Sukuselvitys

[ristojohannes]

Erään seurakunnan kotisivuilla varoitetaan käyttämästä perunkirjoitusta varten tilattua sukuselvitystä sukututkimukseen.
Kolkuttaako jonkun omatuntoa ?

SUKUSELVITYS
Sukuselvitys on ote henkilöä tai perhettä koskevista kirkonkirjaan tehdyistä merkinnöistä.

Sukuselvitystä tarvitaan yleisimmin perunkirjoitukseen ja kuolinpesän asioiden hoitoon.

Perunkirjoituksia varten sukuselvitys on tilattava erikseen kaikista niistä seurakunnista, joissa henkilö on 15 vuotta täytettyään ollut kirjoilla.

Mikäli henkilö ei ole kuulunut seurakuntaan, tilataan sukuselvitys maistraatista. Perunkirjoitusta varten tarvittava sukuselvitys on hyvä tilata hyvissä ajoin.

HUOM! Sukuselvitystä ei saa käyttää sukututkimukseen. Väestötietolain 30 § 1 momentin mukaan tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu.

Sukuselvityksen hinta on 3,35€

[Heikki Koskela]

Erään seurakunnan kotisivuilla varoitetaan käyttämästä perunkirjoitusta varten tilattua sukuselvitystä sukututkimukseen.
Kolkuttaako jonkun omatuntoa ?

SUKUSELVITYS
Sukuselvitys on ote henkilöä tai perhettä koskevista kirkonkirjaan tehdyistä merkinnöistä.

Sukuselvitystä tarvitaan yleisimmin perunkirjoitukseen ja kuolinpesän asioiden hoitoon.

Perunkirjoituksia varten sukuselvitys on tilattava erikseen kaikista niistä seurakunnista, joissa henkilö on 15 vuotta täytettyään ollut kirjoilla.

Mikäli henkilö ei ole kuulunut seurakuntaan, tilataan sukuselvitys maistraatista. Perunkirjoitusta varten tarvittava sukuselvitys on hyvä tilata hyvissä ajoin.

HUOM! Sukuselvitystä ei saa käyttää sukututkimukseen. Väestötietolain 30 § 1 momentin mukaan tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu.

Sukuselvityksen hinta on 3,35€

Ei vielä omatunto kolkuta, kun ei ole tullut käytettyä - vielä. Tuntuu hieman kummalliselta. Saattaa olla ihan oikeutettu varoitus, mutta miten sukuselvitys perunkirjoitusta varten eroaa normaalista sukuselvityksestä muuta tarkoitusta varten. Syntymä- ja kuolinajat tietenkin rajoittavat käyttöä ilman lupaa.

[Risto Toivonen]

Eikös perukirjaa varten tehdyssä ole vain pesän osakkaat ja sukuselvityksessä on myös muita kuten puoliso ja jälkeläisiä jne.

[Juha]

Sukuselvitys perukirjoitusta varten ei ole tarkoitettu muille kuin sitä tarvitseville. Perukirjaa varten kirjoitettavaan sukuselvitykseen tulee henkilön A tiedot, vaikka tämä A olisi kieltänyt niiden luovuttamisen esim. juuri sukututkimusta varten.

Eikös se näin mene - sisältö ei tietysti eroa, mutta käyttötarkoitus kylläkin

Juha

[Sami Lehtonen]

Sukuselvitys perukirjoitusta varten ei ole tarkoitettu muille kuin sitä tarvitseville. Perukirjaa varten kirjoitettavaan sukuselvitykseen tulee henkilön A tiedot, vaikka tämä A olisi kieltänyt niiden luovuttamisen esim. juuri sukututkimusta varten.

Eikös se näin mene - sisältö ei tietysti eroa, mutta käyttötarkoitus kylläkin

Juha

Kyllä juu perukirjoitusta - tai muuta viranomaistoimintaa varten ei voi asettaa tietojen luovutuskieltoa. Mutta ilman tätäkin käyttötarkoitussidonnaisuus säilyy. Esimerkkinä se, että vaikka tietoja olisi luovutettu sukututkimustarkoituksiin, ei samoja tietoja saisi käyttää esimerkiksi suoramarkkinointitarkoituksiin.

[Harri Lintula]

Lisäksi perunkirjoitusta varten tehdyssä selvityksessä on mukana henkilötunnukset, mutta sukututkimusta varten tehdyssä niitä ei saa olla.

Harri

[Seppo Niinioja]

Lisäksi perunkirjoitusta varten tehdyssä selvityksessä on mukana henkilötunnukset, mutta sukututkimusta varten tehdyssä niitä ei saa olla.

Harri

Tietoja kirkkoherranvirastosta pyytäessään on syytä mainita, että ne tulevat sukututkimusta varten. Tämä on tavallisesti mainittu virkatodistuksessakin. Usein voi päästä halvemmalla, jos virastossa on jo mapissa valmiita sukuselvityksiä perunkirjoitusta varten tai aikaisempia sukututkimusta varten annettuja virkatodistuksia. Niistä saa kopioita n. 1,6 euron hintaan sivulta. Jos tiedot ovat niin tuoreita, että henkilötunnuksia on mukana, tunnusosat peitetään annetuissa todistuksissa.

Kannattanee myös mainita, että ei pyydä kirkkoherranvirastoa tekemään mahdollisesti toisiin seurakuntiinkin ulottuvaa varsinaista sukututkimusta, vaan että haluaa vain virkatodistuksen. Sain eräästä seurakunnasta loppukesällä 108 euron laskun, jonka pääosa muodostui sukututkimukseksi nimetystä 4 tunnin työstä à 21,80 euroa + ALV:sta 22 %. Kirkon tilintarkastajat ovat kuulemma kiinnittäneet huomiota sukututkimuspalvelujen verollisuuteen. Viranomaisten antamat pelkät virkatodistukset ovat käsittääkseni ALV:stä vapaita. Sukututkimusta ei kannata pyytää, ellei tarvitse. Useimmat seurakunnat eivät toistaiseksi lisänne ALV:tä laskuun, ainakin Helsingin keskusrekisterille asia tuntui olevan outo.

Seppo Niinioja

[Kataja]

HUOM! Sukuselvitystä ei saa käyttää sukututkimukseen. Väestötietolain 30 § 1 momentin mukaan tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu.

Lakeja pitää noudattaa. Mutta koskeeko tämä vanhoja perukirjoja, ajalta, jolloin tämä laki ei ollut voimassa? Ja mahdollisuus kieltää tietojen käyttö sukututkimukseen ei sekään ole ollut kauan voimassa.
Marjatta

[Heikki Koskela]

Lakeja pitää noudattaa. Mutta koskeeko tämä vanhoja perukirjoja, ajalta, jolloin tämä laki ei ollut voimassa? Ja mahdollisuus kieltää tietojen käyttö sukututkimukseen ei sekään ole ollut kauan voimassa.
Marjatta

Jos minä käytän jotain perukirjaa sukututkimuksessani hyväksi ja otan sieltä käyttööni tietoja, jotka sopivat minulle, teenkö minä väärin siinä. Samat tiedot minä saan tietysti myös suoraan seurakunnan kansliasta maksamalla virkatodistuskesta, joka on tarkoitettu vain sukututkimusta varten. Kummastakin voi löytää samat tiedot eivätkä ne tutkimuksen edetessä eroa mitenkään toisistaan. Jotain byrokraattista kiekuraa tässä nyt on.

[Seppo Niinioja]

Erään seurakunnan kotisivuilla varoitetaan käyttämästä perunkirjoitusta varten tilattua sukuselvitystä sukututkimukseen.
Kolkuttaako jonkun omatuntoa ?

SUKUSELVITYS
Sukuselvitys on ote henkilöä tai perhettä koskevista kirkonkirjaan tehdyistä merkinnöistä.

Sukuselvitystä tarvitaan yleisimmin perunkirjoitukseen ja kuolinpesän asioiden hoitoon.

Perunkirjoituksia varten sukuselvitys on tilattava erikseen kaikista niistä seurakunnista, joissa henkilö on 15 vuotta täytettyään ollut kirjoilla.

Mikäli henkilö ei ole kuulunut seurakuntaan, tilataan sukuselvitys maistraatista. Perunkirjoitusta varten tarvittava sukuselvitys on hyvä tilata hyvissä ajoin.

HUOM! Sukuselvitystä ei saa käyttää sukututkimukseen. Väestötietolain 30 § 1 momentin mukaan tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu.

Sukuselvityksen hinta on 3,35€

Voitko kertoa, mikä seurakunta näin ilmoittaa? Tuossa mainittu hintahan on ihan nimellinen. Sukututkimuksesta veloitetaan kirkohallituksen mukainen taksa 21,80 e/h (+ ehkä ALV) ja minimiveloitus on tavallisesti puolelta tunnilta. Ei näitä kyllä aina sovelleta harvojen viimeaikaisten havaintojeni mukaan. Tutkimusteni pääpaino ei aikoihin, jos koskaan ole ollut virkatodistusten tilaamisessa.

Seppo Niinioja

[Antti Järvenpää]

Olen muistaakseni ostanut Heikki Vuorimiehen Keskisuomalaisia perukirjoja 1700-luvulta Tiede kirjakaupasta ja käytän sitä hyvällä omalla tunnolla, samoin kuin muitakin vastaavia lähteitä.

Perunkirjoitus, siinä missä jokin muukin historiallinen dokumentti, on lähde, joten kategorinen ilmaisu, että perunkirjoitusta ei saa käyttää sukutukimukseen, on virheellinen.

Toisaalta käytännesäännöt sanovat, että sukututkimusta saa tehdä omiin tarkoituksiinsa ilman sen kummempia rajoituksia ja rajoitukset astuvat voimaan, mikäli aiot julkaista jotakin elävistä henkilöistä. Näin on siis sovittu käytännesäännöissä korkeimman viranomaisen kanssa.

Tämä on ehkäpä oiva esimerkki henkilötietolaista ja sen käytännön soveltamisesta. Käytännössä ihmisten tietoon ja muistiinpanoihin päätyy paljon henkilötietoja eikä ymmärtääkseni sitä ole kukaan kieltänyt. Sen sijaan sen tiedon saattaminen julkisesti nähtäville onkin jo toinen kysymys. Perunkirjoituksen tiedot ovat yksi tälläinen. Niiden yksityiskäyttöä ei käsittääkseni kukaan voi kieltää, koska ne ovat joka tapauksessa henkilön kirjoituspöydän laatikossa, mutta sen sijaan niiden tietojen käyttö julkaisussa tai luovuttaminen kolmannella osapuolelle, ilman asianomaisen elävän ihmisen lupaa, on jo toinen kysymys.

Ehkäpä vielä joku juristi voisi tarkentaa tätä.

[Juha]

Juristi en ole, mutta nyt taisivat mennä puurot ja vellit sekaisin.

Itse ymmärrän asian niin, että jos tilaan perukirjoitusta varten kirkkoherranvirastosta sukuselvityksen, niin tätä selvitystä en saa käyttää sukututkimukseen.

Kokonaan eri asia on sitten se perukirja, mutta alkuperäinen kysyjähän ei siitä puhunut.

Perukirjan julkisuudesta löytyy Korkeimman hallinto-oikeuden päätös;
http://www.kho.fi/paatokset/40559.htm

En tiedä, vastaako sekään Antin kysymykseen.

Juha

[Anitta I-E]

Ainakin Pöytyän ja Lahden seurakunnissa on tuo maininta.

http://www.lahdenseurakuntayhtyma.fi/palvelut_asiointi/virkatodistukset_ja_sukuselvitys

http://www.poytyanseurakunta.fi/?sid=98

Entäpä, miten väärin on, että lukee vanhoja perunkirjoja ja papintodistuksia, joita on löytynyt vanhempien ja isovanhempien jäämistöistä. Niistä saattaa olla hyvinkin apua alkuun pääsemisessä.

[Heikki Koskela]

Ainakin Pöytyän ja Lahden seurakunnissa on tuo maininta.

http://www.lahdenseurakuntayhtyma.fi/palvelut_asiointi/virkatodistukset_ja_sukuselvitys

http://www.poytyanseurakunta.fi/?sid=98

Entäpä, miten väärin on, että lukee vanhoja perunkirjoja ja papintodistuksia, joita on löytynyt vanhempien ja isovanhempien jäämistöistä. Niistä saattaa olla hyvinkin apua alkuun pääsemisessä.

Selvää tekstiähän nuo ovat. Mutta en vieläkään ymmärrä miten sukututkimuksistani voisi selvittää sivullinen, mikä on otettu perukirjasta ja mikä tilattu erityisesti sukututkimusta varten.

Minullakin näyttää olevan "valmiustilassa" nuo Vuorimiehen kokoamat perukirja-tiedot Keski-Suomesta. Seinäjoen sukumessuillahan niitä oli myynnissä SSS:n pöydässä.

Hyvää sununtaita!

[Antti Järvenpää]

Kyllä ne perunkirjan henkilötiedot taitavat olla samaa puuroa kuin rekisteriviranomaisen antama sukuselvitys perunkirjoitusta varten. Mielestäni kyse on vain semantiikasta, vaikkakin dokumentti on toinen. Lisäksi ne sukuselvitykset ovat joko perunkirjan liitteenä tai kopioitu perunkirjaa, siltä osin kun ne koskevat perintöä. Tosiasiallisesti kyse on samasta tiedosta, mutta dokumentti on kokonaan tai osittain eri, riippuen siitä onko liitteitä vai ei.

Perimmältään näissä kielloissa on kysymys käsittääkseni henkilötietolaista, joka koskee kaikkia rekisterin pitäjiä aivan siitä riipumatta, miten henkilötieto on saatu käsiin. Pelkään pahoin, että tällaiset seurakuntien sivuilla mainitut asiat ovat täysin turhia, koska henkilötietolaki yleisesti ja sukutukijan kyseessä ollessa käytännesäännöt määrittelevät sen, mikä on nykykäsityksen mukaan oikein tai väärin, aivan siitä riipumatta, mistä tieto on kotoisin. Henkilötietolaki yleisesti sallii rekisteristä luovutukset vain tiettyä käyttötarkoitusta varten, joka on periaatteessa oikea periaate, kun puhutaan rekisterien ylläpidosta.

Olen varmaankin puhunut itseni pyörryksiin asiasta, että sukututkimus on ensisijaisesti tutkimusta eikä rekisterinpitoa. Tutkijalle kaikki lähteet ovat lähteitä ja niihin saattaa liittyä rajoituksia julkaisemisen tai edelleen luovuttamisen suhteen, mutta itse tutkimusta ei pidä rajoittaa millään muotoa, kun vain muistaa, että kaikkea tiedoksi saatua ei välttämättä saa ilman erityistä lupaa julkaista tai luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Vaikka tutkijalla on vapaus, niin vastapainona on myös vastuu. Tutkijan vapautta ei ole kuitenkaan syytä mitenkään rajoitaa, mutta tulosten käyttöä voidaan, mikäli siitä on vahinkoa jollekin toiselle. Tällaisissa kielloissa ja viranomaismääräyksissä heijastuu oivallisesti se, että sukutukimusta ei ymmärretä tutkimuksena, vaan se rinnastetaan ikäänkuin johonkin suoramarkkinointi firmaan, jollaisissa yhteyksissä tuollaiset mainitut kiellot ovat paikallaan.

Sitten kun mennään humaanimpaan puoleen ja ajatellaan, että sukutukija, joka on nähnyt joko perunkirjan tai perunkirjaa varten annetun sukuselvityksen, kieltää itse itseään komentaen unohtamaan kaiken näkemänsä ja ikäänkuin jatkaa siitä puhtaalta pöydältä muisti tyhjäksi pyyhittynä. Eihän ihmisen eikä yhdenkään tutkijan aivot yksinkertaisesti toimi näin, jos on edes hiukankaan perehtynyt käyttäytymistieteisiin. Tieto rakentuu tiedon päälle ihmisen muistissa ja täydellisiä black outteja voi aikaansaada vain tolkuttomalla alkoholin käytöllä tai juoksemalla seinää päin.

Nykyisten käytännesääntöjen valossa koko kielto on mielestäni absurdi senkin takia, että riippumatta siitä, mistä lähteestä sukutukija on tiedon saanut, hän ei saa julkaista tietoja elävistä henkilöistä ilman asianomaisen lupaa. Siis ei edes se, että tieto on haettu sukutukimusta varten viranomaisen mistä hyvänsä rekisteristä vapauta sukutukijaa tästä ja toisaalta kuolleita kielto-oikeus ei koske.

[Heikki Koskela]

Nykyisten käytännesääntöjen valossa koko kielto on mielestäni absurdi senkin takia, että riippumatta siitä, mistä lähteestä sukutukija on tiedon saanut, hän ei saa julkaista tietoja elävistä henkilöistä ilman asianomaisen lupaa. Siis ei edes se, että tieto on haettu sukutukimusta varten viranomaisen mistä hyvänsä rekisteristä vapauta sukutukijaa tästä ja toisaalta kuolleita kielto-oikeus ei koske.

Kiitos Antille asiaa selventävästä kirjoituksesta. Tiedon lähteellä ei siis ole merkitystä vaan itse henkilön tiedon "tuoreudella". Jos se on liian tuore, sen julkaisemiseen jokatapauksessa tarvitaan lupa ko henkilöltä.