Nälkää vai ruttoako v.1710?

[Heljä Habermann]

Vuonna 1710 haudattiin (ainakin Rantasalmella) huomiota herättävässä määrin kuolleita. Kuolinsyytä eivät kirkonkirjat valtaosin kerro, katovuosia oli ollut, varsinkin 1708, ja rutto oli rantautunut Suomeen 1710. Lukemieni lähteiden mukaan ei rutto Suomen sisäösissa kuitenkaan ollut kuin vähäistä. Laskin, että vuoden 1710 aikana haudattiin Rantasalmella viitisensataa kerjäläistä joukkohautoihin, pahimpana päivänä 19.4. kerralla 200 henkeä. Kerjäläisten hautaamisen yhteydessä käytettiin ilmaisua "yhteen hautaan", kun paikkakuntalaisten ollessa kyseessä ilmoitettiin latinan kielellä hautaamisen tapahtuneen "yhdessä muiden kanssa".
Joten en tiedä, olivatko nämä kerjäläiset tulleet Savon maille nälkää pakoon, vai tulivatko he ruttoa ja nälkää pakoon, toivatko he taudin tullessaan, vai kuolivatko rantasalmelaisetkin ruoan puutteeseen, ja mistä syystä käytettiin eri ilmaisua joukkohaudasta omille ja vieraille???

[Terho Asikainen]

"Katovuosia sattui 1690-luvulla useita. Sääsuhteet olivat muutaman vuoden ajan aivan epänormaalit. - - seurauksena oli nälänhätä, joka kiristyi vuosi vuodelta. Pahimmat nälkävuodet olivat 1695-97. - - Rantasalmelta ei ole säilynyt mitään välitöntä tietoa nälänhädän tuhoista pitäjässä, mutta vv. 1697-98 on käräjillä muuten ylen harvinaisia elintarvikevarkausjuttuja, joissa syyteyt selittävät nälän saaneen heidät kajoamaan toisen omaisuuteen. --

Suuren Pohjan sodan aikana raivosivat myös kulkutaudit, jotka veivät maassamme joukoittain ihmisiä hautaan. Rantasalmella raivosi pahoja kulkutauteja vv. 1709-1710, jälkimmäisenä vuonna ruttokin. Kuolleiden lukumäärä pitäjässä oli vv. 1700-08 vaihdellut 31:n ja 133:n välillä vuodessa, mutta v. 1709 kuoli 330 henkeä ja v. 1710 kuoli 260 henkeä. Viimeksimainittuna vuonna kuoli ja haudattiin Rantasalmella vielä lisäksi 405 ulkopitäjäläistä "kerjäläistä", jotka tauti kaatoi Rantasalmen alueella. Kuinka moni rantasalmelainen sai nimettömänä viimeisen leposijansa muissa pitäjissä, on mahdoton ruveta arvailemaankaan.

Näiden onnettomuuksien lisäksi tulivat vielä sodan kauhut. Sota oli tosin niellyt väkeä ja varoja jo koko 1700-luvun ensimmäisen vuosikymmenen, mutta maamme alueelle eivät sotatoimet vielä sen aikana ulottuneet.

Savo ei joutunut sodan jalkoihin vielä v. 1710, kun venäläiset valtasivat Viipurin, eikä edes v. 1713, jolloin koko Etelä-Suomi joutui heidän valtaansa. Vasta kesällä 1714 he saapuivat Savonlinnan edustalle, ja alun toista kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen oli linnan heinäkuun lopulla antauduttava."

Arvo M. Soininen: Rantasalmen historia, s. 261-262.

[Heljä Habermann]

Kiitoksia sinulle kommentistasi, Terho!
Hiskin mukaan vuonna 1710 haudattiin Rantasalmella 450 tiggiare, omien laskujeni mukaan (haudattujen kirjaa katsomalla) vieläkin enemmän, mutta en ollutkaan koskaan hyvä matematiikassa. - Ja tietysti olen lukenut Soinisen Rantasalmen historian jo pariinkin kertaan, mutta ulkoa en osaa sitä vieläkään.
Kun nyt (epätoivon vimmalla) yritän saada selkoa esi-isistäni, yritän saada selvää myös heidän elinolosuhteistaan, johon kuuluu myös heidän elinympäristönsä. Omia esivanhempiani ei v.1710 kuollut kuin yksi vaimo, jonka nimeä ei missään mainita, ei myöskään kuolinsyytä, kuollessaan hän oli 68 vuoden ikäinen.
Kuolleissa ja haudatuissa minua ihmetyttää se, kuinka paljon lapsia , vaimoja ja aikuisia miehiäkin kuoli maata viljelevistä perheistä, kun voisi hyvin olettaa, että he viimeeksi olisivat nälkään kuolleet, eli ennemminkin tarttuviin tauteihin, kuten ruttoon.

[Terho Asikainen]

Itse en ole lukenut Soinista vielä kertaakaan kokonaan, ja vielä vähemmän osaan sitä ulkoa...:) mutta tämä aihepiiri oli sattumalta tuttu, koska eräs rantasalmelainen esi-isäni joutui suolavarkauden uhriksi matkallaan Viipuriin vuonna 1709, ja halusin sitä tutkiessani tutustua Savon oloihin muutenkin tuohon aikaan.

Heinäveden historian I-osan sivulla 133 on kaavio pitäjän kuukausittaisesta kuolleisuudesta 1700- ja 1800-luvuilla yleensä. Siitä käy ilmi, että juuri tähän aikaan vuodesta eli helmi-, maalis-, huhti- ja toukokuussa kuoli ennen aina eniten väkeä, siis myös hyvinä aikoina.

Vaikka sato olisi ollut hyväkin, loppukeväästä kärsittiin aina puutetta, koska jyviä piti säästää kaskeen. Pahimpana kelirikkoaikana kalastuskin oli vaikeaa, joten ihmiset alkoivat liikkua enemmän työtä ja ruokaa etsimässä, ja silloin kulkutaudit pääsivät leviämään tehokkaammin - ja ihmiset olivat niille nälän takia muutenkin alttiimpia.

Kirkkovuoteen nykyisinkin kuuluvalla "paastonajalla" on tosiaan ennen ollut ihan eri tavalla konkreettinen merkitys.

Terho

[Heljä Habermann]

Niin, olen kyllä Soiniseni lukenut, myös Juvan historian, Joroisten historian jne., mutta nyt on luettava Heinäveden historiakin.
Haluaisin ja tahtoisin saada mahdollisimman paljon selvää sukujuuristani, mutta en ainoastaan esivanhempieni nimiä (vaikka kovasti kiinnostavat!), vaan myös elinolosuhteet.
Olen tässä viimeaikoina perehtynyt niin Suomen hallitsijoihin kuin Savon kivikauteenkin, mutta rehellinen ollakseni, se kivikausi ei minua enemmälti kiinnostanut.

[Helena Heikkinen]

<<<käy ilmi, että juuri tähän aikaan vuodesta eli helmi-, maalis-, huhti- ja toukokuussa kuoli ennen aina eniten väkeä, siis myös hyvinä aikoina.

Vaikka sato olisi ollut hyväkin, loppukeväästä kärsittiin aina puutetta, koska jyviä piti säästää kaskeen. Pahimpana kelirikkoaikana kalastuskin oli vaikeaa, joten ihmiset alkoivat liikkua enemmän työtä ja ruokaa etsimässä, ja silloin kulkutaudit pääsivät leviämään tehokkaammin - ja ihmiset olivat niille nälän takia muutenkin alttiimpia.<<
Terho Liekö ollut influenssaepidemioitakin tai niiden tapaisia. Kuumetautia näkyy muinakin kuin katovuosina. Kevätkaudella ravinnossa taisi olla varsin vähän vastustuskyvyn kannalta tärkeitä vitamiineja. D-vitamiinista oli varmasti puutetta. Ja jos nauriskuoppakin oli tyhjennetty eikä kuivattuja marjojakaan enää ollut, mistä olisi C-vitamiinia kevätkaudella saatu? Jotkut viisaat toki keräsivät kuusenkerkkiä.

[Bodniemi37]

Hei!

Puumalan kirkkoherran puoliso Kristina Timmerman kuoli merkintöjeni mukaan ruttoon vuonna 1709, hänet haudattiin 11.4.1709. Saman päivänä haudattiin hänen ruttoon kuollut poikansa ylioppilas Henrik Henrikinpoika Romanus sekä samaa tautia potenut pojan vaimo N. N. Henrikintytär Marander (Liedon, sitten Lemun kappalaisen tytär).

Kymmenen omaa tutkimustamme sivuavaa henkilöä kuoli Suomessa ruttoon seuraavanakin vuonna (1710). Keräilen Tvillingejäkin, heistä yksi menehtyi tuolloin samaan tautiin Tukholmassa. Vuonna 1711 mainitaan yhden Suomessa asuneen henkilön kuolinsyyksi rutto.

Ylioppilasmatrikkelistakin, http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/hakulomake.php, saa esille ruttoon menehtyneitä laittamalla hakusanaksi "ruttoon" kohtaan (Kohdista haku:) Ylioppilaiden kaikkiin tietoihin.

Lisätietoja Suomessa 1710-1711 riehuneesta paiserutosta on esim. Arno Forsiuksen artikkelissa, http://www.saunalahti.fi/arnoldus/rutto.html.

Terveisin,

[eeva häkkinen]

Tästä asiasta olen itsekin yrittänyt etsiä "varmaa tietoa", huonolla menestyksellä. Kangasniemellä haudattiin 1710 huhti-toukokuun aikana 105 henkeä, kun tavanomainen lukema 1700-luvun alkupuoliskolla oli 5-15, eli noin kymmenkertaisesti tavanomainen määrä. Myös "pattern" (mikä se onkaan suomeksi) on epätavallinen. Yleensähän kuolleitten luettelon valtaosa koostuu lapsista ja vanhuksista. Epidemioiden aikaan kuoli tavallisesti eniten lapsia, aika ajoin toistuessaan epidemiat lienevät jättäneet henkiinjääneille jonkunlaisen immuniteetin. Nälkäaikoina kuolleitten valtaosa oli taas tilatonta väestöä. Tässä tapauksessa kuolleet olivat suurelta osin parhaassa iässä olleita ihmisiä, talollisia ja muuta vaurasta väkeä näytti olevan mukana samassa suhteessa kuin varatontakin. Eräs esivanhempieni suku oli vähällä hävitä kokonaan mieskannalta, kun lähes kaikki suvun aikuiset miehet (talollisia) haudattiin kahden peräkkäisen sunnuntain aikana. Kuolinsyitä ei tuolloin vielä mainittu ja etsiessäni tietoa kuolokeväästä oli juuri Rantasalmen historia se, jossa ensimmäisenä törmäsin ruttoon. Myöhemmin löytämissäni kirjoituksissa on kuitenkin yleensä väitetty ruton iskeneen Suomeen vasta loppukesällä. Eli olen edelleen hakemassa sitä "varmaa tietoa" ruton liikkeistä Suomessa tuon vuoden aikana - tai vaihtoehtoisesti jotain muuta selitystä ilmiölle.

[Kaisa Kihl]

Liekö ollut influenssaepidemioitakin tai niiden tapaisia. Kuumetautia näkyy muinakin kuin katovuosina. Kevätkaudella ravinnossa taisi olla varsin vähän vastustuskyvyn kannalta tärkeitä vitamiineja. D-vitamiinista oli varmasti puutetta. Ja jos nauriskuoppakin oli tyhjennetty eikä kuivattuja marjojakaan enää ollut, mistä olisi C-vitamiinia kevätkaudella saatu? Jotkut viisaat toki keräsivät kuusenkerkkiä.

Hei! Katsoin Orivedellä 1710 kuolleita (Hiski) ja löysin 30 henkilöä, joista valtaosa lapsia. Yleisimmät lastentaudit tappoivat jatkuvasti. Muuten, eipä ennen 1950-lukua Suomessa juurikaan syöty tuoreita hedelmiä tms. Meillä oli tapana saada c-vitamiinit survotusta puolukasta, joka säilyi hyvin kellarissa talven yli. Miten ennen? Kuolinsyyt kiinnostavat aika lailla muitakin kuin tavallisia sukuharrastajia. Tänä aamuna viimeksi laitoin tekstiviestin kuolinsyistä 'styng ja vattusot' naapurille. terv. Kaisa, Mikkelin ja Mlin msrk:n sukujen lumoissa viime aikoina (mm. Kellman)

[esteri]

Tuosta marjojen syömisestä entisaikaan ja vielä viime vuosisadallakin.
Isäni kertoi, että lapsia kiellettiin niitä syömästä, koska ne lisäsivät ruokahalua ja sen tähden olivat hupia leivälle.

[Bodniemi37]

Myöhemmin löytämissäni kirjoituksissa on kuitenkin yleensä väitetty ruton iskeneen Suomeen vasta loppukesällä. Eli olen edelleen hakemassa sitä "varmaa tietoa" ruton liikkeistä Suomessa tuon vuoden aikana - tai vaihtoehtoisesti jotain muuta selitystä ilmiölle.

Arnoldus eli LKT, professori Arno Forsius kirjoittaa tuossa linkittämässäni artikkelissa mm. näin: "Seuraava varma epidemia (paiserutto-;rj) oli vuosina 1710–1711 (http://www.saunalahti.fi/arnoldus/ruttovuo.html) ja se jäi myös viimeiseksi. Helsingissä kuoli paiseruttoon vuosina 1710–1711 noin 700 asukasta ja Turussa noin 2000 asukasta. Helsingissä ruttoon kuolleita oli kaikkiaan 1185, mutta lukuun sisältyi huomattava määrä muiden paikkakuntien asukkaita ja Baltiasta ruttoa pakoon lähteneitä."

Oman tutkimuksemme piiriin kuuluvat Puumalan kirkkoherran sukulaiset kuolivat ruttoon jo 1709, joten vaikuttaa siltä, että tauti levisi meille idästä päin, kuten ilmeisesti useimmat myöhemmät koleraepidemiatkin?

Ruton leviämistä varmaankin edesauttoivat meneillään olleen suuren pohjansodan väestölle aiheuttamat vaikeat olosuhteet (Viipuri esim. kukistui juuri vuonna 1710).

Terveisin,

[Heljä Habermann]

Olen lukenut Arnolduksen /Forsiuksen kirjoituksen Helsingissä ja Turussa ruttoon kuolleista. Oliko Helsingin väkimäärä todellakin v. 1710 niin paljon Rantasalmen asukasmäärää pienempi, että voidaan todeta sisämaassa tähän tautiin kuolleiden olleen "vähäistä"?
Eevan kommentit ovat vahvistaneet omia ihmettelyjäni varsinkin ko. vuoden 1710 kuolleista, joihin todella kuuluu erittäin paljon myös "vauraamman" väestön vaimojen, lasten ja vanhojen lisäksi parhaassa miehuusiässä olevia uroitakin.
Yritän (Rantasalmen kirjaston ihanalla avustuksella!) lukea niin paljon kuin mahdollista, mutta jokaisesta lisävinkistä tai tiedosta olisin myös ilman muuta enemmän kuin kuin kiitollinen!

[Helena Heikkinen]

Mielenkiintoinen ja antoisa on tuo Forsiuksen artikkeli. Ensiksikin "Ruttona pidettiin aikaisemmin kaikkia vakavia kulkutauteja ja myös suomen kielessä rutolla ymmärrettiin äkkinäisesti tappavaa tautia." Vasta 1800-luvun lopulla rutto sai suppeamman nykymerkityksensä: rutto tarkoittaa paiseruttoa, bakteeri-infektiota, minkä levittäjinä ovat ainakin mustarotassa viihtyvät kirput. Kirput pitäisi saada hävitetyksi myös koirista!

Vuonna 1710 hyvinkin saattoi olla kyse juuri paiserutosta. Elettiin sota-aikaa. Armeijat liikkuivat laajoilla alueilla, ja niiden liepeillä saattoi ruttokin seurailla. Sekä sota että nälkä ajoi ihmisiä kotiseudultaan ja yhteisissä yöpymispaikoissa saattoi alusina hyvinkin olla rottakirppujen saastuttamia olkia. Rotat kirppuineen viihtyivät tietysti parhaiten siellä, missä niillä oli ravintoa, eli ne pyrkivät varakkaamman väen vilja-aittoihin.

[Helena Heikkinen]

Tuosta marjojen syömisestä entisaikaan ja vielä viime vuosisadallakin.
Isäni kertoi, että lapsia kiellettiin niitä syömästä, koska ne lisäsivät ruokahalua ja sen tähden olivat hupia leivälle.
Ganander suositteli "ruokalystiä" antavia katajanmarjoja sekä kylmettymistautia että ruttoa vastaan:
Kataja Marjat perataan ja surwotaan hywin rikki, sitten kaada lämmintä wettä päälle, seisomaan 3:xi päiwäxi, <<< Tämä kataja marjainöljy, lämmittää rinnat, ajaa pois yskän joka kylmästä on tullut.
Antaa ruoka lystin, joss watta ja napa woidellaan, ja öljyä sisällisesti nautitaan.
Joss tällä woidellaan otta, ohimet, sieramet ja walta suonet kalwoisimista, ja ynnä sisälle otetaan, warjele se Ruton aikana, tarttumisesta.
Lähde: Gananderin Lääkärikirja 1785 - ja siellä on myös nuo kuusenkerkkärohto, jossa saattoi olla hyvinkin vitamiinit mukana.
http://agricola.utu.fi/hist/kktk/ganander/kotiapteekki.html#21

[skoykka]

... eipä ennen 1950-lukua Suomessa juurikaan syöty tuoreita hedelmiä tms. Meillä oli tapana saada c-vitamiinit survotusta puolukasta, joka säilyi hyvin kellarissa talven yli. Miten ennen? Kuolinsyyt kiinnostavat aika lailla muitakin kuin tavallisia sukuharrastajia. Tänä aamuna viimeksi laitoin tekstiviestin kuolinsyistä 'styng ja vattusot' naapurille. terv. Kaisa, Mikkelin ja Mlin msrk:n sukujen lumoissa viime aikoina (mm. Kellman)

Mitkä mahtavat olla juuresten vitamiiniarvot keväällä, entä suolakurkun? Niitähän syötiin viime sodankin aikana marjojen lisäksi. Meidän äidillä oli tapana pilkkoa perunasoppapäivänä ylijääneistä juureksista palasia lasten välipaloiksi. Myös pihlajanmarjasoppaa ja nokkosmuhennosta kokeltiin. Isoäidillä oli puutarha jo 20-luvulla ja kesäaikana sieltä sai vapaasti syödä porkkanoita, marjoja ja omenia. Kaikkea myös säilöttiin talven varalle, sieniä ja metsämarjoja unohtamatta. Keskellä Vaasan kaupunkia pidettiin myös omaa lammasta, possua ja kaneja. Ilman esiäitien ja -isien kekseliäisyyttä ja ahkeruutta, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten.:rolleyes:

[mika68]

Mitkä mahtavat olla juuresten vitamiiniarvot keväällä, entä suolakurkun? Niitähän syötiin viime sodankin aikana marjojen lisäksi. Meidän äidillä oli tapana pilkkoa perunasoppapäivänä ylijääneistä juureksista palasia lasten välipaloiksi. Myös pihlajanmarjasoppaa ja nokkosmuhennosta kokeltiin. Isoäidillä oli puutarha jo 20-luvulla ja kesäaikana sieltä sai vapaasti syödä porkkanoita, marjoja ja omenia. Kaikkea myös säilöttiin talven varalle, sieniä ja metsämarjoja unohtamatta. Keskellä Vaasan kaupunkia pidettiin myös omaa lammasta, possua ja kaneja. Ilman esiäitien ja -isien kekseliäisyyttä ja ahkeruutta, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten.:rolleyes:

itse en lapsena vielä ollut kiinnostunut historiasta/sukututkimuksesta, joten ei tullut haastateltua omia isovanhempia.
Itä-Lapin karuissa oloissa on varmasti pitänyt olla kekseliäisyyttä hengissä säilymiseksi.
Mummun tekemä hillakiisseli oli kyllä maailman parasta kesälomilla mummulassa.
mitä tulee viime sotiin, niin en tiedä, miten säilyneet hengissä. Ainakin Amerikan kveekarit lähettäneet ruoka-apua Lappiin. Pappa kuulemma asunu kodassa, kunnes sai talon rakennettua. Nykyaikana ja tämänkin "laman" oloissa ei voi käsittää sitä elämän vaikeutta ja niukkuutta esim. 1940-luvun lopulla.
Vaikka Suomen BKT tippui viime vuonna 8 %, eli eniten koko itenäisyyden aikana niin kaukana ollaan onneksi todellisen niukkuuden ajoista.

Mika J

[PäiviKL]

Minä törmäilin tässä yhtenä iltana Oriveden haudattujen luetteloon etsiessäni erään
papinpojan isän kuoleman aikaa. Rupesin ihmettelemään vuotta 1740: miten siellä kuoli niin pieniä lapsia kuin aikuistakin väkeä; luulottelenko vaan kun tuntui siltä, että
lista jatkui loputtomiin. En nyt mennyt tilannetta tarkistamaan, mutta luku taisi olla noin 200 henkeä. Vuosi 1741 vielä lähellä sitä. Kuolinsyytä ei sielläkään mainittu mutta joku epidemia siellä taisi kiusata. Myöhemminhän noita "hetsig feber"- kuolinsyitä oli myös aina silloin tällöin ympäri Suomennientä.

Entä sitten tämä "sudet syövät pieniä lapsia". Syötin HISKI:in hakusanan "varg*" ja odotin koko Suomen tuloksia. Milloinkas kuolinsyitä ruvettiinkaan kirjaamaan? Haudattujen luettelothan ovat - vielä - epätäydellisiä, mutta jäin ihmettelemään... En tiedä edes, ihmettelelinkö niiden vähäisyyttä vai mitä. Joka tapauksessa ihmettelin länsi-Suomen tapausten isohkoa määrää. Ja sitä, että mikä ihme alfa-uros tai -naaras laumansa kanssa tuolla Kirvussa liikkui vuoden 1750- luvun jälkipuoliskolla (anteeksi, jos muistini pettää tuossa vuosiluvussa).
Karhukin tappoi muutamia "björn* antaa kuolinsyyksi vaikkapa "björnrifven"

[eeva häkkinen]

Arnoldus eli LKT, professori Arno Forsius kirjoittaa tuossa linkittämässäni artikkelissa mm. näin: "Seuraava varma epidemia (paiserutto-;rj) oli vuosina 1710–1711 (http://www.saunalahti.fi/arnoldus/ruttovuo.html) ja se jäi myös viimeiseksi. Helsingissä kuoli paiseruttoon vuosina 1710–1711 noin 700 asukasta ja Turussa noin 2000 asukasta. Helsingissä ruttoon kuolleita oli kaikkiaan 1185, mutta lukuun sisältyi huomattava määrä muiden paikkakuntien asukkaita ja Baltiasta ruttoa pakoon lähteneitä."

Oman tutkimuksemme piiriin kuuluvat Puumalan kirkkoherran sukulaiset kuolivat ruttoon jo 1709, joten vaikuttaa siltä, että tauti levisi meille idästä päin, kuten ilmeisesti useimmat myöhemmät koleraepidemiatkin?

Ruton leviämistä varmaankin edesauttoivat meneillään olleen suuren pohjansodan väestölle aiheuttamat vaikeat olosuhteet (Viipuri esim. kukistui juuri vuonna 1710).

Terveisin,

Kiitos, Ritva! Forsiuksen esitykset olen lukenut samoin kuin monia muita kirjoituksia aiheesta. Niistä olen saanut aika yhtäpitävän kuvan siitä, että rutto tuli Suomeen Tallinnasta loppukesällä 1710 ja levisi pitkin rannikkoa, ja haluaisinkin tietää, onko tämä tietoa vai luuloa. Ruton esiintymiseen Itä-Suomessa en ole juuri nähnyt otettavan kantaa. Rintamaitten epidemiasta on varmaan paremmin lähdeaineistoa ja ehkä nämä kirjoittajat ovat lainailleet toisiaan.

Jos ruttoa on ollut Kangasniemellä jo keväällä 1710, on sen todellakin täytynyt levitä suoraan idästä ja sikäli Puumalan havaintosi on todella mielenkiintoinen. Mistä se on peräisin, joko kuolinsyitä merkittiin tuohon aikaan vai onko tieto pappilan arkistosta? Kangasniemelle ruton olisi pitänyt tulla joko Pieksämäen tai Mikkelin pitäjien kautta, kummastakaan ei ole haudattujen luetteloa tuolta ajalta. Itä-Savossa, mm. Kerimäellä on kuolleisuus ollut hyvin korkea 1710, mutta siinä on mukana paljon nimetöntä, nälkään kuollutta väkeä, joka on kuollut "uti byar och på vägarna" eli joukkopako oli käynnissä. Tuskin se kuitenkaan vielä heijastui läntiseen Savoon, Olavinlinnahan kesti vielä neljä vuotta ja elämä muilla mittareilla näytti täällä vielä normaalilta.

Uteliaisuuttaani kuitenkin kovasti kutittaa tämä kuolleisuusbuumi, jossa meni useita omia sukulaisiani. Nälkäkuolleisuuden ja tavanomaiset epidemiat olen mielestäni sulkenut pois. Eli mihin kuoltiin Savossa keväällä 1710 ??

[Helena Heikkinen]

Baltiassa riehui rutto vuoden 1710 alussa. Samana vuonna - jo keväällä - alkoi etelä-Savoon tulla kaakosta inkeriläisiä, liivinmaalaisia ja virolaisia pakolaisia, jotka kertoivat vihollisen hirmutöistä kotiseudullaan (Tästä kerrotaan Hannele Wirilanderin paikallishistorioissa). Rutto lienee tullut Savoon heidän mukanaan.
Sen ajan ihmiset vaelsivat uskomattoman pitkiäkin matkoja. Kerjäläiset ja pakolaiset yöpyivät samoilla oljilla teiden varsilla sijaitsevien talojen piharakennuksissa. Vikkelien kirppujen välityksellä tauti saattoi levitä nopeastikin myös paikallaan pysyvään väestöön.

Tuota ajanjaksoa kuvaavista kirjoista tulee mieleen ainakin Kustaa Vilkuna (Paholaisen sota) ja Jussi T. Lappalainen (Sadan vuoden sotatie).

[Helena Heikkinen]

<<Entä sitten tämä "sudet syövät pieniä lapsia". Syötin HISKI:in hakusanan "varg*" ja odotin koko Suomen tuloksia. << mikä ihme alfa-uros tai -naaras laumansa kanssa tuolla Kirvussa liikkui vuoden 1750- luvun jälkipuoliskolla (anteeksi, jos muistini pettää tuossa vuosiluvussa).<< Kokeile myös kuolinsyynä "bit".
Tulokseksi tulee sudenpuremiin kuolleiden lisäksi koiranpuremiiin, sianpuremiin ja muiden otuksien puremiin kuolleita. Bet-haulla tulee myös jokin sudenpurema.

[eeva häkkinen]

Baltiassa riehui rutto vuoden 1710 alussa. Samana vuonna - jo keväällä - alkoi etelä-Savoon tulla kaakosta inkeriläisiä, liivinmaalaisia ja virolaisia pakolaisia, jotka kertoivat vihollisen hirmutöistä kotiseudullaan (Tästä kerrotaan Hannele Wirilanderin paikallishistorioissa). Rutto lienee tullut Savoon heidän mukanaan.
Sen ajan ihmiset vaelsivat uskomattoman pitkiäkin matkoja. Kerjäläiset ja pakolaiset yöpyivät samoilla oljilla teiden varsilla sijaitsevien talojen piharakennuksissa. Vikkelien kirppujen välityksellä tauti saattoi levitä nopeastikin myös paikallaan pysyvään väestöön.

Tuota ajanjaksoa kuvaavista kirjoista tulee mieleen ainakin Kustaa Vilkuna (Paholaisen sota) ja Jussi T. Lappalainen (Sadan vuoden sotatie).

Mielenkiintoinen tieto, Helena, mistä olet sen löytänyt! Tämä tieto todella selittäisi sen, että rutto tappoi Itä-Suomessa jo alkuvuodesta. Ja kiitos myös kirjavinkeistä, täytyy tutustua.

[Helena Heikkinen]

Pakolaisista ja rutosta 1710 keväällä mainitsee Hannele Wirilander, Ristiinan historia I s. 237 (1989). Teoksessa on kyllä viitteet ja lähdeluettelo, mistä pääsee alkuperäisempiin lähteisiin.
Ristiinassa vuosittainen kuolleisuus oli normaalisti 30-40 henkeä, mutta 1709 noin 100 ja 1710 haudattiin ainakin 169.
Mäntyharjulla rutto raivosi samaan aikaan (Hannele Wirilander, Mikkelin pitäjän historia, 1982).