PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Isää ei ole pakkoa kertoa


Juha
14.03.09, 20:59
Vaikka viranomaisilla olisi isäehdokas tiedossa, eivät he voi tämän isyyttä omatoimisesti selvittää. Lainsäädäntö tarjoaa isän henkilöllisyyden salaaville äideille mahdollisuuden estää isyyden selvittäminen

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903149243476_uu.shtml


Siinäpä haaste sukututkijoille, kun viranomainenkin on voimaton :)

zappa
17.03.09, 11:21
Hei
Jos lapsi haluaa selvittää isänsä, niin isä voidaan kaivaa ylös haudasta selvitystä varten.

Juha
17.03.09, 11:28
Mihin lakiin tai asetukseen perustat tämän heittosi?


Juha

kkylakos
17.03.09, 13:50
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903149243476_uu.shtml


Siinäpä haaste sukututkijoille, kun viranomainenkin on voimaton :)

Kyseessä voi olla kyseiselle isättömälle henkilölle koko elämän tragedia, johon verrattuna sukututkijan tyhjä tietokenttä ei ole mitään.

K-Erik
18.03.09, 08:55
Entisinä aikoina saattoi kyllä olla tiedossakin kuka oli isä mutta äidin oli oman turvallisuutensa takia pakko olla hiljaa. Hyvä esimerkki oman iää:n kohdalla, aviomies oli vankilassa tapon takia ja syntyi tyttövauva perheeseen. Sellaisessa tilanteessa on parempi olla hiljaa isästä ainakin virallisissa kirjoissa. Aviomies pääsi pian vapaalle, hoviin valitus muutti tapon pahoinpitelyksi muttei se isännän tapoja muuttanut.
Tapaus on 1800-luvun loppupuolelta.
Karl-Erik

zappa
19.03.09, 11:23
Lakiin 1976 voimaan tulleeseen tuo perustuu. En koskaan heitä mitään mutu tietoa vaan aivan oikeaa tietoa. Etsivä löytää ja kysyvä saa tietoa.

Juha
19.03.09, 11:24
Voisitko siis lähettää tuon lainkohdan tänne forumille?


Juha

JHissa
19.03.09, 12:14
Voisitko siis lähettää tuon lainkohdan tänne forumille?


Juha
Suomen lainsäädäntö löytyy FINLEX ® - Valtion säädöstietopankkista osoitteesta www.finlex.fi (http://www.finlex.fi:st%C3%A4)

Isyyslaki 5.9.1975/700

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700

Laki oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta 3.6.2005/378

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050378 (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050378?search)

eri asia on kuinka näitä sovelletaan.

Johannes Hissa

Juha
19.03.09, 12:37
Jos tutkittava mies tai äiti on kuollut, mutta häntä ei vielä ole haudattu tai tuhkattu, tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen tehtäväksi vainajasta otettavasta kudosnäytteestä. Jos vainaja on kateissa tai häntä ei ole voitu tunnistaa luotettavasti taikka jos vainaja on haudattu tai tuhkattu, tuomioistuin voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen.


Mikä on momentti 1?

Onko joku tietoinen, että Suomessa olisi kaivettu hautoja auki isyyden selvittämistä varten?

Isyyslaissa, pykälässä 11 todetaan lisäksi;

11 §

Lääketieteellisten selvitysten hankkiminen

Lastenvalvojan on hankittava lääketieteellinen asiantuntijalausunto lapsen siittämisajankohdasta, jollei sen hankkimista muihin selvityksiin nähden voida pitää tarpeettomana.
Lastenvalvojan on tilattava oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain (378/2005) 1 §:ssä (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050378) tarkoitettu oikeusgeneettinen isyystutkimus lapsesta, äidistä ja miehestä, joka saattaa olla lapsen isä, jos mies pyytää tutkimusta tai jos lastenvalvoja muuten katsoo sen tarpeelliseksi. Jos tutkimus voidaan mainitun lain mukaan määrätä tehtäväksi muusta kuin edellä tarkoitetusta henkilöstä, lastenvalvoja voi katsoessaan sen aiheelliseksi tilata tutkimuksen. (3.6.2005/379) (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=isyyslaki#a3.6.2005-379)
Oikeusgeneettinen isyystutkimus voidaan isyyden selvittämisen yhteydessä tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa. Jos tutkimus aiotaan tehdä vainajasta, joka ei ole eläessään antanut suostumusta tutkimukseen, siihen on saatava vainajan lesken ja perillisten suostumus. (3.6.2005/379) (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=isyyslaki#a3.6.2005-379)
Jos tutkimus on tarkoitus tilata miehen tai äidin molemmista vanhemmista, toisesta vanhemmasta yksin tai muusta sukulaisesta kuin miehen tai äidin vanhemmista, tutkimuksesta ja siihen annettavasta suostumuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain 6, 7 ja 9 §:ssä sekä 11 §:n 1 momentissa säädetään. (3.6.2005/379) (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=isyyslaki#a3.6.2005-379)



Juha

JHissa
19.03.09, 13:12
Jos tutkittava mies tai äiti on kuollut, mutta häntä ei vielä ole haudattu tai tuhkattu, tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen tehtäväksi vainajasta otettavasta kudosnäytteestä. Jos vainaja on kateissa tai häntä ei ole voitu tunnistaa luotettavasti taikka jos vainaja on haudattu tai tuhkattu, tuomioistuin voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen.

Mikä on momentti 1?

Juha
5 §

Tutkimus kadonneesta tai kuolleesta

momentti 1 kuuluu:

Jos 4 §:ssä tarkoitetun tutkittavan olinpaikasta ei voida saada tietoa, tuomioistuin voi määrätä, että tutkimus tehdään hänestä aiemmin otetusta, saatavilla olevasta kudosnäytteestä tai että tutkimuksessa käytetään hänestä aiemmassa tutkimuksessa saatuja tietoja.

Johannes Hissa

Seppo Niinioja
19.03.09, 19:19
5 §

Tutkimus kadonneesta tai kuolleesta

momentti 1 kuuluu:

Jos 4 §:ssä tarkoitetun tutkittavan olinpaikasta ei voida saada tietoa, tuomioistuin voi määrätä, että tutkimus tehdään hänestä aiemmin otetusta, saatavilla olevasta kudosnäytteestä tai että tutkimuksessa käytetään hänestä aiemmassa tutkimuksessa saatuja tietoja.

Johannes Hissa

NOMB, mutta selvyyden vuoksi:

Tässä ketjussa on käsitelty ainakin kahta lakia. Yllä on kyseessä siis http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050378?search , Laki oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta 3.6.2005/378 ja sen 5 §:n 1 momentti. Momentti tarkoittaa lakitekstissä pykälän kappaletta, joita tuossa pykälässä on kolme.

Kaisa Kyläkoski totesi viisaasti: Kyseessä voi olla kyseiselle isättömälle henkilölle koko elämän tragedia, johon verrattuna sukututkijan tyhjä tietokenttä ei ole mitään.

Seppo Niinioja

Juha
19.03.09, 20:26
Kiitos Sepolle tästä momenttiasian selventämisestä!

Mitä tulee tuohon Kaisan mainitsemaan seikkaan; ajattelin itse asiaa vain ainoastaan tutkimuksellisesta näkökulmasta inhimilliset puolen pois työntäen.

Olen varmasti siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minun lapsuuteeni kuului sekä isä että äiti. Näin ollen minun on mahdotonta käsittää, mitä isättömyys tai äidittömyys voi ihmiselle merkitä.


Juha

piipa
19.03.09, 22:35
Ei ole pelkästään kyse siitä, että olisi isätön tai äiditön ( ainakaan omalla kohdallani)
Itse olen kasvanut adoptioisäni suvun keskellä ja vasta oikeastaan sukututkimusharrastusta aloittaessani oivalsin mitä se itselleni merkitsi.
Kyse ei enään ollut siitä kuka on isäni tai kuka on äitini vaan myös ketkä ovat sukulaisiani. Kyse on sadoista jopa tuhansista edesmenneistä.
Ikuisiksi ajoiksi olen kirjattuna " väärään" sukuun.

Ehken koskaan olisi ajatellut asiaa niin syvällisesti ellen olisi ajautunut tämän harrastuksen pariin.

Juha
19.03.09, 22:58
No, äitini on adoptiolapsi.

Hänen sukulaisiaan ovat aina olleet adoptiovanhempien sukulaiset. Vaikka hän tiesi oman äitinsä ja tapasi tämän muutamia kertoja, oli tämä hänelle täysin vieras - kuten myös suurin osa tämän suvusta.

Näin olenkin hänen kohdallaan selvitellyt sekä biologisia että adoptiosukulaisia. Meitä kun on niin moneksi - ja kun kyse on savolaisista, niin niissähän riittää puuhaa....

Onneksi sukututkija voi tutkia ihan mitä itse haluaa!


Juha

piipa
19.03.09, 23:32
Niinpä, sukua on tullut selvitettyä yhdelle sun toiselle ystävälle ja naapurille.
Silti takaraivossa jyskyttää kysymys siitä mihin sukuun itse kuulun.

Sama kysymys tuli eteen, kun yksi lapsistani sairastui, eli siinä vaiheessa ei ollut hyötyä kertoa adoptiovanhemman perinnästä!

Asia ei ole todellakaan yksinkertainen, aina ei tunnesiteet riitä!

JHissa
20.03.09, 12:42
Onko Suomessa tutkittu kuinka monelle prosentille lapsista on ilmoitettu väärä isä?
Löysin esim. Iso-Britaniaa koskevan uutisen, jossa vuosina 2007-08 testatuista 3474 tapauksessa 661 oli ilmoitettu väärä isä eli 19%. Vuosina 2004-05 luku oli 10.6%, 2005-06 luku oli 16.4% ja 2006-07 luku oli 13.6%:
http://www.guardian.co.uk/politics/2008/aug/01/freedomofinformation.childprotection/print
Nearly one in five paternity claims handled by the Child Support Agency end up showing the mother has deliberately or inadvertently misidentified the father, figures show.
...
The latest figures for 2007-08 show that out of 3,474 tests ordered, 661 or 19% named the wrong man. The figure is a record for the CSA since central figures started to be collated nationally. The negative results for tests taken in 2004-05 were 10.6%, in 2005-06 were 16.4%, and 13.6% in 2006-07.

Jos luvut ovat saman kaltaisia myös Suomessa, niin väärien isien ilmoittaminen on yleisempää kuin jättää hänet ilmoittamatta.