PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Henkikirjojen tiedoista


Anssi K.
20.01.10, 15:19
Olen vasta vähän aikaa ehtinyt tutustua henkikirjoihin, joten niiden luotettavuudesta en tiedä paljoa, kuten en täysin niiden käyttöäkään hallitse.

Olen siis tutkinut vuosilta 1730-1777 olevia Suomenniemen henkikirjoja, jotka poikkeavat paljon 1818 alkavista henkikirjoista, joissa on lueteltu kaikki perheen jäsenet, vaikka heiltä ei ole henkirahaa perittykään. 1700-luvun henkikirjoissa tuntuu puuttuvan paljon väkeä, jos vertaa Suomenniemen säilyneisiin rippikirjatietoihin (alkaen vuodesta 1774).


Olen törmännyt sellaiseen tilanteeseen, missä perheen pojista osa olisi syntynyt aikana, jolloin talon isännälle ei ole merkitty vaimoa. Vaimo on merkittynä 1730-1736, mutta ei enää tämän jälkeen. Kuitenkin osa isännän pojista ilmestyy henkikirjoihin 1755, 1758 ja 1772 ja kun tuosta laskee suurinpiirtein heidän syntymävuotensa, niin olisivat syntyneet siten, ettei äitiä ole henkikirjoissa merkittynä.

Tiedän kyllä, että yleensä ei poikia ole ilmoitettu heti henkirahaiän saavuttamisen jälkeen, mutta tuossa tulisi aika pitkä aika, varsinkin nuorimmalle pojalle. Rippikirjatietojen perusteella yllä mainitut pojat ovat kuitenkin veljeksiä ja kuolinikätietojen perusteella myös syntynyt aikana jolloin vaimoa ei ole merkitty. Tiedän toki myös sen, että varsinkin 1700-luvulla kuoliniät ovat olleet aikamoista arpapeliä.

Kysynkin, kuinka luotettavia henkikirjatiedot ovat? Esimerkiksi tarkoittaako mh merkinnän puuttuminen aina, että vaimoa ei ole olemassa? Miksi kaikkia henkikirjaiässä olevia miespuoleisia talon asukkeja ole mainittu, vaikka 1774 alkavat rippikirjat kuitenkin osoittavat, että talossa on ollut enemmän henkirahaikäisiä, kuin henkikirjat vuosilta 1774-77 osoittavat.

Voi olla, että kyselen tyhmiä, mutta kaikissa sukututkimusoppaissakaan ei paljon henkikirjoista puhuta. Jos joku osaa vastata, niin olen kiitollinen. Ja toivottavasti edes joku ymmärsi, mitä haen takaa.

kkylakos
20.01.10, 15:34
Hei,

Kari-Matti Piilahti on pitänyt esitelmiä henkikirjojen käytöstä ja epäilen, että tuoreessa sukututkijan käsikirjassa (tms) voi aiheesta jotain olla. Ainakin löytyy artikkelit

Kari-Matti Piilahti: "Henkikirjat - valtiollista väestökirjanpitoa neljällä vuosisadalla" (Sukutieto 4/2008)
Piilahti, Kari-Matti: Henkikirjat ennen autonomian aikaa. Genos 2001:4.
Verkossa on luettavissa
Eljas Orrman, Henkikirjat henkilöhistoriallisena lähteenä (http://www.genealogia.fi/genos/51/51_1.htm), Genos 51(1980)

TimoT
20.01.10, 15:53
Henki- ja kirkokirjojen eroista on tarkastettu oikein väitöskirjakin Joensuun Yliopistossa. Tieto löytyy Seuran etusivulta siirtymällä toiselle sivulle.

kkylakos
20.01.10, 15:56
Henki- ja kirkokirjojen eroista on tarkastettu oikein väitöskirjakin Joensuun Yliopistossa. Tieto löytyy Seuran etusivulta siirtymällä toiselle sivulle.

Päivi Happosen väitös käsittelee henkikirjoja vuosilta 1800-1940 ja alkuperäinen kysyjä kysyi 1700-luvusta.

Anssi K.
20.01.10, 16:25
Päivi Happosen väitös käsittelee henkikirjoja vuosilta 1800-1940 ja alkuperäinen kysyjä kysyi 1700-luvusta.

Kiitoksia, kyllä noista molempien tiedoista apua on, vaikkakin tuo väitös tosiaan käsittelee 1800-lukua ja 1900-lukua. Ilmeisesti niin, että kaikkia ei ole merkitty rippikirjoihin, jotka ovat henkikirjoissa ja päinvastoin. Ja ilmeisesti kaikki eivät ole joutuneet maksamaan henkirahaa, syystä tai toisesta, eikä kaikkia ole ilmoitettu. Näin ainakin Genoksen jutusta ymmärsin.

Pitääkin käydä kirjastossa nuo Piilahden artikkelit lukaisemassa. Ja mielenkiintoinen väitös tuo, joka löytyi.

Heikki Särkkä
20.01.10, 17:57
Ruotsalainen perusteos aiheesta on Gösta Lext, Mantalsskrivningen i Sverige före 1860. Löytynee maakunta-arkistoista.

TimoT
21.01.10, 10:09
Happosen väitökseen vielä suora linkki: http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/happonen_kaksi/happonen.pdf
Käytännön kokemuksesta voin kertoa, että molempia lähteitä kannattaa käyttää rinnan aina kun mahdollista. Niiden tiedot monesti täydentävät toisiaan: esim. henkikirjoista löytyy patronyymi ja kirkonkirjoista sukunimi. Pelkästään toiseen tukeutumalla näyttävät kokeneetkin sukututkijat menevän harhaan.