Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Vainajalla ei perusoikeuksia
Mites tämä tänään mm. Iltalehdessä ollut uutinen pitäisi ymmärtää hautakivikuvien kannalta;
Kansalaissodassa kuolleiden, kirkkoon kuulumattomien ja joukkohautoihin haudattujen vainajien siunaaminen jälkikäteen ei laillisuusvalvojan mielestä loukkaa uskonnonvapautta.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt sai kantelun, joka koski vuonna 1918 kuolleiden vainajien siunausta Ahveniston hautausmaalle.................................
....................
Kantelijan mukaan siunaukseen olisi näin pitänyt saada vainajan tai hänen omaisensa suostumus.
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan vainajilla ei ole lain tulkinnan mukaan perusoikeuksia, joten siunaus ei loukannut heidän uskonnonvapauttaan........
Eli miten tämän jälkeen voidaan vaatia, että hautakivikuvia ei saa julkaista???
Juha
Niinpä niin!
> Kantelijan mukaan siunaukseen olisi näin pitänyt saada vainajan tai hänen omaisensa suostumus. <
Tässä pitäisi hankkia kohta joka asiaan elinten luovutuspassin tapainen kortti ennen kuolemaansa. Ihan kuin muutenkin ei olisi noita kortteja tarpeeksi. Vainajaltahan sen luvan aina saa. Vaikeneminen on myöntymisen merkki ja he eivät ainakaan valita jälkeen päin. ;-)
Mites tämä tänään mm. Iltalehdessä ollut uutinen pitäisi ymmärtää hautakivikuvien kannalta;
Eli miten tämän jälkeen voidaan vaatia, että hautakivikuvia ei saa julkaista???
Juha
Uutinen on erittäin hämmentävä. Käsittääkseni vapautta uskonnosta ei ollut ennenkuin 1922.
Hautarauhaa on selvästi rikottu.
Lainaus säädöksestä:
Joka turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä,
on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Apulaisoikeusasiamiehen tulkinnan perusteella kuka tahansa voi mennä kenen tahansa haudalle tekemään omia taikatemppujaan. Ajatus on täysin sietämätön ja Lindstedtin lausunto erittäin huonosti harkittu.
Seppo Töllikkö
Apulaisoikeusasiamiehen tulkinnan perusteella kuka tahansa voi mennä kenen tahansa haudalle tekemään omia taikatemppujaan. Ajatus on täysin sietämätön ja Lindstedtin lausunto erittäin huonosti harkittu.
Seppo Töllikkö
Sanoisinko, että varsin matalaotsaisesti sanottu!
Kyseessä on yritys vuonna 1918 laittomasti, ilman oikeudenkäyntiä tapettujen köyhien ihmisten kunnianpalautukseen, ja tehdä viimeinkin julkisen vallan ja kirkon puolelta se, mihin silloin ei suostuttu - suorittaa kunniallinen hautaus ja tehdä silloisista kuopista lain tarkoittamia hauta-alueita. Teloitajia ei enää saada vastuuseen, täytyy tyytyä siihen, että vainajille tehdään oikeutta.
Suomen sorakuopissa makaa edelleen tuntematon määrä näitä "tutkimatta teloitettuja".
Huomaan, että läksin kommentillani viemään alkuperäisen aloittajan ketjua suuntaan, joka vie nopesti sukututkimuksen ulkopuolelle. Pyydänkin, että siltä osin ei jatkettaisi tähän. Voin jatkaa aiheesta tarvittaessa jossain muualla tai yksityisten viestien/sähköpostin välityksellä.
Kommenttini on kärkevä, mutta harkitsin itsekin kantelun tekemistä tuosta asiasta silloin kun se oli ajankohtainen.
Seppo Töllikkö
Tarkoitukseni oli herättää keskustelua siitä, että eroavatko viranomaisten tulkinnat vainajista sen mukaan, mistä on kyse.
Eli
A) Hautakiviä ei saisi kuvata tai ainakaan kuvia ei saisi julkaista.
Sen sijaan
B) Tässä tapauksessa todetaan, että vainajilla ei ole enää perusoikeuksia ja sen vuoksi heidät voidaan siunata henkilökohtaisesta vakaumuksesta huolimatta.
Näiden kahden asian eli A:n ja B:n välillä on omasta mielestäni ristiriita.
Tarkoitukseni oli herättää keskustelua siitä, että eroavatko viranomaisten tulkinnat vainajista sen mukaan, mistä on kyse.
Eli
A) Hautakiviä ei saisi kuvata tai ainakaan kuvia ei saisi julkaista.
Sen sijaan
B) Tässä tapauksessa todetaan, että vainajilla ei ole enää perusoikeuksia ja sen vuoksi heidät voidaan siunata henkilökohtaisesta vakaumuksesta huolimatta.
Näiden kahden asian eli A:n ja B:n välillä on omasta mielestäni ristiriita.
A-kohdassa on poikkeuksetta kyse haudoista ja hautauksista, joihin ei liity mitään selittämätöntä. En muista nähneeni hautausmaiden porteilla valokuvauksen kieltäviä kylttejä, en sellaisia taitaisi edes noudattaa.
En myöskään käsitä viranomaisten vaatimusta olla sukututkimusta palvellen julkaisematta niitä.
B-kohdasta.
Jos vielä nyt arvuutellaan mitä mieltä ne sorakuoppiin tapetut köyhät miehet ja naiset omasta hautauksestaan olisivat olleet, niin pohtikaa hyvät veljet jotain tähdellisempää.
Tutkikaa ja miettikää vaikka sitä, että miksi koko papistomme ja seurakuntiemme hallinnot 1918-keväällä ja sen jälkeen kieltaytyivät omaisten pyynnöistä haudata omat läheisensä siten, kuin he sen olisivat halunneet tapahtuvan. Nuokin Ahveniston haudat olivat "Virallisen Suomen" ulkopuolella lähes 90 vuotta.
Silloin harjoitettu raakuus ei riittänyt, pitikö sitä seurata vielä vainajien ja omaisten häpäisy kieltäytymällä hautaamasta.
Jos kirkko on nyt valmis suorittamaan loppuun silloin kieltämänsä hautaukset, niin ollaan tyytyväisiä yhden historiamme mustan aukon umpeen luomisesta.
Nuo Juhan kaksi kysymystä eivät mielestäni liity toisiinsa. B-kohdassa on kyse yhden historiasivun loppuun kirjoittamisesta, eikä väestö- tai henkilötietolain tarkoittamasta tapahtumasta.
P.S. Kaivaakaa esiin myös lainsäädännön historia uskonnonvapaudesta yms.
Erkki Järvinen
21.11.07, 17:29
En nyt lainannut tähän Erkki Pekolan tekstiä mutta minun omasta mielestäni se oli täsmällisesti kirjoitettu ja samoin ajattelen itsekin mitä tulee esillä olevaan asiaan nähden. Kyllä kai vainajilla on oikeus tulla siunatuksi myös näissäkin tapauksissa.
Hyvä havainto Juha !
Tätä lausuntoa pitää tutkia tarkemmin vastaisten ongelmatilanteiden varalta.
Tämä on juuri se perusargumentaatio, jolla Suomen Sukututkimusseura perustelee oikeuttaan pitää hautakivikuvasto ja sitä palveleva nimirekisteri internetsivustollaan vastoin tietosuojavaltuutetun kieltomääräystä (jonka pätevyys on vielä koettelematta tietosuojalautakunnassa).
Perustuslain 2 luvussa luetellut perusoikeudet suojaavat lain esitöiden ja oikeuskirjallisuuden kannan mukaan elossa olevia fyysisiä henkilöitä. Tästä johdamme edellä mainitussa "kärhämässä" oikeutuksemme pitää arvokas tietovarasto jäsenistömme -ja muidenkin saatavissa sivustollamme.
Tämä argumentaatio oli tiukasti esillä myös 8.11. kun Suomen Sukututkimusseura esitti eduskunnan hallintovaliokunnassa uudistettavan väestötietolain muutoksen kommentteja. Nykyisen väestötietolain mukaan väestotiedot (myös historialliset, kuten kirkonkirjat) ovat "täysin julkisia" kun henkilön kuolemasta on kulunut 25 vuotta. Väestötietolain kokonaisuudistuksessa tätä aikaa haluttaisiin hilata 50 vuoteen. Tämä on täysin käsittämätöntä, kun Juhankin huomioima kannanotto otetaan tarkasteltavaksi. Kuollut henkilö ei näkemykseni mukaan tarvitse yksityisyyden eikä henkilötietojen suojaa.
Eri asia on luonnollisesti ns. arkaluonteiset tiedot. Näiden salassapidettävien tietojen salassapitoaika on 50 vuotta henkilön kuolemasta, ja ellei tästä ole tietoa on salassapitoaika 100 vuotta tehdystä merkinnästä.
Lyönpä sata-nolla vetoa että viranomaisportaissa ainakin kanslistitasolla, ja muutenkin varmuuden vuoksi, nämä kaksi käsitettä "täysin julkinen" ja "salassapidettävä" menevät suloisesti sekaisin, ja taas on hyvä peruste kieltää sukututkijalta pääsy tutkimaan 100 vuotta nuorempia tietoja.
Siinä vaiheessa unohtuu nimittäin helposti, että mikäli henkilötietojen käsittelylle on hyväksyttävä peruste, voidaan tiedot antaa sukututkijan pyytämällä tavalla (lue tutkimalla kirjoja itse).
Esimerkiksi Ruotsissa loppuu sikäläisen väestötietolain sovellettavuus henkilön kuolemaan, samoin henkilötietolain sovellettavuus. "Sekretesslagenin" mukaan arkaluonteisten tietojen osalta on voimassa 70 vuoden harkinnanvarainen varoaika merkinnän tekemisestä.
Suomessa rikoslain 24 luvussa suojataan vainajan muistoa perättömiltä valheilta jne.
Uskonnonkysymyksiin en ota kantaa. Siunaavathan mormoonitkin kuolleita vuosisatoja kuoleman jälkeen. Jos, ja mitä iloa tai surua se sitten tuo omaisikseen tunteville on henkilökohtainen asia. Mitä iloa tai autuutta se vainajalle antaa onkin sitten henkimaailman asia. Tähän ei juristin taidot ja mielikuvitus riitä.
Roy Sjöblom
varatuomari
Suomen Sukututkimusseuran
varaesimies ja juridisen toimikunnan pj
mirjamarja
21.11.07, 23:53
Eli miten tämän jälkeen voidaan vaatia, että hautakivikuvia ei saa julkaista???
Onko asiasta tullut jokin päätös? Mitä voidaan tehdä, ettei näin järjestöntä kieltoa tulisi?
Onko asiasta tullut jokin päätös? Mitä voidaan tehdä, ettei näin järjestöntä kieltoa tulisi?
Hautakivijupakka sai alkunsa vuonna 2004 kun Lapuan hiippakunnan oikeusoppinut asessori otti yhteyttä tietosuojaviranomaisiin kun epäili, että hautausmailla kulkevien valokuvaajien toiminta loukkaa yksityisyyttä. Alkuvuodesta 2005 tietosuojavaltuutettu pyysi Suomen Sukututkimusseuran kannanottoa asiaan.
Välipäätös tuli, kun tietosuojavaltuutettu antoi keväällä 2005 kieltomääräyksen Suomen Sukututkimusseuralle. Seura ei tottele päätöstä, koska se ei sinällään ole velvoittava vaan asia voidaan viedä tietosuojalautakunnan käsittelyyn. Seura on siihen kannustanut, mutta joko tietosuojavaltuutettu ei ole sitä sinne halunut viedä tai sitten lautakunta ei ole sitä ottanut käsittelyyn. Viimeksi keväällä oli asiasta puhetta tietosuojavaltuutetun kanssa.
Monesti on sattunut, että tietosuojalautakunta on päättänyt tietosuojavaltuutetun kannasta eriävällä tavalla. Lautakunnan päätöksestä voi edelleen valittaa hallinto-oikeuteen. Sen tien Seura tulee käymään ellei tolkkua tule tässä asiassa. Verrattuna esim. muihin pohjoismaihin suitsitaan suomalaisia tietosuoja-asioissa melko rankasti.
Suomen Sukututkimusseura pyrkii pitämään sukututkijoiden puolta myös tietosuoja-asioiden ylilyönneissä. Sukututkijoiden aktiivisuus on erittäin tärkeä keino vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Aktiivisuutta voi osoittaa esimerkiksi yleisönosastokirjoittelulla. On muistettava, että päätökset ovat poliittisia, mutta niitä valmistelee virkamieskunta oman asenteellisen päänsä mukaan. Ellei asioihin kiinnitetä huomiota menevät mm. lakialoitteet virkamiesvalmistelun mukaisesti läpi eduskunnan seulan.
Roy Sjöblom
Suomen Sukututkimusseura
Seppo Niinioja
30.08.08, 07:46
Hautakivijupakka sai alkunsa vuonna 2004 kun Lapuan hiippakunnan oikeusoppinut asessori otti yhteyttä tietosuojaviranomaisiin kun epäili, että hautausmailla kulkevien valokuvaajien toiminta loukkaa yksityisyyttä. Alkuvuodesta 2005 tietosuojavaltuutettu pyysi Suomen Sukututkimusseuran kannanottoa asiaan.
Välipäätös tuli, kun tietosuojavaltuutettu antoi keväällä 2005 kieltomääräyksen Suomen Sukututkimusseuralle. Seura ei tottele päätöstä, koska se ei sinällään ole velvoittava vaan asia voidaan viedä tietosuojalautakunnan käsittelyyn. Seura on siihen kannustanut, mutta joko tietosuojavaltuutettu ei ole sitä sinne halunut viedä tai sitten lautakunta ei ole sitä ottanut käsittelyyn. Viimeksi keväällä oli asiasta puhetta tietosuojavaltuutetun kanssa.
Monesti on sattunut, että tietosuojalautakunta on päättänyt tietosuojavaltuutetun kannasta eriävällä tavalla. Lautakunnan päätöksestä voi edelleen valittaa hallinto-oikeuteen. Sen tien Seura tulee käymään ellei tolkkua tule tässä asiassa. Verrattuna esim. muihin pohjoismaihin suitsitaan suomalaisia tietosuoja-asioissa melko rankasti.
Suomen Sukututkimusseura pyrkii pitämään sukututkijoiden puolta myös tietosuoja-asioiden ylilyönneissä. Sukututkijoiden aktiivisuus on erittäin tärkeä keino vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Aktiivisuutta voi osoittaa esimerkiksi yleisönosastokirjoittelulla. On muistettava, että päätökset ovat poliittisia, mutta niitä valmistelee virkamieskunta oman asenteellisen päänsä mukaan. Ellei asioihin kiinnitetä huomiota menevät mm. lakialoitteet virkamiesvalmistelun mukaisesti läpi eduskunnan seulan.
Roy Sjöblom
Suomen Sukututkimusseura
HS kirjoittaa tänään sivulla A 13 otsikolla Tietosuojavaltuutettu selvittää netin hautakuvia, rikkooko hautakiven kuvia internetissä julkaiseva lepopaikka.fi-sivusto lakia. Asiasta kertoivat lehden mukaan perjantaina Kuopiossa ilmestyvä Kirkko ja koti -lehti sekä Savon Sanomat (http://www.savonsanomat.fi/uutiset/savo/lepopaikka.fi-saattaa-olla-lainvastainen(209997).ece ). Kirkko ja koti -lehden mukaan tietosuojavaltuutetun toimisto epäilee, että toiminta rikkoo henkilötietolakia, julkisuuslakia, hautaustoimilakia ja väestörekisterilakia.
Seura on todistellut, että hautakuvia voidaan julkaista em. laeista piittaamatta. Sen jyrkkä ja asenteellinen polemiikki sopii huonosti herkän ja tunteisiin vetovan asian luonteeseen. Vaikka hautakuvat ehkä osoittautuisivatkin lopulta lainsuojattomiksi, omaisia (käytännön syistä hautaoikeuden haltijaa) kohtaan on syytä osoittaa edes alkeellista pieteettiä varmistumalla ettei näillä ole ole mitään sitä vastaan, että hautakuva sinkoilee bittiavaruudessa omaisten voimatta siihen vaikuttaa. Uuden yrittäjän sivulla on mahdollista sytyttää kuvan viereen virtuaalikynttilä ja naputella muistokirjoitus. Kynttilä palaa kahdella eurolla kaksi viikkoa. En tähän hätään keksi parempaa adjektiivia tuosta kuin korni. Kyllä se kynttilä pitää sytyttää itse haudalla, vaikka harvemminkin jos on pitkä matka.
Toistan aikaisemman ilmoitukseni, että minun hautakuvaani, jos sellainen ehkä melko piankin tulee ajankohtaiseksi, ei saa julkaista Internetissä. Kun en ole vielä vainaja, en ole menettänyt perusoikeuksianikaan, mikä sekin on kovin korni ajattelutapa. Syynä kieltooni ovat ennen kaikkea ne törkeät ja osaksi järjettömät solvaukset, joiden kohteeksi olen postituslistoilla aiheetta joutunut ja joiden lopettamiseksi Seura ei vuonna 2006 tehnyt kerrassaan mitään, pikemminkin syytti minua. En halua kenenkään, varsinkaan omaisteni löytävän hautakuvaani googlella tuollaisen töryn seasta sitten kun entinen moderoimaton postituslista taas avataan. Törkyviestien poistamista en pyydä, päinvastoin, nehän ovat todistusaineistoa, jota jälkeen jäävät voivat hyödyntää.
Ellei Seura voi tätä taata, hautakivi on jätettävä pystyttämättä. Haudat ovat meidän ja vaimoni suvuissa tarkoitettu, paitsi vainajien leposijoiksi, omaisille vainajan muistelua varten, eivät sukututkijoiden kyltymättömän uteliaisuuden tyydyttämiseen, mihin on olemassa monia muitakin keinoja. Erikseen täytyy tietysti selvittää tilanne tuon lepopaikka.fi:n kanssa. Toivottavasti tietosuojavaltuutettu saa tasapuolisen päätöksen aikaan. Mitään sataprosenttista kieltoa ei tietysti tarvita esim. vanhimpien hautojen osalta eikä minusta sellaistenkaan osalta, joiden omaisilla ei ole mitään kuvan julkaisua vastaan.
Lupasin toiminnanjohtajalle tehdä ehdotuksen, miten kuvien julkaisuasia mielestäni voitaisiin hoitaa korrektilla tavalla ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Kommer kun hinner.
Seppo Niinioja
Seppo Niinioja
30.08.08, 08:01
Pieteetistä vielä, kun en ehtinyt korjata:
Kävin kerran postituslistan lävitse etsin sanan "pieteetti" esiintymistä. Yksi ainoa Matti Lundin maininta löytyi ja se koski muistaakseni pieteettiä tiedemiestä tai tieteen tulosta kohtaan. Tämä kuulostaa tietysti vanhanaikaiselta, mutta sukututkimuksessakin pieteettiä voisi kyllä enemmän harjoittaa.
SN
Heikki Jokipii
05.11.13, 04:50
Hesari tänään: "Rovasti heitti listan kuolleista lehtiroskikseen".
Ja tietosuojavaltuutettu "paheksuu toimintaa". Vaikka henkilötunnuksia ei ollut mukana, vaikka tiedot eivät olleet salaisia. Ne eivät kuulemma olisi saaneet "joutua sivullisten käsiin".
Sama juttu kertoi, että kyseiset tiedot oli luettu jumalanpalveluksen yhteydessä!
(Ajattelin käyttää tuohon loppuun hymiötä tuosta vierestä - mutta en kertakaikkiaan osaa valita ...)
Heikin viestiin jatkoksi sopinee hyvin tämä Oulun sukututkimuseura ry:n puheenjohtaja Maija-Liisa Pukinkorvan kirjoitus Oulun sukututkija-lehdessä nro 1/2011 otsikolla Sukututkimuksen kuolleet sielut.
Lainaan tähän pätkän hänen kirjoituksestaan, joka koskee kirkkohallituksen päätöstä olla antamatta lupaa alle 50-vuotta sitten kuolleiden omatoimisesta tutkimisesta.
" Millä lailla nämä vastikään kuolleet on luokiteltu kuuluviksi:
- lepää rauhassa 50-vuotta omais-/omatoimisilta sukututkijoilta,
- odota kunnes kanslisti kääntelee tietosi päivänvaloon ja rahastaa
sielustasi,
- valmistu, 50 vuotta täyttyy, siirryt kohta tulevaan tukkukauppaan,
- Mormonit saavat sinut "jäsenekseen" ja sielusi matkaa Kalliovuorille!
- aika kuluu niin nopeasti - sukupolvet vaihtuvat - uudet arkistot
avautuvat vain uusille sukupolville.
- olet ilmainen sielu, vapaasti käytettävissä ja olet yksi mikrofilmin/
netin tieto - tasa-arvoinen kaikkien muiden kanssa.
Kiitos tiedosta - sukututkijan uraani hankaloittaa vanhuus ja
huono näkö, voimat ovat jo vähissä eikä tutkiminen enää
onnistu - antaa mennä tämäkin selvittämätön asia hautaan
mukanani.
- oliko joku tiedoistani kiinnostunut - joko hänkin on kuollut? "
Heikki Jokipii
05.11.13, 19:16
On se jännää, että nyt tätä jollakin tavalla paheksutaan …
Roskiksesta löytyi lista kuolleista (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013110417683205_uu.shtml)
… mutta aikanaan sisäasiainministeriötä suorastaan paheksuttiin, kun se ei saanut kyllin nopeasti nettiin esiin listaa tsunamissa 2004 kuolleista.
Koskahan tietosuojavaltuutettu ryhtyy paheksumaan Helsingin Sanomien ja muiden lehtien Kuolleita -palstoja - jotka nekin lopulta löytyvät paperinkeräysroskiksista!
Ajatelkaa nyt:
Meidänkin taloyhtiön roskiksesta on löytynyt listoja tuhansista kuolleista. Eikä riitä, että niissä olisi ollut vain nimi, ja syntymä- ja kuolinajat. Ei, niissä on mainittu paikat, vieläpä puolison, lasten ja muiden sukulaisten nimet - joskus jopa entisen työnantajan nimi tai tietoja vainajan ystävistä! Vainajat ovat varmasti selvästi identifioitavissa! Oikeastaan vain henkilötunnus puuttuu.
Ja näistä listoista laitetaan taloyhtiömme roskiksiin jopa useita kappaleita! Listat ovat painettuja! Ja niitä löytyy melkein joka päivä!
Nythän työpaikka tai kaveriporukka voi vapaasti laittaa palstoille tuollaisen ilmoituksen. Joka saattaa loukata omaisia. Tai vainajaa, jos vainaja ei olisi sellaista tahtonut.
Ja omaiset voivat myös vapaasti tuollaisen ilmoituksen laittaa. Joka saattaa loukata työpaikan väen tai kaveriporukan tunteita. Tai vainajaa …
***
Kyllä, tämä tapaus kyllä paljasti kiusallisia asioita: eräissä valtion virastoissa ja eräissä lehtien toimituksissa ei oikein ole kaikille tarpeeksi järkevää tekemistä.
****
Eikö tämänkin tuotteen kohdalla - kuten nuuskassa - pitäisi olla kielto tuoda tällaista tavaraa Ruotsista Suomeen. (Tai korkeintaan omaan käyttöön …). Tällä CD:llähän saattaa löytyä Suomessa syntyneitä, jopa Suomen kansalaisia:
Sveriges Dödbok 1901-2009 (http://www.dis.se/sv/butik/produkter/216-sveriges-dodbok-1901-2009.html?catid=17%3Aslaektforskarfoerbundets-cd-dvd)
Jouni Kaleva
05.11.13, 21:52
Ajatelkaa nyt:
Meidänkin taloyhtiön roskiksesta on löytynyt listoja tuhansista kuolleista. Eikä riitä, että niissä olisi ollut vain nimi, ja syntymä- ja kuolinajat. Ei, niissä on mainittu paikat, vieläpä puolison, lasten ja muiden sukulaisten nimet - joskus jopa entisen työnantajan nimi tai tietoja vainajan ystävistä! Vainajat ovat varmasti selvästi identifioitavissa! Oikeastaan vain henkilötunnus puuttuu.
Ja näistä listoista laitetaan taloyhtiömme roskiksiin jopa useita kappaleita! Listat ovat painettuja! Ja niitä löytyy melkein joka päivä!
Nythän työpaikka tai kaveriporukka voi vapaasti laittaa palstoille tuollaisen ilmoituksen. Joka saattaa loukata omaisia. Tai vainajaa, jos vainaja ei olisi sellaista tahtonut.
Ja omaiset voivat myös vapaasti tuollaisen ilmoituksen laittaa. Joka saattaa loukata työpaikan väen tai kaveriporukan tunteita. Tai vainajaa …
***
Korkealuokkaista ironiaa, kiitos:D:
Mihin tämä tyhjänpäiväinen tietosuojan jauhaminen ja ylikorostaminen johtaa? Asian vierestä ironialla höystettynä kertoen esimerkiksi tähän:
Olen vuosikaupalla yrittänyt saada erään laitoshoitoon siirtyneen, sairastelevan ystäväni uutta olinpaikkaa tietooni: seurakunta ei kerro, palvelutalo ei kerro eikä välitä soittopyyntöä, puhelinnumeroa ei ole tai se on salainen...lasten syntymäaikoja ja uutta nimeä en tiedä. Toinen tapaus: Kerran etsin "kissojen ja koirien kanssa" lähes 90-vuotiasta yksinasuvaa perhetuttavaa, joka ei enää vastannut puhelimeensa ja ystävät huolestuivat. Kunnan Kodinhoito-osastolta kerrottiin, ettei minun tarvitse olla hänestä huolissaan... Ja sitten riehutaan, ettei vanhuksia käydä sairaalassa katsomassa. Kaikki tapaamisoikeudet on siis riistetty jo ennen vainajaksi tuloa.
Jos vielä jatkan tyhmää listaani, niin olen allekirjoittanut sairaalassa paperin, että oman potilaskertomukseni kopio voidaan lähettää minulle itselleni kotiin. Onko meillä enää "tärkeämpiä" päätöksiä tehtävänä kuin tietosuojan takia tehtävät - eläville ja kuolleille???
Olen vuosikaupalla yrittänyt saada erään laitoshoitoon siirtyneen, sairastelevan ystäväni uutta olinpaikkaa tietooni: seurakunta ei kerro, palvelutalo ei kerro eikä välitä soittopyyntöä, puhelinnumeroa ei ole tai se on salainen...
Eikä tuota uutta olinpaikkaa sinulle kerro edes maistraattikaan, koska laitoshoitoon siirtyneellä ei ole osoitetta :oo: Tämän sain konkreettisesti kokea, kun anoppini siirtyi vanhainkotiin. Luulin, että hän muuttaa sinne asumaan niin kuin ihmiset ainakin. Porraskäytävässä alhaalla oli anoppini nimi ja huoneiston numero, niinkuin ainakin asuintalossa. Ihmettelin, kun hänelle ei tule minkäänlaisia verolappuja. Soitin verotoimistoon ja sain tietää, että heillä lukee, että osoite tuntematon. Soitin maistraattiin ja kysyin, että mistä moinen, koska olen tehnyt kaikki asianmukaiset osoitteenmuutosilmoitukset. Vastaus oli, että laitoksessa asuvalla ei ole osoitetta, mutta kyllä verotoimiston olisi pitänyt huomata, että anoppini osoitteena on joku koodi, jonka selvittämällä saa selville, missä anoppini majailee. Sillälailla! Ei kai hänen sitten olisi pitänyt verojakaan maksaa, kun ei häntä maistraatinkaan mukaan ole edes olemassakaan.
jhaapasalo
07.11.13, 15:57
Toisaalta tuon "salailun" ymmärtää, kun lukee tai kuulee, miten paljon meillä ilmenee vanhusten hyväksikäyttöä: rahojen ja omaisuuden huijausta heiltä. Vanhainkodeissa ja sairaaloissa tapahtuu myös paljon varkauksia. Niiden määrä voisi ehkä kasvaa, jos vanhuksen tiedot saisi helposti selville.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.