Hautausmaakartat

[blue-eyed]

Tämän aamun Aamulehden Moro-liitteessä on mielenkiintoinen juttu Turun hautausmaan opaskartasta, josta on tullut suurmenestys. karttaan on merkitty 115 tunnetun turkulaisen hautapaikat sekä muistomerkit.

Moro-lehdessä kerrotaan, että Tampereen Kalevankankaan hautausmaasta ei tuollaista karttaa vielä ole, vaikka sellaista on kyllä kaivattu. Syynä on, että kirkkohallitus on toppuutellut tällaisia karttahankkeita.

Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo on sitä mieltä, että seurakuntien tulisi pidättäytyä tällaisten karttojen julkaisemisesta kunnes tietosuojakysymykset on selvitetty. Hänen tulkintansa mukaan karttaa varten tarvittaisiin lupa hautaoikeuden haltijalta.

"Kun muodostetaan rekisteri, henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan rekisteröidyn antamalla suostumuksella, Palo siteeraa henkilötietolakia."

Moro kirjoittaa, että Turussa henkilötietolakia ei ole koettu esteeksi kartalle, joka pohjimmiltaan kertoo oikeastaan kaupungin kulttuurihistoriasta. Hautaoikeuden haltijoilta ei Turussa pyydetty lupaa.

"Hautausmaahan on sinänsä julkinen paikka, Markku Mannerkorpi perustelee."

Seuraavassa on suoraa siteerausta Moron-jutusta:

" Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio sanoo, että hänellä ei ole valtuuksia antaa ennakkoon ratkaisua siitä, miten henkilötietolaki suhtautuisi Kalevankankaan hautakarttaan. Aarnion pohdinnoista voi kuitenkin päätellä, että laki tuskin olisi esteenä: Henkilötietolain toisen pykälän mukaan tätä lakia ei sovelleta henkilörekistereihin, jotka sisältävät vain tiedotusvälineessä julkaistua aineistoa sellaisenaan. Jos kyse olisi seurakunnilla olevan rekisterin julkaisemisesta, se olisi ongelmallista, Aarnio sanoo. Kun karttaan on merkitty vaikka että Paavo Nurmi oli kestävyysjuoksija, niin tuskin tämä tieto kuitenkaan on peräisin seurakuntien rekisteristä. Se on sellaista tietoa, joka on luonteeltaan journalistista eli sen toisen pykälän tarkoittamaa. Turussa kukaan ei ole valittanut siitä, että hänen sukulaisensa hautapaikka on kartassa, Markku Mannerkorpi kertoo. Pikemminkin päinvastoin: jotkut ovat kuulemma ihmetelleet, ettei isoisä päässyt karttaan vaikka oli niin merkittävä henkilö..."

Tämän jutun perusteella herää kysymys, kumpaako pykälää tietosuojalaista sovelletaan noihin SSS:n internetsivuilla pahennusta herättäviin hautakuviin? Olisivatko ne sitten journalistisia, jos ne julkaistaisiin paperilla? :confused:

[Juha]

Moi,

Käsittääkseni seuran sivujen hautakivikuvista ainoa mielensä pahoittanut on ollut tietosuojavaltuutetun toimisto.

Suoraan sanottuna tulee mieleen, että kyseisellä instanssilla ei riitä oikeita töitä tarpeeksi.


Ehkäpä vielä näemme sen päivän, että hautausmailla muistokivien tekstit ovat armeliaasti verhon peitossa. Näin kenenkään henkilöllisyys ja identiteetti eivät vaarantuisi.


Juha

[Erkki Järvinen]

Moi,

Käsittääkseni seuran sivujen hautakivikuvista ainoa mielensä pahoittanut on ollut tietosuojavaltuutetun toimisto.

Suoraan sanottuna tulee mieleen, että kyseisellä instanssilla ei riitä oikeita töitä tarpeeksi.


Ehkäpä vielä näemme sen päivän, että hautausmailla muistokivien tekstit ovat armeliaasti verhon peitossa. Näin kenenkään henkilöllisyys ja identiteetti eivät vaarantuisi.


Juha
En tiedä Juha näkevätkö toiset vai valehtelevatko omat silmäni joka sekin on mahdollista, mutta olen jo tässä pitkään ollut huomaavinani kuinka keskustelu ja kysely kaikkialla on muuttunut, niin tällä forumilla kuin muuallakin - ei oikein tiedetä mikä on sallittua ja mikä pitäisi pitää verhon peitossa ettei vaan tule kenenkään tietoon.

[Juha]

Suomessa ei ole ennakkosensuuria ja täällä on painovapauslaki.

Joten kaikkea asiallisesti tietoonsa saamaa voi myös julkistaa.

Tuo sitten tarkoittaa minun maalaisjärkeni mukaan esimerkiksi sitä, että en voi julkistaa työssäni kuulemia sukujuttuja, olkoot ne vaikka kuinka mielenkiintoisia.

Sen sijaan voin mennä nauhurin kanssa henkilön kotiin, kertoa mitä olen tekemässä ja kysyä kaikilta asianomaisilta luvan esim. nauhoituksen julkaisemiseen - muodossa tai toisessa.



Ei kait homma sen kummempaa ole.



Juha

[Roy]

Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo on sitä mieltä, että seurakuntien tulisi pidättäytyä tällaisten karttojen julkaisemisesta kunnes tietosuojakysymykset on selvitetty. Hänen tulkintansa mukaan karttaa varten tarvittaisiin lupa hautaoikeuden haltijalta. "Kun muodostetaan rekisteri, henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan rekisteröidyn antamalla suostumuksella, Palo siteeraa henkilötietolakia."

Näinhän ne kirkonmiehetkin lukevat lakia kuin piru raamattua ;)

Henkilötietolain taustalla olevat säännökset löytyvät Perustuslain 10 §:stä
"Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla."

Kyseinen säännös yksityisyyden suojasta kuuluu laajempaan perusoikeuksien joukkoon (kotirauha, kunnia, ruumiillinen koskemattomuus). Oikeuskirjallisuus lähtee kuitenkin siitä, että perusoikeudet suojaavaat elossa olevia fyysisiä henkilöitä.

Jos sen kummemmin miettimättä laajentaa lain soveltamisalaa, kuten nyt hautakivijupakassa, ajautuu hakoteille.

Elämme merkillisessä kieltojen ja rajoitusten ryydittämässä yhteiskunnassa. Esimerkiksi muissa pohjoismaissa jopa valtio rahallisesti tukee hautakivi-inventointia ja internetiin saattamista.

Roy Sjöblom
Suomen Sukututkimusseura
varaesimies

[Erkki]

. . . . - ei oikein tiedetä mikä on sallittua ja mikä pitäisi pitää verhon peitossa ettei vaan tule kenenkään tietoon.

Ironia ja varsinkin itseironia on vaativa taiteen laji, näin se on nähtävä, veli hyvä.

Mutta en pidä mahdottomana sitäkään, että tulevaisuudessa hautoja näytetään pyynnöstä ja määräaikoina ainoastaan ja vain erillisen lisenssin hankkineille sukututkijoille, jos eräiden kiihkeimpien tietosuojavaltuutetun myötäilijöiden toive pääsisi toteutumaan.

Käykää kuitenkin ajoissa katsomassa hautausmailta kiinnostuksenne kohteet. Se on vielä meille sallittua.

[Terhi L.]

Kiellot ja rajoitukset ovat kieltämättä jotenkin kummallisia nykyaikana. Ei mielestäni oikein mitään logiikkaa...Ajatelkaapa; ihmisten verotiedot julkaistaan oikein lehdissä ja televisiossa! Tähän pitäisi ehkä tietosuojavaltuutetun puuttua ja lakiakin voisi muuttaa;)

[blue-eyed]

Verotietojen julkaisu on saanut nykypäivänä toisen merkityksen, kuin mitä ns. juorukalentereilla aiempina aikoina oli. Silloin hyvään aikaan, verotiedot olivat täysin julkisia ja kuka vain voi marssia verotoimistoon tutkimaan naapurinsa veroilmoitusta. Nykyään siihenkin on tullut rajoituksia. Mutta käsittääkseni tuon julkisuuden syy on ollut se, että ns. pimeät työt tulisivat verottajan tietoon. Eli, jos naapurin elämän tyyli on muuttunut leveämmäksi, niin on voinut mennä tarkastamaan, mistä hänen rahansa ovat peräisin. Jos veroilmoitus ei tue hänen uutta elämäntyyliään, niin voidaan olettaa, että rahat siihen ovat tulleet veronkierrosta, eli kaikkia tuloja ei ole ilmoitettu verottajalle. Näin voitiin käräyttää naapuri, tuttava, sukulainen, työtoveri jne. Ennen näitä juorukalentereita julkaisi verotoimistojen henkilökuntajärjestöt ja näillä oli paljonkin informatiivista arvoa. Esim. saman ammattikunnan ihmisillä oli yleensä suunnilleen samanlaiset tulot, jollei ollut saanut perintöä tai suurta arpajais/veikkausvoittoa, joten tulevaa ammattia harkitessa tästä tiedosta oli hyötyä myös nuorisolle. Sukututkijallekin näiden vanhojen juorukalentereitten tutkiminen antaa monenlaista tietoa ihmisten elämäntilanteista eri vuosina. Esim. jos jonainen vuonna tulot ovat huomattavasti pienemmät kuin edellisenä vuonna, voidaan arvailla onko henkilö ollut työttömänä, pitkäaikaisesti sairaana jne.

Tällaisin miettein tänä aamuna.