Tarvitaanko julkaisulupa

[Heikki Koskela]

Onko julkaisun tekijän saatava julkaisulupa seurakunnalta/omaisilta, jos hän ottaa esim. hautausmaalla julkisesti esillä olevista kohteista (mm hautakivet, sankarihaudat jne.) itse kuvat ja käyttää niitä teoksensa kuvitukseen?

[Jouni Kaleva]

Onko julkaisun tekijän saatava julkaisulupa seurakunnalta/omaisilta, jos hän ottaa esim. hautausmaalla julkisesti esillä olevista kohteista (mm hautakivet, sankarihaudat jne.) itse kuvat ja käyttää niitä teoksensa kuvitukseen?Eikös tämä ole pohjimmiltaan sama kiista jota ovat käyneet SSS ja tietosuojavaltuutettu, eli saako kuvia hautakivistä julkaista, kuten SSS on nettisivuillaan tehnyt. Asiasta on taidettu keskustella runsaasti myös SukuForumilla ja kirjelmöintiä on käyty.

Maalaisjärjellä ajatellen: totta ihmeessä julkisesta näkymästä saa ottaa kuvan ja julkaista sen teoksessaan tai missä tahansa. Mielestäni hautakivi on varta vasten julkiseksi asetettu informaatiokyltti.

[Jouni Kaleva]

Asiasta löytyy juttua esim. tästä ketjusta

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=213

[KimmoK2]

Hmm.
Muistaakseni pari vuotta sitten esillä oli julkisuudessakin asia, joka koski koirien pääsyä hautausmaalle. Ko. asia on tässä yhteydessä epärelevantti, mutta ei sisäministeriön silloin tekemä linjaus: "Hautausmaa on julkinen paikka."

Toisaalta "Kuvaaminen julkisilla paikoilla on sallittua. Julkinen paikka on sellainen, johon kaikilla on vapaa pääsy." Ken ei usko, kysyköön vaikka Suomen journalistiliiton lakimiehiltä, jotka ovat tämän kysymyksen parissa painineet työkseen. Seurakunta ei siis voi argumentoida ainakaan siten, että hautausmaa olisi ei-julkinen paikka ja kuvaamista voisi sillä peruseella jotenkin rajoittaa.

Tekijänoikeuslain 25 a §:n 2 momentin mukaan taideteoksen kuvaaminen on sallittua, kun teos on sijoitettu pysyvästi julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Näin otettuja kuvia ei kuitenkaan saa käyttää ansiotarkoituksessa, jos teos on kuvan pääaihe.
Jopa ns. teoskynnyksen ylittävän hautamonumentin kuvaaminen ja kuvan julkaiseminen on siis sallittua olettaen, että sukukirja on ensisijaisesti tutkimusta eikä bisnestä.

Kun kuvat ovat itse ottamiasi, niiden tekijänoikeus on sinulla ja julkaisu siten ongelmatonta suhteessa tekijänoikeuslakiin. Missään tapauksessa hautausmaa ei ole seurakunnan luoma teos siinä mielessä, että seurakunnalla olisi sen suhteen tekijänoikeuteen perustuva oikeus rajoittaa kuvaamista tai julkaisua. Omaisilla tai sukulaisillakaan tällaista oikeutta ei ole, koska kyseessä ei ole heidänkään teoksensa. Ja vaikka olisikin, kyseinen teos olisi pysyvästi asetettu julkiselle paikalle ja em. perustein silloinkin kuvattavissa.

Varsinaisesti ongelmalliseksi tämä asia näyttää muuttuvan silloin, jos kuvien suuri määrä tekee kuvakokoelmasta henkilörekisterin tyyppisen kokonaisuuden - ainakin siitä päätellen, miten tietosuojavaltuutettu on asiassa argumentoinut. Sukukirjassa kuvia kukaan pystyy tuskin sellaisessa laajuudessa julkaisemaan, että niitä voi rekisterinä pitää. Näen asian näiden seikkojen perusteilla samoin kuin Jouni Kaleva eli itse en empisi kuvien julkaisemista.

-kimmo-

[Juha]

Olenko nyt käsittänyt jotain ihan väärin, kun minun mielestäni henkilörekisterilaki koskee vain meitä eläviä?


Juha

[Jouni Kaleva]

Olenko nyt käsittänyt jotain ihan väärin, kun minun mielestäni henkilörekisterilaki koskee vain meitä eläviä?


JuhaEt, vaan ihan oikein. Viittaan edellä viittaamaani ketjuun, jossa SSS:n lausunto tietosuojavaltuutetulle painottaa juuri tätä vedenjakajaa. Näin hautakivikuvakokoelmasta ei voi syntyä itsenäistä henkilörekisteriä, jota em. laki tarkoittaa.

[Heikki Koskela]

Muuttuuko asia mitenkään, jos samaan hautakiveen on laitettu haudatun syntymä- ja kuolinitetojen lisäksi valmiiksi elossa olevan puolison tai lapsen/lasten nimi syntymäaikoineen? Tällaisia hautakiviä on olemassa.

[Jouni Kaleva]

Muuttuuko asia mitenkään, jos samaan hautakiveen on laitettu haudatun syntymä- ja kuolinitetojen lisäksi valmiiksi elossa olevan puolison tai lapsen/lasten nimi syntymäaikoineen? Tällaisia hautakiviä on olemassa.
En ole juristi, joten taas otan kantaa maallikkona, maalaisjärjellä.
Jos joku elävä on täten tietonsa hakannut julkisesti nähtävissä olevaan kiveen, niin ei kait hän voi närkästyä, jos tästä kuva julkaistaisiin. Toisaalta pieteettiä noudattaen kyllä pyrkisin hankkimaan asianomaisen luvan, jos juuri tämän kuvan aikoisin julkaista. Niin tai näin, yksi tämmöinen kuva ei voi muodostaa henkilörekisteriä. Eikä nimi ja synt.aika ja -paikka ole laissa tarkoitettua arkaluontoista tietoa.

[Heikki Koskela]

Kiitokset vastaajille.
Jatkan tekstien ja kuvien kokoamista luottavaisena. Olen varovainen siksi koska eräässä julkaisussa tietämättäni aiheutin pienen kärhämän lapsuuden tutun ja itseni välille väärällä sukuilmaisulla takavuosina. Virhe oli selvästi minun.