Sukututkijako henkilötietojen uhka!

[Antti Järvenpää]

En tiedä pitkäänkö kyseinen uutinen on luettavissa HS:n arkistossa, mutta ohessa linkki uutiseen:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Verottaja+päästi+tuhansien+ihmisten+salaisia+tie toja+julki/1135243313111

On mielenkiintoista havaita, että henkilötietolaki ei koske todellista yksilön uhkaa, jonka viranomainen aiheuttaa, mutta koskee sukututkijaa.

[Olarra]

Erityisen hauska kohta tuossa on mielestäni se, että tarjottiin maksua vastaan mahdollisuutta estää tietojen julkaiseminen.

Joitakin vuosia sitten eräs tuntemani henkilö sai lehteen nimensä siksi, että verottaja oli tehnyt virheen hänen tulojensa merkinnässä ja näin tuttavastani tuli "ökyrikas". Tuttavani otti yhteyttä lehteen ja kysyi miksi hänen nimensä oli julkaistu - kansa kuulemma halusi tietää. Lehti tarjosi mahdollisuutta oikaisuun, siihen ei tuttavani halunnut tarttua ilmoittautuakseen julkisesti oikeasti tavikseksi.

Viranomainen oikaisi aikanaan virheelliset verotiedot omissa tiedostoissaan, mutta julkisuuteen ei noita tietoja välitetty. Kiinnostavaksi asian tekee myös se, että lehdessä julkaistut tiedot oli koonnut tunnettu poliitikko, joka ainakin omasta mielestään on kansan asialla.
t. Olavi A.

[Erkki]

On mielenkiintoista havaita, että henkilötietolaki ei koske todellista yksilön uhkaa, jonka viranomainen aiheuttaa, mutta koskee sukututkijaa.

Voisiko joku testata Tietosuojavaltuutetun reagointinopeuden laittamalla sukukirjaan tai vastaavaan tiedot esim. yhden henkilön verotiedoista!

Kymppi vetoa, että tuossa tapauksessa mentäisiin kiireen vilkkaa lakituvantupaan.

Mutta päästäisiinpä taas osoittamaan tämä sukututkimukseen kohdistettu vainoharhainen ajojahti.

[kkylakos]

Off-topic. Löysin jollain Google haulla juuri tällä viikolla nuo ent. kotikaupunkini yritystoiminnan tulokset sivulta http://ari.kuvat.fi/pdf/Verop%C3%B6rssit%202008/ (http://ari.kuvat.fi/pdf/Verop%C3%B6rssit%202008/) pdf-tiedostoina, joista oli huomattavan helppo hakea nimiä.

[Sami Lehtonen]

En tiedä pitkäänkö kyseinen uutinen on luettavissa HS:n arkistossa, mutta ohessa linkki uutiseen:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Verottaja+päästi+tuhansien+ihmisten+salaisia+tie toja+julki/1135243313111 (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Verottaja+p%C3%A4%C3%A4sti+tuhansien+ihmisten+sala isia+tietoja+julki/1135243313111)

On mielenkiintoista havaita, että henkilötietolaki ei koske todellista yksilön uhkaa, jonka viranomainen aiheuttaa, mutta koskee sukututkijaa.

Onhan tuon artikkelin perusteella näemmä TSV vaatinut noiden verojulkaisujen kaupittelun lopettamista. Monenko sukukirjan myynnin lopettamista TSV on nimenomaisesti vaatinut? Sukukirjojen nimiä ja tekijöitä tähän kiitos.

[Veikko Leskelä]

Voisiko joku testata Tietosuojavaltuutetun reagointinopeuden laittamalla sukukirjaan tai vastaavaan tiedot esim. yhden henkilön verotiedoista!



Olisinpa - nytkin - varovainen yllyttämään ketään henkilörekisteririkoksiin tai -rikkomuksiin. Sellaistakin vaikutelmaa Erkin testauspyynnöstä saa.

Piittaamattomuutta on jo ollut aikansa eri aloilla ja pitää pystyä olemaan asialinjalla sukualalla kuten kaikenlaisten veroluetteloiden julkaisijoidenkin osalta.

Lainaus Sami Lehtonen:

Alkuperäinen lähettäjä Antti Järvenpää http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=31885#post31885)

En tiedä pitkäänkö kyseinen uutinen on luettavissa HS:n arkistossa, mutta ohessa linkki uutiseen:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Verottaja+päästi+tuhansien+ihmisten+salaisia+tie to ja+julki/1135243313111 (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Verottaja+p%C3%A4%C3%A4sti+tuhansien+ihmisten+sala isia+tietoja+julki/1135243313111)

On mielenkiintoista havaita, että henkilötietolaki ei koske todellista yksilön uhkaa, jonka viranomainen aiheuttaa, mutta koskee sukututkijaa.

Lehtonen: Onhan tuon artikkelin perusteella näemmä TSV vaatinut noiden verojulkaisujen kaupittelun lopettamista. Monenko sukukirjan myynnin lopettamista TSV on nimenomaisesti vaatinut? Sukukirjojen nimiä ja tekijöitä tähän kiitos.

************************************************** **

Kysymys lienee kai ollut ensi sijassa siitä, että noissa julkaistuissa veroluettelotiedoissa on ollut mm. turvakielto-, lähestymiskielto- ym. kieltotapauksia ja kiellon alla ollut häirikkö on päässyt tietämään suojatun henkilön asuinpaikan ja jatkamaan iljettävää häiriköintiä. Eipä ole kanttia sallia tuollaista!

Kyllähän tällainen jos mikä on selvästi lainvastaista ja tuomittavaa eikä sellaista pidä vaatiakaan sallituksi. Talonpoikaisjärkeä sukututkimukseenkin.

Totta on, että elävien kohdalla tällaisia kieltotapauksia esiintyy ja kun julkaistaan tuhansien henkilöiden verotietoluetteloita, niin riski, että sinne joutuu tarkistamattomia kieltotapauksia on olemassa. Riskin ottaa julkaisija.

VL

[Antti Järvenpää]

Kiinnittäisin itse tuossa jutussa huomiota siihen, että hallintoviranomaisilla on paljon sellaista henkilötietoa, joiden pitäisi pysyä salassa. Yksilön kannalta he ovat todellinen henkilötietojen uhka, josta tuo juorukalenteri on vain yksi esimerkki. Ruotsissa Liza Marklund on kirjoittanut aiheesta ehkä hiukan kiistellynkin kirjan "Uhatut", joka kertoo käytännössä, millaisen uhan henkilötiedot ja viranomaiset voivat yksilölle aiheuttaa. Tuosta HS:n jutusta on mielenkiintoista huomata, että valtionvarainministeriössäkin on havaittu, että paradoksi on siinä, että kiellettyjen henkilötietojen hallinoimiseen tarvitaan oma rekisteri tai ainakin rekisterimerkintä, koska niitä ei voi muuten hallita.

Kiinnittäisin tässä huomion siihen, että käytännesäännöissä tämä seikka on huomioitu kohdassa 4.4. Sikäli olemme hallintoviranomaisia edellä. Toisaalta yksikään sukututkimusohjelma ei sisällä kohdassa 4.4. kuvattua ominaisuutta. Kun henkilötietojen käsittely on jatkuva prosessi, niin paradoksaalista on, että jos joku haluaa kieltää henkilötietojensa käsittelyn, se ei ole mahdollista muuta kuin sillä tavalla, että henkilö on yksikäsitteisesti tunnistettavissa ja kielto-oikeus on merkitty ja kielto-oikeudesta pidetään lokia sen suhteen, mitä on kielletty ja onko kielto-oikeutta muutettu jotenkin ajan kuluessa. Paradoksi tässä on vielä sekin, että tällainen rekisteri voi itsessään olla väärissä käsissä suurempi riski, kuin itse pelkkä henkilötieto.

Ymmärtääkseni henkitietolaki tai yleisemmin henkilötietodirektiivi on säädetty yksilön turvaksi, niin että hänen henkilötietojaan ei käytetä sillä tavoin, että siitä on ko. yksilölle haittaa, vahinkoa tai jopa turvattomuutta. Itse ymmärtäisin asian niin, että minulle voi olla haittaa, jos joku yhdistelee henkilötietojani siten, että sen vuoksi minua syrjitään tai mahdollisisti jopa evätään jokin asia; esimerkiksi työpaikka, vakuutus tms.. Vahinkoa minulle voidaan aiheuttaa esimerkiksi väärillä luottotietokirjauksilla tms. Pahin tilanne on se, että minulle aiheutetaan turvattomuutta, joka on realisoitunut tässä verottajan tapauksessa. Siis ihminen jonka osoitetiedot on salattu, pullahtaa esille jonkun toisen viranomaisen toimesta, tässä tapauksessa verottajan. Turvakielloisssa ei ole mitään järkeä jos yksi viranomainen toimii näin.

Ymmärrän hyvin Veikon ja muidenkin juristien näkökulman. Jos on jotakin säädetty, pitää sitä noudattaa, olkoon laki sitten hyvä tai huono. Kun en ole itse juristi, mietin asioita talonpoikaisjärjellä, ja suhteutan asioita ja niiden seurauksia toinen toisiinsa. Tarkoitan tällä sitä, että sukukirja ei koskaan voi aiheuttaa yksilön kannalta sellaista vahinkoa, jota verottajan menettely on aiheuttanut turvakiellon saaneille. Tarkoitan tällä sitä, että juorukalenterin tekijälle ei olisi koskaan pitänyt päätyä turvakiellon alaisia tietoja. Vika ei ole niinkään juorukalenterin tekijässä, vaan siinä, jonka rekisteri vuotaa.

Kun olen ollut paljon tekemisissä järjestelmien kanssa ja joutunut pohtimaan sitä, miten tietojen oikeellisuus taataan ja virheet estetään käytännön tasolla, voisin sanoa, että moni asia ja periaate voi näyttää yksinkertaiselta paperilla, mutta sen käytännön toteutus onkin jo huomattavasti hankalampaa tai jopa mahdotonta. Jos virheettömyyttä vaaditaan, pitää siihen olla myös työkalut ja mahdollisuudet. Tämä pätee niin esimiestyöhön kuin hallintoviranomaisen säädöksiin. Vaikka katson yksilönä, että henkilötietolaki on hyvä asia, niin se miten se on säädetty ja miten sitä sovelletaan esim. sukutukimukseen on huonoa hallintoa.

Olen tuonut näkökulmani jo useamman kerran esille, mutta toistan vielä. Henkilökohtaisesti en kirjoita yhtään sukukirjaa niin kauan, kuin tulkinta on nykyinen. En katso, että minulla olisi reaalinen mahdollisuus, taloudelliset resurssit ja kyky täyttää sitä tulkintaa, jota sukukirjoilta nykyisin edellytetään. Nämä näkökulmat olen perustellut useassa kirjoituksessa. En toki ole lopettanut sukutukimusta - teen sitä nykyisin vain pöytälaatikkoon. Hyväksyn, että joku ajattelee toisin, mutta itse kuulun niihin jäykkäniskasiin suomalaisiin, joka haluaa pitää reilun hajuraon käräjätupaan, ja tarvittaessa katoan ehkäpä hiukan kuvainnollisesti sanottuna erämaihin, etten olisi kaikenkarvaisten viranomaisten hampaissa.

Jos vertaan tätä esille tullutta riskiä, - siis verottaja suhteessa sukukirja - on verottajan toimet mittaamattomasti suurempi riski kuin sukukirja. Jos siis ristiintaulukoitaiisiin erilaiset rekisterin pitäjät nelikenttään henkilötietojen käsittelyn ja aiheutetun riskin suhteen, on sukutukija jotakuinkin origossa ja verottaja aivan toisessa äärikulmassa ja vielä jopa logaritmisella asteikolla katsottuna. Toivoisin kovasti suhteellisuuden tajua säädösten laadinnassa ja onnea niille, jotka ovat julkaisemassa uusia sukukirjoja.

PS. Ymmärtääkseni TSV on vaatinut, ettei yhtäkään sellaista sukukirjaa saa tehdä, saatikka saattaa myyntiin, joka ei noudata henkilötietolakia TSV:n tulkinnan mukaan, jota käytännesäännöt edustaa. Jos joku ei täytä ko. vaatimuksia, hän ottaa riskin, että hänet haastetaan käräjille kaikkine lain suomine seuraumuksineen. Näin on jo tapahtunut ennen käytännesääntöjä, ja tapahtunee jatkossakin, mikäli käytännesääntöjä ei noudateta.

[Tapani Kovalaine]

Henkilöiden tietosuoja-asioissa on tehty paljon parannuksia, on säädetty lakeja ja normeja noudatettavaksi. On myös konkreettisesti toimittu siten, että kaikki mahdolliset tietojen vuotokohdat virastoissa ja laitoksissa tulisivat tukituiksi.

Takana on se aika, jolloin virastotalojen edustoilta saattoi paperinkeräysastioista löytää henkilötunnuksia sisältäviä roskiin laitettuja asiakirjoja, jotka olivat virastossa tehneet tehtävänsä.

Takana on myös se päivä noin 35 vuoden takaa, jolloin suojelupoliisi puuttui omasta mielestään tärkeään epäkohtaan ja halusi asiaan korjausta. He olivat huomanneet, että noin kolme neljäsosaa maamme henkikirjoista vuosittain sidottiin (todella edulliseen hintaan!) vankiloissa ja vankityövoimalla. Työnjohdon oli siellä hyvin vaikea tehokkaasti valvoa, ettei henkilötietoja työsuorituksen aikana lueta. Eipä ole enää vuotuista henkikirjoitusta, joten ei ole tuotakaan riskiä olemassa. Turvakieltoja ei tuolloin vielä tunnettu, mutta tietovuodot tunnettiin.

[Irkku]

Voisiko joku testata Tietosuojavaltuutetun reagointinopeuden laittamalla sukukirjaan tai vastaavaan tiedot esim. yhden henkilön verotiedoista!

Kymppi vetoa, että tuossa tapauksessa mentäisiin kiireen vilkkaa lakituvantupaan.

Mutta päästäisiinpä taas osoittamaan tämä sukututkimukseen kohdistettu vainoharhainen ajojahti.

Muistelen TSV:nylitarkastaja Anja Puukan sanoneen eräällä luennollaan, etteivät he tarkasta julkaisuja. Silloin henkilö, jonka verotiedot on julkaistu voi asian saattaa tiedoksi TSV:lle.

Minusta kaiken, mikä on ollut jo julkisuudessa, kirjassa, matrikkelissa, lehdessä yms. voi julkaista mainitsemalla lähteen. Käytännesäännöissä kyllä suositellaan nekin tarkistuttamaan ko.henkilöllä. En aio missään
tapauksessa sellaista turhaa kierrosta tehdä.

Irkku