1900-luvun rk:t

[Esko Lampinen]

Olen nyt kahdesti kysellyt Kansallisarkistossa käydessäni pöytävirkailijoilta, milloin saadaan ensimmäisiä 1900-luvun rippikirjoja nähtäviksi. Ennen joulua vastaus oli: "En tiedä. Eihän Mikkelissä tehdä enää korttejakaan". Viikko sitten: "En tiedä. Eihän sukututkimus ole Kansallisarkiston keskeistä aluetta". Vastausten perustelut olivat niin hyytäviä, että tuli mieleeni pyytää arkiston johtoa opettamaan virkoilijoilleen sen saman vähän pehmeämmän perustelun, minkä itsekin aikoinaan valtion virkamiehenä opin: "En tiedä. Minä olen täällä vain töissä". EL

[espoon-lasse]

Kuinka nykyään saa luettavakseen Kansallisarkistossa säilytettäviä henkikirjoja? 1990-luvulla niitä sai tutkijanpöydällä luettaviksi 6 volyymiä kerrallaan, välillä 1920 - 1975, mikäli kirja ei kuluneisuutensa tms. vuoksi ollut käyttökiellossa. Tutkijalla tuli olla numeroitu tutkijakortti, jonka saadakseen hänen tuli antaa henkilötietonsa ja allekirjoittaa vakuutus, ettei hän käytä saamiaan tietoja väärin tai epäeettisesti.

En ole vuoden 2003 jälkeen asioinut arkistossa, joten en tunne käytännön muuttumista. Noin v. 1939-45 alkaen henkikirjoissa on mainittu henkilöiden syntymäajat ja perhesuhteet siellä, missä he ovat asuneet, ja kirjoissa on myös aakkoshakemistoja. Ihmisten muuttamiset eivät välttämättä kirjoista selviä, niistä pitäisi olla jokin aavistus.

Terveisin espoon-lasse

[eeva häkkinen]

Olen kyllä lukenut henkikirjoja KAssa muistaakseni vielä viime vuonna, enkä tiedä että käytäntö olisi muuttunut. Muutto- ja kuolinmerkinnät eivät varsinaisesti kuulu henkikirjoihin, jotka ovat vain luetteloita sillä hetkellä paikalla asuneista, mutta joskus on yliviivauksen lisäksi merkitty risti nimen perään tai merkintä minne muuttanut, jopa tieto avioitumisesta. Nämä ovat siis niissä henkikirjoissa, joita pidettiin 2-3 vuotta, niin että vain muuttuneet tiedot merkittiin entiseen.

Olen luullut, ettei KAhan ole edes tarkoitus tallentaa uudempia kirkonkirjoja, olen lukenut niitä paikallisessa maakunta-arkistossa. Ainakin MMAssa on useiden alueen seurakuntien kirkonkirjat korteilla aina siihen asti, kun rippikirjoista siirryttiin kortistojärjestelmään, eli 1960-luvulle. Nämä uudemmat ovat virkailijan takana ja ne on erikseen pyydettävä. Ja kaikkialla, missä olen asioinut 1980-luvulta lähtien (arkistot ja kirkonkansliat), on edellytetty tätä "en-aio-väärinkäyttää-tietoja" -kuittausta.

[Esko Lampinen]

Ongelma onkin se, ettei selvään kysymykseen tunnu löytyvän selvää vastausta (ei nyt sekoiteta rippi- ja henkikirjoja). Ollaanko tähänastista 100 vuoden julkisuusrajaa siirtämässä 125 vuoteen? Sitähän esim. SSHY on ruvennut neuvomaan jäsenilleen, vaikkei itse sitä onneksi käytännössä noudata. Kyllä käy ruotsalaisia sukututkijoita kateeksi. EL

[espoon-lasse]

Henkikirjat ovat kehnoja rippikirjojen korvikkeita, jos rippikirjat eivät ole käytettävissä. Toisaalta jos menneisyydestä on edetty noin 1920-luvulle, henkikirjojen laatu paranee ja erityisesti v. 1945 jälkeen saa tarkkoja tietoja, ehdolla, että henkilön asuinpaikka on kunnan tarkkuudella tiedossa.

Kiitokset näistä vihjeistä; en kysy enempää. Terv. Espoon-lasse

[harrysme]

Luovutetun Karjalan osalta löytyy:
http://www.karjalatk.fi/katiha/index.php

[espoon-lasse]

Kiitokset vinkistä. Terveisin espoon-lasse