SAY:n merkinnät, Kangasalan Suomatkan Laurila

[Olarra]

Miten Suomen asutuksen yleisluettelon merkintöjä tulisi tulkita? Kangasalan Suomatkan Laurilan rusthollin isäntänä näyttää toimineen vuonna vuonna 1553 toimineen Henrik Vähäpyy.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=433705

Henrikin tapaamme edelleen isäntänä 156-70-luvuilla, mutta 1575 hänen nimensä oheen ilmaantuu myös Lars Henriksson, todennäköisesti poikansa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=435061

Vuonna 1580 Lasse (Lars Henriksson) onkin sitten jo isäntä, mutta vuonna 1590 ilmaantuu maininta omistajasta Fru Kadrin ja 1592 Sigrid Eriksdotter sekä 1597 Liuxiala Gården.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=435198

Lars Henrikssonin nimi jatkuu 1610-luvulla, mutta vuosien 1618-19 kohdalta löydämme maininnan Frelsse landb. Merkintää edeltävät lyhenteet eivät minulle aukene. Kysymys yksi: oli Lars Henriksson siis aluksi ollut tilan isäntä ja omistaja, isänsä jälkeen, mutta muuttunut lampuodiksi? Ilmeisesti tuo Kadrin on Liuksialan Katariina Maununtytär jne.?
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=436083

Vuonna 1620 Lars Larsson mainitaan talon kohdalla, vuoden 1628 kohdalla on merkintä frälse under Liuxiala Gården, Lars Larsson mainitaan kuitenkin edelleen ja vuodesta 1630 tilan viljelijänä brorson Jöran Eriksson.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=436191

Vuonna 1636 mainitaan edelleen ”under Liuxiala gården” ja vuonna 1650 Clas Totz Frälse. Samaan aikaan jatkuu viljelijänä Jöran Eriksson (siis lampuotinako, vaikka sanaa ei mainita?).
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=437143

Tilanne ei muutu 1660-70-luvuilla http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=461260
Vuonna 1678 Jörania seuraa Thomas Jöransson http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=468258

Vuonna 1697 Laurila mainitaan rusthollina ja isännäksi on tullut Hans Thomasson (Laurila)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=470804

Tämä joukkohan löytyykin sitten jo selkeällä käsialalla kirjoitetuista Kangasalan rippikirjoista:
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kangasala/rippikirja_1708-1714_tk52/44.htm
ja Hiskin kuolleista yms.

Muuttuiko siis Laurilan väki omistajista lampuodeiksi Liuksialan aikana ja palasi takaisin itsenäisiksi rusthollareiksi 1600-luvun lopussa? Ketju näyttäisi katkeamattomalta. Millainen mahtoi olla tuo lampuodin asema käytännössä? Kaikki Kangasalan Suomatkan Laurilaan liittyvä muukin tieto tietysti kiinnostaa. Oliko tällainen saman suvun säilyminen talolla tavallista läänitysajan ylitse?
t. Olavi A.

[Olarra]

Otsikossa pitää olla Suomatkan, ei mutkan - harmittava virhe heti aloituksessa. t. Olavi A. :mad:

[Olarra]

Muuttuiko siis Laurilan väki omistajista lampuodeiksi Liuksialan aikana ja palasi takaisin itsenäisiksi rusthollareiksi 1600-luvun lopussa? Ketju näyttäisi katkeamattomalta. Millainen mahtoi olla tuo lampuodin asema käytännössä? Kaikki Kangasalan Suomatkan Laurilaan liittyvä muukin tieto tietysti kiinnostaa. Oliko tällainen saman suvun säilyminen talolla tavallista läänitysajan ylitse?t. Olavi A.

Tässä etsimäni vastaukset omiin kysymyksiini koskien talonpojan asemaa läänityksen alla sekä Kangasalan Suomatkan Laurilaa:

Längelmäveden seudun historia I:ssä kertoo Eino Jutikkala maanomistusoloista ja väestöryhmistä mm. seuraavaa: lahjoitusmaita oli kolmea lajia, 1. läänitykset, joilla tarkoitettiin aatelismiehelle tilapäistä veronluovutusta aateliselle tämän elinajaksi tai toistaiseksi, jolloin se oli milloin vain peruutettavissa, 2. lahjoitukset, jotka olivat perinnöllisiä läänityksiä (yleistyivät Kustaa II Aadolfin kuoltua) ja 3. osto- ja panttirälssitilat. Jos kyseinen tila oli kruununtila, katsottiin kruunun lahjoittaneen maan veron mukana ja talonpojan häätö oli mahdollinen. Tuolloin aatelinen siis saattoi vaihtaa tilaa viljelevän perheen, tai yhdistää tilan kartanoonsa. Jos taas kyse oli perintötilasta, säilytti talonpoika sukuoikeutensa tilaan, mutta maksoi veronsa kruunun sijasta lahjoitusmaan saaneelle.

Liuksialan kruununkartanon luovuttaminen Kaarina Maununtytärelle loi suurläänityksen Längelmäveden seudulle. Läänityksen tilat valittiin Liuksialan läheisyydestä, josta Kaarina Maununtytär sai kantaa 26 tilan verot ja 1582 alkaen peräti 45 tilan verot. Sigridin aikana veronkanto-oikeus oli kasvanut jo 75:een taloon. Monikymmentaloisesta Liuksialan rälssistä Jutikkala toteaa, ettei eräissä kylissä ainoakaan siihen kuulunut talo menettänyt sukuoikeuttaan. Erikseen Jutikkala mainitsee näistä mm. Suomatkan, jossa siis sukuoikeus säilyi. Laurilahan oli osa Suomatkan kylää, eivätkä sen viljelijät näin ollen olleet lampuoteja.

Suomatkan Laurilan väki siis saattoi pysyä tilallaan, mutta kruunun sijasta menivät verot Liuksialan rälssiin. Veroista ilmeisesti selvittiin, sillä sukuoikeutta ei menetetty. Reduktion poistettua lahjoitusmaan muuttui Laurila isona tilana rustholliksi. Tilan vauraudesta kertoo sen manttaaliluku, joka vuoden 1885 luettelossa ilmoitetaan olevan 1½. Tässä pääpiirteet Suomatkan Laurilan osalta, Liuksialan rälssistä kertoo Jutikkala tietysti paljon muutakin, mutta se onkin jo toinen juttu.
t. Olavi A.