PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kuolleeksijulistamisen hakijataho?


leag
04.02.20, 17:15
Tietäisikö joku, mikä taho haki kadonneiden henkilöiden kuolleeksijulistamista RO:sta vuonna 1981? Tuolloinhan kuolleeksijulistaminen voitiin tehdä kun henkilön syntymästä oli kulunut yli 90 vuotta. Oliko tässä siis jokin systemaattinen käytäntö, eli jokin tietty hakijataho (esimerkiksi jokin viranomainen)?

Pyysin saada henkilön kuolleeksijulistamisasiakirjat, mutta saamani tiedon mukaan arkistosta ei löytynyt tapahtumaa ao. henkilön nimellä (on siis ilmeisesti kirjoitettu väärin). Päätöspäivän mukaan he eivät voi hakua tehdä, joten ainoa mahdollinen tapa löytää ao. RO-päätöksen asiakirjat olisi tietää, kuka tai mikä taho päätöstä on hakenut.

Tapani Kovalaine
04.02.20, 18:03
Vuonna 1901 annettiin laki kuolleeksi julistamisesta. Se on nyttemmin kumottu, mutta sata vuotta sen lain mukaan kuta kuinnii toimittiin.

Linkki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1901/19010015001

Ote 4 a pykälästä: Väestörekisterin pitäjän on vuosittain ennen toukokuun loppua lähetettävä viralliselle syyttäjälle luettelo niistä väestörekisterissä olevista henkilöistä, joiden syntymästä edellisen kalenterivuoden päättyessä on kulunut vähintään 90 vuotta ja joiden elossa olemisesta viimeisten viiden vuoden aikana rekisterin pitäjä ei ole saanut tietoja. Virallinen syyttäjä hankkikoon sitten saatavissa olevan selvityksen siitä, ovatko edellytykset kuolleeksi julistamiseen olemassa, ja milloin näin näyttää olevan, ryhtyköön sitä tarkoittaviin toimenpiteisiin.

Käytännössä niitä "selvityksiä" kertyi varsin harvoille luetteloissa mainituille. Kun monen henkilön kohdalla oli kulunut yli 50 vuotta viimeisistä elonmerkeistä Suomessa, niin omaisiakin oli vaikea löytää lisätietojen saamiseksi. Virallisessa Lehdessä julkaistiin kuulutus. Sieltä voi koettaa etsiä sen henkilön nimeä, josta nyt on kyse.

Olarra
04.02.20, 20:32
Ennen asia oli paljon nykyistä suurempi ongelma Amerikansiirtolaisuuden vuoksi. Moni kuoli tai muutti nimensä, eikä tietoa saatu Suomeen. Perinnönjaossa tuli ongelmia ja maita oli vaikea jakaa, kun osa perillisistä oli teillä tietämättömillä. Ulkomaille muutti viime vuosisadan alussa satojatuhansia suomalaisia.

leag
05.02.20, 10:30
Kiitokset avusta! - Enpä tullut ajatelleeksi että tuo asia on tietenkin määritelty lakisääteisesti.
Laitoinkin jo uuden asiakirjapyynnön vetämään, katsotaan löytyykö kuolleksijulistamistapahtuma asiakirjoineen näillä tiedoin.

zappa
23.04.20, 15:49
Itseäni kiinnostaa mitä asiakirjoja on kuolleeksi julistamisesta arkistoitu. Itse olen kuullut, että ihmisiä, jotka tiesivät jotain ko henkilöstä jokaista heistä haastateltiin. Jäikö näistä haastatteluista mitään arkiskistoon. Turun ko väitettiin, ettei mitään tällaisia ole olemassa on vain kuolleeksi julistamisen päätös. Onko näin?

leag
23.04.20, 17:09
Ainakin tässä selvittämässäni tapauksessa kuolleeksijulistamisesta oli vain päätös, samassa päätöksessä oli useampi henkilö.

Päätöstä edelsi julkinen kuulutus Virallisessa lehdessä, ja julkinen kuulutus oli päätöksen mukaan ollut nähtävänä myös oikeuden ovella. Päätöksessä ei ole mainintaa, että ketään olisi kuultu.

Tässä tapauksessa kirkonkirjoissa oli saamani tiedon mukaan kuitenkin merkintä "Henkilön sanotaan kuolleen [suunnalla XX]". Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tällainen merkintä sinne on tullut.

Tapani Kovalaine
23.04.20, 17:46
Laki on kaikille sama. Soveltamisessa vaan sattuu olemaan isoja eroja. Sen tuli huomaamaan, kun postitin vuosittain nimismiehille ja Joensuun yleiselle syyttäjälle väestön keskusrekisteristä tulostetun listan henkilöistä, jotka alustavasti voisivat tulla kuolleeksi julistettaviksi.

Joensuussa syyttäjä toimitti listan Joensuun poliisilaitoksen osoitetoimistolle, joka omien kortistojensa avulla selvitti, onko saatavilla lisätietoja.

Nimismiehet laittoivat konstaapelit tutkimaan listoja. Paikallistuntemus oli vielä 1970-luvulla korkeata luokkaa. Nimismiehelle kertyi muutamista henkilöistä pätevää tietoa. Oikeudelle meni sitten lisätiedoin korjattu lista. Kuulutus takasi, ettei aiheetta ketään kuoletettu. Tosin semmoistakin pari kertaa sattui.

Jos on kyseessä Turku tai Helsinki, niin paikallistuntemus listaan merkityistä henkilöistä on taatusti jäänyt kovin pieneksi. Kirkonkirjoista on voinut löytyä lyijykynämerkintä: omaiset kertoivat, että on tiettävästi Kanadassa kuollut.

Massahallinnoksi voisi luonnehtia tuota paikallisten väestökirjojen sisältämien vanhojen tietojen putsausta.