Syntymä- ja nimipäivät

[vainoh]

Koska Suomen maaseutuväestöllä alettiin huomioida aikuisten syntymä- ja/tai nimipäiviä?
Kumpi oli tärkeämpi, syntymäpäivä vai nimipäivä?

VäinöH

[eeva häkkinen]

Minna Saarelma: Nimipäiväjuhlat, kertoo asiasta näin:

Suomeen nimipäiväperinne levisi 1700-luvulla. Ensimmäiset tiedot nimipäivien vietosta maassamme ovat tosin jo 1600-luvulta, jolloin niitä juhlittiin kaupunkien saksalaistaustaisissa perheissä. 1700-luvulla tapa levisi säätyläispiireihin ja lounaisen Suomen maaseudulle. 1800-luvulla - ja osin vasta 1900-luvun puolella - nimipäiviä alettiin viettää myös muualla Suomessa maaseutuväestön keskuudessa.

Syntymäpäivien vietto alkoi Suomessa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, mutta tapa pysyi pitkään harvinaisena. Yleiseksi syntymäpäivien vietto tuli maassamme vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Onkin helppo ymmärtää, miksi nimipäivät olivat muinoin tärkeämpiä kuin syntymäpäivät - koko vuotuinen kalenteri perustui rahvaan mielissä ja viranomaisohjeissakin pyhimysten päiviin, Tuomaan päivänä piti tehdä sitä ja Mikon päivänä tätä. Syntymäpäivästään ihmisillä oli tuskin käsitystä, kun näyttää kestäneen pitkään ennenkuin he osasivat kertoa edes syntymävuotensa.

[Matti Lund]

Minna Saarelma: Nimipäiväjuhlat, kertoo asiasta näin:

Suomeen nimipäiväperinne levisi 1700-luvulla. Ensimmäiset tiedot nimipäivien vietosta maassamme ovat tosin jo 1600-luvulta, jolloin niitä juhlittiin kaupunkien saksalaistaustaisissa perheissä. 1700-luvulla tapa levisi säätyläispiireihin ja lounaisen Suomen maaseudulle. 1800-luvulla - ja osin vasta 1900-luvun puolella - nimipäiviä alettiin viettää myös muualla Suomessa maaseutuväestön keskuudessa.

Syntymäpäivien vietto alkoi Suomessa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, mutta tapa pysyi pitkään harvinaisena. Yleiseksi syntymäpäivien vietto tuli maassamme vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Onkin helppo ymmärtää, miksi nimipäivät olivat muinoin tärkeämpiä kuin syntymäpäivät - koko vuotuinen kalenteri perustui rahvaan mielissä ja viranomaisohjeissakin pyhimysten päiviin, Tuomaan päivänä piti tehdä sitä ja Mikon päivänä tätä. Syntymäpäivästään ihmisillä oli tuskin käsitystä, kun näyttää kestäneen pitkään ennenkuin he osasivat kertoa edes syntymävuotensa.


Huomioiden sen, että tukku pohjalaisten talollisten tyttäriä, jotka olivat syntyneet 1600 -luvun alkupuolella, siis olivat kyröläisten, laihialaisten, lapualaisten, kruunupyyläisten, mustasaarelaisten, närpiöläisten ja pedersöreläisten talollisten tyttäriä, avioitui Pohjanmaan kaupunkien saksalaissyntyisten (suur)porvarien kanssa ja omaksuivat 1600 -luvulla heidän tapojaan, kuten mm. mieltymyksen holstainilaisen oluen juontiin, pidän todennäköisenä, että myös niissä sukupiireissä Pohjanmaalla ryhdyttiin harrastamaan saksalaismallista nimipäiväperinnettä jo 1600 -luvulla.


Yleensä uudet tavat tulivat Suomeen ensimmäisenä merenkurkun yli Ruotsista ruotsinkielisen väestön piiriin Mustasaaren pitäjään ja levisivät vasta vähän sen jälkeen Lounais-Suomen rahvaan piiriin aika lailla samaan aikaan kuin Etelä-Pohjanmaalle suomenkieliseen väestöön. Tässä tapauksessa, kun malli tuli suoraan Saksasta, ei eroa suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön välillä tavan omaksumisessa varmaankaan ollut, sillä naimakauppojen määrä 1600 -luvulla saksalaisten kanssa jakautui aika lailla tasan molempien kieliryhmien välillä. Sama koskee saksalaisten kauppiassukujen ja suomalaisten pappissukujen välisiä naimakauppoja Pohjanmaalla. Siten Pohjanmaan Sursill -sukukin on nähtävästi kuulunut nimipäiväperinteen edelläkävijöihin jo 1600 -luvulla!


Suomalaista tapahistorian kuvausta tahtoo kovin vaivata Pohjanmaan nopeitten kansainvälisten vaikutuskanavien joko täydellinen unohtaminen tai vähättely, mikä usein johtunee siitä, että tutkijan omat juuret ja vaikutusympäristö painottuvat Lounais-Suomeen tai Etelä-Savoon, ja Pohjanmaa on heille omakohtaisesti kovin vierasta aluetta. Matti Klinge on nykyhistorioitsijoista näissä vaikutuskanavien selvityksissä ainoa, joka saa minulta kutakuinkin puhtaat paperit, muilla alueellisen leviämisen arviointi mättää enemmän tai vähemmän.

terv Matti Lund

Ps. Viime viikolla luin erään asiakirjan 1690 -luvulta, jonka oli signeerannut Holsteinista Vaasaan tullut suurporvari Heinrich Eggers, jonka vaimo Karin Ross oli puolestaan skotlantilaista syntyperää. Yleensä Eggersin etunimi on asiakirjoissa normalisoitu ruotsalaiseen muotoon, mutta aika yleinen kirjausmuoto oli asiakirjoissa silloin vielä Henrikille -ich -muotoinen Henrich tai Hindrich. Minun huomiotani on kiinnittänyt se, että Henrik Eggers esiintyi ahkerasti kummina johtavien talollisten lapsilla. Eggers ja hänen tyttärensä Magdalena/Malin Eggers esiintyivät pariin otteeseen omien esivanhempienikin perheissä kummeina. Tästä juolahti mieleeni, että voisiko joukossa olla joku, joka olisi kastattanut poikansa Eggersin mukaan Heinrichiksi. Kun normalisoitu muoto oli samanlainen, kastetiedon nimimuodosta sitä ei voi suoraan päätellä!

[kkylakos]

Referoin aikanaan (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2008/11/nimipiv.html) Åbo Tidningarissa 2.3.1841 esitettyä:

Vanhaan hyvään aikaan oli - ainakin jossain keskisuuressa kylässä - tapana, että nimipäiväsankari juhlapäivänsä aamuna aikaisin kiersi kaikki kylän talon paloviinapullon kanssa. Aloitettiin arvostetun opettajan luota, mutta käytiin myös jokaisen mäkitupalaisen luona tarjoamassa ryyppy. Olihan heillä sama kestitysvelvollisuus.

Parhaat juhlat saatiin Juhan, Antin, Heikin ja Matin päivinä kun 6-8 miehen sakki hoiti velvollisuuksiaan yhdessä. Seuraavana päivänä oli sitten aihetta kysellä "mistä nyt saataisiin pään-parannuksia?"

[TimoT]

Vähän menneisyydestä nykypäivään: missä päin maailmaa nimipäiviä nykyisin vietetään?

[vainoh]

Näillä(kin) perusteilla näyttää yhä selvemmältä että 1874 (tai 1873?) syntynyt ukkini vietti merkkipäivänään juuri nimipäivää (28.1. Kalle) ... vaikka saikin hienomman kävelykepin 70-vuotispäivälahjaksi, mutta kaipa sekin oli oikeastaan nimipäivä.

Eri lähteissä oleviin syntymäaikojen eroihin täytyy sitten hakea muualta selitystä

VäinöH