Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Henkilötietolakiko aloittavan sukututkijan riesaksi?
Teppo Ylitalo
09.10.07, 10:11
Tietysti toivon, että sanomani ydin - henkiötietolain vaatimukset tulee ottaa huomioon ennen henkilötietojen käsittelyyn ryhtymistä - menee perille, eikä irtisanoutumista lain soveltamisesta tapahtu.
Antti Soini oivalsi täydellisesti rekisteriselosteen olemassaolon oikeutuksen ja varautumisen henkilötietolakiin jo ennen sukututkimuksen aloittamista ja toi esiin myös sen vähän piilossapidetyn asian, että ennen henkilötietolakia aloitetuissa prosesseissa ollaan nyt kovinkin epävarmoja.
Sukututkimuksen näkökulmasta on järjetön ajatus, että omasta sukutaustastaan kiinnostunut henkilö velvoitettaisiin ennen sukutietojen keräämisen aloittamista suunnittelemaan mistä hän aikoo tietonsa hankkia ja minne hän aikoo niitä luovuttaa. Ja laatimaan vielä rekisteriselosteenkin. Tämä on täysin kohtuutonta ja aiheuttaa varmasti sukututkimusinnon huomattavaa laantumista maassamme.
Kun Sukuseurojen Keskusliiton edustaja vaatii tällaista tulkintaa käytännesääntöihin ja edellyttää sitä sukututkimuksen harrastajilta, hän antaa kuvan, ettei ymmärrä lainkaan sukututkimuksen toimintaympäristöä. Tai sitten hän haluaa ehdoin tahdoin vaikeuttaa sukututkimusta, mikä on täsmälleen sitä sukututkimusvastaisuutta, johon Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja on tällä foorumilla useamman kerran viitannut. En tiedä kummasta on kysymys.
Vaatimus ottaa huomioon henkilötietolain säännökset heti alusta alkaen koskee luonnollisesti sukuseuroja, mutta on mahdotonta esimerkiksi sukututkimuskursseilla kertoa innokkaille oppilaille, että heidän on suunniteltava henkilötietojen käsittelynsä ja tutkimustyönsä kulun ennen kuin he voivat ryhtyä keräämään tietoa. Suomen Sukututkimusseuran kantana on tällä foorumilla moneen kertaan esitetty, että yksityiseen elämänpiiriin kuuluva sukututkimus on henkilötietolain kirjaimen ja hengen mukaisesti käytännesäännöissä rajattava lain soveltamisalan ulkopuolelle.
Vaikka Sukuseurojen Keskusliiton edustaja viesteissään kaunisteleekin käytännesääntöjen luomisprosessia, on siinä aivan selvästi kysymys sukututkijoiden ja tietosuojavaltuutetun välisestä tulkintaerimielisyydestä. Jos hyvin käy, kysymys on tasaveroisista neuvotteluista koskien tiettyjä tulkintoja ja toimintatapoja. Uskon, että tietosuojavaltuutettu itse kykenee käytännesääntöneuvotteluissa kantamaan huolta perusoikeuksien 10 pykälästä eikä siihen tehtävään enää tarvita edusmiestä sukututkijoiden ja sukuseurojen puolelta.
Ihmettelen suuresti monia tällä foorumilla esitettyjä hallintojuridisia ja byrokraattisia kannanottoja, joilla tunnutaan tähtäävän suoraan sukututkimuksen vaikeuttamiseen ja kaventamiseen. Jos jo käytännesääntötyöryhmässä esiintyy näin käsittämätöntä sukututkimus-vastaisuutta, lienee parasta pohtia, mitä virkaa tällaisella työryhmällä on. Ainakin sukututkijoiden ja sukuseurojen asia tuntuu nyt menevän pytystä alas itsetarkoituksellisen ja monille hilseen ylittävän jargonin kustannuksella.
Ehkä itse kunkin olisi syytä tässä kohtaa tarkastella motiivejaan. Sukututkimus tarvitsee todellisia puolestapuhujia ja sukututkijat todellisia rautalanka-mallisia toimintaohjeita.
Teppo Ylitalo
Suomen Sukututkimusseuran hallituksen ja juridisen toimikunnan jäsen
Taidatkos tämän paremmin sanoa :)
Asia tuli nyt varmaan selväksi,niin että Veikkokin ymmärsi :p:
Tuhannet kiitokset, Teppo, selvästä puheestasi!!
Bravo!
Seppo Niinioja
10.10.07, 21:31
Samat sanat! Toivotaan että menivät perille.
Seppo Niinioja
Veikko Leskelä
11.10.07, 19:08
Sukututkimus tarvitsee todellisia puolestapuhujia ja sukututkijat todellisia rautalanka-mallisia toimintaohjeita.
Teppo voi rauhoittua.
Rautalankainen 0.1-versio on jo kirjoitettu. Siinä on tasapuolisesti otettu huomioon sukututkijoiden ja - seurojen näkemykset niin kuin kuuluukin.
Aikaisintaan 0.2-versio voi olla sellainen, että sitä kannattaa tarkastella.
Tottakai pitkä puuhastelu esisukupolvien vainajien ja kantavanhempien selvittelyssä vapauttaa pohtimasta yksityisyyden suojan ongelmia, kun elossaolevat saattavat tulla vasta vuosien päästä vuoroon.
Eri prosessit vaan vahtelevat ja usein tutkitaan esipolvia ja eläviä rinnakkainkin monen suvun harrastajan toimesta. Osa voikin olla selkeästi henkilötietolain vaatimusten piirissä.
Tokihan allekirjoittanutkin tutkii yksityisluontoisesti (ei joudu esipolvissa henkilötietolakia tutkimaan) jotain haaraa, mutta rekisterinpitäjän vastuuhenkilönä toista sukua (eläviä), jossa jo tulee paljon yksityisyyden suojan pykäliäkin eteen... Rooleja kun voi olla monenlaisia...
Edetään yhteistyössä, koska painotuserot eivät ole niin suuria, kuin luullaan.:)
Käytännesäännöistä tulee vain saada toimivat. Silloin aloittavankin on helppo käydä ne läpi ja havainnoida, mitä lakien vaatimuksia hän voi joutua ottamaan huomioon ihan tutkimuksensa tarkoituksen mukaisesti.
Ei aihetta enempään.
VL
Veikko Leskelä
11.10.07, 19:31
Tottakai pitkä puuhastelu esisukupolvien vainajien ja kantavanhempien selvittelyssä vapauttaa pohtimasta yksityisyyden suojan ongelmia, kun elossaolevat saattavat tulla vasta vuosien päästä vuoroon.
Tähän voi kyllä täsmentää, että vainajienkin osalta saattaa joskus tulla tilanteita, joissa elävien mielestä on arkaluontoisia piirteitä, jotka halutaan pitää salassa. Tällaisten pitäisi tulla tietoon viimeistään silloin, kun sukuun kuuluvat saavat tietoonsa sukututkimuksen.
Lakia pitää noudattaa, mutta toisaalta tutkijan vapaus pitää ehdottomasti säilyttää. Tämä tarkoittaa, että jos jokainen (suku)tutkija tietää mitä tekee ja varjelee aineistoaan asiattomien ulkopuolisten uteliaisuudelta, ollaan suurin piirtein oikeassa kurssissa. Olenko ymmärtänyt asian oikein?
P. T. Kuusiluoma
15.10.07, 05:31
Tähän voi kyllä täsmentää, että vainajienkin osalta saattaa joskus tulla tilanteita, joissa elävien mielestä on arkaluontoisia piirteitä, jotka halutaan pitää salassa. Tällaisten pitäisi tulla tietoon viimeistään silloin, kun sukuun kuuluvat saavat tietoonsa sukututkimuksen.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Jos tämä näkemys hyväksytään, olisi syytä pohtia kuinka kauas menneisyyteen elossa olevien omaisten kielto-oikeus ulottuu. Voidaanko katsoa siis, että sukututkimusrekisterissä olevilla elävillä henkilöillä on kielto-oikeus vaikkapa 1800-luvun alkupuolella eläneen esi-isän rikostietoja? Tai isoisän isästä sukututkimusrekisteriin otettuihin tietohin siitä, mitä hän valtiorikosoikeuden pöytäkirjojen mukaan teki vuonna 1918? Tai kenties siihen, että isoisä teloitettiin kenttäoikeudessa kesällä 1944?
On itsestään selvää, että aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä siitä, että montakin sukupolvea sitten eläneiden sukulaisten elämän vähemmän kunniakkaita tietoja merkitään sukututkimusrekisteriin ja moni mielellään käyttäisi pyyhekumia tällaisten tietojen poistamiseksi. Varsinkin jos sukututkimusrekisteri toimii sukukirjan käsikirjoituksena.
Avainkysymys tässä on se, onko jollakulla elossa olevalla suvun jäsenelle sensuurioikeus edesmenneiden polvien henkilötietoihin? Tai ylipäätään kenelläkään? Ja jos joku on sitä mieltä, että elävä saa sensuroida vainajan henkilötietoja, olisi mielenkiintoista kuulla millä perusteella. Henkilökohtaisesti ajattelen, että kukin on vastuussa omista tekemisistään.
Veikko Leskelä
15.10.07, 06:44
Lakia pitää noudattaa, mutta toisaalta tutkijan vapaus pitää ehdottomasti säilyttää. Tämä tarkoittaa, että jos jokainen (suku)tutkija tietää mitä tekee ja varjelee aineistoaan asiattomien ulkopuolisten uteliaisuudelta, ollaan suurin piirtein oikeassa kurssissa. Olenko ymmärtänyt asian oikein?
Hyvin olet ymmärtänyt.
Sukututkijaa koskevat luonnollisesti lain suunnittelu-, huolellisuus-, tarpeellisuus- ja käyttötarkoitussidonnaisuusvelvoitteet ja -vaatimukset tutkijan vapauden reunaehtoina.
Suunnitteluvelvoitteen laiminlyönti on jopa sanktioitu henkilörekisteririkkomuksena, mutta kynnys lienee tuossa korkealla poliisitutkintaan viemiseksi...näköjään on katsottu aikanaan niin tärkeäksi asiaksi, että on pitänyt korostaa sanktioinnilla.
Kokonaisuuteen kuuluu hyvän tietojenkäsittelytavan noudattaminen ja tietojen oikea suojaaminen, ettei arkoja henkilötietoja päästä kaappaamaan vaikkapa ulkomaille ja että osataan luovuttaa oikein kerättyjä ja tallennettuja tietoja - tietysti tutkimuksen tarkoituksen mukaisesti ja vain sukututkimustarkoituksiin. Tietosuojavaltuutetun toimisto ainakin pitää ongelmana, jos tietoja pääsee vuotamaan lain vastaisesti.
Sudenkuoppia tulee aivan tarpeeksi henkilötietolain lisäksi myös muissa henkilötietojen käsittelyä koskevissa laeissa.
Kuusiluoman allaolevaan pohdiskeluun sen verran, että vainajat eivät ole luonnollisia henkilöitä, mutta heitä koskevien tietojen on joissain tapauksissa katsottu elävien kannalta nauttivan suojaa. Kannanottoa on mm. viimeisessä EU:n henkilötiedon käsitettä koskevassa lausunnossa 4/2007. Asiasta tulee muotoilla toimiva yhteinen kannanotto jatkossa.
Suunnitteluvelvoitteen laiminlyönti on jopa sanktioitu henkilörekisteririkkomuksena, . . . .
Jos ja kun näin on, niin täten ilmiannan itseni mainitusta rikoksesta. En ole tehnyt harrastustani varten suunnitelmaa enkä siten ole sitä voinut noudattaa. Olen valmis kestämään kaikki mahdolliset ja mahdottomat rangaistukset. Ainoa toiveeni on, että rangaistuksesta ei muodostu perinnöllistä.
Samalla Suomen Sukututkimusseuran jäsenrekisteristä vastaava henkilö valtuutetaan viranomaisille luovuttamaan yhteystietoni, mikäli se muuten ei olisi näiden tiedossa. Lupaan pysytellä kotosalla, etten tarpeettomasti vaikeuta viranomaisten tuiki tärkeää työtä.
Kunnian ja omantunnon kautta
Minä vain ihmettelen sitä.:confused:
"Miten sukututkimuksen tekoa suunnitteleva, esim. sukututkimuskurssia käymätön, voi etukäteen tietää, mistä ja miten aikoo alussa ja jatkossa tietonsa kerätä, kun todellisuudessa hänellä ei ole "harmaata hajuakaan" siitä mitä lähteitä on olemassa". :eek:
Ainakaan minulla itselläni ei ollut mitään tietoa lähteistä. Sain vaan neuvon mennä maakunta-arkistoon, kun aloitin sukujuurieni tutkimisen.
Siis tutkiminen on parasta lopetettaa. Menee niin vaikeeksi koko homma. Ei kai tässä muu auta kuin keksiä jotakin muuta tilalle......:mad:
Terv. SARIAINEN :mad:
Alkuperäinen lähettäjä Veikko Leskelä http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=5042#post5042)
Tähän voi kyllä täsmentää, että vainajienkin osalta saattaa joskus tulla tilanteita, joissa elävien mielestä on arkaluontoisia piirteitä, jotka halutaan pitää salassa. Tällaisten pitäisi tulla tietoon viimeistään silloin, kun sukuun kuuluvat saavat tietoonsa sukututkimuksen.Aikooko herra Leskelä kirjoituttaa uusiksi kaikki tähän asti julkaistut sukukirjat, henkilöhistoriat, paikallishistoriat, yleishistoriat ym. teokset, joihin kuuluu myös TV-dokumentit?
Tällainen kysymys tulee väkisinkin mieleeni, kun luen tuota yllä olevaa tekstiäsi.
Asiahan on aivan absurdi :mad:
Yritän vääntää itselleni rautalangasta esimerkkiä: Jos joku nykyisin elossa olevista presidentti Kekkosen sukulaisista ei halua julkaistavan nuoren Urhon tekemisiä vuonna 1918, joista Kekkonen itsekin "viisastuttuaan" on sanonut, että hän teki sen, mikä hänen käsityksensä asioista oli sillon nuorena kajaanilaisena koulupoikana, niin silloin kaikki Urho Kaleva Kekkosesta tuolta ajalta kertovat kirjat on poltettava roviolla ja kirjat kirjoitettava uudelleen mainitsematta niitä hirmutekoja, joita hän punaisille teki tai valkoisten johtajana teetätti.
Olenko vääntänyt rautalankani oikein, toisin sanoen käsittänyt sanomasi niin kuin olet sen kirjoittanut??
Erkki Järvinen
15.10.07, 10:47
Minä vain ihmettelen sitä.:confused:
"Miten sukututkimuksen tekoa suunnitteleva, esim. sukututkimuskurssia käymätön, voi etukäteen tietää, mistä ja miten aikoo alussa ja jatkossa tietonsa kerätä, kun todellisuudessa hänellä ei ole "harmaata hajuakaan" siitä mitä lähteitä on olemassa". :eek:
Ainakaan minulla itselläni ei ollut mitään tietoa lähteistä. Sain vaan neuvon mennä maakunta-arkistoon, kun aloitin sukujuurieni tutkimisen.
Siis tutkiminen on parasta lopetettaa. Menee niin vaikeeksi koko homma. Ei kai tässä muu auta kuin keksiä jotakin muuta tilalle......:mad:
Terv. SARIAINEN :mad:
Sinulla oli siis kuitenkin asiaan kiinnostus, uteliaisuusjos vaikka noin ajattelisi. - Mutta onko tuo uteliaisuus lähtökohtana sitten sallittua.
Ajatellaan nyt vaikka Väinö Myllyrinnettä tutkimuksen kohteena - ei
kai monikaan häntä sukulaisekseen voi sanoa - hänestähän on paljon
lehdetkin kirjoittaneet ja siten tyydyttäneet lukijoidensa uteliaisuutta
kuten tietysti monesta muustakin henkilöstä. Meistä jokaisesta on
erilaisissa rekistereissä - kukapa kaikkia tietääkään - jumalaton määrä
kaikenkarvaista tietoa eikä se nyt taida maalta merelle ketään viedä.
Kaikenkaikkiaan tämä "sukututkijoiden paimentamishalu" alkaa mennä
naurettavuuksiin eli siis käytännössä mahdottomuuksiin mutta minä
kyllä uskon vielä järjenkin löytyvän. - Täällä maaseudulla jokainen
ihminen tietää melko tarkkaan toisten ihmisten asiat ja tekemiset jos
nyt elävistä puhutaan ja sen lisäksi vielä myös manan majoille menneiden
vaiheet - tiedetään ja tunnetaan naapurit ja tarkkaillaan nouseeko
naapurin mökin korsteenista savu aamusella eli täällä asiat ja niiden
tärkeys nähdään toisin kuin kaupunkien kivierämaassa.
Sukututkimuksen rajoittamispyrkimykset lain varjolla ovat mielivaltaa.
Kirjoitit Erkki : Sukututkimuksen rajoittamispyrkimykset lain varjolla ovat mielivaltaa.!!!
Sanoisin törkeetä, kun rajoittajat eivät edes käsitä mitä sukututkimus on. Puhuvat aidanvierestä kun me puhumme vasta metsästä.
Täysin eri asiasta...... gggggrRrrrrrr !
Me ei sukukirjoja tehdessä tehdä 7-päivää lehtiä.
Terv. SARIAINEN :mad:
Heikki Koskela
15.10.07, 12:32
Minä teen ehdotuksen: Sukututijoitten "ruotuun" komentamisen voisi nyt lopettaa ja antaa hengitystilaa järkevälle tutkimustyölle. Eihän tästä mitään tule jos koko ajan uhataan sanktioilla ja tehdään sukututkijoista lainrikkojia. Eikö olisi hedelmällisempää antaa asian olla eikä ennakkoon tehdä meistä lainsuojattomia. Minua hämmentää koko ajan ajoittain esiintyvissä kommenteissa tietynlainen vihamielisyys tutkijoita kohtaan.
Veikko Leskelä
15.10.07, 13:36
Minä teen ehdotuksen: Sukututijoitten "ruotuun" komentamisen voisi nyt lopettaa ja antaa hengitystilaa järkevälle tutkimustyölle. Eihän tästä mitään tule jos koko ajan uhataan sanktioilla ja tehdään sukututkijoista lainrikkojia. Eikö olisi hedelmällisempää antaa asian olla eikä ennakkoon tehdä meistä lainsuojattomia. Minua hämmentää koko ajan ajoittain esiintyvissä kommenteissa tietynlainen vihamielisyys tutkijoita kohtaan.
Rauhoitutaanpa ja kirjoitetaan toimialalle käytännesäännöt, kuten on työsuunnitelmakin.
Eihän tässä ketään ole uhattu, on vain todettu se, mitä laissa sanotaan ja sekin, että poliisit eivät ole pitäneet matalaa tutkintakynnystä suunnitteluvelvoitteen laiminlyönnissäkään... Kohtuus kaikessa.
Kunhan pöly ja ensi kiihko hälvenee, niin Heikki ja moni muukin huomannee, että aivan turhastahan on pidetty suukopua.
Kokonaisuus voi olla aikanaan aivan toimiva ja siihen kaikki pyrkivät.
"Miten sukututkimuksen tekoa" suunnitteleva, esim. sukututkimuskurssia käymätön, voi etukäteen tietää, mistä ja miten aikoo alussa ja jatkossa tietonsa kerätä, kun todellisuudessa hänellä ei ole "harmaata hajuakaan" siitä mitä lähteitä on olemassa".
Asiaa pidä dramatisoida eikä harrastusta yrittää lyödä samaan muottiin kaiken muun henkilötietojen käsittelyn kanssa.
Siis tutkiminen on parasta lopetettaa. Menee niin vaikeeksi koko homma. Ei kai tässä muu auta kuin keksiä jotakin muuta tilalle......:mad:
Älä Sariainen lannistu. Sukututkimusta kannattaa jatkaa omaksi ja sukuun kuuluvien iloksi. "Ollos huoleton, poikas (=SSS) valveil on" :)
Roy Sjöblom
SSS
Kiitos kyllähän ne sanat lämmittää, mutta silti on harmistunut olo.
Nimen omaan sukututkimus tulisi EROTTAA KAIKEN KARVAISISTA 7-päivää lehdistä myös sieltä henkilö- ja väestörek. listoilta.
Kyse ei ole samasta asiata.
Mutta mitä siinä meille esitettävät "käytännesäännöt" auttavat.
Minun mielestäni tässä hommassa ollaan vaan nyt ikävä kyllä ainakin 10 vuotta myöhässä.
SSS- olisi pitänyt olla mukana laatimassa niitä sääntöjä ja puolustamassa sukututkimusta jo ennen v.1999 henkilörek.lakia.
Hoh hoijaa !!
Terv. SARIAINEN :(
Minun mielestäni tässä hommassa ollaan vaan nyt ikävä kyllä ainakin 10 vuotta myöhässä. SSS- olisi pitänyt olla mukana laatimassa niitä sääntöjä ja puolustamassa sukututkimusta jo ennen v.1999 henkilörek.lakia.
Asia ei ole näin yksinkertainen. Koska henkilötietolaki sisältää henkilötietojen käsittelyn yleislakina kohtia, joita on kovin vaikea nykyisen tietosuojaviranomaisten tahdon ja tulkinnan mukaan sellaisenaan noudattaa on ollut tietoinen tulkinta Suomen Sukututkimusseuran kannalta rajata pääosa "yksityiseen tavanomaiseen toimintaan" laskettava harrastusluonteinen sukututkimus kokonaan lain soveltamisen ulkopuolelle. Näin ollen ei ole ollut perusteita laatia sukututkimuksen käytännesääntöjä aikaisemmin. Nyt olemme lähteneet yrittämään. Missä laajuudessa voimme hyväksyä käytännesääntöjen soveltamisen ja missä kohdin saamme lain vaatimuksiin joustoa on ajan kysymys. On tarkan harkinnan paikka puolustammeko seurana sukututkijoita ja sukututkimustoimintaa parhaiten laatimalla käytännesäännöt, missä muodossa, vai jätämmekö laatimatta.
Roy Sjöblom
SSS
Kai sitä on yritettävä pelastaa edes jotain. Laatimalla edes jotakin käytännesääntöjä....
Terv. SARIAINEN :confused: :cool:
Veikko Leskelä
16.10.07, 11:32
Asia ei ole näin yksinkertainen. Koska henkilötietolaki sisältää henkilötietojen käsittelyn yleislakina kohtia, joita on kovin vaikea nykyisen tietosuojaviranomaisten tahdon ja tulkinnan mukaan sellaisenaan noudattaa on ollut tietoinen tulkinta Suomen Sukututkimusseuran kannalta rajata pääosa "yksityiseen tavanomaiseen toimintaan" laskettava harrastusluonteinen sukututkimus kokonaan lain soveltamisen ulkopuolelle. Näin ollen ei ole ollut perusteita laatia sukututkimuksen käytännesääntöjä aikaisemmin. Nyt olemme lähteneet yrittämään. Missä laajuudessa voimme hyväksyä käytännesääntöjen soveltamisen ja missä kohdin saamme lain vaatimuksiin joustoa on ajan kysymys. On tarkan harkinnan paikka puolustammeko seurana sukututkijoita ja sukututkimustoimintaa parhaiten laatimalla käytännesäännöt, missä muodossa, vai jätämmekö laatimatta.
Roy Sjöblom
SSS
Parhaiten puolustamme toimialaa laatimalla yhteiset käytännesäännöt.
Sariainen toi oikeutetun huolensä siitä, että alalla ollaan 8 vuotta jälkijunassa.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja allekirjoittanut lähtee siitä, että käytännesäännöt ovat laaditut ennen 2008 vappua. Näin on luvattu Sukuviesti 5/2007 lehdessäkin.
Näillä palstoilla on käyty keskustelua puolesta ja vastaan ja se on ollut mielenkiintoista ja paljastavaa analyysia siitä, että käytännesäännöillä on huutava sosiaalinen tilaus. Asia-argumentit on otettu varteen.
Kyllä me teemme yhteiset säännöt, joissa on ryhdikäs ja tasapuolinen ote, syrjimättä sukututkijoita tai -seuroja.
Nythän tehdään toimialakohtaisia käytännesääntöjä ja se tulisi kaikkien muistaa.
VL
Käytännesääntötyöryhmän pj
Parhaiten puolustamme toimialaa laatimalla yhteiset käytännesäännöt.
Käytännesäännöt ovat hyvä ja puolustettava asia, mutta ei mikään itseisarvo. Tarkkaan pitää miettiä mihin "toimialaa" sitoutetaan. Emme ainakaan Suomen Sukututkimusseuran toimesta laita päätämme sellaiseen silmukkaan, josta ei ole tarkempaa tietoa. Meillä on tietosuojaviranomaisille esittämiimme kysymyksiin ja kannanottoihin vielä vastaukset saamatta.
Roy Sjöblom
SSS
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.