Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Saksalainen ss
Itsekin jonkun vuoden saksaa lukeneena tiedän, että saksan kielessä on se erityinen kirjain ss:lle, mutta oliko se käytössä Ruotsi-Suomessa 1730-luvulla? Vai oliko henkilön sukunimen Kessel merkitseminen saksalaisella ss-kirjaimella merkki siitä, että henkilö oli saksankielinen?
Mika J
Annan tämän tyhmän kysymyksen olla täällä, sillä eihän ole tyhmiä kysymyksiä kai.
Siis kyllä Ruotsi-Suomessa oli käytössä tuo nykysaksasta tuttu kaksois-s.
Mika j
Heikki Särkkä
21.10.10, 13:31
Kustaa Vaasa tuotti Ruotsiin saksalaisia kirjureita hallinnon tarpeisiin. Ilmeisesti silloin tuli käsialan mukana erikoinen kaksois-s:kin.
Kustaa Vaasa tuotti Ruotsiin saksalaisia kirjureita hallinnon tarpeisiin. Ilmeisesti silloin tuli käsialan mukana erikoinen kaksois-s:kin.
ahaa, eli jo 1500-luvun lopulla.
se hävisi myöhemmin ruotsin kirjakielestä, mutta näkyy jääneen saksan kieleen.
Mika J
eeva häkkinen
21.10.10, 13:38
Kustaa Vaasa tuotti Ruotsiin saksalaisia kirjureita hallinnon tarpeisiin. Ilmeisesti silloin tuli käsialan mukana erikoinen kaksois-s:kin.
Yes, kyllä se näyttää olleen käytössä. Ongelmana on se, että sitä näkyy silloin tällöin käytetyn myös paikassa, johon mielestäni kuuluisi yksinkertainen s ja syntyy vaikeus, miten se pitäisi silloin merkitä - kun se oikeinkirjoitus oli muutenkin mitä oli.
Heikki Särkkä
21.10.10, 14:56
Ellei halua/voi käyttää saksalaista kaksois-s:ää, sen voi aina korvata ss:llä.
Yes, kyllä se näyttää olleen käytössä. Ongelmana on se, että sitä näkyy silloin tällöin käytetyn myös paikassa, johon mielestäni kuuluisi yksinkertainen s ja syntyy vaikeus, miten se pitäisi silloin merkitä - kun se oikeinkirjoitus oli muutenkin mitä oli.
Samaan olen myös törmännyt, esim. on kirjattu "ßon" (ei siis patronyymissä vaan toteamuksena että kyse on ylläolevan pojasta). Joskus se esiintyy myös niin, että s on kolminkertainen, esim. "Johansßon".
Yes, kyllä se näyttää olleen käytössä. Ongelmana on se, että sitä näkyy silloin tällöin käytetyn myös paikassa, johon mielestäni kuuluisi yksinkertainen s ja syntyy vaikeus, miten se pitäisi silloin merkitä - kun se oikeinkirjoitus oli muutenkin mitä oli.
Jos alkuperäisessä lähteessä on ß, niin eikös hyviin tapoihin kuulu laittaa se myös lähdesitaattiin sellaisenaan? :p:
On tullut vastaan myös Ü ja Ÿ :eek:
Entä vaakaviiva yleensä m:n päällä kahdentamisen merkkinä?
Pitääkö se kirjata yhdenä vai kaksoiskirjaimena, koska tuo m-viiva ei ihan helposti löydy — ? on lähin vastine äkkiä haettuna…
Heikki Särkkä
21.10.10, 16:41
Riippuu tarkoituksesta. Jos tehdään tieteellinen editio käsikirjoituksesta, saksalainen tupla-s on paikallaan, mutta jos tehdään sukukirjaa, mitään ei voiteta käyttämällä merkkiä, jota en nyt saa tähän näkyviin.
Asiaa voitaisiin verrata hiukan g:tä muistuttavaan latinan us-päätteen lyhenteeseen. Lyhennysmerkkiä ei edes ole tavallisimmissa merkistöissä, joten se on aina avattava. Hiskissä sitä näkee joskus virheellisesti luetun g:ksikin.
Heikki Särkkä
21.10.10, 16:42
Vaakaviivan sijaan kirjoitetaan nasaali n tai m kahdennettuna.
Samaan olen myös törmännyt, esim. on kirjattu "ßon" (ei siis patronyymissä vaan toteamuksena että kyse on ylläolevan pojasta). Joskus se esiintyy myös niin, että s on kolminkertainen, esim. "Johansßon".
Mistä erottaa onko kyseessä ß vai se laiha, f:n näköinen s kuten Sisu-askin nimessä?
Vastaan on tullut myös: æ, œ latinalaisperäisissä nimissä!
Mistä erottaa onko kyseessä ß vai se laiha, f:n näköinen s kuten Sisu-askin nimessä?
Eikös ne kuitenkin ole aikas erilaisia? Nykysaksan kirjoittajana ß on minulle kyllä niin tuttu, että se tuntuu helpolta tunnistaa.
Tällä sivulla olisi muutama ß: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6027470 (esim. eka hlö "Lars Bertelßon" ja vähän alempana "gl. faar Bertel Larsßon")
Ja eikös tässä esim. olisi se laiha s: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6027465 (eka hlö "Henrich Larson").
Heikki Särkkä
22.10.10, 16:45
Yleensä tuo saksalainen ss näkyy vain niissä patronyymeissä, jotka on muodostettu isännimistä, jotka eivät pääty s:ään: Mickel, Pål, Mårten jne.
Tässä sitä on poikkeuksellisesti käytetty s-loppuisen nimen jälkeen.
Muuten sveitsiläiset tulevat toimeen kokonaan ilman tätä merkkiä ja kirjoittavat kaikkialle ss.
jukkaukkola
22.10.10, 22:16
kelpaako Viking SS tähän viestiketjuun.
kelpaako Viking SS tähän viestiketjuun.
Ei,
se ss kirjoitettiin isoilla ässillä tyyliin SS. Se oli lyhenne kahdesta sanasta.
Mika J
Heikki Koskela
23.10.10, 07:49
Ei,
se ss kirjoitettiin isoilla ässillä tyyliin SS. Se oli lyhenne kahdesta sanasta.
Mika J
Käytännössä sanoja oli vain yksi: Schutzstaffel (suojajoukot). Myöhemin perustettiin Waffen -SS, joka muodosti taistelujoukkoja.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.