behmit

[miikabehm]

hei!
Olisko jollakin tietoa behm-suvusta säämingissä?
Minulla on sukututkimus 1590-luvulta tähän päivään, mutta silti olisi mukava saada täydennystä. Olisihan se mukavaa löytää uusia sukulaisiakin.

Toinen asia on etunimien suomentaminen. 95%:n varmuudella behm-suku on tullut sudeettialueelta. Onko siis järkeä suomentaa 1600-luvulta olevien ihmisten nimiä? Minun mielestäni ei. Tuskin sopeutuminen uuteen maahan on käynyt niin nopeasti. Minulla on myös 1800-1900-luvulta olevia allekirjoituksia, joissa suvun henkilöt käyttävät ruotsinkielistä kirjoitusasua (alexander, johan...). Joukossa on tietysti myös täysin suomalaista kirjoitusasua olevia nimiä. Mikä olisi viisain käytäntö nimien kirjaamisessa sukututkimukseen?

[Movitz]

tuollaisessa tapauksessa kysymys on hankala, kun toisaalta kyllä operoidaan ulkomaisen suvun kanssa, toisaalta se on lopulta täysin integroitunut kantaväestöön.

etenkin tultaessa 1700-luvun lopulle ja 1800-luvulle, voisi mielestäni olla perusteltua siirtyä rahvaannimiin - tiedän, tuota tarkkaa murroskohtaa olisi täysin mielivaltaista määritellä. Pitäisi melkein pystyä ensin määrittelemään, missä vaiheessa heidän äidinkielensä de facto muuttuu, koska tätä varmasti seurasi nopeasti myös se, että Alexanderkin alkoi viihtyä kotoisesti Santerjlaesena :)

Itse ehkä käyttäisin Behmien tapauksessa aivan 1800-luvun lopulle asti kirkonkirjojen ruotsalaisia muotoja. Jos suomalainen varmasti käytetty vastine tunnetaan, laittaisin sen sulkeisiin. Eihän se ainakaan väärin ole. Osasihan minun änkyräsavolainen isoisoenoni Tuavetti kirjoittaa nimensä koko elämänsä "Joh. David", joten nimiä on monia. "Oikean nimen" idea syntyy oikeastaan vasta modernin väestökirjanpidon ja nimilainsäädännön myötä 1900-luvulla, ja luo osaltaan illuusiota, että ennenkin ihminen olisi mieltänyt nimensä yhtä lineraarisesti oikea nimi-kutsumanimi-hellittelynimi-akselille. Tätä taustaa vasten en ole koskaan oikein lämmennyt jatkuvasti käytävistä 'ai suomennat sie siu nimiis, no mie en' -ikuisuuskeskusteluista. Asialla ei pitäisi olla erityistä merkitystä, ellei se ole jotenkin johdonmukainen tai perustu johonkin lähteeseen. Eikö sukututkijan tarkoitus ole, niin nimistön kuin muunkin osalta, kompiloida sitä materiaalia esivanhemmistaan jota on saatavilla, ja tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset?

Savon rohveettaa Paavo Ruotsalaista ei häirinnyt allekirjoittaa kirjeitään 1800-luvun alkupuolella milloin Paul, milloin Påhl, milloin Pawal, milloin Påvel - vaan ei kertaakaan Paavo tms, vaikka perimätieto hänelle vankasti tämän puhuttelunimen atribuoikin. Eli mikä olikaan hänen nimensä.

Jens

[oneida]

Hei, Pieksämäellä asui Behm sukua 1960 luvun alussa.

[hilmaemilia]

Behm,

Minulla on yhden Behmin perheen tietoja, mutta tämä tapaus on Oulu-Siikajoki suunnalta 1800-luvun loppupuolelta. Tässä suvussa oli myös Amerikan kävijöitä.

Hilmaemilia