Sukututkimuksen historia Suomessa

[kkylakos]

Hei,

virallisen version mukaan nyt on kulunut 350 vuotta suomalaisen sukututkimuksen (vai sukututkimusharrastuksen?) alusta. Wikipediasta voi lukea aika asiallisen koosteen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sursillien_suku) Terseruksen muistiinpanojen muokkaantumisesta Genealogia Sursillianaksi. Mutta samasta paikasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukututkimus) löytyy teksti


Suomalaisen sukututkimuksen historiaa

Suomessa sukututkimuksen varhaisvaihetta edustava kirjallisuus syntyi 1600-luvulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/1600-luku) jo ennen Turun Akatemian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_Akatemia) perustamista. Vuonna 1616 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1616) Johannes Messenius (http://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Messenius) julkaisi teoksen Theatrum nobilitalis suecanae. Seuraavaksi ilmestyi 1650 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1650) professori Mikael Wekseniuksen teos Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fenningiae et subjectorum provinciarum. Nykyisen mittapuun mukaan ensimmäinen tieteelliseksi luettava teos oli 1823 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1823) ilmestynyt A. E. Forsteruksen julkaisu, Antekningar on Forsteroska släkten. Siinä keskityttiin yhden tietyn suvun selvittelyyn.
Eräänlainen sukututkimuksen monumentti, ja samalla myös koko suomalaisen sukututkimuksen perusteos on Genealogia Sursilliana. Sen tutkimukset aloitti jo 1600-luvulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/1600-luku) piispa Johannes Terserus (http://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Terserus). Vuonna 1850 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1850) A. E. Alcenius julkaisi tämän Sursilllien suvun tutkimuksen laajennettuna. Teos on uudistettu myös nykyaikana ja 1971 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1971) se ilmestyi Eero Kojosen työstämänä nimellä Sursillien suku (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sursillien_suku). Teoksessa käydään läpi Ruotsin Ångermanladista kotoisin olevan kantaperheen jälkipolvet pohjalaisiin säätyläissukuihin.
Messeniuksen ja Wexeniuksen merkitys vai merkityksettömyys?

[kkylakos]

Juu, olen lukenut toiminnanjohtajan lehdistötiedotteen huolimattomasti. Juhlitaan nimenomaan HARRASTUSTA ja siksi laskenta aloitetaan Terseruksesta.

[Matti Lund]

Hei,

virallisen version mukaan nyt on kulunut 350 vuotta suomalaisen sukututkimuksen (vai sukututkimusharrastuksen?) alusta. Wikipediasta voi lukea aika asiallisen koosteen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sursillien_suku) Terseruksen muistiinpanojen muokkaantumisesta Genealogia Sursillianaksi. Mutta samasta paikasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukututkimus) löytyy teksti


Messeniuksen ja Wexeniuksen merkitys vai merkityksettömyys?


Hei,

Johannes Messeniuksen varhaisimmat tekeleet menevät jo 1590 -luvulle, eli hän laati sukupuun Sigismundille.

Sigismundin väistyttyä Messenius ryhtyi mielistelemään Kaarle -herttuaa ja laati tälle sukupuun, joka tunnetaan nimellä "Schema familiare".

Mielestäni hyvä kuvaus tästä vaiheesta on Einar Juveliuksen Suomen kansan aikakirjojen osassa, joka käsittelee Messeniuksen toimintaa.

Sukupuillaan Messenius halusi luoda ajan tavan mukaisesti ylimääräistä glooriaa nousukassuvulle ja päästä sitä kautta hovin suosikkien joukkoon. Päätavoite oli siis oma pyrkyryys ja sen tuoma asema toteutui, kun Messenius valittiin Uppsalan yliopiston rehtoriksi, vaikkakin Kaarlella olivat epäilynsä, jotka myöskin myöhemmin toteutuivat ja Messenius joutui käyttämään tutkijankammionaan Kajaanin linnan vankilaa.

Messeniuksen ja hänen hengenheimolaistensa tapa rakennella sukupuita on tavallaan kokenut uuden tulemisensa ja renessanssin nykyisten sukututkimusharrastajien pyrkimyksissä ja nettisukupuissa, eli yhdistetään sukupuun nykypään genealogiseen dataan puolityhjästä tempaistuja tekaistuja linkkejä ja sukupuun vanhin pää johdetaan täten keskiaikaisten vanhojen vallassukujen kautta vanhojen kronikoiden luomiin taruolentoihin.

Juvelius näkee Messeniuksen luomien sukupuiden taustalla tilanteen, jossa 1500 -luvulla oli Euroopaan syntynyt kuningashuoneisiin uusia nousukassukuja vanhojen tilalle, usein raa'asti raivaten vanhat tieltä pois ja nämä kaipasivat jonkinlaisia sukuoikeuden näyttöjä vallananastukselleen ja kilpensä kiillotusta juurtensa johtamisella muinaisiin suurmiehiin.

Tämä ei ollut täysin yksisuuntaisesti nousukkaista lähtenyttä, vaan joidenkin yliopistojen teinit olisivat harrastaneet oluttuvissa sukupuitten laadintaa ja sitten valmistuttuaan kierrelleet Euroopan hoveissa tyrkyttämässä sukupuitaan nousukasruhtinaille. Näiden laatijoiden keskuudessa olisi kierrätetty samoja sapluunoita joistakin tekaistuista linkeistä, jotteivät ristiriidat kovin häiritsisi sukupuitten markkinointia. Juvelius liittää Messeniuksen tähän taustaan. Voihan olla, että näillä huijauksilla on saavutettu jotain hyvääkin, eli kun nousukkaat oli näin "todistettu" entisten suurmiesten jälkeläisiksi ja edeltäjiensä sekä muitten nousukkaitten kaukaisiksi sukulaisiksi, niin ehkä he myös kykenivät hieman paremmin neuvottelemaan ja sopimaan keskenään asioista eikä aina suin päin syöksyneet sotaan naapurin kanssa.

Juvelius piti kuitenkin Messeniusta sukututkimuksen aloittajana ja Schema Familiarea lähtölaukauksena sille, sillä toisaalta Messenius selvitti asiakirjoista suvun huolellisesti ja luotettavasti siihen pisteeseen kuin se oli mahdollista, jopa esimerkillisesti, mutta tähtäsi lopullisessa ratkaisussaan kuitenkin juuret kultaavaan huijaukseen.

Sanoisin, että harrastukseen on tullut viime aikoina uutta verta, joiden koosteet noudattavat Messeniuksen mallia, mutta toki Messenius sentään myös tutki, mitä tämä nykyinen "uusi veri" ei juuri vaivaudu tekemään.

Totean myös lopuksi, että kyllä nykyään on myös pyrkimystä päästä vanhoihin juuriin käsiksi ihan rehellisestikin ja siihen on todellisia edellytyksiäkin, mutta se tahtoo helposti hukkua huijareitten jalkoihin ja tietynlainen sukujuurten hupsu sievistely on aika yleisesti vallalla, mikä luo kasvualustaa huijaamiselle.

terv Matti Lund

[Seppo Niinioja]

Yrjö Punkari kertoo aiheesta Vesilahtelaisia sukuja ja sukututkimuksia tässä:
http://www.narva.sci.fi/vssts/vti_suvut.html . Laukon Kurjethan harjoittivat varhaista sukututkimusta: Vuonna 1555 syntyneen Akseli Kurjen siviiliharrastuksena oli myös henkilöhistoria, Punkari toteaa. "Kohteena oli luonnollisesti pari sataa vuotta aiemmin syntynyt aatelisto ja etenkin maineikas Kurkien suku. Akseli Kurjen asiantuntemus aatelissukujen kohdalla katsottiinkin 1500-luvun lopulla maan parhaimmaksi, ja niinpä mm. Turun hovioikeus käytti hänen asiantuntemustaan henkilöhistoriallisissa kysymyksissä. (Raevuori 1963) Sukuhistoriaa aiemmin oli merkinnyt muistiin vain muutamat henkilöt; Johannes Bureus, Rasmus Ludwigsson ja kuninkaan kirjuri Jaakko Teitti. Näiden herrojen tavoitteena ei kuitenkaan ollut tieteellinen tutkimus, vaan etenkin Ludwigsson ja Teitti laativat kyseenalaisin perustein valitusluetteloita aatelisia vastaan."

Myös muutamat muut Kurjet ansioituivat sukututkimuksen alalla, muistaakseni itse asiassa jo Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 - 1522), Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa. En nyt muista mistä olen tämän lukenut ja saatan muistaa väärinkin.

Paljon muutakin mielenkiintoista ja keskustelun aiheena ollutta sivustolla on. Kaiken paikkaansapitävyyteen en yritä ottaa kantaa, mutta ainakin lähdeluettelo näyttää vakuuttavalta.

Tässä myös aiheesta:
http://www.narva.sci.fi/historia/pirkanmaa/ (http://www.narva.sci.fi/historia/pirkanmaa/) . Ennen kuin joku älähtää, todettakoon että Matti Kurki lienee ollut fiktiivinen henkilö, tai sitten ei.

Seppo Niinioja