Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Millainen tila "3/4 Krono. Skatte 1845"?
SiniTuulia
11.11.13, 12:31
En tiedä kuuluisiko tämä enemmän jollekin muulle palstalle - mutta osaisiko joku viisaampi sanoa, minkälainen maatila oli kyseessä, kun 1850-luvun rippikirjassa rusthollin nimen perässä otsikossa lukee "3/4 Krono. Skatte 1845"? Onko ollut kruununtila? Vai ei? Mitä vuosiluku kertoo?
Tämänköhän vuosiluvun avulla nyt pääsisin metsästämään kaipaamiani katselmuspöytäkirjoja, jos tuolloin on jotakin merkittävää tapahtunut...
Tuon voisi ymmärtää niin, että tila on ostettu perinnöksi 1845. (Esim. Skatte hemman = perintötila, skatte bonde = perintötilallinen). Ainakin meilläpäin Hämettä sitä tapahtui paljon tuohon aikaan.
Eiköhän maakirjoista esim1875 löydy tieto, milloin on mahdollisesti ostettu perinnöksi. Mitään katselmuksia ei ostossa käsittääkseni pidetty, maksettiin vain kolmen vuoden verot jonnekin.
Antti Järvenpää
12.11.13, 09:01
Ihan niinkuin tuossa edellä sanotaan. 3/4 mantaalin kruunutilasta on tullut 1845 perintötila.
Tausta, mitä on tapahtunut ennen vuotta 1845 voi olla monenlainen ja jopa sekava. 1600-luvun lopullahan meni valtava määrä tiloja kruunulle ja jos tilat olivat olleet läänitettyjä aatelistolle 1600-luvulla, voi kirjanpito olla sekava läänitysajalta.
Muistan joskus nuorempana, kun pidettiin erittäin arvokkaana, että tila oli säilynyt samalla suvulla vuosisatoja, niin sukutukimuksen myötä olen tullut huomaamaan, että tämä on ollut paljolti kiinni asuinpaikasta ja sattumasta. Talon veroluonto on voinut vaihdella paljonkin ja joissakin tapauksissa näistä muutoksista huolimatta sama suku on asunut tilaa.
Vuosi 1845 ei tuo ainakaan omaan mieleeni mitään erikoista. Mutta kun näitä perinnöksiostoja tapahtui pitkin 1700-lukua takaisin suvuille, niin niitä ja niihin liittyviä epäselviä omistussuhteita on saatettu selvitellä käräjillä. Itselleni on ainakin tullut vastaan tapauksia, jossa perunkirjoituksessa on huomattu epäselvät omistussuhteet, jolloin sitten on tapahtunut perinnoksi osto. Vuosi 1845 olisi aika myöhäinen tapahtuma tällaiselle.
SiniTuulia
12.11.13, 10:06
Kiitos vastauksista! Mielenkiintoista... Varsinkin kun tuota vuotta 1845 aikaisemmassa dokumentissa, kauppakirjassa vuodelta 1832, tilasta kyllä puhutaan "skatte"tilana eli ilmeisesti se on aiemminkin ollut perintötila ja sitten v. 1832 jälkeen jostain syystä joutunut joiksikin vuosiksi kruunulle, liekö sitte olleet verot maksamatta liian kauan? Ja sama isäntä sitte hankkinut myöhemmin omistuksen takaisin... Kiintoisaa.
eeva häkkinen
12.11.13, 10:18
Niinkuin täällä jo kerrottiin, on vuoden 1875 maakirja aika hyvä lähtökohta, siinä on kerrottu mm. sitä ennen tapahtuneet perinnöksiostot. Kun et kerro lääniä. en voi antaa tarkempaa tietoa, mutta KA:n digitaaliarkistosta löytyvät maakirjat täältä:
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=111046.KA
Perinnöksiostoaktit ovat Kansallisarkistossa, ja sisältävät tilakatselmuksen, joskus jopa kopion edellisestä immissiokatselmuksesta. Luettelo Venäjän ajan perinnöksiostoista löytyy netistä ja varsinainen akti on kansiollinen paperia alkaen tilan haltijan perinnöksiostoanomuksesta aina kirkossa luettuihin kuulutuksiin. Ruotsin ajan perinnöksiostot ovat Riksarkivetissa ja olen kuullut, että osa niistä olisi tuhoutunut tulipalossa.
Vuosi 1845 olisi aika myöhäinen tapahtuma tällaiselle.
Riippuu paikasta.
Vasta 1820-luvulla alkoi näkyä suurempaa kiinnostusta [perinnöksiostoihin], mikä sitten kasvoi seuraavilla vuosikymmenillä --. --: läntisissä maakunnissa oli perinnöksiostojen pääosa tapahtunut jo 1700-luvulla, kun taas samaan aikaan kuin Kuhmoisissa se oli voimakkaimmillaan Itä-Suomessa.
Epäilemättä muusta Hämeestä jälkeen jäämiseen vaikutti mm. se, että perintötiloja oli Ison Vihan jälkeen vain 18, ja tämän jälkeen kirkonkylä paloi kahdesti.
SiniTuulia
12.11.13, 11:34
Täytyy koettaa tutkia tuo v. 1875 maakirja... Kyse on Uudenmaan läänistä ja Pusulan pitäjästä, jostain syystä en ole Digitaaliarkiston maakirjoista löytänyt v. 1875 sellaista joka sisältäisi Pusulan (ja mm. Lohjan), mutta jatkan pengontaa... :-) Kiitos!
SiniTuulia
03.03.14, 12:05
No niin! Nyt on tutkittu v. 1875 maakirja ja siellä sanotaan tämän tilan kohdalla: "Skatteförklaradt enl. hans kejs. maj. nåd. utslag af den 1. nov. 1855."
Toisten talojen kohdalla lukee enimmäkseen "skatteköpt" silloin ja silloin eikä mitään tarkkoja päivämääriä vaan vuosiluku. Tarkoittaakos tuo "skatteförklaradt" nyt sitten eri asiaa kuin "skatteköpt" vai samaa? :confused:
Hannu Numminen
07.03.14, 23:05
No niin! Nyt on tutkittu v. 1875 maakirja ja siellä sanotaan tämän tilan kohdalla: "Skatteförklaradt enl. hans kejs. maj. nåd. utslag af den 1. nov. 1855."
J. G. Sonckin Laki- ja virkakielen sanaston (1903) mukaan förklara tarkoittaa mm. julistaa, ilmoittaa. Siis keisarillinen majesteetti olisi julistanut tämän rusthollin verotilaksi 1.11.1855, jos asian oikein tulkitsen.
eeva häkkinen
08.03.14, 11:25
No niin! Nyt on tutkittu v. 1875 maakirja ja siellä sanotaan tämän tilan kohdalla: "Skatteförklaradt enl. hans kejs. maj. nåd. utslag af den 1. nov. 1855."
Toisten talojen kohdalla lukee enimmäkseen "skatteköpt" silloin ja silloin eikä mitään tarkkoja päivämääriä vaan vuosiluku. Tarkoittaakos tuo "skatteförklaradt" nyt sitten eri asiaa kuin "skatteköpt" vai samaa? :confused:
Ei kuulosta samalta asialta, perinnöksilunastus on todellakin yleensä merkittynä ilmaisulla "skatteköpt". Olisikohan tilan veroluonnosta ollut epäselvyyttä - ei olisi ainoa tapaus laatuaan - ja selvityksen jälkeen päädytty siihen, että tila on verotila, josta sitten Keisarillisen Majesteetin nimissä on annettu lopullinen päätös. Asiasta on varmasti jäänyt muitakin jälkiä asiakirjoihin. Näitä olen nähnyt setvityksi jopa käräjillä, mutta ainakin Senaatin talousarkistossa pitäisi löytyä merkintä asiasta ja päätöksestä. Valitettavasti ei tarvittavia asiakirjoja taida löytyä verkosta.
Entä mitä tarkoittaa "skattelagt" + vuosiluku? Esimerkiksi Kustavissa on useissa taloissa tämä merkintä perinnöksiostotietojen lisäksi.
Heikki Särkkä
08.03.14, 13:41
skattelägga panna verolle, määrätä vero.
Kiitos. Tarkennan kysymystäni: Mitä tuo verollepano tarkoittaa?
Kustavin esimerkeissä talot olivat aiemmin rälssejä, joten ilmeisesti verollepanovuonna ne peruutettiin kruunulle.
Mutta toisena esimerkkinä on Laihia, jonka kaikissa taloissa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22879165) on merkitty verollepano 1700-luvun puolivälissä, eivätkä ne ainakaan kaikki liene olleet rälssejä. Kyllä kai siellä veroja maksettiin jo sitä ennenkin?
Heikki Särkkä
08.03.14, 15:15
Otetaan esimerkikis uudistila, johon oli asukkaalle annettu muutaman vuoden (esim. 4-6) verovapaus. Tänä aikana asukas saattoi panna tilan alustavasti tuottavaan kuntoon ja vapaa vuosien jälkeen hän alkoi maksaa veroa (hemmanet blev skattelagt).
SiniTuulia
08.03.14, 15:31
Olisikohan tilan veroluonnosta ollut epäselvyyttä - ei olisi ainoa tapaus laatuaan - ja selvityksen jälkeen päädytty siihen, että tila on verotila, josta sitten Keisarillisen Majesteetin nimissä on annettu lopullinen päätös. Asiasta on varmasti jäänyt muitakin jälkiä asiakirjoihin.
Täytyy ensi tilassa lähteä arkistoon penkomaan lisätietoja... Varmaan jotain epäselvyyttä on ollut, koska aikanaan lainhuudatuksia tutkiessani ihmettelin sitä, että tilan v. 1832 ostanut isännäksi tullut vävy oli saanut ensimmäisen ja toisen lainhuudon tiuhaan tahtiin heti 1830-luvulla, mutta kolmas lainhuuto olikin jostain syystä vasta juuri tuolta vuodelta 1855 eli samalta kuin Majesteetin päätös...
Kiitos taas.
Laihian talot eivät kuitenkaan ole uudisasutusta, vaan ne ovat SAY:ssa (~veroluetteloissa) jo 1620-luvulla, mutta verollepanomerkintä siis vasta 130 vuoden päästä. Joillakin on perinnöksiostokin jo tehty ennen verollepanoa.
Nyt kun tarkemmin katsoin, verollepanopäiväyksenä toistuvat 10.7.1751 ja 10.8.1752 - mahtoikohan silloin tapahtua esim. jokin lainsäädännön muutos?
eeva häkkinen
09.03.14, 11:49
En mielelläni puhu läntisen Suomen asioista, koska ne poikkesivat monella tapaa oman savolaisen tutkimusalueeni vastaavista, mutta "verollepanoa" suoritettiin monessa yhteydessä. Edellämainitut uudistilojen verollepanot koskivat todella yksittäisiä tiloja, mutta paikallisesti laajempia verollepanoja suoritettiin silloin tällöin, Savossa 1561, 1664 ja seuraavat vasta isonjaon yhteydessä 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin. Länsi-Suomessa isojako tapahtui aikaisemmin, mutta 1751 tuntuu kyllä liian aikaiselta liittyäkseen isojakoon. Saisikohan näistä kartoitusselvityksistä jotain vinkkiä:
http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/pitaejaenkartat
http://www.paijannebitti.fi/metsakartat/artikkeli.htm
Tilan historiaa tutkittaessa on joka tapauksessa syytä käydä läpi isojako- ja perinnöksiostoasiakirjat, samoin kuin lainhuudot niin pitkältä ajalta kuin niitä löytyy. Ainakin 1800-luvulla mainitaan kussakin lainhuudossa edellisen omistajan saanto (osto, perintö, kiinnekirja) päivämäärineen, joten niitä voi ketjuttaa taaksepäin. Ensimmäiset lainhuudot voivat myös olla ehdollisia, niin että kiinnekirjan saamiseen vaaditaan lisänäyttöä, esim. edellisen omistajan omistusoikeudesta tai tilan veroluonnosta. Kruununtilojen isännänvaihdokset käsiteltiin hallinnollisina asioina ja niiden asiakirjat sijaitsevat kruununvoudin (asukasoikeudet) ja lääninhallinnon (vahvistuskirjeet/stadfästelsebref) arkistoissa eli niitä ei löydy tuomiokirjoista.
SiniTuulia
11.04.14, 17:15
Nyt sain selvyyttä tuohon asiaan... Esi-isä on 1850-luvulla anonut kuvernööriltä tilansa muuttamista maakirjassa kruununtilasta verotilaksi, jollaisena sitä on suvussa pidettykin, kunnes jostain syystä ilmeisesti on huomattu, että maakirja väittää muuta. Todisteita on kaiveltu esiin ja huomattu, että 1690-luvulla tila on jossain ratsutilaluetteloissa mainittu verotilaksi ja vielä v. 1709 maakirjassakin se on mainittu verotilana, mutta senjälkeisissä maakirjoissa jostakin syystä se mainitaankin kruununtilana, ilman että mistään maakirjasta selviää miksi muutos on tapahtunut. Kuvernööri ja myös keisarillinen senaatti suostuivat muutokseen ja 1.11.1855 päätöksellä tila muutettiin maakirjassa kruununtilasta verotilaksi.
Se tuntuu omituiselta, että tila oli siis vuosikymmenten ajan (1700-luvun alkupuolelta reilusti 1800-luvulle) siirtynyt vaivatta sukupolvelta toiselle lainhuutoineen sun muineen, eikä siinä ollut maakirjan merkintä kruununtilasta mitään haitannut, mutta jostain syystä sitten tämä esi-isä joutui asian kanssa painiskelemaan 1850-luvulla, minkähän vuoksi juttu lienee silloin noussut tapetille.
Mahdollisesti kyse oli siis maakirjaan aikanaan tulleesta virheestä... Toinenkin virhe maakirjanpitäjälle näkyy sattuneen, sillä 1800-luvun alun maakirjoissa oli talon isännän nimen kohdalla aivan vieras nimi, Bertil Jacobsson. Olin kuullut, että maakirjaa pitäneet usein kopioivat isännän nimen edellisestä maakirjasta, mutta ihmettelin, kun ei tässä talossa minkään luetteloiden perusteella koskaan aiemminkaan ollut ollut ketään Bertil Jacobssonia isäntänä. Mutta tuon 1850-luvun muutosjupakan liiteasiakirjoista selvisi, että talo oli 1690-luvulla varustanut Bertil Jacobsson -nimisen ratsumiehen. Nähtävästi tämän ratsumiehen nimi oli aikanaan jotenkin joutunut maakirjaan isännän nimen kohdalle ja kummitteli siellä vielä toistasataa vuotta myöhemminkin... Että monenlaista sekaannusta näköjään sattui ennenkin.
Antti Järvenpää
14.04.14, 07:36
Vaikka en ole mitenkään perehtynyt tilojen omistusoikeutta koskeviin asioihin ja lakien muutoksiin ajan myötä, niin maaluonto on ollut perin erillainen asia esiesillemme.
1600-luvun alusta alkaen maaluonto luokiteltiin omistus- ja hallinto-oikeudellisesti kolmeen luokkaan:
1. Rälssimaalla asuvalla aatelismiehellä oli täysi omistusoikeus asumaansa säteriin ja rälssimaahan.
2. Kruununtilalla talollinen tai lampuoti oli vapaasti häädettävissä. Perinnöksi myynti oli kielletty
3. Perintö- eli verotiloilla kruunulla oli oikeus maan tuottoon perimällä veroa. Talonpojalla oli käyttö- eli sukuoikeus.
Periaatteessa vanhastaan katsottiin, että kaikki maa kuului perimmältään kruunulle ja siihen saatiin oikeuksia vain jos kruunu niin tahtoi. Aaatelisilla tuo oikeus oli täysi omistusoikeus, mutta heilläkin vain rälssimaahan. Muuhun maahan oli vain eritasoisia käyttöoikeuksia.
Pitäisi varmaan olla tutkinut maaoikeutta, että tietäisi, milloin sitten tämä lähtökohta muuttui oleellisesti. Joka tapauksessa perintö- ja kruununmaan ero ei viljelijän kannalta ollut suuri. Molemmista maksettiin vero kruunulle ja periminenkin tapahtui molemmissa käytännön tasolla varmaankin samoin. Olellinen ero oli tuo myyminen, joka oli mahdollista vain perintötiloille.
Voisin tässä sinun tapauksessa sitten kuvitella, että jos tila oli mennyt samassa suvussa, ei kenellekkään ollut tullut epäilystä maaluonnosta. Näin kävi varmaan helposti kun ihmiset eivät osanneet lukea, eivätkä varmaankaan paljoa kyselleet kruununvoudeilta, mitä he kirjoihinsa merkkasivat, kunhan vain verot olivat oikein. Ehkä asia on tullut esille jossakin lainhuudossa tai vastaavassa, ja sitten on ryhdytty ihmettelemään.
En ole itse ollut paljoa maa-asioissa osallisena, mutta töiden ohessa on tullut esille aina siloin tällöin vielä nykyäänkin epäselviä maakysymyksiä, joiden papereita sitten kaivellaan aina 1700-lukua myöten ja koitetaan saada selville kuka oikein jonkun maapalan omistaja oikeasti on.
Tänä päivänä kun tontteja ja pientiloja myydään venäläisille, epäilen että siitä tulee sotkuja pitkäksi aikaan. Anopinkin lähellä on yksi tällainen omistus, jossa omistajaa on koitettu etsiä kissojen ja koirien kanssa eikä kunnallisten maksujen maksujaa löydy suuresta venäjän maasta eikä omistajaa ole näkynyt kuuna valkeana. Jää vain miettimään, mitenhän sekin asia joskus laukaistaan. Näitä on käsittääkseni aika paljon. Kirjailija Unto Seppänen kuvasi hiukan samanlaisia asioita Kannaksella 1900-luvun alussa melko värikkäästi.
Virkamiehille sattui niin ennen kuin nykyäänkin virheitä. Voutien tilit tarkastettiin ensisijaisesti taloudellisesti. Nimet olivat enemmän sitä varten, että isännät tai paremminkin maksajat tunnistettiin. Nimissähän tiedetään olevan melko paljon virheitä tai ainakin ristiriitaisuuksia. Itse kävin viimeksi läpi 1930-luvulla tapahtuneen konkurssin paperit. Muodollisesti kaikki näytti olevan oikein, mutta yksikään velkojen korkolasku ei ollut laskettu oikein, Eikä pesän varat ja ulosmaksutkaan menneet yksiin. Virheitä on varmaan tullut paljon, ja kun ihmisten kyky tarkastaa asioiden oikeellisuutta on ollut huono, ei niitä kukaan ole huomannut. Poikkeuksen varmaankin tekee vain kirjanpidolliset asiat, joille on vaadittu tilintarkastus aina Kustaa Vaasan ajoista alkaen.
Sukututkimuksen vinkkelistä kun asioita katselee, huomaa, että ihmisen oikeudet nykypäivänäkin pitäisi perustua melkoiseen läpinäkyvyyteen. Oikeus toteutuu, kun asiat ovat ymmärrettäviä ja tavallisen ihmisen tarkastettavissa.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.