brodher brndher vai bondhen

[Matti Lund]

Ohessa on tekstipätkä, jonka lukukokemuksia testaan

Olen valinnut tekstiä sen verran, että otettaisiin käsitys pelkällä kirjainten vertailulla sellaisina kuin ne näyttävät.

Ei tarvitse välittää siitä, vaikka oma tulos olisi sangen ristiriitainen.

Kysymys on siis kuten otsikkokin kertoo tekstikuvan ensimmäinen sana vasemmalla ja muussa tekstissä samalla ja alemmalla rivillä ovat useaan kertaan kaikki ne vastaavat kirjaimet vertailtavana eräissä muissa sanoissa, jotka aiheuttavat ongelmaa tekstin hahmottamisessa.


Ja lopuksi vielä toteamus, että se, mikä muodostuu kirjainten jonon tulkinnaksi, ei toisaalta ole olennaista itse asiakirjan tekstin merkityssisällön tulkinnassa, mutta tässä yritetään testata sitä, miltä teksti näyttää välittämättä oikeasta tulkinnasta.

Tällainen tapaus saattaa tulla monestikin vastaan, niin ompahan se myös opetukseksi.

Toivon vilkasta ja estotonta osallistumista.


terv Matti Lund

[Heikki Särkkä]

Kysyjän postilaatikko on täynnä.

[Seppo T.]

Estottomana ihmisenä ehdotan seuraavaa: mieluusti brodhen avoimeksi jääneellä o-kirjaimella, mutta jos laajemmin tekstiä tutkimalla löytyy tukea sille, että kirjoittaja käyttää kaksoisvokaaleja enemmänkin, niin sitten broodhen. Teksti tosin on niin vanhan näköistä, että kaksoiskonsonantti on epätodennäköinen tuossa tapauksessa.

Seppo T.

[Matti Lund]

Estottomana ihmisenä ehdotan seuraavaa: mieluusti brodhen avoimeksi jääneellä o-kirjaimella, mutta jos laajemmin tekstiä tutkimalla löytyy tukea sille, että kirjoittaja käyttää kaksoisvokaaleja enemmänkin, niin sitten broodhen. Teksti tosin on niin vanhan näköistä, että kaksoiskonsonantti on epätodennäköinen tuossa tapauksessa.

Seppo T.


Kiitos vastauksesta. Vaikka tässä on vasta yksi näkemys, niin kun olen keskustellut muutaman henkilön kanssa sanan problemaattisuudesta tällä käsialalla, alkaa vaikuttaa siltä, että pyrkii olemaan kaksi eri taipumusta hahmottaa tämä sana, jossa on tuntuvaa samankaltaisuutta eräiden eri kirjaimien välillä.

Tässä on vähän samaa kuin erilaisten geometristen hahmopsykologisten testien kanssa.

Tässä saattaa olla kysymys samankaltaisesta erosta kuin on oikea- ja vasenkätisten välillä.

terv Matti Lund

[Heikki Särkkä]

Loppujen lopuksi ei ole kovin merkittävää, mitä yksittäisiä kirjaimia nähdään. Ratkaisevaa on, minkä tunnistetun sanahahmon näemme, mikä taas riippuu koko lauseen tajutusta merkityksestä.

Itse näkisin sanan brudhen, jossa u:sta on jäänyt vahingossa pois aaltoviiiva päältä.

[Matti Lund]

Loppujen lopuksi ei ole kovin merkittävää, mitä yksittäisiä kirjaimia nähdään. Ratkaisevaa on, minkä tunnistetun sanahahmon näemme, mikä taas riippuu koko lauseen tajutusta merkityksestä.

...

Olen aivan samaa mieltä.

Itse en jää tuijottamaan normaalissa luennassa kirjaimia, vaan hahmotan tekstiä syntaksipainotteisesti. Tuomiokirjatekstissähän on itse asiassa pääosin samoin toistuvia sanamuotoja (vähämerkityksisten liirumlaarumien lisäksi myös sangen merkityksisiä).

Ei paljoa valmista tule, jos juuttuu kirjaimia tuijottamaan.

Tietysti täten sortuu silloin tällöin "vauhtisokeuteen" eli ei sitten noteeraa joitakin merkityksisiä ongelmatapauksia riittävällä tarkkuudella.

Nyt kun näitä on kohta 30 vuotta lukenut, ei kirjoitetun ja painetun tekstin luennassa ole enää niin suurta vauhtieroa.


Tässä nyt halusin testata ikään kuin ilman merkityksiä toisiansa muistuttavien sanojen hahmopsykilogiaa ja ihmissilmän katselua ikään kuin tekstijonoa tulostavana "OCR" -koneena.




terv Matti Lund

[grevnäs]

Minusta teksti on hyvinkin selkeästi 'bondhen'. O on hyvinkin tyypillinen eli ei ole ylhäällä vedetty yhteen.

Kun aikoinaan opettelin lukemaan melkoisen reikäisistä papyruksista demoottista kirjoitusta, opetti professorini Saksassa alusta lähtien lukemaan kokonaisuuksia. Katsoessaan tekstiä ei tule tuijottaa yksittäisiä kirjaimia. Usein teksti soljuu ajatuksellisesti arvattavalla tavalla (eli kun on pystynyt kategorisoimaan tekstilajin ja pystynyt hahmottamaan keskeiset elementit (ensimmäinen lause voi olla jo riittävä).
Hienosäädössä ja olennaisen kohdalla voi sitten katsoa erillisiä kirjaimia enemmän.

[Matti Lund]

Minusta teksti on hyvinkin selkeästi 'bondhen'. O on hyvinkin tyypillinen eli ei ole ylhäällä vedetty yhteen.

Kun aikoinaan opettelin lukemaan melkoisen reikäisistä papyruksista demoottista kirjoitusta, opetti professorini Saksassa alusta lähtien lukemaan kokonaisuuksia. Katsoessaan tekstiä ei tule tuijottaa yksittäisiä kirjaimia. Usein teksti soljuu ajatuksellisesti arvattavalla tavalla (eli kun on pystynyt kategorisoimaan tekstilajin ja pystynyt hahmottamaan keskeiset elementit (ensimmäinen lause voi olla jo riittävä).
Hienosäädössä ja olennaisen kohdalla voi sitten katsoa erillisiä kirjaimia enemmän.


Olen kiitollinen tästäkin kommentista ja tästä on opettavaista siirtyä ensin vielä analysoimaan tekemääni virhettä ja ennen muuta käsitellä hyviä neuvoja vanhojen tekstien lukemiseen. Uskoakseni jo tämä palaute antaa avaimet mennä virheen ytimeen.


Vitsi virhetulkinnassa oli se, että luin ensin aivan oikein, mutta jälkitarkastuksessa suurensin tekstin ja tulkitsin sen sitten väärin, ja korjasin käännökseni väärin.

Kokemuksen puutteen ja huonon näkökyvynkään tilille sitä on turha laittaa, vaan on oltava ankarampi, ja tunnustaa, että minun on täytynyt livetä kahdessa delikaatimmassa asiassa, joista olisi pitänyt pitää tiukasti kiinni.


Ensimmäinen vaatimus on pysyä kurinalaisesti tekstin mielekkyydessä ja loogisuudessa kiinni, vaikka jokin sivuhavainto sitä yrittäisikin horjuttaa. Tällainen saattaa tapahtua vain tilapäisenä herpaantumisenakin, mutta aivan ilmeisestikään se ei jäänyt itselläni siihen.

Toinen on puolueettomuuden vaatimus. Tätä olen loukannut pahiten. Minun on täytynyt kääntyä huomaamattani toivomaan tekstiltä jotain enemmän, mitä se voi antaa ja olen tällöin korjannut puolueellisuuteni takia tekstin näköhavaintoani, hieman ruusunhohtoa silmälaseihini, jotta se tukisi salaista toivettani.

-----------------------------------

Olen yrittänyt kahlata läpi KA:n papyruksiakin ja nythän osaa niistä pääsee lukemaan KA:n digitaaliarkistostakin.

Mutta otan vertailuksi vanhojen hieroglyfipapyrusten tulkinnat, joista minulla on kokemuksia. Niitä on hyvin demonstroitu useissa Euroopan museioissa, mutta mieleenjäävimpinä minulla ovat olleet Vatikaanin museossa ja Napolin kansallismuseossa olevat kokoelmat.

Vitriinissä on konservoituna ja auki se papyrus, josta tulkinta on ja vieressä tulkinnan tulos. Papyrus näyttää kuin haulikolla ammutulta, josta ei ole paljoa repaleita jäljellä, mutta tulkinnat ovat siihen nähden pitkiä ja kutakuinkin aukottomia!

Suurin osa tulkinnasta on siis tekstiä, jota papyruksella ei ole lainkaan nähtävillä.

Kysymys on nähtävästikin ollut paljolti mielekkäitten tarinoitten vähittäisesstä kehittelemisestä äärimmäistä kärsivällisyyttä vaativien työvaiheiden tuloksena. Keskeistä ei ole tällöin yksittäisten hieroglyfien tunnistaminen papyruksesta, vaan tulkitsijan on nojattava suureen määrään paremmin säilyneistä teksteistä saatuja valmiita tulkintoja ja osattava rakentaa niistä se oikeaanosuva mielekäs tarina, joka papyruksessa todennäköisimmin on ollut.

Siis tulkitsijan valtaisa tekstien tietämys on mielestäni avainroolissa kuten myös tietynlainen erikoislahjakkuus. Tässä tietämyksessäkin on nähtävä monta tasoa tekstien toistuvuuden ja määrämuotoisuuksien mukaisesti. Näin papyrusten mielekkäisiin tarinoihin saatiin valikoitua ja rakenneltua oikeat asiayhteydet. Esimerkiksi jos papyrus on ollut jokin seremoniallinen asiakirja, sen rakentaminen ei olekaan ollut niin hirvittävän vaikea, vaikka se on jouduttu hyvin vähistä aineksista nyhtämään. Sen sijaan, jos asiakirjassa on ollut jotain uniikkia, sen kehittäminen on saattanut koitua paljon vaikeammaksi, vaikka puuttuvan tekstin osuus olisi ollutkin huomattavasti vähäisempi.



Menneinä vuosisatoina papyrusten tulkitsijoiden piti tehdä työstään suuren osan vieläpä paikan päällä Egyptissä eli tarkistaa kehittelyään siellä kiveen hakatuista teksteistä. Sittemmin valokuvien käyttö on varmaankin helpottanut työtä, mutta varmaan digitointi on tuonut siihenkin työhön tuntuvasti uutta apua.


terv Matti Lund