Pekka Hellemaa
05.09.25, 11:31
Olen viime aikoina yrittänyt selvitellä esiäitini Elisabeth Filipintytär Hiipakan (myöh. Pakkala ehkä myös Backman) vaiheita. Elisabet (Lisbetta) oli naimisissa ensin luutnantti Bertil Antinpoika Vaismaan (k. 1642) ja sitten Mats Pålssonin eli Matti Paavonpoika Wiikin (k. 1685) kanssa.
Tässä puuhassa olen törmännyt teokseen Riitta Pylkkänen (1954), Isonkyrön vanha kirkko (ylipainos Kytösavut VI -julkaisusta), jonka sivulla 90 on maininta Elisabetin muistokirjoituksesta:
Isonkyrönkin kirkossa olleista hautarunoista on säilynyt Korsholman ja Vaasan kreivikuntien sekä Laihian vapaaherrakunnan kihlakunnantuomarin Mats Pålssonin vaimon hautakirjoitus vuodelta 1684, tosin pahoin revenneenä. Puisen kehyksen otsalautaan on veistetty kömpelösti enkeli ja kaiverrettu kirjoitus:
Psal. 149. v. 9. Thenna åhrone
skulle alle hans helige hafva Halleluija.
Näyttää siis siltä, että ainakin vielä vuonna 1954 muistokirjoitus olisi ollut kehystettynä Isonkyrön Vanhassa kirkossa. Olen saanut haltuuni muistokirjoituksesta otetun erittäin huonolaatuisen kopion, jonka Kalevi Mielty vuonna 1995 oli lähettänyt Kari Paunasalolle. Sen perusteella keinoäly (Chat GPT) tuotti tällaisen käännöksen:
KUNNIA JA KUNNIOITUS
Kaikista naisista ansioitunein, hyveiden loistolla varustettu matrona,
ELISABETH PHILIPPI, tyttärenä,
jonka toivottiin haudan lepoon joutuvan yhdessä sen kanssa,
jonka kanssa hän elämänsä ajan sai nauttia yhteisestä aviovuoteesta suloisimmin.
Kansan antaman vakaan ja ylistetyn maineen mukaan hän oli kuin
entisaikojen Lucretia,
joka eli sydämessä miehensä rinnalla.
Kuin Alcestis, joka liittyi kuninkaalliseen puolisoonsa
ja vapaaehtoisesti uhrasi henkensä hänen puolestaan,
niin tämäkin yhteiselämän rakkaus nostaa esiin,
kuinka molempien elämä päättyi yhdessä.
ELISABETH oli sidottu mieheensä,
niin kuin vanhan liiton Rebekka oli sidottu Iisakiin koko sydämestään.
Hän, joka aina oli hänen rinnallaan, haluaa nyt levätä samassa haudassa.
Yhdistyneinä heissä hehkuu sydämen kaksoistuli,
joka, jos se kerran paloi elämässä, jää hehkumaan myös kuolemassa.
Tämän todisti
AND WANOGHIUS,
Filosofian maisteri, historian professori,
Kuninkaallisen akatemian jäsen Abossa (Turussa).
Tekstin pohjalta näyttää siltä, että Elisabet olisi jäänyt leskeksi myös toisesta puolisostaan, sillä runon mukaan hänen toivottiin pääsevän haudan lepoon puolisonsa kanssa. Toisaalta Hän, värssyssä Hän, joka aina oli hänen rinnallaan, haluaa nyt levätä samassa haudassa. voi toki viitata kumpaan tahansa puolisoon.
Sattuuko kukaan tietämään kyseisen muistokirjoituksen originaalin kohtaloa? Vieläkö se on olemassa? Missä sitä säilytetään? Hautakirjoitus olisi mukava saada jäljitettyä ja kuvattua kehyksineen.
Tässä puuhassa olen törmännyt teokseen Riitta Pylkkänen (1954), Isonkyrön vanha kirkko (ylipainos Kytösavut VI -julkaisusta), jonka sivulla 90 on maininta Elisabetin muistokirjoituksesta:
Isonkyrönkin kirkossa olleista hautarunoista on säilynyt Korsholman ja Vaasan kreivikuntien sekä Laihian vapaaherrakunnan kihlakunnantuomarin Mats Pålssonin vaimon hautakirjoitus vuodelta 1684, tosin pahoin revenneenä. Puisen kehyksen otsalautaan on veistetty kömpelösti enkeli ja kaiverrettu kirjoitus:
Psal. 149. v. 9. Thenna åhrone
skulle alle hans helige hafva Halleluija.
Näyttää siis siltä, että ainakin vielä vuonna 1954 muistokirjoitus olisi ollut kehystettynä Isonkyrön Vanhassa kirkossa. Olen saanut haltuuni muistokirjoituksesta otetun erittäin huonolaatuisen kopion, jonka Kalevi Mielty vuonna 1995 oli lähettänyt Kari Paunasalolle. Sen perusteella keinoäly (Chat GPT) tuotti tällaisen käännöksen:
KUNNIA JA KUNNIOITUS
Kaikista naisista ansioitunein, hyveiden loistolla varustettu matrona,
ELISABETH PHILIPPI, tyttärenä,
jonka toivottiin haudan lepoon joutuvan yhdessä sen kanssa,
jonka kanssa hän elämänsä ajan sai nauttia yhteisestä aviovuoteesta suloisimmin.
Kansan antaman vakaan ja ylistetyn maineen mukaan hän oli kuin
entisaikojen Lucretia,
joka eli sydämessä miehensä rinnalla.
Kuin Alcestis, joka liittyi kuninkaalliseen puolisoonsa
ja vapaaehtoisesti uhrasi henkensä hänen puolestaan,
niin tämäkin yhteiselämän rakkaus nostaa esiin,
kuinka molempien elämä päättyi yhdessä.
ELISABETH oli sidottu mieheensä,
niin kuin vanhan liiton Rebekka oli sidottu Iisakiin koko sydämestään.
Hän, joka aina oli hänen rinnallaan, haluaa nyt levätä samassa haudassa.
Yhdistyneinä heissä hehkuu sydämen kaksoistuli,
joka, jos se kerran paloi elämässä, jää hehkumaan myös kuolemassa.
Tämän todisti
AND WANOGHIUS,
Filosofian maisteri, historian professori,
Kuninkaallisen akatemian jäsen Abossa (Turussa).
Tekstin pohjalta näyttää siltä, että Elisabet olisi jäänyt leskeksi myös toisesta puolisostaan, sillä runon mukaan hänen toivottiin pääsevän haudan lepoon puolisonsa kanssa. Toisaalta Hän, värssyssä Hän, joka aina oli hänen rinnallaan, haluaa nyt levätä samassa haudassa. voi toki viitata kumpaan tahansa puolisoon.
Sattuuko kukaan tietämään kyseisen muistokirjoituksen originaalin kohtaloa? Vieläkö se on olemassa? Missä sitä säilytetään? Hautakirjoitus olisi mukava saada jäljitettyä ja kuvattua kehyksineen.