PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Antikainen, Toivo Salomon


K.Salminen
13.12.09, 08:35
Haeskelen ylläolevan Antikaisen "Toiskan", joka tuli Suomessa kuuluisaksi ns Kiimasjärven sotaretken yhteydessä väitetystä sotavanki Antti Marjoniemen polttamisesta nuotiolla v 1922 (ks. esim. M.Salomaa. Punaupseerit. 1993, 244), vanhenmpien taustoja.

Toivon syntymätiedot ovat:

Helsinki-syntyneet-1898
S 8.6, kast 26.6.1898 Toivo Salomon. Vht: Sadelsmakare Johan Henrik Antikainen 29v & Otteliana Ahl. 36 v (4-135)
Kummit: skom Olavi Kejonen mhu Gustava, sadelsm O. Antikainen mhu Hilda.
Kastoi E.Muren.

Yo. mukaan isä satulaseppä Johan Henrik Antikainen s n. 1869 ja äiti Otteliana Ahl s n. 1862.

Hypoteettisesti olen päätellyt että isä Johan Henrik Antikainen olisi Kuopiosta päin, mutta tässä tarvitsen lisätietoja, jos joltakin niitä löytyy.

Itse Toivosta voi esittää seuraavat tiedot:

Antikainen, Toivo Salomon Juhonp syntyi verhoilijan perheeseen Helsingissä 28.6.1898 (po 8.6.1898 KS), liittyi SDP:hen v 1915. Oli verhoilija. V 1917 valittiin Suomen työläisnuorison liiton keskuskomiteaan. Sisällissodan aikana oli punaisen Suomen Työväen toimeenpanevan komitean sihteeri. Pakeni Venäjälle, heinäkuussa 1918 liittyi puna-armeijaan Permissä, agitoi SKP:n puolesta Inkerissä syksyllä 1918 ja valmistui Pietarin susomalaisilta komentajakursseilta huhtikuussa 1919. Konekivääriryhmän ja –joukkueen johtaja Rahjan rykementissä Aunuksessa kesällä 1919 ja suomalaisen 164. tarkka-ampujarykmentin II pataljoonan komissaari heinäkuusta 1919 helmikuuhun 1920. Palveli sitten Kokon rajavartio-osastossa kk-osaston päällikkönä. Kuului SKP:n revolverioppositioon, mutta erosi siitä ennen elokuun 1920 (Kuusisen klubin KS) murhia ja syyskuussa oli 1. Pietarin jalkaväkikoululla vangitsemassa oppositiolaisia.

Palveli koululla 1920 alkaen, opetti SKP:n agitaatio kursseilla v 1920 lopussa ja osallistui Kronstadtin kapinan kukistamiseen maalikuussa 1921 jatkokurssilaisten kk-osaston päällikkönä. Valmistui punakomentajien jatkokursseilta parhaana joulukuussa 1921 ja johti Karjalan metsäsissikapinan kukistamiseen osallistunutta Kansainvälisen sotakoulun suomalaisten hiihto-osastoa tammi-helmikuussa 1922, ja sai siitä punalipun kunniamerkin. Valittiin SKP:n keskuskomiteaan Komiternin vaatimuksesta 1923. Kävi Suomessa maanalaisissa puoluepuuhissa 1924-25. Erosi armeijasta 1925 ja otettiin vielä keskuskomitean poliittiseen toimistoon. Kävi Lenin koulua 1926-27. Oleskeli taas Suomessa 1928-29. Edusti SKP:tä Komiternissa 1930-33, sitten johti puoluetta Suomessa maan alla toukokuusta 1934.

Pidätettiin Yrjö Leinon kanssa marraskuussa 1934, sai elinkautisen, mutta vapautettiin ja lähetettiin NL:oon talvisodan päätyttyä toukokuussa. Valittiin NL:n korkeimpaan neuvostoon kesäkuussa 1940. Toimi Komiternin toimeenpanevassa komiteassa SKP:n edustajana. Toimitti Komiternin suomenkielisiä radiolähetyksiä heinäkuusta 1941. Kuoli lentokoneen maahansyöksyssä lähellä Arkangelia 4.10.1941, haudattiin Arkangalin Kegostrovin hautausmaalle. Yhden käsityksen mukaan Stalin ja Kuusinen tapattivat miehen, joka kyseli liikaa 1930-luvulla puhdistettujen tovereidensa perään. (Harjula 2006, 451-52)

Jukka Paastela kirjassaan:
Jukka Paastela. Finnish Communism under Soviet Totalitarism. Helsinki 2003, 118-19

Toivo Antikainen (1898-1941)

Toivo Antikainen was to a working class family in Helsinki. His father was an upholsterer. Although family was large, 8 children, and lived in one room, it clearly belonged to those skilled working class families in which there was upward mobilization. In the Antikainen family this meant, above all, education for the children. For this there was not enough money, but the eldest son, Väinö, was put to a, for a working class family, relatively expensive secondary school; the others remained at primary school, Toivo Antikainen 6 years. All children were members of Ihanneliitto, the child orgazation of the Social Democratic Party…
In 1917, Antikainen participated in the formation of the Red Guard. In Civil War, he was not send to the front, but he worked in the Helsinki Revolutionary Committee.

In April 1918 he escaped to Russia…
Antikainen took part in the first Red Officer Course, organized in Petrograd 1918-19, he was primus in his course. He then fought in Soviet Karelia, at the time known as the Carelian Commune) against Finnish military expeditions and local White Karelians…

In 1922, his rank was that of efreitor or corporal, as can be seen in his uniform, plate B.

In 1935, Antikainen was prosecuted in Finland for the mysterious of a Finnish White soldier in Kiimasjärvi, Sovjet Karelia in 1922. It was claimed that Antikainen and his comrades burned this soldier alive over a campfire. Viite 70)

Viite 70) Ensio Hiitonen vääryyttä oikeuden valekaavussa, pp 323-352. Antikainen’s defence counsel, A. Ryding from Sweden, obtained a statement from the Swedish Creatorium Authories, according to which the burning of a human being over a campfire, so that only bones were left, as it was claimed, is not possible.

In Finnish prison Antikainen began to ask questions about imprisoments of Finnish Communists in Russia. After the Winter War, he was extradited, together with Adolf Taimi, to the Soviet Union. There he also gave evidence of an independent mind. He protested against writings about Finland in Pravda. There was false information about strikes and wages paid to workers there, and exaggerations; for example, declared that because all workers had been sent to the front, the was no industrial production. Antikainen died in a mysterious air crash in 1941. It is not known whether this accident was organized by the Russian authorities or was its cause a technical fault”


Toivon veljen Urho Akselin tiedot ovat:

Antikainen, Urho Aksel Juhonp syntyi Helsingissä 9.10.1901, Toivo A:n veli. Kuului talvella 1918 Helsingin punakaartin nuorisokomppaniaan, taisteli Vilppulassa, Tampereella, Lempäälässä ja Lahdessa, jäi vangiksi sai heinäkuussa 1918 kolme vuotta, mutta pääsi heti ehdonalaiseen ja meni Helsingin laiva- ja konerakennustehtaaseen viilarinoppiin. Liittyi Sosialistiseen nuorisoliittoon ja sai marraskuussa 1920 kaksi vuotta kakkua lisää, karkasi Tammisaaresta 30.7.1921, ja pääsi Venäjälle Kansainväliseen sotakouluun. Valmistui ja lähetettiin salaa Tampereelle kesällä 1924, palattuaan meni Voroneneziin palvelemaan 57. tarkka-ampujarykmentissä. Päästyään armeijasta oli Kiestingissä metsätaloustrustilla. Asui Suomessa 1941.”

Mainittakoon vielä että Toivon sisar Toini Juhont Antikainen, asui vuodesta 1920 myöhemmin legendaariseksi ay-johtajaksi nousseen Niilo Wällärin (Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen pj 1922, v 1921 SKP:n kursseilla Pietarissa)kanssa, ja vuodesta 1928 oli rva Toini Wälläri, aina v 1962 saakka, jolloin Wälläri otti eron, ja meni 3.kerran naimisiin itseään 15-vuotta nuoremman lesken Anni Aallon os Valkkinen kanssa (Erkki Savolainen 1979, passim.)

Hannu Rautkallion ja Panu Rajalan teoksessa Arvo "Poika" Tuomisesta nimeltä "Petturin testamentti" (1994, 282-3), kirjoittajat esittävät, kuinka Wälläri oli Tukholmassa Pojalle ja hänen vaimolleen Lyylille kertonut hankkineensa talvisodan aikana Turun lääninvankilassa istuneelta Toivo Antikaiselta vakuutuksen "että kun sota hävitään ja puna-armeija tulee maahan, Antikainen tukee hänen koskemattomuuttansa ja hommaa hänelle luottamustehtävän Terijoen hallituksesta". Tämä perustui juuri siihen, että Wällärin 2. vaimo Toini, oli Antikaisen sisar.

Talvisodan jälkeisissä rauhanneuvotteluissa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov pyysi Toivo Antikaisen palauttamista, jolloin hänet vapautettiin ja lähetettiin Neuvostoliittoon. Samassa yhteydessä NL:oon lähtettiin myös Adolf Taimi (cf. Paastela 2003).


Toivoisin siis tietoa Toivo Salomon Juhonp Antikaisen vanhemmista ja taustastaan. Mistä päin olivat jne.

T. Kari Salminen