sippu630
08.09.11, 08:41
Vehkalahden ja osan Kymiä 8–20/9 1738 pidettyihin syyskäräjiin tuli saapuville lippumies, miehuullinen Johan Weckman, joka nykyisin hallitsee ratsuväenkorpraalinpuustellia Vehkalahden pitäjän Viialan kylässä, ja esitti valittaen oikeudelle, että sinä aikana kun hän viime kesänä oli asioittensa vuoksi ollut matkustanut Savoon, kuuluu hänelle tapahtuneen se onnettomuus, että 10:ntenä viimeksikulunutta heinäkuuta oli tuli päässyt irti sanotussa puustellissa ja polttanut poroksi rakennukset siinä kuten myös ympäröivissä viiden naapurin taloissa, missä lippumies oli myös menettänyt kaiken irtaimen omaisuutensa, koostuen rahoista, erinäisistä varustekappaleista, viljasta, pito-, sänky- ja liinavaatteista sekä muista talouskalutavaroista ja ajokaluista, ynnä muusta. Anoen lippumies sen tähden, että ottaen huomioon siten sattuneen onnettomuuden hänelle myönnettäisiin mitä kipeimmin tarvittava paloapu ja että puustellitalo kunnostettaisiin, koska hän ei muussa tapauksessa voi pelastautua kurjasta tilastaan, johon hän tämän myötä on joutunut. Ja kun kihlakunnanoikeus on tämän johdosta toimitetussa tutkimuksessa sekä läsnäolevan käräjärahvaan antamasta todistuksesta saanut tietää, että sinä aikana kun lippumies Weckman, sillä lailla kuin kerrottu on, ei ollut asuinpaikallaan oleskelevana, on edellämainittu tulipalohätä syntynyt ja polttanut tuhkaksi seuraavat rakennukset, paitsi irtainta omaisuutta, joka oli niissä ollut ja joka oli palanut samassa tilaisuudessa, nimittäin: pakaritupa, viiden sylen pituinen, liedellä varustettu, kamari ja porstua välissä, toinen pienempi vierastupa, kolme syltä neliskanttiin, joitakin vuosia sitten kunnostettu, sauna kolme syltä neliskanttiin, valmistui viime vuonna, uusi luhtiaitta, 2 1/2 syltä pitkä, yksi samanlainen pienempi, kaksi syltä, kaksi samanlaista vanhempaa, talli, kolme syltä pitkä ja kaksi leveä, valmistui kolme vuotta sitten, käyttökelpoinen läävä, neljä syltä pitkä ja kolme leveä, jossa äskettäin kunnostettu katto, sikolätti. Ja vaikkakin kruununnimismies Jacob Husgafvel sekä lautamiehet Susi ja Hykkyrä ovat vakuuttaneet, että korpraalinpuustellista palaneet rakennukset ovat olleet arvoltaan 439 taalaria kuparirahaa, niin lippumies arveli, ettei sellaisia rakennuksia ja yhtä monta voida sillä rahalla rakentaa ja puustelliin hankkia, alistaen hän sen tähden yhden jos toisenkin oikeuden päätösvaltaan.
Sen vuoksi ja koskei oikeus sen lisäksi ole voinut muuta havaita kuin että tuli oli päässyt irti tapaturmaisesti, siitä kun talollisen Sipi Samulinpojan vaimo Johanna Heikintytär oli sanottuun aikaan pettuleivän paistossa (wid barkbröds gräddande) lämmittänyt pakarituvan uunin korpraalinpuustellissa, minkä johdosta tämä tulipalo oli sattunut ja ei ainoastaan polttanut poroksi rakennukset sanotussa puustellissa vaan myös viidessä augmenttitalossa samassa kylässä, mitä vahinkoa erittäinkään kihlakunnan köyhät talonasukkaat eivät kykene korvaamaan, varsinkaan, kun heitä muutamin paikoin on kadolla rangaistu. Sen tähden alistetaan korkeiden viranomaisten korkeansuopaan mielivaltaan ja harkintaan, voisiko tämä Viialan ratsuväenkorpraalinpuustelli, jonka lippumies Weckman on ilmoittanut olevan 1/6 veroa ja 1/6 manttaalia, verohinnaltaan yhdeksän taalaria 12 äyriä hopearahaa, moiset asianhaarat huomioon ottaen, nauttia kuuden vuoden vapauden verohinnan korvauksella, minkä ohessa oikeus harkitsee kohtuulliseksi, että kaikkien asianomaisten talonasukkaiden tässä Kymin kihlakunnassa, joita paloavun suorittamisesta ei ole vapautettu, pitää rakennuskaaren XXIV luvun 4. §:n sekä vuoden 1687 talonkatselmusjärjestyksen 34. §:n nojalla kunkin suorittaa paloapuna kaksi äyriä hopearahaa, jotka varat toimitetaan puustellinhaltijalle ja jotka hänen on velvollisuus käyttää puustellin rakennuksiin, mikä ensitulevassa talonkatselmuksessa pitää ottaa vaarin, mutta kahdesta pienemmästä aitasta, joita talon asukkaat käyttävät omiin mukavuuksiinsa tällä seudulla, kuten myöskään saunasta, joka sisältyy yllämainittuun arviohintaan, sekä lippumieheltä tulipalossa palaneesta irtaimesta omaisuudesta ei sanotun §:n voimalla voida mitään korvausta suorittaa. Muutoin on lippumiehen tämän päätöksen kera ilmoittauduttava seudun herra maaherran luo, mainitun luvun 6. §:n mukaisesti.
Huomautuksia. Rakennuskaaren tapaturmaista tulipaloa kylässä (''wahingo-walkiasta kyläsä'') käsittelevän luvun XXIV 4. § säätää: ''Cosca wahingo tapaturmasta on tapahtunut, eli sen syystä, joca ei wahingota maxaa taida; nijn pitä Kihlacunnan andaman palon-apua huoneilda, nijncuin ne olit, cosca ne paloit, ja talonpojalle owat tarpelliset, nijn myös jywildä, rehulda, ja eläimildä, cuin talon pitämiseen tarwitan, ja häneldä huckunut on: mutta muulda irtaimelda calulda ja talon-cappaleilda, ei anneta palon-apua, ei myös saunalda ja mallas-huonelda.'' — Samaisen luvun 6. § säätää: ''Joca maanpaicasa pitä Käräjäsä, Cuningan Käskynhaldian läsnäollesa, Kihlacunnan miesten wälillä yhdistys tehtämän, cuinga paljo jocaitzelda uudelda huonelda, coco manttalisa eli wähemmäsä, palonapua annettaman pitä; ja cosca walkian-wahingo sitte tapahtu, etzikön se, joca kärsei, Kihlacunnan Tuomaria, ja hän nimittäkön catzelmus-miehet, jotca wahingon catzelewat. Heidän pitä wisusti tutkiman, mingäcaldaiset ne huonet, jotca paloit, silloin olit, uudet eli wanhat: ja Kihlacunnan Oikeus coetelcon sen sitte, ja tuomitcon, cuinga suuren palon-awun joca talolda, yhdistyxen ja huonetten omaisuden jälken, oleman pitä. Mitä Oikeus tuominnut on, näyttäkön se, jolle wahingo tapahdui, Cuningan Käskynhaldialle, ja säätäkön hän, että se palon-apu, ilman wijwytystä mahta ylöscannetuxi tulla.'' — Tynnilän puustellista irti päässeessä tulipalossa menettivät rakennuksia ja irtainta omaisuuttaan myös Tepposen, Sihvolan, Hasun, Ukon ja Suolasen augmenttien asukkaat. — Yllä mainittu Sipi Samulinpoika hallitsi vielä mainittuun aikaan puolta osaa Sihvolan augmentista. Hänen vaimonsa Johanna Heikintytär lienee ollut sama henkilö kuin se Viialan Sihvolan vanha sokea itsellinen Johanna Eerikintytär [sic!], joka kuoli 53-vuotiaana 19/5 1742.
Sen vuoksi ja koskei oikeus sen lisäksi ole voinut muuta havaita kuin että tuli oli päässyt irti tapaturmaisesti, siitä kun talollisen Sipi Samulinpojan vaimo Johanna Heikintytär oli sanottuun aikaan pettuleivän paistossa (wid barkbröds gräddande) lämmittänyt pakarituvan uunin korpraalinpuustellissa, minkä johdosta tämä tulipalo oli sattunut ja ei ainoastaan polttanut poroksi rakennukset sanotussa puustellissa vaan myös viidessä augmenttitalossa samassa kylässä, mitä vahinkoa erittäinkään kihlakunnan köyhät talonasukkaat eivät kykene korvaamaan, varsinkaan, kun heitä muutamin paikoin on kadolla rangaistu. Sen tähden alistetaan korkeiden viranomaisten korkeansuopaan mielivaltaan ja harkintaan, voisiko tämä Viialan ratsuväenkorpraalinpuustelli, jonka lippumies Weckman on ilmoittanut olevan 1/6 veroa ja 1/6 manttaalia, verohinnaltaan yhdeksän taalaria 12 äyriä hopearahaa, moiset asianhaarat huomioon ottaen, nauttia kuuden vuoden vapauden verohinnan korvauksella, minkä ohessa oikeus harkitsee kohtuulliseksi, että kaikkien asianomaisten talonasukkaiden tässä Kymin kihlakunnassa, joita paloavun suorittamisesta ei ole vapautettu, pitää rakennuskaaren XXIV luvun 4. §:n sekä vuoden 1687 talonkatselmusjärjestyksen 34. §:n nojalla kunkin suorittaa paloapuna kaksi äyriä hopearahaa, jotka varat toimitetaan puustellinhaltijalle ja jotka hänen on velvollisuus käyttää puustellin rakennuksiin, mikä ensitulevassa talonkatselmuksessa pitää ottaa vaarin, mutta kahdesta pienemmästä aitasta, joita talon asukkaat käyttävät omiin mukavuuksiinsa tällä seudulla, kuten myöskään saunasta, joka sisältyy yllämainittuun arviohintaan, sekä lippumieheltä tulipalossa palaneesta irtaimesta omaisuudesta ei sanotun §:n voimalla voida mitään korvausta suorittaa. Muutoin on lippumiehen tämän päätöksen kera ilmoittauduttava seudun herra maaherran luo, mainitun luvun 6. §:n mukaisesti.
Huomautuksia. Rakennuskaaren tapaturmaista tulipaloa kylässä (''wahingo-walkiasta kyläsä'') käsittelevän luvun XXIV 4. § säätää: ''Cosca wahingo tapaturmasta on tapahtunut, eli sen syystä, joca ei wahingota maxaa taida; nijn pitä Kihlacunnan andaman palon-apua huoneilda, nijncuin ne olit, cosca ne paloit, ja talonpojalle owat tarpelliset, nijn myös jywildä, rehulda, ja eläimildä, cuin talon pitämiseen tarwitan, ja häneldä huckunut on: mutta muulda irtaimelda calulda ja talon-cappaleilda, ei anneta palon-apua, ei myös saunalda ja mallas-huonelda.'' — Samaisen luvun 6. § säätää: ''Joca maanpaicasa pitä Käräjäsä, Cuningan Käskynhaldian läsnäollesa, Kihlacunnan miesten wälillä yhdistys tehtämän, cuinga paljo jocaitzelda uudelda huonelda, coco manttalisa eli wähemmäsä, palonapua annettaman pitä; ja cosca walkian-wahingo sitte tapahtu, etzikön se, joca kärsei, Kihlacunnan Tuomaria, ja hän nimittäkön catzelmus-miehet, jotca wahingon catzelewat. Heidän pitä wisusti tutkiman, mingäcaldaiset ne huonet, jotca paloit, silloin olit, uudet eli wanhat: ja Kihlacunnan Oikeus coetelcon sen sitte, ja tuomitcon, cuinga suuren palon-awun joca talolda, yhdistyxen ja huonetten omaisuden jälken, oleman pitä. Mitä Oikeus tuominnut on, näyttäkön se, jolle wahingo tapahdui, Cuningan Käskynhaldialle, ja säätäkön hän, että se palon-apu, ilman wijwytystä mahta ylöscannetuxi tulla.'' — Tynnilän puustellista irti päässeessä tulipalossa menettivät rakennuksia ja irtainta omaisuuttaan myös Tepposen, Sihvolan, Hasun, Ukon ja Suolasen augmenttien asukkaat. — Yllä mainittu Sipi Samulinpoika hallitsi vielä mainittuun aikaan puolta osaa Sihvolan augmentista. Hänen vaimonsa Johanna Heikintytär lienee ollut sama henkilö kuin se Viialan Sihvolan vanha sokea itsellinen Johanna Eerikintytär [sic!], joka kuoli 53-vuotiaana 19/5 1742.