Käytännesäännöt sukututkijan avuksi

[P. T. Kuusiluoma]

Edellisessä viestiketjussa Erkki Pekola tiedusteli poleemiseen sävyyn ”kuinka aktiivisesti Suomen Sukututkimusseuran ja yleisesti sukututkijayhteisön pitää olla etsimässä ja tunnustamassa harrastuksemme laittomuuksia?”

Käytännesääntöjen kirjoittamisessa ei ole kyse laittomuuksien etsimisestä eikä tunnustamisestakaan. Käytännesääntöjen avulla on mahdollista päätellä, kuuluuko oma sukututkimusrekisteri ylipäätään henkilötietolain soveltamisalaan, ja jos se kuuluu, käytännesäännöt antavat ohjeet siitä, miten on syytä toimia vaikeuksien välttämiseksi.

****


Kun nyt on kulunut melkein yhdeksän vuotta henkilötietolain voimaantulosta eikä sukututkijoiden ja lain toimeenpanoa valvomaan asetetun virkamiehen välille ole syntynyt yhdemukaista tulkintaa siitä, missä määrin laki koskee sukututkijoiden henkilörekistereitä, ei Suomen Sukututkimusseuralla vastuuntuntoisena edunvalvoja ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä etsiskelemään sellaisia näkemyksiä, joista kohtuudella voitaisiin päästä tietosuojavaltuutetun kanssa yhteisymmärrykseen.

Tehtävä on siis erittäin ajankohtainen, sillä ei ole vielä vuottakaan kulunut siitä, kun käräjäoikeudessa oikein olan takaa henkilötietolailla mätkittiin sukututkimusta ja sen seurauksena sukukirjojen julkaisemisen kynnys nousi selvästi Suomessa. Liisankadulle on tullut monia viestejä, joissa kerrotaan sukukirjahankkeiden jäädyttämisestä, kaikkien elävien suvun jäsenten poistamisesta sukuohjelmistosta ym. ”varmuustoimenpiteistä”. Sukututkimuskentällä vallitsee suuri epätietoisuus henkilötietolain noudattamisen suhteen. Solmu on avattava jollakin tavoin.

Sanotaan, että parempi laiha sopu kuin lihava riita ja se pätee melko pitkälle nykytilanteeseenkin. Ilman käytännesääntöjä jatkuu nykyinen olotila, jossa tarjolla on useita erilaisia ja osin toisilleen vastakkaisia tulkintoja siitä, missä määrin henkilötietolaki koskee sukututkimusrekistereitä. Valtiovalta on nimittänyt henkilötietolaille virallisen tulkitsijan - tietosuojavaltuutetun - jonka sana painaa suomalaisessa yhteiskunnassa eivätkä sukututkijatkaan voi hänen kannaottojaan noin vain sivuuttaa. Lopullinen selko oikeista tulkinnoista syntyy tietenkin vasta oikeuskäytännössä ennakkotapausten tuloksena, mutta se on pitkä ja rasittava tie etsiä totuutta.

Suomen Sukututkimusseura on arvioinut, että sukututkijoiden etua palvelee paremmin itse laadittu ohjeistus, jonka myös tietosuojavaltuutettu voi hyväksyä. Toiminnanjohtajana olen kuitenkin sitä mieltä, kuten täällä olen jo aikaisemminkin todennut, ettei käytännesääntöihin tule pyrkiä mihin tahansa hintaan. Monet esille tulevat seikat ovat käytännöllisiä neuvottekysymyksiä, joissa on tärkeää löytää oikea menettelytapa, jotkut taas sukututkimuksen kannalta niin perustavanlaatuisia periaatteita, ettei niissä juuri ole tinkimisen varaa.

Käytännesääntötyöhön ryhtymistä ei voida jättää sikseen sen pelossa, että ohjeistus tulisi liikaa rajoittamaan sukututkijoita. Tämä kortti on nyt katsottava ja luotettava siihen, että Seuran edustajat käytännesääntötyöryhmässä varmasti pitävät huolen siitä, että sukututkijoiden edut tulevat valvotuksi olipa neuvottelujen lopputulos mikä tahansa. Luulen olevan työryhmässä sieltä änkyräisimmästä päästä, mutta silti olen lähtenyt hankkeeseen optimistisena. On hyvä pitää mielessä, että käytännesäännöt ovat kahden kauppa: ne vaativat kummankin osapuolen hyväksynnän eikä kumpaakaan voi niihin pakottaa.

Työskentelyolosuhteet käytännesääntöjen kirjoittamiselle ovat edulliset, sillä kumpikin neuvotteluosapuoli on motivoitunut ja pitää yhteisesti hyväksytyn ohjeistuksen syntymistä tärkeänä. Sukututkijat ja sukuseurat saavat käyttöönsä hyvin laaditut ohjeet ja tietosuojavaltuutetun toimistossa helpottuu sukututkimusrekistereiden sille aiheuttama paine.

****


Mitä tulee Erkki Pekolan mainitsemiin ammoin - tai vastikäänkin - kuolleisiin henkilöihin, Suomen Sukututkimusseuran näkemys on se, ettei henkilötietolaki koske sukututkimusrekistereissä olevia vainajia. Kun Seura toukokuussa määritteli omalta osaltaan henkilötietolain soveltamisessa havaittuja ongelmakohtia (tietosuojavaltuutetulle annettavaa muistiota varten), todettiin vainajan henkilötietojen käsittelystä seuraavasti:

”Henkilö menettää tiedollisen itsemääräämisoikeutensa kuollessaan. Vainajan arkaluontoisten tietojen käsittelystä säädetään julkisuuslaissa ja vainajan muiston häpäisemisestä rikoslaissa.”

Kuten tiedetään, EU:n tietosuojatyöryhmä on juuri ottanut kantaa mm. kuolleiden henkilötietoihin. Se ei kuitenkaan esittänyt yhtään sellaista seikkaa, mikä käytännössä aiheuttaisi sen, että sukututkimusrekistereissä olevat vainajat kuuluisivat tietosuojalainsäädännön piiriin.

****


Niitä henkilöitä, jotka syystä tai toisesta eivät pidä siitä, että sukututkimusrekistereiden ylläpitoa varten yritetään luoda käytännesäännöt, lohduttanee tieto, ettei niitä ole pakko noudattaa. Se saattaa kuitenkin olla hyödyllistä, sillä käytännesäännöt ovat valtakunnallisen sukututkimusjärjestön laatimaa ohjeistusta, jossa on tarkkaan otettu huomioon sukututkimuksen erityiskysymykset.

[Veikko Leskelä]

1. Luulen olevan työryhmässä sieltä änkyräisimmästä päästä, mutta silti olen lähtenyt hankkeeseen optimistisena. On hyvä pitää mielessä, että käytännesäännöt ovat kahden kauppa: ne vaativat kummankin osapuolen hyväksynnän eikä kumpaakaan voi niihin pakottaa.

2. Niitä henkilöitä, jotka syystä tai toisesta eivät pidä siitä, että sukututkimusrekistereiden ylläpitoa varten yritetään luoda käytännesäännöt, lohduttanee tieto, ettei niitä ole pakko noudattaa. Se saattaa kuitenkin olla hyödyllistä, sillä käytännesäännöt ovat valtakunnallisen sukututkimusjärjestön laatimaa ohjeistusta, jossa on tarkkaan otettu huomioon sukututkimuksen erityiskysymykset.

Nämä Pasin taannoiset kommentit ovat edelleen ajankohtaisia:

1. Tämä Pasin änkyräolemus tiedetään ja on huomattu yleisesti.

Mutta nyt on reilu peli ja sekä SSS että SSK voivat laatia omin painotuksin oman ehdotuksensa, joita yhteensovitetaan toimivaksi kokonaisuudeksi. SSK on tässä jo pitkällä ilman mitään myötäilyä kenellekään.

Kutsun sitä reilun pelin sääntöjen rakentamiseksi.

Ikuisuuteen kestävään vääntöön ilman valmista ehdotusta kenelläkään ei ole aikaa eikä se ole mielekästäkään.

2. Sillä asenteella kenenkään ei pidä lähteä käytännesääntöjä rakentamaan, ettei niitä ole pakko noudattaa. Se on kerta kaikkiaan tuhoon tuomittu ja petollinen asenne.

Sukututkimuksen erityiskysymykset ja henkilötietojen käsittely toimialalla tullaan varmasti ottamaan huomioon asianmukaisesti.

VL

[P. T. Kuusiluoma]

Sillä asenteella kenenkään ei pidä lähteä käytännesääntöjä rakentamaan, ettei niitä ole pakko noudattaa. Se on kerta kaikkiaan tuhoon tuomittu ja petollinen asenne.

Sukututkimuksen erityiskysymykset ja henkilötietojen käsittely toimialalla tullaan varmasti ottamaan huomioon asianmukaisesti.


Olisi valheellista antaa sukututkijoiden ja sukuseurojen ymmärtää, että käytännesäännöt velvoittavat heitä johonkin. Kun esimerkiksi Väestörekisterikeskus laatii käytännesäännöt, ne velvoittavat VRK:n palveluksessa olevia työntekijöitä, mutta sukututkimusta koskevat käytännesäännöt ovat ainoastaan ohjeistusta. Tosin hyvin vakavasti noudatettavaksi tarkoitetut ohjeet, mutta siltikin ohjeet. Käytännesääntöjen jälkeenkin jokaiselle sukututkijalle jää mahdollisuus harkita toimintansa toisin kuin käytännesäännöt suosittavat. Silloin kasvaa riski joutua viranomaisen kanssa törmäyskurssille, mutta se mahdollisuushan meikäläisessä yhteiskunnassa on.

[Veikko Leskelä]

Yllyttäminen lain ja sääntöjen noudattamattomuuteen voi tunnusmerkkien täyttyessä olla rikkomus tai rikos.

VL

[Veikko Leskelä]

Mutta nyt on reilu peli ja sekä SSS että SSK voivat laatia omin painotuksin oman ehdotuksensa, joita yhteensovitetaan toimivaksi kokonaisuudeksi. SSK on tässä jo pitkällä ilman mitään myötäilyä kenellekään.

Kutsun sitä reilun pelin sääntöjen rakentamiseksi.

Ikuisuuteen kestävään vääntöön ilman valmista ehdotusta kenelläkään ei ole aikaa eikä se ole mielekästäkään.



Tässä on tämän hetken ydinkysymys, kun vääntö foorumilla ei johda mihinkään ja ilman konkreettisia tekstejä toimilalla ollaan "ajopuuna".

VL

[P. T. Kuusiluoma]

Yllyttäminen lain ja sääntöjen noudattamattomuuteen voi tunnusmerkkien täyttyessä olla rikkomus tai rikos.


Tämänkään uhkauksen jälkeen ei muutu miksikään se tosiasia, että sukututkijoita varten laadittavat käytännesäännöt ovat valtakunnallisen sukututkimusjärjestön laatimaa ohjeistusta, joita on syytä ja suositeltavaa noudattaa, mutta joilla ei ole lain asemaa.

Suomen Sukututkimusseura jättää lainlaatimisen niille, joille se kuuluu. Sen sijaan Seura mielellään neuvottelee lakien toimeenpanoa valvomaan asetettujen viranomaisten kanssa siitä, kuinka lakeja olisi sukututkijoiden kohdalla sovellettava, jotta viranomaisvalvontaa ei tarpeettomasti ulotettaisi yksityisten kansalaisten koteihin.

Suomen Sukututkimusseura ei myöskään voi hyväksyä sitä, että sukututkijoiden etua ajamaan perustetun työryhmän toiminta on paavillisempaa kuin paavi itse, ts. että ohjeistuksessa pyritään lähtökohtaisesti tiukempiin tulkintoihin kuin mitä ovat valvovan viranomaisen näkemykset. Kysymys on neuvottelutilanteesta, jossa sukututkijoiden edustajien velvollisuus on ajaa sukututkijoiden etua.

[Veikko Leskelä]

Tämänkään uhkauksen jälkeen ei muutu miksikään se tosiasia, että sukututkijoita varten laadittavat käytännesäännöt ovat valtakunnallisen sukututkimusjärjestön laatimaa ohjeistusta, joita on syytä ja suositeltavaa noudattaa, mutta joilla ei ole lain asemaa.

Eihän siinä ollut uhkausta, vaan vain toteamus, että lakiakin voidaan rikkoa, jos käytännesääntöjen perustana olevia laintasoisia säännöksiä kehotetaan olemaan piittaamatta...

Yllytys rinnastetaan tekoon.

VL