Folke Paksu ja Suomen hallitsijat

[Seppo Niinioja]

Päästäkseni eroon tuosta kammottavasta sekanimestä ketjussa http://suku.genealogia.fi/search.php?searchid=759471 aloitin uuden. Moni ei kaiketi enää tiedä, mitkä sanat ovat ruotsia, mutta onhan tällä Folkella ihan oikea englanninkielinen nimikin, kuten KaikkiAsiantuntijat (http://en.allexperts.com/e/j/ja/jarl_in_sweden.htm), yksi monista ilmaisista verkkosanakirjoista tietää. Se on beta-versio, mikä huomaa. Tällaista tietoa on tarjolla, ehkä jotakin totuuden siementäkin, how should I know, I only scribble here :D:
* Folke the Fat of Bjelbo, supporter of Inge I of Sweden, first of Bjelbo family to become earl

Tässä on linkki ehkä vakavammin otettavaan ilmaiseen tietosanakirjaan
http://family.jrank.org/pages/4292/earl.html ja sen määritelmälmä jaarlista:
Derived from Scandinavian jarl, earl is the oldest English title and rank. Later in the Middle Ages it was placed below the new ranks of duke (http://family.jrank.org/pages/4285/duke.html) and marquess (http://family.jrank.org/pages/4733/marquess-marquis.html). An earl's wife is a countess.
Read more: earl - jarl (http://family.jrank.org/pages/4292/earl.html#ixzz0ca0TZYiu) http://family.jrank.org/pages/4292/earl.html#ixzz0ca0TZYiu (http://family.jrank.org/pages/4292/earl.html#ixzz0ca0TZYiu)

Edellä oleva teksti ei taida pitää titteleiden osalta ihan paikkaansa, mutta en nyt lähde sitä selvittämään. Amerikan- ja brittienglantikin erovat, vaikka USA:ssa ei aatelisarvoja ole jaettu, Kanadassa nähtävästi kyllä.
Duke Ellington oli jazzin suurimpia nimiä ja ehdoton suosikkini, mutta lempinimihän tuo Duke hänellä oli.

Ja mikä tärkeintä:
Citing this materialPlease include a link to this page if you have found this material useful for research or writing a related article. Content on this website is from high-quality, licensed material originally published in print form. You can always be sure you're reading unbiased, factual, and accurate information.

Tämä jarl >earl lienee asianharrastajille tuttua. Englannin kielihän on lainannut paljon sanoja muinaisnorjasta ja yleensä skandinavisista kielistä. Nykyään virta menee sielläkin valitettavasti toisinpäin, ehkä jokin ombudsman poikkeuksena.

Pistän tähän välimerkin, kun lounas odottaa.

Seppo Niinioja

[Sami Lehtonen]

Käytänkin tässä vaiheessa tilaisuuden hyväkseni kertoakseni, että otsikon sisältämän teeman mukaisen CD-ROM:in sisällössä, jossa myös Emund vanhaan viitataan, ei väitetä tämän koskaan hallinneen Suomea. Sen sijaan hänet mainitaan rakkaan naapurimaamme ensimmäisenä päällysmiehenä, jonka tiedetään tähyilleen itään "sillä silmällä". Myös pyhän Erikin roolia uskalletaan kyseenalaistaa. Iso plus on myös tosiaan jo aiemmin esiin tuomani tieto siitä, että myös Faravid muistetaan mainita. Monista tuon ajan Ruotsin hallitsijoista on olemassa juuri yhtä paljon näyttöä kuin Faravidinkin olemassaolosta. Silti ensimmäisiä ei kyseenalaisteta koskaan.

Kaiken kaikkiaan sisällöllisesti olen hyvin tyytyväinen levyn antiin. Onhan se jo aivan muuta, kuin se "puppu" jota koulussa vielä vähän aikaa sitten maamme toivoille opetettiin. Tuntui tarkoituksena olleen antaa kuva, jonka mukaan ruotsalaiset toivat 1100-luvulla sivistyksen ja sivilisaation Pohjanlahden yli; kas kun ei vielä puhuttua kieltä ja kykyä tehdä työkaluja ko. alueella silloin asuneille apinoille.

[Seppo Niinioja]

Käytänkin tässä vaiheessa tilaisuuden hyväkseni kertoakseni, että otsikon sisältämän teeman mukaisen CD-ROM:in sisällössä, jossa myös Emund vanhaan viitataan, ei väitetä tämän koskaan hallinneen Suomea. Sen sijaan hänet mainitaan rakkaan naapurimaamme ensimmäisenä päällysmiehenä, jonka tiedetään tähyilleen itään "sillä silmällä". Myös pyhän Erikin roolia uskalletaan kyseenalaistaa. Iso plus on myös tosiaan jo aiemmin esiin tuomani tieto siitä, että myös Faravid muistetaan mainita. Monista tuon ajan Ruotsin hallitsijoista on olemassa juuri yhtä paljon näyttöä kuin Faravidinkin olemassaolosta. Silti ensimmäisiä ei kyseenalaisteta koskaan.

Kaiken kaikkiaan sisällöllisesti olen hyvin tyytyväinen levyn antiin. Onhan se jo aivan muuta, kuin se "puppu" jota koulussa vielä vähän aikaa sitten maamme toivoille opetettiin. Tuntui tarkoituksena olleen antaa kuva, jonka mukaan ruotsalaiset toivat 1100-luvulla sivistyksen ja sivilisaation Pohjanlahden yli; kas kun ei vielä puhuttua kieltä ja kykyä tehdä työkaluja ko. alueella silloin asuneille apinoille.

Taisit olla ensimmäinen, joka käytti Folke Paksu -nimeä. Papukaijamerkki siitä.:) Hyvä että romppu kestää asiantuntija-arvion. Pelkäsin jo joutuvani korvausvaatimusten kohteeksi...

Kartoista pääsee pois alareunassa olevan aika heikosti näkyvän Paluu-painikkeen avulla (jos se wine:llä näkyy), minkä jälkeen kello tulee taas näkyviin. Karttojahan voi zoomata näpäyttämällä ja sen jälkeen liikkua pallukassa olevien nuolten mukaan.

CD:hän oli muuten ensimmäinen Kansallisbiografia-sarjaan liittyvä julkaisu. Viime mainitun nettiversioon voi ostaa lukuaikaa Biografiakeskuksesta, kirjoittajia on 700, elämäkertoja 6000. Väitetään, että siinä on joskus käytetty vanhentuneita sukukirjojen (ehkä à la Bergholm yms.) tietoja. Esimerkkejä en pysty esittämään. Yksi etu on, että siinä on runsaasti aatelistoa koskevaa sanastoa suomeksi. Alan kirjallisuushan on lähes kokonaan ruotsinkielistä ja oikea vastine on helppo löytää, jos suomeksi kirjoittaa.

Verkkojulkaisun artikkelit ovat kuulemma kirjassa julkaistuja laajempia liitetietojensa osalta ja niitä päivitetään tarvittaessa. Niihin kuuluvat verkkojulkaisussa myös tiedot henkilön koulutuksesta ja urasta, teoksista ja tuotannosta sekä julkisista kuvista ja muistomerkeistä. Oikein hyvä kohde verkossa julkaistavaksi tämäkin.

Tätä tekstiäsi en oikein ymmärrä:
Onhan se [romppu] jo aivan muuta, kuin se "puppu" jota koulussa vielä vähän aikaa sitten maamme toivoille opetettiin. Tuntui tarkoituksena olleen antaa kuva, jonka mukaan ruotsalaiset toivat 1100-luvulla sivistyksen ja sivilisaation Pohjanlahden yli; kas kun ei vielä puhuttua kieltä ja kykyä tehdä työkaluja ko. alueella silloin asuneille apinoille.

Sinun historianopettajasi ja/tai oppikirjasi näyttävät olleen valitettavan kehnoja tai onko opetuksen taso sen jälkeen laskenut? Ei tuollaista meille 1950-luvulla uskoteltu. Pikemminkin se kuulostaa 1800-luvun kieliriitojen ajalta peräisin olevalta. Onhan meillä esimerkiksi 34 paksua nidettä kansanrunoutta suomeksi muistiin merkittynä. Paljon on tietysti uuttakin tietoa saatu. Taidankin tarkistaa ja päivittää taas tietojani tästä Museoviraston ja Suomen kansallismuseon esihistorian opetuspaketista lukioille ja peruskouluille: http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/esiohje.htm . Tuo vaikuttaa minusta tutummalta kuin apinapuheet.

Minulla oli lukiossa todella mukava historianopettaja, joka opetti muun ohella minut pitämään klassisesta musiikista. Hänen johtava historianselitysperiaatteens oli kauppa ainakin jo foinikialaisista alkaen. Sen taikasanan kun muisti täräyttää, niin kymppi on taattu tarvitsematta ihmeemmin edes yrittää. Kirkkohistoria oli sitäkin vastenmielisempää. Opettajasta se oli kiinni. Suomen hallitsemiseen nämä aiheet liittyvät sikäli, että paavihan se ylimmän vallan haltijana vahvisti 1200-luvun alussa Ruotsin kuninkaan oikeudet Suomeen ja katolinen kirkko oli enemmänkin vallan kahvassa kuin heikko Ruotsin kuningaskunta. Laitanpa muistiin tällaisenkin linkin http://www.itasuomenkoulu.fi/am1/keskiaikateksti.htm . Nämä koulujen oppimateriaalit ovat mukavan helppoja ja hauskojakin.

Ristiretkistäkin, varsinkin ensimmäisestä on kiistelty, mutta ainakin Turun, Hämeen ja Viipurin linna ovat totta, olen itse nähnyt kaikki.

Seppo Niinioja
diletantti

[Jari Nykänen]

Minäkin sain rompun tänään ja hyvin pelasi lyhyen ensitutustumisen aikana ...

[Sami Lehtonen]

Tarkennetaan vähän edellistä lausuntoa. Voimme tietysti vain arvailla, mitä 1000 ja 1100-luvuilla todella tapahtui Ruotsissa ja toisaalta Suomen puolella lahtea. Kumpaakaan ei voi väittää tuona aikana valtioksi. Se tosiasia, että Paavi on esittänyt mielipiteen Suomen kuulumisesta Ruotsin valtapiiriin ei kerro myöskään ko. ajan voimasuhteista mitään - uskonnollisesta asetelmasta kylläkin.

Minusta merkittävää on se, että ainakaan meidän historianopettajiemme mukaan Suomessa ei ollut käytännössä mitään ennen ruotsalaisten tuloa - paitsi pahansuopa Lalli - vaan että heidän mukanaan Suomeen olisi tullut uskonto, hallintojärjestelmä ja päälliköt. Myöhempi historiantutkimus on mielestäni moneen kertaan osoittanut, että kristinuskon rantautuminen on alkanut jo 800-luvulla (suosituimmista pyhimyksistä päätellen Saksasta, ei Ruotsista, jonka lähetystyö tuli brittein saarten kautta), hallinnon toivat saksalaiset kauppiaat ja päällikötkin olivat kotoperäistä sukua.

Koska molemmat naapurit (ruotsalaiset ja venäläiset) tekivät vuoron perään ryöstelyretkiä mm. Hämeen alueelle, lienee selvää, että kahden tulen väliin jäävällä osapuolella on intressissä pyrkiä liittoon toisen osapuolen kanssa ja toista vastaan. Lienee historiallinen sattuman oikku, että tarinassa on piispa Henrik ja Erik pyhä, eikä heidän itäisen kulttuuripiirin vastineensa.

[Heikki Koskela]

Kaiken kaikkiaan sisällöllisesti olen hyvin tyytyväinen levyn antiin. Onhan se jo aivan muuta, kuin se "puppu" jota koulussa vielä vähän aikaa sitten maamme toivoille opetettiin. Tuntui tarkoituksena olleen antaa kuva, jonka mukaan ruotsalaiset toivat 1100-luvulla sivistyksen ja sivilisaation Pohjanlahden yli; kas kun ei vielä puhuttua kieltä ja kykyä tehdä työkaluja ko. alueella silloin asuneille apinoille.

Kuinkahan tuota Samin kannanottoa pitäisi käsitellä? En epäile, ettekö uudet tutkimukset ole tuoneet lisäyksiä tai muutoksia 1950-luvun oppikirjoihin, joita meikäläinen on joutunut pänttäämään päähänsä. Olisko kuitenkaan tullut niin dramaattisia muutoksia perustietoihin kuin Sami on kokenut asian. :confused:

Minun käsitykseni on jonkin verran toinen enkä väitä sen olevan oikea. Mutta en olisi valmis tyrmäämään kokonaan ajatusta ruotsalaisten myönteistä vaikutuksesta suomalaiseen kulttuuriin. Vieläköhän olisi vaikuttamassa suomalaisten heikko itsetunto sen vuoksi, että ruotsalaiset hieman koulasivat meitä ja tunnemme itsemme apinoiksi. Olihan meillä toki jo omaa kulttuuria, joka uinui kehdossaan ja puhkesi kukkaan vasta suomalaisen sivistyneistön kasvun myötä.

Itse olen koettanut päästä irti ajatuksesta, että "toiskieliset" olisivat jotenkin parempia. Johtuneeko siitä, että olen käynyt muutaman kerran Haaparannassa? :D:

[Seppo Niinioja]

Tarkennetaan vähän edellistä lausuntoa. Voimme tietysti vain arvailla, mitä 1000 ja 1100-luvuilla todella tapahtui Ruotsissa ja toisaalta Suomen puolella lahtea. Kumpaakaan ei voi väittää tuona aikana valtioksi. Se tosiasia, että Paavi on esittänyt mielipiteen Suomen kuulumisesta Ruotsin valtapiiriin ei kerro myöskään ko. ajan voimasuhteista mitään - uskonnollisesta asetelmasta kylläkin.

Minusta merkittävää on se, että ainakaan meidän historianopettajiemme mukaan Suomessa ei ollut käytännössä mitään ennen ruotsalaisten tuloa - paitsi pahansuopa Lalli - vaan että heidän mukanaan Suomeen olisi tullut uskonto, hallintojärjestelmä ja päälliköt. Myöhempi historiantutkimus on mielestäni moneen kertaan osoittanut, että kristinuskon rantautuminen on alkanut jo 800-luvulla (suosituimmista pyhimyksistä päätellen Saksasta, ei Ruotsista, jonka lähetystyö tuli brittein saarten kautta), hallinnon toivat saksalaiset kauppiaat ja päällikötkin olivat kotoperäistä sukua.

Koska molemmat naapurit (ruotsalaiset ja venäläiset) tekivät vuoron perään ryöstelyretkiä mm. Hämeen alueelle, lienee selvää, että kahden tulen väliin jäävällä osapuolella on intressissä pyrkiä liittoon toisen osapuolen kanssa ja toista vastaan. Lienee historiallinen sattuman oikku, että tarinassa on piispa Henrik ja Erik pyhä, eikä heidän itäisen kulttuuripiirin vastineensa.

Olet ilmeisen hyvin perillä asioista. En edelleenkään ymmärrä, miten historianopettajallasi (sinun kouluajoistasihan on jonkin verran vähemmän aikaa kuin minun) on ollut noin ohut käsitys. Olihan täällä ollut monenlaista kulttuuria, kuten esinelöydöt osoittavat ja paikallishallinto, jota johtivat "kuninkaat", ehkä vähän nykyisten kyläpäälliköiden kaukaiset edeltäjät. Kaiketi käräjäkivillä jaettiin oikeuttakin jo esihistoriallisella ajalla. Ilman jotenkin järjestynyttä oikeudenkäyttöä on vaikea tulla toimeen, ellei käytetä ns. oman käden oikeutta. (Heikille sanoisin, että ei vain ns. korkeakulttuuri ole kulttuuria. Akateemisesti oppinut voi olla käytökseltään täysi moukka, sinua enkä itseäni missään tapauksessa tarkoittamatta).

Tämä ei ole kovin omaperäinen näkemys, mutta luulen silti että Suomen joutuminen läntiseen kulttuuripiiriin oli onnekkaampaa kuin itäiseen maaorjuuksineen ja muine herkkuineen. Täältä lähdettiin jo keskiajalla ulkomaiden yliopistoihin ja omakin yliopisto perustettiin v. 1640. Tarton yliopisto perustettiin 1632 (perustamisasiakirjan allekirjoitti kuningas Kustaa II Aadolf sotaleirillä lähellä Nürnbergiä, miten sattuikaan) ja Lundin 1666, joten hyvin oltiin kuvioissa mukana. Jonkinlaista imperialismiahan Suomi tietysti joutui kokemaan Ruotsin taholta. Autonomian aikana Suomi "korotettiin kansakuntien joukkoon" ja se oli voimakkaan kehityksen aikaa. Kun vielä onnistuttiin irtautumaan itänaapurista oikeaan aikaan ja säilyttämään itsenäisyys sotien aikana, ei tässä oikeastaan kovin huonosti ole mennyt.

Sepppo Niinioja

[Heikki Koskela]

(Heikille sanoisin, että ei vain ns. korkeakulttuuri ole kulttuuria. Akateemisesti oppinut voi olla käytökseltään täysi moukka, sinua enkä itseäni missään tapauksessa tarkoittamatta).

Tämä ei ole kovin omaperäinen näkemys, mutta luulen silti että Suomen joutuminen läntiseen kulttuuripiiriin oli onnekkaampaa kuin itäiseen maaorjuuksineen ja muine herkkuineen. Täältä lähdettiin jo keskiajalla ulkomaiden yliopistoihin ja omakin yliopisto perustettiin v. 1640. Tarton yliopisto perustettiin 1632 (perustamisasiakirjan allekirjoitti kuningas Kustaa II Aadolf sotaleirillä lähellä Nürnbergiä, miten sattuikaan) ja Lundin 1666, joten hyvin oltiin kuvioissa mukana. Jonkinlaista imperialismiahan Suomi tietysti joutui kokemaan Ruotsin taholta. Autonomian aikana Suomi "korotettiin kansakuntien joukkoon" ja se oli voimakkaan kehityksen aikaa. Kun vielä onnistuttiin irtautumaan itänaapurista oikeaan aikaan ja säilyttämään itsenäisyys sotien aikana, ei tässä oikeastaan kovin huonosti ole mennyt.

Sepppo Niinioja

En vissiin käyttänyt sanaa korkeakulttuuri tässä yhteydessä. "Se on varma kuin tauti" niinkuin muuan huoltamoyrittäjä sanoo. Ajatus on jäänyt varmaan muhimaan toisesta ketjusta. En sielläkään tainnut ihan noin absoluuttinen olla.

Muutoin olen samoilla linjoilla Sepon käsitysten kanssa. Lisäisin vain ikäänkuin peräkaneettina: ulkomaille lähteneet olivat juuri niitä valistuksen lähettiläitä, jotka toivat länsimaisia (eurooppalaisia) näkemyksiä opiskelumatkoiltaan ja heidän kauttaan myös suomalainen "rahvas" pääsi osalliseksi eurooppalaisen kulttuurin kehityksestä.

Aivan oman itsenäisen kulttuurimme helmiä on runsaasti nähtävänä ja kuultavana mm kansalliseepoksemme kautta. Emme voi varmuudella tietää milloinkaan, millainen asema meillä olisi kansakuntien joukossa, jos historian kulku olisi erilainen kuin se on ollut.

[Seppo Niinioja]

En vissiin käyttänyt sanaa korkeakulttuuri tässä yhteydessä. "Se on varma kuin tauti" niinkuin muuan huoltamoyrittäjä sanoo. Ajatus on jäänyt varmaan muhimaan toisesta ketjusta. En sielläkään tainnut ihan noin absoluuttinen olla.

Muutoin olen samoilla linjoilla Sepon käsitysten kanssa. Lisäisin vain ikäänkuin peräkaneettina: ulkomaille lähteneet olivat juuri niitä valistuksen lähettiläitä, jotka toivat länsimaisia (eurooppalaisia) näkemyksiä opiskelumatkoiltaan ja heidän kauttaan myös suomalainen "rahvas" pääsi osalliseksi eurooppalaisen kulttuurin kehityksestä.

Aivan oman itsenäisen kulttuurimme helmiä on runsaasti nähtävänä ja kuultavana mm kansalliseepoksemme kautta. Emme voi varmuudella tietää milloinkaan, millainen asema meillä olisi kansakuntien joukossa, jos historian kulku olisi erilainen kuin se on ollut.

Et ole käyttänyt sanaa korkeakulttuuri. Sehän on melkein kirosana nykyään. Takerruin epäonnistuneesti sanomaasi

"Vieläköhän olisi vaikuttamassa suomalaisten heikko itsetunto sen vuoksi, että ruotsalaiset hieman koulasivat meitä ja tunnemme itsemme apinoiksi. Olihan meillä toki jo omaa kulttuuria, joka uinui kehdossaan ja puhkesi kukkaan vasta suomalaisen sivistyneistön kasvun myötä."

Tarkoitin sanoa, että oma kulttuurimme ei ennenkään varsinaisesti uinunut kehdossaan: Sanahan tarkoittaa alunperin maanviljelystä. Se oli kansankulttuuria, jossa on ollut ihan korkeatasoisia elementtejä. Sivistyneistön mukanaan tuoman "korkeakulttuurin" ohella puhutaan nyt yleisesti populaarikulttuurista ja kulttuuriksi kai urheilukin on luettava. Jazz on on elinaikanani saavuttanut tunnustetun taidemusiikin aseman jne. Näkyypä sellainenkin tyylisuunta kuin avantgarde-jazz olevan olemassa.

Tässä oopperalaisen muistutus toiselle kalaan lähtiessä: Ota atrain, ks.
http://www.youtube.com/watch?v=nrisYOEpADY&NR=1 . Juuri tämä sovitus oli aikoinaan Voice of American lyhytaaltolähetysten Jazz Hour'n tunnarina kultaisella viisikymmentäluvulla. Olen tuolla maanalaisen linjalla Nykissä ajanutkin. Kuva on kurja, mutta musiikki hyvää, eikö? Ja melkein paras kaikista: Scott Joplinin The Entertainer, alkuperäisverio vuodelta 1902: http://www.youtube.com/watch?v=d1HLhiXPwOc

Seppo Niinioja

[Juha]

Kulttuuri ja sivistyneistön kasvu yhdistelmä sattuu sitten omiin korviini.

Kyllähän kulttuuria Suomessa oli ja on edelleen myös ihan meidän tavallisten pulliaisten keskuudessa. Tietysti tuo kulttuuri levisi ja tuli tunnetummaksi sivistyneistön myötä, mutta sinänsä se oli jo olemassa :)


Juha

[Seppo Niinioja]

Kulttuuri ja sivistyneistön kasvu yhdistelmä sattuu sitten omiin korviini.

Kyllähän kulttuuria Suomessa oli ja on edelleen myös ihan meidän tavallisten pulliaisten keskuudessa. Tietysti tuo kulttuuri levisi ja tuli tunnetummaksi sivistyneistön myötä, mutta sinänsä se oli jo olemassa :)


Juha

Näin edellä jo yritin sanoakin. Esihistoriallisen ajan kulttuuria olivat esim. runonlaulanta, korut, juhlapuvut, pakanallisten jumalien, henkien ja haltijoiden palvonta sekä vainajien (http://www.edu.lieto.fi/edulieto/nautela/kivikausi/haudat_ja_uskomukset.htm) hautaustavoissa ilmenevä kunnioittava kohtelu, joka jo neanderthalin ihmisillä viittaa käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä. Joskus näitä keskusteluja lukiessa tulee mieleen, että tuo vainajien kunnioitus on päässyt sukututkijoilta unohtumaan.

Seppo Niinioja

[Matti Lund]

Kulttuuri ja sivistyneistön kasvu yhdistelmä sattuu sitten omiin korviini.

Kyllähän kulttuuria Suomessa oli ja on edelleen myös ihan meidän tavallisten pulliaisten keskuudessa. Tietysti tuo kulttuuri levisi ja tuli tunnetummaksi sivistyneistön myötä, mutta sinänsä se oli jo olemassa :)


Juha


Haluan jo kärsimättömästi tähän paikkaan esittää puoleksi keventäen puoleksi yrittäen demonstroida sitä, kuinka kulttuurivaikutuksen suunta siirtyi "lännelle" eli katolisen uskon propagoimisen merkeissä Ruotsin kautta "Suomeeen" noin vuoden 1150 jälkeen. Demonstroin pienen taustoituksen lopuksi asiaa sivistyksen siirron "pölkkypääteorialla", jolla yritän auttaa alemmuuskompleksista kärsiviä eteenpäin, kauemmaskin Tukholman tuolle puolen.

Aikaisempi esimerkki antiikin ajalta ovat roomalaiset ja kuinka he imivät itseensä ja sitten siirsivät eteenpäin mm. kreikkalaisten ja etruskien kulttuuriperintöä.

Vähän sinne päin vivahtava prosessi tapahtui täällä Pohjolassa keskiajalla.

Katolisuus propagoitiin ensin Etelä-Skandinaviaan (Ruotsi mukaanlukien) ja heti perään ruotsalaiset ottivat tehtäväkseen propagoida se "Suomeen", toteuttaa "paavin valloituksen laajennus" vanhan reviirinsä ulkopuolelle ja vetää pitemmän korren kuin idän kirkko. Kun jokin mahtisuku tekisi ristiretkellään näin palveluksen paaville, se saisi suosituimmuusaseman paavilta ja näin se saisi edellytyksiä nousta "kukkona tunkiolle" muita mahtavampaan asemaan. En käy kiistelemään tämän pyrkimyksen kiteytyneisyydestä ja laaja-alaisuudesta, mutta jotain kaavailuja siihen suuntaan on jonkun "folkungan" päässä liikkunut, katoliselta kirkolta haettua tukijalkaa omalle itsekkäälle ekspansiohalulle. Mutta ei ruotsalaisilla ollut tässä kovin kummoista "syvyyttä ja referenssiä", vaan olivatpahan vain joutuneet hapatukselle alttiiksi hieman aikaisemmin.

Propagointi toteutettiin julmilla miekkalähetysretkueilla ajan hengen mukaisesti. Tällä saralla oli käynnissä kilpailu idän ja lännen kirkkojen välillä. Jos novgorodilaisten hävitysretki Hämeeseen, ennen Birger -jaarlin vastaavaa hävitysretkeä tulkitaan tätä taustaa vasten, jokin legendaan viittaava pienempi miekkamiespartio Ruotsista oli saattanut jo käydä muutama vuosikymmen ennen sitä lännen kirkon puolelta Turun seudulla hillumassa ja novgorodilaiset ehkä vastasivat tähän saatuaan Konstantinopolista hälytyksen, kun patriarkat viestivät reviirien olevan uhattuina.

Varmaankin paavit uskoivat, että heidän uskonsa voittaisi luonnollisesti levitenkin kilpailukykyisimpänä, mutta kirkkoruhtinaat halusivat sulkia hattuihinsa jo elinaikanaan ja olivat kärsimättömiä. Avuksi tähän katolisessa kirkossa kehitettiin propaganda. Siihen maailmanaikaan propagandan käytännön malli oli kuin olisi suoraan otettu karjan kasvatuksesta: kuten mullit ja sonnit ajetaan aitaukseen, kaadetaan ja polttomerkitään, jotta kasvattaja kokisi jokaisen pään täysin omakseen ja alistetuiksi, samalla tavalla miekkamiehet kokosivat kyläläiset, missä kulkivat, laumaan, joka miekkojen kanssa pakotettiin läheiseen järveen tai joenrantaan, jossa ne, jotka eivät olleet vastustaneet, kastettiin maagisilla latinankielisillä menoilla antaen kullekin päälle jokin pyhimyskalenterista otettu uusi outo etunimi. Näin liitossa kirkon kanssa miekkamiehet ikään kuin merkitsivät "kuninkaan karjan".

Kun sitten tarkastellaan tämä taustana ruotsalaisten roolia kulttuurivaikutusten siirrossa suhteessa suomalaisiin, niin eivät he ole juuri muuta omastaan antaneet kuin valtaansa alistamisen, mitä etua tämä kansallisen valtaeliitin imperialisen roolin saavuttaminen on sille tuottanutkaan ja mitä sen käyttäminen kaiken kaikkiaan sitten lienee alistetuille ollutkaan. Mutta alistajatkin ovat olleet kuuliaisesti niiden vaikutusten välittäjiä, joille he olivat itse äskettäin altistuneet ja alistuneet.

Olennaisimmillaan ruotsalaiset rojalistit ovat saavuttaneet tässä maantieteellisistä syistä tietyn etulyöntiaseman, jota ovat ryhtyneet siekailematta hyödyntämään suomalaisiin.

On pelkkää mielikuvien luomista yrittää ruotsalaistaa näitä vaikutuksia sen takia, että ruotsalaiset ovat niitä meille välittäneet.

Siten on pikemminkin niin, että "länsimainen sivistys" on kulkenut tänne unhoitetun pohjolan perukoille eräänlaisen "pölkkypääefektin" kautta. Pölkkypäät (chuckle heads) muistetaan eräänä mykän filmin tuotteena: miesjoukko joutui jatkuviin hassunkurisiin kommelluksiin, kun he hieman tönäisivät toisiaan tai kaatuivat lakoon jo koskettamisen aikomuksestakin.

Ruotsalainen ja suomalainen ovat joutuneet keskiajalla entistä läheisempään kontaktiin, jossa ruotsalainen on sattunut olemaan sivistyksen kosketuksia tönivä pölkkypää ja suomalainen enimmäkseen näistä sivistyksen kosketuksista kaatuileva pölkkypää, ja tulos on tässä.

terv M Lund

[Matti Lund]

Haluan jo kärsimättömästi tähän paikkaan esittää puoleksi keventäen puoleksi yrittäen demonstroida sitä, kuinka kulttuurivaikutuksen suunta siirtyi "lännelle" eli katolisen uskon propagoimisen merkeissä Ruotsin kautta "Suomeeen" noin vuoden 1150 jälkeen. Demonstroin pienen taustoituksen lopuksi asiaa sivistyksen siirron "pölkkypääteorialla", jolla yritän auttaa alemmuuskompleksista kärsiviä eteenpäin, kauemmaskin Tukholman tuolle puolen.

Aikaisempi esimerkki antiikin ajalta ovat roomalaiset ja kuinka he imivät itseensä ja sitten siirsivät eteenpäin mm. kreikkalaisten ja etruskien kulttuuriperintöä.

Vähän sinne päin vivahtava prosessi tapahtui täällä Pohjolassa keskiajalla.

Katolisuus propagoitiin ensin Etelä-Skandinaviaan (Ruotsi mukaanlukien) ja heti perään ruotsalaiset ottivat tehtäväkseen propagoida se "Suomeen", toteuttaa "paavin valloituksen laajennus" vanhan reviirinsä ulkopuolelle ja vetää pitemmän korren kuin idän kirkko. Kun jokin mahtisuku tekisi ristiretkellään näin palveluksen paaville, se saisi suosituimmuusaseman paavilta ja näin se saisi edellytyksiä nousta "kukkona tunkiolle" muita mahtavampaan asemaan. En käy kiistelemään tämän pyrkimyksen kiteytyneisyydestä ja laaja-alaisuudesta, mutta jotain kaavailuja siihen suuntaan on jonkun "folkungan" päässä liikkunut, katoliselta kirkolta haettua tukijalkaa omalle itsekkäälle ekspansiohalulle. Mutta ei ruotsalaisilla ollut tässä kovin kummoista "syvyyttä ja referenssiä", vaan olivatpahan vain joutuneet hapatukselle alttiiksi hieman aikaisemmin.

Propagointi toteutettiin julmilla miekkalähetysretkueilla ajan hengen mukaisesti. Tällä saralla oli käynnissä kilpailu idän ja lännen kirkkojen välillä. Jos novgorodilaisten hävitysretki Hämeeseen, ennen Birger -jaarlin vastaavaa hävitysretkeä tulkitaan tätä taustaa vasten, jokin legendaan viittaava pienempi miekkamiespartio Ruotsista oli saattanut jo käydä muutama vuosikymmen ennen sitä lännen kirkon puolelta Turun seudulla hillumassa ja novgorodilaiset ehkä vastasivat tähän saatuaan Konstantinopolista hälytyksen, kun patriarkat viestivät reviirien olevan uhattuina.

Varmaankin paavit uskoivat, että heidän uskonsa voittaisi luonnollisesti levitenkin kilpailukykyisimpänä, mutta kirkkoruhtinaat halusivat sulkia hattuihinsa jo elinaikanaan ja olivat kärsimättömiä. Avuksi tähän katolisessa kirkossa kehitettiin propaganda. Siihen maailmanaikaan propagandan käytännön malli oli kuin olisi suoraan otettu karjan kasvatuksesta: kuten mullit ja sonnit ajetaan aitaukseen, kaadetaan ja polttomerkitään, jotta kasvattaja kokisi jokaisen pään täysin omakseen ja alistetuiksi, samalla tavalla miekkamiehet kokosivat kyläläiset, missä kulkivat, laumaan, joka miekkojen kanssa pakotettiin läheiseen järveen tai joenrantaan, jossa ne, jotka eivät olleet vastustaneet, kastettiin maagisilla latinankielisillä menoilla antaen kullekin päälle jokin pyhimyskalenterista otettu uusi outo etunimi. Näin liitossa kirkon kanssa miekkamiehet ikään kuin merkitsivät "kuninkaan karjan".

Kun sitten tarkastellaan tämä taustana ruotsalaisten roolia kulttuurivaikutusten siirrossa suhteessa suomalaisiin, niin eivät he ole juuri muuta omastaan antaneet kuin valtaansa alistamisen, mitä etua tämä kansallisen valtaeliitin imperialisen roolin saavuttaminen on sille tuottanutkaan ja mitä sen käyttäminen kaiken kaikkiaan sitten lienee alistetuille ollutkaan. Mutta alistajatkin ovat olleet kuuliaisesti niiden vaikutusten välittäjiä, joille he olivat itse äskettäin altistuneet ja alistuneet.

Olennaisimmillaan ruotsalaiset rojalistit ovat saavuttaneet tässä maantieteellisistä syistä tietyn etulyöntiaseman, jota ovat ryhtyneet siekailematta hyödyntämään suomalaisiin.

On pelkkää mielikuvien luomista yrittää ruotsalaistaa näitä vaikutuksia sen takia, että ruotsalaiset ovat niitä meille välittäneet.

Siten on pikemminkin niin, että "länsimainen sivistys" on kulkenut tänne unhoitetun pohjolan perukoille eräänlaisen "pölkkypääefektin" kautta. Pölkkypäät (chuckle heads) muistetaan eräänä mykän filmin tuotteena: miesjoukko joutui jatkuviin hassunkurisiin kommelluksiin, kun he hieman tönäisivät toisiaan tai kaatuivat lakoon jo koskettamisen aikomuksestakin.

Ruotsalainen ja suomalainen ovat joutuneet keskiajalla entistä läheisempään kontaktiin, jossa ruotsalainen on sattunut olemaan sivistyksen kosketuksia tönivä pölkkypää ja suomalainen enimmäkseen näistä sivistyksen kosketuksista kaatuileva pölkkypää, ja tulos on tässä.

terv M Lund


Tästä havainnollistamismallista ei ehkä kovin pidetty sen sietämättömän keveyden takia.

Saman voi ilmaista seriöösimmälläkin tavalla.

Sivistyksen kuten muunkin vaikutuksen eteenpäinviemisen voi havainnollistaa aaltoliikemallilla:

Sivityksen alkusysäys on ollut kuin synnyttäisi sen keskuksesta (tässä tapauksessa jossain Rooman tienovilla) suuren aaltorenkaan sivistyspiirin mereen, mutta niin suuri se alkusysäys ei ole voinut olla, että se yksin olisi kantanut itsensä maailman ääriin, vaan vaadittiin välittäjiä, jotka vahvistivat sitä ja veivät eteenpäin. Tällöin välittäjän ja vahvistajan roolina on saada etulyöntiasema johonkin seuraavana vuorossa olevaan ja suotuisia edellytyksiä alistaa tämä seuraava oman valtansa alle. - Ellei välittäjä ole kovin heikko, suhde tahtoo vääjäämättä johtaa alistamiseen, jolla voidaan kompensoida oman aseman alisteisuutta siinä välissä.

Ruotsalaisille tämä seuraava ovat olleet suomalaiset, jotka ovat olleet perifeerisemmässä asemassa keskukseen eli "sivistyksen kehtoon" nähden, pohjolan perukoilla.

Ja kovin vajavaistahan se on tämä länsimainenkin sivistys ollut alistavien kirkollisten piirteittensä takia, jotka on omaksuttu kristinuskoon lähi-idän vanhojen kulttuurien keskenkasvuisimmista ominaisuuksista, joiden eräitä jälkijättöisimpiä muotoja on vielä islamilaisen maailman liikehdinnässä havaittavissa, jonka kulttuuri ei ole kuitenkaan maallistumisprosessissaan kuin hiuskarvan jäljessä ja on kaksinaismoraalissaan ehkä korkeammalla tasolla kuin katolisuus tai luterilaisuus.

terv Matti Lund

[Heikki Koskela]

Ja kovin vajavaistahan se on tämä länsimainenkin sivistys ollut alistavien kirkollisten piirteittensä takia, jotka on omaksuttu kristinuskoon lähi-idän vanhojen kulttuurien keskenkasvuisimmista ominaisuuksista, joiden eräitä jälkijättöisimpiä muotoja on vielä islamilaisen maailman liikehdinnässä havaittavissa, jonka kulttuuri ei ole kuitenkaan maallistumisprosessissaan kuin hiuskarvan jäljessä ja on kaksinaismoraalissaan ehkä korkeammalla tasolla kuin katolisuus tai luterilaisuus.

terv Matti Lund

Nyt on pakko todeta, että ylläolevan ajatuksen taustat (varsikin tummenettu osa) eivät ole minulle avautuneet ainakaan vielä. Pitänee odottaa vielä valaistumisen hetkeä ja todeta niinkuin muuan haastattelijani työpaikkahaastattelun aikana totesi jostakin tapahtumasta, joka ei liittynty minuun: "Das geht über mein Kopf."

[Mariasparf]

Mistäpä minä , sokia kananen , sen rompun tilaisin ? Itseni ja lasteni kauhistukseksi esipolvia pukkaa kaukaa ja paljon . Vähintä mitä voin tehdä on yrittää seurata reheviä keskustelujanne ja oppia ihan oikeasti .

Ystävällisin terveisin !

Mariasparf

[Matti Lund]

Nyt on pakko todeta, että ylläolevan ajatuksen taustat (varsikin tummenettu osa) eivät ole minulle avautuneet ainakaan vielä. Pitänee odottaa vielä valaistumisen hetkeä ja todeta niinkuin muuan haastattelijani työpaikkahaastattelun aikana totesi jostakin tapahtumasta, joka ei liittynty minuun: "Das geht über mein Kopf."


Esimerkiksi ikivanhoihin lakeihin, koraaniin ja raamattuun kirjattu miesvalta ja naissukupuolen minuuden riisto ja alistaminen on sidoksissa vanhoihin lähi-idän kulttuureihin ja tullut kovin kirraavana ominaisuutena länsimaiseen kulttuuriperintöön.

Omia reviireitään puolustava mustankippee miessukupuolihan on tällaiset koodekset luonut aivan omasta takaa ja legitimoidakseen naisten alistamisen pistänyt nämä aivan itsekkäät ja vainoharhaiset turvalausekkeensa jumalolentojen suihin. Tällainen on "keskenkasvuista".

Sen sijaan esimerkiksi hunnien kulttuurissa miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia: naisia ei diskriminoitu niistä valintatilanteista, joista raamatulliset ja koraanilliset kulttuurit ovat perinteisesti riistäneet naiset ja edelleenkin modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa on paljon kitkaa näissä asioissa tuon vanhan painolastin takia.

Ja yleensä, kun nainen sattuu olemaan jossain asiassa parempi kuin mies, nämä tunarit turvautuvat tähän vanhaan kulttuuriperintöönsä, kaivavat aasinsiltoja ja verukkeita sieltä torjuakseen jotain pätevämpää ihmistä palvelemasta yhteisöä, vain koska hän sattuu olemaan nainen.



Siis ei idästä pelkkää pahaa tullut, vaan jotain opittavaa esimerkiksi hunneiltakin, jossa oli reilummat ja aikuisemmat suhteet eri sukupuolten välillä.

terv Matti Lund

[Jari Nykänen]

Mistäpä minä , sokia kananen , sen rompun tilaisin ? Itseni ja lasteni kauhistukseksi esipolvia pukkaa kaukaa ja paljon . Vähintä mitä voin tehdä on yrittää seurata reheviä keskustelujanne ja oppia ihan oikeasti .

Ystävällisin terveisin !

Mariasparf

Tuossa yksi linkkihttp://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=957

[Sami Lehtonen]

Olet ilmeisen hyvin perillä asioista. En edelleenkään ymmärrä, miten historianopettajallasi (sinun kouluajoistasihan on jonkin verran vähemmän aikaa kuin minun) on ollut noin ohut käsitys. Olihan täällä ollut monenlaista kulttuuria, kuten esinelöydöt osoittavat ja paikallishallinto, jota johtivat "kuninkaat", ehkä vähän nykyisten kyläpäälliköiden kaukaiset edeltäjät. Kaiketi käräjäkivillä jaettiin oikeuttakin jo esihistoriallisella ajalla. Ilman jotenkin järjestynyttä oikeudenkäyttöä on vaikea tulla toimeen, ellei käytetä ns. oman käden oikeutta. (Heikille sanoisin, että ei vain ns. korkeakulttuuri ole kulttuuria. Akateemisesti oppinut voi olla käytökseltään täysi moukka, sinua enkä itseäni missään tapauksessa tarkoittamatta).

Tämä ei ole kovin omaperäinen näkemys, mutta luulen silti että Suomen joutuminen läntiseen kulttuuripiiriin oli onnekkaampaa kuin itäiseen maaorjuuksineen ja muine herkkuineen. Täältä lähdettiin jo keskiajalla ulkomaiden yliopistoihin ja omakin yliopisto perustettiin v. 1640. Tarton yliopisto perustettiin 1632 (perustamisasiakirjan allekirjoitti kuningas Kustaa II Aadolf sotaleirillä lähellä Nürnbergiä, miten sattuikaan) ja Lundin 1666, joten hyvin oltiin kuvioissa mukana. Jonkinlaista imperialismiahan Suomi tietysti joutui kokemaan Ruotsin taholta. Autonomian aikana Suomi "korotettiin kansakuntien joukkoon" ja se oli voimakkaan kehityksen aikaa. Kun vielä onnistuttiin irtautumaan itänaapurista oikeaan aikaan ja säilyttämään itsenäisyys sotien aikana, ei tässä oikeastaan kovin huonosti ole mennyt.

Sepppo Niinioja

Olen Sepon kanssa hyvinkin samaa mieltä. Heikille sellainen lyhyt vastaus, etten toki väheksy Ruotsin panosta suomalaisen kulttuurin kehitykseen. Lähinnä kritisoin sitä, että tarina piispa Henrikistä ja Lallista kuuluu kirjallisuushistorian ja folkloristiikan oppikirjaan. Oman koulunkäyntini ajalle osuu useampikin historianopettaja. Ala-asteella oli yksi opettaja kaikissa aineissa ja häntä ei voi pitää keskinkertaisuutta kummempana - opettaja hän oli käsittääkseni siksi, kun oma isänsäkin oli ollut. Taitoja, lahjakkuutta tai kutsumusta alalle ei ollut. Ala-asteen opettajalle merkitystä oli talon pinta-alalla ja vanhempien titteleillä. Ruotsin kielen kanssa minulla ei ole minkäänlaisia antipatioita, luen sitä kohtuullisen hyvin ja puhuisin mielelläni paremminkin. Toinen isoäitini oli ruotsinkielinen.

Yläasteella oli eri historianopettajia muistaakseni neljä tai viisi - muodollisesti päteviä taisi olla yksi. Muuhun pätevyyteen en ota kantaa. Lukiossa tuli sitten taas uusi opettaja, jonka opetus oli hyvää, mutta lukion historian oppimäärä taas sisältää vähän toisenlaisia aihealueita. Lukiossani historiaa opetti silloinen rehtori ja erään tällekin forumille kirjoittavan rovastin lähisukulainen.

[Sami Lehtonen]

Tästä havainnollistamismallista ei ehkä kovin pidetty sen sietämättömän keveyden takia.

Saman voi ilmaista seriöösimmälläkin tavalla.

Sivistyksen kuten muunkin vaikutuksen eteenpäinviemisen voi havainnollistaa aaltoliikemallilla:

Sivityksen alkusysäys on ollut kuin synnyttäisi sen keskuksesta (tässä tapauksessa jossain Rooman tienovilla) suuren aaltorenkaan sivistyspiirin mereen, mutta niin suuri se alkusysäys ei ole voinut olla, että se yksin olisi kantanut itsensä maailman ääriin, vaan vaadittiin välittäjiä, jotka vahvistivat sitä ja veivät eteenpäin. Tällöin välittäjän ja vahvistajan roolina on saada etulyöntiasema johonkin seuraavana vuorossa olevaan ja suotuisia edellytyksiä alistaa tämä seuraava oman valtansa alle. - Ellei välittäjä ole kovin heikko, suhde tahtoo vääjäämättä johtaa alistamiseen, jolla voidaan kompensoida oman aseman alisteisuutta siinä välissä.

Ruotsalaisille tämä seuraava ovat olleet suomalaiset, jotka ovat olleet perifeerisemmässä asemassa keskukseen eli "sivistyksen kehtoon" nähden, pohjolan perukoilla.

Ja kovin vajavaistahan se on tämä länsimainenkin sivistys ollut alistavien kirkollisten piirteittensä takia, jotka on omaksuttu kristinuskoon lähi-idän vanhojen kulttuurien keskenkasvuisimmista ominaisuuksista, joiden eräitä jälkijättöisimpiä muotoja on vielä islamilaisen maailman liikehdinnässä havaittavissa, jonka kulttuuri ei ole kuitenkaan maallistumisprosessissaan kuin hiuskarvan jäljessä ja on kaksinaismoraalissaan ehkä korkeammalla tasolla kuin katolisuus tai luterilaisuus.

terv Matti Lund

Kyllä, olet oikeassa. Ruotsalaiset olivat väline, eivät kulttuuri. Eräs toinen historian henkilö taisi lanseerata termin "hyödyllinen hölmö", joka kuvannee parhaiten ruotsalaisten statusta paavinistuimen näkökulmasta.

[Erkki A Tikkanen]

Tuossa yksi linkkihttp://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=957

Tässä toinen, itse kirja, joka on helpompi lukea, samalla rahalla, tosi edullinen tarjous, 8 euroa!

http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=862

[Heikki Koskela]

Esimerkiksi ikivanhoihin lakeihin, koraaniin ja raamattuun kirjattu miesvalta ja naissukupuolen minuuden riisto ja alistaminen on sidoksissa vanhoihin lähi-idän kulttuureihin ja tullut kovin kirraavana ominaisuutena länsimaiseen kulttuuriperintöön.

Omia reviireitään puolustava mustankippee miessukupuolihan on tällaiset koodekset luonut aivan omasta takaa ja legitimoidakseen naisten alistamisen pistänyt nämä aivan itsekkäät ja vainoharhaiset turvalausekkeensa jumalolentojen suihin. Tällainen on "keskenkasvuista".

Sen sijaan esimerkiksi hunnien kulttuurissa miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia: naisia ei diskriminoitu niistä valintatilanteista, joista raamatulliset ja koraanilliset kulttuurit ovat perinteisesti riistäneet naiset ja edelleenkin modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa on paljon kitkaa näissä asioissa tuon vanhan painolastin takia.

Ja yleensä, kun nainen sattuu olemaan jossain asiassa parempi kuin mies, nämä tunarit turvautuvat tähän vanhaan kulttuuriperintöönsä, kaivavat aasinsiltoja ja verukkeita sieltä torjuakseen jotain pätevämpää ihmistä palvelemasta yhteisöä, vain koska hän sattuu olemaan nainen.

Siis ei idästä pelkkää pahaa tullut, vaan jotain opittavaa esimerkiksi hunneiltakin, jossa oli reilummat ja aikuisemmat suhteet eri sukupuolten välillä.

terv Matti Lund

En ole eri mieltä esittämiesi odotusarvojen perusteella. Kulttuurin kehitys on kuitenkn kokonaisvaltainen kehitys, joka on tapahtunut ajan kuluessa. Henkilökohtaisesti yritän tarkastella lopputulosta, joka on syntynyt (kulttuuri)evoluution aikana. Se on tuottanut kulttuurin, jonka kanssa me elämme ja joka vaikuttaa omiin valintoihimme.

Kysyin asiaa sen vuoksi, että olin huomaavinani tekstissäsi ajatuksen "väärästä" kehityksestä ja siihen vaikttavista tekijöistä. Näin ei ole. Lopputulema on se mikä nyt on vallitseva kulttuuri. Ei ole olemassa "väärää" kulttuuria. On vain tietyn rodun/kansakunnan omaksuma kulttuuriperintö, joka on jatkunut nykyaikaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että Ruotsi on ollut ajoittain antavana osapuolena suomalaisiin nähden. Sen vaikutusta ei voida aliarvioida myöskään historian kulun kannalta. Piispa Henrikin ja Lallin tarinat eivät ole olleet esteenä kulttuurin monipuoliselle kehitykselle Suomessa.

Peräkaneetiksi kirjoitan henkilökohtaisen käsitykseni siitä rompusta. Sain sen tänään käyttööni ja tarkastelin sitä ja totesin ostoni olleen onnistunut. Selkeitä kirjoituksia, joita voi käyttää sukututkimuksessa hyödyksi.

[Ossian]

.
Peräkaneetiksi kirjoitan henkilökohtaisen käsitykseni siitä rompusta. Sain sen tänään käyttööni ja tarkastelin sitä ja totesin ostoni olleen onnistunut. Selkeitä kirjoituksia, joita voi käyttää sukututkimuksessa hyödyksi.

Hei,

Olen iloinen tuon rompun nyt yht'äkkiä saamasta suosiosta.
Kuten jossakin tässä viestiketjussa olen maininnutkin, on tuo romppu ollut minulla sen ilmestymisestä alkaen eli noin 10 vuotta.

Tuo romppu on ollut melkein kymmenen vuotta mainittuna kotisivustollani osoitteessa http://www.mesterton.net/lahteet.htm
Minua hämmästyttää se, että sitä ei ole sieltä kukaan huomannut...

Ossian Mesterton

[Jari Nykänen]

Minua hämmästyttää se, että sitä ei ole sieltä kukaan huomannut...



Se vain tarkoittaa, ettei kukaan oikeasti lue lähdeviittauksia :D: :rolleyes:

[tellervoranta]

Ottaen huomioon otsikon, minusta vaikuttaa että arvoisat, tunnetut sukututkijat joko harjoittavat verbaalista kommunikointia tai notkistavat sormiaan näppäimillä :rolleyes::cool:

[Heikki Koskela]

Hei,

Olen iloinen tuon rompun nyt yht'äkkiä saamasta suosiosta.
Kuten jossakin tässä viestiketjussa olen maininnutkin, on tuo romppu ollut minulla sen ilmestymisestä alkaen eli noin 10 vuotta.

Tuo romppu on ollut melkein kymmenen vuotta mainittuna kotisivustollani osoitteessa http://www.mesterton.net/lahteet.htm
Minua hämmästyttää se, että sitä ei ole sieltä kukaan huomannut...

Ossian Mesterton

Olen käynyt lukuisia kertoja sivuillasi ja ollut saavana osapuolena. Olen myös huomannut lähdeluettelot. Itsekin olen käyttänyt mainitsemiasi verkkolähteitä melko paljon hyväkseni jo hyvin kauan. Voi olla niinkin kuin Jari Nykänen sanoo. Niihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Tellervolle lyhyt vastaus: sekä, että. Ihan viimeisen päälle tärkeää se ei ole.

[Mariasparf]

Kiitoksia paljon !
Saattaapa olla muistikatkoksiakin nähtyjen ja katsottujen linkkien suhteen . Hyvä on uudistaa tuttavuutta ja laittaa tiedon lähteitä parempaan järjestykseen.

Mariasparf

[Seppo Niinioja]

Kiitoksia paljon !
Saattaapa olla muistikatkoksiakin nähtyjen ja katsottujen linkkien suhteen . Hyvä on uudistaa tuttavuutta ja laittaa tiedon lähteitä parempaan järjestykseen.

Mariasparf

Kiitos kiitoksista! Kirjoitin 6.1. tuon toisen Folke-alkuisen kammottavan nimisen ketjun viestissä #25 näin:

06.01.10, 17:39
Seppo Niinioja (http://suku.genealogia.fi/member.php?u=100453) http://suku.genealogia.fi/images/statusicon/user_online.gif
Forumin jäsen - Medlem i forumet
Liittynyt: Jun 2007
Viestejä: 1,730

http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon1.gif Vs: Folke den digre Jarl in Sweden
Saadakseni itselleni parempaa tolkkkua ja luotettavampaa tietoa kuin näistä kinasteluista päätin tilata SKS:n 1999 julkaiseman CD-ROM:in Kuninkaallisia, keisarillisia ja tasavaltalaisia 8 euron talvialehintaan. Julkaisijan mukaan se sisältää kaikki Suomen hallitsijat ja valtionpäämiehet puolisoineen 1000 vuoden ajalta Emund Vanhasta Martti ja Eeva Ahtisaareen. Julkaisu sisältää 141 perusteellista pienoiselämänkertaa.

Se on julkaistu v. 2001 myös näyttävänä kirjana, jos haluaa maksaa enemmän. Sukupuut ovat selkeitä. Mieli tehnyt monta kertaa ostaa sekin. Kirjassa on Halonenkin mukana, mutta ilman häntäkin pärjää.

Seppo Niinioja

Täytyy ottaa kunnia itselleen tuon talvialennustarjouksen esilletuomisesta, vaikka se ei näytä kaikkia miellyttäneenkään. Kirja maksoi loppiaisena muistaakseni vielä 28 euroa, alennettu hinta sekin, mutta sen jälkeen se on pudotettu 8 euroon ja ostin senkin. Kirjaa on kätevämpi käyttää, mutta painoasu on sikäli ikävähkö, että siinä on pelkkä mustavalkokuvitus kantta lukuunottamatta. Parissa jonkun mainitsemassa linkissä mainituissa verkkokaupoissa hinta on edelleen 40 euron luokkaa.
http://twitter.com/favicon.ico (http://search.twitter.com/search?q=Finnish%20folk%20culture%2C)
Olen toki moniaita vuosia seurannut SKS:n alennusmyyntejä, kuten tietysi moni muukin, tehnyt löytöjä ja joskus ostanut ihan normaalihintaisiakin kirjoja. Virolaissyntyisen, viimeiset vuotensa Turussa kansatieteen professorina toimineen Ilmar Talven teoksen Finnish folk culture (käännös) sain pari vuotta sitten viidellä eurolla.

Sotkin vähän asioita: Hallitsijoista on siis julkaistu kaksi kirjaa, kuten on mainittu. Toinen kirja on se ulkoasultaan upea W&G:n kustantama ja prof Päiviö Tommilan päätoimittama opus
Suomen hallitsijat. Kuninkaat, keisarit ja presidentit. Päätoimittaja Päiviö Tommila. Vastaava toimittaja Anssi Mäkinen (SSS:n hallituksen jäsen ym.). Weilin+Göös. 352 s., josta Jukka tarkka kirjoitti Helsingin Sanomissa 28.4.2000 näin (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kansa+haluaa+kertoa+asiansa+suoraan+hallitsijalle/HS20000428SI1KU024ho) . W&G:hän on harrastanut ulkoasultaan korkeatasoisia ja kalliita "kodin hakuteoksia". Muistelen, että tässä olisi niitä hallitsijasukujen erittäin selkeitä sukupuita, mutta KA:n kappaleesta en niitä löytänyt.

Tästä muistuikin mieleeni, kuinka taideopiskelijat jokunen vuosikymmen sitten menivät Ateneumiin "pilkkaamaan Edelfeltiä". En tiedä, onko se vielä tapana. Kohtuullisen kokeneina harrastajina tykkäämme kyllä hänen maalauksistaan kovasti.

Mitään en suosittele enkä väitä niiden olevan virheettömiä. Tämä on julkaistu vain tiedoksi. Voi sitä aikaansa huonomminkin käyttää kuin Forsythein saagoja lukemalla.

Mainittakoon samaan hintaan vielä toinenkin aarreaitta, Tiedekirja Kirkkokadulla. Siellä alennuskirjojen hinnat lähtevät yhdestä eurosta ja Seuran jäsenet saavat sielläkin 25 % alennuksen.

Ja tietysti antikvariaatit, jotka ovat usein ainoa keino saada vanhempi kirja hankituksi, tai ainakin uutta halvemmalla. Onneksi keskustassakin on vielä muutamilla kauppiailla perinteinen myymälä, jossa on vähintään yhtä ahdasta kuin Seuran kirjastossa. Kun on jonkin aikaa hyllyjen välissä kolunnut, niin harmaatukkkainen uskomattoman tietäväinen kauppiaskin ilmestyy jostakin kulman takaa paikalle. Ja tinkiminen kuuluu asiaan.

Seppo Niinioja