Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : julkishallinnolle 10-15% säästöt ?
Terve !
olen jo vuosia miettinyt, miten julkishallinto voi säästää n. 10-15% kustannuksista. No tietenkin niin, että lopetetaan työt, hankkeet, projektit, ohjelmat jne. jortka EIVÄT ole päällekkäisiä muiden julkishallinnon töiden, hankkeiden .... kanssa. Näitä töitä, hankkeita ... on n. 10-15% prosenttia kaikista töistä, hankk...
Syy: Päällekkäisille töille, hank ... on aina ollut, on, tulee olemaan rahoitus.
Esimerkki: (tietenkin vain esimerkki, silllä SSS ja SSHY eivät ole osa julkishallintoa, mutta ... ) SSHY digitoi mikrofilmejä (ja kortteja), joista edelliset ovat usein niin loppuun kelattuja, että lukeminen on tosi vaikeaa. Valkoiset osat on täynnä mustia naarmuja ja mustissa osissa on valkoisia naarmuja. Kopiolukulaitteessa on linssit, joissa vinjetointi on suurta. Myös alkuperäisissä (mormonien) mikrofilmeissä on tyypillisesti vinjetointia.
Nyt arkistolaitos näkyy aloittaneen samojen kirkonarkistojen uudelleen digikuvauksen, jotka jo on kuvattu filkoille ja/tai korteille. Ekana Akaa ja Angelniemi. Mielestäni tulos on Iranista (=Persia), hakemistot luokkaa 1,2,3, jne ...
Ero esim. SSHYn hakemistoihin 10dB heikompi.
Eikös arkistolaitoksen olisi kannattunut antaa SSHYlle kunnon mikrofilmikopiot ja alkaa itse kuvata digitaalisesti aineitoja, joista ei ole filmejä/kortteja ??
Ja itse digit(alis)oida jotakin, jota kukaan muu ei tehnyt ?? Vaikka sotilasrullia tms.
Mutta ei, tehdään samat hommat uudelleen.
Vielä pahempi esimerkki on samojen karttojen digit(alis)ointi sekä NARCin että Jyväskylän YO:n JYX -palveluun. NARCin kartoilla ei tee yhtikäs mitään !!
Kokeile hakea JYXistä
t. Kimmo V
Esimerkki: (tietenkin vain esimerkki, silllä SSS ja SSHY eivät ole osa julkishallintoa, mutta ... ) SSHY digitoi mikrofilmejä (ja kortteja), joista edelliset ovat usein niin loppuun kelattuja, että lukeminen on tosi vaikeaa. Valkoiset osat on täynnä mustia naarmuja ja mustissa osissa on valkoisia naarmuja. Kopiolukulaitteessa on linssit, joissa vinjetointi on suurta. Myös alkuperäisissä (mormonien) mikrofilmeissä on tyypillisesti vinjetointia.
Nyt arkistolaitos näkyy aloittaneen samojen kirkonarkistojen uudelleen digikuvauksen, jotka jo on kuvattu filkoille ja/tai korteille. Ekana Akaa ja Angelniemi. Mielestäni tulos on Iranista (=Persia), hakemistot luokkaa 1,2,3, jne ...
Ero esim. SSHYn hakemistoihin 10dB heikompi.
Eikös arkistolaitoksen olisi kannattunut antaa SSHYlle kunnon mikrofilmikopiot ja alkaa itse kuvata digitaalisesti aineitoja, joista ei ole filmejä/kortteja ??
Ja itse digit(alis)oida jotakin, jota kukaan muu ei tehnyt ?? Vaikka sotilasrullia tms.
Mutta ei, tehdään samat hommat uudelleen.
Jep, ja pikkulintujen visertämisen perusteella SSS:n tuella. Sillä se nyt vielä puuttuisi, että yhden harrastuksen (vai olikos tämä kuitenkin tieteentekemistä?) hyväksi töitä tekevät yhdistykset olisivat yhteistyössä? Vai onkohan kuitenkin kaikkein tärkeintä päästä (aikanaan?) tiedottamaan omasta erinomaisesta toiminnastaan? Sillä vain yksi voi olla oikea(ssa)...
Matti Lund
31.01.10, 17:48
Terve !
olen jo vuosia miettinyt, miten julkishallinto voi säästää n. 10-15% kustannuksista. No tietenkin niin, että lopetetaan työt, hankkeet, projektit, ohjelmat jne. jortka EIVÄT ole päällekkäisiä muiden julkishallinnon töiden, hankkeiden .... kanssa. Näitä töitä, hankkeita ... on n. 10-15% prosenttia kaikista töistä, hankk...
Syy: Päällekkäisille töille, hank ... on aina ollut, on, tulee olemaan rahoitus.
Esimerkki: (tietenkin vain esimerkki, silllä SSS ja SSHY eivät ole osa julkishallintoa, mutta ... ) SSHY digitoi mikrofilmejä (ja kortteja), joista edelliset ovat usein niin loppuun kelattuja, että lukeminen on tosi vaikeaa. Valkoiset osat on täynnä mustia naarmuja ja mustissa osissa on valkoisia naarmuja. Kopiolukulaitteessa on linssit, joissa vinjetointi on suurta. Myös alkuperäisissä (mormonien) mikrofilmeissä on tyypillisesti vinjetointia.
Nyt arkistolaitos näkyy aloittaneen samojen kirkonarkistojen uudelleen digikuvauksen, jotka jo on kuvattu filkoille ja/tai korteille. Ekana Akaa ja Angelniemi. Mielestäni tulos on Iranista (=Persia), hakemistot luokkaa 1,2,3, jne ...
Ero esim. SSHYn hakemistoihin 10dB heikompi.
Eikös arkistolaitoksen olisi kannattunut antaa SSHYlle kunnon mikrofilmikopiot ja alkaa itse kuvata digitaalisesti aineitoja, joista ei ole filmejä/kortteja ??
Ja itse digit(alis)oida jotakin, jota kukaan muu ei tehnyt ?? Vaikka sotilasrullia tms.
Mutta ei, tehdään samat hommat uudelleen.
Vielä pahempi esimerkki on samojen karttojen digit(alis)ointi sekä NARCin että Jyväskylän YO:n JYX -palveluun. NARCin kartoilla ei tee yhtikäs mitään !!
Kokeile hakea JYXistä
t. Kimmo V
Hei, olen aivan päinvastaista mieltä kanssasi.
Kysymys on arkistolaitoksen velvollisuuden täyttämisestä, jonka pitää kuulua sen rutiinitehtäviin.
Eli arkistolaitoksen kuuluu toteuttaa tiedon arkistointi- ja tutkijapalvelutehtäväänsä laadukkaasti nykyisin käytettävissä olevilla teknisillä välineillä, jolloin hyvin keskeinen osa tätä velvoitetta on aineistojen säilyttämistä ja käyttöä varten projektoitu digitointipalvelujen tilaaminen ja johtaminen. Tämän velvollisuuden täyttämisen on opetusministeriö vuoden 1990 lamasta alkaen evännyt arkistolaitokselta, eli ei ole suonut sille asiamukaisia edellytyksiä, jotka olisivat sille ilman muuta kuuluneet.
Arkistolaitos on tämän takia ollut itse asiassa erittäin työrajoitteinen eikä mieleen tule heti muita tämän päivän toimijoita, joilta on riistetty ne työvälineet, joista naapurit ovat saaneet nauttia.
Julkishallinto on sentään motorisoinut puutarhanhoitonsa, mutta arkistolaitoksen "puutarhureilla" on ollut niin sanoakseni kädessään vain kuokka, lapio ja viikate ja niillä on pitänyt selviytyä tähän päivään saakka.
Nyt arkistolaitos sai yhden huomattavan määrärahan päästääkseen toteuttamaan kunniallisesti velvollisuuttaan ja samalla alkamalla paikkaamaan opetusministeriön karmeaa töppäystä, kun päättäjät olivat eksyneet näissä asioissa aivan joron jäljille ja hukanneet kehittämistehtävän tukemisen.
Tämä ei vielä riitä, vaan opetusministeriön tulee jatkossa oppia kuuntelemaan arkistolaitoksen tarvemäärittelyjä digitoinneissa ja varata niiden mukaisia määrärahoja.
Jos ja kun tälle tulee jatkuvuus, opetusministeriö saa minulta osittaisen synninpäästön, mutta tämän alkupisteen hakemiseen meni aivan liian monta vuotta, todella käsittämätöntä, kun luulisi ministeriöön jonkun järjen käyttäjänkin eksyneen ja jotain valtuuksia omanneen???
Ainoa lohtu tässä viivästymisessä on se, että digitointi on nykyään suurilla volyymeillä laskettuna arkistorullilta suoritettuna ääliömäisen halpaa ja laadukasta, eli esimerkiksi 15 vuotta sitten samalla määrärahalla olisi saatu kokoon aika vaatimaton suorite nykyiseen verrattuna ja laatutaso olisi ollut olennaisesti heikompi.
Digitointi ja aineiston "netittäminen" maksaa itsensä salamannopeasti takaisin, jos aineiston käytön logistiikan käyttökustannukset lasketaan käyttäjälähtöisesti aineiston käyttöketjun eri suoritteiden käyttökustannuksista, koska ketjusta jää pois merkittävä määrä materiaalisia ja manuaalisia kuljetus- ja siirtoprosesseja.
Siis digitoinnin nopeuttaminen on parasta julkishallinnon säästöä!
terv Matti Lund
No niin, nyt se mitä pelkäsin on totta.
Nämä pässit kuvaavat mormonien jo kuvaamat kirkonkirjat uudelleen mormonien kuvaamilta (alkuperäisiltä) mikrofilmeiltä ??
Ja samaan aikaan SSHY kuvaa mormonien jo kuvaamat kirkonkirjat uudelleen mormonien kuvaamien mirkofilmien naarmuisilta kopioilta ??
SSHY laittaa dokuimentit (pääsääntöisesti) hakemistot niiden lähteenä olevan aineston, eikä mikrofilmin perusteella. Poikeuksena kastettujen-vihittyjen-haudattujen luettelot, jotka usen menevät filmin, ei alkuperäisen aineston mukaisesti.
En kyllä ymmärrä tätä logiikkaa. Etenkään, kun kuvaus alaoitetaan niistä kirkonkirjoista, joista on jo mormoneiden filkat, jotka parhaassa tapauksessa on SSHY skannaamat netissä saatavilla.
Useiden mormoonien kuvaamien sivuojen ongelmana on pankromaattinen mikrofilmi + linssien vinjetointi. Köyhät sivujen alalaidosta on vaikea lukea.
Toinen juttu on arkistolaitoksessa käytetty (tai ainakin nettiasiakkaalle tarjottu) formaatti. Pakattu jpeg on aikansa elänyt. Esim. arkistolaitoksen kartoilla ei tee .jpg -formaatissa mitään. Vertaa esim JYX.
t. Kimmo Vainio (taas)
Matti Lund
06.02.10, 10:36
No niin, nyt se mitä pelkäsin on totta.
Nämä pässit kuvaavat mormonien jo kuvaamat kirkonkirjat uudelleen mormonien kuvaamilta (alkuperäisiltä) mikrofilmeiltä ??
....
t. Kimmo Vainio (taas)
Tähän voitaisiin tutkijayhteisön taholta paremminkin todeta, että hyvä, että kauan odotettu, alkaa pikku hiljaa toteutumaan.
Tärkeintähän tutkijan kannalta on digitoida informaatio käyttökelpoiseen muotoon, ja siellä, missä vanha rulla on lukukelpoinen, on kustannustehokkuuden kannalta järkevää, digitoida informaatio rullalta ja saada näin talteen sama informaatio monta kertaluokkaa nopeammalla ja halvemmalla tavalla ja lisäksi tavalla, johon löytyy yltäkylläisesti osaamista. Kun huomioidaan vielä se, kuinka vaikea on ollut saada välttämättömiä määrärahoja tähän toimeen, niin muuhun tapaan tuskin olisi vieläkään reaalisia mahdollisuuksia koko mitassa.
Yritä muistaa, että arkistolaitoksen toiminta makaa täysin "lain päällä" ja sitä ymmärtää, ken tutustuu tähän lakiin. Lisäksi koko arkistolaitoksen talous on opetusministeriön kirstunvartijoiden jyrän alla, ja se, mihin arkistolaitos tässä kykenee, on täysin riippuvaista siitä, miten milloinkin opetusministeriö tulkitsee poliitikkojen tahtoa. Viimeisen runsaan 20 vuoden ajan on ollut meneillään eräänlainen "lyhytnäköinen pisneshullutus", jossa kulttuuri on ollut ennemminkin kirosana, ja nimenomaan arkistolaitoksen osalta tutkijapalvelu se osa, jota suuntaus on ollut omiaan laiminlyömään.
Julkinen valta on jäänyt odottamaan eräin osin omien palveluvelvoitteittensa kanssa "tumput suorana" sitä, että joitakin sen palveluja erotellaan ja palastellaan maksukykyisille asiakkaille julkisia palveluja korvaaviksi palveluyrityksiksi, ja voittoa tuottamattomat välttämättömät palvelut jätetään vapaaehtoisen kansalaistoiminnan varaan.
Yksi osoitus tästä suuntauksesta on ollut kaiken yleishyödyllisen kehittämisen jäihin lyöminen sivistystoimen alueella ja yhtenä pienenä osana sitä on tämä aineistojen digitoinnin laiminlyönti tutkijoiden käyttöön. Sivistystoimessa on keskitytty allokoimaan veronmaksajien rahaa vain sellaisen tukemiseen, millä on odotettu olevan nopeaa apua liiketoiminnan pyörittämiseen. Eihän se ole paha asia, vaan takana on myös paljon hyvää tarkoittavuutta kuten uskoa työllistää kansalaisia, mutta tämä yksisilmäisyys on ollut tyhmää, kun monet pitkän tähtäyksen perusasiat ovat jääneet täysin rempalleen ja kansan sivistystahdolta on syöty pohjaa pois.
Kaiken tämän lopuksi totean, ettei arkistolaitos voi lakisääteisenä laitoksena luovuttaa omia velvollisuuksiaan tekemiseensä missään vaiheessa pois, ei yksittäisille tutkijoille, eikä tutkijaryhmille, vaan suhtautua esimerkiksi SSS:ään tai SSHY:hyn intressentteinä, joita se pyrkii tukemaan oman tutkijapalvelutehtävänsä puitteissa ja ylläpitämään yhteistoimintaa, jos se auttaa paremmin tehtävästä suoriutumista ja säästää resursseja.
Arkistolaitoksen juna kulkee vääjäämättä omalla radallaan ja se on edullista meille tutkijoille, kunhan aikakautemme epäterveet ilmiöt, kuten arvojen sekaannus, eivät kovin hidastaisi ja estäisi tämän junan kulkua.
Sitä paitsi otsikointisi johtaa harhaan, eli eihän vanhat mikrofilmikopiot ole varsinaisesti minkään mormoonikoplan tuotoksia, vaan mormoonit ovat olleet panostajia ja osaltaan toimeksiantajia yhdessä arkistolaitoksen kanssa paljon tätä digitointia suurempaan ja kalliimpaan operaatioon pulakautena, jolloin ei ollut suuresta niukkuudesta johtuen mitenkään mahdollista saada pelkästään julkiselta vallalta varoja sellaisesta operaatiosta suoriutumiseen. Työn näyttää lähes kokonaan silloin tehneen Rekolid -niminen firma, jonka konttori oli Tukholmassa. Kun huomioidaan, että työ on tehty noin vuonna 1850 käyttöönotetulla kemiallisella tekniikalla, tulee kiittää hyvästä ammattitaidosta, vaikka fuskuakin on joukossa, eli laadunvalvonta on ollut heikkoa ja siksi siellä täällä on rullilla jälkeä, jonka nykyisen laadunvalvonnan tulee asettaa hylkyyn.
terv Matti Lund
En perustyhmänä oikein ymmärtänyt, mitä oikeastaan ollaan tekemässä? Eli onko kirkonkirjat tarkoitus laittaa toiseenkin paikkaan näkyville kuin tuo sukuhistoriaseura? Minusta samaa työtä ei ole mitään järkeä tehdä toiseen kertaan, vaan keskittyä niihin dokumentteihin, joita ei ole tuolla sukuhistoriassa jo esillä.
Seppo Niinioja
06.02.10, 17:45
En perustyhmänä oikein ymmärtänyt, mitä oikeastaan ollaan tekemässä? Eli onko kirkonkirjat tarkoitus laittaa toiseenkin paikkaan näkyville kuin tuo sukuhistoriaseura? Minusta samaa työtä ei ole mitään järkeä tehdä toiseen kertaan, vaan keskittyä niihin dokumentteihin, joita ei ole tuolla sukuhistoriassa jo esillä.
Ei vain kahteen, vaan kolmeen paikkaan! Kuten mormonien Haagan sukututkimuskeskuksen rouvalta jokin aika sitten kuulin, sama hanke on heilläkin.
Tässä uutinen Unlocking the Vault: Conversion to Digital Records is Progressing By Brittany Karford, Church Magazines, http://www.lds.org/library/display/0,4945,40-1-3384-9,00.html . Karfordin artikkelia on referoitu monissa paikoissa, mm. tässä: http://www.bellaonline.com/articles/art42319.asp .
Kiukultani en enää pystynyt olemaan kaivamaan tarkempia tietoja mormonien hankkeesta esiin.
Kolminkertaista varmistusta käytetään joskus kriittisissä teknisissä sovelluksissa. Tähän sovellettuna: Jos kahdessa lähteessä näyttää olevan A ja yhdessä B, niin enemmistöperiaatteella päätellään oikean ratkaisun olevan A.
Seppo Niinioja
Juu, kyllä tuo hanke kannattaisi panna sitten jäihin! Laittakaa sen sijaan vaikka Hiski loppuun, jos tekemisen puutetta ilmenee. Tietysti myös voisi tehdä yhteistyötä sukuhistoriaseuran kanssa, niin että kaikista seurakunnista saataisiin tiedot näkösälle.
Nythän tässä ei ole kyse siitä, että Suomen Sukututkimusseura tekisi pakosta jotakin.
Arkistolaitos aloittaa digitoinnin olimme mukana eli ei. Ja totta kait kannattaa ainakin omasta mielestäni olla messissä mieluummin kuin ulkona.
Mitä tulee sitten esim. mormonien digitointiprojekteihin, niin eivätkös heidän tarkoitusperänsä ole hieman omistamme poikkeavia.
Totta kait olisi taloudellisempaa, jos vain yksi taho digitoisi. Mutta nythän jotkut tekevät sitä rakkaan harrastuksen takia ja toiset, jotta hoitaisivat lakisääteistä velvollisuuttaan. Arkistolaitos nähdäkseni katsoo asioita vuosisataisella perspektiivillä. Yhdistykset ja/tai seurat harvoin elävät niin kauan.
Juha
Matti Lund
06.02.10, 19:22
En perustyhmänä oikein ymmärtänyt, mitä oikeastaan ollaan tekemässä? Eli onko kirkonkirjat tarkoitus laittaa toiseenkin paikkaan näkyville kuin tuo sukuhistoriaseura? Minusta samaa työtä ei ole mitään järkeä tehdä toiseen kertaan, vaan keskittyä niihin dokumentteihin, joita ei ole tuolla sukuhistoriassa jo esillä.
Nyt vaikuttaa siltä, että mielipiteensä ovat halukkaimmin sanomassa vastikään harrastukseen tulleet ensi askeleitaan ottavat, lähinnä netin kautta lähteisiin tutustuneet henkilöt (mikä nyt saa Sepon myötäilemään näitä mielipiteitä, joka on sentään jonkinkin tovin arkiston vanhoja penkkejä kuluttanut, on minulle arvoitus?).
Pitäisi nyt yrittää ymmärtää arkistolaitoksen tapa säilyttää, hallita ja turvata tutkijoitten käytettäväksi asiakirja-aarteistomme, ja nähdä kaiken tämän läpäisevä systemaattisuus, yhtenäisyys ja läpinäkyvyys. Kun sen on nähnyt, on tarve todeta sen hallinnoinnin systemaattisuuden välttämättömyys ja hyväksyä nyt käytössä oleva systematiikka elimelliseksi osaksi tutkimusympäristöä. Ja pitää muistaa myös kaikki arkistolaitoksen lakisääteiset velvollisuudet.
Lisäksi olisi koetettava ymmärtää tutkijakentän tarpeet kokonaisvaltaisesti, jotta ne voidaan turvata artistolaitoksen tutkijapalvelutehtävän hoidossa.
Nyt vaikuttaa siltä, että monet sukututkimusharrastuksen aloittaneet ovat jämähtäneet oman napansa tuijotukseen, omien pikkutarpeitten toteuttamisen kiirehtimiseen, ja välittävät piut paut tutkijakentän pitemmän tähtäyksen ja tutkimusedellytysten turvaamisen tarpeista
Kirkonarkistot ovat vain yksi osa arkistoitavaa materiaalia, toki merkittävä osa ja monille harrastajille lähes ainoa asiakirjamateriaali. On turhanpäiväistä havitella tälle materiaalille joitain sivupolkuja tai muista materiaaleista poikkeavia sääntöjä tai ehdotella sille malleiksi joitakin vapaaehtoisten toimijoiden sattumoisin omaksumia tapoja. Pitää myös muistaa, että arkistonmuodostajarakenne ynnä muu sellainen on luotu arkistolaitoksen ammattilaisten mielekkääksi toimintaympäristöksi, johon ei voi ympätä kitkaa joidenkin yksittäisten tutkijaryhmien mukavuustarpeista lähtien. On selvää, että sellainen rönsyily osuisi jonkin toisen ryhmän nilkkaan.
Erityisesti meille tutkijoille on eduksi tukea ja kannustaa arkistolaitosta.
Ja SSS:lle on kunniaksi päästä lähempään kanssakäymiseen arkistolaitoksen kanssa, myös kooperatiivisten ja synergisten operaatioiden kautta niin, että SSS:n tukema tutkijakunta pääsee digitaalista kautta entistä vähemmin kustannuksin ja ilman pitkiä odotusaikoja arkistomateriaalin pariin. En näe tähän satsauksessa mitään periaatteellista eroa SSS:n muihin satsauksiin nähden. Näen tässä tarpeiden tyydyttyvän aivan fiksusti
terv Matti Lund
Eikös nyt kuitenkin voisi käyttää tavallista talonpoikaisjärkeäkin eli ei tehtäisi samaa digitointityötä samasta aineistosta useampaan kertaan? Mielestäni asiassa voisi edetä nopeasti niin, että sukuhistoriaseuran tekemät aineistot siirrettäisiin Arkistolaitoksen peruspääomaksi säilytettäväksi ja esillä pidettäväksi sinne. Digitointia jatkettaisiin sitten puuttuvista osista ja ainoastaan epäkelpoisista sivuista tehtäisiin uudemmat kopiot.
Toki asioista pitäisi sopia viranomaistahon (arkistolaitos) ja vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen kesken.
Mormonien asiat ovat tietysti heidän omiaan, mutta yhteistyötä varmasti voitaisiin tehdä myös heidänkin kanssa. Kuten on tehty aikaisemman sukupolvenkin aikana, kun kirkonkirjoja on mikrofilmattu.
Nythän tässä ei ole kyse siitä, että Suomen Sukututkimusseura tekisi pakosta jotakin.
Arkistolaitos aloittaa digitoinnin olimme mukana eli ei. Ja totta kait kannattaa ainakin omasta mielestäni olla messissä mieluummin kuin ulkona.
Arkistolaitokselta saamani vastauksen mukaan "he eivät juurikaan kohdenna omia resursseja" srk digitointiin. Eli aktiviteetti SSS:n initioima ja verorahoin (työllistetyin) tehtävä kun innolla ja vapaaehtoisuudella tehty ei riitä. (Hiskin teettämisestä työllistetyillä ei ilmeisesti opittu paljoakaan.) Pääasia että saadaan yhdistyksen nimi mahdollisimman arvokkaaseen ympäristöön. Viis tuloksettomuudesta tai tehottomuudesta.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen - perustui se sitten tosiseikkoihin tai ei.
On muuten käsittämätöntä, että lähes kaikkea mitä seura tekee, kritisoidaan seuran ulkopuolelta. Olisiko parempi ettei tehtäisi mitään?
Juha
Sami Lehtonen
06.02.10, 21:25
Eikös nyt kuitenkin voisi käyttää tavallista talonpoikaisjärkeäkin eli ei tehtäisi samaa digitointityötä samasta aineistosta useampaan kertaan? Mielestäni asiassa voisi edetä nopeasti niin, että sukuhistoriaseuran tekemät aineistot siirrettäisiin Arkistolaitoksen peruspääomaksi säilytettäväksi ja esillä pidettäväksi sinne. Digitointia jatkettaisiin sitten puuttuvista osista ja ainoastaan epäkelpoisista sivuista tehtäisiin uudemmat kopiot.
Toki asioista pitäisi sopia viranomaistahon (arkistolaitos) ja vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen kesken.
Mormonien asiat ovat tietysti heidän omiaan, mutta yhteistyötä varmasti voitaisiin tehdä myös heidänkin kanssa. Kuten on tehty aikaisemman sukupolvenkin aikana, kun kirkonkirjoja on mikrofilmattu.
Arkistolaitoksella on omat digitoinnin laatukriteerit, joiden alittavia aineistoja he eivät suostu vastaanottamaan ja julkaisemaan digitaaliarkistossa.
Seppo Niinioja
06.02.10, 21:36
Nythän tässä ei ole kyse siitä, että Suomen Sukututkimusseura tekisi pakosta jotakin.
Arkistolaitos aloittaa digitoinnin olimme mukana eli ei. Ja totta kait kannattaa ainakin omasta mielestäni olla messissä mieluummin kuin ulkona.
Mitä tulee sitten esim. mormonien digitointiprojekteihin, niin eivätkös heidän tarkoitusperänsä ole hieman omistamme poikkeavia.
Totta kait olisi taloudellisempaa, jos vain yksi taho digitoisi. Mutta nythän jotkut tekevät sitä rakkaan harrastuksen takia ja toiset, jotta hoitaisivat lakisääteistä velvollisuuttaan. Arkistolaitos nähdäkseni katsoo asioita vuosisataisella perspektiivillä. Yhdistykset ja/tai seurat harvoin elävät niin kauan.
Juha
Ensinnäkin: Ei SSS:n tosiaan ole pakko olla tässä Bembölebornas projektissa mukana. Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistyshän tekee sitä jo luultavasti huomattavsti nopeammin ja paremmin.
Edellisessä viestissä piti tietysti lukea "Kiukultani en enää pystynyt olemaan kaivamatta tarkempia tietoja mormonien hankkeesta esiin. En kuitenkaan ehdi nyt asiaa seikkaperäisesti selvittämään, kun on viikonloppukin. En myöskään ole lukenut tässä välissä tulleita viestejä vielä, paitsi Kaisan, jonka kanssa olen taas kerran samaa mieltä. Toivottavasti joku mormonikirkkoa lähellä oleva henkilö tai kirkko virallisesti voisi kertoa asiasta. SSS, SSHY tai arkistolaitos voisi myös ottaa yhteyttä heihin, ellei sitä ole jo tapahtunut. Tuskin on.
Lappeenrannan seudun sukututkimusyhdistys ry:n sivuilla http://yhdistykset.etela-karjala.fi/lssty/aloitus.htm kerrotaan sama asia, joka oli aikaisemmin Seurankin sivustolla:
"Mormonikirkko pyysi aikanaan Suomen kirkon johdolta lupaa filmata seurakuntien arkistot. Lupa myönnettiin sillä ehdolla. että Valtionarkistolle luovutetaan ilmaiseksi filmien kopiot. Tämä oli erittäin arvokas tapaus sukututkimuksen kannalta, sillä nyt voitiin ostaa filmejä tai lainata niitä maakunta-arkistoihin tai sellaisiin kirjastoihin, joiden kanssa oli tehty asianmukainen sopimus. --- Mormonikirkolta tuli myöhemmin toinenkin apu. Se nimittäin laati ns. IGI-kortiston (Intemational Genealogica Index 1988). Se on järjestetty kahdeksi kortistoksi, joihin nimet on koottu lääneittäin kastettujen luetteloista."
Mormoneilla oli samat tavoitteet silloin kun nytkin, ymmärtääkseni pelastaa esivanhempiaan kastamalla heidät post mortem MAP-kirkon jäseniksi. Lienemme olleet kaikki tyytyväisiä, että heidän filminsä ovat olleet olemassa ja käytettävissä mm. Kansallisarkistossa ja maakunta-arkistoissa. Ei ainakaan minua ole siinä yhteydessä yritetty mormoniksi käännyttää. Elikkä kyllä mormoninkin kuvaamia tai digitoimia oman ev.lut. kirkkomme kirjoja sekä henki-, maa-, tuomio- ym. kirjoja voi huoletta käyttää. Eihän filmeissä, kuten kaikki tietävät, ole mitään tuon kirkkokunnan uskonnollista julistusta, kansankirkkomme rukouksia yms. kyllä silloin tällöin.
Kuvaushan tapahtui 1940-1950-lukujen vaihteessa ja rullafilmien laatu on sen mukaista. Viime vuosina monet seurakunnat ovat kuvauttaneet Mikkelin maakunta-arkistossa sekä vanhat jo rullafilmeillä olevat kirjat että mormonien rullafilmikokoelmasta puuttuvat uudemmat kirjat n. vuodesta 1850/1860 noin vuoteen 1906. Mikkelissä kuvattujen korttien luettelo on tässä: http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/MMA/SRKmikrokorttiluettelo/mklue.html . Esim. Angelniemen, Halikon, Isonkyrön ja Nurmijärven kortit on kuvattu alkuperäisistä. Angelnimen kuvat ovat pikaisen silmäyksen mukaan parempia SSHY:n Digiarkistossa kuin arkistolaitoksen sivustolla. Se ei ole ihmekään, koska SSHY:n kuvat on skannattu korteilta ja arkistolaitoksen nähtävästi rullafilmiltä. Sain itse asiassa omalla 6 megapikselin digikamerallanikin arkistolaitosta paremman kuvan yhdestä koesivusta. Koetan demota tätä myöhemmin.
Mikkelin korttiluettelossa on mainittu valitettavasti myös useiden seurakuntien rippi- ja lastenkirjoista vuoteen 1850 ns. konvertoituja kortteja, jotka on tehty rullafilmeistä kopioimalla. Ne ovat usein ihan lukukelvottomia. Tuollainen aidan yli meno siitä, missä se oli matalin olisi pitänyt lailla kieltää.
Arkistolaitoksen ensisijainen tehtävähän on säilyttää tuleville sukupolville ainaisesti ne alkuperäiset asiakirjat, joita ei eri päätösten perusteella seulota. En tiedä, onko niiden filmaus edes lakisääteinen velvollisuus. Esim. renovoitujen tuomiokirjojen mikrofilmaus laahaa 200 vuotta jäljessä ja konsepteja tuskin on filmattu lainkaan. Käytännössä mikrofilmaukseen on ollut pakko mennä suosituimpinen alkuperäisten asiakirjojen kulumisen ja käyttökieltoon joutumisen välttämiseksi. Samalla mikrofilmien, erityisesti mormonifilmien olemassaolo on parantanut olennaisesti asiakaspalvelua.
Tähän astihan asiakirjoja on mikrofilmattu ja viime aikoina on siirrytty useiden asiakirjaryhmien, esim. SAY:n osalta uudempaan tekniikkaan, alkuperäisten digitointiin. Joku on varmaan niitä yrittänyt mormonien(?) mikrofilmeiltä lukea, helposti epätoivoon vaipuen. Aloittaessani sukututkimuksen vuonna 1968 mm. siniset SAY-niteet olivat vielä alkuperäisinä käytettävissä. Kun sukututkimuksesta tuli yhteisen kansankin harrastus, Mustat kirjat ja SAY eivät kestäneet kulutusta.
Nyt ollaan siis arkistolaitoksessakin siirtymässä myös kirkonarkistojen digitointiin, jossa SSHY on jo varsin hyvässä vauhdissa ja mormonitkin kai jo aloittaneet. Arkistolaitos istuu alkuperäisten päällä ja siltä pitää vaatia sellaisten digitaalisten kopioiden tuottamista, joista näkyy kaikki se, mitä alkuperäisestäkin. Vähintäänkin digitoitujen kuvien tulee olla mikrokorttien tasoisia.
Mormonit ovat aikanaan kuvanneet kirkonkirjat, henkikirjoja ja paljon muuta alkuperäisistä ja Valtionarkisto sai ilmaiset kopiot, ks. edellä. Monet seurakunnat ovat tähän asti pystyneet teettämään kustannuksellaan (näin olen ymmärtänyt) kortteja koko aineistostaan alkuperäisistä kirjoista. Päätöksentekijöihin liittyvät lieventävät asianhaaratkin huomioon ottaen en voi olla ihmettelemättä sitä käsittämätöntä viisautta, mikä tuohon toteutuspäätökseen liittyy.
Voi itku ja vielä kerran itku! Koetetaan tehdä jotakin, edes adressi. Tämän vuoden jäsenmaksu tuli maksetuksi (vain yhteen kertaan :D:), mutta ensi vuotta täytyy taas harkita aikanaan. Tulihan tästä melko seikkaperäinen vuodatus kuitenkin, kun alkuun pääsin. Kiukku alkaa vaihtua apatiaksi.
Seppo Niinioja
Matti Lund
06.02.10, 21:40
Arkistolaitokselta saamani vastauksen mukaan "he eivät juurikaan kohdenna omia resursseja" srk digitointiin. Eli aktiviteetti SSS:n initioima ja verorahoin (työllistetyin) tehtävä kun innolla ja vapaaehtoisuudella tehty ei riitä. (Hiskin teettämisestä työllistetyillä ei ilmeisesti opittu paljoakaan.) Pääasia että saadaan yhdistyksen nimi mahdollisimman arvokkaaseen ympäristöön. Viis tuloksettomuudesta tai tehottomuudesta.
Olen vaistoavinani kummallista napinaa ja yritystä kääntää hyvä asia jotenkin näyttämään huonolta, kun ei haluta nähdä asetelman edullisia puolia tutkijan intressin kannalta.
On epäreilua uskotella, että hankkeessa olisi kysymys jostain muusta kuin saada aikaan tällä tavalla, resurssien yhdistämisellä, nopeammin se toteutus, jota saataisiin odottaa pitempään kansallisarkiston oman resurssoinnin priorisointien vuoksi.
Tällä tavalla SSS auttaa kansallisarkistoa tämän omaa rivijäsenistöänsä eniten kiinnostavan materiaalin saattamisessa helpommin luoksepäästäväksi ja kustannuksia vähentävästi siitä kiinnostuneille.
SSS huolehtii tällä tavoin esimerkillisesti intresseistä.
Laatukriteerit ja laadunvalvonta ovat tässä työssä tärkeitä, jotta aineistolle saadaan arkistolaitokselle sovelias käyttöajan pituus ja edellytys sen mahdollisimman oikeelliseen tutkimiseen.
terv Matti Lund
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen - perustui se sitten tosiseikkoihin tai ei.
On muuten käsittämätöntä, että lähes kaikkea mitä seura tekee, kritisoidaan seuran ulkopuolelta. Olisiko parempi ettei tehtäisi mitään?
Juha
Jos SSS saisi jotain valmiiksi (lehtien lisäksi) niin olisin ehkä edelleen jäsen. Projektien aloittamisen tiedotusta en laske tekemiseksi. Harvemmin on nimittäin tiedotettu etenemisestä. Siitä sai anomalla anoa päivitystä jopa hallituksessa ollessa.
Minulla ainakaan ei ole mitään omia lehmiä tässä ojassa. Olenpahan vain tavallinen ihmettelijä. Laadusta tietysti pitää pitää kiinni ja digitoijien on oltava asiansa osaavia, olivatpa he minkä instanssin palveluksessa tahansa. Ehkä asiasta olisi ollut syytä keskustella laajemmin sukututkijoidenkin keskuudessa jo ennen lopullisia päätöksiä. Eikä vasta nyt, kun kaikki ovat lyöneet kantansa lukkoon.
Matti Lund
06.02.10, 23:20
...
Voi itku ja vielä kerran itku! Koetetaan tehdä jotakin, edes adressi. Tämän vuoden jäsenmaksu tuli maksetuksi (vain yhteen kertaan :D:), mutta ensi vuotta täytyy taas harkita aikanaan. Tulihan tästä melko seikkaperäinen vuodatus kuitenkin, kun alkuun pääsin. Kiukku alkaa vaihtua apatiaksi.
Seppo Niinioja
Jo on kummaa kohinaa.
Kun vihdoin ja viimein alkaa olosuhteisiin tulla kohennusta ja jotain kehitystä tutkijain hyväksi tapahtua, kun arkistolaitos on saanut määrärahoja ja SSS:kin haluaa samaan prosessiin yhtyen kantaa kortensa kekoon tutkijain hyväksi, niin alkaa niin semmoinen marmatus ja piikittely.
Pikemminkin kuin kritiikkinä itsestä ulospäin, näen nämä kärjekkäät mielipiteet halullisina omiin köniin ottamisina.
Ollaan aivan hukassa omien intressien ja pyrintöjen suhteen.
Toivottavasti opetusministeriön rahanyöriherrat eivät lue tätä palstaa, koska täältä näyttää tulevan masokistista toppuuttelua arkistolaitoksen tutkijapalvelujen kehittämiseen ajanmukaisin välinein ja fasiliteetein.
Omalta kohdaltani jo nyt valmistuneet aivan tuoreet KA:n digitoinnit ovat tuoneet säästöä niin, että kun SSS:kin on tässä prosessissa mukana, voisin myös maksaa hieman korkeampaa jäsenmaksua SSS:lle, jos ajattelisin jäsenmaksun motiivia marmattajien peilikuvana. Niin en kuitenkaan tee, eli suhtaudun jäsenmaksuun kannatusmaksuna enkä jonain vastinemaksuna, jolla yritetään hiillostaa ja pitää sylkykuppeina seuralle aktiivisen panoksen antavia henkilöitä.
terv Matti Lund.
Seppo Niinioja
06.02.10, 23:37
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen - perustui se sitten tosiseikkoihin tai ei.
On muuten käsittämätöntä, että lähes kaikkea mitä seura tekee, kritisoidaan seuran ulkopuolelta. Olisiko parempi ettei tehtäisi mitään?
Juha
Tuossa edellä klo 21:36 lähettämäni mielipiteet perustuvat kyllä tosiseikkoihin. Huonot päätöksetkin ovat valitettavia tosiseikkoja, mutta ei niitä tarvitse sen takia hyväksyä. Olen ollut Seuran jäsen vuodesta 1974, jolloin moni täällä mellastava ei ollut syntynytkään tai enintään kulki polvihousuissa. Minun kritiikkini tulee siis taatusti Seuran sisäpuolelta. En tietenkään kannata hanskojen naulaan panemista, vaan voimavarojen kohdistamista järkevään toimintaan.
Tulkoon taas annetuksi vapaaehtoistoimijoille vilpitön tunnustus epäkiitollisesta tehtävästä puun ja kuoren välissä. Meillähän on virallinen spokesman, eikähän näistä webmasterin kannattane murheita ottaa muuta kuin omissa nimissään, kuten hän tekeekin.
Jääköön enempi rautalankamallin vääntäminen huomiseen.
Seppo Niinioja
Voisitko Matti kertoa, miksi sukuhistoriaseuran digikuvat eivät vastaa tarkoitustaan eli sukututkijoiden tiedonhalua? Minusta digitointi sinänsä on aivan erinomainen asia, mutta miksi tehdä samaa työtä kolmeen kertaan, kun on vielä valtavasti aivan nykäisemätöntäkin aineistoa? Eikö voitaisi keskittyä aluksi näihin?
eeva häkkinen
07.02.10, 12:20
Samaa hämmästelen itsekin. SSHY on tehnyt upeaa työtä matalalla profiililla ja minimaalisella byrokratialla. Ja siitä nykäisemättömästä aineistosta voisi vaikka kirjoittaa kirjan. Omat tutkimukseni seisovat pääosin hyllyssä, koska keskeinen aineisto on seisonut vuosia konservointijonossa, enkä elättele suuria toiveita siitä, että se elinaikanani sieltä putkahtaisi tutkijoiden käyttöön.
Matti Lund
07.02.10, 13:00
Voisitko Matti kertoa, miksi sukuhistoriaseuran digikuvat eivät vastaa tarkoitustaan eli sukututkijoiden tiedonhalua? Minusta digitointi sinänsä on aivan erinomainen asia, mutta miksi tehdä samaa työtä kolmeen kertaan, kun on vielä valtavasti aivan nykäisemätöntäkin aineistoa? Eikö voitaisi keskittyä aluksi näihin?
Siis SSHY:n sivustojen tapauksessa kysymyksessä ei ole riittävän kestävä ratkaisu eikä sellaiseksi tarkoitettukaan, vaan tilapäinen pikahuitaisu pienelle harrastelijaryhmälle parempia aikoja odotellessa, eli kun "viranomaiset" heräävät vastuuseensa ja alkavat heidän toimenkuvaansa kuuluvat säilyttämiensä ja hallinnoimiensa asiakirjojen digitoinnit myös tutkijapalvelun käyttöön.
Huomattava joukko SSHY:hyn digitoineista ovat olleet kiinnostuneita ainoastaan ikiomasta/omista seurakunnistaan, ovat suurella innolla ottaneet ainoastaan ne digitoidakseen, suunnittelematta toimenpidettä pätkääkään, selvittämättä alkuunkaan rullan laatua ja noudattamatta lainkaan digitointiohjeita ja tuloksena on siksi ala-arvoinen jälki aika monessa digitoinnissa.
Ongelma on siis ollut siinä, että digitointiin on ollut omiaan rekrytoitumaan huomattavalta osalta oman itsekkään innon motivoimina sellaista hasardiporukkaa, joka ei ole halunnut perehtyä homman "jujuun", noudattaa ohjeita ja tehdä tunnollista työtä, vaan hutaista hätäisesti oman seurakuntansa ja päästä sitten siitä keräämään tietoja. Jotkin seurakunnat ovat suorastaan tunaroituja. Toisaalta seuraa pyörittävät asian taitavat henkilöt, jotka ovat koko ajan itse kehittyneet hyvään suuntaan, ammattilaisten veroisiksi, ja he yrittävät koulutus- ja neuvontaponnistuksillaan kaiken, jotta hommaan tuppautuvat noudattaisivat ohjeita ja katsoisivat itse mitä tekevät. Parannusta on, mutta tulos on jäänyt laihaksi.
Kun kuitenkin 20-30% vapaalevitteisistä sivuista on digitoitu riittävällä osaavuudella, ohjeita noudattaen ja tunaroimatta, kuvien laatuerot, hirveä epätasaisuus, pistää kaikkialla silmään, kun sivustoja selaa, kun näitä kelvollisiakin vedoksia sieltä vertailtavaksi löytyy.
Sinun pitäisi ymmärtää taustat, joista kansallisarkiston laatuvaatimukset johtuvat:
Sukututkimuksen harrastajat ovat vain yksi ryhmä muiden joukossa, jotka näyttävät erottuvan muista asiakasryhmistä kaikkein alhaisimmilla laatuvaatimuksillaan ja kaikkein vaatimattomimmilla tarpeillaan, joita KA ei voi ottaa miksikään kriteeriksi, vaan sen on tyydytettävä myös paljon vaativimpien ryhmien vaatimustason.
Tällöin arkistolaitos joutuu asettamaan laatukriteerinsä ennen muuta niin, että ne tyydyttävät arkistolaitoksen viranomaispalvelujen käyttäjiä. Viranomaispalvelujen käyttäjinä ovat paitsi vaatimattomat yksittäiset kansalaiset, myös erittäin vaativaiset juristit, julkisen hallinnon niin korkeat kuin alhaisetkin virkamiehet, ja yritysten johtajat, jotka esimerkiksi joutuvat ratkomaan arkistolaitoksen säilyttämien asiakirjojen avulla omia maankäyttöpulmiaan ja sen sellaista.
Siis laatukriteerit määrittyvät pakostakin viranomaispalveluille asetettujen normien kautta, kun kysymys on asiakkaille elintärkeistä ja kriittisistä hyötytiedoista, joita ei voida kompromettoida laatutason alaslaskemisilla!
Myös digitoinnin aikataulutusten priorisoinnissa on ennen muuta huomioitava viranomaispalvelujen tehostamisen ja joustavoittamisen tarpeet, ja niin on tehtykin meidän tutkijoitten pitkämielisyyttä koetellen! Mutta sen meidän on hyväksyttävä, koska lain velvoite on viranomaiskäyttöpalvelujen osalta polttavmpi.
Sitten tullaan tutkijapalveluun. Sekalaisen harrastelijaseurakunnan edelle on asetettava varsinainen tiedeyhteisö: tuhansia ammattitutkijoita ja elämälleen ja uralleen tärkeitten opinnäytteiden suorittajia, jotka ovat omassa menestyksessään riippuvaisia arkistolaitoksen aineiston saatavuudesta ja käyttökelpoisuudesta ja luotettavuudesta. Ei heille kelpaa mitkään hutaisut kuten Sinulle.
Jos haluaa ottaa kantaa ja yrittää ymmärtää arkistolaitoksen roolia, olisi hyvä nähdä tämä kokonaiskenttä (jota olen tässä valottanut vain osaksi), ja kääntää tapittava katse hieman syrjään omasta navasta. Tämänhetkinen oma polttava tarve näyttää sokaisevan monia näkemästä varsinaista omaa intressiä tässä asiassa edes harrastelijatasollakaan.
terv Matti Lund
Matti vastasi täydellisesti. Ei minkään yhdistyksen rekisteri tai arkisto voi olla viranomaisen lainvelvoitteen mukaisen arkiston korvike. Viranomaisrekisterihin kohdituu myös muita laatuvaatimuksia kuin mitä meille harrastelijakäyttäjille näkyy ja riittää.
Seppo Niinioja
07.02.10, 13:55
Siis SSHY:n sivustojen tapauksessa kysymyksessä ei ole riittävän kestävä ratkaisu eikä sellaiseksi tarkoitettukaan, vaan tilapäinen pikahuitaisu pienelle harrastelijaryhmälle parempia aikoja odotellessa, eli kun "viranomaiset" heräävät vastuuseensa ja alkavat heidän toimenkuvaansa kuuluvat säilyttämiensä ja hallinnoimiensa asiakirjojen digitoinnit myös tutkijapalvelun käyttöön.
Huomattava joukko SSHY:hyn digitoineista ovat olleet kiinnostuneita ainoastaan ikiomasta/omista seurakunnistaan, ovat suurella innolla ottaneet ainoastaan ne digitoidakseen, suunnittelematta toimenpidettä pätkääkään, selvittämättä alkuunkaan rullan laatua ja noudattamatta lainkaan digitointiohjeita ja tuloksena on siksi ala-arvoinen jälki aika monessa digitoinnissa.
Ongelma on siis ollut siinä, että digitointiin on ollut omiaan rekrytoitumaan huomattavalta osalta oman itsekkään innon motivoimina sellaista hasardiporukkaa, joka ei ole halunnut perehtyä homman "jujuun", noudattaa ohjeita ja tehdä tunnollista työtä, vaan hutaista hätäisesti oman seurakuntansa ja päästä sitten siitä keräämään tietoja. Jotkin seurakunnat ovat suorastaan tunaroituja. Toisaalta seuraa pyörittävät asian taitavat henkilöt, jotka ovat koko ajan itse kehittyneet hyvään suuntaan, ammattilaisten veroisiksi, ja he yrittävät koulutus- ja neuvontaponnistuksillaan kaiken, jotta hommaan tuppautuvat noudattaisivat ohjeita ja katsoisivat itse mitä tekevät. Parannusta on, mutta tulos on jäänyt laihaksi.
Kun kuitenkin 20-30% vapaalevitteisistä sivuista on digitoitu riittävällä osaavuudella, ohjeita noudattaen ja tunaroimatta, kuvien laatuerot, hirveä epätasaisuus, pistää kaikkialla silmään, kun sivustoja selaa, kun näitä kelvollisiakin vedoksia sieltä vertailtavaksi löytyy.
Sinun pitäisi ymmärtää taustat, joista kansallisarkiston laatuvaatimukset johtuvat:
Sukututkimuksen harrastajat ovat vain yksi ryhmä muiden joukossa, jotka näyttävät erottuvan muista asiakasryhmistä kaikkein alhaisimmilla laatuvaatimuksillaan ja kaikkein vaatimattomimmilla tarpeillaan, joita KA ei voi ottaa miksikään kriteeriksi, vaan sen on tyydytettävä myös paljon vaativimpien ryhmien vaatimustason.
Tällöin arkistolaitos joutuu asettamaan laatukriteerinsä ennen muuta niin, että ne tyydyttävät arkistolaitoksen viranomaispalvelujen käyttäjiä. Viranomaispalvelujen käyttäjinä ovat paitsi vaatimattomat yksittäiset kansalaiset, myös erittäin vaativaiset juristit, julkisen hallinnon niin korkeat kuin alhaisetkin virkamiehet, ja yritysten johtajat, jotka esimerkiksi joutuvat ratkomaan arkistolaitoksen säilyttämien asiakirjojen avulla omia maankäyttöpulmiaan ja sen sellaista.
Siis laatukriteerit määrittyvät pakostakin viranomaispalveluille asetettujen normien kautta, kun kysymys on asiakkaille elintärkeistä ja kriittisistä hyötytiedoista, joita ei voida kompromettoida laatutason alaslaskemisilla!
Myös digitoinnin aikataulutusten priorisoinnissa on ennen muuta huomioitava viranomaispalvelujen tehostamisen ja joustavoittamisen tarpeet, ja niin on tehtykin meidän tutkijoitten pitkämielisyyttä koetellen! Mutta sen meidän on hyväksyttävä, koska lain velvoite on viranomaiskäyttöpalvelujen osalta polttavmpi.
Sitten tullaan tutkijapalveluun. Sekalaisen harrastelijaseurakunnan edelle on asetettava varsinainen tiedeyhteisö: tuhansia ammattitutkijoita ja elämälleen ja uralleen tärkeitten opinnäytteiden suorittajia, jotka ovat omassa menestyksessään riippuvaisia arkistolaitoksen aineiston saatavuudesta ja käyttökelpoisuudesta ja luotettavuudesta. Ei heille kelpaa mitkään hutaisut kuten Sinulle.
Jos haluaa ottaa kantaa ja yrittää ymmärtää arkistolaitoksen roolia, olisi hyvä nähdä tämä kokonaiskenttä (jota olen tässä valottanut vain osaksi), ja kääntää tapittava katse hieman syrjään omasta navasta. Tämänhetkinen oma polttava tarve näyttää sokaisevan monia näkemästä varsinaista omaa intressiä tässä asiassa edes harrastelijatasollakaan.
terv Matti Lund
Kyllä tässä kaikilla sama pyrkimys on, tutkimuksen, ei vain sukututkimuksen edellytysten parantaminen, trust me Matti. Kuinka muuten voisi järkevästi ajatellen ollakaan (vaikka kaikkeenhan tässä näköjään pitää varautua). Rautalankamallini on vielä kesken. Se olisi enemmänkin historiallinen katsaus, jos sen nyt saan väännetyksi.
Eevan tavoin elinaikani loppumista tässä suren, en niinkään omalta kannaltani, vaan kun haluaisin jättää jälkipolville perinnön, josta on hyvä jatkaa. Oman sukuni puoleisia sukukirjoja on olemassa ainakin vuosilta 1906, 1924 (käsikirjoitus, jonka täydentäminen on ollut muutamia kymmeniä vuosia pysyväisprojektinani), sekä 1985 ja 1999. Vaimosta puhumattakaan, jonka juuria tutkittiin jo paljon ennen Terserusta Suomessakin Kurkien toimesta 1500- ja kaiketi jo 1400-luvulla (piispa Arvid Kurki). Ns. Euroopasta löytyy tietysti vanhempaakin tietoa.
Toistaiseksi pystyn käymään hyvin yhden tunnin matkan päässä olevassa Kansallisarkistossa, mutta jos tulen liikuntarajoitteiseksi tai jos mikrofilmisalista poistetaan arkistolaitoksen kirkonkirjojen ns. digitoituja aineistoja vastaavat mikrokortit ja -rullafilmit tilanpuutteeseen tms. syyhyn vedoten, oma tutkimukseni tyssää siltä osin näillä näkymin siihen: En saa noista Kansallisarkiston/SSS:n mormonien rullafilmeiltä skannaamista kuvista näillä vanhoilla silmillä selvää. SSHY:n kuvista se kyllä melkein aina onnistuu. Ellei onnistu tai jos kuvia ei vielä ole Digiarkistossa, ajan katsomaan. As simple as that! Näinhän piti vielä viisi vuotta sitten joka tapauksessa tehdä.
Eletty on ennenkin, vaikk' ojan takan oltihin
ja ojan takan' oltta juotihin.
(Aleksis Kivi)
Tätä yritän demota, kunhan olen nauttinut ansaitun ruokalevon muhkean entrecôte´in ja passelin punkun päälle. Julkiset kiitokset vaimolle pihvelön täsmälleen oikeasta medium miinus -kypsyysasteesta.
Matti Lundilla lienee poikkeukselliset röntgensilmät hänen tänne laittamistaan näytekuvista päätellen. Niitä ei ole kaikille suotu, valitettavasti.
Seppo Niinioja
Laitetaan nyt vielä linkit, joiden perusteella arkistolaitos työtänsä tekee.
Arkistolaki 23.9.1994/831:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940831
Asetus arkistolaitoksesta 23.9.1994/832:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940832
Ei taida oikein viranomainen menestyä, jos kuittaa lain ja asetuksen määrittämät velvollisuutensa kertomalla "ettei me tehdä kun noi jo tekee".
Kukaan ei kai täällä kyseenalaista SSS:n ja SSHY:n tekemää arvokasta työtä meidän sukututkijoiden eteen, mutta kun se vaan ei täytä arkistosäädösten mukaisia laatuvaatimuksia.
vaccinerad
07.02.10, 15:04
Laitetaan nyt vielä linkit, joiden perusteella arkistolaitos työtänsä tekee.
Arkistolaki 23.9.1994/831:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940831
Asetus arkistolaitoksesta 23.9.1994/832:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940832
Ei taida oikein viranomainen menestyä, jos kuittaa lain ja asetuksen määrittämät velvollisuutensa kertomalla "ettei me tehdä kun noi jo tekee".
Kukaan ei kai täällä kyseenalaista SSS:n ja SSHY:n tekemää arvokasta työtä meidän sukututkijoiden eteen, mutta kun se vaan ei täytä arkistosäädösten mukaisia laatuvaatimuksia.
Täällä todistellaan uudelleen kuvaamisen tarvetta Arkistolaitoksen lakiin perustuvilla tehtävillä.
Onko siis niin, että SSS on kiinteästi liittyvä osa Suomen Arkistolaitosta, koska se niin pontevasti SSS haluaa olla tekemässä Arkistolaitokselle kuuluvia tehtäviä? Eikö kaikkia sukututkijoita palvelisi paremmin, että SSS kuvauttaisi jotakin muuta aineistoa yleiseen käyttöön, ja pyrkisi osaltaan vaikuttamaan siihen, että vapaaehtoiset saisivat laadukasta aineistoa käyttöönsä?
Arkistolaitos voisi siten keskittyä alkuperäisen aineiston konservointiin, järjestelemiseen ja uudelleen kuvaamiseen, mikä lienee Arkistolaitoksen pääasiallinen, lakiin perustuva tehtävä.
Tehosterokotettu, "vaccinerad" MarjaanaK
Onko siis niin, että SSS on kiinteästi liittyvä osa Suomen Arkistolaitosta, koska se niin pontevasti SSS haluaa olla tekemässä Arkistolaitokselle kuuluvia tehtäviä? Eikö kaikkia sukututkijoita palvelisi paremmin, että SSS kuvauttaisi jotakin muuta aineistoa yleiseen käyttöön, ja pyrkisi osaltaan vaikuttamaan siihen, että vapaaehtoiset saisivat laadukasta aineistoa käyttöönsä?
Arkistolaitos voisi siten keskittyä alkuperäisen aineiston konservointiin, järjestelemiseen ja uudelleen kuvaamiseen, mikä lienee Arkistolaitoksen pääasiallinen, lakiin perustuva tehtävä.
Tehosterokotettu, "vaccinerad" MarjaanaK
Tarkoittanet kuvauttajalla SSHY:ä etkä SSS:a? Tosin sillä kumpaa tarkoitat ei ole itse asian suhteen merkitystä. Tietääkseni kumpikin yhdistys pyrkii juuri tekemään kuvaamaasi työtä sukututkijoiden eteen. Ja iloksemme kumpikin tahollaan (HisKi ja digiarkisto) ovat viranomaista edellä.
Seppo Niinioja
07.02.10, 15:29
Ensinnäkin, tämän päivän sähköiset ratkaisut tuskin elävät kovin pitkään, vaan vaativat kuitenkin päivitystä. Kimmo Vainio kirjoittaa viesteissä 1 ja 4 ilmeisen asiantuntevasti, kuten ennenkin:
Useiden mormoonien kuvaamien sivuojen ongelmana on pankromaattinen mikrofilmi + linssien vinjetointi. Köyhät sivujen alalaidosta on vaikea lukea.
Toinen juttu on arkistolaitoksessa käytetty (tai ainakin nettiasiakkaalle tarjottu) formaatti. Pakattu jpeg on aikansa elänyt. Esim. arkistolaitoksen kartoilla ei tee .jpg -formaatissa mitään. Vertaa esim JYX.
En ole mikään varsinainen ekspertti sinänsä, mutta olen kirjoittanut JPEG- ja MPEG-kompressiomenetelmistä 1990-luvun alkupuolella kolmiosaisen artikkelisarjan Prosessori-lehteen. En ihmettele, vaikka pakattu jpeg olisi jo aikansa elänyt, kun mm. lossless jpeg on keksitty eikä muistin tarve ole enää ongelma, ei myöskään datan puhaltaminen verkosta käyttäjälle. Digikameroissa on erilaisia ymmärtääkseni häviöttömiä ns. RAW-tallennusformaatteja, esim. omassa Nikon D70:ssani ne näkyvät tarkenteella NEF.
Huomasin muuten juttuja kirjoittaessani virheen julkaistussa SFS-standardissa diskreetin cosinimuunnoksen kaavoissa. Ilmoitin tästä tietysti Standardisoimisliittoon. Olen vieläkin aika tyytyväinen kolmiulotteisiin jpeg-kompression toimintaa havainnollistaviin pylväskuvioihin, jotka itse laadin, kun olin korjannut tuon kaavavirheen.
Muutama vuosi sitten KA:n sivustolla mainitiin ns. SÄHKE-projekti. Siinä lähdettiin muistaakseni siitä että tekstitiedostot ovat , jos nyt oikein muistan, ASCII-muotoa (kaiketi 8-bittisiä ja skandeilla, en muista) ja kuvat TIFF:ejä. Ainakaan jälkimmäistä arkistolaitos ei ole noudattanut ainakaan siinä ulkoasussa, jossa kuvat tarjotaan netissä.
Kyllähän kai tässä kaikilla tutkijoilla sama pyrkimys on, nimittäin tutkimuksen, ei vain sukututkimuksen edellytysten parantaminen, trust me Matti. Kuinka muuten voisi järkevästi ajatellen ollakaan (vaikka kaikkeenhan tässä näköjään pitää varautua). Rautalankamallini on vielä kesken. Se olisi enemmänkin historiallinen katsaus, jos sen nyt jaksan vääntää. Hyvän tuntuisesta nimestä huolimatta tuskin juurikaan tulisin esittämään moraaliopillista arviointia, mikä on Immanuel Kantin (saksalainen filosofi, 1724 - 1804) teemana hänen teoksessaan Kritik der Praktischen Vernunft, suom. Käytännöllisen järjen kritiikki (1788).
Eevan tavoin elinaikani loppumista tässä suren, en niinkään omalta kannaltani, vaan kun haluaisin jättää jälkipolville perinnön, jolla on arvoa ja josta on hyvä jatkaa. Oman sukuni puoleisia sukukirjoja on olemassa ainakin vuosilta 1906, 1924 (käsikirjoitus, jonka täydentäminen on ollut muutamia vuosikymmeniä pysyväisprojektinani), sekä 1985 ja 1999. Vaimosta puhumattakaan, jonka juuria on tutkittu jo paljon ennen Terserusta Suomessakin Kurkien toimesta 1500- ja kaiketi jo 1400-luvulla (piispa Arvid Kurki). Euroopasta löytyy vanhempaakin tietoa ainakin 1100-luvulle asti.
Toistaiseksi pystyn käymään hyvin yhden tunnin matkan päässä olevassa Kansallisarkistossa, mutta jos tulen liikuntarajoitteiseksi tai jos mikrofilmisalista poistetaan arkistolaitoksen kirkonkirjojen ns. digitoituja aineistoja vastaavat mikrokortit ja -rullafilmit tilanpuutteeseen tms. syyhyn vedoten, oma tutkimukseni tyssää siltä osin näillä näkymin siihen: En saa noista Kansallisarkiston/SSS:n mormonien rullafilmeiltä skannaamista kuvista näillä vanhoilla silmillä selvää. SSHY:n kuvista se kyllä melkein aina onnistuu. Ellei onnistu tai jos kuvia ei vielä ole Digiarkistossa, ajan katsomaan. As simple as that! Näinhän piti vielä viisi vuotta sitten joka tapauksessa tehdä.
Eletty on ennenkin, vaikk' ojan takan oltihin
ja ojan takan' oltta juotihin.
(Aleksis Kivi)
Tätä yritän demota, kunhan olen nauttinut ansaitun ruokalevon muhkean entrecôte´in ja passelin punkun päälle. Julkiset kiitokset vaimolle pihvelön täsmälleen oikeasta medium miinus -kypsyysasteesta.
Matti Lundilla lienee poikkeukselliset röntgensilmät hänen tänne laittamistaan näytekuvista päätellen. Niitä ei ole kaikille suotu, valitettavasti. Haluaisin itsekin nähdä yhtä tarkasti, edes suurennuslasilla. Oikeassa silmässä on kaihileikkauksessa asennettu 40 cm tarkan näön mykiö. Uudet lasitkin on ostettu. Leikannut lääkäri sanoi, että eivät he saa silmistä samanlaisia kuin ne lapsena olivat, valitettavasti.
Aika ruveta töihin. Yrittäjällä ei ole työaikaa. Kello on jo liikaakin, 15.28
Seppo Niinioja
Tapani Kovalaine
07.02.10, 15:39
Yksi (hyvä) kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja se kuva tulee tässä:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?cx=2553434&cy=6673722&scale=8000&tool=siirra&query=hae&hakutapa=osoitehaku&nimi=&osoite=rauhankatu%202&kunta=helsinki&isShown=true&lang=FI&clear=true
Jokainen sukututkimuksen harrastaja on saanut huomata, miten kamalan paljon hyvää tietoa sisältyy sotkuisimmasta sotkuisimpaankin digikuvaan. On hyvä että kaikki sotkut kuvataan, sillä Hiski on turhan steriiliä kamaa.
Jokainen suunnistusta harrastanut tietää, mikä ero on suunnistuskartalla ja peruskartalla. Suunnistuskartoissa on pääpaino rastipisteiden ja reitin valintoihin tarvittavien tietojen kuvaamisella. Peruskartassa sen tekijä eli valtion viranomainen on pitänyt tärkeänä, että sen avulla pystytään saamaan infoa hyvin monenlaisiin tarkoituksiin, mm. löytämään Rauhankadun varrelta Kansallisarkisto.
Tämän viestiketjun pääteemana on ollut tuoda niin hyvin kuin mahdollista esille sukututkijoiden omat tarpeet ja omien rastien löytäminen. Valtion viranomaisilla ja arkistolaitoksella tuntuu olevan muitakin palveltavia asiakkaita kuin me sukututkijat. Olkaamme siis etuilematta jonossa, mutta huudelkaamme jonon hänniltä niin kovaa, että meidä(tkin) kuullaan sillä:
Sukututkimus on harrastus parhaimmasta päästä, jossa oikeat vastaukset eivät suinkaan aina löydy parhaimmasta päästä!
Seppo Niinioja
07.02.10, 16:38
:D:Yksi (hyvä) kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja se kuva tulee tässä:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?cx=2553434&cy=6673722&scale=8000&tool=siirra&query=hae&hakutapa=osoitehaku&nimi=&osoite=rauhankatu%202&kunta=helsinki&isShown=true&lang=FI&clear=true
Jokainen sukututkimuksen harrastaja on saanut huomata, miten kamalan paljon hyvää tietoa sisältyy sotkuisimmasta sotkuisimpaankin digikuvaan. On hyvä että kaikki sotkut kuvataan, sillä Hiski on turhan steriiliä kamaa.
Jokainen suunnistusta harrastanut tietää, mikä ero on suunnistuskartalla ja peruskartalla. Suunnistuskartoissa on pääpaino rastipisteiden ja reitin valintoihin tarvittavien tietojen kuvaamisella. Peruskartassa sen tekijä eli valtion viranomainen on pitänyt tärkeänä, että sen avulla pystytään saamaan infoa hyvin monenlaisiin tarkoituksiin, mm. löytämään Rauhankadun varrelta Kansallisarkisto.
Tämän viestiketjun pääteemana on ollut tuoda niin hyvin kuin mahdollista esille sukututkijoiden omat tarpeet ja omien rastien löytäminen. Valtion viranomaisilla ja arkistolaitoksella tuntuu olevan muitakin palveltavia asiakkaita kuin me sukututkijat. Olkaamme siis etuilematta jonossa, mutta huudelkaamme jonon hänniltä niin kovaa, että meidä(tkin) kuullaan sillä:
Sukututkimus on harrastus parhaimmasta päästä, jossa oikeat vastaukset eivät suinkaan aina löydy parhaimmasta päästä!
Näinhän se on. Aika hyvä murjaisu!! Einvertanden, vai mitä ne saksalasiet sano, kun et nimnuun tätä kohdnne.
Vajavainenkin informaatio on parempaa kuin ei informaatota ollenkaan. Kuten maisteri Frangén tapasi sanoa, parempi edes jokin sää kuin ei säätä ollenkaaan hah-hah.
Sinä tämän asian tietty paremmin tiedät. Tämä harrastus on nykyään melkein ilmaista, ellei matkakuluja ja laajakaistayhteyden kuukausimaksua oteta huomioon. Eläkeläiselle oikein sopiva harrastus. Yritin saada liitteeksi vielä tarkemman opaskartan Kansallisarkistoon. Ei nyt skulannut, mutta siinähän se on Rauhankatu 17:ssa ollut vuodesta 1891, ei voi Suomen Pankin takana olevasta pytingistä Helsingin upeassa uusklassisessa Empire-keskustassa erehtyä. Kannattaa käydä, niin kauan kuin se on vielä avoinna yleisölle,:confused::confused::D:
Seppo Niinioja
Ihmetyttää tosiaan, että SSS:n mukanaoloa Arkistolaitoksen projektissa perustellaan arkostolaitoksen tehtävillä oikein lakipykälien avulla. Eikö sitä mieluummin pitäisi perustella SSS:n omilla säännöillä? Jos SSS haluaa olla mukana kehittämässä kirkonkirjojen digitointia, niin eikö olisi parempi mennä mukaan SSHY:n projektiin? Näin ei kaikkea tarvitsisi aloittaa aivan alusta. Minusta SSHY:n työn laatu on aivan riittävää harrastustoimintaa varten. Ja ainahan voi parantaa. Arkistolaitos hoitakoon oman leiviskänsä niin kuin hyväksi näkee.
Seppo Niinioja
07.02.10, 16:53
Vastausta valmistellesa
:D:
Näinhän se on. Aika hyvä murjaisu!! Einvertanden, vai mitä ne saksalasiet sano, kun et nimnuun tätä kohdnne.
Vajavainenkin informaatio on parempaa kuin ei informaatota ollenkaan. Kuten maisteri Frangén tapasi sanoa, parempi edes jokin sää kuin ei säätä ollenkaaan hah-hah.
Sinä tämän asian tietty paremmin tiedät. Tämä harrastus on nykyään melkein ilmaista, ellei matkakuluja ja laajakaistayhteyden kuukausimaksua oteta huomioon. Eläkeläiselle oikein sopiva harrastus. Yritin saada liitteeksi vielä tarkemman opaskartan Kansallisarkistoon. Ei nyt skulannut, mutta siinähän se on Rauhankatu 17:ssa ollut vuodesta 1891, ei voi Suomen Pankin takana olevasta pytingistä Helsingin upeassa uusklassisessa Empire-keskustassa erehtyä. Kannattaa käydä, niin kauan kuin se on vielä avoinna yleisölle,:confused::confused::D:
Seppo Niinioja
Sami Lehtonen
07.02.10, 17:00
Arkistolaitos on nyt päässyt vauhtiin siinä työssä, joka olisi pitänyt käynnistää jo noin kymmenen vuotta sitten. Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä se, että ennemmin tai myöhemmin arkistolaitos tulee tarjoamaan aineistoaan digitoituna. Arkistolaitoksen tehtävistä tärkein on ilman muuta aineiston säilyttäminen, mutta hyvänä kakkosena maaliin tulee aineiston tarjoaminen tutkijoiden käyttöön. Perinteinen syy arkistolaitoksen jälkeen jäämiseen on tietysti ollut arkistolaitoksen rahoitus. Syyn voi toki hyväksyä sellaisenaankin, mutta tietääkseni arkistolaki ei kiellä arkistolaitoksen johtoa lobbaamasta hyviä hankkeita opetusministeriölle tai valtioneuvostolle yleensä.
Jos arkistolaitos olisi aloittanut työn ajallaan, ei SSHY:ta olisi tarvinnut koskaan perustaa. Olisi silti järjen vastaista väittää, etteikö myös arkistolaitoksen aineiston digitalisoituminen ennemmin tai myöhemmin olisi ollut selvä asia jo tuolloin. Epäselvää oli vain se, milloin sen voi odottaa tapahtuvaksi. Hyvä, että edes nyt.
Sukututkijoiden ja miksei muidenkin tutkijoiden kannalta on erinomainen asia, että arkistolaitos näin vihdoin siirtyy 2000-luvulle. Matkaa on vielä melkoisesti jäljellä ja arkistolaitoksen tähänastisia saavutuksia voinee pitää hyvänä alkuna. Digitaaliarkiston käyttöliittymä on pahasti keskeneräinen ja siitä puuttuu monia keskeisiä toimintoja, jotka tämän tason toimijan tietopalvelun kohdalla olisivat ehdottomasti pakollisia (mm. aineiston arkistotunnus, niteen tai kotelon kuvailutiedot, sekä linkki hakemistoon myös kuvan yhteydessä).
Kaikesta päättäen arkistolaitos tulee tarjoamaan pitkässä juoksussa suuren osan aineistostaan digitaalisessa muodossa. Tämähän tietysti tarkoittaa, että myös kirkonarkistot kuuluvat tähän kokonaisuuteen. Ei voi myöskään kieltää sitä, etteikö kirkonarkistot olisi sukututkijalle keskeinen aineistokokonaisuus. Pitkässä juoksussa lopputuloksen kannalta ei ole mitään väliä digitointijärjestyksellä, jos lähtökohta on, että kaikki tehdään. Sen sijaan lyhyellä aikavälillä maksimaalinen hyöty saataisiin sillä, että mahdollisimman suuri osa "päällekkäisestä" (laatukriteerien näkökulmasta tästä ei ole aina kyse) työstä tehtäisiin myöhemmin tai jopa viimeisenä.
Arkistolaitoksen toiminnan kannalta olisi kyllä ensiarvoisen tärkeää, että digitointiprojektin yhteydessä myös tehtäisiin sellaisia töitä, jotka tähtäävät myös aineiston säilyttämiseen. Mikrofilmien digitoinnilla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, kuten tässäkin ketjussa on jo moneen kertaan todettu. Esimerkiksi Ruotsissa digitoidaan paljon alkuperäisiä asiakirjoja, jotka konservoidaan osana prosessia.
Vaikka arkistolaitos digitoisi koko kirkonkirja-aineiston, ei SSHY:n vapaaehtoisten tekemä digitointi- ja indeksointityö ole missään tapauksessa ollut turhaa. SSHY:n tarjoama aineisto on ollut sukututkijoiden käytössä jo hyvän aikaa - parhaat kuusi vuotta. Ainakin omalta osaltani olen digitointiin ja hakemistojen tekoon käyttämäni ajan säästänyt omissa tutkimuksissani jo moneen kertaan. Minua ei paljon lämmitä se, jos viiden-kymmenen vuoden kuluttua kaikki aineisto on digitoitu uudelleen ja siis silloin käytettävissä ilman tuota omaa panosta. Panosta, jonka ansiosta olen monet asiat tutkinut jo hyvän aikaa sitten.
Kuten monesti todettu, SSHY on aina ollut sukututkijoiden tekemä sukututkijoille nimenomaan sillä ajatuksella, että yhden vaivannäöllä sadat muut säästävät aikaa ja vaivaa. Ehkäpä SSHY on myös olemassaolollaan vaikuttanut kehitykseen ja luonut poliittista tahtoa digitalisoinnin etenemiseen.
SSHY:n puheenjohtaja,
Nimimerkille TimoT
Tiedoksesi, että minä en ole puhunut enkä edes voisikaan puhua Suomen Sukututkimusseuran virallisena puhemiehenä. Nimimerkki "Make" otti nuo lakipykälät esiin, sillä niihinhän itse viittasin.
Kirjoitin mielipiteeni ihan seuran jäsenenä ja sukuharrastelijana. Kehoittaisin muutoin vakavasti lukemaan Matti Lundin asiantuntevia kirjoituksia tästä asiasta.
Ne selvittävät monia turhia väärinkäsityksiä, mitä asian tiimoilta on ilmeisesti herännyt.
Juha
Juha ja Make: Ei ollut tarkoitus loukata, anteeksi vähän tökeröt sanavalintani.
Mitä mieltä muuten olette ehdotuksestani, että harrastustoimintaa tukemaan perustetut järjestöt tekisivät myös yhteistoimintaa? Mielestäni näin saataisiin harrastajille paljon nopeammin apuneuvoja. Tieteelliseltä kannalta digiarkiston tarjonnassa on tietysti vielä puutteita, kuten Sami tuossa myöntääkin. Mutta niitä puutteita on monilla muillakin sukututkimuksen piirissä työskentelevilläkin, sanoisin että jopa ammattilaisillakin.
Matti Lund
07.02.10, 17:22
Täällä todistellaan uudelleen kuvaamisen tarvetta Arkistolaitoksen lakiin perustuvilla tehtävillä.
Onko siis niin, että SSS on kiinteästi liittyvä osa Suomen Arkistolaitosta, koska se niin pontevasti SSS haluaa olla tekemässä Arkistolaitokselle kuuluvia tehtäviä? Eikö kaikkia sukututkijoita palvelisi paremmin, että SSS kuvauttaisi jotakin muuta aineistoa yleiseen käyttöön, ja pyrkisi osaltaan vaikuttamaan siihen, että vapaaehtoiset saisivat laadukasta aineistoa käyttöönsä?
Arkistolaitos voisi siten keskittyä alkuperäisen aineiston konservointiin, järjestelemiseen ja uudelleen kuvaamiseen, mikä lienee Arkistolaitoksen pääasiallinen, lakiin perustuva tehtävä.
Tehosterokotettu, "vaccinerad" MarjaanaK
Tässä on kyllä taas kovasti yritetty olla kuin piru, joka lukee raamattua.
Kukaan asiallisesti kantaa ottanut ei ole nähdäkseni perustellut mitään "uudelleen" kuvauksia. Olen käsittänyt arkistolaitoksen tavoitteet niin, että niiltä osin kuin tullaan toteamaan, ettei rullan taso täytä laatukriteerejä, sellainen aineisto joskus jäljempänä kuvataan erikseen ("informaatio kuvataan uudelleen") niteiltä. Missään muussa merkityksessä en tässä ryhdy puhumaan "uudelleenkuvauksista".
Arkistolaitos tekee omaa järkähtämätöntä vastuunalaista työtään oman toimintansa parantamiseksi, jolle laki antaa puitteet.
Katso esitetyistä linkeistä arkistolaitoksen lakisääteisiä velvoitteita, niitten eri osa-alueita.
Jotta arkistolaitos suoriutuisi kunnialla näistä velvoitteista se joutuu koko ajan kehittämään menetelmiään tai paremminkin ottamaan käyttöönsä muitten valmiiksi kehittämiä entistä tehokkaampia ja korkealaatuisempia menetelmiä ja sovelluksia, joita nykytekniikka tarjoaa.
Arkistotoimen eri osa-alueitten menetelmät ovat koko ajan kohisten kehittyneet, mutta arkistolaitosta on pidetty niukkuudessa niin, että verrattuna muihin viranomaisiin, se on jäänyt nuolemaan näppejään ja kulkenut jälkijunassa. Digitointinsa ja tietotekniikkansa se on joutunut tähän asti keskittämään hiljaa lähinnä viranomaispalvelujensa parantamiseen, joiden tehostamiseen ja yhtenäistämiseen onkin huutava tarve (jokainen tutkija, joka on kuluttanut arkiston penkkejä, on varmaan pannut merkille, että asiakkaita joudutaan juoksuttamaan paperinivaskoitten kanssa eri viranomaisten välillä ja asiakas voi joutua saman asian takia asioimaan arkistossa useamman kerran vain sen takia, etteivät eri viranomaisten järjestelmät keskustele keskenään ja monesti arkisto on juuri se taho, jossa tilanne on aataminaikuisimmillaan rahapulan takia).
On aivan maalaisjärjelllä nähtävissä, että asiakirjojen digitaalisten vedosten käytöstä koituu suuria etuja ja merkittäviä ajankäytön ja logistiikan kustannussäästöjä arkistotoimen jokaisen palvelu- ja vastuufunktion kohdalla, ja se kuuluu jo veronmaksajien edunkin kannalta sellaisiin menetelmiin, jotka on otettava välttämättä mahdollisimman laajasti käyttöön.
On ollut valtionhallinnolta (opetusministeriöltä) erittäin tyhmää pihdata varoja tähän ja estää menetelmien ajanmukaista kehittämistä!
Jos minä olisin kansallisarkiston johtaja, tunnollinen ja kunnianhimoinen, minä olisin nykytilanteeseen vihaisempi kuin mihin kukaan sukututkimusharrastaja pystyy, koska kokisin jatkuvia Tantaloksen tuskia ympäristön taholta. Esimerkiksi kun vierailisin näiden parempien menetelmien demotilaisuuksissa! Kauas ei heitä, että itku tulisi parkkipaikalla, kun lähtisin kotiin Innopolista esityksen jälkeen ja joutuisin toteamaan, että hyvä jos viiden vuoden kuluttua mekin saataisiin näin tehokas väline, mutta turha toivo.
Sen, että SSS ottaa tästä tilaisuudesta vaarin, joka tarkoittaa sitä, ettei se ota mitään omakseen arkistolaitoksen vastuista, vaan ryhtyy myötävaikuttamaan nyt valmiiksi luotua ympäristöä hyödyntäen siihen, että kirkonarkistojen digitaaliset vedokset tulevat sen jäsenistölle ja harrastelijoille käytettäväksi paljon nopeammassa aikataulussa kuin jos jäädään odottamaan arkistolaitoksen omaa priorisoitua aikataulua, on tietysti kaikille tutkimusta suorittaville positiivinen asia, kunhan sen aikataulu onnistuu suunnitelman mukaisesti.
Kummalista todeta, että kaiken kiirehtijöistä on tullut nyt tämän asian jäähdyttäjiä ja liinojen suoriksi vetäjiä.
terv Matti Lund
Ps.
Kaikessa viranomaistoiminnassa ovat myötävaikuttamiskanavansa ja kansalaisjärjestönsä, joissa on ohut rajapinta ja jotenkin yhdytään vastuutaan kantavaan viranomaiseen, mutta lain velvoitetta sellainen ei hämärrä. Poliisikin olisi aika hampaaton ja toimeton, elleivät lainkuuliaiset kansalaiset ilmiantaisi sille rikollisia siksi, että haluavat poliisitoimen kantavan yksin vastuunsa.
vaccinerad
07.02.10, 18:19
Olen pahoillani, että pakotin epäselvällä kirjoituksellani Matti Lundin lukemaan kirjoitustani kuin piru raamattua...
Tahdoin vain kertoa, ettei sukututkijoiden kannalta (niitähän tässä kuitenkin olemme) ole kovinkaan järkevää samanaikaisesti tehdä samoja asioita.
Suuremman hyödyn saisimme silloin, kun yksi taho tekisi yhtä ja toinen toista. Kun kerran yleisesti on tiedossa, että SSHY:n talkoolaiset ovat kuvanneet pääasiassa kirkonarkistoja, olisi huomattavasti järkevämpää, että tässä vaiheessa SSS:n palkkaamat työllistetyt aloittaisivat jostakin muusta aineistosta. Paras tilanne tietysti olisi, että jossakin vaiheessa saisimme nähtäville myös alkuperäismateriaalista kuvatut aineistot.
Koska toive alkuperäisistä kirjoista kuvatun materiaalin saamisesta yleiseen käyttöön lyhyellä aikavälillä ei ole kovin realistinen, olisi kaikkien tahojen, joilla on yhteyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia, yritettävä vaikuttaa siihen, että myös SSHY:n vapaaehtoisille toimitetaan laadukasta materiaalia digitoitavaksi. Tästä hyötyisivät kaikki, usko pois Matti!
MarjaanaK
Juha ja Make: Ei ollut tarkoitus loukata, anteeksi vähän tökeröt sanavalintani.
Mitä mieltä muuten olette ehdotuksestani, että harrastustoimintaa tukemaan perustetut järjestöt tekisivät myös yhteistoimintaa? Mielestäni näin saataisiin harrastajille paljon nopeammin apuneuvoja. Tieteelliseltä kannalta digiarkiston tarjonnassa on tietysti vielä puutteita, kuten Sami tuossa myöntääkin. Mutta niitä puutteita on monilla muillakin sukututkimuksen piirissä työskentelevilläkin, sanoisin että jopa ammattilaisillakin.
En ole tässä mistään loukkaantunut, toin vain faktat esiin kun ne eivät ilmeisesti sitä ihan olleet.
En ole varma, mutta käsitykseni on, että SSS ja SSHY kyllä tekevät yhteistyötä. Keskenään ja viranomaisten kanssa. Yhteistyötä on myös rakentavan kritiikin esittäminen. Ja puutteista olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.
Siis SSHY:n sivustojen tapauksessa kysymyksessä ei ole riittävän kestävä ratkaisu eikä sellaiseksi tarkoitettukaan, vaan tilapäinen pikahuitaisu pienelle harrastelijaryhmälle parempia aikoja odotellessa, eli kun "viranomaiset" heräävät vastuuseensa ja alkavat heidän toimenkuvaansa kuuluvat säilyttämiensä ja hallinnoimiensa asiakirjojen digitoinnit myös tutkijapalvelun käyttöön.
Huomattava joukko SSHY:hyn digitoineista ovat olleet kiinnostuneita ainoastaan ikiomasta/omista seurakunnistaan, ovat suurella innolla ottaneet ainoastaan ne digitoidakseen, suunnittelematta toimenpidettä pätkääkään, selvittämättä alkuunkaan rullan laatua ja noudattamatta lainkaan digitointiohjeita ja tuloksena on siksi ala-arvoinen jälki aika monessa digitoinnissa.
Ongelma on siis ollut siinä, että digitointiin on ollut omiaan rekrytoitumaan huomattavalta osalta oman itsekkään innon motivoimina sellaista hasardiporukkaa, joka ei ole halunnut perehtyä homman "jujuun", noudattaa ohjeita ja tehdä tunnollista työtä, vaan hutaista hätäisesti oman seurakuntansa ja päästä sitten siitä keräämään tietoja.!
terv Matti Lund
Pakko sanoa Matti Lundille, olipa törkeää tekstiä!
Sinä nähtävästi tunnet tämän pienen joukon harrastelijoita, kun näin varmasti tällaista ääneen sanot.
Kuten Kaisa K sanoo, arkistolaitos on ilmoittanut, ettei juuri käytä omia resurssejaan kirkonarkistojen digitoimiseen. Onko siis tämä työllistettyjen
joukko, jonka SSS rekrytoi parempi digitoimaan? Senhän näkee Hiskistä, samaa jälkeä tulee.
Ja katsopa vaikka Meri-Lapin sukututkijoiden sivuilta heidän digitoimiaan
kirjoja. Enpä ihan usko, että heillä on näin mittavassa työssä ollut vain oma itsekäs into, kuten sanot.
http://www.kemi.fi/merilapin_sukututkijat/Digitoitu.htm
Irkku
Kiitos Irkku, veit sanat suustani.
SSHY kuitenkin opettaa digitoijiaan ja suuri osa digitoinnista tehdään urakkahommana srk kerrallaan. Eikä todellakaan hutaisten pikaisesti. Myös yksinään digitointia tekevä saa yksilöllisen opastuksen tarvittaessa.
En myöskään näe mitään pahaa siinä, että joku haluaa tehdä vain omaa itseään kiinnostavaa seurakuntaa, koska jokaiselle seurakunnalle löytyy monta kiinnostunutta tutkijaa.
On ollut törkeää toimintaa arkistolaitokselta, että vaikka useat digitoijat ovat erikseen vaatineet sieltä kunnon rullia, niin eipä vaan ole niitä saatu. Mutta eipähän tuo taso noissa arkistolaitoksen itse nyt käyttämissä ole paljon kummoisempaa toisaalta. Ehkä naarmuja on vähemmän tietenkin joissain.
Matti Lund
08.02.10, 00:30
Pakko sanoa Matti Lundille, olipa törkeää tekstiä!
Sinä nähtävästi tunnet tämän pienen joukon harrastelijoita, kun näin varmasti tällaista ääneen sanot.
Kuten Kaisa K sanoo, arkistolaitos on ilmoittanut, ettei juuri käytä omia resurssejaan kirkonarkistojen digitoimiseen. Onko siis tämä työllistettyjen
joukko, jonka SSS rekrytoi parempi digitoimaan? Senhän näkee Hiskistä, samaa jälkeä tulee.
Ja katsopa vaikka Meri-Lapin sukututkijoiden sivuilta heidän digitoimiaan
kirjoja. Enpä ihan usko, että heillä on näin mittavassa työssä ollut vain oma itsekäs into, kuten sanot.
http://www.kemi.fi/merilapin_sukututkijat/Digitoitu.htm
Irkku
Nythän minulta kysyttiin mielipidettä siitä, mitä vikaa SSHY:n kuvissa mahtaa olla, kun ne eivät kelpaa niille, jotka ovat myös ryhtyneet digitoimaan rullilta, varsinkaan arkistolaitokselle.
Perusyyhän ei ollut laatukysymys sinänsä, eli se että jokin on huonompaa ja jokin toinen parempaa, vaan se, että arkistolaitos toteuttaa tässäkin asiassa eri viranomaisroolejaan, jotka arkistolaki on sälyttänyt sille.
Tällöin sen tulee selviytyä kunnialla myös hyvin vaativista ja kriittisistä tehtävistäkin. Ja näin se joutuu asettamaan käytettäville asiakirjakopioille, oli ne sitten digitoituja tai ei, suhteellisen korkeat laatukriteerit. Arkistolaitos on toimija, joka pyrkii yhteisiin, yhtenäisiin ja yksinkertaisiin sovelluksiin asiakirjojen hallintaan ja käyttöön tähtäävissä toiminnoissa ja siten se ei voi harjoittaa eritasoisia laatukriteerejä eri palvelusektoreillaan, vaan yhtenäisiä laatukriteerejä. Yhtenä tuloksena tästä on juuri se, ettei arkistolaitoksen tarvitse sisällään toistella samoja prosesseja useaan kertaan eri paikoissa toimintaketjuissaan.
Käsitin kyselyn myös niin, että minulta haluttiin arvioitavaksi kommenttia laatukysymyksestäkin SSHY:n suhteen, jonka laatuun kysyjällä kuvastui lujaa uskoa.
Kyllä vapaaehtoisen toiminnakin tulee olla laadun kanssa kilvoittelua ja itsensä kehittämistä eikä SSHY:täkään saa sulkea sellaisesta pyrkimyksestä pois. Ei itseään muuten pysty valmentamaan parempiin tuloksiin kuin hioa tekniikkavirheitä pois; ja ei näitä tekniikkavirheitä tahdo muuten saada pois kuin olemalla itselle ankara ja rehellinen, ja jos ei yksin siihen pysty tai jos huomaa olevansa sokea omille virheilleen, pitää pyytää toista itseä sparraamaan.
Tätä olen tällä "törkeydellä" tekemässä, eli kehotan tunnustamaan tosiasioita puutteitten ja ongelmien peittelyn sijaan, jotta kehittymistä edelleen tapahtuisi. Autan tällä analysoimaan omaa toimintaa, kun muukaan ei näytä auttavan, mutta asennoitumisesi saa pessimistiseksi toiminnan parantamisesta ainakin Sinun suhteesi.
Olen tutustunut SSHY:n sivuihin ja käytyihin mielipiteen vaihtoihin. Niissä on tullut vastaan useampikin sellainen digitoijan tunnustus, ettei ole ollut halua muuhun kuin saada pikaisesti juuri sillä hetkellä kiinnostava seurakunta digitoitavakseen ja ajatella sitä vain itseä varten. Tällainenkin tapa edetä saattaa kohtuudella toimia, kun olisi laadunvalvontaa ja takaisinkytkentää, mutta sellaista ei voi oikein sellaisessa toimintatapamuodossa harjoittaa, jota SSHY:n talkootyö väistämättä on. Vaikuttaa siltä, että tulokseen joidenkin rimanalitusten ja tavattoman laatuvaihtelun muodossa on vaikuttanut se, että tällaista erittäin "sangen lyhytpinnaista" digitointia on pakkautunut joukkoon mukaan. Näihin on menty suin päin, tavoitteena saada nopeaan alta pois ja noudattamatta ohjeita.
Onhan siellä sitten viileämpääkin toimintaa, eli on digitoijia, jotka ovat epäitsekkäästi ottaneet voimiensa mukaan vastaan digitointeja. Näitä tuleekin yrityksestään kovasti kiittää ja kun digitoinnista tulee henkilölle sellainen kestoprojekti, niin osaaminen ja työn laatutasokin on omiaan kohenemaan. Esimerkiksi eräs Päivi T:kin, joka taitaa olla viidennen polven serkkuni, on tehnyt hyvää työtä ja itsekin olen siitä jonkin verran hyötynyt.
Lisäksi on ollut joitakin todellisia asian osaajia ja joitakin digitoijatiimejä kuten taisi juuri olla eräiden Suupohjan tutkijoiden muodostama. Tällöinkin on omiaan tulemaan kohtuullista jälkeä, vaikka ketään taituria ei joukossa olisikaan.
Mielestäni SSHY:n tulisi jo saada yleishyödyllisestä sivistyksellisestä kansalaistoiminnastaan jonkinlaisen julkisen palkinnon tai rahoitustuen hankintoihinsa. Sellaiseenhan ei tahdo olla "mahiksia", jos ei ole riveissä jotain poliittista taustavaikuttajaa pukkaamassa tunnustusta eteenpäin. Siksipä kehotakin jotakin taustavaikuttajaa lukemaan tämän, ottamaan onkeensa ja hoitamaan homman.
terv Matti Lund
Matti, Juha ja Make:
Se minua asiassa ihmetyttää, että täällä kannetaan näin vahvasti huolta Arkistolaitoksen vaatimuksista aineiston suhteen. Eikö se ole Arkistolaitoksen asia kokonaan? Eikö meidän tulisi keskittyä niihin laatuvaatimuksiin, joista on hyötyä sukututkimusharratukselle? Jos ne sattumalta menevät yksiin, niin hyvä on.
Minua huolestuttaa asian harrastajana, että tästä on seurauksena aineiston saatavuuden kehittymisen huomattava hidastuminen meidän harrastajien kannalta. Digiarkisto näyttää suunnittelevan asiasta luopumista kokonaan, ja Arkistolaitoksen tiedotteesta saa kyllä sellaisen käsityksen, että asia on luokiteltu heillä ikuisuuskysymykseksi.
Jos SSS olisi tosissaan halunnut vauhdittaa asiaa (kirkonkirjojen digitointi), niin huomattavasti parempi tapa olisi ollut mennä resursseillaan mukaan SSHY:n projektiin. Siitä ei ehkä olisi ollut etua Arkistolaitoksen toiminnallle, mutta sukututkimuksen harrastajille kylläkin.
Arkistolaitoksen tiedotteen mukaan SSS voi vaikuttaa digitoinnin etenemiseen, niin että aluksi digitoidaan "sukututkimuksellisesti mielenkiintoisia" seurakuntia. Toivottavasti tämä tarkoittaa selväkielellä sitä, että ensiksi otetaan käsittelyn alle ne seurakunnat, joista ei ole vielä saatavissa digitoituja aineistoja kovinkaan kattavasti.
Arkistolaitoksen tiedotteen mukaan SSS voi vaikuttaa digitoinnin etenemiseen, niin että aluksi digitoidaan "sukututkimuksellisesti mielenkiintoisia" seurakuntia. Toivottavasti tämä tarkoittaa selväkielellä sitä, että ensiksi otetaan käsittelyn alle ne seurakunnat, joista ei ole vielä saatavissa digitoituja aineistoja kovinkaan kattavasti.
Näin juuri, voihan olla niinkin että vuonna 2011 ei mitään rahoja enää myönnetäkään tällaisiin tarkoituksiin.
Arkistolaitoksen tiedotteen mukaan SSS voi vaikuttaa digitoinnin etenemiseen, niin että aluksi digitoidaan "sukututkimuksellisesti mielenkiintoisia" seurakuntia. Toivottavasti tämä tarkoittaa selväkielellä sitä, että ensiksi otetaan käsittelyn alle ne seurakunnat, joista ei ole vielä saatavissa digitoituja aineistoja kovinkaan kattavasti.
Arkistolaitokselta yksityisesti saadun tiedon mukaan "He aloittavat niistä seurakunnista, joiden tiedot löytyvät valmiiksi indeksoituna Vakasta. Kevään aikana päätetään digitointijärjestys tarkemmin."
SSS:n omaa tiedotetta odotellen...
Matti Lund
08.02.10, 15:09
Matti, Juha ja Make:
Se minua asiassa ihmetyttää, että täällä kannetaan näin vahvasti huolta Arkistolaitoksen vaatimuksista aineiston suhteen. Eikö se ole Arkistolaitoksen asia kokonaan? Eikö meidän tulisi keskittyä niihin laatuvaatimuksiin, joista on hyötyä sukututkimusharratukselle? Jos ne sattumalta menevät yksiin, niin hyvä on.
Minua huolestuttaa asian harrastajana, että tästä on seurauksena aineiston saatavuuden kehittymisen huomattava hidastuminen meidän harrastajien kannalta. Digiarkisto näyttää suunnittelevan asiasta luopumista kokonaan, ja Arkistolaitoksen tiedotteesta saa kyllä sellaisen käsityksen, että asia on luokiteltu heillä ikuisuuskysymykseksi.
Jos SSS olisi tosissaan halunnut vauhdittaa asiaa (kirkonkirjojen digitointi), niin huomattavasti parempi tapa olisi ollut mennä resursseillaan mukaan SSHY:n projektiin. Siitä ei ehkä olisi ollut etua Arkistolaitoksen toiminnallle, mutta sukututkimuksen harrastajille kylläkin.
Arkistolaitoksen tiedotteen mukaan SSS voi vaikuttaa digitoinnin etenemiseen, niin että aluksi digitoidaan "sukututkimuksellisesti mielenkiintoisia" seurakuntia. Toivottavasti tämä tarkoittaa selväkielellä sitä, että ensiksi otetaan käsittelyn alle ne seurakunnat, joista ei ole vielä saatavissa digitoituja aineistoja kovinkaan kattavasti.
Hei, ei arkistolaitos laske alas oma-aloitteisesti omia tietotekniikkahankkeitaan, vaan varmasti yrittää niitä viedä eteenpäin.
Opetusministeriö sitten myöntää tai on myöntämättä määrärahoja hankkeisiin. Jälkimmäistä vaihtoehtoa on ollut luvassa enimmäkseen, koska kiinnostus arkistolaitoksen menetelmäkehitykseen siellä on ollut heikkoa.
Nyt ovat kuitenkin ajat toiset, muutoksen tuulet puhaltavat, eli valtionhallinto on herännyt konserninohjauksen käyttöön julkisen vallan tietotekniikkahankkeissa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että seuraavien kymmenen vuoden aikana valtio tulee satsaamaan ylhäältä päin voimakkaasti eri virastojen keskenään yhteensopimattomien järjestelmien uudistamiseen ja yhtenäistämiseen niin, että paitsi viranomaiset, myös kansalaiset saavuttavat helpommin näissä järjestelmissä olevat tiedot ja palvelut.
Yhtenä pointtina tässä on kansalaisen sähköisen asioimisen parantaminen ja tehostaminen niin, ettei tarvitse hyppiä luukulta luukulle, vaan voi kotoaan hoitaa "netistä käsin" kaikki kansalaisasiansa itsensä ja virastojen välillä.
Tutkijat ovat tässä katsannossa tietysti aika pieni ja sekundäärinen ryhmä, mutta toisaalta opetusministeriö ja sen alaisen virastot ovat nähdäkseni helpoimmassa ja halvimmassa päässä tämän uudistamisen tiellä, joten sitä kautta uudistusten nopealle suorittamiselle ovat hyvät edellytykset.
Valtionhallinnon yksiköt ovat täynnä raskaita järjestelmiä ja niitten suuria tietokantoja, joten niiden uudistaminen ja yhtenäistäminen keskustelemaan läpinäkyvästi keskenään on eräänlainen vaiheittain edistyvä ikuisuusprojekti. Myös muutosvastarinta monissa virastoissa tulee kovasti vaikeuttamaan ja hidastamaan tätä työtä, kun eläkkeelle siirtymistä odottavat vanhat jäärät tekevät virastoissaan myyräntyötä hilluakseen vielä iltapuolellakin omalla reviirillänsä. Mielestäni pahimmat muutosta vaikeuttavat tekijät ja motiivit puuttuvat arkistotoimen ja sivistystoimen alueilta, joten sikäli siellä ovat hyvät edellytykset.
On selvää, että arkistolaitoksella ovat juuri nyt hyvät "saumat" edistää sähköisen asioimisen menetelmiään ja digitoinnithan kuuluvat olennaisena osana sellaiseen, joten niiden pihtaamiselle ei ole perusteita ja opetusministeriön jäärätkään eivät voi olla noin vain sabotoimassa konserniohjauksen pyrkimyksiä palvelukyvyn parantamiseksi, varsinkin jos me tutkijakansalaiset olemme nyt valppaita muistuttamassa tarpeistamme.
Ja arkistolaitos voinee nyt vedota hankkeittensa tarpeellisuudesta myös valtion konserninohjauksen suuntaan ja määritellä niitä konserniohjauksen tavoitteiden mukaisiksi.
terv Matti Lund
Sami Lehtonen
08.02.10, 19:19
Matti, Juha ja Make:
Se minua asiassa ihmetyttää, että täällä kannetaan näin vahvasti huolta Arkistolaitoksen vaatimuksista aineiston suhteen. Eikö se ole Arkistolaitoksen asia kokonaan? Eikö meidän tulisi keskittyä niihin laatuvaatimuksiin, joista on hyötyä sukututkimusharratukselle? Jos ne sattumalta menevät yksiin, niin hyvä on.
Minua huolestuttaa asian harrastajana, että tästä on seurauksena aineiston saatavuuden kehittymisen huomattava hidastuminen meidän harrastajien kannalta. Digiarkisto näyttää suunnittelevan asiasta luopumista kokonaan, ja Arkistolaitoksen tiedotteesta saa kyllä sellaisen käsityksen, että asia on luokiteltu heillä ikuisuuskysymykseksi.
Jos SSS olisi tosissaan halunnut vauhdittaa asiaa (kirkonkirjojen digitointi), niin huomattavasti parempi tapa olisi ollut mennä resursseillaan mukaan SSHY:n projektiin. Siitä ei ehkä olisi ollut etua Arkistolaitoksen toiminnallle, mutta sukututkimuksen harrastajille kylläkin.
Arkistolaitoksen tiedotteen mukaan SSS voi vaikuttaa digitoinnin etenemiseen, niin että aluksi digitoidaan "sukututkimuksellisesti mielenkiintoisia" seurakuntia. Toivottavasti tämä tarkoittaa selväkielellä sitä, että ensiksi otetaan käsittelyn alle ne seurakunnat, joista ei ole vielä saatavissa digitoituja aineistoja kovinkaan kattavasti.
Mistä sait käsityksen, että Digiarkisto (eli SSHY) olisi luopumassa yhtään mistään? Aineistoa vastaanotetaan edelleen ja julkaistaan normaalisti. Lisäksi kritisoin aiemmin nimenomaan arkistolaitoksen digitaaliarkiston käyttöliittymää, enkä suinkaan myöntänyt Digiarkiston puutteita. Ei SSHY:ssa silti olla päitä pensaaseen laittamassa, kyllä muuttunut tilanne on otettu huomioon. Arkistolaitoksella ei ole mikrokorttien digitointiin soveltuvaa laitetta, joten 1800-luvun puolenvälin jälkeinen aineisto on ilman muuta sellaista, johon kannattaa panostaa. Tämän lisäksi on paljon sellaista aineistoa, josta arkistolaitos ei ole huolehtimassa, joka soveltuu oikein hyvin talkootyön kohteeksi.
Joka tapauksessa Digiarkisto tulee palvelemaan sukututkijoita vielä pitkään. Lisäksi pyrimme osaltamme myös vaikuttamaan arkistolaitoksen digitointijärjestykseen, jotta aiemmin mainitsemani maksimaalinen hyöty olisi mahdollinen.
Erkki Järvinen
08.02.10, 20:17
Mistä sait käsityksen, että Digiarkisto (eli SSHY) olisi luopumassa yhtään mistään? Aineistoa vastaanotetaan edelleen ja julkaistaan normaalisti. Lisäksi kritisoin aiemmin nimenomaan arkistolaitoksen digitaaliarkiston käyttöliittymää, enkä suinkaan myöntänyt Digiarkiston puutteita. Ei SSHY:ssa silti olla päitä pensaaseen laittamassa, kyllä muuttunut tilanne on otettu huomioon. Arkistolaitoksella ei ole mikrokorttien digitointiin soveltuvaa laitetta, joten 1800-luvun puolenvälin jälkeinen aineisto on ilman muuta sellaista, johon kannattaa panostaa. Tämän lisäksi on paljon sellaista aineistoa, josta arkistolaitos ei ole huolehtimassa, joka soveltuu oikein hyvin talkootyön kohteeksi.
Joka tapauksessa Digiarkisto tulee palvelemaan sukututkijoita vielä pitkään. Lisäksi pyrimme osaltamme myös vaikuttamaan arkistolaitoksen digitointijärjestykseen, jotta aiemmin mainitsemani maksimaalinen hyöty olisi mahdollinen.
Nämä nimitykset; digitaaliarkisto ja Digiarkisto ainakin minua sekoittavat - olenkohan ainoa.
- erkki järvinen -
Digiarkistolla tarkoitetaan Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen vapaaehtoistyönä kokoamaa tietoutta, joka löytyy osoitteesta http://www.sukuhistoria.fi
Digitaaliarkistolla tarkoitetaan Arkistolaitoksen digitoimia asiakirjoja - ne löytyvät osoitteesta http://digi.narc.fi/digi/
Digitaaliarkiston tuottaminen on viranomaistyötä.
Juha
Mistä sait käsityksen, että Digiarkisto (eli SSHY) olisi luopumassa yhtään mistään? Aineistoa vastaanotetaan edelleen ja julkaistaan normaalisti. Lisäksi kritisoin aiemmin nimenomaan arkistolaitoksen digitaaliarkiston käyttöliittymää, enkä suinkaan myöntänyt Digiarkiston puutteita. Ei SSHY:ssa silti olla päitä pensaaseen laittamassa, kyllä muuttunut tilanne on otettu huomioon. Arkistolaitoksella ei ole mikrokorttien digitointiin soveltuvaa laitetta, joten 1800-luvun puolenvälin jälkeinen aineisto on ilman muuta sellaista, johon kannattaa panostaa. Tämän lisäksi on paljon sellaista aineistoa, josta arkistolaitos ei ole huolehtimassa, joka soveltuu oikein hyvin talkootyön kohteeksi.
Joka tapauksessa Digiarkisto tulee palvelemaan sukututkijoita vielä pitkään. Lisäksi pyrimme osaltamme myös vaikuttamaan arkistolaitoksen digitointijärjestykseen, jotta aiemmin mainitsemani maksimaalinen hyöty olisi mahdollinen.
No, luin rivien välejä teidän foorumiltanne ja vahvistuksen saa tuosta Sinun tekstistäsi. Erinomaisen huonosti junailtu asia joka tapauksessa. Ei todellakaan ole mitään järkeä lähteä kuvaamaan samoja filmejä uudestaan. Aivan eri asia olisi, jos olisi kyse alkuperäisaineiston konservoinnista ja digitoinnista. Herää todella kysymys, mistä tässä on oikeastaan kysymys?
Joo, minultakin menivät sekaisin nuo digi- ja digitaali-. Anteeksi Sami! Tuon asian kohdalla teillä on asiat paremmin kuin virallisella arkistolla.
Matti Lund
09.02.10, 00:43
Mistä sait käsityksen, että Digiarkisto (eli SSHY) olisi luopumassa yhtään mistään? Aineistoa vastaanotetaan edelleen ja julkaistaan normaalisti. Lisäksi kritisoin aiemmin nimenomaan arkistolaitoksen digitaaliarkiston käyttöliittymää, enkä suinkaan myöntänyt Digiarkiston puutteita. Ei SSHY:ssa silti olla päitä pensaaseen laittamassa, kyllä muuttunut tilanne on otettu huomioon. Arkistolaitoksella ei ole mikrokorttien digitointiin soveltuvaa laitetta, joten 1800-luvun puolenvälin jälkeinen aineisto on ilman muuta sellaista, johon kannattaa panostaa. Tämän lisäksi on paljon sellaista aineistoa, josta arkistolaitos ei ole huolehtimassa, joka soveltuu oikein hyvin talkootyön kohteeksi.
Joka tapauksessa Digiarkisto tulee palvelemaan sukututkijoita vielä pitkään. Lisäksi pyrimme osaltamme myös vaikuttamaan arkistolaitoksen digitointijärjestykseen, jotta aiemmin mainitsemani maksimaalinen hyöty olisi mahdollinen.
Tämä on tietysti ihan oikea asenne, eli hyödyttää tutkijakuntaa kohtuudella.
SSHY on oman roolinsa löytämisessä ihan hyvillä jäljillä.
Tietysti pyrkimys sellaiseen suunnitteluun ja vaikuttamiseen, joka pyrkii maksimoimaan ajoituksellisesti sukututkijaharrastajakunnan intressiä lähteiden käyttöön monensorttisten osapuolten välissä on vaikeaa, mutta yrittää kannattaa.
Omilla kannanotoillani olen tähdännyt tukemaan suhteellisen pitkäaikaista SSHY:n toimeliaisuutta sillä silmällä, että arkistolaitos on joutunut lähtemään omaan digitointiinsa niin jälkijunassa ja työsarka on niin suuri, ettei se käy kädenkäänteessä, joten SSHY:llä on oma roolinsa ja olemassaolon oikeutuksensa vielä pitkän aikaa.
terv Matti Lund
Erkki Järvinen
09.02.10, 08:12
Digiarkistolla tarkoitetaan Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen vapaaehtoistyönä kokoamaa tietoutta, joka löytyy osoitteesta http://www.sukuhistoria.fi
Digitaaliarkistolla tarkoitetaan Arkistolaitoksen digitoimia asiakirjoja - ne löytyvät osoitteesta http://digi.narc.fi/digi/
Digitaaliarkiston tuottaminen on viranomaistyötä.
Juha
Kun kirjoitin "Nämä nimitykset; digitaaliarkisto ja Digiarkisto ainakin minua sekoittavat - olenkohan ainoa." en tarkoittanut ettenkö näiden eroa olisi tiennyt itsekin, vaikka hyvähän se on tuoda esille mitä tarkoitetaan.
- Selkeämpää olisi kuitenkin kun ei puhuttaisi lainkaan digiarkistosta vaan käytettäisiin SSHY nimitystä niin ei sekoittuisi viranomaistyöhön.
- erkki järvinen -
Sami Lehtonen
09.02.10, 08:43
Kun kirjoitin "Nämä nimitykset; digitaaliarkisto ja Digiarkisto ainakin minua sekoittavat - olenkohan ainoa." en tarkoittanut ettenkö näiden eroa olisi tiennyt itsekin, vaikka hyvähän se on tuoda esille mitä tarkoitetaan.
- Selkeämpää olisi kuitenkin kun ei puhuttaisi lainkaan digiarkistosta vaan käytettäisiin SSHY nimitystä niin ei sekoittuisi viranomaistyöhön.
- erkki järvinen -
Minusta on aiheellista puhua Digiarkisto-nimellä silloin, kun tarkoitetaan SSHY:n tuottamaa digitoidun arkistoaineiston palvelua. Aivan samalla tavalla, kun puhutaan HisKistä - ei Suomen Sukututkimusseurasta - silloin, kun puhutaan historiakirjatietokannasta. Digiarkisto on kuitenkin tunnettu tuolla nimellä jo kuusi vuotta ja osoite http://www.digiarkisto.org toimii edelleen, vaikka http://www.sukuhistoria.fi on sen käytössä oikeastaan syrjäyttänyt.
SSHY:n toiminta ei kuitenkaan rajoitu tähän yhteen palveluun, vaikka se leijonanosan resursseista viekin.
Erkki Järvinen
09.02.10, 08:56
Minusta on aiheellista puhua Digiarkisto-nimellä silloin, kun tarkoitetaan SSHY:n tuottamaa digitoidun arkistoaineiston palvelua. Aivan samalla tavalla, kun puhutaan HisKistä - ei Suomen Sukututkimusseurasta - silloin, kun puhutaan historiakirjatietokannasta. Digiarkisto on kuitenkin tunnettu tuolla nimellä jo kuusi vuotta ja osoite http://www.digiarkisto.org toimii edelleen, vaikka http://www.sukuhistoria.fi on sen käytössä oikeastaan syrjäyttänyt.
SSHY:n toiminta ei kuitenkaan rajoitu tähän yhteen palveluun, vaikka se leijonanosan resursseista viekin.
Niin tai näin - kyllä se minulle sopii, HisKi ei kuitenkaan liene sekoitu mihinkään viranomaispalveluun.
- erkki järvinen -
Matti Lund
09.02.10, 13:00
Matti, Juha ja Make:
Se minua asiassa ihmetyttää, että täällä kannetaan näin vahvasti huolta Arkistolaitoksen vaatimuksista aineiston suhteen. Eikö se ole Arkistolaitoksen asia kokonaan? ...
Jos SSS olisi tosissaan halunnut vauhdittaa asiaa (kirkonkirjojen digitointi), niin huomattavasti parempi tapa olisi ollut mennä resursseillaan mukaan SSHY:n projektiin. Siitä ei ehkä olisi ollut etua Arkistolaitoksen toiminnallle, mutta sukututkimuksen harrastajille kylläkin.
Arkistolaitoksen tiedotteen mukaan SSS voi vaikuttaa digitoinnin etenemiseen, niin että aluksi digitoidaan "sukututkimuksellisesti mielenkiintoisia" seurakuntia. Toivottavasti tämä tarkoittaa selväkielellä sitä, että ensiksi otetaan käsittelyn alle ne seurakunnat, joista ei ole vielä saatavissa digitoituja aineistoja kovinkaan kattavasti.
Ei täällä kanneta huolta siten kuin Sinä tässä luulet. Arkistolaitos kyllä hoitaa hommansa sisäisesti meidän hyväksemme, kunhan sillä on siihen resurssit. Vaikka sinne on paljon päähän potkittu, ei siellä ole lannistuttu eikä kunnianhimoa pyrinnöistä puutu.
Asiat vain menevät siten, että nyt meidän yksittäisten tutkijoitten, sekä yhdessä muodostamiemme arkistolaitoksen asiakkaisiin kuuluvien kansalaisjärjestöjen kuten SSS:n ja SSHY:n, on ensin autettava kansallisarkistoa, jotta se voi paremmin auttaa meitä yksittäisiä tutkijoita, SSS:ää ja SSHY:tä. Kun meiltä on mennyt riittävän vakuuttava viesti niille, jotka rahoista päättävät, vasta sitten asiat etenevät, kuten esimerkiksi asiakirjojen digitointi arkistolaitoksen tutkijapalvelulle ja muiden palveluja kehittävien projektien toteutuminen. Ellemme mitään vaadi, eipä paljon mitään tapahdu, vaan arkistolaitos jää muiden jalkoihin. Se on nyt nähty!
Arkistolaitos joutuu nyt palvelemaan voittopuolisesti paperitoimistopohjaisesti monissa sellaisissa asioissa, joissa vastaavat palvelut ovat yhteiskunnassa yleisesti ottaen jo melko kattavasti sähköisessä muodossa.
Henkilökohtaisesti en ole jaksanut odottaa sitä aikaa, että saisin kaikki projekteihini tarvitsemani asiakirjat arkistolta valmiina digitaalisessa muodossa, vaan olen olen lähtenyt muutama vuosi sitten omatoimisesti siihen pyrkimykseen, mihin nyt niin SSS kuin SSHY:kin tässä asiassa tähtäävät: olen tilannut maksimisatseina KA:sta rullia ja kuvannut kaikki digitaalikamerallani itselleni, omalle koneelleni, kuvia on kertynyt noin 300000 ja eilen sain valmiiksi viimeisen 5 rullan satsin, josta otin 9000 kuvaa.
Mutta nyt kun KA on alkanut digitoinnin, voin hidastaa tätä omaa tahtiani ja tilata enää vain aivan ajankohtaisia projektikohtaisia aineistoja. Tästä tulee itselleni jo tuntuvia säästöjä.
Nyt tutkimusprosessini ovat tehostuneet aivan eri sfääreihin kuin sinä aikana, kun tutkijakammioni eli paperitoimistoaikaa, jossa homma kyllä käytti ihan kohtuullisesti.
Pitää muistaa, että KA:n toimittamat asiakirjat ovat pääasiassa sitä happea, mitä me tutkijat hengitämme, ja tuubia tulee puristaa niiltä kohdin, mistä raha lähtee liikkeelle. Parjaamalla SSS:ää samalla kun laiminlyömme perustyön, yritämme vain puristaa tuubia kohdasta, josta ei tahdo herua mitään.
terv Matti Lund
< Ei täällä kanneta huolta siten kuin Sinä tässä luulet. >
Jos otsikon aiheeseen menisin, niin kaikkein parhaimmat säästöt tietysti saavutettaisiin lopettamalla julkishallinto: kunnat ja valtio, MUTTA siinä on tietysti se toinen puoli: yksityinen sektoriko vai kolmas sektori hoitaisi julkishallinnon palvelut, kuten jo tuppaa käymään. Tosin vielä valtio lopettaa ja sälyttää omansa kunnille!
Energiansäästäjä
Terve !
olen ollut tarkoituksella hiljaa (kun aikasemmat nopeat vastaukset on jälkikäteen harmittanneet). Kyllä on ollut tällä kertaa hyviä mielipiteitä.
Mielestäni skannatut (vierastan sanaa digitointi rasteriainestosta) täydentävät HisKin tietokantaa. Ensimmäistä kertaa koko sukututkimuksen historiassa on mahdollista etsiä sattumia useista seurakunnista (HisKi) ja jatkaa tutkimusta KAHTEEN SUUNTAAN! Ennen joku häiskä tuli rippikirjaa jostakin tai häipyi jonnekin. Nyt samaan henkilön voi saada mahdollisen KAHVAn HisKin avulla jostakin muualta ja lähteä kuromaan väliä umpeen skannattujen kirkonkirjen ja/tai HisKin avulla. Tämä EI ollut mahdollista aikaisemmin. Vanhat parrat valittavat HisKin virheistä (koska eivät osaa esim. jokerikorttie käyttöä hauissa). Oikesti virheet ovat usein jo 'mustissa kirjoissa' tai alkup. aineistossa.
Skannatusta aineistosta ei voi tehdä hakuja (ellei ainestoa ORCata, kuten sanomalehtikirjasto). Ei etenkään käsinkirjoitetusta (ajatelkaa, jos mustat kirjat olisi kirjoitettu puhtaaksi kirjoituskoneella!!)
Näitä mikrofilmien skannaajia tuntuu vaivaavan mormonien aikoinaa sattumalta syntynyt filmijako ja siihen liittyvä 'signum', esim TK254. Tämä vaivaa myös osin SSHY:n hakemistoja. Pitäisi pyrkiä alkuperäisten aineistojen jakoon. Nykyinen NARCin hakemisto edelleen Iranista (=Persia)
Mielestäni SSSn pitäisi saattaa ensin HisKi kunnialla loppuun, sitten muut Leif Metherin oloittamat jutut.
t. Kimmo Vainio
ps. etenkin säälittää SSHYn digitoijien puolesta naarmuiset ja vinjetoituneet filkkakopiot. Digitoijat ovat tehneet parhaansa.
Matti Lund
10.02.10, 00:13
Terve !
olen ollut tarkoituksella hiljaa (kun aikasemmat nopeat vastaukset on jälkikäteen harmittanneet). Kyllä on ollut tällä kertaa hyviä mielipiteitä.
Mielestäni skannatut (vierastan sanaa digitointi rasteriainestosta) täydentävät HisKin tietokantaa. Ensimmäistä kertaa koko sukututkimuksen historiassa on mahdollista etsiä sattumia useista seurakunnista (HisKi) ja jatkaa tutkimusta KAHTEEN SUUNTAAN! Ennen joku häiskä tuli rippikirjaa jostakin tai häipyi jonnekin. Nyt samaan henkilön voi saada mahdollisen KAHVAn HisKin avulla jostakin muualta ja lähteä kuromaan väliä umpeen skannattujen kirkonkirjen ja/tai HisKin avulla. Tämä EI ollut mahdollista aikaisemmin. Vanhat parrat valittavat HisKin virheistä (koska eivät osaa esim. jokerikorttie käyttöä hauissa). Oikesti virheet ovat usein jo 'mustissa kirjoissa' tai alkup. aineistossa.
Skannatusta aineistosta ei voi tehdä hakuja (ellei ainestoa ORCata, kuten sanomalehtikirjasto). Ei etenkään käsinkirjoitetusta (ajatelkaa, jos mustat kirjat olisi kirjoitettu puhtaaksi kirjoituskoneella!!)
Näitä mikrofilmien skannaajia tuntuu vaivaavan mormonien aikoinaa sattumalta syntynyt filmijako ja siihen liittyvä 'signum', esim TK254. Tämä vaivaa myös osin SSHY:n hakemistoja. Pitäisi pyrkiä alkuperäisten aineistojen jakoon. Nykyinen NARCin hakemisto edelleen Iranista (=Persia)
Mielestäni SSSn pitäisi saattaa ensin HisKi kunnialla loppuun, sitten muut Leif Metherin oloittamat jutut.
t. Kimmo Vainio
ps. etenkin säälittää SSHYn digitoijien puolesta naarmuiset ja vinjetoituneet filkkakopiot. Digitoijat ovat tehneet parhaansa.
Hei,
Älä aliarvioi meitä ikäloppuja kehäraakkeja ukkeleita (muunkinlaisia iäkkäämpiä olentoja) sen suhteen, mikä ennen Hiskiä ja skannattuja asiakirjakuvia oli mahdollista, ja on vieläkin mahdollista, mutta olennaisesti hitaammassa tahdissa kuin silloin ennen.
Kaikki, mistä nyt haaveilet, oli mahdollista, monenlaisia keinoja ja kikkoja on keksitty ja käytetty. Touhu oli jopa joutuisaa, vaikka kaikki oli papereilla ja rullanpyöritysnopeudesta kiinni. Hiski on SSS -kopiorullista, meilla oli "hiskimme" ja metkumme sen käyttämiseksi nopeuttavina apurullina (joiden virheistä tuli luonnollisesti joissakin jäljityksissä niitä ongelmia, joita nykypolvi luulee Hiskin ongelmiksi). Vikkelä IGI -korttien lenominen oli jäljityksessä myös oiva apu.
Nämä kaikki etsinnän transaktiot iskostuivat tuhansien tuntien istuntojen tuloksena selkärankaan ja arkistosignumit pääkalloon niin, että jäljitettävät löytyivät kummasti. Kun sitten rullaa pyöritti vimmatusti ja yhtäkkiä pysäytti sen, niin heureka, etsitty tieto oli yllättävän usein juuri siinä!
Tuhansia tunteja täytyi siinä vain arkiston penkkejä kuluttaa, 99 % oli pelkkää ahkeruutta ja väsymättömyyttä, 1 % älyn käyttöä, mutta tietenkin tuo 1 % älyn käyttöä oli erittäin kriittistä ja joillekin harrastajille liian raskasta omaksua, koska eräänlainen ihmisaivojen velttous on vallalla eikä jakseta ajatella riittävän ahkerasti. Sitähän menestys kovasti vaatii, aivojen ahkeruutta ja neuvokkuutta, jos haluaa edistyä nopeasti vanhanaikaisia apuneuvoja käyttäen ja ilman tietotekniikkaa.
Kun nämä transaktiot alkoivat itsellä hidastua, tuli tietotekniikka 20 vuotta sitten avuksi (aloin kyllä jossain määrin käyttää sitä tutkimuksessa jo 25 vuotta sitten). Jäljitys- ja seulontalistat saattoi naputella kansio- ja fläppipapereilta analysoitaviksi taulukkolaskimeen ja keruulistat tietokantoihin, minkä jaksoi. Vaikka oma luontainen läpimenovauhti hidastui, näiden apuneuvojen johdosta tutkimusvauhti ei hidastunut.
Nykyisillä fasiliteeteilla ollaankin sitten vaiheessa, jossa se, mikä ennen saattoi tuntua vaikealta, ja johon monella oli rimakauhua, on nyt helppoa ja hauskaa, ja sekin osaa jo löytää, jolla ei ollut siihen entisillä välineillä rahkeita.
Taas on tekniikka suurena apuna, kun alkaa iltapuoli uhkaavasti lähestyä, silmät ja ranteet helpommin väsyä, ja pääkin alkaa antaa horinan merkkejä, kun muisti aikaisempaa useammin pätkii. Mutta ei niistä estettä, kun tekniikka vaan pelaa ja antaa painaa upealla baanalla.
Mutta nettisukupolven, jolle arkistot ja niiden penkit ovat jääneet etäisiksi, ja jolle signumitkin ovat hepreaa, ei tule luulla, etteikö ennenkin osattu nopeasti löytää.
Ja tottakai, entistä näppärämmät käyttöliittymät nopeuttavat entisestään tietojen etsintää. Mutta olivat arkistojen signumit ja rakenteet mitä tahansa, tutkijan on aina ne omaksuttava. Se kuuluu olennaisesti tutkijan asenteeseen.
terv Matti Lund
Terve (Matti Lund ainaski)
olen itsekin aika kehäraakki (55 v.), mutta luulen jopa keksiväni jotain uutta aika useinkin. Ottaa vaan kaaliin tämä alkuperäisessä viestissäni voimakkaasti kritisoimani (viranomaisten) päällekkäinen työ. Olen itsekin istunut kansallisarkistoossa veivaamassa isovihan aikaisilla mikrofilmilukijoilla naarmuunteina filmikopiota ihan tenniskyynärpääksi asti. Esim. Vihdissä kylien ja talojen järjestys rippikirjoitain vaihtelee sikana. SSHYn hakemistot on 10 dB parempi. Jos SSHY on fiksu, se tekee rippikirja (ei filmi) kohtaset hakemistot kylittäin ja taloittain, jotka viittaavat suoraan NARCin sivuille. NARCin hakemistot (nykyisellaan) on ihan Iranista, noudattean arkiston ja skannauksen logiikkaa, ei aineiston !!
nyt tämä loppui (taas)
Kimmo V
Jos SSHY on fiksu, se tekee rippikirja (ei filmi) kohtaset hakemistot kylittäin ja taloittain, jotka viittaavat suoraan NARCin sivuille. NARCin hakemistot (nykyisellaan) on ihan Iranista, noudattean arkiston ja skannauksen logiikkaa, ei aineiston !!
Todennäköisesti tässä tehtäisiin taas päällekkäistä työtä, sillä hakemistot tuskin vastaisivat Arkistolaitoksen standardeja ja vastaava työ tehtäisiin sitten taas Arkistolaitoksen puolella.
Lainauksena Arkistolaitoksen tiedotteesta (http://www.arkisto.fi/fi/news/299/61/Kirkonkirja-aineistojen-digitointihanke-alkoi-Kansallisarkistossa/), korostukset minun
Tavoitteena on, että Suomen Sukututkimusseuran palkkaamat henkilöt toteuttavat digitoinnin, kuvankäsittelyn (auditoinnin), metatietojen lisäämisen sekä arkistoyksiköittäin digitoidun aineiston syöttämisen Digitaaliarkistoon (http://digi.narc.fi/digi/). ... Aineistohakujen helpottamiseen tähtäävässä työssä pyritään hyödyntämään Suomen Sukututkimusseuran HisKi-hakuohjelmaan talletettuja tietoja.
Parhaassa mahdollisessa maailmassa metatiedot sisältäisivät otsikkojen lisäksi mm. sivulla esiintyvät sukunimet, pahimmillaan se, mitä nykyäänkin näkyy.
Matti Lund
11.02.10, 10:32
Todennäköisesti tässä tehtäisiin taas päällekkäistä työtä, sillä hakemistot tuskin vastaisivat Arkistolaitoksen standardeja ja vastaava työ tehtäisiin sitten taas Arkistolaitoksen puolella.
Lainauksena Arkistolaitoksen tiedotteesta (http://www.arkisto.fi/fi/news/299/61/Kirkonkirja-aineistojen-digitointihanke-alkoi-Kansallisarkistossa/), korostukset minun
Parhaassa mahdollisessa maailmassa metatiedot sisältäisivät otsikkojen lisäksi mm. sivulla esiintyvät sukunimet, pahimmillaan se, mitä nykyäänkin näkyy.
Tässä suhtautumistavassa lienee tutkijoiden (olivat sitten ammattitutkijoita tai asiaa harrastavia tutkijaluonteita, tieteen harrastelijoita) ja tunnepohjaisesti asiaa harrastavien välillä ero.
Kun tutkija ryhtyy käyttämään jotain arkistoa, jota ei ole ennen käyttänyt, hän toteaa sen käyttämän paikkasystematiikan, luo yleissilmäyksen sen "hyllyihin", oli niin tunnukset kuin tilatkin rakenneltu miten hyvänsä, ja sen selvitettyään ja todettuaan panee tuulemaan, eli ottaa sieltä tarvitsemamansa asiakirjat tutkintaa varten.
Tunnepohjainen harrastelija jumittuu sen sijaan haikailemaan, kun esimerkiksi systematiikan käyttämät tunnukset eivät ole arkikieleen perustuvia kuvauksia, helppotajuisia tuoteselostuksia, ja kokee eksyneensä arkistoon. Hän asettaa tähän kynnyksen, joka syntyy siitä, että hänellä ei ole sille tuttua rutiininmallia omasta arkielämästään.
Pallo on hukassa niin kauan kuin se on haudattuna systematiikassa eikä tämä ole etsijälle kunnolla avautunut.
Kyllähän tutkijakin kaipaa tarkempaa "tuoteselostetta" silloin, kun joutuu toteamaan, että se, mitä hän etsii, ei ole siinä signumissa, missä sen on ilmoitettu olevan, ja arkiston systematiikka sillä kohtaa pettää huolimattomuusvirheen takia. Muuten, kun tajuaa systematiikan, olivat sitten nimekkeet sinänsä köyhän informatiivisia, ja vaikka retoromaniaa tai sanskriittiä, se on aivan yksi "hailee", jolla ei ole käytännön merkitystä sille nopeudelle, jolla pystyy löytämään ja käsittelemään asiakirjat.
Olennaista on myös huomioida, mitä tulee viralliseen arkistolaitokseen, että sen sisäisen systematiikan tulee ennen muuta tukea ja palvella arkistolaitoksen työntekijöitä ja heidän joutuisaa työntekoansa, ja he suorittavat aina primaaristi viranomaistyötä ja tutkijapalvelu elää väistämättä sen siivellä. Hyväksi työntekijäksi tuleminen on paljolti systematiikan kanssa sinuiksi tulemista ja asioiden yksinkertaisina pitämistä.
Tästä tulenkin jo samaan asiaan, jota ylläoleva Kaisankin kommentti korostaa: ei arkistolaitos lähde toteuttamaan sellaisia, esimerkiksi nimekkeiden kuvailuhankkeita, joille sillä ei ole sisäistä tarvetta tai jotka se kokee päällekkäiseksi ylimääräksi, kun samalla täytyisi akuutisti keskittyä sellaiseen, joka tuo todellista lisätehoa sisäiseeen työntekoon ja asiakaspalveluun. Muuta vasten arkistolaitoksessa tuskin lähdetään kyseenalaistamaan omia standardeja.
Sen olen pannut merkille, että pienen sisäänajovaiheen jälkeen harva sukututkimuksenkaan harrastaja kaipaa enää henkilöstön apua asiakirjoja etsiessään. Kyllä nekin, joita itsekin olin joskus heidän alussaan "jelppinyt", liikkuvat siellä kuin kalat syvissä vesissä. Siitä on pääteltävissä, etteivät arkistolaitoksen systeemit kuitenkaan ole pikku karseudestaan huolimatta aivan luonnonvastaisia.
Sellaisten helppojen toimintojen kuten jo nyt hakupalvelun käyttöliittymässä olevan puurakenteen käyttäminen asiakirjojen etsintään, eli otsakepohjainen yksinkertainen porautuminen aineistoon, on tietysti hyvä lisä kaikille käyttäjille.
terv Matti Lund
En lainaa Matti Lundin tuoreinta tekstiä, mutta totean nopeasti siihen liittyen, että Digitaaliarkiston nykyisessä versiossa
- ei pysty hakemaan esim. voudintilin signumilla eikä tuomiokirjojen signumeilla
- ao aineiston selaaminen puunäkymässä tarkoittaa satojen sivujen läpikäymistä
- vaatii arkistokäynnin ennenkuin tietää mihin hallinnollisiin yksikköihin tutkimuspaikkakunta kuuluu, sillä tätä tietoa ei toistaiseksi verkosta löydy.
- Voudintilien yksittäiset nimikkeet eivät vastaa KA:ssa käytössä olevaa luetteloa, sillä jälkimmäinen on ruotsiksi. Eli ei voi hakea signumilla eikä myöskään nimekkeellä, kun ei ole tietoa mikä se on.
Edellinen perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin viime viikkojen ajalta, jos joku tietää paremmin, kertokoon.
Matti Lund
11.02.10, 13:26
En lainaa Matti Lundin tuoreinta tekstiä, mutta totean nopeasti siihen liittyen, että Digitaaliarkiston nykyisessä versiossa
- ei pysty hakemaan esim. voudintilin signumilla eikä tuomiokirjojen signumeilla
- ao aineiston selaaminen puunäkymässä tarkoittaa satojen sivujen läpikäymistä
- vaatii arkistokäynnin ennenkuin tietää mihin hallinnollisiin yksikköihin tutkimuspaikkakunta kuuluu, sillä tätä tietoa ei toistaiseksi verkosta löydy.
- Voudintilien yksittäiset nimikkeet eivät vastaa KA:ssa käytössä olevaa luetteloa, sillä jälkimmäinen on ruotsiksi. Eli ei voi hakea signumilla eikä myöskään nimekkeellä, kun ei ole tietoa mikä se on.
Edellinen perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin viime viikkojen ajalta, jos joku tietää paremmin, kertokoon.
Ihan tuttuja kokemuksiahan nuo ovat.
Tarkoitus ei ollut vähätellä arkistolaitoksen portaalin puutteita ikään kuin kommenteissani olisi kätketty viesti, ettei käyttöliittymän kehittämisellä ole niin väliä. Kyllä sitäkin on kiirehdittävä, eli en halua suinkaan asettua poikkiteloin sille, mitä useammat ovat taholtaan toivoneet.
Mitä tulee perinteiseen ympäristöön, siinäkin on puutteita, virheellisiä luetteloita jne., joiden vuoksi ahkeralla tutkijalla on aina joitakin tietoja hakusessa ja välillä epätoivoa löytymisestä. Tämän on tottunut ottamaan jo asiaankulluvana, mutta tietysti voisi ajatella arkistolaitokselle kunnollista tutkija-asiakkaan reklamaatiojärjestelmää, josta saaduilla puutelistoilla tilannetta parannettaisiin. Jotenkin tuntuu, ettei tämä nyt ole niin hyvällä mallilla kuin voisi olla.
Nettikäyttöliittymä on tietysti aloittelijalle ja nuorille tutkijoille sanalla sanoen yleensä ottaen kaamea.
"Vapaa tekstihaku" on tietysti vitsi, kun haussa täytyy useimmiten olla täsmälleen oikein kirjoitettuja nimekkeitä täsmälleen oikein valittuun rakenteeseen.
Tämän pulman olen ratkaissut itselleni kirjoittamalla tai keräämällä lähes kokonaan kopioi-liitä -toiminnolla itselleni oman pikku arkistoluetteloni eli siis nettiliittymää täydentävän lunttilapun, josta kopioin ja liitän hakuun oikeellisia nimekkeitä.
Lunttilappuni on kieltämättä lähes megatavun kokoinen, vaikka on yksinkertainen arkistolaitoksen perushierarkian mukaisesti järjestelty teksitiedostolista, ja jos laajennan projektejani, lista siitä kasvaa huomattavasti.
Puunäkymiä kyllä käytän mielestäni nopeasti, mutta kun olen testannut sitä mahdollisuutta muutenkin läpikoluttuihin tuttuihin aineistoihin, löytäminen ei ole yksin nettipähkäilyn varassa, vaan tuntuu kuin porautuisi vanhasta muistista.
terv Matti
"Vapaa tekstihaku" on tietysti vitsi, kun haussa täytyy useimmiten olla täsmälleen oikein kirjoitettuja nimekkeitä täsmälleen oikein valittuun rakenteeseen.
Tämän pulman olen ratkaissut itselleni kirjoittamalla tai keräämällä lähes kokonaan kopioi-liitä -toiminnolla itselleni oman pikku arkistoluetteloni eli siis nettiliittymää täydentävän lunttilapun, josta kopioin ja liitän hakuun oikeellisia nimekkeitä.
Lunttilappuni on kieltämättä lähes megatavun kokoinen, vaikka on yksinkertainen arkistolaitoksen perushierarkian mukaisesti järjestelty tekstitiedostolista, ja jos laajennan projektejani, lista siitä kasvaa huomattavasti.
terv Matti
Kannatan Kaisa Kyläkosken ehdotusta, että (arkistolaitoksen digitoimien materiaalien) metatiedoista tehdään vaikka talkoopohjalla yksi jonkinlainen säännönmukainen ja laaja linkkijärjestelmä, jolloin sen tapaiset edut, mitä Matti Lundin luntta tuottaa hänelle itselleen, voisi olla yleisesti saatavissa. Oletan siis, että Arkistolaitos ei tuota tällaista hakuapua. Minua itseäni auttoi tavattomasti Lappeen seutua koskeva hakuapu, vaikka se vielä aika hankala ja tileihin rajoittuva onkin. Ks: http://yhdistykset.etela-karjala.fi/lssty/index.htm .
Vuonna 2006 aloittaneena ja "vain" 11 kantatilaa läpi kolunneena tiedän ne turhautumiset, mitä vasta aloittava edestään löytää. Kaikella kunnioituksella pitkään puurtaneita kohtaan, eräät eivät nyt näytä osaavan asettua esimerkiksi sellaisen henkilön asemaan, joka selvittää vain yhden kantatilan ja sitten poistuu näyttämöltä. Se ei ole kovin laaja työsarka. Tuskin kannattaisi sen vuoksi harjaantua arkistosignumien ulkoa muistajaksi.
Ehkä olen vielä harrastelija, mutta en kuitenkaan tunnepohjainen haikailija. Pahin kun on omalta osaltani jo takana.
Terve !
en voi olla vielläkin puuttumatta itse asiaan (eli päällekkäiseen työhön).
Enpä muista törmänneeni ns. jäsenkeskusteluun aiheesta.
Luulen että iso osa SSS jäsenistä on myös SSHYn jäseniä.
Kuka päätti, että mormonien filkat pitää skannata viranomaistyöna NYT HETI alkuperäisiltä filkoilta, n. 5 vuotta siitä kun SSHY oli alkanut skannata näiden filmien naarmuisia kopioita vapaaehtoistyönä ?
Mormonien filkkojen alkuperäisten pitäisi säilyä aikakin 1000 vuotta
Kuka päätti, että SSS osallistuu tähän pelleilyyn ?
t. KVa
Matti Lund
14.02.10, 13:44
Terve !
en voi olla vielläkin puuttumatta itse asiaan (eli päällekkäiseen työhön).
Enpä muista törmänneeni ns. jäsenkeskusteluun aiheesta.
Luulen että iso osa SSS jäsenistä on myös SSHYn jäseniä.
Kuka päätti, että mormonien filkat pitää skannata viranomaistyöna NYT HETI alkuperäisiltä filkoilta, n. 5 vuotta siitä kun SSHY oli alkanut skannata näiden filmien naarmuisia kopioita vapaaehtoistyönä ?
Mormonien filkkojen alkuperäisten pitäisi säilyä aikakin 1000 vuotta
Kuka päätti, että SSS osallistuu tähän pelleilyyn ?
t. KVa
Ei näitä kahta projektia voida mitenkään asettaa samalle viivalle, vaan ne ovat kaksi täysin eri maailmaa, joita ei voida mitenkään työprosessien tasolla yhdistää tai koordinoida. Tämä pitäisi nähdä. Näillä ei ole siten sellaista toiminnallista kohtaavuutta, josta voitaisiin vetää johtopäätöksiä päällekkäisyyksistä.
SSHY:n "projekti" (joka on ihan kannatettava asia), on luonteeltaan täysin anarkkista skannatun materiaalin keruuta, ilman tulokseenohjausta, ilman varsinaista tavoitesisällönsuunnittelua ja vailla kurinalaista selkeään kokonaispäämäärään pyrkimystä. Edes mitään ohjaavia välitavoitteita ei aseteta, vaan projektin annetetaan edistyä aivan ennalta-arvaamattomasti, ihan summanmutikassa siten kuin yksittäisten harrastajien päiväkohtainen oma innostus antaa myöten. Innokkaimmat skannaajat näyttävät toimineen ja reagoineen ympäristöön täysin omien tunteittensa vallassa, mikä sekään ominaisuus ei ole muuten ongelmallinen kuin, ettei kukaan toinen osapuoli voi sellaiseen luottaa ja mitenkään laskea omia siirtojaan sellaisen varaan, koska se vaikuttaa hetkelliseltä tai helposti lopahtelevaiselta innolta.
Luettujen viestien perusteella SSHY:n optimitila kai olisi, että skannausinto ryöstäytyisi valloilleen ja etenisi kuin home tai kulovalkea niin, että käytettävissä olevat skannerit revittäisiin raivoisasti käsistä ja kuvat hutaistaisiin äkkipikaa tuosta noin vain sankoin partioin. Onneksi kuitenkin skannauksilla on sangen verkkainen tahti kapasiteettiin nähden, joten homma näyttää pysyvän kasassa ja keruutulosten ylläpito hallinnassa.
Tämä SSHY:n muodon saanut ex-temporee -toiminta on ollut aivan kannatettava ja puolustanut paikkaansa, kun arkistolaitokselta oli pitkän aikaa käsittämättömästi riistetty edellytykset kuvamateriaalin tuottamiseksi tutkijoiden käyttöön säilyttämistään ja hallitsemistaan asiakirjoista ajanmukaisin välinein, jolloin niin asiakirjojen säilyttäminen kuin käyttökin tehostuvat väistämättä aivan ennennäkemättömälle tasolle.
SSHY:n vapaaehtoisskannaajien toiminnassa ei ole tässä suhteessa tietystikään mitään muuta puutetta kuin sen valtoimeisuus, eli ettei SSHY:n toimintaprosesseja voida mitenkään synkronoida jonkin sellaisen kokonaissuunnittelusta lähtevän, tallenteitten pitkäkestoisuuteen tähtäävään laatuun ja standardoituihin käytänteisiin pitäytyvän toimintaprosessin kanssa, jota arkistolaitoksen projekti edustaa.
Se, että seurakuntien arkistovarmuusrullilta tapahtuvan kuvakannan keruutyön nopeuttamiseksi on perustettu yhteistyöhanke, jossa SSSS on mukana, ja että yhteistyöhankkeeseen värvätään myös vapaaehtoisvoimia ei sinänsä tätä kuvaa muuta. Itse toimintaprosessia ei ole pyrkimys mukauttaa mahdollisesti osallistuviin vapaaehtoisvoimiin, vaan vapaaehtoisvoimat valjastetaan toimintaprosessiin. Näin uskon olematta itse mitenkään mukana tässä toiminnassa.
En pysty näkemään mitään pelleilyä tässä, vaan kaksi täysin eri tapaan rakentuvaa toimintaympäristöä.
terv Matti Lund
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.