P. T. Kuusiluoma
16.10.07, 16:10
Sariainen toi oikeutetun huolensä siitä, että alalla ollaan 8 vuotta jälkijunassa.
Sukuseurojen Keskusliiton edustaja tulkitsi Sariaisen viestiä hieman väljästi. Sariainen kirjoitti näin:
SSS- olisi pitänyt olla mukana laatimassa niitä sääntöjä ja puolustamassa sukututkimusta jo ennen v.1999 henkilörek.lakia.
Muistutan Sariaiselle, että silloinen oikeustieteen lisensiaatti Johan Bärlund kirjoitti vuonna 1999 Suomen Sukututkimusseura toimeksiannosta kommentaarin koskien henkilötietolain soveltamista sukututkimukseen. Se julkaistiin Sukutieto-lehdessä ja se oli tämän vuoden syyskuuhun asti luettavissa Suomen Sukututkimusseuran internet-sivuilla. Mainittuun kommentaariin on lukuisia kertoja viitattu mm. Suku-postituslistalla vuosien mittaan.
On siis yleisesti tunnettu tosiasia, että Suomen Sukututkimusseura on jo vuodesta 1999 valvonut sukututkijoiden etuja myös juridiikan saralla.
Todetessaan, että ”alalla ollaan 8 vuotta jälkijunassa” Sukuseurojen Keskusliiton edustaja on siinä mielessä oikeassa, että henkilötietolain voimaantulosta lähtien tietosuojavaltuutetun toimisto on kaiken aikaa tulkinnoillaan kiristänyt otettaan sukututkijoista. Tietosuojavaltuutetun ohjeet sukututkimusrekistereiden ylläpidosta eivät ole tänä päivänä samat kuin takavuosina. Suomen Sukututkimusseuran ohjeistus sen sijaan on pysynyt samana eikä siinä ole vieläkään mitään muuta vikaa kuin, että tietosuojavaltuutettu tulkitsee lakia eri tavalla.
Vuoden 1999 kommentaari on kiistatta sukututkijoiden edunvalvontaa, sillä se lähtee nimenomaan ja ensisijaisesti siitä, kuinka lakia tulee soveltaa harrastajasukututkijoiden henkilörekistereihin. Kun tietosuojavaltuutetun tulkinnat koventuivat, oli entistä tärkeämpää, että Suomen Sukututkimusseuralla oli tarjottavana sukututkijoille perusteltu tulkinta oman päätöksenteon tueksi. Kuten sanottua, Bärlundin tulkinnoissa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että tietosuojavaltuutettu tulkitsee lakia eri tavalla.
On siis hyvinkin tulkinnanvaraista onko sukuharrastus suhteessa lainsäädäntöön kahdeksan vuotta jälkijunassa. Ajatellaanpa vaikka Ruotsia, jossa henkilötietolain ei katsota koskevan sukututkimusta lainkaan.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja allekirjoittanut lähtee siitä, että käytännesäännöt ovat laaditut ennen 2008 vappua. Näin on luvattu Sukuviesti 5/2007 lehdessäkin.
Sukuviestissä annetut lupaukset ovat Sukuseurojen Keskusliiton edustajan yksityisiä lupauksia samoin kuin hänen asettamansa aikataulu. On turha laatia ennakkoon tiukkoja aikatauluja hankkeelle, jos jo ollaan kahdeksan vuotta jälkijunassa. Käytännesääntötyö vie sen ajan minkä se vaatii.
Sukuseurojen Keskusliiton edustaja tulkitsi Sariaisen viestiä hieman väljästi. Sariainen kirjoitti näin:
SSS- olisi pitänyt olla mukana laatimassa niitä sääntöjä ja puolustamassa sukututkimusta jo ennen v.1999 henkilörek.lakia.
Muistutan Sariaiselle, että silloinen oikeustieteen lisensiaatti Johan Bärlund kirjoitti vuonna 1999 Suomen Sukututkimusseura toimeksiannosta kommentaarin koskien henkilötietolain soveltamista sukututkimukseen. Se julkaistiin Sukutieto-lehdessä ja se oli tämän vuoden syyskuuhun asti luettavissa Suomen Sukututkimusseuran internet-sivuilla. Mainittuun kommentaariin on lukuisia kertoja viitattu mm. Suku-postituslistalla vuosien mittaan.
On siis yleisesti tunnettu tosiasia, että Suomen Sukututkimusseura on jo vuodesta 1999 valvonut sukututkijoiden etuja myös juridiikan saralla.
Todetessaan, että ”alalla ollaan 8 vuotta jälkijunassa” Sukuseurojen Keskusliiton edustaja on siinä mielessä oikeassa, että henkilötietolain voimaantulosta lähtien tietosuojavaltuutetun toimisto on kaiken aikaa tulkinnoillaan kiristänyt otettaan sukututkijoista. Tietosuojavaltuutetun ohjeet sukututkimusrekistereiden ylläpidosta eivät ole tänä päivänä samat kuin takavuosina. Suomen Sukututkimusseuran ohjeistus sen sijaan on pysynyt samana eikä siinä ole vieläkään mitään muuta vikaa kuin, että tietosuojavaltuutettu tulkitsee lakia eri tavalla.
Vuoden 1999 kommentaari on kiistatta sukututkijoiden edunvalvontaa, sillä se lähtee nimenomaan ja ensisijaisesti siitä, kuinka lakia tulee soveltaa harrastajasukututkijoiden henkilörekistereihin. Kun tietosuojavaltuutetun tulkinnat koventuivat, oli entistä tärkeämpää, että Suomen Sukututkimusseuralla oli tarjottavana sukututkijoille perusteltu tulkinta oman päätöksenteon tueksi. Kuten sanottua, Bärlundin tulkinnoissa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että tietosuojavaltuutettu tulkitsee lakia eri tavalla.
On siis hyvinkin tulkinnanvaraista onko sukuharrastus suhteessa lainsäädäntöön kahdeksan vuotta jälkijunassa. Ajatellaanpa vaikka Ruotsia, jossa henkilötietolain ei katsota koskevan sukututkimusta lainkaan.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja allekirjoittanut lähtee siitä, että käytännesäännöt ovat laaditut ennen 2008 vappua. Näin on luvattu Sukuviesti 5/2007 lehdessäkin.
Sukuviestissä annetut lupaukset ovat Sukuseurojen Keskusliiton edustajan yksityisiä lupauksia samoin kuin hänen asettamansa aikataulu. On turha laatia ennakkoon tiukkoja aikatauluja hankkeelle, jos jo ollaan kahdeksan vuotta jälkijunassa. Käytännesääntötyö vie sen ajan minkä se vaatii.