Räätälitkö rampoja?

[JaMaHa]

Hei!

Löysin toiselta keskustelupalstalta tiedon, että räätälit ovat usein olleet rampoja. Tämä keskustelu koski vuosia 1800-1814. Tieto oli kuulemma saatu luotettavalta taholta.

Onko tästä väittämästä olemassa jossain tietoa tai tietääkö joku jotain? Omassakin suvussani on ollut räätäleitä, mutta merkintöjä mistään vammoista en ole löytänyt kenenkään kohdalta.

Terv. Jaana

[Juha]

Mikähän tämä luotettava taho on?

Rippikirjoissa on hyvin säännöllisesti tietoja ihmisten eriasteisesta vammaisuudesta eikä monien räätälisukulaisteni kohdalle ole kertaakaan sattunut ao. merkintää ajanjaksolla 1750-1900.

Tietolähteenä keskustelupalstan "luotettava taho" ei varmaan ole se luotettavin taho......

Olisin kyllä hyvin kiinnostunut tietämään, mihin faktoihin juttu perustuu


Juha

[Movitz]

joku totuus tuossa voi hyvinkin piilllä, sillä äitini isän äidin isä Jussi Selonen (1884-1930) poltti itsensä pikkupoikana pahoin ja räätälihän hänestä tehtiin kun ei mies muuhun tainnut...

Jens

[Kataja]

Hei!

Löysin toiselta keskustelupalstalta tiedon, että räätälit ovat usein olleet rampoja. Tämä keskustelu koski vuosia 1800-1814. Tieto oli kuulemma saatu luotettavalta taholta.

Onko tästä väittämästä olemassa jossain tietoa tai tietääkö joku jotain? Omassakin suvussani on ollut räätäleitä, mutta merkintöjä mistään vammoista en ole löytänyt kenenkään kohdalta.

Terv. Jaana
Arvelen että räätälinkin ammatti oli monessa suvussa sukuammatti. Yhdessä sukuhaarassani on räätäleitä ainakin neljässä polvessa peräkkäin, enkä ole huomannut heillä merkintöjä vammoista, en rippikirjoissa enkä SAY:ssa. Päinvastoin voisi ajatella, että taipuisat jäsenet oli räätälille eduksi, sillä muuten istua jököttäminen kävi rankaksi.
Itselläni on hieman ylitaipuvat nivelet, kuten äidillänikin oli, ja lapsena ja nuorena räätälinasennossa ja polvien päällä istuminen olivat mieliasentojani. Räätälisuvun perintöäkö?
Marjatta

[Helena V.]

Hei,

Omissakin esipolvissa on räätäleitä monessa polvessa, muttei mitään merkintöjä rammoista taikka vammoista. (Ylitaipuvia niveliä minullakin on perintönä kuten myös käsityötaidot? Vai, kuinka monella mm. peukalot taipuvat alaspäin kiinni käsivarteen?:D::rolleyes:).

Taitaa olla ihan tuulesta temmattu arvelu tällä "luotettavalla taholla"?!
t. Helena V.

[Matti Lund]

Hei,

Omissakin esipolvissa on räätäleitä monessa polvessa, muttei mitään merkintöjä rammoista taikka vammoista. (Ylitaipuvia niveliä minullakin on perintönä kuten myös käsityötaidot? Vai, kuinka monella mm. peukalot taipuvat alaspäin kiinni käsivarteen?:D::rolleyes:).

Taitaa olla ihan tuulesta temmattu arvelu tällä "luotettavalla taholla"?!
t. Helena V.



Voidaan tuolla tavalla yleistetty väittämä räätäleistä määritellä erinomaisen tuulesta temmatuksi, mikä ei ole kuitenkaan lähellekään niitä paljon ihmeellisempiä väittämiä, joihin sukututkimuksen harrastelijoilla tahtoo olla viehtymystä (kun toisaalta historian harrastus on muuten jäänyt heikommalle huomiolle, mikä ruokkii myyttejä!).

Toisaalta tiedän kyllä yksittäisiä tapauksia, joissa mies on jonkin haaverin seurauksena joutunut vaihtamaan ammattiaan, eli rajoite edellisen ammatin harjoittamisessa on muodostunut sen verran merkitseväksi, ettei se ole enää luonnistanut niin hyvin, että siitä olisi enää kunnollista elantoa lohjennut.


Otetaan nyt vaikkapa yksi esimerkki kuuluisuuksien takustasta. Eli tasavaltalaisuuden ehkä tulenpalavimman asianajajan, kansallisessa historiassamme, Santeri Alkion isähän oli räätäli ja kauppias, muttei alunperin.


Alkuaan Alkion isän Juho Filanderin tarkoitus oli ryhtyä viljelemään vaimonsa kotitilaa, Jakkua Laihian Jakkulankylässä, mutta hänellä lipsahti kirveenisku polveen ja lumpio meni niin pahasti halki, ettei hän enää pystynyt riittävällä teholla peltotöihin. Niinpä hän ryhtyi harjoittamaan räätälintöitä, joissa polven kyvyillä ei ollut ratkaisevaa merkitystä työtuloksiin pääsemisessä.


Kuitenkaan ei voida tätäkään tulkita "pystymetsästä" tapahtuneeksi tai alan pioneerina toimimiseksi, vaan suvussa olivat olleet jo siihen mennessä vankat käsityöperinteet, nimenomaan räätäleitä ja suutareita oli tullut suvusta aikaisemminkin, joten tiennäyttäjiä oli riittänyt.


Tietysti pitää muistaa, että vanhoina aikoina oli ihmisillä paljon sellaisia syntymävammoja, jotka on nykyään hoidettu leikkaustoimenpiteillä näkyvistä pois, mutta lähes jokaisen suvussa ja naapurustossa niitä oli silmiinpistävästi muinoin.


Nämä vammat tietysti vaikuttivat jossain määrin entisinä aikoina ammatilliseen suuntautumiseen ja asemaan yhteisössä.


Jos ajatellaan yleisimpiä syntymävammoja, niissä oli näkyvimpänä näkövamma, eli se oli esimerkiksi yleisin syy anoa vapautusta henkirahan maksusta. Tämä tuskin suosi räätälintoimeen ryhtymistä.


Erityyppisiä jalkavammoja oli myös kokonainen leegio. Näistä kampurajalkaisuus oli aika yleinen ja myös erityyppiset polviviat olivat yleisiä. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan, jos nämä vammat olivat kovin vaikea-asteisia, ne vaikuttivat "uranvalintaan" (enemmän se oli rahvaan osalla kruunu, joka "valitsi" uran kuin henkilö itse).


Monesti maanviljelijän syntymävamma tulee asiakirjoissa ilmi valituksina vasta korkeassa iässä, kun se alkaa kehittyä luonnollisen raihnaistumisen vanavedessä vaikeampiasteiseksi kulumaksi kuin nuoruudessa.

Omissa esivanhemmissani on useampia räätäleitä, joista on myös kuvauksia aikalaisdokumenteissa, eikä niissä ole tullut esiin heillä vammoja. Jotkut heistä ovat olleet monipuolisia käsityöläisiä, muutamat "valistusmiehiä" ja suurin osa myös kelpo maanviljeljöitä, joilla on ollut vastuullaan verotalo.

terv Matti Lund

[Markku Pihlajaniemi]

Heipä

Aiheesta yksi esimerkki, jonka perusteella ei toki kannata tehdä mitään yleistystä.

Ilmajoen syyskäräjillä 1757 eräs isäntä tuli oikeuden eteen siskonsa pojan kanssa. Isäntä ilmoitti, että olisi halukas laittamaan pojan tämän sairaalloisuuden vuoksi pitäjänräätälin luokse Kurikkaan oppimaan räätälin työtä. Oikeudessa esitettiin kirkkoherran todistus, ettei tällä 16 vuotta vanhalla pojalla ole ollut montakaan niin tervettä vuotta, että pystyisi olemaan jatkuvasti vuoden palveluksessa. Lautakunta todisti samaa, mikä voitiin todeta myös pojan vähäisestä kasvusta ja heikosta olemuksesta. Kruununvoudilta piti hakea tähän vielä lupa.

[Tuiju Olsio]

Hei,
... (Ylitaipuvia niveliä minullakin on perintönä kuten myös käsityötaidot? Vai, kuinka monella mm. peukalot taipuvat alaspäin kiinni käsivarteen?:D::rolleyes:).
t. Helena V.
Minulla taipuvat :D: