Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Venäjälle menneet
Kaipaisin apua Venäjälle kadonneiden etsinnässä.
Veljekset Wille (s.6.1.1906 Hankasalmi) ja Uuno (s.24.2.1912 Hankasalmi) Paasolainen menivät aikoinaan Venäjälle eikä heistä enää sen jälkeen tullut mitään tietoa koti-Suomeen. Mistä aloittaa etsintä? Onko olemassa mitään suomenkielisiä tiedostoja venäjän-suomalaisista?
Kiitoksia etukäteen =)
Ettei vain olisi Wille s. 1906 tämä traktoristi Wilho Paasalainen s. 1906, joka löytyy Stalinin Sandarmohissa 1937-38 teloituttamien listasta?
http://lists.memo.ru/index16.htm
Паасалайнен Вилхо Каирович
Родился в 1906 г., Финляндия, губ. Вааса; финн; б/п; Тракторист. Проживал: Карельская АССР, Прионежский р-н, Матросский с/с, Матросская Мехбаза.
Арестован 8 февраля 1938 г.
Приговорен: НКВД СССР 23 марта 1938 г., обв.: по ст. 58-10-11.
Приговор: расстрелян Расстрелян 3 апреля 1938 г. Место захоронения - ст.Медвежья Гора (Сандармох). Реабилитирован 6 июня 1989 г. прокурор Карелии
Источник: Книга памяти Республики Карелия
Lisätietolinkki: http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm
Siirtolaisuusinstituutin Venäjälle menneiden tietokannasta löytyy sama, ja lähteenä Argutinan kirja, joka on usein näissä yhteyksissä mainittu tutkimus:
Sukunimi: Paasalainen Etunimet: Vilho Kaapronpoika Syntymäaika: s. 1906 Syntymäpaikka: Suomi, Laukaa Kapenkylä Lisätiedot: Sp Laukaa Kapenkylä, loik. 1932, as. Karjala Prääsän piiri Matroosa traktorinkuljettaja, vang. 8.2.1938, tuom. 23.3.1938 § 58/10, 11, amm. 3.4.1938 Karhumäessä, reh. 6.6.1989. Petroskoi. Lähde: Eila Lahti-Argutinan kirja "Olimme joukko vieras vaan" (Siirtolaisuusinstituutti 2001).
Bingo! :) Järkyttävä kohtalo, mutta ainakin tieto mihin hän katosi... Uuno vielä hukassa.
Kiitoksia!!
Pahoin pelkään, että Uunon kohtalo voi olla aika samanlainen - jos kerran mitään tietoja ei ole kerran rajan takaa kuulunut.
Selaisin seuraavaksi noita memorialin listoja tai Siirtolaisinstituutin tietokantaa muistakin aakkosista siltä varalta, että sukunimen alkukirjan on mennyt väärin. Apuna voi käyttää tätä tekstikonvertteria, jonka avulla nimen saa suunnilleen käännettyä kyrillisille kirjaimille:
http://www.russian-online.net/text_converter/russ.php
Essimin mainitsema Eila Argutinan kirja (ja Eilan muu kirjallisuus) on erinomainen lisätietolähde.
-kimmo-
Risto Toivonen
12.03.10, 11:02
Rehabilitointi 1989 Petroskoissa saattaa tarkoittaa, että Viljolla on elossa olevia omaisia Venäjällä, tuskin viranomaiset muuten kuin anomuksesta rehabilitoivat ja kuka muu kuin omainen haluaa kunnian palautuksen.
Rehabilitointi on tehty yhtä suurpiirteisesti kuin vangitsemiset ja ampumisetkin aikoinaan, ei niitä ole yksitellen anottu. Johtajien vaihduttua todettiin vain että tulipas tapettua muutama miljoona syytöntä ihmistä. Suomalaislähtöisiäkin kai jotain 8000 vangittua joista enemmistö ammuttiin.
Asia on kuten lukkari jo totesi. Perheestämme katosi Venäjälle aviopari tyttären kanssa 1930-luvulla. 1990-luvulla otimme yhteyttä Memorial-seuraan ja saimme postitse tiedon avioparin kuolemasta vuonna 1938 sekä päätöksen rehabilitoinnista vuodelta 1989. Heidän tyttärensä kohtalosta kukaan ei tiedä mitään eikä nimeä löydy miltään listalta. Eloon tuskin jäi hänkään.
Petroskoin kaupunginarkistosta voi kuulemma kysellä kadonneita.
t. Maria
Minulla on sellainen ongelma että Venäjälle menneet sukulaiseni jotka siis olivat venäläisiä, mutta asuivat Suomessa ennen 1918, katosivat sinne jonnekin...mistäkö saisi apua niiden löytämiseen?:confused:
Gunnel
Kutsunnoista esteettä poisjääneitä asevelvollisia
http://www.genealogia.fi/hakem/aek-ael/
löytää myöskin Venäjälle menneitä esim. seuraavaa:
Paasolainen Juho Gabrielinp. 1.6.1901 Laukaa, Haapavatia Maanvilj. (P. P. P. 2.) Sp. A.E.K. N:o 4/P11618
Paasolainen Juho Gabrielinp. 1.6.1901 Laukaa, Kapeekoski maanviljelijä. (P. P. P. 2.) Wa. III A.E.K. N:o 2B/18118
Paasolainen Uuno Kaapronp. 24.2.1912 Suolahti kaupp. Jyv. sp. A.E.L. N:o 11/6114
Paasolainen Uuno Kaapronp. 24.2.1912 Suolahti Jyv. sp. A.E.L. N:o 10/6940
Paasolainen Uuno Kaapronp. 24.2.1912 Suolahti, Paadentaipale Jyv. sp. A.E.L. N:o 8/7917
Paasolainen Ville Gabrielinp. 6.1.1906 Laukaa, Kapeekoski Jyv. sp. A.E.L. N:o 9/15606
Kannattaa tarkistaa ainakin kantakortit, jos niissä olisi jotakin merkintöjä ja lisätietoja voisi löytyä esim. Valpon arkistosta.
Loikkarit tietokanta
http://web.genealogia.fi/asp/loikkarit_haku1.asp?lang=fi
antaa taas seuraavaa:
Paasalainen Vilho 1906 Suomi 1991:10/1973 Carelia (ASNT) [vuosi:nro/henkilönro]
Paasalainen Vilho Kaapronpoika 1906 Laukaa Kapenkylä 385 Lahti-Argutina: Olimme joukko vieras vaan [1]
Paasalainen Vilho Kairovits Paasolainen? Kainonpoika? 1906 Vaasan lääni, Suomi www.onego.ru (http://www.onego.ruPaasolainen)
Paasolainen Vilho Kairovits Paasalainen Kainonpoika? 1906 Vaasan lääni, Suomi www.onego.ru (http://www.onego.ru)
Tässä Eila Argutinalta (pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa)
saamani Karjalan kansallisarkiston osoite:
Natsonalnyi Arhiv Respubliki Karelija
Kuibysheva 6 A
185610 Petrozavodsk
Rossija
sähköposti: archive at karelia.ru
Eila Argutinan mukaan tänne kannattaa kirjoittaa kirje, jossa
kerrot kaiken mitä tiedät etsittävistä henkilöistä. Arkistossa
työskentelee suomenkielentaitoisia henkilöitä, joten voi kirjoittaa
myös suomeksi, mutta jos osaa venäjää, niin sekin käy. Tietenkin,
jos etsittävä henkilö asui jossain muualla kuin Karjalan kansantasavallan alueella,
hänestä ei löydy tietoja Petroskoista.
Eila Argutina kuoli Petroskoissa äkillisesti aivoverenvuotoon ollessaan
tekemässä tutkimusta uutta kirjaansa varten. Hänellä oli koottuna
suuri määrä uutta tietoa Stalinin vainoissa 1936-38 kadonneista
suomalaissyntyisistä henkilöistä. Ei ole tietoa, missä tämä
tutkimusmateriaali on nyt ja jatkaako kukaan Eilan työtä.
T. Maria
Rehabilitointi 1989 Petroskoissa saattaa tarkoittaa, että Viljolla on elossa olevia omaisia Venäjällä, tuskin viranomaiset muuten kuin anomuksesta rehabilitoivat ja kuka muu kuin omainen haluaa kunnian palautuksen.
Isosetäni kuoli Stalinin vainoissa ja hänet on rehabilitoitu. Eila Lahti-Argutina oli sitä mieltä, ettei perhekään ole säästynyt kuolemalta, koska eivät ole hakeneet korvauksia perheenisän ampumisesta syyttömänä.
Tietääkseni Etsivän keskuspoliisin / Valpon henkilömapit ovat paraikaa digitoitavina ja muutakin materiaalia. KA:sta löytyy joka tapauksessa luetteloja, joiden avulla voi alkuun jäljittää, onko paperia miehistä olemassa.
-kimmo-
Tietääkseni Etsivän keskuspoliisin / Valpon henkilömapit ovat paraikaa digitoitavina ja muutakin materiaalia. KA:sta löytyy joka tapauksessa luetteloja, joiden avulla voi alkuun jäljittää, onko paperia miehistä olemassa.
-kimmo-
Miten ihmeessä Valpolla olisi tietoa Venäjälle loikanneista, jos he eivät olleet rikollisia? Ja jos jotain tietoa löytyy, se olisi ajalta ennen siirtymistä Venäjän/Neuvostoliiton puolelle. Sinne siirtymisen jälkeen tietoja heistä tuskin Suomen puolelta löytyy, jolleivät he olleet vakoojia. Lisäisin tähän vielä, että valtaosa vuosina 1936-38 Neuvostoliitossa teloitetuista suomalaisista oli tuomittu nimenomaan vakoilusta. Silloisen Neuvostoliiton näkökulman mukaan siellä oli siis n. 8000 Suomesta ja Amerikasta saapunutta suomalaista vakoilijaa, jotka olivat ansainneet kuolemantuomionsa.
Omien Venäjälle kadonneiden sukulaisteni kohtaloa selvitellessäni olin yhteydessä myös Suomen ulkoministeriöön, jolla on hallussaan mm. ulkomaille siirtyneiden suomalaisten passi- ym. tietoja. Sieltä ei kuitenkaan
vastata yksityishenkilöiden tekemiin tiedusteluihin, jollei kyseessä ole
painava juridinen syy.
Miten ihmeessä Valpolla olisi tietoa Venäjälle loikanneista, jos he eivät olleet rikollisia? Ja jos jotain tietoa löytyy, se olisi ajalta ennen siirtymistä Venäjän/Neuvostoliiton puolelle.
Hei,
olen itse selvitellyt EK:n toimintaa muutamissa tapauksissa kolmikymmenluvulla ts. lukenut alkuperäisistä oikeudenkäyntiasiakirjoista niitä kommunistilakeihin nojaavia perusteita, joilla 1932-33 ihmisiä tuomittiin Suomessa vuosiksi linnaan.
Täytyy sanoa, että kun eräissä tapauksissa pelkän monistuspaperinipun takia sai 2,5 vuotta kuritushuonetta, on aika perusteltua puhua mielivallasta. Tuomio (sekä mappi EK/Valpon hyllyyn) napsahti siis yhtä kuvitteellisista syistä kuin nappi otsaan rajan takana Karhumäessä 1937-38. Ei loikkarien tarvinnut siis olla mitenkään oikeasti rikollisia - riittää kun joutuivat jostakin syystä Valpo/EK:n haaviin, ja se näyttää kyllä tapahtuneen aika helposti. Eli jos kadonneet Uuno ja Wilho sattuivat osallistumaan vasemmistolaiseen toimintaan Suomessa, jotain jälkiä voi hyvinkin löytyä.
Ainakin itse olen oppinut ajattelemaan niin, ettei kannata luulla mitään ja sulkea siksi mitään lähteitä pois laskuista ennen kuin ne on oikeasti tarkastanut. Mikään pakko näin ei kuitenkaan ole tietenkään tehdä ... varsinkin kun noista EK:n papereista ei kovin usein mieluisia yllätyksiä löydy.
-kimmo-
ettei kannata luulla mitään ja sulkea siksi mitään lähteitä pois laskuista ennen kuin ne on oikeasti tarkastanut. Mikään pakko näin ei kuitenkaan ole tietenkään tehdä ... varsinkin kun noista EK:n papereista ei kovin usein mieluisia yllätyksiä löydy.
Aivan totta, Neuvostoliittoon kadonneiden kohtaloa selvitellessä kaikki kivet kannattaa kääntää, vaikka kaikki esiin tulevat asiat eivät olekaan miellyttäviä. Varsinkin suoraan Suomesta lähteneiden ns. loikkareiden taustalla oli kommunistista toimintaa. Osa Neuvosto-Karjalaan siirtyneistä (ja myöhemmin teloitetuista) tuli USA:sta ja Kanadasta, näilläkin oli toiveena osittain toive paremmasta elämästä, osittain vasemmistoaatteelliset syyt.
Mutta se mikä tässä on surullisinta, on se että Neuvosto-Karjalassa tuomittiin ja teloitettiin perheiden isien lisäksi myös vaimot ja heidän orpoutuneet, alaikäiset lapsensa jäivät heitteille tai mahdollisesti vietiin Siperiaan pakkotyöleireille. Nimenomaan näiden lasten kohtalo on jäänyt tutkimuksissa täysin hämärän peittoon.
Ei Valpolla mutta 30-luvun EK:lla oli varsin tarkat tiedot rajantakaisista asioista. Olen saanut EK:n kortistoista kopiota enoni elämästä Petroskoissa aina osoitetta ja opintomenestystä myöten, omaisilla taas ei ollut mitään tietoa hänen kohtalostaan vainojen alettua. Lapuan liike muilutti hänet aseilla uhaten rajan taakse syynä toimiminen ammattiosastossa sekä sanomalehden asiamiehenä. Aika monella "loikkarilla" ei kertakaikkiaan ollut mahdollista elää tuon ajan Suomessa, suo siellä, vetelä täällä!
Arvoisat listalaiset!
Tuo aihe ei suoranaisesti koske omaa sukupuutani, mutta "sukulaisten sukulaisia" loikkasi Venäjälle vuoden 1918 tapahtumien jälkiseurauksena.
Itse olen kuitenkin aikoinaan työelämässä ollut tekemisissä muutaman Stalinin gulagit lapsena kokeneiden kanssa. Heidän vanhempansa loikkasivat rajan yli 1930-luvun alun pulavuosina parempaa elämää hakemaan ja kokivat yleensä "kovan kohtalon".
Tietojeni mukaan Lapuan liike yhdessä työnantajajärjestöjen kanssa piti yllä "mustaa listaa" liian vasemmistolaisista henkilöistä, joiden työnsaanti estyi listalla olon johdosta. Monen loikkaus Venäjälle johtui siitä, ettei Suomesta listalla olon takia löytynyt työtä.
Veikkaan, että nuo "mustat listat" paloivat monien tehtaiden pannuhuoneissa vuoden 1944 syksyllä. Kuitenkin tuo lista/listat olisi sukututkijoille erittäin arvokas lähde, joka selittäisi monet loikkaukset.
Lähetin pari kolme vuotta sitten sähköpostia professori Heikki Ylikankaalle ja ehdotin, että vanhojen tehtaiden arkistoja kannattaisi kuitenkin penkoa, jos sattumalta jotakin olisi jäänyt polttamatta.Tuollainen selvittely sopisi vaikka gradutyön pohjaksi jollekin Suomen historian opiskelijalle.Jos sellaista aineistoa löytyisi, siitä voisi tehdä jopa väitöskirjatasoisen tutkielman.
Heikki Ylikangas kiinnostui ehdotuksesta kovasti ja lupasi viedä aiheen eteenpäin Suomen historian opinnäytetöiden ohjaajille. Kysymys on vain siitä, että nuoren tutkijan, joka hommaan ryhtyy, pitää itse olla sukututkimuksen harrastaja tai muuten henkilökohtaisista syistä aiheesta kiinnostunut.
ER
Melkein jo harmittaa, ettei ole itsellä tutkimusaihetta historian alalta haussa - sen verran hyviä näkökulmia ja ideoita edellisissä viesteissä on jo noussut esille. Oikeastaan tämä on ollut erinomainen ketju sekä asian että keskustelutavan suhteen, joten omasta puolestani kiitokset kaikille osallistuneille.
Pienenä lisälukemistovinkkinä mainitsisin vielä Taisto Huuskosen Laps Suomen -kirjan (1979), joka välittää erinomaisen kuvan loikkauksesta ja suomalaisten elämästä Neuvostoliitossa. Huuskonen tosin loikkasi vasta 40-luvun lopulla, mutta Stalinin aikaan kuitenkin. Muuta oheislukemistoa käsiteltiin jo muutama vuosi sitten Suomi24-foorumilla, tässä linkki yhteen hyvään listaukseen:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4248769#comment-22396535
-kimmo-
Kansallisarkistossa ja sitä rataa kaikissa maakunta-arkistoissa on hakemisto Etsivän Keskuspoliisin, Valpon ja Valpo II:sen (ns. punainen) henkilöakteista: jos syystä tai toisesta on joutunut tarkkailuun ja siihen, että raporttia kirjoitetaan ja henkilömappiin pistetään, niin siellähän ovat.
Suomalaisen yhteiskunnan historian havina vaan leyhähtää kun sitä nimilistaa lukee. Mitä kaikkia nimiä on ja mitä sitten ei (joitain katosi kun Valpo II oli toimessaan)
Tästä hakemistostakin saattaisi joitain lähteneitten nimiä löytyä.
Henkilöaktien lisäksi on sitten paljon erilaisten järjestöjen asiakirja-akteja.
T. PäiviKL
Eila Argutina sanoi minulle, kun joku vuosi sitten tapasimme, että vuonna 1989 rehabilitoidut ovat sellaisia, joiden kohtaloa eikä rehabilitointia tosiaan kukaan sukulainen ei ole kysellyt aikaisemmin.
Jos rehabilitointi on tapahtunut muuna aikana, lähiomainen on yleensö omaistaan kysellyt.
Irkku
Minulla on Eila Lahti-Argutinan kirja: "Olimme joukko vieras vaan", jossa on luetteloitu venäjänsuomalaisista vainonuhreja. Kirjasta löytyy Vilho Kaapronpoika Paasalainen, s. 1906 Suomi, Laukaa, Kapenkylä, loikannut 1932, as. Karjala Prääsän piiri Matroosa, trktorinkuljettaja, vangittu 8.2.1938, tuom. 23.3.1938 § 58/10,11, ammuttu 3.4.1938 Karhumäessä, maine puhdistettu 6.6.1989. Petroskoi.
Hei! En huomannut, että tähän "Venäjälle menneet" kyselyyn olikin jo monta vastausta. Oma vastaukseni oli siis jo valmiiksi "vanhentunut". Itse olen aiheesta ollut hyvin kiinnostunut, sillä en ole löytänyt oman enoni, Erkki Hämäläisen, kohtaloa. Hän lähti sinne syyskuussa 1931 Kotkasta (s. Sulkavalla 1904), veneellä porukan mukana, viimeinen kirje päivätty lokakuussa 1936.
Eila Argutina sanoi minulle, kun joku vuosi sitten tapasimme, että vuonna 1989 rehabilitoidut ovat sellaisia, joiden kohtaloa eikä rehabilitointia tosiaan kukaan sukulainen ei ole kysellyt aikaisemmin.
Jos rehabilitointi on tapahtunut muuna aikana, lähiomainen on yleensö omaistaan kysellyt.
Irkku
Valitettavasti Eila on kuollut.
Minun isoäidin 3 veljeä kuolivat Stalinin vainoissa 1938. Olen lähettänyt kyselyjä Petroskoihin, mutta vastauksia ei ole tullut.
olisi mukava tietää,mitä heilel tapahtui. Kahden nimi on jossain listassa, jossa on Stalinin vainoissa tapettuja suomalaisia.
Yksi mummini veljistä oli autonkuljettaja Prääsässä. Hänet tapettiin vain sen takia, kun oli kansallisuudeltaan suomalainen, ja hän kun lähti työläisten paratiisia rakentamaan...
Voin sen verran nimiä paljastaa, että Arvid, Fredrik ja Valtter. Heidän isoveljensä muuten kaatui Aunuksen retkellä 19.8.1919.
Mika J
eikös juuri Stalinin vainoissa tapettu myös Venäjän paras upseeristo?
Olihan siitä etua Suomelle myöhemmin, mutta surettaa että omia sukulaisia tapettiin vain sen takia kun he olivat suomalaisia.
Mika J
Katynissa tapettiin Puolan paras aines 1940. Sinnehän Puolan paras aines oli matkalla joku aika sitten, mutta lentokone tippu "vahingossa".
Samainen Katyn oli alunperin tarkoitettu suomalaisille upseereille, mutta onneksi pantiin kampoihin, eikä meidän johtajien tartte nykyään matkustella Katyniin muistelemaan kovaa kohtaloamme.
Mika J
Marjapuu kirjoitti:
Mutta se mikä tässä on surullisinta, on se että Neuvosto-Karjalassa tuomittiin ja teloitettiin perheiden isien lisäksi myös vaimot ja heidän orpoutuneet, alaikäiset lapsensa jäivät heitteille tai mahdollisesti vietiin Siperiaan pakkotyöleireille. Nimenomaan näiden lasten kohtalo on jäänyt tutkimuksissa täysin hämärän peittoon.
Itse en tuota allekirjoita, sillä olen vieraillut tällaisen perheen luona Vienan Kemissä. Kaikkia ei suinkaan teloitettu vaan vaimot saatettiin siirtää lapsineen toiselle paikkakunnalle. Tässä tapauksessa Uhtualta (nyk. Kalevala) siirrettiin naiset lapsineen mm. sahatyöläisiksi Vienan Kemiin, missä heille annettiin jokin parakki asunnoksi. Toki hekin joutuivat sodan aikana neljäksi vuodeksi keskitysleirille Arkangeliin. Keskitysleiriolot olivat ankarat eikä kukaan selvinneistä ole ollut halukas puhumaan siitä ajasta. Ymmärrettävästi. Mutta jos selvisivät siellä, heidät tuotiin takaisin jatkamaan työntekoa mm. Kemin sahalle, jossa oli paljon suomalaissyntyisiä naisia erilaisissa tehtävissä, myös raskaissa miehistä voimaa vaativissa tukkien sahaushommissa. Elämä oli raskasta ja se näkyi myös naisissa, jotka eivät tuolloin tienneet miestensä kohtalosta vielä koko totuutta. Oli vain arvailuja ja huhupuheita siitä. Jälkipolville miesten kohtalot selvisivät lopullisesti vasta 90-luvun alussa kun arkistot avautuivat, eikä silloin noista naisista ollut juuri ketään enää elossa.
Marjapuu kirjoitti:
Mutta se mikä tässä on surullisinta, on se että Neuvosto-Karjalassa tuomittiin ja teloitettiin perheiden isien lisäksi myös vaimot ja heidän orpoutuneet, alaikäiset lapsensa jäivät heitteille tai mahdollisesti vietiin Siperiaan pakkotyöleireille. Nimenomaan näiden lasten kohtalo on jäänyt tutkimuksissa täysin hämärän peittoon.
Itse en tuota allekirjoita, sillä olen vieraillut tällaisen perheen luona Vienan Kemissä. Kaikkia ei suinkaan teloitettu vaan vaimot saatettiin siirtää lapsineen toiselle paikkakunnalle. Tässä tapauksessa Uhtualta (nyk. Kalevala) siirrettiin naiset lapsineen mm. sahatyöläisiksi Vienan Kemiin, missä heille annettiin jokin parakki asunnoksi. Toki hekin joutuivat sodan aikana neljäksi vuodeksi keskitysleirille Arkangeliin. Keskitysleiriolot olivat ankarat eikä kukaan selvinneistä ole ollut halukas puhumaan siitä ajasta. Ymmärrettävästi. Mutta jos selvisivät siellä, heidät tuotiin takaisin jatkamaan työntekoa mm. Kemin sahalle, jossa oli paljon suomalaissyntyisiä naisia erilaisissa tehtävissä, myös raskaissa miehistä voimaa vaativissa tukkien sahaushommissa. Elämä oli raskasta ja se näkyi myös naisissa, jotka eivät tuolloin tienneet miestensä kohtalosta vielä koko totuutta. Oli vain arvailuja ja huhupuheita siitä. Jälkipolville miesten kohtalot selvisivät lopullisesti vasta 90-luvun alussa kun arkistot avautuivat, eikä silloin noista naisista ollut juuri ketään enää elossa.
tuo minuakin kiinnostaa, että kerkesivätkö mummini veljet perustaa perheet Venäjällä, ja miten perheen kävi, kun isä teloitettiin.
Arvid, s.1904, Fredrik s.1907 ja Valtter s.1911, ikänsä perusteella kerkesivät perustaa perheet.
Mika J
Mika J
Monet Stalinin vainojen uhrien perheet ovat kadonneet jälkiä jättämättä, niinkuin isoisäni velipuolenkin vaimo ja lapset. Vain yksi perhekuva on jäänyt jäljelle ja isosetäni kuulustelupöytäkirjat venäjäksi, joista löytyy perheen viimeinen osoite Pargalassa, vaimon nimi Roosa Ivanovna Karhu ja kahden lapsen nimet ja iät, Astrid Andrejevna 14v ja Andrei Andrejevits Wahlfors 7v, muttei syntymäaikoja tai -paikkoja. Ovat varmaan kuolleet joko Lenigradin piirityksessä tai Siperiassa, mutta mitään virallista tietoa ei löydy. Vaimon syntymäaikaa ja -paikkaa voi vain arvailla: Suomesta, Vienan-Karjalasta vai Inkeristä.
Monet Stalinin vainojen uhrien perheet ovat kadonneet jälkiä jättämättä, niinkuin isoisäni velipuolenkin vaimo ja lapset. Vain yksi perhekuva on jäänyt jäljelle ja isosetäni kuulustelupöytäkirjat venäjäksi, joista löytyy perheen viimeinen osoite Pargalassa, vaimon nimi Roosa Ivanovna Karhu ja kahden lapsen nimet ja iät, Astrid Andrejevna 14v ja Andrei Andrejevits Wahlfors 7v, muttei syntymäaikoja tai -paikkoja. Ovat varmaan kuolleet joko Lenigradin piirityksessä tai Siperiassa, mutta mitään virallista tietoa ei löydy. Vaimon syntymäaikaa ja -paikkaa voi vain arvailla: Suomesta, Vienan-Karjalasta vai Inkeristä.
Olisi kyllä aika surullista, jos noiden minun mummien veljien omaiset olis kuollut Leningradin piirityksessä, johon suomalaisetkin tosiasiassa osallistui.
Mika J
Olisi kyllä aika surullista, jos noiden minun mummien veljien omaiset olis kuollut Leningradin piirityksessä, johon suomalaisetkin tosiasiassa osallistui.
Mika J
eli isäni serkkuja on voinut kuolla Leningradin piirityksessä 1941-44, mutta se on vasta teoria.
Mika J
En ole aiemmin tiennyt, että Eila Lahti-Argutina on kuollut. Milloin? On todella surullista. Olen vuosien aikana ollut puhelinyhteydessä häneen useamman kerran. Petroskoissa käydessämme toivoin hänet tapaavani, mutta se ei kuitenkaan silloin onnistunut. Sovimme, että seuraavalla kerralla soitan etukäteen ennen Suomesta lähtöämme. Nyt ihan lähivuosina en enää saanut häneen puhelinyhteyttä.
tv. Sirpa
Tässä Eila Argutinalta (pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa)
saamani Karjalan kansallisarkiston osoite:
Natsonalnyi Arhiv Respubliki Karelija
Kuibysheva 6 A
185610 Petrozavodsk
Rossija
sähköposti: archive at karelia.ru
Eila Argutinan mukaan tänne kannattaa kirjoittaa kirje, jossa
kerrot kaiken mitä tiedät etsittävistä henkilöistä. Arkistossa
työskentelee suomenkielentaitoisia henkilöitä, joten voi kirjoittaa
myös suomeksi, mutta jos osaa venäjää, niin sekin käy. Tietenkin,
jos etsittävä henkilö asui jossain muualla kuin Karjalan kansantasavallan alueella,
hänestä ei löydy tietoja Petroskoista.
Eila Argutina kuoli Petroskoissa äkillisesti aivoverenvuotoon ollessaan
tekemässä tutkimusta uutta kirjaansa varten. Hänellä oli koottuna
suuri määrä uutta tietoa Stalinin vainoissa 1936-38 kadonneista
suomalaissyntyisistä henkilöistä. Ei ole tietoa, missä tämä
tutkimusmateriaali on nyt ja jatkaako kukaan Eilan työtä.
T. Maria
En ole aiemmin tiennyt, että Eila Lahti-Argutina on kuollut. Milloin? On todella surullista. Olen vuosien aikana ollut puhelinyhteydessä häneen useamman kerran. Petroskoissa käydessämme toivoin hänet tapaavani, mutta se ei kuitenkaan silloin onnistunut. Sovimme, että seuraavalla kerralla soitan etukäteen ennen Suomesta lähtöämme. Nyt ihan lähivuosina en enää saanut häneen puhelinyhteyttä.
tv. Sirpa
Tässä Eila Argutinalta (pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa)
saamani Karjalan kansallisarkiston osoite:
Natsonalnyi Arhiv Respubliki Karelija
Kuibysheva 6 A
185610 Petrozavodsk
Rossija
sähköposti: archive at karelia.ru
Eila Argutinan mukaan tänne kannattaa kirjoittaa kirje, jossa
kerrot kaiken mitä tiedät etsittävistä henkilöistä. Arkistossa
työskentelee suomenkielentaitoisia henkilöitä, joten voi kirjoittaa
myös suomeksi, mutta jos osaa venäjää, niin sekin käy. Tietenkin,
jos etsittävä henkilö asui jossain muualla kuin Karjalan kansantasavallan alueella,
hänestä ei löydy tietoja Petroskoista.
Eila Argutina kuoli Petroskoissa äkillisesti aivoverenvuotoon ollessaan
tekemässä tutkimusta uutta kirjaansa varten. Hänellä oli koottuna
suuri määrä uutta tietoa Stalinin vainoissa 1936-38 kadonneista
suomalaissyntyisistä henkilöistä. Ei ole tietoa, missä tämä
tutkimusmateriaali on nyt ja jatkaako kukaan Eilan työtä.
T. Maria
Eila Argutina kuoli 10.8.2008.
Voit lukea hänestä täältä:
http://minunvenajani.blogspot.com/2008/08/tietokirjailija-eila-lahti-argutina.html
t. Maria
Eila Argutina kuoli 10.8.2008.
Voit lukea hänestä täältä:
http://minunvenajani.blogspot.com/2008/08/tietokirjailija-eila-lahti-argutina.html
t. Maria
Muistan, missä olin ko. päivänä, kun kuulin uutisista, että Lahti-Argutina on menehtynyt; linja-autossa matkalla vanhempieni luokse. Ajattelin silloin, että miten suuri menetys, ehkä olisin voinut kirjoittaa hänelle ja kysyä vinkkejä Neuvosto-Karjalassa olleen isoisosetäni elämän tutkimiseen, puhumattakaan siitä, että häneltä jäi tärkeä tutkimustyö kesken.
Ajattelin silloin, että miten suuri menetys, ehkä olisin voinut kirjoittaa hänelle ja kysyä vinkkejä Neuvosto-Karjalassa olleen isoisosetäni elämän tutkimiseen, puhumattakaan siitä, että häneltä jäi tärkeä tutkimustyö kesken.
Ajattelin aivan samaa, paitsi että olin kesäkuussa 2008 saanut Eilalta sähköpostia, jossa hän lupasi seuraavalla Petroskoin reissullaan (eli tällä viimeisellään) selvitellä, josko löytyisi tietoa isosedästäni Jaakko Mäkitalosta (s. 1889) ja hänen sisarensa tyttärestä, äitini serkusta, Aune Mattsonista (s. 1919). Tieto Eilan kuolemasta vei toivon siitä, että kadonneiden kohtalot selviäisivät. Eilaa saan kuitenkin kiittää siitä, että isotätini Lempi Mattsonin (1894-1938) ja hänen miehensä Henry Mattsonin (1891-1938) kohtalot selvisivät.
Jos Eilan työllä ei ole jatkajaa, niin mielestäni me, Stalinin vainojen uhrien omaiset, voisimme jakaa keskenämme tietoja ja kokemuksia vaikkapa tässä foorumissa.
T. Maria
Marjapuu kirjoitti:
Mutta se mikä tässä on surullisinta, on se että Neuvosto-Karjalassa tuomittiin ja teloitettiin perheiden isien lisäksi myös vaimot ja heidän orpoutuneet, alaikäiset lapsensa jäivät heitteille tai mahdollisesti vietiin Siperiaan pakkotyöleireille. Nimenomaan näiden lasten kohtalo on jäänyt tutkimuksissa täysin hämärän peittoon.
Itse en tuota allekirjoita, sillä olen vieraillut tällaisen perheen luona Vienan Kemissä. Kaikkia ei suinkaan teloitettu vaan vaimot saatettiin siirtää lapsineen toiselle paikkakunnalle. Tässä tapauksessa Uhtualta (nyk. Kalevala) siirrettiin naiset lapsineen mm. sahatyöläisiksi Vienan Kemiin, missä heille annettiin jokin parakki asunnoksi. Toki hekin joutuivat sodan aikana neljäksi vuodeksi keskitysleirille Arkangeliin. Keskitysleiriolot olivat ankarat eikä kukaan selvinneistä ole ollut halukas puhumaan siitä ajasta. Ymmärrettävästi. Mutta jos selvisivät siellä, heidät tuotiin takaisin jatkamaan työntekoa mm. Kemin sahalle, jossa oli paljon suomalaissyntyisiä naisia erilaisissa tehtävissä, myös raskaissa miehistä voimaa vaativissa tukkien sahaushommissa. Elämä oli raskasta ja se näkyi myös naisissa, jotka eivät tuolloin tienneet miestensä kohtalosta vielä koko totuutta. Oli vain arvailuja ja huhupuheita siitä. Jälkipolville miesten kohtalot selvisivät lopullisesti vasta 90-luvun alussa kun arkistot avautuivat, eikä silloin noista naisista ollut juuri ketään enää elossa.
Kiitos näistä tiedoista, sillä niistä oli minulle paljon hyötyä ja auttoi ymmärtämään, mitä saattoi tapahtua äitini serkulle, Aune Mattsonille. Hän asui vanhempineen juuri Uhtualla, he tulivat sinne USAsta vuonna 1932. Aunen vanhemmat olivat Henry ja Lempi Mattson, heidät molemmat vietiin kotoaan keväällä 1938. Henry ammuttiin Karhumäessä toukokuussa 1938 ja Lempi Vienan Kemissä lokakuussa 1938. Molemmat tuomittiin ja teloitettiin pykälä 58/6 nojalla eli vakoilusta. Kirjasta "Olimme joukko vieras vaan" näkyy että enemmistö tuomituista ja teloitetuista oli toki miehiä, mutta naisiakin on huomattava määrä. Esimerkkinä analysoin kirjan perusteella, että 21.9.1938, kun Lempi Mattson tuomittiin kuolemaan Kemissä, tuomion sai 27 henkilöä. Näistä oli naisia 4 henkilöä. He olivat kaikki tavallisia keski-ikäisiä kotiemäntiä, joiden miehet tekivät erilaisia metsä- ym. töitä. Eivät siis mitään Mata Hareja.
Aune Mattson oli syntynyt 1919 ja siis 18-vuotias, kun vanhemmat likvidoitiin, eikä hänestä ole kuultu mitään 1930-luvun jälkeen. Ehkä hänetkin vietiin sahatyöläiseksi Kemiin ja sieltä gulagille.
Toinen vainojen uhrien tutkija, aiheesta useita kirjoja julkaissut Mayme Sevander oli Aunen ikätoveri ja ystävä, Uhtualta hänkin. Mayme kirjoittaa "Vaeltajat"- kirjassaan tavannensa Aunen sodan jälkeen kotonaan. Tapaamisessa oli mukana kolmas nuori nainen, Irene Walo, joka Aunen tavoin menetti molemmat vanhempansa vuonna 1938. Aune ja Irene olivat syntyneet Yhdysvalloissa ja olivat siis (ainakin periaatteessa) Yhdysvaltain kansalaisia. He olivat kertoneet aikovansa yrittää päästä takaisin Yhdysvaltoihin. Tämän tapaamisen jälkeen Mayme ei kuullut enää kummastakaan mitään, he katosivat.
Myös enoni kohtalon selvittely jäi kesken. Eila Lahti-Argutinan tutkimusten ansiosta selvisi mieheni sukulaisten kohtalot ja samoin monien tuttujemme sukulaisten järkyttävät vaiheet. Olemme Eilalle hyvin kiitollisia. Mielestäni täällä Forumin keskustelupalstalla voisi hyvin edelleen vaihtaa ajatuksia ja tietoja Stalinin uhreista ja heidän omaisistaan Neuvostoliiton ajoilta.
Jukka Rislakin ja Eila Lahti-Argutinan kirjassa "Meillä ei kotia täällä" on mm. luku Kamenskin lapset joka kertoo menetelmistä joita käytettiin orvoiksi jääneisiin lapsiin. Suomalainen identiteetti pyrittiin kitkemään pois ja tilalle annettiin venäläiset nimet ja myöhemmin Venäjän kansalaisuus.
Jukka Rislakin ja Eila Lahti-Argutinan kirjassa "Meillä ei kotia täällä" on mm. luku Kamenskin lapset joka kertoo menetelmistä joita käytettiin orvoiksi jääneisiin lapsiin. Suomalainen identiteetti pyrittiin kitkemään pois ja tilalle annettiin venäläiset nimet ja myöhemmin Venäjän kansalaisuus.
Kirjoituksesi tuo mieleeni matkan yöjunalla Riiasta Tallinnaan joskus 1970-luvulla. Tuohon aikaanhan kaikissa junissa siellä oli vaunupalvelija, jolta sai mm. tsajua ja vohveleita huikopalaksi. Yleensähän nuo vaunupalvelijat olivat iäkkäämpiä, tukevia Tatjaanoja tai sitten miehiä parhaassa iässä. Vaan minun vaunussani olikin nuorehko ja vaaleahiuksinen tyttö. Matkan aikana tämä lähestyi minua venäjäksi ja pyysi minua suomalaisena katsomaan passiaan. Kaikkien neuvostokansalaistenhan tuli kantaa mukanaan ns. kotimaan passia. Passeihin merkittiin paitsi kansallisuus (natsionalnost), joka tietysti oli Neuvostoliitto, niin myös kansallisuus (narodnost). Tällä tytöllä luki passissa, että finka (suomalainen). Minulta tuo tyttö kysyi, että mitä se tarkoittaa ja osaisinko kertoa miksi hänet on merkitty suomalaiseksi. Sanaakaan suomea ei tuo tyttö osannut. Nuorta miestä tämä tuolloin kovasti ihmetytti, kyllähän jokainen nyt juurensa tuntee... Olisiko kyse ollut juuri jostain tuollaisesta tapauksesta? Matka päättyi aikanaa, missä lie vaunupalvelija tänään.
t. Olavi A.
Hei
Kirjoitanpa minäkin tänne, koska sukulaiseni ovat myös joutuneet tämän vainon uhriksi. Kyselisinkin asioista tuntevilta, että mitä vesivoimalatyöläinen teki työkseen tuolla Kontupohjassa? Oliko kyse tästä kuuluisan vesivoimalan rakentamisesta vaiko jostain muusta työtehtävästä valmiissa voimalassa? Missä he yleensä siellä asustelivat? Miksi yleensä Suomesta ( sukulaiseni Suomussalmelta) menivät sinne? Sukulaiset ovat yrittäneet tehdä palautushakemuksia takaisin kotiin, mutta ne vissiin hylätty. Sen jälkeen he ovat yrittäneet paeta sieltä, josta sitten saaneet joko tappotuomion taikka pakkotyötuomiot. Kerrotaan, että nämä olisivat loikanneet NL:ään mutta toinen tieto taas kertoo, että on viety kotoaan. Miksi näin ristiriitaista tietoa?
Tulipas tähän paljon kysymyksiä....
Hei
Kirjoitanpa minäkin tänne, koska sukulaiseni ovat myös joutuneet tämän vainon uhriksi. Kyselisinkin asioista tuntevilta, että mitä vesivoimalatyöläinen teki työkseen tuolla Kontupohjassa? Oliko kyse tästä kuuluisan vesivoimalan rakentamisesta vaiko jostain muusta työtehtävästä valmiissa voimalassa? Missä he yleensä siellä asustelivat? Miksi yleensä Suomesta ( sukulaiseni Suomussalmelta) menivät sinne? Sukulaiset ovat yrittäneet tehdä palautushakemuksia takaisin kotiin, mutta ne vissiin hylätty. Sen jälkeen he ovat yrittäneet paeta sieltä, josta sitten saaneet joko tappotuomion taikka pakkotyötuomiot. Kerrotaan, että nämä olisivat loikanneet NL:ään mutta toinen tieto taas kertoo, että on viety kotoaan. Miksi näin ristiriitaista tietoa?
Tulipas tähän paljon kysymyksiä....
Omat Venäjälle menneet sukulaiseni olivat kotoisin Kuolajärveltä, josta lähti noin 300 asukasta NL:oon 30-luvulla. Joukossa oli varmasti loikkareita, mutta eiköhän suurin osa yksinkertaisesti lähtenyt kurjuutta pakoon. Rajanpinnassa kun sijaitsi, niin muutto Venäjän puolelle oli varmasti melko helppoa.
Yksi mummini veljistä oli autonkuljettajana Prääsässä ja kunnon kansalainen, mutta silti tuli nappi otsaan.
Mika J
Hei
Lisäksi ukkini isä on myös mennyt sinne 1900 luvun alussa ja hänet on teloitettu Valko-Venäjällä 1919. Mistähän hänestä löytäisin samanlaista tietoa kuin näistä muista...?? paljon on kysymyksiä vielä avoinna. Myöskin tuon Suomussalmen sukuni eräs perhe meni myös sinne 1930 luvulla. Mummoni sisaren tyttö miehineen. Heistä ei ole minulla muuta tietoa kuin, että mies katosi siellä.
Tällainenkin luettelo löytyi Ylen sivuilta. http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/neuvostoliitto2.htm
Tuolta löytyy 1919-22 surmansa saaneita http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/vuosina1919_22kuolleet_0
Varhaisin suomalainen selvitys näistä Venäjälle menneistä lienee Auvo Kostiaisen väitöskirja "Loikkarit" vuodelta 1988. Mielenkiintoista luettavaa sitäkin osin, ettei tuolloin olleet vielä arkistot avoinna.
En enää muista, olisiko siinä minkäänlaisia nimilistoja, mutta muuten sen ajan tutkimuksena oivaa luettavaa. Saatavissa ainakin kaukolainana omaan kirjastoon.
Sinulle Mika kommentoisin, että Leningradissa tuskin oli enää piirityksen aikana suomalaisia eikä inkeriläisiäkään, oli heidät jo viety Siperiaan, jos olivat elossa. Saksalaisten puskurivyöhykkeeksi jätettiin sen alueen inkeriläisvaimot ja -lapset ja vanhukset. Ja sen tiedämme mikä heidän kohtalonsa oli. Liisa Tenkun päiväkirja sota-ajalta on aikamoista luettavaa...
PäiviKL
Varhaisin suomalainen selvitys näistä Venäjälle menneistä lienee Auvo Kostiaisen väitöskirja "Loikkarit" vuodelta 1988. Mielenkiintoista luettavaa sitäkin osin, ettei tuolloin olleet vielä arkistot avoinna.
En enää muista, olisiko siinä minkäänlaisia nimilistoja, mutta muuten sen ajan tutkimuksena oivaa luettavaa. Saatavissa ainakin kaukolainana omaan kirjastoon.
Sinulle Mika kommentoisin, että Leningradissa tuskin oli enää piirityksen aikana suomalaisia eikä inkeriläisiäkään, oli heidät jo viety Siperiaan, jos olivat elossa. Saksalaisten puskurivyöhykkeeksi jätettiin sen alueen inkeriläisvaimot ja -lapset ja vanhukset. Ja sen tiedämme mikä heidän kohtalonsa oli. Liisa Tenkun päiväkirja sota-ajalta on aikamoista luettavaa...
PäiviKL
ahaa. minulla ei ole ollut tietoa, että oliko Leningradissa piirityksen aikana 30-luvulla NL:oon tulleita suomalaisia. esitin vain villin arvauksen. ei ole mitään tietoa, että säilyikö noita isoenojeni vaimoja ja lapsia hengissä edes vainojen aikaan. ja tuliko heitä takaisin Suomeen.
voi vain arvata, millaista on ollut puskurina venäläisten ja saksalaisten välillä. loppua kohden yksi historian brutaalimmeista välienselvittelyistä. sääliä ja armoa ei annettu puolin eikä toisin, ja teot olivat toinen toistaan raaempia
Mika J
Hei
mitä vesivoimalatyöläinen teki työkseen tuolla Kontupohjassa? Oliko kyse tästä kuuluisan vesivoimalan rakentamisesta vaiko jostain muusta työtehtävästä valmiissa voimalassa? Missä he yleensä siellä asustelivat? Miksi yleensä Suomesta ( sukulaiseni Suomussalmelta) menivät sinne? Sukulaiset ovat yrittäneet tehdä palautushakemuksia takaisin kotiin, mutta ne vissiin hylätty. Sen jälkeen he ovat yrittäneet paeta sieltä, josta sitten saaneet joko tappotuomion taikka pakkotyötuomiot. Kerrotaan, että nämä olisivat loikanneet NL:ään mutta toinen tieto taas kertoo, että on viety kotoaan.
Suomalaisia käytettiin Neuvosto-Karjalassa rakennustöissä. Siellähän rakennettiin uutta "työläisten isänmaata", melkein tyhjästä aloitettiin. Esimerkiksi Amerikasta tulleet suomalaiset olivat erittäin haluttua työvoimaa, sillä heillä oli Amerikassa hankittua erikoisammattitaitoa, ja he toivat Amerikasta jopa työkalut mukanaan.
Isoäitini sisar meni perheineen Neuvosto-Karjalaan Amerikasta. Hänen miehensä omasi edellä mainittua erikoisammattitaitoa, sillä hän oli oppinut Amerikassa mekaanikon ammatin ja tiesi paljon koneista sekä osasi korjata niitä. He kutsuivat luokseen Neuvosto-Karjalaan asumaan ja tekemään työtä Suomessa asuvan yksinhuoltaja-isoäitini ja äitini, joka oli tuolloin vasta pieni tyttö. He olivat halukkaita lähtemään, koska luulivat, että Neuvosto-Karjalassa kaikki on paremmin ja ihmiset ovat onnellisia. Paremman elämän perässä siis ja köyhyyttä pakoon. Isoäidilläni ja äidilläni oli lähtösuunnitelmat jo pitkällä, kun tuli viimeinen kirje Neuvostoliitosta. Kirje on poltettu, mutta sisältö meni jokseenkin näin: "Peruuttakaa heti tulonne tänne. Polttakaa tämä kirje heti kun olette lukeneet sen." Sen jälkeen isotädistäni ja hänen perheestään ei kuultu enää koskaan mitään. Äitini ja isoäitini tiesivät jo 1940-luvulla, että he olivat kuolleet, vaikka virallista tietoa ei saatu kuin vasta 1990-luvulla. Isoäitini ehti kuolla ennen sitä eikä saanut tietää mitä hänen sisarelleen tapahtui.
Suomalaiset asuivat, ainakin Uhtualla, kaksikerroksisissa puutaloissa, joissa oli keskellä pitkä käytävä ja sen varrella huoneita, yksi huoneisto joka perheelle. Näissä taloissa suomalaiset asuivat keskenään, venäläiset asuivat omissa taloissaan. He myös hiukan halveksivat ja kadehtivat varsinkin Amerikasta tulleita suomalaisia, välit eivät olleet aina parhaat mahdolliset.
Kun suomalaiset lähtivät Suomesta, he yleensä loikkasivat rajan yli tieten tahtoen. Monilla oli kommunistinen tai työväen aate taustalla. Sellaistakin sattui, että äärioikeistolaiset kyyditsivät kommunisteja itärajalle ja pakottivat aseilla uhaten kävelemään rajan yli. Tätä teki varsinkin Vihtori Kosolan johtama Lapuan liike. Myös amerikansuomalaiset lähtivät Neuvostoliittoon omasta tahdostaan agitaattoreiden puheiden yllyttämänä. Agitaattoreita oli myös Suomessa. He kulkivat kylästä kylään puhumassa, miten hienoa Neuvostoliitossa on asua, ja värväsivät ihmisiä sinne töihin.
Tuo käsite, vietiin kotoaan, viittaa siihen, mitä tapahtui öisin Neuvosto-Karjalassa vuosina 1937-38. NKVD:n miehet liikkuivat mustilla autoilla öiseen aikaan. Kaikki kuulivat kun he ajoivat suomalaisten talojen pihaan. Rapusta kuului saappaiden kopinaa, senkin kuulivat kaikki. Lopuksi he koputtivat johonkin oveen ja sanoivat etsimänsä henkilön nimen. Henkilö, useimmiten mies, talutettiin autoon ja sen jälkeen hänestä ei enää kuultu.
Petroskoissa toimi myös suksitehdas, jossa oli vain suomalaisia töissä. Tehtaan kaikki työläiset, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, vietiin keskellä päivää työpaikalta kuorma-autoilla, sen jälkeen heistä ei enää kuultu eikä tehdaskaan jatkanut enää toimintaansa.
Monet suomalaiset tekivät anomuksen Suomen viranomaisille, jossa he pyysivät päästä takaisin kotiin. Mutta suomalaiset hylkäsivät heidän anomuksensa, koska pelkäsivät heidän olevan neuvostovakoojia. Näin ollen suomalaiset eivät päästäneet heitä rajan yli kotiin ja olivat osaltaan vastuussa myöhemmistä tapahtumista, jotka johtivat suomalaisten likvidointiin. Paradoksaalista on, että myöhemmin Neuvostoliitto tuomitsi heidät vakoilusta Suomen hyväksi. Suo siellä, vetelä täällä. Täydellinen ansa.
t. Maria
Hei
mitä vesivoimalatyöläinen teki työkseen tuolla Kontupohjassa? Oliko kyse tästä kuuluisan vesivoimalan rakentamisesta vaiko jostain muusta työtehtävästä valmiissa voimalassa? Missä he yleensä siellä asustelivat? Miksi yleensä Suomesta ( sukulaiseni Suomussalmelta) menivät sinne? Sukulaiset ovat yrittäneet tehdä palautushakemuksia takaisin kotiin, mutta ne vissiin hylätty. Sen jälkeen he ovat yrittäneet paeta sieltä, josta sitten saaneet joko tappotuomion taikka pakkotyötuomiot. Kerrotaan, että nämä olisivat loikanneet NL:ään mutta toinen tieto taas kertoo, että on viety kotoaan.
Suomalaisia käytettiin Neuvosto-Karjalassa rakennustöissä. Siellähän rakennettiin uutta "työläisten isänmaata", melkein tyhjästä aloitettiin. Esimerkiksi Amerikasta tulleet suomalaiset olivat erittäin haluttua työvoimaa, sillä heillä oli Amerikassa hankittua erikoisammattitaitoa, ja he toivat Amerikasta jopa työkalut mukanaan. Suomalaiset rakensivat tehtaat, joissa he myöhemmin tekivät töitä. Yksi Stalinin suurhanke oli myös kanava, Belomorski Kanal, joka johti Vienanmereltä Ääniseen ja Laatokkaan. Tämänkin suomalaiset rakensivat ja kerrotaan, että tämä kanava on pohjustettu suomalaissiirtolaisten luilla. Kuuluisa teloituspaikka Karhumäki eli Medvezegorsk sijaitsee tämän kanavan lähellä. Siellä on myös Sandarmohin joukkohauta. Sanotaan, että kun Karjalassa alkoi tulla valmista, eli tärkeimmät rakannushankkeet oli saatu päätökseen, Stalin käski tuhota kaikki suomalaiset. Sota oli myös ovella, vieraista piti päästä eroon.
Isoäitini sisar meni perheineen Neuvosto-Karjalaan Amerikasta. Hänen miehensä omasi edellä mainittua erikoisammattitaitoa, sillä hän oli oppinut Amerikassa mekaanikon ammatin ja tiesi paljon koneista sekä osasi korjata niitä. He kutsuivat luokseen Neuvosto-Karjalaan asumaan ja tekemään työtä Suomessa asuvan yksinhuoltaja-isoäitini ja äitini, joka oli tuolloin vasta pieni tyttö. He olivat halukkaita lähtemään, koska luulivat, että Neuvosto-Karjalassa kaikki on paremmin ja ihmiset ovat onnellisia. Paremman elämän perässä siis ja köyhyyttä pakoon. Isoäidilläni ja äidilläni oli lähtösuunnitelmat jo pitkällä, kun tuli viimeinen kirje Neuvostoliitosta. Kirje on poltettu, mutta sisältö meni jokseenkin näin: "Peruuttakaa heti tulonne tänne. Polttakaa tämä kirje heti kun olette lukeneet sen." Sen jälkeen isotädistäni ja hänen perheestään ei kuultu enää koskaan mitään. Äitini ja isoäitini tiesivät jo 1940-luvulla, että he olivat kuolleet, vaikka virallista tietoa ei saatu kuin vasta 1990-luvulla. Isoäitini ehti kuolla ennen sitä eikä saanut tietää mitä hänen sisarelleen tapahtui.
Suomalaiset asuivat, ainakin Uhtualla, kaksikerroksisissa puutaloissa, joissa oli keskellä pitkä käytävä ja sen varrella huoneita, yksi huoneisto joka perheelle. Näissä taloissa suomalaiset asuivat keskenään, venäläiset asuivat omissa taloissaan. Venäläiset myös hiukan halveksivat ja kadehtivat varsinkin Amerikasta tulleita suomalaisia, välit eivät olleet aina parhaat mahdolliset.
Kun suomalaiset lähtivät Suomesta, he yleensä loikkasivat rajan yli tieten tahtoen. Monilla oli kommunistinen tai työväen aate taustalla. Sellaistakin sattui, että äärioikeistolaiset kyyditsivät kommunisteja itärajalle ja pakottivat aseilla uhaten kävelemään rajan yli. Tätä teki varsinkin Vihtori Kosolan johtama Lapuan liike. Myös amerikansuomalaiset lähtivät Neuvostoliittoon omasta tahdostaan agitaattoreiden puheiden yllyttämänä. Agitaattoreita oli myös Suomessa. He kulkivat kylästä kylään puhumassa, miten hienoa Neuvostoliitossa on asua, ja värväsivät ihmisiä sinne töihin.
Tuo käsite, vietiin kotoaan, viittaa siihen, mitä tapahtui öisin Neuvosto-Karjalassa vuosina 1937-38. NKVD:n miehet liikkuivat mustilla autoilla öiseen aikaan. Kaikki kuulivat kun he ajoivat suomalaisten talojen pihaan. Rapusta kuului saappaiden kopinaa, senkin kuulivat kaikki. Lopuksi he koputtivat johonkin oveen ja sanoivat etsimänsä henkilön nimen. Henkilö, useimmiten mies, talutettiin autoon ja sen jälkeen hänestä ei enää kuultu.
Petroskoissa toimi myös suksitehdas, jossa oli vain suomalaisia töissä. Tehtaan kaikki työläiset, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, vietiin keskellä päivää työpaikalta kuorma-autoilla, sen jälkeen heistä ei enää kuultu eikä tehdaskaan jatkanut enää toimintaansa.
Monet suomalaiset tekivät anomuksen Suomen viranomaisille, jossa he pyysivät päästä takaisin kotiin. Mutta suomalaiset hylkäsivät heidän anomuksensa, koska pelkäsivät heidän olevan neuvostovakoojia. Näin ollen Suomen valtio ei päästänyt heitä rajan yli kotiin ja oli osaltaan vastuussa myöhemmistä tapahtumista, jotka johtivat suomalaisten likvidointiin. Paradoksaalista on, että myöhemmin Neuvostoliitto tuomitsi heidät vakoilusta Suomen hyväksi. Suo siellä, vetelä täällä. Täydellinen ansa.
t. Maria
Tuolta löytyy 1919-22 surmansa saaneita http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/vuosina1919_22kuolleet_0
Hei olen tämän jo tutkinut ja ei ole tässä listassa. Kiitos kuitenkin! Kiitokset Maria ajatuksiani selventävästä kommenteista. Paljon kuulemma väkeä on haettu selkoskylältä.
Minuun otti yhteyttä jokin aika sitten henkilö, jonka isoisä on mennyt 30-luvulla vanhempiensa mukana Venäjälle. Hänellä on ollut siellä kuulemma ikimuistoinen elämä. Isoisä asuu nyt Helsingissä ja on yli 90-vuotias.
Minuun yhteyden ottanut henkilö olisi kovin innokas tutkimaan kanssani yhdessä sukuaan, mutta Kemppaisten suku Kainuusta ei ole minun päätutkimuskohteeni.
Ko. henkilö asuu käsittääkseni Suomessa ja puhuuu sekä venäjää että suomea. Jos joku on kiinnostunut tekemään yhteistyötä tai ehkä muuten vain haluaisi haastatella tätä isoisää, niin minuun voi ottaa yhteyttä yksityisviestillä.
Kyseessä on siis Kemppaisten suku. En tiedä löytyykö ko. henkilö Kemppaisten sukukirjasta, mutta minulla ainakin on hänen tietonsa.
Hei Arla
Nuo aiemmin mainitsemani mummoni sisaren tyttö ja hänen miehensä ovat nimenomaan Kemppaisia, Suomussalmelta ja menneet NL:oon 1930 luvulla. Tiedossani on, että heillä on yksi tytär. Nuo Kemppaiseni ovat kyllä syntyneet aiemmin eli vaimo 1906 ja mies, joka katosi oli s. 1904.
Hei Arla
Nuo aiemmin mainitsemani mummoni sisaren tyttö ja hänen miehensä ovat nimenomaan Kemppaisia, Suomussalmelta ja menneet NL:oon 1930 luvulla. Tiedossani on, että heillä on yksi tytär. Nuo Kemppaiseni ovat kyllä syntyneet aiemmin eli vaimo 1906 ja mies, joka katosi oli s. 1904.
Ainakin Kutsunnoista esteettä poisjääneitä asevelvollisia-tietokanta
http://www.genealogia.fi/hakem/aek-ael/
löytäisi tälläistä:
Kemppainen Oskar Pertunp. 12.5.1904 Suomussalmi, Piispajärvi Työmies Venäjällä. Kai. sp. A.E.L. N:o 9/7335
Kemppainen Oskar Pertunp. 12.5.1904 Suomussalmi, Piispajärvi työm. Venäjällä. Kai. sp. A.E.L. N:o 7/3876
Hei Johannes
JUURI oikeasta henkilöstä löysit tiedot :) Melkoinen Sherlock olet :)
Sari
Pari linkkiä vielä:
http://www.tuulalevo.net/nuoruus/nuoruus-helsingin-sanomat01.php
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/suomalaiset/Matrikkeli04082003.pdf
Anteeksi Sari, että vasta nyt vastaan viestiisi, mutta internetselaimeni on ollut tänään vähän kenkulla päällä, toiminut vain minuutin tai puoli kerrallaan.
Tämä henkilö, josta kirjoitin on nimeltään Aarne Kemppainen s. 1927 Suomussalmella.
Laitan sulle yksityisviestillä tarkemman syntymäajan.
Terveisin Arla
Tämä henkilö, josta kirjoitin on nimeltään Aarne Kemppainen s. 1927 Suomussalmella.
Jos jotain muutakin kiinnostaa tämän Aarnen elämä, niin laitan tähän hänen vanhempansa, niin on helpompi tunnistaa hänet kuuluvaksi omaan sukuunsa.
Esko (Eskeli) Kemppainen s. 24.10.1894 k. 1.1.1943 vihitty 3.9.1921
Anna Reeta Kovalainen s. 20.7.1896 k. 1.1.1943
Pariskunta on muuttanut Venäjälle 1931.
Esko Kemppaisen vanhemmat:
Salomo Kemppainen s. 1844 k. 28.2.1910 ja Elsa Stiina Juntunen s. 10.8.1851 k. 24.12.1932.
Anna Reeta Kovalaisen vanhemmat:
Heikki Kovalainen s. 23.10.1866 Suomussalmi ja Elisabet Juntunen s. 7.3.1875 k. 11.4.1960
Yhteystiedot Aarnen lapsenlapseen saa siis minulta.
kunhan tässä saan aikaseksi, niin aion käydä mummini veljen tai veljien haudoilla Venäjällä ja viedä kukat sinne. Yksi mummini veljistä on varmistettu haudatun Sandormohin hautausmaalle. Kaksi muutaki veljeä lähti Venäjälle, mutta heidän kohtaloistaan ei ole varmaa tietoa.
Heidän muistokseen sopii mielestäni hyvin tämä kappale http://www.youtube.com/watch?v=cAoUB3ftle8&feature=related
Mika J
Miten Stalinin vainoissa hengissä säilyneiden suomalaisten miesten kävi toisen maailmansodan aikana?
Vietiinkö heidät vankileireille vai joutuivatko puna-armeijaan?
Ja jos joutuivat puna-armeijaan, niin onko kellään tietoa, oliko erityisesti suomalaisista koottuja yksiköitä, ja jos oli, niin missä ne taistelivat?
Mika J
Esimerkiksi majuri Vallin rykmentissä oli paljon suomalaisia sekä karjalaisia. Suomalaisten edetessä Ilomantsin suunnasta kohti Karhumäkeä tämä rykmentti oli päävastustaja useissa taisteluissa.
Esimerkiksi majuri Vallin rykmentissä oli paljon suomalaisia sekä karjalaisia. Suomalaisten edetessä Ilomantsin suunnasta kohti Karhumäkeä tämä rykmentti oli päävastustaja useissa taisteluissa.
ahaa, ihmetyttää kyllä sitten venäläisten politiikka.
kummalliseksi tilanteen tekee se, että näiden mummini veljien veli tosiaan teloitettiin Staliinin vainoissa, ja teloitetun veljet muka olis laitettu suomalaisia vastaan taistelemaan jatkosodassa?
en mitenkään voi uskoa, että ne mummini veljet olisivat taistelleet suomalaisia vastaan, paitsi jos on pakotettu mikä ryssillä oli tapana, että takana oli omien konekiväärien tuli ja edessä vihollisen tuli.
Mika J
Kyllä minullakin on sellainen käsitys, että vuosien 1937-38 vainoista hengissä selvinneet 1930-luvulla siirtolaisina tulleet miehet vietiin gulageihin, joissa he useimmiten kuolivat tai pääsivät pois vasta vuosia sodan päätyttyä. En usko että vainoharhainen Stalin olisi päästänyt suomalaissiirtolaisia lähellekään Suomen rajaa. Sitäpaitsi vainoihin oli hyvät syynsä: tarkoituksena oli päästä eroon riskiaineksesta, josta olisi ollut haittaa sodan melskeissä.
Vallin joukoissa ei varmasti taistellut yhtään "punakuumeen" aikana 1930-luvulla Neuvostoliittoon loikannutta. He ovat olleet aikaisemmin, 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa Venäjälle siirtyneitä suomalaisia ja heidän jälkeläisiään.
Kyllä minullakin on sellainen käsitys, että vuosien 1937-38 vainoista hengissä selvinneet 1930-luvulla siirtolaisina tulleet miehet vietiin gulageihin, joissa he useimmiten kuolivat tai pääsivät pois vasta vuosia sodan päätyttyä. En usko että vainoharhainen Stalin olisi päästänyt suomalaissiirtolaisia lähellekään Suomen rajaa. Sitäpaitsi vainoihin oli hyvät syynsä: tarkoituksena oli päästä eroon riskiaineksesta, josta olisi ollut haittaa sodan melskeissä.
Vallin joukoissa ei varmasti taistellut yhtään "punakuumeen" aikana 1930-luvulla Neuvostoliittoon loikannutta. He ovat olleet aikaisemmin, 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa Venäjälle siirtyneitä suomalaisia ja heidän jälkeläisiään.
Taitaa olla, että ainakin osa oli vuoden 1918 punaisia, jotka pakenivat majuri Vallin tavoin vuoden 1918 jälkeen Neuvostoliittoon. Esim. Kenraali Anttila 1921 ja majuri Vähä 1918.
minulla on sellainen käsitys, että mummini veljet eivät olleet sen kummemmin punaisia, vaan lähtivät huonoja oloja pakoon. olletikin että heidän isoveljensä oli valkoisten puolella sisällissodassa.
toki Fredrik eli Reetu siirty siviilirekisteriin 1930. Hän kapinoi Suomen huonoja oloja, ja lähti työläisten paratiisiin tunnetuin seurauksin.
Hänen kaksi veljeään lähtivät kans Venäjälle. ,mutta heidän kohtalostaan minulla ei ole mitään tietoa.
veljesten ja minun mummin äiti kuoli kyllä kesäkuussa 1918 Kuolajärvellä 46 vuotiaana, en tiedä miksi. ehkä espanjantautiin?
Mika J
kunhan tässä saan aikaseksi, niin aion käydä mummini veljen tai veljien haudoilla Venäjällä ja viedä kukat sinne. Yksi mummini veljistä on varmistettu haudatun Sandormohin hautausmaalle. Kaksi muutaki veljeä lähti Venäjälle, mutta heidän kohtaloistaan ei ole varmaa tietoa.
Heidän muistokseen sopii mielestäni hyvin tämä kappale http://www.youtube.com/watch?v=cAoUB3ftle8&feature=related
Mika J
Hei Mika
Minullakin ihan sama ajatus, että joskus siellä käyn. Olen elokuussa menossa Venehjärvelle pokkojuhlaan. Sieltä saan varmaan neuvoja Lesosen Santerilta miten sinne kannattaa mennä.
Jos jotain muutakin kiinnostaa tämän Aarnen elämä, niin laitan tähän hänen vanhempansa, niin on helpompi tunnistaa hänet kuuluvaksi omaan sukuunsa.
Esko (Eskeli) Kemppainen s. 24.10.1894 k. 1.1.1943 vihitty 3.9.1921
Anna Reeta Kovalainen s. 20.7.1896 k. 1.1.1943
Pariskunta on muuttanut Venäjälle 1931.
Esko Kemppaisen vanhemmat:
Salomo Kemppainen s. 1844 k. 28.2.1910 ja Elsa Stiina Juntunen s. 10.8.1851 k. 24.12.1932.
Anna Reeta Kovalaisen vanhemmat:
Heikki Kovalainen s. 23.10.1866 Suomussalmi ja Elisabet Juntunen s. 7.3.1875 k. 11.4.1960
Yhteystiedot Aarnen lapsenlapseen saa siis minulta.
Hei Arla
Tsekkaampa mitä löydän tutkimuksistani. Kiitokset näistä.
Sari
Hei,
Laitanpa tähän jonon jatkoksi yhden "oman kadonneen".
Näyttäisi siltä, että miesten löytäminen voisi olla helpompaa, miten lienee naisten?
Kreeta Stiina Heikintytär Tauriainen
s. 7.3.1881 Utajärvi
k. 1.1.1975 Yli-Ii (julistettu kuolleeksi)
Viimeinen havainto hänestä 1930-luvulla - eli merkintä Yli-Iin kirkonkirjoissa. Millainen merkintä, ei tietoa. Häneltä jäi kaksi alaikäistä lasta Suomeen.
Suku on ollut epätietoinen asiasta siitä lähtien - olisipa hienoa, jos jostakin löytyisi vastaus tähän mysteeriin.
-Solja
Laitampa minäkin lusikkani tähänkin soppaan.
Suomalaisiahan on mennyt myös Itärajan taa pelkän paremman elämän toivossa, kuka punoittaen ja kuka kalpeena kuin haamu.
Vastikään olen päässyt tutustumaan tällaisen henkilön historiaan, joka on syntynyt Muurmannissa ja kenen isä on surmattu Stalinin vainoissa. Tässä hänen tarinaansa taltioituna:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/muurmannin_rannan_viimeiset_suomalaiset_26560.html #media=26572
Hän on myös kirjoittanut useampia kirjoja ja niistä voi löytyä tärkeitä tietoja omaisiaan etsiville, sillä hän manitsee usein nimiä ja muutakin tietoa, joka voi johdattaa oikeille jäljille..
Tässä Wikitietoa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Lokka
Kirjallinen tuotanto:
Lapin lämpöä suonissa, Karjala-kustantamo, 1983
Kaamos ja valo, Karjala-kustantamo, 1991
Muurmannin suomalaiset, 1993
Missä on muuttolinnun kotimaa. Muurmannin suomalaisia -trilogia. Rovaniemi: Veikko Erkkilä ky, 1999 (2. painos 2007). ISBN 952-91-1430-3.
Kun muuttolintu ei palaa, Levin sanomat, 2006
Muistoja Muurmannilta, Lapin maakuntamuseo, 2008 ISBN 978-951-98439-1-9 (Lapin maakuntamuseon julkaisuja, 13; ISSN 0781-5409)
_______________________
Omiakin sukulaisiani on lähtenyt Uudestakaupungista ja Kuopiosta Pietariin.
Heidän tietojaan olen löytänyt täältä:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pietarin_suomalainen_marian_srk/pietarin_suomalainen_marian_srk.htm
pirjonen
Etsin isäni äitiä. Sukututkimusta tehdessäni en löytänyt kuin syntymäajan, ja -paikan, Heinäkuu 1 1890 Pitkäranta. Katiha tietokannasta selvisi lisäksi, että mennyt avioliittoon Venäjälle v.1912? ja aviopuoliso miehen tietoja ei merkitty. Katihasta löytyi myös tällainen tieto: SYNT metrikkaote I v:lta 1911 31.05.1911 N:o 251 Petarin Paavalin sairaalasta. Kyseinen metrikkaote tarkoittaa isääni.
Voiko näillä tiedoilla saada tietoa mummoni vaiheista? Kiitos jo etukäteen.
Etsin isäni äitiä. Sukututkimusta tehdessäni en löytänyt kuin syntymäajan, ja -paikan, Heinäkuu 1 1890 Pitkäranta. Katiha tietokannasta selvisi lisäksi, että mennyt avioliittoon Venäjälle v.1912? ja aviopuoliso miehen tietoja ei merkitty. Katihasta löytyi myös tällainen tieto: SYNT metrikkaote I v:lta 1911 31.05.1911 N:o 251 Petarin Paavalin sairaalasta. Kyseinen metrikkaote tarkoittaa isääni.
Voiko näillä tiedoilla saada tietoa mummoni vaiheista? Kiitos jo etukäteen.
Kannattaa tarkistaa ainakin
Mormoonien tietokanta
https://familysearch.org/search/record/results?count=20&query=%2Bbirth_place%3Apetersburg~
Hiski
Pietarin suomalainen Marian srk - S:t Petersburgs finska Maria förs
http://hiski.genealogia.fi/hiski/59i4z5?fi+4867
Arkistolaitoksen
Pietarin Pyhän Marian seurakunnan arkisto (http://digihakemisto.appspot.com/index_am?atun=307148.KA&amnimeke=Pietarin+Pyh%C3%A4n+Marian+seurakunnan+ar kisto)
Suomen passiviraston arkisto (http://digihakemisto.appspot.com/index_am?atun=102550.KA&amnimeke=Suomen+passiviraston+arkisto)
http://feefhs.org/journal.html
Vol. XV, 2007 Records of the Swedish St. Catherine's Parish (1888-1900), by Ludmila and Orjan Werkström. s. 37
http://docplayer.net/4675329-Feefhs-journal-volume-15-2007.html
Vol. XVI, 2008 Records of the Swedish St. Catherine's Parish (1901-1923), by Ludmila and Orjan Werkström. s. 71
http://docplayer.net/5743581-Feefhs-journal-volume-16-2008.html
Kiitos tiedoista. Kokeilin kaikkia vinkkejäsi mutta ei tärpännyt.
Tämän artikkelin mukaan on uusia lähteistöjä edelleen tulossa, huolimatta Venäjän vaikeutuneista tutkimusoloista:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009318003.html
Risto Toivonen
16.01.23, 05:46
Etsin isäni äitiä. Sukututkimusta tehdessäni en löytänyt kuin syntymäajan, ja -paikan, Heinäkuu 1 1890 Pitkäranta. Katiha tietokannasta selvisi lisäksi, että mennyt avioliittoon Venäjälle v.1912? ja aviopuoliso miehen tietoja ei merkitty. Katihasta löytyi myös tällainen tieto: SYNT metrikkaote I v:lta 1911 31.05.1911 N:o 251 Petarin Paavalin sairaalasta. Kyseinen metrikkaote tarkoittaa isääni.
Voiko näillä tiedoilla saada tietoa mummoni vaiheista? Kiitos jo etukäteen.
Et mainitse isäsi nimeä, mutta kannattaa katsoa Suomen passiviraston passinhalltijain kortistosta 1904-1918
Suomen passiviraston arkisto - Bad Passinhaltijain kortistot 1904-1918; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=1981553902 / Viitattu 16.1.2023
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.