Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Murhattu?
Apua! En saa tätä millään järkevästi suomennettua
kuolinsyy;
för begångit mord, halshugg och steglad wid Järfvenkylä väg skilnaden
Olisko tuomittu murhasta ja kaula katkaistu sekä teilattu
Ilmeisesti Järvenkylän tien varrella sijainneella teloituspaikalla.
Kaula siis iskettiin vaikka kirveellä poikki ja pää, ruumis ja ehkä vielä erikseen leikattu käsi asetettiin teilipyörään opiksi ja ojennukseksi tiellä kulkijoita varten
En nyt ota ihan täyttä varmuutta, mutta itselle tuli tämä mieleen
Juha
eeva häkkinen
04.01.09, 11:21
Jos ko. ajalta ja alueelta ovat tuomiokirjat tallessa, löytyy tapauksen oikeuskäsittely niistä. Erityisesti näiden vakavampien rikosten käsittelyt saattavat olla pitkiä ja monella tapaa valaisevia.
Täältä löytyy Pirkko-Leena Otonkosken artikkeli Henkirikoksista kuolemaan tuomittujen kohtaloita vuosina 1824-1825 Suomessa.
http://genealogia.fi/genos/68/68_55.htm
Löysin tuolta googlattuna yhden selvitykseni kohteen, jonkaMestaus pantiin täytäntöön Pieksämäen mestauspaikalla 30.10.1824, ruumis, käsi ja pää asetettiin teloituspaalun päälle. Tavan mukaan mestatun ruumis haudattiin kirkkomaan pohjoispuolelle ilman siunausta.
Tapani Kovalaine
04.01.09, 23:21
Otetaanpa lainaus tuosta Pirkko-Leena Otonkosken artikkelista: Pohdintaa
Puutteellisista asiakirjoista ei löydy "papintodistusta", josta ilmenisivät Tahvo Putkosen taustatiedot. Saatavilla olevat pöytäkirjat ja kuolinkirjaus eivät edes kerro hänen ikäänsä. Pieksämäen kirkonkirjoista ei myöskään löydy tietoa Lars Hirvosen kuolemasta.
Genos 1997:2, jossa artikkeli ilmestyi, kertoo sivulla 49, että sukututkijat ovat lähiaikoina saamassa SSS:n historiakirjatiedot internetiin. Ja "luvassa on myös rippikirjojen saaminen internetiin lähivuosina..."
Vuodet ovat vierineet ja ensi viikolla tulee kuluneeksi ihan tasan 183 ja puoli vuotta siitä, kun Suomessa rauhan aikana viranomaispäätöksin henkilölle annettu kuolemantuomio toimeenpantiin. Kyseenalainen kunnia jäi siis renki Tahvo Putkoselle, joka asui Pieksämäen Jauhomäen kylässä.
Eipä tietenkään Jauhomäen kylästä satu löytymään kyseistä henkilöä, mutta sen verran sentään, että uhrina olleen torppari Lauri Hirvosen kuolintiedot löytyvät Suonenjoen kuolinluettelosta (död af mordiskt slag). Kuoli 28.12.1825 Jauhomäki 2, Suonenjoki. Häntä jäi suremaan vaimo ja kuusi alle 10-vuotiasta lasta, nuorin oli vasta puolivuotias.
Viimeinen mestattu lienee syntynyt 30.10.1795 Pieksämäen Vilhula 1:ssä ja kuoli 8.7.1825. Kuolinsyy: halshuggen dömd att afrättas. Mestattu ei näyttäisi olleen Paavali Juusteenin jälkeläisiä...
Ja mikä on tämän viimeisen mestauksen aiheuttaneen tapahtuman opetus? Jos on ihan pakko sytyttää piippua, niin on silti pälyiltävä ympärilleen, ettei saa kuolettavasti halosta (tupakanpoltto on näet hengenvaarallista).
Sinänsä mielenkiintoista, että viimeisistä kuolemaan tuomituista ainakin sekä Tapanin että minun mainitsemat tapaukset ovat Pieksämäeltä. Laittamassani linkissä mainittu Aabraham Kaipaisen tuomiohan tuli veljesmurhasta. Tässä tapauksessa murhattua veljeä pidettiin vahvasti osasyyllisenä, muun muassa kirkkoherran Polén puolusti voimakkaasti Aabrahamia. Aabraham oli ainakin aluksi liikkeellä sovintomielessä, mutta ilmeisesti veli provosoi lisää riitaa tunnetuin seurauksin. Mielenkiintoista olisi tietää mikä mahtaisi olla tuomio tänä päivänä. Tuskin murha, tappo varmaan.
Sinänsä mielenkiintoista, että viimeisistä kuolemaan tuomituista ainakin sekä Tapanin että minun mainitsemat tapaukset ovat Pieksämäeltä
Niin, eikös eräs etelä-suomalainen sanomalehti joku vuosi sitten valinnut Pieksämäen Suomen huonoimmaksi asuinpaikaksi? Eräs esipolvieni haara asui Säämingin koulumestarin virkataloa, jonka vieressä oli maantien keskellä silokallio nimeltään piiskauskallio. Paikka oli hyvin lähellä silloista kirkkoa, josta nykyisin on jäljellä vain kellotapuli. Mummoni isä taisi olla viimeinen tuohon kirkkomaahan haudattu. Yhtä koulumestarin talon huoneista käytettiin siirrettävien vankien kuljetukseen. Sittemmin Savonlinnan tieväki on kuulemma tienparannuksen yhteydessä tuon kallion tuhonnut ja samalla palan historiaa. Vanha oikeushistoria on kiinnostavaa ja tuo väriä myös sukututkimukseen.
t. Olavi A.
Tapani Kovalaine
05.01.09, 21:29
Aamu on usein iltaa viisaampi, usein murhat kai sattuvatkin illalla ja ne sitten aamulla selvitetään. Nyt löytyi Genos 1997:4 lehdestä jatkokertomus, jossa Pirkko-Leena Otonkoski lisäyksenä artikkeliinsa Genos 1997:2 lehdessä kertoo tarkemmin Suomen viimeisestä mestatusta henkilöstä. Todellakin: Tahvo Putkonen oli syntynyt 30.10.1795, kuten eilen arvelin.
Tässä on linkki Otonkosken lisäysartikkeliin:
http://genealogia.fi/genos/68/68_182a.htm
Iltapäivälehtien omaksumaan kuosiin muutettuna Tahvo Putkosen, s. 1795, vanhemmat olivat Staffan Putkonen 1758-1816 ja Margareta Vepsäläinen 1756-1807 Vilhulasta Pieksämäeltä ja Staffanin vanhemmat olivat Johan Putkonen 1729 ja Kristiina Silvasti 1738-1804, hekin asuivat Vilhulassa. Lööppiin vuonna 1825 iltalehdet olisivat oletettavasti laittaneet otsikon:
EI ARMOA: HALOLLA PIIPPUMIEHEN TAPPANUT RENKI MESTATTIIN SUONENJOELLA
Jatkossa kuolemantuomio vaihtuu vankeudeksi, pyövelille lopputili, mestauskirves rikosmuseoon
Tapani Kovalaine
06.01.09, 10:19
Uusi aamu ja oikaisun se tuo tullessaan: edellisessä viestissäni mainittu Kristiina Silvasti olikin näköjään tullut rippikirjaan etunimeltään virhemerkintänä ja oikeasti hän olikin Justina Silvasti, joka syntyi 26.7.1739 ja avioitui Johan Putkosen kanssa.
Pieksämäkeläiseen Silfwast-sukuun Tahvo Putkonen liittyi siis isänsä äidin kautta. Samuel Silvast avioitui Catharina Strommian (Ström) 1688-1766 kanssa ja heillä oli lapsia mm. Aron 1715, Carl, Johan 1722 ja Samuel 1729. Aron Silvast avioitui Maria Ryttaren,s. 1716 kanssa ja heillä oli tytär Justina Silvast 1739-1804, jonka pojanpoika joutui mestatuksi sinä vuonna, jolloin Suomessa luovuttiin kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta.
Lopulta huomasin, että Tahvo Putkosen kolmannen serkun tyttären pojanpoika oli häissäni vihkitodistajana. Ja nyt vasta tulin tuon huomaamaan...
Tervehdys,
Minulla oli myös tällainen samanlainen tapaus kotikylässäni. Isäntä Juho Sipinpoika tappoi vaimonsa pääsiäisenä 1794 ja saman vuoden syksyllä sitten isäntä oli "halshuggen och steglad".
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/orimattila/rippikirja_1786-1796_tk584/35.htm
En löytänyt tapauksesta kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoista mitään ja kun tapahtuma oli sattunut ennen Turun paloa, ei Hovioikeudestakaan löytynyt mitään. Kun näissä tapauksissa kuitenkin tuomion vahvistus piti saada kuninkaalta eli tässä vaiheessa Korkeimmalta oikeudelta Tukholmasta, lähetin Ruotsin Valtionarkistoon sähköpostikyselyn josko sieltä löytyisi mitään asiaan liittyvää.
Alle viikossa tuli Tukholmasta ilmaiseksi paperikopiot asian käsittelystä ja tarkemmat tiedot tapahtumasta !
Lisäksi löysin myös läänin arkistosta Mikkelistä nimismiehen Turun Hovioikeuteen lähettämän kirjeen kopion jossa toteaa tehtävän tulleen suoritetuksi.
Terv
Topi
Tulinpa kaivaneeksi esiin tapauksen Kiikalasta, jossa uhreina oli esiäitini serkkuja.
Rasvalan kylän Ylhäisin taloon vihittiin lokakuussa 1802 Mikko Heikinpoika Halikosta. Hänen nuorikkonsa Stiina kuoli saman vuoden 20.12. ja kuolinsyyksi on merkitty turvotus. Stiinan 5-vuotias veli Elias kuoli 25.12. ja 13-vuotias (p.o. 11 v.) sisko Maria 26.12. ilman kuolinsyytä. Ilmeisesti juttua ruvettiin epäilemään, sillä Elias haudattiin vasta kuukauden kuluttua. Tässä kaikki peräkkäin:
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kiikala/syntyneet-vihityt-kuolleet_1797-1849_jk1050-1051/293.htm
Heidän äitinsä Annakin oli kuollut 1.12.1802, mutta kuolinsyy syöpä saattaa olla aito.
Valitettavasti tapauksen oikeudenkäyntiasiakirjat paloivat Turun palossa.
Joka tapauksessa myöhemmin Myrkky-Mikoksi kutsuttu vävy kärsi kohtalonsa 29.4.1805 kylään vartavasten rakennetulla mestauspaikalla, jota sittemmin Teilinummeksi kutsuttiin.
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kiikala/syntyneet-vihityt-kuolleet_1797-1849_jk1050-1051/303.htm
Rippikirjasivut:
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kiikala/rippikirja_1803-1811_jk1048/104.htm
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kiikala/rippikirja_1803-1811_jk1048/265.htm
Kiikalan historia s. 328-330 kertoo tapauksesta ja referoi kirkossa kuulutetun 14.4.1805 (lyhentäen) "Mikko Heikinpoika on vakain aikein myrkyttänyt vaimonsa sekä tämän sisarukset ja hänet tuomitaan menettämään oikea kätensä, mestattavaksi ja teilattavaksi"
:mad: Jaska
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.