Suku Forum - Näytä yksi viesti - Haukiputaan Luukela ja Juopulin Parkkinen.

s.peltonen · #3 15.05.16, 18:08

Tervehdys Pentti,

Tässä viestissä on linkkejä Parkkisen taloihin liittyen. En saanut tätä nätisti tiivistettyä, joten juttu on turhan pitkä ja kankeasti luettava. Toivottavasti tähän ei tullut kovin paljoa kirjoitusvirheitä. Mikäli tulkitsin käräjäjuttuja virheellisesti, niin olen erittäin kiitollinen korjauksista (ruotsinkielentaitoni on edelleen varsin ohut, ja saattaa aiheuttaa kepposia juttujen tulkitsemissa). Mikäli jollakulla on näihin liittyen vastakkaista tietoa taikka lisätietoa, niin olen erittäin kiitollinen kaikista korjauksista ja lisätietoista.

Heikki Ollinpoika Parkkisen isä on Olli Grellinpoika Parkkinen (s.n.1611). Olli Grellinpojan isä saattaa ehkä olla Grels Sigfridinpoika Parkkinen (s.n.1591), mutta tämän on vain arvailua. Grels Sigfridinpoika Parkkisen isä saattaisi olla Sigfrid Jönsinpoika Parkkinen (s.n.1552).

Sigfrid Jönsinpoika kirjataan kymmenysluetteloihin vuodesta 1599 alkaen, vuoden 1606 maantarkastuskirjaan (ilmeisesti vuoden 1608 maantarkastus) ja maakirjoihin vuodesta 1607 alkaen. Sigfridin talo on ilmeisesti jonkun muun aiemmin asuma talo, sillä taloa ei mainita uudistilaksi. En kuitenkaan osaa aiemmista veroluetteloista Ylikiimingin talojen joukosta tunnistaa kyseistä taloa. Sigfrid kirjataan luetteloihin usein nimellä Sigfrid Jönsinpoika ja toisinaan nimellä Sigfrid Parkkinen. Ensimmäisen kerran Parkkisen nimeä käytetään vuoden 1609 pariskuntaluettelossa. Vuoden 1618 ruodutusluettelossa Sigfrid Jönsinpojan taloon kirjataan isännän lisäksi yksi vävy. Kyseiseen luetteloon kirjataan nimeltä vain isäntä. Luetteloon kuitenkin kirjataan lukumäärät yli 15-vuotiaista pojista, vävyistä, tyttären pojista, jne. Vuoden 1630 toisessa ruodutusluettelossa (Ruotsin kansallisarkistossa oleva luettelo) Sigfrid Jönsinpojan iäksi kirjataan 78 vuotta. Talo kirjataan Sigfridin nimellä maakirjoissa vuoteen 1635 saakka, henkikirjoissa vuoteen 1643 saakka ja kymmenysluetteloissa vuoteen 1645 saakka. Vuonna 1643 Sigfridin talosta maksetaan henkirahaa isännästä ja kahdesta pojasta.

Vuosien 1644 ja 1645 henkikirjoissa talo kirjataan Grels Sigfridinpojan nimellä; tuolloin henkirahaa maksetaan isännästä, pojasta ja pojan vaimosta. Vuoden 1633 ruodutusluettelossa Grels Sigfridinpojan iäksi mainitaan 40-vuotta. Vuoden 1637 ruodutuksessa Grels Sigfridinpojan iäksi mainitaan 28-vuotta; tällöin ikä on ilmeisesti kirjattu reilusti alakanttiin; olisikohan isälle päässyt lipsahtamaan pojan ikä taikka pojalle isän nimi. Vuoden 1640 ruodutuksessa Grels Sigfridinpojan iäksi mainitaan 49-vuotta ja Olli Grellinpojan iäksi mainitaan 29-vuotta. Vuodesta 1647 alkaen talo kirjataan veroluetteloissa Olli Grellinpoika Parkkisen nimellä.

Vuoden 1634 maakirjassa Parkkisen talo kirjataan vielä kolmannesmanttaalin talona. Vuosien 1635 ja 1637 maakirjoissa Parkkisen talo vaikuttaa olevan kirjattuna kahtena neljännesmanttaalin talona; toinen Sigfrid Parkkisen nimellä ja toinen Grels Sigfridinpojan nimellä. Ei ole selvinnyt liitettiinkö noihin aikoihin Parkkisen taloon jokin pienempi talo taikka maita joistain muusta talosta. Vuodesta 1642 alkaen talo vaikuttaa olevan kirjattuna yhtenä puolenmanttaalin talona. Parkkisen talo vaikuttaa olevan kirjattuna yhtenä puolenmanttaalin talona henkikirjoissa vuoteen 1650 saakka ja maakirjoissa vuoteen 1652 sakkaa. Vuoden 1652 talvikäräjillä ylikiiminkiläinen Olli Grellinpoika harmitteli sitä, että hänen veljensä haluavat lohkoa kotitaloa (KO a:7:484; oikeanpuoleisen sivun kolmas juttu). Kotitalo tulee ilmeisesti jaettua kahtia, koska vuodesta 1653 alkaen Parkkisen talo on veroluetteloissa kirjattuna kahtena neljännesmanttaalin taloa; toinen on kirjattuna Olli Grellinpojan nimellä ja toinen on kirjattuna Hannu Grellinpojan nimellä. Olli Grellinpojan isännöimästä Parkkisen talosta käytetään myöhemmin myös nimeä Ollila; nimi on mahdollisesti tullut Ollin Grellinpojan etunimestä.

Vuoden 1653 kymmenysluettelossa on kirjattu poikkeuksellisesti kolme Parkkista: Sigfrid Parkkinen, Olli Grellinpoika Parkkinen ja Hannu Grellinpoika Parkkinen. Kyseisessä luettelossa ei mainita talojen manttaalilukuja. Olli Grellinpojan ja Hannu Grellinpojan kirjaukset saattaisivat olla neljännesmanttaalin Parkkisen taloista. Sigfrid Parkkinen saattaa olla Parkkisen talon vanha isäntä, Sigfrid Jönsinpoika. Vuoden 1653 talvikäräjillä Juliana Heikintytär kertoo, että hänen vanha ja vuodepotilaana oleva miehensä Sigfrid Jönsinpoika Parkkinen oli 07.03.1649 päivätyssä testamentissaan testamentannut vaimolleen irtaimistoa (KO a:8:11; oikeanpuoleisen sivun ensimmäinen juttu). Kuitenkin niitty, joka Sigfridillä oli nyt viljelyksessä, palautuisi hänen kuolemansa jälkeen Parkkisen talon omaisuudeksi. Parkkisen talon Sigfrid oli jättänyt aiemmasta liitosta syntyneille lapsilleen (en ole varma onko lapset mainittu yksikössä vaiko monikossa). Juliana on ilmeisesti miestään nuorempi, taikka ainakin paremmin voiva, sillä testamentissa mainitaan, että Juliana pitää huolta miehestään tämän kuolemaan saakka.

Olli Grellinpoika Parkkisella on ilmeisesti ainakin kolme sisarusta: Hannu Grellinpoika, Heikki Grellinpoika sekä yksi sisar. Vuoden 1653 talvikäräjillä Olli Grellinpoika penää osuuttaan Hannu veljensä luona lapsettomana menehtyneen sisarensa jäämistöstä (KO a:8:16; vasemmanpuoleisen sivun toiseksi alin juttu). Vuoden 1654 kesäkäräjillä nimismies nimetään jakamaan Heikki Parkkisen ja tämän veljen välillä heidän vanhemmiltaan jäänyt perintö (KO a:8:249; oikeanpuoleisen sivun neljänneksi alin juttu).

Olli (Grellinpoika) Parkkisen vaimoksi mainitaan Anna Heikintytär vuosien 1674-1678 henkikirjoissa. Ollilla on ainakin seuraavat lapset: Pekka Ollinpoika, Sakari Ollinpoika, Olli Ollinpoika, Heikki Ollinpoika ja Valpuri Ollintytär. Ollilla on mahdollisesti myös Juho poika. Vuonna 1662 Olli Grellinpoika Parkkisen poika Pekka Ollinpoika on nihtinä isänsä talon edestä. Vuoden 1677 ruodutusluettelossa kirjataan neljännesmanttaalin taloon Olli Grellinpoika Parkkinen, poika Olli Ollinpoika ja poika Heikki Ollinpoika; poika Heikki Ollinpojan mainitaan olevan nihtinä. Samaisen vuoden nihtien luetteloon kirjataan Heikki Ollinpoika, joka on nihtinä Ylikiimingissä asuvan isänsä Olli Grellinpoika Parkkisen edestä. Seuraavan vuoden talvikäräjillä ylikiiminkiläinen Olli Grellinpoika Parkkinen kertoo, että hänen piti lähettää talonsa edestä nihdiksi poikansa Juho (KO a:19:86; vasemmanpuoleisen sivun kokonainen juttu). Puutteellisen ruotsinkielentaitoni vuoksi en aivan päässyt kärryille oliko Ollin poika Juho lähtenyt sotilaaksi oululaisen Erkki Raappanan edestä. Mahdollisesti asia meni siten, että Ollin piti lähettää nihdiksi poikansa Juho, mutta koska tämä oli jo kruununpalveluksessa lähetti Olli nihdiksi poikansa Heikin.

Olli Grellinpojan tytär Valpuri Ollintytär avioitui Matti Filipinpoika Pätsin kanssa. Valpuri kirjataan Hetejärvellä sijaitsevaan Pätsin taloon Matti Filipinpojan vaimona vuosien 1676 ja 1678 henkikirjoissa. Vuonna 1676 Matti Filipinpoika oli nihtinä isänsä Filip Matinpoika Pätsin talon edestä. Vuoden 1679 kesäkäräjillä särkijärveläinen Matti Pekanpoika Timonen? pyysi saada itselleen verohylyksi jääneen Hetejärvellä sijaitsevan neljännesmanttaalin talon (KO a:21:146; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Matin pyyntöön ei suostuttu, sillä talon katsottiin kuuluvan ylikiiminkiläisen Ollin Grellinpojan tyttärellä ja tämän lapsille. Vuoden 1680 talvikäräjillä käsitellään omaisuuden jakamista hetejärveläisen Heikki Filipinpojan ja kiiminkiläisen Olli Parkkisen kesken (KO a:24:75; vasemmanpuoleisen sivun ensimmäinen kokonainen juttu). Vuoden 1687 talvikäräjillä hetejärveläinen Dordi Filipintytär penää edesmenneen veljensä Matti Filipinpojan leskivaimon veljeltä Olli (Ollinpoika) Parkkiselta omaisuutta, jonka Matin leskivaimo Valpuri oli ottanut mukaansa Hetejärven talosta (KO a:7:93; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Jutussa kerrotaan, että Valpuri oli miehensä kuoleman jälkeen palannut isänsä isännöimään Parkkiseen taloon.

Vuoden 1674 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Ollin (Grellinpoika) ja tämän Anna vaimon lisäksi poika Sakari Ollinpoika ja tämän vaimo Anna Klauntytär sekä poika Olli Ollinpoika. Seuraavana vuonna taloon kirjataan Olli ja Anna vaimo sekä poika Sakari Ollinpoika ja Anna Klauntytär. Vuonna 1676 henkirahaa maksetaan Olli Parkkisesta ja tämän vaimosta Anna Heikintyttärestä, sekä pojista Sakari Ollinpojasta, Olli Ollinpojasta ja Heikki Ollinpojasta. Tämän jälkeen Sakaria ei enää kirjata Parkkisen taloon. Seuraavasta vuodesta alkaen Sakari Ollinpoika kirjataan Ylikiimingissä sijaitsevaan Kanniaisen taloon. Sakari jää ilmeisesti leskeksi, sillä 19.12.1690 vihitään Iissä ylikiiminkiläinen Sakari Ollinpoika Parkkinen ja karjalankyläläisen Matti (Tuomaanpoika) Pahkalan leskivaimo Brita Mikontytär.

Sakari Ollinpoika Parkkisella on ainakin kaksi poikaa: Sakari Sakarinpoika (n.1667-11.04.1737) ja Pekka Sakarinpoika. Vuoden 1687 talvikäräjillä Olli Ollinpoika Parkkinen esittää veljensä Sakari Ollinpojan antaman kuitin saamastaan isän- ja äidinpuoleisesta perinnöstä Parkkisen talosta (KO a:7:99; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Vuoden 1697 kesäkäräjillä (Sakari Ollinpoika Parkkisen poika) Sakari Sakarinpoika Parkkinen kertoo, että hän ja kanssaperilliset eivät ole saaneet isänsä veljeltä Olli Ollinpojalta isänisänsä Ollin (Grellinpojan) lapsenlapsille jättämää perintöä (KO a:18:50; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu).

Vuosien 1680 ja 1681 henkikirjoissa Parkkisen taloon kirjataan Olli (Ollinpoika) Parkkinen ja tämän vaimo Elina Filipintytär sekä veli Heikki Ollinpoika ja tämän vaimo Marketta. Vuoden 1680 henkikirjassa Heikin vaimon nimeksi mainitaan Marketta Matintytär ja seuraavan vuoden henkikirjassa Heikin vaimon nimeksi mainitaan Marketta Paavontytär; luultavasti Marketan patronyymi on virheellisesti kirjattu vuoden 1680 henkikirjaan ja jo tuolloin kysessä on vaimo Marketta Paavontytär. Seuraavien vuosien henkikirjoissa Olli Ollinpojan vaimoksi kirjataan Elina, mutta kyseessä on eri Elina vaimo kuin vuoden 1681 henkikirjassa mainittu Elina. Olli Ollinpoika Parkkinen vihitään Elina Matintytär Väänäsen kanssa 18.12.1681. Ollin aiemman Elina vaimon voidaan siis olettaa menehtyneen vuonna 1681. 06.03.1681 haudataan Olli (Grellinpoika) Parkkisen pojan vaimo, jonka nimeksi kuolinkirjassa mainitaan Anna Filipintytär. Olli Parkkisen leskeytynyttä poikaa ei mainita kuolinkirjassa nimeltä. Olli Ollinpoika Parkkisen vaimon nimeksi henkikirjoissa kirjattiin Elina Filipintytär, ei Anna Filipintytär. On mahdollista, että 06.03.1681 haudattiin Olli Ollinpojan vaimo ja vaimon etunimi oli virheellisesti kirjattuna kuolinkirjaan. Toinen vaihtoehto on, että 06.03.1681 haudattiin Olli Ollinpojan veljen vaimo Anna Filipintytär, ja Ollin vaimon hautaus on jäänyt kirjaamatta kuolinkirjaan.

Vielä vuonna 1695 Parkkisen talosta maksetaan henkirahaa Olli (Ollinpoika) Parkkisesta ja tämän Elina vaimosta sekä Heikki veljestä ja tämän Marketta vaimosta. Myös seuraavan vuoden henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Olli (aldeles ofärdig) ja tämän Elina vaimo sekä veli Heikki ja tämän Marketta vaimo; tuolloin Ollista ei enää makseta henkirahaa. Vuoden 1697 henkikirjassa taloon kirjataan (Olli Ollinpojan) vaimo Elina, veli Heikki ja tämän vaimo Marketta. Tuolloin henkirahaa maksetaan vain Elina vaimosta. Heikki veljen mainitaan menehtyneen ja Marketta vaimon mainitaan olevan kirjattuna muualle. Samaisen vuoden henkikirjassa Ylikiimingissä sijaitsevaan Mannisen taloon kirjataan leskivaimo Marketta; tuolloin taloon kirjataan myös talon aiemmat asukkaat Erkki Manninen ja tämän vaimo Karin sekä Matti ja tämän vaimo, mutta heidän mainitaan lähteneen talosta eikä heistä enää makseta henkirahaa Mannisen talosta. Seuraavan vuoden henkikirjassa taloon kirjataan Heikki Mannisen leskivaimo Marketta; tuolloin taloon kirjataan myös talon aiempi asukas Erkki Manninen, mutta hänen mainitaan lähteneen talosta ja hänen vaimonsa mainitaan menehtyneen. Vuodesta 1698 Mannisen taloon kirjataan Heikki Manninen ja tämän vaimo Marketta. Kyseessä ovat Mannisen talon ostaneen Heikki Ollinpoika Mannisen leskivaimo Marketta Paavontytär (n.1656-13.05.1737) ja tämän uusi mies Heikki Matinpoika Jurvanen (n.1656-16.05.1753). Vuoden 1697 talvikäräjillä Heikki Ollinpoika Parkkisen leskivaimo Marketta Paavontytär esitti 09.03.1696 päivätyn kauppakirjan siitä, että hänen edesmennyt miehensä oli ostanut kahdellasadalla kuparitaalerilla Ylikiimingissä sijaitsevan puolenmanttaalin perintötalon Matti Pekanpoika Manniselta ja Erkki Matinpoika Manniselta (KO a:18:375; oikeanpuoleisen sivun kokonainen juttu). Heikki (Matinpoika) Mannisen vaimo 81-vuotias Marketta Paavontytär haudataan 13.05.1737. Vuoden 1738 talvikäräjillä Heikki Manninen kertoo, että 27.12.1734 on tehty perinnönjako, jossa hänen lapsipuolensa Heikki (Heikinpoika) Manninen, Matti (Heikinpoika) Manninen ja Agneta (Heikintytär) Manninen ovat saaneet perintöosuutensa Mannisen neljännesmanttaalin perintötalosta (KO a:58:485, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Heikin poikapuoli Kalle Heikinpoika oli menehtynyt vuosien 1713-1723 välisenä aikana. Kallen leskivaimo Marketta Pekantytär ja tämän uusi puoliso Pekka Pekanpoika sekä Marketan molemmista avioliitoista syntyneet lapset asuivat edelleen Mannisen talossa. Heikki Matinpoika Jurvanen eli Manninen muuttaa vuonna 1740 Alakiimingissä sijaitsevaan Kanniaisen eli Pondon taloon. Vuoden 1741 kesäkäräjillä Heikki Manninen kertoo 06.07.1741 tehdystä sopimuksesta hänen, hänen veljen tyttärensä Karin Pekantyttären (Jurvanen) ja tämän miehen Tapani Kanniaisen (Tapani Tapaninpoika Leskelä) kanssa tehdystä sopimuksesta (KO a:61:944, oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Veljentytär Karin ja tämän mies Tapani pitävät huolta Heikistä, ja Karin saa Heikin kuoltua Heikiltä jääneen irtaimen omaisuuden. Heikin muutettua Alakiimingissä sijaitsevaan veljentyttärensä emännöimään Kanniainen eli Pondon taloon, jää Ylikiimingissä sijaitsevaa Mannisen taloa isännöimään Heikki Ollinpoika Parkkisen pojan Kallen leskivaimon uusi mies Pekka Pekanpoika. Pekan jälkeen Manninen taloa alkaa isännöidä tämän poikapuoli Heikki Kallenpoika (1711-16.02.1792), joka on Heikki Ollinpoika Parkkisen pojanpoika.

Vuosina 1698 ja 1699 Parkkisen talosta maksetaan henkirahaa Olli (Ollinpoika) Parkkisesta ja vaimo Elinasta (Matintytär Väänänen). Vuoden 1700 henkikirjassa taloon kirjataan Olli (Ollinpoika) Parkkinen, isäntä Juho (Ollinpoika) ja (Ollin) vaimo Elina. Tuolloin Ollista ei enää makseta henkirahaa; pojan mainitaan pitävän hänestä huolta. Vuosien 1701 ja 1702 henkikirjoissa taloon kirjataan Juho (Ollinpoika) Parkkinen, äiti(puoli) Elina ja Juhon nimeltä mainitsematon vaimo. Vuoden 1703 henkikirjassa taloon kirjataan Juho Parkkinen, vaimo Elina ja veli Olli. Saattaa olla, että Juhon vaimon nimi on virheellisesti kirjattuna henkikirjaan. Vuosien 1704-1706 henkikirjoissa taloon kirjataan Juho Parkkinen, vaimo Karin ja veli(puoli) Olli. Vuoden 1707 henkikirjassa Parkkisen taloon Juho Parkkinen ja tämän Karin vaimo, veli(puoli) Olli, sisar(puoli) Karin sekä piika Anna. Seuraavan vuoden henkikirjassa taloon kirjataan Juho Parkkinen, vaimo Karin, veli(puoli) Olli, vaimo (ilmeisesti on kuitenkin sisarpuoli) Karin ja piika Anna. Juhon Karin vaimosta ei tuolloin makseta henkirahaa; hänet mainitaan raihnaiseksi. Vuonna 1710 Parkkisen talosta maksetaan henkirahaa Juho Parkkisesta, veli(puoli) Ollista, sisar(puoli) Karinista ja piika Annasta. Vuosina 1711-1712 Parkkisen talosta maksetaan henkirahaa Juho Parkkisesta. Vuonna 1713 henkirahaa maksetaan Juho Parkkisesta ja vaimosta; tuolloin vaimoa ei kuitenkaan mainita nimeltä. Vuosilta 1714-1723 ei Iin pitäjästä ole henkikirjoja.

Vuoden 1704 talvikäräjillä raahelainen Liisa Luukkaantytär valittaa Olli Parkkisesta (KO a:25:644; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Liisa mies Mikko Söderman oli edellisenä kesänä lähtenyt sotilaaksi Olli Parkkisen talon edestä. Olli ei ollut tarjonnut Liisalle ja tämän pienille lapsille asuinsijaa, taikka jauhoja taikka peltotilkkua. Olli Ollinpoika Parkkinen menehtyy ilmeisesti vuosien 1708-1709 välisenä aikana. Vuoden 1708 talvikäräjillä käsitellään perinnönjakoa Sakari (Sakarinpoika) Parkkisen ja tämän isänveljen Olli (Ollinpoika) Parkkisen kesken (KO a:29:5113; oikeanpuoleisen sivun ylin juttu). Vuoden 1709 talvikäräjillä ylikiiminkiläisen Juho Ollinpoika Parkkisen pyynnöstä päätettiin perinnönjaon aloittamisesta Juhon edesmenneen isän Olli Ollinpojan neljännesmanttaalin Parkkisen taloon (KO a:30:585; oikeanpuoleisen sivun alin juttu). Samaisen vuoden kesäkäräjillä kiistellään Parkkisen talon perinnönjaosta; vastakkain ovat Juho Ollinpoika Parkkinen ja tämän äitipuoli Elina Matintytär Väänänen (KO a:30:694; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Elinalla mainitaan olevan pieniä alaikäisiä lapsia. Vuoden 1710 talvikäräjillä Sakari Parkkinen penää Elina Matintyttäreltä edesmenneen Pekka veljensä lasten omaisuutta (KO a:31:73; oikeanpuoleisen sivun alin kokonainen juttu).

Vuoden 1723 maakirjassa neljännesmanttaalin Parkkisen talo kirjataan Mikko Parkkisen nimellä. Vuoden 1724 henkikirjassa taloon kirjataan Mikko (josta ei kuitenkaan makseta henkirahaa), isäntä Erkki ja emäntä Elina. Vuosien 1725-1732 henkikirjoissa taloon kirjataan Erkki Parkkinen ja tämän Elina vaimo. Vuosien 1731-1743, 1744-1755 ja 1756-1763 rippikirjoissa Parkkisen taloon kirjataan isäntä Mikko Martinpoika (1691-20.12.1761), vaimo Karin Josefintytär (1672-01.05.1761), vävy Erkki Erkinpoika ja tämän vaimo Elina Juhontytär, Elina vaimon sisar Anna Juhontytär sekä Erkin ja Elinan lapsia. Erkki sopisi olemaan Mikko Martinpojan vävypuoli. 25.03.1721 vihittiin ylikiiminkiläinen nuorimies Mikko Martinpoika Pöyskö ja ylikiiminkiläinen leskivaimo Karin Josefintytär Kinnula. Vuosien 1756-1763 rippikirjassa Mikko Martinpojan vaimo Karin Josefintyttären mainitaan menehtyneen 01.05.1761. Kuolinkirjan mukaan 01.05.1761 on kuollut Parkkisen eli Ollilan 87-vuotias emäntä Karin Josefintytär Kinnunen. Mikko Martinpoika haudataan 70-vuotiaana 20.12.1761. Karin Josefintytär sopisi olemaan Juho Ollinpoika Parkkisen leskivaimo. Vuoden 1732 talvikäräjillä kerrotaan, että Olli Juhonpoika Parkkinen myi Ylikiimingissä sijaitsevan neljännesmanttaalin Parkkisen perintötalonsa 530 kuparitaalarilla langolleen Erkki Erkinpoika Jaaralle (KO a:46:387; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Olli Juhonpoika, Elina Juhontytär ja Anna Juhontytär sopisivat näin ollen olemaan Juho Ollinpoika Parkkisen lapsia.

Erkki Erkinpoika (Jaara eli) Parkkinen menehtyy 21.11.1759. Parkkisen talon isännöintiä jatkaa Erkin poika, Mikko Erkinpoika. Mikon menehdyttyä tammikuussa 1767, jatkaa talon isännöintiä Mikon veli Sigfrid Erkinpoika.

----

Parkkisen talo kirjataan kahtena neljännesmanttaalin talona henkikirjoissa vuodesta 1651 alkaen, kymmenysluetteloissa vuodesta 1652 alkaen ja maakirjoissa vuodesta 1653 alkaen. Taloista toinen kirjataan Hannu Grellinpoika Parkkisen nimellä. Hannu ja toista Parkkisen taloa isännöivä Olli Grellinpoika ovat veljeksiä; Hannu ja Olli mainitaan veljeksiksi esim. vuoden 1651 talvikäräjillä (KO a:7:215; oikeanpuoleisen sivun toinen juttu).

Ylikiiminkiläinen Hannu Grellinpoika Parkkinen kirjataan nihtien luetteloon vuonna 1648. Vuoden 1653 henkikirjaan talo kirjataan Hannu Grellinpojan nimellä; isännän mainitaan olevan sotilaana. Tuolloin henkirahaa maksetaan isännästä ja pojasta. Henkikirjassa mainittu poika on todennäköisesti Hannun veli, mahdollisesti Heikki Grellinpoika. Vuoden 1654 henkikirjaan talo kirjataan sotilas Hannu Grellinpojan nimellä; tuolloin henkirahaa maksetaan pojasta ja pojan vaimosta. Henkikirjassa mainittu poika on ilmeisesti Hannun veli, mahdollisesti Heikki Grellinpoika. Vuoden 1655 henkikirjaan talo kirjataan Hannu Grellinpojan nimellä; tuolloin henkirahaa maksetaan nihdin vaimosta. Vuosien 1657 ja 1658 henkikirjoissa talo kirjataan vielä Hannu Grellinpojan nimellä; tuolloin henkirahaa maksetaan isännästä ja emännästä.

Hannu Grellinpoika on ilmeisesti toimissaan vilkas. Vuoden 1652 talvikäräjillä ylikiiminkiläistä Hannu Parkkista sakotetaan kolme taalaria, koska hän on harrastanut avioliitonomaista toimintaa Valpurin kanssa (KO a:7:482; vasemmanpuoleisen sivun toinen juttu). Vuoden 1654 talvikäräjillä ylikiiminkiläistä Hannu Grellinpoikaa syytetään samasta harrasteesta, tosin harrastekumppani on vaihtunut ja on tällä kertaa Hannun oma piika Karin Antintytär (KO a:8:195; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Koska Hannu ja Karin eivät tuolloin ole paikalla, siirtyy asian käsittely seuraaville käräjille. Ja samaisen vuoden kesäkäräjillä Hannu Parkkista syytetään siitä, että hän on tekaissut lapsen oman piikansa Karin Antintyttären kanssa (KO a:8:249; vasemmanpuoleisen sivun neljänneksi alin juttu). Vuoden 1691 talvikäräjillä Hannu Hannupoika Parkkinen (i Källå?, vai olisiko Kollajalta?) penää perintöään isänsä veljeltä Olli Grellinpojalta (KO a:11:122; vasemmanpuoleisen sivun alin kokonainen juttu). Veroluetteloista ei tunnu löytyvän sopivaa Hannu Hannunpoika Kellosta taikka Kollajalta; ehkä Hannu asui jonkun muun isännöimässä talossa. Kyseessä ehkä saattaisi olla sama Hannu Hannunpoika Parkkinen, joka vuoden 1693 kesäkäräjillä mainitaan Pertti Eskonpojan poikapuoleksi (KO a:14:66; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu); asiaan kuitenkin liittyy merkittävää epävarmuutta. Vuoden 1694 talvikäräjillä Antti Yrjönpoika (Rytinki) kertoo ottaneensa Hannu Hannunpoika Parkkisen avukseen Rytingin talon isännöimiseen (KO a:15:278; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Hannu Hannunpoika ja tämän vaimo Karin Ristontytär (Mursu) kirjataan Rytingin taloon vuosien 1695-1708 henkikirjoissa. Vuosien 1704-1705 henkikirjoissa taloon kirjataan myös veli Antti, joka on luultavasti Hannun velipuoli Antti Pertinpoika. Vuodesta 1710 alkaen henkikirjoissa Rytingin taloon kirjataan myös Antin lanko Juho Heikinpoika Törrö, joka 24.01.1707 avioitui Brita Pertintytär Rytingin kanssa. Vuoden 1709 talvikäräjillä Hannu Hannunpoika Rytinki pyytää saada ylösottaa Kollajalla sijaitsevat Erkki Vähkyrän autiotalon ja Antti Pöykiön autiotalon (KO a:30:552; vasemmanpuoleisen sivun alempi juttu). Vuoden 1709 maakirjaan Vähkyrän talo kirjataan Hannu Hannunpoika Vähkyrän nimellä. Vuoden 1710 henkikirjaan Hannu Vähkyrän talon kohdalle on kirjattu kommentti, minkä mukaan Hannu ja vaimo ovat lähteneet talosta kerjuulle. Vuosien 1711-1713 henkikirjoissa Vähkyrän talo kirjataan autioksi.

Parkkisen talo kirjataan Heikki Grellinpojan nimellä ruodutusluetteloissa vuodesta 1655 alkaen ja henkikirjoissa vuodesta 1659 alkaen. Vuoden 1657 kesäkäräjillä kiiminkiläinen Filip Matinpoika (Tornio) ja kiiminkiläinen Heikki Grellinpoika kinastelevat niitystä (KO a:10:113; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Jutussa Heikin isänisän mainitaan olevan Heikin talon aiempi asukas; ei ole selvinnyt kummassa talossa isänisä asui talon jakamisen jälkeen, huomautus on saattanut koskea Parkkisen taloa siltä ajalta, kun se vielä oli jakamaton.

Vuodesta 1674 alkaen henkikirjoissa mainitaan nimeltä isännän lisäksi myös muut henkilöt, joista maksetaan henkirahaa. Tuolloin Heikin vaimon nimeksi kirjataan Marketta Juhontytär. Perheeseen kuuluu ainakin neljä lasta: Juho Heikinpoika, Erkki Heikinpoika, Tapani Heikinpoika sekä Karin Heikintytär. Heikin lapsia saattaisi olla myös Anna Heikintytär Parkkinen, joka avioituu 29.11.1685 juorkunalaisen Mikko Kallenpoika Holapan kanssa. 06.01.1684 vihitään ylikiiminkiläinen Matti Tapaninpoika Väänänen ja ylikiiminkiläinen Heikintytär Parkkinen; vaimo etunimi puuttuu vihkikirjasta. Juho Heikinpoika Parkkinen vihitään 18.12.1681 ylikiiminkiläisen Anna Tapanintytär Väänäsen kanssa. Erkki Heikinpoika Parkkinen vihitään 18.03.1683 alakiiminkiläisen Valpuri Heikintytär Liikasen kanssa. Tapani Heikinpoika Parkkisen vaimon nimeksi henkikirjoissa mainitaan Brita.

Vuoden 1682 talvikäräjillä oululaisen Jaakko Mikonpojan ja ylikiiminkiläisen Heikki Parkkisen välistä perintöasiaa (KO a:2:330; vasemmanpuoleiselta sivun alin kokonainen juttu).

Heikki Grellinpojan vaimo Marketta Juhontytär kirjataan henkikirjoissa Parkkisen taloon viimeisen kerran vuonna 1683; tuolloin taloon kirjataan myös poika Juho ja tämän Anna vaimo sekä poika Erkki. Vuosina 1688 ja 1689 henkirahaa maksetaan Juho Heikinpoika Parkkisesta ja tämän Anna (Tapanintytär Väänänen) vaimosta, sekä veli Erkistä ja tämän Valpuri (Heikintytär Liikanen) vaimosta. Vuosina 1690-1692 henkirahaa maksetaan Juho Parkkisesta ja tämän Anna vaimosta sekä veljenvaimo Valpurista. Vuonna 1695 henkiraha maksetaan Heikki Parkkisesta, poika Juhosta ja tämän Anna vaimosta, poika Erkistä ja tämän Valpuri vaimosta sekä Karin tyttärestä. Seuraavana vuonna henkikirjaan kirjataan Heikki (Grellinpoika) Parkkinen, poika Juho ja tämän Anna vaimo, poika Erkki ja tämän Valpuri vaimo sekä tytär Karin. Erkki pojasta ja Karin tyttärestä ei kuitenkaan tuolloin makseta henkirahaa; Erkki mainitaan heikkopäiseksi ja Karinin mainitaan lähteneen talosta.

Vuoden 1690 kesäkäräjillä (KO a:10:26; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu) sekä seuraavan vuoden talvikäräjillä (KO a:11:124; vasemmanpuoleisen sivun alin kokonainen juttu) käsitellään Karin Heikintytär Parkkisen ja Matti Tapaninpoika Jurvasen välistä asiaa; kyseessä saattaisi olla kihlauksen purkaminen, mutta en ole varma asiasta. Karin saattaisi olla Heikki Grellinpoika Parkkisen tyttäriä; asiaan tosin liittyy epävarmuutta.

Vuoden 1696 talvikäräjillä kerrotaan Erkki Heikinpoika Parkkisen luvanneen vaimolleen Valpuri Heikintyttärelle niin kiinteän kuin irtaimen omaisuutensa (KO a:17:211; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Parin avioliitto oli lapseton ja Erkki koetti turvata vaimonsa asemaa. Erkin ja tämän Juho veljen kerrottiin asuvan yhdessä Parkkisen taloa. Vuoden 1703 talvikäräjillä Tapani Juhonpoika Parkkinen valittaa isänsä veljeä Erkki Heikinpoikaa vastaan talon omaisuuden jakoon liittyen; edesmennyt Heikki Grellinpoika mainitaan Tapani Juhonpojan isänisäksi (KO a:24:287; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Tapani saa talon isännyyden ja maksaa Erkki sedälleen loppuosan tämän perinnöstä. Seuraavan vuoden kesäkäräjillä Erkin vaimo Valpuri Heikintytär valittaa Tapani Juhonpoika Parkkisen jättäneen huomiotta Erkin talon eteen tekemän työn (KO a:24:518; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Kiiminkiläinen Erkki Heikinpojan leskivaimo Valpuri Heikintytär koettaa hakea itselleen oikeutta vuoden 1723 talvikäräjillä (KO a:39:1415; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu) ja vuoden 1732 kesäkäräjillä (KO a:46:960; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Vuoden 1738 talvikäräjillä vanha leskivaimo Valpuri Heikintytär kertoo, että hän oli 16-vuotiaana avioitunut Ylikiimingissä sijaitsevaan Parkkisen taloon; Valpuri edesmenneeksi mieheksi mainitaan Erkki Parkkinen (KO a:58:502; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Köyhä leskivaimo Valpuri Heikintytär Parkkinen haudataan 76-vuotiaana 21.08.1743.

Vuoden 1698 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Juho (Heikinpoika) Parkkinen, veli Erkki ja tämän vaimo Valpuri, veli Tapani ja tämän vaimo Brita. Tuolloin henkirahaa maksetaan vain Valpurista ja Britasta. Erkki mainitaan heikkopäiseksi ja Tapani mainitaan raihnaiseksi. Juho Parkkisen ja tämän vaimon mainitaan menehtyneen.

Vuoden 1699 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Tapani (Heikinpoika) Parkkinen ja tämän vaimo Brita sekä veljen vaimo Valpuri. Valpurista ei tuolloin makseta henkirahaa; hänet mainitaan sairaalloiseksi. Vuoden 1700 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Tapani (Heikinpoika) Parkkinen ja isäntä Tapani Juhonpoika (Juho Heikinpoika Parkkisen poika). Ensin mainitusta ei tuolloin enää makseta henkirahaa Parkkisen talosta; hänen mainitaan muuttaneen vaimonsa kanssa Kelloon. Samaisesta vuodesta alkaen Tapani (Heikinpoika) ja hänen Brita vaimonsa kirjataan henkikirjoissa Kellossa sijaitsevaan 2/3 manttaalin Koiralan eli Pietilän taloon. Vuoden 1699 kesäkäräjillä Tapani Heikinpoika Parkkinen pyysi saada ylösottaa Simo Pekanpoika Pietilän autioksi jääneen talon (KO a:20:690; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Seuraavan vuoden talvikäräjillä käsiteltiin Pietilän talon katsemusta; Tapanin katsottiin tarvitsevan talon kuntoon laittamiseen kolme vapaavuotta kuluva vuosi mukaan lukien (KO a:21:509; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu).

Vuosina 1701-1706 Parkkisen talosta maksetaan henkirahaa Tapani (Juhonpoika) Parkkisesta (s.05.11.1682) ja tämän Karin vaimosta. Vuoden 1710 talvikäräjillä Tapani Juhonpoika Parkkisen vaimon nimeksi mainitaan Karin Antintytär (KO a:31:73; oikeanpuoleisen sivun ylin juttu). Myöhemmistä käräjäjutuista ilmenee, että Tapanin vaimo on ilmeisesti Karin Antintytär Hiltunen (Antti Tuomaanpoika Hiltusen tytär). Vuonna 1707 henkirahaa maksetaan Tapani Parkkisesta ja tämän Karin vaimosta sekä Olli veljestä. Vuoden 1708 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Tapani Parkkinen ja tämän Karin vaimo sekä Olli veli ja tämän nimeltä mainitsematon vaimo. Tuolloin Tapanista ei makseta henkirahaa; hänet mainitaan raihnaiseksi. Vuonna 1710 Parkkisen talosta maksetaan henkiraha Tapani Parkkisesta ja tämän Karin vaimosta sekä Olli veljestä ja tämän Marketta vaimosta. Vuoden 1711 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Tapani Parkkinen ja tämän Karin vaimo sekä veli Olli ja tämän Marketta vaimo sekä renki Jaakko. Tuolloin henkirahaa maksetaan vaimo Karinista ja renki Jaakosta. Sekä Tapanin että Ollin mainitaan menehtyneen. Ollin vaimon mainitaan muuttaneen Pudasjärvelle.

Vuosien 1712-1713 henkikirjoissa Parkkisen taloon kirjataan Matti Matinpoika Parkkinen ja tämän vaimo; vaimoa ei kuitenkaan mainita nimeltä. On luultavaa, vaikkakaan ei varmaa, että kyseessä jo tuolloin on Matti Matinpoika Wimbari (18.09.1670-17.01.1753), joka on avioitunut Tapani Juhonpoika Parkkisen leskivaimon Karin Antintytär Hiltusen kanssa (1676-10.05.1761). Matin muutettua taloon aletaan tästä Parkkisen talosta käyttää myös nimeä Wimbari. Matti saattaisi olla lähtöisin Oulun pitäjän Sotkajärven kylästä; arvailua tämä toki vain; en tunne Oulun pitäjän taloja. Myös Matin äidin lisänimi saattaisi viitata Oulun pitäjän suuntaan. 30.11.1729 haudataan ylikiiminkiläisen Matti Wimbarin 95-vuotias äiti Anna Heikintytär Kärsämä. Vuoden 1674 henkikirjassa Oulun pitäjän Sotkajärven kylään kirjataan 3/8 manttaalin taloon Olli Wimbari nuorempi ja vaimo Karin sekä 1/2 manttaalin taloon Olli Wimbari vanhempi, poika Matti ja pojan vaimo Anna Heikintytär. Vuoden 1690 henkikirjaan kirjataan vielä Matti Ollinpoika ja vaimo Anna. Seuraavan vuoden henkikirjaan kirjataan Matti Ollinpoika ja veli Juho. Vuoden 1692 henkikirjassa taloon kirjataan Matti Ollinpoika Wimbari, poika Juho ja vaimo Brita. Vuoden 1695 henkikirjaan kirjataan Matti Wimbari, poika Juho ja vaimo Brita; tuolloin Matista ei makseta henkirahaa hänet mainitaan vanhaksi. Seuraavan vuoden henkikirjaan kirjataan Juho Wimbari ja vaimo Brita; veli Matin mainitaan menehtyneen. En ole koettanut käräjäpöytäkirjoista selvitellä sitä olivatko Matti Ollinpoika Wimbari ja Juho veljeksiä, vai olivatko he isä ja poika. Mikäli Juho olisi Matti Ollinpojan poika, ja 1696 olisi kuollut Juhon veli Matti, niin se veisi pohjaa siltä, että Parkkisen taloon muuttanut Matti Matinpoika Wimbari olisi Matti Ollinpoika Wimbarin ja tämän vaimon Anna Heikintyttären poika. Seuraavina vuosina taloon kirjataan Juho Wimbari ja tämän Brita vaimo. Juhon veli Matti vaikuttaa kuitenkin ilmestyvän henkikirjoihin vuosiksi 1706-1707; tuolloin taloon kirjataan Juho Wimbari ja tämän vaimo Brita sekä veli Matti. Matti veljeä ei kirjata Wimbarin taloon henkikirjoissa enää vuoden 1707 jälkeen, joten lienee mahdollista, että kyseessä olisi sama Matti, joka vuodesta 1712 kirjataan Ylikiimingissä sijaitsevaan Parkkisen taloon. Olisiko vuonna 1696 siis menehtynyt Matti Ollinpoika Wimbari, vai onko talossa useita Matteja ja Juhoja? Käräjäpöytäkirjoista tähän luultavasti löytyisi valoa, mutta Oulun pitäjän käräjäpöytäkirjat ovat itselläni jääneet vielä lueskelematta.

Matti Matinpoika Parkkisella on ainakin kaksi lapsipuolta: Juho Tapaninpoika Parkkinen ja Heikki Tapaninpoika Parkkinen. Matin vaimo on Antti Tuomaanpoika Hiltusen tytär; se käy ilmi käräjäpöytäkirjoista. Matti saa vaimonsa kanssa ainakin seuraavat lapset: Karin Matintytär (s.1714), Marketta Matintytär (s.26.12.1715), Matti Matinpoika (s.30.08.1717), Brita Matintytär (s.10.11.1720), Maria Matintytär (s.22.11.1723, +02.02.1724) ja Elina Matintytär (s.31.12.1724). Marketta tyttären kastetiedoissa Matista käytetään nimeä Matti Wimbari. Myös joissain käräjäjutuissa Matista käytetään lisänimeä Wimbari.

Hiltusen talo jaettiin kahtia 1500-luvulla. Matti Wimbarin eli Parkkisen vaimon isä Antti Tuomaanpoika isännöi pienempää (neljännesmanttaalin) Hiltusen taloa vuosina 1677-1699. Talon isännöintiä jatkoi vuoden 1700 tietämiltä Antin poika, Pekka Antinpoika. Pekan veli Tuomas Antinpoika muutti muutti vaimonsa kanssa Pudasjärven Hetejärvellä sijaitsevaan Parkkisen taloon vuonna 1711. Kolmannesmanttaalin Hiltusen taloa isännöi vuoden 1713 tietämiltä Mikko Mikonpoika Hiltusen poika Antti Mikonpoika. Pienempi Hiltusen talo myytiin Antti Mikonpoika Hiltuselle, joka yhdisti Hiltusen talot jälleen yhdeksi savuksi. Talon kauppaa käsitellään useaan kertaan käräjillä. Vuoden 1721 kesäkäräjillä kerrotaan, että 14.07.1721 päivätyllä kauppakirjalla Antti Mikonpoika Hiltunen osti 70 kuparitaalarilla edesmenneen Pekka Hiltusen neljännesmanttaalin perintötalon (KO a:37:231; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Kauppakirjan ovat myyjänominaisuudessa allekirjoittaneet Karin Pekantytär (edesmenneen Pekka Antinpoika Hiltusen tytär), Matti (Matinpoika) Parkkinen (Karin Antintytär Hiltusen mies), Juho Antinpoika (Antti Antinpoika Hiltusen poika) ja Brita Antintytär. Kaupanteon jälkeen ilmenee, että talo oli raskaasti velkaa kahdelle eri sotilaalle: Antti Tuomaanpoika Hiltunen oli palkannut vuoden 1707 tietämillä sotilaaksi Matti Iltusen 250 kuparitaalarista, yhdestä ruistynnyristä ja yhdestä lehmästä. Pekka Antinpoika Hiltunen (Antti Tuomaanpojan poika) oli elokuussa 1712 palkannut sotilaaksi Heikki Kallenpoika Keinäsen 120 kuparitaalerista, yhdestä tynnyristä jauhoja ja yhdestä lehmästä. Kruunun vaatimukset olivat varsin raskaita, ja tuntuvat usein kohtuuttomilta. Lyhyellä aikavälillä talo joutui kustantamaan kruunulle sotilaita summalla, jolla ostaisi jo suurehkon talon. Ja näiden vaatimusten lisäksi isäntien oli maksettava kruunulle mittavat verot. Pienempi Hiltusen talo oli kahdesti välttänyt oman pojan lähettämisen sotaan palkkaamalla sotilaan lähtemään sotaan talonsa edestä; osa pestirahoista oli maksamatta vielä 1720-luvulla. Vuoden 1722 talvikäräjillä sotilas Matti Iltunen (Illduinen) kertoo, että hän oli 14-15 vuotta aiemmin lähtenyt sotilaaksi isäntä Antti Tuomaanpoika Hiltusen palkkaamana (KO a:38:39; oikeapuoleiselta sivulta alkava juttu). Pestipalkkiosta oli vielä saamatta 80 kuparitaaleria, tynnyri ruista ja yksi lehmä. Näitä Matti vaati Antti Tuomaanpojan pojalta Tuomas Antinpojalta ja vävyltä Matti Matinpoika Parkkiselta. Vuoden 1725 talvikäräjillä pudasjärveläinen Antti Kallenpoika Keinänen penää veljensä Heikki Kallenpojan pestirahoja (KO a:41:1273; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Ylikiiminkiläinen Pekka Antinpoika Hiltunen oli palkannut Heikin lähtemään sotilaaksi Hiltusen talon edestä vuonna 23.08.1712. Vuoden 1731 talvikäräjillä porvari Antti Sipeliuksen miniä Karin Pekantytär Hiltunen vaati tätinsä mieheltä Matti Parkkiselta ja edesmenneen isänsä Pekka Hiltusen talon ostaneelta Antti (Mikonpoika) Hiltuselta loppua kauppasummaa Hiltusen talosta (KO a:45:88; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Vuoden 1732 talvikäräjillä käsitellään Hiltusen talon kauppahinnan maksamista Antti Sipliuksen vaimolle Karin Hiltuselle (KO a:46:402; vasemmanpuoleisen sivun keskimmäinen juttu). Vuoden 1733 talvikäräjillä käsitellään Hiltusen talon kauppaa (KO a:49:239; oikeanpuolisen sivun keskimmäinen juttu).

Matti Matinpoika Wimbari eli Parkkinen maksaa lapsipuolilleen näiden perintöosuuden Parkkisen talosta. Lautamiehet Matti Talonpoika ja Hannu Grekilä nimetään tekemään inventaariota perintöosuuksien määrittämiseksi (KO a:41:1256; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Vuoden 1725 kesäkäräjillä Matti (Matinpoika Wimbari eli) Parkkinen kertoo poikapuolilleen Juho Tapaninpojalle ja Heikki Tapaninpojalle tulevista perintöosuuksista (KO a:41:1513; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Vuoden 1728 talvikäräjillä käsitellään Parkkisen talon perinnönjakoa (KO a:42:1007; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Matti Wimbarin poikapuolten Juho Tapaninpojan ja Heikki Tapaninpojan mainitaan tuolloin asuvan Limingan pitäjässä; Parkkisen talon mainitaan olleen poikien isän talo ("deras fädernes jord"). Keskustelua käydään myös siitä, onko Parkkisen talo perintötalo vaiko kruununtalo. Toinen Parkkisen talo mainitaan perintötaloksi, mutta Matti Wimbarin talo mainitaan kruunutilaksi. Käräjillä kerrotaan, että Heikki (Grellinpoika) Parkkisen talo oli kirjattu kruununtilaksi jo vuoden 1691 maakirjassa. Itselleni ei ole selvinnyt missä välissä Parkkisen talo tippui kruununtilaksi. Vuoden 1654 maakirjassa talo mainitaan vielä perintötaloksi. Vuoden 1677 maakirjassa talo mainitaan kruununtilaksi. Talo vaikuttaa kuitenkin olleen kokoajan asuttuna. Olisiko Heikki Grellinpojalla ollut jossain vaiheessa ongelmia verojen maksamisessa, ja kruunu olisi siksi ottanut talon omistukseensa? Matti Matinpoika Wimbari maksaa poikapuoltensa perintöosuudet talosta, ja talo jää Matille. Matti lunastaa 14.10.1731 Parkkisen talon kruunulta 452 taalarilla ja 14 äyrillä itselleen perintötaloksi (KO a:46:386; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu).

Matti Matinpoika Wimbarin eli Parkkisen poikapuolet Juho Tapaninpoika (1699-07.01.1760) ja Heikki Tapaninpoika (1700-06.02.1770) palailevat takaisin Iin pitäjään. Juho Tapaninpoika vihittiin 06.04.1724 ylikiiminkiläisen Anna Juhontytär Jurvakaisen kanssa. Vuosien 1724 ja 1725 henkikirjoissa Ylikiimingissä sijaitsevaan Parkkisen taloon kirjattiin Juho Parkkinen ja tämän vaimo Anna. Seuraavasta vuodesta alkaen Parkkisen taloon kirjataan henkikirjoissa (Juhon isäpuoli) Matti Parkkinen ja tämän vaimo Karin (Matti ilmeisesti isännöi Parkkisen taloa poikapuoltensa ollessa alaikäisiä, sitten taloa isännöi vähänaikaa poikapuoli Juho Tapaninpoika, ja sitten jälleen Matti poikapuoltensa muutettua pois kotoa). Juho Tapaninpoika Parkkinen muutti vaimoineen Limingan pitäjän Kempeleen kylässä sijaitsevaan kolmannesmanttaalin Mikkolan taloon ilmeisesti vuosien 1725-1726 välisenä aikana. Juhosta käytetään myöhemmissä käräjäpöytäkirjoissa lisänimeä Mikkonen; ja Juhon mainitaan asuneen Kempeleen kylässä. Vuodesta 1726 alkaen Juho ja tämä Anna vaimo kirjataan Kempeleessä sijaitsevaan Mikkolan taloon. Vuoden 1729 henkikirjassa Mikkolan taloon kirjataan Juhon ja Anna vaimon lisäksi myös veli Heikki. Seuraavan vuoden henkikirjassa Mikkolan taloon kirjataan Juho ja tämän Anna vaimo sekä veli Heikki ja tämän Brita vaimo. Myöhemmistä rippikirjoista ilmenee, että Heikin vaimon nimi on Brita Eliaantytär ja että Heikin appiukon nimi on Elias Kylmänen. Juho Tapaninpoika palailee Ylikiiminkiin ilmeisesti vuosien 1730-1731 välisenä aikana. Vuoden 1731 henkikirjassa Kempeleen kylässä sijaitsevaan Mikkosen taloon kirjataan enää Heikki ja tämän Brita vaimo. Seuraavana vuonna Mikkosen taloon kirjataan Mikko Mikkonen ja tämän vaimo Anna sekä aiempi asukas Heikki ja tämän vaimo Brita. Seuraavasta vuodesta alkaen Mikkolan taloon kirjataan enää Mikko ja tämän Anna vaimo. Heikki Tapaninpoika Parkkinen eli Mikkola palailee vaimonsa kanssa Ylikiiminkiin vuoden 1732 tietämillä. Henkikirjoissa Heikki kirjataan Ylikiimingissä sijaitsevaan kahdeksannesmanttaalin Jurvakaisen eli Viitalan taloon vuodesta 1738 alkaen; rippikirjoissa Heikille ja hänen vaimolleen vaikuttaa olevan kirjauksia jo vuonna 1732. Heikki Tapaninpoika ja tämän vaimo Brita Eliaantytär kirjataan rippikirjoissa Jurvakaisen eli Viitalan taloon vuoteen 1743 saakka. Heikin ja Britan mainitaan muuttaneet Huttulaan. Heikki ja Brita vaimo kirjataan rippikirjoissa Hutun taloon kesäkuusta 1743 alkaen. Taloon kirjataan tuolloin myös Heikin appiukko Elias Kylmänen, jonka mainitaan menehtyneen Kempeleessä. Heikin kuoltua 06.02.1770 Hutun talon isännöintiä jatkaa hänen poikansa Juho Heikinpoika. Vuoden 1741 talvikäräjillä ylikiiminkiläinen Heikki Jurvakainen valittaa Antti Mikonpoika Hiltusen liittäneen taloonsa Heikin äidin edesmenneen veljen Pekka Hiltusen neljännesmanttaalin talon (KO a:61:202; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Antti Hiltunen esitti 14.07.1721 päivätyn kauppakirjan Pekka Hiltusen talosta. Kauppakirjan olivat allekirjoittaneet Pekka Hiltusen tytär Karin Pekantytär, Pekka Hiltusen veljenpoika Juho Antinpoika, Heikki Jurvakaisen isäpuoli Matti Parkkinen sekä Brita Antintytär. Näin olleen Pekka Hiltusen talon katsotaan olevan Antti Hiltusen omaisuutta, ja Heikin kanne todetaan perusteettomaksi.

Juho Tapaninpoika (Parkkinen eli Mikkonen) ja tämän vaimo Anna Juhonytär (Jurvakainen) kirjataan henkikirjoissa Ylikiimingissä sijaitsevaan Jurvakaisen (Vepsän Jurvakaisen talo) neljännesmanttaalin perintötaloon vuodesta 1731 alkaen. Kyseinen talo kirjattiin vuosien 1698-1711 henkikirjoissa Juhon vaimon isän, Juho Pekanpoika Jurvakaisen, nimellä. Vuonna 1711 Juhosta ei kuitenkaan enää makseta henkirahaa; hänen mainitaan menehtyneen. Vuoden 1712 henkikirjaa talo kirjataan Juho Pekanpoika Jurvakaisen leskivaimo Valpurin nimellä. Ja vuoden 1713 henkikirjaan talo kirjataan Juho Jurvakaisen leskivaimon nimellä. Vuoden 1712 talvikäräjillä Juho Jurvakaisen leskivaimon nimeksi mainitaan Valpuri Josefintytär (KO a:33:554; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). 1715 haudataan ylikiiminkiläinen Juho Jurvakan leskivaimo. Vuoden 1723 maakirjassa ja vuosien 1724-1729 henkikirjoissa Jurvakaisen taloon kirjataan Heikki Jurvakainen ja tämän Marketta vaimo. Kyseessä on Heikki Heikinpoika Manninen eli Jurvakainen (n.1684-15.04.1739) ja tämän vaimo Marketta Mikontytär. Heikin vanhemmat ovat Heikki Ollinpoika Parkkinen eli Manninen ja tämän vaimo Marketta Paavontytär. Vuoden 1728 kesäkäräjillä Oulun pitäjän Sotkajärven kylästä asuva Antti Holappa valittaa siitä, että hänen vaimonsa Marketta Pekantytär Jurvakaisen edesmenneen veljen lapset olivat myyneet Ylikiimingissä sijaitsevan neljännesmanttaalin Jurvakaisen perintötalon Heikki Heikinpoika Manniselle eli Jurvakaiselle (KO a:42:1401; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Käräjillä kerrotaan, että Marketan veljenpoika Olli Juhonpoika Jurvakka oli antanut Jurvakaisen talon Heikki Heikinpoika Manniselle viljeltäväksi, niin pitkään kuin Olli olisi elossa. Heikki oli ruokkinut Ollin vaikeina aikoina. Asian käsittely jatkuu vuoden 1729 talvikäräjillä (KO a:43:501; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Tuolloin Antti Holapan vaimo Marketta Pekantytär Jurvakaisen veljen lapsista mainitaan Olli, Pekka Juhonpoika ja Anna Juhontytär. Vuoden 1730 talvikäräjillä ylikiiminkiläinen Antti Jurvakka eli Holappa valitti vaimonsa veljen Anna tyttären (Anna Juhontytär Jurvakka) miehestä Juho (Tapaninpoika Parkkinen eli) Mikkosesta, joka suu Limingan pitäjän Kempeleen kylässä (KO a:44:691; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Anna Jurvakaisen vanhempi veli Pekka oli myynyt talon 60 kuparitaalerista Heikki Manniselle; tuolloin Anna Juhontytär ja nuorempi veli Olli Juhonpoika olivat olleet alaikäisiä. Heikki Manninen oli pitänyt huolta Ollista viiden vuoden ajan. Mikäli käsitin jutun oikein, niin Heikki Manninen oli hiljattain myynyt talon Antti Holopalle; ja koska Anna ja Olli olivat olleet alaikäisiä Pekka veljensä myydessä talon Manniselle, olisi näillä oikeus lunastaa talo itselleen. Ja näyttää käyvän niin, että Anna Juhontytär Jurvakainen ja tämän mies Juho Tapaninpoika Parkkinen eli Mikkonen muuttavat Jurvakaisen taloon isäntäpariksi. Heikki Heikinpoika Manninen eli Jurvakainen muutti perheineen Haukiputaalla sijaitsevaan Torvelan taloon; Heikki ja tämän Marketta kirjataan henkikirjoissa Torvelan taloon vuodesta 1730 alkaen. Vuoden 1730 henkikirjassa Jurvakaisen taloon kirjattiin Antti Jurvakainen ja tämän vaimo Marketta; kyseessä olivat ilmeisesti Antti Holoppa ja tämän vaimo Marketta Pekantytär Jurvakainen. Antti Holoppa muuttaa perheineen Ylikiimingissä sijaitsevaan Brunnin taloon; Antti ja hänen Marketta vaimonsa kirjataan henkikirjoissa Brunnin taloon vuodesta 1731 alkaen. Juho Tapaninpoika (Parkkinen eli Mikkonen eli Jurvakainen) ja tämän vaimo Anna Juhontytär (Jurvakainen) kirjataan henkikirjoissa Jurvakaisen taloon vuodesta 1731 alkaen. Juhon menehdyttyä 07.01.1760, jatkaa talon isännöintiä hänen poikansa Olli Juhonpoika. Olli Juhonpoika muuttaa perheineen vuoden 1782 tietämillä Alakiimingissä sijaitsevaan Vilpolan taloon. Tämän jälkeen Jurvakaisen talon isännöintiä jatkaa Ollin pikkuveli Pekka Juhonpoika Jurvakainen. Vuoden 1738 talvikäräjillä Erkki Rikkosen vaimo Dorde Kokko Oulun pitäjän Sotkajärven kylästä penäsi haukiputaalaiselta Heikki Torviselta (Torvelan taloon muuttanut Heikki Heikinpoika Manninen eli Jurvakainen) Dorden entisen miehen Pekka (Juhonpoika) Jurvakaisen osuutta talon kauppahinnasta (KO a:58:503; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Samaisilla käräjillä ylikiiminkiläinen Antti Brunni eli Holappa penää vaimonsa Marketta Pekantyttären perintöosuutta Jurvakaisen talosta vaimonsa veljentyttären mieheltä Juho Jurvakaiselta eli Mikkoselta ja Juhon vaimon edesmenneen Pekka (Juhonpoika) veljen leskivaimolta Dorde Martintyttäreltä, joka on nykyisin Erkki Riikosen vaimo (KO a:58:521; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Marketan kerrotaan saaneen perintöosuutensa talosta jo isänsä eläessä, ja Antin kanne todetaan perusteettomaksi. Ja samaisilla käräjillä ylikiiminkiläinen Matti (Matinpoika Wimbari eli) Parkkinen esittää perintöosuuksien jaon ylikiiminkiläisen Erkki (Mikonpoika) Kokon ja tämän edesmenneen veljen tytärten miesten Erkki Wimbarin ja Pekka Seppäsen kesken (KO a:58:495; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Erkki Wimbarin vaimon etunimeksi mainitaan Dorde ja Seppäsen vaimon etunimeksi mainitaan Marketta. Haukiputaalla vihittiin 23.03.1729 ylikiiminkiläinen leskivaimo Dorde Martintytär Kokko (Pekka Juhonpoika Jurvakaisen leskivaimo) ja Oulun pitäjän Sotkajärven kylässä asuva Erkki Antinpoika Rikkonen (eli Wimbari). Dorden ja Marketan edesmennyt isä vaikuttaisi siis olevan Martti Mikonpoika Kokko, joka vuoden 1711 tietämillä muutti Pudasjärven Hetejärvellä sijaitsevaan Oinaan taloon. Dorden mies Erkki Antinpoika Rikkonen eli Wimbari sai ilmeisesti Wimbarin nimen perheensä muutettua vuoden 1727 tietämillä Oulun pitäjän Sotkajärven kylässä sijaitsevaan puolenmanttaalin Wimbarin taloon; eli samaiseen taloon, josta Matti Matinpoika Wimbari eli Parkkinen mahdollisesti muutti aikoinaan Ylikiiminkiin. Vielä vuoden 1726 henkikirjassa puolenmanttaalin Wimbarin talo kirjataan autiona Juho Wimbarin nimellä. Seuraavan vuoden henkikirjassa taloon kirjataan Antti Wimbari, vaimo Marketta, yhtiömies Matti ja tämän nimeltä mainitsematon vaimo. Vuosien 1723-1732 Muhoksen rippikirjassa Sotkajärven kylään kirjataan Antti Wimbari eli Rikkoi, vaimo Maria, poika Erkki ja tämän vaimo Dorde. Oulun pitäjän Sotkajärven kylän Wimbarin talo ja Ylikiimingin Parkkisen ja Jurvakaisen talot tuntuvat nivoutuvan yhteen usealla eri tavalla.

Ja sitten taas takaisin Parkkisen taloon. Matti Matinpoika Wimbarin eli Parkkisen tytär Karin Matintytär Parkkinen saa aviottoman lapsen renkinä toimivan poikamiehen Tuomas Tuomaanpoika Mannisen kanssa. Hiskin mukaan Tuomas Ristonpoika Manniselle ja Karin Matintytär Parkkiselle syntyy 26.04.1734 Mikko poika. Kun asiaa puidaan samaisen vuoden kesäkäräjillä lapsen isän nimeksi mainitaan Tuomas Tuomaanpoika Manninen (KO a:50:543; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Mikäli käsitin oikein, niin Tuomas olisi vienyt Karinin vihille, mutta Karin ei ollut innostunut asiasta. Karin avioituu Matti Juhonpojan kanssa. Matti Juhonpoika vaikuttaisi muuttaneen Parkkisen eli Wimbarin taloon rengiksi vuoden 1731 tietämillä. En saa selvää Matin lisänimestä; saattaisi olla Nissi taikka jotain sinnepäin. Taloon kirjataan myös Matin äiti Agneta Martintytär (Kokko). Karin ja Matti ilmeisesti avioituvat vuoteen 1738 mennessä, mutta vihkitietoa en heille ole onnistunut löytämään. Matti ja Karin muuttavat Ylikiimingissä sijaitsevaan kahdeksannesmanttaalin Jurvakaisen eli Viitalan kruununtaloon. Samaista Jurvakaisen taloa aiemmin asunut Karinin velipuoli Heikki Tapaninpoika Parkkinen muutti Hutun taloon. Isompaa Jurvakaisen taloa asuu edelleen Karinin velipuoli Juho Tapaninpoika Parkkinen. Matti ja Karin kirjataan henkikirjoissa pienempään Jurvakaisen taloon vuodesta 1743 alkaen. Rippikirjoissa Karinin syntymävuodeksi mainitaan 1714. Matin syntymävuodeksi mainitaan Vuosien 1744-1755 rippikirjassa 1705, mutta myöhemmissä rippikirjoissa Matin mainitaan syntyneen 11.03.1709. Vuosien 1744-1755 rippikirjassa Matin äidin Agneta Martintyttären syntymävuodeksi mainitaan 1673 (taikka 1677). Matin äidin mainitaan menehtyneen 02.05.1754. Tuolloin Ylikiimingin kuolinkirjan mukaan on kuollut 76-vuotias Agneta Martintytär Kokko. Matin menehdyttyä 26.03.1782 jatkaa Jurvakaisen talon isännöintiä hänen poikansa Juho Matinpoika (s.01.02.1738).

Matti Matinpoika Wimbarin eli Parkkisen poika Matti Matinpoika (s.30.08.1717) avioituu 02.02.1740 Karin Abrahamintyttären kanssa. Vuosien 1744-1755 rippikirjassa Karinin syntymävuodeksi mainitaan 1711, mutta seuraavissa rippikirkoissa hänen syntymäajakseen kirjataan 13.03.1721. Kyseisenä päivänä syntyi Abraham Pentinpoika Säävälän ja Marketta Pertintyttären (Panuma) tytär Karin. Karin Abrahamintytär kirjataan rippikirjoissa Säävälän taloon vuoteen 1740 saakka. Karin Abrahamintytär kirjataan Parkkisen taloon vuodesta 1740 alkaen. Näin ollen Matti Matinpoika Parkkisen vaimo on ilmeisesti Karin Abrahamintytär Säävälä. Matti Matinpoika Wimbarin eli Parkkisen tytär Brita Matintytär (s.10.11.1720) avioituu 23.03.1746 Heikki Pekanpoika Luukelan kanssa ja muuttaa miniäksi Haukiputaalla sijaitsevaan Luukelan taloon.

Rippikirjoissa Matti Matinpoika (vanhempi) kirjataan Parkkisen talon isännäksi 17.01.1753 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Isännyys ilmeisesti siirtyi Matti pojalle jo vuoden 1746 tietämillä. Vuoden 1746 talvikäräjillä Matti Parkkinen kertoon tulleensa vanhaksi ja jättävänsä Parkkisen perintötalon pojalleen Matille, joka huolehtisi vanhemmistaan näiden kuolemaan saakka (KO a:66:166; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Varsin vakavaraiseksi perintötilaksi Matti oli saanut Parkkisen talon rakennettua. Perintötalon lisäksi Matti pojalle meni 500 kuparitaalerin irtaimiston. Karin ja Brita tyttärille Matti jätti 350 kuparitaaleria, kaksi lehmää ja heidän äitinsä vaatteita. Tytär Elsalle testamenttiin kaksi tynnyriä jauhoja sekä huone ja ylöspito myös vanhempien tulevan kuoleman jälkeen. Olisikohan Elsa tyttärellä ollut jotain erityistä tarvetta huolenpidolle? Elsa tytär (31.12.1724-20.05.1767) kirjataan rippikirjoissa Parkkisen taloon kuolemaansa saakka. Nuorempi Matti Matinpoika Parkkinen (s.30.08.1717) jatkaa isänsä jälkeen Parkkisen talon isäntänä.

---

Pudasjärven Parkkisen taloista

Samoihin aikoihin, kun Ylikiimingin veroluetteloihin "ilmestyi" ylempänä mainittu Sigfrid Jönsinpoika Parkkinen, "ilmestyi" Hetejärvelle Pertti Jönsinpoika Parkkisen neljännesmanttaalin uudistila. Pertti Jönsinpojan talo mainitaan uudistilaksi vuoden 1606 maantarkastusluettelossa (ilmeisesti vuoden 1608 maantarkastus) ja vuoden 1607 maakirjassa. Pertti kirjataan veroluetteloihin toisinaan nimellä Pertti Jönsinpoika ja toisinaan nimellä Pertti Parkkinen. Vuoden 1618 ruodutusluettelossa Pertti Parkkisen taloon kirjataan Pertin lisäksi yksi yli 15-vuotias poika; kyseisessä luettelossa (tuolloin nimeltä mainitaan vain isäntä, mutta lukumäärät annetaan erikseen pojille, vävyille, tyttären pojille, rengeille, jne). Talo kirjataan Pertti Parkkisen nimellä vielä vuoden 1634 maakirjassa. Talo kirjattiin Tapani Parkkisen nimellä karja- ja kylvöluetteloissa vuosina 1626-1627, 1629 ja 1635 sekä maakirjoissa vuosina 1635 ja 1637. Vuoden 1630 ruodutusluettelossa Tapani Pertinpojan iäksi mainitaan 45-vuotta. Tapani Pertinpoika Parkkinen saattaisi olla Pertti Jönsinpoika Parkkisen poika, mutta asiaan ei ole löytynyt varmistusta käräjäpöytäkirjoista. Vuodesta 1645 alkaen talo kirjataan leskivaimo Marketan nimellä. Vuoden 1653 talvikäräjillä Tapani Pertinpoika Parkkisen talon mainitaan olleen autiona 13 vuotta, ja taloa on ylösottamassa Esko Rasmuksenpoika (KO a:8:12; oikeanpuoleisen sivun toiseksi alin juttu). Vuoden 1666 kesäkäräjillä Matti (Paavonpoika) Veteläinen pyytää saada ylösottaa neljännesmanttaalin Aitataipaleen eli Parkkisen talon, joka oli ollut autiona 18-vuoden ajan (KO a:11:885; vasemmanpuoleisen sivun alin juttu).

Vuodesta 1641 alkaen veroluetteloissa Sotkajärvelle kirjataan Tapani Pertinpoika Parkkisen talo. Kyseessä saattaisi olla samainen Tapani Pertinpoika Parkkinen, joka aiemmin kirjattiin Hetejärvellä sijaitsevaan Parkkisen taloon. Tapani ylösotti jonkun muun aiemmin asuman talon, mutta itselleni on jäänyt epäselväksi kuka Tapanin taloa aiemmin asui. Vuoden 1648 maakirjakartasta ilmenee, että Tapani Parkkisen neljännesmanttaalin talo ja Pekka Klaunpoika Siiran neljännesmanttaalin talo sijaitsevat vierekkäin. Maakirjassa mainitaan, että Siiran talo kirjattiin aiemmassa maantarkastuksessa puolenmanttaalin talona. Voisikohan Tapani Parkkisen talo olla irtautettu Pekka Siiran talosta 1630-luvulla? Vuoden 1646 kesäkäräjillä oululainen Pekka Pekanpoika penää perintöoikeuttaan Tapani Pertinpojan asumaan taloon (KO a:6:112; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Tapani kuitenkin esittää maaherran 27.07.1638 päivätyn vahvistuskirjeen taloonsa, jonka mukaan talo oli ollut seitsemän vuotta. Oikeus toteaa talon tippuneen kruunutilaksi ennen Tapanin muuttamista taloon ja talon kuuluvan nyt Tapanille.

Vuonna 1655 Tapani Pertinpoika Parkkisen poikapuoli Matti Klaunpoika on nihtinä isäpuolensa talon edestä. Vuoden 1664 talvikäräjillä Tapani Parkkisen poika Heikki Parkkinen syyttää velipuoltaan Matti Siiraa siitä, että tämä oli viisi vuotta aiemmin lyönyt isäpuoltaan (KO a:11:412; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Saattaisi siis olla niin, että Tapani Parkkinen avioitui Klaus Siiran leskivaimon kanssa. Henkikirjoissa Parkkisen talo kirjataan Tapani Pertinpoika Parkkisen nimellä vielä vuonna 1667. Tuolloin henkirahaa maksetaan isännästä, kahdesta pojasta, kahdesta tyttärestä ja piiasta. Vuodesta 1669 alkaen talo kirjataan henkikirjoissa Heikki Tapaninpoika Parkkisen nimellä. Tuolloin henkirahaa maksetaan isännästä, emännästä, pojasta, tyttärestä ja piiasta; henkikirjassa mainitut poika ja tytär ovat ilmeisesti Heikin sisaruksia.

Vuosien 1674-1675 henkikirjoissa Parkkisen taloon kirjataan Heikki (Tapaninpoika) Parkkinen, veli Josef Tapaninpoika ja tämän vaimo Marketta Laurintytär sekä sisar Brita Tapanintytär. Brita sisarta ei enää tämän jälkeen henkikirjoissa kirjata Parkkisen taloon. Kyseessä on ilmeisesti samainen sotkajärveläinen Brita Tapanintytär Parkkinen, jota syytettiin avioliitonulkopuolisesta lisääntymisestä vuoden 1670 kesäkäräjillä (KO a:12:427; Iin käräjien ensimmäinen juttu) ja vuoden 1671 kesäkäräjillä (KO a:12:630; Iin käräjien ensimmäinen juttu). Britan oli avioitunut kuopiolaisen Olli Julkusen kanssa; ja Olli oli lähtenyt sotaan tammikuussa 1666. Brita ei ollut kuullut miehestään mitään, eikä tiennyt olisiko tämä elossa. Kun siikajokelainen seppä Matti Varis oli saapunut Sotkajärvelle, oli Brita sitten päätynyt pyöräyttämään Matille lapsen; pienokainen oli syntynyt tammikuussa 1670. Käräjillä koetettiin pohtia olisiko Britan mies vielä elossa. Kuivaniemeläiselle lautamies Jaakko Tuomaanpojalle oli kerrottu, että Britan mies olisi elossa ja oli Leppävirran? (LeppäWirde) pitäjässä. Sekä Karin että Matti tuomittiin 40 hopeataalarin sakkoihin.

Vuoden 1673 kesäkäräjillä kerrotaan, että sotkajärveläinen nuori renki Josef Tapaninpoika ja piika Marketta Laurintytär ovat aikeissa avioitua keskenään (KO a:13:240; vasemmanpuoleisen sivun ensimmäinen juttu). Kyseessä on ilmeisesti Josef Tapaninpoika Parkkinen, sillä hänen vaimokseen henkikirjoissa ja myöhemmissä käräjäpöytäkirjoissa mainitaan Marketta Laurintytär. En päässyt kärryille siitä, miksi avioitumisesta kerrottiin käräjillä.

Vuoden 1676 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Heikki Parkkinen, veli Josef Paavonpoika ja tämän vaimo Marketta Laurintytär; Josef veljen patronyymi on tuolloin henkikirjaan virheellisesti kirjattu. Samaisen vuoden ruodutusluettelossa taloon kirjataan Heikki Tapaninpoika Parkkinen ja veli Josef Tapaninpoika. Vuonna 1677 Parkkisen talosta maksetaan henkirahaa Heikki Parkkisesta, veljen vaimo Marketta Laurintyttärestä sekä poika Antti Heikinpojasta. Samaisen vuoden ruodutusluettelossa taloon kirjataan Heikki Parkkinen ja poika Antti Heikinpoika; tuolloin Antti pojan mainitaan olevan nihtinä. Samaisen vuoden nihtienluetteloon kirjataan Antti Heikinpoika sotkajärveläisen isänsä Heikki Parkkisen talon edestä.

Josef Tapaninpoika menehtyy vuosien 1676-1678 välisenä aikana. Vuoden 1678 talvikäräjillä Marketta Laurintytär penää isättömäksi jääneiden lastensa perintöosuutta edesmenneen miehensä Josefin veljeltä Heikki Tapaninpoika Parkkiselta (KO a:19:63; Iin käräjien toinen juttu). Nimismies Casper Forbus, pitäjänkirjuri Gabriel Tuomaanpoika ja lautamies Olli Siira nimetään selvittämään perinnönjako. Heikki Parkkinen velvoitetaan pitämään huolta veljensä lasten ja näiden äidin ylläpidosta, kunnes asia saadaan selvitettyä. Josef Parkkisen leskivaimo Marketta avioituu paltamolaisen Lauri Paavonpoika Torvisen kanssa vuoteen 1681 mennessä ja muuttaa Paltamoon. Vuoden 1681 Iin talvikäräjillä Paltamon pitäjän Suolijärven kylässä asuva Lauri Paavonpoika valitti, että hänen lapsipuolensa ja vaimonsa Marketta Laurintytär eivät olleet saaneet perintöosuuttaan Heikki Tapaninpoika Parkkiselta (KO a:1:57; oikeanpuoleisen sivun ensimmäinen kokonainen juttu). Laurin lapsipuolten (saattaa olla yksikössäkin) edesmenneeksi isäksi mainitaan Heikki Parkkisen veli Josef. Jutussa mainitaan, että 12.02.1678 perinnönjakoa oli nimetty selvittämään nimismies Casper Forbus, lautamies Gabriel Tuomaanpoika ja Olli Siira. Nimismies Forbus ei korkean ikänsä vuoksi ollut pystynyt lähtemään niin pitkälle matkalle (tarkoittanee matkaa Sotkajärvelle). Asiaa nimetään selvittämään uusi nimismies Simo Antinpoika ja aiemmin nimetyt lautamiehet. Samaisen vuoden kesäkäräjillä paltalmolainen Lauri Paavonpoika Torvinen kertoo, että haluaa ottaa vaimonsa, joka on Josef Parkkisen leskivaimo, lapsen huollettavakseen (KO a:1:691; vasemmanpuoleisen sivun toinen juttu). Vuoden 1689 talvikäräjillä paltamolainen Marketta Laurintytär alaikäisen poikansa Juho Josefinpojan kanssa penäsi poikansa perintöä poikansa isän veljeltä Heikki Parkkiselta (KO a:9:29; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu).

Tapani Pertinpoika Parkkisen tyttäriä saattaisi myöskin olla Marketta Tapanintytär Parkkinen, joka vuoteen 1674 mennessä avioitui Erkki Heikinpoika Oinaan kanssa; tosin asiaan ei ole löytynyt vahvistusta käräjäpöytäkirjoista. Pudasjärven ensimmäisessä rippikirjassa (vaikuttaisi olevan pikemminkin kinkerikirja; tässä on tietoja pidemmältä ajalta; ajalta sekä ennen että jälkeen toisen rippikirjan, joka on vuosilta 1713-1715) Juho Erkinpoika Oinaan taloon kirjataan ensimmäiseksi Juho Erkinpoika, ja heti tämän jälkeen äiti Marketta Tapanintytär Parkkinen. Vuosien 1674-1678 ja 1680 henkikirjoissa kolmannesmanttaalin Hetejärvellä sijaitsevaan Oinaan taloon kirjataan Erkki Heikinpoika Oinas, vaimo Marketta Tapanintytär, veli Antti Heikinpoika sekä tämän vaimo Marketta Martintytär. Tämänkin jälkeen Marketta Tapanintytär kirjataan henkikirjoissa Oinaan taloon, mutta Erkkiä ei enää kirjata. Vuoden 1683 talvikäräjillä Marketta Tapanintyttären mies Erkki Heikinpoika Oinas mainitaan edesmenneeksi (KO a:3:51; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Tuolloin Marketta ja hänen edesmenneen miehensä pikkuveli Antti Oinas kinastelevat Oinaan talosta, joka oli epävirallisesti jaettu kahtia. Marketan pojista kaksi mainitaan täysi-ikäisiksi.

Parkkisen taloon kirjataan vuoden 1678 henkikirjassa vain Heikki Parkkinen. Vuonna 1680 talosta maksetaan henkirahaa Heikki Parkkisesta, poika Antista ja tämän vaimosta Elina Erkintyttärestä. Vuonna 1681 taloon kirjataan Heikki Parkkinen, vaimo Elina Erkintytär ja piika Marketta Eskontytär. Tuolloin ilmeisesti joko Heikin etunimen tilalla olisi pitänyt lukea Antti, taikka Elina olisi vaimon sijasta pitänyt mainita pojan vaimoksi. Vuoden 1683 henkikirjassa taloon kirjataan Elina Erkintytär Parkkinen, poika (Elinan lanko) Matti Heikinpoika sekä vaimo Marketta Eskontytär. Matti Heikinpoika Parkkisen vaimo Marketta Eskontytär saattaisi olla sama Marketta Eskontytär, joka edellisen vuoden henkikirjassa kirjattiin taloon piikana.

14.10.1688 vihitään sotkajärveläinen Heikki Parkkinen ja iiläinen Brita Yrjöntytär. Kyseessä saattaisi olla Heikki Tapaninpoika Parkkinen. Kyseessä ei voi olla Heikki Tapaninpojan poika Heikki Heikinpoika, sillä Pudasjärven ensimmäisessä rippikirjassa Parkkisen taloon kirjataan ensimmäisiksi leskivaimo Brita Yrjöntytär, Heikki Heikinpoika ja tämän vaimo Anna Paavontytär. Vuosien 1688-1691 henkikirjoissa Parkkisen taloon kirjataan Antti (Heikinpoika) Parkkinen, vaimo Elina (Erkintytär), veli Matti ja tämän vaimo Marketta (Eskontytär). Tämän jälkeen Mattia taikka tämän vaimoa ei enää henkikirjoissa kirjata Parkkisen taloon. Seuraavasta vuodesta alkaen Kurkikylässä sijaitsevaan kahdeksannesmanttaalin Parviaisen taloon kirjataan Matti Parviainen ja tämän vaimo Marketta. Vuosien 1695-1697 henkikirjoissa Matista käytetään lisänimeä Parkkinen. Matista ja hänen Marketta vaimostaan maksetaan henkirahaa vielä vuonna 1696. Pari kirjataan Parviaisen taloon vielä seuraavan vuoden henkikirjassa, mutta heistä ei tuolloin enää makseta henkirahaa; heidät mainitaan köyhiksi. Vuoden 1697 henkikirjassa Parviaisen talo kirjataan Matti Parkkisen nimellä, mutta Matin mainitaan lähteneen talosta.

Vuonna 1692 Parkkisen talosta maksetaan henkirahaa vaimo Antti (Heikinpoika) Parkkisen vaimo Elinasta. Vuoden 1695 henkikirjaan vaikuttaa olevan kirjattuna sellaisia varttuneempia henkilöitä, jotka ehtivät joitakin vuosia olla poissa henkikirjoista; näin myös Parkkisen talon kohdalla. Vuosien 1695-1696 henkikirjoissa Parkkisen taloon kirjataan Heikki (Tapaninpoika) Parkkinen, poika Antti ja tämän vaimo Elina sekä veli (Antin veli) Heikki ja tämän vaimo Anna (Paavontytär). Jälkimmäisenä vuonna Heikki (Tapaninpoika) mainitaan vanhaksi. Heikki (Heikinpoika) Parkkinen ja piika Anna Paavontytär (mahdollisesti Säkkinen) vihittiin 18.02.1694. Vuoden 1697 henkikirjaan kirjataan Antti Parkkinen ja vaimo Elina sekä veli Heikki ja tämän vaimo Anna. Tuolloin Antin vaimo ei makseta henkirahaa; Elina mainitaan vanhaksi ja raihnaiseksi. Seuraavan vuoden henkikirjassa taloon kirjataan Heikki (Heikinpoika) Parkkinen ja vaimo Anna, veli Antti (mainitaan edesmenneeksi) ja tämän leskivaimo Elina. Antti Parkkisen leskivaimo avioituu Jaakko Jaakonpoika Pätsin eli Räisäsen kanssa. Vuoden 1712 talvikäräjillä Susanna Antintytär Parkkinen penää edesmenneen äitinsä Elina Erkintyttären poikapuolelta kurkikyläläiseltä Juho Jaakonpoika Räisäseltä äitinsä perintöä (KO a:33:528; vasemmanpuoleisen sivun keskimmäinen juttu). Tuolloin sekä Juho Räisäsen isä että äitipuoli olivat molemmat edesmenneitä.

Vuosien 1699-1706 henkikirjoissa Parkkisen taloon kirjata Heikki (Heikinpoika) Parkkinen ja vaimo Anna; tosin vuosina 1701-1705 Heikistä ei makseta henkirahaa, hänet mainitaan raihnaiseksi ja vanhaksi. Heikki Tapaninpoika Parkkinen haudataan 75-vuotiaana 06.05.1706. Vuoden 1707 kesäkäräjillä kurkikyläläinen Matti Väisänen kertoo, että perinnönjakoa hänen edesmenneen appiukkonsa Heikki Parkkisen jäljiltä ei vielä oltu suoritettu (KO a:28:90; vasemmanpuoleiselta sivulta alkava juttu). Matti on Heikki Tapaninpoika Parkkisen Marketta tyttären mies. Matti Pekanpoika Väätäjä avioitui 1692 Marketta Heikintytär Parkkisen kanssa. Pari asui Väisäsen talossa. Väisäsen talon ylösotti vuonna 1685 Heikki Pekanpoika Väätäjä. Talo ehti vuosisadan lopulla olla hetken aikaa autiona, kunnes sen vuonna 1700 ylösotti Matti Pekanpoika Väätäjä. Vuoden 1711 henkikirjassa Matti Väisänen mainitaan edesmenneeksi. Marketta Heikintytär Parkkinen vihitään 06.07.1712 Heikki Heikinpoika Törrön kanssa. Vuosien 1713-1715 rippikirjassa Väisälän taloon kirjataan Heikki Heikinpoika, vaimo Marketta Heikintytär ja poika (Heikin poikapuoli) Heikki Matinpoika.

Vuoden 1707 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Heikki (Heikinpoika) Parkkinen, vaimo Anna (Paavontytär) ja veljenpoika Heikki (Antinpoika). Tämän jälkeen veljenpoika Heikkiä ei enää henkikirjoissa kirjata Parkkisen taloon. Heikki ilmeisesti muuttaa Sotkajärvellä sijaitsevaan kuudennesmanttaalin Karvosen taloon. Vuoden 1708 talvikäräjillä nimismies Kustaa Lillbeck ja joitakin lautamiehiä nimetään tekemään inventaario Heikki Antinpoika Parkkisen ja tämän isänisän veljen Heikki Heikinpojan asumaan Parkkisen neljännesmanttaalin kruunutaloon ja jakamaan irtain omaisuus Heikkien kesken; kiinteä omaisuus ei ollut jaettavissa, sillä Parkkisen talo oli kruununtalo (KO a:29:510; vasemmanpuoleisen sivun keskimmäinen juttu). Vuoden 1708 henkikirjassa kuudennesmanttaalin Karvosen taloon kirjataan Martti (Josefinpoika Mursu eli) Karvonsen (uusi) asukas Heikki Antinpoika. Vuonna 1710 Karvosen talosta maksetaan henkirahaa Heikki Antinpoika Karvosesta ja vaimo Elinasta (Tuomaantytär Häyrinen). Seuraavan vuoden henkikirjassa Karvosen taloon kirjataan Heikki Antinpoika Karvonen ja tämän vaimo Elina. Tuolloin kummastakaan ei makseta enää henkirahaa Karvosen talosta ja talon mainitaan olevan ilman asukasta. Heikki mainitaan tuolloin sotilaaksi ja Elina vaimon mainitaan olevan kerjuulla. Vuosien 1712-1713 henkikirjoissa Karvosen talo mainitaan autioksi. Vuoden 1712 kesäkäräjillä sotilas Heikki Antinpoika Karvosen vaimo Elina Tuomaantytär penää Heikin sotilaaksi palkanneelta Paavo Holapalta lehmää ja jauhoja (KO a:33:657; oikeanpuoleiselta sivulta alkava juttu; kyseisten käräjäsivujen katselemisessa on sellainen erikoisuus, että sivua suurennettaessa avautuu seuraava aukeama; jotta aukeamaa voi katsella suurennettuna, tulee ensin avata edellinen aukeama ja sen jälkeen suurentaa sivua). Pestisopimuksen päivämääräksi mainitaan 13.01.1711.

Vuoden 1708 henkikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Heikki Parkkinen eli Pekka Pekanpoika ja tämän vaimo Brita. Vuoden 1710 henkikirjassa taloon kirjataan Heikki Parkkinen, käly Brita ja vaimo Anna. Vuosien 1711-1712 henkikirjoissa taloon kirjataan Heikki Parkkinen ja tämän vaimo Brita sekä vaimo Anna. Vuoden 1713 henkikirjassa taloon kirjataan Simo Parkkinen (mahdollisesti Heikin veljenpoika Simo Antinpoika), nimeltä mainitsematon vaimo (ilmeisesti Heikki Parkkisen vaimo) sekä käly Brita. Käly Brita saattaisi olla Brita Paavontytär Säkkinen, joka 27.10.1707 vihittiin Pekka Pekanpoika Laakkosen kanssa. Pari ehti sada kaksi lasta: Liisan (s.25.02.1708) ja Samuelin (s.01.01.1709). Pekka Pekanpoika Laakkonen haudattiin 25-vuotiaana 18.05.1709. Sotkajärveläinen leskivaimo Brita Paavontytär Säkkinen vihittiin 25.02.1713 Juho Tuomaanpoika Mannisen kanssa. Vuosien 1713-1715 rippikirjassa Parkkisen taloon kirjataan Heikki Heikinpoika, vaimo Anna Paavontytär, leskivaimo Brita Yrjöntytär (ilmeisesti Heikki Tapaninpoika Parkkisen leskivaimo), Juho Tuomaanpoika Manninen, Brita Paavontytär, Simo Antinpoika Parkkinen ja piika Elina Tapanintytär (Laakkonen?).

Heikki Tapaninpoika Parkkisen tyttäriä saattaisi olla myös Karin Heikintytär Parkkinen, joka avioituu vuoteen 1688 mennessä Juho Jönsinpoika Holapan kanssa. Juho ja Karin kirjataan henkikirjoissa Holapan talon vuoteen 1697 saakka; tuolloin talosta maksetaan henkirahaa Paavo Holapasta ja tämän Brita vaimosta, veli Juhosta ja tämän Karin vaimosta sekä Matti pojasta. Juho Holappa haudataan 23.05.1697. Kuukautta myöhemmin haudataan edesmenneen Juho Holapan poika ja tytär.

Antti Heikinpoika lapsia saattaisivat ylempänä mainittujen lisäksi olla myös Olli Säkkisen kanssa 25.03.1705 avioitunut Helga Antintytär Parkkinen sekä Josef (Laurinpoika) Säkkisen kanssa 03.04.1705 kanssa avioitunut Susanna Antintytär Parkkinen. Lapsettomaksi jäänyt Esko Eskonpoika Säkkinen otti Josef Laurinpoika Säkkisen syytinkimiehekseen vuonna 1704. Susannan mies haudataan 40-vuotiaana 19.05.1710. Leskivaimo Susanna Antintytär Parkkinen avioituu 20.07.1712 Olli Matinpoika Liikasen kanssa.

Sukuhenkisin Terveisin Toivotteleepi,
sari