Otetaanko tyttäret mukaan

[hukka48]

Omassa sukuseurassani on hieman kahdenlaista ilmaa.Vähentääkö sukututkimuksen arvoa jos sukuun kuuluvat tyttäret aviotumisen kautta vielä haluaisivat tulla mainituiksi aviopuoliso mukaanlukien ,näkyisi ainakin minne on suvusta mennyt,ja helpottaisi jotakin muuta tutkijaa.
Kiitos kannan otoista jo etukäteen

[Make]

Minusta ilman muuta otetaan mukaan.

[TimoT]

Eiköhän ne naiset kuulu sukuun siinä missä miehetkin? Sukuseuroilla tietysti voi olla erilaisia sääntöjä seuraan kuulumisesta, mutta eihän se sukulaisuuteen vaikuta millään tavalla.

[Seppo Niinioja]

Omassa sukuseurassani on hieman kahdenlaista ilmaa.Vähentääkö sukututkimuksen arvoa jos sukuun kuuluvat tyttäret aviotumisen kautta vielä haluaisivat tulla mainituiksi aviopuoliso mukaanlukien ,näkyisi ainakin minne on suvusta mennyt,ja helpottaisi jotakin muuta tutkijaa.
Kiitos kannan otoista jo etukäteen

Ei se taatusti sukututkimuksen arvoa vähennä. Merkillinen ajatus! Ehkä en ymmärtänyt kysymystä oikein. Sukuun kuuluvat tyttäret aviopuoliso mukaanlukien mainitaan kyllä kaikissa näkemissäni sukukirjoissa. Eroa on siinä, jatketaanko tyttärien perheistä edelleen sekä mies- että naislinjoja pitkin eteenpäin. Perinteien tapa oli seurata vain poikia, niitä joille sukunimi periytyy koko iäksi, jos sellainen oli. Nykyään useimmat lienevät sitä mieltä, että sekä mies- että naispuolisia jälkeläisiä seurataan polvesta toiseen. Tietysti mukaan tulee näin paljon enemmän henkilöitä ja samat henkilöt kertautuvat mahdollisesti monissa sukukirjoissa ehkä erilaiisn tiedoinkin.

Seppo Niinioja

[Sivander]

Kyllä naiset minunkin käsitykseni mukaan ovat samanarvoisia kuin miehet. Jos kerran sukulaisuutta tutkitaan niin kuinka naiset voitaisiin jättää pois. Vaikka sanonta kuuluukin että pojasta polvi paranee, niin ei kuitenkaan tarkoittane tätä asiaa.
Tietysti jos polvi on kipeä niin kannattaa niitä poikia tehdä.

tv Pekka

[Jaakontytär]

Jotenkin tuntuisi oudolta, jos naiset eivät kuuluisi virallisesti sukuun - tai lakkaisivat kuulumasta siihen avioiduttuaan - ihan jo siitäkin syystä, että ei yhtäkään sukua olisi edes olemassa ilman naispuolisia jäseniään. Äidithän ne pojat ovat synnyttäneet, siinä kuin tyttäretkin (oli se sukunimi mikä tahansa, ja usein vaihtunutkin moneen otteeseen). Ehkä ymmärsin kysymyksen väärin? :confused:

[Seppo Niinioja]

Jotenkin tuntuisi oudolta, jos naiset eivät kuuluisi virallisesti sukuun - tai lakkaisivat kuulumasta siihen avioiduttuaan - ihan jo siitäkin syystä, että ei yhtäkään sukua olisi edes olemassa ilman naispuolisia jäseniään. Äidithän ne pojat ovat synnyttäneet, siinä kuin tyttäretkin (oli se sukunimi mikä tahansa, ja usein vaihtunutkin moneen otteeseen). Ehkä ymmärsin kysymyksen väärin? :confused:

Näin juuri. Aatelissuvuissa on ymmärtääkseni ritarihuonejärjestyksen mukaan sellainen periaate, että aatelismiehen pojat perivät aateluuden, mutta tyttäret ovat aatelisia niin kauan kuin eivät ole menneet naimisiin aatelittoman kanssa. Jos aviomies on aatelinen, tyttären aateluus säilyy. Aateluus on erikoistapaus ja pohjautuu pitkään perinteeseen. Sukulaisiahan tyttären perheen lapset ja näiden jälkeläiset silti ovat tuolle aatelissuvulle. Jotkut ovat perustaneet sukuseuroja, joiden jäseniksi kelpuutetaan sekä mies- että naispuoliset jälkeläiset. Ainakin von Schantz -suvulla taitaa olla sellainen, samoin Gabriel Reinin jälkeläiset ovat perustaneet sukuseuran. Gabriel Rein oli Helsingin yliopiston professori ja rehtori, joka aateloitiin 1856. Miespuolisia jälkeläisiä on tiettävästi jäljellä vain yksi ja hänkin naimaton, muuta muista jälkeläisiä runsaasti.

Seppo Niinioja

[Heikki Koskela]

Omassa sukuseurassani on hieman kahdenlaista ilmaa.Vähentääkö sukututkimuksen arvoa jos sukuun kuuluvat tyttäret aviotumisen kautta vielä haluaisivat tulla mainituiksi aviopuoliso mukaanlukien ,näkyisi ainakin minne on suvusta mennyt,ja helpottaisi jotakin muuta tutkijaa.
Kiitos kannan otoista jo etukäteen

Mieslinjainen tutkimus oli vielä sata vuotta sitten yleistä mutta nykyaikainen tutkimus ottaa huomioon kaikki sukuun kuuluvat henkilöt. En ole milloinkaan ymmärtänyt sellaista tutkimusta, jossa on vain osa sukua valikoitunut tutkimuksen piiriin.

Jos tutkimuksen tavoitteena on jokin erityinen syy valita tietyt linjat, niin sen voi ymmärtää. Tällainen linjan valinta kyllä pitää selittää vakuuttavasti lukijalle, jos hän tietää kuuluvansa sukuun eikä omaa sukuhaaraa näy.

Pakkasta Alajärvellä klo 8.25 on 26,0 astetta.

[kkylakos]

Liityn melko yksiääniseen kuoroon. Mutta luonnollisesti on seuran oma asia määritellä kohderyhmänsä ja kokoonpanonsa. Hieman erikoinen poppoo olisi kyllä isien ja poikien "sukuseura". Mutta onhan niitä ainakin ollut, mutta osassa on kyllä sääntöjä muutettu kesken kaiken nykyaikaisempaan suuntaan.

Sukututkimuksen konventioiden ja arvottamisen lisäksi asiaa voinee tarkastella myös yhteishengen luonnin kannalta. Kenen kanssa ollaan samaa sakkia ja mihin vedetään rajat? Ulosjääneet voivat perustaa oman seuran ja julkaista oman sukututkimuksen...?

(Alkuperäisessä kysymyksessä puhuttiin sekä sukuseurasta että julkaistavasta (?) sukututkimuksesta, joihin voidaan tietenkin soveltaa myös erilaisia kriteerejä. Jos vaimot kirjataan miehille on aika vaikea perustella miksei tyttäret ja tyttärien aviopuolisot mahtuisi mukaan.)

Arvauksen perusteella kyseessä näyttää olevan melko sukunimiorientoitunut sukuseura http://www.ohtonen.fi/cms/

[Kataja]

Jos tyttärillä on lapsia, niin lapset ovat poikien lasten serkkuja. Vaikuttaa aika jyrkältä rajanvedolta, jos serkut eivät sovi samaan sukuseuraan.
Marjatta

[Heikki Koskela]

Arvauksen perusteella kyseessä näyttää olevan melko sukunimiorientoitunut sukuseura http://www.ohtonen.fi/cms/

Niinpä näyttää olevan. Kun määrittely on tämäntapainen niin silloin on selvä, että sukunimi on merkittävä peruste tutkimukselle.

Tunnen erään sukuseuran, jonka tavoite on yksinomaan koota tiettyä sukunimeä kantava "suku" yksiin kansiin. Se ei voi merkitä aina sitä, että samaa nimeä kantavat ovat kaikki keskenään sukua.

[JaskaS]

Miten tällainen sukunimiorientoitunut seura suhtautuu nykyiseen nimilakiin?
- Jos tytär pitää avioituessaan sukunimensä, hänet otetaan mukaan. Hänen lapsensa sitten vain, jos käyttävät äidin sukunimeä.
- Jos poika ottaakin käyttöönsä vaimon sukunimen, hänet pudotetaan pois.
Vai kuinka?
Jos entinen nimi otetaan esim. erotapauksessa takaisin, pitää laittaa painokoneet pukkaamaan uutta sukukirjapainosta!

"Onneksi" itselläni ei ole tuollaista ongelmaa, kun isoisoisäni käyttöönsä ottaman sukunimen kuudennen polven kantajia on vain tyttäreni poika :rolleyes:

:) Jaska

[Erkki A Tikkanen]

Arvauksen perusteella kyseessä näyttää olevan melko sukunimiorientoitunut sukuseura http://www.ohtonen.fi/cms/

:confused:
Lainaus Ohtosten säännöistä:
Sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka isän tai äidin puolelta on sukuun kuuluva tai joka avioliiton kautta on siihen liittynyt.

Ei tuon säännön mukaan Ohtoset nyt niin kovin ankaria ole sukunimivaatimuksissaan. Naispuoliset ja naispuolisten jälkeläiset käyvät ilman sukunimipakkoa.
:cool:

[Seppo Niinioja]

:confused:
Lainaus Ohtosten säännöistä:


Ei tuon säännön mukaan Ohtoset nyt niin kovin ankaria ole sukunimivaatimuksissaan. Naispuoliset ja naispuolisten jälkeläiset käyvät ilman sukunimipakkoa.
:cool:

Alkuperäisessä kysymyksessä täytyy olla jokin virhe. Meillä on kaksi tytärtä, jotka ovat pitäneet sukunimensä avioliitossa, ja kaksi poikaa. Totta Mooses kaikki lapsemme ovat mukana perhetaulussamme, joka muistaakseni on julkaistu painettuna toistaiseksi vain yhdessä sukukirjassa vuonnaa 2005. Muita vaimooni tai minuun ulottuvia sukukirjoja on useita. Edellä mainitun kirjan pelkkä esi-isälinja alkaa vuodesta 1619, mutta vasta 1800-luvun alussa syntyneen sisarusparven jälkeläiset on esitetty sekä mies- että naispuolelta. Näinkin on syntynyt 900-sivuinen muutaman kilon painoinen järkäle, siis valtaosaltaan 200 vuoden ajalta.

Georg Luther -vainaja on kirjoittanut Genokseen artikkelin Näkökohtia tutkittavan suvun rajauksesta, http://www.genealogia.fi/genos/56/56_97.htm , jonka äskettäin mainitsin täällä jossakin. Siinä hän asettuu sille kannalle, että kukin (sekä tyttö että että poika) kuuluu vain yhteen, nimittäin isänsä sukuun. Sukukirjojen painatuksessa tämä säästää merkittävästi luonnonvaroja. Jos sukukirjat alkavat esim. 10 polvea nykyajasta taaksepäin ja kaikkien tietyn henkilön esivanhempien jälkeläisistä löytyy innokkaat sukukirjan tekijät, samat henkilöt esiintyvät 1024 sukukirjassa, ellen laskenut väärin, mikä on ilmeisen epätarkoituksenmukaista. Henkilö kuuluu 10. polvessa jo 1024 eri sukuun, vai onko niitä kantapareja vasta 512. Äidistä voi suvun luonnollisesti myös laskea alkavan, vaikka tavallisimmin lähdetään tietysti jostakin kantaparista.

Etten puhuisi ristiin aikaisemman kommenttini kanssa, totean että voidaanhan tehdä yhteistuumin ko. henkilöistä tietokanta, joita itse kunkin pöytälaatikot kaiketi pullistelevat. Siitä voi sitten itse kukin luoda mielin määrin oman sukunsa sähköisiä sukukirjoja, määrittelemällä suvun kantavanhemmat huolellisesti, niin että kuuluisia esi-isiä ja sukulaisia saadaan mukaan mahdollisimman paljon. Näin minä ainakin teen :D:

Seppo Niinioja
joka on huomannut, että ei ole sukuseuraihminen

[Käppi]

Tyttärien jättäminen sukukirjan tai -tutkimuksen ulkopuolelle on moninpuolin arveluttavaa kuten moni on jo kommentoinut. Itse olen tutkimuksissani törmännyt esimerkiksi tilanteisiin, joissa serkut tai pikkuserkut ovat menneet keskenään naimisiin. Edellä mainittuhan ei ole 1800-luvulla tilanteena kovin mullistava, mutta tutkimuksen kannalta erittäin mielenkiintoinen asia, eikä se tulisi välttämättä koskaan ilmi, mikäli tutkimusta ei suoritettaisi myös tyttären jälkeläisistä. Omassa suvussani esimerkiksi isoisäni isän sisko meni naimisiin isoisäni äidin veljen kanssa.