Tänään 19.9. klo 19 telkkarista

[Veikko Leskelä]

Tänään näkyy tulevan tv:stä allaoleva ohjelma, joka lienee kiinnostava:




TV1 19.9.2007 klo 19:00 - 19:30

Prisma Studio

mm.

Sukututkijoilla epäselvyyttä yksityisyyden suojasta.

[Erkki]

Kiitos vihjeestä, tuli katsottua.

Tämä alkaa näyttää selvältä, sukututkimuksesta ollaan tekemässä kielletty harrastus. Ei saa kysyä eikä kerätä tietoa eikä varsinkaan tallentaa. Julkaiseminen tekee meistä täydellisiä rikollisia. Onneksi kuulusteluihin kuskataan kruunun kyydillä.

Mutta kysytkö Veikko Leskinen siltä tiedonsaalaamisvaltuutetulta, että mitä loppupelissä tehdään omassa pääkopassa muistissa oleville sukutiedoille? Luultavasti kaikki emme totaalisesti dementoidu . . .

[Veikko Leskelä]

Kiitos vihjeestä, tuli katsottua.

Tämä alkaa näyttää selvältä, sukututkimuksesta ollaan tekemässä kielletty harrastus. Ei saa kysyä eikä kerätä tietoa eikä varsinkaan tallentaa. Julkaiseminen tekee meistä täydellisiä rikollisia. Onneksi kuulusteluihin kuskataan kruunun kyydillä.


Kyllähän tuo Kuusiluoman Pasikin vinkkasi ja kiitos Pekosen Erkille kommenteista, joiden kyllä huomaan olevan turhan pessimistisiä - tapansa mukaan.

Nythän laaditaan parhaillaan toimialan pelisääntöjä ja oletan nyt tietosuojavaltuutetun lausuneen sellaista, mikä on yllättävän tiukkaa tekstiä aikaisempaan nähden...

Otetaanpa aivan rauhallisesti ja rakennetaan yhteistyössä toimivat käytännesäännöt.

VL
Toimialan käytännesääntötyöryhmän pj

[kkylakos]

Hei,

voisiko joku referoida ohjelman sisältöä televisiottomalle?

[Veikko Leskelä]

Eilinen TV 1:n Prisma Studio näkyy tulevan uusintana huomenna, jolloin nekin, jotka eivät ehtineet katsomaan sitä, pääsevät tutustumaan siihen:


TV1 keskiviikkona 19.9. klo 19.00, uusinta pe 13.00
Prisma Studio (http://www.yle.fi/teema/tiede/prisma_studio/id15099.html)

Uusi insuliinianalyysi tarkentaa rikostutkimusta. Sukututkijoilla epäselvyyttä yksityisyyden suojasta. Prisma Studio muokkaa blondille täydelliset aivot.
********************

Tässä Prisman sivujen tiivistelmä sukututkijoita kiinnostavasta osuudesta:

Sukututkimuksen tietoturva epäselvä Sukututkimusta harrastaa jopa viisitoistatuhatta suomalaista. Moni harrastajatutkija rikkoo tietämättään tietosuojalakia ja sukukirjassa ilman lupaa julkistettujen henkilötietojen takia on jo istuttu käräjäsalissakin. Sukututkijat tekevät paraikaa esitystä käytännesäännöistä, jotka selventäisivät sukututkimuksen osalta suurpiirteiseksi jäävää henkilötietolakia.

**********************************

Käytännesääntötyö todellakin etenee vastuullisesti, analyyttisesti ja yhteistyössä toimialan toimijoiden kanssa toimivaan käytännesääntökokonaisuuteen pyrkien. Epäselvyyksistä halutaan yhteistuumin eroon.

ystävällisesti

VL
Käytännesääntötyötyhmän pj

[Veikko Leskelä]

Hei,

voisiko joku referoida ohjelman sisältöä televisiottomalle?

Niin, huomenna sen näkee sitten uudestaan.

VL

[P. T. Kuusiluoma]

Se oli niin turhanaikainen ohjelma, ettei kukaan menettänyt mitään, jos se jäi katsomatta. 10 sekuntia tv:ssä kauhian revohkan jälkeen on lievästi sanottuna turhauttavaa. Minä sentään puhuin ihan fiksuja toimittajalle, mutta hän halusi siihen vain sukututkijoiden ja tietosuojavaltuutetun vastakkainasettelun. Mitä tästä opimme? Ei kannata antautua tiedotusvälineiden viekotteluille; ne pettävät aina.

P. T. Kuusiluoma

[Veikko Leskelä]

Totta on, että vastakkainasettelu tuli ohjelmassa esille sukututkijoiden ja tietosuojavaltuutetun kesken varsin korostuneena.

Mutta hyvin miellyttävää oli kuulla tuon sukuseuraveteraanin (Tapani Konttinen) ryhdikäs lausunto, jossa hän lupasi, että sukuseuran sukututkimuksessa kunnioitetaan suvun jäsenten yskityisyyden suojaa eli toimitaan hienotunteisesti ja suojaa loukkaamatta.

Mielestäni se oli vanhan oltermannin viisasta puhetta, jota kannattaa kuunnella ja joka tasapainottaa erinomaisesti vastakohtaisia asenteita.

[P. T. Kuusiluoma]

Tämä alkaa näyttää selvältä, sukututkimuksesta ollaan tekemässä kielletty harrastus. Ei saa kysyä eikä kerätä tietoa eikä varsinkaan tallentaa. Julkaiseminen tekee meistä täydellisiä rikollisia.

Ehei, eivät kansanedustajat uskalla sellaista lakia säätää, jolla sukututkimus kielletään eivätkä virkamiehetkään sentään kaikkeen pysty, vaikka halua ja yritystä olisi. Mutta totta on, että pirusti sukututkimusta yritetään nyt sisäasiainministeriössä suitsia ainakin väestötietojen käytön osalta. Väestötietolain kokonaisuudistus on 1900- ja 2000-lukuja tutkivien sukututkijoiden kannalta todella vaarallinen hanke. Suomen Sukututkimusseura on tässä asiassa toiminut aktiivisesti ja saanut hyvin äänensä kuuluville, mutta nähtäväksi jää kuinka omituinen lakiesitys ministeriöstä eduskuntaan lähtee. Sen on tarkoitus mennä tänä syysistuntokautena käsiteltäväksi.

Nyt olisi jokaisen sukututkijan syytä herätä ruususenunestaan ja ryhtyä seuraamaan väestötietolain kokonaisuudistuksen kehitystä. Asiaa koskevat asiakirjat löytyvät internetistä osoitteella www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/47C4CE5A06D13544C2257142002A0AD4 (http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/47C4CE5A06D13544C2257142002A0AD4)

Vähintä mitä jokainen sukututkija voi tehdä, on antaa tukensa sukututkijoiden etuja ajavalle valtakunnalliselle järjestölle. Kätevimmin se tapahtuu liittymällä jäseneksi. Tämän hankkeen torjunnassa eivät juridiset toimenpiteet yksin riitä, nyt tarvitaan myös joukkovoimaa. Kun Suomen Sukututkimusseuran juridisen toimikunnan puheenjohtajalta eduskunnan lakivaliokunnassa kysytään kuinka suurta sukututkijajoukkoa Seura edustaa, on sillä merkitystä vastataanko 5.500 vai 10.000.

Onneksi kuulusteluihin kuskataan kruunun kyydillä.

Kun Lapualla vuosi takaperin kysyin Matilta, miltä hänestä tuntui, kun tällaisessa asiassa vietiin poliisikuulusteluun, vastasi hän, ettei se niin vaikealta tuntunut, mutta se tuntui, kun ihmiset raitilla kyselevät jatkuvasti, että "vieläkö sä Matti oot vapaalla jalaalla?"

P. T. Kuusiluoma

[Heikki Koskela]

Mitä yhtenäisempänä joukkona me esiinymme, sitä varmemmin meitä kuunnellaan. Mehän olemmekin suurista linjoista yhtä mieltä. Meidän toimintaamme seurataan. Jäsenistön määrällä on painoarvoa.

[Veikko Leskelä]

Mitä yhtenäisempänä joukkona me esiinymme, sitä varmemmin meitä kuunnellaan. Mehän olemmekin suurista linjoista yhtä mieltä. Meidän toimintaamme seurataan. Jäsenistön määrällä on painoarvoa.

Tähän voidaan yhtyä sillä täydennyksellä, että yhtenäisyyttä tarvitaan koko toimialalla so sukuseurojen ja - tutkijoiden yhteistyössä.

Emme voi sooloilla vaan pyrkiä rakentavaan yhteistyöhön.

Muistutan, että tekeillä ovat toimialakohtaiset käytännesäännöt reilussa yhteistyössä.

VL

[Erkki]

Mutta totta on, että pirusti sukututkimusta yritetään nyt sisäasiainministeriössä suitsia ainakin väestötietojen käytön osalta. Väestötietolain kokonaisuudistus on 1900- ja 2000-lukuja tutkivien sukututkijoiden kannalta todella vaarallinen hanke.

Asiaa koskevat asiakirjat löytyvät internetistä osoitteella www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/47C4CE5A06D13544C2257142002A0AD4 (http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/47C4CE5A06D13544C2257142002A0AD4)
P. T. Kuusiluoma

Tuli luettua (ylimalkaisesti) yhteenveto pyydetyistä lausunnoista.
Yksi meitä koskeva kohta sivulta 38:
Kirkkohallitus pitää perusteltuna lisätä elossa olevien henkilöiden tietosuojaa sukututkimusta ja henkilömatrikkelien laatimista varten. (kaipaako selitystä?)

Nyt teen kysymyksen viisaammille vastattavaksi:
Ev.lut. kirkon tapa, mahdollisesti jopa sääntö on, että jumalanpalveluksen yhteydessä luetaan kastettujen, vihittyjen ja kuolleitten täydelliset nimet, kuolleista myös ikä. Eronneita ei tosin ilmoiteta.

Samat tiedot on luettavissa niissä sanomalehdissä, joihin srk ilmoituksen antaa. Useimmissa seurakunnissa vastaavat tiedot ovat myös sen nettisivuilla.

Saman aikaisesti seurakunnat haluavat pitää rippikirjat salassa sata vuotta ja tiedonpanttauslaitos vaatii seuralta, että hautakivistä ei saa julkaista kuvia.

Onko tämä menettely sopusoinnussa henkilötietolain kanssa, voiko srk:n jäsen vaatia, että minun kuolemastani ette sitten huutele? Vai meneekö kirkkolaki henkilötietolain edelle, jos se on määrännyt nämä ilmoitukset tehtäviksi? (Kirkkolaki muuten voitti kerran työaikalain pistein 100 - 0).

Silti jaksan odottaa, että myös harrastajasukututkijoiden yhteisöä voitaisiin puolustaa viranomaisten tulpatessa tiedon saannin ja tehdessä harrastuksestamme kriminalisoidun teon. Mutta tämä vaatii meiltä tiukkaa yhteistä asennetta. Viranomaisten myötäily käytännetyöryhmissä tekee tästä harrastuksesta vaikean, tulevaisuudessa mahdottoman. Kuusiluoman asenne on tukemisen arvoinen.

[Juha]

Hyvä Erkki!

Huomautan myös siitä, että yksittäisen harrastelijasukututkijan ja sukuseuran ambitiot eivät ole vältämättä yhteneväiset.

Lisäksi Suomessa käsittääkseni on edelleen julkaisuvapaus ilman ennakkosensuuria. Kokonaan toinen juttu on sitten itsensä löytäminen leivättömän pöydän äärestä.


Täytynee jatkossa keskittyä vain ennen vuotta 1900 tapahtuneisiin asioihin....kyllä niissäkin riittää tekemistä meillä kaikilla

[Veikko Leskelä]

Viranomaisten myötäily käytännetyöryhmissä tekee tästä harrastuksesta vaikean, tulevaisuudessa mahdottoman.

Tällainen asenne on tuhoisa ja aivan virheellinen.

Pitää ymmärtää, että nyt ollaan tekemässä yhteistyössä toimialakohtaisia käytännesääntöjä ja odotetaan Erkinkin puhaltavan toimialan yhteen hiileen.

Ei kukaan voita mitään sooloilulla.

VL

[Erkki Järvinen]

Tuli luettua (ylimalkaisesti) yhteenveto pyydetyistä lausunnoista.
Yksi meitä koskeva kohta sivulta 38:
Kirkkohallitus pitää perusteltuna lisätä elossa olevien henkilöiden tietosuojaa sukututkimusta ja henkilömatrikkelien laatimista varten. (kaipaako selitystä?)

Nyt teen kysymyksen viisaammille vastattavaksi:
Ev.lut. kirkon tapa, mahdollisesti jopa sääntö on, että jumalanpalveluksen yhteydessä luetaan kastettujen, vihittyjen ja kuolleitten täydelliset nimet, kuolleista myös ikä. Eronneita ei tosin ilmoiteta.

Samat tiedot on luettavissa niissä sanomalehdissä, joihin srk ilmoituksen antaa. Useimmissa seurakunnissa vastaavat tiedot ovat myös sen nettisivuilla.

Saman aikaisesti seurakunnat haluavat pitää rippikirjat salassa sata vuotta ja tiedonpanttauslaitos vaatii seuralta, että hautakivistä ei saa julkaista kuvia.

Onko tämä menettely sopusoinnussa henkilötietolain kanssa, voiko srk:n jäsen vaatia, että minun kuolemastani ette sitten huutele? Vai meneekö kirkkolaki henkilötietolain edelle, jos se on määrännyt nämä ilmoitukset tehtäviksi? (Kirkkolaki muuten voitti kerran työaikalain pistein 100 - 0).

Silti jaksan odottaa, että myös harrastajasukututkijoiden yhteisöä voitaisiin puolustaa viranomaisten tulpatessa tiedon saannin ja tehdessä harrastuksestamme kriminalisoidun teon. Mutta tämä vaatii meiltä tiukkaa yhteistä asennetta. Viranomaisten myötäily käytännetyöryhmissä tekee tästä harrastuksesta vaikean, tulevaisuudessa mahdottoman. Kuusiluoman asenne on tukemisen arvoinen.

Jospa kehitys johtaa siihen, ettei sanomalehdissä saa julkaista kirkollisia ilmoituksia; kuolinilmoitukset, kastettujen ja vihittyjen nimet pidetään salassa.

[Veikko Leskelä]

Eilinen ohjelma on katsottavissa tai kuunneltavissa videona tai audiona Ylen Areena-palvelusta, jos on asianmukaiset asetukset . Linkki:

http://areena.yle.fi/toista?id=826752

[Antti Järvenpää]

Eilinen ohjelma on katsottavissa tai kuunneltavissa videona tai audiona Ylen Areena-palvelusta, jos on asianmukaiset asetukset . Linkki:

http://areena.yle.fi/toista?id=826752

Kiitos Veikko linkistä. Kävin vilkaisemassa ja katsottuani en oikein ymmärtänyt, mikä näiden toimittajien viesti tai tiedonvälitys idea oli.

Tietosuojavaltuutetun kommentista heijastuu kyllä se, että hän ei ole koskaan itse yrittänyt tehdä sukutukimusta eikä kutsua kokoon sukukokousta. Jos olisi, tietäisi, että ajantasalla olevien osoitetietojen saanti on todella suuri ongelma ja itseasiassa mahdoton tehtävä.

Se, että tietää tai pystyy helposti hankkimaan yhden tai muutaman osoitteen, ei tarkoita että kaikki on tunnistettavissa ja helposti hankittavissa. Hänen väittämnsä tuossa TV-ohjelmassa oli sama kuin logiikan peruskurssin esimerkki: Se, että paloauto on punainen, ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki punaiset autot ovat paloautoja.

[esteri]

Ei sanomalehtien kirkollisissa uutisissa mainita syntyneitä, vihittyjä eikä kuolleita jos asianosaiset ja tai kuolintapauksessa, omaiset sen kieltää.
Olen jopa sivullisena kuullut, kun virkailija sitä kysyi. Ohi korvieni meni koskiko kielto myös jumalanpalvelluksessa kirkossa lukemista.
Toisaalta ihmetyttää, jos aviokuulutuksenkin ilmoittamisen kirkossa voi kieltää, eikö siinä juuri ole tarkoitus aikomuksesta solmia avioliitto ilmoittaa, jos jollain olisi siitä huomauttamista.
Esteri

[Heikki Koskela]

Minäkin innostuin katsomaan linkin kautta esitetyn ohjelman, kun jäi aiemmin katsomatta. Ohjelman anti oli melko vähäinen eikä anna kovin paljon kommentoitavaa.

Tarkoitan tietosuojavaltuutetun komentteja, jotka osoittivat ainakin selvää tiedon ja kokemuksen puutetta sukututkimuksen osalta. Se on ymmärrettävää, jos ei ole paneutunut sukututkimuksen tekemiseen tai on vain vähäinen kokemus.

Minua muutoinkin kiusaavat jättimäiset aukot (?) tietosuojaverkossa tai sitten en ole ymmärtänyt asioita lainkaan. Otan vain yhden esimerkin. Menen hautausmaalle, jossa on haudattu viime vuonna tai 10 vuotta sitten henkilö, jonka syntymä- ja kuolinaika nimineen ja jopa ammatteineen on kaiverrettu hautamuistomerkkiin kaikkien halukkaitten katsottaviksi. Minä otan nimen ja muut tiedot talteen ja vien ne koneelleni. Koittaa aika, jolloin ajatus sukukirjan tekemisestä muuttuu todellisuudeksi. Henkilö esiintyy nyt tekemässäni kirjassa ja olen näin ollen syyllistynyt virheelliseen menettelyyn. Vai olenko?

Toinen aukko ammottaa ajoittain jumalanpalveluksen yhteydessä, kun sieltä luetaan kansan kuultavaksi seurakunnan jäsenten nimiä ja kuolinaikoja. Sehän on kaunis tapa, joka on ollut käsittääkseni vuosisatoja voimassa. Tästä asiasta kirjoitti jo Erkki, joten ei siitä enempää.

Muutoin olen sitä mieltä, että henkilötietolakia on kaikissa tapauksissa erittäin vaikea tavallisen saapastelijan ymmärtää. Heittäydyn siis vain seuraamaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

[Veikko Leskelä]

Kiitos Veikko linkistä. Kävin vilkaisemassa ja katsottuani en oikein ymmärtänyt, mikä näiden toimittajien viesti tai tiedonvälitys idea oli.

Tietosuojavaltuutetun kommentista heijastuu kyllä se, että hän ei ole koskaan itse yrittänyt tehdä sukutukimusta eikä kutsua kokoon sukukokousta. Jos olisi, tietäisi, että ajantasalla olevien osoitetietojen saanti on todella suuri ongelma ja itseasiassa mahdoton tehtävä.

Se, että tietää tai pystyy helposti hankkimaan yhden tai muutaman osoitteen, ei tarkoita että kaikki on tunnistettavissa ja helposti hankittavissa. Hänen väittämnsä tuossa TV-ohjelmassa oli sama kuin logiikan peruskurssin esimerkki: Se, että paloauto on punainen, ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki punaiset autot ovat paloautoja.

Niin, tuntuu siltä, että liian iso asia yritettiin laittaa liian vähälle ajalle. Yritystä kyllä oli.

Kun pähkäiltiin aikanaan, miltä tuntuu noudattaa tiedottamisvelvollisuutta sellaiseenkin sukuun kuuluville, josta on saatu niminä kasaan vaikkapa 30 000, niin törmätään käsitteeseen "mission impossibile".

Ulkomailla, tuntemattomissa tai oudoissa nurkissa asuvia tai muuttavia/muuttaneita on liikaa. Talonpoikaisjärkisenä pitäisin sellaista tiedottamista, jossa käytetään mahdollisimman monikanavaista ja kustannustehokasta muotoa, jonka peitto on kohtuullisen kattava. Aina jää tavoittamatta henkilöitä. Ammatilliset matrikkelit ovat helpompia, koska järjstöillä on jäsenluetteloissa osoiteluettelot. Kielto-oikeus sukututkimusta varten tulee selville silloinkin, kun ostetaan henkilötietoja ja niistä ilmenee sukututkimuskielto. Ongelmana ovat sitten nuo jälkikäteen arkaluonteisia tietoja ilmoittavat, joiden osalta on vaikea varautua hienotunteisuuteen. Niitä ei taida yleensä olla monta.

Miksei voida organisoida myös sukuhaarojen verkostoja huolehtimaan tiedottamisesta? Suurseuroilta ei pitäisi vaatia kohtuuttomia. Tietysti aktiivisuutta on monenlaista.

[P. T. Kuusiluoma]

Otan vain yhden esimerkin. Menen hautausmaalle, jossa on haudattu viime vuonna tai 10 vuotta sitten henkilö, jonka syntymä- ja kuolinaika nimineen ja jopa ammatteineen on kaiverrettu hautamuistomerkkiin kaikkien halukkaitten katsottaviksi. Minä otan nimen ja muut tiedot talteen ja vien ne koneelleni. Koittaa aika, jolloin ajatus sukukirjan tekemisestä muuttuu todellisuudeksi. Henkilö esiintyy nyt tekemässäni kirjassa ja olen näin ollen syyllistynyt virheelliseen menettelyyn. Vai olenko?

Se on sinun ja tutkijana harjoittamasi lähdekritiikin välinen asia, mistä hankit tietosi sukututkimusrekisteriin. Siihen ei ole ainakaan tietosuojaviranomaisilla nokan koputtamista - niin, ei ainakaan jos keräät sallittuja tietoja ja/tai luvallisista lähteistä.

Sinun sukututkimusrekisterisi kannalta sillä ei ole mitään väliä, mistä tiedot sukututkimusrekisteriisi keräät, ei vaikka koko rekisteri koostuisi yks yhteen julkaistusta sukukirjasta kerätyistä tiedoista. Ratkaisevaa on se, onko rekisteröityjen joukossa eläviä henkilöitä, joille lain mukaan on ilmoitettava rekisteröinnistä ("ellei siitä aiheudu kohtuutonta vaivaa"), annettava tilaisuus tarkistaa tiedot ja lopulta poistaa ne, jos asianomainen sitä vaatii. Näin on tilanne, jos kyseessä on sellainen sukututkimustarkoituksessa ylläpidetty henkilörekisteri, joka kuuluu henkilötietolain soveltamisalaan.

Onko sinun sukututkimusrekisteriisi sovellettava henkilötietolakia muuten kuin yleisten ylläpidon huolellisuusvaatimusten osalta (tietoja ei saa valua rekisteristä vahingossa verkkoon ja palomuurin on oltava kunnossa)? Jos sinä suoritat henkilötietojen käsittelyä yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin (2 §), henkilötietolaki ei koske sinua.

On kuitenkin melko selvää, että kun ryhdyt tuottamaan sukukirjaa, se ei enää ole henkilökohtaisiin tarkoituksiin tehtyä henkilötietojen käsittelyä. Silloin henkilötietolain säädökset tulevat kokonaisuudessaan noudatettaviksesi. Mutta kuinka tiukasti, siihen yritämme käytännesäännöillä saada selvyyttä.

[Jorma]

Ehei, eivät kansanedustajat uskalla sellaista lakia säätää, jolla sukututkimus kielletään eivätkä virkamiehetkään sentään kaikkeen pysty, vaikka halua ja yritystä olisi. Mutta totta on, että pirusti sukututkimusta yritetään nyt sisäasiainministeriössä suitsia ainakin väestötietojen käytön osalta. Väestötietolain kokonaisuudistus on 1900- ja 2000-lukuja tutkivien sukututkijoiden kannalta todella vaarallinen hanke. Suomen Sukututkimusseura on tässä asiassa toiminut aktiivisesti ja saanut hyvin äänensä kuuluville, mutta nähtäväksi jää kuinka omituinen lakiesitys ministeriöstä eduskuntaan lähtee. Sen on tarkoitus mennä tänä syysistuntokautena käsiteltäväksi.

Nyt olisi jokaisen sukututkijan syytä herätä ruususenunestaan ja ryhtyä seuraamaan väestötietolain kokonaisuudistuksen kehitystä. Asiaa koskevat asiakirjat löytyvät internetistä osoitteella www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/47C4CE5A06D13544C2257142002A0AD4 (http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/47C4CE5A06D13544C2257142002A0AD4)

Vähintä mitä jokainen sukututkija voi tehdä, on antaa tukensa sukututkijoiden etuja ajavalle valtakunnalliselle järjestölle. Kätevimmin se tapahtuu liittymällä jäseneksi. Tämän hankkeen torjunnassa eivät juridiset toimenpiteet yksin riitä, nyt tarvitaan myös joukkovoimaa. Kun Suomen Sukututkimusseuran juridisen toimikunnan puheenjohtajalta eduskunnan lakivaliokunnassa kysytään kuinka suurta sukututkijajoukkoa Seura edustaa, on sillä merkitystä vastataanko 5.500 vai 10.000.



Kun Lapualla vuosi takaperin kysyin Matilta, miltä hänestä tuntui, kun tällaisessa asiassa vietiin poliisikuulusteluun, vastasi hän, ettei se niin vaikealta tuntunut, mutta se tuntui, kun ihmiset raitilla kyselevät jatkuvasti, että "vieläkö sä Matti oot vapaalla jalaalla?"

P. T. Kuusiluoma
En osaa tuora lainaushommaa (tarvii opastusta) mutta 1. kappale:
Ei ole (vielä) lainlaatijoiden hommista kysymys; vaan nyt ja tulevaisuudessakin siitä miten valtaa käyttävä viranomainen (esim. tietosuojavaltuutettu) asian tulkitsee. Laki on mitä siinä lukee, mutta sen pohjalta tekee päätökset se kellä on valta päättää mitä se tarkoittaa. Ja jos päättävä viranomainen "vihaa" jotain henkilöryhmittymää, niin kaikki päätökset tulevat olemaan hänen henkilökohtaisia mielipiteitään asioiden oikeasta laidasta. Perusteluita kyllä löytyy lausuntojen tueksi.

Kannatan kaikkien tukevan SSS:n ponnisteluita asioiden järkevän käsittelyn edistämisestä.

Seuraavako "lainrikkoja"
jorma

[Veikko Leskelä]

1. Minäkin innostuin katsomaan linkin kautta esitetyn ohjelman, kun jäi aiemmin katsomatta. Ohjelman anti oli melko vähäinen eikä anna kovin paljon kommentoitavaa.

2. Muutoin olen sitä mieltä, että henkilötietolakia on kaikissa tapauksissa erittäin vaikea tavallisen saapastelijan ymmärtää. Heittäydyn siis vain seuraamaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

1. Sanoisin että ainakin minulle jäi tuosta ohjelmasta päällimmäiseksi muutama painoalue:

* sukuseurojen ja -tutkijoiden tiedottamisevelvollisuuden tarkoituksenmukainen hoitaminen

* rekisteröidyn mahdollinen kielto-oikeuden käyttö ja sen toteuttaminen

* yleensä henkilötietolain noudattamisen mahdollisuudet ja

* sukuseuran osuudessa vastuullinen ilmoitus, että lainsäädännön vaatimuksia tullaan kunnioittamaan.

Ajan lyhyyden vuoksi noiden laintulkinta-asioiden avaaminen jäi ohjelmassa puutteelliseksi.

2. Olet oikeassa siinä, että henkilötietolaki on maallikolle saati muillekin - tutkijoille, historioitsijoille tai juristeillekin - vaikea hahmottaa, mutta kyllä systematisoitavissa.

Henkilötietolain selkeyttämiseenkin näyttäisi olevan tarpeita, mutta kokemus osoittaa, että silloin yleensä mennään tiukennuksiin ja nythän jo EU:ssä on valmistunut valmisteleva asiakirja 4/2007 henkilötiedon käsitteen tarkennukseksi, joka pohjustaa muun muassa sähköisen hallinnon tietosuojan kehittämistarpeita. Siellä on tulossa kovinkin isoja muutoksia jo 2009.

Kokonaisuutta ja sen hahmottamista vaikeuttaa se, että huomioon pitää ottaa yksityisyyden suojan ohella julkisuus- ja salassapitosäännökset, sananvapaus jne ja nuohan kaikki ovat jännitteisiä. Lakiviidakossa riittää ja siitä selitetään kerraallaan pikku palastelu kunkin näkövinkkelistä. Ja kalabaliikki on iso.

Tarkoitus on nyt tosissaan yrittää käytännesääntötyössä ilman mitään turhaa kiihkoilua tai mihinkään suuntaan likaa vetämistä saada aikaan toimialan käytännesäännöt. Sehän on meidän kaikkien toimialalla puuhastelevien, kansalaisten ja viranomaistenkin etu.

VL
Toimialan käytännesääntötyöryhmän pj