Cajanus-Gyllenhjerta?

[M.Sjostrom]

tuo tanskalainen rosenkrands-suku on saanut nimensä jo keskiaikaisesta sukuvaakunastaan, joka esittää 'ruusukranssia'. Mutta tiettävästi eivät mitään tuota nimeä tienneet eivätkä käyttäneet, ennen kuin noin 1530-luvulla, kun kuningas Frederik I oli säätänyt, että kaikkien maansa aatelismiesten on otettava sukunimi käyttöön.
Kyseisen sukunimen dokumentoitu olemassaolo on siis Tanskankin osalta oletettavasti vasta noin 1530-luvun perua.
Toki, kyllä he kerkisivät siihen ja sen 'omistamiseen' tottua hyvissä ajoin, ennen kuin sitten 1600-luvulla jonkun suomalaisen innokkaan yritykset rohmuta sama 'aatelisnimi', herättivät kerrotunlaisia protesteja.

Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että toveri Shakespeare, joka eli luomisvaihettaan noin vuoden 1600 tienovia olleina vuosikymmeninä, oivalsi käyttää juuri samaa nimeä erään kulissihahmon nimenä Hamlet-näytelmässä. Rosenkrands, yhdessä Gyldenstjernen kanssa, edusti Shakespearen kokemuspiirissä tyypillistä tanskalaista riviaatelisen nimeä.

Toki sitten nämä paljon myöhemmät anglo-sukupolvet ovat ryhtyneet luulemaan että Rosenkrantz on juutalaisnimi.



Hei, Olavi

En ole Rosencrantzeja itse selvitellyt, joten joudun tukeutumaan tavoilleni poikkeavasti toisenkäden lähteisiin. Nordisk familjebookista on tämä:

Rosenkrands (i nyare tider skrifvet Ro sen -krantz),
en af Danmarks äldsta och mest ansedda adelsslägten
hvars anor gå tillbaka till 1200-talet. och som i
våra dagar fortlefver i två danska friherrliga grenar
(en tredje gren, adlig,, utdog på manslinien 1825)
och en svensk, adlig (R o s e n c r a n t z). De
dan ska härstamma från Otto Nielssön(d. 1477),
rikshofmästare liksom sonen Er i k (d. 1503),
den förste, som antog namnet R., och sonsonen
Niels (rikshofm. 1513-16). Den svenska grenen, som
härstammar från Ottos broder Timme, naturaliserades
i Sverige 1752 (introd. 1756), och på dess nummer
adopterades den 1805 adlade förre ryttmästaren
Per Kristian Sy Ivan (gift med en Rosencrantz) och
hans efterkommande. Med den danska slägten var icke
befryndad den nu utdöda svenska ätten Rosencrantz
(af Granhammar), som härstammade från den 1612 adlade
öfversten Richard Isaacsson. Några medlemmar af deri
finska ätten Gyllenhierta, nämligen assessoren i
Åbo hofrätt Kristian Gyllenhierta (d. 1669) och hans
syskon, kallade sig (efter vapenbilden) Rosencrantz,
hvaremot de skånske Rosen-crantzarna protesterade. -


Joka ja jonka jatko löytyy kolmella sivulla täältä alkaen:

http://runeberg.org/display.pl?mode=facsimile&work=nfam&page=0731

-------------------------------------------------------


Siis on tanskalainen jo 1200 -luvulta ponnistava Rosenkrands, josta elää edelleenkin kaksi haara Tanskassa, nykyään nimellä Rosencrantz.


Tästä on yksi haarautunut Ruotsiin ja otettu sen ritarihuoneeseen 1756, mutta on sittemmin sammunut.


Lisäksi Ruotsin ritarihuoneeseen on otettu nimellä Rosencrantz (af Granhammar) vuonna 1612 aateloitu eversti Richard Isaakinpoika. Hänenkin sukunsa on sammunut.



Täten kaikki Ruotsin aateliset Rosencrantzit olisivat myös niin sanotusti ammoin sammuneita!




Sitten käsitellään erästä nimijupakkaa:



Asessori Krister Gyllenhjerta olisi halunnut muuttaa nimekseen Rosencrantzin, joka olisi sopinut hänen mielestänsä paremmin sukuvaakunan mukaan. Tähän tanskalaisen suvun edustajat olisivat ankarasti protestoineet. Onko Krister Gyllenhjerta jopa uhitellut ja kokeillut tämän kanssa, en osaa tämän perusteella sanoa. Nähtävästi hän on tehnyt jonkilaisen ehdotelman, joka olisi ritarihuoneen kannattamien pelisääntöjen vastaisena hylätty? - Voisiko joku ottaa asiasta tarkemmin selvää, eli oliko Krister yrittänyt todella käyttää Rosencrantz -nimeä? - Uskomatonta!



Tässä olivat kaikki pikaetsinnässäni eteen tulleet Ruotsin Rosencrantzit!


terveisin Matti Lund

[Tapani Kovalaine]

Mikähän on paras suomennos till Hevonpää -ym. ilmaisuille? Hevonpään herra? Entä jos on kyseessä rouva?

Seppo Niinioja

Et ole Seppo varmaan kuullutkaan, mitä Antti Eerikinpoika sanoi eräässä kestikievarissa, kun hänelle esitettiin tuo sinun kysymyksesi?

Antti vastasi: Gyll on Hjertta -sen sama koko Hevonpää!

Kestikievarin sivupöydässä joku oli kuulevinaan, että Antti väitti olevansa Gyllenhjerta...

[Seppo Niinioja]

Et ole Seppo varmaan kuullutkaan, mitä Antti Eerikinpoika sanoi eräässä kestikievarissa, kun hänelle esitettiin tuo sinun kysymyksesi?

Antti vastasi: Gyll on Hjertta -sen sama koko Hevonpää!

Kestikievarin sivupöydässä joku oli kuulevinaan, että Antti väitti olevansa Gyllenhjerta...

Kun en ole sertifioitu Gyllenhjerta-tutkija, piti hetki miettiä arvoituksellista vastaustasi. Kyllähän sen noin on täytynyt mennä.

Seppo Niinioja

[Matti Lund]

Hei, samahan se on kuin poimintani matrikkelista, mutta "Paludenius Cajanus" ei ollut tulkintani mukaan lisänimi, jota Anders olisi tarjonnut Uppsalaan, vaan tarkoittaisi suomeksi Kajaanin erämaa(pitäjää) eli olisi vain tarkennus paikannusilmaisuun Bothniensis.

Oireellista kylläkin se on, kun samannäköinen sana eri asiayhteydellä jo yhden veljen yhteydessä sattumalta esiin tupsahtaa, mutta edelleen ei ole löydetty varhaisempaa esiintymää lisänimelle Cajanus kuin havaitsemani tapaukset vuodelta 1651.

Uskon, että veljekset ovat sopineet yhteisestä lisänimestä vuoden 1650 lopussa tai 1651 alussa.

terv Matti Lund


Jatkan pohdintojani hieman tästä nimitutkinnan vaiheesta eteenpäin.

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että:

1. Kun kolme Antti Eerikinpojan poikaa lähtivät opintielle ja kirjoittautuivat ensin

1.1. Uppsalan yliopistoon -->

He eivät todistettavasti antaneet itsestänsä tiedoksi mitään lisänimeä!

1.2. Kun heidät kirjattiin ensimmäisen kerran Turkuun Pohjalaiseen osakuntaan -->

He eivät todistettavasti antaneet itsestänsä tiedoksi mitään lisänimeä!

Täten heillä ei vielä ilmennyt mitään lisänimeä missään 1640 -lopulta olevissa asiakirjoissa, joissa he esiintyivät!

Ensimmäiset havainnot Cajanus -lisänimestä olen antanut tässä ketjussa aikaisemmin vuoden 1651 tuomiokirjoista. Kukaan ei ole kyennyt toistaiseksi antamaan aikaisempaa Cajanus -nimihavaintoa primaareista asiakirjoista. Tätä ennen veljeksillä oli esiintymiä esimerkiksi vuoden 1650 tuomiokirjoissa vielä ainoastaan patronyymisesti, kuten muutamana vuonna aikaisemminkin.

Olen perustellut aikaisemmin, että näillä havainnoilla on varteenotettava todistusvoima, koska mainitut tuomiokirjat ovat lisänimet paljastavaa tyyppiä: niissä esiintyy Kainuussa toiminut aikalaisvirkamiehistö lisänimillä, jos heillä sattui olemaan käytössään lisänimi (esiintyvät mm. Antilius, Curnovius, Forsman, Gisselkors, Petrellius, Teudchovius, Tysk; osa näistä ennen kuin vielä kertaakaan oli Cajanus esiintynyt).

Edelläolevista havainnosta rohkenen vetää sellaisen johtopäätöksen, että ensiksikään poikien isä Antti Eerikinpoika ei omaksunut eikä käyttänyt eläessään mitään lisänimeä julkisissa esiintymisissään.

Perheen piirissä ei ollut jostain syystä valmiutta päättää lisänimestä, vaan siinä asiassa ryhdyttiin odottavalle kannalle, viivyteltiin tahallaan, kunnes pappisuran valinneet veljekset kypsyivät omaksumaan joko vuonna 1650 tai 1651 Cajanus -lisänimen.

Nuorin veljeksistä Gustav omaksui myöhemmin lisänimen vanhempien veljiensä mukaan ja oli ainoa heistä joka jätti alunperin Cajanus -lisänimen opinahjojen kirjoihin.

Veljeksistä ainoa, joka ei lukenut itseään maisteriksi, Jeremias, ei todistettavasti omaksunut eläessään mitään lisänimeä, vaan vasta hänen poikansa Daniel omaksui setiensä ja serkkujensa mukaisesti lisänimen Cajanus (~1690 tai vähän ennen) ja vähän myöhemmin hänen nuorempi veljensä Jeremias (~1696).

Saattaa olla, että tätä päätöstä edelsi kahden vaiheilla oleminen lisänimen suhteen, mitä kuvastanee vielä vuonna 1695 nuoremman Jeremias Jeremiaanpojan ohimenevä nimikokeilu "Hjertelööf", joka viitannee vanhemman polven sukutunnuksiin. Nimipäätös ehkäpä koettiin kauaskantoiseksi ja sitä haluttiin pohtia kiireettä. Ehkä pohdittiin sitäkin, että otettaisiin nimi kaukaisten esi-isien mukaan kaukana nykyisiltä asuinpaikoilta, mutta päädyttiinkin sangen radikaaliin tulokseen, kun päätös oli kypsynyt:

Otetaan nimi nykyisen asuinsijan mukaan, joka oli vastikään puolityhjästä erämaasta polkaistu uudisviljelyalue. Yksi peruste tälle oli varmaan halu antaa suvun lähtemätön vaikutus ja leima tälle uudelle asutusalueelle. Toinen peruste oli varmaankin se, että kutakuinkin kaikki talot, asuinpaikat, jotka Cajanukset itselleen sieltä hankkivat, olivat melko tuoreeltaan hyljättyjä erämaasta kohotettuja uudisviljelyksiä ja/tai niiden maita, joita Cajanukset yrittivät yhdistellä elinkelpoisiksi tiloiksi asuttaa. Täten kaikki heidän kiinteä omaisuutensa sijoittui Kainuun orastaviin erämaihin ja vesistöihin.

terveisin Matti Lund

[Sami Lehtonen]

Kun en ole sertifioitu Gyllenhjerta-tutkija, piti hetki miettiä arvoituksellista vastaustasi. Kyllähän sen noin on täytynyt mennä.

Seppo Niinioja

Onko tämä tulkittava niin, etteivät Hjärtat hallinneet Hevonpeetä?

[Seppo Niinioja]

Onko tämä tulkittava niin, etteivät Hjärtat hallinneet Hevonpeetä?

En uskalla lähteä tulkintoihin näin vajavaisilla tiedoilla.:p:

Kysyin oppiakseni ihan yksinkertaisia:

Mikähän on paras suomennos till Hevonpää -ym. ilmaisuille? Hevonpään herra? Entä jos on kyseessä rouva?

Lisään vielä: Onko till lyhenne sanonnasta "förlänad till" ja käytettiinkö ägde-sanaa, kun ei ole kyse läänityksestä? Till-naisia on esim. Vuolteen suvussa (Ramsay s. 519) mainitut Katarina Eriksdotter, till Viurila i Halikko ja Margareta Henriksdotter, till Tevala i Birkkala socken. Toisaalta ilmaisua näytään käytetyn yleensä, mielestäni luontevammin käänteisesti näin: Under 1400-talet var gården förlänad till en rad stormän, bl a Karl Knutsson (Bonde).

Tähänastiset vastaukset lienee otettava huumorilla. Minun osuuteni voi hyvin poistaa.


Seppo Niinioja

[Tapani Kovalaine]

Tähänastiset vastaukset lienee otettava huumorilla. Minun osuuteni voi hyvin poistaa. Seppo Niinioja

Tämän viestiketjun 256 viestiä osoittavat valtavan hienoa paneutumista asiaan. Aina tietysti joku häirikkö yrittää heittää huumoria joukkoon, kuten minä. Onneksi sitä on kertynyt minimaalinen määrä (ellei oteta huomioon tuota Sepon äskeistä mainintaa, jotta (kaikki) tähänastiset vastaukset lienee otettava huumorilla!).

On hyvin antoisaa saada lukea viesteilijöiden tuomia uusia näkökulmia ja ajatusten kulkuja, vaikka ei itse mitenkään tiedä kuuluvansa Cajanuksen sukuun. Kannustan lämpimästi keskustelijoita jatkamaan asialinjalla, sillä lukijoita kyllä riittää ja hyvin monilla erilaisilla motiiveilla. Paljastan omat motiivini: Vuosi sitten tein vanhimman serkkuni esipolviselvityksen ja hän polveutuu juuri näistä Cajanuksista. Itse olen lasteni kautta sukua Hevonpään kartanon 1400-luvulla omistaneisiin Jägerhorn/Spuriloihin ja se oikeuttaa jatkossakin olemaan kiinnostunut (ja olemaan enää häiriköimättä.)

[Matti Lund]

...

Pidän kriteerinä sitä, että tiettyä lisänimeä voidaan käyttää viittaamaan alemman virkamieskunnan edustamiin henkilöihin vain, jos on siitä on todisteita primaareissa asiakirjoissa nimen ja/tai sinetin nimitunnusten muodossa. Jos sellaisia esiintymiä ei ole osoitettavissa, ei ole mitään katetta käyttää henkilön yhteydessä suoranaisesti tiettyä lisänimeä, vaikka hänen lähisuvussaan olisikin käytössä jokin tietty lisänimi.


.....

--------------------------------------------------


Gyllenhjerta -kysymys lienee jo käynyt kaikille selväksi yhtä lukuunottamatta.

Kun Gyllenhjerta -suku oli nähtävästi sammunut jo 1600 -luvun lopulle tultaessa, mutta suku oli heikosti tunnettu Pohjanmaalla eikä aatelismatrikkeleita ollut käytettävissä, saattoi tästä seikasta syntyä sekaannusta niiden pappien joukossa, jotka laativat Sursill -sukukopioita 1700 -luvulla. Ja varsinkin, kun ei ollut enää ketään elossaolevaa puolustamassa nimeä ja protestoimassa sen väärinkäyttöä, tällainen nimivirhe saattoi jatkaa kulkuansa aina 1800 -luvun lopulle saakka. On jo tässäkin ketjussa ehdotettu, että Sursill -keruun kopiomiehistä Peitzius olisi aiheuttanut nimisotkun jommin kummin puolta vuotta ~1740. Ihmeellistä on, että vaikka sotku on täysin tolkuton, se on jatkunut aina Alceniuksen Sursill -versioon saakka ja pitkälle sen ylikin.

--------------------------------------------------------------------

Mielestäni nyt Cajanus -suvun sukutauluja esittävien henkilöiden on ryhdyttävä talkoisiin nimien korjaamiseksi sukutauluissaan. Nettihaulla Gyllenhjerta -nimellä tulee kohtuullinen lista osumia, joista puolessa on Gyllenhjertoiksi nimitetty Cajanuksia tai muita ei-Gyllenhjertoja. Toinen puoli on kutakuinkin oikein, Gyllenhjerta suvun edustajien esittelyjä.

Nettihaulla "Gyllenhierta" -nimellä tulee iso joukko osumia ja nimivirheellisten osumien määrä vaikuttaa vielä isommalta.

Niin muun mukana siellä tulee esiin tähänkin ketjuun osallistuneen Sarin esitykset. Sari ota Sinä kunnia ja aloite ja tienavaajan tehtävä näissä talkoissa ja kiirehdi korjaamaan tietosi, ennen kuin muut ehtivät tehdä sitä ennen Sinua!

terveisin Matti Lund


Palaan vielä tähän omaan vetoomukseeni 2 1/2 viikon takaa, johon olin päätynyt osoittamalla monilla muutaman edeltävän viikon aikana esiintuoduilla näytöillä sen, että Gyllenhjerta- ja Hjerta -lisänimien käyttö viittaamaan suoranaisesti Cajanuksiin on pahanluokan genealoginen virhe.

Siis esitin tiedon oikaisun talkoita ja vaikuttaa nyt 2 1/2 VIIKON KULUTTUA SILTÄ, ETTÄ AINOA, JOKA ON VASTANNUT HUUTOONI OIKEELLISTEN TIETOJEN ESITTÄMISESTÄ on ollut Sari ja muut esitysten laatijat ovat vähät välittäneet tästä esiintuodusta tiedosta, vaikka heidän joukossaan on huomattava määrä tämän listan seuraajia.

Uskon, että jos tilanne olisi ollut se, että joku olisi esittänyt täällä tiukan väittämän jostakin uudesta aatelislinjaisesta sukulöydöksestään, vaikkei olisi esittänyt sille mitään lähteitä ja vaikka se olisi herättänyt täällä sen vuoksi kovaa vastustusta, se olisi miellyttänyt nettipresentationisteja ja copy-paste -genealogeja siinä määrin, että nopea reagointi siihen olisi pistänyt silmään useissa nettipresentaatioissa.

Nyt vaikuttaa siltä, että hakukoneet tulevat antamaan vielä vuosikausia enimmäkseen sellaista tietosaastetta, että kun antaa hakusanaksi Gyllenhjerta tai Gyllenhierta, saadaan muutama orpo osuma oikeasta Gyllenhjerta -suvusta ja 90 % näistä osumista on Cajanus -sukua käsitteleviä sivuja, joissa vannotaan Anders Erikinpojan käyttäneen eläessään oikeasti Gyllenhjerta -nimeä kuuluen vuonna 1625 Ruotsin ritarihuoneeseen introdusoituun aatelissukuun.

Mutta olisi tärkeää saada näkyvää kiilaa näihin esityksiin, eli jotteivät Cajanus -nettiesitykset olisi yhtä ja samaa Gyllenhjerta -puuroa kauttaaltaan, edelleenkin vetoan, että esitysten laatijat tutustuisivat paremmin käytyyn keskusteluun ja tekisivät siitä oikeita johtopäätöksiä.

Puolet nettiesityksistä ovat varmaankin kuolleita, eli niitä ei kukaan ole päivittämässä (puuttuvat tietopuoliset edellytykset), mutta toinen puoli on muutettavissa ja hyvä tavoite olisi, että puolet niiden ylläpitäjistä korjaisi tietonsa, jolloin 1/4 nettiesityksistä olisi oikaistu. Tämä osuus jo nakertaisi tuntuvasti virheellisten presentaatioiden uskottavuutta.

terveisin Matti Lund

[Matti Lund]

...



Palaan vanhaan viestiini nimikytkennöistä. Felissa tietämäni (tiedostoni) mukaan hyvin harvinainen naisen nimi. Felissa Gyllenhjertta oli naimisissa Joen Stålhandsken kanssa. Onko myös niin ettei noita kahta Stålhanske sukua ole kytketty mitenkäänn toisiinsa, ja on jotain selvittämätöntä?

Olavi


Minulla on ollut omalta osaltani pohdittavana nämä Paltamon Felissat.

Paltamossa syntyi tutkimusteni mukaan ainakin kolme Felissaa:

1. Felissa Andersintytär, nimismies Anders Eerikinpojan tytär (1630 -luku)
2. Felissa Johanneksentytär Cajana, Paltamon kirkkoherran Johannes Cajanuksen tytär
3. Felissa Nisun (Niileksen)tytär Läm(p)sä, Nisu (Niiles) Pekanpoika Läm(p)sän ja Marketta Laurintytär Kirjavattaren tytär, Heikki Laurinpoika Kirjavaisen vaimo Veneheitossa noin vuodesta 1660 alkaen (1630 -luku).



Tässä viestiketjussa ovat tulleet esiin asiaankuuluvasti kaksi edellämainittua.


Omakohtaisesti minulla oli avoimena se, miten omat juureni suhtautuvat Felissa Andersintyttäreen. Epämääräisyys johtui Margareta Petrellian pojan Juho Härkösen perintökanteiden epämääräisyydestä: niissä viitattiin joukkona Margaretan perillisiin ja eräisiin lähisukulaisiin, muttei nimetty Juho Härköstä itseään lukuunottamatta Margareta Petrellian muita lapsia. Nyt minulle on varmistunut, että oma esivanhempani Juhon viittaamassa joukossa olisikin nähtävästi Margareta Petrellian puolison sisarus. Margareta Petrellian jälkeläiset ovat minulla Juho Härkösen linjaa lukuunottamatta avoimia. En tiedä, onko joku muu onnistunut selvittämään heitä tyhjentävästi. Tietysti pitäisi todistaa varmuudella sekin, että Margareta oli Felissan tytär, eli siis Nils Petrelliuksen tytär ensimmäisestä avioliitosta.

Johannes Cajanuksen Felissaan ei sen sijaan liittyne avoimia tutkimusongelmia.

Taas tämä Cajanusten ulkopuolinen Felissa Niileksentytär Läm(p)sä on kiinnostava Cajanusten etunimikysymyksen kannalta. - Mikä kytkös tähän liittyisi?

Nythän ensiksi väitettäisiin, että etunimi olisi otettu naapurista Cajanusten mallin mukaan, mutta asiaa ei voi kuitata sillä. Nimittäin on vaikea arvioida sitä, kumpi syntyi ensin, nimismiehen tytär Felissa Andersintytär vai tämä Niileksentytär. Kummankaan tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä, mutta se on selvä, että heillä ei ollut merkittävää ikäeroa suuntaan tai toiseen; arvioni on, että se liikkuu 2-3 vuoden haarukassa.

Mielenkiintoa lisää se, että jos Felissa Andersintytär olisi syntynyt myöhemmin kuin Veneheiton Niiles Lämsän Felissa -tytär, todennäköisesti paikkakunnalla tai sen naapurustossa (Felissan isällä oli sukusuhteita Saloisen ja Limingan pitäjään ja äidinäiti oli Oulun pitäjästä) olisi ollut läsnä joku mallin antaja, eli Felissa -niminen naishenkilö säätyläisväen tai maalaisaatelin keskuudessa niillä seuduin 1600 -luvun alkupuolella.

terv Matti Lund

[olanyk]

Hei Matti!

Hieman otsikosta sivuun kiinnostuin tuosta Margareta Petreliasta sekä Juho Härkösestä.

Antti Erikinpojan ostama Sutelan talo kulkeutui pois Cajanus suvulta Johan Erikinpoika Cajanuksen kuoltua ja lesken avioiduttua Iihin. Ensimmäinen talonpoikais omistaja-/asuja oli Olof Karppisen kanssa yhtäaikaa Bengt Johaninpoika Härkönen s. n. 1728 ja puoliso Brita Leinonen. Olof Karppisen puoliso lienee oli Maria Härkönen (Bengtin sisär). Bengtin tytär Anna avioitui Henrik Johanintytär Korhosen kanssa joka veljensä kanssa tunnettiin Sutelan "talonpoikais-omistajina". Myivät talon Costiandereille jotka jakoivat sen ja myivät puolet (Sutelan) sotilasvirkataloksi.

Tunnetko tuon Bengt Johaninpoika Härkösen esipolvia? Onko yhteyksiä Cajanus-sukuun jo aiemmin?

Olavi

[Jouni Kaleva]

Antti Erikinpojan ostama Sutelan talo kulkeutui pois Cajanus suvulta Johan Erikinpoika Cajanuksen kuoltua ja lesken avioiduttua Iihin.
Olavi

Hei Olavi

Tarkoitatko Johan Erkinpk. Cajanusta, s.n. 1670, haud. 20.1.1734 Oulu. Oulun kappalainen, sijaiskirkkoherra 1713-22.

Tämän Johanin viimeinen vaimo oli käsittääkseni Margareta Pilckar. Mutta avioituiko hän vielä Iihin?

[olanyk]

Hei Jouni!

En Paltamon kirkkoherralla Erik Johaninpojalla oli poika Paltamossa kappalaisena. Kristina Lithovius myi talon 1740-luvulla, kun avioitui Calminiuksen kanssa. Erikin lanko Abraham Frosterus oli Paltamon kirkkoherrana isonvihan jälkeen. Hän asui vuodet 1720-24 myös Sutelaa kunnes uusi pappila saatiin rakenettua. Eli säilynyt talo oli 4 vuotta pappilana. Sekä Abraham ja ilmeisesti Johan olivat osan isonvihan ajasta Ruotsissa maanpaossa.

Yo-matrikkeli:
Yo Uppsalassa 17.7.1706 Johan Cajanus Johannes Erici, Ostrobotniensis U594. Vht: Paltamon (Kemiön) kirkkoherra Erik Cajanus U351 († 1723) ja Magdalena Mathesius. Ylioppilas Uppsalassa 17.7.1706 Johannes Erici Cajanus Ostrobot. Sub privato præceptore. Vihitty papiksi Kalmarin hiippakunnassa 25.3.1720. — Paltamon kappalainen 1722. † Paltamossa 1741.
Pso: 1725 Kristina Lithovius tämän 1. avioliitossa († 1767).
Pson seur. aviomies: Iin kappalainen Petter Calamnius 5920 (yo 1732, † 1770).

Olavi

[Seppo Niinioja]

Tämän viestiketjun 256 viestiä osoittavat valtavan hienoa paneutumista asiaan. Aina tietysti joku häirikkö yrittää heittää huumoria joukkoon, kuten minä. Onneksi sitä on kertynyt minimaalinen määrä (ellei oteta huomioon tuota Sepon äskeistä mainintaa, jotta (kaikki) tähänastiset vastaukset lienee otettava huumorilla!).

On hyvin antoisaa saada lukea viesteilijöiden tuomia uusia näkökulmia ja ajatusten kulkuja, vaikka ei itse mitenkään tiedä kuuluvansa Cajanuksen sukuun. Kannustan lämpimästi keskustelijoita jatkamaan asialinjalla, sillä lukijoita kyllä riittää ja hyvin monilla erilaisilla motiiveilla. Paljastan omat motiivini: Vuosi sitten tein vanhimman serkkuni esipolviselvityksen ja hän polveutuu juuri näistä Cajanuksista. Itse olen lasteni kautta sukua Hevonpään kartanon 1400-luvulla omistaneisiin Jägerhorn/Spuriloihin ja se oikeuttaa jatkossakin olemaan kiinnostunut (ja olemaan enää häiriköimättä.)

Tuohon on hyvä yhtyä. Ihan nyt varmuuden välttämiseksi totean, että tarkoitin kyllä huumorilla vain omasta till-kysymyksestäni seurannutta keskustelunpätkää. Kysymykseen en ole saanut vastausta. Pahoittelen sotkeentumistani vakavaan asiaan. Erityisesti Matti Lund tekee hienoa työtä, jonka tasoiseen itselläni ei olisi mitään mahdollisuuksia.

Tapanin kanssa näköjään olemme taas lastemme kautta sukulaisia. En yhtään muistanutkaan, että lasteni esivanhemmissa XV polvessa ovat Nils Svensson till Hevonpää (Gyllenhjerta) ja Cecilia Christersdotter (Jägerhorn af Spurila), joiden tytär oli Felissa Nilsdotter, jos Carpelan & Co ovat oikeassa. Ramsay mainitsee Nils Svenssonista, että hän oli "landsfogde i Norra Finland 1534, 1536". Hevonpäähän taas oli Paimiossa.

Tähänhän liittyy sukutarina, jonka mukaan Jägerhorn af Spurilan suku on peräisin 1100-luvun Suomesta, jolloin kantaisä olisi ollut Eerik IX Pyhän aseenkantaja. Mahtaneeko suvun nimi olla lähtöisin englannin sanasta spurious?

Seppo Niinioja

[olanyk]

Varhainen "Norra Finland" tulee usein sekoitettua. Tarkoittiko se lähinnä Varsinais-Suomea ja Satakuntaa?

Myös Juhanna herttuan hertuakunta rajautui jotenkin tuon mukaan. Joskus olen ajatellut miten tuo vaikutti Isä Kustaan päätökseen perustaa Helsinki tuonne Vantaanjoen suuhun. Juhanna taisi ehdotella Espoota ja pitää nuoren Tammisaaren kaupungin säilymistä, johon lienee rajautui hänen herttuakuntansa. Mitähän nuo Herttuan etuisuudet olivat?

Noita hallintorajoja kannattaa pohtia Österbotteninin ja Västerbottenin ehkä yhteisen hallinnon takia. Sursill-sukuilmiökin saa eri näkökulman. Usein esille tulee vain sisarusparven avioituminen Pohjois-Suomeen. Kyllä varmaan niin maalisten kuin kirkollisten hallintosukujen ja (mm. Gävlen)porvarien valtapyrkimyksistä oli kysymys. Olen pohtinut unohtuuko tuo myös Nuijasodan taustatekijänä.

Suomenkielen ja suomalaisen (suomenkielisen) kulttuurin kehittymisessä hallintoalueilla oli suuri merkitys. Pohjanmaa ja Kainuu mm. juuri Cajanus-suvun ansiosta ansaitsee huomion. Suomalaisen kultuurin taltiointi ja kehitysjatkumonn voi katsoa alkanee, huipentuen Lönrotin ja Leinon päiviin, Johannes Messeniuksesta ja Mansvetus Felmannista. Unohtamatta Pohjanmaalla tehtyjä maalain sumennosta ja suomnekielen sanakirjan tekoa. Alku aina vaikuttaa vaatimattomalta, mutta on ratkaisevaa!

Olavi

[JHissa]

Hei Olavi

Tarkoitatko Johan Erkinpk. Cajanusta, s.n. 1670, haud. 20.1.1734 Oulu. Oulun kappalainen, sijaiskirkkoherra 1713-22.

Tämän Johanin viimeinen vaimo oli käsittääkseni Margareta Pilckar. Mutta avioituiko hän vielä Iihin?
Paltamon kappalaisen 1691. Oulun kappalaisen 1693, vt. kirkkoherran 1713 Johan Erkinpk. Cajanuksen vaimot löytyvät netistä esim.:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3614
Hänen vaimonsa ennen Margareta Pilckaria olivat:
Katarina Zachrisdotter Ulhegius Iin kirkkoherra Zachris Ulhegiuksen tytär:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1850
ja
Kristina Pettersdotter Hoffrenius (* 27.2.1669 Ii, ‡ 27.8.1727 Oulu) Iin kirkkoherran Petter Houreniuksen eli Hoffreniuksen tytär:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=543

Johan Cajanuksen perunkirjoituksesta (bouppt. 29.1.1734 Oulu) löytyy esim. 66 luodin kullattu hopeakannu kirjoituksella Zachris Ulhegius Margaretha Lythræa ja 128 luodin kullattu hopeakannu nimeltään Oulujärvi, mikä on luultavasti sama kuin Kristina Hoffrenian (avvittring 23.3.1728 Oulu) perunkirjoituksessa mainittu 127 luodin kullattu hopeakannu. Tämä 128 luodin kullattu hopeakannu löytyy sittemmin Kemin nimismiehen Sven Bogmanin vaimon Brigitha Cajanuksen perunkirjoituksesta 21.2.1750 Kemistä. Brigitta Cajanus oli Johanin tytär ensimmäisestä avioliitosta Katarina Ulhegiuksen kanssa.

Terveisin Johannes Hissa

[Matti Lund]

Varhainen "Norra Finland" tulee usein sekoitettua. Tarkoittiko se lähinnä Varsinais-Suomea ja Satakuntaa?



Olavi


Näin oman selkärangan tuntuman mukaan voudin- ja läänintilien rullien pyörittelyn jälkeen on minulla se käsitys, että se käsitti koko Pohjanmaan ja oli jaettu jonakin aikana kolmeen alavoutikuntaan (enimmäkseen) ja jonain toisena aikana neljäänkin alavoutikuntaan.

Tämä sen mukaan, miten olen nähnyt luettelojen alussa otsikon "Norra Finland... etc."

terv Matti Lund

[olanyk]

Tuohon minun viestiini (nuoremmasta) Paltamon kappalaisesta Johan Erikinpoika Cajanuksesta livahti pieni virhe. Nimitin häntä Erikiksi kun kirjoitin Abraham Frosteruksen lankoudesta. Tuli ehkä ymmäretyksi ilman tätä oikaisuakin noista Yo-matrikkelin tiedoista.

Tuo Jounin kysymä kolme kertaa naimisissa ollut kappalainen oli Sotkamon kirkkoherran Erik Andersinpojan poika kun taas nuorempi oli seuraavaa sukupolvea Paltamon kirkkoherran Erik Johaninpojan poika.

Olavi

[Jouni Kaleva]

Tuohon minun viestiini (nuoremmasta) Paltamon kappalaisesta Johan Erikinpoika Cajanuksesta livahti pieni virhe. Nimitin häntä Erikiksi kun kirjoitin Abraham Frosteruksen lankoudesta. Tuli ehkä ymmäretyksi ilman tätä oikaisuakin noista Yo-matrikkelin tiedoista.

Tuo Jounin kysymä kolme kertaa naimisissa ollut kappalainen oli Sotkamon kirkkoherran Erik Andersinpojan poika kun taas nuorempi oli seuraavaa sukupolvea Paltamon kirkkoherran Erik Johaninpojan poika.

Olavi

Joo, kiitos selväksi tuli. Lähdin itse hakemaan ensin vanhemmasta polvesta. Itse asiassa nämä Cajanukset ja Frosterukset ovat omiakin esipolviani.

[olanyk]

Katselin "lainlukija" luetteloa, olin kysymykselläni kyllä väärässä. Mutta vieläkin jäi vaivaamaan tuo 1400-1500 luvun hallintoaluejako suomenettuina Etelä-Suomeen ja Pohjois-Suomeen. Satakuntakin tulee varhain mainituksi. Pohjanmaaksi (mukaan lukien Kainuu) kai suomenettiin Österbotten? Oliko se osa Norrfinlandia? Alkoiko varhainen Pohjois-Suomi sitten Hämeestä?

Jo 1400-luvun alussa tunnettiin: Claes Lydekesson Djäken till Nynäs i Nousis. s. n. 1395. Nämndeman i Tenala 1405, häradshövding i Nordfinland 1407...

Kylläkin jonkun tutkijan kirjoittamaa on Lars Björnramin paluu Suomeen:
(Björnram) Lars Olofsson, krigare, fogde, död troligen 1572. Framträder i Peder Swarts krönika som betrodd medhjälpare till Gustav Vasa. Säges ha gett dalaalmogen de råd som fick dem att återkalla honom efter att ha nekat honom sitt bistånd. 1521 hövitsman för hälften av GV:s här, deltog verksamt i erövringen av Västerås. Svårt sårad i Stockholm, därför fick han ny befattning i den lokala förvaltningen. Fogde i Norrbotten och Ångermanland till 1526, därefter i Dalarna, 1531-39 i Korsholms län, Österbotten. Senare bosatte han sig i Umeå som underlagsman i Västerbotten. Befallningsman i Västerås. 1555-56 fogde i Västerbotten. Verksam inom rättsskippning, tillhörde Erik XIV:s högste nämnd 1563-67. Gift 1. möjl. Margareta Andersdotter Bärens eller Bure, 2. Anna Andersdotter Grubb. (Svenska män och kvinnor, huvudredaktör Nils Bohman (Sthlm 1942)) Underlagman i Västerbotten 1543-1550 (Jan Erik Almquist, John von Walter).)

Olavi

[Seppo Niinioja]

Lainaa:
Alkuperäinen lähettäjä olanyk http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=32709#post32709)
Varhainen "Norra Finland" tulee usein sekoitettua. Tarkoittiko se lähinnä Varsinais-Suomea ja Satakuntaa?



Olavi


Näin oman selkärangan tuntuman mukaan voudin- ja läänintilien rullien pyörittelyn jälkeen on minulla se käsitys, että se käsitti koko Pohjanmaan ja oli jaettu jonakin aikana kolmeen alavoutikuntaan (enimmäkseen) ja jonain toisena aikana neljäänkin alavoutikuntaan.

Tämä sen mukaan, miten olen nähnyt luettelojen alussa otsikon "Norra Finland... etc."

terv Matti Lund

Herää tietysti kysymys, missä Varsinais-Suomea ja Satakuntaa eteläisempi Suomi olisi ollut.

Tässä on Helsingin yliopiston osakuntien sukupuu: http://www.helsinki.fi/jarj/oyv/osakunnat/sukupuu.shtml . Se ei ole minusta kovin selvä. Netissä olevan Ylioppilasmatrikkelin esipuheessa http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/esipuhe/osakuntien_matrikkelit.php kerrotaan myös osakuntien vaiheista.

Boreaalinen osakunta oli Varsinais-Suomen pohjoinen osakunta. Boreaalinen l. pohjoinen viittaa tässä siis vain Varsinais-Suomen pohjoisosaan. Australis viittasi etelään. Tarkemmin en nyt malttanut ruveta selvittämään.

Seppo Niinioja

[tellervoranta]

Halutessaan tietoa Pohjois-Pohjanmaasta, voi lukea esim. Lena Hulden: Itärajan vartijat 1, Keskiaika. Sieltä s.137:stä eteenpäin. Otsikko: Raja koillisessa. :).....en ala kirjoittamaan tätä...eiköhän löydy netistäkin
Sen verran vain, että P-Pohjanmaalla oli luultavasti suomalainen väestö, joka levisi rannikolla jo ennen 1300-lukua. Suomalaiset olivat siirtyneet ensin pohjoiseen ja sitten Pohjanlahden länsirannikkoa pitkin etelään. Tornionjokilaakso oli käytännössä täysin suomenkielistä aluetta ja arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty hajanaista asutusta jo 1100-ja 1200-luvulla............and so on.....:cool:

[Jouni Kaleva]

Näin oman selkärangan tuntuman mukaan voudin- ja läänintilien rullien pyörittelyn jälkeen on minulla se käsitys, että se käsitti koko Pohjanmaan ja oli jaettu jonakin aikana kolmeen alavoutikuntaan (enimmäkseen) ja jonain toisena aikana neljäänkin alavoutikuntaan.

Tämä sen mukaan, miten olen nähnyt luettelojen alussa otsikon "Norra Finland... etc."

terv Matti Lund

Hei

Jako lienee ollut eri ajanjaksoina ja eri tarkoituksissa erilainen?

Kyösti Kiuasmaan teoksessa Suomen yleis- ja paikallishallinnon toimet ja niiden hoito 1500-luvun jälkipuoliskolla on jakona:
1. Ahvenanmaa
2. Turun linnalääni
3. Etelä-Suomi l. Halikon ja Piikkiön kihlakunta
4. Pohjois-Suomi l. Maskun ja Vehmaan kihlakunta
5. Ala-Satakunta
6. Ylä-Satakunta
7. Hämeen linnalääni
jne
13. Pohjanmaa l. Korsholman linnalääni
jne

Siis ymmärtääkseni alunperin Suomi tarkoitti suunnilleen sitä, mikä sittemmin nimettiin Varsinais-Suomeksi. Ja se oli eri tarkoituksiin jaettu Etelä- ja Pohjois-Suomeen.

Oikeuslaitoksen puolella jako oli melko lailla sama. Yrjö Blomstedtin teoksesta Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito.. löytyy täsmentävä sitaatti s. 46:

"Etelä-Suomen laamannikunta oli valtakunnan ... suurin. Sen rinnalla oli Pohjois-Suomen laamannikunta, joka käsitti Vehmaan ja Maskun kihlakunnat sekä Ahvenanmaan, laajuudeltaan ja asukasluvultaan vaatimaton, eikä se ylettynyt Etelä-Suomen laamannikunnan rinnalle silloinkaan, kun siihen kuului lisäksi Satakunta ja Pohjanmaa (so. lyhyen aikaa 1533 sekä 1560-65). Viimeksi mainitut muodostivat 1511-33, 1533-60 ja 1565-68 oman laamannikuntansa."

[olanyk]

Hei !

Allaolevissa muistiinpanoissani oli Pohjanmaan hallinosta tietoa, jonka mukaan vielä 1600-luvulla hallittiin Ruotsin ja Suomen pohjoisosia melko yhtenäisesti. Mitenkähän Pohjanmaa tuolloin kirjoitettii "på svenska"?

Olavi

Pohjanmaan hallinnon keskuspaikkana oli (Vaasan) Korsholman linna ja siinä toimiva latokartano vuoteen 1556, jolloin muodostettiin Korsholman (Etelä-Pohjanmaa) lisäksi Pinonäsin (Pietarsaari) ja Limingan kartanovoutikunnat. Vuonna 1562 kuitenkin pienennettiin kahteen sekä lukuisten läänittämisien johdosta 1573 taas yhteen.

1600-luvun Halintojako ja hallintopaikka, käskynhaltijat ja maaherrat:
- Pohjanmaan käskynhaltijakunta 1606-1620 Oulu; Iisak Behm 1606-1610 Eerik Hare 1610 (1612)-1620
- Norrlannin ja Pohjanmaan käskynhaltijakunta 1620-1634 Gävle, Gristoffer Wernstedt 1620-1622, Juhanna Maununpoika Ulfsparre 1622-1631 Ernest Creutz 1631-1634
- Pohjanmaan lääni 1634-1642 Oulu, Melcher (Gristoferinpoika) Wernstedt 1635-1641, Hans Kyle 1642 jaon jälkeen Vaasan läänin maaherrana 1650
- Olun lääni (Kruunupyystä Kemiin) 1642-1648 Oulu, Eerik Soop 1644
- Pohjanmaan lääni 1648-1654 Uusikaarlepyy, Hans Kyle –1650, ed vävy Thure Ribbing 1651-1653
- Länsipohjan ja Pohjanmaan lääni 1654-1660 Uumaja, Johan Graan (1653-) 1654-1674 ja vielä Länsipohjassa –1679.
- Pohjanmaan lääni 1660-1664 Kruunupyy
- Länsipohjan ja Pohjanmaan lääni 1664-1674 Uumaja
- Pohjanmaan lääni 1674- Korsholma Didrik Wrangel 16751685 siirtyi Ruotsiin Närken ja Värmlannin maaherraksi, Gustaf Grass 1686-1694 aiemmin sotilas, tuomari, Turun hovioikeuden varapresidentti kihlakunnantuomarina Pohjanmaalla 1653-1666, kamarineuvos Johan Ehrenskjöld 1695.

[Seppo Niinioja]

Hei

Jako lienee ollut eri ajanjaksoina ja eri tarkoituksissa erilainen?

Kyösti Kiuasmaan teoksessa Suomen yleis- ja paikallishallinnon toimet ja niiden hoito 1500-luvun jälkipuoliskolla on jakona:
1. Ahvenanmaa
2. Turun linnalääni
3. Etelä-Suomi l. Halikon ja Piikkiön kihlakunta
4. Pohjois-Suomi l. Maskun ja Vehmaan kihlakunta
5. Ala-Satakunta
6. Ylä-Satakunta
7. Hämeen linnalääni
jne
13. Pohjanmaa l. Korsholman linnalääni
jne

Siis ymmärtääkseni alunperin Suomi tarkoitti suunnilleen sitä, mikä sittemmin nimettiin Varsinais-Suomeksi. Ja se oli eri tarkoituksiin jaettu Etelä- ja Pohjois-Suomeen.

Oikeuslaitoksen puolella jako oli melko lailla sama. Yrjö Blomstedtin teoksesta Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito.. löytyy täsmentävä sitaatti s. 46:

"Etelä-Suomen laamannikunta oli valtakunnan ... suurin. Sen rinnalla oli Pohjois-Suomen laamannikunta, joka käsitti Vehmaan ja Maskun kihlakunnat sekä Ahvenanmaan, laajuudeltaan ja asukasluvultaan vaatimaton, eikä se ylettynyt Etelä-Suomen laamannikunnan rinnalle silloinkaan, kun siihen kuului lisäksi Satakunta ja Pohjanmaa (so. lyhyen aikaa 1533 sekä 1560-65). Viimeksi mainitut muodostivat 1511-33, 1533-60 ja 1565-68 oman laamannikuntansa."

Ei ollut isoisällä linnaläänit ihan kirkkaina mielessä.

Heikki Mikkelin ja Peter Stadiuksen HY:n Renvall-instituutin nimissä julkaiseman diaesityksen sivulla 10 (http://www.helsinki.fi/hum/renvall/eka/teaching/2008-09/ekanor09etelapohjoinen_2.pdf ) kerrotaan mm., että
Suomi oli Ruotsin itäinen maakunta Itämaa (Österland) 1400-luvulle asti; sen jälkeen ainoastaan Varsinais-Suomea tarkoittava Finland-sana laajeni koskemaan koko Ruotsin itäistä maakuntaa.
-> ei ollut olemassa mitään myyttistä "Ruotsi-Suomea"

Wikipediaan viittaamista koetan välttää, mutta menköön tämän kerran:
http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4maa .

Österlandia ei pidä sekoittaa Reichskommissariat Ostlandiin. Sellaisenhan Suomikin oikeastaan tuli perustaneeksi tässä äskettäin, varsin epätyypillisesti kylläkin.

Seppo Niinioja

[JHissa]

Googlen Books-haun avulla löytyi viittaus, Jukka Kokkosen kirjasta Rajaseutu liikkeessä Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit":
75 S. Längin kanteet Jeremias Andersson Gyllenhjertaa (Cajanus) ja tämän veljeä Gustaf Cajanusta vastaan, Tukholma 5.10.1661 (kohta 4). RA EA P. Brahe dy / FR 648.

Voisiko joku käydä lukaisemassa, mitä alkuperäisessä lukee?

Terveisin Johannes Hissa

[Mikko Meriläinen]

Googlen Books-haun avulla löytyi viittaus, Jukka Kokkosen kirjasta Rajaseutu liikkeessä Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit":
75 S. Längin kanteet Jeremias Andersson Gyllenhjertaa (Cajanus) ja tämän veljeä Gustaf Cajanusta vastaan, Tukholma 5.10.1661 (kohta 4). RA EA P. Brahe dy / FR 648.

Voisiko joku käydä lukaisemassa, mitä alkuperäisessä lukee?

Terveisin Johannes Hissa

Kyseessä on Jukka Kokkosen vuonna 2002 julkaistu väitöskirja Rajaseutu liikkeessä: Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan (1650-1712). Sivulla 299 sanotaan, että entinen kesämarkkinoiden pitopaikka Paltamo oli yksi Oulun porvareiden ja Kainuun talonpoikien luvattomista kohtauspaikoista: "Sen vakiintuneesta asemasta kertoo vuodelta 1661 oleva tieto, että maakauppaa oli käyty siellä 'usein aiemminkin'."

Lähteenä (viite 75) tuossa kohdassa on: "S. Långin kanteet Jeremias Andersson Gyllenhjertaa (Cajanus) ja tämän veljeä Gustaf Cajanusta vastaan, Tukholma 5.10.1661 (kohta 4). RA EA P. Brahe d.y. / FR 648. Tästä lähteestä on myös dupletti. Ks. RA Skoklostersaml. Avd. II vol. 12 / FR 475."

Sitten ei kun tarkistamaan.

[JHissa]

Kyseessä on Jukka Kokkosen vuonna 2002 julkaistu väitöskirja Rajaseutu liikkeessä: Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan (1650-1712). Sivulla 299 sanotaan, että entinen kesämarkkinoiden pitopaikka Paltamo oli yksi Oulun porvareiden ja Kainuun talonpoikien luvattomista kohtauspaikoista: "Sen vakiintuneesta asemasta kertoo vuodelta 1661 oleva tieto, että maakauppaa oli käyty siellä 'usein aiemminkin'."

Lähteenä (viite 75) tuossa kohdassa on: "S. Långin kanteet Jeremias Andersson Gyllenhjertaa (Cajanus) ja tämän veljeä Gustaf Cajanusta vastaan, Tukholma 5.10.1661 (kohta 4). RA EA P. Brahe d.y. / FR 648. Tästä lähteestä on myös dupletti. Ks. RA Skoklostersaml. Avd. II vol. 12 / FR 475."

Sitten ei kun tarkistamaan.
Koko Jukka Kokkosen väitös näyttää löytyvän myös netistä Joensuun yliopiston humanistisen tiedekunnan väitöksiä 2002:
http://www.lib.helsinki.fi/elektra/kokkonen.html

Jukka Kokkonen:
Rajaseutu liikkeessä
Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan (1650-1712)
Bibliotheca historica 79
ISSN 1238-3503 (painettu versio)
ISBN 951-746-431-2 (painettu versio)
ISBN 951-746-489-4 (elektroninen versio)
439 sivua
Koko teos PDF-tiedostona (http://elektra.helsinki.fi/bk/951710/2002/rajaseu.pdf), 12726 kB
[Edellyttää Elektra-aineiston käyttöoikeutta]
Summary in English (http://www.lib.helsinki.fi/elektra/kokkonensum.pdf), PDF, 124 kB

[JHissa]

Pitkästä Tanelista eli Daniel Anderssinpoika Cajanuksesta (1703-1749) kirjoitettu lastenkirja:
Boreman, Thomas: The History of Cajanus, The Swedish Giant. London, 1742.
näyttää suomennetun:
Tekijät: Boreman, Thomas
Nimeke: Daniel Cajanuksen tarina : ruotsalaisen jättiläisen elämä syntymästä nykyaikaan / Thomas Boreman ; [suomennos ja jälkisanat: Reijo Valta]
Aineisto: kirja
Julkaistu: Oulu : Osuuskunta Jyväs-Ainola , 2006

Omistavat kirjastot:
HELKA - Helsingin yliopiston kirjastolaitos
FENNICA - Suomen kansallisbibliografia
TAMCAT - Tampereen yliopiston kirjasto

[Seppo Niinioja]

Pitkästä Tanelista eli Daniel Anderssinpoika Cajanuksesta (1703-1749) kirjoitettu lastenkirja:
Boreman, Thomas: The History of Cajanus, The Swedish Giant. London, 1742.
näyttää suomennetun:
Tekijät: Boreman, Thomas
Nimeke: Daniel Cajanuksen tarina : ruotsalaisen jättiläisen elämä syntymästä nykyaikaan / Thomas Boreman ; [suomennos ja jälkisanat: Reijo Valta]
Aineisto: kirja
Julkaistu: Oulu : Osuuskunta Jyväs-Ainola , 2006

Omistavat kirjastot:
HELKA - Helsingin yliopiston kirjastolaitos
FENNICA - Suomen kansallisbibliografia
TAMCAT - Tampereen yliopiston kirjasto

Saamani tiedon mukaan Jan Bondeson on julkaisuut kirjan "The Two Headed Boy, and Other Medical Marvels". The book claims that Admiral Nils Svensson of Hevonpaa was raised to the peerage by Eric XIV. He was given the name Gyllenhierta. This certain Nils' grandson, Anders Ericksson was governor of Kajana and three of his sons were clergymen and took the name Cajanus.

Samalta kirjoittajalta myös: The Great Pretenders: The True Stories Behind Famous Historical Mysteries.

Luin kerran netistä englanninkielisen jutun, jossa kuvattiin, kuinka Internet huonontaa sukututkimusta. En ole sitä ikävä kyllä uudelleen löytänyt.

Seppo Niinioja

[Matti Lund]

Kyseessä on Jukka Kokkosen vuonna 2002 julkaistu väitöskirja Rajaseutu liikkeessä: Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan (1650-1712). Sivulla 299 sanotaan, että entinen kesämarkkinoiden pitopaikka Paltamo oli yksi Oulun porvareiden ja Kainuun talonpoikien luvattomista kohtauspaikoista: "Sen vakiintuneesta asemasta kertoo vuodelta 1661 oleva tieto, että maakauppaa oli käyty siellä 'usein aiemminkin'."

Lähteenä (viite 75) tuossa kohdassa on: "S. Långin kanteet Jeremias Andersson Gyllenhjertaa (Cajanus) ja tämän veljeä Gustaf Cajanusta vastaan, Tukholma 5.10.1661 (kohta 4). RA EA P. Brahe d.y. / FR 648. Tästä lähteestä on myös dupletti. Ks. RA Skoklostersaml. Avd. II vol. 12 / FR 475."

Sitten ei kun tarkistamaan.


Hei ilmeisesti tuo: "RA Skoklostersaml. Avd. II vol. 12 / FR 475" on jostain saatavilla oleva lainakopio. (Edeltävä signum lienee nide, jota pääsee lukemaan Tukholmassa, jos on esittää siihen päteviä tutkimuksellisia syitä.

Ilmeisesti Riksarkivetin rulla FR475?

Kysymys on, kuuluuko tämä sellaiseen Riksarkivetin sarjaan, josta KA:lla olisi kopio tästä rullasta?

KA:n luetteloista en löytänyt ko. rullaa. Joka tapauksessa se on tilattava KA:n kautta, mutta pitäisi varmistaa rullan nimike, jotta sen saa tilattua.

terv Matti Lund

Ps. vuosilta 1660-1661 ei Kajaanin puolesta ole säilynyt mitään kihlakunnankäräjäasiakirjoja, joita löytyisi KA:sta. Tämä juttu lienee hovioikeuteen siirretty asia Cajaneborgin vapaaherrakunnan joiltakin käräjiltä ennen ajankohtaa 5.10.1661.

Myöhemmin kyllä Långin vävy Vitus Casparus Besoaldus (toimi mm. Oulun hopmannina ja asui myös Laitasaaressa. Yksi talo Turunkorvassa oli myös jonkin aikaa Långin-Besoalduksen hallussa) ajoi joitakin kanteita appensa puolesta, joiden joukossa oli jotain Cajanuksiakin vastaan ja niistä löytyy jotain kihlakunnastakin.


Mitää dramaattistan tietoa en odota tästä asiakirjasta, mutta hyvä olla käytössä tämäkin.

sama

[Matti Lund]

Ei ollut isoisällä linnaläänit ihan kirkkaina mielessä.

Heikki Mikkelin ja Peter Stadiuksen HY:n Renvall-instituutin nimissä julkaiseman diaesityksen sivulla 10 (http://www.helsinki.fi/hum/renvall/eka/teaching/2008-09/ekanor09etelapohjoinen_2.pdf ) kerrotaan mm., että
Suomi oli Ruotsin itäinen maakunta Itämaa (Österland) 1400-luvulle asti; sen jälkeen ainoastaan Varsinais-Suomea tarkoittava Finland-sana laajeni koskemaan koko Ruotsin itäistä maakuntaa.
-> ei ollut olemassa mitään myyttistä "Ruotsi-Suomea"

Wikipediaan viittaamista koetan välttää, mutta menköön tämän kerran:
http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4maa .

Österlandia ei pidä sekoittaa Reichskommissariat Ostlandiin. Sellaisenhan Suomikin oikeastaan tuli perustaneeksi tässä äskettäin, varsin epätyypillisesti kylläkin.

Seppo Niinioja


Hei

Oman viestini Norra Finland koski ainoastaan voudin- ja läänintilien aikakautta eli aikaa jälkeen vuoden 1538. Mutta rupesi muiden mukana kiinnostamaan "Norra Finlandin" hallinnon alkuunsaattamisajakohtakin.

Pääsin tänään pistäytymään yliopistolla ja löysin asiaan liittyen Anders Ant. Stiernmanin "Swea och Götha Höfdinge-Minne."; Andra Delen. Stockholm, 1835. (Tryckte hos P.A. Norstedt & Söner, Kongl. Boktryckare.)

Ohessa sen alkusivu "Norra Finland" -osuudesta. Otin mukaan tähän myös kakkossivun, koska siinä on annettu pieni henkilöhistoria naapuriketjussa kovasti kiinnostusta herättäneestä Henrik Klaunpojasta (Diekn).

Tuossa nähdään, että korkein hallintovirkamies on nimitetty samalla kaavalla Norra Finlandiin ja Ålandiin pitkälle 1400 -luvun puolta. Itämaakunnasta ei näy erotetun muita alueita, paitsi että oli koko Finland, jonka hallintovirkamiesluettelo alkaa Berosta 1332 "Legiser Finlandensium", jota seuraa Mathias Kaggar, till Rosswik, "ädel och wälbyrdog Man samt Under-Lagman i Österlanden" år 1352. (Ja näin hän on kirjannut itse tuomiokirjeeseensä koskien Pohjanmaan lohenkalastusta.). Seuraavaa Niclis Turessonia (Bielke) kutsutaan 1350 "Konung Magni och dess sons, Hertig Eriks, Embetsman, Råg och Drots;år 1354 Lagman i Tiohärad".

terveisin Matti Lund

[Mikko Meriläinen]

Hei ilmeisesti tuo: "RA Skoklostersaml. Avd. II vol. 12 / FR 475" on jostain saatavilla oleva lainakopio. (Edeltävä signum lienee nide, jota pääsee lukemaan Tukholmassa, jos on esittää siihen päteviä tutkimuksellisia syitä.

Mf-rullat FR 648 ja FR 475 löytyvät ainakin Joensuun maakunta-arkistosta. Kävin pikaisesti vilkaisemassa ensinmainittua, ja jos nyt Kokkosen viittaaman kohdan löysin, ei siinä mielestäni mainita Gyllenhjerta-nimeä vaan puhutaan Jeremias Anderssonista. Joku minua 1600-lukutaitoisempi voisi kuitenkin tarkistaa saman lähteen.

[Matti Lund]

Mf-rullat FR 648 ja FR 475 löytyvät ainakin Joensuun maakunta-arkistosta. Kävin pikaisesti vilkaisemassa ensinmainittua, ja jos nyt Kokkosen viittaaman kohdan löysin, ei siinä mielestäni mainita Gyllenhjerta-nimeä vaan puhutaan Jeremias Anderssonista. Joku minua 1600-lukutaitoisempi voisi kuitenkin tarkistaa saman lähteen.


Kiitos nopeasta varmennuksesta.

Kun asun täällä Turussa, pääsen itse katsahtamaan tuon aikaisintaan noin kuukauden päästä. Nykyään KA:sta tilatut satsit tulevat alle kahdessa viikossa, mutta minulla ovat juuri tilaamani 5:n (maksimi) rullasatsin asiakirjat meneillään, joten pääsen tilaamaan vasta palautettuani ne 2 vk:n päästä.

Alan olla jo sen verran pitkällä tässä lisänimien sondeeramisessa, että melkein kohta voisin lyödä vetoa olkihatun syömisestä, jos Jeremias Antinpojalle löydetään asiakirjoista yleensä mitään lisänimeä.

Pohdiskelin Hjerta -nimen esiintymiä sattumoisin toisessa ketjussa:

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=5708&page=2

Ja ongin puoli leikilläni Cajanus -suvun esittelyn tästä teoksesta:


Kansallinen elämänkerrasto I. Porvoo, WSOY, 1927, O.D. (Osmo Durchman): Cajanus-suku, s. 363


Laitan sen ingressiosan oheisena kuvana.

Nähdään, että Osmo Durchman on käsitellyt nimien osalta sukua aivan oikein: hän ei anna Antti Eerikinpojalle yhtikäs mitään lisänimeä. Hyvä Osmo, niin sitä pitää. - Ja kas kummaa, kun näin on opastettu koko kansalle jo 80 vuotta sitten Ramsayn viitoittamalla tiellä, niin ei vielä senkään jälkeen tyhmä pää taivu.

Lisäksi hän antaa Anders Eerikinpojan todennäköiselle nuoremmalle veljelle Hannulle lisänimen Hjerta. Veroluetteloistahan hänellä ei liene mitään lisänimeä esiintynyt, mutta jos H -kirjain tai Hjerta -sana esiintyy hänen sinetissään, asia on selvä, vaikka olisi vaikea löytää aktia, jossa hän käyttäisi lisänimeä.

Tästä Hjerta -nimen käytöstä esitin kysymyksen yllä viittaamassani ketjun säikeessä ja tämä Durcmanin käsitys antaa jonkinlaisen osviitan sille.

Lisäksi monet viittaavat nykyiseen Kansallisbiografiaan perustellessaan Hjerta -nimen Antti Eerikinpojalle? - Missä vika? (Ks. Wikipedia.)

Lisäksi esitin kysymyksen, mitä lisänimeä voisi tarkoittaa Eerik Mikaelinpojan sinetissä oleva S -kirjain kahden tähden välissä? Ehkä Stjern ... ja jotain, mutta en usko, että se olisi "Stjernhjerta". - Esiintymä löytynee, ja sitten nähdään, mikä se nimi on?

Joka tapauksessa, toistan vielä tässäkin:


Kaikki arvovaltaiset nettiesitykset, joihin varsinkin esitelmöitsijät ovat taipuvaisia tukeutumaan, pitäisi saada korjattua Cajanus == Hjerta -yhtälön osalta.

terv Matti Lund

[Giösling]

Tässäkö ollaan edelleen? Avaamani keskustelu polkee paikallaan lukuisten sivujen ja yli 15 000 katselukerran jälkeenkin.

Eikö kukaan ole kertonut Matti Lundille, että se miksi Cajanukset mielletään Hjertoiksi eri matrikkeleissa ja verkkotiedostoissa johtuu tietenkin siitä, että Jully Ramsay Frälsesläkter-opuksessaan esittelee heidät Hjerta-suvun alla sivulla 177?! Ramsay protestoi ainoastaan Gyllenhjerta-linkkiä!

Cajanus-suvun kantaisä Anders Eriksson on mainittu Hjerta-suvun taulussa II. Tämä tieto on ja pysyy näillä näkymin. Siinä selitys nettisivujen ja esitelmöitsijöiden "itsepintaisuudelle".


Mikään Matti Lundin laajoista puheenvuoroista ei ole vakuuttanut toista.

Cajanukset ovat vanhaa rälssisukua, senhän kertoo jo Tjusterbyn omistuskin Porvoon pitäjässä.

Heidän juurtaan ei saa rahvaaksi vääntämälläkään.

Perusasiat selkeäksi ennen kommentteja, pyydän.

[olanyk]

Olisko tuon Kirkkonummen sukua laajemmin selvitettävissä? Löytyykö yleensä 1500-luvun asiakirjoista sukuyhteyksiä?

Olen joskus katsellut Kirkkonummen historiassa esittetyjä talon omistajia nimien perusteella. Ja tehnyt HYPOTEETISIÄ allaolevia sukuyhteyksiä.

Olavi

Kirkkonummi: (mahdollisia Korkkulan Lars Perssonin jälkeläisiä.)
Finnäs (Gunnarskulla) :
Pehr Larsson1540-57 Staffan Pehrsson 1558-62 ja Hans Pehrsson 1563-1600 oli autiona kunnes "ryttare" Erik Mickelsson 1603-20 autio kunnes taas Erik Andersson.

Edis:
1576 Matts Larsson, 10 vuotta autio jonka jälkeen Lars Eriksson

Edis oli ollut Padisten luostarin halussa, joka myi sen Thord Röriksson Bondelle. 1407. joka testamenttasi sen Viipurin prebendalle. Hans Larsson Björnram i Isnäs sai 1570 Kirkkonummen Ediksen panttina lainasta kruunulle. Aiemmin tila oli Envaldus Sigfridin palkkatilana ja aiemin Viipurin prebendantilana. Myöhemmin tilan sai liivinmaalainen Hans Eriksson Richter 1576 läänitykseksi jo 1580 hän vaihtoi-luovutti sen Mårten Boije i Gennarbylle.

Grundträsk Tvära
1540-57 Nils Larsson , Jakob Nilsson, Matts Jakobsson

Korkkula
1549-1563. Erik Larsson

Kirkkonummi (Mahdollisia Erik Larssonin jälkeläisiä)
Matta:
1589-1606 Matts Eriksson, 1603-34 Olof Mårtensson, 1635 Erik Mickelsson, 1665-84 Mickel Eriksson

Edis:
1576 10 vuotta autio jonka jälkeen 1590-1620 Lars Eriksson ; Simon Larsson; 1660-1670 Hans Simonsson ( Matts ja Hans Hansson)

Hommas:
1581 ryttare Hans Eriksson

Rådik Grundträsk,
kruunun puustelin isäntä 1600-20 Hans Eriksson, isäntä 1630-34, Henrik Hansson, leski 1635-50

Korkkula:
1566-1612 Mickel Eriksson
Korkkula oli pitäjän toiseksi varakkain talo 1571, "hopeaveroluettelon".Tilasta tuli 1600 ratsutila (rustholli ?), kun hän alkoi varustaa ratsumiestä tilalta ja ulkotiloilta jotka hän oli "taistellut" itselleen Hindersby, Lillestby, Mattby, Grundträsk, Skyttkulla ja Håkansholmen.

Rälssitilan omistaja Tjusterby Borgå

Kirkkonummi (Mahdollisia Mickel Erikssonin jälkeläisiä)
Ängsdalen ,Gunnarsbyssä
1588-96 Klemet Mickelsson , Lars Klementsson. Oli aiemmin autiona ja sitä ennen viljeli Lars Nilsson 1540-43 Olof Nilsson 1540-63 Påvel Olofsson 1564-84

Finnäs Gunnarsby
1600-luvun alussa? rytare Erik Mikelsson
Korkkula
Erik Mickelsson

(Erik Ericus Michaelis, Kyrkslättensis 399. Kotoisin Kirkkonummelta. Konsistorin pöytäkirjoissa 10. ja 13.4.1644 käsitellään maagisia syitä, jotka ajoivat ylioppilas Erikin mielipuolisuuteen tämän toimiessa domesticuksena professori Martin Stodiuksen luona.)


Kirkkonummi (Mahdollisia Erik Mickelssoni jälkeläisiä)
Henrikas, Vårnäsin
1604-30 Rykmentin pastori Henricus Erici (Lars, Matts ja Mickel Henriksson)

Matta Gunarskullassa
1665-84 Mickel Eriksson

Anders Eriksson (Cajanus)

Korkkula
1630-1662. Hans Eriksson, Omisti myös Meddvastön samassa pitäjässä. Hänen tyttärensä jälkeläisillä tila oli aina 1800-luvun lopulle.

Kirkkonummi (Mahdollisia Hans Erikssonin jälkeläisiä)
Anna. Hansdr (puoliso trumpetaren Esbjörn Sandberg). Riiteli sisarensa Margaretan kanssa Medvastön omistuksesta. Myöhemin tila oli Korkulan Johan Papen ja hänen poikansa Henrik Johanin (1697-1711) ja pojan Johan Henrik Papen 1712 omistuksessa, ollen autiona venäläisajan,

Margareta Hansdr puoliso1675 28/11 med postmästaren Henrik Johansson Brennman

Korkkula
N Hansdr puoliso Johan Antoniusson Pape länsmannen i Kyrkslätt, . Bosatt på
Korkkulla 1663-1709 .

Liittyy Spärrings Gunnarskulla
Isä Antonius Pape "hofmästaren hos genral Torsten Stålhandske

Jacob Filipsson Bilang (Tab. II), kamrerare, Losttsskrifvare ofver Narva befästning samt dess län (5). Tillhandlade sig 1625 Spärrings on Gunnarskulla rusthåll I Kyrkslätt. Var död 1642 28/7, do hans enka, Elin Hansdotter, fick frieht på sitt hemman I Spärringsby för alla utlagor "för sin framlidne mans långvariga tjänster, som ock hennes fattiga ensörjnde lägenhet och att hon har många små barn att föda och förestå". Hon gifte sig andra gången 1645 med f.d. hofmästaren hos
general Torsten Stålhandske, Antonius Pape +1662,och afled själf omkring 1665

Antonius Papen kuoltua Sperringsin tilan hänen leskensä ja "hennes son från förra giftet, Jakob Jakobsson Bilang, (omistivat) Spärrings ännu några år, till dess han 1667 sålde det åt fru Kristina Freijtag

Kenen tytär voisi olla Elin Hansson ?

[JHissa]

Saamani tiedon mukaan Jan Bondeson on julkaisuut kirjan "The Two Headed Boy, and Other Medical Marvels". The book claims that Admiral Nils Svensson of Hevonpaa was raised to the peerage by Eric XIV. He was given the name Gyllenhierta. This certain Nils' grandson, Anders Ericksson was governor of Kajana and three of his sons were clergymen and took the name Cajanus.

Samalta kirjoittajalta myös: The Great Pretenders: The True Stories Behind Famous Historical Mysteries.

Luin kerran netistä englanninkielisen jutun, jossa kuvattiin, kuinka Internet huonontaa sukututkimusta. En ole sitä ikävä kyllä uudelleen löytänyt.

Seppo Niinioja
Jan Bondesonin kirja: The Two-headed Boy, and Other Medical Marvels: And Other Medical Marvels
vuoden 2004 painos löytyy osin digitoituna books.google:sta:
http://books.google.fi/books?id=iXUiYcmR0dsC
Tekijänoikeuksien vuoksi kuvat eivät näy. Daniel Cajanus, the Swedish Giant alkaa sivulta 217.
Alkuperäinen Thomas Boremanin kirja: The History of Cajanus the Swedish Giant, from His Birth to the Present Time. By the Author of the Gigantick Histories, London 1742, on jälkituotannossa:
http://books.google.com/books?id=NqCnPQAACAAJ
Joten toivottavasti sekin saadaan pian luettavaksi.

Johannes Hissa

[Giösling]

Selvyyden vuoksi:

Jully Ramsay

Rälssisuku Hjerta:

(esipuhe ketjun aloitusviestissä)

Quote:

Tab.1

Lars Persson i Korkkulla i Kyrkslätt socken, 1540-1547 (1).

Barn:

Erik Larsson i Korkkulla, länsman 1549-1563

Barn:

Mickel Eriksson i Korkkulla. Egde ett frälsehamman i Tjusterby i Borgå
socken. Beviljades 1588 23/12 ett skärskildt årligt underhåll af spannmål
emedan han bodde vid en stor allmän väg (2). Nämdeman 1592. Begynte
göra rusttjänst 1600. Nämens senast 1612 (1).

Barn:

Erik Mickelsson i Korkkulla. Tab. II


Tab. II

Erik Mickelsson i Korkkulla (tab. I) nämnes 1621 (6).

Barn:

Anders Eriksson, fogde öfver Friherrskapet Kajana, ännu 1656, men icke mera 1665. Stamfader för Cajanus = Kajanus. Se Sukukirja och Sursilliana.

Hans Henriksson Hjerta, kaptenlöjtnant, d. 1683. Tab. III


Tab. III

Hans Eriksson Hjerta (tab. II) till Korkkulla i Kyrkslätt. Egde äfven Medvastö i samma socken. Fänrik under öfverste Burtz 1630 (5). Var
1656 löjtnant för två rotar båtsman, och kallas "löjtnanten vid Porkkala" (1). Kaptenlöjtnant; - D. 1683, efter det han 21/1 gjordt testamente af Medvastö till sin dotter Anna (3). - Gift med .....

Barn:

Margareta. Gift 1675 28/11 med postmästaren Henrik Johansson Brennman (3).

Anna. Gift med trupetaren Esbjörn Sandberg. Tvistade med systern Margareta om eganderätten till Medvastö (3).

Dotter. Gift med länsmannen i Kyrkslätt Johan Pape. Bosatt på Korkkulla 1663-1709 (1).

Källor. (1) Fleege. Kyrkslätts Hist. - (2) F S 3436 - (3) Raseborgs D 1683 26/1. - (4) F S 1583. - (5) F S 3651:12 - (6) D 1621 27/1 -

Unquote

Antonius Papen puoliso Elin Hansdotter oli ensiaviostaan Jacob Filipsson Bilangin kanssa sen Jacob Jacobsson Bilangin äiti, jonka pojista Peter Antoni von Bilang naturalisoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen numerolla 1169 v. 1689 ja jonka toinen poika Jakob von Bilang asettui Elimäelle, josta käsin hänen lapsiaan avioitui mm. Hoppedorff (Hoppius)-, Gestrin- ja Blylod-sukuihin.

[Kaisat]

Hei!

Laitan pari lainausta tähän Cajanus-tietouden keräämisketjuun vai sanoisiko
päivittämiseen. Tutkimus jatkukoon!

1. Gunnar Suolahti, Suomen papisto 1600-ja 1700-luvulla, 1919.

s. 248- VII SÄÄTYKIERTO

..." Mutta 1600-luvun alkupuolelta alkain rupesi ura (kirkonmiehen) ylimystön silmissä kadottamaan viehätyksensä...
Näin tuli papiston ja aateliston välillä pesäero. Vain ne rälssisuvut, jotka jo olivat ehtineet pappisuralle koteutua, Forskålit, Gjösit, Härkäpäät, Iivanaiset, Teitit, mahdollisesti Melartopeukset, Oravat, Gammalit y.m. jäivät kokonaan tai osaksi kirkon palvelukseen. Mutta muuten eksyi sinne vain kuin sattumata jokin yksityinen aatelisnuorukainen, jokin Galle, Hjerta, Stjernkors, usein tällöinkin voutisäätyyn siirtyneestä tai maalaistumaan päin olevasta sukuhaarasta. Aatelisnimi silloin vaihdettiin latinalaiseen pappisnimeen: Hjerta Cajanukseksi, Jägerhorn Velinukseksi, Gjös Cardiasteriksi j.n.e. ja samalla luovuttiin aatelisista etuoikeuksistakin."

( Todella mielenkiintoinen kappale, jossa selvitellään papiston alkuperää ja
monimutkaisia sukulaisvyyhtejä. )

2.Mauno Jokipii, Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat II, 1960, s 284:

"Kajaanin voutikunnan ja Pielisjärven yhteiset voudit

Antti Eerikinpoika Cajanus, kotoisin Kirkkonummelta, Hjerta-sukua. Toimi Kajaanin pitäjien, siis Paltamon ja Sotkamon, nimismiehenä 1640-luvulla. Tuli mainitun voutikunnan voudiksi sen perustamisesta lähtien 1651. Toimi virassa kuolemaansa asti 1657, Hänen sukunsa oli 1600-luvun lopulla Kajaanin seudun ehdottomasti merkittävin. Suku omisti suuren talon Säräisniemellä.

Lähdeviite:
Nordmann 1904, Luukko 1946 s. 17; Hänen kirjeenvaihtonsa RA Rydboholm vol.5, Vartiainen 1931;hänen tilejään VA ja RA Brahesamlingen 28 ja kirjeitä
RA Rydboholm vol. 5; Ramsay 1909-16 Hierta, Kujala 1953. "

Sisällysluettelo:
Nordmann, Petrus, Per Brahe, Illustrerad lefnadsteksning. SSLF 60, Helsingfors 1904.
Nordmann P, Berättelse öfver Per Brahes resa i Finland sommaren 1639. SSLF 28 = F 8 s. 274-282. Helsingfors 1894.

(Nordmannit voisivat olla katsomisen arvoisia?)

[Matti Lund]

Hei!

Laitan pari lainausta tähän Cajanus-tietouden keräämisketjuun vai sanoisiko
päivittämiseen. Tutkimus jatkukoon!

1. Gunnar Suolahti, Suomen papisto 1600-ja 1700-luvulla, 1919.

s. 248- VII SÄÄTYKIERTO

..." Mutta 1600-luvun alkupuolelta alkain rupesi ura (kirkonmiehen) ylimystön silmissä kadottamaan viehätyksensä...
Näin tuli papiston ja aateliston välillä pesäero. Vain ne rälssisuvut, jotka jo olivat ehtineet pappisuralle koteutua, Forskålit, Gjösit, Härkäpäät, Iivanaiset, Teitit, mahdollisesti Melartopeukset, Oravat, Gammalit y.m. jäivät kokonaan tai osaksi kirkon palvelukseen. Mutta muuten eksyi sinne vain kuin sattumata jokin yksityinen aatelisnuorukainen, jokin Galle, Hjerta, Stjernkors, usein tällöinkin voutisäätyyn siirtyneestä tai maalaistumaan päin olevasta sukuhaarasta. Aatelisnimi silloin vaihdettiin latinalaiseen pappisnimeen: Hjerta Cajanukseksi, Jägerhorn Velinukseksi, Gjös Cardiasteriksi j.n.e. ja samalla luovuttiin aatelisista etuoikeuksistakin."

( Todella mielenkiintoinen kappale, jossa selvitellään papiston alkuperää ja
monimutkaisia sukulaisvyyhtejä. )

2.Mauno Jokipii, Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat II, 1960, s 284:

"Kajaanin voutikunnan ja Pielisjärven yhteiset voudit

Antti Eerikinpoika Cajanus, kotoisin Kirkkonummelta, Hjerta-sukua. Toimi Kajaanin pitäjien, siis Paltamon ja Sotkamon, nimismiehenä 1640-luvulla. Tuli mainitun voutikunnan voudiksi sen perustamisesta lähtien 1651. Toimi virassa kuolemaansa asti 1657, Hänen sukunsa oli 1600-luvun lopulla Kajaanin seudun ehdottomasti merkittävin. Suku omisti suuren talon Säräisniemellä.

Lähdeviite:
Nordmann 1904, Luukko 1946 s. 17; Hänen kirjeenvaihtonsa RA Rydboholm vol.5, Vartiainen 1931;hänen tilejään VA ja RA Brahesamlingen 28 ja kirjeitä
RA Rydboholm vol. 5; Ramsay 1909-16 Hierta, Kujala 1953. "

Sisällysluettelo:
Nordmann, Petrus, Per Brahe, Illustrerad lefnadsteksning. SSLF 60, Helsingfors 1904.
Nordmann P, Berättelse öfver Per Brahes resa i Finland sommaren 1639. SSLF 28 = F 8 s. 274-282. Helsingfors 1894.

(Nordmannit voisivat olla katsomisen arvoisia?)


Hei

Ylläolevassa on jotain varteenotettavaakin, mutta hehkutetut suvun suurtilukset ovat osittainen kupla, jolla yritetään suvun asemaa korostaa. Lisäksi on uskoteltu, että Cajanuksilla olisi ollut joitain erivapauksia.


Niin ei ollut.

Kirjoittajat, jotka näitä paisutteluja ovat esittäneet, eivät ole kunnolla perehtyneet veroasiakirjoihin ja Kainuun talonpoikaiston olosuhteisiin siinä vaiheessa, kun Antti Eerkinpoika tuli Kainuuseen.

Laitan sen vuoksi oheen otteen siitä maakirjasivusta 1634, jossa Antti Eerikinpoika esiintyy. Vuoden 1633 maakirja on minulla ensimmäinen, jossa Antti Eerkinpoika esiintyy ja tiedot ovat hänellä tarkalleet samat 1633 ja 1634.

Siitä ilmenee, että Antti Eerikinpoika ei mitenkään erotu muista, vaan kuuluu 1/8 manttaalin viljelijöihin, joka muiden tämänkokoisten tilojen haltijoiden tavalla maksoi vuotuisveroa 1 taalarin 6 killinkiä.

Siis tässä tulee jo ensimmäinen läimäys vasten eräiden historioitsijoiden kasvoja: Antti Eerikinpoika aloitti vaatimattomasti yhtenä muun maarahvaan joukossa.

Aikaisemmassa viestissäni kerron, kuinka Antti Eerikinpoika alkaa laajentamaan omistuksiaan antamalla osasyytingin paltaniemeläiselle talonvanhukselle Mauno Manniselle.

Itse asiassa tarmokkaalle ja edistysmieliselle viljelijälle oli nopeasti otettavissa suuresta sumasta hylättyjä uudisraivioita tarvitsematta itse lähteä raivaamaan aivan villistä metsästä.

Ensimmäinen kerta, kun Antti Eerikinpoika jotenkuten erottuu muusta porukasta (nimismiestittelikään ei häntä erota, sillä Anttia edelsi virassa melalahtelainen 1/4 manttaalin viljelijä Heikki Rusanen, siis taattu rahvaanmies) on vuoden 1635 karjaluettelo: hänellä on nyt suurin lehmäluku 9 kpl, kun on muutama, joilla on 7 kpl. Tämä on sikälikin merkittävää, että jos Antti asui Paltamossa 1629, hänellä ei silloin ollut vielä mitään karjaa, koska hänen nimeään ei ole vielä karjaluottelossa.


Tästä eteenpäin Antti Eerikinpoika kasvattaa tiluksiaan pala palalta niin, että Säräisniemen talon veromanttaali kohoaa aina 7/8 manttaaliin asti.

terv Matti Lund

[kkylakos]

Jan Bondesonin kirja: The Two-headed Boy, and Other Medical Marvels: And Other Medical Marvels
vuoden 2004 painos löytyy osin digitoituna books.google:sta:
http://books.google.fi/books?id=iXUiYcmR0dsC
Tekijänoikeuksien vuoksi kuvat eivät näy. Daniel Cajanus, the Swedish Giant alkaa sivulta 217.
Alkuperäinen Thomas Boremanin kirja: The History of Cajanus the Swedish Giant, from His Birth to the Present Time. By the Author of the Gigantick Histories, London 1742, on jälkituotannossa:
http://books.google.com/books?id=NqCnPQAACAAJ
Joten toivottavasti sekin saadaan pian luettavaksi.

Johannes Hissa

Boremanin kirja on myös suomennettu, mutta suomentajan mukaan "Jan Bondesonin The Two-Headed Boy, and Other Medical Marvels teoksesta löytyy mainio artikkeli Cajanuksesta, suomentamani kirjakauppias Thomas Boremanin teos on lastenkirja, jonka kirjoittajalla on ollut enemmän intoa kuin tietoa. Mainio kuriositeetti sekin kuitenkin on."

Lähde (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2009/01/se-pitk-suomalainen.html)

[kkylakos]

Tässäkö ollaan edelleen? Avaamani keskustelu polkee paikallaan lukuisten sivujen ja yli 15 000 katselukerran jälkeenkin.

Eikö kukaan ole kertonut Matti Lundille, että se miksi Cajanukset mielletään Hjertoiksi eri matrikkeleissa ja verkkotiedostoissa johtuu tietenkin siitä, että Jully Ramsay Frälsesläkter-opuksessaan esittelee heidät Hjerta-suvun alla sivulla 177?! Ramsay protestoi ainoastaan Gyllenhjerta-linkkiä!

Cajanus-suvun kantaisä Anders Eriksson on mainittu Hjerta-suvun taulussa II. Tämä tieto on ja pysyy näillä näkymin. Siinä selitys nettisivujen ja esitelmöitsijöiden "itsepintaisuudelle".


Mikään Matti Lundin laajoista puheenvuoroista ei ole vakuuttanut toista.

Cajanukset ovat vanhaa rälssisukua, senhän kertoo jo Tjusterbyn omistuskin Porvoon pitäjässä.

Heidän juurtaan ei saa rahvaaksi vääntämälläkään.

Perusasiat selkeäksi ennen kommentteja, pyydän.

Hyvin selkeä perusasia on, että koska Ramsayn ja Bergholmin sukumatrikkeleissa ei ole (pääsääntöisesti) ilmaistu tiedon lähteitä perustutkimukselle alkuperäisten lähteiden parissa on tarvetta. Taivaan kiitos sitä joku myös tekee. Matti Lundin viestejä on ollut ilo lukea.

[Mikko Meriläinen]

Kiitos nopeasta varmennuksesta.

Kun asun täällä Turussa, pääsen itse katsahtamaan tuon aikaisintaan noin kuukauden päästä. Nykyään KA:sta tilatut satsit tulevat alle kahdessa viikossa, mutta minulla ovat juuri tilaamani 5:n (maksimi) rullasatsin asiakirjat meneillään, joten pääsen tilaamaan vasta palautettuani ne 2 vk:n päästä.

Alan olla jo sen verran pitkällä tässä lisänimien sondeeramisessa, että melkein kohta voisin lyödä vetoa olkihatun syömisestä, jos Jeremias Antinpojalle löydetään asiakirjoista yleensä mitään lisänimeä.

Kysyin Kokkoselta väitöskirjansa viitteestä (s. 299, viite 75), eikä Gyllenhjerta-nimeä häneltäkään kyseistä lähdettä koskevista muistiinpanoista löydy. Nimi on siis saattanut lipsahtaa viitteeseen vanhentuneesta tutkimuskirjallisuudesta.

[Giösling]

Hyvin selkeä perusasia on, että koska Ramsayn ja Bergholmin sukumatrikkeleissa ei ole (pääsääntöisesti) ilmaistu tiedon lähteitä perustutkimukselle alkuperäisten lähteiden parissa on tarvetta. Taivaan kiitos sitä joku myös tekee. Matti Lundin viestejä on ollut ilo lukea.

Harmillisesti Lundin esittämät tuomiokirjaotteet ja niihin liittyvät laajat
saatetekstit eivät millään tavalla ole tuoneet lisävalaisua Hjerta-Cajanus ja Gyllenhjerta ongelmaan, joka oli ketjunavaukseni aihe. Kainuun korpikansan kuvauksina ne toki ovat mielenkiintoisia.

Jo Alftan-keskusteluissa kiinnitin huomiota Lundin laveisiin teksteihin,
joissa asetettuihin kysymyksiin ei vastata.

Onko tämä ajan trendi?

En soisi asian hukkuvan.

[M.Sjostrom]

On tunnetusti myös ihmisiä, jotka odottavat suoria vastauksia, silloinkin kun se ei ole mahdollista; eikä heidän tajuntaansa mahdu, että joissakin asioissa taustan esittely on eräs validi keino esittää niitä seikkoja, joista käy ilmi jollakin todennäköisyydellä (vaikkei ehkä varmuudella) minkä suuntainen ko kysytyn asian 'vastaus' (jos siis vastaus varmuudella tiedettäisiin) on.

Lienee myös tyyppejä, jotka eivät käsitä mitään vastausta, ellei ko vastaus ole sen sisältöinen kuin ao tyyppi vastaukseksi haluaa. [eli myöntö sille mitä tyyppi on itse väittänyt, so pelkästään 'vahvistukset' kelpaavat vastauksiksi]
Vanhalla kansalla oli tällaisesta ilmaus 'hän kuulee vain sen mitä haluaa kuulla'

[Seppo Niinioja]

Harmillisesti Lundin esittämät tuomiokirjaotteet ja niihin liittyvät laajat
saatetekstit eivät millään tavalla ole tuoneet lisävalaisua Hjerta-Cajanus ja Gyllenhjerta ongelmaan, joka oli ketjunavaukseni aihe. Kainuun korpikansan kuvauksina ne toki ovat mielenkiintoisia.

Jo Alftan-keskusteluissa kiinnitin huomiota Lundin laveisiin teksteihin,
joissa asetettuihin kysymyksiin ei vastata.

Onko tämä ajan trendi?

En soisi asian hukkuvan.

Olen kyllä samaa mieltä Kaisa Kyläkosken ja muiden äskettäin kirjoittaneiden kanssa tutkimuksen olemuksesta ja sen laadusta.

Biografinen nimikirja vuodelta 1879 ei tietysti enää kuulu kanoniseen kirjallisuuteen, kuten Tiina Miettisen mainitsema Svenskt biografiskt lexikon, mutta sillä on silti historiallista mielenkiintoa.

Cajanus-suvusta se kertoo mm. (jatkoa aikaisemmalle "tiedonannolleni"):
"Antero Gyllenhjerta'n pojat (toisten lähteiden mukaan hän itse voudiksi tultuaan) nimittivät itsensä Cajanus, paitsi Paltamon nimismies Jeremias, jonka pojat vasta seurasivat setäin esimerkkiä."

Jo Biografinen nimikirja näyttää siis tässä kohdin olevan samaa mieltä Matti Lundin kanssa. Gyllenhjertahan on suvun esittelyssä suluissa ja Cajanusten "sanotaan haaraantuneen" siitä.

Juhani Pesun uusin Ramsay-tutkimushan on osoittanut, että Cajanus-suvun alkuperä onkin Hjerta (s. 177), "Länsmanssläkt i Kyrkslätt socken, hvilken efter sitt bomärke antog namnet Hjerta." Tämä ei ole mikään Ruotsin ritarihuoneeseen ja osaksi Suomenkin merkityistä kolmesta Hierta-suvusta. Ramsay on julkaissut siitä kolme taulua oikaistakseen sen virheellisen tradition, että Cajanus-suku polveutuisi ruotsalaisesta aatelissuvusta (adliga ätten) n:o 40, Gyllenhjerta. Ramsay ei käytä Hjertasta nimitystä frälsesläkt.

Viestiketjun nimi olisi syytä vaihtaa uusimpien Ramsay-"löytöjen" mukaiseksi. Kyllä me huomaamme hämäysyritykset. Kirjallisuudessa kyse näyttää olleen kirjaimellisesti kultauksesta par excellence.

Seppo Niinioja

[Giösling]

Jully Ramsayn teos, joka on edessäni on nimeltään Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden. Se on painettu vuonna 1909 ja sen sivulla 177 esitellään rälssisuku Hjerta, johon Cajanukset kuuluvat. Gyllenhjerta-suku on esillä sivuilla 166-169.

On merkillistä, ettei kaikille keskustelijoille ole selvinnyt vielä tämä
perusasia. Uskon toki silmiäni.

Olen aloittanut ketjun kysymyksellä miten Hjerta-Cajanus-suku liittyy
Gyllenhjertoihin, jos mitenkään?

Kymmenien sivujen ja Kainuun tuomiokirjojen syvällisen setvinnän jälkeenkään asiassa ei ole edetty tuumakaan.

Mistä on puhuttu?

[olanyk]

Mielestäni Matti Lundin näkemys on oikea, että Antti Erikinpoika oli talonpojan asemassa, kunnes valittiin voudiksi 1651, jolloin hänet henkikirjassa kirjattiin tyttärensä kanssa säätyläisiin muutaman papin ja virkamiehen ohella.

Varallisuudeltaankaan hänen talonsa ei paljon poikennut talonpoikien taloista. Sen irtaimisto Jeremiaan kuoleman jälkeen on tiedossa. Ja ilmeisesti voutina perimättömät kruunun saatavat aiheuttivat sen joutumisen kruunulle, kunnes Jeremias velalla sen lunasti takaisin.

Mielenkiintoista olisi selvittää miksi juuri Johan Bochmölleriltä otetulla lainalla, vaikka vaimon suku oli Krögereitä. Liittyikö suvut jotenkin yhteen?

Vanhaa tansakalaista sukua (Cajanukset) ehkä oli. Voiko sanoa (vihollismaassa?) tansakalaiseksi aateliksi? Kuitenkaan ei RUOTSI-/TANSKAN (UNIONI-AJAN) VANHAA RÄLSSIÄ (joka lienee tarkkaan määritelty) he tuskin olivat, muuten kuin naispuolisten puolisoiden puolelta. Käsittääkseni 1500-1600 luvun vaihteessa rälssitiloja syntyi sotien takia runsaasti, joita sitten reduktiossa peruuttiin niinkuin Pohjanmaan läänityksetkin.

Uudenmaan VANHAT RÄLSSITILAT kai melko hyvin tunnetaan. Esimerkiksi tuo Seutulan kantatila ei varakkuudestaan huolimatta Helsingin Pitäjässä kuulunut vanhaan rälssiin, josta Antti Erikinpojan isoäidin arvellaan olevan. Pappeja saattaa olla lähtöisin jopa Korkkulan suvusta, olihan Petrus Ragvaldi (Sjunndby)aikanaan maan korkeimman viran haltija, kun (Suomessa) elettiin joku vuosi ilman piispaa.

20..30 Suomen harmaakivikartanoa mukaan lukien Sjundby antaa myös väärän kuvan Vanhan Rälssin "elintasosta". Tunnetaan kuvauksia tuon ajan Helsingin Haltialan (palaneiden) rälssitilan rakennuksista. Ne eivät kovin paljoa poikennut nykykäsityksestä talonpoikien asumuksista. Tuo Seutulan kantatila muuttui sotilasvirakataloksi ja ehkä sen nykyinen rakennus antaa käsityksen (rakenettu ehkä 1600-luvun perustuksille?) minkälaisia nuo tilarakennukset olivat.

Paltamon Sutelasta jää käsitys että se oli 1800-luvulla pienehkö pirtti-kammari rakennus ja pihassa lukuisia erillisiä aitta ja eläinsuojarakennuksia. Vastikään jostain ilmeni nykyisen rakennuksen ilmeisesti jatketun myöhemmin.

Aiemmin oli esillä että Vanhaa Rälssiä pidettiin "aatelissäädyn" syntynä. Käsite kuitenkin tuli vasta 1625 kun Ritarihuhuonejärjestykset perustettiin. Noita 1600-luvun vaihteen esimerkiksi Korkkulan omistamien "ratsutilojen" sukuja ei koskaan nostettu "aateliin". Myöhemminhän pysyttiin aatelissäädyssä vaikka oli menetetty tila ja omaisuus.

Vieläkin mietityttää kuinka ja mihin perustuen tuota Gyllenhierta nimeä sai tai ei saanut suku ottaa käyttöön, jos se periytyi 1400-luvun Unioniajalta Tanskasta. Tunteeko kukaan Tanskan käytäntöä ja ritarihuone kai sielläkin on? Ja milloin asenteet nimenkäytössä jyrkkenivät? Oliko myös Nuijasodan jälkeen jakso jolloin ei kannattanut pitää esillä Sigismundin kannatjiin (paenneeseen) sukuun kuulumista?

Olavi

[Giösling]

Ketjussa käydyn keskustelun ongelmana on selvästikin se, että on takerruttu Anders Erikssonin statukseen Hjerta-suvun juuren sijasta.

Jo Ramsay antaa Anders Eriksonille neljä esipolvea lisää.
Andersin isoisän Mickel Erikssonin tiedetään omistaneen Porvoon
Tjusterbyn elinaikanaan.

Kainuu on aivan väärä osoite!

Ketjun otsikon kannalta Olavin viitoittama suunta on oikea.

[M.Sjostrom]

... Voiko sanoa (vihollismaassa?) tansakalaiseksi aateliksi? Kuitenkaan ei RUOTSI-/TANSKAN (UNIONI-AJAN) VANHAA RÄLSSIÄ (joka lienee tarkkaan määritelty) ....

Käsittääkseni 1500-1600 luvun vaihteessa rälssitiloja syntyi sotien takia runsaasti, joita sitten reduktiossa peruuttiin niinkuin Pohjanmaan läänityksetkin.

Aiemmin oli esillä että Vanhaa Rälssiä pidettiin "aatelissäädyn" syntynä. Käsite kuitenkin tuli vasta 1625 kun Ritarihuhuonejärjestykset perustettiin....



Khöm.
Päinvastoin. Myöhäiskeskiajalla oli vielä kovin huteraa ja tulkinnanvaraista se, kuka kuului rälssiin ja kuka ei.
Se ei TAATUSTI ollut tarkkaan määriteltyä.

Perusedellytys oli, että varusti ratsumiehen tai ratsumiehiä valtakunnan asevoimiin. Tämä oli Alsnön ordinanssin asettama perusedellytys. Ja se oli joskus muinoin ollut riittävä...

Mutta: viimeistään kuningatar Margareetan ajasta lähtien, eräs lisäkriteeri, jota yritettiin pitää välttämättömänä kriteerinä, oli hallitsijalta saatu rälssikirje. Pelkkä ratsuväkeen varustaminen ei näin muodoin enää ollut *ihan* riittävää.
Tietenkin sitten jo oli riitoja siitäkin, ketkä nauttivat sitä vapautta jo ennen Margareetan aikaa, sillä vanhimmille suvuille (jotka tietysti edelsivät Margareetan aikaa) ei ollut annettu rälssikirjeitä... Oli toki niitä, jotka yrittivät kullata asemaansa väittäen polveutuvansa niin vanhasta suvusta...

Nooh, rälssisääty ei edes ollut muodollisesti perinnöllinen. Eikä ollut määriteltynä, miten periytyminen ylipäänsä tapahtuisi - saisiko naisen kautta periä rälssin, esim. Tosiasiassa kuitenkin rälssiä pidettiin perintöasiana - eihän enää ollut hengissä ketään niistä jotka oplivat vaikkapa sata vuotta aiemmin saaneet rälssikirjeen tai nauttineet Margareetaa edeltävän ajan rälssioikeutta. Hallitsijat tosiasiassa tunnustivat rälssioikeuden periytymisen... Rälssistä saattoi kyllä pudota, vaikka oli kuinkakin kiistaton perillinen, mikäli ei enää varustanut ratsupalvelukseen.

Halitsijat pikemminkin rajoittivat sitä, että rälssiä ei rälssimies saanutkaan laajentaa kaikkiin (hankkimiinsakin) maihin (= ottaa niitä verovapaiksi), vaan rälssioikeus seurasi tiettyä maata jole oli vakiintunut kuinka monta ratsumiestä siitä tuli varustaa.

Myöhäiskeskiajalla ja vielä 1500-luvulla, äitinsä kautta saattoi 'periä' rälssisäätyisen aseman. Asia oli enemmänkin siitä kiinni, perikö tunnustettua rälssimaata.

On ollut vasta melkeinpä niin myöhäistä kuin 1600-luvun (tai jotain merkkejä 1500-luvulla) tuotetta se, että rälssisäätyisyys ei periydykään kuin mieslinjaa. Ja alkoi olla rälssimaan perimisen esteenä (äidin kautta), jos isä ei ollutkaan rälssiä. Toisaalta, myöskin rälssimiehen avio alhaisoon kuuluvan naisen kanssa saattoi estää aviosta syntyvät lapset perimästä rälssimaata.

Juhana III salli rälssin säilymisen, vaikka rälssin perinyt ei pystynytkään enää täyttämään ratsupalveluvelvollisuutta. Tämä (vasta) oli se joka teknisesti muodosti rälssistä perinnöllisen säädyn. Sitä ennen, rälssi ennen kaikkea edellyutti varustamista, ja käytännössä myös rälssimaan perimistä.

Kun rälssiin kuulumisen määritelmät olivat näin huteria, ja lisäksi keskenään ristiriitaisiakin erinäisissä tapauksissa, oli (rälssisäädyn alarajoilla) loppumattomasti tulkintakiistoja siitä kuka kuuluu rälssiin, kuka ei.

kun tätä haluttiin selväksi, perustettiin ritarihuone. ja ritarihuoneen erinäiset ensimmäiset vuosikymmenet menivätkin siihen, kun kaikenlaisia kullatuin juurin esiintyviä sukuja pyrki sinne introdusoiduiksi. suuri osa introdusoitiin, useat jopa hyvinkin huterin todistein.

[Erkki A Tikkanen]

Että Gyllenhjerta-asia menisi vieläkin enemmän solmuun, Ruotsin Ritarihuoneen CD antaa korjauksissaan seuraavanlaisen "oikaisun" :eek:

"
Ätt: GYLLENHJERTA, A. No. 40, E.III, sid. 292, – ? –

Agneta G., dotter till fogden över Kajana friherreskap Anders Eriksson Gyllenhjerta och Agneta Reitzius samt omgifte med kapellanen i Tyrnävä, Josef Lithovius i hans andra gifte. Agneta G. var gift med Andreas (Anders) Antilius, se Wilskmans Släktbok II, spalt 19. Ej upptagen i EÄ."

Wilskmanin kirja on kotihyllyssäni, joten en voi tarkistaa tietoa ennen iltaa mitähän siellä on asiasta mainittu.

[JHissa]

Boremanin kirja on myös suomennettu, mutta suomentajan mukaan "Jan Bondesonin The Two-Headed Boy, and Other Medical Marvels teoksesta löytyy mainio artikkeli Cajanuksesta, suomentamani kirjakauppias Thomas Boremanin teos on lastenkirja, jonka kirjoittajalla on ollut enemmän intoa kuin tietoa. Mainio kuriositeetti sekin kuitenkin on."

Lähde (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2009/01/se-pitk-suomalainen.html)
Kuten, jo aikaisemmin kirjoitin:
Pitkästä Tanelista eli Daniel Anderssinpoika Cajanuksesta (1703-1749) kirjoitettu lastenkirja:
Boreman, Thomas: The History of Cajanus, The Swedish Giant. London, 1742.
näyttää suomennetun:
Tekijät: Boreman, Thomas
Nimeke: Daniel Cajanuksen tarina : ruotsalaisen jättiläisen elämä syntymästä nykyaikaan / Thomas Boreman ; [suomennos ja jälkisanat: Reijo Valta]
Aineisto: kirja
Julkaistu: Oulu : Osuuskunta Jyväs-Ainola , 2006

Omistavat kirjastot:
HELKA - Helsingin yliopiston kirjastolaitos
FENNICA - Suomen kansallisbibliografia
TAMCAT - Tampereen yliopiston kirjasto
Mutta tarkoituksena on löytää aikaisin kirjallinen maininta Gyllenhjertojen ja Cajanusten yhteydestä. Jos Thomas Boreman mainitsee Gyllenhjertan Cajanusten yhteydessä, päästäisiin vuoteen 1742. Thomas Boreman on luultavasti saanut Daniel Cajanuksen tiedot itse Lontoossa asuneelta Daniel Cajanukselta (1703-1749), jonka isoisä Jeremias ei näytä käyttäneen sukunimiä Cajanus kuten muut veljet. Vaikka kyseessä on "lastenkirja" siinä voi olla käyttökelpoisia lisätietoja, joihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella.

Terveisin Johannes Hissa

[M.Sjostrom]

Vanhaa tansakalaista sukua (Cajanukset) ehkä oli. Voiko sanoa (vihollismaassa?) tansakalaiseksi aateliksi?

.... jos se periytyi 1400-luvun Unioniajalta Tanskasta. Tunteeko kukaan Tanskan käytäntöä ja ritarihuone kai sielläkin on?


Tanskassa ei tietääkseni ole ollut ritarihuonetta, julkisoikeudellisena instituutiona.
Tanskan aateli pysyi jossakin määrin enemmän sellaisena epämääräisemmin määriteltynä luokkana..... hieman enemmän senkaltaisena kuin Suomen ja Ruotsin rälssi myöhäiskeskiajalla, enemmän kuin tarkoin määriteltynä ritarihuoneeseen kirjattujen sukujen rajattuna joukkona.

Tanskan hallitsijat olivat paljon pidempään aatelinsa 'armoilla', vaalikuninkaita. Aateli ei yleisesti halunnut, että sen jäsenten asema aatelisina olisi kuninkaallisesta hyvänsuopuudesta kiinni. Tanskan vanhan aatelin yleinen näkemys oli, että mieluummin aateli määrittelee itsensä kuin antaa kuninkaan sitä tehdä.

Tanskan aatelisyhdistys (se joka julkaisee Dansk Adels Aarbogia) on ymmärtääkseni ihan yksityisoikeudellinen yhdistys. Ei sillä ole ollut asemaa säätyvaltiopäivien yhtenä täsmällisenä säätynä.

--------

Minusta on melkoista kukkua asettaa Cajanuksille tanskalaisia aatelisjuuria. Niistä ei näytä olevan ei sitten minkäänlaisia aikalaistodisteita.

1600-luvun traditioihin suorastaan kuului että juurien kultausta tehtiin ulkomaisen aatelistaustan väittämisen keinolla.
Nimittäin, kotimaiset merkittävät suvut kyllä jotenkin tunnettiin, ja aineistoa niistä oli ainakin sen verran, että perhe, jolla ei tosiasiassa ollut kotimaisia tunnustettuja aatelisia esipolvinaan, olisi jäänyt herkästi kiinni. Mutta ulkomaisia juuria oli helpompi väittää. Sieltä on aina työläämpi tarkistaa, ja kulttuurierojen takia lisäksi oli vedottavissa sellaiseenkin että jokin asia ko ulkomaassa ei merkitse samaa kuin sama asia kotimaassa... (kullatuiksi juuriksi adoptoitiin skottilaisjuuria, norjalaisjuuria, tanskalaisjuuria, saksalaisjuuria...)
Jos katsotte laajemmin 1600-luvulla kohonneita nousukassukuja, katsokaa myös 1700-luvun sukuromanttisia aineistoja niistä (eikä vain sitä millaiseksi Anrep, Elgenstierna ym ovat karsineet heidän kultauksensa). siellä on hyvin paljon väittämiä ja sukutraditioita että suku olisi peräisin jonkin kaukaisen maan aatelista...

[M.Sjostrom]

Mikä todistaa nimismiehen, voudin Antti Erkinpojan, isäyhteyden ?

Mitä todisteita on siitä että joku Mikkel Erkinpoika olisi ollut hänen isoisänsä tai muu mieslinjainen esi-isä ?

Kysyn aikalaistodisteita.
Ramsay, joka on kirjoitettu noin v 1900, ei kelpaa aikalaistodisteeksi - vuodesta 1600 vuoteen 1900 on kovin pitkä aika, eikä vuonna 1900 enää ole elossa niitä jotka muistaisivat omasta kokemuksestaan vuoden 1600 tienovien asioita.

[M.Sjostrom]

Vieläkin mietityttää kuinka ja mihin perustuen tuota Gyllenhierta nimeä sai tai ei saanut suku ottaa käyttöön, jos se periytyi 1400-luvun Unioniajalta Tanskasta. Tunteeko kukaan Tanskan käytäntöä ja ritarihuone kai sielläkin on? Ja milloin asenteet nimenkäytössä jyrkkenivät? Oliko myös Nuijasodan jälkeen jakso jolloin ei kannattanut pitää esillä Sigismundin kannatjiin (paenneeseen) sukuun kuulumista?
Olavi

Gyllenhierta ei ole tanskalaista perua oleva nimi.
Mitään sellaisia todisteita ei näytä olevan.
Gyllenhierta on kohennetusta vaakunakuviosta 1600-luvulla otettu nimi, kun Hevonpään rälssisuvun ainakin eräs haara sai vahvistuksen rälssilleen ja pääsi kirjautumaan aateliin ritarihuoneeseen. Gyllenhierta kirjaimellisesti tarkoittaa kultaista sydäntä. Vaakunakuvio. Vaakunakuvio ei ole sidonnainen kieleen, niinpä nimi ihan hyvin voisi olla aatelismies 'Kultasydän' (jos suomea olisi 1600-luvulla käytetty aatelin nimistökielenä).
[Joku muu suku oli Kurki, mikä on trana ruotsiksi eikä suinkaan esim skurk. Eli, varhaisempina vuosisatoina, oli aatelissukuja vielä ihan suomalaisnimillä.]

yritän sanoa, että ihan suomalainenkin suku -jolla kohennetussa vaakunassaan oli kultainen sydän- saattoi saada aatelisnimen Gyllenhjerta.

sen sijaan, Tanskan raja-alueilta oli peräisin ERÄS hjerta-suvuista. Se Hierta-suku, joka asusteli paljolti länsigöötanmaalla (oli peräisin jostain itä-Tanskasta ja tiettävästi oli paikallista itätanskalaista pikkurälssiä) ja kirjautui sennimisenä Ruotsin ritarihuoneeseen. Ei heitä ole osoitettu Gyllenhjertojen sukulaisiksi, eikä se mikään väistämättömys ole, ei millään tapaa.
[pikemminkin päinvastoin. Se että he eivät saaneet täsmälleen samaa nimeä ritarihuoneessa, on yleensä osoitus siitä, etä he eivät tunnustabneet kerskjinäistä sukulaisuutta. Gyllegrip-aatelissuku muodostui kirjausnimeksi ritarihuoneessa, kun vanhemman ja vakiintuneemman vapaaherrallisen Grip-suvun perilliset estivät jotain toista grip-lisänimistä sukua saamasta heidän hienoa nimeään omaan kirjautumiseensa. Ja tuo vanhempi grip-suku oli jo mieskannalta kerinnyt sammua, mutta silti sen naispuolen perilliset estivät 'nousukassukua'.]

Hjerta-sukuja oli muitakin kuin tuo yksi. Hjertahan merkitsee sydäntä, mikä ei sunkaan ole ilmiönä harvinaisuus... Ko nimi tuli omia aikojaan erillisten eri sukujen käyttöön eri paikoissa valtakuntaa. Jos Suomessa oli jokin (tai useampi) Hjerta-suku, se tietenkään ei merkitse että olisi sukua tuolle ritarihuoneen Hierta-suvulle.
Tällaisia ei pidä kuvitella. Kuvitelma olisi olennaisesti sama kuin jos sanoisi että kaikki Mikkola-sukunimiset suvut ovat sukua keskenään.

[Giösling]

Antaisin Mi Sjöströmille hyvän neuvon:

tutustu pikaisesti repostelemiesi matrikkeleiden lähdeaineistoon ja muodosta vasta sitten mielipiteesi Anders Eriksonille annettujen esipolvien luotettavuudesta. ON:n viestien huolellinen läpiluku voisi sekin avittaa..

Ketjun aiheena on Hjerta-Cajanus suvun mahdollinen sukusuhde Gyllenhjerta-sukuun. Miksiköhän sotket mukaan "Tanskan raja-alueilta olevaa" Hjerta-sukua, sitä "itätanskalaista pikkurälssiä"? Ruotsin ritarihuoneeseen numeroilla 121 & 381 kirjattu Hierta-sukuhan on
alunperin Norjasta Tanskaan ja sieltä Ruotsiin siirtynyttä? Mistä puhut?
Miten tuntemasi "itätanskalainen pikkurälssiä" oleva Hjerta-suku liittyy Ramsayn opuksessa esiteltyyn Hjerta-sukuun? Kertoisitko lähemmin?

Onko ketjussa aiemmin esittämäsi luonnehdinta "tunnetuista ihmisistä" kenties omakuva?

[M.Sjostrom]

Onko ketjussa aiemmin esittämäsi luonnehdinta "tunnetuista ihmisistä" kenties omakuva?

Lukijat voivat miettiä kenen omakuva se saattaisi olla.

Onnittelut Juhani Pesulle siitä että hän tuo näitä kullattuja juuria tänne tarkasteltaviksi.

[M.Sjostrom]

Antaisin M.Sjöströmille hyvän neuvon


Kuten tavallista, tämäkin Juhani Pesun esittämä 'neuvo' ei mielestäni ole hyvä.

Mielestäni kyseinen neuvo on vain retorinen keino, propagandakeino, jolla pyritään suojelemaan huteralla pohjalla olevaa 'matrikkelitietoa'.

Sen sijaan aikalaislähteiden tutkiminen valaisee itse asiakysymyksiä oikeastikin, ei vain sitä mitä niistä on myöhempien kultausten jäkeen kuviteltu.


----------

Eikö Pesu ole vielä oppinut että elossaolevista ihmisistä ei ole lupa kirjoitella tällä foorumilla ?

[Giösling]

Näköisyydestä voidaan olla montaa mieltä; kirjoittajasta ei kai sentään?

Et vastannut uteluuni "tanskalaisesta pikkurälssistä", joka mielestäsi on
mukana Ruotsin ritarihuoneella Hjerta-nimellä? Kerro toki enemmän!
Havaintojeni mukaan olet forumin ykkösasiantuntija aatelissukujen historiassa, tai ainakin se äänekkäin.

[Giösling]

Kuten tavallista, tämäkin Juhani Pesun esittämä 'neuvo' ei mielestäni ole hyvä.

Mielestäni kyseinen neuvo on vain retorinen keino, propagandakeino, jolla pyritään suojelemaan huteralla pohjalla olevaa 'matrikkelitietoa'.

Sen sijaan aikalaislähteiden tutkiminen valaisee itse asiakysymyksiä oikeastikin, ei vain sitä mitä niistä on myöhempien kultausten jäkeen kuviteltu.


----------

Eikö Pesu ole vielä oppinut että elossaolevista ihmisistä ei ole lupa kirjoitella tällä foorumilla ?

Tutustuisitko nyt sentään esim. Ramsayn esittämiin viitteisiin ja niitä tukeviin ON:n havaintoihin? Minusta on sopimatonta arvostella paronitar Ramsayn Hjerta-selvitystä hänen lähteisiinsä perehtymättä.

[M.Sjostrom]

Ketjun aiheena on Hjerta-Cajanus suvun mahdollinen sukusuhde Gyllenhjerta-sukuun. Miksiköhän sotket mukaan "Tanskan raja-alueilta olevaa" Hjerta-sukua, sitä "itätanskalaista pikkurälssiä"? Ruotsin ritarihuoneeseen numeroilla 121 & 381 kirjattu Hierta-sukuhan on
alunperin Norjasta Tanskaan ja sieltä Ruotsiin siirtynyttä? Mistä puhut?
Miten tuntemasi "itätanskalainen pikkurälssiä" oleva Hjerta-suku liittyy Ramsayn opuksessa esiteltyyn Hjerta-sukuun? Kertoisitko lähemmin?


Huomaan että jostakin syystä tämä täytyisi esittää rautalangalla....

Itätanskalainen pikkurälssiä oleva Hierta-suku, eli ritarihuoneen suku 121 ja 381, ei mielestäni liity mitenkään osoitetusti suomalaisiin sen enempää Gyllenhjerta-sukuun kuin Hjerta-sukuunkaan. Ja sen käsitykseni juuri kirjoituksessani mainitsinkin.

Minkään muun esillä olleen Hjerta-suvun tanskalaisia juuria ei käsittääksen ei ole osoitettu kuin vain juuri tuon suvun, joka siis ei mielestäni liity näihin suomalaissukuihin.

Tämä sen vuoksi että tässä ketjussa jotkut ovat sekoittaneet tuota tanskalaisperäistä Hierta-sukua tähän, sitä kautta arvellen suomalaissuvuille tanskalaisjuuria.

Ketjun aiheen määrittely ei tietenkään alunperinkään ole ollut mitenkään onnistunut. Aloitusviestissähän on vain sekalainen kokoelma insinuaatioita ym, ja kuvitelmia puettuna kysymysten muotoon.
Sittemmin keskustelu on laajentunut kaikenmoiseen muuhunkin roskaan.
Ja jostain syystä jotkut keskustelijat eivät näytä ollenkaan pitävän siitä, että esille on tullut näyttöä talonpoikaisista juurista.

Hierta ja Cajanus eivät välttämättä olleet sama suku. Lähtökohdissa on vikaa, jos sellainen yritetään asettaa aiheen määrittelyksi.

[Juha]

Ylläpidon puolesta;

Jotta tämä erittäin mielenkiintoinen asia saadaan käsiteltyä sen arvon mukaisella tavalla, pyydän kaikkia keskustelijoita pysymään tiukasti faktoissa.


Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori

[Aki Pitkäkoski]

Historian kätköissä olevat tosiasiathan eivät muutu nykyisestä miksikään provosoimmepa sitten tai provoisudumme.

Kehotan keskustelijoita huolellisesti välttämään henkilökohtaisuuksia ja toisiin kohdistuvaa vaativaa sävyä sekä kaikkea, mikä provosoi muuhun kuin asiakohtien asialliseen argumentoiniin.
Kun tässä asiassa pyrkii skarppaamaan niin ei lipsahdakaan niin helposti.

Toinen toistaan kunnioittaen eteenpäin tutkimuksissa!



--aki--
mode

[Giösling]

Huomaan että jostakin syystä tämä täytyisi esittää rautalangalla....

Itätanskalainen pikkurälssiä oleva Hierta-suku, eli ritarihuoneen suku 121 ja 381, ei mielestäni liity mitenkään osoitetusti suomalaisiin sen enempää Gyllenhjerta-sukuun kuin Hjerta-sukuunkaan. Ja sen käsitykseni juuri kirjoituksessani mainitsinkin.

Minkään muun esillä olleen Hjerta-suvun tanskalaisia juuria ei käsittääksen ei ole osoitettu kuin vain juuri tuon suvun, joka siis ei mielestäni liity näihin suomalaissukuihin.

Tämä sen vuoksi että tässä ketjussa jotkut ovat sekoittaneet tuota tanskalaisperäistä Hierta-sukua tähän, sitä kautta arvellen suomalaissuvuille tanskalaisjuuria.

Ketjun aiheen määrittely ei tietenkään alunperinkään ole ollut mitenkään onnistunut. Aloitusviestissähän on vain sekalainen kokoelma insinuaatioita ym, ja kuvitelmia puettuna kysymysten muotoon.
Sittemmin keskustelu on laajentunut kaikenmoiseen muuhunkin roskaan.
Ja jostain syystä jotkut keskustelijat eivät näytä ollenkaan pitävän siitä, että esille on tullut näyttöä talonpoikaisista juurista.

Hierta ja Cajanus eivät välttämättä olleet sama suku. Lähtökohdissa on vikaa, jos sellainen yritetään asettaa aiheen määrittelyksi.

Ketjun aihe ja otsikko ovat sen avaajan etuoikeus. Sotkiat vastaavat
omista tekosistaan.

Hjerta-suvun ja Cajanukset sen osana on meille esitellyt paronitar Ramsay teoksessaan Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden.

Mitään sitä tietoa kumoavaa ei ole ketjussa esitetty!

Jos on, pyydän pikaisesti oikaisemaan allekirjoittanutta ja toimittamaan
uudet löydökset kiireen vilkkaa kirjan uusintapainosta mahdollisesti valmisteleville.

Pidän norjalaisperäisen Hierta-suvun sotkemista keskusteluun Mi Sjöströmin toimesta, tarpeettomana ja valitettavana lisähämmentämisenä, jos nyt on niin, että puhumme samasta Ruotsin ritarihuoneen suvusta, joka on introdusoitu numeroilla 121 & 381. (s.o. Sjöströmin "tanskalaista pikkurälssiä" oleva Hjerta-suku on sama kuin Elgenstiernan norjalaisperäinen Hierta).

[admin]

..Ketjun aihe ja otsikko ovat sen avaajan etuoikeus. Sotkiat vastaavat omista tekosistaan...

Suku Forumilla ei ole etuoikeutettuja keskustelijoita paitsi ehkä modeporukka "viran puolesta", eli ketjun aloittaja on täysin samalla viivalla kuin kaikki muutkin keskustelijat. Meillä ei siis ole erikseen "Cajanus-Gyllenhjerta -keskustelun ylläpitäjää" mikäli joku niin on kuvitellut!

"Sotkijoiksi" tms. nimittely ei kuulu näihin keskusteluihin. Keskustelkaa asiallisesti ja toisia/toisten mielipiteitä kunnioittaen.

[M.Sjostrom]

Joskus aikoja sitten heikki koskela kirjoitti tästä viestiketjusta asiaa, joka tuntuu taas hyvin ajankohtaiselta.

Tämä on taas niitä ketjuja, jossa totuus on valhe ja mielikuva totta. Voi olla niin, että faktojen kirjoittaminen tämän otsikon alla on täysin turha toimenpide. Totuus tuntuu valuvan kuin vesi hanhen selästä.


Cajanus-Hjerta -mielikuva.

Cajanus-Gyllenhjerta -mielikuva.

Aatelistaustainen Antti Erkinpoika -mielikuva

[M.Sjostrom]

Pidän norjalaisperäisen Hierta-suvun sotkemista keskusteluun M.sjöströmin toimesta

Huokaus.
Lukutaitoinen ihminen toki näkee, että kyllä norjalais-tanskalaisperäisen Hierta-suvun tulo keskusteluun tapahtui ihan muiden kuin minun toimestani.

Rautalangasta jälleen kerran: se mitä minä olen kirjoittanut siitä asiasta, on että kyseisen Hierta-suvun ja tässä keskustelussa kosketeltujen suomalaissukujen välillä ei ole osoitettua yhteyttä.

Erään kirjoittajan sanoja käyttääkseni, vierastan kovasti sitä että toisen sanomisia vääristellään.
Kovasti vierastan sitä että sanomakseni väitetään sellaista mitä en ole sanonut.

Eli, taass tässä on tullut peräänkuulutettavaksi sekä sisälukutaito että rehellisyys.

[Aki Pitkäkoski]

Jäsenten Pesu ja Sjöström välisen nokittelun on parasta päättyä tähän.

--aki--
mode

[M.Sjostrom]

.... ON:n viestien huolellinen läpiluku voisi sekin avittaa..


Mikäköhän viestiketju mahtaa olla tuo ON ??

[Aki Pitkäkoski]

Mikäköhän viestiketju mahtaa olla tuo ON ??

ON viitannee käyttäjän "olanyk" viesteihin.

--aki--
mode

[Sami Lehtonen]

Toistaiseksi ensimmäinen jokseenkin tolkullinen kirjoitelma Cajanus-suvusta on siis ilmeisesti tuon Kansallisen elämäkerraston (1927) Osmo Durchmanin lyhyt artikkeli, jolla ei näytä olevan lähdeviitteitä.

Olen muutamaan kertaan kysynyt, onko jokin aikalaisasiakirja, joka yhdistäisi Cajanukset kirkkonummelaissukuun, johon toistaiseksi kukaan ei ole vastannut.

Anders Erikinpojan pitäisi olla ollut Per Brahen oma mies - löytyisikö siis kenties jokin kirje, josta ilmenisi Anders Erikinpojan käskyttäminen Kajaaniin - vai onko tämäkin toiveajattelua ja Anders Erikinpoika oikeasti vain tavallinen kainuulaista alkuperää ollut talonpoika?

[M.Sjostrom]

1. Kuka oli Anders Erikinpojan äiti, pyrittiinkö tuohon aikaan ottamaan aatelisnimiä myös äidin suvun puolelta? Isoäiti periytyi Sjundbyn vanhasta rälssisuvusta, Helsingin Seutulan suurtilalta.


Aiemmin aika usein -etenkin suvun mieslinjan sammuessa- tytär, periessään rälssimaat, saattoi kohottaa aatelittoman aviomiehensä, taikka poikansa, rälssiin - mikäli siis aviomies oli aateliton, korkea-aatelin vävyt olivat jotakuinkin aina valmiiksi aatelisia, mutta pikkuaatelin vävyinä kyllä esiintyi porvareita, jopa mahtavampias talonpoikia.

Kuitenkin, juuri 1600-luvulle tultaessa, mieslinjan aateluus oli alkanut muodostua ehdottomaksi vaatimukseksi.

Joka tapauksessa, jos Antti Erkinpoika kerran loikki Kainuuseen, eikä siis jäänyt ja saanut jotain ratsupalvelusta suorittavaa rälssitilaa perintönään, hän ei sitten ainakaan voinut oikein olla minkään tuollaisen naislinjaa tapahtuvan rälssiaseman saaja. kyllä se vähintään rälssimaahan oli sidoksissa, vaikkei mieslinjasta olisikaan pidetty kiinni.





2. Kirkkonumme sinetissä sydämen kuvaa käyttänyt (Hjerta) nimismiessuku jota nimeä käytti vasta Antti Erikinpojan veli. Suvun väitetään omistaneen

Mikä aikalaislähde todistaisi tämän olleen AEn veli ??

Ei riitä, että joskus myöhemmin sukutaulujen rustailijat ovat laittaneet nuo veljeksiksi. Sama patronyymi ei ainakaan vielä ole riittävä todisdte, ei myöskään edes sama paikkakunta.



Tuosta minulle tuli hypoteesi olisiko Erik Mikelssonin puoliso ollut Porvoosta. Siellä tunnetaan 1602 isänsä perinnönjaossa Felissa Henrikintytär Ekelöf. Kun katsoo isovanhemmista alkavaa nimiperinettä Felissa sopisi Cajanus-sukuun. Felicia Felissa nimi on melko harvinainen 1500-luvulla löytyy Felissa Nilsdr Gyllenhjerta (Ståhlhandske) ja Cajanus suvusta myöhemmin Felicia Johansdr Cajanus (Granberg) sekä Felicia Gustafsdr Forselius (Bonelius).

Harvinaistakin nimeä kuitenkin esiintyi erillisissäkin suvuissa.

Harvinaisia nimiä monasti annettiin (kuten tavallisiakin) jonkun paikallisen esikuvan kaimoiksi. Esimerkiksi, joku oppineemman tuntuinen tytönnimi levisi jopa sadan vuoden ajan eräällä paikkakunnalla, kun kirkkoherran vaimo, ruustinna, oli ensin ollut senniminen



3. Kerrotaan että 1651 henkikirjassa Antti Erikinpoika (tyttärensä kanssa) luetiin säätyläisiin. Rittääkö tuohon voudin virka kun nimismiehet kai tuolloin olivat yleensä talonpoikia?

Voudin virka yleisesti ottaen riitti.
On tapauksia (1700-luvulta) jossa lukkarin virka riitti :)

[M.Sjostrom]

5. Kovin erikoinen syrjäseudun Cajanus perhe oli kyseessä. Hankkivat kotiopettajan ja lähettivä 1600 luvulla lapsensa Upsalaan yliopistoon. Kainuun kymmenistä ylioppilaista muistelen lasketun puolet olleen Antti Erikinpojan jälkeläisiä.


No tämähän ei oikeastaan viittaa pikkuaateliin. Tuonaikainen pikkuaateli oli köyhemmänpuoleista sotilasaatelia, ei yleisesti ottaen ajatellut yliopistoja, vaan lähetti poikiaan sotajoukkojen mukaan.

Paremmin tuollainen viittaa varakkaaksi ja osaavaksi kohonneeseen self-made-man'iin, joka on tullut arvostamaan koulusivistystä, jolla ei ole sotilasaatelin kulttuurisia taustarasitteita, ja riippumatta siitä ihan mistä taustasta hän olikaan noussut.
Eikö pikemminkin pitäisi otaksua jonkun papin äpäräksi, tms ?
Hevonpää-suvun kaltaisen paikallisaatelin traditiot olisivat vieneet jonkinverran toiseen suuntaan, ehkä harjoittelemaan pikku-aliupseerintapaisina 30-vuotisen sodan tantereille Saksaan.

[M.Sjostrom]

Olen samaa mieltä näistä monologeista/epistoloista, Lund käyttää termiä "vertaileva lähdekritiikki", mitähän se on? Ymmärrän kyllä käsitteet ulkoinen ja sisäinen lähdekritiikki asiakirjan kohdalla, jolloin edellinen viittaa asikirjan funktionaaliseen yhteyteen oman aikansa elämässä ja jälkimmäinen korostaa päinvastaista näkökulmaa eli sitä mitä asiakirja todistaa tai voi todistaa. Pääkysymys on tällöin kuinka suuressa määrin asiakirjassa oleva tieto voi vastata todellisia oloja.

Sitten JP:lla oli seuraava lause, siteeraan: "hopeakannuista 1500-1600-luvuilta, joista Matti Lundilla on perukirja näköhavaintoja"

Kummallisen inkongruentti lause: onko se tulkittava empiirisesti; niin että Lundilla on aistihavaintoja 1500- ja 1600-luvun hopeakannusta (kait lähinnä Alftanien). Jolloin empiirisen havainnoinin kautta on verifioitu hopeakannun olemassaolo; jos näin on olisi mielenkiintoista tietää missä päin maailmaa nämä aistihavainnot Alftanien hopeakannusta tehty. Kun tähän saamme vastauksen, niin hopeakannun tämän hetkinen sijainti on selvitetty.

T. Kari Salminen


Jostakin syystä tuosta epistolasta, omituisia ajatusjuonteita täynnä olevasta ja kummallisilla sanoilla kuorrutetusta, ei tuntunut jäävän mitään konkreettista eikä johdonmukaista käsiin.

[M.Sjostrom]

Hei!

Omat hypoteesini perustuu hyvin "epätieteelliseen tutkimukseen ja ajatteluun". ....

Olavi

Hyvä että mainitsit tämän seikan.
kiitos.

[M.Sjostrom]

Hei!

Itse olen Säräisniemen Juusolan talo takia mielellään yhdistänyt Antti Erikinpojan linnapäälikkö 1623-1631, nimismies 1631-32 Erik Pehrinpoka Roothiin. Häntä on lunnehdittu iäkkääksi, liekkö mitään todenperää? Tuon niminen voudin mies tunnettiin Pohjanmaalla 1500-luvun lopulla. Taidettiin mainita myös Erik ja Thomas Pekanpoika?
....

Olavi


Niin, ei kai se mitenkään ihan täysin todistettua ole, kuka Erkki oli Antti Erkinpojan isä.

[M.Sjostrom]

....

Usein olen pohtinut onko kainuulaisten säätyläissukujen Upsalaan opiskelemaan lähtemisen taustalla ollut innoittajana Kajaanin linnan vanki Johannes Messenius. Cajanus jälkeläisiä muistaakseni 1600-luvun opiskelijoista oli noin puolet. Hämmästystä aiheuttaa myös kiinnostus kielitaitoon, esimerkinä kreikankieli jonka osaaminen Erik Cajanuksen osalta tuli esiin eilen. Sen tiesin aiemmin että Johan Johaninpoika väitteli kreikaksi. Hänen professuurin kohdalla tuli esiiin ns. 1600-luvun Englanista lähtenyt Descartelainen tieteiden "vallankumous" (kannattaa katsoa esim. Kansojen Historiasta). Myös se että mitä Suomen kielen ja kultuurin kehitykselle olisi käynyt ilman Pohjanmaan ja Kainuun vaikutusta.

Hm. Onhan se Messeniuksen vaikutus Kajaanissa ihan mahdollista. Emme taida tietää tarpeeksi hänen vankeutensa olosuhteista, ja kuinka luontevia kommunikaatiomahdollisuuksia hänellä oli.

[M.Sjostrom]

Wikpedia kertoo: Wigsberg pysyi Jägerhorn suvussa kunnes se siirtyi Gyllenhierta-suvulle, Nils Pederssonin pojanpojan tyttären Cecilia Christersdotterin (Jägerhorn af Spurila) mentyä naimisiin amiraali Nils Svenssonin (Gyllenhierta) kanssa 1530-luvulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/1530-luku). Gyllenhierta-suku käytti Hevonpäätä sukunimenään aina siihen asti kunnes Ruotsin ritarihuone perustettiin 1625 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1625). Sukua alettiin tuolloin nimittää Gyllenhiertaksi sukuvaakunan mukaan. Hevonpää oli Gyllenhiertojen pääkartano vuoteen 1670 asti. Eli Gyllenhjertta nimi otettiin käyttöön Antti Erikinpojan olessa Kainussa.

Pojanpoika Nils Christersson aateloitiin Gyllenhjertta nimellä mutta pian uudestaan Rozencranz nimellä. Miksi ? Aateloitiinko koko suku, kun sisaret veljet ja siskot käytti nimeä?

Eli elettiin tuota Ritarihuoneiden perustamisen aikaa. Christer Nilsson kai kuului Sigismundin leiriin ja pakeni Puolaan. Swen Nilsson tunnettiin nimityksellä "välbördig sven", lienee katsottava rälssiin kuuluvaksi?

Olavi

Kyllä, pikkuaatelille oli juuri luonteenomaista, hehän sitten organisoituneemmallakin aikakaudella olivat ritarihuoneen 'svenneklassen', asemiesluokka

[M.Sjostrom]

Tuo Gyllenhjertta nimen käyttö näyttää vaivaavan edelleen. Eihän sillä ole kovin suurta merkitystä, jos ei löydetä Kirkkonummen Korkkulan perheen uusia sukuyhteyksiä.

On hyvä huomioida tuota Aatelisäädyn kehittymistä, ja joku voi täydentää nimen käyttöoikeutta.

Ratsupalvelu ja siten myös rälssioikeus alkoi periytyä 1300-luvulla. Rälssisäätyyn pääsyä alettiin rajoittaa 1400-luvun alussa. Rälssioikeudesta pääsi nauttimaan vain kuninkaalta rälssikirjeen saanut henkilö. Rälssikirjeiden ja vaakunoiden, jotka otettiin käyttöön 1420, kautta rälssistä oli käytännössä muodostunut aatelissääty.

Suomalainen rälssi omisti melko vaatimattoman määrän maata keskiajalla verrattuna Ruotsiin. Suomessa oli keskiajan lopulla 250 aatelis- tai säterikartanoa. (Aatelisten asumakartanoita tai tiloja, jotka oli aatelisten henkilökohtaisessa omistuksessa, kutsuttiin 1500-luvulla sätereiksi). Suomen keskiaikaiset säterit ja lampuotitilat oli keskittyneet pääasiassa Varsinais-Suomeen ja Uudellemaalle.

Välboren-sanaa ei käytetty pelkästään aatelisarvon omaavista. Sanaa on aina välillä käännetty myös merkityksessä vapaasukuinen. Tämä taas viittaisi rälssisukuun, joka taas yleensä yhdistetään aateluuteen.

Rälssi muuttuu lopullisesti aateliksi vasta vuoden 1569 aatelisprivilegioissa ja aateluuden periytyminen vain mieskantaisesti saa vahvistuksensa 1600-luvun privilegioissa ja ritarihuonejärjestyksissä. Ritarihuoneet syntyi 1600-luvulla niin Ruotsiin kuin Suomeen.

Neljän polvea suvun edustajía oli: (jotka käytti Hevonpää/Wiksberg nimeä, ja vasta 1625 alkoi käyttää neljännessä "aatelis- polvessa" Gyllenhjertta sukunimeä. Ja se jäi lyhytaikaiseksi tuon Krister Nilssoninin osalta joka aateloitiin uudestaan nimellä Rosengranz). Aateleitiinko kaikki sukuhaarat?

Nils Svensson till Hevonpää (Viksberg) i Pemar socken. Förekommer såsomlandsfogde i Norra Finland 1534, 1536, kallad "välbördig sven" (1).Slottsliggare, på Åbo slott 1538, på Viborgs slott 1547 till 1553. Ledamot afborgrätt på Åbo slott 1556 (2). Prestaf för ryska sändebud 1557 (3). Amiralunder konung Erik XIV:s regering; - d. omkring 1565 (15). - Gift före 1550 med Cecilia, dotter af Krister Pedersson (Jägerhorn till Spurila, n:r 114), tillHevonpää, och Margareta Spåre, uradel. Hon lefde enka 1586.

Krister Nilsson (tab. I) till Hevonpää i Pemar socken. Kvartermästare förhoffanan 1590 (12). Var fänrik för adelsfanan då han 1594 8/6 fick frälse förnågra skattehemman. Deltog i adelsmötet i Åbo 1596. Hörde till konung Sigismunds anhängare, och fick 1599 af konungen medel att ståndsätta Hevonpäägård som af hertig Karlsfolk blifvit "ömkligen och okristligen härjad." Flyddesedan till Polen; - d. i landsflykt före 1620. Först 1634 hölls efter honomarfskifte (7). - Gift l:o (enligt Anrep) med sin kusin Anna Jägerhorn, dotteraf löjtnanten Klas Kristersson (Jägerhorn till Spurila, n:r 114) och AnnaStålarm (n:r 32).Barn:Nils Kristersson, ryttmästare, -d. 1616. Tab. III.Klas Kristersson, ryttmästare, -d 1619. Tab. V.Henrik Kristersson, ryttmästare, d. 1625. Tab. VI.Johan Kristersson Gyllenhjerta, major, f 1662. Tab. VIII.Anna Kristersdotter, d. 1638 (7). Gift med ryttmästaren Erik Henrikssoon Sabelstjerna, n:r 206, d. 1636.

Nils Kristersson (tab. II) till Paarskylä i Bjärnå socken. I slottslofven påViborg 1610-14. Ryttmästare. Drog till Ryssland 1614med pengar till fältherrenJakob De la Gardie (13). Sändes 1616 från Novgorod till Ladoga, blef fången påvägen, och d. s. å. - Gift med Ebba Stjernsköld, som lefde enka 1630 (7) iSverige; - dotter af riksrådet Göran Klasson (Stjernsköld, frih. n:r 24) ochKKerstin Hansdotter (Bjelkenstjerna, n:r 28).


Krister Nilsson Rosencrantz (tab. III) till Halkilaks i Pemar samt Forsby iPärnå socken, f. 1608 10/5 på Nyslott. Tjänte först iutlandet, bevistadekriget i Tyskland. Introducerad på svenska riddarhuset 1625 under n:r 40 ochmed namnet Gyllenhjerta, men envisades att kalla sig Rosencrantz, ehuru dettanamn bestreds honomaf adl. ätten n:r 197, Rosencrantz. Assessor i Åbo hofrätt1635 19/11 (15). Häradshöfding i Sääksmäki härad 1655 16/6. Deltog i riksdageni Stockholm 1655, ledamot af riddarhusutskottet. Bevistade landskapsmötet i Åbo1657, samt riksdagen i Stockholm 1664; -d. 1669. Gift 1635 3/2 med IngeborgBeureus, f. 1603 13/1, -d. 1659 30/6, begr. i Åbo domkyrka, med trycktlikpredikan; dotter afståthållaren Tomas Beureus, n:r 104, och SofiaHansdotter af adl. Lepassläkten. . .
Wikibedian mukaan: Asemies Nils Pedersson (Jägerhorn af Spurila (http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4gerhorn_af_Spurila)) omisti Hevonpään kartanon vuonna 1471 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1471). Kartano pysyi suvussa kunnes se siirtyi Gyllenhierta-suvulle, Nils Pederssonin pojanpojan tyttären Cecilia Christersdotterin (Jägerhorn af Spurila) mentyä naimisiin amiraali Nils Svenssonin (Gyllenhierta) kanssa 1530-luvulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/1530-luku). Gyllenhierta-suku käytti Hevonpäätä sukunimenään aina siihen asti kunnes Ruotsin ritarihuone perustettiin 1625 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1625). Sukua alettiin tuolloin nimittää Gyllenhiertaksi sukuvaakunan mukaan. Hevonpää oli Gyllenhiertojen pääkartano vuoteen 1670 asti.

Eli samoihin aikoihin kuin Antti Erikinpoika oli jo Kainuussa suku otti nimen käyttöön. Mitenkähän tuo nimenkäyttö oli suojattu ja voiko se periytyä tuolta "tanskalais-ajalta" yhtälailla Korkkulan sukuhaaralle kui Hevonpään suvulle? Ja tai oliko suvuilla myöhempi kytkentä keskenään. Yleensä noita Suomen tanskalais-peräisiä sukuja ja heidän keskenäisiä yhteyksiä 1500-luvulla kannattiais tutkia!

Olavi


Tuohon lisäisin, että sekä suomessa että Ruotsissa oli alhaisaatelia, keskiajan lopuilla ja 1500-luvulla. suomessa oli paljon alhaisaatelia, tämä oli kuitenkin sodottua rajavyöhykettä ja alhaisaateli oli sitä pikkukartanon tasoista joukkoa joka lähti muutamalla ratsulla sotaan... Suomessa oli lähes yhtä paljon aikuisia rälssimiehiä kuin Ruotsin puolella, esim 1500-luvulla.
Etenkin Ruotsin puolella sitten oli kasa rikasta ylhäisaatelia. Suomessa vain hyvin vähän.
Ylhäisaateli omisti per perhe valtavasti maaomaisuuksia. Joten tästä tulee se, että suomessa oli lähes yhtä lukuisasti aatelia kuin Ruotsin puolella, muta ruotsalainen aateli oli 'keskimäärin' valtavasti varakkaampaa. kyllä Ruotsinkin puolella oli runsaasti myös noita pikkuaatelisia, juuri raja-alueilla (Småland, Västergötland ym), mutta tiedättehän mistä varakkuuden keskiarvot muodostuvat...

Korjauksia: suomeen ei muodostunut vielä 1600-luvulla ritarihuonetta. Se muodostettiin vasta 1818, ja oli suoraa seurausta suomen irtautumisesta 1808-09

Tanskalaisjuurta ei ole osoitettu.

[M.Sjostrom]

Hevonpään herra, Hevonpään herratar

[M.Sjostrom]

Mielestäni Matti Lundin näkemys on oikea, että Antti Erikinpoika oli talonpojan asemassa, kunnes valittiin voudiksi 1651, jolloin hänet henkikirjassa kirjattiin tyttärensä kanssa säätyläisiin muutaman papin ja virkamiehen ohella.

Varallisuudeltaankaan hänen talonsa ei paljon poikennut talonpoikien taloista. Sen irtaimisto Jeremiaan kuoleman jälkeen on tiedossa. Ja ilmeisesti voutina perimättömät kruunun saatavat aiheuttivat sen joutumisen kruunulle, kunnes Jeremias velalla sen lunasti takaisin.

....

Uudenmaan VANHAT RÄLSSITILAT kai melko hyvin tunnetaan. Esimerkiksi tuo Seutulan kantatila ei varakkuudestaan huolimatta Helsingin Pitäjässä kuulunut vanhaan rälssiin, josta Antti Erikinpojan isoäidin arvellaan olevan. Pappeja saattaa olla lähtöisin jopa Korkkulan suvusta, olihan Petrus Ragvaldi (Sjunndby)aikanaan maan korkeimman viran haltija, kun (Suomessa) elettiin joku vuosi ilman piispaa.

....

Paltamon Sutelasta jää käsitys että se oli 1800-luvulla pienehkö pirtti-kammari rakennus ja pihassa lukuisia erillisiä aitta ja eläinsuojarakennuksia. Vastikään jostain ilmeni nykyisen rakennuksen ilmeisesti jatketun myöhemmin.



Niin.
Tämä aika pitkälle indikoi, että Antti Erkinpoika ei oikein voinut olla aatelisesta taustasta.

[M.Sjostrom]

Antaisin Mi Sjöströmille hyvän neuvon:

....
ON:n viestien huolellinen läpiluku voisi sekin avittaa..


Mjooh. Olen nyt sitten käynyt lävitse olanyk:n viestit tästä aiheesta.

1) Oletan että Olanyk itse olisi ensimmäisenä valmis sanomaan, että hänen viestinsä eivät sisällä konkreettisia aikalaistodisteita Cajanus-suvun alkuperän ja Hjertta-yhteyksien ratkaisemiseksi.
Tähän toki Olanyk voi kommentoida :)

2) Tavoitteensa kannalta, tuo annettu neuvo ei ollut hyvä.

[Jouni Kaleva]

Keskustelu tänään on ollut osittain varsin asiatonta ja tahallisesti provosoivaa. Viestiketju suljetaan toistaiseksi. Ylläpito harkitsee jatkotoimia.

[admin]

Keskustelu tänään on ollut osittain varsin asiatonta ja tahallisesti provosoivaa. Viestiketju suljetaan toistaiseksi. Ylläpito harkitsee jatkotoimia.

Tämä viestiketju on täyttynyt monella asiattomalla viestillä viimeisen kahden päivän aikana. Kuten Jouni edellisessä viestissä kirjoitti - viestit ovat monasti olleet tahallisesti provosoivia ja kuten tiedämme monet provosoituvat helposti.

Tällaista ilmapiiriä emme halua ja vaadin nyt että moiset ilkeydet, henkilökohtaisuudet ja provosoinnit loppuvat. - Modeporukka on keskustellut siitä miten käsitellään tilanetta ja olemme päätyneet ratkaisuun.

Mikäli sama meno jatkuu tulemme herkemmin jakamaan varoituksia ja bannauksia tarpeen vaatiessa. Pidemmät bannausajat otetaan samalla käyttöön. Haluan kuitenkin uskoa että olemme kaikki senverran aikuisia että ymmärrämme miten meidän tulee käyttäytyä keskustelussa niin että kaikki täällä viihtyvät.

Viestiketju on lyhyen sulkemisen jälkeen avattu.

admin

[olanyk]

Tietoa tuottavan ja ennenkaikkea täsmentävän Cajanus-keskustelun innoittamana avasin erillisen Swahn-Tammelander-Schroderus sukujen yhteyttä koskevan keskustelun.

Pitääköhän paikkaansa että Swhnit ja Tammelanderit ovat asunut 1700-luvun alussa ja mahdollisesti Johan Schroderus (Tammelanderin luona)Paltaniemen Immola talossa?

Miten nuo Paltamon 1600-luvun alun kappalaisten ja linnansaarnaajien patronymmit on esitetty?

Olavi

[kkylakos]

Tietoa tuottavan ja ennenkaikkea täsmentävän Cajanus-keskustelun innoittamana avasin erillisen Swahn-Tammelander-Schroderus sukujen yhteyttä koskevan keskustelun.

Pitääköhän paikkaansa että Swhnit ja Tammelanderit ovat asunut 1700-luvun alussa ja mahdollisesti Johan Schroderus (Tammelanderin luona)Paltaniemen Immola talossa?

Miten nuo Paltamon 1600-luvun alun kappalaisten ja linnansaarnaajien patronymmit on esitetty?

Olavi

Mainittu keskustelu siis osoitteessa http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=5985

[Robinson Korhonen]

En tiedä onko tämä tapaus jo tullut esiin, mutta muuan "amptman i Norbotn Jeremias Hjerta" vilahtaa Lappeenrannan raastuvanoikeuden käräjillä 23.2.1663. Kyse ei näytä olevan sen kummemmasta kuin tupakkakaupasta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11341602

[olanyk]

Ihan mielenkiintoinen tieto? Olikohan tuota Hjertta nimeäkään usein Cajanuksilla esiintynyt ja jos oikein muistan Jeremiaan oletettu appiukko Daniel Kröger oli Kajaanin tupakkakaupan kanssa tekemisisssä ja hänen toinen vävynsä Whael tuli ilmeisesti Käkisalmesta Ouluun. Antaisiko löydöt varmistusta noihin sukuihin ? Olavi