Valokuvia tunnistettavaksi

[JiiPee72]

Kuvasin kameralla isotätini jäämistössä olleet valokuvat, kun ei skanneria ole. Ja nyt sitten olisi kiva tietää keitä mahtaa kuvissa oikein olla. Lähisuvusta ei löydy ketään sellaista joka noita kuvia voisi tunnistaa, kun kaikki sen ikäpolven edustajat ovat jo kuolleet. Isotätini Lyydia Ristonen kuoli jo 1978 ja hän oli sisaruksista viimeinen ja hänen sisaruksistaan jälkikasvua oli vain isoäidilläni. Silloin aikanaan kun kenties olisi ollut joku lähisuvussa joka tunnisti henkilöitä, niin en ollut vielä niin kiinnostunut sukututkimuksesta ja toisekseen en ollut edes tietoinen noista kuvista.

Jossakin kuvassa on melko varmasti isoäitini sen perusteella mitä muistan noista toisista kuvista, mutta laitoinpahan nuo kaikki tuonne nähtäville siitä huolimatta. Ja melko varmasti joissakin on hänen sisaruksiaan, kun parissa kuvassa mies on aika lailla saman näköinen kuin isäni nuorena, niin epäilisin että kyseessä on isäni eno, molemmilla sattumoisin sama etunimi, Oskari.

Osa kuvista on melko varmasti Jyväskylästä, kun tätini asui siellä sen jälkeen kun täältä Vihtavuoresta pois muutti, osa kenties jostain muualta.
http://kuvablogi.com/blog/660/14/

[Tuulakki]

Pari vinkkiä - paikkakuntaa en kuitenkaan tunne lainkaan:

Lehteriltä otettu kuva on Eduskunnan lehteriltä. Hautajaiskuvista voi saada jotain tietoa suurentamalla ja lukemalla seppelenauhan tekstejä. Joskus kuvaa tummentamalla saa tekstiä paremmin esille.

Löytyisikö sukutauluistasi isoäidin vanhempien puolelta kuitenkin pikkuserkkuja tms. Jyväskylän seudulta? Mainitset myös isäsi mahdollisesti olevan kuvissa - entä hänen sukulaistensa haastattelu? Ellei näistä ole apua, niin paikkakunnan sukututkijoiltakin saattaisi löytyä tietoja Ristosen perheen naapureiden ja Vihtavuoren kyläläisten jälkikasvun paikantamisessa. Vihtavuorella näkyy olevan oma kyläyhdistyskin, jonka kautta varmasti löytyy kontakteja lisää.

Joskus suorastaan toivon, että sukututkimuksen harrastajat voisivat paikallisyhdistysten kanssa säännöllisesti järjestää valokuvakatselmuksia ja -näyttelyitä esim. kirjastoihin. Tai miksei sitä voisi laittaa vaikka paikkakunnan Supermarkettiin, jossa kaikki käyvät? Paperiset printit eivät paljon maksa ja kauppa saisi asiakkaitakin lisää. Monet 80-90 -vuotiaat seniorimme ovat vielä hyvässä henkisessä kunnossa ja muistavat toki edesmenneitten naapureidenkin nimiä ja kasvoja - ja miten mielellään he katselisivat kauppareissullaan, löytyykö uusia valokuvia tunnistettavaksi. Huumoria käyttäen kirjasto tai kauppa voisi laittaa esille jonkinlaisen etsintäkuulutus-osaston omana serminään!

Kun tällaisia kysymyksiä forumilla näkee, tulee väistämättä mieleen valokuvien nimeämisen tärkeys! Mennäänpä seuraavalla kerralla visiitille varttuneen väen luokse kameran, lyijykynän ja lehtiön kanssa ja listataan ne vanhimmat valokuvat talteen nimien kera.

[Hannu Numminen]

Joskus suorastaan toivon, että sukututkimuksen harrastajat voisivat paikallisyhdistysten kanssa säännöllisesti järjestää valokuvakatselmuksia ja -näyttelyitä esim. kirjastoihin. Tai miksei sitä voisi laittaa vaikka paikkakunnan Supermarkettiin, jossa kaikki käyvät? Paperiset printit eivät paljon maksa ja kauppa saisi asiakkaitakin lisää. Monet 80-90 -vuotiaat seniorimme ovat vielä hyvässä henkisessä kunnossa ja muistavat toki edesmenneitten naapureidenkin nimiä ja kasvoja - ja miten mielellään he katselisivat kauppareissullaan, löytyykö uusia valokuvia tunnistettavaksi. Huumoria käyttäen kirjasto tai kauppa voisi laittaa esille jonkinlaisen etsintäkuulutus-osaston omana serminään!

Kun tällaisia kysymyksiä forumilla näkee, tulee väistämättä mieleen valokuvien nimeämisen tärkeys! Mennäänpä seuraavalla kerralla visiitille varttuneen väen luokse kameran, lyijykynän ja lehtiön kanssa ja listataan ne vanhimmat valokuvat talteen nimien kera.

Voisihan niitä kuvia laittaa noin isompana eränä vaikka paikalliseen vanhainkotiin tai palvelutaloonkin. Vaikkei tulisi tietoja itse valokuvista, tulisipa ainakin asukkaille itselleen muistoja keskusteltavaksi, kun tulee vanhat ajat mieleen.

Olen ottanut mukaan digitaalisen sanelimen, kun olen mennyt ottamaan digikameralla kuvia toisen henkilön albumissa olevista kuvista. Silloin voi rauhassa kotona purkaa tietokoneelle äänitteen ja mukavasti kuunnella siitä, ketä missäkin kuvassa on. Ei tarvitse sotkea haastateltavan ajatuksenjuoksua. Olen sitten voinut siinä kuvaustilanteessa mukailla juttua ja kysellä tarkennuksia.

Kuulemma ainoa oikea väline nimien laittamiseen valokuvien taakse on vanha kunnon lyijykynä.