Miten Patureista tuli Chytraeuksia?

[ehjelt]

Hyvää pakkasaamua kaikille!

Turussa eli 1600-luvulla Patur-suku. Lönnrotin sanakirjan mukaan paturi = grytsmed. 20.2.1638 Matts Patur sai porvarinoikeudet ja ammatiksi oli merkitty grytegjutare (Pekka Toropainen). Matts Paturin kaksi poika lähtivät opin tielle ja ottivat nimet Anders ja Samuel Chytraeus, kolmas poika jatkoi isänsä ammattia ja piti nimen Jakob Paturi. Hänen pojastaan tuli aikanaan myös ylioppilas nimeltä Jaakob Jaakobinpoika Chytraeus.

Raastuvanoikeuden pöytäkirjoihin nimi kirjoitettiin muodossa Kytreen. Nimi esiintyy myös muodossa Kytraeus. (Selinheimo)

Olisiko nimenvaihto voinut mennä näin: Paturi - Gjutare - Kytreeni (suomalais-turkulaisittain) - Kytren (ruots.) - Kytraeus, Chytraeus. Huom. että sanan Kytreeni 1. kirjain äännetään suomalaisittain ja sanan Kytren 1. kirjain ruotsalaisittain kuten sanassa kyrka.

Nimenvaihtoa on ehkä edesauttanut myös sanan paturi toinen, huomattavan negatiivinen merkitys, jonka Lönnrot (suomalais-ruotsalainen sanakirja 1880) sille antaa. Paturi (patturi) = fuskare, bortskämmare, klåpare, bönhas. Erityisesti bönhas on voinut käsityöläisammattilaiselle olla paha sana, bönhas = person som utöfvade ett handtverk utan att tillhöra skrået (SAOB).

Nyt toivonkin arvon SukuForumin edustajilta kommentteja ja kritiikkiä tähän subjektiiviseen järkeilyyni.

[Movitz]

muinaiskreikaksi Khytra = pata

lainattaessa latinaan = Chytra

sukunimijohdin = Chytraeus


t. Jens

ja latinassahan C ja Ch äännetään molemmat /k/ eli nimen äänneasu pysyy oikeana: /kytrén(ius)/

[Movitz]

tai siis nimen alkuperäinen äänneasu on varmastikin ollut /kytr-/, mutta usein käy, että nämä nimet sittemmin sulautuvat ruotsin äännejärjestelmään /tshytr-/

Näin vaikkapa Kytilän talo > Chydenius = /kydénius/ -> /tshyd-/, eli alkuperäinen /k/ -> /tsh/

Latinassa ja kreikassa on paljon sukunimijohdoksia, joita käytetään paljon säätyläisnimistössä. Tavallisimpia lienevät -aeus, -ius, -anus ja -ander.

Jens

[ehjelt]

Kiitos tiedosta.

Näinhän se tietysti on. Olisi pitänyt aloittaa muinaiskreikasta eikä ruotsinkielestä.
Suomenkielisen sanan pata vastineet kreikan ja ruotsin kielissä muistuttavat toisiaan aika paljon. Ovatkohan sukulaiskieliä? :D:

[Movitz]

erilaisia latinalaisia väännöksiä tunnetusti esiintyy sivistyssukujemme nimistössä. Olisikin jännittävää kerätä systemaattisesti kreikkalaisia nimistölainoja. Kyllähän Uuden testamentin kreikkaa päntänneet koululaiset mielellään vääntelivät itselleen nimiä myös tällä kielellä. Joitakin tulee nopeasti mieleen:

Melartopaeus = melas (musta) + pää (vrt. melanooma)
Lagus = lagos (jänis)

näitä on varmaan paljonkin, kun lähtisi vain tonkimaan.

Jens

[JaskaS]

Melartopaeus = melas (musta) + pääMitenkäs Procopaeus?
Ainakin Google-kääntäjä antaa sanalle proko (omegalla kirjoitettuna) nykykreikasta hieman arveluttavan käännöksen :rolleyes:

:) Jaska

[ehjelt]

Joo, kyllä näitä tulee vastaan. Osa on varmaan kaikille tuttuja, mutta ainakin minulle seuraavat olivat uusia:

Arctopolitanus = kreikan arctos (=karhu) + pole (kaupunki) eli karhunkaupunkilainen eli björneborgare eli porilainen.

Onhan talonnimistä ja paikannimistä tehty antiikkiset versiot:

Maskun Mäksmäki - Maexmontanus
Pälkäneen Äimälä - Aejmaelius

[Jouni Kaleva]

Oma suosikkini on Haustramnius eli kauhajokinen.
Haustrum = kauha
Amnius = joki

[Sami Lehtonen]

Lyhykäisesti säätyläisnimistössä on kait kahdella tavalla johdettuja nimiä eli onomatopoeettisesti vastaavat nimet ja sitten käännökset. Molemmista löytyy esimerkki kalasta. Kalajokinen pappissuku Calamnius, joka siis johdettu onomatopoeettisesti ja Ichtydius, jossa siis Ichthys, joka on kala kreikaksi.

Lagus on jänis kreikaksi - alun perin nimi oli latinankielinen Lepus.

[Jouni Kaleva]

Kalajokinen pappissuku Calamnius, joka siis johdettu onomatopoeettisesti

Nimi oli kait alunperin Kalajockius joka väännettyin muotoon Calamnius, onhan se sulavamman kuuloinen. Hyvä ettei tullut Ichtyamnius :)

[Benedictus]

Ainakin Calamnius ja toisen haaran käyttämä Kalling/Calling on helpompi lausua ja muistaa kuin kanta-isän Petterin Arctopilagius, jonka kirjoittaminen ei mennyt nytkään ekakerralla oikein, jos on vieläkään.

Senpuoleen, tuossa aiemmin mainittu Äimälä on kylläkin Kokemäki-Harjavallassa sijaitseva kamarifiskaali Antti Äimän rustholli.
Antin vaimon suvun nimi oli Kettermannus, väännös Kokemäen Kiettareen kylän nimestä.

[Jouni Kaleva]

Eikä pidä unohtaa tätä bravuuria
Seinäjoki - Vägg-älv -Wegelius

[Jouni Kaleva]

Joo, kyllä näitä tulee vastaan. Osa on varmaan kaikille tuttuja, mutta ainakin minulle seuraavat olivat uusia:

Arctopolitanus = kreikan arctos (=karhu) + pole (kaupunki) eli karhunkaupunkilainen eli björneborgare eli porilainen.


Vähän samaa sarjaa on Artophilacius.

Antiikin kieliin perehdyttyään Pieti Mikonpoika otti nimekseen Arctophilacius, jonka merkityksen osoittaa parhaiten hänen poikansa Gabriel Calamniuksen nuorena käyttämä muoto Arctophilax. Atte Kalajoki on todennut sen juontuvan kreikan kielen sanasta arktophylaks, ’karhunvartija’, joka on pohjoisen taivaan komean tähtisikermän vanha nimi. Sen Mattilan Pieti epäilemättä tiesi, mutta kun arktos merkitsee samalla ’pohjoista’, Arctophilacius voidaan tulkita myös ’pohjolan vartijaksi’.

http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Arctophilacius_Pietari