Sukukirjoja kannattaa julkaista edelleenkin

[P. T. Kuusiluoma]

Hyvä, että meni perille. Tarkoitin todella sitä, että nostaessaan tutkijoiden julkaisukynnystä ennakkopelottein tietosuojavaltuutetun toimisto käytännössä kävelee 12 §:n sananvapauskäsitteen yli. Kyllä ainakin vanhemmille tutkijoille turha käräjäkärhämöinti on todella tehokas pelote.

Kun keskustellaan henkilötietolakia koskevien käytännesääntöjen laatimisesta - tai siitä onko niitä tarpeen laatia lainkaan - pyöritään ilman muuta perustuslain 10 pykälän ympärillä, koska henkilötietolaki koskee juuri tätä kansalaisen perusoikeutta. Mutta 12 pykälääkään emme saa unohtaa. Siksi Suomen Sukututkimusseura kaiken aikaa käytännesääntötyössä ja siitä käytävässä keskustelussa pitää esillä ajatusta perusoikeuksien tasapainosta henkilötietojen käsittelyssä. Tässä suhteessa sukututkijoidenkin on otettava lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyttävä se, ettemme voi unohtaa toista perusoikeutta ja vaatia oikeutta vain toisen toteuttamiseen.

Kuinka nämä kaksi perusoikeutta eläviä ihmisiä koskevien henkilötietojen käsittelyn yhteydessä voidaa tasapainottaa onkin jo vaikeampi kysymys. Suomen Sukututkimusseuralla on siihen ehdotus - vähimmäishenkilötieto kielto-oikeuden jälkeen - mutta nähtäväksi jää millaisen vastaanoton se lopullisessa kädenväännössä saa. Huolimatta siitä, että Sukuseurojen Keskusliiton edustaja on leimannut tämän ehdotuksen huuhaaksi, Suomen Sukututkimusseura katsoo, että on meillä täysi syy luottaa tietosuojavaltuutetun tarkoituksenmukaisuusharkintaan tässä asiassa.

Niin tai näin, sukukirjojen julkaisemista ei kannata lopettaa. Tutkimustulosten julkisuuteen saattaaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin tutkimustyö itse ja siksi Suomen Sukututkimusseura rohkaisee sukututkijoita edelleenkin valmistelemaan tutkimuksiaan julkaisukuntoon.

Kaiken tälläkin alafoorumilla tapahtuneen pelottelun jälkeen on hyvä muistaa, että sukututkija on sukukirjan takia ollut oikeudessa kaksi kertaa ja kummassakin tapauksessa syyte henkilötietorikkomuksesta hylättiin. Rauman tapauksessa vastaajat tuomittiin, mutta rikoslain nojalla. Lapualla vastaajan katsottiin toimineen oikein.

Juridinen toimikunta on luonnollisesti valmis avustamaan niitä Seuran jäseniä, jotka syystä tai toisesta joutuvat sukukirjahankkeittensa vuoksi ongelmatilanteisiin.

[Heikki Koskela]

Monet sivusta seuraavat ovat hieman ymmällään Leskelän aktiivisista purkauksista, ainakin minä olen, Johtuu varmaan myös siitä, että oikeusoppineena Leskelä paneutuu asiaan semmoisella voimalla, jota en ymmärrä. On tullut mieleen semmoinen ajatus, joka ilmaistaan sanonnalla: "Happamia ovat!" sanoi kettu pihlajanmarjoista. Jotain minulle vierasta Leskelän kritiikissä on. En tarkoita lain tulkintoja, vaan kirjoittelun tavoitteita.

Yhtäkaikki sanon kuitenkin. Jos terveyteni sallii parinkin vuoden työskenelyajan eteen päin, niin silloin ilmestyy jälleen uusi kyläkirja toimestani. Tiedän jo etukäteen, että kirjalla tulee olemaan riittävä menekki, jotta kylätoimikunta voi sen julkaista. Siinä tulee tietenkin olemaan runsaasti henkilötietoja kautta koko kylän historian.

Hyvät sukututkijat! Tehkää kirjoja! Kirja tekeminen on loppuhuipentuma sukututkimustyössä. Älkää antako lannistaa tahtoanne.

[Sariainen]

Hmmmm,...... Silti sanon, että tunne on ainakin minulla, kuin "roikkuisi löyhässä hirressä" kokoajan. (Että tulinkaan julkaisseeksi kaksi sukukirjaa).

Vaikka oikeuteen joutuessaan ei tuomittaisikaan, niin se on jo sukututkijalle niin loukkaavaa, että minä en ainakaan enää ehdoin tahdoin siihen ryhdy. Mistä sitä tietää, kuka jälkeläisistä vuosien varrella keksii, että ei kun käräjille, vaikka kirjassa olisi mainittu vain nimi.
Eikä se asiaa pehmennä, jos ei saa tuomiota tai saa vain pienet "sakot".

Pahalta ikävä kyllä tällä hetkellä tuntuu myös minusta. Mieleni ei ainakaan muuttunut vielä Lahden Lakipäivän jälkeen.

Jos tutkija on mielestään aivan oikein ja hyvällä mielellä tutkinut sukua ja suvunhistoriaa ja palkaksi saa haasteen raastupaan niin... siihen lässähtää koko vuosien työ, jopa jonkun elämäntyö.
Voin hyvin kuvitella, miten pahalta kyseisten käräjien kohteina olleista sukututkijoista tuntuu. Eiväthän he tehneet mitään vakavaa rikosta.
Pelkkä toteamus siitä ettei kyseessä ollut rikos ei asiaa paranna. Pilalla se alkuperäinen mieliala heillä varmaan on.

Sukukirjojahan on mukava tehdä ja kaikilla jälkeläisillä on oikeus tietää mistä he ovat lähtöisin, mutta.... mutta.... tiedä heitä kannattaako.
Terv. SARIAINEN :confused: :( :confused:

[Erkki Järvinen]

Hmmmm,...... Silti sanon, että tunne on ainakin minulla, kuin "roikkuisi löyhässä hirressä" kokoajan. (Että tulinkaan julkaisseeksi kaksi sukukirjaa).


Sukukirjojahan on mukava tehdä ja kaikilla jälkeläisillä on oikeus tietää mistä he ovat lähtöisin, mutta.... mutta.... tiedä heitä kannattaako.
Terv. SARIAINEN :confused: :( :confused:

Tulee mieleeni vuosien takaa eräs lausuma; ne ovat niitä olleita ja menneitä, mitäpä niitä muistelemaan.

Näinkin saatetaan siis ajatella mutta se on kyllä tuhoisa ajattelutapa.

jk.
sen verran tosikko etten käytä hymiöitä!

[Veikko Leskelä]

Hyvät sukututkijat! Tehkää kirjoja! Kirja tekeminen on loppuhuipentuma sukututkimustyössä. Älkää antako lannistaa tahtoanne.

Noh, Heikki kirjoittaa jotain alun henkilöittämisessään sellaista, jota en ymmärrä.

Teemme omassa sukuseurassamme sukukirjaa täydellä tohinalla, mutta meillä on rekisteriseloste netissä ja noudatamme henkilötietolain vaatimuksia parhaan kykymme mukaan.

Tottakai jo sukukirjaa tehneillä on pelkoja siitä, tuliko noudatettua henkilötietolakia edes suurinpiirtein.

Mutta kun monet ovat käräjillä käyneet, niin miksi yllyttää porukkaa uudestaan käräjille. Se on edesvastuutonta.

Parasta on tehdä sukututkimusta ja sukirjoja pidäkkeettä, mutta ottaa henkilötietolain vaatimukset huomioon ja välttää turhia ja kuluttavia riitoja.:)

Ja lopettaa aiheeton toistemme syyttely. :mad:

[Seppo Niinioja]

Noh, Heikki kirjoittaa jotain alun henkilöittämisessään sellaista, jota en ymmärrä.

Teemme omassa sukuseurassamme sukukirjaa täydellä tohinalla, mutta meillä on rekisteriseloste netissä ja noudatamme henkilötietolain vaatimuksia parhaan kykymme mukaan.



Monia varmasti kiinnostaisi nähdä tuo rekisteriseloste, joten voimmeko saada osoitteen?

Seppo Niinioja

[Veikko Leskelä]

Monia varmasti kiinnostaisi nähdä tuo rekisteriseloste, joten voimmeko saada osoitteen?

Seppo Niinioja

Seloste on suuntaviivoiltaan samansuuntainen kuin ketjun

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1040

viestissä nro 4 suositeltu - eri tarpeiden ja toimintamallien mukaan räätälöitävä - yleismallisuositus sukuseuroille joka mahdollisesti muokattuna käynee sukututkijoillekin.

Meidän hyväksymämme löytyy sivuiltamme www.kemi.fi/madetoja/ (http://www.kemi.fi/madetoja/) ja siitä annoinkin Sepolle ja muutamalle muulle privassa myös vinkin.

Ohjeidemme toimivutta tarkistetaan eivätkä ne siksi ole kiveen hakattuja.

Nykytilanteessa haluamme pitää rekisterinpidon kunnossa ja vastuun siitä selkeänä. Siksi jouduimme siirtämään manuaaliarkistommekin sukututkimuksen ajaksi kontrolliimme Madetojan lukion säilytyksestä, koska siellä emme voineet valvoa sen tietojen luovutusta emmekä sukututkimusprosessin jatkuessa voineet vielä luovuttaa aineistoa maakunta-arkistoon tai Kansallisarkistoon, kun manuaaliarkistosta oli myös erillinen jälkisäädös.