Klensmed.

[Heikki Koskela]

Otsikossa on varsinainen kysymykseni. Ymmärrän alku- ja loppuosan suomeksi mutta käännös ei tunnu yhtään oikelta. Sanakirjoistani ei ollut apua. Kyseessä on ammatti.

[ejl]

(i sht i fackspr.) smed som (yrkesmässigt) tillvärkar o. reparerar mindre järnföremål, t. ex. lås, nycklar, husgeråd o. d., finsmed; motsatt: grovsmed.


eli siis seppä, joka korjaa (ammatikseen) pienempiä rautaesineitä,esim lukkoja,avaimia, vastakohtana grovsmed

</B>
tämä lainaus Ruotsin akatemian nettisanakirjasta http://g3.spraakdata.gu.se/saob/</B></I>

[Heikki Koskela]

(i sht i fackspr.) smed som (yrkesmässigt) tillvärkar o. reparerar mindre järnföremål, t. ex. lås, nycklar, husgeråd o. d., finsmed; motsatt: grovsmed.


eli siis seppä, joka korjaa (ammatikseen) pienempiä rautaesineitä,esim lukkoja,avaimia, vastakohtana grovsmed

</B>
tämä lainaus Ruotsin akatemian nettisanakirjasta http://g3.spraakdata.gu.se/saob/</B></I>

Kiitos vinkeistä.

Noinhan minä sen käsitin kyllä mutta mikä olisi suomenkielinen vastine sepälle, joka korjaa/tekee pieniä rautaesineitä kuten lukkoja avaimia jne. Olisiko se hienoseppä (vähän huono käännös suomeksi) tai sitten lukkoseppä, avainseppä jne.

[Seppo Niinioja]

Kiitos vinkeistä.

Noinhan minä sen käsitin kyllä mutta mikä olisi suomenkielinen vastine sepälle, joka korjaa/tekee pieniä rautaesineitä kuten lukkoja avaimia jne. Olisiko se hienoseppä (vähän huono käännös suomeksi) tai sitten lukkoseppä, avainseppä jne.

Lisää vinkkejä: Kantasana on ilmeisesti saksan Kleinschmied, jonka vastineeksi Hirvensalon suursanakirja (1975) antaa "lukko-, työkaluseppä". Anneli Mäkelä-Alitalo et al. (1998) kääntää sen "lukkoseppä, hienotaeseppä" ja Lea Lampénin suursanakirjakirja (1973) "hienomekaanikko, hienoseppä." Hienoseppä on Nykysuomen sanakirjan mukaan sama kuin hienomekaanikko.

Mikäli minulta kysytään, vaikka en olekaan Esko Aho, seppä kuulostaa paremmalta kuin mekaanikko, joka lienee aika uusi sana sukututkimuksen aikaskaalassa. Pelkkiä lukkoja klensmed ei ilmeisesti tuunannut. Ota tästä nyt selvä!

Klen/klein on yleensä pieni, hento yms.

Seppo Niinioja

[Tapani Kovalaine]

Olen saanut Pomarkusta virkatodistuksen kauan sitten, jossa käytettiin klensmed-henkilöstä termiä hienotaontaseppä.

Taehenkilö ei kuulosta niin seppämäiseltä kuin taontahenkilö.

http://docs.google.com/gview?a=v&q=cache:921G1Xsq0O8J:www.ateneum.fi/kalevalataidettakouluille/pdf/ilmarinen.pdf+sep%C3%A4n+taonta&hl=fi&sig=AFQjCNF8lB7aHT3at2WvQ8e_I7a0EhcokA

[Seppo Niinioja]

Olen saanut Pomarkusta virkatodistuksen kauan sitten, jossa käytettiin klensmed-henkilöstä termiä hienotaontaseppä.

Taehenkilö ei kuulosta niin seppämäiseltä kuin taontahenkilö.

http://docs.google.com/gview?a=v&q=cache:921G1Xsq0O8J:www.ateneum.fi/kalevalataidettakouluille/pdf/ilmarinen.pdf+sep%C3%A4n+taonta&hl=fi&sig=AFQjCNF8lB7aHT3at2WvQ8e_I7a0EhcokA

Linkkisi johdosta: Oliko seppo Ilmarinen grovsmed vai klensmed?

[Heikki Koskela]

Olen saanut Pomarkusta virkatodistuksen kauan sitten, jossa käytettiin klensmed-henkilöstä termiä hienotaontaseppä.

Taehenkilö ei kuulosta niin seppämäiseltä kuin taontahenkilö.

http://docs.google.com/gview?a=v&q=cache:921G1Xsq0O8J:www.ateneum.fi/kalevalataidettakouluille/pdf/ilmarinen.pdf+sep%C3%A4n+taonta&hl=fi&sig=AFQjCNF8lB7aHT3at2WvQ8e_I7a0EhcokA

Alkaa vähitellen muodostus minullekin lopullinen ratkaisu klensmedin käännnökseksi.

Ongelmia sepän tehtävistä kuvaa myös seuraava tositarina:

Kotikyläni nuoret miehet lähtivät 1950-luvulla joukolla Amerikkaan ("Kanaattaan") töihin, kun piti saada kokoon sen verrann rahaa, että saisi akan itselleen Suomesta. Muuan Pätkä-Matiksi kutsuttu nuorukainen lähti muiden mukana. Kova halu tehdä töitä oli ainoa pätevyyden mitta mihin tahansa työhön. Hän päätyi eräälle suomalaisen omistamalle sahalle, jossa tarvittiin sillä kertaa sepän taidon omaavaa työmiestä. Työnantaja kyseli ehkäpä hieman leikilläänkin oliko Pätkä-Matti kylmän raudan seppä vaiko kuuman. Hetken mietittyään hän vastasi taitavasti, että oli ympäriseppä. Vastaus tyydytti ja hän sai töitä.

Aikanaan Pätkä-Matti tuli takaisin kotikulmilleen, sai kerhonneuvojan akakseen Kauhajärveltä (olin häissäkin) ja osuuden kotitilastaan. Matti on jo maan mullissa samoin kuin ahkera vaimokin. Mutta yksi pojista viljelee isänsä perintömaita ahkerasti.

Mitä tästä voisi oppia? Kannattaa hankkia ympärisepän ammatti.:D:

[Seppo T.]

Sanakirja 1800-luvun puolivälistä antaa suomenkieliseksi
vastineeksi 'kalu-seppä'

S.T.

[Kaija Salminen]

Suomennosvaihtoehtoja löytyy vielä lisää. Cannelinin sanakirjassa vuodelta 1939 annetaan seuraava selitys:
- klensmed = käsitaeseppä
- klensmide = käsitaonta, (alstret) käsitae, käsitakeet

Terv. Kaija

[Heikki Särkkä]

Vanhojen ammattinimitysten kääntämisen hankaluutena on, valitako vanha suomenkielinen nimitys, joka ei aina kerro paljon mitään nykylukijalle vai joskus yhtä keinotekoinen selitys ammattinimikkeelle, jota tarkoittavaa ammattilaista ei enää aina ole olemassakaan. On eräässä mielessä makuasiakin, haluaako käännökseen ajan patinaa vai rautalangasta tehtyä selitystä.

Seppo T:n mainitsema kaluseppä on klensmedin vastineena myös Nordlundin sanakirjassa vuodelta 1889.

[Heikki Koskela]

Vanhojen ammattinimitysten kääntämisen hankaluutena on, valitako vanha suomenkielinen nimitys, joka ei aina kerro paljon mitään nykylukijalle vai joskus yhtä keinotekoinen selitys ammattinimikkeelle, jota tarkoittavaa ammattilaista ei enää aina ole olemassakaan. On eräässä mielessä makuasiakin, haluaako käännökseen ajan patinaa vai rautalangasta tehtyä selitystä.

Seppo T:n mainitsema kaluseppä on klensmedin vastineena myös Nordlundin sanakirjassa vuodelta 1889.

Valinta on todella tutkijan. Mutta minä melko konservatiivisena ihmisenä olen ilman muuta vanhan ammattinimikkeen kannalla. Mielestäni käännöksen pitää viedä lukijansa siihen aikaan kun ammattia harjoitettiin. Pähkäilköön lukija sitten omalta osaltaan, mistä ammatista oli oikeastaan kysymys.

[Heikki Särkkä]

Olen Heikki Koskelan kanssa pitkälle samaa mieltä. Sukukirjoissa tekijä voi sitten liittää loppuun pienen sanaston nykylukijan avuksi. Toisena esimerkkinä tulee mieleen joskus kysytty rautaruukkilaisammatti rostvändare. Rostinkääntäjä ei kerro paljon nykylukijalle, mutta kuitenkin sen, että kyseessä oli vahvasti ruumiillinen työ.

[Seppo Niinioja]

Olen Heikki Koskelan kanssa pitkälle samaa mieltä. Sukukirjoissa tekijä voi sitten liittää loppuun pienen sanaston nykylukijan avuksi. Toisena esimerkkinä tulee mieleen joskus kysytty rautaruukkilaisammatti rostvändare. Rostinkääntäjä ei kerro paljon nykylukijalle, mutta kuitenkin sen, että kyseessä oli vahvasti ruumiillinen työ.

Toisessa ketjussa Wanhat sinetit, johon tulin menneeksi vähän soitellen sotaan, mainitsin Erkki Härön tutkimuksen SUOMEN VUORITOIMI JA METALLIRUUKIT, http://www.antskog.fi/ruukit.pdf . Siinä on sellainenkin ammatti kuin
- Kuonankärrääjä (ruots. slaggskjutare). Masuunityöläinen, jonka tehtävänä oli kuonan kuljetus ulos raastuvasta(!)

Rostvändaresta juolahti mieleen kunnianarvoisa Paistinkääntäjien veljeskunta, Chaîne des Rôtisseurs, jonka gastronomiset perinteet juontuvat vuoteen 1248. Hyvän ja kalliin ruoan lisäksi heiltä voi ostaa tuikitarpeellisia alan tuotteita, esim.
shampanjasapelin (250 e), joka meiltä tosin vielä puuttuu, kun ei kukaan ole suositellut jäseneksikään :p:

Seppo Niinioja

[suoma]

Jokioisten kartanon töissä oli 1837 naimisiin mentyään Grönblom, joka mainittiin smed, knipsmed ja klensmed.
Onko Jokioisten kartanosta jotain teosta kertomaan eri tehtaista tarkemmin? Grönblom oli naulatehtaallakin.

Suoma Varpasuo

[Heikki Koskela]

Toisessa ketjussa Wanhat sinetit, johon tulin menneeksi vähän soitellen sotaan, mainitsin Erkki Härön tutkimuksen SUOMEN VUORITOIMI JA METALLIRUUKIT, http://www.antskog.fi/ruukit.pdf . Siinä on sellainenkin ammatti kuin
- Kuonankärrääjä (ruots. slaggskjutare). Masuunityöläinen, jonka tehtävänä oli kuonan kuljetus ulos raastuvasta(!)

Seppo Niinioja

Luulin ensin, että sana raastupa menisi teekkarihuumorin piikkiin. Mutta kyllä siellä niin luki että raastuvasta. Kantasana ei taidakaan olla niinkuin oletin raastupa vaan joku muu. Mutta mikä se voisi olla?

Voihan se tietenkin olla niinkin, että ajoittain joudutaan kärräämään raastuvasta kuonaa jonnekin toiseen paikkaan - varsinkin nykyaikana.

[Heikki Särkkä]

Tässä on kyseessä rådstuga 2 SAOB:ssä eli jonkinlainen ratashuone.
Synonyymi konsthus (SAOB).

[Heikki Koskela]

Tässä on kyseessä rådstuga 2 SAOB:ssä eli jonkinlainen ratashuone.
Synonyymi konsthus (SAOB).

Asiat loksahtelee kohdalleen pikku hiljaa. Kiitos vihjeestä. Nyt tiedän, että kuona vietiin sellaiseen huoneeseen (ratashuone), jossa se käsiteltiin jatkojalostuksessa ja murskattiin jauheeksi, jota puolestaan käytettiin mm. hiekan korvikkeena ja jossain vaiheessa betonin valmistuksessa jne.

Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen - paitsi saksalainen insinööri.

[Seppo Niinioja]

Luulin ensin, että sana raastupa menisi teekkarihuumorin piikkiin. Mutta kyllä siellä niin luki että raastuvasta. Kantasana ei taidakaan olla niinkuin oletin raastupa vaan joku muu. Mutta mikä se voisi olla?

Voihan se tietenkin olla niinkin, että ajoittain joudutaan kärräämään raastuvasta kuonaa jonnekin toiseen paikkaan - varsinkin nykyaikana.

Ehkä mielessäsi oli Teekkarien laulukirjan Mustalaisen Veera (trad.):
Raastuvan penkillä halasin
minä mustalaisen Veeraa.
---
Laulun jatkosanoja en suosittele puhdassieluisille, kuten en useita muitakaan tuohon tekniikanpunakantiseen kirjaan sisältyviä (se piti osata fuksitentissä), juomalauluja ehkä lukuunottamatta. Esim.

Pikku Akun jano on
niin myös Paulin, Anteron.
Ah kun sentään hyvältä
paljas vesi maistuu!
Och samma i någon mån på svenska.

Mahtavan hauskaa niitä oli sitsi-illoissa laulaa, ja miksei vieläkin nostalgisesti, sen mitä osaa, kotona kuitenkin yleisön pyynnöstä useimmiten vain ääneti hyräillen...

Seppo Niinioja

P.S. Pitää vielä lisätä, että "meidän vuorineuvoksemme", minusta kaikkien aikojen paras siinä firmassa vasta tuhmia lauluja osasi, kun oltiin saatu tingityksi kauppahinnasta miljoona tai pari mummonmarkkaa ja myyjä (siis se tinkinyt) pisti sen kunniaksi pöydän koreaksi, kun eivät bisnekset menneet sentään poskelleen. Sehän ei ole kenenkään etu ns. pitkässä juoksussa.

[J.M.Saarinen]

Kyllä minä suosittelisin käyttämään esim. kirkonkirjoissa esiintyvästä klensmedistä tavallista seppä -nimeä. Noilla tarkoilla käännöksillä lienee merkitystä vain entisaikojen ruukkipaikkakunnilla, joissa grovsmed lienee tarkoittanut masuuniseppää eli raskailla vesivoimakäyttöisillä väkivasaroilla rautaharkkoja kankiraudaksi työstävää seppää. Ruukeissa työskenteli myös kankiraudasta edelleen tarve-esineitä valmistavia naula- ja hienotaontaseppiä. Siinä kai se jako on. Kaupungistuminen toi vasta lisää erikoistuneita ammattinimikkeitä kuten esim. lukkoseppä.

Maaseutuympäristössä agraarikulttuurin tarvitsemat työt hallitseva seppä oli aina seppä, kyläseppä tai pitäjänseppä (sockensmed). Nimityksen voi kääntää siis aikakauden ja elinympäristön mukaiseksi. Seppämestarin nimityksen käyttö edellyttää mestaritutkinnon suorittamista.

J. M. Saarinen
seppämestari

[Heikki Särkkä]

Masuunin sepillä oli ammattinimikkeenä tavallisesti hammarsmed. Grovsmedin ja klensmedin erona oli, että edellisen työssä näkyy taonnan jälki pinnan epätasaisuutena toisin kuin jälkimmäisen. Molemmat ovat yhtä lailla taitoammatteja.
SAOB mainitsee esimerkkinä; "Grofsmedin tulee mestarinäytteenä tehdä viikate".

[Seppo T.]

joissa grovsmed lienee tarkoittanut masuuniseppää eli raskailla vesivoimakäyttöisillä väkivasaroilla rautaharkkoja kankiraudaksi työstävää seppää.

Knipsmed on se ammattinimike jonka alla harkoista tms. kankirautaa tekevä seppä työskenteli. Tämäkin nimike on varmaan perua ajalta, jolloin vesivoima- tai höyrykoneita ei käytetty, mutta säilyi menetelmien muuttuessa.

S.T.

[Heikki Koskela]

Kyllä minä suosittelisin käyttämään esim. kirkonkirjoissa esiintyvästä klensmedistä tavallista seppä -nimeä. Noilla tarkoilla käännöksillä lienee merkitystä vain entisaikojen ruukkipaikkakunnilla, joissa grovsmed lienee tarkoittanut masuuniseppää eli raskailla vesivoimakäyttöisillä väkivasaroilla rautaharkkoja kankiraudaksi työstävää seppää. Ruukeissa työskenteli myös kankiraudasta edelleen tarve-esineitä valmistavia naula- ja hienotaontaseppiä. Siinä kai se jako on. Kaupungistuminen toi vasta lisää erikoistuneita ammattinimikkeitä kuten esim. lukkoseppä.

Maaseutuympäristössä agraarikulttuurin tarvitsemat työt hallitseva seppä oli aina seppä, kyläseppä tai pitäjänseppä (sockensmed). Nimityksen voi kääntää siis aikakauden ja elinympäristön mukaiseksi. Seppämestarin nimityksen käyttö edellyttää mestaritutkinnon suorittamista.

J. M. Saarinen
seppämestari

Varmaan ei tapahdu kovin suurta virhettä, jos käytetään yleisnimeä seppä. Ainakin ammatin perusluonne tulee esille. Mutta minun mielestäni seppä-nimitys ei ei riitä kertomaan riittävän tarkasti tutkittavan henkilön ajankohdan historiaa. Jos kyetään toteamaan henkilön erikoistuneen tiettyyn sepän taitoa vaativaan ammattiin, olisi hyvä käyttää sitä ammattinimikettä. Erikoistumiseen tarvittavaa tietoa voisi tällöin käyttää hyväksi myös tarkemman paikallisen historian selvittämiseen jos on tarpeellista.

[THOMASSON]

Klensmed / 1700 ja 1800 luvulla seppä joka pystyi raudasta takoomalla tekemään LUKON ja AVAIMEN kutsuttiin ammatti nimekkäällä Klensmed.

Näitä lukkoja oli VARAKKAAN talon ulko ovissa ja ennenkaikkea aittojen ovissa.
THOMASSON.

[vikmapi]

Esi-isäni klensmedsmästare Jonas Rosenberg asui Turussa Lilla Tawastgatanin (nykyisin Vähä Hämeenkatu) varrella ja valmisti pajassaan lukkojen lisäksi erilaisia hevoskärryjä ja rekiä, mm kalesseja, ajurin rattaita, trilloja , kuurirekiä jne. Aika laaja ammattitaito siis klensmed - ammattinimikettä käyttävällä henkilöllä.
vikmapi

[Calonius]

Löysin tieni tähän ketjuun, kun itsekin etsin, mitä mahtaa tämä klensmed tarkoittaa. Törmäsin siihen nimittäin Turun kaupungin vuoden 1623 kantoluettelossa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1697860

Mätäjärven korttelin listalla loppupäässä on:
Bengt Klensmedz Enckia
Mårten Klensmedh

Hieman ylempänä on:
Jören Smedh

Tämä kohta listalla kiinnostaa lähinnä siksi, että siinä naapurissa heti alempana listalla on tällainen erikoisuus kuin:

Bitter Tomas gårdh (vai onko se Bitten?)

Yritän löytää ensimmäisiä mainintoja Turussa esi-isästäni nimeltä Thomas Bytti. Tuo saattaisi olla hän. Kaiken lisäksi pari seikkaa vihjaa siihen suuntaan, että hän olisi ollut seppä Loimaalla.

[Antti Järvenpää]

Olisiko ollut Ylikankaan kirjassa Rannanjärvestä ja Isontalon Antista, kun lukolliseen vilja-aittaan piti päästä Härmässä, ei osaaminen riittänyt lukon rikkomiseen. Ratkaisu oli sahata koko ovi paikaltaa reippaasti karmien ulkopuolelta.

Tästä päätellen silläkin suunnalla oli lukkoseppiä, kutsuttiin niitä sitten millä hyvänsä nimellä.

Noin yleisesti voi tietenkin pohtia, kuinka järkevää noita ammattinimikkeitä on ylipäätänsä kääntää. Selittää ne kylläkin pitää nykypäivän eläjille ja siinä mielessä käyttää nykypäivän käsitteitä.

Teollisuushistoria on täynnä mitä kummallisempia termejä. Työkaluilla ja muilla vehkeillä tapasi olla jopa paikkakunta kohtaiset slangi nimet aina ihan nykypäivään asti. Mestari tuli monasti ulkomailta, eikä suomen eikä aina ruotsinkaan kielessä ollut tavaroille ja asioille nimitystä, jolloin nimi tuli miten se kuultiin mestarin sanovan.

[Julle]

< Noin yleisesti voi tietenkin pohtia, kuinka järkevää noita ammattinimikkeitä on ylipäätänsä kääntää. Selittää ne kylläkin pitää nykypäivän eläjille ja siinä mielessä käyttää nykypäivän käsitteitä.
>
Hei!

Oikeassa olet!
Entinen pikkupoikaajan unelma-ammattini roska-auton kuljettaja on nykyisin raaka-aineen kerääjä!

Terminologiaa