäännöt. Pykälässä säädettäisiin rekisterinpitäjien tai näitä edustavien yhteisöjen mahdollisuudesta laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä. Vastaavanlaista sääntelyä ei sisälly nykyiseen lakiin. Käytännössä tällaisia toimialakohtaisia ohjeita on jo nykyisin laadittu hyvän rekisteritavan kehittämiseksi esimerkiksi suoramarkkinoinnin alalla.
Direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä sellaisten käytännesääntöjen laatimista, joiden tarkoituksena on jäsenvaltioiden direktiivin mukaisesti säätämien kansallisten säännösten moitteeton soveltaminen ottaen huomioon eri alojen erityiset piirteet. Mainitun artiklan 2 kohtaan sisältyvän lainsäädäntötoimeksiannon mukaisesti ehdotetaan säädettäväksi, että rekisterinpitäjät tai näitä edustavat yhteisöt voivat laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä tämän lain soveltamiseksi ja hyvän tietojenkäsittelytavan edistämiseksi sekä toimittaa laatimansa ehdotukset tietosuojavaltuutetulle. Kun käytännesäännöt toimitetaan tietosuojavaltuutetulle, tämä voi tarkastaa, että ne ovat ehdotetun lain ja muiden henkilötietojen käsittelyyn vaikuttavien säännösten mukaisia.
Käytännesääntöjen laatiminen olisi vapaaehtoista. Pykälän nojalla laaditut ehdotukset käytännesäännöiksi voitaisiin toimittaa tietosuojavaltuutetulle tarkastettavaksi. Tietosuojavaltuutetulla ei olisi varsinaista päätäntävaltaa käytännesääntöjen suhteen, mutta tietosuojavaltuutettu voisi varmistaa sen, että käytännesäännöt ovat lain mukaiset ja tarvittaessa antaa neuvontaa ja ohjausta lain soveltamisessa ja hyvän tietojenkäsittelytavan määrittelyssä. Tietosuojavaltuutettu voisi käytännesääntöjä tarkastaessaan kuulla rekisterinpitäjän lisäksi muitakin tahoja, kuten esimerkiksi rekisteröityjä edustavia järjestöjä.
Tulevia henkilötietolain muutoksia, voimaan 1.11.2007:
32 §: Tietojen suojaaminen
-------
Sen, joka itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun tai jolle rekisterinpitäjä luovuttaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla, on ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset sekä muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Henkilörekisterilaissa ei ollut vielä tarkoituspykälää ja soveltamisalapykäläkin oli suppea. Tarkoituspykälä tuli vasta henkilötietolakiin ja soveltamisalapykälään haettiin johtoa tietosuojadirektiivistä. Nuo säännökset ja hallituksen esityksen ko perustelut myös sukututkimuskiellon ja käytännesääntöjen osalta ovat jäljempänä. Sukututkimusta voivat sukututkijoita ja -seuroja velvoittaen koskea monet muutkin henkilötietolain pykälät, jotka yksilöidään käytännesääntöihin.
Alinna myös henkilötietolakiin 1.11.2007 tuleva suojausta koskeva muutos, joka voi koskea myös sukututkimuksen toimialaa lain tarkoittamissa tilanteissa. Niitä on todennäköisesti myös toimialalla, joten tietojen asianmukaiseen suojaukseen tulee varautua.
VL
Käytännesääntötyöryhmän pj
************************************************** *****
1. Henkilörekisterilaki, voimaan 1.1.1988
1 luku 1 §: Lain soveltamisala
Henkilötietoja kerättäessä, talletettaessa, käytettäessä ja luovutettaessa on henkilön yksityisyyden sekä hänen etujensa ja oikeuksiensa suojelemiseksi, valtion turvallisuuden varmistamiseksi samoin kuin hyvän rekisteritavan toteuttamiseksi noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei laissa ole toisin säädetty.
Tämä laki ei koske henkilötietojen keräämistä, tallettamista tai käyttöä yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin.
Tämä laki ei aiheuta muutosta oikeuteen julkaista painokirjoituksia.
2. Henkilötietolaki, voimaan 1.6.1999
1 luku 1 §: Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.
2 §: Soveltamisala
1 mom: Henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.
2 mom: Tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.
Hallituksen esityksen perusteluista: 2 § 2 mom soveltamisala: Momentissa ilmaistu lain soveltamisalan määrittely vastaa tietosuojadirektiivin 3 artiklan 1 kohdasta ilmenevää direktiivin soveltamisalaa. Artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun henkilötietojen käsittelyyn sekä muulla tavoin toteutettavaan henkilötietojen käsittelyyn, jos henkilötiedot muodostavat rekisterin osan tai niiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
Tietosuojadirektiivin 3 artiklan 1 kohta: Soveltamisala
1. Tätä direktiiviä sovelletaan osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.
2. Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,
- joka suoritetaan sellaisessa toiminnassa, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten toiminta, josta on määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa, ja kaikissa tapauksissa käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta (myös valtion taloudellista hyvinvointia, kun käsittelyoperaatio on sidoksissa valtion turvallisuutta koskeviin kysymyksiin) ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa,
- jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa.
3 mom: Tämä laki ei koske henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.
4 mom: Tätä lakia ei sovelleta henkilörekistereihin, jotka sisältävät vain tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan.
5 mom: Henkilötietojen käsittelyä toimituksellisia sekä taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten koskevat soveltuvin osin ainoastaan 1―4 ja 32 §, 39 §:n 3 momentti, 40 §:n 1 ja 3 momentti, 42 §, 44 §:n 2 kohta, 45―47 §, 48 §:n 2 momentti sekä 50 ja 51 §, jollei 17 §:stä muuta johdu.
4 luvun 18 §: Sukututkimus
1 mom: Sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten, jollei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista.
2 mom: Edellä 1 momentissa tarkoitettua sukututkimusrekisteriä varten saa henkilörekisteristä luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on 1 momentin mukaan oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin, jollei rekisteröity ole kieltänyt tietojen luovuttamista.
Hallituksen esityksen perusteluista: 18 §. Sukututkimus. Pykälän mukaan määräytyisi se, millaisia tietoja sukututkimusta varten pidettävään henkilörekisteriin saa kerätä ja tallettaa muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla eli lähinnä ilman rekisteröidyn suostumusta tai silloin kun rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä ei ole asiallista yhteyttä. Edellytyksenä on kuitenkin myös se, ettei rekisteröity ole 30 §:n nojalla kieltänyt tietojen tällaista keräämistä ja tallettamista. Myös sukututkimusta varten pidettävään rekisteriin tulisi tiedot hyvän tietojenkäsittelytavan mukaisesti pyrkiä keräämään ensisijaisesti rekisteröidyltä itseltään. Rekisteröidyn suostumuksella sukututkimusta varten voi kerätä muitakin kuin tässä pykälässä määriteltyjä tietoja.
Sukututkimusta varten saisi pykälän 1 momentin nojalla kerätä ja tallettaa sukuun kuuluvasta henkilöstä ja tämän aviopuolisosta rekisterin tarkoituksen kannalta tarpeelliset yksilöintitiedot samoin kuin muut sukututkimuksen kannalta tarpeelliset henkilötiedot sekä yhteystiedot yhteydenottoa varten. Yksilöintitiedoilla tarkoitetaan tässä lähinnä nykyisen henkilörekisteriasetuksen 2 a §:ssä lueteltuja tietoja. Näitä ovat nimi, syntymäaika ja -paikka, vihkimisaika, kuolinaika ja -paikka, arvo ja ammatti. Sen arvioiminen, mitkä muut henkilötiedot ovat sukututkimuksen kannalta tarpeellisia, edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Yhteystietoja voivat postiosoitteen lisäksi olla puhelin- tai faksinumero taikka sähköpostiosoite. Arkaluonteisia tietoja saisi sukututkimukseen kerätä ja tallettaa vain 12 §:ssä säädetyillä perusteilla ja edellyttäen, ettei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista sukututkimusta varten.
Pykälästä on jätetty pois nykyisen henkilörekisteriasetuksen 2 a §:ssä oleva maininta siitä, että tietoja kerättäessä ja talletettaessa on huolehdittava siitä, ettei rekisteri tietosisältönsä vuoksi vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa. Maininta on katsottu tarpeettomaksi, koska lain yleiset edellytykset, kuten huolellisuusvelvoite ja tarpeellisuusvaatimus koskevat myös henkilötietojen käsittelyä sukututkimusta varten.
Pykälän 2 momentin nojalla 1 momentissa tarkoitettua sukututkimusrekisteriä varten saisi luovuttaa ne tiedot, jotka rekisterinpitäjällä on 1 momentin nojalla oikeus kerätä ja tallettaa tällaiseen rekisteriin. Edellytyksenä on, ettei rekisteröity ole kieltänyt tietojen tällaista luovuttamista. Säännös vastaa nykyisen henkilörekisterilain 18 §:n 4 momenttia ja on mahdollinen tietosuojadirektiivin 7 artiklan f alakohdan nojalla. Arkaluonteisia tietoja saisi sukututkimukseen luovuttaa vain 12 §:ssä säädetyillä perusteilla ja edellyttäen, ettei rekisteröity ole kieltänyt itseään koskevien tietojen käsittelyä sukututkimusta varten.
30 §: Kielto-oikeus
Rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten.
Hallituksen esityksen perusteluista: 30 §. Kielto-oikeus. Pykälä sisältäisi säännöksen rekisteröidyn oikeudesta kieltää häntä itseään koskevien henkilötietojen käsittely suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia tai sukututkimusta varten. Nykyisin rekisteröidyn kielto-oikeudesta säädetään henkilörekisterilain 23 §:ssä. Ehdotettu säännös vastaa nykyistä sääntelyä niin tarkistettuna, ettei siinä mainita osoitepalvelua, koska osoitepalvelua ei erikseen mainittaisi myöskään lain 19 §:ssä, jossa säädettäisiin suoramarkkinointiin käytettävistä henkilörekistereistä. Kun nykyisen lain ilmaisu puhelinmyynti on ehdotetun lain 19 §:ssä korvattu nykyisiin oloihin paremmin sopivalla etämyynnillä, vastaava tarkistus on tehty myös rekisteröidyn kielto-oikeutta koskevaan säännökseen.
Ehdotettu suoramarkkinointia koskeva kielto-oikeus perustuu direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohtaan, jossa jäsenvaltiolle säädetään velvollisuus turvata rekisteröidylle oikeus kieltää henkilötietojensa käsittely suoramarkkinointitarkoituksiin. Direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdasta ja johdanto-osan 30 kohdasta johtuu, että suoramarkkinoija ei saa periä rekisteröidyltä maksua kielto-oikeuden käytöstä eikä kielto-oikeuden käyttämiselle tarvitse esittää perusteluja.
Direktiivin 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan rekisteröidylle on turvattava oikeus ainakin 7 artiklan e ja f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa millä hetkellä tahansa vastustaa itseään koskevien tietojen käsittelyä tilanteeseensa liittyvien huomattavan tärkeiden ja perusteltujen syiden vuoksi, paitsi milloin kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetään. Ehdotettuun lakiin ei sisälly yleistä säännöstä rekisteröidyn oikeudesta vastustaa sellaista henkilötietojensa käsittelyä, joka perustuu direktiivin 7 artiklan e ja f alakohtaan, koska henkilötietojen käsittely näiden kohtien nojalla ja rekisteröidyn oikeudet siinä ovat tulleet arvioiduiksi jo asianomaisissa 8 §:n ja 4 luvun säännöksissä.
42 §: Toimialakohtaiset käytännesäännöt
Rekisterinpitäjät tai näitä edustavat yhteisöt voivat laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä tämän lain soveltamiseksi ja hyvän tietojenkäsittelytavan edistämiseksi sekä toimittaa laatimansa ehdotukset tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojavaltuutettu voi tarkastaa, että käytännesäännöt ovat tämän lain ja muiden henkilötietojen käsittelyyn vaikuttavien säännösten mukaisia.
Hallituksen esityksen perusteluista: 42 §. Toimialakohtaiset käytännesäännöt. Pykälässä säädettäisiin rekisterinpitäjien tai näitä edustavien yhteisöjen mahdollisuudesta laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä. Vastaavanlaista sääntelyä ei sisälly nykyiseen lakiin. Käytännössä tällaisia toimialakohtaisia ohjeita on jo nykyisin laadittu hyvän rekisteritavan kehittämiseksi esimerkiksi suoramarkkinoinnin alalla.
Direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä sellaisten käytännesääntöjen laatimista, joiden tarkoituksena on jäsenvaltioiden direktiivin mukaisesti säätämien kansallisten säännösten moitteeton soveltaminen ottaen huomioon eri alojen erityiset piirteet. Mainitun artiklan 2 kohtaan sisältyvän lainsäädäntötoimeksiannon mukaisesti ehdotetaan säädettäväksi, että rekisterinpitäjät tai näitä edustavat yhteisöt voivat laatia toimialakohtaisia käytännesääntöjä tämän lain soveltamiseksi ja hyvän tietojenkäsittelytavan edistämiseksi sekä toimittaa laatimansa ehdotukset tietosuojavaltuutetulle. Kun käytännesäännöt toimitetaan tietosuojavaltuutetulle, tämä voi tarkastaa, että ne ovat ehdotetun lain ja muiden henkilötietojen käsittelyyn vaikuttavien säännösten mukaisia.
Käytännesääntöjen laatiminen olisi vapaaehtoista. Pykälän nojalla laaditut ehdotukset käytännesäännöiksi voitaisiin toimittaa tietosuojavaltuutetulle tarkastettavaksi. Tietosuojavaltuutetulla ei olisi varsinaista päätäntävaltaa käytännesääntöjen suhteen, mutta tietosuojavaltuutettu voisi varmistaa sen, että käytännesäännöt ovat lain mukaiset ja tarvittaessa antaa neuvontaa ja ohjausta lain soveltamisessa ja hyvän tietojenkäsittelytavan määrittelyssä. Tietosuojavaltuutettu voisi käytännesääntöjä tarkastaessaan kuulla rekisterinpitäjän lisäksi muitakin tahoja, kuten esimerkiksi rekisteröityjä edustavia järjestöjä.
Tulevia henkilötietolain muutoksia, voimaan 1.11.2007:
32 §: Tietojen suojaaminen
-------
Sen, joka itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun tai jolle rekisterinpitäjä luovuttaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla, on ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset sekä muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.