Vähimmäishenkilötieto sukututkimusrekisterissä

[P. T. Kuusiluoma]

Aloitan uuden viestiketjun, koska asia ei enää liity väestötietolainsäädännön uudistamiseen.

Tuossa lain kohdassa on sukutukimuksen luonteen kannalta mahdoton kehäpäätelmä, sillä sukutukimuksen luonteeseen kuuluu aina puuttuvien tietojen hankkiminen. Eli kiellon noudattaminen edellyttää tunnistetietojen säilyttämistä, joka on kiellettyä, mutta toisaalta ilman niitä ei kieltoa voida noudattaa.

Logiikasta en osaa sanoa, koska se ei minulta filosofian opinnoissa luonnistanut, mutta totta joka tapauksessa on se, että yksilön tunnistetieto - sisältipä se vaikka kuinka vähän henkilötiedon aineksia - on sukututkijalle elintärkeä elementti.

Jokainen sukututkimusrekisteriin rekisteröity henkilö liittyy yhteen, useimmat kahteen muuhun henkilöön eli vanhempiin, yleensä myös sisaruksiin sekä omaan puolisoon ja lapsiin. Henkilötietolaki tuntuu lähtevän sellaisesta rekisteriajatuksesta, että ihmiset siisteinä tietueina rivi riviltä järjestyvät rekisteriin ja sieltä on mahdollista tarvittaessa poistaa sellaisen henkilön rivi, joka ei sinne halua kuulua.

Sukututkimusrekisterissä yhdenkään henkilön väkivaltainen poistaminen ei ole mahdollista ilman, että kokonaisuus jollakin tavoin siitä kärsii. Seurauksena on vähintäänkin puutteellista, mutta usein jopa väärää tietoa, koska henkilöt muodostavat sukututkimusrekisterissä kokonaisuuden. He eivät ole siellä ensisijaisesti itsensä takia, vaan osana enemmän tai vähemman tarkkaan määriteltyä kokonaisuutta - verkostoa, kuten tänä päivänä kai tulisi sanoa. Tätä tietosuojaviranomaiset eivät joko ole tulleet ajatelleeksi tai eivät välitä siitä. He katselevat sukututkimusrekistereitäkin viranomaisrekisterin näkökulmasta.

Keskiviikkoisen TV1:n Prismassa tietosuojavaltuutettu ehti omien sekuntiensa aikana ottaa kantaa sukututkimusrekisterin vähimmäistietoon rekisteröidyn käytettyä kielto-oikeuttaan. Ja jälleen eilen saimme kuulla, että esimerkiksi merkintä "mies syntynyt 1946" tiettyjen vanhempien lasten joukossa on tietosuojavaltuutetun mielestä sellainen tunnistetieto, jolla henkilön todellinen identiteetti voidaan selvittää.

Tämä pitää tietenkin paikkansa, mutta se edellyttää tutkimustyötä, jossa mainitun henkilön vanhemmat kaivetaan väestörekisteriaineistosta esille ja sen jälkeen selvitetään näiden lapset, jolloin "mies syntynyt 1946" saa nimen ynnä muut henkilötiedot.

Jos sukututkimusrekisterissä lukee ko. piilohenkilön kohdalla "lapsi, kieltänyt tietojensa rekisteröinnin", on se yhtä paljastava tunnistetieto kuin "mies syntynyt 1946". Täsmälleen samalla tavalla henkilön oikea identiteetti voidaan selvittää.

Luulen, että tietosuojavaltuutetun tässä kysymyksessä ajama nollatoleranssilinja pitää sisällään sen, ettei edes merkintää "lapsi, kieltänyt tietojensa rekisteröinnin" voida pitää hyväksyttävänä tietona kielto-oikeuden käyttäneen henkilön kohdalla. Henkilö tulee häivyttää rekisteristä jälkiä jättämättä.

Voiko kielto-oikeuden käyttäminen viedä mukanaan myös oikeuden itseään koskeviin oikeisiin tietoihin perheen muilta jäseniltä? Nyt jo täysin näkymättömäksi muuttunut piilohenkilö on luonnollisesti olennainen osa hänen vanhempiensa, puolisonsa ja lastensa henkilötietoja. Tästä katsantokannasta henkilön täydellinen pyyhkiminen tietokannasta tuntuu maallikon oikeustajuun sopimattomalta

Jos tietosuojavaltuutettu pitää tietosuojan kannalta ongelmallisena sitä, että Suomesta luovutetaan dna-tietoa esimerkiksi Yhdysvaltoihin, koska dna ei ole koskaan täysin yhden henkilön yksityisomaisuutta, tuntuisi oikealta, että vastaavalla tavalla kannettaisiin huolta näkymättömän piilohenkilön lähisukulaisten oikeudesta omiin henkilötietoihinsa.

Henkilötietolaki on yksitotinen säätäessään 30 §:ssä rekisteröidyn oikeudesta kieltää itseään koskevien tietojen käsittely. Henkilötietolain esitöissä viitataan tietosuojadirektiivin 14 artiklaan, joka jo hieman maltillisemmin toteaa, että rekisteröidylle on turvattava oikeus "millä hetkellä tahansa vastustaa itseään koskevien tietojen käsittely tilanteeseensa liittyvien huomattavan tärkeiden ja perusteltujen syiden vuoksi".

Tästä ei ole kaukana se ajatus, että direktiiviä ei ehkä tarkoitettu otettavaksi niin tiukan kategorisesti kuin Suomen kansallisessa lainsäädännössä on tehty. Ainakin lain perustelut maallikon silmin katsottuna jättäisivät mahdollisuuden pienen pienelle tunnistetiedolle, niin ettei ihmisiä olisi tarpeen hävittää täydellisesti sukututkimuksista.

Yhtä kaikki, tietosuojavaltuutettu on linjauksensa tehnyt, mutta kansalaisten, jopa sukututkijoiden, sopii kyllä virkamieheltä odottaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa.

[Veikko Leskelä]

Luullakseni tietosuojavaltuutettu tarkoitti tuossa lyhyessä pätkässä kielto-oikeuden käyttämistä, jolloin ei saisi laittaa mitään ja syntymävuosi/sukupuoli voisi tunnistuttaa hänen mielestään henkilön. Henkilömatrikkeleissa jää nykyään enenevästi tietoja kokonaan pois ja syyt lienevät moninaisia.

Sen on huomannut noista ammatillisista matrikkeleista, jotka ovat kuulemma ja näköjään ohentuneet.

Harmi, että tuo Prisman osuus oli aika nopea ja osalle jäi epäselväksi mistä oli kyse. Muutamaan kertaan videon katsottuani vaikutelmaksi siis jäi, että ainakin tietosuojavaltuutettu tarkoitti siinä kielto-oikeuden käytön sisältöä.

[Antti Järvenpää]

Nykyaikana vähimmäistieto, jolla voidaan luotettavasti tunnistaa yksilö, on sosiaaliturvatunnus. Aina kun tästä tingitään, otetaan riski, että tietoja yhdistetään tai henkilö tunnistetaan väärin.

Jos tingitään yksikäsitteisestä yksilöivästä tiedosta tullaan vähimmäishenkilötiedon käsitteeseen, joka on ongelmaalinen, koska käsite sisältää, jonkinlaisen todennäköisyyden, että kyseisen vähimmäistiedon varassa henkilö olisi tunnistettavissa oikein. Jos sanotaan, että henkilö on suomalainen miespuolinen henkilö, tunnistamisen todennäköisyys on noin 1/2.500.000, jos sanotaan että on 50 vuotias suomalainen mies, todennäköisyys on noin 1/30.000 jne. Kun tullaan nimitietoihin, todennäköisyydet ovat riippuvaisia nimien yleisyydestä ja samoin käy esimerkiksi synnyinkunnan suhteen.

Luultavasti joku, joka on asiantuntija todennäköisyyslaskennassa, osaisi sanoa varmasti, miten toisistaan riippumattomien tietojen yhdistäminen vaikuttaa tunnistamisen todennäköisyyteen, ja onko ja missä tilanteissa esim. isän, äidin tai sisarten nimen tietämisestä mitään etua tämän todennäköisyyden kannalta, ja jos on niin missä tilanteissa ja ovatko nämä tilanteet laillisia.

Jos sitten mennään käytännön tilanteisiin tunnistamisen todennäköisyydestä, liikutaan nykyisten sukukirjojen tietojen perusteella luultavasti asteikolla 1/1 .... 1/1000. Ensimmäinen luku 100% tunnistus (täysin suvun ulkopuolisen tekemä tunnistus) tulee yleensä julkisuuden henkilöiden osalta ja toinen ääripää, kun henkilöstä tiedetään vain nimi eikä muuta. Jos tietoina on etu ja sukunimi, todennäköisyyttä voi kokeilla vaikkapa fonecta finderilla tai enirolla. Em. luvut ovat myös suuruusluokaltaan oikeat sen suhteen, mitkä mahdollisuudet sukutukijalla itsellään on selvittää ko. henkilöiden osoitetiedot oikein.

Kun puhutaan vähimmäishenkilötiedosta ja vaatimuksista sen suhteen, pitäisi asia pystyä esittämään numeroina - riskinä, että kyseistä tietoa joku voi käyttää väärin. Sukututkimuksen harrastamiselle asetettujen vaatimusten suhteen tämän riskirajan ei pidä olla tiukempi kuin puhelinluettelon tai vaikkapa yrityksen www-sivujen kontaktihenkilöistä.

Otan puhelinluettelon esimerkiksi siksi, että jos olen nimen perusteella etsimässä jotakin henkilöä, väittäisin että henkilön tunnistaminen puhelinluettelon avulla on äärettömän paljon yksinkertaisempaa kuin sukukirjan avulla. Tarkoitan tällä sitä, että jos joku etsisi yksilöä esim. häirintä- tai rikollisissa tarkoituksessa, hänelle tuskin tulisi mieleen tulla sukutukimusseuran kirjastoon, etsimään julkaistujen sukukirjojen sivuilta tätä henkilöä tai hänen perheenjäseniään.

Sukutukimustiedon riski tulla yhdistetyksi kaupallisiin tarkoituksiin on käsittääkseni olematon, koska sukutukimukset eivät pääsääntöisesti sisällä minkäänlaisia yhteystietoja, joten tällä alueella ei käsittääkseni ole minkäänlaista riskiä henkilön tunnistamiseen.

Ainoa varteenotettava riskiryhmä, jolla on lailliset edellytykset käyttää sukutukimustietoa hyödykseen yksilön etujen vastaisesti, ovat viranomaiset, joiden omat rekisterit ovat ainakin joissakin tapauksissa yhdistettävissä sukutukimustietoihin. Tälläkin saralla on vaikea nähdä, miksi näin tehtäisiin, koska viranomaisrekisterit luultavasti sisältävät jo kaiken oleellisen henkilön tunnistamiseksi.

Kun katson esimerkiksi postiana viikottain, tulee minulle yksilöidyllä nimellä ja osoitteella mainospostia, jonka osoitetietojen massaluovuttajana on ollut viranomainen, vaikkapa autoni iän perusteella. Se, että minut on tunnistettu johonkin kohderyhmään tällä tavoin, on mielestäni itseni tunnistamisen kannalta huomattavasti suurempi riski kuin se, että nimeni on joissakin sukukirjoissa, enkä tietääkseni ole ikinä antanut lupaa tietojeni tällaiseen käyttöön. En yksinkertaisesti voi edes tietää mihin kaikkiin rekistereihin minut on kirjattu tavalla tai toisella.

Epäilen vahvasti, että sukutukimukseen liittyvällä henkilötietoriskillä yritetäänkin perustella jotakin aivan muuta asiaa, joka muu voisi olla vaikkapa sitä, että syystä tai toisesta nähdään sukuverkostoon kuuluminen asiana, jota halutaan peitellä syystä tai toisesta.

Kaiken kaikkiaan tässä Orwellilaisessa yhteiskunnassa, jossa isoveli valvoo ja kirjaa meistä kaikenlaisia tietoja, sukututkimus on varsin viatonta ja jos minut halutaan tunnistaa ja löytää missä hyvänsä tarkoituksessa, se tapahtuu erittäin suurella todennäköisyydellä aivan muilla rekistereillä kuin sukutukimuksilla tai sukukirjoilla.

[Veikko Leskelä]

Epäilen vahvasti, että sukutukimukseen liittyvällä henkilötietoriskillä yritetäänkin perustella jotakin aivan muuta asiaa, joka muu voisi olla vaikkapa sitä, että syystä tai toisesta nähdään sukuverkostoon kuuluminen asiana, jota halutaan peitellä syystä tai toisesta.



Minusta oli erittäin hyvä asia, että otit esille sanan riski.

Toimialaan liittyy lukuisa määrä henkilötietojen käsittelyyn liittyviä riskejä eikä pelkästään henkilötietolain soveltamiseen liittyen vaan myös eri lakien soveltamisen kokonaisuuteen, toimintoihin eri viranomaissuhteissa ja eri sanktiojärjestelmien tunteminen jne.

Toimialalla ei ole tiettävästi tehty riskianalyyseja eikä harkittu riskienhallinnan suunnitelmia. Riskienhallintahan on monissa toimintaympäristöissä olennainen osa mormaalin toiminnan hallintaa. Miksei sukututkimuksen toimialallakin, sukututkijoiden ja -seurojen toiminnassa.

Epäilen, että äkkiseltäänkin arvioiden toimialan riskienhallinnan suunnitelmasta tulee kohtalaisen iso. Pääosiltaan riskit ovat toiminnallisia, mutta niiden syyt ja seuraukset ovat helposti analysoitavissa.

Asia on niin tärkeä, että sitä pitäisi kehitellä. Ainakin pitäisi virittää yhteistyötä toimialalla tähän suuntaan.

VL

[kkylakos]

Epäilen vahvasti, että sukutukimukseen liittyvällä henkilötietoriskillä yritetäänkin perustella jotakin aivan muuta asiaa, joka muu voisi olla vaikkapa sitä, että syystä tai toisesta nähdään sukuverkostoon kuuluminen asiana, jota halutaan peitellä syystä tai toisesta.

Niin, olisi mielenkiintoista ymmärtää mitä oikeasti pelätään. Esim. hautakivien kuvista syntynyt melu oli minulle täysi mysteeri. Muissa maissa (kuten USA:ssa) sukututkimukseen saattaa liittyä pelko identiteettivarkauksista yms., mutta pelko on sielläkin tosiasioita suurempaa. Nykyajan identiteetti kun on enemmän kiinni luottokorttinumeroissa ja henkilötunnuksessa kuin sukulaisuussuhteissa.

Mistä päästään siihen, että on vaikea ymmärtää mikä olisi nykyajan Suomessa niin hävettävää tai leimaavaa, että sen paljastuminen pitää estää kaikin keinoin? Syntymäaika on usein sukututkimuksissa esillä, mutta henkilön jollain tavalla tunteva pystyy sen yleensä päättelemään muutenkin. Syntymäpaikka/seutu antaa ihmiselle oman leimansa, mutta emmeköhän jo suhtaudu hämäläisten hitauteen yms. enimmäkseen huumorina. Sukuyhteys kuuluisaan rikolliseen tms. tuskin estää työllistymistä tai avioliittoa tai yhtään mitään.

Todennäköisesti kyse ei ole pelosta vaan suomalaisesta asenteesta "ei sitä muiden tarvitse tietää". Ja lainlaatijat ovat nyt tukemassa tätä linjaa - naurettavuuksiin asti. "Ei sitä muiden tarvitse tietää, että olen olemassa"?

Mutta keskustelussa pitäisi olla mukana niitä, jotka eivät ole sukututkijoita. Minua ainakin harmittaa enemmän löytää isoäitini isä kirjasta, jossa hän saa useita lapsia "kuolemansa" jälkeen ja puolet lapsista (mukaan lukien isoäitini) puuttuu, kuin se, että olisin löytänyt kirjasta omat tietoni ilman erillistä lupaa. Jota käytäntöä kuitenkin pitäisin optimaalisena, vaikka tiedänkin sen kustannusseuraamukset.

[P. T. Kuusiluoma]

Mistä päästään siihen, että on vaikea ymmärtää mikä olisi nykyajan Suomessa niin hävettävää tai leimaavaa, että sen paljastuminen pitää estää kaikin keinoin? Syntymäaika on usein sukututkimuksissa esillä, mutta henkilön jollain tavalla tunteva pystyy sen yleensä päättelemään muutenkin. Syntymäpaikka/seutu antaa ihmiselle oman leimansa, mutta emmeköhän jo suhtaudu hämäläisten hitauteen yms. enimmäkseen huumorina. Sukuyhteys kuuluisaan rikolliseen tms. tuskin estää työllistymistä tai avioliittoa tai yhtään mitään.

Todennäköisesti kyse ei ole pelosta vaan suomalaisesta asenteesta "ei sitä muiden tarvitse tietää". Ja lainlaatijat ovat nyt tukemassa tätä linjaa - naurettavuuksiin asti. "Ei sitä muiden tarvitse tietää, että olen olemassa"?

Suomalaisen yhteiskunnan juridisoituminen ja yleinen individualismia korostava elämäntyyli on tuonut mukanaan mm. sen, että kansalaiset haluavat itse päättää siitä missä määrin he ovat yhteiskunnassa "läsnä". Viranomaisilta toki kukaan ei pääse pakoon (yrittäjiä aina on, mutta turha toivo), mutta muissa, vähemmän virallisissa kuvioissa esiintyy kaiken aikaa kasvavaa aktiivisuutta harkita ja tehdä omaehtoisia päätöksiä yksilön kaikenlaisesta näkyvyydestä. Perustuslakimme antaa tähän hyvin pitkälle menevät oikeudet.

Yksi tällainen näkyvyyden taso on perustuslain 10 §:ään perustuva tiedollinen itsemääräämisoikeus. Professori Ahti Saarenpää Lapin yliopiston Oikeusinformatiikan instituutista toteaa tiedollisesta itsemääräämisoikeudesta mm. näin:

"Tiedollinen itsemääräämisoikeus puolestaan on nykyisin itsemääräämisoikeutemme yksi keskeinen peruselementti. Yksilöinä meillä on myös oikeus olla yksin yhteiskunnassa. Fyysistä yksityisyyttä ja muita yksityisuuden lajeja täydentää verkkoyhteiskunnassa kasvavassa määrin tiedollinen yksityisyys. Meillä on ensisijaisesti itse oikeus määrätä itseämme koskevan informaation käytöstä. Tämä ensisijaisesti tietosuojalainsäädännön avulla toteutettava oikeus kaventaa kiistatta informaatiovapauksia. Näin on aidosti tarkoitettu ihmistä kunnioittaen.

Myös digitaalinen identiteettimme kuuluu itsemääräämisoikeutemme piiriin. Meillä on lähtökohtaisesti oikeus säilyttää määräysvalta itseämme koskevaan informaatioon, pitää se halutessamme salassa tai julkistaa se yhteiskunnassa. Voimme epäilemättä perustellusti puhua myös eräänlaisesta tiedollisesta kotirauhasta. Sen keskeisiä elementtejä on oikeus anonymiteettiin. Ja viime kädessä meillä on siis itse oikeus määrätä meitä koskevan informaation kaupallisesta käytöstä. Identiteettimme rajoittamaton hyödyntäminen muiden toimisesta ei lähtökohtaisesti kuulu oikeusvaltioon." (Asiakirjat hallinnon informaatioprosesseissa, s. 10-11. http://www.narc.fi/Arkistolaitos/ark...tot_teksti.pdf (http://www.narc.fi/Arkistolaitos/arkistopaivat/arkistot_teksti.pdf))

Joskus takavuosina ei olisi tullut mieleenkään, että nimi on avoimessa yhteiskunnassa yksityisasia, jonka näkyvyydestä yksilö voi täydellisesti itse päättää. Tänään tilanne on kokonaan toinen. Tietosuojavaltuutetun toimisto on tehnyt olemassaolonsa aikana menestyksellisen kampanjan tiedottaessaan kansalaisille näiden tiedolliseen itsemääräämisoikeuteen kuuluvista perustuslaillisista oikeuksista. Nykypäivän suomalaiset ovat paitsi tietoisia myös tiedostavia kansalaisia mitä tulee heidän oikeuteensa päättää omien henkilötietojensa käytöstä. Sukukirjan pohja-aineistona toimivasta sukututkimusrekisteristä halutaan täydellisesti häipyä, mutta kauppaketjuille syydetään päivittäin mitä paljastavinta profilointiaineistoa.

Suomen Sukututkimusseuran juridisen toimikunnan puheenjohtaja Roy Sjöblom pohti perusoikeuksien tasapainoa eräässä yhteydessä näin:

”Tasapainoilusta perustuslain eri säännösten kesken koko hommassa on juuri kysymys. Hyväksyttävä tasapaino oikeudesta tietoon (myös henkilötietoihin) ja oikeus yksityisyyteen (henkilötietojensa suojaan) ja näihin liittyvät nyanssit ovat asian keskipiste. Esimerkiksi juuri se, millainen henkilötietojen käsittely on katsottava sellaiseksi, että niiden omistajalla on oikeus siihen reagoida. Kun tämäkin yksilöllinen kipukynnys kovasti vaihtelee, on koetettava määritellä keskiverto ja hyväksyttävä taso. Voisiko asian luonnehtia siten, että subjektiivinen oikeus tiedolliseen itsemääräämisoikeuteen muunnetaan objektiiviseksi ohjeistukseksi lain, käytännesääntöjen ja hyvän sukututkimustavan avulla?”

Nähdäkseni tässä on oivallinen osviitta käytännesääntötyöhön.

[Antti Järvenpää]

Ihan mielenkiinnosta kaivoin esille tuon direktiivin 95/46/EC http://www.cdt.org/privacy/eudirective/EU_Directive_.html#HD_NM_27

Huomioni kiinnittyy siihen, että moisessa direktiivissä ei mainita mitään sukutukimuksesta tai en ainakaan löydä siitä mitään genealogy sanan johdannaista.

Kysynkin nyt, onko tämä ongelma olemassa vain Suomessa? Vetääkö siis meidän tietosuojavaltuutettu jotakin muusta Euroopasta täysin poikkeavaa linjaa? Itse en tiedä vastausta tähän, mutta kenties joku toinen tietää.

Poimin myös moisen direktiivin tavoite kappaleen:

Article 1 Object of the Directive

1. In accordance with this Directive, Member States shall protect the fundamental rights and freedoms of natural persons, and in particular their right to privacy with respect to the processing of personal data.
2. Member States shall neither restrict nor prohibit the free flow of personal data between Member States for reasons connected with the protection afforded under paragraph 1.

Kiinnitän tässä huomion siihen, että sana processing käännetään suomenkielelle sanana käsittely, mutta itse sana processing viittaa massojen käsittelyyn eli prosessointiin. Mielestäni tässä on ratkaiseva ero, sillä sukutukija ei prosessoi mitään mutta kylläkin käsittelee (handling) yksittäisiä henkilötietoja.


Mielestäni tässä kohtaa on aivan sama käsite ero kuin siinä sanotaanko venäjää haasteeksi vai uhaksi. Juuri tulevissa uutissa, puhuttiin lentokoneiden ruosteisista pulteista, mutta englanninkielinen selostus puhui korroosiosta. Molemmissa tapauksissa on kyse metallin hapettumisesta, mutta ruostuminen tapahtuu vain teräkselle, jota ei ymmärtääkseni ole lentokoneiden laskutelineissä.

[Veikko Leskelä]

Kysynkin nyt, onko tämä ongelma olemassa vain Suomessa? Vetääkö siis meidän tietosuojavaltuutettu jotakin muusta Euroopasta täysin poikkeavaa linjaa? Itse en tiedä vastausta tähän, mutta kenties joku toinen tietää.



Kyllähän mm. Saksan ja Itävallan sukututkimuksen tilanne on jostain toisesta maailmasta. Siellä kun on kansallissosialistisen Saksan muistot lähellä ja Itä-Saksassa myös Stasinsa lähimenneisyydessä. Lähipiirillä on myös tuntumaa germaaniseen sukututkimukseen.

Siksihän noissa maissa henkilöiden rekisteröiminenkin on ollut paljon vaikeampaa.

Nyt viimeksi henkilötietojen käsitettä pohtineessa EU:n työryhmässä oli veturina saksalainen ja hänen kädenjälkeään osin näkyykin ko pitkässä 26-sivuisessa lausunnossa, jota referoin toisaalla viestiketjussa.

[Antti Järvenpää]

Jatkoinpa tuon direktiivin tutkimista edelleen.

Article 3 Scope

1. This Directive shall apply to the processing of personal data wholly or partly by automatic means, and to the processing otherwise than by automatic means of personal data which form part of a filing system or are intended to form part of a filing system.
2. This Directive shall not apply to the processing of personal data:
- in the course of an activity which falls outside the scope of Community law, such as those provided for by Titles V and VI of the Treaty on European Union and in any case to processing operations concerning public security, defence, State security (including the economic well-being of the State when the processing operation relates to State security matters) and the activities of the State in areas of criminal law,
- by a natural person in the course of a purely personal or household activity.

Article 4 National law applicable

2 § Soveltamisala

Henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.

Tämä laki ei koske henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.

Tätä lakia ei sovelleta henkilörekistereihin, jotka sisältävät vain tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan.

Henkilötietojen käsittelyä toimituksellisia sekä taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten koskevat soveltuvin osin ainoastaan 1–4 ja 32 §, 39 §:n 3 momentti, 40 §:n 1 ja 3 momentti, 42 §, 44 §:n 2 kohta, 45–47 §, 48 §:n 2 momentti sekä 50 ja 51 §, jollei 17 §:stä muuta johdu.

Kiinnitän huomiota lisää tähän direktiivin horjuvaan kääntämiseen. Otan seuraavaksi esimerkiksi 3 artiklan 1 momentin sanan filing system joka on käännetty sanaksi henkilörekisteri. Ymmärtääkseni filing system pitäisi kääntää sanaksi arkistointi järjestelmä. En tiedä, mikä olisi henkilörekisterin englanninkielinen käännös, mutta luultavasti se olisi "record of personal data" tyyppinen ilmaisu. Mielenkiintoista olisi myös se miten vastaavat säädökset on käännetty ruotsiksi Suomen lainsäädännössä.

Vaikka en ole juristi ja tunnen oikeustieteitä hyvin heikosti, tiedän sen, että EU:ssa ratkaisee ensisijaisessa direktiivien alkukieliset tekstit (so. englanti, ranska, ja kuulusiko tuohon vielä jokin muu). Kun suomenkielisessä vastaavassa lainsäädännössä kohdissa lain tarkoitus, soveltamisala ja määritelmät on melko poikkeavia käännöksiä alkutekstistä sanojen ratkaisevissa sisällöissä, katsoisin kyllä tarpeelliseksi, että toimialan toimijat selvittäisivät, miten EU:ssa yleensä on sovellettu ko. direktiiviä sukututkimukseen.

Ko. direktiivi toki antaa oikeuden kansallisesti säätää yksityiskohdista tarkemmin, mutta tuskin antaa oikeutta muuttaa direktiivin tarkoitusta ja soveltamisalaa.

Kun olen seurannut tätä keskustelua yleisesti, minulla on sellainen kuva, että ko. direktiivi on ensisijaisesti säädetty yksilön kannalta haitallisen automaattisen henkilötietojen käsittelyn ehkäisemiseksi, jollaista on tiedot esim. yksilön terveydellisen, taloudellisen, poliittisen, sosiaalisen tms. tietojen yhdistäminen siten, että henkilö leimataan jotenkin, henkilön työnsaanti estyy tms.

Jotenkin vaistoni sanoo, ja luen rivien välistä muistakin mielipiteen ilmaisuista, että meillä tästä henkilötietolaista on tehty eräänlainen totalitarismin renki, jolla on omat edunvalvojansa. Valtio katsoo, että sillä on oikeus kerätä ja yhdistellä mitä hyvänsä tietoa yksilöistä ja valvoa ankarasti erilaisia muita yhteiskunnan toimijoita ikäänkuin yksilön oikeuksien perusteella.

On ehkä puhdas sattuma, että sukututkimus on joutunut tässä kummallisessa talonpoikaisjärkeen käymättömässä prosessissa tulilinjalle ja näkisin että sukutukijan vääntäminen rikolliseksi on eräänlainen nykyajan totalitarismin karrikatyyri.

Pahoin pelkään, että ehkäpä sukututkimuksen alan järjestöt joutuvat tässä, mikäli ajavat oikein jäsentensä etuja, eräänlaiseksi kulttuurin ja tieteen esitaistelijoiksi.

Kun tässä käytännesääntö asiassa on viitattu siihen, että työtä pitää tehdä yhteistyössä viranomaisten kanssa, olen samaa mieltä, mikäli katsotaan, että viranomainen ja laajasti ottaen koko meidän lainsäätämiskoneisto on oikeasti toiminut tuon em. direktiivin 95/46/EU hengessä. Jos näin ei ole, tulee käytännesäännöissä nojata alkukielisen direktiivin tarkoitukseen, soveltamisalaan ja määritelmiin ja tarvittaessa, mikäli perusteita löytyy riittävästi, viedä vaikkapa meidän viranomaiset EU tuomioistuimeen tässä asiassa.

[P. T. Kuusiluoma]

Kun tässä käytännesääntö asiassa on viitattu siihen, että työtä pitää tehdä yhteistyössä viranomaisten kanssa, olen samaa mieltä, mikäli katsotaan, että viranomainen ja laajasti ottaen koko meidän lainsäätämiskoneisto on oikeasti toiminut tuon em. direktiivin 95/46/EU hengessä. Jos näin ei ole, tulee käytännesäännöissä nojata alkukielisen direktiivin tarkoitukseen, soveltamisalaan ja määritelmiin ja tarvittaessa, mikäli perusteita löytyy riittävästi, viedä vaikkapa meidän viranomaiset EU tuomioistuimeen tässä asiassa.

Käytännesääntöjä ei voi luoda muuten kuin hyväksyttämällä ne tietosuojavaltuutetulla. Se on ehdoton edellytys niiden syntymiselle.

Mutta kuten moneen kertaan on tullut todettua, eivät käytännesäännöt ole mikään itsetarkoitus. Mikäli niitä ei ole mahdollista saada aikaan, tuottaa Suomen Sukututkimusseura joka tapauksessa sukututkijoille ohjeet siitä, kuinka Seuran näkemyksen mukaan henkilötietolain säädöksiä tulee tulkita.

Tilanne ei ole millään tavoin haudanvakava eikä edes ongelmallinen. Suomen Sukututkimusseura pyrkii luonnollisesti siihen, että käytännesäännöt ovat sukututkijoiden etujen mukaiset, mutta jos se ei ole mahdollista, on tilanne tietenkin valitettava, vakkei millään tavoin fataali. Mielestäni sukututkijoiden tulisi olla iloisia ja tyytyväisiä siitä, että Seura on lähtenyt tälle ohjeistuksia luovalle linjalle.

* * *


Maallikkona en pysty ottamaan kantaa direktiivin ja kansallisen lainsäädännön väliseen suhteeseen enkä kommentoimaan Antti Järvenpään viestiä tältä osin. Totean vain, että minulle on synytynyt sellainen käsitys, että direktiivi antaa kansalliselle lainsäädännölle melko suuria vapauksia. Usein esitetty esimerkki viittaa Suomen ja Ruotsin tietosuojalainsäädännön ja soveltamisen suuriin eroihin, vaikka kansallisen lainsäädännön taustalla on sama direktiivi ja maiden yhteiskunnalliset olot täysin samanlaiset. Ruotsin tietosuojalainsäädäntöä pidetään vähemmän tiukkana kuin Suomen ja ainakin tulkinta on huomattavasti liberaalimpaa kuin Suomessa; Ruotsissa tietosuojalainsäädännön ei katsota pääosin koskevan sukututkimusta lainkaan.

Suomen Sukututkimusseuralla on lokakuussa erinomainen tilaisuus saada tästä aiheesta lisätietoja, kun Valtakunnallisen Sukutapahtuman aikanaan Karjala-talolla pidetään myös pohjoismaisten valtakunnallisten sukututkimusjärjestöjen yhteistyöelimen Nordgenin kokous. Suomen Sukututkimusseura on tällä hetkellä Nordgenin puheenjohtaja. Kokouksen asialistalla on Seuran juridisen toimikunnan puheenjohtajan aloitteesta keskustelu tietosuojalainsäädännön ja sukututkimuksen suhteista eri Pohjoismaissa.

[Antti Järvenpää]

....Maallikkona en pysty ottamaan kantaa direktiivin ja kansallisen lainsäädännön väliseen suhteeseen enkä kommentoimaan Antti Järvenpään viestiä tältä osin. Totean vain, että minulle on synytynyt sellainen käsitys, että direktiivi antaa kansalliselle lainsäädännölle melko suuria vapauksia. ......

Direktiivin artikla 5 kertoo sen mikä on kansallisen lainsäädännön liikkumavapaus.

Article 5
Member States shall, within the limits of the provisions of this Chapter, determine more precisely the conditions under which the processing of personal data is lawful.

Suosittelisin kyllä, että kun seurojen jäseninä on hyvin englantia ymmärtäviä ja luultavasti jopa äidinkielenään puhuvia, niin tuohon direktiiviin alkukielisen tekstin kaikkia EU-maita koskeviin osuuksiin paneudutaan kunnolla. Suomen lainsäädäntö voi poiketa näistä direktiiveistä vain siltä osin kuin ko. direktiivit sallivat kansalliset poikkeuden ja viimekädessä lakia tulkitaan alkuperäisen säädöstekstin mukaan (ts. englanniksi) eikä kansallisten käännösten mukaan siltä osin kun kansallisia vapauksia ei ole säädetty.

Viittaan nyt siihen, että jo kaksi keskeistä käsitettä - processing ja filing system - on merkityssisällöltään käännetty melko erikoisella tavalla.

Kyllä tässä mielestäni Suomen viranhaltijat ja jopa lainsäätäjä tulkitsevat käsitteitä melko laveasti. Vaikka sukutukimustietokanta muodostuu henkilötietojen korteista (records), ei edes sukututkimusohjelmissa ole tämän tiedon prosessoimis ominaisuuksia, jollei CEDCOM siirtoa katsota sellaiseksi ja ohjelmista ymmärtääkseni puuttuu sellaiset id kentät, kuten sos.tunnus -, osoite-, puhelinnumero-, email- tms.kentät joilla tiedon prosessointi olisi ylipäätänsä mahdollista. Nämä tietokannat (database) ovat staattisia arkistointijärjestelmiä (filing systems), joissa kuvataan vain staattinen polveutuminen. Jos sitten mennään sukukirjoihin, varsinkin, jos ne on tehty ilman sukutukimusohjelmia, ne eivät täytä mitään alkuperäisen direktiivin henkilötietojen prosessoinnin määritelmää.

[Veikko Leskelä]

Lainaan tähän vielä tuota ketjua "Henkilötietojen käsitteen tarkentumisesta", jossa on viimeinen versio EU:n henkilötieton tulkinnoista suomeksi:
*********************
Henkilötiedon käsite tarkentumassa
Tietosuojavaltuutetun toimisto jakoi sukututkimustoimialan käytännesääntötyöryhmäläisille 15.8.2007 EU:n henkilötietodirektiivin muutoksiin liittyvän 20.6.2007 hyväksytyn lausunnon henkilötiedon käsitteen tarkentamisesta. Luonnosversio lausunnosta oli jaossa jo aikaisemmassa alustavammassa palaverissa 28.5.2007.

Ko EU:n tietosuojatyöryhmän lausunto on nyt EU:n sivuilla suomenkielisenä seuraavasti:

http://ec.europa.eu/justice_home/fsj...7/wp136_fi.pdf (http://ec.europa.eu/justice_home/fsj/privacy/docs/wpdocs/2007/wp136_fi.pdf)

Lausunnossa on huolellisesti lukien useitakin kiinnostavia kohtia ja se kannattaa analysoida kokonaan.

Erityisesti on kiinnostavaa ss. 21 - 24, joissa käsitellään ns. neljättä osatehtävää "Luonnollinen henkilö" ja siinä kuolleita koskevien henkilötietojen käsittelyä.

Lausunnon mukaan "Henkilötiedot ovat siten tietoja, jotka periaatteessa koskevat tunnistettuja tai tunnistettavissa olevia eläviä henkilöitä. Tästä seuraa joukko kysymyksiä, joita on syytä tässä tarkastella."

Kuolleita koskevat tiedot

Kuolleita koskevia tietoja ei näin ollen periaatteessa pidetä henkilötietoina, joihin sovelletaan direktiivin säännöksiä, sillä kuolleet eivät enää ole yksityisoikeudellisia luonnollisia henkilöitä. Vainajien tiedot voivat kuitenkin joissakin tapauksissa nauttia epäsuorasti jonkin verran suojaa.

Ensiksi on mahdollista, että rekisterinpitäjä ei kykene varmistamaan, onko henkilö, jota tiedot koskevat, yhä elossa vai kuollut. Vaikka varmistaminen olisikin mahdollista, kuolleita koskevia tietoja saatetaan käsitellä erotuksetta samassa järjestelmässä kuin elävien tietoja. Koska rekisterinpitäjää sitovat direktiivin mukaiset tietosuojavelvoitteet eläviä koskevien tietojen osalta, on käytännössä todennäköisesti helpompaa käsitellä myös kuolleita koskevia tietoja tietosuojasääntöjen mukaisella tavalla kuin erotella tiedot toisistaan.

Toiseksi, kuolleita koskevat tiedot saattavat koskea myös eläviä. Esimerkiksi tieto siitä, että Gaia-vainaja kärsi hemofiliasta, osoittaa, että myös hänen pojallaan Titiuksella on sama tauti, sillä se liittyy X-kromosomissa olevaan geeniin. Näin ollen, jos kuolleita koskevien tietojen voidaan katsoa koskevan samanaikaisesti myös eläviä ja olevan direktiivin alaisia, vainajaa koskevat henkilötiedot voivat epäsuorasti nauttia tietosuojasääntöjen suojaa.

Kolmanneksi, vainajia koskevia tietoja voivat erityistilanteissa suojata sellaiset – muut kuin tietosuojalainsäädännön – säännökset, joissa määritellään eräiden asiantuntijoiden käyttämän "personalitas praeterita" -käsitteen rajat. Hoitohenkilökunnan salassapitovelvollisuus ei pääty potilaan kuolemaan. Kansallinen lainsäädäntö, joka koskee henkilön oikeutta omaan kuvaansa ja kunniaansa, saattaa suojata myös kuolleiden muistoa.

Neljänneksi – kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut – mikään ei estä jäsenvaltiota laajentamasta direktiivin 95/46/EY täytäntöön panemiseksi antamansa lainsäädännön soveltamisalaa myös direktiivin ulkopuolisiin aloihin, ellei jokin muu yhteisön oikeussääntö sulje pois tätä mahdollisuutta. On mahdollista, että jonkin jäsenvaltion lainsäätäjä päättää laajentaa kansallisen tietosuojalain säännöksiä kattamaan kuolleita koskevien tietojen käsittelyn joiltakin osin silloin, kun se saattaa olla perusteltua oikeutetun edun vuoksi.
-----------------------------------------------------------------------

Käynnistyneessä käytännesääntötyössä tämä henkilötiedon käsitettä koskeva lausunto kannattaa muultakin osin ottaa huomioon, vaikka kansalliseen lainsäädäntöön toimeenpano kestää oman aikansa. EU-kiemuroissa kun sekin kestää aikansa. Heijastusvaikutuksia esimerkiksi kuolleita koskevien henkilötietojen tulkinnoilla ja käsittelyllä on tai pitäisi ilman muuta olla kuolleiden suoja-aikojen muotoutumiseen ja myös iäisyysasiana olleeseen hautamuistomerkkien kuvien julkaisua koskevaan tulkintaerimielisyyteen tietosuojavaltuutetun kanssa.

Veikko Leskelä, OTL
Käytännesääntötyöryhmän puheenjohtaja

*********************************

Uudempi on sitten tuo ko lausunnossakin moneen kertaan mainittu sähköisen viestinnän tietosuojan direktiivi, jonka osalta olen useana vuonna pitänyt luentoja Teknillisen korkeakoulun Talousoikeuden laboratoriossa.

Sähköisen hallinnon tietosuoja-asiat tulevat lähitulevaisuudessa erityisesti korostumaan ja tähänkin pitää toimialalla ennakoivasti varautua.

Nämäkin EU:n direktiivit elävät ja valmistelutyötä niiden muuttamiseksi tehdään koko ajan...

VL

[Veikko Leskelä]

Lainaan tähän vielä tuota ketjua "Henkilötietojen käsitteen tarkentumisesta", jossa on viimeinen versio EU:n henkilötieton tulkinnoista suomeksi:
*********************
Henkilötiedon käsite tarkentumassa
Tietosuojavaltuutetun toimisto jakoi sukututkimustoimialan käytännesääntötyöryhmäläisille 15.8.2007 EU:n henkilötietodirektiivin muutoksiin liittyvän 20.6.2007 hyväksytyn lausunnon henkilötiedon käsitteen tarkentamisesta. Luonnosversio lausunnosta oli jaossa jo aikaisemmassa alustavammassa palaverissa 28.5.2007.

Ko EU:n tietosuojatyöryhmän lausunto on nyt EU:n sivuilla suomenkielisenä seuraavasti:

http://ec.europa.eu/justice_home/fsj...7/wp136_fi.pdf (http://ec.europa.eu/justice_home/fsj/privacy/docs/wpdocs/2007/wp136_fi.pdf)

Lausunnossa on huolellisesti lukien useitakin kiinnostavia kohtia ja se kannattaa analysoida kokonaan.

Erityisesti on kiinnostavaa ss. 21 - 24, joissa käsitellään ns. neljättä osatehtävää "Luonnollinen henkilö" ja siinä kuolleita koskevien henkilötietojen käsittelyä.

Lausunnon mukaan "Henkilötiedot ovat siten tietoja, jotka periaatteessa koskevat tunnistettuja tai tunnistettavissa olevia eläviä henkilöitä. Tästä seuraa joukko kysymyksiä, joita on syytä tässä tarkastella."

Kuolleita koskevat tiedot

Kuolleita koskevia tietoja ei näin ollen periaatteessa pidetä henkilötietoina, joihin sovelletaan direktiivin säännöksiä, sillä kuolleet eivät enää ole yksityisoikeudellisia luonnollisia henkilöitä. Vainajien tiedot voivat kuitenkin joissakin tapauksissa nauttia epäsuorasti jonkin verran suojaa.

Ensiksi on mahdollista, että rekisterinpitäjä ei kykene varmistamaan, onko henkilö, jota tiedot koskevat, yhä elossa vai kuollut. Vaikka varmistaminen olisikin mahdollista, kuolleita koskevia tietoja saatetaan käsitellä erotuksetta samassa järjestelmässä kuin elävien tietoja. Koska rekisterinpitäjää sitovat direktiivin mukaiset tietosuojavelvoitteet eläviä koskevien tietojen osalta, on käytännössä todennäköisesti helpompaa käsitellä myös kuolleita koskevia tietoja tietosuojasääntöjen mukaisella tavalla kuin erotella tiedot toisistaan.

Toiseksi, kuolleita koskevat tiedot saattavat koskea myös eläviä. Esimerkiksi tieto siitä, että Gaia-vainaja kärsi hemofiliasta, osoittaa, että myös hänen pojallaan Titiuksella on sama tauti, sillä se liittyy X-kromosomissa olevaan geeniin. Näin ollen, jos kuolleita koskevien tietojen voidaan katsoa koskevan samanaikaisesti myös eläviä ja olevan direktiivin alaisia, vainajaa koskevat henkilötiedot voivat epäsuorasti nauttia tietosuojasääntöjen suojaa.

Kolmanneksi, vainajia koskevia tietoja voivat erityistilanteissa suojata sellaiset – muut kuin tietosuojalainsäädännön – säännökset, joissa määritellään eräiden asiantuntijoiden käyttämän "personalitas praeterita" -käsitteen rajat. Hoitohenkilökunnan salassapitovelvollisuus ei pääty potilaan kuolemaan. Kansallinen lainsäädäntö, joka koskee henkilön oikeutta omaan kuvaansa ja kunniaansa, saattaa suojata myös kuolleiden muistoa.

Neljänneksi – kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut – mikään ei estä jäsenvaltiota laajentamasta direktiivin 95/46/EY täytäntöön panemiseksi antamansa lainsäädännön soveltamisalaa myös direktiivin ulkopuolisiin aloihin, ellei jokin muu yhteisön oikeussääntö sulje pois tätä mahdollisuutta. On mahdollista, että jonkin jäsenvaltion lainsäätäjä päättää laajentaa kansallisen tietosuojalain säännöksiä kattamaan kuolleita koskevien tietojen käsittelyn joiltakin osin silloin, kun se saattaa olla perusteltua oikeutetun edun vuoksi.
-----------------------------------------------------------------------

Käynnistyneessä käytännesääntötyössä tämä henkilötiedon käsitettä koskeva lausunto kannattaa muultakin osin ottaa huomioon, vaikka kansalliseen lainsäädäntöön toimeenpano kestää oman aikansa. EU-kiemuroissa kun sekin kestää aikansa. Heijastusvaikutuksia esimerkiksi kuolleita koskevien henkilötietojen tulkinnoilla ja käsittelyllä on tai pitäisi ilman muuta olla kuolleiden suoja-aikojen muotoutumiseen ja myös iäisyysasiana olleeseen hautamuistomerkkien kuvien julkaisua koskevaan tulkintaerimielisyyteen tietosuojavaltuutetun kanssa.

Veikko Leskelä, OTL
Käytännesääntötyöryhmän puheenjohtaja

*********************************

Uudempi on sitten tuo ko lausunnossakin moneen kertaan mainittu sähköisen viestinnän tietosuojan direktiivi, jonka osalta olen useana vuonna pitänyt luentoja Teknillisen korkeakoulun Talousoikeuden laboratoriossa.

Sähköisen hallinnon tietosuoja-asiat tulevat lähitulevaisuudessa erityisesti korostumaan ja tähänkin pitää toimialalla ennakoivasti varautua.

Nämäkin EU:n direktiivit elävät ja valmistelutyötä niiden muuttamiseksi tehdään koko ajan...

VL

Tähän lisäys Antille vastauksena, että kansallinen liikkumavara tietosuojadirektiivien suhteen on jäsenmaiden säänneltävissä - kunhan monet EU:n vähimmäisvaatimukset otetaan huomioon...

VL

[Antti Järvenpää]

Tähän lisäys Antille vastauksena, että kansallinen liikkumavara tietosuojadirektiivien suhteen on jäsenmaiden säänneltävissä - kunhan monet EU:n vähimmäisvaatimukset otetaan huomioon...

VL

Kiitoksia Veikko, että olet ohjannut meitä tutkimaan noita alkuperäis tekstejä.

Ymmärtäisin kuitenkin, että direktiivin tarkoitus, soveltamisala ja määritelmät eivät ole kansallisesti säädeltäviä, ja niiden suhteen ei ole mitään liikkumavaraa, vaan jokaisen maan kansallisen lainsäädännön pitää perustua näihin. Jos näin ei olisi EU direktiivien suhteen, olisi EU direktiivit täysin tarpeettomia.

Sen verran kun olen näitä direktiivejä silmäillyt, on niissä selkeästi ohjeistettu tuo kansallinen liikkumavara ja näin on myös tämän henkilötietodirektiivin osalta.

[Veikko Leskelä]

Kiitoksia Veikko, että olet ohjannut meitä tutkimaan noita alkuperäis tekstejä.

Ymmärtäisin kuitenkin, että direktiivin tarkoitus, soveltamisala ja määritelmät eivät ole kansallisesti säädeltäviä, ja niiden suhteen ei ole mitään liikkumavaraa, vaan jokaisen maan kansallisen lainsäädännön pitää perustua näihin. Jos näin ei olisi EU direktiivien suhteen, olisi EU direktiivit täysin tarpeettomia.

Sen verran kun olen näitä direktiivejä silmäillyt, on niissä selkeästi ohjeistettu tuo kansallinen liikkumavara ja näin on myös tämän henkilötietodirektiivin osalta.

Direktiivien kansallinen toimeenpanotaso voi vaihdella, kunhan vähimmäisvaatimukset täytetään. Siksi eroja on siinä suhteessa, miten tuo direktiivien määräämä vähimmäistaso ylitetään. Suomi taisi aikanaan olla ainakin vuoden myöhässä tietosuojadirektiivin kansallisessa toimeenpanossa, joten asia ei ollut vuosina 1995 - 1999 mitenkään helppo...

Direktiivi on eräänlainen minimitaso, johon voidaan sallia kansallisia liikkumavaroja esimerkiksi sen suhteen, mikä on ollut kansallinen lainsäädännön traditio.

Tuo traditio muodostui kovin tiukaksi toisen maailmansodan takia useassa maassa - Saksassa ja Itävallassa ennenkaikkea. Ruotsissa taas on ollut liberaalimpaa kuin Suomessa.

Suomi on ollut niitä Euroopan kilteimpiä maita direktiivien noudattamisessa ja meidän kansallinen tietosuojalainsäädäntömme ei todellakaan ole sieltä löysimmästä päästä. Tietosuojalainsäädännön harmonisointiin on tavattoman pitkä matka sekä EU:n puitteissa että kansainvälisemmin, kun noita "villejä tietosuojan maita" on varsin paljon.

VL

[Veikko Leskelä]

Tähän henkilön kielto-oikeuden käyttöön sopii kyllä tuo "tiedollisen itsemääräämisoikeuden" korostaminen, jos mietitään, mikä on sukukirjassa esiintyvä vähimmäistieto vai laitetaanko tietoa lainkaan.

Henkilötietolain sukututkimuskielto on itsestään selvän tuntuinen:

30 §

Kielto-oikeus

Rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten.

Sukututkimuskieltoja silloin tällöin esiintyy eikä silloin henkilöstä saa julkaista mitään tietoja.

Henkilömatrikkeleissa on nykyään usein kokonaan puuttuvia kohtia tai sitten eri tavoin vajaita henkilötietoja, joiden näyttäminen on toteutettu rekisteröidyn tahdon mukaisesti.

Jos henkilö antaa julkaista vain osittaisia tietoja itsestään, niin silloinkin hänen ilmoitustaan on kunnioitettava. Hänellä voidaan olettaa olevan perusteltu syy menettelyynsä eikä sitä kannata enemmän setviä.

Jos joku sukuun kuuluva ei halua ilmoittaa mitään esimerkiksi eronneesta aviopuolisostaan, niin vaikea tämän tietoja on laittaa kirjaan. Henkilömatrikkeleissa ei ole harvinaista, että eronnut puoliso on jätetty tarkoituksella pois matrikkelista. Joskus jopa kaikki entiset puolisot.

Hankalaksi tilanteen tekee, jos eronneen puolison täysi-ikäiset lapset haluavatkin isän tiedot sukukirjaan. Tilanne lienee paras sopia kaikkien asianosaisten kesken.

Muutenkin voi tulla yksittäisiä tilanteita, jolloin vajaiden tietojen näyttäminen joudutaan harkitsemaan. Etusijan asettaisin rekisteröidyn tahdolle ja erityistapauksissa kannattaisi pitää neuvonpitoa.

Kieltotilanteet ovat varteenotettavia. Taustalla on useimmiten jokin yksityinen arkaluonteiseksi koettu tilanne.