Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Cajanus-Gyllenhjerta?
Jully Ramsay sanoo Hjerta-suvun yhteydessä mm. seuraavaa:
Nedanstående (Hjerta) tabeller afse att rätta den falska tradition, enligt hvilken släkten Cajanus skulle leda sitt ursprung från svenska adliga ätten n:r 40, Gyllenhjerta. I hittills utgifna utredningar af släkten Cajanus angifves också Kyrkslätt såsom släktens stamort.”
Taulussa kaksi on Erik Mickelssonin (i Korkkulla) pojaksi annettu:
“Anders Eriksson, fogde oäfver Friherreskapet Kajana, ännu 1656, men icke mera 1665. Stamfader för släkten Cajanus = Kajanus. Se Sukukirja och Sursilliana.”
Hämmästyttävästi Sursillianan ja Sukukirjan mukaan mainitun Anders Erikssonin lapsista osa kuitenkin käytti Gyllenhjerta-nimeä! Miksi?
Edellen joudun tietämättömänä kysymään, miksi Pyhtään (Ruotsinpyhtään) Ruotsinkylässä asunutta ja siellä v. 1758 kuollutta Barbro Cajanaa (s.n.v. 1688) titulerrataan “wälborne” tittelillä, jos Cajanukset eivät olleet juuriaan aatelista sukua (Gyllenhierta)?
Barbro Cajanus (Cajana) oli aviossa korpraali Simon Shiörbeckin (Shjerfbeck?) kanssa, joka oli mahdollisesti kotoisin Ruotsista.
Barbro Cajanus voisi ikänsä puolesta olla esim. Erik Cajanuksen ja Margareta Forteliuksen tytär, varsinkin kun Barbron ja Simonin tytär kastettiin Margaretaksi Ruotsinkylässä 11.2.1727. Myös Erikin setä Johannes Cajanus voisi juuri ja juuri tulla kyseeseen Barbron isänä, vaikkakin hänen kolmas puolisonsa Elisabeth Witting (avio 1669) on ehkä ollut jo liian vanha synnyttääkseen v. 1688. Barbrolla ja Simonilla oli Johan-niminen poika (s. 1731).
Kaikki lisävinkit Barbro Cajanan taustasta otetaan kiitollisena vastaan.
1. Sukupolvi
Anders Erikinpka Cajanus, Kajaanin kappalainen, Kajaanin vapaaherrakunnan vouti
Gyllenhjertta on hieman harhaanjohtava sukunimi, kun tiedossa oleva periytyminen menee ennen kuin Hjertta suku käytti Gyllenhjertta nimeä! Johtuuko esimerkiksi siitä että Bergholm arvelemalla ilmeisen väärin yhdistää Andersin isoisän Mickel Erikinpoika Hjertan amiraali Niles Sveninpoika Hevonpään (Vigsbergin) herran pojaksi, josta käsittääkseni aateloitiin Gyllenhjerta suku. Kuitenkin lieneen Tanskasta tuli veljekset Sven ja Lars Pehrinpoika Hjerta. Lars Hjertta asettui Kirkkonummen Korkkulaan jo 1540 ehkä aikaiseminkin. Pian tuon jälkeen talosta tuli nimismiehentalo ja Kestikievari. Kustaa Vaasa muistaakseni määräsi tuolloin Kuninkaantien varteen perustettavaksi kestikievareita ja kuninkaankartanoita. Niles Sveninpoika avioitui Hevonpää sukuun Cecilia Christerin tytär Jägerhornin kanssa jonka äiti oli Margareta Spåre. Christer Hevonpään äiti oli Kerstin Klausintytär Horn ja Kristina Frille. (Olavi Nykänen) Kajaanin pitäjän nimismiehenä jo 1630 -luvun alusta toiminut Antti Erikinpka Cajanus nimitettiin heti Kajaanin vapaaherrakunnan perustamisen jälkeen Paltamon ja Sotkamon sekä Pielisen voudiksi. Hän oli alkuperäiseltä nimeltään Hjärta ja oli lähtöisin Kirkkonummelta. Lähde: Martti Helistö "Cajanuksen suvun kemiläisestä sukuhaarast
Puolisot
A) Agneta Mattsintr Latikatar
http://www.holappa.info/html/karjalainen/cajanus_jp.htm
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=541
Jully Ramsay, kuten aloitusviestissäni mainitsin, ei ole löytänyt mitään yhdistävää linkkiä aatelisen Gyllenhierta (nr 40) ja Kirkkonummen nimismiessuvun (Hjerta) välille. Hän nimenomaan korjaa Hjerta-esipuheessaan "den FALSKA traditionen, enligt hvilken släkten Cajanus skulle leda sitt ursprung från svenska adliga ätten n:r 40, Gyllenhjerta".
Ramsay ei näe kirkkonummelaissuvulle (Hjerta) mitään yhteyksiä myöskään
Tanskaan, vaan pitää suvun KANTAKOTINA/ KANTAPAIKKAKUNTANA (stamort) Kirkkonummea.
Miten tanskastatulo on dokumentoitu, vai käykö tässä samalla tavoin kuin Catharina Stierneld-väärennösten todistamisessa?
Matti Lund
16.01.09, 12:10
Jully Ramsay sanoo Hjerta-suvun yhteydessä mm. seuraavaa:
--->
“Anders Eriksson, fogde oäfver Friherreskapet Kajana, ännu 1656, men icke mera 1665. Stamfader för släkten Cajanus = Kajanus. Se Sukukirja och Sursilliana.”
Hämmästyttävästi Sursillianan ja Sukukirjan mukaan mainitun Anders Erikssonin lapsista osa kuitenkin käytti Gyllenhjerta-nimeä! Miksi?
....
Kaikki lisävinkit Barbro Cajanan taustasta otetaan kiitollisena vastaan.
Hei
Sekaannus nimikysymyksessä on mielenkiintoinen.
Olen käynyt läpi kaikki KA:sta saatavat Cajaneborgin vapaaherrakunnan ja Paltamon-Sotkamon käräjät Anders Erikinpojan virkamiesuran ajalta, ensinhän hän toimi nimismiehenä ja nimitettiin sitten kruununvoudiksi.
Näistä asiakirjoista minulla on havaintoja sadoista Anders Erkinpojan esiintymisistä käräjillä ja kymmenistä hänen allekirjoituksistansa erinäisissä asiakirjoissa:
Anders Erikinpoika ei käytä yhdessäkään allekirjoituksessaan eikä nimismiehenä esiintyessään mitään lisänimeä. Hän on siinä vaiheessa täysin lisänimetön.
Ensimmäiset havaintoni Cajanus -lisänimestä alkavat vuodesta 1651 Andersin pojalla Erikillä.
Kun Andersin poika Erik tulee Uppsalasta, hän käyttää lisänimeä Cajanus. Täten, kun Erik aloitti opiskelunsa Uppsalassa 1648, sieltä Uppsalan matrikkelista lienee löydettävissä todiste Cajanus -lisänimen synnyn tarkemmasta ajankohdasta.
Väitän, että nimismies ja sittemmin kruununvouti Anders Erikinpoika ei ottanut käyttöönsä edes Cajanus -lisänimeä, vaan sen otti hänen poikansa Erik, jota siinä asiassa sitten tämän veljet ja ehkä isänsäkin vanhuudessaan myötäilivät.
Se, mistä alkaen isä myötäili poikiensa Cajanus -nimenottoa, selvinnee vertaamalla Anders Erikinpojan sinettejä eri ajankohdista. Vähintäänkin lisänimen alkukirjainhan yleensä otettiin mukaan sinettiin ja lisättiin alkuperäiseen sinettiin, jos esim. isä otti sen käyttöön poikansa jälkeen (kuten hyvin tiedetysti esimerkiksi tapahtui Brenneruksilla Mustasaaressa).
Koska itselläni on ollut pääsy ainoastaan renovoituihin tuomiokirjojen mikrofilmirulliin, niissä olevista sineteistä ei saa riittävää selkoa, vaan ne ovat kopioissa epämääräistä tuhrua lähes kaikki. Muutamassa, joista AE:n sinetin kuvioita on jotenkin erotettavissa, en havaitse mitään kirjaimia.
Ilmeisesti KA:sta löytyy asiakirjoja eri ajankohdista, joista Anders Erikipojan sinetti hyvin erottuu. Ne saattavat toki olla ehdottomassa käyttökiellossa.
terveisin Matti Lund
Ps. Tässä oiva esimerkki jälleen, kuinka vailla perustetta oleva umpimähkäinen ja hulvaton lisänimien (Gyllenhjerta, Hjerta, Cajanus) kopiointi ja eskalointi aiheuttaa jatkuvaa sekaannusta ja harhaanjohdatusta.
Protestoin samalla forumilla yleistynyttä käytäntöä, jossa vastaukseksi
kopioidaan nettitekstejä, ilman omaa "saatetta".
Esim. Timo Winterin viestistä jäi nettilinkkejä avaamattomille se kuva,
että kommentit ovat Winterin omia.
Hei
Sekaannus nimikysymyksessä on mielenkiintoinen.
Olen käynyt läpi kaikki KA:sta saatavat Cajaneborgin vapaaherrakunnan ja Paltamon-Sotkamon käräjät Anders Erikinpojan virkamiesuran ajalta, ensinhän hän toimi nimismiehenä ja nimitettiin sitten kruununvoudiksi.
Näistä asiakirjoista minulla on havaintoja sadoista Anders Erkinpojan esiintymisistä käräjillä ja kymmenistä hänen allekirjoituksistansa erinäisissä asiakirjoissa:
Anders Erikinpoika ei käytä yhdessäkään allekirjoituksessaan eikä nimismiehenä esiintyessään mitään lisänimeä. Hän on siinä vaiheessa täysin lisänimetön.
Ensimmäiset havaintoni Cajanus -lisänimestä alkavat vuodesta 1651 Andersin pojalla Erikillä.
Kun Andersin poika Erik tulee Uppsalasta, hän käyttää lisänimeä Cajanus. Täten, kun Erik aloitti opiskelunsa Uppsalassa 1648, sieltä Uppsalan matrikkelista lienee löydettävissä todiste Cajanus -lisänimen synnyn tarkemmasta ajankohdasta.
Väitän, että nimismies ja sittemmin kruununvouti Anders Erikinpoika ei ottanut käyttöönsä edes Cajanus -lisänimeä, vaan sen otti hänen poikansa Erik, jota siinä asiassa sitten tämän veljet ja ehkä isänsäkin vanhuudessaan myötäilivät.
Se, mistä alkaen isä myötäili poikiensa Cajanus -nimenottoa, selvinnee vertaamalla Anders Erikinpojan sinettejä eri ajankohdista. Vähintäänkin lisänimen alkukirjainhan yleensä otettiin mukaan sinettiin ja lisättiin alkuperäiseen sinettiin, jos esim. isä otti sen käyttöön poikansa jälkeen (kuten hyvin tiedetysti esimerkiksi tapahtui Brenneruksilla Mustasaaressa).
Koska itselläni on ollut pääsy ainoastaan renovoituihin tuomiokirjojen mikrofilmirulliin, niissä olevista sineteistä ei saa riittävää selkoa, vaan ne ovat kopioissa epämääräistä tuhrua lähes kaikki. Muutamassa, joista AE:n sinetin kuvioita on jotenkin erotettavissa, en havaitse mitään kirjaimia.
Ilmeisesti KA:sta löytyy asiakirjoja eri ajankohdista, joista Anders Erikipojan sinetti hyvin erottuu. Ne saattavat toki olla ehdottomassa käyttökiellossa.
terveisin Matti Lund
Ps. Tässä oiva esimerkki jälleen, kuinka vailla perustetta oleva umpimähkäinen ja hulvaton lisänimien (Gyllenhjerta, Hjerta, Cajanus) kopiointi ja eskalointi aiheuttaa jatkuvaa sekaannusta ja harhaanjohdatusta.
Bergholmin mukaan jo Anders Erikinpojan lapsilla esiintyy sekä Cajanus-,
että Gyllenhjerta-sukunimiä:
Erik Cajanus, k. 1691
Johan Cajanus, s.1626, k. 1703
Anders Cajanus , K. 1657
Beata Gyllenhjerta, puoliso Kaspar Kasparinp. Forbus
Felicia Gyllenhjerta, puoliso Johan Curnovius
Jeremias Gyllenhjerta
Samuel Cajanus
Agneta Gyllenhjerta, puoliso 1) Andreas Antilius 2) Josef Lithovius
Gustaf Cajanus
Karl
Forumille hiljattain kopioiduissa Sursilliana-tauluissa Gyllenhjerttoja niin ikään näyttää vilisevän.
Matti Lund
16.01.09, 13:33
Bergholmin mukaan jo Anders Erikinpojan lapsilla esiintyy sekä Cajanus-,
että Gyllenhjerta-sukunimiä:
Erik Cajanus, k. 1691
Johan Cajanus, s.1626, k. 1703
Anders Cajanus , K. 1657
Beata Gyllenhjerta, puoliso Kaspar Kasparinp. Forbus
Felicia Gyllenhjerta, puoliso Johan Curnovius
Jeremias Gyllenhjerta
Samuel Cajanus
Agneta Gyllenhjerta, puoliso 1) Andreas Antilius 2) Josef Lithovius
Gustaf Cajanus
Karl
Forumille hiljattain kopioiduissa Sursilliana-tauluissa Gyllenhjerttoja niin ikään näyttää vilisevän.
Hei,
Ei asiakirjoissa olevien nimikirjausten perusteella voida näille myöhäissyntyisille nimikömmähdyksille antaa mitään arvoa.
Tarkastin itselläni olevaa Cajanus -listaa ja siinä olen rekisteröinyt kappalainen Johan Cajanuksen lisänimen Cajanus ensiesiintymän käräjäasiakirjoissa: 25-27.6.1651 (KA:n nide T.1, mf ES2113)
. Uppsalan matrikkelista löytynee aikaisempi esiintymä.
Ko. asiakirjassa on kysymys Paltamon kappalaisen Johan Mathiaanpoika Antiliuksen pyynnöstä saada jakaa kappalaisen töitä kappalainen Johan Andrea Cajanuksen kanssa niin, että he voisivat yhdessä käyttää koko Paltamon pitäjää. Tai muussa tapauksessa Johan Cajanus toimisi ainoastaan Ristijärven neljänneskunnan kappalaisena.
Samoilla käräjillä esiintyy Johan Cajanuksen isä Anders Erikinpoika edelleen ilman mitään lisänimeä, vaikka yksi hänen kanteistaan koskee kunnianloukkausta paltamolaista talollista Niiles Kanasta Lehtovaarankylästä vastaan. Kananen on ollut Oulun markkinoilla ja alkanut rupattelemaan sikäläisen nimismiehen Karl Cameronin ja Tuure Pärinpojan kanssa vastikään tapahtuneesta Anders Erikinpojan voudiksi nimityksestä (siis viestissäsi ollut, voutina jo 1654, on minulla voutina jo 1651!). Muuten rupattelu on sujunut rattoisasti, mutta Kananen on tokaissut sen päätteeksi, että "meidän nimismiehestämme on tullut vouti, vaikka hän ansaitsisi tulla hirtetyksi oman porttinsa etehen". Anders Erikinpoika paahtoi tästä kolmilla käräjillä ja tämän Kananen aina kiisti, sanoen vain hyvää tietävänsä "Anders Erikinpoica" -voudista. Anders ei hellittänyt, ennen kuin sai Kanaselle mätkäytettyä kunnon sakot. Nuo sanat Kanasen suussa perustuvat nimismies Karl Cameronin lausuntoon (punavärjäys on minun värikonvertoima tekstin korostus). Ei hänelläkään ollut tiedossa mitään lisänimeä vuonna 1652 Anders Erikinpojalle, kuten voit hyvin nähdä.
Sillä ...
Laitan oheen tästä tapauksesta nimi -demonstraatiota (ks. kuvaa), jotta Sinulla olisi todellinen havainto asiakirjojen nimikäytänteistä Anders Erikinpojan yhteydessä. Pöytäkirjaote on asian kolmannesta käsittelystä vuoden 1652 kesäkäräjiltä.
terveisin Matti Lund
Ei näytä siltä, että kyseessä olisi "myöhäissyntyinen nimikömmähdys".
Kuten jo totesin, Bergholmin mukaan Anders Eerikinpojan lapsista VIISI käytti Cajanus-nimeä ja kokonaista KOLME Gyllenhjertaa. Kaikki nämä lapset elivät ja kuolivat 1600-luvulla, paitsi Johan (k. 1703) ja Gustaf Cajanus (k. 1710).
Jokin syy Gyllenhjerta-sukunimen käytölle on ollut olemassa.
En huomaa suomalaisessa sukututkimuksessa liiemmin tätä ongelmaa käsitellyn, en edes Genoksessa, tai Sursillianan yhteydessä..
Onko menty merta edemmäs kalastelemaan "nimenkultauksia", vai onko Gyllenhjerta-nimenkäytöllä sittenkin "vinha perä"?
Mihin Bergholm oikein pohjaa tietonsa? Onko olemassa jokin aikalaismaininta Gyllenhierta-nimen käytöstä vai onko tämä vain Bergholmin järkeilyä? Ja ovatko Gyllenhierta-tyttäret välttämättä Kajaanin voudin lapsia ensinkään?
--------
ihmettelee, Jens
Hyvä kysymys.
Uskon kuitenkin, ettei Bergholmin kaltainen sukututkija "keksi" mitään
omasta päästään vaan nojaa aikalaisdokumentteihin.
Erikoisin on Jeremias Gyllenhjertan tapaus. Hänet on merkitty Anders Erikinpojan (Hjerta) pojaksi ja Paltamon nimismieheksi nimenomaan tuolla sukunimellä.
Kaikilla neljällä Jeremiaan lapsella ( Daniel, Anders, Jeremias ja Agneta) on sukunimenä kuitenkin Cajanus.
Sami Lehtonen
17.01.09, 11:14
1. Sukupolvi
Anders Erikinpka Cajanus, Kajaanin kappalainen, Kajaanin vapaaherrakunnan vouti
Gyllenhjertta on hieman harhaanjohtava sukunimi, kun tiedossa oleva periytyminen menee ennen kuin Hjertta suku käytti Gyllenhjertta nimeä! Johtuuko esimerkiksi siitä että Bergholm arvelemalla ilmeisen väärin yhdistää Andersin isoisän Mickel Erikinpoika Hjertan amiraali Niles Sveninpoika Hevonpään (Vigsbergin) herran pojaksi, josta käsittääkseni aateloitiin Gyllenhjerta suku. Kuitenkin lieneen Tanskasta tuli veljekset Sven ja Lars Pehrinpoika Hjerta. Lars Hjertta asettui Kirkkonummen Korkkulaan jo 1540 ehkä aikaiseminkin. Pian tuon jälkeen talosta tuli nimismiehentalo ja Kestikievari. Kustaa Vaasa muistaakseni määräsi tuolloin Kuninkaantien varteen perustettavaksi kestikievareita ja kuninkaankartanoita. Niles Sveninpoika avioitui Hevonpää sukuun Cecilia Christerin tytär Jägerhornin kanssa jonka äiti oli Margareta Spåre. Christer Hevonpään äiti oli Kerstin Klausintytär Horn ja Kristina Frille. (Olavi Nykänen) Kajaanin pitäjän nimismiehenä jo 1630 -luvun alusta toiminut Antti Erikinpka Cajanus nimitettiin heti Kajaanin vapaaherrakunnan perustamisen jälkeen Paltamon ja Sotkamon sekä Pielisen voudiksi. Hän oli alkuperäiseltä nimeltään Hjärta ja oli lähtöisin Kirkkonummelta. Lähde: Martti Helistö "Cajanuksen suvun kemiläisestä sukuhaarast
Puolisot
A) Agneta Mattsintr Latikatar
http://www.holappa.info/html/karjalainen/cajanus_jp.htm
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=541
Tuossa lienee yhdistetty Ramsaysta tieto siitä, että Gyllenhjerta (nro 4) ja aatelissuku Hjerta (nr 121) ovat samaa tanskalaista alkuperää. Minulla ei ole Elgenstiernaa, josta voisin katsoa, millaisia henkilöitä Hjerta-suvussa on.
Gyllenhjertan kantaisänä Ramsay mainitsee Tanskan Gullbergin kihlakunnan tuomarinsijaisen Sven Perinpojan (1518). Ramsay ei viittaa sanallakaan, että Sven Perinpoika olisi koskaan Suomeen tullut, mutta ilmeisesti pitää Nils Sveninpoikaa tämän poikana. Nils Sveninpoika mainitaan 1534-1565. Kun taas Cajanuksen esi-isäksi mainittu Lars Perinpoika mainitaan 1540-1547. Lars Perinpoika vaikuttaa siis ennemminkin Nils Sveninpojan aikalaiselta, kuin tämän sedältä.
Yhtä kaikki, jos linkki löytyy tätä kautta, Ramsay on aivan oikeassa siinä, että Cajanus ei polveudu aatelisesta Gyllenhjerta-suvusta (40), vaan ilmeisesti omaa sen kanssa saman juuren (jota ei tunneta?), kuten aatelinen Hjerta-sukukin (121).
Tuossa lienee yhdistetty Ramsaysta tieto siitä, että Gyllenhjerta (nro 4) ja aatelissuku Hjerta (nr 121) ovat samaa tanskalaista alkuperää. Minulla ei ole Elgenstiernaa, josta voisin katsoa, millaisia henkilöitä Hjerta-suvussa on.
Gyllenhjertan kantaisänä Ramsay mainitsee Tanskan Gullbergin kihlakunnan tuomarinsijaisen Sven Perinpojan (1518). Ramsay ei viittaa sanallakaan, että Sven Perinpoika olisi koskaan Suomeen tullut, mutta ilmeisesti pitää Nils Sveninpoikaa tämän poikana. Nils Sveninpoika mainitaan 1534-1565. Kun taas Cajanuksen esi-isäksi mainittu Lars Perinpoika mainitaan 1540-1547. Lars Perinpoika vaikuttaa siis ennemminkin Nils Sveninpojan aikalaiselta, kuin tämän sedältä.
Yhtä kaikki, jos linkki löytyy tätä kautta, Ramsay on aivan oikeassa siinä, että Cajanus ei polveudu aatelisesta Gyllenhjerta-suvusta (40), vaan ilmeisesti omaa sen kanssa saman juuren (jota ei tunneta?), kuten aatelinen Hjerta-sukukin (121).
Ramsayn kanta on yksiselitteinen: Cajanus suvun juuri on Kirkkonummella.
Viitattu Hjerta aatelissuku (121) on kotoisin Norjasta. Ei siis niin mitään yhteistä juurta! Kts. ketjun avausviesti.
Matti Lund
17.01.09, 11:46
Ei näytä siltä, että kyseessä olisi "myöhäissyntyinen nimikömmähdys".
Kuten jo totesin, Bergholmin mukaan Anders Eerikinpojan lapsista VIISI käytti Cajanus-nimeä ja kokonaista KOLME Gyllenhjertaa. Kaikki nämä lapset elivät ja kuolivat 1600-luvulla, paitsi Johan (k. 1703) ja Gustaf Cajanus (k. 1710).
Jokin syy Gyllenhjerta-sukunimen käytölle on ollut olemassa.
En huomaa suomalaisessa sukututkimuksessa liiemmin tätä ongelmaa käsitellyn, en edes Genoksessa, tai Sursillianan yhteydessä..
Onko menty merta edemmäs kalastelemaan "nimenkultauksia", vai onko Gyllenhjerta-nimenkäytöllä sittenkin "vinha perä"?
Mielestäni on yksi ainoa syy Gyllenhjerta -nimen käytölle: EREHDYS.
Selaamalla läpi kaikki Cajaneborgin/Kajaanin ja sen jälkeisen Cajaneborgin vapaaherrakunnan ja niiden jälkeiset Paltamon ja Sotkamon käräjät, kuten olen tehnyt, saadaan valtaisa määrä nimismiehen ja sittemmin voudin Anders Erikinpojan sekä kaikkien hänen poikiensa ja pojanpoikiensa nimiesiintymiä käräjäasiakirjoista. Samoin saadaan nimiaineistona läänintileistä satoja näiden herrojen signeerauksia. Nämä ovat minulle sangen tuttuja.
Tässä tuhansien nimiesiintymien aineistossa en muista yhtään muuta lisänimeä kuin Cajanus vuodesta ~1650 alkaen. Ennen sitä ei esiinny mitään lisänimeä. Ja kuten annoin ymmärtää, hankkimalla ja analysoimalla miesten omia sinettejä (ovat käyttäneet eräissä yhteyksissä myös pitäjänsinettiä, joka on pidettävä erossa), voit selvittää, oliko "kassakaapissa" jokin lisänimi, jota ei vitaalisti käytetty.
Olet joutunut joron jäljille myöhäsyntyisten lisänimikömmähdysten pauloissa, koska et ole tutustunut lainkaan näihin aktuaalisiin asiakirjoihin. Jos olisit edes vähänkään, hälytyskellot kovasti jo soisivat!
Se että nimikömmähdykset ja mahdollisesti niistä harhautuneet väärät sukujohdot ovat rantautuneet Bergholmin Sukukirjaan, uskon johtuvan siitä, että Bergholm itse ei ole ehtinyt koordinaattorin roolissaan varmentaa asiantilaa Cajanus -dokumenteista ja hän on luottanut liikaa tiedonantajiinsa, jotka ovat päätyneet päätelmissään pahoihin väärinkäsityksiin ilman, että heillä olisi yhtään muuta lisänimiesiintymää Cajanuksista kuin Cajanus.
Lisäksi viittamistani asiakirjoista löytyy lukuisia Anders Erikinpojan vävyjen laatimia asiakirjoja ja päätöksiä (esim. kaikki Petreliuksen tuomiot), joissa viitataan niin vähän nuorempiin Cajanuksiin kuin tähän Anders Erikinpoikaankin, eikä niissä viittauksissa ole mitään eroa Anders Erikinpojan omaan nimenkirjaustapaan, jonka olen jo täällä todistanut.
Kysyn vaan: mikä tekisi kunniakkaana pidetystä Gyllenhjerta -nimestä niin kartettavan, että jonkun sen piiriin kuuluvan perheen pitäisi karttaa sitä nimeä kuin ruttoa allekirjoituksissaan ja esiintymisissään tuhansia kertoja!
Sitä paitsi noustessaan pappis- ja kruununvirkamiessäätyyn, on erittäin hyvin todistettavissa, että Cajanukset pitivät poikkeuksellisen matalaa säätykynnystä tuohon Kainuun sitkeään ja vähäväkiseen korpirahvaaseen. Oikeastaan he ovat aivan oma lukunsa siinä suhteessa, kun vertaa moniin muihin vastaavanlaiseen säätyasemaan kohonneisiin sukuihin.
terveisin Matti Lund
.
Quote (Matti Lund):
Olet joutunut joron jäljille myöhäsyntyisten lisänimikömmähdysten pauloissa, koska et ole tutustunut lainkaan näihin aktuaalisiin asiakirjoihin. Jos olisit edes vähänkään, hälytyskellot kovasti jo soisivat!
Matti hyvä, "Joron jäljillä" ovat toki siinä tapauksessa monet suomalaiset
matrikkelit, jotka toistavat näitä Gyllenhjerta-tietoja, Genealogia Sursilliana
muitten mukana. En suinkaan tutki Cajanus-Gyllenhjertoja. Ihmettelen
vain loputtomia epäloogisuuksia..
Alftan-kronikkakeskustelun yhteydessä kysyin miksi Genealogia Sursilliana on nostettu "kanakakunna kaapin päälle" ja Alftanien kronikka "laulettu suohon". Olisiko malkaa etsitty aivan väärästä silmästä?
"Joron jäljillä" ovat toki siinä tapauksessa monet suomalaiset matrikkelit, jotka toistavat näitä Gyllenhjerta-tietoja, Genealogia Sursilliana muitten mukana.
Juuri tästä syystä historiantutkimuksessa arvostetaan uusinta tutkimusta, jossa havaitut virheet on voitu ottaa huomioon ja korjata. Toki uudessakin tutkimuksessa tehdään virheitä ja jotkut tutkimukset ovat laadukkaampia kuin toiset. Uusiakin tutkimuksia kannattaa tarkastella kriittisesti ja tehtyjä tuloksia tuleekin yrittää falsifioida. Falsifiointiyrityksen kestäneitä tuloksia voidaan sitten pitää luotettavampina kuin muita. Omien tuloksien kriittistä tarkastelua tekee moni tutkija itsekin - tai ainakin pitäisi.
Vanha tutkimus ei siis ole arvokkaampi kuin uusi. Lähteiden kohdalta asia on hieman erilainen. Alkuperäinen lähde on arvokkaampi. Näin Matin läpikäymät arkistolähteet ovat todistusvoimaisempia kuin lähdekirjallisuus. Matrikkelit eivät välttämättä ole tutkimuksia lainkaan. Itse en ole havainnut Genealogia Sursillianan kanonisointia, selviä virheitä siellä käsittääkseni on ollut. Varsinaista pyrkimystä väärennöksiin ei kai ole havaittu? Sursillianasta ks. esim.: http://genealogia.fi/genos/9/9_3.htm
Genealogia Sursilliana on ennen muuta varhaisen sukututkimuksen järkäle ja klassikko - tarkasteltavissa pikeminkin sukututkimuksen historian lähtökohdista. Sen arvo onkin juuri tässä. Sukututkimuksen historiaan kuuluu epäilemättä myös kiistelty Alfthan-kronikka. Kovin hedelmällistä ei ole näitä keskenään kilpailuttaa, joskin nykyään kaikenlainen visailu ja kilpailu näyttää yleistyvän.
t. Olavi A.
Cajanusten jälkeläisenä minua kiinnostaisi tietää, minkä dokumentin nojalla suvun kantaisä(ä) on yhdistetty nuohon Kirkkonummen Korkkulan miehiin?
------
Jens
Cajanusten jälkeläisenä minua kiinnostaisi tietää, minkä dokumentin nojalla suvun kantaisä(ä) on yhdistetty nuohon Kirkkonummen Korkkulan miehiin?
------
Jens
Jully Ramsayn lähde on: "Fleege. Kyrkslätts Hist."
Hjerta-suvun "esipuhe" kuuluu kokonaisuudessaan:
"Länsmanssläkt i Kyrkslätt socken, hvilken efter sitt bokmärke antog namnet Hjerta (Hist. Ark. XI. Suom.rälss.sinett). Nedanstående tabeller afse att rätta den FALSKA TRADITION, efter hvilken släkten Cajanus skulle
leda sitt ursprung från svenska adliga ätten n:r 40, Gyllenhjerta. I hittills utgifna utredningar af släkten Cajanus angifves också Kyrkslätt såsom släktens stamort."
Anders Erikssonin veli Hans Eriksson Hjerta oli ensimmäinen sukunimeä käyttänyt. Hän kuoli kapteeniluutnanttina
v. 1683. Hjertan kolme tytärtä naivat Brennman-, Sandberg- ja Pape-sukuihin.
Matti Lund
17.01.09, 14:35
Missä on Arran peräänkuuluttama "uusin tutkimus" Cajanus-Gyllenhjerta-
asiassa?
Ovatko Cajanukset samaa juurta Gyllenhjertojen kanssa?
Ovatko ammoiset Cajanus-suvun jäsenet käyttäneet Gyllenhjerta-nimeä pelkästään tuulesta temmaten, tai vielä ilkeämmin "kultausmielessä"?
Paperit pöytään pyydän, saivartelujen sijasta..
Hei,
Ainakin Cajanusten ensimmäinen polvi, eli kaikki muinoisen nimismiehen ja sittemmin vapaaherrakunnan voudin jo ainakin vuoden 1651 alusta alkaen, Anders Erikinpojan pojat, jotka ottivat käyttöön Cajanus -lisänimen, olivat totuudenjanoisia, jaloja ja rahvaankin edessä nöyriä miehiä, jotka eivät toisaalta täysin inhimillisiltä puutteiltakaan säästyneet, mikä ilmenee Säräisniemen talosta käydyn taistelun koukeroista ja harhautusyrityksistä.
Heidän inhimillisiin puutteisiinsa ei kuulunut kuitenkaan senluontoinen taipumus, joka on havaittavissa nimenkultauksissa, vaan heitä olisi syvästi loukannut, jos heitä olisi sellaisesta syytetty. Niin uskon, tutustuttuani heidän elämänvaiheisiinsa ja toimintaansa, mistä hallussani on valtaisa aineisto, jonka lähiluku on parhaillaan minulla meneillään.
Otetaan esiin vaikkapa Anders Erikinpojan poika, rovasti ja kirkkoherra Erik Cajanus, hän joka oli vaikutusvaltaisin Anders Erikinpojan pojista.
Mitä kirkkoherra Erik Cajanus menikään muunmuassa tekemään?
Hän suostui yläsotkamolaisen uudistalollisen, joka oli raivannut talonsa villistä metsästä, Paavo Niskasen syytinkipojaksi tämän vanhuuden päivinä. Hän teki ja allekirjoitti syytinkisopimuksen rahvaanmiehen, Paavo Niskasen kanssa, jossa lupasi kunnioittaa häntä ja huolehtia hänen vanhuudenturvastansa kuin oma poika ja kustantaa hänelle kuoleman tullessa kunnialliset hautajaiset. Ja hän piti tarkoin kaikista lupauksistansa kiinni, jotka hän oli kuuliaisesti antanut tässä sopimuksessa. Tätä vastaan Paavo Niskanen ei tyytynyt antamaan Erik Cajanukselle ainoastaan täyttä pojan osaa perinnöstään (joka oli yleisin tapa), vaan testamenttasi koko jäljelläolevan omaisuutensa niin irtaimen kuin kuin kiinteänkin osalta Erik Cajanukselle ja vain hänelle, ohi kaikkien lastensa. Paavo Niskanen oli sopinut ennen tätä syytingistä oman poikansa Heikki Niskasen kanssa, mutta totesi, ettei Heikki osoita häntä kohtaan riittävää kunnioitusta ja huolenpitoa, ja näpäytti näin poikaansa uudella sopimuksella rovastin kanssa!
Tämä asiantila johti tietysti siihen, että Paavon lapset ryhtyivät riitelemään Cajanusta vastaan Niskalan talosta, poikaa Heikkiä innokkaammin riiteli Paavon vävy, Heikki Simunanpoika Määttä, joka olisi ollut valmis tarjoamaan Paavolle syytingin siinä missä Erik Cajanuskin.
Cajanus kuitenkin vahvistutti kaikki tarpeelliset asiakirjat oikeuden päätöksillä (tärkein niistä, testamenttitodistus oli päivätty 11.04.1667), ja peri niiden perusteella koko Paavo Niskasen omaisuuden tämän kuoltua.
Cajanus ei ollut kuitenkaan sydämetön Paavo Niskasen osattomiksi tekemiä rintaperillisiä kohtaan (jotain hän oli ehtinyt ennen tätä lahjoittaa tyttärilleen näiden lähdettyä talosta), vaan sanoisinpa, että hän oli päinvastoin jalomielinen heitä kohtaan. Hän ei suinkaan pitänyt kynsin hampain kiinni perimästään omaisuudesta, vaan vapaaehtoisesti, ilman, että hänellä oli siihen mitään muuta velvoitettu kuin, mitä hänen vapaassa omassatunnossaan liikkui, monin tavoin yritti hyvittää näille menetystään. Perimänsä Paavo Niskasen Niskalan 3/8 veromanttaalin talon hän jakoi kahteen osaan ja myi sen osat muodolliseen kauppahintaan rintaperillisille, toisen puolen Heikki Niskaselle, ja toisen puolen Heikki Simunanpoika Määtälle.
Tämä sovittelu ei kuitenkaan lopettanut vielä perintöriitoja, vaan kun Cajanus itse oli päässyt niiden ulkopuolelle, alkoivat Heikki Niskanen ja Heikki Määttä riidellä takaisinsaavuttamastaan omaisuudenosasta keskenään. He menivät näissä riidoissa kahteen otteeseen ylempiin oikeusasteisiin saakka.
(Lähteitä mm: Laamanninkäräjät Paltamoa ja Sotkamoa koskien Kajaanissa 27-28.6.1682, KA:n nide Ö.9: 80-81 (mf ES1715);Pohjanmaan laamanninkäräjät 26.-27.2.1683, KA:n nide Ö.9
:100-102 (mf ES1715), Sotkamon kesäkäräjät 1.07.1681, KA:n nide RR.18, mf ES2035)
Näin otti Erik Cajanus vastaan korpiraivaajan ja rahvaanmiehen Paavo Niskasen tarjouksen. Kysymys kuuluu: miten joku Gyllenhjerta olisi suhtautunut sellaisenn tarjouksee, köyhä tai rikas Gyllenhjerta?
terveisin Matti Lund
Ps. Olen valmis analysoimaan mahdollisia nimipoikkeuksia Cajanuksesta, jos sellaisia on aktuaalisilla asiakirjadokumenteilla esittää.
Sami Lehtonen
17.01.09, 14:40
Ramsayn kanta on yksiselitteinen: Cajanus suvun juuri on Kirkkonummella.
Viitattu Hjerta aatelissuku (121) on kotoisin Norjasta. Ei siis niin mitään yhteistä juurta! Kts. ketjun avausviesti.
Analysoinkin vain Timo W:n linkkaaman sivun sisältöä, joka siis perustuu Ramsayn käsitykseen Gyllenhjerta (40) ja Hjerta (121) sukujen samaan juureen ja Lars Perinpojan oletettuun veljeyteen Sven Perinpojan kanssa. Ramsayn käsityksellä Cajanus-suvun juuresta ei viestissäni sinällään ollut merkitystä.
Hjerta-suvun (121) norjalainen juuri ei mitenkään selviä avausviestistäsi.
Sami Lehtonen
17.01.09, 14:49
Missä on Arran peräänkuuluttama "uusin tutkimus" Cajanus-Gyllenhjerta-
asiassa?
Ovatko Cajanukset samaa juurta Gyllenhjertojen kanssa?
Ovatko ammoiset Cajanus-suvun jäsenet käyttäneet Gyllenhjerta-nimeä pelkästään tuulesta temmaten, tai vielä ilkeämmin "kultausmielessä"?
Paperit pöytään pyydän, saivartelujen sijasta..
Käsittääkseni Matti Lund on varsin selväsanaisesti tuonut esiin, ettei Gyllenhjerta -nimeä asiakirjoista löydy Anders Erikinpoikaa seuraavastakaan sukupolvesta. Bergholmin lähde on tässä kohden - luultavasti oletetun juuren perusteella - lisäillyt nimiä parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Bergholm käytännössä kokosi ja editoi kirjan sisällön johon yksi jos toinenkin suku omatoimisesti toimitti aineistoa. Syyttävä sormi ei siis yksinään osoita häneen.
Filosofinen kysymys - jos nimi olisikin ollut Silfverhjerta, niin olisiko siinä kyse ollut yhtä kaikki "kultaamisesta"?
Erkki A Tikkanen
17.01.09, 14:57
Hjerta-suvun (121) norjalainen juuri ei mitenkään selviä avausviestistäsi.
Ote Ruotsin Ritarihuoneen CD-rompulla olevan Hierta-suvun esipuheesta:
"Adliga och friherrliga ätterna HIERTA, nr 121 och 381.
Introd. 1627. En gren friherrlig 1832-01-28 enligt 37 § R.F., introd. 1833.
Ätten uppgives härstamma från Norge, där den skall hava varit bosatt i närheten av Trondhjem, varifrån den över Danmark inkommit till Halland och Sverige."
Hei,
Ainakin Cajanusten ensimmäinen polvi, eli kaikki muinoisen nimismiehen ja sittemmin vapaaherrakunnan voudin jo ainakin vuoden 1651 alusta alkaen, Anders Erikinpojan pojat, jotka ottivat käyttöön Cajanus -lisänimen, olivat totuudenjanoisia, jaloja ja rahvaankin edessä nöyriä miehiä, jotka eivät toisaalta täysin inhimillisiltä puutteiltakaan säästyneet, mikä ilmenee Säräisniemen talosta käydyn taistelun koukeroista ja harhautusyrityksistä.
Heidän inhimillisiin puutteisiinsa ei kuulunut kuitenkaan senluontoinen taipumus, joka on havaittavissa nimenkultauksissa, vaan heitä olisi syvästi loukannut, jos heitä olisi sellaisesta syytetty. Niin uskon, tutustuttuani heidän elämänvaiheisiinsa ja toimintaansa, mistä hallussani on valtaisa aineisto, jonka lähiluku on parhaillaan minulla meneillään.
Otetaan esiin vaikkapa Anders Erikinpojan poika, rovasti ja kirkkoherra Erik Cajanus, hän joka oli vaikutusvaltaisin Anders Erikinpojan pojista.
Mitä kirkkoherra Erik Cajanus menikään muunmuassa tekemään?
Hän suostui yläsotkamolaisen uudistalollisen, joka oli raivannut talonsa villistä metsästä, Paavo Niskasen syytinkipojaksi tämän vanhuuden päivinä. Hän teki ja allekirjoitti syytinkisopimuksen rahvaanmiehen, Paavo Niskasen kanssa, jossa lupasi kunnioittaa häntä ja huolehtia hänen vanhuudenturvastansa kuin oma poika ja kustantaa hänelle kuoleman tullessa kunnialliset hautajaiset. Ja hän piti tarkoin kaikista lupauksistansa kiinni, jotka hän oli kuuliaisesti antanut tässä sopimuksessa. Tätä vastaan Paavo Niskanen ei tyytynyt antamaan Erik Cajanukselle ainoastaan täyttä pojan osaa perinnöstään (joka oli yleisin tapa), vaan testamenttasi koko jäljelläolevan omaisuutensa niin irtaimen kuin kuin kiinteänkin osalta Erik Cajanukselle ja vain hänelle, ohi kaikkien lastensa. Paavo Niskanen oli sopinut ennen tätä syytingistä oman poikansa Heikki Niskasen kanssa, mutta totesi, ettei Heikki osoita häntä kohtaan riittävää kunnioitusta ja huolenpitoa, ja näpäytti näin poikaansa uudella sopimuksella rovastin kanssa!
Tämä asiantila johti tietysti siihen, että Paavon lapset ryhtyivät riitelemään Cajanusta vastaan Niskalan talosta, poikaa Heikkiä innokkaammin riiteli Paavon vävy, Heikki Simunanpoika Määttä, joka olisi ollut valmis tarjoamaan Paavolle syytingin siinä missä Erik Cajanuskin.
Cajanus kuitenkin vahvistutti kaikki tarpeelliset asiakirjat oikeuden päätöksillä (tärkein niistä, testamenttitodistus oli päivätty 11.04.1667), ja peri niiden perusteella koko Paavo Niskasen omaisuuden tämän kuoltua.
Cajanus ei ollut kuitenkaan sydämetön Paavo Niskasen osattomiksi tekemiä rintaperillisiä kohtaan (jotain hän oli ehtinyt ennen tätä lahjoittaa tyttärilleen näiden lähdettyä talosta), vaan sanoisinpa, että hän oli päinvastoin jalomielinen heitä kohtaan. Hän ei suinkaan pitänyt kynsin hampain kiinni perimästään omaisuudesta, vaan vapaaehtoisesti, ilman, että hänellä oli siihen mitään muuta velvoitettu kuin, mitä hänen vapaassa omassatunnossaan liikkui, monin tavoin yritti hyvittää näille menetystään. Perimänsä Paavo Niskasen Niskalan 3/8 veromanttaalin talon hän jakoi kahteen osaan ja myi sen osat muodolliseen kauppahintaan rintaperillisille, toisen puolen Heikki Niskaselle, ja toisen puolen Heikki Simunanpoika Määtälle.
Tämä sovittelu ei kuitenkaan lopettanut vielä perintöriitoja, vaan kun Cajanus itse oli päässyt niiden ulkopuolelle, alkoivat Heikki Niskanen ja Heikki Määttä riidellä takaisinsaavuttamastaan omaisuudenosasta keskenään. He menivät näissä riidoissa kahteen otteeseen ylempiin oikeusasteisiin saakka.
(Lähteitä mm: Laamanninkäräjät Paltamoa ja Sotkamoa koskien Kajaanissa 27-28.6.1682, KA:n nide Ö.9: 80-81 (mf ES1715);Pohjanmaan laamanninkäräjät 26.-27.2.1683, KA:n nide Ö.9
:100-102 (mf ES1715), Sotkamon kesäkäräjät 1.07.1681, KA:n nide RR.18, mf ES2035)
Näin otti Erik Cajanus vastaan korpiraivaajan ja rahvaanmiehen Paavo Niskasen tarjouksen. Kysymys kuuluu: miten joku Gyllenhjerta olisi suhtautunut sellaisenn tarjouksee, köyhä tai rikas Gyllenhjerta?
terveisin Matti Lund
Ps. Olen valmis analysoimaan mahdollisia nimipoikkeuksia Cajanuksesta, jos sellaisia on aktuaalisilla asiakirjadokumenteilla esittää.
Tätäkö on suomalainen sukututkimus tänään? Matti Lundin yllä rehellisiksi todistamat Cajanukset eivät siis olisi kyenneet käyttämään Gyllenhjerta-nimeä kultausmielessä, tai muutenkaan itseään ylentääkseen?
Kyseenalaistaako Matti Lund siis Ramsayn ja Bergholmin havainnot
Gyllenhjerta-nimen käytöstä, vai onko Matti Lund oikeastaan sitä mieltä,
että Gyllenhjertan käyttöllä on perusteensa Cajanus-suvussa?
Selkeyttä!
Lund ikimuistoisesti kyseenalaisti Alftan-keskustelussa Padasjoen papin kirjoittaman ja pohjalaisten pappien kopioiman Alftan-kronikan surutta.
Miksi nyt on toinen ääni kellossa? Miten Cajanus- ja Alftan-pappien moraalinen ryhti eroaa toisistaan, ristiinnaintejakin kun on läjäpäittäin?
Käsittääkseni Matti Lund on varsin selväsanaisesti tuonut esiin, ettei Gyllenhjerta -nimeä asiakirjoista löydy Anders Erikinpoikaa seuraavastakaan sukupolvesta. Bergholmin lähde on tässä kohden - luultavasti oletetun juuren perusteella - lisäillyt nimiä parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Bergholm käytännössä kokosi ja editoi kirjan sisällön johon yksi jos toinenkin suku omatoimisesti toimitti aineistoa. Syyttävä sormi ei siis yksinään osoita häneen.
Filosofinen kysymys - jos nimi olisikin ollut Silfverhjerta, niin olisiko siinä kyse ollut yhtä kaikki "kultaamisesta"?
Tämä on forumin pohjanoteeraus. Bergholm on siis kirjoittajan mielestä
"lisännyt nimiä parhaaksi katsomallaan tavalla".
Häpeällistä!
Tätäkö on suomalainen sukututkimus tänään? Matti Lundin yllä rehellisiksi todistamat Cajanukset eivät siis olisi kyenneet käyttämään Gyllenhjerta-nimeä kultausmielessä, tai muutenkaan itseään ylentääkseen?
Kyseenalaistaako Matti Lund siis Ramsayn ja Bergholmin havainnot
Gyllenhjerta-nimen käytöstä, vai onko Matti Lund oikeastaan sitä mieltä,
että Gyllenhjertan käyttöllä on perusteensa Cajanus-suvussa?
Selkeyttä!
Lund ikimuistoisesti kyseenalaisti Alftan-keskustelussa Padasjoen papin kirjoittaman ja pohjalaisten pappien kopioiman Alftan-kronikan surutta.
Miksi nyt on toinen ääni kellossa? Miten Cajanus- ja Alftan-pappien moraalinen ryhti eroaa toisistaan, ristiinnaintejakin kun on läjäpäittäin?
Korjaan itse ennekuin "osaavammat" ehtivät:
Abraham Erici Alftanus oli Hattulan rovasti, ei Padasjoen.
Erkki A Tikkanen
17.01.09, 15:40
Tätäkö on suomalainen sukututkimus tänään? Matti Lundin yllä rehellisiksi todistamat Cajanukset eivät siis olisi kyenneet käyttämään Gyllenhjerta-nimeä kultausmielessä, tai muutenkaan itseään ylentääkseen?
Kyseenalaistaako Matti Lund siis Ramsayn ja Bergholmin havainnot
Gyllenhjerta-nimen käytöstä, vai onko Matti Lund oikeastaan sitä mieltä,
että Gyllenhjertan käyttöllä on perusteensa Cajanus-suvussa?
Jälleen pieni ote tuosta Ruotsin Ritarihuoneen CD-rompusta, joka käsittää ensimmäisen polven Gyllenhierta-suvusta. En minä ainakaan näe tähän sukuun Cajanuksilla mitään osuutta. Matti varmaan vastaa omasta puolestaan.
"Adliga ätten GYLLENHIERTA, nr 40, utdöd.Introd. 1625. Utdöd i slutet av 1600-talet.
Urgammal frälsesläkt, som i sitt vapen bar ett rött hjärta – vid introduktionen och
namnets antagande ändrades färgen till guld – omgivet av gyllene flammor, vilka
emellanåt blivit målade som en rosenkrans, i följd varav en ättegren kallade sig
Rosencrantz.
TAB. 1.
Nils Svensson, till Hevonpää (Viksberg) i Pemars socken i Finland. Var fogde i Norrfinland 1532-07-11–1534. Slottsliggare på Åbo slott 1538, på Viborgs slott 1547–1553. Ledamot av borgrätt på Åbo slott 1556. Prestav för ryska sändebud 1557. Dödomkr. 1565. Gift före 1550 med Cecilia Christersdotter, som levde änka 1586, dotter av Christer Pedersson (Jägerhorn af Spurila, nr 114) och Margareta Jönsdotter (Spåra) av en urgammal finsk frälsesläkt.
Barn:
Sven Nilsson. Ägde Hulkis gärd i S:t Karins socken efter modern. Död före 1597. [3]
Felissa Nilsdotter. Var ogift 1579 men 1581 gift med ståthållaren Joen Tyrilsson
(Stålhandske, nr 98), i hans 2:a gifte.
Henrik Nilsson, till Hevonpää. Fänrik för hovfanan 1580 och ännu 1589-07-11 fick 1582-06-28 i förläning Talola i Koskis kapell. Var i slottsloven på Åbo 1594. Död ogift s.å. i nämnda stad och begraven 7/5 i domkyrkan.
Christer Nilsson. Fänrik. Se Tab. 2.
Jakob Nilsson, till Paarskylä i Bjärnå socken. Deltog i adelsmötet i Åbo 1596.
Kvartermästare vid hovfanan 1598 och medföljde ståthållaren Claes Flemings här under
klubbekriget. Måste med andra av konung Sigismunds anhängare gå i landsflykt 1599.
Kallas sedermera legat vid konungens hov i Polen, död ogift 1634.
Margareta Nilsdotter, till Vistala i Pemars socken. Levde 1630-11-00 men var död 1631-01-004. Gift 1:o med Erik Jonsson (Soop, nr 10), avrättad 1583. Gift 2:o 1603-11-27 på Bottna i Bro socken, Stockholms län med Johan Mattsson Ram, till Näs i Brosocken, Stockholms län, död 1603-11-29, två dagar efter bröllopet. Gift 3:o med Christer Carlsson Månesköld af Seglinge, nr 62, död 1620.
Carin Nilsdotter, till Koivumäki, och Laiterla i Bjärnå socken, levde änka 1625. Gift med löjtnanten Reinhold Rappe, död före 1610-03-03.
Valborg Nilsdotter, till Hulkis samt Tuorla i Piikkis socken, död ogift 1643-05-00 och begraven 1644-02-25 i Pemars kyrka.
Anna Nilsdotter, till Bottna. Erhöll genom Svea hovrätts dom 1632-04-30 hälften i Näs gård, som systern Margareta erhållit i morgongåva4. Hon kallas då fru. Gjorde sitttestamente 1640-11-02."
Sami Lehtonen
17.01.09, 15:56
Ote Ruotsin Ritarihuoneen CD-rompulla olevan Hierta-suvun esipuheesta:
"Adliga och friherrliga ätterna HIERTA, nr 121 och 381.
Introd. 1627. En gren friherrlig 1832-01-28 enligt 37 § R.F., introd. 1833.
Ätten uppgives härstamma från Norge, där den skall hava varit bosatt i närheten av Trondhjem, varifrån den över Danmark inkommit till Halland och Sverige."
Siis, jonka juuri on Norjassa, josta se on Tanskan kautta tullut Hallandiin ja Ruotsiin. Eikö siis Gyllenhjertan Tanskassa tuomarinsijaisena toiminut Sven Perinpoika voi olla tullut Norjasta Tanskaan ja tosiasiallisesti kuulua samaan sukupiiriin? Kiitos Erkki.
Sami Lehtonen
17.01.09, 15:58
Tämä on forumin pohjanoteeraus. Bergholm on siis kirjoittajan mielestä
"lisännyt nimiä parhaaksi katsomallaan tavalla".
Häpeällistä!
Peräänkuulutan sisälukutaitoa. Bergholmin lähde on. Aivan kaksi eri asiaa. Oma arviosi tulkinnastani on minulle yhdentekevä.
Heikki Koskela
17.01.09, 16:20
Tämä on forumin pohjanoteeraus. Bergholm on siis kirjoittajan mielestä
"lisännyt nimiä parhaaksi katsomallaan tavalla".
Häpeällistä!
Bergholmin kaksiosaisen kirjan ensimmäisen osan johdannossa selvitetään kirjan tekemisen historiaa. Johdannon on kirjoittanut J. R. Aspelin vuonna 1901.
Siitä käy esille kirjan tekemisen historia monen muun asian lisäksi. Lukemalla johdanto käsittää sen, että kirjan sukujen kokoamisessa on ollut mukana lukuisa joukko ihmisiä, jotka ovat antaneet/keränneet Bergholmille tietoja. Bergholm on toiminut Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kanssa yhteistössä aluksi vapaaehtoisena asiamiehenä kooten tietoja, joita oli yhdistykselle sadellut.
Jos ajattelee vaikkapa nykyistä tapaa tehdä sukukirja vaikka vain yhdestäkään suvusta, jonka esi-isä löytyy 1500-luvulta, on selvää, että sitä ei voi tehdä yksi ihminen. Tästä on seurauksena, että tekijä saa runsaasti tietoa, jota ei voi kaikissa tapauksissa varmentaa.
Bergholm kokosi sentään noin 200 aatelitonta sukua. Se on valtava työ ja sen vuoksi kirjassa löytyy virheitä. Itsekin olen niitä löytänyt. En voi luottaa kaikkiin Bergholmin kirjan tietohin ja yritän varmistaa epäilemiäni tietoja jos se lähdetitetojen perusteella on minulle mahdollista. Bergholmin kirja on tutkimus tukimusten joukossa ei kanoninen teos. Sama koskee myös Sursllin teosta. En itse käytä koko teosta. Syynä ovat valitettavsti myös ennakkoluulot.
Kirjan ikä, tekijä tai henkilökohtainen mieltyminen johonkin lähteeseen ei tee siitä yhtään luotettavampaa kuin uudempien tutkijain suorittamat tutkimukset.
Matti Lundin selvitystä Gyllenhjerta-nimen käytön osalta on vaikea osoittaa virheelliseksi.
Sami Lehtonen
17.01.09, 16:38
Bergholmin kaksiosaisen kirjan ensimmäisen osan johdannossa selvitetään kirjan tekemisen historiaa. Johdannon on kirjoittanut J. R. Aspelin vuonna 1901.
Siitä käy esille kirjan tekemisen historia monen muun asian lisäksi. Lukemalla johdanto käsittää sen, että kirjan sukujen kokoamisessa on ollut mukana lukuisa joukko ihmisiä, jotka ovat antaneet/keränneet Bergholmille tietoja. Bergholm on toiminut Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kanssa yhteistössä aluksi vapaaehtoisena asiamiehenä kooten tietoja, joita oli yhdistykselle sadellut.
Jos ajattelee vaikkapa nykyistä tapaa tehdä sukukirja vaikka vain yhdestäkään suvusta, jonka esi-isä löytyy 1500-luvulta, on selvää, että sitä ei voi tehdä yksi ihminen. Tästä on seurauksena, että tekijä saa runsaasti tietoa, jota ei voi kaikissa tapauksissa varmentaa.
Bergholm kokosi sentään noin 200 aatelitonta sukua. Se on valtava työ ja sen vuoksi kirjassa löytyy virheitä. Itsekin olen niitä löytänyt. En voi luottaa kaikkiin Bergholmin kirjan tietohin ja yritän varmistaa epäilemiäni tietoja jos se lähdetitetojen perusteella on minulle mahdollista. Bergholmin kirja on tutkimus tukimusten joukossa ei kanoninen teos. Sama koskee myös Sursllin teosta. En itse käytä koko teosta. Syynä ovat valitettavsti myös ennakkoluulot.
Kirjan ikä, tekijä tai henkilökohtainen mieltyminen johonkin lähteeseen ei tee siitä yhtään luotettavampaa kuin uudempien tutkijain suorittamat tutkimukset.
Matti Lundin selvitystä Gyllenhjerta-nimen käytön osalta on vaikea osoittaa virheelliseksi.
Olin juuri kirjoittamassa, että JR Aspelinin esipuhe valaisee paljon kirjan taustaa. Mielenkiintoista varmaan olisi tutustua siihen 15000 sivuun materiaalia, jonka Suomen Muinaismuistoyhdistys toissavuosisadalla vastaanotti. Merkillepantavaa Cajanus-selvityksessä on, että Bergholm aloittaa sen: "Cajanus-suku sanoo haaraantuvansa...". Bergholm ei siis missään vaiheessa pidä tätä mitenkään selvitettynä tai osoitettuna.
Anders Erikinpojan jälkeläisillä Gyllenhjerta on merkitty kolmelle tyttärelle (Beata, Felicia, Agneta) ja nimismies-pojalle Jeremiakselle. Tyttäret eivät varmaankaan tavan takaa ole asiakirjoissa näkyneet, joten merkitty sukunimi on enempi makuasia. Jeremiaksen osalta Bergholm ei sisällä tietoa edes siitä, minä vuosina Jeremias on toiminut nimismiehenä. Se viittaa aivan selvästi siihen, ettei tietoa ole tarkistettu alkuperäislähteistä, vaan sisältö on suvun ilmoittamaa tietoa - kuten koko Gyllenhjerta-polveutuminen.
Matti Lund on myös osoittanut, ettei Anders Erikinpoikakaan itse ollut Cajanus-sukunimen käytössä aloitteellinen. Näin ollen, jos kultausta on tapahtunut, sen on suorittanut 1800-luvulla Cajanus-suvun vaiheita koostanut - todennäköisesti itsekin sukua edustanut - henkilö. Bergholmilla ei ole ollut aikaa selvittää kaikkia näitä, joten hän on todennut suvun itse sanovan näin.
Olen esittänyt, että kahdella Hjerta-suvulla ja Gyllenhjerta-suvulla voisi noin hypoteettisesti olla olemassa yhteinen juuri, jota ei asiakirjoista tunneta.
Voisiko joku Cajanuksiin perehtyneempi selventää sen viitaten alkuperäislähteisiin (ei paikallishistorioihin, elleivät ne ilmoita selkästi lähteitään), että millä dokumentäärisillä perusteilla Anders Eerikinpoika on kytketty tähän kirkkonummelaissukuun? Kai siitä jotain näyttöä on löydyttävä; muutenhan yhteys vaikuttaa kovin mielivaltaiselta, jopa enemmän kuin kekseliäältä? Monella sukusivulla nämä Hjertat komeilevat Cajanusten esipolvissa (nuo Kirkkonummen miehet tunnettaneen kohtuullisesti), mutta millä perustein viime kädessä? Ja tunnetaanko heidät tosiaan tällä nimellä? Itse olen tavannut heidät lähinnä sukunimettöminä.
Jens
Selailin huvikseni SAY:a Kirkkonummen osalta (juu, sekundäärilähde jossa paljon virheitä), eikä siitä ollut mitään hyötyä. Tiedot ovat tutut:
1) Lasse i Korkulla, mainitaan Kirkkonummen Korkullassa 1540-1544
2) Erik Larsson, mainitaan siellä 1551-61, nimismies vuodesta 1560
3) Mickel Eriksson, siellä 1563-1610, nimiesmies, piti kestikievaria
4) Erik Mickelsson, siellä 1612-31, nimiesmies
5) Hans Eriksson, siellä 1631-79, nimismies
Onko näistä löydetty sitten jokin valaiseva tuomiokirjamaininta? Perinnönjakoa tai muuta?
ihmettelee,
Jens
Siihen nähden, miten niukalti tuon ajan lähteitä sukututkijan käytettävissä on, ja myös miten huolellisesti tuo yleisluettelo kuitenkin on toimitettu, pistää silmään, ettei Korkullan ensimmäiselle isännälle kertaakaan anneta patronyymiä. Miten hänestä siis saadaan Persson?
Jens
Kun olen pohtinut tuota Cajanus / Gyllenhjertta nimeä esiin on noussut kysymyksiä:
1. Kuka oli Anders Erikinpojan äiti, pyrittiinkö tuohon aikaan ottamaan aatelisnimiä myös äidin suvun puolelta? Isoäiti periytyi Sjundbyn vanhasta rälssisuvusta, Helsingin Seutulan suurtilalta.
2. Kirkkonumme sinetissä sydämen kuvaa käyttänyt (Hjerta) nimismiessuku jota nimeä käytti vasta Antti Erikinpojan veli. Suvun väitetään omistaneen Per Galle omisti kaksi tilaa Porvoon Tjusterbyssä ja teki ratupalvelusta sen edestä 1555. Sen jälkeen hän omisti vain yhden tilan, toinen kuului Kirkkonummen Korkkullalle. Tuosta minulle tuli hypoteesi olisiko Erik Mikelssonin puoliso ollut Porvoosta. Siellä tunnetaan 1602 isänsä perinnönjaossa Felissa Henrikintytär Ekelöf. Kun katsoo isovanhemmista alkavaa nimiperinettä Felissa sopisi Cajanus-sukuun. Felicia Felissa nimi on melko harvinainen 1500-luvulla löytyy Felissa Nilsdr Gyllenhjerta (Ståhlhandske) ja Cajanus suvusta myöhemmin Felicia Johansdr Cajanus (Granberg) sekä Felicia Gustafsdr Forselius (Bonelius).
3. Kerrotaan että 1651 henkikirjassa Antti Erikinpoika (tyttärensä kanssa) luetiin säätyläisiin. Rittääkö tuohon voudin virka kun nimismiehet kai tuolloin olivat yleensä talonpoikia?
4. Myös Antti Erikinpojan puolison Agneta oon kutsuttu sekä Peitziukseksi että Laatikaiseksi. Muistan joskus nähneeni jonkun olettamuksen että Antti Erikinpojalla olisi ollut kolme puolisoa (lapsia kahden kanssa) kolmas oli leskeksi jäänyt Brita Simonsdr.
5. Kovin erikoinen syrjäseudun Cajanus perhe oli kyseessä. Hankkivat kotiopettajan ja lähettivä 1600 luvulla lapsensa Upsalaan yliopistoon. Kainuun kymmenistä ylioppilaista muistelen lasketun puolet olleen Antti Erikinpojan jälkeläisiä.
6. Minkälainen suhde heillä oli Johannes Messeniukseen kun tämä lahjoitti "kumminlahjana" niittynsä Antti Erikinpojalle lähtiessään Kajaanista. Ja minkälainen tuo Messeniuksen pitkä vankeus todellisuudessa oli?
Olavi
Sami Lehtonen
17.01.09, 21:26
Kun olen pohtinut tuota Cajanus / Gyllenhjertta nimeä esiin on noussut kysymyksiä:
1. Kuka oli Anders Erikinpojan äiti, pyrittiinkö tuohon aikaan ottamaan aatelisnimiä myös äidin suvun puolelta? Isoäiti periytyi Sjundbyn vanhasta rälssisuvusta, Helsingin Seutulan suurtilalta.
Tämä löytyykin Ramsaysta sivuilta 393-394. On hyvä aina muistaa, että Jully Ramsay koosti teoksensa osissa aakkosjärjestyksessä. Erinäisiä asioita on myöhemmin tarkentunut ja niipä tarkempaa/oikeampaa tietoa löytyy yleensä samasta teoksesta myöhemmin. Sydän sinetissä tulee tosiaan vanhemmalta Sjundby-suvulta, eli Dönsbyn suvulta. Mielenkiintoisesti tämä tekee Anders Erikinpoika Hjertasta Ericus Erici Alftanuksen 3. serkun. Paitsi jos uskomme kronikkaa.
2. Kirkkonumme sinetissä sydämen kuvaa käyttänyt (Hjerta) nimismiessuku jota nimeä käytti vasta Antti Erikinpojan veli. Suvun väitetään omistaneen Per Galle omisti kaksi tilaa Porvoon Tjusterbyssä ja teki ratupalvelusta sen edestä 1555. Sen jälkeen hän omisti vain yhden tilan, toinen kuului Kirkkonummen Korkkullalle. Tuosta minulle tuli hypoteesi olisiko Erik Mikelssonin puoliso ollut Porvoosta. Siellä tunnetaan 1602 isänsä perinnönjaossa Felissa Henrikintytär Ekelöf. Kun katsoo isovanhemmista alkavaa nimiperinettä Felissa sopisi Cajanus-sukuun. Felicia Felissa nimi on melko harvinainen 1500-luvulla löytyy Felissa Nilsdr Gyllenhjerta (Ståhlhandske) ja Cajanus suvusta myöhemmin Felicia Johansdr Cajanus (Granberg) sekä Felicia Gustafsdr Forselius (Bonelius).
Pitänee vilkaista Ekelöfiä tarkemmin.
Mitä tulee Anders Erikinpojan yhteyteen Kirkkonummen Korkkullan väkeen, niin tarkkaa lähdettä en tiedä, mutta ainakin tiedän lukeneeni, ettei hänen Kirkkonummelaisuuteensa liity mitään epäselvää. Katselin vanhaa elämäkerrastoa ja ainakin erään Andersin pojan kohdalla lähteinä mainitaan mm. Per Brahen kirjeenvaihto. Lienisikö niin, että siltä suunnalta voisi vastaus löytyä. Tässä kohdin luultavasti joutuu kääntymään riksarkivetin suuntaan. Cajanuksista elämäkerrastoon kirjoittivat mm. Osmo Durchman ja Ilmari Salonen.
Sami Lehtonen
17.01.09, 21:30
2. Kirkkonumme sinetissä sydämen kuvaa käyttänyt (Hjerta) nimismiessuku jota nimeä käytti vasta Antti Erikinpojan veli. Suvun väitetään omistaneen Per Galle omisti kaksi tilaa Porvoon Tjusterbyssä ja teki ratupalvelusta sen edestä 1555. Sen jälkeen hän omisti vain yhden tilan, toinen kuului Kirkkonummen Korkkullalle. Tuosta minulle tuli hypoteesi olisiko Erik Mikelssonin puoliso ollut Porvoosta. Siellä tunnetaan 1602 isänsä perinnönjaossa Felissa Henrikintytär Ekelöf. Kun katsoo isovanhemmista alkavaa nimiperinettä Felissa sopisi Cajanus-sukuun. Felicia Felissa nimi on melko harvinainen 1500-luvulla löytyy Felissa Nilsdr Gyllenhjerta (Ståhlhandske) ja Cajanus suvusta myöhemmin Felicia Johansdr Cajanus (Granberg) sekä Felicia Gustafsdr Forselius (Bonelius).
Tuosta Felissasta vielä sen verran, että tarkkaan ottaen Kerstin Ragvaldintyttären kohdalla Ramsay kirjoittaa: "Gift med Sigfrid ... Hennes barn voro: 1) Anders Sigfridsson i Sjöskog i Helsinge socken, hvilken 1556 bevittnat sin kusins Jakob Henrikssons till Sjundby köp af hans anförvandters, Hans Erikssons (Ekelöf) och dennes moders, Marietta Henriksdotters, andel i Gerknäs gård i Lojo socken; 2) dotter, lefde gift 1575 med länsmannen i Kyrkslätt, Mickel Eriksson (Hjerta) till Korkkulla i Kyrkslätt socken". Lähde tässä kohtaa Ramsaylla: Riddarhuset, Palmskölds saml.
Bergholm on siis kopioinut suvun antamia vääriä tietoja? Missä näin lukee?
Mistä kirjoittaja tietää, että tiedot ovat vääriä?
Toisaalla ketjussa sama kirjoittaja vääntää "väkisin" sukulinkkiä
kyseenalaistamaansa suuntaan esittämällä Gyllenhjerta ja Hjerta suvuille
yhteistä juurta, jota ei toistaiseki "tunneta".
Ristiriitaista?
Heikki Koskela
18.01.09, 09:55
Bergholm on siis kopioinut suvun antamia vääriä tietoja? Missä näin lukee?
Mistä kirjoittaja tietää, että tiedot ovat vääriä?
Ristiriitaista?
Minä kirjoitan tähän sanasta sanaan siis lainaan suoraan Bergholmin kirjasta tekstin Cajanus-suvun johdannosta:
"Cajanus suku sanoo haarautuvansa jo aikoja sitten sammuneesta suomalaisesta aatelissuvusta Hevonpää eli Gyllenhierta, jonka kantaisä, Erik XIV:n amiraali Niiles Sveninpoika, Paimion Hevonpää (Viksberg'in) herra, eli vielä 1594. Tämän pojanpoika lienee ollut se Anders Erikinpoika Gyllenhierta, joka etelä-Suomesta muutettuaan Kajaanin lääniin jo ennen 1626, tuli lukuisan Cajanus suvun kantaisäksi."
Teksti jatkuu, mutta olennainen tiedon varmuudesta on tullut esiin lainauksessa. On vaikea luottaa täysin vahvemmalla kirjoitettuihin teksinosiin. Dokumenteilla varmistettuihin tietoihin tämä ei kuulu. Bergholm on kirjoittanut vain saaamaansa epävarmaa tietoa eikä itse varmista asiaa totuutena. Tämä pitäisi kyllä selvitä kenelle tahansa lukijalle.
Minä kirjoitan tähän sanasta sanaan siis lainaan suoraan Bergholmin kirjasta tekstin Cajanus-suvun johdannosta:
"Cajanus suku sanoo haarautuvansa jo aikoja sitten sammuneesta suomalaisesta aatelissuvusta Hevonpää eli Gyllenhierta, jonka kantaisä, Erik XIV:n amiraali Niiles Sveninpoika, Paimion Hevonpää (Viksberg'in) herra, eli vielä 1594. Tämän pojanpoika lienee ollut se Anders Erikinpoika Gyllenhierta, joka etelä-Suomesta muutettuaan Kajaanin lääniin jo ennen 1626, tuli lukuisan Cajanus suvun kantaisäksi."
Teksti jatkuu, mutta olennainen tiedon varmuudesta on tullut esiin lainauksessa. On vaikea luottaa täysin vahvemmalla kirjoitettuihin teksinosiin. Dokumenteilla varmistettuihin tietoihin tämä ei kuulu. Bergholm on kirjoittanut vain saaamaansa epävarmaa tietoa eikä itse varmista asiaa totuutena. Tämä pitäisi kyllä selvitä kenelle tahansa lukijalle.
Bergholmin kirjaaman tekstin virheelliseksi/vääräksitodistamisesta on kyse, jos et sitä huomannut. Missä ovat dokumentit, jotka todistavat annetun tiedon valheeksi? Vrt. keskustelu Katarina Stierneldin rukouskirjamerkinnöistä.
Näinä aikoina on "muotia" repiä; rakentaa ei osata.
Heikki Koskela
18.01.09, 10:19
Bergholmin kirjaaman tekstin virheelliseksi/vääräksitodistamisesta on kyse, jos et sitä huomannut. Missä ovat dokumentit, jotka todistavat annetun tiedon valheeksi? Vrt. keskustelu Katarina Stierneldin rukouskirjamerkinnöistä.
Näinä aikoina on "muotia" repiä; rakentaa ei osata.
Niinpä taitaakin olla? En tainnut huomata?
Sami Lehtonen
18.01.09, 11:02
Bergholm on siis kopioinut suvun antamia vääriä tietoja? Missä näin lukee?
Mistä kirjoittaja tietää, että tiedot ovat vääriä?
Toisaalla ketjussa sama kirjoittaja vääntää "väkisin" sukulinkkiä
kyseenalaistamaansa suuntaan esittämällä Gyllenhjerta ja Hjerta suvuille
yhteistä juurta, jota ei toistaiseki "tunneta".
Ristiriitaista?
Kannattaa tehdä pieni pesäero työhypoteesin ja faktan välille. Jo Ramsayn havaitsema hjerta-sinetin periminen falsifioi työhypoteesini. Linkkiä ei siis tarvitse hakea. Cajanus-suvun periytyminen Gyllenhjertasta on näin ollen tuomittava pupuksi.
En ole väittänyt Bergholmin missään välissä kopioineen tietoja. Suomen Muinaismuistoyhdistys pyysi sukuja toimittamaan valmiiksi tutkittua materiaalia - tätä kertyi kaikkinensa 15 000 sivua. Tästä materiaalista - tai valmiimman oloisista tutkimuksista - Axel Bergholmia pyydettiin koostamaan Sukukirja. Näin ollen Sukukirjassa esiteltyjä sukuja ei ole syytä pitää Bergholmin itsensä tutkimina, vaan kyseessä lienee enemmänkin editointityö.
Kannattaisi jo viimein lukea se JR Aspelinin yli 107 vuotta vanha johdanto kyseiseen teokseen, niin ei tarvitsisi kuvitella Sukukirjan luonteesta jotain, mitä se ei ole.
Sami Lehtonen
18.01.09, 11:10
Bergholmin kirjaaman tekstin virheelliseksi/vääräksitodistamisesta on kyse, jos et sitä huomannut. Missä ovat dokumentit, jotka todistavat annetun tiedon valheeksi? Vrt. keskustelu Katarina Stierneldin rukouskirjamerkinnöistä.
Näinä aikoina on "muotia" repiä; rakentaa ei osata.
Myöhemmin kirjoitetusta mutu-tiedosta ei voi löytyä vuosisatoja vanhempaa kumoavaa asiakirjalähdettä, vai kuvitteletko, että jossakin käräjäjutussa lukee "Anders Erikinpoika tai tämän jälkeläiset eivät ikänä käyttäneet Gyllenhjerta-nimeä"?
Päinvastoin, jos jollekin henkilölle tällaista nimeä esittää, pitää olla myös tarjota aikalaisasiakirjalähde, jossa tämä nimi esiintyy. Sukukirjassa ei ole tällaista lähdettä esitetty kenellekään Anders Erikinpojan väitetysti Gyllenhjertana tunnetulle lapselle. Sukukirjan luonteen takia lienee selvää, että tämä tieto on tullut joltakuta alunperin Cajanus-sukua tutkineelta taholta. Yksikään Sukukirjassa esitellyistä suvuista ei ole Bergholmin tutkima alusta loppuun, vaan teokseen etsittiin mahdollisimman valmiit tutkimukset.
Kuten Cajanus-suvun johdannosta selviää, Bergholm on siinäkin todennut suvun itse sanovan näin. Mielenkiintoista olisi tietää, vieläkö Suomen Muinaismuistoyhdistyksellä on tallessa alkuperäisiä toimitettuja selvityksiä ja mahdollisesti Bergholmin asiaan liittyvää kirjeenvaihtoa. Pitäisin jopa mahdollisena, että Bergholm itse olisi voinut jättää koko polveutumisen mainitsematta, mutta sukua tutkineen tahdosta ja vaatimuksesta olisi taipunut lisäämään tämän tiedon tällä samaisella disclaimerilla, että "suku itse sanoo". Sillä toteamuksella Bergholm pesee kätensä tästä spekulatiivisesta sukulaisuudesta.
Myöhemmin kirjoitetusta mutu-tiedosta ei voi löytyä vuosisatoja vanhempaa kumoavaa asiakirjalähdettä, vai kuvitteletko, että jossakin käräjäjutussa lukee "Anders Erikinpoika tai tämän jälkeläiset eivät ikänä käyttäneet Gyllenhjerta-nimeä"?
Päinvastoin, jos jollekin henkilölle tällaista nimeä esittää, pitää olla myös tarjota aikalaisasiakirjalähde, jossa tämä nimi esiintyy. Sukukirjassa ei ole tällaista lähdettä esitetty kenellekään Anders Erikinpojan väitetysti Gyllenhjertana tunnetulle lapselle. Sukukirjan luonteen takia lienee selvää, että tämä tieto on tullut joltakuta alunperin Cajanus-sukua tutkineelta taholta. Yksikään Sukukirjassa esitellyistä suvuista ei ole Bergholmin tutkima alusta loppuun, vaan teokseen etsittiin mahdollisimman valmiit tutkimukset.
Kuten Cajanus-suvun johdannosta selviää, Bergholm on siinäkin todennut suvun itse sanovan näin. Mielenkiintoista olisi tietää, vieläkö Suomen Muinaismuistoyhdistyksellä on tallessa alkuperäisiä toimitettuja selvityksiä ja mahdollisesti Bergholmin asiaan liittyvää kirjeenvaihtoa. Pitäisin jopa mahdollisena, että Bergholm itse olisi voinut jättää koko polveutumisen mainitsematta, mutta sukua tutkineen tahdosta ja vaatimuksesta olisi taipunut lisäämään tämän tiedon tällä samaisella disclaimerilla, että "suku itse sanoo". Sillä toteamuksella Bergholm pesee kätensä tästä spekulatiivisesta sukulaisuudesta.
Tämä on juuri sitä "näsäviisautta", jota karsastan.
Meille annetaan nykyarvoilla kuva sukututkija Bergholmin sielunelämästä ja uskotellaan jopa, että Cajanus-suku on painostanut hänet julkaisemaan jotakin vasten tahtoaan. Tämä on uskomattoman röyhkeä väite ilman todisteita.
Jospa kirjoittaja nyt, Bergholmin sielunelämän sijasta, etsisi tarmokkaasti
lisätodisteita Gyllehjerta-Hjerta hypoteesilleen, jota hän on elätellyt,
vai oliko sen sittenkin toisinpäin - pyrkiikö kirjoittaja tuhoamaan tämän
Bergholmin esittelemän Gyllenhjerta-myytin?
Osataanko rakentaa?
Meille annetaan nykyarvoilla kuva sukututkija Bergholmin sielunelämästä ja uskotellaan jopa, että Cajanus-suku on painostanut hänet julkaisemaan jotakin vasten tahtoaan. Tämä on uskomattoman röyhkeä väite ilman todisteita.
Minä karsastan erittäin voimakkaasti toisten sanojen vääristelyä ja siksi kirjotan tämä viestin.
Tämä ei todellakaan ole uskomattoman röyhkeä väite, kuten jokainen kieltämme ymmärtävä voi todeta:
.... Pitäisin jopa mahdollisena, että Bergholm itse olisi voinut jättää koko polveutumisen mainitsematta, mutta sukua tutkineen tahdosta ja vaatimuksesta olisi taipunut lisäämään tämän tiedon tällä samaisella disclaimerilla, että "suku itse sanoo". ....
Jos joku pitää jotain mahdollisena, on se kaikkea muuta kuin väite. Se on aivan perusteltu näkökohta. Eikä siinä uskotella yhtään mitään.
Kaikella kunnioituksella ketjua kohtaan, mutta eiköhän olisi syytä kunnioittaa myös kanssakirjoittajaa eikä vääristellä noin selkeästi toisen sanomista.
Anteeksi teille ja moderaattoreille, oli vaan pakko.
Sami Lehtonen
18.01.09, 12:18
Tämä on juuri sitä "näsäviisautta", jota karsastan.
Meille annetaan nykyarvoilla kuva sukututkija Bergholmin sielunelämästä ja uskotellaan jopa, että Cajanus-suku on painostanut hänet julkaisemaan jotakin vasten tahtoaan. Tämä on uskomattoman röyhkeä väite ilman todisteita.
Kuvan Bergholmista olet muovannut ihan itse. Ainakaan todistettuna faktana hän ei ole Gyllenhjerta-polveutumista esittänyt. Siitä meistä kukin voi vetää omat johtopäätöksensä.
Jospa kirjoittaja nyt, Bergholmin sielunelämän sijasta, etsisi tarmokkaasti
lisätodisteita Gyllehjerta-Hjerta hypoteesilleen, jota hän on elätellyt,
vai oliko sen sittenkin toisinpäin - pyrkiikö kirjoittaja tuhoamaan tämän
Bergholmin esittelemän Gyllenhjerta-myytin?
Osataanko rakentaa?
Ei ole tarvetta rakentaa. Oma hypoteesini oli yksi mahdollinen teoria, joka voisi selittää Hjerta/Gyllenhjerta-ongelman. Sille vain ei löytynyt lainkaan todisteita, joten hylkäsin sen. Joskus sitä toivoisi, että jotkut muutkin hylkäisivät moneen kertaan vääriksi osoitetut hypoteesit.
Bergholmin suvun toimesta esittämän Gyllenhjerta-polveutumisen kumosi varsin ansiokkaasti jo Jully Ramsay noin sata vuotta sitten. Miksi se ei sinulle kelpaa? Cajanukset polveutuvat Ramsayn esittelemästä Hjertan rälssisuvusta ja vanhemmasta Sjundby-suvusta (ts. Dönsby-suku). En näe edes merkittävää eroa sillä, olisiko juurina nyt sitten nämä vai mainittu Gyllenhjerta.
Seppo Niinioja
18.01.09, 12:27
Mielenkiintoista olisi tietää, vieläkö Suomen Muinaismuistoyhdistyksellä on tallessa alkuperäisiä toimitettuja selvityksiä ja mahdollisesti Bergholmin asiaan liittyvää kirjeenvaihtoa.
Tässä on hyödyllinen luettelo Valtionarkiston (VA) - nyk. Kansallisarkiston (KA) luetteloista, jotka sijaitsevat KA:n luettelohuoneessa (tuli vähän tautologiaa, sorry):
http://vanha.hum.utu.fi/shistoria/tutkimus/mikrofilmit/1.php (http://vanha.hum.utu.fi/shistoria/tutkimus/mikrofilmit/1.php)
Bergholmin Sukukirjan ainekset on luultavasti lueteltu seuraavassa luettelossa (en väitä mitään, tämä on vain valistunut arvaus):
603:22 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kokoelman sukukirjan aineksia
En ole tullut katsoneeksi, vaikka on mielessä ollut.
Genoksessa on mm. seuraava viittaus tähän kokoelmaan: Carl August Weurlander, unohdettu garibaldilainen. Professori Yrjö Blomstedt, Helsinki, Genos 39(1968), s. 79-85
[15] Kuolinilmoitus, Muinaismuistoyhdistyksen kokoelma Sukukirjan aineksia (peltilaatikot: kuolleet), VA.
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
18.01.09, 12:33
Minä karsastan erittäin voimakkaasti toisten sanojen vääristelyä ja siksi kirjotan tämä viestin.
Tämä ei todellakaan ole uskomattoman röyhkeä väite, kuten jokainen kieltämme ymmärtävä voi todeta:
Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä Sami Lehtonen http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=29908#post29908)
.... Pitäisin jopa mahdollisena, että Bergholm itse olisi voinut jättää koko polveutumisen mainitsematta, mutta sukua tutkineen tahdosta ja vaatimuksesta olisi taipunut lisäämään tämän tiedon tällä samaisella disclaimerilla, että "suku itse sanoo". ....
Jos joku pitää jotain mahdollisena, on se kaikkea muuta kuin väite. Se on aivan perusteltu näkökohta. Eikä siinä uskotella yhtään mitään.
Kaikella kunnioituksella ketjua kohtaan, mutta eiköhän olisi syytä kunnioittaa myös kanssakirjoittajaa eikä vääristellä noin selkeästi toisen sanomista.
Anteeksi teille ja moderaattoreille, oli vaan pakko.
Tämä on taas niitä ketjuja, jossa totuus on valhe ja mielikuva totta. Voi olla niin, että faktojen kirjoittaminen tämän otsikon alla on täysin turha toimenpide. Totuus tuntuu valuvan kuin vesi hanhen selästä.
Bergholmin kirjoituksissa on erittäin selvä tendenssi epävarmoiksi kokemiensa tietojen suhteen. Hän käyttää läpi koko kirjan menetelmää, jossa hän ei omaksu epäilemiään asioita totena vaan kirjoittaa juuri niinkuin aiemmin hänen lainauksessaan esitin. Hän siis ei kykene kirjoittamaan totena kaikkea sitä tietoa, minkä hän on saanut käsiinsä. Hän oikeammin on kirjan päätomittaja. Kertomalla asiat niinkuin hän kertoo hän osoittaa epäilevän sormen tietojen antajan suuntaan. Luulisi tämän asian olevan selvä kaikille jotka lukevat Bergholmia.
Olen kiusaantuntu niitten puolesta, jotka totuutta etsivät. Moderaattorit ovat kohtalonsa valinneet vapaaehtoiseti.
Sami Lehtonen
18.01.09, 12:35
Tässä on hyödyllinen luettelo Valtionarkiston (VA) - nyk. Kansallisarkiston (KA) luetteloista, jotka sijaitsevat KA:n luettelohuoneessa (tuli vähän tautologiaa, sorry):
http://vanha.hum.utu.fi/shistoria/tutkimus/mikrofilmit/1.php (http://vanha.hum.utu.fi/shistoria/tutkimus/mikrofilmit/1.php)
Bergholmin Sukukirjan ainekset on luultavasti lueteltu seuraavassa luettelossa (en väitä mitään, tämä on vain valistunut arvaus):
603:22 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kokoelman sukukirjan aineksia
En ole tullut katsoneeksi, vaikka on mielessä ollut.
Genoksessa on mm. seuraava viittaus tähän kokoelmaan: Carl August Weurlander, unohdettu garibaldilainen. Professori Yrjö Blomstedt, Helsinki, Genos 39(1968), s. 79-85
[15] Kuolinilmoitus, Muinaismuistoyhdistyksen kokoelma Sukukirjan aineksia (peltilaatikot: kuolleet), VA.
Seppo Niinioja
Kiitos Seppo, vinkistä. Saatanpa palata aiheeseen tuohon tutustuttuani.
Kuvan Bergholmista olet muovannut ihan itse. Ainakaan todistettuna faktana hän ei ole Gyllenhjerta-polveutumista esittänyt. Siitä meistä kukin voi vetää omat johtopäätöksensä.
Ei ole tarvetta rakentaa. Oma hypoteesini oli yksi mahdollinen teoria, joka voisi selittää Hjerta/Gyllenhjerta-ongelman. Sille vain ei löytynyt lainkaan todisteita, joten hylkäsin sen. Joskus sitä toivoisi, että jotkut muutkin hylkäisivät moneen kertaan vääriksi osoitetut hypoteesit.
Bergholmin suvun toimesta esittämän Gyllenhjerta-polveutumisen kumosi varsin ansiokkaasti jo Jully Ramsay noin sata vuotta sitten. Miksi se ei sinulle kelpaa? Cajanukset polveutuvat Ramsayn esittelemästä Hjertan rälssisuvusta ja vanhemmasta Sjundby-suvusta (ts. Dönsby-suku). En näe edes merkittävää eroa sillä, olisiko juurina nyt sitten nämä vai mainittu Gyllenhjerta.
Voi, voi - kuka Jully Ramsayn tekstin toi esille, sinäkö?
Kaikki keskustelun koomiset käänteet ja takapakit ovat toivoakseni tallella ja luettavissa ketjua kelaamalla. Iloa sunnnuntaipäivään!
Sami Lehtonen
18.01.09, 13:09
Voi, voi - kuka Jully Ramsayn tekstin toi esille, sinäkö?
Nähdäkseni tuossa "Frälsesläkter i Finland intill Stora Ofreden" selkämyksessä lukee Jully Ramsay, joten hän sen kai on julkisuuteen tuonut. Jos sillä nyt jotain eriskummallista merkitystä on, niin tässä viestiketjussa Sjundbyn suvun toi ensimmäisenä esiin viestissä #34:
1. Kuka oli Anders Erikinpojan äiti, pyrittiinkö tuohon aikaan ottamaan aatelisnimiä myös äidin suvun puolelta? Isoäiti periytyi Sjundbyn vanhasta rälssisuvusta, Helsingin Seutulan suurtilalta.
Kaikki keskustelun koomiset käänteet ja takapakit ovat toivoakseni tallella ja luettavissa ketjua kelaamalla. Iloa sunnnuntaipäivään!
Hyvä niin! Rattoisaa päivänjatkoa myös Riadiin!
Ja se Sami Lehtosen panos; mitä jäi käteen supernopeasta Hjerta-Gyllenhjerta tutkimuksesta? Miten Lehtonen muutaman tunnin kuluessa alkoi ja sitten tyystin luopui yrityksestä; tarkistiko hän nyt varmasti kaikki potentiaalit lähteet?
Mitkä sitten olisivat sellaisia lähderyhmiä, jotka ovat edelleen läpikäymättä ja jotka vaatisivat tarkastusta? Ymmärsin, että Matti Lundkin on nuo tuomiokirjat pitkälti kahlannut?
Hämmästelen kysymystäsi. Arkistoja ei suinkaan ole läpikäyty (ei edes Lundin toimesta), eikä lähteitä
kartoitettu tämän ja eilisen aikana. Kannustan lisätutkimuksiin.
Jos valinta on suoritettava Lundin, Lehtosen & Bergholmin esitysten välillä, lienee viisainta ottaa lähtökohdaksi vanha kunnon Sukukirja. Arvelen, että etsivä palkitaan.
Ensiksi katsoisin mitä Kirkkonummen historia on syönyt.
Sami Lehtonen
18.01.09, 15:42
Hämmästelen kysymystäsi. Arkistoja ei suinkaan ole läpikäyty (ei edes Lundin toimesta), eikä lähteitä
kartoitettu tämän ja eilisen aikana. Kannustan lisätutkimuksiin.
Jos valinta on suoritettava Lundin, Lehtosen & Bergholmin esitysten välillä, lienee viisainta ottaa lähtökohdaksi vanha kunnon Sukukirja. Arvelen, että etsivä palkitaan.
Ensiksi katsoisin mitä Kirkkonummen historia on syönyt.
Pudotit sitten Ramsayn Frälsesläkterin epämieluisana pois? Tuoreempana tutkimuksena se tulee aina asettaa etusijalle Bergholmiin nähden. Oleellisia virheitä on siinä korjattu. Kannustan myös lisätutkimuksiin.
Pudotit sitten Ramsayn Frälsesläkterin epämieluisana pois? Tuoreempana tutkimuksena se tulee aina asettaa etusijalle Bergholmiin nähden. Oleellisia virheitä on siinä korjattu. Kannustan myös lisätutkimuksiin.
Samaa periaatetta noudattaen oma "instanttutkimuksesi" kai on se pätevin
ja tuorein?
Ennenkuin rapa taas alkaa roiskua turhaan muistutan että modeporukka on varpaillaan emmekä kaihda ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.
Siis - asiallinen keskustelu pliis!
Sami Lehtonen
18.01.09, 16:44
Samaa periaatetta noudattaen oma "instanttutkimuksesi" kai on se pätevin
ja tuorein?
En tietääkseni ole julkaissut Hjertaa/Cajanusta koskevaa tutkimusta. Jos tällaisen olet löytänyt, niin kerro ihmeessä minullekin, niin lisään sen CV:eni.
On hyödytöntä ottaa tutkimuksen pohjahypoteesiksi yli satavuotias tutkimus, jonka oleelliset virheet on korjattu nekin jo noin sata vuotta sitten. Itse asiassa, haksahtaminen Gyllenhjertoihin lienee tätäkin vanhempi virhe, sillä se todellakin esiintyy myös Genealogia Sursillianassa. Tämän viimeistään pitäisi kertoa kyseisen virheen alkulähde - suku itse.
Jos koko debatin alkuperäinen tarkoitus oli osoittaa - taas kerran - Genealogia Sursillianan kehnous, niin ei sitä varten tarvitse näin pitkälle mennä. GS:n jälkeläiset menevät metsään jo Erik Sursillin lapsissa (vrt. Tapio Vähäkankaan viesti muualla Forumissa). Näin ollen hyvä siivu nykyään Sursilleinä itseään pitävistä ei ole Erikin jälkeläisiä lainkaan.
Näin sunnuntaina en pääse arkistoon enkä kirjastoon katsomaan mitään varteenotettavia lähteitä. Vaivaudun vain toistamaan aiempaa ja jatkan siten, että Osmo Durchmanin mukaan Hans Erikinpoika Hjerta oli nuorempi veli ja Anders Erikinpoika vanhempi. Hänen käsityksensä mukaan Hjerta tuli Korkkullan suvun käyttämästä puumerkistä, mutta ilmeisempää on, että sydän on tullut Sjundbyn suvulta.
Sjundbyn suvun aiemmat polvet ilmeisesti käyttivät hevosenkenkää, kuten Dönsby-sukukin, joten eräs suunta, josta sydäntä voisi hakea on Ragvald Jönsinpojan puoliso Anna i Sjundby, joka Ramsayn mukaan osti tangon maata Siuntion Sjundbystä 1501. Vasta Ragvald Jönsinpojan lapsilla sinetissä on sydän kuvattuna.
Siihen, oliko tämä 'hustru' Anna tavalla tai toisella sukua Gyllenhjertoille ei varmaankaan ole selvitettävissä.
Matti Lund
18.01.09, 17:25
Mitkä sitten olisivat sellaisia lähderyhmiä, jotka ovat edelleen läpikäymättä ja jotka vaatisivat tarkastusta? Ymmärsin, että Matti Lundkin on nuo tuomiokirjat pitkälti kahlannut?
Tässä hieman kahluitteni kuvausta, ettei jäisi epäselväksi.
Siis se tarkoittaa, kun puheeksi otin koko Anders Erikinpojan yhteenlasketun virkakauden, eli yhteennivottuna nimismiehen ja voudin virkakauden, että olen läpikäynyt kaikki renovoidut tuomiokirjat hänen toimialueellaan sillä aikavälillä niin, että olen ne muutamaan otteeseen läpiselannut ja jo huomattavalta osalta lähilukenut ja lähilukujen yhteydessä olen ottanut huomattavan määrän ylös näitä juttuja tietokoneelleni. Lisäksi Olen läpiselannut ko. alueelta koko 1600 -luvun tuomiokirja-aineiston, mitä KA:sta on rullilla saatavana kahta vuotta lukuunottamatta. Ko. materiaali alkaa vuodesta 1626, jolloin ei ole vielä mitään merkkiä Anders Erikinpojasta, vaan käräjillä ovat kruunun puolesta läsnä arrendaattori, vouti ja lainlukija Jacob Burman sekä Kajaaninlinnan kapteeni Erik Pärinpoika (ilmeisesti myös Anders Erikinpoikaa edeltävänä vt -nimismiehenä, koskapa hoiti syyttäjän touhua silloin). Vuoden 1627 käräjiä ei ole säilynyt. Vuoden 1628 käräjillä ovat edelleen em. herrat paikalla, nyt kapt. Erik Pärinpoika jonkinlaisena vt. voutina, koskapa ilmaisu on "sittiande uthi befallningsmans stadh".
Tästä jatkuu käräjiä normaaliin tahtiin ja lähes joka käräjät ovat säilyneet, mutta Kajaanin vapaaherrakunnan aikakaudelta vuodesta alkaen 1651, ensin muutamat vuodet ovat oikein hyvin säilyneet, mutta sitten tulee isoja aukkoja 1660-1669 ja 1677 ja lisäksi muutamat käräjät ovat aivan lukukelvottomat. Mutta nämä ovat ne, jotka ovat niin Sinun kuin minunkin käytettävissä.
Nämä renovoidut tuomiokirjat ovat ainoita mikrofilmattuja ja käytettävissä olevia niteitä, ja kirjureiden ko. käräjävuoden jälkeen, eli yleensä seuraavan talven aikana konseptiniteistä puhtaaksikirjoittamia tuomiokirjoja. Konseptiniteet eivät ole kenenkään käytettävissä, KA ei lainaa niitä edes omaan lukusaliinsa.
Toisin sanoen olen käyttänyt ja minulla on itselleni kuvattuna edelleen täysin käytettävissä kaikki ne tuomiokirjat tätä aihetta koskien, jotka KA:sta on saatavissa ja olen ne läpikäynyt. eli kaikki julkisista arkistoista saatavissa oleva!
Yksityisistä arkistoista, kuten mahdollisesti Cajanusten, on saattanut joskus löytyä ja ehkä vieläkin löytyy, jotain lisää, mutta on hyvin epätodennäköistä, että sieltä löytyy mitään "dramaattista", sillä KA:ssa olevat asiakirjat ovat täynnä toisaalta tuomioita tuomiokirjoista, joista on anottu ote yksityisarkistoon, ja toisaalta tuomiokirjoihin vietyjä kopioita yksityisten sukuarkistojen ylläpitämistä asiakirjoista, jotka on luettu ja kopioitu lainvahvistamista varten käräjäoikeuksien pöytäkirjoihin. Ja on lähes kokonaan niin päin, että jos jommasta kummasta on jotain tuhoutunut, niin se on yksityisarkiston puolelta. Papisto, kuten Cajanukset, pitivät erityisesti huolen, että heidän asiakirjansa vahvistetaan ja siten lähes kaikki olennainen suvun selvitystä auttava tieto 1600 -luvulta löytyy niiden osalta käräjäpöytäkirjoista.
Pahin meitä kohdannut asiakirjojen tuhoutuminen on sen aikaisten ylempien oikeusasteiden pöytäkirjaniteiden tuhoutuminen suurimmalta osalta Turun hovioikeuden arkistossa Turun palon yhteydessä.
Olen harjoittanut tieteellistä tutkimusta yli 40 vuotta. Aloin selvitellä aluksi lähisukua 1980 -luvun alusta niiden historiantutkimuksen metodien mukaisesti, jotka olin omaksunut yliopisto-opinnoissani; siis selvittämällä henkilöhistorioita vertailevalla lähdekritiikillä, eli kokoamalla synteesejä toisten tutkijoitten selvityksistä tutkien sitä aineistoa, minkä löysin Turun yliopiston kirjastoista. Sain sitten suvun piiristä nipun valmiita selvityksiä, eri seurakunnista pyydettyjä, kirkkoherrojen allekirjoittamia, kellastuneita, jotkut puolenkin vuosisadan takaa. Seulottuani ne ryhdyin vasta tutkimaan kirkonkirjoja maakunta-arkistossa. Mutta vasta vuonna 1986 aloin tutkia kaikkia mahdollisia primaareja lähteitä, pääasiassa ikivanhoja tuomiokirjoja ja siitä lasken varsinaisen sukututkijan urani alkaneeksi, toki vielä paljon kehittymistä kaipaavana, mutta toki jokaisella osa-alueella kohtalaisen hyvin tuloksia tuottavana.
Yritän kyllä ymmärtää Juhani Pesuakin palauttamalla mieleeni, millaista oli itselläni "tutkimus" ennen vuotta 1986, eli tukeutua pelkästään sekundaareihin lähteisiin, mikä kyllä käyttää jos omaa erinomaisen vertailevan lähdekritiikin hallinnan. Juhanin viesteistä tässä ketjussa ei vain tahdo löytyä merkkejä lähdekritiikistä, jota sellaiseen vaaditaan.
terveisin Matti Lund
Sanokaapa vielä tuon Kerstin Ragvaldintyttären Sigfrid-miehestä, mistä tiedämme hänen maaomistuksistaan Seutulassa? Ramsaysta en löytänyt mitään muuta mainintaa kuin tuon etunimen.
Ja tuo Ragvald Jönsinpoika tuskin voinut olla Siuntion nimismiehenä jo 1476, vai?
Sami Lehtonen
18.01.09, 18:25
Sanokaapa vielä tuon Kerstin Ragvaldintyttären Sigfrid-miehestä, mistä tiedämme hänen maaomistuksistaan Seutulassa? Ramsaysta en löytänyt mitään muuta mainintaa kuin tuon etunimen.
Tässä Genos-artikkelissa Seutulan (Sötskog) omistuksista enemmän:
http://genealogia.fi/genos/49/49_113.htm
Ko. omistukset ovat tunnettuja siis lähinnä Anders Sigfridinpojan kautta. Koska ne eivät ole tulleet Kerstin Ragvaldintyttären kautta, on luontevaa olettaa niiden olleen Sigfridin omistuksia.
Seppo Niinioja
18.01.09, 18:47
Onko näillä lopulta niin suurta väliä?
Arvid Järnefelt (1861 - 1932) kertoo teoksessaan Vanhempieni romaani seuraavan anekdootin.
---
"Hyvän aikaa mietittyään hän [Arvid Järnefeltin äiti Elisabet Clodt von Jürgensburg] virkahti päättävästi:
— Suoraan sanoen, minä en tuosta asiasta tiedä yhtään mitään. Näin meidän yrityksemme oli tyrehtyä kohta ensimmäiseen alkuunsa.
Kun kovin ihmettelin tätä hänen tietämättömyyttään ja hän puolestaan lienee tuntenut siinä ihmettelyssä jotakin moitteen vihiä, sanoi hän, yhä katsellen alas pöytään ja jatkaen olemattomien murujen kokoilemista:
— Minusta on päinvastoin melkein ansioksi luettava, kun suvun loisto unohtuu. Sehän on ikäänkuin vieraan synnin unohtamista, sen synnin, että entiset sukupolvet ovat tarkoittaneet ja osanneet sysäytyä vertaistensa, tavallisten ihmisten yläpuolelle. Kodissani suuresti halveksittiin kaikennäköistä sukuylpeyttä, ja minusta se on ansioksi luettava. Muistanpa erään tuttavamme, paroni von Medemin olleen kerran päivällisillä vanhempieni luona. Hän oli narrimaisen ylpeä paroniudestaan ja väitellessään isäni kanssa tästä asiasta tuli hän yhä enemmän intoihinsa, kunnes lopetti siihen mahtipontiseen lausuntoon, että aateluus on muka kirjoitettuna aatelisen otsaan. Isäni sanoi siihen, ettei hän puolestaan voinut huomata Medemin otsassa mitään kirjoitusta, ja kiivastui siihen määrään, että sanoi olevansa valmis myymään oman paroniutensa vaikka ruplasta, jos vain joku hölmö siitä niinkin paljon maksaisi. Olen varma ettei isänikään tiennyt paljon mitään omasta suvustaan. Ja minä puolestani olen aina pitänyt vanhan perheemme suurena ansiopuolena sitä seikkaa, että meillä ei koskaan puhuttu eikä siis mitään tiedettykään entisyyden mahdollisesta loistosta, siihen määrään, että kaikki lapset ja minä niiden joukossa olemme jääneet niistä asioista melkein kokonaan osattomiksi.
Näin puhui Elisabet Clodt von Jürgensburg pöydän toiselta puolelta."
Seppo Niinioja
Sami Lehtonen
18.01.09, 19:33
Jos koko debatin alkuperäinen tarkoitus oli osoittaa - taas kerran - Genealogia Sursillianan kehnous, niin ei sitä varten tarvitse näin pitkälle mennä. GS:n jälkeläiset menevät metsään jo Erik Sursillin lapsissa (vrt. Tapio Vähäkankaan viesti muualla Forumissa). Näin ollen hyvä siivu nykyään Sursilleinä itseään pitävistä ei ole Erikin jälkeläisiä lainkaan.
Korjaus: Täsmennetään, ennenkuin joku muu puuttuu tähän. Viittaamani viesti on siis:
http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=23532&postcount=18
Ko. jutun perusteella joko Östen Erikinpoika on Sursill ja Carolus Erici ei ole, tai sitten Östen Erikinpoika on Erik Sursillin vävy eikä poika. Ensimmäisessä vaihtoehdossa osa Sursilleja putoaa pois, kun taas toisessa sukulinjat hieman muuttuvat.
Tässä hieman kahluitteni kuvausta, ettei jäisi epäselväksi.
Siis se tarkoittaa, kun puheeksi otin koko Anders Erikinpojan yhteenlasketun virkakauden, eli yhteennivottuna nimismiehen ja voudin virkakauden, että olen läpikäynyt kaikki renovoidut tuomiokirjat hänen toimialueellaan sillä aikavälillä niin, että olen ne muutamaan otteeseen läpiselannut ja jo huomattavalta osalta lähilukenut ja lähilukujen yhteydessä olen ottanut huomattavan määrän ylös näitä juttuja tietokoneelleni. Lisäksi Olen läpiselannut ko. alueelta koko 1600 -luvun tuomiokirja-aineiston, mitä KA:sta on rullilla saatavana kahta vuotta lukuunottamatta. Ko. materiaali alkaa vuodesta 1626, jolloin ei ole vielä mitään merkkiä Anders Erikinpojasta, vaan käräjillä ovat kruunun puolesta läsnä arrendaattori, vouti ja lainlukija Jacob Burman sekä Kajaaninlinnan kapteeni Erik Pärinpoika (ilmeisesti myös Anders Erikinpoikaa edeltävänä vt -nimismiehenä, koskapa hoiti syyttäjän touhua silloin). Vuoden 1627 käräjiä ei ole säilynyt. Vuoden 1628 käräjillä ovat edelleen em. herrat paikalla, nyt kapt. Erik Pärinpoika jonkinlaisena vt. voutina, koskapa ilmaisu on "sittiande uthi befallningsmans stadh".
Tästä jatkuu käräjiä normaaliin tahtiin ja lähes joka käräjät ovat säilyneet, mutta Kajaanin vapaaherrakunnan aikakaudelta vuodesta alkaen 1651, ensin muutamat vuodet ovat oikein hyvin säilyneet, mutta sitten tulee isoja aukkoja 1660-1669 ja 1677 ja lisäksi muutamat käräjät ovat aivan lukukelvottomat. Mutta nämä ovat ne, jotka ovat niin Sinun kuin minunkin käytettävissä.
Nämä renovoidut tuomiokirjat ovat ainoita mikrofilmattuja ja käytettävissä olevia niteitä, ja kirjureiden ko. käräjävuoden jälkeen, eli yleensä seuraavan talven aikana konseptiniteistä puhtaaksikirjoittamia tuomiokirjoja. Konseptiniteet eivät ole kenenkään käytettävissä, KA ei lainaa niitä edes omaan lukusaliinsa.
Toisin sanoen olen käyttänyt ja minulla on itselleni kuvattuna edelleen täysin käytettävissä kaikki ne tuomiokirjat tätä aihetta koskien, jotka KA:sta on saatavissa ja olen ne läpikäynyt. eli kaikki julkisista arkistoista saatavissa oleva!
Yksityisistä arkistoista, kuten mahdollisesti Cajanusten, on saattanut joskus löytyä ja ehkä vieläkin löytyy, jotain lisää, mutta on hyvin epätodennäköistä, että sieltä löytyy mitään "dramaattista", sillä KA:ssa olevat asiakirjat ovat täynnä toisaalta tuomioita tuomiokirjoista, joista on anottu ote yksityisarkistoon, ja toisaalta tuomiokirjoihin vietyjä kopioita yksityisten sukuarkistojen ylläpitämistä asiakirjoista, jotka on luettu ja kopioitu lainvahvistamista varten käräjäoikeuksien pöytäkirjoihin. Ja on lähes kokonaan niin päin, että jos jommasta kummasta on jotain tuhoutunut, niin se on yksityisarkiston puolelta. Papisto, kuten Cajanukset, pitivät erityisesti huolen, että heidän asiakirjansa vahvistetaan ja siten lähes kaikki olennainen suvun selvitystä auttava tieto 1600 -luvulta löytyy niiden osalta käräjäpöytäkirjoista.
Pahin meitä kohdannut asiakirjojen tuhoutuminen on sen aikaisten ylempien oikeusasteiden pöytäkirjaniteiden tuhoutuminen suurimmalta osalta Turun hovioikeuden arkistossa Turun palon yhteydessä.
Olen harjoittanut tieteellistä tutkimusta yli 40 vuotta. Aloin selvitellä aluksi lähisukua 1980 -luvun alusta niiden historiantutkimuksen metodien mukaisesti, jotka olin omaksunut yliopisto-opinnoissani; siis selvittämällä henkilöhistorioita vertailevalla lähdekritiikillä, eli kokoamalla synteesejä toisten tutkijoitten selvityksistä tutkien sitä aineistoa, minkä löysin Turun yliopiston kirjastoista. Sain sitten suvun piiristä nipun valmiita selvityksiä, eri seurakunnista pyydettyjä, kirkkoherrojen allekirjoittamia, kellastuneita, jotkut puolenkin vuosisadan takaa. Seulottuani ne ryhdyin vasta tutkimaan kirkonkirjoja maakunta-arkistossa. Mutta vasta vuonna 1986 aloin tutkia kaikkia mahdollisia primaareja lähteitä, pääasiassa ikivanhoja tuomiokirjoja ja siitä lasken varsinaisen sukututkijan urani alkaneeksi, toki vielä paljon kehittymistä kaipaavana, mutta toki jokaisella osa-alueella kohtalaisen hyvin tuloksia tuottavana.
Yritän kyllä ymmärtää Juhani Pesuakin palauttamalla mieleeni, millaista oli itselläni "tutkimus" ennen vuotta 1986, eli tukeutua pelkästään sekundaareihin lähteisiin, mikä kyllä käyttää jos omaa erinomaisen vertailevan lähdekritiikin hallinnan. Juhanin viesteistä tässä ketjussa ei vain tahdo löytyä merkkejä lähdekritiikistä, jota sellaiseen vaaditaan.
terveisin Matti Lund
Matti Lundin pitkissä epistoloissa itse asia usein hukkuu.
Gyllenhjerta nimeä käyttivät Anders Erikssonin 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvun alussa eläneet lapset (neljä kymmenestä), ei Anders Eriksson, johon Lundin todistelu on jämähtänyt. On karhunpalvelus Cajanus-tutkimukselle antaa ymmärtää, että arkistolähteet relevantilta ajalta olisi jotenkin läpikäyty ja kuitattu, näin ei suinkaan ole.
Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota Matti Lundin yleistyksiin; edelleen esimerkiksi odotamme lähdetietoja niistä lukuisista suurehkoista ( mieluimmin yli yli sadan luodin) hopeakannuista 1500-1600-luvuilta, joista Matti Lundilla on perukirja näköhavaintoja. Missä ne viipyvät?
En tietääkseni ole julkaissut Hjertaa/Cajanusta koskevaa tutkimusta. Jos tällaisen olet löytänyt, niin kerro ihmeessä minullekin, niin lisään sen CV:eni.
On hyödytöntä ottaa tutkimuksen pohjahypoteesiksi yli satavuotias tutkimus, jonka oleelliset virheet on korjattu nekin jo noin sata vuotta sitten. Itse asiassa, haksahtaminen Gyllenhjertoihin lienee tätäkin vanhempi virhe, sillä se todellakin esiintyy myös Genealogia Sursillianassa. Tämän viimeistään pitäisi kertoa kyseisen virheen alkulähde - suku itse.
Jos koko debatin alkuperäinen tarkoitus oli osoittaa - taas kerran - Genealogia Sursillianan kehnous, niin ei sitä varten tarvitse näin pitkälle mennä. GS:n jälkeläiset menevät metsään jo Erik Sursillin lapsissa (vrt. Tapio Vähäkankaan viesti muualla Forumissa). Näin ollen hyvä siivu nykyään Sursilleinä itseään pitävistä ei ole Erikin jälkeläisiä lainkaan.
Näin sunnuntaina en pääse arkistoon enkä kirjastoon katsomaan mitään varteenotettavia lähteitä. Vaivaudun vain toistamaan aiempaa ja jatkan siten, että Osmo Durchmanin mukaan Hans Erikinpoika Hjerta oli nuorempi veli ja Anders Erikinpoika vanhempi. Hänen käsityksensä mukaan Hjerta tuli Korkkullan suvun käyttämästä puumerkistä, mutta ilmeisempää on, että sydän on tullut Sjundbyn suvulta.
Sjundbyn suvun aiemmat polvet ilmeisesti käyttivät hevosenkenkää, kuten Dönsby-sukukin, joten eräs suunta, josta sydäntä voisi hakea on Ragvald Jönsinpojan puoliso Anna i Sjundby, joka Ramsayn mukaan osti tangon maata Siuntion Sjundbystä 1501. Vasta Ragvald Jönsinpojan lapsilla sinetissä on sydän kuvattuna.
Siihen, oliko tämä 'hustru' Anna tavalla tai toisella sukua Gyllenhjertoille ei varmaankaan ole selvitettävissä.
Kaikkein surkuteltavimpia ovatkin juuri netissä julkaistut sepustukset,
joista tässä ketjussa esitellyt ovat malliesimerkkejä.
Bergholmin kaltaiset suuret tutkijat "lauletaan suohon"
lonkalta ja hetken inspiraatiosta, ilman mitään todisteita omien
hypoteesien tueksi.
Tämä ei suinkaan ole sukututkimusta, vaan sen irvikuva!
...Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota Matti Lundin yleistyksiin; edelleen odotamme lähdetietoja niistä lukuisista suurehkoista ( mieluimmin yli yli sadan luodin) hopeakannuista 1500-1600-luvuilta, joista Matti Lundilla oli perukirja näköhavaintoja. Missä ne viipyvät?
Pysykää aiheessa ja turha sormella osoittelu pois!
K.Salminen
19.01.09, 08:56
Olen samaa mieltä näistä monologeista/epistoloista, Lund käyttää termiä "vertaileva lähdekritiikki", mitähän se on? Ymmärrän kyllä käsitteet ulkoinen ja sisäinen lähdekritiikki asiakirjan kohdalla, jolloin edellinen viittaa asikirjan funktionaaliseen yhteyteen oman aikansa elämässä ja jälkimmäinen korostaa päinvastaista näkökulmaa eli sitä mitä asiakirja todistaa tai voi todistaa. Pääkysymys on tällöin kuinka suuressa määrin asiakirjassa oleva tieto voi vastata todellisia oloja.
Sitten JP:lla oli seuraava lause, siteeraan: "hopeakannuista 1500-1600-luvuilta, joista Matti Lundilla on perukirja näköhavaintoja"
Kummallisen inkongruentti lause: onko se tulkittava empiirisesti; niin että Lundilla on aistihavaintoja 1500- ja 1600-luvun hopeakannusta (kait lähinnä Alftanien). Jolloin empiirisen havainnoinin kautta on verifioitu hopeakannun olemassaolo; jos näin on olisi mielenkiintoista tietää missä päin maailmaa nämä aistihavainnot Alftanien hopeakannusta tehty. Kun tähän saamme vastauksen, niin hopeakannun tämän hetkinen sijainti on selvitetty.
T. Kari Salminen
Matti Lundin pitkissä epistoloissa itse asia usein hukkuu.
Gyllenhjerta nimeä käyttivät Anders Erikssonin 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvun alussa eläneet lapset (neljä kymmenestä), ei Anders Eriksson, johon Lundin todistelu on jämähtänyt. On karhunpalvelus Cajanus-tutkimukselle antaa ymmärtää, että arkistolähteet relevantilta ajalta olisi jotenkin läpikäyty ja kuitattu, näin ei suinkaan ole.
Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota Matti Lundin yleistyksiin; edelleen esimerkiksi odotamme lähdetietoja niistä lukuisista suurehkoista ( mieluimmin yli yli sadan luodin) hopeakannuista 1500-1600-luvuilta, joista Matti Lundilla on perukirja näköhavaintoja. Missä ne viipyvät?
Olen samaa mieltä näistä monologeista/epistoloista, Lund käyttää termiä "vertaileva lähdekritiikki", mitähän se on? Ymmärrän kyllä käsitteet ulkoinen ja sisäinen lähdekritiikki asiakirjan kohdalla, jolloin edellinen viittaa asikirjan funktionaaliseen yhteyteen oman aikansa elämässä ja jälkimmäinen korostaa päinvastaista näkökulmaa eli sitä mitä asiakirja todistaa tai voi todistaa. Pääkysymys on tällöin kuinka suuressa määrin asiakirjassa oleva tieto voi vastata todellisia oloja.
Sitten JP:lla oli seuraava lause, siteeraan: "hopeakannuista 1500-1600-luvuilta, joista Matti Lundilla on perukirja näköhavaintoja"
Kummallisen inkongruentti lause: onko se tulkittava empiirisesti; niin että Lundilla on aistihavaintoja 1500- ja 1600-luvun hopeakannusta (kait lähinnä Alftanien). Jolloin empiirisen havainnoinin kautta on verifioitu hopeakannun olemassaolo; jos näin on olisi mielenkiintoista tietää missä päin maailmaa nämä aistihavainnot Alftanien hopeakannusta tehty. Kun tähän saamme vastauksen, niin hopeakannun tämän hetkinen sijainti on selvitetty.
T. Kari Salminen
Nähtävästi kirjoittajalla on vaikea ymmärtää edellistä viestiäni sitä että on pysyttävä aiheessa. Aihe on "Cajanus-Gyllenhjerta" eikä "Hopeakannu", "Alftan" tms. Keskustelemme aiheesta eikä aiheen keskustelusta!
Emme täällä saa sortua henkilökohtaisuuksiin. Turha verbaalien henkseleiden paukuttelukin saisi sekin jäädä vähemmälle.
Tässä oli jo tämän viestiketjun toinen varoitus. Kolmatta ei tule vaan tarvittaessa viestejä poistetaan ja annetaan punaisia kortteja kirjoittajille.
Matti Lund
19.01.09, 11:49
Matti Lundin pitkissä epistoloissa itse asia usein hukkuu.
Gyllenhjerta nimeä käyttivät Anders Erikssonin 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvun alussa eläneet lapset (neljä kymmenestä), ei Anders Eriksson, johon Lundin todistelu on jämähtänyt. On karhunpalvelus Cajanus-tutkimukselle antaa ymmärtää, että arkistolähteet relevantilta ajalta olisi jotenkin läpikäyty ja kuitattu, näin ei suinkaan ole.
Juhani?
Minä puolestani odotan nyt Sinulta lähdetietoa siitä, että joku Anders Erikinpojan lapsista olisi käyttänyt itse Gyllenhjerta -nimeä tai että edes joku aikalainen olisi johtunut käyttämään sitä, viitatessaan jossakin yhteydessä johonkuhun Anders Erkinpojan lapsista. Iske pöytään KA:n signum, jossa sellainen tieto lukee. (Selviäisi samalla, missä kohtaa silmäni ovat pettäneet.) Mutta ellet tähän pysty, olisi paras että vaikenet asiasta ja annat puheenvuoron niille, joilla on jotain tietoa asiasta eikä pelkkää hyvää uskoa siihen, että sellaisia nimen esiintymisiä tavataan primaareista asiakirjoista.
Niistä lapsista, joihin yrität ympätä epätoivoisesti Gyllenhjerta -nimeä, minulla itselläni on sukulinkki Feliciaan, Andersin tyttäreen. En ole löytänyt vielä sitä nidettä, jossa tämä Gyllenhjerta seisoo kiinnitettynä Feliciaan. - Anna se minulle, niin katsotaan, mistä sellainen voisi johtua?
Laitan oheen, en Sinulle, vaan muille kuvaotoksen KA:n niteestä, joka on
Arkistoyksikkö: KO a:2 eli vanhan sarjan signum RR.2 mf rullalla ES2027.
Siinä nähdään helmikuun 4 pvältä 1633, ensimmäisen kerran tuomiokirjasarjoissa Anders Erikinpojan nimi nostettuna käräjäesittelyn otsaketietoihin. Ennen tätä Anders Erikinpojan läsnäoloa ei noteerattu lainkaan käräjäesittelyssä, vaan esimerkiksi edellisen vuoden käräjillä ilmeni vain yksittäisten juttujen yhteydessä nimismiehelle sälytettyjä erityisiä tehtävänhoitoja, enimmäkseen katselmuksia, joista Anders Erikinpojan nimismies -asema ilmeni. (Niitä käräjiä, joilla Anders Erikinpoika vannoi virkamiesvalansa ei ole säilynyt renovoitujen tuomiokirjojen joukossa.) Tässä kuten muissakin asiakirjoissa, joissa Anders Erikinpojan nimi esiintyy, hänet mainitaan virkatittelin osalta kruununvoudiksi ja säätytittelin osalta ainoastaan luotettavaksi (etunimen edessä oleva lyhenne "Wäll b." ), jossa lyhennepiste on ylä - b:n alapuolella = välbetrodde), kuten kenet tahansa alemmasta säädystä nousseen alemman virkamiehen kohdalla oli tuolloin tapana.
Kun näin on, pitäisi osata tehdä asiaankuuluvia johtopäätöksiä, joita mielestäni Juhani Pesukin uskoakseni osaisi tehdä, jos haluaisi. - Mutta ei!
terveisin Matti Lund
Juhani?
Minä puolestani odotan nyt Sinulta lähdetietoa siitä, että joku Anders Erikinpojan lapsista olisi käyttänyt itse Gyllenhjerta -nimeä tai että edes joku aikalainen olisi johtunut käyttämään sitä, viitatessaan jossakin yhteydessä johonkuhun Anders Erkinpojan lapsista. Iske pöytään KA:n signum, jossa sellainen tieto lukee. (Selviäisi samalla, missä kohtaa silmäni ovat pettäneet.) Mutta ellet tähän pysty, olisi paras että vaikenet asiasta ja annat puheenvuoron niille, joilla on jotain tietoa asiasta eikä pelkkää hyvää uskoa siihen, että sellaisia nimen esiintymisiä tavataan primaareista asiakirjoista.
Niistä lapsista, joihin yrität ympätä epätoivoisesti Gyllenhjerta -nimeä, minulla itselläni on sukulinkki Feliciaan, Andersin tyttäreen. En ole löytänyt vielä sitä nidettä, jossa tämä Gyllenhjerta seisoo kiinnitettynä Feliciaan. - Anna se minulle, niin katsotaan, mistä sellainen voisi johtua?
Laitan oheen, en Sinulle, vaan muille kuvaotoksen KA:n niteestä, joka on
Arkistoyksikkö: KO a:2 eli vanhan sarjan signum RR.2 mf rullalla ES2027.
Siinä nähdään helmikuun 4 pvältä 1633, ensimmäisen kerran tuomiokirjasarjoissa Anders Erikinpojan nimi nostettuna käräjäesittelyn otsaketietoihin. Ennen tätä Anders Erikinpojan läsnäoloa ei noteerattu lainkaan käräjäesittelyssä, vaan esimerkiksi edellisen vuoden käräjillä ilmeni vain yksittäisten juttujen yhteydessä nimismiehelle sälytettyjä erityisiä tehtävänhoitoja, enimmäkseen katselmuksia, joista Anders Erikinpojan nimismies -asema ilmeni. (Niitä käräjiä, joilla Anders Erikinpoika vannoi virkamiesvalansa ei ole säilynyt renovoitujen tuomiokirjojen joukossa.) Tässä kuten muissakin asiakirjoissa, joissa Anders Erikinpojan nimi esiintyy, hänet mainitaan virkatittelin osalta kruununvoudiksi ja säätytittelin osalta ainoastaan luotettavaksi (etunimen edessä oleva lyhenne "Wäll b." ), jossa lyhennepiste on ylä - b:n alapuolella = välbetrodde), kuten kenet tahansa alemmasta säädystä nousseen alemman virkamiehen kohdalla oli tuolloin tapana.
Kun näin on, pitäisi osata tehdä asiaankuuluvia johtopäätöksiä, joita mielestäni Juhani Pesukin uskoakseni osaisi tehdä, jos haluaisi. - Mutta ei!
terveisin Matti Lund
Voit vallan mainiosti esitellä saavutuksesi/kysymyksesi Bergholmin Sukukirjan oikeudenomistajille ja Genealogia Sursillianan toimituskunnalle.
He ovat julkaisseet tiedot Gyllenhjertoista Cajanus-suvun osana,
en suinkaan minä.
Sitäpaitsi siirtyisitkö nyt vihdoinkin "oikeuden omistajiin" eli Anders Erikssoni lapsiin, joista osa käytti Gyllenhjerta-nimeä.
Takerrut jatkuvasti heidän isäänsä. Kukaan ei ole väittänyt Anders Erikssonin käyttäneen Gyllenhjerta-nimeä.
Henkilökohtaisesti en ole lainkaan vakuuttunut "haravasi" tiuhuudesta.
Uskon, että arkistot eivät lähestulkoonkaan ole loppuunkolutut.
Kuten edellä jo mainitsin, kannustan Cajanus-sukua tutkivia
lisälöytöihin. Alkää lannistuko!
Heikki Koskela
19.01.09, 14:30
Juhani?
Niistä lapsista, joihin yrität ympätä epätoivoisesti Gyllenhjerta -nimeä, minulla itselläni on sukulinkki Feliciaan, Andersin tyttäreen. En ole löytänyt vielä sitä nidettä, jossa tämä Gyllenhjerta seisoo kiinnitettynä Feliciaan. - Anna se minulle, niin katsotaan, mistä sellainen voisi johtua?
terveisin Matti Lund
Anders Erikinpojasta todetaan Bergholmin kirjassa: "..oli vanhaa aatelissukua Gyllenhjerta".
Hänen lapsistaan Beatalle on naimisiin mennessä merkitty Gyllenhjerta samoin Felicialla ja Agnetalla. Sitten on Jeremiaalla Gyllenhjerta-nimi mutta katoaa hänen lapsiltaan. Jeremiaan on täytynyt käyttää myös sukunimeä Cajanus. Kaikki hänen lapsensa käyttävät nimeä Cajanus.
Bergholmin esittämät tiedot eivät anna varmaa kuvaa suvun liittymisestä Gyllenhjerta-sukuun. Bergholm ei ole tehnyt virhettä kirjoittaessaan tekstin. Virhe on tehty jossain muualla. "Cajanus suku sanoo haarautuvansa jo aikoja sitten sammuneesta aatelissuvusta Hevonpää eli Gyllenhjerta..." on vähintäänkin kyseenalainen "tieto".
Lundin esittämä tieto perustuu lähteeseen, jota aidompaa ei taida löytyä.
Erkki A Tikkanen
19.01.09, 14:55
Bergholmin esittämät tiedot eivät anna varmaa kuvaa suvun liittymisestä Gyllenhjerta-sukuun. Bergholm ei ole tehnyt virhettä kirjoittaessaan tekstin. Virhe on tehty jossain muualla. "Cajanus suku sanoo haarautuvansa jo aikoja sitten sammuneesta aatelissuvusta Hevonpää eli Gyllenhjerta..." on vähintäänkin kyseenalainen "tieto".
Lundin esittämä tieto perustuu lähteeseen, jota aidompaa ei taida löytyä.
Elgenstierna ilmoittaa omasta puolestaan seuraavasti:
"Adliga ätten GYLLENHIERTA, nr 40, utdöd.Introd. 1625. Utdöd i slutet av 1600-talet."
Tuo Heikin lainaama Bergholmin lause ilmaisee sen, että tuo haarautuminen on ilmoitettu joskus 1700-luvulla. Gyllenhierta-suvun sanotaan sammuneen jo 1600-luvun lopulla ja lause "aikoja sitten sammuneesta aatelissuvusta" kertoisi sen tapahtuneen ehkä jopa 1700-luvun loppupuolella.
Tuskin "aikoja sitten" olisi pelkästään muutama kymmenen vuotta. Kenellä suvun jäsenistä olisi ollut tämä tieto ja mihin lähteeseen se on voinut perustua. Bergholmkaan ei ilmoita lähteitä, ainoastaan tuon "sanotaan" lähteen, joka ei nyt järin vakuuta.
Seppo Niinioja
19.01.09, 17:15
SSS:n kotisivun osastossa http://genealogia.fi/litt/ (http://genealogia.fi/litt/) käsitellään tunnettuja sukukirjoja. Wilskmanin Släktbokin yhteydessä todetaan, kuten on jo mainittu:
"Släktbok" tai "Wilskmanin sukukirja" on ensimmäinen sukujen kokoomateos, jota vielä yli 80 vuotta ilmestymisen jälkeen voi lukea huomaamatta kovin suuria virheitä. Jos Bergholmin Sukukirja vielä perustuu lähes yksinomaan toimittajalle lähetettyihin sukuselvityksiin, käyttää Wilskman arkistoja jo hyväkseen. Atle Wilskmanin (1883-1921) kuoleman jälkeen jatkoi Tor Carpelan (1867-1960) Släktbokin toimittamista. Sen seuraaja, Släktbok. Ny följd, ilmestyy vielä tänäkin päivänä.
Kohdassa "Korjauksia sukujulkaisuihin" ei ole yhtään korjausta Bergholmin Cajanus-suvun tietoihin, joten niiden täytyy olla oikeita, m.o.t.
Seppo Niinioja
P.S. Älkää hyvät modet viekö meiltä sitä tieteellisen debatin seuraamisen iloa, jonka tämän(kin) ketjun lukeminen tuottaa.
Seppo Niinioja
19.01.09, 23:42
Täytyy täydellisenä diletanttina lisätä, että ylivoimaisesti tieteellisintä lähestymistapaa on ymmärtääkseni toistaiseksi edustanut Matti Lund. Kysymys vertailevan lähdekritiikin olemassaolosta kuuluu luonnollisesti yleisempään yhteyteen ja omaan ketjuunsa, mutta en ymmärrä, miksi sitä ei voisi olla olemassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin ohella.
Seppo Niinioja
diletantti
Ja minä taas sanoisin, ettei ketjun avauksessa esittämiini kysymyksiin ole
tullut ainuttakaan asiaa (s.o. Cajanus-tutkimusta) eteenpäinvievää vastausta.
Barbro Cajanus on edelleen "wälborne" ja Berghomin Sukukirjan
Cajanus-suvun yhteydessä mainitut Gyllenhjerta-nimet paikallaan.
Mielestäni Matti Lundin tulee nyt kiireen kaupalla todistaa aukottomasti, suuren tuomiokirjamäärän läpikäytyään, vaikkapa Genoksessa se, ettei Beata, Felicia, Agneta ja Jeremias Gyllenhjertoilla ole oikeutta sukunimeensä ja että suomalaisissa sukumatrikkeleissa heistä annettu tieto on väärä.
Se, ettei heidän isänsä Anders Eriksson sitä (Gyllenhjerta sukunimeä) käyttänyt Lundin havaintojen mukaan, ei todista vielä mitään.
Tässä onnistuttuaan Lundin tulisi mielestäni lähestyä mainittujen julkaisujen toimituskuntia, oikaisun läpi viemiseksi.
Lykkyä tykö!
Matti Lund
21.01.09, 01:24
Edellen joudun tietämättömänä kysymään, miksi Pyhtään (Ruotsinpyhtään) Ruotsinkylässä asunutta ja siellä v. 1758 kuollutta Barbro Cajanaa (s.n.v. 1688) titulerrataan “wälborne” tittelillä, jos Cajanukset eivät olleet juuriaan aatelista sukua (Gyllenhierta)?
Barbro Cajanus (Cajana) oli aviossa korpraali Simon Shiörbeckin (Shjerfbeck?) kanssa, joka oli mahdollisesti kotoisin Ruotsista.
Barbro Cajanus voisi ikänsä puolesta olla esim. Erik Cajanuksen ja Margareta Forteliuksen tytär, varsinkin kun Barbron ja Simonin tytär kastettiin Margaretaksi Ruotsinkylässä 11.2.1727. Myös Erikin setä Johannes Cajanus voisi juuri ja juuri tulla kyseeseen Barbron isänä, vaikkakin hänen kolmas puolisonsa Elisabeth Witting (avio 1669) on ehkä ollut jo liian vanha synnyttääkseen v. 1688. Barbrolla ja Simonilla oli Johan-niminen poika (s. 1731).
Kaikki lisävinkit Barbro Cajanan taustasta otetaan kiitollisena vastaan.
Vilkaisin Hiskiä ja Ruotsinpyhtään rippikirjan Ruotsinkylän jaksoa 1745-51 aukeamalta 138 ja jaksoa 1756-69 aukeamalta 174, molemmat ko. kylän Klemolan talon itsellisväen asemassa, aukeaman alareunassa.
Niin Hiskin kuin rippikirjankin esiintymissä oli nimikkeinä vain tavallisia itsellisväen tunnusmerkkejä.
Simon on ollut ruotusotamies, joka on nostettu joskus 1730 -luvulla korpraaliksi, mutta pian sen jälkeen hän on eronnut palveluksesta, koskapa on 1745 alkavassa rippikirjassa pelkästään itsellisen tittelillä.
Perheessä on kolme aikuistunutta lasta, kaksi tytärtä ja yksi poika. Toinen tyttäristä avioituu ruotusotamiehen kanssa ja perheen poika värvätään isänsä jälkiä seuraten ruotusotamieheksi. Simonin syntymäseutu selviää helposti yleiskatselmusrullista.
Walborg Barbro Cajanan syntymävuodeksi ilmoitetaan aikaisemmassa jaksossa 1686 ja myöhemmässä 1689, sama kuin miehellään, ja sivulla on myös hänen kuolinvuotensa 1758 merkittynä. Jo edellisessä jaksossa lapset hajaantuvat muualle ja Klemolaan jää lopulta jäljelle vain Simon.
Tällä perusteella pidän “wälborne” titteliä Walborg Barbro Cajanan yhteydessä muihin esillä oleviin tietoihin nähden yhteensopimattomana. - Tämä ei ole tutkimus, vaan ensi vaikutelma. - Tämä tosiaan vaikuttaa suorastaan säätyasemassa vajoamiselta papistosta pauperismiin. Toivottavasti jälkipolvi on päässyt ponnistamaan sieltä uudestaan ylös.
Neuvon Sinua, että selvität kontaktillasi, jolta olet tällaisen tiedon saanut, että missä asiakirjassa ja -yhteydessä se on lukenut ja mitä siinä itse asiassa lukee??? Onko jotain kirjattu epäselvästi ja tulkittu väärin, vai onko siihen kirjattu väärin?
Jos kirjatun tiedon pintaan ei saa naarmuakaan, on tutkittava tittelin syytä syvältä. - Siis siinä tapauksessa, että se on todella siihen kohtaan, missä se on, tarkoitettu: tarkoin harkittu kirjaus?
Ennen sellaista varmistavaa selvittelyä, on turha lähteä tämän heiton takia jäljittämään tittelikirjauksen aiheuttajaa ikään kuin uskoen siihen.
Epäilen enemmän erehdystä tämän takana. Toinen vaihtoehto olisi, että Walborg Barbro Cajana olisi jonkun ylempisäätyisen lehtolapsi. Mutta se ei vaikuta minusta kovin todennäköiseltä, sillä tuntemissani sellaisissa tapauksissa ylempisäätyiset ovat jotenkin pitäneet huolta lapsesta eivätkä ole antaneet hänen vajota köyhäläisten joukkoon. Ainakin Cajanusten puolella suojelevaa sukuverkostoa oli jäljellä, joten sikäälikin tämä unohdukseen jättö kummastuttaa.
terveisin Matti Lund
"Rahvaaseen vajoaminen" ei toki ole vieras ilmiö suomalaisessa sukutututkimuksessa, kuten jokainen sukututkimukseen vähänkin perehtynyt tietää.
Kuinka monta "Walborg Barbroa" sukunimellä, Matti Lund on 1600-luvun tutkimuksissaan tavannut? Olivatko he säätyäisiä, vai rahvasta? Kaksiosainen nimi vielä 1700-luvun alussakin viittaa aina säätyläisiin, kuten Lundkin lienee oivaltanut. Itseasiassa en nyt muista edes kuninkaallisilla tuplanimiä 1600-luvun lopulta Pohjolassa? Kenties olen väärässä??
Cajanus-sukunimi on Pyhtäällä täysin vieras. Barbro on suvun ainoa edustaja siellä.
Cajanuksen "lehtolapsi" ei 1600-luvulla voinut kulkea isänsä sukunimellä, joten tämäkin Lundin hypoteesi sortuu omaan mahdottomuuteensa.
Matti Lund on kertomansa mukaan haravoinut Cajuksia koskevia tuomiokirjaotteita olantakaa. Saisimmeko malliesimerkin moisesta,
vai käykö todistaminen ylivoimaiseksi, kuten Alftanien hopeakannuasiassa?
Lundin analyysi Simon Shiörbeckin sotilasurasta on niinikää pelkkien arvailujen varassa, eikä ilmiselvästi perustu relevanttien sotilasrullien tutkimukseen. Ei ole lainkaan varmaa, että Simon olisi paikkakuntalaisia.
Ehdottaisin, että Matti Lund hankkisi käsiinsä Bergholmin
Sukukirjan Gullenhjerta-Cajanus-merkintöineen, jotta ketjun avavusviesti hänelle
vihdoinkin avautuisi. Sitten ei tarvita kuin sisälukutaitoa.
En tiedä oleko nyt liian maallikko, mutta paria viime viestiä lukiessa saa sellaisen käsityksen, että
- toisessa paikassa lukee wälborne Barbro Cajanus
- ja toisessa Walborg Barbro Cajanus
Kun tietää noita tuon ajan kirjoitusasuja, tulee väistämättä mieleen kuinka samanlaisilta nuo voivatkaan näyttää. En tietysti ole nähnyt noita ja tämän saa tulkita vain ja ainoastaan maallikon mielleyhtymien summaksi.
Hyvää päivänjatkoa kaikillle.
Matti Lund
21.01.09, 10:24
Kuinka monta "Walborg Barbroa" sukunimellä, Matti Lund on 1600-luvun tutkimuksissaan tavannut? Olivatko he säätyäisiä, vai rahvasta? Kaksiosainen nimi vielä 1700-luvun alussakin viittaa aina säätyläisiin, kuten Lundkin lienee oivaltanut. Itseasiassa en nyt muista edes kuninkaallisilla tuplanimiä 1600-luvun lopulta Pohjolassa? Kenties olen väärässä??
Cajanus-sukunimi on Pyhtäällä täysin vieras. Barbro on suvun ainoa edustaja siellä.
Cajanuksen "lehtolapsi" ei 1600-luvulla voinut kulkea isänsä sukunimellä, joten tämäkin Lundin hypoteesi sortuu omaan mahdottomuuteensa.
Matti Lund on kertomansa mukaan haravoinut Cajuksia koskevia tuomiokirjaotteita olantakaa. Saisimmeko malliesimerkin moisesta,
vai käykö todistaminen ylivoimaiseksi, kuten Alftanien hopeakannuasiassa?
Lundin analyysi Simon Shiörbeckin sotilasurasta on niinikää pelkkien arvailujen varassa, eikä ilmiselvästi perustu relevanttien sotilasrullien tutkimukseen. Ei ole lainkaan varmaa, että Simon olisi paikkakuntalaisia.
Hei
Ei tällainen ole hedelmällistä debattia, jossa yrität joka lauseessa antaa sanoistani täysin väärän todistuksen niin, että minun esittämiä ajatuksia voitaisiin pitää pelkkänä hölmöilynä, jos luettaisiin vain näitä "referointejasi" eikä lainkaan niitä lauseita, jotka kirjoitin edellisessä viestissäni.
Ensiksikin, ainoa hypoteesi, jonka olen viestissäni esittänyt, on, että “wälborne” titteli Walborg Barbro Cajanan yhteydessä on todennäköisimmin erehdystä.
Hypoteesikohtanihan kuului täsmälleen näin:
"Epäilen enemmän erehdystä tämän takana. Toinen vaihtoehto olisi, että Walborg Barbro Cajana olisi jonkun ylempisäätyisen lehtolapsi. Mutta se ei vaikuta minusta kovin todennäköiseltä"
Käännät minun päähypoteesikseni olettaman, joka on aivan päinvastainen tälle toteamalleni, jolla yritän selvästikin torjua sellaista vaihtoehtoa, johon syytät ajatteluni hairahtuneen. Lisäksi yrität syyttää lausettani täydellisestä aloogisuudesta, imbesilliydestä, vaikka en ole antanut sellaiseen mitään aihetta tässä lausumassani???
Tätä edelsi päätelmäni:
"pidän “wälborne” titteliä Walborg Barbro Cajanan yhteydessä muihin esillä oleviin tietoihin nähden yhteensopimattomana"
Näistä ajatuksista etenin työhypoteesin seuraavaan vaiheeseen, joka oli tarkalleen itseäni lainaten näin:
"Neuvon Sinua, että selvität kontaktillasi, jolta olet tällaisen tiedon saanut, että missä asiakirjassa ja -yhteydessä se on lukenut ja mitä siinä itse asiassa lukee??? Onko jotain kirjattu epäselvästi ja tulkittu väärin, vai onko siihen kirjattu väärin? "
Ja painotin, jottei harhauduttaisi sellaisiin ennenaikaisiin hypoteeseihin, joista sanojani päälaelleen kääntäen syyttelet minua, täsmälleen näin:
"Ennen sellaista varmistavaa selvittelyä, on turha lähteä tämän heiton takia jäljittämään tittelikirjauksen aiheuttajaa ikään kuin uskoen siihen."
Mutta vastauksestasi näkyy, ettet kykene iskemään pöytään mitään asiakirjaviittausta tai analyysiä “wälborne” -heittosi tueksi etkä aio ottaa hyvästä neuvostani vaarin. Täten toistaiseksi sitä on pidettävä täysin tyhjästä raapaistuna heittona, huolimattomasti keskusteluun heitettynä ajatusleikkinä ja kehoitan muita olemaan takertumasta ja sotkeutumasta siihen, ennen kuin tämän sanonnan alkulähde ja oikeellisuus on selvinnyt! -
Ja Sinun moraalinen velvollisuutesi olisi selvittää se!
Lisäksi yrität todistaa joillakin kuvitelmilla, että olisin vaipunut pahaan mielensekaannukseen muutenkin. Väität että kuvittelen Simonin sotilasurasta kaikenlaista mahdotonta ja asiatonta, vaikka en ole todennut siitä muuta kuin, mitä Ruotsinpyhtään kirkonkirjat kertovat viestissä antamillani sivuilla, jotka ovat kaikkien tarkistettavissa:
"sotamies" --> "korpraali" --> "Itsellinen"
Lisäksi en ole sotilasrullia ottanut muussa mielessä esiin (kuten kaikki muut viestini lukijat varmaankin paitsi Sinä ymmärtävät) kuin, että lukisit ensin niistä ITSE Simonin syntymäpaikkatiedon, ennen kuin arvuuttelet sitä, kuten teet. Minä en ole vihjaillut mitään siitä, vaan jättänyt asian riippumaan siitä, mitä rullissa lukee. Näin yksikertaista tämä on.
Lopuksi aivan yleisellä tasolla pohdittavaksi meillä on esimerkkejä tapauksista, joissa aatelismies ja papin tytär ovat antautuneet seurustelemaan tiiviisti keskenään ja tuloksena on ollut lehtolapsi.
Kun ollaan keskustelemassa kovasti Paltamoon kiinnittyvästä suvusta, ensimmäisenä sieltä tulee mieleen Svahnien tapaus: paltamolaissyntyisen Muhoksen kappalaisen Johan Svahnin tytär rakastui onnettomasti nuoreen aatelisluutnanttiin, joka olisi halunnut naida tyttären, mutta miehen suku ei hyväksynyt sitä. Aatelismies ei kiistänyt lehtolastaan ja halusi turvata pojan tulevaisuuden siten kuin se niissä olosuhteissa oli mahdollista, jotta poika pysyisi vähintään siinä säätyasemassa, joka äidin perusteella määrittyi. Tulos tunnettaneen.
Minulla on kyllä resursseja lyödä pöytään tietoja Cajanus -suvunkin onnettomista kartanoromansseista, mutta selvitetään ensin tämän tapauksen todenperäisyydet eikä mennä asioiden edelle.
terveisin Matti Lund
Erkki A Tikkanen
21.01.09, 11:15
En tiedä oleko nyt liian maallikko, mutta paria viime viestiä lukiessa saa sellaisen käsityksen, että
- toisessa paikassa lukee wälborne Barbro Cajanus
- ja toisessa Walborg Barbro Cajanus
Kun tietää noita tuon ajan kirjoitusasuja, tulee väistämättä mieleen kuinka samanlaisilta nuo voivatkaan näyttää. En tietysti ole nähnyt noita ja tämän saa tulkita vain ja ainoastaan maallikon mielleyhtymien summaksi.
Hyvää päivänjatkoa kaikillle.
Katsoin tuon ensimmäisen Matin linkin ja siellähän lukee hu(stru) Walb: Barbro Cajanus. Voisi tietysti lukea tuon Walb: lyhenteen väärin Wälb(orne), mutta tuo hu(stru) lyhenne yleensä ilmaisee, että kyseessä ei ole säätyläisrouva, muutenhan hänen arvonsa olisi fru.
Usein kun on "vajottu" alempisäätyisen kanssa naimisiin, myös vaimon nimeke on vajonnut, tästähän on esimerkkejä olemassa, eli ei tämäkään tietysti mikään todiste ole.
Matti Lund
21.01.09, 11:35
Katsoin tuon ensimmäisen Matin linkin ja siellähän lukee hu(stru) Walb: Barbro Cajanus. Voisi tietysti lukea tuon Walb: lyhenteen väärin Wälb(orne), mutta tuo hu(stru) lyhenne yleensä ilmaisee, että kyseessä ei ole säätyläisrouva, muutenhan hänen arvonsa olisi fru.
Usein kun on "vajottu" alempisäätyisen kanssa naimisiin, myös vaimon nimeke on vajonnut, tästähän on esimerkkejä olemassa, eli ei tämäkään tietysti mikään todiste ole.
Hei Erkki,
Eikö ole kuitenkin niin, ettei kukaan vähänkään kokemusta omaava sukututkija voisi lukea sitä väärin, vaan ainoastaan aloittelija, joka ottaa ensi askeliaan. Et Sinä enkä minä näe tässä mitään epäselvyyttä tai vaikeutta, eikö niin?
Siispä meillä on lupa odottaa Juhani Pesulta, että hän vastaa sanoistaan ja iskee oman selityksensä tai selvityksensä Wälborne -vakuutteluidensa perusteista pöytään ja asiakirjalähteen, jolla hän uskoo sen onnistuvan.
terveisin Matti Lund
Emme ole kiinnostuneita "Kartanoromansseista".
Pyydän pöytään lisää esimerkkejä 1600-luvun kaksoisetunimistä!
Lund on löytänyt iloksemme "Walborg Barbro "Cajanan, joka oli syntynyt n.v. 1688.
Oliko kyseessä kenties loisena elävä eurooppalaisen kuningashuoneen jäsen?
Hämmästyttävä nimitulkinta 1600-luvun aineistoon kertomansa mukaan
niin syvällisesti perehtyneeltä Lundilta!
Kun "Walborg Barbro"-mysteeri on ratkaistu, voimme luottavaisin
mielin palata Lundin muihin faktoihin, kartanoromansseja lukuunottamatta.
Seppo Niinioja
21.01.09, 11:44
Katsoin tuon ensimmäisen Matin linkin ja siellähän lukee hu(stru) Walb: Barbro Cajanus. Voisi tietysti lukea tuon Walb: lyhenteen väärin Wälb(orne), mutta tuo hu(stru) lyhenne yleensä ilmaisee, että kyseessä ei ole säätyläisrouva, muutenhan hänen arvonsa olisi fru.
Usein kun on "vajottu" alempisäätyisen kanssa naimisiin, myös vaimon nimeke on vajonnut, tästähän on esimerkkejä olemassa, eli ei tämäkään tietysti mikään todiste ole.
Juuri noita minäkin pohdiskelin aamulla. Tuntemattoman tutkijan löytämäksi väitettyä asiakirjaviittausta odotellessa kokeilin, mikä on HisKi-haun tulos, kun etunimeksi laittaa Välb. Tulos on Ruotsinpyhtäällä
VÄLB => Valborg, välb.af.
Jälkimmäinen esiintyy 24.1.1787 kuolleen Pehr Friedrichin omaisena, joka oli Bergsrådet välb.af Forselles. Tämäkin voisi olla toivorikasta HisKissä olevan Valborgin tulkintaa. Pelkkää spekulaatiota tämäkin.
Miten niin emme olisi kiinnostuneita "kartanoromansseista"? Päinvastoin. Nehän ne vasta haastavia ovatkin. Me on laajempi käsite kuin Juhani.
Ensin asia tutkitaan, sitten vasta hutkitaan.
- Suomalainen sananlasku
Seppo Niinioja
Matti Lund
21.01.09, 12:02
Hei Erkki,
..
Siispä meillä on lupa odottaa Juhani Pesulta, että hän vastaa sanoistaan ja iskee oman selityksensä tai selvityksensä Wälborne -vakuutteluidensa perusteista pöytään ja asiakirjalähteen, jolla hän uskoo sen onnistuvan.
terveisin Matti Lund
Hei, Juhani
Eikö olisi jo paras lopettaa kuurupiilo (tai sumutus) ja paljastaa oma "wälborne" -tiedon lähteesi.
Uskon, että jotkut tämän ketjun lukijat odottavat sitä aika kärsimättömästi ja kärsimättömimpinä ne, jotka kaikesta huolimatta yrittävät uskoa väitteisiisi.
Kerro jo!
Minä katson sen jälkeen, mitä voin omasta puolestani kertoa lisää, eli edetkäämme oikeassa järjestyksessä.
terveisin Matti Lund
Missä viipyvät Lundin todisteet 1600-luvun kaksoinimistä?
Kelmolan v. 1688 syntyneen "loisen" hän kertoo ristineensä Walborg Barbro Cajanukseksi.
Onko haivaintoa muista?
Kortit pöytään, pyydän.
Tämä on jo toinen kerta kun joudun tivaamaan Lundilta todisteita hänen
havainnoistaan; ne luvatut hopeakannutkin ovat edelleen dokumentoimatta. Saisimmeko nekin?
Jaa'ha arvon keskustelijat
Forumin lukijat raportoivat moderaattoreille viestiketjussa ilmenevistä ihmeellisyyksistä...
Kummallinen keskustelu kun joka toisessa viestissä vaaditaan kanssakeskustelijalta jotain. Keskustelussa ehkä sopisi paremmin pyytää vastauksia kysymyksiin. Jollei sitten vastausta saa niin siitä voi jokainen itse vetää omat johtopäätökset.
Asiallisuutta keskusteluun!
Erkki A Tikkanen
21.01.09, 12:36
Hei Erkki,
Eikö ole kuitenkin niin, ettei kukaan vähänkään kokemusta omaava sukututkija voisi lukea sitä väärin, vaan ainoastaan aloittelija, joka ottaa ensi askeliaan. Et Sinä enkä minä näe tässä mitään epäselvyyttä tai vaikeutta, eikö niin?
Siispä meillä on lupa odottaa Juhani Pesulta, että hän vastaa sanoistaan ja iskee oman selityksensä tai selvityksensä Wälborne -vakuutteluidensa perusteista pöytään ja asiakirjalähteen, jolla hän uskoo sen onnistuvan.
terveisin Matti Lund
Hei Matti,
juuri näin. Ainakin antamiesi linkkien osalta asia on selvä, ehkä puheena ollut Wälborne löytyy jostain muualta. Odotan omalta osaltani mielenkiinnolla kaikkia Cajanuksien alkupolviin liittyviä "paljastuksia", sen verran mielenkiintoinen asia on.
Sinun tuomiokirjatutkimuksia odotan myös aikanaan esille tuleviksi, Cajanuksiahan ei ole oikeastaan kukaan tutkinut alkuperäislähteistä pitkiin aikoihin, tai ainakaan julkaissut. Jo olemassa olevien julkaisujen selaamisellahan asia ei selviä.
Moderaattorin mieliksi:
Jully Ramsayn opusta pikaisesti selaamalla löysin esimerkkejä 1600-luvun
kaksoisnimistä aatelisnaisilla.
Rahvaannanaisilla ei kahta etunimeä ole osunut silmiini tuolta ajalta.
Kaksiosainen etunimi v. 1688 syntyneellä on paras osoitus hänen kuulumisestaan säätyläisiin.
Hei Matti,
Sinun tuomiokirjatutkimuksia odotan myös aikanaan esille tuleviksi, Cajanuksiahan ei ole oikeastaan kukaan tutkinut alkuperäislähteistä pitkiin aikoihin, tai ainakaan julkaissut. Jo olemassa olevien julkaisujen selaamisellahan asia ei selviä.
Keskustelun kulun perusteella olen ollut huomaavinani, että Lundin
tuomiokirjatutkimuksilla ei välttämättä ole yhteyttä Sukukirjan &
Genealogia Sursillianan Gyllenhjertoiksi nimeämien kanssa.
Lund on esittänyt, ettei Anders Eriksson (Erikinpoika), Cajanus-suvun kantaisä,
käyttänyt mitään sukunimeä (Cajanus/Gyllenhjerta). Senhän toki tiesivät jo Ramsay ja Bergholmkin.
Tämä ketju sulkeutuu ilman erillistä varoitusta, elleivät keskustelijat pysy asiassa.
Tässä ketjussa on otsikkona Cajanus-Gyllenhjerta - toivottavasti jatkossa me lukijat voimme nähdä faktoihin pitäytyvää keskustelua ilman henkilökohtaisuuksiin menevää piikittelyä.
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori
Katsoin tuon ensimmäisen Matin linkin ja siellähän lukee hu(stru) Walb: Barbro Cajanus. Voisi tietysti lukea tuon Walb: lyhenteen väärin Wälb(orne), mutta tuo hu(stru) lyhenne yleensä ilmaisee, että kyseessä ei ole säätyläisrouva, muutenhan hänen arvonsa olisi fru.
Usein kun on "vajottu" alempisäätyisen kanssa naimisiin, myös vaimon nimeke on vajonnut, tästähän on esimerkkejä olemassa, eli ei tämäkään tietysti mikään todiste ole.
Minäkin halusin omin silmin katsoa noita Matin mainitsemia Ruotsinkylän rippikirjoja, niin kyllä selvästi kuvan 74 (s. 138) mukaan Barbro Cajanan kohdalla lukee alareunassa:
1686 hu Walb: Barbro Cajana - Ei ole Walb-sanassa ä:n rippua ja lopussa on kaksoispiste, mikä osoittaa, että sana on lyhennys Walborg-nimestä. Olen tavannut monesti rippikirjoissa Walborg-nimen lyhennetyksi tällä tavalla. Alla linkki rippikirjaan.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruotsinpyhtaa/rippikirja_1745-1752_es390/74.htm
Sitten RK:ssa 1756-1769/kuva 97, s. 174 samoin. Ei nytkään ä:n rippua Walb: -kohdassa, eli ei siinä mitään "wälb(orne)"-sanaa lue. Kts. linkki:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ruotsinpyhtaa/rippikirja_1756-1769_es390-391/97.htm
Kyllä nyt näyttää siltä että Barbrolla on ollut kaksi etunimeä, sanoi Jully Ramsay 1600-luvun naisten kaksoisnimistä mitä tahansa. Sitä paitsi tässähän on kyse jo 1600-luvun lopusta.
Terv. Maisa M
Mutta Maisa hyvä, jos tulkintasi on oikea; on käsissämme selvästikin
aatelisnainen, rahvaan piioilla ei kahta etunimeä (ja Cajanus-sukunimeä) v. 1688 kertakaikkiaan ollut.
Tittelillä, tai ilman; Barbro Cajanus on selvästikin samaa Cajanus (Gyllenhjerta) -sukua joka katsoo polvetuvansa "Hevonpäistä".
Juuri tämän "aatelisen linkin" eliminointiin Matti Lund pyrkii. En muista
toistaiseksi törmänneeni asiantuntijaan, joka olisi saavutuksissaan
Lundin mainetekojen veroinen. Uskokaamme siis häntä!
Vuoden 1725 yleiskatselmusluettelon mukaan:
Kymenkartanon läänin jalkaväkipataljoonan Elimäen komppanian ruodussa nro 91 palveli korpraali Simon Shiörbeck, ikä 29 vuotta, palvelusvuosia 10.5, syntynyt Turun läänissä ja naimisissa v. 1725. Siirretty Elimäen komppaniaan Suomen maarakuunooiusta 14.10.1721 pidetyssä katselmuksessa. Sai eron palveluksesta syyskuussa 1732 (vuoden 1735 yleiskatselmus).
Lähde: Ruotsin sota-arkisto, Viipurin jalkaväkirykmentti, Yleiskatselmus 1725, s. 329. (WA 1216).
Terv. AL
Vuoden 1725 yleiskatselmusluettelon mukaan:
Kymenkartanon läänin jalkaväkipataljoonan Elimäen komppanian ruodussa nro 91 palveli korpraali Simon Shiörbeck, ikä 29 vuotta, palvelusvuosia 10.5, syntynyt Turun läänissä ja naimisissa v. 1725. Siirretty Elimäen komppaniaan Suomen maarakuunooiusta 14.10.1721 pidetyssä katselmuksessa. Sai eron palveluksesta syyskuussa 1732 (vuoden 1735 yleiskatselmus).
Lähde: Ruotsin sota-arkisto, Viipurin jalkaväkirykmentti, Yleiskatselmus 1725, s. 329. (WA 1216).
Terv. AL
Kiitos Arto!
Matti Lundhan ehti jo vastustuksetani huolimatta esittää Simonin syntymäpaikaksi Ruotsinpyhtäätä (s.o. Pyhtäätä); hän kun on alan asiantuntija militaaripuolellakin.
Arveluni mukaan Shiörbeck/Cajana-parin avio on solmittu jo ennen Pyhtäälle tuloa.
...Vuoden 1725 yleiskatselmusluettelon mukaan:
Kymenkartanon läänin jalkaväkipataljoonan Elimäen komppanian ruodussa nro 91 palveli korpraali Simon Shiörbeck, ikä 29 vuotta, palvelusvuosia 10.5, syntynyt Turun läänissä ja naimisissa v. 1725. Siirretty Elimäen komppaniaan Suomen maarakuunooiusta 14.10.1721 pidetyssä katselmuksessa. Sai eron palveluksesta syyskuussa 1732 (vuoden 1735 yleiskatselmus)...
Turun läänin Paimiossa oli Skörbeck niminen talo/kylä (Satojoki).
Hasse
Sami Lehtonen
21.01.09, 18:39
Kaksi etunimeä ei tuo mitään lisäarvoa. Niiden käyttö ei ollut aatelin etuoikeus. Toisessa ketjussa kirjoitin:
http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=30270&postcount=15
Kahta etunimeä tapaa selvästi enemmän kyllä säätyläissuvuilla, mutta Cajanus pappissukuna on sellainen joka tapauksessa, joten sikäli tulos on nollatutkimusta parhaimmillaan.
Ihan mielenkiinnosta hain HisKistä kaikista seurakunnista ja kaikista kirjoista yhdistelmää Wäl(borne) ja hu(stru) joista siis suluissa olevaa osaa en kirjoittanut.
Tulokseksi tulee vain neljä kappaletta haudatuista. Ensinnä Kemin msrk:sta 13.6.1761 kuollut Välborne fru, hustru Ulrica Elisabetha de Carnall. Tarkempi vilkaisu alkuperäisestä:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/kuolleet_1738-1825_msrk_ik275/18.htm
osoittaa, että HisKi-tallentaja tai mustien kirjojen raapustaja on pistänyt omiaan - hustru sanaa ei ole.
Toinen kappale on Lohjalla 5.10.1690 haudattu Wälb: hu Anna Slang. Alkuperäiseen en nyt pääse käsiksi, mutta melkeinpä väittäisin, että siellä todennäköisesti lukee Henrik Sabelstiernan puolisolla sentään Wälb: fru. Anna Slang sentään oli Laakspohjan kartanon omistaja ja lahjoitti kuusihaaraisen kruunun kirkkoon (isä Clas oli lahjoittanut 12-haaraisen). Tokkopa olisi pappi uskaltanut hustruna kuopata.
Pohjassa 9.5.1832 kuollutta välb. husfru af Liff Natalia von Wistingshausenia tituleerataan husfru:ksi - ei hustru, mutta osui hakutuloksiin, oli siis syytä tarkistaa, olisiko tässä historian ensimmäinen wälb: hustru! Ei ole, vaan alkuperäinenkin tituleeraa husfru:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pohja/vihityt-kuolleet_1794-1848_es115/75.htm
Urjalassa haudataan 25.3.1753 välb.h:u fendr. ja omaiseksi on merkitty Hans. Joh. Bäck. Urjalan väestöluettelon mukaan kuollut oli kuitenkin itse Wälb: hr fendr. Hans Joh. Bäck. Ei hustrua siis hämeessäkään - vain väärin tulkittu hr.
Neljästä instanssista (montakos miljoonaa tietuetta HisKissä kaikkiaan olikaan?) neljässä on Wälborne ja Hustru samalla henkilöllä. Näistä kolme on siis tyrmättävissä heti kättelyssä alkuperäislähdettä tarkastelemalla ja neljäskin (Anna Slang) on vähintäänkin arveluttava. Rippikirjoissa Walb: Barbro Cajanus on kuitenkin kiistatta tituleerattu hustruksi. Rahvaalle se on tyypillistä ja tavanomaista myös muille säätyläisille, mutta ei aatelisille!
Kiitokset muuten Jouni Maliselle tuosta HisKi-tietokannan kommentointimahdollisuudesta. Lisäsin oikaisevat kommentit niihin hakutuloksiin, joihin minulla oli varma tieto alkuperäisistä lähteistä.
Hei,
Tähän väliin varmaankin voisi kysyä, että onko kenelläkään tietoa, kenen tytär oli Agneta Andersint. Cajana. Kuusamon rippikirjan mukaan hän on syntynyt v. 1704, syntymäpaikasta minulla ei ole tietoa.
Agneta vihittiin ensimmäiseen avioonsa 18.12.1728 Alatorniolla (HisKi) Henrik Antinp. Laitilan kanssa. Henrik Laitila kuoli 18.11.1734 Alatorniolla (HisKi).
Tämän jälkeen Agneta vihittiin toiseen avioonsa 22.08.1736 (HisKi Alatornio) kuusamolaisen Lauri Pekanp. Heikkisen kanssa. Agneta kuoli Kuusamossa 11.04.1771.
Alatornion HisKin vihityissä Agneta tituleerataan jungfru:ksi ja kotikyläksi merkitty Patsamo, missähän lie ko. kylä?
Agneta ei ilmeisestikään ole kemiläisen siltavahdin Anders Cajanuksen tytär.
Heikki Koskela
21.01.09, 20:06
Aivan lyhyt tieto niille, jotka eivät sitä tiedä:
Oulun yliopiston professori Jouko Vahtola on kirjoittanut artikkelin Cajanus-suvusta Suomen Kansallisbiografian toiseen osaan. Tämä kävi ilmi oltuani yhteydessä häneen tänään sähköpostitse. Cajanus-suku käsittää sivuja 82. Julkaisuvuosi on 2003.
Matti Lund
21.01.09, 20:11
Kiitos Arto!
Matti Lundhan ehti jo vastustuksetani huolimatta esittää Simonin syntymäpaikaksi Ruotsinpyhtäätä (s.o. Pyhtäätä); hän kun on alan asiantuntija militaaripuolellakin.
Arveluni mukaan Shiörbeck/Cajana-parin avio on solmittu jo ennen Pyhtäälle tuloa.
Hei, kaikki lukutaitoiset voivat todeta, että on täyttä puppua, että olisin mukamas esittänyt Simonille mitään syntymäpaikkaa, vaan viestissäni oli ainoastaan vastaväite arvuutuksellesi, että Simon olisi Ruotsista. Ja mikä se oli? -Vastustin väitettäsi toteamalla, että syntymäseutu selviää yksinkertaisesti yleiskatselmusrullista eikä sillä kannata spekuloida ennen kuin on selvittänyt sen.
Tämä oli vain yksi monista tolkuttomuuksista, joita laitat viesteissäsi sanomikseni, mutta joita viesteistäni ei löydy, kuten itse kukin voi todeta. Olet pannut myös minun suuhuni, että olisin sanonut Walborg Barbro Cajanaa 1688 syntyneeksi, vaikka nimenomaan sen vastapainoksi totesin, että rippikirjassa on ensin jaksolla 1745 alkaen syntymävuosi 1686 ja jaksolla 1756 alkaen 1689. Koska en ole muissa lähteissä tutustunut Walborg Barbron syntymäaikaan, en voi kannattaa lainkaan noin vuotta 1688, jota tarjoat ohi kirkonkirjojen kirjausten perustelematta lainkaan ohivetoasi.
Uskon että Arto, jota myös kiitän, nimenomaan lukemalla tämän vastaväitteeni sotilasrullista sai mieleensä tarkistaa asian ulottuvillaan olleelta rullalta. - Eikö niin? - Siis minä motivoin viestilläni Artoa antamaan eteenpäin vievää panosta tässä asiassa, niin haluan uskoa.
Olet itse täyskierteisellä kaadolla kaatanut esiin nostamasi Gyllenhierta -haikailusi keilat, juuri osoittamalla parhaiten omilla sanakäänteilläsi asetelmasi mahdottomuuden ja epäloogisuuden, ja niin raikuvasti, että korvissa kolisee ja piipaa vielä sen jälkeenkin!
terveisin Matti Lund
Asian viereltä: minkälaisia elinvuosia Anders Eerikinpojalle tarjotaan? Missä yhteydessä mainitaan ensimmäisen kerran ja missä viimeisen?
Aivan lyhyt tieto niille, jotka eivät sitä tiedä:
Oulun yliopiston professori Jouko Vahtola on kirjoittanut artikkelin Cajanus-suvusta Suomen Kansallisbiografian toiseen osaan. Tämä kävi ilmi oltuani yhteydessä häneen tänään sähköpostitse. Cajanus-suku käsittää sivuja 82. Julkaisuvuosi on 2003.
Kiitos Heikki tiedosta.
Mitenhän tuon saisi luettavaksi?
Matti Lund
21.01.09, 20:51
Asian viereltä: minkälaisia elinvuosia Anders Eerikinpojalle tarjotaan? Missä yhteydessä mainitaan ensimmäisen kerran ja missä viimeisen?
Hei
Anders Erikinpoika on kyllä kirjattu ruodutusluetteloihin parisen kertaa suoraan ja epäsuorasti, mutta valitettavasti hänen ikäänsä ei ole niissä ilmoitettu.
Ohessa olevassa Cajaneborgin vapaaherrakunnan vuoden 1658 talvikäräjien pöytäkirjan kohdassa (nide T.1, mf ES2113) tulee ensimmäinen oma havaintoni autuaasta ("Sal.") herra voudista ("Befal.") Andersista ("Anders"). Sillä rivillä on kirjattu heti hänen peräänsä "Kyrckioherden Her Erich" (siis Andersin poika Erik Cajanus) ja tämän perään nimismies Iisak Hannunpoika (Länsman Isaach Hansson). Tämän Iisakin lapset tunnetaan sittemmin Sinius -lisänimellä. Jutussa määrätään kolme uskottua miestä kirkkoherra Herra Erik, nimismies Iisak Hannunpoika ja lautamies Heikki Hyvönen jakamaan tasan 200 taalarin perintöpotti perillisten välillä, joka on siirretty sivuun jossakin aikaisemmassa perinnönjaossa. Siellä aikaisemmin, ylempänä mainitaan "sampteliga Ärf-
úingar" = kaikki perilliset, arfwingar jakaantuu kahdelle riville. Se on vähän heikko rulla tämä vuosikerta 1658, mutta tähän on tyydyttävä ja tulkinta on lastenleikkiä verrattuna egyptologien rullien tulkintaan. Siinä Ärfú- sananosan alapuolella on mainittu Landz Capitein Per Tysk. Tuo Tysk on koko sivun selvin sana.
Siinäpä "luonnontuotteena" havaintoni. Tarkka käräjäajankohta oli
5-6.2.1658.
terv Matti Lund
Olen seurannut tätä keskustelua jonkinmoisen ihmetyksen vallassa, ja se sai minutkin täydellisenä diletanttina kantamaan korteni kekoon. Minäkin lähdin katsomaan Hiskiä, ja löysin pelkästään Varsinais-Suomesta useita 1600-luvun puolella syntyneitä tyttöjä, joille kasteessa on annettu kaksi etunimeä. Käsittääkseni suurin osa niistä ei mitenkään voi olla aatelista syntyperää. Alla vain yksi esimerkki:
http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hqptz
Ville Lehtinen
Elimäen komppaniassa oli vuoden 1721 katselmuksessa vain 26 miestä. Komppanian täydennykseksi siihen siirrettiin miehiä Suomen maarakuunoista, kaikkiaan ainakin 16 miestä. Nämä maarakuunoista siirretyt rakuunat on kirjoitettu ruotuihin vasta joulukuussa 1721, joten vuoden 1721 yleiskatselmusluettelossa heitä ei ole mainittu, vaan vasta vuoden 1725 luettelossa. Shiörbeck ylennettiin rakuunasta korpraaliksi samala kun hänet kirjoitettiin Elimäen komppaniaan. Eli Shiörbeckin jälkiä taaksepäin pitäisi seurata Suomen maarakuunoiden rullista, mutta näitä en ole tutkinut. Varhaisemmista rullista voisi löytyä myös lääniä tarkempi tieto syntymäpaikasta.
Terv. AL
Sorry, Antamani linkki ei näytä toimivan, joten kopioin tähän kyseisen Hiski-tulosteen.
terv. Ville Lehtinen
Sauvo - Sagu - kastetut
Haetaan vuodet 1691 - 1691
Lapsen etunimi: MARIA ELISABETH => Elisabet, MariaSyntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hqptz?fi+0477+kastetut+173)1691 1.1.1691 Klock: Hinrich Olofss: Elisabet Jonasdr Maria Elisabet
Mikko Meriläinen
21.01.09, 21:11
Aivan lyhyt tieto niille, jotka eivät sitä tiedä:
Oulun yliopiston professori Jouko Vahtola on kirjoittanut artikkelin Cajanus-suvusta Suomen Kansallisbiografian toiseen osaan. Tämä kävi ilmi oltuani yhteydessä häneen tänään sähköpostitse. Cajanus-suku käsittää sivuja 82. Julkaisuvuosi on 2003.
Suomen kansallisbiografiassa on artikkeli Cajanus-suvusta sekä muutamista Cajanus-suvun yksittäisistä jäsenistä. Ainoa maininta Gyllenhjertoista on Pentti Virrankosken Johan Cajanusta (1626-1703) käsittelevässä artikkelissa ja se on seuraavanlainen:"Johan Cajanuksen isä Anders Erikinpoika, joka oli tiettävästi aatelitonta virkamiessukua Kirkkonummelta (kauan sitten on kumottu perimätieto, jonka mukaan hän kuului Gyllenhjerta-sukuun), muutti Pohjanmaalle viimeistään 1620-luvulla."
Suomen kansallisbiografia on julkaistu kirjasarjana ja sen verkkoversio on luettavissa kirjastoissa.
Erkki A Tikkanen
21.01.09, 21:15
Aivan lyhyt tieto niille, jotka eivät sitä tiedä:
Oulun yliopiston professori Jouko Vahtola on kirjoittanut artikkelin Cajanus-suvusta Suomen Kansallisbiografian toiseen osaan. Tämä kävi ilmi oltuani yhteydessä häneen tänään sähköpostitse. Cajanus-suku käsittää sivuja 82. Julkaisuvuosi on 2003.
Korjaus sivumäärään, Cajanuksista on runsaalla kymmenellä sivulla juttua, 82-92. Kirjat löytyvät hyllystäni, en voinut vastustaa kiusausta ostaa kirjat ilmestymisjärjestyksessä.
Anders Erikinpoika mainitaan Cajanus-suvun vanhimpana jäsenenä, todennäköisesti Korkkullan talon Erik Mickelinpojan vanhin poika.
Hänen neljä opintielle lähtenyttä poikaansa mainitaan, kaikilla nimenä Cajanus. Myös Bergholmin mainitsema Jeremias Gyllenhjerta on pelkästään Cajanus-nimellä.
Anders Erikinpojan vaimoksi mainitaan oululaisen porvarin Matthias Sigfridinpojan tytär Agneta.
Sami Lehtonen
21.01.09, 21:58
Suomen kansallisbiografiassa on artikkeli Cajanus-suvusta sekä muutamista Cajanus-suvun yksittäisistä jäsenistä. Ainoa maininta Gyllenhjertoista on Pentti Virrankosken Johan Cajanusta (1626-1703) käsittelevässä artikkelissa ja se on seuraavanlainen:"Johan Cajanuksen isä Anders Erikinpoika, joka oli tiettävästi aatelitonta virkamiessukua Kirkkonummelta (kauan sitten on kumottu perimätieto, jonka mukaan hän kuului Gyllenhjerta-sukuun), muutti Pohjanmaalle viimeistään 1620-luvulla."Suomen kansallisbiografia on julkaistu kirjasarjana ja sen verkkoversio on luettavissa kirjastoissa.
Tuosta kauan sitten korjatusta. Ramsayn Frälsesläkter onkin jo satavuotias - onnittelut vanhukselle. Toinen teos, joka esittää oikean tulkinnan on Kansallinen elämäkerrasto I A-E (Porvoo 1927). Muistaakseni elämäkerraston johdannossa erikseen mainitaan genealogia ja genealogit ko. teoksen kirjoittajina versus perinteiset historioitsijat ja historiahakuteokset. Suomen kansallisbiografia on looginen jatkumo ja samalla päivitys elämäkerrastoon.
Tuossa Matti Lundin välittämässä käräjäpöytäkirjoissa mainittiin Kajaanin linnankapteeni Petter Tysk, joka tietääkseni oli solminut avioliiton sen Margareta Pärttylintytär Kallion kanssa, jonka ensimmäinen puoliso oli Iin kirkkoherra Ericus Montanus. Tuo Margareta esiintyy ensimmäistä kertaa kaiketikin Strandbergin pappismatrikkelissa 1830-luvulla niiden tietojen kera, jotka sittemmin on toistettu lukuisissa tutkimuksissa. Onko sittemmin kellekään selvinnyt Margaretan syntyperä tai muuta varmaa tietoa hänestä?
Jens
Sorry, Antamani linkki ei näytä toimivan, joten kopioin tähän kyseisen Hiski-tulosteen.
terv. Ville Lehtinen
Sauvo - Sagu - kastetut
Haetaan vuodet 1691 - 1691
Lapsen etunimi: MARIA ELISABETH => Elisabet, MariaSyntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hqptz?fi+0477+kastetut+173)1691 1.1.1691 Klock: Hinrich Olofss: Elisabet Jonasdr Maria Elisabet
Taitaa lukkari kummikin olla säätyläinen, jotka tässä ketjussa on taidettu rinnastaa kaksoisnimien osalta aatelisiin.
Seppo Niinioja
21.01.09, 22:24
Kaksi etunimeä ei tuo mitään lisäarvoa. Niiden käyttö ei ollut aatelin etuoikeus. Toisessa ketjussa kirjoitin:
http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=30270&postcount=15
Kahta etunimeä tapaa selvästi enemmän kyllä säätyläissuvuilla, mutta Cajanus pappissukuna on sellainen joka tapauksessa, joten sikäli tulos on nollatutkimusta parhaimmillaan.
Tulokseksi tulee vain neljä kappaletta haudatuista. Ensinnä Kemin msrk:sta 13.6.1761 kuollut Välborne fru, hustru Ulrica Elisabetha de Carnall. Tarkempi vilkaisu alkuperäisestä:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/kuolleet_1738-1825_msrk_ik275/18.htm
osoittaa, että HisKi-tallentaja tai mustien kirjojen raapustaja on pistänyt omiaan - hustru sanaa ei ole.
Kiitokset muuten Jouni Maliselle tuosta HisKi-tietokannan kommentointimahdollisuudesta. Lisäsin oikaisevat kommentit niihin hakutuloksiin, joihin minulla oli varma tieto alkuperäisistä lähteistä.
Absolutuuttista nollatutkimusta. Tilanteen voisi varmaan kuvata sumealla logiikalla, jolla ei ole mitään tekemistä kirjoittajan ajatusten sumeuden kanssa.
Vielä tarkempi vilkaisu osoittaa, että hustru-sana kyllä löytyy Ulrica Elisabetha de Carnall'in kohdalta Kemin msrk:sta 13.6.1761. Alkuperäisessä lukee jokseenkin näin: "Wälborne Fru Ulrica Elisabetha de Carnall V: Pastor Hildeens hustru i barnsbörd ??". HisKissä olisi selkeämpää, jos hustru-sana siirrettäisiin omainen-kohtaan: V: Pastor Hildeen ja erikseen hustru. Sinänsä ilmaisussa ei minusta ole outoa tai ristiriitaista: Jalosukuinen Rouva Ulrica Elisabetha de Carnall, varapastori Hildeenin vaimo. Siinä on "arvo ja ammatti".
Ulrica-rouva löytyy Ylioppilasmatrikkelista Matias Hildenin (n:o 6337) toisena vaimona, Carpelanista sekä Elgenstiernasta aatelissuvussa 1921 B, missä etuniminä on virheellisesti Susanna Elisabet.
Kiitokset Jouni Maliselle taas minultakin.
Seppo Niinioja
Sami Lehtonen
21.01.09, 22:29
Absolutuuttista nollatutkimusta. Tilanteen voisi varmaan kuvata sumealla logiikalla, jolla ei ole mitään tekemistä kirjoittajan ajatusten sumeuden kanssa.
Vielä tarkempi vilkaisu osoittaa, että hustru-sana kyllä löytyy Ulrica Elisabetha de Carnall'in kohdalta Kemin msrk:sta 13.6.1761. Alkuperäisessä lukee jokseenkin näin: "Wälborne Fru Ulrica Elisabetha de Carnall V: Pastor Hildeens hustru i barnsbörd ??". HisKissä olisi selkeämpää, jos hustru-sana siirrettäisiin omainen-kohtaan: V: Pastor Hildeen ja erikseen hustru. Sinänsä ilmaisussa ei minusta ole outoa tai ristiriitaista: Jalosukuinen Rouva Ulrica Elisabetha de Carnall, varapastori Hildeenin vaimo. Siinä on "arvo ja ammatti".
Ulrica-rouva löytyy Ylioppilasmatrikkelista Matias Hildenin (n:o 6337) toisena vaimona, Carpelanista sekä Elgenstiernasta aatelissuvussa 1921 B, missä etuniminä on virheellisesti Susanna Elisabet.
Kiitokset Jouni Maliselle taas minultakin.
Seppo Niinioja
No voe sun. Onneksi kommenttini ei ollut täysin väärin, sillä tuossa kohdassa se sana ei sentään lue. Joka tapauksessa wälbornea ei yleensä hustruun ole yhdistetty. Haulla wälborne ja fru tulee aika paljon enempi hittejä.
Hei, kaikki lukutaitoiset voivat todeta, että on täyttä puppua, että olisin mukamas esittänyt Simonille mitään syntymäpaikkaa, vaan viestissäni oli ainoastaan vastaväite arvuutuksellesi, että Simon olisi Ruotsista. Ja mikä se oli? -Vastustin väitettäsi toteamalla, että syntymäseutu selviää yksinkertaisesti yleiskatselmusrullista eikä sillä kannata spekuloida ennen kuin on selvittänyt sen.
Tämä oli vain yksi monista tolkuttomuuksista, joita laitat viesteissäsi sanomikseni, mutta joita viesteistäni ei löydy, kuten itse kukin voi todeta. Olet pannut myös minun suuhuni, että olisin sanonut Walborg Barbro Cajanaa 1688 syntyneeksi, vaikka nimenomaan sen vastapainoksi totesin, että rippikirjassa on ensin jaksolla 1745 alkaen syntymävuosi 1686 ja jaksolla 1756 alkaen 1689. Koska en ole muissa lähteissä tutustunut Walborg Barbron syntymäaikaan, en voi kannattaa lainkaan noin vuotta 1688, jota tarjoat ohi kirkonkirjojen kirjausten perustelematta lainkaan ohivetoasi.
Uskon että Arto, jota myös kiitän, nimenomaan lukemalla tämän vastaväitteeni sotilasrullista sai mieleensä tarkistaa asian ulottuvillaan olleelta rullalta. - Eikö niin? - Siis minä motivoin viestilläni Artoa antamaan eteenpäin vievää panosta tässä asiassa, niin haluan uskoa.
Olet itse täyskierteisellä kaadolla kaatanut esiin nostamasi Gyllenhierta -haikailusi keilat, juuri osoittamalla parhaiten omilla sanakäänteilläsi asetelmasi mahdottomuuden ja epäloogisuuden, ja niin raikuvasti, että korvissa kolisee ja piipaa vielä sen jälkeenkin!
terveisin Matti Lund
Muistutan Matti Lundille viimeisen kerran, etten ole "haikaillut" Gyllenhjertojen perään". "Haikailun" ovat suorittaneet Bergholmin,
Genealogia Sursillianan ja mahdollisesti monen muunkin Cajanus-aiheisen sukukirjan tekijät. He ovat esitelleet painetuissa kovakantisissa kirjoissaan Gyllenhjerttoja osana Cajanus-sukua. Mikään Matti Lundin vuodatuksista, ei toistaiseksi ole todistanut heidän olleen väärässä.
Suunsoiton asemesta Lundin tulee kiireen kaupalla vaatia oikaisua
kyseisiltä tekijöiltä jo hänen todistusketjunsa on aukoton.
Itselläni ei ole Cajanus-Gyllenhjertoissa penniäkään sijoitettuna.
toisin tuntuu olevan Lundilla!
Matti Lund
22.01.09, 10:12
Muistutan Matti Lundille viimeisen kerran, etten ole "haikaillut" Gyllenhjertojen perään". "Haikailun" ovat suorittaneet Bergholmin,
Genealogia Sursillianan ja mahdollisesti monen muunkin Cajanus-aiheisen sukukirjan tekijät. He ovat esitelleet painetuissa kovakantisissa kirjoissaan Gyllenhjerttoja osana Cajanus-sukua. Mikään Matti Lundin vuodatuksista, ei toistaiseksi ole todistanut heidän olleen väärässä.
Suunsoiton asemesta Lundin tulee kiireen kaupalla vaatia oikaisua
kyseisiltä tekijöiltä jo hänen todistusketjunsa on aukoton.
Itselläni ei ole Cajanus-Gyllenhjertoissa penniäkään sijoitettuna.
toisin tuntuu olevan Lundilla!
Mistään muusta ei ole kysymys kuin oikeellisuudesta.
Kun minulla sattuu olemaan selvä näköyhteys oikeellisuuteen ja joku ryhtyy sitä omalta osaltaan sumuttamaan, puolustan henkeen ja vereen oikeellisuutta. Argumentoin sellaista vastaan silloin aivan riihikuivilla faktoilla primaareista asiakirjoista, mitä Sinä nimität suunsoitoksi, niin kuin tässäkin tapauksessa. Kun muutamia poimimiani faktoja on pöydässä, itse kukin voi yrittää vetää niistä johtopäätöksiä.
Gyllenhierta -haikailut on kumottu vakuuttavasti aikoja sitten enkä ole kuvitellut siihen kumoamiseen osallistuvani, vaan ainoastaan osoittamaan näiden haikailujen uudelleenlämmittelyllä tapahtuvaa sumutusta, jolla yritetään vetää vipuun sellaisia, joilla on suuria ongelmia arvottaa asiakirjoista löytyvää tietoa ja vaara joutua harhaanjohdatetuiksi.
Jokaisen tämänkin ketjun viestini rivinvälit voisin kiteyttää siihen sanomaan, että tutkijan vastuu on ennen muuta oikeellisuuteen pyrkimisessä. Tätä etiikkaa vastaan selvästi rikot tässä ketjussa esittämilläsi mielipiteillä ja vaikuttamisyrityksillä.
terveisin Matti Lund
Mistään muusta ei ole kysymys kuin oikeellisuudesta.
Kun minulla sattuu olemaan selvä näköyhteys oikeellisuuteen ja joku ryhtyy sitä omalta osaltaan sumuttamaan, puolustan henkeen ja vereen oikeellisuutta. Argumentoin sellaista vastaan silloin aivan riihikuivilla faktoilla primaareista asiakirjoista, mitä Sinä nimität suunsoitoksi, niin kuin tässäkin tapauksessa. Kun muutamia poimimiani faktoja on pöydässä, itse kukin voi yrittää vetää niistä johtopäätöksiä.
Gyllenhierta -haikailut on kumottu vakuuttavasti aikoja sitten enkä ole kuvitellut siihen kumoamiseen osallistuvani, vaan ainoastaan osoittamaan näiden haikailujen uudelleenlämmittelyllä tapahtuvaa sumutusta, jolla yritetään vetää vipuun sellaisia, joilla on suuria ongelmia arvottaa asiakirjoista löytyvää tietoa ja vaara joutua harhaanjohdatetuiksi.
Jokaisen tämänkin ketjun viestini rivinvälit voisin kiteyttää siihen sanomaan, että tutkijan vastuu on ennen muuta oikeellisuuteen pyrkimisessä. Tätä etiikkaa vastaan selvästi rikot tässä ketjussa esittämilläsi mielipiteillä ja vaikuttamisyrityksillä.
terveisin Matti Lund
Vai sumuttamista! Röyhkeä väite!
Missä se "sumu" sikiää?!
Todistaisitko nyt vihdoinkin Genealogia Sursillianan Cajanus-Gyllenhjerta tiedot ja Berghomin Sukukirjan vastaavat tiedot vääriksi. Kumoa ne!
Kuten Niinioja totesi; Berghomin korjauksiin ei ole ilmestynyt riviäkään
Cajanuksista. Ole hyvä, korjaa!
Olen todennut mitä sukukirjoissa seisoo, siinä kaikki.
Lisään piruuttani vielä senkin, että uskon sinnikkäästi Cajanusten väitetyn
Hevonpää-linkin vielä löytyvän, mutta en suinkaan toimestasi.
Aki Pitkäkoski
22.01.09, 11:53
Keskustelu on mennut levottomaksi. Suljen viestiketjun toistaiseksi. Hengähdystauko. Sekä keskustelijoille että ylläpidolle.
Aki Pitkäkoski
27.01.09, 16:59
Viestiketju on avattu viiden päivän tauon jälkeen.
Yllytän kaikkia kiinnostuneita - vanhoja ja uusia - aiheeseen liittyvään asialliseen keskusteluun!
--aki--
Koskapa Cajanus-suvun syntyhistoriaa setviessä jouduttaneen viime kädessä vetoamaan pitkälti Genealogia Sursillianaan erinäisten tietojen varhaisimpana lähteenä, katsastetaanpa sitä hieman.
Tiedetään yleisesti, että Genealogia Sursillianan ytimen muodostavat ne muistiinpanot, jotka Turun piispa Johannes Terserus teki Pohjanmaan papiston sukulaisuussuhteista tarkastusmatkallaan 1660-luvun alussa. Alkuperäiset muistiinpanot eivät ole säilyneet, mutta ne ovat olleet viimeistään Raahe-Saloisten kirkkoherran Martinus Henrici Peitziuksen käytettävissä, sillä hän aloitti sen sukusikermän koostamisen, jonka hänen poikansa, Kempeleen pitäjänapulainen Gabriel Peitzius toimitti ensimmäiseen varsinaiseen hahmoonsa ja jota nopeasti levitettiin lähiseurakuntien 'serkukkeille'. Alceniuksen kokoelmassa on kuitenkin säilynyt kopio, jota pidetään (ehkä tarkkanakin) jäljenteenä Terseruksen kokoelmasta; tarkkuudesta on vaikeahkoa keskustella vertailukohtien puuttuessa. Näin kyseisessä asiakirjassa kuitenkin seisoo kantaisästä:
"Cajanusten perhe. Andreas Erichsson Uudenmaan Kirkkonummelta, kreivi Pietarin vouti ylitse Kajaanin ja Pielisen, kuoli 1657 [täsmää Lundin huomioon]. Puolisonsa Agneta Matintytär, porvarintytär Oulusta".
Sitten luetellaan tämän lapset, jossa pappisuran valinneet kantavat siivosti papillista sukunimeään:
"- Ericus Andr[eae] Cajanus, Sotkamon kirkkoherra
- Johannes A[ndreae] Cajanus, Paltamon kappalainen"
Ja niin edelleen. Tyttärille kirjoittaja, sanottakoon häntä vaikkapa Pseudo-Terserukseksi, ei anna kellekään sukunimeä, vaan nämä esiintyy yksinomaan patronyymeillään. Veljessarjan ainoa poikkeus on veli Jeremias:
"Jeremias Hierta, nyt isänsä virassa".
Eli papilliset veljet esiintyvät asiakirjassa latinalaisella pappisnimellään, tyttäret porvarillisesti patronyymeillään ja suvun ainoa siviilihallinnon palvelija kantaa nimeä Hjerta, jonka hän lienee omaksunut sedältään. Terserus lienee saanut tietonsa suoraan Sotkamon kirkkoherrana toimineelta Ericus Cajanukselta (1628-1691), joten niitä tuskin käy kiistäminen. Sisaruskatras on ollut pääosin hengissä tuossa vaiheessa, ja Anders-isänkin kuolemasta on enintään kuusi vuotta. Tämä Gyllenhierta-nimi putkahtaa esiin vasta siinä kappaleessa, jonka edellä mainittu Gabriel Peitzius toimitti ja jonka hänen poikansa, Kälviän kirkkoherra Martinus lähetti Turun tuomiokapitulille 1753 ja joka on sattumalta säilynyt ja on lehteiltävissä Kansallisarkistossa. Se on vanhemman Peitziuksen autografi (olen kirjoittaessani artikkelia Peitziuksesta verrannut sen käsialaa erääseen Turun tuomiokapitulin arkistossa säilytettävään vastauskirjelmään, jonka Gabriel Peitzius on allekirjoittanut 1732). Sursillianan käsikirjoitus on vuodelta 1747 ja edustaa standardikäsikirjoituksen varhaisinta mallia ollen siis jonkinlainen pohjalaisen käsikirjoitustradition prototyyppi. Siinä suvun kantaisälle Anders Erichssonille on lisätty sukunimeksi Gyllenhjerta, mutta muuten teksti noudattelee melko uskollisesti Pseudo-Terseruksen sanamuotoja. On mahdotonta sanoa, onko Gyllenhjerta-tieto peräisin Gabrielin vai hänen isänsä keruutyöstä, mutta lienee ajateltavissa, että tieto (myöhäsyntyinen perimätieto) on peräisin Cajanus-suvulta ja liitetty sukuvyyhteen vasta seitsemän vuosikymmentä Terseruksen keruutyön jälkeen. Ehkäpä suvussa oli muistikuvia Hjerta-nimestä, ja tämä tieto lähti tässä vaiheessa elelemään omaa elämäänsä. Sanottakoon myös, ettei Peitziuksilla oli mitään sukulinkkiä Cajanuksiin. Koskapa vasta Gabriel Peitzius ryhtyi laajemmassa mittakaavassa hankkimaan uutta aineistoa sukuteokseensa (hänen isänsä suoritti lähinnä alustavaa kodifikaatiota), olisin taipuvainen veikkamaan, että Gyllenhjerta-lisäys olisi syntynyt joskus 1730-40-lukujen aikana ja olisi näin ollen melko myöhäsyntyinen. Mene ja tiedä.
Koskapa Cajanus-suvun syntyhistoriaa setviessä jouduttaneen viime kädessä vetoamaan pitkälti Genealogia Sursillianaan erinäisten tietojen varhaisimpana lähteenä, katsastetaanpa sitä hieman.
Tiedetään yleisesti, että Genealogia Sursillianan ytimen muodostavat ne muistiinpanot, jotka Turun piispa Johannes Terserus teki Pohjanmaan papiston sukulaisuussuhteista tarkastusmatkallaan 1660-luvun alussa. Alkuperäiset muistiinpanot eivät ole säilyneet, mutta ne ovat olleet viimeistään Raahe-Saloisten kirkkoherran Martinus Henrici Peitziuksen käytettävissä, sillä hän aloitti sen sukusikermän koostamisen, jonka hänen poikansa, Kempeleen pitäjänapulainen Gabriel Peitzius toimitti ensimmäiseen varsinaiseen hahmoonsa ja jota nopeasti levitettiin lähiseurakuntien 'serkukkeille'. Alceniuksen kokoelmassa on kuitenkin säilynyt kopio, jota pidetään (ehkä tarkkanakin) jäljenteenä Terseruksen kokoelmasta; tarkkuudesta on vaikeahkoa keskustella vertailukohtien puuttuessa. Näin kyseisessä asiakirjassa kuitenkin seisoo kantaisästä:
"Cajanusten perhe. Andreas Erichsson Uudenmaan Kirkkonummelta, kreivi Pietarin vouti ylitse Kajaanin ja Pielisen, kuoli 1657 [täsmää Lundin huomioon]. Puolisonsa Agneta Matintytär, porvarintytär Oulusta".
Sitten luetellaan tämän lapset, jossa pappisuran valinneet kantavat siivosti papillista sukunimeään:
"- Ericus Andr[eae] Cajanus, Sotkamon kirkkoherra
- Johannes A[ndreae] Cajanus, Paltamon kappalainen"
Ja niin edelleen. Tyttärille kirjoittaja, sanottakoon häntä vaikkapa Pseudo-Terserukseksi, ei anna kellekään sukunimeä, vaan nämä esiintyy yksinomaan patronyymeillään. Veljessarjan ainoa poikkeus on veli Jeremias:
"Jeremias Hierta, nyt isänsä virassa".
Eli papilliset veljet esiintyvät asiakirjassa latinalaisella pappisnimellään, tyttäret porvarillisesti patronyymeillään ja suvun ainoa siviilihallinnon palvelija kantaa nimeä Hjerta, jonka hän lienee omaksunut sedältään. Terserus lienee saanut tietonsa suoraan Sotkamon kirkkoherrana toimineelta Ericus Cajanukselta (1628-1691), joten niitä tuskin käy kiistäminen. Sisaruskatras on ollut pääosin hengissä tuossa vaiheessa, ja Anders-isänkin kuolemasta on enintään kuusi vuotta. Tämä Gyllenhierta-nimi putkahtaa esiin vasta siinä kappaleessa, jonka edellä mainittu Gabriel Peitzius toimitti ja jonka hänen poikansa, Kälviän kirkkoherra Martinus lähetti Turun tuomiokapitulille 1753 ja joka on sattumalta säilynyt ja on lehteiltävissä Kansallisarkistossa. Se on vanhemman Peitziuksen autografi (olen kirjoittaessani artikkelia Peitziuksesta verrannut sen käsialaa erääseen Turun tuomiokapitulin arkistossa säilytettävään vastauskirjelmään, jonka Gabriel Peitzius on allekirjoittanut 1732). Sursillianan käsikirjoitus on vuodelta 1747 ja edustaa standardikäsikirjoituksen varhaisinta mallia ollen siis jonkinlainen pohjalaisen käsikirjoitustradition prototyyppi. Siinä suvun kantaisälle Anders Erichssonille on lisätty sukunimeksi Gyllenhjerta, mutta muuten teksti noudattelee melko uskollisesti Pseudo-Terseruksen sanamuotoja. On mahdotonta sanoa, onko Gyllenhjerta-tieto peräisin Gabrielin vai hänen isänsä keruutyöstä, mutta lienee ajateltavissa, että tieto (myöhäsyntyinen perimätieto) on peräisin Cajanus-suvulta ja liitetty sukuvyyhteen vasta seitsemän vuosikymmentä Terseruksen keruutyön jälkeen. Ehkäpä suvussa oli muistikuvia Hjerta-nimestä, ja tämä tieto lähti tässä vaiheessa elelemään omaa elämäänsä. Sanottakoon myös, ettei Peitziuksilla oli mitään sukulinkkiä Cajanuksiin. Koskapa vasta Gabriel Peitzius ryhtyi laajemmassa mittakaavassa hankkimaan uutta aineistoa sukuteokseensa (hänen isänsä suoritti lähinnä alustavaa kodifikaatiota), olisin taipuvainen veikkamaan, että Gyllenhjerta-lisäys olisi syntynyt joskus 1730-40-lukujen aikana ja olisi näin ollen melko myöhäsyntyinen. Mene ja tiedä.
Onnittelut löydöstäsi. Meillä on nyt kaksi verrattain varhaista (1747 & 1753) havaintoa
Gyllenhjerta-nimen esiintymisestä suomalaisissa käsikirjoituksissa Cajanus-suvun yhteydessä. Miksi, todella, Peitzius olisi käyttänyt "kultausmielessä" Gyllenhjerta-nimeä Turun tuomiokapitulille lähetetyssä kirjeessään?
Ehkäpä Matti Lund osaa vastata tähän?
Matti Lund
28.01.09, 10:30
Koskapa Cajanus-suvun syntyhistoriaa setviessä jouduttaneen viime kädessä vetoamaan pitkälti Genealogia Sursillianaan erinäisten tietojen varhaisimpana lähteenä, katsastetaanpa sitä hieman.
Eli papilliset veljet esiintyvät asiakirjassa latinalaisella pappisnimellään, tyttäret porvarillisesti patronyymeillään ja suvun ainoa siviilihallinnon palvelija kantaa nimeä Hjerta, jonka hän lienee omaksunut sedältään. Terserus lienee saanut tietonsa suoraan Sotkamon kirkkoherrana toimineelta Ericus Cajanukselta (1628-1691), joten niitä tuskin käy kiistäminen. Sisaruskatras on ollut pääosin hengissä tuossa vaiheessa, ja Anders-isänkin kuolemasta on enintään kuusi vuotta.
Hei,
Sven-Erik Åströmin tutkimuksen mukaan [S-E Åström: Ur Genealogia Sursillians tillkomsthistoria, Historiska och litteraturhistoriska studier, nummer 27-28, s. 384.] Terserus oli kyllä todennäköisesti tavannut Kokkolan synodaalitapaamisessa monien muiden ohella Erik Cajanuksen, mutta itse asiassa hän oli hieman myöhemmin yhteydessä Johan Cajanukseen, joka tämän yhteydenpidon jälkeen sai Terserukselta toimeksiannon laatia tälle kuvaus pastoraatistaan. Terserus oli laatinut matkojensa tuloksena kuvaukset neljästä pohjoisimmasta pitäjästä ja näitä kuvauksia hän tarjosi Pietari Brahelle.
Siis todennäköisesti Terserus sai lähemmät tiedot Cajanuksista Johan Cajanukselta, ainakin hänellä oli siihen parempi tilaisuus Johan Cajanuksen kanssa.
Pitää koko ajan muistaa, että Terseruksella ei ollut mitään osaa ja arpaa Gyllenhierta -virhetiedon levittämisessä, vaan juuri kuten olet yrittänyt tehdä, Gyllenhierta -virhetiedon syntykohta tulee paljastaa Sursill -virhetietojen kopioketjua pitkin ja on analysoitava sitten, millä virhemekanismilla se oli syntynyt siinä virheen sisäänmenokohdassa, joka onnistuttiin paikantamaan. Ja tosiaan Cajanusten osalta Terseruksen tietolähdettä voidaan luonnehtia aika luotettavaksi, mutta myöhempien kopioitten kuluessa tietolähde on pahoin vääristynyt.
terveisin Matti Lund
Niinpä niin, Matti Lundin todistelu perustuu siihen "subjektiiviseen havaintoon", ettei hän ole arkistokäynneillään koskaan törmännyt Anders Eriksson-nimisen, CaJANUS-suvun kantaisän yhteydessä Gyllenhjerta-sukunimeen - ikäänkuin tämä havainto jotenkin poissulkisi Andersin lapsien käyttöoikeuden mainittuun nimeen ja olisi ehdoton kieltomerkki jatkotutkimukselle.
Tämä väite on yhtä epälooginen ja egoistinen kuin Lundin Alftanien hopeakannun
kohdalla esittämä väite sen (kannun) joutumisesta venäläisten haltuun. Onko koko kannukeskustelu on siis Lundin mielestä turha ja pelkkää vääristelyä?
Lund mainitsi Emerentia-ketjussa saaneensa havainnon useisiin
Alftan-kannun suuruisiin perintökannuihin mainitulta ajalta.
Emme koskaan saaneet pyydettyjä todisteita moisista.
Toivottavasti Gyllenhjerta-dokumentointi (tai paremminkin sen väitetty puute)
luistaa Lundin edellistä rupeamaa paremmin.
Hei!
Esitin aiemminkin kysymyksen millä aikakausilla pyrittiin käyttämään mahdollisesti äidin puolelta periytyviä "aatelisnimiä"?
Esitin myös hypoteesin perustuen josko Anders Erikinpojan tuntemattoman äidin puolelta olisi perheeseen tullut Porvoon Tjusterby. Löysin muistiinpanoistani että jonkun vanhan sukukirjan (olisko Ramsay) mukaan jo hänen isänsä Mickel Erikssonin sanotaan omistaneen sen. Joskus epäiltiin olisko tullut virhe että kyseessä oli Porvoon Tjusterby? Oliko Siuntiossa saman niminen tila?
Voitteko yhtä tarkkaan jäljittää missä vaiheessa Antti Erikinpojan puolisoa on (virheellisesti ?) kutsuttu Peitziukseski kuin Cajnus, Hjertta ja Gyllenhjertta nimien esiintyminen? Olen etsinyt Oulusta Matti Sigfridinpoika (Peitzius tai Laatikainen ?) nimistä porvaria tuloksetta? Joskus törmäsin epämääräiseen arveluun että jos Antti Erikinpojalla olisi ollut lapsia kahden (tai useamman) vaimon kanssa (ja naimisissa neljän kanssa). Katselin myös että kolme vanhinta poikaa arvioiodaan syntyneen 1620-luvulla. Jeremias ja (3) tytöt ehkä 1630-luvulla (oliko he jotka käyttivät Gyllenhjertta nimeä?). Mutta syntyikö nuo kolme muuta poikaa vasta 1640-luvulla?
Minkälaisia tietoja löytyy Agneta Mattintyttärestä alkuperäislähteistä?
Vielä on hyvä huomioida että Laatikaisia ja Sopasia asusti Sotkamossa 1600-luvulla tuolla Sotkamon kirkon lähistöllä, Sopalan kantatilan paikkeilla. Itse olen arvellut että Sopala olisi tulluta Cajanus-suvun myötä kappalainen Erik Siniukselle (puoliso Magdalena Erikintytär Cajanus) jonka kuoltua taloa tuli asumaan nimismies Johan Schroderus, jonka puoliso oli Erik Siniuksen sisar. Tietääkö joku mihin Magdalena Cajanus muuttaa?
Olavi
Olisi todella mielenkiintoista saada selvyyttä tuohon Antin puolisoon, joskos olisi samaa Laatikaisen sukua omieni kanssa.... Minulla on Sotkamon Laatikaisia esi-polvissani. Mm. Pekka Karppasen puolisona Anna Laatikainen, asuivat Kaikkola 10, sitten Elina Piiroisen puolisona on Erkki Erkinpka Laatikainen s. 1683 Sotkamo, Katerma, Laatikkala 4. Sitten Marketta Erkintr Laatikainen ( mahd. edellisen sisar ) s. 1699 jne jne.
Säräisniemen kyläkirjassa on maininta että Anna Latikatar kuolee viimeistään vuonna 1649, onko kirja hakoteillä?
Kirjaa ei nyt minulla juuri ole täällä että tarkistaisin mistä lähteestä ko. tieto on peräisin. Lainaan sen jos tarvitaan tai voin kysäistä suoraan Matti Haatajaltakin asiaa.
Hei!
Voitteko yhtä tarkkaan jäljittää missä vaiheessa Antti Erikinpojan puolisoa on (virheellisesti ?) kutsuttu Peitziukseski kuin Cajnus, Hjertta ja Gyllenhjertta nimien esiintyminen? Olen etsinyt Oulusta Matti Sigfridinpoika (Peitzius tai Laatikainen ?) nimistä porvaria tuloksetta? Joskus törmäsin epämääräiseen arveluun että jos Antti Erikinpojalla olisi ollut lapsia kahden (tai useamman) vaimon kanssa (ja naimisissa neljän kanssa). Katselin myös että kolme vanhinta poikaa arvioiodaan syntyneen 1620-luvulla. Jeremias ja (3) tytöt ehkä 1630-luvulla (oliko he jotka käyttivät Gyllenhjertta nimeä?). Mutta syntyikö nuo kolme muuta poikaa vasta 1640-luvulla?
Minkälaisia tietoja löytyy Agneta Mattintyttärestä alkuperäislähteistä?
Olavi
Genos 1990 N:o 3: Manninen, Ohto, Cajanusten esiäiti.
Tässä pari lainausta em. tutkimuksesta, joissa sanotaan Peitzius-sukunimen olevan selvä tulkintavirhe.
Lainaus sivulta 82:
"Perimätiedon monet uudelleenkäsittelyt ovat saaneet aikaan sotkua. Laguksen käsikirjoitukseen joku, ilmeisesti Alcenius, on Cathrin-nimen perään lisännyt huomautuksen Agnetasta viitaten »Peitzii manuscr.« eli Peitziuksen käsikirjoitukseen.(7) Seuraavassa kopiontivaiheessa (Hiereuologia Ostrobotnica) tämä lyhyt merkintä on jo erehdytty kopioimaan niin, että kantaäiti on lähdeviittauksesta saanut uuden sukunimen Peitzius: »Agneta Mattsdotter Peitzius (aliter) Catharina Lactieut eller Laticatar«.(8) Muoto Laticatar on selvästi lisätty tähän tekstiin myöhemmin, rivien väliin."
Lainaus sivulta 83:
"Perimätiedon tarkastelu siis osoittaa, että sukunimi Peitzius on selvä tulkintavirhe ja että myös Laatikatar-nimi on epävarma, joskin mahdollinen tulkinta. Itse ongelmaan kantaäidin henkilöllisyydestä on lisätietoa yritettävä hankkia muista lähteistä."
Kannattaa lukea Ohto Mannisen tutkimus kokonaan, ketä asia kiinnostaa.
- Raija-Leena H
Kiitos Raija-Leena tästä. Harmi ettei tuota ole netissä.
Hei!
Esitin aiemminkin kysymyksen millä aikakausilla pyrittiin käyttämään mahdollisesti äidin puolelta periytyviä "aatelisnimiä"?
Esitin myös hypoteesin perustuen josko Anders Erikinpojan tuntemattoman äidin puolelta olisi perheeseen tullut Porvoon Tjusterby. Löysin muistiinpanoistani että jonkun vanhan sukukirjan (olisko Ramsay) mukaan jo hänen isänsä Mickel Erikssonin sanotaan omistaneen sen. Joskus epäiltiin olisko tullut virhe että kyseessä oli Porvoon Tjusterby? Oliko Siuntiossa saman niminen tila?
Voitteko yhtä tarkkaan jäljittää missä vaiheessa Antti Erikinpojan puolisoa on (virheellisesti ?) kutsuttu Peitziukseski kuin Cajnus, Hjertta ja Gyllenhjertta nimien esiintyminen? Olen etsinyt Oulusta Matti Sigfridinpoika (Peitzius tai Laatikainen ?) nimistä porvaria tuloksetta? Joskus törmäsin epämääräiseen arveluun että jos Antti Erikinpojalla olisi ollut lapsia kahden (tai useamman) vaimon kanssa (ja naimisissa neljän kanssa). Katselin myös että kolme vanhinta poikaa arvioiodaan syntyneen 1620-luvulla. Jeremias ja (3) tytöt ehkä 1630-luvulla (oliko he jotka käyttivät Gyllenhjertta nimeä?). Mutta syntyikö nuo kolme muuta poikaa vasta 1640-luvulla?
Minkälaisia tietoja löytyy Agneta Mattintyttärestä alkuperäislähteistä?
Vielä on hyvä huomioida että Laatikaisia ja Sopasia asusti Sotkamossa 1600-luvulla tuolla Sotkamon kirkon lähistöllä, Sopalan kantatilan paikkeilla. Itse olen arvellut että Sopala olisi tulluta Cajanus-suvun myötä kappalainen Erik Siniukselle (puoliso Magdalena Erikintytär Cajanus) jonka kuoltua taloa tuli asumaan nimismies Johan Schroderus, jonka puoliso oli Erik Siniuksen sisar. Tietääkö joku mihin Magdalena Cajanus muuttaa?
Olavi
Porvoossa sijaitseva Tjusterby (Tjustby) on vain harvoin esillä
Ramsayn opuksessa. Anders Erikssonin (Cajanus-suvun kantaisä) isoisä
Mikael Eriksson omisti sen vuonna 1588.
Löysi Ramsaysta maininna, jonka mukaan tila olisi kuulunut ållongreneille ja ollut esim. v. 1556 Allongren-sukuisen Ranghild Persdotterin hallinnassa. Hän oli Johan Olofsson Stålarmin puoliso. Miten tila reilu sukupolvi myöhemmin oli Mikael Erikssonilla, ei käy ilmi. Mahdollisuuksien rajoissa on toki se, että hän olisi voinut saada sen esim. äidinperintönään, tai vaimonsa kautta. Mikaelin äitiä ja vaimoa ei tunneta nimeltä, eikä sukujuurelta.
Tjusterby-nimisiä rälssitiloja on lisäksi Pernajassa ja Siuntiossa, jossa Silfverpatron-suku sitä hallitsi.
Hei!
Vielä kiinnostaa tuo Ohto Mannisen tutkimuksen tulkinta? Mitä tuo Catharina tarkoittaa Agnetan ohella?
Voisiko tulkita että kolme vanhinta poikaa olisivat Catharinan lapsia ja Agneta olisi toinen puoliso?
Katselin että kaikilta kolmelta vanhimmalta pojalta löytyy lapsista Carin (Catharina) niminen tytär ja kyllä myös Gustafilta. Gustafin anoppi oli kuitenkin Carin Gestricius. Agneta löytyy vanhimmista pojista Erikiltä ja myös nuoremilta Gustafilta ja myös Jeremialta.
Olavi
Agnetan kuoleminen ennen vuotta 1649 lienee hyvin mahdollista. Kaikki lapset lienee syntynyt ennen tuota. Minulla on lainaus että vuonna 1654 on Anders tyttärensä kanssa luettu säätyläisiin joita tuolloin oli 11.
Ehkä kyseessä tyttäristä oli (? nuorin) Agneta, joka oli syntynyt n. 1635 ja vihittiin vasta 1668 Andreas Antiliuksen kanssa.
Itse olettanut Antti Erikinpojan 1651 tultuaan Pietari Brahen voudiksi enemmän asuneen Paltaniemen Sutelassa ( olen tuon Sutelan ostamis vuoden hukannut?) ja Jeremiaan asuneen nimismiehenä Säräisniemen Juusolaa vaikka Anders sen omistajana tunnetaan.
Viittako tuo ettei Anders vielä 1654 ollut naimisissa Brita Simonsdr:n kanssa. Itse olen esittänyt tuosta leskeksi jääneestä puolisosta HYPOTEESIN että kyseessä olisi Henrik Carlanderin k. 1650 leski. Tuota tukisi mm. että Sotkamon kappalaiseksi 1652 tullut Henrik Hofreniuksen puoliso oli Elisabeth Carlander. Erik Cajanuks oli Sotkamon kappalainen ja hänestä tuli 1651 Sotkamon kirkkoherra.
Brahean (Lieksan) rakentamiseen liittyen kerrottaan myös 1653 en tiedä sekoitetaanko häntä Pielisjärven kirkkoherraksi tulleeseen poikaan Andersiin.
Olavi
Matti Lund
29.01.09, 22:56
Hei!
Voitteko yhtä tarkkaan jäljittää missä vaiheessa Antti Erikinpojan puolisoa on (virheellisesti ?) kutsuttu Peitziukseski kuin Cajnus, Hjertta ja Gyllenhjertta nimien esiintyminen? Olen etsinyt Oulusta Matti Sigfridinpoika (Peitzius tai Laatikainen ?) nimistä porvaria tuloksetta? Joskus törmäsin epämääräiseen arveluun että jos Antti Erikinpojalla olisi ollut lapsia kahden (tai useamman) vaimon kanssa (ja naimisissa neljän kanssa). Katselin myös että kolme vanhinta poikaa arvioiodaan syntyneen 1620-luvulla. Jeremias ja (3) tytöt ehkä 1630-luvulla (oliko he jotka käyttivät Gyllenhjertta nimeä?). Mutta syntyikö nuo kolme muuta poikaa vasta 1640-luvulla?
Olavi
Minulla löytyy lähteitä, jotka jotenkin valaisevat jokaista esittämääsi kysymystä, mutta jatkan ensin kiireellisimmällä kysymyksellä, kysymyksellä oikeellisesta tavasta käyttää lisänimiä Anders Eerikinpojan ja hänen jälkeläistensä yhteydessä.
Pidän kriteerinä sitä, että tiettyä lisänimeä voidaan käyttää viittaamaan alemman virkamieskunnan edustamiin henkilöihin vain, jos on siitä on todisteita primaareissa asiakirjoissa nimen ja/tai sinetin nimitunnusten muodossa. Jos sellaisia esiintymiä ei ole osoitettavissa, ei ole mitään katetta käyttää henkilön yhteydessä suoranaisesti tiettyä lisänimeä, vaikka hänen lähisuvussaan olisikin käytössä jokin tietty lisänimi.
1. Sillä miehellä, joka saapui Kainuuseen samoihin aikoihin nimismiehen virkaa hoitamaan, kun Gyllenhjertat introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen, aina luotettavaksi tituleeratulla Anders Eerikinpojalla ei esiinny mitään lisänimeä, joten ainoa oikea tapa viitata häneen on patronyymillinen muoto. Toki voidaan kommentoida häntä Cajanus -suvun kantaisänä ja määritellä hänen todennäköisen sukusuhteensa Hjerta -nimeä käyttäneeseen sukuhaaraan, mutta Hjerta -sukuhaaraan häntä ei saa sotkea.
2. Anders Eerikinpojan kolmella pappissäätyyn ryhtyneellä pojalla Eerikillä, Johanilla ja Gustavilla esiintyy ilman mitään epäselvyyttä Cajanus -lisänimi.
3. Sen sijaan Andersin neljännellä pojalla, nimismiehellä ja tilapäisellä voudilla, Jeremiaalla ei esiinny niissä samoissa lähteissä, joissa joillakin hänen kolmesta pappisveljestään esiintyy Cajanus -lisänimi, mitään lisänimeä. Siis samoissa oikeustapauksissa luetellaan näitä veljeksiä: muilla on lisänimi Cajanus, mutta Jeremias on heidän rinnallaan vain Jeremias Antinpoika tai nimismies Jeremias, ei lisänimeä.
- Tämä viittaa siihen, että Jeremias ei ollut vielä päättänyt lisänimestänsä ja saattaa olla, ettei hän ehtinyt tehdä sitä päätöstä ennen kuolemaansa! Siten on kyseenalaista käyttää vanhemmasta Jeremiaastakaan, jos tarkkoja ollaan, lisänimeä Cajanus. Sen sijaan hänen poikansa Jeremias esiintyy asiakirjoissa lisänimellä Cajanus ilman mitään epäselvyyttä.
Kätevin tapa viitata nimellä vanhempaan Jeremiaaseen, olisi käyttää patronyymimuotoa Jeremias Antinpoika (tai Andersinpoika) ja osoittaa suluissa hänen liittymisensä Cajanus -suvun yhteyteen, esimerkiksi:
"Nimismies Jeremias Antinpoika (Cajanus -sukua)"
--------------------------------------------------
Gyllenhjerta -kysymys lienee jo käynyt kaikille selväksi yhtä lukuunottamatta.
Kun Gyllenhjerta -suku oli nähtävästi sammunut jo 1600 -luvun lopulle tultaessa, mutta suku oli heikosti tunnettu Pohjanmaalla eikä aatelismatrikkeleita ollut käytettävissä, saattoi tästä seikasta syntyä sekaannusta niiden pappien joukossa, jotka laativat Sursill -sukukopioita 1700 -luvulla. Ja varsinkin, kun ei ollut enää ketään elossaolevaa puolustamassa nimeä ja protestoimassa sen väärinkäyttöä, tällainen nimivirhe saattoi jatkaa kulkuansa aina 1800 -luvun lopulle saakka. On jo tässäkin ketjussa ehdotettu, että Sursill -keruun kopiomiehistä Peitzius olisi aiheuttanut nimisotkun jommin kummin puolta vuotta ~1740. Ihmeellistä on, että vaikka sotku on täysin tolkuton, se on jatkunut aina Alceniuksen Sursill -versioon saakka ja pitkälle sen ylikin.
--------------------------------------------------------------------
Mielestäni nyt Cajanus -suvun sukutauluja esittävien henkilöiden on ryhdyttävä talkoisiin nimien korjaamiseksi sukutauluissaan. Nettihaulla Gyllenhjerta -nimellä tulee kohtuullinen lista osumia, joista puolessa on Gyllenhjertoiksi nimitetty Cajanuksia tai muita ei-Gyllenhjertoja. Toinen puoli on kutakuinkin oikein, Gyllenhjerta suvun edustajien esittelyjä.
Nettihaulla "Gyllenhierta" -nimellä tulee iso joukko osumia ja nimivirheellisten osumien määrä vaikuttaa vielä isommalta.
Niin muun mukana siellä tulee esiin tähänkin ketjuun osallistuneen Sarin esitykset. Sari ota Sinä kunnia ja aloite ja tienavaajan tehtävä näissä talkoissa ja kiirehdi korjaamaan tietosi, ennen kuin muut ehtivät tehdä sitä ennen Sinua!
terveisin Matti Lund
Miten pitäisi suhtautua tuohon Terserus-kopistin mainintaan Jeremiaan sukunimestä Hierta? Emme tietysti voi satavarmasti sanoa, etteikö nimi olisi myöhempää lisäystä / järkeilyä, mutta toisaalta muistiinpanot voivat hyvin olla sellaisinaan Jeremiaan elinajalta.
Matti Lund
30.01.09, 13:28
Miten pitäisi suhtautua tuohon Terserus-kopistin mainintaan Jeremiaan sukunimestä Hierta? Emme tietysti voi satavarmasti sanoa, etteikö nimi olisi myöhempää lisäystä / järkeilyä, mutta toisaalta muistiinpanot voivat hyvin olla sellaisinaan Jeremiaan elinajalta.
Yritän selvittää, missä vaiheessa tämä kopistin Hierta on sinne tupsahtanut. Lähinnä luulisin sen lähteneen "eskaloitumaan" jostain ehkä Terserukselta kopioidusta versiosta, jossa voisi olla esim. sulkeissa reunahuomautus, että on Hierta sukua, tai muuta sen sellaista, josta se olisi erehdytty nappaamaan seuraavassa vaiheessa suoranaiseksi lisänimeksi.
Pikasilmäyksellä, epäiltävien kopistien joukossa ei ollut sellaista Cajanus -sisäpiiriläistä, joka olisi omakohtaisesti hyvin perillä Cajanusten nimihistoriasta.
Nyt voidaan pohtia sitä, mitä varsinaisesti tuomiokirjojen ja veroluetteloiden nimikäytänne Jeremiaan yhteydessä todistaa.
Tässä yksi vihje siitä:
Kun Jeremias kuoli ja tilalle tuli niin virkaan kuin aviomiehenkin paikalle Johan U(h)l(l)wi(j)k, välittömästi kaikissa niissä asiakirjoissa, joissa Jeremias oli hetkeä aikaisemmin esiintynyt aivan vastaavissa asemissa ja rooleissa, Uhlwijkilla on vastaavasti aina lisänimi jokaisessa asiakirjassa, jossa hänet mainitaan.
Täten voidaan luotettavasti päätellä, että lisänimikäytänne niissä primaarilähteissä, joissa Jeremias Antinpoika esiintyi, oli paljastavaa laatua. Se ei todista mitään, että jossakin yksittäisessä asiakirjassa lisänimi sattuisi puuttumaan, mutta kun esiin ladotaan kymmeniä erillisiä asiakirjoja ja yhdessäkään ei esiinny lisänimeä Jeremiaan kohdalla, on johtopäätöksenä, että Jeremiaalla ei ollut olemassa senlaatuista lisänimeä kuin oli hänen seuraajallaan Johan Uhlwijkilla.
Luin juuri eilen kymmeniä sivuja primaariasiakirjoja, jotka olivat Johan Uhlwijkin kanteita omissa asioissaan ja virka-asioissaan, ja niissä ei ollut yhtään sellaista poikkeamaa, joissa lisänimi olisi jäänyt hänen kohdallaan puuttumaan. Myöhäisin näistä oli vuodelta 1706 laamanninkäräjiltä koskien hänen riitaansa Iisak Siniusta vastaan Nuasjärven Sormulan talon hallinnasta (KA:n nide Ö.11, mf ES1716), ja siinä kuten eräissä aikaisemmissakin Uhlwijkin toimesta syntyneissä asiakirjoissa nimettiin useasti postuumisti meidän Jeremiaksemme ja ilman lisänimeä. Todennäköisenä syynä tähän oli, koska nämä asiakirjat ovat pitkälti muotoa: "luotettava Johan Uhlwijk kertoo, että hän joutui ... jne... jonka hänen autuas edeltäjänsä entinen nimismies Jeremias Antinpoika oli ..." jne., että Johan Uhlwijkilla ei ollut tiedossa Jeremiaksesta sellaista lisänimeä, jonka hän voisi lausua siinä missä muutkin tuntemansa lisänimet. Nimittäin samassa asiakirjassa kaikki muut mainitut henkilöt ovat lisänimellisiä: siinä mainitaan useasti paitsi vastapuoli Sinius, myös Erik Cajanus, Nils Petrelius, joka osti Sormulan talon 1667 Yrjänä Kukkoselta, joka muutti Kajaaniin porvariksi ja jonka leski Maria Paldania myi talonosan 1680 Johan Uhlwijkille. Jaa, toinenkin henkilö siinä nimetään joka kerta vain patronyymillisesti, eli lanko ja autuas entinen vouti Sakarias Matinpoika. Toistan, kaikki muut Jeremiasta ja Sakariasta lukuunottamatta mainitaan lisänimellään, joka heillä oli.
terv Matti Lund
Niin muun mukana siellä tulee esiin tähänkin ketjuun osallistuneen Sarin esitykset. Sari ota Sinä kunnia ja aloite ja tienavaajan tehtävä näissä talkoissa ja kiirehdi korjaamaan tietosi, ennen kuin muut ehtivät tehdä sitä ennen Sinua!
terveisin Matti Lund
Matti, luit ajatukseni. olen asioita täällä juuri lukemassa ja korjailemassa näiden kaikkien viestien perusteella. Kiitos näistä.
Tähän työhön menee kuitenkin aikaa.
Sari
Kiitos Matti ja muut tiedoista ja ojenuksesta, minullakin tulee käytettyä liian aikaisin sukunimiä!'
Hieman aiheesta sivuun mennen kysyn: Mikä tuo Nuasjärven Sormulan talo on? Vuosiluvusta päätellen riidassa kyseessä oli kappalainen Isak Isakinpoika Sinius. Tiedän Siniusten omistaneen aiemmin Sotkamossa Turunkorvan ja sitten Okkolan (Hietalahden).
Ullvikien olen käsittänyt asuneen Koutaniemen Sokansaarta. Onko keneläkään edes hypoteesia kuka ja mistä tuo Johan periytyy?
Tuolla Sakarias Matinpojalla tarkoittanet Uhlbrant suvun kantaisää?
Olavi
Matti Lund
30.01.09, 22:06
Hieman aiheesta sivuun mennen kysyn: Mikä tuo Nuasjärven Sormulan talo on? Vuosiluvusta päätellen riidassa kyseessä oli kappalainen Isak Isakinpoika Sinius. Tiedän Siniusten omistaneen aiemmin Sotkamossa Turunkorvan ja sitten Okkolan (Hietalahden).
Nuasjärvelle eli Turunkorvaan oli syntynyt ennen v 1620 neljä verotaloa, yhden Pauli Kolehmaisen, kahden Piipposen, Jussin ja Kallen, ja yhden Lauri Tikkasen verotalot.
Tämän jälkeen tuli kylään kaksi uudisasuttajaa lisää ja kylässä oli Kainuulle tyypillistä vilkasta vaihtuntaa niin, että maakirjassa 1635 ovat nämä:
v 1635
Nuasjärfwiby
Jören Koistinen
Lars Kolomainen
Madz Kolomainen
Oluff Hyvöinen
Grels Sormuinen
Thomas Perno
Siis kylään oli raivannut uudistilan Reko Sormunen, josta varmaankin nimi on peräisin.
Vuonna 1643 maksoivat siellä veroa nämä kuusi miestä:
NuasJarffwiby, 1643
¼
Lars Kolemainen
¼
Madh Kolemainen
¼
Måns Kolemainen
½
Hans Kåistinen
¼
Powell Kåistinen
⅛
Oloff Madson Erffwas
Vielä kuitenkin kylässä asui autiota savua Antti Sormunen, kuten tämä 1644 luettelo osoittaa:
rd 1644
Nuasjärvi
¼
Heikki Kolemainen
¼
Lasse Kolemainen
¼
Pekka Korhonen
⅛
Paavo Kuosmanen
½
Yrjänä Koistinen
autiot tai asumattomat ml Jormas
⅛
Laars Koistinen
⅛
Anders Sormuinen
Vuonna 1645 verotettiin siellä vain kolmea taloa:
v 1645
NueusJärffwjby 1645, manttaali ja karja
s. 403
½
Jöran Laihtinen
2
¼
Henrich Koleman
2
¼
Lars Koleman
1
s. 403
Mutta jo vuoden 1651 henkiveroluettelo paljastaa 9 verotaloa, mutta ketään Sormusta ei joukossa mainita:
NuausJerffuiby 1651
Thåmas Woetalanen
1,-,1,-,-,-,-,-
Jöran Kåistinen
1,-,-,-,-,-,-,-
Frantz Keckonen
1,1,1,-,1,-,-,-
Påll Kålemanen
1,1,-,-,-,-,-,-
Peer Madtzsson
1,1,-,-,-,-,-,-
Hendrich Kålemanen
1,1,-,-,-,-,-,-
Måns Kålemanen
1,1,-,-,-,-,-,-
Jören Piponen
1,1,1,-,-,-,-,-
Hendrich Torwinen
1,-,-,-,-,-,-,-
Lähde:
KA 9132 mf OS95
Ruodutusluetteloista selviää enemmän taloja kuin maakirjoista, sillä oli tunnettua, että Kainuuta kiersi uudisviljelijöitä, joilla ei ollut mitään aikomustakaan maksaa veroa, vaan kun vapaavuodet olivat kuluneet, he asuivat autiota savua, ja kun vouti hääsi pois, he muuttivat johonkin toiseen paikkaan, ja sama kierto alkoi uudestaan. Ja jos tie nousi pystyyn Kainuussa tai Iisalmen tai Kuopion pitäjissä, he pakenivat joksikin ajaksi Pielisen pogostaan, joka vaikuttaa olleen silloisten veropakolaisten kokoontumiskeskus.
Edellinen selostus sen takia, ettei tämä vuoden 1629 ruodutusluettelo Nuasjärven kohdalta yllätä runsaudellaan:
v 1629
NuasJärfwi, ruod 1629
¼
Matz Kå
låmajnen
22 v
¼
Olåf Hywö
jnen
30 v
¼
Lass Kå
låmajnen
52 v
Grels Påålsson Lindunen mågh
20 v
¼
Grels Sårmujnen
60 v
Jören Grelsson son
18 v
¾
Lass Kåhstinen
26 v
Anders Peersson Sirwiö dreng
20 v
Michel Ärfwes
20 v
⅛
Oloff Muurmester
37 v
⅛
Hans Hyryi
27 v
Peer Kuåsmainen
42 v
Nybyg.
Jöns Pijppojnen
60 v
Nybyg.
Johan Turuinen
Vuodelta 1633 luettelo näyttää vakiintuneen:
NuasJäruij 1633
¾
Lars Koijstinen
40 v
¼
Grels Sormuinen
60 v
¼
Lars Kolmainen
40 v
¼
Oluff Hywojnen
50 v
¼
Grels Linduinen
35 v
Nybygge
Påål Påålsson
22 v
Jöran Pippoinen
26 v
⅛
Oluff Murmestare
60 v
⅛
Thomas Pernu
45 v
Olennaista on huomioida Reko Sormusen (s. 1569...1573) manttaaliluku
¼. Talon kuvauksessa sen tilusten ja tontin sanotaan sijaitsevan Nuasjärven pohjoissivustalla. Uhlwijk perusteli omaa mielenkiintoaan paikkaa kohtaan sillä, että se oli sopiva paikka nimismiehen tehtävien hoidon kannalta. Se sijaitse jonkin sortin kunnossa pidetyn maantien varrella.
Vuoteen 1668 tultaessa Nuasjärvellä verotettiin jo kymmentä taloa, tässä litteroitu ote sen maakirjasta:
v 1668
Maakirja 1668 NoasJärfwj
s. 139
⅛
Thomas Kåtilajnen
½
Jöran Kåjstinen
¼
Frantz Kåckojnen
s. 139
⅛
Peer Rimbelajnen
s. 139
⅛
Påfwell Kuosmajnen
¼
Lars Kålemajanen
¼
Hindrich Kålemajanen
¼
Måns Kålemajanen
⅛
Jöran Pijpojnen
⅛
Påll Kockojnen
s. 139
Tässä vaiheessa huomataan, ettei enää Sormusia näy ja tilalla ovat Kokkoset. Itse asiassa Nils Petrelius oli ostanut 180 taalarilla
⅛ osamanttaalia Sormulaa listassa näkyvän Pauli Kokkosen veljeltä Yrjänältä 1667, joten NP oli ehtinyt sitä jo huudattaa kaksilla käräjillä, mutta nimi ei ole vielä tähän listaan ylettynyt, koska maakirja on jähmeä ja vähän tahtoo jätättää.
Tähän loppuun laitan vielä Nuasjärven henkiveron, eli myllytulliluettelon vuodelta 1698, josta löytyy Iisak Sinius ja nimismies Jeremias:
v 1698
QML
Sotkamå Sochn, 1698
s 1234
⅛
Matz Larsson Mustoin
Hust Cirstin
dödh
Broder Johan
bräckl af lång siukdom
Inhys. Lars Mustoin
Hust Kirstin
⅛
Anders Antikainen
gammal och fattig
son Staffan
Soldat
Hust Lastika
½
Peer Christersson
afwijken till Limingå
Lendzman Jeremias
dreng Erich
Pigan Malin
⅛
Matz Rimbiläinen
dödh
Hust Anna
gl och utfattig
⅜
H Isaac Sinius
Hust. Marg
dreng Matz
dr. Anders Sirfwiö
Pigan Carin
¼
Påhl Kuåsmanen med Hust
döde
Simon Leinonen åboar
Hust Carin
Inh.
Jöran Kakinen
Hust Marg
v 1698
¼
Lars Matsson Kålemain
Modren Ingred
gammal
Hust Kirstin
S. Olof
Soldat
s 1234
⅛
Påhl Månsson Kåleman
öde
s 1234
¼
Johan Kålemainen
Hust. Margeta
Tårp.
Simon Leinoin
fört på Kuumases hemman
Br. Christer och Hustru
död
B. Jöran
död hust tigger
¼
Per Månsson Kålemainen
död med hust och barn
Tårp.
Hind. Röndy
Soldat
terveisin Matti Lund
Ehkä on sekoittunut vähän Turunkorvan kylä (Nuasjärvi tunnettiin kai tuolla nimellä aiemmin) ja talo?
Sotkamon nimismies on Jeremias Jeremiaan poika (? käyttikö hän Cajanus nimeä, kuoli kai lapsettomana), joka tuli Ullvikin (ja Holstin) jälkeen Sotkamon nimismieheksi. Hänen leskensä myi talon Simon (Hurtta) Affleckille n 1704. En tiedä onko tämä sama Turunkorva (talo) jota Samuel Palbaum viljeli?
Ullvikin kohdalla oli lienee kysymys vaiheesta kun hän oli Sotkamon nimismies.
Vielä kiinitin huomiota tuohon Pehr Christerssoniin joka muuttaa Liminkaan. Voisko olla Gisselkorseja? Tosin Pehr nimistä en tunne. Giselkorsit asuivat Kuluntalahdessa oliko nuo viereiset kylät silloin erillisiä?
Kovin näyttää Sotkamoa voudit, nimismiehet ja jopa kappalaiset asuneet vielä länsilaidalla tuohon aikaan.
Pielisen bogostasta on hyvä huomioida että siellä vasta 1700-luvun lopussa oli sukutilojen omistusoikeudet vastaavat kuin muussa Ruotsissa. En tiedä miten se veronmaksu valmiuteen vaikutti?
Olavi
Matti Lund
31.01.09, 01:13
Ehkä on sekoittunut vähän Turunkorvan kylä (Nuasjärvi tunnettiin kai tuolla nimellä aiemmin) ja talo?
Sotkamon nimismies on Jeremias Jeremiaan poika (? käyttikö hän Cajanus nimeä, kuoli kai lapsettomana), joka tuli Ullvikin (ja Holstin) jälkeen Sotkamon nimismieheksi.
Olavi
Hei ,
Jeremias "käytti" lisänimeä vaihtelevasti. Tänään selailemissani 1695-96 tuomiokirjoissa hän oli väliin Jeremias Jermiaanpoika, väliin Jeremias Cajanus, useimmiten Jeremias Jeremiaanpoika.
Se osoittaa omalta osaltaan, että lisänimi Cajanusta sopii hänen kohdallaan käyttää.
terv Matti Lund
Matti Lund
31.01.09, 20:48
Cajanukset
Ohessa olevassa otteessa, joka on kuva Paltamon vuoden 1683 myllytulliluettelon (henkivero) loppusivulta, on valaisevaa dokumentaatiota niin Cajanus –suvusta kuin osoitus siitä, mitä tietoa heistä voidaan pitää luotettavana.
Jälkimmäisen asian teknisen puolen haluan myös tässä yhteydessä tuoda esiin, sillä tällä palstalla on esiintynyt niin suurta avuttomuutta orientoitua dokumentteihin ja arvottaa eri tasoisia lähdetietoja. Monissa kommenteissa ei ole selvästikään osattu tehdä eroa huhupuheitten, toisenkäden lähteitten tulkintojen ja primaarilähteitten tosiasioiden välillä, vaan on takerruttu huhupuheisiin, koska ne ovat attraktiivisimpia niille, joilta puuttuu historismin taju, kuten tahtoo olla monien sukututkimusharrastajien kohdalla.
Tälle loppusivulle mahtuvat ne Paltamon rovastin Johan Cajanuksen perheen tiedot, jotka kuului tuoda julki henkiveroa maksettaessa. Samalla luettelon luotettavuuden viimeisenä lukkona oli itse Johan Cajanus, sillä hän on allekirjoittanut tämän asiakirjan 10.02.1683 yhdessä Sven Monsinpoika Brochiuksen kanssa sekä tarkastanut ja todistanut siihen kirjatut tiedot yhdessä Paltamon lautamiesten kanssa. Luettelo on julkistettu kuninkaallisen kamarikollegion valtuuttamana ja kuninkaallisia luettelo-ohjeita noudattaen pitäjän rovastin, nimis- ja lautamiesten läsnäollessa, ja on sen oikeellisuus tarkastettu näiden läsnäolleiden toimesta kuuden oikeellisuuspunktin mukaisesti ja on siitä laadittu pöytäkirja kaikkien toimitukseen osallistuneitten allekirjoituksella.
Tällaiset moninkertaiset veroasiakirjojen tekniset varmistusmenettelyt takaavat niiden luotettavuuden. Siitä huolimatta joskus saatetaan kohdata jokin tahaton nimivirhe näissäkin luetteloissa, mutta on selvää tässä tapauksessa, että kun tietoja on kirjaamassa Cajanus –suvun edustaja, ja itse tarkastusprosessiin ja sen hyväksyntään osallistuu useampia Cajanus –suvun edustajia, tiedot Cajanus –suvusta ovat tässä luettelossa luotettavinta mahdollista laatua!
Kirjaan tähän vielä Johan Cajanuksen perhettä koskevat tiedot, koska joillakin kiinnostuneilla lienee tällaisten asiakirjojen lukuvaikeuksia:
Praepositus Dn: Johan Cajanus
Hustrun H. Elisabet
Dns Ericus Cajanus, H: Malin Mathesia
D: Margeta
Syster dott.r Susanna
Bror dr. Agneta,
MoorSyster dott.r Brijta,
Drengar Påål Käpälä, Lars Haloinen, Johan Pörrinen,
Pijgor Marg. Turuitar, Brijta Hoffren, Malin (Marg)
Siis alkuvuodesta 1683 Johan Cajanuksen taloudessa ovat vielä tytär Margareta, siskontytär Susanna ja veljentytär Agneta sekä äidin siskon tytär Brita. Näistä Margaretahan avioitui sittemmin Iisak Siniuksen kanssa ja Agneta Sakris Uhlbrandtin kanssa. Susanna lienee Felician ja Johan Curnoviuksen samanniminen tytär. (Felician vanhin tytär Nils Petreliuksen kanssa lienee Margareta.)
Mielenkiintoisen johtolangan antanee Johanin äidin Agneta Matiaantyttären siskon tytär Brita. En ole hänen jatkostansa varma, mutta mielessä on eräs ehdokas.
terveisin Matti Lund
Hei!
Omat hypoteesini perustuu hyvin "epätieteelliseen tutkimukseen ja ajatteluun". Muistan tuota listaa tutkineeni aiemminkin.
Rohkenen kuitenkin kysyä (itse nyt pitemällä matkalla olevana pois kirjojen äärestä). Voisiko tuo Moorsyster dotter Brita olla myös Antti Erikinpojan viimeisen puolison Brita Simonsdr:n sisaren tytär. Mielellään kuulisin Matin epäilyksen?
Vielä tuossa listassa esiin kannattaa ottaa pig Brita Hoffren. Voisiko olla Henrik Hoffreniuksen ja Elisabeth Carlanderin tytär. Henrik oli ollut Sotkamossa kappalaisena mutta siirtynyt tuolloin kai Iisalmeen kirkkoherraksi.
Tuo äiti Elisabeth oli Brita Simonsdr:n ja Henrik Carlanderin tytär. jota todella ILMAN MITÄÄN DOKUMENTOITUA TIETOA olen epäillyt leskeksi jäätyään Antti Erikinpojan viimeiseksi puolisoksi.
Olavi
Erkki A Tikkanen
01.02.09, 14:29
Hei!
Omat hypoteesini perustuu hyvin "epätieteelliseen tutkimukseen ja ajatteluun". Muistan tuota listaa tutkineeni aiemminkin.
Rohkenen kuitenkin kysyä (itse nyt pitemällä matkalla olevana pois kirjojen äärestä). Voisiko tuo Moorsyster dotter Brita olla myös Antti Erikinpojan viimeisen puolison Brita Simonsdr:n sisaren tytär. Mielellään kuulisin Matin epäilyksen?
Vielä tuossa listassa esiin kannattaa ottaa pig Brita Hoffren. Voisiko olla Henrik Hoffreniuksen ja Elisabeth Carlanderin tytär. Henrik oli ollut Sotkamossa kappalaisena mutta siirtynyt tuolloin kai Iisalmeen kirkkoherraksi.
Tuo äiti Elisabeth oli Brita Simonsdr:n ja Henrik Carlanderin tytär. jota todella ILMAN MITÄÄN DOKUMENTOITUA TIETOA olen epäillyt leskeksi jäätyään Antti Erikinpojan viimeiseksi puolisoksi.
Olavi
Hei Olavi,
nyt Antti Erikinpojalla on kaksi eri viimeistä puolisoa, ehkä typo.
Minun tietojeni mukaan Henrik Carlanderin ja Brita Simonintyttären tytär Elisabeth kuoli ennen miestään Henrik Hoffrenia, joka kuoli 1710 Iisalmessa.
Brita voisi olla Henrikin tytär ennen siirtymistään Uutenkaarlepyyhyn.
Matti Lund
01.02.09, 16:46
Hei!
Rohkenen kuitenkin kysyä (itse nyt pitemällä matkalla olevana pois kirjojen äärestä). Voisiko tuo Moorsyster dotter Brita olla myös Antti Erikinpojan viimeisen puolison Brita Simonsdr:n sisaren tytär. Mielellään kuulisin Matin epäilyksen?
Olavi
Niin, tuossahan kaikki samassa taloudessa Johan Cajanuksen alla olevat henkilöt on kytketty yksikäsitteisillä sukusuhdemääritteillä Johan Cajanukseen itseensä eikä näyttäisi olevan minkäänlaista pulmaa suhteuttamistavassa.
Henkiveroluetteloissa on paljon tapauksia, joissa veroluetteloon kirjattu perheen päämiehen nimi ei ole suinkaan se, johon kaikki muut perheen jäsenet on suhteutettu. Aika yleinen tapa on suhteuttaa perheenjäseniä siihen talonvanhukseen, jonka nimi ei enää esiinny itse luettelossa korkean iän takia, vaan hänen tilallaan nimettynä päämiehenä esiintyy hänen poikansa, tyttärensä, vävynsä tai miniänsä. Näissä tapauksissa on tapahtunut haksahduksia, kun sukupolviketjua ei ole kyetty ennen sitä konstruoimaan, jolloin ei ole osattu sijoittaa tähän konstellaation sitä talonvanhusta, johon koko henkilökatras on itse asiassa sivulla linkitty.
Tässä ei näyttäisi olevan kysymys myöskään siitä epämääräisyydestä, ettei lapsipuolia ja lapsia eroteltaisi toisistansa.
Siis käsityksekseni muodostuu, että Johan Cajanus viittaa omaan biologiseen äitiinsä eikä äitipuoleensa, eli MoorSyster dotter on otettava tässä tapauksessa kirjaimellisesti, että siis Johan Cajanus ei ole ollut kirjauksessa huolimaton.
terveisin Matti Lund
Hei Erkki!
Anteeksi kirjoittamani lapsus, tuosta oli väärin ymmärettävissä että Elisabeth olisi Antti Erikinpojan puoliso. Esitän kuitenkin edelleen omia enemmän LOGIKAAN KUIN DOKUMENTTEIHIN perustuvaa näkemystä.
Tarkoitin että Elisabeth Henrikintytär Carlander s. noin 1630 olisi Antin tytärpuoli, joka olisi tullut äitinsä mukan Paltaniemelle 1650-luvulla. Henrik Carlander kuoli 1650 ja Antti Erikinpoika tunnettiin voutina ja säätyläisenä 1654 tyttärensä kanssa ilman puolisoa. Agneta Mattsdr:n on arvioitu kuolleen viimeistään 1649. Ja Brita Simonsdr noin 1672. Hänet on mainittu leskenä 1670, jolloin sanotaan hänellä olleen elinikäinen verovapausläänitys miehensä virka-aseman johdosta. Kun en tuotakaan alkuperäislähdettä tunne, tiedetäänkö ja oliko se mahdollisesti Paltaniemen Sutelaan? Antin arvellaan kuolleen noin 1657. Jeremias homasi itsensä voudiksi 1659, pyrkien isältään perimättä jääneitä saatavia periä, jonka takia menetti Säräisniemen Juusolan kunnes otti velkaa.
Tuo Carlander ja Hoffrenit perheessä osaltaan vahvistaisi että Antin viimeinen puoliso olisi voinut olla Henrik Carlanderin leski. Brita Simonsdr syntyperää ei tiedetä. On joskus esitetty arvelu että hän voisi olla Kemin kirkkoherran (1610-1615) Simon Nicolai Ruthin tytär. Vaikuttaa kyllä melko nuoreksi tämän Simonin tyttäreksi kun on syntynyt n. 1606. Simon Nicolai oli Uudeltamaalta niin kuin Anders ja toimi Lohjan kappalaisena jo 1773-86. Välillä sotilaspappina ja kappalaisena Torniossa.
Henrik Carlader vaihtoi Kemissä olevan talon Gabriel Calminiukselle kun tuli Lohtajalle kappalaiseksi 1643, josta epäilys että olisi ollut virassa Kemissä.
Simon Nicolain tyttärenä pidetään Helena Ruth (paljon Britaa vanhempi) Puoliso Johannes Nicarlus. Johanneksella oli noin 1605 syntynyt Brita niminen tytär (minulla ei välttämättä Helena olisi hänen äitinsä?). Tämä Brita voisi olla kolmannen avioliiton jälkeen iäkkäänä Paltamossa, kun hänen tyttärensä Elisabeth oli Johan Cajanuksen kolmas puoliso. Eli voisi olla sekä moor syster että hustru syster?
Sekä Ruthit että Nicarlus-suku oli Uudeltamaalta niin kuin Antti Erikinpoika. On olettettu Antti Erikinpojan tulleen tuo iäkkään linnapäälikkö / nimismies Erik Pehrsson Rooth:in luo Säräisniemen Juusolaan 1626, jonka jälkeen tuli nimismieheksi. Noita Ruuth / Rooth nimiä esiintyy Porvoossa ja rälssimies Pehr Ruuth Helsingin Tullholmenissa sekä Helsingin Seutulassa ja Espoossa 1500-luvulla. Jos Erik Rooth olisi syntynyt jo 1550-luvulla, voisi olla jopa Tulholmin poika. Kaksikin Pehr Ruuthin tytärtä (sisaria?) olisi naimissa Sjundby suvun jälkeläisten kanssa, mistä Antti Erikinpoikakin äitinsä kautta periytynee? Ruuth suvusta kyllä löytyy hyvin tietoja, joten ihmetyttää ettei Erikiä tunnettaisi.
Vielä palaan tuohon aiempaan ARVELUUNI ja KYSEELYYNI tulkinnasta, olisko Anders voinut olla naimisissa ennen Agnetaa, mahdollisesti Carinin kanssa 1620-luvulla, jonka lapsia olisivat kolme vanhinta poikaa? Alla vastikään täällä esitetty lainaus Ohto Mannisen tutkimuksesta.
»Agneta Mattsdotter Peitzius (aliter) Catharina Lactieut eller Laticatar«.(8) Muoto Laticatar on selvästi lisätty tähän tekstiin myöhemmin, rivien välii"
Olavi
Hei Erkki!
Anteeksi kirjoittamani lapsus, tuosta oli väärin ymmärettävissä että Elisabeth olisi Antti Erikinpojan puoliso. Esitän kuitenkin edelleen omia enemmän LOGIKAAN KUIN DOKUMENTTEIHIN perustuvaa näkemystä.
Tarkoitin että Elisabeth Henrikintytär Carlander s. noin 1630 olisi Antin tytärpuoli, joka olisi tullut äitinsä mukan Paltaniemelle 1650-luvulla. Henrik Carlander kuoli 1650 ja Antti Erikinpoika tunnettiin voutina ja säätyläisenä 1654 tyttärensä kanssa ilman puolisoa. Agneta Mattsdr:n on arvioitu kuolleen viimeistään 1649. Ja Brita Simonsdr noin 1672. Hänet on mainittu leskenä 1670, jolloin sanotaan hänellä olleen elinikäinen verovapausläänitys miehensä virka-aseman johdosta. Kun en tuotakaan alkuperäislähdettä tunne, tiedetäänkö ja oliko se mahdollisesti Paltaniemen Sutelaan? Antin arvellaan kuolleen noin 1657. Jeremias homasi itsensä voudiksi 1659, pyrkien isältään perimättä jääneitä saatavia periä, jonka takia menetti Säräisniemen Juusolan kunnes otti velkaa.
Tuo Carlander ja Hoffrenit perheessä osaltaan vahvistaisi että Antin viimeinen puoliso olisi voinut olla Henrik Carlanderin leski. Brita Simonsdr syntyperää ei tiedetä. On joskus esitetty arvelu että hän voisi olla Kemin kirkkoherran (1610-1615) Simon Nicolai Ruthin tytär. Vaikuttaa kyllä melko nuoreksi tämän Simonin tyttäreksi kun on syntynyt n. 1606. Simon Nicolai oli Uudeltamaalta niin kuin Anders ja toimi Lohjan kappalaisena jo 1773-86. Välillä sotilaspappina ja kappalaisena Torniossa.
Henrik Carlader vaihtoi Kemissä olevan talon Gabriel Calminiukselle kun tuli Lohtajalle kappalaiseksi 1643, josta epäilys että olisi ollut virassa Kemissä.
Simon Nicolain tyttärenä pidetään Helena Ruth (paljon Britaa vanhempi) Puoliso Johannes Nicarlus. Johanneksella oli noin 1605 syntynyt Brita niminen tytär (minulla ei välttämättä Helena olisi hänen äitinsä?). Tämä Brita voisi olla kolmannen avioliiton jälkeen iäkkäänä Paltamossa, kun hänen tyttärensä Elisabeth oli Johan Cajanuksen kolmas puoliso. Eli voisi olla sekä moor syster että hustru syster?
Sekä Ruthit että Nicarlus-suku oli Uudeltamaalta niin kuin Antti Erikinpoika. On olettettu Antti Erikinpojan tulleen tuo iäkkään linnapäälikkö / nimismies Erik Pehrsson Rooth:in luo Säräisniemen Juusolaan 1626, jonka jälkeen tuli nimismieheksi. Noita Ruuth / Rooth nimiä esiintyy Porvoossa ja rälssimies Pehr Ruuth Helsingin Tullholmenissa sekä Helsingin Seutulassa ja Espoossa 1500-luvulla. Jos Erik Rooth olisi syntynyt jo 1550-luvulla, voisi olla jopa Tulholmin poika. Kaksikin Pehr Ruuthin tytärtä (sisaria?) olisi naimissa Sjundby suvun jälkeläisten kanssa, mistä Antti Erikinpoikakin äitinsä kautta periytynee? Ruuth suvusta kyllä löytyy hyvin tietoja, joten ihmetyttää ettei Erikiä tunnettaisi.
Vielä palaan tuohon aiempaan ARVELUUNI ja KYSEELYYNI tulkinnasta, olisko Anders voinut olla naimisissa ennen Agnetaa, mahdollisesti Carinin kanssa 1620-luvulla, jonka lapsia olisivat kolme vanhinta poikaa? Alla vastikään täällä esitetty lainaus Ohto Mannisen tutkimuksesta.
»Agneta Mattsdotter Peitzius (aliter) Catharina Lactieut eller Laticatar«.(8) Muoto Laticatar on selvästi lisätty tähän tekstiin myöhemmin, rivien välii"
Olavi
Matti Lund
01.02.09, 22:43
Hei Erkki!
Tämä Brita voisi olla kolmannen avioliiton jälkeen iäkkäänä Paltamossa, kun hänen tyttärensä Elisabeth oli Johan Cajanuksen kolmas puoliso. Eli voisi olla sekä moor syster että hustru syster?
Olavi
Ei aivan noin mene lähdettä noudattaen, mutta ohessa vuoden 1686 henkiverossa Johan Cajanuksen perheessä "Hustrus Syst. dr. Brita", eli vaimon siskon tytär Brita esiintyy; eli Hans Granbergin eli Granqvistin ja Brita Gustavintytär Wittingin tytär Brita, joka oli kaiketi Anders Erikinp. Cajanuksen vaimo, eli siis kälyn tytär veljenpojan vaimoksi?
Lisäksi huomiota kiinnittää sisko Susanna.
Kun katsotaan oheista vuoden 1688 henkiveroa, ei enää Britoja näy; ja tällä kertaa asuu Johan Cajanuksen tykönä siskon tytär Susanna.
Näitä Johan Cajanuksen perheen kirjauksia ei tulisi kovasti epäillä eikä spekuloida, sellaisella, joka sotii näitä kirjauksia vastaan. Ajatuksesi viettää osaksi oikeaan suuntaan, osaksi oheen.
terv Matti Lund
Hei Erkki!
Anteeksi kirjoittamani lapsus, tuosta oli väärin ymmärettävissä että Elisabeth olisi Antti Erikinpojan puoliso. Esitän kuitenkin edelleen omia enemmän LOGIKAAN KUIN DOKUMENTTEIHIN perustuvaa näkemystä.
Tarkoitin että Elisabeth Henrikintytär Carlander s. noin 1630 olisi Antin tytärpuoli, joka olisi tullut äitinsä mukan Paltaniemelle 1650-luvulla. Henrik Carlander kuoli 1650 ja Antti Erikinpoika tunnettiin voutina ja säätyläisenä 1654 tyttärensä kanssa ilman puolisoa. Agneta Mattsdr:n on arvioitu kuolleen viimeistään 1649. Ja Brita Simonsdr noin 1672. Hänet on mainittu leskenä 1670, jolloin sanotaan hänellä olleen elinikäinen verovapausläänitys miehensä virka-aseman johdosta. Kun en tuotakaan alkuperäislähdettä tunne, tiedetäänkö ja oliko se mahdollisesti Paltaniemen Sutelaan? Antin arvellaan kuolleen noin 1657. Jeremias homasi itsensä voudiksi 1659, pyrkien isältään perimättä jääneitä saatavia periä, jonka takia menetti Säräisniemen Juusolan kunnes otti velkaa.
Tuo Carlander ja Hoffrenit perheessä osaltaan vahvistaisi että Antin viimeinen puoliso olisi voinut olla Henrik Carlanderin leski. Brita Simonsdr syntyperää ei tiedetä. On joskus esitetty arvelu että hän voisi olla Kemin kirkkoherran (1610-1615) Simon Nicolai Ruthin tytär. Vaikuttaa kyllä melko nuoreksi tämän Simonin tyttäreksi kun on syntynyt n. 1606. Simon Nicolai oli Uudeltamaalta niin kuin Anders ja toimi Lohjan kappalaisena jo 1773-86. Välillä sotilaspappina ja kappalaisena Torniossa.
Henrik Carlader vaihtoi Kemissä olevan talon Gabriel Calminiukselle kun tuli Lohtajalle kappalaiseksi 1643, josta epäilys että olisi ollut virassa Kemissä.
Simon Nicolain tyttärenä pidetään Helena Ruth (paljon Britaa vanhempi) Puoliso Johannes Nicarlus. Johanneksella oli noin 1605 syntynyt Brita niminen tytär (minulla ei välttämättä Helena olisi hänen äitinsä?). Tämä Brita voisi olla kolmannen avioliiton jälkeen iäkkäänä Paltamossa, kun hänen tyttärensä Elisabeth oli Johan Cajanuksen kolmas puoliso. Eli voisi olla sekä moor syster että hustru syster?
Sekä Ruthit että Nicarlus-suku oli Uudeltamaalta niin kuin Antti Erikinpoika. On olettettu Antti Erikinpojan tulleen tuo iäkkään linnapäälikkö / nimismies Erik Pehrsson Rooth:in luo Säräisniemen Juusolaan 1626, jonka jälkeen tuli nimismieheksi. Noita Ruuth / Rooth nimiä esiintyy Porvoossa ja rälssimies Pehr Ruuth Helsingin Tullholmenissa sekä Helsingin Seutulassa ja Espoossa 1500-luvulla. Jos Erik Rooth olisi syntynyt jo 1550-luvulla, voisi olla jopa Tulholmin poika. Kaksikin Pehr Ruuthin tytärtä (sisaria?) olisi naimissa Sjundby suvun jälkeläisten kanssa, mistä Antti Erikinpoikakin äitinsä kautta periytynee? Ruuth suvusta kyllä löytyy hyvin tietoja, joten ihmetyttää ettei Erikiä tunnettaisi.
Vielä palaan tuohon aiempaan ARVELUUNI ja KYSEELYYNI tulkinnasta, olisko Anders voinut olla naimisissa ennen Agnetaa, mahdollisesti Carinin kanssa 1620-luvulla, jonka lapsia olisivat kolme vanhinta poikaa? Alla vastikään täällä esitetty lainaus Ohto Mannisen tutkimuksesta.
»Agneta Mattsdotter Peitzius (aliter) Catharina Lactieut eller Laticatar«.(8) Muoto Laticatar on selvästi lisätty tähän tekstiin myöhemmin, rivien välii"
Olavi
Ylioppilasmatrikkelissa Lohtajan kappalaisen Johannes Henrici Carlanderin († 1686) kohdalla:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U74
mainitaan mahdolliseksi, että Iin kirkkoherran Henricus Simonis Carlanderin († 1650) vaimo Brita Simonsdotter olisi ehkä Marttilan kappalaisen Simon Sigfridi Judiuksen († 1625) tytär.
Viittauksena: KA mf. ES 1747 (cc 7) Marttilan käräjät 21.–22.10.1653 f. 169v (Arfwedh Mattzsson [lainlukija, katso 1686 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1686)] inlade ett quittobreff af Henrico Simonis [Carlander] Comminister uthi Calaiochi lydandes att Arfwedh Mattzsson hade til honom bettalt 60 D:r K: M:t för det arf som H. Mattz i Jutila [Marttilan kappalainen Matthias Simonis Judius] deras Swåger war skyldig honom), 6.–7.2.1654 f. 184 ja 3.–4.10.1656 f. 271v.
Terveisin Johannes Hissa
Erkki A Tikkanen
03.02.09, 23:26
Ylioppilasmatrikkelissa Lohtajan kappalaisen Johannes Henrici Carlanderin († 1686) kohdalla:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U74
mainitaan mahdolliseksi, että Iin kirkkoherran Henricus Simonis Carlanderin († 1650) vaimo Brita Simonsdotter olisi ehkä Marttilan kappalaisen Simon Sigfridi Judiuksen († 1625) tytär.
Viittauksena: KA mf. ES 1747 (cc 7) Marttilan käräjät 21.–22.10.1653 f. 169v (Arfwedh Mattzsson [lainlukija, katso 1686 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1686)] inlade ett quittobreff af Henrico Simonis [Carlander] Comminister uthi Calaiochi lydandes att Arfwedh Mattzsson hade til honom bettalt 60 D:r K: M:t för det arf som H. Mattz i Jutila [Marttilan kappalainen Matthias Simonis Judius] deras Swåger war skyldig honom), 6.–7.2.1654 f. 184 ja 3.–4.10.1656 f. 271v.
Terveisin Johannes Hissa
Tuon tekstin tulkinnan mukaan todellakin Henrikin ja Arvidin vaimot olisivat sisaruksia ja Matthias Judius heidän veljensä, miten muuten teksti olisi selitettävissä. Olisiko esiäitini näin saanut kadoksissa olleet vanhemmat ja sisarukset? Vai olisiko joku muu selitys tulkinnalle?
Heissan
Lainasin tänään Kainuun Historia I osan ja siellä sivulla 280-281 seuraavaa:
" Cajanusten luotettavuussta ja suosiotakin kuvastaa se, että Ulfvikia Sotkamon nimismiehenä seurasi Paltamon nimismiehen veli Jeremias Jeremiaanpka Cajanus, joka käytti myös suvun aikaisempaan aatelisnimeen Hjärta viittaavaa sukunimeä Hjärtelöf."
Siinä on sitten viitteenä VA 9210 ja 1210. Löytyisikö näistä alkuperäislähteistä tietoa suvusta?
Ihan hyvä löytö. Googlaamalla löytyy Judius perheestä lukuisia linkkejä mm. Yo-matrikkeliin.
Heti heräsi ajatus löytyisikö perheen kautta ratkaisuja useisiin Iin, Kemin, Hailuodon "ratkaisemattomiin" perheisiin. En äkiseltä muita yhteyksiä Pohjanmaalle löytänyt.
Äiti Margareta Mathiaksentytär avioituuuu uudestaan Marttilan kappalainen (1627-32) ja kirkkoherra 1632-33. Jakobus Johaniksen k. 1633 kanssa. (jonka ? joiden lapsi näyttää olevan Matts Smeds)'
Mathias Ryngen näyttää olevan Marttilan kirkkoherana 1593-1614. Oliko Kemin kirkkoherra Nicolaus hänen poika, jonka puoliso oli mahdollisesti Helena Ruuth?
Ja kenenkähän tytär (Simon Judiuksen puoliso)Margareta Mathisadr oli?
Olavi
Genos -lehden numerossa 3/2007 on Jouni Keskisen artikkeli "Christina Staffanintyttären perhe - Marttilan Krouvin ja Judiuksen kolme polvea nuijasodasta isoonvihaan".
En suoraan löytänyt vastausta Olavin kysymykseen, mutta josko artikkelista olisi jollekin jotain apua
Juha
tellervoranta
04.02.09, 19:37
Minun viesti lensi taas harakoille: Siis, kuinka vanhaa tietoa allaoleva on. Helistön Kemin asutuksen historiaa kohdassa Historiaa Cajanuksen suvusta ja Kajanuksen talosta Antti ja isänsä Henrik mainitaan aatelissukuisena, alunperin Hjärta eli Hevonpää. mahd. vanhaa tietoa....
Heissan
Lainasin tänään Kainuun Historia I osan ja siellä sivulla 280-281 seuraavaa:
" Cajanusten luotettavuussta ja suosiotakin kuvastaa se, että Ulfvikia Sotkamon nimismiehenä seurasi Paltamon nimismiehen veli Jeremias Jeremiaanpka Cajanus, joka käytti myös suvun aikaisempaan aatelisnimeen Hjärta viittaavaa sukunimeä Hjärtelöf."
Siinä on sitten viitteenä VA 9210 ja 1210. Löytyisikö näistä alkuperäislähteistä tietoa suvusta?
Erkki A Tikkanen
04.02.09, 21:10
Mathias Ryngen näyttää olevan Marttilan kirkkoherana 1593-1614. Oliko Kemin kirkkoherra Nicolaus hänen poika, jonka puoliso oli mahdollisesti Helena Ruuth?
Ja kenenkähän tytär (Simon Judiuksen puoliso)Margareta Mathisadr oli?
Olavi
Marttilan kirkkoherra Mathias Nicolai Ryngius eli Ryngen voisi tietysti nimien perusteella ollakin Kemin kirkkoherran Nicolaus Matthiae Ryngiuksen isä, samalla Mathias voisi olla kappalainen Simon Judiuksen vaimon Margareta Mathiaksentyttären isä. Voisihan kirkkoherran tytär mennä kappalaisen kanssa naimisiin.
No, pelkkää spekulointia ilman lähteitä.
Ryngön tilan omistajia, jotka olivat samaa ns. Rungius-sukua;
Omistajana mainitaan 1500-luvun alussa Matti Rynkä, mahd. kirjoitettuna Rungius
1. Martti Onkijoki, 1540 – 56
2. Niilo Martinpoika Rynkö, 1558 – 86
3. Tuomo Niilonpoika, ratsumies, 1612 – 39
4. Esko Tuomonpoika, ratsumies, 1611
5. Sipi Eskonpoika, ratsumies, 1612 – 39
jne
Tietääkseni Keminmaan muumio Nicolaus kuuluu samaan sukuun, mutta en itse tiedä miten
Juha
Matti Lund
04.02.09, 22:17
Heissan
Lainasin tänään Kainuun Historia I osan ja siellä sivulla 280-281 seuraavaa:
" Cajanusten luotettavuussta ja suosiotakin kuvastaa se, että Ulfvikia Sotkamon nimismiehenä seurasi Paltamon nimismiehen veli Jeremias Jeremiaanpka Cajanus, joka käytti myös suvun aikaisempaan aatelisnimeen Hjärta viittaavaa sukunimeä Hjärtelöf."
Siinä on sitten viitteenä VA 9210 ja 1210. Löytyisikö näistä alkuperäislähteistä tietoa suvusta?
Hei
Näiden vanhojen maakunta- ym. historiateosten lausuma tarkoittaa, että Cajanukset olisivat Ruotsin ritarihuoneen aatelista sukua nro 121 Hierta, eli noudattaisi tämän linkin kuvausta:
http://www.riddarhuset.se/jsp/index.jsp?id=553
Näinhän ei suinkaan ole, kuten aikaisemmissa tämän ketjun viesteissä on jo todettu Jully Ramsaysta lähtien.
Lisäksihän tämän ketjun avauksessa oli alustettu uskomus, että Cajanukset olisivat Hevonpäätä eli Gyllenhjertaa, eli jo ammoin sammunutta ritarihuoneen sukua nro 40, josta oli mm. Erkki Tikkasen viittaus ja lainaama taulu, joka osoitti, jos on luottaminen Ruotsin ritarihuoneeseen, että tämä suku sammui 1600 -luvun lopulla.
Joten niinkään ei suinkaan ole, että Cajanukset olisivat Gyllenhjertoja, mikä jo kysymyksenasetteluna on täysin tolkuton asia, kuten aikaisemmissa tämän ketjun viesteissä on jo todettu Jully Ramsaysta lähtien.
-----------------------------------------------------------
Nähdään, että aina palataan näihin umpimähkäisiin ohimeneviin heittoihin eri historiateoksissa ja eksytään niistä harhaantumisen lähtöruutuun takaisin.
------------------------------------------------------------
Jeremias Jeremiaanpoika Cajanuksen nimenkirjauksia (henki)veroluetteloissa Sotkamossa:
Vuosi *********Nimenkirjaus **********Lähde*****************
1695 **** Jeremias Hiertelööf ****** KA 1695: 9210: 1210 (mf ES2477)
1696 **** Jeremias Jeremiaanpoika ** KA 1696: 9212: 1096 (mf ES2478)
1698 **** Jer. Jeremiaanpoika ***** KA 1698: 9218:1245 (mf LT1321)
1698 **** Lendzman Jeremias ***** KA 1698: 9218:1234 (mf LT1321)
1700 **** Jeremias Cajanus ******* KA 1700: 9222:285 (mf OS105)
Vertailuna:
Jeremiaan veli Paltamon Säräisniemessä, Daniel, on talon luettelossa 1690-1700 Daniel Jeremiaanpoika, mutta on luettelon allekirjoittajana Daniel Cajanus.
Jeremias esiintyy vielä 1695 käräjiällä pelkkänä Jeremias Jeremiaanpoikana (ei kertaakaan Hiertelööfinä tai Cajanuksena), 1696 käräjillä Jeremias esitellään jo puolessa esiintymisistä Cajanuksena ja 1697 Jeremias esitellään melkeinpä pelkästään Jeremias Cajanuksena.
Eräs johtopäätös on, että Daniel omaksui Cajanus -lisänimen serkkujensa mukaan heti virkauralle ryhtyessään, kun taas hänen veljensä oli lisänimen suhteen empivällä kannalla. Vuonna 1695 hän kokeili Hiertelööf -lisänimeä, mutta "tuli kuitenkin ruotuun" ja omaksui muiden esimerkin mukaan Cajanus -lisänimen.
Hiertelööf -lisänimen kokeilua voidaan käyttää indikaationa Kirkkonummen nimismiessuvun suuntaan, mutta yksin se on erittäin heikko aihetodiste johtuen siitä, että oli useampia eri sukuja, jotka käyttivät Hierta -lisänimeä tai sydän -tunnuksia. Toisaalta nimismiessuku -ominaisuus terästää indikaatiota ja on viitteitä, että sydän -aihelmaa olisi periytetty siinä sukuketjussa, johon Cajanusten todennäköiset esi-isät olivat osallisina Kirkkonummella.
terveisin Matti Lund
Sami Lehtonen
04.02.09, 23:08
Kun tässäkin ketjussa on lukuisia kertoja nojattu Bergholmiin ja Genealogia Sursillianaan, niin tulkoon todetuksi, että Eero Kojosen Herlinien myötävaikutuksella ja rahoilla päivittämässä ja tarkentamassa Sursillin suku (1971) kirjassa mainitaan kokonaista yksi Gyllenhierta.
Kyseinen Gyllenhierta on Beata Gyllenhierta, Detlof Schmiedefeltin puoliso (Ramsay s.168 Gyllenhierta). Kenenkään muun kohdalla Kojonen ei tätä nimeä luonnollisestikaan käytä.
Minun viesti lensi taas harakoille: Siis, kuinka vanhaa tietoa allaoleva on. Helistön Kemin asutuksen historiaa kohdassa Historiaa Cajanuksen suvusta ja Kajanuksen talosta Antti ja isänsä Henrik mainitaan aatelissukuisena, alunperin Hjärta eli Hevonpää. mahd. vanhaa tietoa....
Hei Tellervo& muut
Jos tarkoitat Kainuun Historia kirjan tietoja - en tiedä. Viestissäni ehkä oli tärkeintä se lähdeviite, että jos jollakulla on aikaa ja innostusta / taitoa, käydä tsekkaamassa mitä noissa viitteissä on mainintaan tuosta sukunimestä niin siinä olisi yksi mahdollisuus. En tarkoita sitä, että lähtisin tämän viestiketjun alkujuurille, vaan se, että tuo vaan pisti silmääni kirjasta.
Olen nyt päivittänyt niitä omia sukusivujani, ja laittanut sinne eri mainintoja suvusta.
Kainuun historiassa sitä on kovasti Cajanus-sukua.
Samaisessa kirjassa on Agneta Laatikaisen sukua koskevia viitteitä mm:
VA 9249:160, 166
Lisää Anders Erikinpojan sukuviitteitä: VA 9160:701-721; 9176:548-560; Vartiainen 1938, s. 164-174.
Kirjassa sanotaan (s. 399) myös, että Antti Erikinpka esiintyy tileissä patronyymisenä, mutta hänen pojat ovat ottaneet Cajanus sukunimen.
Yritän vaan tässä tuoda nyt esiin, eri viitteitä, ja että joku niitä tsekkaisi, itselläni ei ole vielä niin kehittynyt tuo lukutaito noihin ikivanhoihin kirjoihin.
En siis halua läikyttää vesilasia :D:
Matti Lund
05.02.09, 10:38
Samaisessa kirjassa on Agneta Laatikaisen sukua koskevia viitteitä mm:
VA 9249:160, 166
Tuossa saattaa olla virhe nidenumeron kohdalla? - Nimittäin VA 9249 on läänintilisarjan nide, jossa on vuoden 1708 henkiveroluetteloita, kymmenysluetteloita ja sakkoluetteloita ja tuntuu aika konstikkaalta yhdistää jokin vuoden 1708 Sotkamon veroluettelon tieto noin vuonna 1600 jossakin muualla syntyneeseen naishenkilöön. Minulla ei ole kuitenkaan juuri nyt rullaa, josta tarkistaa, mitä ko. sivulla lukee.
Aivan toiseen kysymykseesi Sotkamon Laatikaisista olisi ehkä suotavaa avata oma ketjunsa Kainuu -osastoon, niin se ei kiemuraista tätä ketjua.
Tässä kuitenkin pikku intro asiaan:
Sotkamon tai Paltamon veroluetteloista ei voi tunnistaa yhtään Laatikaista ennen vuotta 1616, jolloin Sotkamossa aletaan verottaa Martti Laatikaista. Kauaa ei Marttiakaan veroteta, mutta hänen jälkeensä ilmaantuu Sotkamoon Markku Latikka eli Laatikainen. Tämän jälkeen alkaa ilmaantua lisää Laatikaista, muuan Antti Laatikainen. Myös ilmaantuu Markun poika Matti Latikka eli Laatikainen. Nimi on luetteloissa enimmäkseen Latikka -muodossa ja vakiintuu vähän myöhemmin Laatikaiseksi.
Näyttää siis siltä, etteivät Laatikaiset olisi Sotkamon ensimmäistä asuttaja-aaltoa, eivätkä toistakaan, vaan sitä kolmatta aaltoa, joka saapuu Sotkamoon vuoden 1620 paikkeilla.
Siten Agneta Matintyttären, jos samoja Laatikaisia olikaan?, syntymäpaikka ei voine olla Sotkamo.
Vastaukseni tätä edellistä kysymykseesi Jeremiaasta näet ketjussa ylempänä.
terveisin Matti Lund
Samaisessa kirjassa on Agneta Laatikaisen sukua koskevia viitteitä mm:
KORJAUS LUUKKO 1946 S. 17
Tuolta varmaan sitten löytyy tieto, mistä alkuperäistietoa löytyy. Eli olin katsonut väärästä paikasta, tuossa kirjassa on 6 osaa ja jokaisella on oma lähdeviiteosio. Tarkistan vielä tuon edellisen että tulihan oikein.
Voisi toki avata Laatikaisista omansa.
Jeremiaan luin ja hyvä, että saimme tänne siitäkin sinulta faktatietoa kun laitoit nuo luettelot.
Lisää Anders Erikinpojan sukuviitteitä: VA 9160:701-721; 9176:548-560; Vartiainen 1938, s. 164-174.
KORJAUS: samaan syyhyn vedoten, kuin ed. viestissäni.
Viitenro 195: Salonen 1927, s. 363; Luukko 1946, s. 27-28, Antti Erikinpoika esiintyy Kajaanin pitäjän tileissä tosin vasta vuodesta 1633 lähtien ( VA 4969: 54 v.) mutta hänen tiedetään jo asuneen paikkakunnalla jo vuonna 1626 ( Vallenius 1706, s.57). Hänet on otettu tähän vertailuun tavallaan ulkopuolisena poikkeuksellisen alkuperänsä vuoksi.
Tässä siis lainaus mitä viitenron takana luki.
Siis Salosen, Luukon ja Valleniuksen teoksissa pitäisi löytää lähteet?? ainakin oletan näin.
Laatikainen perustettu tänne: http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=5708
Matti Lund
05.02.09, 11:22
Lisää Anders Erikinpojan sukuviitteitä: VA 9160:701-721; 9176:548-560; Vartiainen 1938, s. 164-174.
Kirjassa sanotaan (s. 399) myös, että Antti Erikinpka esiintyy tileissä patronyymisenä, mutta hänen pojat ovat ottaneet Cajanus sukunimen.
Yritän vaan tässä tuoda nyt esiin, eri viitteitä, ja että joku niitä tsekkaisi, itselläni ei ole vielä niin kehittynyt tuo lukutaito noihin ikivanhoihin kirjoihin.
En siis halua läikyttää vesilasia :D:
Niteessä KA 9160 on vuoden 1673 maa- ja henkikirjat.
Niteessä KA 9176 on vuoden 1679 maa-, kymmenys- ja henkikirjat. Myös on autioluettelot ja muuta sekalaista. Paltamon ja Sotkamon lisäksi ovat Kajaani, Raahe, Saloinen, Iisalmi, Kuopio, Ristiina ja Pielisjärven pogosta.
En havainnut tiedoissa mitään sen kummempaa, Cajanukset ovat muiden seassa siellä, missä pitääkin.
Näiden vuosien henkiveroissa ei ole vielä eritelty talon asukkaita nimen mukaan, vaan on isännän nimi ja perässä henkilöluku. Johan Cajanuksella oli 5, ja Erik Cajanuksella 4 henkilöä vuonna 1679. Jeremiasta ja Danielia ei vielä näkynyt, vaan Säräisniemen taloa isännöi heidän isäpuolensa Johan Uhlvijk.
terv Matti Lund
Matti - ok.
Sattuuko kukaan tietämään mihin teoksiin tuossa viitataan SALONEN, LUUKKO ja VALLENIUS? Voisin etsiä mahdollisuuksien mukaan nuo teokset ja tsekata viitteet....
Luukko Armas on ainakin kirjoittanut Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historian.
Noissa historia kirjoissa ja muissakin on näemmä paljon noita toisen käden lähteitä, elikäs pitää kaivaa esille mistä kirjasta on otettu ja sitten etsii sen viitteet jne.
Matti Lund
05.02.09, 11:35
Hei Tellervo& muut
Kainuun historiassa sitä on kovasti Cajanus-sukua.
Hei,
Viittaan tämän ketjun alussa olevaan mainintaani sadoista Cajanusten esiintymisistä tuomiokirjoissa (nimet usein vielä tunnistettavissa patronyymisinä), jota mainintaani ei tunnuttu silloin alkuunkaan uskottavan.
Nyt kun viittaat näin historia -kirjaan, ja sitä muutkin alkavat selata, siihen, mitä ei alkuunkaan uskottu sanomanani, aletaan uskoa, kun sitä en yksin minä sanonut.
Siis Cajanusten tekemisiä ja puuhastelua voidaan seurata tuomiokirjoista, käräjä käräjältä kuin följetongia, jatkokertomusta. Se on sitten ihan paitsi otetusta linjasta, myös ahkeruudesta ja jaksamisesta, ja istumalihaksista kiinni, kuinka paljon niistä tapahtumista on viety pitäjän- ja maakuntahistorioihin.
terveisin Matti Lund
Matti Lund
05.02.09, 12:10
KORJAUS: samaan syyhyn vedoten, kuin ed. viestissäni.
Viitenro 195: Salonen 1927, s. 363; Luukko 1946, s. 27-28, Antti Erikinpoika esiintyy Kajaanin pitäjän tileissä tosin vasta vuodesta 1633 lähtien ( VA 4969: 54 v.) mutta hänen tiedetään jo asuneen paikkakunnalla jo vuonna 1626 ( Vallenius 1706, s.57). Hänet on otettu tähän vertailuun tavallaan ulkopuolisena poikkeuksellisen alkuperänsä vuoksi.
Hei tätä Antti Erikinpojan tuloa 1626 Paltamoon/Sotkamoon en vielä pidä todistettuna, vaan arviona, olettamana???
Nimittäin olen lähes "pomminvarma", että jos hän saapui Kainuuseen 1626, niin hänen nimensä täytyisi löytyä vuoden 1627 ruodutusluettelosta, mutta eipä löydy. Luetteloon on kirjattu samaan joukkoon paikkakunnan kaikki yli 15 -vuotiaat elossaolevat mieshenkilöt, myös vaivaiset ja vanhukset ja itselliset ja autiotiloja asuvaiset.
Joka tapauksessa hänet täytyy löytää vuoden 1627 ruodutusluettelosta, mutta joltakin toiselta paikkakunnalta. Pohjanmaalta se ei ole silmääni osunut, ja saattaa olla vaikeasti tunnistettavissa, koska saattaa olla vielä kirjattuna pelkäksi renki Antti Erkinpojaksi jonkun isännän alle.
Kun Sotkamon-Paltamon ruodutus kirjattiin maaliskuussa 1627, niin vastaoletukseni on, että Antti Erkinpoika on todennäköisemmin saapunut itse asemapaikalle aikaisintaan myöhemmin vuonna 1627.
Tätä olettamaani tukee se, että hänet on merkitty vuonna 1633 luetteloon, eli kun laskee 6 verovapaavuotta vuoteen 1627, päädytään vuoteen 1633.
Olettamaani tukee sekin, ettei vuosien 1626 -1628 talvikäräjillä esiinny vielä Antti Erikinpoikaa. Tosin renovoituun niteeseen RR.1 (mf ES2027) ei nähtävästi ole viety kuin muutama juttu ja vain talvikäräjät, joten varsinainen todiste tämä ei ole. Oletan, että hän on vannonut nimismiehen valansa kesäkäjillä, joista ei ole säilynyt arkistokopiota.
Pitäisi selvittää se, mihin tuo olettama tai tieto vuoden 1626 saapumisesta perustuu??? - Siinä tiedossa pitää olla ladattuna roimasti enemmän informaatioarvoa kuin ylläolevassa päättelyketjussani, jotta vuosi 1626 voidaan hyväksyä vuoden 1627 tai jonkin muun vuoden sijaan!
terv Matti Lund
Aivanpa aivan. Elikäs tuohon lauseeseen mikä kirjan viitekohtaan oli kirjoitettu, oli laitettu tuo Vallenius 1706 s. 57. Mikäs se tuollainen on? ( anteeksi maalaisuuteni :) )
tellervoranta
05.02.09, 12:32
Virrankosken Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi kirjassa mainitaan : Kajaanin pitäjässä oli nimismiehenä vuodesta 1632 Antti Eerikinpoika, etevän Cajanusten suvun kantaisä,.....
Aivanpa aivan. Elikäs tuohon lauseeseen mikä kirjan viitekohtaan oli kirjoitettu, oli laitettu tuo Vallenius 1706 s. 57. Mikäs se tuollainen on? ( anteeksi maalaisuuteni :) )
Olisko Oulun koulun rehtorin Ericus Andreae Walleniuksen tekemä Johannes Cajanuksen ruumissaarna eli koko nimi:
Cristillinen ruumin-saarna, : cosca ... herr. Johannes Cajanuxen, ... prowastin Cajanan linnan läänis, ja kirckoherran Paldamois, ... ruumis, hänen lepocammioons ... lasketuxi tuli. Wuonna 1703. 23. augusti. Pidetty Ericus Walleniuxelda, Oulun trivial-schoulun rectorilda.
Julkaistu: Turusa : pränttäis Henrich Christop. Merckell, cuning. kirjain pränttäjä , wuonna 1706.
Terveisin Johannes Hissa
Hei!
Itse olen Säräisniemen Juusolan talo takia mielellään yhdistänyt Antti Erikinpojan linnapäälikkö 1623-1631, nimismies 1631-32 Erik Pehrinpoka Roothiin. Häntä on lunnehdittu iäkkääksi, liekkö mitään todenperää? Tuon niminen voudin mies tunnettiin Pohjanmaalla 1500-luvun lopulla. Taidettiin mainita myös Erik ja Thomas Pekanpoika?
Hyvä huomioida ja mistähän on peräisin tieto Johannes Messeniuksen "kumminlahjasta" niitystä Antti Erikinpojalle? Messenius siirtyi Ouluun 1636. Kajaanin Paltaniemen ja Säräisniemen etäisyys oli melkoinen?
Tuon Rungius suvun tiimoilta tuli esiin nuo Turun ympäristön pappis- ratsumies-suvut ja niiden yhteys Pohjanmaan mm. Littoisten Lithovius, Ruuth, Rungius ja Wallenius sekä Rothovius sukuihin. Ratkaisemattomia on Hailudon, Iin ja Kemin mm. Tudesrus, Byllow, Brax sukujen yhteyksiä.
Olavi
Erkki A Tikkanen
05.02.09, 12:54
Hei,
Viittaan tämän ketjun alussa olevaan mainintaani sadoista Cajanusten esiintymisistä tuomiokirjoissa (nimet usein vielä tunnistettavissa patronyymisinä), jota mainintaani ei tunnuttu silloin alkuunkaan uskottavan.
Nyt kun viittaat näin historia -kirjaan, ja sitä muutkin alkavat selata, siihen, mitä ei alkuunkaan uskottu sanomanani, aletaan uskoa, kun sitä en yksin minä sanonut.
terveisin Matti Lund
Hei Matti,
mehän tiedämme kuka uskoi ja kuka ei, minä ainakin olen odottanut mielenkiinnolla aina näitä sinun esityksiäsi vanhoista asiakirjoista, jotka ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, varsinkin ne, joista olet esittänyt referoinnin. Näitä tietojahan ei oikein Cajanus-suvusta ole tässä muodossa esitelty, vain erilaisina viittauksina ja viitteinä. Jatkoa odotellen. :)
Virrankosken Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi kirjassa mainitaan : Kajaanin pitäjässä oli nimismiehenä vuodesta 1632 Antti Eerikinpoika, etevän Cajanusten suvun kantaisä,.....
Tellervo, onko siinä lauseen perässä mitään pientä numeroa tai viitettä muuten?
Jos on niin viitsitkö laittaa forumille sen viitteen tmv. mitä siellä ikinä onkaan? Kirjan perässä mahdollisesti lähdeluettelo, josta selviää mistä tieto peräisin.
JHIssa, tuo mahdollisesti on se mitä ajan takaa, tuota ei mahda saada mistään luettavaksi ???
Tellervo, onko siinä lauseen perässä mitään pientä numeroa tai viitettä muuten?
Jos on niin viitsitkö laittaa forumille sen viitteen tmv. mitä siellä ikinä onkaan? Kirjan perässä mahdollisesti lähdeluettelo, josta selviää mistä tieto peräisin.
JHIssa, tuo mahdollisesti on se mitä ajan takaa, tuota ei mahda saada mistään luettavaksi ???
Ericus Andreae Walleniuksen tekemä Johannes Cajanuksen ruumissaarna on ainakin Helsingin yliopiston Kansalliskirjaston Kansalliskokoelmassa ja siellä se on näköjään käytettävissä vain lukusalissa.
Terveisin Johannes Hissa
Hei tätä Antti Erikinpojan tuloa 1626 Paltamoon/Sotkamoon en vielä pidä todistettuna, vaan arviona, olettamana???
Nimittäin olen lähes "pomminvarma", että jos hän saapui Kainuuseen 1626, niin hänen nimensä täytyisi löytyä vuoden 1627 ruodutusluettelosta, mutta eipä löydy. Luetteloon on kirjattu samaan joukkoon paikkakunnan kaikki yli 15 -vuotiaat elossaolevat mieshenkilöt, myös vaivaiset ja vanhukset ja itselliset ja autiotiloja asuvaiset.
Joka tapauksessa hänet täytyy löytää vuoden 1627 ruodutusluettelosta, mutta joltakin toiselta paikkakunnalta. Pohjanmaalta se ei ole silmääni osunut, ja saattaa olla vaikeasti tunnistettavissa, koska saattaa olla vielä kirjattuna pelkäksi renki Antti Erkinpojaksi jonkun isännän alle.
Kun Sotkamon-Paltamon ruodutus kirjattiin maaliskuussa 1627, niin vastaoletukseni on, että Antti Erkinpoika on todennäköisemmin saapunut itse asemapaikalle aikaisintaan myöhemmin vuonna 1627.
Tätä olettamaani tukee se, että hänet on merkitty vuonna 1633 luetteloon, eli kun laskee 6 verovapaavuotta vuoteen 1627, päädytään vuoteen 1633.
Olettamaani tukee sekin, ettei vuosien 1626 -1628 talvikäräjillä esiinny vielä Antti Erikinpoikaa. Tosin renovoituun niteeseen RR.1 (mf ES2027) ei nähtävästi ole viety kuin muutama juttu ja vain talvikäräjät, joten varsinainen todiste tämä ei ole. Oletan, että hän on vannonut nimismiehen valansa kesäkäjillä, joista ei ole säilynyt arkistokopiota.
Pitäisi selvittää se, mihin tuo olettama tai tieto vuoden 1626 saapumisesta perustuu??? - Siinä tiedossa pitää olla ladattuna roimasti enemmän informaatioarvoa kuin ylläolevassa päättelyketjussani, jotta vuosi 1626 voidaan hyväksyä vuoden 1627 tai jonkin muun vuoden sijaan!
terv Matti Lund
Maininta vuodesta 1626 taitaa perustua Johannes Andreæ Cajanuksen ruumissaarnaan. Johannes Andreæ Cajanus mainitaan syntyneen 19.12.1626 Paltamossa. Joku voisi käydä lukaisemassa Kansalliskirjastossa, mitä Ericus Andreæ Walleniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa todella sanotaan. Paltamon maininta syntymäpaikkana voi myös olla Ericus Andreæ Walleniuksen tekemä erehdys. Ruumissaarnasta voisi löytyä myös selvyyttä Johannes Andreæ Cajanuksen äidin Agneta Mattsdotterin sukunimeen Laatikatar.
Terveisin Johannes Hissa
tellervoranta
05.02.09, 13:46
Otsikko Pitäjän hallintovirkamiehet. Viite 5 Kaj tuomiok. 1632: 5v; Jokipii II s 284.
Virrankosken Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi kirjassa mainitaan : Kajaanin pitäjässä oli nimismiehenä vuodesta 1632 Antti Eerikinpoika, etevän Cajanusten suvun kantaisä,.....
Mikko Meriläinen
05.02.09, 13:51
Maininta vuodesta 1626 taitaa perustua Johannes Andreæ Cajanuksen ruumissaarnaan. Johannes Andreæ Cajanus mainitaan syntyneen 19.12.1626 Paltamossa. Joku voisi käydä lukaisemassa Kansalliskirjastossa, mitä Ericus Andreæ Walleniuksen kirjoittamassa ruumissaarnassa todella sanotaan. Paltamon maininta syntymäpaikkana voi myös olla Ericus Andreæ Walleniuksen tekemä erehdys. Ruumissaarnasta voisi löytyä myös selvyyttä Johannes Andreæ Cajanuksen äidin Agneta Mattsdotterin sukunimeen Laatikatar.
Kyseisen saarnan voi lukea myös täältä Kotuksen korpuksesta:
http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/teksti/saarnat/saarnat1700.xml#s17
Kyseisen saarnan voi lukea myös täältä Kotuksen korpuksesta:
http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/teksti/saarnat/saarnat1700.xml#s17
Johannes Cajanuksen äiti Agneta Matthiaksentytär kuoli ruumissaarnan mukaan 18.9.1649 eli samana vuonna kuin Johannes meni naimisiin. Lainaus ruumissaarnasta:
hänen racas Äitinsä hywin Cunniallisesta nimitetty Matrona myös autuallisesta HErrasa pois nuckui samana Wuonna 18 . Päiwänä Syyscuusa.
Terveisin Johannes Hissa
Johannes Cajanuksen äiti Agneta Matthiaksentytär kuoli ruumissaarnan mukaan 18.9.1649 eli samana vuonna kuin Johannes meni naimisiin. Lainaus ruumissaarnasta:
hänen racas Äitinsä hywin Cunniallisesta nimitetty Matrona myös autuallisesta HErrasa pois nuckui samana Wuonna 18 . Päiwänä Syyscuusa.
Terveisin Johannes Hissa
Korjaus: 18. syyskuuta kuollut taitaa olla Johanneksen vaimo Katarina Samulintytär Paldanus ja kuolinvuosi 1650. He olivat menneet naimisiin edellisenä vuonna 1. adventisunnuntaina (2.12.1949).
Terveisin Johannes Hissa
Heippa
No löytyhän se netistäkin. Hienoa. Kai tuo on tuossa kokonaisuudessaan?
Kohdasta 57 alkaa personalia, jossa lisätietoja. En vaan ehtinyt kaikkea lukea.
Tämä hywin Cunniallisesti nimitetty hywin Cunniasucuinen / corkiasti Oppenut ja corkiasa Arwosa ollut / hywin ja cauwan ansainnut Herra ja Isä / Herr Prowasti wainaja / nyt Jumalan tykönä autuas / joca hänen wilpittömällä ja toimellisellla Waelluxellans on caikilda / Totuden racastailda / Ylistöxen woittanut / on tämän Mailman Walkeuteen syndynyt ja tullut / Christillisistä / hywin Cunnioitetuista ja suuresa Arwosa olleista Wanhemmista täsä Paldamon Pitäjäsä Wuonna 1626 sen Yhdexännentoistakymm~enen Päiwän päällä Joulucuusa . [Wall1706-57]
Hänen Isänsä on ollut se hywin Cunniasucuinen / hywin uscottu ja hywin ylösotettu Mies Anders Erikin Poica silloin Nimitysmies / ja sitte Fougdi täsä Cajanin silloin Frijherran Läänisä . Hänen Äitinsä se hywin Cunniasucuinen / Jumalata pelkäwäinen ja hywillä Awuilla lahjoitettu Matrona Agneta Matthiaxen Tytär . [Wall1706-57]
Minäkin odotan Matin niin kuin Erkinkin "ojentavia" alkuperäislähteisiin perustuvia kommenteja viesteihin.
Historian kirjat (ja vastaavat) jopa internet ajan uudet kirjat, jolloin tarkistamisen luulisi olevan helpommin mahdollista, taitaa sisältää melko paljon virheitä. Olen ihmetellyt (tai en tiedä onko näin?) miksi historian kirjoittajat ilmeisen vähän pitää yhteyttä "tieteeliseen sukututkimukseen" harjoittajiin. Onhan sukututkimus oikeastaan "henkilöhistorian tutkimusta".
Toisalta on hyvä että on innostuneita erilaisia tutkijoita "arveluineen". Jos se tuottaa virheitä, niin kyllä netin mahdollistama vuorovaikutus niitä suodattaa poiskin. Kyllä internetin kautta tapahtuva verkottuminen tuo "ratkaisevia tiedonmuruja". Esimerkinä tuo yo-matrikelista löytynyt Brita Simonsdr Judius, kyllä Britasta on keskusteltu paljon tuon tiedon esiin tulematta.
Rohkeaa on "arvella" että hänen äitinsä Margareta Mathiasdr olisi Marttilan aiemman kirkkoherran Mathias Rungiuksen tytär ja toiseksi että Kemin pappi Nicolaus Mathia Rungius olisi hänen veli. KUITENKIN NUO OVAT HYVÄ TUTKIMUS HYPOTEESI. Heidän iät, paikat ja tieto esimerkiksi Henrik Carlanderin yhteydestä Kemiin (talon takia) kyllä olisi looginen peruste.
Cajanus ja muiden Pohjanmaan sukujen tutkimus rinnan 1500-luvun Uudenmaan ja Turun ja Porin seudun kanssa voi ratkaista asioita. Samoin Ruotsin Norrbottenin ja Ångermanlandin mm Gävlen (henkilö-)historia on kiinteä osa Pohjanmaan 1600-lukuvun henkilöhistoriaa. Joku hallitsee jotain aluetta aina paremmin jo paikallistuntemuksen takia.
Olavi
Ericus Cajanus näyttää myös kirjoitaneen isälleen Johannekselle hautajaisrunon 1703. Kreikankielinen runo julkaistiin suomenkielisen ruumissaarnan liitetekstinä ja lisäksi julkaisu sisältää myös latinan- ja ruotsinkieliset runot. Viitteenä on Melander 1951–59 1791 eli lähdeteos on varmaan Toini Melanderin Personskrifter hänförande sig till Finland 1562-1713. 1-5.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/klass/vk/korhonen2/ateenaau.pdf
Eli runot pitäisi olla Walleniuksen ruumissaarnan liitetekstinä. Nämäkin olisi varmaan hyvä käydä läpi. Löytyykö aikaisempia Cajanusten ruumissaarnoja?
Terveisin Johannes Hissa
Tuossa ruumissaarnassa on hyviä tietoja. Johan Cajanuksella oli siis kolmevaimoa Catharina Paldanius, Anna Mathesius ja Elisabeth Witting. Ja hyvin tuosta löytyy myös vihiajat ja kuinka monta lasta Annalla Johanilla oli. Samoin kuin Catharina & Annan kuolematkin siitä löytyy. Samoin kolmas liitto Elisabeth Wittingin kanssa, ja heille syntyi 5 lasta.
Matti Lund
05.02.09, 19:39
Tämä hywin Cunniallisesti nimitetty hywin Cunniasucuinen / corkiasti Oppenut ja corkiasa Arwosa ollut / hywin ja cauwan ansainnut Herra ja Isä / Herr Prowasti wainaja / nyt Jumalan tykönä autuas / joca hänen wilpittömällä ja toimellisellla Waelluxellans on caikilda / Totuden racastailda / Ylistöxen woittanut / on tämän Mailman Walkeuteen syndynyt ja tullut / Christillisistä / hywin Cunnioitetuista ja suuresa Arwosa olleista Wanhemmista täsä Paldamon Pitäjäsä Wuonna 1626 sen Yhdexännentoistakymm~enen Päiwän päällä Joulucuusa . [Wall1706-57]
Hänen Isänsä on ollut se hywin Cunniasucuinen / hywin uscottu ja hywin ylösotettu Mies Anders Erikin Poica silloin Nimitysmies / ja sitte Fougdi täsä Cajanin silloin Frijherran Läänisä . Hänen Äitinsä se hywin Cunniasucuinen / Jumalata pelkäwäinen ja hywillä Awuilla lahjoitettu Matrona Agneta Matthiaxen Tytär . [Wall1706-57]
Hei Sari
Nämä henkilöitä tituloivat epiteetit ruumissaarnassa ovat tavanomaisia papiston tituleeraustapoja, eli näin tituleerattiin, jos pappi ei ollut aatelinen. Aatelismiestä sitten tituleerattiin eri tavalla. Niistä tittelöinneistä löytyy täältä ketju jostain noin vuoden takaa, jossa ne on luetteloitu.
Cajanin silloin Friherran läänissä tarkoittaa sitä, että Antti Erikinpoika oli nimitetty 1651 Cajaneborgin vapaaherrakunnan voudiksi. Tämä vapaaherrakunta käsitti nämä maapitäjät: Paltamon, Sotkamon, Saloisen, Iisalmen, Kuopion ja Pielisen pogostan. Siis alue, jonka miellämme suurinpiirtein Kainuuksi, Pohjois-Savoksi ja Siika-Savoksi.
terv Matti Lund
Tuo on kyllä tosi mielenkiintoista teksiä lukea. Siinä on JC:n kuoleman hetkikin melkoisen tarkasti selvitetty.
Matti
Alleviivasin ja vahvistin tuon lauseen sen vuoksi, koska siinä kerrotaan, että JC olisi syntynyt Paltamon pitäjässä 1626 elikäs se tieto, että Anders Erkinpoika on ollut siellä jo 1626 oli se tieto mikä oli siinä kirjassa. Eli peräisin siis tuosta ruumissaarnan JC:n syntymätiedossa.
Viitenro 195: Salonen 1927, s. 363; Luukko 1946, s. 27-28, Antti Erikinpoika esiintyy Kajaanin pitäjän tileissä tosin vasta vuodesta 1633 lähtien ( VA 4969: 54 v.) mutta hänen tiedetään jo asuneen paikkakunnalla jo vuonna 1626 ( Vallenius 1706, s.57).
Minusta tuossa ruumissaarnassa kerrotaan itse Johan C.n kirjoittaneen sitä ennen kuolemaansa... käsitänkö oikein?
Nyt vielä kun saisi tietoon mitä ovat nämä viiteteokset:
Salonen 1927, s. 363; Luukko 1946, s. 27-28
Satu Matero
05.02.09, 21:46
Nyt vielä kun saisi tietoon mitä ovat nämä viiteteokset:
Salonen 1927, s. 363; Luukko 1946, s. 27-28
Luukko Armas: Pohjalaisen osakunnan nimikirja I. Vaasa, 1946.
Salonen Ilmari: Cajanus JUhana. Kansallinen elämäkerrasto I. Porvoo 1927
Heippa Satu
Kiitokset, tilasin nettiantikvariaatista tuon Luukon kirjan.
Päivitin muuten juuri kotisivujani noiden ruumissaarnan tietojen perusteella. Johan Cajanuksen kohtaa.
Heippa
Eilen illalla mietin kovasti, että mistä ihmeestä on saanut alkunsa se tieto, että nämä Cajanukset olisivat Hjärtä, Gyllenhjärtä jne mainittuja sukua. Siis missä kirjassa tai kenen kirjoittamana se on ollut ensimmäisen kerran esillä meillä?
Tämä ihmettely siis siksi, koska joka ikisessä paikassa ( ainakin melkein ) näin kerrotaan, esim. historiakirjat.
Esim Pohjois-Pohjamaan ja Lapin historia kertoo Cajanusten olevan Hevonpääsukua, sille tiedolle Viite 5 Kaj tuomiok. 1632: 5v; Jokipii II s 284.
Sitten Kainuun Historia I sanoo samaa sivulla 273, että Anders Erikinpoika on Niles Sveninpoika Hjärtan eli Hevonpään pojanpoika. KH:n tähän jutun kohdalla ei ole mitään viitettä lähteestä mistä tieto on peräisin.
(joku on muuten joskus tuohon KH kirjaan käsin kirjoittanut sivuun, että "ei ole!..olisi nyt edes maininnut että mistä löytyy tieto siitä :D: )
Siis mistä tämä tieto että näin on, peräisin? Jokapaikka tuntuu pursuavan tätä tietoa, mutta mistään ei löydy sitä tietoa mistä tämä on alkunsa saanut..
Onko jollakulla lisää näitä historiankirjoja, joissa asiasta mainitaan ja missä voisi olla lähdeviitettä??
Nyt siis en missääntapauksessä väitä, että täällä esitetyt todisteet ja faktat olisivat vääriä, vaan kysyn MIKSI heidät mainitaan em. sukuun ja MISTÄ se tieto löytyy mihin se pohjautuu.
Löytyykö aikaisempia Cajanusten ruumissaarnoja?
Terveisin Johannes Hissa
Johan Cajanus on itse ilmeisesti julkaissut ruumissaarnan majurinrouva Dorothea Lång`in hautajaisissa. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, onko esim. Johanin pojan Erikin hautajaisissa moista ollut ja huimaa jos Johanin isän Anders Erikinpojan hautajaisissa sellainen olisi ollut. Se voisi selvittää monta muttaa. Missä noita vanhoja ruumissaarnoja yleensä säilytetään? Onko se tuo kansallisarkisto?, Voisiko sieltä kysellä muita Cajanuksien ruumissaarnoja?
Näyttää siltä että keskustelen täällä ihan itseni kanssa :D:
No sitten eräitä tietoja vielä noista Cajanuksista. Mikrofilmeillä on runomuotoisia henkilökirjoja kansallisarkistossa.
Cajanus, familjen. Rv.Mf. 4876
Cajanus, Anders & Swanhals, Christina, 1724. Rv.Mf. 3752
Cajanus, Daniel, 1749. Rv.Mf. 4204-4205
Cajanus, Johannes Andreae, 1703. Rv.Mf. 3324
Cajanus, Johannes Erici, 1730. Rv.Mf. 3849
Cajanus, Maria, 1751. Rv.Mf. 4234
http://www.kansalliskirjasto.fi/attachments/5l4vZtpBt/5ldPn1Txp/Files/CurrentFile/Runomuotoiset_henkilokirjaset.pdf
Olisiko näistä valaistusta mihinkään? Mitä mahtaa sisältää tuo Cajanus, familjen?
Matti Lund
06.02.09, 10:38
Heippa
Eilen illalla mietin kovasti, että mistä ihmeestä on saanut alkunsa se tieto, että nämä Cajanukset olisivat Hjärtä, Gyllenhjärtä jne mainittuja sukua. Siis missä kirjassa tai kenen kirjoittamana se on ollut ensimmäisen kerran esillä meillä?
Tämä ihmettely siis siksi, koska joka ikisessä paikassa ( ainakin melkein ) näin kerrotaan, esim. historiakirjat.
Esim Pohjois-Pohjamaan ja Lapin historia kertoo Cajanusten olevan Hevonpääsukua, sille tiedolle Viite 5 Kaj tuomiok. 1632: 5v; Jokipii II s 284.
Sitten Kainuun Historia I sanoo samaa sivulla 273, että Anders Erikinpoika on Niles Sveninpoika Hjärtan eli Hevonpään pojanpoika. KH:n tähän jutun kohdalla ei ole mitään viitettä lähteestä mistä tieto on peräisin.
(joku on muuten joskus tuohon KH kirjaan käsin kirjoittanut sivuun, että "ei ole!..olisi nyt edes maininnut että mistä löytyy tieto siitä :D: )
Siis mistä tämä tieto että näin on, peräisin? Jokapaikka tuntuu pursuavan tätä tietoa, mutta mistään ei löydy sitä tietoa mistä tämä on alkunsa saanut..
.
Hei, Sari
Mielestäni tämä Cajanus on mainio esimerkki historiantutkijoita vaivaavasta yleisemmästäkin genealogisen lähdekritiikin puutteesta. Siis tutkija, joka toisaalta pyrkii tarkastamaan huolellisesti tapahtumahistorian lähteittensä luotettavuuden ja oikeellisuuden, ei menettele samalla tavalla toisenkäden genealogisten lähteittensä kanssa, vaan luottaa niihin umpimähkään. - Mistä sitten tämä johtunee?- Luulen, että se johtuu siitä, että historiantutkija arvioi, ettei hänellä ole aikaa käyttää primaarien genealogisten lähteitten tarkastamiseen, ja päättää luottaa siihen toisenkäden genealogiseen kirjallisuuteen, joka on saatavissa helpoiten käsille. Tällaisia toisenkäden lähteitä ovat Genealogia Sursilliana, josta löytyy jotain melkeinpä jokaisen henkilöhistorian oheen, sekä Bergholmin toimittama sukukirja. Lisäksi tulevat vanhat henkilöhistoriat, joihin on käytetty genealogisina lähteinä 1800 -luvun lopun genealogista kirjallisuutta, niiden päälähteenä on siis jälleen Alceniuksen Genealogia Sursilliana.
Tämä umpimähkäinen toissijaisten genealogisten lähteitten käyttö johtaa sitten myös välinpitämättömyyteen esitettyjen tietojen viite-eheydestä, eli epäjohdonmukaisuuteen henkilöiden keskinäisessä linkitsemisessä lähteiden kautta. Cajanusten kohdalla se on johtanut tähän Gyllenhjerta -sotkuun: ei ole vaivauduttu tarkastamaan ritarihuoneen matrikkelista vuonna 1625 otetun nro 40:n, Gyllenhjertan tilannetta, vaan on luultu, että Cajanuksilla on ollut joskus vuoden 1626 jälkeen täysi legitimiteetti käyttää tätä aatelisnimeä, vaikkakin kukaan nykyisistä Cajanuksista ei sitä käytäkään eikä sellainen seikka ole tullut mitenkään esiin oman primaarien tapahtumalähteiden tutkinnan yhteydessä?- Gyllenhjertoista ei ole välitetty tarkastaa muuta kuin maininnat Hevonpään Nilsin perheen tilanteesta joskus nuijasodan aikoihin jostakin vanhasta paikallishistoriasta (ei esim. Ramsaylta, koska Cajanusten väärä Hevonpää -koplaus olisi heti paljastunut).
Jotenkin näin on syntynyt jollakin historian proffalla genealogisessa katsannossa, ts. ulkonaisessa kritiikittömyydessään, yhtä hömppä sukuesitys kuin nettisukupolven copy-paste -genealogeilla, joilla ei ole aavistustakaan sukututkimuksen alkeista.
Tässä ketjussa on jo aikaisemmin pohdittu tätä esittämääsi kysymystä ja osoitettu suurimpana rikkana rokassa Genealogia Sursillianan suuntaan. Taas Alceniuksen laitokseen Hevonpää olisi ujutettu Petziuksen Terserus -kopioitten jälkeen, (Terserus itse oli aikalainen, joka ei voinut sotkeutua tässä asiassa eikä säilyneissä Terseruksen skripteissä ole merkkejä sellaisesta!). Näin olisi pääteltävissä Åströmin selvityksen mukaan (tutustu: S-E Åström: Ur Genealogia Sursillians Ursprung, Historiska och litteraturhistoriska studier, nummer 27-28.)
Varsinaisesti Hevonpää -sotku olisi toteutunut Alceniuksen laitoksen painatuksen jälkeen, mutta olisi syntynyt jo kymmeniä vuosia ennen sitä, ehkä jo vuoden 1740 vaiheilla laadituissa transskriptioissa (Peitzius).
Kuvaavaa on, kuten Samin viestissä osoitettiin, että vaikka sotku on korjattu huolella Kojosen Sursill -laitokseen, siitäkin huolimatta väärän tiedon levitys on jatkunut myös joidenkin historiantutkijoitten toimesta, eli nähtävästi lähteenä on käytetty Alceniuksen laitosta tietämättä Kojosen laitoksesta.
Vielä sata vuotta sitten ei ollut aina helppoa arvioida sitä, oliko aiheesta uudempaa tutkimusta kuin se, minkä oli helpoiten löytänyt, käymällä alustavasti läpi tieteellisen kirjaston hyllyjä. Nykyään lähes kaikki kirjallisuus, ja uusin tutkimus ennen muuta, on tietokannoilla esiin saatavissa. Täten jos minä olisin historian laitoksen assistentti, joka saa tarkastettavakseen opinnäytteen, jossa on henkilöhistorian lähteinä käytetty vanhempaa genealogista kirjallisuutta, vaikka uudempaa, vanhoja tietoja oikovaa kirjallisuuttakin olisi käytettävissä, reputtaisin kyllä sellaisen ehdotuksen, vaikkei siinä olisikaan karkeita virheitä, sillä se olisi muodollisesti vääräoppinen.
terveisin Matti Lund
Jouni Kaleva
06.02.09, 12:28
Tuossa ruumissaarnassa on hyviä tietoja. Johan Cajanuksella oli siis kolmevaimoa Catharina Paldanius, Anna Mathesius ja Elisabeth Witting. Ja hyvin tuosta löytyy myös vihiajat ja kuinka monta lasta Annalla Johanilla oli. Samoin kuin Catharina & Annan kuolematkin siitä löytyy. Samoin kolmas liitto Elisabeth Wittingin kanssa, ja heille syntyi 5 lasta.
Löytyy vielä Elisabethinkin kuolinaika Wuonna 1692 . 25 . Päiwänä Toucocuusa.
Oliko tämä viimeinen vaimo Elisabeth Witting leski vihittäessä JC:n kanssa 17.1.1669? Ruumissaarnan sanamuodot kolmessa vihkimisessä ovat näin:
1) Matronan silloin Neitzyen CATHARINA Samuelin Tyttären PALDANIAN
2)Matronan silloin Neitzyen ANNA Johannexen Tyttären MATHESIAN
3)Matronan ELISABETHAN Göstäjän Tyttären WITTINGIN
Siis eikö Elisabeth Witting ollut "silloin Neitzyt"?
Hei!
Minulla tässä auki Suomen elämäkerrasto 1955, Ilmari Heikinheimo:
"3. puoliso v:sta 1669 Elisabet Witting, kappalaisen Lars Granbergin leski
(k.1692)"
terveisin
Kaisa Toijanniemi
Heippa Satu
Kiitokset, tilasin nettiantikvariaatista tuon Luukon kirjan.
Päivitin muuten juuri kotisivujani noiden ruumissaarnan tietojen perusteella. Johan Cajanuksen kohtaa.
Samalla kuin aloit päivittään, niin voisit laittaa Gusraf Andreæ Cajanuksen vaimon Margareta Jonasdotter Tegelstenin vanhemmat: Tegelsmoran kirkkoherra 1640-53 Jonas Johannis, k. 1653 Tegelsmora, & Karin Larsdotter Gestricius, eli leskenä 1653 Tegelsmora (edellisen Tegelsmoran kirkkoherran Laurentius Olai Gestriciuksen tytär).
Lähde: J.E. Fant & A.Th Låstbom Upsala ärkestifts herdaminne, 3. (Skepptuna och Lunda - Össeby) 1845.
Isä Jonas ei näytä itse käyttäneen sukunimeä vaan Tegelsten näyttää tulleen käyttöön vasta Margaretan Uppsalassa opiskelleille veljille Johan, Olaus ja Laurentius.
Eli koko Gustafin perhe:
Gustavus Andreæ Cajanus s. n. 1635 Kajaani; k. 1710 Lohtaja.
Ylioppilas Uppsalassa 17.10.1655 ja Turussa sl. 1659. Kajaanin pedagogi 1661-62. Joutui erinäisten kiistojen jälkeen jättämään pedagogin virkansa jo vuoden kuluttua. Lohtajan kappalainen 1669-86, Kälviän kirkkoherra 1686 ja Lohtajan kirkkoherra 1687-1710.
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1320
1.puoliso:
n. 1660 Margareta Jonasdr. Tegelsten s. n. 1640 Ruotsi, Tegelsmora; k. n. 1680 Lohtaja. Vhm: Jonas Johannis k. 1653 Ruotsi, Tegelsmora. & Karin Larsdr. Gestrcius, eli leskenä 1653 Ruotsi, Tegelsmora.
1.lapsia:
Jonas Gustavi Cajanus s. n. 1660 Kajaani; k. 1704 Lohtaja. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2863
-P: Susanna Cronbäck s. n. 1660; eli 1721 Lohtaja.
Agneta Gustavsdr. Cajanus s. 1664; k. 1.4.1759 Lohtaja.
-P: Johan Barck, ylioppilas.
Susanna Gustavintytär Cajanus, eli vielä 1713 miehensä kanssa Kokkolassa.
-P: Johan Carlbohm, kauppias ja porvari Kokkolassa.
Kaisa Gustavsdr. Cajanus, muuttanut Ruotsiin.
Margareta Gustavsdr. Cajanus, puoliso voisi olla:
-?P: Iisak Kinnunen eli Kindman, porvari Raahe.
Gustavus Gustavi Cajanus s. 27.9.1675 Lohtaja; k. 6.5.1722 Lohtaja. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4047
-P: 15.9.1701 Lohtaja Susanna Eriksdr. Granberg s. 21.12.1679 Lohtaja; k. 2.4.1754 Lohtaja.
2.puoliso:
n. 1680 Elisabeth Jakobsdr. Gronbäck s. n. 1660 Uusikaarlepyy; k. n. 1700 Lohtaja. Vhm: Jakob Jeremiass. Gronbäck s. n. 1635 Kruunupyy; k. viim. 1680 Uusikaarlepyy. & Susanna Gustafsdr. Witting s. k.
3.puoliso:
n. 1705 Brita Johansdr. Grandelius s. n. 1674 Uusikaarlepyy; haud. 19.2.1738 Lokalahti. Vhm: Johan Johanss. Grandelius s. 1635 Kokkolan pitäjä, k. 1693 Uusikaarlepyy. & Christina Cortinsdr. Bockmöller s. k. 1670. (3. vaimon 1.puoliso Johan Mathiæ Mathesius s. n. 1670 Pyhäjoki; k. 1702 Yli-Kannus. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3416 )
Poika joko 2. tai 3. avioliitosta:
Carl Gustavss. Cajanus s. n. 1700 Lohtaja, eli 1749 Lokalahti. Aliperämies.
-P: 2.1.1735 Lokalahti Engla Hedvig ?Wolmarsdr. Turlau s. n. 1700.
Terveisin Johannes Hissa
Ps:
Tarkista veljen Johannes Andreæ Cajanuksen tiedot myös täältä:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=656
tellervoranta
06.02.09, 13:50
Siis EI TÄSSÄ VIRRANKOSKEN ALLA MAINITUSSA KIRJASSA SANOTA MITÄÄN HJÄRTA; GYLLENJÄRTA suvusta, mutta kylläkin Helistön Kemin asutuksen historia kirjassa. Taaksepäin menemällä voi katsoa, mitä kirjoitin.
Heippa
Eilen illalla mietin kovasti, että mistä ihmeestä on saanut alkunsa se tieto, että nämä Cajanukset olisivat Hjärtä, Gyllenhjärtä jne mainittuja sukua.
Esim Pohjois-Pohjamaan ja Lapin historia kertoo Cajanusten olevan Hevonpääsukua, sille tiedolle Viite 5 Kaj tuomiok. 1632: 5v; Jokipii II s 284.
Hei!
Sara Wacklin: Sata muistelmaa Pohjanmaalta.1966. Johdannon kirjoittanut Aimo Halila.
s.203 "Taneli Cajanus oli paltamolaisen rovasti Johan Cajanuksen (suvun oikea nimi oli Gyllenhjerta) pojanpoika."
s.332 Henkilötietoja, myöhemmin lisättyjä, ehkä Halilan tekemiä.
"oikea nimi...puhe tästä sukulaisuudesta perustuu vain suvun muistitietoon"
SW:n kirja ilmestyi 1840-luvulla ja ensimmäinen painos 1000 kpl myytiin parissa kuukaudessa loppuun. Tieto suvun "oikeasta" nimestä levisi?
Kaisa Toijanniemi
Heippa Satu
Kiitokset, tilasin nettiantikvariaatista tuon Luukon kirjan.
Päivitin muuten juuri kotisivujani noiden ruumissaarnan tietojen perusteella. Johan Cajanuksen kohtaa.
Päivityksessä näyttää tulleen virhe:
http://www.servut.us/sarinsuku/cajanus_jp.htm
Johan Andersinpoika Cajanus vihittiin 1. adventtisunnuntaina 1649 eli 2. joulukuuta 1649 Catharina Samuelintytär Paldaniuksen kanssa. He saivat yhden tyttären, joka kuolee heti synnyttyään. Äiti Catharina kuolee samana vuonna 18. syyskuuta eli vuoden pitää olla 1650 ei 1649. Eli näyttää siltä, että Catharina kuoli lapsivuoteeseen. Catharinan isä näyttäisi olevan Paltamon kirkkoherra Samuel Tuomaanpoika Paldanius ja luultavasti hänen 1. vaimonsa Brita Matiaksentytär.
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1141
Wuonna 1649 . Dn . 1 . Adventus on tämä Herra wainaja Herr Prowasti Jumalan Isällisestä Edescatzomisesta ja Pyhästä suosiosta yhdistänyt itzensä Awioliiton rackalla sitehellä sen hywin Cunniasucuisen / Jumalata pelkäwäisen ja hywillä Awuilla lahjoitetun Matronan silloin Neitzyen CATHARINA Samuelin Tyttären PALDANIAN canssa / joca suloinen Yhteys cohta tuli eroitetuxi : Sillä sitte cuin HErra Jumala / jonga lahjat Lapset owat / oli heidän Awiowuotestansa andanut ylöskäydä ainoastans yhden caunin Tyttären / nijn se otollinen Perillinen ilman wijwytystä Cuoleman Tuulen cautta lacastui ja Maahan maatui / ja hänen racas Äitinsä hywin Cunniallisesta nimitetty Matrona myös autuallisesta HErrasa pois nuckui samana Wuonna 18 . Päiwänä Syyscuusa .
Terveisin Johannes Hissa
Hei
Terveiset Utajärveltä. Täällä mökillä saunan lämpiämistä odotellessa ajattelin vilkaista mitä tänne kuuluu. Matti, luen huolella vastauksesi, kiitos siitä. Asian on mielenkiintoinen. Tellervo, anteeksi erehdyin jostain syystä kirjasta. JHissa Kiitokset lisätiedoista, päivitän ne paremmalla ajalla tuonne nettiin. Minun pitää nimittäin ne ensin ajaa tuonne sukuohjelmaan ja sitten sieltä sitten tulostan tuon nettisivun. Kiitos korjauksesta, minulla oli se virhus tullut kiireessä tietystikin. Sen ehdin korjata juuri heti.
KaisaT Sara Wacklinin kirjaa juuri käytin kädessäni pari päivää sitten kirjastossa... huoh..miksi en lainannut... pitänee lainata seuraavalla kerralla.
Onko kukaan nähnyt noita runomuotoisia henkilökirjoja, mistä mainitsin ketjussa aiemmin?
Ihan hyvä että kriitisesti pyritään oikaisemaan alkuperäislähteiden avulla erilaiset kiertämään lähteneet virheet. Meillä nettiaikakan on aivan toisen tasoiset mahdollisuudet verkottua keskustelemaan, kuin noilla suku-/ henkilöhistorian tutkijoiden uranuurtajilla.
Cajanus keskustelussa kannttaa ottaa huomioon Suvun ja Pohjanmaan sukujen vaikutúksen sekä Suomalisuuden että suomalaisen kulttuurin kehitykseen.
Mielestäni eilen esiin tullut Johan Cajanuksen (riimitetty) ruumissaarana on osa sitä kehitystä mikä Paltaniemellä on mielestäni huipentiunut niin Lönrootin Kalevalan kuin Eino Leinon runouden syntyyn. Yllätävän paljon keskutelussa löytyy nyt uutta ja korjattua tietoa.
Usein olen pohtinut onko kainuulaisten säätyläissukujen Upsalaan opiskelemaan lähtemisen taustalla ollut innoittajana Kajaanin linnan vanki Johannes Messenius. Cajanus jälkeläisiä muistaakseni 1600-luvun opiskelijoista oli noin puolet. Hämmästystä aiheuttaa myös kiinnostus kielitaitoon, esimerkinä kreikankieli jonka osaaminen Erik Cajanuksen osalta tuli esiin eilen. Sen tiesin aiemmin että Johan Johaninpoika väitteli kreikaksi. Hänen professuurin kohdalla tuli esiiin ns. 1600-luvun Englanista lähtenyt Descartelainen tieteiden "vallankumous" (kannattaa katsoa esim. Kansojen Historiasta). Myös se että mitä Suomen kielen ja kultuurin kehitykselle olisi käynyt ilman Pohjanmaan ja Kainuun vaikutusta.
Ihan hyvä että kriitisesti pyritään oikaisemaan alkuperäislähteiden avulla erilaiset kiertämään lähteneet virheet. Meillä nettiaikakan on aivan toisen tasoiset mahdollisuudet verkottua keskustelemaan, kuin noilla suku-/ henkilöhistorian tutkijoiden uranuurtajilla.
Cajanus keskustelussa kannttaa ottaa huomioon Suvun ja Pohjanmaan sukujen vaikutúksen sekä Suomalisuuden että suomalaisen kulttuurin kehitykseen.
Mielestäni eilen esiin tullut Johan Cajanuksen (riimitetty) ruumissaarana on osa sitä kehitystä mikä Paltaniemellä on mielestäni huipentiunut niin Lönrootin Kalevalan kuin Eino Leinon runouden syntyyn. Yllätävän paljon keskutelussa löytyy nyt uutta ja korjattua tietoa.
Usein olen pohtinut onko kainuulaisten säätyläissukujen Upsalaan opiskelemaan lähtemisen taustalla ollut innoittajana Kajaanin linnan vanki Johannes Messenius. Cajanus jälkeläisiä muistaakseni 1600-luvun opiskelijoista oli noin puolet. Hämmästystä aiheuttaa myös kiinnostus kielitaitoon, esimerkinä kreikankieli jonka osaaminen Erik Cajanuksen osalta tuli esiin eilen. Sen tiesin aiemmin että Johan Johaninpoika väitteli kreikaksi. Hänen professuurin kohdalla tuli esiiin ns. 1600-luvun Englanista lähtenyt Descartelainen tieteiden "vallankumous" (kannattaa katsoa esim. Kansojen Historiasta). Myös se että mitä Suomen kielen ja kultuurin kehitykselle olisi käynyt ilman Pohjanmaan ja Kainuun vaikutusta.
Johannes Elai Terserus antoi Kustaa Cajanukselle 20.12.1656 todistuskirjan, joka sisältää Kustaan tekemän latinankielisen kirjoitusnäytteen. Näyte tästä todistuskirjasta löytyy Historiallisen arkiston ensimmäisestä osasta vuodelta 1866 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 41) sivulta 92 alkaen:
http://books.google.com/books?id=U-EeAAAAYAAJ&hl=fi (http://books.google.com/books?id=U-EeAAAAYAAJ&printsec=titlepage&hl=fi&source=gbs_summary_r&cad=0)
Sivulla 91 maintaan myös: Mainitun Kustaa Cajanus'en isä oli kreivi Per Braahen vouti Kajaanissa Antti Eerikinpoika, joka oli lähtenyt Gyllenhjerta nimisestä aatelis-suvusta Uudella-maalla, mutta piti soveliaampana käyttää itse-ottamaansa alhais-tapaista nimeä "Cajanus".
Sara Wakcklinin "Hundrade minnen från Österbotten" ensimmäinen osa ilmestyi 1844. Joten näyttää siltä, että Gyllenhjerta-suvun liittäminen Cajanus-sukuun on vasta 1800-luvun peruja.
Terveisin Johannes Hissa
Seppo Niinioja
07.02.09, 19:07
Johannes Elai Terserus antoi Kustaa Cajanukselle 20.12.1656 todistuskirjan, joka sisältää Kustaan tekemän latinankielisen kirjoitusnäytteen. Näyte tästä todistuskirjasta löytyy Historiallisen arkiston ensimmäisestä osasta vuodelta 1866 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 41) sivulta 92 alkaen:
http://books.google.com/books?id=U-EeAAAAYAAJ&hl=fi (http://books.google.com/books?id=U-EeAAAAYAAJ&printsec=titlepage&hl=fi&source=gbs_summary_r&cad=0)
Sivulla 91 maintaan myös: Mainitun Kustaa Cajanus'en isä oli kreivi Per Braahen vouti Kajaanissa Antti Eerikinpoika, joka oli lähtenyt Gyllenhjerta nimisestä aatelis-suvusta Uudella-maalla, mutta piti soveliaampana käyttää itse-ottamaansa alhais-tapaista nimeä "Cajanus".
Sara Wakcklinin "Hundrade minnen från Österbotten" ensimmäinen osa ilmestyi 1844. Joten näyttää siltä, että Gyllenhjerta-suvun liittäminen Cajanus-sukuun on vasta 1800-luvun peruja.
Terveisin Johannes Hissa
Google tekee kulttuurityötä digitoidessaan Harvardin yliopiston kirjaston vanhoja teoksia.
Laitoin liitteeksi otteen Biografisen nimikirjan Cajanus-sukua koskevasta artikkelista, jonka on laatinut J.R. Aspelin. En ole verrannut, missä määrin Bergholmin teksti vastaa tätä 20 vuotta aikaisemmin julkaistua.
Mitään todisteitahan tässäkään ei esitetä, vain "sanotaan haaraantuneen".
Seppo Niinioja
Olisiko Saran tieto kuitenkin vanhempaa 1700-luvun perimätietoa?
Esim. Mikael Wacklin, suvun kantaisä avioitui Helena Paldaniuksen kanssa, joka oli läheistä sukua J. Cajanuksen lapsivuoteeseen kuolleelle vaimolle Katarina Paldaniukselle. Oliko ihan veljentytär? Cajanus-sukua oli myös siirtynyt Ouluun. Oulu oli 1700-luvun lopussa Ruotsin alaisen Suomen kolmanneksi suurin kaupunki, mutta säätyläisten määrä ei liene ollut kovin suuri. Kaikki tunsivat varmaan toisensa.
Tähän sopinee hyvin lainaus Saran kirjan johdannosta. Aimo Halila:
" ...oli myös sellaisia oululaisia, jotka olivat vihoissaan siitä, ettei Sara ollut "aina kirjoittanut totta". He pitivät teoksen eräitä lukuja eräänlaisena kiusallisena jouru- ja skandaalikronikkana, tosin muodollisesti ansiokkaana...
Oli nähtävästi useita, jotka pelokkaina lehteilivät teosta, jossa ehkä paljastuisi jotakin heidän sukunsa kannalta epäedullista. Ankarin kritiikki tuli juuri Oulusta, jopa niin, että teoksesta ruvettiin jossakin piireissä käyttämään (tosin samalla hyvänsuovasti pilaillen) nimeä "Satakunta valetta Pohjanmaalta".
Terveisin
Kaisa Toijanniemi
Olen joskus yrittänyt yhdistää Kirkkonummen historian tuntemia isäntiä ja henkilöitä Hjertta sukuun ja Korkkulan taloon.
Eräs askaruutava henkilö on Yo-matrikkelin tuntema:
(1644) Erik Ericus Michaelis, Kyrkslättensis 399 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=399). Kotoisin Kirkkonummelta. Konsistorin pöytäkirjoissa 10. ja 13.4.1644 käsitellään maagisia syitä, jotka ajoivat ylioppilas Erikin mielipuolisuuteen tämän toimiessa domesticuksena professori Martin Stodiuksen luona.
Vuonna 1644 professori Martin Stodius nimesi edesmenneen Æschillus Laurentiin kirjoittajaksi tekstille, joka oli saanut kirkkonummelaisen ylioppilas Ericus Michaelisin mielipuoliseksi.
Tiedetäänkö hänestä tai tapahtumasta jotain enemmän? Stodiuskin periytyi Sjundby suvusta.
Olavi
Vielä 1700-luvun lopussa oli Katariina Wacklin oli Zachris Johaninpoika (esi-isät: Johan, Erik, Johan, Anders) Cajanerin toinen puoliso vihitty 1773. Tuo Zachriksen isä oli Paltaniemen Sutelan viimeinen Cajanus omistaja kuollessan 1741. Hänen jälkeläisiä asui vielä vuokralaisina 1800-luvun lopussa Sutelaa.
Olavi
Wikpedia kertoo: Wigsberg pysyi Jägerhorn suvussa kunnes se siirtyi Gyllenhierta-suvulle, Nils Pederssonin pojanpojan tyttären Cecilia Christersdotterin (Jägerhorn af Spurila) mentyä naimisiin amiraali Nils Svenssonin (Gyllenhierta) kanssa 1530-luvulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/1530-luku). Gyllenhierta-suku käytti Hevonpäätä sukunimenään aina siihen asti kunnes Ruotsin ritarihuone perustettiin 1625 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1625). Sukua alettiin tuolloin nimittää Gyllenhiertaksi sukuvaakunan mukaan. Hevonpää oli Gyllenhiertojen pääkartano vuoteen 1670 asti. Eli Gyllenhjertta nimi otettiin käyttöön Antti Erikinpojan olessa Kainussa.
Pojanpoika Nils Christersson aateloitiin Gyllenhjertta nimellä mutta pian uudestaan Rozencranz nimellä. Miksi ? Aateloitiinko koko suku, kun sisaret veljet ja siskot käytti nimeä?
Eli elettiin tuota Ritarihuoneiden perustamisen aikaa. Christer Nilsson kai kuului Sigismundin leiriin ja pakeni Puolaan. Swen Nilsson tunnettiin nimityksellä "välbördig sven", lienee katsottava rälssiin kuuluvaksi?
Olavi
Tarkistin mitä Strandbergin Åbo stifts herdaminne II (1834) sanoo Cajanuksista:
Lohtajan kohdalla s. 137: Gustavus Andreæ Cajanus, Son till Pehr Brahes Fogde i Kajana Län Anders Gyllenhjerta, var Kappellan i denna Församling ifrån 1669 till 1686, då han blef Pastor i Kelviå, Transporterad hit 1687. Död 1710 †).
Kajaanin kohdalla s. 215: Johannes Andreæ Cajanus, Son till Lagmannen och sedan Fogden öfver Kajana Friherrskap Anders Eriksson, Hemma ifrån Kyrkslätts Socken i Nyland, som härstammade ifrån den fordna Adeliga ätten Gyllenhjerta, samt dess Hustru Agneta Mattsdotter.
Sotkamon Kohdalla s. 225: Ericus Andreæ Cajanus, Son till General-Gouvernören Grefve Brahes Fogde över Kajana och Pjelis district Anders Ersson Gyllenhjerta ifrån Kyrkslätt, som sedan han blef Fodge öfver berörde District skall kallat sig Cajanus, och således kan anses för Stamfar till Slägten, och des Hustru Agneta Mattsdotter (aliis Cathr. Lachticat), ...
Terveisin Johannes Hissa
Matti Lund
09.02.09, 12:09
Päivityksessä näyttää tulleen virhe:
http://www.servut.us/sarinsuku/cajanus_jp.htm
Johan Andersinpoika Cajanus vihittiin 1. adventtisunnuntaina 1649 eli 2. joulukuuta 1649 Catharina Samuelintytär Paldaniuksen kanssa. He saivat yhden tyttären, joka kuolee heti synnyttyään. Äiti Catharina kuolee samana vuonna 18. syyskuuta eli vuoden pitää olla 1650 ei 1649. Eli näyttää siltä, että Catharina kuoli lapsivuoteeseen. Catharinan isä näyttäisi olevan Paltamon kirkkoherra Samuel Tuomaanpoika Paldanius ja luultavasti hänen 1. vaimonsa Brita Matiaksentytär.
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1141
Wuonna 1649 . Dn . 1 . Adventus on tämä Herra wainaja Herr Prowasti Jumalan Isällisestä Edescatzomisesta ja Pyhästä suosiosta yhdistänyt itzensä Awioliiton rackalla sitehellä sen hywin Cunniasucuisen / Jumalata pelkäwäisen ja hywillä Awuilla lahjoitetun Matronan silloin Neitzyen CATHARINA Samuelin Tyttären PALDANIAN canssa / joca suloinen Yhteys cohta tuli eroitetuxi : Sillä sitte cuin HErra Jumala / jonga lahjat Lapset owat / oli heidän Awiowuotestansa andanut ylöskäydä ainoastans yhden caunin Tyttären / nijn se otollinen Perillinen ilman wijwytystä Cuoleman Tuulen cautta lacastui ja Maahan maatui / ja hänen racas Äitinsä hywin Cunniallisesta nimitetty Matrona myös autuallisesta HErrasa pois nuckui samana Wuonna 18 . Päiwänä Syyscuusa .
Terveisin Johannes Hissa
Nyt näyttää siltä, että Johannes Andrean elämässä oli myös pieni nuoruuden hairahdus aivan avioliiton kynnyksellä niin, että hänet tuomittiin toki alhaisimpaan mahdolliseen rangaistukseen, 3 hopeamarkan sakkoon, salavuoteudesta Saloisen pitäjän talvikäräjillä 20.03.1650.
Siis tuomio annettiin sen jälkeen, kun Johannes oli jo mennyt tuohon viitattuun avioon Katariina Samuelintytär Paldanian kanssa, mutta salavuoteus oli nähtävästi tapahtunut ennen herra Johanneksen avioitumista.
Toinen osapuoli oli nyt naikkosen arvonimen saanut Marketta Martintytär Siikajoelta.
Muutama seikka tässä jutussa hämmästyttää. Mitään tutkintaa oikeuden edessä ei ilmene, vaan pelkkä tuomion julistus. Siis kovin sammutetuin lyhdyin ja villaisella on juttu painettu. Taustalla lienee se, että asia on paljastunut hankalaan paikkaan Johannes Andrean tultua juuri nimitettyä kappalaisen virkaan ja solmittua avioliiton. Oletettavasti asian tarkempi tutkinta on tapahtunut kirkollisissa hallintoelimissä ja siellä todettu tähän synnintekoon liittyviä lieventäviä asianhaaroja.
Mitään varsinaista perustelua ei ole vaivauduttu laittamaan edes tuomion saatteeksi, vaan todetaan molemmat henkilöt ainoastaan irrallisiksi?
Aivan poikkeuksellinen tämä on verrattuna muihin salavuoteuden käsittelyihin kihlakunnanoikeuksissa 1600 -luvulla.
terv Matti Lund
Ohessa kuvana oikeuden päätös, josta ei voi päättyä muuhun tulokseen kuin, että kun on "Herra Johannes Andrea Kajaanista", kysymys on ollut tulevasta Paltamon kappalaisesta Johan Cajanuksesta. (Lähdeviite kuvan tiedostonimessä.)
Matti Lund
09.02.09, 13:20
Tarkistin mitä Strandbergin Åbo stifts herdaminne II (1834) sanoo Cajanuksista:
Lohtajan kohdalla s. 137: Gustavus Andreæ Cajanus, Son till Pehr Brahes Fogde i Kajana Län Anders Gyllenhjerta, var Kappellan i denna Församling ifrån 1669 till 1686, då han blef Pastor i Kelviå, Transporterad hit 1687. Död 1710 †).
Kajaanin kohdalla s. 215: Johannes Andreæ Cajanus, Son till Lagmannen och sedan Fogden öfver Kajana Friherrskap Anders Eriksson, Hemma ifrån Kyrkslätts Socken i Nyland, som härstammade ifrån den fordna Adeliga ätten Gyllenhjerta, samt dess Hustru Agneta Mattsdotter.
Sotkamon Kohdalla s. 225: Ericus Andreæ Cajanus, Son till General-Gouvernören Grefve Brahes Fogde över Kajana och Pjelis district Anders Ersson Gyllenhjerta ifrån Kyrkslätt, som sedan han blef Fodge öfver berörde District skall kallat sig Cajanus, och således kan anses för Stamfar till Slägten, och des Hustru Agneta Mattsdotter (aliis Cathr. Lachticat), ...
Terveisin Johannes Hissa
Hei
Minulla ei ole käsillä nyt opiskelija- ja paimenmuistomatrikkeleja, joten tyydyn koostamaan vielä erikseen niistä tehdyt viennit netin HYY -matrikkeliin neljän Antti Erikinpojan pojan osalta:
Uppsalassa 27.11.1642 Johannes Andreæ Both.
Turussa sl. 1648 [Cajanus] Joh. Andreæ _ 33.
Uppsalassa 27.11.1642 Ericus Andreæ Bothniensis.
Turussa sl. 1646 Cajanus Eric. Andreæ _ 27.
Uppsalassa 28.9.1648 Andreas Andreæ Paludenius Cajanus
Ylioppilas Turussa sl. 1650 [Cajanus] Andr. Andreæ _ 41.
Uppsalassa 17.10.1655 Gustavus Andreæ Cajanus Ostro-Bothniensis.
Turussa sl. 1659 [Cajanus] Gustav. Andreæ _ 61.
----------------------------------------------
Tämä on ennemminkin savuverhon pöläytys Cajanus -nimen eteen kuin, että se antaisi mitään varsinaisesti sen käyttöönottoa paljastavaa.
Tarkistan kunhan ehdin käydä yliopistolla, Uppsalan matrikkelin, mutta tämän mukaan Uppsalaan on kirjautunut ainoastaan yksi Cajanus, eli veljeksistä Kustavi Cajanus 1655.
Siten Uppsalan matrikkelista nimi ilmenee vasta 4 vuotta myöhemmin kuin ovat lisänimen Cajanus ensi esiintymät tuomiokirjoissa.
Lisäksi on Turun pohjalaisen osakunnan matrikkeli. Nimi Cajanus on siinä laitettu kolmen osalta hakasulkuihin ja neljännen osalta voi olettaa yhtä hyvin hakasulkujen jääneen vahingossa pois.
Tästä on pääteltävissä, että Cajanus -lisänimi ei ole ilmeisestikään tullut esiin, kun veljekset on ensi kerran kirjattu Turun yliopiston kirjoihin, vaan lisänimi Cajanus on lisätty monia vuosia kirjautumisen jälkeen täydennyksenä tämän henkilörekisterin johonkin tarkistettuun versioon!
Täten vaikuttaa tämän otannan perusteella siltä, että päinvastoin kuin oletin eräissä aikaisemmissa viesteissä, joissa olin todistanut Cajanus -lisänimen esiintymisen Johanin ja Erikin yhteydessä tuomiokirjoissa vuonna 1651, että sitä aikaisempia esiintymiä saattaa löytyä yliopiston matrikkeleissa, että niin ei olisikaan.
Kävin vielä läpi huolellisesti vuosien 1648-1650 tuomiokirjat, joissa oli muutamia nuorten oppineitten herrojen Eerikin ja Johanin esiintymisiä, ja kaikki esiintymiset on nimetty joko patronyymisesti tai etunimellä ja tittelillä ilman lisänimeä. Esimerkiksi taasen Johan Antilius nimetään samoilla käräjillä tämän hänen lisänimensä kanssa. Siis ei voida perustella lisänimen puuttumista näiden asiakirjojen kirjaustyylillä, tai voidaan siten, että asiakirjat olivat lisänimet paljastavaa tyyppiä.
Annan taas yhden sangen kuvaavan esimerkin (lähde, kuvan tiedostonimessä): sotkamolaista lautamiestä Simuna Määttää rankaistiin sakolla toisen lautamiehen Erkki Tuhkasen Jormaksesta todistuksella, koska Simuna oli nimittänyt epäkunnioittavasti herra Erik kappalaista koiraksi. Tämä koira tai hunsvotti oli noihin aikoihin niin halventava ja "roisi", että rahvaanmiehetkin haastoivat siitä silloin tällöin toisiansa oikeuteen.
terv Matti Lund
Hei
Minulla ei ole käsillä nyt opiskelija- ja paimenmuistomatrikkeleja, joten tyydyn koostamaan vielä erikseen niistä tehdyt viennit netin HYY -matrikkeliin neljän Antti Erikinpojan pojan osalta:
Uppsalassa 27.11.1642 Johannes Andreæ Both.
Turussa sl. 1648 [Cajanus] Joh. Andreæ _ 33.
Uppsalassa 27.11.1642 Ericus Andreæ Bothniensis.
Turussa sl. 1646 Cajanus Eric. Andreæ _ 27.
Uppsalassa 28.9.1648 Andreas Andreæ Paludenius Cajanus
Ylioppilas Turussa sl. 1650 [Cajanus] Andr. Andreæ _ 41.
Uppsalassa 17.10.1655 Gustavus Andreæ Cajanus Ostro-Bothniensis.
Turussa sl. 1659 [Cajanus] Gustav. Andreæ _ 61.
Tarkistin Uppsalan matrikkelista Andersin pojat:
27. Nouemb. 1642:
Ericus Andreæ Bothniensis
Johannes Andreæ Both.
28. Septemb. 1648:
Andreas Andreæ Paludenius Cajanus
17. Octobri 1655:
Gustavus Andreæ Cajanus Ostro-Bothniensis
Joten näyttää siltä, että Anders on ensimmäinen Uppsalassa Cajanus-nimeä käyttänyt vuonna 1648.
Lähteet:
Aksel Andersson: Uppsala Universitets Matrikel 2. 1632-1650 (1902).
Aksel Andersson: Uppsala Universitets Matrikel 3. 1650-1665 (1902).
Terveisin Johannes Hissa
Seppo Niinioja
09.02.09, 15:01
Annan taas yhden sangen kuvaavan esimerkin (lähde, kuvan tiedostonimessä): sotkamolaista lautamiestä Simuna Määttää rankaistiin sakolla toisen lautamiehen Erkki Tuhkasen Jormaksesta todistuksella, koska Simuna oli nimittänyt epäkunnioittavasti herra Erik kappalaista koiraksi. Tämä koira tai hunsvotti oli noihin aikoihin niin halventava ja "roisi", että rahvaanmiehetkin haastoivat siitä silloin tällöin toisiansa oikeuteen.
terv Matti Lund
Asian vierestä:
Haukuttiinhan Bushiakin koiraksi ja heitettiin kengällä perään, mutta ei tainnut olla kanttia haastaa tekijää oikeuteen. Kengänheittohan kuulemma on islamilaisessa kulttuurissa myös erityisen halventava teko. Ei pidä sekoittaa suomalaiseen saappaanheittoon.
terv. Seppo Niinioja
Matti Lund
09.02.09, 15:02
Tarkistin Uppsalan matrikkelista Andersin pojat:
27. Nouemb. 1642:
Ericus Andreæ Bothniensis
Johannes Andreæ Both.
28. Septemb. 1648:
Andreas Andreæ Paludenius Cajanus
17. Octobri 1655:
Gustavus Andreæ Cajanus Ostro-Bothniensis
Joten näyttää siltä, että Anders on ensimmäinen Uppsalassa Cajanus-nimeä käyttänyt vuonna 1648.
Lähteet:
Aksel Andersson: Uppsala Universitets Matrikel 2. 1632-1650 (1902).
Aksel Andersson: Uppsala Universitets Matrikel 3. 1650-1665 (1902).
Terveisin Johannes Hissa
Hei, samahan se on kuin poimintani matrikkelista, mutta "Paludenius Cajanus" ei ollut tulkintani mukaan lisänimi, jota Anders olisi tarjonnut Uppsalaan, vaan tarkoittaisi suomeksi Kajaanin erämaa(pitäjää) eli olisi vain tarkennus paikannusilmaisuun Bothniensis.
Oireellista kylläkin se on, kun samannäköinen sana eri asiayhteydellä jo yhden veljen yhteydessä sattumalta esiin tupsahtaa, mutta edelleen ei ole löydetty varhaisempaa esiintymää lisänimelle Cajanus kuin havaitsemani tapaukset vuodelta 1651.
Uskon, että veljekset ovat sopineet yhteisestä lisänimestä vuoden 1650 lopussa tai 1651 alussa.
terv Matti Lund
Nyt näyttää siltä, että Johannes Andrean elämässä oli myös pieni nuoruuden hairahdus aivan avioliiton kynnyksellä niin, että hänet tuomittiin toki alhaisimpaan mahdolliseen rangaistukseen, 3 hopeamarkan sakkoon, salavuoteudesta Saloisen pitäjän talvikäräjillä 20.03.1650.
Siis tuomio annettiin sen jälkeen, kun Johannes oli jo mennyt tuohon viitattuun avioon Katariina Samuelintytär Paldanian kanssa, mutta salavuoteus oli nähtävästi tapahtunut ennen herra Johanneksen avioitumista.
Toinen osapuoli oli nyt naikkosen arvonimen saanut Marketta Martintytär Siikajoelta.
Muutama seikka tässä jutussa hämmästyttää. Mitään tutkintaa oikeuden edessä ei ilmene, vaan pelkkä tuomion julistus. Siis kovin sammutetuin lyhdyin ja villaisella on juttu painettu. Taustalla lienee se, että asia on paljastunut hankalaan paikkaan Johannes Andrean tultua juuri nimitettyä kappalaisen virkaan ja solmittua avioliiton. Oletettavasti asian tarkempi tutkinta on tapahtunut kirkollisissa hallintoelimissä ja siellä todettu tähän synnintekoon liittyviä lieventäviä asianhaaroja.
Mitään varsinaista perustelua ei ole vaivauduttu laittamaan edes tuomion saatteeksi, vaan todetaan molemmat henkilöt ainoastaan irrallisiksi?
Aivan poikkeuksellinen tämä on verrattuna muihin salavuoteuden käsittelyihin kihlakunnanoikeuksissa 1600 -luvulla.
terv Matti Lund
Ohessa kuvana oikeuden päätös, josta ei voi päättyä muuhun tulokseen kuin, että kun on "Herra Johannes Andrea Kajaanista", kysymys on ollut tulevasta Paltamon kappalaisesta Johan Cajanuksesta. (Lähdeviite kuvan tiedostonimessä.)
Samanlainen tapaus oli Iin kirkkoherran pojan Henricus Johannis Lithoviuksen eli Ahlhomin, k. 1651 Pyhäjoki, vuonna 1633 saama kuolemantuomio huoruudesta naimattoman itsellisnaisen kanssa. Kuolemantuomio muutettiin lopulta niin, että Henrik sai sovittaa tekonsa siirtymällä Pyhäjoelle papiksi koeajalle vaikka hänet oli ehditty jo nimittää samana vuonna Iin kirkkoherraksi isänsä vielä eläessä. Todisteena suhteesta oli lukkarin navetasta löydetty kuollut lapsi, jonka isäksi Henrik tunnusti itsensä.
Terveisin Johannes Hissa
Matti Lund
09.02.09, 15:52
Asian vierestä:
Haukuttiinhan Bushiakin koiraksi ja heitettiin kengällä perään, mutta ei tainnut olla kanttia haastaa tekijää oikeuteen. Kengänheittohan kuulemma on islamilaisessa kulttuurissa myös erityisen halventava teko. Ei pidä sekoittaa suomalaiseen saappaanheittoon.
terv. Seppo Niinioja
Cajanukset joutuivat olemaan esillä ja Johanin ruumissaarnastakin tiedämme, että he joutuivat olemaan Kainuussa tavallistakin ankarampia miehiä ja pitämään periaatteistansa kiinni, kun taas Kainuun rahvas oli sellaista suurpiirteistä ja vähäsen leväperäistäkin. Tästä tietysti seurasi silloin tällöin pientä närää.
Ja jotain saattoi jäädä hampaankoloonkin, kuten Antti Huovisella kävi nimismiehen aina luotettavan Antti Eerikinpojan kanssa.
Asetuttuaan Paltamoon, nimittäin Antti Eerikinpoika alkoi havitella itselleen perintömaita. Hän siis oli vakaasti päättänyt jäädä Paltamoon, koskapa sellaista suunnitteli. Se maanhankinta ei käynyt Antilla päinsä aivan siten kuin hän suunnitteli, mutta hän sai sitten "suostuteltua" talonvanhuksen Mauno Mannisen Paltamonkylästä testamenttaamaan itsellensä kolmasosan tämän omistamista maista syytinkiä vastaan. Tämä oli kuitenkin "ahdasta", sillä Mauno oli toisaalta jakanut 2/3 maistansa kahdelle tyttärensä pojalle Huovisen veljeksille Paulille ja Antille. Veljekset riitelivät sitten näistä maista Anttia vastaan haluten jakaa ne kokonaan kahdestaan äitinsä isän jälkeen. He eivät kuitenkaan saaneet Maunon testamenttia ja syytinkisopimusta kumoon, vaan Antti sai jakaa kolmasosan potista, kunhan piti sopimuksestansa kiinni, eli tarjosi kolmasosasyytinkiä Mauno Manniselle ja hautaisi hänet tämän kuoltua. Lisäksi Antti oli ryhtynyt näistä tuumista touhuun ja ehtinyt maksaa veron tästä ansaitsemastaan maasta. Koska Maunon testamentti oli vahvistettu käräjillä parisen vuotta aikaisemmin, veljekset saivat pienet sakot tuomion rikkomisyrityksestä.
Kun tämä ei tyydyttänyt Antti Huovista, hän yritti mitätöidä sopimusta, väittämällä, että se perustui väärään todistukseen. Kun Antti ei omasta puolestaan kyennyt tätä pöyristyttävää väitettään todistamaan, minkä täytyi epäilemättä hirvittävästi tulistuttaa sangen mielevää Antti Eerikinpoikaa, hänelle mätkäytettiin koko riidan päätteeksi vielä roimat sakot.
Siis aikaisemmin selostamani Eerik Cajanuksen syytinkimiessopimus Pauli Niskasen kanssa ei ollut Cajanusten pioneerisopimus rahvaanmiesten kanssa Kainuun korvissa, vaan tämä Antti Eerikinpojan sopimus. Toki on katsottava, että aina luotettava nimismies Antti Eerikinpoika ei ollut vielä varsinaisesti rahvaan yläpuolella asemassaan, mutta hänen provastina häärännyt poikansa Eerik oli jo kohonnut säätykierron rattaassa selvän pykälän ylöspäin, vaikkakaan ei halunnut pitää rahvaaseen niin suurta etäisyyttä, mitä tämä asema olisi hänelle suonut.
terv Matti Lund
Ps. Tällainen nimittämiskanne yleensä toi esiin, varsinkin erityisten haukkuma- ja liikanimien tapauksissa, ne oikeat käyttönimet lisänmiminä, mutta ei sellaista ollut nähtävästi tässäkään tapauksessa vielä 1648 Eerik kappalaisella pöytään tarjota.
Matti Lund
09.02.09, 16:52
Samanlainen tapaus oli Iin kirkkoherran pojan Henricus Johannis Lithoviuksen eli Ahlhomin, k. 1651 Pyhäjoki, vuonna 1633 saama kuolemantuomio huoruudesta naimattoman itsellisnaisen kanssa. Kuolemantuomio muutettiin lopulta niin, että Henrik sai sovittaa tekonsa siirtymällä Pyhäjoelle papiksi koeajalle vaikka hänet oli ehditty jo nimittää samana vuonna Iin kirkkoherraksi isänsä vielä eläessä. Todisteena suhteesta oli lukkarin navetasta löydetty kuollut lapsi, jonka isäksi Henrik tunnusti itsensä.
Terveisin Johannes Hissa
Olen lukenut nuo käsittelyt Iin tuomiokirjoista.
Rohkenen olettaa, että tapauksien puinnissa on ollut sangen vissi ero.
Henricus Johannis yritti nimittäin ensi alkuun väistää vastuutaan ja tunnusti vasta todistusten alkaessa kasautua päälle.
Sen sijaan aika paralleeli tapaus Henricus Johanniksen kanssa on mm. Elias Arvidinpoika Holfastilla Isossakyrössä lähes samoihin aikoihin kuin Johanilla, toki niin Johanin tapausta muistuttava, että oli virkaanastujaisten aikoihin, mutta Eliaskin keplotteli kauan, ennen kuin tunnusti.
Siis Henricus ja Elias tunnustivat pakon edessä, kun taas epäilen Johanneksen tunnustaneen aivan vapaasta tahdostaan.
Eli tämä juttu vaikuttaa, jos ajattelemme niin, että Johan Cajanus on tässä omassa hyvin kiusallisessa tapuksessaan noudattanut ja juuri kasvattanut oman kantapään kautta sitä suoraluontoisuutta ja rehellisyyttä, jota ruumiinsaarnassa korostettiin, että hän olisi kiertelemättä ilmiantanut itse itsensä.
Ehkä hän oli jopa ilmiantanut itsensä itse teosta niin, että kun tämä "lihan heikkous" oli päässyt hänet yllättämään, ja jos hän vaikkapa oli yöpymässä pappilassa joko vanhemman Londinuksen (khra) tai nuoremman luona (kappal), olisi jo näille itsensä ilmiantanut siten, että luonto oli tehnyt tepposet vuoteenlämmittäjän kanssa ja tässä sitä nyt ollaan yönuttu kurtussa ja alahuuli pajatsonkuppina tunnustamassa möhlimisiä, mutta minkäs voit. Tällöin ei vaadittaisi kovin tarkkaa oikeuden edessä tutkintaa. Epäilempä, että asiaa on konsistorin ja tuomiokapitulin aloitteesta käsitelty suljetuin ovin ja piispa on vedonnut kihlakunnanoikeuden puheenjohtajaan tekemään omat johtopäätöksensä ja kertonut niistä kirkollisista sanktioista, jotka ovat epäilemättä kohdistuneet Johaniin, mikä omalta osaltaan tekisi ymmärrettäviksi niin lievät maalliset sanktiot.
Meitä tutkijoita tietysti tässä kiusaa eniten se, että oliko lihallisesta kanssakäymisestä myös lihallisia seurauksia? - Niistä mahdollisuuksista ei ilmene tässä jutussa mitään?
terveisin Matti Lund
Olen lukenut nuo käsittelyt Iin tuomiokirjoista.
Rohkenen olettaa, että tapauksien puinnissa on ollut sangen vissi ero.
Henricus Johannis yritti nimittäin ensi alkuun väistää vastuutaan ja tunnusti vasta todistusten alkaessa kasautua päälle.
Sen sijaan aika paralleeli tapaus Henricus Johanniksen kanssa on mm. Elias Arvidinpoika Holfastilla Isossakyrössä lähes samoihin aikoihin kuin Johanilla, toki niin Johanin tapausta muistuttava, että oli virkaanastujaisten aikoihin, mutta Eliaskin keplotteli kauan, ennen kuin tunnusti.
Siis Henricus ja Elias tunnustivat pakon edessä, kun taas epäilen Johanneksen tunnustaneen aivan vapaasta tahdostaan.
Eli tämä juttu vaikuttaa, jos ajattelemme niin, että Johan Cajanus on tässä omassa hyvin kiusallisessa tapuksessaan noudattanut ja juuri kasvattanut oman kantapään kautta sitä suoraluontoisuutta ja rehellisyyttä, jota ruumiinsaarnassa korostettiin, että hän olisi kiertelemättä ilmiantanut itse itsensä.
Ehkä hän oli jopa ilmiantanut itsensä itse teosta niin, että kun tämä "lihan heikkous" oli päässyt hänet yllättämään, ja jos hän vaikkapa oli yöpymässä pappilassa joko vanhemman Londinuksen (khra) tai nuoremman luona (kappal), olisi jo näille itsensä ilmiantanut siten, että luonto oli tehnyt tepposet vuoteenlämmittäjän kanssa ja tässä sitä nyt ollaan yönuttu kurtussa ja alahuuli pajatsonkuppina tunnustamassa möhlimisiä, mutta minkäs voit. Tällöin ei vaadittaisi kovin tarkkaa oikeuden edessä tutkintaa. Epäilempä, että asiaa on konsistorin ja tuomiokapitulin aloitteesta käsitelty suljetuin ovin ja piispa on vedonnut kihlakunnanoikeuden puheenjohtajaan tekemään omat johtopäätöksensä ja kertonut niistä kirkollisista sanktioista, jotka ovat epäilemättä kohdistuneet Johaniin, mikä omalta osaltaan tekisi ymmärrettäviksi niin lievät maalliset sanktiot.
Meitä tutkijoita tietysti tässä kiusaa eniten se, että oliko lihallisesta kanssakäymisestä myös lihallisia seurauksia? - Niistä mahdollisuuksista ei ilmene tässä jutussa mitään?
terveisin Matti Lund
Selvin ero on myös siinä, että Henricus Johannis oli naimisissa mutta Johannes Andreæ vasta menossa, jolloin Henrikin rikos huoruuus oli astetta vakavampi kuin Johaneksen salavuoteus. Tarkoitin sitä, että Henrik pääsi kuitenkin Pyhäjoen kirkkoherraksi huoruus tuomiostaan huolimatta, jolloin kyseiset tuomiot eivät olleet esteenä myöhemmin kirkollisille toimille kummallekaan. Pääsihän myös Elias Arvidi Hållfast Kuortaneen kappalaiseksi:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=680
Nyt pitäisi löytää kyseinen Marketta Martintytär Siikajoelta ja katsoa ilmestyykö hänelle lapsi, jonka isäksi Johannes sopisi.
Terveisin Johannes Hissa
Sami Lehtonen
09.02.09, 18:20
Samanlainen tapaus oli Iin kirkkoherran pojan Henricus Johannis Lithoviuksen eli Ahlhomin, k. 1651 Pyhäjoki, vuonna 1633 saama kuolemantuomio huoruudesta naimattoman itsellisnaisen kanssa. Kuolemantuomio muutettiin lopulta niin, että Henrik sai sovittaa tekonsa siirtymällä Pyhäjoelle papiksi koeajalle vaikka hänet oli ehditty jo nimittää samana vuonna Iin kirkkoherraksi isänsä vielä eläessä. Todisteena suhteesta oli lukkarin navetasta löydetty kuollut lapsi, jonka isäksi Henrik tunnusti itsensä.
Terveisin Johannes Hissa
Tämä on vissiin tullut esiin toisessakin ketjussa, mutta on tuo Pyhäjoki mahtanut olla kamala paikka, jos kuolemantuomion on voinut sovittaa vaihtoehtoisesti siirtymällä sinne papiksi. Ihan sääliksi käy.
Hei!
Poikkean minäkin vähän aiheesta ja kysyn Matti Lundilta:
Oliko mainitsemasi Paavo tai Pauli Niskanen se, jota pidetään Kainuun Niskasten kantaisänä (s.n. 1588, k. 1654 66-vuotiaana)? Uusimmassa Niskasten sukuseuran lehdessä hänet mainitaan Yläsotkamon Kusian Niskalan ensimmäinen isäntä.
Isäni äidin kainuulaisiin sulujuuriin kuuluvat nämä Niskaset, ns. Sumsan sukuhaara, kuin myös monet Cajanukset sekä Matti Lundin mainitsemat Sopaset ja monet muut kainuulaissuvut.
Kerron vielä, että minut on kastanut Antti Eerikinpojan miespuolinen jälkeläinen rovasti Toivo Kajava, entinen Cajanus! Hän oli isäni perheen eräänläinen perhepappi Oulussa, vaikkei silloin tuosta kaukaisesta sukulaisuudesta mitään tiedetty.
Todella mielenkiintoinen viestiketju! Kiitos!
Terveisin
Kaisa Toijanniemi
"Soinen kajaanilainen" ?
"Paludenius Cajanus"
latina: palus,-dis = suo,räme, myös järvi, joki
nykyitalia:palude= suo
Pikkujuttu vaan.
"Soinen kajaanilainen" ?
"Paludenius Cajanus"
latina: palus,-dis = suo,räme, myös järvi, joki
nykyitalia:palude= suo
Pikkujuttu vaan.
Jatkan myös hieman ohi aiheesta: Palander-suku otti nimen Suolahden tilan nimestä, jonka he käänsivät juuri Palus (suo) ja johon lisättiin vain ander-pääte kreikkalaiseen malliin. Sen sijaan paljon mielenkiintoisempi juttu tuolla edellä tuli esitettyä: Mennander suvun sanotaan pohjautuvan pommerilaisesta de palude-aatelissuvusta (jota ei tietenkään ole olemassa). De palude-nimisiä henkilöitä kylläkin löytyy, etenkin Ranskan suunnasta.
Heippa
Ompas tänne tullut lisää mielenkiintoisia viestejä.
Laitanpa tähän eräältä tutkijalta saamani listan missä on Cajanustietoja. Osa saattaa olla jo täällä mainittuja, noista voisi etsiskellä sitten ne lähdeviitteet alkuperäisiin mikäli niissä on.
CAJANUS (Cajan, Cajaner, Gumse, Gyllenhjerta, Kajanus, Kajava)
188 Aspelin J.R. Anteckningar rörande Finlands ofrälse släkter -Morgonbladet 1874: 296-298, 301 & 303. Även: Helsingfors 1875, 17 s.
314 Bergholm Axel: Sukukirja., Suomen aatelittomia sukuja. I. Helsinki 1892, 816 s. JYväskylä 1984, 816 s. [näköispainos]
406 Boldt Alexander: Några min moder Fanny Frosterus-Boldts förfäder inom och bortom Nord Österbottniska släkter. Helsingfors 1924, 30 s.
540 Colliander O[tto] I[mmanuel]: Suomen kirkon paimenmuistio 19:n vuosisadan alusta nykyaikaan II. Helsinki 1918.
610 Durchman Osmo: Tasavallan presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin 32 esivanhempaa
866 Carlström Erik: Frans Mikael Franzen. Några genealogiska uppgifter om hans släkt. Höör 1949, 60 s. Falun 1950 68 s. [+ 6 s.]
940 Gummerus Jaakko: Pohjoispohjalaisia pappissukuja -Jouko 1 (1910) s. 6-40
1028 Helistö Matti: Historiaa Cajanuksen suvusta ja Kajanuksen talosta. -Jatuli 21 (1990) s. 92-123
1338 Itävuo Keijo & Ranta Kaisu: Esipolvitaulujen kokoelma hakemistoineen. -Oulun sukututkimusseuran julkaisuja 1986:7 191 s. Arv: P[entti] J. Voipio, Genos 61 (1990) s. 136-137.
1580 Kojonen Eero: Sursillin suku. Tapiola 1971, 842 s. Lisäyksiä ja korjauksia: Genos 45 (1974) s. 60-92 & 50 (1979), s. 28-33; Leo Nyholm, Genos 50 (1979), s. 21-27.
2016 Lähteenkorva Eeva: Abraham Lundahlin ja Catharina Cajanuksen jälkeläiset. Sukuhaara julkaisu no 3, Vantaa 1989, 137 s.
2017 Lähteenkorva Eeva: Abraham Lundahlin ja Catharina Cajanuksen jälkeläiset. Sukuhaara julkaisu no 1, Helsinki 1987, 64 s.
2041 Manninen Ohto: Cajanusten esiäiti: Genos 61 (1990) s. 81-86.
2042 Manninen Ohto: Kajaanin asukkaat 1651-1750 SSJ 33 (1981) 112 s.
2733 Similä Yrjö: Pohjoispohjalainen Similä-suku Genealogia Sursillianan valossa. Helsinki 1961, 23 s.
Tarkistin mitä Strandbergin Åbo stifts herdaminne II (1834) sanoo Cajanuksista:
Lohtajan kohdalla s. 137: Gustavus Andreæ Cajanus, Son till Pehr Brahes Fogde i Kajana Län Anders Gyllenhjerta, var Kappellan i denna Församling ifrån 1669 till 1686, då han blef Pastor i Kelviå, Transporterad hit 1687. Död 1710 †).
Terveisin Johannes Hissa
Hei Johannes,
Onko tuossa kohtaa mitään viitettä, mistä tieto on peräisin?
Samalla kuin aloit päivittään, niin voisit laittaa Gusraf Andreæ Cajanuksen vaimon Margareta Jonasdotter Tegelstenin vanhemmat: Tegelsmoran kirkkoherra 1640-53 Jonas Johannis, k. 1653 Tegelsmora, & Karin Larsdotter Gestricius, eli leskenä 1653 Tegelsmora (edellisen Tegelsmoran kirkkoherran Laurentius Olai Gestriciuksen tytär).
Lähde: J.E. Fant & A.Th Låstbom Upsala ärkestifts herdaminne, 3. (Skepptuna och Lunda - Össeby) 1845.
Isä Jonas ei näytä itse käyttäneen sukunimeä vaan Tegelsten näyttää tulleen käyttöön vasta Margaretan Uppsalassa opiskelleille veljille Johan, Olaus ja Laurentius.
Eli koko Gustafin perhe:
Gustavus Andreæ Cajanus s. n. 1635 Kajaani; k. 1710 Lohtaja.
Ylioppilas Uppsalassa 17.10.1655 ja Turussa sl. 1659. Kajaanin pedagogi 1661-62. Joutui erinäisten kiistojen jälkeen jättämään pedagogin virkansa jo vuoden kuluttua. Lohtajan kappalainen 1669-86, Kälviän kirkkoherra 1686 ja Lohtajan kirkkoherra 1687-1710.
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1320
1.puoliso:
n. 1660 Margareta Jonasdr. Tegelsten s. n. 1640 Ruotsi, Tegelsmora; k. n. 1680 Lohtaja. Vhm: Jonas Johannis k. 1653 Ruotsi, Tegelsmora. & Karin Larsdr. Gestrcius, eli leskenä 1653 Ruotsi, Tegelsmora.
1.lapsia:
Jonas Gustavi Cajanus s. n. 1660 Kajaani; k. 1704 Lohtaja. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2863
-P: Susanna Cronbäck s. n. 1660; eli 1721 Lohtaja.
Agneta Gustavsdr. Cajanus s. 1664; k. 1.4.1759 Lohtaja.
-P: Johan Barck, ylioppilas.
Susanna Gustavintytär Cajanus, eli vielä 1713 miehensä kanssa Kokkolassa.
-P: Johan Carlbohm, kauppias ja porvari Kokkolassa.
Kaisa Gustavsdr. Cajanus, muuttanut Ruotsiin.
Margareta Gustavsdr. Cajanus, puoliso voisi olla:
-?P: Iisak Kinnunen eli Kindman, porvari Raahe.
Gustavus Gustavi Cajanus s. 27.9.1675 Lohtaja; k. 6.5.1722 Lohtaja. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4047
-P: 15.9.1701 Lohtaja Susanna Eriksdr. Granberg s. 21.12.1679 Lohtaja; k. 2.4.1754 Lohtaja.
2.puoliso:
n. 1680 Elisabeth Jakobsdr. Gronbäck s. n. 1660 Uusikaarlepyy; k. n. 1700 Lohtaja. Vhm: Jakob Jeremiass. Gronbäck s. n. 1635 Kruunupyy; k. viim. 1680 Uusikaarlepyy. & Susanna Gustafsdr. Witting s. k.
3.puoliso:
n. 1705 Brita Johansdr. Grandelius s. n. 1674 Uusikaarlepyy; haud. 19.2.1738 Lokalahti. Vhm: Johan Johanss. Grandelius s. 1635 Kokkolan pitäjä, k. 1693 Uusikaarlepyy. & Christina Cortinsdr. Bockmöller s. k. 1670. (3. vaimon 1.puoliso Johan Mathiæ Mathesius s. n. 1670 Pyhäjoki; k. 1702 Yli-Kannus. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3416 )
Poika joko 2. tai 3. avioliitosta:
Carl Gustavss. Cajanus s. n. 1700 Lohtaja, eli 1749 Lokalahti. Aliperämies.
-P: 2.1.1735 Lokalahti Engla Hedvig ?Wolmarsdr. Turlau s. n. 1700.
Terveisin Johannes Hissa
Ps:
Tarkista veljen Johannes Andreæ Cajanuksen tiedot myös täältä:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=656
Nämä päivitetty suurin osa tänään. http://www.servut.us/sarinsuku/cajanus_jp.htm
jos huomaatte mulla virheitä niin viestiä tulemaan... noita kun päivittää niin huomaa itsekin niitä virheitä, mutta sitten kyllä tulee sokeus noihin kun aikansa katselee.
Hei Johannes,
Onko tuossa kohtaa mitään viitettä, mistä tieto on peräisin?
Ongelma on juuri siinä, että ei ole viiteitä. Otin Carl Henric Strandbergin Åbo stifts herdaminne II (1834) teoksesta vain viittaukset Gyllenhjerttoihin ja jätin mm. perhetiedot pois. Tarkoitukseni on yrittää löytää varhaisin maininta Cajanuksen ja Gyllenhjertojen suhteesta. Gustavus Andreæ Cajanuksen kohdalla oleva †)-merkintä tarkoittaa alaviitteenä olevia perhe tietoja.
Terveisin Johannes Hissa
Janne Asplund
10.02.09, 14:20
Ongelma on juuri siinä, että ei ole viiteitä. Otin Carl Henric Strandbergin Åbo stifts herdaminne II (1834) teoksesta vain viittaukset Gyllenhjerttoihin ja jätin mm. perhetiedot pois. Tarkoitukseni on yrittää löytää varhaisin maininta Cajanuksen ja Gyllenhjertojen suhteesta. Gustavus Andreæ Cajanuksen kohdalla oleva †)-merkintä tarkoittaa alaviitteenä olevia perhe tietoja.
Nämä vanhat 1800-luvun paimenmuistiot tuntuvat sisältävän todella paljon epämääräisiä tietoja ja suoranaisia virheitä. Tämän sain huomata aikoinani papiston historiaan liittyvää gradua tehdessäni. Enemmän tutuksi tulivat tosin ruotsalaiset paimenmuistiot, mutta eiköhän tuo sama päde suomalaisiinkin. Uudemmat paimenmuistiot lähdeviitteineen ovat toki asia erikseen luotettavuuden kannalta.
Veikkaan, että tässä edellä mainitussa tapauksessakin on kyse kuulopuheesta / toisen käden lähteestä. Tietysti kunnes toisin todistetaan.. ;)
Nimistä:
Palander ja Argillander muodostettu samalla tavoin.
Italiassa argilla on edelleen kuten latinassa savi. Savossa suku otti nimensä Savisaaren kartanon mukaan, ja taas tuo -ander pääte perään. Myös Keski-Suomessa on Argillander-suku vaikuttanut. Tämän äitini isän suvun ja Savon suvun yhteistä mahdollista linkkiä etsitään vielä. -ander ja -ius -päätteet lienevät olleen yleisiä juuri opintielle lähtijöillä.
Oliko Cajander nimi hienompi kuin Cajanus?
Kaisa Toijanniemi
Matti Lund
10.02.09, 15:21
Hei,
Sven-Erik Åströmin tutkimuksen mukaan [S-E Åström: Ur Genealogia Sursillians tillkomsthistoria, Historiska och litteraturhistoriska studier, nummer 27-28, s. 384.] Terserus oli kyllä todennäköisesti tavannut Kokkolan synodaalitapaamisessa monien muiden ohella Erik Cajanuksen, mutta itse asiassa hän oli hieman myöhemmin yhteydessä Johan Cajanukseen, joka tämän yhteydenpidon jälkeen sai Terserukselta toimeksiannon laatia tälle kuvaus pastoraatistaan. Terserus oli laatinut matkojensa tuloksena kuvaukset neljästä pohjoisimmasta pitäjästä ja näitä kuvauksia hän tarjosi Pietari Brahelle.
Siis todennäköisesti Terserus sai lähemmät tiedot Cajanuksista Johan Cajanukselta, ainakin hänellä oli siihen parempi tilaisuus Johan Cajanuksen kanssa.
Pitää koko ajan muistaa, että Terseruksella ei ollut mitään osaa ja arpaa Gyllenhierta -virhetiedon levittämisessä, vaan juuri kuten olet yrittänyt tehdä, Gyllenhierta -virhetiedon syntykohta tulee paljastaa Sursill -virhetietojen kopioketjua pitkin ja on analysoitava sitten, millä virhemekanismilla se oli syntynyt siinä virheen sisäänmenokohdassa, joka onnistuttiin paikantamaan. Ja tosiaan Cajanusten osalta Terseruksen tietolähdettä voidaan luonnehtia aika luotettavaksi, mutta myöhempien kopioitten kuluessa tietolähde on pahoin vääristynyt.
terveisin Matti Lund
Hei,
Jatkan tästä Sursill -kirjanmerkistä Gyllenhjerta-Cajanus -kytkennän ensiesiintymän käsittelyä.
Kuten on käynyt ilmi myös tässä ketjussa, myöhempi "Cajanukset Gyllenhjertoja" - uskomus oli yleistynyt jo ennen Alceniuksen -Sursill -laitoksen painatusta ja jo ennen Saran Wacklinin Hundrade minnen -teosta 1800 -luvun alkupuolella.
Kertaan vielä Åströmiä referoiden ne päävaiheet, joiden kautta päädyttiin Alceniuksen Sursill -laitokseen, jossa "Cajanukset Gyllenhjertoja" kanonisoitiin puolen vuosisadan uskomukseksi:
1. Gabriel Peitziuksen käsikirjoitus 1747, jossa Cajanukset viedään Gyllenhjertoiksi ensi kerran Sursill -skripteissä (ei ole selvää, oliko vienti jo tätä edeltävässä Peitziuksen ensimmäisessä luonnoksessa vuoden 1731 jälkeen.
- Epäilen, että Peitzius olisi selvittänyt tätä Cajanuksilta itseltään, vaan on mielestäni tehnyt omia johtopäätöksiänsä kopioidessaan ja täydennettyään Terserus -käsikirjoituksen tietoja.
2. Vuonna 1753 ei tullut uutta versiota kuten joku ehkä ymmärsi, vaan kun Gabriel Peitzius kuoli, hänen poikansa Martinus sai kirjoituksen haltuunsa, ja alkoi esittää sen perusteella kyselyjä ja pyysi mielipiteitä, miten menetellä kirjoituksen täydentämisen ja levittämisen osalta.
3. Falanderit käyttivät Terseruksen kirjoitusta pohjana omaan sukuselvitykseensä.
4. Petter Niklas Mathesius (1711-1772) lienee saanut 1758 haltuunsa osan Terserus -kirjoituksista sekä Peitziuksen käsikirjoituksen, jota hän käytti sekä historiallisiin kuvauksiin että Sursill -genealogian täydentämiseen. Tällöin hän oli jonkinlaisessa tiedonvaihdossa Erik Cajanuksen kanssa, joka oli laatimassa kotiseutukuvausta "De Cajania"!
Pohjalaisen piispan Mennanderin ohjauksella ensin Mathesius (ja sitten hänen seuraajansa Westzynthius myöhemmin Porthanin ohjauksella) mm. kierrättivät Peitziuksen vuoden 1747 Sursill -kopiota, Mathesius vuoden 1759 lopulla seurakunnissa niin, että eteläisin dokumentoitu paikkakunta oli Vöyri ja pohjoisin Oulu. Tällöin paitsi tiedot siitä levisivät pappiloihin ko. alueella, siitä otettiin useampi paikallinen sukupiirin kopio, ja näitä käytettiin omaan sukuselvitykseen ja oman haaran tietojen täydennyksen pohjana. Näitä ei palautettu keskitetysti, vaan ne jäivät suurimmaksi osaksi elämään omaa paikallista elämäänsä.
5. Tämän Mathesiuksen vetämän vaiheen jälkeen Sursill -tietojen keruu Peitziuksen kirjoituksen pohjalta oli pysähdyksissä hänen loppuelämänsä ajan 1760-1772, jonka jälkeen käsikirjoitus joutui hänen vävynsä Johan Westzynthiuksen (1734-1804) haltuun. Jonkinlainen ensimmäinen toimenpide on tästä dokumentoitu 1782, jolloin Porthan astuu myös kuvaan, joka kehoitti JW:tä herättelemään keruussa "Pohjanmaan ukkoja". Näin alkoi keruu jälleen kehittyä päätyäkseen ns. Codex Tengström -vaiheeseen. JW:n panos jäi vähäiseksi muiden kiireiden takia. Nyt oltiin tultu jo 1800 -luvulle ja oli muotoutunut pitkälti se pohja, jolta Alcenius ponnisti laatimaan Genealogia Sursillianaa. Korosettakoon kuitenkin, että Alceniuksella oli maakunnassa tämän runkoversion lisäksi pään menonaan monenkirjavaa selvitystä aikaisempien vaiheiden peruina.
Mainittakoon vielä, että Cajanukset vaikuttavat olleen aika sivussa tästä prosessista, mutta vielä enemmän ummikkoja olivat tuolloin ne monet eteläpohjalaiset, joilla on kuitenkin vankat Sursill -juuret.
Edelläolevasta puuttuu toki monia tärkeitä pointteja, mutta olisiko siinä jonkinlainen kehikko, josta paikantaa Gyllenhjertan kulkeutumista kiinni Cajanuksissa?
terveisin Matti Lund
Ps. korostan vielä, että yritin olla panematta omiani viittaamiini Åströmin esittämiin tietoihin.
Matti Lund
10.02.09, 15:33
Niin
Mainitsin äskeisessä tämän:
Mainittakoon vielä, että Cajanukset vaikuttavat olleen aika sivussa tästä prosessista, mutta vielä enemmän ummikkoja olivat tuolloin ne monet eteläpohjalaiset, joilla on kuitenkin vankat Sursill -juuret.
Ehkä liian vähättelevä. Eteläpohjalaiset tulivat voimakkaammin keruuseen mukaan aika myöhään, 1790 -luvulta alkaen ja 1800 -uvun alussa Niklas Lagus Laihialla ja Henrik Wegelius olivat sangen aktiivisia asiassa.
terv Matti Lund
Nämä vanhat 1800-luvun paimenmuistiot tuntuvat sisältävän todella paljon epämääräisiä tietoja ja suoranaisia virheitä. Tämän sain huomata aikoinani papiston historiaan liittyvää gradua tehdessäni. Enemmän tutuksi tulivat tosin ruotsalaiset paimenmuistiot, mutta eiköhän tuo sama päde suomalaisiinkin. Uudemmat paimenmuistiot lähdeviitteineen ovat toki asia erikseen luotettavuuden kannalta.
Veikkaan, että tässä edellä mainitussa tapauksessakin on kyse kuulopuheesta / toisen käden lähteestä. Tietysti kunnes toisin todistetaan.. ;)
Otin Carl Henric Strandbergin Åbo stifts herdaminne II (1834) teoksen, koska siihen viitataan usein Cajanusten kohdalla esim. netistä löytyvässä ylioppilasmatrikkelissa. Epäilen teoksen Gyllenhjerta-viittausten tulleen juuri jostakin Sursill-versiosta, tämä käy ilmi esim. sivun 225: Ericus Andreæ Cajanuksen tietojen kohdassa "Hustru Agneta Mattsdotter (aliis Cathr. Lachticat)". Cajanukset eivät näytä juuri osallistuneen Sursill-teoksen syntyyn sillä Cajanusten tiedot näyttävät usein olevan vajavaisempia kuin monien muiden sukujen.
Terveisin Johannes Hissa
Sarille lisää linkkejä:
Historiallinen sanomalehtiarkisto: siellä paljon osumia Cajanukseen.
Agricola Suomen historiaverkko: vain muutamia.
Molemmissa on Turun Wiikko-Sanomat 13.9.1823 no 37, jossa on Johannes Cajanuksesta ( k.1681 25-vuotiaana) pitkä artikkeli. Siinä todetaan mm., että Johannes Gezelius nuor. oli pitänyt kuolleen ruumissaarnan ja esittänyt jonkinlaisen elämäkerran. "Molemmat präntätty". Onko kukaan tuota materiaalia päässyt tutkimaan?
Helsigin Uutisissa 26.2.1863 no 17: Gyllenhjerta-nimi. Jne.
Yritän lisätä tähän tämän kuolleen Cajanuksen isän käsiala- ja nimikirjoitusnäytteen v. 1673 (Jokipii II s.138). Sitä voi vaikka verrata Matti Lundin näytteeseen. Selvästi nuoremman miehen käsialaa. Mahtava J !
Kaisa Toijanniemi
Sarille lisää linkkejä:
Historiallinen sanomalehtiarkisto: siellä paljon osumia Cajanukseen.
Agricola Suomen historiaverkko: vain muutamia.
Molemmissa on Turun Wiikko-Sanomat 13.9.1823 no 37, jossa on Johannes Cajanuksesta ( k.1681 25-vuotiaana) pitkä artikkeli. Siinä todetaan mm., että Johannes Gezelius nuor. oli pitänyt kuolleen ruumissaarnan ja esittänyt jonkinlaisen elämäkerran. "Molemmat präntätty". Onko kukaan tuota materiaalia päässyt tutkimaan?
Helsigin Uutisissa 26.2.1863 no 17: Gyllenhjerta-nimi. Jne.
Yritän lisätä tähän tämän kuolleen Cajanuksen isän käsiala- ja nimikirjoitusnäytteen v. 1673 (Jokipii II s.138). Sitä voi vaikka verrata Matti Lundin näytteeseen. Selvästi nuoremman miehen käsialaa. Mahtava J !
Kaisa Toijanniemi
Tekijät: Gezelius, Johannes , nuorempi
Nimeke: The rätteligen wijsas förmohner, i thetta och thet tilkommande lijfwet: uthaf psalm 119. vers. 18, 19. Tå ... mag: Johannes Cajanus, ... professor in facult. philosopica. Wijdh kongl. academien i Åbo; effter lång uthstånden siukdoom ... begrofz, i st: Mariae kyrckia wijdh Rändemäcki, anno 1681. Den 3. julij, som war dom. 4. trinit. Enfaldeligen förestälte af Johanne Gezelio, J. f. s. theol. doctore ejusdemque facult. professore ordin. Samt tå pastore wijdh bemälte försambling
Aineisto: kirja
Julkaistu: Tryckt i Åbo : af Johan Winter, kongl. booktr. , anno 1692
Omistavat kirjastot:
HELKA - Helsingin yliopiston kirjastolaitos
Kokoelma: Kansalliskirjasto, käyttö vain erikoislukusalissa
Sijainti: H Reenpää Henkilökirjallisuus Cajanus
TRIA - Tritonia, Vaasan tiedekirjasto, Vasa vetenskapliga bibliotek
Kokoelma: Vasa svenska lyceums bibliotek - kirjasto, 1. krs-vån.
Sijainti: ÖH Lyc.1.2Dc8 Gezelius
ej hemlån - ei kotilainaan
Terveisin Johannes Hissa
Sami Lehtonen
10.02.09, 17:07
Nyt kun aiheessa on päästy näinkin pitkälle, niin kysyisin Matti Lundilta, onko missään Cajanusten yhteydessä mitään viitettä Kirkkonummen Hjertoihin? Ramsaykaan kun ei tarjoa mitään viitettä, millä perusteella kantaisä olisi yhdistettävissä kirkkonummelaiseen sukuun. Olisiko aiheen tiimoilta olemassa joku Per Brahen kirje?
Matti Lund
10.02.09, 17:34
Hei,
Jatkan tästä Sursill -kirjanmerkistä Gyllenhjerta-Cajanus -kytkennän ensiesiintymän käsittelyä.
Kuten on käynyt ilmi myös tässä ketjussa, myöhempi "Cajanukset Gyllenhjertoja" - uskomus oli yleistynyt jo ennen Alceniuksen -Sursill -laitoksen painatusta ja jo ennen Sara Wacklinin Hundrade minnen -teosta 1800 -luvun alkupuolella.
Kertaan vielä Åströmiä referoiden ne päävaiheet, joiden kautta päädyttiin Alceniuksen Sursill -laitokseen, jossa "Cajanukset Gyllenhjertoja" kanonisoitiin puolen vuosisadan uskomukseksi:
1. Gabriel Peitziuksen käsikirjoitus 1747, jossa Cajanukset viedään Gyllenhjertoiksi ensi kerran Sursill -skripteissä (ei ole selvää, oliko vienti jo tätä edeltävässä Peitziuksen ensimmäisessä luonnoksessa vuoden 1731 jälkeen.
- Epäilen, että Peitzius olisi selvittänyt tätä Cajanuksilta itseltään, vaan on mielestäni tehnyt omia johtopäätöksiänsä kopioidessaan ja täydennettyään Terserus -käsikirjoituksen tietoja.
2. Vuonna 1753 ei tullut uutta versiota kuten joku ehkä ymmärsi, vaan kun Gabriel Peitzius kuoli, hänen poikansa Martinus sai kirjoituksen haltuunsa, ja alkoi esittää sen perusteella kyselyjä ja pyysi mielipiteitä, miten menetellä kirjoituksen täydentämisen ja levittämisen osalta.
3. Falanderit käyttivät Terseruksen kirjoitusta pohjana omaan sukuselvitykseensä.
4. Petter Niklas Mathesius (1711-1772) lienee saanut 1758 haltuunsa osan Terserus -kirjoituksista sekä Peitziuksen käsikirjoituksen, jota hän käytti sekä historiallisiin kuvauksiin että Sursill -genealogian täydentämiseen. Tällöin hän oli jonkinlaisessa tiedonvaihdossa Erik Cajanuksen kanssa, joka oli laatimassa kotiseutukuvausta "De Cajania"!
Pohjalaisen piispan Mennanderin ohjauksella ensin Mathesius (ja sitten hänen seuraajansa Westzynthius myöhemmin Porthanin ohjauksella) mm. kierrättivät Peitziuksen vuoden 1747 Sursill -kopiota, Mathesius vuoden 1759 lopulla seurakunnissa niin, että eteläisin dokumentoitu paikkakunta oli Vöyri ja pohjoisin Oulu. Tällöin paitsi tiedot siitä levisivät pappiloihin ko. alueella, siitä otettiin useampi paikallinen sukupiirin kopio, ja näitä käytettiin omaan sukuselvitykseen ja oman haaran tietojen täydennyksen pohjana. Näitä ei palautettu keskitetysti, vaan ne jäivät suurimmaksi osaksi elämään omaa paikallista elämäänsä.
5. Tämän Mathesiuksen vetämän vaiheen jälkeen Sursill -tietojen keruu Peitziuksen kirjoituksen pohjalta oli pysähdyksissä hänen loppuelämänsä ajan 1760-1772, jonka jälkeen käsikirjoitus joutui hänen vävynsä Johan Westzynthiuksen (1734-1804) haltuun. Jonkinlainen ensimmäinen toimenpide on tästä dokumentoitu 1782, jolloin Porthan astuu myös kuvaan, joka kehoitti JW:tä herättelemään keruussa "Pohjanmaan ukkoja". Näin alkoi keruu jälleen kehittyä päätyäkseen ns. Codex Tengström -vaiheeseen. JW:n panos jäi vähäiseksi muiden kiireiden takia. Nyt oltiin tultu jo 1800 -luvulle ja oli muotoutunut pitkälti se pohja, jolta Alcenius ponnisti laatimaan Genealogia Sursillianaa. Korosettakoon kuitenkin, että Alceniuksella oli maakunnassa tämän runkoversion lisäksi pään menonaan monenkirjavaa selvitystä aikaisempien vaiheiden peruina.
Mainittakoon vielä, että Cajanukset vaikuttavat olleen aika sivussa tästä prosessista, mutta vielä enemmän ummikkoja olivat tuolloin ne monet eteläpohjalaiset, joilla on kuitenkin vankat Sursill -juuret.
Edelläolevasta puuttuu toki monia tärkeitä pointteja, mutta olisiko siinä jonkinlainen kehikko, josta paikantaa Gyllenhjertan kulkeutumista kiinni Cajanuksissa?
terveisin Matti Lund
Täsmennän vielä Alceniuksen vaikeaa lähtökohtaa Sursill -keruitten alkuperäisten manusskriptien osalta siten, että hänellä oli kyllä käytettävissään lähes kaikki Peitziusten keräämät tiedot, mutta hänellä ei ollut käytettävissään itse Codex Peitziusta eli Peitziuksen vuoden 1747 versiota eikä Westzynthiuksen siitä täydentämää versiota. Lisäksi Terseruksen käsikirjoituksesta ei ollut siinä vaiheessa enää kenelläkään täydellistä kopiota, vaan osakopioita. Sen sijaan hänellä oli käytettävissään myöhempiä koosteita, joiden pohjana nämä "alkuperäiset" olivat olleet. Itse asiassa Alceniuksella olivat vain ohimenneen viittaamani Laguksen ja Wegeliuksen koosteet ihan päällimmäisinä, kun hän lähti vuoden 1820 paikkeilla kokoamaan Genealogia Sursillianaa.
Siis virheiden lähteiksi muodostui sangen sekava manusskriptien vyyhti, mikä kannattaa huomioida tämän Gyllenhjerta -sotkunkin suhteen.
terv Matti Lund
Ps. sorry tämä jahkaaminen, mutta kertaukseni oli niin ympäripyöreä, että siitä voi luulla ilman tätä täsmennystä enemmän,mitä siinä on.
Tekijät: Gezelius, Johannes , nuorempi
Nimeke: The rätteligen wijsas förmohner, i thetta och thet tilkommande lijfwet: uthaf psalm 119. vers. 18, 19. Tå ... mag: Johannes Cajanus, ... professor in facult. philosopica. Wijdh kongl. academien i Åbo; effter lång uthstånden siukdoom ... begrofz, i st: Mariae kyrckia wijdh Rändemäcki, anno 1681. Den 3. julij, som war dom. 4. trinit. Enfaldeligen förestälte af Johanne Gezelio, J. f. s. theol. doctore ejusdemque facult. professore ordin. Samt tå pastore wijdh bemälte försambling
Aineisto: kirja
Julkaistu: Tryckt i Åbo : af Johan Winter, kongl. booktr. , anno 1692
Omistavat kirjastot:
HELKA - Helsingin yliopiston kirjastolaitos
Kokoelma: Kansalliskirjasto, käyttö vain erikoislukusalissa
Sijainti: H Reenpää Henkilökirjallisuus Cajanus
TRIA - Tritonia, Vaasan tiedekirjasto, Vasa vetenskapliga bibliotek
Kokoelma: Vasa svenska lyceums bibliotek - kirjasto, 1. krs-vån.
Sijainti: ÖH Lyc.1.2Dc8 Gezelius
ej hemlån - ei kotilainaan
Terveisin Johannes Hissa
Heippa
ehtisikö joku tuota käymään lukemassa ja kirjoittamassa ylös mitä siinä lukee?
Sarille lisää linkkejä:
Historiallinen sanomalehtiarkisto: siellä paljon osumia Cajanukseen.
Agricola Suomen historiaverkko: vain muutamia.
Molemmissa on Turun Wiikko-Sanomat 13.9.1823 no 37, jossa on Johannes Cajanuksesta ( k.1681 25-vuotiaana) pitkä artikkeli. Siinä todetaan mm., että Johannes Gezelius nuor. oli pitänyt kuolleen ruumissaarnan ja esittänyt jonkinlaisen elämäkerran. "Molemmat präntätty". Onko kukaan tuota materiaalia päässyt tutkimaan?
Helsigin Uutisissa 26.2.1863 no 17: Gyllenhjerta-nimi. Jne.
Yritän lisätä tähän tämän kuolleen Cajanuksen isän käsiala- ja nimikirjoitusnäytteen v. 1673 (Jokipii II s.138). Sitä voi vaikka verrata Matti Lundin näytteeseen. Selvästi nuoremman miehen käsialaa. Mahtava J !
Kaisa Toijanniemi
Kiitos Kaisa , selaan nuo het kun ehdin. Sieltä voi löytyä vaikka mitä mukavaa noihin tauluihin liitteeksi.
Tuossa 26.02.1863 Helsingin Uutiset no 17 sivu 4
http://digi-old.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=page&type=mq&pageFrame_currPage=4&id=295884&conversationId=2
Siinä on maininta taas Cajanus suvun alkuperästä. Näyttää tuossa lehdessä olevan muistakin suvuista jotain kirjoitusta. Kirjoitanpa tännekin mitä tuossa lukee Cajanuksista.
"Joku suku on myös aatelissäädystä lähtenyt. Semmoinenn on Suku Cajanus, jonka esi-isä Antti Eerikinpoika sukunimeltään Gyllenhjerta ( s.o kultainen sydän), oli Kyrksletistä kotoisin, sitten tuli kreivi Per Brahen voudiksi Kajaanin ja Pielisten alueesta, ja otti Suomalaisen vaimon nimeltä Laatikatar. Hänen neljä poikaasa tulivat kirkkoherroiksi Sotkamossa, Paltamossa, Pielisjärvellä sekä Lohtajalla. Paltamon Cajanukset olivat lopula 17:tta ja alussa 18:tta vuosisataa hyvin mainioita. Voudin pojan poika ja Paltamosta kotoisin oli ylimääräinen professori Juhana Cajanus, joka w. 1681 kuoli 26:n vanhana ja on sepittänyt virren n:o 278 " Etkös ole ihmis-parka". Sotkamosta kotoisin taas oli voudin pojan pojan poika Eerikki Eerikinpoika Cajanus, joka kuoli w. 1737 kruununkylän kirkkoherrana, ja oli ollut avullinen nykyisen virsikirjamme teosta v. 1701. Samaa sukua on myöskin Taneli Cajanus, kappalaisen poika Paltamosta, joka oli pituudeltaan neljä tuumaa viidettä kyynärää ja kulki ympäri Euroopan näyttäimässä, kunnes viimein vuonna 1749 kuoli Harlemissa Hollannin maalla 46 vuoden vanhana. Suvut Cajan ( Kajaani )ja Cajaner ovat samasta juuresta lähteneet."
Tuolla oli myös kirjoitus Johan Fredrik Cajanista ( SS 4616) Piippolan kappalaisesta, siitä taitaa selvitä kuolinaikakin.
Johan Fredrik Cajaani on 72 vuoden ikäisenä vaipunut ikuiseen lepoon viimekuun 28. päivänä Piippolan kappalaisen pappilassa Pohjanmaalla. Kuka siis tämä mies oli? Ei hän ollut tämän mailman suurin. Hän oli halpa ja heikkomielisenä ja papinvirkaansa toimittamaan kykenemättönnä elelevä kappalainen. Ja kuitenikin on hänen nimensä elävä Suomen kansan historiassa kauemmin kuin monen muun. Hän oli ensimmäinen Suomen historian kirjoittaja ja semmoisena hän aikonansa rikastutti Suomen kirjallisuutta melkoisella teoksella. Kajaani ( Cajan ) oli syntynyt Sotkamossa v. 1815. Käytyänsä Oulun koulua ja Turun lukiota tuli Kajaani ylioppilaaksi . 1832. Aikoen suorittaa fil.kandidaatintutkintoa harrasti hän aluksi väsymättömällä ahkeruudella ja suurella menestyksellä luonnontiedettä, erittäin kasvitiedettä kävellen aina kasveja ja hyönteisiä keräämässä. Sitten hän kääntyi kreikan ja latinan lukemiseen ja sen jälkeen yhä tarttuvalla mieltymyksellä filosofiaan. Lönrotin seurasta vaelsi hän 1835 läpi Itä-Pohjanmaan seurakuntien ja 1836 Venäjän Karjalasta Lönnrotin kehoituksesta hän ensin tekijännimellä J.F. Kainonen "Suomen Historia koetteeksikerrottu", joka lisälehtenä seurasi Mehiläistä v. 1839-1840. Tämän teoksen hän sitten laajensi ja julkaisi eri teoksena v. 1846 nimellä: "Suomen historia, kertoi lyhykäisestä järjestyksestä J.F. Kajaani ensimmäinen osa elikkä Pakanuuden ja Paavinuskon ajat. " Cajan oli silläaikaa luopunut tieteellisistä opinnoista ja vihittiin papiksi v. 1842 aikoen hylätä kandidaattiopinnot tuonnemmaksi. Tämän päätöksen vaikuttivat sen ajan hengelliset liitteet ahdistavan varattomuuden kanssa. Kajaani oli sitten apulaispappina monessa seurakunnassa, kunnes hän vihdoin 1857 tuli Piippolaan kappalaiseksi. Tätä virkaansa hän toimitti vuoteen 1863, jolloin enenevä synkkämielisyys veti hänet sopimattomaksi minkäänlaiseen virkatoimeen. Suomen uudemman ajan vaiheista, joista hän oli aikonut kertoa kahdessa osassa, ei hän saanut kuvailleeksi. Yhä enenevä mielenvika ja taloudelliset huolet lamahuttivat hänen voimansa, kuitenkin vähentämättä hänen haluansa tutkimisiin. Kirjojen, enimmiten latinan ja heprean ja kreikankielisten ympäröimänä istui hän kammiossaan tahi kuljeksi metsässä muinaissuomalaisten alttaria etsimässä. Hänen elämästä ei ollut loistava. Hänen nuoruutensa lahja (en saa selvää tästä kohtaa .....) on hankkiva hänen nimellensä pysyväisen nimen Suomen Historiassa. Lähde: 16.03.1887 Wiipurin Sanomat no 42
Mietin, että mistä olen saanut tuon Johanin kuolinajan 2.3.1887 niin sitten tsekkasin Sursillin niin siellä se oli tuollatavalla. Elikäs tässä lehdessä eri aika eli 28.2.1887, jos nyt oikein sen käsitin.
Poistin tämän viestin kirjoituksen, kun löysi tiedot itseltäni. Kyse oli Pitkästä Tanelista.
Hei!
Sara Wacklin: Sata muistelmaa Pohjanmaalta.1966. Johdannon kirjoittanut Aimo Halila.
s.203 "Taneli Cajanus oli paltamolaisen rovasti Johan Cajanuksen (suvun oikea nimi oli Gyllenhjerta) pojanpoika."
s.332 Henkilötietoja, myöhemmin lisättyjä, ehkä Halilan tekemiä.
"oikea nimi...puhe tästä sukulaisuudesta perustuu vain suvun muistitietoon"
SW:n kirja ilmestyi 1840-luvulla ja ensimmäinen painos 1000 kpl myytiin parissa kuukaudessa loppuun. Tieto suvun "oikeasta" nimestä levisi?
Kaisa Toijanniemi
Löytyy netistä ainakin osa:
http://fi.wikisource.org/wiki/Satanen_muistelmia_Pohjanmaalta
Ja katsokaapa wikipedian tietoja Cajanuksista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cajanus
Löytyy netistä ainakin osa:
http://fi.wikisource.org/wiki/Satanen_muistelmia_Pohjanmaalta
Ja katsokaapa wikipedian tietoja Cajanuksista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cajanus
Gyllenhjerta maininta löytyy kappaleesta 35. Pohjanmaan jättiläinen:
Daniel Kajanus oli Paltamon rovastin, Juha Kajanus’en pojan poika. (Sen oikia sukunimi oli Gyllenhjerta.)
http://fi.wikisource.org/wiki/Satanen_muistelmia_Pohjanmaalta:_35._Pohjanmaan_j ttiläinen (http://fi.wikisource.org/wiki/Satanen_muistelmia_Pohjanmaalta:_35._Pohjanmaan_j% C3%A4ttil%C3%A4inen)
Epäilen, että Sara Wacklinin lähde on Stranbergin Åbo stifts herdaminne II (1834), jonka lähteenä Cajanuksille taas näyttää käytetyn Hiereuologia Ostrobotnicaa ja ainakin jotakin Sursill-versiota.
Terveisin Johannes Hissa
Tuo Gyllenhjertta nimen käyttö näyttää vaivaavan edelleen. Eihän sillä ole kovin suurta merkitystä, jos ei löydetä Kirkkonummen Korkkulan perheen uusia sukuyhteyksiä.
On hyvä huomioida tuota Aatelisäädyn kehittymistä, ja joku voi täydentää nimen käyttöoikeutta.
Ratsupalvelu ja siten myös rälssioikeus alkoi periytyä 1300-luvulla. Rälssisäätyyn pääsyä alettiin rajoittaa 1400-luvun alussa. Rälssioikeudesta pääsi nauttimaan vain kuninkaalta rälssikirjeen saanut henkilö. Rälssikirjeiden ja vaakunoiden, jotka otettiin käyttöön 1420, kautta rälssistä oli käytännössä muodostunut aatelissääty.
Suomalainen rälssi omisti melko vaatimattoman määrän maata keskiajalla verrattuna Ruotsiin. Suomessa oli keskiajan lopulla 250 aatelis- tai säterikartanoa. (Aatelisten asumakartanoita tai tiloja, jotka oli aatelisten henkilökohtaisessa omistuksessa, kutsuttiin 1500-luvulla sätereiksi). Suomen keskiaikaiset säterit ja lampuotitilat oli keskittyneet pääasiassa Varsinais-Suomeen ja Uudellemaalle.
Välboren-sanaa ei käytetty pelkästään aatelisarvon omaavista. Sanaa on aina välillä käännetty myös merkityksessä vapaasukuinen. Tämä taas viittaisi rälssisukuun, joka taas yleensä yhdistetään aateluuteen.
Rälssi muuttuu lopullisesti aateliksi vasta vuoden 1569 aatelisprivilegioissa ja aateluuden periytyminen vain mieskantaisesti saa vahvistuksensa 1600-luvun privilegioissa ja ritarihuonejärjestyksissä. Ritarihuoneet syntyi 1600-luvulla niin Ruotsiin kuin Suomeen.
Neljän polvea suvun edustajía oli: (jotka käytti Hevonpää/Wiksberg nimeä, ja vasta 1625 alkoi käyttää neljännessä "aatelis- polvessa" Gyllenhjertta sukunimeä. Ja se jäi lyhytaikaiseksi tuon Krister Nilssoninin osalta joka aateloitiin uudestaan nimellä Rosengranz). Aateleitiinko kaikki sukuhaarat?
Nils Svensson till Hevonpää (Viksberg) i Pemar socken. Förekommer såsomlandsfogde i Norra Finland 1534, 1536, kallad "välbördig sven" (1).Slottsliggare, på Åbo slott 1538, på Viborgs slott 1547 till 1553. Ledamot afborgrätt på Åbo slott 1556 (2). Prestaf för ryska sändebud 1557 (3). Amiralunder konung Erik XIV:s regering; - d. omkring 1565 (15). - Gift före 1550 med Cecilia, dotter af Krister Pedersson (Jägerhorn till Spurila, n:r 114), tillHevonpää, och Margareta Spåre, uradel. Hon lefde enka 1586.
Krister Nilsson (tab. I) till Hevonpää i Pemar socken. Kvartermästare förhoffanan 1590 (12). Var fänrik för adelsfanan då han 1594 8/6 fick frälse förnågra skattehemman. Deltog i adelsmötet i Åbo 1596. Hörde till konung Sigismunds anhängare, och fick 1599 af konungen medel att ståndsätta Hevonpäägård som af hertig Karlsfolk blifvit "ömkligen och okristligen härjad." Flyddesedan till Polen; - d. i landsflykt före 1620. Först 1634 hölls efter honomarfskifte (7). - Gift l:o (enligt Anrep) med sin kusin Anna Jägerhorn, dotteraf löjtnanten Klas Kristersson (Jägerhorn till Spurila, n:r 114) och AnnaStålarm (n:r 32).Barn:Nils Kristersson, ryttmästare, -d. 1616. Tab. III.Klas Kristersson, ryttmästare, -d 1619. Tab. V.Henrik Kristersson, ryttmästare, d. 1625. Tab. VI.Johan Kristersson Gyllenhjerta, major, f 1662. Tab. VIII.Anna Kristersdotter, d. 1638 (7). Gift med ryttmästaren Erik Henrikssoon Sabelstjerna, n:r 206, d. 1636.
Nils Kristersson (tab. II) till Paarskylä i Bjärnå socken. I slottslofven påViborg 1610-14. Ryttmästare. Drog till Ryssland 1614med pengar till fältherrenJakob De la Gardie (13). Sändes 1616 från Novgorod till Ladoga, blef fången påvägen, och d. s. å. - Gift med Ebba Stjernsköld, som lefde enka 1630 (7) iSverige; - dotter af riksrådet Göran Klasson (Stjernsköld, frih. n:r 24) ochKKerstin Hansdotter (Bjelkenstjerna, n:r 28).
Krister Nilsson Rosencrantz (tab. III) till Halkilaks i Pemar samt Forsby iPärnå socken, f. 1608 10/5 på Nyslott. Tjänte först iutlandet, bevistadekriget i Tyskland. Introducerad på svenska riddarhuset 1625 under n:r 40 ochmed namnet Gyllenhjerta, men envisades att kalla sig Rosencrantz, ehuru dettanamn bestreds honomaf adl. ätten n:r 197, Rosencrantz. Assessor i Åbo hofrätt1635 19/11 (15). Häradshöfding i Sääksmäki härad 1655 16/6. Deltog i riksdageni Stockholm 1655, ledamot af riddarhusutskottet. Bevistade landskapsmötet i Åbo1657, samt riksdagen i Stockholm 1664; -d. 1669. Gift 1635 3/2 med IngeborgBeureus, f. 1603 13/1, -d. 1659 30/6, begr. i Åbo domkyrka, med trycktlikpredikan; dotter afståthållaren Tomas Beureus, n:r 104, och SofiaHansdotter af adl. Lepassläkten. . .
Wikibedian mukaan: Asemies Nils Pedersson (Jägerhorn af Spurila (http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4gerhorn_af_Spurila)) omisti Hevonpään kartanon vuonna 1471 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1471). Kartano pysyi suvussa kunnes se siirtyi Gyllenhierta-suvulle, Nils Pederssonin pojanpojan tyttären Cecilia Christersdotterin (Jägerhorn af Spurila) mentyä naimisiin amiraali Nils Svenssonin (Gyllenhierta) kanssa 1530-luvulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/1530-luku). Gyllenhierta-suku käytti Hevonpäätä sukunimenään aina siihen asti kunnes Ruotsin ritarihuone perustettiin 1625 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1625). Sukua alettiin tuolloin nimittää Gyllenhiertaksi sukuvaakunan mukaan. Hevonpää oli Gyllenhiertojen pääkartano vuoteen 1670 asti.
Eli samoihin aikoihin kuin Antti Erikinpoika oli jo Kainuussa suku otti nimen käyttöön. Mitenkähän tuo nimenkäyttö oli suojattu ja voiko se periytyä tuolta "tanskalais-ajalta" yhtälailla Korkkulan sukuhaaralle kui Hevonpään suvulle? Ja tai oliko suvuilla myöhempi kytkentä keskenään. Yleensä noita Suomen tanskalais-peräisiä sukuja ja heidän keskenäisiä yhteyksiä 1500-luvulla kannattiais tutkia!
Olavi
Anders Erikinpojasta todetaan Bergholmin kirjassa: "..oli vanhaa aatelissukua Gyllenhjerta".
Hänen lapsistaan Beatalle on naimisiin mennessä merkitty Gyllenhjerta samoin Felicialla ja Agnetalla. Sitten on Jeremiaalla Gyllenhjerta-nimi mutta katoaa hänen lapsiltaan. Jeremiaan on täytynyt käyttää myös sukunimeä Cajanus. Kaikki hänen lapsensa käyttävät nimeä Cajanus.
Bergholmin esittämät tiedot eivät anna varmaa kuvaa suvun liittymisestä Gyllenhjerta-sukuun. Bergholm ei ole tehnyt virhettä kirjoittaessaan tekstin. Virhe on tehty jossain muualla. "Cajanus suku sanoo haarautuvansa jo aikoja sitten sammuneesta aatelissuvusta Hevonpää eli Gyllenhjerta..." on vähintäänkin kyseenalainen "tieto".
Lundin esittämä tieto perustuu lähteeseen, jota aidompaa ei taida löytyä.
Beata Anderssintyttären (Cajanus) toisen miehen perunkirjoituksesta:
Knut Johansson, rådman; bouppt. 14.11.1687. Änkan, den avlidnes fjärde hustru Beata Andersdotter; barn av första giftet med Margareta Mårtensdotter: Brita Knutsdotter, gift med Karl Krank; av andra giftet med Margareta Sigfridsdotter: Johan Knutsson och Margareta Knutsdotter, gift med Erik Persson; av tredje giftet: Gabriel Knutsson och avlidne Karl Knutsson; av fjärde giftet: Anders Knutsson och Maria Knutsdotter. Knut Johansson var avliden redan 17.4.1672.
Tässä ei ole siis Beatalle mainittu Cajanus nimeä. Mutta perunkirjoituksesta käy ilmi Beatan kaksi lasta toisesta avioliitosta: Anders ja Maria. Perunkirjoituksessa Knut Johansson ilmoitetaan kuolleen jo 14.4.1672 ja Oulun kaupungin Historia I -teos taas ilmoittaa hänet haudatun 28.8.1687, joten nämä joutuu tarkistamaan alkuperäisistä lähteistä. Kepeät mullat -teoksen mukaan Knut Johanssonin leski haudattiin Oulun tuomiokirkon lattian alle keväällä 1699, joten tämäkin kannattaa tarkistaa Oulun haudatuista.
Lähteet:
Alf Brenner: Oulun kaupungin perunkirjoituksia 1653-1750 (1963).
A. H. Virkkunen: Oulun kaupungin Historia I (1919).
Kirsti Paavola: Kepeät mullat: kirjallisiin ja esineellisiin lähteisiin perustuva tutkimus Pohjois-Pohjanmaan rannikon kirkkohaudoista (1998).
Terveisin Johannes Hissa
Matti Lund
12.02.09, 18:38
Tuo Gyllenhjertta nimen käyttö näyttää vaivaavan edelleen. Eihän sillä ole kovin suurta merkitystä, jos ei löydetä Kirkkonummen Korkkulan perheen uusia sukuyhteyksiä.
.....
Eli samoihin aikoihin kuin Antti Erikinpoika oli jo Kainuussa suku otti nimen käyttöön. Mitenkähän tuo nimenkäyttö oli suojattu ja voiko se periytyä tuolta "tanskalais-ajalta" yhtälailla Korkkulan sukuhaaralle kui Hevonpään suvulle? Ja tai oliko suvuilla myöhempi kytkentä keskenään. Yleensä noita Suomen tanskalais-peräisiä sukuja ja heidän keskenäisiä yhteyksiä 1500-luvulla kannattiais tutkia!
Olavi
Koska edelleen vaikuttaa olevan jahkailua ja haikailua myös sen suhteen, mitä nimeä itse kukakin on käyttänyt niin, että edelleen pudotaan kärryiltä varsinkin Cajanusten nimenkäytön suhteen, päätin laatia allaolevan pikakaavion, jossa tuodaan esiin mielestäni tärkeimmät vaihevuodet ja kopioversiot, joiden kautta luulo Cajanusten kuulumisesta Gyllenhjertoihin (aatelissuku nro 40 Ruotsin ritarihuoneessa 1625 alkaen) on pääasiassa levinnyt. Varteenotettavia leviämisreittejä saattaa olla muitakin, mutta niitä ei ole toistaiseksi tullut ilmi tässä keskustelussa.
Kaaviossa olen olettanut, että Petziuksen ja Cajanusten väliltä on puuttunut riittävä feedback, jonka takia tolkuton tieto on lähtenyt leviämään keskiössä "Sursill Codex Peitzius Anno 1747". Sen jälkeen kun tämä Peitzius -kooste jalkautettiin vuonna 1759 Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan pappiloihin, syntyi niissä uusia osakopioita ja sukukoosteita, joiden laadinnassa oletan osassa tapahtuneen feedbackia laatijoiden ja Cajanusten välillä, mutta niin, että kun joillekin Cajanuksille on esitetty 1700 -luvun loppupuolella, että he olisivat alunperin Gyllenhjertoja, nämä ovat ottaneet tiedon vastaan tyyliin "kaipa tämä on uskottava, kun niin pontevasti tämä sanotaan ja jo piispa Terseruskin on ammoin niin väittänyt".
Siis oletan, että toteama tyyliin "suku uskoo polveutuvansa eräästä vanhasta aatelissuvusta nimeltään Gyllenhjerta", kuvastaa ennemminkin sitä "bumenrangitietoa", joka on kimmonnut tästä kaavioni kuvaamasta kiertoprosessista ulos Cajanusten omiin sukukaavioihin.
Kaavion ehkä ärsyttävä taustaväri on kultaa ja yhtä lailla ärsyttävä punaväri kuvastaa virhetiedon ujuttautumista eteenpäin.
terveisin Matti Lund
Sami Lehtonen
12.02.09, 19:28
Kaavion ehkä ärsyttävä taustaväri on kultaa ja yhtä lailla ärsyttävä punaväri kuvastaa virhetiedon ujuttautumista eteenpäin.
terveisin Matti Lund
Kiitos Matti. Panoksesi tähän ketjuun ja luomasi kaavio osoittavat varsin selkeästi, miten tämä harhaluulo on aikanaan todennäköisesti syntynyt.
Oletko Cajanus-suvun varhaisimpia vaiheita tutkiessasi löytänyt mitään yhteyttä Kirkkonummen Korkkullaan?
Muistelen että jostain tanskalaisesta kirkossa on ollut noiden Hjertojen ja myös Ruuth "ruutujen" suku-sybollit. Sitä en muista minkä värisinä tai oliko minkään väristä tai minkä värisillä taustaa. Se miten ja mistä Sjundby suvun vaakunaan sydän on ilmestynyt ei ole tiedossani? Yleensä tanskalaisperäisten sukujen tutkiminen on Ruotsi-Suomessa tainnut jäädä melko vähälle ja lähinnä Tottien toteamiseen.
Kerroin että Gyllenhjertta nimellä rekisteröity suku ennen vuotta 1625 käytti nimeä Hevonpää. Ja tuo tietämäni Nils Christersson aateloitiin uudestaan suvulla Rosengranz. Ehkä ainakin hänen veljensä ja mahdollisesti sisarensa saivat käyttöön tuon aatelisrekisteriin 1625 merkityn nimen. Joku voisi kertoa miten nimen käyttö oli rajattua!
Se että onko tuo Korkkulan isäntäketju oikea ja lapsiin Andersiin kytketty oikein on kiinostava kysymys? Onko veljeys Hans Hjertan kanssa (joka kai käytti tuota sukunimeä) varmistettavissa?
Palaan vanhaan viestiini nimikytkennöistä. Felissa tietämäni (tiedostoni) mukaan hyvin harvinainen naisen nimi. Felissa Gyllenhjertta oli naimisissa Joen Stålhandsken kanssa. Onko myös niin ettei noita kahta Stålhanske sukua ole kytketty mitenkäänn toisiinsa, ja on jotain selvittämätöntä?
Minua kiinnostaa myös se löytyykö Cajanus-Gyllenhjertta kytkennän kautta jotain uuttaa Uudenmaan sukuyhteyksistä? En tiedä onko joku tavoite sulkea se ehdottomasti pois? Tuo "aatelis-sukunimi" oli yhden- kahden sukupolven verran (muutaman kymmenen vuotta) käytössä (osalla sukua kun huomioi Rosengranzit). Uudellamaalla on vastaavasti kuin Pohjanmaalla jotain avoimia sukuyhteyksiä jotka saattaisi purkautua löydetyjen tietojen perusteella.
Suuresti arvostan sitä että nykyisin on mahdollista sulkea väärää tietoa tai hypoteeseja (arveluja) alkuperäislähteiden (ja keskustelun) avulla pois. Tämä keskustelu on Cajanusten suhteen ollut hyvin positiivista uutta tietoa antavaa.
Olavi
Sami Lehtonen
12.02.09, 21:04
Joku voisi kertoa miten nimen käyttö oli rajattua!
Lainattua:
"Jos aatelismies muuttaa nimensä, hänet hirtettäköön."
Voisi olettaa, että jos aatelismiehen kohtelu oli edellämainittu, niin aatelisnimen ottaneella rahvaalla oli joltisenkin tukalammat oltavat.
Tanskan Hjertat ovat Norjalaista alkuperää olevaa aatelissuku nro 121:ta. Ei siis välttämättä mitään tekemistä suomalaisten Hjertojen kanssa - eikä ilmeisesti ole osoitettavissa myöskään asiakirjalähdettä, joka yhdistäisi heitä varmuudella Gyllenhjertojenkaan kanssa.
Pari teksti lainausta:
Uradel, måhända från Danmark, och af samma ursprung som svenska adliga ättenn:r 121, Hjerta. Sven Pedersson Hjerta, domhafvande 1518 i Gullbergs härad i Danmark, kunde hafva varit fader till nedanstående Nils Svensson, som måhändainkom till Finland under konung Kristians regeringstid. - Ätten, tidigarebenämnd "Hevonpää"efter stamgodset i Finland, introducerades vid svenskariddarhusets stiftelse 1625 under n:r 40 med namnet Gyllenhjerta efter vapnet.En gren kallade sig Rosencrantz och afslutade på svärdssidan hela ätten Gyllenhjerta, då den siste manlige medlemmen, Nils Rosencrantz, år 1670affördes till hospitalet för spetälska på Själö i Nagu socken.
Hjerta
Länsmanssläkt i Kyrkslätt socken, hvilken efter sitt bomärke anog namnet Hjerta (Hist. Ark.XI. Ruuth. Suom. rälss. sinett) Nedanstående tabeller afse atträtta den falska tradition, enligt hvilken släkten Cajanus skulle leda sitt ursprungfrån svenska adliga ätten n:r 40, Gyllenhjerta. I hittills utgifna utredningar af släkten Cajanus angifves också Kyrkslatt såsomläktens stamort."
Olavi
Sami Lehtonen
12.02.09, 21:40
Pari teksti lainausta:
Uradel, måhända från Danmark, och af samma ursprung som svenska adliga ättenn:r 121, Hjerta. Sven Pedersson Hjerta, domhafvande 1518 i Gullbergs härad i Danmark, kunde hafva varit fader till nedanstående Nils Svensson, som måhändainkom till Finland under konung Kristians regeringstid. - Ätten, tidigarebenämnd "Hevonpää"efter stamgodset i Finland, introducerades vid svenskariddarhusets stiftelse 1625 under n:r 40 med namnet Gyllenhjerta efter vapnet.En gren kallade sig Rosencrantz och afslutade på svärdssidan hela ätten Gyllenhjerta, då den siste manlige medlemmen, Nils Rosencrantz, år 1670affördes till hospitalet för spetälska på Själö i Nagu socken.
Hjerta
Länsmanssläkt i Kyrkslätt socken, hvilken efter sitt bomärke anog namnet Hjerta (Hist. Ark.XI. Ruuth. Suom. rälss. sinett) Nedanstående tabeller afse atträtta den falska tradition, enligt hvilken släkten Cajanus skulle leda sitt ursprungfrån svenska adliga ätten n:r 40, Gyllenhjerta. I hittills utgifna utredningar af släkten Cajanus angifves också Kyrkslatt såsomläktens stamort."
Olavi
Tuossa Gyllenhjertojen kohdalla (lainauksesi näemmä Ramsaysta) oleelliset sanat ovat: "kunde hafva varit fader" ja "måhända inkom till Finland". Kuten sanoin, ilmeisesti ei ole tuokaan osoitettavissa säilyneissä asiakirjoissa so. sellaista lähdettä ei ole löytynyt.
Muistelen että jostain tanskalaisesta kirkossa on ollut noiden Hjertojen ja myös Ruuth "ruutujen" suku-sybollit. Sitä en muista minkä värisinä tai oliko minkään väristä tai minkä värisillä taustaa. Se miten ja mistä Sjundby suvun vaakunaan sydän on ilmestynyt ei ole tiedossani? Yleensä tanskalaisperäisten sukujen tutkiminen on Ruotsi-Suomessa tainnut jäädä melko vähälle ja lähinnä Tottien toteamiseen.
Kerroin että Gyllenhjertta nimellä rekisteröity suku ennen vuotta 1625 käytti nimeä Hevonpää. Ja tuo tietämäni Nils Christersson aateloitiin uudestaan suvulla Rosengranz. Ehkä ainakin hänen veljensä ja mahdollisesti sisarensa saivat käyttöön tuon aatelisrekisteriin 1625 merkityn nimen. Joku voisi kertoa miten nimen käyttö oli rajattua!
Se että onko tuo Korkkulan isäntäketju oikea ja lapsiin Andersiin kytketty oikein on kiinostava kysymys? Onko veljeys Hans Hjertan kanssa (joka kai käytti tuota sukunimeä) varmistettavissa?
Palaan vanhaan viestiini nimikytkennöistä. Felissa tietämäni (tiedostoni) mukaan hyvin harvinainen naisen nimi. Felissa Gyllenhjertta oli naimisissa Joen Stålhandsken kanssa. Onko myös niin ettei noita kahta Stålhanske sukua ole kytketty mitenkäänn toisiinsa, ja on jotain selvittämätöntä?
Minua kiinnostaa myös se löytyykö Cajanus-Gyllenhjertta kytkennän kautta jotain uuttaa Uudenmaan sukuyhteyksistä? En tiedä onko joku tavoite sulkea se ehdottomasti pois? Tuo "aatelis-sukunimi" oli yhden- kahden sukupolven verran (muutaman kymmenen vuotta) käytössä (osalla sukua kun huomioi Rosengranzit). Uudellamaalla on vastaavasti kuin Pohjanmaalla jotain avoimia sukuyhteyksiä jotka saattaisi purkautua löydetyjen tietojen perusteella.
Suuresti arvostan sitä että nykyisin on mahdollista sulkea väärää tietoa tai hypoteeseja (arveluja) alkuperäislähteiden (ja keskustelun) avulla pois. Tämä keskustelu on Cajanusten suhteen ollut hyvin positiivista uutta tietoa antavaa.
Olavi
Missä asiakirjassa esiintyy sukunimi HEVONPÄÄ? Ettei vain olisi: Klas Kristersson till Hevonpää. Se ei ole sukunimi vaan tilannimi.
Tapio Vähäkangas
Uskon Tapion "epäilyksen" perustuvan tietoon ettei Hevonpää ole sukunimi vaan asuinpaikka?
Tuo sanonta sukunimen käytöstä on Wikipediassa, sen arvostusta lähdetietona en osaa sanoa / arvostaa, eli voi hyvin olla "till Hevonpää".
Oleellista mielestäni oli ettei myöskään Gyllenhjertta nimeä oliisi käytetty ennen kuin Ritarihuoneen perustamisen jälkeen 1625. Ja kysyin miten tuo Ritarihuonejärjestys toimi, että nimi (aateluus? nimenkäyttö?) myönnettiin myös naispuolisille jälkeläisille? Ja miten ja miksi tuo toistamiseen aatelointi tapahtui (Rosengranz)?
Tietysti näin harrastaja sukututkija kysyyy, miten pystyy osallistumaan kkeskustelussa niin kriitisesti "sukunimien" käyttöön, jos ja kun alla olevat esimerkin mukaiset lähteet eivät siihen pysty? Taitaa myös valtaosa sukututkijoiden sukunimistä ainakin Länsi-Suomessa olla talon nimiä. Aatelisten kohdalla ehkä sitten pitää olla erityisen tarkkana, sulkujen ja prepositioiden kanssa!
Wikipedia:
Viksbergin kartano, noin vuoteen 1722 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1722) saakka Hevonpää, on kartano Paimionjoen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Paimionjoki) suun länsirannalla Paimiossa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Paimio).
Asemies Nils Pedersson (Jägerhorn af Spurila (http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4gerhorn_af_Spurila)) omisti Hevonpään kartanon vuonna 1471 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1471). Kartano pysyi suvussa kunnes se siirtyi Gyllenhierta-suvulle, Nils Pederssonin pojanpojan tyttären Cecilia Christersdotterin (Jägerhorn af Spurila) mentyä naimisiin amiraali Nils Svenssonin (Gyllenhierta) kanssa 1530-luvulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/1530-luku). Gyllenhierta-suku käytti Hevonpäätä sukunimenään aina siihen asti kunnes Ruotsin ritarihuone perustettiin 1625 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1625). Sukua alettiin tuolloin nimittää Gyllenhiertaksi sukuvaakunan mukaan. Hevonpää oli Gyllenhiertojen pääkartano vuoteen 1670 asti.
Turun Sanomat artikeli Hevonpäästä, kutsuu Krister Nilsinpoikaa Gyllenhiertaksi:
Hevonpää, joksi Viksbergiä ennen nimitettiin, oli suurtilana olemassa jo keskiajalla. Hevonpää-suku aateloitiin varhain ja ritarihuoneen perustamisen jälkeen nimikin muuttui. Siitä tuli Jägerhorn. Jägerhornin tarina kartanossa päättyi kuitenkin 1500-luvun alussa, ja seuraavat sata vuotta kartanoa hallitsivat Gyllenhierta-suvun jäsenet.
Kartanon vaiheita ovat mutkistaneet tietenkin monet kansalliset tapahtumat. Yksi näistä oli kiista Ruotsin kruunusta. Krister Nilsinpoika Gyllenhierta, joka omisti kartanon 1590-luvulla, kuului kuningas Sigismundin kannattajiin. Kaarle-herttua hävittikin kartanon Turun piirityksen yhteydessä 1597 ja Krister Nilsinpoika joutui pakenemaan Puolaan.
Olavi
Seppo Niinioja
12.02.09, 23:13
Missä asiakirjassa esiintyy sukunimi HEVONPÄÄ? Ettei vain olisi: Klas Kristersson till Hevonpää. Se ei ole sukunimi vaan tilannimi.
Tapio Vähäkangas
Mikähän on paras suomennos till Hevonpää -ym. ilmaisuille? Hevonpään herra? Entä jos on kyseessä rouva?
Seppo Niinioja
Matti Lund
12.02.09, 23:32
...
Kerroin että Gyllenhjertta nimellä rekisteröity suku ennen vuotta 1625 käytti nimeä Hevonpää. Ja tuo tietämäni Nils Christersson aateloitiin uudestaan suvulla Rosengranz. Ehkä ainakin hänen veljensä ja mahdollisesti sisarensa saivat käyttöön tuon aatelisrekisteriin 1625 merkityn nimen. Joku voisi kertoa miten nimen käyttö oli rajattua!
....
Olavi
Hei, Olavi
En ole Rosencrantzeja itse selvitellyt, joten joudun tukeutumaan tavoilleni poikkeavasti toisenkäden lähteisiin. Nordisk familjebookista on tämä:
Rosenkrands (i nyare tider skrifvet Ro sen -krantz),
en af Danmarks äldsta och mest ansedda adelsslägten
hvars anor gå tillbaka till 1200-talet. och som i
våra dagar fortlefver i två danska friherrliga grenar
(en tredje gren, adlig,, utdog på manslinien 1825)
och en svensk, adlig (R o s e n c r a n t z). De
dan ska härstamma från Otto Nielssön(d. 1477),
rikshofmästare liksom sonen Er i k (d. 1503),
den förste, som antog namnet R., och sonsonen
Niels (rikshofm. 1513-16). Den svenska grenen, som
härstammar från Ottos broder Timme, naturaliserades
i Sverige 1752 (introd. 1756), och på dess nummer
adopterades den 1805 adlade förre ryttmästaren
Per Kristian Sy Ivan (gift med en Rosencrantz) och
hans efterkommande. Med den danska slägten var icke
befryndad den nu utdöda svenska ätten Rosencrantz
(af Granhammar), som härstammade från den 1612 adlade
öfversten Richard Isaacsson. Några medlemmar af deri
finska ätten Gyllenhierta, nämligen assessoren i
Åbo hofrätt Kristian Gyllenhierta (d. 1669) och hans
syskon, kallade sig (efter vapenbilden) Rosencrantz,
hvaremot de skånske Rosen-crantzarna protesterade. -
Joka ja jonka jatko löytyy kolmella sivulla täältä alkaen:
http://runeberg.org/display.pl?mode=facsimile&work=nfam&page=0731
-------------------------------------------------------
Siis on tanskalainen jo 1200 -luvulta ponnistava Rosenkrands, josta elää edelleenkin kaksi haara Tanskassa, nykyään nimellä Rosencrantz.
Tästä on yksi haarautunut Ruotsiin ja otettu sen ritarihuoneeseen 1756, mutta on sittemmin sammunut.
Lisäksi Ruotsin ritarihuoneeseen on otettu nimellä Rosencrantz (af Granhammar) vuonna 1612 aateloitu eversti Richard Isaakinpoika. Hänenkin sukunsa on sammunut.
Täten kaikki Ruotsin aateliset Rosencrantzit olisivat myös niin sanotusti ammoin sammuneita!
Sitten käsitellään erästä nimijupakkaa:
Asessori Krister Gyllenhjerta olisi halunnut muuttaa nimekseen Rosencrantzin, joka olisi sopinut hänen mielestänsä paremmin sukuvaakunan mukaan. Tähän tanskalaisen suvun edustajat olisivat ankarasti protestoineet. Onko Krister Gyllenhjerta jopa uhitellut ja kokeillut tämän kanssa, en osaa tämän perusteella sanoa. Nähtävästi hän on tehnyt jonkilaisen ehdotelman, joka olisi ritarihuoneen kannattamien pelisääntöjen vastaisena hylätty? - Voisiko joku ottaa asiasta tarkemmin selvää, eli oliko Krister yrittänyt todella käyttää Rosencrantz -nimeä? - Uskomatonta!
Tässä olivat kaikki pikaetsinnässäni eteen tulleet Ruotsin Rosencrantzit!
terveisin Matti Lund
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.