kkylakos
09.08.10, 09:14
Muistini taitaa pettää, kun en muista tätä täällä(kään) nähneeni, mutta varmuuden vuoksi todettakoon, että tietosuojalautakunnan päätös hautojen kuvista internetissä (Lepopaikka.fi-sivusto) tuli helmikuussa kumotuksi Helsingin hallinto-oikeudessa. Pyysin päätöksen tekstin viime viikolla ja sen ohessa todettiin, ettei siitä ole tehty jatkovalitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Ote päätöksen perusteluosuudesta
Suomen kansallisessa tietosuojalaissa eli henkilötietolaissa ei ole säännelty erikseen kuolleita koskevien henkilötietojen asemaa. Henkilötietolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 96/1998) on sen yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, ettei ehdotuksessa nimenomaisesti säädettäisi syntymättömän lapsen tai kuolleen henkilön yksityisyyden suojasta, ja ettei myöskään henkilörekisterilaissa ole suoranaisesti säädetty kuolleiden tietosuojasta. Hallituksen esityksen asianomaisessa kohdassa on todettu edelleen seuraavaa: (Henkilörekisteri)lain soveltamiskäytännössä on katsottu, että laki koskee myös kuolleita henkilöitä. Samalla on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että yksityisyyden suojaamiseksi on lainsäädännössämme henkilörekisterilain säännösten lisäksi lukuisa joukko salassapitosäännöksiä. Ottaen huomioon, että yksityisyyden suojaksi säädetty salassapitovelvollisuuskin päättyy määrätyn ajan kuluttua, on katsottu, että myös henkilörekisterilain turvaaman yksityisyyden suojan tarve vähenee, kun tietoja kerätään kauan sitten kuolleista. Arvioitaessa yksityisyyden suojan ajallista ulottuvuutta kuolleisiin voivat salassapitosäännökset olla suuntaa antavia. Samoin voidaan yksityisyyden suojan tarvetta ja siten ehdotetun lain ajallista ulottuvuutta arvioitaessa ottaa huomioon käsiteltävien tietojen laatu.
Henkilörekisterilain soveltamisajalta on oikeuskäytäntöä, joka koskee yksityisyyden suojaa kuolleiden henkilöiden tietoihin nähden. Koska laissa, ei myöskään nykyisessä henkilötietolaissa, ei ole kysymystä säännelty, on oikeuskäytännön yksittäistapauksia koskeviin kannanottoihin kuitenkin suhtauduttava varovaisesti ja laajojen johtopäätösten tekemisestä niiden suhteen on syytä pidättyä.
...
Hallinto-oikeus toteaa, että kysymyksessä olevat tiedot koostuvat hautamuistomerkeissä olevista tiedoista. Vainajan elinaikanaan muodostama tahto tai hänen oikeudenomistajiensa muodostama tahto on yksiselitteisesti perustana sille, mihin ja miten hautamuistomerkit pystytetään ja mitä tietoja ne sisältävät. Hautamuistomerkeissä olevat tiedot on nimenomaan tarkoitettukin kenen tahansa nähtäviksi paikalla, johon yleisöllä on hautausmaiden tai vastaavien aukioloaikojen puitteissa vapaa ja esteetön pääsy. Tällöin on kysymys kaikista hautamuistomerkeissä olevista tiedoista mukaan lukien arkaluonteisemmatkin hautamuistomerkeistä ilmenevät tiedot, esimerkiksi vainajan uskontoon viittaavat symbolit ja vastaavat.
Kun otetaan huomioon edeltä ilmenevät seikat sekä tietosuojadirektiiviin ja henkilötietolakiin sisältyvä sääntely, mukaan luettuna henkilötietolakiin sisältyvät henkilötietojen käsittelyn edellytyksiä koskevat periaatteet, valituksenalaiselta osalta ei ole kysymys sellaisesta yksityisyyden suojasta, jota henkilötietolain 1 §:n mukaan toteutetaan.
Ote päätöksen perusteluosuudesta
Suomen kansallisessa tietosuojalaissa eli henkilötietolaissa ei ole säännelty erikseen kuolleita koskevien henkilötietojen asemaa. Henkilötietolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 96/1998) on sen yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, ettei ehdotuksessa nimenomaisesti säädettäisi syntymättömän lapsen tai kuolleen henkilön yksityisyyden suojasta, ja ettei myöskään henkilörekisterilaissa ole suoranaisesti säädetty kuolleiden tietosuojasta. Hallituksen esityksen asianomaisessa kohdassa on todettu edelleen seuraavaa: (Henkilörekisteri)lain soveltamiskäytännössä on katsottu, että laki koskee myös kuolleita henkilöitä. Samalla on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että yksityisyyden suojaamiseksi on lainsäädännössämme henkilörekisterilain säännösten lisäksi lukuisa joukko salassapitosäännöksiä. Ottaen huomioon, että yksityisyyden suojaksi säädetty salassapitovelvollisuuskin päättyy määrätyn ajan kuluttua, on katsottu, että myös henkilörekisterilain turvaaman yksityisyyden suojan tarve vähenee, kun tietoja kerätään kauan sitten kuolleista. Arvioitaessa yksityisyyden suojan ajallista ulottuvuutta kuolleisiin voivat salassapitosäännökset olla suuntaa antavia. Samoin voidaan yksityisyyden suojan tarvetta ja siten ehdotetun lain ajallista ulottuvuutta arvioitaessa ottaa huomioon käsiteltävien tietojen laatu.
Henkilörekisterilain soveltamisajalta on oikeuskäytäntöä, joka koskee yksityisyyden suojaa kuolleiden henkilöiden tietoihin nähden. Koska laissa, ei myöskään nykyisessä henkilötietolaissa, ei ole kysymystä säännelty, on oikeuskäytännön yksittäistapauksia koskeviin kannanottoihin kuitenkin suhtauduttava varovaisesti ja laajojen johtopäätösten tekemisestä niiden suhteen on syytä pidättyä.
...
Hallinto-oikeus toteaa, että kysymyksessä olevat tiedot koostuvat hautamuistomerkeissä olevista tiedoista. Vainajan elinaikanaan muodostama tahto tai hänen oikeudenomistajiensa muodostama tahto on yksiselitteisesti perustana sille, mihin ja miten hautamuistomerkit pystytetään ja mitä tietoja ne sisältävät. Hautamuistomerkeissä olevat tiedot on nimenomaan tarkoitettukin kenen tahansa nähtäviksi paikalla, johon yleisöllä on hautausmaiden tai vastaavien aukioloaikojen puitteissa vapaa ja esteetön pääsy. Tällöin on kysymys kaikista hautamuistomerkeissä olevista tiedoista mukaan lukien arkaluonteisemmatkin hautamuistomerkeistä ilmenevät tiedot, esimerkiksi vainajan uskontoon viittaavat symbolit ja vastaavat.
Kun otetaan huomioon edeltä ilmenevät seikat sekä tietosuojadirektiiviin ja henkilötietolakiin sisältyvä sääntely, mukaan luettuna henkilötietolakiin sisältyvät henkilötietojen käsittelyn edellytyksiä koskevat periaatteet, valituksenalaiselta osalta ei ole kysymys sellaisesta yksityisyyden suojasta, jota henkilötietolain 1 §:n mukaan toteutetaan.